Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta ja sille lausunnon antaneet valtiovarain-, hallinto- ja puolustusvaliokunta ovat kuluneen kevätistuntokauden aikana perehtyneet Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan juuriaan myöten valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä. Poliittisten päättäjien perehdyttäminen ja sitouttaminen Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan on ollut selontekomenettelyn keskeisiä päämääriä. Suomen puolustuksen ylläpitäminen edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja puolustushaarojen kehittämisen jaksottamista, jotta kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen vähäisillä puolustusmäärärahoilla kyettäisiin tuottamaan sotilaallisen maanpuolustuksen muiden viranomaisten tukemiseen ja sotilaallisen kriisinhallinnan tarpeisiin riittävä sotilaallinen suorituskyky.

Ulkoasiainvaliokunta on yksimielisesti todennut, että turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekomenettelyä on perusteltua jatkaa, mutta valtioneuvoston on tarpeen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin menettelyn kehittämiseksi. Valiokunnan mietinnön keskeinen viesti voidaan tältä osin kiteyttää seuraavasti.

Selonteon tehtävänä on syventää ja konkretisoida hallitusohjelman turvallisuus- ja puolustuspoliittista linjausta, ja sen tulisi sisältää Suomen toimintalinjan kannalta tarpeellinen poliittinen ohjaus.

Toiseksi, ohjausvaikutuksen toteuttaminen edellyttäisi selonteon valmistelu- ja käsittelyaikataulun tiivistämistä. Ulkoasiainvaliokunnan mielestä selonteon eduskuntakäsittely tulisi saattaa päätökseen hallituskauden alussa viimeistään vaalikauden toisilla valtiopäivillä.

Kolmanneksi, parlamentaarinen valmistelu on tärkeä osa selontekomenettelyä. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä pyrkimystä laajaan yhteisymmärrykseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suurista linjoista ja katsoo, että parlamentaarisen valmistelun tulisi käynnistyä selonteon laatimista edeltävän vaalikauden lopulla, jotta sen tulokset olisivat selonteon laatijoiden käytettävissä.

Ulkoasiainvaliokunta totesi yksimielisesti, että selonteosta tulee kehittää kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia, joka ohjaa tasapainoisesti kaikkien turvallisuuden alalla toimivien hallinnonalojen kehittämistä. Valiokunta edellyttää myös, että selonteon perustana oleva laaja turvallisuuskäsitys tulee seuraavassa selonteossa määritellä tarkemmin. Valiokunta ehdottaa päätösehdotuksessaan, että valtioneuvoston tulee ryhtyä välittömiin toimiin menettelyn kehittämiseksi ottaen huomioon mietinnössä kehitetyt ja esitetyt näkemykset.

Herra puhemies! Kysymys turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän raportin ja valtioneuvoston selonteon välisestä suhteesta osoittautui valiokuntakäsittelyn yhteydessä ongelmalliseksi. Valiokuntakäsittelyssä esitettiin erilaisia näkemyksiä siitä, oliko käsittelyn pohjana valtioneuvoston selonteko vai selonteko ja seurantaryhmän raportti. Tähän kysymykseen törmättiin ulkoasiainvaliokunnassa puolustuksen määrärahoja ja Suomen Nato-suhdetta käsiteltäessä.

Puolustuksen rahoituksen osalta ulkoasiainvaliokunnan enemmistö yhtyi selonteon linjaukseen, jonka mukaan puolustusmäärärahojen 2 prosentin lisäkorotusta voidaan pitää Puolustusvoimien tasapainoisen kehittämisen kannalta perusteltuna. Ulkoasiainvaliokunnassa käytiin varsin kriittinen keskustelu sen suhteen, miten selkeästi tämä korotustarve oli selonteossa perusteltu. Varsinaista prosenttilinjausta koskeneesta erimielisyydestä huolimatta valiokunta oli yksimielisesti sitä mieltä, että rahoituksellisista, materiaalin ikääntymiseen ja ikäluokkien pienenemiseen liittyvistä syistä johtuen seuraavaan selontekoon tulee sisällyttää seikkaperäinen arvio Puolustusvoimien rakenteiden kehittämisvaihtoehdoista tulevilla selontekokausilla. Näin tulee tehdä varsinkin, jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi talouskriisin johdosta.

Herra puhemies! Suomen Nato-suhteen osalta ulkoasiainvaliokunnan enemmistö hyväksyi muotoilun, joka noteeraa seurantaryhmän raportissa ja valtioneuvoston selonteossa todetun linjauksen. Sen mukaan Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä eivätkä edellytä olennaisia muutoksia. Valiokunnan enemmistö yhtyy selonteon arvioon, jonka mukaan Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Valiokunnan enemmistö yhtyi myös selonteon linjaukseen, että on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. Valiokunnan enemmistö yhtyi myös, ja tämä on olennaisen tärkeää, selonteon kantaan, jonka mukaan laaja poliittinen yhteisymmärrys on välttämätön ja kansalaismielipiteen huomioiminen tärkeää mahdollisesta Nato-jäsenyydestä päätettäessä.

On valitettavaa, ettei Nato-muotoilusta voitu päästä valiokunnassa yksimielisyyteen, sillä mielestäni on täysin selvää, ettei tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhdessä hyväksymä linjaus tarkoita muutosta Suomen Nato-suhteeseen.

Herra puhemies! Pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön tiivistyminen on uusi piirre, jota selonteossa käsiteltiin varsin tavanomaisin sanakääntein. Valiokuntakäsittelyssä asiaan kiinnitettiin enemmän huomiota muun muassa niin sanottuun Stoltenbergin raporttiin sisältyvien esitysten johdosta. Kiinnitin viikonlopun aikana huomiota tiedotusvälineissä olleeseen Ruotsin puolustusministerin lausuntoon, jonka mukaan Ruotsi ei jäisi toimettomana seuraamaan, jos joku sen pohjoisista naapurimaista tai EU-maista joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Tämä ei toki ollut ensimmäinen kerta, kun Ruotsissa näin todettiin. (Ed. Skinnari: Historiahan sen osoittaa!)

Mielestäni ministeri Tolgfors tulee kutsua ulkoasiainvaliokuntaan kuultavaksi kertomaan, mitä Ruotsin hallitus tarkkaan ottaen tällaisella lausunnolla tarkoittaa. Se on olennaisen tärkeätä myöskin Suomen kannalta. On myös huomattava, että pääministeri Vanhanen on Suomen osalta todennut, että Suomi on valmis antamaan ja vastaanottamaan apua. Molemmat lausumat kaipaavat mielestäni tarkempaa selvitystä jatkossa.

Ulkoasiainvaliokunta totesi yksimielisesti tukevansa käytännönläheisen pohjoismaisen yhteistyön kehittämistä ja syventämistä myös puolustuksen alalla ja edellyttää, että eduskunta pidetään ajan tasalla tätä koskevien uusien päätösten valmistelussa.

Herra puhemies! Lopuksi on syytä kiinnittää huomiota kriisinhallintaan liittyviin selonteon linjauksiin. Ulkoasiainvaliokunta on johdonmukaisesti korostanut kriisinhallinnan kokonaisvaltaisuuden kehittämistarvetta. Selonteko ottaa askelia oikeaan suuntaan, mutta valiokunta kiinnitti mietinnössään huomiota kriisinhallinnan resurssilinjausten epäselvyyteen. Haluan tässä nostaa myös esiin valiokunnan kannan, jonka mukaan valtioneuvoston tulisi ryhtyä toimiin siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksien kehittämiseksi sellaiselle tasolle, joka mahdollistaa Suomen siviilikriisinhallintaosallistumisen kestävän kohottamisen vähintään siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian määrittämälle vähimmäistasolle.

Vielä kiinnitän huomiota siihen, että laajan turvallisuuskäsityksen mukaisesti ulkoasiainvaliokunta haluaa pitää kiinni kehitysyhteistyösitoumuksistamme.

Tähän mietintöön on jätetty kaksi vastalausetta.

Tanja Karpela /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on käynyt läpi varsin perusteellisen eduskuntakäsittelyn. Selonteon laaja parlamentaarinen tarkastelu tuo turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaamme johdonmukaisuutta ja tukee puolustuksemme pitkäjänteistä suunnittelua. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa linjataan jatkossakin eduskunnalle annettavilla selonteoilla.

Selonteko tulisi antaa eduskunnalle mahdollisimman pian hallituskauden alussa poliittisen ohjausvaikutuksen vahvistamiseksi. Selontekoprosessin tukemiseksi tulee edelleenkin asettaa parlamentaarinen seurantaryhmä. On kuitenkin tärkeää, että varsinaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjavalinnat tapahtuvat normaalissa parlamentaarisessa järjestyksessä eli valtioneuvoston selonteossa ja sitä seuraavassa eduskuntakäsittelyssä. Parlamentaarisen seurantaryhmän tehtävänantoon tulisikin kiinnittää huomiota sekaannusten välttämiseksi.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee nojautua ennen kaikkea monenkeskisen yhteistyön vahvistamiseen. Pienen valtion etu on kansainvälinen järjestelmä, joka perustuu kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen kaikkialla maailmassa. Globaalien uhkien maailmassa turvallisuus ja hyvinvointi riippuvat yhä enemmän tehokkaan monenvälisen järjestelmän toimivuudesta. Hyvin toimivien kansainvälisten instituutioiden ja sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestelmän kehittäminen on Suomen tavoite, maailman yhteinen haaste. Suomen on oltava aktiivinen jäsen kansainvälisessä yhteistyössä paitsi vaikuttaakseen globaaliin kehitykseen myös pitääkseen huolta omista kansallisista eduistaan.

Kehityspolitiikka on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta. Suomi harjoittaa johdonmukaista kehityspolitiikkaa, joka perustuu YK:n vuosituhattavoitteiden edistämiseen. Kehitysyhteistyömme nojautuu yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävän kehityksen periaatteille. Suomen tulee kehityspolitiikassaan painottaa omista vahvuuksistamme lähtevää kehitysyhteistyötä, jonka keskiössä ovat demokratia- ja oikeusvaltiokehitys, koulutuskysymykset sekä energia- ja ympäristösektorit. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi saavuttaa kehitysyhteistyömenojen 0,51 prosentin bruttokansantulotavoitteen vuonna 2010 ja 0,7 prosentin tavoitteen vuonna 2015.

Arvoisa puhemies! Suomelle tärkeimmän ulkopoliittisen vaikutuskanavan muodostaa Euroopan unioni. Unionin jäsenyys on ollut meille perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta. Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan syventyessä unioni pystyy yhä paremmin osoittamaan vahvaa johtajuutta kehitys-, ilmasto- ja turvallisuuspolitiikassa. Unionilla on tärkeä rooli monenkeskisyyteen nojaavan turvallisuus- ja oikeusjärjestyksen ja etenkin YK:n roolin vahvistamisessa. Ulkopoliittisesti aktiivinen, toimintakykyinen ja yhtenäinen Euroopan unioni on Suomen edun mukainen.

Unionin ulkosuhteissa on panostettava erityisesti EU:n ja Venäjän välisen yhteistyösuhteen rakentamiseen sekä transatlanttisten suhteiden kehittämiseen. Venäjä on kytkettävä tiivisti kansainväliseen yhteistyöhön ja kansainvälisen normijärjestelmän kehittämiseen. Transatlanttisten suhteiden asialistalle kuuluvat ennen muuta kestävän kehityksen edistäminen ja köyhyyden ja ilmastonmuutoksen torjunta. Transatlanttinen kestävän kehityksen kumppanuus on hyvä alku entistä syvemmälle EU:n ja Yhdysvaltain yhteistyölle globaalien ongelmien käsittelyssä.

Unionin turvallisuuspolitiikkaa syventää Lissabonin sopimukseen sisältyvä avunantovelvoite, joka lujittaa jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta ja velvoittaa kaikkia maita yhtäläisesti. Suomi on sitoutunut antamaan muille jäsenvaltioille apua avunantovelvoitteen mukaisesti ja odottaa muiden jäsenvaltioiden toimivan samoin. Keskustan eduskuntaryhmä kuitenkin huomauttaa, ettei unionilla ole kollektiivisen puolustuksen järjestelmää. Kollektiivisen puolustuksen osalta unionin jäsenmaiden enemmistön perusratkaisuna säilyy Nato. Ranskan paluu Naton sotilaalliseen komentorakenteeseen merkitsee EU:n ja Naton yhteistyön tiivistymistä. Euroopan turvallisuus taataankin tehokkaimmin unionin ja Naton välisen tiiviin yhteistyön kautta.

Selonteossa käsitellään laajasti Naton kehitystä ja Suomen Nato-suhdetta. Tämä kertoo keskusteluilmapiirin avautumisesta ulkopolitiikassa, ei niinkään linjamuutoksesta, kuten oppositio väittää. Selonteossa todetaan, että Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Selonteon linjaus, jonka mukaan on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä, on johdonmukainen, vaikka Nato-jäsenyys ei olekaan juuri nyt ajankohtainen. Mahdollinen Nato-jäsenyys on käytännön kysymys, ei ideologinen valinta. Keskustan eduskuntaryhmä painottaa, että laaja poliittinen yhteisymmärrys ja kansalaismielipiteen huomioiminen on tärkeää mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä, aivan kuten selonteossakin todetaan. (Ed. Tuomioja: Ei siis välttämätöntä, niin kuin mietinnössä!)

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomen puolustus perustuu alueellisen puolustuksen periaatteeseen, yleiseen asevelvollisuuteen, laajaan reserviin sekä vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön. Puolustushallinto tarvitsee riittävät resurssit uskottavan kansallisen puolustuksen ylläpitämiseen. Keskustan eduskuntaryhmä pitää selonteon linjausta puolustusbudjettiin tehtävästä 2 prosentin tasokorotuksesta perusteltuna. Ryhmä kuitenkin korostaa, että puolustusjärjestelmän ylläpitämiseen kohdistuu merkittäviä rahoituksellisia ja toiminnallisia haasteita. Tämän vuoksi ulkoasiainvaliokunnan mietintöön sisällytettiin ponsi, joka edellyttää, että valtioneuvosto sisällyttää seuraavaan selontekoon seikkaperäisen arvion, miten Puolustusvoimien rakenteita on suunniteltu muutettavaksi tulevilla selontekokausilla. Näin tulee tehdä varsinkin, jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi talous- ja finanssikriisin johdosta.

Suomi vaikuttaa maailmalla kriisien ja konfliktien ennalta ehkäisyyn etenkin kehitys-, ihmisoikeus- ja asevalvontapolitiikan keinoin sekä osallistumalla kansainväliseen kriisinhallintaan. Osallistumalla kansainväliseen kriisinhallintaan tuetaan Suomen puolustuskyvyn kehittymistä ja kannetaan omalta osalta vastuuta kriisien hallinnasta. Keskustan eduskuntaryhmä kiinnittää erityistä huomiota siviilikriisinhallinnan resurssien parantamiseen. Tavoite siviilikriisinhallinnan asiantuntijatehtäviin lähetettävien suomalaisten määrän nostamisesta edellyttää kotimaan valmiuksien kehittämistä. Suomen on panostettava kehitys-, ihmisoikeus- ja oikeusvaltioasiantuntemuksen kehittämiseen selkeällä kansallisella ohjelmalla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkä linja on vahvistaa kansainvälistä asemaamme ja maamme turvallisuutta. Valtioneuvoston selonteko ja eduskuntakäsittely jatkavat tällä johdonmukaisella linjalla. (Ed. Laukkanen: Linja pitää!)

Olli Nepponen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on välitilinpäätös, selvitys siitä, miten suomalaisen turvallisuuden ja puolustuksen peruspilarit säilyvät jatkossa. Turvallisuutta ei voida määritellä vain sotilaallisin käsittein. Turvallisuus riippuu yhä enemmän kunkin yhteiskunnan yleisestä vakaudesta — poliittisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Globaalissa maailmassa ja avoimessa taloudessa uusiin turvallisuusuhkiin on myös mahdotonta vastata vain kansallisilla toimilla.

Selonteossa kuvataan turvallisuusympäristömme nykytilaa ja lähihistoriaa laajasti. Laajan turvallisuuden käsite tarjoaa turvallisuusympäristön tarkastelulle hyvän viitekehyksen, mutta vaatii jatkossa selkeämmän rajauksen. Puolustuksen kehittämisen on perustuttava tulevan arviointiin, ei menneen kertaamiseen.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on Suomelle tärkein kansainvälinen viitekehys ja samalla perustavan laatuinen turvallisuuspoliittinen valinta. Euroopan unionin avunantolauseke on Suomelle poliittisesti tärkeä, mutta kriisin hetkellä se ei automaattisesti takaa sotilaallista apua. Euroopan unioni ei yksin ratkaise Suomen mahdollista turvallisuusongelmaa. Siksi Suomen puolustuksen selkänojana on oltava vahva kansallinen puolustus, jota tukee kansainvälinen yhteistyö.

Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen sekä Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Valtaosa unionin jäsenmaista on järjestänyt puolustuksensa Naton kautta. On siis selvää, että ilman aktiivista Nato-politiikkaa Suomikaan ei voi menestyksekkäästi osallistua Euroopan unionin yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Kuten selonteossa ja mietinnössä todetaan, on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. Suomen Nato-jäsenyyden ensisijaisena etuna olisi tasavertainen mahdollisuus osallistua liittokunnan päätöksentekoon. Nyt Suomi on mukana Nato-yhteistyössä lähes kaikilla sen tasoilla vaillinaisin vaikutusmahdollisuuksin. On syytä muistaa, että Nato on lähivuosina muuttunut yleismaailmalliseksi järjestöksi, jonka toiminta ei enää rajoitu pelkästään sotilaallisiin operaatioihin.

Turvallisuuttamme voidaan lisätä myös toimimalla aktiivisesti omien rajojemme ulkopuolella. Kehitysyhteistyöllä, aseidenriisunnalla, ihmisoikeuksien edistämisellä ja kriisinhallinnalla ylläpidetään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. On myös tärkeää, että Suomi pysyy kehitysavusta annetuissa lupauksissa taloustaantumasta huolimatta.

Kriisinhallinnassa tarvitsemme kokonaisvaltaista, saumatonta lähestymistapaa, jossa sotilas- ja siviilielementit toimivat jouhevasti yhdessä. Sotilaallinen kriisinhallinta tukee puolustuksemme toimintakykyä ja lisää yhteistoimintakykyämme kansainvälisesti.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustamista ei pidä alistaa suhdanteille. Ensi vuosikymmenen puolivälissä tapahtuvasta ikäluokkien pienenemisestä ja puolustusmateriaalin vanhenemisesta aiheutuva suorituskykyvaje sekä puolustusmateriaalin hinnannousu asettavat paineita Puolustusvoimien pitkäjänteiselle kehittämiselle. Sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomi ei voi käyttää sotilaallisen suunnittelunsa perusteena ulkopuolelta saatavaa tukea, ja varautuminen mahdollisiin kriiseihin vaatii vakaata rahoituspohjaa. Nykyisen tasoinen puolustus edellyttää selonteossa määriteltyä rahoitustasoa, indeksikorotusten lisäksi 2 prosentin tasokorotusta vuodesta 2011.

300 miljoonan euron lisärahoituksella vuosina 2011—2016 turvataan tärkeimpien alueellisten joukkojen varustaminen. Puolustusvoimilla on mahdollisuus vain yhden ison suorituskykyalueen kehittämiseen kerrallaan. Yhden kehityshankkeen peruminen tai lykkääminen ei ole mahdollista ilman puolustuskykyymme kohdistuvia vakavia seurauksia.

Rahoitussuunnitelman kaatumisesta seuraavat uhkakuvat ovat ilmeiset. Jo seitsemän vuoden kuluttua olisimme tilanteessa, jossa kaksi varuskuntaa henkilöstöineen olisi lakkautettu. Kaikkia asekelpoisia ei voitaisi kouluttaa, reservi olisi supistunut hälyttävän pieneksi ja alueellisten joukkojen varustus ei vastaisi sodan ajan tehtäviä. Sotilaallinen liittoutumattomuus ja puolustuskykymme romuttaminen ovat ristiriidassa keskenään. Vain selonteon rahoituslinjauksella voidaan turvata uskottava kansallinen puolustus. (Ed. Laukkanen: Näin on!)

Arvoisa puhemies! Ulkoasianvaliokunnan mietintö tukee hallituksen ja tasavallan presidentin yhdessä valmistelemaa selontekoa. On hyvä, että eduskunta näkee turvallisuuspolitiikan kokonaiskuvan samoin kuin hallitus ja katsoo turvallisuuden haasteita laajasti ja proaktiivisesti. Yhteistä linjaa haettiin ulkoasiainvaliokunnassa pitkään, ja mietintö syntyi rakentavassa ja hyvässä yksimielisyyden hengessä. (Ed. Skinnari: Se on hyvä!) Toiveemme olisi ollut, että myös vasemmisto olisi voinut yhtyä hallituksen ja tasavallan presidentin yhdessä muotoilemiin kantoihin.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä turvallisuus- ja puolustuspoliittisten kysymysten käsittelyä, kuten ajankohtaiskeskusteluita ja ministerien ilmoituksia, tulisi olla eduskunnassa paljon nykyistä enemmän. Vähimmäisvaatimuksenamme on kerran vuodessa käsiteltävä ulko- ja turvallisuuspoliittinen arvio. Selkeään toimeksiantoon perustuva parlamentaarinen seurantaryhmä tulee jatkossakin asettaa tukemaan selonteon valmistelua. Lisäksi laaja turvallisuuskäsitys on jatkossa määriteltävä selkeämmin.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa kiittää selonteon käsittelyyn osallistuneita valiokuntia perusteellisesta työstä selonteon eduskuntakäsittelyn aikana. Mietintö lausuntoineen antaa hyvän lähtökohdan hallituksen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiselle. Vaikka eräistä yksityiskohdista ollaan eri mieltä, peruslinjoista vallitsee kuitenkin laaja kansallinen yksimielisyys. (Ed. Kanerva: Se oli selvää tekstiä!)

Eero Heinäluoma /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienelle maalle on arvokasta, jos ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisissä asioissa tähdätään mahdollisimman laajaan poliittiseen yhteisymmärrykseen. Tämä on ollut myös vahva perinne turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen laadinnassa. Siksi valitammekin sitä, että hallitus on selonteon valmistelussa eräin osin irrottautunut selontekoa valmistelleen parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielisistä kannanotoista.

Selontekoa pohjustanut ed. Juha Korkeaojan johtama kaikkien puolueiden edustajista koottu työryhmä saavutti yhteisymmärryksen turvallisuusympäristön analyysistä, Suomen turvallisuuslinjan määrittelystä ja myös Puolustusvoimain kehittämisen päälinjoista ja resursseista. Syistä, jotka eivät tähän päivään mennessä ole selvinneet, hallitus ei nojautunut tähän yksimielisyyteen vaan hylkäsi eräiltä keskeisiltä osin Korkeaojan työryhmän yksimieliset ehdotukset. (Ed. Laukkanen: Ei poikennut millään tavalla!

Hallitus ei tästä linjanmuutoksesta informoinut etukäteen oppositiota tai seurantaryhmän työssä mukana olleita. Selonteon valiokuntakäsittelyssä kannanmuutoksen syyt eivät ole tulleet valaistuksi. Jäljelle jäävät siis vain yleiset, ilmeisestikin hallituspuolueiden sisäiseen elämään liittyvät tarpeet, siis: kokoomuksen tarve ajaa omaa Nato-politiikkaansa ja omaa määrärahalinjaansa. (Ed. Laukkanen: Demareiden tarve jättää vastalause!)

Kysymys ei nyt ole vain siitä, mitä selontekoon on Suomen Nato-suhteesta kirjoitettu, vaan ennen muuta siitä, miten hallituspuolueet näitä kirjauksia tulkitsevat. Kun ministeri Stubb sanoo selonteossa olevan vahvat perusteet harkita Naton jäsenyyttä, sanoo ministeri Cronberg, joka on paitsi hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäsen myös arvostettu turvallisuuspolitiikan tutkija, että selonteossa on vahvat perusteet, miksi jäsenyyttä ei tule harkita. Ei ihme, jos kansalaiset välillä sanovat, etteivät ymmärrä politiikasta kovin paljoa. (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä)

Yhteisymmärryspolitiikan sijaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on nyt tuotu valitettavaa pikkupolitikointia. Näin ei synny johdonmukaista ja luotettavaa kuvaa Suomen linjasta.

Tasavallan presidentti käytti valtiopäivien avajaisissa painavan ja tarpeellisen puheenvuoron sanomalla selkeästi, että Suomen politiikka ei uusien selonteon sanamuotojen kautta muutu — suhteemme Natoon säilyy ennallaan. (Ed. Korkeaoja: Aivan niin, se on oleellisin!) Olen iloinen siitä, että myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja otti omaan esittelypuheenvuoroonsa tämän saman kannanoton.

Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että eduskunta tässä tilanteessa lausuu selkeästi oman kantansa täydentämään selonteossa esitettyä arviota. Siksi esitämmekin, että eduskunta toteaisi Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjausten olevan kestäviä eikä niihin tarvita olennaisia tarkistuksia. (Ed. Laukkanen: Niinhän selontekokin sanoo!) Tämähän oli parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielinen kannanotto vuosi sitten.

Hallitus irrottautui parlamentaarisessa työssä syntyneestä yksimielisyydestä myös puolustusmäärärahojen tason osalta. Seurantaryhmähän esitti yksimielisesti pyrkimystä säilyttää puolustusmenot nykytasollaan.

Valiokuntakuulemisissa on osoittautunut, että selonteossa 2 prosentin vuotuiseksi tasokorotukseksi esitetty määrärahojen lisäys merkitsee itse asiassa varustelumäärärahojen yli 20 prosentin reaalista nousua ensi vaalikauden loppuun mennessä. Puheet 2 prosentin määrärahojen nostamisesta ovatkin harhaanjohtavia, koska vuotuinen 50 miljoonan euron lisäys on tarkoitettu kohdennettavaksi juuri asehankintoihin — yhteen kolmasosaan puolustusbudjetista. Näin vuotuiseksi korotukseksi tulee 2:n sijasta 6 prosenttia asehankintaohjelmissa. Kun tätä esitetään jatkettavaksi viiden vuoden ajan, syntyy yli 20 prosentin suuruinen varustelumenojen lisäys. Tämän linjauksen hallituksessa ovat hyväksyneet myös vihreät. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä!)

Tällaisten uusien varusteluohjelmien käynnistäminen on vastuutonta tilanteessa, jossa hallituksen johtavat ministerit puhuvat yhä useammin jo siitä, että ensi eduskuntavaaleissa keskustellaan leikkauslistoista. Nyt jo kunnissa on käynnistetty eräin osin peruspalvelujen kurjistaminen: terveydenhoidosta ja vanhustenhoidosta tingitään, opetusryhmien kokoja suurennetaan.

Valiokunnan enemmistökin on joutunut tunnustamaan, että hallituksen selonteon määrärahaesitykset liikkuvat hetteisellä suolla. Toteaahan valiokunnan enemmistö, että jos rahoituksen taso talous- ja finanssikriisin vaikutusten johdosta jää alle esitetyn, tulee puolustushallinnon selvittää tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi eri kustannusten alentamisvaihtoehtoja. (Ed. Korkeaoja: Tärkeä asia!)

Lopputuloksena on, että Puolustusvoimat saa tällä selonteolla tukun kattamattomia löysiä lupauksia mutta ei minkäänlaista selkänojaa ja varmuutta näiden lupausten rahoittamisesta. Lopputulos suurista lupauksista on puolustushallinnolle heikoin mahdollinen: täydellinen epävarmuus tulevasta. Onkin toivottavaa, että näiden löysien puheiden varaan ei käynnistetä uusia, pitkäaikaisia hankintaohjelmia, joista irrottautuminen olisi myöhemmin vaikeata.

Arvoisa puhemies! Yhdymme ulkoasianvaliokunnan mietinnön perusteltuun kritiikkiin selonteon eräistä puutteista.

Valiokunta joutuu huomauttamaan hallitusta siitä, että se on laiminlyönyt edellisen eduskunnan yksimielisen kannanoton, jossa edellytettiin puolustusteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisen ottamista mukaan selonteon tarkasteluun.

Samoin päätös osallistua EU:n sisällä kehittyvään puolustuksen rakenneyhteistyöhön on jätetty täysin avaamatta. Näin kansalaisille ei kerrota, mitä tämä yhteistyö käytännössä tarkoittaa. EU:n sisällä kehittyvä puolustus- ja turvallisuusyhteistyö on kuitenkin Suomen etujen mukaista, ja meillä ei ole mitään syytä väheksyä sitä miltään osin.

Selontekojen tulevaisuudesta on käyty vilkasta keskustelua. Ulkoasiainvaliokunta kannattaa yksimielisesti selontekomenettelyn jatkamista. Olemme tyytyväisiä siihen, että SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen ehdotus kehittää selontekoa laaja-alaisena turvallisuusstrategian välineenä etenee ja tarpeesta kehittää selontekomenettelyä vallitsee eduskunnassa yksimielisyys. (Ed. Nepponen: Mistä se sinne tuli?)

Eduskuntaryhmämme korostaa, että Suomen turvallisuudesta huolehtiminen on paljon muutakin kuin perinteistä sotilaallista turvallisuutta. Suomen turvallisuus edellyttää päättäväistä toimintaa yhtä hyvin ilmastonmuutokseen vastaamiseksi kuin aktiivista kehitysyhteistyötä maailmanlaajuisten ongelmien vähentämiseksi. Tavoite 0,7 prosentin kehitysyhteistyöavusta on otettava tosissaan.

Pidämme tärkeänä, että jatkossakin selontekoa valmistellaan parlamentaarisesti, ja esitämme, että tämä työ aloitetaan jo ensi vuoden lopulla niin, että selonteko voisi valmistua aikaisemmin kuin nyt on tapahtunut. Toivomme, että tälle parlamentaariselle työlle ja siellä saavutettavalle yksimielisyydelle annetaan kulloisessakin hallituksessa täysi arvostus.

Arvoisa puhemies! Kyllä, esitän, että vastalauseeseen sisältyvät kaksi kannanottoa tulisivat eduskunnan hyväksymiksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on hiljaisilla sopimuksilla kulkemassa lähemmäksi Natoa, totesi äskettäin puhemies Niinistö huolestuneen tuntuisena. Natoa kohti ei kuitenkaan kuljeta pelkän hiljaisuuden vallitessa. Päinvastoin Nato-rumpua lyödään nyt varsin estottomasti jopa hallituksen selonteossakin. Siinä todetaan yksiniittisesti, että Nato on turvallisuutta ja vakautta ylläpitävä ja edistävä sotilasliitto ja että "Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa". (Ed. Zyskowicz: Nykyään saa sanoa totuuden!) Naton laajentuminenkaan ei kuulemma tuota minkään näköisiä ongelmia, ja niinpä johtopäätökseksi tuleekin, että "on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä".

Onko olemassa vahvoja vaiko vähemmän vahvoja perusteita suuntautua Natoon, siitä hallituspuolueet ja sosialidemokraatit kävivät ulkoasiainvaliokunnassa tuntikausien väännön. Muotoilu jäi lopulta sellaisenaan mietintöön. Selväksi onkin käynyt, että Nato-marssin tahdin määrää nyt kokoomus keskustan kulkeutuessa sen perässä. Demaritkin perääntyvät samaan suuntaan kohti Natoa, mutta selkä edellä selittäen, että heidän Nato-optionsa on hieman erilainen kuin porvareilla. Suopea se asenne Nato-oven auki pitämisessä heilläkin on.

Toivoisin, että vasemmalla löydettäisiin yhteinen kanta ja ryhdyttäisiin yksiselitteisesti vastustamaan Nato-jäsenyyttä, ennen kuin on liian myöhäistä. Nyt olemme tilanteessa, jossa vasemmistoliitto tässä eduskunnassa ainoana ryhmänä, ainoana puolueena torjuu selkeästi Nato-jäsenyyden. Kaikilla muilla on erilaisia varauksia vähintään, ja iso osa on avoimesti Nato-jäsenyyden kannalta etenkin siinä tilanteessa, jossa kansan mielipidettä saataisiin siihen suuntaan muuttumaan.

Miksi me sanomme "ei" Natolle? Siksi, ettei turvallisuutta voida saavuttaa satsaamalla sotavoimiin. Maailmassa käytetään sotilasmenoihin tutkimuslaitos Siprin mukaan jo yli 1 000 miljardia dollaria vuodessa. Siitä USA:n osuus on puolet ja EU-maidenkin yhteensä useita satoja miljardeja vuodessa. Turvallisuustilanne kuitenkin huononee edelleen huolimatta valtavista satsauksista aseisiin. (Ed. Zyskowicz: Eihän tuossa vastauksessa ole mitään logiikkaa!)

Tähän turvallisuustilanteen heikkenemiseen on syynä laajamittainen köyhyys. Maailman lähes 7 miljardista ihmisistä yli 5 miljardia elää kehitysmaissa suuren osan kitkuttaessa vailla minkäänlaisia kunnollisen elämän edellytyksiä. Kurjuus tunnetusti tuottaa lisää kurjuutta ja kaikenlaista surkeutta epätoivon tekoja myöten. Tämän kurjuuskierteen katkaisemiseen ei kuitenkaan riitä halua.

Esimerkiksi USA satsaa armeijaansa 4 prosenttia bruttokansatuotteestaan mutta kehitysapuun siltä riittää vain 0,16 prosenttia maan bkt:sta. Paljon parempi ei ole tilanne EU-maidenkaan osalta pohjoismaisia naapureitamme lukuun ottamatta. Ikävä kyllä Suomi ei ole toteuttanut sekään YK:lle antamaansa lupausta 0,7 prosentin bkt-tasosta kehitysavun osalta. Valitettavan vähäistä on viime vuosina ollut myös rauhanturvaaja-suurmaa Suomen mukanaolo myös YK-johtoisissa rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioissa.

Pyssyusko ei pelasta. Tämä näkyy Afganistanissa, jossa USA käyttää valtavia summia sotilaalliseen toimintaan. USA Todayn arvion mukaan amerikkalaisten sotilaskulut Afganistanissa tulevat vuoteen 2017 mennessä nousemaan 500 miljardiin dollariin. Afgaanikansojen elämän parantamiseen sen sijaan riittää vain murusia. Länsimaiden avustakin peräti 40 prosenttia palautuu takaisin avunantajamaiden yrityksille ja konsulteille. Niinpä sekasorto Afganistanissa jatkuu ja pahenee, ja se on levinnyt jo naapurimaihinkin. Ei tällä pyssyuskotiellä mitään ratkaisuja todellisuudessa saada.

Arvoisa puhemies! Nato-jäsenyyteen liittyy Suomen kannalta suuren luokan ongelmia. Ensinnäkin se, että sotilasliitto Naton päätökset ovat tiukan paikan tullen yhtä kuin USA:n tahto. Tästä seuraa, että Naton jäsenenä USA:lta turvaa hakiessamme joutuisimme vääjäämättä mukaan myös sellaisiin selkkauksiin ja sotiin, joihin meillä ei ole mitään syytä sekaantua. On selvää, että Naton jäsenenä olisimme nyt mukana Irakin sodassa.

Suomen Nato-jäsenyyteen liittyvänä toisena isona ongelmana ovat Suomen ja Venäjän suhteet. Naton laajentumisen tavoitteena on ollut ympäröidä Venäjä sotilasliitolla. Suomen liittyminen Natoon tiivistäisi tätä rengasta. Nato-jäsenyys tuottaisikin väistämättä seuraamuksia itäisen naapurimme kanssa harjoitettaviin suhteisiin. Kukapa meistä haluaisi, että lähinaapurimme pystyttäisi rajalle muurin ilmoittaen syyksi sen, että pelkää tätä naapuria?

Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuva ja kaikkiin maihin hyviä suhteita vaaliva linja on antanut meille hyvän turvallisuuden. Sitä ei pidä riskeerata Natoon hakeutumisella. Pesäänsä rakentelevaa karhua ei pidä ärsyttää, eikä siilin ole viisasta tiikerin metsästysseurueeseen liittyä. Omat piikit pitää kuitenkin pitää terävinä.

Arvoisa puhemies! Suomen osalta uskottava koko maan puolustamisen malli voi perustua vain yleiseen asevelvollisuuteen ja sille rakentuvaan aluepuolustukseen. Tuemme tämän mallin säilyttämistä. Ne, jotka esittävät yleisen asevelvollisuuden poistamista, kuten vihreät tekevät, tähtäävät mutkan kautta Natoon, joka tulisi hoitamaan Suomen puolustamista. Palkkasotilasmallihan ei tässä maassa ole realistinen — niin laaja maa ja vähän väkeä, että se olisi meille aivan liian kallis.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustusvoimille tulee turvata riittävät resurssit. Me katsomme, että parlamentaarisen työryhmän yksimielinen esitys indeksikorotuksesta on riittävä, emmekä tasokorotusta kannata. Se ei ole myöskään realistinen, koska kaikki tietävät, että edessä ovat budjetin leikkaukset.

Vasemmistoliitto ei hyväksy siviileille suuren uhan aiheuttavia rypäleaseita, ja esitämmekin, että Suomi liittyy ne kieltävään Oslon sopimukseen.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, Suomen puolustamisen perusedellytyksiin kuuluu kansallisen eheyden varjeleminen. Sen perustaa jyrsii pahasti tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvu myös tässä maassa. Nyt kun talous on kriisissä, on huolehdittava pienituloisten selviytymisestä ja erityisesti on kannettava huolta talouskriisin välittömien uhrien, työttömien, toimeentulon turvaamisesta.

Arvoisa puhemies! Esitän, että eduskunta hyväksyy ulkoasiainvaliokunnan mietintöön jättämämme vasemmistoliiton vastalauseen mukaiset ehdotukset.

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko perustuu laajan turvallisuuden käsitteeseen, joka on myös vihreiden tapa hahmottaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Laajaan turvallisuuteen kuuluvat ympäristöriskit, esimerkiksi ilmastonmuutos, Itämeren uhat, ydinturvallisuus tai kemialliset onnettomuudet. Siihen kuuluvat myös luonnonkatastrofit, nälänhädät, pandemiat, hallitsemattomat pakolaisvirrat, terrorismi taikka yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen, kuten tietoverkkojen, lamauttaminen. Kaikista tällaisista turvallisuusuhista on viime vuosina nähty esimerkkejä.

Varustaudummeko oikeisiin uhkiin? Vaikka selonteko lähtee laajasta turvallisuuskäsityksestä, suuri osa sen johtopäätöksistä käsittelee vain puolustushallinnon toimenpiteitä. Johtopäätökset ovat vihreän eduskuntaryhmän mielestä liian kapeita. Olisikin tärkeää, että tulevaisuudessa hallinnon kaikki sektorit olisivat turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa paremmin mukana.

On tärkeää keskustella uusista uhkakuvista, arvioida niiden todennäköisyyksiä ja tarvittaessa valmistautua uudenlaisiin kriiseihin. Tätä valmistautumista ei voi eikä kannata tehdä yksin. EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittyminen tarjoaa Suomelle luontevan mahdollisuuden valmistautua näihin kriiseihin. Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Lissabonin sopimuksen voimaan tullessa EU:n yhteistyö myös tällä saralla kehittyy ja Suomi on siinä täysipainoisesti mukana. Irlannin tai Itävallan tie, jossa jätetään varaumia Lissabonin sopimukseen, ei ole meidän tiemme.

Suurin osa EU-maista on järjestänyt puolustuksensa sotilasliitto Naton kautta, ja tämän vuoksi ei EU:n ja Naton välillä ole eikä voi olla perustavanlaatuista ristiriitaa. Parlamentaarinen seurantaryhmä totesi yksimielisesti, että "Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä, eivätkä edellytä olennaisia muutoksia", ja vihreä eduskuntaryhmä yhtyy tähän seurantaryhmän kantaan. Mikäli muutoksia tehdään, niiden takana on oltava laaja kansallinen yhteisymmärrys.

Arvoisa puhemies! Yksi selontekomenettelyn päämääristä on ollut sitouttaa poliittiset päätöksentekijät yli eduskuntakauden meneviin ratkaisuihin puolustushankinnoissa. Tällä kertaa valtioneuvoston selonteko poikkeaa muun muassa määrärahalinjauksiltaan parlamentaarisen seurantaryhmän raportista. Vihreät pitävät valitettavana, että yhteisymmärrystä puolustushallinnon voimavaroista ei ole tämän selonteon käsittelyn yhteydessä syntynyt hallituksen ja opposition välille.

Epävarmuutta luo paitsi poliittisten koalitioiden mahdollinen vaihtuminen, myös tämän hetken taloustilanne. Sen vuoksi on tärkeää huomata ulkoasiainvaliokunnan mietintönsä ponnessa esittämä kanta, että "jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi globaalin talous- ja finanssikriisin vaikutusten johdosta, puolustushallinnon tulee selvittää tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi erilaiset kustannusten alentamisvaihtoehdot".

Säästömahdollisuuksia myös puolustushallinnon osalta pitää voida käsitellä asiallisesti ilman, että kuullaan erilaisia uhkauksia siitä, että luovuttaisiin koko maan puolustamisesta, taikka, että uskottava puolustuskyky olisi mennyttä, taikka, että luovuttaisiin kansainvälisistä kriisinhallintaoperaatioista. Tällaiset uhkaukset eivät kuulu hyvään puolustuskeskusteluun.

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat erittäin tyytyväisiä siitä, että siviilikriisinhallinta ja sen resurssit saavat selonteossa ja myös ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä paljon huomiota. Pitkän tähtäimen tavoitteena tulisikin olla, että Suomella on maailmalla yhtä paljon siviilikriisinhallintaan osallistuvia kuin rauhanturvaajia. Nämä toiminnot tukevat voimakkaasti toisiaan maailman kriisialueilla.

Vihreät ovat myös tyytyväisiä siitä, että Suomi on nyt Tšadin Minurcat-operaation kautta lisännyt aktiivisuuttaan YK-johtoisissa rauhanturvaoperaatioissa. Ulkoasiainvaliokunta on mietinnössään korostanut myös kehitysyhteistyön merkitystä globaalin turvallisuuden luojana. Siksi Suomen on saavutettava 0,51 ja 0,7:n bruttokansantuoteosuudet suunnitelmien mukaan vuosina 2010 ja 2015.

Vihreiden pettymykseksi Suomella on edelleen varovainen kanta rypäleaseet kieltävään niin sanottuun Oslon sopimukseen. Viime vuosien suuret aseistariisuntasopimukset, kuten Ottawan miinakieltosopimus ja Oslon rypäleasesopimus, ovat käynnistyneet ennen kaikkea humanitaarisista tarpeista, ja sen vuoksi myös Suomen tulisi osaltaan vauhdittaa rypäleasesopimukseen liittymistä.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva selonteko jättää joitakin suuria kysymyksiä tulevaisuudessa ratkaistaviksi. Euroopassa kolmella maalla, Suomella, Kreikalla ja Kyproksella, on käytössään suureen reservin kokoon perustuva asevelvollisuusarmeija. Suuri reservi, jota ei kyetä aseistamaan, ja suuri keskeyttäneiden määrä varusmiespalveluksessa ovat jo muodostuneet Suomen järjestelmässä ongelmiksi. Voidaan myös perustellusti kysyä, onko Suomen nykyinen järjestelmä kustannustehokas.

Osavastauksena näihin ongelmiin voidaan laskea reservin ikärajaa ja kehittää karsintoja kutsunnoissa, mutta suuret ratkaisut ovat edessäpäin. Vihreät ovat ehdottaneet tulevaisuuden malliksi pienempää joukkoa aseelliseen koulutukseen. Tämän voisi toteuttaa siirtymällä valikoivaan asepalvelukseen, josta on maailmalla olemassa erilaisia malleja.

On tärkeää, että tulevaisuuden uhkakuvia ja kriisejä mietitään avoimesti, eikä sidota suomalaista maanpuolustustahtoa vain nykyiseen asevelvollisuusjärjestelmään. Maanpuolustustahdon pitäisi olla valmiutta vastata erilaisiin kriiseihin laajan turvallisuuskäsitteen hengessä. Tulevaisuuden vaihtoehtoihin voisi kuulua myös kaikkia kansalaisia koskeva kansalaispalvelu, jossa opittaisiin kriisitilanteiden kannalta välttämättömiä kansalaistaitoja. Tähän uuteen maanpuolustukseen voitaisiin saada mukaan paljon nykyistä suurempi joukko suomalaisia.

Elisabeth Nauclér /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman! Svenska riksdagsgruppen har många gånger framhållit att EU är den samarbetsram inom vilken Finland ska stärka säkerheten såväl i Europa som ur ett globalt perspektiv. Säkerheten och stabiliteten i EU och det övriga Europa stärks genom den mångomtalade solidaritetsklausulen. Den så kallade Stoltenbergrapporten från i vintras har också lett till en diskussion om en ökad solidaritet mellan de nordiska länderna. I början av juni konstaterade utrikesministrarna att det är naturligt för de nordiska länderna att samarbeta för att möta kommande utmaningar i en solidarisk anda.

Suomi kantaa kansainvälistä vastuutaan osallistuessaan erilaiseen kriisinhallinta- ja rauhanturvaamistoimintaan. Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen luvattuun 0,51 prosenttiin ensi vuonna ja 0,7 prosenttiin vuonna 2015 on edellytyksenä Suomen toiminnalle kriisien ennaltaehkäisyssä. Samalla meidän tulee kiinnittää huomiota tasoon eikä niinkään prosenttilukuihin. Meidän velvollisuutenamme on varmistua siitä, että määräraha nousee tälle tasolle. Samalla tämä on edellytyksenä uskottavuudellemme YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyttä hakevana maana.

Kriser stävjas bäst genom preventivt arbete samtidigt som det ändå måste finnas resurser för återuppbyggnadsarbetet. Kvinnornas roll i stabilitetsbyggandet i oroshärdar, enligt FN:s resolution 1325, måste genomföras. Vi måste få med mer kvinnor i fredsmäklingen och krishanteringen. Svenska riksdagsgruppen stöder även utrikesutskottets text om ytterligare satsningar, också ekonomiska, på den civila krishanteringen. Statsrådet skrev inget om dessa resurser i redogörelsen, varför svenska riksdagsgruppen hoppas att statsrådet nu noterar utrikesutskottets skrivning. Den nuvarande anslagsnivån för den civila krishanteringen tillåter inte Finland att öka antalet personer i den civila krishanteringen till över 150 per år. I den nationella strategin för civil krishantering har anslagsökningen för att upprätthålla en inhemsk beredskap och utveckla verksamheten uppskattats till cirka 1 miljon.

On tärkeää, että siviilikriisinhallintaa, jossa Suomi on mukana, ohjaavat Suomen ulkopolitiikan keskeiset piirteet, vaikka kriisinhallinnan ohjaus ei olekaan ulkoministeriössä. Tarkoituksena on konfliktien ratkaiseminen oman politiikkamme avulla eikä niin, että kriisit ohjaavat politiikkaamme. Lähtökohtana tulee joka tapauksessa olla, että sotilaallista kriisinhallintaa ja siviilikriisinhallintaa ei pidä sekoittaa keskenään. Aina kuitenkin ensisijaisesti siviilit vastaavat jälleenrakentamisesta ja siviiliyhteiskunnan tuesta, kun taas sotilaat huolehtivat turvallisuustilanteesta.

Herr talman! Nato har utan vidare varit det tema som väckt mest diskussion i samband med denna redogörelse. Svenska riksdagsgruppen ser inte någon orsak till att efter utskottsbehandlingen ändra sin tidigare inställning om relationen till Nato. Satsen om att det finns goda grunder att överväga en framtida finländsk ansökan är varken ett steg framåt eller bakåt. Också vår statsledning har efter redogörelsen ansett att ingen förändring skett. I ljuset av detta kan också jag godkänna skrivningen. Oavsett vilken väg man väljer i framtiden krävs ett omfattande politiskt samförstånd.

Svenska riksdagsgruppen anser att Finlands system med ett territoriellt försvar baserat på allmän värnplikt är rätt modell för Finland också i framtiden. För att upprätthålla ett trovärdigt försvar måste försvarsmaktens materiel vara modernt och funktionsdugligt. I samband med detta har man även frågat sig huruvida det är rätt att knyta en indexjustering till försvarsanslagen. Det är klart att det i dagens ekonomiska läge är svårt att knyta automatiska anslagsökningar till vissa sektorer. Vi vet alla vilka utmaningar vi står inför i budgetbehandlingen i höst. Därför anser jag det vara omöjligt och orealistiskt att nu ta ställning till en ökning på 2 procent av anslagen.

I betänkandet konstaterar utrikesutskottet också att Osloavtalet, som förbjuder klustervapen, är viktigt ur en humanitär synvinkel. Utrikesutskottet stöder en linje enligt vilken man kan granska Finlands linje i förhållande till Osloavtalet igen när undersökningarna om försvarsmaktens prestationsförmåga samt om utvecklandet av klustervapen, anskaffningen av desamma och olika kostnadsalternativ utretts. Svenska riksdagsgruppen har en delad åsikt när det gäller Finlands användande av klustervapen. Själv anser jag att klustervapen är ett anfallsvapen, inte ett försvarsvapen, och att Finland snarast borde ansluta sig till Osloavtalet.

Ålands särställning berörs i utrikesutskottets betänkande.

Maailmassa on hyvin harvoja demilitarisoituja ja neutralisoituja alueita. Ahvenanmaan sopimus ei sido vain sopimuksen tehneitä maita, vaan tapaoikeuden kautta sillä on sitova vaikutus myös valtioihin, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta. Suomen ei tule puolustaa Ahvenanmaan aluetta vaan Ahvenanmaan neutralisoitua asemaa. Tämä on Suomen puolustuksen vahvuus, jota kaikki eivät aina ymmärrä. Demilitarisointi ja neutralisointi ovat voimassa riippumatta siitä, minkä tyyppiseen puolustusyhteistyöhön Suomi liittyy.

Trots att regimen består är det viktigt att Finland hela tiden ser till att det finns klara planer för vad som händer om exempelvis gränsbevakningen, som i normala fall är en civil organisation i Finland, kommer under militärt kommando och inte längre kan operera på Åland.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turvallisuus ei ole ostettavissa. Luottamus hyvin hoidettuun turvallisuus- ja puolustustyöhön ei synny revitellen. On harmillista, miten kaikista eduskuntaryhmistä koostuvan parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielisen työn jälkeen olemme ajautuneet eriävien mielipiteiden tielle. Juuri turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulisi olla mitä merkittävimmässä määrin yhdensuuntaista politiikkaa.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko jäi viime syksynä selkeästi kunnallisvaalien jalkoihin. Selonteon julkaisun aikoihin vuoden alussa kriittisyys selonteon tarpeellisuudesta ja tekoprosessista hallitsi keskustelua.

Kuten lähetekeskustelussa, kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää erityisen tärkeänä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen laajaan turvallisuusnäkemykseen perustuvan keskustelun kuulumista jatkossakin kansalliseen turvallisuussuunnitteluun ja -arviointiin. Tällä hetkellä toimiva työskentelymuoto on selonteko. Koko eduskunnan asema eli kansan ääni ei saa vaarantua eikä vähetä.

Ulkoasianvaliokunnan mietinnössä esille tuotu kehityslinja turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon jalostamiseksi on hyvä. Turvallisuuden ylläpitäminen ja puolustuspolitiikan pitkäjänteisyys tarvitsee johdonmukaista ja suunnitelmallista poliittista yhteistyötä. Ulkoasiainvaliokunnan näkemys parlamentaarisen seurantaryhmän jatkosta selontekoprosessissa on erityi-sen kannatettava.

Samalla kun selonteko odotti julkituloaan, otti se myös aikaansa toisessa mielessä. Viime vuoden jälkipuoliskolla alkanut talouden taantuma on vaikuttanut myös turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon käsittelyprosessiin. Koko maan puolustuksen tulee olla jatkossakin ensisijainen lähtökohta Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvat, nykyisellä varuskuntarakenteella toimivat Puolustusvoimat tulee ylläpitää ja varustaa mahdollisimman hyvin turvallisuudesta ja toimivuudesta tinkimättä.

Talouden taantuma on asettanut meidät uuteen tilanteeseen. Puolustustarviketeollisuuden hintakehitystä on seurattava nyt erityisen tarkasti. Puolustusvoimien pitkäjänteisestä kehityksestä tulee huolehtia ja sitoa Puolustusvoimien budjettikehitys koko yhteiskunnan taloudelliseen kehitykseen tasapainoisesti kaikkien yhteiskunnan toimintojen kanssa. Globaali taloustilanne ja kriisinhallinnan uusimmat käänteet tulee ottaa huomioon pohdittaessa Puolustusvoimien rahoittamista ja voimavarojen jakamista kolmen päätehtävän osalle. On kiinnitettävä jatkossa erityisesti huomiota siihen, miten taloudelliset resurssit jakautuvat yksi kolmasosa -periaatteen mukaisesti henkilöstön, toiminnan ja materiaalin osalle.

Resurssien osalta parlamentaarisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan seurantaryhmän näkemys on edelleen ajankohtainen, siinä sitoudutaan puolustuskyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen.

Nyt huomio kiinnittyy myös siihen, miten selontekoprosessin aikataulun venyminen pitkälle kevääseen on ajanut meidät tilanteeseen, jossa sekä selonteko että kehykset ovat samaan aikaan avoimina täällä eduskunnassa. Turvallisuuden takaamista ei tule sitoa suhdanteisiin, maanpuolustuksesta on huolehdittava taloudellisesti vaikeinakin aikoina. Epävakauden aikana aito viesti resursseista turvallisuuden tekijöille on kehyssidonnaisuus.

Puolustusvaliokunta lausunnossaan toteaa, että "keskeisessä roolissa nuorten miesten henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitämisessä ovat ensisijaisesti kodit". Yleinen asevelvollisuus on pienen kansakunnan mahdollisuus huolehtia puolustuskykyisestä ja erityisosaavasta reservistä. Maanpuolustushengen ylläpito on yhteisvastuullinen tehtävä. Se on paljon muutakin kuin asevelvollisuuden hoitaminen. Kansakuntamme tarvitsee kaikkien kansanosien, ikäryhmien ja sukupuolten rakentavaa ja aktiivista asennetta. Olen aiemmin itse todennut, että me äidit olemme tosi vaativassa tehtävässä, kun arkielämässämme annamme sanoin, mutta myös sanattomasti, mallia, arvoja ja asenteita tuleville polville. Maanpuolustushenki on perintökalleus.

Puolustusvaliokunta on lausunnossaan erityisesti kiinnittänyt huomiota vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitykseen.

Mennäkö Natoon vai eikö mennä? Siinä vasta kysymys. Tässä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Nato-tulevaisuudesta kirjataan, että "on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä". Yhtä lailla olisi voitu jatkaa siihen, että on vahvoja perusteita jatkaa tunnollisena ja ahkerana kumppanimaana. Se sopii Suomelle, se tuo meille paljon hyötyä, eikä tarvitse olla huonolla omallatunnolla. Suomalaiset ovat Natossa monessa paikassa asiantuntijoita, ja se antaa takaisin.

Suomi tarvitsee yhteistyötä. Sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön, samoin Pohjoismaisen kuin Itämeren ympäristön yhteistyön syventäminen, tehostaminen ja monipuolistaminen terästävät omaa turvallisuusperustaamme ja rakentavat turvallisuusympäristöämme.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on vasta käsitellyt EU-selontekoa. Sen yhteydessä korostettiin alleviivaten sitä, miten EU-jäsenyytemme eräs peruste oli turvallisuusnäkökulma. Suomen tulee jatkossa osallistua monimuotoisesti niin EU:n sisällä kuin EU:n rajojen ulkopuolella ja ponnistella turvallisuuden eteen.

Lopuksi, arvoisa puhemies, esitän lausumaa: "Eduskunta edellyttää, että uskottavan puolustuskyvyn ylläpidon, kehittämisen ja käytön tavoitteiden saavuttamiseksi ilman merkittäviä organisaatiomuutoksia puolustuksen kokonaisrahoituksen taso turvataan, mikä edellyttää vuotuisen hinta- ja kustannustason nousun kattamista sekä vuosittain eduskunnan valtiontalouden menokehyspäätöksen yhteydessä seuraaviksi neljäksi vuodeksi päättämän suuruisen korotuksen."

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! (Ed. Pulliainen: Väärä parlamentti!) — Mutta oikea mies. — Suomen puolustaminen on suomalaisten tehtävä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on pystyttävä mahdollisimman suureen kansalliseen yksimielisyyteen. Isänmaa on meille yhteinen. Perussuomalaiset haluavat olla rakentavasti vaikuttamassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Suhtauduimme vakavasti parlamentaarisen seurantaryhmän toimintaan, haimme yhteistä poliittista näkemystä. Se syntyikin. Sen jälkeen on hallituksen taholta esiintynyt pyrkimystä nostaa puolustusmenoja.

Perussuomalaiset katsovat todellisen demokratian olevan mahdollista parhaiten kansallisvaltiossa. Kansallinen suvereniteetti on itsenäisyyden perusta. Se ei rajoita yhteistyömahdollisuuksia vaan takaa viimeisen sanan säilymisen Suomen asioista suomalaisilla. Puolueettomuus ja liittoutumattomuus ovat palvelleet isänmaatamme hyvin. Euroopan unionin jäsenenä Suomi ei enää ikävä kyllä ole puolueeton maa. Emme kuulu sotilasliittoon. Kuinka lähellä Natoa Suomi voi olla olematta sen jäsen? Sanataide on aina kuulunut ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Nyt vallitsevassa retoriikassa sotilasliitosta käytetään pehmeämpää liittokunta-nimitystä.

Arvoisa puhemies! Sotilaallinen maanpuolustuksemme on suurien haasteiden edessä. Puolustusmateriaalin ja asejärjestelmien hinnat nousevat. Sotilasliittoon kuulumaton maa maksaa useimmista ampumatarvikkeista ja kalustosta korkeampaa hintaa kuin sotilasliittoon kuuluva maa. Huonosti harkittu luopuminen maamiinoista lisäsi kustannuksia. Nyt olemme taloudellisten tosiasioiden edessä.

Perussuomalaiset ovat perinteisesti suhtautuneet myönteisesti maanpuolustuksen määrärahoihin. Tämä perusnäkemyksemme pätee edelleen. Taloudellisen laman kouristaessa koko yhteiskuntaa on myös maanpuolustuksen määrärahoja tutkittava kriittisesti. (Ed. Mustajärvi: Nato-kanta jäi vielä auki!) Seurantaryhmässä saimme yhdessä sovittua puolustusmenoihin kohtuullisen tason. Nyt hallitus on lähtenyt kasvattamaan näitä menoja. Perustelut eivät ole sataprosenttisen vakuuttavia, vaikka perusteluja kyllä on.

Perussuomalaiset haluavat, että ensin satsataan oman maan puolustamiseen, rajavalvontaan, kalustoon kotimaassa, kertausharjoituksiin, kantahenkilökunnan ja varusmiesten hyvinvointiin. Ymmärrämme kansainvälisen yhteistyön, se ei saa kuitenkaan vaarantaa maanpuolustuksemme tasoa Suomessa. Kotimaisesta puolustusteollisuudesta on pidettävä huolta ja taattava sen jatkuvuus.

Perussuomalaiset ovat huolissaan varusmiesten rapakunnosta ja keskeyttämisprosenteista. Normaali varusmiespalvelus ei voi olla kenellekään kohtuuton rasite, ei ole ollut tähänkään asti eikä pidä olla tulevaisuudessakaan. Oikeuksien rinnalla on myös velvollisuuksia, ja niin pitää ollakin. Kannatamme koulutuksen järkiperäistämistä ja kehittämistä. Suomen puolustamisen tulee jatkossakin perustua yleiseen asevelvollisuuteen. Sen romuttaminen johtaa väistämättä sotilasliiton jäsenyyteen. Tätä perussuomalaiset eivät halua, ed. Mustajärvi.

Arvoisa puhemies! Kansainväliset konfliktit, hajoavat valtiot, terrorismi ja ympäristöhaasteet on otettava vakavasti. Tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä. (Ed. Mustajärven välihuutoja) Perussuomalaiset uskovat, että Suomella on merkittävä mahdollisuus nimenomaan sotilasliittoon kuulumattomana maana kantaa oma vastuunsa kansainvälisillä kentillä. Paras ja luontevin tapa on perinteinen YK-mandaatilla toteutettava rauhanturvatoiminta.

On kummallista, että suomipoikia ovat aina suurimmalla innolla kansainvälisille kentille lähettämässä Suomessa ne tahot, jotka eivät juuri kanna huolta Suomen rajojen puolustamisesta. Rauhanturvaajien vakuutusturva pitää saattaa asianmukaiselle tasolle. Tulevaisuudessa on todennäköistä, että loukkaantumisia, jopa kuolonuhreja, tulee entistä enemmän — valitettavaa mutta todennäköistä.

Afganistan on jatkuva haaste. Sinne on moni imperiumi uponnut. Lukutaidon puute, työttömyys ja huumeet muodostavat sellaisen kolmion, jota ei pelkästään aseilla voi murtaa. Tämä konflikti ei ratkea pelkillä aseilla. Afganistanilaiset ovat olleet monen anturan alla, on syytä pyrkiä vuoropuheluun eikä saneluun, mutta pimeälle, epäinhimilliselle sortovallalle, talibanismille, ei saa antaa periksi.

Arvoisa puhemies! Venäjä on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeinen kysymys. Tällä hetkellä maahamme ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Älykäs ihminen selviää tilanteesta, johon viisas ihminen ei joudu — Venäjä on aina otettava huomioon, ei nöyristellen, mutta tosiasiat ja maantiede tunnustaen. Yhteistä rajaa riittää, niin myös yhteisiä intressejä. Suurvaltaristiriidat eivät kuulu meille. Suomea kunnioitetaan Venäjällä siksi, että meillä on tahtoa puolustaa maatamme ja että se tarpeen tullen on tehty raskain uhrauksin ja asein.

Perussuomalaisten mielestä on tärkeää, että kaikki eduskuntapuolueet jatkossa pidetään mukana yhteisen isänmaamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa valmisteltaessa ja toteutettaessa. Osallistumisen muotoja voi aina kehittää. Meidän mielestämme näiden asioiden jatkuva seuraaminen parlamentaarisena työryhmänä on perusteltua myös jatkossa. On hyvä, että eduskuntapuolueilla on pysyvä yhteistyö- ja keskusteluelin tätä tarkoitusta varten.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä tähän ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon. Me emme tosin haikaile epädemokraattisen Lissabonin sopimuksen hyväksymistä, päinvastoin. Se kelvoton sopimus ei ansaitse tulla hyväksytyksi.

Turvallisuus alkaa sisäisestä turvallisuudesta aina kodeistamme asti. Yksi tärkeä osa sisäistä turvallisuuttamme on pitää huolta kaikista maamme asukkaista siten, että jokainen voi kokea olevansa tarpeellinen ja arvostettu. Sille pohjalle rakentuu hyvä ja kestävä yhteiskunta. Yhteiskuntaa on rakennettava alhaalta ylöspäin, murtumattomalta kansalliselta perustalta.

Juha Korkeaoja /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käytän tämän puheenvuoron puolustusvaliokunnan lausunnon selostamiseen.

Puolustusselontekoa koskevista selonteoista mietinnön ovat laatineet vuorotellen puolustusvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta. Tällä kertaa päädyttiin siihen ratkaisuun yksimielisesti, yhteistuumin, että puolustusvaliokunta antaa lausunnon ja ulkoasiainvaliokunta laatii mietinnön. Tässä yhteydessä sovittiin kuitenkin menettelyksi se, että puolustusvaliokunta keskittyy selonteon puolustuspoliittiseen osioon, jonka ulkoasiainvaliokunta sitten ottaa osaksi mietintöä, ja näin myöskin käytännössä tapahtui. Ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään: "- - puolustusvaliokunnan lausunnossa - - on käsitelty puolustuksen kehittämistä syvällisesti ja perusteellisesti. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy näiltä osin puolustusvaliokunnan linjauksiin." Tällä tavalla nämä muodostavat siis kokonaisuuden, ulkoasiainvaliokunnan mietintö ja puolustusvaliokunnan lausunto, joka nimenomaan keskittyy tähän puolustuspolitiikka-osioon.

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti, muutama kohta selonteon lausunnon sisällöstä.

Valiokunta toteaa, että selonteossa käsitellään turvallisuuskysymyksiä laajasti, mutta vain Puolustusvoimille on annettu suorituskykyvaatimuksia. "Erilaisten turvallisuusuhkien realisoitumisen todennäköisyyttä ja näiden uhkien muutosta toisiinsa verrattuna ei selonteossa arvioida. Tämä vaikeuttaa johtopäätösten tekoa koskien resurssien kohdentamista turvallisuuden eri aloille."

Valiokunta toteaa myös: "Puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Valiokunta näkee tarpeelliseksi myös jatkossa antaa Puolustusvoimia koskevia pitkän aikavälin kehittämissuunnitelmia selontekojen kautta." Valiokunta toteaa edelleen: "Mittavien materiaalihankkeiden suunnittelu-, hankinta- ja elinkaaripäivitykset vievät useita kymmeniä vuosia, mikä korostaa hallituskausien yli vaadittavaa sitoutumista puolustuskyvyn ylläpitämiseen."

Valiokunta toteaa parlamentaarisen seurantaryhmän roolista seuraavaa: "Valiokunta pitää seurantaryhmän perusajatusta — jossa turvallisuus- ja puolustuspoliittisille linjauksille pyritään hakemaan yli puoluerajat ylittävää yhteistä näkemystä — jatkossakin välttämättömänä edellytyksenä puolustussuunnittelun riittävälle pitkäjänteisyydelle."

Puolustusvaliokunta käsittelee myös yhteistyökysymyksiä, joissa uutena asiana nousee esille pohjoismainen yhteistyö, jolle puolustusvaliokunta antaa vahvan tuen.

Suomen puolustuksesta valiokunta toteaa seuraavaa: "Valiokunnan arvion mukaan Suomen puolustuskykyä voidaan pitää turvallisuusympäristöön nähden oikein mitoitettuna. Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Suomi voi valiokunnan arvion mukaan joutua mukaan sotilaalliseen kriisiin vain osana laajempaa alueellista tai yleiseurooppalaista kriisiä."

Valiokunta toteaa kuitenkin edelleen: "Turvallisuusympäristön tietty ennakoimattomuus korostaa tarvetta uskottavan puolustuskyvyn pitkäjänteiseen ylläpitämiseen."

Puolustusratkaisusta valiokunta toteaa: "Suomen sotilaallisen puolustuksen toteutusperiaatteena on alueellinen puolustus. Alueellisen puolustusperiaatteen soveltaminen koko maassa ja koko maan puolustaminen eivät ole mahdollisia ilman yleisen asevelvollisuuden tuottamaa suurta ja osaavaa reserviä."

Valiokunta toteaa: "Ensi vuosikymmenen puolivälin jälkeen Maavoimien joukot ovat rakennemuutoksen edessä sotavarustuksen massavanhenemisen ja ikäluokkien pienentymisen vuoksi. Kaluston elinkaaren päättyminen koskee erityisesti panssarintorjunta-aseistusta, johtamisvälineitä, panssaroituja ajoneuvoja sekä kuljetuskalustoa."

Tärkeä osio, jota täällä on jo lainattu myös ulkoasiainvaliokunnan puolelta, pitää sisällään asian, joka koskee tätä tasokorotusta: "Puolustusvaliokunta pitää kahden prosentin korotusta perusteltuna - - tasapainoisen kehittämisen kannalta." Valiokunta toteaa, että jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi talouskriisin johdosta, puolustushallinnon tulee selvittää tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi myös muut kuin edellä esitetyt, siis täällä selonteossa esitetyt, kustannusten alentamisvaihtoehdot. "Tämä selvitystyö voidaan tehdä seuraavan selontekoprosessin yhteydessä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tällaisessa selvitystyössä pidetään lähtökohtana koko maan puolustamista, yleistä asevelvollisuutta ja sen edellyttämää varuskuntarakennetta." Tämä on keskeinen osa valiokunnan kantaa tältä osin.

Edelleen valiokunta kiinnittää huomiota asevelvollisuuden kehittämiseen: "Puolustusjärjestelmän toimivuus edellyttää valiokunnan mielestä, että koko asekelpoinen miespuolinen ikäluokka koulutetaan. - - Selonteossa todetaan, että valtioneuvosto tekee selvitykset asevelvollisuuden laajemmista yhteiskunnallisista vaikutuksista asevelvollisuuden toimivuuden turvaamisesta ja siviilipalvelusjärjestelmän kehittämisestä." Puolustusvaliokunta "pitää selonteossa esitettyä asevelvollisuuden kehittämistä koskevaa selvitystä tarpeellisena ja kiireellisenä toimenpiteenä".

Edelleen valiokunnan lausuntoon sisältyy kohtia vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta, Puolustusvoimien henkilöstökysymyksistä ja eräistä muista yksityiskohdista, joihin puuttumiseen aika ei tässä yhteydessä riitä, mutta ne tämän perusponnen mukaan, ulkoasiainvaliokunnan kannan mukaan, ovat sitä osiota, johon ulkoasiainvaliokunta on yhtynyt.

Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on antanut lausunnon tästä turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta ja keskittynyt oman vastuualueensa mukaisesti sisäiseen turvallisuuteen. Tässä selonteossa on käsitelty asiaa laajan turvallisuuden käsitteen pohjalta, ja se on myös nostanut esille sitten sisäisen turvallisuuden eri osa-alueet hyvinkin merkittävällä tavalla. Voi todeta, että sisäisen turvallisuuden uhat ovat näköpiirissä olevista uhkista kenties ne, jotka todennäköisimmin toteutuvat. On kuitenkin niin, että kaikkiin turvallisuusuhkiin on varauduttava eivätkä varautumistoiveet saa eri toimialoilla sulkea toisiaan pois.

Hallintovaliokunnan toimialalla keskeisiä asiakokonaisuuksia, joita olemme lausunnossamme käsitelleet, ovat terrorismi — ja siihen liittyy sekä kansalliset toimenpiteet että laaja kansainvälinen yhteistyö, Suomen toimintamalli ja organisaatio on saanut monestikin kansainvälistä tunnustusta — ja sitten kansainvälinen ja kansallinenkin järjestäytynyt rikollisuus ja siihen liittyvät toimet. Näissäkin asioissa Suomi tekee laajaa kansainvälistä yhteistyötä ja nimenomaan EU:n sisällä. Esimerkiksi Prümin sopimus on tässäkin asiassa merkittävä tekijä. (Ed. Rajamäki: Hyvä, että joku sitä muistaa!)

Rajaturvallisuus Suomessa on hyvin kansainvälisesti tunnustetulla tasolla, ja Suomi tekee myös EU:n laajuisesti hyvää yhteistyötä, ja erityisesti tässä yhteydessä on syytä mainita Suomen toiminta Frontexissa.

Hallintovaliokunnan toimialaan ja -vastuualueeseen kuuluu maahanmuutto, ja tässä mielessä väestön liikkuminen on entistä merkittävämpi asia. Siitä valiokunta lausui lausunnossaan yhteenvetona: "- - valiokunta katsoo, että EU:ssa on a) huolehdittava tehokkaasta ulkorajavalvonnasta sekä luotava b) yksi yhteinen, tehokas ja oikeusturvan takaava turvapaikkajärjestelmä ja c) yhteiset kansainvälisen suojelun myöntämisen perusteet sekä d) tehokkaat palautusmenettelyt ja toimiva Dublin-järjestelmä." Näihin asioihin valiokunta on aiemminkin kiinnittänyt vahvasti huomiota.

Sitten valiokunnan vastuualueelle kuuluvat suuronnettomuudet ja luonnonkatastrofit ja sitten siviilikriisinhallinta. Kaikki nämä viittaavat siihen, että emme elä sisäisen turvallisuuden ja turvallisuuden kokonaisuudenkaan osalta Suomessa missään lintukodossa, vaan asioihin on varauduttava.

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa ovat olleet esillä sisäisen turvallisuuden asiat hyvin, mutta varsin hajanaisesti. Vastaisuudessa onkin tärkeää, että sisäinen turvallisuus saa sille kuuluvan painon selonteon sisällä ja muodostaa selkeän kokonaisuuden. Selonteon puutteena voidaan nähdä, että vaikka esitetään monia yksittäisiä sisäisen turvallisuuden toimenpiteitä, ei esitetä toimia henkilöresurssien eikä taloudellisten resurssien osalta. Tähän on esimerkiksi valtiovarainvaliokunta kiinnittänyt vahvasti huomiota.

Arvoisa puhemies! On välttämätöntä, että sisäisen turvallisuuden viranomaisten tehtävät ja resurssit arvioidaan perusteellisesti ja tältä pohjalta tehdään pitkäjänteisesti toiminta- ja resurssisuunnitelmat, joihin myös poliittisesti sitoudutaan. Tältä osin valiokunta lausui omassa lausunnossaan erityisesti vielä Rajavartiolaitoksen osalta.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta piti lausunnossaan tätä selontekoa hyvänä, ja voi sanoa, että tältä pohjalta on hyvä toimintaa kehittää.

Pääministeri Matti  Vanhanen

Puhemies! Eduskunta ja sen valiokunnat ovat perusteellisesti käyneet lävitse tämän selonteon. Käyn ulkoasiainvaliokunnan kannanottojen kautta läpi tätä vastausta.

Ensinnäkin eduskunta edellyttää, että selontekomenettelyjä jatketaan myös tulevaisuudessa. Tämähän on ollut, voi sanoa, osa tätä viimeisen selonteon keskusteluprosessia, ja minusta johtopäätös tältä osin on eduskunnan osalta selvä: jos eduskunta tahtoo, että selontekoja annetaan jatkossakin, näin tullaan tekemään.

Mutta arvelen, että kannattaa ottaa seuraavan selonteon laatimisessa huomioon se, mistä on paljon puhuttu, että kenties tämmöinen laaja ulkopoliittinen arviointi, ympäristön arviointi, useiden maiden poliittisen tilanteen arviointi ovat semmoisia aineksia, jotka pitäisi pystyä vaalikauden aikana erilaisin ajankohtaiskeskustelutavoin käymään muulloinkin läpi. Saattaa olla, että seuraavassa selonteossa ulkopoliittisen ympäristön arviointiosuus on jonkin verran suppeampi. Se edellyttää, että löydetään hallituksen ja eduskunnan välillä toimintatavat, joissa tämän tyyppistä ulkopoliittista keskustelua käydään useammin ilman, että yritetään neljäksi vuodeksi kerrallaan määritellä, mitä mieltä olemme Venäjästä tai Yhdysvalloista. Pitää olla tässä suhteessa mahdollisuus ehkä nopearytmisempään toimintaan.

Sitten toisekseen, eduskunta edellyttää, että näistä jatkuvista selonteoista kehitetään kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia ja sen osana määritellään myös eri sektoreiden voimavarat. Tässä tulee aihe, jota varmastikin seuraava hallitus joutuu kyllä miettimään, voidaanko tämä toteuttaa. Meillä on ollut tiettyjä aika hyviä perusteita siihen, että nimenomaan puolustuksen voimavarojen kehittämisessä on haettu pitkää linjaa, joka ylittää vaalikausien rajan. On tehtävä hyvin pitkäaikaisia sitoumuksia, ja puolustuksen kohdalla näin ollen tämä selonteko on muodostanut aivan poikkeavan menettelyn kaikkiin muihin sektoreihin verrattuna. Jos tämä sitten laajennetaan kattamaan muutkin turvallisuuteen liittyvät sektorit, niin tämä suhde, voi sanoa, yleisiin budjettimenettelyihin ja hallitusohjelmaan, budjettikehyksiin liittyen täytyy arvioida aika tarkkaan sen suhteen, onnistuuko se, että merkittävä osa valtion budjetista yritetään selonteon muodossa sitoa vaalikausien ylitse menevälle ajalle.

Huomaan, että myös tämän selonteon osalta eräs vaikeimmista kysymyksistä, joihin eduskunta joutuu vastaamaan, on liittynyt nimenomaan näihin resursseihin. Hallitus omalta osaltaan voi hyvin allekirjoittaa ja hyväksyä tämän eduskunnan vastauksessa olevan neljännen kohdan, jossa otetaan huomioon se, että tämä talouskriisi kyllä koettelee ja edellytykset selonteossa ilmaistujen määrärahojen toteuttamiseen niiden kohdalla ovat. Eduskunta on esittänyt niihin kysymysmerkin. Minusta siinä on tiettyä realismia. Ja mikäli niitä ei voida toteuttaa: eduskunta toteaa, että näin tulee tehdä, varsinkin jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi talous- ja finanssikriisin johdosta, ja siksi pitäisi tehdä suunnitelma siitä, miten Puolustusvoimien rakenteita on suunniteltu muutettavaksi tulevilla selontekokausilla.

Hallitus itsekin selontekoesitystään laatiessaan tiedosti tämän, että mikäli syystä tai toisesta näitä rahoja ei kyetä järjestämään, silloin meillä on edessä rakennemuutoksia, joita tässä selonteossa ei kuitenkaan lähdetty kuvaamaan. Selonteon, voi sanoa, taloudellinen pohja oli laskettu niiden tarpeiden mukaan, joita riittävän puolustuskyvyn järjestäminen vaatii, ja sen pohjalta oli päädytty tähän määrärahaesitykseen. Mutta kuten sanoin, hallitus pystyy toimimaan myös tämän ulkoasiainvaliokunnan neljännen kohdan mukaisella tavalla.

Sitten toinen aihe, jossa näemmä eduskunnan ja hallituksen välillä tai lähinnä vastalauseeseen nähden on eroa, liittyy tietysti tähän mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen. Neljä vuotta sitten edellisen selonteon yhteydessäkään eivät hallitus ja presidentti esittäneet täsmälleen sitä sanamuotoa, jota eduskunnan seurantaryhmä oli esittänyt Natoon liittyen. Silloinhan eduskunta kuvasi muistaakseni tätä Nato-jäsenyyttä sanalla "vaihtoehto". Hallitus ja presidentti päätyivät kuitenkin tähän "mahdollisuuteen", joka paremmin kuvasi tätä niin sanottua optiota.

Ylipäätään seurantaryhmän asettamisesta, mikä on ollut hyvä perinne tässä järjestelmässä: Minusta olisi kuitenkin parempi, että tämä seurantaryhmä ulkoasiainvaliokunnan mietinnön mukaisesti asetetaan jatkossakin tukemaan selonteon valmistelua. Nyt hieman on tulossa käytäntö, jossa seurantaryhmä pyrkii ennen selonteon valmistelua itse tuottamaan oman esityksensä, ja sitten sen sanamuotoja verrataan presidentin ja hallituksen esityksiin. Ehkä parempi kuitenkin, että seurantaryhmän luonne olisi enemmän seurata sen valmistelua ja nivoa yhteen eikä niin, että eduskunta kuitenkin ehkä suppeamman valmistelun kautta pyrkii keskeisiin kysymyksiin ensin itse määrittämään kantansa ja vasta sitten hallitus ja presidentti. Kuitenkin ajojärjestys ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvässä päätöksenteossa on se, että presidentti ja hallitus määrittävät kannan ja eduskunta vastaa siihen.

Me päädyimme nyt tämän Nato-muotoilun osalta siihen — mehän esitimme tässä selonteossa, voisi sanoa, argumentteja puolesta ja vastaan sekä—että-menetelmällä, kirjaamme myös eduskunnan seurantaryhmän kannan ja näiden johtopäätöksenä toteamme — että on jatkossakin vahvoja perusteita harkita Nato-jäsenyyttä. Siinä on olennaisinta se, että ovea pidetään auki. Me emme oma-aloitteisesti sulje ovea, sano, että emme tule hakemaan, vaan pidämme tämän mahdollisuuden avoinna myös tämän selonteon kautta.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Keskittyisin omassa puheenvuorossani kahteen kokonaisuuteen: ensin prosessiin ja sen jälkeen substanssiin.

Ensin siis prosessista. Tämä koko selontekovalmistelu kesti noin kaksi vuotta. Minun mielestäni hyvä puoli siinä on se, että silloin käydään erittäin tarkasti läpi koko Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ja puolustuspoliittinen kenttä. Minun mielestäni se työ, jonka eduskunnan seurantaryhmä teki, oli arvokasta myös meidän oman valmistelumme suhteen, ja tietysti se työ, jonka olemme nähneet valiokunnissa, on syventänyt edelleen ymmärrystä ja antanut paremman kokonaiskuvan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Eli minun mielestäni dialogi hallituksen ja eduskunnan välillä näissä valmisteluissa on ollut erinomainen, ja kiittäisin siitä.

Tämän prosessin aikana on kuitenkin käynyt ilmi, että voisimme mielestäni, kuten pääministeri myös totesi, käydä useammin keskustelua ulkopoliittisista aiheista eduskunnassa muun muassa täysistuntosalissa. Näinhän tehdään vuosittain esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Eli meillä olisi tällaiset säännölliset ajankohtaiset keskustelut. Toki tarvitaan näitä peruslinjauksia pidemmällä perspektiivillä varsinkin puolustuksen puolella, mutta se, että käytäisiin tässä salissa enemmän ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua, olisi hyvä asia. (Ed. Laakso: Näin oli aikaisemmin!) Eli selonteoista pidetään ilman muuta kiinni, katsotaan, miten ne saadaan joustavammiksi, ja katsotaan, miten saadaan enemmän keskustelua saliin.

Substanssipuolelta nostaisin esille kolme keskeistä kokonaisuutta, jotka ovat olleet tämän päivän salikeskustelussa ja myös julkisessa keskustelussa ja tavalla tai toisella myös muodostavat meidän laajan turvallisuuskäsitteemme ikään kuin kolme pilaria.

Ensimmäisenä Nato: Tässä on aika paljon huomiota kiinnittynyt julkisessa keskustelussa ja myös selonteossa niihin muotoiluihin, mitä me Nato-optiosta käytämme. Nato-optiohan tuli ensimmäistä kertaa meidän selontekoihimme vuonna 1997, ja minun mielestäni on tärkeää, että me tarkastelemme sitä, vaikka jäsenyys sinänsä ei ole ajankohtainen. Ja ehkä pienenä huomiona: myös seurantaryhmä muutti ikään kuin sanamuotoa hiukkasen aktiivisemmaksi. Aikaisemmin puhuttiin siitä, että "säilytetään", nyt puhutaan siitä, että "ylläpidetään". Eli tällaista pientä viilausta mielestäni on tarpeellista tehdä, koska jos me emme sitä tekisi, niin silloin me vain ikään kuin slogaaninomaisesti toistaisimme sitä, mitä oli neljä vuotta sitten. Nato ja maailma ovat sinä aikana minun mielestäni aika paljon muuttuneet.

Yksi ongelma, mikä meillä Nato-keskustelussa myös ehkä on ollut, on se, että me katsomme vain sitä jäsenyysosiota, haetaanko vai ei, millä tavalla pidetään optiota auki. Sehän ei ole meidän ikään kuin päivän toiminnassamme se keskeisin kysymys, vaan oikeastaan se keskeisin kysymys on, mikä on Naton panos Euroopan turvallisuudessa ja kriisinhallinnassa. Hirveän usein nähdään EU ja Nato ikään kuin vastakkain, ja minun mielestäni se on ehkä vähän vanhanaikaista ajattelua: ikään kuin Nato-kannattajat näkevät EU:n turvallisuuden tukemisen jollain tavalla pois Natolta ja päinvastoin. Eli minun mielestäni tässä on hirveän tärkeätä, että me katsomme asiaa konkreettisesti, koska kuitenkin 80 prosenttia tänä päivänä meidän kriisinhallintaoperaatioistamme menee Naton kautta. Meidän täytyy esimerkiksi seurata, mitä Ranskan paluu Naton komentorakenteisiin merkitsee, ja mehän voimme vaikuttaa Natossa joko suoraan Suomena tai sitten EU:n kautta.

Toinen substanssikokonaisuus on EU, ja tässä täytyy sanoa, että minä pidän tätä ulkoasiainvaliokunnan myönteistä, rakentavaa ja erittäin vahvaa korostusta EU-puolella erinomaisena. Siinä on kiteytetty hyvin, mistä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja myös turvatakeissa on kyse. Eli me lujitamme meidän omaa turvallisuuttamme ja saamme turvallisuuslisää. Tässä minä haluaisin ajankohtaiskeskusteluun myös todeta, että nythän me käymme Eurooppa-neuvostossa muun muassa keskustelua, millä tavalla Irlanti saa omat ikään kuin poikkeumat ulko- ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, ja haluan korostaa, että Suomi sitoutuu sataprosenttisesti Euroopan unionin ulko- ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ilman minkään näköisiä poikkeumia. Me olemme mukana tässä veneessä sataprosenttisesti, aivan niin kuin ulkoasiainvaliokunta on todennut. EU—Nato-akseli — ei pidä vähätellä kumpaakaan.

Viimeisenä huomiona, herra puhemies, pohjoismainen yhteistyö, josta on paljon keskusteltu ja josta pyydetään lisäselvitystä. Hyvä näin, jatkamme sitä. Minun mielestäni on erittäin tärkeätä, että me teemme Pohjoismaiden kanssa konkreettista puolustusyhteistyötä, niin kuin olemme viimeisten parin kolmen vuoden aikana tehneet. Meille se on luonteva ryhmä. Me suuntaudumme kansainvälisesti ulospäin ja otamme kansainvälisen vastuun. Minun mielestäni on tärkeätä, että Suomi on eturintamassa selvittämässä myös pohjoismaista yhteisvastuuta.

Eli näiden kolmen kokonaisuuden kanssa, Naton, EU:n ja Pohjoismaisen yhteistyön, peräänkuuluttaisin enemmän ratkaisua sekä—että kuin joko—tai.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Viisi huomiota käydystä keskustelusta ja käytetyistä puheenvuoroista. (Välihuuto) — No, ei varmaan se määrä vaan myöskin laatu. (Eduskunnasta: Venäjä, Venäjä, Venäjä!) — No, sovitaan vaikka siitä.

Mutta ensinnäkin selontekojen tulevaisuudesta. Minusta tuntuu, että täällä on aika tavalla yksituumaista näkökulmaa, että yhtäältä tarvitaan väline, joka takaa vaikkapa puolustuksen ja erityisesti puolustuksen kehittämiselle pitkäjänteisyyttä, ja toisaalta kaivataan ehkä ripeämpää toimintaympäristön analyysia jollakin muodolla, johon eduskunta tiiviisti sidotaan. Minä luulen, että näistä asioista varmaan viimeistään seuraavissa hallitusneuvotteluissa löytyy sopu ja näiden kahden asian yhdistäminen.

Mitä tulee sitten seurantaryhmän ja selonteon yhteyteen ja rooliin, niin siinä kävi eräällä tavalla niin, että valtiosääntöoikeudellisesti seurantaryhmä minun mielestäni meni liian pitkälle, ikään kuin kirjoitti liian ahtaan välyksen hallitukselle, kun sen tehtävä oli kuvata tarpeita ja niitä kehittämislinjauksia, minkä jälkeen sitten valtioneuvosto tekee oman ratkaisuehdotuksensa. Uskon, että valtiosäännön näkökulmasta marssijärjestys on tämä, ja tässä kävi vähän niin, että vankkurit lähtivät vetämään hevosta. (Ed. Tuomioja: Tämä ei ole valtiosääntökysymys vaan poliittinen kysymys!)

Mutta yhtä kaikki, selonteon laaja turvallisuuden käsite, jota ed. Haavisto hyvin ansiokkaasti tuossa kuvasi, on tietysti perustana, ja niihin uhkiin ja niihin haasteisiin vastaaminen edellyttää voimakasta kansainvälistä yhteistyötä. Lyhyesti totean vain, että EU:n osalta me kaikki allekirjoitamme varmaan sen, että EU on Suomelle meidän tärkein turvallisuuspoliittinen viitekehyksemme, ja toisin kuin olin kuulevinani SDP:n ryhmäpuheenvuorossa, selonteossa sivulla 111 määritellään Suomen linjaukset puolustuksen rakenneyhteistyön kehittämiseksi, jonka voimakas kannattaja Suomi siis on ollut ja tulee olemaan. Näemme, että siinä on saavutettavissa hyötyjä.

Nato-kysymys on puolustushallinnolle huomattavan paljon käytännöllisempi kysymys kuin kenties tämmöinen voimakas ideologinen tai poliittinen kysymys. Puolustushallinnolle Nato on ennen kaikkea yhteistyötä kriisinhallinnan alalla — niin kuin tunnettua on, suurin osa kriisinhallinnasta tapahtuu Nato-lipun alla — ja Nato on puolustushallinnon kehittämiselle eräänlainen laatujärjestelmä tai koodi sen yhteensopivuuden varmistamiseksi, mitä väistämättä rajojen ulkopuolella sekä varautumisessa että toiminnassa tarvitaan.

Pohjoismaiselle yhteistyölle on voimakas tilaus ja tuki ymmärtääkseni niin eduskunnan kuin kansalaisten piirissä, ja se etenee hyvin. Tälle vuodelle on identifioitu, määritelty, 40 yhteistyökohdetta, joista 20 on jo toistaiseksi todettu lupaaviksi. Loppuja tarkastellaan. Noin 40 kohdetta on Utvassa, ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, päätetty ja tältä pohjalta edetään. Ne ovat hyvin käytännönläheisiä, operatiivisia, ja niiden tavoitteena on, silloin kun intressit yhtyvät, myöskin säästää kustannuksissa. Tulevaisuuden kysymys on, kuinka syvälle tässä mennään. Eli siihen tarvitaan sitten jo poliittisia päätöksiä, jos ikään kuin yksi maa ottaa vastatakseen kaikkien Pohjoismaiden osalta jonkun tehtävän. Se on jo sitten syvempää puolustusyhteistyötä ja vaatii poliittisia päätöksiä. Ja toki aina on muistettava bilateraalinen yhteistyö, josta meillä on monen tyyppisiä esimerkkejä.

Kun tämän kaiken jälkeen tunnustaen, että kansainvälinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää, tämä selonteko lähtee siitä, että Suomi rakentaa oman uskottavan puolustuskykynsä itsenäisesti, niin siihen liittyy tämä resurssilinjaus eli se, että meillä on koko maan kattava puolustus, alueellinen puolustusjärjestelmä, laaja reservi, yleinen asevelvollisuus ja kolmannes toimintamenoista pystytään kohdistamaan uusiin puolustusmateriaalihankintoihin. Tämä edellyttää siis tuota vuoden 2011 jälkeen olevaa linjausta, että saadaan nykytaso plus inflaatio plus tuo 2 prosenttia vuodessa neljän vuoden aikana, yhteensä noin 200 miljoonaa.

Kysymys ei ole mistään tähtien sodan kaltaisesta varusteluohjelmasta, niin kuin joistakin puheenvuoroista voidaan käsittää. Kysymys on siitä, että tuolla rahamäärällä, tuolla ekstralla, meidän alueelliset joukkomme varustetaan niin liikkumiskyvyltään, joka on siis kuorma-autoja, liikkumisvälineitä, kuin myös johtamisjärjestelmillä. Eli kysymys on siitä, että tuo pienenevä reservi on laadullisesti varustettu niin, että se vastaa puolustuskyvyltään tätä nykyistä, laajempaa reserviä.

Sen vastakohtana toki on se, että jos olisi lähdetty siitä, että saadaan nykytaso plus inflaatio, niin se ei takaa tätä ratkaisumallia, vaan johtaisi väistämättä alasvetoon, ja me puolustuksessa pidämme sitä vääränä johtopäätöksenä tässä tilanteessa. Rakennamme siltaa tulevaisuuteen niin, että tänä aikana, ennen kuin nämä rakenteelliset muutokset koskettavat meitä, ikäluokkien pienentymiset jne., rakennamme tuon reservin, joka pienenee määrällisesti ja laadullisesti paremmin.

Mitä se olisi tarkoittanut, tuo seurantaryhmän linjaus? Se olisi tarkoittanut minun mielestäni ja puolustushallinnon näkökulmasta, että meidän tulisi pienentää reservi hyvin nopeutetulla aikataululla 220 000 reserviläiseen, koska ei ole mitään mieltä ylläpitää reserviä, joka ei ole uskottava, jota ei ole varustettu, jota ei pystytä johtamaan, jota ei pystytä liikuttamaan. Näin ollen tuo reservin pienennys olisi sitten johtanut myöskin varuskuntien nopeutettuun lakkauttamistahtiin ja sitä kautta myöskin valikoivaan asevelvollisuuteen. Eli siinä mielessä tämä linjaus on hallittu rakennemuutos, koska tämä ei edellytä henkilöstömäärän radikaalia tiputtamista tai muita rakenteellisia muutoksia, jotka ovat siis tulevaisuudessa edessä, ja jos se on esimerkiksi seuraava selonteko, joka on tuo muoto, niin siinä sitten nuo hahmotetaan.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Selonteossa on monia toimeksiantoja, ja otan esille kaksi. Ensimmäinen liittyy asevelvollisuusjärjestelmän tulevaisuuteen. Tavoite on, että hyvin nopeasti pystyisimme nimeämään työryhmän, joka arvioi, minkälainen on suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä näiden haasteiden edessä, joiden eteen vaikkapa varusmiesten keskeyttämiset ym. tuon järjestelmän laittavat, ja myöskin, minkälainen siviilipalvelusjärjestelmä meillä on tulevaisuudessa, eli tämän tyyppinen työryhmä.

Edelleen on esillä toinen asia, jota kutsutaan kokonaismaanpuolustuksen nimellä, eli siis yhteiskunnan varautumisjärjestelmä. Tarkoitus on myöskin ajastaa ja selvittää ensinnäkin, onko tuo nimi oikein ja millä tavalla Suomi on valmistautunut, millainen järjestelmä meillä on erilaisia uhkia varten. Tuokin työryhmä on tavoitteena nimetä hyvin pikaisesti niin, että molempien työryhmien työn tulokset ovat käytettävissä viimeistään seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Paljon keskustelua on herättänyt tämän selonteon yhteydessä nimenomaan Nato sekä rahoitus ja kolmantena selonteko ja seurantaryhmän suhde.

Mielestäni Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on aina ollut hyvin johdonmukaisesti länsi-integraatiolinjalla, ja tämä selontekohan jatkaa tätä johdonmukaista linjaa avaten Suomen Nato-suhdetta entistä enemmän. Vaikka tämä Nato-kysymys ei tällä hetkellä ole ajankohtainen, niin tämä linjanveto on ollut hyvin viisas, koska se jättää tarvittavaa liikkumavaraa Suomelle vuonna 2010 edessä oleviin haasteisiin. (Ed. Tuomioja: Edustaja puhuu toisin kuin pääministeri!)

Toisena kysymyksenä on paljon puhututtanut rahoitus, mutta rahoituksen suhteen pitäisi muistaa, että tuo olennainen kysymyshän liittyy nimenomaan rahoituksen ja toiminnan suhteeseen, ja tähän liittyvä ulkoasiainvaliokunnan ponsi 4 on mielestäni varsin osuva.

Pääministeriltä olisin lopuksi kuitenkin kysynyt, kun kolmantena asiana on keskustelussa ollut (Puhemies: Minuutti on mennyt!) esillä tämä selonteko ja seurantaryhmän suhde: miten näette, että seurantaryhmän tehtäväjakoa teidän mielestänne tulisi selkeyttää, kuten valiokunta peräänkuulutti?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen ed. Heinäluoman tarrautumista kiinni tähän seurantaryhmään. Sen tehtävä oli turvallisuusympäristön tarkastelu. Me menemme paljon ylitse. Muistutin siitä, kun käsittelimme raha-asioita. Tämä ei missään tapauksessa kuulu seurantaryhmälle. (Ed. Tuomioja: Miksi edustaja sitten allekirjoitti seurantaryhmän mietinnön?)

Muistutan, että olen ollut mukana molemmissa seurantaryhmissä. Se edellinen seurantaryhmä määritteli, että Nato on todellinen vaihtoehto, mutta se ei puolestaan käynyt ed. Heinäluomalle puolustusvaliokunnan tehdessä mietintöä, ei sitten millään. Nyt taas kiireesti vedotaan vain seurantaryhmän kannanottoon. (Ed. Kimmo Kiljunen: Se on yksimielinen!) Se on äärimmäisen ihmeellistä. — Sekin oli yksimielinen silloin. — Selonteko on aina pohjana, jota tarkastellaan. (Ed. Tuomioja: Irtaantuuko ed. Nepponen seurantaryhmän mietinnöstä?) Toinen asia on kyllä, että ed. Heinäluoman laskuoppi pettää pahasti, kun puhutaan 20 prosentin korotuksista. Kysymys on, että 2011 tulee 50 miljoonaa ja se on pohjassa jatkuvasti. Siihen ei tule aina 50:tä miljoonaa till, vaan sitä pohjaa korotetaan kahdella prosentilla. (Puhemies: Aika!) Ei mistään päästä 20 prosenttiin.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näköjään tämän selonteon suurin erimielisyysaihe koskee tätä resursointia ja rahoitusta. Nyt olisi varmaan hyvä, että hallituspuolueet kertoisivat, kuinka paljon rahaa te aiotte käyttää ja kuinka paljon te olette lupaamassa ministeri Häkämiehelle lisää, koska näyttää, että täällä on selvästi kaksi eri tulkintaa näistä summista. (Ed. Nepponen: Ei ole!)

Ed. Nepponen sanoi, että 50 miljoonaa laitetaan kerran ja sen jälkeen ei enää tule tätä 50:tä miljoonaa. (Ed. Nepponen: Onhan se siellä joka vuosi!) — Eli siis joka vuosi tulee 50 miljoonaa lisää. — Jos joka vuosi tulee 50 miljoonaa lisää, niin silloin viiden vuoden aikana tulee 250 miljoonaa yhteensä ihan alkeellisella laskuopilla. Kun tämä kohdennetaan varustelumenoihin pääosin, jotka ovat ehdotuksen perusteet, niin meillä on lähiympäristön Itämeren suurin varustelumenojen lisäys, 20 prosenttia reaalisesti. Se on huima summa. Ihmettelen, että vihreät voivat olla tässä mukana.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri, tämä teidän Nato-linjanne on minusta semmoinen ei-kyllä Natolle. Minusta sellainen taas ei ole mikään linja näin isoon asiaan kuin siihen, mille pohjalle rakennetaan Suomen turvallisuuspoliittinen tulevaisuus ja mitä linjaa mennään. Minusta teillä tämä ei-kyllä tarkoittaakin semmoista odotustilaa, jospa kansan mielipide muuttuisi. Toivon, että keskusta ryhdistäytyisi ja lopettaisi kokoomuksen myötäilyn, koska tässä yhtäkkiä päädytään tilanteeseen, jossa ollaankin semmoisessa, mihin ei pitänyt mennä.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen täällä jo korjasikin näitä ed. Heinäluoman laskelmia, ja minulla on sama käsitys kuin ed. Nepposella siitä, miten tämä budjetissa menee, ja näin on myöskin kehyksessä.

Mutta olisin puuttunut ensin pääministerin ajatuksiin tästä seurantaryhmästä ja sen luonteesta. Olen samaa mieltä, että aikataulullisesti tämän pitäisi mennä paremmin yksiin tämän hallituksen valmistelun kanssa ja tavallaan tarjota suoraa inputia siihen työhön eikä tehdä ehkä niin erillistä työtä kuin tällä kertaa.

Ministeri Stubb puuttui tähän Nato-kysymykseen, ja välillä minua huolestuttaa tämmöinen kremlologinen lähestymiskulma, että viilataan sitä yhtä sanaa, millä Natoa kuvataan tai Suomen suhdetta Natoon kuvataan, eikä niitä käytännön yhteistyömuotoja, joita on kuitenkin aika paljon menossa. Olen siinä ministeri Stubbin kanssa samaa mieltä.

Aivan viimeksi olisin toivonut, että Utvan rakenteita mietittäisiin. On tullut tässä jossakin yhteydessä myöskin esille, miten eri ministeriöt, ei vain puolustusministeriö vaan muut ministeriöt, ovat valmistelussa mukana, kun ajatellaan laajaa turvallisuuskäsitystä.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen stöder förfarandet med regelbundna säkerhets- och försvarspolitiska redogörelser till riksdagen. Precis som utskottet anser vi att redogörelserna kunde avges snabbare efter ett riksdagsval för att klargöra den nya regeringens syn på försvars- och säkerhetspolitiken.

Vi stödjer även systemet med parlamentariska uppföljningsgrupper gällande försvars- och säkerhetspolitiken. Den borde förstås diskuteras i riksdagen och i andra sammanhang oftare, så som utrikesministern hänvisade till att sker i Sverige och Norge. Jag vill fråga: Är det den utvecklingen vi får se och får vi då också en närmare redogörelse för regeringens handlingsstrategi i dess FN-politik, som är särskilt viktig med tanke på att Finland söker medlemskap i säkerhetsrådet 2013—2014?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit tukevat kyllä Puolustusvoimien kehittämistä ja tervettä rahoitusta, mutta nyt tämä poliittinen potkupallo tässä rahoituspolitiikassa on vähän hämmentävää. Kun vuoden 2011 budjettiin tehdään 50 miljoonan tasokorotus jatkossa vuosittain, niin kiinteistöjen kunnostus ei valtiovarainvaliokunnan lausunnon mukaan kuulu tähän 2 prosentin korotukseen. Eli tänne jätetään tämmöinen kiinteistörahahana, ja sen takia itse en voi ymmärtää sitä, että meillä osa rahoituksesta määritellään selonteossa ja osa kehyksessä. Kyllä kaikki laaja-alaiseen turvallisuuspolitiikkaan kuuluvat turvallisuustekijät tulisi resursoida samasta hanasta, ja näen itse, että sen tulee olla kehyspolitiikka.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Koko tämän selontekoprosessin olennainen osa johtopäätöksessä on nyt valitettava, ja se on se, että Suomen ulkopolitiikan merkittävää, kunniakasta perinnettä harteillaan kantava SDP irtaantuu ulkopolitiikan konsensuksesta (Vasemmalta: Te irtauduitte!) kahdessa asiassa, määräraha-asiassa ja Nato-kysymyksessä, määräraha-asiassa, kun on kysymys siitä, satsataanko itsenäiseen puolustukseen vai integroituneeseen puolustukseen. Mikäli määrärahoja ei koroteta, se ennen pitkää nurkan takana olevassa tulevaisuudessa tulee merkitsemään vääjäämättömyyttä liittyen Natoon, mikäli määrärahan korotuksia ei tehdä.

Toinen asia on se, että keskustelussa esille tullut syytös kokoomusta koskien on minusta käsittämätön, puoluetta, joka ei aja tässä mitään vaan on aina alleviivannut yhteistyötä ja konsensusta, kansallista yhteisymmärrystä, ja joka haluaa tässä keskustelussa tuoda transparentisti esille sekä asian plussat että miinukset. Ja varsin hyvin ymmärtää tuo puolue, niin kuvittelen, että Nato-päätöstä ei tässä maassa tehdä selontekomenettelyin. (Puhemies: Minuutti!) Jos se jonain päivänä tehdään, se tehdään avoimen valmisteluprosessin myötä, ja siinä tarvitaan kaikkia merkittäviä poliittisia suuntauksia mukana.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mikään valtiosääntö ei velvoita ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä pyrkimään laaja-alaiseen yksimielisyyteen mutta ei myöskään estä sitä. Sama koskee myös sitä, millä tavoin tämän seurantaryhmän työ halutaan ottaa huomioon valtioneuvoston selonteossa.

Minusta on hyvin valitettavaa, että ei ole annettu arvoa sille työlle, jota seurantaryhmässä teimme ja joka oli aidosti yhteisymmärrykseen pyrkivää ja kompromissihakuista. Se tarkoittaa esimerkiksi minun osaltani sitä, että tulin hyväksymään siellä sellaisia varustelulausumia tai suhtautumista rypäleaseisiin. Sellaisista voi perustellusti olla toista mieltä, mutta en tule tätä nostamaan nyt, irtaantumaan tästä, toisin kuin seurantaryhmän varapuheenjohtaja Nepponen, joka suorastaan täällä nyt sitten haluaa kokonaisuudessaan saattaa seurantaryhmän työn kyseenalaiseksi.

On aivan selvää, että näistä kysymyksistä voidaan ja saa olla ja pitääkin kenties olla avoimesti eri mieltä silloin, kun on perustavan laatuisista ratkaisuista kyse. Mutta se, mikä on mielestäni maalle vahingoksi — ja haluan sanoa sen kyllä niin, että se koskee monia kokoomuslaisia, ei ehkä ed. Kanervaa (Puhemies: Minuutti!) mutta monia kokoomuslaisia niin hallituksessa kuin hallituksen ulkopuolella — on se, että he ovat tehneet parhaansa sekoittaakseen Suomen ja kokoomuksen näkemykset Nato-kysymyksestä, liittoutumattomuudesta (Puhemies: Minuutti on mennyt!) sekä suhtautumisesta varustelutasoon.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Demarit tekevät nyt kaikkensa sekoittaakseen tämän keskustelun seurantaryhmän ja selonteon välillä. Seurantaryhmähän teki loistavaa työtä, ja selonteossa on selostettu seurantaryhmän työtä, sen johtopäätelmiä, aivan samalla tavalla kuin valiokunnan mietinnössäkin, mutta eihän ulkoasiainvaliokunta ota kantaa nyt seurantatyöryhmän mie-tintöön vaan nimenomaan hallituksen selontekoon, joka sanoo hyvin seikkaperäisesti ja pääministerin ja tasavallan presidentin ilmoituksen mukaan, että linja ei muutu. Ja ulkoasiainvaliokunnan selkeä enemmistö yhtyi siihen, että Nato-kysymyksessä linja ei ole muuttunut. (Ed. Tuomioja: Juurihan ed. Karpela sanoi, että se on muuttunut!) Ne, jotka tulkitsevat, että linja on muuttunut, ovat demarit. (Välihuutoja) Siksi minäkin olen pahoillani siitä, kuten ed. Kanerva, että sosialidemokraatit irtautuivat tästä pitkästä konsensuksesta, tartuitte nyt aivan lillukanvarsiin. Te olisitte vallan hyvin voineet olla tässä pitkän linjan tukemisessa mukana, kuten tasavallan presidentti tässä on.

Mitä tulee, puhemies, lyhyesti, tähän määrärahakysymykseen, niin kysehän on juuri siitä, niin kuin täällä on todettu, että tällä me turvaamme pitkäjänteisesti meidän itsenäisen puolustuksemme rakenteet ja sen kaikki keskeiset elementit alkaen alueellisesta puolustuksesta, korkeatasoisista materiaalihankinnoista, koulutuksesta, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) liikkuvuudesta jne. Tässä on erittäin pitkäjänteisestä sitoutumisesta kysymys.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä yhdyn ed. Kanervan näkemykseen siinä, että tämä on historiallinen hetki. Tämä on historiallinen hetki siinä suhteessa, että meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme on pohjautunut laajaan kansalliseen konsensukseen. Tällä kertaa konsensus rikkoutui, ei sinänsä näihin määrärahakysymyksiin, joista on aikaisemminkin riidelty, vaan ehdottomasti se rikkoutui siinä suhteessa, että linjanvedot poikkeavat siitä Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjauksesta.

Nostetaan kissa pöydälle. Nostetaan kissa pöydälle ja katsotaan. Oli hyvin selkeää, että myöskin seurantatyöryhmässä ja selontekovaiheessa tuli esille se, että haluttiin korostaa ja hallituksen puolella haluttiin selkeästi korostaa, erityisesti kokoomuksen puolella, Nato-jäsenyyden hyödyllisiä vaikutuksia. Samanaikaisesti oli kirjattu seurantatyöryhmässä yhdessä ylös se, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjaus ei muutu, mikä koskee sotilaallista liittoutumattomuutta, mikä koskee uskottavaa puolustusta ja mikä koskee Euroopan unionin puolustusulottuvuuden yhdessä kehittämistä. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Kun tässä suhteessa tätä ei haluttu kokoomuksen puolella eikä myöskään keskustan puolella kirjata selkeästi suhteessa siihen seurantatyöryhmässä haettuun yhteiseen konsensukseen tähän valiokunnan lausuntoon mukaan, on tämä ristiriitatilanne. Me seisomme, sosialidemokraatit, selkeästi (Puhemies: Minuutti on täysi!) Suomen ulko- ja tuvallisuuspolitiikan peruslinjauksen takana.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä puheenvuorossani viittasin Ruotsin puolustusministeri Tolgforsin lausuntoon siitä, että Ruotsi ei olisi toimeton, jos sen lähialueilla tapahtuisi sotilaallinen hyökkäys. Oma pääministerimme on todennut, että Suomi on valmis antamaan apua ja ottamaan vastaan apua. Tässä on semmoinen hieman harmaa vyöhyke nyt sen osalta, mitä nämä molemmat lausunnot tarkoittavat. Olisi hyvä saada niihin hieman lisäselvyyttä. Toivon, että pääministeri voisi jotenkin niitä valaista.

Toisekseen, toinen kysymys pääministerille olisi se, ja miksei ulkoministerillekin, että kun nyt ollaan yksimielisiä siitä, että käydään lisää ajankohtaiskeskusteluja ja siirretään tavallaan painopistettä tänne eduskuntaan sillä tavalla ajankohtaisista ulkopolitiikan kysymyksistä, niin mitä välineitä meillä sitten teidän mielestänne tulee käyttää jatkossa, pääministerin tiedonantoja, eduskunnan ajankohtaiskeskusteluja, ja miten me takaamme, että ne tulevat tänne yleensä kiireiseen eduskunnan agendaan mukaan, jos tällä tavalla aiotaan menetellä.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Resurssikysymys on aiheellisesti pääasiallinen käsittelyn kohde tässä keskustelussa. Se on mielestäni tarpeen siksikin, että olemme tottuneet siihen, että konsensus toimii Puolustusvoimien kehittämisessä.

Mutta, arvoisa puhemies, kansainvälisten konfliktien lisääntyessä on paikallaan keskustella myös siitä, että monilla tahoilla on epäilyksiä, että resursointipainopiste on kääntymässä kansallisesta puolustuksesta toiseen suuntaan. Näkeekö ministeri tällaisia merkkejä? Voidaanko niille epäilyille pistää piste?

Sitten vielä, puhemies, toinen kysymys liittyy verkkoturvallisuuteen, joka on tänä päivänä ajankohtaisempi kysymys kuin koskaan. Näkeekö ministeri, että tähän on resursoitu tarpeeksi, koska merkit maailmalta viittaavat siihen, että kysyntää sille puolelle olisi enemmän kuin tarpeeksi?

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Erityisesti ulkoministeri Stubb on korostanut avoimen keskustelun välttämättömyyttä Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Koetetaan nyt sitä avointa Nato-keskustelua, herra ministeri.

Selonteon kirjoittajat kyllä kertovat, että Suomen mahdollisella Nato-jäsenyydellä olisi heijastusvaikutuksia turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen Pohjois-Euroopassa ja lähialueilla, mutta ei kerrota sitä, minkälaisia nämä heijastusvaikutukset olisivat. Selonteko vaikenee myös Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista Suomen ja Venäjän suhteisiin. Millään tavalla jäsenyyden vaikutuksia ei arvioida Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Kysymykseni on hyvin yksinkertainen: minkälaisia heijastusvaikutuksia Suomen mahdollisella Nato-jäsenyydellä olisi Itämeren, Pohjois-Euroopan ja lähialueen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ja Suomen ja Venäjän suhteisiin? (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Hyvin yksinkertainen kysymys, johon selonteko ei ole vastannut mitään.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tiiviisti. Ensin selonteon ja seurantaryhmän välinen suhde jatkossa. Minusta on paras, että seuraavan kerran kun selontekoa valmistellaan, seurantaryhmä asetetaan, silloin hallituksen ja eduskuntaryhmien kesken käydään keskustelu siitä, mikä työnjako on, ja varmistetaan se, että valmistelusuhteet pysyvät siinä ajojärjestyksessä, mikä meidän järjestelmään kuuluu. (Ed. Laukkanen: Kyllähän ne nytkin olivat!)

Rahojen osalta hallitus selonteossaan laski eräänlaisen hintalapun sille, mitä puolustusmateriaalin kallistuminen ja puolustuskyvyn ylläpitäminen tulevat maksamaan. Me jokainen tiedämme sen, että näissä taloudellisissa olosuhteissa tämäkin tulee olemaan erittäin haasteellista. Sen tähden korostin ensimmäisessä vastauksessani sitä, että hallitus voi elää eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan neljännen kohdan mukaisella tavalla: mikäli rahan kanssa tulee vaikeuksia, sitten on pakko mennä niihin puolustusministeriön kaavailemiin rakenteellisiin uudistuksiin, joiden ajoitus ei kyllä ikäluokkien kehityksen kannalta juuri nyt olisi järkevää.

Kolmanneksi, Naton osalta me olemme eri sanamuodoilla jo pitkään ylläpitäneet tätä niin sanottua optiota, ja se on myös tämän selonteon sisältö, tasavallan presidentin ja hallituksen esityksen sisältö. Tässä suhteessa minusta se, että tästä asiasta äänestetään eduskunnassa, ei kyllä oikein ulkopuoliselle avaudu. Kummassakin on tämä optio sisällä, ja ehkä tässä kysymyksessä olisi ... (Ed. Tennilä: Ei ole tässä meidän esityksessä!) — Joo, vasemmistoliitolla on selkeästikin ristiriitainen esitys.

Utvan rakenteiden osalta siellä jokainen ministeriö pystyy valmistelemaan Utvan asioita ikään kuin omalta alaltaan, se ei koske vain puolustusministeriötä tai ulkoasiainministeriötä. Laajan turvallisuuskäsitteen tiimoilla, aina silloin kun on sellaisten ministeriöiden asioita esillä, joiden ministerit eivät ole kulloisenkin Utvan vakiokokoonpanossa mukana, asianomainen ministeri kutsutaan myös paikalle.

Lopuksi kysymys siitä, että olemme valmiit antamaan apua ja vastaanottamaan apua. Tämän ilmoitin jo silloin, kun EU:n perussopimuksiin neuvoteltiin ja saatiin solidaarisuuslauseke. Se nyt vaan kertoo sen, että kaveria autetaan. Vaikkei olisi mekanismeja ja pykäliä olemassa, poliittinen solidaarisuus on sitä, että eri tavoin olemme valmiit auttamaan ja odotamme, että muutkin apua antavat meille, varsinkin Pohjoismaiden kesken, ilman että sitä kirjataan edes mihinkään. On vaan tullut vuosikymmenten aikana sellainen yhteisö Pohjoismaista, että uskon, että tämä periaate kyllä toimii meidän osaltamme.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Kolmeen kohtaan kommentti.

Ensinnäkin siihen, kuinka historiallisesta asiasta on kysymys, kun SDP on tehnyt vastalauseen. Itse toivoisin ja näkisin niin, että enemmän on kysymys oppositiopolitiikasta niin resurssien kuin Nato-linjauksen osalta. Muistuttaisin, että viime vaalikaudella, jolloin kokoomus oli oppositiossa, (Ed. Tuomioja: Ei, vaan te teitte oppositiopolitiikkaa!) kokoomus teki vastalauseen silloisen selonteon jalkaväkimiinoista luopumisen aikatauluun ja siihen kohtaan. Nyt on nyt, ja vaikka silloin olimme toista mieltä, olen voimakkaasti sitoutunut siihen päätökseen ja siihen aikatauluun. Eli kyllä näitä vastalauseita on tehty siis aiemminkin.

Ed. Tuomiojalle: Todellakaan ei mikään valtiosääntö määrää, etteikö konsensusta voisi hakea. En minä siihen kohtaan tarttunut, vaan totesin, että minun ymmärtääkseni valtiosääntö lähtee siitä, että valtioneuvosto esittää ja eduskunta päättää. Nyt tuntuu olevan vallalla ajattelua, että eduskunta sekä esittää että päättää, valtioneuvostolla on lähinnä postiljoonin rooli.

Mitä tulee tähän kolmanteen kohtaan, verkkoturvallisuuteen, lyhyesti vain: Se on yhä kasvava haaste, ongelma, Suomen kaltaiselle tietoyhteiskuntamaalle. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Ehkä lohdutuksen sana on siinä, että Suomi on hyvin johtava verkkoturvallisuuden osaamisen alueella. Olemme varmasti osaamisen kärjessä.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Herra puhemies! Kolme huomiota.

Den första till riksdagsledamot Nauclér som frågade om den årliga redogörelsen och speciellt om vår kampanj och strategi för FN. Det är ju självklart att det är en fråga som vi behandlar både här i salen och sedan i utrikesutskottet. Vår kampanj för att få ett säte i FN:s säkerhetsråd går väl vidare och jag tycker att det är en fråga som vi borde diskutera.

Toinen huomio liittyy konsensukseen ja keskusteluun. Sanoisin ihan suoraan, että minun mielestäni on oikeastaan hyvä, että on tapahtunut tiettyjä irtiottoja opposition puolella. En näe niissä oikeastaan minkäänasteista ongelmaa. Se on osa demokraattista, parlamentaarista ulkopoliittista keskustelua. Ehkä vähän keventäen voin todeta, että en ole huomannut hirveän usein olevani samoilla linjoilla ulkopoliittisissa kysymyksissä esimerkiksi ed. Tuomiojan kanssa, ja tämä on virkistävää keskustelua.

Minulla ei ole minkään näköistä ongelmaa sen kanssa, että kannatan vahvasti Euroopan unionia tai pidän vahvaa Natoa tai pohjoismaista yhteistyötä tärkeänä. Minun mielestäni tämä on vaan hyvä asia. Jos olemme eri mieltä, niin sitten käymme siitä keskustelua. (Ed. Tuomioja: Voin vahvistaa, ettei se ole minullekaan mikään ongelma!) — Se on hyvä. (Min. Häkämies: Win-win!) Tämä on molemminpuolista iloa.

Kolmas huomio on sitten ed. Laaksolle avoimesta keskustelusta ja Naton heijastusvaikutuksista. Kysyitte erityisesti Venäjästä ja Itämerestä. Olen huomannut, että te seuraatte asioita pitkälti Venäjän kannalta, ja tämäkin on hyvä asia. Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomen Nato-jäsenyydellä ei olisi vakavia seurausvaikutuksia suhteessamme Venäjään. Esimerkiksi Georgia ja Ukraina pitää nähdä täysin eri korissa kuin Pohjoismaat. Suomen nähtiin jo poliittisesti liittoutuneen 1.1.1995 EU-jäsenyyden kautta.

Mitä Itämeren vakauteen sitten kokonaisuudessaan tulee, niin pitäähän kuitenkin muistaa, (Puhemies: 2 minuuttia!) että Itämeren ympärillä on Nato-maita, kolme Baltian maata, Puola ja sitten vielä siinä kylkiäisenä Tanska. En ole huomannut, että se olisi vakavasti vaikuttanut Itämeren vakauteen.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien kehittäminen on erittäin pitkäjännitteistä toimintaa. Se ylettyy useiden vaalikausien ajalle. Jotta Puolustusvoimilla olisi vahvat perusteet, kova pohja, tehdä pitkäjännitteisiä suunnitelmia, tähän tarvitaan selontekomenettelyä ja tähän tarvittaisiin laajaa poliittista yksimielisyyttä, ainakin riittävän laajaa, jotta nämä yli hallituskausien menevät suunnitelmat voitaisiin rakentaa kovalle pohjalle.

Tästä johtuen seurantaryhmä lähti ensimmäisenä periaatteena siitä, että pyritään yksimielisyyteen, pyritään mahdollisimman laajaan yksimielisyyteen, jotta voitaisiin antaa Puolustusvoimille tällainen pitkän aikavälin kova pohja, ja tähän yksimielisyyteen myöskin päästiin. (Puhemies: Minuutti on täysi!) Selonteko on yksimielinen, ja se on edelleen tässä olemassa, tämä yksimielisyys ei ole mihinkään kadonnut, se on kirjattu tähän turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän raporttiin, joka on tiivis (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) ja yksityiskohtainen ja edelleen olemassa ja kertoo, mistä ollaan yksimielisiä.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan todeta, että pääministerin näkemykset seurantaryhmän roolin selkeyttämisestä ovat minun mielestäni paikallaan.

Toisaalta haluaisin puuttua lyhyesti selonteon rakenteeseen ja sen kehittämiseen. Valiokunnassa käsiteltiin aika paljon ensinnäkin tämän laajan turvallisuuskäsityksen hyviä puolia ja sitten tiettyjä probleemeja, jotka siihen liittyvät. Valiokunnan mietinnössä on otettu kantaa siihen, että tätä laajan turvallisuuden käsitteen määrittelyä pitäisi täsmentää myöskin siinä mielessä, että siitä tulisi parempi työkalu valtioneuvoston eri ohjausvälineille. Samaten siellä todettiin, että kaikkiin turvallisuusuhkiin ei voida — ja taisi sanamuoto olla niin, ettei pidäkään — vastata turvallisuuspoliittisin toimenpitein. Tässäkin on minun mielestäni jatkossa tarkastelun paikka, ja toivon, että jo seuraavan selontekomenettelyn aikana oikeasti tähän problematiikkaan panostetaan.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on keskusteltu siitä, ovatko sosialidemokraatit siirtyneet vai hallitus. (Ed. Tennilä: Kumpikin on siirtynyt!) Olen Naton parlamenttikokouksen edustajana hyvin tarkkaan syynännyt näitä Natoa koskevia lausumia sekä selonteoissa että näissä mietinnöissä, ja kyllä ihan objektiivisesti voi todeta, että se siirtymä on tapahtunut näissä Nato-kuvauksissa, pohjateksteissä, elikkä hallituksen puolella. Kun ed. Kanerva puhui, että siellä on selostettu Naton plussat ja miinukset, niin kyllä tämä teksti on muotoiltu aika lailla siten, että siinä on Naton plussat ja ynnät. Sen sijaan tasapainoisempi tarkastelu on ollut edellisissä selonteoissa huomattavasti parempi. (Vasemmalta: Vanhanen sanoi sen!) Otetaan esimerkkinä Nrf:ää koskevat kohdat. Sehän voitaisiin todeta, että on jo tällä hetkellä epärealistista puhua Nrf:stä, mutta siitä huolimatta on vielä pehmennetty näitä muotoiluja. Pitää nyt arvioida edelleen, minkälaiseksi se muuttuu, ja sitten katsoa, onko mielekästä säilyttää tämä 2008 tehty Suomen päätös.

Antti  Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Selonteon taustalla on tunnetusti kokoomuksen ja keskustan näkemysero koskien olemassa olevan ulkopolitiikan linjan kestävyyttä. Siksi on päädytty etenemään kaksilla raiteilla: yhtäältä vakuutetaan linjan kestävyyttä ja toisaalta asetetaan se kyseenalaiseksi viittaamalla vahvoihin perusteisiin Nato-jäsenyyden puolesta. Seurauksena on epäselvyys ja Suomen ulkopolitiikan linjan huono ymmärrettävyys ennen kaikkea Suomen rajojen ulkopuolella. Minusta tällaista politiikkaa voi vain luonnehtia kahdella sanalla: "typerää politiikkaa". Onneksi tasavallan presidentti on pyrkinyt voimiensa mukaan vahvistamaan linjan kestävyyttä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olennainen ero tässä puolustuspoliittisen seurantaryhmän ja hallituksen esityksen välillä koskee juuri tätä Nato-kysymystä ja sitten puolustusmäärärahoja. Seurantaryhmässä myös kokoomuksen edustajat yksimielisesti hyväksyivät niin Nato-kuvauksen kuin tämän puolustusmäärärahojen tasonkin. Sen sijaan hallitus on se, joka on lähtenyt poikkeamaan (Ed. Zyskowicz: Hallitus ja presidentti yhdessä!) tästä eduskunnan eduskuntaryhmien yksimielisestä pohjatyöstä. Ministeri Häkämiehen luonnehdintaan siitä, että tällaisen parlamentaarisen työryhmän rooli olisi jotenkin hämärä, en kyllä yhdy ollenkaan. Hallitus sen sijaan on määritellyt esimerkiksi Naton aivan toisella tavalla kuin mihin seurantaryhmä päätyi, ja samalla tavalla puolustusmäärärahoista ette ole ottaneet ollenkaan hallituksessa huomioon turvallisuuspoliittista ympäristöä, joka ei puolla määrärahojen lisäämistä eikä myöskään muita yhteiskunnan tarpeita, mitä seurantaryhmä totesi. (Puhemies: Minuutti päättyy!) Taloustilannekin on vielä heikentynyt.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteoista ja niitten perusteella annetuista mietinnöistä jäävät yleensä käyttöomaisuudeksi eduskuntaan määrärahoja koskevat asiat. Tällä kertaa voidaan olla hyvin vakuuttuneita siitä, että olkoon kysymys till 50:stä tai 250 miljoonasta eurosta tarkasteluaikana, niin nämä rahat ovat valtion kannalta velkarahaa, jollei eräs sisäisen turvallisuuden asia ole paremmassa jamassa kuin se nyt on, ja se on talousrikollisuuden, harmaan talouden ja nyt aivan uuden kähmintätalouden kuriin saaminen. Siinä suhteessa nivoutuvat nämä asiat yhteen kokonaisuuteen, ja toivoisin hallitukselta erittäin pikaista nokanvalkaisua tässä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Selonteossa niin kuin täällä mietinnössäkin tämä sisäinen turvallisuus on ripoteltu tänne sisään, ja se on tässä keskustelussa unohtunut lähes täysin. Siinä mielessä pidän hyvin arvokkaana sitä, mitä hallintovaliokunta on lausuntonsa ponteen kirjoittanut, ja se edellyttää turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon jakamista tulevaisuudessa eri osiin, ja näin sisäinen turvallisuus saisi sille kuuluvan aseman. Täällä on tarkasteltu terrorismia, järjestäytynyttä rikollisuutta, rajaturvallisuutta, väestökysymyksiä, suuronnettomuuksia, verkkoturvaa jne. Nämä ovat todella vakavia asioita, ja olisi tietysti mielenkiintoista kuulla pääministeriltä, voitaisiinko jakaa jopa kokonaan erillisiksi sisäisen turvallisuuden selonteko ja tämä ulkoisen ja sotilaallisen turvallisuuden puoli, jotta nämä sisäisen turvallisuuden kysymykset saisivat niille kuuluvan arvon. Nyt paikalla olevat ministeritkin voivat tätä arvioida.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eikö Naton heijastusvaikutuksiin liity myös se, että jos Suomi yhdessä Ruotsin kanssa liittyisi Natoon, niin kun tähän mennessä Natoon on liittynyt Venäjän ulkopuolella ainoastaan vihamielisesti suhtautuvia maita mutta kun Suomi ja Ruotsi myötämielisinä ja Venäjän ystävinä liittyisivät, niin sehän olisi suorastaan liennyttävää Naton ja Venäjän välisille suhteille?

Toinen asia, tämä resurssikysymys. Kun vaaditaan itsenäistä, uskottavaa maanpuolustusta ja määritellään SA-joukkojen koko niin tiukasti kuin seurantaryhmä sen teki, (Ed. Laakso: Tälläkö perusteella kokoomus tekee ulkopolitiikkaa?) mikä tällä budjettiraamilla on täysin mahdoton tehtävä, eikö ole parempi myöntää olevansa väärässä kuin jatkaa jopa ilottelua siitä, että näin me päätimme ja olimme kaikki yhtä ymmärtämättömiä? Yhtä lailla voimme kaataa kylpyammeellisen vettä ämpäriin ja todeta, että väärässä oltiin, ei se ämpäri ole kylpyamme edelleenkään.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun tähän selonteon turvallisuuskäsitteen mielestäni tietoiseen kaventamiseen nimenomaan sisäisen turvallisuuden kustannuksella. Tämä näkyy selkeästi paitsi siinä, että voimavaroja ei sisäiseen turvallisuuteen resursoida, myös siinä, että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden käsittely ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa Utvassa ei enää toteudu niin, että sisäministeri kuuluu automaattisesti pysyvänä jäsenenä siihen.

Myös näiden määrärahojen osalta varoitan kyllä historiasta. Tulkinnat ovat olleet kyllä mielenkiintoisia. Muun muassa sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä joutui 2000-luvun alussa estämään taisteluhelikoptereiden hankinnan, jota perusteltiin selonteon rivien välillä ja joka olisi kyllä romuttanut koko meidän Puolustusvoimien joukko-osasto- ja varikkorakenteen ja aiheuttanut todella mittavaa vaaraa.

Herra puhemies! Kiinnitän myös huomiota siihen, että kriisikestävyys edellyttää nyt kyllä myös varautumista oikeasta päästä eli sosiaalisen turvallisuuden vahvistamisesta. Tämä on jäänyt myös liian vähälle.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteoilla olisi selvästi vahvempi ohjausvaikutus, jos niiden valmistelua ja käsittelyä oikea-aikaistettaisiin ja selkeytettäisiin, kuten ulkoasiainvaliokunta toteaa.

Laajaan turvallisuuskäsitteeseen liittyvät monet strategiat ja selonteot tehdään mielestäni erityisen irrallaan ja erillisinä, vaikkapa ihmisoikeus-, EU-, YK-, kehityspolitiikkaan liittyvät. Minun mielestäni yhteistyötä ja koordinaatiota pitäisi aivan selkeästi lisätä hallinnonalojen välillä, kun näitä strategioita laaditaan, jotta niistä syntyisi kokonaisuus.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun resursseista on pakko puuttua, koska tässä on tullut lähinnä opposition virheellisen laskuopin johdosta ja retoriikan johdosta väärinkäsitys. Siis se on ihan selkeä asia, että tässä tehdään kerralla vuonna 2011 tasokorotus 50 miljoonaa, 2 prosenttia Puolustusvoimien määrärahoista, ja sen jälkeen sitä inflaatiotarkistetaan ja se jää sinne pohjiin, jolloin se on neljän vuoden aikana 200 miljoonaa.

Mutta kun ed. Heinäluoma sanoi, että prosenttiluvutkin kertautuvat, niin sehän ei pidä paikkansa missään nimessä vaan kyllä Puolustusvoimat yhdessä vuodessa saa 2,4 miljardia, josta 50 miljoonaa on 2 prosenttia, ja neljässä vuodessa 9,6 miljardia, ja siitä 200 miljoonaa on edelleenkin 2 prosenttia. Ei siitä tule yhtään sen enempää. (Ed. Kimmo Kiljunen: Ei tietenkään, se on eksponentiaalinen!) Tässä laskuopissa oli tällainen virheellinen arvio siitä, kuinka paljon määrärahoja nostetaan. Jos sen haluaa arvioida kohdistuvan vaan materiaalihankintoihin, niin silloin se on todellakin 6 prosenttia, mutta sekään ei siitä mihinkään kasva.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aikaisemmin luulin täysin vilpittömästi, että edustajat Tennilä, Laakso ja kumppanit ihailivat ja puolustivat Neuvostoliittoa ideologisista syistä. Toteutuihan siellä se kommunistinen diktatuuri, jota he kannattivat. Nyttemmin Venäjä, vaikka ei ole sosialistinen maa, saa edelleen edustajien Tennilä, Laakso ja kumppanit täyden tuen ja ymmärtämyksen. En tätä ihan täysin ymmärrä, joskin on totta, että se ei ole demokratia eikä vapaa maa eikä oikeusvaltio, niin että siinä mielessä asiat siellä varmasti ovat herrojen mielestä kunnossa.

Ed. Tennilä sanoi, että Nato pyrkii luomaan uhkaavan puristusrenkaan Venäjän ympärille. Herra puhemies! Venäjän johto tietää, että Nato ei ole uhka Venäjälle mutta se on uhka Venäjän uhalle niitä pieniä Venäjän naapureita kohtaan, joiden Venäjä katsoo kuuluvan omaan etupiiriinsä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille lyhyesti vain se, että naapuriystävyyttä pitää aina rakentaa, ja suosittelen teillekin omalla perällänne sitä. Ei kannata naapurien kanssa hakeutua varta vasten riitoihin. (Ed. Zyskowicz: Se on aivan eri juttu!)

Mutta tästä optioasiasta, kun optiot ovat erilaisia. Tämmöisenä puolueettomana asiantuntijana voisin sanoa, (Naurua) että on olemassa ero hallituksen ja demarien option välillä. Siinä molemmat osapuolet liikkuvat nyt minun, puolueettoman todistajan, näkökulmastani. (Ed. Laakso: Ja objektiivisen!) Demarit etääntyvät siitä aiemmasta hyvinkin Nato-optiohenkisestä linjastaan, ja keskusta taas astelee kokoomuksen perässä lähemmäksi Natoa.

Minä toivon, että sosialidemokraattien kanssa saadaan yhteinen linja aikaan, aletaan torjua Nato-jäsenyyttä ja rakennetaan muuten sitä kansallista yhteistyötä. Odotan vielä, että jospa keskustassakin joku heräisi. Ed. Laukkanen ei taatusti herää koskaan!

Sirpa  Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit eivät siis ole irrottautuneet yhteisesti sovitusta linjasta, jossa sovittiin sekä Nato-linjauksista että nykytason säilyttämisestä materiaalien osalta budjetissa Puolustusvoimille. (Ed. Laukkanen: Me puhumme täällä selonteosta!) Me olemme kuitenkin olleet tässä yhteisessä valmistelussa ja olemme yhä edelleen samaa mieltä.

Lisäyksiin pääministeri vastasi valiokunnassa, että ei ole mitään väliä, vaikka taloustilanne heikkenisi kuinka, että Puolustusvoimien osuus kasvaa muiden hallinnonalojen siivulla. Näin ollen linja on varsin rankka. Jos me joudumme muista leikkaamaan, puolustukselle tehdään automaattiset korotukset.

Tämä on myöskin tullut esille, kun on kieltäydytty lisäämästä vaikkapa toimeentulotukeen indeksikorotuksia, kun niistä tulee liikaa automaattisia korotuksia. (Ed. Zyskowicz: Ne on sidottu indeksiin kansaneläkeindeksin kautta!) Nyt kuitenkin ollaan tekemässä (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) paljon suuremmat lisäykset puolustukselle.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien realistisen ja pitkäjänteisen suunnittelun vuoksi puolustuksen alalla kannattaa ottaa erittäin vakavasti se valiokunnan kannanotto, jossa kehotetaan pohtimaan niitä vaihtoehtoja, jotka tulevat eteen tilanteessa, jos nämä määrärahaunelmat eivät toteudu. Omasta mielestäni taloudellinen tilanne näyttää siltä, että on hyvin epätodennäköistä, että tässä kuvatuista määrärahalisäyksistä voitaisiin seuraavissa hallitusneuvotteluissa sopia.

Sosialidemokraattien osalta olisi tietenkin hyvä myös kuulla, mitä te itse asiassa itse ajattelette Puolustusvoimien kehittämisestä tähän hallituksen esitykseen verrattuna alemmilla määrärahoilla. Vihreiden kannaltahan asia on aika selkeä. Valikoiva asevelvollisuus ja pienempi reservi onnistuisivat myös pienemmillä määrärahoilla. (Ed. Laakso: Ette te ole esittäneet mitään missään!)

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onneksi on täällä käytävän, voidaan sanoa, ihan keskellä puolustusvaliokunnan jäsen, ja puolustusvaliokunnassa meilloli torella paljon hyviä asiantuntijakuulijoota. Suomi on meirän isänmaa. Meirän pitää pystyä puolustamahan Suomia, se on velvollisuus, toisin sanoen 2 prosentin tasokorotus plus 50 miljoonaa vuoressa, se ei ole paljo isänmaan puolustamiseen. Voin vakuuttaa sekä vasemmalle että oikialle: täsei oo kysymys ny siitä, mennähänkö Natohon vai ei. Jättäkää nämä pekuloonnit pois, vaan puolustetahan omaa maata. Aika näyttää, siirrytähänkö Natohon vai pysytäänkö itsenäisenä Suomen puolustavana valtiona.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä palaisin tähän Nato-asiaan. Nimittäin ministeri Iloniemi valiokuntakuulemisessa sanoi seuraavaa: "Minun näkökulmastani Nato-optio on pelkkä illuusio. Sitä ei ole enää silloin, kun sitä tarvittaisiin. Jos Natosta etsitään turvaa, liittosuhde on perustettava rauhallisissa oloissa, tilanteessa, jossa siitä aiheutuu vähin mahdollinen haitta, eli tilanteessa, jossa sitä vähiten tarvitaan. Mielestäni on totta, että nyt ei ole sellainen tilanne, missä meitä uhkaisi jokin sellainen vaara, joka perustelisi Nato-liittosuhteen. Mutta olen myös sitä mieltä, että jos sellainen vaara meitä joskus uhkaa, silloin sellaista liittosuhdetta ei enää voida solmia."

Tässä on tämä viisaus sanottu. Toivoisin, että ainakin ulkoministeri kommentoisi tätä vähän. Pelkään, että me emme tärkeitä asioita pysty koskaan ajoissa päättämään tässä eduskuntasalissa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Selonteossa otetaan jo kokonaan ovi pois Suomen Nato-jäsenyyden esteiltä. Sitä on aikaisemmin pidetty auki ja nyt se pudotetaan kyllä saranoiltaan. Suomi on urheilukansaa ja on lähdössä nyt kyllä mielestäni sellaiseen kilpailuun, mihin ei pitäisi lähteä. Hallitus lähtee varustelukilpailuun mukaan. Tämä selonteko vahvistaa tätä näkemystä. Nato-jäsenyyden puolesta patarumpua lyövä kokoomus näyttää kokonaan unohtavan historian opetukset. Asevarustelukilpaan mukaan lähteminen ei paranna Suomen turvallisuutta vaan päinvastoin heikentää sitä. (Ed. Zyskowicz: Kenen kanssa me kilpailemme? Venäjänkö?) Nato-jäsenyys johtaisi väistämättä varustelukierteeseen Suomen ja Venäjän välillä. Jos ei näin tapahdu, niin kyllä se on aika ihmeellinen silloin se jäsenyyden hakeminen. (Ed. Zyskowicz: Venäjäkö varustautuu Suomen puolesta?) Se tulee varmasti johtamaan siihen. Se ei ole Suomen kansallisten etujen mukaista, ja Suomen kansallisten etujen mukaista on pysyä irti Natosta.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Venäjä kyllä varustautuu tällä hetkellä voimakkaasti Suomesta riippumatta.

Mitä tulee sitten asioitten käsittelyyn täällä, niin perustuslain 39 ja 44 §:n mukaan asiat käsitellään hallituksen esityksen tai selonteon pohjalta eikä minkään seurantaryhmän työn pohjalta.

Mutta tärkeintä täällä on se, että demarit nyt irtaantuvat kansallisesta konsensuksesta, ja se on merkittävä ratkaisu. (Ed. Kimmo Kiljunen: Te olette irtaantuneet! — Ed. Tuomioja: Kokoomus on irtaantunut!) Tiedustelisin ulkoministeriltä, oliko, kun selontekoa valmisteltiin, keskusteltu presidentti, Nobelin rauhanpalkinnon saaja Ahtisaaren kanssa näistä linjauksista ja otettu hänen mielipiteensä huomioon. Tai kun meillä on demareilla ulkopolitiikan älykkösiipi, jossa ovat Paavo Lipponen, Lasse Lehtinen, Liisa Jaakonsaari, Leif Blomqvist, Pekka Korvenheimo, I.-C. Björklund, en näe heidän näkemyksiään riittävästi tässä selonteossa. (Ed. Laakso: Suvi-Anne Siimes unohtui!) Miksi heidän kanssaan ei ole keskusteltu, jotta olisi kehitetty näitä linjauksia Suomen etujen mukaisesti eteenpäin? Ymmärrän, jos hallitus on eri mieltä edustajien Tuomi-oja ja Kimmo Kiljunen kanssa, se ei ole sinänsä yllättävää, mutta olen yllättynyt siitä, että edustajat Tuomioja ja Kimmo Kiljunen eivät ole samaa mieltä presidentin kanssa, joka on hyväksynyt ne linjaukset, jotka ovat käsittelyn pohjana. (Vasemmalta: Kyllä sitä nyt tuetaan presidenttiä!) Tästä syystä on täysin käsittämätöntä, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) että demarit tosiaan irtaantuvat tästä yhteisestä politiikasta.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen aikaisemmin ed. Zyskowiczin kanssa tähän kylmän sodan aikaiseen väittelyyn siitä, kuka tuki ketä, osallistunut, mutta täytyy sanoa, että minä olin silloin samalla puolella kuin kokoomuksen johto suhteessa Neuvostoliiton niin sanotun rauhanpolitiikan arviointiin. Te olitte kyllä silloinkin eri puolilla. Te olitte tukemassa Yhdysvaltain Vietnamin sotaa, annoitte täyden tukenne sille.

Mutta, ed. Zyskowicz, nyt olisi syytä keskustella siitä, mitä mieltä me olemme tällä hetkellä. Itse olen sitä mieltä, että Nato-jäsenyys merkitsisi ongelmia Suomen ja Venäjän suhteissa, sellaisia ongelmia, joita itse en halua. Se merkitsisi Naton infrastruktuurin sijoittamista Suomeen ja Suomen ja Venäjän läheiselle rajalle. Tästä kaikesta pitäisi tietenkin tehdä arvio, mutta hallitushan selonteossaan ei tee mistään näistä heijastusvaikutuksista arvioita vaan vaikenee kaikesta. Selonteko ei edes kerro esimerkiksi Venäjän mielipidettä Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä, vaikka se on Suomen hallituksen hyvin tietämä mielipide. Sekin salataan.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Jos vannotaan, että mikään ei muutu, niin miksi sitten pitää muuttaa tekstejä? (Ed. Heinäluoma: Hyvä kysymys!) Siinä on ristiriita. Elämme velaksi, sukellamme työttömyyteen. Eikö juuri tässä ajassa pitäisi kohdistaa määrärahoja kansalaisten akuuttiin hätään? Nämä puolustuspoliittiset tarpeet ovat vähän pitemmässä kuusessa. (Ed. Karhuvaara: Onhan sielläkin työpaikkoja!) Kuka tai mikä meitä uhkaa täällä sotilaallisella puolella? Ihmisillä on nälkä, heillä ei ole töitä, terveyspalvelut eivät toimi, peruspalvelujen puolella on resurssipulaa. Kun kansainvälinen jännite on pienentynyt, niin luulisi, että se näkyisi myöskin määrärahoissa. Ei ole tämmöistä uhkaa, kun ollaan niin yhtä kimppaa koko Euroopassa.

Sitten tämä rakenteisiin puuttuminen: Sillä ikään kuin kiristetään ja uhkaillaan, että jos ei saada näin ja näin paljon rahaa, niin sitten joudutaan puuttumaan rakenteisiin. Eikö rakenteita pitäisi läpivalaista kaikessa pohdinnassa?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri todisti, että tämä selonteko ei ole muuttanut Nato-linjausta. On kuitenkin nähty varsin paljon vaivaa siinä, että tänne on lisätty pitkiä kappaleita perustelemaan Natoon menemistä, ja puheenvuoroissa taas täällä hallituspuolueen puolelta myös todetaan, että tämä on askel eteenpäin kohti Nato-jäsenyyttä. Tässä on selvä ristiriita.

Ministeri Häkämies istuu nyt hallitusaitiossa mutta ei ollut eilen Kotkan kaupunginvaltuustossa, jossa leikattiin terveydenhoidon menoja, vanhustenhoidon menoja. Olette valtuuston jäsen. Tällä, että te nyt esitätte Puolustusvoimille tulevaisuudessa lisää menoja, on ihan selvä vaikutus siihen, miten valtio pystyy tukemaan kuntien taloutta. Tämän vuoksi tämä on tällainen tasapainokysymys, joka teidänkin pitäisi ottaa huomioon.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minun mielestäni on hyvä huomata se tosiasia, että tässä selonteossa toki käsitellään aiempia selontekoja enemmän Naton kehitystä ja tätä Suomen Nato-suhdetta. Minun mielestäni tämä on pikemminkin osoitus siitä, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on vihdoinkin päästy tällaiseen keskusteluilmapiirin avautumiseen, joka meiltä on aiemmin puuttunut. Mutta siitä, onko tämä yksi yhteen linjamuutoksen kanssa, olen opposition kanssa eri mieltä. Sillä tavalla minun mielestäni tätä ei voi yksioikoisesti tulkita.

Se on selvää, että hyvin laaja poliittinen yhteisymmärrys ja myöskin kansalaismielipiteen kuuleminen on näin isoissa kysymyksissä tärkeää, ja tämä on huomioitu niin selonteossa kuin myös valiokunnan työskentelyssä.

Mitä tulee rahoitukseen ja siitä kiistelyyn, niin mielestäni olisi huomattavasti olennaisempaa edelleen keskittyä rahoituksen ja toiminnan suhteeseen. Ei ole kysymys siitä, että hallitsemattomasti Puolustusvoimien (Puhemies: Minuutti!) rakenteita muutettaisiin, jos tämä rahoituksen taso ei toteudu, vaan kuten on selkeästi kirjattu, se tulee silloin ottaa huomioon seuraavan selonteon yhteydessä ja tarkasti arvioida, mitä tämä tarkoittaa. Turhien uhkakuvien maalailu (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) tämän suhteen on sen vuoksi turhaa.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan vielä korostaa, että kokoomus seisoo sekä selonteon että hallitusohjelman linjauksen takana koskien Natoa. (Ed. Saarinen: Ei seurantaryhmän takana!) Ne ovat aivan selkeät.

Toiseksi täällä annetaan ymmärtää, että kokoomuksen edustaja irtaantuu seurantaryhmästä. Kaikki hallituspuolueiden edustajat tukevat hallituksen selontekoa, jotka koskevat linjauksia niin Naton osalta kuin puolustusmäärärahojen osalta. On kohtuutonta asettaa puntariin nyt jotkut terveydenhuoltomenot tai 50 miljoonan menot, koska niitä ei ratkaista tässä. Se ratkaistaan vuoden 2011 budjetissa. Tuli se sitten tai ei, tämä 50 miljoonaa aikanaan, joka tapauksessa seuraavassa selonteossa joudutaan melkoisten peruskysymysten eteen ja joudutaan hyvin perusteellisesti tarkastelemaan Puolustusvoimien tulevaa organisaatiota: miten se pystytään ylläpitämään edes niillä resursseilla, mitä meillä tulee olemaan jatkossa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimat tarvitsisi tietenkin omaan pitkäjänteiseen kehittämiseensä varmuuden siitä, millä menotasolla tulevina vuosina mennään. Ed. Korkeaoja hyvin kuvasi tämän asian aikaisemmassa keskustelussa. Nyt kuitenkin on käynyt niin, että hallitus on esittänyt tänne tämmöisen toiveiden tynnyrin ja sanoo, että näin paljon olisi hyvä, jos saataisiin, ja erkaantunut siitä realistisesta arviosta, joka aikaisemmin kaikkien puolueiden myötävaikutuksella yhdessä tehtiin, jossa myös täällä salissa olevat porvariedustajat olivat mukana.

Olen iloinen siitä, että vihreiden uusi puheenjohtaja ed. Sinnemäki sanoi selvästi ääneen, että he eivät ole sitoutuneet tähän hallituksen linjaukseen näistä lisärahoista. (Ed. Zyskowicz: Nykyinen puheenjohtaja on sitoutunut — anteeksi, entinen!) Toivon, että hallituksen puolella tehdään tästä oikea johtopäätös eikä nyt käynnistetä sellaisia varusteluohjelmia, joista myöhemmin on vaikea päästä eroon.

Muutoin totean, että jos seurantaryhmiä asetetaan tehtävänään miettiä jotain, niin kai ne saavat sitten myös johonkin päätyä. Vai onko hallituksella kokonaan uusi tulkinta, että seurantaryhmä vain seuraa katseella?

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin on monta kertaa tullut esille, tässä selonteossa on käsitelty turvallisuutta laajan turvallisuuden käsitteen pohjalta. Sisäisen turvallisuuden osalta tapahtuu jatkuvasti muutoksia, ja voi sanoa, että ne suurimmat turvallisuusuhat tai sillä tavalla uhat, jotka voivat realisoitua, ovat juuri sisäisen turvallisuuden alueella. Hallintovaliokunta esitti lausunnossaan, että tätä sisäistä turvallisuutta tulisi jatkossa selonteossa käsitellä omana kokonaisuutenaan sen vuoksi myös, että siinä osoitettaisiin toimenpiteiden lisäksi kohdentuvat resurssit. Kysyn paikalla olevilta ministereiltä, mitä mieltä olette tästä, mikä on näkemyksenne tästä sisäisen turvallisuuden roolista tässä asiassa.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan määrärahakysymyksistä, niin yhdyn ed. Karpelaan siinä, että pitäisi puhua määrärahojen lisäksi myöskin sisällöistä. Kaikki tiedämme, että puolustuksesta ja puolustusvälineistöstä on tullut aikamoista haitekkiä. Kustannukset ovat valtavasti nousseet näissä, ja tiedämme jo, että kun panemme hyvän rauhanturvaajan tuonne kentälle, niin varusteet saattavat maksaa kymmeniätuhansia yhden miehen kohdalla. Ja tietysti minusta looginen seuraus siitä on, että myöskin kotimaassa, silloin kun kotimaata puolustetaan, ihmisillä pitäisi olla parhaat mahdolliset välineet käytössä, ja tästä tulee tämä laskentakaavan ongelma tulevaisuudessa. Tämä on tietysti asia, jota sitten seuraavassa selonteossa joudutaan miettimään, mihin meillä on varaa, kuinka paljon sotilaita ja koulutettavia voidaan tietyllä rahalla kouluttaa niin, että ihmisillä on hyvät välineet käytössään. Toivoisin, kun nyt jo viitattiin seuraavaan selontekoon, että mietittäisiin näitä jo sitä kohti mentäessä, mikä on Suomen puolustusrakenne sitten tulevaisuudessa niin, että se on parhaalla tasolla toteutettu.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Stubb viittasi omassa puheenvuorossaan siihen, että kansallinen konsensus sinänsä ei ole itseisarvo. Minä, ministeri Stubb, yhdyn tähän näkemykseen. Se ei sinänsä ole itseisarvo. On tärkeää, että me käymme myöskin turvallisuus- ja puolustuspoliittista, ulkopoliittista keskustelua. Se, mikä on itseisarvo, on johdonmukainen ulko- ja turvallisuuspoliittinen linja, ja sen on syytä tietysti näkyä ulospäin. (Ed. Zyskowicz: Isänmaan turvallisuus, se on se arvo!) Pitkäjänteinen linja on rakentunut Suomessa sille, että meillä on olemassa tietty kansallinen konsensus niistä paalutuksista, joissa toimitaan. Tässä tapauksessa tämä linja on rikkoutunut. Se yhteinen linja rakennettiin tämän seurantaryhmän kautta. Sen takia sitä peräänkuulutetaan. Se rikkoutui, kun hallitus tuli tällä selonteolla sekä tämä Nato-kuvion kautta että näiden määrärahakuvioiden kautta. Sen takia meillä on epäselvä tilanne siinä, mikä on se pitkäjänteinen Suomen linja.

Kun ed. Sasi viittasi näihin henkilökohtaisiin Nato-kantoihin, niin minulla on hyvin selkeä, äärimmäisen pragmaattinen Nato-kanta henkilökohtaisesti. (Ed. Laukkanen: Mikä se on?) Minä olen täysin valmis kaikkiin ratkaisuihin, jotka koskevat Suomea, sen asemoitumista kansainvälisessä järjestelmässä ja vahvistavat Suomen turvallisuutta. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Nato-jäsenyydestä ei ole selkeyttä, vahvistaako se sitä vai heikentääkö. Riski on, että se heikentää.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ensinnä, että tähän laajaan turvallisuuden käsitteeseen perustuvaa selontekomenettelyä tarvitaan jatkossakin. Tarvitaan myöskin seurantaryhmätyötä, ja näiden välistä keskinäistä synergiaa ja yhteenkuuluvuutta tulee tarkoin jatkossa pohtia.

Mutta onko tämä iso linja nyt sitten muuttunut? Onko konsensus rikkoutunut? Kun katsoo demareiden vastalausetta, niin tehän rajaatte tämän varsinaisen kannanottonne vain tähän rahaan, ed. Heinäluoma. Te olette tehneet aivan samalla tavalla kuin hallitus selonteossaan on selostanut nämä keskeiset osat seurantaryhmästä aivan samalla tavalla kuin valiokuntakin. Kyllä tässä nyt, ed. Heinäluoma, on teidän puoleltanne ollut pikkuisen enemmän tämmöistä varjonyrkkeilyä koko tässä ison linjan muuttumisväitteessä. Te hyväksytte sen, että tasavallan presidentti sanoo, että linja ei ole muuttunut, mutta miksi ette hyväksy, että sen saman asian sanoo hallitus, joka on yhteistyössä presidentin kanssa valmistellut selonteon? Ja ulkoasiainvaliokunnan laaja enemmistö yhtyy tähän. (Ed. Laakso: Mutta ed. Karpela sanoi toisin!) Eli jos te olisitte olleet toisella kannalla, te olisitte nostaneet tämän oman muotoilunne ja tuoneet tänne oman vastalauseenne (Puhemies: Minuutti on nyt täyttynyt!) kannanottoon, ja sitä ei täältä nyt löydy. Tämä on minusta hyvä viesti. Te pohjimmiltanne olette aivan samalla isolla peruskannalla kuin selonteko ja valiokunnan enemmistö.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selontekomenettely on erittäin tärkeä prosessi Suomen ulkopolitiikalle riippumatta siitä, kuka arvostaa konsensusta, kuka ei. Tällä ei haeta lehdistökatsauksenomaista välähdystä siitä, mitä kulloinkin maailmalla tapahtuu, vaan pyritään strategiseen syvän virran pohja-analyysin tekemiseen Suomen ulkopolitiikan eduista ja tavoitteista. Se on se tärkeä viesti, ja minä toivon, että se sisäistetään kaikkialla. Mutta se, mitä toivoisi tietysti tämänkin selonteon osalta, on se, että se olisi yhtenäisempi ja jäntevämpi.

Mutta valitettavasti, puhemies, se koskee myös jossakin mitassa hallituksen ulkopoliittista valmistelutyötä kaiken kaikkiaan. Luvalla sanottuna, nätisti ilmaistuna, Utvan valmistelutyö on hieman epätahtista. Sitä tulisi saada koordinoidummaksi ja eri hallinnonalat tasaisemmin mukaan vetävämmäksi. Sama koskee kyllä laajan turvallisuuskäsityksen mukaisesti selontekoa. Selonteonkin valmistelussa näkyy se, kuinka eri hallinnon sektoreilla asioihin suhtaudutaan. Sen vuoksi Suomen ulkopolitiikan päätöksentekoa pitäisi myöskin miettiä hieman uudestaan, sitä koneistoa, joka Utvan alaisuudessa katsoisi (Puhemies: Minuutti!) pitkälle tulevaisuuteen ja nimenomaan strategisten kysymysten valossa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkanen ryhtyi SDP:n eduskuntaryhmän tiedottajan tehtäviin. Se on haastava tehtävä, vaikka toimittajan kokemusta onkin, joten kehottaisin kuitenkin jättämään sen SDP:n omille ihmisille.

Kyllä me olemme erittäin iloisia siitä, jos hallituksen puolelta ilmoitetaan selvästi, että linja ei muutu. Me tuemme tätä ilmoitusta. Mutta kyllähän tämäkin keskustelu, ja tätä edeltävä julkinen keskustelu, kertoo sen, että tosiasiassa kokoomus haluaisi muuttaa tämän linjan. Sehän on täälläkin perusteluissa lausuttu ääneen ja ylläpitää sitä kautta jatkuvaa epävarmuutta tämän linjan tulevaisuudesta. (Ed. Laakso: Kokoomus on hallituspuolue!) Se johtaa tietysti, niin kuin ed. Kalliomäki täällä hyvin sanoi, siihen epätoivottavaan ilmiöön, että ulkomaita myöten aletaan kysellä, onko tämä teidän linjanne se, mitä on sanottu aikaisemmin, vai onko se muutoksessa siinä suhteessa, että olisimme jättämässä Nato-jäsenhakemusta. Me emme katso, että jäsenhakemusta tarvitaan, siksi kannatamme nykylinjaa.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Konkreettinen erimielisyys koskee todellakin tätä rahaa, ja siinä meidän perustamme on sillä tavalla realismia, että me yhdymme täysin siihen, mitä pääministerikin tosiasiassa sanoi, että se ei tule toteutumaan. Silloin sellaisilla suunnitelmilla aiheutetaan enemmän sekaannusta ja vahinkoa Puolustusvoimille kuin pysyttäytymällä realistissa puitteissa.

Mutta haluaisin ed. Laukkaselle nyt nimenomaisesti todeta sen, mistä ongelma syntyi. Me emme halunneet asettaa sellaisenaan kyseenalaiseksi selonteon sanamuotoja, vaikka ne ovat mielestämme huonosti harkittuja ja muotoiltuja kokonaisuudessaan. Tästä ongelmasta olisi päästy, jos valiokunta olisi ollut valmis ei ainoastaan lainaamaan vaan toteamaan, että se yhtyy seurantaryhmän keskeiseen johtopäätökseen Suomen linjasta. Tämä ei kelvannut kokoomukselle, jolla on oma agendansa, ja keskusta tässä sitten taipui kokoomuksen tahtoon. Tästä tämä syntyi, tämä ristiriita.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä salissa tiedetään varsin laajalti, että Suomella on niin sanottu Nato-optio, toisin sanoen me saatamme joissakin olosuhteissa liittyä Natoon. Herätän kysymyksen siitä tämän keskustelun valossa, mikä se ajankohta ja hetki voisi olla.

Natoon pitää tietenkin liittyä silloin, kun aurinko paistaa. (Ed. Johannes Koskinen: Silloin kun Venäjä liittyy!) Jos Natoon liitytään silloin, kun kriisi on kaatumassa päälle tai on sotatilanomainen tilanne, silloin se eskaloi sitä kriisiä. Se on aivan sama kuin aseesta poistettaisiin varmistin, se lisää kriisiä ja syventää sitä. Tätä kannattaa miettiä tässä Nato-keskustelussa, kun kaikki kerran hyväksyvät sen, että meillä on Nato-optio ja me saatamme tietyissä olosuhteissa liittyä Natoon.

Itse asiassa kysymykseni ministereille on se, mihin en saanut vielä aikaisemmin pääministeriltä vastausta: Millä tavalla me aktivoimme eduskunnan ulkopoliittista keskustelua? Eli nyt kun on yksimielisyys siitä, että me emme rasita turhaan näitä mietintöjä, sitten ne tulevat liian hitaasti, niin millä tavalla, millä keinoilla ja millä välineillä lisätään tätä eduskunnan ulkopoliittista keskustelua? On ajankohtaiskeskustelut, on mahdollisuus pääministerin tiedonantoihin, mutta meillä ei ole mitään takeita siitä, että niitä saadaan, vaikka olisi ajankohtaista ja tarpeellista keskustella täällä. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Tähän toivoisin pientä kommenttia.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Herra puhemies! Kolme huomiota, joista ensimmäinen liittyy tähän konsensuskeskusteluun siitä, kumpi irtaantui ja kumpi ei. Minun mielestäni on yksiselitteisen selvää, että tämä on hallituksen selonteko. Tämän selonteon takana seisoo hallitus, kaikki neljä puoluetta sataprosenttisesti ilman minkäännäköisiä irtiottoja. Paradoksi tässä tietysti on se, että ne puolueet, jotka haluavat vahvaa ulkopoliittista toimintaa tasavallan presidentille, eivät huomioi sitä, että hän myös seisoo sataprosenttisesti tämän selonteon takana, kun taas ne puolueet, jotka haluavat ehkä heikomman presidentin, nostavat esille sen, että kyllähän tässä on tasavallan presidenttikin mukana. Eli kyllä tämä on yhteistyössä tehty ja antaa minun mielestäni erinomaisen kokonaiskuvan siitä, missä tällä hetkellä mennään.

Toinen asia: Se, mikä tässä linjassa on uutta, on se, että meidän tämän päivän ulkopolitiikassamme ei ole minkään näköistä asennevammaa. Sitä asennevammaa ei ole Venäjän suuntaan, sitä asennevammaa ei myöskään ole Naton suuntaan. Sen takia me olemme valmiita kirjaamaan Nato-jäsenyyden myönteisiä puolia ja ehkä myös Nato-jäsenyyden vaikeimpia puolia. Nyt pitää muistaa, että Nato on — ja tämä koskee myös teitä, ed. Heinäluoma ja ed. Tuomioja — 27 demokraattisen oikeusvaltion järjestö. Ne tekevät yhteisestä turvallisuudesta yhteisiä päätöksiä. Ne eivät ole ketään vastaan. Natossa on 21 maata 27 EU-maasta. 95 prosenttia EU-kansalaisista asuu Nato-maassa. Silti me maalaamme hirveän usein kuvaa Suomessa, että Nato on se iso, paha Amerikka tai vastaavaa. Tästä asennevammasta me haluamme päästä eroon. Sen takia me käymme avointa ja mielestäni myös rehellistä Nato-keskustelua.

Viimeinen yleishuomio liittyy ihan käytännön työhön, ja se on se, että unohdamme usein, että on olemassa Nato—Venäjä-neuvosto. Nato—Venäjä-neuvosto, kuten ed. Salolainen tuossa totesi, kriisin paikoin ei aina toimi hyvin. Mutta otan esimerkin: Medvedevin aloitteesta, turvallisuusaloitteesta, keskustellaan Korfun ulkoministerikokouksessa kahden viikon kuluttua lauantaina. Valitettavasti se keskustelu lähtee liikkeelle Nato—Venäjä-kokouksella Korfussa kolme tuntia ennen kuin me edes pääsemme saliin mukaan siihen keskusteluun. (Ed. Pulliainen: Se on suuri vahinko!) Meidän turvallisuuspoliittisessa intressissämme ei ole se, että jättäydymme salien ulkopuolelle; sen takia olemme myös valmiita tekemään läheistä yhteistyötä Naton kanssa ilman minkään näköistä asennevammaa.

Mutta yksi asia on yksiselitteisen selvä, ja ed. Heinäluoman on aivan turha edes lähteä vihjailemaan, mitä ulkomailla puhutaan. Silloin kun Suomen ulkoministeri puhuu, hän puhuu hallituspohjalta, (Puhemies: 3 minuuttia!) hän puhuu hallitusohjelmasta ja selonteosta. Suomi ei tämän hallituskauden aikana hae jäsenyyttä, mitään sen selkeämpää viestiä ei ole ulos annettu.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Keskityn tähän määrärahakeskusteluun, jossa ed. Heinäluoma totesi, että selonteon määrärahalinjaukset ovat toiveiden tynnyri. Jos sen rinnalle otetaan sitten seurantaryhmän linjaukset, mitä ne tarkoittavat? Ne tarkoittavat supistuksia, lakkauttamisia, irtisanomisia, tarkoittavat esimerkiksi Puolustusvoimien henkilöstön osalta valtion tuottavuusohjelman voimakasta nopeuttamista, 2 000 henkilön osalta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun kuulen sosialidemokraattien tässä salissa vaativan nopeutettua tuottavuusohjelman toimeenpanoa. Eli tämä siitä, onko tämä toiveiden tynnyri.

Kysymys siitä, miten tämä pystytään toteuttamaan, jää nähtäväksi. Sen me kaikki tiedämme. Jos joku pystyy täydellisesti ennustamaan vuoden 2011 jälkeisen taloudellisen ajan, niin se on toinen kysymys.

Ed. Saariselle siitä, mihin näitä puolustusmäärärahoja sitten käytetään: Viime kuukausien hankinnoilla, joista olen itse päättänyt tai joita on vastakauppojen osana tehty, on elvytetty, luotu 2 300 työpaikkaa suomalaiseen puolustusteollisuuteen, muun muassa viime kuukausien päätöksillä varmistettu ja taattu Karjaalla toimivan Sisu Auton tuotanto. Ymmärtääkseni Karjaa kuuluu vaalipiiriinne, niin että vähän erikoiselta tuntuu tuo kritiikki. Pitää muistaa, että puolustushallinto elvyttää, ylläpitää suomalaisia sinivalkoisia työpaikkoja.

Kolmanneksi, ed. Ville Niinistö hyvin ansiokkaassa puheenvuorossaan selvensi, mitä tämä määrärahalinjaus vuosittain tarkoittaa ja mitä se tarkoittaa kehyskaudella. Näköjään tämä hyvä numeroidenlukutaito kulkee Niinistön suvussa ihan sukuperintönä.

Sitten neljänneksi, mitä tulee, ed. Heinäluoma, seurantaryhmän ja valtioneuvoston rooliin, niin uskon, että niin eduskunnassa kuin valtioneuvostossa arvostetaan sitä seurantaryhmän työtä. Mutta totta kai valtioneuvostolle pitää antaa se esitysoikeus, joka sille valtiosäännön mukaan kuuluu, muun muassa tässä määrärahakohdassa. Eduskunta sitten lopullisesti sen päättää. Te olitte antamassa kovin pienen ja olemattoman roolin valtioneuvostolle.

Ihan viimeiseksi: Tästä sisäisestä turvallisuudesta oli puheenvuoroissa esitys koskien sitä, olisiko tässä selonteossa voinut olla voimakkaammin sisäisestä turvallisuudesta. Olen ymmärtänyt niin, että tätä selontekoa jo nykyisellään pidetään aika laajana ja pitkänä. Varmaan on ehkä hyvä niin, että sisäinen turvallisuus kulkee omia latujaan. Mutta niin kuin ed. Kanerva tuossa hahmotteli, kyllä tässä valmistelussa voitaisiin ottaa vähän laajempaa spektriä, kun esimerkiksi pohditaan tulevan valtiosääntöuudistuksen yhteydessä tätä valmistelua — ihan niin kuin ed. Kanerva on kirjoituksessaan hahmotellut — onko Utvan toiminnassa tulevaisuudessa voimakkaammin sisäinen turvallisuus esillä ja olisiko se kenties aikanaan toimineen puolustusneuvoston kaltainen. Näitä asioita pohditaan varmasti viimeistään tuossa valtiosäännön uudistuksen yh-teydessä ja tulevissa hallitusneuvotteluissa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan oikaista ministeri Häkämiehen ison väärinkäsityksen, jotta hänen työnsä ministerinä voi onnistua niin, että hän tietää myös, mitä oppositio ajattelee.

Me emme suinkaan ole vaatimassa tuottavuusohjelman nopeuttamista tai lisäämistä puolustusministeriön osalta, emme todellakaan ole vaatimassa. Päinvastoin olemme sitä mieltä, että nykyisessä tilanteessa tuottavuusohjelma pitäisi arvioida kokonaan uudelleen, koska on käynyt ilmeiseksi, että me elämme työllisyyskriisiä, eikä meillä ole mitään syytä ajaa valtiolta väkeä työttömyyteen, mitä pelkäämme, että tuottavuusohjelma nykymuodossaan sitä tarkoittaa.

Sen sijaan me olemme sillä kannalla, että Puolustusvoimissa ei pitäisi nyt lähteä tekemään uusia massiivisia varusteluohjelmia, jotka suuntautuvat valtaosin ulkomaille, niin kuin ministeri hyvin tietää — siis miljardiluokan ohjelmia kaiken kaikkiaan, kun katsotaan, mitä tässä koko suunnittelukaudella on tapahtumassa. Ja nyt tämä lisäraha, jonka te olette pyytäneet, 250 miljoonaa euroa, on tarkoitettu perusteluiden mukaan uusiin varustelumenoihin, ei suinkaan varuskunnista huolehtimiseen tai koulutukseen.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Stubb luetteli Nato-jäsenmaita ja vertaili niitä myöskin unionin jäseniin ja totesi, että monet, jotka suhtautuvat myönteisesti Suomen Nato-jäsenyyteen, suhtautuvat karsaasti siihen, että siellä on merkittävänä toimijana "paha" Amerikka — käytän tätä termiä. Minä luulen, että useimmat, jotka analysoivat Suomen Nato-jäsenyyttä, eivät laita Yhdysvaltojen eteen tätä attribuuttia, sanaa "paha". Se, mikä on syytä tuoda esiin, mikä tunnistetaan, on se, että Yhdysvallat on Naton johtavin, suurin jäsenmaa ja myöskin keskeisin vaikuttaja siellä.

Toinen seikka, joka oli olennainen ministerin puheenvuorossa, viittasi siihen yhteiseen arvopohjaan, jolla Nato työskentelee. Keskeisin arvo, keskeisin arvo, johon joka ikinen unionin jäsenmaa on sitoutunut, on oikeus elämään. On olemassa Nato-jäsenmaita, Yhdysvallat, Turkki, joissa on kuolemanrangaistus käytössä, ja tässä suhteessa voidaan kysyä heti, onko tämä yhteistä arvopohjaa.

Viittasitte myöskin oikeusvaltioperinteeseen. Me tiedämme hyvin tämän keskustelun Turkin EU-jäsenyydestä, jonka tekin tunnette hyvin. Siellä on vielä paljon, paljon, paljon uudistettavaa, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jotta se yhteinen arvopohja rakentuisi muun muassa Euroopan unionin suhteen.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelusta voi ehkä tulla se johtopäätös, että tässä on kysymys erittäin syvästä erimielisyydestä, kun puhutaan tästä määrärahatasosta. Mutta nyt pitää suhteuttaa se, että tässä on kysymys 50 miljoonasta suhteessa puolustusministeriön koko budjettiin, joka on kuitenkin 2,7 miljardin tasoa oleva rahamäärä. Eli tosiasiassa tämän seurantaryhmän linjauksen osalta, joka ei kiellä niitä tarpeita, konsensus oli löydettävissä niistä mahdollisuuksista, siis kaikki voivat yhtyä siihen, että on mahdollisuudet säilyttää reaalitaso. Vaikka totta kai 50 miljoonaa on paljon rahaa, se pitää suhteuttaa tähän kokonaisuuteen, tämäkin suhteellisuus on huomioitava.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksi huomiota siihen, minkä takia minusta demareiden käyttäytyminen on vähintään hyvin mielenkiintoista. Toinen on se, että te sanotte omassa vastalauseessanne, että Vanhasen hallitus irrottautui parlamentaarisen seurantaryhmän linjauksista ilman mitään keskustelua puolueiden kanssa. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa ei ole tullut esille mitään uusia käännettä selvittäviä näkökohtia. Joko te ette ole kuunnelleet ollenkaan, mitä asiantuntijat esimerkiksi Puolustusvoimain komentajasta lähtien puhuivat valiokunnassa, tai ette ole lukeneet niitä papereita, ette mitenkään kommentoi niitä. Se on vähintään outoa — tämä koskee siis resursseja.

Toinen asia on se, että koko tämän keskustelun alkaessa, kun teidän ryhmäpuheenvuoroanne pidettiin, siellä oli ainoastaan seitsemän puheenvuoroa teidän isosta ryhmästänne. Ei teillä suurta kiinnostusta tähän ole, vaikka teidän tietynlainen kärkenne yrittää siltä näyttää. Aika mielenkiintoinen tilanne teidän puolellanne.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Stubb, annan teille tunnustusta siitä, että te ette enää ole niin kaunopuheinen Naton suhteen kuin ministerikautenne alussa. Silloinhan te kerroitte aivan ihmeellisiä tarinoita Natosta humanitäärisenä organisaationa, joka tunnetaan vain Afganistanin ja Kosovon kriisinhallinnasta mutta ei ollenkaan näistä kolmesta merkittävästä humanitäärisestä operaatiosta. Te viittasitte merkittävään Nato-panokseen tsunamin yhteydessä, New Orleansin tulvien yhteydessä ja Pakistanin yhteydessä. Minä olin yhteydessä Naton tiedottajaan näiden teidän väitteidenne takia, ja kävi ilmi, että tsunamin osalta todella, kun sain neljännen tiedottajan kiinni, niin hän muisti, että Nato on osallistunut Indonesiassa yhden sillan rakentamiseen peräti 6 miljoonalla eurolla. Se oli Naton panos muuten tsunamissa. New Orleansin osalta oli kysymys 118 tonnin eli yhden lentokoneellisen, vajaan lentokoneellisen, avustuslastin viemisestä New Orleansiin. Pakistanin maanjäristyksen osalta kyllä oli kyse aivan todellisesta, merkittävästä, 3 500 tonnin avustuspaketin viemisestä perille. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Mutta, ulkoministeri Stubb, nämä operaatiot eivät tee Natosta humanitääristä organisaatiota.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen Nato-linjaushan on kirjattu hyvin selkeästi hallitusohjelmassa. Tämä selonteon linjauskirjaus jatkaa tätä pitkää linjaa, ja hallituksella on ollut selkeästi yksi ääni, ja sen yhden äänen muotoilussa on ollut mukana tasavallan presidentti. Tämä on minusta hyvin selkeää tekstiä, ja, ed. Heinäluoma, en ota teidän tiedottajavastuutanne liian haasteellisena minullekin mutta silti totean vaan: Oli hieno juttu, että ette tehneet tästä vastalausetta. Sen takia minä rohkenen lukea, että kyllä te pohjimmiltanne kuitenkin tämän perusison linjan takana olette ja sen takana seisotte. Nimittäin, ed. Heinäluoma, Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi eivät poikkea Euroopan unionin eivätkä Suomen tavoitteista. Tämä on minusta se olennaisin kysymys tällä hetkellä ääneen todeta.

Lopuksi vielä, arvoisa herra puhemies, tästä 2 prosentista. Meidän täytyy myöskin miettiä se vaihtoehto, että jos sitä ei tule, se vaatii sitten jo vähän syvällisempää pohdintaa (Puhemies: Minuutti vaan täyttyy nyt!) seuraavassa työssä, mitä selonteko tarkoittaa.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Seurantaryhmässä oli helppo yhtyä siihen näkemykseen, miten Suomea puolustetaan eli itsenäisesti, ja siihen, että maanpuolustuksemme on uskottavaa. Oli helppo yhtyä siihen näkemykseen, kuinka paljon tarvitaan SA-joukkoja, oli helppo yhtyä siihen alueellisen puolustuksen näkökantaan, oli helppo yhtyä siihen varustelutasoon.

Ainoa, missä epäonnistuimme ja valitettavasti hyvin konkreettisesti, oli se budjettitaso, millä tämä olisi toteutettavissa. Tässä kohtaa minusta on myönnettävä, että teimme virheen ja olisi ollut viisaampaa, ettemme olisi näin tarkkaan lähteneet ylipäätään rajaamaan hallituksen toimia. Katson kuitenkin niin pitkälle eteenpäin, että siinä on varmastikin sosialidemokraattinen valtiovarainministeriö painamassa omaa kädenjälkeänsä siihen, miten asia toteutetaan jatkossa. Tällä pohjalla kuitenkin tällä hetkellä mennään, ja kiitän hallitusta siitä, että se toi paljon järkevämmän ja toteuttamiskelpoisemman esityksen eduskunnalle käsiteltäväksi kuin mihin me pystyimme.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Tulee muistaa, että Suomi toimii tälläkin hetkellä jo aktiivisesti niin Naton, YK:n kuin EU:nkin alaisissa operaatioissa, ja ennen kaikkea on ollut hienoa viime aikoina nähdä, että ulkoministeri Stubb on aktivoitunut myöskin pohjoismaisen yhteistyön merkeissä runsaasti.

Mitä Natoon tulee, niin me olemme kaikki siellä Naton käytävillä käyneet vierailemassa. Silloin kun minä siellä olen käynyt, niin enemmän siellä tuli venäläisiä virkailijoita vastaan kuin minkään muun maan ihmisiä.

Arvoisa puhemies! Selonteossa tarkastellaan Suomen turvallisuuteen vaikuttavia yleisiä tekijöitä, kuten maailmantaloutta, teknologian kehittymistä, kriisejä, aseteknologiaa, terrorismia, tarttuvien tautien uhkaa sekä yhteiskunnallisen kehityksen ja oikeusvaltiokehityksen merkitystä. Lisäksi mukana on tulevaisuusnäkökulmana ilmastonmuutoksen, ympäristöuhkien ja väestökehityksen pohtimista. Oman osansa saa EU:n laajentumisen ja yhteisössä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan, kriisinhallinnan ja muun yhteistyön tarkastelu. Samoin käydään läpi suurvaltojen politiikan ja muutosten näkymiä sekä Naton, Etyjin ja Euroopan neuvoston rooleja.

Arvoisa puhemies! Kaiken tarkastelun ja johtopäätösten lähtökohtana täytyy olla Suomen turvallisuus ja alueemme koskemattomuus ja niiden turvaaminen kaikissa olosuhteissa. On tärkeää, että maamme perusarvot säilyvät, että väestön turvallisuus ja hyvinvointi taataan. Sisäinen turvallisuus on merkittävä asia. Siksi tasa-arvosta ja hyvinvointiyhteiskunnasta on pidettävä huoli. Pohdinnaksi jää, yhteistyötä vai yksin, miten EU avunantovelvoitteineen, miten YK, miten pohjoismainen yhteistyö ja Baltian kiinnittyminen siihen auttavat Suomea. Meillä on pitkä itäraja, jonka haluamme säilyttää rauhan rajana, mutta geopoliittinen asemamme ja Venäjän arvaamattomuus voivat olla riskitekijöitä.

Millainen on meille Nato-kortti, pelataanko sitä vai pelätäänkö sitä? Olemme vuodesta 1995 alkaen olleet rauhankumppanuudessa ja materiaalihankintoja on yhteensovitettu. Kuten ed. Nepponen kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa mainitsi, on syytä muistaa, että Nato on viime vuosina muuttunut yleismaailmalliseksi järjestöksi, jonka toiminta ei enää rajoitu pelkästään sotilaallisiin operaatioihin.

Arvoisa puhemies! Suomella ei ole varaa höllätä puolustuskykyä. Yleinen asevelvollisuus ja asevelvollisten reserviläisten suuri osuus, noin 95 prosenttia Puolustusvoimista, tulee säilyttää. Puolustustahto ja se, että kaikki kansalaiset kokevat, että omaa maata ja kansallista identiteettiämme kannattaa puolustaa, on ensiarvoista. Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on myös perusta turvallisuudellemme. Puolustusvoimien resurssien pitää olla kunnossa niin henkilöstön kuin hankintojenkin osalta. Uskottavuus on tärkeää myös kriisinhallinnan kannalta. Suomihan kuuluu väkilukuun suhteutettuna eniten joukkoja luovuttaviin maihin kansainvälisissä operaatioissa.

Yhteistyökuvioissa viittaan Norjan entisen pääministerin Thorvald Stoltenbergin selvitykseen Pohjoismaiden yhteistyöstä. Hän ehdotti solidaarisuusjulistusta ja muun muassa Islannin ilmavalvonnan järjestämistä yhdessä. Miten olisi, jos Islanti ja Norja tulisivat EU:n ja Ruotsi ja Suomi Naton jäseniksi? Amiraali Juhani Kaskeala on todennut, että meidän homeland security kestää kustannustensa ja tehokkuutensa puolesta kaiken kansainvälisen vertailun. Pidetään siis siitä huolta.

Arvoisa puhemies! Historia toistaa itseään, ellei historiasta opita jotain. On terveellistä lukea vaikkapa kunnioitetun valtiomiehen V.J. Sukselaisen sodanaikaisista hallituksen iltakouluista tekemiä ja vastikään julkaistuja muistiinpanoja. Niistä käy ilmi, miten suuri kohtalonkysymys oli se, että Suomi oli täysin yksin. Olisiko opittavaa, vaikkapa Nato-keskusteluun?

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On erinomaisen hyvä asia, että tämän mietinnön on laatinut ulkoasiainvaliokunta, sen takia, että laajan turvallisuuden käsitteen puitteissa ulkoasiainvaliokunta on voinut viitata aikaisempaan keskustelualoitteeseensa näissä asioissa. Tässä aivan tuoreimpana kiinnitän huomiota tähän ruokakriisikeskusteluun, joka isossa salissa käytiin.

Nimittäin, arvoisa puhemies, tilanne on maapallolla muuttunut erittäin nopeaa vauhtia. Meillä loppuu ruoka, meillä loppuu juoma, siis tarkoitan makeaa vettä, meillä loppuu energia ja meillä loppuu yleinen yksilöihin ja yhteisöön liittyvä turvallisuus. Siis toisin sanoen maapallo kriisiytyy erinomaisen kovaa vauhtia. Tämähän tarkoittaa käytännössä sitä, että vaikka olisi kuinka pasifisti, ihan kaikkien periaatteitten mukaan tämä tilanne johtaa kilpailuun resursseista, ja kun kilpailu resursseista kärjistyy, niin se johtaa resurssisotiin, ja, arvoisa puhemies, nehän ovat tällä hetkellä jo maapallon arkipäivää, siis meillä käydään resurssisotia. Näissä on tapahtunut äärimmäisen merkittävä periaatteellinen muutos aivan äskettäin, ja se on itse asiassa tapahtunut menneen talven aikana.

Kun finanssikriisi muuttui talouskriisiksi ja luonnonvarakriisiksi, niin ne, joilla vielä oli pääomia teollisuusvaltioitten joukossa, ryhtyivät ostamaan muita maita. Tästä erinomaisen havainnollinen esimerkki on Etelä-Korea, joka on ryhtynyt kehitysmaista ostamaan valtavia maa-alueita omaa ruokatuotantoaan varten. Kiina on toinen ostajavaltio, jolla on valtavat omat valuuttavarannot. Se on ryhtynyt ostamaan muun muassa näistä Ivy-maista, kollektiivisesti ilmaistuna, öljylähteitä itselleen, siis toisin sanoen moniksi kymmeniksi vuosiksi itselleen energianlähteitä — ja ne on käteisellä vielä maksettu kaikki, tämä on olennainen asia.

Mitä, arvoisa puhemies, tämä käytännössä merkitsee? Se merkitsee käytännössä sitä, että niiltä paikallisilta asukkailta kehitysmaissa ja Ivy-maissa, joista nämä luonnonvarat on ostettu toisten käyttöön, luonnonvarat loppuvat ja kansat voivat huonosti. Kun näin käy, niin sehän merkitsee sitä, että siitä seuraa automaattisesti paikallista rauhattomuutta. Ne, jotka ovat ostaneet nämä käyttöoikeudet ja luonnonvarat itselleen, tietysti haluavat pitää kiinni siitä, että kun maksettu on, niin saamme pitää ne. Ja mitä siitä seuraa? Siitä seuraa se, että tuodaan sotavoimat valvomaan omia etuja. Ja, arvoisa puhemies, mitä tästä seuraa? Siitä seuraa se, että sitten ostajamaitten kenraalikuvernöörit tulevat pitämään yllä jöötä elikkä hallitusvaltaa. Ja, arvoisa puhemies, mikä tästä seuraa? Me olemme palaamassa siirtomaavaltaan takaisin kiivasta vauhtia. Ja, arvoisa puhemies, mitä tästä seuraa? Kun maapallolla on sotilasliittoja ja liittokuntia, niin näitten kohdalla kaikki ne, jotka ovat tällä tavalla organisoituneet, järjestäytyneet, maapallolla, yhtäkkiä huomaavatkin joutuneensa siirtomaavaltajärjestelmään osallisiksi. Ja tässä katsannossa pitäisi tarkastaa kaikkia sotilaallisia liittoutumisia tästä eteenpäin.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen turvallisuudesta on kannettava vastuu olojen muuttuessa hyvinkin nopeasti. Tämä edellyttää luonnollisesti sitä, että voimavaramme ovat oikein mitoitetut. Nykymaailmassa Suomen vastuu ulottuu entistä kauemmaksi eikä turvallisuus- ja puolustuspolitiikka ole enää painopisteeltään pelkästään kansallista politiikkaa. Siis myös puolustus on nykyisin kansainvälisesti verkottunutta.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon perimmäisenä tarkoituksena on määrittää turvallisuuspoliittiset toimintalinjaukset, jotka ohjaavat Suomen kokonaisturvallisuuden ja sotilaallisen puolustusjärjestelmän kehittämistä. Menettelystä on väännetty kättä ja monenlaisia tavoitteita ja päämääriä on heitetty ilmoille. Selontekomenettely on tällä hetkellä suuren kysymysmerkin alla. Nyt on oikea aika uudistaa selontekomenettelyä. Meillä on mahdollisuus katsoa eteenpäin sen sijaan, että jäisimme kiinni historian muokkaamiin toimintatapoihin. On mahdollisuus luoda sellainen menettely, joka aidosti vastaa tulevaisuuden haasteisiin.

Tarvitsemme toisaalta pitkän tähtäimen suunnittelua ja toisaalta taas valmiuksia ja ketteryyttä reagoida nopeastikin turvallisuustilanteiden muutoksiin. Yksi potentiaalinen vaihtoehto on eri yhteyksissä väläytelty Suomen turvallisuusstrategia. Meillä on selkeä tarve ylätason eli hallitustason turvallisuuden eri osa-alueiden yhteensovittamiseksi, linjauksiksi ja resursoimiseksi. Turvallisuusstrategian linjausten toimeenpanossa olisi sitten mahdollista tehdä hallinnonalakohtaisia selontekoja tai käyttää muita menetelmiä aina tarvittavin aikavälein.

Arvoisa puhemies! YK, EU ja Nato ovat organisaatioita, joiden toiminta luonnollisesti vaikuttaa Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen toimintalinjan suuntaan. Tämän lisäksi Suomi pitää tarkasti silmällä Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan sekä Intian turvallisuuspoliittista tilannetta. Lähialueiden tarkastelussa erityistä painoarvoa annetaan syvenevälle pohjoismaiselle puolustuspoliittiselle yhteistyölle. Tänä päivänä tilanne on sellainen, että monenkeskinen yhteistyö on avainsana ja välineistä ehdottomasti tehokkain käsiteltäessä uusia turvallisuusuhkia.

Euroopan unioni on merkittävä turvallisuuspoliittinen toimija Suomen kannalta. Lissabonin sopimuksessa lanseeratut yhteisvastuulauseke ja avunantovelvoite ovat kovasti arvossaan. Meillä yhteisvastuulausekkeen mukainen toiminta on huomioitu laissa puolustusvoimista sekä asevelvollisuuslaissa. Käytännössä se merkitsee sitä, että Suomen on tarvittaessa oltava valmis auttamaan kaikin käytettävissä olevin keinoin apua pyytävää jäsenmaata.

Suomen Nato-politiikka on vasta lapsenkengissä, vaikka toimimme hyvin lähellä organisaation ydintä. Onkin hyvä, että ulkoministeriö teki Nato-selvityksen, jota on selkeästi hyödynnetty Suomen Nato-linjauksessa. On Suomen etu tehdä tiivistä yhteistyötä Naton kanssa ja etsiä uusia toiminnan muotoja. Suomi teki reilu vuosi sitten periaatepäätöksen osallistumisesta Nrf-joukkojen täydentävään toimintaan. Tämä päätös on kuitenkin syytä ottaa uudelleen arvioitavaksi heti, kun Nato tekee omat ratkaisunsa koskien Nrf-konseptin uudistamista. Tärkeää on myös se, että avoimesti keskustelemme nykypäivän Natosta ja perustelemme Suomen Nato-linjauksia. Eipäs—juupas-keskustelun aikakausi on vääjäämättä ohi.

Pohjoismaat ovat tehneet erilaisia päätöksiä EU- ja Nato-jäsenyyksistä, mutta maitamme yhdistävät kyseiset arvot ja hyvinvointiyhteiskunta sekä rauhanomaisia ratkaisuja korostava politiikka. Laajenevan pohjoismaisen yhteistyön tärkeyttä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa on syytä alleviivata entistä voimakkaammin, sillä Pohjoismailla on edessään samankaltaiset haasteet ja mahdollisuudet. Rajalliset taloudelliset resurssit ja määrällisesti supistuvat suorituskyvyt vaikeuttavat jatkossa Puolustusvoimien tehtävien toteuttamista. Yhteistyön avulla niukkoja voimavaroja voidaan käyttää entistä tehokkaammin. Tämä mahdollistaa lisäksi uusien toimintojen kehittämisen, mikä olisi liian kallista yhdelle maalle.

Arvoisa puhemies! Uskottavan puolustuskyvyn ylläpitäminen maksaa. Meidän on pystyttävä vastaamaan kysymykseen, millaista kalustoa nykyaikainen sodankäynti vaatii. Ottaen huomioon tämänhetkisen taloudellisen tilanteen erityisesti kallistuva puolustusmateriaali aiheuttaa päänsärkyä taholle jos toisellekin. Lisäksi yleisen asevelvollisuuden ylläpitäminen ja sen tuottama reservi on sotilaallisen puolustuksemme perusta, eikä senkään ylläpitäminen ole ilmaista. Keskeistä on, että kun asetamme puolustukselle tavoitetason, annamme myös työkalut ja resurssit tavoitteen toteuttamiseksi. (Puhemies: 5 minuuttia!) Muussa tapauksessa puolustuksen uskottavuus on ensimmäisenä tulilinjalla. Taloudellinen tilanne on haastava, mutta se ei saisi romuttaa puolustuksemme perusteita. Näin ollen selonteossa esitetyt puolustuksen resurssien korotukset ovat perusteltuja.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston ratkaisu perustaa tämä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko laajaan turvallisuuskäsitteeseen on onnistunut. Turvallisuuttamme ei todennäköisesti tule lähiaikoina uhkaamaan suora konflikti, mutta oman maamme sisällä ja muualla tapahtuvat luonnonilmiöt sekä ihmisten väliset tapahtumat mitä todennäköisimmin tulevat vaatimaan varautumista myös oman turvallisuutemme osalta.

Hallintovaliokunta on ansiokkaasti käsitellyt selontekoa ja tehnyt siitä merkittäviä huomioita. Olen valiokunnan kanssa samaa mieltä siitä, että sisäisen turvallisuuden osuutta on tulevia selontekoja ajatellen syytä korostaa ja jäsentää selkeämmin esiin. Laajan turvallisuuskäsitteen sisällöllinen omaksuminen vaikuttaa tältä osin olevan vielä kesken, mutta suunta on oikea.

Käytännön toimenpiteiden osalta selonteolta kaipaisin itse lisää eväitä. Riittävän rahoituksen turvaamiseksi selonteossa luetelluille keskeisille aloille puolustusmenojen osalta selonteossa on otettu kantaa mielestäni oikeaan suuntaan ja puolustusvaliokunnan lausunnossa on kiinnitetty tärkeisiin asioihin huomiota. Suomen yleiseen asevelvollisuuteen perustuvien Puolustusvoimien osalta tuskin voidaan puhua kuitenkaan asevarustelusta.

Olemme vakaasti lähteneet siitä ajatuksesta, että koko valtakunnan aluetta puolustetaan, sekä luoneet alueellisia maakuntajoukkoja ja pyrkineet nykyaikaisempaan sekä kevyempään joukkorakenteeseen perustuvaan puolustukseen. Tämä kehitystyö sekä sotilaallinen kriisinhallintaan osallistuminen vaativat asianmukaiset rahalliset resurssit. Vaihtoehtona, jota en tietenkään toivo, olisi sitten ulkopuoliseen apuun luottaminen kriisin sattuessa.

Arvoisa puhemies! Täällä salissa ja valiokuntien materiaaleihin liitetyissä vastalauseissa puhutaan ronskisti asevarustelusta, aivan kuin Suomi olisi jokin sapeliaan kalisteleva sotilasmahti. Näillä korotetuillakaan määrärahoilla ei todellakaan ole kyse mistään tällaisesta. Onko siis tulkittava näin, että veljet ja siskot täällä salin vasemmalla reunalla toivovat meillekin jotain aivan muuta kuin itsenäisen, uskottavan puolustuksen?

Selontekokeskustelua on salissa käyty tänään ja Nato-keskustelu on noussut esiin. Mielestäni tämänhetkinen Nato-linjaus on oikean suuntainen, ja henkilökohtaisesti en pidä Nato-keskustelua tällä hetkellä juuri ajankohtaisena. Määrärahakeskustelu kuitenkin on aiheellinen. Toivonkin, että Suomen YK-johtoiset kansainväliset kriisinhallintajoukot samoin kuin reserviläisten toiminta, joka luo vahvaa maanpuolustustahtoa, sekä Puolustusvoimien henkilöstö saisivat riittävät määrärahat omien toimintojensa tukemiseksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi hieman ihmetystä. Jälleen kerran vihreät irrottautuivat yleisestä asevelvollisuuskäsitteestä ja näin ollen eivät oikein tue tätä hallituksen sinänsä hyvää linjaa.

Timo V.  Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Uusi turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko tuo hyvin esille muun muassa sen, että turvallisuustermin alle ei kuulu pelkästään niin sanottu sotilaallinen turvallisuus, vaan meidän on arvioitava niin sanottua laajaa turvallisuuskäsitettä, joka pitää sisällään luonnonkatastrofit, järjestäytyneen rikollisuuden, rajaturvallisuuden jne. jne. Vaikka niin sanottu laaja turvallisuuskäsitys on vakiintunut tämänkin selonteon lähtökohdaksi, jää niin sanottu sisäisen turvallisuuden käsittely selonteossa kovin epäjohdonmukaiseksi ja vähäiseksi, mikä myös valiokuntakäsittelyssä on huomioitu. Ulkoinen ja sisäinen turvallisuus kuuluvat vahvasti yhteen. Tämän vuoksi niitä koskevat peruslinjaukset on muodostettava saman kokonaisarvion pohjalle joustavassa selontekomenettelyssä ja pitkäaikaisissa ulkoisen ja sisäisen turvallisuuden resurssilinjauksissa.

Selonteko linjaa aivan oikein, että Suomen sotilaallinen maanpuolustus perustuu ja sen tulee perustua suorituskykyiseen puolustusjärjestelmään alueellisen puolustuksen periaatteitten mukaisesti, yleiseen asevelvollisuuteen sekä vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön. Tämän kansainvälisen yhteistyön osalta on todettava ja huomattava, että vaikka Euroopan unioni on Suomelle myös turvallisuuspoliittinen valinta, se on vaikutuskanavana uhkien poistamiseksi, mutta ei EU:lle ole tulossa yhteistä aluepuolustuskykyä, minkä vuoksi emme voine jatkossakaan laskea mitään ulkopuolisen sotilaallisen avun varaan huolimatta Lissabonin sopimukseen sisältyvästä yhteisvastuulausekkeesta.

Vaikka sotilaallista uhkaa ei olisikaan näkyvissä, on kuitenkin välttämätöntä, että itsenäisen maan on varauduttava puolustautumaan, jos jostakin meille nyt tuntemattomasta syystä joudumme tilanteeseen, joka puolustusta edellyttää. Jos lähialueillamme on sotilaallista potentiaalia, pitää sitä olla myös meidän käytettävissämme. Tarvitsemme uskottavan puolustuskyvyn, joka syntyy kyvystä, osaamisesta ja asianmukaisesta kalustosta. Puolustusvoimiemme nykyaikaistaminen on välttämätön edellytys, ja siksi selonteon rahoitusresurssilinjaukset ovat aivan oikeat.

Hahmotettaessa uskottavaa Suomen puolustuskykyä huomioiden EU:n sotilaallisen kyvyn, meidän maamme pienenevät ikäluokat, puolustus- ja aseteknologian kalleuden, sen, että Suomi on pinta-alaltaan yksi Euroopan suurimmista maista, huomioiden samalla Naton selkeän muuttumisen kriisinhallintaorganisaatioksi ja poliittiseksi yhteistyöjärjestöksi, jonka tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteitten kanssa, järjestöksi, jonka toiminnoissa Suomi on jo niin monin tavoin mukana, totean, että minusta tämän selonteon Nato-linjaus on liian lievä, kun todetaan ainoastaan, että on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä.

Näin lausuessani näen siis niin, että Suomen Nato-jäsenyys on järkevä vaihtoehto, mutta järkevän liittymisajankohdan määrittävät monet monet seikat. Ja näen myös niin, että on ehdottoman välttämätöntä, että Suomen Nato-jäsenyys edellyttää kansanäänestystä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon tarkastelunäkökulman laajentaminen koskettamaan turvallisuutta laajasti on hyvä ja tarpeellinen teko. On hyvä, että sotilaallisen voimankäytön ohella ympäristökatastrofit, huume- ja ihmiskauppa, terrorismi tai tietoverkkoihin liittyvä häirintä ovat saaneet asemansa tunnistettuina turvallisuusuhkina ja ovat laajentamassa turvallisuuskäsitystämme. Niinpä kannatan lämpimästi pyrkimystä, jossa selonteon alaa laajennetaan myös sisäasiainministeriön alle tunnustaen turvallisuuden määritelmän laajuuden maamme ja suomalaisten turvallisuudessa.

Sisäiseen turvallisuuteen on panostettu muun muassa laatimalla sisäisen turvallisuuden ohjelma noin vuosi sitten. Nyt käsillä olevassa selonteossa sisäinen turvallisuus on käsitelty melko ylimalkaisesti huolimatta siitä, että turvallisuuden käsitettä halutaan laajentaa. Sisäistä turvallisuutta ei voi millään muotoa ohittaa.

Ohjelman tavoitteena on, että Suomi on Euroopan turvallisin maa vuonna 2015. Ohjelmassa määritetään tavoitteet ja toimenpiteet, joiden avulla turvallisimman maan titteli pyritään saavuttamaan. Mielestäni sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on onnistuttu hyvin tunnistamaan ne turvallisuuden alat, joilla yksittäinen suomalainen ja koko yhteiskunta kohtaa uhkia. Tätä tietoa tulisi enemmän hyödyntää myös turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa. Suomalainen väestörakenne tulee muuttumaan maahanmuuton johdosta, ja tietoyhteiskunta jatkaa laajentumistaan. Koko Suomea koettelevista uhkista on nostettu esille myös suuronnettomuudet, kuten öljyonnettomuudet.

Maailman maiden joukossa Suomi toki koetaan turvallisena maana. Jokainen meistä voi silti nimetä koko joukon todellisia turvallisuusuhkia. Turvallisuus mielletään varsin henkilökohtaisesti oman elämäntilanteen ja -kokemusten mukaan. Syrjäytyminen määritellään yhdeksi merkittävimmistä sisäistä turvallisuutta uhkaavista tekijöistä, sen ehkäisy on myös ohjelmassa. Toimenpiteinä esitetään muun muassa valistuksen lisäämistä ja yhteisöllisyyden tukemista.

Arvoisa puhemies! Keskustassa emme ole kaventaneet puolustuspoliittista keskustelua pelkästään Naton ympärille. On kuitenkin hyvä, että Natosta keskustellaan entistä avoimemmin, argumentoidaan puolesta ja vastaan entistä laajemmin. Vaikka kriisinhallintatehtävät Natossa ovatkin korostuneet, sen ydintehtävä ei ole muuttunut miksikään. Naton keskeisin periaate on edelleen kollektiivinen puolustus, mitä kautta se on perusluonteeltaan sotilasliitto. Nämä seikat huomioiden ja tunnustaen koen tärkeänä, että tulevaisuudessa, mikäli jäsenyyskysymys nousee ajankohtaiseksi, kansalaisten mielipide kysytään ja otetaan huomioon ja asiasta saavutetaan poliittinen yhteisymmärrys. Itse uskon, että jollakin aikavälillä Suomen puolustus nykyistä merkittävämmin tukeutuu Natoon.

Turvallisuutemme kannalta oleellista on uskottava puolustuskyky, jolla saadaan ehkäistyä sotilaallinen voimankäyttö Suomea vastaan sekä vahvistetaan uskottavuutta muiden maiden silmissä. Tämä edellyttää puolustusbudjetin nostamista riittävälle tasolle. Uskottavaa puolustuskykyä on myös yleisen asevelvollisuuden edelleen ylläpitäminen. Sillä on suomalaisten vahva tuki takanaan. Asevelvollisuudella on myös sosiaalinen tilauksensa. Erityisesti nuorten miesten osalta tällä on merkitystä syrjäytymisen ehkäisyssä, mikä tuo puolustuspolitiikalle tärkeän ja positiivisen, erilaisen tehtävän. Yleinen asevelvollisuus pitää myös yllä luonnollisella tavalla maanpuolustustahtoa, joka on puolustuksemme selkärangan perimmäinen ydin. Puolustuskyvyn ja maanpuolustustahdon kannalta alueellinen puolustusjärjestelmä on tärkeä. Sillä on iso osansa myös kaikkien suomalaisten turvallisuudentunteeseen, johon meillä jokaisella on kansalaisina yhtäläinen oikeus, ja meillä päättäjillä on velvollisuus se myös taata.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa osansa on saanut myös selontekomenettely puolustus- ja turvallisuuspolitiikan linjaamisessa. Osin selontekoa pidetään pitkäpiimäisenä ja kankeana menettelynä. Mielestäni puolustuspolitiikassa jos missä pitkäjänteisyys on tarpeellista. Turvallisuusympäristön aktiivinen tarkastelu ja analysointi eivät ole ristiriidassa sen kanssa, että linjapäätösten annetaan kypsyä rauhassa. Selontekomenettely tarjoaa myös mahdollisuuden syvälle keskustelulle niin täällä eduskunnassa kuin laajemmin julkisuudessa. Kriittinenkin keskustelu myös puolustuspolitiikasta on tarpeellista ja rakentaa myös osaltaan päätöksenteon avoimuutta.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Missä haaste, siellä on myös mahdollisuus. Näin myös ulkopolitiikassa. Ei liene taituruutta polttaa siltoja, vaan taituruutta on rakentaa sillat uudestaan.

Minusta ulkopolitiikan hoidon pitäisi olla vähän vastaava asia kuin toiminta täällä kotimaassa. Helppoahan on huudella pääkaupungista keskittämispolitiikan puolesta ja alueellistamista vastaan, mutta mennäpä puhumaan samat sanat Ilmajoella. Tosi mies uskaltaa puhua ulkopoliittisen sanomansa niin idässä kuin lännessä. Siksi on tärkeää, että puhumme linjasta etukäteen. Muuten voi käydä niin, että yli-innokkaat, rähmällään olevat Nato-nuoleskelijat laukovat asioita, joita muut saavat paikkailla. Toisaalta voi käydä, että talibanien toiminnasta vaietaan siellä, missä siitä pitäisi puhua.

Ulkomaan asioista vastaavien ministereiden kannattaisi painaa mieleensä edesmenneen kollegamme Haapojan sanat, kun hän runossaan kyseli sota-aikaan viitaten: "Osaanko mä toimia kaikes niin, ettei tarttis poijan lähtiä? Osaako meirän sukupolovi tehrä niin hyvää ulukomaankauppaa, jottei hoksata rähinöörä?"

Mielestäni on hyvä, että turvallisuusympäristöä haarukoidaan myös uuden tyyppisten uhkien kannalta. Maailman väkiluvun on ennakoitu kasvavan 6,5 miljardista 8,2 miljardiin vuoteen 2030 mennessä. Ruuasta on tulossa niukkuustekijä, kuten ed. Pulliainen tuossa kertoi. Ruuan omavaraisuuden turvaaminen on kansallinen henkivakuutus.

Maapallo kuivuu ilmastonmuutoksen seurauksena. Kiinassa pohjavesi on laskenut jo yli metrin. Siellä suunnitellaan jokien kääntämistä pohjoiseen virtaaviksi, niin että kuivuusalueista saataisiin edes jotain satoa kasteluveden avulla. Vielä on tuleva aika, jolloin, jos saat valita, otatko tynnyrin öljyä vai vettä, valitset veden, on joku viisas sanonut. Hurjimmat arviot puhuvat 850 miljoonan ihmisen pakolaisaallosta ilmastonmuutoksen seurauksena lähivuosikymmeninä.

Kun todellisten avuntarvitsijoiden määrä on jo nyt huima, on väärin, että jopa järjestäytyneet rikolliset järjestävät kuljetuksia Eurooppaan. EU:n ulkorajaa ei kyetä valvomaan asianmukaisesti. Euroopassa oleskelee laittomasti miljoonia ihmisiä, muuttopaineet kasvavat. Laiton maahanmuutto ja väärennettyjen henkilöllisyyspaperien tehtailu on saatava loppumaan. Suomi on tehnyt puheenjohtajakaudellaan tärkeän aloitteen, joka koskee yhteisvastuullisuutta. Sen tarkoituksena on tukea niitä jäsenmaita, joihin turvapaikanhakijoita saapuu eniten. Myös oman EU:n ulkorajavalvontamme tulee olla kunnossa.

Puolustuspolitiikan linjaus rahoituksen korotusautomaatista pelkästään materiaalihankintoihin on oikeastaan omituinen. Kun eri uhkien todennäköisyyttä ei ole arvioitu, raha voi mennä harakoille. Saman tyyppistä tarvetta on muillakin sektoreilla. Sisäinen turvallisuus, joka vaikuttaa jokaisen ihmisen arkipäivään konkreettisesti, on raha-asioissa unohdettu. Muutoinkin sisäinen turvallisuus on vain hajahuomioina selonteossa.

Valiokuntamme pitääkin perusteltuna selonteon jakamista vastaisuudessa valmistelutavasta riippumatta eri osiin, joista yksi käsittelee sisäistä turvallisuutta. Muun muassa varautumista, verkkouhkia ja pelastustointa tulee käsitellä vastaisuudessa nykyistä laajemmin.

Taajamien ulkopuolella olevat matkapuhelinverkon tukiasemat lakkaavat tätä nykyä toimimasta muutaman tunnin viipeellä sähköntulon katkettua. Suora lainaus matkapuhelimien käyttöohjeesta: "Yhteyksiä ei voida taata kaikissa oloissa. Sinun ei koskaan tulisi luottaa ainoastaan langattomiin viestimiin välttämättömässä kommunikoinnissa, kuten hätätilanteissa."

Arvoisa puhemies! Kumpi on sydän-Suomessa asuvalle tai siellä matkaavalle city-ihmiselle suurempi turvallisuushaaste, se, mahtuvatko meidän poikamme uusine vehkeineen leikkimään samassa Nato-hiekkalaatikossa toisten kanssa, vai se, pystyykö sähkökatkon aikana soittamaan hätäkeskukseen, jos salama on sytyttänyt tulipalon tai myrsky kaatanut puun tien tukoksi? Toivottavasti materiaalihankinnoilla ostetaan myös aggregaatteja tukiasemille.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten äskeisestä ed. Kalmarin puheenvuorosta huomasimme, turvallisuuskäsite on äärimmäisen laaja ja on suorastaan, en nyt voi sanoa huvittavaa, mutta merkillepantavaa, että kuitenkin debatissa ja aiemmin tänään olemme käsitelleet lähinnä Puolustusvoimia ja Natoon liittymistä ja nyt puhutaan yhtäkkiä sähkökatkoksista. Tähän oikeastaan kiteytyy koko tämä tämän päivän ongelma.

Haluan kiittää ulkoasiainvaliokuntaa ensimmäiseksi ihan hyvästä ja tasapainoisesta mietinnöstä. Koska olen itse puolustusvaliokunnan jäsen, haluan kuitenkin kiinnittää erityisesti huomiota Puolustusvoimien asemaan ja toimintaan sekä Puolustusvoimien pitkäjänteiseen kehittämiseen.

Kun me olemme tänään vääntäneet kättä rahasta useaankin kertaan, mihin viittaan omassa puheessanikin, niin toki siinä vaiheessa, kun sähkö katkeaa rauhan aikana, sen katkeaminen harmittaa, kun pakasteet sulavat, mutta jos meillä ei olekaan rauhan aika, niin uskon, että se raha tuntuu siellä Puolustusvoimissa tärkeämmältä kuin ne sulaneet pakasteet.

Tämä selontekomenettely prosessina on mielestäni erityisen tarpeellinen. Mutta kuten huomaatte, tämä rakenne on hirveän ongelmallinen. Kun turvallisuuskuvaa arvioitaessa käytetään tätä laajaa turvallisuuskäsitettä, se on sinänsä tarpeellinen, mutta ongelma löytyy siitä, että yhä laajempi asiamäärä pitäisi huomioida tässä selonteossa. Silloin lähdetään hakoteille sen alkuperäisen tehtävän kanssa eli sen, mikä on Puolustusvoimien kehittäminen, koska sitähän me loppujen lopuksi kaikkein voimakkaimmin haemme.

Mikä kaikki uhkaa turvallisuutta? Sähkökatkot äsken mainittiin. Nyt puhutaan juuri tällä hetkellä kidnappauksista, mitkä ovat ministerien turvallisuusuhat. Kuitenkaan niillä ei ole suoranaisesti mitään tekemistä Puolustusvoimien kehittämisen kanssa.

Koen ongelmallisena sen, että samassa selonteossa on kaksi osa-aluetta, joitten arvioinnin aikavälien tulisi olla hirveän erilaiset. Meillä on yhtäältä ulkopoliittinen turvallisuusympäristö sinänsä ja sitten toisaalta on Puolustusvoimat. Meillä on influenssaa, verkkoturvallisuutta, Itämeren öljyturmia ja samaan aikaan hyvin pitkäjänteistä Puolustusvoimien kehittämistä.

Kansainvälisestä turvallisuuskehityksestä puhuttaessa on silmiinpistävää, kuinka nopeasti ulkopoliittinen ympäristö muuttuu. Tässä on muistettava, että parlamentaarisen seurantaryhmän raportin ja valtioneuvoston selonteon valmistumisen välissä sodittiin kaksi sotaa puolessa vuodessa, Georgiassa ja Gazassa, eli todellisuus muuttui hirveän nopeasti, ja tämä näkyy turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän ja valtioneuvoston raportin suhteissa.

Toisaalta Puolustusvoimien kehittäminen on asia, joka vaatii pitkän aikavälin pitkäjänteisiä linjauksia. Voidaan sanoa, että tänään me emme tarvitse Puolustusvoimia, mutta me emme tiedä, tarvitsemmeko me niitä viiden vuoden kuluttua. Ja jos me tietäisimme, että tarvitsemme niitä kymmenen vuoden kuluttua, niin meidän pitäisi nyt kiireesti alkaa rakentaa Puolustusvoimia. Siksi me emme voi lähteä millekään jojolinjalle, että nyt säästetään ja nyt ei. Siinä vaiheessa, kun todetaan, että nyt me tarvitsemme lisää ja vankemmin Puolustusvoimien turvallisuutta, on jo liian myöhäistä auttamattomasti. Olisi siis perusteltua irrottaa nämä kaksi selonteon eri osa-aluetta toisistaan, eli ulkopoliittinen keskustelu pitää jatkossakin käydä reaaliajassa ja toisaalta Puolustusvoimia on kehitettävä hyvin pitkällä tähtäimellä. Tämä on jatkossa siis huomioitava.

Toisena asiana haluan tuoda esille puolustuksen määrärahojen korotuksen. Se on äärimmäisen tarpeellinen. Nykyisen tasoinen puolustus tarkoittaa siis itsenäistä, uskottavaa puolustusta, ja tämän uskottavuuden määrittelevät muut maat. Me emme voi itse sanoa, että meillä on uskottava puolustus. Siihen lisäksi sisältyy alueellisuus, siihen sisältyy varustustaso, jonka me olemme määritelleet, siihen sisältyy henkilömäärä. Sitä ei pystytä ylläpitämään ilman tätä 2 prosentin lisäystä.

Toinen vaihtoehto tälle on, että me lähdemme Ruotsin mallille ja pienennämme miehistömäärää olennaisesti. Se tulee näkymään varuskuntien sijoittumisessa. Silloin on ihan turha lähteä itkemään kokoomuksen perään siinä, että me olisimme jotenkin vastustaneet alueellistamista. Varuskunnilla on hyvin tärkeä merkitys tässä.

Viimeisenä asiana tuon esille Naton. Se on kipeän kuuloista, millä lailla Natoa vastustetaan tässä salissa. Kun ed. Laakso muun muassa irvailee Naton humanitaarisuudelle, niin kysyi-sinpä, liittyisimmekö me samoilla argumenteil- la YK:hon nykyisin. Sanoisin, että varmasti yhtä lailla irvailua löytyisi epäonnistumisista YK:nkin suunnalla.

Salissa vasemmisto muistuttaa Venäjän uhasta naapurissamme. Olemmeko (Puhemies: 5 minuuttia!) me oikeassa analyysimme kanssa? Olen sitä mieltä, että Venäjä jopa hyötyisi Suomen ja Ruotsin liittymisestä Natoon. Toivon, että tästä Nato-asiasta saadaan oikea keskustelu käyntiin, koska sen tämä maa ja suomalaiset ansaitsevat.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Itse asiassa minä, ed. Hemming, en irvaillut Natolle, vaan irvailin ulkoministeri Stubbille, koska hän yrittää valkopestä Natoa. Hän on käyttänyt kaksi puheenvuoroa Naton mittavista humanitaarisista operaatioista, ja niissä ei ole toden häivää lukuun ottamatta Pakistania.

Kun olen käynyt Natossa tutustumassa tähän Naton toimintaan, niin lähtökohtana on ollutkin se, että Nato ei pyri kehittämään itsestään humanitaarista organisaatiota, koska sen tehtävät ovat kokonaan muut. Sen takia on aika outoa, että meillä on ulkoministeri, joka luulee ehkä, ehkä hän kuvittelee, että Nato on mukana tällaisissa humanitaarisissa operaatioissa, vaikka ei olekaan. Kaikkein huvittavinta tämä on tietenkin tsunamin osalta, jossa Naton panos jäi noin 6 miljoonaan euroon. Kysymyshän on vain ulkoministeri Stubbin osalta tällaisesta Naton valkopesusta.

Joskus myöhemmin tulen kertomaan sitä, miten hän kertoo (Puhemies: Minuutti!) Naton olevan myös ympäristönsuojelujärjestö, mutta kerron sen myöhemmin.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ed. Laaksolta, onko kyseessä siis henkilöjahti. Siltähän tuo äsken kuulosti. On tärkeää käydä asiallista Nato-keskustelua, mutta tuo kuulosti siltä, että Natosta viis, nyt käydään ulkoministeri Stubbin lausuntojen perään.

Toivoisin, että kun keskustelemme Natosta, sen hyvistä ja huonoista puolista, olisimme siinä yhtä rehellisiä kuin muidenkin organisaatioiden kanssa, joihin me joko kuulumme tai ajattelimme kuulua tai joita te haluaisitte meidän tukevan erityisesti. Samoin toivoisin, että olisimme yhtä rehellisiä niiden maiden suhteen, joita me nostamme esiin Nato-keskustelussa. Mitä ongelmia on esimerkiksi Yhdysvalloissa? Miksi Nato liitetään niin voimakkaasti Yhdysvaltoihin? Mitä ongelmia on Venäjällä? Miksi sitä keskustelua ei voida käydä? Miksi Suomen Natoon liittyminen alistetaan Venäjän etujen ajamiseen? Miksei Suomi voi ajaa omia etujansa tässä asiassa? Miksi me ainoastaan katsomme sitä Venäjälle alisteisesti?

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selontekohan on iso ja vaikea ja monipuolinen asia. Se on tänään täällä nähty monin tavoin, ja oma puheenvuoroni yrittää sen takia ei suinkaan olla poliittinen ja mielipiteellinen vaan ottaa esille muutaman asian, joita yritän käsitellä mahdollisimman loogisesti ja analyyttisesti. Tämä sen takia, että ennemmin tai myöhemmin monissa näistä asioista, joista tänään täällä on oltu kahtakin mieltä, tässä salissa joudutaan tekemään jonkinlainen päätös. Siinä valossa koen, että tietynlaista tietoa, jota meille on aika paljonkin tuotu, ei ole kyllä käytetty hyväksi sillä lailla kuin olisin luullut ehkä etukäteen, vaikka olen nähnyt aikaisemminkin näitä selvityksiä.

Pääesikunnan päällikkö kertoi omassa lausunnossaan, että puolustustehtävien toteutus edellyttää sitä, että pitää ylläpitää jatkuvaa johtamisvalmiutta, muodostaa ajantasainen tilakuva oikea-aikaista ja ennakoivaa päätöksentekoa varten, saada ennakkovaroitus sotilaallisten sekä turvallisuus- ja uhkatilanteiden muutoksista, säädellä puolustusvalmiutta tilanteen mukaisesti ja muodostaa sotilaallisia uhkia ennalta ehkäisevä kynnys, torjua sotilaalliset uhat sekä antaa apua viranomaisille ja muulle yhteiskunnalle. Tätä en ole kuullut täällä kenenkään luettelevan.

Puolustusministeri on täällä moneen kertaan kertonut resurssien osalta, miksi tämä 2 prosentin lisäys tarvitaan. Kerrataan nyt vielä hänen valiokunnalle antamansa lausunnon loppu, jossa hän toteaa, että tilanne vuonna 2016 olisi seuraavanlainen, mikäli tätä 2:ta prosenttia ei tule. Se on vaan hyvä tiedostaa. Täällä vastustetaan 2 prosentin nousua ehkä hyvilläkin syillä, mutta siitä seuraa jotain, ja meillä on puolustusministeri nyt, joka kertoo, että siitä seuraa seuraavaa: sodan ajan joukkojen määrä laskee 220 000:een, alueelliset joukot jäävät puutteellisesti varustetuiksi, alueellisen puolustuksen periaatteet täytyy kokonaan tarkistella uudestaan, siis supistaa niitä, selvästi painopisteytetty valtakunnan puolustus on ainoa mahdollisuus, koko maata ei enää kyetä puolustamaan.

Eli tältä pohjalta ne, jotka vastustavat 2 prosentin ylimääräistä lisäkorotusta, tarkoittavat, että Suomea ei enää tarvitse puolustaa. Epäilen kyllä, että demareista suurin osa ei tämmöisen päätöksen takana ole, vaikka teidän puheenne ovat sen luonteisia. Lisäksi ovat nämä varuskunnan lakkauttamiset ja muut vastaavat seikat.

Kansliapäällikkö Rimpi toistaa näitä samoja asioita ihan selkeästi kirjallisessa lausunnossaan ulkoasiainvaliokunnalle. Ellei 2 prosentin tasokorotusta tule, kaikki nämä seikat toteutuvat yhtäpitävästi edellisten kanssa. Aika mielenkiintoista on, että poliittisesti täällä sanotaan, että ne pitää tarkastella erikseen, ei sillä ole mitään arvoa, tuo on uhkausta, tai muuta vastaavaa. Aika kevyen luokan keskustelua minusta näin vaikeassa asiassa.

Puolustusvoimain komentaja sanoo myöskin tämän saman, että suurimmat leikkaukset jouduttaisiin kohdentamaan alueellisten joukkojen kehittämisessä, ja sen vuoro alkaa vuonna 2013 jatkuen vuoteen 2016, jos ei sitä 2 prosentin korotusta tehdä.

Nämä ovat varsin selviä asioita, arvoisa puhemies, kaikkinensa, ja tähän liittyen resurssien ohella sanoisin Natosta vielä, että kun siitä ollaan täällä eri mieltä, niin mikä siinä, se on ihan hyvä asia. Mutta pyytäisin uudestaan muistamaan sen, mitä luin ministeri Jaakko Iloniemen versiona tästä. Natoon pitäisi liittyä silloin, kun ajat ovat hyvät. Ei ole mitään näyttöä, että sinne päästään enää sitten, kun on hätä kädessä. Senhän sanoo tavallinen suomalainen järkikin.

Esimerkiksi suurlähettiläs Talvitie sanoi tästä samasta asiasta myöskin, että Nato näkyy olevan varsin ongelmallinen Suomelle. Selonteko lähtee siitä, että on olemassa vahvoja perusteita Suomen Nato-jäsenyydelle. Näitä ei kuitenkaan mitenkään yksityiskohtaisesti perustella, mikä tuntuu ihmeelliseltä. Eli hänellä on vähän erilainen näkökulma tähän samaan asiaan. Siis päätös jätetään meillä valtiojohdon kautta tekemättä.

Ehkäpä tähän loppuun sitten siteeraan vielä europarlamentaarikko Lasse Lehtistä, joka oli meillä valiokunnassa myöskin kuultavana. Hän lopetti oman lausuntonsa sanomalla: "Selonteon sanamuotojen perusteella meille suositellaan kaikkea puolustusyhteistyötä, tapahtui se sitten Naton kumppanina, EU-maiden välisenä tai Pohjoismaiden kesken. Se voi olla käytännön ohje tilanteessa, jossa tasavallan poliittinen johto on joko haluton tai kyvytön tekemään päätöstä pyrkiä siihen pöytään, jossa jo 95 prosenttia eurooppalaisista istuu ja jossa päätetään Suomenkin turvallisuuteen liittyvistä asioista."

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on käännekohdassa, kun pitkään jatkunut ulkopoliittinen konsensus on haluttu murtaa. Suomen puolustus on koko kansakunnan yhteinen asia, joka tuo samalla varmuutta kansalle ja kansalaisille. Tästä syystä tavoite koko maata kattavasta alueellisesta puolustuksesta ja yleisestä asevelvollisuudesta on erittäin perusteltu ja kannatettava.

Selonteko ja analyysi turvallisuustilanteista toi hyvin esille päätelmän, jossa todettiin, että mitään erityistä sotilaallista uhkaa ei ole nähtävissä. Valitettavasti viivytykset erimielisyyksistä johtuen ovat pitkittäneet koko selontekoprosessia. Kun parlamentaarinen ohjausryhmä sai työnsä päätökseen alkukesästä 2008, kesti selonteon valmistuminen seuraavan vuoden alkuvuoteen. Nyt tilanne on siis käytännössä sellainen, että toimenpiteet jäävät lähes täysin seuraavien hallitusten tehtäviksi.

Tilanne taloudessa on muuttunut radikaalisti huonompaan suuntaan sen jälkeen, kun selonteon päätelmät on tehty, ja hallitus siitä huolimatta esittää seurantaryhmän linjauksesta poiketen rahoituksen runsasta lisäämistä puolustusmateriaaleihin. Monessa muussa maassa maailmassa on menty toiseen suuntaan leikaten jopa rajusti puolustusmäärärahoja tässä taloustilanteessa. Nykytason turvaaminen on jo merkittävä lisäys, jota ei ole pystytty antamaan millekään toiselle ministeriön alaiselle toiminnalle. Kun puhutaan eri toimialojen rahojen sitomisesta indeksiin, kieltäydytään siitä yleensä vedoten menoautomaatteihin, joita ei voida luoda. Nyt tämä on kuitenkin luvattu puolustukseen. Sen lisäksi on luvattu 2 prosentin automaattikorotus, joka pääministerin mielestä ei ole lainkaan ristiriitaista siitäkään huolimatta, vaikka silloin jouduttaisiin niistämään sitä rahaa muiden ministeriöitten alueelta.

Puolustusmateriaalihankinnassa on oltava pitkän ajan suunnitelmat, mutta nyt on uhkana, että näillä lupauksilla aloitetaan mittavat asevarusteluhankinnat, joita sitten joudutaan keskeyttämään tai pitäisi keskeyttää, jos taloustilanne radikaalisti heikkenee, niin kuin näyttää. Silloin joudumme vasta siihen tilanteeseen, mihin ed. Akaan-Penttilä tässä viittasi, elikkä joudumme silloin leikkaamaan varuskunnista, puolustuksesta, kertausharjoituksista, varusteista, kansainvälisestä kriisinhallinnasta. Kummalliselta tuntuu, että tässä yhteydessä ei myöskään siviilikriisinhallintaan ole tällaisia lupausautomaatteja korotuksista tehty. Näistä syistä sekä puolustusvaliokunnan lausuntoon että ulkoasiainvaliokunnan lausuntoon on jätetty sosialidemokraattien vastalause.

Kysymys Natosta on herkkä asia. Suurin osa kansalaisista vastustaa yhä edelleen ihan totaalisesti Natoa, ja seurantaryhmän kirjaus oli se linjaus, minkä takana myöskin sosialidemokraatit tässä asiassa olivat. Kysymys on turvatakuista, joiden saamiseksi pohjoismainen yhteistyö tai yhteistyö Euroopan unionin puolustuksessa on vähintäänkin yhtä pitävää ja pätevää kuin jäsenyys Natossa, sillä mitään automaattia turvatakuiden saamisesta ei ole olemassa, on sitten jäsenenä tai ei. Kaikki riippuu aina tilanteesta kriisin tai sodan syttyessä. Tämän ovat jo monet Natossa olevat maat kokeneet.

Kun selonteon lähtökohtana on laajan turvallisuuden näkökulma, ovat esitetyt toimenpiteet kuitenkin pelkästään puolustuspoliittisia. Tämä on huomioitava, kun valmistellaan seuraavaa selontekoa. On erittäin hyvä, että kaikesta hässäkästä päästiin ja selonteko nähdään yhä pätevänä toimena, niin että koko eduskunta pääsee asiasta keskustelemaan. Tämän lisäksi voivat tulla sitten ajankohtaisista asioista vaikkapa pääministerin ilmoitukset, jos on päivitettävää.

Seuraavassa selonteossa on otettava myös paremmin käsiteltäväksi yleisen asevelvollisuuden asema ja sen muoto. Kuten komentaja Kaskealakin on esittänyt, tarvitsemme uudenlaisen järjestelmän, niin että pelkästään nykyinen siviilipalvelus- ja asevelvollisuusmalli eivät ole ne, joiden välillä valitaan, vaan olisi mahdollisuus valita, millaisella muodolla halutaan maata erilaisten kriisien yhteydessä olla puolustamassa, ja saada näin kaikkien meidän nuorten miesten osaaminen parhaalla mahdollisella tavalla hyödynnettäväksi ja käyttöön.

Lopuksi kannatan ed. Eero Heinäluoman tekemää esitystä sosialidemokraattisen vastalauseen kannanotosta näitten molempien kohtien osalta.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olisin kysynyt edelliseltä puhujalta, että jos Natolla ei ole minkäänlaisia turvatakuita, jos ne eivät ole mistään kotoisin, niin miten ihmeessä te sitten vastustatte. Mitä järkeä siinä on vastustaa, jos Naton turvatakuilla ei ole mitään merkitystä? Siis jos se on ihan samanlaista höpötystä kuin EU:n turvalauseke, yhteissopimusvelvoite, niin mitä varten te vastustatte sitten? Minä nyt haluan kysyä. Te sanoitte näin omassa puheenvuorossanne.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillähän lukee siinä linjauksessa, jonka me olemme hyväksyneet, että jätämme yhä edelleen auki sen mahdollisuuden joskus hakea, jos näemme sen järkeväksi ja tarpeelliseksi, mutta jos myös ed. Ukkola on sitä mieltä, että turvatakuita ei ole saatavissa Naton kautta, niin hän on sosialidemokraattien kanssa samoilla linjoilla (Ed. Ukkola: En ole!) todistamassa sen, että mitään syytä liittyä Natoon ei siis todellakaan ole. (Ed. Ukkola: Enhän minä sitä tarkoittanut!) — Sillä lailla te sanoitte.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! Sekä valtioneuvoston selonteossa että ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä kiinnitetään huomiota kriisinhallinnan kehittämiseen. Tämä on positiivista, sillä oikein kohdentuvilla kriisinhallintaoperaatioilla Suomi voi vaikuttaa rauhanrakentamiseen ja demokratian edistämiseen. Tarvitsemme sekä sotilaallista kriisinhallintaa konfliktien rauhoittamiseksi että myös siviilikriisinhallintaa vakauden ylläpitämiseksi ja elinolosuhteiden parantamiseksi. Suomella on pitkät perinteet molemmista, eivätkä ne ole toisilleen vastakkaisia.

Suomen on kuitenkin syytä pohtia, mitkä ovat ne tavoitteet, joita haluamme edistää lähettämällä joukkojamme kriisialueille. Vaikka rauhanturvaamisen perinteet ovat pitkät, ei kunnollista keskustelua tavoitteista ole käyty.

Tulevina vuosina Suomen kriisinhallinnan painopisteet tulevat olemaan Afganistanissa sekä Kosovossa, mutta myös merioperaatioon osallistumista Somaliassa harkitaan. Näiden operaatioiden luonne on muuttunut. Ne ovat yhä vaativampia ja pitkäkestoisempia, ja ne aiheuttavat uudenlaisia haasteita niin kalustolle kuin niihin osallistuvalle henkilöstöllekin. Kuitenkin rauhanturvaoperaatioihin hakeutuvien määrä on laskenut 2000-luvulla, joskin tilanne on hiukan korjaantunut näihin korvauksiin tehtyjen korotusten jälkeen. Silti edelleenkään ei olla sellaisessa tilanteessa, jossa hakijoista muodostuisi monipuolinen eri ammattialoja muodostava joukko. Perinteisesti juuri eri alojen osaajien hakeutuminen rauhanturvatehtäviin on ollut suuri etu ja Suomen etu.

Arvoisa puhemies! Selonteon mukaan siviilikriisinhallinnan asiantuntijoiden määrää aiotaan tulevaisuudessa kasvattaa merkittävästi nykyisestä 150 henkilöstä. On erittäin positiivista, että ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä kiinnitetään erityistä huomiota naisasiantuntijoiden määrän lisäämiseen. Kyse ei ole ainoastaan suomalaisnaisten tasa-arvon edistämisestä. Sotien luonteen muuttumisen seurauksena terroriteot siviiliväestöä kohtaan ovat yleisiä. Esimerkiksi seksuaalinen väkivalta on monissa konflikteissa näytellyt suurta osaa siviiliväestöön kohdistuvassa sodankäynnissä. Sen seurauksena traumat ovat syvät vielä vuosien jälkeen ja luottamuksen rakentaminen on äärimmäisen vaikeaa. Pysyvän rauhan rakentamisen kannalta on tärkeää, että siviiliväestön kokemiin raakuuksiin annetaan apua ja että tekoihin syyllistyneet saavat rangaistuksensa tuomioistuimissa. Uhrien kokemusten purkamiseksi tarvitaan hyvin koulutettuja asiantuntijoita, joille naiset voivat antaa todistajanlausuntonsa. Kovia kokeneet uhrit eivät yleensä pysty kertomaan eivätkä halua eivätkä saa esimerkiksi kulttuuriin liittyvien syiden vuoksi kertoa näistä kokemuksistaan miehille.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Vaikka selonteon lähtökohtana on laaja turvallisuuskäsite, jää sen käsittely osittain pinnalliseksi ja hajanaiseksi selonteossa, aivan kuten hallintovaliokunnan puheenjohtaja Tölli täällä aikaisemmin mainitsi. Tähän kiinnittivät huomiota myös ulkoasiainvaliokunta mietinnössään sekä hallintovaliokunta lausunnossaan. Laajan turvallisuuskäsityksen mukaisia uusia uhkia ovat esimerkiksi terrorismi, järjestäytynyt rikollisuus, joukkotuhoaseiden leviäminen, rajaturvallisuus, suuronnettomuudet sekä luonnonkatastrofit. Yhteiskunnan yhtenä perustehtävänä on kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen. Tämän vuoksi myös tässä selonteossa tulisi paremmin jatkossa käsitellä näitä kaikkia turvallisuusuhkia samanaikaisesti ja myös pohtia, mistä resurssit niihin vastaamiseksi saadaan ja miten vastuut jaetaan. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa monia näistä toki käsitellään poikkihallinnollisesti, mutta mielestäni laajan turvallisuuskäsityksen tulisi heijastua paremmin myös tähän keskeiseen turvallisuutta käsittelevään selontekoon.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen asema puolustuspoliittisena ja kansan kokoon nähden myöskin maantieteellisenä tyhjiönä EU:n koillisrajalla ei ole asema, johon meidän tulee jäädä. Siksi tarvitsemme taloudellista, koulutuksellista, toiminnallista ja materiaalista yhteistyötä alueemme turvaamiseen. Yksi syy, joka lisää epävakautta myös EU:n ja Suomen lähiympäristössä, on tämän hetken taloustilanne. Pohjoismainen yhteistyö, EU:n ja YK:n todellinen vaikutusvalta, EU:n turvatakuut tai voima puolustus- ja kriisinhallintatoiminnassa ovat hyvä toimintaympäristö. Ne eivät kuitenkaan riitä maamme puolustamiseen; siksi tarvitaan yhteistyökumppani, jolla on aidosti kykyä olla tukena ja joka auttaa myös uhkien etukäteisanalysoinnissa.

Kuten ed. Tennilä täällä salissa jo sanoi, yhteiskuntarauha tehdään parantamalla kansan hyvinvointia huolehtimalla työttömistä, köyhistä jne. Olen samaa mieltä, ja juuri siksi olen huolissani maamme asemasta yhä vahvemmaksi kasvavan ja yltiöuhoavan sekä historiaa poikkeuksellisesti tulkitsevan patrioottisen suurvaltion vierellä, kansan hyvinvointi kun ei siellä näytä olevan prioriteettilistalla ensimmäisten joukossa.

Arvoisa puhemies! Venäjä liittolaisineen suunnittelee yhteisen ilmapuolustusjärjestelmän luomista Naton ja Kiinan rajalle. Kolme alueellista ilmapuolustusjärjestelmää kehitetään yhteistyössä Valko-Venäjän, Armenian ja Keski-Aasian yhteistyömaiden kanssa. Huolimatta maansa infrastruktuurin ja kansalaisten hyvinvoinnin epätasa-arvoisuudesta sekä taloustaantumasta johtuvasta lisäkurjistumisesta aikoo Venäjä myös vahvistaa armeijaansa, lapsikadettien koulutusta, patrioottinuorison toimintaa. Sotalaivastoa aiotaan laajentaa rakentamalla nykyisen lentotukialuksen seuraksi lisää laivastovoimaa vartioimaan kaikilla merillä maan kansalaisten turvallisuutta ja etuja. Venäjän geopoliittinen asema ja kansalle annettujen johtajien hallintotapa sekä talous-, yhteiskunta- että sotilasasioissa on jo nyt osoittanut maailmalle toiminta-arvonsa ja ikävä kyllä myös sen, miten se ymmärtää korruption, kansainväliset sopimukset ja miten se haluaa ratifioida tai noudattaa niitä. EU:n tahto pitää Venäjä tasa-arvoisena ja tasaveroisena kumppanina vaikeutuu, kun Venäjä nykytoiminnallaan haluaa itse eristää itsensä muusta maailmasta.

EU:n ja uuden Euroopan parlamentin pitäisikin ottaa nykyistä selkeästi aktiivisempi ote suhteessa Venäjään ja sen talous- ja varustelutyökaluihin, ei pelkästään ympäristöasioihin. Viisumivapaus ja energiariippuvuuden lisääminen Venäjästä on mielestäni toistaiseksi tyhmyyttä. Kaasuhanat ja kaasun hinta ohjautuvat kuitenkin loppupeleissä Moskovasta, oli taloustilanne mikä tahansa. Itämeren kaasuputket antavat myös sotilastoimintaa hyväksytymmän oikeutuksen tuoda sota-alukset Suomenlahdelle valvomaan putken turvallisuutta, toivottavasti toimimaan myös öljykatastrofin siivouksessa ja varsinkin maksamisessa.

Arvoisa puhemies! Puolustustahdon, kriisinhallinnan, kansalaistaitojen ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen perinne on oman kansamme vahvuus sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Maamme geopoliittinen asema vaatii energiaomavaraisuutta sekä omissa käsissä olevan len-to-, meri- ja rautatiekaluston yhteiskuntatoimintojen ja kaupan varmistamiseksi. Tämän ymmärtäminen ja toimintasuunnittelu edellyttävät kaukonäköistä, realistista uhkakuvaennakointia ja kansalaiskeskustelua. Puolustuspoliittinen selonteko on tässä asiassa erinomainen työkalu ja vuotuinen 2 prosentin puolustusbudjettikorotus välttämättömyys.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! I remissbehandlingen uttalade jag den besvikelse som vi upplever i Österbotten på grund av att försvarsmakten fortsätter att minska sin verksamhet och närvaro i området. Enligt redogörelsen kommer militärlänets och stabens ställning att försvagas.

Jo lähetekeskustelussa ilmaisin pohjalaisten huolen siitä, että Puolustusvoimien toimintoja supistetaan jatkuvasti alueellamme. Tällä kertaa muutetaan Pohjanmaan sotilasläänin esikunta aluetoimistoksi. Aluetoimistolla ei tule olemaan samaa statusta sijoituspaikkakunnalla kuin sotilasläänillä on perinteisesti ollut. Tämän ulkoasiainvaliokunta toteaakin mietinnössään.

Vi inser naturligtvis att militärlänets ställning kommer att försvagas och att detta till någon del också kommer att påverka personalen.

Mutta tyydytyksellä totean, että ulkoasiainvaliokunta painottaa sitä, että kun aluetoimistoihin siirrytään, on nykyistä henkilövahvuutta pidettävä miniminä. Tämä pätee erityisesti Vaasan aluetoimiston osalta, koska sen toiminta-alueeseen kuuluu kolme eri maakuntaa, poikkeuksellisesti näin, ja lukumäärällisesti suuri joukko kuntia. Tämä aiheuttaa muun muassa kutsuntojen yhteydessä normaalia enemmän työtä. Tämän lisäksi on otettava huomioon, että Pohjanmaan aluetoimiston on palveltava molemmilla kotimaisilla kielillä ja sellainen henkilökunnan kielitaito on varmistettava jatkossakin.

Tätä taustaa vasten minua huolestuttavat alustavat tiedot siitä, että Vaasan aluetoimistoon on sittenkin suunniteltu huomattavaa henkilökunnan supistamista jo ennen kuin eduskunta on hyväksynyt parhaillaan käsittelyssä olevan mietinnön. Asia on valmisteltu ulkoasiainvaliokunnan kannan vastaisesti.

Pohjanmaan esikunnassa on toiminut 22 henkilöä, mutta sen oman arvioinnin mukaan tehtävät voitaisiin kuitenkin hoitaa 18 henkilön toimesta hyvällä organisoinnilla. Alustavien tietojen mukaan suunnitelmissa on kuitenkin puhuttu vain 15—16 henkilön vahvuudesta. Viittaan edelleen valiokunnan näkemykseen minimivahvuudesta.

Nyt puutun tärkeään periaatteeseen, eli sopiikin kysyä, mikä painoarvo tällaisella eduskunnan mietinnöllä on. Tällä kertaa on kyse ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä. Minkälainen painoarvo tällaisella mietinnöllä on, jos operatiiviset, toimeenpanevat viranomaiset toimivat tällä tavalla, johon viittaan, eli ennenaikaisesti laaditaan omat suunnitelmat, jopa eduskunnan tahdosta poikkeavalla tavalla?

Till slut så fattas det bara att även Österbottens militärorkester flyttas bort från Vasa.

Eli puuttuu nyt vain, että myös Pohjanmaan sotilassoittokunta siirretään muualle.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nordman kiinnitti tärkeään kysymykseen huomiota. Myös puolustusvaliokunta kuuli asiantuntijoita tässä asiassa, ja kävi selville, että kun suunnitelman mukaan sotilasläänien muuttaminen aluetoimistoiksi toteutettaisiin ensi vuoden alusta, tämä on erittäin nopea aikataulu. Kun tämä selontekomenettely on myöhästynyt vähintään puoli vuotta alkuperäisestä, niin nyt jäljelle jäävä aika näyttää jäävän todella lyhyeksi. Valiokunnassa kyllä, vaikka sitä ei suoraan kirjattu tänne lausuntoon, lähdettiin ajatuksesta, että kun pitää hoitaa hyvää henkilöstöpolitiikkaa, jota kaikki osapuolet edellyttävät ja johon on sitouduttu, niin olisi syytä miettiä, pitäisikö vähintään tätä suunnitelman toimeenpanoa siirtää vuodella.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomessahan on perinteisesti suhtauduttu turvallisuus- ja puolustusasioihin vastuuntuntoisesti ja harkitusti. Käsittelyssä oleva selonteko jatkaa samalla hyvällä linjalla. Tässä vaiheessa on hyvä katsoa tulevaisuuteen siltä osin, että jos selontekokäytäntöä jatketaan, olisi se ajoitettava hallituskauden alkuun. Lisäksi on muistettava, että turvallisuusympäristössämme voi tapahtua nopeitakin muutoksia, joihin nykyinen, kerran neljässä vuodessa tehtävä selonteko on liian raskasvetoinen. Aktiivista puolustus- ja turvallisuuspolitiikan päätöksentekoa voi enemmän hyödyttää esimerkiksi tasaisin väliajoin käytävä ajankohtaiskeskustelu.

Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä kysymyksistä on kansallisen puolustuksemme rahoitus ja resurssit. Selonteon yhteydessä olemme pohtineet vakavasti sitä, miten paljon rahaa voidaan käyttää Suomen puolustukseen. Puolustusbudjetti tarvitsee kipeästi 2 prosentin vuosittaisen korotuksen, jotta selvitään kustannustason noususta ilman organisaatiomuutoksia ja varuskuntien lakkauttamisia. Tällä summalla pystytään myös kehittämään Puolustusvoimien toimintaa tasapainoisesti. Jos tuo rahoituksen taso laskee finanssikriisin vaikutuksesta, on meidän tehtävä perinpohjainen selvitystyö kustannusten alentamisvaihtoehdoista. Esimerkiksi kiinteistökulut lohkaisevat aimo annoksen puolustusbudjetista. On syytä miettiä tarkkaan, millaisia vuokrantuottotavoitteita Puolustusvoimien käytössä oleville kiinteistöille laitetaan.

Herra puhemies! Itämeren alue on meille merkittävä kuljetusreitti ja kaupankäynnin väylä. Lisäksi sillä on tärkeä turvallisuuspoliittinen merkitys. Venäjälle ja sen kauppakumppaneille on erityisen tärkeää pitää Itämeren kuljetusväylä avoinna ja toimivana. Yhteistyön myötä aseellisen konfliktin uhka alueella vähenee huomattavasti. Kasvavan liikenteen mukanaan tuomat onnettomuusriskit ovat sen sijaan varteenotettava turvallisuusuhka kaikille alueen maille. Suomen osallistuminen alueen turvallisuuskehitykseen on mielestäni luonnollista ja tärkeää. Maamme tulee olla aktiivisesti mukana ainakin yhteisen ilma- ja merivalvontakuvan eteenpäinviemisessä.

Itämeri-yhteistyö limittyy sujuvasti myös Venäjä-yhteistyöhön. Suomelle Venäjä on naapurimaa, jonka kanssa on ylläpidettävä tiiviitä taloudellisia suhteita ja toimivaa viranomaisyhteistyötä. Suomen Venäjä-osaamista on vaalittava, sillä se on vahvuutemme myös Euroopan unionissa. Lisäksi Venäjän tarjoamat mahdollisuudet kasvavat jatkuvasti. Venäjä on kasvattanut taloudellista merkitystään panostamalla satamiin ja logistiikkaan. Pian on myös mahdollista, että suuri osa Euroopan tarvitsemasta energiasta kulkee Itämeren pohjaan suunnitellun kaasuputken kautta. Suomen Venäjä-strategiaa on täsmennettävä ja suhteita on vahvistettava erityisesti kauppakumppanuutta painottaen.

Arvoisa puhemies! Suomessa on keskitytty laajaan eurooppalaiseen yhteistyöhön, yhteistyöhön potentiaalisten turvallisuusuhkien torjunnassa. Myös Naton turvallisuutta ja vakautta ylläpitävä vaikutus on huomioitava Suomen turvallisuuspolitiikassa. Laaja-alainen yhteistyö Naton ja EU:n kanssa ei ole Suomen etujen vastaista, päinvastoin. Jäsenyys EU:ssa tai mahdollisesti Natossa ei kuitenkaan koskaan vähennä omaa vastuuta turvallisuudestamme. Vahva kansallinen puolustus on edelleen välttämätön. Siksi on tärkeää pitää yllä suomalaisten maanpuolustustahtoa ja vahvistaa Puolustusvoimien positiivista julkisuuskuvaa.

Pohjoismaisen kumppanuuden merkitys painottuu erityisesti materiaaliyhteistyön mukanaan tuomiin mahdollisuuksiin. Puolustusmateriaalit ovat kallistuneet viime vuosina. Yhteisten huolto- ja materiaalihankintojen kautta voimme saada aikaan tärkeitä säästöjä. Tulevaisuudessa Suomi joutuu kovan paikan eteen esimerkiksi silloin, kun lentokalustoamme täytyy uusia. Erikoistuminen vain tiettyihin puolustuksen osa-alueisiin voi olla varteenotettava vaihtoehto tulevaisuudessa, jos resurssit eivät kerta kaikkiaan riitä kaluston uusimiseen. Huomioitava on tietysti tänään se, että Pohjoismaiden puolustusvoimilla on erilaisia painopisteitä. Erilaiset statukset suhteessa Natoon ja EU:hun myös hankaloittavat roolien erikoistumista, mutta yhteistyöhön voidaan pyrkiä siitä huolimatta.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ed. Karhuvaaran puheenvuoroa, jäin miettimään, onko hänen käsityksensä Venäjästä laajasti jaettu kokoomuksen piirissä. Mutta nyt kun kuuntelin ed. Paajasen puheenvuoron, niin totean, että näköjään erilaisia lähestymiskulmia on. Minusta ed. Paajasen lähestymiskulma on se, joka tässä salissa hyvin laajasti jaetaan, ja myös puolustusvaliokunta käsitellessään Venäjää totesi muun muassa näin, että Venäjä ei muodosta Suomelle sotilaallista uhkaa, Suomi on Venäjälle hyvä naapuri ja tärkeä kauppakumppani.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Selonteon lähtökohta on se, että Suomeen ei arvioida kohdistuvan sotilaallista painostusta tai voimankäyttöä ilman, että se olisi osa laajempaa kansainvälistä konfliktia.

Käsittelyssä olevasta selonteosta käy hyvin ilmi se, että Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka kytkeytyy ulkopolitiikkaan, ja se, että Suomi on riippuvainen globaalimaailman tapahtumista ja olosuhteista.

Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan keskeisimmät tehtävät ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen. Omien perusarvojen puolustaminen edellyttää monenkeskisen yhteistyön edistämistä. Suomen on jatkossakin huolehdittava omasta uskottavasta puolustuksestaan ja osallistuttava kehittyvään eurooppalaiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Euroopan unionin jäsenyys on Suomelle perustavan laatuinen turvallisuuspoliittinen valinta ja myös väylä ulkosuhteiden hoitamiseen. Valtaosa EU:n jäsenmaista on järjestänyt puolustuksensa Naton kautta, ja tämä edellyttää myös Suomelta aktiivista Nato-politiikkaa. Suomen on ylläpidettävä mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä, jos katsomme jatkossa haluavamme osallistua tasavertaisena liittokunnan päätöksentekoon. Tällä hetkellä olemme mukana Nato-yhteistyössä lähes kaikilla tasoilla mutta vaikutusmahdollisuutemme ovat rajoitetut ilman jäsenyyttä.

On ollut mielenkiintoista seurata tänään Natoon liittyvää kriittistäkin keskustelua. Itselläni ei ole ongelmia selonteon linjausten suhteen, vaan päinvastoin tiukempikin Nato-myönteisyys olisi paikallaan.

Oman puolustuksemme takaaminen edellyttää yleistä asevelvollisuutta. Vallitsevasta taloustilanteesta huolimatta on syytä yhtyä selonteon näkemyksiin rahoituksen turvaamisesta. Nykyisen tasoinen puolustus edellyttää täysimääräisen indeksin päälle tulevaa 2 prosentin korotusta vuodesta 2011. Vain tällä linjauksella voidaan turvata uskottava puolustus ja varuskuntien säilyminen. Varuskuntien sijaintipaikkakunnilla työllistävä vaikutus on usein elintärkeä tekijä.

Arvoisa puhemies! Selonteossa kartoitetaan Suomen toimintaympäristö ja erilaiset uhat monitahoisesti. Sekä puolustusvaliokunta että ulkoasiainvaliokunta kiinnittävät kuitenkin huomiota arktisten alueiden kehityksen käsittelyn pintapuolisuuteen. Tähän on helppo yhtyä.

Arktisten alueiden kasvava merkitys on syytä jatkossa tiedostaa paremmin myös Suomessa. EU:n valmistelema arktisen alueen politiikka osoittaa kasvavan mielenkiinnon kohdistuvan näille alueille eikä vähiten energiavarojen takia. Tässä yhteydessä Suomen olisi voimakkaasti painotettava yhtymäkohtia pohjoisen ulottuvuuden politiikkaan.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Karvo toi julki reilusti oman Nato-myönteisen kantansa. Viittaan Maanpuolustuskorkeakoulun selvitykseen ja siinä käsiteltyyn Suomen mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen ja sen vaikutukseen yleiseen asevelvollisuuteen ja aluepuolustusjärjestelmään, johon on ottanut kantaa aikoinaan myöskin puolustusministeri Kääriäinen. Kysynkin ed. Karvolta, kuinka hän ajattelee käyvän Ivalon rajakomppanialle, Sodankylän jääkäriprikaatille, Tervolan varikolle tai vaikkapa Rovajärven ampumaharjoitusalueelle Suomen Nato-jäsenyyden myötä. Kuinka moni näistä yksiköistä jatkaa, ja mitkä esimerkiksi Rovajärven käyttötarkoitukset sen jälkeen olisivat?

Nythän maakuntakaavassa, mikä hyväksyttiin tiukan väännön jälkeen, Puolustusvoimat haki mahdollisimman suuren liikkumatilan omille tarpeilleen, ja kysymys kuuluu, kun perustelut olivat, että halutaan käyttää uusia ja järeämpiä aseita: ovatko ne uudet ja järeämmät aseet sitten suomalaisia aseita, vai käyttääkö niitä joku muu maa tai liittouma sillä alueella?

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maanpuolustuksen suunnittelukunnan tekemän selvityksen mukaan suurin osa suomalaisista haluaa, että Suomi pysyy sotilaallisesti liittoutumattomana, ja minusta näissä turvallisuus- ja puolustuspoliittisissa avauksissa on kyllä kansan mielipidettä kuunneltava hyvin tarkkaan. Olen hieman hämmästynyt siitä, että kokoomuksella näyttävät rivit olevan hieman hajallaan tämän asian suhteen. Toisaalta ymmärrän, että jokainen voi oman mielipiteensä tuoda julki. Mutta kun kansallisesta puolustuksesta puhumme, niin olisi äärettömän tärkeätä, että me löytäisimme yhteisen sävelen, miten me kehitämme pitkäjänteisesti puolustusta, ja sitä taustaa vasten minusta tämmöisiin hyvin radikaaleihin irtiottoihin ei olisi nyt varaa.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En voi myöskään muuta kuin ihmetellä sitä, miksi kokoomuskansanedustajien rivit ja paikoitellen jopa ministerijoukonkin rivit ovat hyvin sekaisin siitä, aiotaanko pitää jatkossakin Suomi sotilaallisesti liittoutumattomana vai ei. Tämä äskeinen puhe todistaa sen, että kokoomuksella tuntuu olevan missiona ainoastaan käsitellä tämän selonteon yhteydessä tällaista positiivista Nato-virettä.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten todettu, tällä hetkellä olemme mukana Nato-yhteistyössä lähes kaikilla tasoilla. Sen vuoksi on syytä pitää se ovi aika avoinna myös jäsenyydelle, jotta pystyisimme vaikuttamaan täysipainoisesti myös tässä Nato-yhteistyössä.

Mitä tulee omaan puolustukseemme, en epäile, etteikö oma puolustuksemme edellyttäisi myöskin alueellisten varuskuntien säilymistä ottaen huomioon, että Suomi on pinta-alaltaan äärettömän suuri maa.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta luo hyvän katsauksen siihen toimintakenttään, jossa Suomen ja suomalaisten turvallisuus muodostuu.

Suomen turvallisuustilanteen kehittymistä arvioidaan selonteossa kattavasti ja realistisesti. Selonteko huomioi Suomen kannalta keskeisimmät kansainväliset turvallisuusuhkat ja Suomen lähialueiden kehityksen sekä arvioi Suomen asemaa kansainvälisessä toimintaympäristössä.

Selonteko on rakennettu laajan turvallisuuskäsitteen ympärille, joka käsittää monenlaiset turvallisuuskysymykset ja yhteiskunnan elintärkeät toiminnot. Tämä katsontakanta antaa selonteolle uudenlaisen, modernin ulottuvuuden. Turvallisuustilanteen arviointiin on otettu mukaan myös tekijöitä, jotka eivät vielä tällä hetkellä uhkaa turvallisuutta mutta joista toimintaympäristön muuttuessa saattaa koitua turvallisuusuhkia. Laaja-alaiset turvallisuusuhkat voivat johtua ihmisten aktiivisesta toiminnasta, kuten terrorismista tai sotilaallisen voiman käytöstä, tai saattavat olla tahattomia, esimerkiksi luonnonkatastrofeja.

Keskeistä mahdollisen kriisitilanteen hallinnassa on, että koko yhteiskunta on valmistautunut vastaanottamaan sen, jotta tarvittavat voimavarat saadaan tehokkaasti ja nopeasti käyttöön.

Lähialueillammekin tällaisia potentiaalisia turvallisuusuhkia on monia, esimerkiksi Itämeren lisääntyneestä laivaliikenteestä johtuvat onnettomuusriskit ja ympäristökysymykset, ihmiskauppa ja laiton maahanmuutto sekä tarttuvien tautien leviäminen.

Hyvä puhemies! Suomen ja sen lähialueiden turvallisuus on myös entistä enemmän sidoksissa globaaleihin tapahtumiin. Maailmanlaajuisesti suurimmat turvallisuusuhkat liittyvät köyhyyteen, ihmisten eriarvoistumiseen ja huonoon hallintoon, jotka poikivat epävakautta ja turvattomuutta. Kehitysyhteistyö on kysymys, josta meidän on kannettava vastuumme paitsi yhteisvastuun myös oman turvallisuutemme nimissä.

Suomen tulee jatkaa monenkeskistä kansainvälistä yhteistyötä ja edistää suomalaisia perusarvoja — ihmisoikeuksia, demokratiaa, oikeusvaltioperiaatetta, vapautta, suvaitsevaisuutta ja tasa-arvoa — kaikilla niillä foorumeilla, joihin se osallistuu: YK:ssa, Euroopan unionissa, Etyjissä, Euroopan neuvostossa, Naton operaatioissa.

Kehitysyhteistyössä oleellista on rahoituksen tarpeenmukainen kohdentaminen ja määrärahojen riittävä turvaaminen. Hallitus on sitoutunut nostamaan kehitysyhteistyömäärärahoja 0,51 prosenttiin vuoteen 2010 ja 0,7 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä, ja tästä lupauksesta sen on pidettävä kiinni.

Arvoisa puhemies! Me emme enää tyydy siihen, emme voi tyytyä siihen, että pystymme turvaamaan kansalaistemme turvallisuuden oman maamme rajojen sisäpuolella. Muuttuva ja globalisoituva maailma luo jatkuvasti uudenlaisia uhkia, jotka voivat horjuttaa myös oman yhteiskuntamme turvallisuutta. Siksi meidän on osallistuttava aktiivisesti kehityksen tukemiseen ja turvallisuuden rakentamiseen maailmanlaajuisesti.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka minun tehtäväni ei olekaan selvittää, mikä on kokoomuksen kanta Natoon, niin minä voin kuitenkin seurakunnalle lukea puoluekokouksen päätöksen. EU-kannanotossa, johon myös tämä liittyy, sanotaan Natosta seuraavaa: "Kokoomuksen mielestä jäsenyys Natossa vahvistaisi Suomen turvallisuutta ja kansainvälistä asemaa. - - Suomen tulee osallistua eurooppalaisen turvallisuuden rakentamiseen täysipainoisesti sekä EU:n että Naton kautta."

Herra puhemies! Minun oma kantani on — minä järkytän seurakuntaa tietenkin, demareita, mutta minun oma kantani on — että Suomen täytyy liittyä Natoon, ja siksi minä sanonkin heti: (Ed. Kuoppa: Siinä se sotarumpu soi!) Suomen täytyy liittyä Natoon oman turvallisuutensa takia. Kun lukee tarkasti niin tämän turvallisuuspoliittisen selonteon kuin siitä annetun mietinnönkin, niin sehän ei muuta yhtään mitään. Se on hyvin hieno, tasapainoinen, kaikin puolin korrekti, ja en ymmärrä, mistä demarit ja vasemmisto ovat järkyttyneet, kun siinä ei nyt oteta yhtään mihinkään mitään uutta kantaa. Se on samanlainen kanta kuin oli silloin aikaisemminkin. Jos tämä järkyttää ihmisiä, niin sitten niiden ihmisten sisälmykset ovat kyllä järkyttyneet jostain muusta. Tämän ei pitäisi kyllä järkyttää. Mutta Suomen kansan tulisi kyllä järkyttyä siitä tilanteesta, että Suomi ei edelleenkään ymmärrä, meidän poliittiset päättäjät eivät edelleenkään halua tehdä niitä ratkaisevia päätöksiä, joita Suomen pitäisi tehdä. Meidän turvallisuutemme takeeksi ei riitä Euroopan unioni eikä siihen liittyvä turvallisuuslauseke sen takia, että se on aivan yhtä tyhjän kanssa. Joku auttaa ja joku ei auta ja todennäköisesti ei kukaan auta, jos oikein paha tilanne sattuu.

Miksi Nato-jäsenyys tarvitaan? Syy on se, että siinä on tämä kollektiivisen turvallisuuden 5 artikla, joka antaa turvallisuuslauseketakeen, eikä sitä tarvitse sen enempää miettiä. Sitä on yhden kerran käytetty, ja se oli tietenkin silloin, kun terroristit hyökkäsivät Amerikan suurimpiin rakennuksiin, mutta sitäkään ei silloin sitten käytetty terroristeja vastaan. Mutta Suomen kannalta on tärkeää, että meillä olisi jonkinlainen mahdollisuus, jos tilanne kärjistyy. Ja tämä analyysi tästä, minkälainen meidän lähialueen tilanne on, on minusta heppoinen. Siinä on toki huomattu ja sanottu, kerrottu, miten Venäjä on muuttunut 1990-luvulta: se yrittää tehostamalla ja tiivistämällä ja koventamalla politiikkaansa paikata omaa suurvalta-asemaansa, jonka se 1990-luvulla menetti. Mutta ei ole ollenkaan kerrottu sitä, mitä se vaikuttaa Suomeen.

Ed. Karhuvaara toi esille justiin sen, mitä se saattaa vaikuttaa. Se saattaa vaikuttaa tämän tyyppisissä ratkaisuissa kuin esimerkiksi Itämeren kaasuputki, että sinne tulee sota-aluksia. Minä toin esiin aikaisemmassa puheenvuorossa Itämeri-selonteon yhteydessä toisen vaaran. Ja se vaara on se, että Suomelta vaaditaan tukikohtia, jotta Venäjä voi pitää huolta siitä omasta kaasuputkestaan. Täytyy muistaa, että kaasunvienti Eurooppaan on Venäjälle äärimmäisen tärkeä asia. Kaasunviennistä, öljynviennistä 85 prosenttia menee Eurooppaan. Kuitenkin Venäjän taloudellinen mahti on vaan 3 prosenttia ja Euroopan unionin 30 prosenttia. Ja kaikesta tästä huolimatta ei saada vakautetuksi Venäjän ja Euroopan unionin välistä suhdetta. Ei saada sitä yhteistyösopimusta aikaan, mistä on neuvoteltu jo vuositolkulla. Kyllä Georgian sota osoitti, että meidän lähialueella on turvallisuusvaje ja olisi jo aikoja sitten pitänyt tehdä jotakin. Mutta kuten ed. Akaan-Penttilä sanoi, joko poliittiset päättäjät eivät ole ymmärtäneet tai eivät sitten ole halunneet tehdä niitä ratkaisuja, mitä tulisi tehdä.

Tähän keskusteluun sinänsä, Nato-keskusteluun, on tullut uusi elementti, jonka puhemies Sauli Niinistö toi muutama päivä sitten Helsingin Sanomien haastattelussa. Siinähän ideana oli se, että Suomi liittyy vaivihkaa Natoon, elikkä jos Euroopan unioni kaikkinensa liittyisi Naton jäseneksi, niin silloinhan Suomi olisi Naton jäsen eikä mitään muuta tarvittaisi. Mutta sepä ei taida onnistua näin helposti sen takia, että Euroopan unionin jäsenmaista 21 on Natossa eivätkä ne nyt välitä tuplajäsenyydestä. Tämän sinänsä hyvän idean huono puoli on se, että se ei taida onnistua justiin siksi, että enemmistö EU-jäsenmaista on tällä hetkellä Naton jäseniä.

Toinen asia. Suomen kannalta tärkeä asia minun mielestäni on se, että meidän pitäisi kyllä tiivistää pohjoismaista turvallisuus- ja puolustusyhteistyötä, ja tämä asia on minusta menossa periaatteessa ihan hyvään suuntaan. Mutta siinäkin voitaisiin mennä sillä tavalla niin pitkälle, että voitaisiin ryhtyä ajattelemaan, että perustettaisiin nykyajan Nordek, Pohjoismaiden unioni, ikään kuin Euroopan unionin sisään. Silloin oltaisiin niin kuin vahvemmalla pohjalla siitä, että varmasti edes Pohjoismaat — jos tarvittaisiin tämmöisiä turvallisuusjärjestelyjä ja turvaa — ainakin tämän Pohjoismaiden unionin jäsenet, nykyajan Nordekin jäsenet, tulisivat meidän turvaksemme.

Sitten puuttuisin menneisyyteen. Suomen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan yksi tärkeimpiä munauksia, pahimpia munauksia on ollut se, että me (Puhemies: Aika!) luovuimme jalkaväkimiinoista. Sitä ei olisi saanut tehdä. Nyt meillä on kalliit rypälepommit tulossa tilalle emmekä pysty liittymään Oslon sopimukseen. Tässä olisi paljon aihetta, mutta aika loppuu, kuten puhemies tuolla ilmoitti. (Puhemies: Aika loppui jo 2 minuuttia sitten!)

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolan puheenvuoro oli kuin kumpujen yöstä Venäjän uhan esittelyssä. On vaikea tunnistaa, että kuitenkin eletään 2000-lukua ja meillä on naapurina Venäjä, joka on demokraattinen markkinatalousmaa, joskin kehityksensä alkuvaiheessa, mutta kuitenkin, niin kuin täällä valiokunnan mietinnössä todetaan ja keskusteluissa eri yhteyksissä on todettu, on huomattava, että Venäjä ei ole Neuvostoliitto. Venäjä on toisenlainen valtio.

Mitä tulee sitten tähän kaasuputkeen, niin kaasuputkessa on kaksi päätä: toisesta päästä tulee kaasua ja toisesta tulee rahaa kaasun lähettäjälle. Ja tässä kysytään, onko niin, että tarvitaan Venäjän sotalaivoja suojaamaan sitä putkea. Ehkä siellä tarvitaan sitten saksalaisiakin suojaamaan sitä toista päätä. Haluan tällä vain sanoa, että kyllä se on tämmöinen keskinäisriippuvuuden ilmenemismuoto, kun tällä tavalla kauppaa käydään. Minun käsitykseni tästä Venäjän tilanteesta on niin kuin peruslinjaltaan se, että keskinäisriippuvuus kasvaa ja sitoo yhteen Venäjää Euroopan kanssa.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa turvallisuuspolitiikan linjaukset ovat kestäviä ja niihin ei tarvita oleellisia tarkastuksia, toisin kuin ed. Ukkola täällä väittää. Hän käytti viisi ja puoli minuuttia Naton kehumiseen, ja minusta se oli kyllä liikaa jo siinä kontekstissa, että tämä selonteko säilyttää Suomen etäisyyden Natoon aivan samana.

Toiseksi ed. Ukkola otti esiin henkilömiinakysymyksen. Kyllä minusta on erittäin vanhanaikaista kaipailla menneisyyteen ja olettaa, että Suomi vieläkin olisi häpeäpilkku maailmalla siinä, että me käyttäisimme henkilömiinoja puolustuksessa. Minusta se on kyllä todella vanhanaikaista politiikkaa. Itse en ainakaan voi allekirjoittaa sitä, että me toimisimme kaikkia kansainvälisiä sopimuksia ja niiden hengessä maailman yleistä tahtotilaa vastaan.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola munkin mielestä vähä toi liian voimakkaasti tuota Nato-ilosanomaa esille. Itte oon sinänsä neutraali. Mua ei sinänsä ärsytä, jääräänkö me tähän nykytilahan tai mennähänkö Natohon, mä oon sen verran suvaitsevainen. Mutta yhres asias mä vähän kyllä kallistuusin ed. Ukkolan kannalle, että jos nyt tässä ajatellahan säästöjä ja näitä ja kuitenkin todennäköisesti ei tuu sellaasta tilaa, jotta me käytetähän näitä miinoja hyväksi tai meidän pitää käyttää, niin en tiä, onko näistä jalkaväkimiinoosta ja näistä luopuminen ollut siinä mieles, vaikka kansainvälisen ytimen takia pitiki siirtyä rypälemiinoohin, mutta kyllä mä täs oon ed. Ukkolan kans hivenen samaa mieltä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin muistuttaa ed. Ukkolalle, että me olemme eläneet jo rauhan aikaa yli 60 vuotta, ja minusta se on kyllä hyvä osoitus siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme on ollut onnistunutta. Ei minusta muuhun tulokseen voi tulla.

Ed. Ukkola arvioi, että kansa ei voi ymmärtää sitä, että poliittiset päättäjät eivät ole tähän Nato-kytkentään lähteneet tämän voimakkaammin. Muistutan edelleenkin siitä, että kansan enemmistö on sillä kannalla, että tämä nykyinen asiaintila on yhteistyön mahdollistava ja yhteistyöhakuinen. Sitä yhteistyötähän tehdään laajasti, se on riittävä, ja tällä varmasti saadaan kansan näkökulmasta myös paras uskottavuus.

Kaasun vienti on Venäjälle tärkeätä, nostitte sen puheessanne esille. Minusta tuntuu, että kaasun saanti on yhtä tärkeää myös monelle Euroopan unionin maalle, ei se vienti pelkästään ole vaan myös saanti. Energiaa on jostakin saatava. Tämä on nähtävä tämmöisenä yhteiseurooppalaisena hankkeena, en voi muuta ymmärtää.

Jalkaväkimiinojen osalta nyt on todettava, että ratkaisu oli aika huono, mutta nykyiset järjestelmät, joita kehitetään, ovat tehokkaampia ja varmasti palvelevat hyvin sitä tarkoitusperää, mihin ne on tarkoitettu.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin sanoa, että kuulin juuri tämmöisen briiffauksen tästä Nord Streamin kaasuputkihankkeesta, ja Suomelle ei tule tämän putken kautta kaasua, mutta se on mahdollista, jos se erikseen sitten järjestetään — ensinnäkin tämä tiedoksi niille, jotka eivät sitä vielä tiedä, vaikka uskon, että ihmiset kyllä sen tietävät jo.

Toiseksi meille selvitettiin, että putken turvallisuutta seurataan satelliittien kautta. En kyllä tosin tiedä teknologiaa, miten satelliitit valvovat veden alla. Ja kun olin tämän putken tiimoilta keskusteluissa Berliinissä puolustusministeriössä, niin kenraalit eivät kyllä tienneet, mikä taho Saksan puolelta valvoo putken turvallisuutta. Siellä ei ollut asiaa mietitty eli siellä ei tiedetä, millä lailla putken turvallisuutta valvotaan.

Haluaisin vielä huomauttaa, että demokratian käsite on tietenkin hyvin laaja-alainen. Eri maissa, eri kulttuureissa se käsitetään varmasti eri lailla. Ehkä Venäjällä demokratian käsite on erilainen kuin täällä meillä Suomessa, ja sitten taas, kun mennään arabimaihin, se on toisenlainen: eri kieli, eri kulttuuri. Sehän on tiedossa.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Humanitäärinen oikeus ja kaikki kansainväliset sopimukset lähtevät siitä, että siviilejä tulee suojella. Jostakin syystä tässä salissa puolustuspolitiikka aina käy yli siviilien suojelun. Nimittäin käytännössä niin henkilömiinat kuin rypäleaseetkin ovat juuri niitä kaikkein tuhoisimpia siviilien silpomisaseita tällaisissa käytännön sodissa, joista meillä on paljon kokemusta maailmalta.

Kun me katsomme näitä kuvia, me kyllä moralisoimme, että voi voi, kun näin on käynyt jossakin päin maailmaa, kuinka siviileille on tällaisia kauheuksia sodassa aiheutettu, mutta kun me tulemme tänne eduskunnan saliin, niin täällähän onkin joukko puolustuspoliittisia edustajia, jotka ovat sitä mieltä, että me katsomme vieläkin menneeseen ja käytämme sellaisia aseita, jotka humanitäärinen oikeus ja kansainväliset sopimukset kieltävät. Etyjillä on iso projekti menossa rypäleaseiden kieltämiseksi tässä maailmassa, mutta meillä on vielä edustajia, jotka tarraavat menneeseen ja vielä puhuvat henkilömiinoista.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Älkää huoliko, tämä Nato-jäsenyys ei kyllä toteudu niin kauan kuin nämä ehdot ovat voimassa. Pitää olla poliittinen yhteisymmärrys, sitä ei ole nytkään, ja pitää olla kansanäänestys. No, ei sitä tämä 60 vuotta suomettunut kansa kyllä äänestä, ennen kuin johto sanoo, miten pitää äänestää. Se on niin johtajauskollista, se on niin johtajauskollista. (Ed. Korkeaoja: Luotamme kansanvaltaan!) Vuonna 1948, jos yya-sopimuksesta olisi äänestetty, kansa olisi varmasti uskaltanut äänestää sen nurin, mutta ei nyt enää. 60 vuotta se on suomettunut.

Putinin vierailu ja Georgian sota osoitti, että Venäjä ei ole oikeastaan miksikään muuttunut, ei koskaan eikä milloinkaan. (Ed. Korkeaoja: Kansa on fiksumpaa kuin ed. Ukkola luulee!) Se on samanlainen valtapyrkimyksineen kuin aikaisemminkin, että se siitä.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Keskityn puheenvuorossani Suomen tilanteeseen.

Meillä on puolustuksessa uudet uhat, terrorismi, jonka tavallaan olemme tuossa kaappausasiassa viime päivinä mediassa nähneet, globalisaatio eli riippuvuus toinen toisistamme, sitten juuri tämä, mistä puhuttiin, energiatarpeen aiheuttamat erilaiset tilanteet, energian kuljetukset jne., ilmastonmuutos, ihmisten muuttoliike ja liikkuminen, kulttuurien törmääminen jne. Myös veden tarve on mainittu tulevaisuuden uhkana, samoin ruuan tarve kaksinkertaistuu 20—30 vuoden aikana, ja ihmiset lisääntyvät noin 80 miljoonalla vuodessa maapallolla. Nämä kaikki pitää ottaa huomioon, kun turvallisuusasioita käsitellään.

Mielestäni tarvitaan nopeampaa tapaa reagoida asioihin turvallisuuspoliittisesti kuin tämä raskas selontekojärjestelmä, joka on tietenkin tähän saakka varsin hyvin järjestetty ja jossa on tehty ansiokasta työtä, kiitos siitä kaikille osanottajille ja tekijöille.

Puolustuspoliittisesti olen itse Nobelin rauhanpalkinnon saajan, presidentti Martti Ahtisaaren linjoilla käymättä sitä yksityiskohtaisesti sen enempää läpi.

Keskittyisin Patrian tilanteeseen, kun puhutaan aseteknologian nousemisesta ja puhutaan puolustusbudjetista ja määrärahojen riittävyydestä. Niistähän on mainittu mietinnön sivulla 27 ja valiokunnan kannanotoissa 2, 4, 6 sivulla 28. Olen toiminut pitkään Patria Oyj:n neuvottelukunnan jäsenenä.

Siis aseteknologia kallistuu nopeasti. Patria on ollut toimijana maailmalla niin sanotusti pieni ja pippurinen. Olen saanut keskustella eri henkilöiden kanssa ja saanut vedetyiksi yhteen seuraavia johtopäätöksiä: Jos emme pidä huolta, että Patria Land & Armament Oy pysyy pystyssä, siis jos tämä kaatuu, on todennäköistä, että Patria-konsernin mahdollisuus toimia nykymuodossa lakkaa. Se tietää lisää 500 työtöntä, joista 200 on työntekijää ja 300 on toimihenkilöä. Lisäksi välilliset vaikutukset kohdistuvat noin 200 alihankkijayritykseen. Lisäksi sillä on välillisiä vaikutuksia Hämeenlinnan talousalueeseen, tietenkin verotuloihin ja muihin maksuihin. Sen jälkeen militääriajoneuvoteollisuus ja aseteknologia häviävät Suomesta, sen osaaminen loppuu. Kriisiajan valmiuden ylläpitäminen loppuu. Humanitäärisen avun antaminen loppuu, YK-tehtävät ja Nato-operaatiot. Ja sitten yhtiön velvoitteisiin vastaaminen loppuu, ja hännänhuipuksi globaali kilpailu Euroopan ajoneuvomarkkinoilla vääristyy. Syntyy monopoliasema tietyille ulkomaalaisille yrityksille. Patrian kovimmat kilpailijayrityksethän ovat Euroopassa amerikkalaisten omistuksessa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selontekomietintö, joka kokonaisuutena on pääsääntöisesti onnistunut ja osoittaa, miten laaja turvallisuuden käsite on tänä päivänä. Myös kansallinen yksimielisyys näin tärkeään aiheeseen liittyen olisi keskeistä, ja siksi onkin valitettavaa, että hallitus on muuttanut aiempia käytäntöjä ja irtaantunut eräiltä merkittäviltä osin seurantaryhmän yhdessä hyväksymistä kirjauksista ja linjauksista, ja sen vuoksi mietintöön liittyy vastalauseita.

Selonteon lausuntokäsittely puolustusvaliokunnassa oli erittäin rakentava ja hyvähenkinen, mistä kiitos koko valiokunnalle ja erityisesti tietysti valiokunnan puheenjohtajalle Juha Korkeaojalle. Siksi olikin ällistyttävää kuunnella tovi sitten selonteon debattia, jossa paistoi kokoomusministereiden ylimielisyys sekä ministeri Häkämiehen pelotteleva ja jopa salissa kuultua keskustelua ilmeisesti aktiivisesti väärin ymmärtävä asenne.

Arvoisa puhemies! Yhdyn täysin vastalauseemme kritiikkiin liittyen Nato-kuvaukseen. Lisäkommenttina haluaisin kuitenkin todeta pelkkää mannapuuroa ja mansikkaa Nato-jäsenyydestä näkeville, ettei yhdensuuntaista yhteistyötä ole olemassa. Kuinka monta kertaa pieni Suomi voisi oikeasti sanoa ei, silloin kun meitä ei huvittaisi osallistua?

Keskityn kuitenkin tässä puheenvuorossani puolustusmäärärahojen tason nostoon.

Seurantaryhmä esitti yksimielisesti pyrkimystä säilyttää puolustusmenot nykytasollaan. Hallitus kuitenkin yllättäen liitti selontekoon puolustukselle oman raha-automaatin. On kestämätöntä, että tilanteessa, jossa maa on talouskriisissä, työllisyyskriisissä, kunnat leikkaavat peruspalveluista, terveydenhoidosta, opetuksesta, vanhustenhoidosta ja jopa ihmisten perustoimeentulo on uhattuna, hallitus syytää lisää rahaa Puolustusvoimille uusiin investointeihin. Uusien varusteluohjelmien käynnistäminen on vastuutonta nykytilanteessa. Mitä sitten tapahtuu, kun rahavirtoja seuraavan kerran katsotaan, jos, ja mahdollisesti kun, talous on edelleen tiukkaa, ellei jopa tiukempaa, onko puolustuksen raha-automaatti suljettava? Olisi todella vastuutonta, jos samaan aikaan Puolustusvoimille pyörisi raha-automaatti ja kaikkien muiden hallinnonalojen menoja leikattaisiin. Mutta miten silloin sitten päästäisiin tilauksista irti ja päästäisiinkö, ja onko se taloudellista toimintaa? Tuskin.

Valiokunnan enemmistökin on joutunut tunnustamaan, että hallituksen määrärahalisäysesitykset ovat arveluttavalla pohjalla. Valiokunnan enemmistö myöntääkin, että jos rahoituksen taso talous- ja finanssikriisin vaikutusten johdosta jää alle esitetyn, tulee puolustushallinnon selvittää tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi eri kustannusten alentamisvaihtoehtoja. Sama epäily toistui puolustusvaliokunnan lausunnossa.

Ikävää onkin, kun näyttää käyvän niin, että Puolustusvoimat saa tällä hallituksen selontekolupauksella pettävän kädenpuristuksen rahoituksesta, jota ei olekaan mahdollisuus antaa. Toivottavasti mietintöä luetaan huolella myös hankinnoista vastaavien keskuudessa, ettei näiden hallituksen unelmahötteröiden varaan käynnistetä uusia pitkäaikaisia hankintaohjelmia, joista irrottautuminen olisi myöhemmin vaikeaa.

Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus-kohdassa en huomannut sanaakaan Suomen lipun alla purjehtivien alusten tärkeydestä maamme huoltovarmuudelle. Unohtaa ei sovi, että Suomi on saari ja että vientimme sekä tuontimme, siis koko maamme elinkeinoelämä, on täysin riippuvainen merenkulusta. Tämä ihan huomautuksena.

Lopuksi haluan todeta, että on hyvä, että ulkoasiainvaliokunta kannattaa yksimielisesti selontekomenettelyn jatkamista, ja mielestäni on tärkeää, että selontekoa valmistellaan jatkossakin parlamentaarisesti.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme saaneet elää rauhan aikaa jo yli 60 vuotta. Tämä on osoitus siitä, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme on onnistunutta. Lisäksi olemme onnistuneet luomaan maallemme oikean tavan kehittyä kansakuntana. Otimme käyttöön kansanvaltaiset menetelmät, ja eri alueita kehitettiin niiden omista lähtökohdista ja tarpeista käsin. Kansakunnan turvallisuus myös jatkossa vaatii uskottavan puolustuskyvyn ylläpitoa kaikissa tilanteissa. Sotilaallisesti liittoutumattomana maana Suomi ei voi rakentaa puolustustaan ulkomaisen avun vastaanoton varaan, vaikka avun vastaanoton kriisitilanteissa tuleekin olla mahdollista.

Suomen puolustusvoimien sotilaallinen suorituskyky ja materiaalinen valmius on tällä hetkellä mielestäni kenties parempi kuin koskaan syksyn 1944 jälkeen. Viime vuosien merkittävät kalustohankinnat ja hyvin toimiva asevelvollisuusjärjestelmä antavat Puolustusvoimien jatkokehittämiseen erittäin hyvät lähtökohdat. Suomen turvallisuuspoliittista asemaa vahvistaa myös jäsenyys Euroopan unionissa sekä hyvät suhteet kaikkiin naapurimaihin.

Puolustusvoimien toimintaa tulevat ensi vuosikymmenen puolivälin jälkeen kohtaamaan merkittävät uudet haasteet. Keskeisin ongelma liittyy maavoimien kaluston merkittävään vanhenemiseen. Ikääntyvää puolustusmateriaalia ei ole mahdollista korvata täysimääräisesti. Tiivistyvä puolustuspoliittinen yhteistyö unionimaiden ja Pohjoismaiden kesken tuonee tilanteeseen helpotusta mutta ei poista perusongelmaa. Materiaalisia puutteita pyritään kompensoimaan joukkojen liikkuvuutta, tulivoimaa, omasuojaa ja johtamista kehittämällä.

Nyt täällä eduskunnassa käsittelyssä olevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa valtioneuvosto on esittänyt Puolustusvoimien pitkäjänteisen kehittämisen takaamiseksi nykyisen rahoitustason turvaamista sekä vuodesta 2011 lähtien noin 50 miljoonan euron vuosittaista lisäpanostusta puolustusbudjettiin. Lisäraha kohdistetaan erityisesti alueellisten joukkojen materiaalisen valmiuden kehittämiseen, sillä keskittyminen vain operatiivisten joukkojen varustamiseen ei yksin riitä uskottavan valtakunnallisen puolustuksen ylläpitämiseen. Sinänsä onkin sääli, että tämän päivän keskustelussa tuntuu hieman siltä, että yksimielisyyden löytämisen osalta suurin ongelmakohta on 2 prosentin ja 50 miljoonan euron tulkintaero hallituspuolueitten ja pääoppositiopuolueen välillä. Olisin suonut, että tämänkin asian osalta olisi löytynyt yhteinen näkemys. Se olisi vienyt asiaa oikeaan suuntaan ja hyvässä yhteisymmärryksessä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Puolustuskyvyn ylläpitämisessä ja edelleen kehittämisessä keskeinen peruspilari on yleinen asevelvollisuus. Vain yleisellä asevelvollisuudella on mahdollista tuottaa se laaja reservi, joka tarvitaan pinta-alaltaan suuren maan puolustamiseen. Yleinen asevelvollisuus on suurin yksittäinen tekijä siinä, että Suomen puolustusmenot on kuitenkin eurooppalaisessa vertailussa pystytty pitämään varsin kohtuullisina. Yleisen asevelvollisuuden ja korkean maanpuolustustahdon ylläpitäminen vaatii kuitenkin määrätietoisia toimia, joilla asevelvollisten asemaa ja koulutuksen sisältöä kehitetään.

Haluan korostaa myös vapaaehtoisen maanpuolustustyön merkitystä sodan ajan joukkojen kouluttamisessa ja maanpuolustustahdon ylläpitämisessä. Maanpuolustustahto on keskeinen osa yhteiskunnan kriisinsietokykyä. Vahva maanpuolustustahto perustuu suomalaisille arvoille ja yhteisille kokemuksille. Puolustusvoimien myönteisen julkikuvan ylläpitäminen ja kehittäminen tukevat maanpuolustustahdon säilyttämistä.

Arvoisa herra puhemies! Muutamia kommentteja täällä aikaisemmin käytettyihin puheenvuoroihin.

Täällä on puhuttu henkilömiinoista. Puhuisin mieluummin jalkaväkimiinoista. On syytä todeta, että jalkaväkimiina on puolustuksellinen ase ja sitä käytetään Suomen kansan ja myös siviiliväestön suojelemiseen ja puolustamiseen, omien rajojen ja siviiliväestön puolustamiseen, eikä se ole hyökkäyksellinen ase. Tässä tämä ero on aika merkittävä. Se, että näistä nyt luovuttiin, on tietysti harmillista sikäli, että jouduttiin kalliimpiin uusiin järjestelmiin, mutta varmasti yhtä tehokkaisiin. Sinänsä jalkaväkimiinojen valmistaminen ei ole kovin iso ongelma jatkossakaan, jos siihen tarvetta tulee.

Puhemies! Näen tärkeänä, että jatkossakin puolustus- ja turvallisuuspoliittisia linjauksia valmistellaan laaja-alaisesti hyvin laajalla poliittisella taustalla. Se antaa kuitenkin minusta niitä argumentteja, joilla yhteistä kansallista puolustusta voidaan kehittää. Puolustuksen pitkäjänteinen kehittäminen luo myös turvallisuuspolitiikan uskottavat puitteet, ja tämä on mielestäni erittäin tärkeätä.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! Turvallisuuspoliittinen selonteko: meilloli koko viime kevät, voidahan sanoa, melkein tähän loppumetreille asti, valiokunnassa tosi paljon asiantuntijoota niin siviili- ku sotilaspuoleltakin ja saatihin siellä valiokunnassa kyllä erittäin kattava näkemys eri sektoreilta ja eri näkökulumista.

Pitää muistaa, että Suomi on torella iso maa. Se on pinta-alaltaan iso maa, ja meillähän on kuitenki naapurimaana itäpuolella Venäjä, jonka raja on tuollaanen rapia tuhannen kolomesataa kilometriä, eli se on varsin pitkä matka.

Mä en halua täs ruveta hurskastelemahan mitenkää Natohon menolla ja sieltä pois jäännillä. Mä oon sitä mieltä, että täs selonteon yhteydessä tätä asiaa täällä on turha sen suhteen vatkata. Sen aika sitten näyttää. Mutta joka tapaukses siit on lähärettävä, että meillä pitää joka tapaukses, mennähän Natohon tai ei, olla uskottava puollustus, ja tämähän tarkoottaa sitä, että kannatan ja pirän jopa velvollisuutena, että Suomessa jatkossaki on yleinen asevelvollisuus. Nimittään suomalaanen sotilas, suomalaanen mies, se on kuitenki selekäranka. Me ollahan täällä suomalaaset suomalaasina, eli me ollahan isänmaan asialla.

Kaikki tietää, se jo tässä selonteon yhteydessä tuli ilmi, että kun tätä määrärahaa 2011:n jälkehen lisätähän 50 miljoonalla per vuosi plus indeksikorotus 2 prosenttia päälle vielä, niin se tarkoottaa sitä, että teknologia, teknologiset laitteet tuloo ja sodankäynti tuloo jatkossa tai ainakin puollustus olemahan entistä tarkempi sen suhteen, jotta siellä niin sanottua fyysistä voimaa, fyysistä kuntoo tarvitahan ehkä vähemmän. Mutta pitää muistaa, että yleinen asevelvollisuus tarkoottaa myös sitä, että ihminen tarvittoo sitä, jotta se henkisesti pysyy kovassa latingissa, että sen pitää olla hyväs fyysises kunnos, jotta sillä myös henkinen kuntopuoli pelaa, toisin sanoen se jo nuorten kasvatuksenkin kannalta on hirmu tärkiää. Nimittään yleinen asevelvollisuus tarkoottaa, että lähes kaikki nuorista miehistä käyvät armeijan, ja se on samalla rautaanen vuosi, eli siellä kasvetahan miehiksi, vähän niin kuin erkaannuttahan kotua.

Lopuksi haluaasin kuitenki siteerata sellaasilla sanonnoilla, mennä vähä ajassa taaksepäin. Kaikki muistaa lähes satavuotiaaksi eläneen kaikkien suomalaasten kunnioottaman jalakaväenkenraali Ehrnroothin, jota vähintään kerran vuoressa ainakin itsenäisyyspäivillä saatihin kuunnella. Melkeen kotonakin nousin aina seisomaan, kantapäät yhteen, melkein tippa tuli silmistä, ja varmahan monessa muussa kodissa. "Tämä maa, Suomi, on hyvä maa, tätä kannattaa puolustaa." Eli nämä jäläkipolvet, nuoret miehet ja me vähän vanhemmakki, muistakaamme aina nämä jalakaväenkenraali Ehrnroothin sanat.

Vaikka lama-aikaa, taantuma-aikaa, eletähänkin, tääl on viitattu siihen, jotta rahaa pitääs löytyä inhimillisille sektoreille hivenen enemmän. Totta kai ymmärretään se, mutta se, että me saarahan vapaasti hengittää omassa rakkaassa isänmaassa, jonka meirän veteraanit, jo eresmenneitä, osa, on meille lunastanu itsenäisyyden, on kallis hinta ollu heiltä, mutta se on ollut arvokas hinta, jotenka sen suhteen tämä määrärahan kohotus pitää ja puoltaa paikkaansa.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspolitiikkamme on käynyt läpi laajan parlamentaarisen tarkastelun, ja erittäin syvälliset keskustelut on käyty tietysti tästä käsillä olevasta selonteosta mietintöineen. Siitä syntyy turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaamme johdonmukaisuutta, ja samalla me voimme tukea puolustuksemme pitkäjänteistä suunnittelua.

Selonteko pitäisi antaa eduskunnalle jatkossa mahdollisimman pian hallituskauden alussa, jotta poliittista ohjausvaikutusta voitaisiin tällä asiapaperilla vahvistaa. Myös laajaan turvallisuuskäsitteeseen liittyviä muita selontekoja ja strategioita pitäisi mielestäni voida valmistella eri hallinnonalojen tiiviimmällä yhteistyöllä, jotta ne muodostaisivat johdonmukaisen ja vaikuttavan kokonaisuuden. Tällaisia asiakirjoja ja strategioita, selontekoja, liittyy esimerkiksi YK:hon, Euroopan unioniin, kehityspolitiikkaan ja ihmisoikeuksiin, ja monia muitakin on.

Meidän keskustalaisten mielestä ulko- ja turvallisuuspolitiikassamme pitää edelleen lähteä monenkeskisen yhteistyön vahvistamisesta. Suomen kokoisen valtion etu on ilman muuta kansainvälinen järjestelmä, joka perustuu kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen kaikkialla maailmassa. Suomen on oltava aktiivinen jäsen kansainvälisessä yhteisössä, jotta me voimme vaikuttaa maailmanlaajuiseen kehitykseen ja pitää samalla huolta omista kansallisista eduistamme.

Arvoisa puhemies! Kehitysmaissa elää maapallon liki 7 miljardista ihmisestä noin 5,5 miljardia. Köyhyys, eriarvoisuus ja yhteiskuntien kehittymättömyys ruokkivat epävakautta maailmassa. Pitkäjänteisellä ja johdonmukaisella kehityspolitiikalla voimme olla osaltamme vahvistamassa kehitysmaiden kykyä vastata kansalaistensa tarpeisiin. Me painotamme kehityspolitiikassamme omista vahvuuksista lähtevää kehitysyhteistyötä, kuten demokratia- ja oikeusvaltiokehitystä, koulutuskysymyksiä ja energia- ja ympäristösektoreita, terveydenhuoltoa myös. Suomi on luvannut saavuttaa kehitysyhteistyömenoissa 0,5 prosentin bruttokansantulotavoitteen vuonna 2010 ja 0,7 prosentin tavoitteen vuonna 2015, ja olen sitä mieltä, että näistä sitoumuksista on myös ehdottomasti pidettävä kiinni.

Suomelle Euroopan unionin jäsenyys on ollut perustavan laatuinen turvallisuuspoliittinen valinta, kun unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan syventyessä se pystyy entistä paremmin osoittamaan vahvaa johtajuutta esimerkiksi kehitys-, ilmasto- ja turvallisuuspolitiikassa. Tähän meidän on pyrittävä. Tavoitteena pitää olla entistä toimintakykyisempi ja yhtenäisempi Euroopan unioni.

Lissabonin sopimukseen sisältyvä avunantovelvoite lujittaa jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta ja velvoittaa kaikkia maita yhtäläisesti. Suomikin on sitoutunut antamaan muille jäsenvaltioille apua avunantovelvoitteen mukaisesti, ja Suomi odottaa tietysti muiden jäsenvaltioiden toimivan samalla tavalla. Lähialuepolitiikassa Suomi korostaa pohjoismaisen yhteistyön merkitystä ja yhteistyötä Pohjoismaiden ja Baltian maiden välillä. Esimerkiksi Itämeren pelastaminen vaatii kaikkien maiden sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin. Venäjän Suomi toivoo kehittyvän demokratiana ja oikeusvaltiona, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia.

Arvoisa puhemies! Puolustuksemme perustuu jatkossakin alueelliseen puolustukseen, laajaan reserviin, vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön. Uskottavan kansallisen puolustuksen ylläpitäminen edellyttää riittäviä resursseja. Selonteossa linjattiin perustellusti 2 prosentin tasokorotus puolustusbudjettiin. Ulkoasiainvaliokunta edellyttää kuitenkin ponnessaan, että valtioneuvosto sisällyttää seuraavaan selontekoon seikkaperäisen arvion siitä, miten Puolustusvoimien rakenteita on suunniteltu muutettavaksi tulevina vuosina. Tämä on ilman muuta entistä tärkeämpää, jos rahoituksen taso talouskriisin kurimuksessa jää alle nyt esitetyn.

Ulkoasiainvaliokunta kiinnittää aiheellisesti huomiota siviilikriisinhallinnan resurssien parantamiseen. Mikäli siviilikriisinhallinnan asiantuntijatehtäviin lähetetään nykyistä enemmän suomalaisia, pitää kotimaan valmiuksia kehittää. Me tarvitsemme kansallisen ohjelman kehitys-, ihmisoikeus- ja oikeusvaltioasiantuntemuksen kehittämiseksi.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi todeta, että kädessämme oleva selonteko ja siihen liittyvä ulkoasiainvaliokunnan mietintö ovat oikean suuntaisia linjauksiltaan ja riittävän laajaan turvallisuuskäsitykseen pohjautuvia. Ne on käsitelty laajasti parlamentaarisessa järjestyksessä, joten otan nyt esiin vain kaksi hankalampaa asiaa omalta kannaltani.

Ensinnäkin selonteon mukaan Puolustusvoimien määrärahoja korotetaan vuosittain 2 prosenttia. Ministeri Häkämies esitti helmikuussa, että ilman tätä korotusta joudutaan pudottamaan sota-ajan reservi 250 000:een ja jo vuonna 2012 tultaisiin tilanteeseen, jossa jo keskisuuri joukko-osasto jouduttaisiin lakkauttamaan. Tämän yhtälön toteutuminen on kuitenkin jäänyt itselleni siinä mielessä hieman epäselväksi, että vuotuinen 50 miljoonan euron lisäyshän on tarkoitettu kohdennettavaksi lähes kokonaisuudessaan ajantasaistaviin asehankintoihin, ei puolustushallinnon arkeen. Niinpä vuotuinen asehankintaohjelman korotusprosentti nousee 6:een, ja näin me saamme hallituskauden loppuun mennessä yli 20 prosenttia lisää asevarustelumenoihin. (Ed. Korkeaoja: Hyvä kysymys!) Tosiasiassa siis puheet 2 prosentin vuotuisesta korotuksesta ovat harhaanjohtavia.

Sitä vastoin on suorastaan vastuutonta käynnistää uusia varusteluohjelmia tulevien palveluleikkauslistojen odotuksen edellä. Kuten presidentti Halonen on tuonut esiin, on uskottava puolustus taitoa käyttää sopivia keinoja, kuten joukkorakennetta ja koulutusjärjestelmää. Nämä hallitus on laiminlyömässä asehankintainnossaan.

Ulkoasiainvaliokunnan enemmistö on sentään todennut, että jos taloustaantumavaiheen seurauksena puolustussektorin rahoitustaso jää alle esitetyn, tulee puolustushallinnon selvittää eri kustannusten alentamisvaihtoehtoja tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi. Selonteon parlamentaarinen seurantaryhmä oli samoilla linjoilla, sillä sen mukaan puolustusmenojen nykyinen taso olisi turvattava, mutta valtiontalouden muiden merkittävien haasteiden vuoksi puolustusmenojen nosto muiden hallintoalojen menokehitystä tuntuvammin ei olisi mahdollista, toisin kuin mitä hallituspuolueiden kansanedustajat nyt ajavat.

Arvoisa puhemies! Näiden linjausten jälkeen Suomen taloustilanne on edelleenkin olennaisesti heikentynyt, minkä jälkeen hallitus esittää yhä menonlisäyksiä. Lisäksi nykyinen hallitus on jo nostanut puolustusmäärärahoja kolmeen otteeseen yhteensä lähes 500 miljoonalla eurolla. Hulluinta siis on, ettei tavoitteen saavuttamista kuitenkaan pidetä edes täysin realistisena. Mikä tämä hallitus oikein tempoilevalla politiikallaan haluaa viestittää? Ainakaan pitkän tähtäimen vastuullista kehittämistyötä ei tämä mahdollista, päinvastoin, sillä puolustusrahojen sitominen suuriin varusteluohjelmiin saattaakin kääntyä leikkaustarpeeksi muissa menoissa. Lisäksi muualla maailmassa ollaan jo joka tapauksessa tinkimässä varusteluohjelmista ja siirtämässä painopistettä kriisinhallintaan, joten Suomi on tässä suhteessa kulkemassa nyt vastavirtaan. Selonteon olisikin tärkeää ja yksinkertaisesti järkevää palata seurantaryhmän linjauksiin.

Arvoisa puhemies! Selonteon Nato-linjausta on jo ehditty tulkita niin suuntaan kuin toiseenkin. Pääministerin suulla kuulimme, että optio jäsenyydestä pysyy edelleen auki mutta ei aktivoidu. Muun ministerijoukon sanomisista ei sen sijaan yhteistä linjaa löydy hakemallakaan. Myös presidentti on todennut, ettei Suomen kanta muutu, vaikka selonteossa käsitellään jäsenyyttä aikaisempaa laajemmin. Laajuutta on kuitenkin ehditty hallituspuolueissa pitää merkkinä myönteisyydestä. Tosiasiassa Suomen etäisyys Natosta kuitenkin pysyy samana. Olemme mukana nopean toiminnan joukkojen yhteistyössä sekä siviilikriisinhallinnan kehittämisessä. Eriävien näkemysten tarkistamiseksi olisi kuitenkin paikallaan eduskunnan nyt todeta, että turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä eikä niihin tarvita olennaisia tarkistuksia. Tämä, juuri tämä, oli myös parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielinen kannanotto.

Toisin kuin Nato-kysymys selonteossa on turhan vähälle jäänyt eurooppalaisen turvallisuusympäristön analyysi, vaikka olemme aktiivisia EU-toimijoita. Keskinäinen turvatakuu solidaarisuusnäkemyksineen vastaa tavoitteitamme, ja kansainvälinen rauhantyö ja kriisinhallintatyö ovat keskeinen osa puolustuspolitiikkaamme. Kaikkiaan sitoutuminen laajan turvallisuuden ajatteluun ei selonteossa riittävästi toteudu eikä avaudukaan, vaikka turvallisuudesta huolehtiminen on erittäin paljon muutakin kuin sotilaallista turvallisuutta. Ilmastonmuutoksenvastainen työ, Itämeri-alueen yhteistyö, kehitysyhteistyö ja ylikansallisten talousrakenteiden demokratisoituminen ovat turvallisuustyötä parhaimmillaan.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutamia kommentteja vielä liittyen tähän turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon tässä mietintökeskustelussa, vaikka tuntuukin siltä, että koko kevät on asiaa vatvottu tuolla valiokunnissa ja kaikenlaista kyselty erilaisilta asiantuntijoilta väsyksiin asti. Mutta tosiaan muutama kommentti vielä.

Asiantuntijat ulkoasiainvaliokunnassa totesivat useammallakin suulla, että meillä yleinen asevelvollisuus säilyy puolustuksen kehittämisen lähtökohtana, ja kuulimme myös, että selontekoprosessin aikana tätä ei missään vaiheessa asetettu kyseenalaiseksi. Eli tämä liittyy osaltaan myös siihen koko maan puolustamista koskevaan ajatteluun ja siihen, että Suomen turvallisuuspoliittiset peruslinjat ovat kestäviä ja edelleen ajanmukaisia.

Parlamentaarisen seurantaryhmän osalta on varmaan tarpeen vielä korostaa, että se pitää seuraavallakin kerralla asettaa ajoissa, jotta se ehtii tekemään työtänsä, nyt kun me toivomme, että seuraava selonteko tulisi ulos eduskunnasta jo sitten toisten valtiopäivien aikana, eli jos verrattaisiin tähän kauteen, niin jouluun mennessä olisi pitänyt saada jo sitten valiokunnista se ulos. Toivotaan, että ensi kaudella näin jo tapahtuu.

Rahoituksesta: Mietinnössä tosiaan hyvin pitkälti yhdyttiin puolustusvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan näkemyksiin siitä — ja itse olen täsmälleen samaa mieltä — että jos tuo rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi globaalin talouskriisin johdosta, niin sitten puolustushallinnon pitää selvittää tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi erilaiset kustannusten alentamisvaihtoehdot eikä vain tuoda yhtä vaihtoehtoa tähän taloon. Tässä meidän mietinnössämme todetaan, että tämä selvitystyö voidaan tehdä seuraavan selontekoprosessin yhteydessä. Hyvä on, että tässä mainitaan myös se, että tässä selvitystyössä, jos sellainen tehdään, pidetään lähtökohtana tosiaan koko maan puolustamista, yleistä asevelvollisuutta ja sen edellyttämää varuskuntarakennetta.

Me kommentoimme myös, arvoisa puhemies, kehitysyhteistyön määrärahoja. On hyvä, että tässäkin yhteydessä ne mainittiin myös mietinnössä. Itse korostan vielä sitä, että kehityspolitiikassa täytyy muistaa nyt myös maaseutukehitykseen vaikuttaminen, kun vihdoin siihen suuntaan taas ollaan niin Suomessa kuin maailmallakin palaamassa.

Naton osalta korostan vaan itsekin sitä, että linja ei siis muutu sanamuodoista huolimatta, kuten lähetekeskustelussa moneen otteeseen täällä on todettu.

Noista ponsista, joita meillä ulkoasiainvaliokunnan mietintöön laitettiin, muutama kommentti vielä. Selontekoa sinänsä — itsekin sen näin — olisi voitu parantaa. Nyt siellä oli neljässä kohdassa vähän samoja asioita, ja se oli vaikealukuinen, vaikeaselkoinen. Siinä mielessä toivon, että sitä rakennettakin kehitetään jatkossa.

Sitten toinen asia näistä ponsista, mitä haluan kommentoida, on tämä pohjoismaisen puolustusalan kehittäminen ja syventäminen. Toivon, että siinä tosiaan ministerit eivät tee mitään äkkinäisiä linjauksia kuulematta eduskuntaa, tuomatta vaihtoehtoja ja sitä keskustelua tänne eduskuntaan asianomaisiin valiokuntiin, ennen kuin linjaratkaisuja tehdään. Se on tärkeätä huomata, ja hyvä, että se myös täällä yhtenä pontena on olemassa.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävää asiaa, turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa, olen saanut tiiviisti käsitellä asiantuntijakuulemisissa ja muissa valiokunnan työskentelyissä eduskunnan puolustusvaliokunnassa. Mielestäni meillä on päästy puolustusvaliokunnan lausunnossa hyvin kiteytettyyn, keskitettyyn tulokseen hallituksen hyvän esityksen pohjalta. Kun sanon näin, että hyvän esityksen pohjalta kiteytettyyn tulokseen, niin tämä perustuu realismiin, niihin tekijöihin, joittenka mukaan meidän on Suomen puolustus kartalle sijoitettava.

Se, että puolustusvaliokunnan lausunnossa on asetettu tavoitteeksi koko maan puolustaminen, siitä seuraava tarve yleinen asevelvollisuus, jolla kansa kouluttaa itsensä puolustustaitoiseksi, ja edelleen tämän edellyttämä varuskuntarakenne, niin tämä kokonaisuus on sellainen kestävä peruskolmio, kolmikulma, jonka varaan voimme luottaa maanpuolustuksen. Minä näen, että tämä meidän tulee tiedostaa. Meidän on oltava realisteja, meidän on asetettava selkeät tavoitteet, ja kun me asetamme tavoitteeksi koko maan puolustamisen, se merkitsee, että jokainen suomalainen kotipaikasta riippumatta voi tietää sen, että isänmaamme tahtotila on, että häntä, hänen kotiaan ja hänen lähipiiriään tämä maa haluaa puolustaa.

On selkeästi sanottava tämä tavoite, koko maan puolustaminen. Suomi on laaja maa, harvaanasuttu maa. Koko maan puolustamista ei voida hoitaa palkka-armeijalla, sitä ei voida hoitaa edes valikoivalla asevelvollisuudella. Ainut tapa, millä tätä maata voidaan uskottavasti puolustaa, on se, että Suomen kansa kouluttaa itsensä puolustustaitoiseksi ja että pidämme yllä puolustusvälineitä, joita tarvitaan. Kun kansa kouluttaa itsensä puolustustaitoiseksi yleisen asevelvollisuuden mukaan, silloin myös kansa tietää, mitenkä puolustetaan, jos tarvitaan. Kaikkein parhaiten Puolustusvoimat onnistuu tehtävässään silloin, jos niitä kovimpia keinoja ei lainkaan tarvita. Jos Suomen uskottava, oma, itsenäinen puolustuskyky riittää ennalta ehkäisemään pienimmätkin pahat aikeet meidän maatamme kohtaan, silloin Puolustusvoimat on kaikkein parhaimmin onnistunut tehtävässään. Jotain tällaista aikoinaan neljännesvuosisadan ylipäällikkönä palvellut Urho Kekkonen toi 1970-luvulla esille.

Kun kansa kouluttaa itsensä puolustustaitoiseksi, silloin tarvitaan koulutuspaikat, varuskunnat. Meillä tällä hetkellä on optimaalinen varuskuntarakenne. Haluan pitää tärkeänä sitä, että myös vastaisuudessa meillä säilyvät nykyiset varuskunnat. Varuskunnilla on merkitystä paitsi maakunta- ja kunnallistaloudelle myös ennen kaikkea niille tehtäville, joita varten Puolustusvoimat tässä maassa ovat. Virka-apupyynnöt — olipa kysymys kadonneen etsinnästä, metsäpalon sammuttamisesta tai siitä, kun Keuruulta esimerkiksi on lähdetty silloin, kun Lapualla räjähti, Rissalassa putosi lentokone, Virroilla paloi vanhainkoti — virka-aputehtävät erilaisiin avun tarpeisiin on silloin tehokkaimmin hoidettu, kun varuskunnat ovat suhteellisen lähellä. Arkipäiväisemmät tehtävät, joita ovat juuri kadonneiden etsiminen, terrorismin estäminen, jos tarve tulee, ovat silloin hoidettavissa, kun koulutetut yksiköt ovat lähellä. Tai räjähteitten raivaaminen vaikkapa jonkun edesmenneen veteraanin ullakolta.

Sen takia me tarvitsemme nykyisen varuskuntarakenteen myös jatkossa. Meidän pitää määrätietoisesti selvittää se, mitenkä nykyiset varuskunnat voivat säilyä sen sijaan, että keskitettäisiin asevelvollisten koulutusta tiettyihin suuriin paikkakuntiin. Kun me haluamme säilyttää nykyiset varuskunnat, silloin me luotamme, että Puolustusvoimat näkyy, maanpuolustustahto ja maanpuolustushenki säilyvät myös parhaimmillaan. Oma, itsenäinen, (Puhemies: 5 minuuttia!) uskottava maanpuolustus on tavoite, joka on tuotu selkeästi esille.

Juha Korkeaoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelun aikana on aika paljon arvioitu seurantaryhmän työtä ja sen roolia käsiteltävänä olevaan selontekoon ja siitä annettuun mietintöön. Itselläni on ollut mahdollisuus osallistua kaikkien eduskunnan käsittelemien selontekojen käsittelyyn valiokunnassa, ulkoasiainvaliokunnassa ja puolustusvaliokunnassa. Minulla oli tilaisuus myöskin hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäsenenä katsella prosessia ja osallistua prosessiin valtioneuvoston puolella ja johtaa tämän viimeisen osion seurantaryhmää.

Jos arvioin sitä, mikä mahdollisuus on syventyä ja perehtyä asiaan näissä eri valmisteluelimissä, oma kokemukseni on se, että seurantaryhmällä on kaikkein parhaat mahdollisuudet käydä avointa keskustelua asiantuntijoiden kanssa, kotimaisten ja kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa, ja sitä kautta parhaat mahdollisuudet hyvin syvällisesti perehtyä asiaan. Myöskin eduskunnan valiokunnilla tietysti tämä mahdollisuus on, mutta esimerkiksi mahdollisuutta käydä kansainvälisissä tutkimuslaitoksissa perehtymässä asiaan ei tietenkään valiokunnilla samassa määrin ole kuin seurantaryhmällä oli. Näin ollen se työ, mikä seurantaryhmässä on tehty nyt ja edellisellä kierroksella, on antanut ja antaa hyvän ja syvällisen pohjan arvioida tähän kokonaisuuteen liittyviä asioita.

Mitä ongelmia tässä prosessissa tuli esille teknisesti, ja minkälaisia korjaustarpeita tässä prosessin järjestämisessä on? Minusta on hyvä huomata, että lähtökohta on ja sen tulee olla se, että eduskunta käsittelee hallituksen antamaa selontekoa. Se on selkeä lähtökohta. Mutta yhtä selkeä lähtökohta on se, että hallituksen, kun se valmistelee selontekoa eduskunnalle, linkin seurantatyöryhmän työhön pitäisi olla mahdollisimman tiivis. Tähän pyrittiin tälläkin kertaa. Meillä oli kaksi yhteistä virkamiesasiantuntijaa seurantaryhmässä, jotka samalla olivat selontekoa valmistelevan virkamiestyöryhmän jäseniä. Tämän piti varmistaa se, että seurantaryhmässä käyty keskustelu ja seurantaryhmän linjaukset välittyvät tähän hallituksen valmistelutyöhön. Myöskin me pidimme muutaman yhteisen kokouksen ja tällä tavalla pyrimme siihen, että nämä isot linjaukset välittyisivät tähän hallituksen työhön.

Jos katsomme nyt lopputulosta, niin pääosin näin tapahtuikin. Isoissa kysymyksissä hallituksen selontekoa ja seurantaryhmän raporttia voidaan pitää hyvin saman suuntaisina, hyvin pitkälle yhdenmukaisina. Oikeastaan ainoastaan tämä kysymys resursseista jäi sellaiseksi, että siinä hallituksen selonteko poikkeaa seurantaryhmästä, joka tavallaan sekin totesi, että nykyisen puolustuksen suorituskyvyn säilyttämiseksi tarvitaan tämä 2 prosentin korotus, mutta jatkoi siitä, että yhteistä kantaa ei voitu löytää mahdollisuuksien puolelta tältä tasolta, vaan päädyttiin tähän reaalitason säilyttämiseen yhteisenä kantana. Mutta kun sitten (Puhemies: 5 minuuttia!) eduskunnassa mietintöön liittyen todettiin, että Puolustusvoimien pitää varautua siihenkin mahdollisuuteen, että tätä tasoa ei saavuteta, ja Puolustusvoimien pitää ottaa suunnittelussaan huomioon se, että jos tällaista tasoa ei saavuteta, silloin on tarkasteltava kokonaisuutta uudelta pohjalta, ja sekä puolustusvaliokunta että ulkoasiainvaliokunta selkeästi linjasivat, että jos tätä korotettua tasoa ei saavuteta, joudutaan vaikkapa tästä kansainvälisestä talouskriisistä johtuen tulemaan alemmalle tasolle, silloin hallituksen pitää ehkä selonteon muodossa tuoda tämä rakenteen muutosesitys ja eri vaihtoehdot tässä suhteessa eduskunnan käsiteltäväksi. Se siis käytännössä tarkoittaa sitä, että kun käsittelyn yhteydessä maalailtiin niitä asioita, mitä mahdollisesti pitää tehdä, jos tätä tasoa ei saavuteta, niin eduskunta, jos se yhtyy selontekoihin, ei ota kantaa siihen, että nämä olisivat ainoat säästömahdollisuudet, vaan edellyttää sitä, että tällaisessa tapauksessa tuodaan eduskuntaan tämä asia kokonaisuudessaan. Se tarkoittaa siis sitä, että silloin arvioidaan sekä materiaalihankinnat että muut Puolustusvoimien menot ja pyritään hakemaan tasapainoinen ratkaisu, niin että myöskin alemmalla rahoitustasolla tällainen mahdollisimman hyvin toimiva kokonaisuus voidaan turvata.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääosin yhdyn siihen, mitä ed. Korkeaoja tuossa totesi. Ongelma oli myöskin siinä, että ensimmäisessä seurantaryhmässä, jossa olin mukana Antti Kalliomäen johdolla, meillä oli sihteeristössä ulkoasiainministeriön edustaja, joka ehkä kiinteytti tuon yhteistyön.

Toinen asia, jonka haluan nostaa esiin, on se, mihinkä viitattiin jo täällä käydyssä keskustelussa, että seurantaryhmän tehtävä pitää määrittää tarkemmin. Minä muistutin, ja puheenjohtaja Korkeaoja muistaa, että sanoin, että määrärahakysymyksiin emme menisi liian pitkälle, koska on ehdottomasti hallituksen tehtävä tuoda ne linjaukset, ja nyt niiden kanssa on kaikkein suurin vääntö käyty täällä. Se olisi ehkä helpottanut sitä, koska muuten pääosin seurantaryhmän raportin näkökohdat ovat tulleet huomioon otetuiksi ja tehtiin erittäin perusteellinen työ, ja se on myöskin monella tavalla laventanut tätä. Nyt on vaan tämmöinen ikävä kalabaliikki juuri tästä 2 prosentin osuudesta, joka olisi voitu jättää pois ja käsitellä sittemmin hallituksen esityksen pohjalta.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisinkin alkuun kiittää ed. Juha Korkeaojaa ja koko tätä ulko- ja turvallisuuspoliittista parlamentaarista seurantaryhmää juuri siksi, että te teitte erittäin hyvää työtä ja tämä valmistelu oli menestyksellinen pohja tälle selonteon valmistelulle. Jostain tuntemattomasta syystä kuitenkin hallitus päätti olla käyttämättä tätä selkänojaa muutamilta keskeisiltä osilta. Minusta ed. Korkeaoja hyvin toi näitä asioita edellisessä puheessaan esille.

On ihmeellistä, että eivät edes valiokuntatyöskentelyssä tulleet missään vaiheessa tarkalleen esille ne syyt, miksi ei kuitenkaan tätä selontekoa valmisteltu seurantaryhmän linjausten pohjalta, vaan hallitus päätyi tuottamaan itse nämä selonteon keskeisimmät linjaukset omista tahtokäsityksistään lähtien.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiurulle: Niin kuin tuossa puheenvuorossanikin totesin, kyllä tämä virkamiesryhmä, joka valmisteli hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittiselle valiokunnalle tätä työtä, hyvin pitkälle seurasi seurantatyöryhmän linjauksia. Minusta, jos esimerkiksi arvioidaan tätä Nato-kysymystä, tässä suhteessa, vaikka siellä nyt kirjauksissa on vähän erilaista lähestymiskulmaa, niin mitä tulee johtopäätösosioon, niin sehän on täysin samanlainen, eli nykylinja ei muutu.

Mitä tulee sitten tähän resurssitasoon, niin siinä todella lähtökohta oli erilainen. Seurantaryhmäkin todella totesi, että nykytason suoritustason säilyttäminen edellyttää tätä nostamista, mutta jatkoi sitten, niin kuin totesin, että kun tavoitteena oli hakea yhteinen kanta, (Puhemies: Minuutti!) se oli pääasiallinen tavoite, niin sitten jatkettiin eteenpäin. Yhteisymmärrys voitiin löytää vain siitä tasosta, että tämä reaalirahoitustaso säilytetään, mikä tietenkin pitää sisällään sen tosiasian, että silloin suorituskykyä jonkun verran jouduttaisiin laskemaan.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Perinteinen turvallisuuspoliittinen uhkakuva on muuttunut. Sotilaallisten uhkien rinnalle ja usein niiden monimutkaiseksi jatkoksi ovat nousseet globalisaation, ilmastonmuutoksen ja ruokakriisien kaltaiset ilmiöt, jotka ravistelevat totuttua maailmanjärjestystä. Kuten ulkoasiainvaliokunta mietinnössään toteaa, jatkuva muutos leimaa toimintaympäristöä. Tämä vaatii uudenlaisia valmiuksia myös suomalaisen laajan turvallisuuspolitiikan kehittämisessä. Puolustustahdon ja puolustusvalmiuksien ylläpitäminen on edelleen keskeistä, ja niiden tulee nojata laajaan yleiseen asevelvollisuuteen. Sotilaallista puolustusta ja sitä täydentävää sotilaallista kriisinhallintaa on kuitenkin voimakkaasti vahvennettava siviilikriisinhallintaa kehittämällä. Myös valiokunta kiinnittää tähän ansaittua huomiota.

En näe näitä kahta toisiaan poissulkevina, vaan pikemminkin täydentävinä. Kokemukset käytännön tilanteista osoittavat, että molempien on osattava toimia yhdessä. Kun asevelvollisuuden suosio näyttää eri syistä alenevan, onneksi vielä varsin hitaasti, olisi syytä kehittää siviilikriisinhallinnan valmiuksia jo asevelvollisuusaikana. Uskon, että monella, vallankin jo erilaista koulutusta hankkineella asevelvollisella olisi tällaiseen erikoistumiseen halua. Toimintaan voisi luontevasti yhdistää myös sotilaallisen kriisinhallinnan erityisosaamista. Valiokunnan tavoin on syytä kantaa huolta kasvavan siviilikriisinhallinnan kustannuksista.

Sotilaallisen yhteistyön lisääminen on tärkeää. Valiokunnan mietinnössä selostetaan varsin laajasti Nato-kumppanuusohjelman nykytilaa ja kehitystarpeita. Nykyinen liittoutumisen taso riittää mielestäni Suomelle erittäin hyvin mutta kumppanuusohjelman kehitystä on syytä seurata tarkkaan. Nato-yhteistyöhön on tulossa suuri joukko entiseen Neuvostoliittoon kuuluneita maita, jotka ilman muuta lisäävät jännitteitä Venäjän suuntaan.

Esitetty pohjoismaisen yhteistyön lisääminen on kannatettavaa. Yhteistyötä voidaan tehdä erityisesti valvonnan, logistiikan ja materiaalihankintojen puitteissa. Kuvatussa Stoltenbergin raportissa esitetty Pohjoismainen solidaarisuusjulistus lienee kuitenkin nyt yhtä utopistinen kuin talvisodan alla ja sen aikana.

Uhkakuvista on nostettava esiin erityisesti ilmastopakolaisuus ja ruokakriisien lisääntyminen. Maailman väkiluku lähes tuplaantuu samaan aikaan, kun elinolot monilla vakiintuneilla asutusseuduilla dramaattisesti heikkenevät. Ei ole liioiteltua pitää tätä yhdessä öljytalouden loppumisen kanssa rankkana mutta realistisena uhkana myös Suomelle. Meidän onkin kannettava vastuuta maailman ruokaturvan kehittämisestä ja ilmastonmuutoksen hidastamisesta.

On huolestuttavaa, että oma, aito, itse tuottamiin panoksiimme perustuva huoltovarmuutemme elintarvikkeissa ja energiantuotannossa heikkenee koko ajan. Oma tontti on pidettävä näiltä osin hyvässä kunnossa. Samalla on vankistettava globaalin toimijan rooliamme. Turvallisuuspolitiikan kolme maailmanlaajuista ja tärkeintä ongelmaa näyttävätkin tulevaisuudessa olevan leipä, leipä ja leipä. Tämän ongelman ratkaiseminen ei ole tekninen, vaan poliittinen ja taloudellinen.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa on valmisteltu seurantaryhmässä ja käsitelty täällä eduskunnassa perusteellisesti. Selontekomenettely on jatkossakin tarpeellinen, ja sitä on syytä edelleen kehittää mietinnössä esitettyjen linjausten mukaisesti. Selonteossa on arvioitu Suomen turvallisuutta laajan turvallisuuden näkökulmasta, ja mietinnössä on huomioitu myös huoltovarmuuden ja energiaomavaraisuuden merkitys, joita ed. Kaunistokin äskeisessä puheenvuorossaan toi esiin.

Suomen puolustusratkaisu perustuu edelleen uskottavaan omaan puolustukseen, jolla varaudutaan tarvittaessa torjumaan Suomeen kohdistuva sotilaallisen voiman käyttö tai sillä uhkaaminen. Suomen puolustusratkaisu perustuu edelleen yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin sekä vahvaan maanpuolustustahtoon. Ulkomaiset sotilastarkkailijatkin ovat tämän meidän asevelvollisuuteen perustuvan armeijamme merkityksen ja taidon huomanneet. (Ed. Korkeaoja: Viimeksi viime viikonvaihteessa!) — No tämmöinen näkyi uutisissa.

Alueellinen puolustus rakentuu koko maan puolustamiseen. Selonteossa puolustuksen resursointi on arvioitu Suomen puolustusratkaisun pohjalta. Arvioinnissa on huomioitu teknisesti kehittyvän puolustusmateriaalin hintakehitys maailmalla sekä myös kotimaisen puolustusteollisuuden merkitys.

2 prosentin tasokorotus ja indeksikorotuksen huomioiminen määrärahoissa näyttää jakavan eduskunnan ja edustajien mielipiteitä. Taloudellisesta tilanteesta huolimatta tulee mielestäni pyrkiä turvaamaan varusmiehillemme sekä pienenevälle reservillemme varuskunnat sekä ajanmukainen varustus ja koulutus, jos kerran haluamme pitää kiinni omasta puolustuksesta ja sen uskottavuudesta.

Nato-jäsenyys ja myös Nato-jäsenyyden harkintaa koskeva ilmaisu mietinnössä näyttää jakavan edustajien mielipiteitä. Minusta asia on mietinnössä muotoiltu asianmukaisesti. Siinä on huomioitu myös tärkeä poliittisen yhteisymmärryksen sekä kansalaismielipiteen merkitys, jos joskus tulevaisuudessa päädyttäisiin hakemaan Nato-jäsenyyttä.

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Pentti ja varsinkin Kaunisto ottivat esiin tämän elintarvikehuollon ja sen, että maailma kaksinkertaistuu väkiluvultaan lähivuosina, lähitulevaisuudessa, ja kun ottaa huomioon länsimaisen ruokatottumuksen, alkaa ruokaa syömähän myös se isompi massa, niin sen takia elintarvikehuollon suhteen kotimainen ruokateollisuus, maatalous, on entistä arvokkaampaa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnalle annettu valtioneuvoston vuoden 2009 turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on hyvin tärkeä menettelytapa. Se nostaa julkista yhteiskunnallista keskustelua myös tämän talon ulkopuolella. Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat selonteossa ilmaistun toimintalinjan mukaan Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen. Selonteosta käy myös selville, että ulkoisen turvallisuuden näkökulmasta asemamme on vakaa, vaikka muuttuvassa maailmassa erilaisia uhkia ja haasteita kyllä riittää.

Selonteossa on esitetty selkeitä tavoitteita pitää yllä Suomen puolustustahtoa ja puolustuskykyä. Alueelliseen puolustukseen ja yleiseen asevelvollisuuteen perustuva järjestelmämme todetaan selonteossa parhaaksi tavaksi turvata meidän suomalaisten turvallisuus. Tätä on syytä voimakkaasti tukea. Puolustusmäärärahojen turvaaminen ja uskottava järjestelmän ylläpito ovat keskeisimpiä tämän selonteon johtopäätöksiä.

Jos emme itse puolusta Suomea ja maatamme, ei sitä kukaan muukaan tee, ja se joka tapauksessa jonkun verran maksaa. Esimerkiksi meillä Satakunnassa on kaksi Suomen tärkeimmistä varuskunnista, Niinisalon Tykistöprikaati, jonka raketinheitinyksikkö ja uuteen teknologiaan perustuva ilmavalvontatoiminta ovat koko maanpuolustuksen kannalta keskeisen tärkeässä roolissa, ja Porin Prikaati Säkylässä vastaa kansainvälisiin kriisitehtäviin koulutettavien sotilaiden kouluttamisesta ja varustamisesta. Myös varuskuntien merkitys työpaikkojen ja elinvoimaisuuden ylläpitäjinä maakunnissa on hyvin tärkeä.

Puolustuskyvyn ylläpito edellyttää riittävien taloudellisten resurssien turvaamista myös tulevaisuudessa, ja siihen tämä selonteko kyllä vastaa. Optio Natoon liittymisestä on hyvä pitää kyllä voimassa, mutta nyt näköpiirissä olevana aikana liittymiseen ei kuitenkaan ole tarvetta.

Arvoisa puhemies! Selonteko perustuu laajaan turvallisuuskäsitykseen. Hallintovaliokunnan toimialan kannalta sisäisen turvallisuuden kokonaisuus, jopa keskeiset kysymykset, kuten terrorismi, kansainvälinen järjestäytynyt ja muu rikollisuus, rajaturvallisuus, väestökysymykset, suuronnettomuudet, luonnonkatastrofit ja pelastustoimi sekä siviilikriisinhallinta, näyttävät jäävän varsin niukalle käsittelylle ja myös huomiolle. Selonteossa kehittämiseen tähtäävät toimenpiteet painottuvat lähes täysin puolustuspolitiikkaan.

Koska selontekoa on laajennettu laajaan turvallisuuden käsitteeseen, hallintovaliokunta ja myös valtiovarainvaliokunta ovat ottaneet kantaa tähän aihealueeseen. Luen lainauksen: "Valiokunta pitää välttämättömänä, että sisäisen turvallisuuden kysymyksiä ja linjauksia käsitellään ja niistä keskustellaan nykyistä kokonaisvaltaisemmin myös eduskunnassa sekä otetaan kantaa kehittämistoimenpiteisiin." Tältä osin valiokunta yhtyy allekirjoittaneen ja sadan muun kansanedustajan esittämään toimenpidealoitteeseen ja nykyisen menettelyn kritiikkiin.

Käsittelyssä oleva selonteko ja hallituksen piirissä hyväksytty sisäisen turvallisuuden ohjelma eivät esitä riittäviä toimenpiteitä kansanvaltaisen järjestelmämme edellyttämän, parlamentissa tapahtuvan yhteiskuntapoliittisen keskustelun kannalta. Vaikka ulkoinen ja sisäinen turvallisuus kytkeytyvät yhä tiiviimmin yhteen, valiokunta pitää perusteltuna selonteon jakamista vastaisuudessa valmistelutavasta riippuen eri osiin niin, että sisäisen turvallisuuden osio käsitellään erikseen ja tuodaan myöskin eduskuntaan.

Samalla tavalla, arvoisa puhemies, valtiovarainvaliokunta kiinnittää tähän asiaan huomiota ja omassa lausumassaan toteaa, että sisäisen turvallisuuden asiakokonaisuus tulisi käsitellä vastaisuudessa selontekomenettelyssä tasavertaisena suhteessa ulko- ja puolustuspolitiikkaan ja että sisäisen turvallisuuden eri toimintalohkoille laaditaan ensi tilassa pitkäjänteisesti toimenpideohjelma ja toteuttamissuunnitelmat aikatauluineen ja määrärahatarpeineen.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen, että tämä lähes kaksi vuotta ollut toimenpidealoitteeni on saanut valiokuntien tuen ja nyt tässä selonteossa saa myöskin selkeän tuen. Luen vielä tämän ensimmäisen kohdan, jota ulkoasiainvaliokunta esittää: "Eduskunta edellyttää, että turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekomenettelyä jatketaan ja että valtioneuvosto ryhtyy välittömiin toimiin menettelyn kehittämiseksi ottaen huomioon mietinnössä esitetyt näkemykset mukaan lukien laajan turvallisuuskäsityksen määritelmä." On syytä odottaa, että seuraava selonteko käsittelee myöskin sisäistä turvallisuutta ja nostaa tämän asian sille kuuluvaan arvoon.

Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa ed. Tennilä toi esille puolueemme oleellisen selonteon ja mietinnön kritiikin, ja kannatan tässä ed. Tennilän lausumaehdotusta.

Tämänkin keskustelun perusteella voi vakuuttua, että eduskuntapuolueista vain vasemmistoliitto torjuu selkeästi Nato-jäsenyyden.

Selonteon turvallisuuskehityksen kuvaus on lavea ja epämääräinen, vaikka sitä on saatu punottua 45 liuskan verran. Poliittiset kannanotot ovat sangen yksipuolisia, argumentit puuttuvat, ja lausumat ovat epämääräisen pyöreitä. Esimerkiksi väite, että Naton kuten Euroopan unionin laajentumisella on ollut keskeinen merkitys vakauden lisäämisessä ja jakolinjojen poistamisessa kylmän sodan jälkeisessä Euroopassa, on vähän kiistanalainen varsinkin, kun toisessa yhteydessä todetaan, että Venäjä ei hyväksy Naton laajentumista rajoilleen. Yhtään selkeämpi ei ole mietinnönkään käsitys asiasta.

Arvoisa herra puhemies! Suomen lähialueiden turvallisuuskehityksestä selonteossa todetaan, että Euroopan unionin ja Naton laajeneminen sekä Venäjän poliittinen ja taloudellinen muutos ovat vakiinnuttaneet oloja Suomen lähialueilla. Kun otetaan huomioon Venäjän jännitteet ja konfliktit Baltian ja Puolan kanssa, tilannetta ei kannata kuvata vakaaksi. Jos Yhdysvallat ja Nato tuovat näiden valtioiden myötävaikutuksella ohjustukikohtia Venäjän rajoille, reagoi Venäjä ja seurauksena on turvallisuustilanteen kiristyminen ja varustautumiskierre Itämeren alueella.

Pohjolan rauhantilaa voivat järkyttää ensisijaisesti Pohjolan maat itse omilla huonosti harkituilla turvallisuusratkaisuillaan. Sellainen ratkaisu olisi Suomen liittyminen Naton jäseneksi. Venäjän turvallisuuspoliittisessa linjassa on ollut Pohjolan suhteen 200-vuotinen jatkumo. Sitä edustavat Suomelle myönnetty autonomia Venäjän yhteydessä ja Neuvostoliiton ajan lukuisat aloitteet Pohjolan ydinaseettomuudesta ja tukikohdista vapaana alueena.

Puhemies! Siksi on valitettavaa, ettei turvallisuusselonteko eikä mietintö pyri perusteellisesti avaamaan kysymyksiä, joita täällä ed. Laakso selkeästi asetti. Vastauksia ja pohdintaa ei löydy selonteosta eikä ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä siitä, mitä mahdollinen Suomen jäsenyys aiheuttaisi Pohjois-Euroopan turvallisuustilanteeseen ja vakauteen Suomen lähialueilla ja mitä Suomen liittyminen Natoon aiheuttaisi Suomen ja Venäjän suhteisiin.

Onneksi Suomessa on vahva kansalaismielipide pysyttäytyä sotilasliittojen ulkopuolella, ja onneksi meillä on presidentti, joka nojaa tähän kansalaismielipiteeseen. Meillä on myös viisasta ulkopoliittista ajattelua ja kokemusta. Sitä edustaa muun muassa suurlähettiläs Heikki Talvitie, Tukholmassa ja Moskovassa palvellut Suomen suurlähettiläs. Myös hän perää ed. Laakson tapaan selonteolta ja eduskunnalta vastauksia ja pohdintaa Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista Pohjolan vakauteen ja Suomen ja Venäjän suhteisiin. Näistä kysymyksistä Suomen kansa haluaa keskustelua.

Talvitie totesi aiemmin keväällä artikkelissaan, joka julkaistiin helmikuussa Etelä-Suomen Sanomissa, seuraavasti: "Näistä kysymyksistä hallituksen tulisi huolehtia eikä puhua ympäripyöreitä selonteossa, joka osoittaa kaikille ulkopuolisille hallituksen sisäisen eripuran. Lisäksi keskustelulla voitaisiin välttää se virheluulo, jonka vallassa hallitus näyttää olevan, ja joka lähtee siitä, että jonkinlainen luonnonlaki johtaa Suomen NATO-jäsenyyteen. Tässä meillä on selonteon uusi ajopuuteoria, jonka taakse maksimalistit pyrkivät piiloutumaan. Eikö olisi reilua tunnustaa, että jäsenyyttä on ajettu kuin jänistä pyssyn suuhun ja että siinä ei ole ollut mitään luonnollista kehitystä." Näin kirjoitti Talvitie, ja jatkoi vielä:

"Tämän sumuverhon omainen teoria tulee puolustushallinnon piiristä. Kuulin sen ensi kerran 90-luvulla kun se esitettiin suomalaisten toimesta ruotsalaisille. Ruotsalaiset eivät olleet havainneet silloin mitään luonnollista kehitystä tähän suuntaan niin kuin eivät ole havainneet viimeisten 200-vuoden aikana. Ja siksihän Ruotsi on ollut rauhantilassa. Suomi on itsenäisyytensä aikana valunut ojasta allikkoon ja osallistunut kaikkiin mahdollisiin sotiin. Eikö nyt olisi vaihteeksi aika kokeilla joitakin muita vaihtoehtoja kuin liittoutua Venäjän potentiaalisen vastapelurin kanssa." Näin kirjoitti suurlähettiläs Heikki Talvitie.

Puhemies! Talvitien syvällinen historiapers-pektiivi turvallisuuden ja nykytilan arvioinnissa on sukua Suomen kansan viisaan Nato-vastaisuuden kanssa. Suomen kansa ymmärtää, että hyvän naapuruuden politiikan perusta on ymmärtää omien ja naapureiden turvallisuusintressien yhteys. Siihen minäkin luotan enemmän kuin sekaviin selontekoihin.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Yrttiaho lainasi suurlähettiläs Talvitietä, ja minä pitkälti yhdyn näihin Talvitien näkemyksiin mutta kiistän sen, että tämä hallituksen politiikka tällä hetkellä olisi jotain tällaista liukumista kohti Nato-jäsenyyttä. Tosiasia on kuitenkin se, että me olemme olleet hyvin laajasti, laajan hyväksynnän pohjalta, monipuolisessa yhteistyössä Naton kanssa kriisinhallintatoimissa, ja hyvin tunnettua on, että muun muassa Nato ja YK ovat tehneet kriisinhallintaa koskien jopa yhteistyöasiakirjan. Eli Natolla on kriisinhallinnassa kiistatta tämmöinen kansainvälinen rooli, jossa me olemme olleet mukana.

Aivan toinen kysymys on sitten tämä Suomen Nato-jäsenyys. Tällä hetkellä sitä ei suljeta pois. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Se ei ole ideo-loginen asia, mutta meillä ei ole suunnitelmaa, aikataulua eikä minkäänlaisia valmisteluja Nato-jäsenyyden osalta, eli ei tässä suhteessa mitään muutosta ole tapahtunut.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Kokoomuksen Nato-rumpu on soinut voimakkaasti, ja se on saanut erityisesti vihreät Naton edessä rähmälleen, ja näyttää siltä, että arvostamani ed. Korkeaojakin on lievästi luisumassa sinne Nato-suuntaan. Pidän tätä todella suurena vahinkona, jos näin on käymässä. Keskustapuolue näyttää olevan kyllä siinä samassa luisussa, mutta ei sillä tavalla vielä kuin ovat vihreät. Elikkä siellä on tapahtunut täydellinen linjanmuutos.

Suomen osalta hallituksen turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko toteaa, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa ilman, että se on osa laajempaa kansainvälistä konfliktia. Näin varmasti on, mutta sitten nämä itse päätelmät ovat hiukan toisenlaisia. Silti hallituksen selonteossa esittämät ratkaisut ovat pitkälti kylmän sodan ajalta. Nämä ideologiset ratkaisut kumpuavat idän ja lännen vastakkainasettelusta ja asevarustelun kiihdyttämisestä, elikkä asevarustelun määrärahoja ollaan nostamassa.

Laajan Eurooppaa koskettelevan sotilaallisen konfliktin todennäköisyys seuraavien vuosikymmentenkin aikana on hyvin epätodennäköinen. Suomeen kohdistuvat keskeiset uhat sen sijaan liittyvät kansainväliseen rikollisuuteen, terrorismiin, ruokakriisiin, ympäristökriisiin, öljyn ja veden kaltaisten luonnonvarojen ehtymiseen ja taisteluun niistä, nälänhätiin, hajoaviin valtioihin sekä kaikesta edellä olevasta aiheutuvaan pakolaisuuteen. Näiden kansallisvaltioiden rajat ylittävien uhkien vaikutukset pahenevat jatkuvasti.

Vasemmistoliitossa näemme myös aitona turvallisuusuhkana tällä hetkellä maassamme harjoitettavan talouspolitiikan, joka johtaa ihmisten syrjäytymiseen ja eriarvoistumiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Entistä suurempi kahtiajakautuminen tulee tapahtumaan. Köyhyys lisääntyy, tuloerot kasvavat, ja tämä syrjäytyminen syvenee. Tämä on meillä todellinen uhka.

Näin ollen vasemmistoliitto vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä, sillä näitä todellisia turvallisuusuhkiamme yhdistää niiden yleistymisen lisäksi se, että niihin ei voida vastata sotilaallisin keinoin eikä myöskään asevarustelua kiihdyttämällä tai sotilaallisesti liittoutumalla. Siis näihin uhkiin, jotka meillä todellisuudessa ovat edessä ja aivan lähivuosina ja lähitulevaisuudessa, ei voida vastata asevarustelulla eikä myöskään Naton kanssa liittoutumalla.

Vasemmistoliitto onkin huolissaan siitä, että Puolustusvoimat on käyttänyt selontekomenettelyä toistuvasti hyväkseen perustellakseen määrärahatarpeitaan yli sovittujen kehysten, eikä uusin selonteko ole tästä poikkeus. Näin ollen meidän käsityksemme mukaan lähivuosina on paljon tarpeellisempia ja kiireellisempiä tehtäviä kuin Puolustusvoimien määrärahojen korottaminen. Meidän mielestämme suomalaisten sosiaalinen perusturva on ensisijainen tehtävä, ja sen jälkeen voimme katsoa, jos meillä on myöskin näitä Puolustusvoimien lisämäärärahoja.

Vasemmistoliitto kannattaa aluepuolustusta. Me kannatamme asevelvollisuusarmeijaa, siinä olemme samaa mieltä, ja sitä, että Puolustusvoimille turvataan kohtuulliset määrärahat. Mutta emme ole valmiita tähän uuteen ohjusvarustelukilpailuun, jota nyt ollaan valmistelemassa. Siitä on jo osa tilauksistakin ilmeisesti tehty.

Herra puhemies! Tällä perusteella kannatan ed. Tennilän tekemiä perustelulausumaesityksiä.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En voi yhtyä siihen näkemykseen, jonka ed. Kuoppa esitti, että keskusta olisi luisumassa Natoon. Päinvastoin me olemme tukemassa sitä samaa linjaa, joka tuli tuossa puheen loppuosassa. Me haluamme turvata sen, että meillä on riittävän vahva reservi ja alueellinen puolustusjärjestelmä, joka pitää yllä myös riittävän varuskuntaverkoston. Se on tärkeätä, ja se on aluepoliittisestikin tärkeä kysymys.

Minusta tässä nyt on selkeästi hieman käsitysvirheitä sen suhteen, että meillä on yhteistyötä Naton kanssa ja kuitenkin Suomi on linjannut hyvin pitkälti omat kriisinhallintatoimetkin niin, että pääsääntöisesti haluamme, että ne ovat YK-mandaattipohjaisia. Meillä on toki yhteisiä toimia myös Naton kanssa, mutta ei tämä tarkoita sitä, että keskusta olisi luisumassa Natoon, vaan me tuemme sitä hallituksen linjaa, joka on tavallaan sama linja, mikä on tähänkin saakka ollut.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Aivan lyhyesti. Kyllä tässä selonteossa tämän Nato-linjauksen suhteen tällä kertaa, jos aikaisemmin on lonksuteltu ovea, nyt on aukaistu se ovi. Kyllä se on selvästi enemmän auki, ei siitä päästä mihinkään. Ja mitä tulee sitten näihin rauhanturvatehtäviin, niin me olemme aina olleet sitä mieltä, että YK:n rauhanturvatehtäviin pitää olla valmiutta ja pitää olla mukana niissä, ja olemme niitä kannattaneetkin. Olemme jopa kannattaneet silloin alun perin, kun Nato-johtoiseen operaatioon lähetettiin Afganistaniin, sitäkin operaatiota, mutta olemme sitä mieltä, että nämä Nato-operaatiot ovat toissijaisia ja ensisijainen on tämä YK:n rauhanturvaamistehtävä.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko tulee saamaan perusteellisen käsittelyn täällä eduskunnassa. Siitä on osoituksena sen käsittely useissa valiokunnissa ja täällä tänään käytävä selonteon palautekeskustelu. Mielestäni on hyvä, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsitellään laajasti eri uhkamallien pohjalta. Parlamentaarisen seurantaryhmän työ on antanut myös tälle keskustelulle pohjaa, ja keskustelu on osoittanut, että kovin suurta erimielisyyttä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ei ole. Selontekomenettely on jälleen kerran osoittanut toimivuutensa.

Selonteko muodostuu neljästä pääkokonaisuudesta: kansainvälisestä turvallisuuskehityksestä, turvallisuusympäristön kehityksen vaikutuksista Suomeen, Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta toimintalinjasta sekä Suomen turvallisuuden kehittämisestä. Näiden sisään mahtuvat kutakuinkin kaikki turvallisuuteen liittyvät yhteiskunnalliset toiminnot. Valiokunnat ovat mielestäni vastanneet kannanotoissaan hyvin erilaisiin uhkamahdollisuuksiin. Kannanotot antavat myös hyvän pohjan selonteon käytännön jatkotoimenpiteille.

Itse jäin kuitenkin kaipaamaan perusteellisempaa kannanottoa globaaliin ongelmaan, johon täällä muun muassa ed. Pulliainenkin viittasi, eli maapallon kasvavaan ruuan tarpeeseen. Kuluvana vuonna maapallon viljasato tulee olemaan 2 prosenttia tarvetta pienempi. Tämän vajeen täyttämiseksi on syötävä varastoissa olevaa viljaa. Ennustettu väestönkasvu tulee vuoteen 2050 kasvattamaan 100 prosentilla viljan tarpeen määrää. Sen tuottamiseksi tarvitaan huomattava määrä lisää kasvumaata. Saman tyyppiset uhkakuvat kohdistuvat myös puhtaan veden saantiin ja energian tarpeeseen. Nämä saattavat saada liikkeelle hallitsematonta väestön liikkumista, jota saattavat lisätä erilaiset luonnonkatastrofit. Mielestäni meidän tulee jatkossa pohtia yhä enemmän näiden kysymysten vaikutusta niin sisäiseen kuin ulkoiseenkin turvallisuuteemme.

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien tuleva rahoitus on noussut esille useissa puheenvuoroissa. Itse pidän selonteossa esille nostettua linjaa puolustusvarojen korottamisesta 2 prosentilla vuodesta 2011 alkaen välttämättömänä. Puolustusmateriaalin kallistuminen ja uskottavan oman puolustuksen ylläpito sekä sen kehittäminen vaativat määrärahojen korotusta. Oman puolustuksen ylläpito nämä korotuksetkin huomioiden tulee kuitenkin edullisemmaksi kuin liittyminen sotilasliiton jäseneksi ja sen puolustusbudjetin maksajaksi. Suomen tulee jatkossakin rakentaa turvallisuuttaan ulkopolitiikallaan, kansainvälisellä yhteistyöllä ja omalla armeijalla. Armeijamme uskottavuus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen, riittäviin resursseihin, aluepuolustukseen ja vahvaan maanpuolustustahtoon. Niitä tulee selonteon käytännön toteutuksenkin tukea.

Suomi on kansainvälisessä kriisinhallintayhteistyössä arvostettu ja kokenut toimija. Sen lisäksi, että miehemme maailmalla ovat olleet rakentamassa rauhaa, kriisinhallintatyöstä on saatu lisäksi arvokasta kokemusta ja se on kouluttanut miehiämme yhä vaativampiin tehtäviin. Suomi on toiminut rauhanpolitiikan puolesta sotapolitiikkaa vastaan.

Natoon liittyminen on odotetusti puhuttanut eduskunnan jäseniä. Mielestäni on tärkeää huomioida, että Suomella ei ole turvallisuusvajetta. Turvallisuuspoliittisella linjallamme on vahva kansan tuki. Näin on oltava jatkossakin. Suomalaiset päättävät itse linjastaan ja sen muuttamisesta. Selonteko ei sulje ovia mihinkään suuntaan.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionilla on tärkeä rooli sisäisessä turvallisuudessa ja sen lisäksi kansainvälisen rikollisuuden ja terrorismin torjunnassa. Niiden merkitys turvallisuuskysymyksissä on kasvanut ja tulee kasvamaan. Sen johdosta katson tarpeelliseksi, että hallintovaliokunnan näkemykset selonteosta otetaan käytännössä huomioon.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Selonteko on niin maanpuolustuksen kuin turvallisuuspolitiikkamme kannalta välttämätön. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnön kannanoton mukaan selontekomenettelyä tulee jatkaa ja menettelyä pitää kehittää vastaamaan nopeasti muuttuvaa maailmantilannetta. Tahto puolustaa Suomea lähtee jokaisesta suomalaisesta, ja eduskunnan pitää olla tässä työssä vahvasti osapuolena mukana.

Puheet selontekomenettelyn romuttamisesta ovat perusteettomia. On välttämätöntä, että seuraavaa selontekoa varten menettelyä kehitetään valtioneuvoston aktiivisen valmistelun pohjalta ja eduskunnan tässä selonteossa antaman päätöksen mukaisesti. Seuraava selonteko tulee antaa uuden eduskunnan käsiteltäväksi mahdollisimman pian vaalikauden alussa.

Herra puhemies! Suomen puolustamisen tulee perustua yleiseen asevelvollisuuteen, alueelliseen puolustukseen ja hyvään valmiuteen puolustaa maatamme mahdollisen ulkopuolisen vaaran uhatessa. Tärkeä osa itsenäistä puolustusta on hyvin koulutettu reservi, jolla on hyvät varusteet annettujen tehtävien suorittamiseen. Yleiseen asevelvollisuuteen kuuluu olennaisena osana laadukas varusmieskoulutus ja riittävä määrä kertausharjoituksia, joilla pidetään puolustusvalmiutta yllä aseteknologian ja -koulutuksen kehittyessä.

Vuonna 2011 tulee puolustusmäärärahoihin 2 prosentin korotus, mikä on välttämätöntä, jotta voimme turvata jatkuvasti kallistuvan puolustusmateriaalin hankinnan Suomeen. Tiedossa on, että kuljetuskalusto tulee uusia nykyaikaa vastaavaksi, ja muutoinkin aseteknologian nopea kehitys pitää huomioida entistä paremmin tulevissa valtion talousarvioissa.

Herra puhemies! Jotta maanpuolustustahto säilytetään edelleen hyvällä tasolla maassamme, edellyttää se nykyisen varuskuntaverkoston säilyttämistä ja laadullista parantamista nykyisestä. Varuskunnat tulee pitää kaikin puolin kunnossa ja muun muassa jo havaitut ongelmat kiinteistöjen varustelutasossa pitää korjata mahdollisimman pian. Yhtenä taloutemme elvytyskeinona pitää nostaa esille varuskuntien korjaamiset. Tästä hyvänä esimerkkinä voisi toimia Pohjois-Karjalan Prikaati Kontiolahdella, jossa varusmiesten puutteelliset majoitustilat ovat olleet pitkään tiedossa, mutta määrärahojen pienuuden takia korjaustyöt ovat viipyneet.

Herra puhemies! Turvallisuuspolitiikan kannalta on tärkeää hoitaa suhteet ulkovaltoihin ja eri kansainvälisiin yhteisöihin mahdollisimman hyvin. Suomi saa Euroopan unionin jäsenenä unionin takaaman tuen ja suojan mahdollisen ulkoisen vaaran uhatessa. Yhteistyön Pohjois-Atlantin puolustusliiton Naton kanssa pitää olla tiivistä ja perustua nykyisin hyviksi havaittuihin toimintamuotoihin. Nato on nykyisellään aktiivinen kansainvälinen järjestö, joka tekee tiivistä yhteistyötä muun muassa Euroopan unionin kanssa.

Herra puhemies! Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, jolla tulee olla aito mahdollisuus hakea Nato-jäsenyyttä. Jos jäsenyyttä haetaan, niin silloin on järjestettävä kansanäänestys, jotta suomalaisilla on aito mahdollisuus osallistua tärkeään päätöksentekoon. Selonteon linjaus tässä asiassa on mielestäni hyvä ja Suomen edut parhaiten huomioiva.

Maantieteellinen asemamme Euroopan unionin koillisessa nurkassa edellyttää meiltä aktiivista kansainvälistä yhteistyötä. EU-yhteistyö on luonnollista jäsenyytemme takia, ja suhteet maailmanjärjestö YK:hon tulee pitää nykyisellä hyvällä tasolla. Parhaat turvatakeet saamme, kun olemme aktiivisia suhteissamme naapurimaihimme ja yhteistyökumppaneihimme. Suhteet Venäjään tulee aina pitää hyvinä, ja muun muassa aktiivisen kauppapolitiikan kautta yhteistyötä tulee pyrkiä lisäämään nykyisestään. Euroopan unioni on Venäjälle tärkeä kumppani, ja Suomella pitää olla siinä työssä merkittävä rooli.

Herra puhemies! Tärkeä osa puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaamme on myös huoltovarmuus. Valitettavasti tänään emme ole läheskään omavaraisia ruuan tuotannossa. Olemme riippuvaisia tuonnista niin leipäviljan kuin maatalouden tarvitsemien rehujen suhteen. Tämä tilanne pitää meidän korjata mahdollisimman pian epävarmojen markkinoiden olosuhteissa.

Myös suojautuminen tietoverkkoja uhkaavilta vaaroilta on välttämätöntä. Samoin meidän on varauduttava mahdollisia pandemioita ja maailmalta tulevia ympäristöuhkia vastaan. Kansainvälinen terrorismi ja kansainvälinen rikollisuus ovat myös nykyajan todellisia uhkia, jotka pitää huomioida tulevaisuutta suunniteltaessa.

Herra puhemies! Jotta pystymme takaamaan kansalaistemme turvallisuuden jatkossa, on kaikilla yhteiskunnan aloilla huomioitava ulkoisten ja myös sisäisten uhkien mahdollisuudet. Varautuminen on viisautta.

Antti Kalliomäki /sd:

Puhemies! Tämänkin selonteon avainkysymys taitaa olla loppujen lopuksi Suomen Venäjä-suhde, niin kuin on ollut aikaisemminkin selonteoissa, ja veikkaan, että hamaan tulevaisuuteen asti tulevissakin selontekovaiheissa näin tulee olemaan. Kun näin on, niin on hyvä kyllä kysyä, mikä tähän saakka on määrittänyt Suomen turvallisuuspoliittista ajattelua, enkä usko pahasti erehtyväni, kun sanon, että se on kuitenkin ollut Paasikiven linjan perusajatus siitä, että Suomen on pyrittävä pysyttelemään suurvaltaristiriitojen ulkopuolella ja välttämään Venäjällä syntymästä käsitystä, että Suomi voisi antaa alueensa sille, ehkä vihamielisten voimien käyttöön. On totta, että vuosikymmenet ovat vierineet, mutta tämä perusajatus on edelleen relevantti ja kestää kyllä ajan hammasta, ja se on syytä muistaa aina tulevissakin ratkaisuissa.

Hallituksen Venäjä-ohjelmassa, joka tässä myöskin tuoreeltaan oli käsittelyssä, sanotaan, että suomalainen kansallinen etu ohjaa Venäjä-suhteidemme hoitamista. Silloin minusta on paikallaan kyllä kysyä, miten sitten Paasikiven linjan perusajatuksesta ja hallituksen Venäjä-ohjelman kansallisen edun lähtökohdasta, siitä diktaatista, rakentuisi synteesi, selkeä, ymmärrettävä ulkopolitiikan linja, ainakin niiltä osin kuin se koskettaa Suomea ja Venäjää, tätä meille historiallisestikin vaikeata mutta tärkeätä suhdetta. No, sitähän ei selonteossa ole kyllä edes yritetty, valitettavasti, ratkaista. Ja yhtä valitettavasti selonteon Nato-linjaus vie entistä kauemmaksi meidät sellaisen synteesin mahdollisuudesta. Tätä pidän tämän selonteon suurimpana heikkoutena.

Taustahan tässä on se, jonka jo tässä debatissa kerroin, syntyhistoria, jossa keskusta ja kokoomus olivat erimielisiä: Puolueilla oli näkemys-ero olemassa olevan ulkopoliittisen linjan kestävyydestä ja jopa sen realistisuudesta. Silloin päädyttiin sitten ikään kuin kaksiin raiteisiin selonteossa. Yhtäältä vakuutetaan selonteossa ja sen jälkeen tässäkin salissa moneen kertaan, että linja on kestävää, mutta toisaalta sitten kestävyys asetetaan kyseenalaiseksi viittaamalla vahvoihin perusteisiin Nato-jäsenyyden harkitsemisen puolesta. Mielestäni tästä syntyy ja on jo syntynyt epäselvyyttä ja Suomen ulkopolitiikan, turvallisuuspolitiikkamme, ymmärrettävyyden kärsimistä sekä täällä Suomessa että maan rajojen ulkopuolella. Siitä voi vain sanoa, että se on vahingollista politiikkaa, näin meidän ei pitäisi missään tapauksessa toimia. Kysymys ei ole edes siitä, mitä mieltä kukin meistä on Nato-jäsenyydestä; kysymys on siitä, että linjan pitää olla riittävän selkeä, ymmärrettävä, niin että se antaa meille jalansijaa sitten tehdä käytännön politiikkaa.

Puhemies! Vielä lyhyesti siitä puutteesta, joka myöskin on tässä selonteossa, osin aikataulun vuoksi mutta myöskin ikään kuin tekemisen puutteesta: globaali talouskriisi ei ole saanut selonteossa huomiota. Se on kyllä sääli, sillä historian tärkein opetus on kyllä se, että suuret taloudelliset mullistukset aina heijastuvat myös turvallisuuspolitiikan rakenteisiin ja suurvaltapolitiikan voimasuhteisiin. Näiltä muutoksilta on pienten valtioiden, Suomen kaltaisten, jokseenkin mahdotonta pysyä suojassa, vaikka haluaisimmekin. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä onneksi on johonkin mittaan huomioitu tätäkin asiaa, vaikkakin varovaisessa hengessä. Veikkaan, että tämä kokonaisuus, talouskriisin seuraukset ja sen aiheuttamat muutokset turvallisuusrakenteessa, tulee sitten olemaan sitä jokapäiväistä leipää, jota seuraavan selonteon tekijät joutuvat nauttimaan.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä turvallisuusselonteko jatkaa yleisesti ottaen Suomen linjaa. Myös presidentti on hyväksynyt tämän linjauksen: Nato säilyy edelleen vaihtoehtona, mutta ei anna tällä hetkellä aihetta toimenpiteisiin. Ehkä nyt Natosta keskustellaan avoimemmin, ja joidenkin mielestä ovi on jo raollaan.

EU:n turvallisuuspolitiikkaan kuuluvat jo kriisinhallinta, on turvatakuut, yhteisvastuulausekkeet, joiden perusteella jäsenmaat voivat saada apua toisiltaan kriiseissä. Toisaalta on ollut tilanteita, missä YK ja EU eivät ole kyenneet toimimaan ripeästi maailman kriisipesäkkeissä. Kolmanneksi, vaikka USA on vahva Nato-maa, ei pidä täysin vetää yhtäläisyysmerkkejä USA:n ja Naton välille. USA:n Irak-operaatio ei nauttinut laajaa kannatusta Nato-maissa Euroopassa.

Mutta yhtä kaikki, ehkä se tärkein ja ratkaiseva tekijä meidän täytyy muistaa ja sitä kunnioittaa: Suomen kansa ei tähän asti ole ollut innostunut Natoon liittymisestä, vaikka hyväksyykin sen, että Suomi voi jatkaa YK:n valtuuttamissa kriisinhallintatöissä.

Suhteet naapurimaihin on hoidettava joka tapauksessa hyvin. Venäjä myös toivoo kahdenvälisten suhteiden olevan hyvät. Se on toinen asia, että Suomen ehkä pitää pysyä mahdollisimman omavaraisena energiatuotantonsa suhteen.

Yksi näkökulma liittoutumiskeskustelussa on se, että jos haluamme liittyä Natoon, meidän pitää olla mukana eri puolilla maailman kriisipesäkkeissä. Se on vastuunkantoa, joka ei ole vain voitosta voittoon kulkemista vaan myös tappioita ja sinkkiarkkuja.

Toinen asia on se, että kun Obama on nyt tehnyt avauksia Eurooppaan päin, niin Suomen ja Euroopan pitää olla niihin osallistumassa ilmasto- ja talousasioiden suhteen, muuten USA ja Kiina sopivat asiat ilman Eurooppaa.

Mitä tulee kotimaamme puolustusvoimiin, alueellinen puolustus on edelleen tärkeää. Se on myös maakuntia työllistävä tekijä. Puolustusmateriaalin hankinnalla on myös työllistävä vaikutus alueellisesti. Sen me näemme vaikkapa Patrialla Kuorevedellä tai Tampereella Insta Oy:n toiminnassa. Tämä osaaminen on uhan alla, koko ajan kallistuvat nämä uudet teknologiset aseet. Siksi, vaikka en ole yleensä puolustusmäärärahojen painottaja, tässä tapauksessa 2 prosentin määrärahojen korotus on paikallaan.

Yleinen asevelvollisuus on edelleen Suomelle se oikea tie, vaikka Ruotsi onkin siirtymässä palkka-armeijaan. Ed. Haavisto puhui valikoivasta asevelvollisuudesta. Näinhän se jo nyt käytännössä on, mutta enemmistö nuorista miehistä haluaa, samoin jotkut naiset, armeijan käydä, ja se on tietysti tärkeä asia. Toisaalta siviilikriiseissä ja sodankin aikana on tarvetta monenlaiselle rauhanomaiselle työlle, jossa voidaan hyödyntää kansalaisia. Me tarvitsemme joka tapauksessa kriiseissä koko kansakunnan panosta.

On hyvä, että turvallisuudesta puhutaan laajana käsitteenä, siitä mikä on maamme sisäinen turvallisuus. Sieppauksia, kouluammuskelua, potilaitaan surmaavia hoitajia, kauppakeskusten räjäyttelyä, viharyhmiä, ääriliikkeitä — ne ovat kaikki tämän ajan merkkejä. Vihamieliset ääriryhmät käyttävät yhä enemmän hyväkseen Facebookin ja MySpacen ja YouTuben kaltaisia sosiaalisia verkkopalveluja. Tosin supo on ollut sitä mieltä, että ääriliikkeiden konkreettinen toiminta on näennäisesti vähentynyt samalla, kun se on siirtynyt nettiin. Sielläkin keskustelupalstoja siivotaan aiempaa tarkemmin.

Ilmastopakolaisuus ja ruokakriisi ovat näköpiirissä, ja niitä ei voi ohittaa. Me tarvitsemme kriisi- ja huoltovalmiutta monella alalla. Vaikka maaseutua on Suomessa joidenkin citypiirien toimesta haluttu ajaa alas jo vuosia, nousee maaseutu vielä kunniaan. Viime sodan aikaan kaupungista tultiin maaseudulle hakemaan suuhunpantavaa. Tämä muistetaan kyllä kriisien sattuessa, mutta muuten maaseutu tuntuu joillekin keskittämisen apostoleille olevan kirosana. Puhdas ruoka ja puhdas vesi ovat vielä kysyttyjä, maailmallakin. Mikä on maaseudun infran tulevaisuus? Onko meillä toimivat puhelinyhteydet kriisin aikana, onko verkkoturvallisuus? Kun sähkö katkeaa, mikä on seuraus tietoliikenteessä, onko se poikki? Tänään kuulimme iloisen uutisen, että valtio ostaa enemmistön kantaverkkoyhtiö Fin-gridistä. On tärkeää, että valtiolla on hallussaan niin sähkö-, energia- kuin tietoliikenneinfrakin, jos kriisitilanne syntyy. Sisäinen turvallisuus on meidän kaikkien asia. Huoltovarmuuteen kuuluu myös toimiva tiestö, rautatiet ja merenkulkumme alukset. Näitä en voi tietenkään liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä ohittaa.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Selontekomenettelyn tarkoitus on paitsi ryhdistää poliittista päätöksentekoa taloudellisesti myös, totta kai, pönkittää pitkän linjan puolustuspoliittista doktriiniamme. Se on jo kauan säilynyt samana: alueellinen ja kattava puolustus, yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustus. Tämä merkitsee myös sitä, että Puolustusvoimien erilaisia toimintoja on sijoitettuna maan eri osiin. Kansalaisten sitoutuminen maanpuolustustahdon muodossa on loppujen lopuksi halvoista ja yksinkertaisista ratkaisuista koostuva kokonaisuus, jota kannattaa tietoisesti vaalia.

Erilaiset keskinäisriippuvuuden muodot pakottavat Suomeakin tarkastelemaan ympärillä vellovaa maailmaa niin sotilaallisesta kuin siviilikriisinhallinnan näkökulmastakin. Yhä useammin joudumme tilanteisiin, joissa kriisipesäkkeisiin osallistumisen perusteena on vallitsevimmin osallistujien siviilityön mukanaan tuoma asiantuntemus. Tämän työn määrällinen kasvu on tulevina vuosina enemmän kuin todennäköistä. Siksi on merkitystä viranomaisyhteistyön lisäämisellä sekä Puolustusvoimien taustatyöllä myös reserviläisten keskuudessa.

Vapaaehtoisen maanpuolustustyön merkitys niin teollisuudessa kuin kansalaistenkin keskuudessa on kustannustehokas ja korvaamaton apu meidän yhteiskunnallemme.

Kokonaisuuden hallinta ja sen mukana kustannustehokkuus avaavat keskustelun Puolustusvoimille kohdennettavista resursseista. Nyt kiistellyt mutta jo kehyspäätöksessä kuitatut taloudelliset resurssit ja niiden hienoinen korotus ovat vain esimakua siitä, miten mittavat rakenteelliset linjaukset odottavat seuraavan selonteon tekijöitä. Ikäluokan pieneneminen yhdessä materiaalikustannusten ja henkilöstömenojen kasvun kanssa luo haasteen, mikä ei ole yksinkertainen ratkaistavaksi.

Mielestäni on tärkeää kuvata nyt jo ne uhkakuvaavat muutostekijät, mutta ennen kaikkea se painopiste, minkä suuntaan Puolustusvoimia on kehitettävä. Yksi uhkaava muutos on yhteiskunnassa tapahtuva suhtautuminen Puolustusvoimiin sekä maanpuolustukseen yleensä. Niin pitkälle ei solidaarisuus saa koskaan mennä, että oman maan puolustustahto kyseenalaistettaisiin.

Toinen isompi kokonaisuus liittyy painopisteen siirtoon kansallisesta puolustuksesta kansainväliseen työhön. Vaikka molempien resurssitarpeet ovat osittain päällekkäisiä, tulee kansallisten puolustusvoimien olla pääpainopistekohteena resursoitaessa Puolustusvoimia.

Puolustusvälineteollisuudessa Suomella on annettavaa muulle maailmalle. Siksi on turvattava myös tutkimus- ja tuotekehityspanokset, joilla taataan pidemmän aikavälin puolustusvälineteollisuuden osaaminen ja sitä kautta säilyminen kotimaisissa käsissä.

Arvoisa puhemies! Oman maamme kustannustehokkaan yleisen asevelvollisuuden tuottaman armeijan suojeleminen on yhtä tärkeää kuin huoltovarmuustekijöiden tukeminen. Erityisesti viime aikojen tapahtumat meillä ja muualla tukevat näitä tärkeitä tavoitteita.

Thomas Blomqvist /r:

Ärade herr talman! I statsrådets säkerhets- och försvarspolitiska redogörelse utvärderas Finlands säkerhets- och försvarspolitik på ett övergripande sätt. Redogörelsen grundar sig på ett brett säkerhetsbegrepp, vilket är viktigt och rätt. I en värld av ömsesidigt beroende har flera av säkerhetshoten och utmaningarna en gränsöverskridande karaktär och kan få betydande konsekvenser också för vårt land.

I svenska riksdagsgruppens gruppanförande koncentrerar man sig ganska mycket på det breda säkerhetspolitiska begreppet, varför jag som medlem i försvarsutskottet kanske mera ska anlägga en försvarspolitisk syn. Vi konstaterar att det krävs långsiktighet för upprätthållandet och utvecklandet av försvarskapaciteten. Därför anser jag, liksom både utrikesutskottet i sitt betänkande och försvarsutskottet i sitt utlåtande, att det är viktigt att vi även i fortsättningen ger ut långsiktiga utvecklingsplaner för försvarsmakten och den breda säkerhetspolitiken och att de också är parlamentariskt förankrade.

Arvoisa puhemies! Kuten ulkoasiainvaliokunta painottaa mietinnössään, tulee Suomen tulevaisuudessakin ylläpitää uskottavaa puolustusta, johon kuuluu osallistuminen eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen. Maamme ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tärkeimmät tehtävät ovat Suomen itsenäisyyden, alueellisen koskemattomuuden ja perusarvojen turvaaminen, väestön turvallisuuden ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yhteiskunnan toimivuuden ylläpitäminen. Puolustuspolitiikan osalta tämä tavoite saavutetaan parhaiten ja ehkä ainoastaan uskottavalla kansallisella puolustuksella, joka perustuu alueellisen puolustuksen periaatteeseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin sekä vahvaan maanpuolustustahtoon.

Yhteistyö muiden järjestöjen ja maiden kanssa on jo pitkään ollut tärkeä osa Suomen turvallisuuspolitiikkaa. Sekä toimiva monenkeskinen että bilateraalinen yhteistyö ovat Suomelle tärkeitä. YK:n asema kansainvälisen järjestelmän toimijana on säilynyt vahvana, ja meidän tuleekin korostaa sen tärkeyttä. EU taas on Suomelle keskeinen turvallisuuspoliittinen viitekehys, ja Suomen EU-jäsenyys auttaa vahvistamaan maamme turvallisuutta.

Suomen suhde Natoon perustuu Pfp-sopi-mukseen, joka allekirjoitettiin jo vuonna 1994, osallistuminen Nato-kriisinhallintaoperaatioihin taas alkoi Bosniasta vuonna 1996. Suomen Nato-jäsenyys ei ole ajankohtainen niin kauan kuin laaja poliittinen yhteisymmärrys puuttuu ja enemmistö kansalaisista ei kannata jäsenyyttä. Pidän kuitenkin oikeana selonteon ja ulkoasiainvaliokunnan toteamusta siitä, että on olemassa vahvoja perusteita harkita Nato-jäsenyyttä myös jatkossa. Mutta Suomen asema suhteessa Natoon ei tämän myötä ole muuttunut.

Pohjoismaiden välistä yhteistyötä eri sektoreilla on syytä jatkaa ja kehittää. Tiivis pohjoismainen yhteistyö myös puolustussektorilla lisää turvallisuutta koko Pohjois-Euroopassa. Venäjän osalta on helppo yhtyä selontekoon ja myös mietintöön, jossa todetaan, että Venäjä ei ole sotilaallinen uhka Suomelle vaan hyvä naapuri ja tärkeä kauppakumppani, kuten Suomi Venäjälle.

Herr talman! Det nordiska samarbetet har varit och kommer även i framtiden att vara viktigt för Finland. Det nordiska samarbetet kan öka den operativa kapaciteten samt möjliggöra en effektivare användning av resurser. Ett intensifierat nordiskt samarbete är ett bra exempel på hur våra nordiska länder, trots olika EU- och Nato-status, kan idka ett fördjupat försvarssamarbete.

Det finns en stark gemensam politisk vilja i de nordiska länderna att utveckla det nordiska försvarssamarbetet, till exempel i form av försvarsmaterielanskaffningar, utbildning, effektiverad användning av resurser och även ökad operativ styrka. Mot den bakgrunden är Stoltenbergs rapport en viktig diskussionsöppning. Likaså kan man väl säga att solidariteten mellan de nordiska länderna är både naturlig och eftersträvansvärd. Ett fördjupat nordiskt försvarssamarbete ersätter inte de åtaganden våra länder har via EU och Nato utan kompletterar dem.

Försvarsutskottet anser att Finlands försvarsförmåga är rätt dimensionerad i förhållande till vår säkerhetspolitiska omgivning. Det föreligger inget militärt hot och Finland kan dras in i en militär kris endast som en del av en större regional eller allmänpolitisk konflikt.

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää varmistaa, että sekä sisäisestä että ulkoisesta turvallisuudesta vastaavilla viranomaisilla on riittävät taloudelliset resurssit. Selonteon linjan mukaisesti pidän indeksitarkistusten lisäksi 2 prosentin tasokorotuksen lisäystä puolustusbudjettiin perusteltuna. Tällainen tasokorotus olisi tärkeä puolustusvoimien tasapainoisen kehityksen turvaamiseksi. Mistään asevarustelusta ei kuitenkaan ole kysymys. Tässä taloudellisessa tilanteessa on kuitenkin paikallaan myös todeta, kuten mietinnössä, että jos tätä perusteltua tasoa ei saavuteta, puolustushallinnon tulee selvittää erilaiset kustannusten alentamisvaihtoehdot.

Herra puhemies! Selonteko on kaiken kaikkiaan hyvä, ja yhdyn ulkoasiainvaliokunnan mietintöön. Mutta haluan vielä lopuksi korostaa sitä, kuten sekä mietinnöstä että puolustusvaliokunnan lausunnosta käy ilmi, että selonteosta puuttuu suomalaisen puolustusteollisuuden tulevaisuutta turvaavan strategian linjaaminen. Tästä pitää olla erillinen osio seuraavassa selonteossa.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa herra puhemies! Maamme turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulee tähdätä uskottavan puolustuskyvyn ylläpidon ja kehittämisen turvaamiseen myös ta-loudellisesti. Nykyisessä taloustilanteessa on katsottava talouden kokonaisuutta. Yhteiskunnassamme valtion rahoitukselle asetetaan jatkossa erityisiä haasteita: ikääntyminen, ympäristön haasteet ja panostukset sisäiseen turvallisuuteen.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Palmin tekemää ponsiesitystä.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Laaja poliittinen yhteisymmärrys on leimannut suhtautumistamme ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisiin linjauksiin. Tämä on epäilemättä ollut suuri vahvuus. Valitettavasti nyt käsittelyssä olevan selonteon valmistelussa tästä tärkeästä konsensuksesta on irtauduttu.

Parlamentaarisen seurantaryhmän yksimieliset kannanotot olisivat olleet erinomaisia rakennuspuita selonteon valmistelussa. Seurantaryhmä oli yksimielinen niin turvallisuusympäristön analyysistä, maamme turvallisuuslinjan määrittelystä kuin Puolustusvoimien tulevina vuosina tarvitsemista resursseista. Seurantaryhmä rakensi hyvän perustan, mutta hallitus ei sitä halunnut hyödyntää.

Itse tulkitsen asian niin, että selontekoa valmisteltaessa erityisesti kokoomuksella oli tarve nostaa profiiliaan ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä, ja tämä on näkynyt niin omana Nato-politiikkana kuin omana määrärahalinjana. Selonteon Nato-kirjausta onkin kokoomuksen taholla pidetty edistysaskeleena. Näin kokoomus, tunnustaen sen tosiasian, että jäsenyyshakemus ei tällä hallituskaudella ole ajankohtainen, haluaa viedä Suomen niin lähelle Natoa kuin mahdollista.

Suhtautumisemme liittoutumattomuuteen ei kuitenkaan lähiaikoina ole muuttumassa. Tämän tasavallan presidentti Tarja Halonenkin selkeästi paalutti valtiopäivien avajaisissa 4. päivänä helmikuuta. Tällöin hän totesi: "Suomi päättää itse turvallisuuspoliittisista ratkaisuistaan. Selonteossa käsitellään aikaisempaa laajemmin Natoon liittyviä kysymyksiä. Varsinainen linjaus vahvistaa kantamme, jonka mukaan pidämme itsellämme mahdollisuuden hakea jäsenyyttä liittokunnassa. Hallituksen kanssa käymässäni keskustelussa olimme täsmälleen yhtä mieltä siitä, että muuttuneesta sanamuodosta huolimatta politiikka ei muutu. Selonteon muotoilu ei siis tuo Nato-jäsenyyttä yhtään lähemmäksi tai siirrä sitä yhtään kauemmaksi, vaan pitää jäsenyyden hakemisen samanlaisena mahdollisuutena kuin aiemminkin." (Ed. Korkeaoja: Selvää tekstiä!) — Se on selvää tekstiä.

Puolustusvoimien tulevien vuosien resursoinnin osalta seurantaryhmä lähti siitä, että puolustusmäärärahat pidetään reaalisesti nykytasolla. Tämä oli vaativa tavoite jo vuosi sitten, ja erityisen vaativa se on nyt, kun maailmantalous on ajautunut syvään lamaan. Tätä taustaa vasten en ymmärrä, että hallituspuolueet haluavat kynsin hampain pitää kiinni ylimääräisestä 2 prosentin vuotuisesta tasokorotuksesta vuoden 2011 jälkeen.

En varmaankaan ole niitä edustajia, jotka ensimmäisenä ovat kyseenalaistamassa puolustusmäärärahat, suhtautumassa niihin kriittisesti, päinvastoin, mutta tosiasiat on mielestäni kyettävä tunnustamaan talousasioissakin.

Valtio joutuu tänä ja tulevina vuosina ottamaan kymmeniä miljardeja lisää velkaa. Lisävelka merkitsee lisää korkomenoja, jotka osaltaan ovat kaventamassa valtiontalouden jo ennestään tiukkaa liikkumatilaa. Valtiontalouden tasapainottaminen tulevina vuosina tuleekin olemaan tuskallista. Se vaatii lisää tuloja veronkorotuksina ja tiukkaa menotaloutta. Tässä tilanteessa pidän täysin epärealistisena sitä, että yhdelle hallinnonalalle annetaan tasokorotuksia, kun muita mahdollisesti leikataan.

Totesin edellä, että puolustusmäärärahojen pitäminen reaalisesti nykytasolla on jo kova tavoite. Kannattaisi ehkä pidättäytyä siihen eikä rakennella pilvilinnoja. Tämä olisi uskottava selkänoja myös puolustushallinnon tulevien vuosien suunnittelulle. Nyt hallituspuolueet käsittääkseni ovat antamassa katteettomia lupauksia.

Arvoisa puhemies! Vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyi lausuman siitä, että valtioneuvosto ryhtyy toimenpiteisiin erityisen suomalaisen puolustusteollisuuden tulevaisuutta turvaavan strategian linjaamiseksi ja että valtioneuvosto sisällyttää seuraavaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon erillisen osion tästä asiasta. Jostain syystä hallitus on tässä asiassa ollut kovin kovakorvainen eduskunnan tahdolle, kun on nyt käsiteltävänä olevasta selonteosta jättänyt kyseisen, mielestäni tärkeän, osion pois. Puolustusteollisuus on maamme kannalta erittäin tärkeä teollisuudenhaara. Sen toimintaedellytyksistä ja kilpailukyvystä on syytä pitää huolta, ja todellakin tätä puolustusteollisuutta olisi tässä selonteossa ehdottomasti pitänyt käsitellä ja arvioida. (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!)

Mitä, puhemies, tulee vielä kriisinhallintaan, niin on tärkeää, kuten ulkoasiainvaliokuntakin toteaa, että sotilaallisen kriisinhallinnan rinnalla Suomi jatkaa siviilikriisinhallinnan kehittämistä ja vahvistaa kriisinhallinnan kokonaisvaltaisuutta. Hyviä tuloksia saavutetaan, kun sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan, kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun koordinointi toimii kunnolla.

Mielestäni esimerkiksi Kosovossa on tässä suhteessa onnistuttu hyvin. Siellähän sotilaallinen läsnäolo tulee vähenemään ja pääpaino tulee olemaan siviilikriisinhallinnassa.

Mietintöön sisältyvä kirjaus kriisinhallinnan linjausten valmistelusta tiiviissä yhteistyössä ulkoasiain-, puolustus- ja sisäasiainministeriön kesken on paikallaan.

Risto Autio /kesk:

Arvoisa puhemies! Salissa on pidetty tämän päivän mittaan useita puheita, joissa on otettu kantaa muun muassa Nato-jäsenyyteen tai puolustusmäärärahojen tasoon. Itse haluaisin tarkastella turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kahdesta hyvin erilaisesta näkökulmasta.

Mielestäni tärkeintä ja parasta turvallisuuspolitiikkaa on se, kun Suomi ja suomalaiset lisäävät kanssakäymistään naapurimaidensa kanssa. Normaalien ystävyys-, kulttuuri- ja kauppasuhteiden myötä kaikki rajapinnat madaltuvat ja riski konflikteihin pienenee. Myös ennakkoluulot pienenevät, ja niitähän meillä riittää.

Annan konkreettisen esimerkin siitä, mitä tarkoitan. Olin kolme viikkoa sitten Syktyvkarissa Komin tasavallassa Barentsin alueen parlamentaarisessa konferenssissa pitämässä Suomen puheenvuoroa mutta Pohjoismaiden neuvoston mandaatilla. Olin ainoa Suomesta paikalla oleva kansanedustaja. Olin hämilläni varsinkin, kun kaksipäiväisen kokouksen aikana minulle valkeni, miten syvää yhteistyö euroarktisella alueella näiden neljän eri maan välillä voi olla. Eniten olin ihmeissäni venäläisten vakavasta panostuksesta yhteistyöhön. Totta kai alkuperäiskansat ymmärtävät toisiansa yhtenäistä taustaansa vasten, mutta ei Syktyvkarissa menneessä eletty, vaan konferenssin julkilausuma oli ja on tätä päivää.

Merkittävää tässä havainnossa on se, että samaa yhteistyön painoarvoa pitäisi saada koko itäiselle raja-alueelle kaikelle toiminnalle Suomen ja Venäjän välillä. Helmikuussa osallistuin Pietarissa Luoteis-Venäjän ja Itämeren maiden yhteiseen creative industries -konferenssiin eli kulttuuriteollisuuden konferenssiin. Myös tässä tapaamisessa vallitsi hämmästyttävän yksimielinen ilmapiiri. Näiden positiivisten kokemusten myötä pidän aivan välttämättömänä sitä, että Suomi osallistuu sataprosenttisesti kaikkiin niihin foorumeihin, joilla ystävyyssuhteita itänaapuriin voidaan lisätä.

Toinen asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on se, miten tulevaisuudessa puhumme maanpuolustuksesta, millä termeillä, millä käsitteillä. Tasa-arvoasiain neuvottelukunnassa olemme pohtineet ja nostaneet esille miesten ja naisten välistä tasa-arvoa maanpuolustuksessa. Tällä hetkellähän varusmiespalvelu on naisille mahdollinen mutta vapaaehtoinen ja miehille pakollinen. Neuvottelukunta on pohtinut sitä, pitäisikö kaikille kansalaisille sukupuoleen katsomatta luoda järjestelmä, jossa kaikki omalta osaltaan osallistuisivat yhteiskuntavelvoitteisiin, myös maanpuolustamiseen. Tämä voisi tapahtua tietynlaisen yhteiskuntapalvelun kautta, jossa esimerkiksi vanhustenhoivaan tai pelastustoimeen otettaisiin avuksi suomalaisia nuoria. Yhteiskuntapalvelu ei tarkoittaisi Puolustusvoimien tai asevelvollisuuden lakkauttamista vaan erilaisten mahdollisuuksien tarjoamista kansalaisille yhteiskunnan hyväksi ja turvallisuuden lisäämiseksi.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ja ulkoasiainvaliokunnan siitä antama mietintö on maamme kannalta tärkeä kannanotto keskeiseltä politiikkalohkolta. Maamme historian tuntien rajapitäjän kasvattina puolustuspolitiikan tärkeys on iskostunut ihan selkäytimeen. Laajan turvallisuuskäsitteen ohjausvaikutus kohdentuu erityisesti puolustusministeriön hallinnonalalle, osaksi myös ulkoministeriön ja sisäministeriön hallinnonalalle.

Suomen puolustuksen perusta on, aivan kuten täällä on kuultu, koko maan puolustaminen, yleinen asevelvollisuus, laajat reservijoukot, vahva maanpuolustustahto sekä alueellisen puolustuksen periaate. Yleisellä asevelvollisuudella on puolustuksen lisäksi kasvatuksellisia ja elämänhallintaan liittyviä myönteisiä puolia.

Maamme tärkein ulkopolitiikan vaikutuskeino on Euroopan unioni. EU-jäsenyydessä turvallisuuspoliittinen puoli oli merkittävä osa liittymistä ja puolustusyhteistyö on luonteva tapa toimia. Rauhan turvaamisessa ja sodan torjunnassa ovatkin Euroopan unionin ehkä parhaimmat saavutukset vuosien saatossa.

Selonteossa ja tässä salikeskustelussa Suomen Nato-suhdetta on käsitelty laajasti. Transatlanttinen yhteys Euroopan ja Pohjois-Amerikan välillä on keskeinen yhteistyömuoto ja samalla yksi Nato-yhteys. Suomen Nato-suhteen perustan muodostaa rauhankumppanuussopimus. Tähän sisältyy muun muassa harjoitustoimintaa, suorituskyvyn kehittämistä ja yhteisten standardien omaksumista. Helppoa on yhtyä valiokunnan kantaan, että Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä eivätkä edellytä muutoksia. Optiot tiiviimmästä yhteistyöstä eivät osaltani ole, aivan kuten eivät kansan enemmistönkään, houkuttelevia. Rajakaupungin lähialueyhteistyönä tapahtuva matkailu ja muu taloudellinen yhteistyö kärsisivät pitkän aikaa linjan mahdollisesta muutoksesta. Jännitteen lisäämistä Suomen ja Venäjän välillä ei tule hyväksyä.

Pohjoismaiden yhteistyön lisääminen on kaikilta osin toivottavaa. Valiokunnan tavoin yhteistyö Pohjoismaiden ja Baltian maiden kesken on hyvä ja monella tapaa ennalta ehkäisevä muoto. Aivan kuten valiokunta toteaa, kriisinhallinta, kehitysyhteistyö ja muu humanitäärinen apu ovat tärkeitä turvallisuuspolitiikan lohkoja. Samalla voidaan kehittää demokratiaa kehitysmaissa ja ehkäistä väkivaltaisia konflikteja.

Terrorismi ja järjestäytynyt rikollisuus ovat vastenmielisyydestään huolimatta osa arkeamme. Vaikka maahamme ei liity erityistä uhkaa, maailman tapahtumat tulevat tiedotusvälineiden kautta olohuoneisiimme. Samat kielteiset ilmiöt kotiutuvat helposti meille, aivan kuten viime viikkoina olemme kuulleet tapahtuneen ja koulusurmien kautta olemme saaneet kokea. Ongelmien ennaltaehkäisyyn kannattaa ja tulee ehdottomasti panostaa.

Arvoisa puhemies! Huoltovarmuus on niin ikään tärkeä turvallisuuspolitiikkaan liittyvä tekijä. Kansainvälisesti verraten huoltovarmuutemme on nyt hyvä. Mutta ei tarvita suurta murrosta, kun energia- ja ruokahuolto alkavat rampautua. Omavaraisuus sekä elintarvikkeiden että energiankin osalta on vahvuus, joka ei saa tässä globalisaatiokehityksessä missään tilanteessa hämärtyä.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti nyt käsiteltävä turvallisuuspoliittinen selonteko ja ulkoasiainvaliokunnan mietintö siitä paljastavat, että Suomen ulkopolitiikka ei ole lainkaan tämän päivän tilanteen tasalla.

Ihan jos katsomme Suomen ulkopolitiikkaa, niin me kuvittelemme, että me tiedämme, missä maailma menee, mutta Suomi on yleensä erittäin pahasti epäonnistunut omissa arvioissaan. Otan kaksi itsenäisyyden kauden murrostapahtumaa — ensinnä 1930-luku. Silloin marsalkka Mannerheim, joka ymmärsi maailmanpolitiikan muutoksia ja onneksi auttoi meitä ratkaisevassa vaiheessa Suomen kohtalon kannalta, sanoi, että Suomen täytyy varautua tuleviin konflikteihin. Tuolloin häntä ei uskottu.

Luen muutaman otteen presidentti Kyösti Kallion puheesta eduskunnalle 2.9.1939. Hän totesi, että Suomen on onnistunut säilyttää ystävälliset suhteet kaikkiin valtioihin, kun se on omaksunut täydellisen puolueettomuuskannan ja se on tullut tunnetuksi kaikkialla. Hän myöskin totesi, että on lujittunut se vakaumus, että Suomen tulee sodan sytyttyä noudattaa täydellistä puolueettomuutta. Hän sanoi myöskin, että kansalla ei ole mitään syytä levottomuuteen. Vajaa kolme kuukautta myöhemmin Suomi oli sodassa. Kuviteltiin, että kun pannaan pää pensaaseen, pelastaudutaan. Se oli täydellinen virhearvio, ja Suomen kansa siitä kalliisti maksoi.

1970-luvulla käytiin tavallaan niin sanottu kolmas maailmansota, jonka sitten Yhdysvallat voitti ja Venäjä hävisi. Kuinka Suomi tässä tilanteessa selvisi? Presidentti Reagan puhui 27.5.1988 Finlandia-talolla, ja hän muun muassa totesi, että Berliinin muuri pitäisi repiä alas ja myöskin mielipidevangit pitäisi Venäjällä vapauttaa ja että kirkonkellojen tulisi antaa jälleen kaikaa ei vaan Moskovassa vaan koko Neuvos- toliitossa. No, Reaganin puheeseen suhtauduttiin naureskellen ja todettiin, että ei Yhdysvaltain näyttelijäpresidentti, republikaani, ymmärrä maailmanpolitiikasta yhtään mitään vaan on ihan täysin pihalla mutta Suomessa ymmärretään, missä mennään.

No, Suomessa oli merkittävä toimija, Paavo Väyrynen, joka on ollut myöskin käsittelemässä tätä ulko- ja turvallisuuspoliittista selontekoa hallituksen ministerivaliokunnassa. Väyrynen väitöskirjassaan toteaa, hän väitteli lokakuussa 1988 eli puoli vuotta Reaganin jälkeen: "Ulkopoliittisen doktriinin ympäristötekijät ovat luonteeltaan hyvin vakaita." Ne ovat: "Neuvostoliitto on suurvalta ja - - Eurooppa on jakautunut kahteen toisilleen vastakkaiseen sotilasliittoutumaan, joiden välissä Suomi sijaitsee." Väyrynen toteaa edelleen:

"Vaikka Neuvostoliiton uudistussuunnitelmat tähtäävät kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien laajentamiseen, ei kysymys ole suinkaan siitä, että maa olisi luopumassa sosialismista. Pääsihteeri Gorbatshov on päinvastoin korostanut, että perestroikan tarkoituksena on vahvistaa sosialismia ja että uudistumissuunnitelmat laaditaan ja toteutetaan puolueen johdolla. - - Samaa korostettiin myös NKP:n vuoden 1988 puoluekonferenssissa. - - Näin ollen ei ole syytä olettaa, että Neuvostoliiton uudistuminen voisi johtaa ainakaan oleelliseen ideologisten vastakohtaisuuksien lievenemiseen idän ja lännen välillä.

Neuvostoliiton uudistuspolitiikka ei siis näytä omalta osaltaan muuttavan Suomen ulkopolitiikan ympäristötekijöitä - -."

Kuten jotkut ovat kuvanneet, Väyrynen oli sitä mieltä, että Neuvostoliitto on ikuinen. Vuosi myöhemmin Berliinin muuri oli murtunut, kirkonkellot alkoivat soida Venäjällä.

Tämä ei ollut pelkästään Väyrysen virhe. Kun presidentti Koivisto otti kantaa Baltian maitten vapautumiseen, hän ei uskonut, että muutos todella voi tapahtua. Hän ei antanut tukea Baltian maiden itsenäisyydelle vaan kuvitteli, että vanha maailma säilyy. Täytyy sanoa, että siinä tilanteessa Suomi osoitti jälleen täydellisen harkintakyvyttömyytensä ulkopoliittisen tilanteen muutosten suhteen.

Jälleen Suomi on muutosten jälkeen tilanteessa, jossa pitäisi arvioida tilanne uudestaan. Suomi toteaa, että haluamme olla liittoutumattomia, tai Väyrynen sanoo puolueettomia, ja täytyy sanoa, että liittoutumattomuus ei ole toiminut. 1809 Venäjä ja Ranska päättivät siirtää Suomen Venäjälle. 1917 Saksan vahva asema siirsi Suomen itsenäiseksi. 1939 Suomi oli sodassa, ja voi sanoa, että 1989:n muutosten johdosta Suomi sai jälleen takaisin täydellisen itsenäisyytensä. Näin ollen liittoutuminen on ainoa vaihtoehto.

Toinen keskeinen seikka on se, että sanomme, että meillä on uskottava puolustus. 200 000—350 000 miestä kiväärien kanssa ei ole tämän päivän maailmassa uskottava puolustus, joten tämäkään argumentti ei kovin hyvin toimi. Näin ollen Suomella pitäisi olla selkeä visio, mikä ei käy tästä asiakirjasta lainkaan esille. Se on se, että meidän pitää liittoutua, meidän pitää liittoutua niiden kanssa, joilla on samat arvot kuin meillä, eli se tarkoittaa Natoa. Ei pelkästään Suomen pitäisi liittoutua vaan koko Euroopan unionin pitäisi perustaa turvallisuuspolitiikkansa Nato-rakenteitten varaan ja tulla osaksi Natoa.

Toinen on se, että on tärkeätä, että maailmassa vakaus säilytetään, ja se säilyy vain, mikäli on yksi vahva valta, ja sen pitää olla Yhdysvallat—Nato-keskittymä, joka kykenee pitämään huolta vakaudesta maailmassa, ja meidän pitää olla auttamassa sitä liittoumaa, jotta voidaan rakentaa rauha maailmaan ja pyrkiä torjumaan terrorismia ja kaikkia muita uhkia, jotka meidän rauhaamme saattavat uhata.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Toistan vielä itsenäisen, oman, uskottavan maanpuolustuksen kulmakivet: tahtotila puolustaa koko maata, mistä seuraa yleinen asevelvollisuus ja edelleen sen edellyttämä varuskuntarakenne.

Suomen puolustuskykyä voidaan arvioida monella tavalla, mutta asiantuntijat näkevät, että 2:ta prosenttia Euroopan unionin väkimäärästä vastaavalla maalla on yleisen asevelvollisuuden ansiosta 10 prosenttia Euroopan unionin alueella olevien maiden puolustuskyvystä. Eli Suomi on yleisen asevelvollisuuden perusteella itsenäinen puolustuksen suurvalta. Tähän ei mikään palkka-armeija tai valikoivan asevelvollisuuden armeija pystyisi. Sen takia on substanssien substanssi, että me pidämme tinkimättömästi kiinni yleisestä asevelvollisuudesta, laajasta reservistä ja koko maan puolustuksesta.

Ei pidä unohtaa myöskään niitä ikäluokkia, jotka ovat jo ylittäneet 40 vuotta. Näkisin, että me tarvitsemme alueellisessa paikallispuolustuksessa kaikkia niitä, jotka ovat suorittaneet asevelvollisuuden. Useimmat Suomen miehet haluavat, että heillä on reservin sijoitus. Meillä on erityyppisiä joukkoja, ja silloin näkisin, että reservin sijoitusta haluaville pitää olla myöskin yli 40-vuotiaana edelleen tieto, missä tehtävässä he voivat isänmaan turvallisuutta taata. Kukaan muu ei tule Suomea puolustamaan, ellemme me itse sitä tahdo. Tämä on historian perusasia.

Täällä on todettu myöskin keskeisiä asioita: Suomalainen puolustusteollisuus, sen toimintaedellytykset niin kotimaan hankinnoin kuin ennen kaikkea myöskin vientimarkkinakysymysten osalta tulee turvata. Voimme olla ylpeitä suomalaisen puolustusteollisuuden osaamisesta ja tunnustuksista maailmalla.

On toki olemassa monia muitakin uhkakuvia kuin sotilaalliset, mutta nyt käsiteltävänä olevassa aihepiirissä me erityisesti voimme tarkastella näitä. Aivan kuten ed. Sasi äsken erinomaisen hyvin toi esille sen, kuinka ulkopoliittisissa arvioinneissa vastuulliset henkilöt ja asiantuntijat ovat täydellisesti erehtyneet, niin sitäkin enemmän meidän tulee tietää se, että meillä tulee olla oma, itsenäinen, uskottava maanpuolustus kaikissa olosuhteissa. Sitä ei voida luoda hetkessä. Sen takia se on jatkuvasti ei säilytettävä vaan ylläpidettävä. Ylläpidettävä siten, että sitä jatkuvasti kehitetään ajan vaatimusten mukaan.

Meillä suomalaisilla on hyvä puolustustahto, ja tähän sopii luottaa myös edelleen. Aina palvelukseen astuvat nuoret ikäluokat ovat entisestäänkin parempia. Meidän ei pidä ollenkaan tuijottaa liikaa siihen, että on heitä, jotka keskeyttävät. Keskeyttäville tulisi luoda sellaiset palvelusmahdollisuudet, jotka sopivat heille. Olen tässä suhteessa tuota mieltä toisin kuin eräät armeijan edustajat. Minä näkisin, että suomalaisille pitää antaa mahdollisuus selviytyä sotaväestä eikä vapauttaa liian helposti, ainakin kaikille heille, jotka tahtoisivat suorittaa tämän kansalaisvelvollisuuden.

Täällä on tuotu esille kuvitelmia EU:n puolustuksesta. Täytyy muistaa, että kukaan muu ei viime kädessä pahan päivän tullen pyyteettömästi puolusta Suomea kuin Suomen kansa itse. On kuvitteellinen tilanne, että kriisi maailmalla uhkaisi pelkästään Suomea, jolloin voisimme saada apua muualta. Liittoutumatilanteessa voisikin olla tilanne toisinpäin, me olisimme turvallisuuden antaja muualle. Tämä olisi todennäköisempi tilanne kuin se, että olisimme avun saaja. Jos kriisi uhkaisi vain Suomea, silloin saattaisi olla — mallia talvisota — hyväkin mahdollisuus, että saisimme apua. Mutta jos kriisi olisi laaja maailmalla, meiltä vaadittaisiin, kun meillä on mistä antaa, apua muualle, sinne, missä ei olisi niin laajaa koulutettua reserviä kuin meillä on. Huoltovarmuus on tärkeä asia, siksi meidän on pidettävä siitä huolta kaikissa elintärkeissä asioissa, myös tämän osalta.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olen kuunnellut tätä keskustelua pitkin iltapäivää työhuoneessani. Hetkittäin siinä on ollut pelkästään eipäs—juupas—eipäs—juupas-ulottuvuus.

Mutta sitten kokonaispuolustuksesta. Kyllä Suomen sotilaallisen puolustuksen täytyy nojata aina yleiseen ja yhtäläiseen asevelvollisuuteen, mutta siitä pari huomiota, jotka ovat huolestuttavia.

Asevelvollisuuden aikanahan pojista tehdään miehiä, ja silloin 40 vuotta sitten, kun minä olin kyseisessä koulussa, ruununraakiksi jääminen oli surkeinta, mitä miehelle voi tapahtua. Sitä koe-tettiin kaikin tavoin välttää, kaikki asevelvollisuutensa suorittivat. Nythän jo likimain neljännes miehistä on näitä niin sanottuja ruununraakkeja, eivät kelpaa enää armeijan palvelukseen. Melkein voi sanoa, että yksinomaan senkin takia kannattaa pitää yleistä ja yhtäläistä asevelvollisuutta, että yhteiskunta toteaa, kuinka huonoon kuntoon jo neljännes miehistä on ajautunut. Sille asialle pitäisi tehdä jo peruskoulussa ja kotona jotakin. Ei ole kansakunnan edun mukaista toimintaa, että neljännes miehistä on siinä kunnossa, että ei nykypäivän asevelvollisuutta pysty fyysisesti suorittamaan.

Tässä selonteossa on otettu todella liian vähän kantaa omaan aseteollisuuteen. Vaikka se onkin joidenkin mielestä kyseenalaista teollisuutta, se on kuitenkin teollisuutta ja sillä kauppaa tehdään ja sillä työllistetään, ja suomalainen aseteollisuus on korkeatasoista ja puolustusvälineteollisuus yleensäkin. Kyllä sen ylläpitämisen ja voimissaanolemisen täytyy olla kansallinen etu ja sitä pitää mahdollistaa.

Nato-asiassa se fobia Naton suhteen näyttää olevan täällä hetkittäin aivan hysteeristä. Ei voi kaikistellen olla nauramatta, kun kuuntelee niitä ennakkoluuloja, mitä siihen asiaan liittyy. Suhteeni Nato-jäsenyyteen on yksi niistä harvoista asioista, joissa olen varauksettomasti yhtä mieltä presidentti Ahtisaaren kanssa. Ei ole mitään syytä olla ulkopuolella yhdestä länsimaisesta yhteisöstä, jos jo kaikkiin muihin kuulumme. Kyllä se on vanha sanonta siviilielämässäkin, että ystävät pitää hankkia ennen kuin niitä tarvitsee. Se on turha kuvitella, että Nato-optiolla voidaan apua saada silloin, jos maassa on jo kriisi päällä. Kyllä se ystävä pitää hankkia ennen sitä.

Mutta minä olen aina pitänyt omaa ruokaa jopa Puolustusvoimia tärkeämpänä itsenäisyyden takeena, ja se tulee olemaan melko lähiaikana tulevaisuudessa todella se tekijä, jolla maailmanlaajuisesti kansojen itsenäisyyttä punnitaan. Kunhan tästä lamasta ulos noustaan, niin energian hinta nousee ja ruoka on energiaa. Silloin nousee ruuan hintakin. Ja vedestä tulee olemaan puute aika lähitulevaisuudessa suurimmassa osassa maailman maita, nimenomaan makeasta vedestä, jolla voidaan peltoja kastella. Siinä mielessä suomalaisesta elintarviketuotannosta kannattaa pitää erittäin hyvää huolta, koska me olemme ainut maailman maatalousmaa, jossa makeaa vettä johdetaan pellolta pois. Siis vesi ei ole meillä rajatekijä. Kaikissa muissa maissa se on enempi tai vähempi elintarviketuotannon rajatekijä. Myös kotimainen energia on huoltovarmuuden kannalta ensiarvoisen tärkeä asia. Kyllä jos maailman myrskyt rupiaa oikein kunnolla käymään, kun olemme saarivaltio, niin jos meillä on siinä vaiheessa oma energia ja oma ruoka, kyllä me aika pitkälle vielä pärjäämme ja pystymme maatamme puolustamaan.

Arvoisa herra puhemies! Tässä tämä, minkä minä halusin tähän asiaan kertoa.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Nostan esille vain yhden asian, joka tässä mietinnössä on. Olen erittäin tyytyväinen, että se on niin vahvasti ilmaistu.

Tässä todetaan, että Suomen puolustus perustuu yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin sekä vahvaan maanpuolustustahtoon. Alueellinen puolustusperiaate ja koko maan puolustaminen ei ole mahdollista ilman yleisen asevelvollisuuden tuottamaa riittävän suurta ja osaavaa reserviä. Mielestäni tämä on meidän puolustusratkaisumme yksi peruspilari ja sitä pilaria on syytä vahvistaa.

En oikein ymmärrä niitä näkemyksiä, jotka uskovat, että Suomen puolustusratkaisu voisi näiltä osin perustua edes osittain palkka-armeijaan. Sitä kautta maanpuolustustahto ei vahvistu riittävästi, eikä myöskään sitä kautta niin edullisesti ja toimivasti saada osaavaa väkeä niin laajamittaisesti Puolustusvoimien käyttöön kuin reserviläisarmeijan kautta voidaan saada.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään palautekeskustelussa oleva valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko perustuu laajan turvallisuuden käsitteelle, jossa painopiste on siirtynyt entistä enemmän muiden kuin sotilaallisten turvallisuusuhkien käsittelyyn. Tämä onkin perusteltua, sillä viimeisten vuosien aikana moni asia turvallisuusympäristössämme on muuttunut. Vuoden 2004 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon laatimisen jälkeen muun muassa Kaakkois-Aasian tsunami, hirmumyrsky Katrina, Bangladeshin tulvat sekä maanjäristykset Pakistanissa ja Kiinassa ovat osoittaneet meille luonnon arvaamattoman tuhovoiman. Nälänhätä ja vesivarojen niukkuus liikuttaa entistä suurempia ihmismassoja aiheuttaen väkivaltaisia konflikteja. Eurooppa on puolestaan kokenut Lontoon ja Madridin terrori-iskut sekä Georgian kriisin ja uutena ilmiönä Viron patsaskiistan yhteydessä tietoverkkohäirinnän.

Arvoisa puhemies! Suomen kaltaisessa maassa puolustuspolitiikalla on kuitenkin edelleen keskeinen perusta turvallisuusajattelussamme. Selonteon mukaan Suomen sotilaallisen maanpuolustuksen ylläpito ja kehittäminen perustuu uskottavaan, suorituskykyiseen ja itsenäiseen puolustusjärjestelmään. Maamme vahva kansallinen puolustus perustuu jatkossakin yleiseen asevelvollisuuteen, alueellisen maanpuolustuksen periaatteeseen ja vahvaan maanpuolustustahtoon. Kansallista sotilastoimintaamme tukee osaltaan Suomen aktiivinen kansainvälinen yhteistyö.

Naton osalta Suomi säilyttää selonteon linjauksella option jäsenyyden hakemiseen. Samalla kuitenkin todetaan aivan oikein, että nykyisessä tilanteessa Nato-jäsenyys ei ole Suomelle ajankohtainen. Keskusta on korostanut selonteon lailla laajaa poliittista yhteisymmärrystä ja kansalaismielipiteen huomioimista mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä. Tämä linjaus on oikea.

Jotta Suomen uskottava puolustuskyky voidaan ylläpitää ja puolustushallinnolle määritellyt tehtävät kyetään tulevaisuudessa toteuttamaan, vaatii se selonteon mukaisesti puolustusbudjettiin tehtävää korotusta. Tämä edellyttää ilman merkittäviä organisaatiomuutoksia vuotuisen inflaation mukaista tarkistusta määrärahoihin sekä vuodesta 2011 alkaen neljänä vuonna puolustusbudjetin 2 prosentin vuosittaista korottamista. Korotustarvetta on perusteltu muun muassa nykyaikaisen puolustusmateriaalin merkittävällä kallistumisella. Perustelu on ymmärrettävä, mutta samalla on syytä korostaa selonteon määrärahakorotuksiin liittyvää linjausta: nykyisen organisaatiorakenteen säilyttämistä sisältäen koko maan kattavan varuskuntaverkoston. Tämä on mielestäni selontekoon sisältyvä lupaus, josta on pidettävä kiinni ja jota eduskunnan on osaltaan myös edellytettävä ja seurattava.

Arvoisa puhemies! Lapissa sijaitsevilla Puolustusvoimien joukko-osastoilla on turvallisuus- ja sotilaspoliittisen tehtävänsä lisäksi poikkeuksellisen suuri merkitys koko maakunnan työllisyydelle ja aluetaloudelle sekä yhteiselle tavoitteellemme pitää koko Suomi laajasti asuttuna ja elinvoimaisena. Lisäksi selonteon linjausten mukaisen uskottavan kansallisen puolustuksen takaamiseksi on äärimmäisen tärkeää, että pohjoisen varuskuntien toimintaedellytykset turvataan myös tulevaisuudessa. Huoli pohjoisten varuskuntien tulevaisuudesta ei ole täysin perusteeton, sillä jo nyt meillä testataan nykyisessä taloudellisesti haastavassa tilanteessa sekä valtion tuottavuusohjelman että reservin joukkojen vähenemisen yhteydessä se, olemmeko puolustamassa myös tulevaisuudessa koko valtakuntaa, kuten on yhdessä päätetty. Mahdolliset leikkaukset heikentäisivät luottamusta puolustuskykyyn ja alueelliseen puolustusjärjestelmään sekä laskisivat maanpuolustustahtoa alueella. Toivottavasti näin pitkälle ei kuitenkaan tulla menemään.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan tuoda esille selonteossa mainitun tavoitteen hyvän rajaturvallisuustilanteen säilyttämiseksi. Erityinen huomio selonteossa kiinnitetään itäisen maarajan pitämiseen turvallisena ja toimivana. Kansainvälisten rajanylityspaikkojen toimintakyky luvataan turvata sujuvien ja turvallisten rajanylitysten takaamiseksi. Rajavartiolaitoksen juuri vahvistettuun strategiaan sisältyy merkittävä, yhteensä 200 henkilötyövuoden mittainen sisäinen voimavarasiirto vuoteen 2015 mennessä Pääkaupunkiseudun ja kaakkoisrajan rajatarkastusten vahventamiseksi sekä tuottavuusohjelman toisen vaiheen vähennysvelvoitteen toteuttamiseksi.

Tämän lisäksi vuosien 2010—2013 kehysten käsittelyssä kävi ilmi, että Rajavartiolaitoksen määrärahavaje on kehyskaudella keskimäärin 13 miljoonaa euroa vuodessa. Laitoksen onkin vähennettävä resursseja edellä mainittujen siirtojen lisäksi vielä vähintään 200 henkilötyövuodella, jotta määrärahavaje voidaan kattaa. Henkilöstövähennys kohdennettaisiin jälleen kerran valtakunnallisen painopistealueen ulkopuolella sijaitseviin toimipisteisiin Lapissa, Kainuussa, Pohjois-Karjalassa ja Pohjanlahdella. Leikkaukset yhdessä jo aiemmin suunniteltujen voimavarasiirtojen kanssa laskevat selvästi Rajavartiolaitoksen suorituskykyä muun muassa Lapissa. Tämä kehityssuunta on erittäin huolestuttava ja heikentää toteutuessaan paitsi rajaturvallisuutta alueella myös rajaseudun ihmisten arjen turvallisuutta, jota Rajavartiolaitos on ollut koko 90-vuotisen historiansa ajan ansiokkaasti turvaamassa.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko ja sen laaja parlamentaarinen käsittely näkyy kunnolla tehdyssä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä. Lopputulosta onkin siis hartaasti odotettu ja sitä on pitkään valmisteltu. Laaja konsensus puolustuspolitiikassa näkyy myös siinä, että monet vanhat periaatteet ovat kunniassa. Maanpuolustus perustuu jatkossakin alueellisen puolustuksen periaatteeseen, yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin sekä vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön.

Selonteossa todetaan myös, että Suomen armeijan reservi halutaan pitää yhtenä Euroopan vahvimmista ja painopistettä siirretään tulevaisuudessa maavoimien alueellisten joukkojen kehittämiseen.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan arvopohjasta on syytä käydä avointa keskustelua, sillä turvallisuus- ja puolustuspoliittista linjaa on rakennettava tulevina vuosina erityisesti laajan turvallisuuden näkökulmasta. Selonteossa käytetään niin sanottua laajaa turvallisuuskäsitettä, joka sisältää valtiokeskeisen suvereniteettiin perustuvan turvallisuuden ohella myös yhteisöllisen ja inhimillisen turvallisuuden. Nämä ovat hienoja asioita.

Selonteossa käsitellään myös oivallisesti uhkia, jotka saattavat aiheuttaa vaaraa väestöllemme tai elintärkeille toiminnoillemme, kuten tietoverkkojen häirintä, sähköverkkojen laajat toimintahäiriöt, luonnon ääri-ilmiöt, ilmastonmuutos tai esimerkiksi teknologisen kehityksen seurauksena syntyvät konfliktit.

Jatkossa suuria haasteita sekä Euroopan että Suomen turvallisuudelle asettavat erityisesti köyhyyteen ja eriarvoisuuteen liittyvät ongelmat. Siksi meidän on satsattava tulevaisuudessa rauhan ja turvallisuuden sekä kehitysyhteistyön edistämiseen maailmassa.

Minusta selonteossa oivallisesti pohditaankin, kuinka paljon kansainvälisen yhteistyön varaan voidaan näissä asioissa rakentaa. Nimittäin selonteossa lähdetään siitä, että myös yhteistyöverkostot voivat epäonnistua, ja pohditaan, pitäisikö esimerkiksi jatkossa rakentaa yksittäisten menestystarinoiden varaan, kuten Oslon tai Ottawan prosessiin. Itse olen sitä mieltä, että nämä prosessit ovat olleet hyviä, ja minusta tässäkin keskustelussa olisi pitänyt puhua paljon enemmän myös rypäleaseiden kieltämisestä, Suomi kun ei ole täysipainoisesti sitoutunut sekä rypäleaseita että jalkaväkimiinoja koskeviin sopimuksiin.

Arvoisa puhemies! Selonteossa Euroopan unioni määritellään tärkeimpänä ulkosuhteiden viitekehyksenä ja vaikutuskanavana monien keskeisten turvallisuusuhkien torjumiseksi. Unionin jäsenyys vahvistaa selkeästi meidän kansainvälistä asemaamme ja turvallisuuttamme. Yhteistyö lähtee meidän omista tarpeistamme eli kriisinhallintaan, terrorisminvastaiseen toimintaan ja puolustusmateriaaliyhteistyöhön panostamisesta. Useassa yhteydessä viitataan unionin sisäisiin velvoitteisiin yhteisvastuusta ja keskinäisestä avunannosta aseellisessa hyökkäystilanteessa. Tämä Lissabonin sopimuksessa oleva avunantovelvoite tukee erinomaisesti Suomen tavoitteita. Olemme jo ryhtyneet toimiin yhteisvastuulausekkeen toteuttamiseksi. Tämä näkyy myös selonteossa, jossa ryhdytään arvioimaan valmiuksia avunantovelvoitteen täytäntöönpanoon.

Itse siis pidän tätä turvatakuuta kaikkein olennaisimpana Suomen turvallisuuden kannalta. Turvalauseke kertoo parhaiten myös EU-maiden keskinäisestä solidaarisuudesta ja avoimesta pyrkimyksestä yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen yhteistyöhön. Siksi olenkin, arvoisa puhemies, hiukan huolissani siitä, mitä oikeastaan tämä Lissabonin sopimukseen liittyvä certain states -tulkinta ja ongelma lopulta tarkoittaa. Me suomalaiset emme todellakaan halua kuulua niiden irlantilaisten ja itävaltalaisten joukkoon, jotka ajavat sotilaallisesti liittoutumattomille maille vapaamatkustajan roolia. Siihen ei Ruotsi eikä Suomikaan halua kuulua. Toivonkin siis, arvoisa puhemies, että hallitus on aktiivinen siinä, että tämä poliittinen ongelma ei muutu jatkossa juridiseksi ongelmaksi. (Ed. Laukkanen: Se ongelma on jo poistettu!)

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täydennän vielä aiempia puheenvuorojani.

Ed. Seurujärvi toi hyvin esille rajaturvallisuuden ja huolen siitä, että meillä on pitkällä maarajalla vähennetty rajavartijoitten määrää, vähennetty rajavartioasemien määrää elikkä Rajavartioston näkyvä läsnäolo on vähentynyt. Tällä on myöskin kansalaisten arkipäivän turvallisuuden kannalta merkitystä, että Rajavartiosto on fyysisesti läsnä. Vaikka on elektronista valvontaa tietyillä paikoilla, niin siitä huolimatta vain ihminen on toimiva mekanismi, joka pystyy toimintoihin, ja sen takia pidänkin tärkeänä, että meillä on rajavartioasemia ja Rajavartioston väkeä rajaturvallisuuden takia kaikkialla riittävästi.

Kun asioita käsittelimme puolustusvaliokunnassa, niin esille tuli myöskin yhteiskunnalle elintärkeitten toimintojen turvaaminen. Tämä on hyvin tärkeä asia turvallisuuspolitiikkaa ajatellen, ja niin välttämättömänä perusasiana kuin pidän, että kaikissa oloissa ja nimenomaan hyvänä päivänä ja syvän rauhan aikana pidämme yllä uskottavan puolustuskyvyn, niin meidän pitää nähdä myös muut turvallisuuden uhat. Tällä hetkellä henkilökohtaisesti pidän kaikkein vakavimpana uhkana pandemian uhkaa ja toivon vain, että siinä Suomi vastaisi huoltovarmuuteen siten, että me palauttaisimme rokotetuotannon, josta olemme vastuuttomasti luopuneet, ja sen sijaan että olisimme vieraista riippuvaisia, jos mahdollisesti sattuisimme saamaan yhteiskunnan terveydenhuoltohenkilökunnalle rokotteita, olisimme tuottamassa täällä rokotteita, luomassa valmiuksia, ja sitten kun aikanaan voidaan rokotteita tuottaa, niin olisimme viejät, osaavia suomalaisia huippuosaamistuotteitten viejiä.

Kun Suomi päätti luopua jalkaväkimiinoista, niin kyse oli ratkaisusta, jossa tehtiin ainakin valtion budjettiin menoja. Suomalaiset jalkaväkimiinat ovat tarkoin olleet kaikki lukkojen takana. Ne eivät ole villisti vapaasti maastossa, niin kuin jossakin muualla. Meillä ne ovat tarkoin tallessa rauhan aikana, ja sodan aikana, viime sotienkin aikana, neliömetrilleen jokainen miina merkittiin karttaan. Niistä ei ollut kellekään vaaraa. Suomalaiset miinat ovat vain sitä varten, että kukaan ei pahoissa aikeissa tule tähän maahan. Nyt jalkaväkimiinoja, jotka olivat erittäin edullinen ratkaisu, joudutaan pakkotilanteessa, jotta uskottava puolustus säilyy, korvaamaan kalliilla rypäleaseilla. Tosiasiahan on se, että yhtään asetta ei hävitetä, ellei sitä korvata moninkertaisesti tehokkaammalla. Rypäleaseet ovat tällaisia. Jos halutaan pitää uskottavasta puolustuskyvystä kiinni, niin silloin Suomen tulee säilyttää nämä aseet. Sitä vastoin joutuisimme, jos menisimme rypäleaseet kieltävään sopimukseen, entistä kalliimpiin kustannuksiin puolustusmenojen osalta ja samalla entistä vaikeammin toteutettaviin koko maan puolustusta koskeviin ratkaisuihin.

Edelleen näen tarpeelliseksi sen, että meillä olisi kokonaismilitia, jossa nähdään turvallisuus kokonaisasiana. Terrorismi varsinaisesti kuuluu poliisiviranomaisille, siviiliviranomaisille, mutta minä näkisin, että meillä pitäisi tässä asiassa olla terve, järkevä yhteistyö terrorismin torjunnaksi ja sen vastatoimiksi sekä Puolustusvoimien että siviiliviranomaisten elikkä poliisin ja rajavartioviranomaisten kesken.

Olemme eläneet tähän saakka onnelassa, että täällä ei terroritekoja tehdä. Mutta suurvaltojen erikoisjoukot ovat, jos käydään sodankäynnin harmaaseen vaiheeseen, erikoistuneet myöskin tämän kaltaiseen toimintaan. Sen takia meidän pitää säilyttää terve puolustuskyky kaikkien mahdollisten uhkien osalta.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! Yritän tarkastella vähän toisesta perspektiivistä kuin selonteko tekee suoraan tai muutoin. Kun katsoo Suomen ulkopolitiikan historiaa, niin tosiasia on se, että Suomi on liian monta kertaa historiansa aikana joutunut tekemään oman turvallisuutensa ydinratkaisut ikään kuin vänkäraossa. Vänkäraossa jouduttiin tekemään yya-sopimus. Se ei ollut meidän oma valintamme. Vänkäraossa on tehty kauppapoliittisia ratkaisuja toisen maailmansodan jälkeen useassakin yhteydessä. Vänkäraossa oltiin, kun Ruotsi yllättäen teki ratkaisunsa EU-hakemuksen osalta, jne. Ne ovat kaikki osoituksia siitä, että maailmassa joudutaan tämän kaltaiseen tilanteeseen helposti, ja Suomen pitäisi pyrkiä kaikin tavoin sitä välttämään.

Hyviä esimerkkejä on myöskin. Sellainen oli Ety-kokouksen 1975 pitkä poliittinen prosessi valmisteluna. Se palveli ja oli ennakoitavissa oleva asia. Samanlainen on esimerkiksi Emu-sopimuksen tekeminen, joka oli harkittu toimintalinja, pitkän tähtäimen suunnitelma, jolla oli iso kantama Suomen kehityksen kannalta.

Tässä kierretään vähän kuin kissa kuumaa puuroa siitä, pitääkö Suomen pyrkiä välttämään vänkärako vai pitääkö pyrkiä tekemään ratkaisut vasta silloin, kun ne ovat välttämättömiä. Tämä koskee tietysti jonkinlaista tasapainoilua Nato-kannan ja Venäjä-näkökantojen välissä, molemmat seikat, millä tavoin ne kalkyloidaan sisälle meidän omaan strategiaamme, ja Suomen rooli kaikessa tässä, tietäen sen, että transatlanttinen suhde on äärettömän tärkeä myös Venäjälle, yhtä lailla kuin se on sitä USA:llekin, jonka suhdejärjestelyn tärkein elementti on ilman muuta Nato-tasoinen järjestely.

Se, että otetaan liian kaavamaisesti asioita, jotenkin ätöö tässä keskustelussa, sillä väitän esimerkkinä riittävän provokatiivisesti, että jos viime kesänä Georgia olisi ollut kriisinsä päivinä Naton jäsen, niin tuon logiikan mukaan, joka on liian änkyrämäinen logiikka mielestäni, se olisi merkinnyt sitä, että Yhdysvallat olisi avannut tavalla tai toisella sodan Venäjää vastaan. Kuka väittää tässä salissa, että olipa Georgia Naton jäsen tahi ei, niin noissa olosuhteissa USA olisi avannut sodan Venäjää vastaan? Minä en ainakaan väitä sellaista ja luulen, että aika harva perimmiltään ulkopolitiikassa olisi asettunut tähän asentoon.

Venäjän puolelta on aihetta nähdä, että heidän virallisessa argumentoinnissaan länsi koetaan uhkana. Vaikkei tälle ole järkiperäisiä syitä, niin tämä on joka tapauksessa argumentointi, johon törmäämme, ja tältä osin on aihetta sanoa, että siihen on syntynyt perusteita enemmän Naton uusien jäsenten kuin Naton vanhojen jäsenten argumentaatiota seurattaessa.

Ajatus siitä, että Naton jäsen Suomi olisi jollain tavalla sotilaallisesti Yhdysvaltain käskyläinen, on järjetön. Se on täysin absurdi ajatus, että vaikka Suomi olisi Naton jäsen, niin me ottaisimme käskymme jostakin muualta kuin mikä on Suomen kansallinen etu. Me teemme niin tänä päivänä, ja me tulemme tekemään eilisen tavoin sen myöskin huomenna. On jotenkin omien näkökantojen järjetöntä aliarvioimista, että tuo uusi asiaintila liittoutumisen suhteen muuttaisi Suomen perusargumentaatiota. Suomi on itsenäinen ja tulee pysymään myös johtopäätöksissään sellaisena. Tämä on syytä pitää kaikessa argumentaatiossa vahvasti esillä.

On Suomen etu, että EU:n ja Naton keskinäissuhde olisi mahdollisimman vahva ja että Nrf:n joukot ja EU:n taistelujoukot voisivat toimia mahdollisimman pitkälle oman strategiansa mukaisesti, jossa kriisinhallinnassa ylipäätäänkin Suomi kohtaa monella tapaa tämän kokonaisproblematiikan.

Tässä valossa myös on hyvin tärkeää, että Esdp eli Euroopan yhteinen puolustus voisi olla mahdollisimman vahvasti sen tyyppinen asia, jossa Suomi on aktiivisesti mukana.

Herra puhemies! Olen pahoillani. Kello näyttää viittä minuuttia, joten saattaapi olla, että palaan asiaan.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Oli oikein paikallaan, että ed. Kanerva hieman palautti mieleen niitä historian merkkipaaluja, miten tähän on tultu. Sen takia on hyvä tässäkin yhteydessä vielä toistaa se, että keskeisin turvallisuuspoliittinen valinta Suomelle on jäsenyys Euroopan unionissa. (Ed. Kanerva: Kyllä, näin on!) Suomi on poliittisesti liittoutunut maa, mutta ei sotilaspoliittisesti liittoutunut maa. Me olemme osa tiivistä poliittista liittoa, ja samalla kun vastaamme omiin turvallisuusuhkiimme omalla ulkopolitiikallamme, on unioni Suomelle erittäin tärkeä vaikutuskanava näiden uhkien torjumiseksi. Unionin keinovalikoima, jolla taas vaikutetaan maailman ja miksei meidän lähialueidemmekin kehitykseen, on kansainvälisten toimijoiden joukossa erittäin laaja, ja sen takia on hyvä, että me olemme mukana kehittämässä Euroopan unionin turvallisuusrakenteita ja yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa tulevaisuudessa entistä tehokkaammaksi, entistä yhtenäisemmäksi.

No, toisaalta EU:lla ei taas ole yhteisiä puolustuksen järjestelyjä, ja siksi me lähdemmekin siitä, että jäsenvaltioiden keskinäinen avunantovelvoite lujittaa jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta. Se on yksi keskeinen tukipilari myöskin meidän turvallisuuspoliittisessa doktriinissamme tällä hetkellä. Me olemme valmiit antamaan apua muille jäsenvaltioille näiden pyynnöstä tämän velvoitteen mukaisella tavalla ja ottamaan vastaan sitten muiden jäsenvaltioiden apua, ja ne toimivat samalla tavalla kuin mekin.

Puhemies! Tästä on hyvä tulla sitten tähän tämän päivän yhteen pääteemaan, koskien Nato-muotoilua. Mehän olemme harjoittaneet erittäin hyvää yhteistyötä niin sanottuna Naton rauhankumppanuusmaana, ja toistan sen, mitä jo aikaisemmin debatissa sanoinkin, että eiväthän Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ole missään ristiriidassa Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa tällä hetkellä. Nato pitää nähdä tänä päivänä ensisijaisesti kriisinhallintaorganisaationa, ja sen kautta me olemme aika monessakin kriisinhallintaoperaatiossa samoissa kammareissa Naton kanssa, on niillä sitten YK:n valtuutusta tai ei. Joka tapauksessa tämä meidän on hyvä muistaa.

Hallitus jo hallitusohjelmassaan avasi selkeästi tämän Nato-optio-käsitteen, jota se johdonmukaisesti tässä selonteossa nyt sitten toistaa muotoilemalla sen niin, että "on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä". Minusta tämä on nyt niin moneen otteeseen tänään todettu, että tähän muotoiluun ei sisälly mitään uutta viestiä maailmalle. Tämä on yhden äänen muotoilu, tämä on Suomen hallituksen kanta, ja tähän on ollut ulkoasiainvaliokunnan enemmistön erittäin helppo yhtyä.

Jos mietitään vähän muita maita, jotka ovat viimekertaisella kierroksella liittyneet Naton jäseniksi, ne ovat ihan samanlaisia demokratioita kuin mekin, ja meillähän ei sen takia pidäkään Nato-jäsenyyttä nähdä minkäänlaisena ideologisena valintana vaan aika lailla tämmöisenä pragmaattisena kysymyksenä, jonkalaisena itse sen koen. Mutta se motiivi näiden maiden liittymiselle on ollut niiden kokema turvallisuusvaje, ja meillä taas tällaista turvallisuusvajetta ei tällä hetkellä ole, koska meidän harjoittamamme ulko- ja turvallisuuspolitiikka, yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan alueelliseen puolustukseen perustuva maanpuolustusratkaisu, on osoittautunut kustannustehokkaaksi ja erittäin hyvin toimivaksi järjestelmäksi. Sen takia on aivan selvää, että ei sen paremmin tämä seurantaryhmän raportti kuin hallituksen selontekokaan tai ulkoasiainvaliokunnan mietintö nosta esiin sellaisia tekijöitä, joiden perusteella nykyratkaisusta pitäisi luopua. Tämä on minusta hyvin selvää tekstiä. Eli Nato-jäsenyys säilytetään mahdollisuutena, mutta tällä hetkellä siihen ei ole tarvetta, ei ole suunnitelmaa eikä aikataulua jäsenyyden hakemiseksi.

Puhemies! Tästä tulen nyt sitten lopuksi määrärahakysymykseen. Uskottavuuden ja uskottavan puolustuksen perustana ovat niin suorituskykyiset kuin nykyaikaisesti varustetut joukot ja, totta kai, korkea maanpuolustustahtokin. Eli edelleenkin meidän puolustuksemme peruslähtökohdat ovat ennallaan. Alueellisiin joukkoihin, valtakunnallisiin liikkuviin joukkoihin perustuva puolustusjärjestelmä kattaa koko maan alueen. Tämä korostaa koulutuksen ja nykyaikaisen välineistön merkitystä. Sen takia on tavallaan selvää, että jos me haluamme säilyttää nykyjärjestelmän ja tukea Puolustusvoimien pitkäjänteistä kehittämistä ja resursoinnin lähtökohdaksi ottaa nykyisen menotason, niin silloin me tarvitsemme sen 2 prosentin korotuksen. Tämä on minusta selvä lähtökohta. Ellei sitä tule, silloin täytyy nostaa pöydälle myöskin kaikki ne Puolustusvoimien edellyttämät organisaatiomuutokset ja kysymys siitä, mitä tämä tarkoittaa rakenteissa ja määrittelemättömien organisaatiouudistusten kannalta. Tämä on sitten uuden selontekotyön lähtökohta. Ja kyllähän ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä selkeästi todetaan myöskin, arvoisa puhemies, se, että jos globaali maailmantalouden kriisi, jos meidän oma budjettitilanteemme ei tätä 2 prosentin korotusta välittömästi salli, silloin tätä kysymystä arvioidaan kehysneuvotteluissa uudelleen ja silloin täytyy olla selkeä vastaus myöskin eduskunnalta, miten se vaje, se rahoitusvaje, sitten tullaan rakenteellisesti ja sisällöllisesti hoitamaan.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskustelu osoittaa hyvin, että hallitusväki ei tunnu olevan kovin yhtenäinen käsitteillä olevasta selonteosta. Selonteon eräät Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan aikaisemmasta peruslinjasta sekä parlamentaarisen seurantaryhmän työstä poikkeavat linjaukset ovat aiheuttaneet tänään kovin paljon sekaannusta ja epävarmuuttakin. Mitä enemmän tätä keskustelua on kuunnellut, sitä hämmentyneemmiksi selonteon kirjaukset puolustusmäärärahojen tasosta ja Nato-kannasta ovat meidät oppositiossa tehneet.

Hallituspuolueiden kansanedustajista ja ministereistä riippuen tulkinnat ovat laajasti vaihdelleet, ja näyttääkin siltä, että hallituspuolueiden sitoutuminen esitettyihin kirjauksiin ei olekaan kovin laajaa. Lähes poikkeuksetta esimerkiksi kokoomuksen kansanedustajat ovat viimeisten tuntien aikana ed. Ilkka Kanervaa lukuun ottamatta rakentaneet uskottavan puolustuksen ei vain kansallisen ja EU-turvalausekkeen varaan vaan juuri Naton varaan. Tuntuukin siltä, että kokoomuksen keskeinen missio tässä selonteossa on ollut hivuttaa Suomea kohti Natoa huolimatta siitä, että tällaiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutokseen pitäisi hakea laajaa konsensusta. Ainakaan sitä konsensusta ei hallituksen keskeltä ole voinut löytyä, kun tämänpäiväiset puheenvuorot, joita vihreiden ja keskustan kansanedustajat ovat käyttäneet, ovat ehdottomasti olleet sillä kannalla, että molemmissa näissä keskeisissä kysymyksissä, sekä määrärahan tasoa että Nato-kantaa koskien, ollaan erittäin paljon maltillisempia. Näyttääkin siltä, että täällä on nyt tällainen Häkämiehen aiheuttama missio meneillään ja olemme kytkeneet turvallisuuspoliittiset uhat ja sotilaalliset uhat toisiinsa tavalla, joka sekoittaa ja hämmentää enemmän kuin rakentaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tämän keskustelun voi jakaa kahtia. Ensiksi tämä ikään kuin jokapäiväinen kiistely Natosta: pääministeri sanoi, että kanta ei ole muuttunut, ja sitten taas ed. Karpela totesi omassa puheenvuorossaan, että kanta on muuttunut. Tämä on se yksi asia. Toinen on sitten laaja turvallisuus, josta haluaisin muutaman sanan myöhemmin käyttää.

Mutta sitten vielä tähän Nato-kantaan. Ehkä siinä on tällainen kokoomuksen hype, joka vaikuttaa siihen, että meillä on niin kookas uusi ulkoministeri, että hän ei mahdu ihan sen vanhan lausuman sisään. Sitä on pitänyt muotoilla uudelleen, tehdä tällainen melkoinen Eskon puumerkki, että tämä on nyt uutta tai että tulkitaan kuitenkin niin, että tämä on uusi linjaus toisaalta. Toisaalta tulkitaan, ettei mikään ole muuttunut. Kuitenkin on pitänyt muuttaa sitä selonteon muotoa Naton osalta. Tämä ei kuitenkaan mielestäni nyt ole mikään niin suuri, ihmeellinen asia. Se liittyy tähän kokoomuksen täällä mainittuun missioon, joka on toki olemassa. Sinänsä tämä ei ole minun mielestäni nyt niin traaginen tilanne.

Mutta mikä on tärkeää, ovat nämä laajan turvallisuuden kysymykset, joita sinänsä valtioneuvoston selonteossa on käsitelty otsaketasolla kohtuullisesti, mutta kuitenkin aika pinnallisesti. Esimerkiksi ilmastonmuutoksen kohdalla käsittely on kohtuullisen pinnallista, siis minä tarkoitan selontekoa. Siihen vastauksena annettu mietintö ei ole myöskään niissä asioissa mennyt sen syvemmälle. Myös väestöräjähdystä, ihan planeetan keskeisintä kysymystä, josta seuraa paljon ongelmia myös ilmastonmuutoksen suuntaan, on käsitelty kohtuullisen pinnallisesti. Luonnonvarojen riittävyydestä, energiaomavaraisuudesta on mietinnössä aika vähän, mutta hiukan mielestäni harhaan mennen. Sen voisi ihan reilusti liittää Venäjä-politiikkaan ja todeta, että se ei ole mikään uhka vaan se on enemmänkin yhteistyötä lisäävä tekijä, tämä molemminpuoleinen riippuvuus EU:n ja Venäjän välillä, ja siinä samalla Suomi mukana. (Ed. Kanerva: Tässä on puhuja ihan oikeassa!)

Tätä talouslamaa ja -kriisiä, jossa olemme ja jossa planeetta on, on toki todella haastavaa alkaa analysoida syvällisemmin. Mutta se, mikä mielestäni on tosiasia, on se, että kuitenkaan tästä kriisistä ei enää nousta samanlaiseen ympäristöön kuin missä oltiin ennen kriisiä. Tilanne on muuttunut. Kriisi on laadullisesti uuden tyyppinen. Siihen vaikuttaa ehkä juuri se, että maapallo todellakin on muuttunut. Yhteiskunnat ovat muuttuneet, väestöräjähdys, kilpailu jäljellä olevista luonnonvaroista, ne kaikki vaikuttavat tähän uuteen tilanteeseen, myös ympäristöhaasteet ja ilmastonmuutos. Näin ollen itse ajattelisin, että kun seuraavaa selontekoa valmistellaan, niin sen pääpainon pitäisi entistä voimakkaammin olla näissä laajoissa laajan turvallisuuden kysymyksissä.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänään on käyty ajoittain hyvääkin keskustelua turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon osalta. Toki tähän keskustelun taustaan liittyy se, että tämän tärkeän asian osalta osittain näennäisestikin haetaan erilaisia mielipiteitä, erilaisia näkökulmia, mutta silti voi tuommoisena yleisenä johtopäätöksenä todeta, että varsin yksimielinen peruskäsitys Suomen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta linjasta on olemassa. Lähtökohtana on yleinen asevelvollisuus, vahva maanpuolustustahto.

Euroopan unionin jäsenyyden kautta olemme mukana tässä vahvassa turvallisuusyhteisössä, joka osaltaan vahvistaa myös tämän koko selonteon perustana olevaa laajaa turvallisuuskäsitettä. Nimittäin puolustushallinnon lisäksi tarvitaan tätä hyvin selkeää ulkoasiainhallinnon näkökulmaa ja näkökulmaa, joka pureutuu myös sisäministeriön hallinnonalaan, ja molemmilta alueilta löydetään myös asiayhteyksiä, asiakokonaisuuksia, joissa tarvitaan myös Euroopan unionin yhteistyökokonaisuutta.

Arvoisa puhemies! Oikeastaan haluan kulminoida tämän oman lyhyen puheenvuoroni yhteen tärkeään näkökulmaan. Nimittäin selonteko säilyttää Nato-option. Ja kun me käymme tätä keskustelua, hyvin helposti tämän asian ympärillä käydään semmoista mustavalkoistakin linjanvetoa. Mikä merkitys Nato-jäsenyydellä voisi olla Suomelle tilanteessa, jossa me emme näe mitään selvää turvallisuusvajetta, minkä myös selonteko toteaa? Tämän vuoksi on hyvin tärkeää, että me todella näemme Nato-jäsenyyden ainoastaan ja vain optiona tässä tilanteessa.

Sen lisäksi on äärimmäisen tärkeää — ja tätä kautta ehkä tulen puheenvuoroni siihen kaikkein olennaisimpaan kysymykseen — että samaan aikaan, arvoisat kollegat, kun me pohdimme tätä Nato-option roolia, meidän tulee pohtia, tartummeko me riittävällä jäntevyydellä suomalaisten nuorten, sanon ensisijaisesti suomalaisten nuorten miesten, vastuullisuuteen hoitaa yleinen asevelvollisuus. Tämä on kysymys, johon olen joskus aikaisemminkin eduskuntapuheenvuorossa tarttunut, mutta hämmästelen sitä, minkälaisella velttoudella me kansanedustajina hyväksymme sen velttouden, joka on vahvistumassa ja pesiytymässä suomalaisten nuorten miesten keskuuteen.

Tässä mielessä minusta on äärimmäisen tärkeää, että vaikka me kuinka ylläpidämme Nato-optiota, jos tämä pieni kansallisvaltio, voisi sanoa, menettää sellaisen vastuullisuuden ytimen, joka nousee omasta kansasta, oman kansan sisältä, emme me saa sellaista turvatakuuta myöskään Natosta, mitä me ehkä perimmältään olemme sieltä hakemassa ja hapuilemassa. Tämän vuoksi, arvoisa puhemies, haluan hyvin vahvasti tuoda esille sen (Ed. Kanerva: Emme myöskään EU:sta!) — emme myöskään EU:sta — millä tavalla me nostamme yleisen asevelvollisuuden arvoa ja merkitystä. Tätä kautta luomme sen luonnollisimman lähtökohdan myös suomalaiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kyösti Karjulan puheenvuoron jälkeen on hyvä todella yhtyä ajatukseen yleisen asevelvollisuuden arvostuksen nostamisesta. Minä henkilökohtaisesti luotan Suomen nuorisoon. Minulla on se käsitys, että vuosi vuodelta tulee aina fiksumpaa, älykkäämpää, aina parempiin suorituksiin pystyvää nuorisoa. Pitäisi sanoa niin kuin Utin Jääkärirykmentin komentaja valiokunnan vierailulla muutama viikko sitten totesi, että meidän pitää lopettaa tämä valitus nuorten heikosta fyysisestä kunnosta, koska valtaosa, selvä enemmistö, nuorista selviytyy ja hyvin. Elikkä ei pidä huonoja esimerkkejä liian paljon korostaa vaan nähdä hyvät asiat.

Mutta korostan vielä sitä, että maanpuolustus ei ole ostopalvelun asia. Euroopan maat ovat Suomea lukuun ottamatta lähes menettämässä omaa puolustuskykyään. Esimerkiksi Belgian sotilaallinen vahvuus on 40 000 sotilasta. Mitä tämä pystyisi kansainvälisessä kriisitilanteessa antamaan Nato-velvoitteitten vastineeksi, tätä sopii kysyä, kun meidän sodanajan joukkomme ovat 350 000 ja sotaväen käyneet ovat vielä suurempi joukko tässä maassa. Elikkä laaja reservi ja kertausharjoitukset tälle reserville ovat se kaikkein paras turvalauseke. Sopimukset ja turvalausekkeet ovat tosipaikan tullen sen paperin arvoisia, mille paperille ne ovat kirjoitetut.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensin pari kommenttia ed. Karjulalle, jos sallitte. Poikani palvelee parasta aikaa Karjalan Prikaatissa, ja siellä oli tehty selvitys, mikä on tärkein arvo nuorten varusmiesten keskuudessa. Hyvin yllättävää, se oli tämä sama: kaveria ei jätetä. Siis kaverin auttaminen edelleenkin. Ja täytyy sanoa, että Puolustusvoimat pystyy edelleenkin ihmeisiin: kolmessa viikossa alokasaikana onnistuu se, mikä ei kotona onnistu 18 vuoteen. Kyllä sillä merkitystä on, tällä meidän yleisellä asevelvollisuudellamme erityisesti sen maanpuolustustahdon luomisen kannalta, joka on se Suomen puolustusvoimien salainen ase.

Ed. Kiuru, kyllä te nyt venkoilette ja te olette nyt enemmän kuunnellut täällä teidän omien edustajienne puheenvuoroja kuin sitä, mitä hallituksen selonteko ja erityisesti ulkoasiainvaliokunnan mietintö vastauksessaan siihen sanoo. Katsokaa teidän omaa vastalausettanne ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä. Ei siellä vastalauseessa ole muutosehdotuksia laisinkaan tähän Nato-muotoiluun vaan ainoastaan rahaan, mikä on selkeä piiloviesti meille, jotka valiokunnassa tätä jauhoimme, että pohjimmiltaan sosialidemokraatit ovat valmiit hyväksymään sen yhteisymmärryksen, pitkän linjan konsensuksen, eikä tarrautumaan lopultakaan tällaiseen semanttiseen väittelyyn siitä, olisiko joku sana pitänyt kirjoittaa eri tavalla tai toisin.

Edelleenkin rohkenen tältä paikalta sanoa, että se syvä virta suhteessa Suomen liittoutumispolitiikkaan ja pitkässä juoksussa suhteessa Nato-jäsenyyteen on kolmen suuren eduskuntapuolueen kesken perin samanlainen. Perin samanlaisiin pilareihin me edelleenkin Suomen puolustuksen, ajattelutavan ja syvän linjan nojaamme, mikä on erittäin tärkeä asia, ja sen takia kannatan lämpimästi selontekojärjestelmän jatkamista, tosin siltä pohjalta, mitä valiokunta omassa mietinnössään ehdottaa, että sen pitää olla entistä kattavampi valmistelussaan.

Voi olla niin, että ed. Kanervan ajatus siitä, että sillä pitäisi olla jopa vähän enemmän valmistelukuntaa yli hallintorajojen, voisi olla miettimisen arvoinen ja selkeä viesti myöskin hallitukselle, kun tätä jatkoa pohditaan, ja siinä yhteydessä on hyvä määritellä sitten myöskin tämän poliittisen parlamentaarisen seurantaryhmän rooli suhteessa varsinaiseen selontekoon.

Nythän me otimme kantaa, ed. Kiuru, selontekoon emmekä seurantaryhmään, ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Ja kun te luette hallituksen selonteon ja ulkoasiainvaliokunnan mietinnön, kumpaankin asiakirjaan on poimittu laajoja osia yksimielisen seurantaryhmän kannanotoista, ja se on merkittävä kannanotto, että näin on tehty, ja se on muodostanut sillä tavalla merkittävän asiakirjan tässä valmistelussa.

No, toisaalta neljä vuotta on todellakin pitkä aika, ja sen takia on päivänselvää, että tätä ulko- ja turvallisuuspoliittista, puolustuspoliittista keskustelua täytyy voida eduskunnassa käydä aina, kun siihen on tarvetta, ja näinhän on tapahtunut. Meillähän on kuitenkin myöskin eduskunnan työjärjestykseen liittyen useita mahdollisuuksia, ja kuten viime kesän Georgian konflikti osoitti, niin tuohon reagoitiin ensin valiokunnassa, myöhemmin sitten salikeskustelussa varsin nopealla ja aivan oikealla tavalla.

Muutama sana, arvoisa puhemies, vielä tästä laajasta turvallisuudesta. Tämähän on erittäin keskeinen pilari tämän selontekotyön valmistelussa, ja sehän kattaa kaikki ne turvallisuuskysymykset, jotka saattavat muodostua uhkiksi ja aiheuttaa merkittävää vaaraa Suomelle ja väestölle Suomessa tai maailmalla. Tällaisia ovat muun muassa ilmastonmuutos, energian saatavuus, epidemiat, maailmanlaajuiset talouskriisit eri lieveilmiöineen jne. Mutta myös sotilaalliset turvauhkat ovat laajan turvallisuuden piirissä. Se on hyvä kaiken aikaa muistaa. Ja vaikka Suomeen ei arvioidakaan kohdistuvan sotilaallista painostusta tai voimankäyttöä ilman, että se olisi osa laajempaa kansainvälistä konfliktia, niin on kuitenkin Suomen puolustuksen lähtökohdan, arvoisa puhemies, aina oltava se, että siihen pahimpaankin vaihtoehtoon pitää varautua.

Tämä on ollut ulkoasiainvaliokunnan mietinnön lähtökohta, että Suomeen kohdistuvan sotilaallisen voimankäytön tai sillä uhkaamisen mahdollisuutta ei koskaan voida sulkea pois, ja tähän meidän pitää ankkuroida myöskin nämä kaksi suurta asiaa.

Mitä tulee tähän sotilaalliseen liittoutumiseen, me lähdemme siitä selkeästi, että sen pitää perustua aikanaan, jos sellainen tulee eteen, erittäin laajaan poliittiseen yhteisymmärrykseen ja kansalaismielipiteen huomioimiseen mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä.

Toiseksi tästä 2 prosentista. Se 2 prosenttia tarkoittaa sitä, että me pystymme kehittämään nykyistä uskottavaa järjestelmäämme yleiseen asevelvollisuuteen, nykyiseen varuskuntarakenteeseen ja alueelliseen puolustukseen perustuen ja vielä turvaamaan myöskin aseteknologian vaatimat uudistukset. Tästähän tässä on viime kädessä kyse, ja se on paras tae sille, että Suomen nykyinen itsenäinen puolustusjärjestelmä säilyy ilman, että se vaatii (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) mitään integraatiota mihinkään muuhun järjestelmään.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! Ensin lause pari ajatusta EU:sta ja sen turvatakuista, koska huomasin, että keskustelussa viitattiin tähän puoleen. Lissabonin sopimuksessa on solidaarisuuslauseke, ja monienkin tulkintojen mukaan se on jopa oikeudellisesti sitova tältäkin osin, mutta sen nojalla ei voi tulkita Suomella olevan turvatakuita, koska eiväthän EU:n Nato-jäsenmaat tule hyväksymään sitä missään olosuhteissa, että näiden lausekkeiden varassa EU:ssa olisi vapaamatkustaja, jonkalainen Suomi ei-Nato-jäsenmaana näin ollen noissa olosuhteissa olisi.

Puhemies! Pari sanaa toisesta näkökulmasta. Ed. Laukkanen viittasi äskeisessä puheenvuorossaan siihen, että tätä selontekomenettelyä tulee kehittää. Yhdyn siihen ajatukseen kovastikin, koska tässä selonteossa on tiettyä hataruutta, epäjohdonmukaisuuttakin kukaties, ja ennen muuta siinä on epätasaista tekstiä hieman sen mukaan, mistä suunnasta sitä valmistelua on tehty. Tämä on toinen argumentti, mutta toinen ja itse asiassa vielä vaativampi argumentti on se, että olen jossakin mitassa valmis julkiseen kritiikin käymiseen Suomen ulkopolitiikan päätöksentekojärjestelmästä, jolla hallituksen ulkopoliittista päätöksentekoa nyt toteutetaan yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Tänä päivänä tilanne on sen tyyppinen, jossa Utvan, ulko- ja turvallisuusvaliokunnan, päätettäväksi tulee asioita eri ministeriöiden valmistelemina, jolloin Utva ottaa niihin poliittista kantaa ja jolloin tasavallan presidentti ottaa niihin poliittista kantaa. On hyvin vaikea nähdä, että siinä vaiheessa päätöksenteolle luotaisiin barrikadeja ja se estyisi. Se tulisi johtamaan julkisuudessakin Suomen ulkopolitiikan kannalta vähän hankalaan tilanteeseen. Tilanne on tältä osin sellainen, että hieman erityyppisesti eri ministeriöt etukäteen valmistelevat asioita muiden katsottavaksi ja muiden valmistelua varten, myöskin tasavallan presidentin kannan valmistelua ajatellen.

Oma ajatukseni on ollut se, että laajan turvallisuuskäsityksen olosuhteissa olisi välttämätöntä, että kaikki olennaiset valmistelutahot olisivat valmistelemassa asioita saman pöydän ääressä, jolloin niiden suhteellisuusharkinta tulisi paremmin huomioon otetuksi ja ikään kuin niitä mitattaisiin samalla mittatikulla, samalla filosofialla, samalla lähestymiskulmalla ja samalla poliittisella lähestymistavalla muutoinkin, ja niin, että se kattaisi kaikki ministeriöt, mutta myös Tasavallan presidentin kanslian huomioon ottaen. Tuntuu hieman kiusalliselta, että presidentti esimerkiksi joutuu eräiden asioiden valmistelun yhteydessä ottamaan kantaa asioihin tilanteessa, jossa on hyvin vaikea enää panna peruutusvaihdetta päälle. Näin ollen kaikki tahot, ulkoministeriö, puolustusministeriö, sisäisestä turvallisuudesta ja laajasta turvallisuuskäsityksestä vastaavat osat muista ministeriöistä plus tpk, ottavat kantaa vasta viimeisessä vaiheessa, ja silloin ollaan kyllä tai ei -tilanteessa.

Mielestäni hallituksen vastuuta ulkopolitiikassa ajatellen olisi siunaukseksi se, jos pääministerin alaisuudessa valtioneuvoston kansliassa olisi pysyvämmän luonteinen sihteeristö valmistelemassa paitsi selonteon kaltaisia laaja-alaisia, vaativia asiakirjakokonaisuuksia myöskin kulloisessakin Utvassa valiokuntakäsittelyyn nousevia kysymyksiä. Se antaisi koko ulkopoliittiselle johdollemme sellaisen palveluksen, jonka tuo ulkopoliittinen johto ilman muuta ansaitsee, ja silloin päätökset voitaisiin tehdä ikään kuin strategisemmin ja kauaskantoisemmin.

Sen vuoksi oma käsitykseni on se, että keskustelua kannattaisi nyt viedä siihen suuntaan, että pääministerijohtoisesti olisi tällainen valmisteluelin, joka olisi pysyvä ja joka kattaisi kaikki hallinnonalat ja joka näin muodoin kykenisi laajan turvallisuuskäsityksen mukaiseen valmistelutyöhön, joka muutoin jää kyllä vain yhden ministeriön kulloiseksikin ehdotukseksi omalta hallinnonalaltaan. Tämä olisi tietysti aika isokin muutos ulkopoliittisessa päätöksentekojärjestelmässä, mutta koen sen hyvin tärkeäksi ja itse asiassa oman kokemukseni huomioon ottaen jopa välttämättömäksi.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Koska esitämme vasemmistoliiton vastalauseessa ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä, että Suomen Nato-jäsenyys aiheuttaisi kielteisiä seurauksia Suomen ja Venäjän suhteissa, haluan tätä asiaa hyvin lyhyesti nyt vielä uudestaan käydä läpi, etenkin kun tässä oli näitä puheita änkyrämäisyydestä. (Ed. Kanerva: En minä ketään tarkoittanut!) — Ei, mutta otin vissiin sitten ihan itteeni sen, että tännepäin ne tietyt kriittiset näkemykset tulivat.

Miksi meillä tämmöinen huoli on, niin se on minusta se, mitä haluamme tuoda esille ja hieman perustella. Minusta, totta kai, kaikkien meidän lähtökohta on ja pitää olla Suomen etu. Se on minusta itsestäänselvä asia, jota ei voi eikä saa kyseenalaistaa. Ja kun sitä Suomen etua katsotaan, niin kyllä silloin pitää ottaa huomioon myös naapureiden reaktiot ja tuntemukset niihin toimiin, joita me teemme. Ne ovat minusta sitä Suomen edun ja oikeiden, Suomen etujen mukaisten ratkaisujen pohjustamista. Jos se sivuutetaan, niin voimme aiheuttaa itsellemme vaikeuksia, sitä ei saa tapahtua. Tämän suuntaisesti minun käsittääkseni Paasikivi ja Kekkonen kysymyksen asettivat, ja pidän näitten suurmiesten syvällistä ajattelua kyllä edelleen suuressa arvossa.

Kun katsotaan, mikä se Venäjän huoli on, niin sehän on jo maan historiasta kumpuava pelko siitä, että Venäjä eristetään. Ja erityisen suuri kysymys Venäjälle on ollut huoli siitä, että maa työnnetään sinne Itämeren pohjukkaan. Tavallaan sitten heillä ovat yhteydet katkenneet, mikä on ollut parissa isossa sodassa viime vuosisadalla tosiasia.

Tämä huoli ei ole poistunut heidän ajattelussaan. Teemme mitä hyvänsä, niin meidän pitää yrittää nähdä, miten venäläiset sen kokevat, ja se on fakta sitten omalla tavallaan. Se pitää ainakin tietää, mikä se heidän näkemyksensä on, ennen kuin päätöksiä tehdään, ja minä näen, että meillä ei ole mitään syytä lähteä sellaisiin ratkaisuihin — muutenkaan en ole Naton kannalla, mutta ottaen huomioon tämän Venäjä-kysymyksen — joista saattaisi seurata suuriakin ja pahoja säröjä Venäjä-suhteeseemme.

Päinvastoin minusta Suomen pitää varjella asemaansa, jossa sillä on mahdollisuus toimia aivan nyt erityisesti Venäjän ja Euroopan unionin integraation syventäjänä. Siinä meillä on työmaata, tätä meidän asemaamme ei ole minusta aina täysin hyödynnetty. Siinä on tekemätöntä työtä. Yrityksiä on ollut ja vahvaa pyrkimystä parantaa tilannetta, mutta kyllä siinä on vielä kyntämätöntä maata olemassa. Eli en ottaisi mitään riskiä, että meillä tämmöinen nykyinen hyvä asema tältäkin osin menee ja että saattaisimme joutua tosi vaikeaan paikkaan naapurimaamme kanssa, jos Natoon suuntautuisimme, koska naapurin ajatukset ovat meille aina tärkeitä. Kuka tahansa, kun ajattelee naapuria ja sitä, miten me itse suhtautuisimme naapurien toimiin, miettii tämmöisiä asioita. Kyllä se on tärkeää, että naapureiden kanssa pärjää hyvin.

Sitten toiseen asiaan lyhyesti, tähän Suomen puolustusjärjestelmään. Niin kuin me toteamme tuossa vastalauseessammekin, Suomen puolustamisen ainoa uskottava malli on yleinen asevelvollisuus ja sille pohjalle rakentuva aluepuolustus. Muuta mallia tänne ei voi luoda uskottavasti. Kaikki muut mallit johtavat aina siihen samaan nelikirjaimiseen sotilaalliseen järjestöön, koska ei tämmöistä näin harvaanasuttua isoa maata voida millään palkka-armeijalla puolustaa. Minä pidän yleistä asevelvollisuutta muutoinkin arvossa. Se luo tiettyä tasa-arvoisuutta tähän maahan, kun mitä erilaisimpien sosiaalisten taustojen nuoret miehet ja nykyään myös monet naiset tapaavat toisia, elävät yhdessä ja saavat yhteisen kokemuksen. Tätä en olisi koskaan Suomesta pois viemässä, mutta toisenlaisiakin mielipiteitä, joitakuita sellaisia toisia ajatuksia, on meidänkin ryhmässä. Mutta pääsääntö, luulisin, on tämä meidän osaltamme. Kansan eheyttä pitää varjella, minusta tämä on yksi muoto siihenkin.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Selonteossa on poikettu olennaisesti parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielisistä linjauksista koskien puolustusmäärärahojen tasoa ja Nato-kantaa. Siksi me sosialidemokraatit esitimme jo valiokuntakäsittelyssä, että eduskunta yhtyisi selonteon parlamentaarisen seurantaryhmän kannanottoon, jonka mukaan Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä eivätkä edellytä olennaisia tarkistuksia. Lisäksi esitimme, että eduskunta edellyttäisi, että puolustusmenojen lähivuosien kehitys sopeutetaan taloustilanteeseen parlamentaarisen selontekoryhmän yksimielisen esityksen mukaisesti.

Näihin linjauksiin hallituspuolueiden edustajat eivät kuitenkaan halunneet yhtyä. Vaikka tänäänkin yleinen tulkinta esimerkiksi Nato-kirjauksista on ollut, että välimatka Natoon ei ole tänään yhtään lyhyempi tai yhtään pidempi kuin ennenkään, silti toisinkin on väitetty. Nimittäin tästä kirjauksesta huolimatta salissa on pitkin päivää todisteltu ja todistettu aika paljon myös toisin. Erityisesti kokoomuksen kansanedustajat ovat kunnostautuneet juuri tällä rintamalla ja yrittäneet militarisoida ulkopolitiikkaa.

Ihmeellisintä kuitenkin on se, että juuri ne, joiden pitäisi olla hallituksen rintaman riveissä, eli ministerit ovat hekin todistaneet toisin. Esimerkiksi Häkämies on juuri kannustanut Suomea ja Ruotsia liittymään Natoon pohjoismaisen ja laajemmankin kansainvälisen yhteistyön edistämiseksi. Ulkoministeri Stubb kertoi ulkoministeriön 90-vuotisjuhlien yhteydessä, että Suomen on syytä harkita Nato-jäsenyyttä. Ei siis ihme, että tässä itsekin rupeaa hiukan hämmästymään, millä linjalla me todellisuudessa täällä olemmekaan.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Olen kuunnellut näitä keskusteluja samalla, kun olen täyttänyt viisumihakemusta Yhdysvaltoihin. Siinä kyllä ajattelin, kun täytin, että taitaisin saada Venäjälle ennemmin viisumin kuin Yhdysvaltoihin. Kyllä oli niin monimutkaista hommaa. (Ed. Kanerva: Mikä matka teillä on?) Mutta ihan asiaan. Siellä oli muutama hyvä puheenvuoro, joita haluaisin kommentoida.

Ed. Sasi toi omassa puheenvuorossaan semmoisen historiallisen perspektiivin, miten yhtäkkiä staattinen tilanne saattaa muuttua. Yksi esimerkki oli ministeri Väyrysen kuuluisa väitöskirja, joka sanoi, että koskaan ei Venäjä tuosta muutu ja koskaan ei Suomen asema ja meillä on ikuisesti tämä ihana puolueettomuus Venäjän kainalossa. Yhtäkkiä se vaan sitten muuttui ja menimme Euroopan unioniin. Mutta ei tähän sen enempää. (Ed. Kanerva: Mutta ei meistäkään kukaan opponoinut Väyryselle, sekin on totta!) — Opponoin, minä opponoin. (Ed. Kanerva: Se on hyvä!) — Silloin kun oli se eduskuntakeskustelu, kyllä. (Ed. Kanerva: Niin nyt, mutta ei silloin, kun väitöskirja tuli!) — Silloin kun väitöskirja tuli, minä en ollut opponoimassakaan.

Mutta minä ottaisin toisella tavalla tämän historian esille. Suomihan on ollut länsimainen, sanotaanko nyt, aito demokratia ennen toista maailmansotaa ja vasta nyt 20 vuotta. Toisen maailmansodan jälkeen tuli sellainen tilanne, että 1948 tuli yya-sopimus, joka ei taatusti olisi mennyt kansanäänestyksessä, ed. Tennilä, läpi, ei missään nimessä. Suomettumisen aika oli aika järkyttävää meille. Me jouduimme ottamaan aina huomioon omissa sisäpoliittisissakin ratkaisuissamme, mitä naapuri ajattelee. Vasta 1990-luvulla ja tällä vuosikymmenellä olemme voineet päättää omista asioistamme itsenäisesti.

Ed. Karjula kyseli, mitä etua Suomelle on Nato-jäsenyydestä, jos meillä ei ole turvallisuusvajetta, ja miksi ihmeessä meidän nyt pitäisi liittyä Natoon. Juuri siksi, että jos meillä nyt tällä hetkellä ei ole turvallisuusvajetta, on parasta liittyä sen takia, jos jotain tapahtuu. Sitten kun sauna palaa, silloin se mahdollisuus on sitten mennyt. Näinhän se tilanne on, aivan oikein, ed. Kiuru.

Tilanne on sillä tavalla mutkikas, että ed. Tennilä vaati jälleen kerran, että meidän pitää ottaa naapuri huomioon. Kyllä me varmasti otammekin naapurin huomioon, mutta kyllä meillä täytyy olla oikeus päättää omista ratkaisuistamme ihan itse. En minä halua, että tänne tulee 1970-luvun suomettumisen ilmapiiri. Tässä keskustelussa ja selonteon puheissakin olen huomannut semmoisen hengen, että hyvin harva niistä, jotka ovat olleet poliittisesti aktiivisia jo 1970-luvulla, on sieltä kantojaan muutellut. Ne näkyvät nyt tämänkin päivän sekä puheissa että myös teoissa, joihin Suomea yritetään vängätä.

Menisin vielä tähän naapuriin. Olisi tietenkin erinomaista, jos Venäjä, meidän iso naapurimme, johon me haluamme tietenkin pitää hyvät suhteet, muuttaisi käyttäytymistään, niin että Venäjän tekoihin voitaisiin luottaa ja siellä olisi edes oikeusvaltioperiaatteita jonkin verran käytössä, olisi edes demokratiaperiaatetta jonkin verran käytössä. Ajatelkaa, hyvät ihmiset, että kaksi Euroopan neuvoston jäsenmaata sotii keskenään, sotii keskenään aikana, jolloin pitäisi olla rauha. Tämähän on järjetön tilanne, mikä silloin tapahtui. Olipa Georgia syyllinen tai syytön, niin kaikki tämän tyyppiset asiat pitää rajanaapureitten kanssa pystyä ratkaisemaan rauhanomaisesti neuvotellen. Mutta ei, tätä ei tapahtunut. Se tietenkin johtuu siitä, että Venäjä haluaa palauttaa sen voimapoliittisen vallan, mikä sillä oli ennen 1990-lukua, jolloin tilanne Venäjällä muuttui. Tällä hetkellä tilanne on hyvin ongelmallinen. Venäjällä Putin tekee, mitä tahtoo, armeija tekee, mitä tahtoo, ja kukaan ei tee, mitä Medvedev tahtoo. Tilanne on minun mielestäni aika rasittava kaikille Venäjän naapureille. Tämä pitäisi meidän yrittää ottaa huomioon.

Mutta sen voisin vielä sanoa, että kyllä Suomen täytyy pystyä itse päättämään omasta turvallisuuspolitiikastaan. Nato-jäsenyys on edessä. Mutta sitä ennen, jos tilanne vaatii sitä, minä toivoisin, että syntyisi pohjoismainen Nordek, Euroopan unionin tapainen yhteistyöelin, Euroopan unionin sisään. Koska siellä nyt on tämä Nato-yhteistyö, niin sitten olisi tietynlainen pohjoismainen turvallisuusyhteisö. Aivan kuten ed. Kanerva sanoi, solidaarisuuslauseke ei takaa mitään. Se on solidaarisuuslauseke ja sillä siisti. Jos me jotakin turvalauseketta haluamme, niin silloin ei ole muu apuna kuin Nato-jäsenyys.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä ed. Laukkaselle haluaisin täällä kommentoida. Hän kertoi, että sosialidemokraattien vastalauseen lausumaehdotus ei ole muuta kuin määrärahoista, mutta kyllä siellä on myös maininta tästä, että eduskunta yhtyisi "selonteon parlamentaarisen seurantaryhmän kannanottoon, jonka mukaan Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä eivätkä edellytä olennaisia tarkistuksia".

Tässä selonteossahan hallitus linjaa suomalaista puolustusta uudella tavalla, ja hallituspuolueet ovat tulleetkin pitkin kevättä ulos julkisuudessa hyvinkin erilaisin mielipitein, joita on täällä jo kommentoitu. Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että eduskunta tässä tilanteessa lausuu selkeästi oman kantansa täydentämään selonteossa esitettyä arviota Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjauksista. Mielestäni se ei tarvitse olennaisia tarkistuksia. Tämähän oli myös parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielinen kannanotto vuosi sitten. Nyt hallitus irrottautuu parlamentaarisessa seurantaryhmässä syntyneestä yksimielisyydestä.

Haluan nostaa esiin kaksi kysymystä. Ensimmäinen koskee puolustuksen määrärahoja. Hallitus haluaa nostaa puolustusmäärärahojen tasoa. Seurantaryhmä esitti yksimielisesti pyrkimystä säilyttää puolustusmenot nykytasollaan. Esitettävä vuotuinen 50 miljoonan euron lisäys on tarkoitettu kohdennettavaksi lähes kokonaisuudessaan asehankintoihin. Niihin suunnataan yksi kolmasosa puolustusbudjetista. Uskottavan puolustuksen ylläpitäminen tarvitsee toki riittäviä resursseja, mutta onko nykyisessä taloustilanteessa muita tärkeitä tarpeita? Kun maa on syvässä taantumassa, on puolustusmenojen pysyvään kasvuun sitoutuminen kestämätöntä.

Arvoisa puhemies! Toiseksi haluan nostaa esiin Suomen aseman kansainvälisessä yhteistyössä. Suomenkin turvallisuus rakentuu yhteistyön varaan. Tämä on keskeinen kansainvälistä järjestelmää määrittävä piirre. Elämme yhteistyövaraisen turvallisuuden maailmassa. Tähän perustuu myös Suomen turvallisuuspoliittisen aseman vakaus. Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa, Suomi toimii aktiivisesti niin osana Euroopan unionia kuin YK:n jäsenenä. Osallistuminen syvenevään kansainväliseen rauhanturva- ja kriisinhallintatyöhön sekä aktiivinen toiminta EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseksi ovat tärkeä osa Suomen puolustuspolitiikkaa. Lisäksi käytännönläheinen yhteistyö Pohjoismaiden kanssa erityisesti Itämeren alueella on tärkeää.

Suomen turvallisuudesta huolehtiminen on toki paljon muutakin kuin perinteistä sotilaallista turvallisuutta. Turvallisuus edellyttää yhtä hyvin päättäväistä toimintaa ilmastonmuutokseen vastaamiseksi kuin aktiivista kehitysyhteistyötä maailmanlaajuisten ongelmien vähentämiseksi.

Mielestäni turvallisuustekijänä olisi huomioitava yhä vahvemmin myös tiedon siirtämisen välineet. Sähköisten viestintä- ja tietojärjestelmien välisen langattoman tiedonsiirron yleistyessä ja järjestelmien käytettävyyden laajentuessa on syytä kiinnittää huomiota yhä enemmän myös toimintavarmuuteen. Sähköisten tietojärjestelmien varmuutta ja turvallisuutta tulee pystyä edelleen kehittämään. Tässä Suomella on vielä suuri työsarka edessään. Viestintä- ja tietojärjestelmillä on suuri merkitys muun muassa maailmanlaajuisten pandemiatilanteiden hallinnassa.

Arvoisa puhemies! Presidentti Tarja Halonen on tehnyt selväksi, ettei Suomen kanta mahdolliseen Nato-jäsenyyteen ole muuttunut miksikään. Kuitenkin muun muassa puolustusministeri on kannustanut julkisesti Suomea ja Ruotsia liittymään Natoon perustellen sitä pohjoismaisen ja laajemminkin kansainvälisen yhteistyön edistämisellä. Presidentti Halonen on todennut, että Suomi päättää itse turvallisuuspoliittisista ratkaisuistaan. Selonteossa käsitellään aikaisempaa laajemmin Natoon liittyviä kysymyksiä. Hallitus on todennut, että se on täsmälleen yhtä mieltä, että muuttuneesta sanamuodosta huolimatta politiikka ei muutu. Olisi suotavaa, että tätä politiikkaa pystyttäisiin yhteneväisenä myös viemään eteenpäin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maanpuolustus on meille kaikille asia, jossa tuntuu siltä, kun keskustelua seuraa, että meillä laajoissa peruslinjakysymyksissä on hyvä, yhdensuuntainen ajattelu, ja näin pitää ollakin. "Maanpuolustus" on meille suomalaisille oma sana. Maailman muissa kielissä ei ole vastaavaa sanaa. Siellä on kylläkin "puolustus", mutta meillä on "maanpuolustus", ja tällä on käsitteenä parempi merkitys meidän kannaltamme. Ja puolustus yhä useammassa maassa, niin Pohjoismaissa kuin Euroopan unionin jäsenmaissa, ymmärretään yhä enemmän vain kriisinhallintana, ei niinkään enää oman kansan puolustamisena eikä oman maa-alueen puolustamisena. Ne ovat melkein kuin unohtuneita ajatuksia Euroopassa ja tuntuu, että osin myöskin Pohjoismaissa. Tämän vuoksi meidän tulee tajuta sanan "maanpuolustus" syvä sisältö.

Mitä pohjoismaiseen yhteistyöhön tulee, niin täytyy muistaa, että se on lähinnä tiettyä valvontaa. Ehkä saattaisi olla jotain meri- ja ilmavalvontaa, jossa on ihme, että vielä tällä hetkellä ei ole sitä yhteistyötä, jonka kansalaiset jo olettavat olevan. Mutta todellisia turvatakuita ei näilläkään ajatuksilla voida saada, koska Pohjoismaat Suomea lukuun ottamatta ovat voimakkaasti alasajaneet omaa puolustuskykyään. Norjalla sitä ehkä eniten sitten Suomen jälkeen on, mutta Suomi on ainut maa Pohjoismaista, joka kykenee puolustamaan omaa aluettaan. Onneksi tätä ei ole tarvinnut kokeilla. Onneksi puolustuskyvyn olemassaolo on riittänyt turvaamaan rauhan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Suomen johtajat Paasikivi ja Kekkonen tunsivat historiaa erittäin hyvin, ja he arvostivat sitä. Ja he eivät olleet ikään kuin hetken muodin perässämenijöitä myöskään ulkopolitiikan kysymyksissä.

Täällä ed. Tennilä viittasi Venäjän pelkoon siitä, että se eristetään. Aivan oikein, jo mongolimiehitys ja parinsadan vuoden mongolivaikutus oli aika, jolloinka Venäjä nimenomaan eristettiin, ja sillä on ollut vaikutusta. Sitä ennen, ennen mongolien valloitusta, 1300-luvulla niillä ruhtinaskunnilla oli läheiset suhteet länteen.

Toinen mielenkiintoinen historiallinen tekijä, joka liittyy tähän puolustuspolitiikkaan Suomenkin näkökulmasta, on Ruotsin sopimus Venäjän kanssa 1800-luvun alussa, jolloin Ruotsi sitoutui olemaan hyökkäämättä Venäjälle ja liittoutumatta Venäjää vastaan hyökkääjän kanssa. Tämä sopimus on pitänyt, ja uskon, että ruotsalaiset ovat viisaita jatkossakin eivätkä siihen lähde.

Edelleenkin tämä kysymys ilmapiiristä, ed. Ukkola: Te ette halua 1970-luvun ilmapiiriä. Minä en halua 1930-luvun ilmapiiriä. Kyllä siitä voidaan olla vähintään kahta mieltä, oliko Suomi todellinen demokratia ennen toista maailmansotaa kaiken kaikkiaan. Kyllä meilläkin on haettu perustuslakivaliokunnasta vankeuteen kansanedustajia. Siis ei millään lailla ongelmaton aika ollut nimenomaan 1930-luku. Mutta uskokaamme, että nimenomaan presidentti ja valtioneuvosto hallituksena yhdessä pystyvät hoitamaan hyvää ulkopolitiikkaa.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on nyt käynyt kyllä selkeästi myöskin ed. Ukkolan puheesta esiin se, että kokoomus on vielä kiinni tässä kuuluisassa Häkämiehen "Venäjä, Venäjä, Venäjä" -puheessa, joka osoittaa selkeästi, minkälaisen ulko- ja turvallisuuspoliittisen analyysin kansanedustajat ovat kokoomuksessa tehneet.

Totean vielä ed. Laukkaselle, että ei siis ihme, että osa keskustalaisista kansanedustajista on vähän hämillään, ja sen toteaa myöskin puoluesihteeri Jarmo Korhonen, joka totesi, että kokoomuksen pyrkimys militarisoida ulkopolitiikka on ristiriidassa hyviä tuloksia tuottaneen kansallisen peruslinjan kanssa. "Kokoomuspuheissa kaikuu kylmän sodan ääni." Ja Korhonen päätteli siis tästä, että kokoomusministerien toistuvat irtiotot presidentti Tarja Halosen ja pääministeri Matti Vanhasen linjasta nakertavat Suomen turvallisuuspolitiikan uskottavuutta ja herättävät kysymyksiä myös maan rajojen ulkopuolella. Erityisen hämmentävää Korhosen mielestä oli ulkoministerin esiintyminen suurlähettiläskokouksessa.

Näin siis puoluesihteeri Korhonen kertoi STT:lle, ja tätä linjaahan on sitten tässä jatkettu, ja olemme mekin joutuneet ihmettelemään, mitä esimerkiksi nämä puheet puolustusmäärärahojen nostosta todella tarkoittavat, kun Häkämies on kertonut julkisuuteen Ylelle esimerkiksi, että jos sitä 2:ta prosenttia ei tule, se tarkoittaa, että me joudumme tekemään nämä rakenteelliset muutokset etunojassa, eli se tarkoittaa sitä, että sodan ajan reservi tiputetaan 250 000:een, mistä seuraa, että joukko-osastojen määrissä jo vuonna 2012 tulee keskisuuri joukko-osasto lakkauttaa. Tämä tuntuu kovin ihmeelliseltä, koska valiokuntakuulemisissa on osoittautunut, että näinhän tämä asia ei ollenkaan ole. Eli vuotuinen 50 miljoonan euron lisäys on tarkoitettu kohdennettavaksi lähes kokonaisuudessaan juuri asehankintoihin eikä kyllä missään nimessä esimerkiksi rakenteellisiin ratkaisuihin.

Ilkka Kanerva /kok:

Puhemies! Sain juuri äsken tiedon, että Ruotsin valtiopäivät ovat äärimmäisen niukalla enemmistöllä lopettaneet Ruotsista yleisen asevelvollisuuden äänin 153—150. Aika mielenkiintoinen tieto sinänsä.

Mitä tulee yleiseen asevelvollisuuteen, eduskunta on laidasta laitaan kutakuinkin yksimielisesti sen takana, mutta on aihetta myös sanoa se asian toinen puoli: Ei Nato-jäsenyys merkitsisi yleisen asevelvollisuuden loppumista. Se on Suomen oma päätös myöskin huomenna.

Puhemies! Ystäväni, edustajatoveri Tennilä, kyllä niitä änkyröitä on joka puolella poliittista kenttää. Älkää omiko vasemmistoliiton monopoliksi tätä poliittista ominaisuutta, ei näin voi sanoa. Kyllä sitä kasvaa siellä sun täällä — muissa puolueissa ainakin paitsi kokoomuksessa.

Mutta tosiasiassa, ellei kysymyksessä olisi niin fiksu ja aktiivinen edustaja, joka on kaiken lisäksi Porista kotoisin, kuin ed. Kiuru, niin ottaisin tässä vähän tiukemman linjan hänen kommentteihinsa kokoomuksen missiosta. Ei kokoomuksella mitään Nato-missiota ole. Kokoomus on pyrkinyt siihen, että turvallisuuspoliittista keskustelua avataan eri suunnista. Totta kai kokoomuksessa on hyvin aktiivisia Nato-jäsenyyden kannattajia ja sen ajajia, ja niin pitää voida olla. Se on sisään kirjoitettu oikeus ilman erillistä anomusta. Pitäisin parempana, että Suomessakin käytäisiin ilman kauheita estoja tätä keskustelua. Viittaan esimerkiksi siihen, mitä puhemies ihan tuokio takaperin julkisuudessa esitti: eräänlaista uutta tulokulmaa näitten kysymysten tarkasteluun. Se juuri, jos jokin, osoittaa sitä, että kokoomuslaisten riveissä on luovaan ulkopoliittiseen keskusteluun ainesta, eikä kannata lähteä siitä, että yksikään puolue millään Nato-jäsenyyden ajamisella tekisi politiikkaa. Se on aika hassu ajatus. Se, että kokoomus on siinä aktiivinen ja haluaa sitä keskustelua käydä, on kyllä tarkoitettu palvelemaan Suomen ulkopoliittisen keskustelun kokonaisuutta.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kiitän kyllä ed. Kanervaa siitä näkemyksestä, jonka äsken esititte. Minusta se oli maltillinen, mutta tosiasiassa opposition on kyllä hyvin vaikea ymmärtää, ovatko nyt hallitus ja hallituspuolueiden rivit näiden linjauksien kannalla, joita tässä selonteossa otetaan. (Ed. Heinonen: Ja presidentin!)

Kyllä tosiasia vaan on se, että kun me katsomme näitä kaikkia lausuntoja, joita julkisuudessa on esitetty hallituspuolueiden kansanedustajien ja erittäin vaikutusvaltaisten kansanedustajien taholta, alkaa näyttää siltä, että tässä turvallisuuspoliittisessa selonteossa on näiden näkemysten mukaan esitetty erittäin myönteinen kanta Nato-jäsenyyteen, ja se ei kyllä tunnu olevan lainkaan se sama, joka tässä parlamentaarisessa ryhmässä oli esillä. Sitä kautta me, ainakin sosialidemokraatit, kieltäydymme kyllä uskomasta, että tässä oltaisiin hivuttamassa Suomea siihen linjaan ja tämä välimatka olisi ikään kuin lähentynyt tai sitten kasvanut.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiurulle sanoisin, että minä nyt ainakaan en tee kokoomukselle missiota. Kyllä minulla tässä on ihan oma missio menossa, jos on jotakin missiota menossa minnekäänpäin. Minusta on ihan lohdutonta, että ihmetellään sitä, jos ihmisillä on erilaisia mielipiteitä. Minusta se on hyvä asia, että on erilaisia mielipiteitä.

Itse asiassa, kun minä luin tämän selonteon lausunnot, en kyllä ymmärtänyt, mikä ero teidän lausunnossanne, teidän vastalauseessanne, on verrattuna siihen viralliseen valiokunnan lausuntoon. Minusta ne olivat yhtä samaa pyöritystä koko ajan. Itse asiassa ei mihinkään otettu sillä tavalla jämäkästi kantaa ja perusteltu asioita, kuin olisi olettanut tällä hetkellä, koska Eurooppa on muutoksessa, Lissabonin sopimus tulossa, ja sillä tavalla pitäisi jonkinlaista tiukkaakin analyysiä niiden perusteella tehdä, miksi pitää tehdä näin tai miksi ei pidä tehdä näin.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Lyhyesti vielä fiksuksi kehumalleni ja tietämälleni ed. Kiurulle sen verran, että en nyt ihan usko, että tässä peruuttamattomissa asetelmissa ollaan. Jos Suomi joskus tekee Nato-päätöksen, se tulee merkitsemään sitä, että kaikki merkittävät poliittiset suuntaukset ovat siinä mukana.

Väittäisin, että jos SDP on sinä päivänä hallituksessa, sen ääni kellossa ei ole ihan siitä kaikupohjasta lähtevää kuin tämänpäiväisessä oppositiopoliittisessa debatissa on esille tullut. Niin pitkä on SDP:n kaari Suomen ulkopolitiikassa vastuullisena puolueena, ja sitä on kunnioitettava. Ainakin minä niin teen ja uskon, että jos Suomen etu on jonain päivänä se, että mennään Natoon, SDP:kin on siinä mukana. Sen takia oppositiopoliittisia hautoja ei kannattaisi kaivaa ihan tolkuttoman syviksi.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa on poikettu siitä parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielisestä kannasta, joka koskee tätä Nato-kirjausta, ja nyt me kysymmekin sitten tietysti oppositiossa, jos kerran mikään ei ole muuttunut tähänkään kirjaukseen eikä aikaisempaan politiikkaan nähden, miksi sitten hallituspuolueiden kansanedustajat valiokuntakäsittelyssä eivät hyväksyneet sitä kirjausta, jonka myöskin monet opposition kansanedustajat esittivät. Tämä kirjaushan kuuluu niin, että "eduskunta yhtyy selonteon parlamentaarisen seurantaryhmän kannanottoon, jonka mukaan Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä eivätkä edellytä olennaisia tarkistuksia". Miksi siis tähän ei voitu yhtyä, jos mikään ei ole kerran muuttunut?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kanerva viittasi vastuulliseen politiikkaan. Mielestäni tällä hetkellä vastuullista politiikkaa on se, että Suomi ei ole mukana tuomassa sotilasliittouma Natoa Venäjän rajalle, ja se on Suomen etu, kansallinen etu. Se on tämän alueen etu. Se on sellaista politiikkaa, joka ei lisää jännitystä ja joka toimii nimenomaan yhteisten päämäärien puolesta taloudessa, ympäristönsuojelussa. Siihen emme tarvitse sotilasliittoumaa.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Puhemiestä ja muutenkin podiumia ajatellen yritän, että tämä on viimeinen puheenvuoro tässä keskustelussa. Sali on luotu tänne keskustelemaan.

Mutta ed. Kiurun kysymykseen, miksi: Koko mietintö perustuu siihen, että siinä todetaan seurantaryhmän käsitys. Mutta onhan nyt kai jokainen aikaansa seuraava kansanedustaja saattanut nähdä, että tarkasteluajanjaksona, joka on yksi vaalikausi, on Natossa tapahtunut huomattavaa muutosta ja tapahtuu kaiken aikaa. Ei se ole mikään paikalleen luotu käsite. Ajassa tapahtuu muutoksia, ja sen takia Suomen pitää katsoa myöskin eteenpäin eikä tyytyä katsomaan vain valokuvanomaisesti sitä, mikä tänä päivänä on asiaintila.

Minä kutsun sosialidemokraatit jatkossakin, niin kuin muutkin merkittävät ryhmät, tähän keskusteluun aktiivisesti mukaan. Ei tässä kannata tehdä vanhaa teiniliittolaista äänestysasetelmaa siitä, yhdytäänkö vai todetaanko vai kuinka toimitaan.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kiurun puheenvuoroihin toteaisin sen, että SDP:llä on myös Nato-optio. On ollut ja on edelleen. Ja tämä tietysti tällä vasemmalla laidalla on sitten meidän sisäistä vääntöämme. Mutta se, mikä tässä hallituksen mietinnössä on minusta olennaista Nato-kysymyksen osalta, on se Nato-arvion pinnallisuus: se on pelkkää plussaa Natosta. Mitään semmoisia problemaattisia asioita ei käsitellä tai ne sivuutetaan lauseella, parilla. Tämä tekee tästä hallituksen selonteon Nato-arviosta täysin pinnallisen, näin uskallan väittää.