Täysistunnon pöytäkirja 69/2004 vp

PTK 69/2004 vp

69. TORSTAINA 3. KESÄKUUTA 2004 kello 16.30

Tarkistettu versio 2.0

12) Laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta annetun lain muuttamisesta

 

Heidi Hautala /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tehnyt tähän mennessä kansanedustajana kaikkiaan vuodesta 91 alkaen tätä ennen ainoastaan kaksi lakialoitetta, enkä aio näitä jatkossakaan kovin usein tehtailla. Mutta nyt on kyse laista ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta, joka on ollut voimassa vuodesta 2000 ja jota nyt ensimmäistä kertaa sovelletaan Euroopan parlamenttivaaleissa. Jokainen meistä on voinut havaita, että nimenomaan näissä vaaleissa tulee esiin tämän meidän sinänsä erittäin kannatettavan ja kansalaisille ja äänestäjille mieluisan henkilövaalijärjestelmämme eräs nurja puoli, joka on se, että henkilökohtaiset kampanjat myös maksavat hyvin paljon. Näissä vaaleissahan puhutaan tällaisista 300 000:kin euron rahoista, ja kun muistan, mikä tilanne oli edellisissä Euroopan parlamentin vaaleissa 99, mielestäni nyt on kasvatettu näitä kampanjoita jopa 300 prosenttia. Silloin suurimmat kampanjat tietääkseni maksoivat noin 100 000 euroa, ainakin näin ilmoitettiin. Tässä on jonkinlainen kilpavarustelu meneillään, joka asettaa äärettömiä, mahdottomia vaatimuksia vaaliehdokkaille. Mielestäni tällaisen rahoituksen keräämisellä ei ole enää mitään tekemistä varsinaisen kansanvallan ja demokratian kannalta. Olisikin todella koko tämän demokraattisen järjestelmän itsepuolustuksen kannalta tärkeää, että tilanteeseen jollakin tavalla puututtaisiin.

Nyt ehdotankin, että tätä lakia muutettaisiin sillä tavalla, että oikeusministeriölle asetettaisiin velvollisuus valvoa vaalirahoituksesta tehtävien ilmoitusten noudattamista ja jättämistä. Tällä hetkellä mitään tällaista velvollisuutta tai edes oikeutta ei oikeusministeriöllä ole, se ainoastaan julkaisee annetut ilmoitukset. Toinen asia, jota ehdotetaan, on se, että jos sitten näitä säädöksiä ei noudateta, voisi seurata pieni rangaistus, mikä on aivan normaalia minkä tahansa lakien rikkomisen ollessa kyseessä.

Vielä ehdotetaan, että tarkistettaisiin näitä kynnyssummia, jotka ehdokkaan on ilmoitettava. Kun tätä lakia säädettiin, pidettiin kohtuullisena, että eduskuntavaaleissa, presidentinvaalissa ja Euroopan parlamenttivaaleissa tämä summa olisi 20 000 markkaa ja kunnallisvaaleissa 10 000 markkaa. Itse asiassa on mielenkiintoista todeta, että jo perustuslakivaliokunta tätä lakia säädettäessä on todennut, että varsinkin kunnallisvaaleissa noudatettava 10 000 markan raja saattaa osoittautua suhteellisesti merkittävästi korkeammaksi kuin vastaavat rajat muissa vaaleissa. Näin todella varmasti on. Ottaen huomioon, kuinka moni kunnallisvaaleihin osallistuu Suomessa ehdokkaana, tämä summa todellakin on hyvin korkea, ja ehdotan, että se alennettaisiin 1 000 euroon eli hieman yli puoleen siitä, mitä se nyt on. Myöskin ehdotan, että tämä 20 000 markkaa presidentinvaalissa, eduskuntavaaleissa tai europarlamenttivaaleissa olisi nyt 2 000 euroa. Itse asiassa tässä esitetään pientä korotusta eduskuntavaalien osalta.

Olennaista nyt on joka tapauksessa se, että näitä ilmoituksia pitäisi jollain tapaa valvoa. Kun katsoo oikeusministeriön Internet-sivuja, niin siellä on hyvin ylimalkaisia selvityksiä, joista ei todellakaan käy ilmi se, mistä esimerkiksi nämä tukiyhdistykset keräävät rahansa. Tänäänkin olin puhumassa eräillä energiapäivillä, joilla tuttavani, alan taloudellinen toimija, totesi, että niin, näinä aikoina todellakin sitä rahaa pyydetään maksamaan kaikenlaisten yhdistysten tileille. Luulen, että monet yritykset ja etujärjestötkin alkavat kokea tällaisen vähän kiusallisena.

Kiinnittäisin huomiota siihen, että itse asiassa Kauppakamari luultavasti Kansainvälisen kauppakamarin kampanjan vaikutuksesta on viime vuonna ehdottanut, että yritykset julkaisisivat kaikki tuet, jotka ne antavat poliittiseen toimintaan. Tällaista läpinäkyvyyttä mielestäni tarvittaisiin, ja se myös varmistaisi tietysti sen, että valittujen edustajien ja taloudellisten toimijoiden välille ei synny sellaisia kytköksiä, jotka voivat jollain tavalla vaarantaa demokratian ja kansanvallan toteutumisen. Nyt kun pian pidetään Euroopan parlamenttivaalit, voi vain todeta, että Euroopan parlamentilla on hyvin paljon sellaista valtaa, joka vaikuttaa yritysten ja etujärjestöjen toimintaedellytyksiin, ja olisi äärettömän tärkeää, että tällaiset läpinäkymättömät kytkökset voitaisiin eliminoida.

Toiseksi uskon myös, että monille etujärjestöille ja yrityksille tällainen poliittisen toiminnan rahoittaminen on itse asiassa aika vastenmielistä ja varmasti moni mielellään pääsisi tästä eroon. Tietenkin, jos läpinäkyvyyttä ja vaalirahoituksen julkisuutta lisättäisiin nykyisestä, se myös johtaisi siihen, että tällaiset kohtuuttoman suuret kustannukset, joita vaaleihin osallistuminen ehdokkaalle merkitsee, varmasti saataisiin alenemaan. Ei ole todellakaan liioiteltua väittää, että vaalirahoituksesta on tullut jonkinlaista kilpavarustelua, jossa kaikkien on pakko olla mukana, ja että taso on kiistatta eri vaaleissa vain kohonnut.

Lopuksi haluaisin vielä todeta, että kansainvälisesti arvostettu Transparency International -järjestö, joka on antanut tähän asti Suomelle erittäin hyviä sijoja, suorastaan ykkössijan kaikissa korruptoitumattomuus- ja avoimuusselvityksissä, on nyt ensimmäistä kertaa tutkinut poliittista rahoitusta. Suomi ei nyt todellakaan tässä selvityksessä ole lainkaan niin hyvässä seurassa kuin se on ollut tähän asti. Me suomalaisethan olemme hyvin ylpeinä voineet aina viitata näihin Transparency Internationalin korruptioselvityksiin todeten, että Suomi on hyvin puhdas maa, enkä nyt aio tässä käynnistää minkäänlaista kartellikeskustelua, se ei kuulu tähän asiaan. Mutta joka tapauksessa, kun tutkitaan poliittisia lahjoituksia ja poliittista rahoitusta, voidaan todeta, että Suomi, Itävalta, Espanja, Valko-Venäjä, Bulgaria ja Turkki muodostavat Euroopan mantereella kyseenalaisen poikkeuksen, jossa poliittisiin tarkoituksiin annettujen lahjoitusten julkisuusaste luokitellaan tämän selvityksen mukaan alhaiseksi tai kätketyksi. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että lahjoitukset raportoidaan yhteissummina, niin että kokonaiskuvaa on vaikea saada. Todellakin tällainen läpinäkymättömyys on eliminoitava. Tällä tavalla varmasti myös kansalaiset palauttaisivat uskonsa politiikkaan, jos jollain tavoin voitaisiin varmistua siitä, että vaalirahoitukseen ei liity kohtuuttomuutta eikä kyseenalaisia kytkentöjä.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Hautalan esitys on sinänsä mielenkiintoinen ja tietenkin aiheellinen. Tässä muutama vuosi sitten, kun työryhmä pohti tätä lakiesitystä, kyllä siinä käytiin lukuisia eri vaihtoehtoja lävitse ja vaalirahoituksen tarkoitusta, ja tietysti on meille selvää, että rahoituksen tarkoitus on, että edustaja menee läpi. Isoksi ongelmaksi täällä muodostui se, kun tiedetään, mihin rahoitusta käytetään, elikkä sillä haetaan julkisuutta etupäässä, kun on paljon ehdokkaita, jotka saavat sitä julkisuutta niin sanotusti ilmaiseksi, millä se mitataan. Tämä mittaus, kun silloin sain näitten ihmisten kanssa olla tekemisissä ja kysellä, kuinka se on siellä pohdittu, on tavallaan viivattu ylitse. Se on vain yksi ongelma ja sillä siisti. Tästä syystä minusta tämän lakiesityksen heikko kohta on, kuinka syvälle me pääsemme siihen asiaan todellisuudessa. Luulen, että jos me lähdemme sille tielle, että vain nämä niin sanotut rahat tuodaan esille, täällä populistisuus eduskunnassa kasvaa todella mahdottomaksi. Ne tahot, jotka haluavat julkisuutta muuten, pääsevät sitten esille.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kysymys vaalirahoituksesta on ongelmallinen, elikkä ongelmallisuutta aiheuttaa vaalirahoituksen puute. Käytännössä se on sitä omaa rahaa ja vaalivelkaa, eivätkä tahdo istuntokaudetkaan riittää niitten maksamiseen, ja vielä semmoisiltakin kausilta, jolloin ei ole tullut valittua, noita vaalivelkoja on. Tämä on se raadollinen tosiasia tässä tilanteessa.

Minusta kaikkein paras malli voisi löytyä, kun se laajennettaisiin meiltä Keski-Suomesta. Meillä päätettiin poliittisten piirijärjestöjen kesken siitä, että ulkomainonta vaaleissa epävirallisesti kielletään, toisin sanoen kukaan ei aseta henkilökohtaisia vaalimainoksia julkisuuteen näkyville. Ainoastaan kuntien virallisissa tauluissa poliittiset puolueet voivat sitten ilmoittaa. Tätä sääntöä on noudatettu Keski-Suomessa nyt jo ainakin kaksissa eduskuntavaaleissa, taitaa olla kolmissakin. Tosin tämä käytäntö, että tämä vaaliulkomainonta oli, oli köyhän tapa hoitaa homma, koska yhdellä maakuntalehden etusivun minimi-ilmoituksella pystyi paperoimaan koko maakunnan.

Mutta tätä pitäisi laajentaa siten, että kiellettäisiin lehtien ainakin etusivuilmoittelut, kiellettäisiin televisiomainonta. Jos tähän päästäisiin, silloin olisi päästy aika pitkälle, koska nämä ovat ne kaikkein kalleimmat mainoserät. Silloin tämä tilanne jollakin tavalla tervehtyisi, jos kiellettäisiin etusivumainonta, ja sitten voisi olla vielä tietty maksimikoko, mikä saisi olla ilmoituksella sisäsivuillakin. Tällöin toisin sanoen tietyllä tavalla suurimmat rahan menot poistuisivat ja osaltaan poistuisi tämä ongelma, johon ed. Hautalakin on kiinnittänyt huomiota. Sitä vastoin minä en usko, että millään säännöksillä tätä voidaan muutoin kontrolloida kuin sillä, että päästäisiin siihen, että televisiomainonta ja lehtien etusivujen mainonta saataisiin pois. Silloin tuo rahan tarvekin aika olennaisesti vähenisi.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jos voisi aloittaa sillä, että kertaan vähän, minkä takia tämä puheenvuoroni on vaisumpi kuin tämä asia edellyttäisi. Olen aina ymmärtänyt niin, että ed. Hautala erittäin taitavana ja pätevänä edustajana, kansansuosiota nauttivana on tehnyt hyviä ehdotuksia, ja niinhän tämäkin on tavallaan olemassa hyvä ehdotus. Tämä ei ole kuitenkaan järkiperäinen. Kun äsken kuunteli ed. Oinosen puhetta, ed. Oinosen puheenvuorossa oli tämmöistä pehmeyttä ja asiaa. Minusta siinä vain jäi sanomatta se, että yhteiskunnan pitäisi maksaa vaaleihin kohdistetut menot, jos ei tule valituksi. Mutta ymmärrän hyvin, että ed. Oinonen on pehmentynyt tässä asiassa eikä oikein esittänyt mitään kärkevää kritiikkiä, koska hän istuu ed. Hautalan vieressä. Olen siitä kateellinen ja tiedän, että ed. Hautalan vaikutuspiiri ulottuu minunkin kohdalleni, vaikka on käytävä välissä. Kuinka pehmeäksi tämä puheenvuoroni menisikään, jos istuisin vieressä, varsinkin toisella puolella vielä?

Herra puhemies! Tätä asiaa voi varsin hyvin kuvitella, että koko tämä vaalirahoituslaki on mielestäni niitä epäonnistuneimpia keksintöjä, mitä olla voi. Tässä aloitteessakin puhutaan tästä näennäisdemokratiasta, näennäisvalvonnasta ja näennäislaista ja semmoisena, että tämä toimii niin kuin tätä asiaa ja esitystä sekä lakia vastaan. Tässähän ed. Hautala ei ollut viime eduskuntakaudella, kun hänellä oli näitä suuria parlamenttitehtäviä Euroopassa, ja sen takia hän ei tietysti ollut täällä paikalla, ja tämä väitteeni ja moitteeni ei nyt kohdistu häneen, mutta yleensä tähän taustaan.

Paavo Lipposen toisen hallituksen ohjelmassa oli vihreitten läpiajamana suurin ohjelmaesitys se, että tämä vaalirahoituksen laillisuus ja sen avoimuus ja ilmoitusvelvollisuus tulee hallituksen toteuttaa ja tehdä. Niinhän se sieltä syntyi. Tässä on hyvin nähtävissä, että syntyi semmoinen laki ja semmoinen esitys, että sillä ei käytännön elämän kanssa ollut mitään tekemistä, käytännön elämän kanssa sen takia, että kun nyt tämä toimii — se toimi jo edellisen kerran kunnallisvaaleissa vajaa neljä vuotta taaksepäin ja näissä viimeksi kuluneissa eduskuntavaaleissa — niin kyllä, kun tätä maailmaa katselee niin kuin minä, joillakin on todellakin huokeita lehtiä, omia lehtiä, joissa ei tule ilmoituskustannuksia ollenkaan ja näkyvyyttä tulee valtavasti. (Ed. Hemmilä: Riippuu myös neuvottelutaidoista!) — Ed. Hemmilä tietenkin tietää, koska hän suuren porvaripuolueen edustajana pystyy saamaan sitä tukea, mitä lehdet antavat, mutta luulenpa niin, että tulevia vaaleja varten toivoisin, että ed. Hemmilä tulisi vielä minunkin mukaani neuvottelemaan, että saisimme saman taksatason Kymenlaaksossakin kuin se maksaa Varsinais-Suomessa.

Mitä tulee sisältöön, eiväthän nämä ole missään suhteessa eikä missään järjestyksessä, ei mitenkään. Tässähän haetaan sitä takaa, että tätä ilmoitusvelvollisuutta ja tätä sakotusmahdollisuuttakin tänne kaivataan matkaan, mutta ei tämä toimi siitä huolimatta. Tämä peli on vaan niin ihmeellistä, että tässä on just tätä näennäiskuuliaisuutta ja mitään muuta tässä ei ole nähtävissäkään. Se ilmenee ja tulee täältä esiin.

Ymmärrän edelleenkin ed. Oinosen puheenvuoron siitä, että jotkut ovat lehdissä näkyvissä ja tapetoivat etusivut. Ed. Oinonen jätti käsittelemättä sellaisen asian, että eilen eräissä maakuntalehdissä oli useitten sivujen liitteitä ja joku europarlamentaarikkoehdokas oli niissä näkyvästi esillä ja monia kansanedustajia oli siinä matkassa ja oli päässyt sanan ja julkisuuden kautta näkyviin. Itsekään en ollut sinne päässyt, en niin kaivannutkaan, mutta ymmärrän, että ed. Oinonen näissä leireissä olevana valtuuskuntien varapuheenjohtajana olisi tietysti sinne kuulunut, mutta ei hänkään siellä ollut olemassa. Minusta tässä valinta oli tehty väärin ja väärin perustein ja niin tämä populistisen ilmapiirin lietsominen tuonne maakuntaan ei ollut päässyt toteutumaan eikä toimimaan. Tältä osin ymmärrän erinomaisen hyvin ed. Oinosen heittämän väitteen siitä, että etusivuilmoittelu pitäisi kieltää; tämä pitää erinomaisen hyvin paikkansa. Mutta en suoraan yhdy siihen, koska olen valmis jättämään myöskin tässä puheenvuorossa takaportin siihen, että kyllä etusivun ilmoittelukin voidaan sallia, jos joku maksaa. Tämän pohjalta tämä peli ei ole rehellistä eikä aitoa.

On hyvä asia, että kansalaisia pyrkii kunnallisvaltuustoihin, on hyvä asia, että pyrkii europarlamenttiin ja että pyrkii myöskin tänne eduskuntaan. Mutta kun tässä otetaan huomioon sellainen tekijä, että pitää ilmoittaa, mistä rahat ovat lähtöisin. Kyllähän tässäkin salissa, silloin kun sali on täynnä istujia, jokainen omalla paikallansa, enin osa rahasta, mitä on tullut, on tullut etupäässä omasta taskusta. Tämän pohjalta katsottuna minusta tähän asiaan pitäisi liittyä sellainen homma, että jos on omasta taskusta maksettu, niin pitäisi selvittää, maksoiko omillansa vaiko vaimon rahoilla.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että vaimo maksoi, ja sen takia tässä on nöyrä oltavakin, mutta nöyrä vain kotia. Sen osalta ei ole oman vaalikassani taustalla puoluerahoitusta eikä järjestörahoitusta, ja kyllä sen tässä tietysti itsekin tuntee. Täällä saa puhua, mitä haluaa, eikä ole kenellekään tilivelvollinen. Tämän pohjalta toivoisin, että tätä omavaltaisuutta myöskin niin, että itse maksaa, itse hoitaa, itse kampanjoi, pitäisi vähän enempi arvostaa eikä lähteä tässä lainsäädäntöpohjallakin siihen, että järjestöjen rahaa, yritysten rahaa jne.

Tässä esittelypuheenvuorosta jäi vähän semmoinen vaikutelma, että nämä yritykset tätä rahaa pilvin pimein tänne olisivat tunkemassa. Ed. Heidi Hautala otti esille lähtökohdan, että pitäisi vaatia, että yritykset tilinpäätöksissään ja muissa kertoisivat, paljonko on rahaa annettu poliittiseen toimintaan. Minä voin ennustaa etukäteen: Jos tällaisia tilinpäätöksiä syntyy ja kertomuksia tulee, niin niissä sanotaan, että mitään rahaa ei ole mihinkään poliittiseen toimintaan annettu, koska tämä raha kierrätetään erilaisten ilmoituslaskujen ja muitten bulvaaniyritysten kautta niin, että siellä ei semmoista hommaa näy, että poliittista toimintaa olisi tuettu. Kun näitä yrityksiä katsotaan, niin ei niissä missään vaan ole semmoista hommaa. Kun menet kysymään vaalirahoitusta, niin niitten lähtökohta on, että ei vaalirahoitukseen, vaalityöhön rahaa anneta, se on yrityksen linja ja kanta. Tämän pohjalta pitää vähän ajatella, miten tämä toimii käytännön elämässä ja käytännön elämän perusteella.

Tässä esityksessähän lähdetään vielä siitä, että näitä summia jopa pienennettäisiinkin siitä, mitä ne ovat aikaisemmin olleet, ja tähän nähden kyllä minä ymmärrän, että nämä toimivat kunnallisvaaleissa. Maalaiskunnissa nämä ovat jopa kymmenkertaiset siihen nähden, mitä voi tulla ja syntyä, kun lasketaan, että tämä tuki on jotakin kahvipalkkiotasoa. Eduskuntavaaleissa tietysti nämä summat käyvät jo pieniksi. Jos joku haluaa jotakin tukea, niin kyllähän se nyt sen tuhannen euroa panee, jos se kerran panee satakin. Ei siinä ole mitään epäselvää.

Mutta sitten, kun otetaan huomioon presidentinvaalit, missä linjasta päätetään ja linjan mukaan eletään, niin tämä asiapa ei enää sitten toimi eikä pelaakaan elikkä nämä summat ovat aivan olemattoman pieniä, jos ajatellaan, että kaikki tulee näkyviin. Ja kertaanpa vaan, kun joitakin presidentivaaleja olen seurannut: Siellä on sellaisia ilmoituksia, missä on koko sivu, puoli sivua taikka vähän enemmän, millä on joku selvä maksaja taikka osoite, minne lasku menee. Sitten on myöskin semmoisia ilmoituksia, missä on joku järjestö takana — alla pienellä sanotaan, että takana — se on se maksaja, tekijä. Kuka nämä haarukoi ja kerää?

Kyllä jos ajatellaan, että valtionhallintoon hajasijoitusta tehdään, herra puhemies, minusta tähän voisi liittää myöskin esityksen, että perustetaan Sodankylään semmoinen vaalirahoituksen selvitystoimisto, mikä selvittää ja tutkii sitä asiaa, mitä tähän rahoitukseen sisältyy ja mistä ne rahat ovat tulleet ja paljonko ehdokkaat ovat tätä rahaa käyttäneet. Silloin täällä syntyy jotain järkeä ja ajatusta tähän pohjaan, mutta muuten, herra puhemies, niin kuin alkuun sanoin, tämä on vihreän eduskuntaryhmän saavutus Lipposen hallituksen aikana. Tätä on paikattava, mutta minusta kaikkein paras paikkaus tapahtuisi sillä, kun kumotaan koko epäonnistunut ja, miten sanoisi, tämmöinen harhaanjohtava laki.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ilmaista juustoa on ainoastaan hiirenloukussa. Se on vanha sanonta, ja se pitänee edelleen paikkansa, eli jos on saanut rahoitusta, etenkin vähänkään merkittävämmän summan, silloin siihen liittyy odotuksia, ja odotuksia täytetään. Niitä voidaan täyttää tässä talossa vaikka erilaisissa energiaratkaisuissa. Kunnan tasolla niiden täyttäminen näkyy paljon selkeämmin. Siellä on aika paljon selkeitä osuuskauppakysymyksiä ja joitakin rakennusprojekteja. Niitä voisi luetella monia. Täälläkin talossa on tietysti tällaiseksi käyttökelpoiseksi lobbariksi taikka laskujen maksajaksi sopivia ihmisiä. Toiset sopivat siihen paremmin kuin toiset. Se on selvä. Mutta tiedän myös sen, että on kansanedustajia, jotka kertovat, etteivät he ole markkaa tai penniäkään vuoden 99 vaaleissa oman kertomansa mukaan käyttäneet eduskuntapaikan hankkimiseen, siis omaa rahaansa.

Näin ollen tätä kysymystä, minkä ed. Hautala oman lakialoitteensa esittelypuheenvuorossa toi esille näiden taustajärjestöjen roolista, pidän erittäin tärkeänä. On monenlaisia taustajärjestöjä — niitä voisi kutsua vaikkapa kunnallisjärjestöiksi — jotka keräävät todella näitä rahoituksia, joissa sitten tapahtuu myös ehkä niin, että tämä taustajärjestö velvoittaa itsensä johonkin, ja jälleen sen ehdokkaana valittu henkilö kunnanvaltuustossa tai muualla sitten toteuttaa näitä sitoumuksia.

Tämä lakialoite on kannatettava, mutta nimenomaan sen läpivalaisu, mistä nämä järjestöt hankkivat edelleen tilittämänsä tuen, olisi myös hyvin tärkeä osa tätä ketjua. Mielestäni varsinainen ongelma on nimenomaan tämä riippuvuussuhde, joka valitulla henkilöllä on rahoituslähteisiin. Käytännössähän se on perustuslain vastainen, koska meidän mandaattimme on vain siitä kiinni, miten me itse näemme sitä parhaaksi toteuttaa laillisuuden ja perustuslain edellyttämissä oloissa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtela sanoi minusta hyvin, että kun itse vaalityönsä maksaa, silloin voi myöskin itse päättää, mitä täällä puhuu, ja joskus jopa äänestelläkin sen mukaan. Toisaalta on niin, että kun meillä on nämä suhteelliset vaalit, niin jotta ainakin itse olisin tullut valituksi, siihen tämän vaalijärjestelmän mukaan tarvitsin sen vaaliliiton, jonka kautta tulin, ja tietysti sille täytyy olla solidaarinen. Mutta lähtökohta työskentelylleni on aidosti se, että kun ei kukaan ole miltään poliittiselta tai muultakaan taholta ollut tätä työtä auttamassa, niin itselleen on sitten hyvä olla myöskin vastuullinen. Tämä on yksi ihan hieno ja hyvä lähtökohta, jonka pystyy tuntemaan ja tietämään. Ihmettelen kyllä niitä kollegoita, jotka sanovat, että he eivät omaa rahaa vaalityöhön pane. No, olkoon se heidän onnensa ja ilonsa. En siihen puutu.

Mutta kun on pohdittu tässä maassa, millä tavalla saataisiin huumeidenkäyttö estettyä, niin siinä on koetettu lähteä siitä, että se itse käyttötarve pitäisi saada pois. Elikkä jos nyt vaalirahoitus on ongelma, niin pitäisi päästä tässäkin siihen perustarpeeseen, pitäisi se itse rahantarve saada pois. Elikkä kyllä minä vakavasti tarkoitan sitä, että lähdettäisiin siihen keskusteluun, että televisiomainonnasta vaalien alla luovuttaisiin, kaikki ehdokkaat olisivat vaalikaranteenissa tasapuolisesti, luovuttaisiin lehtien etusivumainonnasta ja löydettäisiin vielä jotain muutakin semmoista, mistä päätettiin luopua. Jos ei tähän voida lakia säätää, niin sovittaisiin, niin kuin meillä Keski-Suomessa, poliittisten piirijärjestöjen kesken. Viittaan tuohon esimerkkiin, että ei ole ulkomainontaa, vaikka se osaltaan perinteisen vaalitaistelun kuvaan kuuluikin ja oli loppujen lopulta aika halpaa. Jos itse levitteli ja oli muutama talkookaveri, niin todellakin yhden maakuntalehden minimietusivuilmoituksen hinnalla laittoi 4 000—5 000 ulkomainosta elikkä paperoi koko maakunnan näillä ulkomainoksilla.

Meidän pitäisi tajuta tässä tämä kilpajuoksu. Vaalitaisteluhan menee siihen, että jos ei mainosta, ihmiset ajattelevat, että ei ole mukana. Kyllä minullekin toissa talvena moni sanoi, että etkö sinä meinaa eduskuntaan mennäkään, kun ei sinua näy missään, ei ole lehdissä mitään ilmoitusta. Elikkä aktiivisuudeksi ymmärretään se, miten paljon ostaa ilmoitustilaa. Se katsotaan, ikävä kyllä, suuressa maailmassa aktiivisuudeksi. Kauppiaatkin sanovat, että kaupankäynti ilman mainostamista on kuin silmänisku tytölle pimeässä, vain sinä itse tiedät, ei kukaan muu. Tämä on se raadollinen tosiasia. Sen takia mainonta pitäisi saada kielletyksi vaalitaistelun yhteydessä jollakin tapaa. Ei kaikkea tarvitsisi kieltää, mutta tuo, mikä tulee kaikkein kalleimmaksi, elikkä televisio, lehtien etusivut. Ehkä voitaisiin asettaa ilmoituskoollekin joitakin rajoituksia. Nämä voitaisiin sopia poliittisten piirijärjestöjen kesken.

Meillä Keski-Suomessa on semmoinen sanktio, että jos joku laittaa ulkomainonnan, niin kyllä siitä on niin kova kielteinen ilmapiiri noussut, että hetken päästä ne mainokset ovat sieltä kadonneet, ja tämä on kyllä toiminut. Tässä tarvittaisiin ehdokkaitten kesken ja poliittisten piirijärjestöjen kesken selkärankaa. Minä väitän, että kyllä nuo lehdet saavat etusivunsa täytettyä ilman vaalimainoksiakin. Eivät ne konkurssiin siitä mene. Eivät mene kaupalliset televisiot konkurssiin, vaikka vaalimainonta poistettaisiin, ja silloin tämä elämänmeno tervehtyisi.

Minä uskon, että ed. Heidi Hautalan tavoitteeseen saatettaisiin päästä paljon paremmin juuri tuolla menettelyllä. Sallittakoon pienet ilmoittelut. Silloin siellä olisi tasapuolisuutta paremmin kaikille. Kyllä tämä nykyinen käytäntö on mennyt hulluksi, mutta, ikävä kyllä, sitä ei näillä vaalirahoitusten jäljittämisillä, ikään kuin tirkistellen, voida löytää. Aina löytyy tapa, jolla rahoitus peitetään ja pystytään kiertämään, jos sitä halutaan, ja sehän on, jos mikä, kielteinen ilmiö. Elikkä itse tarve vaalirahan käyttöön pitäisi voida minimoida. Se olisi se, mihin pitäisi päästä. Jos ei siitä lakia saada, mikä varmaan on mahdottomuus, niin toivon, että poliittiset piirijärjestöt oman etunsa nimissä ja puoluejärjestöt ryhtyisivät tätä valmistelemaan.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusanen luetteli muutamia asioita, mitkä saattavat olla vaalirahoituksen kohteena eduskunnan päätöksissä. Yhtenä asiana oli energia. Meillä eduskunnassa on — olen pannut ilolla merkille sen — lukuisa joukko kansanedustajia, jotka kantavat syvää huolta, että Suomessa energiaa riittää, niin lämpö- kuin sähköenergiaakin. Muun muassa itse olen vahvasti ollut mukana siinä, että meillä puuenergia saadaan lisättyä 5 miljoonaan kuutioon. Nyt käytetään 2 miljoonaa kuutiota energiapuuhun. Se on todella kova juttu. Tuulienergian lisäämisen kannalla olen ja se on hieno juttu. Tosin kotimaassa me emme ole saaneet maata käytettäväksi niin paljon kuin olisi anomuksia, mutta ehkäpä se tässä tulevaisuuden päivinä järjestyy, tulee aurinkoenergiaa jne. Ja nyt jos tässä me, jotka kannamme huolta uusiutuvien energialähteiden jne. puolesta, että maassa säilyisi hyvä energiatuotanto ja että ollaan myös kilpailukykyisiä, saamme syyt niskoillemme siitä, niin minusta se on jopa kansantaloudellista pettämistä. Pidän aikamoisena huolena sitä, että nyt meidän pitäisi lopettaa tämän huolenkanto siitä syystä, että ollaan tavallaan tulilinjalla suhteessa vaalirahoitukseen.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Oletan, että tämä keskustelu on nyt lopussa, ja ajattelin vain lyhyesti vastata näihin puheenvuoroihin, joita on esitetty.

Ed. Immonen kysyi, miten tällaista ehdokkaiden saamaa ilmaista julkisuutta tulisi mitata. Ei sitä varmasti voi mitata, mutta sitä voi tietysti esimerkiksi televisiota katselemalla todellakin havaita. Mutta uskoisin, että tämä ongelma on sen tyyppinen, että poliittiset puolueet voisivat kantaa vastuunsa siitä, minkä tyyppisiä ehdokkaita laitetaan esimerkiksi Euroopan parlamentin vaaleihin. On ihan mielenkiintoista nähdä, jos kaikilta näiltä listoilta nyt sitten tulee valituksi iskelmälaulaja ja urheilutoimittaja ja ralliautoilija. Nämä taisivat olla muuten kaikki vielä samalla listalla. Siitä tulee aika mielenkiintoinen tositelevisio, kun nämä lähtevät Euroopan parlamenttiin.

Ed. Oinonen itse asiassa mielestäni ihan kiinnostavalla tavalla tiesi sen, että tällaista itsesäätelyä voitaisiin myös ajatella. Kyllähän esimerkiksi media ja lehdistö harrastavat itsesäätelyä, laativat tämmöisiä eettisiä ohjeita. Tämä on vapaaehtoista, se ei korvaa lakeja, mutta se voi olla ihan merkittävä keino, kun siinä juuri voidaan sitten rajoittua siihen yhteen vaalipiiriin, koska siellähän se kilpavarustelu koetaan. En usko, että kukaan mielellään niitä omia ja vaimon rahoja ja yritysten rahoja kerjää tämmöiseen toimintaan. Tässä on minusta ihan oikeasti hirveän hyvä ajatus.

Lopuksi haluaisin vain sanoa, että nyt oikeusministeri Koskinen on monta kertaa tämän talven aikana luvannut, että oikeusministeriö antaa täsmennetyt ohjeet vaalirahoituslain soveltamisesta, ja itse asiassa ne nyt tähtäävät siihen, mihin tällä aloitteella tähdätään, eli siihen, että todellakin näitä sääntöjä ja niiden noudattamista valvottaisiin. Käykää katsomassa oikeusministeriön nettisivulta. Siellä on hyvin ylimalkaisia selvityksiä, joista ei saa mitään selvää, mistä nämä tukiyhdistykset saavat rahansa.

Keskustelu päättyy.