Miapetra Kumpula-Natri /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvosto on nytten toisen kerran antanut eduskunnalle hallituskauden EU-selonteon, joka käsittelee Euroopan unionin kehittämistä sekä Suomen linjauksia unionissa. Valiokunta katsoo, että kerran vaalikaudessa annettavasta EU-selonteosta tulee tehdä pysyvä menettely. EU-jäsenyys on keskeinen reunaehto oikeastaan kaikelle politiikalle ja taloudelliselle toiminnalle Suomessa. Unionin jäsenyyttä ei kyseenalaisteta. Jäsenyytemme perusteella olemme kypsiä arvioimaan, miten unioni saadaan vielä toimivammaksi. (Välihuutoja)

Kiitän kaikkia 12:ta erikoisvaliokuntaa, jotka omalta alaltaan käsittelivät selontekoa lausunnoissaan suurelle valiokunnalle. Suuri valiokunta tyytyi mietinnössään viittaamaan näihin lausuntoihin ja nosti muutaman kansallisesti merkittävän kysymyksen erikseen esiin. Hyväksyessään suuren valiokunnan mietinnön eduskunta samalla vahvistaa ohjeelliset lähtökohdat hallituksen strategiseksi tavoitteeksi tuleville vuosille.

Herr talman! Stora utskottets betänkande kommer i allt väsentligt till samma resultat som statsrådets redogörelse. Däremot har utskottet ansett att det varit nödvändigt att fördjupa och bredda redogörelsens analys och målsättningar. Utskottet behandlar rätt kortfattat EU-medlemskapets betydelse för Finland. EU-medlemskapet motiveras av både våra grundläggande värderingar och vårt eget intresse.

Valiokunta siis yhtyy selontekoon mutta on nähnyt tarpeelliseksi myös syventää ja laajentaa analyysiä ja niiden perusteella pyytää hallitusta tekemään omia kokonaisvaltaisia tavoitteenasetteluja. Nyt on ajankohtaista muun muassa komission tulevaan ohjelmaan vaikuttaminen. Tästä valiokunta odottaa keskustelua myös eduskuntaan kevään aikana. Toki EU:n poliittinen työohjelma tarkentuu parlamenttivaalien ja uuden komission myötä.

Herra puhemies! Mietinnössään suuri valiokunta suhtautuu pidättyvästi perussopimusten muuttamiseen. Lissabonin sopimus eli nykyinen perussopimus ja tavoitteet sekä niiden määrittämät toimivaltasuhteet ovat pääosin kohdallaan. Tavoitteena oli tehostaa unionin toimintaa ja päätöksentekoa, lisätä talouskasvua, kilpailukykyä ja sen myötä kansalaisten hyvinvointia, oikeudenmukaisuuden ja tasavertaisuuden toteutumista sekä yleistä luottamusta unioniin. Näihin tavoitteisiin ei ole kaikin osin päästy. Tehtyjen linjapäätösten tosiasiallinen toimeenpano ja niihin sitoutuminen on ollut osin puutteellista myös jäsenvaltioissa. Eli sopimus on hyvä, käytäntöönpanoa voimme parantaa, ja siitä olemme tehneet esityksiä.

Unionin toimivallan rajat ja oikeasuhtainen toimivallan käyttö ovat keskeisiä EU:n tulevaisuutta koskevia kysymyksiä. Keskustelun ääripäinä voidaan pitää ajatuksia toimivaltojen palauttamisesta jäsenvaltioille tai toisaalta komission innokkaimpia suunnitelmia talous- ja rahaliiton kehittämiseksi unionitason finanssipolitiikkoineen. Valiokunnan esitys näistä kysymyksistä voi vaikuttaa tekniseltä tai vaikeaselkoiselta, mutta se on Suomen tavoitteidenasettelun kannalta tärkeää. Haluamme pitää finanssipolitiikan kansallisella tasolla, mutta esitämme keinoja, miten Eurooppa voi yhtenäisesti toimia eteenpäin. Kehotan perehtymään näihin teknisiin, vaikeasti luettaviinkin kirjoituksiin, joita mietinnössämme on.

EU-sääntely on perusteltua, kun se tuottaa lisäarvoa. Valiokunnan arvion mukaan ongelma ei siis liity näiden toimivaltojen jakaantumiseen jäsenvaltion ja unionin kesken vaan tapaan, jolla unionin toimivaltaa käytetään. Esitämme ratkaisuehdotuksia nykysopimusten puitteissa, jotta voitaisiin harjoittaa tarkoituksenmukaisempaa ja oikeasuhtaista EU-tasoista toimivallan käyttöä. EU-tason lisäarvoa punnitessa tulee kiinnittää erityistä huomiota unionin ja jäsenvaltioiden säädösten muodostamaan kokonaistaakkaan. Valiokunta on kuullut viestiä pienyrittäjiltä ja kansalaisilta. On muistettava, että onnistuessaan EU-tason säätely tarjoaa toimijoille yhden yhtenäisen säädöskokonaisuuden jäsenvaltioiden 28 erillisen ja erisisältöisen lainsäädännön sijaan, ja se tulee muistaa, että lopulta kysymys on poliittisista arvovalinnoista: mitä ja miten säädellään.

Suuri valiokunta arvioi, että unionin sisäinen erilaisuus ja erilaiset integraatioratkaisut ovat keskeisiä integraation ja EU:n piirteitä myös tulevaisuudessa. Iso kysymys on se, että enää ei ole kysymys vain kehityksen eritahtisuudesta vaan myös eriytymiskehityksestä, mahdollisesti pysyvästä eriytymiskehityksestä. Suomelle olisi tärkeää varmistaa, ettei eriytyvästä integraatiosta muodostu unionia hajottavaa kehitystä. Tämän mielessä pitäen Suomen pitää pitää esillä myös pohjoismaista viitekehystään.

Puhemies! Suuri valiokunta katsoo, että EU:n päätöksenteon korjaaminen tulisi nähdä yhtenä keinona suunnata lainsäädäntötoimintaa oleellisiin kysymyksiin ja varmistaa sen tosiasiallinen tarpeellisuus, johdonmukaisuus, ennustettavuus, hyväksyttävyys ja nykyistä korkeampi laatu. Tässä viimeisessä eli laadussa valiokunta korostaa, että vaikutusarviointia on tehtävä pitkin säädöksenteon matkaa, koska monet säädökset muuttuvat alkuperäisestä komission esityksestä, jonka suhteen vaikutusarvioita on tehty.

Herra puhemies! Valiokunta pitää hälyttävänä, että Suomessa on edelleen suuria ongelmia panna direktiiviä määräajassa täytäntöön. Suomi on omassa viiteryhmässään heikko ja muutenkin vain puolessavälissä täytäntöönpanossa suoriutuvista jäsenvaltioista. Valiokunta edellyttää, että viivästyksiin puututaan nykyistä suunnitelmallisemmin ja riittävin resurssein.

Herr talman! Stora utskottet tar allvarligt på den kritik utskottet har fått beträffande offentligheten i EU-hanteringen. Utskottet har öppnat för mera offentlighet.

Valiokunta on kuullut kritiikin EU-asioiden valmistelusta ilman suurempaa julkisuutta. Se aikoo kehittää omaa toimintaansa ja myös esittää asioista keskustelua salissa useammin. Suomen komissaariehdokkaan asettamiseen liittyvän suuren poliittisen merkityksen ja yleisen mielenkiinnon vuoksi valiokunta pitää Suomen valtiosääntöisen järjestelmän mukaisena, että eduskunta voi käydä keskustelua valtioneuvoston tekemästä päätöksestä ennen unionitasolla tapahtuvaa muodollista ehdokkaan nimittämistä. Suuri valiokunta aikoo osallistua tulevan komission valintaa koskevaan keskusteluun perustuslain 97 §:n suomin valtuuksin kuulemalla Suomen komissaariehdokasta valiokunnassa.

Herra puhemies! Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja Venäjästä: EU:n perussopimuksen määräys yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan perustamisesta on toistaiseksi jäänyt enemmän tavoitetta kuin todellisuutta kuvaavaksi. Tavoitteena yhteisen ulkopolitiikan vahvistaminen on edelleen hyvä, mutta se ei ole vielä tänä päivänä onnistunut. Yhtenä selonteon puutteena valiokunta pitää sitä, että unionin Venäjä-suhdetta ei ole käsitelty juuri lainkaan. Yhteistyö Venäjän kanssa tarjoaa tärkeän mahdollisuuden unionin talous- ja energiapoliittisten pyrkimysten edistämiseksi Euroopan poliittista vakautta samalla edistäen. Unionin tulisi hakea nykyistä tasavertaisempaa lähestymistapaa Venäjään, ja tässä Suomella on paljon annettavaa ja paljon myös voitettavaa. Tasavertaiseen dialogiin kuuluu myös avoin keskustelu ihmis- ja perusoikeuksista sekä kansalaisyhteiskunnan kehittämistä koskevista kysymyksistä.

Pohjoinen ulottuvuus on aikaansaanut konkreettisia hankkeita, joihin molemmat osapuolet ovat sitoutuneet. Se on edelleen käyttökelpoinen malli EU:n ja Venäjän suhteissa. Osapuolten tasavertaisuuden periaate on ratkaiseva syy. Valiokunta katsoo, että tätä toimintamallia hallituksen tulisi aktiivisesti tarjota unionille jatkossakin ja laajentaa sitä uusillekin sektoreille.

Herra puhemies! EU-politiikan sisältökysymyksen osalta valiokunta painottaa erityisesti kysymystä työllisyys- ja kasvupolitiikan tehostamisesta unionissa. Sitähän me haluamme: työllistävää ja talouskasvua tarjoavaa unioniyhteistyötä. Suuri valiokunta katsoo, että reaalitalouden taantuminen on keskeisin unionin nykyisistä haasteista ja sen ratkaiseminen avain useiden muiden ongelmien ratkaisemiseen. On ilmeistä, että Eurooppaa ei vaivaa vain finanssikriisi vaan pitkän ajan kuluessa syntynyt kilpailukyvyn kriisi. Euroopan talouden nousun on perustuttava teollisuuden ja palvelusektorin tuottavuuden kasvuun. Eurooppa tarvitsee teollisen perustan vakaan kasvun ja työllisyyden moottorina. Eurooppalaiseen yhteiskuntamalliin kuuluu vahva julkinen sektori, ja siksi Eurooppaan on luotava tehokas laadukkaiden julkisten palvelujen tuotanto. Sisämarkkinoiden koko potentiaali on otettava käyttöön ja hyödynnettävä, ja EU:n asemaa maailmanpolitiikassa ja kauppapolitiikan globaaleissa toimielimissä on vahvistettava. Luottamus rahoitusmarkkinoihin on palautettava, globaalin digitaalitalouden kehitys ei odota eurooppalaista säätelyprosessia. Suuri valiokunta painottaa, että työelämän ehtojen parantaminen ja työurien pidentäminen on ymmärrettävä osaksi unionin kilpailukyvyn parantamista koskevaa tavoitetta.

Herr talman! EU:s stora utmaning är att utveckla EU:s inre marknad så att Europa och europeiska företag blir konkurrenskraftiga på den globala marknaden. Stora utskottet fäster största vikt vid att halvtidsanalysen av EU:s 2020-program leder till konkreta åtgärder som medlemsstaterna binder sig vid.

Herra puhemies! Tavoite Euroopan talouskasvun elvyttämisestä ja pitkän aikavälin turvaamisesta johtaa vääjäämättä kysymykseen unionin ja sen jäsenvaltioiden maahanmuuttopolitiikoista. Maahanmuutto itsessään johtaa talouskasvuun paitsi työvoiman tarjonnan ja kulutuskysynnän voimistumisen kautta myös vaikeasti ennakoitavien tulijoiden ja kantaväestöjen tietojen, taitojen, kulutus- ja tuotantotottumusten kohtaamisista seuraavien luovien prosessien kautta. Myös EU:n sisäinen liikkumisvapaus on unionin arvojen pohjalta sen kulmakiviä. Nuoria kuullessaan valiokunta sai vahvan viestin esimerkiksi vaihto-ohjelmien tarpeellisuudesta ja totesi tyytyväisyytensä ohjelmien kattavuuden laajenemiseen ja niiden rahoituksen 40 prosentin kasvuun. Pidämme arvokkaana vaihto-ohjelmia niin kulttuurivaihdon kuin kilpailukyvynkin kannalta.

Energian kilpailukykyinen hinta ja toimitusvarmuus ovat myös oleellinen osa kilpailukykyä. Vakaan toimintaympäristön turvaava EU-säätely on tärkeä osa tätä kokonaisuutta. Energian sisämarkkinoiden kehittäminen on edennyt hitaasti. Vaikka energiasektorin perusratkaisut tulee pitää kansallisessa päätösvallassa, sektorilla on laajoja EU:n yhteistä toimintaa edellyttäviä kehitystarpeita. EU:n energiaomavaraisuuden lisääminen, toimiva ilmastopolitiikka ja uusien energioiden käytölle asetetut tavoitteet sitovat jäsenmaat yhteen.

Talous- ja rahaliitto Emun osalta suuri valiokunta katsoo, että talouspolitiikan koordinointi tarjoaa lähtökohdan talous- ja rahaliiton kestävälle toiminnalle myös pitkällä aikavälillä. Viime kädessä talousvakaus on riippuvainen yksittäisten euromaiden valmiudesta noudattaa sovittua ja niille itselleenkin järkevää finanssipolitiikkaa. Suuri valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen, että unionissa tulisi ripeästi edetä pankkiunioniin, joka murtaisi pankkien velkaongelmien ja valtioiden kohtalonyhteyden. Joulukuussa 2013 euroryhmä ja neuvosto ovat sopineet ratkaisuista kysymykseen heikkojen pank-kien hallitun alasajon kustannusten maksajasta. Suomen tavoitteen mukaisesti tulee ensisijaisesti pankkien omistajien ja rahoittajien — alle 100 000 euron tallettajat pois lukien — ja toissijaisesti jäsenvaltioissa pankkisektoreilta kerättävin maksuin perustettavan kriisinratkaisurahaston vastata pankkien riskeistä. Järjestelyn periaate on valiokunnan näkemysten mukaan juuri oikea ja Suomen tavoitteiden mukainen. Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että järjestely voi olla edelleen haavoittuva kriisinratkaisurahaston suhteellisen vaatimattoman koon vuoksi. Tämän vuoksi tarvitaan vielä erityisiä toimia, joilla suljetaan pois mahdollisuus, että markkinat tulkitsisivat yhteisen pankkivalvonnan ja resoluutiojärjestelmän olemassaolon tarkoittavan yhteistä takausta.

Valiokunta katsoo, että Maastrichtin sopimuksen mukaisen kaltainen rahaliiton konsepti tar-joaa pohjiltaan parhaan mallin vakaalle, fiskaaliunionille vaihtoehtoiselle rahoitusvakauden järjestelmälle. Valiokunta tekee mietinnössään konkreettisia ehdotuksia, miten yhteisvastuun riskiä voi suitsia jäsenvaltioiden velanottoa koskevilla käytännesäännöillä. Valiokunta muistuttaa myös, että viimeistään nyt on kiinnitettävä huomiota myös yksityisen sektorin velkataakkaan, jota on pidettävä talouden lähiajan suurimpana yksittäisenä riskinä.

Saksan perustuslakituomioistuin antoi päätöksensä viime perjantaina, samana päivänä, kun valiokunnan mietintö valmistui, siitä, että EKP:n mandaatin laajentamista tulee katsoa Euroopan tuomioistuimen tasolla. Meidän valiokunta katsoi, että Suomella on oltava valmius osallistua keskusteluun Euroopan keskuspankin asemasta, tehtävästä ja valvonnasta. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto teettää kattavan selvityksen EKP:n mandaatin mahdollisen laajentamisen vaikutuksista, jotta Suomi voi myös keskusteluun Euroopan tasolla osallistua.

Valiokunta toistaa kantansa myös veroparatiisien ja harmaan talouden sekä korruption vastaisten toimien tärkeydestä niin EU:ssa kuin yleisemminkin. Tämä on tärkeää unionin yhtenäisyyden, uskottavuuden ja myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kannalta.

Det är viktigt att EU ingriper effektivt mot svart och grå näringsverksamhet, korruption, skattesmitning och aggressiv skatteplanering. Reglerna ska vara verksamma och de ska verkställas.

Aivan lopuksi, herra puhemies: Eurooppalainen sosiaalinen malli on tapa ilmaista arvoja, jotka pohjautuvat demokratiaan, yksilönvapauksiin, poliittisten ja taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien kunnioittamiseen, tasa-arvoon sekä solidaarisuuteen. Talouskriisin myötä on tehty toimia, jotta vastaavaa kriisiä ehkäistäisiin tulevaisuudessa. Tähän on tärkeää lisätä, että nyt on tehtävä kattava selvitys talouskriisin ja sen hoidon sosiaalisista seurauksista. Näitä ovat ihmis- ja perusoikeuksien ja työoikeudellisten normien loukkaukset, tasa-arvo- ja työllisyysvaikutukset sekä vaikutukset kansanryhmien asemaan, ter-veys- ja sosiaalipalveluihin samoin kuin sosiaalisen turvattomuuden ja köyhyyden lisääntymiseen. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että talouskriisi on nostanut esille tarpeen kehittää EU:n työmarkkinaosapuolten sosiaalista vuoropuhelua sekä EU:n kolmikantaista valmistelua. On kuitenkin oltava tarkkana siinä, että työmarkkina-asioissa kunnioitetaan työmarkkinajärjestöjen sopimusautonomiaa, erityisesti palkanmuodostusta, työehtoja ja sosiaaliturvaa koskevissa toimenpiteissä. Valiokunta pitää perusteltuna selonteonkin lähtökohtaa eurooppalaisen hyvinvointimallin kehittämisestä pohjoismaiseen suuntaan.

Kimmo Sasi /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "EU-jäsenyys (Timo Soini: Menestystarina!) on Suomen ja suomalaisten etujen mukainen valinta, jota voidaan perustella sekä arvo- että hyötynäkökohdilla. Valiokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että jäsenyys tarjoaa Suomelle parhaat edellytykset kohdata maatamme ja maanosaamme kohtaavat tulevaisuuden haasteet. Pienenä, viennistä riippuvana maana Suomen taloudelliset edut ovat yhtenevät unionin muiden jäsenvaltioiden muodostaman kokonaisuuden tavoitteiden kanssa."

Puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä yhtyy tähän suuren valiokunnan arvioon. EU turvaa meille rauhan Euroopassa, vahvistaa demokratiaa, ihmisoikeuksia ja myös oikeusvaltioperiaatetta. EU vahvistaa Suomen taloutta ja sen vakautta. (Timo Soini: No näinpä näyttää!) Suomi kuuluu nyt vihdoin samaan yhteisöön maailman kehittyneimpien valtioiden kanssa. Mutta unioni ei ole vielä valmis. Siksi meillä on oltava visio tulevaisuudesta.

Valtioiden velkakriisi on tuonut uusia haasteita. Kaikki jäsenvaltiot eivät ole noudattaneet yhteisesti sovittuja sääntöjä. Euroa on siksi kehitettävä. On poistettava kannustimet rikkoa sääntöjä. No bail-out -periaate on säilytettävä, eli jokainen hoitaa taloudelliset vastuunsa itse. Suomen ja Saksan linja vastuullisesta kansallisesta talouspolitiikasta on aivan oikea. Me emme halua EU:sta tulonsiirtounionia. (Perussuomalaisten ryhmästä: Mehän ollaan jo!)

Puhemies! Kokoomus edellyttää, että unionissa arvioidaan nykyistä huolellisemmin, missä laajuudessa tarvitaan yhteistä lainsäädäntöä. Korostamme toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta. EU-sääntely on perusteltua vain, mikäli se tuottaa lisäarvoa kansalliseen sääntelyyn nähden. Mutta on muistettava: yhteismarkkinat eivät voi toimia ilman yhteisiä sääntöjä. (Timo Soini: Ei ne toimikaan!) Tarpeetonta, kustannuksia aiheuttavaa lainsäädäntöä on myös purettava. Pidämme komission käynnistämää REFIT-hanketta erittäin tarpeellisena. Komission tuleekin arvioida säännöllisin väliajoin sääntelyn tuloksellisuutta, selkeyttä ja kehittää järkevän sääntelyn periaatteitaan ja käytänteitään. (Timo Soini: Missäs sitä komissiota pääsee äänestämään?) Erityisesti kasvun ja työllisyyden kannalta tärkeiden pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytyksiä on vahvistettava hallinnollista taakkaa purkamalla.

Puhemies! Saksan perustuslakituomioistuin antoi viime perjantaina päätöksen, jossa se epäilee Euroopan keskuspankin ylittäneen toimivaltuutensa. Tuomioistuin pyytää nyt Euroopan tuomioistuimelta ennakkoratkaisua tässä asiassa. (Timo Soini: Pukki kaalimaan vartijana!) EKP:n, Euroopan keskuspankin, ensisijainen tehtävä on hintavakauden turvaaminen. Sitä täydentäen on kuitenkin perusteltua, että EKP edistää myös vakaata kasvua ja työllisyyttä. EKP:n itsenäisyydestä on ehdottomasti pidettävä kiinni.

Puhemies! Unionin tärkein tehtävä tässä tilanteessa on kasvun luominen. Neljä vapautta — ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääoman vapaa liikkuvuus — ovat hyvä perusta. On kuitenkin edellytettävä uudistumista ja syviä rakenneuudistuksia kaikilta EU-mailta, myös Suomelta. On panostettava tutkimukseen ja tuotekehitykseen, sen kaupallistamiseen sekä sisämarkkinaesteiden karsimiseen Suomen elinkeinoelämän etujen turvaamiseksi. Sääntelyä valmisteltaessa on sen kustannukset aina tarkkaan arvioitava. Päätöksiä tehtäessä unionin kilpailukyvystä on pidettävä huolta. Unionin ja USA:n välistä vapaakauppasopimusta on nyt vietävä nopeasti eteenpäin. Vapaakauppasopimuksella olisi merkittävä työllisyyttä parantava vaikutus. (Sirkka-Liisa Anttila: Ei hinnalla millä hyvänsä!)

Arvoisa puhemies! Unionin Venäjä-politiikka on haaste. Suomella voi olla näkemyksen omaavana merkittävä rooli unionin Venäjä-politiikan kehittämisessä. Yhteistyöllä Venäjän kanssa tulee edistää poliittista vakautta. Kaupan esteiden poistaminen ja energia-alan yhteistyö edistävät keskinäisriippuvuutta Venäjän ja EU:n välillä sekä myöskin samalla vakautta ja työllisyyttä.

Puhemies! Eurooppa on suuren haasteen edessä Aasian ja toivottavasti myös Afrikan kasvaessa nopeasti. Muutoksessa Suomi ei yksin kykenisi valvomaan etujaan. Olemme voimakkaampia yhdessä. Maailman suurimman talousliiton jäsenenä aloitteellinen Suomi valvoo tehokkaimmin etujaan.

Vi är starka tillsammans. Som medlem i världens största ekonomiska union kan Finland bäst driva sina egna intressen. — Tack.

Riitta Myller /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Emme voi jäädä syrjään seuraamaan vierestä, mitä ympärillämme tapahtuu meille tärkeissä asioissa. Eurooppalaisina meillä on valtaa ja vastuu vaikuttaa yhteisen unionin tulevaisuuteen.

Perusoikeudet, reilu työelämä, tasa-arvo ja kestävä kehitys ovat sosialidemokraattien kärkitavoitteita yhteisessä Euroopassa. Haluamme Euroopan unionista sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän paremman kilpailukyvyn ja työllisyyden unionin. Kilpailukyvyn kivijalkoja ovat korkeaan osaamiseen perustuva tuotanto ja edelläkävijyys teknologian alalla.

Olemme luoneet yhteiset sisämarkkinat, joilla pääoma, tavarat, palvelut ja ihmiset voivat vapaasti liikkua. Yhteisen lainsäädännön on taattava reilut pelisäännöt kaikille toimijoille, niin työntekijöille kuin yrityksillekin.

EU:n sisäisen sosiaalisen dumppauksen estämiseksi tarvitsemme työntekijöiden tasavertaiseen suojeluun keskittyvää vähimmäislainsäädäntöä ja haluamme kehittää työmarkkinaosapuolten sosiaalista vuoropuhelua ja EU:n kolmikantaista valmistelua. Tarvitsemme yrityksille johdonmukaista sääntelyä ja hallinnollisen taakan keventämistä kasvuun kannustamiseksi. Samanaikaisesti meidän on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että Eurooppa 2020 -strategian koulutukseen, työllisyyteen sekä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen liittyviä tavoitteita toteutetaan. Niinpä jo viidettä vuotta jatkuvan talouskriisin hoidon sosiaalisia seurauksia on tarkoin analysoitava tätä taustaa vasten. Nuorisotyöttömyyteen on pureuduttava suomalaisen esimerkin pohjalta kehitetyllä eurooppalaisella nuorisotakuulla.

Arvoisa puhemies! EU-lainsäädännön on oltava selkeää ja kohdistuttava asioihin, joilla ratkaistaan yhteisiä ongelmia ja luodaan lisäarvoa yhteistyölle. Yhteisiä lainsäädäntömenettelyjä on syytä kehittää, ja erityisesti lainsäädännön vaikutusten arviointia tulee terävöittää. On myös pidettävä huoli, että päätöksenteon tosiasiallista avoimutta ja seurattavuutta parannetaan niin EU:n kuin kansallisellakin tasolla, jotta päätökset avautuvat myös kansalaisille.

Lainsäädäntöä ja sen tarpeellisuutta tarkasteltaessa on huolehdittava siitä, että lasta ei heitetä pesuveden mukana. EU:n perussopimus takaa EU-kansalaisille korkean kuluttajansuojan, ympäristönsuojelun ja työsuojelun tason. Näitä oikeuksia ei voi unohtaa heikentämättä kansalaisten luottamusta unionin toimintaan. On huolehdittava, että unionin lainsäädäntöehdotukset ovat yhdenmukaisia perusoikeuksien ja kansainvälisen työjärjestö ILOn yleissopimusten kanssa.

Euroopan unionin on oltava jatkossakin vahva toimija ja ratkaisujen hakija globaalissa ympäristö- ja ilmastopolitiikassa. Kuten selonteossakin todetaan, vähähiiliseen talouteen siirtyminen edellyttää jatkuvaa osaamisen, uuden teknologian ja palvelujen kehittämistä. EU:n yhteisestä budjetista on ohjattava tälle alueelle nykyistä enemmän tutkimus- ja tuotekehityspanoksia, jotta Eurooppaan saadaan synnytettyä uusia työpaikkoja. Myös Suomen on oltava aktiivisesti mukana ja osallisena uuden ympäristö- ja ilmastoystävällisen teknologian kehittämisessä sekä edistämässä päätöksiä, joilla sen kysyntä kasvaa maailmanlaajuisesti.

Arvoisa puhemies! On syytä muistaa, että EU-jäsenmaat itse ovat viime kädessä vastuussa politiikkojen toteuttamisesta. Suomellakin on tässä tekemistä. Emme ole aina kympin oppilaita, vaikka toisin on väitetty. Mahdollisuus tehdä tiivistyvää yhteistyötä samanmielisten maiden kanssa ei saa merkitä EU:n taloudellista, poliittista ja sosiaalista eriytymistä. On sovitettava yhteen tarpeemme pitää huolta omasta kansallisesta edustamme ja ymmärrys muiden tarpeesta tehdä samoin. Kannamme vastuuta yhteisestä Euroopasta, mutta kaikilla jäsenmailla on oltava ensisijainen vastuu oman taloutensa kestävyydestä.

EU ei ole pystynyt kaikilta osin toteuttamaan sille asetettuja kovia ja joskus epärealistisiakin tavoitteita. Esimerkiksi ulkopolitiikassa monet jäsenmaat kaipaavat EU:lta lisää muskeleita, samalla kun ne eivät itse halua niitä EU:lle antaa. EU on saanut alkunsa tarpeesta luoda Eurooppaan keskinäisriippuvuuteen perustuvat rakenteet turvaamaan rauhaa. Sen on tulevaisuudessa kyettävä olemaan nykyistä parempi rauhan ja yhteistyön rakentaja myös omilla lähialueillaan.

Juho Eerola /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tampereen yliopiston professori Tapio Raunio totesi asiantuntijalausunnossaan hallituksen EU-selonteosta näin: "Selonteko on yhdentekevä, latteudessaan masentava asiakirja, joka antaa huonon — mutta samalla ehkä realistisen — kuvan hallituksen tahtotilasta ja kyvykkyydestä." (Timo Soini: Ohhoh!) Tähän on valitettavan helppo yhtyä. Kataisen hallitus suksii Euroopassa vailla riittävää pitoa.

Selonteosta huokuu ajatus siitä, että unioni tai komissio ei tee mitään väärin. Hallitus ei selonteossaan anna kritiikkiä edes eurokriisin hoidosta. Parhaillaan euroeliitti myötäjuoksijoineen hämmästelee Irlannin ihmettä. Maa on saanut viimeisen erän tukipakettilainoitusta ja palannut markkinarahoituksen piiriin. Irlanti osoittaa, kuinka EU:n linja kriisinhallinnassa on muka ollut oikea.

Irlantia kannattaa verrata Islantiin, joka euron ulkopuolisena maana kohtasi vastaavanlaisen talouskriisin. Islannin talous on menestynyt kaikilla mittareilla Irlantia paremmin. Islannissa talous kasvaa, valtionvelka on hallinnassa ja vienti vetää. Irlannissa työttömyys on korkea, valtionvelka räjähtänyt käsiin ja nuoret koulutetut kansalaiset muuttavat ulkomaille. Tiivistäen voisi todeta, että Islanti noudatti perussuomalaisten kannattamaa no bail-out -linjaa. Se ei pelastanut pankkiireitaan, minkä Irlanti EU:n pakottamana teki. Irlanti päätti EU:n painostamana pelastaa pankkiirit, kun taas Islanti päätti pelastaa oman kansansa. (Mauri Pekkarinen: Me annettiin muutama sata miljoonaa!)

Arvoisa puhemies! Ekonomistipiireissä ollaan sitä mieltä, että euron kurssi on liian vahva. Keskeinen syy on Euroopan keskuspankin liian tiukka rahapolitíikka. Euro on tällä hetkellä kasvun este Suomelle ja koko euroalueelle. Esimerkiksi vienti Venäjälle ei vedä, koska ruplan arvo suhteessa euroon on epäedullinen. Löytyykö selonteosta tällaista pohdintaa? (Perussuomalaisten ryhmästä: No ei löydy!) — Valitettavasti ei löydy, sieltä kuului oikea vastaus. (Naurua)

Yksi Euroopan unionin syvistä ongelmista on se, että yhdentymisen aiheuttamia ongelmia yritetään ratkaista lisäämällä yhdentymistä. Tämä vie EU:ta kohti liittovaltiota. Suunta on käännettävä ja epäkohdat torjuttava tarpeetonta sääntelyä purkamalla. Hallituskin puhuu selonteossaan unionin toiminnan järkevöittämisestä mutta ei kerro, mitä se sillä tarkoittaa.

Haluan tässä mainita erään konkreettisen ehdotuksen. Lissabonin sopimus toi EU:n päätöksentekoon niin sanotun keltaisen kortin: jos kolmasosa kansallisista parlamenteista vastustaa EU:sta tulevaa esitystä toissijaisuusperiaatteeseen vedoten, komission on harkittava ehdotustaan uudelleen. Perussuomalaiset haluavat Suomen reagoivan aktiivisemmin unionin päätöksentekoon. Keltaisen kortin rinnalle tulisi luoda punainen kortti, joka kieltäisi komissiota kokonaan jatkamasta punaisen kortin saaneen ehdotuksen käsittelyä — tätä esitystä saa muuten vapaasti sitten viedä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Otan vielä yhden esimerkin selonteon ongelmista. Siinä todetaan muun muassa seuraavasti: "Suomen linja on selvä: tuemme Euroopan tiiviimpää yhdentymistä, silloin kun se tapahtuu tavalla, jonka jäsenmaat ja kansalaiset kokevat tarpeelliseksi, reiluksi ja oikeudenmukaiseksi." Mitä tämä tarkoittaa? Tai mitä tehdä sitten, kun Suomelle ei ole tarjolla pääministerin hehkuttamaa reilua ja järkevää integraatiota? EU:n sosiaalinen ulottuvuus, johon selonteossa suhtaudutaan lämpimästi, on aiheuttanut muun muassa sen, että suomalaiset veronmaksajat kustantavat monen ulkomailla asuvan perheen sosiaalietuudet. Kenen mielestä tämä on reilua, tarpeellista tai oikeudenmukaista? Tai mitä sitten, kun EU:n ulkopuolella pysyttelevät sveitsiläiset kertoivat viikonloppuna mielipiteensä EU:n syvenevästä integraatiosta? He eivät pitäneet sitä reiluna. Suomessa ministerit arvostelivat äänestystä eivätkä antaneet kansan mielipiteelle mitään arvoa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kysyn: Mitkä ovat Suomen hallituksen tavoitteet integraation syventymisessä? Hyväksyykö Suomi euroalueen yhteisen velan, yhteisen budjetin sekä EU:n laajan kontrollin työmarkkinoihin, eläkepolitiikkaan ja sosiaaliturvaan? Entä onko Suomi valmis tarvittaessa osallistumaan uusiin tukipaketteihin? Mitä hallitus tekee, mitä jäbä duunaa? Selonteosta ei löydy vastauksia näihin kysymyksiin.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy valiokunnan mietintöön sisältyvän vastalauseen 1 mukaisen kannanoton.

Antti Kaikkonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU-selonteon kuuluisi olla tärkeä asiakirja, joka määrittelee selkeät kansalliset tavoitteet Suomen toiminnalle unionissa ja siten vahvistaa maamme vaikutusvaltaa. Kataisen hallituksen selonteko oli tässä suhteessa valitettavasti suuri pettymys. Selonteko on luonteeltaan luettelomainen selostus asioista. Itse asiassa suuren valiokunnan mietintö on parempi linjapaperi kuin itse selonteko. (Seppo Kääriäinen: Niinhän se onkin!)

Keskustan eduskuntaryhmä kannattaa käytännönläheistä eurooppalaista yhteistyötä, joka vahvistaa jäsenmaiden taloutta, työllisyyttä ja turvallisuutta. Emme kannata liittovaltiokehitystä. Euroopan unionia on edelleen kehitettävä tasavertaisten jäsenmaiden liittona. Euroopan unionin on oltava suuri suurissa asioissa ja pieni pienissä asioissa. Säädöstulvaa on hillittävä ja kansalliset erityispiirteet on huomioitava nykyistä paremmin. Haluamme vähemmän mutta parempaa lainsäädäntöä. Suomen linjan on oltava käytännönläheinen yhteistyö sellaisen EU:n rakentamiseksi, joka on yhtenäinen ja keskittyy isoihin asioihin: talouden kasvun ja uusien työpaikkojen luomiseen, hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisäämiseen, rauhan ja vakaan kansainvälisen kehityksen edistämiseen. Euroopan unionia, sen puutteita, on korjattava nyt reippain ottein. Edellytämme EU-lainsäädännön yksinkertaistamista. Liiallinen sääntely aiheuttaa erityisesti työllistävien pk-yritysten kilpailukyvylle merkittävää haittaa.

Arvoisa puhemies! Kataisen kuuden puolueen hallitukselta on puuttunut yhtenäinen näkemys Euroopan unionin ja euroalueen kehittämisen suuntaviivoista. (Ben Zyskowicz: Niin on keskustaltakin puuttunut!) Suomi on ajelehtinut. Tämä on erityisen huolestuttavaa aikana, jolloin unionin poliittinen ja taloudellinen integraatio on syvenemässä huimaa vauhtia. Tätä kehitystä ovat vauhdittaneet eurokriisin käsittelyyn liittyneet päätökset. Yhteisten velkojen tie ei voi olla Suomen tie. (Ben Zyskowicz: Hyvä!)

Suomen talouden ja työllisyyden kehitys on monilla luvuilla tällä hetkellä EU:n heikoimpia. Suomi on nyt ajautumassa tilanteeseen, jossa maamme rikkoo talous- ja rahaliiton sääntöjä. Suomen julkinen velka suhteessa bruttokansantuotteeseen on tänä vuonna nousemassa yli kriittisen 60 prosentin. (Ben Zyskowicz: Hyvä, vahva tuki hallituksen suuntaan!) Suomen on saatava ripeästi oma julkinen taloutensa tasapainoon panostamalla kasvuun, työllisyyteen ja julkisen sektorin tuottavuuteen.

Arvoisa puhemies! Valtionvelka ylittää kohta jo 100 miljardin euron rajan. Tämän hallituksen johdolla Suomi on rikkomassa itse sopimansa velkasäännöt. (Timo Soini: Ohhoh!) Kolmen A:n luottoluokituksemme on vaarassa, (Juho Eerola: AA-kerhoon!) ja hallitus vain lykkää ja lykkää tarvittavia päätöksiä. (Mauri Pekkarinen: Sanos muuta!) On kysyttävä: Miksei päätöksiä synny? Mikä siinä maksaa? (Timo Soini: No mikä?) Mikä tätä hallitusta ylipäätään pitää kasassa?

Arvoisa puhemies! Muualla on jo onnistuttu tekemään tarvittavia korjausliikkeitä. Esimerkiksi juuri Irlanti on pikkuhiljaa nousemassa siitä suosta, johon Suomi on nyt vaarassa vajota.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että EU on edelleen aktiivinen ilmastonmuutoksen torjunnassa, energiatehokkuuden parantamisessa ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämisessä. (Timo Soini: Kuten turpeen!) Jäsenmaakohtainen sitova uusiutuvan energian tavoite olisi edelleen paras keino edistää siirtymää kohti kestävää energiantuotantoa. Keskusta ihmettelee hallituksen saamattomuutta uusiutuvan energian edistämisessä niin EU:ssa kuin täällä Suomessakin. Kivihiilen vyöryminen Suomeen on pysäytettävä. (Timo Soini: Oksia kattilaan!)

Keskustan mielestä maataloutta on voitava harjoittaa kannattavalla tavalla unionin kaikissa jäsenmaissa, ja tämä edellyttää Suomelta vahvaa edunvalvontaa. Unionin alue- ja rakennepolitiikka ovat erityisen tärkeitä Itä- ja Pohjois-Suomelle. Suomi maksaa EU:n yhteisen aluepolitiikan rahoituksesta moninkertaisen summan verrattuna siihen, mitä saamme sieltä takaisin. Keskusta on pettynyt hallituksen toiminnan tuloksiin sekä maatalous- että aluepolitiikassa.

Arvoisa puhemies! (Hälinää) — Mukava, että puhe herättää intoa. (Eduskunnasta: Näin se on! — Naurua) — Suomen EU-politiikan vaikuttavuutta pitää lisätä. Tältä osin selonteko sisältää myös oikeansuuntaisia kehittämistarpeita. Suomi ei vaikuta päätöksentekoon riittävän varhaisessa vaiheessa. Vakava puute on, että selonteossa ei ole ymmärretty Euroopan parlamentin kasvanutta valta-asemaa. Selonteon EU-vaikuttamisosiossa hädin tuskin edes mainitaan Euroopan parlamenttia. Jos tämä kuvaa hallituksen EU-vaikuttamislinjaa, edessämme on jälleen uusia tappioita tärkeissä neuvottelukysymyksissä. (Mauri Pekkarinen: Kaikkonen Brysseliin!)

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä:

Keskusta haluaa parantaa Suomen EU-politiikan vaikuttavuutta kaikilla tasoilla, ja siksi teen vastalauseen 2 mukaisen ponsiesityksen.

Hyvät kansanedustajat! Arvoisa puhemies! Toukokuussa pidettävissä Euroopan parlamentin vaaleissa suomalaiset ottavat kantaa Kataisen hallituksen EU-politiikkaan. Oikea kysymys on, onko hallitus onnistunut puolustamaan Suomen ja suomalaisten etua. Vastauksen me tiedämme. Suurin osa suomalaisista haluaa muutosta. Arvoisa puhemies, toukokuussa on muutoksen aika.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan EU-komissaari Olli Rehn on tunnetuimpia suomalaisia Etelä-Euroopassa, sillä hän on antanut kasvot Suomea vähemmän mairittelevalle EU:n leikkauspolitiikalle. Monissa jäsenmaissa nimenomaan EU on nostettu talouskriisin syntipukiksi. Näin niissä on väistetty jäsenmaiden omia vastuita. EU ei kuitenkaan ole syytön. Yhteisen rahan hinta on ollut laman syventyminen. Kun puolet Etelä-Euroopan nuorista on työttömänä, syöpäsairaita ei hoideta tai jo hävinneeksi luullut kulkutaudit leviävät, onkin kysyttävä: missä luuraa sosiaalinen Eurooppa?

Arvoisa puhemies! Kriisissä ovat pärjänneet parhaiten ne Euroopan maat, joissa on vahva julkinen sektori ja vahva sosiaaliturva. Tässä on myös avain Euroopan aseman vahvistamiseksi globaalissa taloudessa. Euroopan vahvuus on hyvinvoiva, terve ja korkeatasoisesti koulutettu työvoima ja kansa.

Euroopan tieksi valittu tiukkaan talouskuriin perustuva politiikka ei toimi. Inhimillinen tie ulos kriisistä on pienituloisten kulutuskysynnän vahvistaminen ja uusien työpaikkojen luominen. Työttömyys ei poistu ja talous kohene köyhien toimeentuloa leikkaamalla. Eurooppaa riivaa työttömyys, ei inflaatio. Euroopan keskuspankilla on pakkomielle, inflaatiofetissi. Ennätystyöttömyyden oloissa inflaation pelko on liioiteltu. Keskuspankki ei täytä tarkoitustaan, jos nollainf-laation seurauksena taloudellinen toimeliaisuus lamaantuu.

Arvoisa puhemies! Eurooppa ei pärjää globaalissa taloudessa ilman tiivistä yhteistyötä. Euroopan unionia on kehitettävä oikeudenmukaisemmaksi ja demokraattisemmaksi. Epäterve kilpailu jäsenmaiden välillä tulee estää. (Timo Soini: Maksamalla tukipaketteja!)

Suuri ongelma on eri maiden välinen verokilpailu. Euroopan sisällä toimii lukuisia veroparatiiseja. Esimerkiksi Irlannista käsin toimiva miljardiyritys Google maksaa tuloistaan vain 2,6 prosenttia veroa. (Timo Soini: Ja tämmöistä systeemiä te kannatatte!) Verokilpailussa voittajia ovat vain yksittäiset suuryritykset mutta häviäjiä rehelliset pienet yritykset, jäsenmaat ja koko Eurooppa. Vain jäsenmaiden riittävistä verotuloista huolehtimalla on sosiaalinen Eurooppa mahdollinen. Edustaja Soini, vastaus teille: tarvitaan Euroopan laajuisia vähimmäisveroasteita. (Timo Soini: Jaaha!)

Toisena suurena ongelmana on epäterve kilpailu palkoista ja työehdoista. Työvoiman vuokrausyritykset sijoittautuvat muodollisesti postilaatikkofirmoihin heikkojen työehtojen maihin, vaikka niiden kaikki toiminta tapahtuu muualla. EU:n sisämarkkinoiden tarkoitus ei voi olla kilpailla siitä, kuka kehtaa tarjota heikoimmat työehdot. Alipalkkaus on kiellettävä, ja siitä on rangaistava.

Kaikkein suurimpiin ongelmiin Euroopassa on johtanut pankkien ja finanssilaitosten epäterve kilpailu. Finanssisektorin hillitsemätön mellastaminen on aiheuttanut asuntokuplia, pankkikriisejä ja suurtyöttömyyttä. Riippumaton valvonta on välttämätöntä, ja näistä syistä Eurooppaan tarvitaan pankkiunioni.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin suuria onnistumisia on se, että ihmiset voivat vapaasti hakea töitä unionin alueella. Opiskelijavaihto-ohjelmat edistävät nuorten kansainvälistä kanssakäymistä. Maahanmuutto vahvistaa taloutta, sillä se parantaa ikärakennetta ja lisää sosiaalis- ta pääomaa. Avoimen maahanmuuttopolitiikan maat ovat unionin menestyneimpiä maita. Saksan ja Ruotsin taloudet ovat kiistatta Suomea vahvempia. Populistinen ja kansallismielinen oikeisto jyrsii nuorten tulevaisuuden juuria kiistämällä maahanmuuton hyödyt.

Arvoisa puhemies! Vasemmisto haluaa ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän Euroopan. Euroopan unionin suunnaksi on otettava kompassineulan sitkeästi osoittama suunta eli pohjoismainen hyvinvointimalli. Valinta Eurooppa-politiikassa ei ole kansallisvaltion ja liittovaltion välillä; valinta on tehtävä inhimillisyyden ja ihmisvihan välillä.

Anni Sinnemäki /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eurooppa ei koskaan ole ollut, eikä ole nytkään, yksi yhtenäinen kokonaisuus, jolla olisi yksi tahto, suunta ja rajat. Eurooppa koostuu eri suuntaan avautuvista mahdollisuuksista, väittelyistä, useammista kielistä kuin meillä on valtioita. Me olemme mukana tekemässä valintoja, joista Euroopan tuleva suunta muodostuu.

Unioni on ollut viime vuodet yhdessä vaikeimmista taloudellisista ja poliittisista kriiseistään. Jäsenmaiden välillä on esiintynyt epäluottamusta, samalla kun taloudellinen kasvu tapahtuu muualla kuin Euroopassa. Eurooppa on vieläkin rikas, mutta emme ole enää niin paljon muita rikkaampia kuin olimme ennen.

Hallituksen selonteossa nostetaan esiin pohjoismainen toimintatapa mallina, jossa kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kysymyksiin voidaan vastata samanaikaisesti. Eurooppalaisena vihreänä puolueena olemme usein olleet viemässä viestiä eteenpäin suomalaisista ratkaisuista: olemme ylpeitä esimerkiksi siitä, että nykyisen hallituksen päämäärä on julkisen talouden sopeuttamisen olosuhteissa olla kasvattamatta tuloeroja. Tässä Suomi on onnistunut — toisin kuin useimmat muut Euroopan maat.

Ylpeys täällä löydetyistä ratkaisuista on kuitenkin jotain aivan muuta kuin ylimielisyys ja turhat kuvitelmat omasta erehtymättömyydestä. Tosiasia on, että useimmat Euroopan maat ovat olleet taloudellisissa vaikeuksissa jossain vaiheessa — myös me suomalaiset.

Suuri valiokunta korostaa mietinnössään Euroopan sosiaalisen peruskirjan velvoittavuutta. Ihmisten perusoikeuksien tulee toteutua, myös talouskriisin oloissa. Vihreät pitävät tärkeänä sitä valiokunnan ehdotusta, että talouskriisin hoidon seurauksista laaditaan kattava selvitys, jonka perusteella voidaan parantaa perusoikeuksien toteutumista myös taloudellisesti vaikeina aikoina.

Arvoisa puhemies, uusi puhemies! Euroopan keskuspankin lupaus hankkia jäsenmaiden velkakirjoja tarvittaessa rajattomasti rahoitusvakauden turvaamiseksi on ollut yksittäisistä teoista kriisin aikana se, mikä ehkä eniten rauhoitti rahoitusmarkkinoita. Se oli perusteltua siksikin, että Euroopan keskuspankin mandaatti, tai oikeastaan mandaatin puute, toimia rahoitusmarkkinoiden takaajana on omalta osaltaan jossain vaiheessa kiihdyttänyt kriisiä. Suuren valiokunnan mietinnössä edellytetään, että hallitus teettää selvityksen keskuspankin mandaatin laajentamisen vaikutuksista. Tämä on hyvä ajatus, vihreä eduskuntaryhmä kannattaa sitä. Olisi hyvä, että keskuspankilla olisi nykyistä tasapainoisempi mandaatti, ja Suomessa on hyvä saada käsitys mandaatin muuttamisen erisuuntaisista vaikutuksista.

Viime aikojen yksi tärkeistä keskusteluista on ollut säätelyn taakka ja parempi säätely. Vihreät muistuttavat tässä kohtaa kahdesta asiasta: 28 erilaista ja eri logiikalla rakentuvaa kansallista lakia on enemmän säätelyä kuin yksi eurooppalainen direktiivi. Tämä on konkreettinen tosiasia kaikille niille yrityksille, jotka toimivat arjessaan useissa jäsenmaissa. Toinen tärkeä asia on se, että säätelysoppaan ei ehkä kannata ehdottaa lisättäväksi ihan mitä tahansa. Esimerkiksi rikkirajoitukset on säädetty kansainvälisessä merenkulkujärjestö IMOssa, ja ne ovat voimassa, vaikka silppuaisimme ja kompostoisimme koko kuuluisan rikkidirektiivin. Kaikki ei vain ole EU:n vika — tai ansio.

Tämän vuoden suuria ponnistuksia on saada aikaiseksi uudet ilmastotavoitteet. Komission ehdotus on hyvä pohja keskusteluille. Päästötavoitteen tulisi kuitenkin nousta esitetystä, jos haluamme olla oman lupauksemme mittaisia. (Kimmo Tiilikainen: Entä uusiutuvat?)

Suomessa on ollut ymmärrystä yhdelle sitovalle päästötavoitteelle ilman uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden omia tavoitteita. Onkohan tämä kuitenkaan meidän itsemme kannalta järkevin kanta? (Keskustan ryhmästä: Hyvä kysymys!) Me viemme uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden ratkaisuja. Eikö näiden alojen ennustettavuus huonone, jos sitovista tavoitteista luovutaan? (Timo Kalli: Mikä on hallituksen kanta?) Uskon, että kolme sitovaa tavoitetta olisi Suomen etu.

On lukemattomia asioita, joista ymmärtää hyvin, että olemme saaneet ne aikaan vain eurooppalaisella poliittisella yhteistyöllä. Ei Suomi olisi yksin saanut aikaan kosmetiikan eläinkoekieltoa. Nyt neuvottelemme vapaakauppasopimuksesta Yhdysvaltojen kanssa. Puolustamme oikeuttamme terveelliseen ruokaan, puolustamme säätelyä, jolla suojaamme ihmisten terveyttä kemikaalien haitoilta. Yhdessä olemme vahvempia tässä työssä kuin yksin olisimme.

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa parhaimmat neuvot saattavat olla ne samat, joita suuri valiokunta antaa itselleen Eurooppa-politiikan suhteen: ole aktiivinen, käy avointa keskustelua, osallistu, vaikuta ajoissa, kuuntele myös muita.

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Europeiska unionen har en enormt viktig betydelse inte minst för Finland, men unionen är inte färdig. Det är viktigt att Finland framstår som en central aktör för att utveckla unionen i en riktning som motsvarar vår övertygelse och som vi tror att är bäst för Europa. En liten medlemsstat kan lika väl som en stor analysera nuläget och lägga fram riktlinjer för framtiden. Den möjligheten har utskottet tagit, vilket resulterat i det betänkande vi nu behandlar.

Arvoisa puhemies! Mietintöä latteudesta arvostelevan on ehkä syytä syventyä siihen uudelleen. Suuri valiokunta vaatii konkreettisia parannuksia EU:n päätöksentekoprosesseihin. Mielestämme valmistelun on oltava demokraattisempaa, avoimempaa ja ennakoitavampaa. Parempi valmistelukulttuuri on tarpeen, jotta saavuttaisimme kansallisten parlamenttien aseman vahvistamista koskevan tavoitteen.

Kansallisten parlamenttien vaikutusvallan turvaaminen päätöksentekoprosessissa on keskeistä. Ainoastaan tällä tavalla jäsenvaltioissa voi syntyä aitoa osallisuutta päätösten toimeenpanoon. EU-päätökset kaipaavat suurempaa legitimiteettiä ja uskottavuutta. Kuten tiedämme, tämän asian suhteen on ollut ongelmia. Monet kansalliset päätöksentekijät — kansalaisista nyt puhumattakaan — kokevat, että Bryssel on luvattoman kaukana.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä panee tyytyväisenä merkille, että suuri valiokunta hakee aktiivista uutta otetta EU-asioista keskustelemiseen kansalaisten kanssa julkisten kuulemisten ja nettikeskustelun avulla. On hyvä, että pohdimme kotikentällä ja myös täällä eduskunnassa, miten päätöksentekoon saataisiin enemmän avoimuutta.

Tämänsuuntainen hyvä aloite on se, että valiokunta järjestää kuulemisen Suomen komissaariehdokkaan valinnasta. Tasa-arvon nimissä Suomen pitäisi tarjota sekä naista että miestä tähän tehtävään. Nykyisellään 28 komissaarista ainoastaan 9 on naisia. Uusi tilaisuus tämän jakauman muuttamiseen tarjoutuu uuden kauden käynnistyessä kevään EU-parlamenttivaalien jälkeen.

Ärade talman! De senaste årens ekonomiska kriser har satt valuta- och penningunionen Emu på hårda prov. Det är ändå skäl att påpeka att de avtal som reglerar eurozonen är trovärdiga bara om man håller de överenskomna avtalen. Att man inte alltid gjort det förklarar att problemen har blivit så svåra.

Krisen har inneburit en polarisering av EU. En del experter säger att vi håller på att dela upp EU i nord och syd, andra talar om euroländer och de som står utanför euroområdet. Mycket har ändå gjorts för att återskapa förtroendet för EU:s ekonomi och särskilt för att förhindra att krisen sprider sig. Det här arbetet har haft en effekt, övervakningen har skärpts och öppenheten har ökat.

Stora utskottet vill lyfta fram den nordiska modellen och det nordiska samarbetets betydelse inom EU trots våra olika utgångspunkter gällande Emu och bankunionen. I EU kan Norden vara en brobyggare till Ryssland och en pådrivare i Östersjösamarbetet och den nordliga dimensionen. I framtiden kan även Nordens kunnande om miljö och säkerhet i vinterförhållanden utnyttjas och värdesättas i den arktiska politiken.

Arvoisa puhemies! EU ei ole vain talousunioni vaan unioni, jolla on yhteiset arvot. Kyseessä on Eurooppa, jossa ihmisoikeuksia ja vähemmistöjä kunnioitetaan ja jossa suhtaudutaan muukalaisvihamielisyyteen torjuvasti. EU:n on syytä entisestään kirkastaa näitä arvoja tilanteessa, jossa suvaitsemattomuus on saanut jalansijaa myös politiikassa.

Ärade talman! Utskottet betonar EU:s sociala dimension. Särskilt i de medlemsstater som har drabbats hårdast av krisen finns det skäl att göra en täckande utredning om hur de ekonomiskt hårda sparkurerna har inverkat på mänskliga och sociala förhållanden. För Europa är det en ödesfråga att skapa bättre möjligheter för unga att komma in i arbetslivet och för att ge de unga en framtidstro på EU.

Politik och ekonomi handlar framförallt om att skapa och bibehålla förtroende. Mer än ytliga klagovisor behöver vårt samhälle en djup, bred och livlig EU-debatt. Det har regeringen genom sin redogörelse och stora utskottet med sitt betänkande bidragit till.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteon piirtämät suuret linjat noudattavat pitkälle kristillisdemokraattien EU-linjaa. Yhteisvastuullisen EU:n liittovaltion ja toisaalta EU:n hajoamisen ja eurooppalaisen yhteistyön näivettymisen välissä löytyy selkeä keskitie, jota kannattaa kulkea. Keskustelun kärjistyminen kahden ääripään välille antaa valheellisen kuvan vaihtoehdoista. EU-jäsenyyttä voidaan perustella sekä arvo- että hyötynäkökohdilla.

Värderade talman! Det behövs klara gränsdragningar inom det europeiska samarbetet. Kristdemokraterna vill bygga och utveckla ett Europa bestående av självständiga nationer vilka tillsammans utvecklar den inre marknaden, arbetsmarknaden och välfärden.

Arvoisa puhemies! Eurooppalaiselle yhteistyölle on asetettava selkeät rajat. Haluamme kehittää EU:ta itsenäisten valtioiden yhteistyöelimenä, joka edistää toimivien sisämarkkinoiden kautta työllisyyttä ja hyvinvointia. Vastustamme EU:n budjetin merkittävää kasvattamista, omien varojen lisäämistä, verotusoikeutta ja velan yhteisvastuuta, jotka kaikki lisäisivät toteutuessaan liittovaltiomaisia elementtejä ja kasvattaisivat Suomen kustannuksia sekä nostaisivat julkisen sektorin riskejä.

Selonteko ottaa hyvin kantaa siihen, että yhä lisääntyvään yhteisvastuuseen veloista ei tule mennä, samoin on se linja, etteivät uudet riskinjako- ja tulonsiirtojärjestelmät ole perusteltuja luottamuksen ja poliittisen hyväksyttävyyden näkökulmasta. EU on edelleen historiansa pahimmassa talouskriisissä, joka on paljastanut euron valuvikoja.

Korostamme — siis kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä korostaa — uusien säännösten luomisen sijaan nykyisten noudattamisen tärkeyttä. EU:n suuntaa ei tule kriisitoimien varjolla hivuttaa kohti vallan keskittämistä vastoin jäsenmaiden kansalaisten tahtoa ja näin heikentää sen hyväksyttävyyttä kansalaisten silmissä.

Selonteon mukaisesti unionia kannattaa kehittää niissä asioissa, missä yhdessä toimiminen tuottaa selkeää lisäarvoa tai on EU:n ulkoisen vaikuttamisen kannalta tärkeää. Samalla Suomen tulee työskennellä kansallisen päätösvallan säilymisen puolesta asioissa, jotka voidaan hoitaa parhaiten tai yhtä hyvin kansallisilla päätöksillä. Meidän on siis entistä tarkemmin valvottava toissijaisuusperiaatteen toteutumista ja seurattava suhteellisuusperiaatteen noudattamista.

Selonteossa kuvataan hyvin Suomen kaltaisen viennistä riippuvaisen talouden selviytymiskeinoja: toimivat sisämarkkinat, tutkimukseen ja innovaatioihin panostaminen, kestävä teollisuuspolitiikka, pk-yritysten merkitys työllisyydelle ja niiden rahoituksen saannin turvaaminen sekä globaali vapaakauppa. Samoin EU 2020 -strategian mukaisesti on tärkeää koulutuksen ja työllisyyden edistäminen köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseksi. Sisämarkkinoilla kehittämistä on erityisesti digitaalisten palveluiden, sähköisen kaupankäynnin ja energiamarkkinoiden syventämisessä. Euroopan 500 miljoonan kuluttajan markkinoiden avautuminen suomalaisille on valtava etu. (Timo Soini: Aukihan ne on olleet tähänkin asti!)

Arvoisa puhemies! Meillä oli viime viikolla edustaja Soinin kanssa mahdollisuus osallistua USA:n kongressin järjestämään rukousaamiaiseen. Samoihin aikoihin nähtiin myöskin mediassa, että Suomen brändi on heikentynyt. Sitä ei tunneta maailmalla tarpeeksi hyvin. Ja samalla kun me nyt yritämme tässä käydä keskustelua EU-politiikasta, haluaisin painottaa myös sitä, että me jatkossa tekisimme kaikkemme, että Suomen brändi vahvistuu ja edesauttaisimme suomalaisia yrityksiä maailmanmarkkinoille. Sitä me yritimme kyllä edustaja Soinin kanssa viime viikolla omalta puoleltamme hoitaa — eikös vain, edustaja Soini?

Euroopan unionia tulee kehittää selonteon mukaisesti nykyisten perussopimusten puitteissa. Jaamme myös suuren valiokunnan näkemyksen siitä, että perussopimusten muuttaminen on raskas ja lopputuloksensa puolesta epävarma prosessi. (Mauri Pekkarinen: Mutta ei sitä pidä kiertää!) Myös liian yksityiskohtaiseen EU-sääntelyyn päästään paremmin kiinni REFIT-hankkeen avulla ja komission esitysten paremmalla laadulla kuin perussopimuksia ja toimivaltaa muuttamalla.

Pankkiunionin perusteista on selonteon valmistumisen jälkeen päästy sopuun ja Suomen tavoitteet on hyvin pitkälle neuvotteluissa saavutettu. Pankkien omistajat ja rahoittajat kantavat tappiosta ensisijaisen vastuun.

Värderade talman! Avslutningsvis: kristdemokraterna vill påminna om betydelsen av den kristna värdegrunden som vi har i Europa, vikten av att vi fortsättningsvis förvaltar det arv som vi fått av våra förfäder som gav upphov till den Europeiska gemenskapen. Män som Adenauer, Schuman, Monnet och De Gasperi skulle säkert påminna oss om detsamma.

Eduskuntaryhmämme mielestä Euroopan kristillinen arvoperinne on selkeästi tunnustettava (Puhemies koputtaa) ja siihen on avoimesti sitouduttava. Poliittisesti tämä merkitsee unionin toimintaa vapauden, demokratian, ihmisarvon ja ihmisoikeuksien edistämiseksi. EU:n tulee olla moraalinen johtaja etsittäessä ratkaisuja kansainvälisiin ongelmiin. Unionin laajentumisessa eurooppalaisesta arvopohjasta nousevat kriteerit toimivat myös vahvana kannustimena kohti yhä parempaa Eurooppaa.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Marraskuussa tulee täyteen 20 vuotta siitä, kun eduskunta antoi lopullisen siunauksensa Suomen EU-jäsenyydelle. Se oli iso askel Suomen kansainvälisessä asemassa. Suomi otti lopullisesti paikkansa länsieurooppalaisten kansanvaltojen joukossa. Olemme alusta pitäen sitoutuneet paremman Euroopan rakentamiseen. Presidentti Koiviston sanoin: "Suomi ei vie Euroopan unioniin omia ongelmiaan, vaan se menee sinne ratkomaan yhteisiä ongelmia."

Herra puhemies! Talouskriisin synkät vuodet ovat kuitenkin nakertaneet tätä sitoutumista. Monelle suomalaiselle EU tuo mieleen vain pankkikriisin, tukipaketit ja byrokratian. Moni miettii, miten EU:ta pitäisi uudistaa, että se palvelisi nykyistä paremmin Euroopan tulevaisuutta. Kriisivuodet ovat myös lisänneet niiden poliitikkojen määrää, jotka eivät tohdi sitoutua vaikeiden kansainvälisten asioiden ratkaisemiseen. Mutta toisaalta on myös paljon meitä, enemmistö tässäkin salissa, jotka haluavat uudistaa ja kehittää Eurooppaa ja samaan aikaan asemoida Suomen mahdollisimman vahvaksi vaikuttajaksi eurooppalaisessa päätöksenteossa.

Nyt 20 vuotta liittymisen jälkeen on oikea hetki vahvistaa sitoutumisemme Euroopan kehittämiseen. (Timo Soini: Mennäänkö naimisiin vai kihloihin?) Nyt on oikea hetki kirkastaa itsellemme ja myös muille, mitä Suomi Euroopan unionilta haluaa, millainen on se Eurooppa, joka on hyvä ja tärkeä Suomelle, millaista Eurooppaa Suomen eduskunta haluaa rakentaa. Suunsoitto ja EU:n kritiikitön vastustaminen eivät riitä. (Pietari Jääskeläinen: Ei ole kritiikitöntä!)

Hallitus on kertonut... (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) — Tämä on mielenkiintoista, että perussuomalainen puolue reagoi puheen tässä kohtaa. (Timo Soini: Ilman muuta reagoi!) — Hallitus on kertonut oman linjansa EU-selonteosta. Entistä vahvempi, yhtenäisempi ja reilumpi Euroopan unioni on Suomen ja suomalaisten etu. EU-jäsenyys on vahvistanut Suomen asemaa ja kiinnittänyt Suomea entistä vahvemmin eurooppalaiseen arvoyhteisöön. Unionin jäsenenä meillä on paljon paremmat mahdollisuudet vaikuttaa meitä koskeviin kansainvälisiin asioihin kuin jos olisimme yksin. (Timo Soini: Niin kuin Norja ja Sveitsi?)

Käsitykseni mukaan kaikesta huolimatta eduskunnassa ei ole ainuttakaan poliittista ryhmää, joka haluaisi Suomen irti Euroopan unionista. Ei taida olla yhtään poliittista puoluetta, joka haluaisi, että Suomi eroaa myöskään eurosta. Jos on, niin nyt on oikea hetki kertoa se hyvin yksiselitteisesti. (Timo Soini: Ja tukipaketeista halutaan eroon!) Täällä tuskin on myöskään sellaista eduskuntaryhmää, jonka mielestä EU on niin täydellinen rakennelma, ettei sitä tarvitsisi enää kehittää. Kysymys on siitä, onko meistä suomalaisista kehittäjiksi, onko ahkeria, fiksuja, sitoutuneita suomalaisia, jotka haluavat viedä Eurooppaa eteenpäin, korjata sen vaikeuksia ja ongelmia ja tehdä siitä entistä reilumman ja vahvemman. Eduskunnassa ei taida olla myöskään ryhmää, joka ajaisi Euroopan liittovaltiota yhteisine velkoineen, veroineen ja budjetteineen.

Olemme siis kaikki, sekä hallitus että koko eduskunta, sitoutuneet Suomen EU-jäsenyyteen. Olemme kaikki sitoutuneet myös unionin kehittämiseen ja sen puutteiden korjaamiseen. Emme halua liittovaltiota, jolla olisi entistä suurempi yhteinen budjetti, laajempi verotusoikeus tai yhteisvastuu julkisista veloista. Meidän on siis keskusteltava siitä, miten Suomi haluaa Euroopan unionia kehittää. Kerron lyhyesti oman näkemykseni pääministerinä. Sitten toivon, että tästä käydään avoin ja perusteellinen keskustelu, ei vain täällä eduskunnassa vaan laajemmin koko Suomessa. Lähestyvät eurovaalit tarjoavat siihen erinomaisen tilaisuuden.

Arvoisa puhemies! Avainteema tulevan komissiokauden, eurovaalikauden kohdalla on reilun integraation lisääminen: lisää integraatiota niissä asioissa, jotka vahvistavat Euroopan kilpailukykyä ja tasa-arvoisuutta, lisää kansallista vastuuta niissä asioissa, joissa kansallisen vastuunkannon paikka on, kuten talouspolitiikassa ja omista veloista vastaamisessa.

Millaista Eurooppaa siis haluamme? Itse aion jatkossakin rakentaa sellaista Euroopan unionia, joka luo Suomeen taloudellista vaurautta ja uutta työtä. EU:n pitää avata suomalaisille yrityksille helpompi pääsy uusille markkinoille. Se tarkoittaa sujuvia sisämarkkinoita Euroopan sisällä ja toimivia vapaakauppasopimuksia Euroopan ulkopuolisten kumppaneiden kanssa. EU:n pitää toimia niin, että Euroopassa on tarjolla mahdollisimman puhdasta energiaa mahdollisimman järkevään hintaan. EU:n pitää myös tehdä kaikkensa uusien pankkikriisien ehkäisemiseksi ja veronmaksajien suojelemiseksi, jos ongelmia syntyy, ja EU:n pitää varmistaa, että se ei omalla lainsäädännöllään luo yrityksille byrokraattista taakkaa, joka estää niitä menestymästä ja luomasta uusia työpaikkoja.

Aion jatkossakin rakentaa sellaista Euroopan unionia, joka lisää suomalaisten ja kaikkien eurooppalaisten henkilökohtaisia vapauksia. Oi-keus valita vapaasti, missä asuu, työskentelee tai opiskelee, on saavutus, jota kannattaa puolustaa. Meidän pitää myös puolustaa EU:n perusarvojen mukaista demokratiaa, oikeusvaltiota, etenkin silloin, kun ne haastetaan unionin sisältä.

Lisäksi aion jatkossakin rakentaa sellaista Euroopan unionia, joka vahvistaa suomalaisten turvallisuutta. EU:n on kannettava entistä suurempi vastuu etenkin lähialueidensa vakauttamisesta. Se edellyttää aiempaa aktiivisempaa ja johdonmukaisempaa otetta yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Unionin on tiivistettävä yhteistyötään puolustuksessa. Se tarkoittaa muun muassa yhteistyötä puolustusmateriaalin ja osaamisen hankinnassa. (Perussuomalaisten ryhmästä: Ja Nato-jäsenyyttä!) Tarvitsemme tiiviimpää yhteistyötä myös EU:n rajojen valvonnassa ja kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa. Meidän on yhdessä torjuttava myös ilmastonmuutosta ja muita ympäristöuhkia, ei vain uhkien takia, vaan myös niiden uusien mahdollisuuksien takia, joita uudet, puhtaammat teknologiat tarjoavat.

Arvoisa herra puhemies! Kaikissa näissä kysymyksissä on menty eteenpäin. Voimme keskustelussa pureutua yksityiskohtiin syvemmin. Edessä on silti valtavasti työtä. Maailma ei ole valmis, Suomi ei ole valmis eikä Eurooppa ole valmis. Suomen pitää jatkaa aktiivista, rakentavaa, käytännönläheistä työtään Euroopan unionin rakentamiseksi, sellaisen Euroopan unionin, joka on entistä vahvempi, yhtenäisempi ja reilumpi. Sellainen Euroopan unioni on Suomen ja suomalaisten etu.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäpuheenvuorossa oli paljon hyviä elementtejä, mutta se oli myöskin varsin ristiriitainen. Puheenvuorossa vaadittiin velkaantumisen hillitsemistä — aivan oikein, erittäin hyvä tuki — mutta siinä ei esitetty mitään säästöjä. Oikeastaan se, mitä siinä esitettiin, oli lisää tukia muun muassa bioenergialle.

Sitten keskustan puheenvuorossa todettiin, että hallituksessa on kuusi puoluetta erilaisia mielipiteitä. Varsin totta. Mutta suomalaisessa politiikassa hämmästyttävää on se, että yhden puolueen sisällä on laajempi kirjo EU-mielipiteitä kuin koko hallituksen sisällä. (Timo Soini: Ohhoh!) Voidaan sanoa, että Paavo Väyrynen on varmasti enemmän EU-kriittinen kuin Timo Soini, mutta toisaalta Olli Rehn on varmasti federalistisempi kuin Alexander Stubb, (Naurua — Timo Soini: Se on nyt siinä ja siinä!) ja tässä on se suurin hajonta suomalaisessa politiikassa.

Täytyy myöskin kysyä keskustalta, mitä tulee teidän linjaanne: Vastustitte voimakkaasti federalismia, mutta kun luen ALDEn ohjelmaa, niin sehän on hyvin federalistinen ohjelma. (Välihuutoja) Oletteko ALDEn linjoilla myöskin vaalikampanjassanne?

Kaiken kaikkiaan täytyy perussuomalaisille sanoa: On tärkeätä, että eurooppalaisen talouden (Puhemies koputtaa) romahdus on estetty. Se onnistui lainoilla, ei tuilla.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset pyysivät tukea omalle vastalauseelleen. Siinähän sanotaan muun muassa: "Meitä palvelee parhaiten löyhä Euroopan unioni, jonka keskiössä ovat yhteismarkkinat, kilpailukyky ja jäsenmaiden itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen." Näillä eväilläkö pidetään huolta eurooppalaisesta kuluttajansuojasta, ympäristönsuojelusta, työsuojelusta? Ei todellakaan. Näillä eväillä pidetään huolta ainoastaan yritysten entistä suuremmista voitoista, joita ei haluta käyttää kuluttajansuojan parantamiseen eikä ympäristönsuojelun parantamiseen eikä työsuojelun parantamiseen. Minä haluan ja sosialidemokraatit haluavat kansalaisten, ihmisten Euroopan, jossa myös ihmisten asioista pidetään huolta.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteon suurimpia ongelmia on se, että se ei painota yhteistyötä perinteisemmän viitekehityksemme eli Pohjoismaiden kanssa. Yhdessä meidän äänemme siellä olisivat painavampia. Ruotsi ja Tanska ovat sitoutuneet EU:hun, edustaja Myller, paljon Suomea löyhemmin, ja siksi niillä menee myös paremmin. Suomi on aivan liikaa sitoutunut ajopuun lailla Saksan kohtalonyhteyteen.

Kohta tukipakettia pyytävälle Kreikalle tulisi luoda malli päästä sille sopimattomasta yhteisvaluutasta ulos. Muuten se tulee tarvitsemaan näitä tukipaketteja hamaan maailman tappiin saakka.

Suomen eurojäsenyyteen ei tulisi suhtautua sillä lailla sitovasti. Se on olemassa oleva tosiseikka, joka voi muuttua tai voidaan muuttaa.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä tuli useammassakin puheenvuorossa esiin tämä liika tarpeeton sääntely, virastoitumiskehitys, EU-byrokratia. Onko hallitus nyt valmis ryhdistäytymään ja muuttamaan kehityksen suuntaa näiltä osin? Sille taitaa olla aika paljon tukea kyllä tässä salissa.

Sitten, arvoisa puhemies, tuohon edustaja Sasin tölväisyyn. Edustaja Sasi, teillä on tässäkin asiassa vanhentuneet tiedot. Teidän kannattaa tutustua tähän ALDEn nykyiseen ohjelmaan. Se on aivan kehityskelpoinen ohjelma eikä mitenkään federalistinen ohjelma.

Mutta jos haluatte keskustella puolueohjelmista, niin kyllä sekin sopii, tai puolueiden toiminnasta. Minulle on kerrottu, että teidän ryhmänne EPP tukee sitä, että Euroopan parlamentti istuu kahdessa kaupungissa kokouksiaan, (Välihuutoja) sekä Brysselissä että Strasbourgissa, kahden kaupungin mallia. Eikö olisi järkevää luopua tästä kahden kaupungin mallista? Ministeri Stubb, kun te olitte europarlamentaarikkona aktiivinen purkamaan tätä, niin oletteko te ollut aktiivinen nyt ministerinä ministerineuvostossa toimimaan sen puolesta, että luovuttaisiin tästä järjettömästä rekkarallista kahden kaupungin välillä, joka on kallista ja jonka kansalaiset maksavat?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa edustaja Sasi ja aikaisemmin ministeri Stubb ainakin ovat vahvasti ottaneet kantaa, että nopeasti pitäisi hyväksyä tämä Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välinen vapaakauppasopimus — sinisilmäisesti ilman mitään ehtoja, kunhan hyväksyvät meidät. (Ben Zyskowiczin välihuuto) — Näin sen luin ja kuuntelin. — Mutta tämän sopimuksen haitat voivat olla suuremmat kuin sen hyödyt, ja sellaisia sopimusehtoja ei tietenkään mitenkään voi hyväksyä, jotka asettavat kansainväliset suuryritykset ihmisten hyvinvoinnin edelle. Eli toivoisin vähän jämäkkyyttä myös kokoomukselta, varsinkin kun eurooppaministerikin niitä neuvotteluja käy. Vapaakauppasopimuksen investointisuoja ei saa estää hyvinvointivaltion vahvistamista tai ympäristönsuojelua. Tähän investointisuojaan sisältyvä suljettu, salainen välimiesmenettely sotii erittäin vahvasti meidän pohjoismaista, suomalaista avointa, julkista oikeudenkäyntiä vastaan. Onneksi nyt poliittinen paine ja kansalaisliikkeiden kritiikki ovat saaneet aikaan tuumaustauon, mutta toivottavasti tämä sinisilmäinen sopimuksen nopeaan voimaantuloon perustuva vaatimus loppuu.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Veroparatiisien aiheuttamat ongelmat ja veromenetykset korostuvat talouskriisin aikana. Yritykset ansaitsisivat hyvän toimintaympäristön, jossa niitä ei toisaalta veroteta hengiltä ja sitten taas monimutkaisilla järjestelyillä tarjota jossain mahdollisuutta paeta veroja kokonaan. Olisin kysynyt pääministeriltä: mitä kaikkea hallitus tällä hetkellä tekee sen eteen, että veroparatiisien haitallisista käytännöistä päästään eroon?

Arvoisa puhemies! Edustaja Myller kiinnitti huomiota siihen perussuomalaisten lähestymistapaan, että he haluavat tällaista vapaakaupan ja ikään kuin yritysten toimintavapauden Eurooppaa, jossa ei ole niinkään sijaa siinä, mikä on ihmisten suoja ympäristöongelmilta tai miten ilmastopolitiikkaa tehdään. Itse uskon, että perussuomalaisten Eurooppa-vastaisuus varmaan osin selittyy juuri sillä, että heille ympäristöpolitiikalla ja ympäristönsuojelulla ei ole juurikaan merkitystä, (Välihuutoja) ja Euroopan unionissa se taas on hyvin tärkeässä roolissa.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! EU:n tulisi jatkossakin puolustaa ihmisten, tavaroiden ja palveluiden vapaata liikkuvuutta sekä parantaa EU-kansalaisten mahdollisuuksia asua, työskennellä ja opiskella EU:ssa, ja tämä viimeinen asia on erityisen tärkeä nuorille.

För att motverka arbetslösheten och stärka ekonomin är dessa rörligheter av särskilt stor betydelse, men nu hörs röster på olika håll i Europa om att begränsa just de här, och bland annat sannfinländarnas ordförande applåderade Schweiz beslut här tidigare i veckan. Det är ju klart att det här inte är i Finlands intresse, och min fråga är: Hur kan Finlands röst höras ännu starkare i Europa i framtiden? Kunde man till exempel tänka sig att ännu mera samarbeta med de andra nordiska länderna för att den vägen stärka Nordens och Finlands röst i EU och tala för dessa fyra friheter?

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä Suomi että Eurooppa tarvitsevat talouskasvua. Päästäkseen tähän tavoitteeseen Eurooppa tarvitsee lisää yrittäjiä, ja samalla se parantaisi myöskin työllisyyttä. Nimittäin pk-sektorin merkittävyys eurooppalaisena veronmaksajana ja työllistäjänä on keskeinen. Uudet yritykset ja etenkin pk-yritykset luovat Euroopan uusista työpaikoista suurimman osan eli 4 miljoonaa työpaikkaa joka vuosi.

Minun mielestäni EU:sta tulisi kehittää talousalue, jossa yrittäjyys on korkeassa arvossa, siihen koulutetaan ja kannustetaan. Jos tämä potentiaali saataisiin käyttöön, EU:n liki 21 miljoonan pk-yrityksen määrä voisi kasvaa miljoonilla uusilla yrityksillä. Kaikissa EU:n päätöksissä tulisi ottaa huomioon vaikutukset pk-yritysten menestymisen edellytyksiin.

EU julkaisi jo vuonna 2008 Small Business Act -aloitteen, jonka tavoitteena on parantaa yrittäjyyttä koskevaa yleistä lähestymistapaa ja ottaa pienet ensin -periaate huomioon poliittisessa päätöksenteossa. (Puhemies koputtaa) Nyt meillä on sitten tämä komission REFIT, joka on julkaistu, ja toivoisin, että REFITistä ei tulisi samanlainen kuin tämä Small Business Act, niin että se jää sitten unholaan muutaman vuoden päästä.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Höristelin korvia, kun edustaja Lapintie sanoi ryhmäpuheessaan hyvin yksioikoisesti, että Saksan ja Ruotsin taloudet ovat niin vahvoja siitä syystä, että näissä maissa on paljon maahanmuuttajia. No, maahanmuuttajat tuovat aina uusia ajatuksia, vaikutteita ja myös yrittäjyyttä, mutta kyllä kai kaikissa tilanteissa maahanmuuton pitää olla hallinnassa. Kun Suomikin on maksanut pankkitukea muun muassa saksalaisille pankeille, tuen ehtona on ollut äärettömän raaka talouspolitiikka näissä kriisimaissa, muun muassa Kreikassa ja Espanjassa. Näiden maiden nuoret on sen taloudellisen tuen ehdoilla pakotettu lähtemään kotimaastaan, ja suuri hyötyjä on ollut Saksa. Kun EU:n toimesta ja Suomen hallituksen tukemana on rakennettu näille nuorille muuttamisen pakko, niin ei kai se pakko mikään vapaus ole?

Pakko on sanoa kuitenkin sen verran, että Suomella ei ole ollut mitään omaa talouspolitiikkaa. Se on ollut Saksan peesaamista. Ja kun sanotte, että on Suomen ja Saksan linja, niin käytännössä ei ole ollut mitään muuta kuin Saksan linja.

Timo  Soini  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri, puhuitte reiluudesta ja rehellisyydestä. Miten teidän oma hallituksenne toimi siinä vaiheessa, kun tehtiin luottojohdannaissopimus kreikkalaisten pank-kien kanssa? Julistettiin salaiseksi koko sopimus, ja täällä edustajat eivät tienneet edes, mikä sopimuksen sisältö oli. Oliko se reilua, että oi- keuden kautta saatiin tietää, mihinkä Suomen hallitus ja kreikkalaiset pankit olivat sitoutuneet?

Sitten toinen asia: Onko reilua, että tulevat stressitestit tehdään ensi syksynä, mahdollisesti vaalien jälkeen? Eikö olisi reilumpaa, että ne tehtäisiin nyt? Se varmaan johtuu siitä, että Dexia, Allied Irish Bank, ne kaikki pääsivät stressitesteistä läpi ja sen jälkeen ne olivat lähes konkurssissa.

Se, mistä olen teidän kanssanne samaa mieltä, on se, että EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa olisi parantamisen varaa. Mutta katsokaa, EU:n taistelujoukot ovat olemassa, niitä ei ole käytetty, koska EU ei pysty siinäkään tekemään yhtään mitään.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri, te täällä omassa puheenvuorossanne peräänkuulutitte sitä, onko meistä Euroopan unionin kehittäjiksi. Se on minusta aivan oikea kysymys. Se on tosiasia, että me siinä porukassa olemme, ja meidän pitää yhdessä miettiä, mitkä kaikki asiat siinä putiikissa kaipaavat remonttia ja millä tavalla me sitä remonttia pyrimme sitten viemään eteenpäin.

Minulle oli kuitenkin jonkinsorttinen pettymys, herra pääministeri, että te ette sanallakaan kommentoinut tätä suuren valiokunnan ansiokasta mietintöä, jossa eduskunta on juuri pannut parhaan panoksensa siihen rakentavaan kehittämistyöhön ja niitten näkemysten esittämiseen, miten EU:ta pitäisi viedä eteenpäin. Ja siellä on kosolti — kaikella lämmöllä ja kunnioituksella — varteenotettavia vinkkejä ja neuvoja hallituksellekin liittyen taloudelliseen yhteistyöhön, EKP:n mandaattiin, yhteisvastuun rajoihin, pohjoismaiseen yhteistyöhön, pohjoiseen ulottuvuuteen, Venäjä-kysymykseen ja moneen muuhun. Kun me tarvitsemme aitoa vuoropuhelua, niin se ei voi olla tässäkään salissa sitä, (Puhemies koputtaa) että esittelemme omia näkemyksiämme vuorotellen, vaan todella näkisin hyvänä, että myös tutustutaan toisten näkemyksiin ja kommentoidaan vähän niitäkin.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustan varapuheenjohtaja Saarikko iloitsi Suomenmaassa siitä, että löytyy hyvä ehdokasjoukko aina Väyrysestä Rehniin. Se voi olla iloinen asia, mutta se on äänestäjän kannalta hieman ristiriitainen asia, koska nämä kannat vaihtelevat niin suuresti. (Välihuutoja) Kaikella ystävyydellä, meidän pitäisi tietää, meidän muiden ja äänestäjien pitäisi tietää, mikä on keskustan Eurooppa-poliittinen linja. (Välihuutoja) Onko se komissaari Olli Rehnin integraatiomyönteinen, erittäin paljon syvenevän yhteistyön eurooppalainen linja? Vai onko se Paavo Väyrysen integraatiovastainen, impivaaralainen linja? Hän jopa haluaisi erottaa Suomen euroalueesta. Vai edustettako te ALDEn linjaa maatalouspolitiikan osalta, kun ALDE haluaa eroon maataloustuista kokonaan Euroopan unionin alueella? Eli, hyvät keskustalaiset, missä on äänestäjän kuluttajansuoja, mikä on keskustan Eurooppa-poliittinen linja? Tämä tilanne alkaa olla sekava, ja sitä kuvastaa se, että komissaari Rehnkin ilmoittautui Karjalaisen sivuilla eurokriittiseksi, Eurooppa-kriittiseksi — minusta on jo aikoihin eletty. (Välihuutoja)

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä sitä riittää kokoomukselle ihmettelemistä, ihmetelkää aivan rauhassa.

Mutta meitä kiinnostaa Euroopan tulevaisuus. Kuten ryhmäpuheessamme Kaikkonen totesi, ilmastopolitiikka on tärkeä osa yhteistä eurooppalaista politiikkaa. Pääministeri, te olette tyytyväinen siihen, että EU on luopumassa uusiutuvan energian tavoitteista, mutta hallituksessanne vihreät ottivat vahvasti erilaisen kannan, tulivat sille keskustan linjalle, että myös uusiutuva energia tarvitsisi sitovia tavoitteita jatkossa. Pääministeri, jos uusiutuvalla energialla ei nyt olisi sitovia tavoitteita, miten te arvelisitte, että uusiutuva energia olisi edistynyt, kun taloustaantuma pitää päästötavoitteet muutenkin kurissa? Edistyi-sikö puhdas teknologia ilman näitä rinnakkaisia tavoitteita nyt kuluvalla kymmenvuotiskaudella? Tästä mielelläni kuulisin arvion.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun viimeiset viisi vuotta on talouskriisin jalkoihin jäänyt EU-keskustelu, mitä tahdomme ja minkälaista EU:ta pitää tehdä, niin onni onnettomuudessa, Ukrainan tilanteen tv:ssä näkymisen myötä ihmiset ovat huomanneet, että EU:ssa on kyse rauhan projektista, ja he ovat huomanneet tämän rauhan hinnan olevan aika halpa jopa nettomaksajamaassa. Eräs meppi sanoi, että noin kolmen kuukauden Hesarin verran maksamme tästä projektista, joka on varmasti kaikelle taloudellisellekin ja työllistävälle toimeliaisuudelle hyvä lähtökohta.

Myös Sveitsin kansanäänestys, jolle eräs köyhä isobritannialainen, vain vapaata kauppaa haluava Timo Soinin ystävä Farage ensin taputteli ja sitten Soini täällä perässä, nosti vapaan liikkuvuuden kysymyksen arvokeskustelun pohjaksi. Minä en haluaisi nähdä eikä onneksi valiokunta näe tässä enemmistön kannalta, että liikkuvuudesta voitaisiin luopua, koska se on EU:n perustukijalka ja myös kasvattaa taloudellisuutta.

Pääministeri, toivon, että ottaisitte kantaa tähän vaikeaan haasteeseen, pysyykö Eurooppa yhtenäisenä, koska on tullut eriytymismuotoja (Puhemies koputtaa) — konkreettisin niistä on euro — ja mitä euron eteenpäinvieminen teettää pohjoismaiselle ulottuvuudelle. (Puhemies koputtaa)

Jos puhemies sallii, ihan lyhyt kommentti: Keskustan ryhmäpuheenvuorossa teitte vakavan virheen. Euroopan parlamentti ei ole neuvosto, siellä ei ole Suomen hallitus. Ei eurovaaleissa keväällä äänestetä Suomen hallituksen linjasta vaan Euroopan parlamenttiin suoraan valittavista ihmisistä ja ehkä komission linjasta. Se oli vaalitaktinen veto väistää (Puhemies koputtaa) nämä Rehnin politiikan viestit, joita hän tuo tällä hetkellä kaksoismandaatilla.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän syvenevään integraatioon ja työelämään. EU on puuttumassa myös työelämän ja sosiaalipolitiikan sektoreille harmonisoimalla nämä EU-tasolla ja usein tämmöisellä pakottavalla lainsäädännöllä. Komission tiedonanto E 126/2013: "Vaikka työllisyys- ja hyvinvointijärjestelmät kuuluvat ensisijaisesti jäsenvaltioiden vastuulle, aidon talous- ja rahaliiton, jolla on sosiaalinen ulottuvuus, aikaansaaminen edellyttää työllisyys- ja sosiaalipoliittisten välineiden ja mekanismien kehittämistä tai lujittamista nykyisen ohjausjärjestelmän puitteissa." Kysyn, pääministeri Katainen: onko tämä Suomelle etu vai haitta?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Alkuun edustaja Tiilikaiselle: vihreät ovat aina kannattaneet siirtymistä uusiutuvaan energiatalouteen, eli emme ole hakeneet keskustalta vetoapua.

Edustaja Eerola perussuomalaisen ryhmän ryhmäpuheenvuorossa tarjosi Islannin mallia ratkaisuksi myös Euroopan kriisimaille, ja olen samaa mieltä siitä, että Islannin esimerkkiä kannattaa seurata tarkkaan. Mutta samalla kannattaa olla tarkkana myös sen suhteen, mitkä siellä käytetyistä keinoista sopivat Euroopan kriisimaihin ja mitkä taas eivät.

Islannissa valtio antoi pankkien kaatua yksinkertaisesti jo sen takia, että pankit olivat paisuneet suhteessa kansantalouden kokoon täysin hallitsemattomaan mittaan eikä siellä ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin antaa pankkien mennä. Islannissa hallitus päätti, että sopeutustoimissa noudatetaan jakoa "puolet veronkorotuksia ja puolet menoleikkauksia".

Jos tämä kuulostaa jotenkin tutulta, niin samaan johtopäätökseen on päädytty meillä Suomessa nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa. Islannissa hallitus päätti pankkikriisin hetkellä, että sopeutustoimia lykätään vuodella eteenpäin, jotta ne sopeutustoimet eivät iske samaan aikaan pankkikriisin kanssa. Juuri tätä samaa keskustelua me käymme täällä Suomessa kansallisesti, miten sopeutustoimia on järkevää ajoittaa kasvun varjelemiseksi.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on tällä hetkellä talouskehitykseltään maailman huonoin talousalue. Byrokratia, yhteisvastuulliset toimet, liittovaltioittamiskehitys, siinä muutama niistä seikoista, jotka ovat ajaneet meidät kaikkeen tähän. (Jouko Skinnari: Mitä tehdään?) Nyt tällä hetkellä meillä Suomessakin käydään vaalien alla, eurovaalien eli Euroopan unionin vaalien alla, keskustelua siitä, että olisi joitain ihan uusia tällaisia keinoja, joilla Eurooppa ja Euroopassa Suomi ajettaisiin paremmalle tielle.

Eduskunnan puhemies on useamman kerran käyttänyt puheenvuoron siitä, minkä itse kukin täällä on monta kertaa sanonut, että euro on liian vahva valuutta Suomelle. Hän on samalla esittänyt vähän sellaisia ajatuksia, että pitäisi voida muuttaa EKP:stä annettua säädöstöä niin, että ei vain hintavakaus vaan myöskin muu talouspolitiikka tulisi EKP:n rooteliin.

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri, onko tässä nyt vähän niin kuin joulupukkia kutsuttu pelastamaan meitä kaikkia, vai onko ihan totta, että Suomen hallitus luottaa siihen, että perustamissopimusta voitaisiin muuttaa tavalla, jolla EKP:n tehtävä muuttuisi?

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnalle on viime kuussa annettu E-kirjelmällä tiedoksi komission viime vuoden joulukuussa antama ehdotus, jossa EU:n virkamiesten ja muun henkilöstön palkkoja ja eläkkeitä tarkistettaisiin taannehtivasti ylöspäin vuosilta 2011 ja 2012. Komissio perusteli tätä korotusta ostovoiman muutoksella sekä sosiaalisella tilanteella. Ministeri Virkkunen on allekirjoittanut Suomen hallituksen kannan, joka on se, että Suomi voi hyväksyä nämä tarkistukset.

Arvoisa puhemies! Miten te, ministerit, voitte tukea EU:n virkamiesten palkkojen ja eläkkeiden nostamista ja samaan aikaan suunnitella suomalaisten palkansaajien ja eläkeläisten tulojen ja ostovoiman alentamista jäädyttämällä esimerkiksi sosiaalietuuksien indeksikorotuksia? Hyvät ministerit, onko tämä sitä hallituksen selonteossa hakemaa reilumpaa linjaa? Miksi hallituksen linja on jälleen "kyllä" muille ja "ei" suomalaisille?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen uskollisena soturina olen vähän surullinen mutta (Naurua) perustuslaillisen kansanvallan kannattajana iloinen. Nimittäin suuri valiokunta toteaa, että "selonteossa olisi tullut syvällisemmin pohtia, miten harjoitettu kansallinen EU-politiikka on onnistunut kansallisten intressien turvaamiseksi asumisperusteisen sosiaaliturvan osalta ja minkälaisin keinoin ja tavoittein Suomi aikoo jatkossa toimia järjestelmämme säilyttämiseksi". Murheellinen olen siitä, että hallitus ei selonteossaan ottanut kantaa tähän erittäin keskeiseen asiaan, jossa olimme täällä vastakkain syksyllä, kun keskustelimme muun muassa rajat ylittävästä terveydenhuollosta ja yhdistelmälupadirektiivin implementoinnista. Kyse on siis siitä, että vaikka perussopimuksessa sovimme, että nämä asiat jäävät kansalliseen päätäntävaltaan, niin sisämarkkinapolitiikan kautta tuomioistuin pikkuhiljaa ujuttautuu suomalaiseen järjestelmään. Sosiaali- ja terveysvaliokunta näkyy olevan ainoa, joka jätti yksimielisen mietinnön, ja juuri tästä syystä. Tämä oli meidän keskeinen huolemme, ja toivon, että se on myöskin hallituksen huoli jatkossa. Sitten olen vielä uskollisempi soturi.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tätä vuoropuhelua hallituksen ja eduskunnan välillä käydään Euroopan unionin tulevaisuudesta, muttei tämä kovin hyvin alkanut. Kokoomuksella on esittää lähinnä vain lärväilyä, joka ei edes perustu kaikilta osin faktoihin, ja hieman olin pettynyt — edustaja Lehtomäen tapaan — hallituksen vastaukseen. Olisin toivonut, että suuren valiokunnan mietinnön lukuisiin kysymyksiin olisi esitetty vastauksia ja nimenomaan hallituksen kanta siitä, ollaanko samaa mieltä, ollaanko toimittamassa näitä selvityksiä, joita pyydetään, ja mihinkä suuntaan Euroopan unionia pitää kehittää.

Se tulee sekä valiokunnan mietinnössä että myöskin hallituksen selonteossa hyvin esille, että Euroopan unionissa pitää pitää huolta siitä, että meillä sisämarkkinat kehittyvät todellisiksi sisämarkkinoiksi, joissa nämä neljä liikkuvuutta toteutuvat. Nyt on aivan viime aikoina — Sveitsin kansanäänestyksen myötä ja sitä aikaisemminkin — käynyt ilmi, että tähän liikkuvuuteen ihmisten liikkuvuuden osalta oltaisiin voimakkaasti puuttumassa, ja tämä on koko sisämarkkinoiden kehittämisen näkökulmasta erittäin epätoivottava trendi. Tämä on sellainen asia, jossa toivon Suomenkin hallituksen olevan aktiivinen ja toimivan siihen suuntaan, (Puhemies koputtaa) että meillä todellakin sitä kilpailukykyä ja kasvua haetaan myöskin toimivien sisämarkkinoiden kautta.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi täytyy todeta edustaja Sinnemäelle, että kyllä on kovasti ylimielinen teidän lausuntonne siitä, että me olisimme täysin jotain ympäristönsuojeluvastaisia. Lukekaa meidän maaseutupoliittinen ohjelmamme, siellä on varmasti juuri niitä luonnonsuojelullisia arvoja. Tähän ylimielisyyteen liittyy tietynlainen sortopolitiikka, ja minusta tuntuu, että te olette oikea sortopuolue, vihreät. (Naurua)

Mutta — palatakseni ympäristöasioista metsätalouteen — maa- ja metsätalousvaliokunta on ottanut kantaa siihen, että suomalainen metsälainsäädäntö säilyy kansallisena eikä lisää sääntelyä meidän metsälainsäädäntöömme tule ja että Suomen tavoite on ajaa uusiutuvia energioita, biotaloutta, myös täällä kotimaassa eikä pelkästään niin — niin kuin eilen kuultiin olevan tuolla ympäristönsuojelulainsäädännössä — että hyödyt tulevat sitten tuolta ulkomailta päästökaupan muodossa. Eli mitä te ajatte Suomen energia- ja ilmastopolitiikassa ja metsäpolitiikassa Euroopan unionin tasolla?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eurolla on hyvä tulevaisuus, jos kaikki euromaat Suomi mukaan lu-kien noudattavat yhteisesti sovittuja sääntöjä. Suuri valiokunta on huolissaan kriisimaissa tapahtuneista muutoksista ja niiden sosiaalisista seurauksista, jotka eittämättä ovat olleet hyvin kielteisiä. Mutta mikä olisi ollut vaihtoehto? Mielestäni jatkossakin unionin ja Suomen hallituksen pitää olla tiukkana näissä suhteissa. Ei pidä sallia yli varojen elämistä, ei pidä sallia kilpailukyvyn rapautumista, ei pidä sallia korruptiota ja harmaata taloutta, ei pidä sallia sitä, että veroja ei kerätä ja niin edelleen, mistä osa näistä Etelä-Euroopan maista on tullut tunnetuksi.

Edustaja Orpo sanoi tästä keskustan ehdokasasettelusta. Se on kyllä kaikkien bluffien äiti, kun edustaja Kerola täällä sanoi, että äänestäjä päättää Rehnin tai Väyrysen välillä. Niin päättää, mutta kun äänestää Rehniä, voi saada Väyrysen, kun äänestää Väyrystä, voi saada Rehnin. Tämmöinen meidän vaalijärjestelmä vain on. (Naurua)

Pääministeri Jyrki Katainen

Kiitos. Minä nyt ehkä yhteen valiokunnan huomioon (Hälinää — Puhemies koputtaa) kerkeän ottamaan tässä kantaa, ja se tuli täällä muutamissa muissakin, erityisesti Pekkarisen puheenvuorossa, esille.

Täällä on tässä keskustelussa vähän ristiin meneviä käsityksiä, tavoitteita, mikä on tietysti normaalia politiikassa. Yhtäältä sanotaan, että Saksan perustuslakituomioistuin on vienyt käsiteltäväksi sen, onko EKP ylittänyt mandaattinsa. Toisaalta vaaditaan, että sitä mandaattia pitää laajentaa. Kolmanneksi sanotaan, että euron kurssia pitäisi poliittisesti rukata (Mauri Pekkarinen: Aivan, aivan!) eli — suomennettuna — julistaa valuuttasota Yhdysvalloille, Japanille ja Kiinalle. Ei kai kukaan tässä salissa kuvittele, että jos euroalueella keskuspankki rukkaisi valuuttakurssiaan itselleen suotuisaksi, etteivätkö muut valuutta-alueet rankaisisi meitä siitä. Eli siis valuuttasotaanko täällä halutaan? Ei kai nyt, hyvänen aika, sentään.

No sitten edustaja Pekkarisen ja valiokunnan kysymyksiin. Jos EKP:n mandaattia laajennettaisiin niin, että se ottaa huomioon, niin kuin sanotaan monesti, kasvun ja työllisyyden, eli mentäisiin siihen suuntaan, millainen Yhdysvaltain keskuspankin Fedin mandaatti on, niin sehän tarkoittaa rajoite... — Pekkarinen ei sitä tarkoita, tätä ajattelua, mutta joku muu voi tarkoittaa. — Sehän tarkoittaisi sitä, että EKP:n pitäisi olla valmis ostamaan rajoituksetta jäsenmaiden valtionvelkakirjoja eli yhteisvastuullistaa valtionvelkaa. Minä en ole ihan varma, onko tämä järkevää. Itse en sitä kannata. EKP:n pääjohtaja Draghi on todennut aiemmin, mitä nyt siis EY-tuomioistuin tutkii, että EKP on valmis ostamaan euroalueen maiden bondeja ennalta määrittelemättömällä hinnalla. Miksi näin? Siksi, etteivät sijoittajat tiedä, missä se raja tulee vastaan, että ne eivät ala sitä testaamaan, ettei tämä finanssikriisi pahene. Ja tämä lausunto toimi. Ennalta määrittelemätön on täysin eri asia kuin rajaton. Mutta tästä on nyt hyvä keskustella. Tämähän ei muutu meidän päätöksellä. Se mandaatin muuttaminen vaatisi hallitustenvälisen konferenssin ja pitkät, pitkät neuvottelut. Eivät nämä meidän velkaongelmat EKP:n mandaatilla mihinkään lähde, mutta ihan hyvä tässä nyt on keskustella.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Unionin yksi ongelma on valta- ja vastuusuhteiden epämääräisyys. Unionin huippukokouksethan tekevät maailmoja syleileviä julkilausumia, kuten on esimerkiksi se Lissabonissa tehty, että EU:sta maailman kilpailukykyisin alue. Käytännössä kuitenkin tiedämme, että tätäkään tavoitetta ei ole saavutettu eikä otettu todesta. Valiokunta kuuli kolmea entistä pääministeriä. Nämä pääministerit puhuivat meille varsin viisaita, ja yksi viisaus oli se, että unionin suurimpia ongelmia on se, että kukaan ei ota tiettyjä asioita haltuun. Nyt kysyn pääministeriltä: miten parannetaan jatkossa sitä, että kun te julkilausumia teette siellä huippukokouksessa, niin niistä myöskin seuraa jotakin ja joku ottaa ne todella haltuunsa?

Sitten toinen kysymys: Pääministeri, nyt tarvitaan hyvä selvitys, miksi ette ole käsitellyt EU:n ja Venäjän suhdetta tässä. Toivon, että Suomen suhtautuminen on se, että me hoidamme pääsääntöisesti asiamme suoraan Venäjän kanssa, koska tiedän, että siellä sitä halutaan.

Ja kolmas asia, pääministeri: Puheenne oli varsin poliittinen. Oliko se eurovaaliehdokkaan puheenvuoro? (Ben Zyskowicz: Eurovaaliehdokas istuu siinä vieressä!)

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Itse vaikutan tuolla perustuslakivaliokunnassa, ja tässä on saanut hämmentyneenä seurata vuosikausia sitä politiikkaa, että yksittäinen toimivallan siirto, mikä on unionille tehty tämän eurokriisin hoidossa, ei ole enemmistön mielestä koskaan vaatinut perustuslain muuttamista, koskaan ei ole tullut vastaan se raja, että pitää täällä käsitellä määräenemmistöllä se päätös. Mutta haluaisin nyt kuitenkin tiedustella paikalla olevilta ministereiltä, koska hallitus aikoo ottaa tosissaan tämän valtiovarainvaliokunnan mietinnön vuodelta 2012, jossa edellytetään seuraavaa: "Eduskunta edellyttää, että vaiheittaisten muutosten kumulatiivinen vaikutus eduskunnan budjettivaltaan sekä kansalliseen suvereniteettiin on otettava korostetun huolellisesti huomioon, jos EU-sääntelyä jatkossa aiotaan edelleen vahvistaa kansallista päätöksentekoa rajoittavalla tavalla." Emme kai me vasta siinä vaiheessa, jos EKP:lle annetaan lisää toimivaltuuksia, palaa tähän? Kyllä aiemmin pitää tähän pystyä palaamaan.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen aktiivisuutta Euroopan parlamenttia kohtaan osoittaa hyvin se, että paikalla olevista ministereistä kolmasosa on ehdolla Euroopan parlamenttiin. (Timo Soini: Missäs sosialidemokraatit sitten on?)

Keskustapuolueelle toteaisin kyllä sen, että teillä on aika vähän sananvaltaa näissä Euroopan unionin asioissa johtuen siitä, että Esko Ahon hallituksen aikana neuvoteltiin tämä sopimus. Teillä oli monta vuotta tätä hallitusaikaa, ja 2010 tapahtui ratkaiseva käänne. Silloin oli tämä Kreikan tilanne, ja teidän johdollanne vakuutettiin, että kun laitetaan näin ja näin paljon rahaa, niin tämä pankkikriisi voidaan estää. (Välihuutoja) Samaan aikaan tämän kolmen vuoden aikana Olli Rehn on hoitanut omalta osaltaan, että keskustan alkiolainen linja toteutuu Euroopan unionissa.

Mutta kyllä meidän pitäisi Suomen edun mukaisesti toimia, ja tässä suhteessa yhdyn siihen, mitä pääministeri sanoi, että myös Euroopan keskuspankin osalta voi tämä yhteisvastuullisuus Suomen edun kannalta huonosti eli se on Suomen edun vastaista toteuttaa. Me maksamme myös Euroopan keskuspankin aiheuttamat kulut.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhteinen maatalouspolitiikka on keskeinen osa Euroopan unionin toimintaa, kuten selonteostakin käy ilmi. Juuri hyväksytty cap-uudistus linjaa rahoitusta aina vuoteen 2020 asti. Parlamentti oli tärkeässä roolissa ratkaisua tehtäessä. Liberaaliryhmä ALDE, johon keskusta siis kuuluu, niin kuin täällä on todettu, on asettanut EU-vaalitavoitteekseen maataloustukien pienentämisen maailmanlaajuisesti. Haluaisinkin tietää, haluaako ALDE-keskusta siis avata päätetyn cap-uudistuksen seuraavalla parlamenttikaudella, kun teidän ohjelmassa puhutaan jatkuvasta cap-uudistuksesta. Entä millaisella kokoluokalla ALDE haluaa pienentää EU:n maatalouteen suuntautuvaa rahoitusta? Tiedän, että tarkkoja lukemia on vaikea sanoa, mutta prosenteissa olisi nyt hyvä suurin piirtein tietää, mitä ALDE-keskusta tällä tarkoittaa. Uskoisin myös, että suomalaista talonpoikaa tämä kiinnostaa. Kysyisin myös: minkä osuuden te olette kaavailleet Suomelle tässä jatkuvassa cap-reformissa?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU on koko tämän jäsenyyden ajan nähty haasteena varsinkin suomalaisella maaseudulla, mutta 18 vuoden aikana sielläkin ollaan sopeuduttu tavalla tai toisella. Väitänkin, että EU on erilaisille alueille nykyistä hallitusta pienempi paha kuitenkin, sillä EU tukee sentään konkreettisesti esimerkiksi yrittäjyyttä ja työllisyyttä rakennerahastojensa avulla. Siinä missä Suomen hallitus on kurittanut maaseutua aivan ennennäkemättömällä tavalla, on EU:ssa heikompien alueiden kehittäminen kuitenkin yksi toiminnan painopisteitä. (Ben Zyskowicz: No niin!) Hallitus ei valitettavasti ole pärjännyt maatalous- ja aluepolitiikan puolustamisessa. Me maksamme yhteisestä aluepolitiikasta kolme kertaa enemmän kuin mitä unionista saa. Muun muassa harvan asutuksen kriteeri puolittui, mikä vie Suomelta satoja miljoonia euroja, ja yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen aleneminen merkitsee viljelijöille 5 prosentin tulojen alenemista. Haluaisinkin kuulla arvoisalta pääministeriltä: miksi ette ole ollut (Puhemies koputtaa) halukas taistelemaan täysillä EU-rahastojen puolesta meidän heikompien alueidemme hyväksi?

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa edellisessä debattisessiossa edustaja Soini nosti esille EU:n taisteluosaston. On tosiaankin vaikea ymmärtää koko tämän taisteluosastokonseptin perimmäistä ideaa, jos näitä osastoja ei tarpeen tullen voida käyttää. Tämähän kävi viimeksi ilmi Keski-Afrikan tasavallan kriisin yhteydessä. Siksi kiinnostaakin kuulla pääministerin mielipide asiasta. Kannattaako EU-maiden tulevaisuudessakin polttaa rahaa taisteluosastojen ylläpitoon, ja miksi Suomen pitäisi ottaa peräti johtovaltiorooli vuosikymmenen loppupuolella, niin kuin te olette julkisuudessa kertonut? Eikö nekin rahat voisi käyttää vastuullisemmin maan velkaantuessa ja koko maan puolustuksen rapautuessa?

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin kun Suomi liittyi Esko Ahon hallituksen neuvottelujen jälkeen Euroopan unioniin, niin ei se mikään ajopuuteorian toteutuma ollut, niin kuin ei se edellinenkään ajopuuteoria paikkaansa pitänyt. Kyllä sinne ihan harkinnan perusteella mentiin. Minusta nämä neljä pilaria — ihmisten, tavaroitten, palvelujen ja pääoman liikkuvuus — olivat hyviä periaatteita, mutta sittemmin tämä pääomien liikkuvuus on kyllä aiheuttanut meille aivan erinomaisen suuret ongelmat.

Minä olen henkilökohtaisesti aivan erityisen huolestunut siitä kehityksestä, mitä tämä rahoituskriisi Euroopassa on tavallisille ihmisille aiheuttanut. Minun mielestäni meidän pitäisi keskustella paljon tavallisten eurooppalaisten ongelmista ja meidän pitäisi pyrkiä sosiaaliseen ja taloudellisesti oikeudenmukaisempaan elämään ja takaamaan sellainen kaikille eurooppalaisille, ei pelkästään leikkaamaan ihmisten hyvinvoinnista silloin, kun pankit ja rahoituslaitokset ovat hätää kärsimässä. Yksi asia, mitä ei myöskään pidä unohtaa, on tämmöinen sivistyksen ja koulutuksen Eurooppa, ja se on minusta meille aivan ensiarvoisen tärkeä.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Euroopassa eletään murroksen aikaa. Talous, työllisyys ja ihmisoikeudet ovat jokapäiväisellä agendalla. Meiltä poliitikoilta kysytään päivittäin, mihin Euroopan unionia, alun perin rauhan unionia, tarvitaan ja mihin Euroopan unioni on menossa ja mihin sitä kehitetään.

Pääministeri, teidän tämänpäiväinen EU-sloganinne on "reilu integraatio, reilumpi Eurooppa, reilumpi Suomi", mutta miten te vastaatte meille koskien näitä tärkeitä neuvotteluja, joita olette käynyt meidän puolestamme: kuinka reilusti te olette onnistunut esimerkiksi aluekehittämisen rahojen jaossa siellä Euroopan pöydissä tai maatalouspolitiikan neuvotteluissa, entä sitten energia- ja ilmastosopimuksen tavoitteissa? Ne eivät syleile nyt kyllä Suomen menestystä.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oliko reilua tämä vakuussopimuksen salaaminen? Onko reilua ja oliko reilua, että Kypros sai tukipakettinsa ennen rahanpesuselvitystä ja ennen korruptioselvitystä? Riittää, että vastaa, oliko reilua vai eikö ollut reilua.

Sitten vielä toinen asia. Missä ovat vasemmiston ministerit? Tämä on häpeällistä, että siellä ei ole yhtään vasemmistolaista, kun en minä Ville Niinistöä sellaiseksi tohdi leimata.

Mitä sitten tulee kansanäänestysten tuloksiin, Ranska sanoi "ei", Hollanti sanoi "ei", Irlanti sanoi "ei", mutta EU ei kuunnellut. Ja nyt kun sveitsiläiset sanovat "ei", on pakko kuunnella, koska Sveitsi ei ole EU:ssa.

Pääministeri Jyrki Katainen

Kiitos, minä todella menen energiakomissaari Oettingeria ja Herman Van Rompuyta tapaamaan muun muassa.

Tästä, mikä oli reilua: Minusta oli reilua, että se julkistettiin. Tämän sopimuksen olisi voinut varmasti julkistaa aikaisemminkin. Siinä oli yksityisten tahojen kanssa tehty sopimus, ja näin se meni, mutta hyvä, että se on nyt julkinen. Kyproksen kohdalla olen erittäin tyytyväinen siihen, että me saimme ajettua nimenomaan pankkien sijoittajavastuuta ensimmäistä kertaa korostavan bail-out-paketin. Se oli iso periaatteellinen muutos.

Tässä itse asiassa — vastauksena toiseksi viimeiseen kysymykseen — minä olen aika tyytyväinen siihen, että Suomi sai ajettua tavoitteensa läpi, että EU:n budjetti pienenee. Se oli meidän keskeinen tavoitteemme. Ensimmäistä kertaa EU:n historiassa EU:n budjetti pienenee. (Välihuutoja) Miksi se oli järkevää? Siksi, että kansalliset budjetit pienenevät, sen takia. Ei tietysti varmaan kukaan reilulla tavalla ajatteleva ihminen koe, että Euroopan rikkaimpiin maihin kuuluva saisi sitten EU-tukea enemmän, kun kerran on ajanut budjetin pienentämistä ja onnistunut siinä, mutta jos katsotaan meidän maataloustukiratkaisuamme tai aluepolitiikkatukiratkaisuamme, niin kyllähän nyt pienenevän EU-budjetin alla se saavutus, minkä me teimme, hyvä oli. Ja siitä oikeastaan olin todella iloinen, että MTK antoi suoran ja vahvan ja julkisen tuen hallitukselle. Siis maataloustuottajat antoivat suoran, vahvan, julkisen tuen — en muista, milloin näin olisi käynyt aikaisemmin. Olen erittäin iloinen siitä. (Välihuutoja) Vaikka ehkä MTK:n johdossa voi olla toisella tavalla poliittisesti ajattelevia, he antoivat suoraselkäisesti tuen. Sen minä ymmärrän, että keskusta oppositiopuolueena ei voi olla näin suoraselkäinen, mutta MTK oli. (Eduskunnasta: Voisi olla, voisi olla!)

Arvoisa puhemies! Ihan loppuun tästä energiakysymyksestä: Minusta on hyvä, jos me onnistuisimme biopolttoaineiden kohdalla saamaan vaikkapa sitovia tavoitteita, mutta tämä yleinen ajattelutapa, että se, että EU sääntelee kaikki asiat niin tarkkaan, johtaa taloudellisesti epätarkoituksenmukaisiin ratkaisuihin, ei ole hyvä. Eli tärkeintä on se, että päästöt vähenevät. Suomi voi hyvin asettaa itselleen vapaaehtoisesti omia sitovia uusiutuvan energian tavoitteita, mutta tietysti yhteisten markkinoiden kannalta voisi olla hyvä, jos saisimme biopolttoaineisiin sitovia tavoitteita. Tässähän on hirveän suuri kansallinen intressi taloudellisesti, myönnän, mutta se on myös päästöjen kannalta ihan fiksua.

Toivon, että keskustelu jatkuu, tänne eurooppaministeri ja ympäristöministeri jäävät keskustelemaan, mutta valitettavasti joudun lähtemään eteenpäin.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn ystävällisesti hallitukselta — kuka se nyt sitten siellä onkaan — onko se tekemässä täysin uuden hallitusohjelman, koska nykyisestä ohjelmasta ovat jäljellä vain kannet. Kaikki keskeisimmät lupaukset on rikottu kuntien pakkoliitoksista lähtien aina talous-, työllisyys- ja EU-tukipolitiikkaan asti. Missä on äänestäjien kuluttajansuoja?

No nyt hallitus on rikkonut itse ajamaansa vakaus- ja kasvusopimusta, koska maan julkinen velka on noussut yli 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Mutta komissio — huomatkaa: komissio — katsoo Suomen myötävaikutuksella, että Suomi ei riko velkakriteerejä, koska antamiamme miljardien tukipaketteja kriisimaille ja pankeille ei lasketa mukaan julkiseen velkaamme. (Erkki Virtasen välihuuto) — Näin komissio menettelee. — Voidaanko, arvoisa ao., va., mikä lienee pääministeri, kuka nyt sitten on paikalla, mielestänne näin menetellä? Eikö se ole tietoista harhauttamista? Onko tilanne esimerkiksi Kreikan osalta niin toivoton, että sille antamaamme miljardiluokan (Puhemies koputtaa) rahoitusta emme koskaan tule saamaan takaisin? Ja jos saisimmekin, niin kantaako hallitus vastuun siitä, että takaisinmaksu tapahtuu tämän vuosisadan puolella?

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni ei varmasti ole nykyiselläänkään täydellinen eikä ehkä sellaiseksi koskaan tulekaan, eli kritiikkiä kaivataan, mutta sosialidemokraattien mielestä Suomen paikka on kuitenkin EU:ssa nimenomaan täysivaltaisena ja rakentavana jäsenenä. Meille Eurooppa on ennen kaikkea ihmisten Eurooppa, ja rakennusaineita yhteisen Euroopan hyväksi tarvitaan joka puolelta Eurooppaa. Suomi on vakuuttanut jo aikojen ajan omalla osaamisellaan kansainvälisesti, ja me voimme kyllä toimia mallimaana edelleen. Ja jos olemme tarpeeksi vahvoja omassa linjassamme muun muassa Euroopan yhtenäisyyden edessä, niin olemme vahvoja silloin myös jäsenyydessä. Ja jos haluamme sitten puhua tasa-arvoisen tai sosiaalisen Euroopan puolesta, niin emme sitä kyllä pysty tekemään pakenemalla vastuuta vaan nimenomaan kantamalla sitä.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elämme maailmassa, jossa haasteet ovat niin suuret, ettei niihin pysty yksikään valtio yksin vastaamaan. Ilmastonmuutos näyttää rujot kasvonsa jo nyt tulvina ja sään ääri-ilmiöinä. Maapallon väestönkasvu lisää tarvetta ruokaturvan varmistamiseen. Ihmiset nukkuvat Euroopankin kaduilla, ja nämä kodittomat huutavat kattoa päänsä päälle. (Välihuuto perussuomalaisten ryhmästä) — Myöskin Suomessa. — Ääriliikkeiden muukalaisvastaisuus kohdistuu väkivaltana viattomiin ihmisiin. Nämä ovat niin isoja kysymyksiä, että ei yhden eikä kahdenkaan valtion voimat riitä näiden ratkaisemiseen.

Euroopan unionin voimat ovat viime vuosina menneet talouskriisin kanssa painimiseen, ja nyt kun näyttäisi siltä, että kriisi alkaa vähitellen hellittää, tulisi Euroopan siirtää painopistettä suurten ratkaisujen löytämiseen ja nyt ensi sijassa sosiaalisen vakauden palauttamiseen, jossa tasa-arvoa painottavalla pohjoismaisella politiikalla on varmasti annettavaa.

Kysyisin ministeri Niinistöltä vielä näistä ilmastotavoitteista: en näe tässä hallituksen sisällä ristiriitaa, (Puhemies koputtaa) mutta millä tavalla EU voisi vielä vahvemmin vastata ilmastonmuutokseen?

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Rauhanprojektissa ollaan, mutta kyllä me tässä riitaa sen verran virittelemme, mitä pystymme.

Minusta tässä eurooppalaisessa keskustelussa ongelma on samassa asiassa kuin meillä. Meillä on talouselämässä joitakin ongelmia, jotka eivät ole vain täpliä: on ikääntyminen, yritteliäisyyden puute ja, voi sanoa, tietty alueiden välinen epätasa-arvo. Näiden keskellähän me tässä nyt sitten vahvasti purjehdimme.

Arvoisa puhemies! Haluaisin myöskin, ja haluaisimme, että palattaisiin joissakin asioissa takaisin ihan peruskysymyksiin. Mehän olemme Euroopassa ennen kaikkea arvojen yhteisö, arvojen kauttahan yhteistyö syntyy. Olemme sieltä saaneet paljon: yliopistomallimme, kristillisen kirkon ja kasvatuksen, terveydenhoidon mallit ja niin edelleen. Näistä on hyvä ottaa mallia ja tämä myöntää ja hallinnossa keskittyä olennaiseen. Ehkä se tärkein asia, mihinkä hallinnossa kannattaa keskittyä, on pelisäännöt, se, että oikeasti tehdään tätä reilua toimintaa. En haluaisi, emme haluaisi, että Suomi, Eurooppa, kunnostautuu oman edun tavoittelussa vaan nimenomaan oikeudenmukaisuuden toteuttamisessa.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä pääministeri aivan oikein peräänkuulutti, että keskustelun EU:sta, niin kuin muutoinkin keskustelun politiikassa, pitää olla rehtiä ja rehellistä. Sitä samaa keskusta on vaatinut myöskin siitä viestinnästä, mitä on tehty yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen osalta. Hallitus on tavan takaa viestinyt, että minkäänlaisia menetyksiä ei tule, tukisummat säilyvät ennallaan ja mitään lisärasitteita viljelijöille ei tule. Tämä ei yksinkertaisesti, arvon hallitus, pidä paikkaansa. Tavan takaa ministeri Koskinen ja muut ministerit ovat täällä sen saman asian meille esittäneet, ja tätä asiaa on keskusta kritisoinut. Me emme ole kritisoineet niitä päätöksiä, niitä linjauksia, mitä yhteisen maatalouspolitiikan osalta tehtiin monissa muissa osioissa. Tämä on se osio, mitä me kritisoimme. Tukimenetyksiä tuli, se on fakta, ja se pitää teidän tunnistaa ja tunnustaa. Muuten se ei ole rehtiä ja rehellistä viljelijöitä kohtaan, suomalaista ruuantuotantoa kohtaan. Muistakaa nyt tämä, kun puhutte rehtiydestä ja rehellisyydestä.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri otti esille omassa puheessaan hallinnollisen taakan. Asiahan on ollut kyllä jo pitkään esillä, jo Vanhasen hallitus koki paineita yrittäjien taholta siitä, että yrittäjillä on liian paljon hallinnollista taakkaa. Näihin toimenpiteisiin silloin ryhdyttiin. Sitä jatkoi sitten Kiviniemen hallitus, jonka ministerinä sitten myöskin pääministeri Katainen silloin oli. Sitä työtä, hallinnollisen taakan vähentämistä, on jatkanut myöskin tämä hallitus.

Mihin on sitten tultu? Silloin kun lähdettiin, Vanhasen hallituksen alkuaikoina, hallinnollisia velvoitteita yrityksille oli noin 100 kappaletta. Tänä päivänä se on tuplattu: niitä on 200 kappaletta. On valitettavaa, että pääministeri ei ole nyt itse paikalla, mutta kysyn sitten eurooppaministeri Stubbilta: onko tämä hallinnollisen taakan lisääntyminen pääministeri Kataisen ansiota, vai onko se EU:n ansiota vai molempien? Eli kysymys kuuluu: kuinka paljon te näette, että tätä hallinnollista taakkaa tulee EU:sta, ja mikä osuus siitä on tällä kotitekoisella (Puhemies koputtaa) hallinnollisella taakalla?

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suuri valiokunta moitiskeli hallitusta Venäjä-suhteiden, Venäjä-kumppanuuden, aika vähäisestä käsittelystä. Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on aika huteraa, niin kuin käytännön elämä on meille kaikille osoittanut. Brysselissä tämä EU:n ja Venäjän johdon tapaaminen taisi olla aika tavalla heikkotuloksinen ja lehtien mukaan, median mukaan, myös aika huonohenkinen. Euroopan ongelmat ovat sitä lajia, että siinä tarvitaan ilman muuta kahden vahvan, siis EU:n ja Venäjän, suhteiden, ei pelkästään normalisoitumista vähitellen, vaan myös sutjakoitumista. Keskinäinen riippuvuus on kuitenkin erinäisten asioitten takia koko ajan kiinteämpää ja kiinteämpää. Ukrainan tilanne on ajankohtainen esimerkki siitä, missä jamassa tällä hetkellä Euroopassa kaiken kaikkiaan ollaan. Minä kysyn hallituksen edustajilta: mitä Suomen hallitus aikoo tehdä, että Euroopan unionille syntyisi vähitellen todella toimivaa ja vaikuttavaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja mitä teette, että vastakkainasettelu Euroopassa ei kärjisty?

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on useampaan kertaan mainittu tänä päivänä Saksa, ja minäkin otan Saksan esille ja nyt hyvänä esimerkkinä sen takia, että Angela Merkel otti kantaa erittäin tärkeään asiaan ja puhui Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden liiallisesta laventumisesta. Tämä on asia, joka olisi syytä ottaa myös meillä huomioon. Meillä on Euroopassa 26 miljoonaa työtöntä ihmistä. Me olemme laventaneet sosiaaliturvaamme siten, että jos unionin alueelta vapaan liikkuvuuden seurauksena tulee perheestä toinen tänne töihin, niin sen jälkeen perheelle avautuvat välittömästi suomalaiset lapsilisät, kotihoidon tuki, äitiyspäivärahat ja muut sosiaalietuudet. Sen lisäksi olemme laajentaneet sosiaaliturvaamme siten, että maksamme myös kolmansista maista tulleille työperäisille ihmisille sen jälkeen, kun he ovat olleet neljä viikkoa Suomessa, vastaavanlaiset sosiaaliturvat. Onko tämä teidän mielestänne reilua, onko tämä teidän mielestänne oikein? Kestääkö meidän kansantaloutemme sen? Meillä on vain 5,5 miljoonaa ihmistä tässä maassa. Kuinka pitkälle tätä voidaan viedä?

Edustaja Lapintielle haluaisin sanoa, (Puhemies koputtaa) vaikka hän ei ole paikalla, että kiva, että hän otti alipalkan huomioon. Toivottavasti hän puolustaa sitä, kun lakiesitykseni siitä tulee saliin.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana siitä, kun suuri valiokunta myöskin otti työelämän uudistamiseen kantaa, eli globalisaatiosta ja unionista. Sisäinen muuttoliike on johtanut selkeäänkin tarpeeseen kehittää työelämän ehtoja ja niitä koskevia valvontajärjestelmiä. Työsuojelun korkean tason ylläpito liittyy pidempiin työuriin, niiden pituuteen, jaksamiseen, työaikoihin ja sopimiseen eri tasoilla. Suomella minun mielestäni on erinomaiset edellytykset ja erityistä syytä toimia aloitteellisesti näissä työelämän kysymyksissä. Kun itse on muutoksen sarvissa kiinni, niin sitä suuntaa on mahdollista kääntää eikä sitten mennä ajopuuna matkaan mukaan.

Täällä perussuomalaisten välihuudoissa todettiin, että EU on purkamassa näitä työelämän ja työsuojelun pelisääntöjä. Minun mielestäni sitä suuremmalla syyllä siellä pitää olla mukana, jos EU on niitä kerran purkamassa.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen huolissani EU:n taloudesta. Vuoden 2012 tilinpäätöksen mukaan Euroopan unionin varat olivat 154 miljardia mutta velat 194 miljardia, eli negatiivista klappia on 40 miljardia. Lisäksi EU:n komissio on tehnyt sitovia päätöksiä koskien jäsenmaitten investointeja 200 miljardin edestä. Eli 240 miljardia on se summa, mistä olen huolissani. Ja miksi? Siksi, että tämän vuoden budjetti EU:ssa on 135 miljardia, jossa alennusta viime vuoteen 8 prosenttia jäsenmaiden toivomuksesta. Jäsenmaat tietojeni mukaan ovat edelleenkin vaatimassa, että jatkossa pitää Euroopan unionin talousarvio saada alemmaksi. Tämä yhtälö ei toimi. Kuinka, arvoisat ministerit, EU selviää näistä sitoumuksistaan ja kassan tyhjyydestä, yhteismäärältään 240 miljardia, kun budjetit jatkuvasti alenevat?

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Allekirjoittaneen maailmanta-louden suuressa kuvassa Euroopan unionin etu ja Suomen etu on yhteinen ja päinvastoin. Mitenkä me suomalaiset sitten voisimme vaikuttaa unionin ja Suomen kilpailukykyyn? Paras ja tehokkain tapa tietenkin on, että Suomen hallituksella on edustajat mahdollisimman monessa pöydässä, missä kehitetään ja suunnitellaan unionin tulevaisuutta, kilpailukykyä ja siihen liittyviä asioita.

Toinen on, että Suomen hallituksella ja suomalaisilla on yhteinen näkemys, yhteinen kanta, mitä viedään eteenpäin ja millä tavalla. Kun täällä keskusteltiin ilmastopolitiikasta ja biopolttoaineista, niin kun komissio linjasi oman esityksensä, niin nyt pitäisi Suomen hallituksella olla oma kanta, jotta me pystyisimme vaikuttamaan mahdollisimman hyvin. Kysynkin: onko hallituksella peiliin katsomisen paikka? Teillä ei ole kantaa, ja teidän pitäisi vaikuttaa asioihin.

Vielä tähän maatalouskysymykseen. Selkeä vastaus kysymykseen, pärjäisikö suomalainen viljelijä tässä uudessa uudistuksessa, liittyy siihen, säilyykö hänen kilpailukykynsä (Puhemies koputtaa) suhteessa ruotsalaiseen, tanskalaiseen ja hollantilaiseen viljelijäveljeensä. Jos tällainen laskelma pystytään osoittamaan, niin me tyydymme siihen. Mutta me epäilemme, (Puhemies koputtaa) että suomalainen viljelijä jäi tässä mopen osalle.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän valtioneuvoston EU-politiikan selonteon suurin oivallus kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa oli se, etteivät kaikki eurovaltiot ole noudattaneet sääntöjä. Toinen toteamus oli, ettei kokoomus halua maksaa toisten valtioiden laskuja. Siitä huolimatta hallitus kokoomuksen johdolla on maksanut näitä laskuja useamman miljardin edestä sekä kymmenkertaisesti antanut myös vakuuksia. Nyt kun mahdollinen kolmas Kreikan tukipakettipyyntö tulee, muuttuuko tämä emme halua -toivomus emme maksa -päätökseksi? Tämän perussuomalaiset haluavat tietää.

Toinen kokoomuksen ryhmäpuheenvuoron lempifraasi oli, että pk-yritysten toimintamahdollisuuksia on vahvistettava. Teot taas osoittavat toista, kuten suuryritykselle annettu 900 miljoonan euron yhteisöveron alennus. Lupasitte tuolloin 5 000—7 000 uutta työpaikkaa, mutta suunta näyttää olevan toinen. Kysynkin: mitä teette niiden 250 000 mikroyrityksen eteen, jotka työllistävät alle 10 henkilöä? Nehän jos jotkut tarvitsevat tätä toimintaedellytyksen (Puhemies koputtaa) vahvistamista.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin olen iloinen siitä, mitä pääministeri vastasi, kun hän pohdiskeli Euroopan keskuspankin asemaa. Minusta on erittäin tärkeätä, ettei täällä Suomessa luoda sellaisia käsityksiä, että sieltä nyt ratkaisu tulee meidän päivänkohtaisiin ongelmiimme. Näin tämä asia menee.

Mitä tulee sitten siihen, miten on onnistuttu. Minä uskon, että ministerit Stubb ja Niinistö ja kaikki muutkin ovat parhaansa tehneet, mutta monestihan se on niin, että vaikka parhaansa yrittää, niin lopputulos voi olla huono. Jotenkin näin ymmärrän sen tapahtuneen, mikä esimerkiksi alue- ja rakennepolitiikan suhteen on. Euroopan unioni jakaa ne 40—50 miljardia alue- ja rakennepolitiikan euroa sillä tavalla, että käytetään kuutta keskeistä kriteeriä sen jaon perusteena. Tärkein Suomen kannalta, ylivoimaisesti tärkein, kriteeri on harvan asutuksen kriteeri. Näissä neuvotteluissa harvan asutuksen kriteerin painoarvo puolittui, ja sen seurauksena Suomi menetti 400—500 miljoonaa euroa. Suomi maksaa yli 600 miljoonaa vuodessa Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikasta ja saa sieltä nyt 170 miljoonaa euroa — ei hirveän hyvin. Kaiken lisäksi tämä (Puhemies koputtaa) on aihealue, jossa byrokratia vie tavattoman paljon. Minusta olisi tärkeätä, että hallitus perustelee silloin, kun se epäonnistuu. Me ymmärrämme, kun hallitus (Puhemies koputtaa) tulee ja kertoo, että se on epäonnistunut, mutta se, että se on hiljaa eikä kerro, että on epäonnistunut, on vähän huono juttu.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Yritän parhaani mukaan käsitellä noin viisi, kuusi keskeistä kysymystä, jotka tässä keskustelun aikana nousivat esille.

Ensimmäinen niistä liittyy sääntelyyn. Muun muassa edustaja Kaikkonen, edustaja Östman ja osittain ehkä... Jaa, tässä oli ne kaksi keskeisintä kysymystä siitä. Sääntelyssä ei ole kysymys Euroopan unionin toimivallasta vaan sääntelyn määrästä ja sääntelyn laadusta. Jos me katsomme sääntelyä ylipäätään EU:n historian aikana, niin olemassa on noin 2 000 direktiiviä, yhteensä noin 9 000 direktiiviä ja asetusta. Jos me katsomme kokonaisuudessaan lainsäädäntönumeroa, se on tällä hetkellä muistaakseni 17 648. Kun lähdimme hallituksen piirissä perkamaan tätä kokonaisuutta — siitä on tulossa E-kirjelmä — niin meidän johtopäätöksemme tästä kokonaispaketista oli se, että löytyy loppujen lopuksi aika vähän sen tyyppistä lainsäädäntöä, joka on suoranaisesti haitallista. Onko se sen tyyppistä lainsäädäntöä, joka on meille aina hyödyksi? Ei välttämättä, mutta myös monissa puolueryhmien puheenvuoroissa nostettiin esille se, että 1 lainsäädäntö on usein helpompi käsitellä kuin 28. Tässä E-kirjelmässä me kategorisoimme ne eri tavat, joilla tätä kokonaisuutta katsotaan läpi.

Toinen aihe, arvoisa herra puhemies, josta paljon puhuttiin — muun muassa Gestrin, Kiviniemi ja osittain Tolppanen — oli vapaa liikkuminen. Tämä on erittäin tärkeätä, ja minä pidän erittäin hienona, että keskusta, muun muassa edustaja Kiviniemi, sitoutuu ihmisten vapaaseen liikkumiseen. Moni mainitsi sen täällä. Siitä on muodostumassa ihan oikeasti Euroopan tason keskus-telun ongelma esimerkiksi Britanniassa tai vaikkapa Saksassa.

Edustaja Tolppanen nosti minun mielestäni ihan oikein esille muutamia esimerkkejä niistä sosiaalisista ongelmista, joita edelleen on olemassa, mutta tähän kaksi huomiota:

Euroopassa on tällä hetkellä 14 miljoonaa EU-kansalaista, jotka asuvat jossakin toisessa EU-maassa, eli 2,8 prosenttia suunnilleen. Nämä 14 miljoonaa 500 miljoonasta ovat nettomaksajia sosiaaliturvajärjestelmiin eli niihin maihin, joissa he asuvat. He ovat myös ihmisiä, jotka työllistyvät keskimäärin paremmin kuin kantaväestö yleensä. Eli EU:n sisäisestä maahanmuutosta, juuri niin kuin edustaja Kiviniemi totesi, on erittäin hyviä esimerkkejä.

Sosiaaliturvasta vielä yksi lisähuomio. Suomessa asuu tällä hetkellä 45 000 ihmistä, jotka olivat aikoinaan Ruotsissa töissä, ja Ruotsi maksaa heille eläkettä, kun he asuvat täällä Suomessa. (Timo Soini: Niin, ja te verotatte kaksoisverotuksella sitä!) Me yritämme löytää mahdollisimman reilun tasapainon tähän kokonaisuuteen.

Seuraava kysymys, ehkä tärkein kysymys, joka nousi esille, liittyi kilpailukykyyn. Minä ymmärrän, että on aika usein helppo sanoa, että EU:sta puuttuu kilpailukyky. Pitää kuitenkin huomioida, että jos katsomme Maailman talousfoorumin eli World Economic Forumin tilastoja, niin seitsemän kymmenestä maasta on eurooppalaisia maita, toki yksi niistä on Sveitsi, mutta kuusi kilpailukykyisintä tulee kaikki Euroopan unionista.

Yksi kysymys, jota esitettiin paljon — edustaja Anttila ja edustaja Kääriäinen — liittyi EU:n ja Venäjän välisiin suhteisiin. Tänään viimeksi oli tilaisuus, jossa kaksi tuntia keskusteltiin Venäjän WTO-jäsenyydestä ja EU:n ja Venäjän välisestä suhteesta. Minun mielestäni sitä ei voi katsoa mustavalkoisesti niin, että hoidamme suhteemme ainoastaan kahdenvälisesti Venäjän kanssa tai ainoastaan moninkeskisesti EU:n kautta, molempia pitää tehdä. Eli jos on yksittäisiä yrityskeissejä, joissa on ongelmia, otetaanpa vaikka Nokian Renkaat esimerkkinä, niin silloin on meidän velvollisuutemme auttaa. Sitten taas jos on vaikeampi neuvottelu, esimerkiksi puutullit, on hienoa, että komission edustajat lähtevät yhdessä Suomen metsäteollisuuden kanssa venäläisiin metsiin ja venäläisten viranomaisten luo käsittelemään näitä asioita. Puutullikysymyksessä emme olisi koskaan saaneet sitä tulosta, minkä saimme, jos ei komissio olisi ollut siinä mukana.

Sitten viimeisenä huomiona tämä maatalouskysymys. Nyt minä tietysti pahoittelen sitä, että ministeri Koskinen ei ole paikalla, mutta semminkin kun ymmärrän kokonaisuuden, niin tässä on kaksi keskeistä kysymystä:

Ensimmäinen on rahoitusraamineuvottelut, ja siinä minä toivoisin myös kaikilta keskustalaisilta tukea siihen, että me saimme erittäin hyvän lopputuloksen niissä neuvotteluissa. Eli meillä maataloustuet seitsemälle vuodelle säilyivät samalla tasolla kuin mitä ne olivat edellisen seitsemän vuoden aikana. En ihan huomannut, oliko muita maita, jotka tähän pystyivät. Tästä ei ole tietenkään eurooppaministeriä kiittäminen, vaan niitä virkamiehiä, jotka olivat näissä neuvotteluissa mukana, ja totta kai valtiosihteeri Artjokea ja ministeri Koskista.

Toinen kokonaisuus on 141-ratkaisu. Olen aina kehunut entistä maatalousministeri Anttilaa siitä työstä, jonka hän teki niiden neuvottelujen yhteydessä. Toivoisin, että myös ministeri Koskiselle ja euroedustaja Sarvamaalle annettaisiin kiitosta siitä, että saatiin aikaiseksi pysyvä ratkaisu. Onko se täydellinen? Ei tietenkään. Mutta maatalouden puolella, uskallan väittää, se oli meidän onnistunein neuvottelukohde. (Timo Kalli: Entäs komissaari Rehn?) — Komissaari Rehn, totta kai erittäin tärkeä tässä kokonaisuudessa, ja se on osoitus siitä, mitä komissaari tekee siinä. (Välihuutoja) Siis ihan suoraan sanoen nämä ovat niin sanottuja joukkueratkaisuja, joita tehdään, ja ne tehdään laajalla rintamalla. Kaikki pyrkivät mahdollisimman hyvään lopputulokseen.

Viimeisenä huomiona edustaja Pekkariselle aluetuista: Kyllähän me Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asuttujen alueiden erityistuessa saavutettiin — eikö vain? — aika kohtuullinen tulos, eli 30 euroa per asukas — mikä laski siis 5 euroa per asukas, pikkasen päälle — verrattuna siihen 20 euroon per asukas, mitä komissio esitti. (Mauri Pekkarinen: Eihän siitä ole kysymys ollenkaan!) Mutta sehän oli ilman muuta selvää, että kokonaispaletissa me tulisimme tässä häviämään. Ja syy on yksiselitteisen selkeä: se on se, että Suomessa ei ole enää suhteellisesti yhtä köyhiä alueita kuin mitä on muualla Euroopassa. Eikö vain, edustaja Pekkarinen, tämä ole hyvä kehitys?

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Ympäristö- ja ilmastokysymyksissä EU:lla on keskeinen rooli, ja se on perusteltua, koska ympäristöhaitat, terveyshaitat, joita ympäristöongelmista ja saasteista aiheutuu, ilmastonmuutos ja biodiversiteetin heikentyminen ovat kaikki rajat ylittäviä ongelmia, jotka voidaan ratkaista parhaiten yhdessä. EU-tasolla, jos mietitään ympäristösääntelyä, esimerkiksi Reachin ja muiden vastaavien kautta tavoitteena pitäisi olla se, että ne vahvistavat myös sisämarkkinoita ja että kun EU luo yhteiset pelisäännöt, niin ensinnäkin ne tuotteet ja ratkaisut, mitä EU edellyttää, yhä enemmän leviävät myös muualle maailmalle, koska EU on niin vahva sisämarkkina. EU:n kautta voidaan parantaa ihmisten ympäristön laatua ja terveyttä kaikkialla maailmassa, ja tätä ei joku Suomi yksinään voi tehdä. Eli se on tärkeä työ, mitä siellä tehdään, mutta olennaista ympäristösääntelyssä on selkeys, ennakoitavuus ja kustannustehokkuus niin, että saadaan sillä rahalla paras mahdollinen tulos ympäristönsuojelun ja taloudellisen tehokkuuden kannalta.

Sitten useampi edustaja toi esille EU:n energia- ja ilmastopaketin ja uuden komission ehdotuksen vuoden 2030 päästötavoitteiksi. On tärkeätä, että EU nyt tulee ulos, ja Suomen hallitus suhtautuu siihen myönteisesti, että EU lähtee viemään eteenpäin näitä päästövähennystavoitteita vuodelle 2030, koska teollisuuskin tarvitsee sitä ennakoitavuutta ja varmuutta siitä, mihin suuntaan päästövähennyspolitiikka jatkuu, että me voimme sen pitkän aikavälin kansainvälisen sitoumuksen — vähentää päästöjä vähintään 80 prosentilla tai jopa 95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä — saavuttaa. Eli pitää ruveta sitä tiekarttaa ja polkua sinne rakentamaan. Tämä on avaus myös siihen, että muilta mailta edellytetään Pariisin ilmastokokoukseen mennessä, ensi vuoteen mennessä, ratkaisuja, jotka yhdessä rajoittavat ilmaston lämpenemisen alle 2 asteeseen. EU on toimijana hyvin vahva näissä kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa, ja siellä myös Suomella yhtenä EU:n toimijana on keskeinen rooli. Näissä neuvotteluissa voin tuoda esille... Täällä edustaja Mattila viittasi ilmasto- ja energiakysymysten ohella metsäkysymyksiin. Myös näissä kansainvälisissä pöydissä niin kuin EU:n sisällä yksi erityinen kysymys, minkä Suomen edustajat voivat tuoda esille, on se, että ymmärretään puun merkitys uusiutuvana luonnonvarana ja sen mahdollisuus vähähiilisenä ratkaisuna olla osa uusiutuvan energian lisäämistä ja sellaista ratkaisua, jolla voidaan vähentää päästöjä ja siirtyä kohti vähähiilistä taloutta myös silloin, kun me mietimme kansainvälistä sääntelyä mutta myös EU-tason lainsäädäntöä. Ihan siksi, että puuta materiaalina eri sääntelyissä EU-tasolla ei ihan kaikissa maissa tunneta, on meidän kansallinen tehtävämme varmistaa, (Timo Soini: Entäs turve?) että se tunnistetaan ja nähdään puun vähähiilisen käytön hyödyt esimerkiksi rakentamisessa.

EU:n ilmasto- ja energiapaketista voisi sanoa sen, että hallitus pitää tärkeänä sitä, että yleinen päästövähennystavoite on riittävän kunnianhimoinen ja että päästökauppaan tulee näitä ehdotuksia, joilla saadaan päästökaupan hiilen hinta ensisijaiseksi ohjausmekanismiksi päästövähennyksille, koska silloin Euroopassa nämä vähäpäästöiset investoinnit lähtevät liikkeelle ja Fortumin kaltaiset yritykset saavat markkinoita ja saavat investointeja liikkeelle uusiutuvan energian muille vähäpäästöisille ratkaisuille. Ja se on tärkeätä, että sen uusiutuvan energian edistämisen rinnalla tämä yleinen päästövähennystavoite on riittävän kunnianhimoinen ja vuoteen 2020 mennessä, kun se on ollut alhaisella tasolla, uusiutuvan energian tavoitteiden merkitys on korostunut.

Jatkossakin on tärkeätä, että EU edistää koko EU:n tasolla uusiutuvaa energiaa, ja myös Suomessa varmastikin seuraava hallitus asettaa — riippumatta siitä, tuleeko EU:sta sitova tavoite — oman kansallisen tavoitteen, koska meille uusiutuvalla energialla on pitkällä aikavälillä hyvin keskeinen rooli siinä, että kotimaiset puhtaat energialähteet kehittyvät, me saamme vientimarkkinoita ja me olemme edelläkävijä vaikka biomassasektorilla (Mauri Pekkarinen: Oikein!) myös kansainvälisesti. Eli tässä on yhteinen näkemys, että uusiutuvan energian edistämistä edistetään, mutta 2030-paketissa on elementtejä, joilla pyritään varmistamaan, että eri maiden tukijärjestelmät puhuisivat vähän paremmin keskenään kuin ne tähän mennessä ovat tehneet, ja se on perusteltua.

Tarkat hallituksen kannat näistä yksityiskohdista täsmentyvät myöhemmin, mutta meillä on yhteinen alustava myönteinen kanta tähän, että lähdetään yleisen päästövähennystavoitteen kärjellä, ja sitten biopolttoaineiden osalta ja uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden osalta on tärkeää, että työ siellä jatkuu ja arvioidaan, pystytäänkö esimerkiksi kehittyneille biopolttoaineille asettamaan myös oma tavoite EU-tasolla. Tässä olennaista on se, että pystytään edistämään sellaisia biopolttoaineita, jotka oikeasti vähentävät päästöjä eivätkä aiheuta haitallisia sivuvaikutuksia. Tässä meillä on hyvää suomalaista osaamista, ja uskon, että näitä markkinoita suomalaisille tuotteille jatkossakin on.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies: Laajemmin kuin ilmasto- ja energiapaketissa resurssitehokkuus on EU:n koko taloudelle, teollisuuden työpaikoille, taloudelliselle tuottavuudelle ja ilmasto- ja energiapolitiikalle aivan keskeinen kysymys. Kun luonnonvarojen hinnat maailmalla ovat kovassa nousussa ja EU tuo ison osan raaka-aineistaan ulkopuolelta, niin se, että me osaamme saada vähemmästä irti enemmän, on myös osana ilmasto- ja energiapakettia keskeistä, ja silloin me pystymme — kotimaisilla biopolttoaineilla, jätteiden hyödyntämisellä biopolttoaineissa esimerkiksi, sivuvirtojen hyödyntämisellä maataloudesta — saamaan lisää tuloa maatalouteen, lisäämään kannattavuutta siellä, poistamaan jäteongelmia ja vähentämään sitä, että me tuomme öljyä, joka heikentää meidän vaihtotasettamme. Eli tämä on yhteinen suunta, ja minä uskon, että tähän löytyy myös oppositiosta tukea.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä ministeri Stubbille olisin sen verran maininnut, että siitä kokonaissummasta, mitä aluerahoista saatiin, me kuitenkin hävisimme tämän Ruotsi—Suomi-matsin siten, että Ruotsihan sai 5 prosentin korotuksen ja me hävisimme sen parikymmentä prosenttia, kun katsotaan kokonaissummaa. Siinä matsissa kävi heikosti.

Näkisinkin kaikkenaan tässä, että me tiivistäisimme pohjoismaista yhteistyötä tässä edunvalvonnassa, ja se on oikeastaan nyt hiljakseen tullutkin virallisempaan muotoon, kuten ministeri Stubb on ottanut esille, mutta myös yhtä lailla tässä selonteossa on SuVin osalta tähän pureuduttu. Näen sen erittäin positiivisena asiana. Meidän tulisi tehdä vahvempaa yhteistyötä juuri energia-asioissa, metsä-, ympäristö- ja maata-lousasioissa ja myös tässä edellä mainitussa aluekehittämistuessa, jotta saisimme — Suomi on pieni maa — enemmän vaikutusvaltaa. Mutta Eurooppa on suuri maa ja sillä on suuret hartiat ja suuri syli miettiä asioita. Esimerkiksi tässä energiapolitiikassa Saksa tukee tällä hetkellä 2 miljardilla eurolla kivihiilen tuotantoa, Suomi puolestaan sitten verottaa omaa energiaansa. Nyt kannattaa Suomessa sitten ostaa (Puhemies koputtaa) tätä Saksan tukemaa kivihiiltä.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU on ollut edelläkävijä ilmastonmuutoksen torjunnassa. Olemme toivoneet, että muu maailma seuraa esimerkkiä. Tästä on jo orastavaa toivoa, sillä Kiina on aloittanut päästökauppakokeilun kolmessa suuressa teollisuuskaupungissa. Eikä nyt ole aikaa ottaa takapakkia, vaan ilmastonmuutokselle on laitettava jarrut. EU-komission ehdotus vuoden 2030 päästötavoitteeksi on riittämätön. 40 prosentin päästöjen vähennys ei takaa ilmastonmuutoksen hillitsemistä 2 asteeseen. Edustaja Sinnemäki esitti vihreiden ryhmäpuheenvuorossa hyvin perustellusti, että kunnianhimoinen päästötavoite, uusiutuvan energian tavoite ja energiatehokkuustavoite on Suomen etu. Meillä on laajat metsämaat ja huippuosaamista teknologiassa. Nicholas Stern on osoittanut, että päästöjen leikkaaminen on tehtävä jo nyt, muuten lasku on liian kallis tuleville sukupolville.

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Virtanen täällä nosti aiemmin esiin sosiaali- ja terveysvaliokunnan yhteisen huolen Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvajärjestelmän murtumisesta. Tähän jäin kaipaamaan kyllä myös itse hiukan vahvempaa kannanottoa tässä suuren valiokunnan mietinnössä.

Mutta sitten hiukan näistä arvoista. Suuren valiokunnan mietinnössä tuodaan esiin, kuinka eurooppalainen taloudellinen ja sosiaalinen malli on muun muassa tapa ilmaista arvoja, jotka pohjautuvat demokratiaan, yksilön vapauksien, poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten oikeuk-sien kunnioittamiseen, tasa-arvoon sekä solidaarisuuteen. Nämä ovat erittäin hienoja arvoja paperilla ja ääneen lausuttuina, mutta kuinka nämä arvot suomalaisessa tavallisen ihmisen arjessa tänä päivänä näkyvät? Päivä päivältä heikommin, jos ollenkaan. Tavallinen suomalainen ei koe olevansa tasa-arvoinen tai koe, että hänen taloudellisia ja sosiaalisia oikeuksiaan kunnioitetaan tai niistä edes oikeastaan piitataan. Päinvastoin, sosiaaliturvamme avataan askel askeleelta yhä laajemmalle joukolle. Entä sitten demokratia, missä se näkyy? Olisin kysynyt, jos joku ministeri olisi vielä ollut paikalla vastaamassa, tällaiseen kehitykseenkö, jossa myös arvopohja murenee, joskin jo nyt hyvin näennäinen sellainen, hallituksessa halutaan meidän todella Suomessa sitoutuvan?

Kimmo  Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisin kuin perussuomalaiset väittivät, kokoomus ei kannata yhteisvastuuta EU:ssa. Lähtökohta on ollut se, että kun finanssikriisin jälkeen Euroopan valtiot olivat suistumassa taloudelliseen kaaokseen, se tilanne piti vakauttaa. Siinä on onnistuttu kohtalaisen hyvin, meillä on ollut heikko kehitys taloudellisesti mutta ei mitään romahdusta ole ollut, ja sillä on joukkotyöttömyys Suomessa kyetty estämään. Se on tapahtunut niin, että me emme ole antaneet avustusta vaan vain lainaa. Lopputulos on se, että näistä lainoista on saatu korkoa, ei ole mitään tappioita syntynyt. Myöskin Euroopan keskuspankki on tehnyt voittoa joukkovelkakirjalainaoperaatioilla, ja siitä on ollut merkittävää voittoa myöskin Suomen Pankille.

Merkittävää oli se, että perussuomalaiset sanoivat, että olisi pitänyt toimia niin kuin Islannin tapauksessa. No, mitä Islannin tapauksessa tehtiin? Kun siellä oli taloudellinen kriisi, Suomi teki 320 miljoonan lainaohjelman Islannille eli me lainasimme Islannille rahaa. Onko nyt niin, että perussuomalaiset kannattavat, että joitakin maita tuetaan lainoilla ja otetaan sitä riskiä näissä maissa, joitakin ei? Mikä on se johdonmukainen linja teidän osaltanne?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä kriisi syntyi, niin nimenomaan periaatepäätös oli EU:lla se, että pankit pelastetaan. Islannissa, kun tämä ongelma syntyi, periaatepäätös oli, että ei pelasteta, siinä tehtiin se moraalinen valinta. Siinä tehtiin moraalinen valinta Kyproksen kohdalla, kun ei vaadittu korruptiovapautta, kun ei vaadittu rahanpesuselvityksiä. Tässä on se fundamentaalinen perusero näiden asioiden kannalta.

Mutta kokoomukselle pitää yhdestä asiasta antaa täysi tunnustus: te olette äänestäneet jokaisen tukipaketin puolesta. Siihen eivät pysty edes sosialidemokraatit, ei vasemmistoliitto. Jaa-a, vihreät ja RKP... Mutta RKP:tähän täällä ei ole edustettuna niin kuin ei yleensäkään.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on ollut kiintoisaa tämän keskustelun kuluessa, että Euroopan unionin puutteiden kehittämisen sijaan kokoomuksen edustajia kiinnostaa huomattavasti enemmän keskustan asiat. Se vissiin on heijastuma siitä, että teidän Eurooppa-politiikkanne, niin kuin Soini tuossa todisti, on tämmöinen, että sepä on sama se, piikki auki, ja hyväosaiset kokoomuksen äänestäjät pärjäävät joka tapauksessa.

Keskustaliberaalien ALDEn maatalouspolitiikan uudistamisessa tähdätään muun muassa byrokratian karsimiseen ja ruokaturvan huomioimiseen ja tämänkaltaisiin asioihin. Ja entinen kauppaministeri muistanee ja voi kertoa omille ryhmäkollegoilleen, että maataloustuista päätetään myös Maailman kauppajärjestö WTO:n piirissä, jonka jäsen Suomi varmastikin olisi myöskin sinä päivänä, jos ei olisi vaikkapa Euroopan unionin jäsen.

Minä toivotan teille menestystä, kun etsitte yhteistä linjaa eurooppalaisen EPP:n kanssa, joka vastustaa avoimuuden lisäämistä, vastustaa parlamentin toiminnan tehostamista yhdellä istuntopaikalla ja muuta vastaavaa. Ei ole helppoa ehkä teilläkään, jos rehellisiä olette, omien eurooppalaisten kollegoittenne kanssa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee ensinnäkin kahteen toimipaikkaan Euroopan parlamentille, niin suomalaiset kokoomuslaiset mepit ovat sitä mieltä, että meillä pitäisi olla yksi toimipaikka, vain Brysselissä, ei Strasbourgissa. (Antti Kaikkonen: Entä EPP?) — EPP-ryhmä on hajallaan tässä kysymyksessä, ja sanon, että missään ryhmässä ranskalaiset eivät kannata varmastikaan sitä, että olisi vain yksi toimipaikka.

No, mitä tulee sitten siihen, että piikki olisi auki. Täytyy sanoa, että Suomella on erittäin tiukat ehdot ollut tuelle, ja tältä osin täytyy sanoa, että olemme Olli Rehniä pyrkineet hillitsemään hänen pyrkimyksissään antaa tätä tukea.

Edustaja Soinille täytyy sanoa, että Kyproksen tapaus on täsmälleen samanlainen kuin Islannin tapaus: Kyproksessa annettiin pankkien kaatua. Onko nyt niin, että vaikka Kyproksen tukipakettia te olette tähän asti vastustaneet, niin nyt te olettekin sitä mieltä, että oli oikein, että Kyprokselle annetaan tuo lainaohjelma, joka sille kaiken kaikkiaan on annettu?

Lopuksi vielä: Edustaja Lapintie täällä sanoi, että on ihan kauhea tämä vapaakauppasopimus Yhdysvaltojen kanssa. No, varmaan sen takia, että se on Yhdysvaltojen kanssa. Meillä on muun muassa Kiinan kanssa vapaakauppasopimus, jonka edustaja Lehtomäki on aikoinaan allekirjoittanut, investointisuojasopimus tältä osin, ja on jännittävää, että kun muitten maitten kanssa on tehty samanlaisia investointisuojasopimuksia, silloin ei kritisoida, mutta kun Yhdysvallat on kyseessä, niin yhtäkkiä löydetään valtavasti ongelmia.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ensinnä todettava, että EU on sekavassa tilanteessa eikä se pysty ratkaisemaan meidän työttömyys- ja kilpailukykyongelmia eli ne on ratkaistava itse.

Mutta sitten, kaiken kaikkiaan, en ole saanut oikein vielä vastausta, mihinkä EU on ja mihinkä Suomi on menossa. Aikanansa, runsas vuosi sitten, on Sixten Korkman lausunut näin: "EU:n huippukokouksen päätös edistää pankkiunionin perustamista on askel kohti liittovaltiota." Näin on lausunut, ja nythän pankkiunionin toinen vaihe on täällä Suomessakin eduskunnassa meneillään, on niin sanottu kriisinratkaisumekanismi. Eli ollaan menossa kohti pankkiunionia.

Sitten jotkut täällä nyt väittävät, että pääministeri sanoo, että ei hyväksy liittovaltiota. En tiedä, uskooko Euroopan komission tiedonantoa Euroopan parlamentille ja neuvostolle, "Etenemissuunnitelmaa kohti pankkiunionia". Ja seuraava tällainen on "Kohti todellista talous- ja rahaliittoa". Lukekaapas nämä. Oletteko tällaisten henkilöitten takana: Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Rompuy, (Puhemies koputtaa) Euroopan komission puheenjohtaja, euroryhmän puheenjohtaja, Euroopan keskuspankin pääjohtaja? Lukekaa nämä. Tässä sanotaan, kuinka mennään (Puhemies koputtaa) kohti todellista talous- ja rahaliittoa, vaikkei pääministeri ole menossa liittovaltioon. Mutta uskon, että hänkin menee ja vikisee ja vie myös Suomen mukanaan.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kaikkonen piti hyvän puheenvuoron aikaisemmin tässä debatissa. Hän olisi toivonut, että selonteossa olisi otettu vahvemmin kantaa EU:n liialliseen byrokratiaan, ja viittasi muun muassa turhaan rekkaralliin — minäkään en kannata sitä rekkarallia. Samalla hän valotti äänestäjille, että osa EPP-ryhmän jäsenistä kannattaa kahden istuntopaikan säilyttämistä. Minusta se on ihan oikein ja reilua, että näin avoimesti kerrotaan, miten toimitaan eurooppalaisella tasolla.

Jatkan nyt sitten tällä avoimuuden linjalla kysymällä edustaja Kaikkoselta — kun ministerit ovat lähteneet, niin kysyn nyt teiltä: miksi teidän edustamanne ALDE-ryhmä EU:ssa äänesti yhdessä sosialistien kanssa EPP:n laatimaa raporttia vastaan koskien kansalaisten oikeuksia uskonnonvapauteen? Tämä äänestys tapahtui pari päivää sitten. Raportissa tuomittiin muun muassa uskontoyhteisöjen ja kristittyjen vainoaminen, mutta tämä ei näyttänyt kelpaavan ALDElle ja sosialisteille.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin yksi asia, joka vähän lainehtii Euroopan unionin toimivaltarajojenkin yli: Perussuomalaiset ovat täällä vastustaneet ilmastopolitiikkaa. Perussuomalaiset ovat taistelleet sen puolesta, että laivoissa voitaisiin käyttää ihmisten terveydelle haitallisia jäteöljyjä polttoaineina. Perussuomalaiset ovat taistelleet sen puolesta, että turveteollisuus voisi tuhota suomalaisen suoluonnon (Välihuutoja perussuomalaisten ryhmästä) arvokkaita uhanalaisia luontotyyppejä. Edustaja Mattila oli täällä pahoillaan siitä, että arvioin, että ympäristönsuojelu ei ole perussuomalaisille kovin tärkeää. Minun täytyy sanoa, että kun seuraa tässä salissa perussuomalaisten linjoja, niin kyllä tällainen voi tulla mieleen jollekulle muullekin kuin minulle.

Arvoisa puhemies! Pääministerille terveisiä Brysselin-koneeseen, että se logiikka, mitä hän soveltaa tähän biopolttoainekysymykseen, soveltuisi ehkä aika hyvin muuhunkin uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuuteen.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä äskeisessä talouskeskustelussa menivät nyt sitten ne omenat ja melonit sekaisin, kun Kyproksen ta-pauksessa nähtiin, että sijoittajavastuu järjestettiin. Se ei ollut pankkien pelastamista, niin kuin aikaisemmissa, sanoisin, hätäkeinoja käytettiin. Tarvittiin ilmeisesti yksi sosialidemokraattinen valtiovarainministeri lisää, jotta pankkivastuu tehtiin. Ja sitä pohjustustyötä myös suuri valiokunta tässä enemmistön mielipiteessä tukee, että pankkiunioni on väline erottaa pankkien vastuun vyöryttäminen, velat, sitten sosialisoitavaksi veronmaksajien kontolle.

Kun, puhemies, vielä ei ole täyskieltoa iPadeille salissa, niin sain myös käsiini uusimman eurobarometritutkimuksen, jossa suomalaiset uskovat EU:lla olevan tehokkaita keinoja taistelussa talous- ja rahoituskriisiä vastaan. Ja jopa 67 prosenttia katsoi, että Euroopan roolin vahvistaminen rahoituspalveluiden säätelyssä, pankkilaitosten keskitetty valvonta — 75 prosenttia — ja yleensä euromaiden talous- ja rahapolitiikan tiukempi koordinointi — 74 prosenttia — ovat apu Euroopan kohtaamiin talousongelmiin. Tällä vahvalla mandaatilla suurella valiokunnalla on ollut ilo tehdä kypsää analyysiä siitä, mikä on Suomen mahdollinen rooli EU:ssa ja mitä me EU:sta (Puhemies koputtaa) saamme irti.

Onhan se aika hassua, että kun MTK (Puhemies koputtaa), ay-liike, EK, Suomen Yrittäjät, ympäristöjärjestöt, sosiaalijärjestöt, kaikki näkevät näin keväällä, että eurovaaleissa tehdään tärkeätä työtä, (Puhemies koputtaa) eduskunnassa tehdään tärkeätä työtä, niin täällä yksi ryhmä jurnuttaa ja toinen välillä puoliksi, että ollako hyvää jäsenyyttä vai ei.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sinnemäki veti tuossa hyvän listan siitä, mitä perussuomalaiset ovat tehneet. Sen voi kiteyttää niin, että olemme toimineet ja taistelleet suomalaisen työn puolesta, ja voitte uskoa, että tämä työ jatkuu.

Reiluudesta ollaan täällä puhuttu paljon. Sain olla European Parliamentary Weekin Suomen-edustaja, ja siellä eräs asia pisti kovastikin silmään. Nousi esille hyvin vahvasti tämä, minkä edustajamme Sampo Terho on jo usein sanonut: Kun täällä puhumme liittovaltiosta, niin täällä sanotaan, että ei niin ole tapahtumassa, tätä ei ajeta — ja tämä koskee kaikkia vanhoja puolueita. Kuitenkin siellä on hyvin avointa ja suorasanaista se, että se on Euroopan parlamentin pyrkimys. Te kaikki vanhat puolueet olette (Puhemies koputtaa) siellä ajamassa liittovaltiota ja sitä kautta Suomen arvovallan laskua siinä kansan osalta.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, että keskusta tässä nyt olisi maataloustukia alas ajamassa: Uskotteko te itsekään tuota väitettä? Eihän tuota väitettä usko erkkikään. Ja luin tuon ALDEn vaaliohjelman, katsokaa se kokonaisuus siitä.

Edustaja Östman tiedusteli ALDEn toissapäiväistä äänestystä. Soittakaa vaikkapa edustaja Takkulalle, niin hän voi kertoa enemmän, voin antaa puhelinnumeron.

Mutta se, arvoisa puhemies, mikä harmittaa tässä, on se, että ei ministeri Katainen eikä varsinkaan ministeri Stubb sanonut sanaakaan tästä kahden istuntopaikan asiasta. Se, että Euroopan parlamentti monta kertaa vuodessa ramppaa koko porukan kanssa Strasbourgiin, maksaa paljon, on ympäristön kannalta järjetöntä, vie aikaa. Itselleni on esitetty väite, että ministeri Stubb ei olisi ollut aktiivinen tässä asiassa, poistamaan tätä kahden istuntopaikan mallia. Onko hän tässä kuulunut EPP:n kantaan? Tähän olisin kyllä tosiaan halunnut vastauksen.

Ja olen erittäin pahoillani siitä, että kun eduskunta kerran vaalikaudessa keskustelee EU-selonteosta, niin ei ole yhtään ministeriä paikalla, kun on reilu 2 tuntia kulunut. Jopa eurooppaministeri Stubbilla on tällä hetkellä jotain tärkeämpää tekemistä kuin keskustella eduskunnan kanssa Suomen EU-politiikasta. (Välihuutoja)

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänään ei ole metsätalous ollenkaan noussut esille tässä keskustelussa, (Sirkka-Liisa Anttila: Nousee kohta, kun pääsen puhumaan!) ja ministeritkin varmuuden vuoksi jo poistuivat, etteivät joudu vastaamaan mitään.

Valtioneuvoston selonteosta puuttuu selvitys siitä, mikä nyt uhkaa pahiten suomalaista yksityismetsätaloutta. Se on komission tukipolitiikan muutos. Komissiohan haluaa, että metsäta-loustuki annettaisiin yrityksille. Suomessa yksityismetsäomistajat omistavat metsät ja valtio omistaa osan, mutta yritykset eivät omista kovinkaan paljon metsiä. Ja nyt jos EU myöntää tuet vain yrityksille, suomalaista yksityismetsänomistajaa uhataan ja hänen omistusoikeuttaan. Pitää lähteä yhteismetsiin, että saa jotain tukia tulevaisuudessa.

Tästä on ihan vaiettu kokonaan, puut halutaan niin halvalla Suomesta. Me emme ole saamassa EU:sta mitään, mutta EU ottaa täältä raaka-aineet, niin kuin se ottaa kaivoksilta, monikansalliset yhtiöt (Puhemies koputtaa) ottavat metallit kaivoksista ilmaiseksi. Tämä on vähän (Puhemies koputtaa) semmoista, että me lahjoitamme. Me olemme banaanivaltio.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulla on kyllä ollut se käsitys kaikki nämä vuodet, kun olen ollut Euroopan kanssa tekemisissä, että Suomi aivan erityisesti vastustaa sitä, että mitään metsäpolitiikkaa Euroopan unionissa olisi tai ainakaan tukipolitiikkaa. Mutta nyt kun on tehty metsästrategia, metsäteollisuus on suhtautunut myönteisesti siihen, että metsäteollisuuden kannalta hyvä sääntely otetaan mukaan eurooppalaiseen politiikkaan.

Pyysin puheenvuoron sen takia, kun täällä sanottiin, että työllisyys- ja sosiaalipolitiikan näkökulmasta ollaan harmonisoimassa Euroopan unionin lainsäädäntöä. Kysymys on avoimesta koordinaatiosta, työllisyyspolitiikan, sosiaalipolitiikan ja talouspolitiikan yhteensovittamisesta. Kysymys on siitä, että teemme sellaista talouspolitiikkaa, joka ottaa yhtä aikaa huomioon sen, että sosiaaliset näkökohdat tulevat huomioonotetuiksi ja työllisyyttä parannetaan. Tämä on näissä Emu-toimenpiteissä mukana. Minusta se on erittäin tärkeätä nimenomaan siitä lähtökohdasta, että taloudellisen kasvun pitää tukea nimenomaan työpaikkoja ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi Euroopan unionin syvistä ongelmista on se, että yhdentymisen aiheuttamia ongelmia yritetään ratkaista lisäämällä yhdistymistä. Tämä vie EU:ta kohti liittovaltiokehitystä. Suunta on käännettävä ja epäkohdat on torjuttava tarpeetonta sääntelyä purkamalla. Otan esimerkiksi kuljetusyrittäjädirektiivin, joka on ollut erittäin tuhoisa, kun mietitään, että kuljetusalalla on jo muuten olemassa ajoaikasäännökset, jotka koskevat myös yrittäjäkuljettajia.

Sitten otan vielä kantaa myös tähän meidän valuuttapolitiikkaan. Niin kuin ekonomistit ovat todenneet, euron kurssi on yliarvostettu, ja tämä aiheuttaa ennen kaikkea meidän viennillemme suuria ongelmia ja on hankaloittamassa sitä, kun on puhuttu koko ajan, että pitäisi vientiä edistää ja tätä kautta tuoda uusia työpaikkoja. Tämä on ristiriitaista. Olisi ehkä tarkasteltava uudelleen, onko järkeä siinä, että Suomi on eurovaluutassa. Kun seuraa esimerkiksi naapurimaata Ruotsia, (Puhemies koputtaa) niin se on pärjännyt kyllä omalla valuutallaan huomattavasti paremmin.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana unionin suhteesta kansalaisiin. Yli puolet EU-maiden kansalaisista on tällä hetkellä tyytymättömiä demokratian toteutumiseen unionissa ja sen lisäksi kaksi kolmasosaa katsoo, että ääntä ei saa kuuluville. Toisaalta sitten kuitenkin odotetaan ja myöskin uskotaan siihen, että esimerkiksi pankkien säätelyssä ja talouskriisin ratkaisemisessa Euroopan unionilla on merkittävä rooli.

Tämän voi laittaa siihen yhteyteen, että se jäsenyyden merkitys Suomelle on se, että olemalla jäsen pystymme sieltä sisältä päin kaiken parhaiten vaikuttamaan. Yritän päästä siihen lopputulemaan tässä puheessani, että ensinnäkin se luottamus on palautettava ja sen luottamuksen palauttamiseksi on tehtävä kaikki mahdollinen. Siinä, herra paratkoon, koko tälle kaartille, joka täällä istuu, ja niille muutamalle muulle, jotka täältä puuttuvat, kyllä työtä riittää. Eli on tärkeä se Euroopan unionin viitekehys tämmöiselle pienelle, viennistä riippuvaiselle maalle.

Martti Mölsä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä tämä debatti ei taas ole kaikkien mieleen, mutta kuten hyvin tiedämme ja olemme huomanneet, SDP:n linja tässä Kataisen hallituksessa on ollut suurkapitalistin ja suurpääoman puolustava linja. (Eduskunnasta: Näin on!) Tuntuu nyt uskomattomalta edustaja Myllerin avauspuhe ja nämä myöhemmätkin puheet, että työmiehen, työvoiman, liikkumisen tai tasapuolisen kohtelun, oikeudenmukaisuuden politiikka olisi nyt heillä EU:ssa (Riitta Myller: Se on ollut aina!) — aina, jaa, no niin — ja että se olisi uskottavaa tässä tilanteessa. (Riitta Myller: Ja kaikilla sosialidemokraateilla!) Mutta älkää olko huolissanne: kun tässä nyt EU-vaaleja on kovasti käyty, edustaja Kaikkonenkin on nyt siellä EU-vaaleissa mukana, niin kyllä sen Jumalakin on jo huomannut, missä hätä on suurin ja missä leipä ensimmäisenä loppuu.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Venäjän asemaan nähden ja siihen nähden, että Venäjä puuttuu tuosta selonteosta täysin, kun siihen kiinnitti moni edustaja huomiota, ministeri Stubb sivuutti kyllä tämän asian aika kevyesti. (Sirkka-Liisa Anttila: Pääministeri sivuutti!) — Kyllä, muutkin!

Saksan asema kyllä tulee selonteossa läpi suoraan ja mutkan kautta, ja juuriko on niin, että Saksan etu on sitten aina meidän kaikkien muiden etu? Jos ajatellaan, että Saksa ja sen pankit hyötyivät suoraan kriisimaiden tuesta, samaan aikaan kriisimaat ostivat kalliita saksalaisia sotakoneita ja samaten näiden kriisimaiden hyvin koulutetut nuoret muuttavat halpatyövoimaksi Saksaan, niin Saksa kyllä on oman etunsa katsonut.

Mielenkiintoista tässä tätä taustaa vasten on se, että Saksan perustuslakituomioistuimen tuomarit totesivat, että EKP:n valmistelemat jäsenmaiden velkakirjaostot ovat perustuslain vastaisia. Kun ajatellaan, että tämä oli se viimeinen takuu, millä kaikkien aikojen syvin ja pahin eurokriisi sitten yritettiin lannistaa, niin onko juuri näin, että (Puhemies koputtaa) isoimmasta Euroopan unionin ja euroalueen kysymyksestä päätettiin bluffin varjolla?

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensiksi edustaja Sinnemäelle: Vihreät esiintyy ihan oikeasti ympäristöpuolueena, ja edustaja Sinnemäen tulkinnan mukaan perussuomalaiset ovat sitten siellä toisella puolella, me olemme sitten ympäristön vihaajia. Eihän se näin nyt, hyvänen aika, ole. Se ero on vain siinä, kuten edustaja Jalonen totesi, että me otamme huomioon myös talouden, teollisuuden, kilpailukyvyn ja työpaikat, ja nämä kaikki kulkevat rinnakkain. Eivät nämä ole toisiaan poissulkevia asioita. Uskon, että muut hallituspuolueet jakavat tämän saman käsityksen.

Toisekseen, tästä sosiaalipolitiikasta: Lainaan edelleen tätä komission tiedonantoa, jossa puhutaan työttömyyskorvausjärjestelmästä: "Järjestelmissä olisi vältettävä pysyviä siirtoja maiden välillä. Ne olisi toisin sanoen suunniteltava niin, ettei mikään yksittäinen maa ole liian pitkään nettohäviäjä tai -voittaja." Olennainen kysymys on se, miten Suomi pystyy estämään nettohäviäjän roolin sosiaalipolitiikan sektoreilla, kun integraatio vain näyttää syvenevän nykyisen kaltaisessa Euroopan unionissa.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Euroopan komission varapuheenjohtaja Viviane Reding ilmoitti eilen, että britit ovat liian tietämättömiä päättämään siitä, ovatko he EU:n jäseniä vai eivät. Brittejä ei siis tulisi päästää äänestämään tästä EU-jäsenyydestään, kuten pääministeri Cameron on luvannut. Onko tämä nyt sitä reilua ja järkevää integraatiota, jota selonteko hehkuttaa, ja onko tämä se arvoyhteisö, johon me haluamme kuulua? (Välihuutoja) Eliittiin kuuluva komissaari siis ilmoittaa, että toisen maan kansalaiset ovat tietämättömiä päättämään omista asioistaan.

Mielestäni ihan hyvin Suomessakin voitaisiin järjestää uusi kansanäänestys tästä EU-jäsenyydestä, ikään kuin tällainen 20-vuotisjuhlaäänestys. On nimittäin kokonainen uusi sukupolvi tullut äänestysikään, emmekä me aikaisemmatkaan sukupolvet tämmöisestä varainsiirtounionista päässeet silloin aikanaan äänestämään. Olisi kiva, jos täällä olisi hallituksen ministereitä paikalla, kysyä heiltä, mitä mieltä he olisivat tämmöisestä Sveitsin mallin kansanäänestyksestä, voitaisiinko tätä EU-politiikkaakin kysyä välillä kansalta.

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! EU haluaa laajentua muun muassa Makedoniaan, Albaniaan, Bosnia ja Hertsegovinaan ja Turkin suuntaan, Ukrainasta nyt puhumattakaan. Näissä maissa on kuitenkin suuria ongelmia. Poliittiset jännitteet estävät yhteiskunnan rakenteiden, kuten oikeuslaitoksen tai julkishallinnon, ongelmien ratkaisemisen. Korruptio ja järjestäytynyt rikollisuus on maan tapa, ja ihmisoikeuksia poljetaan. Silti EU haluaa väkisin laajentua näihin maihin, vaikka unioni ei ole onnistunut ratkaisemaan näitä ongelmia kaikissa nykyisissäkään jäsenmaissa. Kun on saatu hakijamaan asema, aukeavat myös EU:n kukkaron nyörit. Olisinkin poissa olevilta ministereiltä halunnut kysyä: onko tämä hallituksen laajentumisen linja, ja onko meillä todella varaa tähän?

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen pohjalaisen talonpojan sitkeydellä tässä odotellut jonkin aikaa, että keskustan eduskuntaryhmästä tulisi vastauksia tähän kysymykseen, joka liittyi ALDE-keskustan vaaliohjelmaan ja siihen liittyvään maailmanlaajuiseen tukien alasajoon. No, sitä vastausta ei vielä tullut. Edustaja Kaikkonen ja edustaja Lehtomäki hieman tapailivat asiaa, mutta ehkä siihen palataan.

Kuitenkin joka tapauksessa on äärimmäisen tärkeää se, että Suomessa käydään keskusteluja niistä poliittisista ryhmittymistä, joissa me tuolla Euroopan tasolla toimimme. Se kyllä on selvä asia, että kun pieni kansa ollaan ja meidän edustajamäärämme ei ole niin riittävä, että me pystyisimme näissä ryhmissä enemmistönä toimimaan, niin sen takia on äärimmäisen tärkeää käydä myös täällä eduskunnassa sitä keskustelua, mitä ne meidän viiteryhmämme siellä parlamentissa sitten tekevät. ALDE ilmoittaa haluavansa maailmanlaajuisesti maataloustuet alas, ja minä olisin halunnut siihen täällä vastauksen, mutta tänään en saanut.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeää, että eduskunta pitää huolta omasta työskentelytavastaan niin, että me käsittelemme täällä hallituksen meille antamia ohjelmia ja sitten me itsekin teemme siinä. Täällä on muutama harhaanjohtava kommentti tullut, kun on hallitusta pantu tilille siitä, mitä komissio tai neljän viisaan miehen ryhmä on esittänyt, koska hallitus on ne kerran kerinnyt tyrmätä jotain puolitoista vuotta sitten, viime vuoden puolella. Elikkä ei kannata yhteen vetää sitä, mitä Brysselissä aina ajatellaan, että se olisi Suomen hallituksen kanta. Mutta se osoittaa sen, että tarvitaan aktiivisuutta, osaamista ja keskustelua siitä, mikä on Suomelle paras ja Suomen hallituksen linja. Sitä voidaan täällä sitten opponoida.

Edustaja Kaikkonen, te otitte tämän yksittäisen yhden istumapaikan järjestelmän vahvasti esiin, ja hyvä niin. Olen rehellisesti kuitenkin tuomassa täällä esiin, että siitä on maininta vain hallituksen selonteossa, jossa myös tämä otetaan esiin, sekä eduskunnan mietinnössä, mutta keskustan vastalauseessa siitä ei ole sanaakaan, vaan se on hoidettu näillä kokonaisuuden, enemmistön, kannoilla. Se on aivan totta, että siitä pitäisi eteenpäin päästä. (Puhemies koputtaa) Se on myös ympäristön kannalta tuhlausta.

Ja työntekijöiden Eurooppa — se on ollut ja se tulee olemaan demareiden linja. Tässä haluan tuoda sen esiin. Mutta oli se kummallista, (Puhemies koputtaa) että kun Euroopan unionista tuli direktiivi, että sairauslomalla sairastunut työntekijä saa pitää lomansa sitten työaikana, niin täälläpä perussuomalaiset äänestivät vastaan.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun on tämän debatin aikana kuunnellut edustajia täällä, niin tulee kyllä kieltämättä sellainen mielikuva, että federalisteja löytyy kokoomuksesta ja keskustasta ja yksi mies ei kesää tee — Väyrysen mielipiteet eivät tee keskustan yleistä linjaa miksikään — ja myöskin sosialidemokraatit kuuluvat tähän ryhmään. Kyllä tämä käytännössä niin on, että ainut EU-kriittinen puolue on perussuomalaiset.

Eerolan esitys on hyvä. Unioni on muuttunut merkittävästi siitä, kun kansanäänestys pidettiin, ja joku tämmöinen, olkoon se vaikka juhlaäänestyksen nimellä, voisi olla ihan paikallaan.

Mitä tulee sitten Sinnemäen ja vihreitten linjaan, niin kyllähän se niin on — Lindstöm totesi niin kuin se asia on — että perussuomalaiset näkevät tämän kokonaisuuden ja pitäisi suomalaisista työpaikoistakin kiinni.

Mitä tulee energiantuotantoon, niin kyllähän vihreitten linja on se, että 94 prosenttia energiantuotannosta pitäisi lopettaa välittömästi, ja kyllä se käytännössä tarkoittaa, että viimeinen sammuttaa sitten Suomessakin valot. Meidän täytyy muistaa, että energiakauppatase on tällä hetkellä miinuksella 7 miljardia. Me pystymme kansantaloutta oikaisemaan tosi paljon sillä, (Puhemies koputtaa) jos me käytämme kotimaista energiaa.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Millä aloilla maailmanmarkkinat kasvavat? Missä Suomen vientiteollisuudella on erityisiä mahdollisuuksia? Energiatehokkuudessa ja uusiutuvassa energiassa. Vihreät näkevät, että suomalaisella työllä on erityisen hyviä mahdollisuuksia silloin, kun sekä Euroopassa että maailmanlaajuisesti tehdään työtä myös ympäristönsuojelun eteen. Meillä on hyviä yrityksiä, on jätehuollossa ZenRobotics ja Wärtsilän savukaasupesurit, joita voidaan käyttää rikinpoistoon, meillä on paljon yrityksiä, jotka tekevät energiatehokkuusratkaisuja. Me uskomme siihen, että suomalainen työ ja ympäristönsuojelu eivät ole toisilleen vastakkaisia asioita, vaan nimenomaan silloin kun tehdään kunnianhimoista ja hyvää ympäristöpolitiikkaa, suomalaisella työllä on erityisen hyviä mahdollisuuksia myös menestyä maailmalla.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Totean vain lyhyesti, että aika vähissä ovat kokoomuksen eväät, kun tämäntyyppisestä asiasta käydään täällä keskustelua. Itse olen ollut Euroopan parlamentin jäsen. Tiedän tarkkaan, miten siellä toimitaan poliittisissa ryhmissä. Siellä jokainen edustaja edistää kansallista etua, ja sitä taustaa vasten on aivan turha täällä käydä keskustelua siitä, mitä ALDE tekee maataloustuelle. Tiedän sen, että ALDE on kohdentamassa niitä enemmän ympäristöpainotteisesti, kestävän maatalouden mallin mukaisesti, mutta siitä, mitä tapahtuu Suomen maataloudelle, käydään kansallista keskustelua ja EU-päässä keskustelua, ja sitä asiaa ei ratkaise ALDE-ryhmä, niin että nyt on syytä sitten löytää vähän kovempia aseita, kokoomus, vai näinkö kevyillä aseilla menette eteenpäin?

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Suomen tie EU:n jäseneksi ja yhteiseen rahaan ja vastuuseen on ollut yksi huijausten sarja. Aikoinaan kun EU-jäsenyydestä päätettiin, sanottiin, että eihän se tarkoita yhteistä rahaa. Ja kun yhteiseen rahaan siirryttiin, sanottiin, että eihän se missään nimessä tarkoita yhteisiä vastuita. Nyt me olemme jo tukeneet ennen kaikkea saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja maakohtaisten tukipakettien yhteydessä. Me olemme mukana Euroopan vakausmekanismissa miljardisitoumuksin. Me olemme sitoneet osin kätemme talouskurisopimuksella ja lähetämme oman maamme valtion talousarvion hyväksyttäväksi Brysseliin, ja samaan aikaan haaveillaan entisestään tiivistyvästä sotilaallisesta yhteistyöstä.

Eikö tässä vaiheessa rehellisen päättäjän olisi jo aika tunnustaa, että tämä on aivan yksiselitteisesti liittovaltion tie, sellaisen liittovaltion, jolla on pian aikaa yhteinen sosiaali-, työmarkkina-, eläke- ja veropolitiikka? On aivan totta, että suomalainen asumisperusteinen sosiaaliturva on jo vaakalaudalla. Jos on johdonmukainen ja rehellinen liittovaltion kannattaja, niin silloin pitää sanoa ääneen, että tämähän se on se looginen kehityskulku. Kaiken huipuksi, niin kuin äsken jo viittasin, Saksan perustuslakituomioistuimen tuomarit arvioivat tuoreeltaan, että EKP:n valmistelemat jäsenmaitten velkakirjaostot ovat Saksan perustuslain vastaisia. Tämä lupaushan oli tärkein osa eurokriisin rauhoittelussa, ja tämä osoittaa kaiken kaikkiaan, kuinka huteralla pohjalla koko EU-korttitalo on.

Jos kannattaa EU-liittovaltion perustamista, se olisi reilua sanoa ääneen eikä salakavalasti hivuttaa Suomea siihen, aivan samalla tapaa kuin tapahtuu hiljaisesti tässä Nato-lähentymisessä. Voin kyllä sanoa, että mitä enemmän EU on liittovaltio, sitä varmemmin se on kansojen vankila, ja sitä ovat jo etukäteen saaneet maistaa Etelä-Euroopan maat ja ennen kaikkea Etelä-Euroopan maiden köyhät. Minun mielestäni Esko Seppänen on sanonut kolumnissaan aika osuvasti, että Suomi on Brysselissä samoissa pöydissä muiden kanssa mutta pöytien alla.

Arvoisa puhemies! Aikoinaanhan EU-jäsenyys markkinoitiin meille taloudellisen vakauden ja työllisyyden turvaajana. Valitettavasti aivan toisin on käynyt. Työttömiä meillä on enemmän kuin 13 vuoteen, työ- ja elinkeinoministeriön tilaston mukaan 330 000 henkeä. Yhteiset talousvastuut rasittavat myös Suomen taloutta tilanteessa, jossa valtio velkaantuu huimaa vauh-tia. Suomen perusteollisuuden pilarit huojuvat, ja turhalla direktiivitehtailulla vaikeutetaan esimerkiksi metsä- ja metalliteollisuuden asemaa rakenneongelmien lisäksi. Tästä voi mainita esimerkkinä rikkidirektiivin, jossa Suomi on ollut aivan lapsenuskoinen, samaten valtiontukipäätösten ylitulkinnan, mikä on näkynyt sitten nihkeytenä suomalaisten telakoitten ja tilausten tukemisessa. Tällä menolla pian aikaa meillä on tärkeimpinä vientiartikkeleina suomalaiset työpaikat ja osinkotulot veroparatiisisaarille.

Selonteossa kyllä laiminlyödään totaalisesti se ilmansuunta, josta me voisimme hyötyä kaikkein eniten. Kun euroalue yskii — ja se yskii vielä pitkään — silloin Venäjä olisi meille mahdollisuus. Tosin euron arvo vaikeuttaa suomalaisten tuotteitten vientiä sinne. Ilman muuta etusijalle nousee silloin kahdenkeskinen kumppanuus. Valitettavasti Suomi on menettänyt hyvin pitkälle sitä erityisasemaansa, mitä sillä kymmenien vuosien perintönä idän suuntaan on ollut. Kannattaa muistaa, että ei Venäjällä koskaan niin huonosti mene, ja olipa siellä mikä tahansa hallintomalli ja kuka tahansa hallitsija, niin Suomi hyötyy siitä yhteistyöstä kaikkein eniten, jos vain osaa korttinsa oikein pelata.

James Hirvisaari /m11:

Arvoisa puhemies! Olen nyt lähes kolmen vuoden ajan täältä pääkallopaikalta seurannut edustuksellisen demokra-tian toimintaa, ja täytyy sanoa, että sydämeni on raskas. Suomen kansalaisilta saatuja valtuuksia hoitaa yhteisiä asioitamme käytetään täällä surutta vallan siirtämiseen pois kansalta ja pois Suomesta. Minä en näe kansan tahdon toteutuvan. Minä näen vallan olevan sellaisilla päättäjillä, jotka julkeavat ennen vaaleja luvata kansalle, mitä huvittaa, ilman velvollisuutta pitää lupauksista kiinni. Suomessa vallan pitää olla kansalla. Me edustamme täällä kansaa ja heidän mielipiteitään, ja se on vain Suomen kansa, kenelle olemme vastuussa päätöksistämme. Minä väitän, että EU-politiikkamme on kansan enemmistön tahdon vastaista. Väitän, että kansanedustuslaitoksesta on tullut vallan väärinkäyttölaitos, joka vähitellen on hivuttanut pois kansalle kuuluvan päätösvallan. Sellaisesta toiminnasta on joskus saanut hyvin ankariakin rangaistuksia. Nyt sitä sanotaan fantastiseksi moninaisuudeksi, globalisaatioksi ja monikulttuurisuudeksi. Sellainen toiminta, jos sellaisesta huolestuneena puolustaa omaa kansaa, leimataan rasismiksi.

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Ovatko totuus ja moraalinen linjakkuus politiikan ulottumattomissa? Miten voi olla mahdollista, että Suomen kansasta on tullut poliitikoille vain välttämätön paha, jolle pitää muutaman vuoden välein puhella pehmoisia vaaleissa, niin että poliitikot saavat oman valta-asemansa uudistettua ja sitten taas vähän aikaa tehdä kaikkensa sen eteen, että Suomi-neito tanssitettaisiin vaikka väkisin suuntaan, jonne kansa ei todellakaan tahdo mennä.

Tämän vaalikauden alussa hallituspuolueet vannoivat, että pakkoliitoksia ei kuntiin tule. Pääministeri vakuutti useaan otteeseen, että ainakaan hän ei johda Suomessa sellaista hallitusta, joka vie Suomen liittovaltioon. Se oli pölhöpopulisti, joka edes epäili Kreikan mahdollisuuksia selvitä veloistaan. Nyt pakkoliitokset halutaan kiireesti tehdä väkisin laillisiksi, vaikka siinä on perustuslakiongelmia ja kunnat sitä itse vastustavat. Liittovaltiota vastustetaan vieläkin julkisissa puheissa, niin kuin täälläkin, mutta teot syventävät integraatiota joka ikinen päivä. Kreikan kolmatta tukipakettia runnotaan pian kokoon, eikä kukaan enää usko senkään jäävän viimeiseksi. Eikö täällä ketään oikeasti yhtään hävetä? Tämmöisen sumutuksen pitäisi jo loppua.

Arvoisa puhemies! Jospa kaikkien kansanedustajien pyyteettömänä tavoitteena onkin suoraselkäisenä toteuttaa omien äänestäjiensä tahtoa ja toiveita. Silloin jokainen teistä ilomielin kannattaa kansan lisääntyvää valtaa myös edustajalaitoksessa. Silloin pystymme kaikki yhdessä varmistamaan, että kansan tahto toteutuu. Odotankin innolla näin valtiopäivien alussa, että te kaikki ryhdytte kanssani edistämään lakeja, jotka mahdollistavat sitovien kansanäänestysten ottamisen osaksi päätöksentekoa. Lakialoitehan on jo valmis ja halukkaiden allekirjoitettavissa.

Muutos 2011 on erilainen puolue. Meidät erottaa muista se, että me emme halua valtaa itsellemme emmekä Euroopan unionille. Me haluamme vallan takaisin Suomen kansalle, koska edustuksellinen demokratia on sen siltä varastanut.

Arvoisa puhemies! Suomen kansa ansaitsee mahdollisuuden päättää itse omasta suunnastaan ja kohtalostaan. Suomi tarvitsee suoraa demokratiaa. Ja kuten täällä on aikaisemmin jo kuultu eräässä puheenvuorossa, Suomi tarvitsee muutosta.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun Suomi liittyi Euroopan unioniin vuonna 1995, sen sanottiin olevan pelastus Suomelle, suomalaisille ja ennen kaikkea Suomen ulkomaankaupalle. Kuinkas vuosien saatossa on käynytkään? Suomen vientimarkkinamenestys on Etlan mukaan romahtanut vuodesta 2000 vuoteen 2011 kolmanneksen, joskin syynä on osin Suomen työn tuottavuuden samanaikainen notkahdus. Vienti on pysytellyt viime vuosiin saakka entisellä 40 prosentin tasolla bruttokansantuotteesta. Naapurimaamme Ruotsin vienti vetää melkoisesti paremmin, vaikka ovat pysyneet omassa valuutassaan eli kruunussa.

Hallituksen selonteon mukaan EU on Suomelle luonteva poliittinen yhteisö, jonka kehittäminen vahvistaa Suomen vaurautta ja turvallisuutta. Minä ja muut valtiovarainvaliokunnan perussuomalaiset jäsenet olemme perehtyneet valtioneuvoston selonteon sisältöön maamme EU-politiikasta, ja pettymyksemme on suuri. Selonteosta ilmenee ajatus, että unioni on aina oikeassa ja mahdolliset ongelmat eivät olekaan unionissa vaan niissä jäsenmaissa, jotka eivät ole noudattaneet komission antamia ohjeita.

Arvoisa puhemies! Me perussuomalaiset olemme erityisen pettyneitä siihenkin, ettei hallitus kykene selonteossaan antamaan selkeää vastausta siihen, mitkä ovat sen tavoitteet integraa-tion syventämisessä, mihin on vedetty raja kos-kien jäsenmaiden yhteistä velkaa, yhteistä budjettia sekä EU:n laajaa kontrollia jäsenmaiden työmarkkinoihin, eläkepolitiikkaan ja sosiaaliturvaan.

Vastustamme EU:n kehittymistä liittovaltioksi, koska tästä aiheutuisi rahan ja vallan keskittyminen Brysseliin. Jos ja kun näin käy, Suomen eduskunta menettää sille perustuslain mukaisesti kuuluvan budjettivallan ja lähes kaiken muun päätöksenteko-oikeuden.

Perussuomalaiset vastustavat jyrkästi EU:n tukipolitiikkaa, joka aloitettiin edellisen hallituksen aikana ja jota on jatkettu sini-puna-vihreän hallituksen toimesta. Me suomalaiset saamme, kuten hallitus mielellään kertoo, niin sanottua EU-tukea satoihin kohteisiin. Hyvä niin, mutta valitettavasti kaikki saamamme tuki on suomalaisten veronmaksajien Brysseliin lähettämää rahaa. Kuinka niin? No, minäpä kerron: Suomen nettomaksut EU:lle olivat 652 miljoonaa euroa vuonna 2011, 659 miljoonaa euroa vuonna 2012 ja lähes 700 miljoonaa euroa viime vuonna. Eli kolmen viimeisen vuoden aikana nettomaksumme EU:lle ovat olleet 2 miljardia euroa. Näille miljardeille olisi käyttöä koti-Suomessakin. Se, että saamme osan rahoistamme takaisin, vaatii varsinkin pieniltä yrityksiltä melkoisesti työtä byrokratian vuoksi.

Arvoisa puhemies! Olen jo aiemmin kolumneissani todennut, että EU:n talous on nyt kuralla. Vuoden 2012 tilinpäätöksen mukaan EU:n varat olivat 154 miljardia ja velat 194 miljardia euroa, eli negatiivista gappia oli tuolloin 40 miljardia euroa. Kun tähän lisätään komission tekemät jäsenmaita koskevat sitovat investointipäätökset, 200 miljardia euroa, ovat vastuut 240 miljardia euroa. EU:n tämän vuoden budjetti, noin 135 miljardia euroa, on jäsenmaiden vaatimuksesta 8 prosenttia pienempi kuin edellisvuonna, joten yhtälö varojen ja vastuiden suhteen on mahdoton. Kysynkin: kuinka EU pystyy kattamaan 240 miljardin vajeen, jos sen vuosibudjetti jäsenmaiden painostuksesta johtuen jatkuvasti pienenee? Vastaan: ei mitenkään, ellei jäsenmaita jatkossa kupata ylisuurilla maksuilla.

Arvoisa puhemies! EU:n tilintarkastustuomioistuin perustettiin 1975 Luxemburgissa. Siinä on kustakin jäsenmaasta yksi jäsen, Suomesta tällä hetkellä Ville Itälä. Tilintarkastustuomioistuimen tulisi pitää huolta siitä, että EU:n tulot ja menot on mitoitettu oikein ja jopa laillisesti, että vuosittaista EU:n talousarviota myös noudatetaan. Onko näin toimittu? Mielestäni ei, sillä tilintarkastajat ovat lähes vuosittain joutuneet huomauttamaan eritasoisista rikkomuksista. Huomautukset eivät kuitenkaan ole johtaneet mihinkään erityistoimiin.

Lopuksi totean, arvoisa puhemies, että me perussuomalaiset olemme sitä mieltä, että vähin, mitä on tehtävä, on EU:n uudistaminen vähemmän byrokraattiseen suuntaan.

Ja aivan lopuksi, arvoisa puhemies: kannatan edustaja Eerolan esitystä.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Kuten edustaja Eerola perussuomalaisten ryhmäpuheessa totesi, hallituksen EU-selonteko jättää paljon kysymyksiä auki Suomen tulevan EU-politiikan osalta. Hallituksen selonteko ruotii enemmänkin mennyttä aikaa ja viljelee itsestäänselvyyksiä. Sen sijaan siinä pitäisi suunnata katse konkreettisesti ja analysoiden tulevaisuuteen.

Euroopan unioni ei selkeästikään kiinnosta suurta osaa suomalaisista. EU-asiat eivät liioin ole median suosiossa. Meillä kaikilla on siis työntäyteinen kevät, jotta saamme kansalaiset eurovaalien äänestysuurnille toukokuussa, mutta myös suurella valiokunnalla, eduskunnan EU-valiokunnalla, on tässä työssä tärkeä rooli. EU-selonteon osalta suuri valiokunta teki ansiokkaan työn kuullessaan viime syksyn aikana lukuisia asiantuntijoita sekä vastaanotti paljon kirjallisia lausuntoja. Tämän vuoden alussa valiokunta järjesti myös kansalaisille verkkokeskustelumahdollisuuden Suomen EU-politiikasta otakantaa.fi-palvelun kautta. Valiokunnan mietintö on oikeassa siinä, että valiokunta voi toimia itse esimerkkinä avoimuuden lisäämisessä. Tämä verkkokeskustelu oli kokeilun arvoinen, ja sitä on hyvä kehittää eteenpäin. Harmillista, että vain niin harvat meistä valiokunnan jäsenistä osallistuivat tähän projektiin.

Arvoisa puhemies! Selonteossa puhutaan reilusta integraatiosta, mutta missä menee raja? Hyväksyykö tämä hallitus yhteiset velat, EU:n yhteisen budjetin tai yhteisen kontrollin muun muassa työmarkkinoihin, eläkepolitiikkaan tai sosiaaliturvaan? Merkittävä arvovalinta on myös se, kenen kanssa integroidutaan. Jäsenmaat ovat hajaantuneet: on Pohjois- ja Etelä-Euroopan maat, euromaat, nettomaksajat, nettosaajat sekä tiivistettyä yhteistyötä tekevät maat. Pakka on melko sekaisin. Ja mikä pahinta, ei ole selvää, mikä instanssi tätä ylikuumentunutta vyyhtiä ohjaa. Onko se Euroopan parlamentti, komissio, Eurooppa-neuvosto, vai onko se, ministeri Urpilaisen esiin nostamalla termillä, "näkymätön käsi" eli markkinavoimat? Euroopan unioni on markkinavoimien paineen vuoksi luovuttanut päätösvaltaansa tuolle näkymättömälle kädelle.

Arvoisa puhemies! Selonteko olisi voinut ottaa tiukemman ja analyyttisemman kannan EU:n ja Venäjän suhteeseen ja erityisesti Suomen asemaan niiden välissä. EU on Venäjän suurin kauppakumppani. Venäjä puolestaan on Euroopan unionin kolmanneksi suurin kauppakumppani. 75 prosenttia Venäjän ulkomaalaisista investoinneista tulee EU:sta. Nyt kuitenkin neuvotteluvälit EU:n ja Venäjän välillä ovat melko tulehtuneet. Selonteossa todetaan melko laimeasti, että Suomella on eniten tavoitteita Venäjän ja EU:n kumppanuuden kehittämisessä. Suomella on varmasti jäsenmaista paras tuntemus siitä, miten Venäjän kanssa toimitaan, joten konkreettisia EU-tavoitteita hallitus olisi voinut selontekoon kirjata.

Olin suuren valiokunnan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan kanssa tammikuussa Moskovassa. Duuman ulkoasiainkomitean puheenjohtaja Aleksei Puškov kehui Suomen ja Venäjän välistä parlamentaarista yhteistyötä mutta antoi sapiskaa EU:lle. EU on hänen mukaansa ylimielinen organisaatio, joka tuputtaa omia arvojaan muille sekä vaatii jäsenmailtaan asioita, joihin se ei itse pysty sitoutumaan. Puškovin arvostelussa on totuuden siemen. EU vaatii jäsenmailta tiukkaa talouskuria ja unionille oikeuden budjettien tarkasteluun. Entäpä EU:n oma budjetti ja rahankäyttö? Vuosittain EU:n budjetista katoaa miljoonia euroja, joita tilintarkastuksissa ei pystytä jäljittämään. Lisäksi EU:n tilintarkastustuomioistuimen viime vuonna julkaiseman raportin mukaan vuonna 2012 EU-komissio jakoi 139 miljardin euron budjetistaan väärin perustein lähes 5 prosenttia eli noin 7 miljardia euroa.

Arvoisa puhemies! Hallituksen EU-selonteossa ei oteta juurikaan kantaa siihen kritiikkiin, jota EU on saanut osakseen eurokriisin hoidossa. Perussuomalaiset vastustavat jyrkästi tukipakettipolitiikkaa, joka on järjetöntä ja kaiken lisäksi vastoin EU:n omia sääntöjä. Nähtäväksi jää, miten tämä hallitus reagoi mahdolliseen Kreikan kolmanteen tukipakettiin tämän kevään aikana. Tosin luultavammin Kreikkaa tekohengitetään ainakin EU-vaalien yli.

Arvoisa puhemies! Selonteossa luvataan, että Suomi pyrkii muuttamaan unionia paremmaksi kansalaisille ja eurooppalaiselle elinkeino- ja työelämälle. Siinä ei sanottu, että hallitus pyrkisi muuttamaan unionin paremmaksi suomalaisille tai suomalaiselle elinkeino- ja työelämälle. Suomen hallituksen harrastaman EU-politiikan tulisi ensisijaisesti olla Suomen ja suomalaisten etujen mukaista.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Eerolan tekemää esitystä.

Kaj Turunen /ps:

Arvostettu puhemies! Perussuomalaisten linjana on ollut ja tulee olemaan välittäminen ihmisestä, suomalainen työ ja yrittäminen, kaiken kaikkiaan isänmaallinen talouspolitiikka.

Tässä salissa ollaan tänään kuultu mielenkiintoinen debattikeskustelu, joka vahvistaa sen, ettei hallituksella ole selkeää EU-linjausta. Kritiikittömästi ajaudutaan mukana kuin se kuuluisa joo joo -mies, tässä tapauksessa joo joo -Suomi-neito.

Omassa puheenvuorossani, jonka aika on rajallinen, keskityn yritysten toimintaedellytyksiin ja uusien työpaikkojen luomiseen maassamme suhteessa Euroopan unioniin.

EU:sta pursuava hallinnollinen taakka ja sääntely lisättynä kotikutoisella taakalla on merkittävästi vaikeuttanut pienten ja keskisuurten yritysten toiminta- ja työllistämisedellytyksiä. Tämän ongelman noteerasi aikoinaan jo Vanhasen hallitus. Tuolloin yrityksillä oli noin 100 hallinnollista velvoitetta vuosittain. Ongelmaa ryhdyttiin ratkaisemaan siis jo noin kymmenen vuotta sitten. Työtä jatkoi Kiviniemen hallitus ja nykyinen Kataisen hallitus. Nyt ollaan tilanteessa, jossa yrityksillä on noin 200 hallinnollista velvoitetta, eli kymmenessä vuodessa — vähentämistarpeesta huolimatta — se on tuplattu. On muistettava, että sama hallinnollinen taakka koskee kaikenkokoisia yrityksiä ja aiheuttaa erityisesti pienille yrityksille ongelmia ja merkittäviä kustannuksia.

Komission sääntely monella eri osa-alueella on voimakasta. Direktiivien suuri ongelma on siinä, että ne koskevat koko EU-aluetta, vaikka olosuhteet ovat täysin erilaiset eri puolilla unionialuetta. Lisäksi niistä puuttuu koordinointi, niin että ne ovat monesti ristiriitaisia. Jonkun yksittäisen direktiivin tarkoitus voi olla lähtökohtaisesti hyväksyttävä mutta vaikutus monta kertaa päinvastainen, myös suhteessa jonkun toisen direktiivin tarkoitukseen.

Otetaan esimerkiksi pankkiunioni ja sen ensimmäinen tolppa kolmesta, silloin puhutaan pankkivalvonnasta ja -sääntelystä. Pankkien sääntely ja vakavaraisuusvaatimukset: Periaatteessahan on hyvä, että pankkeja valvotaan ja että ne pyritään sääntelyllä ja valvonnalla pitämään vakavaraisina. Tämä on kuitenkin johtanut Euroopan tasolla sekä meillä Suomessa yritysrahoituksen merkittävään heikennykseen, liki loppumiseen kokonaan.

Tässä ajassa, jolloin elämme talouden taantumaa, on yritysrahoituksen merkittävällä vaikeutumisella tuhoisatkin seuraukset. Konkurssien määrä on 90-luvun alun tasolla. Rahoituksen vaikeutuminen yrityksille on johtanut siihen, ettei uusia investointeja tehdä ja sitä kautta uusia työpaikkoja synny. On erityisen huolestuttavaa, ettei myöskään valmiita tilauksia ja kauppoja enää rahoiteta. Yrittäjät ovat kertoneet, että pankista saa rahoitusta, jos pystyy aukottomasti todistamaan, ettei sitä tarvitse. Pankki rahoittaa, jos yrityksen tunnusluvut ovat kunnossa ja vakuudeksi annetaan lainan suuruinen pankkitalletus.

Pankkirahoituksen, joka on meillä Suomessa ollut perinteellinen yritysten rahoitusmuoto, jumittuminen heijastuu myös muuhun yritysrahoitukseen. Finnvera rahoittaa yritystoimintaa perinteellisesti yhdessä pankin kanssa. Nyt kun tuo partner, pankki, on jäänyt pois, on yrityksiltä monesti jäänyt Finnverankin rahoitus saamatta.

Komission "kiitokseksi" täytyy todeta, että siellä on herätty pk-yritysten rahoitusvaikeuksiin. Pelottavat kuitenkin jo etukäteen ne toimet, mihin se ryhtyy yritysrahoituksen "helpottamiseksi", semminkin kun parhaillaan rusteerataan valtiontukisäännöksiä. Tämänkin sääntelyn tarkoitus on sinällään hyväksyttävä, muun muassa se, ettei huonossa kunnossa olevia yrityksiä tueta valtion varoin. Mutta ne kriteerit, joilla katsotaan yrityksen olevan huonossa kunnossa, eivät ole tästä maailmasta eivätkä tästä maasta.

Tästäkin vaikutukset ovat seuraavanlaiset: rahoitus edelleen kiristyy, se edelleen vaikeutuu, ja tätä kautta investoinnit vähenevät, uusia työpaikkoja ei synny, työttömyys kasvaa. Mitä tässä vaiheessa tälle asialle pitäisi tehdä? Vähintäänkin se, että mikroyritykset on rajattava tämäntyyppisen sääntelyn ulkopuolelle. Paras vaihtoehto olisi tietenkin pitää päätösvalta Suomessa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kannatan edustaja Eerolan tekemää esitystä.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko EU-politiikasta on kritiikitön, luettelomainen ja sitä kautta pitkälti yhdentekevä. Integraation eli, voiko sanoa, liittovaltiokehityksen edistäminen on otettu selonteossa lähtökohdaksi asiaa sen kummemmin kyseenalaistamatta. Etuja korostetaan ja haittapuolista vaietaan. Selonteko jättää monet oleelliset, tärkeät kysymykset vastausta vaille, samoin sen pohjalta täällä tänään käyty keskustelu. Perussuomalaiset olisivat toivoneet kuulevansa esimerkiksi, missä menee hallituksen mielestä liittovaltiokehityksen raja ja hyväksyykö Suomi yhteisen velan ja budjetin tai unionin pitkälle menevän kontrollin sosiaaliturvaan, työmarkkinoihin ja eläkepolitiikkaan. (Kauko Tuupainen: Aivan niin!) Selonteosta ei siis saa kattavaa kuvaa hallituksen EU-politiikan tavoitteista, vaan siitä jää vaikutelma, että hallitus ajelehtii kuin lastu laineilla.

Pääministeri Kataisen markkinoima reilu integraatio on kiertoilmaus. Reilu integraatio tarkoittaa käytännössä kulkua kohti liittovaltiota. Se on myös pääministeripuolueen, kokoomuksen, linja, liittovaltiosuuntaus. Perussuomalaiset eivät hyväksy liittovaltiohivutusta. Me puolustamme kansallista itsemääräämisoikeutta, vapautta ja kansanvaltaa. EU on mielestämme parhaimmillaan itsenäisten valtioiden löyhänä talous- ja vapaakauppaliittona, sillä aito kansanvalta on mahdollista vain kansallisvaltioissa. Nykyisellään EU on byrokratia, joka polkee jäsenmaidensa demokratiaa. Hyvin kuvaavaa EU-eliitin asenteelle demokratiaa kohtaan on viimeaikainen suhtautuminen Sveitsin maahanmuuttoa koskevaan kansanäänestykseen.

Arvoisa puhemies! Suomella on nettomaksajan virka, eli maksamme EU-kolhoosille enemmän kuin sieltä saamme. Hallitus ei selonteossaan pidä tätä ongelmana vaan selittää, että EU-jäsenyydestä saadut hyödyt ovat suuret — uskoo ken tahtoo. Vähintä, mitä voimme heti tehdä, on lopettaa jäsenmaksujen maksaminen muiden maiden puolesta. Tänäkin vuonna maksamme Ison-Britannian puolesta jäsenmaksuhelpotuksina 136 miljoonaa euroa. Lisäksi maksamme jäsenmaksuhelpotuksia Ruotsin ja Tanskan puolesta.

Arvoisa puhemies! Selonteko kertoo myös, että Suomi kannattaa EU:n tiiviimpää puolustusyhteistyötä. Sillä tarkoitetaan muun muassa suorituskykyjen yhteiskäyttöä ja jakamista eli muotitermillä ilmaistuna poolingia ja sharingia sekä unionin yhteisen kriisinhallinnan kehittämistä. Käytännössä EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan eteenpäinvieminen on ollut hyvin väkinäistä. Esimerkiksi EU:n taistelujoukoista on puhuttu paljon, mutta tositilanteessa niitä ei kuitenkaan olla oltu valmiita käyttämään. Hiljattain EU-tasolla päätettiin 500 sotilaan lähettämisestä levottomuuksista kärsivään Keski-Afrikkaan, mutta taistelujoukoista tässä ei ole kyse. Herää kysymys, kannattaako rahaa polttaa taistelujoukkojen ylläpitoon, jos niitä koskaan ei voida käyttää. Tähän kysymykseen pääministeri Katainen ei tänään suostunut vastaamaan, joten sitä on syytä pitää esillä vastakin.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Kun puhumme EU:n tulevaisuudesta, puhumme samalla myös siitä, minkälaisen Suomen me tämän päivän päättäjät haluamme jättää tuleville sukupolville. Tahdommeko itsenäisten valtioiden välistä yhteistyötä vai rahan ja vallan laajamittaista siirtoa Brysselin byrokraateille? Omalta ja edustamani puolueen kohdalta tiedän vastauksen: tahdomme vähemmän mutta parempaa EU:ta.

Kannatan edustaja Eerolan tekemää esitystä.

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko EU:n tulevaisuudesta on lattea ja mitäänsanomaton. Siitä saa irti hyvin vähän siitä, millaiseksi hallitus haluaa EU:n kehittyvän ja mihin asti Suomi on valmis menemään edistääkseen tuota tavoitetta. Tämän vuoksi selonteon sisällön sijaan on hyödyllistä pohtia sitä, mitä sen rivien väliin jää.

Selonteko nostaa Euroopan yhdentymisen hyödyksi suomalaisten yritysten esteettömän pääsyn Euroopan sisämarkkinoille. Nämä periaatteet sisältyvät kuitenkin jo sopimukseen Euroopan talousalueesta. Perussuomalaiset kannattaakin EU:n kehittämistä liittovaltion sijaan takaisin kohti itsenäisten valtioiden talousaluetta. Selonteko nostaa euroalueesta esille vain hyvät puolet, joiksi väitetään valuutta-, korko- ja hintavakautta sekä valuuttariskin poistumista. Koska kyseessä on Suomen tulevaisuus, on hallitukselta lupa odottaa huomattavasti parempaa. Ikävä todellisuus on, että eurojärjestelmä on ollut jo useita kertoja lähellä romahdusta. Euron korkea arvo on vaikeuttanut vientiä ja toisaalta helpottanut tuontia. Kaiken kruunaavat tukipaketit, joita Suomi joutuu maksamaan velkaisten euromaiden kautta suurille pankeille. Entä kuka uskaltaa sanoa ääneen, mitä euron pelastaminen lopulta merkitsee?

Pieni ihminen ja Suomen kansa eivät saa hukkua valtavan EU-imperiumin valtamereen. Tämä on täysin väärä kehityskulku, ja perussuomalaiset haluavatkin palauttaa demokratian ja itsemääräämisoikeuden Suomeen ja suomalaisille.

Euroopassa ei vallitse mitään selonteon suitsuttamaa yhteistä arvopohjaa. Tämän havainnollistaa hyvin se, kuinka monella eri tavalla eurokriisi koetaan Euroopan eri kolkissa. EU:n oi-keusvaltioperiaatteita on aivan turha ylistää, niin monta kertaa unionin omia sääntöjä on jo rikottu. Entä missä on se paljon puhuttu demokratia, kun ihmisiä äänestytetään niin kauan, kunnes saadaan oikea äänestystulos halutun ratkaisun aikaansaamiseksi?

EU:n esittämä kritiikki Sveitsin kansanäänestyksen tulosta vastaan havainnollistaa selkeän ongelman. EU-eliitin mielestä kansallisvaltion kansalaiset voivat tehdä vääriä päätöksiä. Vääriksi päätöksiksi EU-eliitti mieltää kaikki päätökset, jotka torjuvat vallan keskittämisen ylikansalliselle tasolle Brysseliin. Perussuomalaiset on kuitenkin se taho, joka tuo kansalaisille vaihtoehdon hallituksen tarjoamaan ehdottomuuteen.

Federalismin sijaan monissa Euroopan osissa kansalaisten aitoa kannatusta kerää kansojen itsenäistyminen nykyisestä valtioyhteydestään. Katalonian tilanne, jossa se maksaa Madridin keskushallinnolle paljon ja saa vastineeksi vain vähän, vastaisi Suomen asemaa tulonsiirtounionissa, jonka perustaminen vaaditaan eurojärjestelmän pelastamiseksi. Suomessa voisimme oppia Katalonian tilanteesta jo nyt, ennen kuin tarvomme liian pitkällä ja liian syvällä Euroopan unionin suossa.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi kannatan edustaja Kaikkosen täällä tekemää ehdotusta.

Hallituksen selonteko EU-politiikasta on hyvin ylimalkainen, ja arvoisa puhemies, tämän asian käsittely tänään tässä salissa on myöskin hallituksen taholta erittäin ylimalkaista, ylimielistä. Teen ehdotuksen, että puhemiesneuvosto keskustelee vakavasti jatkossa, millä tavalla pitää nämä selonteot täällä ajoittaa, että hallituksen ministereillä on mahdollisuus olla täällä paikalla. Luokatonta oli se, että pääministeri omassa puheenvuorossaan ei ottanut sanallakaan kantaa suuren valiokunnan tekemään mietintöön. Tällaista en ole nähnyt 31 vuoden parlamentaarisen urani aikana, ja minua kansanvallan vaalijana tämä ottaa todella vihaksi. Ei voi näin jatkua, jos aiotaan, että Suomi ja sen kansa suhtautuu Euroopan unioniin asiallisesti ja myönteisesti. Ei sitä voida tehdä, kun täällä meihin suhtaudutaan tällä tavalla. Arvoisa puhemies, tämä on pakko todeta.

Suuren valiokunnan puheenjohtajistolle ja koko valiokunnalle annan kiitokset erittäin perusteellisesti tehdystä työstä ja hyvin laaditusta melko kriittisestä mietinnöstä.

Euroopan unionillahan on edessään radikaali toimintojen uudistaminen vähentämällä erityisesti jatkuvasti kasvavaa säädöstulvaa. Vain sellaisista asioista pitää jatkossa päättää EU-tasolla, joista yhdessä päättäen on selkeää lisäarvoa unionin jäsenmaille. Se, miten tämä muuttuu konkreettiseksi toiminnaksi, pitää Euroopan parlamentin selvittää vaalien jälkeen ja nostaa tämä kysymys huippukokoustasolle.

Tästä samasta säädöksistä piittaamattomuudesta kertoo muun muassa se, että vaikka on vaatimus siitä, että aina kun on suunnitteilla uusi direktiivi, sen kustannusvaikutukset pitäisi selvittää etukäteen, kustannusvaikutukset elinkeinoelämälle, hallinnollisen taakan lisääntyminen ja niin edelleen, tietojeni mukaan tätäkään ei selvitetä. Miksi me annamme tällaisen tapahtua? Konsulit ovat valvoneet huonosti, kun tehdyistä päätöksistä lipsutaan jatkuvasti.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin maatalouspolitiikan uudistuksissa on pidettävä kiinni siitä, että kaikissa jäsenmaissa on voitava harjoittaa kannattavaa maataloutta jatkossakin. Esko Ahon hallitus neuvotteli jäsenyyssopimuksessa Suomelle oikeuden kansallisesti maksaa 141 artiklan mukaista tukea Etelä-Suomen A- ja B-alueille. Kuinkas kävikään? Pääministeri Katainen jätti velvollisuutensa hoitamatta ja neuvottelematta sen poliittisen sopimuksen, jolla aina aikaisemmin on sovittu artiklan jatkosta. Totuus tässä on se, että pääministeri ei halunnut käyttää poliittista pääomaansa Suomen maatalouden etujen ajamiseen. Kataisen hallituksen johdolla on luovuttu artiklan 141 soveltamisesta. On nostettu siis kädet pystyyn, ja tilalle tuli 149 artikla, jonka alla saa maksaa maito- ja nautasektorin tukia mutta vain vuoteen 2020 asti.

Hallitus on vienyt komission ja Suomen hallituksen välisen sopimismahdollisuuden nyt kaikkien jäsenmaiden näykittäväksi. Eli tähän saakka Suomen hallitus ja komissio ovat voineet yhdessä sopia 141 artiklasta. Nyt 149 on tehty parlamentissa, ja kun se tehtiin siellä, niin muun muassa Ruotsi jo hykerteli käsiään, että nyt päästään eroon 141-tuista, joita Ruotsi ei ole koskaan hyväksynyt. Vuoden 2020 jälkeen siis tätä tukea ei ole olemassa, koska se sisältyy siirtymäkauden säännöksiin.

Euroopan unionilla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa eikä pidä missään nimessä ollakaan. Metsästrategian avulla unioni kuitenkin pyrkii vaikuttamaan jäsenmaidensa metsäpolitiikkaan. Unioni on unohtanut kokonaan jäsenmaidensa vahvan boreaalisen metsävyöhykkeen, missä metsät ensisijaisesti ovat talousmetsiä ja erittäin tärkeitä raaka-aineen tuottajia alan teollisuudelle. Unioni on ottanut aivan liikaa metsäpolitiikassaan pelkän metsien suojelun roolin. Suomen metsistä on jo nyt tiukasti suojeltuja 9 prosenttia. Me olemmekin EU:n kärkijoukkoa tässä. Eli jatkossa unionissa pitää metsäpolitiikassa näkyä elinkeinon näkökulma, boreaalisen metsävyöhykkeen tarpeet, talousmetsät ja sen kautta tuleva alan teollisuus.

Arvoisa puhemies! Todella toivon, että tämä tämän päivän keskustelu ja siihen liittyvä ministerien osallistuminen käydään läpi puhemiesneuvostossa. Me emme voi tällaista hyväksyä.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen EU-selonteon suurin puute on tullut esille tämän päivän keskustelussa jo useaan kertaan: selonteosta puuttuu syvällinen ja kokonaisvaltainen analyysi EU:n nykytilasta. Samoin on kaivattu arviota erilaisista unionin kehitysvaihtoehdoista ja niiden vaikutuksista Suomen asemaan. Lisäksi olisi ollut syytä toivoa selkeämpää priorisointia Suomen tavoitteille. On hyvä, että valiokunnan mietinnössä keskustan vastalauseella lisättynä on kiinnitetty vahvasti huomiota kyseisiin puutteisiin. Suuri valiokunta laajentaa ja syventää hallituksen selontekoa varsin oivallisella tavalla. Olisin toivonut hallituksen tänään myös vastaavan valiokunnan esityksiin ja toimenpide-ehdotuksiin. Hallituksen vastaus jäi nyt puuttumaan.

Arvoisa puhemies! Muutama sana unionin yleisestä kehityksestä:

Ensinnäkin, unionin keskeisistä tavoitteista on Suomenkin edelleen syytä kiinni. Tarkoitan tällä ihmisoikeuksien toteutumisen rinnalla tavaroiden, palveluiden, pääoman ja ihmisten vapaata liikkuvuutta. On huolehdittava siitä, ettei viime kuukausina ja erityisesti nyt Sveitsin kansanäänestyksen jälkeen esillä ollut ilmapiiri saa unionissa laajaa jalansijaa. Toimivien todellisten yhteismarkkinoiden syventäminen on keskeinen elementti taloudellisesti vahvan ja kilpailukykyisen unionin toiminnassa. Hyvä, että myöskin tuo valiokunnan mietintö antaa vahvan tuen sisämarkkinoiden edelleenkehittämisessä ja myöskin näiden neljän liikkuvuuden varmistamisessa.

Toiseksi, jokainen jäsenmaa on itse vastuullinen taloudenpidostaan ja kansallisesta kilpailukyvystään. Taloudellisen yhteisvastuun tiellä ei pidä edetä, ja on hyvä, että talouskurin sääntöjä on unionin tasolla tiukennettu. Suuri valiokuntakin kiinnittää aivan oikeaan asiaan huomiota, kun se toteaa päällekkäisten taloudellisen oh-jauksen järjestelmien monimutkaisuuden heikentävän tavoitteiden saavuttamista. Yksinkertaistamiselle on siis tarvetta.

Kolmanneksi, perussopimusmuutoksia ei tarvita. On hyvä, että eduskunnassa tuntuu vallitsevan laaja yhteisymmärrys siitä, että unionin uudistaminen ja toimintakyvyn parantaminen on mahdollista myös nykyisten perussopimusten puitteissa. Komission roolin on vahvistuttava, eikä eriytyvästä integraatiosta saa muodostua unionia hajottavaa tekijää.

Arvoisa puhemies! Talouskriisin väistyessä alkaa Euroopan unionissa olla tilaa myös muiden politiikkalohkojen roolin vahvistumiselle. Erityistä tarvetta keskipisteeseen nousulle on unionin yhteisellä ulko- ja turvallisuuspolitiikalla. Maailmantilanne on muuttunut, ja kansainvälisten uhkien ja kriisien kohtaaminen on helpompaa, jos EU vahvistaa ja yhtenäistää toimintojaan entisestään tällä saralla.

EU:n kansainvälispoliittisen roolin vahvistaminen on mahdollista, jos kaikki ulkosuhteisiin vaikuttavat toimijat ja sektorit saataisiin aidosti tehokkaan yhteistoiminnan piiriin. Suomen on jatkossakin toimittava aktiivisesti unionin ulkoisen toiminnan johdonmukaisuuden, kokonaisvaltaisuuden ja yhtenäisyyden tavoittelussa, kuten tuossa mietinnössäkin todetaan.

Edellä mainitussa tavoitteessa onnistuminen edellyttää ensinnäkin jäsenmaiden nykyistä parempaa sitoutumista ja toiseksi Euroopan ulkosuhdehallinnon toiminnan kehittämistä. Viime joulukuun Eurooppa-neuvoston kokous, jonka teemana oli yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka, oli kaivattu askel oikeaan suuntaan. On tärkeää, että kokouksessa päätetyt toimenpiteet toteutetaan ja jatkossakin asiat pääsevät Eurooppa-neuvoston keskusteltavaksi. Mutta todellakin konkretiaa niin yhteisten suorituskykyjen kehittämisen kuin puolustusteollisuuden ja markkinoiden kehittämisen tiimoilta odotetaan.

Euroopan ulkosuhdehallinnon toiminnan kehittämisestä ulkoasiainvaliokunta on lausunut useampaan kertaan. On toivottavaa, että hallitus jatkaa unionitasolla töitä EUH:n toiminnan parantamiseksi. Unioni tarvitsee kokonaisvaltaisen ja perusteellisen ulkosuhteiden strategian. Edellinen strategia on auttamatta vanhentunut päivityksestään huolimatta, ja vaikkei uuden strategian valmistelu olekaan helppoa, jo itse prosessi kannattaa. Unionin olisi myös laadittava selkeät prioriteetit yhteistyön tavoitteista kv-järjestöjen ja strategisten kumppanien osalta. Myös parempaa koordinaatiota EUH:n ja komission välillä tarvitaan.

Eräs pikaista ratkaisua vaativa yksityiskohta on taistelujoukkojen käytettävyys. Keski-Afrikan tasavallan kriisinhallinnassa niitä ei voida teknisistä syistä käyttää, ja sellaiset esteet on syytä pikaisesti poistaa ja keskittyä myös poliittisten esteiden raivaamiseen. Tärkeää on myös parantaa koko unionin kriisinhallintakokonaisuuden toimivuutta. EU:lla on laaja keinovalikoima sotilaallisesta kriisinhallinnasta aina rauhan rakentamiseen, mutta sitä ei ole pystytty käyttämään tehokkaasti. Nyt rahoitussuunnittelu ja komentovastuut ovat erillään. Tähänkin on saatava muutos.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Statsrådets redogörelse är ett digert dokument som tar upp såväl stora som små frågor, såväl EU som helhet och dess möjligheter att överleva trots alla olika synpunkter som de olika medlemsländerna representerar. Ja, meningen är att vi på vägen framåt ska få med oss många fler medlemmar. För att detta projekt ska lyckas gäller det att samla alla bakom samma grundläggande värderingar och samma syn på vad mänskliga rättig-heter är. Det krävs att vi blir eniga om vad som ska beslutas på EU-nivå och vad vi ska ta hand om nationellt. Vissa frågor kan helt klart klaras av närmare medborgarna, de kan lösas olika i olika länder beroende på till exempel olika klimatförhållanden.

Men det finns också andra frågor där det gäller att ha samma värderingar. Det finns idag en tendens inom EU som på allt sätt måste bekämpas, nämligen den att vi vill inte ta ansvar för andra, att stänga gränser och utesluta andra från vår gemenskap. Det är inte acceptabelt att några länder ska ta allt ansvar och andra ska stå vid sidan om och se på. Detta leder ovillkorligen till en segregering och ett främlingskap som gör att vissa länder ifrågasätter sin fortsatta existens inom EU. Detta är den största utmaningen för EU-ländernas ledning och för EU:s ledning. Detta är den största utmaningen, och vi får inte tillåta oss att ställa nord mot syd, rika mot fattiga, små mot stora.

Ett gemensamt synsätt är också en förutsättning för handelspolitiska framgångar. Detta gäller också gentemot de länder som står utanför och knackar på vår dörr. EU har i 18 år försökt lösa frågan om Fyroms, den forna jugoslaviska delrepubliken Makedoniens, namn utan att lyckas trots att man skulle tycka att Grekland borde vara mottagligt för EU:s önskemål. Cypern togs in i EU med en frusen konflikt i bagaget och den är olöst än. Serbien och det krigshärjade Kosovo har accepterats som ansökarland men inte Albanien. Det är ett land som stått utanför kriget på Balkan men som trots det får betala ett högt pris, och frågan är väl om inte EU också får betala ett högt pris genom att inte ge Albanien en framtidstro och EU en möjlighet att börja granska enligt vilka rättsprinciper landet fungerar, att ställa krav och säga ifrån. Jag vet att Finland hade en öppen inställning i frågan, men det gällde inte ens hela Norden.

Herr talman! Så ytterligare några ord om de små, och dit hör Åland. Det finns inget annat område med en så stark konstitutionell ställning inom EU. Åland kunde valt att stanna utanför EU när Finland blev medlem, men valde att också gå in. Det finns inget annat sådant område inom EU. Trots det har inte Åland en plats i EU-parlamentet. Det är det enda orepresenterade folket i EU.

Enligt första artikeln i Lissabonavtalet ska unionen bygga på bland annat demokrati, jämlikhet, rättsstatsprinciper, mänskliga rättigheter och minoritetsrättigheter. I statsrådets redogörelse framhålls på flera ställen att Ålands synpunkter ska beaktas i beredningen och att de åländska myndigheterna ska delta i den nationella beredningen. Det är bra, men det räcker inte. När Grönland var med i EU fick de en av Danmarks platser i parlamentet, och den tyska minoriteten i Belgien har en plats, men det tycks inte finnas någon vilja att tillgodose den åländska minoritetens rättmätiga krav. Då finns det bara en utväg och det är att få internationell förståelse för frågan. Ålandsfrågan löstes en gång på internationell nivå, så det är i och för sig logiskt. Statsminister Vanhanen tog ett initiativ i den här frågan för att försöka lösa den på internationell nivå, och det måste också den här regeringen konsekvent göra.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! EU-selonteko on tähdännyt analyysinä enemmän menneeseen kuin tulevaan. Se liikkuu sujuvasti metatasolla, mutta strategiset, konkreettisesti tulevaisuutta linjaavat elementit siitä puuttuvat. Siltä osin suuren valiokunnan mietintö tarjoaa kaikessa kriittisyydessään ja keskustan vastalause esimerkiksi biotalouteen liittyvine kommentteineen paljon selkeämpiä prioriteetteja. Kokonaisuutena selonteosta syntyy käsitys, ettei kuuden puolueen hallitus pysty yhtenäiseen, saati vaikuttavaan, EU-politiikkaan. Seuraavassa muutamia poimintoja vain ulko- ja turvallisuuspoliittisista näkökohdista.

Arvoisa puhemies! Joulukuun Eurooppa-neuvostossa käsiteltiin EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ensimmäisen kerran viiteen vuoteen päämiestasolla. Oli aikakin, sen verran suuria muutoksia toimintaympäristössä on tapahtunut, kun katsotaan vaikka USA:n mielenkiinnon kohdistumista Aasiaan ja uhkien luonteen laajenemista kybertasolle, puhumattakaan talouskriisistä, joka on johtanut muun muassa puolustusbudjettien leikkaamiseen liki kaikissa EU-maissa.

Selonteossa linjataan, että "unionin kriisinhallintaa tulee kehittää yhä kokonaisvaltaisemmaksi toiminnaksi, jossa yhdistyvät niin sotilaallinen kuin siviilikriisinhallinta sekä pitkäjänteisempi kehityspolitiikka ja EU:n muu toiminta kriisialueilla". Lisäksi todetaan: "Unionin kriisinhallintakykyä tulisi vahvistaa myös lisäämällä taisteluosastojen käytettävyyttä ja kehittämällä suunnittelu- ja johtokykyä. Suomen tavoitteena on jatkossakin olla yksi unionin siviilikriisinhallintaan aktiivisimmin osallistuvista maista. Tämä lisää Suomen vaikuttavuutta Euroopan unionissa."

Nämä linjaukset jäävät kieltämättä leijumaan korkealle. Kun budjettiraameista johtuen emme pääse siviilikriisinhallinnassa edes itse asettamallemme 150 asiantuntijan tasolle, tuntuvat ne vähän hassuillekin. Mutta näen ehdottomasti, että Suomen tahdosta ja tavoitteista esimerkiksi kriisinhallinnassa olisi syytä linjata vielä konkreettisemmin. Myös ulkoasiainvaliokunta on huolissaan EU:n kokonaisvaltaisen kriisinhallinnan lähestymistavan toteuttamisesta, muun muassa rahoitus-, suunnittelu- ja komentovastuut ovat erillään. Päätöksentekoa ja reagointikykyä tulisi parantaa viipymättä. Esimerkiksi siviilioperaatioiden rahoituspäätösten käsittelyaika voi olla yli kaksi vuotta. Kriisinhallinnan päätöksentekoprosesseja ollaan tosin vihdoin uudistamassa. Tätäkin ajatellen olisi hyvä tietää, mitä valtioneuvosto ajattelee esimerkiksi sellaisesta asiantuntijoiden väläyttämästä mahdollisuudesta, että EU:lla olisi yhteinen siviili-sotilasesikunta, kuten on YK:ssa.

Ulkoasiainvaliokunta toteaa myös, että Naton pääsihteerin esille nostama ajatus Naton nopean toiminnan joukkojen ja EU:n taisteluosastojen toiminnan synergioiden hyödyntämisestä on perusteltu. Valiokunta korostaa alueellisen yhteistyön, kuten Nordefcon, merkitystä suorituskykyjen kehittämisessä. EU:n ja Naton välinen parempi koordinaatio on välttämätöntä jo taloudellisista syistä.

Arvoisa puhemies! Myös taisteluosastojen käytettävyyden vahvistaminen on erityisen tärkeää, kun Suomi on saadun selvityksen mukaan selvittämässä mahdollisuuksia johtovaltiovastuun ottamiseen taisteluosastossa vuosikymmenen lopulla. Johtovastuun ottamista harkittaessa tullaan valiokunnan toimesta varmasti toiminnan tuloksellisuuteen kiinnittämään kasvavaa huomiota rajallisten kriisinhallintamäärärahojen puitteissa. Tällöin taisteluosaston mahdollinen käytettävyys nousee yhä tärkeämmäksi kriteeriksi.

Nyt viimeksi Keski-Afrikan tasavallan tilanteen kriisiytyessä — jo viime vuonna itse asiassa — nähtiin, että kv-yhteisö ei voi olla menemättä mukaan. Silti taisteluosastoja ei kyetä tai kyetty tässäkään tilanteessa hyödyntämään, ja päätöksenteko EU-tasolla etenee rauhallisesti. Pitäisi kyetä myös pohtimaan ei vain sitä, mikä olisi meille mieluista, vaan sitä, onko se realistista, ja jos ei ole, miten esimerkiksi taisteluosastokonseptia tulisi muuttaa, jotta sen jatkaminen olisi järkevää.

Arvoisa puhemies! Samalla kun edetään puolustusteollisuuden ja puolustusmarkkinoiden vahvistamisessa, on huomioitava pk-yritykset ja huoltovarmuutemme. EU:n siviili- ja sotilasmonikäyttökykyjen pitäisi olla kehittämiskohteita, esimerkiksi meriturvallisuuden, ilmatankkauksen, miehittämättömien lennokeiden, kyberosaamisen ja satelliittien.

Tarvitaan uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen strategia EU:lle, edes keskipitkällä aikavälillä. Komission ja ulkosuhdehallinnon yhteistyötä tulisi parantaa. Tämä nousi erittäin monen asiantuntijan kommenteissa esille. EU:n talous on sentään kolmannes maailman yhteenlasketusta bkt:stä, EU rahoittaa yli puolet kehitysavusta, ja miltei 40 prosenttia YK:n budjetista tulee EU-maista.

Arvoisa puhemies! EU:n tavoite on ollut edistää sopimuksiin perustuvaa YK-keskeistä maailmanjärjestystä globaalihallinnassa. Vaikka EU ja YK ovat samaa mieltä monista tavoitteista, niiden alustavat ehdotukset globaalista kumppanuudesta eroavat kuitenkin toisistaan selvästi. YK yrittää ajaa läpi yleismaailmallista kehitysparadigmaa, jossa globaalin kumppanuuden ajatusta on laajennettu huomattavasti perinteisistä kehitysavun antaja- ja saajamaiden rooleista. Euroopan komissio on puolestaan antanut unionille ehdotuksen, joka pohjaa perinteisiin avun antaja- ja vastaanottajamaiden rooleihin. Komission ehdotusta on arvosteltu ongelmalliseksi eräällä tahoin, sillä siitä puuttuu laaja analyysi nykyisestä globaalia kumppanuutta koskevasta vuosituhattavoitteesta. Sen sijaan ehdotus keskittyy kehitysmaiden sisäisiin poliittisiin toimiin. Tässäkin olisi ollut hyvä tietää enempi Suomen linjauksista.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Suuren valiokunnan mietinnössä tuodaan esiin, kuinka eurooppalainen taloudellinen ja sosiaalinen malli on muun muassa tapa ilmaista arvoja, jotka pohjautuvat demokratiaan, yksilönvapauksien ja sosiaalisten oikeuksien kunnioittamiseen, tasa-arvoon sekä solidaarisuuteen. Hienoja arvoja paperilla ja ääneen lausuttuna, mutta kuinka nämä suomalaisessa, tavallisen ihmisen arjessa mahtavat tänä päivänä näkyä? Päivä päivältä heikommin. Tavallinen suomalainen ei koe olevansa tasa-arvoinen tai sellainen, jonka sosiaalisia oikeuksia kunnioitetaan. Entä sitten demokratia? Kuinka se meillä näkyy? Ei ainakaan siinä, miten EU ohjaa kansallista päätöksentekoamme. Esimerkiksi suomalainen ylpeys, asumisperusteinen sosiaaliturvajärjestelmämme, joka pohjautuu nimenomaan mainittuihin arvoihin, on saanut aivan uuden merkityksen EU:n myötä. Siitä on syntynyt todellakin sananmukaisesti universaali etuusjärjestelmä, jossa universaalius tarkoittaa jo kolmansienkin maiden kansalaisia. Se ei siis tarkoita enää oman maamme kansalaisten hyvinvointiin ja turvaan tarkoitettua verovaroin rahoitettua järjestelmää tilanteisiin, joissa suomalainen tarvitsee yhteiskunnan tukea syystä tai toisesta. (Välihuutoja vasemmalta) Yhä useampi suomalainen tulee tulevaisuudessa kuulemaan eioota tarvitessaan apua.

Arvoisa puhemies! Suuren valiokunnan lausunnossa painotetaan, että Suomella on edelleen suuria ongelmia panna direktiivejä määräajassa täytäntöön, ja valiokunta edellyttää, että viivästyksiin puututaan nykyistä suunnitelmallisemmin ja riittävin resurssein. Enemmän meidän pitäisi olla huolissaan siitä, että direktiivien vaikutusarvioinnit ja muukin valmistelu ovat usein aivan liian puutteellisella ja epävarmalla pohjalla kansallisten seurausten ja vaikutusten osalta.

EU:sta tullut yhdistelmälupadirektiivi on loistava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun vaikutusarvioinnit ovat puutteelliset ja jopa asiantuntijoilta kritiikki uupui. Kauniissa sanoissa kyllä kannetaan huolta Suomen asumisperusteisen sosiaaliturvajärjestelmän murenemisesta sekä sen kestävyydestä, mutta kun asiat tulevat saliin äänestykseen, niin sanotut vanhat puolueet olivat liikuttavan yksimielisiä tämänkin direktiivin hyväksymisessä. Yhdistelmälupadirektiivin perusteellahan kolmansista maista tulevia työntekijöitä velvoitetaan kohtelemaan yhdenvertaisesti oman maan kansalaisten kanssa sosiaaliturvan alalla. Perussuomalaiset sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsenet jättivät kaikkiin tätä direktiiviä koskeviin esityksiin joko vastalauseen tai eriävän mielipiteen, joissa tuotiin esiin niiden ongelmallisuutta. Nythän julkisuudessakin on tullut esiin, että esimerkiksi ulkomaille maksettavien lapsilisien määrää ei edes tiedetä. Tämä oli yksi tärkeä perussuomalaistenkin esiin tuoma asia: esityksissä ei pystytty arvioimaan taloudellisia vaikutuksia tai sitä, kuinka paljon lisää ihmisiä sosiaaliturvamme piiriin seuraavien vuosien aikana tulisi. Siitä huolimatta direktiivi kyseenalaistamatta hyväksyttiin.

Totuus on, että edessä on kovat ja raadolliset ajat, jolloin vakavia sosiaaliturvan ja turvaverkkojen heikennyksiä tehdään — ja tehdäänkin jo. On todennäköistä, että avattavalla sosiaaliturvallamme houkutellaan työntekijöitä matalapalkka-aloille ja vaaditun työssäoloehdon täytyttyä he jäävät sosiaaliturvamme piiriin. Samalla ollaan siis myös luomassa niin sanottuja halpatyövoimamarkkinoita ja luomassa mahdollisuuksia jo-pa ihmiskauppaan. Tällaista EU-politiikkaa hallituksemme ajaa ja hyväksyy.

Päivä päivältä EU ohjaa yhä enemmän järjestelmien harmonisointiin ja siihen, että viime kädessä päätöksenteko kansallisissa päätöksissä ja uudistuksissa sekä niihin liittyvä talousvalta olisivat aivan muualla kuin Suomessa. Toisin sanoen meitä ohjataan kohti liittovaltiota. Tästä on meistä jokaisen oltava syvästi huolissaan. Kansalaisten vaikuttamisen aika on EU-vaaleissa, ja heillä on velvollisuuskin päättää siitä, millaista EU:ta me tulevaisuudessa haluamme.

Arvoisa puhemies! Lopuksi on kuitenkin annettava kiitosta sosiaali- ja terveysvaliokunnalle siitä, että yli puoluerajojen olimme yhtä mieltä niistä ongelmista ja tulevaisuuden haasteista, joita sosiaaliturvaamme liittyy, ja saimme yhteisen lausunnon aikaan suurelle valiokunnalle. On hyvä huomata, että yksittäiset kansanedustajat rohkenevat tuoda esiin yhteisen huolen, ja he todella ansaitsevat siitä kaiken arvostuksen. On kuitenkin valitettavaa, että tämä valiokunnassa kuultu kriittisyys ja huoli eivät kanna sen pidemmälle, puoluetason toimintaan saakka, vaan kyselemättä ja kyseenalaistamatta kuitenkin ollaan valmiita äänestämään asioista, jotka ohjaavat kohti vahvempaa integraatiota ja liittovaltiota.

Lopuksi kannatan vielä edustaja Eerolan tekemää esitystä.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! EU-selonteko on tärkeä väline keskustelussa siitä, mitä Suomi haluaa EU:lta, ja toisaalta, millaisen EU:n haluamme tulevaisuudessa rakentaa. Suomen paikka on olla osana EU:ta — siitä on kiistattomat hyötynsä. Jäsenyys antaa mahdollisuuden vaikuttaa, ja jäsenyyden arvo punnitaan siinä, miten tämä mahdollisuus osataan hyödyntää.

EU:ta kohtaan on voitava olla myös kriittinen, ja siihen on viime vuosina ollut myös aihetta. Liian usein tämä kriittisyys on osittain nälvivää arvostelua vailla todellista analyysiä, rakentavaa otetta tai realistista vaihtoehtoa. Yhteiskuntamme kaikkien ongelmien sylttytehtaaksi EU:sta ei missään nimessä ole, vaikka siltä joskus kuulostaakin. Suomen panos EU:n rakentamisessa voisi olla kaiken kaikkiaan varmasti vielä merkittävämpikin — se on meidän hyvä myös huomioida. Meidän on määrätietoisesti kehitettävä EU:ta tasapainoisella tavalla taloudelliseksi ja sosiaaliseksi arvoyhteisöksi. Jos mietitään työn ja talouden kannalta keskeisiä globaaleja haasteita, tämä on Suomelle myös suuri mahdollisuus.

EU-alueen pitkän aikavälin kilpailukyky, työurien jatkaminen ja sisämarkkinoiden toimivuus edellyttävät, että työelämän minimisääntely saataisiin toimimaan koko EU:n alueella ja jäsenmaiden välinen kilpailu huonoilla työehdoilla ja -olosuhteilla loppumaan. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta painottaa lausunnossaan sitä, että kannustava sosiaalinen ulottuvuus vahvistaa kilpailukykyä, ei vaaranna sitä.

Hyvä taloudenpito ja sosiaalinen ulottuvuus eivät ole keskenään ristiriitaisia vaan toisiaan tukevia asioita. Valiokunta pitää ongelmallisena, että selontekoon ei juurikaan sisälly esityksiä sellaisiksi konkreettisiksi tavoitteiksi ja toimenpiteiksi, joilla Suomi pyrkisi edistämään sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamista. Tämä olisi keskeinen asia, joka olisi hoidettava kuntoon, jotta asioita pystyttäisiin nimenomaan konkreettisesti viemään jatkossa eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan EU-asioista kokonaisuutena, maatalouspolitiikkaa ei voida koskaan sivuuttaa. Yhteisen maatalouspolitiikan peruslinjaus on ollut maataloustuotannon säilyttäminen unionin kaikilla alueilla, mukaan lukien syrjäisimmät ja luonnonolosuhteiltaan vaikeammatkin alueet. Tämä on Suomen kannalta äärimmäisen tärkeä perustavoite, joka ei ole millään muotoa missään kohtaa myöskään itsestäänselvyys.

EU:n maatalouden uudistus vei Suomen kannalta tärkeimpiä tavoitteita eteenpäin koko EU:n mitassa. Työ on kuitenkin myös pahasti kesken. Yksi merkittävä tavoite on byrokratian karsiminen niin maatalouspolitiikassa kuin maaseudun kehittämispolitiikankin puolella. Lainsäädännön rakennetta tullaan jatkossa muuttamaan nykyistä enemmän siihen suuntaan, että yhteisötasolla säädetään periaatteista ja tavoitteista. Keinot tulee jättää nykyistä enemmän jäsenvaltioiden päätettäväksi. EU:n tulee pidättäytyä sellaisesta sääntelystä, jonka tavoitteet voidaan saavuttaa yhtä hyvin tai jopa paremmin kansallisella tasolla.

On helppo yhtyä maa- ja metsätalousvaliokunnan toiveeseen siitä, että varsinaisen EU-asioiden valmistelun ohella tulevaisuudessa yhä enemmän panostetaan ennakoivaan ja strategiseen suunnitteluun. Omien kansallisten aloitteiden kehittämisen tulee olla keskeinen osa kansallista vaikuttamista. Vaikuttaminen on ajoitettava riittävän aikaiseen vaiheeseen, ja sen tulee olla jatkuvaa toimintaa. Myös yhteydenpitoa muiden jäsenvaltioiden kanssa tulee lisätä ja osoittaa suurempaa aktiivisuutta koalitioiden rakentamisessa ja vaikuttamisessa. Tätä kautta saadaan paremmin käyttöön myös Suomen tärkeä panos koko EU:n kehittämiseksi. — Kiitos.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! EU-selonteko osoittaa samanlaista penseyttä Suomea kohtaan kuin hallitus itsekin. Meneillään on mittava eurokriisi, ja hallitus on täysin kyvytön löytämään toimivia ratkaisuja tilanteen parantamiseksi. Eilen tuli tuo uusi ympäristölaki, ja Energiateollisuuden ja Metsäteollisuuden laskelmien mukaan energiantuotantolaitok-sille siitä on tulossa direktiivin mahdollistamat joustot huomioon ottaen noin 760 miljoonan euron investointikustannukset. Tuossa ei ole mitään järkeä tässä taloustilanteessa.

Edellisen ja tämän hallituksen aikana ja EU-politiikan seurauksena Suomen vientikilpailukyky on menetetty. EU-politiikkaa toteutettaessa on jätetty kylmästi huomioimatta Suomen pohjoinen asema. Meidän ilmasto on tämmöinen kylmä. Siitä seuraa jäänmurtajakustannuksia, väylämaksuja ja niin edelleen. Ne rasittavat vientiteollisuutta. Välimeren mailla näitä kustannuksia ei ole. Silti me joudumme tukemaan niitä — ihmeellistä.

Saksaan verrattuna meillä on täysin erilainen talousrakenne. Kun tukipaketteja myönnetään Välimeren maihin, tuemme samalla Saksan sisämarkkina-aluetta. Perustelen sen: Saksa käy näillä alueilla niillä omilla tavaroillaan. Sillä on kaiken maailman kodinkoneet, autot, kaikki, mitä hyllystä löytyy. Ne ovat päivittäistavaraa, mitä ihmiset käyttävät. Se on Saksan sisämarkkina-alue. Suomella on erilainen tilanne. Meillä on kolme tukijalkaa: teknologia, metalli ja puu. Välimeren maat eivät kuitenkaan ole meidän sisämarkkina-aluettamme, ja talousrakenteemme on huomattavasti haavoittuvampi kuin Saksan. Joudumme kaiken lisäksi maksamaan kovaa hintaa rikkidirektiivistä, josta taas Saksalle ei tule kuluja. Kaikki nämä seikat huomioon ottaen on järjetöntä, että olemme kuitenkin tukipakettien maksajana samassa asemassa kuin Saksa.

Vaikuttaa ikään kuin siltä, ettei hallitus ole yhtään tietoinen näistä seikoista, siltä kun ei kuule minkäänlaista EU-kritiikkiä, paitsi nyt äsken vähän. Esimerkiksi näitä seikkoja selonteossa ei mainita. Hallituksella ei ole tahtotilaa puolustaa omaa maataan. Hallitukselle riittää, että EU:lla menee hyvin, Suomella ei ole niin väliä — täysin käsittämättömän ylimielistä suhtautumista oman maan yrittäjiä ja kansalaisia kohtaan. Minä annan muutaman esimerkin, mistä me emme leikkaa: ruotsin kielen asema, kehitysapu, maahanmuutto, vihreät ilmastosopimukset. Niihin ei varmasti kajota, mutta kaikkeen, mitä meillä on omassa maassa, kyllä tartutaan kiinni.

Sitten meillä tehdään tämmöisiä taloustutkimuksia, että Suomi on kolmanneksi kilpailukykyisin maa maailmassa. Mitä siinä mitattiin? (Erkki Virtanen: Nehän on ulkomaalaisten tekemiä!) — Minun puheenvuoro on nyt. — Minä kerron, miten se tehtiin. Siinä mitattiin malariaa, koulutusta, terveydenhuoltoa ja aidsia. Mutta missä se todellinen taistelutanner on? Siellä meidän vientiteollisuudessa. Me olemme toiseksi viimeisiä tässä Euroopassa.

Arvoisa puhemies! Kiitos.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tältä EU-selonteolta odotettiin näkemystä Suomen roolista Euroopan unionissa sekä Suomen näkemystä itse unionista: mihin suuntaan me haluamme olla unionia aktiivisesti viemässä, mitä me odotamme unionilta saavamme. Noihin odotuksiin ei selonteko kyennyt aivan vastaamaan, toisin kuin suuren valiokunnan mietintö, joka on syventänyt näkemyksiä.

Yhteinen suuri linjamme toivottavasti on, että haluamme kehittää unionia yhdenvertaisten, tasavertaisten maiden liitoksi, ei liittovaltioksi. EU:n tulee hoitaa yhteiset isot asiat, ja kansallisen tason asiat tulee jättää valtioiden itsensä päätettäväksi. Esimerkiksi ilmasto- tai kauppapoliittisissa kysymyksissä Suomi olisi yksin aivan liian pieni neuvottelija. EU:n tehtäviin siis tulee kuulua kriisien ratkaiseminen, maanosamme taloudellisen kehityksen eteenpäinvieminen, kansainvälisenä veturina toimiminen ja sosiaalisen tasavertaisuuden kehittäminen. Vain Suomea koskevat asiat pystymme kuitenkin päättämään täällä itse. Pikkunippeleihin EU:n ei pidä puuttua.

Talouden vakauden ylläpitäminen ja nousun edellytysten luominen on EU:n tärkeimpiä tehtäviä. Viime vuosina tehtävä on ollut vaikea, kuten hyvin olemme kriisimaiden tilanteesta huomanneet. Sen valtioita sitovien tiukkojen yhteisten pelisääntöjen luominen on kannatettavaa, mutta niiden noudattamatta jättämisestä emme halua Suomen maksavan. Eurolle sanon "kyllä" mutta yhteisvastuukehitykselle "ei".

Arvoisa puhemies! Parasta yhteisön taloudenhoitoa on tietysti se, että kukin pitää mahdollisimman hyvää huolta kotipesänsä taloudesta — niin myös Suomi. Tuetut kriisimaat ovat nyt onneksi pääsemässä jaloilleen — siltä ainakin näyttää — mutta samaan aikaan Suomen talous sakkaa. Valtionvelka on nousemassa 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta, mitä on pidetty kriittisenä rajana. Säästöjä on tarvittu, tarvitaan edelleen, eikä leikkaustenkaan tietä ole kuljettu suinkaan loppuun. Kasvu, vienti, työpaikkojen lisääminen ovatkin ainoita keinoja koko talouden pelastamiseen.

Alueiden kehittämisessä paikallinen, kansallinen ja unionitaso on säilytettävä erillään. Jokaisella tasolla on omat tehtävänsä, mutta työnjakoa on kyllä selkiytettävä. Hallintovaliokunnan lausuntoon jättämässämme eriävässä mielipiteessä korostimme aluehallinnon, maakuntahallinnon, roolin tärkeyttä ja sen vahvistamista edelleen. EU:n alue- ja maataloustuet ovat byrokratiasta huolimatta laajojen alueittemme elinvoimalle korvaamattoman tärkeitä. Suomen talouden tulevaisuus on paljon riippuvainen uudesta ja kehittyvästä liiketoiminnasta, mitä EU-rahoituksella tuetaan laajasti. Suomen on seuraavalla parlamenttikaudella pystyttävä vahvistamaan erityisolosuhteidensa huomioimista alue- ja maataloustukien perusteena.

Energiakysymys on koko maapallon kestävän tulevaisuuden kannalta valtavan iso kysymys, jota on ratkottava monelta kannalta pieninkin askelin. Eräs iso askel on vahvistaa uusiutuvan energian käyttöä. EU-komissio esitti vastikään luopumista uusiutuvan energian käytön sitovuudesta maakohtaisesti. Hämmästelen suuresti sitä, että Suomen hallitus ei vienyt Suomea uusiutuvan energian edelläkävijämaiden joukkoon ja niiden mukana vaatinut komissiota luopumaan päätöksestään.

Arvoisa puhemies! EU on koko jäsenyytemme ajan nähty haasteena varsinkin maaseudulla, mutta 18 vuoden aikana ollaan sopeuduttu sielläkin. EU:ssahan heikompien alueiden kehittäminen on kuitenkin yksi toiminnan painopisteistä. Valitettavasti maamme hallitus ei ole kuitenkaan pärjännyt maatalous- ja aluepolitiikan puolustamisessa. Maksamme yhteisestä aluepolitiikasta kolme kertaa enemmän kuin mitä unionista saa, ja muun muassa harvan asutuksen kriteeri puolittui, mikä vie Suomelta satoja miljoonia euroja. Myöskin yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen aleneminen tietää huomattavaa tulonalennusta viljelijöille. Mielestäni kuitenkin on koko unionin etu ja kansakuntamme elinehto, että jokaisella unionin jäsenmaalla on paitsi oikeus myös velvollisuus huolehtia maansa elintarvike- ja energiaomavaraisuudesta. Eurooppalaisesta elintarviketuotannosta on tehtävä turvallista ja avointa. Suomalaisen lähiruuan, joka on turvallista ja eettisesti tuotettua, asemaa pitää pystyä kohentamaan kotimaassa ja Euroopan tasolla.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Olen tähän mennessä lukenut monenlaisia selontekoja, mutta tällaista yltiöpositiivista näkemystä tapaa harvoin. Selonteko nostaa EU:n korokkeelle, joka on lähes pyhä lehmä. Siinä ummistetaan silmät tosiasioilta ja uhkilta, vaikka aikanaan Neuvostoliittoa arvosteltiin tosiasioiden peittelystä ja salaamisesta. Tämä asiakirja osoittaa, että samaan yltää myös Suomen hallitus.

Todetaan, että monissa asiakokonaisuuksissa Euroopan integraation syventäminen on Suomen etujen mukaista. Kuinka niin? Eikö tulisi tutkia rakenteiden löyhentämistä? EU:n perussopimukset tulisi ottaa uudelleen pöydälle.

Todetaan, että Suomi on sitoutunut yhteiseen rahaan, euroon, sekä talous- ja rahaliiton vahvistamiseen. Suomi ei ole osannut käyttää vaikutuskanaviaan etujen turvaamiseen. Euro on kyseenalainen jo lähtökohdiltaan. Talousoppien mukaan onnistunut rahaliitto vaatii mahdollisimman yhdenvertaiset kumppanit. Sen sijaan vapaakauppa-alueille on suureksi eduksi alueiden taloudellinen eriarvoisuus.

Laajentumisprosessin aktiivinen edistäminen on mainittu tärkeäksi osa-alueeksi. Eikö ensin pitäisi saada nykyisten jäsenmaiden asiat kuntoon, ennen kuin hamutaan lisää ongelmamaita? EU on jo sisäisesti taloudellisesti kriisissä.

Jäsenvaltioiden budjettikuria korostetaan. Koska EU ei ole taloudellisesti homogeeninen alue, budjettikurin vaikutukset eri valtioissa poikkeavat toisistaan. Budjettilinjausten ongelmat eivät ole kontrollissa eivätkä rangaistukset toimivia. Palkkakehitys ja tuottavuus ovat eriytyneet viime vuosina rajusti. Myös Saksassa palkat ovat kasvaneet tuottavuutta enemmän. Samalla EU:n alue on jäänyt jälkeen kansainvälisessä kilpailussa monilla alueilla. Vahvan euron illuusio vaikeuttaa entisestään viennistä riippuvaista Suomea. Työllisyyden ja taloudellisen kasvun saavuttaminen meillä tai kokonaisuutena on epärealistista.

Myös rakenneuudistukset ja niihin sitoutuminen ovat yksi EU:n pakote, jossa kaikki osat eivät ole Suomen edun mukaisia. Hallinnon leikkaaminen ja velkakuri ovat tulevaisuuden kannalta pakkotehtäviä, mutta toteuttavatko myös muut valtiot oman osuutensa?

Selonteossa todetaan, että eurooppalaisen integraation perustana on yhteisen arvopohjan tinkimätön noudattaminen. Yhteistä arvopohjaa ei nykytilanteen tarkastelun mukaan esimerkiksi oliivivaltioissa ole mitenkään sisäistetty tai siihen sitouduttu. (Erkki Virtanen: Oliivit on hyviä!) Pohjoinen työmoraali ja sopimusten kunnioittaminen on tuntematon asia suurimmassa osassa EU:ta. Tämä tarkoittaa, että meille maksettavaa jatkossakin piisaa.

Erityisesti heikossa asemassa olevien ryh-mien, kuten lasten, vammaisten ja vähemmistöjen, oikeuksia tulee vahvistaa. Tämä on kannatettava tavoite, mutta tässäkin eri valtioiden saattaminen lyhyessä ajassa samalle viivalle on mahdoton tehtävä. Jos jokainen valtio saa kehittyä omassa rauhassaan, asia voi toimia.

Arvoisa puhemies! Komission teettämän selvityksen huonoimman skenaarion mukaan vuonna 2050 Euroopan unionin nykyiset jäsenmaat kattaisivat 15 prosenttia maailman bruttokansantulosta, nykyisin kattavat noin 25 prosenttia. Väestön ikääntyminen ja heikkenevä huoltosuhde vaikeuttavat tilannetta entisestään. Tämä visio voi olla hyvinkin oikeaan osunut. Tämä tarkoittaa Suomessa entistä suurempaa hyvinvoinnin alasajoa, työttömyyttä ja köyhyyttä. Suomen olisi syytä päästä avaamaan itsenäisesti kauppasuhteita Venäjään, kun EU:n ja Venäjän neuvottelut eivät tuota tulosta. Itsenäisempänä toimijana meillä voisi olla vielä keinoja, mutta onko uskallusta puolustaa Suomen etua?

Arvoisa puhemies! Kannatan lopuksi edustaja Eerolan tekemää esitystä.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva valtioneuvoston selonteko Euroopan unionin tulevaisuudesta on mielestäni ylistyslaulu EU:lle. Selonteosta puuttuu kriittinen tarkastelu lähes täysin. Euroopan kohtaamat haasteet on kuitattu puolen sivun esityksellä. Ylistystä sen sijaan saavat muun muassa sisämarkkinat, jotka ovat kasvattaneet merkittävästi vientivetoisen Suomen vaurautta ja työllisyyttä. Selonteon mukaan tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus näkyy tavallisille kuluttajille alempina hintoina. Tilastot kertovat kuitenkin jotakin aivan muuta. Suomi on kallein euromaa. (Riitta Myller: No, mitäs se oli ennen Euroopan unioniin liittymistä?) — No, se oli varmaan silloin vähän halvempi.

Selonteon mukaan Euroopan unioni on ympäristön- ja ilmastonsuojelun edelläkävijä. Välillä vain tuppaa vähän lipsumaan. Vajaa kuukausi sitten Euroopan unionin komissio esitti uusiutuvalle energialle vain 27 prosentin osuutta koko EU:n tasolla. Suomessa on satsattu hyvässä uskossa juuri nimenomaan uusiutuvan energian käytön lisäämiseen. Kyseessä on satojen miljoonien investoinnit, jotka nyt näyttävät varsin epävarmoilta.

Arvoisa puhemies! Selonteosta ei selviä, mitkä ovat Suomen hallituksen tavoitteet integraa-tion syventämisessä, ei myöskään se, kuinka pitkälle tässä yhteisen hyvän jakamisessa oikein ollaan menossa. Hyvä esimerkki tästä meneillään olevasta integraatiosta on Suomen siirtyminen euromaiden pankkiunioniin. Vastuu merkittä-vien eurooppalaisten pankkien valvonnasta siirtyy yhteiselle pankkivalvontaviranomaiselle (Riitta Myller: Ja sijoittajavastuu tulee voimaan!) eli Euroopan keskuspankille lokakuussa 2014. Suomesta EKP:n suoraan valvontaan tulevat Nordea, OP-Pohjola ja Danske Bank. Kriisinratkaisumekanismi aloittanee toimintansa vuoden 2015 aikana. Käytännössä päätösvalta siirtyy jäsenmailta ylikansalliselle valvontaelimelle ja pankkiunioni korvaa kansallisia päätöksentekijöitä ulkomaisilla päätöksentekijöillä. Jälleen on piikki auki taivasta myöten. Kaiken lisäksi uusille laitoksille tarjotaan avointa piikkiä, koska kukaan ei tiedä, paljonko pankkikriisi tulee kulloinkin maksamaan. Valtiovarainministeriön rahoitusmarkkinaosaston entinen ylijohtaja Peter Nyberg vahvisti Ylen haastattelussa joulukuussa 2013, että veronmaksajat saavat jatkossakin varautua kaivamaan kuvettaan pankkien pelastustalkoissa. (Erkki Virtanen: Pitäisikö pankit lopettaa?) Nybergin mukaan tämä on hyppäys kohti liittovaltiota, ja tällä hän tarkoittaa sitä, että joku muu päättää, emme me. Olisiko viisainta pitää pankkivalvonta edelleen kansallisella tasolla tai mennä kimppaan Pohjoismaiden kanssa?

Arvoisa puhemies! Euroopan keskuspankki käy tällä hetkellä läpi pankkien taseita selvittääkseen, mitä sillä on käsillään, ennen kuin se ottaa vastuun noin 130 eurooppalaisen pankin valvonnasta lokakuussa. Tuoreen tutkimuksen mukaan Euroopan pankeilla on ainakin 767 miljardin euron pääoman vaje. Tutkimuksen mukaan EKP:n kattava ja päämäärätietoinen pankkien varojen tutkinta tulee todennäköisesti paljastamaan merkittäviä pääomapuutteita useissa eurooppalaisissa pankeissa. Erityisen huolissaan tutkijat ovat Ranskasta ja Saksasta. Ranskalaisten pankkien pääomavaje on kaikista suurin: 285 miljardia euroa. Saksalaiset ovat seuraavana noin 200 miljardilla. Tällaisessa EU:ssa me siis toimimme.

Perussuomalaiset eivät hyväksy rahan ja vallan siirtämistä Brysseliin eivätkä tulonsiirtojen kasvattamista jäsenmaiden välillä. Suomalaisten veronmaksajien rahojen kierrättäminen Brysselin kautta ei ole maamme edun mukaista. EU on nykyisellään byrokraattinen organisaatio, jonka hallinnon pyörittäminen syö huomattavan osan rahoista. Selonteossa olevat Suomen itsemääräämisoikeutta uhkaavat tavoitteet on eduskunnan päätöksellä kumottava. Kannatan siis Eerolan tekemää esitystä.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kulunutta hallituskautta on leimannut hyvinkin vahvasti talouskriisi koko EU:n alueella. Erityisesti Välimeren alueelle annettu tuki on kärjistänyt keskustelua ja antanut EU-kriittisille populisteille vahvan aseen arvostelulle.

Tuore esimerkki EU-kriittisyydestä löytyy kuitenkin yllättäen Euroopan unionin ulkopuolelta eli Sveitsin päätöksestä rajoittaa EU:n alueelta tulevaa maahanmuuttoa. Äänestystulos kertoo kasvavasta huolesta yhä lisääntyvästä maahanmuutosta ja sen vaikutuksista maan kulttuuriin, talouteen tai ylipäätään yhteiskunnan arvoihin. Näiden samojen asioiden parissa joudumme painimaan yhä enemmän tulevaisuudessa myös Suomessa, mutta onneksi meillä on maahanmuuttopolitiikassa ihan hyvä tilanne.

Euroopan unioni ei varmasti ole nykyiselläänkään täydellinen, eikä se sellaiseksi koskaan tulekaan. Kritiikkiä kaivataan. Sosialidemokraattien mielestä Suomen paikka on kuitenkin EU:ssa sen täysivaltaisena ja rakentavana jäsenmaana. Me sosialidemokraatit haluamme EU:sta sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän, kilpailukykyisen, tasa-arvoisen ja ennen kaikkea korkean työllisyyden unionin.

Arvoisa puhemies! Talouskasvun käynnistäminen on Euroopan unionin keskeinen haaste. Suuri valiokunta painotti mietinnössään, että talouden pääongelma ei ole finanssikriisi vaan kilpailukyvyn kriisi. Professori Pekka Sutela kirjoitti maanantain Helsingin Sanomissa, että talouskasvu perustuu väestönkasvuun, investointeihin ja innovaatioihin. Investointeja ei tällä hetkellä juurikaan ole, uudet innovaatiot perustuvat toiveisiin, joten jäljelle jää vain väestönkasvu. Puolet vuoden 1700 jälkeisestä talouskasvusta on perustunut väestönkasvuun. Väestönkasvu on vahvaa kehittyvissä maissa mutta vain harvoissa Suomelle tärkeissä vientimaissa. Yhdysvaltojen ja Britannian hyville kasvunäkymille keskeinen selittäjä on maahanmuutto. On selvää, että maahanmuutto on avain talouskasvuun myös Suomessa.

Arvoisa puhemies! Uskon, että kansalaisten kannalta EU:n olemassaolon oikeuttamiseksi tärkeimpiä asioita ovat perusoikeudet, tasa-arvo, sosiaali- ja terveyspalvelut ja ennen kaikkea työllisyys. Näihin kaikkiin asioihin EU:n on pystyttävä vaikuttamaan positiivisesti ja kehittävästi, jotta ihmiset kokevat unionin tarpeelliseksi ja turvalliseksi järjestelmäksi. Euroopan unionin on tarjottava työtä ja turvaa tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti kaikille kansalaisilleen.

Arvoisa puhemies! EU:ssa on lisättävä sosiaalista vuoropuhelua, mikä sisältää esimerkiksi työntekijöiden tasavertaiseen suojeluun keskittyvän vähimmäislainsäädännön luomisen sekä työehtosopimusten ja lakko-oikeuden kunnioittamisen. Niin ikään EU:n työmarkkinaosapuolten sosiaalista vuoropuhelua sekä EU:n kolmikantaista valmistelua on edistettävä. Eurooppa 2020 -strategian koulutukseen, työllisyyteen sekä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen liittyvien tavoitteiden toteuttamisesta on pidettävä huolta yhtä aikaa talouskasvuun panostamisen kanssa. — Kiitos.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että täällä salissa lähes kaikki olemme sitä ikäluokkaa, että meille ei vielä auennut tilaisuutta opiskella Euroopan muissa maissa, ainakaan EU:n tukemana, ellei sitten omasta kukkarosta rahaa löytynyt ja ollut muuten seikkailumieltä lähteä muualle opiskelemaan. Ehkä täällä jokunen on niin nuori, että on kokenut nämä Euroopan unionin hyödyt. Nythän meillä on kasvanut uusi sukupolvi, jolle eurooppalaisuus on aivan normaalia: he matkustavat, he opiskelevat kieliä, he surffailevat netissä eurooppalaisten ystäviensä kanssa. Maailma on EU:n myötä kyllä tullut suuremmaksi ja mahdollisuuksia on tullut suuri määrä enemmän meidän nuorille tehdä työtä ja opiskella muissa EU-maissa.

Tämä valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta voisi olla tietysti syvällisempikin, mutta kun siihen liittää suuren valiokunnan erittäin hyvän mietinnön ja vielä muitten valiokuntien yksityiskohtaiset mietinnöt, niin tässä on kyllä aika tuhti tietopaketti Suomen EU-linjauksista. Sitä varmasti tulevissa EU-vaaleissakin kannattaa käyttää ja varmasti käytetäänkin hyväksi sitten vaalikentillä.

Olen aika huolissani tästä alhaisesta äänestysprosentista, ja toivottavasti nyt nämä vaalit sitten tuovat eri puolueiden selkeät näkemykset EU:sta ja Suomen EU-politiikasta esille. Positiivista on tietysti, että kaikki eduskunnassa olevat puolueet haluavat olla edelleenkin EU:ta kehittämässä. Sitä kriittisyyttä EU:ta kohtaan kyllä löytyy sieltä suuren valiokunnan mietinnöstäkin, kriittisyyttä, mitä tänään on kaivattu.

Viime vuodet EU:n voimat ovat menneet aika pitkälti talouskriisin kanssa kamppailuun. Nyt kun talouskriisi näyttää hieman hellittävän otettaan, niin täytyisi käyttää voimia suurten kysymysten pohtimiseen. Minulle EU on tärkeä elin siinä mielessä, että yhdessä muiden maiden kanssa voimme löytää ratkaisuja niihin ongelmiin, mihin pieni Suomi ei yksinään pysty. Ja näitä ongelmiahan riittää: ilmastonmuutos, köyhyys, ruokaturvasta huolehtiminen, korruptio, ääriliikkeet, jotka väkivaltaisesti käyttäytyvät, ja varsinkin sosiaalinen eriarvoisuus Euroopassa. Siksi nyt pitäisi voimat keskittää sosiaalisen vakauden saamiseen Eurooppaan, sillä myös tämmöinen oikeudenmukaisuus, sosiaalinen vakaus ruokkii turvallisuutta.

Pohjoinen ulottuvuus on yksi Suomen keskeisistä tavoista toimia EU:ssa. Se on meidän vankin ja vahvin ja toimivin työkalumme myöskin yhteistyössä Venäjän kanssa. Näen, että pohjoinen ulottuvuus voi tarjota leveämmät hartiat myös niihin Jäämerelle ulottuviin liikenneratkaisuihin, joihin Suomella ei yksin olisi varaa.

EU:sta on tietysti ollut paljon meille hyötyä. En aio nyt käyttää koko aikaa niiden listaamiseen, mutta näiden neljän vapauden — ihmisten, tavaroiden, palveluiden ja pääomien liikkuvuuden — lisäksi yhteinen raha, euro, on pitänyt korot alhaalla ja valuutan vakaana. EU:n sisäinen turvallisuusyhteistyö on tietysti meidän kaikkien etu. Maataloudesta täällä ollaan puhuttu. Suomikin saa kehittää maatalouttaan osaksi ja myös pitkälti EU-tukien ansiosta. Ja yksi suuri etu, minkä EU meille tarjoaa, on kansainväliset tutkimus- ja koulutusympäristöt. Ilman EU-rahoitteista tutkimusta meidän tiedepolitiikkamme olisi paljon kurjemmassa kunnossa ja kapea-alaisempaa.

Yhdestä asiasta olen selonteon kanssa eri mieltä, nimittäin laajentumisesta, ainakin tällä hetkellä. En ole sitä mieltä, että jäsenyysprosessi olisi edistänyt demokratiaa Turkissa. Viimeaikainen kehitys Turkissa puhuu aivan toista. Yksityisten ihmisten kontrollointi eri tavoin on huono asia ja rikkoo yksilönvapauksia. Eurooppalaisessa keskustelussa Turkin jäsenyydestä unohtuu se seikka, että Turkki on jo kohta 40 vuoden ajan miehittänyt pohjoista Kyprosta. Ja niin kauan kuin Turkki miehittää yhtä Euroopan unionin maata eikä edes tunnusta tätä valtiona, ei sitä, siis Turkkia, pidä jäseneksi hyväksyä.

Arvoisa puhemies! Eurooppa on vapauden ja rauhan maanosa. Ne hyödyt, mitä kuulumisesta eurooppalaiseen yhteisöön (Puhemies koputtaa) tulee, ylittävät ne haitat, mitä joskus turhan byrokraattinen päätöksenteko EU:ssa tuo.

Ja aivan lopuksi: minusta Ahvenanmaa ansaitsisi sen paikkansa Euroopan parlamentissa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Demokratia on kansanvaltaa, ja koska EU:ssa ei ole yhtä kansaa, EU:n kohdalla ei ole eikä tule koskaan olemaankaan kyse demokratiasta. Emme voi lähteä määrittelemään demokratian käsitettä uudelleen vain sen takia, että se olisi joidenkin mielestä poliittisesti tarkoituksenmukaista. Byrokratia ja elitismi sopivat paremmin kuvaamaan Euroopan unionia.

Jos ei usko minua, kannattaa uskoa äänestysaktiivisuustilastoja. Äänestysaktiivisuus on pudonnut eurovaaleissa 70-luvun lopun noin 60 prosentista reilusti demokratian kannalta kriittisenä pidetyn alle 50 prosentin, niin että viimeksi äänestysaktiivisuus oli enää 43 prosenttia ja Suomessa 40 prosenttia. EU on vähemmistövaltaa. Jos tulevissa eurovaaleissa ei päästä yli 50 prosentin kokonaisaktiivisuuden, voidaan puhua kansalaisten lopullisesta tuomiosta koko unionille. Toivottavasti kansalaiset protestoivat kuitenkin mieluummin äänestämällä. Aika näyttää, miten käy, mutta jo nyt on oltava päättäjillä valmiu-det johtopäätösten vetämiseen, mikäli äänestysaktiivisuus jää Suomessa tai Euroopassa alle 50 prosentin.

EU ja talous- ja rahaliitto Emu vaikuttavat niin paljon suomalaistenkin elämään, että ne eivät voi tehdä sitä vähemmistön tuella, siis pelkän vähemmistön tuella. Jos kritisoidaan perussuomalaisten EU-linjaa, että emme ole sitoutuneet Euroopan unioniin emmekä talous- ja rahaliitto Emuun, niin sen voi totta kai vapaasti tehdä, mutta kritiikki olisi uskottavampaa, jos sille olisi kansalaisten enemmistön tuki. Tätä tukea tuollaisella perussuomalaisia kohtaan esitetyllä kritiikillä ei ole ollut, koska Suomen kansan enemmistökään ei ole kyseisiin instituutioihin sitoutunut.

Pääosa viime eurovaaleissa nukkuneista ja tietenkin perussuomalaisten äänestäjät voidaan lukea EU-kriittisten joukkoon. Tällä joukolla on enemmistö. Tämä joukko on se, jonka mielestä EU- ja eurojäsenyys ovat olemassa olevia tosiasioita, mutta ne voivat aivan hyvin muuttua tai ne voidaan muuttaa. Mahdollisen muutoksen taustalla olisivat poliittisen tilanteen kehittyminen Suomessa ja Euroopassa, muutoksen oikea-aikaisuus ja sen realistinen toteutuminen. Voi sanoa, että puhutaan lähinnä ajan kysymyksestä.

Tukipakettipolitiikan osalta on tehty useita tutkimuksia muun muassa iltapäivälehtien, Yleisradion ja Elinkeinoelämän valtuuskunnan toimesta, ja kaikissa niissä perussuomalaisten selkeä "ei" tukipakettipolitiikalle on saanut suurimman kannatuksen. Kansalaiset eivät ole valmiita tukemaan euron olemassaoloakaan, jos se tapahtuu tavalla, jolla se on nyt tapahtunut.

Kuitenkin parhaillaan Euroopassa on käynnissä Brysselistä johdettu ja viimeisillä voimilla tapahtuva suuri, uhkarohkea hyökkäys, jonka tarkoituksena on tehdä selvää jälkeä kansanvallasta. Tällaisten uhkarohkeiden hyökkäysten seurauksena on aina inhimillistä kärsimystä, kävipä miten tahansa. Hyökkäyksen lopputulos on joko ylikansallista päätöksentekoa edustava totaalinen liittovaltio tai demokratian ja kansanvallan varaan ja niiden perinteille rakentuva itsenäisten maiden Eurooppa. Suomen tulee asettua puolustamaan jälkimmäistä vaihtoehtoa paitsi itsensä myös koko Euroopan puolesta. Paikkamme on etulinjassa.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on EU:ssa maksumies. Me maksamme unionille yhä enemmän ja saamme sieltä rahojamme takaisin yhä vähemmän. Suomi on myös EU:n mallioppilas. Suomen neuvottelutaktiikkaa kuvastaa ehkä parhaiten se, että Suomi ei lähde vaatimaan edes sitä, mitä sinänsä EU-myönteiset ja EU-uskovaiset hallituspuolueet ja liittovaltiota ajavaan europarlamenttiryhmään kuuluva Suomen keskusta ehkä haluaisivat ajaa, vaan Suomi pyrkii lähes poikkeuksetta hyppäämään voittajien vankkureihin periaatteella "pysymme sen pöydän ääressä, jossa asiasta päätetään, vaikka sitten pöydän alla". Tuolla politiikalla ei koskaan saada aikaan sen kokoluokan muutoksia, joita tarvitaan ja joita toivotaan.

Suomen EU-politiikka on säälittävää ja häpeällistä, mutta toisaalta, mitä muuta voi odottaa esimerkiksi SDP:ltä ja kokoomukselta, kun niiden hallituskaudella Suomen eurojäsenyys oli lähinnä ilmoitusasia hallituksen tiedonannon myötä? Ruotsissa asiasta järjestettiin kansanäänestys. Se olisi yhä paikallaan myös Suomessa, joka käytännössä ajautui rahaliiton jäseneksi jo EU-sopimuksemme myötä. Keskustan entinen puheenjohtaja Esko Aho uhkasi omaa puoluettaan aikoinaan sillä, että jättää puheenjohtajuuden ja käytännössä pääministeriyden, jos keskusta ei mene EU-jäsenyyden taakse. Tällaisia toimintatapoja on siis ajettu häikäilemättömästi aina vuoden 2011 eduskuntavaaleihin asti ja senkin jälkeen vielä peitellysti.

Mutta perussuomalaisten eduskuntaryhmän päätös 2011, että takkia ei käännetä ja äänestäjiä ei petetä, vaikka se olisi ollut kaikkien muiden puolueiden mielestä muka vastuunkantoa, palautti suomalaisten uskon siihen, että rehellisyydelläkin on tässä maassa yhä arvonsa. Tätä perinnettä, tätä pääomaa, perussuomalaisten on vaalittava, koska sen varassa lepää todella monen suomalaisen usko koko yhteiskuntaan. Vain tuon uskon varaan voidaan rakentaa suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuutta.

Arvoisa puhemies! Hallituksen EU-selonteon voi palauttaa lähimpään paperinkierrätyspisteeseen, ellei sille ole akuuttia henkilökohtaista käyttöä ennen sitä.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi kannatan edustaja Eerolan tekemää esitystä.

Debatissa jo kerroin, että sain kunnian olla Suomen edustajana European Parliamentary Weekissä Brysselissä. Se tosiaan oli silmiä avartava reissu. Olen varsin monessa puheessa suhtautunut kriittisesti Euroopan unionin nykylinjaan ja toimintoihin. Olen varsin useassa puheessa sanonut, että vallitseva liittovaltiokehitys on pysäytettävä ja se on turmiollinen Suomelle. Täällä on ministeriaitiosta joka kerta vastattu, että eihän tämmöistä ole olemassakaan, että jos olisi, niin emmehän me mukana tässä keikassa olisi. Sampo Terho on myös useasti kertonut, että kokouksesta toiseen on erittäin avoimesti kerrottu, mikä on EU:n tavoite ja mikä sen tulevaisuus on. Kaikki Euroopan parlamentin ryhmittymät, lukuun ottamatta kahta EU-kriittistä ryhmää, ovat siellä vuoron perään toitottamassa EU:n tulevaisuuden olevan liittovaltio, ja tämä koskee joka ikistä vanhaa puoluetta. (Riitta Myller: Ei minua pelota yhtään, kun minä tiedän, mitä se tarkoittaa!) — Kannattaisi ottaa selvää, mitä se tarkoittaa. — Joka tapauksessa yllätyin suoruudesta, siitä, kuinka suoraan sanotaan, että EU:sta muodostuu liittovaltio ja se on heidän tavoitteensa. Täällä ikään kuin silmänkääntötemppuna vanhat puolueet ja ministeri toisensa jälkeen kertovat, ettei tämä pidä paikkaansa. Tänään on puhuttu reiluudesta. Eikö olisi reilua kertoa, että Euroopan unionissa on vain kaksi EU-kriittistä ryhmää. Ja voin vielä paljastaa sen, että se toinen EU-kriittinen ryhmä ei todellakaan ole ALDE. Eli tästä reiluudesta voisi kyllä nostaa vähän muitakin näkökantoja esiin kuin ne, mitä pääministeri tänään otti.

Toinen asia, mikä oli siellä ja minkä jo tiesinkin, on se, että Suomen malli toimia siellä on olla oppipoika. Mallilla "kyllä herra, kyllä herra" mennään siellä pöydästä toiseen ja kehutaan täällä sitten, että kyllä niissä pöydissä oltiin. Muun muassa Kreikka, Portugali, Italia ja Espanja ovat kaikki hyvin vahvasti ajamassa omaa etuaan. Vaikka mimmoisilla perusteilla tulee jatkuvasti pyyntöjä, ehdotuksia, että EU:n on sijoitettava elvytysrahaa heidän maahansa, jotta näistä kriiseistä päästään eteenpäin, ja tämähän on sitten meiltä aina pois, koska Suomi on nettomaksaja tässä isossa härdellissä, mikä tässä on vallitsemassa. (Erkki Virtasen välihuuto) — Joo, suomalaisia tavaroita on kyllä ihan hyvä kannattaa, myös kotikunnissa silloin, kun valtuustoissa päätetään asioista.

Monesti myös kysytään, että onko EU sitten läpiinsä paha. Ei ole. Yhtenä hyvänä esimerkkinä siellä tuli yksi yllätys, mistä en todellakaan tiennyt. Täällä varsinkin yksi puolue kovasti kehuu, että tämä nuorisotakuu on hieno juttu. No, koin yllätyksen, kun se onkin EU:n keksintö eikä minkään puolueen täällä keksimä juttu. Se on voimassa jo 17 EU-maassa. Joten on sieltä jotain hyvääkin tullut, ei siinä mitään.

Mutta isoin kysymys tähän puheen loppuun on tosiaankin se "reiluuden hengessä". Kysymys hallitukselle, hallituspuolueille: Milloin te aloitatte Suomen kansan etujen ajamisen Euroopan parlamentissa, Euroopan neuvottelupöydissä? (Anne-Mari Virolainen: Sitä on tehty koko ajan!) Nyt te olette ajamassa EU:n etuja, EU:n liittovaltion etuja. Olisiko Suomen kansan vuoro?

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Olen 11 vuotta pitänyt tästä pöntöstä puheita, ja niissä puheissa olen toiminut sekä opposition räksyttävänä rakkikoirana että hallituksen uskollisena sotilaana. Olen puolustanut hallituksen hyviä esityksiä ja arvostellut opposition huonoja esityksiä. Joskus on valitettavasti omatunto kolkuttaen joutunut myöskin puolustamaan hallituksen huonoja esityksiä ja arvostelemaan opposition hyviä esityksiä. Yritän kuitenkin tästedes parantaa tapani ja sanoa vain sen, mitä omasta mielestäni totena pidän.

Edellä sanotusta huolimatta, arvoisa puhemies, yksi asia on kuitenkin tässä 11 vuoden aikana, jonka itse asiassa koko ajan olen viettänyt tuolla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa valiokuntatasolla, ollut sellainen, josta en ole tinkinyt, ja se on tämän suomalaisen verorahoitteisen, universaalin, asumisperusteisen sosiaaliturvajärjestelmän puolustaminen ja laajemminkin sellaisen sosiaali- ja terveyspolitiikan puolustaminen, joka lähtee näistä pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusprinsiipeistä eteenpäin.

Nyt kun meillä on käsittelyssä täällä suuren valiokunnan mietintö hallituksen EU-selonteosta, niin on pakko todeta, että tässä asiassa hallitus ei ole nimenomaan tämän itselleni keskeisen kysymyksen osalta toiminut parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä käsittelyssä oleva selonteko ei osoita riittävästi huomiota suomalaisen hyvinvointivaltion puolustamiseen — se ei itse asiassa osoita siihen juuri minkäänlaista kiinnostusta. Siksi olen kuitenkin ilahtunut siitä, että sekä suuri valiokunta että sille lausunnon antaneet hallintovaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat kyllä tähän ongelmaan kiinnittäneet huomiota. Ja se ongelmahan on se, miten tämä suomalainen järjestelmä, joka siis EU:n perussopimuksessa on yksiselitteisesti jätetty omaan kansalliseen päätäntävaltaamme, pystyy torjumaan ikään kuin Troijan puuhevosina tulevat yritykset, joilla EU sisämarkkinalainsäädännön ja sen myötä tuomioistuimen päätösten myötä, kauppapoliittisten sopimusten myötä ja sitten vielä tämmöisen hienovaraisemman avoimen koordinaa-tion menetelmien myötä tunkeutuu tähän suo-malaiseen järjestelmään, vaikka kompetenssia EU:lla siihen ei oikeasti ole.

Tämän me totesimme tässä viime syksynä, kun käsittelimme täällä edustaja Mäntylänkin mainitsemaa yhdistelmälupadirektiiviä ja myöskin rajat ylittävää terveydenhuoltoa. Mutta se edustaja Mäntylän tulkinta, että suurin ongelma olisi siinä, että me joudumme maksamaan nyt sitten ulkomaalaisille suomalaista sosiaaliturvaa, ei ole se ongelman ydin. Ongelman ydin on siinä, että suomalainen sosiaaliturvajärjestelmän perusta eli asumisperusteisuus on pikkuhiljaa vaarassa muuttua vakuutusperusteiseksi eli siten, että yritykset vakuuttavat työntekijöitään tai ihmiset vakuuttavat itseään, mutta enää ei toimita verorahoitteisuuden pohjalta, ja siihen meillä ei yksiselitteisesti ole varaa.

On todella hyvä, että eduskunta selkeästi toteaa, että tässä selonteossa olisi ollut syytä syvällisemmin pohtia, miten harjoitettu EU-politiikka on onnistunut omien kansallisten intressien turvaamisessa erityisesti asumisperusteisen sosiaaliturvan osalta ja miten Suomi jatkossa toimii oman järjestelmämme säilyttämiseksi.

Paitsi että tähän asiaan kiinnitetään huomiota, niin jatkossa on syytä yrittää toimia myöskin niin, että se järjestelmä säilyy, että emme vastoin EU:n perussopimuksia salli sitä, että järjestelmämme pikkuhiljaa raunioitetaan. Tämä on meidän velvollisuutemme, eikä siinä ole kysymys ulkomaalaisten torjumisesta tai rahan lapioimisesta ulkomaille. On kysymys paljon merkittävämmistä asioista. Meidän on yhdessä puolustettava kaikkien eurooppalaisten etua, ja se tarkoittaa myöskin suomalaisen järjestelmän puolustamista.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Kun tutkii tätä selontekoa EU-politiikasta 2013, tulee sellainen olo, että mie romahan — toivottavasti kansa ei romaha. Kansallinen päätösvalta on EU:ssa koko ajan vähenemässä.

Hallituksen toiminta on ollut monilta osin sekavaa, ja päätöksenteko ei suoraan sanottuna tunnu pelaavan niin kuin pitäisi. EU-politiikka on keskeinen osa-alue, jolla hallituksen näkemykset eroavat perussuomalaisten linjasta. Toki vaalien alla eri hallituspuolueista kantautuu soraääniä EU-myönteisyydelle. Mielestäni EU:n yksi keskeisimpiä ongelmia on yhteisten pelisääntöjen noudattamatta jättäminen. Kaikkia jäsenmaita on hankala saada niin sanotusti ruotuun. Lisäksi taloudenpito- ja tukipakettisotkut ovat tahroja unionin toiminnassa. Olisin odottanut selonteossa Suomen hallitukselta kriittistä kannanottoa muun muassa talouskuriin liittyen. Mielestäni hallituksen tavoite pelastaa ulkomaalaiset pankit suomalaisten verorahoilla ei ole oikeudenmukainen.

Mitä Suomi haluaa EU:lta tulevaisuudessa, on olennainen kysymys. Hallituksen tulisi selonteossa korostaa Suomen tavoitteita ja linjaa esimerkiksi työmarkkinoiden ja sosiaalipolitiikan osalta. Kokonaisvaikutelma jää kuitenkin varsin epäselväksi. Mikä on Suomen kanta integraatioon, on myös olennainen kysymys, johon ei selkeää vastausta esitetä. Liittovaltiokehitys on mielestäni huolestuttavaa, ja siihen liittyy valtavia ongelmia. Suomessa tiedetään parhaiten, miten Suomen asiat tulee hoitaa, ei Brysselissä.

Iso-Britannia ja Hollanti ovat jo ottaneet kantaa EU:n uudistamiseen toimivampaan suuntaan. Suomen tulisi olla mukana näissä talkoissa. Talousunioni, jossa jäsenmaiden itsemääräämisoikeus merkitsee, on tavoiteltavampi vaihtoehto kuin eripurainen, näennäisesti yhtenäinen liittovaltio.

Maataloustuista huolimatta EU-jäsenyytemme on kiihdyttänyt maaseutumme alasajoa. Lukuisat direktiivit ovat johtaneet monien tilojen kannattamattomuuteen ja pahimmillaan lakkauttamisiin.

Mitä koulutuspolitiikkaan tulee, niin EU ei saa yhteisillä koulutuspuitteilla ajaa koulutusjärjestelmäämme vaikeuksiin. Esimerkiksi oppimää-rien tai sisäänpääsykriteerien tulee olla määriteltävissä kansallisessa päätöksenteossa.

Arvoisa puhemies! Voimmeko hyväksyä EU:n byrokratiaviidakon ja syytää suomalaisten veronmaksajien euroja valtaviksi paisuneisiin ja ainakin osin turhiin hallintokuluihin? Maksamme siis siitä, kun toisten maiden sotkuja selvitellään virkamiesten ja poliitikkojen voimin Brysselissä. Tästä johtuen Suomen tulisi ottaa voimakkaasti kantaa EU-hallinnon tehostamisen puolesta.

EU-alueen vapaa liikkuvuus tuo mukanaan hyötyjen lisäksi monia ongelmia. Uuden ajankohtaisen huolenaiheen muodostaa sosiaaliturva- ja terveyspalvelujärjestelmämme avautuminen EU-maiden kansalaisille. Riittävätkö kapasiteettimme ja rahamme vastaamaan lisääntyvään kuormitukseen, kun jo tällä hetkellä sote-puolella on vaikeaa?

Toivoisin, että Suomi olisi kärkisijoilla, kun olympiamitaleja jaetaan Sotšissa tälläkin hetkellä, mutta kärkisija EU:n nettomaksajana ei ole tavoiteltava asia, se on valitettavasti tosiasia.

Kannatan edustaja Eerolan tekemää esitystä.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Suomi on menestynyt hyvin oman joukkueensa mukana. Osana joukkuetta Suomikin on palkittu Nobelilla Euroopan unionin onnistuttua tärkeimmässä tehtävässään, rauhan säilyttämisessä Euroopassa. Kaikki muu ei sitten olekaan vienyt palkintopallille saakka. Euroopan unionin kehittäminen on tyypillisesti välineurheilulaji. Menestyksen saavuttaminen edellyttää, että valitaan keliin sopivat välineet. Näyttää siltä, että välinevalinta ei ole osunut ihan kohdalleen. Tarvitaan kriittistä arviointia.

Euroopan unioni on yhteismarkkina-alue, jonka ytimessä on ihmisten, pääoman, tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuminen. On vahvasti uskottu, että nämä vapaudet luovat pohjan unionin talouskasvulle, kehitykselle ja ihmisten hyvinvoinnille Euroopassa. Vapaudet ovat välineitä, keinoja menestykseen ja hyvinvointiin. Mikä sitten meni pieleen, kun Euroopan unionin kehitys ja kasvu on pysähdyksissä? Valittiinko väärät keinot? Oliko usko siihen, mistä menestys kasvaa, perusteetonta?

EU:n kehitystä johtavien tahojen uskomusmaailmassa on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana painottunut usko pääomien vapauden siunauksellisuuteen. Kyse ei ole vain EU:n piirissä vaikuttaneesta uskonmaailmasta, sama usko on johtanut Yhdysvaltain taloudenpitoa. Talouskasvua ja hyvinvointia on luottavaisin mielin haettu korkeariskisen sijoitustoiminnan kautta. Riskinotto on palkittu korkeilla tuotoilla. Puutteet pankkivalvonnassa ja vakavaraisuusvaatimuksissa ovat seurausta sinisilmäisen luottavaisesta uskosta siihen, että markkinatalous korjaa itse virheensä. Ei korjannut. Sinisilmäinen usko pääomien mahdollisimman suuriin vapauksiin ei taannut kasvua ja hyvinvointia vaan johti valtaviin häiriöihin rahoitusmarkkinoilla, investoinneissa ja työllisyydessä.

Pääomien vapauden kunnioittaminen yli kaiken on johtanut eurooppalaisten kotien, perheitten ja ihmisten vapauden kaventumiseen kasvavan työttömyyden ja toivottomuuden takia. Eurooppa, jonka piti yhdentyä, on jakautumassa. Sosiaalinen kriisi on kasvamassa valtaviin mittoihin. Eettisesti johtavana maanosana itseään pitävä Eurooppa on joutunut monenlaisen moraalisen epäjohdonmukaisuuden keskelle, kun eettisesti perusteltuja ratkaisuja käsillä oleviin pulmiin on ajoittain ollut mahdotonta löytää. Moraalia ei yhtään paranna se, että tarjotaan yksinkertaisilta kuulostavia letkut irti -ratkaisuja ongel-miin, jotka ovat syviä, todellisia ja kipeitä.

Taju suunnanmuutoksen välttämättömyydestä on herännyt maanosamme johtavien henkilöiden tietoisuudessa. Pankkivalvontaa ja vakavaraisuussäännöksiä on kehitetty. Yksityiseen rahoitukseen perustuvaa kriisinratkaisumallia valmistellaan. Moraalikadon ongelma tiedostetaan ja se pyritään vastedes torjumaan.

Arvoisa puhemies! Yksi EU:n perusvapauksista on ihmisten liikkumisen vapaus. Tämä on tärkeä vapaus, joka avaa Euroopan laajuiset koulutusmahdollisuudet ja työmarkkinat EU:n kansalaisille. Yksittäisen ihmisen ja hänen perheensä kannalta tämä vapaus ei kuitenkaan ole riittävä hyvinvoinnin tae. Ihminen ei elä ainoastaan vapaudesta vaan myös vakaudesta. Ehkä jopa enemmän kuin liikkumavapautta ihminen kaipaa elämäänsä vakautta, sitä, että hänelle löytyy opiskelupaikka, sitä, että hänelle löytyy vakituinen työpaikka ja että myös puolisolle löytyy työ, mieluummin samalta seudulta eikä Euroopan toiselta laidalta. Ihminen kaipaa säällisiä työoloja, kohtuullista sosiaaliturvaa, riittävää palkkaa ja mahdollisuutta perustaa koti ja asettua aloilleen. Pääomien mahdollisimman suuri vapaus ei näytä takaavan sitä, että nämä kansalaisten toiveet toteutuvat.

Epäluottamus EU:n kykyyn edistää kansalaisten hyvinvointia ja vakaata kehitystä Euroopassa on kasvanut sitä mukaa kuin kansalaisten omat tulevaisuudennäkymät ovat synkentyneet. Kun epäluottamus ja turhautuminen kasvavat, syntyy pohja poliittisia ääriliikkeitä luovalle agitaatiolle, joka pahimmillaan uhkaa laillista yhteiskuntajärjestystä. Euroopan historia todistaa, miten merkittäväksi alustaksi ääriliikkeille voi ihmisten kokemus epäoikeudenmukaisuudesta kasvaa. EU-politiikan johtotähdeksi on otettava luottamuksen palauttaminen ja vahvistaminen. Markkinoiden luottamus on tärkeä asia, josta on puhuttu paljon, mutta sitäkin tärkeämpää on konkreettisin politiikkatoimin vahvistaa EU-maiden keskinäistä luottamusta ja Euroopan unionin kansalaisten luottamusta unionin oikeudenmukaisuuteen ja toimintakykyyn. Unionin päättäväinen toiminta korruption kitkemiseksi on tärkeä väline, jolla voidaan lisätä kansalaisten luottamusta kansallisiin hallituksiin, puolueisiin ja parlamentteihin.

Arvoisa puhemies! Jakautunut EU on heikko ja epäuskottava myös kansainvälisesti. Globaalisti Euroopan unionin painoarvo on sitä suurempi, mitä paremmin sisäinen luottamus ja alueellinen vakaus ovat nähtävissä EU:n elämässä ja toiminnassa.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Pieni pohdintatuokio: Ensinnäkin me kaikki tiedämme, että sotien runnoman Euroopan johtajat oivalsivat, että uusien sotien välttäminen ja taloudellisen menestyksen saavuttaminen vaatii Euroopan maiden ja kansojen välillä paljon enemmän yhteistyötä. Hiilestä ja teräksestä ja kuuden kumppanuudesta se lähti. Askel askeleelta integroituminen on syventynyt ja jäsenmaiden määrä kasvanut. Suomi, Ruotsi ja Itävalta hyppäsivät kelkkaan vuonna 1995. Ratkaisu oli ja on, miten vain, Suomelle ja suomalaisille oikea.

Unionin kehityskulku näitten vuosikymmenten aikana — jos yrittää siitä löytää jonkun sellaisen punaisen tai vihreän langan, voi todeta mielestäni näin — on ollut jatkuvaa kisaa keskittävästä liittovaltiotiestä haaveilevien ja itsenäisten valtioiden yhteistyöstä menestystä hakevien eurooppalaisten välillä, kisaa samanlaistumisen ja erilaistumisen voimaan uskovien välillä.

Ideaali yhteisistä sisämarkkinoista, neljästä vapaudesta niiden takaajina, yhteisistä eurooppalaisista arvoista, jotka tunnistavat ja tunnustavat yhteiskunnallisen pluralismin, yhteiskunnallisen monimuotoisuuden, voiman, on ollut tärkeä osa sitä Eurooppaa, joka menestymisen hedelmiä on tuonut, ja niitä toden totta se on tuonut. Monet toimet yhteisessä Euroopassa ovat kantaneet sellaista menestyksen hedelmää, jolla on sekä aineellista, sosiaalista että laajempaa poliittistakin etua ja hyvää ollut koko Euroopan kannalta. Toimissa yhteisten uhkien ja mahdollisuuksien tunnistamiseksi ja noihin mahdollisuuksiin tarttumiseksi, niin kuin esimerkiksi ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tai ilmastopolitiikassa, yhteisissä tutkimushankkeissa, toiminnassa esimerkiksi sellaisten asioitten kuin vaikkapa kemikaalivalvontaan liittyvien asioitten ja monien muiden vastaavien asioitten tiimoilta yhteistyön saavutukset ovat kiistattomia, niistä me kaikki hyödymme. Näistä Eurooppa voi siis kirjata itselleen monia hyviä saavutuksia, joista voidaan olla tyytyväisiä.

Mutta paljon menetyksiäkin on tullut. Jos niitten menetysten, joita on tullut, yhteistä nimittäjää yrittää tunnistaa, viime kädessä kysymys niissä on nimenomaan samanlaisuuden ja samanlaistumisen ja liittovaltioistumiskehityksen innosta ja innokkuudesta. Sillä tiellä otetut ylipitkät askeleet ovat tuottaneet niitä vaivoja ja ongelmia, joiden kanssa me, koko Eurooppa, tällä hetkellä olemme ja elämme. Yhteinen eurohanke, niin erilaisten Euroopan maiden yhdentäminen saman rahapolitiikan piiriin, on ollut hanke, joka on tuottanut suuren osan niistä vaikeuksista, joiden kanssa me tällä hetkellä elämme. Niin ikään moninaisen tällaisen tarpeettoman sääntelyn — uskon siihen, että kun tarkkaan kaikki Brysselistä käsin säädetään, yhtenäistetään erilaisuuden sijasta, syntyy jotain lisäarvoa ja hyvää — tulokset tiedämme ja tunnemme kaikkena sinä byrokratiana, mitä me ympärillämme näemme. Edelleen ajatus siitä, että entistä enemmän pitää Euroopan sisällä eurooppalaista normistoa muuttaa ohjeellisesta normistosta määrääväksi, imperatiiviseksi normistoksi, saa kaiken aikaa lisää sanansijaa ja valtaa. Siis tämä käytännössä näkyy esimerkiksi siinä, että entistä vähemmän on direktiiviä, siis ohjeellista lainsäädäntöä, ja entistä enemmän suoria asetuksia, sellaisia eurooppalaisia päätöksiä, mitkä pitää ottaa suoraan sitten kansalliseen lainsäädäntöön. Ja kaiken lisäksi Euroopan unionin yhteiseen kompetenssiin on otettu sellaisia asioita, jotka pitäisi itse asiassa hoitaa jäsenmaitten itsensä toimesta.

Arvoisa puhemies! Yritän väittää ja pohdiskella tätä asiaa näin, että viime kädessä näitten ikään kuin tällaisten perussuuntien välisestä kisasta kaiken aikaa on ollut kysymys ja on tänä päivänäkin kysymys. Tämä selonteko ja kyllä jonkun verran tuo mietintökin jättää nyt avoimeksi sen kysymyksen, kummalla puolella ihan selvästi ja kirkkaasti Suomi tässä on.

Vähän aikaa sitten — ei ole kuin muutama kuukausi siitä — sekä Euroopan parlamentin presidentti Van Rompuy että niin sanottu blue-print-paperi, neljän niin sanotun viisaan eurooppalaisen paperi, toivat julki omat ajatuksensa siitä, millä tavalla tällä keskittämisen, samanlaistumisen tiellä Euroopan tulee ottaa paljon pitemmälle meneviä ja vieviä askeleita. Euron kriisiä pyrittiin käyttämään hyväksi: kriisistä ei selvitä muuta kuin viemällä paljon syvemmälle integraatiota. Nyt Euroopan parlamentin vaalien ollessa ovella nämä hankkeet on ikään kuin pantu pinnan alle, mutta ne ovat siellä. Suomen hallitus ei selonteossa ota kyllin selvää kantaa, miten se suhtautuu näihin integraatiota syventäviin linjauksiin.

Toisaalla Euroopassa Englannin pääministeri Cameronin johdolla on saanut nimenomaan jalansijaa sitten tämä erilaisuudesta voimansa saava eurooppalainen yhteistyö, jossa tunnistetaan ja tunnustetaan eri maiden erilaisuudet, niistä syntyvä voima sen yhteisen eurooppalaisuuden menestymiselle.

Arvoisa puhemies! Lopetan sanomalla näin, että en suinkaan kaikessa kannata sitä, mitä Cameron kumppaneineen on esittänyt, mutta kannatan sitä ajatusta, että Euroopan menestymisen voima sittenkin on jatkossa enemmän yhteistyössä, mutta erilaisuuteen pohjautuvassa ja erilaisuuden voimasta ikään kuin menestyksensä saavassa eurooppalaisessa yhteistyössä.

Lauri  Heikkilä  /ps:

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että valtioneuvosto elää jo liittovaltiossa. Kuten perussuomalaisten vastalauseessa mainitaan, moni selonteon osio on lähes identtinen komission ja neuvoston tiedotteen kanssa. Syvä integraatio oikein huokuu hallituksen lin-jauksista, vaikka pitää jälleen muistuttaa, että emme ole liittovaltio. Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta on vailla minkäänlaista kritiikkiä EU:n toimintaa kohtaan.

Mikä on hallituksen oikea näkemys unionin tulevaisuudesta? Suuri valiokunta penää näkemyksen kehittämistä, mutta hallituksen tavoitteet loistavat poissaolollaan. Suomen ministeriöissä on pallo hukassa, kun hallitukselta ei tule Suomen pelastamiseen tarvittavaa poliittista ohjausta.

Totuus on, että etenemme jatkuvasti kohti syvempää integraatiota, liittovaltiota. Kansallinen vastuu on vaihtumassa kansainväliseksi solidaarisuudeksi, joka on jo nähtävissä etenkin vasemmistopuolueiden lausunnoissa. Vasemmistopuolueet kyseenalaistivat Sveitsin kansanäänestyksen, jossa kansallisvaltio piti kiinni oikeudestaan valita, kenet maahansa päästää. Hallituksemme EU-politiikka on hairahtunut samaan tilanteeseen, siihen, että oma kotimaa unohdetaan, kun on kiire parantaa maailmaa. Maailma ei ole koskaan valmis, eikä suomalaisten veronmaksajien kassa ole pohjaton. Tämän saavat tuta maamme köyhät ja vähäosaiset.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset viittaavat suuren valiokunnan mietinnön vastalauseessaan vaivihkaiseen liittovaltiokehitykseen. Mikä on pääministeri Kataisen vastaus liittovaltiokehitykseen? Vastausta ei ole, sillä hallitus välttää aihetta. Puhutaan integraatiokehityksestä. Kysyin, mikä tämä integraatiokehitys on. Integraatiokehitys tarkoittaa kansallisvaltioiden lähentymistä. Tämä on suomeksi sanottuna liittovaltiokehitystä.

Maamme hallitukset ovat joskus muinoin korostaneet pohjoismaista yhteistyötä. Pohjoismainen ulottuvuus vaikuttaa nyt kuitenkin unohtuneen.

Miten pieni Suomi voisi saada painoarvoa Euroopassa? Esimerkiksi Romanian ja muidenkin uusien euromaiden vaikutusvalta on jo lähtökohtaisesti suurempi. Suomi saa vaivaiset 13 meppiä Eurooppaan, eikä heistäkään osa ole lainkaan kiinnostunut kansallisvaltion periaatteesta vaan on myynyt sielunsa Brysseliin.

Mikä sitten on Venäjän rooli? Mikä on vaihtotaseemme tulevaisuus? Olemmeko matkalla eurososialismiin, yhteisvastuullisuuteen, jossa olemme vastuussa myös muiden maiden veloista? Ajaako vapaa liikkuvuus rajamme unholaan? Käveleekö naapuri pihallamme? Onko meillä enää mitään omaa? Missä on kansallinen itsetuntomme? Näihin kysymyksiin ei hallituksella ole vastausta.

Hallitus tarjoaa byrokratiaa, eurososialismia ja yhdentymistä. Ei mene kauaa, kun yhteinen ulkopolitiikka ja yhteinen valtiovarainministeriö ovat tosiasioita. Olisi reilua myöntää, mihin liittovaltiokehitys on menossa. Kansalaisten on saatava tietää asiantila. Voisitteko kertoa, mitä tarkoittaa integraation syventäminen? Semantiikka on toissijaista silloin, kun kansallinen identiteettimme ja itsemääräämisoikeutemme on kaupan. Halvalla lähtee.

Arvoisa puhemies! Onko tulevaisuutemme tulonsiirroissa? Onko Suomen rooli olla ilman vaikutusvaltaa ja kädet täynnä tukipaketteja? EU on kuin yksikätinen rosvo, joka vie joka toisen euron parempiin suihin. Vasemmisto, tämä on sitä teidän solidaarisuuttanne. Eikä sovi unohtaa Suomen euroon vienyttä keskustaa ja täysin eurososialismin kanssa naimisissa olevaa kokoomusta. Teollisuutemme kärsii ja häviää. Hallitus on ajanut teollisuuden kilpailukyvyn umpikujaan. Puola saa noin 100 miljardia euroa tukea EU:lta vuoteen 2020 mennessä. Samaan aikaan Suomella on maksajan rooli. Tilannetta vaikeuttaa entisestään vaje energiataseessa. Mitä hallitus aikoo tehdä? Selonteko herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.

Arvoisa puhemies! EU:n talousvaikutusta on ollut myös lapsilisien maksaminen ulkomaille Suomessa työssä olevien vapaasti liikkuvien työntekijöiden lapsille. Lapsilisät ja työntekijöiden terveydenhoitoon menevät lisäkulut tulisi ottaa huomioon, kun arvioidaan yritysten teke-mien tarjousten edullisuutta kuntien ja valtion hankkeissa.

Kannatan edustaja Eerolan tekemää vastalause-esitystä.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän alkuillan ja iltapäivänkin aikana on kuultu monenlaisia puheenvuoroja, rakentavia EU:n kehittämisen puolesta ja täysin tyrmääviä vastustavia puheenvuoroja. Melkoisen huolestunut olenkin näistä perussuomalaisten edustajien täysin virheellisiin väittämiin perustuvista puheista. Esimerkiksi edustaja Heikkilä juuri äsken, vielä tähän aikaan, puoli kahdeksan aikaan, tivasi, miksi pääministeri ei sano selkeää "ei":tä liittovaltiolle. Hän sanoi sen tämän iltapäivän aikana useasti. Ihmettelen vain, missä teidän korvanne ovat olleet silloin.

EU ei välttämättä ole ihmisen paras ystävä, mutta on tärkeää, että se on elämässämme, meidän suomalaisten elämässä, ainakin hyvä kumppani. EU:n tärkein tehtävä on mahdollistaa asioita, joihin jäsenvaltiot eivät yksin pysty. Sen tehtävänä on myös murtaa raja-aitoja sieltä, missä ne ovat este molempia osapuolia hyödyttävälle kaupankäynnille ja yhteistyölle. EU:n tehtävänä on myös turvata vapauksia jäsenvaltioilleen ja niiden kansalaisille. Kaikkiin asioihin ei nimittäin ole syytä puuttua unionin tasolla, vaan vain niihin, joihin puuttumisesta koituu meille suomalaisille ja suomalaisille työpaikoille aitoa hyötyä.

Jotta ihmisten elintaso vanhenevassa Euroopassa voisi säilyä, me tarvitsemme tälle maailmankolkalle lisää talouskasvua. EU:lla on oma roolinsa näissä talkoissa, ja siksi on tärkeää, että tiedämme, mitä EU:lta haluamme nyt ja jatkossakin. Luulisi, että se on tullut tämän iltapäivän ja alkuillan aikana hyvinkin selväksi, että me haluamme työtä, me haluamme vapautta liikkua asumisen, opiskelun tai sitten työpaikkojen perässä ja ennen kaikkea me haluamme myös turvallisuutta, sitä, mitä se on tähänkin asti hyvin paljon ollut.

Arvoisa puhemies! Kun puhumme kasvusta ja työpaikoista, niin erityisen tärkeänä pidän panostusta EU:n sisämarkkinoiden kehittämiseen. Meidän on oltava suunnannäyttäjä eikä perässähiihtäjä esimerkiksi digitaalisuuden hyödyntämisessä. Samoin tutkimusta ja tuotekehitystä on tehtävä houkuttelevammaksi. Siitä mainio esimerkki on uusi tutkimuksen ja innovaatioiden puiteohjelma Horisontti 2020, joka tarjoaa pk-yrityksille yksinkertaisen ja nopean väylän osallistumiseen ja siten myös rahoitukseen. Uusi pk-yritysohjelma COSME tarjoaa lainoja ja lainatakauksia, ja Luova Eurooppa -ohjelma puolestaan mahdollistaa lainatakaukset luovien alojen yrittäjille, joiden olisi muuten vaikea saada lainaa liiketoiminnalleen.

Suomessa historiallisen vauhdikas startup-toiminta Aalto-yliopiston startup-saunoineen, kokoomuksen ideoima yrittäjyyskiertue yritysten liiketoiminnan esteiden karsimiseen, nykyhallituksen toteuttama yhteisöveron tuntuva alentaminen ja innokkaampi EU-rahoituksen hyödyntäminen — nämä kaikki lupaavat hyvää suomalaiselle elinkeinoelämälle ja sitä kautta Suomen kilpailukyvylle. Tällaisessa ympäristössä nykypäivän ja tulevaisuuden angrybirdsien, supercellien ja jollien on hyvä kasvaa. Tähän asti olen kuvitellut, että myös perussuomalaiset kannattavat yrittäjyyttä, mutta tämän illan puheiden jälkeen olen sen suhteen vähän epäilevämpi.

Arvoisa puhemies! EU ei ole meille itseisarvo. Se on väline omien arvojemme ilmaisemiseen, toteuttamiseen ja puolustamiseen. Suomi onkin pyrkinyt EU:ssa vakiinnuttamaan asemansa asiantuntevana ja luotettavana kumppanina, ja tätä samaa me olemme edellyttäneet ja edelleen edellytämme muiltakin jäsenmailta. Me poliitikot tiedämme varsin hyvin, että kestävä suosio on mahdollista lunastaa vain teoilla. Ja haluaisin muistuttaa vielä, että suomalaisten selvä enemmistö kannattaa EU:ta.

Arvoisa puhemies! Tähän loppuun vielä haluan muistuttaa, että kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen. Tulevissa EU-vaaleissakin puhutaan toivottavasti enemmän varsinaisista asioista kuin appelsiineista ja meloneista.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia suurelle valiokunnalle tästä mietinnöstä. Sitten tässä täytyy kiittää myös perussuomalaisia heidän esittämästään vastalauseesta. Selonteko luettelee itsestäänselvyyksiä eikä siis muodostu strategiaksi, kuten suuri valiokunta mietinnössään on itse toivonut — tämä on kirjoitettu siihen mietintöön.

Pääministeri ei puheessaan sinänsä ottanut kantaa mietintöön, ei keskustellut. Hallitus ei siis ottanut kantaa. Pääministeri puhui kyllä puheessaan monesta muusta, muun muassa puolueiden EU-linjoista ja varsinkin Suomen keskustan EU-linjoista, ja mikäpäs siinä, mutta miten tällainen "dialogi" linjaa Suomen EU-politiikan vaikuttamisen strategian?

Selonteko luettelee ongelmia uskaltamatta tarttua niihin, ei siis sano ääneen. Yksi on liian vahva euro, josta kielii muun muassa viennin vetämättömyys. Toinen suuri ongelma unionissa on yliregulaatio ja hallinnollinen taakka. Valtioihin, kuten Suomeen, tämä muodostuu kaksinkertaiseksi hallinnolliseksi taakaksi, kun lisätään unionibyrokratiaan kotikutoinen byrokratia. Paljon puhuttu REFIT-hanke on täällä mainittu myös moneen kertaan ja välineeksi regulaation purkamiseen. Hanke on uusi, joten tuloksia ei vielä ole, mutta siltä on lupa odottaa paljon. Jos tämä hanke epäonnistuu, se lisää Euroopan unionin moraalikatoa ja on yksi uusi naula Euroopan unionin arkkuun. Kolmanneksi liittymissopimuksien avaaminen on välttämätöntä ongelmiin tarttumiseksi. Unioni ei ole se unioni, johon Suomi on liittynyt, saati se talousalue, joka on useiden sopimusten allekirjoittamisen aikaan ollut. Edustaja Pekkarinen piti täällä harkitsevan filosofisen puheen siitä, miten tähän on tultu askel askeleelta, ensin kuusi valtiota hiili- ja teräsyhteistyössä, ja nyt olemme tässä.

Useat suomalaiset europarlamentaarikot ovat olleet niin sanotusti vallan ytimessä aloitteellisina esimerkiksi järjettömän kokouskäytännön purkamiseksi Brysselin ja Strasbourgin välillä. Rekkarallia ei ole pystytty lopettamaan eikä näin ollen estämään muun muassa liikenteen aiheuttamia päästöjä ja niitä kustannuksia, mitä kokouskäytäntö maksaa veronmaksajille, miljoonia miljoonia, ja yhteenlaskettuna ja alekkain se vuo-sien saatossa tekee vielä enemmän euroja. Regulaatio on luonut kyllä työllisyyttä ja hillinnyt ilmastopäästöjä mutta vain keskitetysti.

Koska pääministeri ei ottanut mietintöön kantaa, saati lausunnon antaneiden valiokuntien mielipiteisiin, haluan nostaa esille erityisesti maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnon. Ko-ko yhteisen maatalouspolitiikan ajan suomalaisen maatalouden kannattavuus on laskenut. Ministeri Anttila pystyi vielä neuvottelemaan 141- ja 142-tuet, mutta nyt tiedämme, miten 141-tuki on muutettu — mielestäni liittymissopimuksen vastaisesti — toiseen muotoon. Viljelijän hallinnollinen taakka on vuosien saatossa lisääntynyt ja samalla itsenäisen talonpojan tilakohtainen päätösvalta liukunut Brysseliin. Samalla on todettava, että elintarvikeomavaraisuutemme on jo kolmisen miljardia miinuksella.

Olemme viennistä riippuvaisia, kuten pääministeri totesi, mutta niin on EU itsessäänkin. Siis mistä olemme lopulta riippuvaisia, kun olemme viennistä riippuvaisia? Pyristelemme vahvan euron ongelmien verkossa, ja Eurooppaa vaivaa matalan koron aiheuttama ylituotantolama.

Otamme velkaa maksaaksemme hallinnollista taakkaa, mutta mihin tämä velanotto lopulta päätyy? Päätyykö velaksi maksettu byrokratia elinkeinoelämän ja kansantalouden hyväksi vai lopulta velkaisten pankkien pelastamisoperaatioiden kautta johonkin omaisuuden uusjakoon, jossa pankkiirit naureskelevat hyväuskoisille valtioille? Onhan käsittämätöntä, että euroalueeseen on liitetty maita puutteellisten tilastojen perusteella ja että pankkien stressitestit näyttävät olevan lähinnä keskivertoa kesäteatteria. Talouskriisi on lopulta aina demokratian kriisi.

Eivätkö edelliset sukupolvet halua aina jättää tuleville sukupolville jotain parempaa, ja mitä nyt on tapahtunut? Ollaan jättämässä jättinuorisotyöttömyyttä. On siis syytä kysyä, millaisessa arvoyhteisössä elämme.

Enkä voi kuin ihmetellä, että täällä puheitten sävy on niin kuin EU olisi ainoa totuus kansainvälisestä yhteistyöstä, mitä Suomi on tehnyt. Olen ollut ymmärtävinäni eläneeni kansainvälisessä Suomessa lapsuuteni, vaikkapa kylmän sodan aikanakin, olen opiskellut kieliä, ja Suomessa lienee ollut myös normaali hallinto ulkoasiainsuhteineen. Täällä luetellaan kansainvälistä yhteistyötä niin kuin sitä ei voitaisi tai olisi voitu tehdä ja tehtäisi edelleenkin ilman Euroopan unionia.

Metsäpolitiikasta maa- ja metsätalousvaliokunta lausui aivan selvän esityksen siitä, mitä valiokunta toivoi. Sääli, ettei pääministeri vaikuttanut kansallisista eduista kiinnostuneelta. Mutta kiitos ympäristöministerille, hän vastasi kysymyksiini.

Hallinnollisen taakan on muodostuttava sellaiseksi sääntelyksi, joka tuottaa lisäarvoa. Suomen metsien laskeminen päästöiksi on peruutettava, ja metsien tulee saada se status, joka niillä jo luonnostaan on. Ne ovat biologinen hiilinielu.

Samoin on tunnustettava, että olemme ener-giaintensiivinen maa asumisen ja teollisuuden puolesta ja kuitenkin meidän ilmastolle aiheutuvat päästömme ovat vain alle prosentti koko maapallon päästöistä. En siis voi välttyä ajoittain siltä vaikutelmalta, että aivan kuin kansallinen politiikkamme olisi vihamielistä itseämme kohtaan. Kuristamme itseämme, kun meidän pitäisi olla pelastamassa ja auttamassa niitä, jotka oikeasti tupruttavat ilmakehään päästöjä. Meidän on nähtävä alueemme ja maakuntamme vahvuutena, ei taakkana, josta aiheutuu lähinnä laskennallisia, siis kyseenalaisia, ongelmia.

Biotalous on tulevaisuuden talous, ja sen perustana ovat uusiutuvat biomassat, joita ovat metsät. Metsäpolitiikasta tulee jatkossakin päättää kansallisesti, ei millään muulla tavalla. Uudet ilmasto-, energia- ja maankäyttösopimukset eivät saa ulottua suomalaiseen metsälainsäädäntöön.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun täällä jossain vaiheessa sanottiin tästä Alkiosta ja lisäksi vielä Rehnistä ja Euroopasta, niin täytyy todeta, että noin sata vuotta sitten Alkio ennusti, että Eurooppa tulee pärjäämään ja Eurooppaan muodostuu valtioiden liitto, mutta hän ennusti samalla myös, että siinä tulee olemaan hallinnollisia ongelmia.

Aktiivinen ja aloitteellinen — näillä sanoilla haluaisin Suomea kuvattavan tulevaisuudessa osana Eurooppaa, Euroopan yhteisöä. Selonteossa ei nyt pureuduttu käytännön tasolla Suomen vaikutusmahdollisuuksien parantamiseen ja meidän tietotaitomme viemiseen EU:ssa, esimerkiksi tähän direktiivien erilaiseen valmisteluun.

Suomen tulee asettua yhä jämäkämmin yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa samaan rintamaan. Suomi on aika pieni maa suhteessa Eurooppaan, ja olisi hyvä, kun pohjoismaisella yhteistyöllä saisimme oman äänemme kuuluville. Onneksi tässä kuitenkin on Suomen suhtautuminen hieman muuttunut ja ei puhuta pelkistä blokeista, vaan tämä pohjoismainen yhteistyö nähdään myös virallisena väylänä viedä asioita eteenpäin. Suuri valiokunta onkin tähän mietinnössään hyvin pureutunut, ja myös eurooppaministeri Stubbin näkemykset ovat lähestyneet keskiryhmän Pohjoismaiden neuvostossa esittämiä ajatuksia virallisemmasta pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Kuitenkin on varmaan molemmissa organisaatioissa kehittämisen varaa, yhtä lailla meidän Pohjoismaiden neuvoston yhteistyössä kuin tässä EU:n suunnassakin. Tällä hetkellä on tärkeää niin työllisyyden, kilpailukyvyn, Suomen elinmahdollisuuksien ja liikennesektorin kuin monen muunkin asian kannalta se, että Pohjoismaat yhdessä tiivistävät edunvalvontaansa EU:ssa. Esimerkiksi energia-asioista meillä on paljon annettavaa direktiivien valmisteluun, ja meidän on varmistettava, että EU:n sääntely ei vie meiltä niitä mahdollisuuksia kehittää uusiutuvien energialähteittemme käyttöä.

Uusiutuvan energian hyödyntämiseen asetetaan keinotekoisia esteitä, kun edunvalvonnassa EU ei toimi. Jos nukumme edunvalvonnassa, hyviksi todetut pohjoismaiset kokemukset ja käytännöt saattavat pudota pois keinovalikoimasta. Ponnistelemme kohti vähäpäästöistä yhteiskuntaa. Tältä osin tarvitsemme energiayhteistyössä ennakointia ja todellista tekemisen meininkiä. Lähitulevaisuudessa on ehdottoman tärkeää vaikuttaa useisiin direktiiveihin, energian osalta esimerkiksi kestävyysdirektiiviin, maankäytön muuttumiin, jotta suomalaiset uusiutuvat energiat eivät joudu kiellettyjen listalle.

Esimerkkinä nostan esiin uusiutuvien liikennepolttoaineiden aseman uusissa 2030-tavoitteissa. Olemme siirtymässä eteenpäin kiistellyistä ensimmäisen sukupolven biopolttoaineista kohti uusiutuvia liikennepolttoaineita. Ne ovat keskeinen tekijä matkalla kohti kestävää yhteiskuntaa. Niissä on suuri potentiaali, ja meillä Pohjoismaissa on alan edistyksellistä tutkimusta ja tuotekehitystä. Suomessa ensimmäinen uuden sukupolven uusiutuva liikennepolttoaine on tulossa markkinoille. Tässä voisi olla yksi uusi tähtituotteemme ja tärkeä uusi vientituote.

Mutta EU:ssa ne ovat jäämässä jalkoihin. EU:n sääntely voi pahimmassa tapauksessa rampauttaa ne elinkeinoelämän sektorit, etenkin biotalouden, jotka voisivat tuoda Suomelle kilpailukykyä, kasvua ja työtä. Silloin ei pelastu ympäristö eikä Suomen hyvinvointi. On itse asiassa nykyiselläänkin ympäristöteko valmistaa tuotteita Suomessa. EU:n yksipuolisilla tavoitteilla ei maailmanlaajuisesti pitkälle pötkitä, vaan tarvitaan globaaleja sitoumuksia esimerkiksi ilmastokysymyksissä. Toivottavasti EU ei ajattele olevansa sellainen johtaja, joka runnomalla vie asiaa eteenpäin, sillä silloin ei kansainvälisillä areenoilla saada ketään mukaan eikä mitään aikaan.

EU:n byrokratian purkamistalkoot ovat olleet muun muassa yrityspuolella ja muualla menossa, mutta turhaa byrokratiaa on myös tässä EU:n yhteisöllisessä yhteisössä purettava. Myös useita erilaisia vääristäviä tukia on saatu aikaan ja hyväksytty tämmöisiä kansallisia päätöksiä, kuten esimerkiksi Saksan vahva tuki kivihiilelle, Saksan vahva tuki muun muassa sitten biokaasulle, joka vääristää sinänsä sitten toista kautta eli sianlihan hintaa tulee alentamaan, kun siellä tilat saavat vahvan tuen biokaasusta ja biosähköstä, ja yhtä lailla tuulivoiman tuki Saksan osalta. Mutta yhtä lailla tämä koko energiasektori on mennyt niin kuin tukien taistoon. Tällä hetkellä Yhdistynyt kuningaskunta muun muassa tukee jo ydinvoimaa noin 35 vuoden ajan 109 eurolla. Eli haluammeko tästä EU:sta tämmöisen tukiviidakon ja byrokratiaviidakon? Tulisi hyvinkin tarkkaan miettiä isossa linjassa, missä se meidän kilpailukyky on. Se on tekemisessä, ei niinkään tuissa.

Olen huolissani tosiaan Suomen osalta maa-talouden byrokratisoitumisesta edelleen ympäristö- ja kestävyysdirektiivien osalta, EU-politiikan tulosta Suomen metsään, ympäristödirektiiveistä. Esimerkkeinä meille Suomen kilpailukyvyn heikennyksistä ovat tässä lähimenneisyydessä olleet rikkidirektiivi ja Dohan sopimukset.

Pitää kehua edustajia siinä Pohjoismaiden neuvoston työssä, kuten Eero Suutaria, että saimme siellä hyvän rikkidirektiiviselonteon, ja toivottavasti me Pohjoismaat yhdessä teemme sillä tätä regulaatiota helpommaksi ja otamme käyttöön muun muassa rikkidirektiivin osalta niitä keinoja, että meidän kilpailukykymme yrityselämässäkin säilyy.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Käytän nyt puheenvuoron, jossa kommentoin joitakin niitä teemoja, joita täällä on otettu esille, ja myöskin kommentoin perussuomalaisten vastalausetta joiltain osin.

Täällähän on hyvin voimakkaasti tuotu esille se, että ollaan menossa kohti liittovaltiota. Tämä vaatisi hieman sen selvittämistä, mitä liittovaltiolla tarkoitetaan.

Ensinnäkin, jos liittovaltioon halutaan, niin se vaatii perussopimuksen muutoksen, ja tällä hetkellä ei ole näkyvissä, että mitään sellaista yhtenäisyyttä Euroopan unionissa olisi, että perussopimuksia voitaisiin muuttaa. Britanniassa on ehkä siihen halua, mutta siellä tämä suunta on toinen, eli siellä halutaan kaventaa Euroopan unionin toimivaltaa, ei suinkaan laajentaa sitä. Eli en näe sellaisia todellisia mahdollisuuksia missään edes keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä tällaisiin perussopimuksen muutoksiin.

Toinen asia on kokonaan se, että tässä päätöksenteossa on tapahtunut muutoksia, ja jonkun mielestä ne voivat olla liittovaltiota. Minun mielestäni ne ovat taas toisinpäin. Nimittäin siinä, kun on tätä talouskriisiä ratkottu, on menty enemmän hallitustenväliseen työhön. Eli on unohdettu se yhteisömenetelmä, joka on Euroopan unionin päätöksentekoon luotu nykyisissä perussopimuksissa, ja silloin jos mennään yhteisöpäätöksen mukaan, silloin päätöksenteko on avointa ja ennakoitavaa. Tässä mielessä kysymys ei siis ole hivuttautumisesta liittovaltioon vaan minun mielestäni ennen kaikkea hivuttautumisesta tällaiseen ei niin avoimeen toimintaan, ja siitä pitää päästä pois, koska mielestäni Euroopan unionin päätöksenteon pitää olla seurattavaa, avointa ja sen mukaan demokraattista kuin mitä perussopimuksessa sanotaan.

Sitten kun perussuomalaiset moittivat hallitusta siitä, että sen EU-politiikka on tuuliajolla, niin mietin vain, mitä minun pitäisi ajatella perussuomalaisten vastalauseesta, kun siinä samalla sivulla kerrotaan, että Suomi kulkee Saksan vanavedessä, ja sitten toisaalta, että kuljetaan Ranskan luotsaamassa eteläisen Euroopan fraktiossa. Tällä Saksalla tarkoitetaan tiukkaa politiikkaa ja Ranskalla löysää politiikkaa. Voimmeko me yhtä aikaa olla molemmissa mukana? Eli silloin kun moittii toista, niin pitäisi ehkä sitten olla aika johdonmukainen itse omassa politiikassaan.

Sitten se, että haluamme vähemmän mutta parempaa Euroopan unionia. Herää kysymys, mikä on tätä parempaa, kun puhutaan, että halutaan nimenomaan sellaista Eurooppaa, jossa on vain yhteiset markkinat mutta ei yhteistä politiikkaa. Eli halutaan pelkästään suurpääoma-Eurooppaa, ei työntekijöitten, kansalaisten Eurooppaa, jossa ympäristönsuojelu, kuluttajansuoja ja työsuojelu ovat tärkeässä asemassa.

Hyvin usein tehdään sellaisia, sanoisiko, ajatuskehitelmiä, että toisaalta vaaditaan, että Euroopan unionin pitää ratkaista monia ongelmia, ja sitten taas sanotaan, että se ei saa toimia tietyllä alalla — toisaalta vaaditaan, että näitä ongelmia pitäisi ratkaista. Täällä tuli eräässä puheenvuorossa esille se, että kaikessa muussa on epäonnistuttu, mutta siinä on nyt onnistuttu, että nuorisotyöttömyys on otettu listalle. Kuitenkin jos nyt tätä ajatusta siitä, että Euroopan unioni on pelkkä markkina-alue, vietäisiin eteenpäin, niin tietenkään työllisyyspolitiikka ei voisi kuulua Euroopan unionin toimivaltaan, eikä se itse asiassa kuulukaan tällä hetkellä, vaan se on jäsenvaltioitten toimivallassa olevaa. Itse pidän tärkeänä, että työllisyys on mukana silloin, kun arvioidaan talouspolitiikkaa, ja pidän tärkeänä myöskin sitä, että Euroopan unioni toimii sen edestä ja sen hyväksi, että jäsenvaltioissa toteutetaan hyvää työllisyyspolitiikkaa.

Sitten kysyisin myöskin tästä niin sanotusta sosiaaliturvan viennistä Suomesta. Kun jokaisessa Euroopan unionin maassa on oma sosiaaliturvajärjestelmä, niin tämän vapaan liikkuvuuden tukemiseksi ja mahdollistamiseksi on sitten päätetty, että kaikki työntekijät, ovatpa he mistä maasta tahansa, ovat sen sosiaaliturvan piirissä, missä he ovat töissä. Eli he ovat yhden sosiaaliturvan piirissä, he maksavat verot, veroluontoiset maksut sinne, mistä myöskin sen sosiaaliturvan saavat. Minun mielestäni tämä on ihan oikeudenmukainen järjestelmä. — Kiitos.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Ei tarvitse edes olla Einstein tai joku ekonomisti tajutakseen, että euron kurssi on tällä hetkellä liian vahva. Se on vahingollinen Suomen kasvulle ja itse asiassa koko Eurostoliitolle. Vientimme ei vedä minnekään kohta.

Minä kerron tästä esimerkin Viitasaarelta. Siellä meni nyt Fenestra konkurssiin, 160 työtöntä tuli kerralla. Se tarkoittaa, että Viitasaaren työttömyysprosentti on 23. Ja nyt, kun täällä ollaan, Myller piti tärkeänä, että työpaikat säilyvät täällä, mutta kun tulee Kyprokseen kriisi tai Kreikkaan, niin meillä valtiovarainministeri varmasti huivinkulmat suorana on lentämässä sinne pelastamaan sitä. Tehkää nyt jotakin tämänkin hyväksi, kun siellä peukalon alla on kuitenkin jonkin verran valtaa ja sitä rahaakin. Siellä on nimittäin perheitä, mies ja vaimo töissä samalla työpaikalla, asuntolainat painavat päälle, jäävät työttömäksi nyt. Ei paljon kiinnosta niitä ihmisiä, miten siellä Kyproksessa menee, vai mitä luulette? Kannattaisi katsoa sinne pohjoiseen päin joskus eikä sinne etelään päin. Se hätä kun on siellä, niin kyllä se lentokone lähtee välittömästi käyntiin ja siellä ollaan sitten pelastamassa niitä, mutta näitä ihmisiä kiinnostaa varmaan se oma paikka siellä, ja tähän kannattaisi nyt sos.demien kyllä kiinnittää huomiota eikä sinne Etelä-Eurooppaan.

Jos EU:n selonteko olisi tehty totuudenmukaisesti, siinä todettaisiin, että Suomea ollaan ajamassa petoksenomaisesti liittovaltioon ja se on pysäytettävä heti. Ei ole kuin kaksi tietä: euroalueen hajoaminen tai sen syventäminen liittovaltioksi. Tämänhetkisessä ja muuttuvassa EU:ssa demokratia ei toteudu. Euroalue pitäisi purkaa ja luoda uusi eurooppalainen vapaakauppa-alue. Jäsenvaltioilla voisi olla oma valuutta, ja mukana voisivat olla kaikki Euroopan maat, myös Venäjä. (Kari Rajamäki: Kaukasus!) — Ei, kyllä se raja siellä tulee jo vastaan. — Näin rehellistä analyysiä ei selonteosta tietenkään löydy. Sieltä löytyy vain epämääräistä "unionin toiminnan järkevöittämistä", joka ei kerro yhtään mitään, pelkkää sopotusta.

Arvoisa puhemies! Tietenkään kriisimaat eivät halua puhua eurosta eroamisesta tai tukipakettien lopettamisesta, koska joku muu maksaa heidän laskunsa, Suomi etunenässä. Tämä järjestely varmasti sopii heille. Sitä vain ihmettelen, miksi se sopii myös Suomen hallitukselle. Edustaako Suomen hallitus Suomea vai EU:ta? Meidän tulee vastustaa uusia tukipaketteja. Tätä ette tietenkään löydä selonteosta, koska se on liian järkevää ja Suomen edun mukaista. On Suomen edun mukaista lopettaa jatkuva yhteisvastuun kasvattaminen. Siitä ei tällä hetkellä varmasti tule taloudellista kasvua tälle pohjoiselle alueelle. Me olemme erityisalue. Meillä on paljon semmoisia kustannuksia, mitä ei ole Keski-Euroopassa, ja se on tajuttava. Ensin oma pesä kuntoon, ja sitten kun sitä kakkua on, niin jaetaan sitten vasta sitä, eikä oteta tuolta vain velkaa ja sitä jaeta. — Kiitos. (Riitta Myller: Miten sitä kakkua leivotaan?)

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Eurooppalaisessa yhteistyössä — haluan mennä nyt suoraan muutamiin käytännön kysymyksiin — ennen kaikkea on tärkeätä, että me pystymme kansallisesti edunvalvontaan. Tässä suhteessahan Suomessa eduskunta on kannanmuodostuksessa poikkeuksellisen vahvasti mukana, ja se on tärkeä asia. Siinä tietysti on EU-käsittelyjen aikataulujen tiukkuus monta kertaa tuonut ongelmia, ja jossain määrin tietysti myöskin käsittelyn puutteellisuus on saattanut näkyä nimenomaan eurokriisin osin perustuslakiin liittyvien tulkintojen kiireellisyydessä ja pinnallisuudessa.

Mutta haluan korostaa sitä, että varhainen tiedonsaanti on ehdoton edellytys todella, että me pystymme vaikuttamaan, ja meidän pitää pystyä hallituksen ministeriörajat ylittävällä tavalla näkemään strategisia etuja muun muassa teollisuutemme toimintaedellytysten turvaamisessa eurooppalaisissa pöydissä, on kyse energiasta tai muusta. Tämä rikkidirektiivi, omaan polvilumpioon ampuminen edellisen hallituksen aikana, osoitti täydellistä kansallisen edun unohtamista ja edunvalvonnan laiminlyöntiä poliittisesti ja asiallisesti. Nyt on vastaavalla tavalla kyllä vahingot vältettävä niin biomassadirektiivien kuin myöskin metsäsopimusten osalta.

EU-puolella on kuitenkin erittäin hyvää työtä Suomen taholta tehty alue- ja EU:n rakennerahastopuolella, ja on myöskin jatkossa huolehdittava, että tämä harvan asutuksen ja pitkien etäisyyksien tekijä muun muassa Itä- ja Pohjois-Suomen rahoituksessa varmistetaan. Ongelma on tietysti esimerkiksi EU:n liikennepuolen suhteen, koska jäsenyyssopimuksessa laiminlyötiin pit-kien etäisyyksien ja kalliiden kuljetusten näkökulma. Toisin kuin irlannit, puolat, monet muut, Suomi ei neuvotellut liityntäsopimuksessa tähän liittyvistä tuista ja näkemyksistä. Me saamme lähinnä taskurahoja TEN-hankkeisiin. Muutoinkin Eurooppa, EU, pitää saada mukaan meidän Venäjä- ja arktisen strategiamme jatkokehittelyyn ja tätä kautta parantaa suhteellista asemaamme.

Puhemies! Haluan todeta myöskin tästä eurokriisiin liittyvästä tilanteesta. Viime kaudellahan Kreikka-ratkaisun vastikkeettomat tukiratkaisut, 1,5 miljardia, jotka tässä salissa tehtiin SDP:n vastustuksesta huolimatta, ja se moraalikatokattaus, joka oli pöydässä, jättivät mahdollisimman huonon perinnön. Nyt on ollut hyvä pyrkiä sijoittajavastuuseen ja nimenomaan toisaalta taas yhteisvastuun välttämiseen, niin kuin tämä hallitus on toiminut, mutta EKP:n ottamat riskit eli varjovelkaantuminen on aika lailla parlamentaarisen käsittelyn ulkopuolella. Myöskin EKP:n roolia kilpailukyvyn parantamiseksi, Euroopan selviytymiseksi, on perustellusti muun muassa eduskunnan puhemies Heinäluoma peräänkuuluttanut hiljan.

Valtiovarainvaliokunta on eri vaiheissa korostanut, että on syytä arvioida huolellisesti, kuinka suuriin sitoumuksiin enimmillään voidaan suostua eurokriisin hoidossa vaarantamatta Suomen luottoluokitusta ja valtion mahdollisuuksia huolehtia velvoitteistaan ja vastuistaan. Tämä on asia, joka pitää muistaa päätöksenteossa: Suomen valtiontalouden rajalliset mahdollisuudet tukea muita maita sekä huolehtiminen Suomen työllisyydestä ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta.

Myöskin tämä perustuslaillinen puoli eduskunnan budjettivallan ja kansallisen suvereniteetin osalta on pidettävä mielessä, kuten eduskunta on valtiovarainvaliokunnan toimesta edellyttänyt, ettei tehdä semmoisia vaiheittaisia muutoksia, joiden kumulatiivinen vaikutus eduskunnan budjettivaltaan sekä kansalliseen suvereniteettiin jää ottamatta huomioon. Eli EU-sääntelyn jatkossa on edelleen vahvistettava kansallista päätöksentekoa, ei rajoitettava sitä päätöksentekoa.

Puhemies! Sitten EU:n yhteistä politiikkaa on maatalous. Siitä varsin vähän puhutaan. Meillä mennään EU:n selän taakse kotoisissa maata-lousratkaisuissa unohtaen, että 60 prosenttia maataloustuista tulee vero- ja velkarahoistamme, ei EU:n kassasta, toisin kuin vuoden 92 capin pohjalta Ranskan ja Saksan korkeimmilla satotasoilla tuki tulee. Hallitusohjelmassa sosialidemokraattien keskeisellä vaatimuksella edellytettiin, että tämä tukijärjestelmä on korjattava oikeudenmukaisemmaksi ja paremmin eri jäsenmaiden ja alueiden erityispiirteitä ja tuotanto-olosuhteita huomioon ottavaan suuntaan. EU:n tukijärjestelmän oikeudenmukaisuus edistäisi EU:n ja kansallisten tukien hyväksyttävyyttä. Jäsenmaiden tasapuolisempi maksuvelvollisuus on tärkeää, sitten tulee myös keventää byrokratiaa, ja tuelle tulee kyetä asettamaan ylärajoja. Tällaisia 250 000 euron Wahlroos-tukia ei myöskään Suomessa kyllä tarvitse maksaa. Myöskin kotoisen maatalouspolitiikan ja EU-politiikan yhteydessä on seurattava nuorten viljelijöiden ja aktiivitilojen kannattavuuden kehitystä, ja tältä osin tukiperusteet pitää tehdä läpinäkyviksi ja tuet suunnata aitoon aktiivituotantoon.

Herra puhemies! Haluan lyhyesti vielä todeta oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alueesta, joka jää helposti vähemmälle. EU-puheenjohtajuudessa loppuvuonna 2006 johdin sisäasiainministereiden neuvostoa, ja olen pahoillani, että sitä perintöä ei ole kovin paljon pidetty sen jälkeen elossa. Nimittäin ensinnäkin lähtökohta on se, että mikään maa ei yksin Euroopan unionissa pärjää. Turvallisuutta, sisäistä turvallisuutta, ei hoideta enää yksin, tarvitaan yhteistyötä. Ja toisaalta kyllä kansalaiset odottavat oikeutetusti, että EU:n laajeneminen ei heikennä EU:n tai yhdenkään jäsenvaltion sisäistä turvallisuutta vaan että kykenemme reagoimaan ajoissa erityisesti rajat ylittäviin uhkiin ja järjestäytyneen rikollisuuden ilmiöihin ja maahanmuuton määrällisen ja laadullisen hallinnan pitää olla työmarkkinoiden vakauden, sisäisen turvallisuuden, kotouttamisen ja laittoman maahanmuuton torjunnan näkökulmasta muun muassa kunnossa.

Tätä ei ole juurikaan pidetty esillä, ja olen hyvin pahoillani, että sitä yhteisen turvapaikkapolitiikan tukemiseksi luotua yhteistä paluu- ja palautuspolitiikkaa, jota säädösehdotuksin Suomi vei eteenpäin ja loi siihen tämmöistä kokonaisvaltaisempaa keskustelua maahanmuutto-, turvapaikka- ja rajavalvontapolitiikasta ja siihen liittyvästä laajennetusta eurooppalaisesta yhteisvastuusta ja solidaarisuudesta, ei ole voimakkaasti viety eteenpäin. Siinä oli taustalla Välimeren tilanne nimenomaan, jonka silloin Suomen puheenjohtajakaudella näimme, ja halusimme pitää siinä periaatteessa keskeisinä kansainvälisen suojelun turvaamista, (Puhemies koputtaa) nykyistä konkreettisempaa taloudellista taakanjakoa turvapaikkakysymyksiin sekä laittomaan maahanmuuttoon ja rajavalvontaan (Puhemies koputtaa) liittyvissä asioissa, yhteisesti sovittujen sääntöjen todennettavissa olevaa ja yhdenmukaista noudattamista ja tältä osin myöskin yhdenmukaista toimeenpanoa. Näitä asioita tulisi myöskin tarkastella aika lailla Suomen hallituksen silloin läpi saamien periaatteiden mukaisesti — vaikkakin ne ovat vaikeita asioita — rehellisesti ja rohkeasti.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! EU-selonteko käsittelee Euroopan unionin nykyisyyttä ja tulevaisuutta kiitettävän monesta näkökulmasta. Unionin suurimmat haasteet tällä hetkellä liittyvät pitkittyneeseen talouskriisiin ja sen vaikutuksiin. Siksi on myös luonnollista, että hallitus on nostanut EU:n tärkeimmäksi tavoitteeksi kilpailukyvyn parantamisen, taloudellisen kasvun ja uusien työpaikkojen luomisen. Tähän unioni pyrkii yhtäältä kehittämällä sisämarkkinoita erityisesti pk-yritysten toimintaedellytyksiä silmällä pitäen ja toisaalta solmimalla kahdenvälisiä kauppasopimuksia merkittävien kauppakumppaneiden kanssa. Vahvasti viennistä riippuvaisena maana Suomikin hyötyy toimivista, avoimista markkinoista, ja talouskasvuhan on edellytys työllisyyden parantamiselle.

Kilpailukyvyn parantaminen ja talouskasvu eivät kuitenkaan yksinään riitä. Edellisessä EU-selonteossa, joka julkistettiin keväällä 2009, unionin sosiaalinen ulottuvuus oli jätetty taka-alalle, mistä erityisesti sosialidemokraatit esittivät aiheellista kritiikkiä. Onkin ilahduttavaa huomata, että nykyinen hallitus painottaa selonteossaan eriarvoisuuden kasvun estämistä ja nostaa EU:n sosiaalisen ulottuvuuden samalle tärkeysasteelle talouskasvun kanssa.

Tästä merkittävästä arvovalinnasta kertoo sekin, että hallitus suosittelee Euroopan tasol- la käytettäväksi bruttokansantuotteen rinnalla myös muita kestävän sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen kehityksen mittareita. Näiden mittareiden tulisi kytkeytyä EU:n kasvu- ja työllisyysstrategioihin ja talouspolitiikan koordinaatioon sekä vahvistaa muun muassa sosiaaliturvaan ja terveydenhuoltoon panostamista jäsenvaltiotasolla. Tarvetta tälle on: viisi vuotta kestäneen talouskriisin jäljiltä noin 27 miljoonaa eurooppalaista on työttömänä, kotitalouksien tulot ovat pienentyneet ja köyhyys on lisääntynyt.

Sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntyminen on todellinen uhka Euroopan tulevaisuudelle, erityisesti talouskriisistä pahimmin kärsineissä maissa mutta myös muualla unionin alueella. Työttömyys, köyhyys ja eriarvoisuus eivät ole pelkästään sosiaalisia ongelmia, vaan ne nakertavat koko unionin legitimiteettiä ja sitä kautta integraation edistämistä. Suuren valiokunnan mietinnössä todetaan ihan aiheellisesti, että jäsenvaltioissa tulisi tehdä kattava selvitys talouskriisin ja sen hoidon vaikutuksista muun muassa kansanryhmien asemaan, terveys- ja sosiaalipalveluihin ja sosiaalisen turvattomuuden lisääntymiseen. Koko Euroopalla on tästä prosessista varmasti paljon opittavaa.

Kuten selonteossa yleisestikin, myös sosiaali-, työllisyys- ja työvoimapolitiikassa hallitus korostaa toimivallan kuuluvan ensisijaisesti jäsenvaltioille, mikä on tietysti aivan oikein. Pohjoismainen universaali hyvinvointimalli on kuitenkin nostettu esiin esimerkkinä, jota on tarpeen suositella muillekin jäsenmaille talouskriisin jälkeisessä EU:ssa. Tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen perustuva hyvinvointivaltio luo sosiaalista pääomaa, joka ylläpitää vakautta ja lieventää tulevaisuudessakin kriisien vaikutuksia.

Suuren valiokunnan mietinnössä painotetaan, että sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisen ytimen tulisi olla alueella, jolla unionilla on toimivaltaa, eli erityisesti EU-työlainsäädännössä. Muun muassa työelämän vähimmäisnormien, työvoiman liikkuvuuden ja työsuojelun kehittäminen on kiistatta tärkeää, mutta sosiaaliseen ulottuvuuteen täytyy kuulua muutakin. Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa todetaan, komissio voi antaa jäsenmaille suosituksia myös muilla sosiaalipolitiikan osa-alueilla. Vaikka suositukset eivät olekaan sitovia, niillä on ohjausvaikutuksia jäsenmaiden kansallisiin päätöksiin. Lisäksi sosiaalista Eurooppaa voi edistää myös EU:n rahoitusinstrumentteja kehittämällä.

Arvoisa puhemies! EU-selonteko korostaa merkittävällä tavalla sosiaalisen kehityksen ja hyvinvoinnin edistämisen näkökulmia taloudellisen kasvun ohella. Hallitus myös painottaa Suomen omaa aloitteellisuutta ja vaikuttamista EU:n yhteisessä päätöksenteossa. On syytä toivoa, että pohjoismaista sosiaalista näkökulmaa todella tuodaan näissä pöydissä esiin yhtä painokkaasti kuin tässä selonteossakin. Suomen edun ajaminen ei ole pelkästään vientiteollisuuden etujen ajamista, vaan siihen kuuluu myös aktiivinen osallistuminen sosiaalisesti eheän Euroopan rakentamiseen.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen etuna pienenä, kehittyneenä ja avoimena markkinatalousmaana on, että EU kehittyy tehokkaan yhteistoiminnan yhteisöksi, sillä Eurooppa on meille sisämarkkina, jonka yhteinen paraneva kilpailukyky auttaa meitä jatkossa kilpailemaan USA:n ja Kaukoidän nousevien talousmahtien kanssa. Selonteossa linjataan, että kansallisten parlamenttien keskinäistä ja Euroopan parlamentin kanssa tehtävää yhteistyötä tulisi kehittää. Tämä ei suinkaan tarkoita liittovaltiota, josta oppositio puhuu, mutta se tarkoittaa samojen sääntöjen kehittämistä ja sitouttamista kaikille unionin jäsenille. Kansallisten parlamenttien asemaa siis halutaan vahvistaa.

Tällä hetkellä EU:n talous- ja rahaliiton keskeinen kehittämistehtävä on talouskoordinaation parantaminen ja siinä tärkeimpänä pankkiunionin luominen. Talouskriisi on värittänyt EU:n viimeisiä vuosia. Koko Euroopan vakauden turvaamiseksi on jouduttu kaikissa jäsenmaissa tekemään paljon töitä. On jouduttu myös turvautumaan unionin rakenteiden ja päätöksentekomenettelyiden ulkopuolella tapahtuneeseen hallitustenväliseen toimintaan. Normaalistihan EU:n aloitevalta kuuluu komissiolle ja lainsäädäntö- ja budjettivalta neuvostolle ja parlamentille.

Euroopan yhteisön, siis myös meidän suomalaisten, tehtävänä on edistää omalta osaltamme Euroopan vakautta ja tehdä työtä sen eteen, että päätöksentekoa ei delegoida unionin mahdollisesti perustamille virastoille, vaan jäsenmaiden oikeudet päättää omiksi kokemistaan asioista itsenäisesti pysyvät ja edelleen paranevat. Suomen etu on myös se, että Euroopan yhteisön valtiot kilpailevat keskenään hyvästä hallinnosta sekä julkisen sektorin tehokkuudesta.

Arvoisa puhemies! Yhdyn työ- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä valiokunnan lausuntoon, jossa valiokunta pitää keskeisenä tavoitteena, että Euroopan yhteisöä kehitetään taloudelliseksi ja sosiaaliseksi arvoyhteisöksi ja että 75 prosentin työllisyystavoitteen saavuttamisen eteen tehdään myös yhteisönä kaikkemme. Tämän tavoitteen saavuttaminen mahdollistaa Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden kilpailun myös globaalisti.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä:

Suomen hallitus tukee yhteisvelka- ja tulonsiirtounionia. Se tarkoittaa ja on tarkoittanut, että maksamme yhä enemmän ja vaikutamme yhä vähemmän. Seurauksena on ollut elintasomme lasku.

Hallituksen selonteko nostattaa enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Mikä on hallituksen tahto? Haluaako se ainoana Pohjoismaana mennä yhä syvemmälle liittovaltioon ja velka- ja tulonsiirtounioniin Välimeren maiden kanssa ja maksattaa laskut oman maan kansalaisilla? Siltä se kyllä nyt valitettavasti näyttää.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Eerolan tekemää esitystä.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty hyvää keskustelua selonteosta. Valiokunnan puheenjohtaja tuossa avauspuheenvuorossaan peräänkuulutti direktiivien käsittelyn tehostamista ja nopeuttamista. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, että ei se ole aina niin itsestäänselvää, että ne direktiivit ovat niin hyviä, että ne kannattaa meidän täällä nopeasti aina käsitellä ja hyväksyä. Surullisenkuuluisasta rikkidirektiivistä on paljon puhuttu, ja typpidirektiivi onnistuttiin tuossa viime talvena torjumaan. Eli tarkoitan tällä sitä, että vaikka direktiivien käsittelyprosesseja pitää tehostaa, niin kyllä tietty itsekritiikki pitää säilyttää siinä, mikä on Suomelle hyväksi ja mikä ei, ja erityisesti pitää puuttua direktiivien valmisteluprosessiin entistä paremmin.

Edelleen selonteossa mainitaan EU:n ja Venäjän yhteistyön ja Venäjä-politiikan tehostamisesta ja terävöittämisestä. Varmasti se on tarpeen. Haluan käyttää tilaisuutta nyt hyväkseni ja muistuttaa, että meidän, Suomen, tulisi kuitenkin tehdä itsenäistä, omaa Venäjä-politiikkaamme entistä voimakkaammin ja pyrkiä tänä päivänä vieläkin enemmän kahdenväliseen kanssakäymiseen Venäjän kanssa eikä vetäytyä EU:n selän taakse. Näin me saamme parhaiten varmistettua ja turvattua Suomen ja Suomen kansalaisten edut.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuolla debatissa aikaisemmin muutamat edustajat, edustaja Kumpula-Natri ja edustaja Orpo, pohtivat, mistä eurovaaleissa äänestetään ja mitä äänestäjät saavat, kun äänestävät keskustaa. Älkää huolehtiko. Voitte luottaa kyllä siihen, että äänestäjät osaavat tehdä viisaita ratkaisuja ja tietävät, mitä saavat. Eiköhän vaalitulos ole jälleen kerran aivan oikea.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Minä tuosta rikkidirektiivistä käytännön esimerkin annan, miten Suomen kilpailukyvylle tässä käy: Meillä on vientiyritys, ja me olemme laskeneet sitä, että jos lankkukuutio lähtee tuonne Itämerta pitkin, ja viedään se nyt tuonne Kiinaan tai minne tahansa, niin 7—10 euroa tulee pelkästään sillä rikkidirektiivillä kuutiolle lisähintaa. Se on laitettava siihen hintalappuun, kun se kaupataan sinne maailmalle. Elikkä ei tämä varmasti sitä kilpailukykyä paranna, tämmöinenkään direktiivi.

Sitten toinen juttu: Kuljetustuet leikataan nyt pois, tai niitä on leikattu. Sekö auttaa esimerkiksi Keski-Suomea, Kainuuta — Suutari on Kainuusta — ja Lappia? Se, mitä siellä on vähäistä teollisuutta, on puualalla kaikki suurin piirtein, tietysti kaivosteollisuutta on. Sekö auttaa niitä? Taas mennään alaspäin. Kyllä tämä suunta on koko ajan tuohon suuntaan ollut tämän hallituksen aikana ja tietysti edellisenkin hallituksen aikana. Jos niin kuin maaseutuyrittämistä ajatellaan, niin kyllä matto vedetään yrityksiltä alta pois.

Eero  Suutari  /kok:

Arvoisa puhemies! Minä kiistäisin tuon, että rikkidirektiivi olisi EU-lähtöinen. Kyllä rikkidirektiivi on suomalaislähtöinen direktiivi. Elikkä me Suomessa halusimme, että Itämerelle pitäisi tehdä jotakin. Sitten Kansainvälinen merenkulkujärjestö Suomen pyynnöstä teki sille jotakin, teki esityksen, jota sitten liudennettiin EU:ssa, ja se on tulossa nyt meille voimaan.

Siitä historiasta tietysti voitaisiin paljonkin puhua. Täällä on asiantuntijoita sille puolelle parempia kuin minä, mutta sen perusteella, mitä olen ollut Pohjoismaiden neuvostossa rikkidirektiivityöryhmässä selvittämässä sitä, mitenkä tämä rikkidirektiivi meille tuli, minä kyllä olen hämmästynyt, miten täällä puhutaan vähillä tiedoilla siitä asiasta.

Sitten tästä kuljetustuesta. Se ei ole vähentynyt, se on samankokoinen kuin se on aikaisemmin ollut. Tosin siinä nyt jaetaan suuremmalle hakijamäärälle sitä samaa kuljetustukea, mutta sen tarkoitus oli alun perinkin olla määräaikainen. Tietysti minä henkilökohtaisesti ajan sitä, että se jatkuu myös tulevaisuudessa.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Rikkidirektiivillä on oma historiansa. Kaiken kaikkiaan tästä sääntelystä, josta täällä on tänään jonkun verran puhuttu, voin todeta: Vaikka minä olen lukenut näitä erilaisia europapereita viime aikoina, muun muassa tämän Suomen Yrittäjien eurovaaliohjelman, niin täällä fiksusti todetaan, että on olemassa hyvää ja huonoa sääntelyä. Hyvä sääntely on tietysti semmoista, mikä helpottaa yritysten, niin suomalaisten kuin muittenkin, toimintaa euromarkkina-alueella, miksei tietysti laajemminkin, suomalaiset yritykset saavat paremmin tuotteitaan markkinoille EU-alueella. Sitä varmasti tarvitaan, mutta juuri tätä huonoa sääntelyä pitäisi välttää, ja tässä nyt muutama esimerkki on mainittu. Itsenäisten kuljetusyrittäjien muun työajan kuin ajamiseen käytetyn ajan sääntely on yksi tämmöinen tuskainen sääntely, kemikaaliasetus Reach on pk-yrityksille äärimmäisen monimutkainen ja kallis järjestelmä, ja EU:n rakennustuoteasetus on erittäin kallis sääntelykokonaisuus. Eli jatkossa pitää kiinnittää huomiota juuri siihen, että se sääntely, mitä tehdään, on mahdollisimman hyvää ja siitä on hyötyä, ja tulee välttää nämä yrityksien ja tavallisten ihmisten elämää haittaavat sääntelyt.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Tähän rikkidirektiiviin kanssa vielä, että sinänsä siinä hyvää varmaan tavoitellaan ilmansaasteitten, rikin, osalta, mutta puutun siihen käsittelyyn juuri, että se vääristää EU:n sisäistäkin markkinaa ja kilpailua, koska Etelä-Euroopan maat eivät sitä halua samassa tahdissa kuin muu Eurooppa. Jos esimerkiksi tämä rikkidirektiivi olisi globaali, yhtä lailla kuin jos meillä olisi globaalit varainsiirtoverot tai vastaavat, niin tähän ei tulisi vääristymiä, mutta ne sitten vääristävät näitä asioita.

Näitä on useita esimerkkejä, missä Suomi sitten oman toteutuksensa kanssa joutuu taistelemaan, ja olen todellakin huolissani tästä metsäsektorista, mikä siellä on tulevassa kuvassa, kun sieltä tulevat nämä energian kestävyysdirektiivit ja sieltä tulevat ympäristönsuojeludirektiivit ja muut. Se tässä eurooppalaisessa politiikassa on, että jos me menemme Etelä-Euroopan puistometsien säännöillä tänne suomalaiseen metsikköön, niin kyllä metsään menee ja rankasti tämä europolitiikka siltä osalta.

Vielä lyhyesti, arvoisa puhemies: EU tuo regulaatioita ja säännöksiä, ja yksi iso asia on siinä sitten, noudatetaanko niitä säännöksiä millä tavalla tässä EU:n yhteisössä. Jos EU asettaa esimerkiksi riman niin sanotusti 100 senttimetriin, niin Etelä-Euroopan maat hyppäävät siitä 60 senttimetristä ja meidän viranomaistahot nostavat sen riman sinne 150 senttimetriin sitten. On siinä suomipojalla ja suomiyrittäjällä aikamoinen ponnistus mennä sen riman ylitse, kun muut voivat siitä vain noin pyllähtää ylitse.