Pehr Löv /r:

Arvoisa herra puhemies! Värderade herr talman! Tämä on niin sanottu valiokuntalakialoite, ja semmoiseen ryhdytään ainoastaan silloin, kun on erittäin tärkeästä asiasta kyse ja asia on kaiken lisäksi kiireellinen. Nyt on nimenomaan semmoisesta asiasta kyse, ja valiokunta tukee tätä yksimielisesti, vaikka ei kaikkien nimiä kaikessa kiireessä tänään ehditty saada.

Laki eräiden pitkäaikaisesti työttöminä olleiden henkilöiden eläketuesta on tullut voimaan 1. päivänä toukokuuta tänä vuonna. Lain toimeenpanotehtävästä huolehtii Kansaneläkelaitos, ja lain toimeenpanon yhteydessä on noussut esiin kuitenkin joitakin tilanteita, jotka ovat johtaneet eläketuen hakijan kannalta kohtuuttomasti etuuden epäämiseen. Toimeenpanossa esiintyneet ongelmatilanteet ovat johtuneet erityisesti lain 1 §:ssä säädettyjen eläketuen myöntämisedellytysten tulkinnasta.

Talman! Helt kort på svenska vad ärendet gäller: Vi har en ny lag om pensionsstöd till personer som varit långtidsarbetslösa och är födda åren 1940—1947. Nu är det så att Folkpensionsanstalten godkänner de här stöden och enligt nuvarande paragrafskrivning har inte Folkpensionsanstalten i arbetslösheten räknat in tiden för sjukskrivning eller situationer där arbetsmarknadsstödet har varit lika med noll på grund av behovsprövning. Det här är en olägenhet som utskottet nu med en lagmotion vill korrigera i snabb ordning.

Puhemies! Eläketukea koskevan lain 1 §:n 1 momentin mukaan eläketukeen on oikeus vuonna 1941—47 syntyneellä henkilöllä, joka on työmarkkinatukeen oikeutettu ja joka on julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain tarkoittamalla tavalla pitkäaikaistyötön 31.12.2004. Tuen myöntäminen edellyttää lisäksi, että henkilölle on maksettu vähintään 2 500 päivää työmarkkinatukea työttömyyden perusteella taikka enimmäismäärä eli 500 päivää työttömyyspäivärahaa ja sen lisäksi vähintään 2 000 päivää työmarkkinatukea työttömyyden perusteella.

Pykälän 2 momentissa oleva säännös laajentaa niiden henkilöiden piiriä, jotka katsotaan työmarkkinatukeen oikeutetuiksi eläketuen kannalta. Työmarkkinatukeen oikeutetuksi rinnastetaan työmarkkinatuen saajan lisäksi sellainen työtön työnhakija, jolle ei työttömyysturvalain 7 luvun 2 §:n 1—8 kohdissa mainituista syistä voida maksaa työttömyysajalta tukea. Saman säännöksen mukaan työmarkkinatukeen oikeutetuksi rinnastettaisiin myös työttömyysturvalain 3 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitettu työtön työnhakija, joka työttömyyden vuoksi saa sairausvakuutuslain mukaista sairauspäivärahaa.

Kansaneläkelaitos on eläketuen myöntöedellytyksiä tulkitessaan katsonut, että lain 1 §:ssä oleva sanonta "työmarkkinatukeen oikeutettu" koskee pykälän sanamuodon mukaan ainoastaan 31.12.2004 vallinnutta tilannetta, ei sen sijaan 2 500 päivän täyttymistä. Näin ollen henkilö voi olla eläketukeen oikeutettu ollessaan sairauspäivärahalla viime vuoden lopussa, mutta sairauspäivärahapäiviä ei Kansaneläkelaitoksen tulkinnan mukaan voida laskea mukaan 2 500 työttömyyspäivään, koska henkilö ei tuolloin ole tosiasiallisesti saanut työttömyysetuutta, vaikka on ollut siihen oikeutettu. Sama tulkinta koskee tilannetta, jossa henkilön työmarkkinatukea ei ole jäänyt maksuun esimerkiksi tarveharkinnan vuoksi. Työmarkkinatuen 2 000 tai 2 500 päivän kertymässä ei ole toimeenpanossa myöskään otettu huomioon työvoimapoliittisten toimenpiteiden ajalta maksettua työmarkkinatukea, koska tällöin ei ole kyse 1 §:n sanamuodon mukaisista työttömyyden perusteella maksetuista työmarkkinatuista.

Toimeenpanossa esiintyneiden edellä kuvattujen epäselvyyksien korjaamiseksi lakialoitteessa ehdotetaan eläketuen myöntämisedellytysten selkeyttämistä. Kansaneläkelaitoksen aktuaari- ja tilasto-osasto on laskenut, että muutoksen aiheuttamat kustannukset koskevat noin 1 750:tä henkilöä, edunsaajaa, mikä aiheuttaisi valtiolle noin 1,3 miljoonan euron nettomenolisäyksen.

Valiokunta sai nopeasti tietoa yllämainitusta ongelmasta ja ryhtyi heti toimeen. Yhdessä Kelan ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa on nyt muokattu uusi 1 §, joka poistaa epäselvyydet, ja pykäläteksti lakialoitteessa on kaikkien luettavissa. Tämä prosessi on minun mielestäni hyvä esimerkki siitä, että eduskunta voi reagoida nopeasti ja järkevästi, kun selvä puute lainsäädännössä huomataan. Tällä kertaa se koskee köyhiä, joten oli vielä suurempi syy toimia järkevästi ja nopeasti.

Toivon, että lakialoite voidaan käsitellä nopeasti ennen eduskunnan kesätaukoa ja että laki tulisi voimaan takautuvasti toukokuun alusta lähtien.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on eläketuki, ja tosiaan, niin kuin ed. Pehr Löv kertoi, kyse on valiokunnan, valiokunnan puheenjohtajan ollessa ensimmäisenä allekirjoittajana, tekemästä lakialoitteesta. Kyse on siitä, että on syntynyt tulkintaristiriitaa lainsäädännön yhteydessä.

Kun eläketukilainsäädäntö laadittiin, 24. päivänä marraskuuta se on lähtenyt tästä talosta, Kansaneläkelaitoksella on lain toimeenpanijana ollut aikaa toteuttaa toimeenpanoa niin, että laki on tullut voimaan 1.5.2005 lähtien. Kun lainsäädäntöä laadittiin, arvioitiin, että näitä henkilöitä, jotka tulevat tämän eläketuen saamaan, on noin 3 900 henkilöä. Koko ajan, kun lainsäädäntöä käsiteltiin, Kansaneläkelaitos oli lain valmistelussa ja lain kuulemisen yhteydessä kuultavana. Tässä on syntynyt aika mielenkiintoinen tilanne sen suhteen, että kun lakia toimeenpannaan, löytyy 1 750 henkilöä, jotka olisivat jääneet väliinputoajiksi.

Kansaneläkelaitoksen tulkinnan mukaan henkilöt, joilla on työmarkkinatuki ollut maksussa 31.12.2004, tai henkilöt, jotka ovat oikeutettuja työmarkkinatukeen, eivät seuraavissa tapauksissa kuitenkaan olisi saaneet eläketukipäätöstä: Jos henkilö saa sairausvakuutuksen päivärahaa, työmarkkinatukea ei jää tarveharkinnan jälkeen maksettavaksi. Tässä kohtaa on myös semmoinen tilanne, että jos esimerkiksi henkilö on avioitunut vuonna 94 puolison kanssa, jolla on noin 2 000 euron kuukausitulo, ja henkilö on kuitenkin ollut oikeutettu työmarkkinatukeen, mutta harkinnan perusteella puolison tulo on vaikuttanut niin, että työmarkkinatukea ei makseta, ja on sen jälkeen esimerkiksi tullut ero, niin tämän toisen puolison eläketuki, jos hänellä muut kriteerit täyttyisivät, olisi evätty. Tulkinta oli niin tiukka, eli ihmisten olisi pitänyt todella etukäteen ennakoida omia elämäntilanteitaan. Myös jos työmarkkinatuki olisi maksettu soviteltuna, tätä maksua ei olisi tullut. Työmarkkinatukea ei jää sosiaalietuuden vähentämisen takia maksettavaksi, tämä olisi ollut yksi tilanne, jolloin ei myöskään olisi saanut eläketukea, ja työmarkkinatukea ei makseta omavastuun vuoksi.

Tämä lista jatkuu, eli kaiken kaikkiaan päätöksiä oli tehty 3 314, joista 540 kielteistä päätöstä Kansaneläkelaitoksen taholta, ja tosiaan näistä 1 750:stä, jotka odottivat päätöstään, 900 oli niitä, joilla oli sairauspäivärahaa aikana 1992—31.12.2004, tai sitten heillä oli työmarkkinatuen tarveharkinta tai sitten oli ollut aktiivitoimenpiteet, heitä oli 850.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta lainsäätäjänä teki hyvää työtä. Lainsäätäjät, jotka valmistelivat lainsäädäntöä, olivat sitä mieltä, että lainsäädäntö ottaa sisälleen myös nämä ryhmät, mutta niin vaan kävi, että tuli tietty yhteentörmäys.

3.6. oli tilanne, jossa sosiaali- ja terveysvaliokunta yksimielisesti teki ministeriölle selvityksen pitkäaikaistyöttömien eläketuen toimeenpanosta, ja tässä toivottiin, että lainsäädännön tulkinnan kautta voidaan löytää yhteinen tulkinta. Valmisteleva virkamies sosiaali- ja terveysministeriöstä oli tämän tulkinnan kannalla, samaten me kaikki valiokunnan jäsenet, mutta Kansaneläkelaitos ei. Edelleen Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen kokouksessa tätä eläketukiasiaa käsiteltiin, ja lopputulos oli se, että me olemme nyt sitten lainsäätäjinä tehneet 1 § 1 momentin, joka on ollut epäselvä. Me otamme tämän piikkiimme, me tunnustamme tässä kohtaa, kun me lakialoitteen kautta tätä käsittelemme, että me kansanedustajina ja meidän valmisteleva virkamieskoneistomme olemme tehneet virheen ja Kansaneläkelaitoksen juristit ovat tulkinnassaan oikeassa, koska tässä salissa tänään tätä lakialoitetta käsitellään.

Mutta jos ajatellaan, mikä tässä on tärkeintä, niin tärkeintä on se, että ne ihmiset, jotka odottavat sitä päätöstä, eli 1 750 ihmistä, saavat myönteisen lopputuloksen. Jossain kohtaa arvovaltakysymykset ja se, kuka ottaa mitäkin piikkiinsä, voidaan unohtaa. Olen kauhean tyytyväinen, että tämä lakialoite on edennyt tänne kiireen vilkkaa, se on tänään tehty, se on valmisteltu huolellisesti, Kansaneläkelaitos on ollut tätä lakialoitetta valmistelemassa, ja nyt sitten se pikaisesti käsitellään.

Mitä ilmeisimmin ensi tiistaina se otetaan käsittelyyn, ja kaikki, jotka ovat valiokunnassa tänään olleet paikalla, ovat sen allekirjoittaneet, siellä on jonkun varajäsenenkin allekirjoitus. Sitten tosiaan nämä ihmiset, jotka odottavat tätä eläketukipäätöstä, saavat sen takautuvasti 1.5. lähtien. Mitä ilmeisimmin aikataulu on niin, että jotta tämä kulkee eteenpäin, 1.7. se vahvistuu ja takautuva päätös tulee.

Mutta edelleen pohdituttaa se, minkä takia ei tätä sitten voitu tulkintojen kautta hoitaa. Ehkä suurin syy on kuitenkin se, että nämä aktiivitoimenpiteet on huonommin sanottu laissa kuin muut kohdat. Sairauspäivärahat tulevat lainsäädännön kautta ihan tarkkaan. Samaten tulee työmarkkinatuen tarveharkinta ja muu vastaava. Mutta nämä aktiivitoimenpiteet on vaikeampi löytää. Siinä Kansaneläkelaitos varmasti on ihan oikeassa.

Mutta muuten minusta on hyvä, että me olemme olleet tässä yksimielisiä, olemme tehneet hyvää työtä täällä eduskunnassa, samaten sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Mutta tämän tyyppistä prosessia ei kaiken kaikkiaan kylläkään olisi toivonut, että näin käy, koska lain valmisteluvaiheessa Kansaneläkelaitos oli edustettuna ja olisi pitänyt ehkä kertoa se, että tämä luku 3 900 ei pidä paikkaansa, tämä joukko on suurempi, tai sitten kertoa, että tämä tulkinta laissa tulee olemaan tämmöinen, että tätä joukkoa pienennetään tulkinnan kautta. Eli tässä on monta asiaa, mitkä ovat pohdituttaneet. Mutta turhaa tätä enää on ruveta vääntämään ja kääntämään, tämä on näin ja ihan hyvä ja ihan hyvä, että on nopeasti reagoitu.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan samalla tavalla kuin ed. Marjaana Koskinen edellä minäkin olen hieman huolissani siitä, että me nyt käsittelemme tätä valiokunta-aloitetta, jonka käsittely on kuitenkin näyttänyt muodostuvan välttämättömäksi. Se on muodostunut välttämättömäksi sen takia, että voisimme turvata niille ihmisille, jotka ehkä eniten ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana joutuneet kärsimään suuren laman seurauksista, kohtuullisen vanhuuden, että heidät voitaisiin päästää eläketuen piiriin. Tältä osin tämä yhteinen pyrkimyksemme on mitä kannatettavin.

Se, mikä minua tässä tietenkin huolestuttaa, on se, että kun tätä lakia valmisteltiin, se tapahtui normaalisti kolmikannassa, päävastuun kantoivat Kela ja sosiaali- ja terveysministeriö. Kun lakiesitys tuli eduskuntaan, me olimme tietysti kaikki hyvin tyytyväisiä siitä, että lopultakin pystymme näitten todella vaikeassa tilanteessa olevien ihmisten asiaa auttamaan. Kun muistelen sitä keskustelua, joka käytiin täällä salissa tästä laista, niin tässähän lain "isää" Ilkka Taipaletta kovasti kiiteltiin ja yhteisesti olimme asiasta iloisia. Mutta tietysti nyt, kun tämä sitten tuli toteutusvaiheeseen, murhe vähän lisääntyi sen vuoksi, että aloimme todella saada viestejä siitä, että Kela täytäntöönpanijana on tulkinnut tätä niin kuin täällä edellä on kerrottu.

Se varsinainen ongelma on tietenkin siinä, että sen jälkeen, kun me puutuimme tähän asiaan, itse asiassa viime viikolla, me päätimme, että tämä asia pitää hoitaa pyytämällä selvitys ministeriöltä asiasta, ja kun selvitys annettiin, sen yhteydessä asiantuntijakuulemisessa, kuten myöskin jo edellä todettiin, ministeriön edustaja totesi, että hänen mielestään tämä tulkinta, jonka Kela on tehnyt, on kohtuuton, mutta mikä vielä hämmästyttävämpää, myöskin Kelan edustaja itse totesi, että kyllä he ovat omastakin mielestään tehneet tästä kohtuuttoman tulkinnan, mutta he ovat tehneet sen siksi, että näin on lakiin kirjoitettu. Siitähän ei voi tietenkään tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, että me olemme säätäneet kohtuuttoman lain.

Sen kuulemisen yhteydessä vakuutimme suullisesti, että aivan varmasti emme ole tarkoittaneet kohtuutonta lakia, ja sen vakuudeksi laadimme tämän lausunnon sosiaali- ja terveysministeriölle tästä asiasta, joka on tietysti luettavissa eduskunnan asiakirjoista ja joka on pitkälti tältä kuvailevalta asiasisällöltään täsmälleen sama kuin tämä lakialoite, jota me nyt käsittelemme. Siihen on vain lisätty ainakin se viime perjantainen valiokunnan yhteinen näkemys muutamista tulkinnoista vähän voimallisemmin, ja ehkä se voimallisuus huipentuu siihen, mihin ministeriölle annettu lausunto päättyy: "Edellä olevan perusteella valiokunta pitää välttämättömänä, että sosiaali- ja terveysministeriö seuraa tiiviisti lain toimeenpanoa ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin, jos lain tarkoitus edellä tarkoitetuin tai muilta osin jää Kansaneläkelaitoksen tai muutoksenhakuelinten ratkaisukäytännössä toteutumatta." Eli tässä viitataan siihen tulkintaan, jonka me teimme viime perjantaina.

Kuten ed. Koskinen kertoi, uskoimme, ainakin minä uskoin ja varmaan meistä moni muukin uskoi, että tässä tilanteessa tämä tulkinta riittäisi Kelalle, siis tämä lainsäätäjän tulkinta. Mutta yllätys, yllätys, se ei riittänyt. Onhan toki niin, että tässäkin talossa kiireestä ja muista syistä johtuen tehdään huonoa ja epäselvää lainsäädäntöä, mutta kun tässä asiassa olimme yrittäneet olla kohtuullisen tarkkoja ja kysyimme lain valmisteluvaiheessa Kelan asiantuntijalta, ministeriön asiantuntijalta, liittyykö tähän tällaisia väliinputoamismahdollisuuksia, silloin meille vakuutettiin, että ei. Sen jälkeen sitten todetaan, että kyllä niitä nyt kuitenkin ilmenikin tässä, ja kun sen jälkeen muodostimme oikein kirjallisen näkemyksen siitä, mikä on meidän kantamme, niin se kanta ei vielä siinäkään vaiheessa kelvannut Kelan juristeille. Tämä on minusta oma huolenaiheeni.

Mitä pitää ajatella, jos eduskunnan tahto toisen kerran ilmoitettuna ei riitä täytäntöönpanijoille? Tämä ongelmahan esiintyy tietysti aika usein. Saamme usein viestejä siitä, milloin eläke on hylätty tai joku muu etuus on jäänyt saamatta tulkinnan vuoksi, ja aika usein epäillään, että kysymys on täytäntöönpanijan ilkeydestä tai vastahakoisuudesta tai jostain muusta subjektiivisesta seikasta. Olen itse yrittänyt vakuuttaa ihmisille, että siitä ei voi olla kysymys, vaan kysymys on siitä, että lainsäädäntö on sillä tavoin epäselvää, että näin pääsee käymään. Mutta tässä asiassa en voi vakuuttaa niin, koska olen ollut tietysti tässä itse mukana ja tiennyt tarkoituksemme.

Kysymys ei ole siis siitä, että olisimme halunneet tähän sinänsä lisää rahaa. Itse toki tein vastalauseen, jossa esitin tätä joukkoa laajennettavaksi, mutta siitä ei ole nyt kysymys. Kysymys on siitä, että nyt näyttää siltä, että tämän perusteluissa esitetyn rahamäärän aikaansaamiseksi onkin tarvittu juuri tällaista tulkintaa, mutta sitä tulkintaa ei kerrottu meille. Se, mikä minua tässä huolestuttaa, on se, että jos täytäntöönpanija voi tulkita näin eduskunnan tahtoa, niin joku on pielessä. En tiedä, onko pielessä perustuslaki, onko pielessä eduskunnan työjärjestys, onko pielessä valmistelu ministeriöissä, Kelassa tai muissa valmistelevissa elimissä vai onko pielessä meidän ymmärryksemme, mutta jossakin on ollut vikaa.

Toivon, että tämä prosessi on nyt muodostunut sellaiseksi opetukseksi — kun tämä nyt menee tällä tavoin, toivon mukaan parhaaseen mahdolliseen ratkaisuun, kuten näyttää — että se antaa sellaisen viestin tämän talon lakien täytäntöönpanijoille, että se viimeinen tulkinta laista kuitenkin on, tai sen tulkinnan pitää lähteä siitä, mitä eduskunta on halunnut tulkita. Sanon tästä vain sen, että minun ymmärrykseni ei suostu venymään pidemmälle kuin siihen, että eduskunnan tulkinta tässä asiassa on ollut selvä. Viimeistään se oli selvä viime perjantaina, kun kirjoitimme tämän lausunnon ministeriölle. Mutta kun sekään ei tehonnut, on sitten kysyttävä, että jos näin käy jatkossa, mitä pitää tehdä. Pitääkö meidän ryhtyä kirjoittamaan mietintöön tulkintaohjeita täytäntöönpanijoille, jotka ovat kuitenkin itse valmistelleet kyseiset lakiesitykset? Jos näin on, niin tilanne on aika, sanoisinko, huolestuttava.

Mutta joka tapauksessa, kuten täällä on monta kertaa todettu, tämä aloitteemme, jos ja kun se tulee nyt hyväksytyksi, toivon mukaan turvaa sen, että ne ihmiset, jotka tämän tuen ovat varmasti ansainneet ja joille se kuuluu, tulevat sen saamaan ilman tulkinnallisuutta.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Laki astui voimaan 1. päivänä toukokuuta, joka sattui olemaan sunnuntai. 2. päivänä toukokuuta kello 16 pidin vastaanottoa Tampereella, ja minulla oli kaksi asiakasta, joista molemmille oli huhtikuussa luvattu Kelan puolelta, että he ovat niin sanottuja varmoja nakkeja, että 1.5. voimaan astuva laki koskee myös heitä, ja 2.5. se ei enää heitä koskenutkaan samaisessa Kelassa.

Itse olen sitä mieltä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta teki hyvää työtä jo ensimmäisellä kerralla. Valitettavasti en ole yhtä optimistinen kuin ed. Virtanen siinä suhteessa, että Kela tulkitsisi yleensä aina niin kuin laki on kirjoitettu, vaan kyllä itsellenikin on vahvistunut valitettavasti se mielikuva, että Kela usein tulkitsee, niin kuin raha sen sanelee, sitä, mitä lakiin on kirjattu.

Kieltämättä on hivenen omituista, että sosiaali- ja terveysvaliokunta joutuu tekemään itsellensä osoitetun lakialoitteen, jotta asia saadaan korjattua, varsinkin, kun sosiaali- ja terveysvaliokunta on ollut harvinaisen aktiivinen sekä koko tämän valmisteluprosessin ajan että tämän voimaantulon jälkeisen ajan. Kieltämättä itseänikin askarruttaa kysymys, miksi Kelan asiantuntijat eivät puuttuneet kyseisiin aukkoihin kyseisessä pykälässä jo valmisteluvaiheessa, jos kuitenkin samaiset asiantuntijat ovat jälkikäteen sitä mieltä, että tämä aukko pykälässä antaa mahdollisuuden väliinputoajille.

Valitettavasti minulla on semmoinen olo, että tämä prosessi kokonaisuudessaan on yksi askel siihen suuntaan, jolla vahvistetaan sitä yleisestikin jaettua käsitystä, että Kela ei suinkaan ole yhteisesti omistettava laitos, jonka tarkoituksena on taata ihmisille apua silloin, kun he tarvitsevat apua, vaan Kelan pääasiallinen tarkoitus on vaikeuttaa ihmisten oikeutta lain hänelle suomiin tukiin.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin, että pöytäkirjoihin saatettakoon käsitykseni tästä episodista. Luulen, että tässä on nyt turha hakea sitä syyllistä. Tärkeintähän tässä nyt on, että on reagoitu nopeasti ja asia saadaan korjaantumaan. Olen valitettavasti yhteensattumien vuoksi ollut tänä päivänä tilanteesta pois, missä tämä on allekirjoitettu. Siitä syystä haluan todeta vain sen, että olen kyllä täysin tämän lakialoitteen kannalla ja tulen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa olemaan myöskin tämän asian eteenpäin viemisen kannalla.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme ainakin soveltuvin osin niin sanottua Lex Taipaletta, jossa puhutaan lainsäädännöstä, joka on tarkoitettu pitkäaikaistyöttömien eläketuen maksamiseksi.

Täällä varsinkin ed. Virtanen minusta aika voimakkainkin sanankääntein arvosteli Kansaneläkelaitosta siitä, että tässä tilanteessa olemme. Kyllä Kelan tässä varmaan ihan oman ansionsa mukaan kuuluu saada tämän lain 1 §:n 1 ja 2 momentin tulkinnoista, mutta kyllä jonkun verran saamme me lainsäätäjätkin itsellemme ottaa.

Ed. Virtanen, te kysyitte, pitääkö meidän ryhtyä kirjoittamaan tulkintoja, jotta meidän tahtomme lainsäätäjinä toteutuu myös lakeja sovellettaessa. Se on minun mielestäni aivan tavanomaista työtä, jota me täällä eduskunnassa teemme. Me kirjoitamme mietintöjä sellaisiksi sisällöiksi, että lain soveltajat pystyisivät niitä myös käytännössä toteuttamaan.

Olen ed. Sirnön kanssa hieman samaa mieltä siitä, että tämä episodi ei lopu vielä tähän. Itse toivoin, että tämän prosessin kuluessa olisi selvitty voimassa olevan lain tulkinnalla. Nyt on tämä minun mielestäni ei niinkään omituinen vaihtoehto toteutumassa. Tämä on yksi tapa hoitaa lainsäädäntöä eteenpäin, ei aivan tavanomaista, mutta jonkin verran aika ajoin näin tapahtuu. Me olemme laatimassa soveltamisohjeita ja täsmentämässä sitä lain sisältöä, mutta kyllä meillä lainsäätäjillä tässä on vastuumme. Meidän pitää kirjoittaa lait niin, että viranomainen ne ymmärtää, ja tässäkin tapauksessa pitäisi vielä jokaisen pitkäaikaistyöttömänkin ymmärtää se oma oikeutensa siihen etuuteen, jota tällä lailla on tarkoitettu ja haluttu. Kela joutuu tulkitsemaan näitä pykäliä, niin on joutunut tässäkin tapauksessa tekemään. Sen miettiminen, miten tällaiseen tilanteeseen kaiken kaikkiaan on päädytty, kuka on tehnyt oikein, kuka on puhunut totta ja kuka on jättänyt jotain kenties tarkoituksellakin sanomatta, ei hyödytä yhtään pitkäaikaistyötöntä.

Uudemman kerran: Kyllä minä jonkin verran haluan puolustaa Kelaa tässä vastaan lainsäätäjä. Meidän olisi sitten pitänyt kirjoittaa laki toiseen malliin. Kelalla on ollut 22 miljoonaa euroa rahaa, ja he ovat käyttäneet, soveltaneet ja tulkinneet lain niin, että tuo 22 miljoonaa euroa riittää. Kyllä tämän asian näinkin päin voi kääntää. Se, mitä mieltä itse kukin edustaja tilanteesta on ja mitä tilanteelle pitäisi tehdä, niin se on sitten toinen juttu tai se, mikä oli valiokunnan tahto.

Kaivoin meidän mietintömme, sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön, viime vuodelta esiin, ja täällä on varsin vähän puhuttu siitä, ketä me tällä lailla tarkoitamme. Itse muistan tämän asian käsittelyn ja muistan sen, että olimme sikäli tyytyväisiä, että voi sanoa, että tässä on saatu pää auki. Meillä on pitkäaikaistyöttömiä yli 30 000 viimeisimpien tilastojen mukaan. Heistä on ollut yli 10 vuotta tai 10 vuotta työttöminä yli 10 000. Meillä on pitkäaikaistyöttömien joukko, jotka tarvitsevat erityistä lainsäädäntöä jatkossakin. Mitkä ovat ne toimenpiteet, koska niitä tehdään jne., sen näyttää tulevaisuus, mutta tässä kohtaa tiedettiin jo lähtiessä — muistan, kun ed. Ilkka Taipale tuolta puhemiehestä katsottuna vasemmanpuoleiselta korokkeelta todisti — että tämä laki on huono. Hän päätti siihen, että hyvä, että edes näin on päästy eteenpäin, on päästy alkuun. Me joudumme jatkossakin tulkitsemaan ja me joudumme jatkossa tekemään uutta lainsäädäntöä. Se on minusta jokseenkin selkeä asia.

Jos tästä jotain pitäisi oppia, niin tästä pitäisi oppia se, että kirjoitamme lait niin, että Kelassakin ne osataan tulkita, ja Kelan ja ministeriön välinen yhteistyö toimii niin, että lain valmisteluvaiheessa jo saadaan sellaista lainsäädäntöä aikaan, ettei meidän tarvitse täällä ruveta tulkitsemaan, koska, kun aikaa kuluu ja vaikka dokumentteihin asioita todennetaan ja ylös laitetaan, niin me ajaudumme tilanteeseen, missä me nyt olemme, ajaudumme tilanteisiin, joihin nytkin olemme ajautuneet.

Ed. Virtanen on pettynyt Kelan juristeihin ja heidän toimintaansa ja siihen, että on tällaiseen tilanteeseen ylipäätänsä ajauduttu. Kolmannen kerran totean puheenvuorossani: siinä on varmasti osa aihetta, mutta he tekevät vain omaa työtään, ja heilläkin on jonkunlaiset ohjeet. Meidän lainsäätäjinä pitää kantaa oma vastuumme siitä, että lainsäädäntö on sellaista, että hekin pystyvät ilman suurempia tulkintoja omaa työtään tekemään.

Antaas katsoa, mitä tässä tapahtuu. Toivottavasti tämä valiokunnan alulle laittama lakialoite johtaa tulevan viikon aikana jo tulokseen, ettei meidän tarvitse enää keskenämme kinata, mitä me tällä kertaa tarkoitimme. Ed. Sirnön kanssa olen siitä samaa mieltä, että saattaapi olla, että tämä episodi ei ihan tähän vielä lopu.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itse kun en tätä ongelmaa ole tuntenut, en osaa näin sivullisen silmin nähdä siinä kovinkaan paljon dramatiikkaa. Muistan vain viime vaalikaudella hallintovaliokunnan eräät lakien tulkinnat ja valiokunnassa sisällä olevien lakien tietyt puutteellisuudet ynnä muut; muistan ainakin tällaiset aloitteet ed. Väistöltä, ed. Ravilta ja ed. Turtiaiselta, joissa valiokunta päätyi omalla lakialoitteellaan korjaamaan lakia hyvin nopealla tavalla tuomalla sen tänne täysistuntokäsittelyyn ja sitä kautta vaikuttamaan siihen, että vääriä tulkintoja ei ehtisi syntyäkään kovin paljon.

Minä taas ymmärrän Kelan juristeja siltä näkökulmalta, että he joutuvat työssään noudattamaan lakia ja ne päätökset, mistä he päätöksen antavat, ovat valituskelpoisia ja ne johtavat pitkään oikeusprosessiin jne. Totta kai, jos vallitsee tulkitsijan ja lainsäätäjän tai ministeriön välillä tällainen erimielisyys, niin jotakin on lainsäätäjän silloin tehtävä, ja nopein keino siihen on reagoida tällä lailla valiokunnan omalla lakialoitteella, ja se on monesti vielä nopeampi kuin hallituksen vastaava esitys.

Ainut, mitä jäin kysymään — en tiedä saanko siihen vastausta — on se, että silloin, kun alkuperäistä lakia käsiteltiin valiokunnassa, niin kiinnittävätkö Kelan asiantuntijat ja juristit huomiota jo siinä vaiheessa ja silloin tähän epäkohtaan, joka mahdollisesti syntyy, jos tämä laki hyväksytään silloisen esityksen muodossa, vai tuliko tämä yllätyksenä myöhemmin.

Riikka Moilanen-Savolainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin näkemyksiin, että tämän lain tarkoitus on ollut hyvä ja kannatettava. En myöskään halua etsiä syyllisiä, ja jotenkin tuntuu tietysti kiusalliselta valiokunnan jäsenenäkin laatia tällaista lakialoitetta. Minä henkilökohtaisesti pelkään tai herättelen kysymystä lähinnä siitä, ketkä ovat ne seuraavat väliinputoajat.

Muistan sitä vaihetta, kun varsinaista lakia käsiteltiin ja puhuttiin aika reippaasti kustannuksista ja siitä määrärahasta, mikä tähän oli varattu, se oli silloin 22 miljoonaa euroa. Nyt, jos tämä lakialoite hyväksytään, niin kustannuksien kokonaismäärä nousisi 8 miljoonalla eurolla. Muistan myöskin sen, että kun lakia valmisteltiin, niin jatkuvasti keskusteltiin, että tämä kohderyhmä, ne 3 900 henkilöä, on aivan auttamattomasti liian pieni, ja jos tätä ryhmää tullaan laajentamaan, niin toivon, että se prosessi käydään jotenkin toisin kuin lakialoitteen kautta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi ed. Salolle totean, että kyllä sitä käsiteltiin. Mehän kysyimme Kelan asiantuntijoilta samoin kuin STM:n asiantuntijoilta, jääkö tänne nyt tätä ongelmaa, mihin nyt on jouduttu puuttumaan. Meille vastattiin, että ei. Tämä on se yksi ongelma.

Toinen ongelma ja se, mikä minusta on se varsinainen ongelma, kun kuittaan lähes kaiken sen, minkä ed. Rehula puhujakorokkeelta sanoi äsken, on se, että me kerroimme viime perjantaina sen jälkeen, kun tämä tapahtumaketju oli aktualisoitunut, täällä asiakirjoissa olevalla lausunnollamme sosiaali- ja terveysministeriölle, miten me olemme ajatelleet. Okei, siellä on erittäin epämääräisesti kirjoitettu pykälä, joka meidän varmaan olisi pitänyt hoitaa kuntoon. Mutta minun mielestäni me emme hoitaneet sitä kuntoon juuri sen vuoksi, että me uskoimme asiantuntijoihin, jotka sanoivat, että tämä on kunnossa. Tässä on se ongelman ydin. Miten me voimme tehdä parempaa lainsäädäntöä, jos meitä valistavat lain valmistelleet asiantuntijat sanovat meille, että ei ole mitään ongelmaa, ja sitten puolen vuoden kuluttua, kun he itse ryhtyvät sitä toteuttamaan, siellä onkin tämä ongelma, joka ei korjaannu sillä, vaikka me yritämme tässä välissä sitä korjata? Tämä on minusta se ongelman ydin.

En minäkään halua syyllistää tästä Kelan juristeja, totta kai he tekevät tulkintoja sen mukaan, miten he parhaaksi katsovat, sehän on heidän tehtävänsä. Mutta tietysti tässä voi kysyä, olisiko tätä lain tarkoitusta, joka sieltä perusteluista nyt kuitenkin ilmenee — päästää nämä ihmiset kohtuullisesti ja oikeudenmukaisesti eläketuen piiriin, kun he eivät enää työllistyäkään voi — voitu tulkita siitä lähtökohdasta hieman hellemmin, hieman oikeudenmukaisemmin, ettei jouduttaisi sitten näihin pitkiin oikeusprosesseihin.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Rehulan kanssa ihan samaa mieltä siitä, että jos lain tulkinnassa on joitakin ongelmia, niin joko tulkintaa muutetaan tai lakia muutetaan niin, että tulkinta tuottaa parempaa tulosta. Tämän vuoksi muun muassa muutama tunti sitten esittelin täällä oman lakialoitteeni päivähoitolain korjaamisesta tietyltä osin. Olen myös samaa mieltä siitä, että lait pitäisi kirjoittaa niin, että tulkintavaraa on mahdollisimman vähän. Siis siihenhän pyritään, että jo pykälät olisivat sellaisia, eivät pelkästään ne mietinnöt, mitä niihin pykäliin liitetään, että tulkintavaraa ei olisi. Mielestäni tällä kohdalla vain ongelma on, niin kuin ed. Virtanenkin tuossa edellä totesi, että tulkitsija ja asiantuntija ovat olleet samat tahot ja asiantuntija on ilmaissut kantansa toisella tavalla kuin sama taho ollessaan sitten taas tulkitsija.

On tietysti hirvittävän ikävää, että tietyllä tavalla Kelan maine kärsii tällaisessa tapauksessa, kun tiedetään, minkälainen ennakkokohu ja minkälaisia ennakko-odotuksia juuri tätä lakia kohtaan on ollut jo useampia vuosia ja ennen kaikkea miten niitä nostatettiin vielä viimeisen puolen vuoden aikana, ja yllättäen nämä ihmiset, jotka luulivat tai joille oli jo ilmoitettu, että he ovat oikeutettuja tähän, Kelan oman tulkinnan mukaan eivät sitä olekaan. Ongelma on tietysti se, että Kela tekee periaatteessa erinomaista työtä niillä resursseilla, mitä sille on osoitettu, ja ymmärrän, että jos raha ei enempään riitä, niin silloin siitä pitää myös huomauttaa, mutta sitä ei voida ratkaista niin, että ruvetaan tulkitsemaan lakia sillä tavalla, että rahat saadaan riittämään.

Toinen ongelma mielestäni tässä on, että Kelassa sen käytännön asiakastyön tekevät ihmiset ovat ne, jotka ovat nyt toimineet puskurina. Ne ihmiset, jotka ovat näitä tulkintaohjeita tehneet, eivät kuule sitä asiakkaitten suorastaan raivoisaa, aggressiivista hyökkäystä, ja nämä ihmiset, joilla ei ole osaa eikä arpaa siihen, että Kela on ollut sekä asiantuntija että lopullisten tuomioitten tulkitsija, nämä käytännön työtä Kelassa tekevät ihmiset, joutuvat nyt olemaan maksumiehinä sille, että Kelan tulkinta on muuttunut tämän lainsäädännön aikana.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan kiitokset ed. Virtaselle siitä, että sain täsmälliseen kysymykseen täsmällisen vastauksen. Mikäli on tilanne ollut niin, että asiantuntijoilta on nimenomaan lakia säädettäessä kysytty, muodostaako tietty pykälä lakiesityksessä tulkintaongelmaa myöhemmin, ja on sanottu, että ei muodosta, niin minun ymmärtääkseni kysymys on silloin siitä, että kyllä lainsäätäjä on laitettu vähän tarpeettomasti tässä asiassa polvilleen, tarpeettomasti polvilleen. Kyllä meidän täytyy myöskin voida luottaa niihin erityisasiantuntijoihin, jotka kertovat pykälän ongelmasta etukäteen ja kertovat, miten sitä pitäisi muuttaa, jos se halutaan sellaiseksi, ettei väliinputoajia muodostu.

Näillä reunaehdoilla sanon vaan, että jatkossakin tämä on inhimillistä toimintaa, mutta tämän olisi voinut kyllä välttää. Voi sanoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on aika nöyrällä otteella, jos te olette tämän jälkeen päätyneet hoitamaan tämän lakiesityksenä vielä. Ehkä ennakkotapauksen luonne olisi ollut parempi katsoa toista kautta.