Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! On syytä hiljentyä. Nyt puhutaan kansalaisten kannalta tärkeimmästä asiasta, alkoholista, eikö niin? Alkoholi on meidän lempilapsemme lainsäädännössä ollut aina ja kiinnostaa kaikkia kansalaisia.

Arvoisa puhemies! Kaksi hallituksen esitystä, jotka nyt ovat käsittelyssä, viime valtiopäiviltä, hallituksen esitys 24/2001 ja nyt hallituksen esitys 50/2002, ovat aika mielenkiintoiset historialtaan siitä syystä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta viime syksynä käsitellessään hallituksen esitystä 24 oli siinä määrin tyytymätön hallituksen esitykseen, että pyysi, tietysti ministerin kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen, täydentämään tätä esitystä niin, että voitaisiin alkoholilakia muuttaa niin, että voitaisiin nykyistä paremmin turvata lasten ja lapsiperheitten suojelu alkoholin anniskelun houkutuksilta. Ministeri Soininvaaran työksihän tämä silloin tuli. Väliaikatiedot olivat aina välillä vähän murheellisetkin, ettei tästä taida paljon mitään tulla, koska siinä elinkeinovapauden rajoittaminen oli hyvin vaikea sorvata siihen muotoon, että se olisi tyydyttänyt myöskin oikeusministeriön kannanottoja. Pitkän tien päätteeksi ex-ministeri Soininvaara kuitenkin tässä työssään onnistui. Näin saatiin uusi, täydentävä esitys eduskuntaan.

Arvoisa puhemies! Tämän kokonaisuuden ydinkysymyksiä ovat paitsi äsken mainitut, anniskeluluvan edellytyksiä koskevat kohdat myös se, että lupahallintoa päätetään nyt hajauttaa ja antaa myöskin ohjaustoimivaltaa keskusvirastolle. Lupahallinnon hajauttamisessa lähdetään siitä, että ensiksi hajautetaan niin sanotut jatkoaikaluvat lääninhallituksiin. Nyt tietenkin tilanne on se, että lääninhallitusten resurssit henkilökunnan osalta ovat erittäin rajalliset ja lisätehtävät eivät mitenkään luonnistu tällä henkilökunnalla, joka siellä nykyään on. Mutta koska tämä on lupatoimintaa, josta myöskin saadaan aina maksuja vastikkeeksi, näemme, että lääninhallitusten sisällä tulisi nyt huolehtia siitä, että luvista saadut maksut käytetään alkoholitarkastuksen voimavarojen lisäämiseen läänin tasolla.

Se, että lupamenettelyä ollaan viemässä lääninhallinnon suuntaan, johtuu siitä, että meillä ei ole lähempänä kansalaista muitakaan hallinnollisia yksiköitä, jotka voisivat tämän paremmin hoitaa. Kunnat eivät ole ainakaan toistaiseksi olleet halukkaita tätä uutta vanhaa tehtävää, jos näin sanotaan, ottamaan vastaan. Kunnathan ovat olleet alkoholivalvonnassa mukana, eivät lupajärjestelmässä mutta valvonnassa, aikaisemmin melko hyvinkin. Tässä tilanteessa, jossa nyt eletään, sieltä ei ole saatu vastakaikua sille ajatukselle, että niin alas hallinnollisesti voitaisiin lupamenettelyä siirtää. Toisaalta meillä ei ole seutukunnillakaan vielä vakiintunutta hallintoa, joten sieltäkään ei vielä löydy oikein vastinetta. Seutukuntakokeiluun on toistaiseksi lupautunut mukaan vain Hämeenlinna siltä osin, että alkoholilupamenettely olisi sen osalta tullut kysymykseen. Nämä ovat olleet niitä syitä, miksi ainakin tällä hetkellä lääninhallinto on se instanssi, joka hajautetumpaa lupajärjestelmää jää toteuttamaan.

Arvoisa puhemies! Kaikkein mielenkiintoisin osuus näissä hallituksen esityksissä todellakin liittyy anniskeluluvan edellytyksiin. — Jaha, siellä pidetään ryhmäkokousta, ilmeisesti ei kuitenkaan alkoholiluvista vaan ihan muista asioista. — Anniskeluluvan rajoittamista tai myöntämättä jättämistä eräissä tapauksissa koskeva kohta, arvoisa puhemies, eli 21 d § on sisällöltään tämän esityksen kaikkein tärkein osa ja aiheutti paljon keskustelua niin valiokunnan piirissä kuin tietenkin myöskin asiantuntijoiden osalta.

Tämä on nyt ensimmäinen yritys, arvoisa puhemies, mitä eduskunta on tehnyt pitkien asian tiimoilta käytyjen keskustelujen jälkeen, ensimmäinen kerta, ei yritys vaan ensimmäinen kerta, jolloin olemme nyt sitten pääsemässä viemään ihan lainsäädännön tasolle sitä ajatusta, että lapsia ja nuoria tulisi myöskin alkoholin anniskeluyhteyksissä suojata. Näin ollen jatkossa tämä lupa voidaan jättää myöntämättä tai sitä voidaan rajoittaa, jos esimerkiksi anniskelulupaa haetaan pääosin lapsille tai nuorille tarkoitettujen tai heidän käyttämiensä tilojen yhteyteen tai välittömään läheisyyteen tai paikkaan, jossa elinkeinotoiminnan on katsottava kohdistuvan pääosin lapsiin ja nuoriin.

Toinen seikka, joka myös alun pitäen lähti meidän valiokuntamme piiristä evästyksenä, kun täydennystä haettiin alkoholilakiesitykseen aikaisemmilta valtiopäiviltä, koskee urheilutilaisuuksia. Tähän saatiin tämmöinen kohta, että anniskelulupa voidaan jättää myöntämättä tai sitä rajoittaa taikka asettaa anniskelun valvonnan ja järjestyksenpidon kannalta tarpeellisia ehtoja, jos anniskelulupaa haetaan urheilutapahtumaan tai tilaisuuteen, joka on luonteeltaan perhetapahtuma tai johon muuten osallistuu runsaasti lapsia ja nuoria.

Arvoisa puhemies! Tämän tyyppisen lakitekstin valvominen ei tietenkään ole kauhean helppo asia viimeisen päälle johtuen siitä, että rajatapauksia varmasti voi ilmetä. Mutta näimme kyllä sen, että tämä on oikeamuotoista lainsäädäntöä siltä osin, että tämä antaa viestin kentälle, ja näitä viestejä minusta on aivan välttämätöntä myös eduskunnan tasolta lähettää yhteiskuntaan. Tämä on itse asiassa meidän yhteinen asiamme, aikuisten asia, hoitaa tätä myönteisessä mielessä eteenpäin.

Arvoisa herra puhemies! Sitten täällä on vielä kaksi kohtaa luvan rajoittamisessa tai epäämisessä. On todettu, että lounasruokailu on otettu erilliseen tarkasteluun sekä sitten myöskin se, että voidaan harkita anniskelutoiminnan rajaamista alueellisesti, jos on uhka, että asuinympäristölle, yleiselle järjestykselle, turvallisuudelle tai yhdyskunnan palvelulle ja toiminnoille aiheutuu häiriöitä tai muita kielteisiä seuraamuksia.

Arvoisa puhemies! Meillä ei ole valiokunnassa mitään yliuskoa siihen, että näillä alkoholilain muutoksilla Suomi saataisiin uudelle, paremmalle tielle, pelkästään siitäkin syystä, että 80 prosenttia alkoholista juodaan oikeastaan niin sanotun löysän valvonnan kautta: vähittäismyynnistä alkoholiliikkeistä ostettua alkoholia. Näissä valvontasysteemi on todellakin löysempi kuin anniskelulupajärjestelmissä.

Meillä on terveydellisistä syistä puhuttu täällä niin monet kerrat. Myöskin meidän EU-politiikkamme yhteydessä on pidetty esillä alkoholipolitiikkaa terveydellisistä syistä. Minusta on erittäin tärkeää, että me lisäämme näitä viestejä siitä, että alkoholiin ja alkoholin käyttöön tulee suhtautua hyvin kriittisesti siitä syystä, että se on terveyskysymys ja liiallinen käyttö kansantaloudellisestikin merkittävä kysymys.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Puutun jatkolupamenettelyyn. Valiokunnan kuulemisen yhteydessä järjestöjen taholta tuli esitys siitä, että Tuotevalvontakeskuksella olisi säilytetty jatkolupien myöntämismahdollisuus eikä sitä olisi lähdetty siirtämään lääninhallituksille. Tässä laissa on kuitenkin tämä lääninhallitukselle siirretty, ja nyt sitten pitääkin tarkkaan seurata, ettei synny mitään ongelmatilanteita, niin kuin joskus aikaisemmin on ollut. Esimerkiksi lääninhallitusten kohdalla on ollut sitä ongelmaa, että on ollut vaikea määritellä, minkä tasoisesta anniskeluliikkeestä on ollut kyse, kun jatkolupia on myönnetty. Mietinnössä on todettu, että asiaa seurataan, ja olisinkin toivonut, että tähän olisi liitetty seurantaponsi, mutta sitä tässä nyt ei ole, ja toivon, että tekstin sisältö kuitenkin aiheuttaa sen, että tätä asiaa seurataan ja että lääninhallituksen kohdalla tämä jatkoluvan myöntämismahdollisuus on, ettei tule mitään mielivaltaa. Toisaalta, kun jatkolupien kohdalla maksetaan korotettu maksu, toivoisi sitten myös, että korotetut maksut kohdentuvat näihin lupiin ja että lääninhallituksilla on tarpeellinen määrä henkilökuntaa tämän asian hoitamiseksi.

Täällä on myös paljon hyviä asioita, niin kuin esimerkiksi lähiyhteisöjen mielipiteiden kuuleminen jatkolupien yhteydessä ja häiriöherkät alueet, joita myös kartoitetaan. Kaiken kaikkiaan tämä hallituksen esitys ja täydennetty esitys, joka on tehty, on muutos parempaan päin, mutta olisin toivonut, että Palvelualojen ammattiliiton ja ravintolayrittäjien näkökulmat olisi paremmin tuotu vielä esille, kun tätä asiaa on käsitelty.

Pehr Löv /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! De aktuella två lagarna om en revidering av alkohollagstiftningen innehåller bestämmelser om förvaltningen som regionaliseras till länsstyrelsen och innehåller enligt den nya grundlagen bestämmelser på lagnivå om begränsningar gällande alkoholutskänkning. Begränsningarna kan gälla serveringsområdet eller ha social- och hälsovårdspolitisk grund. Bestämmelserna om begränsning ger orsak till en lite större alkoholpolitisk granskning då vi vet att tillgängligheten ökar förbrukningen, och då vi ser att alkoholskadorna har en tendens att stiga kraftigt i Finland. Ungdomsmissbruket ökar tyvärr också kontinuerligt.

Det är en självklarhet att området där alkohol serveras skall vara klart avgränsat och till exempel inte en del av ett läktarutrymme vid en idrottsanläggning. Denna bestämmelse måste iakttas också på det sättet att alkohol inte får intas utanför detta område.

Utskänkningstillstånd kan och bör, tycker jag, i enlighet med utskottsbetänkandets anda inte ges till utrymmen som används av barn och ungdomar eller där näringsverksamhet riktad till ungdom upprätthålls. Serveringstillstånd vid idrottsevenemang, konserter och biotillställningar av familjekaraktär skall inte heller godkännas. Arbetskraftsbespisningar skall enligt bestämmelserna inte heller få tillstånd för starka alkoholdrycker, vilket är helt konsekvent. Däremot berörs inte övervakningen av försäljningen i minuthandeln där en stor del av ungdomarna skaffar sin alkohol. Länsstyrelserna borde därför få betydligt mera resurser för att klara den här övervakningen.

Ett fenomen som inte helt tydligt problematiseras i dessa lagar är konserter och andra evenemang som ordnas av idrottsföreningar med ungdomsverksamhet. Avsikten med de här evenemangen är att få inkomst av alkoholförsäljningen och då är motivet för tillställningen tvivelaktigt och innehåller ett element av dubbelmoral. I väntan på bestämmelser om den typens tillställningar hoppas jag att seriösa idrottsföreningar inte finansierar sin verksamhet med alkoholförsäljning i framtiden. I min hemtrakt har en kommun gått in för en sådan begränsningslinje medan idrottsföreningar, bland annat i staden, utan betänkligheter ordnar ölfestival för att finansiera sin verksamhet.

Jag hoppas att vår omtanke om våra barn och vår framtid kunde ge oss mod att täppa till denna liberala lucka i lagen. Vårt signalvärde till ungdomen är stort.

Puhemies! Eräs ilmiö, jota suoranaisesti ei kyseenalaisteta tässä laissa, ovat myös nuorisotoimintaa ylläpitävien urheiluseurojen järjestämät konsertit ja muut tapahtumat. Näiden tapahtumien tarkoituksena on saada tuloja alkoholin myynnistä. Tällöin tapahtuman motiivi on arveluttava ja sisältää kaksinaismoraalisuutta. Odottaessani määräyksiä, jotka koskevat tämän tyyppisiä tapahtumia, toivon, että vakavamieliset urheiluseurat eivät tulevaisuudessa rahoittaisi toimintaansa alkoholin myynnillä.

Minun kotiseudullani on kunta, joka on valinnut tällaisen rajoitusperiaatteen, mutta muun muassa urheiluyhdistykset kaupungissa järjestävät huoletta olutfestivaaleja rahoittaakseen toimintaansa. Toivon, että huoli lapsistamme ja tulevaisuudestamme antaisi meille rohkeutta tukkia tämä lakimme liberaali reikä.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Lain tarkoitus on keventää ja alueellistaa alkoholihallintoa. Nimenomaan lupahallintoa on tarkoitus hajauttaa ja keventää. Tämän valiokuntakäsittelyn ja lain sisällön valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaoja esitteli aivan hyvin. Haluan puuttua vain muutamaan asiaan.

Alkoholipolitiikkahan on Suomessa perustunut ajatukseen, että kokonaiskulutusta rajoitetaan. Yksi tapahan kokonaiskulutuksen rajoittamisessa on ollut, että tarjontaa rajoitetaan. Muina keinoina on ollut ikärajojen ja aukiolorajoitusten voimaan paneminen, ja sitten viranomainen on voinut säädellä vähittäismyyntipaikkoja ja anniskelupaikkoja. Vähittäismyynti on annettu valtion omistaman alkoholiyhtiön Alko Oy:n yksinoikeudeksi, minkä lisäksi miedompien alkoholijuomien vähittäismyynti on säädetty luvanvaraiseksi. Alkoholijuomien anniskelu on myös säädetty luvanvaraiseksi.

Tämä oli vuosi sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsittelyssä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta lähetti sitten kirjeen sosiaali- ja terveysministeriöön, että emme ole tyytyväisiä 21 §:n muotoiluun. Pykälä, kuten hallituksen esityksestä näkee, oli varsin rajoitettu, mutta nyt se on sitten vuoden kestäneen valmistelun jälkeen huomattavassa määrin yksityiskohtaistettu, ja tämmöisenä se varmasti sitten tyydyttää korkeimman hallinto-oikeuden käsityksiä tästä laista.

21 §:ssähän on nyt nimenomaan kohdat, joiden perusteella anniskelulupa voidaan hakijalle jättää myöntämättä. Pääasialliset seikat ovat lapset ja nuoret, kun ollaan heidän käyttämissään tiloissa, urheilu- ja perhetapahtumat tai alkoholin anniskelun haitta ympäristölle tai sitten se, että anniskelu tapahtuu joukkoruokailun tai työpaikkaruokailun yhteydessä.

Tässä on ollut kysymys myöskin siitä, että kun lupahallintoa hajautetaan, niin se pyritään hajauttamaan niin, että Tuotevalvontakeskus ei enää kaikkia lupia myönnä eikä lainkaan myönnä näitä lupia, vaan resurssien salliessa näiden lupien myöntäminen siirtyy lääninhallituksille. Tästä oli keskustelua, voisiko lupien myöntämisen siirtää kunnille, mutta kunnat eivät asiantuntijoitten mukaan sitä halua, tai sitten seutukunnille, mutta alkoholiluvan saamiseen mukaan seutukuntakokeiluun ei löytynyt myöskään halukkuutta. Näin ollen alueellistaminen tapahtuu siten, että kun se siirtyy viranomaiselle, niin se siirtyy lääninhallitukselle, mutta siirtyy resurssien salliessa.

Valiokunta on mietinnössään erittäin pontevasti ottanut huomioon myöskin lääninhallituksien resurssien puutteen. Siellä ei ole henkilökuntaa, joka tyydyttävästi hoitaisi tämän sektorin. Kun näiden lupien antamisista kuitenkin tulee tiettyjä maksuja, jotka kilahtavat lääninhallituksien kassaan, niin katsottiin, kuten mietinnössä todetaan, että aivan hyvin näitä rahoja voidaan käyttää lupahallinnon kehittämiseen lisäämällä henkilöresursseja.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö n:o 9 alkoholilainsäädännön muutoksiin liittyen on mielestäni varsin oikean suuntainen kuten asianomainen hallituksen esityskin. Näissähän kannetaan huolta siitä, että meillä alkoholi aiheuttaa ongelmia, ja erityisesti kiinnitetään huomiota siihen, että valvontaresurssit eivät ole sitä, mitä niiden tulisi tehtävien asettamien tarpeiden vuoksi olla.

Haluan yhtyä täällä ennen muuta ed. Lövin käyttämään puheenvuoroon, jossa hän toi esille nämä ongelmat, jotka liittyvät siihen, että alkoholi on mukana yhä urheilukilpailuissa, jopa niin että sillä rahoitetaan urheilukilpailuja ja eräitä muita massatapahtumia. Pidän tuota, kuten ed. Lövkin toi esille, ongelmallisena. On hienoa, että löytyy niitä urheiluseuroja, jotka järjestävät kilpailuja ilman alkoholimyyntiä edes lieveilmiönään. Tämä on hyvä.

Monet tapahtumat ovat helposti menneet erilaisiksi kaljatapahtumiksi, vaikka niitten lähtökohdan pitäisi olla tavalla taikka toisella urheiluun liittyvä. Tämä on hyvin ikävää. Kun urheiluun perinteisesti on kuulunut raittius ja rehtiys, niin jos ne ovat kaljoittelevan yleisön paikkoja, kyllä tämä aika murheellisen esikuvan antaa nuorisolle ja perheitten mukana oleville lapsille. Toivon, että erityisesti näihin näkökohtiin halutaan jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Mielestäni on aivan oikein, että lääninhallituksille annetaan tässä vastuuta, kunhan ne saavat myöskin riittävät voimavarat tehtävien hoitamiseen. Kunnissa ei varmasti tähän voimavaroja tällä hetkellä ole. On ikävää, että aikoinaan raittiuslautakunnat, jotka olivat kunnissa asioihin kiinnittämässä huomiota, ovat sulautuneet muihin lautakuntiin, ja osaltaan se on merkinnyt tehtävien huomiotta jäämistä ja tehtävien jäämistä vähemmälle vastuunkannolle.

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni tämä on hyvin oikean suuntainen mietintö, ja toivon sille myönteistä jatkoa.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! 21 d §:n muutosesitysten osalta puututaan erittäin tärkeään periaatteeseen eli siihen, millaista esikuvaa aikuiset näyttävät lapsille ja nuorille vapaa-ajanvietosta. Ajattelen, että tällä hetkellä aikuisten antama viesti nuorten suuntaan on aika epäuskottava ja suorastaan kaksinaismoralistinen. Toisaalta erilaisten kalliiden kampanjoiden kautta vakuutetaan sitä, että elämä on parasta huumetta, ja toisaalta sitten taas tällaisissa perhe- ja liikuntatapahtumissa ovat usein varsin keskeisellä sijalla kaljateltat, joissa aikuiset näyttävät mallia siitä, mikä se on sitä parasta huumetta.

Toivon, että lain suomia valtuuksia viranomaiset myös jämäkästi käyttävät. Itse olisin toivonut, että nimenomaan 21 d §:n osalta voimaantulosäännöstä olisi kiirehditty, jotta olisi pystytty kenties vielä vaikuttamaan loppukesän ja tulevan syksyn tapahtumiin, mutta tämä ajatus ei saanut suurempaa kannatusta valiokunnassa, ja tietysti, täytyy myöntää, että kesän osalta varmasti luvat onkin jo myönnetty.

Toisaalta on todettava sekin, että nuorten ja lasten lisääntyvän alkoholinkäytön ongelma ei tietenkään tällä lailla yksin ratkea, vaan tarvitaan muitakin toimenpiteitä.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä valiokunnan puheenjohtaja esitellessään tätä valiokunnan mietintöä taisi todeta, että alkoholipolitiikka on myöskin eduskunnan tämmöinen lempilapsi, josta paljon on puhuttu. Näin varmasti on, ja tästä tullaan aina puhumaan.

Herra puhemies! Haluaisin vaan kiinnittää huomiota nyt lupahallintoon, tuoda näkemyksen siitä esille, että kun nyt ollaan siirtämässä läänille valvontatehtävää, kuitenkin kun ajatellaan nykyistä läänilaitosta, meillä on vain viisi lääniä tässä maassa. Kun on myöskin lääniä pienempiä yksiköitä vielä maakunnittain, eikö valiokunnassa sitä asiaa selvitetty — täällä todetaan myöskin seutuhallinnosta, että tällä hetkellä siellä ei ole vielä valmiutta ottaa vastaan tämmöistä valvontatehtävää — miten tehtävät olisivat sopineet te-keskuksiin, jotka nyt on jokaisessa maakunnassa? Se olisi tarkoittanut kyllä uuden viranomaisen perustamista.

Ainakin itse näkisin, että yleensäkin näitä tehtäviä, joita keskushallinnosta nyt siirretään, tulisi siirtää asukkaita lähemmäksi. Te-keskus on valtion viranomainen, joka on alueellinen ja ehkä sopisi tämmöiseen tehtävään paremminkin. En nyt asiaa tunne, ja valiokunnan puheenjohtaja ei ole paikalla, mutta nousiko tämä esille asian käsittelyn yhteydessä valiokunnassa lainkaan?

Ismo Seivästö  /kd:

Arvoisa puhemies! Tätäkin esitystä voidaan katsella sitä taustaa vasten, mitä mahdollisia suuria ongelmia Euroopan unionin laajentuminen tuo tullessaan suomalaiseen alkoholipolitiikkaan: verotulojen väheneminen ja ongelmien kasvaminen.

Toivottavasti nyt sitten lääneissä on riittävästi valvontaresursseja, jotta toteutetaan nämä hyvät periaatteet, jotka tähän mietintöön on kirjoitettu alaikäisten alkoholinkäytön valvonnasta ja samoin siitä, että ei urheilu- ja kulttuuritapahtumia niin voimakkaasti markkinoitaisi oluttelttojen ja muiden välityksellä, ja juuri se, mihin ed. Räsänen kiinnitti huomiota, eli millaisen esikuvan aikuiset antavat lapsille ja nuorille.

Samoin mietinnön loppupuolella on hyvin tärkeä seikka, mihin valiokunta on kiinnittänyt huomiota: harmaan talouden ja talousrikollisuuden liittyminen, sanotaan nyt, alkoholibisnekseen ja sen lieveilmiöihin.

Leea Hiltunen /kd:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtaja esitteli tätä asiaa, on todella merkittävää, miten yhteiskunnassa alkoholipolitiikkaa käsitellään. Tässä on valiokunta tehnyt erinomaisen mietinnön ja puuttunut oikean suuntaisesti asioihin. Ajattelen näin, että tämänkin asian käsittelyn yhteydessä keskustelu jo varmasti on asiantuntijoiden kuulemisen kautta vahvistanut sitä näkemystä, että meidän täytyy yhteisesti kantaa huolta ja vastuuta siitä, miten aikaansaadaan lasten ja nuorten terve suhtautuminen alkoholiin ja päihteisiin, jotta väärinkäyttö voidaan estää ja alkoholin käyttö voidaan kaiken kaikkiaan estää ja puhua nollatoleranssista alkoholin ja huumeiden kohdalla aidosti.

Silloinhan täytyy luoda ympäristö sen kaltaiseksi, että kun puhutaan alkoholittomasta yhteiskunnasta, niin lapsilla on myöskin mahdollisuus saada kokemusta siitä, miten voi selviytyä ilman alkoholia ja päihteitä. Silloin on erittäin tärkeätä, että juuri ympäristöissä, missä lapset perheidensä, vanhempiensa ja kavereidensa kanssa harrastavat erilaisia asioita ja osallistuvat kulttuuriin, alkoholin tarjonta on sen kaltaista, että se tukee lasten tervettä kasvua. Silloin juuri ajatellen urheilutapahtumia ja tällaisia tilaisuuksia, joissa lasten kanssa ollaan tekemisissä, on erinomainen asia, että voidaan harkita, että näitä lupia ei myönnetä. Anniskelulupa annetaan vain harkitusti ja katsotaan, minkälaisiin ympäristöihin voidaan anniskelulupa antaa. Ennen kaikkea huoli on siitä valvonnasta, miten sitten valvotaan alaikäisille anniskelua. Se on se toinen asia näitten lupien lisäksi.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa puhemies! Kiirehdin huoneestani vielä toteamaan ed. Vihriälälle, joka otti esille te-keskusten vaihtoehdon valvovana viranomaisena tai lupaviranomaisena, että ei tästä valiokunnassa käsittääkseni mitään keskustelua kylläkään käyty. Mutta miksei käyty, johtuu luonnollisesti siitä, että meillähän on lääninhallinnossa sosiaali- ja terveysosastot. Meidän valiokuntamme on hyvin vahvasti kaikissa käänteissä halunnut nimenomaan alleviivata, että tämä on osa tätä kokonaisuutta, osa terveyspolitiikkaa niin kotimaan politiikassa kuin sen myös pitäisi olla EU-politiikassa. Tässä vastaus nyt ed. Vihriälän kysymykseen. Jos sitten vähän pitemmälle tulevaisuuteen halutaan katsahtaa, niin tietysti pitää olla valmiuksia sitten miettiä isompiakin siirtoja, mutta näkisin näin, että alkoholiasioiden pitäisi jatkossakin kulkea yhdessä sosiaali- ja terveysteeman mukana.

Arvoisa puhemies! Toisen asian haluaisin vielä ottaa esille. Äskeisessä puheenvuorossani oikeastaan unohdinkin myöntää yhden aukon, joka tähän rakennelmaan nyt kyllä jää ja jäi ja johon oikeastaan ei valiokunnassa löydetty keinoja puuttua tässä vaiheessa. Se on tietysti ne ravintolat, joilla on pysyvä lupa anniskeluun ja jotka sitten esimerkiksi sen anniskeluoikeuden sisällä saattavat järjestää tällaisia teematilaisuuksia, jotka on kohdistettu lapsille tai nuorille. Niihinhän nyt tällä muutoksella ei päästä kiinni, koska niillä on voimassa olevat luvat. Mutta aina kun tulee uusi lupa tai jatkolupakysymykset, niin sitten tämän kyllä pitäisi ruveta puremaan.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Itse tässä kiinnitän siihen huomiota, jotta tässähän sinällään on valiokunta tehnyt ihan hyvää työtä ja pohja-ajatus on hyvä, mutta kuitenkin semmoisen jälkiseurannan tässä pitäisi olla aika selkeä ja tarvittaessa myös puuttumisen sitten myöhemmässä vaiheessa. Jos nähdään, että tämä nyt ei ole riittävää, mitä tässä ollaan tekemässä, niin siihen voidaan jäljestäpäin nopeassa aikataulussa puuttua. Ennen kaikkea näen tämän oivaksi siltä kannalta, että tässähän on todettu ihan hyvin, jotta urheilutapahtumissa ja vastaavissa on rajaus oltava, millä alueilla voidaan tarjota. Sitähän ei ole esitetty tässä, mutta kyllä siinä hyvin paljon jää vastuuta myös urheiluseuroille ja -järjestöille.

Itsekin olen semmoisesta paikasta, missä paljon pesäpalloa pelataan. Vasta hiljattain, kaksi kolme vuotta sitten, sinne ilmestyivät yllättäen kaljateltat. Minusta se on kovin heikkoa esimerkkiä sinällään, koska junioritoiminta on valtavan isoa. Siellä on joka tilaisuudessa useita satoja nuoria, jopa lapsia mukana. Kun sitten siinä on se kaljanpörräys heti vieressä, niin minusta tämän tyyppisiin pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Minä en tiedä, saadaanko sitä lailla ollenkaan säädeltyä, mutta kuitenkin on olemassa semmoinen vastuu- ja moraalikysymys siitä, onko sopivaa ollenkaan viedä tämmöiseen urheilutilaisuuteen, jossa nuorisoa on paljon liikkeellä, olut- tai viinatarjoilua.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Valitettavasti en ole ollut tilaisuudessa kuuntelemaan tätä koko keskustelua. Olen ed. E. Lahtelan kanssa samaa mieltä siitä, että tässä on tehty hyvää työtä, pohdittu tätä asiaa perusteellisesti. Tiedän toki sen, että mietintöihin ilmapiirikysymyksiä on hyvin vaikea sijoittaa, mutta eduskuntasalissa ilmapiiriinkin voi puuttua. Toivoisi joskus näihin mietintöihin jonkinlaista kantaa eli kannanottoa siitä, mikä on yleinen suhtautumistapa alkoholiin ja alkoholipolitiikkaan.

Minun mielestäni tässä taustavireenä on huolestuttava ilmapiiri eli tämmöinen yleinen hyväksyvä huvittuneisuus aina silloin, kun puhutaan alkoholista. Tämä hyväksyvä huvittuneisuus tai huvittunut hyväksyvyys on minusta jotain sellaista, joka säätelee tällä hetkellä liikaa sitä tapaa, jolla me käsittelemme alkoholia, siis niin, että toisaalta, kerromme vitsejä alkoholista, toisaalta olemme niin sanotusti tiukkapipoja, ja väliin sille harmaalle alueelle ei jää mitään sellaista, mikä näkyisi näissä papereissa.

Tässä mielessä joka kerta — minä olen aikaisemminkin tästä puhunut näiden vuosien aikana, kun olen ollut täällä — kun alkoholista puhutaan, jäädään ikään kuin vähän vajaaksi, jotain jää puuttumaan. Minulla ei ole edellytyksiä nyt tämän täsmällisemmin kertoa, mitä tarkoitan, mutta pidän perusilmapiiriä tällä hetkellä hyvin huolestuttavana, ja siitä perusilmapiiristä valitettavasti poikii kahdenlaista suhtautumistapaa, toisaalta hiukan angstinen, tuskainen, suhtautuminen alkoholiin, toisaalta se, että ikään kuin alkoholi olisi vitsi. Sitä se missään tapauksessa ei ole. Se on mitä suurimmassa määrin (Puhemies koputtaa) yhteiskunnallinen ongelma myös.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Minun lainaukseni taitaa sopia hyvin jatkoksi ed. Kekkosen puheenvuoroon. Haluan nimittäin siteerata Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen toimintamenoja tämän vuoden lisäbudjetista, sillä siellä kerrotaan näin tämän kyseisen anniskelulain ympärillä tapahtuvasta pimeästä toiminnasta, joka ei tässä lausunnossa oikeastaan tule paljonkaan esille, vaikka valiokunnassa keskustelimme siitä. "Majoitus- ja ravitsemusala on ollut maassamme yksi niistä toimialoista, joilla harmaan talouden aiheuttamia lieveilmiöitä on esiintynyt poikkeuksellisen runsaasti. Elinkeinoelämän kannalta katsoen harmaan talouden haitat näkyvät selvemmin paikallisina kilpailuhäiriöinä. Tämä harmaa talous heikentää työntekijöiden asemaa, vaikeuttaa ammattitaitoisen työvoiman saantia, vähentää nuorten keskuudessa alan koulutukseen hakeutumista. Harmaan talouden keskeisiä muotoja ovat kirjanpidon ohittavalla ruokamyynnillä, olut- ja muulla alkoholimyynnillä rahoitetut pimeät palkat ja yrittäjätulot sekä sosiaaliturvamaksujen laiminlyönti. Osa yrityksistä on laiminlyönyt kirjanpidon eikä ole ilmoittautunut arvonlisäverovelvolliseksi." Tämä on aika järkyttävä lisätieto koko tähän kenttään ja kuvaa sitä vaikeutta, mikä anniskelulupien ympärillä on.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkosen puheenvuoro vaikutti siihen, että pyysin tämän puheenvuoron. Omien periaatteideni pohjalta monta kertaa koen, että alkoholi on yksi semmoinen asia, josta on erittäin vaikea edes keskustella, juuri sen vuoksi, mihinkä ed. Kekkonen viittasi, että meillä jollakin tavalla alkoholipolitiikan asenneilmapiiri on sellainen, että — käyttäisin sanaa — rämettynyt. Sen vuoksi rohkenen tässä yhteydessä sanoa, mitenkä tärkeää olisi se, että edelleen säilytettäisiin, silloin kun puhutaan erityisesti lapsista ja nuorista, alkoholipolitiikassa myös se näkökulma, että täysraittius voi olla elämäniän kestävä valinta. Mutta koen sen ja meidän lapsemme ja nuoremmekin kokevat niin, että tänä päivänä tavallaan on kaikkein tärkeintä, että jo lapsille ja nuorille opetetaan erilaisia alkoholin käyttömuotoja ja -tapoja.

Tässä tullaan minusta lainsäädännön näkökulmasta ja aikuisuuden näkökulmasta erittäin tärkeän vastuun lähtökohtaan, että meidän aikuisten velvollisuus on pystyä näkemään se, mitä kuuluu lasten maailmaan, mitä kuuluu nuorten maailmaan ja mitä kuuluu aikuisten maailmaan. Kyllä tässä suhteessa meillä Suomessa on tarkistamisen varaa alkoholipolitiikan lähestymisen perushengessä. Me voisimme raikkaammin hyväksyä sen, että ei alkoholi kuulu lasten maailmaan eikä sen tarvitse niin usein kuulua edes nuortenkaan maailmaan kuin se tänä päivänä kuuluu, saati edes aikuisten maailmaan.

Arvoisa puhemies! Tämän sanon täysraittiuden ehdottomana kannattajana.

Päivi  Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkosen analyysi oli varsin osuva ja olen itse aivan samaa mieltä, mutta en ole osannut sitä näin hyvin formuloida kuin hän teki. Ajattelen, että ed. Kekkosen kuvaama ilmapiiri tekee vaikeaksi esimerkiksi ottaa keskusteluun sen, mikä tässäkin esityksessä on, eli alkoholittoman työpaikkaruokailun kysymykset millä tahansa työpaikalla syyllistymättä joko moralisointiin tai keveään vitsailuun asialla. Valiokunnassahan tässä yhteydessä nostettiin keskusteluun muun muassa tämä oma työpaikkamme, eduskunta ja sen työpaikkaruokailu.

Sen sijaan ajattelen, että lasten ja nuorten alkoholinkäytöstä keskusteltaessa mielestäni on tästä vaikeasta ilmapiiristä osittain päästy ulos ja sen osalta pystytään asialliseen ja maltilliseen keskusteluun.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Haluan käyttää vielä tämän puheenvuoroni ihan myöskin ed. Kekkosen hyvän puheenvuoron johdosta. Tässä alkoholikeskustelussa ja -politiikassa, mitä tässäkin salissa on toteutettu, minusta on hyvä sanonta, että "jäädään vähän vajaaksi". En tiedä, eikö tohdita vai eikö haluta mennä perimmäiseen kysymykseen, tavallaan niin kuin tämä alkoholipolitiikka ei kuuluisi kenelllekään. Annetaan lausuntoja ja tehdään niistä mahdollisimman pyöreitä eikä nähdä kokonaisvaltaisesti, mikä tilanne on.

Kun ed. Karjula ja samaten ed. Räsänen ottivat lasten aseman esiin, niin ehkä siinä on jotain tapahtunut, mutta kyllä erityisesti lasten kannalta alkoholikysymystä pitäisi voida täälläkin aivan avoimesti käsitellä ja löytää jotkut paalut, miten alkoholikysymykseen suhtaudutaan, ja ennen kaikkea, mitä se merkitsee lapsille.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä ehkä olisi ollut hyvä palauttaa mieliin myös niitä lukuja, jotka liittyvät kysymykseen, montako suomalaista vuosittain kuolee alkoholimyrkytykseen ja sen aiheuttamiin sairauksiin, ja saman tien ehkä sitä hieman läheltä sivuten myös, monenko elämä päättyy tupakan aiheuttamiin sairauksiin.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Kovin samanhenkistä joukkoa olemme nyt kaikki, jotka täällä olemme. Totta kai ilmapiiri syntyy myöskin historiasta, ja tietysti hyvin sosiologissävyisen tutkimuksen aihe olisi myöskin se, mikä merkitys on ollut aikoinaan kieltolailla. Kyllä kieltolaki on muovannut meidän tapaamme suhtautua alkoholiin, mutta menee nyt turhan pitkälle siitä ruveta puhumaan.

Kun käytin ilmaisua "hyväksyvä huvittuneisuus", niin mihin tämä kohdistuu kaikkein pahimmalla tavalla, lyhentämättömänä? Nimenomaan lapsiin. Lapset saavat sen laatuisen mallin, johon liittyy vitsi, vaikka se elämäntapana on kaikkea muuta kuin vitsi. Tässäkin suhteessa, aivan niin kuin ed. Vihriälä sanoi, puhuminen alkoholista jää varmaan meiltä itse kultakin vähän vajaaksi, koska taitaa vähän puuttua myöskin sanasto, jolla tästä osattaisiin puhua niin, että viesti menisi perille.

Leena  Rauhala  /kd:

Puhemies! On todella tärkeää, että tästä alkoholiin liittyvästä asiasta ja siitä, mitä nimenomaan nyt tämä käsillä oleva mietintö ja hallituksen esitys sisältävät, käydään myös tämänlaista keskustelua, laajempaa ja syvempää keskustelua. Erityisesti nyt, kun ed. Kekkonen nosti tämän ilmapiiri- ja asennekeskustelun esiin, näen, että tästä keskustelusta tulisi nyt erityisesti seurata jotakin sellaista, mitä me otamme huomioon, koska eri valiokunnissahan on nyt käsittelyssä lapsipoliittinen selonteko, jolloin tämä keskustelu ei jäisi vain tähän, vaan selkeästi niitä lausumia, niitä ajatuksia, jotka ohjaisivat tästä hyvin vakavasta asiasta selkeisiin kannanottoihin, näihin muihin mietintöihin otettaisiin. Sen vuoksi pidän erittäin tärkeänä, että tässä useammalta taholta on tämä tullut, koska nyt tässä valiokunnan mietinnössä, missä puhutaan alkoholihallinnon resursseista, lähdetään myös siitä, että tämmöinen valvonta on ollut vaikeaa ja resursseja siihen ei ole ja anniskelua entistä enemmän eri puolilla on vain lisätty. Nyt olemme kääntymässä toiseen suuntaan, ja toivoisin, että tämä asia nyt etenee tästä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt tietysti käsitellään alkoholihallinnon lainsäädäntöä, mutta muuhun keskusteluun, joka on ihan tervetullutta ja tärkeää, haluaisin lisätä vielä ehkä ed. Seivästön puheenvuoron jatkoksi sen, että meillä on tosiaan iso ongelma kaikki ne sairaudet, mitä alkoholi aiheuttaa. Sitä ei oikein ole Suomessa aikaisemmin tunnustettu jostain syystä. Niitä on erinäinen määrä kroonisia sairauksia, jotka vähitellen ovat tulossa pintaan eri lailla kuin aikaisemmin. Viinahan on ollut aina Suomessa ongelma, ja siitä on aina puhuttu ja sen käytöstä, mutta se tulee maksamaan yhteiskunnalle jatkossa hyvin monella tavalla ja paljon.

Toinen on ed. Rauhalan mainitsema lapsipoliittinen tilanne. Perheissä on paljon pahoinvointia. Ehkä edustajat olette huomanneet, että meidän ministerimme julkisuudessa ovat lähteneet nyt siitä, ehkä kyllä vähän yksipuolisesti, että suurin osa perheiden pahoinvoinnista johtuu pelkästään päihteiden väärinkäytöstä. Rohkenen kyllä epäillä, että siihen on muitakin syitä. Mutta joka tapauksessa päihteet ovat suurelta osalta myöskin mukana siinä, että pienillä lapsilla on paha olla kotona ja tapahtuu huostaanottoja ja vaikka mitä. Se, että me puhumme täällä, ei auta tässä tilanteessa kyllä muuta, kuin että ongelma jotenkin huomataan. Sille pitäisi tosiaan tehdä paljon enemmän.