Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Globalisaatio muokkaa elämisemme ehtoja niin hyvässä kuin pahassa. Se muuttaa syvästi Suomea ja muita maita sekä talouden rakenteita ja elinkeinoja. Parhaimmillaan se merkitsee kansainvälistymistä ja vahvistumista. Maailmantalouden muutos (Hälinää — Puhemies koputtaa) aiheuttaa väistämättä uusjakoa, joka johtaa nopeaan rakennemuutokseen. Monet aiemmin taloudeltaan suljetut ja heikot valtiot vahvistavat osaamistaan ja kilpailukykyään. Ne ovat valinneet strategian, jossa ne hyödyntävät runsasta työvoimaansa ja kasvavaa osaamistaan. Kansainvälisillä markkinoilla yritykset joutuvat sopeuttamaan toimintojaan uuteen kilpailuun, ikävä kyllä myös niin, että siitä aiheutuu kielteisiä vaikutuksia kehittyneille teollisuusmaille, Suomellekin.

Mutta globalisaation haaste ei ole uusi. Suomi on pyrkinyt vastaamaan tähän haasteeseen kehittämällä osaamistaan, työelämän tuottavuutta, panostamalla tutkimukseen ja tuotekehitykseen, vahvistamalla innovaatioille otollista maaperää ja tekemällä veroratkaisuja, jotka parantavat kilpailukykyämme. Suomi on tähän asti selvästi hyötynyt maailmantalouden uusjaosta. Avautuminen on tuonut meille uusia markkinoita ja vahvistanut kasvua ja ylläpitänyt työllisyyttä. Työttömyys ei ole kääntynyt niin suureen nousuun kuin maailmantalouden taantumasta johtuvan talouskasvun ohuuden perusteella voisi olettaa.

Suomi on monissa tutkimuksissa todettu hyvin kilpailukykyiseksi maaksi, mutta se ei ole toistaiseksi johtanut merkittävästi lisääntyneisiin teollisuus- tai palvelutuotannon investointeihin Suomessa. Tähän saakka ulkomaiseen omistukseen on siirtynyt pääasiassa pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Investointien kokonaisvolyymi on jäänyt kohtuullisen pieneksi huolimatta niiden lukumääräisestä kasvusta.

Suomi ei paini yksin investointilaman kanssa. Maat, joihin korkeata tuottoa hakeva pääoma nykyisin sijoittuu, ovat pääosin EU:n ulkopuolella ja myös niiden Itä-Euroopan maiden ulkopuolella, joissa yksikkökustannukset ovat nousussa. Suomessa investointiasteen aleneminen on kuitenkin ollut muita maita voimakkaampaa.

Globalisaatiostrategiassaan hallitus selvittää suomalaisen työn ja tuotannon pärjäämisen mahdollisuuksia maailmantalouden murroksessa. Johtopäätökset ovat käytettävissä ensi syksynä. Lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö on asettanut erillisen työryhmän selvittämään ulkomaisten investointien lisäämismahdollisuuksia Suomeen.

Suomen talouden kasvuedellytyksissä on luonnollisesti haasteita, jotka liittyvät työmarkkinoiden toiminnan tehostamiseen, tuottavuuden nostamiseen, innovatiivisuuden lisäämiseen, uuden teknologian hyödyntämiseen muun muassa palvelualoilla ja yrittäjyyden kasvattamiseen. Suomi ei voi jäädä saavutettujen kilpailukykytulosten varaan, vaan meidän on voitava parantaa uskottavuuttamme ja houkuttelevuuttamme kasvavan tuotannon kannattavana sijoitusmaana. Liikkumavara säätelyn tiukentamiseksi on tämän vuoksi pieni. Osa kansallista kilpailukykyämme on myös lainsäädännön vakaus.

Työmarkkinoiden toimivuus on tärkeä osa globalisaatiostrategiaa. Globalisaation aiheuttamat tuotannon rakennemuutokset lisäävät työmarkkinoiden dynamiikkaa. Työpaikkoja syntyy toisaalle, mutta toisaalla niitä menetetään. Yhteiskunnan on huolehdittava, että ihmisillä on mahdollisuus siirtyä supistuvilta aloilta kasvaville niin kivuttomasti kuin se nopeissa muutoksissa suinkin on mahdollista. Hallitus pyrkii tähän panostamalla työvoimapalvelujen parantamiseen, koulutukseen ja osaamisen lisäämiseen. Näin tuetaan myös yrityksiä, jotta ne saavat tarvitsemaansa kyvykästä työvoimaa.

Turvattomuuden vähentämiseksi ja työvoimatarpeiden tyydyttämiseksi taloudellisista ja tuotannollista syistä tapahtuvat työvoiman vähentämiset edellyttävät myös huolenpitoa työntekijöistä. Hallitus toivoo näissä asioissa myös yrityksiltä yhä suurempaa yhteiskunnallista vastuuta. Siltäkin puolelta on oikeutettua odottaa konkreettisia ratkaisuja.

Välikysymyksessä todetaan, että irtisanominen on helppoa Suomessa. EU-maiden vertailu ei tue näin yksioikoista väitettä. Työntekijän sosiaaliturva perustuu Suomessa kollektiiviseen vastuuseen. Sitä rahoitetaan työnantajilta ja palkansaajilta kerättyjen sosiaaliturvamaksujen varannoista sekä verovaroin. Se on osa suomalaista solidaarisuutta. Myös työnantajan kohtaamiin riskeihin varaudutaan pääosin kollektiivisesti, joten arvioitaessa irtisanomisen helppoutta tai hintaa on otettava huomioon koko kokonaisuus. Työnantajien maksamien irtisanomisrahojen lisäksi on tarkasteltava irtisanomisaikojen kestoa, niihin liittyvää käytäntöä työn velvoittavuudesta sekä työttömyysturvan kestoa, tasoa, rahoituksen jakautumista. Jos vertailua tehdään vain yhden muuttujan valossa, voi käydä niin, että nokka irtoaa, mutta pyrstö tarttuu ja työllisyyden kannalta ei synny positiivisia vaikutuksia.

Irtisanomisen turva koostuu Suomessa yt-menettelystä, työsopimuslaissa määritellyistä irtisanomisperusteista ja mahdollisten laittomien irtisanomisten korvauksista sekä työttömyysturvasta ja työhallinnon palveluista, erityisesti työvoimakoulutuksesta. Työttömyysturvan rahoitukseen osallistuvat Suomessa valtio, työntekijät ja työnantajat. Työnantajat vastaavat näistä kustannuksista kollektiivisesti, ja tuo työnantajien maksuosuus on nelisenkymmentä prosenttia.

Työnantajan irtisanoessa henkilön, joka päätyy työttömyyseläkkeelle, on kustannus suurtyönantajalle sama kuin henkilön joutuessa työkyvyttömyyseläkkeelle. Kyse on eräänlaisesta irtisanomisrahasta. Tätä kustannusta on työnantajien piirissä pidetty suurena ja merkittävänä, mutta valitettavasti se ei ole estänyt ikääntyneiden ihmisten irtisanomisia. Monissa laajoissa irtisanomisissa yritykset myös maksavat yt-neuvottelujen tuloksena vapaaehtoisesti erilaisia tukipaketteja. Työllisyyden pitkän aikavälin hoidon kannalta on tärkeää etsiä tasapainoa turvallisuuden ja joustavuuden välillä.

Arvoisa puhemies! Työsopimuslaki on varsin uusi. Se on ollut voimassa vasta kaksi ja puoli vuotta. Lakia valmisteltiin kolmikantaisesti, ja lopputulos oli yksimielinen. Lain valmistelussa irtisanomisperusteita ja -kustannuksia tarkasteltiin laajasti ja kokonaisvaltaisesti. Monet tutkimukset osoittavat, että irtisanomissuojalla ei ole havaittavaa yleistä vaikutusta työttömyyden tasoon ja tuottavuuteen. Työsuhdeturvan tasolla ei sinänsä ollut vaikutusta yritysten palkkauspäätöksiin eikä irtisanomispäätöksiin, mutta tutkimusten mukaan työsuhdeturva vaikutti työttömyyden suhdannealttiuteen. Esimerkiksi yrityskohtaiset irtisanomisrahat toimivat niin, että ne nostavat laskusuhdanteessa irtisanomiskynnystä, mutta vastaavasti noususuhdanteessa nostavat palkkauskynnystä. Jos tavoitteenamme on, niin kuin on, työllisyysasteen nostaminen, on palkkauskynnyksen nousu irtisanomiskynnystä merkittävämpi työllisyysasteen nousun hidastaja. Tulevaisuuden kannalta ja loivan kasvun aikana on tärkeää vaalia tulevaisuuden työllistämisen mahdollisuuksia.

Joukkoirtisanomissuoja vaikuttaa niin sanottuihin määrällisiin joustoihin eli siihen, miten yritys pystyy sopeutumaan kysyntä- ja kuormitustilanteiden vaihtelussa. Nykyistä tiukempi työsuhdeturva lisäisi määräaikaisten ja epätyypillisten työsuhteiden määrää entisestään, koska työnantajat hakisivat tätä kautta tarvitsemaansa joustavuutta. Työsopimuslain uudistuksessa yksi tavoite oli päästä eroon epätarkoituksenmukaisista määräaikaisista työsuhteista, koska ne lisäävät turvattomuutta ja kuormittavat koko työyhteisöä.

Suomessa irtisanomisajat ovat pidempään saman työnantajan palveluksessa olleille useita EU-maita pidemmät. Lakisääteiset irtisanomisajat ovat alle vuoden mittaisissa työsuhteissa kaksi viikkoa ja pitkään kestäneissä työsuhteissa puoli vuotta, ja jos irtisanomisesta on kulunut alle yhdeksän kuukautta ja perusteena ovat olleet taloudelliset ja tuotannolliset syyt, työnantajan on tarjottava työtä irtisanotulle henkilölle, jos hän on edelleen työttömänä ja jos työnantaja tarvitsee työvoimaa saman kaltaisiin tehtäviin.

Työsuhdetta ei saa laillisesti irtisanoa, ellei työ ole vähentynyt taloudellisista tai tuotannollista syistä tai työnantajan uudelleenjärjestelyjen vuoksi. Perusteiksi irtisanomiselle eivät kelpaa työn uudelleenjärjestelyt, elleivät ne tosiasiallisesti vähennä työn tarvetta. Työnantajan on selvitettävä, onko sen mahdollista tarjota työtä muualta Suomesta koko työnantajayrityksen piiristä irtisanomistilanteessa. Työnantaja on velvollinen kouluttamaan työntekijää silloin, jos saman yrityksen piiristä voi löytyä hänelle työtä ja tämä koulutus on kohtuullista.

Suomessa on vuoden 2002 loppuun asti käytössä ollut irtisanomisrahaa muistuttava eroraha. Se liitettiin aikanaan työttömyysturvaan. Nykyisin työttömäksi jäävälle maksetaan lähes kuusi kuukautta korotettua ansiopäivärahaa. Tämä malli koskee pitkään työssä olleita, jotka ovat kuuluneet viimeisimmät työssäolovuotensa työttömyyskassaan. Korotettu ansio-osa on kohtuullisen runsas, ja tältäkin osin työnantaja maksaa osuutensa kollektiivisesti. Lisäksi pitää muistaa, että Suomessa ansiosidonnaista työttömyysturvaa maksetaan useita EU-maita kauemmin.

Yhteistoimintalakia sovelletaan yrityksiin, joissa on vähintään 30 työntekijää tai jos vähintään 20 henkilön yritys suunnittelee vähintään 10 hengen irtisanomisia. Yt-neuvotteluissa on käsiteltävä taloudellisista syistä toimeenpantavat irtisanomiset, lomautukset, osa-aikaistamiset, yrityksen tai sen osan siirtäminen toisaalle tai toiminnan merkittävät laajennukset tai supistukset. Työnantajan on annettava kirjallinen neuvotteluesitys ajoissa ennen neuvottelujen alkamista. Esityksessä on oltava kaikki asian kannalta tarpeelliset tiedot, kuten perustelut suunnitelluille henkilöstövähennyksille, toimien kohteena olevien henkilöiden arvioitu lukumäärä eri ryhmissä, arvio ajasta, jonka kuluessa suunnitellut vähennykset aiotaan toteuttaa, sekä tiedot periaatteista, joilla toimien kohteena olevat henkilöt valitaan. Näin työntekijöille annetaan aikaa valmistautua neuvotteluun.

Samat tiedot on annettava myös työvoimaviranomaisille, jotta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa voidaan ryhtyä toimiin sopivien työvoimapoliittisten tukimuotojen, esimerkiksi koulutuksen, järjestämiseksi.

Neuvotteluissa on käytävä läpi irtisanomisten perusteet ja vaikutukset sekä vaihtoehdot ja ottaa huomioon se, mitä työsopimuslaissa on säädetty. Työnantajan on käytävä neuvottelu irtisanomisen vaikutuksen piirissä olevien henkilöiden määrän rajoittamisesta ja irtisanomisten kielteisten vaikutusten lieventämisestä. Neuvottelussa on käsiteltävä koulutus- ja uudelleensijoitusvaihtoehtoja, ja vasta tämän jälkeen neuvottelujen päätyttyä työnantaja voi toimeenpanna irtisanomiset.

Jos työnantaja ei noudata yt-lain velvoitteita ja työntekijä on irtisanottu taloudellisista ja tuotannollisista syistä, työntekijä voi saada hyvitystä enintään 20 kuukauden palkan verran, ja lisäksi voi tulla 3 kuukaudesta 2 vuoteen verrattavan palkan suuruinen korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

EU-maiden keskinäinen vertailu työntekijän irtisanomistilanteisiin liittyen ei ole ollenkaan yksinkertaista, kun otetaan huomioon irtisanomisturvan kokonaisuus ja siihen liittyvien eri osatekijöiden keskinäinen tasapaino. Järjestelmät perustuvat usein myös maiden erilaisiin kansallisiin traditioihin. Maissa, joissa on irtisanomisrahajärjestelmä, sen taso vaihtelee huomattavasti. Norjassa ja Ruotsissa ei järjestelmää ole. Saksassa irtisanomiskorvauksista sovitaan työpaikkakohtaisesti yritysneuvostoissa, Hollannissa ne perustuvat tuomioistuinten luomaan käytäntöön. Italiassa, Isossa-Britanniassa ja Itävallassa ne ovat lakisääteisiä. Korvaukset voivat olla sidoksissa palkkaan tai työaikaan, mutta ne voivat olla myös euromääräisiä, kuten Belgiassa. Yleensä irtisanomisraha on sitä suurempi mitä pidempään työsuhteessa olleesta ja mitä vanhemmasta henkilöstä on kysymys. Alimmillaan irtisanomisraha on Isossa-Britanniassa, jossa se on alle 22-vuotiailla puolen viikon palkka palvelusvuotta kohden. Korkeimpia irtisanomisrahat ovat muun muassa Italiassa.

Usein niissä maissa, joissa on käytössä erityinen lakisääteinen irtisanomisraha, irtisanomisajat ovat vastaavasti lyhyemmät kuin Suomessa. Näin on muun muassa Isossa-Britanniassa, Ranskassa, Italiassa ja Itävallassa.

Myös työttömyysturva on usein lyhytkestoisempi niissä maissa, joissa on käytössä irtisanomisraha. Työttömyysturvaa saa Isossa-Britanniassa 182 päivää, ja se on tasoltaan suomalaisen työmarkkinatuen suuruinen, Ranskassa 7—24 kuukautta riippuen siitä, minkä ikäisestä ihmisestä on kyse, Italiassa 180—270 päivää riippuen siitä, onko henkilö yli vai alle 50-vuotias, ja Saksassa 6—60 kuukautta, mutta Saksassa ollaan tekemässä heikennyksiä tähän järjestelmään.

Työttömyysturvan taso vaihtelee myös huomattavasti maittain. Niissä maissa, kuten Tanskassa, jossa sen rahoittamisesta vastaavat suurelta osin myös työntekijät itse, taso on usein korkea. Italiassa työttömyysturvan taso on 40 prosenttia palkasta, Ranskassa 57—75 prosenttia palkasta. Ansiosidonnaisellakin työttömyysturvalla on useassa maassa niin sanottu palkkakatto, jonka jälkeen se ei nouse. Tällaisia kattoja on esimerkiksi Italiassa ja Ranskassa.

Näiden esimerkkien valossa ei voi sanoa, että irtisanominen olisi Suomessa muita EU-maita erityisesti halvempaa tai helpompaa, ja on muistettava, että EU-maat eivät tulevaisuudessa ole meille suinkaan ainoa vertailuryhmä.

Suomessa irtisanomisaika turvaa mahdollisuuden valmistautua muutokseen, ja työttömyysturvan kesto on useaa EU-maata pidempi. Irtisanomisen hintaa vertailtaessa suomalaisen työnantajan kustannukset jakautuvat kollektiivisemmin, ja niitä syntyy työttömyysturvan kustannuksista enemmän kuin suoraan irtisanomistilanteessa.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä epäiltiin myös, ovatko kannattavien yritysten sulkemiset lainmukaisia, koska niissä eivät täyty tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Juridisesti yritystoiminta Suomessa pohjaa perustuslaissa turvattuun elinkeinovapauteen ja elinkeinon harjoittamisesta annettuun lainsäädäntöön. Lähtökohtaisesti yrityksen perustaminen ja lakkauttaminen sekä jopa kannattavan tehtaan lakkauttaminen samoin kuin toiminnan siirtäminen ulkomaille kuuluvat liikkeenjohdon vapaaseen harkintaan.

Hallitus on jo alkutaipaleellaan käynnistänyt useita välikysymyksen aihepiiriin liittyviä, lainsäädännön uudistamiseen ja työmarkkinoiden toimivuuden lisäämiseen tähtääviä toimia. Yksi näistä on jo mainittu globalisaatiostrategia.

Viime vuoden lokakuussa alkoi myös kolmikantainen komiteavalmistelu yt-lain kokonaisuudistusta varten. Komitean määräaika on vuoden 2006 tammikuun loppuun. Aikataulu on sovittu yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa, ja siinä on otettu huomioon työn laajuus sekä kokemukset työsopimuslain ja työaikalain valmistelusta. Tämän yt-komitean yhtenä tehtävänä on kiinnittää huomiota työn ja elinkeinoelämän lisääntyvään kansainvälistymiseen ja siihen, miten muutos vaikuttaa työn teettämiseen. Hallituksen tavoitteena on, ettei yt-lakia koeta pelkkänä irtisanomislakina. Hallituksen tavoite on kehittää yt-menettelyä aidoksi vuorovaikutusprosessiksi, jossa selvitetään, voidaanko työpaikat säilyttää. Yt-komiteassa joudutaan luonnollisesti käsittelemään myös eurooppalaisia säännöksiä ja niiden vaikutuksia Suomen tilanteeseen.

Lisäksi työministeriö selvittää parhaillaan kansliapäällikkö Markku Wallinin johtamassa kolmikantaisessa työryhmässä, miten olisi mahdollista kehittää yhteistoimintamenettelyn käytäntöjä ja parantaa irtisanomisuhan alla olevien työntekijöiden työllistymistä.

Työryhmässä neuvotellaan erityisten henkilökohtaisten työllistymisohjelmien aikaansaamisesta ja niiden rahoituksesta. Työryhmän tehtäväksi on annettu kehittää koulutustukia ja etuuksia niin, että ne irtisanomistilanteessa edistäisivät työntekijöiden työllistymistä nykyistä paremmin.

Tässäkin työryhmässä työmarkkinaosapuolet ovat keskeisiä sopijaosapuolia siltä osin, kun uusia rahoitusvastuita tulisi joko työnantajien tai työntekijöiden maksettaviksi. Hallitus toivoo, että osapuolilla on kykyä ja tahtoa löytää nykyistä tilannetta kehittäviä ratkaisuja siten, että ne tukevat Suomen työllisyysasteen nostamista.

Hallitus on omasta puolestaan valmis panostamaan näihin uudistuksiin liittyviin palveluihin. Hyvä väline tähän on jo aloitettu työhallinnon uudistus työnhakukeskusten ja työvoiman palvelukeskusten perustamiseksi. Rakenteellista pitkäaikaistyöttömyyttä purkamaan perustetut palvelukeskukset vapauttavat voimavaroja nopeampaan ja tehokkaampaan palveluun työvoimatoimistoissa. Tämän lisäksi hallitus myös selvittää ohjelmansa mukaisesti kolmikantaisesti työntekijöiden asemaa silloin, kun yritys on siirtämässä tuotantoyksikköään tai tuotantoaan ulkomaille. Kysymys liittyy myös hallituksen kansalliseen globalisaatiostrategiaan.

Työsopimuslaista päätettäessä eduskunta edellytti, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle selonteon, jossa selvitetään muun muassa elinkeino- ja työelämän kehitystä sekä yritysten toimintatapojen ja työympäristön muutosta sekä sitä, onko työlainsäädäntö selkeää, toimivaa ja ajantasaista, sekä miten työsopimuslain muutokset vastaavat muuttuneisiin olosuhteisiin yritystoiminnassa ja työelämässä ja ylipäätään sitä, vastaako työsopimuslaki sille asetettuihin tavoitteisiin. Tätä arviointia on valmisteltu kolmikantaisesti myös globalisaationäkökulmasta. Tämä selvitys on tämän kevätkauden aikana eduskunnalle annettavissa.

Hallitus on myös panostanut työelämän kehittämiseen. Esimerkkeinä voidaan mainita työministeriön Työelämän laadun ja tuottavuuden kehittämisohjelman, sosiaali- ja terveysministeriön Veto-ohjelman ja valtiovarainministeriön Tuottavuus-ohjelman. Hallitus on käynnistänyt poikkihallinnolliset yrittäjyys- ja työllisyysohjelmat, joiden kautta on jo valmistunut ja valmistuu uusia toimia työllisyyden vahvistamiseksi.

Työllisyysmäärärahoja on lisätty viime kevään lisätalousarviossa sekä vuoden 2004 talousarviossa. Niillä on ehkäisty avoimen työttömyyden nousua. Työttömyysmäärärahojen käytössä otetaan huomioon alueelliset työttömyyserot. Nämä lisärahat parantavat paikallisten työvoimaviranomaisten mahdollisuutta reagoida äkillisiin ja odottamattomiin työmarkkinatilanteen muutoksiin.

Välikysymyksen tekijöiden esille ottamassa Wärtsilän tapauksessa Turun työvoimatoimisto on ottanut yhteyttä yritykseen ja sopinut sen kanssa työvoimapalvelujen järjestämisestä ja muista jatkotoimenpiteistä.

Työvoimatoimisto toteuttaa erillisprojektin, jossa yrityksen tiloihin perustetaan työvoimatoimiston palvelupiste. Vastaavasti työvoimatoimistossa nimettävät virkailijat irrotetaan yrityksestä irtisanottujen henkilöiden palveluun. Irtisanottavien henkilöiden henkilökohtainen palvelu voidaan näin käynnistää jo irtisanomisen aikana. Irtisanottavat henkilöt haastatellaan ja työhön ja koulutukseen haku laitetaan vireille sekä aloitetaan yksilöllisten vaihtoehtojen suunnittelu. Tavoitteena on, että mahdollisimman moni löytää työ- tai koulutusvaihtoehdon jo ennen varsinaisen työttömyysajan alkamista.

Lisäksi Varsinais-Suomen te-keskus pyrkii myös yhdessä muiden Turun alueen elinkeinotoimintaa edistävien tahojen kanssa kannustamaan työtä vaille jääviä ammattilaisia heidän itse niin halutessaan myös yrittäjiksi.

Arvoisa puhemies! Työttömyyteen liittyy aina inhimillinen puoli, ja irtisanominen jättää jälkensä ihmiseen. Tästä syystä on oikeutettua perätä erityistä etiikkaa irtisanomistilanteissa myös yritysmaailmalta, mutta nykyisessä tilanteessa meillä tulee olla malttia antaa orastavalle vaurastumiselle ja nousulle mahdollisuudet. Työllisyyskehitys kohenee ratkaisevasti vain, jos talouden kasvu lähtee täydellä teholla käyntiin. Vaikka meillä viime kuukausilta on yksittäisiä esimerkkejä tuotannon siirroista ja irtisanomisista, on nyt oltava malttia katsoa riittävän kauas ja laveasti koko kansantalouden mahdollisuuksiin. On varmistettava, että olemme oikeassa asennossa, kun osaamisellemme, tietotaidollemme ja luovalle innovaatiotoiminnalle tulee maailmanmarkkinoilla kysyntää eikä syntyvä uustuotanto siinä tilanteessa hakeudu muualle.

Työministeri Filatovin vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Globaliseringen formar våra livsvillkor på gott och ont. Den förändrar Finland och andra länder på djupet, likaså de ekonomiska strukturerna och näringarna. Det positiva med den är internationaliseringen och de stärkande effekterna. Den förändrade världsekonomin medför obönhörligen en omfördelning som i sin tur leder till en snabb strukturomvandling. Många stater som tidigare varit slutna och haft en svag ekonomi stärker sitt kunnande och sin konkurrenskraft. De har valt en strategi där de kan dra nytta av sin stora arbetskraftspotential och sin kompetensökning. På den internationella marknaden blir företagen tvungna att anpassa sina funktioner till den nya konkurrensen. Dessvärre medför detta också negativa verkningar för de utvecklade industriländerna, även för Finland.

Den utmaning globaliseringen innebär är inte ny. Finland har försökt svara på utmaningen genom att utveckla kompetensen och produktiviteten i arbetslivet, satsa på forskning och produktutveckling, stärka den gynnsamma grogrunden för innovationer samt gå in för skattelösningar som förbättrar vår konkurrenskraft. Finland har så här långt haft en uppenbar nytta av omfördelningen i världsekonomin. Det faktum att världsekonomin öppnat sig har gett nya marknader, stärkt tillväxten och upprätthållit sysselsättningen. Arbetslösheten har inte stigit så brant som man hade kunnat anta på basis av den svaga ekonomiska tillväxt som tillbakagången i världsekonomin föranlett.

I många undersökningar har det konstaterats att Finland är ett mycket konkurrenskraftigt land, men åtminstone tills vidare har det inte i någon betydande grad medfört ökade investeringar i Finland när det gäller industri- eller tjänsteproduktionen. Hittills är det i huvudsak små och medelstora företag som övergått i utländsk ägo. Investeringarnas totala volym har förblivit relativt liten trots att investeringarna ökat i antal.

Finland är inte ensamt om att brottas med investeringsrecessionen. De länder där kapitalet för hög avkastning för närvarande placerar sig finns huvudsakligen utanför dagens EU och även utanför de östeuropeiska länder där styckkostnaderna håller på att stiga. I Finland har dock investeringsgraden sjunkit kraftigare än i andra länder.

Regeringen utreder möjligheterna till fortsatt främjande av finskt arbete och finsk produktion i detta brytningsskede i världsekonomin. Nästa höst finns konklusioner att tillgå. Handels- och industriministeriet har dessutom tillsatt en särskild arbetsgrupp med uppgift att utreda möjligheterna till ökade utländska investeringar i Finland.

I den finska ekonomins tillväxtförutsättningar finns utmaningar när det gäller att få arbetsmarknaden att fungera bättre, att höja produktiviteten, att främja innovationen, att utnyttja ny teknologi inom bl.a. servicebranscherna och att öka företagsamheten. Finland får inte nöja sig med att åberopa resultaten från konkurrensjämförelserna, utan vi måste kunna förbättra vår trovärdighet och attraktion som ett investeringsland som stöder en ökad produktion. Ur detta perspektiv är utrymmet för en striktare reglering begränsat. Stabiliteten i lagstiftningen utgör en del av vår konkurrenskraft och vår företagsvänliga miljö.

En fungerande arbetsmarknad är en viktig del av globaliseringsstrategin. De strukturomvandlingar som globaliseringen föranleder i produktionen ökar dynamiken på arbetsmarknaden. På vissa ställen uppstår arbetstillfällen, medan de går förlorade på annat håll. Samhället måste se till att människorna inom tillbakagående branscher har möjlighet att gå över till tillväxtbranscher så smärtfritt som det bara är möjligt under de snabba omvandlingarna. Detta försöker regeringen uppnå genom att satsa på bättre arbetskraftstjänster, utbildning och kompetensutveckling. Därmed stöds företag, så att de kan få den duktiga arbetskraft de behöver.

För att osäkerheten skall minska och arbetskraftsbehoven tillgodoses förutsätter de uppsägningar av arbetskraft som sker av ekonomiska och produktionsmässiga skäl också omsorg om arbetstagarna. I dessa frågor önskar regeringen att också företagen skall ta ett allt större samhälleligt ansvar. Det är berättigat att invänta konkreta beslut även från företagens sida.

I interpellationen konstateras att det är lätt att säga upp personal i Finland. En jämförelse med andra EU-länder visar att det inte finns stöd för ett så onyanserat påstående. I Finland baserar sig arbetstagarens socialskydd på kollektivt ansvar. Socialskyddet finansieras med reserver för socialskyddsavgifter som samlats in hos arbetsgivarna och löntagarna samt med skattemedel. Det är en del av den finländska solidariteten. Man bereder sig i huvudsak kollektivt också på de risker som arbetsgivarna möter, så när lättheten och priset i fråga om uppsägningen bedöms måste helheten beaktas. Utöver den uppsägningspeng som arbetsgivarna betalar måste man också undersöka uppsägningstidernas längd och till dem anknuten praxis gällande arbetets förpliktande natur samt varaktighet, nivå och finansieringsfördelning när det gäller utkomstskyddet för arbetslösa. Om jämförelsen enbart görs i ljuset av en variabel kan det hända att man har ändan bak hur man än vänder sig, dvs. inga faktiska totaleffekter uppstår.

I Finland består uppsägningsskyddet av samarbetsförhandlingar, i arbetsavtalslagen fastställda uppsägningsgrunder och ersättningar för eventuella olagliga uppsägningar samt av utkomstskyddet för arbetslösa och tjänster inom arbetsförvaltningen, i synnerhet arbetskraftsutbildning. I Finland deltar staten, arbetstagarna själva och arbetsgivarna i finansieringen av utkomstskyddet för arbetslösa. Arbetsgivarna svarar kollektivt för kostnaderna med en andel om cirka 40 procent.

När en arbetsgivare säger upp en person som börjar lyfta arbetslöshetspension är kostnaden för storarbetsgivaren lika hög som om personen hade avgått med invalidpension. Det är fråga om någon form av "uppsägningspeng". Denna kostnad har bland arbetsgivare alltid ansetts vara stor och betydande. Tyvärr har inte heller den kunnat hindra uppsägning av äldre personer. Vid många stora uppsägningar betalar företagen också olika frivilliga stödpaket som ett resultat av samarbetsförhandlingarna. Med tanke på den långsiktiga skötseln av sysselsättningen är det viktigt att finna balans mellan trygghet och flexibilitet.

Arbetsavtalslagen är rätt ny. Den har bara varit i kraft i två och ett halvt år. Den bereddes i flera år på trepartsbasis, och resultatet var enhälligt. Vid beredningen av lagen gjordes en omfattande och övergripande granskning av uppsägningsgrunderna och kostnaderna. Många undersökningar visar att uppsägningsskyddet inte har några allmänna negativa verkningar på arbetslöshetsnivån eller produktiviteten. Nivån på anställningsskyddet inverkade inte i sig på företagens beslut om anställningar eller uppsägningar. Enligt undersökningarna inverkade anställningsskyddet på arbetslöshetens konjunkturkänslighet. Exempelvis höjer den uppsägningspeng som enskilda företag betalar ut tröskeln för uppsägningar vid lågkonjunktur, men den höjer på motsvarande sätt tröskeln för anställningar vid högkonjunktur. Om målet är att höja sysselsättningsgraden har en höjd tröskel för anställningar en viktigare bromsande effekt på sysselsättningsgraden än tröskeln för uppsägningar. Med tanke på framtiden är det viktigt att vi försöker värna om möjligheterna till ny sysselsättning.

Skyddet mot massuppsägningar har betydelse också i fråga om hur ett företag klarar av att anpassa sig till variationer i efterfrågan och arbetsbördan. Ett stramare anställningsskydd än det nuvarande gör att visstidsanställningarna och de atypiska anställningsförhållandena ökar ytterligare, eftersom arbetsgivarna denna väg söker behövlig flexibilitet. Vid revideringen av arbetsavtalslagen var ett av syftena att bli av med oändamålsenliga visstidsanställningar eftersom de ökar otryggheten och är en påfrestning för hela arbetsplatsen.

I Finland är uppsägningstiderna för anställda som länge har varit anställda hos samma arbetsgivare längre än i de flesta andra EU-länder. De lagstadgade uppsägningstiderna är två veckor vid anställningsförhållanden som varat i mindre än ett år, och ett halvt år vid anställningsförhållanden som varat länge. Om det har gått mindre än 9 månader sedan uppsägningen och orsakerna till den har varit ekonomiska eller hänfört sig till produktionen, skall arbetsgivaren erbjuda den uppsagda arbete om han eller hon fortfarande är arbetslös och om arbetsgivaren behöver arbetskraft för liknande uppgifter.

Ett anställningsförhållande kan inte lagligen sägas upp om arbetet inte har minskat av ekonomiska orsaker eller produktionsorsaker eller på grund av att arbetsgivarens verksamhet har omorganiserats. En omorganisering av arbetet räcker alltså inte som uppsägningsgrund om den inte faktiskt leder till att arbetet minskar. Arbetsgivaren skall utreda om det går att erbjuda en anställd arbete någon annanstans i Finland inom ramen för arbetsgivarens hela företagsverksamhet. Arbetsgivaren är skyldig att utbilda en anställd om det med tanke på arbetsgivarens behov är lämpligt och skäligt för att ett arbete skall kunna tas emot inom samma företag.

Det avgångsbidrag som har varit i bruk i Finland sedan utgången av 2002 och som påminner om en uppsägningspeng har inkluderats i utkomstskyddet för arbetslösa. Den som blir arbetslös betalas numera en förhöjd inkomstrelaterad dagpenning i närmare sex månader om följande villkor uppfylls. Modellen gäller dem som har arbetat länge och som sina sista år i arbete varit medlemmar av en arbetslöshetskassa. Den förhöjda förtjänstdelen är skälig. Också till denna del betalar arbetsgivaren sin andel kollektivt. Vi måste dessutom komma ihåg att det inkomstrelaterade utkomstskyddet för arbetslösa betalas en längre tid i Finland än i många andra EU-länder.

Samarbetslagen tillämpas på företag med minst 30 anställda och på företag med minst 20 anställda som planerar att säga upp minst 10. Uppsägningar, permitteringar, ombildningar av anställningsförhållanden till anställningsförhållanden på deltid, förflyttning av ett företag eller delar av det någon annanstans samt avsevärda utvidgningar eller nedskärningar av verksamheten skall behandlas vid samarbetsförhandlingar om orsaken är ekonomisk. Arbetsgivaren skall göra en skriftlig förhandlingsframställning i tid innan förhandlingarna inleds. Framställningen skall innehålla alla uppgifter som är nödvändiga för ärendet, exempelvis motiveringar till de planerade personalminskningarna, det uppskattade antalet personer som åtgärderna gäller i olika grupper, en uppskattning av tidtabellen för de planerade nedskärningarna samt uppgifter om principerna för hur de som åtgärderna gäller väljs ut. På så sätt ges de anställda tid att förbereda sig för förhandlingarna.

Samma uppgifter skall lämnas också till arbetskraftsmyndigheterna för att det så tidigt som möjligt skall gå att vidta åtgärder i syfte att tillhandahålla lämpliga arbetskraftspolitiska stödformer, t.ex. utbildning.

Vid förhandlingarna skall man gå igenom grunderna för och verkningarna av uppsägningarna samt alternativa åtgärder och dessutom beakta bestämmelserna i arbetsavtalslagen. Arbetsgivaren skall föra förhandlingar om en begränsning av antalet personer som uppsägningarna gäller och om en lindring av de negativa verkningarna av uppsägningarna. Vid förhandlingarna skall utbildnings- och omplaceringsalternativ behandlas. Inte förrän förhandlingarna har slutförts kan arbetsgivaren genomföra uppsägningarna.

Om arbetsgivaren inte uppfyller förpliktelserna enligt samarbetslagen och en anställd har sagts upp av ekonomiska orsaker eller produktionsorsaker, kan den anställda få gottgörelse i form av lön för högst 20 månader och dessutom eventuellt en ersättning motsvarande allt från tre till 24 månaders lön för ogrundad uppsägning av anställningsförhållandet.

Det är ingen enkel sak att göra en jämförelse mellan EU-länderna i fråga om uppsägningar av anställda, när man beaktar uppsägningsskyddet som helhet och balansen mellan de bidragande faktorer som ingår. Systemen bygger också på ländernas nationella traditioner. I länder som har ett system med uppsägningspeng varierar nivån på denna peng avsevärt. Norge och Sverige har inget sådant system. Uppsägningspengen är lagfäst i Italien, Storbritannien och Österrike. I Tyskland ingås avtal om den i företagsråd på respektive arbetsplats, och i Holland grundar den sig på rättspraxis. Uppsägningspengen är vanligen knuten till lönen, men den kan också utgöra ett visst eurobelopp, som i Belgien. I regel är uppsägningspengen större ju längre en person har varit anställd och ju äldre han eller hon är. Minst är uppsägningspengen i Storbritannien, där den för personer under 22 år uppgår till en halv veckas lön per tjänsteår. Uppsägningspengen i bl.a. Italien hör till de största.

I de länder som har en särskild lagstadgad uppsägningspeng är uppsägningstiderna ofta kortare än i Finland. Så är fallet bl.a. i Storbritannien, Frankrike, Italien och Österrike. Också den tid för vilken utkomstskydd för arbetslösa betalas är ofta kortare i länder med uppsägningspeng. I Storbritannien betalas utkomstskydd för arbetslösa i 182 dagar, och det ligger på samma nivå som arbetsmarknadsstödet i Finland. I Frankrike betalas utkomstskydd för arbetslösa i 7—42 månader beroende på ålder, i Italien i 180—270 dagar beroende på om personen är över eller under 50 år och i Tyskland i 6—60 månader beroende på hur länge personen har varit försäkrad och hur gammal han eller hon är. Tyskland håller visserligen just nu på att införa vissa lättnader i sitt system.

Nivån på utkomstskyddet för arbetslösa varierar också avsevärt från land till land. I de länder, t.ex. Danmark, där de anställda själva också till stor del finansierar skyddet, är nivån mycket hög. I Italien är dess nivå 40 procent av lönen och i Frankrike 57—75 prcent av lönen. Också det inkomstrelaterade utkomstskyddet för arbetslösa kan ha ett s.k. lönetak varefter nivån på skyddet inte stiger, hur hög lönen än är. Sådana tak finns t.ex. i Italien och Frankrike.

Mot bakgrunden av dessa exempel kan man inte säga att det är billigare eller lättare att säga upp folk i Finland än i andra EU-länder. De nuvarande EU-länderna kommer i framtiden inte att vara vår enda jämförelsegrupp.

I Finland garanterar uppsägningstiden de anställda en möjlighet att förbereda sig på förändringen, och utkomstskydd för arbetslösa betalas för en längre tid än i många andra EU-länder. När man jämför priset på uppsägningarna är de finländska arbetsgivarnas kostnader mer kollektivt fördelade, och kostnaderna för utkomstskyddet för arbetslösa blir högre än för själva uppsägningen.

I interpellationen ifrågasattes om det är lagligt att lönsamma företag läggs ner, eftersom inga produktionsorsaker eller ekonomiska orsaker föreligger. Juridiskt sett baserar sig företagsamheten i Finland på den näringsfrihet som tryggas i grundlagen och på lagstiftningen om idkande av näring. I princip får företagsledningen fritt avgöra om ett företag skall grundas eller läggas ner eller en lönsam fabrik rentav stängas. Likaså får den avgöra om verksamheten skall flyttas utomlands.

Regeringen har redan i början av sin mandatperiod vidtagit flera åtgärder som ansluter sig till interpellationens tema och som syftar till att revidera lagstiftningen och förbättra arbetsmarknadens funktion. En av dessa åtgärder är den redan nämnda globaliseringsstrategin.

I oktober i fjol inleddes också beredningen av en totalreform av samarbetslagen i en kommitté på trepartsbasis. Kommitténs tidsfrist löper ut vid utgången av januari 2006. Tidtabellen är överenskommen med arbetsmarknadsorganisationerna med beaktande av arbetets omfattning och erfarenheterna av beredningen av arbetsavtalslagen och arbetstidslagen. Denna samarbetskommitté har bl.a. till uppgift att fästa uppmärksamhet vid arbetets och näringslivets ökade internationalisering och förändringens inverkan på i vilken mån det ges tillfälle att utföra arbete. Regeringen har som mål att samarbetslagen inte skall upplevas enbart som en uppsägningslag. Regeringens mål är att utveckla samarbetsförfarandet till en verklig interaktionsprocess där man utreder om arbetsplatserna kan bevaras. Samarbetskommittén kommer naturligtvis också att behandla de europeiska bestämmelserna och deras inverkan på situationen i Finland.

I en arbetsgrupp på trepartsbasis som leds av kanslichef Markku Wallin utreder arbetsministeriet dessutom som bäst hur samarbetsförfarandet kan utvecklas och hur sysselsättningen av arbetstagare som hotas av uppsägning kan förbättras.

I arbetsgruppen förhandlar man om särskilda personliga sysselsättningsprogram och om finansieringen av dem. Arbetsgruppen har till uppgift att utveckla utbildningsstöden och förmånerna så, att de vid uppsägningar främjar arbetstagarnas sysselsättning på ett bättre sätt än för närvarande.

Också i denna arbetsgrupp är arbetsmarknadsparterna centrala avtalsparter till den del som antingen arbetsgivaren eller arbetstagarna måste ta på sig nytt finansieringsansvar. Regeringen förutsätter att parterna har förmåga och vilja att hitta lösningar som utvecklar den nuvarande situationen så, att dessa lösningar stöder en höjning av sysselsättningsgraden.

Regeringen är för sin del beredd att satsa på den service som ansluter sig till dessa reformer. Ett bra instrument för detta är den redan påbörjade reformen av arbetsförvaltningen som innebär att servicecenter för arbetskraft och jobbcenter inrättas. Inrättandet av servicecenter i syfte att minska den strukturella långtidsarbetslösheten innebär att resurser kan frigöras för en snabbare och effektivare service vid arbetskraftsbyråerna. I enlighet med sitt program utreder regeringen på trepartsbasis också arbetstagarnas ställning i sådana fall då ett företag står i beråd att flytta en produktionsenhet eller sin produktion utomlands. Frågan anknyter också till regeringens nationella globaliseringsstrategi.

När riksdagen fattade beslut om arbetsavtalslagen förutsatte den att statsrådet ger riksdagen en redogörelse bl.a. om närings- och arbetslivets utveckling samt om förändringarna i företagens arbetsmetoder och omvärld, huruvida arbetslagstiftningen är tydlig, fungerande och uppdaterad och hur ändringarna av arbetsavtalslagen motsvarar förändringarna i företagsverksamheten och arbetslivet samt huruvida den nya arbetsavtalslagen motsvarar de mål som uppställts för den. Denna utvärdering har beretts på trepartsbasis också ur globaliseringens synvinkel och kommer att lämnas till riksdagen under vårsessionen.

Regeringen har också satsat på utvecklande av arbetslivet. Som exempel kan nämnas arbetsministeriets program för utvecklande av arbetslivets produktivitet och kvalitet, social- och hälsovårdsministeriets Veto-program och finansministeriets produktivitetsprogram. Regeringen har inlett tväradministrativa företagsamhets- och sysselsättningsprogram genom vilka det redan har beretts och för närvarande bereds nya åtgärder i syfte att stärka sysselsättningen.

Sysselsättningsanslagen har höjts i vårens tillläggsbudget och i budgeten för 2004 och med dessa anslag har man förebyggt en ökning av den öppna arbetslösheten. Vid användningen av sysselsättningsanslagen beaktas också de regionala skillnaderna i arbetslösheten. De utökade medlen förbättrar de lokala arbetskraftsmyndigheternas möjligheter att reagera på plötsliga och oväntade förändringar i arbetsmarknadssituationen.

När det gäller det fall vid Wärtsilä som de som framställt interpellationen tar upp har Åbo arbetskraftsbyrå kontaktat företaget och kommit överens om arbetskraftsservice och andra fortsatta åtgärder.

Arbetskraftsbyrån genomför ett särskilt projekt som innebär att arbetskraftsbyråns tjänster tillhandahålls i företagets lokaler eller att särskilda tjänstemän vid arbetskraftsbyrån lösgörs för att ge service åt de personer som sagts upp i företaget. Sådana som blir uppsagda kan alltså få personlig service redan under uppsägningstiden. De personer som sägs upp intervjuas, de ges möjlighet att börja söka arbete eller söka sig till utbildning och planeringen av olika individuella alternativ inleds. Målet är att så många uppsagda som möjligt skall hitta ett arbete eller ett utbildningsalternativ redan innan arbetslöshetstiden börjar.

Egentliga Finlands TE-central försöker också tillsammans med andra instanser som främjar näringsverksamheten i Åboregionen uppmuntra sådana som blir utan arbete att bli företagare om de så själva önskar.

När det gäller arbetslöshet finns det också alltid en mänsklig sida. En uppsägning påverkar den enskilda människan. Av denna orsak är det befogat att förvänta sig att också företagsvärlden tillämpar en särskild etik vid uppsägningar. I nuvarande situation måste vi ha tålamod att ge det spirande välståndet och tillväxten en chans. Också sysselsättningsutvecklingen kan bli väsentligt bättre endast om den ekonomiska tillväxten kommer igång med full kraft. Trots att det från de senaste månaderna finns enstaka exempel på förflyttningar av produktionen och uppsägningar måste vi nu ha tålamod att blicka tillräckligt långt och vidsträckt på hela samhällsekonomins möjligheter. Vi måste säkerställa att vi intar rätt position när det blir efterfrågan på vårt kunnande, vår know-how och vår kreativa innovationsverksamhet på världsmarknaden och att ny produktion i detta läge inte söker sig någon annanstans.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ei liene yllätys meille välikysymyksen tekijöille, että tämä äsken kuultu hallituksen vastaus ei tyydytä. Siinä oli kaksi keskeistä kohtaa. Ensinnäkin se käänsi täysin selkänsä sille hyvin laajalle työntekijöiden, henkilöstön ja ammattiyhdistysliikkeen vaatimukselle, että muutosturvaa pitää parantaa tässä maassa, mikä on nostettu tärkeimmäksi vaatimukseksi myöskin ensi syksyn tulopoliittista kierrosta ajatellen. Hallituksen kanta oli selkeä, ei ole syytä nostaa irtisanomissuojaa, muutosturvaa, lähemmäksi Euroopan unionin muiden jäsenmaiden tasoa. Toinen vastauksen kohta oli, että Wärtsilän dieseltehtaan irtisanottaville työntekijöille järjestetään työvoimatoimiston palvelupiste sinne ja heitä houkutellaan yrittäjiksi. Se oli konkreettinen anti tähän kysymyksen toiseen osaan.

Mutta, arvoisa puhemies, suomalaisten palkansaajien asema on todella kriisissä. Kilpailukykyiset ja kannattavat yritykset irtisanovat työntekijöitään. Pois potkittujen ja irtisanomisneuvottelujen alaisina olevien työntekijöiden määrät ovat huikeita: Elisa 903, Amer 250, Pohjola 144, Salcomp 280, Raisio 117, Nordea 700, Wärtsilä 480, Uponor 400, Remec 280, Elcoteq 230, Kesko 370, Ensto 150, KCI Motors 85, Okmetic 90, Lohja Caravans 70, Metos 40 jne.

Näistäkin yrityksistä monet jakavat samaan aikaan työntekijöilleen potkuja ja omistajilleen huippuosinkoja. Työntekijöitä irtisanotaan ja lomautetaan myös monissa muissa yrityksissä. Esimerkiksi omalla työpaikallani, Masa Yardsin Helsingin telakalla, 2000 työntekijästä on parin viikon päästä jäljellä vain muutama kymmenen ja lisäksi pieni joukko suunnittelijoita. Maineikkaan telakan kohtalo onkin vaakalaudalla muun muassa kotimaisten tilausten viipymisen vuoksi.

Myös julkisen sektorin työntekijät ovat huolissaan työpaikkojensa puolesta tilanteessa, jossa hallitus talous- ja veropolitiikallaan on heikentänyt työllistämisen mahdollisuuksia esimerkiksi kunnissa.

Pääministeri Vanhanen on itsekin myöntänyt, että hallituksen työllisyystavoite — 100 000 työpaikkaa — karkaa yhä kauemmaksi. Kiina-ilmiö jyllää ja tuotantoa lopetetaan ja siirretään ulkomaille. Monen suomalaisen mielestä on käsittämätöntä, että maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi luokitellussa Suomessa suljetaan kannattavia tehtaita.

Arvoisa puhemies! Wärtsilä Oyj:n päätös sulkea kilpailukykyinen ja kannattava Turun dieselmoottoritehdas näyttää olleen se viimeinen pisara, joka nosti kaikkien kansalaisten huulille kysymyksen, mihin tämä maa on menossa ja miten työpaikoillemme käy. Samalla kansalaiset ovat ilmaisseet mielipiteensä selkeästi: näin ei saa jatkua.

Meille välikysymyksen tehneille on päivänselvää, että hallituksen mahdollisuudet vaikuttaa globalisaation ja kansainvälisen työnjaon haasteisiin ovat rajoitetut. Mutta yhtä selvää on kuitenkin myös se, ettei hallitus saa jäädä toimettomaksi näiden haasteiden edessä.

Äsken kuulemamme vastaus piti kyllä sisällään analyysia globalisaatiosta, maailmantalouden rakennemuutoksesta ja Kiina-ilmiöstä, mutta tässä ja nyt — työntekijöille ja työttömille — se lupasi aivan liian vähän.

Kysyimme välikysymyksessä hallitukselta: Aikooko hallitus ryhtyä välittömiin toimiin Wärtsilä Oyj:n Turun moottoritehtaan ja muiden yritysten henkilöstön aseman turvaamiseksi ja suomalaisten palkansaajien työsuhdeturvan parantamiseksi EU:n jäsenmaiden tasolle?

Hallitus selittelee ja kätkeytyy kolmikannan ja erilaisten selvityshankkeiden taakse. Tämä ei meille riitä. Me kysyimme hallituksen tahtotilaa ja aikomusta auttaa työttömiä ja työttömyysuhan alla olevia ihmisiä. Me kysyimme hallituksen tahtoa ja halua toimia suomalaisen palkansaajan työsuhdeturvan parantamiseksi muiden EU:n jäsenmaiden tasolle. Nyt tämä hallituksen vastaus sisälsi sen, että mitään ongelmaa ei ole. Kaikki ne väitteet SDP:n puoluesihteeristä alkaen, että muutosturvaa pitää parantaa ja meillä on liian halpaa varsinkin monikansallisissa suuryrityksissä sulkea tehtaita nimenomaan Suomessa, koska se on työnantajille niin halpaa ja helppoa, ne ovat tämän vastauksen mukaan vailla mitään katetta. Hallitus tyrmää muutosturvan parantamistavoitteen. (Ed. Korhonen: Hallitus jättää työntekijät yksin!) Hallituksella ei ole tahtoa konkreettisesti puuttua tilanteeseen. Ja mitä tulee vielä Wärtsilään, ei ole käynyt pääministeri Wärtsilän konttorissa lyömässä nyrkkiä pöytään ja sanomassa esimerkiksi niin, että ei Tekesin tukimiljoonia ole tarkoitettu siihen, että tuotantoa siirretään Italiaan.

Arvoisa puhemies! Meitä välikysymyksen tekijöitä on arvosteltu siitä, että olemme nostamassa työllistämiskynnystä kotimarkkina- ja pk-yrityksille. Tästä ei ole kysymys. (Ed. Ala-Nissilä: Eikö?) Vaatimuksemme kohdistuu palkansaajan aseman parantamiseen tilanteissa, joissa monikansalliset suuryritykset sulkevat työpaikkoja Suomessa sen vuoksi, että se on meillä helpompaa ja halvempaa. (Ed. Korhonen: Näin on!)

Pääministeri kertoi viikko sitten tässä salissa, että hallitus tukee tulosopimuksen syntymistä. Hyvä näin. Mutta kuinka hallitus tämän tukensa antaa, ellei se selkeästi sitoudu työntekijöiden muutosturvan parantamiseen, joka on ammattiyhdistysliikkeen keskeisin vaatimus seuraavalla tupo-kierroksella? Tässä mielessä hallituksen vastaus antaa olemattomat eväät edistää tulosopimuksen syntymistä.

No, toisaalta ei ole yllätys, että vasemmistoliitto ei saanut laajempaa tukea välikysymyksen tavoitteille. Aina, kun tässä salissa on vaihtoehtona ollut palkansaajan ja työttömän aseman turvaaminen suhteessa suuryritysten ja pääoman etuihin, on salin oikea laita asettunut jälkimmäisten puolelle. (Ed. Bryggare: Aina!)

Valittaen on todettava, että usein työntekijöiden puolella olevien sosialidemokraattien kädenjälki on jäänyt kovin vaisuksi hallituksen vastauksessa. Onkohan tällä kertaa käynyt niin, että keskusta on vienyt ja SDP vikissyt? (Ed. Ala-Nissilä: Ei kai!) Melkein tuli mieleen, että ääni oli SDP:n ministerin ääni, mutta vastauksen sisältö tuli salin oikealta laidalta ja työnantajilta. No, me kyllä kannamme mielellämme tämän palkansaajien ja työttömien aseman turvaajan viittaa, mutta toivomme edelleen tukea kaikilta teiltä, edustajatoverit täällä. (Ed. Jaakonsaari: Vanhanaikaista vastakkainasettelua!)

Arvoisa puhemies! Kilpailukykyisiä ja kannattavia työpaikkoja lopetetaan Suomessa siksi, että työvoimasta eroon pääseminen on meillä helppoa ja halpaa. Työnantajan ei tarvitse tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanoessaan maksaa työntekijälle sentin senttiä sen jälkeen, kun ovi kolahtaa kiinni. Tästä johtuen yhä useammin kannattavaa tuotantoa siirretään Suomesta Kiinaan, Viroon tai muualle Eurooppaan. On tietenkin totta, että työttömyysturvajärjestelmissä on eroa, mutta kun puhutaan työnantajan vastuusta, yrittäjän vastuusta, niin se on huomattavasti pienempi meillä kuin monessa muussa maassa. (Ed. Rönni: Ovathan kaverit Kiinassa aika halpoja!)

Kiina-ilmiöstä sen verran, että Kiina on kiistatta noussut maailmantaloudessa ja kansainvälisessä työnjaossa ykköshaastajaksi niin Euroopalle kuin yhä enemmän myös Suomelle. Vielä 70-luvulla puhuttiin Japanin ihmeestä, kun maa rynni markkinoille niin auto-, laivanrakennus- kuin elektroniikkateollisuudessakin. Tuolloin Japanin suhteellisen kustannushyödyn arvioitiin olevan 40 prosenttia läntisiin kilpailijoihin nähden. Nyt tämä kustannusetu on Kiinalla, ja se on nyt kymmenkertaisena sille.

Kiina-ilmiön voimakkuudesta kertoo esimerkiksi se, että suomalaisten teollisuusyritysten työllisyys Kiinassa on viidessä vuodessa kasvanut 315 prosenttia. Ne työllistävät Kiinassa jo 14 000 työntekijää. (Ed. Kuosmanen: 15 000!) Toisaalta yhden puolen Kiina-ilmiöstä kertoo myös 50 sentin keskituntipalkka ja vapaan ammattiyhdistysliikkeen puuttuminen.

Tuotannon siirtäminen muualle johtaa työttömyyden kasvuun, inhimilliseen hätään ja verotulojen menetyksiin. Samalla siirtyy myös osaamista, ja juuri osaamista tarvitsemme työllisyyden parantamiseen ja hyvinvointivaltiomme rahoituspohjan turvaamiseen. Työpaikat ja osaaminen on pidettävä Suomessa ja siksi työntekijöiden muutosturvaa on varsinkin monikansallisten yritysten irtisanomistilanteissa pikaisesti parannettava.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä nostimme esiin yhteistoimintalain uudistustarpeen. Hallitusohjelmaan kirjatulle yt-lain uudistamiselle asetettu aikataulu on aivan liian hidas. Lähiaikojen joukkoirtisanomiset ovat irvokkaasti osoittaneet, että yt-laki on usein muodollisuus ilman, että sillä on vaikutusta lopputulokseen. Syystäkin työntekijöiden kohtelu on saanut monet raivoihinsa, koska irtisanomisista on tullut pelkkä ilmoitusasia.

Ennakkotietojen mukaan täällä hallituksen vastauksessa viitatun yt-menettelyn parantamista pohtineen Wallinin työryhmänkin tulokset ovat lässähtäneet työntekijöiden odotusten kannalta aika torsoksi.

Suuret yritykset eivät halua kantaa moraalista vastuuta. Siksi valtion on se vastuu niille asetettava. Suurille yrityksille ei saa olla halvempaa irtisanoa Suomessa kuin ulkomailla. Taloudellista ja sosiaalista vastuuta irtisanomistilanteissa sekä irtisanomisten jälkihoidossa on lisättävä. Yhteistoimintalakia on pikaisesti uudistettava siten, että se velvoittaa työnantajat ja viranomaiset yhdessä henkilöstön kanssa selvittämään uuteen työhön sijoittumisen ja ammatillisen lisäkoulutuksen mahdollisuudet.

Pääministeri Vanhanen kertoi viikko sitten, että hallitus haluaa säilyttää Suomen houkuttelevana tuotantopaikkana. Tästä olemme varmasti kaikki yhtä mieltä. Mutta katsooko hallitus todella, että tuotannon pysyminen Suomessa turvataan pitämällä työntekijöiden irtisanomissuoja muita maita huonompana? Sillä monet esimerkit kertovat, että muita maita huonompi työntekijöiden turva on nimenomaan lopettanut tuotantoa Suomessa ja siirtänyt sitä muihin maihin.

Vaadimme välikysymyksessä myös erityisen metalli- ja elektroniikkateollisuuden kehittämisohjelman laatimista. Kiina-ilmiöön vastaamiseksi on panostettava elinkeinojen kehittämiseen ja se on tehtävä välittömästi, ei pitkien selvitysten jälkeen. Olen pettynyt, että tähän konkreettiseen ehdotukseen hallitus ei millään tavalla vastauksessaan puuttunut.

Arvoisa puhemies! Olen varma, että tulevissa ryhmäpuheenvuoroissa tullaan käsittelemään globalisaation haasteita, Kiina-ilmiötä, elinkeino- ja ikärakenteemme muutosta, verotusta, työn hintaa, työllistämisen kustannuksia jne. Niissä tullaan varmasti — ja aiheesta — myös käsittelemään hallituksen epäonnistunutta talous- ja työllisyyspolitiikkaa. 100 000 työpaikan tavoite on karkaamassa pelottavan kovaa vauhtia yhä kauemmaksi. Me halusimme tällä välikysymyksellä saada aikaan keskustelun juuri tällä hetkellä ajankohtaisesta asiasta. Me vaadimme maan hallitukselta pikaisia toimia työpaikkakadon pysäyttämiseksi. (Ed. Ala-Nissilä: Eikö hallitusta ole tarkoitusta kaataa?)

Palautan edelleen mieliin välikysymyksen sisällön: Aikooko hallitus ryhtyä välittömiin toimiin Wärtsilä Oyj:n Turun moottoritehtaan ja muiden yritysten henkilöstön aseman turvaamiseksi ja suomalaisten palkansaajien työsuhdeturvan parantamiseksi EU:n jäsenmaiden tasolle?

Arvoisa puhemies! Meille välikysymyksen allekirjoittaneille tämän hallituksen välinpitämättömyys, selittely, kiertely ja kaartelu ei riitä. Enkä usko, että se riittää myöskään niille kymmenille tuhansille palkansaajille ja heidän läheisilleen, jotka juuri nyt ovat irtisanomisten tai irtisanomisuhan alla. Ihmettelen suuresti, jos hallituksen vastaus tyydyttää enemmistöä tässä salissa. Ainakaan sen ei luulisi kelpaavan niille edustajille, jotka yleensä väittävät olevansa palkansaajien ja työttömien puolella.

Kyösti Karjula /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiina-ilmiö on viimeisen parin vuoden aikana noussut yhteiskunnallisen keskustelun kuumaksi käsitteeksi eri puolilla maailmaa ja niin myös meillä Suomessa. Useimmiten se nähdään kielteisenä työttömyyden aiheuttajana. Tätäkin asiaa voi kuitenkin katsoa useammasta näkökulmasta, yksipuolisesti vain omasta tai sitten ymmärtäen myös toisen näkökulman. Itsensä maailmanlaajuiseen työläisten solidaarisuuteen kytkevä vasemmistoliitto on varmasti miettinyt myös ilmiön aasialaista puolta.

Käytännössä globalisaatio vaatii yksittäisen kansantalouden näkökulmasta uudenlaista sopeutumisprosessia, joka edellyttää halua hyödyntää globalisaatioon liittyen osaamisen, innovatiivisuuden, työnjaon ja kilpailun mukanaan tuomat myönteiset kasvu- ja kehitysvaikutukset. Globalisaatio on viime vuosina asettanut samalle viivalle länsimaalaisen ja kehittyvän maan työntekijän, ei vain suorittavan työn vaan myös osaamista edellyttävän työn kohdalta.

Vasemmistoliiton vastaväitteen voi lukea heidän puolueohjelmastaan: "- - globalisaatio siis rajoittaa valtioiden itsenäisyyttä ja estää kansalaisten sosiaalisten ja yhteiskunnallisten oikeuksien laajentamista. Lisäksi se uhkaa ihmiskunnan enemmistön jokapäiväistä toimeentuloa." Todellisuus on juuri päinvastainen kuin vasemmistoliiton puolueohjelma vuodelta 98 väittää.

Globalisaatio on nostanut viimeisen vuosikymmenen aikana köyhyydestä maailman väestöä ilmeisesti enemmän kuin yksikään avustusjärjestö, yksikään poliittinen päätös tai yksikään hyvää tarkoittava ideologinen ohjelmajulistus. Kaikki ei tietenkään ole ainoastaan myönteistä. On vielä lukuisa joukko maita, kuten Afrikan maat, jotka eivät ole hyötyneet globalisaatiosta. Meillä ja muissa teollisuusmaissa kielteisenä koetaan tuotannollisten työpaikkojen menetykset. Tosiasiaksi kuitenkin jää, että Suomi on ollut tähänastisen globalisaatiokehityksen voittaja.

Mitä samainen kehitys on tarkoittanut koko Kiinalle? Kiinan omien arvioiden mukaan maaseudun köyhyys on vähentynyt vuoden 78 markkinasuuntautuneeseen talouteen siirtymisen jälkeen merkittävästi. Maailmanpankin mittareiden mukaan maaseudun köyhien määrä vuodesta 80 on laskenut sadoilla miljoonilla ihmisillä. Kiina on juuri markkinasuuntautuneisuutensa vuoksi kyennyt nostamaan uskomattoman nopeasti väestöänsä äärimmäisestä köyhyydestä. Kehitys on tarkoittanut myös sosiaalisia uudistuksia. Jonkinlaisen peruskoulutuksen piirissä on nykyisin jo 200 miljoonaa kiinalaista lasta. Myös korkeampaa osaamista kehitetään vahvasti. Nykyisin maassa aloittaa joka vuosi opintonsa noin miljoona insinööriopiskelijaa. Se korkeasta osaamisesta.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä viisaat poliittiset päätökset nousevat asioiden ja ilmiöiden syy—seuraus-suhteiden ymmärtämisestä sekä niiden synnyttämien mahdollisuuksien ja ongelmien luonteen hahmottamisesta. Globalisaatioon liittyen on kysyttävä oikeita kysymyksiä: Mitkä mahdollisuudet meillä on vaikuttaa pienenä kansallisvaltiona globalisaatioon? Hyödyttääkö vai haittaako kehittyvien maiden nousu meitä pitkällä tähtäimellä? Mikä on vaihtoehto? Mitkä ovat parhaat menetelmät selviytyä kansainvälisessä työn kilpailussa? Juuri näihin kysymyksiin pääministeri Matti Vanhasen johdolla käynnistetty valtioneuvoston selvitystyö hakee vastauksia. Ne parhaimmillaan johtavat kansalliseen globalisaatiostrategiaan suomalaisen työn ja tuotannon kilpailukyvyn kasvattamiseksi.

Euroopan unioni ei yksin riitä Suomen globalisaatiostrategiaksi. EU on hyvä kumppani, mutta monessa suhteessa liian jäykkä pienelle Suomelle. Globalisaatio haastaa meidät myös sosiaali- ja perusturvajärjestelmän kehittämiseen. Joustavoittamalla työssä käynnin ja työttömyyden sekä palkkatyön ja yrittämisen rajalinjoja lisäämme kansalaisten turvallisuutta. Oma tehtävämme on toteuttaa sellaisia yhteiskunnallisia päätöksiä, jotka tukevat ja kannustavat ihmisten, ympäristön sekä yhteiskunnallisen vakauden kannalta kestävyyteen ja alueelliseen tasapainoon.

Välikysymyksessä todetaan, että Suomessa on liian halpaa ja helppoa irtisanoa. Irtisanomisen vaikeuttamisen rinnalla myös vasemmistoliiton pitäisi pohtia, mihin kansallinen menestys perustuu nykyisessä toimintaympäristössä. Kiinan ja esimerkiksi Intian kaltaisissa maissa työllistäminen on todella halpaa ja helppoa. Työllistämisen vaikeuttaminen Suomessa ei auta meitä kilpailemaan näiden maiden kanssa.

Lissabonin huippukokous kirjasi vuonna 2000 Euroopan tavoitteeksi nousta maailman kilpailukykyisimmäksi talousalueeksi vuoteen 2010 mennessä. Työllisyysasteen tavoitteeksi nostettiin 70 prosenttia. Nämä tavoitteet Suomikin on hyväksynyt. Euroopan unionin todellisuus on osin kaukana näistä tavoitteista. On väitetty, että eurooppalaiset irtisanomiskäytännöt ovat osatekijä heikkoon työllisyyskehitykseen. Talous- ja työllisyyspolitiikan toteuttamisvastuu onkin jokaisen jäsenmaan hallituksella.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä hallituksen linja, että irtisanomiskynnystä ei tule korottaa, on oikea. Irtisanominen ei ole Suomessa muita EU-maita halvempaa eikä helpompaa. Tosin yt-lain pitäisi hyvin toimiessaan nykyistä tietoisemmin etsiä keinoja myös työpaikkojen säilyttämiseen.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä katsoo, että työllistämisedellytysten heikentämisen sijaan Suomen on vahvistettava osaamis- ja innovaatiopolitiikkaa, luotava parempia mahdollisuuksia yrittäjyydelle, lisättävä investointien houkuttavuutta ja parannettava sekä yritysten että työntekijöiden muutosvalmiutta ja sopeutumiskykyä. Ydinkysymys on uuden työn ja uusien työpaikkojen luominen. Keskeinen osa tätä politiikkaa ovat olleet hallituksen jo toteuttamat monet toimenpiteet, muun muassa veronalennukset, panostukset tutkimukseen ja kehitykseen sekä pienyritysten arvonlisäveron alarajan joustavoittaminen.

Keskustan eduskuntaryhmä tukee hallituksen pyrkimystä palvelualojen vahvistamiseen, kotityön tukemiseen ja työn sivukulujen alentamiseen. Myös hallituksen erityistoimet merkittäviä työpaikkojen menetyksiä kohdanneille alueille ovat välttämättömiä. Esimerkiksi Turussa ja Kemijärvellä te-keskukset ovat aktiivisesti mukana työ- ja koulutusvaihtoehtojen etsimisessä ja tarjoamisessa irtisanotuille ihmisille.

Hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelman tehtävä on luoda nykyistä kansainvälisesti kilpailukykyisemmät olosuhteet suomalaiselle yritystoiminnalle. Erityistä huomiota tulee kiinnittää yrittäjyyskasvatukseen, uusyritystoiminnan alkurahoitukseen, yritysten kasvun ja kansainvälistymisen riskirahoitukseen ja yrittäjyyttä tukevan henkisen ilmapiiriin aikaansaamiseen maamme kaikille alueilla.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä tukee siis ratkaisuja, jotka lähtevät käytännöllisestä yrittäjyyden, työllisyyden ja hyvinvoinnin puolustamisesta. Myös kehittyvät maat — mukaan lukien naapurimaamme Viro — ovat menestyneet juuri käytännöllisen lähestymistapansa vuoksi. Hallituksen tavoite työllisyyden lisäämisestä vähintään sadallatuhannella hengellä vaalikauden loppuun mennessä on haastava tavoite. Työllisyyden politiikkaohjelma painottuu rakenteellisen työttömyyden alentamiseen ja osaavan työvoiman saatavuuden varmistamiseen. Vaikka nyt puhumme työttömyydestä suurena ongelmana, ovat Suomen väestön ikääntyminen ja työikäisen väestön väheneminen tulevaisuuden suuria haasteita.

Työllisyystalkoissa onkin kyse koko hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta. Emme selviä suurten ikäluokkien eläkkeelle lähdön tuomasta haasteesta, ellemme saa huomattavasti nykyistä suurempaa osaa työikäisistä töihin. Työllisyysohjelmassa kiinnitetään, aivan oikein, erityistä huomiota nuorten koulutukseen ja työmarkkinoille sijoittumiseen, syrjäytymisen ehkäisyyn sekä nuorisotyöttömyyden alentamiseen. Myös tehdyt eläkeratkaisut pidentävät työssäoloaikaa.

Arvoisa puhemies! Meneillään oleva murros haastaa hallituksen erityiseen valppauteen. Menestyäkseen Suomi tarvitsee ennakkoluulottomia ja vaativiakin ratkaisuja. Tulevaisuuden tekemiseen me tarvitsemme Euroopan parhaan innovaatiojärjestelmän. Se kannustaa ja rohkaisee jokaista suomalaista. Se vahvistaa kansalaistemme itsetuntoa, osaamista, innovaatioita, yrittäjyyttä ja tavallista työnteon arvostamista. Politiikan tehtävä on ylläpitää mahdollistavaa, ihmisiä innostavaa ja kannustavaa yhteistä säveltä. Sen avulla luomme myös tulevaisuuden työllisyyttä ja hyvinvointia.

Reijo Laitinen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vasemmistoliitto ja perussuomalaiset ovat kyseenalaistaneet hallituksen luottamuksen Wärtsilän Turun moottoritehtaan työntekijöiden sekä muiden yritysten palkansaajien aseman ja työsuhdeturvan takia. Välikysymys on ilmeisesti tehty vilpittömässä tarkoituksessa haluten korostaa palkansaajien asemaa ja oikeuksien puolustamista. Se kuitenkin ajoittuu mielenkiintoisesti juuri Metalliliiton vaalien alle, ja sen yksi tarkoitus lieneekin edistää vasemmistoliittolaisen metalliväen vaalikampanjaa. Puolue yrittää näin parantaa heikkoa kuvaansa ammattiyhdistysliikkeen piirissä. Toivottavasti tästä ei ole kysymys, koska itse asia on varsin vakava.

Wärtsilän tehtaan lopettamishanke ja tuotannon siirtäminen ulkomaille ei ole valitettavasti ainutlaatuinen tapaus ja tuskin jää myöskään viimeiseksi. Tämän tyyppiset päätökset ovat kvartaalikapitalismia pahimmillaan. Globaalitaloudessa monikansalliset yritykset eivät tee liiketaloudellisia ratkaisujaan kansallisten etujen pohjalta. Kapitalisteille tärkeintä on, että yritys tuottaa maksimaalisesti voittoa. Pääomalla ei ole enää isänmaata.

Wärtsilä siirtää tuotantoaan EU:n sisällä Italiaan. Kannattavalla yhtiöllä olisi pitänyt olla malttia päätöksenteossa, koska kohentuva yhtiön talous ja suhdanteiden parantuminen olisivat saattaneet synnyttää uusia mahdollisuuksia myös Turun moottoritehtaan tuotannolle. Euroedustaja Ulpu Iivari on tehnyt tärkeän kysymyksen komissiolle EU-tukien käytöstä. Tukia ei voi käyttää siten, että houkutellaan yrityksiä siirtämään tuotantoaan EU:n sisällä kilpailua vääristäen, ilman että uusia työpaikkoja syntyy. Tähän on komission puututtava kovalla kädellä. Ei myöskään kansallisia tukia voida näin käyttää.

Suomen hallituksen vaikutusmahdollisuudet ovat rajalliset maailmantalouden ja elinkeino- ja työelämämme rakennemuutoksissa tai yritysten liikkeenjohdollisia päätöksiä tehtäessä. Euron vahvistuminen muihin maailman valuuttoihin nähden ja voimakkaimmin kasvavien markkina-alueiden sijainti Aasiassa ovat vaikuttaneet Suomessa toimivien yritysten ulkomaisiin investointipäätöksiin. Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä onkin välttämätöntä, että hallitusohjelman mukaisesti kolmikantaisesti selvitetään, mikä on työntekijöiden asema yrityksen siirtäessä tuotantoyksikön tai tuotantonsa ulkomaille.

Globalisaatio, joka on perustunut pitkälti vapaaseen kauppaan, yritysten kansainvälistymiseen sekä tietoteknologiseen kehitykseen, tarvitsee nykyistä vahvempaa poliittista ohjausta ja yhteisiä pelisääntöjä toimiakseen koko ihmiskunnan hyväksi. Kasvava vauraus ei jakaannu maapallollamme tasapuolisesti, eikä sitä aina tuoteta työntekijöiden oikeuksia ja ympäristöä kunnioittavalla tavalla. Työntekijöiden puolustaminen esimerkiksi Kolumbiassa voi viedä ihmiseltä hengen. Niitä maita ja yrityksiä, jotka kilpailuetua saavuttaakseen rikkovat kansainvälisiä sopimuksia, on painostettava entistä voimallisemmin ja niille on asetettava sanktioita.

Suomi on toiminut ja toimii kansallisesti ja kansainvälisesti globalisaation aiheuttamien haittojen vähentämiseksi, mutta se ei yksin riitä. Tarvitsemme aktiivista kansalaisyhteiskuntaa ja kansainvälisesti toimivaa ammattiyhdistysliikettä sekä yhteiskuntavastuunsa tuntevia yritysjohtajia ja sijoittajia. Paheksumme syvästi yrityksiä, jotka irtisanovat väkeä vain osinkojen ja osakearvojen lisäämiseksi. (Ed. Korhonen: Nyt ne kyllä säikähti!) Toivon mukaan yritysmaailmassakin ymmärretään, että kohtuuttomat johtajien palkitsemisjärjestelmät ja räikeä epäsuhta muun henkilöstön palkitsemiseen osoittavat ahneutta ja heikentävät henkilöstön sitoutumista ja tuottavuutta.

Arvoisa puhemies! Työsuhdeturva kuuluu niihin kolmikantaisesti käsiteltäviin kysymyksiin, joissa palkansaajilla ja työnantajilla on vahva sanansa sanottavana. Irtisanomisperusteista säädetään työsopimuslaissa, joka uudistettiin, niin kuin me hyvin tiedämme, vuonna 2001 työmarkkinajärjestöjen sopiman kompromissin pohjalta. (Ed. Kuoppa: Samalla sitä vähän heikennettiinkin!) Koska normeja rikotaan ja EU:n laajentuminen ei ainakaan helpota tilannetta, voimassa olevien työlakien ja työehtojen valvontaan on lisättävä voimavaroja.

Välikysymyksessä väitetään, että Suomessa työntekijöiden irtisanominen on helppoa ja halpaa. Myös eräät tutkimukset antavat tukea sille, että työnantajan välittömät irtisanomiskustannukset ovat Suomessa alhaisemmat kuin monessa muussa EU-maassa. (Ed. Laakso: Ministeri oli eri mieltä!) Tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota muun muassa irtisanomisrahaan, jota maksetaan monissa EU-maissa, mutta Suomessa sen maksamiseen ei valitettavasti ole lakiin tai sopimukseen perustuvaa velvoitetta.

Irtisanomisraha oli esillä tupo- ja hallitusohjelmaneuvotteluissa, mutta asiasta ei löytynyt yhteisymmärrystä. Irtisanomisrahalla olisi hyvät, mutta myöskin huonot puolensa. Se antaisi palkansaajille taloudellista perusturvaa ja aikaa sopeuttaa henkilökohtaista talouttaan uuteen tilanteeseen sekä hakea uutta työtä tai koulutusta. Toisaalta on kysytty, johtaisiko irtisanomisrahan käyttöönotto määräaikaisten työsuhteiden lisääntymiseen tai rekrytointipäätöksiin.

Kansainvälisten vertailujen tekeminen työsuhdeturvan kokonaisuudesta ei ole kovin helppoa. On kuitenkin ilmeistä, että Suomessa työnantajan tuki irtisanomisuhan alla olevalle tai irtisanotulle työntekijälle on usein riittämätöntä. (Ed. Laakso: Kumpi on oikeassa, puhuja vai ministeri?) Tässä suhteessa on varmasti parantamisen varaa, mutta samalla on syytä pohtia työnantajan tukea ja työntekijän asemaa laajemmin. Työnantajien tulee jatkossa entistä enemmän rahoittaa työntekijän ammattitaidon kehittämistä ja koulutusta työsuhteen kuluessa ja irtisanomisaikana sekä panostaa muihin tukitoimiin uuden työpaikan luomiseksi.

Tuotteiden ja työnteon jatkuva kehittäminen yhteistyössä henkilöstön kanssa on täysin välttämätöntä ja tehokas keino myöskin ehkäistä työn loppuminen ja irtisanomiset. Irtisanomistilanteiden yhteistoimintamenettelyä koskevat neuvottelut eivät ole valitettavasti edenneet odotetulla tavalla. On todella toivottavaa, että palkansaaja- ja työnantajajärjestöt sopivat pikaisista toimenpiteistä, joilla edistetään työllisyyttä ja samalla ajanmukaistetaan yhteistoimintamenettelyjä palkansaajien ja yritysten parhaaksi. Palkansaajien muutosturvan parantaminen näyttäisi olevan seuraavan tulopoliittisen kierroksen kynnyskysymyksiä, ja epäonnistuminen tässä asiassa voi aiheuttaa vakavia työmarkkinahäiriöitä ja tulopoliittisen kokonaisratkaisun kaatumisen. (Ed. Korhonen: Puhuja pesee kätensä kuin Pilatus, antaa muiden hoitaa!)

Arvoisa puhemies! Hallitus on pyrkinyt tukemaan talouskasvua ja työllisyyttä sekä edistämään yritystoiminnan toimintaedellytyksiä. Tätä politiikkaa hallituksen on vahvistettava. Kansainvälisestä suhdannetilanteesta johtuen työpaikkojen määrä väheni viime vuonna 7 000:lla. Kehitykseen ei voi tietenkään olla tyytyväinen, koska hallituksen tavoite 100 000 uudesta työpaikasta on etääntynyt.

Me sosialidemokraatit olemme aikaisemmin useaan otteeseen todenneet, että hallitus on toiminut ripeästi hallitusohjelman talous- ja työllisyyspoliittisia tavoitteita toteuttaessaan. Ansiotulojen verotusta on kevennetty, yritys- ja pääomaverotusta uudistetaan ja yritysten verorasitusta kevennetään. Yritysverotuksen uudistuksella parannetaan Suomen verojärjestelmän kansainvälistä kilpailukykyä, jotta yritykset investoisivat nykyistä enemmän Suomeen. Osana vahvaa talous- ja elinkeinopolitiikkaa hallitus toteuttaa yrittäjyyden politiikkaohjelman.

Sosialidemokraatit ovat laajan ja korkeatasoisen koulutuksen ohella painottaneet tutkimus- ja kehitystoiminnan tärkeyttä kansalliselle osaamiselle ja innovatiivisuudelle. Tutkimus- ja kehittämistoimintaan käytettävät menot ovat kasvaneet runsaan kymmenen vuoden aikana yli kaksinkertaisiksi. Suomen t&k-rahoituksen osuus bkt:stä on korkeimpia maailmassa. Vastikään julkaistu teknologiabarometri osoitti odotetusti suomalaisen osaamisen olevan hyvin huippuluokkaa, mutta arvosteli vähäistä kykyämme hyödyntää tätä osaamista. Osaavaa tuotteistamista kaivataan myös Suomen markkinoinnissa ulkomaille. Investointilamasta on päästävä uuteen nousuun.

Arvoisa puhemies! Suomi on hyötynyt globalisaatiosta ja vapaasta kaupasta: 50 vuodessa köyhästä maa- ja metsätalousvaltaisesta maasta on kasvanut korkean osaamisen ja teknologian hyvinvointivaltio. Vaikka vaurauden kasvu on hyödyntänyt kaikkia suomalaisia, meidän on jatkossa entisestään tehostettava toimia työttömyyden alentamiseksi ja jokaisen työikäisen työllistymiseksi. Tarvitsemme vahvaa teollisuutta, mutta myös yksityisen ja julkisen sektorin hyvin toimivia palveluja. Pienenä kansakuntana tarvitsemme välittämisen ja yhteisvastuun henkeä sekä yhteistyökykyä niin työelämässä kuin muuallakin yhteiskunnassa.

Työmarkkinoilla on myös pidettävä huolta siitä, että työstä saatavalla palkalla tulee toimeen. Samalla kun kehitämme kaikkien palkansaajien muutosturvaa, on kiinnitettävä huomiota myös olemassa olevan työlainsäädännön ja työ- ja virkaehtosopimusten noudattamiseen ja hyvien työolosuhteiden luomiseen kaikilla työpaikoilla. Vain oikeudenmukaisesti kohdellut, osaavat ja jaksavat työntekijät voivat tehdä työpaikastaan hyvinvoivan ja tekevät myös tulosta.

Anne Holmlund /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto on tehnyt välikysymyksen erittäin tärkeästä asiasta, työllisyydestä. Kyse on koko vaalikauden keskeisimmästä teemasta, jonka eteen meidän on ponnisteltava riippumatta siitä, kuulummeko hallitus- vai oppositiorintamaan. En voi olla ihmettelemättä ed. Uotilan puheenvuoroa ja sitä piikkiä, minkä hän salin oikeaan laitaan heitti. Kokoomus on huolissaan suomalaisen palkansaajan asemasta, ja mielestäni tämä väite on täysin perusteeton. (Ed. Korhonen: Pakko tunnustaa, kun kuunteli demarien puhetta!) Ehkä on syytä kuitenkin miettiä, että meidän tulee yhteiskunnassa tarkastella ilmiöitä, myös negatiivisia ilmiöitä, sekä vasemmalla että oikealla silmällä. Yksisilmäisyys ei taatusti yhteiskuntaa eteenpäin vie eikä myöskään sitä rakenna.

Työttömyys on paljon muutakin kuin lukuja ja pylväsdiagrammeja ministeriön selvityksissä. Se on ei-toivottu kuokkavieras, joka murentaa tavallisen suomalaisen uskoa tulevaisuuteen. Talouden näkökulmasta korkea työttömyys merkitsee myös lisääntyviä vaikeuksia tulevaisuudessa rahoittaa nykyiset hyvinvointipalvelumme.

Hallitus on asettanut ohjelmassaan tavoitteekseen 100 000 uuden työpaikan luomisen tämän vaalikauden aikana. Tämä tavoite on hyvä, ja siitä ei tule luopua. Hallitus ei kuitenkaan ole onnistunut tavoitteessaan. Vaalikauden ensimmäinen vuosi on lähes täynnä, mutta 25 000:n uuden työpaikan sijasta hallituksen työvoimapoliittinen lämpömittari on reilusti pakkasen puolella. Tilastokeskuksen mukaan joulukuussa oli 5 000 työpaikkaa vähemmän kuin vuotta aiemmin. Hallituksen hyvä tavoite on karkaamassa. Mitä kauemmaksi sen annetaan ajelehtia, sitä vaikeampaa sitä myöhemmin on enää saavuttaa.

Kokoomus on useaan otteeseen tarjonnut hallitukselle yhteistyötä. Hallitus ei valitettavasti ole esityksiimme vastannut. Uudistan tämän tarjouksen, koska olemme tässä asiassa tosissamme. Pidämme työttömyyden vähentämistä niin tärkeänä kysymyksenä, että siinä tarvitaan opposition ja hallituksen välistä saumatonta yhteistyötä, joka perustuu laajan rintaman yhteisiin neuvotteluihin. Kokoomus on valmis tuomaan näihin neuvotteluihin oman mallinsa työnantajamaksujen alentamisesta, yritysverouudistuksen parantamisesta sekä kotitalousvähennyksen korottamisesta. (Ed. Laakso: Entäs irtisanomissuojasta?) Olemme valmiit täällä eduskunnassa tukemaan niitä yhdessä sovittuja lakiesityksiä, joilla pyritään työllisyyden parantamiseen.

Arvoisa puhemies! Työttömyyden vähentäminen edellyttää sitä, että Suomeen syntyy uusia oikeita työpaikkoja. Työvoimapoliittisia toimenpiteitä, kuten tukityöllistämistä, ammatillista aikuiskoulutusta sekä kuntoutusta toki tarvitaan. Niiden laatua on kuitenkin parannettava. Meillä on oltava rohkeutta suhtautua kriittisesti toimenpiteiden sisältöön ja meidän on osattava vaatia niiltä myös tuloksellisuutta. Koulutuksen ja kurssituksen on oltava sidoksissa työpaikan määrätietoiseen etsimiseen, ja niiden lähtökohtana tulee olla henkilön työllistyminen. Jatkuva työttömien tukityöllistäminen ja kurssittaminen ei auta, jos niiden jälkeen ei varsinaista työtä olekaan tarjolla. Siksi tärkeintä on jatkossa keskittyä toimenpiteisiin, joilla luodaan Suomeen uusia aitoja työpaikkoja.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei lähtenyt tukemaan tehtyä välikysymystä siksi, että emme usko sen puuttuvan työttömyysongelman todelliseen ytimeen. Mielestämme poliittisten päättäjien tärkein tehtävä on luoda Suomeen sellaiset olosuhteet, että yrittäminen ja työnteko täällä kannattavat. Tekemätöntä työtä kyllä riittää. Työllistymisen ja työllistämisen välillä eroa on vain yhden kirjaimen verran. Nämä kaksi on saatava vain kohtaamaan. Vain siten voi maahamme syntyä uusia työpaikkoja ja vain siten voimme säilyttää nykyiset työpaikat.

Työttömyyden rakenne Suomessa poikkeaa oleellisesti muiden EU-maiden tilanteesta. Euroopan unionin komission selvityksen mukaan Suomessa työttömyys vaihtelee hyvin voimakkaasti henkilön koulutustason mukaan. Perusasteen koulutuksen saaneiden työttömyysaste oli yli kolme kertaa korkeampi kuin korkeakoulun käyneiden. Tilastokeskuksen selvityksen mukaan vielä vuonna 90 olivat erot eri koulutusryhmien työllisyysasteissa hyvin pienet. Laman seurauksena erityisesti perusasteen koulutuksen saaneiden työllisyysaste laski jyrkästi, eikä se ole juuri nousukauden aikanakaan parantunut. Erot eri ryhmien välillä ovat nykyisin erittäin suuret. Hyvin koulutettujen työllisyysaste on tällä hetkellä melkein sama kuin vuonna 1990.

Kymmenen viime vuoden aikana on Suomesta kadonnut hyvin paljon perinteistä teollisuustyötä. Näitä työpaikkoja tuskin pystymme enää saamaan takaisin. Sen sijaan maahamme on syntynyt paljon uuden tyyppisiä teollisuustyöpaikkoja, jotka edellyttävät kohtuullisen hyvää, usein jopa korkeaa ammatillista koulutusta ja osaamista. Korkea laatu, innovatiivisuus ja osaaminen ovat niitä kivijalkoja, joille teollisuutemme menestystekijät rakentuvat.

Yksityisten palveluiden vähäinen määrä Suomessa on tärkein yksittäinen syy sille, miksi vähiten koulutetun väestön työttömyysaste on meillä huomattavasti korkeampi kuin EU-maissa keskimäärin. Toisin kuin monet teollisuuden työpaikat, palvelut eivät siirry Aasiaan. Palvelujen tuottaminen suomalaisille tapahtuu vastaisuudessakin pääosin täällä Suomessa.

Rakennetyöttömyyden vähentäminen edellyttää monenlaisia toimia. Ensinnäkin, työnantajien maksamia palkan sivukustannuksia on alennettava porrastamalla ne palkkatason mukaan. Ongelma on tähän saakka ollut erityisesti se, että matalan tuottavuuden työn kokonaishinta veroineen ja sivukuluineen on useasti muodostunut yrittäjälle niin korkeaksi, ettei palvelulle tai tuotteelle ole tuolla hinnalla yksinkertaisesti riittänyt kysyntää.

Pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmassa todetaan: "Matalapalkkaiseen työhön kohdistuvaa kysyntää pyritään lisäämään kohdennetuin välillisten työvoimakustannusten kevennyksin." Edelleen hallitusohjelmassa todetaan: "Tavoitteena on, että järjestelmä voitaisiin ottaa käyttöön vuoden 2004 aikana." Viime elokuun budjettiriihessä hallitus kuitenkin oman ohjelmansa vastaisesti päätti lykätä hankkeen käynnistämistä ainakin vuoteen 2005.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä kokeilu työnantajakustannusten alentamisesta palkkatason mukaan tulee aloittaa mahdollisimman pian. Uusien työllisyyttä parantavien toimien aloittamisessa ei yksinkertaisesti saa enää viivytellä.

Viime syksynä kokoomus esitteli oman mallinsa työnantajakulujen alentamisesta. Muotoilimme yhdessä asiantuntijoiden kanssa asiaa koskevan lakialoitteen, joka kuitenkin hylättiin. Valitettavasti hallituspuolueilta ei löytynyt uskallusta tukea esittämäämme mallia. Työn sivukulujen alentaminen laajemminkin on perusteltua, mikäli todella haluamme luoda kannustimia sekä uusien työpaikkojen syntymiselle että olemassa olevien pysymiselle maamme rajojen sisäpuolella.

Toiseksi: Kotitalousvähennystä on parannettava. Vähennyksen enimmäismäärää tulee nostaa nykyisestä 1 150 eurosta 1 500 euroon per vuosi. Verohallituksen tilastot kertovat, että kotitalousvähennyksen käyttö on lisääntynyt selvästi. Vuonna 2002 vähennyksen määrä oli 43 miljoonaa euroa. Vuonna 2003 vähennys oli entistä edullisempi, ja tämän arvioidaan lisänneen käyttöä merkittävästi. Kotitalousvähennys on luonut tuhansia, kokonaan uusia työpaikkoja. Tämän lisäksi tuhannet pimeät työpaikat ovat tulleet vähennyksen myötä verotuksen piiriin.

Kolmanneksi: Työn kannustavuutta on parannettava. Stakesin selvityksen mukaan yli 40 prosenttia työttömistä on tilanteessa, jossa työn vastaanottaminen ei taloudellisesti juuri kannata. Tämä on käsittämättömän korkea luku. Tämä epäkohta on ehdottomasti korjattava. Kokoomuksen mielestä työn tekemisen pitää aina olla taloudellisesti kannattavampaa kuin työttömänä oleminen. Työn kannustavuuden parantaminen edellyttää muutoksia verotuksessa, sosiaaliturvassa sekä palvelumaksuissa.

Neljänneksi: Työn verotusta on edelleen kevennettävä. Hallitus on määrätietoisesti jatkanut jo edellisten hallitusten aloittamaa työn verotuksen keventämistä. Tässä asiassa olemme antaneet varauksettoman tukemme nykyhallitukselle. Jatko on kuitenkin auki. Hallitus on jo käyttänyt ohjelmassa sovitun veronkevennysvaran lähes kokonaan. Mikäli veronkevennyksiä aiotaan jatkaa, on hallituksen kyettävä tekemään uusia päätöksiä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä esitti joulukuussa budjetin palautekeskustelun yhteydessä, että hallitus tekisi maaliskuun kehysriihessä päätöksen tuloverotuksen keventämisen jatkosta. Pääministeri Vanhanen on tammikuussa ilmoittanut, että hallitus jatkaa aktiivista veropolitiikkaa. Samanaikaisesti valtiovarainministeri Kalliomäki kuitenkin totesi, että verotuksen keventämispuheissa on turhaakin vauhtia päällä.

SDP:n puheenjohtaja Lipponen esitti viime viikonvaihteessa tuloverotuksen keventämistä. Kuitenkin SDP:tä edustava työministeri Filatov ilmoitti vastustavansa veronkevennyspäätösten tekemistä kehysriihessä. Viimeisimpien uutisten mukaan keskustan kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen puolestaan pitää hyvin todennäköisenä, että hallitus jatkaa veronkevennyslinjalla, ja toivoo peruslinjauksia nimenomaan maaliskuun kehysriihessä. (Ed. Zyskowicz: Ota nyt tuosta selvä!)

Hallituksen linja tuntuu olevan kateissa. Tämä tuo epävarmuutta kuluttajien keskuuteen ja vie siten pohjaa pois yksityiseen kulutukseen perustuvalta talouden kasvulta. Verotuksen keventäminen ei ole meille arvo sinänsä, vaan se on väline. Tarkoitus on luoda talouden kasvua ja siten uusia työpaikkoja Suomeen.

Viime kuukausien aikana olemme julkisuudesta voineet seurata useiden yritysten ilmoituksia yhteistoimintaneuvottelujen aloittamisesta ja laajoista irtisanomisista. Tuhannet suomalaiset ovat menettäneet työpaikkansa. On selvää, että yrityksen on vähennettävä työvoimaa, mikäli työtä ei ole ja yrityksen taloudellinen tilanne on vakava. Irtisanomisia on kuitenkin pyrittävä välttämään viimeiseen saakka, kuten erittäin monet suomalaiset yritykset ovatkin tehneet. On syytä kuitenkin muistaa, että räikeistä irtisanomistapauksista huolimatta suurin osa suomalaisista työnantajista ymmärtää työntekijöidensä merkityksen ja haluaa kantaa vastuunsa heistä.

Kuten kokoomuksen puheenjohtaja Ville Itälä tänään Turun Sanomissa toteaa, yritysmaailman tulee pystyä suunnittelemaan toimintaansa aiempaa eettisemmältä pohjalta ja huomattavasti pitkäjänteisemmin. Toimintaansa vähänkin pidemmällä aikavälillä suunnitteleva yritys ei helposti irtisano työntekijöitään. Tulevaisuudessa ikäluokkien pienentyessä yritykset joutuvat yhä enemmän kilpailemaan työvoimasta. Tällöin yhä keskeisemmässä roolissa tulee olemaan vastuullinen työnantajapolitiikka. Irtisanomiset voidaan myös hoitaa monella eri tavalla. Vastuullinen yritys pyrkii yhdessä työvoimaviranomaisten kanssa auttamaan irtisanottavia uuden työn hankkimisessa.

Yritysjohdon on uskallettava katsoa neljännesvuosikatsaustaan pidemmälle. Tämä edellyttää hallitukselta oikean suuntaista ja johdonmukaista veropolitiikkaa. Yritysten kannalta on tärkeää, että Suomessa kannattaa työllistää. Verotus ei myöskään saa rangaista kasvusta, omistamisesta eikä työpaikkojen turvaamisesta omistajanvaihdostilanteessa.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton välikysymyksessä esitetään työntekijöiden irtisanomissuojan ja yhteistoimintalain osalta väitteitä, joihin haluan seuraavassa vastata.

Irtisanomissuoja on Suomessa hyvä, vähintään samaa tasoa kuin muissa EU-maissa. Työttömyysturva, erityisesti sen kesto, on Suomessa parempi kuin EU-maissa keskimäärin. Meillä, kuten muissakin Pohjoismaissa, on pidetty parempana, että irtisanottujen työntekijöiden toimeentulo turvataan työttömyyspäivärahan kuin irtisanomisrahan avulla. Tämä järjestelmä turvaa muun muassa työttömäksi joutuvien työntekijöiden yhdenvertaisuuden. Työntekijän taloudellinen asema irtisanomistilanteessa ei silloin ole riippuvainen yrityksen maksukyvystä.

Yritysten uudelleenjärjestelypäätöksiä tehtäessä eivät irtisanomiskustannukset ratkaise päätöstä. Kysymys on monen seikan kokonaisarviosta, jossa keskeisiä tekijöitä ovat muun muassa markkinoiden läheisyys, verotus, alihankkijaverkosto, tuotantokustannukset, työvoiman saatavuus ja koulutustaso.

Välikysymyksessä vaaditaan yhteistoimintalain pikaista muuttamista. Yhteistoimintalaki on ollut voimassa 25 vuotta. Sen kokonaisuudistus on erittäin vaativa hanke. Lakia uudistamaan on asetettu komitea, jonka määräaika päättyy 31.1.2006. Kyseessä on laaja kokonaisuudistus, joka on valmisteltava kolmikantaperiaatetta kunnioittaen. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on pidettävä huolta siitä, että yksittäisillä työlainsäädännön kiristyksillä ei vaikeuteta tärkeintä päämääräämme, työllisyyden parantamista.

Arvoisa puhemies! Pitkäaikaistyöttömyyden vähentäminen edellyttää erityistoimia. Hyvin pitkään työttömänä ollut ei kovin helposti työllisty, vaikka tarjolla olisikin vapaita työpaikkoja. Tärkeintä on luonnollisesti estää työttömyyden jatkuminen pitkään. Mikäli tässä ei onnistuta, on erittäin tärkeää, että pitkään työttömänä olevan työkykyä ja elämänhallintaa tuetaan erilaisin toimenpitein.

Jo edellinen hallitus teki erinomaisen päätöksen työvoimaviranomaisten ja kunnan sosiaalitoimen yhteispalvelupisteiden kokeilemisesta. Tämä järjestelmä on jo nyt osoittautunut onnistuneeksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee yhteispalvelupisteiden määrän lisäämistä ja toiminnan vakinaistamista.

Usein pitkäaikaistyöttömyys johtaa moniin hyvin erilaisiin ongelmiin. Näiden ratkaiseminen edellyttää hyvin erilaisia palveluita. Yhteispalvelupisteissä voidaan työttömän elämäntilanne arvioida kokonaisvaltaisemmin kuin työvoimatoimistoissa. Yhteispalvelupisteen kautta voidaan tarjota kuntouttavaa työtoimintaa, perinteistä kuntoutusta, päihdehuollon tai mielenterveyshuollon palveluita.

Arvoisa puhemies! Odottelun aika on ohitse. Toimet uusien työpaikkojen luomiseksi on aloitettava välittömästi. Hallitukselta on puuttunut rohkeutta käyttää uudenlaisia keinoja työllisyyden parantamiseksi. Tämän vuoksi ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Eduskunta toteaa, että hallitus ei ole kyennyt esittämään sellaisia uskottavia toimenpiteitä, joilla se voisi saavuttaa hallitusohjelmassa asetetun tavoitteen luoda maahan vaalikauden aikana 100 000 uutta työpaikkaa, eikä hallitus tästä syystä nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Markus Mustajärvi /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa lukuisten työyhteisöjen ilmapiiri on kuin Agatha Christien kirjassa Eikä yksikään pelastunut. Siinähän salaperäisesti harveneva ihmisjoukko katselee toinen toistaan ja miettii, kuka lähtee seuraavaksi. Samanlaisessa pelossa elävät tuhannet ja kymmenettuhannet työntekijät tänä päivänä, eivätkä vain teollisuusyrityksissä, vaan myös julkisella sektorilla. Monen kohdalla lisku on jo lauennut ja työntekijä sysätty työttömäksi.

Hämmästyin täällä ed. Karjulan puheenvuoroa. Hän suhtautui täysin kritiikittömästi globalisaatioon ja antoi sille vapaat kädet. Voi sanoa, että hän katsoi näitä asioita kiinalaisin silmin, kun me yritämme katsoa asioita suomalaisen työntekijän, työttömän ja pienyrittäjän silmin. On mielenkiintoista, jos hallituksen myötätunto yltää Kiinaan asti, mutta ei Kemijärvelle, ei Ouluun, ei Jyväskylään eikä Turkuun.

Työelämässä mikään ei tunnu riittävän. Työntekijöistä revitään irti kaikki mahdollinen ja hyvin nopeasti. Kansainvälisten suuryritysten armoilla ovat myös alihankkijat ja niiden työntekijät. Irtisanovat yritykset jakavat huippuosinkoja, osa jopa valtion tukemana. Kun kohtuullinen voitto ei riitä, lopetetaan koko tuotantolaitos. Suomalaiset työntekijät syyllistetään siitä, että he eivät suostu samaan kuin työntekijät diktatuurimaassa, jossa ei suojella sen paremmin ihmistä kuin luontoakaan. Tai sitten irtisanotaan osaava työvoima Suomessa ja säilytetään työpaikat maassa, jossa työntekijöiden irtisanomissuoja on asianmukainen. Parempi irtisanomissuoja takasi työpaikat italialaisille, ei turkulaisille työntekijöille.

Viime syksynä kemijärviläisen Salcompin työntekijät saivat työmatkallaan kuulla alueradiosta työpaikkansa lopettamisesta. Samanlainen tilanne toistui Turun Wärtsilän työntekijöiden kohdalla. Kemijärvellä lopputulos oli se, että työpaikat menivät Kiinaan, voitot Ruotsiin ja työttömät jäivät Lappiin. Jo nämä esimerkit todistavat, että nykyinen yhteistoimintalaki ei toimi. Kokonaisten tuotantolaitosten ja samalla satojen ja tuhansien perheiden kohtalosta on päätetty jo etukäteen, ja päätös vain ilmoitetaan asianosaisille.

Näiden yritysten kohdalla minkäänlaisesta yhteiskuntavastuusta ei voi puhua. Huonostikin johdetun yrityksen johtaja saa erotessaan tai erotettaessa useimmiten kultaisen kädenpuristuksen. Ikänsä samaa työnantajaa palvellut työntekijä kävelee suoraan työvoimatoimistoon.

Joulukuussa työttömien määrä nousi jo yli 300 000:n, ja työllisten määrä vähenee päinvastaisista tavoitteista huolimatta. Suomalaisten teollisuusyritysten työntekijöiden määrä kotimaassa on kääntynyt laskuun, kun se muutaman viime vuoden aikana yli kaksinkertaistui ulkomailla.

Tuotannon uudelleenjärjestäminen globaalilla tasolla, pääomien vapaa liikkuvuus, ylimitoitetut verohuojennukset ja alijäämäinen kuntatalous muodostavat sellaisen riskikasauman, että hallituksen täytyy herätä. Arvoisa puhemies! Hallitus asetti yhteistoimintalakia pohtivan komitean työn takarajaksi tammikuun 2006. Aikataulu on aivan liian löysä. Vähintä, mitä hallitus voi tehdä, on kiirehtiä komitean työtä ja muuttaa aikataulua. Itse asiassa voi kysyä, keskityttiinkö takavuosina liikaa palkkamaltin varjelemiseen, jolloin välttämättömät uudistukset jäivät tekemättä. Käytännössä koko hallituskausi kuluu niin, ettei asiassa tapahdu mitään. Liian paljon uusia työttömiä jää oman onnensa nojaan.

Työntekijöillä tulee olla murrostilanteessa aito mahdollisuus vaikuttaa tulevaisuuteensa. Toivottavasti yhteistoimintalain parantamisen nopeuttamisesta ei tule hallitukselle arvovaltakysymystä.

Suomessa työntekijän irtisanominen on halvinta EU-maissa, Ruotsin ohella. Kreikassa, Italiassa, Espanjassa, Portugalissa, Ranskassa, Itävallassa, Saksassa, Luxemburgissa, Belgiassa, Hollannissa, Isossa-Britanniassa ja Irlannissa maksetaan irtisanomisajan palkan päälle irtisanomiskorvauksia. Sen lisäksi kyseisissä maissa työttömyysturvajärjestelmä on osa sosiaaliturvaa.

Suomalaiset virkamiehet ja poliitikot ovat erityisen nöyriä puhumaan eurooppalaisista käytännöistä, kun he haluavat Suomen olevan EU:n mallioppilas. Miksi samoin ei toimita nyt ja muuteta suomalaisten työntekijöitten irtisanomisturva eurooppalaiselle tasolle? Me vaadimme, että hallitus käynnistää välittömästi valmistelutyön, jolla työntekijöiden oikeudet ja yritysten velvollisuudet yhdenmukaistetaan muiden EU-maiden tasolle. Jos suuryrityksille ei aseteta vastuuta työvoimastaan, kaatuu kaikki vastuu täysimääräisesti julkiselle sektorille, aivan kuten pankkikriisin aikaan.

Ripeäkään lainsäädäntötyö ei ehdi tähän hätään eikä poista kaikkia ongelmia murrostilanteessa. Siksi irtisanovien suuryritysten tulee osallistua sellaisiin kehittämis- ja uudelleensijoittamistoimiin, joilla turvataan irtisanottavien työntekijöitten asema.

Esitämme konkreettisen työllisyyteen keskittyvän lisätalousarvion pikaista laatimista. Lisätalousarviossa tulee osoittaa niille te-keskuksille, joissa äkilliset työmarkkinamuutokset tapahtuvat, erillinen määräraha ongelmien ratkaisemiseksi. Korvamerkitty lisämääräraha on välttämätön, jotta ennestään työttömiksi joutuneitten tilannetta ei vaikeuteta. Työtöntä ei saa asettaa toista työtöntä vastaan! Heikkenevien työmarkkina-alueitten työllisyyttä tulee tukea myös julkisen sektorin muilla investoinneilla.

Arvoisa puhemies! Oletan, että tämä vakava asia on meille kaikille yhteinen. Ei tämän mittaluokan ongelmia ratkaise hallitus yksinään eikä edes opposition tukemana. Kansainvälisessä maailmassa voi kuitenkin tehdä kansallisiakin ratkaisuja. Kokoomusta, jos he eivät kansainvälistä kapitalistia kehtaa tässä keskustelussa avoimesti puolustaa, luulisi kiinnostavan, mitä tapahtuu sadoille pienyrityksille alihankintaketjuissa. Keskustaa taas huolettanee, jos Itä- ja Pohjois-Suomen elinkeinorakenne entisestään kaventuu. Sosiaalidemokraatit esiintyvät mieluusti työntekijöitten puolustajina. Toivottavasti tässäkin tilanteessa.

Hyvät edustajatoverit! Jos kuuntelitte, niin huomasitte varmaan myös sen, että vasemmistoliitto ei ole millään lailla vaikeuttamassa pienyritysten asemaa.

Pääministeri Vanhanen vannoi viikko sitten, että hallitus ei luovu työllisyystavoitteestaan. Kannattaako tavoitteen nimeen vannoa, jos lopputulos on ilmeisen surkea? Hallituksen työllisyyspolitiikkaa leimaa uusliberalistinen kovuus. Siitä pahin esimerkki on, että työttömyysturvaa ei paranneta neljään vuoteen lainkaan. Ei euroakaan.

Valitettavasti hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan korttitalo on rakennettu enemmän toiveiden kuin totuuden varaan. Hallitusohjelmasta ei löydy konkreettisia toimia työpaikkapaon estämiseksi ja työntekijöitten turvallisuuden lisäämiseksi. Eikä niitä keinoja ole esitetty hallituspuolueitten ryhmäpuheenvuoroissakaan.

Arvoisa puhemies! Ehdotan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi seuraavaa:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta toteaa, että hallitus ei halua asettaa suuria yrityksiä vastuuseen henkilöstöstään eikä aio ryhtyä välittömiin ja riittäviin toimiin henkilöstön aseman turvaamiseksi yritysten muutostilanteissa, ja toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Osmo Soininvaara /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä ei ole välikysymystä allekirjoittanut. Jaamme huolen Kiina-ilmiön tuomasta epävarmuudesta työpaikoilla, mutta pelkäämme ehdotettujen toimien olevan lähinnä vain haitaksi. Muutos maailmanlaajuisessa työnjaossa on väistämätön. Emme voi sitä Suomesta käsin pysäyttää, eikä pidä voidakaan. Ajatukset, että köyhien maiden pitäisikin jäädä köyhiksi, ovat eettisesti kestämättömiä.

Halvan työvoiman maihin ei ole siirtymässä vain tehdastyö. Intiaan siirtyy tietoverkkojen varassa kymmeniä tuhansia akateemisia työpaikkoja kuukausittain. Kiina ja Intia kouluttavat vuosittain yhteensä yli miljoona insinööriä. Asemamme osaamiskilpailussa on uhattuna, ellei yliopistojen rahoitusta kohenneta. Kun mikä tahansa työ on Kiinassa edullisempaa, mitä meille jää?

Kiinalaiset eivät varastoi vientitulojaan Roope Ankan rahasäiliöön, vaan käyttävät ne tuontinsa rahoittamiseen. Kasvava vienti Kiinaan synnyttää teollisuusmaihin uusia työpaikkoja sitä mukaa kun vanhoja siirtyy Kiinaan. Työnjaon tehostuessa nousee periaatteessa sekä Kiinan että teollisuusmaiden elintaso.

Voittavatko siis kaikki? Eivät kaikki. Uudet työpaikat eivät synny automaattisesti samoihin maihin, joista vanhoja menetetään. Jotta Suomi menestyisi tässä myllerryksessä, meidän on oltava houkutteleva sijaintimaa uusille tuotannonaloille. Kannattaa suunnata elinkeinopolitiikan voimavarat kamppailuun tulevaisuuden työpaikoista eikä vain viivyttämään vanhojen vääjäämätöntä menetystä. Tässä piilee välikysymyksen heikkous.

Maissa, joissa työntekijöiden irtisanominen on kallista, ajatellaan varmaankin kahdesti ennen kuin tuotantoa siirretään muualle. Tältä osin välikysyjät ovat oikeassa. Mutta vielä tätäkin varovaisempia ollaan perustettaessa uusia yrityksiä noihin maihin. Välikysymyksessä esitetty menettely ehkä viivyttäisi joidenkin työpaikkojen menettämistä, mutta torjuisi moninkertaisen määrän uusia työpaikkoja. Lukuisten tutkimusten mukaan korkea työsuhdeturva kyllä loiventaa työpaikkojen katoa laskusuhdanteen aikana, mutta lisää ajan mittaan pitkäaikaistyöttömien ja erityisesti nuorisotyöttömien määrää.

Vasemmistoliitto nostaa ihannemaakseen Berlusconin Italian. Italiassa työntekijät saavat työpaikan jättäessään, myös omasta vapaaehtoisesta tahdostaan jättäessään, mukaansa kuukauden palkan jokaista tehtyä työvuotta kohden. Kolikolla on kääntöpuolensa. Italian työllisyysaste on EU-maiden matalin ja Italian nuorisotyöttömyys EU-maiden korkein. Että sellainen ihannemaa. Meistä vihreistä ei ole oikein kaataa työttömyyttä nuorten niskaan. Emme siis vastaa myönteisesti vasemmistoliiton ja perussuomalaisten kutsuun. Berlusconin tie ei ole meidän tiemme!

On toki ongelma, että yritysten on halvempaa sulkea tehdas Suomessa kuin vaikkapa Saksassa tai Italiassa. Ongelma koskee erityisesti yrityksiä, joilla on toimintaa monessa EU-maassa. Ihanteellista olisi, jos eurooppalainen ammattiyhdistysliike solmisi näissä yrityksissä EU:n laajuisia sopimuksia yhtenäisestä irtisanomissuojasta. Toivoisimme myös toimia ay-toiminnan edistämiseksi Kiinassa.

Arvoisa puhemies! Sanoin tässä salissa viikko sitten, että on viisasta varautua työpaikkojen vähenemiseen teollisuudessa. Ministeri Mönkäre vastasi tähän ministeri Pekkarisen säestäessä, että emme tule toimeen ilman teollisuutta, ikään kuin joku olisi sellaista esittänyt. En pidä tällaista keskustelua oikein reiluna.

Teollisuuden palveluksessa olevien määrä on vähentynyt 20 vuodessa 600 000:sta 450 000:een. Tätäkin nopeammin työpaikat ovat hävinneet itse tehdassaleista. Samaan suuntaan ja tehtiin kehitys on kulkenut kaikissa teollisuusmaissa. Esimerkiksi Nokia Oy:llä on Suomessa töissä yli 22 000 henkeä. Heistä vain noin 4 000 työskentelee tuotannossa.

Eniten työpaikkoja tehtaista vie automaatio, ei suinkaan tuotannon siirto ulkomaille. Kun paperitehdas modernisoidaan, tuotanto kaksinkertaistuu ja työntekijämäärä puolittuu. Tämän lisäksi Kiina-ilmiö kiihdyttää entisestään teollisuuden työpaikkojen vähenemistä.

Väitän yhä, että on viisautta varautua siihenkin, että teollisuuden työpaikat vähentyvät myös jatkossa — sanovat entinen ja nykyinen kauppa- ja teollisuusministeri mitä tahansa. Teollisuustuotanto sinänsä varmaankin kasvaa. Kyse ei siis ole teollisuuden hiipumisesta. Työpaikkoja saatetaan myös lisätä tuotekehityksessä, mutta tämä ei tehdassaleista ulos rationalisoituja lohduta. Tilalle tarvitaan palvelualojen työpaikkoja. Pääministerin puheissa tämä tunnustetaan. Enää puuttuvat teot.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton esittämät lääkkeet eivät tautiin tepsi, mutta hyvin ei suju hallituksenkaan työllisyyspolitiikka. Aika kuluu vähiin. Yksipuolisesti vientikilpailukykyyn tuijottava elinkeinopolitiikka ei vastaa siihen hätään, jota elinkeinorakenteen nopea muutos aiheuttaa työttömiksi joutuville. Meillä olisi varaa inhimillisempäänkin politiikkaan.

Vaihtotaseemme on peräti 10 miljardia euroa ylijäämäinen. Jokaista suomalaista kohden rahoitamme 2 000 eurolla vuodessa muiden maiden kulutusta sen sijaan, että käyttäisimme rahan kotimaiseen kulutukseen ja investointeihin. Tältä osin voi sanoa, että makrotalouden säätely ei ole oikein onnistunut. Vaihtotaseen ylijäämää tulee käyttää voimalla työllisyyden painopisteen siirtämiseksi kotimarkkinatuotantoon. Tätä kautta syntyy töitä tavallisille ihmisille, joilta huippuosaamiseen perustuvat työpaikat pysyvät suljettuina. Varsinaisten palvelujen lisäksi kysyntää tulee ohjata esimerkiksi talojen kunnossapitoon ja perusparannuksiin, pyöräkorjaamoihin, talonmiesten takaisin saamiseen ja kaikkeen muuhun sellaiseen, mitä kotimarkkinoilla on.

Kotimaisen kysynnän elvyttämiseksi on esitetty uhkarohkeita veronalennuksia. Vihreät esittävät vaihtoehdoksi palveluelvytystä — että valtio maksaisi kunnille ylimääräistä valtionosuutta, jonka turvin nämä voisivat palkata lisää väkeä vaikkapa kouluihin ja sairaaloihin.

Tällä linjalla olivat hallituspuolueet vielä ennen vaaleja. Viikko sitten pääministeri Vanhanen kommentoi tätä sanoen, että verotuksen alentaminen edistää työllisyyttä myös kaventamalla verokiilaa. Tämä pitää sinänsä paikkansa. Mutta verokiilaa voi alentaa myös siirtämällä verotuksen painopistettä työn verotuksesta energia- ja ympäristöveroihin. Ei verokiilan alentaminen edellytä koulujen ja sairaaloiden alasajoa. Tästäkin hallitusohjelmassa puhutaan, mutta teot puuttuvat — taas.

Arvoisa puhemies! Työllisyyttä kohottaa sekin, että poistetaan työnantajilta syyt syrjiä lapsentekoiässä olevia naisia työhönotossa tai että muutetaan viimeisen työnantajan vastuuta varhaiseläkkeistä niin, että viisikymppisiäkin uskalletaan taas palkata. Mitä muuten kuuluu työnantajamaksujen alentamiselle matalan tuottavuuden töissä?

Arvoisa puhemies! Kiina-ilmiö vaikuttaa meihin toistakin kautta. Väkirikkaiden maiden kulutustason noustessa maapallon kantokyky joutuu koetukselle. Erityisesti ilmastonmuutoksen hallinta vaikeutuu entisestään. On väitetty, että EU olisi Kiotossa sitoutunut liian ankariin päästövähennyksiin ja että EU:n sisäisessä taakanjaossa Suomea olisi kohdeltu huonosti. Kiinan talouskasvua vasten Kioton tavoitteet ovat riittämättömiä hallitsemaan ilmastonmuutosta. Suomen päästökiintiö on asukasta kohden EU:n kolmanneksi korkein Irlannin ja Luxemburgin jälkeen ja korkeampi kuin on esimerkiksi Puolan.

Ihmettelen esityksiä luopua koko kasvihuoneilmiön torjunnasta. Näin maailmalla ei tulla missään tapauksessa tekemään, eikä Suomelle tulla antamaan vapaamatkustajan roolia. Sen kaltaiset puheet ovat jokseenkin turhia. Jos me jatkaisimme kuin ilmastonmuutosta ei olisikaan, investoisimme teknologiaan ja tuotteisiin, joilla ei ole tulevaisuutta. Joka aloittaa valmistautumisen muutoksiin ajoissa, selviää niistä vähemmällä.

Arvoisa puhemies! Kehitysmaiden miljardien ihmisten tuleminen tehokkaan työn piiriin merkitsee periaatteessa, että myös teollisuusmaissa elintaso nousee ja että tuo kohonnut elintaso on saavutettavissa aiempaa pienemmällä työpanoksella, siis lyhyemmällä työajalla. Miksi emme tarttuisi tähän tilaisuuteen?

Arvoisa puhemies! Ehdotan lopuksi eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Eduskunta toteaa, ettei hallitus ole vastauksessaan esittänyt realistisia keinoja hallitusohjelmassa asetetun työllisyystavoitteen toteuttamiseksi, ei toimia työllistävien palveluyritysten toimintaedellytysten parantamiseksi eikä toimia matalan koulutuksen saaneiden työllisyyden kohentamiseksi, minkä vuoksi hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Roger Jansson /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade herr talman! Interpellationens undertecknare är oroliga för att jobben flyter ut ur landet. Den oron delar vi verkligen också i svenska riksdagsgruppen, liksom oron över den fortsatt höga arbetslösheten i alltför många av landets kommuner.

Precis som interpellanterna noterar, finns det orsak att fundera över vad Finlands topprankning som det mest konkurrenskraftiga landet har för betydelse då lönsamma produktionsenheter stängs eller flyttas utomlands. Analysen av orsak och verkan, analysen av sambanden inom näringslivet och produktionen, skiljer oss dock tydligt från interpellanterna. Dessa tycks tro på mera reglering, mera begränsande lagstiftning och till och med nya bördor på företagandet. Till den del de föreslår att gällande regerverk skall följas och uppföljas håller vi med.

Vår huvudlinje är att skapa bättre verksamhetsförutsättningar i vårt lands olika delar för produktion av varor och tjänster — genom mindre reglering, genom konkurrenskraftig skattepolitik, genom målinriktade regionalpolitiska insatser, genom efterfrågeanpassad utbildning, genom genomgående positiva signaler till företagandet och entreprenörskapet, mm.

Värderade talman! I den globala konkurrensen om arbetsplatserna avgör bolagen placeringsorten på basis av tre huvudsakliga faktorer: den långsiktiga tillgången på kompetent personal, värdlandets ekonomiska verksamhetsförutsättningar och enhetens långsiktiga lönsamhet jämfört med andra alternativa lösningar. Till exempel cirka 90 procent av världens fartygsproduktion sker i Asien. Ändå har Finland hittills lyckats hålla en del av produktionen i Finland. Det beror i hög grad på den finska arbetskraftens höga utbildningsnivå och know-how.

Trots vår övertygelse om det finska utbildningssystemets höga konkurrenskraft bör vi ta konkurrensen på allvar. Yrkesutbildningen står inför stora utmaningar. Inom några år kommer det att råda brist på lärare i yrkesutbildningen. Inom svenska riksdagsgruppen är vi också oroade över att så få efter grundskolan väljer att skaffa sig en praktiskt yrkesinriktad utbildning. Det är glädjande att så många ungdomar vill satsa på längre teoretiska studier, men inget båtvarv eller någon bilfabrik kan fungera blott med akademiker. Vi måste kritiskt våga granska om vårt utbildningssystem i tillräcklig mån producerar det som arbetsmarknaden behöver.

Det som oftast avgör bolagens beslut om placeringsorten är de ekonomiska verksamhetsförutsättningarna i landet eller på respektive ort. Trots att sysselsättningsproblemen inte kan åtgärdas enbart med skattepolitik, spelar den en avgörande roll för många bolag i deras beslutsfattande. Vi måste fortsättningsvis sträva efter att förbättra vår konkurrenskraft på den lokala liksom på den globala marknaden. Det skapas hela tiden nya arbetsplatser i Finland men problemet är att existerande jobb samtidigt försvinner på andra håll.

Regeringen fattade i december beslut om en viss sänkning av företagsbeskattningen. Sänkningen var så pass stor att den svarar mot de skattenivåer som är aktuella i våra närmaste konkurrentländer. Dessvärre kan inte ett så stort paket snabbt omsättas i praktiken så vi måste nu vänta till 2005 innan skattesänkningarna träder i kraft. Trots kritiken från de mest välsituerade företagsägarna förutspådde Företagarna i Finland att skattepaketet kan leda till 13 000—17 000 nya jobb.

Regeringen har hittills koncentrerat skattesänkningarna på inkomstskatten för att på det sättet hålla den inhemska efterfrågan hög. Svenska riksdagsgruppen trycker nu på för att regeringen skall bredda skattesänkningarna till att omfatta arbetsgivaravgifterna. Det här finns inskrivet i regeringsprogrammet. Arbetsgivaravgifternas nivå, de så kallade lönebikostnaderna, som interpellanterna nu föreslår att skall höjas, anges av de små och medelstora företagen som ett av de främsta hindren för ökad sysselsättning.

Vi anser också att en sänkning av momsen på servicetjänster, inte minst inom till exempel restaurangbranschen, kunde ha en god effekt på sysselsättningen. Och för att öka viljan till satsningar med riskvilligt kapital kunde förmögenhetsskattesystemet, som faktiskt inte ger mera än 105 miljoner euro per år till statskassan, helt slopas. De pengarna är ju redan beskattade.

Inom den finländska industrin ser man nu lite positivare på framtiden och förutspår en liten ökning inom både totalproduktion och export. Tillsammans med regeringens stimulansåtgärder har vi all orsak att tro att ekonomin och sysselsättningen kommer att stärkas — men insatserna måste till alla delar fortlöpande och framöver vara effektiva och målinriktade.

Värderade talman! Interpellanterna efterlyser ett starkare anställningsskydd. Inom svenska riksdagsgruppen tror vi inte att en sådan åtgärd förbättrar sysselsättningsläget. Nya pålagor skulle dessvärre ha direkt motsatt effekt i och med att företagare skulle bli ännu försiktigare med att anställa folk. I Tyskland driver den socialdemokratiska regeringen igenom en uppluckring av landets anställningsskydd för att befrämja nyanställningar.

Minister Filatovs svar här idag visar att vänsterförbundets påstående att Finland har ett sämre anställningsskydd än övriga EU-länder inte stämmer. Däremot kunde man måhända överväga att ännu mera gradera anställningsskyddet på basis av bolagens storlek såsom i viss mån tilllämpas i Sverige. En globalt verkande koncern har helt andra möjligheter att erbjuda annat jobb än ett lokalt bolag.

Herr talman! Det bästa anställningsskyddet är ett vitalt och starkt näringsliv med framtidstro och internationell och nationell konkurrenskraft. Vi skall akta oss för att såga av den gren som vi alla sitter på genom att införa nya pålagor som kan försämra viljan att skapa fler arbetsplatser. Entreprenörer vill anställa folk. Vi skall ge dem den möjligheten, från Hangö i söder till Ivalo i norr, från Ilomants i öster till Eckerö i väster.

Sari Essayah /kd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä jakaa välikysymyksen taustalla olevan huolen irtisanomisista ja työllisyystilanteen kehityksestä. Hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikka on ollut tehotonta. Yleinen veronalennus ei ole lisännyt kulutuskysyntää niin paljon, että työllisyys olisi parantunut. Päinvastoin työllisyysaste on jämähtänyt paikoilleen. Veroale on lisännyt valtion velkaa ja ajanut kunnalliset peruspalvelut rahoitusahdinkoon, puhumattakaan siitä, että tuloveroalella olisi vaikutusta kansainvälisen suhdannetaantuman kanssa kamppailevalle vientiteollisuudelle.

Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä hallituksen tulee kannustaa yrityksiä työpaikkojen säilyttämiseen ja lisätyövoiman palkkaamiseen työnantajamaksuihin kohdistuvilla merkittävillä porrasteisilla alennuksilla. Tämä malli auttaisi ennen kaikkea pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Samoin kotitaloustyön verovähennysoikeuden lisääminen kasvattaisi palvelusektoria. Jo nyt se on luonut työpaikkoja naisvaltaisille siivous- ja hoiva-aloille sekä poistanut pimeää työtä rakennus- ja korjausalalta.

Ruuan arvonlisäveron alentaminen puolestaan lisäisi kotimaisen elintarviketeollisuuden työllisyyttä ja kilpailukykyä kiristyvillä elintarvikemarkkinoilla. Myös muita arvonlisäverokantoja on tarkasteltava ennakkoluulottomammin palvelualojen kannattavuuden ja työllisyyden tähden.

Teollisten työpaikkojen ylläpito puolestaan edellyttää panostamista tutkimukseen, tuotekehitykseen ja jatkuvaan koulutukseen. Meidän on pyrittävä lisäämään mahdollisimman korkean jalostusarvon omaavien tuotteiden määrää.

Yritysverojärjestelmää on pidettävä kilpailukykyisenä. Edellinen pääomaverouudistus oli menestys, jossa laajapohjaisen verotuksen idea toteutuu, ja hyvinvointiyhteiskunta oli yksi suurimmista voittajista verotulojen muodossa.

Hallituksen nyt hahmottelema järjestelmä on sekava, ja se on johtamassa reippaaseen osinkojen ulosmittaukseen ja yritysten pääomarakenteen heikkenemiseen hetkellä, jolloin tarvittaisiin lisääntyviä investointeja tuotekehitykseen ja taloudellista liikkumavaraa epävarmoilla maailmanmarkkinoilla. Työvoima- ja talouspolitiikka tarvitsee nyt rohkeita avauksia eikä vain tuloveroprosentin ympärillä näpertelyä.

Arvoisa puhemies! Työttömien ja irtisanomisuhan alla olevien ihmisten tukeminen on nyt tärkeää. Suurissa irtisanomisissa, kuten juuri Wärtsilän Turun tehtaalla, työvoimaviranomaisen tulee näissä tilanteissa räätälöidä palvelukokonaisuus, johon kuuluu osaamis- ja ammattitaitokartoitusta, rekrytointia, koulutusinfoa ja viranomaistiedon jakamista. Valtiovalta ei voi puuttua lakia noudattavan yrityksen sisäiseen päätöksentekoon. On kuitenkin muistettava, että Wärtsilän menestyksen taustalta löytyy suomalainen hyvinvointiyhteiskunta infrastruktuureineen ja koulutustarjontoineen. Sääli, että tämä vuosikymmenten panostus mitätöidään yhden sukupolven aikana ja näin hukataan suomalaista ammattitaitoa ja osaamista. Erityisen ikävältä se kuulostaa niiden julkisuudessa esitettyjen väitteiden taustaa vasten, että Wärtsilälle olisi Italiassa nyt luvattu huomattavat verohelpotukset ja tukipaketit. Eikö suomalaisen yhteiskunnan vuosikymmenien panostaminen paina tässä ratkaisussa?

Arvoisa puhemies! Meillä ei kuitenkaan ole varaa palata menneiden vuosikymmenien työn ja pääoman vastakkainasetteluun, vaan me seisomme nyt samoissa joukoissa kaikki, Dream Team Finland pelaa yhteiseen maaliin globaaleilla kilpakentillä. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä suhtautuu siksi varauksella yksipuoliseen vaatimukseen irtisanomissuojan tiukentamisesta ja ei yhdy välikysymykseen. Pelkkä irtisanomissuojan nostaminen saattaisi tässä vaiheessa olla väärä viesti yrityksille ja pahimmassa tapauksessa lisätä niiden ulosliputtamista ja irtisanomisia nopealla aikataululla.

Pidämme tärkeänä, että irtisanomissuojaa tarkastellaan yhdessä työttömyysturvan kokonaisuuden kanssa. Samoin on puututtava epäkohtiin, joita eräiden suuryritysten saneerausten kohdalla on noussut julkisuuteen. Meillä on oltava sovitut pelisäännöt muun muassa julkisen vallan antamien työllistämis- ja investointitukien takaisinperimiseen, jos yritys päättää siirtää tukea saaneen tuotantonsa ulkomaille. Liian korkealle nostettu irtisanomissuoja estää uusien vakinaisten työntekijöiden palkkaamisen, johtaa kasvaviin määräaikaisiin työsuhteisiin ja yhä useammin ulkoistamiseen, kokonaisen liiketoimintahaaran myymiseen ja vuokratyövoiman käyttämiseen vakinaisen sijasta. (Ed. Kuoppa: Eikö liikkeen menestymiseen liity siinä vastuuta?) Tappiollisessa tilanteessa — kuunnelkaapas siellä! — tappiollisessa tilanteessa yritys irtisanoo joka tapauksessa. Liian korkea irtisanomissuoja heikentää yrityksen tilannetta vaarantaen jäljellekin jäävät työpaikat ja hidastaa lamasta toipumista. Niin sanotusti erityisen tiukan irtisanomisturvan maissa onkin juuri silmiinpistävää pitkäaikaistyöttömien suuri määrä, laajat pimeän työn markkinat ja määräaikaisten työsuhteiden yleisyys. (Ed. Kuoppa: Niin kuin Suomessa on yleistä!) Esimerkiksi Espanjassa irtisanomisraha voi olla jopa kahden vuoden palkan suuruinen, jolloin yritys kyntää syvästi tappiollisena aina konkurssiin saakka ennemmin kuin irtisanoo.

On myös muistettava työttömyysturvaa kokonaisuutena tarkasteltaessa, että suomalainen ansiosidonnainen työttömyysturva on sekä kestoltaan että suhteessa palkkaan hyvää eurooppalaista tasoa. Yrityksille järjestelmä on toki halvempi, kun yhteiskunta kantaa valtaosan irtisanomisen kustannuksista. Samoin suomalainen lomautusjärjestelmä on tällä hetkellä teollisuudellemme selkeä kilpailuetu ja on mahdollistanut tuotannon ajoittaisen sopeuttamisen ilman irtisanomisia. Yhteiskunta on tässäkin kompensoinut työntekijän asemaa. Jatkossa on sitten mietittävä, millainen työttömyysturvajärjestelmä ja sen vastuunjako olisi oikeudenmukainen ja kuitenkin yritysten toimintamahdollisuudet turvaava. Siinä yhteydessä voidaan harkita irtisanomissuojan porrastamista esimerkiksi yrityksen koon mukaan. Valtaosa yksityisen sektorin palkkaamista työntekijöistä on pienten tai keskisuurten yritysten palveluksessa, joiden kohdalla kiristetty irtisanomissuoja erityisesti vaikeuttaisi lisätyövoiman palkkaamista. (Ed. Korhonen: Työmies on työpaikkansa ansainnut!)

Arvoisa puhemies! Alun perin yhteistoimintalailla haluttiin lisätä työpaikan johdon ja henkilöstön yhteistyötä muun muassa antamalla palkansaajapuolelle tieto yrityksen taloudesta ja kehitysnäkymistä ja siten mahdollisuus ennakoida tulevia muutoksia. Laman myötä tämän lain tärkeimmäksi kohdaksi nousivat neuvottelut osa-aikaistamisista, lomautuksista ja irtisanomisista. Lain tarkoitus hämärtyi ja huomio kiinnittyi menettelytapoihin, määräaikoihin ja sanktioihin.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä painottaa, että meneillään olevan yt-lakiuudistuksen tavoitteena on oltava työntekijöiden tosiasiallisen osallistumisen toteuttaminen. Työssä jaksamiseen ja työhyvinvointiin vaikuttavat mahdollisuus kehittää omaa työpaikkaansa ja sen toimintaa sekä työn organisointiin liittyvät seikat. Mielestämme lain rakennetta on syytä selkeyttää sekä selvittää, olisiko työvoiman vähentämiseen liittyvät säännökset neuvottelumenettelyineen syytä siirtää yt-laista työsopimuslakiin. Asiayhteyden puolesta niiden luontevampi paikka olisi siellä, missä työsuhdeturvasta ja irtisanomisperusteista muutenkin säädetään. Myös lain uudistuksessa on painotettava yrityksen ja sen henkilöstön tavoitteiden yhdensuuntaisuutta. Vain menestyvä yritys voi mahdollistaa työsuhteiden jatkuvuuden, henkilöstön toimeentulon ja työolosuhteiden paranemisen.

Arvoisa puhemies! Edellä mainituilla perusteilla ehdotan eduskunnan hyväksyttäväksi seuraavan perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodon:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin yritysten toimintaedellytysten ja työntekijöiden aseman parantamiseksi työlainsäädäntöä ja verotusta kehittämällä siten, että työllisyyskehitys kääntyy myönteiseksi, irtisanomistarve vähenee ja syntyy oikeudenmukainen työttömyysturvajärjestelmän vastuunjako,

ja siirtyy päiväjärjestykseen." (Ed. Korhonen: Kova puheenvuoro työntekijöitä kohtaan!)

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Välikysymys tehtiin vasemmistoliiton ja perussuomalaisten toimesta. (Ed. Salo: On sitä ihmetelty!) — Kyllä varmasti. Pohjan kapeutta on ihmetelty, ed. Salo, mutta ei itse asiaa, eli on ollut mielenkiintoista havaita, että tilaisuus puhua näistä asioista on otettu ilolla vastaan ja jokainen muukin oppositioryhmä on ruvennut ponsiaan sorvailemaan eli ikään kuin tässä olemaan henkisesti mukana, ja työntekijät tästä ovat laajasti kiinnostuneita.

Tämä välikysymys tehtiin, jotta päästään keskustelemaan työn pakenemisesta ja teollisuuspolitiikasta maan korkeimmalla foorumilla ja nimenomaan täällä eduskunnassa eikä viikonloppujen puhereferaateissa, niin kuin yleensä tuppaa tapana olla. Tämä on arvokkain foorumi, tämä on se päätösfoorumi, ja täällä tämä keskustelu pitää käydä. Työllisyysasteen lasku ja tuhansien työpaikkojen kato on vakavaa asiaa ja ansaitsee kunnon huomion ja tehokkaita toimenpiteitä.

Wärtsilän moottoritehtaan lakkauttaminen on oiva esimerkki siitä, miten pimeäksi raaka markkinatalous on menemässä. Voittoa tuottava, hyvää tavaraa korkealla ammattitaidolla tekevä firma sulkee tehtaansa ja muuttaa maata. Siinä sivussa tämä tulosta takova firma jakaa osakkeenomistajille runsaat osingot. Kiina-ilmiön rinnalle tunkee Italia-ilmiö. Virastojen lisäksi sinne näytetään vievän tuotantoakin. Perinteisesti me olemme hokeneet, että kannattava tuotanto on tärkeä asia. Korkea laatu on menestyksen takuu. Mutta kyllä on piru peräsimessä, kun sekään ei riitä, ja Wärtsilän tapauksessa se ei näytä riittävän. On korkeasti koulutettu, ammattitaitoinen työvoima, on voittoa tuottava yritys, ja se ei riitä. Mikä riittää, jos tämä ei jatkossa riitä?

Arvoisa puhemies! Oikeisto-oppositio ei ole perinteisesti monta ajatusta työväestölle uhrannut, joten sen jättäytyminen välikysymyksen ulkopuolelle ei sinänsä yllätä. SDP on julkisuudessa ollut käsiteltävästä asiasta hiljaa. Sen aika on kulunut itse aiheutettujen Eurooppa- ja verokohujen parissa. Mutta merkittävä ay-demari Erkki Vuorenmaa sen sijaan on ollut aktiivinen ja ottanut jämäkästi kantaa. Seuraavassa sitaatti tämän maanantain Demari-lehdestä, alkaa ja menee näin: "Turun Wärtsilän laivamoottoritehtaan siirto Italian Triesteen on täysin käsittämätön. Entistä käsittämättömämmäksi se tulee, mitä enemmän asiaa pöyhitään. Siirtoa on vaikea perustella millään tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä." Näin siis Metallin puheenjohtaja. Tällaista tekstiä päästelevää Erkkiä kutsuivat porvarispojat joku aika sitten taantumuksen merkiksi. Duunarin puolustaminen ei ole taantumusta. Duunari leipoo sitä kakkua, mitä me kansanedustajat yleensä mielellämme sitten kansalle jakelemme.

Maataloustukisotkuissaan piehtaroiva keskustakin otti kantaa tilanteeseen työvaliokunnan kokouksessaan viime torstaina. Työvaliokunta totesi seuraavasti: "Irtisanomistilanteissa on yt-neuvottelujen oltava aito menettely, jolla todella etsitään keinoja pitää työpaikat Suomessa." Mitä keskustavetoinen hallitus aikoo tehdä, että keskustan työvaliokunnan kannanotto saa suuremman roolin kuin olla osa keskustan pöytäkirja-arkistoa? Toivottavasti jotain muuta on tulossa.

Ryhmäpuheenjohtaja Kyösti Karjulalla oli aika tylyt terveiset keskustan duunariäänestäjille: sopeudu ja kyykisty. Olen aika varma, että tämä viesti täältä eduskunnasta menee perille. Emu tekee nyt duunarille sitä, minkä EU teki talonpojalle, ja ilmeisesti se on nyt sitä tasa-arvoa, että kun toisella on mennyt huonosti ja nyt menee toisellakin, niin se on hyvä.

Vihreiden happamuus teollisuutta ja duunaria kohtaan on ollut yleisesti tiedossa. Siksi sieltä ammuttiin täyslaidallinen Siimeksen—Soinin linjalle rustatulle välikysymykselle. Vihreäthän ovat tunnetusti olleet huolissaan erilaisista vähemmistöistä, liito-oravista, joenpohjista, soista ja rutakoista. Nyt, kun puolustetaan leimallisesti lihaa syövien heteroiden eli perusduunareiden etuja, niin eihän se vihreitä näytä kiinnostavan. Onneksi kuitenkin ed. Meriläinen tuli ja kiinnostui. Tätä kuvaa nyt Meriläinen paikkaa ja hieman Soininvaarakin paikkasi puheessaan.

Arvoisa puhemies! Teknologia, tuotantotavat, verkottuminen ja muut muutokset aiheuttavat suuria mullistuksia työelämässä ja arjen rutiineissa. Tehokkuus ja automaatio myös syövät työpaikkoja. Globalisaatio tuo sekä etuja että haittoja. Suomessa pitää olla kyky nähdä pidemmälle. Kiina vetää aikansa, mutta siellä kapitalismi ja vapauksien nousu tuhoavat kommunismin. Tapahtuuko muutos ilman voimakasta väkivaltaa? Minne laitetaan 200—300 miljoonaa maalaisköyhälistön ihmistä, kun nykyiset suurkaupungit ovat jo siirtotyöläisiä täynnä? Kaatopaikoilleko? Intia on pysynyt raiteillaan ihmisarvoa polkevan kastilaitoksen ansiosta. Miten käy, jos siellä suuret massat alkavat vaatia oikeuksiaan? Miljoonat pienviljelijät ovat vaarassa menettää maansa. Yhteiskunnan perusteet järkkyvät, ja näissä molemmissa yhteiskunnissa vielä naisen asema on äärimmäisen heikko.

Ihminen ei ole evankeliumien synnyn ajoista miksikään muuttunut. Kaikki kaipaavat turvaa, toimeentuloa ja huolenpitoa. Onko maailmanlaajuinen raaka kapitalismi ratkaisu? Ei ole. Tarvitaan muita malleja. Ahneus ja riisto ajavat umpikujaa ja terrorismia ja separatismia, niin kuin nyt esimerkiksi Lähi-idässä nähdään. Ihminen ei ole kultakuumeista ja pörssiromahduksista mitään oppinut. En kuitenkaan usko, että sosialistisen byrokratiavallan luominen suitsimaan suuren rahan saalistusta on ongelman ratkaisu.

Arvoisa puhemies! Ratkaisua on lähdettävä hakemaan maailmanlaajuisen vapaakaupan sijasta alueellisesta vapaakaupasta. Tälle tielle tuskin älytään lähteä, ennen kuin maailmanlaajuinen vapaakauppa on ajanut itsensä umpikujaan ja avannut ja murtanut muun muassa Kiinan ja Intian nykyiset valta- ja yhteiskuntarakenteet. Protektionismin nousu on myös todennäköistä. USA on sitä tarpeen tullen, siis oman tarpeensa tullen, aina toteuttanut ja käyttänyt muun muassa terästullien osalta ja tulee käyttämään. Amerikka tekee aina niin, mikä on sen oma etu.

Länsimaat ovat päättäneet, että heidän mallinsa on hyvä koko maailmalle. Näin tuskin on. Jokaisen yhteiskunnan pitää saada muovautua sen omien ihmisten tahdon mukaan. Suomenkin kohtalo, tämä maa ja kansa, on meidän käsissämme.

Arvoisa puhemies! Meillä suomalaisilla on aivan loistava maa. Meillä on tilaa ja puhtautta sekä kohtuullisesti luonnonrikkauksia. Meillä on hyvät edellytykset taata ihmisille hyvä elämä ja kyky myös turvata kohtuullinen panoksemme maailman kansoille muun muassa YK:n kautta. Pieni maa ja paikallinen demokratia on aina parempi kuin suuren maan kasvoton näennäisdemokratia. Mikäli EU ei ymmärrä pysyä löyhänä liittona, se on tuhon oma. Keskitetty suurvalta on aina pienelle ihmiselle huonompi vaihtoehto kuin paikalliseen hallintoon perustuva pieni demokratia.

Me voimme Suomessa pärjätä pitämällä huolta ihmisestä, kansan ostovoimasta, pitämällä yrityksemme ja taloutemme kilpailukykyisinä, satsaamalla yksilölliseen tuotteeseen ja tavaran laatuun. Me tarvitsemme selkeää ja rohkeaa analyysia yrittämisestä. Yrittämisestä on kuitenkin annettava totuudellinen kuva ja pidettävä kannattavan yrittämisen reunaehdoista kiinni. Me tarvitsemme metalli- ja metsäteollisuutta sekä runsasta pientä ja keskisuurta yritystoimintaa. On hirvittävä näkymä, jos hyvä ja tuottava työ ei riitä, niin kuin Wärtsilän tapauksessa ei ole riittänyt. Mitä sitten tehdään, jos Wärtsilä on muutakin kuin hyvä huono esimerkki, jos se on tulevaisuuden kuva? Silloin me olemme todella liemessä tässä maassa. (Ed. Kuoppa: Soininvaaran maa!)

Työllistymisen esteiden poistaminen on tärkeää. Siihen on löydettävissä monia keinoja. Työntekijöiden palkan sivukustannusten alentaminen on yksi selkeä suunta, mihin on mentävä. Irtisanomisaikoja voi myös porrastaa työsuhteen keston ja työntekijöiden määrän mukaan. En usko, että uusien pienyritysten syntymisen pahin este on yleissitovuus, vaan pahimmat viholliset ovat isot, keskittyvät ja verotuksen minimointia ajavat ja toteuttavat monikansalliset suuryritykset, joiden pillin mukaan nyt pitäisi sitten kaikkien tanssia.

Arvoisa puhemies! Hallitukselta vaaditaan nyt rohkeutta ja määrätietoisuutta. Me emme saa antaa laivanrakennuksen, moottoriteollisuuden ja muun perusteollisuuden paeta Suomesta. On suuri haitta, että se työ, jota esimerkiksi Martin Saarikangas ja Kari Uotila ovat tehneet yhdessä, on supistunut pieneksi konttoriksi. Se toi työtä ja toimeentuloa. Tämän kehityksen estämiseksi on käytettävä kaikki sopivat ja vähän sopimattomatkin keinot, sillä kysymys on taloudellisesta selkärangastamme, omasta hyvinvoinnistamme ja lastemme tulevaisuudesta.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan ed. Mustajärven ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi. Ja, arvoisa puhemies, oli mukava pitää tämä puhe ryhmän täyden tuen läsnä ollessa, toisin kuin muilla ryhmillä tässä oli asian laita.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on ollut hyvää globalisaatioanalyysiä ja varmasti yhteinen huoli siitä, miten Suomi säilyy kilpailukykyisenä maana sen muutoksen edessä, joka meillä tässä on. Osa vaihtoehdoista, joita ratkaisuksi halutaan, on analysoinut kokonaisuutta mielestäni hyvin laajasti, mutta osassa on etsitty ikään kuin rusinapullateoriaa, jossa ajatellaan, että jonkin maan mallista voi poimia vain yhden osan, ja se yksi osa on se, joka vaikuttaa merkittävimmin suomalaisissa olosuhteissa, mutta ei ole katsottu sitä kokonaisuutta, johon tuo yksi osa on sijoitettu. Esimerkiksi irtisanomisraha on ollut yksi sellainen osa, jota on pidetty rusinana.

Haluaisin kysyä, että jos kerran halutaan, että Suomeen tehtäisiin irtisanomisrahajärjestelmä, niin halutaanko silloin myös esimerkiksi Ison-Britannian irtisanomisajat ja työttömyysturvan taso, koska Isossa-Britanniassa irtisanomisajat ovat hyvin lyhyet, ne ovat 1—12 viikkoa, ja työttömyysturva nuorilla on alle suomalaisen työmarkkinatuen. Aikuisilla ihmisillä se kestää 182 päivää ja on hiukan alle suomalaisen työmarkkinatuen tason. Jokainen teistä tietää, kuinka paljon kalliimpaa esimerkiksi Lontoossa eläminen on kuin Suomen Helsingissä. Tai halutaanko sitten italialainen järjestelmä, jossa työllisyysaste on hyvin alhainen ja korkeat irtisanomiskustannukset ovat aiheuttaneet sen, että nuorten on hyvin vaikea työllistyä? Siellä myös toisaalta työttömyysturva on huomattavasti alhaisempi kuin suomalaisessa järjestelmässä ja irtisanomisaika huomattavasti lyhyempi kuin suomalaisessa järjestelmässä.

Hallituksen tavoite on ollut se, että tätä problematiikkaa pohditaan kokonaisuutena ja etsitään sellaisia kokonaisia ratkaisuja, jotka tukevat suomalaisten työllistymistä ja sitä dynamiikkaa, jota työmarkkinoilla tarvitaan näissä muutostilanteissa. On totta, että me olemme menettäneet työpaikkoja tietyillä toimialoilla. Sitä ei kenenkään sovi kiistää, ja teollisuus on se, jossa tällä hetkellä tämän kansainvälisen suhdannetaantuman vuoksi työtä on menetetty noin 20 000—22 000 työpaikan verran. Osa tästä tosin on siirtynyt palvelupuolelle alihankintoina, esimerkiksi jos teollisuudessa tapahtuva siivoustyö, joka aikaisemmin tilastoitiin teollisuustyöksi, siirtyy alihankintaketjuun, se tulee nykyisin palveluspuolelle tilastointijärjestelmissä. Mutta sen sijaan hallituksen toimilla, esimerkiksi veroratkaisuilla, on pyritty tekemään se, mitä kansainvälisessä taantumatilanteessa voidaan tehdä, elikkä tukemaan kotimaista kysyntää. Se on tuottanut tulosta.

Kun esimerkiksi vasemmistoliitto mielellään lukee näitä irtisanomisrahojen eroja eri maissa, niin toivoisin, että te katsoisitte myös sitä, mitä työllisyydessä ja työttömyydessä on tapahtunut EU:n sisällä tällä hetkellä, koska Suomi on kuitenkin niitä maita, joka on parhaiten kuivin jaloin selvinnyt tästä tilanteesta. On totta, että me olemme menettäneet työpaikkoja, mutta se on tähän hitaaseen kasvuun ja kansainvälisen taantuman pitkittymiseen verrattuna ollut aika vähäistä. Siihen on vaikuttanut se, mitä on tehty jo edellisen hallituksen aikana, kun on varauduttu tähän tilanteeseen, mutta myös ne ratkaisut, joita tehtiin esimerkiksi viime kevään lisäbudjetin yhteydessä, ja se, mitä on tehty sitä kautta, että on haettu lisää resursseja vaikkapa työvoimapolitiikkaan, joka on vähentänyt avointa työttömyyttä.

Yt-lain uudistusta on vaadittu nopeutettavaksi, komiteatyöskentelyä on pidetty liian hitaana. Mitään arvovaltakysymystä aikatauluista ei tule tehdä. Silloin, kun tätä työtä ja sen aikataulutusta pohdittiin, oli käynnissä Wallinin työryhmä, jonka tehtävä oli käsitellä vain yhtä pientä osaa tuosta kokonaisuudesta, ja kun tuokin työryhmä pyysi lisäaikaa sen vuoksi, että asiat eivät ole niin yksinkertaisia, olisi ollut aika järjetöntä puristaa huomattavasti isompi työ hyvin lyhyeen aikaan. Jos tuosta YT-komiteasta on irrotettavissa tiettyjä osioita sillä tavalla, että ne voivat valmistua aikaisemmin, tai jos näyttää siltä, että pystytään tekemään kaikki ne selvitykset nopeammassa aikataulussa kuin tähän asti on arvioitu, niin totta kai hallitus tekee työtä heti, kun ne ovat valmistuneet, ja laittaa toimeen niitä päätöksiä, joita siellä on tehty. Mutta kun pienempikin työ on vaatinut lisää aikaa, niin tämän hetkinen arvio on, että tuo aika varmasti täyttyy. Monet muut työryhmät ovat joutuneet pyytämään lisäaikaa.

Sitten, jos pohditaan kolmikannan merkitystä suomalaisessa yhteiskunnassa, hieman huolestuttavalta on tuntunut se, että esimerkiksi vasemmistoliitto on tulopoliittisen kokonaisratkaisun suhteen ainoastaan huolissaan siitä, lähteekö ammattiyhdistysliike mukaan. Hallituksen on pakko olla huolissaan siitä, lähtevätkö ammattiyhdistysliike ja työnantajapuoli sellaiseen yhteiseen ratkaisuun, jossa tuetaan talouskasvua ja jossa synnytetään lisää työpaikkoja. Sen vuoksi etsimme tämän yhteistyön kautta yhteisiä kokonaisia ratkaisuja.

Toinen ristiriita oli se, kuten ed. Uotila puheessansa itsekin sanoi, että ammattiyhdistysliike hakee irtisanomisrahaa tupon yhteydessä. Ammattiyhdistysliike tekee itse omat tavoitteenasettelunsa, samaten kuin työnantajajärjestöt, ja hallitus katsoo tuossa syntyvässä tilanteessa, millä välineillä se voi tukea kokonaisuudeltaan mahdollisimman toimivaa ratkaisua, jossa työtä syntyy lisää ja taloudellinen kasvu pystytään turvaamaan.

Ed. Laitinen puhui sosialidemokraattien puheenvuorossa siitä, että valvonta näiden meidän työelämän lakiemme suhteen on puutteellista. Siihen huoleen voi täysin yhtyä, koska se näkyy monissa tilanteissa. Se näkyy esimerkiksi työsopimuslain suhteen siinä, miten meillä noudatetaan määräaikaisissa työsopimuksissa lakia, ja toisaalta myös monissa yt-menettelyissä niissä tilanteissa, joissa kansa sanoo, että täällä ja täällä on irtisanottu niin helpoin perustein. Jos ne irtisanomisperusteet, joita laissa on, eivät täyty, niin ei se ole lain vika, vaan se on käytännön vika. On löydettävä yhteisiä ratkaisuja työmarkkinajärjestöjen kanssa siihen, miten me parannamme noita käytäntöjä. Näiden käytäntöjen parantaminen on ollut Wallinin työryhmän tavoite. Siellä on etsitty eri rahoitusvaihtoehtoja, siellä on etsitty toimivampaa työvoimapolitiikkaa näihin tilanteisiin. Jos ja kun näyttää siltä, että näiden järeämpien aseiden, esimerkiksi rahoitusvaihtoehtojen ja koulutusjärjestelmien suhteen ei päästä tässä ratkaisuun, niin toki sitä työtä täytyy jatkaa silloin tässä laajemmassa komiteassa ja etsiä sellaista kokonaisratkaisua, joka tukee työllisyyttä.

Kun puhutaan irtisanomissuojasta tai muutosturvasta tai irtisanomisrahasta, niin on usein aika erilaisia näkemyksiä siitä, mitä niillä loppujen lopuksi tarkoitetaan. Jotkut tarkoittavat puhdasta rahaa ihmiselle, joka irtisanotaan. Toiset tarkoittavat sitä, että tuo raha käytetään koulutukseen. Kolmannet tarkoittavat sitä, että se käytettäisiin esimerkiksi erilaisten työllistymissuunnitelmien tekemiseen. Hallituksen linja on se, että raha käytetään tulevan työpaikan saamisen helpottamiseen, jolloin puhutaan koulutuksesta, jolloin puhutaan tehokkaammasta työvoimapolitiikasta. Jos siihen on mahdollista saada työmarkkinajärjestöt mukaan rahoittamaan, niin totta kai siihen pitää koko ajan pyrkiä.

Ed. Holmlund oli huolissaan hallituksen verolinjasta omassa kokoomuksen puheenvuorossaan. On totta, kun lukee uutisia, että aina joskus itsekin hämmästyy sitä, mitä siellä on ikään kuin tullut sanoneeksi. Hallituksen linja on määritelty hallitusohjelmassa. On aivan luonnollista, että silloin, kun esimerkiksi kehysriihen yhteydessä pohditaan talouden kokonaisuutta, niin kaikki mahdolliset asiat ovat esillä. Mutta aivan yhtä luonnollista on, että ennen kuin tuohon päätöksentekotilanteeseen tullaan, pohditaan hyvin erilaisia ratkaisuja. Niitä katsovat monet ihmiset hiukan erilaisin silmälasein. Itse olin tuossa keskustelussa sitä mieltä, että verotusta pitää olla valmius tarkastella erityisesti pienituloisten ihmisten kohdalta, koska sen työllisyysvaikutukset ovat parhaita. (Eduskunnasta: Montako verolinjaa demareilla on?) — Tässä puhutaan hallituksen verolinjasta tämän keskustelun yhteydessä. — Mutta sanoin, että se määritellään kehysriihen yhteydessä, se määritellään budjetin yhteydessä ja katsotaan niitä ratkaisuja, joita on syntynyt, mutta tähän mennessä se on määritelty hyvin pitkälle hallitusohjelmassa, ja se menee siitä aivan normaalia tietä eteenpäin. Ei kannata lähteä lukemaan lehtiä, vaan kuunnella sitä, mitä täällä talossa ihmiset puhuvat, koska lehdissä on vain osatotuus. Mutta ehkä se osatotuus on se, mitä halutaan, koska niin on tehty myös näiden irtisanomisrahojen poimimisen kohdalla.

Ed. Mustajärvi puhui aikatauluvaateista. Siihen mielestäni jo vastasinkin. Mutta toisaalta, onko tehty mitään näiden kriisialueiden hyväksi: tämän vuoden työllistämisrahoja on lisätty huomattavasti. Lisäbudjetissa syksyllä lisättiin jo rahaa Varsinais-Suomen te-keskukselle, Lapin te-keskukselle, niille alueille investointipuolella KTM:n osuudessa, joilla on tarkoitus katsoa korvaavia investointeja, mitä näillä alueilla voidaan tehdä. Mikäli hallitus ensi viikolla hyväksyy sen työvoimapoliittisen rahanjaon, joka tälle vuodelle on suunniteltu, se lisää esimerkiksi Varsinais-Suomen rahoitusta noin 30 prosentilla. Uskoisin, että siitä löytyy vastinparia niihin kriisipesäkkeisiin, joita siltä puolelta tulee.

Mutta kun tässä keskustelussa käydään tavallaan tämmöisten yksittäisten työpaikkojen kautta sitä huolta, mitä huolta suomalaisessa työllisyydessä tapahtuu, niin itse asiassa Uusimaa on se, joka meidän tämänhetkisessä tilanteessamme on kaikkein eniten vaikeuksissa. Siellä työttömyys on noussut eniten, mutta siitä tässä salissa ei ole juurikaan näissä keskusteluissa puhuttu. Sen vetovoimasta hallitus on huolissaan.

Ed. Soininvaara puhui matalan tuottavuuden töistä. Hän on ollut aikaisemmin huolissaan siitä, että jos tehdään veroratkaisuja, niin julkisen talouden mahdollisuus tuottaa palveluja vaarantuu, mutta ihan yhtä iso ongelma on se aukko, joka tulee julkiseen talouteen työnantajamaksujen puolella. Sielläkin on etsittävä sellaista ratkaisua, joka pitää kuitenkin yllä meidän sosiaaliturvajärjestelmäämme. Tavoitteena ei voi olla matala tuottavuus tai pienet palkat. Hallituksen tavoitteena on, että työ sellaisessakin tehtävässä kannattaisi, jossa se ei vielä tällä hetkellä kannata, ja sellaisia ratkaisuja etsitään tällä ns. "matalan tuottavuuden työn" puolella.

Kyllä, anteeksi.

Aivan lyhyesti. Elikkä vielä tähän kristillisten puheenvuoroon, jossa puhuttiin siitä, että pitäisi olla pelisäännöt sille, miten näitä tukia myönnetään: esimerkiksi tässä Wärtsilän tilanteessa on tarkoitus selvittää sitä, että niiltä osin kuin tukea ei ole vielä myönnetty ja sitä ei ole ikään kuin kiinni lyöty, onko siinä takaisinperinnän mahdollisuuksia. Tuossa yhteydessä tietenkin on katsottava myös jatkoa, koska tämä tilanne on ollut kaikille uusi. Ja perussuomalaisten puheenvuoroon voisi todeta, että ilolla panin merkille sen, että kolmen miehen ryhmä oli huolissaan naisten asemasta.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Välikysyjien huoli on aito, ja halu ja tarve käydä keskustelua työn pakenemisesta on hyvä, ymmärrettävä ja tarpeellinen, ja hallitus omalta puoleltaan haluaa myös luoda edellytyksiä tämän vuoropuhelun ja suomalaisen keskustelun käymiselle.

Minä uskon, että esitys Wärtsilän moottoritehtaan siirtämisestä Italiaan hätkähdytti muutkin kuin välikysyjät. Ainakin itse soitin sekä konsernijohdolle että Metallityöväen Liiton Turun osastolle, tapasin kaupungin, Varsinais-Suomen liiton ja te-keskuksen edustajat. Tapasin pöydän ääressä myös konsernijohdon, tehtaan johdon ja tehtaan työntekijärjestöjen edustajat ja uskon, että olen saanut melko hyvän kuvan tästä tapauksesta, mistä tässä on kyse, ja siltä kannalta pidän vähän valitettavana sitä, että yksittäisen yrityksen esimerkkiä käytetään niin voimakkaasti välikysymyksen aiheena kuin tässä tapauksessa tapahtuu, ikään kuin esimerkkinä irtisanomissuojan heikkoudesta, ja syyllistetään samalla yritys tavalla, joka ei tee oikeutta meille hyvinvointia luoneelle yhtiölle. Hallitus vastasi kattavasti väitteeseen irtisanomissuojan heikkoudesta ja teki sen mielestäni tavalla, joka paremmin vastaa sitä todellisuutta, jossa myös yrityselämä elää, verrattuna siihen aika kapeaan näkökulmaan, jonka välikysyjät esittivät.

Mutta edes tästä kapeasta tarkastelukulmasta katsoen syy- ja seuraussuhteet eivät toimi kuten välikysyjät antavat ja välikysyjien puheenvuorossa, ed. Uotilan puheenvuorossa, annettiin ymmärtää. Jos tämä kapea tarkastelutapa otetaan lähtökohdaksi, niin silloin kyllä on aihetta tarkastella edes tämän yhden esimerkkiyhtiön kohdalla, mitä siellä on tehty. Otetaan tarkastelu vuodesta 98 tähän päivään. Wärtsilähän on hankkinut hyvin paljon yritysostoin tuotantoa itselleen. Se on osallistunut moottorinvalmistusalalla maailmanlaajuiseen uudelleenjärjestelyyn ja pärjännyt siinä hyvin ja tuo sitä kautta hyvinvointia Suomelle. Vuoden 98 jälkeen Wärtsilä on lakkauttanut tehtaita Ruotsissa, Hollannissa ja Ranskassa. Miten se istuu siihen logiikkaan, jonka tässä välikysymyksessä esitätte? Samaan aikaan se on myös vähentänyt irtisanomalla työntekijöitä Italiassa. Näiden vuosien aikana se siitä huolimatta lisäsi Suomessa työntekijämääräänsä 250:llä. Ei tämä väite irtisanomissuojan heikkoudesta Suomessa niissä tapauksissa, kun Ruotsista, Hollannista ja Ranskasta lakkautettiin tehtaita, ollut mikään peruste. Miksi se ei silloin toiminut? Nyt Wärtsilä on tehnyt ehdotuksen kaikkiaan 1 100 henkilön vähentämisestä, joista osa, 480, kohdistuu Suomeen ja valitettavasti tämän Turun tehtaan siirtämiseen. Tässä on kyse Wärtsilän sopeutumisesta omalta kannaltaan maailmanmarkkinatilanteeseen. Se on viemässä ilmeisesti sitä prosessia läpi, jossa se hankki tehtaita, hankki markkinoita omalla vahvalla alallaan ja nyt rationalisoi sitten toimintaansa esittämällään tavalla.

Arvoisa puhemies, minusta me lähinnä petämme itseämme ja vain itseämme, jos tarkastelemme vain vanhojen EU-maiden käytäntöjä tässä kysymyksessä. Wärtsilän kaltainen yritys toimii maailmanmarkkinoilla. Eivät siinä ne neljätoista muuta vanhaa EU-maata ole meille referenssiryhmä. On tarkasteltava laajemmin, ja arvelisin, että jos itse otamme tämän laajemman tarkastelukulman, saatamme myös löytää sen jyvän, jonka kautta Suomi löytää oman selviytymisstrategiansa siinä maailmassa, jossa Wärtsilän kaltainen yhtiökin toimii.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt ministerit toistivat sen, joka jo vastauksesta kävi ilmi, mikä minua huolestuttaa. Puhutaan samaan aikaan siitä, kuinka tärkeä seuraava tulopoliittinen kierros on maan taloudelle, työllisyydelle jne., mutta tässä keskustelussa hallitus tyrmää hyvin laajalta palkansaajarintamalta tulleen vaatimuksen muutosturvan/irtisanomissuojan parantamisesta. Tämä on aika kova viesti, ja minä pelkään, mitä tapahtuu tupovalmistelulle tämän jälkeen, mikä maaperä on olemassa, ja toivoisin, että pääministeri todella myöskin kommentoisi, onko tilanne nyt hedelmällinen, kun palkansaajien ja hallituksen näkökulmat tässä keskeisessä kysymyksessä ovat näin kaukana toisistaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaalien jälkeen hallituspuolueet ymmärsivät, että työnteon verotuksen keventäminen ei uhkaa hyvinvointipalveluja, vaan edistää kasvua ja työllisyyttä. Hyvä niin, mutta hallitusohjelmassa kirjattu niin sanottu veronkevennysvara on suunnilleen käytetty, ja kyse on siitä, miten mennään tästä eteenpäin, jotta voidaan luoda paremmat edellytykset yritystoiminnalle ja työllisyydelle Suomessa. En ole päässyt perille siitä, aikooko hallitus kehysriihessä tehdä päätöksiä uusista veronkevennyksistä, mutta olen päässyt perille siitä, että hallitus itsekään ei ole päässyt tästä perille. Olisi kiva tietysti kuulla, mitä hallitus aikoo. Oleellista on kuitenkin, herra puhemies, käyttääkseni entisen ed. Ahon tänne tuomaa vanhaa ilmaisua: kello käy, mutta työpaikkoja ei näy.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän, meidän puolueen ja sosialidemokraattisen ammattiyhdistysliikkeen kärkitavoite liittyy kyllä tähän muutosturvan parantamiseen. (Ed. Zyskowicz: Sillähän niitä työpaikkoja tulee!) Se ei ole tämä irtisanomisraha, joka sinällään voi olla perusteltu ajatus joukkoirtisanomisissa, jotka ovat aivan kohtuuttomia, ja varmaan joidenkin vanhempienkin työntekijöitten suhteen voidaan tällaista ajatella. Mutta tämä muutosturva on ydinkysymys. (Ed. Zyskowicz: Sillä luodaan lisää työtä!) — Ei, mutta kysymys on myöskin, ed. Zyskowicz, oikeudenmukaisuudesta, miten yrityksissä kohdellaan tänä päivänä työntekijöitä. Heillä pitää olla oikeus luottamushenkilöittensä kautta etukäteen vaikuttaa, saada ajanmukaista oikeaa tietoa, ja meillä myöskin työnantajilla pitää olla velvollisuus työntekijöittensä (Puhemies koputtaa) lisä- ja täydennyskoulutukseen.

Kysyisin herra pääministeriltä, kun nyt näyttää, että yhteistoimintalain neuvottelut etenevät verkkaisesti: Oletteko te henkilökohtaisesti valmis vauhdittamaan tästä muutosturvan näkövinkkelistä yhteistoimintalain uudistamista ja kehittämistä?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin pääministeri kyllä unhoitti nyt ihan täydellisesti 21 000 työpaikkaa tässä hyvin lyhyellä aikavälillä. Ennusteet puhuivat 50 000 työpaikasta, teollisesta työpaikasta, jotka ovat katoamassa, joten ei tässä pelkästään nyt Wärtsilästä puhuta, ettei nyt tule väärää kuvaa. Mutta se on käynyt kyllä täysin nyt ilmi näitten ryhmäpuheenvuorojen ja hallituksen puheenvuorojen osalta, että kyllä niin jääkylmä pohjoistuuli nimenomaan sen työmiehen ja -naisen näkökulmasta katsottuna on puhaltanut tämän yhteiskunnan läpi, että oikein hirvittää. Kyllä siinä voi sanoa, että yritetään luoda mielikuvaa, että on työmiehen sydän, mutta on sitten porvarin omatunto. Silloin se asia on unohtunut työllisyyden ja hyvinvoinnin näkökulmasta, sen yksilön näkökulmasta, siellähän se ongelma on. Eihän sille tielle voida mennä, johon keskustapuolue viittasi, että Viron tie olisi Suomen tie. Eihän se globalisaatiokehitys näin voi mennä. Jos me olemme EU:ssa mukana, jos me vaikutamme, kyllähän meidän pitää luoda niitä malleja, mihin muut pyrkivät, eikä niinpäin, että me lähdemme tavoittelemaan jotakin muuta. Siinä mielessä nämä puheenvuorot olivat todella huolestuttavia.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää hallitusta, että hallitus on ollut hyvin aktiivisesti mukana tässä tärkeässä keskustelussa. (Ed. Zyskowicz: No, siitä voidaan kiittää, mutta ei paljon muusta!) Se johtopäätös, että työllistämistä ei voida vaikeuttaa, minusta on hyvin selvästi tehtävissä tämän keskustelun aikana. Siinä, miksi teollisia työpaikkoja Suomesta on niin merkittävässä määrin siirtynyt, yksi keskeinen kysymys on euron kurssikehityksen vahvistuminen. Tätä asiaa ei ole tänä päivänä juurikaan tarkasteltu, ja kun otetaan huomioon se, että Euroopan unionin laajentuminen on käsillä, on erittäin tärkeää, että hallituksen piirissä vakavasti pysähdytään pohtimaan sitä, millä tavalla yritysten investointihalukkuutta tullaan lisäämään. Minä toivon, että tämä keskustelu omalla tavallaan kannustaa hallitusta hakemaan myös nykyistä parempia ratkaisuja tältä alueelta.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me emme oikein voi sille mitään, että globalisaation seurauksena meillä on aika paljon rakenteellista myllerrystä edessä, ja yksi sen seuraus on se, että henkilö joutuu elämänsä aikana solmimaan monta työsuhdetta. Tämä sisältää sen riskin, että kun työnantajat ovat muuttuneet yhä valikoivimmiksi sen suhteen, keitä he palkkaavat, meillä pikkuhiljaa alkaa muodostua rakenteellista työttömyyttä, kun henkilöllä, joka 25-vuotiaana vielä kelpasi töihin, 40-vuotiaana yhtäkkiä onkin jotain semmoista kremppaa, jonka takia ei kelpaa töihin. Sen takia se tie, mitä vasemmistoliitto esittää, että kollektiivisen turvan sijasta otetaan yrityskohtaista turvaa, tietysti sisältää sen riskin, että muututaan entistä valikoivammaksi työhönotossa. Meidän ehkä kannattaisi mennä päinvastaiseen suuntaan ja muuttaa työnantajan suoraa vastuuta siitä, että työntekijä sairastaa enemmän tai on suurempi eläkkeellesiirtymisriski tai on riski, että hän synnyttää lapsia, tai on jotain muuta harmillista työnantajan kannalta. Jos tämä riski muutettaisiin enemmän kollektiiviseksi, ei olisi halua myöskään niin voimakkaasti valikoida, keitä otetaan töihin.

Suvi-Anne Siimes /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa minua on nyt oikein ruvennut mietityttämään se, mikä on se pääministerin mainitsema jyvä, jonka sokea kanakin tässä globalisaatiossa löytää, niin kovin kummalliselta tämä keskustan globalisaatiokäsitys nimittäin kuulosti. Se on kyllä totta, että Suomi on omassa historiassaan hyötynyt talouden kansainvälistymisestä, kaupan vapauttamisesta, ja se on vähentänyt köyhyyttä Suomessa. Mutta, ed. Karjula, tämä ei ole tapahtunut vain kaupan vapauden takia, vaan sen takia, että Suomessa on kehittyneiden markkinoiden rinnalla luotu demokratian avulla ihmistä ja myöhemmin myös luontoa suojaavia pelisääntöjä, pelisääntöjä, jotka tällä hetkellä puuttuvat ihailemastanne Kiinasta. Se asia, mihin välikysymyksellä halutaan kiinnittää huomiota, on tietysti se, että kun markkinat kansainvälistyvät, myös demokratian ja näiden yhteisten työelämän perusoikeuksia, ihmisoikeuksia, luontoa suojaavien pelisääntöjen täytyy kansainvälistyä ja muuttua sellaisiksi, että ne yhtäläisesti velvoittavat kaikkia, jotta sosiaalinen polkumyynti ja luonnonarvojen polkumyynti voidaan estää.

Anne Holmlund /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen verolinja on kiistatta tällä hetkellä hyvinkin epäselvä, ja tämä on omiaan luomaan tiettyä epävarmuutta myös ihmisten keskuudessa.

Edustajille Mustajärvi ja Soini haluaisin sanoa, että kokoomukselle jokainen työpaikka on tärkeä. Emme tee eroa siinä, onko työnantajana suurteollisuus, pienyritys vai kotitalous; jokainen työpaikka on meille tärkeä.

Kokoomus jakaa erittäin suuren huolen irtisanomisista ja kyseisten henkilöiden selviämisestä ja tulevaisuudesta. Se, miksi emme ole voineet välikysymykseen yhtyä, johtuu kuitenkin siitä, että mielestämme siinä ei puututa todelliseen ytimeen, itse työttömyysongelmaan. Käytännössä vasemmistoliiton ja perussuomalaisten välikysymys tarjoaa tautiin nyt täysin vääriä lääkkeitä. Niillä potilas ei suinkaan selviä, vaan kuolee.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On tietysti totta se, että työttömyysturvaa ja työsuhdeturvaa tarvitsee tarkastella kokonaisuutena. Myöskin globalisaatiota ja siihen liittyviä tekijöitä ja ilmiöitä on tarkasteltava maailmanlaajuisina. Kiina-ilmiön myötähän meiltä on Suomesta siirtynyt lähinnä itc-teollisuutta ja it-työpaikkoja runsaastikin pois halvemman kustannustason maihin, työvaltaista yritystoimintaa.

Mutta nyt me elämme sellaisessa murroksessa, josta yhtenä esimerkkinä on Wärtsilän tapaus, että meiltä on siirtymässä erittäin korkeaa ammattitaitoa, osaamista vaativaa teollisuutta, perusteollisuutta pois. Tätä kysymystä täytyy nyt vakavasti pohdiskella, miksi näin käy. Ei hallituskaan minun mielestäni voi kyllä tämän asian osalta pelkästään selitellä. Joudutaan kysymään tässä tilanteessa, tarvitaanko toisenlaista muutosturvaa kuin tähän saakka. (Puhemies koputtaa)

Se, mitä ed. Soininvaara täällä puhui ja mitä hän edustaa: tässähän tapahtuisi, jos suomalainen perusteollisuus, metalli-, paperi-, metsäteollisuus, siirtyisi pois, niin kuin vihreät haluavat ja ajattelevat, siirryttäisiin ikään jälkiteolliseen yhteiskuntaan.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri vastasi, että juridisesti yritystoiminta Suomessa pohjaa perustuslaissa turvattuun elinkeinovapauteen, elinkeinon harjoittamisesta annettuun lainsäädäntöön, ja lisäksi todetaan, että kun siirretään ulkomaille, ne kuuluvat yrityksen liikkeenjohdon vapaaseen harkintaan.

Näin varmasti on, mutta itse näen kyllä tilanteen niin, että silloin kun veronmaksajien rahoja syydetään yritykseen ja niillä yritys pystyy kehittämään tuotekehittelyä, pystyy tuottamaan voittoja, niin pidän kyllä aika käsittämättömänä sitä, että silloin ei tehdä riittävän pitkiä sopimuksia siitä, että yritys ei lähde kaikkineen ulkomaille, tai sitten pitää määritellä joitakin sanktioita. Esimerkiksi Kemijärven tapauksessakin näkisin ja uskoisin, että jos olisi ollut riittävä sanktiojärjestelmä siihen, niin ainakaan vielä ei olisi lähdetty sieltä pois. Eli jonkinlainen järjestelmä tähän pitäisi luoda.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me käsittelemme täällä vakavaa asiaa, ja pikkuisen minua yllättää monien puheenvuoron sisältö, hyökätään arvostettuja suomalaisia yrityksiä kohtaan, ikään kuin ne käyttäytyisivät roistojen tavoin.

Olen toiminut itse viidessä maassa yrityksen johtajana ja tiedän, miten yt-laki ja vastaavat säännökset niissä ovat. Sen takia, niin kuin ministeri Filatov totesi, meidän pitää katsoa tätä koko kysymystä pakettina eikä vain ottaa yhtä esimerkkiä. Suomi on tässä suhteessa Euroopan unionin keskiverron yläpuolella.

Mitä tulee pääministeri Vanhasen Wärtsilä-kommentteihin, totean vain, että silloin kun tämä yksikkö raportoi minulle 80-luvulla, kävimme Turun kaupungin kanssa keskusteluja siitä, voisimmeko käyttää telakalta jäänyttä tilaa tämän tehtaan laajentamiseen. Se ei sopinut, se haluttiin asunnoiksi, ja silloin syntyi se päätös, joka nyt toteutuu. Kun ei voitu silloin investoida, nyt on pakko lähteä.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kiitän ministeri Filatovia, mutta vasta sitten, kun tiedotusvälineet eivät ole paikalla, niistä 5—10 työpaikasta, jotka työministeriö siirtää Itä-Lappiin. Jokainen työpaikka on siellä tärkeä.

Mutta haluan kysyä SDP:n edustajilta, kun en heitä aivan toivottomina vielä pidä ja kun tiedän, että hekin pitävät kolmikantaa hyvin tärkeänä, allekirjoitatteko te sen ed. Karjulan lanseeraaman ja pääministerin allekirjoittaman keskustalaisen globaalin kolmikannan, jossa työ ja vastuunjako on sellainen, että työpaikat ja osaaminen siirretään muille maille vierahille, työttömät jäävät Suomeen ja yhä heikommalle työttömyysturvalle ja rahat sitten menevät kansainväliselle kapitalistille?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laitinen otti mielestäni esille oleellisen kysymyksen, joka liittyy tähän kokonaistarkasteluun, kun keskustellaan suurteollisuuden siirtymisestä esimerkiksi ulkomaille.

Haluaisin huomauttaa, että muun muassa eri puolueissa toimivien ympäristöfriikkien kannanotot teollisuuteen nähden eivät ole edistämässä sitä, että teollisuus jäisi Suomeen, ja tähän loppuun sopisi mielestäni erittäin hyvin kannanotto, että hevosen voi kyllä viedä joelle, mutta sitä ei ole pakko opettaa juomaan.

Jyri Häkämies /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on myöntänyt sen, minkä kokoomus sanoi jo heti tuoreeltaan viime keväänä: näillä hallitusohjelman keinoilla 100 000 työpaikkaa jää syntymättä. Myös toisen päähallituspuolueen puheenjohtaja Lipponen on toistuvasti jo kesällä ja myöhemminkin vaatinut hallitukselta rakenteellisia uudistuksia, ymmärtääkseni sen kaltaisia esityksiä, joita muun muassa sisältyvät niin kutsutun Sailaksen työryhmän esityksiin.

Yritysverouudistuksen sisältö on tiedossa. Toivomme, että hallitus vielä sen negatiivisia osia korjaisi, mutta kysyisin nyt pääministeriltä, valmisteleeko, ja jos niin mitä, hallitus rakenteellisia uudistuksia, sellaisia esityksiä, joilla työllisyysaste saataisiin nousuun ja työn tekeminen ja työn antaminen olisi entistä kannattavampaa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Työelämän tasa-arvo näyttää olevan sitä, että työntekijä voi ottaa lopputilin ja työnantaja voi sen hänelle milloin tahansa antaa. Tässä on kyse kovan kapitalismin paluusta, jota globalisaation nimissä toteutetaan. Mutta globalisaatioonkin voidaan vaikuttaa myös kansallisilla päätöksillä, jos on halua. Nyt sosialidemokraatitkin tuntuvat kummallisen alistuneilta, ei mitään esityksiä. Ilmeisesti irtisanomissuoja vaikuttaa jopa irtisanomisiin. Jos irtisanomisraha on riittävä, niin onhan se työntekijälle ainakin parempi tilanne lähteä hakemaan uutta koulutusta ja siten parempia edellytyksiä jatkoon työelämässä. Ei minkään näköisiä esityksiä, toverit sosialidemokraatit, ole vielä kuultu!

Sari Essayah /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Irtisanomissuojan kohdalla näytetään menevän tämmöiseen populistiseen yksinkertaistamiseen, mutta olkoon niin.

Hallitukselta sen sijaan kysyisin, koska hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan ainut polttoaine näyttää olevan yleisen tuloveroprosentin ympärillä näpertely: Pääministeri itsekin on menettänyt uskonsa siihen, että työllisyys sitä kautta paranee. Koska me kuulemme rohkeita avauksia sillä politiikan alalla, joka todella työllistäisi? Koska me kuulemme työnantajamaksujen alentamisesta, kotitaloustyön verovähennysoikeuden lisäämisestä, ruuan arvonlisäveron alentamisesta tahikka arvonlisäverokantojen tarkastelusta yleensäkin?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallitus nyt vastauksessaan näyttää unohtaneen sen olennaisen, eli kysymys on kansainvälisistä yrityksistä, jotka toimivat monessa maassa, jotka tuottavat voittoa, mutta ilmeisesti omistajiensa mielestä eivät riittävästi, ja sitten nämä yritykset valitsevat irtisanomisensa kohteeksi Suomen. Wärtsilä on yksi esimerkki. Muutama kuukausi sitten Turussa oli entinen Leiras, nykyinen Schering, jossa oli aivan sama tilanne. Silloin irtisanottiin henkilökuntaa, joka tekee tuotekehitystyötä ja on korkeasti koulutettua. Turun Sanomissa julkaistussa mielipiteessä Wärtsilän varatoimitusjohtaja Sven Bertlin totesi, että irtisanominen on työnantajalle monessa EU-maassa kalliimpaa kuin Suomessa, eli tämä on kyllä aivan muuta kuin ministeri Filatovkin väitti.

Mutta jos herra puhemies sallii, niin lyhyesti ed. Saarikankaalle, joka otti 80-luvun ja Turun kaupungin päätökset esille siitä, että Wärtsilä ei olisi voinut laajentaa tälle alueelle. Tämä ei pidä paikkaansa, vaan Wärtsilä on nimenomaan laajentanut nykyiselle paikalleen eikä sinne ole tullut asuntoja. Mutta oletan, että helsinkiläisenä ed. Saarikangas ei tätä tiennyt.

Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama viikko sitten pääministeri Vanhanen puhui veronalennusten puolesta. Ainakin minulle tuli julkisuudesta sellainen kuva, että tämän sitten torppasi valtiovarainministeri Antti Kalliomäki. Muutama päivä sitten veronalennusten puolesta puhui puhemies Paavo Lipponen ja hänen puoluetoverinsa Jouni Backman riensi heti polkaisemaan jarruja. Eilen ministeri Mauri Pekkarinen puhui aivan oikein, kiitos ministeri Pekkarinen, siitä, että veronalennuksiin pitäisi kajota jo maaliskuussa, ja jälleen Jouni Backman polkaisi julkisuudessa jarruja. Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki on puhunut alennusten puolesta jo maaliskuussa ja täällä me olemme tänä päivänä sitten kuulleet ministeri Filatovin oman tulkinnan näistä veronalennuksista.

Olisiko mitenkään mahdollista, herra pääministeri, että nyt tänä päivänä tämän kysymyksen yhteydessä sanoisitte selkeästi, mikä tässä asiassa on hallituksen linja ja mitä tulee lähiaikoina tapahtumaan, vai tapahtuuko mitään? Se olisi julkisuuden kautta myöskin kansalaisten erittäin hyvä tietää.

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yt-neuvotteluissa on hyviä puolia, kuten ministerin vastauspuheenvuorosta voimme kuulla, mutta sen toimivuus on kyllä viime aikoina ihan aiheellisestikin kyseenalaistettu. Otan esimerkin Wärtsilän Vaasan tehtailta, koska se yrityksenä on tässä ollut paljon esillä. Siellä on kyllä käyty yt-neuvotteluita, joissa on ongelmia ihan pienissäkin osissa, kuten se, että heti alkuun on lyötävä pöytään maksimi määrä, keitä irtisanominen saattaisi koskettaa. Tässä esimerkkitapauksessa Wärtsilän kohdalla Vaasassa selvittiin paljon pienemmillä luvuilla neuvotteluissa. Tämmöisiä monenlaisia toiveita on. Toivoisin työministerille ja koko hallitukselle pontta, että jos ei työryhmästä saada ulos hyviä ehdotuksia, niin hallituksella olisi itsellä otsaa ja intoa puuttua ja parantaa näitä kohtia, mitä yt-lakiin tarvitaan.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin toteaisin ed. Laitiselle, että ei ole teollisuusvastaista se, että tunnistaa sen tosiseikan, että uusien työpaikkojen syntymisen suuri potentiaali on teollisuuden tuotannon kasvusta huolimatta palveluissa, ei teollisuudessa. Myös siksi vihreät ovat esittäneet veroelvytyksen sijaan palveluelvytystä.

Mutta ymmärtääksemme niin sanottua Kiina-ilmiötä, meidän täytyy osata kääntää shakkilauta toisin päin ja asettua Kiinan tossuihin, katsoa, mikä on heidän strategiansa. Kuten ed. Siimes täällä totesi, kiihtyvä kansainvälinen työnjako on osin johtanut työntekijöiden oikeuksien polkemiseen, ympäristönormien polkemiseen. On myös suomalaisten työntekijöiden etu, että hallitus tekee kaikkensa, jotta kansainväliset pelisäännöt saadaan työntekijöiden oikeuksien kannalta kuntoon. Mikäli vasemmistoliiton välikysymyksen suurin huoli olisi ollut tämä, niin kuin ed. Siimes todisti, ihmettelen, minkä takia se ei näkynyt sanamuodossa.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomen teollisuuden kasvu 90-luvulla oli noin 8,5 prosenttia. Nyt 2000-luvulla se on ollut vain 1,2 prosenttia. Kaksi kolmasosaa teollisuuden investoinneista on siirretty ulkomaille 2000-luvulla. 1.5. tulee kymmenen EU-maata lisää, joiden kansantuote on vain 5 prosenttia. Se on Hollannin kokoinen kansantuote, per 5 prosenttia nykyisten EU-jäsenmaitten kansantuotteesta. Hirvittävä elintasokuilu tähän tulee.

Kysyn pääministeri Vanhaselta, kun esimerkiksi elintarviketeollisuus todennäköisesti on siirtymässä Puolaan, onko hallitus varautunut millään tavalla tähän uhkaan. Lähivuosien aikana, kun Suomi on aika suurelta osalta tytäryhtiö-Suomi tällä hetkellä, nämä teolliset investoinnit ja yritystoiminta ovat siirtymässä näihin uusiin EU:n jäsenmaihin. Kiina-ilmiötä minä en pelkää, (Puhemies koputtaa) siellä on 15 000 työntekijää tällä hetkellä. Amerikkalaiset ovat vallanneet kaupungit siellä, joten suomalaisilla on liian vähän pääomaa mennä Kiinaan.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Yritin kuunnella mahdollisimman tarkasti ministeri Filatovin puheenvuoron, mitä hän lupaa irtisanotuille tai irtisanomisuhan alaisille työntekijöille. Ainut lupaus oli se, että työvoimatoimiston palvelut tuodaan Wärtsilän moottoritehtaalle sisälle. Minun mielestäni se oli kovasti vähän luvattu näille irtisanomisuhan alaisille työntekijöille. Pidän ehdottoman välttämättömänä, että työntekijöitten irtisanomisturvaa parannetaan elikkä irtisanomisraha — tai millä nimellä sitä sanotaankin — saatetaan voimaan. Wärtsilä jakaa kyllä 45 miljoonaa euroa osakkeenomistajille osinkoja, mutta 480 työntekijälle se jakaa potkut. Se merkitsee toimeentulon menetystä, toimeentulon, joka työntekijällä on ainut työvoima, mitä hän myy, ja se ammattitaito. Se ei vain käy kaupaksi, sitä ei haluta ostaa, mutta osakkeenomistajille riittää rahaa kyllä osinkoihin.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On se ihme, jotta Suomen pitää kilpailla sillä, jotta työntekijöiden irtisanomissuoja on heikompi kuin muissa maissa. Tätä en vaan ymmärrä. Miksei pyritä siihen, että ollaan samalla tasolla EU:ssa, niin kuin monissa muissa asioissakin vedotaan näihin. Mutta sitä niittää, mitä kylvää. Minusta yksi asia, joka tässä voitaisiin tarkastella uudelleen, on tämä valtionyhtiöpolitiikka. Menneinä vuosina on tehty niitä virheitä, jotta on annettu päätösvaltaa ulos. Silloin ei voida sanoa, mitä siellä yhtiössä tehdään. Meillä kuitenkin on luonnonvaroja olemassa. En ole sitä mieltä, mitä ed. Soininvaara totesi, että tehdään polkupyöräkorjaamoita. Niitä varmaan Kiinaan voidaan tehdä, mutta ei Suomeen. Mutta yksi semmoinen luonnonvara on vesi, ja minusta kannattaisi valtion katsoa, olisiko siinä valtionyhtiön paikka. Se ei nimittäin kilpaile Helsingin eikä muiden kanssa. Vettä riittää. Se on semmoinen luonnonvara, se on parempi kuin öljy, se on uusiutuva. Meille tulee sitten joskus vesisheikkejä, vai mitä nämä henkilöt mahtavat ollakaan.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Kun tässä on epäilty sitä, mitä hallitus aikoo tämän yt-lain suhteen tehdä, niin selkeästi näissä toimeksiannoissa, joita sekä komitealle että tälle Wallinin työryhmälle on annettu, on lähdetty siitä, että näihin muutostilanteisiin pitää etsiä turvallisempia ratkaisuja. Niitä turvallisempia ratkaisuja lähdetään hakemaan sitä kautta, että tulisi paremmat koulutusjärjestelyt, tulisi enemmän vuorovaikutusta ja tulisi lisää niitä mahdollisuuksia, joilla helpotetaan sen ihmisen uudelleen työllistymistä. Tämä on selkeästi se hallituksen tavoite, ja tässä en näe kyllä hallituksen sisällä kovin isoja eroja.

Mutta jos puhutaan ainoastaan ja yksinomaan irtisanomisrahan nostamisesta, niin sitä tämä hallituksen linjaus ei tarkoita, vaan se on asia, joka on varmasti esillä seuraavan tulopoliittisen neuvottelun yhteydessä, ja sitä pitää arvioida sen jälkeen, kun näemme, minkälainen tuo kokonaisuus kaiken kaikkiaan on. Toinen etappi, jonka pitää olla ensin käsittelyssä, on työsopimuslain arviointi. Se on kaksi ja puoli vuotta vanha laki, ja nyt on katsottava sen yhteinen analyysi työmarkkinajärjestöjen kanssa ja eduskunnan keskustelu ja sen jälkeen tehtävä päätöksiä, mitä tässä asiassa tehdään.

Mutta mielestäni ed. Kumpulan esimerkki kertoi hyvin siitä, että yt-laki voi myös toimia. Sen tavoitehan on vähentää irtisanottujen määrää neuvotteluprosessin avulla, jos se suinkin tuossa yrityksessä on mahdollista.

Muistuttaisin vielä, että Suomessa ei voi laillisesti irtisanoa, ellei tuotanto ole vähentynyt, ellei ole taloudellisia vaikeuksia tai ellei työ ole vähentynyt uudelleenjärjestelyjen vuoksi. Jos jokin näistä kolmesta ei täyty, silloin irtisanominen on laiton, ja silloin lankeaa aika suuret sanktiot.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Filatoville: Ajattelitte tässä eräänä päivänä sitten miehittää Kemijärven lupaamalla sieltä irtisanotuille 280 ammattilaiselle huikeat viisi työpaikkaa siirtämällä puhelinvastaajanne sinne sekä vielä huikea optio: tulevaisuudessa toiset viisi työpaikkaa. Puhuitte siellä Kemijärvelläkin kuitenkin pääasiassa työttömien koulutuksesta niin kuin täälläkin. Te ette ole sanallakaan tuossa pääpuheenvuorossannekaan puhunut yrittäjyydestä tai uusien yritysten luomisesta. Te olette lähinnä puhunut työttömien koulutuksesta. Mihin heitä esimerkiksi Kemijärvellä koulutetaan, kun ei ole työpaikkoja? Pitäisi luoda työpaikkoja eikä mitään koulutuspaikkoja.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt korkoelvytys ei ole mahdollista, koska korko on alhaalla. Valuuttakurssiin emme voi vaikuttaa. Olemme sisäisen devalvaation tiellä. Nyt pitäisi tehdä julkisia investointeja, ottaa ihminen huomioon, vakinaistaa pätkätöitä.

Maailmalla on satoja miljardeja keinottelurahaa joka päivä etsimässä spekulaatiokohdetta, ja tämän raa’an kapitalismin mellastaminen on synnyttänyt Enronit, Parmalatit ja kaikki nämä kauhistukset, jotka työntekijät maksavat. Miksei puhuta sen globalisaation hallinnasta, että tälle pistetään jotain pientä pörssiveroa tai jotain muuta?

Tämä menee aivan mahdottomuuksiin ja samalla se tulee silpomaan ... Kiina-ilmiössä tullaan näkemään, että kommunismi kukistuu. Sadat miljoonat köyhät tunkevat kaupunkien slummeihin. Samoin käy Intiassa. Tämä tulee olemaan se pitkä siivu, ja me puhumme jostain hikipajoista, joissa Kiinassa on kepulainen politiikka, että kun saa riisikupin tilalle kaksi, (Puhemies: Aika!) niin tuottavuuden nousu on sata prosenttia.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Taloustieteilijä Jeremy Ripkin vieraili Suomessa viitisen vuotta sitten, ja hän ennusti silloin, että amerikkalaisista työpaikoista kymmenen vuoden sisällä noin 70 prosenttia tulee joko loppumaan tai radikaalisti muuttumaan. Täällä suomalaiset virkamiehet naureskelivat koko ajatukselle ja ajattelivat, että meille ei tule tapahtumaan näin. Muistan sen hyvin tarkkaan, kun olin yhdessä seminaarissa vielä, missä tästä asiasta puhuttiin.

Jos tuolloin olisi otettu vakavasti hänen ehdotuksensa muun muassa maailmanlaajuisesta automaatioverosta tai koneiden ja laitteiden verosta, niin tänä päivänä tilanne voisi olla toinen. Kysynkin, miten hallitus aikoo kaikilla tasoilla, niin kansallisesti kuin EU- ja Wto-tasolla, vaikuttaa siihen, että tähän kaikissa teollisuusmaissa olevaan ongelmaan saataisiin ratkaisu.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua vaivaa juuri tämä ongelma, että me olemme aika ison ilmiön äärellä ja keskustelemme täällä ongelmiin reagoimisesta. On selvä tarve tämmöiselle laajemmalle globalisaatiokeskustelulle, ja on hyvä, että hallitus miettii näitä asioita, miettii, miten me täällä Suomessa näihin asioihin reagoimme, mutta toisaalta — mikä olennaisinta — miettii, miten tähän koko kehitykseen voidaan kansainvälisesti vaikuttaa.

Täällä on sanottu, että globalisaatio on merkinnyt kehitystä köyhille ihmisille tai köyhille maille, mutta sopii kysyä, kenelle on ja kenelle ei. Eli kun me elämme näillä hyvin avoimilla kansainvälisillä markkinoilla, joilla ei pelisääntöjä juuri tunneta, tämä kehitys jakautuu hyvinkin epätasaisesti. Ainoa sääntö tuntuu olevan näillä markkinoilla vain tällainen "heti mulle kaikki tänne" -tyylinen hyötyjen ulosmittaaminen tässä ja nyt osakkeenomistajille. Saa nähdä, kuinka kauan ihmiset tätä vierestä katselevat eri maissa. (Puhemies koputtaa) Me tarvitsemme niitä pelisääntöjä kansainvälisesti, ja huomenna on globaaliryhmän seminaari, jossa tätä asiaa voidaan käsitellä myös asiantuntijavoimin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä keskustelu on osoittanut vasemmistoliiton välikysymyksen tarpeellisuuden. Siinä on ollut selvä kärki. Se on ollut se, mitä tapahtui Turussa, ja vaikka täällä nyt ovat muun muassa ed. Soininvaara ja vihreät selittäneet, etteivät voi yhtyä tähän kysymykseen, niin kuitenkin tämä kysymys on laajentunut tähän globaaliin puoleen, joka on tietysti erittäin tärkeä, niin kuin moni — edustajat Rahkonen ja Siimes — on viitannut.

Suomessa on lähtenyt niin sanotun globalisaation yhteydessä, joka on rahan vapautta, nimenomaan lääketieteen tutkimuksesta Orionilta, Scheringiltä, tutkimuskapasiteettia. Kysymys kuuluu, miten Suomi jatkossa selviää, esimerkiksi lääketeollisuus, kun ei enää ole tutkijoita eikä uusien molekyylien valmistajia ja keksijöitä. Samoin rokotteiden tuotanto on hävinnyt. Infuusionesteiden tuotanto on lopetettu. Tähän globalisaatioon voidaan maailmanlaajuisesti todeta se, että ei koskaan tällä maapallolla ole ollut niin paljon köyhiä ihmisiä kuin on tänään eikä koskaan niin rikkaita ihmisiä kuin on tänään. Heitä on, puhemies, vain erittäin vähän.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on pätkätöiden luvattu maa. Meillä tehdään pätkätöitä tällä hetkellä kolmanneksi eniten Euroopan unionissa. Tämä on varsinkin 25—44-vuotiaiden akateemisesti koulutettujen naisten ongelma. Suomalaisnaiset tekevät tällä hetkellä pätkätöitä kaksi kertaa enemmän kuin miehet. Tutkimusten mukaan myös raskaudenaikainen syrjintä työpaikoilla on lisääntynyt, vaikka tasa-arvolaki sen kieltää. Myöskään uusi työsopimuslaki ei toimi, kuten sen pitäisi.

Hyvät ystävät, tosiasia on se, että naisten ikäsyrjintä työpaikoilla tänä päivänä alkaa jo 35-vuotiaana. Haluaisinkin kysyä hallitukselta ja arvon ministereiltä: Millä tavalla te tulette pureutumaan tähän kyseiseen ongelmaan?

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton edustajat Siimes ja Mustajärvi ovat viitanneet siihen, miten käytin Kiinaa ihannoivan puheenvuoron. Haluan selventää, että en missään nimessä käyttänyt Kiinaa ihannoivaa puheenvuoroa, mutta halusin kuvata sitä, millä tavalla tämä globalisaatio toimii, mitä merkitsi se, että Kiina valitsi 70-luvulla markkinasuuntautumisen, millä tavalla se on tunkeutunut täällä avoimessa maailmantaloudessa merkittävään rooliin ja tämä kehitys tulee etenemään.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä yksinkertaistaa sitä, mitä tämä tarkoittaa pienessä Suomessa. Kaikki lahjakkaat lumijokiset eivät jää Lumijoelle. Osa menee Ouluun, osa tulee Helsinkiin. Tänä päivänä ollaan tilanteessa, että kaikki lahjakkaat oululaiset ja helsinkiläiset eivät jää Ouluun taikka Helsinkiin, he menevät Eurooppaan, Aasiaan ja Yhdysvaltoihin. Tämä aivokierto on yksi keskeinen tekijä tätä globalisaatiota, ja siinä mielessä minusta meidän pitää olla rehellisiä ja hakea todella niitä ratkaisuja, joilla me voimme edesauttaa Suomen kehittymistä.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Ed. Karjula antoi ihan kohtuullisen kuvan globalisaatiosta ja sen mahdollisuuksista, mutta tässä verotuksesta pari sanaa.

Verotustahan voidaan käyttää talouspolitiikan välineenä ja kevennyksinä ennen kaikkea silloin, kun voidaan riittävän selkeästi osoittaa, että näillä toimilla osana, useimmiten osana, laajempaa kokonaisuutta saadaan lisää talouden kasvupotentiaalia, sitä kautta työllisyysvaikutuksia, myönteisiä, ja näin julkiseen talouteen lisää pelivaraa, jolla voidaan hyvinvointipalvelujen ja tulonsiirtojen rahoituspohja pitää tältäkin osin kunnossa.

Hallitus on edennyt nyt veronkevennyksissä viidessä portaassa, viidessä portaassa ohjelmansa mukaisesti. Kuudes on edessä keväällä, aivan lähiaikoina. Seitsemäs on sitten ensi vuoden budjettikäsittely. Siihen käsittelyyn liittyy myöskin näkymä siitä, mitä työmarkkinoilla tapahtuu. Mitään järisyttävää muutosta toimintaympäristössä ei ole tapahtunut, joka edellyttäisi muuttamaan hallitusohjelman tavoitteita ja linjauksia ja aikatauluakaan merkittävästi. Ainoa muutos on ollut se, että kasvuunlähtö on ollut hitaampaa kuin ennakoimme. Sen vuoksi otimme etupainotteisen liikkeellelähdön veronkevennyksissä ansiotuloverotuksen puolella, niin kuin muistatte.

Mikko Immonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Italiassa alle 20 hengen yrityksissä ei ole juuri työsopimuksia. Ne ovat semmoisia perhejuttuihin perustuvia. Kauppa- ja teollisuusjaosto kävi lokakuussa Italiassa.

Toinen viesti: suomalainen metalliyrittäjä, jolla oli tosin paljon suurempi kuin 20 hengen yritys, kertoi, että Suomen ay-liike on aimo askeleen edellä Italian ay-liikettä työnantajan näkökulmasta.

Haluaisin kysyä ministeriltä: Kun näitä rahoja nyt jaetaan te-keskuksiin, muun muassa Varsinais-Suomeen, millä tavalla ne kohdentuvat? Täällä on nyt luvattu rahaa ja kylmää kättä tapaamisista, mutta onko esimerkiksi työpaikkojen osalta, kun ammattitaitoisista työntekijöistä nyt on kysymys, niin onko työntekijöille jonkunlaista lohtua osoitettu muista työpaikoista? Esimerkiksi onko käyty keskusteluja Olkiluodon ydinvoimalan osalta, kuinka monen työntekijän olisi mahdollista siirtyä sinne? Eikö jotakin jo olisi pitänyt tehdä?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun todella halutaan auttaa työttömiä ja työttömyysuhan alla olevia ihmisiä, niin silloin pitää työllistämisen kynnystä alentaa eikä nostaa, kuten vasemmistoliitto on täällä esittänyt. Kysymys kuuluukin hallitukselle: Mitä hallitus aikoo tehdä? Alentaako työnantajamaksuja? Tuleeko erityistoimenpiteitä matalan tuottavuuden aloille? Nämä ovat ne toimenpiteet, mitä kaivataan.

Tämä vasemmistoliiton täällä esittämä asia on kyllä sellainen karhunpalvelus suomalaiselle työmiehelle, että sen maksajiksi joutuisivat kaikki ne ihmiset, jotka eivät pääsisi työllistymään, koska työllistämiskynnystä on korotettu. Sen lisäksi siitä joutuisivat maksamaan myöskin ne ihmiset, jotka ovat töissä niissä vaikeuksissa olevissa yrityksissä — valtaosa irtisanomisia tekevistä yrityksistä on vaikeuksissa olevia kuitenkin, vaikka täällä on toisenlaisiakin esimerkkejä esitetty. Ne ihmiset, jotka siellä ovat vielä töissä, joutuisivat vaikeuksiin, koska jos yritys saisi tämmöisen irtisanomissakon, se joutuisi kohta irtisanomaan loputkin. Eli tämä on todella väärä vastaus tähän sinänsä oikeaan kysymykseen.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole vastannut vielä mihinkään niihin kysymyksiin, joita välikysymyksessä on esitetty. Päinvastoin se on yrittänyt piiloutua täällä kolmikannan taakse sellaisessa tilanteessa, jossa pitäisi nopeasti toimia, ettei Wärtsilän kaltaisia tapauksia tule lisää. Tietääkö hallitus, että myöskin ammattiyhdistysliike vaatii nopeita toimia tällä hetkellä?

Mielestäni keskustan ryhmäpuheenvuoro oli kaikista ryhmäpuheenvuoroista yltiöpäisin. Kiinan ja Viron mallia kyllä tuotiin esille. Sen sijaan kotimaisesta työstä ja työntekijöistä ei paljon huolta kannettu. Eikö keskustan ryhmässä tiedetä, että tämän Kiina-ilmiön takana on usein puhdas ahneus eikä mikään globalisaatio? Näyttää siltä, että keskustan ryhmässä työreformi elää ja voi hyvin. Tällä menolla kyllä työntekijöille ei ole luvassa muuta kuin keppiä. Vihreät näyttävät olevan ihan samoilla linjoilla. (Puhemies: Aika!) Jos tämä politiikka pääsee vallalle, kyllä meidän perusteollisuutemmekin työpaikat pian siirtyvät sinne Kiinaan.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä kuitenkin nyt keskustellaan vakavasti työllisyydestä, on pakko todeta vähän tulevaisuusnäkökulmasta se, että uudet työpaikat tulevat syntymään tällaisiin pieniin ja keskisuuriin työpaikkoihin, jotka ovat hyvin erikoistuneita osaamiseltaan. Nyt tavallaan se asia, joka mielestäni on jäänyt aivan liian vähälle tässä keskustelussa, tosin meidän ryhmäpuheenvuorossamme viitattiin siihen: paljonko on lisätty määrärahoja tuotekehittelyyn, tutkimukseen jne. Me sijoitumme nyt siinä maailman mittakaavassa hyvin, mutta minulla on semmoinen arvio, että hallitus tekee isänmaallisen teon, jos se nyt vielä ikään kuin panostaa nimenomaan tällaiseen uuteen teollisuuteen merkittävästi enemmän vielä kuin tällä hetkellä on tehty. (Puhemies koputtaa) Sitä kautta myöskin avautuu, menestyvän toiminnan kautta, mahdollisuuksia palvelualojen työpaikkojen kehittämiseen.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Entisenä työnantajana oletin, että työntekijät ovat yrityksessä sitä varten, että he saavat aikaan sen tuotoksen, josta myöskin yrityksen toimintaedellytykset syntyvät. Ed. Satonen sai minut ihmettelemään, onkohan se sitten niin.

Olen saanut itse leipäni kunnon kapitalistilta Juuso Waldenilta 20 ensimmäistä elinvuottani. Silloin Jämsänkoskella ei oltu hirveästi huolissaan globalisaatioilmiöistä. Siellä paperimiehet uskoivat, että työtä riittää, ja niin sitä riittikin, mutta olennaista oli se, että silloin yritys vielä tunsi velvollisuuden pitää huolta työntekijöistään. Tämä on ollut käytäntö aika pitkälle, jopa Saksassa ja japanilaisissakin yrityksissä. Nyt se yrityskulttuuri on muuttunut. USA:ssa tämä amerikkalainen kapitalismi ei enää näy lähtevän siitä, ja kysymys on siitä, (Puhemies koputtaa) alistutaanko tähän, aikooko hallitus tehdä mitään, ja se minua huolestuttaa.

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä monikin kertoo olleensa työnantajan edustaja siten, että ei ole koskaan maksanut itse esimerkiksi yrittäjäeläkettä tai palkannut muita työntekijöitä yritykseensä. Vasta sellainen henkilö, joka on itse maksanut yrittäjäeläkettä, käynyt käytännössä läpi, mitä maksaa työntekijän palkkaus ja merkitsee sen yrityksen voitosta rahan hakeminen myös näihin palkkauskustannuksiin, tietää, mitä yrittäminen tänä päivänä on. Niitä kansanedustajia, jotka täällä siitä voivat puhua, ei kovinkaan monta ole, ja heidän näkökantansa näihin asioihin on aivan toisenlainen kuin niiden, jotka kertovat olevansa työnantajan edustajia, ilman että mitään omia rahoja tai omaa riskiä on pelissä mukana.

Ne yrittäjät, jotka tätä riskiä kantavat, kertovat tällä hetkellä meille kansanedustajille, että nämä näpertelytoimenpiteet, joita tässä uudistuvassa ympäristössä tehdään, eivät riitä. Tarvitaan nopeampia ratkaisuja, tarvitaan radikaalimpia ratkaisuja ja tarvitaan (Puhemies koputtaa) kannustavampia ratkaisuja niin verotuksen kuin yritysten kustannusten osalta.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on penätty hallituksen verolinjaa, ja sitä on syytä tietysti penätä, koska julkisuudessa on kuitenkin ollut aika vakavia ja asiallisia puheenvuoroja sen puolesta myöskin toisen päähallituspuolueen, sosialidemokraattien, edustajien taholta, että ei ole syytä jatkaa tällä linjalla, jota nyt on toteutettu, annettu kuitenkin euromääräisesti eniten suurituloisille kohdentuvia veronkevennyksiä, joista miljoona suomalaista on jäänyt kokonaan paitsi, ja luotettu siihen, että tulee työpaikkoja, ja silti jäädään jälkeen työllisyystavoitteesta.

Minusta näitä puheenvuoroja, esimerkiksi Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajan Jukka Pekkarisen, joka totesi, että olisi syytä ehkä veronkevennysten sijasta siirtyä investointien tielle, kannattaisi hallituksen todella pohtia. Vasemmistoliitto on ollut koko ajan sitä mieltä, että tämä on aika lailla riskipeliä. Vaarana on, että meillä on sen riskipelin jälkeen vain lisää työttömiä, alijäämäinen (Puhemies koputtaa) valtiontalous ja huonommat palvelut.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun Wärtsilän konsernijohtajaa haastateltiin televisiossa, niin hän kertoi, että palkkakulut olivat suunnilleen samanlaiset Italiassa ja Suomessa, kun moottoritehdasta sinne siirrettiin, mutta muut syyt aiheuttivat sen siirron. Se on varmaan tämä 20 kuukauden palkka, minkä korvauksen joutuu maksamaan työntekijöille Italiassa. Samoin ay-liike on epäillyt, että Italian valtio käytti kansallisia rahojaan, että moottoritehdas sinne siirtyi. Suomen pitäisi EU:n elimissä estää tällaiset, että valtiot käyttävät omia rahojaan.

Vihreät ja ed. Meriläinen totesivat, että palveluihin pitää satsata. Se on ihan oikein, mutta metsä- ja metalliteollisuudesta tulee valtaosa tämän maan vientituloista. Sieltä ne palvelut kustannetaan, ei voida ajatella, että ajetaan savupiipputeollisuutta alas. Jonkun pitää maksaa ne palvelut.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluaisin kiinnittää huomiota siihen, sanoisiko, vähän merkilliseenkin piirteeseen, että täällä on työministeri yksinään nyt tällä hetkellä tulilinjalla. Työministeri kumminkin, niin kuin tiedetään, enempi hoitaa ... (Ed. Ala-Nissilä: Äsken oli rivi ministereitä! — Ed. Gustafsson: Ihan kiitettävästi paikalla!) — Äsken oli. Kuunnelkaa, kuunnelkaa nyt, ed. Ala-Nissilä, loppuun asti. (Ed. Gustafsson: Me arvaamme!) — Ette arvaa! — Minusta on ihan oikein, että hän on täällä. Siinä ei ole yhtään mitään. Mielelläni soisin, että olisi useampikin. Mutta ongelmahan on siinä, missä luuraavat esimerkiksi kauppa- ja teollisuusministeriön esitykset työpaikoista. 20 000 teollista työpaikkaa on häipynyt. 50 000 on lähtemässä. Niitä vastauksiahan tässä odotetaan, sitä vastuun kantamista myös siltä politiikan lohkolta. Työministeri hoitaa oman lohkonsa, ja työministerin lohko on pikkuisen erilainen kuin uusien työpaikkojen synnyttäminen. Ehkä se olisi ed. Ala-Nissilänkin syytä mieltää.

Mutta kysymys oikeastaan, jonka haluaisin kyllä esittää lähinnä sosialidemokraattiselle eduskuntaryhmälle ja myös ministerille: Mikä teidän linjanne nyt tässäkin asiassa sitten kaiken kaikkiaan on, kun keskustan puheenvuorossa sanotaan, että keskustan eduskuntaryhmän mielestä hallituksen linja, että irtisanomiskynnystä ei tule korottaa, on oikea linja? Nyt te annatte ymmärtää (Puhemies koputtaa) joka puolelta, että se ei ole oikea (Puhemies: Aika!) linja. Mikä on se oikea linja?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siihen samaan asiaan, mistä puhui ed. Immonen: Ministeri Filatov toteaa puheenvuorossaan, että työllisyysmäärärahoja on lisätty. Se pitää paikkansa. Mutta sitten täällä on maininta, että "työttömyysmäärärahojen käytössä otetaan huomioon alueelliset työttömyyserot". Se ei valitettavasti pidä paikkaansa. Minä tiedän paljon vaikeitten alueitten työvoimatoimistoja, joissa on rahasta pulaa jo nyt alkuvuodesta esimerkiksi Lapissa ja muualla Itä- ja Pohjois-Suomessa. Mutta sen lisäksi, jos puhutaan pysyvistä työpaikoista, niin myös te-keskusten yritysosastoilla on rahat loppu. Eli edes järkeviä, nyt tehtäviä kehittämis- ja investointihankkeita ei voida yrityspuolella toteuttaa.

Reijo Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Veropolitiikkaan sen verran, että hallituksen harjoittama veropolitiikka on hyvin johdonmukaista ja perustuu hallitusohjelmaan. On reagoitu oikea-aikaisesti suhdannetilanteessa silloin, kun se sitä vaatii. (Ed. Huotari: Montako työpaikkaa se on tuonut?) Edelleen varmasti mennään sillä tavalla kuin hallituksen piirissä on pohdiskeltu ja mietitään. Jos tarvitaan jotain muita nopeita toimenpiteitä kuin on ajateltu, niin hallitukselta löytyy kykyä varmasti silloin reagoida.

Mutta ministeri Kalliomäki sanoi täällä aivan oikein: Nyt me olemme sellaisessa tilanteessa, että harkiten odotetaan, mitä vaikutusta näillä veroratkaisuilla, mitä me olemme tehneet ja mitä olemme tekemässä yritysverotuksen puolella, on muun muassa meidän talouskehityksemme ja työllisyytemme kannalta. Minusta tämä on ihan selvä juttu.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Tiedän, että edustajat, jotka ovat jo pitkään odottaneet omaa puheenvuoroansa, alkavat varmasti jo ajatella, että keskustelu on venynyt pitkään, joten yritän olla lyhytsanainen.

Mutta mielestäni — kun sanotaan, että hallituksella ei ole selkeää linjaa, miten se aikoo vastata siihen haasteeseen, jota tämä kansainvälisyys on tuonut — se löytyy näistä työryhmien toimeksiannoista. Se löytyy siitä, että meillä yt-komiteassa sanotaan, että pitää etsiä vuorovaikutteisempia malleja; pitää katsoa, mitä muutoksia siihen lakiin tarvitaan, jotta voidaan vastata niihin kansainvälisiin haasteisiin, joita meillä on; miten me voimme vaikuttaa sitä kautta työpaikkojen säilyttämiseen. Ne löytyvät näistä toimeksiannoista.

Suurin kritiikki on ilmeisesti tähän aikatauluun liittyvä. Mutta jos meillä on ollut yksi työryhmä, joka on etsinyt niitä ratkaisuja nopeammalla aikataululla, olisi kai aika järjetöntä ollut laittaa tämä yt-lakikomitea myös nopealle aikataululle tietäen, että se on paljon suurempi urakka. Nyt pitää vaan katsoa, mitä sen Wallinin työryhmän jälkeen pitää tehdä, aivan rauhassa sen jälkeen, kun se on esityksensä antanut.

Yksi selvitys, joka liittyy tähän samaan problematiikkaan, on se, mikä on työntekijän asema silloin, kun yritys siirtyy kansainvälisillä markkinoilla. Se on hallitusohjelmassa. Tämä työ lähtee käyntiin nyt, kun resursseja tästä yt-työryhmästä löytyy, koska työmarkkinajärjestöt eivät ole halunneet yhteistyössä lähteä sitä vielä käsittelemään, vaan ovat vedonneet siihen, että heiltä ei löydy riittävästi asiantuntijaosaamista, jotta näin montaa prosessia voidaan viedä samanaikaisesti.

Mutta Wallinin työryhmässä on kyse paitsi hallituksen tahdosta myös työmarkkinajärjestöjen tahdosta. Hallituksella on ollut tahtoa viedä näitä asioita eteenpäin. Mutta jos työmarkkinajärjestöt eivät ole siihen valmiita, niin hallitus kunnioittaa sitä, että silloin, kun on kyse kustannuksista, jotka lankeavat työntekijöille tai työnantajille, työmarkkinayhteistyön, nimenomaan kolmikantaisen, ei kaksikantaisen, työmarkkinayhteistyön merkitys on suuri. Mutta silloin, kun on kyse niistä toimista, joita hallitus voi tehdä yksin omilla rahoillansa, niin ne paukut laitetaan likoon omilla päätöksillä. Niin tullaan tekemään esimerkiksi tämän Wallinin työryhmän sisällä.

Mutta yksi kysymys liittyi siihen, mitä nyt sitten tehdään Wärtsilässä. Sitä hiukan halveksittiin, että sinne tulee työvoimatoimiston henkilökunta tarjoamaan palveluja. Siinähän on kyse nimenomaan tämän muutostilanteen helpottamisesta, siitä, että katsotaan nyt jo irtisanomisaikana, ennen kuin se irtisanominen realisoituu, mitä osaamista näillä työntekijöillä on, miten sitä pitää täydentää, jotta he voisivat työllistyä Varsinais-Suomessa niille aloille, jotka synnyttävät työpaikkoja. Tiedän, että tämä ei lohduta niitä irtisanottuja ihmisiä, mutta kokonaisuuden kannalta esimerkiksi metallipuolen työllisyys näyttää kohtuulliselta. Juuri niinä samoina päivinä, kun meille kaikille tuli tuo ikävä uutinen Wärtsilän tilanteesta, oli kutsuttu te-keskukseen työnantajia metallipuolelta liittyen nimenomaan esimerkiksi ydinvoimarakentamiseen ja siihen, minkälaisia työpaikkoja sillä puolella mahdollisesti tulee, miten ne säteilevät Varsinais-Suomen puolelle tai miten ihmiset voivat työllistyä niihin, kun kyse on useimmiten alihankinnoista (Ed. Huotari: Säteilevät!) — säteilyä ei toivottavasti tule — ja minkälaista osaamista siellä tarvitaan. Työnantajien kanssa yhteistyössä katsottiin, mitä tarpeita siellä on, minkälaisia rekrytointeja on tulossa, ja niihin pyritään vastaamaan sillä koulutuslisärahalla, mitä sinne on tarjottu.

Kemijärvellä on käyty sitä samaa analyysiä, ja siellä ilmeisesti matkailu- ja puuteollisuus on se, minne tällä hetkellä syntyy työpaikkoja. Tähän asti kysyntä työstä Kemijärvellä on kasvanut, mutta tämän vuoden aikana se varmasti menee alaspäin, koska Salcompin vaikutus on niin suuri, ja se, että sinne tulee pienistä puroista työpaikkoja, mielestäni ei ole väheksyttävä asia. Ei kukaan kuvittele, että ne viisi, kymmenen — tai jatkossa ehkä enemmän — puhelinvälityspaikkaa korvaavat Salcompin paikkoja, mutta ei kai kukaan kuvittele, että hallituksella on ratkaisu, jolla ne kaikki työpaikat kerralla pystytään järjestämään! Näitä pieniä ratkaisuja on käytettävä.

Sitten lisärahan tarpeesta tai siitä, miten se kohdentuu: Lappiinkin tulee lisää rahaa viimevuotiseen nähden, ei niin paljon kuin joillekin muille alueille sen vuoksi, että Lappi saa jo nyt suhteessa enemmän kuin moni muu alue. Siellä on te-keskuksen tehtävä katsoa, että se työvoimatoimistoittain jakautuu oikein siten, että esimerkiksi Kemijärvellä on riittävät resurssit, koska siellä työpaikkoja menetetään. Mutta toisaalla Lapissa työpaikkoja on saavutettu ja siellä työttömyys laskee yhä toisin kuin esimerkiksi Uudellamaalla, missä työttömyys on kääntynyt jo nousuun. Lapissa työvoimapoliittisia rahoja on pitkäaikaistyötöntä kohden lähes viisi kertaa enemmän verrattuna siihen, mitä Uudellamaalla. Minä en pitäisi kovin huonona tätä jakoa siinä suhteessa, mitä Lapissa on, mutta ne ratkaisut, joita hallitus on tehnyt työvoimapolitiikan kehittämiseksi, helpottavat tilannetta, niin että rakennetyöttömyyttä pystytään purkamaan myös isoissa kaupungeissa.

Ongelma on ollut se, että työhallinnon välineet eivät ole olleet parhaita mahdollisia näissä suurissa kaupungeissa, koska siellä syrjäytymiskehitys on osittain edennyt niin pitkälle, että tarvitaan enemmän sosiaalipolitiikkaa, tarvitaan enemmän Kelan kuntoutusta ja tämän tyyppisiä tehtäviä. Siihenkin suuntaan on edetty.

On totta, että Uudellamaalla on jäänyt käyttämättä rahaa, mutta lähtökohtana pitää hallituksella olla sen, että rahaa jaetaan työttömyyden määrän mukaan ja sen mukaan, minkä verran sille on tavallaan näistä työllisyyskriteereistä lähtien kysyntää ja tarvetta. (Ed. Huotari: Ei ole osattu käyttää!) Sen jälkeen me olemme paljon riippuvaisia siitä, miten kaupungit lähtevät mukaan, miten kunnat lähtevät mukaan, miten yritykset lähtevät mukaan, ja tätä mukaanlähtemistä yritetään parantaa näillä erilaisilla kehittämistöillä.

Mutta pyydän anteeksi sitä, että puhuin nytkin liian pitkään.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä välikysymyskeskustelu on siinä mielessä hyvä asia ja tärkeäkin asia, että keskustellaan todella ihmisten irtisanomisista, lomautuksista, jotka ovat suuri ongelma yleisesti ottaen ja näitten ihmisten kannalta. Kun on sanottu, että keskusta ei kantaisi vastuuta ja murheita tästä tilanteesta, se ei tietenkään pidä paikkaansa. Kuitenkin on niin, että näin vähän asiasta ohitse puhumalla ja esittämällä asioita kovin yksipuolisesti ei kuitenkaan auteta yksittäistä irtisanottua ihmistä eikä työllisyyttä yleensäkään. Pääministeri Vanhanen totesi, ettei myöskään yrityksiä suoraan syyllistämällä yksioikoisesti päästä eteenpäin, esimerkiksi tässä Wärtsilänkään tapauksessa, hän mielestäni hyvin tämän tilanteen selvitti.

Kuitenkin nyt muutama sana Wärtsilän moottoritehtaan tilanteesta. Wärtsilän päätös sulkea moottoritehtaansa Turussa ja siten siirtää tuotanto Italiaan, Triesteen, oli, totta kai, kova isku henkilöstölle. Perusteluna tälle toimenpiteelle Wärtsilän johto kertoi Italian tehtaan koon, joustavuuden sekä moottorituotantokapasiteetin karsimisen tarpeen. Turun tehdas on moderni ja tehokas, mutta sitä on pidetty kooltaan pienenä ja valitettavasti tehtaan laajentaminen ei onnistunut 90-luvulla. Kauppalehtihän katsoi, että Wärtsilän tehdas lakkautettiin sen vuoksi, että italialaisten telakoiden tilauskanta on parempi kuin suomalaisten ja moottorituotanto haluttiin siirtää lähemmäksi risteilijävalmistusta.

Wärtsilän konserninjohtaja Ole Johanssoniltahan kysyttiin muutama viikko sitten Suomen Kuvalehden haastattelussa, mitä kansallinen globalisaatiostrategia voisi hänen mielestään olla. Johansson vastasi, että suomalaisen työn hinnan tulee olla kilpailukykyistä ja hänen mielestään siihen vaikuttavat työehdot ja verotus erityisesti. Samaan hengenvetoon Johansson kuitenkin totesi, että näillä tekijöillä ei ollut vaikutusta heidän päätökseensä yhtiön rakennejärjestelyissä. Turun metallityöväen ammattiosasto taas on katsonut, kuten täällä välikysymyksen tekijätkin, että Turun tehtaan lakkaamisen keskeinen perustelu olisi tämän toimenpiteen edullisuus. Tämä ei varmaan ole koko totuus tässä asiassa.

Turun seudulle ja metalliteollisuudelle Wärtsilän tehtaan sulkeminen oli tietysti takaisku, kun samaan aikaan telakkateollisuus on vaikeuksissa tilauksien vähäisyyden vuoksi. Nyt tämä irtisanominen merkitsee 480 hengen irtisanomista, mutta jos lasketaan alihankinta, niin voidaan puhua noin tuhannesta työpaikasta. On niin, että perinteisen metalliteollisuuden työpaikoista on kysyntää Turun seudulla, mutta monien muiden työtehtävien osalta tilanne on vaikeampi. On tehtävä valtion toimesta näitä räätälöityjä työvoimahallinnon ratkaisuja, jatkokoulutusta ja työllistymismahdollisuuksia ja myöskin mahdollisuuksien mukaan edistettävä teollisia investointeja.

Tässä viitattiin ydinvoimarakentamisen alkamiseen, joka on todella mittava investointi Rauman seudulle, ja se heijastuu ilman muuta myöskin Varsinais-Suomeen. Projektit tältä osin ovat lähteneet liikkeelle ja niitä on tärkeää viedä eteenpäin. Tämän välikysymyksen yhteydessä on sinällään tärkeää keskustella irtisanomisista yleensä, mutta myöskin teollisten työpaikkojen säilyttämisestä ja kehittämisestä Suomessa. Samoin tietysti talouspolitiikka on ajankohtainen. Kiina-ilmiön takia meidän on itse tehtävä myöskin oman osaamisemme ja innovaation eteen todella paljon.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä veroratkaisuista. Minusta hallituksen linja on ollut tähän saakka hyvä. Nyt myöskin seuraavaksi on tulossa yritysverotus, joka parantaa yritysten kilpailukykyä. Tarvitaan varmasti tällainen laaja toimenpidekokonaisuus, jossa verotus on osa, jolla pyritään työllisyyttä edistämään. Tuloverojen jatkoalennuksista on järkevää tehdä päätöksiä ja tarkastella niitä todella kehysriihessä ja budjettiriihen yhteydessä siten, että ne viimeistään tulevat voimaan vuoden 2005 alusta, mahdollisesti aikaisemmin. Laajemminkin on harkittava sitä, että vuoden 2004 ensimmäisen neljänneksen aikana hallitus valmistelee todella elvyttäviä ja rakenteita uudistavia talouspolitiikan toimenpidekokonaisuuksia. Siinä on todella tämä matalan tuottavuuden työnantajamaksualennus hyvin tärkeä ja on myöskin työmarkkinatuen uudistaminen kannustavaan suuntaan niin kuin hallitusohjelmassa on esitetty. Siis verouudistus ei yksin riitä, vaan tarvitaan, arvoisa puhemies, myös näitä rakenteellisia, kannustavia uudistuselementtejä, lisäyrittäjyyttä, että voidaan työllistämisen haasteeseen vastata.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Mitään viisasten kiveä, jolla työvoimaintensiivinen teollisuus pitkän päälle pidetään Suomessa, ei ole. Kysymys ei ole siitä, kannattaako tuotanto vai ei, vaan siitä, että se jossakin muualla kannattaa vieläkin paremmin. Puheet siitä, että Suomesta siirrettäisiin työtä ulos pelkästään sillä perusteella, että irtisanomiskustannukset ovat täällä alhaisemmat kuin Euroopassa, on syytä ottaa vakavasti. Suomalaisten palkansaajien irtisanomiset ja joukkoirtisanomiset eivät saisi olla halvempia ja helpompia kuin muissa maissa.

Kuten tuossa vastauspuheenvuorossani jo totesin, mielestäni enemmän nyt pitäisi puhua siitä, miten me saamme uusia työpaikkoja Suomeen, ja me saamme niitä mielestäni näihin pienehköihin, erikoistuneisiin yrityksiin, joissa vielä perinteisesti on oikea ihminen omistajanakin. Näiden toimintamahdollisuuksien ja edellytysten tukeminen on tärkeää. Siis mieluummin kehitysdynamiikkaa sinne.

Se, mikä eniten ihmisiä loukkaa, on keinotteluluontoisiksi koetut irtisanomiset. Töiden loppumisen todellisista suhdannesyistä ihmiset ymmärtävät ja hyväksyvät, mutta eivät irtisanomisia esimerkiksi sillä perusteella, että yrityksen omistukseensa hankkinut pääomasijoitusyhtiö pistää yritystä myyntikuntoon kylmän laskelmoidusti ilman minkäänlaista vastuuta muita kuin omistajiaan kohtaan. Nykyajan kapitalisti on kasvoton ja kylmä.

Oleellista mielestäni näihin irtisanomisiin liittyvissä asioissa on, että henkilöstö saa kaiken tarvitsemansa ja pyytämänsä todellisen tiedon väen vähentämisen perusteista. Henkilöstön tulee saada varmuus siitä, että kaikki mahdollinen irtisanomisten välttämiseksi on tehty. Jo ennen työsuhteen päättymistä tulisi voida selvittää uudelleensijoittuminen esimerkiksi saman omistajan määräysvaltaan kuuluviin yrityksiin, koulutusmahdollisuudet, ammattitaidon ja työmarkkina-aseman kohentamiseen liittyvät toimet, uuden työpaikan haku ja yhteistyö työvoimaviranomaisten kanssa, työnantajan organisoimat muut tukitoimet ja paikallisesti sovittavat irtisanomisrahat, eli paljon pieniä tekoja. Olennaista koko yhteistoimintalakia ajatellen ja sen kehittämistä ajatellen on se, että yrityksen henkilöstön tulee olla jatkuvasti riittävän hyvin informoitu yrityksen tilanteesta ja omata mahdollisuus tuoda esiin omia näkemyksiään siinä vaiheessa, kun tulevaisuuteen ja henkilöstön asemaan merkittävästi vaikuttavia päätöksiä yrityksessä valmistellaan. On syytä todeta, että tällaisiakin yrityksiä onneksi Suomesta paljon löytyy.

Arvoisa puhemies! Yhteistoimintalain edellyttämät henkilöstö- ja koulutussuunnitelmat puuttuvat monista yrityksistä eikä laki sinällään takaa tehtyjenkään suunnitelmien laatua. Merkittäviin muutoksiin tai kriiseihin varautumisessa ei yhteistoimintalaki nykyisellään anna riittäviä eväitä. Mielestäni irtisanotuille on voitava kohdentaa uudelleensijoittumista nopeuttavaa erityistukea koulutuksen järjestämiseksi työsuhteen päätyttyä. Kun myös taloudellisesti kannattavat yritykset ovat ryhtyneet vain omistajien etuja ajatellen työvoiman vähentämiseen, on ne saatava mielestäni vastuuseen työvoiman vähentämisestä aiheutuvista uudelleensijoitustoimista. Yhteiskunnalle ei näitä kustannuksia pidä yksin sälyttää.

Tavoitteena minusta pitäisi olla se, että irtisanottu tai lomautettu työntekijä pystytään sijoittamaan uudelleen työelämään yhden kuukauden, viimeistään kuuden kuukauden aikana. Tämän tavoitteen toteuttamiseksi pitäisi laatia myös kiihokkeita, jotka kannustavat yrityksiä yrittämään parastaan työntekijöitten uudelleensijoittamiseksi. Työnantaja, jonka palveluksesta irtisanotut työllistyvät tavoiteajassa, voisi saada alennusta esimerkiksi työttömyysvakuutusmaksussaan tai yritysverotuksessaan. Vastaavasti voidaan antaa keppiä niille yrityksille, jotka eivät ole ponnistelleet irtisanottujen uudelleensijoittumiseksi. Verotusta tai työttömyysturvamaksuja voitaisiin tällöin nostaa. Tällaisen toimintamallin perusidea on siis saada yritykset kantamaan paremmin yhteiskunnallista vastuutaan ja pitämään huolta työntekijöistään, vaikka joutuisivatkin heitä irtisanomaan.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisten työnantajien irtisanomisilla keinottelun on nyt loputtava. Viimeinen pisara työllään elävien maljaan tipahti viimeistään silloin, kun Wärtsilä ilmoitti lopettavansa Turun dieseltehtaan. Mitä hallitus on tehnyt tuhansien ja taas tuhansien irtisanomisten edessä? Vastaan kysymykseen itse: hallitus on hissutellut ja käynyt viivytystaistelua. Se on kehottanut odottamaan ja selitellyt, että kyllä tämä tästä, kunhan maltatte odottaa, kyllä tässä tehdään hommia koko ajan hartiavoimin. Kuten kaikki tietävät, maltti ei ole auttanut, mutta viimeistään on tullut toiminnan aika.

Hallituksen asemasotataktiikkaan näyttää sortuvan myös osa oppositiota. Joillakin suunnilla pelätään muun muassa sitä, että suomalaisen työntekijän irtisanomissuojan parantamisella voisi olla tuhoisat vaikutukset työllisyyteen. Miksi näin tapahtuisi vain meillä Suomessa? Miksi näin ei ole käynyt muualla, esimerkiksi Italiassa? Miten tuhoisat vaikutukset nykyisellä irtisanomissuojalla tai pitäisikö sanoa -suojattomuudella on ollut työllisyyteen?

Viime vuonna katosi yksin teollisuudesta 21 000 työpaikkaa ja sen lisäksi maatalous menetti 7 000 työpaikkaa. On säälittävää, että täällä eduskunnassakin muutamat tahot ajavat sivuraiteella eivätkä ymmärrä asioiden vakavuutta. Ei se ole vain ay:n körmysiivelle vaan myös pitsipöksyille kumartamista, kun pitää työtä tekevien ihmisten puolta ja yrittää saada heidän työ- ja irtisanomisehtojaan eurooppalaiselle tasolle. Tällaisia lausuntoja suustaan päästävien olisi edelleen hyvä olla katsomassa ja kokemassa se ihmisten hätä ja katkeruus, joka näiden lopputilien taakse kätkeytyy.

Huomionarvoista on, että suurten yritysten alihankkijoina on mammuttimäärä pieniä yrityksiä, esimerkiksi telakkateollisuuden puolelta Masan alihankkijoina lähes tuhat pientä yritystä, joiden työntekijät ovat vielä huonommassa asemassa suurten hävitessä syystä, että valitettavasti pienien yritysten työntekijöistä suuri osa on töissä kaveruusperiaatteella, missä ammattiyhdistysliikkeen turva on hämärän rajamailla.

Turun dieseltehtaan tapauksessa katkeruutta lisää vielä entisestään se, että työntekijät ovat huippuosaajia ja tehdas on tehnyt todella erinomaista tulosta. Henkilöstö on joustanut ja yritys saanut tukea toimintansa kehittämiseen jopa valtiolta. Mutta sekään ei ole Wärtsilälle riittänyt. Olin viime keskiviikkona Turun kauppatorilla tutkailemassa ihmisten tuntoja, kun he kokoontuivat osoittamaan mieltään tällaista järjettömyyttä vastaan. Tunnelma oli käsin kosketeltava, eikä siellä suinkaan ollut pelkkiä rautakouria, vaan kaikki henkilöstöryhmät olivat siellä edustettuina. Ihmisten huoli tulevaisuudestaan oli totaalista.

Kansan keskuudessa tuo huoli jaetaan. Siitä kertoo työntekijöiden tukemiseksi järjestettävä Pro Moottoriksi nimetty nimienkeräys. Tänä päivänä adressin lienee allekirjoittanut jo ainakin 15 000 kansalaista. Moni nuori perhe saa tuta isäntien ahneuden. He saavat pian kokea, mitä työttömyys merkitsee, kun rahat leivän ostamiseen tai lasten harrastuksiin eivät riitä, saati että asuntolaina saataisiin maksettua, ja maksamattomien laskujen pino kasvaa. Kun vielä monella perheellä on se tilanne, että molemmat vanhemmista ovat töissä samassa tehtaassa, ovat silloin vitsit vähissä.

Nyt kysynkin, kenellä tässä salissa istuvalla riittäisi kanttia mennä sanomaan näille irtisanotuille, ettei me nyt tässä voida tehdä asialle mitään, pitäkää vain lopputililappu hyvänänne ja tallentakaa se vaikka päiväkirjanne väliin. Eikä tässä Wärtsilän tapauksessakaan työttömyys rajoitu pelkästään tehtaalta lopetettaviin työpaikkoihin, vaan kyse on sen lisäksi sadoista alihankintaa tekevien p&k-yritysten palveluksessa olevista ihmisistä.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto perää tekemässään välikysymyksessä hallitukselta välittömiä toimia Wärtsilän Turun moottoritehtaan ja muiden yritysten henkilöstön aseman turvaamiseksi ja suomalaisten palkansaajien työsuhdeturvan parantamiseksi EU-jäsenmaiden tasolle.

Kannatan lämpimästi ed. Mustajärven ehdotusta päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi. Jään mielenkiinnolla odottamaan hallituksen vastausta.

Irina Krohn /vihr:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi haluan kannattaa ed. Soininvaaran tekemää lausumaehdotusta päiväjärjestykseen siirtymisestä. Sitten omaan puheenvuorooni.

Tunnelma täällä keskustelussa suhteessa vihreisiin on ollut kuin vanhassa sananlaskussa, että älkää tappako viestintuojaa. On hyvin paradoksaalista, että moneen kertaan vasemmistoliiton suusta on tullut esille, että 21 000 teollisuuden työpaikkaa on vähentynyt, ja samaan aikaan erittäin voimakkaasti kritisoidaan vihreitä, jotka määrätietoisesti ovat tuoneet viestiä esille siitä, että Kiina-ilmiön ja muiden seurauksena rakennemuutos tarkoittaa juuri tätä. Vasemmistoliiton hyökkäys muistuttaa Vatikaanikirkon hyökkäystä aikanaan, kun Galileo Galilei sanoi, että aurinko on se, jonka ympäri me pyörimme, eikä niin, että maa on keskus, minkä ympärillä muu pyörii. Tämä tutkija, tämä viestintuoja, havainnoija, todellisuuden katsoja, oli vaarassa menettää henkensä.

Minä olen ajatellut aina, että tämän jälkeen eurooppalainen henki ja eurooppalainen ratio on tarkoittanut sitä, että asiat sanotaan ääneen, miten ne ovat, ja että se ei tarkoita kannanottoa asian puolesta tai vastaan. Siinä mielessä toivoisin, että nämä ala-arvoiset syytökset tästä, että vihreät eivät arvostaisi teollisuustyöpaikkoja, pantaisiin omaan arvoonsa ja kuunneltaisiin, mitä vasemmisto itse puheessaan moneen kertaan on sanonut.

Mutta varsinainen huomio liittyy globalisaatiokeskusteluun ja siihen, mistä ilmiössä on kyse. Nyt olemme ymmärtäneet maapallon yhteisen kohtalon suhteessa ilmastomuutokseen ja sen, kuinka sen torjunta on meidän kaikkien etu. Kiina-ilmiön ja koko tämän köyhien ihmisten epätoivon taustalla saada elanto on aivan hillitön väestöräjähdys, eli meidän maapallollemme koko ajan tulee yhä enemmän ihmisiä, joilla on epätoivoinen, aivan oikeutettu halu pysyä hengissä.

Silloin, jos me haluamme turvata Turun Wärtsilän tehtaan teollisuustyöpaikat tai ylipäätänsä oikeudenmukaisen ja eettisesti kestävän ihmisarvoisen elämän maapallolla, juuri meidän pohjoismaisten valtioiden, joissa on järjestäytynyt yhteiskunta näin pitkällä, pitäisi osana globalisaatiohaastetta määrätietoisesti ponnistella sen suhteen, että työntekijöitä ei synny maailmaan vain sen tähden, että perheet eivät saa ehkäisyvälineitä tai naiset eivät itse saa päättää kehostaan.

Tragediahan on se, että presidentti Bushin tai Vatikaanikirkon ajama politiikka johtaa siihen, että useimmat ihmiset, jotka maapallolle tällä hetkellä syntyvät, syntyvät siitä syystä, että ihmiset ovat seksuaalisia olentoja, eivät siitä syystä, että joku olisi halunnut tästä lapsesta kantaa huolta. Tämä on myös osa globalisaatioilmiötä. Kun katsotaan todella, minkälaisessa murroksessa maapallo on, niin väestöräjähdys luo koko ajan jatkuvia paineita sille, että yhä heikommissa työolosuhteissa ihmiset ovat valmiit hankkimaan elantonsa.

Muuten olen sitä mieltä, että mielestäni vasemmistoliiton malli, ja ikävä kyllä myös hallituksen tarjoama malli, on näihin muutoksiin sukupolvinäkökulmasta usein aika epätasa-arvoinen. Tuntuu siltä, että ikääntymisen ja muutoksen aiheuttamat seuraukset haluttaisiin jättää yksin nykyisen nuoren sukupolven kannettavaksi. Tämä vasemmistoliiton ihannoima Italian-malli, niin kuin ministeri Tarja Filatovinkin puheenvuorossa tuli ilmi ... (Ed. Kuoppa: Mitäs mallia te ihannoitte?) — No, me ei ainakaan Italian Berlusconia ihannoida. (Ed. Kuoppa: Ei mekään sitä ihailla!) — Niin, no tässähän tämä. — Sehän tarkoittaa sitä, että juuri vanhempien ihmisten erittäin hyvä työsuhdeturva tarkoittaa nuorempien ihmisten virkakieltoa tai työnsaantikieltoa. Sen takia toivoisin, kun katsotaan Suomea muuttuvassa maailmassa, että uskallettaisiin katsoa, mitkä seikat luovat tätä painetta näille muutoksille. Mielestäni tämä hillitön väestöräjähdys on yksi ihan yhtä tärkeä voima tämän Kiina-ilmiön takana kuin vain se, että markkinat aukeavat globaalisesti.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Itse asiassa tarkoitukseni oli vastata ed. Immosen puheenvuoroon, kun hän kysyi, mitä vikaa on Italiassa tai sen järjestelmässä. Ehkä se näkyy raadollisimmillaan siinä, että Italian työllisyysaste on 55,5 prosenttiyksikköä. Osaatte kuvitella, millainen haaste se on tulevaisuudessa ikääntyvässä Euroopassa, millä sitä nostetaan. Suomessa olemme kuitenkin huomattavasti korkeammalla tasolla. Kun katsoo vuoden 2002 tilastoja, niin silloin se oli 68,1 prosenttiyksikköä. Myös näitä vertailuja pitäisi tehdä silloin, kun me katsomme tätä kokonaisuutta.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Nokian pääjohtajan Jorma Ollilan taannoinen varoitus Suomen ajautumisesta pysähdyksen tilaan on syytä ottaa vakavasti. Maallamme ei ole varaa unohtaa yrittämisen merkitystä toimivan talouden perustana.

Länsimaissa taloudellinen kasvu ei enää luo uusia työpaikkoja samassa suhteessa kuin aiemmin. Kehittyvän teknologian seurauksena tuotanto tehostuu ja työntekijää kohti vaaditaan yhä enemmän tulosta. Työpaikkojen määrä on jopa vähenemään päin, kun yritykset siirtävät toimintojaan halpatuotantomaihin. Työpaikkojen siirtyminen näihin maihin lisää työttömyyttä rikkaissa länsimaissa. Sosiaaliturvan ja julkisten palvelujen taso on uhattuna kapenevan veropohjan vähentäessä yhteistä jaettavaa. Väestön ikääntymisestä seuraava hoivatarpeen lisääntyminen sekä työikäisten määrän väheneminen kiihdyttävät julkisen talouden kriisiytymistä.

Näiden näkymien edessä ei tule lannistua, vaan Suomea on kehitettävä tietoisesti kilpailukykyiseksi toimintaympäristöksi yrityksille. Erityisen tärkeää on panostaa tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Vaikka verokilpailussa ja palkkojen alhaisuudessa emme pärjäisi halpatuotantomaille, niin osaavan ja koulutetun työvoiman maana voimme voittaa kilpailun yritysten harkitessa sijoittumistaan.

Vanhasen hallitus on asettanut aivan oikein koulutuksen ja osaamisen strategian keskeiseksi keinoksi selviytyä maailmantalouden murroksen aiheuttamista haasteista. Tämä edellyttää kuitenkin hallituksen aikeita merkittävämpää panostusta esimerkiksi perusopetukseen, joka on koko koulutusjärjestelmän kivijalka. Perusopetuksen ryhmäkoot ovat viime vuosina kasvaneet ja erityisopetusta sekä opetuksen tukipalveluja on leikattu. Syrjäytyminen koulutuksesta ja työelämästä alkaa jo varhain, ja sen estäminen on aina kannattava investointi tulevaisuuteen.

Yrittäjien toimintaedellytyksiä tulee parantaa. Yrittäjien sosiaaliturva on selkeästi heikompi kuin palkansaajien, mikä lisää yrittäjyyteen liittyvää taloudellista riskiä. Työnantajamaksujen keventämisellä tai porrastamisella voitaisiin lisätä yritysten mahdollisuuksia työllistämiseen. Useimmat uudet lähivuosien työpaikat syntyvät pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Nehän työllistävät yli 60 prosenttia yrityksissä työskentelevistä ihmisistä.

Suuri joukko, lähes 80 000 yrittäjää on sukupolvenvaihdoksen edessä. Onko viisasta antaa näiden yritysten ja niissä olevien kymmenientuhansien työpaikkojen sammua, kun toisaalta yhteiskunnan varoja panostetaan uusien yritysten perustamiseen? Sukupolvenvaihdosten toteutumisen esteet tulisi pikaisesti poistaa yritysvarallisuuden verotusarvoja alentamalla ja selvittämällä uudelleen suosiolahjamenettelyn käyttöönottomahdollisuus.

Nykyinen yritysverojärjestelmä ei kannusta sijoittamaan rahoja omaan yritykseen, vaan pörssiosakkeisiin ja kiinteistöihin, koska niissä on odotettavissa parempi tuotto. Tilastojen mukaan noin puolet uusista yrityksistä lopettaa parissa vuodessa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa konkurssin tehneille on suotu paremmat edellytykset perustaa uusi yritys. Ajattelen, että Suomessakin olisi syytä selvittää, miten mahdollistetaan rehelliselle yrittäjälle ammattitaitonsa hyödyntäminen uudelleen yrittäjänä puhtaalta pöydältä.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä jakaa vasemmistoliiton välikysymyksessä esitetyn huolen irtisanomisista ja työllisyystilanteen kehityksestä, mutta vaatimus yksipuolisesta irtisanomissuojan tiukentamisesta saattaisi olla tässä vaiheessa väärä viesti yrityksille ja pahimmissa tapauksissa lisätä niiden ulosliputtamista ja irtisanomisia nopealla aikataululla.

Kannatan ed. Sari Essayahin ehdotusta päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodosta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Räsäselle toteaisin, että itse pidän irtisanomissuojaa ja työsuhdeturvaa hieman eri asiana.

Vanha suomalainen kansanviisaus toteaa: "Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä". Sama viisaus sopii myös suurpääomaan. Se on hyvä renki, mutta isännän aseman saadessaan kova ja armoton. Suomalainen elinkeinoelämä on nyt saanut kouriintuntuvasti kokea tämän vanhan totuuden paikkansapitävyyden. Globaali ja vapaa markkinatalous on osoittanut välinpitämättömyytensä pienen Suomen työväestön kohtalosta ja tulevaisuudesta. Suurpääoma hakeutuu aina sinne, missä se pystyy ulosmittaamaan parhaimman tuoton itselleen ja siirtyy viipymättä seuraavaan paikkaan, jos tuotot alkavat osoittaa vähentymistä esimerkiksi palkkatason nousun johdosta.

Suomesta on lyhyellä aikavälillä siirtynyt tuhansia työpaikkoja tuotantokustannuksiltaan halvempiin maihin. Tätä suuntausta on varsin yleisesti kutsuttu Kiina-ilmiöksi, sillä merkittävä osa maastamme siirtyneestä tuotannosta on valinnut osoitteekseen juuri Kiinan tai sen lähiympäristössä olevan maan alhaisen palkkatason johdosta mitä ilmeisimmin.

Poikkeuksiakin on, kuten kannattavan Wärtsilän moottoritehtaan muutto Italiaan, toiseen EU-maahan. Tehtaan kannattavuuteen on varmasti pitkälti vaikuttanut valtion, kaupungin ja muiden julkisten rahoittajatahojen apu, jolla on haluttu turvata työpaikat, kuten termi kuuluu. Lisäksi näin on saatu turvattua osakkeenomistajille heidän osinkonsa. Kun nyt on sitten väitetty konsernin tuotantokapasiteetin tulleen kysynnän vähennyttyä ylisuureksi, niin sitten heti halutaan lopettaa Suomen-tehdas, koska on ainakin väitetty, että irtisanominen ja muut toimet esimerkiksi kokonaisvaltaisesti ovat halvempia Italiassa kuin täällä Suomessa. Vastausta vaille jäävä kysymys tähän mennessä on mielestäni se, mikä merkitys on kyseisen maan tapana olevilla konsulttirahoilla.

Työntekijöiden irtisanominen on Suomessa aivan liian halpaa verrattuna moniin kilpailijamaihimme määrätyiltä osin. Tässä pitää pyrkiä katsomaan kokonaisvaltaisuus siinä. Varsinkin suurille yrityksille se luo oivan mahdollisuuden taktikoida tuottavuuttaan ja kannattavuuttaan irtisanomisten avulla. Tyypillistä isänmaattomalle suurpääomalle sielunsa myyneille suuryrityksille on, että osakkeenomistajien tyytyväisinä pitämiseksi ne saattavat sanoa väkeään irti jopa yhden aiempaa heikomman neljännesvuosikatsauksen johdosta ja tällä tavoin ikään kuin luopuvat pidemmästä suunnitelmastaan vain sen johdosta, etteivät suuret kansainväliset sijoittajat vetäisi rahojaan pois yrityksestä. Kustannukset tästä suurpääoman tyytyväisenä pitämisestä maksavat lopulta suomalaiset veronmaksajat. Tämä on hinta maailmantalouden vapauttamisesta ja EU-jäsenyydestä.

Suomessa tulisikin pikaisesti ryhtyä toimiin irtisanomismenettelyn vaikeuttamiseksi ja irtisanomisen tekemiseksi nykyistä kalliimmaksi suuryritysten osalta. Pk-yrityksille sen sijaan täytyisi jättää mahdollisuus joustavampiin työsuhteisiin, sillä ne elävät oikeasti kädestä suuhun tilauskannan vaihtelun mukaan. Raja voitaisiin vetää esimerkiksi muutaman kymmenen työntekijän kokoisen yrityksen kohdalla.

Lyhyesti sanottuna: työllistämiskynnys Suomessa on pidettävä matalana ja suurimmissa yrityksissä irtisanomiskynnystä on korotettava asteittain, jotta työpaikkojen ulosliputus ja tuotantolaitosten maasta rahtaus saadaan loppumaan.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni myöskin ministeriössä täytyy harkita vakavasti sitä, että jos veronmaksajien rahoja annetaan suuryrityksille, silloin pitää velvoittaa ne sitoutumaan useammaksi vuodeksi Suomeen, ettei käy niin kuin meillä on joitakin esimerkkejä.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiinalaisen sananlaskun mukaan se, joka kurkottaa kuuhun, ei koskaan pääse niin pitkälle kuin se, joka kurkottaa aurinkoon.

Herra puhemies! Tälläkin perusteella Matti Vanhasen hallituksella ei ole mitään tarvetta luopua hallitusohjelmaan kirjatusta työllisyystavoitteestaan. Osa toimenpiteistä on jo edennyt päätökseen ja toteuttamisen asteelle. On myös selvää, että hallitus tulee huomioimaan nekin vielä ohjelmaan kirjaamattomat keinot, joilla parannetaan työllisyyttä ja kansalaisten perusturvaa. Ei tätä työkalupakkia ole suinkaan lukittu ja avainta heitetty menemään. Varmasti kaikki järkevät työkalut tulevat käytetyiksi. Välikysymyksen tehneen oppositionkin vasarat ja sirpit tulevat varmasti punnittaviksi.

Meidän on koko ajan huomioitava ympäröivän yhteiskunnan ja maailman muuttuminen. Emme voi mitään sille, että ulkoiset tekijät asettavat yhä useammin reunaehtoja toimintaamme. Vaihtoehdoksi jää mukautuminen ja yhä uusien polkujen löytäminen. Viime vuosikymmenten takaisen yritystoiminnan ja pääomien liikkeiden sääntelyyn ei ole paluuta. Ainoa mahdollisuutemme on luoda uusia keinoja, jotka toimivat nykyisessä globalisaatiossa. Kiina-ilmiöllä on myös kääntöpuolensa. Maassamme on useita huomattavia esimerkkejä myönteisistä Kiina-ilmiöistä. Useilla korkean teknologian ja tieteen aloilla on meneillään varsin mittavia hankkeita laajasta kansainvälisestä yhteistyöstä, jolla tullaan luomaan lukuisa määrä työpaikkoja ja osaamista maahamme. Näin on esimerkiksi Kuopion Teknologiakeskus Oy:n ja Zhangjiangin tiedepuiston välillä. Samoin matkailun kehityksessä ollaan vielä alkumetreillä. Esimerkiksi kiinalaismatkailu Suomeen on aivan alkutekijöissään. Syytä on muistaa, että Kiinassa, aivan Manner-Kiinassa, on enemmän miljonäärejä kuin Suomessa asukkaita yhteensä.

Sen lisäksi, että panostamme yritystoimintaan, meidän varsin useissa tapauksissa on otettava uusi suunta myös koulutuksen suuntaamiseen niihin aloihin, joilla työvoiman kysyntää on. Työvoiman kysynnän ja tarjonnan oikealla kohtaamisella on varsin suuri merkitys tulevaisuudessa. Kun saavutamme menestystä toisaalta, meidän on ikävä kyllä hyväksyttävä menetykset toisaalta. Kyse on kokonaistuloksesta, siitä, miten onnistumme hyödyntämään vahvuutemme.

On totta, että maassamme on lähinnä suurten yritysten taholta saatu todeta työn ja tuotannon siirtymistä muualle. Lähes aina on kyse ollut nimenomaan työvoimavaltaisista yrityksistä ja toimialoista. On selvää, että tämä on omiaan aiheuttamaan huolta ja hämmennystä niille, jotka ovat perustaneet elämänsä ja tulevaisuutensa vakaaseen työpaikkaan ja mitoittaneet henkilökohtaiset elämisen mahdollisuutensa sen mukaan. Erityisen vaikea tilanne on luonnollisesti silloin, kun uhkat ovat realisoituneet yksilö- ja perhetasolla. Totta kai tällainen vaikuttaa osaltaan inhimillisen hädän lisääntymiseen, verotuloihin, osaamisen vähenemiseen eikä tietenkään helpota työllisyyden parantamiseksi tarkoitettuja toimenpiteitä. Tietenkin on huolestuttavaa, jos kaikki mahdollinen hyväksytään ja tehdään pelkästään markkinavoimien ehdoin yhteinen hyvä unohtaen. Yhteiskuntavastuuta on aina syytä perätä myös täällä eduskunnassa.

Opposition piirissä on muodostunut lähes mantraksi hokema työllisyystavoitteen karkaamisesta tavoittamattomiin. Edellisen hallituskauden aikana myös vasemmistoliiton tavoite oli työttömyyden puolittaminen. Kun se ei näyttänyt onnistuvan, sanontaa muutettiin sujuvasti: todettiin työllisyyden parantamisen olevan hallituksen tärkein tehtävä. Nyt, kun vasemmistoliitto on oppositiossa, on myös eduskuntaryhmän kieli muuttunut sujuvasti kellossa. Kun vasemmistoliitto ei onnistunut itse parinkaan hallituskauden aikana, nyt pitäisi kaiken tapahtua hetkessä. Nykyinen hallitus ei ole hoitanut tehtäväänsä vielä kahdeksaa kuukauttakaan. Ilmeisesti vasemmisto-opposition hallituskaudet eivät ehtineet opettaa, ettei kaikkea sittenkään paranneta täällä eduskunnassa nappia painamalla, vaikka se tässä salissa saattaakin mieleen tulla.

Herra puhemies! Yrityksillä on oikeus ja itse asiassa myös velvollisuus toimia mahdollisimman kannattavasti. Omistajilla on myös oikeus saada osansa yrityksen menestymisestä. Yritys valitsee luonnollisesti sellaiset olosuhteet, joissa sen toiminnan kannattavuus on mahdollisimman hyvä. Yksi syy epävakaalle työpaikkojen pysymiselle on edellä sanotussa. Toinen syy on se, että kotimarkkinamme eivät useinkaan riitä sellaiseen kysyntään ja kasvuun, johon vähänkin kookkaamman yrityksen on hyvin toimiakseen pystyttävä.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan yritys- ja pääomaverouudistus, yritysten sukupolvenvaihdosten helpottaminen, yritysten sivukulujen alentaminen, panostukset koulutukseen ja teknologian kehittämiseen ja koko maan kehittämiseen tasapainoisesti ovat merkittävässä roolissa, kun luomme edellytyksiä yritystoiminnan ja työllisyyden kehittämiseksi. (Puhemies koputtaa) Se on pitkäjännitteistä toimintaa, jolloin on aivan paikallaan aina silloin täällä eduskunnassa todeta myös eduskunnan tuki hallitukselle, näin myös tämänkin välikysymyksen yhteydessä.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Suomessa työnantajat ovat jatkuvasti valittaneet työelämän lainsäädännön jäykkyyksistä väittäen, että Suomessa työllisyyden parantamisen esteenä on jäykät työmarkkinat. Tähän samaan kuoroon on yhtynyt nyt keskustapuolue, osittain kristillinen liitto ja myöskin osittain vihreät. Minun mielestäni tämä ei pidä paikkaansa. Suomessa on viime vuosina ja vuosikymmeninä joustettu työelämässä todella paljon: työajoissa, työpalkoissa, työjärjestelyissä jne. Suomessa on erittäin joustavat työmarkkinat verrattuna moniin muihin maihin.

Oecd on tehnyt jäsenmaiden työmarkkinalainsäädännön tiukkuudesta pisteytyksiä 1980-luvulla ja 1990-luvun lopussa. Erilaisille lainsäädännön kohdille on annettu 0—6 pistettä tiukkuuden mukaan. Mitä suurempi pisteluku, sitä tiukempi on laki työnantajia kohtaan esimerkiksi irtisanomistapauksissa. Eri seikat on tiivistetty viideksi taulukoksi, jotka koskevat työmarkkinalainsäädäntöä normaaleissa työsuhteissa, määräaikaisissa työsuhteissa ja joukkoirtisanomisissa. Näissä vertailuissa Suomi näyttää yleensä olevan pisteytyksen alapäässä.

Erityisesti joukkoirtisanomisten kohdalla Suomen lainsäädäntö on löysä: 20 Oecd-maassa lainsäädäntö on tiukempi ja vain kuudessa maassa löysäkätisempi kuin Suomessa. Suomi on joukkoirtisanomisissa Turkin kanssa samassa sarjassa, ja tässä minä nyt, ministeri Filatov, toivon, että te todella tutustuisitte tähän taulukkoon. Tämän lisäksi Jari Hellsten ja Jyrki Raita ovat tehneet tutkimuksia näistä työelämän asioista, irtisanomisajoista ja muista, ja he ovat tulleet suunnilleen samanlaiseen johtopäätökseen. Suomessa irtisanominen on todella EU-maiden halvimpia ja edullisimpia työnantajille.

Wärtsilä jakaa 45 miljoonaa euroa osinkoa osakkeenomistajille, ja kymmeniä vuosia työtä Wärtsilän omistajien rikkauksien eteen tehneet työntekijät, jotka ovat nämä osingot luoneet kovalla työllään, saavat palkkioksi lopputilin ja turvattoman tulevaisuuden. Ei ole tulossa kultaisia kädenpuristuksia työläisille. Rahat jaetaan osinkoina osakkeenomistajille. Muutama esimerkki: Relander, Gustav 94 000 euroa; von Fieandt, Johan 74 000 euroa; Fromond, Elsa 72 000 euroa; Stockmann, Marita 65 000 euroa jne. — huom. verottomana käteen näille osakkeenomistajille. Ei voi pitää oikeudenmukaisena tätä järjestelmää niin, etteikö tässä olisi korjattavaa.

Viimeksi huomiota on herättänyt UPM-Kymmenen toimitusjohtajan irtisanomismenettely, kun hänelle annettiin potkut. Hänelle annetun erorahan arvoksi on julkisuudessa kerrottu 1,8 miljoonaa euroa. Sen sijaan työttömille, esimerkiksi Wärtsilän työntekijöille, luvataan työvoimatoimiston palveluja Wärtsilän moottoritehtaan tiloissa. On tietenkin hyvä, että he saavat ne palvelut siellä, mutta en usko, että Wärtsilän työntekijät ovat niin huonojalkaisia, etteivät he olisi pystyneet hakemaan näitä palveluja myöskin Turun työvoimatoimistosta. Tämä on todella pieni lohtu näille työntekijöille.

Suomen työlainsäädäntö on irtisanomistilanteissa selvästi jälkijättöinen, eikä se puutu ajoissa irtisanomisuhkaan, ja mikä tärkeintä, työntekijöillä ja henkilöstöllä ei ole mahdollisuus vaikuttaa silloin, kun irtisanomisuhka ilmenee. Nykyinen yt-menettely on käytännössä yhtä tyhjän kanssa, koska työnantaja voi yksipuolisesti tehdä päätökset henkilöstövähennyksistä tai tuotannon siirrosta kokonaan ulkomaille, vaikka koko henkilöstö olisi vastaan ja osoittaisi laskemallakin, että tämä irtisanominen ei ole kannattavaa. Yt-laki on muodostunut irtisanomislaiksi.

Suomessa lakkautettiin erorahajärjestelmä ja osa siitä siirrettiin korotettuun ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan sen alkuajaksi. Nyt Suomessa ei tarvitse työnantajan maksaa irtisanomisen yhteydessä mitään erityistä irtisanomiskorvausta. Työntekijä on velvollinen tekemään työtä myös irtisanomisajalta viimeiseen tuntiin asti. Erityinen irtisanomisraha on käytössä eri suuruisena useissa Euroopan maissa, eikä ole rusinoitten keräämistä pullasta, jos suomalaiset työntekijät olisivat tässä irtisanomistilanteessa samassa asemassa kuin kilpailijamaissa EU:n piirissä työntekijät ovat.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Yritin tuossa varsinaisessa hallituksen vastauksessa sanoa sitä, että irtisanomistilanteen turva muodostuu monista asioista. On totta, että irtisanomistilanteessa Suomessa ne kustannukset eivät työnantajalle ole kovin suuret, mutta sen sijaan tässä kokonaisuudessa ne ovat, ja he ovat mukana rahoittamassa työttömyysturvaa. Silloin pitää punnita, mikä on se kokonaisuus, jossa sitä rahoitusvastuuta halutaan asettaa. Katsotaan vaikka niin sanottua eläkeputkijärjestelyä. Tämä on asia, joka mielestäni on aika mystinen. Eläkeputki on paljon kalliimpi irtisanomisen väline työnantajalle kuin jonkun muun ihmisen irtisanominen. Silti monet työnantajat irtisanomistilanteessa valitsevat eläkeputken käytön, vaikka se maksaa sille yritykselle enemmän. Tämä kertoo osittain siitä, että ei aina ole kyse vain työnantajan kylmästä laskennasta, paljonko irtisanominen maksaa tai miten se kohdentuu kokonaisuudessansa. Tämä on mielestäni (Puhemies koputtaa) se mysteeri, johon pitäisi löytyä vastaus.

Lisäksi, silloin kun erorahaa muutettiin, käsittääkseni vasemmistoliitto oli mukana tekemässä näitä päätöksiä.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ministerille huomauttaa siitä, että eläkeputken ikärajaa nostettiin, ja nyt esimerkiksi Wärtsilän tapauksessa on runsaasti 50 vuotta täyttäneitä työntekijöitä, joilla ei ole mitään mahdollisuutta päästä tähän eläkeputkeen, koska tämä ikäraja karkaa heiltä pois. Kun perustellaan, että nämä irtisanomiskustannukset tulevat korkeiksi: koska nämä työntekijät eivät pääse siihen, ei heistä voi myöskään kustannuksia tulla silloin.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olin tänään muutamien muiden kansanedustajien kanssa vastaanottamassa Metallin Helsingin ja Uudenmaan työpaikkojen luottamusmiesten lähetystön vakavaa viestiä. Metallimiehet ja -naiset toivat esiin huolensa välikysymykseenkin liittyvästä aiheesta, työpaikkojen joukkoirtisanomisista. He muistuttivat myös erityistoimien tarpeellisuudesta tässä tilanteessa, erityisesti telakkateollisuuden suhteen. Näiden erityistoimien aika on nyt. Esimerkiksi päätös hallitusohjelmaankin kirjatun monitoimijäänmurtajan tilaamisesta on tehtävä viipymättä. Asiaa on pyöritelty jo riittävän kauan.

Arvoisa puhemies! On myönnettävä, että käsittelyssä oleva palkansaajien työsuhdeturvan parantamista koskeva välikysymys on harmillisen ajankohtainen ja joukkoirtisanomiset tarpeellinen keskustelun aihe. Vaikka suuret irtisanomiset aiheuttavat suuria ongelmia, ei irtisanomisissa tulisi unohtaa yksittäisten ihmisten henkilökohtaista vaikeutta, jonka työttömäksi jääminen usein aiheuttaa. Työttömyys on aina henkilökohtaista. On valitettavaa, että se saavuttaa otsikot ja valtakunnan politiikan vain satamäärin toteutuessaan.

Joukkoirtisanomiset ovat negatiivisia signaaleja näiden aikojen ilmapiiristä yhteiskunnassamme. Irtisanomiset pitävät sisällään lukemattomia ihmistarinoita ja koskettavat paljon suurempaa joukkoa kuin kylmät luvut yksinomaan osoittavat.

On valitettavaa, että niin massairtisanomiset kuin pienemmätkin henkilöstön vähennykset nähdään julkisuudessa useimmiten lähinnä työllisyyskysymyksinä. Vaikka valtakunnan tasolla irtisanomisia peilataankin ja mitataan työllisyys- ja työttömyysprosenteilla, eivät ne mittareina ole mielestäni tähän ilmiöön ainoita oikeita. Tämänhetkinen suuntaus näyttää olevan sellainen, että irtisanomiseen turvaudutaan myös voitollisissa yrityksissä. Näiden yritysten kohdalla irtisanomiset pitää mielestäni nähdä myös päätöksinä, jotka edustavat kyseisen yrityksen henkilöstöpolitiikkaa ja arvoja. Näin on varsinkin silloin, kun irtisanomisilla lähinnä parannetaan kvartaalitaloudessa elävien yritysten osakkeiden kurssikehitystä. Koska välikysymys on rakennettu edellä mainitun kaltaisten yritysten toiminnan pohjalle, kysymyksenasettelua ei mielestäni voi pitää täysin onnistuneena.

Voitollisten yritysten irtisanomiset kertovat enemmän yhteiskuntamme moraalisesta tilasta ja yksittäisten yritysten henkilöstöpolitiikasta ja arvoista kuin hallituksen työllisyyspolitiikasta tai irtisanomislainsäädännön toimivuudesta. Koska kysymys on siitä, kuinka yritykset kantavat yhteiskuntavastuutaan, ongelma tuskin ratkeaa vain irtisanomislainsäädännöstä puhumalla.

Pk-yritysten irtisanomislainsäädännön kiristäminen luultavasti johtaisi myöskin niiden työllistämiskynnyksen nousemiseen. Se ei voi olla tarkoitus. Sen sijaan on syytä pohtia toimia, joilla hillitään voitollisten yritysten joukkoirtisanomisia varsinkin sellaisissa yrityksissä, jotka ovat saaneet valtion tukia toimintaansa. Elisa, Amer, Nordea, Wärtsilä, Uponor, Metos, KCI Motors ja Salcomp, rajuja irtisanomisia, vaikka edellä mainituista moni on selvästi voitollinen ja moni on saanut valtiolta tukea. Missä on kohtuus, missä on yhteiskuntavastuu? Härskeimmillään tilanne on se, että kylmä kvartaalikapitalisti ottaa valtion tuet, ottaa osingot, ottaa optiot ja jättää työntekijän. Arvoisa puhemies! Ei tällaista voi hyväksyä.

Kyllä poliittisilla päättäjillä on oikeus odottaa suuryrityksiltä ja vähän pienemmiltäkin tiettyä yhteiskuntavastuuta vastineeksi sille, että yrittäjyyden edellytyksiä kohennetaan. Tällöin yrityksille ja yrittäjille yritetään luoda mahdollisimman otolliset toimintaedellytykset. Tällöin turvataan yritysten pysyminen Suomessa, ja niiden toiminnan jatkuminen on ensimmäisellä sijalla. On sanomattakin selvää, että yksittäisten työntekijöiden oikeusturvasta tulee huolehtia. Emme saa päästää Suomea työmarkkinoiden villiksi länneksi. Mutta mitkä ovat ne keinot, joilla me tämän estämme?

Työntekijöiden oikeusturvaa tulee käsitellä kokonaisuutena. Tehtävämme on löytää kompromissi yritysten toimintaedellytysten turvaamisen ja työntekijän oikeuksien turvaamisen välimaastosta. Välikysymyksessä esitelty Italian-malli tuskin käy tällaiseksi kompromissiksi.

Oppositio osuu oikeaan siinä, että hallitukselle kuuluu vastuu tämän kompromissiehdotuksen esittelemisestä eduskunnalle. Mutta esitettäessä syytöksiä opposition suunnalta olisi kohtuullista esittää myös toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Vasemmistoliiton ja perussuomalaisten välikysymyksessä ei näitä ratkaisuja esitellä. Eikä tässä salikeskustelussakaan mitenkään ylitsevuotavalla tavalla ole aukottomia ratkaisuja esitelty, ei hallituksen eikä opposition piiristä. Sekin kertoo osaltaan siitä, kuinka vaikean asian kanssa olemme tekemisissä.

Arvoisa puhemies! Yritysten joukkoirtisanomiset ovat yhteiskunnallisessa mielessä valitettavia ja inhimillisesti tuomittavia. Meidän tulee tuntea tässä asiassa vastuumme ja aloittaa rakentava, kokonaisuuteen keskittyvä keskustelu tämän yhteisen suuren ongelman ratkaisemiseksi.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Suomen kilpailukyky on rankattu monissa vertailuissa maailman kärkipäähän. Korkea veroasteemmekaan ei ole ollut este tälle Suomen korkealle kilpailukyvylle. Suomi on myös vähiten korruptoitunut maa, jonka koululaiset osaavat lukea ja laskea paremmin kuin minkään muun maan koululaiset. Suomi on maa, joka on muuttunut ennätysvauhtia luonnonvaroista riippuvaisesta kansantaloudesta tietoon ja osaamiseen perustuvaksi taloudeksi. Suomi on myös maa, joka pitää huolta ympäristöstään.

Suomen talouskehitys viimeisen 10—15 vuoden aikana, miksei pidemmälläkin aikavälillä, osoittaa, että kehityksen suuntaa voidaan muuttaa, jos maassa ymmärretään globaalin talouden vaatimukset. Tämä menestys ei ole ollut sattumaa, vaan selkeän politiikan seurausta. Erityisesti määrätietoinen ja järjestelmällinen panostaminen tutkimukseen ja tuotekehitykseen on ollut oikea ja kaukoviisas strategia. On selvää, että jatkossakaan me emme voi rakentaa kansantalouttamme työvoimavaltaisen matalan jalostusasteen tuotannon varaan. Kyllä meidän on keskityttävä sellaisiin kasvutoimialoihin, joilla voimme hyödyntää korkeatasoista koulutustamme sekä kehittyneen teknologian tuntemustamme. Panostukset koulutukseen, osaamiseen ja yrittäjyyteen ovat niitä, joilla me parhaiten turvaamme työpaikat tulevaisuudessa ja pidämme Suomen varteenotettavana vaihtoehtona ulkomaisille investoinneille, enkä ollenkaan epäile, ettemmekö tällaisella strategisella valinnalla selviydy yhä kovenevassa globaalissa kilpailussa.

Välikysymyksessä todetaan, että hallituksen työllisyystavoite on karkaamassa käsistä. Työllisyyskehitys ei lähimenneisyydessä ole ollut ehkä niin hyvä kuin odotettiin, mutta mielestäni pitkään jatkunut alhainen talouden kasvu huomioiden työllisyyskehitys on pysynyt yllättävänkin hyvänä. Yleensähän talouskasvun jäädessä prosentin tuntumaan seurauksena on vääjäämättä työttömyysasteen selkeä nousu. Nyt näin ei ole käynyt. Mielestäni tämä kertoo yhtäältä siitä, että hallitus on onnistunut talouspolitiikassaan. Erityisesti oikea-aikaiset veronkevennykset ovat kompensoineet palvelualoilla teollisuustyöpaikkojen menetykset. Myös työvoimapoliittiset toimenpiteet ovat purreet.

Kyllä toisaalta myöskin monet työnantajat ovat tässäkin tilanteessa halunneet pitää kiinni henkilöstöstään. Tämä on mielestäni kaukokatseista ajattelua tilanteessa, jolloin työvoimamme alkaa vähentyä. Olisi siis väärin lähteä syyllistämään kaikkia yrityksiä ja työnantajia niistä kylmäkiskoisista ja henkilöstöstään piittaamattomista irtisanomisista, joihin useat työnantajat ovat erityisesti viime aikoina syyllistyneet. Nähtävästi näissä yrityksissä pörssisijoittajien lyhyen ajan tuotto-odotukset ovat vaikuttaneet myös työsuhdepolitiikkaan. Oma lukunsa ovat sitten Wärtsilän kaltaiset tilanteet, joissa korkealaatuista tuotetta tekevä, kannattava yritys lopetetaan.

Tämä Wärtsilän tapaus on mielestäni aiheellisesti nostanut keskustelun siitä, onko irtisanominen Suomessa halvempaa ja helpompaa kuin muissa maissa. Onhan tätä toki käyty aiemminkin ja tätä keskustelua on käyty erityisesti täällä salissa tänään.

Kun itse olen tutustunut eräisiin EU-alueen irtisanomiskäytäntöä koskeviin selvityksiin, olen tullut vakuuttuneeksi siitä, että irtisanomisen välittömät kustannukset ovat Suomessa huomattavasti halvemmat kuin monissa muissa EU-maissa. Jos otetaan huomioon työttömyysturvan pituus ja taso ja muut pidemmän ajan kollektiiviset kustannukset, niin toki tilanne tasoittuu. Mutta epäilen, ettei kansainvälinen konserni yksikköjään lopettaessaan juurikaan anna painoa näille kustannuksille. Kyllä silloin mietitään lähinnä sitä, mitä tämä lopettaminen tulee välittömästi maksamaan.

Irtisanomiskustannusten osalta EU-maiden sisällä näyttää vallitsevan selvä kulttuuriero katolisten ja protestanttisten alueiden kesken. Yleistäen voidaan todeta, että katolisissa maissa irtisanomisajan palkan lisäksi maksetaan irtisanomiskorvauksia, jotka määräytyvät työsuhteen pituuden mukaan. Näin siis myös Italiassa, mihin Wärtsilä katsoi hyväksi siirtää Turun moottorituotannon. On myös väitetty, että Etelä-Euroopassa on edullisempaa jatkaa tuotantoa pienellä tappiollakin ja pitkäänkin, koska lopettaminen tulisi vielä kalliimmaksi. No, näin ei tietenkään loputtomasti voi menetellä. (Puhemies koputtaa) Protestanttisissa maissa, kuten Suomessa, taas on selvästi eurooppalaista tasoa halvempaa työnantajien välittömien kustannusten osalta. (Puhemies: Aika!)

Puhemies! Vaikka kaipaankin EU:n sisäisiä pelisääntöjä näihin irtisanomisasioihin, niin meille ei tietenkään jatkossa täysin riitä se, että suomalaiset yritykset pärjäävät vain eurooppalaisessa kilpailussa. Kyllä meidän on pärjättävä globaalissakin kilpailussa, mutta tämä olkoon sitten oman messunsa arvoinen asia.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskustelu on jo osoittanut sen, että tämä välikysymys oli tarpeellinen ja vastaa osittain siihen huoleen, mikä kaikilla suomalaisilla tänä päivänä on, siihen aitoon huoleen, että vaikka tällä hetkellä työpaikka tuntuisikin kohtuullisen varmalta, niin huomenna ei kukaan voi tietää sitä, onko työpaikkaa enää kuuden kuukauden kuluttua. Siinä mielessä on ihan hyvä, että tästä asiasta on täällä keskusteltu, ja minusta tämä keskustelu on kohtuullisen hyvää myöskin laadultaan.

Ministeri vastauksessaan sanoi, ettei Suomi paini yksin investointilaman kanssa, ja hän on siinä täysin oikeassa, eli tämä on kaikkien teollisuusmaiden ongelma. Tällä hetkellä työ, niin sanottu kokoonpanotyö tai hyvinkin korkeaa ammattitaitoa vaativa työ, karkaa maasta toisiin halvempien kustannuksien maihin, ja sehän johtuu, niin kuin me kaikki tiedämme, tästä kapitalistien ahneudesta. Se onneksi uskalletaan täällä jo tänä päivänä ääneen sanoa, eli kun täällä ed. Virtanen esitteli, että kun hän oli Juuso Waldenin töissä, niin silloin Juuso Walden huolehti työntekijöistään, ja vaikka tämä joutui silloin tällöin aina laittamaankin pois väkeä, silloin kuitenkin perheyrityksillä oli kasvot. Tämän päivän isojen yritysten omistajilla ei ole omistajan kasvoja enää, ja se vaikuttaa ilman muuta tähän tilanteeseen. Ed. Virtanen korjaa sitten, jos sanoin väärin tuossa joitakin asiatietoja aluksi.

Sitran Finland 2015 Summit pidettiin viime syksynä Tallinnassa, ja siellä pohdittiin paljon Kiinan tilannetta, ja toivon, että ministereillä on mahdollisuus myöskin tutustua niihin tuloksiin, mitä siellä työryhmissä käsiteltiin. Siellä oli erittäin asiantuntevaa porukkaa miettimässä näitä ongelmia. En tiedä, kuinka kauan kiinalaiset suostuvat siihen, että he tekevät viiden euron lenkkareita, joita myydään sitten Amerikassa sadalla eurolla, eli se merkin omistaja ottaa välistä aikamoisen osan. Eräs suomalainen miljonääri, Terentjeff, sanoi tänään eräässä lehdessä, että monet tulevat sieltä kovin pettyneenä takaisin, ja näin saattaa olla. En tiedä, kuinka moni on arvioinut pitkällä tähtäimellä näitä investointeja, miten kannattavia ne sitten ovat.

Kun emme ole yksin tämän ongelman kanssa, niin pitäisi käydä neuvotteluja tietysti täällä kansallisella tasolla yt-neuvottelujen toimivuudesta. Olen sitä mieltä, että mitä kauemmaksi asetetaan raja, niin varmasti se aika käytetään loppuun. Mutta todellisuudessa ne asiat voidaan ratkaista vaikka kuukaudessa, jos todellista tahtoa on. Toivon, että tässä asiassa nyt ministeri lyö nyrkkiä pöytään työmarkkinajärjestöille, että ulos poteroista ja neuvottelupöytään. Myöskin Wto:n tasolla täytyy katsoa, löytyykö siellä jotain ratkaisuja, koska nämä kysymykset ovat maailmanlaajuisia ja Suomi yksin ei voi tehdä omia ratkaisujaan kovinkaan paljon.

Sitten haluan myöskin korostaa sitä, että kaikki työnantajat eivät toimi vastuuttomasti. Siinä mielessä ne työnantajat, jotka jäävät tänne Suomeen ja joista ovat monet alihankkijoita, ovat yhtä vaikeassa tilanteessa kuin myöskin nämä työntekijät, jotka ovat jääneet vaille työtä, eli yrityksen mukana saattaa mennä hyvinkin paljon pääomia. Eli siinä mielessä ei kaikkia työnantajia tässä pidä syyllistää.

Tänä päivänä oli erittäin hyvä Juha Siltalan artikkeli Helsingin Sanomissa, jossa hän kysyi, miksi kannattava yritys sanoo irti työntekijöitään. Siinä on varmasti monenlaisia vastauksia, mutta myös tietenkin yrityksen pitää huomioida sekin, että kannattaa varautua muutokseen myös ajoissa eikä tehdä ratkaisuja vasta sitten, kun joutuu paniikkiin. Tärkein kysymys on se, millainen maa Suomesta halutaan. Haluammeko me Suomesta halpojen palvelujen maan, kuten vihreät esittävät, vai haluammeko me tästä uusien alojen ja uusien teollisuuden alojen maan? Tämän valinnan me joudumme tekemään sen vuoksi, että rahaa ei ole joka paikkaan laittaa. Jos me laitamme sitä matalien palkkojen tukemiseen, niin sitten siitä ei riitä enää niin paljon tuotekehitykseen. Toivon, että hallitus tässä löytää oikean ratkaisun eli ei halpojen palvelujen maata.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto ja perussuomalaiset ovat heittäneet haasteensa hallitukselle. Viime syksyn irtisanomisaalto, jolle ei vieläkään näy loppua, on saanut useammat meistä miettimään irtisanomissuojan riittämättömyyttä. Suomessa irtisanominen ei ole esimerkiksi useaan muuhun maahan verrattuna vaikeaa tai kallista. On selvää, että irtisanomismenettelyyn tulee puuttua niin, että kansainvälisissä yrityksissä ei päädytä kustannusten tai muiden syiden takia siihen, että irtisanominen on kannattavampaa Suomessa kuin jossain muualla.

Hallitusohjelmassa luvataan, että yhteistoimintalaki uudistetaan. Hallitusohjelmassa todetaan, että aidon neuvottelun ja tosiasiallisten osallistumismahdollisuuksien toteuttamiseksi yhteistoimintalain kokonaisuudistuksen tavoitteena on sisällyttää nykyistä laajemmin yhteistoiminnan piiriin, työpaikan kehittämiseen ja toimintaan sekä työn organisointiin liittyviä kysymyksiä. Hallitus ei siis ole jättänyt yhteistoimintalain uudistamisen tarvetta huomiotta. Kuitenkaan uudistus ei ole kiinni vain hallituksesta.

Arvoisa puhemies! Yhteistoimintalain kehittämistä varten on perustettu niin sanottu Wallinin työryhmä päättämään työnsä pian laihoin tuloksin. Työryhmässä ovat edustettuina palkansaajat, työnantajat ja valtio. Yhteisymmärrystä yhteistoimintamenettelyn suhteen ei kuitenkaan tunnu syntyvän työnantaja- ja palkansaajapuolen välillä. Irtisanomiset ovat hiertäneet työmarkkinaosapuolten välejä jo syksystä, mikä varmasti vaikeuttaa ratkaisun syntymistä. Tilanne ei näytä kovin toiveikkaalta seuraavaa tuporatkaisua silmällä pitäen.

Yhteistoimintalain uudistukseen tarvitaan molempien työmarkkinaosapuolten tahtoa. Suomalaisen yhteiskunnan yhtenä peruspilarina on ollut sopimusyhteiskunta, jossa yhteiskunnan eri toimijoiden ääntä kuullaan tasapuolisesti. Yhteiskuntarauhan turvaamiseksi olisi tärkeää, että sopimusyhteiskunnan perusteet turvattaisiin myös tulevaisuudessa. Työntekijäpuolen vaatimukset yhteistoimintalain uudistamisesta eivät ole kohtuuttomia. Palkansaajat vaativat esimerkiksi henkilökohtaisia työllistämissuunnitelmia ja parempia mahdollisuuksia kouluttautua jo irtisanomisajalla. Nyt olisikin työnantajien vuoro osoittaa, että heillä on halu kantaa vastuuta omalta osaltaan työntekijöistä.

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhasen hallitus on jatkanut Lipposen hallituksien tekemää työtä työpaikkojen luomiseksi. Myös yritysten asemaa on jo nyt pyritty parantamaan ja sitä kautta vaikuttamaan työllisyysasteeseen. Hallitus ei siten ole ollut passiivinen, kuten vasemmistoliitto ja perussuomalaiset pyrkivät todistamaan.

Kiina-ilmiö on vakava ongelma. Suomen ei kuitenkaan kannata edes pyrkiä kilpailemaan väkirikkaiden maiden kanssa, joissa työvoimakustannukset ovat olemattomat. Suomen tulee edelleen panostaa tuotekehitykseen ja korkealaatuiseen tuotantoon.

Erään yksittäisen asian haluan nostaa esille tuosta hallituksen vastauksesta. Wärtsilän tapauksessa, kuten ministeri Filatov totesi, työvoimatoimisto toteuttaa erillisprojektin, jossa yrityksen tiloihin perustetaan työvoimatoimiston piste irtisanottuja työntekijöitä varten. Tällainen tapa on erittäin tärkeä säilyttää vastaisuudessakin, kun yritykset toteuttavat erityisesti näitä suuria irtisanomisia. Irtisanotulle työntekijälle voidaan näin tarjota tehokkaasti henkilökohtaisia palveluja jo irtisanomisaikana. Työhön ja koulutukseen haku saadaan näin heti vireille. Valitettavasti ed. Kuoppa ei ole tässä paikalla enää, mutta hän arvosteli muun muassa tätä toimintaa aika vahvasti; itse olen kokenut tuossa 80-luvun puolessavälissä Mikkelin suunnalla, että se oli erinomainen tapa työvoimatoimiston tulla vastaan työntekijöitä siinä tilanteessa, kun tarvitaan apua.

Arvoisa puhemies! Yrityksillä on nyky-yhteiskunnassa huomattava valta-asema. Toivottavasti yritykset tulevaisuudessa osaavat käyttää tätä valtaa vastuullisesti.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Välikysymyksessä esitetty huoli teollisen tuotannon vähenemisestä ja työpaikkojen karkaamisesta Suomesta on aiheellinen ja ajankohtainen. Välikysymyksen tekijät ovat päätyneet jo kysymyksen perusteluissa ratkaisemaan ongelman kovilla otteilla. Vasemmistoliitto ja perussuomalaiset ovat kaivaneet kepit esiin porkkanoiden sijasta. Ilmeisesti tavoitteena on lainsäädännön avulla saattaa kaikki työpaikat pysyviksi, olipa sitten töitä tai ei, ja jos joku yrittää pitää työpaikat ja työmäärän tasapainossa, tällaiselle yritykselle tulee kunnon taloudelliset sanktiot.

Voin kertoa teille, toverit siellä vasemmalla, että viitoittamaanne tietä voi kulkea vain kerran. Sillä tiellä loppuvat ensin yritykset, sitten työpaikat ja sen jälkeen hyvinvointiyhteiskunta. Oli miellyttävää kuulla ministeri Filatovin vastauksen se osa, jossa hän lähestyi suomalaista irtisanomisongelmaa kokonaisvaltaisesti ja vertaili sitä EU:n muihin maihin.

Arvoisa puhemies! Vanhasen hallitus on asettanut tavoitteekseen luoda Suomeen sellaiset olosuhteet, että yritykset pystyvät työllistämään 100 000 uutta ihmistä tämän vaalikauden aikana. Vaalikautta on jäljellä reilut kolme vuotta, ja tällä hetkellä ollaan lähtöasemista jäljessä, mikä tarkoittaa, että seuraavien kolmen vuoden aikana joka vuosi on tultava 35 000 uutta työpaikkaa. Jotta nämä uudet työpaikat saataisiin luotua, pitäisi olla yrittäjiä ja näillä sellaiset tuotteet ja palvelut, jotka menisivät kaupaksi niin kotimaassa kuin maailmallakin.

Nykyisessä tilanteessa hallituksen ja eduskunnan tärkein tehtävä on luoda Suomeen pikaisesti olosuhteet, jotka kannustavat ihmisiä ryhtymään yrittäjiksi ja nykyisiä yrittäjiä ponnistelemaan yhä uusiin menestystarinoihin. Hallituksella on ohjelmassaan kunnianhimoiset tavoitteet yrittäjyyden ja työllisyyden suhteen. Tämän vuoksi ei voi kuin ihmetellä, miksi hallitus ei ole toiminut ripeämmin asettamiensa tavoitteiden saavuttamiseksi. Hallituksen yrittäjyysohjelmassa on tähän mennessä tullut kovin vähän villoja.

Herra puhemies! Hallitus on tuomassa eduskunnan käsittelyyn lakipaketin, joka koskee 120 000:ta yritystä ja yrittäjää, 800 000:ta osakesäästäjää ja yli 0,5:tä miljoonaa eläkesäästäjää. Siis lakipaketti, joka kulkee yritys- ja pääomaverotuksen uudistuksen nimellä, koskettaa välittömästi yli puolta työelämässä olevaa suomalaista ja välillisesti kaikkia suomalaisia. Hallituksen markkinoima veronalennus koskee vain yrityksen tuloveroa, ja ennen kuin on tiedossa yrityksen poistojen ja omaisuuden arvostuserien uudistusten jälkeinen tilanne, emme voi olla varmoja, tuleeko tästä uudistuksesta alennus vai korotus. Vanhasen hallitus ei ole oivaltanut, että ei voi olla yrityksiä ilman yrittäjiä ja omistajia. Yritys ja omistaja-yrittäjä ovat yksi kokonaisuus, eikä yritys voi toimia irrallaan yrittäjästä ja omistajasta.

Meillä on juuri nyt nähtävissä, mitä kasvottomat ylikansalliset yritykset tekevät suomalaisilla työpaikoilla. Tätähän nyt käsitellään juuri välikysymyksessä. Ei ole yhdentekevää, miten yrittäjiä ja omistajia kohdellaan. Yritys- ja pääomaverotuksen eriyttäminen ja osinkoverotuksen roima kiristäminen on selvä viesti hallitukselta kansalaisille, miten se arvostaa suomalaista yrittäjää ja pienosakkeenomistajaa.

Hallituksen tulisi verouudistuksella tukea suomalaista yrittäjää ja suomalaisia yrityksiä eikä toisin päin. Suomalaiset osingot ovat marginaalituloa amerikkalaisille eläkerahastoille, joiden tukemiseen hallitus nyt näyttää yritys- ja pääomaverouudistusta rakentavan. Suomalaisten pörssiyhtiöiden omistus on siirtynyt suurelta osin ulkolaisiin käsiin.

Hallituksen olisi syytä pysähtyä tarkastelemaan, mihin tämä ulkolainen omistajuus on johtamassa. Hallituksen kaavailema osinkoverouudistus on selvä kannanotto ulkomaalaisen kasvottoman omistuksen puolesta suomalaisia osakesäästäjiä vastaan. Tämä on nähtävä myös avauksena uudelle polulle, jota hallitus on tarkoituksella tai huomaamatta viitoittamassa, sillä jos yrityksen omistus siirtyy kiihtyvällä vauhdilla ulkomaalaisiin käsiin, se johtaa muidenkin Suomi-siteiden (Puhemies koputtaa) heikkenemiseen ja päätöksenteon siirtymiseen Suomesta kasvollisilta yrityksiltä ulkomaille.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Oikeastaan yhteen ainoaan aihepiiriin haluan tässä kajota. Kuitenkin sitä ennen pari sanaa ed. Kurvisen puheenvuoron johdosta.

Minusta on tavattoman tärkeää, että yritysverouudistuksesta keskustellaan ja puhutaan niistä asioista, mitä se pitää sisällään. Ed. Kurvinen äsken vähän vihjasi siihen, että poisto-oikeuksien osalta hallitus on tekemässä kenties joitain kiristyksiä, ja että vasta niiden jälkeen osattaisiin sitten paremmin arvioida, mitä tämä uudistus sisällään pitää. Ed. Kurvinen ei ehkä tiedä, näin luulen, ja siitä syystä kaiketi hän näin sanoi, hän ei tiedä, mitä hallitus on näiltä osin päättänyt. Poisto-oikeuskysymys oli jollakin tavalla joissakin pöydissä esillä, mutta hallitus selvästi päätti, että siihen asiaan ei kajota. Tästä syystä minusta on tärkeää, että markkinoille menee selvä tieto siitä, että hallitus ei todellakaan ole ainakaan kiristämässä yritysten poisto-oikeuksia. Tämä on selvä.

Arvoisa puhemies! Suomessa tällä hetkellä ja läntisen Euroopan teollisuusmaissa ja eräissä muissakin, mutta erityisesti Euroopassa, meneillään oleva kehitys on tietysti paljossa suhdannetaantumaa, mutta aika suuri osa siitä heikosta talouden kehityksestä, mitä Euroopassa parhaillaan tapahtuu, on seurausta myöskin sellaisesta hiipuvasta rakennemuutoksesta, jonka kourissa koko Eurooppa tällä hetkellä on. Kaikki me tiedämme, että Eurooppa oikeastaan suurista talousalueista on koko maailmantaloudessa se maailmantalouden sairas mies. Kaikilla muilla merkittävillä talousalueilla kasvu on ollut jo hyvässä vauhdissa, jopa Japanissakin, mutta meillä erityisesti euro-Euroopassa talous on juuttunut lähes paikalleen, ei nyt ihan, mutta melkein sinne.

Tämän hitaan talouden kehityskuvan rakenteista siis löytyy yhtäältä tällainen suhdanneluonteinen elementti, mutta toisaalta myöskin selvästi tällainen rakennemuutoselementti. Tällainen rakennemuutoselementti on koskenut muun muassa Yhdysvaltain taloutta jo muutamia vuosia sitten. Yhdysvallat on tietyllä tavalla selviytymässä niistä vaikeuksista sen talouden ikään kuin rakenteissa, niissä joustomekanismeissa, mitä siellä, hyvää tai huonoa, sikäläisessä systeemissä on. Niillä joustomekanismeilla Yhdysvallat on selviytynyt ainakin toistaiseksi jo jollakin tavalla. Siitä kertoo selvää kieltä se, että viime vuoden kasvu oli 4 prosenttia, ja tälle vuodelle ennustetaan yli 4 prosenttia kasvua. Siis viime vuoden kasvu oli jo 4 prosenttia, ja tälle vuodelle ennustetaan yli 4 prosentin kasvua.

Meillä Euroopassa ollaan siis huomattavasti heikommassa tilanteessa, ja nämä rakennemuutoksen kirot ovat tällä hetkellä niitä, jotka kohtaavat monen teollisuudenalan, erityisesti teollisuustuotannon alat Euroopassa ja näin ollen myöskin Suomessa. Tällainen rakennemuutoksen ongelmatiikka, joka näkyy ei vain teollisten tuotantojen aloilla, vaan vähitellen myöskin suunnittelussa ja kehittämistyössä ja innovaatiotyössä, näkyy valitettavasti myöskin täällä tällä hetkellä. Monet yritykset, jotka lähtevät pois Suomesta, investoivat muualle, ovat tehneet alun alkaen sen sillä tavalla, että ovat vain sen tuotantonsa vieneet, investoineet sitä varten ulos. Mutta valitettava suunta on näköpiirissä siinä, että yhä useammin nämä yritykset vievät mennessään myös sen suunnitteluun, sen kehittämiseen, sen erilaiseen innovaatiotyöhön keskittyneen, osaavan väen, joka Suomen jatkomenestyksen kannalta olisi meille tavattoman tärkeää.

Tietyllä tavalla hälyttävää mielestäni on sekin, että selvitysten mukaan, kun me puhumme paljon siitä, kuinka Suomessa sekä julkinen sektori että yksityinen sektori sijoittaa t&k-tutkimukseen, teknologian kehittämiseen, yksityisen sektorin viime vuonna tapahtuneista t&k-panoksista jo 50 prosenttia kanavoitui Suomen rajojen ulkopuolelle. Jos joku asia on minusta dramaattinen luonteeltaan, missä on tapahtunut merkittävä muutos muutamien vuosien aikaan, niin se on tämä. Siis ei vain teollinen tuotanto tällä hetkellä hiiviskele täältä ulos, investoi muualle, vaan erityisesti yksityisen sektorin osalta myös perinteisellä kaavalla katsoen Suomen kannalta tärkeä väki, suunnitteluun, kehittämiseen, innovaatiotoimintaan osallistuva väki, ei välttämättä se väki, vaan ne resurssit, mitä yksityisellä sektorilla on, myöskin ne näkyvät kanavoituvan tällä hetkellä jo erittäin merkittävässä määrin ulospäin.

Tässä asetelmassa se, että kotimarkkinasektoria aktivoidaan erilaisin toimenpitein, niin kuin nyt on tehty verotuksellisin toimenpitein viime vuonna ja tänä vuonna, nämä toimet ovat olleet välttämättömiä toimia. Minä puollan niitä ja olen puoltanut täällä aikaisemminkin, niitä veronkevennyksiä, mitä on tehty. Ne ovat auttaneet välittömästi kotimaista kulutuskysyntää ja pitäneet pyöriä pyörimässä, mutta nämä eivät ole kestävä ja pitemmän tähtäyksen ratkaisu. Nämä eivät riitä vastaamaan siihen ongelmaan, mikä uhkaa ei vain investointien siirtymisenä Suomesta ulos, vaan myös tämän sanotun avainosaamisen ja teknologiaosaamisen, sen resursoinnin, siirtymisessä ulos. Siihen tarvitaan monia muita toimia, ja tämä on tavattoman vakava haaste, jonka edessä Suomi on.

Vastaamalla tähän sillä tavalla, että käytettäisiin esimerkiksi EU:n puitteissa taikka sitten yksittäisen valtion puitteissa jotain tällaisia valikoituja tai kohdennettuja tukitoimia jollekin toimialalle, voidaan ehkä vähän aikaa antaa tekohengitystä sille toimialalle, mutta kovin pitkään semmoisella toimella ei pärjätä. Tekstiiliteollisuus ja vaateteollisuus on esimerkkinä taakse jääneestä elämästä Suomessa ja Euroopassa, siitä, miten näille toimialoille on käynyt. Hyvin työvaltaiset toimialat kerta kaikkiaan täältä häipyivät, eikä väliaikaiset elvytystoimenpiteet voineet niitä pelastaa Euroopasta, edes Portugalistakaan, niin kuin nyt on ...

Jaha! — Arvoisa puhemies, minun loppujohtopäätökseni sitten olkoon tiivistetysti se, että Suomen vastaus näihin haasteisiin siis ei voi olla se, että me yritämme kilvoitella näiden halpatuontimaiden kanssa sillä, että esimerkiksi työvoimakustannusten laskemisella tai niillä kilpailemalla Suomi pärjäisi. Ainoa mahdollisuus on se, että Suomi satsaa entistä enemmän osaamiseen, tietotaitoon, teknologiaperustan nostamiseen, ja näin hallitus nyt kyllä on tekemässä. Vaalikauden aikaan neljässä vuodessa pelkästään t&k:hon 235 miljoonaa euroa. Se on erittäin tärkeä lisäsatsaus.

Mitä tulee Wärtsilän tapaukseen näitten t&k-varojen suhteen — jos puhemies sen sallii — sanon aivan lyhyesti, kun sitä täällä kysyttiin, mitä siinä on oikein tapahtunut ja onko niin, että kun tuon tyyppisiin yrityksiin esimerkiksi Tekesin kautta rahaa laitetaan, ne rahat siirtyvät näiden yritysten mukana muualle. Sanon lyhyesti: Tekes ei ole kovin paljon Wärtsilän hankkeita viime vuosina rahoittanut. Se on joitakin rahoittanut ihan mainittavalla summalla.

Tällä hetkellä on auki yksi sellainen hanke, jota ei ole viety loppuun, ja paraikaa selvitetään, voidaanko näitä varoja kenties tai onko mahdollista periä takaisin. Nykysäädösten mukaan niihin hankkeisiin, jotka on niin sanotusti clousattu, päätetty, niihin ei voi enää jälkikäteen puuttua. Olen käynnistänyt selvitystyön, voitaisiinko säädöstöjä muuttaa sillä tavalla, että ainakin jonkunlaisella lyhyellä viiveellä silloin, kun tuetaan, silloin tämän tuen ehtoihin liittyisi ainakin jonkun mittainen tällainen ehto siitä, että jos hetimiten lähtee pois, niin siinä tapauksessa voidaan takaisin periä. KTM:n (Puhemies koputtaa) kautta myönnettävissä investointituissa tällä hetkellä on tällainen ehto, mutta Tekesin myöntämissä avustuksissa ja lainoissa tällaista ei tällä hetkellä ole.

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Pekkarista siitä myönteisestä tiedosta, että verouudistuksen yhteydessä ei kajota yritysten nykyisiin poisto-oikeuksiin, mutta samalla tarkentaisin, ymmärsinkö oikein, että on päätetty myös, että sukupolvenvaihdoksen yhteydessä ei myöskään kajota omaisuuden arvostuserien nykykäytäntöön.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ministeri Pekkarisen puheenvuoroon oli monilta osin helppo yhtyä, erityisesti, mikä koskee osaamisen merkitystä. On aivan selvää, että suomalaisen kilpailukyvyn pitää tulevaisuudessa nimenomaan keskittyä osaamiskyvyn nostamiseen, ei halpatyövoiman lisäämiseen.

Puhemies! Mitä tulee hänen alkuarvioonsa siitä, että Yhdysvaltojen talous nyt vetää: Yhdysvaltojen talous vetää kyllä, mutta, ministeri Pekkarinen, täysin velkavetoisena, ja se on erittäin vaarallinen kehitys, joka tällä hetkellä siis näkyy kansantaloudessa vaihtotaseen vajeena ja toisaalta tietysti budjettivajeena, mutta vaihtotaseen vaje aiheuttaa sen, että euro nyt vahvistuu sillä vauhdilla kuin se vahvistuu. Se on pian 1,30 tällä viikolla.

Täällä ed. Karjula aivan oikein minun mielestäni toi esille sen, että aivan liian vähän me olemme kiinnittäneet huomiota siihen, mikä suuri vaara tällä hetkellä meidän teollisuudellemme on siinä, että euro vahvistuu tällä vauhdilla kuin vahvistuu ja, ministeri Pekkarinen, ei se ole Amerikan talouden vahvuutta, se on Amerikan talouden heikkoutta. Täällä me kehumme Yhdysvaltojen taloutta dynaamiseksi. Haukumme Ranskaa ja Saksaa, (Puhemies koputtaa) kun ne yrittävät vähän talouttaan elvyttää, mutta Yhdysvalloista sanotaan, että se on dynaaminen talous ja hyvin on kaikki rakenneuudistukset tehty.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Todellakin tämä USA:n vaihtotaseen vaje on johtanut siihen, että eurooppalaiset, euroalueen kansalaiset ja yritykset, ylläpitävät USA:n kulutusjuhlien jatkumista tämän vahvan euron kautta. Se on aika kestämätön tilanne globaalillakin tasolla.

Toinen kysymys, johon haluaisin ihan lyhyesti puuttua ja toivoisin ministerin kommentointia: Kaimanne Jukka Pekkarinen viittasi siihen, että veronkevennysten sijasta pitäisi nyt kantaa huolta investoinneista. Minulla on sellainen käsitys, että yritykset tällä hetkellä mieluummin viettävät osinkojuhlia, mittavia — näistä verosyistäkin johtuen — osinkojakajaisia ja samaan aikaan laiminlyövät tulevaisuutensa sillä, etteivät satsaa investointeihin. Minusta tämä on aika huolestuttavaa. Kassat ja taseet tyhjennetään jakamalla liikaa osinkoja, ja sitten ei olekaan keinoja, millä vastataan tulevaisuuden haasteisiin, kun ei investoida tällä hetkellä.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä optiokeskustelu, johon ministerikin on osallistunut jossakin vaiheessa, minusta on siinä mielessä hyvä ja mielenkiintoinen, että Salcomp on hyvä esimerkki tai huono esimerkki. Siellä jaettiin hiljattain osinkoja ja sitten siirrettiin ulos, muutama vuosi siitä, kun näitä optioita jaettiin sinne johtajille. Sen takia tämä pitäisi jotenkin saada hanskaan ainakin valtionyhtiöissä — siinä mielessä aasinsilta tähän valtionyhtiöpolitiikkaan.

Eikös kuitenkin omistajuudella ole merkitystä aika paljon tässä, mihin sijoitutaan? Sen takia nyt niissä valtionyhtiöissä, missä vielä jonkinlaista sananvaltaa meillä on, eikös nyt pitäisi tajuta se, jotta ei lähdetä nyt sitä vähentämään, kun siellä on tietysti mahdollista tehdä ... Tämä olisi hallitukselle kanssa vinkiksi siinä mielessä, että ei anneta sitä omistajuutta nyt pois. Siinä karkaa sananvalta yhä enemmän meidän käsistämme. Hyvä esimerkki on viime kaudelta; onneksi Kemira meille jäi ja siihenkin jonkin verran sananvaltaa. (Puhemies koputtaa) Toivon mukaan Kemiraa ei uudelleen lähdetä listimään ja panemaan lahtilistalle.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, mitä tulee verotuloihin, joita ei huomioida ollenkaan, kun jaetaan osinkoja, osingoista valtio saa kohtuulliset verotulot, myös optioista. Ministeri Pekkarinen toi huolensa yritysten loikkaamisesta ja moni muukin on tuonut rajojemme ulkopuolelle. Minusta tämä ei tällä mielipiteellä parane, vaan tähän pitäisi löytyä keino, millä nämä yritykset saadaan pysymään täällä Suomen puolella. (Ed. Elo: Mikä se ed. Paajasen keino on?) Tässä ei jutustelu riitä, vaan tähän tarvitaan toimenpiteitä. Minusta vielä yksi tärkeä asia, mistä pitää olla huolissaan, on se, että ulkomaille menee myös osaava, koulutettu henkilöstö, ja se on todella huolenaihe.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Itse asiassa ed. Paajanen sanoi oikeastaan sen, mitä ajattelin myös huomioida: Eikö, ministeri, nyt kumminkin ole niin, että te olette kohta vuoden ollut ministerinä — noin 20 000 teollista työpaikkaa sinä aikana. Nyt ennusteet puhuvat, että noin 50 000 vielä teidän ministeriaikananne, jos tulevaisuudessa jatkatte tässä tehtävässä, on menossa — 70 000 työpaikkaa. Sehän alkaa olla ihan katastrofin partaalla.

Mikä on se konkreettinen keino? Mikä on se keinovalikoima? Niitähän pitää löytyä. Tätä tyhjää puhetta tässä on kuunneltu jo, mutta tarvitaan toimenpiteitä, konkreettisia, millä yritykset pysyvät, millä ne ihmiset pysyvät. Nyt Suomi alkaa itse asiassa tyhjentyä kokonaisuutena. Enää ei puhuta alueiden tyhjentymisestä, vaan se virta on nyt jo isoista kaupungeista poispäin. Nyt tarvittaisiin jotain ihan konkreettista ja merkittävästi myös vaikuttavaa eikä löysää puhetta.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Korhoselle ja ed. Paajaselle erillisessä puheenvuorossa. Se on niin pitkä asia.

Mitä tulee Yhdysvaltain tilanteeseen, en ole ollenkaan edustajatovereitten kanssa eri mieltä siitä. Totta on vaan se, että Yhdysvaltain talous on kasvanut ja kasvaa tällä hetkellä. Mihin se kasvu perustuu, minkä päälle se rakentuu, on toinen juttu. Meidän kannaltamme ja euroalueen kannalta siinä on ongelma se, että dollari saattaa vieläkin heikentyä huomattavasti nykyisistäkin lukemista. Economistissa oli erittäin arvovaltaisen amerikkalaisen ekonomistin arvio siitä, miten saattaa käydä, ja ne näkymät ovat todella huonoja. Meidän kilpailukykymme silloin suhteessa entisestään heikkenisi, jos niin käy. Toivotaan, että näin ei käy vaan niin kuin Handelsbankenin arvio eilen oli, että nyt ollaan suurin piirtein pohjalukemissa. Tämähän oli Handelsbankenin eilinen arvio.

Mitä, arvoisa puhemies, tulee näihin yritysveroasioihin, niin sukupolvenvaihdosten osalta asia on selvä. Sen yritysvarallisuuden määrittely aika lailla tarkkaan noudattaa sitä määrittelyä, mitä se tällä hetkelläkin on. Ajatus on, että verotusarvo on se perusta, josta 40 prosenttia on se määrä, mistä tuo vero määräytyy, ja se on kyllä aika reipas kädenojennus yrittäjyydelle silloin, kun on suvussa tapahtuva yrityksen vaihtuminen toiselle. Minä myönnän, että silloin kun kyse on omaisuuden siirrosta, siis yrityksen vaihto ei tapahdu suvussa sukupolvelta toiselle vaan jonnekin muualle, siellä vielä on kyllä kieltämättä ongelmia. — Aika loppuu.

Annika  Lapintie  /vas:

Herra puhemies! Muutama uutinen ihan viime päiviltä: Otsikkona ensinnäkin "Tulostiedottajat lähtivät nousuun pörssissä", ja yhtenä suurimpana nousijana todetaan heikentyneestä tuloksesta kertonut Wärtsilä, joka pääsi suurimpien nousijoiden listalle. Samalta päivältä uutinen, jossa todetaan, että Wärtsilän tulos on jyrkässä alamäessä. Sen sijaan se, mitä nämä uutiset eivät kerro, on se, mikä sitten myöhemmässä julkisuudessa on kyllä ollut mukana: tähän Wärtsilä-yhtiön ilmoittamaan liikevoittoon on otettu mukaan tehtaiden alasajon takia peräti 130 miljoonan euron tappiovara. Jos tämä kertaluontoisena pidettävä erä kirjattaisiin satunnaisiin eriin, niin tämä liikevoitto olisi tukevasti plussalla.

Pääministeri aikaisemmin paheksui sitä, että tätä Wärtsilää tässä nyt käytetään esimerkkinä, mutta siitä huolimatta rohkenen nyt näin tehdä ja ihan sen vuoksi, että tämä on vain yksi esimerkki siitä sarjasta, mikä kertoo, että nykyajan suomalaisessa liiketoiminnassa selvästi eniten painoa pannaan tuotolle ja osakkeenomistajien osingoille eikä niinkään tällaisille vanhanaikaisille arvoille kuin suomalaisuudelle tai sitten edes oman toiminnan turvaamiselle ja sijoittamiselle tulevaisuuteen ja teollisen toiminnan jatkamiselle.

Tämä Wärtsilän viimeaikainen esimerkki, kun Turun tehtaan lopettamisesta päätettiin ja samalla tiedotettiin siirtämisestä Italiaan, kyllä on erittäin selkeä esimerkki tästä suomalaisesta lyhytnäköisestä omistajapolitiikasta sen vuoksi, että erityisesti Wärtsilä-konserni viimeisten kuluneiden vuosien aikana on jatkuvasti tehnyt hyvää tulosta ja jakanut osakkailleen hyviä osinkoja. Itse asiassa Wärtsilän tiedotuksessa perusteltiin tätä Turun tehtaan irtisanomista sillä, että moottorien valmistuksessa on ylikapasiteettia ja tehtailla on alhaista käyttöastetta. Kuitenkin jätettiin kertomatta se, että jokainen Wärtsilän työntekijä vuonna 2002 tuotti yhtiölle 15 221 euroa voittoa. Tänä samana vuonna ainoastaan 11 muuta suomalaisyritystä kykeni parempaan työntekijäkohtaiseen voittoon.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan juuri tämä Turun tehdas Wärtsilän osalta on ollut tilanteessa, että on ollut jatkuvasti paljon tilauksia, tehtaan käyttöaste on ollut erinomainen, ja sen vuoksi tuntuu hyvin oudolta se, että nämä tuotannollis-taloudelliset irtisanomisperusteet täyttyisivät. Eli itse ainakin luen tätä meidän työsopimuslakiamme niin, että tarkoituksena on nimenomaan, että yrityksellä sitten on tuotannollis-taloudellisia vaikeuksia, jos näitä irtisanomispäätöksiä tehtäisiin.

Kuten aikaisemmin jo totesin, ihan suorana sitaattina voin mainita, että Wärtsilän varatoimitusjohtaja Sven Bertlin haastattelussa toteaa: "Irtisanominen on työnantajalle monessa EU-maassa kalliimpaa kuin Suomessa." Uskon, että tämä lausahdus perustuu siihen, että kuten tunnettua, Wärtsilällä on aiempaa kokemusta vastaavista lopettamispäätöksistä Hollannissa ja Ranskassa, ja kun näissä maissa on huonoja kokemuksia siitä, miten paljon se maksaa, niin samalla tiedettiin, että Italiassa erityisesti tämä irtisanomispäätös tulisi yhtiölle kohtuuttoman kalliiksi.

Tämän vuoksi vaatimus siitä, että EU-maissa olisi yhtenäisemmät menettelytavat irtisanomistilanteissa, on mitä perustelluin. Sen takia ihmettelen kovasti sitä, että hallitus nyt tyrmää esityksen, jonka mukaan suomalaisten työntekijöiden irtisanomisturva ja työnantajan irtisanomiskustannukset nostettaisiin samalle viivalle EU-maiden kanssa. On kohtuutonta, että esimerkiksi nyt tässä esimerkkitapauksessa käytetty Wärtsilän kaltainen voittoa tekevä yritys saa irtisanoa työntekijöitään ilman minkäänlaisia työntekijöihin kohdistuvia velvollisuuksia. Itse asiassa viime syksynä ja nyt tämän viimeisen Wärtsilä-esimerkin kohdalla näitä irtisanomisia on joukoittain tehty juuri yhtiön pörssikurssin parantamiseksi.

Minimiesitys, mitä hallitus voisi tässä tilanteessa tehdä ja mitä eduskunta voisi päättää, olisi vaatimus ja muutos, jonka mukaan yritykset velvoitetaan maksamaan irtisanotuille työntekijöille irtisanomiskorvauksia vähintään niissä tapauksissa, joissa irtisanomisen perusteina eivät ole aidot tuotannollis-taloudelliset syyt.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ensiksi haluan kannattaa ed. Holmlundin ponsiehdotusta päiväjärjestykseen siirtymiseksi.

Täällä on paljon tänään puhuttu siitä, mikä on suomalaisten työntekijöiden asema globaalisessa kilpailussa. Paljon on puhuttu myös tästä nimenomaisesta Wärtsilän tapauksesta niin edellisissä puheenvuoroissa kuin pääministerinkin käyttämässä puheenvuorossa. Olen ihan varma, että tästä salista ei löydy sellaisia henkilöitä, jotka eivät pitäisi tätä Wärtsilän työntekijöiden tilannetta epäoikeudenmukaisena. Tämä huoli on siis aiheellinen, mutta valitettavasti vasemmistoliiton esittämät ratkaisumallit ovat kyllä täysin vääriä. Työministeriö sinänsä on reagoinut tähän asiaan aivan oikein pyrkimällä löytämään uusia mahdollisuuksia irtisanotuille hyvin nopeasti.

Oikeastaan koko välikysymyksen peruslähtökohta on väärä. Ei yritystoiminnan ensisijainen tehtävä ole työllistäminen. Kun itse perustin aikoinaan grilliyrityksen, ei tarkoitukseni ollut silloin ratkaista koko Suomen työttömyysongelmaa vaan elättää itseni ja läheiseni. Sama logiikka pätee myös isommissa kuvioissa. Yritykset ovat olemassa, jotta ne tuottavat taloudellista vaurautta omistajilleen ja työllistävät sen määrän ihmisiä, mikä parhaaseen lopputulokseen pääsemiseksi on tarpeellista. Toki vastuullinen työnantaja katsoo asioita kvartaalitaloutta pidemmälle eikä heikkoina aikoinakaan välittömästi irtisano yrityksensä avaintyöntekijöitä. Tämän periaatteen unohtamisesta voi joitakin yrityksiä arvostella, kuten täällä on tehtykin, mutta silloinkaan ei saa unohtaa sitä perusperiaatetta, että yritystoiminnan tulee aina perustua kannattavuuteen ja tehokkuuteen. Yhteiskunnan tehtävä on sitten auttaa niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat tilapäisesti työttömyysturvaa tai uudelleenkoulutusta, kun tilanne on heidän kohdaltaan sellainen.

Kuten vasemmistoliitossa hyvin tiedetään, sellaistakin yhteiskuntamallia on kokeiltu, jossa työllistäminen oli ensisijaista kannattavuuteen ja tehokkuuteen nähden. Tämän kokeilun laskua maksetaan edelleen. Myöskin me suomalaiset maksamme sitä entistä suurempina maksuina Euroopan unionille, kun yritämme nostaa jaloilleen näitä itäeurooppalaisia maita, jotka reaalisosialismista joutuivat kärsimään.

Vasemmistoliitto vaatii kysymyksessään työnantajakustannusten kasvattamista irtisanomistilanteissa. Ainakin rivien välistä kehutaan italialaista järjestelmää, mutta samalla tietoisesti unohdetaan mainita mitään siitä, minkälainen työttömyysturvajärjestelmä Italiassa on. Kuten vasemmistoliitossakin hyvin tiedetään, suomalainen järjestelmä perustuu siihen, että yhteiskunta kantaa vastuun työttömien toimeentulosta ja osittain myös yritykset rahoittavat tätä.

Jos suomalainen järjestelmä halutaan muuttaa italialaiseksi, silloin on myös työttömyysturvajärjestelmä muutettava Italian mallin mukaiseksi. Se tarkoittaisi 500 ansiosidonnaisen päivän sijasta 180:tä ansiosidonnaista päivää. Sopii kysyä, onko tämä vastaus Suomen ongelmiin. Jos taas lähdetään siitä, että yrittäjän on maksettava osuutensa sekä ansiosidonnaisesta työttömyysturvasta että irtisanomisista, silloin voidaan kyllä unohtaa puheet Suomesta maailman kilpailukykyisimpänä maana. Ne voi haudata sekä teoriassa että käytännössä. Kuka silloin enää tänne perustaa työpaikkoja, kun työn sivukulut jo nykyisellään ovat huippukorkeat? Jos näin toimittaisiin, niin vähintäänkin pitäisi olla eri säännöt globaaleille yrityksille ja pkt-yrityksille.

Jos tämä keskustelu johtaisi siihen, että poliittinen vasemmisto niin hallituksessa kuin oppositiossakin antaisi periksi joustavien pelisääntöjen hyväksymiselle pienyrityksissä, silloin olisi saavutettu jotain työllisyyden kannalta merkittävää ja hyödyllistä. Ennusmerkit eivät kuitenkaan ole hyvät, sillä SAK on jo ehtinyt tyrmäämään myöskin kaikki hallituksen yrittäjyyspolitiikkaohjelman pienyritysten toiminnan edistämisen kannalta keskeiset asiat.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Tänään syytettyjen penkillä eivät ole maamme pienyrittäjät, joiden moraali ja vastuunkantokyky työntekijöiden irtisanomistilanteissa ovat yleensä vähintäänkin korkeat. Tänään syytettyjen penkillä on hallitus, jolta tuntuu puuttuvan halukkuus hillitä pikavoittojen keräilyn lisääntymistä tai työn ulkoistamista Suomesta. Välikysymyksemme takana on ennen kaikkea suomalaisten ajankohtainen ja syvenevä huoli omasta tulevaisuudestaan. Lähes kaikki työikäiset suomalaiset elävät yhä pahenevan työn ja tulevaisuuden menettämisen pelon alaisina. Siksi en voi kuin kysyä, keneltä hallitus edellyttää malttia odottaa, kun tulevaisuudessa ihmisten kyky selviytyä arjesta uhkaa nopeasti heikentyä.

Kestäväksi ratkaisuksi hätään toimeentulosta ja työstä ei voi tarjota pelkästään työpaikkojen syntyä palvelualoille, vaan on pysähdyttävä kriittisesti arvioimaan, millaisia työpaikkoja perustuotannon ja perusteollisuuden katoavien pysyvien kokopäivätöiden tilalle syntyy. Tällä hetkellä pääosa palvelupuolelle syntyvistä työpaikoistahan on pätkittyjä, määräaikaisia, osa-aikapäiväisiä töitä, joilla itse asiassa kiihdytetään köyhyyden ja epävarmuuden lisääntymistä Suomessa. Toisaalta on hyvä muistaa, että viime päivien suurimpia joukkoirtisanojia ovat olleet juuri palvelutyönantajat pankeissa, vakuutusyhtiöissä, majoitus- ja ravitsemuspalveluissa.

Julkisessa keskustelussa vilisee työntekijöiden aseman heikentämiseen tähtääviä hokemia, joilla perustellaan työn kannattamattomuutta Suomessa. Työpaikkojen dynamiikka, Kiina-ilmiö, korkea palkkataso ja sen sivukulut, työllisyyttä estävä irtisanomissuoja ja veroalen autuaaksi tekevä vaikutus tuntuvat olevan luonnonilmiöiden kaltaisia totuuksia ja vaihtoehdottomia ratkaisumalleja, joiden sisältöä tai seurauksia ei haluta tarkemmin selvittää tai kyseenalaistaa. Näiden hokemien alle peittyy avoin keskustelu siitä, että Suomessa työvoimakustannukset sivukuluineen sekä irtisanomissuoja ovat jo jonkin aikaa olleet EU:n keskitasoa, jopa sen alle. Silti työttömyystilanteemme on Euroopan synkimpiä.

Arvoisa puhemies! Tämän vuodenvaihteen irtisanomisaalto ei ole tullut yllätyksenä. Niinpä maamme hallituksella olisi alkukuohunnan jälkeen ollut riittävästi aikaa pureutua ajoissa yhä pahenevaan työllisyystilanteeseen. Hallitus tuntuu kuitenkin hautaavan polttavan ongelman selvitysvyöryn alle, vyöryn, minkä tulokset ja loppupäätelmät konkretisoituvat vasta vuosien päästä, jopa vasta seuraavalla hallituskaudella.

Suomalaisilla on tuoreessa muistissa reilun kymmenen vuoden takaiset virheet, joilla silloisen kepuvetoisen hallituksen yksipuolisen keinovalikoiman tuloksena työllisyystilanne muuttui katastrofaaliseksi, eikä tämän kriisin inhimilliselle ja taloudelliselle laskulle ole vieläkään näkyvissä loppua. Siksi vaatimus toimia juuri tässä ja nyt on mitä suurimmassa määrin pitkällä tähtäimellä kansantaloudellisesti kannattavaa ja se säästää suomalaisia inhimilliseltä kärsimykseltä.

Juuri nyt on ajankohtaista kysyä pääministeri Vanhasen hallitukselta, eikö Suomen istuva hallitus todellakaan kannata irtisanomissuojan nostamista edes EU-maiden tasolle tai vaatimusta noudattaa voimassa olevaa lakia, kun yhä useammin elävässä elämässä ihmisten irtisanomisperusteena tuotannolliset tai taloudelliset syyt eivät päde, vaan vallitsevana käytäntönä hampaattoman hallituksen hiljaisella suostumuksella jatkuu neljännesvuosittainen tulos tai heti ulos -malli.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että eduskunnassa keskustellaan juuri tällä hetkellä globalisaatiosta. Kuitenkin pitää ymmärtää, mitä markkinatalous on tänä päivänä. Ei kvartaalitaloudessa ole tärkeintä tyytyväinen asiakas eikä hyvinvoiva työntekijä, vaan tärkeintä on tyytyväinen osakkeenomistaja. Ei globaalitaloudessa kannata odottaa yrityksiltä mitään yhteiskunnallista vastuuta. Tilanne olisi toisin, jos eläisimme suljetussa taloudessa. Niitäkin on ollut. Tätä taustaa vasten en usko, että irtisanomissuojan parantaminen sinällään auttaa. Se pitäisi tehdä koko maailmassa. Päinvastoin, yrityksiä ei voi pakottaa, entistä vähemmän ne työllistävät, jos työllistettävistä eroon pääsy tulee vaikeammaksi. Tämä on se raaka totuus.

Ennen yrityksestä vastasi joku patruuna Walden, joka rakensi jalkapallokentän tehtaan työläisille. Nyt omistaja ei ole edes omistajat, vaan itse kaupankäynnin tapahtuma. Osakkeen vaihtoarvo on nykyinen tehtaan omistaja. Sitä vastaan on vaikea riidellä. Ennen vanhaan patruuna saattoi nähdä yrityksellään muitakin arvoja kuin rahankeruun. Esimerkiksi lehtiyhtiö Kalevan patruuna Korkeakivi piti ylpeyden asiana, että hän tekee myös laadukasta lehteä. Sain minäkin siellä kerran olla kesätoimittajana. Nykyään ihmissuhdehömppää sisältävillä tv-ohjelmilla myydään mainosaikaa ja taotaan rahaa. Ennen vanhaan patruuna saattoi ajatella jättävänsä menestyvän tehtaan pojalleen. Nyt osake viettää omistajansa taskussa vain hetken aikaa. Osakkeenomistajilla ei ole mitään yhteyttä yrityksiin ja niiden yhteiskuntavastuuseen. Vain voitot ratkaisevat. Yritysten johtajatkin ovat vain renkipoikia suurista optioistaan huolimatta. Tärkeintä on se, kuka firmoista saa laihdutettua itsensä parhaimpaan uimarantakuntoon. Mennään vaikka Kiinaan, lakkautetaan jopa kannattavia tuotantolaitoksia, ja pörssikurssi nousee kohisten. Talous voi entistä paremmin ja ihmiset huonommin.

Henry Ford sanoi aikoinaan: "Maksetaan työläisille kohtuupalkka, että jokainen heistä tekee itselleen oman auton ja ostaa sen." Kuinka hyvin joukkoirtisanotut pystyvät tulevaisuudessa ostamaan kulutustavaroita?

Nykyinen globaalitalous on epävakaata ja malttamatonta. Osakkeenomistaja ei jaksa odottaa, että firman tuotekehittely tuo tuloksia vasta vuosien kuluttua. Näin firmat kuihtuvat ja kohta ollaan käsi ojossa valtion suuntaan ruinaamassa tuotekehitysrahoja.

Minulla ei ole suurta viisautta tähän irvimarkkinatalouteen, mutta eipä näytä monella muullakaan täällä olevan. Samoja sloganeita täällä heitellään. Yksi ratkaisu löytyy tietysti kotimarkkinoilta: pienyrittäjät. Jos me pienyrittäjät pystymme työllistämään pikkuyrityksellämme itsemme ja vaikka yhden työntekijän, se pelastaa jo paljon. Tekemätön työ ei lopu, ei varsinkaan palvelualalla. Tosin sen päälähteen, sen puunjalostus- ja metalliteollisuuden, täytyy pyöriä, jotta maahan saadaan rahaa kiertoon.

Se, mitä Suomi maksaa kalliina euroina EU:lle, pitäisi saada Suomen maakuntiin takaisin rakenne- ja aluetukina pk-yrityksille entistä tehokkaammin, vaikka niitäkin on uhattu, että ne laihtuvat pois kokonaan. On olemassa tietysti työn sivukulujen vähentäminen. On myös tarve auttaa matalapalkka-aloja, sekä työnantajia että työntekijöitä. On verohelpotukset ja on sukupolvenvaihdokset, niitten helpottaminen jne., jne. Ne ovat kaikki olleet tänään täällä esillä, mutta kaikkien tekijöiden yläpuolelle nousee yksi: osaaminen. Osaaminen syntyy huippukoulutuksesta ja tieteestä. Pitää kysyä, mitä me suomalaiset osaamme tehdä sellaista, mitä muut eivät osaa tai mitä me osaamme muita paremmin. Viime vuosina menestyneet ja voimakkaasti kasvaneet yritykset ovat pärjänneet ja työllistäneet keskittämällä voimavaransa siihen ydinosaamiseen. Tällaisia yrityksiä ovat esimerkiksi Elektrobit Oy tai Instrumentointi Oy. Monella menestyneellä yrityksellä on tosin vain enää suunnitteluosastot eli niin sanotut aivot Suomessa, mutta hyvä niinkin, vaikka tuotanto olisikin siirtynyt muualle. Näissä kysymys on niin sanotusta myönteisestä Kiina-ilmiöstä. Se paras osaaminen on jäänyt kuitenkin koti-Suomeen, kun itse tuotanto on kannattavaa muualla.

Arvoisa puhemies! Suomen menestyminen juontaa juurensa koulutuksesta, tasa-arvoisuudesta. Jopa maalaispojat ovat voineet kouluttautua tohtoreiksi ja on voitu turvata se kaikki lahjakkuuspotentiaali, mikä Suomessa on, kehitystä edistämään. Tärkeää oli muun muassa aikoinaan Johannes Virolaisen vaikutus maakunnallisten yliopistojen perustamiseen.

Vaikka onkin niin, että globaalille markkinataloudelle emme voi paljoa, meidän vastuullamme on kehittää Suomea tämän kovan, kovan selviytymistaistelun voittajaksi. Korkea osaaminen yhdessä vakaan, turvallisen ja tasa-arvoisen yhteiskunnan kanssa voi olla jopa sellainen imago, jolla Suomeen saadaan tulevaisuudessa osaajia jopa muualta tämän maamme pitämiseksi kehityksen kärjessä.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Kaksikymmentäkahdeksan vuotta yrittäjänä toimineena täytyy kyllä hämmästellä useita puheenvuoroja, joita yrittämisestä ja työllistämisestä täällä on käytetty.

Arvoisa puhemies, välikysymys puuttuu Suomen ylivoimaisesti huolestuttavimpaan ongelmaan. Korkea rakenteellinen työttömyys on inhimillinen tragedia ja ehkäpä yhteiskunnallinenkin häpeä. Nykyisen työttömyyden katsotaan monesti juontuvan 90-luvun lamavuosista. Tämä käsitys on kuitenkin väärä. Jos lamalla olisi niin paljon tekemistä nykyisen tilanteen kanssa, olisi se jo korjaantunut 90-luvun lopun talouskasvun vuosina. Nykyinen työttömyys johtuu enemmänkin maailmalla tapahtuneista muutoksista ja työmarkkinoiden vääristyneistä, vaikeista rakenteista, vaikka täällä monella taholla eri mieltä ollaankin.

Välikysymyksen tekijät ovat oikeasti huolissaan mitä tärkeimmästä asiasta. Heidän tarjoamansa lääkehoito ei vain paranna sairautta. Ongelma on, että työllistyminen ja tuottavuuden ylläpitäminen on nykyjärjestelmässä lähes mahdotonta. En ymmärrä, miten irtisanomissuojan kiristäminen auttaisi asiaa. Näinkö yritykset saadaan työllistämään? Onko tämä se tapa, millä tuottavuutta parannetaan? Tämän kaltaiset parannusyritykset kuulostavat hölmöläisten lääketieteeltä, jossa sietämätön päänsärky parannetaan lyömällä tarpeeksi kovaa vasaralla jalkaan.

Pitkän linjan yrittäjänä työvoimavaltaisella palvelualalla tiedän, että tekemättömiä töitä riittää ja työntekijöitä olisi monasti tarvittu, mutta palkkaaminen on tehty yhteiskunnan puolelta liian vaikeaksi. Palkka ei aina ole este, mutta välilliset kustannukset ovat usein niin valtavat, ettei työllistämiseen ole yksinkertaisesti varaa ja uskallusta. Ei voi kuin ihmetellä, onko yhteiskunnalla mitään järkeä pitää työhaluisia ja työkykyisiä ihmisiä kotonaan kallein kustannuksin. Temppujen tekemisen aika on ohi, jos tämä valtio haluaa säästää työllisyysmenoissaan.

Suomessa yhteiskunta sakottaa työllistämisestä. Ammattijärjestöt ovat määritelleet työn käsitteen lähes epärealistisiin mittasuhteisiin. Työllistämiskynnys on noussut niin korkeaksi, että emme millään saa kaikkia suomalaisia tätä yhteiskuntaa rakentamaan. Tulee tunnustaa, että työn käsite on muuttunut ja monipuolistunut nopealla tahdilla. Nyt pitää pystyä vastaamaan tuohon muutokseen. Kaikki tosimaailmassa elävät tietävät, että todellista tuottavuutta, tuottavaa työllisyyttä, on vain aidossa, tuottavassa yritystoiminnassa. Työttömyysongelma voidaan ratkaista, kun kuunnellaan ajatuksella perusyrittäjän vastaus kysymykseen, miksi ette ole voinut työllistää työntekijöitä, vaikka tekemätöntä työtä riittäisi. Kun tuon vastauksen ongelmat ratkaistaan, on työttömyysongelmakin pitkälle ratkaistu. Ja loppulasku varmasti on yhteiskunnan kannalta huomattavasti nykyistä pienempi.

Ensisijaisesti solidaariseen palkkapolitiikkaan nojaava yhteiskunnallinen tulojen tasaus on epäonnistunut. Se jättää ison osan suomalaisista työkykyisistä ja -haluisista työmarkkinoiden ulkopuolelle. Tässä ei ole edes kysymys siitä, paljonko kukin saa tai miten solidaarisesti tulonmuodostus halutaan toteuttaa, vaan järjestelmä on yksinkertaisesti mätä. Eikö olisi yhteiskunnallisesti järkevämpää antaa kaikkien suomalaisten tehdä työtä vaikka pienemmälläkin palkalla ja tasata sitten tulonjakoa muilla keinoin, varsinkin, jos vaihtoehtona on se, että osa suomalaisista tekee hullun lailla työtä pitääkseen tuottavuutensa työllistymiskynnyksen yllä ja osa työhaluisista suomalaisista on syrjäytetty työmarkkinoiden ulkopuolelle ja heille maksetaan jouten olemisesta?

Näihin ongelmiin tulee puuttua pikaisesti. Varovaisuus ja ainaiset selvitykset toistensa perään eivät paranna tilannetta. Hallitusohjelman hyviin puoliin kuuluu mielestäni kiinnostus puuttua näihin asioihin. Nyt kuitenkin tarvittavia toimenpiteitä on lykätty ja tilalle on tarjottu vain selvityksiä ja komiteoita. Yritysverouudistuksen ainoana tavoitteena täytyy olla työllisyyden parantaminen. Hallituksen esittämä paketti ei kuitenkaan luo vielä riittävää uskoa ennen kaikkea pk- ja mikroyrittäjiin, jotka tähän maahan todellisuudessa voivat uusia työpaikkoja luoda.

Lopuksi neuvo hallitukselle, joka on tämän ongelman ratkaisussa aloitteentekijän asemassa: nyt todella tarvitaan viisautta tunnistaa ongelmat, yhteistyötä, sitoutumista ratkaisuihin ja rohkeutta toteuttaa ne.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ministeri Filatov hallituksen puolelta on täällä käyttänyt vastauspuheenvuoron, hallituksen vastauksen välikysymykseen. En siihen aihepiiriin kajoa yhtään enempää.

Haluan tässä yhteydessä kuitenkin — en sano, että mikään avaintekijä tämä asiakirja on — esitellä kuitenkin paperin, mikä kauppa- ja teollisuusministeriössä on tänä päivänä hyväksytty, pienenä eleenä siihen suuntaan, josta suunnasta valtiovalta aika pehmein toimin — myönnän sen — mutta toivon mukaan jonkinlaista ohjausvoimaa omaavin toimin, voi yrittää vaikuttaa myös näihin irtisanomisiin, ylipäänsä yritystoiminnan Suomessa pysymiseen. Me olemme hyväksyneet tällaiset vastuullisen yritystoiminnan edistämistä koskevat linjaukset, tämmöisen linjapaperin, jossa määritellään ne periaatteet, jotka Suomessa ja kansainvälisilläkin kentillä tehdyissä tutkimuksissa ja selvityksissä, tämmöisen vastuullisen yrittäjyyden ja sijoitustoiminnan ikään kuin eettinen perusta, on selvitetty, asiakirjan, joka näiltä pohjilta määrittelee tällaisen vastuullisen yrittäjyyden ja vastuullisen sijoittajuuden periaatteet. Tämän asiakirjan ideoitten mukaisesti tarkoitus on, että asetettaisiin tällainen neuvottelukunta, jossa ovat eri partit, eri osapuolet, mukana, joka neuvottelukunta paitsi seuraisi sitä, mitä ympärillä elinkeinoelämässä on tapahtumassa, voisi antaa myöskin suosituksia tai kannanottoja, ei välttämättä yksittäisistä irtisanomisista tai yksittäisistä rekrytoinneista, ei kummistakaan, vaan ylipäänsä ilmiöistä, joita paraikaa kulloisessakin tilanteessa yhteiskunnassa on meneillään.

Arvoisa puhemies! Ihan muutama kommentti vielä siitä, missä ne Suomen mahdollisuudet sitten oikein ovat vastata haasteisiin, jotka tulevat Kiinasta, jotka tulee Baltian maista, muista EU-maista, jotka liittyvät Euroopan unionin jäseneksi ensi vapulta. Vielä kerran avainasemassa aivan ehdottomasti on osaamisen, tietotaidon ja teknologiaperustan nostaminen. Hallitus on päättänyt satsata tähän paljon lisää, kolme vuotta rahat olivat ennallaan, nyt on jo tälle vuodelle merkittävä lisäys. Lisäys jatkuu vuodesta toiseen aina 2007:ään saakka niin, että neljässä vuodessa tasokorotus on vähintään 235 miljoonaa euroa. Se palauttaa Suomen erittäin nopealle t&k-resurssin kasvutielle, ja sillä tiellä kulkeminen on ehdoton edellytys, välttämätön edellytys sille, että Suomi pystyy vastaamaan siihen kilpailuhaasteeseen, osaamisen ja tietotaidon, teknologiaperustan nostamisen tarpeisiin, mitkä tarpeet ja haasteet meidän edessämme ovat.

Tämän lisäksi me olemme parhaillaan selvittämässä ja osin toteuttamassakin hankkeita, jotka puuttuvat, jotka yrittävät tunnistaa ne pullonkaulat, mitkä nykyisessä innovaatioketjussa Suomessa ovat. Me satsaamme aika paljon tällä hetkellä jo näitten lisäysten jälkeen perustutkimukseen, soveltavaan tutkimukseen ja varsinaiseen innovaatiotoimintaan, kehittämistoimintaan, mutta sitten kun katsotaan se vaihe, missä nämä innovaatiotoiminnan idut pitäisi tuotteistaa, saada kasvuun ja kansainvälistymiseen, niin siinä on pullonkaula kiistatta tällä hetkellä. Se on liiketoimintaosaamisessa, pitäen sisällään muun muassa kaikki ne asiat, jotka liittyvät vientiin, kansainvälistymiseen. Se on monissa muissakin toimissa, jotka ovat niitä toimia, joilla ne idut integroitaisiin yrityksinä, tuotteina ja tuotantona suomalaiseen maaperään. Siinä on pullonkaula, ja sitä yritetään avata monin eri toimin. Liiketoimintaosaamiseen pullonkaulojen avaamiseksi ollaan omaa ohjelmaa valmistelemassa, toisaalta tällaisen siemenrahoituksen, varhaisessa vaiheessa vahvaan riskinottoon pystyvien rahoitusinstrumenttien, käyttöönottoa valmistellaan. Aivan muutaman päivän päästä Tesi lanseeraa julkisuuteen uuden tuotteen, tämmöisen seed-rahoitusjärjestelyn, jolla pyritään vastaamaan omalta osalta tähän haasteeseen. Vastaavia toimia on joukko muitakin. Ylipäänsä tarkoitus on huolehtia siitä, että innovaatioketjun alkupään rahoitus on hyvässä kunnossa ja myös se jatko paranee. Siihen tähtäävät nämä monet toimet.

Yrittäjyyden hanke, johon äsken viittasin on tärkeä politiikkahanke. Kun täällä yritysverotuksesta puhuttiin — nyt kun aika loppuu, niin sanon aivan lyhyesti siitä sen — minä olen ollut 25 vuotta nyt kuukauden päästä kansanedustajana tässä talossa, täällä on joku vielä minua pitempäänkin ollut. Minun täytyy sanoa, kun olen melkein koko ajan ollut valtiovarainvaliokunnan jäsen niitä vuosia lukuun ottamatta, mitä olen ministerinä ollut, että kertaakaan tässä eduskunnassa ei ole tehty edes likimainkaan niin mittavaa yritysverouudistusta niin pitkälle kuitenkin yritysten suuntaan kättä ojentavaa verouudistusta kuin tämä on. Sellainen ei ollut myöskään se edellinen uudistus, jonka valmistelussa olin mukana vuonna 92, joka astui voimaan vuonna 93. Tähän sisältöön ajanpuutteen vuoksi en nyt sitten enempää. Halusin vain sen mitan tässä kertoa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuossa aiemmin alkuillasta pyysin, että ministeri kertoisi, mitä suunnitellaan ja, nyt hän kertoi, että idut integroidaan, pullonkaulat avataan. (Ministeri Pekkarisen välihuuto) — No, ehkä se on hyvin sanottu, mutta tehokas se ei kyllä ole, koska tämä ongelmahan on ollut tiedossa, tähän ongelmaan on haettu ratkaisuja. — Jos te katsotte esimerkiksi, mitä Sitrassa on tapahtunut, niin ei tämä kyllä nyt toimi, ja jos te katsotte, mitä käytännön reaalielämässä on tapahtumassa, niin otetaan esimerkiksi nyt se kuntatalous: 500 miljoonaa euroa pois investoinneista tänä ja seuraavana vuonna. Montako luulette olevan työpaikkaa sen 500 miljoonan takana ja montako näitten, mitä te äsken luettelitte? Ihan hieno luettelo, mutta ei se auta siihen, että työpaikat häipyy. Minä kysyin teiltä, mitä te aiotte tehdä, että 50 000 työpaikkaa ei häivy teollisuudesta, niin kuin ennusteet kertoo. Kyllä oli todella löyhät eväät.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Minä hyväksyn ministerin ajattelutavan siitä, että innovaatiotoimintaa pitää edistää ja se pitää nähdä myös laajempana kuin vain teknologiapuolelle suuntautuvana. Siinä on paljon mahdollisuuksia. Muukin tukitoiminta on ihan hyväksyttävää tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, mutta kyllä se pitää se vastikkeellisuuskin sitten ottaa lähtökohdaksi. Esimerkiksi Kemijärvellä Salcompin tapauksessa valtio pani kaikkiaan 50 miljoonaa markkaa rahaa siihen tehtaaseen eri muodoissa. Odottivat vain sitä viittä vuotta, kun se täyttyi, ja lopettivat saman tien kuukausi sen viiden vuoden rajan jälkeen. Jos siinä olisi ollut rajana kymmenen vuotta, niin viisi vuotta olisi varmasti toiminta siellä jatkunut. Eli kyllä pitää sitä vastikkeellisuuttakin hakea, ja siinä valtiolla pitää olla minusta selvästi tuhdimpi ote. Kyllä nyt on semmoinen tunne, että niiltä, jotka saavat rahaa, nyt ei sitten aivan hirveän suoraviivaisesti ainakaan odoteta vastikkeellisuutta.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Myös ensimmäisessä vastauspuheenvuorossani totesin sen, että periaatteessa ministeri Pekkarinen on aivan oikeilla jäljillä, mihin myös ed. Tennilä viittasi. Haluaisin kuitenkin, ministeri Pekkarinen, todeta, että kyllä raha ratkaisee ehkä paljon enemmän sittenkin kuin esimerkiksi t&k-panostus. Katsotaan nyt esimerkiksi, mitä euron vahvistuminen on saanut aikaan. Viime marraskuussa vienti väheni 22 prosenttia. Se on shokki Suomessa. Tuonti väheni 7 prosenttia. Me alamme olla pikkuhiljaa siinä tilanteessa, että meidän vaihtotaseen ylijäämäkin on häipymässä. Euroopan keskuspankki on itsenäinen pankki, mutta minun mielestäni Suomen hallitus voi viestittää, niin kuin Ranska ja Saksakin on viestittänyt, että Ekp:n on laskettava korkoja, ja se on ainoa keino. Tänään Greenspanin puheen jälkeen ollaan liki 1,30:ssa euron vahvuudessa.

Puhemies! Ihan lopuksi tässä vielä näistä Suomen yritysten kannattavuuksista. Minulla on tässä eräs tutkimus, jonka Pekka Sauramo on tehnyt, vuodelta 2001. Pääoman tuottoaste on Suomessa ollut tasan 14 prosenttia, ja se on ollut korkein kaikista EU-maista, niin että kyllä Suomessa pääomat ovat tuottaneet ja kyllä meidän yritysten kilpailukyky on todella hyvä.

Se, mikä on sitten vastaus globalisaatioon: En usko, että t&k-panostus on ainoa. Meidän täytyy löytää jotain muuta, ehkä nimenomaan konkreettisempaa, rahaan liittyvää.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Sanoin ensi sanoissani äsken, että ministeri Filatov on vastannut muilta osin hallituksen puolelta. Yritin keskittyä lähinnä siihen asiaan, joka on jollakin tavalla omalla vastuullani. Niitä ovat yrittäjyyteen liittyvät asiat, sitten ovat teknologia-asiat, osaaminen ja näiden piirissä tehtävät toimet. En käy kertaamaan sitä, mitä äsken sanoin; minulla ei ole siihen lisättävää, mitä äsken sanoin. Jos niissä saadaan edistysaskeleita aikaan, se on jo aika paljon.

Mitä tulee yritysverotukseen, niin siinä olen muiden mukana hallituksessa niitä ratkaisuja ollut tekemässä. Olen aivan varma, että nekin ovat siinä auttaneet plus tulevat auttamaan ne toimet, mitä hallitus, uskon näin, tekee liittyen nimenomaan pienten ja keskisuurten työvaltaisten yritysten välillisten maksujen madaltamiseen. Mutta se ei ole mikään suuri vastaus globaaleihin haasteisiin, se on enemmänkin kotimarkkina- ja työllistävän pk-sektorin tarpeisiin haaste. Nämä osaamiset, teknologiatason nostamiset, tietotaidon parantamiset ovat niitä lääkkeitä, jotka enemmänkin toimivat globaaleihin haasteisiin vastattaessa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä ministeri tietenkin oikeassa on, että näinhän on, mutta ei se tuo vastauksia tänään eikä se tuo huomenna, se tuo viiden vuoden päästä, kymmenen vuoden päästä. Mitä tehdään nyt, tänä vuonna, ensi vuonna, seuraavana vuonna? Niitä vastauksia nyt odotetaan. Ja kyllä teille teollisuuspolitiikka, kauppa- ja teollisuuspolitiikka, kuuluu, ei pelkästään tuotekehitysasiat ja t&k-puoli.

Teollisuudessa pitäisi löytyä uutta tuottavuutta. Siellä pitäisi pystyä jatkojalostusarvoja nostamaan, saada syntymään sitä lisäarvoa sinne. Sillä pystytään vaikuttamaan myös siihen alueelliseen kehittämiseen, josta te olette ollut ennen ainakin huolissanne. En tiedä, onko se huoli nyt häipynyt sitten, mutta aiemmin olitte. Niitä vastauksia nyt olisi niin kuin hyvä jostakin päin alkaa löytyä. Ei niitä ainakaan teidän puheistanne löytynyt.

Martin Saarikangas /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarinen kajosi yrittäjäverokysymykseen, ja mehän olemme monta kertaa arvostelleet tätä kaksinkertaista verotusta. Nyt me näemme tuloksen, mihin se johtaa. Täällä on monissa puheenvuoroissa todettu, että yritykset jakavat osinkoja sen sijaan, että ne investoisivat.

Haluaisinkin tässä yhteydessä kysyä, eikö vielä ole mahdollisuutta, kun sitä pakettia ei ole lopullisesti tuotu tänne, korjata nämä kateusverokohdat ja muut ongelmat, mitä yrittäjäpuolelta on esitetty, jotta tämä raha ei karkaa täältä vaan saataisiin tosiaan omistajat, yritykset, investoimaan ja sitä kautta luomaan tulevaisuudelle paremmat työllisyysedellytykset.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Olen tunnistavani kieltämättä yritysveropaketissa joitakin sellaisia pieniä yksityiskohtia, joissa voisi olla vielä pienen tarkistuksen sijaa. En nyt uskalla mennä lupaamaan, että mitään tapahtuu, eikä ainakaan tuossa kateusverokysymyksessä. En uskalla todella mennä lupaamaan. Kokonaisuutena se esitys on hyvä, sitä kehtaa puolustaa, se on mitallisesti suurempi kuin 25 vuoden aikaan, niin kuin sanoin, kertaakaan tässä salissa on yhdellä kertaa päätetty.

Mitä tulee vielä tähän elinkeinoelämän ja teollisuuden pyörien pyörittämiseen jnp., ed. Korhonen, käsitys siitä, että te osoitatte jotain suoria tukia joillekin teollisuuden aloille, jotka kilpailevat globaalissa kilpailussa, on erittäin vanhanaikainen. Tämä hallitus ei harrasta sellaista politiikkaa. Tämä hallitus pyrkii luomaan modernein keinoin, jotka ovat pitkälti osaaminen, tietotaito, henkilöstön tietotaito, liikkeenjohto-osaaminen ja teknologiaperusta, mitä teollisuus käyttää ja elinkeinoelämä ja palvelusektori käyttävät. Näiden perustojen nostamiseen tähtää tämän hallituksen teollisuuspolitiikka, ei vanhakantaiseen suorien tukien käyttöön.

Oma luku on se, että alueellinen näkökulma näidenkin keinojen käytössä on ihan perusteltu, ja hallitus huolehtii siitä omilla keinoin. Eino Siuruaisen esitys valmistuu muutaman viikon päästä.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olemme huomanneet, että ette panosta: 20 000 työpaikkaa, 21 000 työpaikkaa teollisuudesta, Wärtsilä viimeisenä. Sekö on teidän mielestänne vanhakantaista, vanhaa teollisuutta, joka joutaa maasta menemäänkin? Teidän puheenvuorostanne sai tämän käsityksen, että näin on tapahtumassa. Se on maailman huippuosaamista, huipputeknologiaa käyttävää teollisuutta, niin kuin meillä tämä niin sanottu savupiipputeollisuus on.

Onko keskusta ja myös ministeri muuttanut vihreiden linjalle, että me emme tarvitse enää perusteollisuutta, me emme tarvitse niitä työpaikkoja, vaan on jotakin ihmeellistä uutta? Me kuulimme vihreiltä, että se on polkupyöräkorjaamot. Onko teillä sitten joku mopedikorjaamo seuraavana?

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Olen aina rakastanut lennokkuutta, mutta siinä täytyy olla joku semmoinen kohta, mistä se jalka sattuu maahan. Ed. Korhosen puheenvuorossa ei ollut kyllä yhtään sellaista kohtaa. Päinvastoin olen koko ajan ollut sitä mieltä, että Suomessa tarvitaan teollisuutta jatkossakin. En hyväksynyt sitä ajatusta viime viikolla, mitä ed. Soininvaara täällä esitti.

Mutta millä tavalla se teollisuus voi täällä Suomessa menestyä? Vain sillä, että me teemme entistä korkeammalla osaamisella, hyödynnämme entistä korkeampaa teknologiaa ihan tavallisissakin asioissa, siellä puuta jalostavissa yrityksissä yhtä lailla kuin puhelimia valmistavissa yrityksissä. Siinä se meidän menestyksen sauma on, ja siinä tarvitaan henkilöstöosaamista, siinä tarvitaan johtamiseen liittyvää osaamista. Tämä hallitus toimii tällä tiellä, ei vanhakantaisella ajatuksella, eikä suorien teollisten tukien käyttö ole EU-oloissa mahdollistakaan.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Aave kulkee Euroopassa, globalisaation aave. Missä ovat työntekijät, jotka eivät olisi joutuneet sen uhreiksi ja uhkaamiksi työpaikkojen kadotessa Aasian aamuhämärään jättäen jälkeensä sitoutuneita, osanneita, joustaneita, vastuunsa kantaneita, mutta siitä huolimatta irtisanottuja työntekijöitä ja toimihenkilöitä? Missä ovat yritysjohtajat, jotka vilpittömistä pyrkimyksistä huolimatta eivät olisi joutuneet tekemään kipeitä ratkaisuja, koska osavuosikatsauskapitalismi ja floridalaisten osakerahastojen eläkeläisomistajien mentaalihygienia niin vaatii? Missä ovat poliitikot ja hallitukset, jotka eivät olisi sen edessä olleet valmiita puolustamaan yhteisiä työpaikkoja kuin muinaiset brittiupseerit majesteettiaan buurisodassa, yhtä ehdottomina, yhtä pelottomina, yhtä neuvottomina?

Professori Juha Siltala kysyi tämän aamun Helsingin Sanomien artikkelissaan, miksi kannattava yritys irtisanoo työntekijöitään. Siinä hän kuvaa, miten lähes huomaamatta ja vastaan panematta on siirrytty eurooppalais—japanilaisesta vastavuoroisen sitoutumisen yrityskulttuurista amerikkalaiseen walmartilaiseen kulttuuriin, jossa pahimmillaan työntekijät irtisanomisen uhalla voidaan lukita yöksi työpaikoilleen omistaja-arvon kasvattamiseksi. Samalla uskotellaan, että se on ainoa tie taloudellisen kasvun ja kilpailukyvyn turvaamiseksi. Siltala kuitenkin osoittaa, ettei se usko pidä paikkaansa. Päinvastoin, pitkäaikaiset kansainväliset kärkiyritykset eivät juuri ole irtisanoneet työntekijöitään.

Onko meillä todellakin vain yksi vaihtoehto? Emmekö voi todellakaan tehdä muuta kuin nöyrästi alistua koko ajan pohtimaan, miten käyttäytyä, ettemme vain liiaksi ärsyttäisi mustiin puettua markkinavoimaa? Tai vieläkin enemmän: Miten hyvittelisimme sitä niin, ettei se veisi meiltä työpaikkojamme, toivoamme, uskoamme elämään? Mitä olemme valmiit uhraamaan sen näköjään täysin kyltymättömään molokinkitaan? Kestävän kehityksen, solidaarisuuden, inhimillisyyden, jopa ihmisyydenkin?

Minua huolestuttaa se, että suomalaisen politiikan valtavirta on viime aikoina näyttänyt valitsevan enenevässä määrin tiekseen alistumisen tien. Jossakin on päätetty uskoa, että se ja vain se, mikä on hyvää markkinoille, voi olla hyvää koko yhteiskunnalle ja sen ihmisille. Mutta mikä sitten on hyvää markkinoille, ja kuka tai ketkä sen määrittelevät? Kun markkinat vaativat, että veroja on alennettava ja seurauksellisesti vaarannettava julkiset hyvinvointipalvelut, ja kun ministerit toistavat saman kuuliaisesti perässä, niin kenen äänellä ja kenen valtuutuksella he oikein puhuvat? Kansako sitä tahtoo? Sekö haluaa, ettei yrityksillä enää tarvitse olla mitään vastuuta työntekijöistään? Vai mekö täällä eduskunnassa haluamme, että omistaja-arvoa on ajettava kaikin mahdollisin keinoin? Tämän välikysymyksen yhteydessä minusta tämä kysymys on osoitettava teille, arvoisat hallituspuolueiden kansanedustajat, ja erityisesti teille, toverit sosialidemokraatit, muillekin kuin ed. Esa Lahtelalle, siellä vasemmalla.

Juha Siltala päättää artikkelinsa arvioon, että ennustetun palkkatyön lopun sijasta edessä voikin olla samanlainen vastaliike kuin se, joka sadan vuoden aikana, 1870—1970, pakotti muuttamaan palkkatyön julkilausumatonta kontrahtia työntekijöiden hyväksi ja samalla synnytti muun ohella suomalaisen ja pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Sillä liikkeellä muistini mukaan oli tunnus, joka laajenevan EU:n ja kuristavan globalisaation oloissa alkaa uudelleen kuulostaa jälleen ajankohtaiselta: "Kaikkien maiden työtätekevät, liittykää yhteen!"

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on luvannut 100 000 uutta työpaikkaa tämän vaalikauden aikana, kuten tiedämme. Nyt työttömiä on kuitenkin jo tuhansia enemmän kuin viime keväänä, jolloin nykyinen hallituspohja aloitti. Tasaisen taulukon mukaan uusia työpaikkoja pitäisi syntyä yli 500:n viikkotahdilla, jotta tavoitteisiin päästäisiin. Nyt työpaikat kuitenkin vähenevät samalla vauhdilla.

Viimeaikaista työttömyyden kasvua ovat osaltaan sävyttäneet toimintojen siirtymiset Suomesta ulkomaille eli niin sanottu Kiina-ilmiö. Mitenpä sitten tuo Kiina-ilmiö on oikeastaan syntynyt? Eurooppa ja USA ovat investoineet valtavia summia Kiinaan jo 15 vuoden ajan ja opettaneet kiinalaiset elektroniikka- ja muunkin teollisuuden saloihin. Monilla aloilla kiinalaistehtaitten tekninen taso ja osaaminen ovat ihan samaa luokkaa kuin läntisessäkin maailmassa. Toisin kuin parikymmentä vuotta sitten, kiinalaisilla ei ole enää paljon lännestä opittavaa, mitä nyt tietenkin yhteiskuntajärjestelmää ja ihmisoikeuksia jne.

Tällä menolla maailma juoksee meitä karkuun aivan samalla tavalla kuin hallituksen työllisyystavoitteet karkaavat yhä kauemmaksi todellisuudesta. Kiina-ilmiö koskee niin Suomea kuin koko Eurooppaa. Aasiassa tuotetaan jatkuvasti yhä halvemmalla kaikki ne tuotteet, jotka Euroopassa ja USA:ssa ensin keksitään. Talousasiantuntijat muistuttavat, että läntisessä maailmassa tuotantohinnat nousevat, mutta tuotehinnat laskevat. Yhä useampien laitteiden ja koneiden komponentit tai kokonaiset tuotteet valmistetaan yhä varmemmin halpatuotantomaissa.

Arvoisa herra puhemies! Kiina-ilmiötä ei saada tukituksi sillä, että irtisanomiskynnystä nostetaan entisestään tai säädetään muita lakeja, joiden tarkoituksena on väkipakolla hidastaa tuotannon siirtymistä halpamaihin. Tuollaiset rajoitukset toimisivat tarkoitustaan vastaan ja vain jäykistäisivät talouttamme. Yksikään yritys ei takuulla enää suunnittelisi tuotannon laajentamista Suomessa, vaan pyrkisi täältä pois.

Irtisanomissuojan kiristämisen perusteluksi ei käy, että muualla Euroopassa irtisanomissuoja on meikäläistä järjestelmää korkeampi. Monet Euroopan maat painiskelevat Kiina-ilmiön kanssa meitäkin pahemmin. Voimme vielä vaikuttaa tulevaan kehitykseemme omilla toimillamme tekemällä oikeita elinkeinopoliittisia päätöksiä ja uudistamalla verotustamme yrittäjyyttä tukevalla tavalla. Tuotannon siirtymisellä kauas maamme rajojen ulkopuolelle on myös vaihtoehtoja. Lähialueellamme on kilpailuetuja, joita on valitettavan vähän hyödynnetty. Jotkut yritykset ovat niin tehneet, ja ennen muuta tuolla Pohjois-Suomessa. Tästä esimerkkeinä ovat Murmanskin ja Kostamuksen alueelle sijoittuneet suomalaisyritysten tytäryhtiöt. Perustamalla tuotantolaitoksia lähialueille muuallekin on samalla avattu uusia markkinoita, joille pääsy muuten olisi ollut vaikeampaa. Lähialueyhteistyöllä on myös vahvistettu kotimaan yritysten toimintaedellytyksiä eikä suinkaan suljettu tehtaita.

Tähän haluaisin kommentoida myöskin ministeri Pekkarisen puhetta siitä, että myöskin nämä viisaat työpaikat ikään kuin siirtyvät muualle. Olen hiukan suuremmasta metropolista kotoisin kuin Pekkarinen elikkä Oulusta. Minä en ainakaan näe sitä mitenkään pahana, että meidän it-yrityksemme laajentavat toimintaansa ympäri maailman, levittävät lonkeroitaan ja sillä tavalla myöskin suurentavat toimintojaan Suomessa.

Koulutustasomme on kansainvälisesti korkea, ja se tuo kilpailukykyä. Koulutus on myös varmin tae työllistyä, kuten ed. Anne Holmlund kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa toi esille. Koulutukseen kannattaa edelleen panostaa ja jatkossa on kiinnitettävä yhä enemmän suomalaisten kielitaitoon huomiota. Monet asiantuntijat sanovat, että pohjoisen periltä maailmalle tähyävän yrityksen ainoa todellinen kilpailuetu voi olla vain ylivertainen osaaminen. Tutkimus ja tuotekehitys työllistävät Suomessa yhä enemmän. Tuotekehitykseen liittyy läheisesti suomalaisten taito rakentaa tuotantojärjestelmiä ja viedä tämän alan osaamista muualle. Meidän on myös avoimesti kysyttävä, onko Suomi koskaan ollut niin sanotun massatuotannon, todella suuren volyymituotannon, maa millään alalla ehkä metsäteollisuutta lukuun ottamatta. Maamme on pieni ja päämarkkinat sijaitsevat aina kaukana meistä.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi. Tekeillä oleva yritysverouudistus on epäonnistunut siinä mielessä, että se asiantuntijoidenkin mukaan johtaa tytäryhtiötalouteen. Yrityksiä muuttaa ulkomaille tai niitä myydään ulkomaiseen omistukseen. Saadut varat sijoitetaan ulkomaille, ja sijoitussuunta on usein itä. Miksi meidän pitäisi verouudistuksella nopeuttaa tätä kehitystä? Hallituksen on nyt tehtävä selkeitä rakenteellisia uudistuksia. Ei pidä näperrellä pikkuasioiden parissa, vaan on luotava yrittäjäystävällisiä kannustinjärjestelmiä, jotka takaavat pääoman ja osaamisen pysymisen Suomessa ja suomalaisissa käsissä. Vain näin parannetaan työllisyyttä.

Esko-Juhani Tennilä  /vas:

Puhemies! Kuten nämä rajut irtisanomisetkin osoittavat, tyyppiä Salcomp ja Wärtsilä, niin nyt on käynnissä semmoinen prosessi, jossa globalisaatio-nimikkeen alla koko maapalloa itse asiassa raahataan takaisin kovaan kapitalismiin, jossa työntekijöiden asema on hyvin turvaton ja muukin on sitten hyvin heilahtelevaa tästä johtuen kehityksen osalta.

Mitä tässä sitten pitäisi tehdä? Minä näen keskeisimmäksi haasteeksi, ehkäpä kaikkein keskeisimmäksi, juuri sen, että ammattiyhdistysliikekin pystyy toimimaan jatkossa maailmanlaajuisena ja pitämään työn ehdoista huolta koko planeetalla. Kiireisintä on saada ay-liikkeen toiminta vahvistumaan Virossa, joka on Suomen osalta kuitenkin se läheisin ja ehkä suurinkin haaste. Mutta kyllä kansallisestikin pitää tehdä toimia, joilla tätä takaisinpäin raahaamista sinne kovaan systeemin, kovaan markkinatalouteen, estetään. Tässä mielessä nousee esille juuri irtisanomissuoja. Se on Suomessa selvästi heikko, ja meillä on helpompi ja halvempi sanoa irti kuin monissa EU-maissa. Se on silloin fakta, joka pitää ottaa lähtökohdaksi ja jonka mukaisesti pitää ryhtyä toimiin, eli sitä irtisanomissuojaa pitää parantaa. Tekee se silloin ainakin vaikeammaksi turhat irtisanomiset. Samalla kun irtisanomisraha otetaan uudelleen käyttöön, erorahahan valitettavasti poistettiin, niin työntekijöille löytyy rahallista pohjaa kouluttaa itseään paremmin.

On juuri niin, niin kuin ministeri Pekkarinenkin sanoi, että osaaminen on meidän ainoa valttimme. Osaaminen pitää laajana nähdä, sitä pitää parantaa kaikilla tasoilla. Se ei tarkoita vain, että meillä pitää olla määrätty määrä insinöörejä, vaan koko työpopulaation, koko väenkin osaamista pitää nostaa. Tähän saakka olen ministerin kanssa samaa mieltä, mutta sitten hän on kuitenkin keskustan edustajana raahaamassa Suomeen matalapalkkajärjestelmää, joka riitelee tämän päätavoitteen kanssa, joka suomalaisilla pitää olla, eli osaamiseen perustuvan hyvin maksetun työn pitää olla se, minkä varaan Suomi vain voidaan rakentaa. Nyt sitten kepu työreformiaan kaihoillen lähti tätä matalapalkkahommaa Suomeen kuitenkin levittämään, joka ei ole, eikä voi olla Suomen tie.

Matti Kauppila /vas:

Herra puhemies! Kilpalaulanta työsuhdeturvasta, irtisanomisista ja veronkevennyksistä jatkuu edelleen. Keväällä taas kevennettäneen verotusta. Moni keventäjistä on tulevan syksyn kunnallisvaaleissa turvaamassa palvelut kansalaisille, vaikka pohja palveluilta on viety. Enempää tästä loistavasta logiikasta tuskin tarvitsee edes sanoa. Luottamus politiikkaanhan ei kohta voi muuta kuin nousta, sillä niin alas se on vajonnut.

Vasemmistoliitto turvaisi palvelut ja työllisyyden ilman veronkevennyksiä. Jos kuitenkin veronkevennyksiin mennään, olisi syytä tarkastella veronkevennysten kohdentumista. Tuloverotuksen alentaminen on toki keinona yksinkertainen, mutta työllisyysvaikutus jäänee kuitenkin varsin olemattomaksi. On löydettävä veroratkaisut, jotka hyödyntävät ostovoiman kasvua myös työttömillä, pienituloisilla, eläkeläisillä, pätkätyöntekijöillä ym. ryhmillä, joita veronkevennykset eivät vielä ole auttaneet. Veronkevennysten tulee myös tukea tuloveronkevennyksiä suoremmin elinkeinoelämän toimivuutta. Osasta kevennyksistä tulisi luopua ja kohdistaa lisärahaa Kelan rahoitukseen. Ruuan arvonlisäveron alentamisen osalta mahdollisuuksia positiivisiin ratkaisuihin, jotka näkyisivät aina suomalaisen ruuan tuottajalta kuluttajan kauppakassiin saakka, on useita. Liikenteen osalta veronkevennykset muun muassa kilpailuttamisen johdosta tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen joutuneille liikennöitsijöille antaisivat mahdollisuuksia tarkastella matkalippujen hintakehitystä ja joukkoliikenteen edistämistä. Esimerkiksi ed. Lauri Oinosen ym. vuosi sitten tekemä lakialoite valmisteveron poistamisesta ammattimaiselta linja-autoliikenteeltä olisi hyvä toimenpide. Nämä vain esimerkkeinä keinoista, joissa veronkevennykset vaikuttavat myös yhteiskunnallisesti merkittävämmin.

Eikö hallitus siis aio reagoida radikaalimmin työllisyystilanteen hoitamiseen verolinjauksissaan? Ratkaisut muun muassa julkisen sektorin työpaikkojen turvaamisesta tehdään näissä linjauksissa. Työllisyysrahojen kohdistamista tulisi voida käyttää suoraan julkisen sektorin investointeihin ja sitä kautta siirtää rahaa työpaikkojen ylläpitämiseen. Julkisen sektorin tulee lopettaa harmaan talouden tukeminen vahtimalla suurtenkin firmojen alihankkijoiden lainmukaisten velvollisuuksien suorittamista, kuten muun muassa veroja, sosiaaliturvamaksuja, työsuojelulainsäädösten noudattamista.

Aito työpaikka on se, kun työntekijä tekee työn ja työnantaja itse maksaa palkan kaikkine sivukuluineen, siis ilman mitään tukia. Silti veronkevennykset eivät saa edistää tuloerojen kasvua.

Sananen myös yritysten näkökulmasta. Muitakin tekijöitä on kuin palkka tai verotus pitää yritykset Suomessa tai ajaa ne pois. Esimerkiksi koulutuksen pitää olla sopiva. Erään yrittäjän arvio koulutuksen puutteista Suomessa: "Katsottaessa ylioppilastason koulutusta voi huomata harvojen valitsevan matematiikan. On vaikea nähdä, mistä teollisuuden huippuporukka tulisi. Valmistuneella voi olla tittelit kunnossa, mutta aineyhdistelmät ovat sellaisia, ettei niillä ole tuotannossa juuri merkitystä." Koulutuksessa pitäisi siis olla myös ohjaavuutta, myös ammattikorkeakouluissa. On päin honkia, jos ilman minkäänlaista matematiikan tai luonnontieteen osaamista voi suorittaa insinööritutkinnon.

Metalli- ja elektroniikkateollisuuden piirissä on nyt noin 6 700 sellaista yritystä, jotka työllistävät vähintään viisi henkeä. Yhteensä näissä yrityksissä työskentelee noin 215 000 suomalaista. Varovaisestikin arvioiden näistä yrityksistä vähintään neljännes kokee sukupolvenvaihdoksen lähimpien viiden vuoden aikana, jolloin se koskettaa läheisesti reilua 50 000:ta työntekijää. Jos vaihdoksissa epäonnistutaan, epäonnistuu 40 prosenttia, merkitsee se lähes 700 yrityksen ja noin 20 000 työpaikan joutumista lopetusuhan alle.

Taloudellinen taantuma voi edelleen vaikeuttaa yritysten asemaa ja sitä kautta sukupolvenvaihdoksia ja työpaikkojen pysyvyyttä. Tällöin työttömyyden lisääntyminen huonosti hoidettujen sukupolvenvaihdosten seurauksena (Puhemies koputtaa) voi kasvaa 50 000—100 000 henkilöllä. Siksi veroratkaisut tulee tehdä varsin maltillisesti ja harkitusti.

Martin  Saarikangas  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Työllisyystilanne maassamme on todella ongelma. Siksi on tarpeellista käydä tämä keskustelu nyt. On kuitenkin muistettava, että me elämme globaalisessa markkinataloudessa ja sen ehdoilla, halusimme sitä tai emme. Me emme ole globaalia markkinataloutta Suomessa keksineet. Se on suuntaus, johon maailma kulkee, ja jollemme halua olla siinä mukana, sitten voidaan loputkin työpaikat pistää kiinni.

Meidän perusteollisuutemme on pääosin riippuvainen viennistä ja nimenomaan dollaripohjaisesta viennistä. Sehän on tämän päivän vahvan euron vuoksi suuri ongelma. Se tulee jatkumaan ainakin niin kauan, kunnes mahdollisesti presidentinvaihdos tapahtuu Yhdysvalloissa, joten tässä suhteessa ei lähiaikoina ole näköpiirissä viennin elpymisen merkkejä. Viittaan tässä ministeri Pekkarisen puheenvuoroon, jossa hän puhui tästä laajasti, ja totean sen, että Yhdysvaltain kohdallahan, vaikka tämä kasvu on ollut erittäin suuri, viimeisen puolen vuoden aikana siellä on syntynyt vain 10 000 uutta työpaikkaa, koska kaikki työpaikat syntyvät maan ulkopuolella. Näin ollen sieltäkään ei ole veturia meille.

Tähän tilanteeseen on teollisuuden sopeuduttava, mikä valitettavasti näkyy henkilöstön vähenemisenä. Näin on tehtävä, sillä muutoin on edessä koko toiminnan lakkauttaminen, mikä tietäisi yhä suurempia henkilöstövähennyksiä.

Kun käydään näitä keskusteluja, tulisi ottaa huomioon kaikki työsuhdeturvaan liittyvät tekijät eikä ainoastaan tarttua tähän yhteen, erottamissuojaan. Tässä suhteessa viittaan ministeri Filatovin asiaan liittyvään selvitykseen, ja kaikki, jotka olette kertoneet kovasti, kuinka huono tai hyvä tämä on, täältä löytyy suhteellisen lähellä totuutta oleva asia. Sen mukaan meidän Suomessa oleva suojamme on keskinkertaista parempi, ja niin kuin aikaisemmassa puheenvuorossani totesin, niiden viiden maan kohdalla, joissa olen johtanut telakoita ja joutunut sulkemaan niistä neljä, tunnen tämän tilanteen. (Ed. Kangas: Kuka sen suojan maksaa?) — Se menee loppujen lopuksi työnantajan kukkaron kautta.

Wärtsilä-tapaus on todella valitettava esimerkki siitä, miten tämän päivän globaalitaloudessa saattaa käydä, kun markkinoiden pienetessä on sopeutettava tuotantovolyymiä. Perustelut, joihin Wärtsilän päätös nojaa ja joihin täälläkin on vedottu, ovat selkeät, mutta varmaan keskustelu tästä lopettamisesta olisi voitu käydä toisin, ehkä aloittaa toisin. Tässä on vähän sama henki kuin Elisan tuonnoisessa tapauksessa. Yt-laki on olemassa, ja sen kaikki mahdollisuudet tulee aina käyttää hyväksi, ennen kuin päädytään tällaiseen lopulliseen ratkaisuun.

Täällä salissa käyty keskustelu on tosiaan perustunut erilaisiin väitteisiin, jotka ovat aivan mahdottomia ymmärtää. Toivon, että tutustutte tähän tilanteeseen vähän paremmin.

Arvoisa puhemies! Hallituksen tulisi nyt keskittyä toimenpiteisiin, joilla voidaan sekä turvata nykyiset työpaikat että luoda uusia työpaikkoja. Tässä on verotuksen alentaminen keskeinen, yrittäjyyspaketti, jossa nämä kateuspykälät poistetaan, työnantajien palkkojen sivukustannusten alentaminen, työn kannustavuuden parantaminen sekä niiden työllistämisen esteiden poistaminen, jotka vähentävät yritysten halua aloittaa toimintaa täällä.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Välikysymys on saanut tässä salissa vaihtelevan vastaanoton. Suomalaisten työntekijäin näkökulmasta välikysymyksen aihe on tärkeä. Suomalaisille palkansaajille työn valuminen pois Suomesta on oikea ongelma. Tähän ongelmaan ovat tarttuneet vasemmistoliitto ja perussuomalaiset jättämällä asiasta välikysymyksen hallituksen vastattavaksi.

Niin sanottu Kiina-ilmiö on vienyt monta työpaikkaa Suomesta. Tilanne on suomalaisen työntekijän kannalta aivan kestämätön. Nämä tapaukset nostavat esille suomalaisen työntekijän työsuhdeturvan ja irtisanomissuojan suhteessa muihin Euroopan unionin maihin. Työsuhdeturva on Suomessa saatava EU-tasolle, etteivät yritykset pääse keinottelemaan työvoimalla niin kuin nyt. Wärtsilän tehdas ja työpaikat viedään Italiaan EU:n jäsenmaiden erojen takia. Kun johtaja päättää erota, hän saa kultaisen kädenpuristuksen. Työläinen saa lopputilin ilman omaa syytään. Hän ei saa kuin pahan mielen.

Täällä ministeri Pekkarinen kyseli, millä voidaan yritysten toiminta parantaa ja niiden toimintaedellytyksiä. Mielestäni sellainen kuin viime eduskuntakaudella tehty energiaratkaisu olisi mielestäni pitänyt tehdä jo 90-luvun puolessavälissä. Energiaratkaisun vastustajat ovat vastuussa teollisuuden ja kotitalouksien maksamasta korkeasta energian hinnasta. Samat ihmiset ovat vastuussa huonosta työllisyyskehityksestä. Oli virhe vastustaa kestävää energiaratkaisua. Jos perusenergiatuotanto olisi nyt kunnossa, viime talvena ei olisi tarvinnut polttaa suuria määriä kivihiiltä, josta tulee pahoja päästöjä.

Merkittävä uhkakuva suomalaiselle teollisuudelle on huono sopimus päästökaupoista, joka asettaa suomalaisen teollisuuden huonompaan asemaan kuin kilpailijat. Vahva euro yhdessä päästökauppakuvion kanssa syö EU:n ulkopuolelle käyvän kaupan mahdollisuuksia. Hallituksen pitää suojata suomalaista teollisuutta ja niitä työpaikkoja eikä heikentää niitä yrityksiä, jotka työllistävät suuren määrän ihmisiä.

Täällä on tahallaan muistettu väärin päästökaupan vaiheita. Nekin ovat täällä olleet esillä, ja se kuuluu tähän aiheeseen, miten työpaikat säilyvät Suomessa tulevaisuudessa. Varsinaisen Kioton prosessin esivaihe oli Rion kokous, jossa Ahon porvarihallitus oli hyväksymässä ajatusta päästökaupoista. Kioto oli jatkoa tälle työlle, ja Suomi meni Pekka Haaviston johdolla mukaan Kioton päästökauppoihin. Ajatuksena koko malli on kummallinen, koska Suomi on teollisuuden päästöjen vähentämisessä mallioppilas ja silti olemme joutumassa maksumiehiksi. Samaan aikaan USA ei ole hyväksynyt sopimusta päästökaupoista, eli me maksamme heidän päästöjään. Tämä antaa USA:lle suuren kilpailuhyödyn Eurooppaan nähden.

Vihreitten kritiikki välikysymystä vastaan osoittaa heidän todellisen luonteensa ja sen, ettei suomalaisen työntekijän ja ay-liikkeen kannata jatkossakaan odottaa sympatiaa vihreiltä. Vihreiltä itseltään puuttuvat teot ja esitykset suomalaisten työpaikkojen säilyttämiseksi. Sellaisia eivät voi olla ed. Soininvaaran täällä lanseeraamat polkupyöräkorjaamot ja vastaavat, että niillä nyt työllistettäisiin suomalaiset jatkossa.

Arvoisa puhemies! Työntekijäjärjestöjen taholta on tullut selvää palautetta, että välikysymyksen jättäjät ovat aivan oikealla asialla ja oikeaan aikaan. Näyttää siltä, että pitkässä irtisanomisten ketjussa Wärtsilän päätös sulkea kilpailukykyinen ja kannattava Turun tehdas oli viimeinen pisara, joka paljasti kansalaisten huolen ja koko suomalaisen työsuhdeturvan vakavat puutteet. Kyse ei ollut vain teollisuudesta, vaan myös julkinen sektori kamppailee työpaikkojen puolesta tilanteessa, jossa veronalennukset rajusti heikentävät kuntien mahdollisuutta palkata työvoimaa ja pakottavat kunnat supistamaan työvoimaansa. Kunnat ovat ajautuneet todella vakavaan tilanteeseen, mistä Kuntaliitto on jatkuvasti varoittanut. Hallitukselta odotetaan vastuun ottamista työsuhdeturvan kehittämisestä ja työpaikkojen säilymisestä Suomessa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Itse ajattelen niin, että tämä välikysymys osuu oikeaan aikaan — tässä siteeraan pääministeriä — ja se on tärkeä, sen substanssi on keskeinen. Näin pääministeri Vanhanen tänään totesi, mutta sitten hän katsoi, että se on kapea. Hän näytti, miten kapea se on. Mutta tosiasiassa täytyyhän nuolella olla kärki silloin, kun se ammutaan, ja tätä välikysymystä nyt voisi vaikka verrata nuoleen, ja se kärki oli Wärtsilän irtisanomiset. Kannattava, globaali yritys sulkee kannattavan tuotantolaitoksen, pistää ihmiset pihalle. Näin tapahtui Turussa ja monella muullakin paikkakunnalla.

Tästä globaalisuudesta ja siitä, miten se vaikuttaa Suomessa, käyvät myös esimerkiksi lääketehtaat, Schering, entinen Leiras, jolla on ollut erittäin hyvää tuotekehittelyä, muun muassa hormonikierukka, ja sen tutkimuspuolen sulkeminen Turussa. Samoin Orion, tämä suomalainen lippulaiva lääketeollisuuden puolella, lopettaa tutkimustoiminnan tai pienentää sitä oleellisesti.

Mutta mielestäni meidän nyt kovin paljon ei kannata toisiamme sinänsä syytellä. Oli mielenkiintoista kuulla ministeri Filatovin puheenvuoro sikäli, että se oli hallituksen puheenvuoro. Siinä ei oikein vastattu. Tämä ei ole syytös. Tämä on toteamus. Hallitus ei oikein osannut vastata tähän välikysymykseen, mutta sitten taas ed. Gustafsson ja ed. Laitinen taas puolestaan puhuivat toisella tavalla, selvästi ymmärsivät välikysymyksen ja hyväksyivät sen kärjen.

Mutta ei myöskään paljon kannata sillä tavalla nyt kuin edellinen puheenvuoron käyttäjä, ed. Kangas, puhua päästökaupasta noin ikään kuin köykäisellä pohjalla ja syyllistää vaikkapa nyt sitten ministeri Haavistoa, joka aikoinaan — Pekka Haavisto — oli ympäristöministerinä, kun Suomi allekirjoitti Kioton sopimuksen. Vuonna 97 se allekirjoitettiin. Pitää vain todeta tässäkin, että Euroopan unioni, Suomi muiden muassa, vastusti silloin globaalia päästökauppaa, joka on siis yksi Kioton mekanismi kahden muun rinnalla. Tämä päästökaupan vastustaminen oli hyvin vahvaa aivan sinne Kioton sopimuksen viime päiviin ja öihin saakka. Se sopimushan syntyi niin, että kello pysäytettiin ja noin vuorokautta myöhemmin sitten vasta lauantaina — se oli se viikonpäivä — lauantaiaamuna allekirjoitettiin, kun olisi pitänyt jo perjantaina lopettaa koko kokous.

Yhdysvallat ajoi silloin päästökauppaa. Se oli Yhdysvaltain juttu, ei siis mikään Pekka Haaviston juttu tai tällainen, vaan Yhdysvaltojen. Yhdysvallat ei ole mukana nyt Kioton sopimuksessa, mutta päästökauppa on. Päästökauppa tulee vasta vuonna 2008 voimaan. Sitten Euroopan unionin oma harjoitelma, tämä EU:n sisäinen päästökauppa, se taas sitten on aivan toinen asia. Siinä ei sinänsä kuumaa ilmaa osteta. Minun mielestäni se ei ole myöskään mikään Suomen teollisuuden surma eikä mikään salajuoni tai joku kummallisuus. Sitä paitsi Euroopan unioni on yksimielisesti sen hyväksynyt. Siellä on kyllä ollut kaikenlaisia pääministereitä ja ympäristöministereitä sitä päättämässä, ei siis yhdenlaisia joitakin vihreitä pieniä miehiä tai kummallisuuksia. Tämä vain sen takia, kun ed. Kangas tuossa niin kovasti ryhtyi tuosta puhumaan.

Siis nämä virtuaaliset asiat vievät, ja syntyy joku ihmeellinen ajatus ja sitten sen perässä juostaan. Yksi esimerkkihän oli tämä Århusin sopimuskeskustelu, jota käytiin julkisuudessa hyvin kummallisella tavalla.

Mutta takaisin tähän työttömyys- ja globaaliasiaan: Haluaisin vielä globalisoitumisesta todeta sen, että kyllä keskustan ryhmäpuheenvuoro oli aika ainutlaatuinen tässä lajissa. Se löysi vain hyviä puolia globalisoitumisesta, ei nähnyt ollenkaan sosiaalista dumppausta, ei ekologista dumppausta, luonnonvarojen riistoa, ihmisten riistoa. Se oli vain jotain auvoista asiaa, erityisesti Suomelle.

Arvoisa puhemies! Mutta koskaan maailmassa ei ole ollut niin paljon köyhiä ihmisiä, siis niin paljon kuin on tänään, eikä koskaan niin rikkaita ihmisiä. Jonkin perheen omistaman yrityksen liikevaihto on saman suuruinen kuin 40 köyhimmän tämän planeetan valtion bruttokansantuote yhdessä. Tämän varmasti ministerikin tietää. Ministeri Filatoville kunnia siitä, että hän seuraa tosiaan asioita ja myös asiallisesti näihin debatteihin osallistuu.

Arvoisa puhemies! Tämä vain siitä, ettei ole siis yksinkertaisia vastauksia. Mutta sitä asiaa kyllä sopii hallitukselta todella kysyä, miksi se ei tiukenna Suomen työsuhdeturvaa ja paranna sitä.

Keskustelun nopeatahtinen osa päättyy.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnassa pitää olla elämää. Jos ei elämää ole aitojen asioitten ympärillä, elämää pitää synnyttää jollain tavalla taikka toisella. On järjestettävä markkinahumua ja muuta hauskaa ohjelmaa. Tällä kertaa tämä näyttää rakentuvan vasemmistoliiton rakentaman välikysymyksen ympärille.

Edellisellä eduskuntakaudella, kun keskusta oli oppositiossa, syntyi sellainen henki, että välikysymyksen esittäjä periaatteessa oli aina oikeassa. Itse joskus tätä asiaa miettiessäni tulin siihen tulokseen, ettei se aina välttämättä niin selvältä tuntunut. Tuntuu tällä kertaa, että tämä välikysymys, mikä nyt on esitetty, jos ei se ole oikea, niin ei siinä ainakaan mitään asiaa ole olemassa, mutta on hyvä päästä näihin asioihin sillä lailla esille ja perille siinä, että päästään vaikuttamaan maan tulevaisuuteen ja keskustelemaan niistä linjauksista, kuinka tämä maa voisi paremmin elää ja tehdä.

Nyt tietysti sytykkeenä on ollut olemassa joko tämä Wärtsilän ulosliputtaminen Turusta ja muualtakin maasta tai sitten, niin kuin on heitetty tuolla torilla, parlamentissa, että kyseessä on myöskin ammattiliittojen ja Metallin vaalit ja tälläkin olisi jotain virikettä ja vahvuutta tähän asiaan, että tarvitaan julkikuvan profilointia.

Se, että Wärtsilä on liputtanut ulos tavalla taikka toisella saadakseen parempia etuja taikka muusta syystä todennut, että tuotanto Suomessa ei ole kannattavaa, antaa ehkä aika hyvän lähtökohdan sille tarkastelupohjalle, mitä itse aion tässä katsoa ja ymmärtää. Se, että kysymys on tullut vasemmistoliiton rintamasta, antaa sellaisen kuvan, että ei oikein kanneta vastuuta eikä huolta tästä tulevaisuudesta, mutta ehkä keskustelu syntyy siitä huolimatta.

Mieluummin olisin nähnyt niin, että kysymyksen esittäjä olisi voinut ollakin oppositiopuolue kokoomus, mikä olisi lähtenyt liikkeelle siitä, että työn tuottavuus Suomessa ei ole riittävän hyvä ja kansainvälinen kilpailukyky edellyttää sitä, että tuotantoa on siirrettävä ulkomaille halvemman työvoimakustannuksen ja halvempien kokonaiskustannusten maihin. Siinä valossa olen vähän huolestuneena ajatellut tätä asiaa, että oppositio kokoomus ei ole oikein kantanut huolta tästä maan kilpailukyvystä ja sen vahvistumisesta. Mutta jos tässä voisin tämän puheenvuoroni jotenkin johtaa siihen, että tämän vasemmistoliiton välikysymyksen kautta päästään samaan lopputulokseen, samaan päätelmään, niin silloin tämä asia on kuitenkin perille mennyt.

Kun kaivelin vanhaa taustaa tuossa päivän mittaan ja lueskelin vuoden 91 lokakuulta vanhoja eduskunnan pöytäkirjoja, niin yllättäin niistä huomasi, että erittäin moni puhuja on poistunut eduskunnan riveistä tai on europarlamentissa tai jossain muualla, mutta näytti, että silloiselle porvarihallitukselle on annettu erittäin kylmää kyytiä eikä ollut ymmärretty mitään, mitä maan tulevaisuuteen ja talouspolitiikkaan oli olemassa. Kun eduskunta oli keskustellut lisälainanottovaltuuksien saamisesta eduskunnalle ja hallitukselle, niin siellä oli annettu erittäin kovaa kritiikkiä syntyneestä ja aiheutuneesta talouspolitiikasta ja voi sanoa, että noin pintapuolisen lukeman perusteella kritiikki oli osittain oikeata, mutta se oli kohdistunut ehkä väärään puuhun ja väärään joukkoon.

Mutta se, mihin olin nyt tässä pääsemässä, niin tässä on muistioita, artikkeleja, Helsingin Sanomien korkeudesta, mistä silloin mielestäni tämä maan kilpailukyky tavallaan punnittiin. Oli tämä maankuulu Sorsan sopimus. Sorsa, nyt edesmennyt valtiopäivämies ja valtiomies, rakensi sellaisen sopimuksen, missä syntyi ja synnytettiin maalle kilpailukykyä ja vahvempaa tulevaisuutta niin, että esitettiin palkanalennusta tai jos ei suoranaista palkanalennusta, niin kuitenkin kaikkien korotuksien ja lisien jäädyttämistä, ja tässä otsikko 22.10: "Sorsan paperi vie palkkapussista 4,1 prosenttia ostovoimaa 1992" ja "Palkanalennuspykälään viime hetkellä tehty varaus oudoksutti myös työnantajapuolta". Tarkoittaa sitä, että tässä on syntynyt varaus siihen, että jos devalvaatio tulisi, tulisi joku sitoumus sen matkaan ja perään. Tätä niinä viikkoina käsiteltiin ja pohdittiin erittäin laajasti ja monessa portaassa.

Sorsan sopimus ei silloin toteutunut ja tullut toimeen, ja on yleinen käsitys, että tapahtunut devalvaatio esti tämän sopimuksen voimaantulon ja syntymisen, mutta se ei suinkaan ollut näin, vaan tämän rakennelman sortivat vasemmistoliittolaiset ammattiyhdistysaktiivit, jotka eivät menneet siinä sillä lailla vilpittömästi mukaan SAK:n riveissä, kun voisi sanoa, että sosialidemokraattisperäiset aktiivit olivat hyväksymässä ja kantamassa maan tulevaisuudesta vastuuta. Tätä taustaa katsoen — vaikkakaan itse en näitä vanhojen kaiveluja niin kovin ole arvossa pitänyt, olen siihen nyt tällä kertaa oman näkemykseni perusteella tarttunut — voisi todeta, että vasemmistoliitto tätä asiaa taustaltaan katsoen voisi kantaa huolta ja vastuuta vähän pidemmältä ajalta, yli kymmenenkin vuoden taakse, eikä vaan tällä kertaa hakea tätä julkisuutta ja julkisuuskuvaa. Kun äsken viittasin siihen eduskunnassa käytyyn keskusteluun, niin tässä näyttää olevan myöskin otsikko 23. päivä, missä todetaan: "Vasemmistoliitto haukkui tuloratkaisun ja sovittelijan". Se on ollut sitä sen ajan politiikkaa ja työtä, ja kun tätä sisältöä lukee, niin ne oppositiossa olleet sosialidemokraatit, jotka ovat vähän puolustaneet, että tässä maan edusta ja tulevaisuudesta on kysymys ja tätä tulevaisuutta tulee tukea ja turvata, ovat tulleet lyttyyn lyödyksi vasemmistoliiton taholta erityisesti siinä vaiheessa. Tällä pohjalla — ed. Zyskowicz ei ole tällä kertaa salissa — ed. Zyskowicz on ollut erittäin vahva puolustaja sille politiikalle, mitä silloin hallitus on tehnyt, tietysti aika luonnollista, koska hän on ollut hallituspuolueen edustaja.

Tähän rintamaan katsottuna tässä asiassa ei ole mitään sellaisia yksinkertaisia selityksiä olemassa. On kokonaisuus ja sen kokonaisuuden tuki ja turva, ja siihen tarvitaan niin vasemmistoa kuin oikeistoa, tarvitaan keskustaa ja yleensäkin maan talouspolitiikasta vastaavia ja mukana olevia. Sen osalta tämä sisältöni ja ajatusmaailmani, mitä tulee tähän puheenvuoroon ja siihen vaatimustasoon, että meidän pitäisi kantaa kokonaisvastuuta, on se, että tämän maan kilpailukyvyn, työn tuottavuuden pitää olla sillä tasolla, että me pärjäämme tuolla markkinoilla.

En usko, että mikään teollisuus, sen paremmin kotimainen kuin myöskään vieraassa, ulkomaalaisperäisessä, omistuksessa oleva, siirtää täältä tuotantoa pois, jos se on täällä kannattavaa ja yhtiön tulosta ja toimintoja vahvistavaa. Tämän pohjalla on löydettävä sellainen kilpailukyky, että yritys pystyy myymään näitä tuotteitansa maailmanmarkkinoille sellaiseen hintaan, että kauppa käy ja se on sille tuloksekasta ja kannattavaa.

No, tähän syksyyn 91 katsottuna silloinhan tuli devalvaatio, millä kilpailukykyä synnytettiin lisää, mutta myöskin työväestön, työntekijöitten, koko kansan, palkkapussista se oli pois, ja kansakunta kuitenkin tässä asiassa hävisi. Tällä kertaa, kun meillä ei ole tämmöistä devalvaatiomahdollisuutta olemassa, ja tämä Emu, niin monet asiat kuin se puskuroikin, puskuroi myöskin sen, että tässä työntekijärintamalla ei ole varaa lähteä riistämään tätä yrittävää, omistavaa puolta elikkä sitä työnantajaa, ja niin meidän pitää kantaa parempaa huolta, parempaa vastuuta siitä, kuinka me pärjäämme tuolla maailmanmarkkinoilla.

Herra puhemies! Näin lyhyesti keskustellen ja tätä asiaa käsitellen toivon, että tämä ajatukseni herättää ja avaa myöskin välikysymyksen tekijöille, esittäjille, sellaisen ajatusmaailman, että emme ole yksin täällä Suomessa, emme ole yksin täällä maailmanmarkkinoilla. Täällä tarvitaan työntekijöitä sekä työnantajaa ja niiden yhteisvaikutusta, yhteisiä ponnistuksia, että saadaan sellaisia tuotteita, mitkä menevät maailmalla kaupaksi.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Seppo Lahtelan värikästä kielenkäyttöä kuunteli, niin yksi ajatus tulee mieleen: Ei vasemmistoliitto silloinkaan niin vahva ollut, että se sen devalvaation sai aikaiseksi, ja mitä tulee tähän yhteisvastuun kantamiseen, vuonna 95, kun pääministeri Lipposen ensimmäinen hallitus aloitti toimintansa, 20 miljardia markkaa silloin leikattiin pois budjetista yhteisvastuun mielessä. Ed. Seppo Lahtela, nimenomaan kuka silloin ei kantanut vastuuta, kuka kantoi vastuun, se nyt oli täällä aivan selvästi nähtävissä. Ehkä tuohon devalvaatioon oli muitakin syitä kuin vasemmistoliitto, joka tuolloin aloitti juuri toimintansa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Eikö siellä Raamatussa sanota sillä tavalla, jotta otsa hiessä on leipäsi syömän? Se lähti siitä ajattelusta alun perin, jotta kun ihmiset ovat paratiisissa, niin sitten he tekivät semmoisia tekoja, mitä ei kuulunut tehdä, ja tämä työ tuli niin kuin rangaistukseksi. Sen takia minä luulen, että tässä tulee käymään sillä tavalla, jotta Suomessakin vielä työtä tulee olemaan, tai sitten se leipä loppuu, kun sitä vertausta miettii taikka lausumaa.

On puhuttu Wärtsilästä paljon ja siitä, onko se ollut kannattamatonta vai ei. Mitä lehdistä tuolla luin, niin kuitenkin jotain 15 000 euron luokkaa työntekijää kohti kai se voitto on ollut vuodessa, ja se on ymmärrykseni mukaan kohtuullisen kannattavaa toimintaa ollut.

Sitten ihmetyttää nämä kannanotot siinä mielessä, kun täällä on puhuttu siitä, jotta jos Suomessa tätä irtisanomissuojaa vahvennettaisiin tai muuttoturvaa — miksi sitä nyt sanotaankin, joku irtisanomisraha, niin kuin tuolla monissa muissa Euroopan maissa on olemassa — niin Suomesta häviäisivät yritykset eikä tänne perustettaisi niitä. Ihmetyttää, miten Wärtsilä voi mennä sinne Italiaan nyt sitten, kun siellä on semmoinen karmea juttu olemassa. Miksi se änkeytyy semmoiseen maahan, missä tämmöinen sakkoraha on olemassa, jos ihmisiä irtisanotaan? Jotenkin tämä logiikka ei oikein mene meikäläisen nuppiin, miten sitten tuommoinen suomalainen fiksu firma voi sinne sijoittaa tuotantonsa, semmoiseen hirveään maahan.

Sen takia olen ehdottomasti sitä mieltä, jotta meidän pitäisi suhtautua tähän irtisanomissuojakysymykseen sillä tavalla, jotta ei muuta kun suin päin mennään siihen EU:n ytimeen siinä hommassa, kun täällä kaikkiin ytimiin ollaan menossa. Elikkä haetaan semmoinen yhteinen käsitys koko unionin alueella, minkä tasoinen tämän irtisanomissuojan tai työsuhteen lopettamisen yhteydessä maksettavan rahan pitää olla.

Lisäksi meidän pitää kehittää semmoista mallia, jossa luodaan sitä polkua sille ihmiselle siinä tilanteessa, jos joutuu työttömäksi, miten voi sijoittua paremmin. Siinä mielessä olen ministeri Filatovin kanssa ihan samaa mieltä, jotta tämän tyyppistä mallia pitää saada kehitellä. Mutta ei pidä iskeä jyrkästi kiinni sitä, että ei tätä irtisanomiskorvausta olisi meidän järjestelmässä olemassa. Koska kuitenkin tuolla ay-liikkeen puolella on vahvasti tämän tyyppistä ajattelua kanssa olemassa, niin kyllä valtiovallan pitää yhtenä kolmikannan osapuolena pitää joustavuus siinä ja katsoa, mikä tämä neuvotteluratkaisu mahtaa jatkossa olla, eikä heti lähteä torjumaan tätä mallia.

Sitten ihan muutamia näkökantoja, ensinnäkin eri kilpailunäkökulmista.

Verokilpailu on yksi, joka tulee olemaan tosiasia. Minusta Suomen pitäisi vaikuttaa unionin tasolla siihen, jotta nyt kun nämä yhdeksän maata sitten liittyvät unioniin toukokuun alussa, niin onhan tämä nyt ihan pöljä homma, että me maksamme korkeita jäsenmaksuja unionille ja ollaan nettomaksajia jatkossa joka vuosi ja sitten nämä niin sanotut köyhemmät maat eli Viro ja monet muut voivat alentaa yritysverotustaan, ne voivat alentaa muuta verotustaan meidän tukivaroilla. Tämän tyyppinen epäterve kilpailu kyllä pitää saada estettyä. Jos niitä sääntöjä nyt ei ole luotu, niin ainakin nyt pitää lähteä luomaan ja Suomi yhtenä kärkenä siinä vaikuttamaan tuolla unionissa, jotta näin tapahtuisi. Eihän siinä ole päätä eikä häntää, jotta tavallaan sillä tuella voidaan kilpailla toisia maita vastaan, jotka ovat maksumiehinä. Se ei voi olla unionin perustarkoitus tässä hommassa.

Sitten toinen asia, mikä on noussut esiin tässä aika hyvin, ovat nämä yhteiskunnan tuet, joita on annettu näille yrityksille, monillekin. Salcomp on ollut täällä esillä. Ilomantsissa muun muassa tämä Mölnlycke, miten tämä kirjoitetaankin, on yksi esimerkki. Ilomantsista meni yli sata naistyöpaikkaa, ja tietysti se vaikuttaa Ilomantsin muuhun työllisyyteen. Sitä firmaa muuten oli valtion tuin ja kunnan tuin pöngitetty, ja yllättäen ne veivät halvemman työvoiman maihin koko firman, ja siellä on tällä hetkellä tyhjä halli odottamassa, jos joku sitä tarvitsee. Tämä Mölnlycke on siinä mielessä hyvä esimerkki vielä, että se sai yritystuet Mikkeliin yritystoimintaan ja hallin rakentamiseen, ja siitä huolimatta heti käytiin viemään Ilomantsin tehtaan toimintaa ulos.

Minusta siinä pitäisi olla jonkin tyyppinen sanktio, että se tuki voidaan periä pois siltä firmalta, ehdottomasti. Tuossakin tapauksessa, vielä kun toimintaa jäi Suomeen, niin se olisi ollut tosi helppo periäkin, koska on Mikkelissä olevaa toimintaa, joka onneksi siellä vielä pyörii. Tämä on jotenkin kanssa epätervettä kilpailua. Ei voi olla niin, jotta tuommoinen monikansallinen pörssiyhtiö voi kupata suomalaista veronmaksajaa.

Sitten tänä iltana ei ole hirveän paljon puhuttu uusista asioista. Jos lähtisi tästä valtionyhtiön näkökulmasta, niin menneinä vuosina on tuhottomasti hävitetty valtionyhtiöitä, niiden omistajuutta on pudotettu hyvin pieniin prosentteihin, jolloin valtiolla ei ole sananvaltaa enää siinä.

Ed. Valppaalle voi nostaa hattua, aikanaan tapeltiin kovasti ja äänestettiin tässä salissa, jotta ei niitä omistusosuuksia olisi pudotettu alemmas, mutta valitettavasti me hävisimme. Se tarkoitti sitä, että yhä helpommin on menossa monta valtionyhtiötä mahdollisesti ulkomaiseen omistukseen ja sitä myötä voidaan tuotantoa siirtää mihin vain, kun ei ole enää määräysvaltaa. Minusta omistajuutta niissä yhtiöissä, missä sitä vielä on olemassa, ei pidä hävittää enää lisää. Kaikin tavoin pitää kamppailla sen puolesta, jotta jos on mahdollista, päinvastoin vaikka lisätään ja pyritään vaikuttamaan, jotta tuotanto näissä yrityksissä kestäisi Suomessa ja tehtäisiin investointeja Suomeen.

Tähän liittyen yksi semmoinen uusi tuotannon ala, jonka vastauspuheenvuorossa totesin jo tänä iltana, joka nyt onneksi on jonkin verran nostanut päätään, on Helsingissä, onko se Vantaan vesi vai mikä, joka vie Saudi-Arabiaan ja joihinkin arabimaihin vettä. Lusissa on yksi pullottamo, joka vie myös vettä arabimaihin. Siinä on valtavat mahdollisuudet. Voi kysyä, keneltä se on pois, jos laitetaan vähän Vapon malliin, niin kuin Vapo aikanaan oli Valtion polttoainekeskus, vaikka Vepo siitä sitten, jotta otetaan vettä pois ja laitetaan maailman markkinoille. Se on nimittäin sen verran arvokasta, että se on kalliimpaa kuin maito. Ei tarvitse syöttää lehmiä eikä tukiaisista tapella eikä ole yksi neljä kakkosta eikä ykköstä, vaan kun pidetään hyvästä laadusta huolta, niin puhdas vesi menee kaupaksi ja se ei lopu koskaan. Pidetään luonnosta huolta.

Se tiedetään, että Keski-Euroopasta vaikka Ranska vie Japaniin useiden miljardien, kymmenien miljardien, edestä vuodessa vettä. Jos katsoo maantieteellisesti, miltä alueelta se vesi otetaan, niin todennäköisyys sen puhtauden osalta ei voi olla niin hyvä kuin meillä missään tapauksessa. Tiedän sen, jotta markkinataloudessa sanotaan, että se on synti, jos valtio jotain yrittäisi. Minusta voisi laittaa tämmöistä yritystoimintaa, jos ei suoraan itse, niin ainakin kannustaen, tukien ja verkottumista edistäen, jotta meille tulisi yksi semmoinen merkki maanlaajuisesti, että yhdellä merkillä myytäisiin maailmalle vettä, joka on kirkasta Pohjolan puhdasta vettä. Sillä voitaisiin äkkiä lyhentää valtionvelkaakin, joka kuitenkin on hirveän iso, ja sitä kautta saataisiin vaikka korkomenoja vuosittain pienennettyä.

Kun eilen käytiin rautatieläisten ystävinä kuuntelemassa huolia, niin tehdään vaikka rautateitä ja kunnostetaan niillä varoilla sitten.

Minusta opposition välikysymys sinällään on antanut hyvän keskustelunaiheen. Millä muulla foorumilla voi tällaista evästystä suorittaa kuin tässä tapauksessa?

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä minun edelläni edustajat Seppo Lahtela ja Esa Lahtela käyttivät puheenvuoron, mutta tällä kertaa ei kyllä pysty kehumaan näistä puheista muuta kuin Esa Lahtelan puheenvuoroa, siinä oli varsin hyviä kohtia. Lopussa myöskin tämä aihe, minkä hän totesi, on todella tärkeä eikä siihen pidä suhtautua sillä tavalla kuin ed. Seppo Lahtela teki, hyvin välipitämättömästi. Tämähän on ollut koko keskustan linja tässä keskustelussa, eli on lähdetty siitä, ettei siellä mitään ongelmia ole, irtisanomisia voidaan tehdä ja Kiinan-mallia ja Viron-mallia täällä on tänä iltana väläytelty moneen otteeseen. Kovin on kylmä tämä keskustan linja ollut työntekijöihin, irtisanottuihin ihmisiin nähden.

Ed. Seppo Lahtelalle voisi vielä todeta, että mitä tulee vastuun kantamiseen, keskusta ei kahdeksaan vuoteen kantanut minkäänlaista vastuuta mistään asioista. Toivoisi, että keskusta kantaisi nyt vastuuta edes omista puheistaan ja lupauksistaan, mitä se teki ennen vaaleja. Milloin te kannatte vastuuta näistä asioista?

Mutta, arvoisa puhemies, nyt esillä oleva välikysymys on erittäin ajankohtainen ja tarpeellinen. Suomessa erityisesti pörssiyhtiöt ovat ryhtyneet irtisanomisiin varsin kyseenalaisin perustein. Aivan hyvin voidaan väittää, että irtisanomismenettely ei ole ollut aina laillista. Irtisanomiset eivät ole nimittäin perustuneet tuotannollisiin ja taloudellisiin syihin, vaikka näin on väitetty, kun irtisanomisia on tehty.

Tosiasialliset syyt irtisanomisiin ovat usein tällaisissa tapauksissa olleet aivan muut seikat. Esimerkiksi tuotantoa on haluttu siirtää halpamaihin sen jälkeen, kun yhteiskunnan antamat tuet on hyödynnetty itselle, esimerkkinä vain Kemijärven tapaukset. Toisaalta omistajat ovat halunneet nostaa itselleen suurempia voittoja irtisanomisten avulla. Irtisanomisilla on nostettu pörssikursseja, ja kaiken tämän takana on useinkin ollut suuri ahneus. Työntekijät ovat tässä pelissä pelinappuloita, joita omistajat ovat hyödyntäneet saalistaessaan itselleen entistä suurempia voittoja. Näyttää siltä, että mikään ei tunnu riittävän.

Tosiasia on myöskin se, että Suomessa työntekijöitä voidaan irtisanoa huomattavasti helpommin kuin monissa muissa Euroopan unionin maissa. Tämä on johtanut siihen, että voittoja saalistavat, usein ulkomaalaiset keinottelijat ovat sen huomanneet ja käyttävät tätä Suomessa hyväkseen. Omistajat haluavat tehdä pikavoittoja itselleen, ja Suomessa se näyttää olevan mahdollista.

Mielestäni hallituksen ja eduskunnan ei pidä katsella tällaista menoa toimettomana, ei myöskään ay-liikkeen. Monet ammattiliittojen puheenjohtajat ja luottamusmiehet ovatkin jo ottaneet irtisanomisiin samanlaisen kannan kuin mikä vasemmistoliitolla tässä välikysymyksessä on, eli eduskunnan on puututtava asiaan ja työntekijöiden irtisanomissuojaa on parannettava lainsäädännöllä. Irtisanomisen pitää olla Suomessa yhtä hankalaa kuin muissakin Euroopan unionin maissa. Työnantajan vastuu on saatava näissä asioissa suuremmaksi. Yhteiskunnan tukea ei pidä myöskään antaa liian kevein perustein yrityksille, jotka tuen käytettyään siirtävät tuotannon ja toimintansa halvempiin maihin.

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela otti esille omistajapolitiikan. Eräs syy lisääntyvään keinotteluun irtisanomisilla on ollut valtion omistajapolitiikassa. Valtio ei ole ollut mitenkään esimerkillinen omistaja. Työntekijöitä on kohdeltu kovakouraisesti myös valtion omistuksessa ja määräämisvallassa olevissa yhtiöissä. Johtajia sen sijaan on näissä yhtiöissä palkittu, vaikka he eivät olisi saaneet yhtään mitään aikaan. Tämä on varsin tuttua ollut näissä valtionyhtiöissä. Valtio on myös luovuttanut omistustaan varsin kevein perustein monissa sellaisissa yhtiöissä, joiden uudet omistajat voivat ryhtyä keinottelemaan ja hankkimaan suuria voittoja itselleen.

Yhteiskunnan ei pidä luovuttaa määräämisvaltaa ulkomaalaisille omistajille esimerkiksi energiayhtiöissä ja monissa perusteollisuutemme yhtiöissä. Energiayhtiöissä nimittäin omistajalla on usein monopoliasema muun muassa sähkön jakelussa. Meillä on jo riittävästi kokemuksia, mihin tällaiset omistajajärjestelyt ovat johtaneet. Korkeampi energian hinta, epäluotettavampi energian jakelu ja työntekijöiden vähentäminen ovat olleet seurauksena, kun esimerkiksi kunnat ovat myyneet energialaitoksiaan kilvan luottaen siihen, että kunnat voisivat näillä kaupoilla hankkia itselleen pikavoittoja.

Kauppa- ja teollisuusministeriössä suunnitellaan jälleen valtion omistuksen vähentämistä eräissä yhtiöissä. Perusteollisuutemme yhtiöissä, muun muassa Rautaruukissa, ei valtion omistusta saa enää vähentää. Jos valtio edelleen pienentää omistustaan näissä yhtiöissä, niin niiden tulevaisuus voi vaarantua. Uudet omistajat voivat nimittäin lopettaa näiden yhtiöiden toiminnan Suomessa ja siirtää tuotannon muualle, vaikka tuotanto olisi kannattavaa. Wärtsilän tapaus Turussa on hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta. Paras turva säilyttää työpaikat ja kannattava toiminta Suomessa on se, että valtio ei luovuta omistustaan niissä yhtiöissä, joilla on tärkeä merkitys koko yhteiskunnalle. Juuri energiayhtiöt ja perusteollisuutemme yhtiöt ovat tällaisia, joissa on oltava riittävän suuri valtion omistus.

Arvoisa puhemies! Irtisanomiset ovat Suomessa yleistyneet myös sellaisiin yhtiöihin, joissa on paljon korkeasti koulutettua, osaavaa henkilöstöä, esimerkiksi vain tietotekniikan ja muun korkean teknologian yritykset. Yhteiskunta on panostanut paljon näiden alojen työntekijöiden koulutukseen, muun muassa insinöörikoulutusta on lisätty voimakkaasti yritysten toiveiden mukaisesti. Muutamia vuosia sittenhän insinöörikoulutusta Suomessa lisättiin juuri sen takia, että nämä yritykset näin vaativat. Nyt nämä yritykset kurittavat työvoimaansa ja irtisanovat väkeään usein varsin kevein perustein. Korkeasti koulutetun henkilöstön asema näissä yhtiöissä on heikko, kun siellä on ryhdytty irtisanomisiin.

Valtiovallan ja yhteiskunnan on tarkoin seurattava, milloin tukea tällaisille yrityksille annetaan ja missä muodossa annetaan. Jos tällainen yritys siirtää tuotantoaan halpamaihin, niin yhteiskunnan tukiehtojen on oltava sellaiset, että tuet voidaan tarvittaessa periä takaisin. Täällähän on tästä tänä iltana ja tänä päivänä keskusteltu, mutta kyllähän tämä takaisinperintä taitaa tällä hetkellä olla siinä mallissa, että minkäänlaista takaisinperintämahdollisuutta ei ole, kun yhtiöt harrastavat sellaista toimintaa, mitä Suomessa nyt on viime aikoina tehty.

Arvoisa puhemies! Hallitus on toimettomana seurannut liian kauan sitä kehitystä, johon olisi ollut mahdollisuuksia puuttua jo nykylainsäädännölläkin. Samoin hallitus olisi voinut tuoda ajoissa esityksiä, joilla työntekijöiden asemaa olisi voitu parantaa. Valtion omistajapolitiikka on ollut myös varsin tehotonta. Tässä mielessä tekemämme välikysymys on hyvin tarpeellinen, ja toivottavasti se johtaa vaatimiimme toimenpiteisiin tässä asiassa.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pienet ja keskisuuret yritykset ovat käyneet yhä tärkeämmiksi hyvinvoinnin ja työllisyyden ylläpitäjinä, sillä julkinen sektori ja suuryritykset ovat valitettavasti menettäneet työllistämisvoimaansa. Työvoiman lisääntyminen julkisella sektorilla usean vuosikymmenen jälkeen kääntyi viime vuosikymmenen lopulla, eli viime vuosituhannen lopulla, saneerausten myötä työvoiman supistuksiksi. Suuryritykset puolestaan ovat keskittyneet osaamisensa ydinaloille ja siksi ovat ulkoistaneet toimintojaan. Tämä on toisaalta vähentänyt työvoiman tarvetta, mutta toisaalta se on luonut tilaa uusille pk-yrityksille. Näin hyvinvointi ja työpaikat luodaan yhä enenevässä määrin pk-yrityksissä.

Yrityksen kilpailukyky ja kasvu riippuvat yritykselle ulkoisista ja yrityksen sisäisistä tekijöistä. Kysynnän kehitys on merkittävin yrityksen kasvua ulkoapäin ohjaava tekijä. Toiseksi, muiden yritysten hinnoittelu sekä tuotannontekijöiden tarjontaolot ovat etenkin pienille yrityksille ulkoisia. Kolmanneksi, yrityksen sijaintialueen piirteet ovat yritykselle ulkoinen kasvuun vaikuttava tekijä. Pienellä yrityksellä ei ole myöskään mahdollisuutta vaikuttaa tarvitsemansa työvoiman laatuun suurten yritysten tapaan. Siksi yritysten lähiympäristön piirteet ovat pienen yrityksen vaikutuspiirin ulkopuolella.

Yritysten sisäisiin tekijöihin, joita yritys voi kontrolloida, kuuluvat itse yrityksen piirteet, kuten toimiala, yrityksen henkilökunnan ja varsinkin yrittäjän piirteet sekä yrityksen strategiset valinnat. Nämä yrityksen sisäiset tekijät määräävät yrityksen kilpailukyvyn markkinoilla, joita heiluttavat yritykselle ulkoiset voimat. Mitä pienempi yritys on, sitä enemmän sen sisäiset tekijät ja inhimillinen pääoma henkilöityvät itse yrittäjään. Suuremmissa yrityksissä on vaikeampi osoittaa yhden ihmisen osuutta yrityksen menestymisessä. Yrityksen kasvusta ei ole olemassa yhtenäistä teoreettista mallia. Yksi yleinen tapa hahmottaa pienten yritysten kasvuun vaikuttavia tekijöitä on jaotella ne kolmeen osaan: ensinnäkin yrittäjän ominaisuuksiin, toiseksi yrityksen piirteisiin ja kolmanneksi yrityksen ulkoisiin olosuhteisiin.

Yrittäjällä on lukuisia ominaisuuksia, jotka vaikuttavat yrityksen menestymiseen. Osa näistä ominaisuuksista on helposti mitattavissa, ja niitä on käytetty yrittäjää kuvaavina muuttujina, kuten ikä, sukupuoli, koulutus, yrityksen perustaja ym. Tärkeimpiä yritystä kuvaavia mitattavissa olevia muuttujia ovat esimerkiksi yrityksen ikä, koko ja toimiala.

Arvoisa puhemies! Suomalainen osaaminen on korkealla tasolla ja olemme siitä ylpeitä. Kuitenkin osaaminen kehittyy joka puolella maailmaa ja Suomen kaltainen pieni maa on ainoastaan oman osaamisensa varassa. Vain osaamista hyödyntämällä voimme ansaita ne rahat, jotka tarvitsemme huolehtiaksemme arvokkaalla tavalla eläkeläisistämme, lapsistamme ja avun tarpeessa olevista sekä haluamistamme yhteiskunnan muista palveluista. Niinpä joudummekin varmistamaan kilpailukykyisen osaamistason kehittämisen ja ylläpidon tulevaisuuden tarpeita varten. Osaava ihminen on kaiken perusta. Kansainvälisesti korkean koulutustason ja erittäin hyvän teknologiaosaamisen vuoksi Suomella on hyvät lähtökohdat rakentaa menestyvä yhteiskunta myös jatkossa. Sopeutuminen globalisaation tuomiin muutoksiin on yksi menestymisen perusehto. Pieni ja yksimielinen kansa kykenee kehittämään uudenlaista joustavan sopeutumisen osaamista ja hyödyntämään sen muita maita nopeammin kansalaistensa hyväksi. Laajaa kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan globalisaation haittojen torjumiseksi.

Arvoisa puhemies! Tulevaisuuden työpaikat ovat pienyrityksissä. Ilman työnantajia meillä ei ole palkkatyötä, ilman palkkatyötä meillä ei ole verotuloja ja ilman verotuloja meillä ei ole palveluita ja ilman palveluita meillä ei ole hyvinvointivaltiota.

Arvoisa puhemies! Näin yksinkertaisesti tämä mekanismi toimii katkeamattomana ketjuna.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Viime viikolla oli Taloussanomissa otsikko "Holm—Vihriälän verotukimalli on haudattu". Tästä voidaan vain sanoa, että maaseudulta oli se tullut, maaksi piti sen jälleen tuleman, amen. Vielä mielenkiintoisella tavalla kerrottiin uutisena, että joillekin on käynyt todella hyvin; Pasi Holm on valittu Pellervolle töihin ja Vihriälä talousneuvostoon, niin että kai koko prosessi on käyty nyt alusta loppuun saakka läpi.

Arvoisa puhemies! Tämä välikysymys on osunut varsin oikeaan saumaan. Se on osunut siihen globalisaatiokehityksessä, se on Suomen omassa maan tilassa, se on myöskin hyvin mielenkiintoisessa paikassa siinä suhteessa, että Suomen tulonjakopolitiikka on tulossa ilmeisesti aivan kokonaan uuteen vaiheeseen ensi talvena. Lipposen hallituksissa, joissa olimme mukana, yksi asia ei onnistunut, varsin moni asia onnistui, mutta yksi ei onnistunut. Se oli työttömyyden puolittaminen. Tämä nykyinen hallitus on asettanut varsin rajun tavoitteen, kun otetaan huomioon se, kuinka kävi kahdelle edelliselle hallitukselle näissä työllistämisasioissa. 100 000 uutta työpaikkaa on erinomaisen raju tavoite, ja nyt yhdeksän ja puoli kuukautta hallitus on toiminut, ja yli 20 000 työpaikkaa on lakkautettu. Elikkä ollaan todella vakavassa tilanteessa. Myöskin on testattu se, mihinkä toimenpiteisiin erikoisesti ylikansalliset yhtiöt ovat valmiita. Salcompin tapaus on ehkä niitä kaikkein räikeimpiä. Ensin otettiin 30 miljoonaa markkaa valtiolta rahaa ja sitten heti ensimmäisellä hetkellä, kun karenssi meni umpeen, se homma loppui täsmälleen siihen paikkaan. Elisan tapaus on vielä sitten aivan erikoisen merkillinen, kun otetaan Elisan Hpy-tausta huomioon, siis millä tavalla puhelinyhdistys on syntynyt ja millä tavalla se ryhtyy olemaan sitä omaa perusasiakaskuntaansa vastaan, jotka ovat hetki aikaisemmin omistaneet tämän yrityksen.

Jossain siis näissä asioissa mättää. Täällä on todettu monessa puheenvuorossa, että heikko irtisanomissuoja on kaksiteräinen miekka. Se on toisaalta mahdollistanut sen, että työpaikkoja on tänne helposti tultu luomaan, ja toisaalta se nyt sitten tässä tilanteessa toimii aivan päinvastaisella tavalla.

Erittäin mielenkiintoinen asia tässä yhteydessä on yhteiskuntavastuu, josta on tullut aikamme slogan. Mutta jos lukee, mitä yritykset rehellisesti kertovat yhteiskuntavastuukseen, niin ei siinä ole mitään muuta kuin yksi ainoa sanoma. Se on se, että yhteiskuntavastuuta on se, että tuotetaan mahdollisimman paljon nettotulosta jaettavaksi osakkeiden omistajille, ja sillä siisti. Ei tässä ole mitään ihmeellistä. Siitä on vaan tehty käsite, joka näyttäisi olevan jossakin muussa suhteessa positiivinen asia. Yrityksillä ei ole mitään sitä vastaan, että Suomen valtio myy omaisuuttaan, osoittaa ne Tekesille, joka jakaa ne sitten tutkimus- ja tuotekehittelymäärärahoina. Ne rahat kelpaavat Nokialle jaettavaksi amerikkalaisille osakkeenomistajille. Ne kelpaavat kenelle tahansa. Vika ei ole näissä yrityksissä, vaan vika on jakajassa, yksinkertaisesti niissä pelisäännöissä, joilla tätä kansallisvarallisuutta jaetaan.

Kun Salcompin tapaus oli historiaa, niin arvoisa pääministeri ilmoitti, että nyt jatkossa täytyy asioita hoitaa sillä tavalla, että syntyvät työpaikat ovat harvinaisen hankalasti maasta pois vietäviä, elikkä tämä tarkoittaa sitä, että meillä täytyy olla rakenteellinen täsmäohjaus ja selvä valikointi. Nyt ollaan siinä tilanteessa, ja tämähän tarkoittaa sitä, että Tekesin tukipolitiikkaa on muutettava. Käytin puheenvuoron eräässä tilaisuudessa, viikko sitten taisi olla, ja ehdotin, että Tekes jaettaisiin kahteen osaan, joissa Lapin ja Oulun läänit olisivat oma alueensa ja muu Suomi oma alue, ja rahat jaettaisiin väestömäärien suhteessa. Tässä on erikoinen peruste siinä, että kun Pohjois-Suomeen sitten se vähä Tekesin raha, mikä viime aikoina sinne on edes tullut, on mennyt kyllä niin hyviin kohteisiin, että saneeraus- ja konkurssitilastoissa on vain aivan yksittäisiä tapauksia Pohjois-Suomesta. Ne ovat kaikki täältä etelärannikolta, jotka tähän kurimukseen ovat joutuneet, elikkä siis toisin sanoen tässä on aivan erityisiä perusteita olemassa siihen, että käytettäisiin paikallistuntemusta tehokkaasti hyväksi ja tällä tavalla sillä vaikeimmalla työllistämisen alueella saataisiin kohtuullisia tuloksia aikaiseksi.

Minä en usko mihinkään tämmöiseen ristoreipasmaiseen kirkasotsaisuuteen, mitä Suomi on harrastanut viime vuosien aikana. Maailma on paha ja inhottava, ja valitettavasti siellä täytyy olla paha ja inhottava. Näin se karu totuus on.

Mitä sitten tässä muuta pitäisi tehdä? Erikoisen merkittävänä pidän sitä, että varallisuutta ohjataan täsmäkäsittelyyn elikkä kunnille ja kuntayhtymille. Siinä varallisuudessa on se erinomaisen hyvä puoli, että jos kuntapuolelle pystytään peruspalveluihin perustamaan uusia vakansseja, niin kolme neljästä on naistyöpaikkoja, elikkä sillä tavalla hedelmällisyysikäisiä naisia työllistetään, jolla on väestörakenteellisesti mitä suurin merkitys. Historiallinen totuus on se, että jos on naisia, niin kyllä siellä viihtyy miehiäkin, elikkä siinä tulee homma hoidettua. Pastori Oinonen todistaa hetken kuluttua sitten toista, jos asia on toisin.

Vielä, arvoisa puhemies, yksi asia, ja se on se, kun ministeri jälleen kunnioittaa tilaisuutta läsnäolollaan ja hän tuntee tämän asian tarkkaan: tämä oululainen juttu. Se on se, että siellä vähän yli kymmenen henkilövuokrausfirmaa terrorisoi työmarkkinoita tällä hetkellä. Niitten takia ei mihinkään tehokkaaseen työnvälitystoimintaan ole mahdollisuuksia ryhtyä. Työvoimatoimisto on täysin työkyvytön. Kaupungin johto on täysin kyvytön näiden vähän yli kymmenen vuokrausfirman kanssa. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka olisi kuinka varallisuutta käytettävissä ja halua hoitaa työllistämistoimia, niin ei siitä mitään tämän takia tule.

Leena Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Työllisyyspolitiikan yksi keskeisimpiä kysymyksiä on suomalaisten yritysten kilpailukyky ja toimintaedellytykset. Työntekijöiden työsuhdeturva on niin ikään tärkeä asia, mutta säännösten kiristäminen esimerkiksi juuri irtisanomissuojan osalta ei mielestäni loppujen lopuksi palvele kenenkään etua. Yritysten työllistämiskynnys nousisi vain entisestään, se samainen kynnys, jota muilla toimenpiteillä yritetään ponnekkaasti laskea. Tiukennukset potkaisisivat kovimmin pk-sektorilla, joka on maamme merkittävin työllistäjä, siis sama pk-sektori, josta myös vasemmisto puheissaan on kantanut huolta.

Peräänkuuluttaisin jälleen kerran kokonaisvaltaisuutta ja laajempaa näkemystä työllisyyden ja yrittäjyyden hoidossa. Suomalainen yrittäjyys on jo nyt asenneilmastoltaan kriisissä. Sitä ei helpota se, että yrittäjä kokee kulkevansa ikään kuin miinakentällä, mitä lainsäädäntöön ja verotukseen tulee, puhumattakaan siitä leimautumisesta riistäjäksi ja ahneeksi osinkojen tavoittelijaksi. Tämä ei ole kovin kannustavaa.

Pääministeri Vanhanen on todennut, että yritysverouudistuspaketti on lyöty lukkoon eikä sitä ole syytä enää muuttaa. Jo nyt esiin on kuitenkin tullut ongelmakohtia, jotka rankaisevat kohtuuttomasti esimerkiksi juuri pienyrittäjiä. Näin kävisi osinkoverouudistuksen kanssa. Se lisäisi Suomen Yrittäjien laskelmien mukaan juuri pienimpien eli enintään muutaman henkilön työllistävien työnantajien verorasitusta.

Osinkokatto puolestaan aiheuttaisi ongelmia suurille, menestyneille, kasvuhalukkaille perheyrityksille. Niissä yrittäjän omaan yritykseensä sijoittaman pääoman tuotto pienenee. Nämä yrittäjät saisivat vastaisuudessa entistä pienemmän korvauksen yrittäjyyteen liittyvien riskien kantamisesta. On selvää, että tältä osin hallituksen ratkaisu heikentää yrittäjyyden kipeästi kaivattuja kannustimia.

Näihin ongelmakohtiin on jo nyt, valmisteluvaiheessa siis, syytä puuttua, ja ongelmiahan on, kuten ministeri Pekkarinen hetki sitten myönsi, vaikka ei muutosta uskaltanutkaan luvata.

Yhteisöverokannan ja pääomaverotuksen keventäminen ovat oikeita ratkaisuja. Verotuksen helpottaminen palvelee suomalaisten yritysten kilpailukykyä. Teollisuuden kannanottojen mukaan verotusta olisi kuitenkin pitänyt alentaa vielä enemmän. Hallituksen päätöksiä on luonnehdittu näpertelyksi aikana, jolloin rohkeita ratkaisuja olisi tarvittu. On selvää, että EU:n laajentuessa verokilpailu tulee entisestään kiristymään: Virossa 26 prosentin verokanta kohdistuu yrityksistä jaettuun voittoon; Puolassa verokanta alenee vuoden 2004 alussa 22 prosenttiin; Unkarissa verokanta on 18 ja Liettuassa 15. Toisaalta pääomaverokannan alentuminen yhteisöverokantaa vähemmän ei korjaa kansainvälisesti kireän verotuksen ongelmia korkotulojen ja myyntivoittoverotuksen osalta.

Arvoisa puhemies! Työllistämisestä puhuttaessa olisi syytä myös ottaa esille äitiyden kulujen jakaminen molempien vanhempien työnantajien kesken. Tämä koskettaa työelämässä olevia nuoria naisia, heidän työllistymistään, uskoakseni myös paljon puhuttua palkkatasa-arvoa. Jos työvaltaisia, usein juuri naisvaltaisia ja naisten vetämiä, palvelualojen yrityksiä ja työpaikkoja mielitään saada lisää, on vanhemmuudesta aiheutuvia kuluja voitava jyvittää. Asia olisi jo aika ottaa vakavasti ja viedä se kolmikantaneuvotteluihin.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaalien alla vallitsi harvinaisen suuri yksimielisyys siitä, että yrittäjyyden edellytysten parantaminen on ainoa tepsivä keino lisätä työpaikkoja. Uusi hallitus näytti panneen vaalipuheet korvan taakse. Laadittiin yrittäjyyden politiikkaohjelma, jota markkinoitiin pontevasti. Ohjelman esittelyn yhteydessä lupailtiin vuoteen 2010 mennessä 90 000 uuden yrityksen synnyttämistä ja hallitusohjelmassa puolestaan 100 000 uuden työpaikan tuloa neljän vuoden aikana.

Hallitus tuntuu pitävän kiinni tavoitteista, vaikka nyt jo nähdään, että noihin lukuihin ei taideta päästä. Vuoden aikana on päinvastoin menetetty useita tuhansia työpaikkoja. Tavoitellun uusien yritysten määrän toteutuminen taas vaatisi uusien yritysten perustamisvauhdin nelinkertaistumista nykytasolta. Tavoitteet ja nykytodellisuus ovat niin kaukana toisistaan, ettei maaliin päästä pelkillä ohjelmapapereilla.

Pienet ja keskisuuret yritykset sekä yrittäjyys yleensä ovat ainoat avaimet työttömyyden nujertamiseen. Yli 60 prosenttia kaikista yrityksissä olevista työpaikoista on nimenomaan pk-yrityksissä. Kymmenen vuoden aikana pk-yritykset ovat lisänneet työvoimaansa 35 prosentilla. Samaan aikaan kuitenkin leijonanosa julkisuudesta keskittyy yli 250 henkilöä työllistäviin yrityksiin. Näitä suuria yrityksiä on kuitenkin vain 0,3 prosenttia koko yritysmäärästä. Nyt on vihdoinkin korkea aika myös päättäjien katsoa työllistämiskysymystä oikeasta suunnasta, erityisesti pk-yrittäjyyden suunnasta. Vain sieltä on mahdollisuus löytää ratkaisu työttömyyteen, ei kuitenkaan automaattisesti, vaan yrityksille on annettava työllistämisen mahdollisuudet.

Yrittäjäksi ja työllistäjäksi ei todellakaan ryhdytä sormia napsauttamalla, sen me varmasti jokainen täällä tiedämme. Pitää olla idea, ammattitaito, rohkeus, markkinat, pääoma, vakuudet ja ennen kaikkea hyviä työntekijöitä, siihen päälle vielä sitkeyttä puurtaa silloinkin, kun pää ja kroppa vaativat lepoa, ja vaikka nämä kaikki ominaisuudet olisivatkin hanskassa, ei onnistuminen silti ole läheskään varmaa.

Tuen lämpimästi hallituksen tähän asti esille ottamia yrittäjyyttä edistäviä tai helpottavia asioita. Näen esimerkiksi pienten yritysten liukuvassa arvonlisäverohuojennuksessa hyvän tarkoituksen, vaikka erilaisiakin näkemyksiä on esitetty.

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti näyttää siltä, että hallitus on lipsumassa lupauksistaan tärkeitten uudistusten osalta. Hallitusohjelmassa luvattiin alentaa työnantajakustannuksia vuodesta 2004 lähtien. Mahtoiko kyseessä olla vain hyvää tarkoittava lupaus, sillä tämän tuiki tärkeän uudistuksen aloittamista siirrettiin ainakin vuodella?

Teimme eduskuntaryhmässäni lakialoitteen, jonka mukaan työvoimakustannusten alentaminen toteutettaisiin 4,5 vuotta kestävänä kokeiluna. Kokeilun avulla uudistus saataisiin voimaan jo ensi kesänä. Kyseessä on vaalien alla laajaa luottamusta nauttineen Holmin—Vihriälän mallin sovellus, jolla saadaan helpotettua pitkäaikaistyöttömien työllistymistä. Kokeilun aloittaminen on täysin realistista myös rahoituksen osalta. Tänä vuonna olisi tarvittu 225 miljoonaa euroa, josta lähes puolet olisi saatu siirtämällä hallituksen haluama 100 miljoonan euron korotus niin sanotusta aktiivisesta työllistämispolitiikasta tähän ehdottamaamme kokeiluun. Olen vakuuttunut siitä, että yritysten työllistämiskustannusten alentaminen toisi monin verroin enemmän uusia työpaikkoja kuin nykymuotoisten työllistämistukien lisääminen.

Arvoisa herra puhemies! Yrittäjiltä on turha odottaa ihmettä, sillä eivät he voi taikoa työpaikkoja tyhjästä, mutta jos yhteiskunta viisaasti ja vetkuttelematta hoitaa oman osuutensa yrittäjyyden edellytysten parantajana, saattaa sen ihmeen toteutuminen olla mahdollisuuksien rajoissa. On siis aika laittaa kintaat käteen ja ruveta töihin, sillä muuten ei valmista tule.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton ja perussuomalaisten tekemässä välikysymyksessä on myös kyse avoimesta tuesta hallitusohjelman työllistämistavoitteelle sekä mitä suurimmassa määrin tuesta pienyrittäjyydelle, joka alihankintaketjujen alimpana portaana on täysin riippuvainen siitä, miten hallitus sallii isänmaattoman pääoman ulosmitata pienyrittäjyyden mahdollisuudet Suomesta.

Kiihtyvässä irtisanomiskierteessä kyse ei enää ole huolesta yksittäisistä työpaikoista tai yksittäisistä aloista, vastuullisesta työnantajuudesta tai työntekijyydestä tai työnantajien ja työntekijöiden vastakkainasettelusta. Kyse on ahneudesta sekä eettisesti ja ekologisesti kestämättömästä oman edun tavoittelusta. Viime vuonna kadonneet työpaikat perusteollisuudesta ja maataloudesta uhkaavat lähivuosina moninkertaistua.

Arvoisa puhemies! Tänään jopa pääministerin suulla annettu lupaus veroalejen jatkumosta vaarantaa sekä lyhyellä tähtäimellä että pitemmällä aikavälillä juuri hallituksen sananhelinätasolla hellimän palvelusektorin. Veroalen autuaaksi tekevä vaikutus työllisyyteen ei nimittäin ole kiistatonta, vaarantaahan se maan suurimman työnantajan, julkisen sektorin, palkanmaksukyvyn sekä mahdollisuuden työllistää, eikä hokkuspokkustemppunakaan valtiovarainministerin työllisyysratkaisuksi tarjoama matalapalkkatyövoimareservimalli yksityiselle palvelusektorille toteudu ilman verovaroja. Matalapalkka-alojen työntekijöiden elämä ja asuminenhan aiotaan rahoittaa juuri työntekijöille ja työnantajille suunnattavilla toimeentulotuilla valtiolta ja kunnilta.

Perusteollisuuttakaan ei kotimaisen kysynnän veroalevetoinen lisääminen auta, kun kotimaiset veronmaksajat eivät ole valmiita saatikka kykeneviä ostamaan paperikoneita, sellua tai laivoja omaan käyttöönsä.

Viime viikkoina käymissäni suorissa keskusteluissa keskisuuren ja suuren perusteollisuuden työnantajien kanssa on ilmennyt, että kokoomuksen, kauppa- ja teollisuusministerin ja TT:n propagandapuheista huolimatta kaikki työnantajat, suuretkaan, eivät luota siihen, että tulo- tai yritysverovääntö muutaman prosenttiyksikön laskuna ratkaisisi työn pysymistä Suomessa. Niinpä Suomessa pitäisi avoimesti tunnistaa elinkeinopoliittisiin ratkaisuihin usein liittyvä putkinäkömme, jonka seurauksena vain yksi ala ja yksi ainoa oikea ratkaisumalli kerrallaan ovat elinkeinopoliittisten toimien kohteena. Siksi käyskennellessämme nyt kohti palveluyhteiskuntaa onkin huolehdittava siitä, että palveluiden kohteena olevat tavarat ja tuotteet ovat olemassa, ja siihen tarvitaan perusteollisuutta ja elinkelpoista maataloutta tulevaisuudessakin.

Niinpä elinkeinoelämän edellytyksistä puhuttaessa ei pitäisi tyytyä veroalehokemaan, vaan hakea resursoituja ja konkreettisia ratkaisuja yritystoiminnan muihin ongelmakohtiin, kuten tonttipulaan, pienyrittäjän sukupolvenvaihdosongelmiin, yrittäjyyden tukiverkkojen olemattomuuteen, oikein koulutetun työvoiman ja työpaikkojen kohtaamattomuuteen, yritys- ja rakennetukiviidakkoon eksymiseen tai yritysten tulevaisuutta tukevan tutkimus- ja tuotekehittelytyön resurssien riittämättömyyteen.

Pirkanmaan Yrittäjien arvion mukaan hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelman sisältämät, menokaton säätelemät ja kuuden ministeriön vartioimat rahat ovat ennakkoon sidottuja eivätkä siis näillä näkymin tuo mitään uutta yrittäjille. Todellisia uusia avauksia, kansallisia panostuksia innovaatioille ei näillä näkymin yrittäjyyden politiikkaohjelmasta löydy.

Arvoisa puhemies! Palkansaajien sujuvaa arkea vaarantavien risujen sijaan olisikin mietittävä, mitkä porkkanat luovat Suomeen kilpailukykyisiä työpaikkoja ja yrityksiä. Kertakäyttötyöntekijäajattelun ja neljännesvuosittain ulosmitattavan lyhyen tähtäimen omistajapolitiikan sijaan olisi pikaisesti pohdittava, miten tulevaisuudessakin yrittäjillä on käytettävänään osaavaa ja työhönsä sitoutuvaa työvoimaa nyt ja pitkällä tähtäimellä. Meillä on jo kokemuksia, miten työpaikkademokratiaa lisäämällä ja sitouttamalla työntekijöitä työn suunnitteluun ja tuotekehittelyyn saadaan tehostettua tuotantoa ja pudotettua kustannuksia ilman, että työvoimaa irtisanotaan. Hyötyjinä ovat olleet sekä työntekijät että yritysten omistajat. Siispä työn teettämisen pelisääntöjen selkeyttämisessä on kyse mitä suurimmassa määrin molempien työmarkkinaosapuolten paremmasta tulevaisuudesta. Se on tarjous, josta ei voi kieltäytyä.

Lauri Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! On ihailtavaa, että työministeri Tarja Filatov on näin kohta yön alkaessa vielä ahkerasti paikalla täällä kuulemassa meidän puheitamme. Samalla kiitän myös edellistä puhujaa, ed. Sirnöä, siitä, että tässä tuotiin esille se myönteinen näkökohta, minkä puheenvuorossaankin hän toi esille työllisyyden kehittämiseksi ja rakentavien vaihtoehtojen tuomiseksi, millä yhdessä voitaisiin etsiä keinoja vaikeaan ongelmaan, mitä työpaikkojen puute ja työttömyys tänä aikana aiheuttavat. On sinänsä hyvä, että välikysymyksen kautta on tarjoutunut tässä salissa tilaisuus käydä tätä keskustelua.

Tämä akuutti kysymys, joka viime aikoina on ollut esillä, Turun Wärtsilän telakan moottorivalmistusteollisuuden osalta, on hyvin huolestuttava asia. Se, että Suomessa tehdään tuollaista korkean tason teknistä tuotetta, mitä Wärtsilän moottoritehtaalla on tehty, on ehdottomasti yksi osa kansallista vahvuuttamme ja aina huoltovarmuuteen saakka. Elikkä tarvittaisiin myöskin sellaista tahtotilaa, että halutaan säilyttää työtä ja työpaikkoja Suomessa. Ikävä kyllä tätä tahtotilaa on liian paljon puuttunut. Toivoisin, että tätä tahtotilaa yritysten johdolla olisi entistä enemmän eikä vain halua mennä jonnekin muualle, missä kenties lyhytnäköisesti voidaan tehdä työtä halvemmilla työvoimakustannuksilla, mutta ei sitten ole tietoa, mihin tämä loppujen lopulta tulee johtamaan.

Valtion osalta toivoisin, että työpaikkojen vähentämisiä ei tehtäisi, ei valtion omistusta omaavissa yhtiöissä yleensäkään. Pyrittäisiin aktiivisesti etsimään niitä keinoja, millä työpaikat voidaan säilyttää, sen sijaan että ollaan vain vähentämässä työpaikkoja. Näkisin tämän koskettavan niin Puolustusvoimia kuin vaikkapa yhtiöitettyjä rautateittenkin toimintoja. Näkisin, että meillä tarvittaisiin juuri tahtotilaa ihmisten työllistämiseen. Se olisi meidän yhteinen etumme.

Täällä on ansiokkaasti viitattu monissa yhteyksissä juuri yrittäjyyteen, pienyrittäjiin ja perheyrityksiin. Nämähän ovat sekä maalla että kaupungeissa työllistäjiä. Tässä juuri viitattiin edellisessä puheenvuorossa ansiokkaasti myöskin näihin sukupolvenvaihdoskysymyksiin. Nämä tulisi tehdä sillä tavalla, että yrittäjille, jotka suurten ikäluokkien lähivuosina siirtyessä eläkkeelle jäävät eläkkeelle, löytyisi myöskin yrityksiin jatkajat. Vieläkin on byrokratiaa yrityksen perustamisessa. Yrityksen perustaminen tulisi tehdä mahdollisimman helpoksi, mutta samalla menneen vuosikymmenen kovien koettelemusten, velkavankeuteen joutuneitten ihmisten kohtalo on sellainen oikeastikin pelottava tekijä yrittäjäksi ryhtymisessä, ehkä liiankin suuri, niin että kaikki, joilla olisi mahdollisuus ryhtyä yrittäjiksi, eivät uskalla.

Jollakin tavalla vielä tulisi löytää sellaista lainsäädäntöä, se ei tietenkään ole helppoa, mutta sitä kohti tulisi pyrkiä, että jos rehellisesti on epäonnistunut — en tarkoita mitään vilpillisiä epäonnistumisia, vaan tuommoinen rehellinen epäonnistuminen — sen jälkeenkin pitäisi voida ihmisellä olla mahdollisuus jatkaa elämää, niin yrittäjän kuin takaajankin kohdalla. Tällä hetkellä liian monet ovat erittäin ankeitten koettelemusten masentamia 90-luvun epäonnistumisten vuoksi, joihin itse monetkaan yrittäjät eivät olleet syypäitä.

Mutta näkisin myös valtakunnan politiikassa hyödylliseksi sen, että meillä nähtäisiin kehittämisen ponnistelujen tarvetta myös muualla kuin aluekeskuksiksi nimetyillä alueilla. Näkisin hyvänä sen, että joulun alla hallituksesta tuotiin esille tiettyjen painotettavien toimenpiteitten kriisialueitten nimeämistä. Näkisin myös tällaisia pistekohtaisiakin alueita, vaikkapa tuo oma kotitaajamani Keuruun Haapamäki, kunnioitetun valtiomiehen Kalevi Sorsan synnyinpaikkakunta. Näkisin, että se voitaisiin, yli 700 valtion työpaikkaa menettänyt yhdyskunta — eri vuosikymmenten ajoilta nuo menetykset — nimetä tuollaiseksi pistekohtaiseksi alueeksi, kuten se lyhyen aikaa 80-luvulla olikin. Meidän tulisi etsiä aktiiveja toimenpiteitä, joilla voitaisiin synnyttää edellytyksiä yritysten perustannalle ja sitä kautta rohkaista niinkin vaaralliseen tehtävään kuin yrittäjäksi ryhtymiseen.

Täällä on viitattu ansiokkaasti myös naisyrittäjiin. Siinä on suuri, ihailtava vahvuus. Naisyrittäjien työpaikat, paitsi että he, yrittäjät, työllistävät itsensä, tarjoavat kautta maan työpaikkoja. Naisyrittäjillä on omat erityiskysymyksensä, joita he ovat ansiokkaasti tuoneet oman järjestönsä kautta esille, en niitä nyt luettele, mutta toivon, että näihin ajatuksiin, joita heidän järjestönsä on tuonut esille, voitaisiin eri yhteyksissä rakentavasti palata ja sitä kautta myös tuota yrittäjyyttä edistää.

Meillä on puute työnantajista. Meillä on osaajia, onneksi on. Liian moni on kuitenkin heistä työttömänä, ja liian moni ei enää työttömistä jaksa uskoa työpaikan löytymiseen, elikkä kyllä meillä aktiiveja toimia tarvitaan, ja täysi tunnustus on annettava työministeriölle ja hallitukselle. Tarvitaan lisää ponnisteluja, ja siinä suhteessa minä toivon, että opposition tekemä välikysymyskin voisi synnyttää rakentavan keskustelun, jossa etsitään yhdessä eri keinoja, joihin tulevaisuudessa, ja lähitulevaisuudessa nimenomaan, mahdollisimman pikaisesti voitaisiin käydä. Työttömyys se vasta kalliiksi tulee. Se meidän tässä valtiossa tulisi nähdä. Meillä liian helposti tarkastellaan asioita vain sektorikohtaisesti ja pyritään siellä niin sanottuihin menosäästöihin. Pitäisi nähdä myös kokonaisuus, metsä puilta, ja pitäisi nähdä se, mitä työttömyys maksaa, jolloinka nähtäisiin se, että työnteko on aina kannattavampaa, näin väitän, kuin työttömyys. Vanhan rekkakuskin sana naapuristani, synnyinpitäjästäni Multialta, kuuluu, että aina, kun jotakin tekee, niin jotakin saa. Tällä yksinkertaisella periaatteella meidän pitäisi edistää työntekoa ja yrittämistä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutamaan puheenvuoroon: Ed. Valpas totesi puheenvuorossaan, että keskusta toimii edesvastuuttomasti eikä kanna huolta työväestä ja työntekijöitten asemasta. Mielestäni, jos ei tämä ole väärä todistus, niin se on ainakin sellainen tarkoitushakuinen, missä on yritetty antaa selvästi väärä todistus, ja voisin sanoa, että se on selvästi aivan väärillä jäljilläkin olemassa. Keskusta mielestäni on ehkä ainoita kansanliikkeitä, mikä voi uskottavasti lähteä siitä liikkeelle, että se on niin työnantajan kuin työntekijänkin asialla olemassa. Mitä tulee ed. Tiusasen väittämään siitä asiasta, että vasemmistoliitto olisi tässä oikeilla jäljillä, niin en tiedä, onko koko vasemmistoliitto sitoutunut näihin ympäristöasioihin, tai sanoisinko hirttäytynyt matkaan, mutta ed. Tiusanen kyllä. Mielestäni kun ed. Tiusanen on täällä todistellut tämän Århusin sopimuksen erinomaisuutta Suomelle ja Suomen yrityselämälle, kuten myöskin tietysti tämän Kioton sopimuksen epäonnistuminen ja siihen liittyvä keskustelu, nämä kyllä murentavat kaikilta osin Suomen kilpailukykyä, niin ehkä tarpeellisia kuin ne ovatkin, mutta niihin Suomessa aina ylireagoidaan. Jos tätä maailmaa katsotaan eteenpäin, niin ed. Oinonen viittasi 90-luvulle tässä puheenvuorossaan ja siihen, kuinka moni yrittäjä ilman omaa syytänsä epäonnistui.

Herra puhemies! Palaan vielä tähän aikaisemmin esittämääni Sorsan sopimuksen hylkäämiseen 91 syksyllä, missä, niin kuin aikaisemmassa puheenvuorossani toistin ja todistin, vasemmistoammattiyhdistysaktiivit olivat juuri sen asian kaatajia olemassa. Silloin ajauduttiin pakkodevalvaatioon, pakkodevalvaation kautta yritykset joutuivat nurin, siis menivät nurin, työväelle tuli lähtö ja siinä ei kysytty sitten irtisanomissuojaa eikä mitään muutakaan, kun tätä yritystä ei enää ollut olemassa. Tätä irtisanomissuojaa ja siihen liittyvää keskustelua pitää katsoa ja nähdä, että kukaan työantaja ei pidä työtekijää, ellei tarvitse, ja sellaisenaan jokainen työantaja haluaa pitää kaikki kannattavat työntekijät joukossaan, kun se vain suinkin on taloudellisesti mahdollista.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelan puheenvuorosta ei kyllä koskaan tiedä, sanooko hän ikään kuin pilanpäiten jotakin vai tarkoittaako hän sitä. Mutta kun hän nyt totesi, että Kioton sopimus on Suomen teollisuudelle turmiollinen, (Ed. S. Lahtela: Turmiollinen!) — tämä määritelmä siis sopii myös ed. Seppo Lahtelalle — niin toteaisin, että Kioton sopimus on niitä välineitä, joita maailman yhteisö on yrittänyt luoda, jotta nimenomaan turmiollinen ilmastonmuutos ei toteutuisi sillä vauhdilla kuin se on nyt toteutumassa. Ja se on kallista ihmisille, valtioille, etenkin köyhille ihmisille ja köyhille valtioille. Tässä mielessä tämä ainut uhka on Kioton sopimuksen suhteen se, että se saataisiin ratifioiduksi, ja tässä sitten tietysti Venäjän asema on erittäin tärkeä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kioton sopimuksesta ensinkin voisi todeta sen, jotta siinä ollaan tietysti hyvällä asialla, mutta kysymys on juuri niin kuin ed. Tiusanen totesi. Olisi hyvä, että nämä suuret maat lähtisivät mukaan siihen, koska me olemme jokaisessa asiassa — se on hyvä, että ollaan etunenässä — mutta ollaan liian kirkasotsaisia, ja jos suomalaista järjestelmää katsoo, niin meillä on jo sillä tavalla luotu järjestelmiä, jotka ovat vähäpäästöisiä, ja sitten kun siitä tilanteesta lähdetään vielä parantamaan, niin se tietää, että me olemme maksumiehiä siinä hommassa.

Mutta itse tähän asiaan. Minusta kun me puhumme työllistämisestä ja siitä, jotta Suomessa olisi yritystoimintaa, jalostustoimintaa edelleenkin, vaikka sitten savupiipputeollisuutta, niin jotenkin meidän pitäisi saada hallituksenkin puolelta sen tyyppistä keskustelua aikaan ja yrityspuolelle näkemystä vaikka puunjalostusteollisuuden osalta, taikka sama käy moneen muuhun, mutta puunjalostus on hyvä esimerkki siitä, jotta on kemiallista puunjalostusta ja sitä on mekaanista. Aikaisemmin nämä isot firmat, nehän tekivät molempia. Siinä kehitettiin koko sitä systeemiä, tehtiin mekaanista ja kemiallista saman firman alla. Nyt siellä on menty siihen, jotta niin sanotusti karsitaan oksat pois, kemiallista kehitetään, isot putket tekevät tavaraa, siellä on vähän ihmisiä töissä, mutta siihen mekaaniseen puuhun ei jääkään enää rahaa kehittämiseen, koska isot firmat ovat vetäytyneet vastuusta. Sitten sen mekaanisen puun kehittäminen on jäänyt tavallaan lapsenkenkiin ja me tuomme huonekaluja tuolta Tanskasta ja Italiasta. Tähän pitäisi saada joku järki aikaan, jotta myös tämä mekaaninen puu, joka vaatii enemmän käsityötä, saataisiin meillä kunniaan, koska sieltä kautta saadaan työpaikkoja. Tästä on puhuttu joskus silloin Puun vuoden, vai mikä tämä ohjelma mahtoi ollakaan, yhteydessä aika paljon, mutta siitä ei vain ole tullut sen valmiimpaa. Yhä edelleen, jos katsoo huonekalutasetta, on valitettavasti sillä tavalla, että yhä edelleen taidetaan tuoda enemmän kuin viedään tuonne ulos, vaikka meillä on hyvä raaka-aine ja meillä olisi ihmisiä, ketkä tällä hetkellä tekisivät töitäkin.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Herra puhemies! Viime keväänä, kun vaalien jälkeen maahan syntyi punamultahallitus, niin odotukset olivat niin minulla kuin monilla muillakin suomalaisilla aika suuret ja ajattelimme, että nyt varmasti politiikan suunta aika tavalla muuttuu ja näihin talouspolitiikan, veropolitiikan ja myös työllisyyspolitiikan asioihin tulee selkeä linjankin muutos. Aihetta tähän olisi ollut ja tarvetta kovastikin.

Tällä hetkellä kyllä valitettavasti vähän vaikuttaa siltä, että joko hallitus ei ole saanut otetta tai se ote ainakin pahasti lipsuu. Tänään tähän hyvin ajankohtaiseen ja vakavaan välikysymykseen saatu vastaus arvoisalta ministeriltä oli pitkä, mutta aika iloton ja valitettavasti sisällöltäänkin hieman tyhjän oloinen. Ongelmat tiedetään, globalisaatiosta puhutaan joka puheessa ja myös nämä kansalliset, kotoisat ongelmat tunnetaan ja tunnustetaan, mutta niitä keinoja ongelmien ratkaisemiseksi ei näytä olevan, niitä ei ollut hallituksella eikä niitä ollut hallituspuolueitten ryhmäpuheenvuoroissa. Tätä keskustelua nyt en päässyt koko aikaa seuraamaan, joten sitä en tiedä, onko arvoisilta edustajilta löytynyt hyviä keinoja, mutta hyvin laihalta kuitenkin kokonaisuus valitettavasti näyttää. Eli niin kuin eräs mies sanoi, että tarttis tehdä jotakin, mutta siihen se sitten loppuu eli ei oikein kerrota, mitä pitäisi tehdä.

Herra puhemies! Mielestäni hallituksen pitäisi nyt aivan viipymättä ja ensi töikseen antaa eduskunnalle työllisyyslisäbudjetti, jolla pyrittäisiin hoitamaan ehkä erityisesti metalliteollisuuden ja raskaan metallin puolella olevien ongelmien akuuttia kriisiä. Tällaista ei liene kuitenkaan tulossa, mutta peräänkuulutan kyllä, että pikaisesti työllisyyslisäbudjetti eduskuntaan.

Hallitus näyttää koko ajan kuitenkin puhuvan ei niinkään menojen ohjaamisesta työllisyyden hoitamiseen nopeasti ja tehokkaasti, vaan veronkevennyksistä edelleenkin. Edellinen hallitus toteutti viime vuosina tuntuvia tuloveronkevennyksiä, ja tämä hallitus on jo, jos otetaan huomioon se lyhyt hallitus, joka viime keväänä oli, suorittanut kaksi tuloveronkevennystä ennakonpidätyksiin: viime heinäkuun alusta ja nyt helmikuussa tulee käteen entistä enemmän varsinkin meille hyvätuloisille, kun veronkevennykset tuloverotukseen jälleen tulevat voimaan. Ja edelleen hallituksesta kuuluu ääniä merkittäviltä paikoilta, että tuloveronkevennyksiä on jatkettava.

Mielestäni nyt on kuitenkin syytä tässä kohdin pysähtyä ja hallituksen tulisi tehdä pikaisesti selvitys, mikäli nyt on jo riittävästi aikaa kulunut siitä, kun ensimmäisiä tuloveronkevennyksiä tehtiin, mikä niiden todellinen vaikutus on ollut työllisyyden kannalta. Se ei selviä ihan noin vaan. Se on aika selvää, että tuloerot ovat kasvaneet ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus on heikentynyt tässä yhteiskunnassa näiden tuloveronkevennysten vuoksi ja erityisesti sen tähden, että noin miljoona työikäistä suomalaista on jäänyt kokonaan näiden tuloveronkevennysten ulkopuolelle eli suuri määrä eläkeläisiä, opiskelijoita ja työttömiä, joiden tulot ovat niin alhaiset, ettei edes valtionverotuksen matalin prosentti siihen yllä. He ovat jääneet kokonaan ilman tuloveronkevennystä, ja kun esimerkiksi ruoan arvonlisäveroa tai muita vastaavia veroja ei ole alennettu alkoholiveroa lukuun ottamatta, mikä on tulossa, tämä miljoonan työikäisen joukko on jäänyt sosiaalisesti epäoikeudenmukaiseen asemaan. Se on selvä asia.

Mutta onko näillä tuloveronkevennyksillä ollut työllisyyteen merkittävää selkeää vaikutusta? Siitä olisi syytä tehdä kiireesti perusteellinen, puolueeton selvitys. Vasta sen jälkeen on syytä ruveta miettimään, onko sillä tiellä syytä jatkaa. Kun veronkevennykset, tuloveronkevennykset varsinkin, jätetään myöhäisemmäksi, silloin jää myös varaa työllisyyslisäbudjettiin, joka olisi siis kiireesti saatava.

Arvoisa puhemies! Tässä välikysymyksessä on tähtäin työelämän kysymyksissä ja -asioissa. Ne ovat vakavia kysymyksiä tänä päivänä erityisesti suuryritysten osalta. Niin kuin täällä on moneen kertaan kerrottu, meillä hyvinkin tuottavat, mutta omistajien kannalta ja näkökulmasta ei riittävän hyvin tuottavat, yritykset sulkevat tuotantoyksiköitään Suomessa ja siirtävät työn ja työpaikat kaukomaille ja eri puolille. Tämä on vakava kysymys, ja vaikka se vielä on suhteessa meidän kokonaistyövoimaamme ja työmarkkinoihimme suhteellisen pieni asia, kuitenkin tämä kehitys olisi syytä saada tavalla tai toisella estetyksi.

Mikä on se keino? Yksinkertaisia ja helppoja keinoja ei ole. Mielestäni ne keinot on syytä valmistella kolmikantaisesti, ja sitähän on yritetty ja yritetään paraikaa. Näyttää vain siltä, että kolmikantaisesti ei saada tuloksia aikaan. Tämä on se kysymys, joka tekee meille vakavan paikan miettiä, miten pitää edetä, jos kolmikantaneuvottelut eivät tuota kohtuullisessa ajassa tulosta. Silloin mielestäni hallituksen on oltava valmis kansakunnan kokonaisedun nimissä työmarkkinaosapuolia kunnioittaen, mutta ei kuitenkaan niiden sanelun alle unohtuen, lähteä viemään tiettyjä asioita ja uudistuksia eteenpäin.

Pienyritysten tai pk-yritysten toimintaa ei pidä näillä kiristyksillä millään tavalla vaikeuttaa. Pienyritykset tai pk-sektori eivät siirrä työpaikkoja ulkomaille eivätkä ole syyllisiä siihen, että työttömyyttä meillä on ehkä kasvavassa määrin. Ne ovat enemmänkin tämän kokonaistilanteen orjia.

Sen sijaan tuottavat suuryritykset pitäisi saada nykyistä enemmän vastuuseen siitä, mitä ne tekevät ja miten toimivat. Silloin irtisanomisseuraamusten kiristäminen saa minun myönteisen harkintani tuekseen. Jos esimerkiksi nämä yritykset, jotka siirtävät tuotantoaan muihin maihin irtisanoen Suomessa työntekijänsä, joutuisivat maksamaan taloudellisesti siitä nykyistä enemmän, silloin myös yhteiskunnan suurelta osin maksamat ansiosidonnaiset työttömyysturvamenot vähenisivät ja näin vastuu todellakin työllistämisestä ja työttömyyden aiheuttamista kustannuksista siirtyisi niille, jotka osaltaan ovat ahneuden takia tuottamassa työttömyyttä.

Tältä pohjalta olen valmis tukemaan toimenpiteitä, joilla on kyllä aika lailla kiire. Ei voida ajatella, että vuonna 2006 jokin työryhmä antaa jonkin epäselvän, riitaisen mietinnön ja sitten ruvetaan miettimään. Tilanne on nyt sen verran vakava eri puolilla. Otetaan esimerkiksi Kemijärvi. Siellä asuntojen hinnat putoavat työttömyyden kasvun myötä, uusien työpaikkojen syntyminen on todella vaikeaa. Ihmiset ovat kiinni siellä ja koko kaupungin talous kärsii, sosiaalimenot ja kaikki muut menot kasvavat. Kierre on vakava, siihen on syytä puuttua. Siihen voidaan puuttua osaltaan lisäbudjetilla, mutta myös näillä toimenpiteillä, joilla voidaan työelämää kehittää ja jakaa vastuuta uudelleen kohtuullisella tavalla.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kovin heikoin voimin, ainakin määrällisesti, oppositio on tukemassa välikysymystä. Täällä paikalla on vain kaksi oppositiopuolueiden edustajaa, ja heistä vain yksi on välikysymyksen allekirjoittaneesta puolueesta. (Ed. Tiusanen: Ja viisi hallituksen edustajaa!) — Useita hallituksen edustajia, moninkertainen määrä, suhteessa opposition edustajiin. — Oppositio on nyt lähtenyt ampumaan kaikkea, mikä liikkuu. Te odotatte, että hallitusohjelmassa tehdyt linjaukset ja sen jälkeen tehdyt ratkaisut ehtisivät vaikuttaa näin lyhyellä aikavälillä. Nykyisiä työpaikkojen menetyksiä, siis viime syksynkin irtisanomisia, voidaan selittää pitkälti vasemmiston monien aiempien vuosien politiikasta, hitaammista taloudellisen kasvun vuosista ja globalisaatiosta johtuviksi.

On kuitenkin totta, että työllisyystilanne ei näytä hyvältä. Hallitus onkin tosissaan huolissaan työpaikkojen katoamisesta halvan työvoiman maihin. Näissä maissa, esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa, monia tuotteita valmistetaan käsin ja silti voidaan saada halvempia tuotteita kuin täällä automaatiolla valmistettuna. Toisaalta voidaan kysyä, eikö tämä nykyisen kaltainen kehitys tasaa elintasoeroja maailmanlaajuisesti. Eikö tämä, ed. Kankaanniemi, ole mitä solidaarisinta politiikkaa kehitysmaita kohtaan? (Ed. Kankaanniemi: Lapsityövoimaa käyttävät!) — Meidän on haasteellista ja vaikeaa täällä Pohjolan perukoilla kilpailla tuotannon edullisuudella monilla tuotannonaloilla. Meidän on keskityttävä niille aloille, joissa meillä on erityisosaamista. Meillä on myös erittäin korkeasti koulutettu väestö, joten vahvuuksiamme löytyy tuotekehittelyssä, asiantuntijuudessa ja erilaisissa muissa tietoyhteiskunnan tehtävissä.

Euroopan unioniin on liittymässä kymmenen maata ensi vappuna. Se luo meille lisähaasteita. Meidän lienee pakko vastata uusien jäsenmaiden haasteisiin myös verotuksen osalta. Hallitus tutkii jo, miten yhteistoimintalakia voitaisiin uudistaa. Tätä varten on perustettu viime vuonna komitea, jonka määräaika päättyy vuoden 2006 lopussa. Komitealta varmasti löytyy ehdotuksia, joilla nykyistä järjestelmää parannetaan. Myös ulkoministeriössä valmistellaan globalisaation hallintaa koskevaa selvitystä.

Irtisanominen on monessa Euroopan maassa yrityksille kalliimpaa kuin Suomessa. Toisaalta se on antanut meille kilpailuetua yritysten sijoittumisessa maahamme. Mielestäni aiheesta kannattaa keskustella ja pohtia seurauksia, jos irtisanomislakia yhtenäistettäisiin kansainvälisesti globaaleilla markkinoilla toimiville suuryrityksille. Työministeri Filatovin esittämässä hallituksen vastauksessa arvioitiin, ettei irtisanomissuoja Suomessa ole EU:n keskiarvoa heikompi. Tulopoliittisessa sopimuksessa vuosille 2003 ja 2004 on myös sovittu yhteistoimintamenettelyn kehittämisestä, joten järjestelmää kehitetään siltäkin osin.

Olen opposition kanssa samaa mieltä siitä, että suuryritysten ja suuromistajien moraalissa on parantamisen varaa. Voittoa tuottavat yritykset irtisanovat ihmisiä tai siirtävät tuotantoaan halvempiin maihin. Ne tekevät sen osittain välttämättömyyden pakosta, osin silkkaa ahneuttaan. Myönnän, että tähän ahneuteen pitäisi pystyä vaikuttamaan jollain tavalla, ehkä myös lainsäädäntöteitse. Toisaalta Suomi ei pienenä markkina-alueena pysty millään kilpailemaan suurten maiden kanssa muuten kuin tekemällä omat olosuhteemme yrittäjyydelle ja yrityksille paremmiksi.

Eräs vastaus näihin globalisaatio-ongelmiin on pienyrittäjyys. Tällainen pienyrittäjä ei siirrä tuotantoaan kovinkaan helposti ulkomaille ja on sitä kautta lojaalein yrittäjäryhmä valtion kannalta. Toivon, että myös vasemmistoliitosta löytyy tukea pienyrittäjyyden ja samalla työllisyyden tukemiseen. Ed. Seppo Lahtela on ansiokkaasti ja vakavasti tuonut esille yrittäjyyden merkitystä ja edellytyksiä myös tässä keskustelussa. Meidän on myös parannettava työllistymistä niin sanotuille matalan tuottavuuden aloille. Niille valmistellaan verotukia, joita voitaisiin ottaa käyttöön vuoden 2005 talousarviossa.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tukenut ja tukee talouskasvua ja työllisyyttä vuoden 2003 lisätalousarviossa ja vuoden 2004 talousarviossa maltillisin veronalennuksin ja tarkoin suunnatuin menolisäyksin. Tätä samaa linjaa on tarkoitus jatkaa. Hallitus ei ole romuttamassa hyvinvointiyhteiskuntaa vaan pitämässä sitä pystyssä. Olemme kulkeneet osin vanhan tien loppuun, joten tarvitsemme uusia näkemyksiä. Näitä nykyinen hallitus nyt tarjoaa.

Opposition vahvuuden näkee välikysymyksestä. Siihen eivät vihreät, kokoomus tai kristilliset yhtyneet. Jäi vain kaksi vasemmistopuoluetta, vasemmistoliitto ja perussuomalaiset. (Välihuutoja) Porvareiden leiristä arvioitiin, että kysymys on huonosti valmisteltu. Vasemmisto-oppositio ampuu nyt kaikkea, mikä liikkuu, mutta ei osu edes paikallaan olevaan laivaan.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Jo pitkään meitä suomalaisia vaivannut korkea työttömyys ja erityisesti viime vuosien ja viime aikojen kiihtyneet yrityssiirrot ja elinkeinoelämän painottuminen naapurimaihin ja etäämmällekin antavat tietysti perustellun aiheen eduskunnalle keskustella työttömyydestä ja niistä toimenpiteistä, mitä sen vähentämiseksi voitaisiin Suomessa tehdä.

Yhtyen sosialidemokraattien ryhmäpuheenvuoron pitäjän ed. Laitisen ajatukseen saattaa kuitenkin olla mahdollista, että ajankohta välikysymystä käyttäen on tarkoitettu asiallisesti aivan toisiin tarkoituksiin kuin tämän asian asiallisiin ratkaisuihin.

Hallitus antoi ministeri Filatovin suulla asiallisen, hyvin valmistellun vastauksen välikysymykseen, ja monissa vastauspuheenvuoroissaan ministeri Filatov on maltillisesti ja oikein perustellut hallituksen näkemystä. Minusta hallituksen vastaus juuri alussa kuvaa kahdessa lyhyessä kappaleessa erinomaisesti sitä tapahtumaketjua, jonka kohteena nyt me suomalaiset olemme.

Toinen kappale: "Maailmantalouden muutos aiheuttaa väistämättä uusjakoa, joka johtaa nopeaan rakennemuutokseen. Monet aiemmin suljetut ja taloudeltaan heikot valtiot vahvistavat osaamistaan ja kilpailukykyään. Ne ovat valinneet strategian, jossa ne hyödyntävät runsasta työvoimaansa ja kasvavaa osaamistansa." Lisäksi: "Kansainvälisillä markkinoilla yritykset joutuvat sopeuttamaan toimintojaan uuteen kilpailuun, ikävä kyllä, myös niin, että siitä aiheutuu kielteisiä vaikutuksia kehittyneille teollisuusmaille, Suomellekin." Tässä on hyvin kiteytettynä tämä problematiikka, joka meillä on nyt ja on vastedeskin edessämme.

Ministeri Filatovin asiallisiin esityksiin täällä ei kapea välikysymysoppositio ole kyennyt antamaan minkäänlaista uutta, mikä vahvistaisi heidän esittämiään näkökohtia. Keskusta lähestyi tätä hyvin pragmaattista ongelmaa myös pragmaattisella puheenvuorolla. Nämä toimenpiteet ovat reaalisia, joita tässä tarvitaan ja joihin hallitus on hyvin viitannut ja joihin hallitus aikoo toimenpiteensä kohdentaa.

Minusta me suomalaiset voimme katsoa tyytyväisyyden mittaria työpaikkakehityksessä ja työttömyydessä vasta silloin, kun Kiinasta ja Virosta meille alkaa siirtyä yrityksiä ja teollisuuslaitoksia. Valitettavasti siihen kuluu pitkä aika. Toivotan hallitukselle tässä työssä hyvää menestystä.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee teollisuutta ja vientiä, ja Suomi tarvitsee kotimarkkinoiden työpaikkoja ja tuottavaa palvelusektoria. Hieman tässä keskustelussa on välillä tuntunut siltä, että on olemassa kaksi leiriä ja ikään kuin nämä asiat olisivat toisilleen vastakkaisia. Me emme pärjää pelkkien teollisuustyöpaikkojen varjolla, koska kaikki ihmiset eivät niihin työllisty, ja siinä me olemme väistämättä tekemisissä tämän kansainvälisen kilpailun ja muutoksen kanssa, mutta toisaalta me emme pärjää täällä pelkästään silläkään, että me palvelemme toinen toisiamme, vaan me tarvitsemme vientiä ja me tarvitsemme sitä kautta tasapainoa talouteemme ja pohjaa, joka meille hyvinvointia luo. Me tarvitsemme myös näitä korkean osaamisen työpaikkoja, mutta ehkä joskus, kun puhutaan high techista, niin voitaisiin puhua myös high touchista ja siitä, miten palvelupuolella tuottavuutta lisättäisiin, koska se on sitä työtä, joka varmimmin pysyy täällä.

Haluaisin vielä kerran lopuksi sanoa ne suomalaisen lainsäädännön irtisanomiskriteerit, koska täällä aika monessa puheenvuorossa on ikään kuin väitetty, että meillä sanotaan irti ihmisiä ilman että on tuotannollisia syitä, ilman että on taloudellisia syitä tai ilman että työ on vähentynyt. Varmasti näinkin on, mutta jos ilman, että joku näistä kolmesta kriteeristä toteutuu, ihminen irtisanotaan, niin silloin kyseessä on laiton irtisanominen ja silloin siitä tulee Suomen lainsäädännön mukaan sanktiot, jotka ovat aika korkeat. Jos ollaan tästä asiasta huolissaan, niin se huoli ei poistu lainsäädäntöä muuttamalla.

Toinen kysymys on ollut se, mikä on hallituksen kanta yhteistoimintamenettelyyn ja irtisanomisen turvaan. Välikysymyksen vastauksessa sanotaan selvästi, että hallitus pyrkii irti siitä, että yhteistoimintalaki koetaan pelkkänä irtisanomislakina. Hallitus haluaa kehittää sitä aidoksi vuorovaikutusprosessiksi, jossa selvitetään, voidaanko työpaikat säilyttää. Kun ed. Kumpula täällä kertoi esimerkistä, jossa yritys Vaasassa oli ensin ilmoittanut ison joukon irtisanottavia, mutta sitten neuvotteluprosessin kautta tuo määrä oli huomattavasti pienentynyt, niin se on hyvä merkki yhteistoimintalain toiminnasta. Näinhän sen pitääkin toimia. Siinä pitää tarkastella, onko aito tarve työpaikkojen lopettamiselle, ja sitä varten se on olemassa.

Sekä komitea- että työryhmätoimeksiannoillaan hallitus on selvästi osoittanut sen tahdon, joka sillä näiden prosessien kehittämisessä on. Yt-komiteassa lähdetään siitä, että katsotaan kansainvälisiä muutoksia, miten yhteistoimintamenettelyä voidaan kehittää, jotta se vastaa paremmin kansainväliseen haasteeseen ja työn teettämisen muutoksiin. Mutta yhtä lailla tässä kansliapäällikkö Markku Wallinin työryhmässä on selkeät evästykset siihen, mitä tuolta työryhmältä hallitus odottaa: odottaa sitä, miten olisi mahdollista kehittää yhteistoimintamenettelyn käytäntöjä ja parantaa irtisanomisuhan alla olevien työntekijöiden työllistymistä.

Hallitus ei ole sanonut vastaukseksi irtisanomisrahaa ja sen nostamista, mutta hallitus on pyrkinyt siihen, että irtisanomistilanteessa olisi käytettävissä koulutustukia, joissa osittain yritykset olisivat mukana maksamassa näitä tukijärjestelmiä, koska sitä kautta autetaan sen ihmisen jatkotyöllistymistä. Irtisanomisraha turvaa kyllä toimeentuloa, mutta se ei välttämättä auta ihmistä jatkotyöllistymään. Mielestäni se, että yritykset olisivat mukana erilaisissa kouluttautumisvaihtoehdoissa, turvaisi työntekijöiden tulevaisuuden vaihtoehtoja paremmin ja tulevaisuuden mahdollisuuksia paremmin.

Tätä yhteistyötä, jossa mennään sekä työnantajan maksuihin että työntekijöiden maksuihin, hallitus haluaa tehdä kolmikantaisesti. Niitä välineitä, jotka maksetaan valtion piikistä, me voimme tehdä yksikantaisesti, mutta silloin kun mennään toisen kukkarolle, on kohtuullista neuvotella siitä, miten tuota rahaa käytetään. Siinä mielessä tämä kolmikantainen yhteistyö toimii ehkä hyvin perinteisestikin, mutta se on myös tuottanut tuloksia, jos me katsomme 90-luvun puolenvälin jälkeistä kehitystä Suomessa. Me olemme saaneet aikaan sellaisia tulopoliittisia ratkaisuja, jotka ovat tukeneet työllisyyttä ja talouskasvua, ja sitä kautta on synnytetty paljon työtä, mutta tätä työtä pitää jatkaa, eikä siinä voida lähteä ikään kuin leikkimään tällä kolmikannan merkityksellä siten, että aina sen mukaan kuin itse kullekin sopii, valittaisiin vain kaksi kantaa, koska siinä hyvin äkkiä kulutetaan se luottamuspääoma, jolle kolmikantainen asioiden valmistelu perustuu. Sitä on käyty Suomessa katsomassa niin Ranskasta kuin monesta muustakin maasta, miten on ollut mahdollista, että meillä on tehty eläkeratkaisuja, meillä on tehty monia muita isoja päätöksiä yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa ilman isoja lakkoja ja mielenosoituksia.

Työnantajamaksuista on puhuttu myös paljon, ja hallitus valmistelee edelleen sitä, miten matalamman tuottavuuden ja matalampien palkka-alojen työtä voitaisiin tehdä kannattavaksi siten, että myös ihmiset voisivat noihin työtehtäviin työllistyä, mutta työnantajamaksuissa on syntynyt valmistakin tulosta. Esimerkiksi Puron työryhmässä on päästy yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa sopuun siitä, että ikääntyneiden työllistymistä helpotetaan sitä kautta, että työnantajamaksujärjestelmää tasataan siten, että se ei enää ole rankaiseva ikääntyneemmille työntekijöille, niin kuin se tähän asti hieman on ollut.

Työllisyystilanteesta sen verran, kun täällä on esitetty hyvin monenlaisia lukuja siitä, paljonko Suomi on menettänyt työpaikkoja ja mikä tämä tilanne on, että jos katsomme viime vuoden saldoa, niin työpaikkamenetys nettona on ollut 7 000 työpaikkaa. Teollisuudessa se on ollut enemmän, mutta hallituksen toimin kotimarkkinoilla veroratkaisuilla ja elvytystoimin on pystytty synnyttämään työtä sinne, missä me tällä hetkellä enemmän voimme vaikuttaa. Tuo menetys on ikävä ja tosi, mutta se ei ole niin suuri kuin muutamissa puheenvuoroissa on annettu ymmärtää.

Vaikka ed. Esa Lahtela ei täällä enää olekaan, niin hänelle olisin loppuun halunnut sanoa, että kannattaisi miettiä yrittäjäksi ryhtymistä, jos uskoo niin kovasti siihen, että suomalainen vesi pärjää maailmanmarkkinoilla niin loistavasti kuin hän omassa puheenvuorossaan sanoi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti ed. Kettuselle: Vakuutan, että vasemmistoliitto on ollut ja on myös pienyrittäjien puolella. Myöskin jäsenistössämme on paljon pienyrittäjiä.

Edelleenkin, myös tiedämme kaikki sen, että presidentti Halonen on tehnyt esityksen, voi sanoa, että patistanut globalisoitumisohjelman perustamiseen. Uskoisin, että hän on ajatellut sekä toimenpiteitä kotimaassa, EU:ssa että toisaalta sitten kehittyvissä maissa. Siinä onkin se haaste myös, miten rikas pohjoinen pystyy myönteisellä tavalla vaikuttamaan köyhässä etelässä ja kehittyvissä maissa tällä hetkellä toimivaan sosiaaliseen ihmisoikeusdumppaukseen, ympäristödumppaukseen, luonnonvarojen kohtuuttomaan käyttöön eli miten voidaan vaikuttaa siihen, että ne yhteiskunnat kehittyisivät, ja miten voimme tukea sitä kehitystä. Se on toki tärkeä asia.

Mutta toiminta Suomessa ... Toteaisin vain sen, että, työministeri Tarja Filatov, olette hienosti ollut täällä mukana. Kun kuulin ja tarkasti kuuntelin ensimmäisen välikysymysvastauksenne, niin siinä kuitenkaan ei haluttu lähteä vasemmistoliiton ja perussuomalaisten vaatimaan lainsäädännön uudistamiseen ja siinä olevien pahojen puutteiden korjaamiseen nopeassa aikataulussa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Kun vuodenvaihteessa kerrottiin, mitä uudistuksia silloin tulee voimaan, niin oikeastaan huomasin vain, että hallitus on nyt kaksi muutosta saanut voimaan: Ylen lupamaksujen hinnankorotukset ja VR:n hinnankorotukset. Tietysti ei voida kovin suuresta rakennepolitiikasta puhua, jos ne ovat suurimmat voitot, mitä hallitus on vuoden aikana saanut, ja ehkä nekin kuvastavat sitä, että kun aikaisemmin pyrittiin laitoksista saamaan vähän tehoja irti, niin nyt otetaan sellainen laiskempi linja ja pannaan kuluttajat maksamaan.

Mutta jos katsotaan tätä kehitystä vähän pitemmässä jaksossa, niin kyllähän Ahon hallitus ja Lipposen ykköshallitus olivat semmoisia uudistajahallituksia, joitten aikana Suomen menestys luotiin. Lipposen kakkoshallitus vähän jäähdytteli, ja tämä nykyinen hallitushan oikeastaan Sailaksen ja muut ehdotukset, kun hallitusohjelmaan tehtiin, heitti roskakoriin. Nyt on semmoinen niin kuin pysähtyneisyyden aika tässä talouden uudistuspolitiikassa seurannut. Ja mikä on lopputulos? Viimeisen kahdeksan vuoden aikana luotiin 300 000 uutta työpaikkaa, se oli plussaldoa, ja nyt vuoden aikana on saatu miinus 7 000 työpaikkaa, eli suunta on ihan väärä. Vauhti ei ole kovin kova, mutta suunta on ihan väärä, ja kyllä tiedetään, että näillä keinoilla ei päästä kunnon tuloksiin ja mieron tielle tässä joudutaan.

Jos katsotaan Suomea, niin se, missä meillä on suurimmat ongelmat, on se, että kansainvälisessä vertailussa palvelut Suomessa ovat äärimmäisen tehottomia ja nimenomaan julkiset palvelut. Siellä pitäisi kilpailua avata, toimintaa tehostaa, ulkoistaa, ja tällä tavalla me saisimme tehoa lisää, ja myöskin se hyödyttäisi teollisuutta, kun teollisuuden kustannukset alenevat ja sitä kautta voidaan pitää huolta siitä, että teollisuuden kilpailukyky paranee. Mutta hallituksellahan ei ole valmiutta tämän tyyppisiin rakenteellisiin toimiin.

Ministeri Filatov puhui yt-laista, ja täytyy sanoa, että mielestäni on tärkeätä, että nyt katsottaisiin tarkkaan yt-laki ja että neuvottelut, joita käydään irtisanomisten edessä, olisivat todellisia, mutta se edellyttää sitä, että annetaan riittävää joustavuutta myöskin niitten yt-neuvottelujen käymiseen eli että paikallisesti voidaan sopia sellaisia ratkaisuja, joille sitten lait tai työehtosopimukset eivät välttämättä aseta mahdottomia ehtoja, vaan että niittenkin puitteissa saadaan riittävää joustavuutta, että työpaikat kyetään pelastamaan, jos yrityksen sisällä yhteistä tahtoa on.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minäkin olisin alkuun kiittänyt ministeri Filatovia siitä, että hän on aktiivisesti osallistunut tähän keskusteluun. En lainkaan epäile, ettei hänellä ja koko hallituksella ole myös hyvää tarkoitusta tämän kaikkein polttavimman ongelmamme eli työllisyyden lisäämiskysymyksen hoitamiseen. Hallitus on asettanut kunnianhimoiseksi tavoitteekseen 100 000 uuden työpaikan luomisen tällä vaalikaudella, mutta nyt, kun tämä hallitus tai itse asiassa tämä hallituspohja on vajaan vuoden ollut vallassa, voidaan katsoa, mitä on tässä suhteessa tapahtunut, paljonko uusia työpaikkoja nettomääräisesti on tänä aikana maahan syntynyt.

Ministeri Filatov sanoi, että viime vuoden aikana menetettiin nettomääräisesti 7 000 työpaikkaa. Me itse ryhmäpuheenvuorossamme tukeuduimme viimeisiin tilastoihin, joiden nojalla totesimme sen, että joulukuusta joulukuuhun työpaikkojen nettomääräinen vähentyminen oli 5 000. Eli kun hallituksen pitäisi luoda 100 000 uutta työpaikkaa vaalikauden aikana, niin nyt tässä vaiheessa, kun kohta neljäsosa vaalikaudesta on takana, ei olla edes nollapisteessä vaan on menty taaksepäin. Työpaikkojen määrä Suomessa on vähentynyt.

En voi olla muistelematta niitä vaalienalusaikoja, jolloin varsinkin silloisella oppositiolla keskustalla mutta sitten vaalikampanjassa myös sosialidemokraateilla oli erinomaisia ideoita ja ohjelmia ja keinoja, millä tässä maassa työllisyyttä parannetaan ja uusia työpaikkoja luodaan. Nyt jään odottamaan, ja luulen, että koko eduskunta, itse asiassa koko Suomen kansa odottaa sitä, milloin hallitus ottaa käyttöön sellaisia toimenpiteitä, joilla työpaikkojen määrää todellakin lisätään, milloin ryhdytään käyttämään sellaisia keinoja, joilla voidaan vaikuttaa siihen, että työllisyysaste ja työpaikkojen nettomäärä Suomessa todellakin nousee.

On aivan selvää, että mikäli tätä vauhtia jatketaan, mikäli tätä rohkeampia ratkaisuja ja ennakkoluulottomampia keinoja ei uskalleta eikä voida ottaa käyttöön, niin tätä työllisyystavoitetta ei tulla lähellekään saavuttamaan. Se tulee myös merkitsemään huomattavia vaikeuksia muilla aloilla, kuten valtiontalouden tasapainossa ja esimerkiksi peruspalvelujen kehittämisessä.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Uskon ihan todella, että hallituksella ja oppositio-kokoomuksella ei ole suuria näkemyseroja niiden toimenpiteiden toteuttamisesta, joita hallitus on ohjelmassaan itselleen asettanut ja varmasti toteuttaa. On selvää, että ennen vaaleja edellisen hallituksen työ kangistui ja jähmettyi, niin kuin yleensä hallitustyöskentelyssä käy silloin, kun pitää tehdä jälleen uusia rakenteellisia ym. ratkaisuja. Siihen on nyt aika hyvän valmistelun pohjalta ryhtyä. Minulla on myös sellainen mielipide, että siinä ei pidä liiaksi aikailla. Sen sijaan oppositio-vasemmisto ei kykene näköjään edelleenkään mitään asiallista uutta tähän esittämään. Ed. Tiusanenkin ajaa tällaisella aatteen tandempyörällä. Siinä fillarissa on hänkin joutunut takapenkille. Ohjaimissa heidän aatemaailmassaan tähän realistiseen ajatukseen ei ole mitään uutta. Ohjaimissa ei ole ketään teillä. Takapenkiltä huhuillaan, mitä ehkä pitäisi tehdä, mutta ei rohjeta sanoa sitä, mihin ohjataan.

Työministeri Tarja Filatov

Arvoisa puhemies! Ihan positiivista, että kokoomuksen kärkikaksikko osallistuu työllisyyskeskusteluun kello 11 yöllä silloin, kun se on juuri loppumaisillaan, ja pääsee parin minuutin puheenvuoroilla.

Haluaisin vain muistuttaa siitä, että ei Suomi niin kummallinen maa ole, että se pystyisi taistelemaan esimerkiksi dollarin kurssia vastaan tai kansainvälistä tilannetta, täydellisesti sitä kehitystä vastaan, mikä kaikkialla muualla on. Mutta jos me arvioimme aidosti ja rehellisesti itseämme, niin on totta, että kansainvälinen taantuma vaikuttaa meidän tilanteeseemme ja se on vaikuttanut myös meidän vientiteollisuuteemme, mutta me olemme onnistuneet kotimarkkinoilla synnyttämään korvaavia työpaikkoja, ja se on pehmentänyt sitä taloustilannetta, jossa me tällä hetkellä elämme. Hallituksen työllisyystavoitteen toteutuminen riippuu hyvin pitkälle siitä, miten saadaan vahvistettua talouskasvua ja miten kansainväliset suhdanteet kehittyvät.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä onkin vastaus ed. Juhantalon huomioon. Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa sekä ed. Uotilan puheenvuorossa, molemmissa, tuotiin esiin vaihtoehtoja ja sitä, mitä vasemmistoliitto hakee vielä yksityiskohtaisemmin tällä välikysymyksellä. Keskeinen asia on se, että tehtäisiin ihmisten irtisanominen menestyvistä isoista yrityksistä, silloin kun niillä taloudellisesti sinänsä menee hyvin, vaikeammaksi (Ed. Zyskowicz: Sillähän se työllisyys lisääntyy Suomessa!) kuin se nyt on.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan alkuun haluan kiittää omasta ja etenkin ed. Sasin puolesta ministeri Filatovia meille annetusta mainesanasta kärkikaksikko. Mutta mitä tähän asiaan tulee, on totta, että hallitus toteuttamalla kokoomuksen vaalien alla esittämää ja hallituspuolueiden silloin torjumaa ajatusta siitä, että tuloverotusta keventämällä voidaan tukea kotimaista kysyntää ja vahvistaa sitä kautta myös talouskasvua ja työllisyyttä, ottamalla tämän meidän esittämämme keinon käyttöön on pystynyt yllä pitämään kotimaista kulutusta ja pystynyt tätä kautta estämään sitä, että työllisyyskehitys olisi ollut nähtyäkin huonompi. Mutta kun ministeri Filatov sinänsä ymmärrettävästi vetoaa kansainvälisiin suhdanteisiin ja suhdannetilanteeseen, minun on pakko kuitenkin lukea päähallituspuolueen julistusta vaalien alta. Silloin nimittäin keskusta ilmoitti: "Omassa ohjelmassamme ei luvata mitään, jota ei pystytä toteuttamaan. Se toteutuu vaikka nollakasvulla." Nyt ei olla edes siinä nollakasvussa, vaan ollaan aika reippaassa kasvussa verrattuna tähän nollakasvuun, mutta ei vain tunnu tuosta keskustan vaaliohjelmasta oikein mikään toteutuvan.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On aivan totta, kuten ministeri Filatov sanoi, että suhdanteet vaikuttavat olennaisesti työllisyystilanteeseen. Mutta silloin voidaan myöskin muistuttaa, että oikeastaan suhdanteet muuttuivat huonoiksi vuoden 2000 aikana, erityisesti 2000 syksyllä, ja kasvuluvut 2001 ja 2002 ovat olleet varsin matalia. Silloin olisi voinut kuvitella jo, että teollisuus olisi irtisanonut. Mutta täytyy sanoa, että kun teollisuudella oli merkittävää luottamusta hallituksen uudistuspolitiikkaan ja myös siihen vakauteen, mitä hallitus oli luonut, niin kyllä selvästi teollisuusyritykset lykkäsivät näitä irtisanomisia. Sen jälkeen, kun uusi hallitus muodostettiin, kun nähtiin, että uudistuspolitiikka pysähtyy ja kun verotuksessa annettiin kyllä tunnustusta sille, että kulutuskysyntää kasvatetaan tuloveronkevennysten muodossa, mutta yritysverotusmuutokset taas muodostivat merkittävän uhan yrityksille, niin nämä vaikuttavat tekijät kumosivat tietyllä tavalla toisensa. Täytyy sanoa, että kyllä hallituksen vaihtuminen minun arvioni mukaan on johtanut siihen, että yritykset ovat olleet valmiimpia nyt tekemään irtisanomisia, koska ei ole sellaista toivoa kuin oli vielä edellisen hallituksen aikana siitä, että uudistuksia tässä yhteiskunnassa toteutetaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu tänään on ollut varsin mielenkiintoista, mutta ei rakentavaa. Syy, minkä takia puheenvuoron pyysin, liittyy ed. Tiusasen puheenvuoroon siitä, että irtisanomiskynnystä nostamalla tämän maan kilpailukyky paranisi. Tämäkö on sellaista toimintaa, mikä tukee yrittäjyyttä ja yritysten menestymismahdollisuuksia tässä maassa? Kyllä, ed. Tiusanen, on pakko sanoa, että teidän ideologianne tässä asiassa on aivan eri maailmasta ja se ei palvele tätä suomalaista yhteiskuntaa. Sillä ei rakenneta työllisyyttä eikä tulevaisuutta. Se on tuhon ja taantumuksen tie. Siitä on esimerkki tuosta itäisestä naapurista. Se maa, se järjestelmä, luhistui tällä periaatteella, vaikka siellä ei ollutkaan mitään irtisanomissuojaa. (Ed. Zyskowicz: Siellä oli korkea irtisanomiskynnys!)

On luotava semmoinen järjestelmä, sellainen malli, missä yritykset joustavasti voivat ottaa työvoimaa, vähentää, joustavasti käsitellä palkkoja, maksaa enemmän silloin, kun se on mahdollista, ja tarjota työtä kaikille, joilla on työhaluja. Korostan vielä erityisesti: kaikille, joilla on työhaluja. Tällä pohjalla tämä suomalainen yhteiskunta menee paremmin eteenpäin, kestää vahvempana tulevatkin kriisit ja lamat. Tähän asiaan, ed. Tiusanen, kun tämä teidän vasemmistoliiton ryhmittymänne pääsee mukaan, niin kyllä tässä maassa alkaa vähän paremminkin mennä ja helpommin mennä, menee kaikilla puolueilla, menee jopa vasemmistoliitollakin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vastaan tuohon, mitä ed. Seppo Lahtela puhui. Niin kuin ed. Zyskowicz äsken totesi, teollisuus on menettänyt luottamustaan verrattuna aikaisempaan hallitukseen, siis nykyhallituksella on sitä vähemmän. Vasemmistoliitto oli mukana edellisessä ja sitä edellisessä hallituksessa. (Ed. S. Lahtela: Mitä se sai aikaan?) Näin ollen viittaan tässä vain aikaisempiin puheenvuoroihin.

Mutta, puhemies, totean, että vasemmistoliiton välikysymys kuuluu: "Aikooko hallitus ryhtyä välittömiin toimiin Wärtsilä Oyj:n Turun moottoritehtaan ja muiden yritysten henkilöstön aseman turvaamiseksi ja suomalaisten palkansaajien työsuhdeturvan parantamiseksi EU:n jäsenmaiden tasolle?" Tämä on se keskeinen kohta. Tähän liittyy paljon muuta, sitä, mihin täällä viitattiin. Pienyritysten asiat ovat yksi asia. Se on toisen tyyppinen tilanne. Nyt on kysymys suurista yrityksistä, jotka liputtavat ulos kannattavia tuotantolaitoksia. Sitten me voisimme varmasti pitää monta rakentavaa keskusteluakin nimenomaan siitä, miten esimerkiksi pienyritysten toimintaedellytyksiä parannetaan.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin puheessa oli myönteistä, että hän arvioi, että hallituksella on kyllä hyvä tarkoitus työttömyyden alentamisessa. Mutta melkoista hurskastelua kuitenkin oli se, että arvioidaan, että jos hallituksella olisi keinot työttömyyden nollaamiseksi, niin työttömyyttä ei kyllä olisi ollut aiemmin eikä olisi nytkään. Olisi kyllä mukava kuulla näin lopuksi kokoomuksen kärkikaksikon, edustajien Zyskowiczin ja Sasin, luettelo, mitä ovat ne konkreettiset toimenpiteet, joilla se työttömyys nollataan lyhyellä tähtäimellä.