Minna Sirnö /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisten, myös alaikäisten kansalaisten, yhdenvertaisuus punnitaan siinä, miten yksittäisiä lakeja käytännössä sovelletaan. Kun eduskunta aikoinaan laajensi päivähoito-oikeutta, sen tarkoituksena oli taata jokaiselle lapselle subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Kyse oli siis lapsen oikeudesta, ei vanhempien. Lakiin asia kuitenkin kirjattiin vanhemmuuden ja huoltajuuden kautta, millä ilmiselvästi haluttiin korostaa vanhempien ja huoltajien vastuuta ja roolia lasta koskevassa päätöksenteossa.

Pitkään laki näytti lähes aukottomalta lukuun ottamatta ehkäpä sitä, että eräissä kunnissa syrjäytymisvaarassa olevat työttömien lapset yritettiin sulkea päivähoito-oikeuden ulkopuolelle. Valitettavasti korkein hallinto-oikeus tulkitsi kuitenkin viime syksynä päivähoitolakia siten, ettei sen mukaan lapsen oikeus päivähoitoon koskekaan kaikkia lapsia. Kyseisessä tapauksessa kunnassa K huostaanotetut kaksi alle kouluikäistä lasta sijoitettiin sijaisperheeseen kaupungissa E. Sijaisvanhemmat hakivat lapsille päivähoitopaikkaa kotinsa läheltä kaupunki E:stä, ja lapset saivatkin tarvitsemansa päivähoitopaikat. E:n kaupunki puolestaan haki kunta K:lta korvausta lapsille tarjotusta päivähoidosta lastensuojelulain 45 §:n mukaisesti.

K:n kunta kuitenkin riitautti tämän vaatimuksen. Lastensuojelulain mukaan huostaanotettujen lasten tarvitsemista palveluista ja tukitoimista sovitaan huoltosuunnitelmassa. Siinä palveluja järjestävä kunta eli lapsen asuinkunta ja lapsen huostaanottanut kunta käyvät yhteistyöneuvottelut palvelujen järjestämisestä ja niistä aiheutuvien kustannusten korvaamisesta. Huoltosuunnitelma laaditaan yhdessä lapsen, hänen vanhempiensa, huoltajiensa, sijaishuollon edustajien ja sosiaalilautakunnan edustajien kesken. Tarvittaessa huoltosuunnitelman lisäksi laaditaan sitä täydentävä hoito- ja kasvatussuunnitelma. Suunnitelmia tarkistetaan tarpeen mukaan. Lapsen tarvitsemasta päivähoidosta sovitaan juuri tässä hoitosuunnitelmassa. Kyseisessä tapauksessa kunta K:n ja kaupunki E:n välillä ei ilmeisesti ollut sovittu päivähoidosta erikseen. Siksi KHO:n ratkaisu on voimassa olevan lastensuojelulainsäädännön periaatteiden mukainen. Lopputulosta voi kuitenkin kritisoida ainakin siitä näkökulmasta, että päivähoito olisi ollut kyseisten lasten etu.

Toisaalta kyse on myös päivähoitolain tulkinnasta. Lokakuisella päätöksellään korkein hallinto-oikeus sulki sijaisperheisiin sijoitetut huostaanotetut lapset päivähoitolain päivähoito-oikeuden ulkopuolelle etenkin niissä tapauksissa, joissa lapsi sijoitetaan toiselle paikkakunnalle kuin sinne, missä varsinainen huostaanotto on tapahtunut. Käytännössä korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta tarkoittaa sitä, että sijaisvanhemmilla ei ole päivähoitolain 2 ja 11 a §:n mukaista subjektiivista oikeutta hakea sijaislapsilleen päivähoitopaikkaa, ja valitettavasti KHO:n päätöksellä samalla hyväksytään tilanne, että sijaishuollon järjestämisestä vastannut kunta ei joudukaan päivähoitoa korvaamaan.

Koska, arvoisa puhemies, eduskunnan tarkoituksena ainakin yleisen tulkinnan mukaan oli taata päivähoito-oikeus kaikille tarvitseville, on tarpeen tehdä tässä lakiehdotuksessa esitetty täydennys, jolla myös huostaanotetut ja sijaisperheeseen sijoitetut lapset yksiselitteisesti saatetaan päivähoito-oikeuden piiriin.

Lastensuojelun lähtökohtana on, että lapselle ja hänen perheelleen on järjestettävä tukea, jos kasvuolot vaarantavat lapsen kehityksen. Lastensuojelulla varmistetaan, että lapsi saa riittävää huolenpitoa. Lisäksi päivähoidolla, kotipalvelun, oppilashuollon ja sosiaalipalvelujen erityispalveluilla tuetaan lapsen tasapainoisempaa kasvua.

On hyvä muistaa, että lapsen huostaanotto ei koskaan tapahdu kevyin perustein. Lapsen huostaanottoon ja sijaishuoltoon turvaudutaan vain, jos kodin olosuhteet tai lapsen oma käyttäytyminen uhkaavat vaarantaa vakavasti lapsen terveyttä tai kehitystä eivätkä avohuollon toimenpiteet riitä tai ne eivät ole mahdollisia ja sijaishuollon arvioidaan olevan lapsen edun mukaista. Huostaanoton tarkoituksena on ennen kaikkea auttaa lasta tai nuorta ja hänen perhettään kohti parempaa elämänhallintaa. Huostaanotto voidaan toteuttaa joko kiireellisenä turvaamistoimenpiteenä tai varsinaisena huostaanottona, joka tarkoittaa yleensä lapsen pidempiaikaista sijoittamista kodin ulkopuolelle. Huostaanotto voi olla suostumukseen perustuvaa tai kunnan sosiaalilautakunta voi toteuttaa sen tahdonvastaisesti.

Lastensuojelun asiakasmäärät ovat vuosi vuodelta kasvaneet. Sijaishuollossa oli vuonna 2003 yli 14 000 lasta tai nuorta, ja sijoitusten määrät valitettavasti jatkoivat kasvuaan koko viime vuoden ja tämän kevään. Onnistuneessa huostaanotossa lapsi on kyettävä heti ensimmäisellä kerralla sijoittamaan juuri hänen yksilöllisiä tarpeitaan vastaavaan hoitopaikkaan. Nyt valitettavasti tosiasia on, että lapsia pompotellaan sijaishoitopaikasta toiseen osin resurssipulasta johtuen.

Lastensuojelun keinovalikkoon kuuluu huostaanotettujen lasten sijoittaminen sijaisperheeseen. Ongelmana on, että sijaisperheitä on usein todella vaikeata saada, ja siksi on täysin kohtuutonta asettaa sijaisperheet muita perheitä huonompaan asemaan. Sijaisvanhemmuutta tarvitsevat lapset ovat kaiken ikäisiä. Sijaiskodeiksi voivat hakeutua tavalliset perheet, joiden asiat ovat kohtuukunnossa. Sijaisvanhemmilta edellytetään sitoutumista, halua ja kiinnostusta hoitaa ja kasvattaa perheeseen sijoitettua lasta. Useimmiten jompikumpi tai molemmat sijaisvanhemmista työskentelevät kodin ulkopuolella. Pelkästään kasvatustyö on usein keskivertoa haastavampaa lasten aikaisempien, usein hyvin traumaattisten kokemusten vuoksi. Huostaanotettujen lasten kohdalla kyse on usein luottamuksen luomisesta täysin tyhjästä, minä-kuvan kohentamisesta ja rakentamisesta ja sosiaalisen tuki- ja kaveriverkoston uudelleenluonnista. Siksi lasten usein liiankin kovat kokemukset ennen huostaanottoa edellyttävät, että sijaishuollon yhteydessä heille taataan mahdollisimman normaali arki. Huostaanotolla ja sijoittamisellahan pyritään ennen kaikkea aikaansaamaan lapsen tilanteessa muutos parempaan.

Arvoisa puhemies! Lastensuojelulain 1 §:n mukaan jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen ja virikkeitä tarjoavaan kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun ja huolenpitoon. Lastensuojelutapaukset ovat viime vuosina suorastaan räjähtäneet käsiin, ja kieltämättä lastensuojelutyöstä aiheutuneet kustannukset ovat myös kasvaneet. On ilmeistä, että päivähoitolain ja lastensuojelulain 45 §:n väliin on jäänyt porsaanreikä, jolla yksittäinen kunta voi säästää lapsen kustannuksella. Toivottavasti tällä aloitteella epätasa-arvoa ja syrjäytymistä syventävä porsaanreikä on mahdollista tukkia, sillä, arvoisa puhemies, parempi lapsuus on liian arvokas asia säästökohteeksi.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Huostaanoton ja sijaishuollon toimien tarve on valitettavasti lisääntynyt yhteiskunnassamme, kuten ed. Sirnö omassa puheenvuorossaan totesi, eikä todellakaan ole yhdentekevää, mihin lapsi sijoitetaan tällaisessa tilanteessa. Paikan tulee olla sekä laadukas että lapsen kehitystä tukeva, ja tällainen paikka ei välttämättä löydy sieltä omasta kunnasta, siitä kunnasta, missä lapsi on kirjoilla. Tästä syystä ed. Sirnön esiin ottama asia ja siitä tekemä lakialoite on mitä ajankohtaisin, ja kannatankin sitä lämpimästi.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa puhemies! Valitettavaa on, että huostaanotot ovat räjähdysmäisesti lisääntyneet ja ne kasvattavat sekä sielun murheita että sydämen kryynejä mutta myöskin ihan selviä eurojen kulutuksia. Haluan nostaa tässä esille myös näkökohdan, joka koskettaa perheen paikkakunnalta poismuuttoa, ja näitä muuttoja voi olla useampia, jolloin kunta ei yksinkertaisesti ehdi huostaanottaa usein monenkin lapsen perheiden lapsia. Sitten kun joku kunta tekee sen, taloudellinen vastuu nimenomaan siirtyy tälle kunnalle. Jos kyseessä on pieni kunta, se leikkaa melkoisen siivun kunnan sosiaalibudjetista, mutta silti se huostaanotto on tietenkin tehtävä. Mutta haluaisin korostaa, että ehkä kustannuksien jakamista pitäisi miettiä uudelta pohjaltakin.

Riikka Moilanen-Savolainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa on kyllä puututtu aivan oikeaan asiaan, varsin ajankohtaiseen, ja yhdyn kyllä siihen näkemykseen, että sijaisperheitä on hyvin vaikea saada. Se johtuu monestakin syystä. Meillä on ilmeisesti järjestelmää rakennettu siihen suuntaan, että laitossijoituksia on viime vuosina harrastettu enemmän kuin sijaisperheitä. Toisaalta sijaisperhepula johtuu myös siitä, että kriteerit vaihtelevat kunnittain aivan kuten omaishoidossakin ja joiltakin osin siellä on hyvinkin räikeitä eriarvoistavia tekijöitä. Nämä omalta osaltaan vähentävät perheitä, jotka haluaisivat näitä lapsia auttaa.

Siihen, että lapsia siirretään kotikunnasta kauemmas: Tiedän, että Oulun seudulla esimerkiksi on suurin osa laitossijoituksista Pääkaupunkiseudun lapsia, ja ilmeisesti näin on sijoituspäätöksen yhteydessä ajateltu, että tämä on lapsen kannalta parempi vaihtoehto. Olen iloinen, että hallitus on ryhtynyt lastensuojelulain kokonaisuudistukseen, joka on näillä näkymin meillä ensi vuonna käsittelyssä. Toivon, että siinäkin tämä lakialoitteen kohta on huomioitu.

Anne  Holmlund  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnön hyvä lakialoite on ilmeisesti kiertänyt ainoastaan salin vasemmassa reunassa, kun katsoo allekirjoittajia. Uskon kuitenkin että myös täältä oikealta ja varmasti myös keskeltä löytyy hyvin paljon edustajia, jotka tämän haluaisivat allekirjoittaa ja ainakin mielessään sen myös allekirjoittavat.

Huostaanotot ja sijaisperheiden tarvehan ovat lisääntyneet todella paljon, mikä sikäli on erittäin valitettavaa, mutta näyttää siltä, että tälle kehitykselle ei valitettavasti loppua ole tuleva. Aikaisemmin tässä on jo mainittu, että sijaisperheitä on tänä päivänä hyvin vaikea saada, ja se pitää todellakin paikkansa.

Lakialoite puuttuu sikäli mielestäni erittäin tärkeään asiaan, että on hyvin kohtuutonta, että sijaisperhe asetetaan erilaiseen ja muita huonompaan asemaan. Mielestäni tämä lainsäädäntö vaatii ehdottomasti korjaamista. Sijaisperheissä tehdään erittäin ansiokasta työtä, ja kun ajatellaan, millaisten lasten ja nuorten kanssa sijaisperheissä tehdään työtä, niin meidän on ehdottomasti turvattava se, että myös sijaisvanhemmat saavat tasapuoliset oikeudet ja mahdollisuudet työssäkäyntiin.

Ed. Moilanen-Savolainen nostikin tässä jo esille lastensuojelulain uudistuksen, ja pidän itsekin sitä erittäin tärkeänä asiana; samoin perhehuoltajalakiin ilmeisesti on tulossa myös uudistuksia. Tästä ovat sijaisvanhemmat olleet paljon yhteydessä ja toivoneet, että laki mahdollisimman pian saataisiin uudistettua ja saatua voimaan, ennen kuin vaalit taas hidastavat ja estävät lakien järkevää käsittelyä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti kaikille käytetyille puheenvuoroille ja nimilistaa ajatellen uskon myös tuleville puheenvuoroille muodostan tässä asiassa poikkeuksen. Olen ollut aina sitä mieltä jo siitä asti, kun lasten päivähoitoa säädettiin siten, että subjektiivinen oikeus tuli myöskin sellaisille vanhemmille, joilla oli tilaisuus ilman lapsen etua viedä lapsensa päivähoitoon, että nyt avataan portti, joka johtaa lastensuojelun lisääntymiseen ja ongelmien lisääntymiseen, koska lapsien ja perheiden vanhempien yhteinen aika on tätä nykyä jo liian vähäinen. En ole siis kannattanut koskaan subjektiivisen päivähoidon laajentamista enkä ole vakuuttunut, että nykyinen tilannekaan on hyvä.

Jään vaan murehtimaan tässä tilannetta, että ne lapset, jotka on otettu omien vanhempien luota turvattomasta kotiympäristöstä pois ja sijoitettu sijaisperheeseen, sen jälkeen sijoitetaan jälleen johonkin muuhun kuin sellaiseen paikkaan, missä he mahdollisesti saisivat pysyvämpää turvallisuutta. Nämä asiat minua erityisesti kolmen lapsen isänä harmittavat, että tilanne johtaa siihen, että kukaan ei kohta enää vastaa mistään, eivät vanhemmat, eivät sijaisperheet, vaan pienet ihmiset pompotetaan sinne sun tänne. Tämä herättää aina vaan heillä enemmän turvattomuutta.

Tiedän, että tämän mielipiteen jälkeen minua varmasti nimitetään vanhoilliseksi ja konservatiiviseksi ja mahdollisti jopa oikeistolaiseksi, ja myönnän etukäteen, että sitä minä juuri olen. Mutta halusin tämän puheenvuoron käyttää tässä yhteydessä.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä ed. Sirnön tekemä lakialoite on mielestäni perusteltu. Voidaan laajemmin tietenkin keskustella päivähoidon subjektiivisesta oikeudesta, ja siinä olen myös sitä mieltä, että joissakin tapauksissa subjektiivinen päivähoito-oikeus on liiankin laaja, silloin jos vanhemmilla on todellinen mahdollisuus hoitaa omia lapsiaan. Tätä keskustelua on käyty täällä joskus aikaisemminkin.

Mutta se, mikä herätti oikeastaan keskustelemaan, oli ed. Haapojan pitämä puheenvuoro. Mehän olemme kehittäneet Lastensuojelun tasausrahaston nimenomaan sitä varten, että jaetaan näitä kuluja. Se ei ole kauhean hyvin onnistunut ja se on pöydällä, ja sitä uudestaan pohditaan. Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä on ilmoittanut, että koko järjestelmästä luovuttaisiin. Siinä kohdin olen kyllä vähän huolissani, miten tulee sitten käymään loppujen lopuksi. Se tasausrahasto perustettiin nimenomaan sitä varten, että kuntien välistä pompottelua ei olisi olemassa huostaanottotapauksien yhteydessä.

Kun lähdetään liikkeelle ed. Sirnön aloitteesta, minusta tämä on erittäin perusteltu, koska tässä on tietty järki sen suhteen, että sijaisvanhemmille luodaan se mahdollisuus, kun he tekevät työtä ja osallistuvat aktiivisesti työelämään, että saadaan päivähoitopaikka. Mutta muuten päivähoitojärjestelmää voitaisiin pohtia ehkä kokonaisuutena uudestaan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Holmlundille, että tämä oli sähköpostilla tiedoksi teille kaikille ja puolitoista viikkoa se makasi tuolla. Siihen ilmestyi täsmälleen yksi ei-vasemmistoliittolainen nimikirjoitus sinä aikana, eli tämä on tietysti ongelma, että meillä on vähän tiedonkulussa ilmeisesti sähköpostitse ongelmia.

Toteaisin tähän keskusteluun myös, että sijaishuollolle määriteltiin ensimmäiset valtakunnalliset laatukriteerit viime syksynä ja niitä toivottavasti myös tulevaisuudessa noudatetaan, että se huoli siitä, että kunnissa on eritasoisia palveluita, toivottavasti ei tule jatkumaan.

Sitten haluaisin myös puhua siitä, että kyse ei aina ole siitä, että sosiaaliviranomaiset haluavat sijoittaa lapsen toiselle paikkakunnalle. Kyse on myös siitä, että usein omalta paikkakunnalta, varsinkaan pieneltä paikkakunnalta, ei löydy halukkaita sijaisperheitä, jolloin on välttämätöntä sen lapsen lähes normaalin elämän turvaamiseksi sijoittaa hänet jollekin muulle paikkakunnalle. Toivottavaa tietysti on, että lapsi ei joutuisi luopumaan huostaanottotilanteessa koko elämänverkostostaan, koska useimmiten valitettavasti toiselle paikkakunnalle siirryttäessä välit kavereihin, pihapiirin muihin lapsiin tai päivähoitopaikan muihin lapsiin, katkeavat, jolloin se on myös osa sitä tragediaa, jota sijaisperheisiin sijoitetut lapset mukanaan kantavat.

Totean vaan siitä, miten asia eri paikkakunnilla toteutetaan, että esimerkiksi Tampereella pääosa sijaishuollon lapsista asuu juuri sijaisperheissä. Se on tietoinen arvovalinta. Näinhän ei kaikkialla ole. Jossakin on perhekoteja, jossakin on muita vaihtoehtoja huostaanotettujen lasten elämän turvaamiseksi. Mutta erityisesti Tampereella on haluttu kiinnittää huomiota siihen, että alle 3-vuotiailla lapsilla olisi mahdollisuus vanhemmuuteen myös siinä tapauksessa, että omat vanhemmat eivät siihen kykene.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ei ed. Salon varmaankaan tarvitse meille erikseen vakuuttaa konservatiivisuuttaan ja oikeistolaisuuttaan tai vanhoillisuuttaan, kyllä me sen tietysti tiedämme muutenkin. Siinä suhteessa ed. Saloa erityisesti kunnioitan, koska kunnon selkärankainen porvari on aina parempi kuin sisältä punainen ja päältä valkoinen tai päinvastoin, niitähän kai kutsutaan retiiseiksi.

Mutta sitä minä en oikein ymmärrä, millä tavalla kyseiset arvot ed. Sirnön lakialoitteen suhteen ikään kuin asettuvat vastahankaan, koska tässähän vain on tarkoitus huolehtia siitä, että jos joku tai jotkut ottavat sen hankalan tehtävän hoitaakseen, että ottavat itselleen huostaanotetun, sijoitetun, lapsen, mikä on minusta erittäin kunnioitettavaa, niin tässähän vain helpotetaan heidän tilannettaan. Se, että heidän tilanteensa tehtäisiin entistä hankalammaksi, saattaisi tietenkin edistää sitä, että lapset pysyisivät kotona, mutta en usko, että nimenomaan nämä lapset siellä voisivat siitä huolimatta pysyä. Tässä suhteessa minulle jäi hieman ihmetys, miksi tätä pitäisi ylipäätään vastustaa.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Sirnö on aivan oikeassa siinä, että yleensä tämä sijoitus kauemmaksi kotikunnasta johtuu juuri siitä syystä, että näitä paikkoja ei ole. Niiltä osin olen aivan samaa mieltä.

Mutta nämä laadulliset kriteerit sijaisperheiden osalta: minä tarkoitin omassa puheenvuorossani lähinnä niitä perhehoitajille osoitettuja korvauksia, ja niissä on erittäin suuria eroja kuntien välillä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tästä samasta asiasta on tässä salissa käyty aikaisemminkin keskustelua, ja olin ehkä vähän ennakkoluulojen vanki, kun ajattelin, että ne suuntaukset ja mielipiteet jakaantuvat samoin kuin joskus aikaisemmin tässä salissa, että täältä oikealta puolelta subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen suhtaudutaan pidättyväisemmin kuin siellä vasemmalla. Mutta erityisesti siksi minua lämmittikin ed. Marjaana Koskisen puheenvuoro, jossa hänkin sosiaalialan ammattilaisena väläytti, että tähän subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen ehkä pitäisi tehdä jotakin tarkistuksia, ja annan sille mielipiteelle suuren arvon.

Ed. Virtaselle sitten näistä arvoista. Ne liittyvät varmasti tähän samaan perusteluun, mutta mietin vain omalta kohdaltani, että jos olisin niin hyvä ihminen, että pystyisin tarjoamaan sijaiskodin tai sijaisperheen jollekin lapselle, joka on menettänyt omat vanhempansa, en voisi koskaan kuvitella sitä, että samanaikaisesti kun toimisin sijaisvanhempana, veisin tämän lapsen esimerkiksi kunnalliseen päivähoitoon, en milloinkaan. Nämä arvot eroavat ehkä juuri näin hieman sitten toisistaan.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä rupeaa olemaan kohta kaksinkeskustelua toveri Salon kanssa tässä yli salin. Mutta haluaisin tiedustella ed. Salolta, mistähän sitten löytyvät ne sijaisperheet, jotka ovat niin varakkaita, että heillä on varaa jäädä pelkästään kotiin hoitamaan sitä sijoitettua lasta, ja kuinka normaalia arkea ne lapset siinä tapauksessa elävät, kun heidät suljetaan muun muassa päivähoidon mukanaan tuomasta sosiaalisesta verkostosta. Eli kyse on siis aivan normaaleihin perheoloihin sijoitettavista lapsista. Toivottavasti tämä siihen myös liittyy.

Sitten pitää muistaa, että me varmasti käymme täällä vielä jossakin vaiheessa subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta keskustelun. Mutta tässä ei ole kyse sen laajentamisesta, koska koskaan aikaisemmin ennen tätä korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä kukaan ei ole kyseenalaistanut sitä, etteikö huostaanotetuilla lapsilla olisi myös oikeus päivähoitoon. Näillä huostaanotetuilla lapsilla olisi ollut päivähoito-oikeus ennen tätä huostaanottoa. Miksi se lakkaa siinä traagisessa elämäntilanteessa, jossa lapsi otetaan huostaan?

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Salolle nyt todettakoon, kuten ed. Sirnö edellä sanoi, että myöskin huostaanotettujen lapsien pitää tietysti syödä ja siihen pitää hankkia rahaa ja siitä syystä voi olla tietysti joskus välttämätöntä, että jossain tilanteessa jopa molemmat sijaisvanhemmat menevät työhön. Lohdutukseksi ed. Salolle nyt todettakoon, että minäkin suhtaudun joiltakin osin kriittisesti tällaiseen totaalisubjektiiviseen oikeuteen, jos päivähoito-oikeutta tulkitaan niin. Mutta sinänsä subjektiivinen oikeus, sanoisiko nyt, kohtuullisesti tulkittuna on kyllä ihan paikallaan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa puhemies! En pitkitä enää keskustelua, mutta kyllä minulla on ollut sellainen käsitys, että sijaisperheelle ja semmoiselle henkilölle, joka tekee tätä arvokasta työtä, myöskin yhteiskunnan toimesta jotakin korvataan. Tarkoitus ei lienekään aivan se, että tällainen henkilö nimenomaan työsuhteeseen pyrkii vaan mieluummin hän olisi työsuhteen ulkopuolella kotona tarjoamassa oman kotinsa ja oman ammattitaitonsa nimenomaan tämän raiteiltaan pois menneen lapsen saamiseksi takaisin raiteille ja turvalliseen ympäristöön. Näin minä tämän sijaisperheen ymmärrän enkä nimenomaan, että sijaisperheen vanhemmat lähtevätkin töihin aamulla ja lasta viedään jälleen johonkin muualle kuin siihen turvalliseen ympäristöönsä.

Mitä tulee näihin kustannuksiin, niin kyllä minä olen joskus vaan ajatellut sitä, että täytyy olla todella pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, jos yhteiskunta pystyy meidän vanhempien puolesta hoitamaan ja kasvattamaan meidän lapsemme. Minä väitän, että se on myös yksi syy siihen, että nämä ongelmatapaukset lisääntyvät, koska vanhempien ja lasten välistä yhteistä aikaa on aivan liian vähän.

Riikka Moilanen-Savolainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ei minullakaan ole tarkoitus tätä keskustelua enempää venyttää, mutta tämä on juuri se kohta, mistä aikaisemmin puhuin. Nämä perhehoitajat saavat nimenomaan palkkion sen mukaan, jäävätkö he kokopäiväisesti kotiin hoitamaan vai ovatko he töissä, ovatko molemmat töissä, ja niiden taso riippuu nimenomaan siitä, miten kunta on ne itse määritellyt.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Sijaishuollolla on toki vaihtoehtoja muitakin kuin sijaisperhe. Kuten edellä todettiin, kunta itse asiassa määrittelee sen tason. Väittäisin, että yksikään perhe ei ota huostaan otettua lasta sijoittamismielessä, toivottavasti ei ota myöskään ed. Salon maailmassa, vaan ottaa siinä mielessä, että tälle lapselle halutaan turvata normaali lapsuus tai ainakin lähes normaali lapsuus.

Sijaisperheitten vaihtoehdot ovat ammatillinen perhekoti, kaupungin perhetukikeskukset tai kuntien perhetukikeskukset, kuntayhtymien laitokset, yksityiset järjestöt ja niitten ylläpitämät laitokset tai koulukoti. Tarkoittaako siis ed. Salo, että siinä maailmassa, jossa sijaisperheillä ei ole mahdollisuutta enää elää normaalia elämää, lapsen ainoa vaihtoehto on laitos?