Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! EU:n perussopimusten uudistamistyöhön tähtäävä hallitustenvälinen konferenssi, hvk, saatiin päätökseen viime viikolla järjestetyssä Lissabonin epävirallisessa päämiestapaamisessa. Päämiehet saavuttivat siellä poliittisen yhteisymmärryksen EU:n uudistussopimuksen sisällöstä. Nyt olemme saavuttaneet tärkeän etapin unionin historiassa, uudistussopimuksen, joka jättää taakseen institutionaalisen pysähdystilan ja avaa toivottavasti uuden lehden unionin historiassa.

Hallitus antaa nyt aiheesta pääministerin ilmoituksen samalla tavalla kuin edellisen hvk:n päättyessä. Uudistussopimus on tarkoitus allekirjoittaa 13. joulukuuta 2007 Lissabonissa.

Edellisen kerran kun ilmoitin hvk:n päättymisestä, sitä tulosta ei saatu ratifioitua jäsenmaissa. Nyt odotus on toinen. Nyt seuraavaksi siirrytään sopimuksen kansalliseen ratifiointivaiheeseen, ja hallitus tuo eduskunnan käsiteltäväksi sopimuksen hyväksymisen ensi kevätkaudella. Hallitus odottaa, että Suomi ratifioi muutosesitykset. Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden tavoite on saada ratifioinnit päätökseen ja uudistukset voimaan vuoden 2009 alusta.

Uudistussopimuksen myötä Suomen tärkeinä pitämät perustuslakisopimuksen uudistukset toteutuvat lähes täysimääräisesti. Sopimukseen on tehty joitakin muutoksia, jotka sovittiin viime kesäkuussa Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Esimerkiksi sopimuksen nimi muutettiin, perustuslakisopimuksessa määritellyt unionin tunnukset, kuten hymni ja lippu, poistettiin ja nykyiset säädösnimikkeet säilytettiin. Lisäksi uudistukset päätettiin toteuttaa nykysopimusten pohjalla eikä kirjoittamalla kokonaan uutta sopimusta, mikä oli edellinen yritys.

Merkittävimpänä erona perustuslakisopimuksen ja uudistussopimuksen välillä onkin se, että uudistustyölle asetetuista sopimusrakenteen yksinkertaistamista koskeneista tavoitteista jouduttiin pitkälti luopumaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että Suomen keskeiset uudistustyötä koskeneet tavoitteet, kuten unionin päätöksentekokyvyn tehostaminen ja unionin kansainvälisen toimintakyvyn tehostaminen, toteutuvat valitusta sopimusrakenteesta riippumatta.

Unionista tulee uudistussopimuksen myötä yksi yhtenäinen oikeushenkilö. Uusi unioni korvaa nykyisen Euroopan yhteisön ja Euroopan unionin yksinkertaistaen unionin monimutkaista perusrakennetta.

Unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako selkiytyy. Toimivallanjaon perusperiaatteena on, että EU toimii jäsenvaltioiden sille antaman toimivallan rajoissa ja että toimivalta, jota ei ole siirretty unionille, kuuluu jäsenvaltioille. Tätä niin sanottua toimivallan siirtämisen periaatetta selvennetään nyt tässä uudistussopimuksessa. Varsinaisia isoja sisällöllisiä muutoksia toimivallanjakoon ei sopimusuudistuksessa tehty.

Unionin lainsäädäntömenettelyjä yksinkertaistetaan. Tämä merkitsee Euroopan parlamentin aseman vahvistumista unionin lainsäätäjänä. Neuvosto tekee päätöksensä pääsäännön mukaan määräenemmistöllä. Uudistus selkeyttää unionin päätöksentekoa merkittävästi.

Niin sanottuun kolmanteen pilariin eli hallitustenväliseen yhteistyöhön nykyisin kuuluvat rikosoikeudellinen ja poliisiyhteistyö siirretään unionin yleisen oikeudellisen viitekehyksen piiriin. Niissä tulevat sovellettaviksi unionin yleiset päätöksentekomenettelyt ja säädöstyypit sekä toimielinten toimivaltuudet. Isoon-Britanniaan ja Irlantiin sovelletaan jatkossakin tiettyjä poikkeusmenettelyjä.

Suhteessa perustuslakisopimukseen niin sanottua hätäjarrua ja tiivistettyä yhteistyötä koskevia määräyksiä oikeus- ja sisäasioissa vahvistettiin. Suomelle oli tärkeää, että pääsääntöisesti kaikki oikeus- ja sisäasioita koskeneet perustuslakisopimuksen muutokset säilytettiin.

Kansalaisten oikeusturvan kannalta merkittävin uudistus on unionin perusoikeuskirjan muuttaminen oikeudellisesti sitovaksi. Britannian ja Puolan osalta on sovittu poikkeusjärjestelystä, jonka mukaan tuomioistuimet eivät voi arvioida perusoikeuskirjan määräysten noudattamista näissä jäsenvaltioissa. Uudistussopimuksen myötä on toteutumassa myös toinen Suomen pitkäaikaisista tavoitteista: EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Unionin toiminnan suurista linjoista päättävästä, neljästi vuodessa kokoontuvasta EU-päämiesten Eurooppa-neuvostosta tulee uuden sopimuksen myötä virallisesti unionin varsinainen toimielin. Eurooppa-neuvosto saa pysyvän puheenjohtajan, niin sanotun presidentin, joka valitaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi kerrallaan.

Tärkein neuvostoa koskeva uudistus on siirtyminen niin sanottuun kaksoisenemmistöön, joka on päätöksenteon kannalta nykyistä selkeämpi ja tehokkaampi järjestelmä. Neuvoston tehdessä päätöksiä aloilla, joilla sovelletaan määräenemmistöpäätöksentekoa, määräenemmistön saavuttamiseen vaaditaan 55 prosenttia jäsenvaltioista ja 65 prosenttia unionin väestöstä. Suomen kokoisen jäsenvaltion suhteellinen painoarvo säilyy ennallaan verrattuna nykyisiin maakohtaisiin ääniin.

Kesäkuussa uusien äänestyssääntöjen käyttöönottoa päätettiin lykätä vuoteen 2014, ja tämän jälkeen neuvoston jäsenellä on oikeus pyytää nykyisten sääntöjen käyttöä kevääseen 2017 asti.

Lisäksi sovittiin niin sanotusta Ioannina-menettelyn soveltamisen helpottamisesta vuodesta 2017 alkaen ja pöytäkirjan lisäämisestä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että Ioannina-menettelyn muuttaminen vaatii yksimielisyyttä vanhan määräenemmistön sijasta. Menettelyn mukaan neuvoston on etsittävä laajempaa yhteisymmärrystä, jos 55 prosenttia määrävähemmistöön tarvittavasta väestöstä eli noin 20 prosenttia EU:n väestöstä vastustaa määräenemmistöpäätöstä.

Euroopan parlamentin valta kasvaa erityisesti lainsäätäjänä mutta myös budjettivallan käyttäjänä. Parlamentin maksimipaikkamäärä on jatkossa 750 ja puhemies. Jokaisella jäsenvaltiolla on vähintään 6 ja enintään 96 paikkaa.

Euroopan komission kokoonpanoa supistetaan vuodesta 2014 alkaen siten, että komission jäsenten määrä on kaksi kolmasosaa jäsenvaltioiden määrästä. Jatkossa komission jäsenten paikat kiertävät tasapuolisesti jäsenvaltioiden välillä niiden koosta riippumatta. Tällä hetkellähän jokaisella jäsenmaalla on yksi komissaari.

Perustuslakisopimuksen eräänä keskeisenä tavoitteena oli vahvistaa EU:n kansainvälistä toimintakykyä. Sopimuksella lujitettiinkin monin eri tavoin unionin ulkosuhteiden yhtenäisyyttä. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka säilyy uudistussopimuksessa perustuslakisopimuksesta poiketen erillisenä muista EU-politiikoista.

Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan erityispiirteitä päätettiin kesäkuussa korostaa julistuksen avulla. Perustuslakisopimuksen sisältämien uudistusten asiasisältö kuitenkin toteutuu. Nämä Suomenkin tärkeinä pitämät uudistukset mahdollistavat unionille aiempaa vahvemman ulkopoliittisen roolin.

Unionille tulee myös EU:n ulkoasioiden- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, joka vastaa unionin ulkosuhteista ja edustamisesta kansainvälisillä areenoilla. Korkea edustaja toimii sekä komissiossa että neuvostossa, koska molemmilla on roolinsa unionin ulkosuhteiden alalla. Tämänkin uudistuksen tarkoituksena on Suomen tavoitteiden mukaisesti yhtenäistää ja vahvistaa unionin ulkoista toimintaa.

Kansallisten parlamenttien osalta tärkein uudistus koskee niiden tehtävää toissijaisuusperiaatteen toteutumisen valvomisessa. Menettelyä vahvistettiin jonkin verran kesäkuun Eurooppa-neuvostossa.

Päätöksenteon avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatteen merkitystä on sopimuksessa korostettu Suomen pitkäaikaisten tavoitteiden mukaisesti muun muassa laajentamalla unionin toimielinten ja virastojen velvollisuutta antaa tietoja ja tiedottaa toiminnastaan. Lainsäädäntötyön avoimuus lisääntyy erityisesti neuvoston toiminnassa.

Uudistussopimuksessa vahvistetaan monin tavoin unionin demokratian, avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatteita. Sopimus yksinkertaistaa ja selkeyttää unionin monimutkaisia päätöksentekomenettelyjä ja oikeusjärjestystä. Toimielinten rooleja, tehtäviä ja kokoonpanoja muutetaan vastaamaan laajentuneen unionin asettamiin haasteisiin.

Mikäli sopimus astuu voimaan ajatellussa aikataulussa, kestää sen täysi toimeenpano aina vuoteen 2017 asti. Olisi luonnollista, että unioni nyt jättäisi perussopimukset ainakin täksi ajaksi rauhaan ja keskittäisi kaikki voimansa varsinaisten tehtäviensä toteuttamiseen. EU:ssa voidaan nyt laittaa huomio siihen, kuinka parannamme konkreettisilla toimenpiteillä kilpailukykyämme, työllisyyttä ja kansalaisten turvallisuutta sekä vastaamme ikääntymisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin.

Arvoisa puhemies! Suomi on kuulunut sopimusmuutosten ystäviin. Olemme systemaattisesti kuuden vuoden ajan ajaneet muutoksia unionin sääntöihin siten, että päätöksenteko voisi tehostua ja unioni pystyisi nykyistä tehokkaammin suoriutumaan tehtävistään myös unionin laajentuessa.

Viimeisen vuoden aikanakin Suomelle oli keskeistä se, että toimielinpakettia ei avattu siitä, mitä oli sovittu kesäkuussa 2004. Tästä pidettiin kiinni, ja tavoitteemme mukaisesti unionin toiminta tehostuu.

Tasoitimme myös omalla puheenjohtajakaudellamme vuosi sitten tietä sopimusmuutoksille neuvottelujen lukkiuduttua aikaisemmin. Vuosi sitten joulukuussa annoin Suomen puheenjohtajakaudella kaikkien jäsenvaltioiden kanssa käydyistä keskusteluista arvioni Eurooppa-neuvostolle ja vielä erikseen tarkemmassa muodossa liittokansleri Merkelille. Nyt jälkikäteen katsoen perussopimusuudistus on toteutumassa hyvin pitkälle silloisen yleisarviomme mukaisena. Tästä tekemästämme pohjatyöstä Saksa jatkoi omalla puheenjohtajakaudellaan ja kykeni aikaansaamaan poliittisen kompromissin kaikkein vaikeimmista kysymyksistä viime kesäkuussa. Tämän jälkeen Portugali johti taitavasti sopimuksen tekniset neuvottelut loppuun ja sovitteli yhteen myös viime hetkien avoimeksi jääneet kysymykset.

Sopimuksesta neuvottelivat 27 jäsenmaata keskenään ja saavuttivat viime viikon lopulla yksimielisyyden jokaisesta yksityiskohdasta. Tämän ratkaisun aikaansaaminen oli Euroopan unionille ja sen jäsenenä Suomelle erittäin tärkeää.

Tätä taustaa vasten en ole pitänyt kannatettavina ideoita siitä, että Suomen olisi pitänyt kytkeä tähän meidän pitkän tähtäimen tavoitteeseemme lähiviikkoina komissiossa ratkaisuun tuleva päätös Suomen 141 artiklan mukaisen maataloustuen jatkosta.

Tällaisella kytkennällä olisimme ensinnäkin potkaisseet omaan nilkkaamme sopimusneuvotteluissa — olisimme asettuneet kaatamaan perussopimusta, jota olemme itse pitäneet välttämättömänä. Hallitus kävi asiasta keskustelun viime viikolla sekä ulkoasiainvaliokunnan että suuren valiokunnan kanssa, eikä epäselvyyttä pitänyt jäädä.

Toiseksi tällainen toisiinsa liittymättömien asioiden — toiset jäsenmaiden keskenään neuvottelemia ja toiset komission päätösvaltaan kuuluvia — koplaaminen ei tuota tulosta. Kaikki ymmärtävät, että jos sellainen menettely hyväksyttäisiin unionissa, jouduttaisiin täysin kestämättömään tilanteeseen. Koska 141-artiklaneuvottelut ovat Suomen ja komission välissä, ei ole ollenkaan varmaa, että asian esille nostaminen hvk:ssa olisi edistänyt sitä. Voimme olla tarvittaessa kovia unionissa ilman, että sotkemme toimintatapoja tai sekoitamme muita tärkeitä asioita.

Kolmanneksi: 141-neuvottelut sujuvat normaalisti. Neuvottelujen tekninen osa on nyt saatu päätökseen ja on löytynyt malli, joka sovittaa 141-tukea hyvin yhteen maatalouspolitiikan yleisen linjan kanssa. Unionissa siirrytään yhä enemmän niin sanottuun tilatukeen. Niin pitää tehdä myös 141 artiklan mukaisessa tuessa. (Ed. Soini: Paljonko menetetään rahaa?)

Nyt siirryttiin tämän teknisen vaiheen jälkeen neuvottelujen poliittiseen vaiheeseen, jossa neuvotellaan erityisesti tuen hyväksyttävyydestä, kestosta ja tason alenemisen vauhdista. Tiedämme komission perinteisen kannan, jonka mukaan he tulkitsevat tuen olevan määräaikaista. Tämä kanta heillä on ollut aina ennenkin. Me katsomme, että tukea tarvitaan, kunnes unionin yhteinen maatalouspolitiikka ottaa huomioon riittävällä tavalla poikkeavat luonnonolosuhteemme myös eteläisessä Suomessa.

Varsinaiset neuvottelut komission puolesta käy maatalouskomissaari. Keskustelin asiasta Lissabonissa myös komission puheenjohtajan kanssa. Sen keskustelun perusteella valmistautuminen ratkaisuun on mielestäni samassa asennossa kuin se oli edellisellä kerralla vastaavassa vaiheessa. Käyn tarvittaessa Brysselissä uudelleen. Itse uskon siihen, että argumenttimme ovat riittävät ja että komissio kykenee tunnistamaan Suomen erityistarpeet tavalla, joka on sopusoinnussa unionin yleisten periaatteiden kanssa.

141-artiklaneuvottelut ovat Suomelle prioriteettikysymys, johon hallitus on yksiselitteisesti sitoutunut. Asian erittäin suuri poliittinen painoarvo tiedetään myös komissiossa. Tässä vaiheessa prosessia ei ole mitään syytä epäillä, etteikö tälläkin kertaa asiaan saada neuvottelemalla hyväksyttävä lopputulos.

Kaiken kaikkiaan Suomella on sellaisen jäsenmaan maine, joka kyllä näkee omat intressinsä EU:n yhteisessä edussa, mutta samalla valvoo sitä, että ratkaisuissa otetaan huomioon omat erityistarpeemme. Tämä linja on toiminut. Näin kävi muun muassa laajoissa rahoituskehysneuvotteluissa vuonna 2005. Olimme silloin muutaman muun maan kanssa hyvin hankalia, pitkittämässä ratkaisua, jotta neuvottelutuloksesta saatiin hyvä.

Selkeä ja rakentava toimintatapa tuo pitkällä tähtäyksellä kokonaisetumme kannalta parhaan tuloksen. Tämän ovat osoittaneet kuluneet jäsenyysvuodet. Mutta johdonmukaisen ja luotettavan kumppanin maine on myös helppo menettää. Silloin heikkenevät ratkaisevasti myös vaikutusmahdollisuudet.

Kuitenkin pitkällä aikavälillä tiivistäisin Suomen kaltaisen jäsenmaan vaikuttamisstrategian EU:ssa kolmeen sanaan: aktiivisuus, johdonmukaisuus ja oman edun puolustaminen. Jos tästä linjasta on epäselvyyttä, on hyvä, että asiasta keskustellaan myös täällä eduskunnassa.

Arvoisa puhemies! Pyydän, että puheeni ruotsinnos liitetään myöhemmin pöytäkirjaan.

Pääministeri Vanhasen ilmoitus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Den regeringskonferens som syftade till att förnya EU:s grundfördrag avslutades i samband med det inofficiella möte för stats- och regeringscheferna som ordnades i Lissabon förra veckan. Stats- och regeringscheferna nådde där politisk enighet om innehållet i det reformfördrag som ändrar EU:s nuvarande grundfördrag. Vi har nu nått en viktig etapp i unionens historia, ett reformfördrag som lämnar det statiska institutionella läget bakom sig och inleder en ny era inom unionen.

Regeringen överlämnar statsministerns upplysning i ärendet på samma sätt som när den förra regeringskonferensen avslutades. Avsikten är att reformfördraget ska undertecknas i Lissabon den 13 december 2007.

Förra gången jag lämnade en upplysning i samband med att regeringskonferensen avslutades blev resultatet inte ratificerat i medlemsländerna. Nu väntar man annat. Följande steg är en nationell ratificering av fördraget och regeringen kommer under våren att överlämna en proposition om godkännande av fördraget till riksdagen för behandling. Regeringen utgår från att Finland ratificerar ändringarna i fördragen. Samtliga medlemsstater i EU har som mål att slutföra ratificeringen så att reformerna kan träda i kraft från ingången av år 2009.

I och med reformfördraget genomförs så gott som till fullo de ändringar av det konstitutionella fördraget som Finland anser vara viktiga. I fördraget har det gjorts vissa ändringar som det avtalades om på Europeiska rådets möte i juni. Till exempel fördragets namn ändrades, de symboler för unionen som definierades i det konstitutionella fördraget, såsom hymnen och flaggan, ströks och de nuvarande benämningarna på rättsakter bevarades. Man beslutade dessutom att reformen ska genomföras med de gällande fördragen som grund i stället för att skriva ett helt nytt fördrag så som man gjorde föregående gång.

Den mest betydande skillnaden mellan det konstitutionella fördraget och reformfördraget är att man i hög grad blev tvungen att avstå från de målsättningar om förenkling av fördragsstrukturen som ställts upp för reformarbetet. Det viktigaste är dock att Finlands centrala målsättningar när det gäller reformarbetet, t.ex. en effektivisering av unionens förmåga att fatta beslut och unionens handlingsförmåga internationellt, uppnås oberoende av vilken fördragsstruktur som väljs.

I och med reformfördraget blir unionen en enhetlig juridisk person. Den nya unionen ersätter den nuvarande Europeiska gemenskapen och Europeiska unionen, och förenklar unionens komplexa grundstruktur.

Befogenhetsfördelningen mellan unionen och dess medlemsstater blir klarare. Grundprincipen för befogenhetsfördelningen är att EU verkar inom ramen för de befogenheter som medlemsstaterna tilldelat unionen, och att de befogenheter som inte tilldelats unionen tillhör medlemsstaterna. I reformfördraget förtydligas den här s.k. principen om överförande av befogenheter. I reformfördraget har det inte innehållsmässigt sett gjorts några egentliga stora ändringar i befogenhetsfördelningen.

Unionens lagstiftningsförfaranden förenklas. Det här innebär att Europaparlamentets ställning som unionens lagstiftare förstärks. Enligt huvudregeln fattar rådet sina beslut med kvalificerad majoritet. Reformen gör unionens beslutsfattande betydligt klarare.

Det polisiära och straffrättsliga samarbetet, som hör till den s.k. tredje pelaren, och därigenom till det samarbete som sker mellan de olika regeringarna, överförs till unionens allmänna rättsliga referensram. I fråga om dessa kommer man att tillämpa unionens allmänna beslutsförfarande och rättsaktstyper samt institutionernas befogenheter. För Storbritanniens och Irlands del tillämpas också i fortsättningen vissa undantagsarrangemang.

I förhållande till det konstitutionella fördraget förstärktes bestämmelserna om en s.k. nödbroms och ett fördjupat samarbete i rättsliga och inrikes frågor. För Finland var det viktigt att så gott som alla ändringar i det konstitutionella fördraget som gällde rättsliga och inrikesfrågor bevarades.

Faktumet att unionens stadga om de grundläggande rättigheterna blir rättsligt bindande är den mest betydande reformen med tanke på medborgarnas rättssäkerhet. För Storbritanniens och Polens del har man kommit överens om ett undantagsarrangemang enligt vilket domstolarna inte kan bedöma hur stadgan om de grundläggande rättigheterna följs i dessa medlemsstater. Genom reformfördraget förverkligas också en annan långvarig målsättning för Finland, dvs. att EU ansluter sig till Europeiska människorättskonventionen.

Genom det nya fördraget blir Europeiska rådet, som består av EU:s stats- och regeringschefer och som sammanträder fyra gånger om året och bestämmer om de stora riktlinjerna för unionens verksamhet, officiellt en av unionens institutioner. Europeiska rådet får en permanent ordförande, en s.k. president, som väljs för två och ett halvt år i sänder.

Den viktigaste reformen för rådet är övergången till s.k. dubbelmajoritet, som med tanke på beslutsfattandet är ett klarare och effektivare system än det nuvarande. Då rådet fattar beslut på områden där beslutsfattande med kvalificerad majoritet tillämpas krävs det en majoritet som motsvarar 55 procent av medlemsstaterna och som representerar 65 procent av unionens befolkning för att kvalificerad majoritet ska uppnås. Stater av Finlands storlek bibehåller proportionellt sett sin betydelse.

I juni beslutades att de nya röstningsreglerna tas i bruk först år 2014, och efter detta har medlemsländerna i rådet rätt att begära att de nuvarande reglerna ska kunna tillämpas fram till våren 2017.

Man avtalade också om att från ingången av år 2017 underlätta tillämpningen av det s.k. Ioannina-förfarandet och om att foga till ett protokoll, vilket i praktiken innebär att det krävs ett enhälligt beslut för att Ioannina-förfarandet ska kunna ändras. Av förfarandet följer att rådet måste försöka uppnå större samförstånd om 55 procent av den befolkning som krävs för kvalificerad minoritet — det vill säga cirka 20 procent av befolkningen inom EU — motsätter sig beslut med kvalificerad majoritet.

Europaparlamentets inflytande ökar särskilt som lagstiftare, men även som utövare av budgetmakten. Parlamentet har i fortsättningen maximalt 750 platser samt en talman. Varje medlemsstat har minst 6 och högst 96 platser.

Europeiska kommissionens sammansättning ändras från och med år 2014 så att antalet medlemmar i kommissionen minskas till två tredjedelar av antalet medlemsstater. I fortsättningen kommer platserna för medlemmarna i kommissionen att rotera jämlikt mellan medlemsstaterna, oberoende av hur stora staterna är. För närvarande har varje medlemsstat en kommissarie.

Ett centralt mål med det konstitutionella fördraget var att stärka EU:s handlingsförmåga i internationellt hänseende. Genom fördraget stärktes enhetligheten i unionens yttre förbindelser på många olika sätt. Med avvikelse från det konstitutionella fördraget anges i reformfördraget att den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken fortsätter att vara ett separat politikområde inom EU.

I juni beslutades att GUSP:s särdrag ska lyftas fram med hjälp av deklarationer. Sakinnehållet i de reformer som det konstitutionella fördraget omfattade kommer dock att genomföras. Dessa reformer, som också Finland anser vara viktiga, gör det möjligt för unionen att inta en starkare utrikespolitisk roll än tidigare.

Unionen får en hög representant för den gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiken som ansvarar för unionens yttre förbindelser och företräder unionen på den internationella arenan. Den höge representanten kommer att arbeta både vid kommissionen och i rådet, eftersom båda har en roll inom området för unionens yttre förbindelser. Syftet med också den här reformen är att i enlighet med Finlands mål förenhetliga och stärka unionens verksamhet utåt.

Den viktigaste reformen för de nationella parlamenten är uppdraget att övervaka att subsidiaritetsprincipen genomförs. Förfarandet fastställdes till viss grad i Europeiska rådet i juni.

Öppenheten i unionens beslutsfattande och principen om god förvaltning framhävs i fördraget i enlighet med Finlands långsiktiga mål. Detta sker bl.a. genom att unionens institutioner och organ får ökad skyldighet att ge upplysningar och informera om sin verksamhet. Öppenheten i lagstiftningsarbetet ökar särskilt i rådets verksamhet.

Reformfördraget befäster på många sätt unionens principer om demokrati, öppenhet och god förvaltning. Fördraget förenklar och förtydligar unionens komplicerade beslutsförfaranden och dess rättsordning. Institutionernas roller, uppgifter och sammansättningar ändras så att de svarar mot de utmaningar en utvidgad union ställer.

Om fördraget träder i kraft enligt tidtabellen, kommer det att räcka fram till år 2017 innan det har genomförts helt och hållet. Det naturliga skulle vara att unionen åtminstone under denna period lät bli att ändra i grundfördragen och i stället koncentrerade all sin kraft på att utföra sina egentliga uppgifter. Inom EU kan vi nu rikta blicken mot hur vi med konkreta åtgärder kan förbättra vår konkurrenskraft, sysselsättningen och medborgarnas säkerhet och svara på de utmaningar som den åldrande befolkningen och klimatförändringarna medför.

Finland hör till dem som har välkomnat ändringarna i fördraget. I sex års tid har vi konsekvent drivit på ändringar i unionens regler för att få till stånd ett effektivare beslutsfattande och för att unionen bättre än för närvarande ska klara av sina uppgifter också när antalet medlemmar ökar.

Också under det sista året var det en central fråga för Finland att den institutionella ramen inte öppnades i förhållande till vad man kommit överens om i juni 2004. Ramen bibehölls och i enlighet med vårt mål effektiveras unionens verksamhet.

Under vårt eget ordförandeskap banade vi också väg för ändringar i fördraget efter att förhandlingarna i ett tidigare skede kört fast. För ett år sedan i december överlämnade jag till Europeiska rådet, och separat till förbundskansler Angela Merkel, min bedömning av de diskussioner som hade förts med samtliga medlemsstater under Finlands ordförandeskap. Nu i efterhand kan man se att fördragsreformen i mycket hög grad håller på att förverkligas i linje med den allmänna bedömning vi gjorde då. Tyskland tog vid utifrån vårt grundläggande arbete, och lyckades under sitt ordförandeskap få till stånd en politisk kompromiss om de svåraste frågorna. Därefter slutförde Portugal skickligt de tekniska förhandlingarna i anslutning till fördraget och samordnade de frågor som i slutskedet ännu var öppna.

De 27 medlemsländerna förhandlade sinsemellan fram fördraget och nådde förra veckoslutet enighet om samtliga detaljer. Att denna lösning kom till stånd var ytterst viktigt för Europeiska unionen, och också för Finland som medlem i unionen.

Mot denna bakgrund har jag inte kunnat understödja åsikter om att Finland borde ha kopplat samman detta vårt långsiktiga mål med det beslut som kommissionen inom kort ska fatta beträffande Finlands fortsatta jordbruksstöd enligt artikel 141.

Genom att göra en sådan koppling hade vi för det första sågat av den gren vi sitter på vid förhandlingarna om fördraget — vi hade visat oss beredda att fälla det grundfördrag som vi själva ansett vara absolut nödvändigt. Regeringen diskuterade saken i förra veckan med såväl utrikesutskottet som stora utskottet, och det borde inte längre råda några oklarheter om den.

För det andra når man inga resultat genom att på detta sätt koppla ihop orelaterade frågor, av vilka somliga förhandlats fram mellan medlemsländerna medan andra hör till området för kommissionens beslutanderätt. Det inser ju var och en att om ett sådant förfarande godkändes inom unionen skulle situationen bli fullständigt ohållbar. Inga ärenden skulle någonsin gå framåt. Eftersom förhandlingarna om artikel 141 förs mellan Finland och kommissionen är det inte alls säkert att frågan hade främjats av att tas upp under regeringskonferensen. Vi kan vid behov sätta hårt mot hårt i unionen utan att avvika från vår handlingslinje eller blanda in andra viktiga frågor i diskussionen.

För det tredje vill jag framhålla att förhandlingarna om artikel 141 löper normalt. Den tekniska delen av förhandlingarna har nu slutförts och man har kommit fram till en modell som framgångsrikt integrerar stödet enligt artikel 141 med jordbrukspolitikens allmänna linje. Unionen kommer att i allt högre grad övergå till s.k. gårdsstöd, samma förfarande bör också iakttas i fråga om stödet enligt artikel 141.

Nu har vi gått in i det politiska skedet i förhandlingarna, inom ramen för vilka vi förhandlar om i synnerhet stödets förenlighet med den gemensamma marknaden, stödperiodens längd och om i vilken takt stödnivån ska sänkas. Vi vet att kommissionens traditionella ståndpunkt är att stödet ska betraktas som tidsbundet. Denna ståndpunkt har den också tidigare lagt fram. Vi anser att stödet behövs tills unionens gemensamma jordbrukspolitik i tillräcklig mån beaktar våra avvikande naturförhållanden även i södra Finland.

De egentliga förhandlingarna förs för kommissionens del av unionens jordbrukskommissionär. I Lissabon diskuterade jag frågan också med kommissionens ordförande. På basis av den diskussionen verkar beredningen av kommissionens beslut vara inne på samma linje som den var föregående gång i motsvarande skede. Om det behövs besöker jag Bryssel en gång till. Själv är jag övertygad om att våra argument är hållbara och att kommissionen förmår uppmärksamma Finlands speciella behov på ett sätt som är i samklang med unionens allmänna principer.

Förhandlingarna om artikel 141 är en prioritetsfråga som den finska regeringen entydigt har åtagit sig att driva. Också i kommissionen är man medveten om att frågan är av yttersta politiska vikt för Finland. I detta skede av processen har vi ingen orsak att betvivla att vi också denna gång genom förhandlingar kommer att få till stånd ett godtagbart resultat.

På det hela taget är Finland känt som ett medlemsland som nog inser att landets egna intressen sammanfaller med EU:s gemensamma intressen, men som samtidigt ser till att dess egna speciella behov tillgodoses i beslutsfattandet. Denna linje har fungerat bra. Detta märkte vi bl.a. år 2005 i samband med de omfattande förhandlingarna om de ekonomiska ramarna. Tillsammans med några andra länder ställde vi oss på tvären och förhalade lösningen för att kunna utverka ett bra förhandlingsresultat.

Ett metodiskt och konstruktivt tillvägagångssätt ger på lång sikt det bästa resultatet med tanke på våra samlade intressen. Detta har de gångna åren som unionsmedlem visat oss. Men det är också lätt för ett medlemsland att förlora sitt anseende som en konsekvent och pålitlig partner. Då försämras också i avgörande grad landets påverkningsmöjligheter inom unionen.

På lång sikt skulle jag ändå summera strategin för hur medlemsländer som Finland kan utöva inflytande i EU på följande sätt: aktiv och konsekvent verksamhet som ser till de egna intressena. Om det finns oklarheter beträffande denna linje är det bra att saken diskuteras här i riksdagen.

Erkki  Tuomioja  /sd:

Herra puhemies! On syytä onnitella pääministeri Vanhasta tästä neuvottelusta niin kuin kaikkia muitakin Lissabonin kokoukseen osallistuneita jäsenvaltioiden edustajia. On hyvä, että nyt vihdoinkin on saatu yhteisymmärrys uudesta uudistussopimuksesta. Se ei ole suinkaan täydellinen mutta joka tapauksessa parannus siihen, mitä meillä nyt on. Sen vuoksi on toivottavaa, että myös sen ratifiointi kaikissa jäsenvaltioissa, Suomi mukaan lukien, etenee joutuisasti sillä tavoin, että enää uusiin neuvotteluihin ei ajauduta. On tärkeätä, että unioni saa tämän myötä nyt edes muutaman vuoden aikaa, jolloin sen ei tarvitse käydä jatkuvaa keskustelua rakenteista ja instituutioista vaan voimme keskittyä siihen, miten käytämme unionia Euroopan kansalaisille tärkeiden asioiden hoitamiseen ja unionin maailmanlaajuisen aseman vahvistamiseen parempaan globalisaation hallintaan pyrkiessämme.

Mutta on ymmärrettävää, että tätä keskustelua käydään nyt ilmapiirissä, jossa on Suomessa noussut perusteltuja kysymyksiä siitä, mikä meidän asemamme ja vaikutuksemme EU:ssa on. Taustalla on tietenkin tämä meille epäoikeudenmukainen sokeripäätös. Suuri valiokunta on pyytänyt siitä hallitukselta selvityksen, enkä halua itse ainakaan lähteä asiaa käsittelemään, ennen kuin tämä selvitys on saatu ja käyty sitä laajasti lävitse siinä tarkoituksessa, että pystyisimme arvioimaan paremmin, mitenkä vastaisuudessa Suomelle tärkeitä asioita yhdessä mahdollisimman tehokkaasti unionissa ajetaan. Toivon, että tämä selvitys on riittävässä määrin myös itsekriittinen ja antaa pohjan myös konsensuksella tästä eteenpäin käsitellä asioita ja päästä Suomen kannalta parempiin ratkaisuihin. Selvää on, että hallituksella on nyt eduskunnan täysi tuki pyrkimykselle saada näissä 141-neuvotteluissa Suomelle kohtuullinen ratkaisu.

Antti Kaikkonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvä, että tässä nyt on viimein päästy eteenpäin ja on saatu sopimus aikaan. Sillä on hyviä puolia. EU:n päätöstentekokyky paranee, mikä on ollut Suomen tavoite myöskin pitkän aikaa. EU:n ulkopoliittinen rooli maailmassa tulee vahvistumaan ja sen positiiviset vaikutukset toivottavasti näin ollen myöskin. EU-kansalaisten perusoikeudet vahvistuvat. Myönteisiä asioita tässä on useitakin.

Monimutkaisena tuo paketti kyllä pysyy, ja siinä mielessä ehkä tuo vanha perustuslakisopimus olisi ollut selkeämpi. Monimutkainen paketti meillä käsissä on mutta parempi sopimus kuitenkin kuin vanhat. Minä itse arvioisin ja vielä viisaammat asiantuntijat ovat arvioineet, että se on ainakin 90-prosenttisesti sama kuin tuo vanha perustuslakisopimus oli. Kuinka monta prosenttia sen päälle, se on varmaan sitten makuasia, mutta hyvä näin. Tämä on syytä Suomessakin ratifioida, ja odotamme sitten hallituksen esityksiä tästä ensi keväänä.

Mitä tähän koplauskysymykseen tulee ja tähän keskusteluun, mitä tässä aivan viime metreillä on Suomessakin käyty, niin se on ollut kyllä aika erikoista. Se olisi tarkoittanut, että ryhdymme sotkemaan keskenään asioita, jotka eivät toisiinsa kuulu. Tässä on ryhdytty sotkemaan keskenään asioita, jotka eivät toisiinsa kuulu. Tämäntapainen politiikka minun mielestäni on vieras politiikantekotapa. Luotan kyllä tässä 141-asiassa Suomen ja hallituksen toimintalinjaan, ja tämä toimintalinja tarvitsee myös koko eduskunnan tuen, jotta saadaan hyvä tulos aikaan.

Mutta nyt meillä on sopimus Lissabonista valmiina. Meillä on uudistussopimus, ja EU:ssa on nyt päästävä käsiksi itse asioihin. Tämä instituutiokeskustelu on ollut puuduttavaa. Sitä on käyty vuosikaupalla. On puhuttu siitä, mikä nyt on minkäkin toimielimen suhde. Nyt on EU:ssa päästävä asioihin. EU:ta tarvitaan kuitenkin talouden vahvistamiseen, työllisyyden vahvistamiseen, kansalaisten turvallisuuden vahvistamiseen, ympäristöasioitten eteenpäinviemiseen. Näitä ihan oikeita asioita riittää, ja toivon, että EU:ssa nyt päästään näissä asioissa viimein eteenpäin.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvä, että perussopimuksessa saatiin aikaan ratkaisu. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Olen samaa mieltä kuin pääministeri myös siitä, ettei ole syytä sotkea eri asioita keskenään. Se ei ole ollut Suomen tapa EU-politiikassa aiemmin, enkä usko, että siitä tavasta olisi hyötyä tulevaisuudessakaan.

Me kaikki tiedämme, että hallitus on tehnyt oman esityksensä artikla 141 -neuvotteluista komissiolle. Kokoomus luonnollisesti tukee hallitusta näissä neuvotteluissa, ja samalla tavalla annamme myös täyden tukemme ministeri Anttilalle, kun hän käy näitä neuvotteluja maatalouskomissaarin kanssa. Me kaikki tiedämme, että artikla 141 -neuvottelut ovat tärkeät koko Suomelle. Ne ovat olennainen osa Suomen liittymissopimusta. On kuitenkin selvää, että tämä asia nousee esille aina, kun suomalaisia liikkuu Euroopassa, ja on hyvä, että suomalaiset, niin ministerit kuin muutkin, kertovat siellä Euroopassa, minkä takia tämä asia on meille tärkeä. Minun mielestäni nämä erilaiset keskustelut eurooppalaisten tahojen kanssa tukevat Suomen pyrkimyksiä näissä neuvotteluissa.

Eero  Heinäluoma  /sd:

Arvoisa puhemies! Pitkä kuuden vuoden talkoo näyttää olevan tulossa satamaansa, ja on syytä olla tyytyväinen, että sopimus merkitsee unionin kannalta kuitenkin eteenpäinmenoa. On todellakin syytä lopettaa keskustelu siitä, miten eri toimielinten keskinäisiä suhteita järjestetään, ja tärkeätä on, että unioni pääsee hoitamaan itse kansalaisten asioita, koskevatpa ne sitten taloutta, työllisyyttä tai unionin kykyä puhua yhdellä äänellä ulkopolitiikassa. Olen iloinen siitä, että myös kansalaisten oikeuksien kannalta tärkeitä asioita niin kuin EU:n perusoikeuskirja tulee toteutumaan tässä yhteydessä. Se on tärkeää kansalaisoikeuksien kannalta, ja se on tärkeää työntekijöiden oikeuksien kannalta, ja sitä kautta unionille tulee uusia velvotteita ja työvälineitä. Ulkopolitiikan puolella on tärkeätä, että unioni voisi jatkossa puhua enemmän yhdellä äänellä, ja siihen tämä sopimus antaa myös parempia mahdollisuuksia. Se on myös Suomen etu.

Sitten kotimaan asioista. On syytä olla kyllä jossain määrin huolissaan siitä, mitä Suomen vaikutusvallalle unionissa on tapahtumassa. Tämä sokeripäätös tapahtui meidän kantamme vastaisesti. Se oli erittäin valitettava. Sen kaikkia seurauksia ei vielä tiedetä. 141-tukea koskevat asiat ovat pahasti kesken, ja ennusmerkit eivät ole olleet parhaita mahdollisia. On tulossa myös muita asioita, jotka ovat tosi tärkeitä meille. Ajattelen nyt Kioton sopimuksen jälkeistä taakanjakoa ilmastohaasteiden edessä, uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämistä ja sitä koskevia määräyksiä. Kun uudessa sopimuksessa tulee vahvasti tämä määräenemmistöpäätöksenteko mukaan, on ratkaisevan tärkeätä, että meillä on vahva EU-politiikka ja myös liittolaisia unionissa ja ymmärrystä komissiossa. Nyt väistämättä tullaan siihen johtopäätökseen, että kaikilta osin tämän syksyn aikana ei tule ihan täyttä kiitettävää arvosanaa hallitukselle EU-politiikan hoidosta. Jää vähän hapero olo, onko hallituksella EU-politiikka riittävästi käsissään ja toimiiko se yhtenä joukkueena Suomelle tärkeiden tavoitteiden puolesta.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! On tietenkin sanottava se, että jotta unioni palvelisi valtiota ja kansalaisia entistä paremmin ja, sanoisiko, tukevamminkin tulevaisuudessa, niin silloin tarvitaan pelisääntöjä ja yhteisiä näkemyksiä. Tästä näkökulmasta katsottuna voi tietenkin sanoa, että uudistussopimus on tarpeellinen ja sitä oli ja on pidettävä tarpeellisena, että siinä ei sinänsä ole mitään.

Mutta tähän kansalliseen puoleen minäkin nyt kyllä puuttuisin. Kyllä tässä sellainen ote ja näkemys syntyy väistämättä johtuen joko hallituksen saamattomuudesta tai sitten tahdottomuudesta — jommastakummasta, en tiedä, kummasta siinä on kyse — että kyllä nyt suksi lipsuu pahemman kerran. Kyllä voitelu on nyt epäonnistunut täysin. Kun katsoo, miten kansallisia asioita on viety eteenpäin, mikä se tahtotila on ollut, mikä se näkemys on ollut, niin siinä on kyllä nyt petraamisen paikkaa ja todella paljon. Nyt tarvittaisiin sitä lujaa otetta ja aloitteellisuutta EU-asioissa nimenomaan suhteessa muihin maihin, ja sehän ei tarkoita missään nimessä sitä, että riidellään ja hakkautetaan asioita vastakkain. Se tarkoittaa sitä, että on olemassa oma tahtotila eikä mennä kokouksiin jo valmiiksi sillä asenteella, että kaikki on annettu ja kaikki otetaan, mitä sieltä tarjotaan tulemaan.

Meillä on liian paljon nyt esimerkkejä aivan viime ajoilta. Se, mitä asioita koplataan ja miten niitä koplataan, on tietenkin oma keskustelunsa. Mutta ovatko olosuhteet sitten 141:n osalta muuttuneet niin siitä liittymissopimuksesta? Se oli selvä, että silloin se sovittiin. Siitä tietyiltä osin pitää pitää kiinni. Se on Suomen kansallista asiaa ja kansallista etua. Kyllä muut maat tulevat ja pitävät omansa hyvin tiukasti, mutta myös Suomen mahdollisuus on rakentaa siitä tiukkuudesta positiivista tulosta. Ei se voi olla niin, että me nöyrrymme jokaisen asian edessä jokainen kerta, kun se on kohdalla, erityisesti kun Suomi on korostanut, että meidän pitää olla ytimessä. No, ollaan siellä ytimessä, ei siinä ole mitään, mutta vaikutetaan sieltä ytimestä, ei niin, että ollaan vaan halusta siellä, (Puhemies: Aika!) jotta voidaan sanoa, että olemme ytimessä.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Tätä sopimusta voidaan varmasti pitää vähintäänkin tyydyttävänä, mutta siitä prosessista ei voida sanoa, että se olisi ollut mitenkään linjakas tai tyydyttävä, vaan kyse on ollut kyllä jonkinlaisesta pihtisynnytyksestä.

Ed. Heinäluoma, pelkäänpä, että emme ole vielä päässeet satamaan kuudenkaan vuoden jälkeen vaan nyt on edessä tuskallinen ratifiointiprosessi ja se tulee paljastamaan sen, että jäsenmaiden hallitukset eivät ole oppineet välttämättä mitään Hollannin ja Ranskan kansanäänestyksistä. Useat maat näissä neuvotteluissa loppusuoralla ulosmittasivat sellaisia etuja, joita taas muissa jäsenmaissa on erittäin vaikea puolustaa, mikä taas vaikeuttaa ratifiointia. Näin ovat käyttäytyneet esimerkiksi Puola ja Italia.

Voimme olla tyytyväisiä siihen, että kansalaisten oikeudet Euroopan unionissa vahvistuvat. Voimme olla tyytyväisiä siihen, että toivottavasti vihdoinkin unioni pääsee liittymään Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen, joka altistaa myös unionin itsensä ihmisoikeusvalvonnalle.

Perusoikeuskirjan olisi tietenkin pitänyt olla osa tätä sopimusta, mutta vähintäänkin voimme todeta, että sitä sovelletaan nyt oikeudellisesti sitovana. On itse asiassa täysin käsittämätöntä, että eräät jäsenmaat voivat kieltää kansalaisiltaan nämä oikeudet. Näin tulevat toimimaan Britannia ja Puola. (Ed. Zyskowicz: Eivät ne niitä oikeuksia kiellä!)

Mitä tulee sitten tähän ajankohtaiseen koplauskeskusteluun, niin vihreä eduskuntaryhmä voi varmasti olla tyytyväinen siihen, että nämä asiat pidetään erillään. Ei olisi millään tavalla uskottavaa, että näitä nyt yritettäisiin koplata. Mutta se, mikä kansallisessa politiikassa on muuttunut Lipposen 15 maan unionista Vanhasen 27 maan unioniin, on se, että nyt täytyy paljon nykyistä enemmän kaikissa asioissa käyttää suoria kontakteja, epävirallisia yhteyksiä, ja tämä meille suomalaisille ei ole aina niin helppoa. Vaikka tämä 141-kysymys on komission toimivallassa, niin se vaatii varmasti myöskin sitten yhteyksiä, mutta luotamme siihen, että hallitus hoitaa tämän hyvin.

Haluaisin korostaa tässä 141-keskustelussa, (Puhemies: Aika!) että ympäristön kannalta hyvin toimivat tuet ovat mahdollisia ja myöskin tätä 141-tukea pitäisi saada siihen suuntaan, että se ottaa huomioon ympäristön ja myöskin oman Itämeremme suojelun.

Ulla-Maj Wideroos /r:

Ärade talman, arvoisa puhemies! Det är säkert bra att inledningsvis konstatera att det resultat som uppnåddes i Lissabon är bra. Då tänker jag speciellt på unionen som helhet och det faktum att man nu får verktyg som gör det möjligt att fortsätta utvecklandet, men också förnyelsen av EU. Kompetensfördelningen klargörs, lagstiftningsarbetet förenklas och öppenheten i ministerrådets arbete ökar. Finland har naturligtvis orsak att se till att man är med vid så många förhandlingsbord som möjligt. Vi har en hel del att tillföra i fråga om just öppenhet och god lagstiftningspraxis.

Arvoisa puhemies! Keskustelu täällä kotona on pitkälti keskittynyt yhdistämään tulevaa ratifiointikierrosta meneillä oleviin neuvotteluihin niin sanotusta 141-tuesta. Tässä haluan omasta puolestani irrottaa nämä asiat toisistaan. Siinä, missä 141-tuki on meidän, Suomen, ja EU-komission välinen asia, on uudistussopimuksen ratifiointi asia meidän ja muiden jäsenmaiden kesken. On tärkeää pitää erillään sekä asiat että instanssit. Komissio ei ole, kuten tiedämme, missään vaiheessa Suomen 13-vuotisen jäsenkauden aikana ollut erityisen innostunut 141-tuesta, eikä ole nytkään.

Diskussionen här hemma har till stor del gått ut på att koppla ihop den kommande ratificeringsronden kring reformfördraget med de pågående förhandlingarna av det som vi kallar 141-stödet. Jag vill för egen del göra en särkoppling där 141-stödet är en fråga mellan oss, Finland och kommissionen och ratificeringen av reformfördraget en fråga mellan oss och de övriga medlemsländerna. Det är viktigt att hålla isär frågor och instanser. Kommissionen har, och det vet vi alla, ju aldrig under Finlands 13-åriga medlemskap varit speciellt förtjust i 141-stödet, så inte heller denna gång.

Olen vakuuttunut siitä, että hallitus tulee tekemään kaikkensa tehdäkseen komissiolle selväksi, miten tärkeä 141-tuki on maataloudelle Etelä-Suomessa. Olen myös vakuuttunut siitä, että Suomen ei kannata kytkeä asiaa uudistussopimuksen ratifiointiin. Toivon, että kaikki me täällä ymmärrämme saavutetun neuvottelutuloksen painoarvon, ja että voimme ratifioida sopimuksen, kun se tulee ajankohtaiseksi.

Och till sist, herr talman, med andra ord hoppas jag att det nu kommer en tid av arbetsro i unionen. EU måste faktiskt bli bättre på sysselsättning och konkurrenskraft om vi alls skall kunna klara av de utmaningar som vi har framför oss.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Pääministerin tiivistämä Suomen vaikuttamisstrategian kolmas sana "oman edun puolustaminen" on kyllä mielestäni näyttänyt valitettavan ohuelta tämän hallituksen EU-politiikassa. Ennen tuota Lissabonin kokousta Suomen vuosien 91—95 pääministeri Esko Aho ehdotti, että Suomi voisi jarrutella unionin uudistussopimuksen hyväksyntää, kunnes tästä 141-tukiasiasta on päästy Suomelle sopivaan ratkaisuun. Aho myös muistutti, että tämä Etelä-Suomen vakavien vaikeuksien tuki aikanaan sovittiin pysyväksi, vaikka sitä nyt komissio toisin tulkitsee. Olen kyllä vakuuttunut siitä, että pääministeri Vanhanen olisi saanut Suomen kansalta tuen sille, että tuen jatko olisi asetettu ehdoksi EU:n perussopimuksen käsittelylle, eikä se ole tässäkään vaiheessa vielä myöhäistä, että näin toimitaan.

Olen myös siitä huolestunut, että pääministeri on julkisuudessa alistuneena ilmoittanut, että tämä tuki joka tapauksessa tulee heikkenemään, vaikka nyt EU-komissio joiltakin osin tulisikin vastaan. Hallituksen ja tuottajien yhdessä viilaama esitys on jo valmiiksi tingitty, ja sitä voidaan kyllä pitää hyvinkin minimiehtona, minimivaatimuksena eteläsuomalaisen elintarviketuotannon turvaamiseksi tulevaisuudessa.

Yleisradion mukaan pääministeri Vanhanen on todennut läheisilleen, että mikäli nämä 141-tukineuvottelut epäonnistuvat, niin hän ja maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila eivät voi jatkaa. Kysyn teiltä, herra pääministeri: Pitääkö tämä Yleisradion uutisen tieto paikkansa, (Puhemies: Aika!) että olette asettanut oman asemanne vaakalaudalle, olette ikään kuin koplannut oman asemanne nyt kytköksiin tämän 141-tukituloksen kanssa?

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olin aikoinaan kahdeksan vuotta Eurooppa-valiokunnassa eli suuren valiokunnan jäsenenä, jolloin usein ministerit ottivat esille ja painottivat, että Suomi ei halua profiloitua jonkun kansallisesti tärkeän asian käsittelyssä. Kysyin silloin usein eri asioitten yhteydessä, eikö silloin käsiteltävä asia ollut ministerin tai valtioneuvoston mielestä kansallisesti niin tärkeä, että olisi voitu lähteä ajamaan tiukasti omaa kansallista etuamme. Aina sanottiin, ettei se asia silloin ollut kuitenkaan niin tärkeä ja että meitä alettaisiin pitää häirikköinä. Haluttiin olla niin sanottu mallioppilas.

Nyt on tultu tämänpäiväiseen tilanteeseen. Meillä on alustavasti poliittisesti sovittu EU-perussopimus, perustuslaki, jonka käsittelyssä Suomella olisi mielestäni ollut niin sanottu tuhannen taalan paikka edistää ja jopa sopia Suomelle oikeudenmukaisen tulkinnan saamisesta artiklaan 141. On vedottu jälleen siihen, ettei Suomen unionikulttuuriin kuulu toisiinsa liittymättömien asioiden koplaaminen, kuten tavataan sanoa.

Arvoisa puhemies! Mielestäni nyt on tietysti tehtävä kaikki voitava, että artiklaan 141 saadaan jatkoa pysyvänä viimeksi sovitussa muodossa, koska Suomen kansallehan kyseistä artiklaa tarjottiin ennen kansanäänestystä jopa pysyvänä eikä määräaikaisena. Eikö hallituksen olisi tehtävä nyt selväksi, että hallituksen puolesta ei tulla joulukuussa allekirjoittamaan Lissabonissa poliittisesti sovittua perustuslakisopimusta, mikäli artiklaa 141 ei hyväksytä aikaisemmin sovitussa, Suomen tulkitsemassa muodossa?

Liisa Jaakonsaari /sd:

Arvoisa puhemies! Varmasti tuleva historiankirjoitus näkee tämän uudistussopimuksen kaikkein ratkaisevimpina ja parhaina puolina sen, että unionin merkitys kansainvälisenä toimijana vahvistuu. Eli se kuuluisa puhelinnumero, jota Henry Kissinger aikoinaan kaipasi, jos soitetaan Moskovasta, Washingtonista, Pekingistä, mihin Eurooppaan soitetaan, niin nyt tämä perussopimus tuo tämän puhelinnumeron. Ei täydellisesti, mutta on erittäin tärkeää, (Ed. Pulliainen: Koko katalogi!) että Euroopan unioni vahvistaa asemaansa, sillä tällä hetkellä esimerkiksi Keski-Aasiassa Yhdysvallat, Kiina, Venäjä käyvät kamppailua omista eduistaan ja Euroopan unionin pehmeää valtaa siellä kaivataan, niin kuin kaivataan jossain Valko-Venäjällä, jossa diktaattorin erottamat professorit voivat sitten työskennellä Euroopan unionin rahoittamissa yliopistoissa jne.

Pääministeri, sanoitte Suomen EU-politiikan avainsanoiksi aktiivisuuden, johdonmukaisuuden, oman edun puolustamisen. Minä lisäisin tähän yhden vielä, ratkaisujen etsimisen. On jotain erityisen kummallista siinä, että kun Suomi sai erittäin hyvän perustamissopimuksen, niin 12,5 vuotta on mietitty sitä, onko tämä Etelä-Suomen maatalouden tuki sitten pysyvää vai väliaikaista. Se on minusta aika merkillistä. Ja varmaan niin kuin historiankirjoitusta varten pääministeri voisi selventää sitä, mikä on totuus tässä. Ymmärtääkseni totuus on se, että silloin oli sovittu siitä, että tämä tuki alenee, joten tässä ei ole mitään valtavan suurta yllätystä. Minusta on erittäin tärkeä asia, että ei, niin kuin täällä on todettu, koplata yhteen tätä 141:tä ja uudistussopimusta, jo sana koplauskin on ruma. Kaiken lisäksi se saattaa heikentää sitä luottamuspääomaa komissioon, jota ihan oikeasti Suomi tarvitsee, kun Kioton jälkeistä taakanjakoa aletaan pohtia ja monia muita tosi isoja asioita on edessä.

Arvoisa puhemies! (Puhemies: Aika!) Tämä on tärkeää, että eduskunta vie omalta osaltaan tämän uudistussopimuksen nyt sitten satamaan.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On aivan selvää, että jos sopimusta nyt ei olisi syntynyt, EU olisi ollut aikamoisessa umpikujassa. Edelleenkin olisi vaan jauhettu keskustelua rakenteesta, päätöksentekomallista. Nyt on ainakin edellytykset ryhtyä todellisiin töihin ja ratkomaan niitä ongelmia, joita EU:lla tavallaan niin kuin politiikan sisältökysymyksinä on.

Voidaankin sanoa, että EU on ollut monessakin mielessä hakoteillä. Voidaan sanoa, että eurooppalainen idea on ollut kadoksissa ja EU:ssa on vallinnut aikamoinen protektionismi ja nationalismi, oman edun ajaminen, ja nyt tähän koplauskeskusteluun, jota täällä aika innolla käydään, liittyy juuri tämä kysymys. Mitä enemmän protektionismia ja nationalismia EU:ssa on, sekö olisi se varmin tae pienelle Suomelle ajaa meille tärkeitä tavoitteita? Siihen en millään muotoa voi uskoa. Ei varmasti. On paljon tärkeämpää, että EU:lla on se yhteinen idea, yhteinen tahtotila, yhteinen politiikka, johon Suomikin on nyt omalta osaltaan ollut keskeisellä tavalla vaikuttamassa. Ja sen kautta ilman muuta löydetään myöskin vastauksia niihin kysymyksiin, jotka Eurooppa-politiikassa ovat kansalaisten kannalta tärkeitä.

Täällä on esitetty sellaisia väitteitä, että tämä koplaus ilman muuta olisi tuottanut Suomelle tulosta. (Ed. Kallis: Totta kai!) Ei missään tapauksessa niin voida sanoa. Päinvastoin. Me olisimme ajautuneet samanlaiselle tielle kuin monet muutkin sellaiset maat, jotka eivät ole omia tavoitteitaan saavuttaneet. Suomi pystyy nyt jatkamaan johdonmukaista Eurooppa-politiikkaa, maltilla, johdonmukaista Eurooppa-politiikkaa, jota itse asiassa koko jäsenyyskauden ajan olemme harjoittaneet.

Ed. Heinäluoma, mielestäni kyllä pääministeri Vanhanen liittyy aivan samanlaiseen eurooppalaisten poliitikkojen sarjaan tämän hallituksen politiikalla, kuin mitä edellisissä hallituksissa pääministerit ovat edustaneet. Nyt tuloksia vuorenvarmasti tulee. Me voimme nyt omalta osaltamme ottaa tämän pallon vastaan, huolehtia siitä, että ratifiointi viedään tyylikkäästi läpi, ja sen jälkeen keskittyä Suomen kannalta keskeisten asioiden edunvalvontaan, mitä esimerkiksi tämä 141-ratkaisu on.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Euroopan politiikassa päättyy nyt surkea välivaihe. Tämä on ollut sellainen välivaihe, joka on suosinut erityisesti suuria valtioita, jotka ovat voineet koplata keskenään erilaisia asioita ja hoitaa politiikkaansa hyvin tiukasti omien intressiensä mukaisesti. Nyt, kun Euroopan unionille tulee tämä uudistussopimus, se mahdollistaa hyvän organisaation ja paremman toiminnan. Tämä on etu juuri sellaisille valtioille kuin Suomi, pienten valtioitten etu. Sen vuoksi tällä on erittäin suuri merkitys meille.

Olisi toivottavaa, että nyt ryhtyisimme syvällisesti miettimään, millä tavalla hyödynnämme tämän uuden tilanteen. Eräs mahdollisuus on se, että ryhdymme eri asioissa etsimään strategisia alliansseja eri valtioitten kanssa ja sillä tavalla puolustamaan etujamme. Toinen tavoite, joka meillä tulee olla, on se, että Euroopan unioni ottaa paikkansa maailmanpolitiikassa. Yhdysvaltain politiikka ei ole viime vuosina kovin hyvin onnistunut. Euroopan on nyt otettava suurempi sananvalta maailmanpolitiikassa ja puolustettava nimenomaan meidän eurooppalaisten etuja.

Mitä sitten tulee tähän kuuluisaan 141:een, niin haluan todeta hyvin selkeästi sen, että silloin, kun EU-sopimusta alun perin neuvoteltiin, niin silloin sekä ministeri Haavisto että allekirjoittanut tulimme siihen tulokseen, että Etelä-Suomella on pysyvä haitta ja tämä pysyvä haitta on kompensoitava pysyvästi ja kysymyksessä ei ole mikään tilapäinen ratkaisu. Tästä tulkinnasta Suomen pitää pitää kiinni, ja meidän ei tule missään tapauksessa hyväksyä sellaista, että Ruotsi taikka Viro olisivat meille jonkinlaisia esimerkkejä. Ne harjoittavat maataloutta paljon etelämpänä kuin Suomi, ja meidän on puolustettava suomalaista maataloutta.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Valitettavasti tämä nyt esitetty sopimus on jopa heikompi kuin se eduskunnassa, anteeksi nyt sanonnat, läpi runnottu sopimus.

Ensinnäkin tämänhän piti olla selkeä ja kansalaisille ymmärrettävä ja sitä se nyt ei missään tapauksessa ole, vaan päinvastoin. Samoin siinä alkuperäisessä perustuslaissa olivat kansalaisten perusoikeudet, joita tässä nyt ei ole. Jos kansalaisten perusoikeudet ovat vain viittauksenomaisesti ja esimerkiksi Englannin hylättävissä, niin tilanne ei ole ollenkaan samanlainen.

Sitten pääministerin luonnehdinta siitä, että Suomi ajaisi omia etujansa, niin se kyllä ainakin minua hämmästytti, ja epäilen, että aika montaa muutakin täällä. Kyllä myös pienen Suomen pitää pystyä sanomaan ei, ja tässä olisi nyt ollut hyvä neuvottelutilanne. Aikanaan sokerituotantoa pienennettiin Suomessa, muualla se jatkui, nyt se loppuu kokonaan. Ja tämä maataloustukikysymyskin — mikä olisi ollut parempi keino? Itse asiassa voisin kertoa pääministerille ja hallitukselle yhden tavan, millä me voisimme tästä nyt edetä. Jos teillä ei ole rohkeutta siellä neuvottelupöydissä sanoa, että Suomen etujakin on puolustettava, eikö olisi kaikkein parasta alistaa tämä sopimustulos kansanäänestykseen, niin sitten kansa sanoo sen, millä tavalla tulee toimia? Sillä tavalla voitte sitten saada selkänojaa niille neuvotteluille suoraan Suomen kansalta eikä tarvitse pelätä siellä kabineteissa.

Tämä on muutenkin erittäin huonosti valmisteltu sopimus. Kabineteissa ei kansalaisilta kysytty, ja se on aina huono. Jotenkin tuntuu siltä, että Suomen maataloustuen poistamiseen vaaditaan keskustapuolue hallitukseen ja (Puhemies: Aika!) vastuuseen vähän samaan tapaan kuin aikanaan varallisuusvero piti poistaa silloin, kun demarit ovat hallituksessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Huomaan, että koplaus kuuluu EU-kulttuuriin aika tiukasti milloin milläkin tavalla, välillä dekoplataan ja välillä koplataan. Tuosta arvoisan pääministerin puheenvuorosta poimin esille muutaman näkökohdan, joissa jäi vähän epäselväksi, että mitenkäs nämä asiat nyt oikein ovat.

Ensinnäkin totesitte siitä, että UK:n ja Irlannin kohdalla annettiin poikkeusjärjestelyjä. Nyt UK:n kohdalla on jo sikäläinen parlamentin tarkastusvaliokunta ilmoittanut, että tulkinta siitä edellisestä ja tästä on sellainen, että tämä tulee tuottamaan UK:ssa todella suuria vaikeuksia tulla hyväksytyksi. Mikä on silloin tilanne, jos Iso-Britannia jää ulkopuolelle, mikä on sen tila? Mitenkä siihen on varauduttu?

Toinen asia, että jos olisi nyt koplattu tämä neuvottelutulos tähän 141:een, niin silloinhan se ainoa idea siinä koplaamisessa olisi ollut se, että siinä olisi eräällä tavalla hankittu varmistus sille, mitä ed. Salolainen tässä juuri äsken totesi, joka minusta on se ainut oikea tulkinta. Se kuvaa tässä salissa silloin vuonna 1994 saatua käsitystä, että se on pysyväisluontoinen tuki siltä varalta, että vakavia vaikeuksia esiintyy. Ja siitä, miksi tämä on realismia EU-politiikassa, on osoituksena tietysti se, että se sokeripäätös nyt näytti sen, että me tarvitsemme vakavien vaikeuksien tilanteitten kannalta tämänlaatuisen artiklan 141. Mikä on sen status nyt näitten Lissabonin neuvottelujen ja ratkaisujen jälkeen?

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Det är välkommet att det nya reformfördraget godkänns, det bör självfallet ratificeras och det blir en bra grund inför valet 2009. Med tanke på EU:s trovärdighet är det viktigt att unionen görs mera öppen och förståelig och att god förvaltning eftersträvas. Därför är det välkommet att institutionernas skyldighet att ge upplysningar utvidgas.

En viktig förändring och klar förbättring är att unionens status som juridisk person nu godkänns — tack vare den kan unionen ansluta sig till Europeiska människorättskonventionen — och att stadgan om medborgerliga och politiska rättigheter blir politiskt bindande, även om det är att beklaga att den inte binder Polen och Storbritannien på samma sätt.

Pienille maille selkeät säännöt ovat turvallisempia kuin riippuvuus diplomaattisista neuvotteluista ja hallitustenvälisistä sopimuksista. On valitettavaa, että komission jäsenten määrää vähennetään kolmasosalla, mutta paikat kiertävät kuitenkin tasapuolisesti jäsenvaltioiden välillä, joten pienten jäsenvaltioiden asemaa ei heikennetä isompiin verrattuna.

Enemmistöpäätösten lisäämisen myötä unionin työtä tehostetaan ja helpotetaan. Uusien jäsenvaltioiden lukumäärää ajatellen tämä on myös edellytys, jotta unionin työ voisi sujua jatkossa tehokkaammin.

Yhtenä sopimuksen myönteisenä tuloksena eduskunnan sananvalta kasvaa toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvojana. Tämä minusta syventää EU-yhteistyön demokraattista luonnetta.

Nedskärningen av antalet parlamentariker sker med omsorg om små medlemsstater som kommer att ha fler ledamöter i relation till befolkningsmängden än större medlemsstater. Ser vi saken ur svenska folkpartiets synvinkel blir det dock en stor utmaning att i fortsättningen ha en egen representant i parlamentet för att bevaka den svenska språk- och kulturgruppens speciella intressen.

Lopuksi voidaan todeta, että on myönteistä, että uudistus merkitsee mahdollisimman vähän muutoksia Suomen jo ratifioimaan ehdotukseen.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Me olemme nyt tämän yli kymmenen vuoden Euroopan unionissa olemisen jälkeen tulleet siihen tilanteeseen, jota tämä keskustelukin osoittaa, että Suomen pitää todellakin hoitaa näitä omia asioitaan. Jos sen tiivistäisi tähän meikäläiseen sananvalintaan ja kappalejakoon, niin se on neljä sanaa ja ne neljä sanaa ovat Suomi, Suomi, Suomi ja Suomi. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että nyt kun nämä pelisäännöt on hyväksytty, mikä on tärkeä asia, prosessi jatkuu. Olen verrannut koko ajan sitä, miten Suomen kuntauudistus edistyy verrattuna siihen, miten Euroopan unionin hallinto edistyy, ja ehkä nyt jonkin verran liikahti Euroopan unioni, pikkasen, meidän kuntauudistustamme edelle haasteena. Mutta nyt pitäisi päästä näiden pelisääntöjen puitteissa kansalaisten arkipäivän asioihin.

Esimerkiksi tämä puhelujen hintojen alennus oli yksi esimerkki. Aikanaan euro oli hyvä esimerkki siitä, mutta hyvin vähän tulee näitä arkipäivän asioita. Totta kai on herrojen ja rouvien neuvottelut ja huippukokoukset siellä, missä keskustellaan tärkeistä asioista ja hallinnosta, mutta ei ihmisiä kiinnosta hallinto, vaan ihmisiä kiinnostaa se, millä tavoin hinnat, on se sitten energian hinta, tavaroiden hinta, palveluiden hinta, Euroopan alueella kehittyvät. Esimerkiksi euromaiden yhteistyötä pitäisi käyttää paremmin hyödyksi ja tässä suhteessa pyrkiä siihen, että tämä hinta ja vakaus tulisi Suomelle vieläkin edullisemmaksi kuin se on nyt tällä hetkellä esimerkiksi rahan hinnassa tullut verrattuna 90-luvun syöksykierteeseen, jolloin korot olivat hurjan suuret. Se liittyy sitten myös yhteistyöhön eri maiden kanssa sen suhteen, miten suomalaista teknologiaa voidaan viedä esimerkiksi Kiinaan ja Intiaan, ja tämän tyyppisiin yhteistyökuvioihin, joita toivoisi, että Suomi rakentaisi siellä Euroopan unionissa, niin että suomalaiset maakunnat (Puhemies: Aika!) pärjäisivät entistä paremmin. Tämän tyyppistä yhteistyötä tarvittaisiin, ja nyt on sen aika.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on kiitelty sitä, että on saatu lopultakin uudistussopimus aikaan perustuslain kaaduttua. Jos tavallinen kansalainen kuunteli pääministeri Vanhasen puheen, ei kyllä tullut hullua hurskaammaksi. Hyvä, että tässä salissa joku tuli hullua hurskaammaksi. Tämä on erittäin vaikea asia. Koska Euroopan unionissa sen jälkeen, kun rauha ja rauha ja rauha jäi unionin ideasta pois, ei ole tullut mitään tilalle, minä esittäisin, että tulisi vapaus: vapaus yrittää, vapaus muuttaa maasta toiseen, vapaus tehdä töitä eri maissa.

Minä kannatan tietenkin tätä, mutta kyllä minun täytyy yhtyä esimerkiksi ed. Annika Lapintien puheenvuoroon, että kysymys on kansalaisten hyväksymisestä. Euroopan unioni ei voi olla itsetarkoitus, vaan sen täytyy olla kansalaisten hyväksymä. Kyllä on aika tärkeää jatkossa yrittää saada selville se, mitä varten Euroopan unioni on. Meillä on nyt euro, hyvä on, mutta onko meillä mitään muuta, joka on yhteistä meille? Ainut yhteinen asia on vapaus ja ihmisoikeudet Euroopassa. Minä nyt hieman ihmettelen esimerkiksi ed. Hautalan puheenvuoroa siitä, että Britannia ei anna kansalaisilleen perusoikeuksia. Mitä sitä tyhjää, kyllä siellä on ihan samanlaiset ihmisoikeudet voimassa kuin meilläkin täällä. Britannia on Euroopan ihmisoikeussopimuksen hyväksynyt. Se on Euroopan neuvoston jäsen. Minä kysyn vaan, kuinka moni maa Euroopan neuvostossa antaa samanlaiset ihmisoikeudet kuin ne, jotka nyt omista syistään koplasivat perusoikeusasiakirjan tähän hyväksymiseen. Minusta pitäisi käyttää järkeä vähän. Yksi kolmasosa varmasti Euroopan neuvoston jäsenmaista on sellaisia, että siellä ei ole minkäänlaisia ihmisoikeuksia verrattuna Eurooppaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Suomelle surkea sokeripäätös tehtiin EU:ssa määräenemmistöllä. Se osoittaa, kuinka vaarallisia nämä määräenemmistöpäätökset ovat pienelle maalle. Nyt te, pääministeri, olette kuitenkin hyväksymässä sen, että niitä lisätään, näitä määräenemmistöpäätösasioita, jopa 60:llä. Niin monessa asiassa Suomi menettää mahdollisuuden estää meille kielteinen päätös. Kaiken lisäksi vielä käy niin, että määräenemmistöpäätökset eivät tule veroasioihin. Niistä asioista päätetään yksimielisesti, ja tämä on Englannin, Viron ja kaikkien uusliberalististen maiden tahto. Eli siellä halutaan tätä matalaa verotusta, ja verokilpailu tulee EU:ssa siis jatkumaan. Kaiken lisäksi käy vielä niin, että neuvoston päätännässä Ranskan, Saksan ja Ison-Britannian asema vahvistuu eli pienten maiden heikkenee, Suomi mukaan luettuna. Tämmöisiä te olette nyt hyväksymässä. Tässä oli keskeisiä perusteluja sille, miksi me emme tätä sopimusta tule kannattamaan.

Mitä tulee tähän 141-asiaan, niin tausta on siellä Salolaisen päivissä. Se oli huono sopimus jo silloin, kun se tehtiin. Tältä osin se jäi epämääräiseksi, se jäi tulkinnanvaraiseksi. Silloin jo aloitettiin tämmöinen liiallinen hinku siihen sopimukseen eikä siihen, mikä se sopimuksen sisältö on. Tästä nyt sitten nämä ongelmat juontuvat. Totta kai nyt pitää tehdä kaikki mahdollinen ja vielä vähän enemmänkin, että suomalaiset viljelijät myös etelässä saavat tukea. (Ed. Tiura: Ed. Tennilä sinne neuvottelemaan!) Mutta tausta on siellä 90-luvun alkupuolella, jolloin tämä EU-nyökyttely aloitettiin, kun EU-sopimuksesta neuvoteltiin.

Uusin näyttö tästä EU-nyökyttelystä on muuten tämä HE 88/2007 vp, jossa tänne tuleville kemikaaliviraston EU-virkailijoille luvataan aivan ylettömät edut. Suomi menee paljon pitemmälle kuin EU:n minimit edellyttävät. Kaikenlaista verovapautta nyt tyrkytetään: tulkaa meille, täällä on kaikki hyvin, saatte verottomina tulot ja saatte Suomelta kuitenkin myös palvelut. (Puhemies: Aika!) Tämmöistä tämä on, tämä meidän EU-politiikka, siinä ei ole ryhtiä. Pääministeri, niskakuluma tulee, kun aina vaan nyökyttelee.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Itsestään sokeripäätös on havainnollinen esimerkki siitä, miksi kuitenkin tarvitaan määräenemmistöpäätöksentekoa lisää. (Ed. Tennilä: Määräenemmistöjä?) Sokerin kohdallakin Euroopassa on aivan yletön ylituotanto, ja päätöksiä tämän tyyppisissä asioissa on erittäin vaikea tehdä, (Ed. Tennilä: Se oli hyvä päätös, vai?) ellei ole päätöksentekokykyä olemassa. Suomi ei ole ylituotannon aiheuttaja, meillä on alituotanto, mutta se päätös, joka sokerista tehtiin, koskee samanlaisena kaikkia maita, ja Suomessa viljelijät ja sokeriteollisuus itse tekevät päätöksen, jatketaanko tuotantoa vai ei. Sillä päätöksellä sokerinviljelylle asetettua tukea ei heikennetty yhtään, ehdot ovat aivan samat. Luopumistuesta on tehty liian houkutteleva. Sitä me vastustimme ja hävisimme äänestyksen, mutta ei pidä ajatella niin, että unioni pystyisi toimimaan, täyttämään kaikkia niitä tehtäviä, jotka sille on annettu, jos sen pitäisi joka asiassa toimia yksimielisyydellä. Sellaisia päätöksiä ei tule.

Siksi tässä uudessa sopimuksessa, muun muassa sisä- ja oikeusasioissa, on erittäin tärkeää, että voidaan tehdä määräenemmistöpäätöksiä, jotta ylipäätään saadaan ratkaisuja aikaan yksinkertaisissa asioissa, että saadaan rikolliset paremmin kiinni. Tässä mielessä Suomen peruslinja on ollut tukea määräenemmistöpäätöksenteon lisäämistä. Se oli perustuslakisopimuksessa, se on tässä, ja siihen eduskunta ottaa myös ratifioidessaan kantaa.

Ed. Ukkolalle: Ette tullut hullua hurskaammaksi ilmoituksestani. Kuvasin ilmoituksessani keskeisimmät muutokset verrattuna nykytilanteeseen, toisaalta verrattuna hylättyyn perustuslakisopimukseen, ja sen, mitä muutoksia tapahtui myös kesäkuun poliittisen päätöksen jälkeen. Tein tämän kuvauksen aika pelkistetysti. Myönnän, että se on varmastikin vaikeaselkoista, mutta oli tärkeätä, että tässä ilmoituksessa eduskunta, joka on evästykset antanut näihin neuvotteluihin tämän kuuden vuoden aikana, tietää, mitä olivat ne keskeisimmät muutokset, joita tässä loppuvaiheessa tapahtui.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tapahtuu todella, aivan niin kuin ed. Jaakonsaari totesi, kyllä merkittävä muutos, kun tulee niin sanottu yksi hattu kahdelle henkilölle eli korkea edustaja ja komission ulkosuhdekomissaari yhdistetään samaan persoonaan, josta samalla tulee komission varapuheenjohtaja. Se toivottavasti lisää johdonmukaisuutta, ja siinä on yksi puhelinnumero maailmalle, mutta aivan niin kuin täältä jostain välihuudosta kuului, tietysti aika tulee näyttämään, mikä tulee olemaan hänen ja unionin niin sanotun presidentin välinen suhde. Mutta havainnollistaakseni tätä asetelmaa, kun mekin taisimme pitää kahdeksan huippukokousta Suomen puheenjohtajakaudella: Kun unioni tapaa jonkun kolmannen valtion edustajat, niin unionin puolelta on ollut puheenjohtajamaan pääministeri, ulkoministeri, komission puheenjohtaja, unionin korkea edustaja ja unionin ulkosuhdekomissaari — viisi henkilöä — ja toisella puolella käytännössä yksi neuvottelija. Nyt tämän ratkaisun myötä lukumäärä putoaa unionin puolella kolmeen. Se auttaa kuitenkin jo merkittävästi. Tämä ulko- ja turvallisuuspolitiikan, voi sanoa, johdonmukaisuuden, toimintakyvyn lisääminen on ollut tärkeä tavoite, ja se, että tulee pidempiaikainen puheenjohtaja Eurooppa-neuvostoon ja niin sanotuksi unionin ulkoministeriksi eli korkeaksi edustajaksi, auttaa tätä tavoitetta.

Ed. Lapintie on oikeassa kritiikissä, että tämä on sekavampi kuin oli hylätty perustuslakisopimus. Se pitää avoimesti myöntää, eikä Suomi sitä todellakaan kiellä. Me olisimme mieluummin ottaneet sen perustuslakisopimuksen kuin tämän, mutta meille on tärkeätä, että tämä sopimus asiallisesti kuitenkin kattaa ylivoimaisen valtaosan sen perustuslakisopimuksen saavutuksista.

Viimeinen kommentti ed. Pulliaiselle: Entä jos joku maa ei ratifioi tätä sopimusta? Sitten ollaan taas uudessa tilanteessa. Sopimus astuu voimaan vain sen kautta, että jokainen jäsenmaa sen ratifioi. Vasta silloin sopimus voi tulla voimaan. Jos joku ei ratifioi, silloin haetaan taas joku uusi menettely. Viimeksi otettiin tuumaustauko, joka tarpeeksi kypsytti tilannetta, ja oltiin valmiita hakemaan uutta ratkaisua. Silloin oltaisiin taas uudessa tilanteessa. Mutta unionin ja sen varsinaisten tehtävien toteuttamisen kannalta en todellakaan toivo, että joku maa jättäisi tämän vielä nyt tällä kertaa ratifioimatta.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Voisi väittää, niin kuin joku täällä, ja yhdyn siihen, että laajentuminen on muuttanut EU:ta oikeastaan enemmän kuin tämä sopimus, ja se on vaikuttanut meidän toimintaympäristöömme. Niin kuin täällä todettiin, me tarvitsemme enemmän yhteyksiä eri maihin. Voin kertoa teille, että huomenna lähden tapaamaan Britannian kollegaani ja ensi viikolla tulee Ranskan eurooppaministeri tänne käymään, joten näitä yhteyksiä käytetään jatkuvasti hyväksi. Meillä on johdonmukainen agenda, jossa muun muassa energiapäätökset, uusiutuva energia ja Kioto ovat keskeisellä sijalla maatalousasioiden sijasta.

Mutta yksi asia, jos me haluamme puhua myöskin sisällöstä, on jäänyt huomaamatta. Nimittäin se, että EU:n toimivalta maatalous- ja kalastusasioissa vähenee tämän sopimuksen mukaan. Tähän mennessä — ja se on se meidän 141-ongelmamme — maatalous on kokonaan niin sanotusti yhteisön toimivallassa. Tulevaisuudessa maatalous ja kalastus, pois lukien meren yhteiset biologiset voimavarat, ovat muuten samassa asemassa kuin esimerkiksi ympäristö ja kuluttajansuoja, joten tällä alueella se lisää meidän omaa päätäntävaltaamme.

Tärkeätä on myös, jos saan sen leikillisesti todeta, että nyt tämän uuden sopimuksen myötä EU voi hakea jäsenyyttä EU:ssa. Joskus olemme sanoneet, kun jäsenmaiden ja hakijamaiden on täytettävä kriteerejä, että EU ei ole siihen pystynyt, mutta nyt teemme päätöksiä avoimesti ja myöskin kunnioitamme ihmisoikeuksia aivan toisella tavalla.

EU kan alltså efter att det här avtalet slutits ansöka om medlemskap i EU, dels för att vi tar besluten öppet, dels för att vi får en katalog över de mänskliga rättigheterna.

Joten kaikilla tavoilla hallituksella on selkeät tavoitteet, mitä tulee kansallisiin, tärkeisiin, tuleviin päätöksiin, ja niihin myös vaikutetaan aktiivisesti.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! On tietenkin selvää, että Euroopan unioni ei ole enää sama unioni, mihin Suomi aikanaan liittyi, ja on selvää, että tarvitaan pelisääntöjen uudistamista ja niiden selkeyttämistä. Siihen tällä sopimuksella on tähdätty, vaikkei se täydellinen toki olekaan. Sille joudutaan muotoa ja sisältöä tässä matkan varrella varmasti hakemaan, ja tässäkin prosessissa tarvitaan Suomelta aktiivisuutta niin kuin EU-asioissa yleensä.

Nyt täällä on käyty keskustelua myöskin näistä erittäin suurista kysymyksistä, jotka EU-politiikassa ovat olleet esillä tänä syksynä. Ne ovat melkein poikkeuksetta olleet maatalouskysymyksiä. On todella hyvä, että täällä on yksimielisesti kannettu niin voimakasta huolta sekä Suomen sokeriratkaisusta että 141-ratkaisusta, joka on paraikaa neuvottelun alla. Olen todella ylpeä siitä linjasta, mitä täällä on esitetty. Tämä on suuri kansallinen asia, ja se on saatava hyvään lopputulokseen.

Haluan kuitenkin myöskin todeta sen, että tässä voidaan joutua sellaiseen tilanteeseen, että me joudumme hakemaan tulkintaa meidän jäsenyyssopimuksestamme tuomioistuimen kautta. Minusta se on linja, jota kannattaa harkita ja joka kannattaa pistää vakavasti mieleen. (Puhemies: Aika!) Koplaukset eivät tässä auta, kun lopullista ratkaisua haetaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! On selvää, että tämä uudistussopimus sinänsä on hyvä. Meillä on tyytyväisyys siihen monella tavalla syystä. Mutta suuri kysymys on, miten me menemme tästä eteenpäin. Siinä mielessä suuressa valiokunnassa tein ehdotuksen tästä, että katsottaisiin vähän analyyttisesti taaksepäin, miten muutamissa asioissa kävi, miksi esimerkiksi sokeripäätöksestä tuli semmoinen päätös kuin siitä tuli, riippumatta siitä, tykättiinkö tai ei, ja sitä kautta tutkittaisiin vähän ehkä jopa akateemisesti, mitä tämä kaikki tarkoittaa. Me varmasti opimme siitä. Jotenkin kirjallisesti, mitä aikaisemmissa liittymissopimuksissa sanottiin, eikä niin, että se on vaan huhupuheiden varassa.

Me tarvitsemme uusia menettelytapoja ja yleistä Suomen tiedon lisäämistä myöskin EU:ssa. Nimittäin voin tähän loppuun vaan sanoa lyhyesti, että Cosacin viime kokouksessa oli kartta kaikista EU-maista, seinälle laitettu tämmöisenä taiteellisena näytteenä. Suomea ei voinut erottaa siitä kartasta, koska Pohjanlahti kokonaan puuttui. Minä kysyin tätä ulkoministeri Amadolta, ja hän naurahti siihen ja sanoi, että varmaan tämä saattaisi olla aiheellista. Eli kaikkien meidän suomalaisten täytyy ruveta vähän ryhdikkäämmin esiintymään näissä asioissa muutoinkin.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Kokemuksesta tiedän, että hyvin hoidettukaan politiikka ei kanna kauhean pitkälle, ellei se näyttäydy kansalaisille, äänestäjille, myöskin sen kaltaisena. Suomen EU-politiikassahan tämä asia on ollut oikeastaan koko ajan syndroomana, ristiriitana, hankalana sellaisena. Taiteellinen vaikutelma ei ole ollut aina sitä, mitä osaaminen ja asioitten hoitaminen on sinänsä ollut.

Nyt kuitenkin minusta ollaan tilanteessa, jossa tämä taiteellinen vaikutelma on muuttunut sillä tavalla, että se ulottuu hankalasti myöskin osaamisen puutteeseen. Ei voi tehdä muuta johtopäätöstä siitä, kun katsoo tätä sokeripäätöstä, 141:tä ja sitten ristiriitoja hallituksen sisällä, päähallituspuolueiden erilaisia kantoja johtoa myöten liittyen muun muassa tähän 141:een, toimintatapoihin sen eteenpäinviemiseksi. Pääministerin asema tässä asiassa on tietysti aivan ratkaiseva, ja kyllä nyt kannustan pääministeri Vanhasta tämän asian kuntoon saattamisessa.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä salissa on kehuttu, että hallituksen EU-politiikka on ollut johdonmukaista. Minä myönnän sen. Linja on ollut johdonmukainen. Se on ollut johdonmukaista nöyristelyä ja johdonmukaista nyökyttelyä. Täällä esitelty sopimus on nyt tyyppiesimerkki siitä. Mitään niitä asioita, joita Suomi otti kärjekseen neuvoteltaessa perustuslaista, mitään niitä ei oikeastaan ole enää tässä jäljellä. Ei ole kytkentää perusoikeusasiakirjaan. Määräenemmistöpäätöksiä täällä jo kehutaan, samoin presidenttipäätöstä. Yritys- ja ympäristöveroja ei sen sijaan määräenemmistöllä tulla jatkossakaan päättämään. Tämä on osoitus siitä, mikä on ollut Vanhasen ensimmäisen ja Vanhasen toisen hallituksen linja. Tässä on tulos.

Mutta, pääministeri Vanhanen, teidän kolleganne Irlannin pääministeri Bertie Ahern totesi toissa päivänä, että on hiukan järkyttävää, että niin moni maa ei anna kansalle mahdollisuutta äänestää tästä asiasta. (Puhemies: Aika!) Jos uskotte sopimukseen, miksi ette anna kansan sanoa sitä? Tämän kysymyksen, jonka Irlannin pääministeri asetti toissa päivänä, myös vasemmistoliitto asettaa teille.

Ville  Niinistö  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä EU:n uudistussopimus, tämä pitkän neuvottelurupeaman jälkeen saatu sopimustulos, on hyväksyttävissä, koska siinä kuitenkin toteutuu kaksi keskeistä uudistusprosessin tavoitetta eli EU:n oikeudellisen aseman selkeyttäminen ja päätöksentekojärjestelmän kehittäminen, vaikka kuitenkin on todettava se, että tämä, että on päädytty siihen, että sopimusteksti on tarkoituksellakin kirjoitettu niin hankalaksi, että se ei herätä intohimoja, ei ole millään tavalla kehuttava lopputulos. Tämänhän on pääministeri itsekin tässä tuonut esille.

Se, mitä tämän hankkeen piti tuoda, oli avointa kansalaiskeskustelua, uskoa yhteiseen Eurooppaan, uskoa yhteisen Euroopan legitimiteettiin, sen demokraattisiin periaatteisiin. Tässä ei ole tämän prosessin aikana täysin onnistuttu. Se johtopäätös, mikä tästä ehkä pitäisi vetää, on se, että nyt täytyy se uskottavuus luoda politiikan puolella, poliittisten tekojen puolella, ja sillä puolella peräänkuuluttaisin sen tyyppistä avausta Suomeltakin, että kansalaisten vapaudet, kansalaisten oikeudet, kansalaisnäkökulma, sosiaalinen Eurooppa, edelläkävely ilmastonmuutosasioissa, ilmastonmuutoksen torjumisessa, reilumman maailmanjärjestyksen rakentamisessa, (Puhemies: Aika!) nämä tuotaisiin Suomenkin politiikassa voimakkaammin esille. Elikkä näiden kolmen keskeisen tavoitteen lisäksi myös visionäärisyyden koko Euroopan edun ajamisessa pitää olla Suomen tavoitteissa mukana.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minulla on aivan päinvastainen kanta koplaamiseen ja koplaamisen eduista kuin mitä pääministerillä on.

Muistan, kun joitakin vuosia sitten kysymyksessä oli verokysymys, joka edellytti yksimielisyyttä, Berlusconi ilmoitti, että yksimielisyys tulee, jos Italia saa osan sanktioista anteeksi, ne sanktiot, jotka tulivat maitokiintiön ylittämisestä. Miten palkittiin? (Ed. Pulliainen: Kuka neuvottelikaan? Erkki Liikanen!) Elintarvikevirastosta keskusteltiin. Kaikki olivat Suomen puolesta paitsi Italia. Italia sai sen.

Kun torstaina kuuntelin kello kuuden uutisia, niin kyllä tietyt tunteet nousivat mieleeni, kun alkoi suurin piirtein uutiset näin, että on päästy sopimukseen. Italia sai lisäpaikan parlamentista. Puola sai kaiken sen, mitä oli pyytänyt. Miksi Suomi ei asettanut kynnyskysymykseksi (Puhemies: Minuutti on kulunut!) 141:n hyväksymistä? Se on lähes anteeksiantamatonta.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kevyt oli pääministerin ilmoitus kuin poutapilvi. Suomi on taas saanut kaiken, vaikka ei ole vaatinut mitään. Näissä 141-neuvotteluissa päätöksentekijä on Euroopan unionin komissio, siis Brysselin spedet. He päättävät. Meillä ei ole eduskuntana ikävä kyllä mitään sananvaltaa siihen. Tämä on Euroopan unionin meininki.

Mutta EU on jo hävinnyt. EU on jo hävinnyt tämän perustuslakitaistelun sen takia, että se perustui valheelle. Tämä on sama sopimus kuin perustuslaki, mutta sitä ei kutsuta perustuslaiksi. Tämä on häpeällistä. Tämän taakse mennään Ranskassa, Britanniassa ja muualla.

Ed. Arhinmäki oli aivan oikeassa. Suomen kansan pitäisi saada sanoa sanottavansa tästä. Jos teillä on rohkeutta, ettette pelkää Soinia ja Arhinmäkeä, niin pistäkää kansanäänestykseen.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin haluan onnitella pääministeriä siitä, että tämä uudistussopimus saatiin aikaan. Se oli ehdottomasti tärkein tavoite.

Kuitenkin kaksi asiaa: Eduskunnan suuri valiokunta ja perustuslakivaliokunta kiinnittävät huomiota ihmisoikeusdimensioon tässä sopimuksessa. Täytyy sanoa, että mitä tulee perusoikeuskirjaan, niin se viittaus on jossain määrin ongelmallinen, koska se on julistus ja sitä ei voida oikeastaan kehittää jatkossa. Mutta erityinen toivomus oli se, että saataisiin jonkinlainen sitoumus eri mailta siitä, että ne mahdollisimman nopeasti ratifioivat liittymisen Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Saatiinko tässä suhteessa mitään aikaiseksi, arvoisa pääministeri?

Toinen kysymys liittyy sitten tähän koplaamiseen. Muistan, kun olin Nizzan huippukokouksessa, joka oli edellinen sopimusneuvottelu. Silloin Portugali otti Azorien maitokiintiöt esille. Nyt lehtitietojen mukaan Itävalta otti esille saksalaisten oikeuden opiskella itävaltalaisissa yliopistoissa, jota Itävalta ei ole voinut hyväksyä, ja Itävalta sai neuvoteltua kokouksen yhteydessä ratkaisun, jonka mukaan komissio ei puutu tähän Itävallan (Puhemies: Minuutti!) ongelmaan. Moitittiinko Itävaltaa tästä, vai mikä oli tilanne? Oliko se huonoa menettelyä?

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti ulkoministeri poistui. Olisin toivonut juuri hänenkin osallistuvan tähän EU-vääntöön, koska eduskunta näkee, että aktiivisuutta EU-asioissa tarvitaan koko ajan. Joka päivä erikoisvaliokunnissa tulee lakiesityksiä, tulee U-lauselmia, joissa esitetään komission kantoja, joskus jopa hallituksen esityksen perusteluina ennen kuin niistä on edes EU:ssa päätetty. Tämmöinen tuli dieselveron kohdalla vastaan, kun perehdyimme energiaverotukseen.

Mutta halusin katsoa tästä eteenpäin. Takki voi olla maratonin jälkeen tyhjä, mutta silti tarvitsisimme visioita ja tulevaisuuden tahtoa. Minua kiinnostaisi pääministerin ja ehkä eurooppaministerinkin näkemys, minkälaisilla neuvotteluilla lähdetään uutta Eurooppaa rakentamaan, koska tämä ei tyydytä vielä kaikkea. Nyt on puhuttu viisaiden miesten kerhosta, "mister clubista", ja siihen Suomikin esitti, että voisi siihen ihmisen nimetä. Minä näkisin paljon mieluummin semmoisen mahdollisuuden, että kansalaiset nimeäisivät konventin. Konventti oli suomalaisesta pääministeri Lipposen aikaisesta ajattelusta kehitelmä. Hän osallistui visiointiin silloin aktiivisesti. Millä visioilla Suomi lähtee rakentamaan kansalaisten Eurooppaa? (Puhemies: Minuutti!) Lähteekö se budjetissa nostamaan kansalaisille tärkeitä kysymyksiä, koulutusta, ympäristöterveyttä, terveyttä ja sosiaaliturvaa, työtä, esiin? Toivon kansalaisläheistä keskustelua tulevaisuudesta.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen aika vähän kiinnitti huomiota EU:n rooliin nimenomaan ilmastonmuutoksen veturina niin, että me pystyisimme olemaan aktiivisia edelleenkin jatkossa ilmastonmuutoksen hillinnässä. Tähän saakka EU on ollut kaikista globaaleista toimijoista kuitenkin paras.

Mutta se, mikä on Suomen rooli EU:ssa, niin enemmän kuin mallioppilas näytämme olevamme Sven Dufva, jolla on hyvä sydän, johonka se luoti sitten, onko se nyt 141:n kaliiberia vai mitä, osuu, mutta pää ei ole sen vertainen kuin se hyvätahtoinen ja uskova sydän. Tässä mielessä kyllä toivoisin, että parantaisimme toimintaamme. Kansanäänestys, arvoisa pääministeri, se on se legitimiteetin hankkimisen tapa.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäelle sen verran tiedoksi, että tämä EU:n uudistussopimus on 90-prosenttisesti sama kuin EU:n perustuslaillinen sopimus.

Arvoisa puhemies! Nyt täällä salissa kiistellään siitä, olisiko pitänyt koplata vaiko ei ja miten olisi pitänyt koplata. Nyt on tärkeintä, että me katsomme tulevaisuuteen. Meillä on erittäin vaikeat neuvottelut tällä hetkellä käynnissä 141:n osalta, ja on erittäin tärkeää, että meidän neuvottelijoilla on koko eduskunnan tuki tässä työssä. Olen erittäin tyytyväinen myöskin siitä, että meidän pääministeri ja meidän ulkoministeri ovat henkilökohtaisesti tavanneet komission puheenjohtajan ja käyneet keskusteluja tästä erittäin tärkeästä kysymyksestä. Johtopäätösten aika tässä asiassa on silloin, kun meillä on todistus elikkä sopimus kourassa. Silloin on se paikka, jolloinka me arvioimme, mitenkä näissä neuvotteluissa on onnistuttu tai epäonnistuttu. Tärkeintä on se, että suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta huolehditaan ja siitä, että koko Suomessa harjoitetaan maataloutta tulevaisuudessakin.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä nyt kiistatta jää sellainen olo, että hallitus on epäonnistunut tässä EU-politiikassa, verrataan sitä nyt mihin hallitukseen tahansa.

Olisin kysynyt pääministeriltä, mikä teidän mielipiteenne nyt on siitä, onko tästä artiklasta 141 sovittu pysyvästi vai ei. Vastatkaa ystävällisesti siihen.

Sitten haluan todeta sosialidemokraattisena kansanedustajana sen, että pidän tärkeänä, että tätä artiklan 141 mukaista kansallista tukea ei lopeteta. Ne haittatekijät eivät ole poistuneet, jotka silloin 90-luvun alussa Suomessa oli.

Arvoisa puhemies, lopuksi: Olen iloinen siitä, että tässä sopimuksessa on yksi tärkeä yksityiskohta: kansallisten parlamenttien asema läheisyysperiaatteen valvonnassa vahvistuu. Toivon, että se tarkoittaa sitä, että jatkossakin Helsinki ja Tampere voivat päättää joukkoliikenteen kansallisesta tuesta. Itse toivon jatkossa keskusteluun (Puhemies: Aika!) enemmän tätä kansalaisnäkökulmaa. Ed. Skinnarin esiin nostama puhelinmaksut ovat minusta hyvä esimerkki siitä, mihin suuntaan Euroopan unionia pitää kansalaisnäkökulmasta kehittää.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! EU on tukehtumassa oman päätöksentekonsa raskauteen, ja siksi tämä sopimus on niin tervetullut. Sääli vaan, että se ei mennyt paljon pidemmälle.

Sen sijaan vaatimukset Suomen kansallisten maataloustukien koplaamisesta sopimusuudistukseen ovat täysin kestämättömiä. Kuvitelkaa, jos kaikki EU-maat tekisivät samoin. Yksi Puola riittää minulle, kiitos. Toki temppuilu kannattaa, jos haluaa ajaa tarkoituksella Suomen EU-marginaaliin, ja sehän tietyille tahoille täällä sopisi oikein hyvin. (Ed. Soini ja ed. Pertti Virtanen: Ulos kokonaan!) Teidän suuri painajaisennehan on, että EU alkaisi toimia. (Ed. Soini: Ei ole pelkoa!)

Arvoisa puhemies! Mitä 141-tukeen tulee, ne, joille Tanskan ja Ruotsin katkeruus Etelä-Suomen maatalouden erityistuesta tuli yllätyksenä, ovat kyllä olleet sekä sokeita että kuuroja koko meidän EU-jäsenyytemme ajan. Suomen poikkeuksellisen onnistuneista maataloustukineuvotteluista kommentoitiin esimerkiksi minulle, joka olin ihan vaan tutkijan roolissa eri puolilla Eurooppaa, yhä uudestaan ja uudestaan sekä ihaillen että myös kateellisina, ja se kateus purkautuu nyt.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Globalisoituvassa maailmassa on tärkeää, että Eurooppa näkyy myös tuolla maailmalla, ja siihen liittyy se, että me suomalaiset olemme Euroopassa aktiivisesti mukana toimijoina. On hyvä, että on löytynyt tämän uudistussopimuksen puitteissa laiha sopu mieluummin kuin lihava riita.

Mutta kuitenkin haluan kiinnittää huomiota ja antaa evästystä, miksi on tärkeää, että tämä 141 artikla saadaan jatkoon. Kansalaiset tietävät, että maailman viljavarastot ovat hyvin pieniä. Suomessa viljavarastohuoltovarmuutta on noin vuodeksi, mutta esimerkiksi vuonna 2006 oli vain 54 päivää maailman huoltovarmuutta viljan suhteen olemassa, ja tällä hetkellä se on ehkä noin 90 vuorokautta. Tarkkaa tietoa en ole saanut muuta kuin lehdistä.

Kun sopimusta tehdään, niin täytyy myös muistaa, että kansalaiset tietävät, että esimerkiksi Ruotsin pelloista 89 prosenttia on Hangon eteläpuolella. (Puhemies: Aika!) Olemme täällä huomattavasti pohjoisemmassa. 141 on saatava jatkoon jo tulevien sukupolvien takia.

Jacob  Söderman  /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä perustuslaillisessa sopimuksessa, aivan niin kuin ed. Sasi jo täällä sanoi, EU olisi liittynyt määräenemmistöpäätöksin Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukseen. Nyt sitä vaikeutetaan sillä tavalla, että edellytetään yksimielistä päätöstä ja lisäksi kansallista menettelyä, joka nähdäkseni on aivan turhaa. Samoin perusoikeuskirja olisi tullut sopimukseen omaksi luvuksi. Sitten sanottiin, että se tulee liitteeksi, ja nyt se julistetaan joskus myöhemmin erikseen. Saiko pääministeri jotain takeita siellä Lissabonissa, että jäsenmaat todellisuudessa haluavat edistää näiden kahden merkittävän perusoikeuskirjan mukaisten ihmisoikeuksien etenemistä?

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun EU:n uudistumissopimus hyväksyttiin Lissabonissa viime viikolla, suomalaisilla neuvottelijoilla oli mainio tilaisuus ajaa Suomen ja suomalaisten etuja muun muassa 141:n läpiviemisessä. Mielestäni Puola osoitti suoraselkäisyyttä oman maansa etujen ajamisessa. Suomen neuvottelijoiden selkärangattomuuden vuoksi joudunkin taas kerran kyseenalaistamaan Suomen neuvottelijoiden isänmaallisuuden. Olisin kysynytkin pääministeriltä: Oletteko jo nyt ottanut vihdoin viimein opiksenne ja aiotteko jatkossa ajaa tiukempaa linjaa EU-neuvotteluissa?

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Eurooppa-neuvosto hyväksyi Luxemburgissa 1997, Berliinissä 1999 ja Brysselissä 2003 seuraavan sanatarkasti lainatun lausuman: "Monimuotoisen maataloustuotannon on voitava jatkua kaikilla unionin alueilla mukaan luettuna alueet, joilla on erityisiä ongelmia."

Eikö, herra pääministeri, tällaista tekstiä, josta huippukokous on kolme kertaa ollut yksimielinen, olisi voitu nostaa esille ja vaatia sen sisällyttämistä esimerkiksi tämän uudistussopimuksen liitteeksi, julkilausumaan tai johonkin asiakirjaan, joka olisi yksiselitteistänyt tämän Suomen liittymissopimuksen 141 artiklan lauseen "Suomi voi maksaa" lauseeksi "Suomi saa maksaa"? Kun kerran huippukokous on kolme kertaa tätä mieltä ollut, miksi Suomen hallitus ei tässä yrittänyt edes näin menetellä?

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Keväällä tulin tänne eduskuntaan ja valiokunnassa aloitettiin työskentely. Ensimmäinen asia, joka tuli, oli EU-asioita. Kommentti, joka tuli valiokunnan vanhoilta jäseniltä, oli se, että nämähän ovat vain EU-asioita. (Ed. Jaakonsaari: Voi, voi!) — Voi, voi! — Siinä ei paljon voi lähteä syyllistämään pelkästään hallitusta. Lähtisin katsomaan koko meidän eduskuntaa ja sitä, miten vakavasti me käsittelemme näitä EU-asioita. EU-asiat ovat siinä mielessä mielenkiintoisia, että sieltä tulee valkoiset kirjat. Meillä on mahdollisuus hyvin proaktiivisesti olla tekemässä Suomen linjauksia näissä valkoisen kirjan vaiheissa jo.

Sen lisäksi näen, että kun puhutaan 141-tuesta, niin se on oikeastaan yksi asia vaan. Tietyllä tavalla meidän pitäisi keskittyä siihen, miten me vaikutamme nykyistä voimakkaammin koko eduskuntana EU-asioihin.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että EU:n uudistamissopimuksesta päästiin yksimielisyyteen. Erityisen hyvä asia on se, että EU:n rooli ulkosuhdeasioiden hoidossa vahvistuu. On tärkeää, että uudella EU:n ulkoasioiden korkealla edustajalla on asema sekä komissiossa että neuvostossa.

Ruotsi on jopa väläytellyt EU:lle pysyvän jäsenen paikkaa YK:n turvallisuusneuvostoon yksittäisten maiden sijaan. Olisinkin kysynyt pääministeriltä: Mitä mieltä Suomi on tästä kunnianhimoisesta tavoitteesta?

Mitä tulee sitten hallituksen toimintaan EU-politiikassa, en ole päässyt ihan selville siitä, mikä on hallituksen EU-poliittinen linja, ja miten hyvin Suomi pystyy valvomaan Suomen etuja ja edistämään yhtenäisesti tätä linjaa. Kun ed. Jaakonsaari täällä viittasi, että EU nyt vihdoin saa tämän uudistussopimuksen myötä puhelinnumeron, josta EU:n kantaa voi kysyä, niin olisinkin kysynyt pääministeriltä: Onko meillä Suomessa selvillä, kenen puhelinnumeroon Suomessa pitää soittaa, kun halutaan tietää Suomen kanta Euroopan unionin kysymyksiin?

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Jag vill först tacka statsministern för redogörelsen och insatserna i Lissabon. Parlamentsplatserna har igen varit upp till diskussion och Åland är det enda självstyrande området som självt kunnat välja att gå in och gjort det utan plats i parlamentet och utan ett inflytande som motsvarar den internationella ställning Åland har.

Grundlagsutskottet har ju i ett betänkande sagt att Finland ska söka en lösning på det här problemet på ett internationellt plan. Det samma sades i regeringsprogrammet och Finlands regering valde också nu i slutskedet att argumentera för en åländsk plats. Det fanns ett förslag i EU-parlamentet som gick ut på en annan utväg, men inget av det här lyckades. Det är fortfarande ett faktum att Ålands lagting ska godkänna det här resultatet som uppnåtts i Lissabon liksom att problemet med en parlamentsplats för Åland inte är löst.

Jag skulle vilja fråga statsministern: Hur ser statsministern på detta problem och dess lösning?

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Pääministeri, mainitsitte, että EU:ssa komissio tuntee hyvin Suomen poikkeavat luonnonolosuhteet. Toivottavasti, sillä pääministeri itse ei ainakaan tunnu tuntevan niitä, koska on syyllistänyt kansan esimerkiksi energiankulutuksessa, vaikka Suomi on ollut pitkään johtava, esimerkillinen maa uuden teknologian hyödyntämisessä, ja kyllä pääministerin pitäisi tietää, että suurteollisuus kuluttaa 80 prosenttia sähköstä. Tämä on ilmeisesti ollut EU:ssa harhaanjohtamista, koska Fortumin kaltaiset ja muut tällaiset firmat sallivat sen, että Skandinaviassa on kaikkein suurin välistäveto verollisesti. Eli tässäkään asiassa EU ei tiedä sitä, että Suomelle olisi pitänyt antaa rankat — me olemme kylmä, iso maa, pitkät välimatkat — Suomelle olisi EU-sopimusten mukaan pitänyt hoitaa koplaamalla ja muulla tavalla todella suuret etuisuudet ja poikkeavuudet.

Samalla olen sitä mieltä, että parasta siinä vanhassa EU:ssa oli hymni. Beethovenin Ilon laulusta on sanottu, että se oli henkisesti, hengellisesti ja kaikin tavoin nostattavinta, mitä Finlandian ohella on Euroopassa sävelletty. (Puhemies: Aika!) Ehkä tämä, että se hymni täytyi heittää pois, kuvastaa hyvin tätä, koska annettiin periksi vaan tämmöisille, voisiko sanoa, bisneksille.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Palaan vielä tähän todella tärkeään ajankohtaiseen kysymykseen siitä, miten meidän EU-politiikkaa hoidetaan ja siihen liittyen tähän 141 artiklaan.

Täällä on jo ennen pääministerin ensimmäistä vastausta kysytty se tärkeä kysymys, ja senkin jälkeen yhteensä kolme edustajaa ovat kysyneet, mikä on Suomen hallituksen kanta. Onko tämä 141-tuki sovittu aikoinaan pysyväksi vai ei? Ei tule onnistunutta EU-politiikkaa, ellei tällainen perusasia ole kaikkien tiedossa, ja ellei myös eduskunta tiedä, mikä on hallituksen kanta, ja sitä kautta synny yhteinen vahva viesti. Eli vielä neljännen kerran, onko hallituksen mielestä tämä 141-tuki aikoinaan sovittu pysyväksi vai ei?

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Aloitan vakavammasta päästä elikkä hallituksen mielestä 141 on sovittu pysyväksi. Näin on meidän mielestämme. Myöskin se, että liittymissopimukset ovat muuttumattomia sopimuksen osia, on merkki siitä, että 141 on edelleen voimassa. Asiaa ei olisi esimerkiksi auttanut minkäänlainen yksipuolinen julistus. Se ei olisi mitenkään vahvistanut 141:tä, jos joku sellaista peräänkuuluttaa hallitustenvälisen konferenssin yhteydessä.

Till riksdagsledamot Söderman vill jag konstatera att det är klart att stadgan om de grundläggande rättigheterna kommer att högtidligt godkännas och proklameras innan själva avtalet undertecknas på Luciadagen i år. Det här har kommit fram mycket klart och det betonade också Finland under den gångna veckan. Likaså vill jag säga att statsminister Vanhanen mycket kraftigt betonade vikten av att man i alla länder snabbt ratificerar det att EU skall gå med i Europarådets människorättsavtal.

Todella painokkaasti pääministeri Vanhanen kollegojensa piirissä ajoi tätä ihmisoikeussopimusten muuttamista niin, että EU siihen voi liittyä.

Kansallisesta parlamentista on puhuttu myöskin jonkin verran tänään ja siitä, miten vahvistuu läheisyysperiaatteen valvonta. Sen lisäksi teille tulee uusi valvontakeino, ja olin kiitollinen niistä puheenvuoroista, joissa todettiin, että pitää olla aktiivisuutta, koska kansalliset parlamentit yhdessä EU-parlamentin kanssa tulevat valvomaan, miten toiminta oikeus- ja sisäasioissa toimii. Tämä on yhteistoimintaa ja siihen tulee todella uusi valvontakeino.

Kun mietitään, keneltä pitää kysyä Suomen EU-kantaa, niin onneksi verrattuna moniin muihin maihin meillä on kuitenkin erinomainen EU-yhteensovitus, joten sitä voi kysyä monelta ministeriltä meidän hallituksessamme.

Ed. Kumpula-Natri, nyt tästä eteenpäin huomaamme, että moni asia vaatii nimenomaan EU:n ulkoisen ulottuvuuden vahvistamista, esimerkiksi parempaa kuluttajansuojaa, turvallisempia leikkikaluja, vakautta maailmassa, mutta erityisesti näitä sisämarkkinoita täytyy ajaa tulevaisuudessa globaalilla tasolla siinä mielessä kuin myöskin ed. Tuomioja otti esiin. Mutta sen lisäksi meillä on entistä tärkeämpi rooli laajan turvallisuuskäsitteen puolustamisessa. Me näemme, miten monella lähialueella tarvitaan EU:ta sekä porkkanana että pehmeiden arvojen edustajana mutta myöskin rauhan rakentamisessa ja vakaiden olojen luomisessa. Tämä tulee olemaan meidän turvallisuutemme kannalta erittäin tärkeä tehtävä tulevaisuudessa.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Gustafsson sanoi, että kiistatta jää kuva epäonnistumisesta liittyen 141 artiklaan. (Ed. Gustafsson: Liitin siihen sokerijuurikkaan! Toivotaan parasta!) — Kyllä. — Neuvottelut 141 artiklasta poliittisella tasolla ovat nyt alkamassa, tekniset neuvottelut asiantuntijoiden välillä on käyty ja nyt vasta käydään varsinaiseen otteluun. Tässä tiedetään molempien lähtöasetelmat. Suomen hallituksen kanta on aina ollut selvä ja nykyisen hallituksen myös. Meille 141 artikla on pysyvä artikla. Aikanaan, kun täytyy EU:n maatalouspolitiikkaa uudistaa, minusta täytyy saada sellainen yhteinen unionitasoinen maatalouspolitiikka, joka kattaa koko Suomen, ja siihen on minusta lähivuosina avautumassa mahdollisuus. Viimeistään 2013, kun nykyinen maatalouspolitiikan kausi päättyy, pitää päästä koko unionin kattavaan maatalouspolitiikkaan, jossa Etelä-Suomi ei pienenä viipaleena ole poikkeus, vaan osa sitä ja emme tarvitse enää tätä erityisartiklaa. Mutta siihen asti, kun tällaista yhteistä maatalouspolitiikkaa ei ole, joka ottaa myös Etelä-Suomen huomioon, tarvitsemme tätä artiklaa.

Ed. Kankaanniemen toistamaan lauseeseen maataloustuotannosta koko Euroopassa: Aina silloin, kun Eurooppa-neuvosto käsittelee maatalouspolitiikkaa, tämä on otettu mukaan ja otetaan jatkossakin, mutta se ei ratkaise, eikä ole aikaisemminkaan ratkaissut, näitä 141-neuvotteluja. Me olemme joka kerta joutuneet käymään saman väännön Suomen ja komission välillä, ja se on myös nyt lähiviikkoina edessä.

Hallituksella ei ole suunnitelmaa kansanäänestyksen järjestämisestä. Muodollisesti asiaan otetaan kantaa, kun ratifiointiesitys annetaan. Jos haluja silloin asian käsittelyyn on, silloin se pitää käsitellä. Tiedän, että puoluekenttä jakautuu tässä asiassa Suomessa kahtia. Perustuslakisopimusneuvottelujen jälkeen puolueet kokoontuivat ja silloin selkeä enemmistö päätyi siihen, että emme järjestä kansanäänestystä, ja se on myös oma kantani. Tämä sopimus on tässä suhteessa ohuempi kuin oli perustuslakisopimus, ja perusteita siksikään ei ole muuttaa tuota kantaa.

Ed. Ville Niinistö kyseli, mistä uskottavuus ja innostus unionille tulevaisuudessa. Luulen, että voimme kaikki olla samaa mieltä siitä, että ei se tästä sopimuksesta eikä unionin säännöistä tule. Eivät ihmisetkään ole yhdistyksissä jäseninä niitten sääntöjen takia, vaan sen tähden, mitä varten yhdistys on olemassa, ja tähän ymmärtääkseni ed. Niinistö myös itse tähtäsi. Politiikan kautta pitää tulla usko siihen, että unionin puitteissa yhteistyöllä saamme parempia tuloksia aikaan kuin yksin toimimalla. Nyt kun nämä säännöt saadaan uudistettua, niin toistan sen, minkä alkupuheessani sanoin, että ainakaan kymmeneen vuoteen ei pitäisi tätä sääntökysymystä avata uudelleen enää, vaan pitäisi pystyä keskittymään itse asioihin.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää eduskuntaa tästä keskustelusta. Tulkitsin, että eduskunnan hyvin laaja enemmistö on vahvasti tämän neuvotellun sopimuksen takana. Siihen aikanaan jokainen edustaja ottaa kantaa ratifiointivaiheessa. Samoin oli nähtävissä tämän keskustelun perusteella jakamaton ja rikkumaton tuki hallitukselle edessä olevissa 141-neuvotteluissa, (Kokoomuksen ryhmästä: Oikein!) eivätkä nämä vaikeudet jää tähän.

Aivan kuten ed. Heinäluoma nosti esille, loppuvuodesta alkaa ja ensi talvena meillä on vähintään yhtä raju neuvottelurupeama edessä siinä vaiheessa, kun kasvihuonepäästöjen ja uusiutuvan energian maakohtaisista kiintiöistä neuvotellaan. Siinä on myös kyse erittäin suuresta kansallisesta intressistä, millä tavalla nuo kiintiöt tullaan asettamaan, eli nämä haasteet eivät tule jäämään tähän.