Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa nyt jatkuu vaalirahoituskeskustelu niin, että hallituksen esitys 81 on täällä käsittelyssä, samoin siihen liitetty perustuslakivaliokunnan mietintö 4.

Ensinnäkin on hyvä asia, että hallitus on tuonut näin nopeasti ja tässä tapauksessa opposition yksimielisellä tuella tämän hallituksen esityksen siinä mielessä, että kunnallisvaalit lähestyvät, ja tämä esityshän tähtää nyt kunnallisvaaleihin. Tässä lähdetään siitä, että yksittäisen tuen arvoa ja sen antajan nimeä koskeva ilmoitusvelvollisuuden raja laskettaisiin nykyisestä 1 700:sta 1 000 euroon.

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu, jota nyt on useamman kuukaudenkin jo käyty Kehittyvien maakuntien Suomen, Suomi-Soffan ja muiden tämän tyyppisten asioiden ympärillä, kertoo sen, että eduskuntavaaleissa vaalituki tähtäsi vahvasti tuollaisiin makrotason asioihin, ehkä suurempiin päätöksiin, jotka liittyvät sellaisiin kuin valtakunnalliset alueidenkäytön tavoitteet.

Tästähän asuntoministeri kävi hyvän keskustelun televisio-ohjelmassa liikemies Toivo Sukarin kanssa, joka totesi, että hänellä on kyllä muita ystäviä nimenomaan hallituksessa kuin asuntoministeri on, kun hän ei oikein tässä Vihdin Ideaparkissa osoittanut ymmärtämystä. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat siis asia, joka liittyy valtakunnan politiikkaan ja ovat kaavoituksen, etenkin maakuntakaavan ohjeistoa. Maakuntakaava taas on ohjeistoa alempiasteiselle kaavoitukselle, ja sitten tulemmekin kuntatasoon. Kunnissa päätetään välittömistä kaava-asioista ja rakennusluvista jne. Kunnat antavat lausuntoja ympäristöluvista, ja tämä kunnan asema on hyvin keskeinen tässä kunnallisessa autonomiassa. Tällöin kunnallisvaaleissa vaikuttaminen voi olla, siis voi olla, nimenomaan kaavoihin vaikuttamista, detaljikaavoihin, asemakaavoihin ja rakennuslupiin vaikuttamista.

Tällöin tämän keskustelun ja kokemuksen tuloksena, joka viime kuukausilta meillä on, on erittäin tärkeätä, että vaalirahoitus olisi kaikin keinoin mahdollisimman läpinäkyvää. Läpinäkyvyys on paljon tärkeämpää kuin esimerkiksi vaalikulukatto. Tämä läpinäkyvyys on asia, joka voitaisiin ja joka pitäisi sillä tavalla toteuttaa, että se velvoittaisi myös tuen antajaa niin, että tukija on velvoitettu ilmoittamaan kaikki vaalitukitoimensa. Vain tällä tavalla saadaan molemmin puolin tämä läpinäkyvyys toimimaan niin, että tuen saaja mutta myös tuen antaja, molemmat, ovat velvoitetut ilmoittamaan lahjoituksensa taikka tukensa.

Kun tämä asia oli esillä muun muassa sellaisen kuin Tradeka-osuuskunnan kokouksessa ja tällaisessa ryhmäkokouksessa, niin tässä tilanteessa katson kyllä velvollisuudekseni todeta sen, että siinä vaiheessa Tradekan piirissä ei oikein ymmärretty tätä asiaa, kun ei vielä esimerkiksi valtakunnallinen päälehti julkaissut näitä Tradekan tuen saajia. Tradekan tukihan oli vähäinen, määrällisesti kohtuullisen vähäinen, 1 000 euroa per edustajiston jäsen, joka on ollut ehdokkaana eduskuntavaaleissa. Mutta sen ilmoittaminen olisi mielestäni ollut Tradekalle ihan tärkeää, eikä niin, että se piilotettiin jonnekin kohtaan "sijoitukset". Eli oliko se nyt sitten sijoitus tulevaisuuteen, kun se annettiin edustajiston jäsenelle? Mielestäni tämän tyyppiset asiat ovat, vaikka pieniä, niin periaatteellisesti tärkeitä, ja näen, että Tradekan pitää, niin kuin toivon mukaan muidenkin, kuten esimerkiksi S-ketjun, kuvata avoimesti vaalitukensa myös kunnallisvaaleissa. Mehän tiedämme nämä ABC-asemat, niitä on joka puolella maata, ja niiden syntyminen edellyttää aika ymmärtäväistä kunnallista päätöksentekoa ja valtuustojen asemakaavapäätöksiä.

Näin ollen, puhemies, tämä molemminpuolinen läpinäkyvyys on erittäin tärkeätä. Nyt vielä tästä eduskuntavaalin tuesta näemme, että aika tavalla myös rakennusyrityksiä oli liikkeellä, esimerkiksi Kymenlaaksossa tuli suoraa tukea kansanedustajaehdokkaalle esimerkiksi Okalta, joka muun muassa esiintyi sitten rakentajana myös Rovaniemellä. Mutta Oka rakennuttajana on siinä mielessä ainutlaatuinen Kymenlaaksossa, ettei juurikaan muuta rakentajaa ainakaan Kotkassa ole ollut, hyvä, että edes Oka, mutta ei juuri ketään muuta.

Näin ollen syntyy tällaisia jonkinasteisia alueellisia monopoleja. On vain yksi rakennuttaja, ja silloin kyllä tulee kysymys myöskin puoluerahoituksesta, miten eri puolueet mahdollisesti tässä ovat symbioosissa rakennuttajan kanssa, kun sitten kaupunki — tämän tiedän Kotkasta hyvin — avoimesti tukee myös kaavaratkaisulla juuri tämän rakennuttajan haluja ja toivomuksia, joita nyt Okalla on ollut tässä viime vuosikymmenien aikana, kun asiaa on ollut mahdollisuus seurata hyvinkin läheltä nimenomaan valtuuston jäsenenä ja kaupunginhallituksen jäsenenä ja paikallisen ympäristöseuran puheenjohtajana. Näin ollen tämä kysymys ei ole kuntatasolla suinkaan mitenkään vähäisempi kuin valtakunnan tasolla, siis kysymys siitä, miten läpinäkyvää ja rehellistä ja kontrolloitavaa on vaalirahoitus.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Nykyisen hallituksen ohjelmassa luvattiin arvioida vaali- ja puoluerahoituksen uudistustarpeet heti, kun Euroopan neuvoston korruptionvastainen elin Greco on suorittanut maatarkastuksen Suomessa. Grecon tarkastus tehtiin kesäkuussa 2007, ja tarkastuksen aiheuttamat suositukset annettiin joulukuussa 2007 suomalaisille viranomaisille. Vaikka puutteet lainsäädännössämme olivat ilmeiset, asiassa ei näyttänyt tapahtuvan mitään.

Tein asiasta kirjallisen kysymyksen valtioneuvostolle joulukuussa 2007. Oikeusministeri Brax vastasi ripeästi jo samassa kuussa ja lupasi, että ministeri asettaa työryhmän pohtimaan muutostarpeita heti alkuvuodesta 2008. Mitään ei tapahtunut. Tein sen vuoksi uuden kirjallisen kysymyksen toukokuun 11. päivänä 2008 viitaten nyt muun muassa johtavan hallituspuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan huomiota herättävään lehtilausuntoon. Sen mukaan hän ei noudattanut vaalirahoituksesta säädettyä lakia, koska laiminlyönnistä ei seuraa rangaistusta. Lausunto johti vaalirahoituskeskusteluun, joka jatkuu mediassa vieläkin.

Vasta tämä keskustelu herätti oikeusministeriön vastuuvirkamiehet. Vastauksena kyselyihin ministeri Brax saattoi nyt ilmoittaa, että ministeri oli vihdoin 30.5.2008 asettanut työryhmän selvittämään vaalirahoituslain muutostarvetta. Hän kertoi samalla, että hallitus oli antanut eduskunnalle vaalirahoituslakia tarkentavan muutosesityksen, jonka sisältö perustui hallituksen ja opposition välisiin neuvotteluihin. Tämä lakiesitys on täällä ensimmäisessä käsittelyssä. Se on askel eteenpäin, mutta vaatimattomaksi askel jää.

Lakiesitykseen olisi hyvin voinut lisätä säännökset oikeusministeriön velvollisuudesta valvoa sitä, että vaalikuluilmoitukset tehdään ajallaan ja lain mukaisina. Samoin esitykseen olisi voitu sisällyttää säännös siitä, että lain velvollisuuksien tahallisesta tai törkeästä laiminlyönnistä säädettäisiin sakkorangaistus tai sitten vaihtoehtoisesti annettaisiin valvovalle viranomaiselle mahdollisuus asettaa niskuroivalle edustajaehdokkaalle uhkasakko.

Perustuslakivaliokunta on mietinnössään yksimielisesti korostanut sitä, että tämän uudistuksen seuraavaan vaiheeseen suunnitellun esityksen tulee olla eduskunnan käsittelyssä heti ensi vuoden valtiopäivien alussa. Vaalirahoituksen tarpeellinen uudistus ei voi pitkään jäädä näin vaatimattomalle tasolle. On toivottavaa, että asianomainen työryhmä huolehtii siitä, että Grecon asettamat tavoitteet uudistukselle täytetään täysimääräisesti. Puutteellinen vaalirahoituksen valvonta on jo riittävästi heikentänyt kansainvälistä mainettamme rehellisenä ja avoimena maana.

Johanna Ojala-Niemelä /sd:

Arvoisa herra puhemies! Laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta tuli voimaan 15.5.2000. Nyt kokemuksia on kertynyt useammista vaaleista sen verran, ettei lakia voida pitää riittävän täsmällisenä, ja se vaatii kohentamista.

Oikeusministeriö on valmistellut pikaisesti ensimmäiset muutokset vaalirahoituslakiin kunnallisvaalien osalta. Ilmoitettavan tuen raja kunnallisvaaleissa lasketaan nykyisestä 1 700 eurosta 1 000 euroon ja vaalikampanjan menot tulee eritellä.

Itse olen menojen erittelyn osalta toiminut näin jo tähänkin asti, ja tämä mielestäni lisää läpinäkyvyyttä ja erittelyn pohjalta on helpompaa myös ulkopuolisen arvioida kulujen todenmukaisuutta. Lisäksi kaikkien vaalien osalta sovittiin vaalituen ylärajasta. Kunnallisvaaleissa puoluejärjestöjen ulkopuolisen tuen ylärajaksi per tukija sovittiin 3 000 euroa ja eduskuntavaaleissa 6 000 euroa. Sinänsä nyt sovitut uudistukset ovat vielä kosmeettisia, mutta avaus on oikean suuntainen.

Myös Euroopan neuvoston alainen Greco on suorittanut kesäkuussa 2007 Suomessa maatarkastuksen koskien vaali- ja puoluerahoituksen toimivuutta ja antanut Suomelle suosituksia. Puoluerahoituksen valvonnan osalta Greco antoi kymmenen suositusta. Viime aikoina käydyn keskustelun ja nyt käsiteltävänä olevan lain kannalta huomionarvoista on, että vaalirahoitusta koskevilta ilmoituksilta vaadittaisiin nykyistä suurempaa tarkkuutta. Samoin ilmoitusvelvollisuuden rajan määrittelevää summaa suositeltiin alentamaan. Siten käsiteltävänä oleva laki on askel oikeaan suuntaan.

On kuitenkin helppo yhtyä perustuslakivaliokunnan kantaan, että kunnallisvaaliehdokkaat kaipaavat selkeää ohjeistusta säännösten soveltamisesta hyvissä ajoin ennen kunnallisvaaleja.

Grecon suosituksissa on myös paljon muuta huomionarvoista. Se suosittelee valvonnan riippumattomuuden merkittävää vahvistamista. Lisäksi viranomaisten tulisi tarkastaa ilmoitukset nykyistä perusteellisemmin ja säännösten rikkomisesta määrättävien sanktioiden tulisi olla tehokkaita. Myös lahjonnan kriminalisointiin liittyen Greco antoi useita suosituksia koskien myös kansanedustajan lahjomasäännöstä.

Suositusten ja viime viikkojen uutisten valossa voikin todeta, että vaalirahoituksen näkyvyyttä pitäisi kaikissa vaaleissa parantaa. Keinoja on monia, ja verrattaessa eri maiden vaalirahoituslainsäädäntöä toisiinsa yhteenvedonomaisesti voidaan todeta, että vaalirahoitusta säänneltäessä sääntelyn kohteena ovat eri maissa olleet muun muassa seuraavat kysymykset: yläraja, katto kampanjan kokonaiskuluille, yksittäiselle lahjoitukselle asetettava yläraja, ulkomaisten vaaliavustusten vastaanottamisen kieltäminen, eräiden tahojen kuten pankkien antamien vaaliavustusten kieltäminen, epäillyssä korruptiotarkoituksessa annetun avustuksen kieltäminen, yksityisyyden suojaan perustuva kielto ilmoittaa lahjoittaja pienten avustusten osalta, välikäsien kautta tapahtuvan rahoituksen kieltäminen, nimettömien lahjoitusten vastaanottamisen määrällinen rajoittaminen tai kokonaan kieltäminen. Myös verotukselliset keinot ja rikosoikeudelliset keinot ovat joissain maissa käytössä.

Vaalikulut ovat karanneet paitsi eduskuntavaaleissa, myös erityisesti europarlamenttivaaleissa. Tästä seurauksena on, että meillä ei kohta enää jatkossa ole eduskunnassakaan edustusta kaikista kansankerroksista, vaan valituiksi tulevat vain ne, joilla on varaa asettua ehdokkaaksi.

Vaalikampanjointi tulee väistämättä ehdokkaille erittäin kalliiksi nykyisessä valtakunnallisessa ehdokasasettelussa. Tämän vuoksi mielestäni tulisi vakavasti harkita, pitäisikö ainakin europarlamenttivaaleissa asettaa ehdokaskohtainen katto kampanjakustannuksille. Lisäksi kampanjointikustannuksia tulisi vähentää siten, että puolueet viranomaisten ja viestintävälineiden tukemina lisäisivät yhteistä vaalitiedottamistaan.

Vaalirahoitusta koskeva sotku osoitti sen, kuinka raha on valloittamassa politiikan. Vaalirahoituksen laajuus osoitti, kuinka yksittäisten liikemiesten joukon sijoittajaintressit ovat hyvin edustettuina politiikassa. Sen sijaan yksittäisten kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen intressit jäävät vähemmälle. Tämä on huolestuttava kehitys. Vaalirahoituksessa sinänsä ei ole mitään moitittavaa, ja sen tulee jatkossakin perustua julkiseen, yritysten ja muiden yhteisöjen sekä kansalaisten rahoituksen muodostamaan kokonaisuuteen. Mutta pidän tärkeänä, että jokaisen poliitikon on kerrottava sidoksistaan siitä riippumatta, onko ilmoitusvelvollisuuden laiminlyönti kriminalisoitu vai ei. Tällöin jää kansalaisten arvioitavaksi, onko sillä vaikutuksia äänestyspäätökseen.

Myös vaalitukea vastaanottaessa on syytä käyttää harkintaa. Tästä ed. Tiusanen edellä jo puhuikin. Esimerkiksi syksyn kunnallisvaaleissa en pidä sopivana ottaa rakennusfirmojen tarjoamaa rahaa, koska kunnallisella tasolla päätetään monista kaavoitukseen ja rakennuspaikkoihin liittyvistä asioista. Silloin, kun kukaan ei puhalla niskaan, on helppo tehdä ratkaisua sidoksista vapaana.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On kuultu ed. Södermanin ja ed. Ojala-Niemelän katsaukset siihen, mitä kaikkea olisi nyt pitänyt olla pöydällä arvioitavana, ja se on hyvin paljon se, kun ottaa huomioon, mitä tähän hallituksen esityksen pohjalta valmisteltuun mietintöön on sisällytetty. Siis toisin sanoen tämä asia on todella vaikea ja monimutkainen, ja hyvä mielikuvitus loihtii siihen vielä erittäin runsaasti lisäaineksia niin paljon kuin tätä keskustelua vaan käydään.

Arvoisa puhemies! Minusta on nyt hyvä, että pikaisesti tuli se hallituksen esitys tästä minimistä, joka nyt on pöydällä, ja vielä toisekseen, että tämä mietintö on yksimielinen, että edes tästä ollaan samaa mieltä. Ja toivon, että syksyyn mennessä tämä asetettu toimikunta saa työnsä rakentavahenkisesti päätökseen. Olisi äärimmäisen hyvä sille toimikunnalle, että juuri sellaisissa täällä esitetyissä puheenvuoroissa, kuin ed. Södermanin ja ed. Ojala-Niemelän puheenvuorot ovat sisällöllisesti olleet, esiin tuotuihin aineksiin ja argumentteihin ja vaatimuksiin ja toivomuksiin, niistä jokaiseen, olisi siinä mietinnössä vastattu.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies, kollegat, virkamiehet, kansalaiset, lapset! En eilen väärinkäsityksen vuoksi ehtinyt olemaan paikalla, joten tulin tänne pönttöön puhumaan, että saa vähän kanssa käyttää mielikuvitusta, niin kuin tässä edellinen edustaja sanoikin, ei ehkä toivonut — tai taisi toivoakin. (Ed. Pulliainen: Ei se ollut pahaakaan!) — Hyvä, hyvä, kiitos, hyvä välihuuto.

Kysymys on vaikea ja moninainen, ja tässä näistä vaaroista tuli mieleen vähän pohdiskella, mihin tässä nyt ollaan menossa sitten. Tässä lähtökohtaisesti media on nyt kyllä oikealla asialla. Tietysti mediakin vähän rupesi varovaiseksi, kun joku kertoi, että jos tulee jotain vaalikattoja tai muita vastaavia rahallisia kattoja, joita minä kyllä ainakin toivoisin demokratian nimissä tähän suomalaiseen lainsäädäntöön, niin sitten voisivat nämä omatkin markat vähentyä tai nämä rahalliset tulot tietyiltä tahoilta puhumattakaan muista sidoksista, koska nämä sidoksethan ovat ...

Suomen kansa ilmeisesti on osaltaan aika yksinkertaista, koska minä ainakin olen oppinut joskus yhteiskuntaopin tunnilla koulussa ennen murrosikää, että puolueet ovat tällaisia sidosryhmiä ja niitten takana on tietynlaisia kerrostumia. Toiset hööpöttää kansaa, toiset on hööpäytettäviä, toiset vie ja toiset vikisee jnp. Sitten jotkut tukevat joitakin, niin että eihän tässä kai mikään yllätys ole, että jotain pienyrittäjiä tukisivat jotkut isot yrittäjät tai kokoomusta tukevat jotkut oikein varakkaat ja kaikkea. Tämä on aika hätkähdyttävää. Puoluehan tarkoittaa puolueellista, siis puolueellisuus ja kaikki tulee siitä.

Ainoa väärinkäsitys, joka saattaa jostakin joskus tulla, on se, kun täällä käyttäydytään kuin Euroopan omistajat, vaikka ollaan EU:ssa ja Suomessa vaan. Puolue ei Suomessa tarkoita edes puolta, se taitaa olla joku 25 tai ei edes neljännestä, vaaleissa tarkoitan. Mutta kuitenkin tämmöisissä osasissa, niin kuin se muualla käännetään, osasina, ja pikku palasina nämä meidän pallottelut tapahtuvat.

Nämä sidosryhmät ovat niin selkeät, että saman tien tosiaan kansa kaikkine työkiireineen ja työttömyyskiireineen ja kulutuskiireineen tänä päivänä tarvitsee tällaista kansalaisvalistusta siitä, minkälaiset voimat, tahot, raamatullisestikin "pimeyden ja valkeuden voimat", oikein jakaantuvat täällä rahankäsittelyasioissa. Niin että tämä kaikki niin näkyväksi kuin ikinä voi vaan tapahtua.

Minkä takia nämä asiat sitten eivät näy kannatuksessa? Kyllä minusta tuntuu, että näitten isojen valtapuolueitten kannattajat ovat sen verran valveutuneita, että he ovat jo tienneet nämä asiat. Nythän me voisimme moraalisesti pohtia juuri sitä, ovatko meidän tiettyjen puolueiden kannattajat tavallaan yhtä lipeviä ja roistomaisia, lainausmerkeissä, etten sanoisi pahemmin, siinä, kuinka he tekevät veroilmoituksia ja ilmoittelevat muita asioita ja puhuvat ystävilleen. Jokainen puolue on myös moraalinen joukko. Kun sanotaan vaikka SDP tai kokoomus tai keskusta, niin heti kaikki tietävät, minkälaisesta luikurista on kyse. Eiväthän gallupeissa voi kannatusluvut pudota, kun kaikki tietävät jo etukäteen, minkälaiseen porukkaan on liittynyt. (Eduskunnasta: Missäs teidän perustelut ovat?) — No, se on kehittyvä, uusi voima, joka vasta on ollut muitten leimaama. Lähinnä vihreät, kärttyisät citytädit ovat sanoneet, mitä rasisteja ja kaikkea sitä ollaan. Vasta sitten kun saa rauhassa asettua tämä vesi vähän ja tahallaan sekoittajat saadaan aisoihin, sitten voi puolue tavallaan muodostaa oman käsityksensä kannattajiensa suhteen, ettei sitä määritellä niin kuin vihollisen leirissä. Katsotaan sitten, mitä tämä mädän pursuaminen ja muu vastaava ankkalammikon — tai mitä eläimiä siinä nyt polskiikaan — kohu aiheuttaa.

Kunnat ovat muuten käyttäytyneet. Tässä voi olla myös semmoinen ikävä ajatus, että kunnat alkavat tälle linjalle lisää, niin kuin joku Turku ja pari muuta, jotka rahastavat kunnallisvaalien mainospaikoilla. Kohta minä uskon, että isot puolueetkin kannattavat sitä, kun rahaa on ja puoluetuki nousi taas puolella, että määrätään, mihin saa laittaa vaalimainokset, ja sen mukaan sitten on demokratia. Todellisuudessa maailmalla demokratian edistämiseksi pyritään siihen, että on karnevaalihenki, tämmöinen luova, innostava valitsemishenki, että jälleen saadaan päättää, kansa saa itse päättää. Sen nostattaminen olisi tärkeä juttu. Suomessa taas vaan näennäisesti päätetään, että nyt tähän riukuun pannaan kaikkien teidän naamat, ja sitten tapellaan niistä ja se, kuka maksaa eniten, saa parhaat paikat. Eli tämä on niin läpinäkyvää tässä, jos tämä menee siihen suuntaan, mitä pahiten kyllä pelkään, mihin ja kuka ja ketäkin saa näitä taas laittaa ja bussien kylkeen.

Onneksi Tkl on ainakin ollut, ja toivottavasti liikennevaliokunnassa ollaan tässä tiukkana, että on ollut Tkl — tai siis mikä se nyt on, tiehallitus, Thm, no joku semmoinen, tiedätte — että teitten varsiin on saanut laittaa, kun ei vaaranna mitään liikennettä ja traktorikuskeillakin on hyvä näkyvyys sitten, vaikka on isoja vaalimainoksia. Yleensä ne isoimmat ovat kyllä siellä kalleimmilla paikoilla siellä kaukana, eivät ne paljon vaaranna, ellei sitten joku fanikompleksi, ihailu, tule niin mahtavaksi, että painaa kiihkoissaan oikein kunnolla kaasua.

Mutta tosiaan tässä on tämä vaaransa, että taas käy niin, aivan kuin tämä meidän muukin uudistus tässä vaaliäänestysuudistusinnossa on mennyt siihen, että isot puolueet haluavat säilyttää omat valtasuhteensa ja kompromissata, että demokratia paranisi ja kaikki tulisi paremmaksi, mutta todellisuudessa mitätöidään, vesitetään ja oikeastaan koko asian idea hukataan siihen, että päinvastoin ne, joilla on rahaa, päinvastoin ne kanavat, joita voidaan rahoittaa, tulevat saamaan suurimman hyödyn tästä ja ne puolueet, jotka voivat maksattaa kansalla kaikennäköisen puoluetuen ja vaalituen ja kaiken muun lisäämisen sen nimissä, että tämä parantaa muka demokratiaa ja luo läpinäkyvyyttä lisää ja kaikkea muuta, kyllä te tiedätte. Mutta toivoisin, että hallituspuolueistakin löytyisi selkärankaa tämän asian kehittämiseen.

Hyvänä esimerkkinä voin kertoa sen, että kun täällä esimerkiksi kokoomuksessakin on ihmisiä meiltä päin, jotka ovat saaneet 20 000 Ksm — mikä se nyt olikaan — Ksm:ltä ja puhuneet Ideaparkin puolesta, niin kunnallisvaaleissa nyt minulle soitti Aamulehden toimittaja, joka ei ole suurimmasta 20 000:n saajasta puhunut oikeastaan mitään, kerran maininnut, melkein vaiennut kokonaan, kaikkea tällaista, ja sanoi, että sinä olet jättänyt ilmoituksen tekemättä. Minä sanoin, että no mitä, häh? No, kunnallisvaaleista neljä vuotta sitten. En uskaltanut sanoa, etten ihan muista. Kysyin, mitä minun olisi pitänyt ilmoittaa. No, kuinka paljon olet saanut. No, minä sanoin, kun en minä saanut mitään, en ole saanut mitään, niin ajattelin, etten ilmoitakaan mitään. Mutta kyllähän se pitää ilmoittaa. No, kysyin sitten tästä kyseisestä kokoomuksen edustajasta ja toisestakin, että miksette ole niistä puhunut, kun eivät ole ilmoittaneet mitään, vaikka se on jo nyt laissa. No, ei se oikein mitään, se vähän minulle vähän niin kuin huusi koko ajan, että kyllä se pitää se tyhjä lappukin jättää sinne, että merkitään, ettei ole saanut mitään.

Ja ilmeisesti pääsen nyt Aamulehteen sitten lopultakin, saan kuvan ja kaikkea, että olen tehnyt hirveän rikoksen, kun en ole jättänyt tyhjää lappuani sinne. Että tässä on nämä puolet. (Ed. Pulliainen: Sehän oli hyvä, että saitte kerrankin kuvanne lehteen!) — No, tämä on tätä perussuomalaista meininkiä. On oltava vähästäkin tyytyväinen.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni on hyvä, että perustuslakivaliokunta on tuonut ensimmäiseen käsittelyyn tämän lain. Vaikka sitä ei nyt ehditä välttämättä soveltaa lain tasolla vielä tulevissa kunnallisvaaleissa, niin kuitenkin lain sisältö ja henki ovat tiedossa kaikilta osin.

Mitä tulee ed. Pertti Virtasen äskeiseen puheenvuoroon, niin haluan vaan korostaa, että aika paljon on kuitenkin sellaista vaalitukea, jossa yrittäjät, yhteisöt tai jotkut muut haluavat tukea ehdokasta, jonka arvot ovat saman tyyppisiä arvoja kuin sellaisella, joka haluaa tukea tätä ehdokasta, ilman että siihen syntyy minkäänlaista kytkentää, niin kuin nyt annetaan ymmärtää, että niitä kytkentöjä on kovinkin paljon. Kukaan minulle vaalitukea antaneista henkilöistä ei ole koskaan pyytänyt mitään palvelua, vaan he sanovat, että he tukevat ehdokasta sen takia, että hän esimerkiksi ajaa yritteliäisyyttä, tiettyjen alueiden kehittämistä, luo edellytyksiä ja suhtautuu esimerkiksi yleiseen rakentamiseen ja maakuntien kehittämiseen positiivisesti, eteenpäinvievästi, siten, että syntyy uusia työpaikkoja ja yritteliäisyyttä.

Lopuksi haluan tästä paikaltani vielä todeta, että edelleenkin minulle jäi epäselväksi sekä lähetekeskustelun että mahdollisesti tämän keskustelun osalta, tuleeko tämän lain perusteella jatkossa ilmoittaa myös sellainen vaalituki, joka on tullut esimerkiksi oman paikallisyhdistyksen puoluetililtä. Koen niin, että täytyy ilmoittaa vain se tuki, mitä saa sieltä puolueyhdistyksestä itselleen vaalitueksi. Mutta täällä lähetekeskustelussa pääsin siihen käsitykseen, että jos esimerkiksi minä olen Alahärmän kokoomuksen jäsen, niin minun tulee ilmoittaa myöskin sen yhdistyksen tulot ja menot, mikäli ei ole omaa yhdistystä, tukiyhdistystä tai jotakin muuta. Tätä minun mielestäni pitäisi (Puhemies: 2 minuuttia!) vielä ehdottomasti täsmentää.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Tästä on hyvä jatkaa, mihin ed. Salo lopetti.

Yritin täältä etsiä ratkaisua nimenomaan tähän ongelmaan, koska myöskin perustuslakivaliokunnan perusteluissa puhutaan nimenomaan, että vaaliehdokkaan tulee ilmoittaa vaalikampanjansa kulut. Pienellä paikkakunnalla tuolla periferiassa monta kertaa ehdokkaat eivät satsaa itse yhtään mitään, vaan paikallinen paikallisyhdistys tai kunnallisjärjestö huolehtii siitä kampanjasta ja useimmiten ainakin pienten puolueitten taikka sellaisten puolueitten osalta, joissa ei paljon toimintaa ole mutta on muutama valtuutettu ja sitten niin sanottua veroa peritty luottamustoimista, niillä rahoilla tehdään yhteisilmoituksia. Sitä jäin kaipaamaan, pitääkö niistä tehdä se ilmoitus sitten tämän yksittäisen ehdokkaan, joka ei ole mitenkään ollut edes mukana eikä ole saanut tavallaan lainkaan mitään tukea henkilökohtaisesti.

Sen minä ymmärrän ja siltä osin tämä on selvä, jos henkilöehdokas saa itselleen tukea, jota rahaa käytetään vaalikampanjaan. Myöskin pykälässä on sanottu, mihin sitä voidaan käyttää, ja siitä on annettava tieto, mutta siitä, mitä ed. Salokin otti esiin, selvitys puuttuu. Kun oikeusministeriö antaa nämä oheistukset, mihin tässä perustuslakivaliokunnan mietinnössä viitataan, niin se on sellainen seikka, että jos sitä ei tule, niin tämä on vaan jälleen kerran hieman, sanoisin näin, puutteellinen, ainakin tuolla pienimmillä paikkakunnilla vaikea toteuttaa.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten edellisistä puheenvuoroista kävi ilmi, vaalikampanjan tekotavat ja tukimuodot ovat todella moninaiset. On hyvä, että nyt työryhmä istuu ja kaikessa rauhassa puntaroi, miten tätä voidaan soveltaa ja tehdä yhteiset pelisäännöt, jotka sitten sitovat kaikkia valituiksi tulleita ja varaedustajia jatkossa.

Nämä muutokset, jotka nyt on tässä ehdotuksen muodossa tuotu eduskunnalle, ovat aivan perusteltuja, joskin itse kyllä uskon, että puolueiden välisellä sopimuksella olisi voitu nämä kunnallisvaalit ilman tällaista lainsäädännön muutostakin näillä ehdoilla mennä. On hyvä, että jatkossa myös tämä menopuoli eritellään, koska uskon, että se paremmin suurelle yleisölle avaa tätä tilannetta, mikä näissä kampanjoissa maksaa. Kunnallistasolla on perusteltua, että tuo ilmoitusraja lasketaan 1 000 euroon, koska voidaan arvioida, että kunnallistasolla tuon kokoinen tuki on jo varsin merkittävä.

Mielestäni merkittävä on perustuslakivaliokunnan ehdotus siitä, että oikeusministeriö antaisi ehdokkaille suunnatun ohjeistuksen tämän säännöstön soveltamisesta nyt hyvissä ajoin ennen kunnallisvaalien toimeenpanoa, koska sellainen ohjeistus olisi kyllä ollut tarpeen tämänkin lain osalta. Viime eduskuntavaalien jälkeenhän oikeusministeriössä oli kaiketi todettu, että ilmoitukset eivät vastaa ikään kuin tätä lain henkeä ja ideaa, mutta ohjeistusta ei kuitenkaan jostain syystä annettu. Nyt siitä asiasta on käyty sitten erittäin rankkaa keskustelua viime viikot. Uskon, että nyt julkinen seuranta ja kontrolli myös toimii tässä suhteessa paremmin, mutta tärkeää on, että saamme yhtenäiset pelisäännöt myös kaikille.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä ensimmäisen käsittelyn keskustelusta huomaa, miten hankala asia tämä oli jopa perustuslakivaliokunnalle, kun yritettiin panna yhteen vaillinaiseen hätätilalakiin kaikki asiat. Me emme panneet kaikkia asioita, vaan otimme lähtökohdaksi sen, että nyt tällä lainsäädännöllä tullaan toimeen kunnallisvaalit ja sen jälkeen toimikunta pohtikoon ja rajatkoon nämä kipukohdat. Kipukohdat olivat justiin niitä, mitä esimerkiksi edustajat Vistbacka ja Salo täällä toivat esille siitä, miten laajaa tämä ilmoitusvelvollisuus on: täytyykö ilmoittaa, jos jonkun puolueosasto saa sen vaalikampanjan aikana rahaa ja sitten tämä puolueosasto tukee esimerkiksi yksittäistä ehdokasta. Minun käsitykseni mukaan täytyy, mutta tätä ei ole siihen lakiin kirjoitettu. Sitä todellakaan ei ole siihen kirjoitettu. (Ed. Salo: Eikä nykyiseenkään lakiin!) — Eikä nykyiseenkään lakiin. Mutta nykyisenkin lain tulkinnan mukaan näin pitäisi toimia.

Elikkä on todella erinomainen asia, että tämä kupla nyt puhkesi ja me saamme tulevaisuudessa kunnollisen vaalirahoituslain. Se ei tarkoita pelkästään sitä, että avoimiksi tulevat ehdokkaiden tulot ja menot, miten käytetään ne tulot, vaan se koskee myös puoluerahoitusta. Muuten me emme selviä tästä sopasta, ja muuten tämä avoimuus ei ole riittävää.

Herra puhemies! Kysymys on siitä, kun täällä muistaakseni joku kansanedustaja puhui, että sijoittajaintressit on nyt otettu kyllä huomioon, mutta kansalaisjärjestöjen intressit jäävät vähemmälle. Mitä ne kansalaisjärjestöt ovat? Eivätkö ne ole niitä tukiyhdistyksiä, niitä puolueosastoja, niitä ammattiyhdistyksiä, jotka esimerkiksi vasemmistoliittoa ovat tukeneet? Tämä rahako on paljon parempaa kuin esimerkiksi se, mitä yrittäjät ovat antaneet omaa elämänkatsomustaan vastaaville, sitä kannattaville kansanedustajaehdokkaille? Tämä on ollut minusta se todella repivä asia, jota minä en ole tässä keskustelussa ymmärtänyt. Yrittäjien yksityinen raha on paljon pahempaa kuin ammattiliittojen raha, kuin työväenyhdistysten raha, kuin järjestöjen raha? Näinhän ei tietenkään voi olla.

On jotain järkyttävää, kun katsoo esimerkiksi vasemmiston, demarien, myös vasemmistoliiton, ilmoituksia. Siellä on sellainenkin ilmoitus, jossa yli 50 000 euroa tulee yhdeltä ainoalta osastolta, työväenyhdistykseltä, eikä sitä kerrota ollenkaan, mistä tämä työväenyhdistys on sitten saanut nämä rahansa. Minä myönnän sen, että satavuotinen historia mahdollistaa sen, että kun näitä työväenyhdistyksiä on perustettu, niin sinä aikana on pystytty ehkä rakentamaan tietyllä tavalla tuloautomaatteja, ostettu kiinteistöjä, pienten ihmisten jäsenmaksuilla tehty liiketoimintaa. Tällä hetkellä monet näistä työväenyhdistyksistä ovat rikkaita kuin kroisokset ja ne ovat paljon rikkaampia kuin esimerkiksi joku pieni yrittäjä, joka yrittää tukea omaa maailmankatsomustaan kannattavia kansanedustajaehdokkaita. Tämä täytyy pystyä avaamaan. Minä en hyväksy missään nimessä sellaista lakia, joka jättää nämä tuet piiloon. Esimerkiksi ed. Heinäluoma on saanut yli 30 000 joltakin yhdistykseltä. Kuka takaa sen, että sinne ei ole joku pannut 10 000 euroa, joku, joka haluaa tukea nimenomaan ed. Heinäluomaa?

SDP:n ensimmäisen varapuheenjohtajan vaalikampanjan on rahoittanut aivan pelkästään Naantalin työväenyhdistys. Muutama sata euroa on tullut ehkä jostain muualta. Omaa rahaa ei monikaan SDP:n kansanedustajaehdokkaista juuri käytä. Ne jotka käyttävät, ovat sitten niin sanottuja sellaisia, jotka eivät ole sen puolueorganisaation leivissä tai eivät ole sen hyväksyttävissä.

Mutta tällä hetkellä tämä kunnallisvaaleja varten laadittu lakiesitys kyllä täyttää sen, mitä nyt halutaan. Elikkä olkaamme, kunnallisvaaliehdokkaat, rehellisiä jatkossa: Kerromme, mistä ne rahat ovat tulleet ja miten ne käytetään. Minä myös tarkistin sen, että jos ei ota penniäkään, ei saa penniäkään mistään muualta, niin silloinkin täytyy kertoa, paljonko on käyttänyt vaalikampanjaan. Tämänkin asian halusin selvittää.

Toinen asia justiin, mikä tähän liittyy, on vielä se, että onko yhteismainokset, esimerkiksi kunnallisjärjestöjen yhteisilmoitukset, ilmoitettava vai eikö ole ilmoitettava. Minun mielestäni niitä ei tarvitse ilmoittaa, mutta jos tästä tulee sitten epäselvyyttä, niin minä en kyllä sitten tiedä, mitenpäin tämän kanssa on. Me keskustelimme tästä asiasta, ja perustuslakivaliokunta tuli yksimielisesti sille kannalle — eihän sitä mihinkään kirjoitettu mutta kuitenkin — että ne ovat sellaisia asioita, joita ei yksittäisen ehdokkaan tarvitse ilmoittaa. Mutta sanoisin noin, että kun lehdistö, media, on tästä asiasta jatkossa varmasti erittäin kiinnostunut, niin kannattaa johonkin ilmoituksen alalaitaan pistää maininta siitä, että on osallisena sen ja sen yhteisilmoituksessa ja sillä siisti. Ehkä näin päästään eteenpäin.

Vielä yhden asian haluaisin mainita. Minä pidän vääränä sitä, että ammattiyhdistyksen jäsenmaksuja, joita tuetaan valtion varoilla, jotka ovat verotuksessa vähennyskelpoisia, käytetään ihmisten henkilökohtaiseen vaalimainontaan. Niillä voidaan, jos halutaan, edistää äänestysaktiivisuutta sillä tavalla kuin esimerkiksi edistettiin tosiaankin SAK:n yrittäjämainoksella, (Ed. Salo: Se oli hyvä!) mutta se oli erittäin hyvä tietyille puolueille, ja se olkoon niin kuin pienenä muistutuksena siitä, että mainoksenkin vaikutus voi olla aivan toisenlainen kuin on haluttu. Elikkä 210 miljoonaa euroa jääpi valtiolta saamatta verotuloja, kun ay-jäsenmaksut ovat verovähennysoikeutettuja. En esitä sitä, että tätä ei saisi sallia jatkossakin, mutta minä kyllä edellytän, että kaikkien ammattiyhdistysihmisten rahoja — ja heitä on niin porvareita kuin vasemmistolaisiakin — ei kuitenkaan käytetä yksittäisten henkilöitten vaalikampanjaan.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuoron jälkeen on helppo jatkaa. Yhteiset pelisäännöt ovat todellakin tarpeen, ja on hyvä, että tämä esitys tehdään nyt jo näin seuraavien kunnallisvaalien alla. Perustuslakivaliokunta mietinnössään on nostanut asiaan pari näkökulmaa, jotka varmasti on syytä selventää, jotta yhdenmukaisesti toimitaan eri paikkakunnilla: eli juuri mikä on vaalikampanjan pituus — milloin se alkaa ja milloin päättyy — eli mitä kuluihin eritellään ja myöskin rajatapaukset siinä, minkälaisia kuluja katsotaan puhtaasti vaaleihin liittyviksi. Näissä on varmaan hyvin kirjavia käytäntöjä. Mutta näistä on kaikilla ehdokkailla myöskin sitten oltava samanlainen käsitys ja selkeä ohjeistus. Kampanjointi on kallista kaikkialla, ja myös kunnallisvaaleissa käytetään rahaa. Tärkeintä on nyt, että lahjoitusten vastaanottamista ja antamista ei jatkossa syyllistetä, vaan että tämän lain henki on sellainen, että hyväksytään, että rahaa kuitenkin tarvitaan.

Mutta pidän tärkeänä tätä, mitä ed. Ukkolakin nosti äsken puheenvuorossaan, että yritysten raha ja yhdistysten raha on samanarvoista, niin että lakia jatkossa kehitettäessä, kun sitä jalostetaan ja toimikunta vie asiaa eteenpäin, yritysraha on yhtä puhdasta kuin yhdistysten raha. Tarasti nosti tämän päivän Helsingin Sanomissa tällaisen asian esille, että yksittäisille tukisummille asetettujen kattojen sijaan hän kannattaa avoimuutta eli juuri tätä, että tehdään selkeä erittely siitä, miten rahat käytetään. Mutta onko tarpeellista, että yksittäisiä tukisummia hyvin paljon rajoitetaan, sitä on mielestäni syytä pohtia.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! On selvää, että jokainen vaaleissa tukee samalla tavalla itsensä kanssa ajattelevia ihmisiä ja ehdokkaita. Ongelma tietysti tulee siinä kohtaa, kun mietitään, ketkä jäävät ilman tukea. Luonnon, lapsien, yksinhuoltajien, työttömien, alkoholistien, muun muassa näiden, puolestapuhujia ja näiden puolesta vaalirahaa tarjoavia on hyvin niukasti, jos lainkaan. Olen prikulleen samaa mieltä edellisten puhujien kanssa siitä, että riippumatta siitä, mistä raha on peräisin — tuleeko se yksityisiltä ihmisiltä, yrityksiltä, yritysyhdistyksiltä, ammattiyhdistyksiltä vai vaaliyhdistyksiltä — kaikki raha on äänestäjän näkökulmasta samalla viivalla.

Itse olen sitä mieltä vahvasti, että äänestäjällä on aina oikeus ja jopa velvollisuus epäillä kytköksiä päätösten ja vaalirahoittajien välillä riippumatta siitä, mistä raha tulee, ja riippumatta siitä, onko niitä todellisia kytköksiä vai ei.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan niin kun ed. Järvinen sanoi, ei löydy juuri sellaisia rahoittajia, jotka ovat esimerkiksi tukemassa edustajaa, joka puhuu vaikkapa julkisen terveydenhoidon puolesta ja vanhustenhoivan puolesta, ei sillä tavalla.

Mutta jos me siirrymme tosiaan sellaisen tuen puolelle, joka kohdistuu esimerkiksi kaavoitukseen, tiedetään, että maankäyttö- ja rakennuslaissa edellytetään avointa, vapaata alkuasetelmaa, jossa katsotaan kaavoitusta ilman mitään sidonnaisuuksia. Mutta jos on vaikkapa jotakin poliittista puoluetta tuettu sellaisten yrittäjien toimesta, jotka tähtäävät tietynlaiseen kaavoitusratkaisuun, niin ne kädet ovat aika tavalla sidottuja. Mielestäni tämä on ongelmallista.

Sen takia myös poliittisten puolueiden saaman rahoituksen täytyy olla läpinäkyvää. Olen täsmälleen samaa mieltä, että se on yksi ja hailee, tuleeko se tuki yksityisen edustajan, ehdokkaan, kannalta puolueelta taikka ammattiyhdistysliikkeeltä tai yksityisen elinkeinonharjoittajan toimesta. Ne pitää samalla tavalla avata ja niiden olla auki.

Lopuksi, puhemies, kyllä se pitää paikkansa, että ilmaista juustoa on vain rotanloukussa. Näin ollen kun ed. Salo viittasi ikään kuin ideologiseen tukeen, niin kyllä sinne taakse usein kuitenkin jää kiitollisuudenvelka tai muu tämän tyyppinen asenne, joka liittyy tähän juuston saamiseen.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Olen vähän pettynyt muihin oppositiopuolueisiin, että he eivät yhtyneet erään puolueen eli kristillisdemokraattien välikysymystoiveeseen. Silloin me olisimme voineet avata myöskin tuolta opposition puolelta kaikki vaalirahat täällä selkeässä keskustelussa. Nyt se ei ole mahdollista. Se olisi ollut erittäin tärkeää. Ihmettelen todellakin sitä, että tuolla ammattiyhdistysliikkeessä kuitenkin on suuri osa sellaisia ihmisiä, jotka eivät halua, että heidän jäsenmaksujaan käytetään vaalirahoitukseen. Näinhän todellisuudessa tapahtuu.

Minun mielestäni tämä tänne tuotu laki on täysin turha. Minä olen ollut tässä talossa vasta vähän yli viisi vuotta, eikä minulla ole ollut kuitenkaan niinkään pienellä kokemuksella minkäänlaisia vaikeuksia täyttää tuota lomaketta. Tässä pari viikkoa sitten erään suuren lehden eduskuntatoimittaja sanoi, että "et ole korjannut vaalirahoitusta". Minä sanoin, että "ei ole tarvinnut, meillähän on kahdeksan vuotta vanha laki ja olen toiminut sen mukaan". "Etkö ole muka saanut mistään yli 1 700:aa euroa?" Minä sanoin, että "olen saanut ja aika ison olenkin". Hän otti lehtiön käteen ja kysyi, että "mikä". Minä sanoin, että "35 000 euroa". "Mistä?" Rupesi kynä savuamaan. Sanoin, että "Oulun Nordea-pankista aika kohtuullisen korkealla korolla".

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Jos demokratiaa ei olisi kehitetty, niin Suomeakaan ei tässä muodossa olisi ollenkaan olemassa, ja isolla rahalla niin sanottu kapitalistinen tai porvarillinen järjestelmä olisi estänyt kaiken tämän kehityksen. Koko demokratia, jos katsotte historiasta, on sitä, että on luotu tämmöisistä köyhemmistä porukoista fiksumpia ja muita vastaavia yhdistyksiä, jotka ovat pikkuhiljaa sitten tehneet tämmöisen inhimillisen yhteiskunnan. Eli tässä oikeastaan taas kerran porvarihallitus ajaa semmoista asiaa, että sen varjolla, että heidän edustajansa eivät olleet noudattaneet lakia, joka oli olemassa, on hyökätty koko tämän systeemin kimppuun ja vielä jopa tehty epäilyttäväksi demokratian perusteet eli kaikki tämmöiset, miten ihmiset on saatu mukaan kehittämään yhteiskuntaa. Eli te olette ilmeisesti sitä mieltä, että se, kellä on eniten rahaa, saa mainostaa kuinka paljon tahansa ja alusta asti olisi saanut tehdä sitä. Voitte kuvitella, mitä olisi tapahtunut. Platon aikoinaan epäili justiin demokratiaa tästä syystä, että demokratia mahdollistaa sen, että myös nämä demokraattiset puolueet voivat perversoitua, että kuka tahansa helppoheikki isolla rahalla voi ruveta kuljettamaan ja viemään porukoita, kun se mainostaa joka paikassa ja puhuu roskapuheitaan lipevällä kansankielellä. Näin Platon sanoi aikoinaan ja vastusti demokratiaa.

Tässä mielessä olen muuten ed. Rajalan kanssa täysin samaa mieltä, että tämä on turha laki. Tämä on niin vesitetty, niin löysä ja perustuu ainoastaan siihen, että näennäisesti muutamalla hallituspuolueen edustajalla on niin huono omatunto ja sitten vielä hyvällä säkällä on päästy hyökkäämään koko demokratian perusteita vastaan, niin että joissain ammattiyhdistysrahoissa olisi jotain epäilyttävää. Huh!

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä tästä puolueitten saamasta vaalirahoitustuesta. Huomasin, että myöskin perustuslakivaliokunnan jäsen ed. Ukkola ei osannut sanoa mietintövaliokunnan jäsenenäkään sitä, kuinka siihen tulisi suhtautua, miten siihen on pitänyt suhtautua nykyisen lain osalta, miten siihen pitää suhtautua tämänkin lain osalta. Olisi tietenkin hyvä, että tällaiset keskeiset säännökset olisivat lain tasolla pykälissä eivätkä sitten oikeusministeriön soveltamisohjeissa, koska aina ne menevät monimutkaisemmiksi, kun soveltamisohjeita luetaan niin monella eri tavalla.

Nykyinen laki minun mielestäni on lakina ollut ihan hyvä, mutta näköjään tämä julkinen kohu vaatii nyt sitten tämän lainmuutoksen. Nykyinen laki on ollut kohtuullisen hyvä.

Vielä korostan sitä, että meillä on myöskin pieniä puolueita ja isojakin puolueita, joissa käytännössä esimerkiksi merkittävät puolueen johtohenkilöt voivat käydä koko vaalikampanjansa niin sanotusti puoluerahoituksella, koko vaalikampanjansa käytännössä puoluerahoituksella, jolloin vaalit käydään veronmaksajien puoluetuella, kun puoluetuki annetaan puolueelle ja sitten johtohenkilöt käyvät kampanjansa sillä rahoituksella. Tilanne on hyvin erilainen heidän näkökulmastaan.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni on ollut tähän saakka selvää, ja itse myös tulkitsen tätä nyt annettua lakia niin, että jos puoluejärjestön kautta ehdokkaalle osoitetaan yksittäinen tuki, joka ylittää tuon 1 700:n ja nyt tässä tapauksessa 1 000 euron rajan, niin kyllä sitä kohdellaan aivan samalla tavalla kuin että se tulee tukiyhdistyksen kautta. Eli jos vaikkapa yritys antaa tukeakseen tiettyä ehdokasta puoluejärjestölle rahan, niin toki se tulee ilmoittaa.

On selvää, että ilman tätä viime viikkojen kohua emme nyt käsittelisi tätä lakiesitystä. Itse pidän tätä kyllä pienenä askeleena eteenpäin, vaikkakin tässä ainoastaan puututaan tähän ilmoitusvelvollisuuden rajan laskemiseen 1 000 euroon ja sitten toisaalta tähän kampanjakuluerittelyyn. Molemmat muutokset ovat sinänsä paikallaan. Mutta kyllä esityksen suuri puute on se, että tähän ei sisälly näitä seuraamuksia eli juridisia sanktioita.

Silloin kun viimeksi vaalirahailmoituksista annettua lakia käsittelimme, kun sitä säädettiin, niin nämä sanktiothan jätettiin pois, sillä mahdollisia rikkeitä ei haluttu viedä käräjätupiin setvittäviksi, ja korostettiin sen sijaan, että seuraamukset ovat poliittisen vastuun piirissä. No nyt kun tätä ilmoituslakia on selvästi rikottu, niin millä tavalla tämä poliittinen vastuu on kannettu? Rivikansanedustaja ei toki voi kansanedustajan pestistään erota, mutta meillä on myös ministereitä, valiokuntien puheenjohtajia ja ryhmän puheenjohtajia, jotka voisivat sen poliittisen vastuun (Puhemies: 2 minuuttia!) kantaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Eihän tämä sinällään aikaisempaa lakia muuta oikeastaan mihinkään. Tässä on ihan samanlainen velvoite vaan uskoa siihen, jotta ehdokas, joka menee läpi, ilmoittaa rehellisesti sen, mitä on saanut ja mihin käyttänyt. Tätä käyttöä ei aikaisemmassa ollut, se on tietysti ero. Mutta se ideahan tässä ei muutu miksikään, ja sen takia yhdyn niihin ajattelijoihin, jotka ovat täällä todenneet, että tämä on vähän turhanoloinen. Tällä vaan pestään kasvoja, ja täällä todetaan, että nyt eduskunta on tehnyt tässä hyvän teon. Enstäin jätetään ilmoittamatta, minkä jo edellinenkin laki moraalisesti velvoitti ilmoittamaan. Nyt tällä pestään kasvot, että näytetään, että nyt on tehty uusi laki.

Mutta yhteen asiaan, joka tässä viime viikon kyselytunnilla tuli esiin. En saanut silloin vastauspuheenvuoroa. Ed. Satonen, joka on ilmeisesti kokoomuksen kantavia voimia, kysyi, jotta miten tämä talkootyö, eikös tämä pitäisi laittaa verolle. Minusta se olikin aika mielenkiintoinen kysymys sinällään. Sehän tarkoittaa silloin myös sitä, jotta jos tämmöinen vaalityö sitten olisi verolle saatettava, niin kun kokoomus harrastaa noita rukkastalkoita vai mitä hanskatalkoita, niin eikös senkin pitäisi olla verolla, kun pusikoita raivataan, tai sitten tämä vaalirahoituksen keräys yleensä, kun tehdään yhtä henkilöä varten tämmöinen tukiyhdistys. Jos se tällä hetkellä on yleishyödyllistä toimintaa, niin jos talkootyö laitettaisiin verolle, siinä tapauksessa pitäisi tämä tukiyhdistyksen saama avustus laittaa myös verolle siinä mielessä, jotta se ei olisi enää yleishyödyllistä.

Minusta sen tyyppistä jatkovalmistelua ei kyllä pitäisi käydä, jotta lähdetään sitten vahtimaan ja rajaamaan sitä, jotta miten paljon joidenkin ihmisten takana on porukkaa tekemässä talkootyötä. Sitten me ollaan kyllä hakoteillä pahasti, koska me olemme korostaneet sitä, jotta pitää kolmannen sektorin toimintaa kannustaa ja tämmöistä osallistumista yhteiskuntaan. Se olisi vihoviimeinen temppu, jos me se tehdään, että pannaan talkootyökin verolle.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä varmuuden vuoksi — ed. Salo meni pois — toistan: jos joku työväenyhdistys hoitaa, poliittinen yhdistys hoitaa jonkun ehdokkaan täydellisen koko vaalikampanjan, totta kai silloin täytyy ilmoittaa, jos sinne tulee yli 1 700 euron lahjoitus, ilman muuta.

Kysymys, jota me pohdimme perustuslakivaliokunnassa, ovat tämä yhteisilmoitukset, joissa on esimerkiksi 16—18 kansanedustajaehdokasta. Onko ne ilmoitettava, koska ne maksaa puolue ja jokainen näkee ne? Tätä me pohdimme, ja tähän minä en osaa sanoa vastausta.

Mutta yhden asian sanoisin. Minä en nyt kyllä pelkää niin suuresti sitä kaavoituksen vaikutusta näihin tuki-ilmoituksiin, tukirahoihin. Tämä on kuulkaa pientä verrattuna siihen, mitä 70-luvulla tapahtui. Silloin tuotiin Cia:n rahaa SDP:lle kassikaupalla ja vasemmistoliittoa avusti Neuvostoliitto rahatukoilla. Tämä on pientä tällä hetkellä verrattuna siihen, mitä silloin koettiin. Todennäköisesti täällä ei kukaan ole niin vanha, että muistaa, mitä silloin tapahtui, mutta minä satun muistamaan, kun silloin elin ja olin toimittaja ja katsoin sitä meininkiä, joka oli aivan hirveä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on hyvin paljon puhuttu kytköksistä ja sanottu, että eri tahoilta tullut tuki on samanarvoista. Näin periaatteessa varmasti on, mutta jotenkin tuntuu siltä, että — minkä täällä ed. Salokin otti esiin ja mihin itsekin puutuin — kun paikallinen poliittinen yhdistys tukee kunnallisvaaliehdokkaita, niin kyllähän minun mielestäni sen yhdistyksen johtohenkilöt ja ne, jotka siinä ovat hallituksessa, odottavat solidaarisuutta niiltä ehdokkailta sitä liikettä kohtaan kuitenkin, jos yhteisilmoitus laitetaan sinne.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni on ilman muuta selvää, että silloin kun puoluejärjestölle taikka paikallisyhdistykselle tulee yli 1 000 euron lahjoitus vaalikampanjaan ehtona, että sillä tuetaan jotakin ehdokasta, niin ei sellaista kiertoa voida sallia, etteikö sitä voida ilmoittaa. Tämä on minun mielestäni ilman muuta selvää, jos ehtona on se, että pitää tukea määrättyä ehdokasta.

Arvoisa puhemies! Niin kuin perustuslakivaliokunnan mietinnössä todetaan, oikeusministeriön tulee antaa nyt tarkempi ohjeistus näitten säännösten soveltamisesta, ja sitä minä odotan ja toivon, että ne ovat niin selkeät, että tuolla periferiassakin ne ehdokkaat, jotka ovat mukana lähtemässä kunnallisvaaleihin, ymmärtävät sen, ettei tule mitään sellaisia vahinkoja sitten, että jostakin ymmärtämättömyydestä joutuu lehtien palstoille.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta kirjoittaa, että vaalikampanja käsittää sen mielestä ajallisesti vähintään ehdokaslistojen jättämisen ja vaalipäivän välisen ajan. Itse toivoisin poistettavaksi tuon vähintään-sanan, sillä on omituista, jos vaalirahaa saa vielä vaalien jälkeenkin. Mihin sitä enää silloin tarvitsee?

Kuten sanottu, rahan pitää olla läpinäkyvää. Siksi rahaa lahjoittavien yhdistysten ja puolueiden tulee avata myös oma kirjanpitonsa. Tähän vihreät ovat lähteneet. Vihreiden kirjanpito on netistä tarkastettavissa, ja siellä näkyvät kaikki vaalirahan lahjoittajat.

Kaikkiaan olen tyytyväinen, että oikeusministeri virkamiehineen on lähtenyt näin ripeästi tekemään työtä vaalirahoituksen uudistamiseksi. Nyt on saatu pieniä parannuksia, ja työ jatkuu. Silloin mukaan toivon mukaan saadaan myös valvontaoikeus ja jopa velvollisuus sekä myös sanktiot lain noudattamatta jättämisestä.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Olen hiukan eri mieltä ed. Tiusasen ja ed. Järvisen aikaisemman puheenvuoron kanssa siitä, että yritysrahaa saavat edustajat eivät voisi esimerkiksi ajaa lapsen tai hyvien terveyspalvelujen tai luonnon etuja.

Esimerkiksi kunnallisvaaleissa on ehdokkaita, joita tukevat yritykset, jotka kantavat voimakkaasti huolta oman kuntansa ja alueensa elinvoimasta, hyvistä palveluista. Ne kantavat tällä tavalla yhteiskuntavastuutaan. Ja kaikki yritykset eivät suinkaan koko ajan ole laajentamassa ja ole näissä kaavoituskytköksissä mukana, vaan ne haluavat nimenomaan toimia elinvoimaisessa kunnassa, jossa asukkaat voivat hyvin ja käyttävät palveluja. Vuodesta toiseen monet yritykset ovat tukeneet ehdokkaita jopa yli puoluerajojen ja toivottavasti näin saavat jatkossakin tehdä. Eduskuntaan voi päästä yritysrahallakin, vaikka on lasten ja päihdeongelmaisten ja hyvien terveyspalvelujen asialla.

Mutta on asia, minkä halusin tässä todeta: toivoisin, että ministeri Brax olisi ollut tässä keskustelussa paikalla, koska tämä on aika keskeinen asia, ja toivoisin, että hän olisi ollut kuulemassa tätä meidän viestiämme, kuten myös tämän sakon muuntokeskustelun osalta olisi ollut syytä olla paikalla.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Minä vähän ihmettelen tätä keskustelua siinä mielessä, että täällä puhutaan koko ajan, että pitää ilmoittaa vain ne, jotka ovat yli 1 700. Kaikkihan pitää ilmoittaa, mutta ne täytyy nimetä, ne yli 1 700:n avustukset.

Siinä mielessä ihmettelen myöskin perustuslakivaliokunnan näkökantaa, että ei osata laskea. Jos on 16 hengen yhteisilmoitus, se on helppo jakaa 16:lla ja sanoa, että minun osuuteni siitä on 100 euroa. Minä olen saanut silloin 100 euroa sieltä tukea. Jos se minun osuuteni on yli 1 700 euroa, niin sitten täytyy ilmoittaa, että olen 1/16:lla mainoksessa, josta minun osuuteni on yli 1 700. Siinä mielessä tämä on, kuten kristillisdemokraattien ed. Räsänen äsken sanoi, pieni askel eteenpäin.

Tämä on, arvoisat edustajat, kollegat, hyvin pieni askel parempaan suuntaan. Nimittäin minulla on tämmöinen muistikuva, että Rooman keisari aina lopetti puheensa niin, että muuten olen sitä mieltä, että Karthago olisi hävitettävä. Minä taidan ruveta aloittamaan puheita niin, että muuten olen sitä mieltä, että Suomessa on kolme asiaa mennyt överiksi, sananvapaus, tasa-arvo ja tietosuoja.

Tässä asiassa kyllä media sahasi omaa oksaansa. Tämä on siis pieni askel siihen suuntaan, että vaalirahaa tulee entistä vähemmän medioille. Mediat ovat ylläpitäneet tätä keskustelua ja siinä mielessä haukkasivat itseään pohkeeseen, että näistä vaalirahoista, olivat ne sitten lainattuja tai saatuja tai omia, mitä tahansa, suurin osahan menee nimenomaan medioille. Ja tällä kohulla media saa vähemmän vaalirahaa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Palaan vielä ed. Toivakan edelliseen puheenvuoroon, jonka lopuksi olin kuulevinani, että te kyselitte sitä, onko tarpeen, että yksittäisten tukisummien kokoa rajataan. Nyt puolueiden puheenjohtajathan tekivät sopimuksen, joka on allekirjoitettukin, että näille tukisummille, yksittäisille lahjoituksille, sovitaan katto, vaikka se ei ole vielä ainakaan lainsäädännössä. Toivon mukaan se tulee sitten, kun saadaan tämä jalostetumpi laki näitä eurovaaleja ja eduskuntavaaleja ja presidentinvaaleja ajatellen.

Mutta jo näihin kunnallisvaaleihin olemme sopineet yhdessä, että tämä 3 000 euron katto tulee näihin yksittäisiin tukisummiin, ja ymmärtääkseni myös kokoomuksen taholta tätä pidettiin tarpeellisena.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tähän talkookysymykseen: Tämähän on mielenkiintoinen juttu. Kökkähenki Etelä-Pohjanmaalla oli justiin Provinssirockissakin, täytti 30 vuotta. Nimittäin liittyen tähän urheiluseurojen rahoittamiseen siitähän oli aikoinaan tässä kauhea tappelu, miten se niin kuin rajoitetaan tai miten sitä voitaisiin verottaa. Silloin mennään koko demokratian perusteisiin taas, eli yhteistoiminta ja koko tämmöinen kansalaisten mukaan saattaminenhan tuntuu olevan nyt joissain kärkevissä puheissa sitä, että se on jotenkin arveluttavaa.

Toki myönnän sen ed. Toivakan puheista, että olen täysin samaa mieltä. Nykymuotoinen kokoomushan on inhimillinen ja demokraattinen ja sitähän me tarkoitamme. Minäkin tiedotusoppia opiskelin aikoinani. Sanotaan, että kaikki puolueet muistuttaisivat toisiaan. Meillä Suomessa on toteutunut demokratia, me olemme kaikki demokraattisia puolueita ja ajamme pitkälle samoja asioita. Mutta jos se olisi jatkunut alusta asti niin, että vain rahalla saa tehdä näitä asioita, niin meille ei olisi koskaan syntynyt tämmöistä ihanneyhteiskuntaa.

Sen verran sanoisin ed. Ukkolan tähän juttuun ja myös ed. Rajalalle, että voihan yhteismainoksiakin, kun täällä aina kaikkea opitaan kiertämään heti, tehdä semmoisia, että laittaa yhden kuvan isommalla ja kaikki muut pienemmällä. Sehän on maailman helpoin asia, hetihän se tulisi mieleen jollekin teidän puoluesihteerille, jollei itsellenne, eli tämmöisiä asioita on helppo kiertää. Tai sitten laskee justiin niin, että naama per sentti suunnilleen siitä veloitetaan tai verotetaan sitten, kun media käy kimppuun.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä kun on puhuttu näistä sidonnaisuuksista ja siitä, vaikuttaako raha niin, että ihmisen mielipiteen voi ostaa, niin sitä minä en ole koskaan ymmärtänyt tässä keskustelussa, mistä alun perin lähti tämä, jotta kun lähdettiin palauttamaan rahoja, niin silloin jotenkin sen rahan piti kyllä käydä polttamaan käsissä, koska se on rehellistä vaalitukea ollut ihmisille, edustajaehdokkaille ja sitten yks kaks pölläytetäänkin takaisin rahat, sanotaan, joo, tämä ei nyt sovikaan minulle. Jos tätä kohua ei olisi syntynyt, niin todennäköisesti niitä rahoja ei olisi palautettu. Jotain siinä pitää olla semmoista yhteyttä.

Mutta kun ed. Ukkola puuttui tähän työväenyhdistykseen ja ay-liikkeeseen, niin kyllä minä olen kokenut sillä tavalla, että kun meidän työväenyhdistys on minulle tukea antanut, niin totta kai minä teen työtä niiden edestä. Olen ikäni tehnyt enkä meinaa muuttaa mielipidettäni. Minusta se on ihan selkeä juttu. Ymmärrän myös monet muut aatteelliset yhdistykset: jos on tehnyt sen aatteen hyväksi työtä ja joku yhdistys rahoittaa, niin se on luonnollista. Eihän sitä pysty ihmistä ostamaan, tai sitten pitää olla vähän vinksahtanut, jos nyrjähtää toisinpäin ajatus siinä, että kun saa rahaa, niin tekeekin toisinpäin just kuin se rahoittaja ajattelee.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ainakin rivikansanedustajana ei ollut mitään ongelmia täyttää, selkeät ohjeet: kuitit talteen ja paperille ja luovutus aikanaan. Ei täydennyksiä jälkeenpäin, joten helppo toimenpide.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olisin puuttunut ed. Järvisen huoleen näistä sanktioista. Kyllä ne sanktiot tulevat, mutta ei tässä laissa. Se on sen verran hankala asia, että täytyy huolellisesti valmistella. Sitten kun työryhmä pohtii tätä asiaa, niin kyllä siellä sanktiotkin varmasti on.

Toinen, mihin haluttiin selvennystä, oli tämä "vähintään". Se ei tarkoita eteenpäin, vaan se tarkoittaa nimenomaan taaksepäin, sillä tavalla taaksepäin, että jokuhan saattaa aloittaa jo vuosi ennen vaaleja vaalikampanjansa. Meillä oli Oulun vaalipiirissä kokoomuksen piirissä aika hyvä esimerkki viime kerralla, että yhdellä ihmisellä oli peräti, miten minä nyt uskaltaisin sanoa, 8 kuukauden kampanja, ihan selkeä 8 kuukauden kampanja. Toiset aloittivat vasta sen jälkeen, kun oli listat jätetty ja numerot saatu. Elikkä tässä haluttiin nyt kuitenkin vain rajata, että täytyy olla joku järki siinä, milloin se kampanja sitten lopullisesti alkaa. Me emme muuta tällä hetkellä siihen keksi kuin tämän, että se alkaa sitten, kun jätetään ehdokaslistat ja saadaan numerot.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Toivakalle: Harva meistä on tullut ajamaan eduskuntaan mitään yhtä asiaa, mutta eläkeläisjärjestöillä, ympäristönsuojeluliikkeillä, lasten etujärjestöillä ei vain ole samaa mahdollisuutta tukea vaaliehdokkaita kuin varakkaammilla, esimerkiksi yritys- tai ammattiyhdistyksillä. Siksi olen huolissani niiden äänien kuuluvuudesta, kun puhutaan vaalirahoituksen kytkennöistä päätöksentekoon.

Parasta on tietysti jatkossakin se, että jokainen meistä pystyy itse pitämään huolen lain noudattamisesta. Peiliin on ihan jokaisen syytä katsoa, ja uskon, että sitä ed. Räsäsen peräänkuuluttamaa poliittista vastuunkantoakin seuraavien vaalien jälkeen löytyy enemmän. Omasta mielestäni sitä on löydyttävä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Toivakka käytti mielestäni aika mielenkiintoisen puheenvuoron, kun hän vertasi hyviä ehdokkaita, hyviä valtuutettuja, jotka ylläpitävät sellaista menestyvää kuntaa, jossa on palveluita ja ihmisillä hyvä olla. Toteaisin, että kuntalain 1 § määrittelee kunnan tehtävän, ja se on kuntalaisten hyvinvoinnin edistäminen ja kestävä kehitys. Siinä lienevät ne tehtävät, jotka yleensä kunnalla on ja samalla valtuutetuilla.

Mutta tästä asiasta, minkä ed. Toivakka totesi: kun yksityinen taho tiettyjä tukee, niin ovat sitten ne toiset valtuutetut, jotka eivät olisikaan nimenomaan tämän kuntalaisten hyvän aseman ja kestävän kehityksen takana, jolloinka herää kysymys, kuka pystyy erottelemaan tällä tavalla nämä ehdokkaat. Sama asiahan on julkisuudessa ollut tämän Kms:n kohdalla esillä, kun jotkut keskustapuolueen ehdokkaat taikka kokoomuksen, jonneka tämä tuki on pääosin tykitetty, eivät saaneetkaan sitä tukea, jolloinka tuli tämä kysymys, oliko sitten niitä ehdokkaita, jotka eivät olleet Kehittyvien maakuntien Suomen takana. Tämä on aika ongelmallista siinä mielessä. Julkisuus on erittäin tärkeätä, koska siihen liittyy tämä juustovertaus, jonka äsken kuvasin, eli se asettaa kuitenkin sitten avoimeksi sen, kenelle nyt on vähintään kiitollisuudenvelassa.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Laki ehdokkaan vaalirahoituksen ilmoittamisesta selkiytyy tällä mietinnöllä nykyisestä tilanteesta jo oleellisesti. Uuden säännöksen mukaan tulee ilmoittaa vaalikampanjansa kulut eriteltyinä, ja vaalikampanja rajataan tässä mietinnössä ajallisesti vähintään ehdokaslistojen jättämisen ja vaalipäivän väliseen aikaan.

Tuo oikeusministeriön ohjeistus, aivan niin kuin täällä on todettu, on erityisen tärkeä, että tulisi mahdollisimman selkeät ohjeet, miten toimitaan. Toimikunta, joka on juuri nimitetty, varmaan pystyy sitten ajan kanssa laatimaan kunnon ohjeet tähän ilmoitusmenettelyyn.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Vielä tähän demokratiaan sen verran, kun kokoomuskin on tosiaan demokraattinen puolue: juuri tämä pienyrittäjien esiintyminen vaalirahoituksessa on erittäin kiusallinen asia, koska meillä Tampereella päin Tappara ja Ilves kyllä voidaan hahmottaa niin, että jotkut ovat Tapparan kauppoja ja jotkut ovat Ilveksen kauppoja, mutta jos mennään Tampereelle tai sitten mennään keskustalaisiin maakuntakyliin ja selviää, että tämä pienyrittäjä onkin antanut rahaa perussuomalaisille tai jollekin muulle, niin voi sitä vihanpitoa ja kateutta ja kaikkia puheita takanapäin. Eli tässä mielessä pitäisi vaalilaki ja vaalisuoja olla olemassa, että pienyrittäjätkin voisivat osallistua tähän rahoittamiseen, niin ettei tarvitsisi pelätä maineen menemistä sitten jossakin vasemmisto- tai jossain isommissa porvaripiireissä, koska tässä on selkeästi olemassa tätä.

Voin omakohtaisesti sanoa, vaikka en olekaan saanut rahoitusta, että ne, jotka haluavat tukea, eivät välttämättä halua nimeänsä ollenkaan julki. Tämän on oltava myöskin demokratiassa mahdollista, jolloin epäilyttää vähän se, jos jotkut nykyhallituspuolueista ajavat sitä linjaa, että nämä kaikki pitää ilmoittaa. Sehän vaikuttaa taas niin, että annetaan sitten vaan niille isommille rahoittajille, koska se luonnollisestikin kuuluu heille, että he antavat isoja rahoja, enemmän mahdollisuuksia ja vähennetään juuri orastanutta pienyrittäjien ja miniyrittäjien valtaa, jota tähän yhteiskuntaan onneksi on pikkuhiljaa ruvettu saamaan ja demokratiaa tällä alueella.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan mietinnössä on kiinnitetty huomiota vain kaikkein oleellisimpaan hallituksen esityksen kannalta ja siinä ei ole pyritty antamaan minkäänlaisia ohjeita. Keskustelimme siitä, harkitsimme, mutta ei annettu mitään ohjeita tulevaa valmistelutyötä varten siitä, millä tavalla vaalirahoituslainsäädäntöä pitäisi kehittää.

Muutamaan seikkaan haluan kiinnittää huomiota, jotka tässä mietinnössä on tuotu selkeästi esille.

Ensinnäkin kysymys on ehdokkaan vaalikampanjan kuluista, ei mistään yleisistä kuluista vaan nimenomaan vaalikampanjaan kohdistuvista kuluista. Mitä tulee eri medioihin, sanomalehtiin, aikakauslehtiin, radioon, televisioon jne., näistä pitää kustakin erikseen ilmoittaa, kuinka paljon rahaa kuhunkin mediaan on käytetty.

Sitten täällä on myöskin erityinen maininta ajasta, jossa todetaan, että vaalikampanja käsittää ajallisesti vähintään ehdokaslistojen jättämisen ja vaalipäivän välisen ajan. Se voi olla jonkin verran pitempi, mutta halutaan nyt selkiyttää, että kyseessä ei ole missään tapauksessa takautuva lainsäädäntö, vaan ainakin tämä aika käsittää tuon kampanjan seuraamisen. Jos on erityistä panostusta, aikaisempaankin voidaan mennä.

Mitä tulevaisuuteen tulee, niin oikeastaan kaikkein tärkeintä on se, että mietitään, että lainsäädäntöä pitää selkeyttää, täsmentää ja pitää huolta siitä, että tarkastusoikeus viranomaisilla pitää olla näitten kulujen osalta. Uskon, että kun tarkastus voidaan suorittaa, se on riittävän tehokas jo pitämään huolta siitä, että ehdokkaat eivät anna vääriä tietoja, koska väärien tietojen antaminen sitten johtaa poliittisiin seuraamuksiin.

Rangaistuksiin suhtaudun varsin skeptisesti, kuten myöskin tuon toimikunnan puheenjohtaja Tarasti, ja täytyy sanoa, että se, että käydään oikeutta näistä ilmoituksista, ei ollut kovin hyvä. Mutta se, jos joku ei anna tietoa ja annetaan uhkasakko, jos ei tietoa anneta, annetaan toinen ja kenties vielä kolmas, kyllä vähitellen johtaa siihen, että tiedot annetaan silloin, kun tiedot ovat puutteelliset.

Mutta selvästi perustuslakivaliokunnassa kävi ilmi, että kun tuota jatkotyötä tehdään, se täytyy tehdä huolellisesti harkiten niin, ettei jouduta mahdottomiin tilanteisiin.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvä, että perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja tuli paikalle. Olisin kiinnostunut kuulemaan vielä siitä, käytiinkö valiokunnassa ylipäänsä keskustelua siitä, millä tavalla ajatellaan sitten näiden poliittisten seuraamuksien syntyvän, kun kerran sanktioita, juridisia sanktioita ei tähän lakiin sisälly, ei voimassa olevaan lakiin eikä mielestäni myöskään sitten siihen uuteen lakiin, jota nyt on työryhmä jo esivalmistelemassa. Ainakin silloin aikoinaan, kun tästä voimassa olevasta laista käytiin keskustelua, puhuttiin siitä, että seuraamukset ovat sitten poliittisia eli kannetaan poliittinen vastuu mahdollisista lain rikkomisista. Mitä se tarkoittaa käytännössä esimerkiksi kansanedustajien kohdalla, ministerien kohdalla, tai sitten jos ajatellaan näitä kunnanvaltuutettuja, jotka ovat kenties erilaisissa oman valtuustoryhmänsä valitsemissa luottamustehtävissä? Mielestäni vaalirahoitusilmoituksen rikkominen on sen tyyppinen toimi, josta pitäisi seurata jotakin poliittisia seurauksia. Nythän, vaikka tätä kohua on kovasti käyty, ei kukaan ole oikeastaan kantanut poliittista vastuuta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu lähti liikkeelle siitä, mitä tässä asiassa nyt lähiaikoina tapahtuu, mihinkä suuntaan kehitys menee, ja kuultiin kaksi hyvää katsausta siitä, mitä on mahdollista ottaa ja tulisi ottaa huomioon tässä toimikunnan työskentelyssä Tarastin johdolla.

Arvoisa puhemies! Tähän liittyen otan yhden näkökohdan, joka mielestäni on hyvin merkityksellinen. Jos tämä Rovaniemen kaupungin tapaus, jossa oli kysymys kaavoitusasiasta ja rahavirtojen ohjailusta siinä yhteydessä, osoittautuu todelliseksi eikä vain illusoriseksi, niin minusta sillä tapauksella ja sen analysoimisella pitäisi olla sitten aika suuri merkitys sen takia, että sehän, jos se on totta, kuvaa jotakin poliittisesta kulttuuristamme ja siihen täytyy silloin minusta voimallisesti puuttua ja silloin on aivan oikein, jos se keskustelu pärähtää siitä uudelleen käyntiin. Se ei ole paha ollenkaan.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen oli sillä tavalla oikeassa, että tietysti kun nämä ilmoitukset tehdään tai ne kaivetaan esille viranomaisten toimesta, jos niitä ei vapaaehtoisesti tuoda esille, niin siinä saattaa selvästi osoittautua tiettyjä linkkejä tiettyjen tahojen ja tiettyjen poliittisesti valittujen henkilöiden välillä, ja tietyissä tilanteissa, jos nähdään tietty käyttäytyminen jossakin ratkaisussa, se voi johtaa myöskin rikosoikeudelliseen vastuuseen, ja kysymys on lähinnä lahjomarikoksesta. Siinä suhteessa tämä tieto näistä lahjoituksista on erittäin tärkeätä, koska se myöskin tätä rikosoikeudellista valvontaa edesauttaa.

Mitä tulee sitten poliittisiin seuraamuksiin, niin kyllä mielestäni voidaan nähdä jo, että laki toimii tällä hetkellä kohtalaisen hyvin. Me olemme nähneet 50 ihmisen nimilistoja tuolla lehdissä, ja jokainen äänestäjä, joka lukee niitä, joutuu miettimään, äänestääkö seuraavissa vaaleissa sitä henkilöä, jonka nimi näkyy siellä listalla, ja myöskin vähän millä tavalla tämä henkilö on toiminut: onko hän heti ilmoittanut vai vasta, kun on kovasti kaivettu. Sekin varmasti vaikuttaa jonkin verran siihen, millä tavalla äänestäjät suhtautuvat.

Voin ottaa yhden esimerkin, ed. Ahteen. Hän oli SDP:n valtuuston puoluevaltuuston puheenjohtaja, ja kun juuri puoluekokouksen ensimmäisenä päivänä tuli julkisuuteen hänen saamansa lahjoitus Kehittyvien maakuntien Suomelta, niin se johti siihen, että hän ei asettunut ehdolle, ja hän on ainakin tässä asiassa kantanut selvästi poliittisen vastuun tästä vaalirahoituksesta.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Räsäselle olisin myöskin kommentoinut tätä poliittista vastuuta. Kyllä tämä poliittinen vastuu melkomoinen on poliitikon osalta, jos ajatellaan esimerkiksi kielteistä julkisuutta, joka seuraa näiden vaalirahoitusilmoitusten laiminlyömisestä, tai sitten sitä, mihin poliittinen vastuu, niin kuin ed. Sasi täällä jo viittasi, voi johtaa: voi menettää tehtävänsä poliittisella saralla, johon poliitikko on aikaisemmin nimitetty. Tämä on poliitikon osalta kyllä merkittävä sanktio.

Sitten jos ajatellaan näitä muita sanktioita, esimerkiksi sakkorangaistuksia, niin näistä sitten tullaan varmasti keskustelemaan tässä työryhmässä. Mutta jos mietitään, että me kävisimme kansanedustajina esimerkiksi käräjiä siitä, mitkä nämä seuraamukset ovat, niin sekin on aika erikoinen kuvio siltä osin. Mutta tämä työryhmä varmasti miettii myöskin tämän sanktiokäytännön omalta osaltaan.

Mutta se, mikä minun mielestäni voisi toimia kyllä hyvin, ovat nämä eräänlaiset pistokoemaiset tarkistukset: siinä tilanteessa käydään sitten vaalirahoituksen osalta koko kirjanpito läpi selkeästi ja katsotaan, mistä rahat ovat tulleet ja mihin ne ovat menneet. Tämä on eräänlainen pelkotila myöskin, ja se varmasti edesauttaa sitä, että me teemme sen mukaan kuin nämä vaalirahailmoitukset pitää tehdä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran tästä sanktiosta: Anneli Jäätteenmäki aikoinaan erosi, mutta kuitenkaan mitenkään ei sanktioitu keskustan vaalivoittoa. Nyt tämmöinen rahadoping, jota ei ole ilmoitettu, ja jälkikäteen palautetaan ne rahat, joilla on päästy eduskuntaan, on ihan moraalitonta. Siis minä saisin satatuhatta rahaa tässä, pääsisin eduskuntaan hyville palkoille, tienaisin pari kolmesataatuhatta tässä neljässä vuodessa ja maksaisin sen satatuhatta pois, jolla pääsin tänne. Mehän voitaisiin kuka tahansa tehdä se periaatteessa tai lyödä vetoa siitä. Tuo on jotenkin taas tämmöistä, niin kuin tämä koko ... täällä tuli jo esiin, ed. Rajala ja pari muuta, ed. Lahtelakin, ja meikäläinenkin totesi, että tämä on tavallaan käsienpesua ja näennäislainsäädäntöä, jossa ei mennä ollenkaan tämän asian todelliseen sisältöön, käydä käsiksi. Mikä se todellinen sisältö on; kukin tutkikoon sitä sydämessään.

Mutta vielä kerran: Mitä poliittista vastuuta on se, että vilungilla ja rahadopingilla ja muilla puheilla saadaan vaalivoitto ja sitten yksi leimataan, pannaan se pois? Kyllä silloin pitäisi mennä jotenkin paljon syvällisemmin tähän ja muitten puolueitten yhteisrintamassa tuomita ainakin sitten se yksi puolue tai kaksi puoluetta, jotka käyttävät näitä keinoja. Vai onko se jo niin sisäistetty koko suomalaiseen poliittiseen järjestelmään, että tässäkään lainsäädännössä ei päästä tähän todelliseen ... Minäkään en viitsi sanoa sitä ääneen. Kaikki täällä, tai monet, tietävät, minkä takia nämä yhdistykset, tietyt jutut ... Ei lähdetä penkomaan, minkä takia niitä rahoituksia ei avata oikealle ja vasemmalle. Tiedän kyllä, mistä on kyse tässä, mutta en sano sitä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä poliittisesta vastuusta. Tuossa ed. Sasi totesi, jotta ed. Ahde kantoi poliittisen vastuun ja hän erosi, ei asettunut valtuuston puheenjohtajaksi. Mutta pitää kysyä, että no, mites sitten hallituspuolueen ministerit ovat kantaneet poliittista vastuuta. Heillä pitäisi olla isompi, korkeampi asema siinä mielessä, koska ilmoitus on tehty jo ministerinä ollessa, siis se ilmoitus, jossa on unohtunut tämä 1 700 euron raja. Kun katselee näitä ilmoituksia, niin ne on tehty 15.5., 16.5., joskus silloin, ja silloin on oltu jo ministereitä. Siinä mielessä tietysti, kun perustuslakivaliokuntakin näitä tutkailee, niin eikö siinä jo ole isompi moraalinen kysymys?

Mutta sitten kokonaisuutena, eikö kuitenkin pitäisi miettiä siinä mielessä tämä kysymys, jotta voidaanko ihan todella tehdä joitain semmoisia rajauksia, niin kuin keskustapuolueen puoluesihteeri taisi heittää, jotta vaikka telkkarimainonta kokonaan pois, sopia siis yhteisesti poliittisella sopimuksella, että tehdään tämmöinen rajaus, jolloin rajataan joku media pois, jossa ei käydä tämmöistä isoa tappelua siitä imagosta? Jos tässä olisi yhteinen sopimus, niin sillä säästettäisiin rahaa hirveästi, mutta se vaatii poliittisen tahdon, ja tiedän, jotta useimmat puolueet sanovat, että ei tämmöiseen lähdetä. Minusta semmoinen pitäisi uskaltaa keskustella auki ja sanoa, jotta tehdään tämmöinen.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä oli demarien eduskuntaryhmällä tuossa mielenkiintoinen eläkepoliittinen seminaari, enkä sen takia ole voinut osallistua tähän tärkeään keskusteluun. Nyt olen tietysti aika pihalla siitä, mitä täällä on puhuttu. (Välihuuto) — Ei, kyllä minä uskon, että täällä ihan hyvää keskustelua on käyty. Ilmapiiri on levollinen ja kannustava. Toisenlaisiakin kokemuksia on: (Naurua) "Onko puhujalla mitään asiaa?" Kyllä, kyllä on. — Tässä ed. Lahtela jo otti esiin tämän, että kansanedustaja Ahde nyt on ainoa, joka tässä kunniallisesti kantoi poliittista vastuuta. Minä olen kyllä sitä mieltä, että tämän poliittisen vastuun kantaminen on vähän tällainen hehtaarikäsite. Meillä on Tampereeltakin erinomainen esimerkki: herra nimeltä Pekka Paavola, joka teki melkoisia rötöksiä, ja hän tuli valtuustoon huikealla äänimäärällä. Mikä poliittisen vastuun kanto siinä oli?

Olennaista minusta nyt tässä keskustelussa on se, että minä koen tämän vaalirahoituksen niin tärkeänä kansanvallan ja demokratian kysymyksenä, että minulle ei riitä ikään kuin tämä hämärä poliittinen vastuun kantaminen, vaan pitäisi olla aina jonkun näköinen sanktio, sakko tai muu vastaava siitä seurauksena, koska minusta lain rikkominen silloin, kun on kansanvallan ydinasiasta kysymys, on vakava rikos. Siitä pitää seurata myöskin selkeä rangaistus, joksi minusta ei riitä tämä hämärä poliittinen vastuu ja sen kantaminen. Niin kuin me olemme nyt nähneet, meillä on 11 ministeriä, joista yksikään nyt ei ole paikalla täällä ja jotka viis ovat veisanneet poliittisesta vastuunkannosta, niin kuin heitä johtava pääministerikin.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran tuon sanktion kiihottamana totean, että nyt kun tämä sanktiointi on tavallaan jätetty medialle, niin Tampereen seudullakin esimerkiksi on tapahtunut niin, että kun jotkut ovat saaneet isoja rahoja — huom. siinä ei ole mitään lainvastaista — mutta jättäneet ilmoittamatta ne, niin meidän mediassa näitä ihmisiä ei oikeastaan ollenkaan ole olemassakaan, mutta muuten koko juttu on yritetty tehdä epäilyttäväksi ja tuotu justiin jopa meikäläinen sen takia, että jätin tosiaan kunnallisvaaleissa tyhjän paperin ilman nimikirjoitusta, koska en ollut saanut mistään mitään. Tämä törkeys, mitä tietynlaiset mukamas sitoutumattomat ja puolueettomat mediat harrastavat lainsäädännön varjolla, todella perversoi tätä systeemiä, vaatii vastapainokseen tiukan sanktioinnin täällä meidän päätettävänä, että joutuisivat rötösherrat, jos käyttäisi tämmöistä sanaa, ja -rouvat tässä tilanteessa, kun mennään Tampereen seudulle, kuriin. Tämä vaatii sanktioinnin tämä juttu siinä mielessä. Muuten me olemme median armoilla, ja jotkut ainakin meistä tietävät, että se ei ole mikään niin sanottu kauhean henkevä ja korkea arvo.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti haluan ensinnäkin todeta, että mitä ministereihin tulee, niin pääministeri Vanhanen on tehnyt oikean ilmoituksen. Siinä ei ole mitään puutteita eikä mitään virheitä. Hän on myöskin ilmoittanut Kms:ltä saamansa avustuksen, joten hänen suhteensa kritiikki ei kohdistu hänen toimintaansa. Sitten voidaan keskustella hänen lausunnoistaan, mutta se välttämättä ei ole kovin oleellinen seikka tässä yhteydessä.

Mitä tulee ministereihin, niin siellä on ilmeisiä virheitä ja selkeitä virheitä, mutta luulen, että julkisuus pitää nyt tämän keskustelun jälkeen huolta siitä, että kun Vihdin Ideapark tulee käsittelyyn hallituksessa, niin jokainen ministeri joutuu aika tarkkaan miettimään, miten toimii siinä tilanteessa ja jäävääkö itsensä. Uskon, että julkisuus pitää huolta siitä, että tämä tarkentaa selvästi ministereitten toimintaa ja he ovat hyvin tarkkoja siinä suhteessa, millä tavalla toimivat.

Sitten mitä tulee yleensä poliittisen toiminnan kriminalisointiin, niin jos me katsomme eurooppalaista kehitystä, niin meillä on selvästi tämmöinen tendenssi, että pyritään siihen, että poliittista toimintaa ei kriminalisoitaisi, koska me näemme joitakin maita, joissa sitä käytetään aseena poliittisessa taistelussa. Aika pitkään on käyty keskustelua muun muassa kunnianloukkauksesta ja sen dekriminalisoinnista politiikan yhteydessä. Sillä, että ihmisiä viedään oikeuteen ja sitten käydään oikeutta, pyritään vaikuttamaan siihen poliittiseen toimintaan. Kyllä se yleinen henki eurooppalaisessa ihmisoikeuskeskustelussa on tällä hetkellä se, että politiikkaa ei pidä kriminalisoida, sitä käydään toivottavasti puhtain asein.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi puhuu vähän, mutta asiaa. Kiitoksia siitä.

Näistä sanktioista vielä sen verran, että olen äärettömän tyytyväinen siitä, että tässä on yksi taho, joka sanktioi itse itsensä, elikkä se on media. Tällä lailla tulee entistä matalampi määrä vaalirahaa, joka täytyy ilmoittaa nimellä, mistä sen on saanut. Sehän on kaikki ylimääräinen medialta pois. Yritykset entistä vähemmän antavat vaalirahaa, pienetkin yritykset ja pienempiäkin. Kaikki on medialta pois, koska suurin osahan meidän kaikesta vaalityöstä menee medioihin. Nyt he sanktioivat tällä turhan lavealla kirjoittelullaan itse itsensä.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan istuntosali on erinomainen paikka käydä käräjiä. Täällä on monta tuomaria, joilla on vankka käsitys siitä, miten laki on, miten sitä pitää tulkita, varsinkin sitten sen jälkeen, kun on tulkittu ja se tulkinta on kenties tehty vielä jossain ihan muualla kuin tässä salissa tai niiden tekemänä, jotka lain ovat tehneet. Meillä on vankka käsitys siitä, mikä on oikea ja väärä. Se on hyvä, että näin on.

Pyysin tämän puheenvuoron tältä pohjalta, tältä perusteelta, ed. Gustafssonin puheenvuoron jälkeen ja vain siksi, että te teitte yleistyksen tavalla, joka minusta oli kohtuuton pääministeriä kohtaan. Hän on jättänyt ajallaan oikean sisältöisenä vaalirahoitusilmoituksensa, jossa hän on ilmoittanut ne tahot, joitten vaalituki on ylittänyt tuon 1 700 euron suuruisen summan. Ed. Gustafsson, tuo väite oli kohtuuton sellaista edustajaa kohtaan, sellaista vaalirahoitusilmoituksensa tehnyttä kohtaan, joka tässä tilanteessa sattuu olemaan pääministeri, joka on toiminut aivan niitten säännösten mukaisesti, jotka me olemme täällä yhteisesti muutamia vuosia sitten säätäneet.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Tavoistani poiketen käytin sitten huolimatonta kieltä. Tarkoitukseni ei ollut tietystikään pääministerin morkkaaminen tai leimaaminen tässä asiassa. Toki olen perillä siitä, miten pääministeri tässä on toiminut. Kohdensin sanani nimenomaan ministereihin, siis valtioneuvoston muihin jäseniin, joitten usean kohdalta rima on vakavasti heilunut, jopa tippunut minun poliittisen moraalikäsitykseni mukaan.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Se on todella hyvä, että ed. Gustafsson käytti puheenvuoron ja kantoi poliittisen vastuunsa. Tämä on tavallaan käsittämätöntä, kuinka juuri tämä suurin oppositiopuolue on antanut tälle meidän puolueelliselle medialle mahdollisuuden aina paeta tähän pääministerin tunnollisuuteen. Pääministerihän on hoitanut asiansa hyvin, ja nyt sitten joka paikassa voidaan vedota siihen ja unohtaa kaikki ne, jotka eivät toimineet oikein. Eli tämä on sinänsä ollut suuri moka. Kun meillä vielä sitten lehdistö pääsee ja media sillä, että oppositio on isoin oppositiopuolue, niin sitten on pystytty leimaamaan koko oppositio. Tämä on säälittävää ja surkeeta ja huonoa politiikkaa antaa edes tämän verran asioissa periksi.

Sen verran vielä sanoisin ed. Rajalan romantiikasta, että odottakaas nyt, kun näitähän ei kukaan joudu ilmoittamaan, kuinka media tarjouksia tekee toiselle puolueelle paljon halvemmalla. Tästä ei tietenkään puhuta. Mutta nyt kun media on tilanteessa, jossa ei näytä vaalimainoksia tulevan, niin kuinka suuren hyödyn saavatkaan nämä suosikkipuolueet, jotka jo ennen ovat saaneet suurimmat alennukset, kun nyt heidän kauttaan saa suuremman näkyvyyden, kun muut muka protestoivat eivätkä annakaan sinne vaalimainoksia. Tämä on hyvin vaarallinen mahdollinen poliittisen epätasapainon aiheuttaja seuraavissa vaaleissa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On tietysti tärkeätä, että nyt me olemme avanneet myös nämä yli 1 700 euron lahjoitusten todelliset sisällöt, kuka ja ketkä ovat siellä olleet takana — tarkoitan nyt näitä sohvia ja Tokmanni-tyyppisiä ja Kehittyvien maakuntien Suomi -tyyppisiä asioita — koska oleellistahan myös kansalaisen kannalta on sitten tietää se myöhempi toiminta, miten se poliitikko toimii, ottaako hän kantaa esimerkiksi Vihdin Ideaparkin puolesta vaiko ei jne.

Ministeri Vapaavuori tuli paikalle. Hän on tehnyt erinomaista työtä puolustaessaan valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita, jotka ovat peruste käytännössä kaikelle muulle kaavoitukselle, jos lähdetään ylhäältä alaspäin. Näin ollen juuri nämä kaavaratkaisut voivat tulla hyvinkin pitkällä viiveellä näkyviin, ja sen takia on hienoa, että me olemme ainakin ottaneet nyt kivuliaita askeleita sen suuntaan, että vaalirahoitus on mahdollisimman avointa.

Toistan sen, että ilmaista juustoa on vain rotanloukussa, ja siitä jää aina meille, tahdommepa tai emme, tietynlainen kiitollisuudentunne, kun saamme jotakin, ja siihenhän kaikki inhimillinen toiminta aika tavalla perustuu, myös lapsen suhde äitiinsä.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Toivottavasti puhemies antaa tämän keskustelun rönsyillä. Tämä on niin mielenkiintoista kuultavaa.

Minä ihmettelen sitä, jos joku aikoo savumerkeillä tehdä vaalikampanjaa eikä tarvitse mediaa. Ei media tästä mihinkään kaadu eikä kutistu. Media on tehnyt tässä tapauksessa kyllä valitettavasti oikein hyvää työtä, erittäin hyvää työtä, kaivanut esille ne kytkökset, joita mahdollisesti on ollut. Minusta mediaa justiin tarvitaan tämän tyyppisiin asioihin, nimenomaan olemaan vallan vahtikoira, ja siinä se on onnistunut tällä kertaa kyllä mainiosti.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tekisi mieli sanoa aiemmin joskus jossakin yhteydessä ollut lause "voi tätä hurskastelun määrää". Mutta perusongelma on mielestäni se, että vaalit vievät liikaa rahaa, ja siksi minä toivonkin, että saataisiin vaalimenoille katto. Minusta pitäisi saada sellainen laki, että 15 000 euroa eduskuntavaaleissa olisi maksimi vaalityöhön käytettävä kampanjan kokonaiskulu. Toivon, että tämän kaltaista lakia käytäisiin valmistelemaan. Sillä voi henkilö kertoa, kuka on ja mitä ajattelee. 15 000 euron maksimikatto.

Jukka Gustafsson /sd:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Oinosen tekemää esitystä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin kannatan sitä. Siitä minä aloitinkin — ed. Oinonen ei ollut paikalla — että se pitäisi saada tähän.

Mutta sen verran vielä romantikolle, tässä vasemmalla puolella täältä päin katsottuna ed. Ukkolalle, että sanoin kanssa siitä, että media teki tässä todella hyvän työn, mutta valitettavasti kun tajusi, mihin tämä voi johtaa ja muuta, lopetti kesken. Ainakin meidän seudulla meidän valtamediamme ei ollenkaan vienyt sitä niin pitkälle, että olisi tuonut näitä, paljastanut ja muuta. Nyt väitän edelleen, että hallituspuolueiden tarkoituksena oli vesittää tämä ja panna tähän lukko aikaisemminkin jo. Tämä nyt on tämmöinen pieni, voisiko sanoa, pieni, siisti laki, jolla päästään tästä rauhallisesti juhannuksen viettoon. Toivottavasti tämä juhannus nyt korvasi tämän sitten vielä, että otin yhden puheenvuoron. Hyvää juhannusta! — Anteeksi, ei ole vielä viimeinen päivä, sori.