Maarit Feldt-Ranta /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Hallituksen tiedonanto kuntauudistuksesta on ollut valiokuntakäsittelyssä hallintovaliokunnassa, ja hallintovaliokunta on saanut myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemykset asiasta. Pidän hyvänä, että eduskunta on jo tässä vaiheessa päässyt käsittelemään kuntauudistusta. Jatkoahan seuraa, kun kuntarakennelakia, sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä syksyllä ja talvella tuodaan eduskunnan käsittelyyn.

Puhemies! Suomen kuntakenttä on vuosikymmenten aikana muuttunut paljon. Pelkästään viime hallituskaudella noin sata kuntaa teki kuntaliitoksen naapureidensa kanssa. Kehityksestä huolimatta Suomen kuntarakenne on edelleen pirstaleinen ja maassamme on yleisen käsityksen mukaan liiaksi resursseiltaan heikkoja kuntia. Eduskunnan kuntavaliokunta eli hallintovaliokunta onkin kuntauudistuksen tiedonantomietinnössään linjannut, että kuntarakenteen uudistustyötä on välttämätöntä jatkaa. Valiokunnan mietintö on pitkä ja laaja, mutta poimin siitä kymmenen keskeistä kannanottoa tai teesiä, joilla valiokunta haluaa linjata uudistuksen jatkotyötä.

Ensimmäisenä: tärkeintä kuntauudistuksessa on palvelut. Valiokunta korostaa, että uudistuksen tärkein tavoite on julkisten palveluiden turvaaminen kaikkialla Suomessa. Hallituksen tavoin valiokunnan mielestä kuntapohjainen järjestelmä on paras tae palveluiden tehokkaalle järjestämiselle ja palveluiden säilyttämiselle lähellä kuntalaisia. Molemmat tiedonantoa käsitelleet valiokunnat yhtyvät käsitykseen, ettei nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella kyetä turvaamaan yhdenvertaisia sosiaali- ja terveyspalveluja koko maassa. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut tulee jatkossa järjestää väestömäärältään ja kantokyvyltään riittävän vahvoissa peruskunnissa tai siellä, missä se ei ole mahdollista, sosiaali- ja terveysalueilla. Painopisteen siirtäminen kuntiin, ennaltaehkäisy ja varhainen puuttuminen sekä raja-aitojen vähentäminen perus- ja erikoissairaanhoidon välillä ovat muita uudistuksen tärkeitä linjauksia valiokunnista tämän asian jatkokäsittelyssä.

Toinen teesi: kuntauudistus ei ole pelkkä rakenneuudistus. Valtioneuvoston tiedonannosta ilmenee, että uudistuksen keskeiset elementit muodostuvat kuntarakennetta ohjaavasta rakennelaista, kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmästä, kuntalain kokonaisuudistuksesta, sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista ja metropoliratkaisusta. Valiokunta tähdentää mietinnössään, että lainsäädäntö- ja toimenpidekokonaisuuksien tulee tukea toisiaan. Kaikkia uudistuksen eri osia on siis vietävä eteenpäin.

Kolmanneksi uudistus tulee valmistella kuntalähtöisesti. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä sitä tiedoksiannosta ilmenevää seikkaa, että kuntauudistus valmistellaan ja toimeenpannaan kuntalähtöisesti. Tiedonannossa todetaan, että uudistus toteutetaan tiiviissä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa kuntien kanssa. Valiokunta tähdentää kuntien roolin merkitystä jo lainsäädännön valmisteluvaiheessa. Kuntia tulee kuulla kaikissa uudistuksen keskeisissä vaiheissa. Kuntakentän omien näkemysten ja asiantuntijuuden huomioon ottaminen parantaa varmasti paitsi uudistusvalmiutta myös lopputulosta.

Neljänneksi kukaan ei voi uudistuksessa tuijottaa vain omaan napaansa. Jokainen kunta miettii tietysti omien asukkaidensa parasta, mutta samalla on kyettävä miettimään myös koko alueen kokonaisetua. Kestävän kuntakentän kannalta alueiden tulee olla elinvoimaisia, alueellisesti eheitä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimivia. Alueen kokonaisedun huomioon ottaminen merkitsee valiokunnan mielestä myös sitä, ettei kaikkein heikoimmassa taloudellisessa asemassa olevia kuntia jätetä yksin.

Hallintovaliokunnan viides teesi on, että suurilla kaupunkiseuduilla tarvitaan erillistoimia. Valiokunnan käsityksen mukaan työssäkäynnin ja yhdyskuntarakenteen kriteereillä on merkitystä erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla, joilla keskuskaupungin ja kehyskuntien kesken ei ainakaan vielä muodostunut riittävää yhteistä tahtoa selvittää yhdistymisen etuja ja haittoja. Monilla suurilla kaupunkiseuduilla ollaan hankalassa tilanteessa, joku voisi sanoa pattitilanteessa. Siksi valiokunnan mukaan valtion tulisikin tukea suurten kaupunkiseutujen rakenneuudistusta esimerkiksi erillisillä kasvua ja kehitystä tukevilla sopimuksilla. Valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että segregaatiokehityksen ehkäiseminen ei koske vain metropolialuetta vaan myös suuria kaupunkiseutuja.

Kuudenneksi valiokunta totesi, että kuntauudistuksessa tarvitaan muutostukea, sekä rahaa että osaamista. Koko kuntakenttää koskeva laaja-alainen kuntauudistus on erittäin vaativa harjoitus, ja siksi onkin välttämätöntä tukea uudistusta sen eri vaiheissa. Tiedonannossa on kuvattu yleispiirteisesti muutostuen taloudellisia ja muita osatekijöitä. Valiokunta pitää tärkeänä, että kunnille suunnattu muutostuki on mahdollisimman vaikuttavaa. Kertakorvaus ilman strategista pohdintaa sen pidempiaikaisista rakenteellisista muutosvaikutuksista lämmittää vain hetken. Valiokunnan käsityksen mukaan tältäkin osin on paikallaan hyödyntää kuntien näkemyksiä.

Seitsemänneksi demokratiavajeen vähentämiseksi tarvitaan uusia malleja. Kuntauudistuksen keskeisiin tavoitteisiin kuuluu myös demokratian ja kuntalaisten osallistumisen vahvistaminen. Tämä on välttämätöntä, jottei kuntien asukasmäärän ja pinta-alan kasvaminen johda päätöksenteon etääntymiseen siten, että se entisestään heikentää asukkaiden mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa kunnassa. Valiokunta painottaa erityisesti lähidemokratian kehittämisen tärkeyttä käynnistyvän kuntalain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Valiokunnan kahdeksas kannanotto liittyy valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän uudistamiseen. Uudistuksen olennaisiin elementteihin sisältyvät kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmän muutokset. Valiokunnan käsityksen mukaan valtionosuusjärjestelmää tulee yksinkertaistaa ja selkeyttää ja parantaa järjestelmän kannustavuutta sekä poistaa järjestelmästä tekijät, jotka nyt muodostavat kuntaliitosten esteitä. Elinvoimaisten kuntien synnyttämistä on syytä tukea myös muuta rahoitusjärjestelmää kehittämällä.

Yhdeksäs kohta: valiokunta toteaa, että metropolialueella tarvitaan erillisratkaisu. Pian joka neljäs suomalainen asuu 100 kilometrin säteellä Helsingin ydinkeskustasta. On aivan selvää, että tällaisella väestökeskittymällä tarvitaan erilaisia ratkaisuja kuin muualla Suomessa. Hallintovaliokunta pitääkin tarpeellisena, että hallitus selvittää erilaiset vaihtoehdot metropoliratkaisuiksi. Erityisesti maankäyttö, asuminen, liikenne, kilpailukyvyn vahvistaminen ja segregaation ehkäiseminen ovat kysymyksiä, joissa tarvitaan kuntarajojen yli menevää yhteistyötä ja päätöksentekoa.

Kymmenenneksi valiokunta toteaa, että uudistuksen onnistuminen edellyttää hyvää henkilöstöpolitiikkaa. Kuntakentällä työskentelee satojatuhansia kunta-alan ammattilaisia: ammattilaisia, joista lähivuosina on monestakin syystä tulossa pula. Viisas kuntakenttä pitää kiinni näistä osaajista. Valiokunta pitää tärkeänä tiedonannon kannanottoa siitä, että kuntien henkilöstön asema muutosprosessissa turvataan nykylainsäädännön tasoisena ja varmistetaan myös henkilöstön osallisuus uudistuksen onnistumiseksi. Hyvä henkilöstöpolitiikka ja kuntatyöntekijöiden työrauha ovat uudistuksen onnistumisen kannalta aivan keskeisiä asioita.

Herr talman! De tio viktigaste ställningstagandena från förvaltningsutskottet är: För det första, att det centrala och viktigaste i kommunreformen är servicen. För det andra, att kommunreformen är en helhet, inte bara en strukturell förändring. Utskottet tycker att reformen bör genomföras så att kommunerna själva går i spetsen.

Ytterligare konstaterar utskottet att det är viktigt att titta på den bredare fördelen för hela regionen, inte bara en enskild kommun. Utskottet tycker också att det behövs säråtgärder i de stora stadsområdena. Förändringsstöd behövs för att genomföra reformen i kommunerna. Det är viktigt att hitta nya medel att bota det demokratiunderskott som för tillfället råder. Vidare hälsar utskottet att statsandels- och finansieringssystemet bör reformeras och att det behövs en särlösning för metropolområdet, och som tionde punkt att en lyckad kommunreform förutsätter att man värnar om personalen och att man bibehåller den nuvarande nivån på tryggheten.

Arvoisa puhemies! Valiokunta yhtyy siis valtioneuvoston tiedonannossa lausuttuun ja katsoo, että kuntauudistusta tulee jatkaa tiedonannon pohjalta. Valiokunta pitää kuntauudistusta välttämättömänä, jotta väestön peruspalvelut kyetään turvaamaan kaikkialla Suomessa myös tulevaisuudessa. Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta ehdottaa, että eduskunta saatuaan valtioneuvoston tiedonannon kuntauudistuksen etenemisestä päättää, että valtioneuvosto nauttii eduskunnan luottamusta. Mietintöön on liitetty kaksi vastalausetta, joiden johtopäätös on valiokunnan enemmistön kannasta poikkeava.

Tapani Mäkinen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Viime viikolla kuulimme uutisia, joita kukaan ei vielä muutama vuosi sitten olisi voinut uskoa todeksi: Nokia ilmoitti irtisanovansa lähes 4 000 ihmistä Salosta, Oulusta ja Espoosta. Samalla päättyi yksi aikakausi. Kansallinen menestystarina on historiansa vakavimman paikan edessä.

Nokian tilanne osoittaa konkreettisella tavalla, kuinka nopeasti suhdanteet voivat muuttua. Turvasatamia ei enää ole. Maailman talousmyrskyt puhaltavat Suomessa poikkeuksellisen kovaa, perustuuhan merkittävä osa hyvinvoinnistamme menestyviin vientiyrityksiin. Kuten aikaisemminkin olemme valitettavasti joutuneet huomaamaan, koskettavat laajat irtisanomiset niin työntekijöitä ja heidän perheitään kuin myös kokonaisia kaupunkeja ja kuntia ja yhteisöjä.

Hallituksen tavoittelemista rakenteellisista uudistuksista kuntauudistus on ylivoimaisesti merkittävin. Yhteiskunnan rakenteita on uudistettava nyt, jotta voimme varmistaa tärkeimmän: laadukkaat palvelut kaikille suomalaisille asuinpaikasta riippumatta. Leveämmät hartiat takaavat sen, että kunta on valmiimpi vastaamaan myös äkillisiin muutoksiin yllättävissä tilanteissa.

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, että hallitus on ministeri Virkkusen johdolla ryhtynyt reippaasti tärkeään tulevaisuustyöhön. Tiedonanto antoi kunnille selkeät askelmerkit. Kun vielä kuun lopulla määritellään vahvan peruskunnan kriteerit ja sote-uudistus etenee, suomalainen kuntakenttä voi ryhtyä työhön kestävämmän kuntarakenteen ja alueellisesti eheiden ratkaisujen löytämiseksi. Syksyllä kunnille järjestettävä toinen lausuntokierros jatkaa tiivistä ja hyvää yhteistyötä valtion ja kuntien välillä uudistuksen toteuttamiseksi.

Herra puhemies! Pelkän lakisääteisistä tehtävistä selviytymisen sijaan kuntien pitäisi pohtia, millaiset ratkaisut takaavat parhaan mahdollisen lopputuloksen maassa, jossa väestö ikääntyy vauhdilla. Jo nyt Suomessa on kuntia, jotka eivät heikon taloustilanteensa vuoksi kelpaa liitoskumppaneiksi naapureilleen. Tulevina vuosina erot kuntien välillä kasvavat yhä kiihtyvällä vauhdilla, ellei tätä uudistusta nyt toteuteta.

Uudet kunnat eivät synny ainoastaan rajapyykkejä siirtelemällä; kunta- ja palvelurakenneuudistus velvoittaa päättäjät ajattelemaan ennakkoluulottomasti parhaita ratkaisuja. Toimintatavat ja palveluiden järjestäminen tulee huomisen Suomessa pohtia uudelleen. Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä uudistustyön lähtökohdaksi tulee ottaa kuntalaisten etu ja tarpeet. Palvelut eivät parane hallintotasoja lisäämällä, etenkin kun tiedämme, kuinka helposti byrokratia työllistää itse itsensä.

Kun vuoteen 2025 mennessä noin puolet nykyisistä kunta-alan työntekijöistä siirtyy eläkkeelle, palvelut on jatkossa voitava järjestää nykyistä tehokkaammin ja tuottavammin. Tehokkuuden ja tuottavuuden parantaminen ei ole synonyymi irtisanomisille, vaan töiden järjestämiselle nykyistä järkevämmin ja vähemmällä hallinnolla.

Hallitusneuvottelujen yhteydessä sovittu irtisanomissuoja turvaa työntekijöiden aseman yhdistyvissä kunnissa viiden vuoden ajan. Iso ongelma saattaa muodostua siitä, että eläköityminen koskettaa nopeiten aloja, joissa eniten tarvitaan ihmistä, kuten kouluissa, sairaaloissa ja vanhusten palvelutaloissa.

Julkisen sektorin on viimeistään nyt otettava mallia suomalaisista yrityksistä. Ne joutuvat päivittäin panostamaan hyvään palveluun ja tehokkaasti tuotettujen laadukkaiden palvelujen kehittämiseen. Hyvät edustajat, suomalaiselle yrittäjälle tärkeintä on tyytyväinen asiakas. Kunnille tärkeintä pitäisi olla tyytyväinen asukas.

Uusissa kunnissa huomiota on kiinnitettävä elinkeinopolitiikan ja ostamisen osaamisen kehittämiseen. Vahva peruskunta voi parhaimmillaan olla aito kumppani ja mahdollisuuksien luoja myös yrityksille. Kun tulevaisuudessa talouskasvun ennakoidaan syntyvän palvelumarkkinoilla, voivat kunnat tukea paikallisten markkinoiden ja sitä kautta työpaikkojen syntyä omien päätöstensä kautta.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä kuntauudistuksen välttämättömyys ja vahvojen peruskuntien merkitys korostuu kaupunkiseuduilla. Aivan erityisessä asemassa on metropolialue, jonka merkitys on koko Suomen kilpailukyvyn kannalta keskeinen. Alueella asuu kolmannes suomalaisista, ja se myös tuottaa suuren osan koko maan arvonlisäyksestä. Helsingin seudulla kuntalaiset vaakunasta välittämättä kärsivät korkeista asumiskustannuksista, jotka jo nyt haittaavat myös työvoiman saantia. Samoin liikenne ja maankäyttö vaativat yhteisiä ratkaisuja — ja nämä ratkaisut toteutuakseen kuntaliitoksia.

Kuntien ongelmat ovat laajasti tiedossa, ja uudistuksella on takanaan vankka tuki. Kannustamme hallitusta ja kuntia eteenpäin tärkeässä tulevaisuustyössä.

Rakel Hiltunen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esittämä kuntauudistus ei tullut kunnille yllätyksenä. Se on jatketta Paras-hankkeelle, joka käynnistyi keskustajohtoisen hallituksen toimesta. Silloin hallitus totesi, että kunnat eivät tule selviytymään peruspalveluvelvoitteistaan huomioiden väestön ikärakennemuutos ja tiedossa oleva talouden kehitys.

Onko jotakin muuttunut näistä kriteereistä tähän päivään? Kyllä on muuttunut. Kuntien talousnäkymät ovat entistä kireämmät. Yleinen taloustilanne sekä valtakunnallisesti että globaalisti heijastuu kuntien kykyyn suoriutua palvelutehtävistään. Väestön ikärakennekehitys on jatkunut. Uusia haasteita tulee kunnille myös niistä tilanteista, jotka tänä päivänä ovat syntyneet, esimerkkinä Salon kunnan tilanne, jossa massatyöttömyys asettaa kunnan palvelut aivan uudenlaiseen haasteeseen. On syytä ottaa huomioon myös, että kansalliseksi asiaksi kämmenelle tulee ottaa lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen. Siinä työssä kunnat joutuvat uusiin haasteisiin. Maan hallitus on antanut tiedonannon omista aikeistaan kuntauudistuksen toteuttamiseksi, ja tiedämme, että vielä tämän kesän aikana saamme myös vahvan peruskunnan kriteerit käyttöömme.

Sosialidemokraateille tämä yhteinen tavoite on kirkas, koska se varmistaa kuntien tulevaisuuden niin, että suomalaisilla ihmisillä on asuinpaikasta riippumatta tasavertaiset mahdollisuudet saada peruspalvelut, sosiaali-, terveys-, opetuspalvelut. Sosialidemokraatit lähtevät siitä, että nyt kehittämisen painopisteen tulee lähteä liikkeelle ruohonjuuritasolta, kuntien asukkaista, ja sieltä lähdetään muodostamaan uusia paikallisia hallintoja. Kuitenkin tärkeätä on, että kuntarakenne kuntaliitoksin vahvistuu, kunnille muodostuu aikaisempaa leveämmät hartiat ottamaan vastaan haasteita.

Kuntien itsehallinnon säilyminen on suomalainen ominaisuus, ja siitä pitää jatkossakin pitää huolta. Kuntalaisten osallistuminen päätöksentekoon on sellainen asia, joka jää tämän uudistuksen keskeiseksi haasteeksi meille kaikille.

Meillä on myös suuri haaste se, että me pidämme huolta niistä kunnista, joita kukaan ei tällä hetkellä haluaisi kumppaniksi. Emme saa jättää näitä kuntia yksin. Kun uutta kuntalakia luodaan, on kuntien ohjaukselle asetettava riittävät raamit esimerkiksi sen suhteen, miten kunnat toimivat markkinoilla.

Tässä tiedonannossa perustellaan, miksi nykyisellä palvelurakenteella ei pystytä turvaamaan yhdenvertaisia palveluja. Tämä järjestelmä on nykyisin pirstaleinen, eivätkä esimerkiksi hoito- ja palveluketjut toimi. Ajan myötä meille kaikille on käynyt selväksi, että nykyisillä velvollisuuksilla, kansalaisten lisääntyvillä oikeuksilla, kunnat eivät enää tulevaisuudessa pärjää. Esimerkiksi ihmisryhmien välisten terveyserojen kasvamisen tulee olla hälytyskello, joka soi, ja meidän täytyy tarttua asiaan sen korjaamiseksi.

Lääkärivaje ja terveyskeskusten ongelmat ovat ehtineet muhia jo vuosia. Tällä uudistuksella ei suljeta yhtään terveysasemaa eikä vapauteta lääkäreitä perusterveydenhoidosta. Tällä uudistuksella korjataan niitä ongelmia, jotka ovat vuosien mittaan syntyneet. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelun ydin on se, että perusterveydenhoitoa vahvistetaan. Sinne lisätään erikoissairaanhoidon osaamista ja palveluja ja samalla huolehditaan siitä, että huipputason erikoissairaanhoito, erva-alueet säilyttävät kansallisen ja kansainvälisen laatutasonsa.

Sitten eräs tärkeä asia, jonka sosialidemokraatit haluavat nostaa tähän uudistukseen, on se, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus nyt pitää sitoa siihen, että siellä, missä on järjestämisvastuu näistä ydinpalveluista, pitää olla myös tämä rahoitus samoissa käsissä. Siten voidaan turvata rahoituksen läpinäkyvyys.

Arvoisa puhemies! Tämä uudistus tulee koskemaan kymmeniätuhansia kuntien työntekijöitä. Meidän mielestämme työntekijät uskaltavat lähteä muutokseen, kehittämään palveluita, etsimään uusia tapoja hyvinvointipalveluiden antamiseen silloin, kun heidän perusasiansa, työsuhdeturva, on taattu. Suomalaisissa kunnissa on valtava osaaminen, ja se pitää saada nyt uudella tavalla käyttöön, mutta työsuhdeturva antaa pohjan tähän.

Tämä uudistus tulee haastamaan kuntapäättäjiä, joita meistä eduskunnassakin saattaa olla lähes 40 prosenttia. Minusta kuntapäättäjien pitää olla viisaita ja nähdä tämä uudistus myös mahdollisuutena. Se on huikea mahdollisuus nyt pitää kiinni siitä, että hyvinvointiyhteiskunta Suomessa säilyy ja kansalaisten kannalta tiivistyvät ja paranevat ne palvelut.

Arvoisa puhemies! Tätä uudistusta ei suinkaan toteuteta maan hallitusta varten, vaikka meillä onkin ihan hyvä hallitus. Tätä ei toteuteta eduskuntaa varten eikä valtion virkamiehiä varten, vaan tämä uudistus on välttämätön toteuttaa kuntien asukkaita varten.

Pirkko Mattila /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus on luonut suorastaan hokeman vahvoista suurkunnista ja leveämmistä hartioista, mutta tosiasiassa emme vieläkään tiedä, mitä vahva suurkunta käytännössä tarkoittaa, saati kuinka hartiat kuntarajoja siirtämällä kasvaisivat. Tästä nyt oli jo aikataulussa vähän lupauksia, että saamme tietää, mitä se vahva peruskunta on. Mutta perussuomalaiset huomauttavat, ettei maamme huoltosuhde suurkuntia luomalla muutu, eikä veronmaksajia tule lisää.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Kataisen hallitus on päättänyt runnoa suurkuntahankkeensa läpi keinoilla millä hyvänsä. Asiantuntijat toimivat kumileimasimina, ja kuntia viedään suorastaan kuin pässejä narussa. Oikeuskansleri on todennut, että kunnille annettu lausuntoaika oli lyhyt, ja asiantuntijat valittelevat, että heille ei anneta riittävästi aikaa tarvittavien selvitysten tekoon. Kritiikkiä sataa myös oikeustieteen professoreilta. Uudistus tuntuukin olevan lakiuudistuksen muotoon puettu puolueideologia. Nyt, hyvä hallitus, olisi paikallaan ottaa sitä paljon puhuttua vastuuta ja alkaa noudattaa tämän kuntauudistuksen osalta hyviä päätöksentekotapoja ja parlamentaarista valmistelua kaikissa vaiheissa. Kuntien määrän sijaan on syytä keskittyä ratkaisemaan, kuinka sosiaali- ja terveyspalvelut saadaan kuntoon.

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Urpilainen on toistamiseen vakuuttanut, että kuntien pakkoliitoksia ei tule. Saa nähdä, kuinka käy näiden vakuuksien, sillä valtioneuvoston tiedonannon perusteella näyttää siltä, että Urpilaisen ehdoton ei alkaa taipua kokoomuksen pakkoliitospainostuksen alla. Tiedonannon mukaan kunnille asetetaan väestöpohjakriteerit ja tarvittaessa otetaan käyttöön valtion muutostuki ja ohjaus. Kiinnostavaa olisi tietää, kuinka suuri väestöpohja kunnille asetetaan ehdoksi. Onko se 50 000 vai 200 000? Mikä on haarukka? Väestöpohjakriteerin avulla pienet ja tarvittaessa keskikokoisetkin kunnat pyyhkäistään kuntakartalta kertaheitolla, ja siitä on vapaaehtoisuus kaukana.

Valtioneuvoston tiedonannossa todetaan, että kuntauudistuksen tärkein tavoite on julkisten palveluiden turvaaminen kaikkialla Suomessa, mitä sopii epäillä. Koko sosiaali- ja terveydenhuoltohan ollaan kyhäämässä uusiksi nimenomaan suurkuntahankkeen ehdoin. Herää myös kysymys, miten hallitus on ajatellut kuntakoon kasvattamisen auttavan turvaamaan lähipalvelut. Perussuomalaiset muistuttavat, että keskittäminen vie palveluita nimenomaan reuna-alueitten asukkailta. Näin on käynyt esimerkiksi Kouvolan ja Salon seudun kuntaliitoksissa. Hallitus siis omalla toiminnallaan kiihdyttää haja-asutusalueiden ja reuna-alueitten kurjistumista. (Sari Sarkomaa: Ei pidä paikkaansa!)

Tehokkuus, tehokkuus, tehokkuus. Kuinka paljon tehokkuutta Kataisen hallitus vielä kuvittelee saavansa tämän kansan selkänahasta irti? Perussuomalaiset ihmettelevät myös, eikö hallitus vieläkään ole ymmärtänyt, että suurin ei ole tehokkainta. Yksikään suurimmista terveyskeskuksista ei ole tehokkain, eikä suuri väestöpohja takaa toimivaa terveydenhuoltoa yksistään. Esimerkiksi ideaalikokoinen kunta, Espoo, kärsii lääkäripulasta. Myös ideaalikokoinen kunta, Helsinki, sai karvaasti kokea, kuinka vaikeaa on kilpailuttaa lääkäripalveluita, kun tarjouksia tuli vain yksi kappale. Tässä haiskahtaa jo suuryritysten kartelli. Vieläkö Kataisen hallitus kehtaa toistella, että terveydenhuollossa on mahdollista saada parhaat ja edullisimmat palvelut kilpailuttamalla?

Entä kuinka tehokasta on yhdistää pieniä kaksikielisiä kuntia suurempiin suomenkielisiin kuntiin? Esimerkiksi kaavailtu Etelä-Kymenlaakson kuntaliitos tarkoittaisi käytännössä sitä, että uudesta kunnasta tehtäisiin kaksikielinen, koska yksi viidestä yhteen liitettävästä kunnasta käyttää kielenään myös ruotsia. Tämä siitäkin huolimatta, että suomenkielisissä kunnissa asukkaita on yli 80 000, kun taas ainoassa kaksikielisessä kunnassa asukkaita on noin 5 000 ja heistäkin ruotsinkielisiä vain noin 450.

Arvoisa puhemies! Hallituksen ratkaisu kaikkeen on vahvat suurkunnat, joiden määrää, kokoa, tehtäviä tai rahoituspohjaa ei vielä näköjään tiedä oikein kukaan.

Arvoisa puhemies! Kaavailtu kuntauudistus ei edistä palvelujen turvaamista, eikä kuntauudistuksen osalta ole noudatettu parlamentaarista valmistelua. Ehdotammekin, että saatuaan valtioneuvoston tiedonannon eduskunta päättää hallintovaliokunnassa jätetyn vastalauseen 1 mukaisesti, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta.

Elsi Katainen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on ajanut suurkuntahankettaan kohta jo vuoden. Avoin keskustelu kunnallishallintomme historian suurimmasta rakenneuudistuksesta on ollut hyvin vaikeaa. Uudistuksen valmistelutavat ja tavoitteet ovat saaneet syystäkin kovaa kritiikkiä. Kehitystyö kunnissa uusien, alati muuttuvien suunnitelmien sekamelskassa tyrehtyi lähes kokonaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukset ovat myös jumiutuneet.

Kuntatiedonanto herätti toiveita avoimemmasta käsittelytavasta. Tiedonanto piti sisällään kuitenkin vain kolme uutta asiaa, jotka itse asiassa olivat hyvin pitkälle pakon sanelemia: uuden aikataulun, ilmoituksen toisesta kuulemiskierroksesta sekä mahdolliset muutostuet. Sen sijaan tulevan rakennelain kriteerit jäivät auki, ne annetaan ehkä tämän kuun lopussa sopivasti kuntien kesälomakauden aikana. Auki jäi myös se, millä hallitus aikoo saada kehyskunnat, kuten Espoon, Vantaan, Nurmijärven ja Liedon, toimimaan hallituksen tahdon mukaan.

Kunnissa haluttaisiin keskustella uudistuksesta asiaperustein. Kunnissa todella panostettiin kuulemiskierrokseen, mutta mitä tekee kokoomusjohtoinen hallitus? Kuulematta kuntien tahtoa se markkinoi pinta-alaltaan Euroopan suurimpia kuntia muun muassa isänmaallisena velvoitteena. Hallitusta vaivaa ylimielisyys: kuntien pakkoliittäjät ovat uudistajia, kuntien itsehallinnon ja palveluiden puolustajat leimataan kapinallisiksi. Lisäksi hallitus on hanakka levittämään väitettä, että oppositio olisi jättäytynyt uudistuksen ulkopuolelle ihan tarkoituksella. Jokainen meistä täällä tietää, että vuosi sitten hallitus petti lupauksensa parlamentaarisesta valmistelusta heittäen samalla opposition ulos valmistelutyöstä. Samalla se keskeytti Paras-hankkeen uudistustöineen kuntakentällä.

On selvää, että uudistyötä tarvitaan. Kyse on siitä, millä tavalla uudistetaan — ylhäältä päin sanelemalla ja pakottamalla, kuten hallitus tekee, vai keskustan tavalla yhdessä sopimalla ja kuntalähtöisesti. Kuntaministerin mukaan suurkuntauudistus on viime kädessä politiikkaa. Hallituksen kuntaraja- ja -rakennelähtöisyys heikentää palvelujen saatavuutta ja lähivaikuttamisen mahdollisuuksia. Jos hallitus ei halua kuulla oppositiota ja kuntapäättäjiä, niin kuunnelkaa edes kunta-alan tunnustettuja asiantuntijoita.

Arvoisa puhemies! Kuntatiedonannon käsittely eduskunnassa on ollut ylimalkainen. Hallintovaliokunnalle annettiin vain muutama työpäivä aikaa tehdä mietintö.

Kunnallishallinnon ja perustuslain asiantuntijat kyseenalaistivat suurkuntahankkeen valmistelutavat ja väitetyt hyödyt varsin yksituumaisesti. Heidän mielestään tiedonanto olisi pitänyt lähettää perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi. Keskusta esittikin sitä lähetekeskustelussa, mutta vasenryhmää lukuun ottamatta kaikki muut tässä salissa vastustivat sitä.

Hallituksen edustajien päätöksellä asiantuntijoiden kritiikkiä ja parempia uudistusvaihtoehtoja ei huomioitu mietinnössä lainkaan. Ikään kuin heitä ei olisi kuultukaan. Mietintö muistuttaakin hämmästyttävän paljon hallitusohjelmaa ja hallituksen tiedonantoa. (Erkki Virtanen: Kumma juttu!)

Mikä tämän tiedonannon merkitys on? Valiokunnassa kuultavana olleen professorin Kaarlo Tuorin mukaan tiedonanto jättää suurimman osan keskeisistä kysymyksistä auki. Muutaman päivän eduskuntakäsittely ei korvaa parlamentaarista valmistelua. (Susanna Huovinen: Olisi ollut aikaa viime kaudella keskustella!) Tuori katsoo, että tiedonantoa koskevalla mietinnöllä ei ole oikeudellista sitovaa merkitystä muuta kuin hallituksen luottamuskysymyksessä.

Arvoisa puhemies! Valiokunnassa asiantuntijat ihmettelivät, miksi hallitus haluaa kasvattaa ennestäänkin suuria kuntia, jotka jo nyt toimivat tehottomasti. Miksi hallitus haluaa kieltää kuntien välisen yhteistyön ja perustaa uusia monimutkaisia hallinnon häkkyröitä? Entä miksi ollaan perääntymässä hallitusohjelmassa kuntatyöntekijöille luvatusta viiden vuoden irtisanomissuojasta? Tällä kannanotollaan kokoomus on käymässä opettajien, sairaanhoitajien, siivoojien ja muiden kuntasektorin, (Erkki Virtanen: Kokoomus ei ole hallitus!) lähinnä naisvaltaisten, alojen kimppuun. (Sari Sarkomaa: Emme käy sairaanhoitajien!)

Mietinnössä väitetään, että suurkuntahanke on kuntalähtöinen. Mitä on sellainen kuntalähtöisyys, missä hallitus asettaa tiukat ohjauskriteerit? Piiskana hallitus haluaa käyttää jopa ihmisten terveyspalveluja. Suoria pakkoliitoksiakaan hallitus ei ole sulkenut pois. Näitä keinoja keskusta ei voi hyväksyä!

Keskustan kysymys kuuluukin, miten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut järjestetään ja rahoitetaan. Hallituksen heräämisen tähän ydinkysymykseen on tapahduttava pian.

Hallituspuolueiden mukaan kuntaliitos ei ole sinänsä tavoite, vaan keino vastata kuntalaisten tarpeisiin myös tulevaisuudessa. Jos näin on, niin hallitukselle varmaankin sopii, että uudeksi työkaluksi otetaan useankin asiantuntijan esille nostama maakuntamalli. Se olisi palvelujen ja lähidemokratian kannalta suurkuntaa huomattavasti parempi vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Edellä olevin perustein esitän seuraavaa epäluottamuslausetta: "Eduskunta katsoo, että hallitus on asumisen ja palvelut keskittävällä kuntapolitiikallaan vaarantamassa kuntien talouden, asukkaiden tarvitsemat hyvinvointipalvelut ja niiden saavutettavuuden sekä kansalaisten osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet, sekä toteaa, ettei valtioneuvosto nauti eduskunnan luottamusta."

Risto Kalliorinne /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntien väliset talouserot ovat kasvaneet, mikä johtaa väistämättä siihen, että palvelujen laatu ja saatavuus vaihtelevat kuntien välillä. Väestökehitys on hyvin epätasaista, ja toisistaan poikkeava maankäyttö ei edistä yhteiskuntarakenteen eheyttä.

Asioiden hoitaminen kuntayhtymien kautta on vienyt päätöksentekoa kuntalaisten ulottumattomiin. Vasemmiston mielestä luonnollisiin työssäkäynti- ja asiointialueisiin perustuvat vahvat peruskunnat ovat oikea perusta tämän kielteisen kehityksen kääntämiselle. (Mauri Pekkarinen: Mikä merkitys sillä työssäkäyntialueella oikein on?)

Arvoisa puhemies! Vasemmiston mielestä kuntia ja kuntalaisia on kuultava aidosti ja kuntakentän ongelmiin on paneuduttava huolella. Kuntasodan julistanut keskusta sen sijaan pyrki järjestämään kevään kuntakierrostilaisuuksista omia kunnallisvaalitilaisuuksiaan. Mökin mummot peloteltiinkin perusteellisesti esimerkiksi maaliskuussa Oulussa, (Kari Rajamäki: Kuopiossa!) jossa tuntikausia kestäneessä puherallissa puhujalavan vallanneet keskustalaiset kuntapäättäjät maalasivat mitä mielikuvituksellisimpia uhkakuviaan laajan mediahuomion keskipisteessä. (Mauri Pekkarinen: Sehän meni hyvin sitten!) Näin kuuleman mukaan toimittiin järjestelmällisesti koko maassa kaikissa kuntakierrostilaisuuksissa, eli Apollonkadulta määrätty kuntasodan liikekannallepano oli maakunnissa otettu todella vakavasti. (Seppo Kääriäinen: Pelottaako?)

Tästä provokaatiosta huolimatta Suomen hallitus ei provosoitunut vaan on paneutunut vakavasti kuntien antamaan palautteeseen ja siltä pohjalta linjannut kuntauudistuksen etenemisprosessia. (Sari Sarkomaa: Hyvin sanottu!) Mitä siis kuntien kuulemisen myötä tapahtui? Muutama konkreettinen esimerkki:

Aikataulu: kunnissa kuntauudistuksen aikataulua pidettiin liian haasteellisena toteuttaa, ja siksi aikataulua nyt väljennettiin.

Toiseksi, kannustimet: kuntien mielestä muutokseen pitää saada positiivisia kannustimia, ja siksi on päätetty, että kunnille suunnataan yhdistymisavustusta.

Sosiaali- ja terveyspalvelu: kunnat toivoivat, että sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämistapa on linjattava, ja niin on nyt tehty.

Pakkoliitokset: kunnat vastustivat pakon käyttöä kuntauudistuksessa, ja siksi hallitus on linjannut, että uudistuksessa edetään vapaaehtoispohjalta.

Viidenneksi demokratia: kunnat kantavat huolta lähidemokratian toteutumisesta, ja siksi on käynnistetty erilliset demokratiaselvitykset, joiden tulokset valmistuvat elokuussa. (Martti Korhonen: Kaikki, mitä oppositio toivoo!)

Tämän lisäksi päätettiin tuoda hallituksen tiedonanto eduskuntakäsittelyyn, jotta eduskunta pystyy vaikuttamaan etenemisprosessiin, ja lisäksi päätettiin järjestää syksyllä toinen kuntakierros, jotta kunnat voivat edelleen olla mukana keskeisinä toimijoina kuntauudistuksessa. Näiden esimerkkien valossa on pakko todeta, että väitteet ylhäältä sanellusta ja erilaiset mielipiteet mitätöivästä prosessista eivät pidä paikkaansa. Vasemmisto on tyytyväinen, että kuntia on kuunneltu, ja on varma, että kuntia tullaan kuulemaan jatkossakin.

Arvoisa puhemies! Vasemmisto painottaa, että kuntauudistuksessa on muistettava kuntien henkilöstö. Kyseessä on 430 000 kuntatyön ammattilaista, joilla on vahva kokemus ja osaaminen kuntien käytännön työstä. Sen takia myös kuntien henkilöstöä on kuultava kuntauudistuksessa herkällä korvalla.

Henkilöstön asema on turvattava muutostilanteessa hallitusohjelman mukaisesti ja työsuhdeturvan on kosketettava myös uudistusten myötä mahdollisesti uusiin yhtiöihin tai liikelaitoksiin siirtyvää henkilöstöä. Puheet irtisanomissuojan poistamisesta luovat epävarmuutta kuntiin ja vaarantavat tärkeän kuntauudistuksen etenemisen.

Vasemmisto haluaa myös muistuttaa, että kuntauudistus ei saa muodostua ulkoistamisen, vastentahtoisen yrittäjyyden, palvelujen heikentämisen eikä työehdoilla keinottelun välineeksi. Vaatimukset valinnanvapaudesta, kokeilut palveluseteleillä, ehdotukset monituottajamalleista ja monet muut kauniilta kuulostavat niin sanotut palvelujen kehittämisehdotukset ovat ryhmässämme erityisen huomion kohteena, kun jatkossakin aktiivisesti vaikutamme kuntauudistuksen sisältöihin tämän prosessin vääjäämättä edetessä.

Arvoisa puhemies! Vasemmiston eduskuntaryhmä tukee hallintovaliokunnan mietintöä ja antaa tukensa valtioneuvoston tiedonannolle.

Satu Haapanen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa kuntapolitiikan tavoitteeksi on asetettu laadukkaiden ja yhdenvertaisten kunnallisten palveluiden turvaaminen koko maassa. Samalla hallitus tavoittelee myös yhdyskuntarakenteen eheyttämistä ja kunnallisen itsehallinnon ja paikallisen demokratian vahvistamista. Tavoitteet lähenivät suuren harppauksen verran, kun hallitus pääsi sopuun kuntauudistuksen etenemisestä.

Kansalaiset eivät ole tämän päivän Suomessa tosiasiallisesti yhdenvertaisia kunnallisten palveluiden osalta. Kuntauudistusta tarvitaan laadukkaiden palvelujen varmistamisen ja myös ihmisten syrjäytymisen torjumisen ja väestörakenteen muuttumisen vuoksi. Kasvavilla kaupunkiseuduilla haasteet liittyvät maankäyttöön, yhdyskuntarakenteeseen ja siihen, että kilpailu parhaista veronmaksajista johtaa alueiden eriarvoistumiseen. Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen on merkityksellistä kansalaisten hyvinvoinnille, Suomen kilpailukyvylle ja onnistuneelle ilmastopolitiikalle.

Tärkeä tekijä koko kuntauudistusprosessissa on kuntakentän ja kansalaisten kuuleminen. Kuntia kuullaankin seuraavan kerran syksyllä, tänä syksynä 2012, jonka aikana kunnilla on mahdollisuus antaa palautetta muun muassa rakennelain luonnoksesta ja sote-palvelurakenneselvityksestä. Hyvä näin. Uudistus halutaan toteuttaa kuntalähtöisesti, vuorovaikutuksessa erilaisten seutujen tarpeita kuunnellen. Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että hallituksen lähtökohtana tulevan kuntarakenteen muodostamiselle on alueen kokonaisedun huomioon ottaminen.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä katsoo, että viisaasti toteutettuna kuntauudistus antaa mahdollisuuden yhdistää suuruuden ja pienuuden hyödyt. Suuruudella voidaan saavuttaa järkevämpää päätöksentekoa muun muassa kaavoituksen tai liikennejärjestelyjen suhteen. Esimerkiksi joukkoliikenteen suunnittelu helpottuu. Sosiaali- ja terveyspuolella suuremmissa yksiköissä voidaan hoitaa sekä perusterveydenhuolto että erikoissairaanhoito ja tämän myötä saavuttaa kustannussäästöjä ja parantaa palvelua erikoistumisen kautta.

Vastapainona suuruudelle tarvitaan kuitenkin myös pientä. Vihreä eduskuntaryhmä on kaikissa kuntauudistuksen vaiheissa painottanut lähidemokratian merkitystä. Kuntauudistukseen tulee liittää mahdollisuus toimivaan lähidemokratiaan esimerkiksi kunnanosahallinnon muodossa. Eli olisi yleisiä, koko aluetta koskevia asioita hoitava kunta ja paikallisia asioita hoitava kunnanosa. Nimikkeillä ei tässä vaiheessa ole suurta merkitystä, vaan olennaista on, että molemmilla tasoilla on suorat vaalit, verot kerätään yhteiseen kassaan ja molemmilla tasoilla on itsenäinen talous. Kunnat saavat itse järjestää hallintonsa niin kuin haluavat. Riittää, että kuntalaki mahdollistaa kunnanosavaalit.

Arvoisa puhemies! Olen seurannut läheltä uuden Oulun syntymistä jo muutaman vuoden ajan. Oulu ja neljä muuta kuntaa ovat tehneet monta vuotta työtä yhdistymisen eteen. Yhdistyminen uudeksi Ouluksi on vaatinut perusteellista pohjatyötä, systemaattista suunnittelua, henkilöstön ja muiden ihmisten kuuntelemista, eri näkökulmien yhteen tuomista, luovuutta ja valmiutta neuvotella. Sanoisinkin, että erityisesti suuremman kunnan tai keskuskunnan on syytä herkistyä pienempien toiveille ja tarpeille. Uusi kunta ei koskaan ole osiensa summa, vaan parhaimmillaan paljon enemmän: uutta luova, elinkeinoille tilaa antava ja palveluiltaan monipuolinen, tehokas ja laadukas. Uusi vahva kunta on myös kansainvälisesti houkutteleva.

On ollut mielenkiintoista pohtia lähidemokratiaa, laatia kulttuuristrategiaa ja pohtia palvelujen järjestämistä yhdessä muiden kuntien päättäjien ja asukkaiden kanssa. Ihmisten hyvinvoinnin valossa, elämisen ja onnistumisen mahdollisuuksien näkökulmasta, vihreän eduskuntaryhmän mielestä kuntauudistus on tarpeellinen.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen är nöjd med att riksdagen får debattera meddelandet om hur kommunreformen framskrider. Vi ser kommunreformen som en pågående process som bara har påbörjats. Det handlar om en dialog mellan stat och kommun, och det är centralt att man verkligen ser den som en sådan.

Ett viktigt steg i denna dialog är att förslaget till kommunstrukturlag sänds på remiss till kommunerna i höst. De kriterier för starka kommuner som lagen kommer att innehålla är av största vikt då processen fortskrider. Svenska riksdagsgruppen vill understryka betydelsen av att man utarbetar välmotiverade kriterier med goda argument, då vi ser detta som nödvändigt för att processen ska kunna gå framåt enligt planerna.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa myös korostaa, että on tärkeää vastaisuudessakin pitää mielessä se, miksi tähän uudistukseen ryhdytään. Meillä on edessämme suunnattomat haasteet väestön vanhetessa nopeasti samanaikaisesti, kun meillä on työelämässä vähemmän ihmisiä, jotka vastaavat tarvittavien palvelujen aiheuttamista kustannuksista. Tämän vuoksi rakenneuudistus on tarpeen, koska meidän on pystyttävä takaamaan se, että resursseja käytetään oikein myös tulevaisuudessa.

Meidän on luotava kestävät rakenteet tulevaisuutta varten. Tärkeää kuitenkin on, että tämä luova työ tapahtuu demokraattisena prosessina, jossa kunnilla on ratkaiseva sana sanottavana. Kuten hallintovaliokunta myös toteaa mietinnössään, kuntaliitokset eivät ole sinänsä tavoite vaan keino vastata kuntalaisten tarpeisiin.

Ärade talman! Reformen av kommun- och servicestrukturen är och förblir en helhet, bestående av flera element. Kommunstrukturlagen är bara ett av de elementen. Ett annat är kommunallagen, som definierar kommunernas uppgifter och som skapar ramarna för den kommunala närdemokratin som vi inte får göra avkall på. Ett tredje element är reformen av statsandelarna till kommunerna, som skapar de ekonomiska förutsättningarna för att kunna erbjuda service i alla delar av landet.

Ett fjärde element, som inte heller kan skiljas från de övriga, är strukturen för social- och hälsovården. Svenska riksdagsgruppen gläder sig åt social- och hälsovårdsutskottets utlåtande till förvaltningsutskottet, enligt vilket man i den fortsatta beredningen av reformen bör beakta regionala särdrag, redan nu välfungerande modeller och det som med ett modebegrepp kallas best practices. Vi bör inte kasta ut barnet med badvattnet och skrota eller ens reparera det som redan fungerar väl och som inte behöver repareras.

Det är också viktigt att minnas att kommunstrukturen bör styra reformen av social- och hälsovårdsstrukturen, och inte tvärtom.

Arvoisa puhemies! Ruotsalainen eduskuntaryhmä yhtyy hallintovaliokunnan käsitykseen, jonka mukaan hallintoa järjestettäessä tulee pyrkiä sellaisiin malleihin, joilla turvataan suomen- ja ruotsinkielisten yhdenvertaiset mahdollisuudet palvelujen saamiseen äidinkielellä. Ohjenuorana tälle tulee olla perustuslakivaliokunnan kannanotto kielellisten oikeuksien turvaamisesta hallinnollisten uudistusten yhteydessä. Pitkän aikavälin kielellisten vaikutusten arviointi on aina tehtävä ja ruotsin kielen asema turvattava myös hallintokielenä.

Eduskuntaryhmämme yhtyy myös hallintovaliokunnan kannanottoon, jonka mukaan kuntauudistuksen jatkovalmistelussa tulee ottaa myös huomioon saamelaisten lakisääteinen oikeus ylläpitää ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan sekä käyttää saamen kieltä suhteessa viranomaisiin.

Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen upprepar som sin ståndpunkt att förslaget till kommunstrukturlag bör vara klart att sändas på remiss till kommunerna redan före höstens kommunalval. Bara på det sättet kan vi garantera en välstrukturerad valdebatt som bygger på fakta och som poängterar de rätta frågorna.

Svenska riksdagsgruppen har fortsatt förtroende för regeringen Katainen och kommunminister Virkkunen i beredningen av reformen av kommun- och servicestrukturen. Men när allt kommer omkring ligger reformen mer i varje kommuns och dess folkvalda fullmäktiges händer.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän tärkein tavoite kuntauudistuksen yhteydessä on ollut ja on turvata, että kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta keskeiset palvelut järjestetään yksilön tarpeet huomioiden vaikuttavina ja kattavina lähipalveluina. Olemme tyytyväisiä siihen, että tämä tavoite on kirjattu hallituksen tiedonantoon ja nyt myös valiokunta useassa kohdassa mietintöään korostaa lähipalveluiden turvaamisen merkitystä.

KD:n lähtökohta palveluiden järjestämisessä on, että kuntien asemaa palveluiden tuottajina vahvistetaan ja että sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen selkeytetään. Kuntien asemaa lähipalvelujen tuottajana korostaa myös valiokunta nyt mietinnössään. Kristillisdemokraatit näkevät oikein toteutetun uudistuksen ennen kaikkea mahdollisuutena järjestää palvelut niin, että ne ovat ja toteutuvat entistä laadukkaampina ja paremmin saavutettavina.

Korostamme, että uudistuksen yhteydessä palveluketjut tulee rakentaa mahdollisimman saumattomiksi huomioiden erilaiset matalan kynnyksen palvelut ja ennalta ehkäisevät toimet. Olemme tyytyväisiä, että hoitoketjujen raja-aitojen poistamisen tärkeys huomioidaan eli se sisältyy myös hallintovaliokunnan mietintöön. Samoin olemme tyytyväisiä siihen, että hallintovaliokunnan mietinnössä painotetaan, että perusterveydenhuoltoa vahvistavassa uudistuksessa on turvattava erikoissairaanhoidon säilyminen korkeatasoisena.

Arvoisa puhemies! Huoli lähimmäisestä on kristillisdemokraattisen politiikan ydin. Huoli lähimmäisestä kytkeytyy myös kuntauudistuksen välttämättömyyteen. Kuntauudistuksen taustalla on tavoite turvata palvelut jokaiselle suomalaiselle. Heikommasta ei voida huolehtia tyydyttävällä tavalla kunnassa, joka ei pysty huolehtimaan aivan välttämättömistä peruspalveluista. Tiedämme, että meiltä löytyy jo nyt esimerkkejä kunnista, joiden talous on kestämättömällä pohjalla. Tarve kuntauudistukselle on ollut siis todellinen.

Joillakin alueilla on voimavarojen yhdistäminen taloudellisten lukujen valossa välttämätöntä palvelujen turvaamiseksi. Näitä taloudellisen elinvoimaisuuden kriteereitä on tuotu esille hallituksen tiedonannossa ja käsitelty nyt valiokunnan mietinnössä. Valiokunta toteaa, että kuntien taloutta koskevat kriteerit kuvaavat kuntien talouden tilaa ja liikkumavaraa. Näihin kriteereihin liittyen pidämme kokonaisuudessaan tässä uudistuksessa erittäin tärkeänä, että kun määritellään nyt näitä kriteereitä vahvalle kunnalle ja koko tälle kuntauudistukselle, kriteerin määritelmät ovat sellaisia, että ne mahdollistavat kuntien omista vahvuuksista lähtevän uudistuksen ja muutokset.

Samalla pidämme tärkeänä, että hallitusten linjausten mukaisesti ei olla siirtymässä kaavamaisiin pakkoliitoksiin. Valiokunta ansiokkaasti toteaa, ettei kuntaliitos ole sinänsä tavoite vaan keino vastata kuntakentän haasteisiin ja asukkaiden tarpeisiin. Tämä on ollut ja säilyy myös KD:n tavoitteena. Vapaaehtoisuuteen perustuvat kuntaliitosprosessit turvaavat parhaan tuloksen kuntauudistukselle.

Pidämme erittäin tärkeänä, että kunnat itse ovat innovatiivisia ja innokkaita etsimään sitä parasta ratkaisua kuntansa ja lähiympäristönsä tulevaisuuden kannalta ja että nyt nimenomaan tämä kuntien aktiivisuus huomioidaan. Siksi pidämme hyvänä valiokunnan tavoin, että hallitus on sitoutunut antamaan tukensa vapaaehtoisille kuntaliitoksille. Olemme tyytyväisiä myös valiokunnan huomioon siitä, että kuntauudistuksen lähtökohtana tulee olla, ettei kunnille lisätä uusia velvoitteita ja että olemassa olevia normeja pyritään joustavoittamaan.

Kuntauudistuksen seuraavissa vaiheissa pidämme äärimmäisen tärkeänä sitä, että kuntien ääntä nyt sitten kuunnellaan uudistuksen jatkovaiheessa, sillä uskomme siihen, että kunnista löytyy se tietotaito kehitykseen ja nimenomaan oman alueensa eritysolosuhteista. Aito yhteistyö kuntasektorin kanssa takaa parhaan tuloksen kuntalaisten palveluiden turvaamiseksi.

Lähipalveluiden turvaamisen lisäksi toinen asiakokonaisuus, jota kristillisdemokraatit ovat kuntauudistuksen yhteydessä pitäneet esillä, on tavoite demokratian ja kuntalaisten osallistumisen vahvistamisesta. Valiokunta toteaa mietinnössään nimenomaan tämän lähidemokratian kehittämisen tärkeyden käynnistyvän kuntalain kokonaisuudistuksen yhteydessä, että se on tärkeää. Tuemme valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön asettamaa selvitystyötä lähidemokratian eri muotojen kartoittamiseksi ja lähidemokratian vahvistamiseksi. Päätöksenteko ei saa etääntyä kuntalaisista.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kiitos valiokunnille ansiokkaasta työskentelystä ja laadukkaasta, laajasta mietinnöstä, joka on tämän keskustelun pohjana. Se tarjoaa erinomaiset eväät hallitukselle kuntauudistuksen jatkovalmisteluun samoin kuin eduskuntaryhmien täällä käyttämät puheenvuorot.

Kuntauudistus on meille kansallisesti erittäin tärkeä tulevaisuushanke. Hallitus haluaa varmistaa sen, että tulevaisuudessakin Suomessa pystytään varmistamaan julkiset palvelut kaikkialla Suomessa. Meidän nähdäksemme juuri kuntaperusteinen järjestelmä on se malli, jolla pystymme ne parhaiten turvaamaan. Tässä on kyse siitä, että haluamme jatkaa nimenomaan hyvällä kuntapohjaisella mallilla myös tulevaisuuteen. Se kuitenkin edellyttää rakenteiden vahvistamista ja uudistamista. On hyvä, että niillä, jotka ovat kuntarakenteen uudistamista vastaan, on silloin esittää joku oma vaihtoehtoinen mallinsa, koska vaihtoehto ei ole se, että jäisimme nykytilaan, missä tiedämme, että kuntapohjainen järjestelmä on rapautumassa pahasti ja ihmiset ovat joutumassa hyvin eriarvoiseen asemaan asuinpaikasta riippuen. (Martti Korhonen: Ovat joutuneet jo!)

Keskusta omassa välikysymyspuheenvuorossaan alkukeväästä nosti vaihtoehdoksi monitoimikuntayhtymän ja nyt esitti vaihtoehdoksi maakuntahallintomallia. Kysyn keskustalta, millä tavalla hallinnon lisääminen ratkaisisi niitä haasteita, joiden edessä koko julkinen sektorimme on. Kysyn, millä tavalla maakuntapohjainen malli paremmin turvaisi kansalaisten lähidemokratian mahdollisuudet, lähipalvelut kuin kuntapohjainen malli, jossa kuntalaiset suoraan valitsevat valtuuston, joka päättää, miten palvelut rahoitetaan, järjestetään ja miten koko aluetta kehitetään. Mikä kunnanvaltuustojen rooli tällaisessa maakuntapohjaisessa mallissa olisi? Olisivatko ne pelkkiä laskunmaksajia?

Arvoisa puhemies! Suomessa kuntapohjaiselle mallille hyvinvointipalveluiden järjestämisessä on erittäin vankka kansallinen tuki. Paras-hankkeen käynnistyessä vuonna 2005 vertailtavana oli kolme vaihtoehtoista mallia, joista kaikkein laajimman tuen sai nimenomaan kuntaperusteinen malli. Niin ikään tämän kevään lausuntokierroksen tuloksena kunnat hyvin vahvasti tukevat kuntapohjaista mallia myös jatkossa.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksessa kyse on hyvin vaativasta uudistuksesta. Hallitus, eduskunta voi antaa ainoastaan raamin ja puitteet sille, kuinka uudistus tulisi toteuttaa, mitä sillä tavoitellaan, mutta tiedämme, että hyvien ratkaisujen aikaansaamiseksi paikallinen sitoutuminen, suunnittelu ja toteuttaminen on aivan ehdottomassa asemassa. Sen vuoksi keskeistä on, että alueella niin asukkaat, päättäjät kuin kunnan henkilöstökin ovat vahvasti mukana tekemässä selvityksiä siitä, miten omalla alueella pystytään vahvistamaan kunnan rakenteita, luomaan sellainen kunta, joka pystyy järjestämään palvelut ja kehittämään aluetta myös tulevaisuudessa. Tässä mielessä hallitus voi omalla lainsäädännöllään antaa ainoastaan yleisen raamin, mutta keskeisessä roolissa on toteutus. Tiedämme kaikki, että toteutus ratkaisee uudistuksen onnistumisen.

On tunnistettu, että edessä on kuntapäättäjien kannalta myös hyvin vaativa uudistus, johon kunnat tarvitsevat muutostukea. Juuri tänään julkaistiin Tampereen yliopiston tutkijaryhmän tutkimus kuntauudistuksesta prosessina, jota ministeriöt ja Kuntaliitto olivat yhteisesti rahoittamassa, ja se toi niin ikään arvokasta lisätietoa näistä onnistumisista ja haasteista, joita kuntien uudistajat kuntaliitoksissa vuonna 2009 kohtasivat. Se tarjoaa myös erinomaiset elementit meille jatkaa muutostuen suunnittelua niin, että voisimme parhaalla mahdollisella tavalla olla tukemassa kuntapäättäjiä kaikissa uudistuksen vaiheissa seuraavina vuosina, niin itse selvitysvaiheessa kuin myös uuden kunnan suunnittelun ja toteuttamisen vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Edessä ovat hyvin tärkeät vuodet ja suuri uudistus. On tärkeää, että jokaisessa kunnassa kaikki valtuutetut, henkilöstö ja asukkaat ovat tiiviisti tässä prosessissa mukana. Nyt näiden jatkoaskelien osalta, miten hallitus on uudistusta määritellyt, kunnilla on erinomaiset mahdollisuudet tuoda esiin ja tehdä juuri niitä ratkaisuja, jotka nähdään oman alueen kannalta parhaina tulevaisuuteen katsoen.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kovasti, kun erityisesti oppositiopuolueen edustajien puheenvuoroja kuunteli, ihmetteli, olemmeko me keskustelemassa samassa tilanteessa kuin Paras-hankkeen aloittamisen aikaan. Keskusta selkeästi Paras-hankkeen aloittamisen yhteydessä ilmoitti, että vahvat peruskunnat on se malli, millä mennään, parempi demokratia on se malli, millä mennään eteenpäin. Tänään keskusta ei muista aikaisempia puheitaan juuri lainkaan.

85 prosenttia suomalaisista kunnista kevään kuulemiskierroksessa ilmoitti, että kunta- ja palvelurakenneuudistus on välttämätön. (Tapani Tölli: Sen pitäisi olla sata!) 85 prosenttia kunnista ilmoitti, että näin on. Selkeä, reilu enemmistö oli sitä mieltä, että uudistus on välttämätön. Selkeästi myöskin yhteistyötä kuntien kanssa teemme, kevään kuntakierroksen kävimme. Ilmoitimme, että syksyllä käymme uuden kierroksen. Toimme eduskuntaan tiedonannon, jossa kerroimme aikataulut ja kerroimme tavoitteet, millä aikataululla asioita tullaan eteenpäinviemään yhdessä kuntien kanssa. Aivan kuin tätä käsitystä ei olisi ymmärretty oikein, vaikka se eduskunnassakin on hallintovaliokunnassa käsitelty. Keskusta ei nyt jotenkin halua ymmärtää. Onko teillä nyt jo tässä vaiheessa niin vahva kuntavaalitilanne päällä, että on pakko vastustaa sitä, mitä aikaisemmin itse on kannattanut?

Perussuomalaisille sanon sen, että...

...tiedonannon arvostelu — miksi ei kerrottu ja mitä ei kerrottu? Selkeästi tiedonannossa kerrottiin, millä aikataululla edetään...

...ja siitä pidetään kiinni.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minäkin jäin nyt odottamaan, missä tulee se kokeneen kuntapuolueen, keskustan, vaihtoehtoinen malli. Kun todetaan, että maakuntamalli toimii, niin sillä sanalla ei ole mitään sisältöä, ellei siihen liity joku ajatus siitä, miten se parantaa nykytilannetta, mitenkä se vahvistaa kuntien taloutta ja elinvoimaa ja kuka kerää rahat, joilla toimitaan: mistä pussista ne tulevat, missä on verotusoikeus. Tämän tyyppisiä avauksia ei valitettavasti ole tullut. Käytätte minun mielestäni ihan kohtuuttoman paljon aikaa siihen, että puhutte siitä, mitkä ovat menettelytavat tässä hyvässä uudistuksessa.

Mutta kun tähän liittyy, arvoisa puhemies, myös tämä valtionosuusuudistus, niin ministeriltä haluaisin kysyä, missä vaiheessa nyt käynnistetään tämä valtionosuusuudistamistyö. Aika hälyttävä tilanne on, että meillä on 64 kuntaa ainoastaan, jotka tänä päivänä maksavat verotuloja tähän kuntien tasauskassaan. 200 kuntaa saa sieltä rahaa, loput pärjäävät jotenkin omillaan. Eli tämähän on aivan kestämätön tilanne niille kunnille, jotka joutuvat rakentamaan lasten päivähoitoa vastaamaan uusiutuviin palvelutarpeisiin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri tässä totesi, että kansalaiset ovat joutumassa eriarvoiseen asemaan, mutta en kyllä usko, että uudistus kuitenkaan kaikistellen sitä helpottaa. Olen huolissani Lapin ja Oulun pitkistä aika- ja matkaetäisyyksistä edelleenkin, ja hämmennys kuntakentillä on varmasti siitä suuri.

Mutta ministeri Virkkuselta haluaisin kysyä, voitteko kertoa, miten aiotte jatkaa kriisikuntamenettelyä ja tuleeko kriisikuntakriteereihin joitakin muutoksia.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen suuntaan täytyy kyllä todella ihmetellä sitä, väitättekö todella, että tavoittelette aidosti parempia palveluja ettekä vain suurkuntia. (Vasemmalta: Kyllä!) Meillä on todellakin selkeä vaihtoehto kuntien pakkoliitoksille ja suurkuntiin pyrkimiselle, ja se on se maakuntamalli, joka on yhtenä uudistustyökaluna, yhtenä vaihtoehtona muiden keinojen rinnalla. Kuntien välistä yhteistyötä ei kyllä vieläkään voida lopettaa. (Martti Korhonen: Itsehän ajoitte maakuntamallin alas!) Kaikki suurimmatkin keskuskunnat sitä edelleenkin tulevat tarvitsemaan.

Maakuntamallihan ei ole keskustalainen eikä edes suomalainen keksintö. Se on laajasti käytössä Euroopassa, ja se on yksi palveluiden järjestämistapa, hyvä sellainen, jossa lähipalvelut ja lähidemokratia säilyvät parhaiten paikallisesti ihmisillä, koska siinä kunnat eivät kasva liian suuriksi. Myös useimmat asiantuntijat pitävät tätä mallia käyttökelpoisena, ja tällä hoidettaisiin hyvin myös esimerkiksi edustaja Hiltusen mainitsemat orpokunnat, koska lähipalvelut ja demokratia säilyisivät sitä kautta paikallisesti. Kysynkin, arvoisa ministeri Virkkunen: onko teillä oikeita, selkeitä perusteita olla hyväksymättä tätä maakuntamallia?

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keväällä käytiin todella laaja kuntakierros, jossa koko ministerikatras kiersi ympäri Suomea. Pyydettiin kaikilta kunnilta ja lähellä olevilta yhteisöiltä lausunnot, ja niitä on varmasti ministeriössä mappikaupalla. Nämä kaikki on luettu, kuntakierrospalaute on analysoitu, sen jälkeen on tehty muutoksia siihen etenemisprosessiin, jota on väljennetty. On linjattu sosiaali- ja terveyspalveluita, puututtu demokratiaan erillisselvitysten kautta, ja nyt täällä on käsittelyssä tiedonanto ja hallintovaliokunnan mietintö, joissa on tätä uutta etenemistapaa linjattu.

Minä todella haluaisin kuulla, mihin oppositio perustaa sen väitteen, että tämä on ylhäältä sanelua, jossa kuntia ei kuulla ja kuntien mielipiteitä ei mitenkään huomioida (Välihuutoja keskustan ryhmästä) ja kaikki asiantuntijamielipiteet jätetään huomiotta, koska tämä viimeaikainen toiminta on ollut ihan jotain muuta.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeriä siitä, että vuoropuhelua kuntien kanssa, ja todellista vuoropuhelua, käydään. Kuntia on todellakin kuultava, tämä on erittäin tärkeää.

Oulun seudulla tässä yhdistymisessä, uuden Oulun synnyttämisessä, ihmisten huoli todellakin Haukiputaalla, Kiimingissä jne. oli se, tuleeko heidän äänensä kuuluviin, saavatko he osallistua päätöksentekoon. Näen, että tämä pelko palveluiden katoamisesta on aiheeton. Kenen intressiä palvelee viedä palvelut pois asukaskeskittymistä? Se ei palvele ketään. Elikkä nämä ovat semmoisia turhia huolia. Ei pitäisi ihmisiä pelotella, vaan rohkeasti katsoa eteenpäin ja katsoa, mitä hyötyä on siitä suuruudesta, kun kehitetään joukkoliikennettä ja kaavoitusta yhdessä mutta siitä huolimatta voidaan pitää ihmisten päätösvalta myös siellä paikallisella tasolla. Kysyisin ministeriltä: millä tavalla lapset ja nuoret on otettu mukaan tähän prosessiin ja onko heitä kuultu tässä prosessissa?

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Syksyllä käydään kuntavaalit, ja silloin on luonnollista keskustella kuntauudistuksesta ja myös oman kunnan tulevaisuudesta. Jotta voidaan keskustella niistä seikoista, jotka ovat relevantteja tässä prosessissa, olisi ensiarvoisen tärkeää, että luonnos rakennelaiksi tulisi kunnille lausuntokierrokselle ennen kuntavaaleja. Toivomme, että tämä aikataulu olisi mahdollinen.

Emme vielä tiedä, miten sote-palveluita tulevaisuudessa järjestetään. On kaikissa malleissa turvattava, että kuntauudistus tulee ensin. Mikään yksityiskohta sote-uudistuksessa ei saa vaarantaa tätä marssijärjestystä, ja minä toivon, että tänään voitaisiin myös vakuuttaa, että näin on asia.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan tässäkin vaiheessa ja erityisesti oikeastaan tässä vaiheessa, kun ollaan näin pitkällä jo tätä koko kuntauudistusprosessia, uskoa siihen, että hallitus pitää hallitusohjelman kirjauksesta kiinni eli siitä tavoitteesta, mikä siellä on ihan ensimmäiseksi kirjattu kuntapolitiikkaan, että turvataan laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa ja luodaan näitä edellytyksiä.

Näin näen, että tätä tavoitetta kunnianhimoisesti pitää pitää joka paikassa esillä, ja näin tässä tiedonannossa näen sitä, ja kun myös nyt tässä hallintovaliokunta on nostanut esille näitä palveluihin liittyviä asioita, uskon siihen, että prosessi etenee hyvin. Näen, että erityisesti on tärkeää se, kun kuntarakennelakia valmisteleva työryhmä luo nyt näitä kriteereitä, niin että ne muodostuisivat niin aidosti tätä kuntien erilaisuutta ja eri alueiden erilaisuutta huomioiviksi, että tämä, mikä on (Puhemies: Nyt minuutti ikävä kyllä on taas täynnä!) sitten se optimikoko jne., toteutuisi.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskuntakäsittelyn tässä vaiheessa olisi ollut tärkeintä perusteellisesti arvioida nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakennelinjauksia. Näin ei ole käynyt. Tämä käsittely eduskunnassa on ollut harvinaisen kiireinen ja yksipuolinen. Asiantuntijakuuleminen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli kahden ministerin, kansliapäällikön ja Kuntaliiton varatoimitusjohtajan varassa. Olisi ollut viisasta kuulla muun muassa THL:n ja sairaanhoitopiirien asiantuntijoita.

Husin toimitusjohtaja Aki Lindén lähetti eduskuntaryhmille muistion, hyvin kriittisen muistion, jossa hän toteaa: "Selvästi huonompi vaihtoehto on hajottaa nykyisten 20 sairaalakuntayhtymän sairaalat jopa 50 peruskunnalle tai sote-alueelle. Siitä seuraisi väestöpohjien pienentyminen, joka olisi vastoin kaikkea kansainvälistä kehitystä ja myös omassa maassamme laadittuja asiantuntija-arvioita. Tuloksena olisi nykyistä tehottomampi, kalliimpi, vaikeammin koordinoitavissa oleva ja myös hoidon laadun suhteen riskialttiimpi malli."

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri on useita kertoja luvannut miljardiluokan säästöjä kuntauudistuksen yhteydessä. Jossain lehtihaastattelussa hän sanoi, että joka kymmenes kuntatyöpaikka jätettäisiin täyttämättä, kun vanha virkamies jää eläkkeelle. Nyt ilmeisesti ollaan kaavailemassa myös sitä, että viiden vuoden työsuhdeturvasta oltaisiin luopumassa. (Vasemmalta: Ei olla! — Välihuutoja)

Monissa kunnissa on yritetty saada ammattitaitoista henkilökuntaa hakeutumaan virkoihin erityisesti sosiaali- ja terveyspuolella, jossa uhkaa työvoimapula, ja kunnat ovat yrittäneet markkinoida itseään houkuttelevina työnantajina. Onko nyt tarkoitus, että tämä oikeistolainen uudistus on askel siihen, että kuntatyötä entistä enemmän yksityistetään elikkä ostopalvelusopimuksiin siirrytään ja siten myös hyvin kalliisiin palveluihin?

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen ryhmäpuheessa korostettiin, että kuntauudistuksessa on huomioitava kuntalaisten etu ja tarpeet ja että tyytyväinen asukas on tärkeä kunnille. Nämä ovat hyviä ja kannatettavia asioita. Olen suurimman osan elämääni asunut pienissä kunnissa, joissa kunnalliset palvelut ovat sananmukaisesti olleet lähellä asukkaita. Näissä kunnissa on ollut ohut hallintorakenne, joka on taannut sen, että kunnan viranhaltijat ovat tunteneet kuntalaiset ja kuntalaiset viranhaltijansa. Tämä on selkeästi pienten kuntien etu. (Martti Korhonen: Höpö höpö!)

Suurkunnat merkitsevät vääjäämättä laajempia hallintorakenteita ja erilaisia hallintohimmeleitä, jotka vieraannuttavat kuntalaiset ja kunnan viranhaltijat toisistaan. Näin palvelua haluava kuntalainen hukkuu hallinnon byrokratiaan. Kunnan virastoissa kysymyksiin vastataan liian usein, että kyllä joku hoitaa. Pienissä kunnissa tiedetään, kuka se joku on, suurimmissa kunnissa ei välttämättä tiedetä.

Tapani Tölli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on välttämätön, ja siitä on paljon suurempi yksimielisyys kuin mitä edustaja Mäkinen tässä alussa kuvaili, mutta se, mistä ollaan eri mieltä, on uudistuksen sisältö ja toteutustapa. Hallituksen mallin perusongelma on se, että perustana ei ole mitään tutkimusta, ei mitään tilastoanalyysia, absoluuttisesta faktasta puhumattakaan. (Välihuutoja) Nyt kun te säästätte — te puhutte säästämisestä — ei kannattaisi säästää tosiasioita, vaan niiden täytyy perustua tutkimuksiin ja tosiasioihin eikä mielikuviin, niin kuin teillä näyttää perustuvan. Nyt minä ymmärrän tämän paremmin, kun ministeri Virkkunen totesi, että eihän tämä ole tiedettä vaan politiikkaa, tämä perustuu poliittisiin linjauksiin. Kyllä nyt kannattaa perustaa tämä asia tutkimuksiin, selvityksiin ja analyyseihin. Te olette sivuuttaneet asiantuntijoiden lausunnot ja analyysit, ja ne ovat erittäin perusteellisia. Siksi tämä homma menee kiville.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan kuulemisissa professori Kaarlo Tuori totesi muun muassa näin: "Pidän hämmästyttävänä, että demokraattista maakuntaitsehallintoa, johon kuuluisi vaaleilla valittava maakuntavaltuusto, ei ole oikeastaan missään uudistuksen vaiheessa pidetty vakavasti otettavana vaihtoehtona. Maakuntaitsehallinto, jolle siirrettäisiin sosiaali- ja terveydenhuolto mukaan luettuna erikoissairaanhoito, mahdollistaisi kuntien yläpuolisten hallintohimmelien purkamisen ilman, että kuntarakenne tarvitsisi nyt kaavaillun kaltaista mullistusta. Se olisi kansanvallan kannalta paras ratkaisu nykyisiin ongelmiin."

Tähän samaan mielipiteeseen yhtyi lukuisa määrä valiokunnan kuulemista asiantuntijoista todeten myös sen, että kuntayhtymämalli on myös perustuslain mukaan kuntapohjainen malli. On tavattoman hämmästyttävää, että ministeri täällä tulee meiltä kysymään, mitä hyötyä maakuntahallinnosta olisi. Tuo kysymys teiltä jo osoittaa kyllä sen, että te näette, että tämä hallituksen ajama peruskuntamalli on vain poliittinen valinta, ei palvelujen kannalta paras mahdollinen vaihtoehto.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mailapeleissä on sellainen totuus, että kannattaa mennä maalin eteen pelaamaan, jos haluaa tehdä maaleja. Siellä tulee kyllä välillä sitä mailaakin, mutta teillä ei ole nyt, oppositio, tarkoituskaan niitä maaleja tehdä. Teillä on ihan sama retoriikka päällä, mikä oli lähetekeskustelussa. Te ensin vaaditte, että asia otetaan käsittelyyn, te vaaditte, että saa osallistua, te vaaditte vaihtoehtojen esittämistä. Missä teidän vaihtoehtonne nyt on? Ei missään.

Timo Korhonen puhui maakuntamallista täällä. Kainuun maakuntamalli on ollut kokeilussa. Te keskustapuolueen voimin ajoitte sen alas sieltä, se on menossa pois tästä käytännöstä. Ette te ole tosissanne uudistamassa hallintoa. Teillä on puheiden tasolla tällainen kummallinen lähestymistapa, te haette ongelmia. Pienet kunnat te maalaatte kaikista parhaiksi. Pienissä kunnissa on tässä maassa eniten tehty ulkoistamisia ja yksityistämisiä siitä syystä, että resurssit eivät riitä oman tuotannon ylläpitämiseen, saati järjestämiseen. Suuret vahvat peruskunnat ovat vahvin tae.

Toinen iso ongelma on tämä viisi vuotta. Minä olin pahoillani, kun kokoomus otti tällaisen kannan, mutta edustaja Mäkisen puheenvuorosta päättelin, että se oli puoluevaltuuston kannanotto, jota ei nyt niin hirveän tosissaan tarvitse ottaa. (Naurua)

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä voin todellakin todistaa edustaja Martti Korhosen puheenvuoron maakuntamallista sellaiseksi, että se ei tässä yhteiskunnassa toimi. Se tarkoittaa, että Euroopassa suurimmissa väestöissä se toimii, mutta meillä on nyt liki kahdeksan vuoden kokemus Kainuun maakuntakokeilusta, ja se on hajoamassa nyt tämän kahdeksan vuoden jälkeen. Se johtuu siitä, että se lisäsi byrokratiaa, hallinto paisui ja rahoitus meinasi karata käsistä ja oikeastaan karkasikin. Tähänhän se kaatui. Kunnat rupesivat syyttelemään toisiaan. Elikkä tämä oli se lopullinen tulos sitten. Nythän se kaatuu, ja nyt ollaan siinä, että minkälainen malli Kainuuseen tulevaisuudessa saadaan.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tunnustan olevani nyt hyvin hämmentynyt; hämmentynyt, että entinen vahva kuntapuolue keskusta on hylännyt kunnat. (Välihuutoja) Edellisessä keskustelussa keskusta tarjosi kuntien tilalle monitoimikuntia. Tässä keskustelussa tarjoatte kuntien tilalle maakuntia. Mikä on seuraavassa keskustelussa keskustan tarjous? Tässäkin asiassa näyttää keskustan linja olevan pahasti hukassa.

Kun peräänkuulutatte eurooppalaista mallia, niin pitää muistaa, että Suomi on edellä Eurooppaa tässä. Suomi on siirtänyt itsehallintoon, kuntiin, paikalliseen päätöksentekoon sen vallan, mikä Euroopassa on vielä ylempänä, ja nyt olisitte siirtämässä sieltä peruskunnista valtaa ylemmäs. Ihmettelen, miksi ette luota siihen — kuten täällä on todettu, viisi vuotta sitten vielä luotettiin ja vielä ehkä vuosi sittenkin — vahvaan peruskuntaan.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tiedonanto on erittäin tarpeellinen, ja on erittäin hyvä, että tässä vaiheessa hallitus on linjannut nämä askelmerkit kuntauudistuksen seuraavista vaiheista. Päinvastoin kuin täällä on esitetty, kuntia on nimenomaan tässä prosessissa kuultu, ja mielestäni tästä hyvä esimerkki on se, että myös metropolialuetta on päätetty selvittää erikseen.

Metropolialueen osalta toivon, että siinäkin hallintohimmelien sijaan tämä kaksiportainen, selkeä malli on edelleen vaihtoehto. Tähän on käsittääkseni asetettu työryhmä, joka koostuu virkamiehistä, kuntajohtajista ja maakuntajohtajista. Olisinkin kysynyt ministeriltä, onko tarkoitus kuulla myös luottamushenkilöitä jossain tämän työryhmän vaiheessa, koska kokemus on osoittanut, että välttämättä ei synny hyvää, jos luottamushenkilöitä ei osallisteta prosessiin, ja kuitenkin loppujen lopuksi kunnat ja kuntapäättäjät ratkaisut näissäkin asioissa tekevät.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun tähän keskusteluun tästä irtisanomissuojasta, ja ihmettelen sitä, että samassa yhteydessä puhutaan sairaanhoitajien työtilanteesta. Tulen semmoisesta kunnasta, jossa on nyt viides kuntaliitos vireillä, ja yhtään ainutta kertaa ei ole keskusteltu siitä, että me luopuisimme siitä, että sairaanhoitajia ei muka työllistettäisi. Päinvastoin, sairaanhoitajia ja sosiaalityöntekijöitä on otettu lisää, opettajille on töitä. Kyse on siitä, että siellä keskihallinnossa voi olla joitain henkilöitä, joille ei löydy mielekästä työtehtävää uudessa kunnassa. Silloin voisi ajatella sellaista ratkaisua, kuten yksityisellä puolellakin, että on joku pakettijärjestely, jossa he siirtyvät toiselle uralle. Se on koko tehokkuuden kannalta ja myöskin ihmisten oman urakehityksen kannalta loppujen lopuksi hyvä asia.

Puutun vielä edustaja Hiltusen puheenvuoroon, vaikka hän ei olekaan paikalla. Olin kyllä järkyttynyt tästä puheenvuorosta, missä hän arvosteli verotulojen tasausjärjestelmää. Jos se järjestelmä poistetaan, niin miten niissä kunnissa, joissa on pienet verotulot ja vanheneva väestö, peruspalvelut turvataan? Kertokaa ihmeessä minulle.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ilo, että kokoomuksesta löytyy yksi maakunnan mies, joka uskaltaa sanoa asian, miten se on.

Tämähän oli aivan järkyttävä, tämä Helsingin kaupungin keskeisen luottamushenkilön puheenvuoro, edustaja Hiltusen puheenvuoro. Hän aikoo siis olla edistämässä tasausjärjestelmän romuttamista. Tämä kertoo siitä, että teidän kauniit puheenne siitä, että koko Suomen palvelut turvataan, ovat pelkkää sanahelinää ja lumetta. Tosiasiassa teidän tarkoituksenne on ajaa merkittävä osa Suomea alas, palvelut, ihmisen tasa-arvo romuttaa, romuttamalla valtionosuusjärjestelmän tasausjärjestelmä.

Te olette jo nyt leikanneet valtionosuuksia ennennäkemättömän kovalla tavalla, ja tästä teidän kuntauudistuksestanne on tulossa vain sellainen kosmeettinen malli, jossa lyötte pieniä, köyhiä kuntia yhteen, millä ei ole kansantaloudellisesti mitään merkitystä. Päinvastoin, ne miljoona ihmistä, jotka näissä kunnissa asuvat, joutuvat perustuslainkin valossa aivan käsittämättömään tilanteeseen. Tässä on tämä totuus, mutta olen edelleen iloinen, että ainakin yksi kokoomuslainen on meidän joukkueessamme.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tutustuin tähän keskustan valiokuntaryhmän sote-asiaa koskeneeseen eriävään mielipiteeseen. Täällä sanotaan, että tiedonanto herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia, muun muassa miten tehty ratkaisu edesauttaa ikääntyvien ihmisten palvelujen viemistä kotiin, miten vähennetään lasten syrjäytymistä, miten hallinnollinen ratkaisu tukee terveyden edistämistä jne. Sitten täällä lopussa on keskustan tämä oma monikunta—maakuntayhtymä-malli, jossa todetaan, että määritellään lähi-, maakuntatason palvelut, määritellään kuntien tehtävät, palvelun tilaaja ja tuottaja erotetaan erikseen, valtakunnan tasolla tehdään päätökset näiden järjestämisestä. Minulle heräsi tästä teidän mallistanne muutama kysymys. Ensinnäkin: Miten tehty ratkaisu lisää ikääntyvien ihmisten palveluiden viemistä kotiin? Miten vähennetään lasten ja nuorten syrjäytymistä? Miten tämä hallinnollinen ratkaisu tukee terveyden edistämistä ja ennalta ehkäisevää työtä? Ehkä esimerkiksi edustaja Rehula voisi tässä vähän tarkentaa, kun minulle jäi epäselväksi.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olipa hienoa, kun sai vahvan peruskunnan, Vantaan, edustajan puheenvuoron jälkeen puheen. Eilen viimeksi olen saanut sähköpostiviestin, jossa kysytään, miten kansanedustaja aikoo ratkaista sen, että Vantaalla pääsee lääkäriin kolmen kuukauden päästä.

Arvoisa puhemies! Keskustan malli on arjen realismin malli, jossa lähdetään siitä, että palvelut ovat se ykkösasia. Keskustan malli on yhdessä tekemisen malli. Se on aidon kuuntelemisen malli, jossa huomioidaan paikalliset olosuhteet niin Ilomantsissa kuin siellä Vantaan Hakunilassa, jossa niitä lääkäripalveluja ei valitettavasti ole saatavissa kuin kolmen kuukauden päästä.

On aivan upeaa, kun hallituspuolueitten edustajat ovat yksi toisensa jälkeen kiitelleet hallituksen linjauksia. Käytännössä te ette ole pystyneet tekemään tähän tiedonantoon mitään muuta uutta hallitusohjelmatekstien lisäksi kuin aiheuttaneet lisää hämmennystä aikatauluttamalla ja toisekseen aiheuttaneet hämmennystä sillä, että on lukuisa joukko kysymyksiä. Esimerkiksi olisi mielenkiintoista, jos meillä olisi käytössä kahden STM:ssä olevan ministerin lausunnot kirjallisena, mitkä valiokunnassa saimme. Ne ovat hyvin erilaiset.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Päinvastoin kuin edustaja Rehula sanoo, on erittäin hienoa, että tähän kuntauudistuksen rinnalle on saatu nyt näkemys siitä, miten sosiaali- ja terveyspalveluja uudistetaan. Toki työ jatkuu. (Juha Rehula: Mikäs se on?) — Edustaja Rehula, tiedätte hyvin, että perusterveydenhuoltoa vahvistetaan, ehkäiseviä palveluja vahvistetaan. — Erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon rooli- ja työnjako tullaan selvittämään, ja sen me olemme valiokunnassa kuulleet, ja nyt annamme työryhmälle työrauhan, jotta he tekevät mahdollisimman hyvää työtä.

Kun olen kuunnellut tänään keskustan puheenvuoroja, te jarrutatte, te katsotte peräpeiliin, te haikailette hallintoa — siis ei mitään ratkaisuja. Tämä monitoimihimmeli on nyt se, mihin te takerrutte lopullisesti, ja se on kyllä peräpeiliin katsomista. Sen sijaan kokoomus haluaa panostaa, laittaa veroeurot palveluihin ja osaavaan työvoimaan, ja sitä työtä nyt tällä hetkellä hallituksessa tehdään.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se, mikä minusta täällä, arvoisa keskusta, nyt on hivenen hämmentävää, toisaalta vähän jännittävääkin, on se, kuinka te kiihtyvään tahtiin onnistutte nyt olemaan eri mieltä itse itsenne kanssa. Vielä vuosi sitten keskusta kannatti vahvaa peruskuntaa. Kaksi viikkoa sitten 6.6. te kannatitte monikuntatoimi... (Eduskunnasta: Monitoimikunta!) — monitoimikuntamallia, anteeksi, menee tämä teidän terminologianne sekaisin — ja tasan kahden viikon päästä te kannatatte maakuntamallia. Tietenkin minä ymmärrän hyvin, että nyt on kesä ja kesään kuuluvat kaikki tällaiset kisailut ja visailut, eukonkannot sun muut. Ehkä tämä on tällainen takinkäännön nopeusennätyskisa. Jäämme hyvin mielenkiinnolla odottamaan sitten, mikä mahtaa olla juhannuksen jälkeinen kanta.

Mutta, puhemies, ihan lopuksi haluan kyllä sanoa, että sosialidemokraatit eivät missään nimessä hyväksy sitä, että henkilöstön irtisanomissuojaan puututaan, ja pistetään tämäkin nyt tämmöisten kesäkokousten piikkiin, jos jossain hallituspuolueen taholta siitä spekulaatiota on synnytetty. Kyllä minusta henkilökunta tarvitsee oman työrauhansa, ja tarvitsee kunnioittaa kunnan henkilöstöä ja heidän panostaan tässä uudistuksessa.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama fakta: Suomalaisille tärkein asia on terveys ja turvallisuus. Suomalaiset luottavat julkisiin palveluihin, ja jotta tämä jatkossakin on mahdollista, mitä lähempänä ihminen voi vaikuttaa itseään koskeviin palveluihin, sitä enemmän se lisää terveyttä ja turvallisuutta. (Martti Korhonen: Miten se vaikuttaa, kun te ulkoistatte ne kaikki?) Tämän hetken suuri pelkoa edistävä kysymys on se, että päätösvalta siirtyy ihmisiltä turhan pitkälle ja etäälle ja kauaksi, ja tämä etäännyttää sitä turvallisuutta ja nimenomaan terveyttä. Sen tähden se suuri kysymys on, pystymmekö tällä uudistuksella turvaamaan ihmisten turvallisuutta ja terveyttä. Ellei, niin sellaista uudistusta ei kannata viedä eteenpäin, ja tähän päivään mennessä — 40 vuotta kun olen ollut kunnallisena päättäjänä — en ole vakuuttunut tästä. Siksi esitänkin kysymyksen: millä te edistätte tässä uudistuksessa, että kansalaisten terveys ja turvallisuus lisääntyy? Ja, arvoisa ministeri Virkkunen, eivät valtuustot maksa julkisia palveluja. (Puhemies: Nyt minuutti on täynnä!) Suomalaiset veronmaksajat maksavat kaikki julkiset palvelut.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustalaiset eivät ole kokonaan väärässä tämän maakuntamallinsa kanssa. Jos mennään kovin suuriin kuntiin, niin on järkevää, että on kaksitasoinen hallinto, mutta minusta on parempi, että se hallinto perustuu kaupunkiseudulle tai työssäkäyntialueelle, koska hyvin tärkeä asia on maankäytön suunnittelu, jossa tehdään nyt suuria virheitä.

Minusta on täysin perusteltua, että Turun seudulla asuvat ihmiset yhdessä päättävät Turun seudun mallista mutta eivät sotkeudu Salon asioihin eivätkä salolaiset sotkeudu Turun asioihin, ja sen takia maakuntataso on tässä väärä. Meidän tulee antaa huomattava osa näistä tehtävistä kaupunkiseudulle ja sitten jakaa näin syntyvä suurkunta lähipalveluja varten pienempiin alueisiin ja toteuttaa siellä radikaali uudistus.

Maakunnillekin jää paljon tehtäviä elinkeinopolitiikassa ja muussa sellaisessa. Kun olin kansakoulussa, minulle opetettiin, että maakuntia on 9, ja se olisi aika hyvä luku edelleen.

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmaan totta, että aika on ollut aika lyhyt. Samalla täytyy sanoa, että tämä työskentelytapa on ollut poikkeuksellinen siinä mielessä, että valiokunnalle annettiin myöskin mahdollisuus tiedonannon perusteella tehdä mietintö ja sillä tavalla salille myöskin mahdollisuus keskustella.

Haluan varmuuden vuoksi myöskin sanoa, että olen sitä mieltä itse, että tämmöistä irtisanomissuojaa kyllä tarvitaan tulevaisuudessakin. Kuitenkin ne ihmiset, jotka tekevät oikeasti tätä kuntauudistusta, ovat ne ihmiset, jotka ovat siellä kunnissa töissä, ja he tarvitsevat sitten varmuuden siitä, että he voivat rauhassa jatkaa työtä. Mutta kysyisin, kun molemmat ministerit ovat paikalla, myöskin tästä marssijärjestyksestä: kun on sanottu, että tämä on kuntalähtöinen prosessi ja uudistus, niin onhan se niin, että ensin kuntaremontti ja sitten sosiaali- ja terveysuudistus sen jälkeen elikkä kuntauudistus määrittelee sen, mitä sen jälkeen tapahtuu?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä koko kuntauudistus lähti hakoteille, kun parlamentaarinen komitea korvattiin yksittäisten ministerien työryhmillä. Tämä oli yksi vääryys. Eli pitäisi panna kirjat kiinni ja aloittaa uudelta pöydältä, jos haluttaisiin keskustella aitoa vuoropuhelua.

Nyt meidän pitäisi keskustella tämän tiedonannon perusteella. Mitä me keskustelemme? Minä kysyn nyt sitten, arvoisa Mäkinen: kuinka suuret ovat nämä leveät hartiat ja kuinka suuri kunnan pitää olla? Tämä on yksi asia. Mitenkä järjestyy sairaanhoitopiiri, tulevatko tehtävät kunnille? Sitten: Mitenkä järjestyy sairaankuljetus, kun se annettiin sairaanhoitopiirille ja nyt taas vedetään takaisin? Mikä on kunnan tehtävä, mikä on valtion tehtävä, mikä on yksittäisen ihmisen tehtävä?

Eli tässä on muutamia asioita. Minä en voi ainakaan käydä tätä keskustelua, koska minä en tiedä yhtään mitään, ja täällä pyydetään oppositiolta vaihtoehtoja. Antakaa näihin ensin vastaukset, niin jatketaan keskustelua.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Taitaa oppositiolla olla hakusessa myöskin se tosiasia, mihinkä Suomi on menossa. Täällä puhutaan edustaja Hongiston ja Mäkipään puheenvuoroissa muun muassa siitä, että se turvallinen pieni kunta, jossa minä olen elänyt ne kymmenet vuodet taaksepäin ajatellen, (Juha Rehula: Se on se Vantaa!) on juuri se oikea tapa elää jatkossakin. Mutta, hyvät ystävät, vuonna 2025 puolet Suomen kuntien työntekijöistä on jäänyt pois. Huoltosuhteessa tapahtuu merkittäviä muutoksia. Jos emme tänään reagoi siihen tulevaisuuteen, minkä jo tiedämme tänään, niin me olemme tuhoon tuomittuja. Tätä eivät pelasta monitoimikuntayhtymä—maakunta-mallit eivätkä mitkään muutkaan. Aivan kuten edustaja Backman täällä totesi, keskusta haluaa siirtää läheltä kauas, kun me haluamme pitää sen riittävän vahvojen kuntien vastuulla, jotka varmistavat hyvät peruspalvelut jatkossakin.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkinen sopisi varmaan sirkukseen pelottelijaksi paremmin, kun hän pelottelee oppositiota ja kuntalaisia. Kuuluu olevan monenlaisia parannusehdotuksia, joita ylisuuret kunnat tuovat.

Edustaja Hiltusen puheesta tuli käsitys, että hallituspuolueilla ei ole omaa kuntamallia, niin pontevasti hän tivasi opposition mallia. (Rakel Hiltunen: Se on tiedonannossa!) Kysyisin ministereiltä nyt, kun he ovat aitiossa jo pitkään istuneet ilman puheenvuoroa, kuinka paljon nyt on laskettu säästöjä tulevan tästä kuntauudistuksesta, koska siltä pohjalta tässä varmaan noin vuosi sitten lähdettiin liikkeelle (Erkki Virtanen: Ei lähdetty!) ja hallitus esitti uutta mallia, että kaikki toimii ja halvemmalla ja paljon säästöjä tulee, että saadaan tämä valtiontalous kuntoon. Se on nyt unohdettu kokonaan, kun pyydetään jo muutosturvaa suurille kunnille, että voivat uudistaa näitä järjestelmiään.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kokoomus haluaa purkaa kuntatyöntekijöiltä irtisanomissuojan. Miten demarit? Nokia irtisanoi viimeksi 3 700 työntekijää. Oletteko siellä korvapuolueessa laskeneet, kuinka monta työntekijää te haluatte irtisanoa: 30 000, 50 000 vai kuinka paljon? Rahat te mätätte saksalaisille pankeille sillä perusteella, että Suomessa säilyvät työpaikat. Olette aika velikultia.

Ministeriltä kysyisin: minkä kokoisissa kunnissa teidän näkemyksenne mukaan voidaan toteuttaa erikoissairaanhoito?

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hiljaa hiipuminen ei todellakaan ole yhdenkään kunnan tai kuntalaisen etu. Se ei voi olla myöskään yhdenkään puolueen etu. Voi olla, että moni kunta kykenisi kitkuttamaan muutaman vuoden, mutta kuntien tehtäviin pitää kuulua myös kehittämistoiminta, joka tässä tiedoksiannossa myös esille tuodaan.

On tärkeää, että alueilla otetaan aloite omiin käsiin. Näin on tehty esimerkiksi Kauhavalla 2009, jolloin tehtiin mittava kuntaliitos. Tähän liittyen, kun tässä otettiin esille edustaja Hongisto, kysyisinkin edustaja Hongistolta, tietääkö kuntalainen nyt Vimpelissä himmelien keskellä, kuka vastaa hänen palveluistaan tällä hetkellä. Hieman epäilen, nimittäin minultakin on sitä kysytty ja minä en ole osannut asiaan vastata.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Kiitoksia, edustaja Sankelo, tämä oli erinomaisen hyvä kysymys. Suoraan kysymykseen suora vastaus: kuntalainen ei aina tiedä. Perustelen tätä nimenomaan sillä, että kun oli pieni kunta, niin kuntalainen tunsi kunnan viranhaltijan, soitti viranhaltijalle, asia meni eteenpäin. Nyt kun on tällainen hallintohimmeli, kolmen neljän kunnan yhteenliittymä, ei kukaan enää tiedä. Joku hoitaa asian, ja kukaan ei tiedä, kuka se joku on, ja tässä on nimenomaan se ongelma.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tietenkin arvokasta, että täällä ihmiset puhuvat lähipalveluista ja puolustamisesta ja siitä, kuinka kunnan hallinto on lähellä sitä kuntalaista, mutta menkää nyt tähän elämään ja katsokaa, miten siellä kunnassa nyt on järjestetty ne palvelut. Ne sosiaali- ja terveyspalvelut ulkoistetaan, ne yksityistetään ja ostetaan ulkopuolisilta. Minä nyt kysyn vain, kuinka läheltä se virkahenkilö siellä sitten on sitä palvelua. Ei yhtään lähempänä kuin siellä isossakaan kaupungissa. Ei se ole se ongelma. Ongelma on se, että niitä palveluita tulevaisuudessa voidaan turvata niille heikompiosaisille ihmisille, ja siihen tarvitaan niitä riittävän leveitä hartioita, jotta ne voidaan oikeasti hoitaa. Ja jos te katsotte, mitä on näitten palvelurakenteiden kustannuksien nousussa tapahtunut viimeisten vuosien aikaan, ostopalvelut nousevat noin 6—8 prosenttia vuodessa, kun oma kustannustaso nousee noin 2,5—3 prosenttia vuodessa. Se tarkoittaa sitä, että mitä enempi sitä jatketaan, sitä vähempi meillä tulevaisuudessa palveluja on. Ei hallinto ole itseisarvo. Itseisarvo ovat ne palvelut ihmisille.

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhuimme tästä tiedoksiannosta ensimmäistä kertaa muutama viikko sitten, silloin keskustaoppositiosta löytyi kaksi helmeä. Ensimmäinen helmi oli edustaja Kalli, joka silloin käytti hyvin rakentavan, hyvän puheenvuoron siitä, miten kuntalaisen edun pitäisi olla koko tämän uudistuksen keskiössä. Toinen helmi oli edustaja Kääriäinen, joka kiinnitti huomiota siihen tärkeään seikkaan, että tiedoksiannon mukaan kuntauudistus tehdään nyt kuntalähtöisesti. Siksi olikin kyllä pienoinen pettymys tänään kuulla keskustan ryhmäpuheenvuoro. Jatkoitte tällä pakkoliitospelottelulla, jolle ei ole mitään perustetta, sekoititte aikaisemmat mallinne uuteen monitoimimalliin ja jatkoitte myös prosessisyytöksellä sen sijaan, että olisitte kiinnittäneet huomiota näihin tärkeisiin palveluasioihin. Yhdenkään suomalaisen asiat eivät tule kuntoon sillä tavalla, niin kuin edustaja Kalli kauniisti kaksi viikkoa sitten täällä puhui, että pidetään käsijarrut päällä.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt täytyy varmaan kansalaisille kertoa se totuus, mikä ero on meillä keskustalaisilla ja mikä ero on hallituspuolueilla tässä kyseisessä kuntauudistuksessa. (Välihuutoja — Martti Korhonen: Olkaa hiljaa, ja kuunnellaan!) Se ero on siinä, että keskusta haluaa, että palvelut saadaan läheltä ja koko maassa annettuna, (Välihuutoja) ja hallituksen kanta on se, että palvelut annetaan vain kasvukeskuksissa. Tässä on se perusidea. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Ajatukseni liittyy myöskin tämän kuntauudistuksen yhteydessä koulutukseen. Rahoituksella, normi- ja informaatio-ohjauksella suunnataan sitä, kuinka koulutuksen järjestäminen tapahtuu. Tässä yhteydessä tätä keskustelua ei ole käyty lainkaan. Nyt haluaisin kyllä kuulla, millä tavalla koulutus aiotaan järjestää, että näitä häkkyröitä hämmennettäisiin vielä lisää.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sekä Paras-hankkeessa että kuntauudistuksessa molemmissa on tavoitteena se, että julkiset palvelut turvataan kaikkialla Suomessa. Tämä kuntauudistus on pakollinen jatko Paras-hankkeelle, koska sillä ei vielä päästy siihen lopputulokseen, että palvelut olisivat olleet tasavertaisia kaikkialla Suomessa. Me kannamme huolta siitä, että perheillä on valinnanvapaus valita päivähoitopaikkansa, siitä, että suomalaisilla lapsilla on laadukas koulu, ja siitä, että vanhukset saavat myös hyvää hoitoa. Te tiedätte hyvin, että meillä on valtavan paljon sellaisia kuntia, joissa huoltosuhde on erittäin raskas. Keski-Suomesta löytyy Luhanka, Päijät-Hämeestä Sysmä. Minä haluan, että siellä vanhukset saavat myös kunnon palveluita kotiinsa vietyinä.

Te myös Paras-hankkeessa halusitte demokratiaa vahvistaa, niin kuntauudistuksessakin halutaan demokratiaa vahvistaa. Se ei suinkaan tapahdu sillä, että monitoimikuntayhtymä—maakunta-mallia lisätään. Se ei todellakaan lisää (Puhemies: Minuutti on täynnä!) lähidemokratiaa, ja sitä me haluamme.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyn alla on valtioneuvoston kuusisivuinen tiedonanto kuntauudistuksen etenemisestä. Tässä sivulla 6 on otsikko Kuntien kuuleminen: "Kuntia kuullaan seuraavan kerran syksyllä 2012 lausuntokierroksella, jonka aikana kunnilla on mahdollisuus antaa palautetta muun muassa rakennelain luonnoksesta ja sote-palvelurakenneselvityksestä." Kysyn arvon ministeriltä, kun voimassa olevan kuntalain 30 §:n 2 momentti kertoo neuvoa-antavasta kansaäänestyksestä: Olisiko mitään mahdollisuutta, että Suomen tasavallan hallitus suosittaa kaikille Suomen peruskunnille, että suorittakaa kunnissanne valtuuston päätöksellä neuvoa-antava kansanäänestys, mitä mieltä kuntalaiset ovat tästä asiasta, haluavatko he pakkoliitoksia vai eivät.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kuntien henkilöstön osalta hallitusohjelmassa on linjattu, että henkilöstön muutosturva säilyy nykytasoisena. Kuntien henkilöstöstä noin joka kolmas on eläköitymässä seuraavan kahden valtuustokauden aikana. Näin ollen ongelmaksi ei ole muodostumassa se, että kunnissa olisi liikaa työntekijöitä, vaan enemmänkin se, mistä saadaan rekrytoitua riittävästi osaavaa työvoimaa. Monilla maaseutumaisilla alueilla samoin kuin kaupungeissakin eräissä tehtävissä tässä on jo tällä hetkellä hyvin suuria haasteita.

Kuntien pitäisi myös nykyistä rohkeammin samassa yhteydessä, kun kunnat yhdistyvät, uudistaa omaa organisaatiotaan, palveluprosessejaan, palveluiden järjestämistapoja niin, että heti alusta saakka uusi kunta pääsisi mahdollisimman hyvin liikkeelle. Tähän työhön kunnat tarvitsevat valtiolta apua ja tukea nimenomaan muutostuen muodossa, jotta selvityksen aikana voitaisiin jo mahdollisimman hyvin selvittää juuri ne kohteet, missä kyseisillä alueilla olisivat saavutettavissa ne merkittävimmät hyödyt palveluiden järjestämisen ja alueen kehittämisen kannalta, ja jotta tuossa uudistuksen toteuttamisessa voitaisiin koko ajan nämä asiat pitää kirkkaina mielessä ja hyvin huomioida. Hallituksen mielestä on myös ensiarvoisen tärkeää se, että henkilöstö on tiiviisti mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa yhdistymisiä, koska se on ainoa mahdollisuus saada onnistuneita organisaatioita aikaan.

Edustaja Ruohonen-Lerner kysyi, ja muutama muukin, minkälaista taloudellista hyötyä uudistuksella tavoitellaan. Suomen ikärakenteen muutoksen on arvioitu tuovan kuntatalouteen noin 5 miljardin euron lisäpaineen 2020-luvulla olettaen, että palvelutaso säilyy nykyisellään. Silloin kuntien pitäisi pystyä noin 5 miljardin edestä enemmän järjestämään palveluita, koska palvelutarve tulee erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa kasvamaan. Tiedämme, että nykyisellä mallilla emme siihen kykene. Kunnat ovat hyvinäkin vuosina velkaantuneet noin miljardin nyt joka vuosi, ja tiedämme, että edessä ovat hyvin haastavat talouden ajat, joten näin suuri ikään kuin toimintojen uudistuminen ja tehostuminen pitäisi saada aikaan, jos haluaisimme säilyttää palvelut nykytasolla, ja tiedämme, että meillä on paljon myös tarpeita parantaa palveluita. Tällaista tehokkuutta tällä tulisi tavoitella, mutta se edellyttää sitä, että joka puolella Suomea kunnat pystyvät hyvin onnistuneesti suunnittelemaan ja tekemään näitä kuntien yhdistymisiä, että ne pääsevät hyvin liikkeelle alusta saakka.

Edustaja Hiltunen pohti kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmän uudistusta. Sehän on nyt juuri käynnistynyt. Selvityshenkilö aloitti kesäkuun alussa. Tässä kevään aikana on jo tehty taustatutkimusta muun muassa siitä, miten tätä ikäryhmäjaottelua voitaisiin valtionosuusindikaattoreissa uudistaa, selkeyttää, miten saavutettavuuskriteeriä voitaisiin kehittää ja miten sairastavuuskriteerin osalta muun muassa tulisi indikaattoria uudistaa. Kaiken kaikkiaan tavoitteena on saada nykyistä selkeämpi malli. Tiedämme, että meillä on tällä hetkellä noin 50 eri laskentaindikaattoria valtionosuusjärjestelmässä ja osa niistä menee päällekkäin monta kertaa, joten osa kunnista hyötyy nykyisestä järjestelmästä merkittävästi ja osa taas kärsii, koska läheskään kaikkia tekijöitä ei ole riittävästi tai riittävällä painolla näissä indikaattoreissa mukana.

Luontevasti kuntien rahoitusjärjestelmään liittyy myös verojärjestelmä kaiken kaikkiaan, ja pohdintaan tulevat luonnollisestikin hyvin laajasti erilaiset tasaukset, kuinka niitä tulisi käyttää. Tavoitteena on se, että saisimme selkeästi nykyistä kannustavamman mallin, sellaisen mallin, joka turvaisi peruspalvelut jatkossa kaikkialla Suomessa mutta olisi oikeudenmukainen kuntien rahoituksen näkökulmasta ja turvaisi sen, että kaikkialla Suomessa saisimme mahdollisimman vahvat ja elinvoimaiset kunnat myös talouden näkökulmasta. Tiedämme, että ei kunnalla ole hyviä edellytyksiä järjestää asukkaiden palveluita ja kehittää aluettaan, jos talous on pahasti rapautunut.

Edustaja Mattila kysyi kriisikuntamenettelystä, mitä uudistuksia siihen on tulossa. Tällaisia ei varsinaisesti ole suunnitteilla, koska nykyistä menettelyä pidetään varsin toimivana, ja edelleen on tarkoitus se, että kun kunta tietyt raja-arvot täyttää, niin silloin valtiovarainministeriö asettaa kuntaan erityisen ryhmän, joka tekee ehdotuksia kunnan päättäjien tueksi siitä, minkälaisia rakenteellisia uudistuksia tulisi tehdä, että kunta saisi oman taloutensa tasapainoon. Tarkoitushan on, että myös näihin vahvan peruskunnan kriteereihin ja näihin selvitystarvetta ohjaaviin kriteereihin sisällytetään talouskriteerit, kuten tiedonannossa on kerrottu, jotka osoittaisivat sen, milloin kunta on talouden näkökulmasta kuntarakenneuudistuksen tarpeessa.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä teillä ja meillä on suuri näkemysero. Teidän mielestänne vahvaksi kunnaksi voidaan julistaa kunta, jossa on huono verotulokehitys, vähän asukkaita ja erittäin laajat maa-alat. Meidän mielestämme se ei ole mahdollista, ja sen takia keskusta katsoo, että tämä niin sanottu maakuntapohjainen, yleensä maakuntapohjainen, tapa järjestää sosiaali- ja terveyspalveluita olisi parempi. Silloin toteutuisi se, että otetaan laajemman alueen kokonaisvastuu huomioon ja ajatellaan yhteisvastuullisesti eikä sillä tavalla, että vain sillä maakunnan keskuskaupungilla on valta määrätä isäntäkuntana, mitenkä ne palvelut järjestetään, vaan että koko maakunta olisi samana järjestäjäalueena sosiaali- ja terveyspalveluitten osalta ja sitä kautta voitaisiin myös aina turvata sinne reuna-alueille lääkäreitä, sairaanhoitajia, ja jotta lähipalvelut todella säilyisivät, niin keskusta haluaa, että turvataan ja taataan ja tehdään myös lähipalvelulaki. Meillä on hyvin erilainen käsitys tästä teidän kanssanne, miten voidaan turvata jatkossa.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on ihan järkevä, ja siitä voi löytyä jotain nykytilaa parempaa. Mutta jos sitä ohjaa ideologinen suuruuden ihannointi ja siihen pyrkiminen, niin silloin mennään pahasti metsään. Väitän, että tämä on vain Paras-hankkeen pakkoliitoslinjan jatkumista, ja nyt kun meillä vielä mitkään raamitukset, mitkään linjaukset, mitkään päätökset eivät ole valmiina mistään sote-puolesta, kuntien koosta eikä mistään, me olemme aika hatarilla vesillä. Ainoa, mikä on selvää, on, että Paras-hankkeen pakkolinja jatkuu.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tärkeä kuntauudistus on myöskin koskettamassa koulupuolen asioita, ja olen vähän pahoillani siitä, että sivistysvaliokuntaa ei tässä asiassa nyt kuultu lainkaan. Mutta haluaisin kuitenkin tietää tärkeän asian, mikä liittyy niihin oppilaitoksiin, jotka ovat saaneet tähän asti rahoituksensa ja valtionosuutensa suoraan oppilaitoksiin valtiolta, että jatkossakin näin tulisi tapahtumaan, koska silloin se raha tulee oikea-aikaisesti oppilaitoksiin ja täysimääräisesti ja silloin esimerkiksi toisella asteella vapaa hakeutumisoikeus voitaisiin turvata. Tähän haluaisin vakuuden, että näin jatkossakin kuntauudistuksessa on.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tunnin verran olen kuunnellut tätä keskustelua ja yrittänyt siihen jopa päästä osallistumaan ja ihmettelen suuresti nyt sitä, mihin perustuu tämä keskustan ja perussuomalaisten höperehtiminen näistä pakkoliitoksista ja siitä, että lähipalvelut viedään kauaksi, ja siitä, että väkisin kuntia kuulematta asiaa viedään eteenpäin. Meillä on aivan erilainen todellisuus näistä asioista, ja olisi helpompi toki keskustella, jos me kaikki olisimme samalla tiedon tasolla, edustaja Mäkipää myös, että olisi helpompi puhua samoista asioista samoilla sanoilla ja kielillä.

Siinä, millä tavalla tästä mennään eteenpäin, on päivänselvää, että kysymyksessä on juuri nimenomaan palvelujen pelastusoperaatio. Sen tietävät myös keskustalaiset, jotka tämän uudistuksen, kuntauudistuksen, ovat aloittaneet aikoinaan, ja kysymys on siitä, että turvaamme ihmisille laadukkaat palvelut joka puolella Suomea jokaisessa elämänvaiheessa.

Meillä on hyviä kokemuksia kuntaliitoksista jo tähän mennessä, ja niitä tulee myös sitten jatkaa joka puolella Suomea.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi, että kuntauudistuksen tärkein tavoite on julkisten palvelujen turvaaminen myös tulevaisuudessa koko Suomessa. Tästä me, kuten edustaja, valiokunnan puheenjohtaja Rehulakin varmasti voi todistaa, olimme yksimielisiä. Se on selvää, että jos nämä palvelut toimisivat hyvin kunnissa, niin me emme tarvitsisi koko tätä kuntauudistusta. Tämä korostaa erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluitten merkitystä, koska ne muodostavat kaksi kolmasosaa kaikista kuntien tuottamista palveluista.

Kun täällä edustajat Nylander ja Wideroos ikään kuin korostivat, että ensin pitää tehdä kuntarakenneuudistus, sitten sote-uudistus, niin näin se ei voi mennä. Ne on tehtävä yhtä aikaa toisiinsa kiinteästi kytkeytyneinä, koska muuten ollaan todellisissa vaikeuksissa. (Mauri Pekkarinen: Liity meihin!)

On pidettävä huoli siitä, että kunnista tai vaihtoehtoisista sote-alueista tulee riittävän vahvoja, että terveyspalvelut voidaan kunnolla tuottaa. Jos näin ei käy, erityissairaanhoito menee erva-alueille ja niistä tulee valtioita valtioon tai kuntia kuntiin. Tästä syystä on välttämätöntä toimia näin.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vahvoista peruskunnista en osaa sanoa mitään, mutta olen vakuuttunut siitä, että ensi vuoden alusta on vahvasti perussuomalaisia kuntia Suomessa paljon. Perusterveydenhuollon ongelmat, paikoin heikosti toimiva paikallisdemokratia sekä tiettyjen palveluiden laadun ja saatavuuden kirjavuus tekevät kuntauudistuksen välttämättömäksi, mutta mikään uudistus, joka toteutetaan kiireellä ja pakolla, ei tule onnistumaan. Kysyn arvoisilta ministereiltä: Voitaisiinko joitakin tehtäviä, jotka on kunnille velvoitettu, siirtää, esimerkiksi toimeentulotukiasiat, Kelan hoidettaviksi? Näin kunnallisesta sosiaalitoimesta vapautuisi resursseja ennalta ehkäisevään työhön ja neuvontaan.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskeistä on, että jokainen kuntalainen saa tarvittavat julkiset palvelut lompakon paksuudesta ja postinumerosta riippumatta. Tällä hetkellä näin ei ole, ja on selvää, että tämä muutos tarvitaan. Tulevaisuus on vielä haasteellisempi, niin kuin tiedämme kaikki tämän Suomen ikärakenteen kehityksen. Mielestäni on todella hyvä asia, että tässä ei edetä pakkoliitoksin, ja hienoa on, että tätä prosessia on edeltänyt ja jatkuu erittäin laajat kuulemiset. Toivon, että näitä kuulemisia myös käytetään kunnissa hyväksi niin, että viedään sitten ministereihin päin tietoa. Sitä siellä tarvitaan.

Mielestäni on myös tärkeää, että tämä vahva peruskunta -käsite ajatellaan ja määritellään joustavasti kunta- ja aluekohtaisesti ja myös että voitaisiin katsoa näiden vahvojen peruskuntien välistä yhteistyötä. Tässä vahva peruskunta -asiassa mielestäni suuri ei välttämättä ole kaunista ja pieni huonoa, mutta ei myöskään toisinpäin. Eli mentäisiin läpi tämä kunta kunnalta ja alue alueelta ja katsottaisiin myös näitä yhteistyömahdollisuuksia, joista esimerkiksi Pirkanmaalla on erittäin hyviä esimerkkejä.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa painotettiin lujasti vahvaa peruskuntaa, ja myös muut hallituspuolueet antoivat tälle määritteelle vahvan tukensa. Kuitenkin ihmettelen sitä, koska vahvaa peruskuntaahan ei ole määritelty. Sen kriteerit on luvattu vasta jatkossa, ja siksi onkin niin, että tämä tiedonanto sisällöltään jää hyvin kevyeksi. Ainoastaan aikataulu, muutostuki ja toinen lausuntokierros ovat niitä, jotka ovat tämän tiedonannon tuloksia.

Me keskustassa haluaisimme vahvaa eduskuntaa, eduskuntaa, joka olisi päässyt parlamentaarisesti valmistelemaan tätä koko hanketta. Ja koska tiedämme, että tähän liittyy valtionosuusuudistus ja kuntalain kokonaisuudistus, niin nämä ovat niin isoja lakipaketteja, jotka tulevat palvelemaan suomalaista yhteiskuntaa usean eduskuntakauden ja usean vaalikauden ajan, ja siksi tämä menettely ja juoksutus tässä kokonaisuudessa on ollut väärä.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Palvelujen tehokkaampi järjestäminen ja palveluihin tyytyväinen kuntalainen on kuntauudistuksen ydintä. Nyt ollaan sitten menossa määrittelemään vahvan peruskunnan kriteereitä. Kuntien takauskeskuksen toimitusjohtaja Heikki Niemeläinen on sanonut, että kuntakentässä piilee suuri ongelma vauraissa mutta tehottomasti palveluitaan järjestävissä kunnissa. Yhtiöistä ammennetaan rahaa tehottomiin palveluihin. Samaan aikaan valtiovarainministeriön kuntaosaston neuvotteleva virkamies Vesa Lappalainen on sanonut, että kuntaosastolla ei ole toimivaa mittaria, millä kuntien palvelujen tehokkuutta mitataan. Jättikö ministeri Tölli ministeriön vaille tällaista työkalua? Kysynkin nyt kuntaministeri Virkkuselta, otetaanko kuntien palvelutuotantoa tehokkaasti mittaava mittari käyttöön, ennen kuin vahvan peruskunnan kriteerit määritellään.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Entistä paremmin alan ymmärtää, miksi tästä kuntauudistuksesta haluttiin tiedonanto. Kun nyt kuuntelee tätä keskustelua, sitä eroa, mikä päähallituspuolueilla ja vähän muillakin hallituspuolueilla tästä uudistuksesta on, niin on välttämätöntä, että hallitus haluaa ja tarvitsee sen, että ennen kesää pitää olla rivit suorat. Se on aivan selvä asia.

Kun kuuntelee tasausjärjestelmää, kuuntelee kumpi on ensin, rakenne vai palvelut, ja juuri äsken kuultiin, mitkä ovat tehokkaita ja mitkä tehottomia kuntia, niin pakkohan hallituksella on olla nyt sitten yhtenäinen kanta, kun mennään kesään ja mennään kohti kuntavaaleja. Mitään muuta perustetta, arvoisat hallituspuolueiden edustajat, tälle tiedonannolle ei ole. Jos joku sanoo jonkun muun perusteen, niin sanokaa se nyt, hyvät ystävät, hyvät edustajakollegat, nyt heti, mikä on se funktio, koska aikataulu oli ainoa uusi asia, joka tässä meille edustajille tuli. Oliko tämä tiedonannon väärtti? Oliko tämä tiedonannon väärtti?

Lopuksi, puhemies, haluan sanoa sen, että se palvelu, kuntalainen (Puhemies: Lopuksi tuli aika vastaan!) on se keskeinen asia, ei rakenne.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koko hallitusohjelma lähtee vahvasta peruskunnasta ja sen ajattelusta, edustaja Virtanen, (Välihuutoja keskustan ryhmästä) ja silloin se ei voi olla niin, että ensin luodaan kriteerit vahvalle peruskunnalle ja viedään tätä kuntakentälle, yhtäkkiä tulee sitten joku sote-uudistus, joka kumoaa tämän ja pakottaa kuntia tai ajaa kuntia johonkin sote-malliin, koska minun mielestäni meidän tehtävämme on pitää kiinni siitä, mitä olemme luvanneet kuntakentälle, hallitusohjelmassa ja koko tämän prosessin aikana. Se on a ja o.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä täytyy hämmästellä nyt tätä keskustan linjaa, äskeistä puheenvuoroa. Ensin siis täällä käydään keskustelu siitä, miksi ei eduskuntaa oteta mukaan tähän prosessiin. Sitähän te olette täällä niin kuin itkeneet viimeisen puoli vuotta, miksi ei eduskunta pääse osallistumaan. No nyt, kun hyvä hallitus päästää eduskunnan osallistumaan, käymään tätäkin keskustelua, jota parhaillaan käymme, niin sekään ei kelpaa.

Tässä tuntuu kyllä todella, puhemies, että nämä vaatimukset on asetettu sellaiselle tasolle, ettei minkään merkkinen, minkäänlainen hallitus kuuna kullan valkiana näitä tavoitteita pysty täyttämään.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itselleni ja koko meidän ryhmälle hallituspuolueena on erittäin tärkeää, että meillä on ihan kirjattu tiedonantoon selkeitä tavoitteita. Niitä nyt sitten on esitetty, ja toivon, että ne myös tässä salissa ovat kaikille meille, myös oppositiolle, tulleet selväksi. Erityisesti kyllä tulen pitämään huolen siitä, että käsite lähipalvelut ja niitten turvaaminen toteutetaan.

Minä ymmärsin, että tiedonantoon ja näihin liittyy myös se, että parlamentaarinen työryhmä, toimikunta, millä nimellä se sitten onkin, asetetaan, ja näin me saamme yhdessä ja laajapohjaisesti tätä käsitellä.

Me tiedämme jo nyt, että on kuntia, joissa todella on etäällä palvelut, ja voi olla suurissa kunnissa vajaita palveluita. Nyt tulee keskeiseksi kysymykseksi ei pelkästään kunnan koko ja nämä liittymiset yhteen, vaan nimenomaan se kriteeri, mitä me ymmärrämme lähipalveluilla ja mitä me ymmärrämme laadukkaalla palvelulla ja yhdenvertaisilla palveluilla. Ne ovat tavoitteita.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sehän on tärkeätä nyt, että toisella kuntakierroksella ministerit kuuntelevat aidosti kuntia. Sehän kuntakenttää on hämmentänyt, että hallitus on tuonut tämän kuntarajauudistuksen kenraali Makarovin tyylillä. Kuin kenraali konsanaan on hallitus määrännyt, mitä kuntien ja kuntalaisten tulisi ajatella itsestään, kun eivät parastaan ymmärrä.

Ovatko muuten Espoo tai Mäkisen Vantaa riittävän isoja peruskuntia, tai Nokia? Eivät ilmeisesti hallituksen mielestä. Hallituksen tavoitteena on edelleen superkunnat ja nyt myös sote-uudistuksella kiristäen. Samalla neljälle keskuskaupunkiseudulle — tai haaveillaan, tämähän siellä takana on — 700 000 uutta ihmistä, ja näihin metropoleihin kyllä turvataan sitten palvelut.

Hallitus tuntuu olevan kuin pyromaani, entinen pyromaani, joka sanoo, että kohta on tulipalo tulossa. Samalla tavalla te uhkailette nyt, että verotulojen tasaus lopetetaan. (Jari Myllykoski: Te sanotte valmiiksi, että väärin sammutettu!) Sehän on juuri tämä kiristysruuvi, mitä te nyt käytätte tässä. Eli siinä mielessä, kuunnelkaa nyt kuntia ja kuntalaisia aidosti, kun tätä viette eteenpäin.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin täytyy kiittää hallitusta tästä tiedoksiannosta. Täällä on moitittu tänään sitä, että täällä ei saada vastauksia kaikkiin asioihin, mitä on tarvittu ja vaadittu. Nimenomaan minun mielestäni tämä on juuri sitä varten, että eduskunnalla on mahdollisuus vaikuttaa tähän tulevaan kunta- ja palvelurakenneuudistukseen ja tuoda omia evästyksiä myös tähän jatkoselvittelyyn ja jatkovalmisteluun.

Omalta osaltani: Täällä on peräänkuulutettu myös sitä, miten eduskunta on voinut vaikuttaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on voinut vaikuttaa sillä, että esimerkkinä täällä on keskusteltu lähipalveluitten tulevaisuudesta, ja eduskunta on viitoittanut selkeästi, että uudistuksessa on määriteltävä lähipalvelut ja varmistettava niiden saatavuus. Tämä on selkeä evästys jatkotyöstämiseen, kun hallitus jatkaa tämän työn etenemistä.

Hallituksella on myös selkeät linjaukset sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista, ja sitä työtä jatkaa ministeriön asettama työryhmä, joka varmasti ottaa myös näitä evästyksiä mukaan. Kysynkin ministereiltä, hallitukselta: Mitenkä eduskunta pidetään jatkossa ajan tasalla, kun tätä prosessia viedään eteenpäin? Tullaanko eduskuntaa jatkossa myös kuulemaan tämän prosessin aikana?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutama sana näistä hallituksen mantran lailla hokemista vahvoista peruskunnista. Kuntien takauskeskus juuri vaati tehottomia kuntia, etunenässä Helsinkiä, kuriin. Takauskeskus sanoo, että suuret kaupungit käyttävät palvelujen järjestämiseen keskimääräistä selvästi enemmän rahaa ja samalla kunnat velkaantuvat kovaa vauhtia. Helsingin kaupungin tehottomuudeksi takauskeskus on laskenut noin 200 miljoonaa euroa vuodessa. Esimerkiksi Helsingin sosiaali- ja terveystoimen kulut ovat valtiovarainministeriön tilaston mukaan suuremmat asukasta kohti kuin maassa keskimäärin, ja ministerin kotikunnassa Jyväskylässähän, joka on myös kuuluisa, vahva peruskunta, on ihan retuperällä perusterveydenhuolto. Tälläkin hetkellä uhkasakot päällä suun terveydenhoidossa, koska ei pystytä järjestämään määräajassa palveluita. Lääkärin virkoja täyttämättä, keikkalääkäreitä käytetään, erittäin korkeat menot, mutta palveluita ei saa. Tyhjä sanapari "vahva peruskunta", ei mitään sisältöä.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! On tietysti harmillista, että edustaja Paloniemi asuu tuollaisessa kunnassa, joka ei pysty järjestämään kaikkia palveluita. Hänen kannattaisi varmaan valtuutettuna ryhtyä töihin.

Keskusta nosti esiin lähipalvelulain, joka oli keskustalla jo eduskuntavaaleissa vaalitavoitteena, ja olemmekin kyllä mielenkiinnolla nyt odottaneet jo yli vuoden, milloin se keskustan lakialoite tästä lähipalvelusta tulee tänne eduskunnan arvioitavaksi, kun te lujasti uskotte siihen, että nimenomaan tällainen lähipalvelulaki on se tapa, millä voidaan suomalaisten palvelut parhaiten turvata. Sitä mielenkiinnolla odotamme.

Hallituksen lähtökohta on se, että kunnat jatkossakin itse vastaavat omasta palveluverkostaan ja arvioivat siinä juuri saavutettavuutta ja laatua kunnan omista lähtökohdista, koska tiedämme sen, että eri puolilla Suomea tilanteet vaihtelevat hyvin paljon ja siinä mielessä ei välttämättä ole aina paras ratkaisu se, että Helsingin päästä lailla säädetään palveluiden osalta, millä tavalla ne pitäisi kunnan järjestää ja mille etäisyydelle. Tämän voivat valtuustot parhaiten arviomme mukaan itse arvioida paikallisiin olosuhteisiin sopien, mutta hallitus pitää tärkeänä sitä, että kehitämme tähän liittyvää tutkimus- ja kehittämis- ja hanketyötä, ja olemme osana kuntauudistusta valmistautuneet tukemaan kunnissa tehtävää lähipalveluiden kehittämistä ja myös suhtaudumme hyvin avoimesti erilaisiin malleihin hallinnon järjestämiseksi niin, että voitaisiin entisestään vahvistaa lähidemokratiaa niissäkin tapauksissa, että kunnan koko kasvaisi.

Täällä on hyvin paljon pohdittu kunnan oikeaa kokoa. Varmasti se voidaan parhaiten määritellä siten, että kunnan koon tulisi olla sellainen, että kunta pystyy pääsääntöisesti itse järjestämään kaikki kunnan vastuulla olevat palvelut. Tiedämme, että tällä hetkellä suurin osa Suomen kunnista ei tähän pysty, vaan ne ovat joutuneet hyvin laajasti siirtämään palvelunsa erilaisiin ylikunnallisiin organisaatioihin, ja se on hämärtänyt järjestämisen ja rahoituksen yhteyttä ja vastuuta. Siinä mielessä juuri peruskuntamalli, jossa kuntalaisten valitsema valtuusto on se taho, joka järjestää palvelut, (Mauri Pekkarinen: Ei missään Euroopassa!) on kaikkein tehokkain ja demokraattisin malli. — Suomalainen malli, edustaja Pekkarinen, on poikkeuksellinen verrattuna Euroopan ja Pohjoismaiden malleihin. (Mauri Pekkarinen: Ei missään muualla!) Me pidämme tätä kaikkein parhaana mallina myös jatkossa, että kunnat keräävät asukkailta verot ja järjestävät sen vastineeksi peruspalvelut. Se on Suomen olosuhteisiin erittäin hyvä ja toimiva malli, mutta edellyttää sitä, että pystymme vahvistamaan ja laajentamaan kuntia nykyisestä.

Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva lainsäädäntö sovitetaan yhteen kuntarakenneuudistuksen kanssa niin sisällöllisesti kuin aikataulullisestikin, ja sen johdosta näitä prosesseja nyt rinnakkain viedään, koska se on kuntien kannalta erittäin tärkeä tieto myös, se arvio siitä, miten ne tulevaisuudessa järjestävät koko alueellaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut, ja näitä viedään yhtä jalkaa eteenpäin.

Eduskuntaa tullaan kuulemaan monessa kohdassa, kun prosessi menee eteenpäin. Tähän liittyy useita lainsäädäntöjä. Ensimmäisenä eduskuntaan on tulossa kuntarakennetta koskeva lainsäädäntö, joka on tarkoitus talvella kuntien kuulemiskierroksen jälkeen antaa eduskunnalle niin, että se tulisi voimaan viimeistään ensi vappuna. Niin ikään kuntalain uudistus on käynnistymässä, ja tähän on pyydetty kaikkien eduskuntaryhmien edustajat seurantaryhmään mukaan uudistuksen tueksi, ja valtionosuutta koskeva uudistus on parhaillaan käynnistymässä, eli eduskunnan käsiteltäväksi on tulossa seuraavien vuosien aikana erittäin monia lakeja, jotka kaikki tulevat osaltaan tukemaan sitä, että saamme entistä vahvemmat ja elinvoimaisemmat kunnat.

Täällä nostettiin esiin myös kuntien väliset erot taloudessa ja ennen kaikkea palveluiden tuotannossa ja tuottavuudessa, ja on todettava, että meillä on kyllä varsin suuria vaikeuksia luotettavasti mitata kuntien välillä kustannuseroja, koska kunnat niin eri tavalla laskevat omia kustannuksiaan. Toisaalta palveluiden laatu ja laajuus vaihtelee huomattavasti kuntien välillä. Järjestämisen edellytyksiin vaikuttavat niin ikään muun muassa väestöpohja ja kunnan alueelliset tekijät.

Meillä on tarvetta kehittää edelleenkin sellaisia mittareita, että voisimme luotettavasti vertailla kuntien välisiä kustannuksia. Tähän osaltaan liittyy kuntien tilastointiin liittyvä työryhmä, joka ensi viikolla tulee jättämään oman raporttinsa, ja meillä on käynnistymässä jatkotyö, missä on tarkoitus standardoida kuntien keräämää tietoa niin, että sitä voitaisiin luotettavammin käyttää valtakunnan tasolla mutta toisaalta niin, että myös valtuustot saisivat käytännön työvälineen näistä tiedoista, joita kunta omasta toiminnastaan kerää, että ne olisivat nopeammin valtuuston käytettävissä ja ne todella auttaisivat siinä kunnan kehittämisessä ja vertailussa, mitä tällä hetkellä ei välttämättä pystytä takaamaan. Toisaalta tämä on myös merkittävästi kuntien tuottavuutta parantava hanke, koska tällä hetkellä kunnat keräävät hyvin eri tavalla eri tilastoja ja siihen menee tavattomasti aikaa ja resursseja. Pystymme näin myös tehostamaan kuntien toimintaa ja tukemaan sitä omaehtoista kehittämistyötä.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Ei sosiaali- ja terveyspalveluita paranneta pelotteluretoriikan kilpalaulannalla. Välillä kun kuuntelee tätä keskustelua, pohtii, olemmeko me olleet samoissa kokouksissa, esimerkiksi sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Valiokunnan mietintö on hyvä ja rakentava, ja on harmi, että edustaja Rehula on nyt täältä poistunut paikan päältä, koska valiokuntakuulemisessa hän oli kyllä aivan toisenlaisella jalalla liikkeellä.

Tässä tärkeässä uudistustyössä turvataan ja kehitetään palveluita. Tässä tärkeässä uudistustyössä vähennetään byrokratiaa ja sujuvoitetaan hoito- ja palveluketjuja. Sosiaali- ja terveyspalveluita ei voi jättää enää kehittämättä. (Mauri Pekkarinen: Ei todellakaan!) Tähän uudistustyöhön olisi pitänyt tarttua toden teolla jo paljon aikaisemmin. Tämä hallitus tarttuu siihen nyt. Ja kun kyseessä ovat rakenteista johtuvat ongelmat, niin silloin rakenteita on muutettava.

Se on selvää, että kyseessä ei ole mikään kevyt zumba-harjoitus, vaan tämä on hyvin vaativa tehtävä, ja tämän vaativuuden hallitus kyllä tiedostaa erittäin hyvin. Sitä, mikä toimii, ei saa rikkoa. Se on täällä salissa esitetty toiveena, ja tämän toiveen mukaisesti hallitus on etenemässä. Me olemme syksyllä menossa kuntiin kuulemaan alueellisista erityispiirteistä. Tulemme katsomaan niitä ongelmakohtia, ja, kuulkaa, niitä ongelmakohtia meillä todellakin on riittämiin. Kansalaiset eivät saa tasa-arvoisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Sillä, missä kansalainen asuu, on tänä päivänä suuri merkitys myöskin sille, minkälaisia palveluita hän saa ja missä määrin. Nykyisellään tämä tilanne ei voi enää jatkua, ja kansalaiset ovat tämän huomanneet.

Täällä keskustan piiristä on esitetty muutamia väitteitä, jotka ovat vailla logiikkaa. Esimerkiksi Elsi Katainen totesi, että hallitus haluaa nyt siis tietoisesti heikentää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Siis ihanko olette tosissanne, että tässä on siis hallituksen taholta salaliittoteoria, jolla pyritään Suomen kunnista palvelut viemään pois? Älkää nyt viitsikö.

Edustaja Kerola totesi, että tällä on nyt tarkoitus viedä palvelut pois haja-asutusseudulta ja keskittää palveluita kasvukeskuksiin. Nyt, edustaja Kerola, katson teitä silmiin: tämä ei pidä paikkaansa.

Kuntauudistusta toteutetaan kuntarakenne edellä, niin kuin hallitusohjelmassa on linjattu. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita viedään siinä rinnalla, koska se, millä tavalla kuntakenttä muotoutuu, (Mauri Pekkarinen: Edellä ja rinnalla — kummalla: edellä vai rinnalla?) vaikuttaa myöskin siihen, millä tavalla me saamme tämän sote-rakenteen järjestettyä.

Hallitusohjelmaan on kirjattu, että lähtökohtana, edustaja Pekkarinen, on vahva peruskunta, se sama vahva peruskunta, jota te olette aikaisemmin kannattaneet ja jonka te olette nyt hylänneet, kun te olette siirtyneet oppositioon. Vaihtoehtona vahvalle peruskunnalle, niin kuin kaikista selvityksistä, papereista ja hallitusohjelmasta voi lukea, ovat sosiaali- ja terveydenhuollon alueet, mikäli ei pystytä näitä vahvoja peruskuntia saamaan aikaiseksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon parempi integraatio on välttämätön. Täällä kysytään, millä tavalla tällä uudistuksella saadaan esimerkiksi vanhustenpalveluita parannettua — paremmalla sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiolla. Millä tavalla tällä uudistuksella saadaan henkilökunnan riittävyys turvattua myöskin tulevaisuudessa? Meillä on tänä päivänä näitä erittäin haavoittuvia kuntia, pieniä kuntia, joissa jo nykyisellään eivät palvelut toimi. Tekö ajattelette, että tällä nykyisellä mallilla mentäisiin tulevaisuuteen? Me takaamme työntekijöille hyvät työskentelyolosuhteet, me kehitämme heidän prosessejaan, me luomme kunnille vahvat hartiat, joissa esimerkiksi sijaiset pystytään keskittämään ja tällä tavalla turvaamaan niin, että jos joku pienemmissä yksiköissä sairastuu, niin sinne voidaan sitten sijainen palkata tämän sairastuneen tilalle. Tästä on kyse myöskin tässä kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa.

Kuntauudistus ei vie palveluita kauemmas asukkaista. Sote-palvelujen järjestämisen kantokyvyn kannalta olennaista on se, millainen palveluntarve ja rahoituskyky alueella on sekä onko osaaminen palvelujärjestelmässä tarvetta vastaava. Rahoituskyky on tässä myöskin olennainen kysymys: onko rahoituskyky alueella hyvä ja pystytäänkö sitten saavuttamaan sellaista tuloksellisuutta, jota tähän asti ei ole pystytty saavuttamaan.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Tiedonannon tavoin hallintovaliokunta toteaa, ettei nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella kyetä turvaamaan yhdenvertaisia sosiaali- ja terveyspalveluja koko maassa. Väestökehitys ja kuntien rajut tuloerot ja velkaantuminen ovat eriytymisen ja alueellisen eriarvoistumisen reaalimaailman mittareita.

Kuntien taloudessa suurin muuttuja on ollut valtionosuuksien kehitys. Vielä 80-luvulla kuntien verotulot ja valtionosuudet kohosivat kohtuullisesti. Käänne tapahtui 90-luvun alussa. Ahon ja Lipposen hallitusten aikana heikennettiin kuntien taloutta valtionosuusleikkauksina vuositasolla yhteensä 4,4 miljardia euroa. Tämä hallitus on päättänyt kehyskaudella 3,6 miljardin leikkauksista. Kataisen hallituksen ohjelmassa asia on todettu positiivisesti: "Kuntien kykyä selvitä tehtävistään ja velvoitteistaan pääosin omalla verotulorahoituksellaan edistetään." Ajatus on sama kuin todettaisiin, että valtionosuuksien leikkausten aiheuttamat säästöt kunnissa heikentävät kyllä muun muassa dementikkojen hoivaa, mutta ei hätää, onneksi samalla edistetään muistisairaiden vanhusten selviämistä omillaan.

Kuntien talouden kurjistaminen on uusliberalistista kuntapolitiikkaa, julkisten palvelujen tuottamiskyvyn alasajoa ja tilan raivaamista yksityistämiselle. Tästäkin hallitusohjelma toteaa selkeästi: "Edistetään palveluiden järjestämis- ja tuotantovastuun selkeyttämistä ja eriyttämistä kunnissa." Lisäksi "edistetään hyvinvointipalvelumarkkinoiden kehittymistä kuntien palvelutarpeita tukeviksi".

Hallitus siis pyrkii ohjelmallisesti lisäämään kuntien veromiljardeilla pyörivää yksityistä palvelutuotantoa ja ostopalvelujen määrää. Kuntia syytetään siitä, että niiden menot kasvavat. Menot ovat toki kasvaneet, mutta oleellisinta on huomata menojen viime vuosina tapahtunut rakennemuutos, joka on oleellinen selitys menojen kasvulle. Vuodesta 1997 vuoteen 2011 ostojen osuus kuntien ja kuntayhtymien menoista kaksinkertaistui. Kuntien palveluja on yksityistetty rajuun tahtiin, ja yksityisten palvelujen hinnat ovat nousseet.

Yksityistäminen, toisin sanoen julkisen palvelutuotannon raju supistaminen, on kuntauudistuksen ideologinen avainsana. Siksi tarvitaan kuntalain kokonaisuudistus, jossa kunnille rajataan uusien kilpailusäännösten mukainen entistä ahtaampi pilttuu toimia ja tuottaa itse palveluja. Tarvitaan valtionosuusjärjestelmän täysremontti, jolla luodaan leikkausten avulla pakkoja kuntaliitoksiin ja palveluiden karsintaan ja keskittämiseen, mutta kaikkein kipeimmin tarvitaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistaminen, jossa oleellisinta on vahvojen sairaanhoitopiirien aseman murtaminen ja erikoissairaanhoidon siirtäminen peruskuntien kautta osaksi ripeästi kansainvälistyviä yksityisiä palvelumarkkinoita ja kymmenien miljardien siirto isoille kansainvälisille toimijoille.

Puhemies! Tiedonannon eduskuntakäsittely oli harvinaisen kiireinen, kepeä ja yksipuolinen. Asiantuntijakuuleminen sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli kahden ministerin, kansliapäällikön ja Kuntaliiton varatoimitusjohtajan varassa. Hallitus on kuullut itseään ja antanut itselleen lausunnon. Tämä on Kataisen kuuden puolueen hallituksen käsitys parlamentarismista.

Yhdennäköisyys puolustusvoimauudistuksen eduskuntakäsittelyn kanssa on aivan ilmeinen. Olisi ollut viisasta kuulla muun muassa THL:n ja sairaanhoitopiirien asiantuntijoita. Husin toimitusjohtaja Aki Lindén lähetti tiedonannon lähetekeskustelun alla eduskuntaryhmille muistion, jonka hän päättää seuraavaan kriittiseen arvioon: "Selvästi huonompi vaihtoehto on hajottaa nykyisten 20 sairaalakuntayhtymän sairaalat jopa 50 peruskunnalle tai sote-alueelle. Siitä seuraisi väestöpohjien pienentyminen, joka olisi vastoin kaikkea kansainvälistä kehitystä ja myös omassa maassamme laadittuja asiantuntija-arvioita. Tuloksena olisi nykyistä tehottomampi, kalliimpi, vaikeammin koordinoitavissa oleva ja myös hoidon laadun suhteen riskialttiimpi malli."

Kehotan edustajia paneutumaan huolellisesti toimitusjohtaja Lindénin perusteelliseen kokonaisarvioon. Kysymys on siis sairaanhoitopiirien aseman murtamisesta ja erikoissairaanhoidon rahoista. Uusia pelimerkkejä kärkkyvät kokoomuksen johtamat suuret keskuskaupungit ja heidän takanaan kurkkivat suuret yksityiset palveluntuottajat.

Arvoisa herra puhemies! Vasenryhmä yhtyy tässä keskustelussa edustaja Mattilan ja edustaja Kataisen tekemiin epäluottamusponsiin.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Mäkinen totesi puheessaan, että Nokian kansallinen menestystarina on historiansa vakavimman paikan edessä ja että samalla päättyy nyt yksi aikakausi. Se on aikakausi, joka alkoi 1990-luvun alkupuolella ja jonka avulla Suomi pääsi lamasta uuteen nousuun. Suomi rakensi paikkansa maailmankartalle.

Nokialle suuren osan elämästään antaneiden ihmisten ja jopa koko Suomen kannalta Nokian tilanne on suuri kansallinen tragedia. Asian positiivinen puoli on se, että irtisanomisten myötä vapautuu nyt paljon osaavaa työvoimaa, jota voidaan hyödyntää eri puolilla Suomea etenkin kansainvälistä kasvua hakevien pk-yritysten menestysten rakentamisessa.

Eri toimialoilta pitäisikin löytää se parhaimmisto, ne yritysten helmet, joissa vapautuvien huippuosaajien ammattitaidolle olisi käyttöä. Valtio sekä työ- ja elinkeinoministeriö alueilla voisivat ottaa aktiivisen roolin, jotta osaajat ja oikeat yritykset löytäisivät toisensa.

Suuret irtisanomisuutiset olivat odotettavissa mutta erityisen ikäviä juuri nyt, kun taloutemme on muutenkin isojen haasteiden edessä: miten löytää solidaarisuutta suurten ja rikkaiden maiden tukemiseen Euroopassa, miten löytää halukkuutta täällä Suomessa siihen, että rikkaammat kunnat löytäisivät motivaation sekä parhaat mahdolliset tavat, joiden avulla lähteä tukemaan köyhempien kuntien selviytymistä.

Meillä on käsillä erittäin suuri haaste. Kuten olemme monesta eri suusta tänään saaneet kuulla, kuntarakenteemme ei ole kestävällä pohjalla ja uudistuksia tarvitaan, jotta selviämme heikkenevän huoltosuhteen aallosta. Tämä asia ei aina tunnu itsestäänselvyydeltä, kun on kuunnellut tässä salissa käytyjä keskusteluja.

Arvoisa puhemies! Palaan vielä edustaja Mäkisen puheenvuoroon, jonka lopuksi hän totesi, että myös metropolialueella tarvitaan kuntaliitoksia. Metropolialue on laaja alue, joka käsittää vähintään 14 kuntaa. Alueella on sekä suuria että pieniä kuntia, joilla on hyvin erilaiset lähtökohdat selviytyä tulevaisuuden haasteista. Silti on todettava, että kaikki pienet kunnat eivät suinkaan ole köyhyysloukussa, vaan osa niistäkin menestyy alueillaan poikkeuksellisen hyvin. En näe esimerkiksi mitään etua sillä, että pieni Kauniainen haluttaisiin liittää maan toisiksi suurimpaan kaupunkiin Espooseen tai Suur-Helsinkiin. Sillä on vahva oma identiteetti ja oma talous, kuten on myös kotikunnallani Espoolla. Kunnan koko ei ole itseisarvo.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että metropolialueen selvitys tehdään nyt erityisesti maankäyttö-, asumis- ja liikenneasiat edellä ja että se tehdään myös 14 kunnan eikä pelkästään viiden pääkaupunkiseudun kunnan alueella. Tämä on juuri sitä, mitä me metropolialueella kaipaamme. Olennaista on, että erilaisia vaihtoehtoja otetaan esiin ja käsitellään avoimesti. Selvitys tulee tehdä silmät ja korvat auki niin, että kuntaliitosta ei tarjota ratkaisuksi kaikkiin ongelmiin, etenkään jos paikallispäättäjät ja asukkaat eivät niitä halua.

Arvoisa puhemies! On hienoa, että kunnista 85 prosenttia näkee muutostarpeet omalla alueellaan tarpeellisiksi. Voidaan siis sanoa, että hallitus ei ole yksin tämän asian kanssa. Kuntia on vahvistettava palvelujen turvaamiseksi, ja vaikka painiminen kestävyysvajeen kanssa on jo alkanut, olemme silti asiassa liikkeellä suhteellisen aikaisin. Hätäisiin toimenpiteisiin ei siis ole pakko ryhtyä. Kunnilla on nyt aikaa selvittää yhdistämispäätöksiä vuoden 2014 huhtikuuhun asti yhdistymisavun saamiseksi. Näin meillä on riittävästi aikaa tutustua myös siihen, miten kuntauudistus on esimerkiksi muissa Pohjoismaissa hoidettu. Tällä tavoin me voimme hakea oppia niiden virheistä ja onnistumisista.

Jouni Backman /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen menestystarinassa keskeisellä sijalla on ollut vahva kunnallinen itsehallinto. Vahva kunnallinen itsehallinto edellyttää vahvoja kuntia. Valitettavasti meillä ei enää ole riittävän vahva kuntarakenne. Toisaalta itsehallinto edellyttää sitä, että on olemassa asioita, joista itsehallinnon puitteissa voidaan päättää. Tämän vuoksi on syytä todeta, että kunnallinen itsehallinto ei tarkoita kunnanjohtajien itsenäisyyttä suhteessa valtiovaltaan. Kunnallinen itsehallinto tarkoittaa kuntalaisten keskinäistä oikeutta ja mahdollisuutta päättää itse itseään koskevista asioista. Tältä osin meidän kuntarakenne ja vahva kunnallinen itsehallinto on mahdollistanut viimeisten vuosikymmenten aikana hyvin vahvan palveluverkon syntymisen tähän maahan. Väitän, että ilman vahvaa kunnallista itsehallintoa tätä ei olisi pystytty tekemään.

Toisaalta vahva kunnallinen itsehallinto on mahdollistanut meille selviytymisen monista kriiseistä, myös monista sellaisista talouskriiseistä, joissa monet muut eurooppalaiset maat ovat tälläkin hetkellä suurissa vaikeuksissa. Kuitenkin meidän kunnissa on tapahtunut muutos. Muutos on tapahtunut siinä, että monien kuntien väestörakenne on tehnyt aiemmin sinänsä vahvoista kunnista heikkoja kuntia. Tämän seurauksena meillä on kunnallista itsehallintoa siirretty pois kuntalaisten keskinäisestä päätöksenteosta erilaisille ylikunnallisille organisaatioille, ja tätä itse en pidä enää kunnallisena itsehallintona. (Kauko Tuupainen: Olet oikeassa!) Tämän vuoksi koko tämän kuntauudistuksen ydin minulle on kunnallisen itsehallinnon palauttaminen. Se voi tapahtua vain siten, että meillä on kuntia, joissa on riittävästi tehtäviä, joista tuo kunnallinen itsehallinto voi päättää, ja että tuo päätöksenteko tapahtuu yhdessä paikassa siellä kunnanvaltuutettujen toimesta.

Tämän vuoksi itse olen hyvin suruissani siitä keskustelusta, joka on mennyt enemmänkin nyt tähän menettelytapakeskusteluun. Menettelytavat ovat tällaisissa uudistuksissa tärkeitä, mutta vielä tärkeämpää on puhua itse asiasta. Valitettavaa on myös se, että kun puhutaan kuntien tehtävistä, niin erittäin tärkeät palvelutehtävät ovat jääneet oikeastaan ainoaksi, mistä tässä puhutaan. Olen nimittäin sitä mieltä, että vahva peruskunta tulevaisuudessa voi vastata kestävällä tavalla niin taloudellisesti kuin toiminnallisesti kunnan palveluista vain siten, että se pystyy turvaamaan myös oman kuntansa ja alueensa elinvoiman. Se edellyttää monia sellaisia ratkaisuja, jotka liittyvät yhdyskuntarakenteen kehittämiseen, elinkeinotoiminnan kehittämiseen ja vastaaviin asioihin, jotka eivät ole suoraan kuntalaispalveluita.

Nimenomaan nämä viimeksi mainitut asiat, jotka eivät ole näitä peruspalveluita, edellyttävät vielä vahvempaa kuntarakennetta kuin pelkästään peruspalveluja varten. Tämän vuoksi se keskustelu, joka käydään nyt kuntakoosta, on sillä tavalla vähän pielessä, että kysymys ei ole yksittäisistä asukasmäärärajoista. Itselleni ei ole ratkaisevaa se, onko kunnassa 20 000, 50 000 vai 100 000 asukasta. Ratkaisevampaa on se, minkälainen rakenne kunnassa on, jotta kunnassa on riittävästi työvoimaa huolehtimaan oman kunnan peruspalveluista mutta myös siitä tarpeesta, jota yksityinen elinkeinosektori tarvitsee työvoiman osalta, ei vain tällä hetkellä vaan pidemmälle tästä eteenpäin, jotta se voi rakentaa omaa investointipolitiikkaansa ja jotta se voi rakentaa tuon kunnan vahvaa elinkeinorakennetta. Tältä osin toivon, että tässä keskustelussa, jota tänäänkin jatketaan, voitaisiin mennä askel pidemmälle, ja silloin puhuttaisiin jo vahvan peruskunnan kriteeristöstä. Hallitusohjelman mukaisesti kysymys on silloin siitä, että vahva peruskunta on vain sellainen, joka pystyy huolehtimaan itse kaikesta muusta paitsi erityisen vaativasta erikoissairaanhoidosta ja vastaavasta sosiaalihuollosta.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset arvostavat suuresti Suomen kuntien itsehallintoa. Me haluamme kunnioittaa ja myös toteuttaa perustuslain 121 §:ää, joka julkilausuu kunnallisen itsehallinnon periaatteen. Sen mukaan Suomi jakautuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon.

Kuntauudistus on eräänlainen tiedoksianto eikä korvaa parlamentaarista menettelyä ja valmistelua. Ennen eduskuntavaaleja 2011 luvattiin kuntauudistus toteuttaa parlamentaarisen valmistelun perinteitä kunnioittaen. Kun kokoomus sai vaalivoiton ja kuntaministerin salkun, unohtuivat kuitenkin ennen vaaleja annetut lupaukset yhteisestä valmistelusta.

Aikaisemmin kaikki tällaiset suuremman luokan muutokset, koskevat ne sitten perustuslain uudistamista tai kuntalain uudistamista, on käyty läpi parlamentaarisessa työryhmässä, joka on valmistellut niitä, ja sillä tavoin on saatu kaikki poliittiset puolueet ja niiden edustajat sitoutumaan yhteiseen hankkeeseen, joka koskettaa kaikkia Suomessa asuvia ihmisiä. On valitettavaa, että näin ei ole nyt toimittu.

Arvoisa puhemies! Esimerkiksi oikeustieteen professori Kaarlo Tuori on jokin aika sitten eräässä lehtihaastattelussa todennut, kuinka parlamentaariset komiteat on korvattu yksittäisten ministereiden asettamilla työryhmillä, selvitysmiehillä sekä virkamiesvalmisteluilla. Kehitys on mennyt huonoon suuntaan, mikä on näkynyt myös lainsäädännön tason heikkenemisenä. Hallitus näyttää toteuttavan Virkkusen johdolla pakkoliitospolitiikan lisäksi sanelupolitiikkaa.

Valitettavasti viimeisen 10—20 vuoden aikana esimerkiksi terveydenhuollon puolella julkisia terveyspalveluja ei ole juurikaan kehitetty, vaan kehittäminen on laiminlyöty ja on sitten lähdetty suin päin yksityistämään terveyspalveluja. Lopputuloksena on liian usein ollut se, että vain ostopalvelusopimuksilla on saatu keikkalääkäreitä kuntien terveyskeskuksiin ja omat lääkärinvirat ovat jääneet täyttämättä. (Susanna Huovinen: Siksi tehdään tämä uudistus!)

Tätä palvelujen yksityistämispolitiikkaa on erityisesti kokoomus edistänyt lukuisissa Suomen kunnissa, ja nyt näyttää vahvasti siltä, että sosialidemokraatitkin ovat alkaneet uskoa yksityistettävien palvelujen paremmuuteen. (Jouni Backman: Ei todellakaan! — Susanna Huovinen: Mistä tämä käsitys?)

Useat selvitykset ovat kuitenkin osoittaneet, että omana työnä teetetty on edullisempaa kuin ostopalvelut, sillä yksityisten yritysten keskeinen tavoite on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa omistajilleen.

Arvoisa puhemies! Vielä täytyy mainita eräs hyvin ikävä piirre, joka liittyy kunnallisten palvelujen yksityistämiseen. Se on veronkierto. Kun terveydenhuollon palvelut keskittyvät kansainvälisten pääomasijoittajien yhtiöille, voidaan niiden välityksellä tehdä verosuunnittelua verorasituksen minimoimiseksi.

Myös erilaiset kiinteistösijoittajat ovat iskeneet silmänsä kuntiin, jotka sinnittelevät kasvavien velkataakkojensa kanssa. Kiinteistösijoittajat ovat havainneet, kuinka helppoa on vuokrata avaimet käteen -periaatteella hulppeita toimitiloja kunnille. Ylivelkaantuneet kunnat eivät halua ottaa taseisiinsa lisävelkaa, joten omaa velkaantumista aletaan kiertää menemällä jopa 20 vuodeksi vuokralle sijoittajien omistamiin toimitiloihin.

Kiinteistösijoittajat hyötyvät suuresti kuntakentän ahdingosta. Ne markkinoivat kunnille elinkaarimalleja aivan kuin pikavippifirmat markkinoivat pikavippejä vaikeuksissa oleville kansalaisille. Tämä ongelma lienee valtakunnallinen, ja en ole nähnyt minkäänlaisia tilastoja siitä, kuinka paljon kunnat ovat menneet sitoutumaan kymmeniksi vuosiksi näihin elinkaarimalleihin, jotka ovat erittäin kalliita, kun olen joihin yksittäisiin tutustunut tarkemmin.

Nyt tietenkin, kun tässä yhteydessä on puhuttu näistä toimitilaongelmista, elinkaarimalleista, niin toivoisin, että valtionhallinnosta otettaisiin oppia. Nimittäin valtionhallinnossa on tehty kymmenien vuosien vuokrasopimuksia virastotaloista, jotka ovat jääneet tyhjilleen. Eli nämä ovat niitä varoittavia esimerkkejä, joita kuntakentän tulisi käydä läpi ennen kuin lähdetään näihin elinkaarimalleihin ja erilaisiin ppp-malleihin, joita nyt kovasti markkinoidaan rahapulassa oleville kunnille.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi ihan rakentavassa hengessä on todettava, että tässä kuntauudistustyössä on tehty erittäin paljon virheitä, virheitä, joista valitettavasti on tainnut syntyä myös korvaamatonta vahinkoa suomalaisille kuntalaisille ja demokratiaan perustuvalle suomalaiselle kuntajärjestelmälle. Oma lukunsa näiden virheiden listassa on ollut tietysti se, että on lähdetty runnomaan kuntakarttaa uusiksi hyvin poliittisin tarkoitusperin, poliittiseen hallitusylivoimaan uskoen, ilman parlamentaarista valmistelua. Tämän parlamentaarisen valmistelun puutetta poikkeuksetta myös kunnallishallinnon asiantuntijat ovat kritisoineet hyvin voimakkaasti. He pitävät hyvin ongelmallisena sitä, että uudistusta valmistellaan vain hallituspuolueitten poliittisessa ohjauksessa, koska tiedonanto lupaa ainoastaan kuntalain valmisteluun parlamentaarisen seurantaryhmän.

Kuntauudistus kuitenkin on niin tärkeä yhteiskunnallinen kokonaisuus, että sen onnistunut toteuttaminen vaatisi kuntien ja kuntalaisten tuen lisäksi laajan poliittisen yhteisymmärryksen. Se, että kuntauudistus linjataan hallitusohjelmassa yhdellä virkkeellä, kuntakuuleminen on sitä sun tätä ja kokonaisuudesta annetaan tiedonanto eduskunnalle, ei todellakaan riitä poliittiseksi perustaksi. Tässä tiedonannossahan näyttää olevan kyse vain hallituksen ilmoittamasta suunnitelmasta ja aikeesta, millaisen esityksen ja milloin se aikanaan tulee antamaan ja millaisia valmisteluja on vireillä tai tullaan käynnistämään. Tiedonanto on keskeisin osin täysin avoin tulevien ratkaisujen yksityiskohdista. Kokonaispäämäärä tosin tulee selväksi eli se, että kuntauudistuksella hallitus ajaa yksioikoista suurkuntahanketta.

Tämän tavoitteen erinomaisuus ei perustu vahvaan analyysiin, vaan se perustuu ainoastaan mielikuviin, tunteisiin, väittämiin ja epäilemättä ideologisiin tavoitteisiin. Suurkuntien hyödyt kun ovat edelleen toteen näyttämättä. Suurkuntapolitiikka on poliittinen valinta, joka ei perustu faktoihin. Itse asiassa on ollut aika hämmentävää seurata, kuinka selkeästi kunnallishallinnon ja talouden asiantuntijat ovat tyrmänneet suurkuntalinjan ja kuntauudistuksen valmistelun. Yksinkertaisesti tämä samanlainen suurkuntasapluuna ei sovi koko maahan kaikille alueille. Niillä ei kyetä vastaamaan edessä oleviin kuntatalouden ja kuntien ongelmiin ja haasteisiin.

Vaihtoehdoton suurkuntalinja ei siis ole toimiva, ei palveluiden järjestämisen mutta ei myöskään kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksien turvaamisen vuoksi. Professori Kaarlo Tuori kiteyttikin hallintovaliokunnan tiedonantokäsittelyssä tätä asiaa tärkeällä tavalla. Hän totesi, että on hämmästyttävää, että demokraattista maakuntaitsehallintoa, johon kuuluisi vaaleilla valittava maakuntavaltuusto, ei ole oikeastaan missään uudistuksen vaiheessa pidetty vakavasti otettavana vaihtoehtona. Maakuntaitsehallinto, jolle siirrettäisiin sosiaali- ja terveydenhuolto mukaan luettuna peruserikoissairaanhoito, mahdollistaisi kuntien yläpuolisten hallintohimmelien purkamisen ilman, että kuntarakenne tarvitsisi nyt kaavaillun kaltaista mullistusta. Hän toteaa vielä sen, että se olisi kansanvallan kannalta paras ratkaisu nykyisiin ongelmiin. (Susanna Huovinen: Millä lailla?) Professori Tuori ja useat muut hallintovaliokunnan kuulemat asiantuntijat pitävät siis tämänkaltaista maakunta- tai seutumallia monin eri perustein erinomaisena ratkaisuna. Valiokunnan enemmistö ei sitä vain halunnut mietintöön kelpuuttaa — epäilemättä poliittisin perustein.

En voikaan ymmärtää sitä, miksi hallitus ei mahdollista suurkuntien sijaan vaihtoehdoksi vaikkapa osaan maata avoimia, kuntien muodostamia kuntayhtymiä, joiden valtuustot valitaan suoralla kansanvaalilla. Nythän joka tapauksessa on selvä asia, että vaikka kuinka mennään näillä suurilla peruskuntamalleilla, niin tarvitaan kuntien yläpuolista hallintoa. Tiedonanto puhuu kuntapohjaisesta mallista. Kuntayhtymät myös ovat kuntapohjaisia malleja eivätkä avoimesti järjestettynä todellakaan mitään himmeleitä. Eli siis on muistettava, että kuntayhtymät myös ovat perustuslain hengen mukaan kuntapohjaisia malleja. On siis selvää, että ellei tällaista kuntien yhteistyömallia ja -vaihtoehtoa sallita, on hallituksen turhaa yrittääkään puhua sitä, että uudistuksella tavoitellaan kuntalaisten parasta.

Arvoisa puhemies! Kannatan tässä lopuksi myös edustaja Elsi Kataisen omassa puheenvuorossaan tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistolle kunnat ovat keskeinen väline yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi. Verotuksella rikkailta otetaan vähän enemmän ja köyhiltä vähemmän ja niillä rahoilla sitten tuotetaan kaikille kuntalaisille ilmaiset tai hinnaltaan merkittävästi kompensoidut peruspalvelut, toki muutkin palvelut. Näin kaikille pyritään turvaamaan tasavertaiset mahdollisuudet käyttää ihmisenä olemisen ja hyvän elämän kannalta välttämättömiä palveluita. Näitä palveluita ovat erityisesti sosiaali- ja terveys- ja sivistyspalvelut. Ne ovat silläkin tavalla merkittäviä kuntien toiminnan kannalta, että ne muodostavat noin kolme neljäsosaa kaikista kuntien tuottamista palveluista.

Tämä kuntien välinelähtöisyys on ollut itsestäänselvyys meille vasemmistossa myös niin kunta- kuin sote-uudistuksessakin. Jos sosiaali- ja terveyspalvelut ja muut kuntien tuottamat peruspalvelut pistettäisiin tuottamaan nykyisin kuntarajoin, ei koko kuntauudistusta tarvittaisi, mutta kun ei pystytä. Erityisen selvästi tämä on nähtävissä terveyspalveluissa. Nykyinen kuntarakenne ei turvaa tasa-arvoisia sosiaali- ja terveyspalveluja. Epätasaisesti kohdentuvat palvelut eivät kavenna erittäin suuria väestökohtaisia ja alueellisia hyvinvointi- ja terveyseroja. Palvelujen saatavuudessa ja toiminnassa on vakavia puutteita, joita yritetään paikata muun muassa ulkoistamalla palveluja.

Kunnallinen palvelujärjestelmä on liian hajautettu. Kokonaisvastuun puute vaikeuttaa tiedonkulkua ja juoksuttaa palvelun käyttäjiä luukulta toisille. Tietojärjestelmät eivät tue potilaiden hoitoa kunnolla, ja niiden käytettävyydessä on paljon parannettavaa. Alueellista eriarvoisuutta aiheutuu myös kuntien verotuspohjien eroista.

Arvoisa puhemies! Edellä kerrotun korjaamiseksi me päätimme vuosi sitten hallitusneuvotteluissa uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen osana kuntarakenteen uudistamista. Päätimme, että laadukkaiden sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuuden varmistamiseksi ja rahoituksen turvaamiseksi tulee muodostaa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämis- ja rahoitusvastuuseen kykeneviä vahvoja peruskuntia. Sovimme myös, että jos riittävän vahvoja kuntia ei synny, vaihtoehtona kunnat yhdessä voivat muodostaa väestöpohjaltaan riittävän suuria sosiaali- ja terveydenhuoltoalueita. Kuntien ja sote-alueiden yhteisiä tehtäviä varten on viisi erityisvastuualuetta, joita myöskin erva-alueiksi on kautta aikain kutsuttu.

Arvoisa puhemies! Nyt hallitus on sitten tältä pohjalta linjannut kuntauudistuksen edistymistä, jota se on nyt tehnyt parhaillaankin ja tekee viikon päästä, kun Halke kokoontuu määrittelemään kuntauudistuksen kriteerit, mutta se on linjannut niitä myöskin laajan sosiaali- ja terveydenhuollon valmistelutoimikunnan työn myötä, jonka pohjalta ensin hallituksen sosiaali- ja terveyspoliittinen ministerivaliokunta ja sitten hallituksen iltakoulu linjasi näitä vaihtoehtoja ja jonka pohjalta myöskin syntyi osaltaan täällä nyt käsittelyssä oleva tiedonanto. Tässä työssä, kuten jo debatissa sanoin, kuntauudistuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenne- ja rahoitusuudistuksen on kuljettava yhtä matkaa siitä yksinkertaisesta syystä, että niiden ratkaisut edellyttävät toinen toisiaan.

Sote-uudistus ei ole jostain nurkan takaa tuleva mörkö, joka ryhtyy horjuttamaan kuntauudistuksen sinänsä erinomaisia hallitusohjelmaan kirjattuja tavoitteita. Siinä on kysymys siitä kahdesta kolmasosasta kuntien palveluitten järjestämisestä, ja on tiedettävä, millä rakennepohjalla se järjestetään, on päätettävä, kuinka vahvoja niitten vahvojen peruskuntien on oltava, jotta ne voivat järjestää sekä perusterveydenhuollon että erikoissairaanhoidon.

On kaksi kysymystä, joihin on löydettävä ratkaisu ennen kuin sote-uudistusta ja sen myötä kuntauudistusta voidaan kunnolla toteuttaa. Ensimmäinen niistä on se, että tiedämme, mitkä ovat sosiaali- ja terveydenhuollon osalta vahvan peruskunnan kriteerit, kuinka paljon siellä pitää olla asukkaita. Minun mielestäni niitä pitää olla vähintään 100 000. Toinen kysymys on se, millä tavalla erikoissairaanhoito järjestetään erva-alueiden ja näitten vahvojen peruskuntien tai sote-alueiden välillä. Siinä on kysymys myöskin erittäin vahvasti kunnallisesta demokratiasta, koska on olemassa vaara, että jos kunnat jäävät liian heikoiksi, valtaosa erikoissairaanhoidosta siirtyy erva-alueille ja siinä kunnallinen demokratia on viimeistään erittäin vakavan uhan alla. Siksi meidän on edettävä yhtä kättä näitten kahden uudistuksen kanssa ja toteutettava ne kuntalaisten parhaaksi.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Erkki Virtanen puhui aika paljon samoa ajatuksia, joita itsellänikin on, esimerkiksi se, että tässä kuntauudistuksessa on taattava nimenomaan riittävän suuri väestöpohja, jotta perus- ja erikoissairaanhoito voivat sitten olla samoissa käsissä. Toisaalta se edelleen avoinna oleva kysymys, mikä on perusterveydenhoidon ja ervojen välinen suhde, kuinka se mahdollisimman viisaasti toteutetaan, jotta sitten kuluissa oikeasti voidaan säästää ja sitten toisaalta taataan päätöksenteon demokraattisuus, on tärkeä kysymys, jossa täytyy löytää hyviä linjauksia syksyllä.

Täällä salissa on kuultu tänään jo useaan kertaan, että kuntauudistuksen tärkein tavoite on julkisten palveluiden turvaaminen myös tulevaisuudessa koko Suomessa. Tämän vuoksi kunta- ja palvelurakenneuudistusta on käsiteltävä yhtenä suurena kokonaisuutena. Kumpikaan ei tule toteutumaan tai tapahtumaan ilman toista. Toisin kuin perussuomalaisten puheenvuorossa Ruohonen-Lerner totesi, niin itse olen kyllä sitä mieltä, että kuntarakenneuudistus tarvitaan nimenomaan siksi, että voidaan torjua tai vähentää palveluiden yksityistämistä.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä ohjaavia lakeja tullaan uudistamaan siitä lähtökohdasta, että ne osaltaan tukisivat kuntarakenteiden uudistamista. Tulevaisuuden kuntarakenne on se perus, jonka varaan palvelurakennetta lähdetään rakentamaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistaminen on välttämätöntä.

Suurin haaste, jonka kunnat kohtaavat lähitulevaisuudessa, on ikääntyvän väestön lisääntyvä palvelujen tarve. Vanhus tarvitsee sosiaali- ja terveydenhuoltopalveluja jopa kymmeniä kertoja enemmän kuin nuori. Jotta kunnat kykenevät tarjoamaan riittäviä ja laadukkaita palveluita asiakkailleen, on niiden oltava mahdollisimman vahvoja ja elinvoimaisia. Monissa kunnissa peruspalvelut ovat heikentyneet eikä laadukkaita palveluita pystytä tarjoamaan riittävästi. Vaihteleva laatu tai pitkät hoitojonot ovat saaneet ihmisiä jopa muuttamaan pois omalta synnyinseudultaan tai eri paikkakunnalle. On yksinkertaisesti väärin, ettei tasa-arvo toteudu palvelujen saatavuudessa. Terveyserojen kasvu alkaa näkyä jo paikkakuntakohtaisesti. Esimerkiksi täällä Helsingissä se on jo erittäin suurta. Meillä Helsingissä pienituloinen lähiössä asuva mies kuolee 13 vuotta aikaisemmin kuin hyvätuloinen vauraalla alueella asuva mies. Tämä on erittäin huolestuttava kehityssuunta. Tämä on yksi syy siihen, miksi tarvitaan kuntarakenneuudistus ja miksi tarvitaan sote-uudistus.

Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä on päädytty nyt malliin, jossa vahvat kunnat tai kunnista muodostetut sosiaali- ja terveydenhuollon alueet vastaavat perustason palveluiden järjestämisestä. Lisäksi viisi erityisvastuualuetta vastaa erityisen vaativan hoidon koordinoinnista sekä palveluiden tuottamisesta. Toteutettavan mallin keskiössä on oltava väestön palvelutarpeet ja yhdenvertainen oikeus hyvään hoitoon. Kokonaisuudessa tarvitaan sujuvaa yhteistyötä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja sosiaalipalveluiden välillä. Palveluiden on oltava yhdenvertaisesti kaikkien saatavilla asuinpaikasta riippumatta. Palvelurakenneuudistuksen valmistelussa on otettava riittävästi huomioon väestön tarpeiden ohella julkisen talouden kestävyys. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on omassa lausunnossaan katsonut, että palvelurakenneuudistuksella kuntien mahdollisuudet hallita nopeasti kasvaneita ja kasvavia terveydenhuollon kustannuksia paranevat.

Kun perustason sosiaali- ja terveyspalveluista ja valtaosasta erikoissairaanhoidon palveluja päätetään samassa organisaatiossa, mahdollistaa se synergiaetuja. Saman johdon alla toimiminen edistää osaltaan painopisteen siirtämistä ennalta ehkäiseviin palveluihin ja entistä varhaisempaan puuttumiseen. Palvelurakenteen uudistaminen on tärkeää myös ammattitaitoisen henkilöstön saatavuuden turvaamisen vuoksi.

Kuntauudistuksen keskeinen lähtökohta on kuntien itsehallinnon ja paikallisdemokratian vahvistaminen. Pelkona on helposti se, että päätöksenteko karkaa liian kauas. Kuntauudistuksen myötä uudistettavassa kuntalaissa painopisteen tuleekin olla paikallisen päätöksenteon vahvistamisessa. Kuntauudistus tulisi nähdä mahdollisuutena rakentaa uudenlaista paikallisdemokratiaa, jossa päätöksenteko ja vaikuttamismahdollisuudet tulevat lähemmäs kuntalaisia. Ihmisten pitää voida vaikuttaa omiin lähipalveluihinsa. Ihmisten ja kuntien kuuleminen on tärkeä lähtökohta onnistuneelle kunta- ja palvelurakenneuudistukselle. Uudistuksen edetessä tulee pitää kokonaisuus mielessä.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on hallituksen tärkeimpiä uudistushankkeita. Siinä ei ole kyseessä mitään sen vähempää kuin suomalainen kansanvalta ja suomalainen hyvinvointiyhteiskunta.

Kunnat ovat suomalaisen kansanvallan perusta. Poliittiset puolueet järjestävät toimintansa kuntatasolta ylöspäin. Myös henkilötasolla kunnat ovat poliittisen työn perusta, sillä valtiolliseen politiikkaan tullaan harvoin ohi kunnanvaltuuston. Useimmiten yhteisistä asioista päättäminen aloitetaan omasta kotikunnasta ja oma kotikunta pysyy tärkeänä koko poliittisen uran ajan.

Suomalaisen kansanvallan ohella myös meidän hyvinvointiyhteiskuntamme perustuu kunnissa tehtävään työhön. Valtion ja kuntien menoista liki puolet käytetään kunnissa. Julkisen sektorin työntekijöistä noin kolme neljästä on kuntaväkeä.

Koska kuntapolitiikka on ensiarvoisen tärkeää, on kuntauudistus tehtävä huolellisesti ja harkiten. Se on kuitenkin tehtävä myös päättäväisesti ja viivyttelemättä. Pohdinnat kuntarakenteesta on aloitettu jo neljä vuosikymmentä sitten. Tutkimuksia ja keskustelua on riittänyt. 7 vuotta sitten käynnistynyt Paras-hanke sai alussa hyviä tuloksia, mutta viime hallituskaudella sen puhti katosi. On aika toimia.

Hallituksella on kuntien tuki uudistuksille. Kuntien palautteessa 85 prosenttia kunnista näkee uudistuksen tarpeellisena. Yli puolet kunnista, joissa asuu valtaosa suomalaisista, näkee tarpeelliseksi selvittää kuntajaon muutoksia.

Arvoisa puhemies! Kunnallisen kansanvallan toteutuminen edellyttää, että kuntahallinnon rakenteet ovat selkeitä ja kuntalaisille ymmärrettäviä. Valtuustoehdokasta äänestävän ihmisen on pystyttävä hahmottamaan, millaiselle päätöksenteolle hän on valtakirjan antamassa. Kunnallisen päätöksenteon liukeneminen kuntayhtymiin ja isäntäkuntarakenteisiin merkitsee, että vallan ja vastuun suhteet ovat käyneet epäselviksi. Saako kunnanvaltuutettu enää tehdä muuta kuin hyväksyä kuntayhtymältä tulleen laskun?

Vahvoihin kuntiin perustuva rakenne on selkeytensä vuoksi ainoa kestävä ja toimiva malli kunnalliselle päätöksenteolle. Selkeät vastuusuhteet turvaavat myös kuntien taloudellisen kestävyyden. Ei ole enää niin paljon emännätöntä rahaa, joka katoaisi byrokratiaan. On aivan selvää, että uudessakin kuntarakenteessa tarvitaan kuntien yhteistyötä ja yhteisiä rakenteita, mutta päätöksenteon ja toiminnan painopiste on palautettava takaisin kuntiin ja takaisin kuntalaisille.

Oppositiosta hallintovaliokunnalle jätetyssä vastalauseessa esitetään vaihtoehdoksi kaksitasoista kuntamallia, jossa ylempi taso olisi käytännössä maakunnallinen. Esityksen toteuttaminen tekisi Suomen hallinnosta kovin raskaan. Meillä olisi suuren maan rakenteet 5 miljoonan asukkaan kansakunnalle. Samalla päätöksenteosta suuri osa siirtyisi kauemmas kuntatasosta. Säilytetään hyvin toimiva maakuntahallinto nykyrakenteella maakuntien rajoja tarkistaen ja uudistetaan kuntia, joissa on paras tietämys ihmisten tarpeista ja julkisen vallan voimavaroista.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen tavoitteena on luoda vahvat ja elinvoimaiset kunnat kaikkialle Suomeen. On tärkeää, että Helsingin seudun metropolialuetta kehitetään, mutta vähintään yhtä tärkeää on, että maahan syntyy vahvoja kasvukeskuksia esimerkiksi Oulun tapaan, eikä maaseudun haja-asutusalueita saa unohtaa. Hallitusohjelman mukainen hanke on saanut hyvän alun. Uudistus ja sitä toteuttava hallitus ansaitsevat eduskunnan tuen.

Pentti Kettunen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi kannatan edustaja Mattilan tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Herra puhemies! Tämän Kataisen—Urpilaisen hallituksen kunnianhimoinen tavoite näyttää olevan pistää hallituskaudellaan Suomen kunnat uuteen uskoon. Hallituksen ensimmäinen tavoite oli tehdä Suomeen noin 70 suurkuntaa ja näin jatkaa myös kuntasektorilla sitä keskittämisen linjaa, joka on jo vuosia ollut vallitsevana muilla yhteiskuntaelämämme alueilla.

Kun kuuntelin vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuoron, jonka esitti edustaja Kalliorinne, on pakko todeta, että vasemmistoliitosta on tullut kokoomuksen kuuliainen palvelija. (Tapani Tölli: Kyllä!) Vasemmistoliiton poliittinen rappiotila on täydellinen.

Hallituksen likaisen työn suorittajaksi valittiin nainen, kuntaministeri Virkkunen. Näyttää siltä, että ministeri Virkkusesta yritetään tehdä Suomen Margaret Thatcher. Kevättalvella suoritettu kuntien kuulemiskierros kuitenkin osoitti, että kunnissa ei ole riittävän laajasti halukkuutta alistua saneluratkaisuun ja kuntien kannanotot olivat murskaavia. Sen verran näyttää hallituksella olevan itsesuojeluvaistoa, että kuntakierroksella saamansa palautteen vuoksi hallitus näyttää nyt hieman nöyrtyneen ja ääni kellossa on vähän muuttunut sovittelevampaan suuntaan.

Herra puhemies! Olen sitä mieltä, että suomalainen kuntakenttä tarvitsee jonkinasteista ravistelua. Järkeistämistä ja kuntaliitoksia tarvitaan, mutta niiden tulee tapahtua kuntien vapaaehtoisuuden pohjalta ja järkisyistä. Järkevien ja tarpeellisten kuntaliitosten esteenä eivät saa olla jonkun puolueen ylivalta tai kielipolitiikka nykyisissä tai uusissa yhdistyvissä kunnissa. Jokainen Suomen kansalainen on yhdenvertainen, puhuipa hän äidinkielenään suomea, ruotsia tai jotain muuta kieltä.

Herra puhemies! Totean lopuksi, että kuntauudistusasiassa hallitus lähti soitellen sotaan ja joutui palaamaan nöyrästi päiväjärjestykseen, aivan kuten aikoinaan USA Vietnamin sodasta. Hallituksella on eräänlaisena pakkokeinona käytettävissään kuntia kohtaan talouspakko. Minä kuitenkin toivon, herra puhemies, että hallitus ei lähtisi tälle pakkokeinojen tielle, koska se ei johtaisi hyvään. Siitä joutuisivat vain kärsimään syyttömät kuntiemme asukkaat ja veronmaksajat.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä tiedonantopalautekeskustelussa on sekä hallituksen että opposition taholta todettu usean kerran, että keskeisessä asemassa on palveluiden turvaaminen. Mutta kun katsoo tätä tiedonantoa ja katsoo sitten siitä tehtyä mietintöä, palvelut ovat sivuosassa. Nyt pitäisi puhua pääasiasta: palveluiden turvaamisesta ja palveluiden sisällöstä. (Susanna Huovinen: Kyllä niistäkin puhutaan!) Nyt tämä on keskittynyt edelleenkin rakenneasiaan, vaikka hallituksen taholta monta kertaa on todettu, että ydinasia on palvelut. Pitäisi silloin puhua myös ytimestä. (Susanna Huovinen: Kyllä täällä puhutaan!)

Arvoisa puhemies! Tässä on puhuttu myös sitten, mikä on keskustan kanta. Keskustan kanta on peruslinja, sama, mitä se oli viisi vuotta sitten. Ei se ole siitä muuttunut. Me olemme loogisesti ja perustellusti ja pitkäjänteisesti samalla linjalla. (Susanna Huovinen: Ei vaan ole selkeä se linja!) Meidän tavoitteenamme on turvata lähipalvelut, ja me tarvitsemme yhteiskunnassa kuntaliitoksia, mutta ne pitää tehdä vapaaehtoisesti. Me kunnioitamme kunnallista itsehallintoa. Mutta ne palvelut, jotka vaativat leveämpiä hartioita, on järjestettävä leveämmillä hartioilla, ja pelkästään se ei tarkoita sitä, että se tapahtuu kuntaliitosten kautta.

On erittäin ongelmallista se, että hallitus näkee vain yhden vaihtoehdon, ja se vaihtoehto on, että tehdään jättikunnat. (Susanna Huovinen: Himmeleistä on huonot kokemukset!) Sitä ei pystytä koko maahan sen mukaisesti rakentamaan. Me kunnioitamme kunnallista itsehallintoa, mutta ei se itsehallinto vahvistu sillä, että väkimäärä lisääntyy, vaan ydinkysymys on se, mikä on kansalaisten vaikuttamismahdollisuus, kuntalaisten vaikuttamismahdollisuus, ja se pitää turvata. Kunta on ihmisten yhteisö. Ei pystytä määrittelemään optimaalista kuntakokoa.

Sanon vielä kerran sen, että me tarvitsemme ja tulemme tarvitsemaan tulevaisuudessakin kuntaliitoksia, mutta sen pitää tapahtua luonnollista tietä, kuntalaisten tahdon mukaan, ja perustua siihen selvitystyöhön, mikä kunnissa tehdään, että se nähdään tarpeelliseksi ja se tuo tuloksia. On nimittäin niin, ettei tämä jättikunta-ajatus ole myöskään todettu tehokkaaksi. Suuruuden ekonomia ei toimi. Helsingin kaupungissa järjestetyt, tuotetut palvelut ovat maan kalleimmasta päästä, ja monissa keskuskaupungeissa palvelut ovat erityisen kalliita. (Susanna Huovinen: Ei Helsinki ole malli!) Miksi ei voida hyväksyä sitä, että sosiaali- ja terveydenhuolto voidaan järjestää maakuntatasolla?

Monesti seuraamme, mitä tapahtuu muissa maissa. Ruotsissa on 20 maakäräjäaluetta ja sairaanhoito ja terveydenhuolto on järjestetty siinä. Ruotsissa on 290 kuntaa. Nyt hallituksen tavoitteena on 70 Suomeen. Missään maassa ei ole tällaista järjestelmää.

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista tämä menettelytapa, vaikka se ei ole itsetarkoitus. Olen miettinyt, mikä merkitys tällä tiedonannolla on. Se on sinänsä tärkeää, että eduskunnalle annettiin tiedonanto, mutta muutamassa päivässä hallintovaliokunnan piti tehdä mietintö, ja hallintovaliokunta kuuli asiantuntijoita, mutta ei tämä asiantuntijakuuleminen näy millään tavalla valiokunnan mietinnössä, aivan niin kuin ei asiantuntijoita olisi käynytkään. Siellä kävi monta alan huippuasiantuntijaa, mutta ei heidän lausuntojaan näy millään tavalla otetun huomioon. Mietintö on toisinto tiedonannosta ja hallitusohjelmasta. En tiedä, mikä merkitys tällä sitten on. Tällä ilmeisesti haluttiin niin sanotusti ampua rivit suoriksi.

Arvoisa puhemies! Vuosi on kohellettu tässä asiassa. Kunnissa on suuri epävarmuus. Kehitystyö on pysähtynyt. Minusta tämä alkaa olla kuntien kiusaamista ja kuntien päättäjien kiusaamista. Epävarmuus jatkuu. Nyt yritetään saada aikaan sitten nämä vahvan peruskunnan kriteerit. On huolestuttavaa, jos näissä kriteereissä mennään hyvin tiukkoihin matemaattisiin määräyksiin ja tavallaan niin kuin laskutikusta katsotaan, onko tällä kunnalla olemassaolon oikeutta vai ei, eikä katsota, onko se todella toimiva vai ei. Tätä kautta syntyy myös se pakko sekä taloudellisin että näiden muiden kriteerien kautta, ja se on kavahdettava asia.

On tärkeää, arvoisa puhemies, että on tämä toinen lausuntokierros, ja siitä on syytä kuntien antaa vahvat ja perustellut lausunnot, mitä mieltä kunnissa tästä asiasta ollaan. Mutta on myös todettava se, että kun kuntavaalit ovat ohi, ei sitten sen jälkeen lähdetä rysäyttämään pakolla jotakin sellaista, mitä ei saa tehdä.

Pertti Hemmilä /kok:

Herra puhemies! Kuten äskeisistä oppositiopuolueitten edustajien — toinen heistä oli vieläpä entinen kuntaministeri — puheenvuoroista kuulimme, niin me olemme tässä salissa yhtä mieltä siitä, että Suomen kuntarakenteeseen tarvitaan uudistuksia ja muutoksia.

Kun me elämme yhä pidempään ja samalla työikäisten osuus koko väestöstä vähenee, niin tämän takia jatkossa on Suomessa vain yksinkertaisesti niin, että rahan tarvitsijoita on enemmän kuin tuottajia. Samoin ymmärrämme kaikki sen, että jos rahaa kulutetaan enemmän kuin mihin olisi varaa, niin sitten me velkaannumme, ja nythän me teemme sitä liian kanssa.

Hallituksen tiedonanto kuntauudistuksesta pohjustaa suunnitelmia kuntauudistuksen etenemisestä, ja meidän kansanedustajien tehtävänä on evästää hallitusta sen toteuttamisessa. Siksi meitä nyt kuullaan, ja varmasti jatkossakin näin tapahtuu.

Herra puhemies! Kuntauudistusta valmisteltaessa tulisi ottaa oppia viime vuosina toteutetuista kuntaliitoksista. Hyvistä ja huonoista malleista voidaan tehdä tärkeitä johtopäätöksiä virheiden välttämiseksi. Varoittavat esimerkit on otettava vakavasti ja etsittävä epäonnistumisen syitä.

Salo on esimerkki siitä, että kuntaliitoksissa voidaan myöskin tehdä huonoja ratkaisuja. Vaikka Salon huono taloudellinen tilanne, suorastaan rapakuntoisuus, on suureksi osaksi seurausta Nokiasta ja sen irtisanomisista, on kuntaliitos tehnyt kyllä osansa. Kymmenestä kunnasta muodostettu, tällä hetkellä hyvinkin velkainen Salon kaupunki kärsii liitokseen luoduista niin sanotuista virkojen betonoinneista. On mietittävä, onko tulevissa liitoksissa enää Suomella varaa samaan.

Kuntaliitoksen onnistuminen riippuu hyvin pitkälti juuri näistä liitossopimuksista. Ensinnäkin on erittäin tärkeää, että sopimuksessa vältettäisiin tuollainen virkojen betonointi. On selvää, että tehokkuus saavutetaan vain, jos uusi kunta voi muodostaa vapaasti kokonaan uuden, kevennetyn hallinnon vanhojen rakenteiden tilalle. Samalla on muistettava, että toiminnallinen ja taloudellinen harmonisointi on tehtävä taiten. Pienikin ylimääräinen menoerä kumuloituu hyvin nopeasti järjestelmän rasitteeksi.

Tietysti kunnan elinvoimaisuus edellyttää, että mahdollisimman moni on jatkossakin töissä. Se on meidän kaikkien etu, että työtä löytyy. Töitä on kuitenkin löydyttävä jatkossa yhä enemmän kunnan palkkalistojen ulkopuolelta. Kunnissa entisten tehtävien tilalle ei pidä räätälöidä uusia. Sen sijaan tarvitaan kannustavia uusia rakenteita. Rakenteet on luotava houkutteleviksi uusille yrityksille ja niiden kasvulle. Uudessa kunnassa on oltava parhaat edellytykset yrittää.

Herra puhemies! Kuntauudistukseen liittyy kiinteästi myöskin sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus. Kun puhutaan palveluista, usein keskitytään liikaa palvelujen tuottamiseen, kun pitäisi puhua enemmänkin siitä, miten ennalta ehkäistään palvelutarpeen syntyminen. Kun myös osa erikoissairaanhoidoista tulee jatkossa kuntarakenneuudistuksen myötä kuntien hoidettavaksi, syntyy säästöjä, sillä kunnilla on kannuste hoitaa potilaat mahdollisimman hyvin perusterveydenhuollon kautta tuolloin. Samalla taataan päätöksenteon säilyminen kunnilla.

Arvoisa puhemies! Juuri tästä on kysymys. Tällä hetkellä monelle kunnalle liian raskaaksi käyneet palvelut pyritään hoitamaan kuntayhtymien kautta. Kuntayhtymät elävät usein omistajakuntiensa kontrollin ulkopuolella ja ovat erkaantuneet kuntien taloudenpidosta ja myöskin päätöksenteosta, elävät omaa elämäänsä. Vahvat peruskunnat ovat palvelujen tarjoajina yhteistoimintarakenteita parempia vaihtoehtoja. Olisi parempi, jos esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelut olisivat tulevaisuudessa suoraan vahvojen peruskuntien päätösvallan alla eivätkä näissä yhteistoimintarakenteissa, joiden päätöksenteko lipuu pois vaaleilla valittujen kuntapäättäjien käsistä.

Vielä lopuksi, herra puhemies: On sanottava, että on erinomaisen hyvä kuulla rakennelakia valmisteltaessa kuntia uudelleen ja tämän kuntakuulemisen on oltava ihan todellista ja oikeata. Kuntia pitää kuulla aidosti, sillä kaikki viisaus ei välttämättä ole jo olemassa. Parhaat ratkaisut tehdään nimenomaan paikallisen kokemuksen ja tiedon turvin.

Merja  Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Uskon meistä lähes jokaisen ymmärtävän, että kuntauudistus on pakko tehdä. Tätä uudistusta ei tehdä säästöjen takia vaan palvelujen turvaamiseksi. Nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella ei pystytä turvaamaan yhdenvertaisia palveluja kansalaisille. Jos emme tee mitään, esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon yksityistämiskehitys ja eriarvoistuminen tulevat jatkumaan kiihtyvällä vauhdilla.

OECD:n tekemissä uusimmissa selvityksissä Suomen, Yhdysvaltojen, Portugalin ja Ruotsin terveydenhuoltojärjestelmät olivat 21 maan vertailussa kaikkein epätasa-arvoisimmat. Kaikissa näissä neljässä maassa terveydenhuoltojärjestelmät suosivat selvästi hyvätuloisia. Lisäksi Suomessa hoitoonpääsyn nopeus ja hoidon laatu vaihtelevat kunnittain, ja tämä saattaa kärjistää alueiden välisiä terveyseroja. Lisäksi kuntien perusterveydenhuollon asema terveydenhuollon kokonaisuudessa on koko ajan heikentynyt erikoissairaanhoidon vahvistuessa, vaikka vahva ja toimiva perusterveydenhuolto on avain oikeudenmukaiseen, vaikuttavaan ja tehokkaaseen terveydenhuoltoon. Nämä ongelmat ovat olleet meillä jo pitkään tiedossa, ja Paras-hankkeessa puututtiinkin näihin epäkohtiin. Paras-hankkeen toimenpiteet eivät vain olleet riittäviä, ja tämä uudistus on jatkoa niille.

Käsittelyssä oleva valtioneuvoston tiedonanto on alustava tiekartta tästä eteenpäin. Tiedonanto on vielä yleisellä tasolla esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen suhteen. Koska kuntauudistusta ja sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistusta ei voi erottaa toisistaan, tiedonannossa on ne haluttu selkeästi liittää yhteen.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteesta on tulossa oma jatkoselvityksensä, jonka lähtökohtana on palvelurakenteen uudistaminen pääsääntöisesti vahvojen peruskuntien perustalle. Nykyisestä kolmiportaisesta mallista siirrytään kaksiportaiseen malliin, eli tulevaisuudessa sosiaali- ja terveydenhuollossa tulee olemaan perustaso ja erikoistaso. Jatkotyössä perustason ja erikoistason välinen raja selkeytetään. Perusperiaate on kuitenkin se, että kuntien asema palvelujen järjestäjänä vahvistuu. Jatkossa sekä perustason sosiaali- ja terveyspalveluista että valtaosasta erikoissairaanhoidon palveluista päätetään samassa organisaatiossa. Tämä mahdollistaa nykyistä paremmin eheiden hoitoketjujen toteutumisen ja erikoissairaanhoidon ja perusterveyden-huollon välisen tiukan rajan häivyttämisen. Jatkovalmistelussa otetaan huomioon alueiden erityispiirteet ja esimerkiksi nykyiset toimivat ja hyvät käytännöt.

Yksi tärkeimmistä tavoitteista on vahvistaa sosiaali- ja terveydenhuollon perustasoa ja integroida ne toimimaan entistä kiinteämmin yhdessä. Toisaalta kuntauudistuksen yhteydessä on syytä rikkoa myös eri hallintokuntien välisiä rajoja. Toivoisin monessa kunnassa mietittävän esimerkiksi lasten ja nuorten hyvinvointilautakunnan perustamista, jonka alaisuuteen kootaan esimerkiksi lastenneuvolat, koulutoimi, varhaiskasvatus ja nuorisotoimi. Nykyiset hallintokuntien väliset rajat ovat auttamattomasti vanhentuneet, jos tavoitellaan tehokasta ja vaikuttavaa toimintaa.

Huoli lähipalveluiden turvaamisesta on erittäin aiheellinen. Valitettavasti lähipalveluiden käsitettä ei tällä hetkellä ole määritelty missään, ja sen määrittely tulee tehdä tulevassa lainsäädännössä. Tässä muutoksessa ei olla heikentämässä lähipalveluita, vaan päinvastoin. Jos emme tee mitään, lähipalveluita ei varmasti tulevaisuudessa voida tuottaa syrjäseuduille. Tällä hetkellä monessa kunnassa esimerkiksi terveydenhuollon lähipalveluiden toteuttaminen ontuu henkilökuntapulan takia. Pieniin terveyskeskuksiin on vaikea saada ammattitaitoista henkilöstöä. Mitä suurempi työnantaja, sitä mielekkäämpiä ja monipuolisempia työtehtäviä on tarjolla ja sitä inhimillisemmiksi työolosuhteet saadaan muun muassa koulutuksen, työkierron ja muun tuen avulla. Monia lähipalveluita voidaan toteuttaa myös liikkuvina palveluina tai tietotekniikan avulla.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen tulee olla myös palvelujen ja toimintojen kehittämisen uudistus. Tosiasia on se, että samalla rahalla järjestetään hyvin eritasoisia palveluita eri kunnissa. Olen kiertänyt edellisessä työssäni kymmenen vuotta suomalaisia kuntia ja tiedän, että resurssit eivät ole ainoa toiminnan laadun ja vaikuttavuuden selittäjä.

Valitettavasti nykyisessä valtionosuusjärjestelmässä puuttuvat kokonaan toiminnan ohjauksen kannusteet. Järjestelmä ei rohkaise puuttumaan esimerkiksi perusterveydenhuollossa havaittuihin ongelmiin tai rohkeasti testaamaan erilaisia uusia toimintatapoja. Valtionosuus jaetaan samanlaisena, hoidetaanpa esimerkiksi ikäihmisiä kuntouttavalla työotteella tai passivoivasti. Siksi esimerkiksi raskaan laitoshoidon määrä on niin erilainen eri kunnissa tällä hetkellä. Jatkossa kuntia on palkittava vaikuttavista ja tehokkaista toimintatavoista sekä innovaatioista ja hyvistä käytännöistä nykyistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Terve kritiikki vie uudistusta eteenpäin, ja tervettä kritiikkiä toivon myös oppositiolta. Terve kriittisyys on uuden, erilaisen ja täydentävän näkökulman antamista asialle. (Puhemies koputtaa) Valitettavasti opposition taholta tuleva "vastustamme kaikkea ihan periaatteessa" -asenne ei ole kriittisyyttä, vaan se on sabotointia. Sabotoinnilla on yhteistyötä tuhoava vaikutus. Hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämisen toivoisi olevan meidän kaikkien yhteinen asia, ja siitä tässä kuntauudistuksessa on perimmiltään kysymys.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan alkuun kiinnitän huomiota pakkoliitoksiin tai siis siihen, että niitä ei kukaan kannata. Ei edes hallitus sitä myönnä, ja hyvä niin.

Yhtäältä vapaaehtoisiin liitoksiin suorastaan kannustetaan sekä porkkanalla että kepillä, kuten lupaamalla niin sanottua porkkanarahaa niille kunnille, jotka omaehtoisesti ja hyvissä ajoin lähtivät tai ovat lähdössä kuntaliitosten tielle. Toisaalta liitoksiin voidaan joutua taloudellisen pakon edessä, kun kuntien yhä lisääntyneet velvoitteet ja vähenevät resurssit valtion taholta ajavat kunnat tekemään vapaaehtoisuuden nimissä tehtyyn mutta todellisuudessa pakkoliitokseen. Näihin liitoksiin ikään kuin ajaudutaan, vaikkei niitä kukaan tunnusta ajavansa pakolla.

Todetaan nyt sitten varmemmaksi vakuudeksi se, että kuntaliitos tai kuntauudistus ei ole perussuomalaisille mikään mörkö. Pakon edessä se kuitenkin muuttuu sellaiseksi. Vapaaehtoinen, kuntalaisten omasta halusta lähtevä liitos voi olla järkevä, perusteltu ja toivottavakin ratkaisu. Kuntaliitos ei tosin yksin ratkaise ongelmia. Eivät leveämmät hartiat tuo sellaisenaan vetovoimaa, talouden kestokykyä eikä elinvoimaa kunnalle.

Jo tehdyistä kuntaliitoksista pitää osata ottaa opiksi. Liitoksia on tehty jo vuosikymmenien ajan. Ei voi enää tulla yllätyksenä se, että kyläkouluja lakkautetaan ja erilaisia palveluverkkoja supistetaan suuremmassa yksikössä. Ei sekään voi yllättää, että nuo leikkaukset kohdistuvat uusissa suurkunnissa kunnan reuna-alueelle. Tämä fakta pitää kuitenkin kertoa etukäteen niille, jotka nyt suunnittelevat liitoksia eri puolilla Suomea.

Erilaiset selvitysmiehet ovat tehneet omia selvityksiään kuntaliitosten vaikutuksista ennen tehtyjä liitoksia. Onkin tässä valossa tarkasteltuna aika käsittämätöntä se, että näiden selvitysten joukosta ei tunnu löytyvän kriittisempiä arvioita liitosten vaikutuksista. Ei voi välttyä siltä johtopäätökseltä, että selvitys on aina tilaustyö, jonka toimeksianto on tarkoitushakuinen: tee sellainen selvitys, että mitään muuta vaihtoehtoa ei jää kuin vapaaehtoinen liitos, tai...

Selvitysten tulee olla puolueettomia ja kiihkottomia. Vasta sellaisen selvityksen jälkeen päättäjillä on aidosti mahdollisuus päättää halustaan liitoksiin. Nyt päätöksiä tehdään liian yksipuolisen tiedon pohjalta.

Herra puhemies! Koska itse tulen kaupungista, jossa kuntaliitos tehtiin — tai oikeammin uusi Kouvolan kaupunki muodostettiin — vuoden 2009 alussa, en malta siitä nytkään olla sanomatta muutamaa sanaa.

Vaikka olen sitä mieltä, että emme ole onnistuneet uuden kaupungin alkuvuosina, tätä asiaa ei pidä peitellä. Se on totuus. On muistettava, että kuuden kunnan organisaatioiden, toimintatapojen ja kulttuurin yhtenäistäminen on ollut perin haasteellista. Näistäkin pitää ottaa opiksi. Viiden vuoden irtisanomissuoja loppuu meillä vuoden 2013 lopussa. Siihen pitää olla valmiina, eli organisaatio, työnkuvat, henkilöstön tarve sekä koulutustarve on kartoitettava, ja se työ on aloitettava nyt. Tämän toiveen esitinkin valtuustomme kesäkuun kokouksessa. On selvää, että muutoksia tulee niin eläköitymisen kuin organisaation tarkentumisenkin kautta. Hajanainen kuntarakenne asettaa omat haasteensa samoin kun tolkuttoman rajulla kädellä meihin iskenyt teollisuuden rakennemuutos. Näiden samojen haasteiden edessähän on nyt Salon alue.

Esittäisin lopuksi toiveen hallituksen suuntaan. Jos Kouvola on ollut etunenässä tekemässä kuntaliitoksia ja ollut tälläkin tavoin valtionhallinnon suuntaan suorastaan esimerkillinen, niin älkää nyt hyvänen aika palkitko sitä lyömällä meitä moukarilla naamaan. Valtion taholta me emme tarvitse enää yhtään viraston tai työpaikan menetystä hallinnon keskittämisen ja säästöjen nimissä. Tässä mielessä tämänpäiväinen uutinen hovi- ja hallinto-oikeuksien siirtämisestä Kouvolasta Kuopioon on valtava pettymys ja juuri sellaista politiikkaa, jolla aiheutetaan lisää ongelmia meille. Lyhytnäköinen ja vailla järkisyitä tehty esitys hallitukselta.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa luvataan toteuttaa Suomessa kuntauudistus tällä vaalikaudella, ja jo ohjelmassa luvataan, että yksikään kunta ei tule siltä välttymään. Hallitus on tämän vajaan vuoden toimiaikanaan edesauttanut merkittävästi tämän tavoitteen toteutumista. Keskeisin siinä on ollut kuntien valtionosuusleikkaus. Vaikka hallituspuolueet ovat täällä salissa moneen otteeseen kertoneet, että pakkoliitoksia ei tulla toteuttamaan, pakko on tulossa taloudellisen ohjauksen puolelta. Tällä vaalikaudella tullaan kuntien valtionosuusleikkauksia tekemään noin 3 400 miljoonan euron edestä, ja kuntarahoitus huomioiden on päivänselvää, että tämä pakottaa kunnat toimenpiteisiin.

Tämä tiedonanto kuntauudistuksesta on sisällöltään kevyt. Tämän tuloksena saadaan vastauksia vain aikatauluun, toiseen kuulemiseen ja muutostukien mahdollisuuteen. Nämä kaikki asiat olivat keskeisesti esillä kuntien antamissa lausunnoissa viime keväänä. Ensinnäkin aikataulun osalta: Kun hallitus perusti virkamiestyöryhmän tekemään kuntarakenneuudistuksen esiselvitystä, niin sanottua kuntakarttaa, sen aikataulua siirrettiin joulukuulta aina presidentinvaalien jälkeiselle ajalle helmikuun alkuun saakka. Sen jälkeen aikataulut ovat luistaneet, ja nytkin sitten kriteerien osalta lupaukset ovat lähteneet siitä, että ne kerrotaan julkisuuteen vasta ensi kuun vaihteessa.

Tällä tiedonannolla haetaan mielestäni kansanedustajien ja hallituspuolueiden kansanedustajien sitoutumista hallituksen linjauksiin, ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten hallituspuolueiden kansanedustajat tulevana kesänä kesäjuhlissa, markkinoilla ym. tilaisuuksissa tulevat puolustelemaan tämän tiedonannon sisältöä ja kuntauudistuksen toteutusta. Tuntuu siltä, että edustajat joutuvat huppu silmillä menemään kansan keskuuteen.

Täällä käydyssä keskustelussa on painotettu vahvaa peruskuntaa siitäkin huolimatta, että tämän vahvan peruskunnan kriteerit puuttuvat. Ne ovat kuitenkin kaikista oleellisin sisältö, mikä tähän kuntauudistukseen voi liittyä.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on suuri uudistus, ja tähän kokonaisuuteen liittyy rakennelain lisäksi kuntalaki ja laki valtionosuuksista. Kuntalaki on tähän mennessä ollut laki, joka on ollut usean vaalikauden mittainen, ja sen hyvänä puolena on ollut se, että myöskin kuntapäättäjät ovat tulleet hyvin sen lain sisällöstä tietoisiksi. Nyt tuntuu siltä, että on valittu menettely siitä, että tällainen keskeinenkin lainsäädäntö tehdään vain hallituspuolueiden voimin kuulematta muita puolueita. Tällaiset lainsäädäntöuudistukset tähän saakka on toteutettu parlamentaarisesti, ja nyt tämä tuleekin johtamaan mielestäni siihen, että jatkossa tällainen repivyys ja poukkoilu tulevat jatkumaan keskeisessä lainsäädännössä aina vaalikausien ja vaalivoittajien mukaan.

Tätä tiedonantoa käsiteltiin eduskunnassa varsin pikaisesti. Hallintovaliokunnassa kuulemiset suoritettiin kiireellä, asiantuntijoita oli vain niukasti ja, kuten täällä on tullut esille, kunnallishallinnon ja perustuslain asiantuntijat ovat olleet tämän tiedonannon keskeisistä sisällöistä täysin eri mieltä. Hallituspuolueet halusivat määritellä tämän hallintovaliokunnan mietinnön sisällön, ja oppositiopuolueille jäi sitten vain ja ainoastaan eriävien mielipiteiden rakentelu.

Arvoisa puhemies! Lopuksi sosiaali- ja terveyshallinnon rakenteeseen: Siitä on tulossa nyt kaksivetoinen, on kuntavetoinen osuus ja sitten erikoisvastuualueosuus. Oletankin, että tämä kuntavetoisuus tulee johtamaan siihen, että sairaanhoitopiirit muuttuvat kuntavetoisiksi, niihin todennäköisesti tulee kuntayhtymä, mutta suureksi kysymykseksi tulee jäämään se, miten nämä kaksi osaa kohtaavat toisensa.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistus on välttämätön. Me tarvitsemme vahvan peruskunnan, joka kykenee palvelujen turvaamisen lisäksi aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan edistäen oman kuntansa ja alueensa elinvoimaa ja työllisyyttä ja joka näin syntyneillä tuloilla kykenee pääosin rahoittamaan kunnan vastuulla olevat peruspalvelut. Kaupunkiseuduilla on puolestaan tärkeää yhdyskuntarakenteen eheys ja sen edistäminen.

Kuntauudistuksessa on vihdoin edetty vahvan peruskunnan kriteerien määrittelyyn. Jos näin olisi tehty jo aikaisemmin karttaharjoitusten sijaan, olisimme nyt paljon pidemmällä tässä tärkeässä uudistuksessa. Talouden osalta on selvää, että monet pienet ja valtiontukiriippuvaiset kunnat eivät ole elinvoimaisia, jos kunnan tulee edistää alueen elinvoimaa, kasvua, työllisyyttä. Tämä siis siitä riippumatta, mikä tällaisen kunnan taloudellinen tilanne on tai kuinka kunnan taloutta on tähän mennessä hoidettu.

Valtionosuusjärjestelmän uudistaminen on käynnistynyt. Me sosialidemokraatit tulemme osaltamme huolehtimaan siitä, että tasausjärjestelmät säilyvät sellaisina, että palvelut kyetään koko Suomessa takaamaan kaikille kohtuullisella kunnallisveroasteella. Tämä edellyttää niin nykyisten valtionosuuskriteerien kuin myös verotulojen tasausjärjestelmän perusteellista uudelleenarviointia.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta ollaan myös uudistamassa. Tällä hetkellä suurimmat ongelmat ovat perusterveydenhuollossa, joka on paikoitellen jopa kriisiytynyt. Nämä ongelmat voidaan mielestäni tiivistää kolmeen.

Ensimmäiseksi terveyskeskuksista puuttuu arvioiden mukaan noin 1 000 lääkäriä. Ilman lisärahaa vajetta ei pystytä korjaamaan.

Toiseksi terveydenhuollon rakenteet kaipaavat uudistamista. Kiteytetysti tarvitsemme suurempia väestöpohjia palvelujen järjestämiseen. Hallitusohjelman mukaan tämä tarkoittaa riittävän kokoisia ja taloudellisesti vahvoja peruskuntia, joiden koko on vähintään 20 000 asukasta. Vain riittävän suuret yksiköt voivat houkutella osaavaa työvoimaa.

Kolmanneksi terveyskeskustyön sisältöä pitää uudistaa. Pois turhat todistukset ja tietotekniikan kanssa sählääminen. Työn vaativuutta vastaavan palkan lisäksi pitää olla vaikuttamismahdollisuuksia omaan työhön, riittävästi täydennyskoulutusta ja konsultaatiomahdollisuuksia. Lisäksi järjestämisvastuu ja rahoitus pitää selkeyttää.

Sosiaali- ja terveystoimen osalta vahvan peruskunnan tulee kyetä hallitsemaan palvelumarkkinoita niin, ettei se joudu yksityisten yritysten kahleisiin. Yksityinen monopoli esimerkiksi terveydenhuollossa on varmasti huonompi vaihtoehto pidemmällä aikavälillä kuin julkinen. Monopoleja on kuitenkin varottava, ja siksi tarvitsemme vahvaa peruskuntaa turvaamaan riittävän ja osaavan työvoiman saatavuuden sekä myös palvelumarkkinoiden hallinnan.

Erikoissairaanhoito puolestaan tarvitsee vielä suuremman, vähintään 200 000 asukkaan mutta mieluummin vielä suuremman väestöpohjan. Erikoissairaanhoito pitää tehdä siellä, missä sille on parhaat edellytykset. Meidän tulee kuitenkin tiedostaa, että Suomi on väestöltään pieni ja harvaan asuttu maa. Erikoissairaanhoidon konsultaatioita ja yhteistyötä kuntien kanssa on lisättävä, ja niin myös tehdään tälläkin hetkellä terveydenhuoltolakia toteutettaessa.

Kun alueelliset erot ovat suuret, on edettävä vaiheittain ja ajan kanssa tavoitellen selkeää, kaksitasoista järjestelmää: vahvat peruskunnat ja viisi vahvaa, vahvojen peruskuntien muodostamaa ervaa eli erityisvastuualuetta. Vahvat ervat kykenevät osaamiskeskuspohjalta hoitamaan erityisosaamista vaativat toiminnot. Ervojen tulee myös koordinoida erikoissairaanhoidon toimintoja ja työnjakoa koko alueella sekä huolehtia tutkimuksesta ja koulutuksesta. Näissäkin asioissa tarvitsemme kuntien välistä hyvää yhteistyötä. Sellainen ajatus, että EU:n harvimmin asutussa maassa voitaisiin luoda sellainen hallintorakenne, joka poistaisi kuntien välisen yhteistyön tarpeen, on täysin teoreettinen. Myös ajatus siitä, että kuntien yhteistyö olisi aina jollakin tavalla epädemokraattista tai omistajaohjaus olisi olematonta, on aika erikoinen.

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistus on saatava eteenpäin. Jotta tämä tärkeä projekti voisi onnistua, tarvitaan nyt valtion ja kuntien yhteistyön ja -toiminnan tiivistämistä ja huomattavasti avoimempaa valmistelua ja luottamusta.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Ettei tässä vain tarjottaisi kunnille hiljaisuudessa eutanasiaa. Pakkoa ei ehkä suoraan ole mutta mutkan kautta kuitenkin. Väestöpohjakriteeri, kriisikuntakriteeri ja valtionosuuksien tasausjärjestelmän muutos luovat kunnille pakonomaisen paineen liitoksiin lopulta, ei väkisin mutta väsyttämällä. Kunnilla ei lopulta ole työrauhaa näissä useissa uudistuksissa. Vertaan taas kerran tilannetta 90-luvun lamaan, jolloin leikattiin rajusti mutta kunnilla oli kuitenkin työrauha näitä leikkauksia toteuttaa.

Täällä kokoomusedustajien suusta kera edustaja Soininvaaran on tullut lukuisia kaupunkiseutu- ja metropolialuetta puolustavia puheenvuoroja. Se on oikein, sillä ei täälläkään, etelän suurissa kaupungeissa, köyhyys ole jäänyt käymättä, ja monta asiaa on korjattavana, ja kustannustehokkuutta tarvitaan lisää, mutta ihan tasapainon vuoksi toivon myös puolustajia pitkien etäisyyksien ja pitkien välimatkojen maakuntiin, Itä- ja Pohjois-Suomeen, Lappiin. Ja muistakaamme maaseutu, sillä maailma on muuttunut jo hallitusohjelman kirjoittamisestakin suuresti, ja viimeaikaiset Nokian irtisanomiset ovat muuttaneet sitä lisää, eli meillä on ajateltava sitä alueellista panosta, jota ei täältä voida viedä Kiinaan, kuten aivan tuossa liikennepoliittisen selonteon yhteydessä käydyssä keskustelussa tuli ilmi.

Se on totta, että siellä Lapissa, Itä- ja Pohjois-Suomessa, susirajalla on niitä kuntia, joiden tulot koostuvat enemmän niistä valtionosuuksista, mutta silti minä toivon, että kuntarakenne säilyy vahvana Utsjoelta Hankoon jo elinkeinoelämänkin vuoksi, että me pystymme etsimään niitä uusia mahdollisuuksia tämän karkaavan teollisuuden tilalle. Samoin meillä pohjoinen ulottuvuus on aukeamassa, Koillisväylä aukeaa, meillä on arktista osaamista, yhteistyömahdollisuudet Venäjän kanssa ovat kasvamassa. Meidän täytyy uskaltaa ottaa ne käyttöön.

Edustaja Martti Korhonen ilmeisesti yritti rauhoitella meitä, ettei terveydenhuoltoamme olla viemässä yksityiselle, mitä kyllä vielä hivenen ihmettelen. Kyllä meillä on aivan liikaa niitä esimerkkejä, että kuntiin ei ole saatu hakuaikaan mennessä lääkärinvirkoja täytettyä mutta seuraavana päivänä yksityiset firmat soittavat kuntiin. Näin on käynyt myös minun kotikunnassani Muhoksella, että viran hakuajan jälkeen yksityinen terveydenhuollon palveluntuottaja soittaa ja tarjoaa palveluja, eikä niistä kunnille ole tullut säästöjä monestakaan syystä. Ensinnäkin on se, että palvelut ovat kalliita, ja toinen on sitten se, että kun on kokematon tai paikkakuntaa tuntematon lääkäri, niin hän sen potilaan, varmasti ihan hyvää hyvyyttään, lähettää kuitenkin kalliiseen erikoissairaanhoitoon. Eli tähän minä toivon, että kiinnitetään huomiota.

Kohtuullisen kokoinen terveyskeskus — on varmasti totta, että se on työyhteisönä lääkärille ja hoitohenkilökunnalle paras ja tuottaa tulosta. Mutta mitä muita kustannusrakenteita pitää minun mielestäni ottaa huomioon? Vasta valmistui Sitran selonteko, jossa on todettu yksiselitteisesti, että yhden potilastietojärjestelmän malli on mahdollinen. Meillä on tällä hetkellä useita päällekkäisiä, kalliita potilastietojärjestelmiä.

No, sitten vielä tämä opposition vaihtoehdottomuus tai kritiikin esittäminen: Tietysti on hivenen turhaa esittää kritiikkiä, koska emme ole edes kelvanneet tähän parlamentaariseen työryhmään. Toiseksi täällä tuli aika ehdottomasti esille se, että vahva peruskunta on hallitusohjelmassa, mutta vieläkään sitä ei ole auki kirjoitettu. Jos se siellä on ollut jo toista vuotta, niin olisihan tuo toki nyt ollut soma jo esittää, vai liekö tämä nyt sitten ollut jo tiukka ja valmis paketti hallitusneuvotteluihin vietäväksi ja sitä nyt ei vain haluta tässä vaiheessa tunnustaa?

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tulen esittämään tässä puheessani kolme väitettä kuntauudistuksesta ja tästä hallituksen tiedonannosta. Ensinnäkin, ensimmäinen väitteeni on, että kuntauudistuksen tiedonannossa kysymys on pelkästä poliittisesta operaatiosta. Toiseksi, hallituksen kuntauudistus ei vastaa kuntasektorin haasteisiin, ja kolmanneksi, koko hanke on epädemokraattinen.

Arvoisa puhemies! Perustelen näiden väitteiden paikkansapitävyyttä seuraavasti:

Tiedonanto on pelkkä poliittinen operaatio, jolla halutaan saattaa hallituspuolueiden rivit suoriksi ja hankkeen taakse. (Susanna Huovinen: Ei pidä paikkaansa!) Tätä osoittaa myös poikkeuksellinen valiokuntakäsittely. Hallitus halusi poikkeuksellisesti saada valiokunnan lausunnon tähän tiedoksiantoon, mutta valiokunnalle ei annettu todellista mahdollisuutta kuulla asiantuntijoita tai ottaa niitten näkemyksiä huomioon.

Kuulimme kyllä maan johtavia kuntapuolen ja perustuslain asiantuntijoita. Mutta kun lähdimme lausuntoa valmistelemaan, hallituspuolueiden edustajat totesivat, että näillä asiantuntijoiden lausunnoilla ei ole mitään merkitystä tässä vaan jätämme ne huomioimatta ja otamme kantaa vain itse aikatauluun ja prosessiin. Tämä on toisaalta ymmärrettävää, olivathan nämä asiantuntijoiden lausunnot erittäin tyrmääviä hallituksen kuntahankkeelle. Nyt tiedonannossa ei ollut mitään sisällöllistä uutta. Siinä toistettiin vain hallitusohjelman sisältöä. Asiantuntijoidenkin mukaan hallituksen valitsema uudistusten marssijärjestys on sulkenut vaihtoehtoiset uudistusratkaisut pois.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntauudistus ei vastaa kuntasektorin haasteisiin. Jo kuntauudistuksen lähtökohta on epärealistinen. Tavoitteena on saada, kuten kuntaministeri Virkkunen tänään täällä totesi, peruskunnista niin suuria, että ne pystyisivät järjestämään keskeiset palvelut, myös erikoissairaanhoidon, itsenäisesti.

Kun hallintovaliokunnassa kysyin ministeriön edustajalta, kuinka moni kunta kykenisi itsenäisesti vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, sain vastaukseksi muun muassa seuraavaa: "Nykyisin erikoissairaanhoidosta vastaa 20 sairaanhoitopiiriä. Osa niistä on erikoissairaanhoidon järjestämisvastuun toteuttamiseksi liian pieniä, ja potilasturvallisuuden varmistamiseksi vastuuta tulee koota suurempiin kokonaisuuksiin." Siis nykyisetkin sairaanhoitopiirit ovat ministeriön mielestä, osa niistä, liian pieniä, ja nyt nämä tehtävät ollaan antamassa peruskunnille ja hajottamassa entisestään. Tässähän ei ole mitään järkeä. (Susanna Huovinen: On siinä järkeä!)

Kyllä erikoissairaanhoidossakin on paljon korjattavaa ja tulee puuttua niihin ongelmiin, mutta nyt mennään väärään suuntaan. Suurkunnat ovat myös tutkitusti kaikista tehottomimpia. Niiden hallinto on usein pöhöttynyttä ja organisaatiorakenteet raskaita. Kaivattua tehokkuutta suurkuntahankkeella ei tulla saamaan. Palvelut sen sijaan siirtyvät asukkailta kauemmaksi, ja palveluiden saavutettavuus heikkenee dramaattisesti.

Arvoisa puhemies! Tämä kuntauudistushanke on kokonaisuudessaan epädemokraattinen. Keskeinen perustuslakiasiantuntijamme totesi lausunnossaan hallintovaliokunnalle seuraavaa: "Pidän ongelmallisena sitä, että uudistusta tullaan ilmeisesti edelleenkin pääsäännön mukaan valmistelemaan vain hallituspuolueiden poliittisessa ohjauksessa."

Toinen erikoinen piirre, joka ilmenee myös asiantuntijoiden lausunnoista, on se, että hallitus aikoo runnoa tämän uudistuksen ilman perusteellista valtiosääntöoikeudellista arviointia. Asiantuntijoiden mukaan ei riitä, että kutakin osatekijää tarkastellaan perustuslain näkökulmasta erikseen, vaan koko kuntakentän uudistamista, niin kuntalain kokonaisuudistusta kuin myös valtionosuusjärjestelmän ja kuntarakenteen ja sosiaali- ja terveysjärjestelmän uudistamista, pitäisi kokonaisuutena tarkistella, jotta voitaisiin arvioida, mitä tämä tarkoittaa kuntien itsehallinnolle perustuslain näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Johtopäätöksenä voin todeta, että tiedonannolla ei ole oikeudellista merkitystä muutoin kuin hallituksen luottamuskysymyksenä. Tämä muutaman päivän eduskuntakäsittely ei riitä täyttämään laajapohjaisen parlamentaarisen valmistelun tarvetta, joka takaisi uudistuksen edellyttämän yhteiskunnallisen hyväksynnän. Kuntakenttä kaipaa uudistamista, mutta sen tulee tapahtua demokraattisesti ja asiantuntijoita kuullen.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen puoluekokous hyväksyi viime viikonloppuna Rovaniemellä kunnallispoliittisen kannanoton. Sen mukaan ryhmämme luottaa vahvoihin peruskuntiin, jotka elinvoimaisina pystyvät järjestämään asukkailleen laadukkaat hyvinvointipalvelut. Tavoitteenamme on kuntarakenne, jonka avulla kunnat pystyvät vieläkin parempaan kuin pelkkään lakisääteisten tehtävien täyttämiseen.

Juuri tätä tavoitetta silmällä pitäen myös kokoomusjohtoinen hallitus on ryhtynyt toteuttamaan kunta- ja palvelurakenneuudistusta yhdessä kuntapäättäjien kanssa. Yhteistyön tavoitteena on luoda maahamme kuntia, joissa arki on sujuvaa ja palvelut tuodaan mahdollisimman lähelle kuntalaisia järkevillä tavoilla.

Mistään sanelupolitiikasta ei kuntauudistuksessa ole kyse. Jo kuntien lausuntokierroksella antama palaute osoitti, että selvä enemmistö kunnista eli 85 prosenttia näkee jonkinlaisen kunta- ja palvelurakenteeseen liittyvän uudistuksen tarpeellisena. Noin puolella kunnista puolestaan on valmiutta kuntajaon muutosten selvittämiseen. Näissä kunnissa asuu peräti 70 prosenttia Suomen väestöstä.

Vaikka tahtotila kentällä on luja, on asiaa päätetty valmistella vieläkin perusteellisemmin yhdessä kuntien kanssa. Neuvottelujen vauhdittamiseksi hallitus on luvannut esimerkiksi valtion muutostukea ja ohjausta uudistuksen käytännön toteuttamiselle.

Vaikka kuntien palkitsemisen tulee jatkossakin olla ensisijainen keino kuntauudistuksen läpiviemiseksi, on kuntapalvelujen näkökulmasta välttämätöntä, että hallitus on varautunut asettamaan erityisselvittäjät ongelma-alueille. On meidän päättäjien vastuulla, että kansalaisten hyvinvointipalvelut toimivat myös tulevaisuudessa. Tämän tavoitteen on oltava kirkkaana koko uudistuksen ajan mielessämme.

Arvoisa puhemies! Kokoomuslaisessa huomisen kunnassa hallinto on vain väline parempien palveluiden järjestämiseksi. Kuntauudistusta ei siis tehdä kuntien hallintorakenteiden vaan kuntalaisten hyvinvointipalveluiden säilyttämisen ehdoilla. On tärkeää, että tämän asenteen ovat omaksuneet myös muut hallituskumppanit ja hallinnon uudistamiseen suhtaudutaan kaikissa puolueissa avoimin mielin.

Kuntauudistuksessa kyse onkin ennen kaikkea kokonaisuudesta. Nyt tekemillään linjauksilla hallitus on päättänyt uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteet Risikon mallin pohjalta kuntalain lähidemokratiaa ja kansalaisvaikuttamista vahvistavalla tavalla ja valtionosuusjärjestelmän kuntauudistuksen tavoitteita tukevalla tavalla. Myös uudistuksen jatkoaskeleet määrittävät rakennelain keskeiset linjaukset on sovittu, ja siihen liittyvät vahvan peruskunnan kriteerit tarkentuvat vielä tämän kuun lopulla.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen yhteydessä on tunnustettava se tosiasia, että eri alueilla on erilaisia tarpeita uudistukselle. Aivan erityisessä asemassa on metropolialue, jonka merkitys on koko Suomen kilpailukyvyn kannalta keskeinen. Alueella asuu kolmannes suomalaisista, ja se myös tuottaa kolmasosan koko maamme kansantuotteesta.

Nykyisellään alueen kilpailukyvyn ja houkuttelevuuden tiellä on monia turhia esteitä, jotka kuntauudistuksen avulla saadaan viimein raivattua pois. Uudistuksen myötä alueelle voidaan luoda tarkoituksenmukainen kuntarakenne, mikä mahdollistaa muun muassa asuntotuotannon ja tonttimaan kaavoittamisen koko seudun etua ja tulevaisuutta palvellen. Samalla se vähentää kuntien keskinäistä segregaatiota sekä turhaa kilpailua hyvistä veronmaksajista.

On kuitenkin muistettava, ettei näihin tavoitteisiin päästä luomalla lisää erilaisia hallinnollisia niin sanottuja himmeleitä. Metropolialueella tarvitaan myös rohkeutta toteuttaa aitoja kuntaliitoksia.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tätä keskustelua kuunnellessa on välillä tullut sellainen ajatus mieleen, onkohan kaikille nyt aivan selvää se, miksi tähän koko revohkaan on päätetty lähteä. Mielestäni täällä hallintovaliokunnan mietinnön sivulla 7, jossa kuvataan tätä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakennetta, syy tähän uudistukseen on tiivistetty seuraavasti ja hyvin: "- - ettei nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella kyetä turvaamaan yhdenvertaisia sosiaali- ja terveyspalveluja koko maassa. Väestön ikääntyminen ja kuntien taloustilanteen eriytyminen tulevat sen sijaan vastaisuudessa kasvattamaan kuntakohtaisia eroja entisestään."

Jos arvon kollegat olivat, niin kuin varmasti monet meistä olivat, mukana näissä aluetilaisuuksissa, joita ympäri Suomea järjestettiin ja joissa kuntia kuunneltiin tässä kysymyksessä, niin ainakin meillä Keski-Suomessa, kun katsoo niitä keskisuomalaisia lukemia kuntien tulevaisuudesta, kuntien kantokyvystä, väestökehityksestä, huolestuminen kyllä tulee päällimmäisenä pintaan. Millä turvataan palvelut, jos vain jatketaan nykymenoa eikä mitään tehdä?

Puhemies! Näin ollen tämä palvelukulma tässä kysymyksessä on aivan keskeinen. On aivan selvää, että tänä päivänä ihan liian monessa kunnassa palvelut saattavat olla kiinni yhden ammattilaisen, esimerkiksi lääkärin tai sosiaalityöntekijän, töissäolosta tai poissaolosta, ja näinhän ei voi olla. Emme me voi ajatella, että lastensuojeluasiassa asian eteneminen tai siihen puuttuminen riippuu siitä, onko kunnassa se yksi sosiaalityöntekijä paikalla tekemässä päätöstä, viemässä sitä eteenpäin, tai jos yhden lääkärin terveyskeskus ja sen potilaat ovat pulassa sen myötä, onko kyseinen lääkäri paikalla tai vaikkapa sairastunut. Tämähän on aivan selvä asia, että kuntalaiset ja kansalaiset eduskunnan näkökulmasta eivät ole, puhemies, tasa-arvoisessa asemassa, mikäli tilanne jatkuu tällaisena.

Sitten täällä oppositiopuolueet ovat kiivaasti käyneet tämän uudistuksen kimppuun, ja kyllä erityinen kummastus koskee tätä keskustan linjaa. Jos katsotaan näitä vuosia, joita tässä on tämän asian ympärillä pyöritty, niin vuosina 2003—2011:han keskusta piti sekä pääministerin että kuntaministerin salkkua hallussaan, ja nyt keskusta arvostelee täällä yhtäältä sitä, että hallitus kiirehtii ja hoppuilee tässä asiassa. En tiedä, halusitteko te itse sitten näinä vuosina 2003—2011 toteuttaa tätä kuuluisaa sananlaskua, että "hittaita ovat herrojen kiireet", vai mistä oli kyse, kun ette vieneet eteenpäin niitä näkemyksiä, joita muun muassa tänään täällä olette esittäneet. Sitten toisaalta edustaja Tölli täällä totesi äsken käyttämässään puheenvuorossa, että vuosi on kohellettu, kuntia on kiusattu.

Eli yhtäältä keskusta on siis sitä mieltä, että tässä kiirehditään ja hosutaan, ja sitten kuitenkin todetaan, että tässä ei ole niin kuin mitään muka tehty. Koettakaa nyt päättää, mitä mieltä olette: onko kiirehditty vai onko hidasteltu vai mitä on tehty, koska tästä linjasta ei todellakaan nyt ihan saa tässä keskustelussa kiinni.

Sitten tämä maakuntamalli, johon täällä nyt on viitattu: Minulle jäi kyllä nyt epäselväksi, luodaanko siis uusi porras tähän väliin. Kuntia ei kai aiota sitten keskustan mallissakaan, tässä maakuntamallissa, ajaa alas — vai aiotaanko ajaa alas? Koska jos ei aiota ajaa alas, niin silloin tulee yksi porras tähän väliin lisää, ja tämäkö on nyt sitten sitä byrokratian vähentämistä, kun meidän pitäisi päinvastoin tätä demokratianäkökulmaa vahvistaa ja miettiä, millä tavalla me vahvistamme kansalaisten osallistumista kaikenlaiseen päätöksentekoon?

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan vielä todeta sen, että edustaja Ruohonen-Lerner puheenvuorossaan toi esiin monia yksityistämisen vaaroja, ja olen harvinaisen paljon samaa mieltä hänen kanssaan näistä vaaroista, mutta koko hänen puheenvuoronsa mielestäni, arvoisa puhemies, perusteli itse asiassa tätä kuntauudistuksen tarvetta juuri sillä, että me emme voi antaa näiden tärkeiden peruspalveluiden valua yksityisten käsiin ilman, että meillä on mitään vastavoimaa, ja se vastavoima syntyy vain silloin, kun meillä on riittävän vahvat peruskunnat, jotka kykenevät tarjoamaan ja turvaamaan kansalaisten peruspalvelut.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on lähtenyt liikkeelle päätöksellä kuntakokojen voimakkaasta kasvattamisesta. Uudistusta perustellessaan hallitus on puhunut huoltosuhteen muutoksesta, valtion kestävyysvajeesta, lisävelan ottamisen tarpeesta, mutta kuitenkin kieltäen samalla kuntauudistuksen olevan varsinainen säästöohjelma. Miksi pääministeri Kataisen mainitsemien niin sanottujen parempien käytäntöjen käyttöönotto sitten vaatii pakkoliitoksia ja ylipäätään suunnitelman mukaisia hyvin isoja kuntaliitoksia? Eikö kuntien vapaaehtoisella yhteistyöllä, esimerkiksi kuntayhtymillä ja ideapankeilla, saisi aikaan myönteisiä muutoksia, kenties edullisemminkin?

Hallitus olisi voinut lähteä toteuttamaan kuntauudistusta palvelujen toiminnan näkökulmasta kuntalaista kuunnellen nykyisen sanelupolitiikan sijaan. Jos kuntauudistuksella kuitenkin haetaan säästöjä, kuten yleisesti on tulkittu, liikutaan silloinkin melko heikoilla jäillä. Hallitus ei ole kyennyt esittämään juuri mitään todisteita suurkuntamallin tervehdyttävistä vaikutuksista kansantaloudelle. Monet asiantuntijat ovatkin teilanneet kuntauudistuksen jo ennakkoon. Kuntaliiton kuntatalousyksiköstä Vuorento epäilee suurten säästöjen aikaansaamisen mahdollisuutta, ja Turun yliopiston taloustieteen professori Virén taas toteaa kuntakoon olevan toissijainen asia säästöjen syntymiselle.

Hallitus valitettavasti lähtee liikkeelle halutusta lopputuloksesta, suurkunnista, välittämättä siitä, onko tähän myöskään tutkimustiedon valossa riittäviä perusteita. Esimerkiksi Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksessa on tarkasteltu kuntien keskinäistä järjestystä peruspalvelutuotannon kustannustehokkuudessa vuoteen 2002 asti. Suurkunta Helsinki oli tuolloin listan häntäpäässä samalla, kun niin sanotut pk-kunnat tuottivat kustannustehokkaina kansantaloudellista säästöä. Kustannustehottomien kuntien on luonnollisesti parannettava tuottavuuttaan, mutta näin voidaan tehdä vain tuottavuuteen oikeasti vaikuttavilla keinoilla.

Kansaltakaan ei löydy uskoa suurkuntiin. Helsingin Sanomien gallupin mukaan vain kuudesosa suomalaisista uskoo suuren kunnan turvaavan palvelut pientä kuntaa paremmin. Moni sen sijaan pelkää aivan perustellusti, että kuntakokojen kasvaessa tuttuus, lähipalvelut ja palveluiden helppo saatavuus katoavat, etäisyyksien kasvaessa eläminen hankaloituu ja kallistuu esimerkiksi kasvavina polttoainekustannuksina ja päätöksenteko muuttuu kuntakeskuksia suosivaksi, syrjäseutujen palvelu- ja investointitarpeet laiminlyöväksi.

Todellisuudessa suurkunnat voivat tuoda säästöjä vain keskittämällä eli karsimalla reuna-alueiden palveluja. Tällainen kehitys tulee olemaan edessä myös kotiseudullani Varsinais-Suomessa, jossa esimerkiksi hyvin asiansa hoitaneet pienet ja keskisuuret kunnat ollaan liittämässä Suur-Turkuun. Säästöt toki otetaan kaikesta muusta paitsi kaksikielisyyden toteuttamisesta.

Yleisesti ottaen tämänkin uudistuksen yhteydessä olisi mielestäni tarpeen pohtia erittäin syvästi taloudellista huoltosuhdetta ja sitä, mistä suomalaisille riittää työtä nyt ja jatkossa, mistä riittää yrityksiä ja työtä, joilla kaikki nämä vaaditut palvelut rahoitetaan kaikenkokoisissa kunnissa.

Aiemmin edustaja Mäkisalo-Ropponen, joka ei kyllä nyt enää ole paikalla, nimitti opposition kritiikkiä tästä kuntauudistuksesta sabotoinniksi. Se on kyllä aika kova sana kuvaamaan sellaista tilannetta, kun jostakin asiasta ollaan demokraattisessa päätöksentekoelimessä eri mieltä. Kenenkään mielipiteistä ei tietenkään tarvitse pitää, mutta niiden mielipiteiden olemassaolon oikeutus on kuitenkin kiistaton jokaiselle.

Nähdäkseni yhteiskunnallisen keskustelun monipuolisuuden ja kehittymisen kannalta on muutenkin huomattavasti hyödyllisempää erilaisten mielipiteiden avoin käsittely kuin se, että puoluekentän täysin vastapäiset laidat hukkaisivat täysin oman linjansa ja keskittyisivät vain kehumaan aikaansaannoksiaan. Mitään ei tapahdu menneisyydessä, mutta tulevaisuudessa sitäkin enemmän.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Koska tämänpäiväinen keskustelu ei hirvittävästi ole uutta tuonut verrattuna siihen kesäkuun alussa käytyyn tiedonantokeskusteluun, niin ajattelin ottaa tämmöisen vähän pidemmän perspektiivin, näkökulman, nyt tähän varsinaiseen puheenvuorooni.

Ajattelin oikeastaan aloittaa siitä, miksi tätä kuntauudistusta tarvitaan. Niin kuin käsitin, niin ehkä ainoa uusia asia oli tänään se, että esimerkiksi edustaja Tölli todella sanoi selkeästi suoraan, että kuntauudistusta tarvitaan. Mielestäni tähän on kaksi keskeistä syytä.

Toinen: nämä liittyvät sekä kunnalliseen itsehallintoon että sitten tähän kuntaperusteiseen hyvinvointijärjestelmään tai, voisi sanoa, kuntapohjaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan. Itsehallinto on tietysti peräisin vuodelta 1865, kun Suomen keisarillisen majesteetin armollisella asetuksella kunnallisasetus annettiin 6. helmikuuta, jolloin evankelisluterilaisista seurakunnista ja kappeliseurakunnista pääosin muodostui Suomen kuntakartta silloin. Monesti on aina viitattu tähän aikaan, hevoskärryaikaan, että meidän kuntakarttamme on siltä ajalta. Itse asiassa se ei pidä paikkaansa. Silloin kuntia oli noin 150. Tästä sitten erilaiset pitäjät ja puutarhakaupunginosat ryhtyivät itsenäistymään, välillä itsenäistyivät, välillä esimerkiksi Helsingin seudulla sitten taas liitettiin Helsinkiin. Suurimmillaan kuntalukumäärä taisi olla siinä sodan tietämillä, vähän sen jälkeen, ja siitä on sitten tultu pikkuhiljaa. Siellä oli lähes 600 kuntaa enimmillään, siitä on pikkuhiljaa tuntu tänne 300 kuntaan. Ei pidä väheksyä tätä paikalliseen identiteettiin perustuvaa kuntarakennetta, sillä se on yksi keskeinen tekijä, mikä tässä uudistuksessa pitää huomioida ja mikä on edelleen siellä kunnallisen itsehallinnon pohjalla.

Sitten toinen paine, mikä tulee, liittyy tietysti sodan jälkeiseen aikaan, jolloin hyvinvointiyhteiskuntaa lähdettiin rakentamaan. Suomessa valittiin nimenomaan kuntaperusteinen hyvinvointijärjestelmä, ja silloin ne kunnat, jotka siis perustuivat tähän paikallishallintoon, ottivat vastatakseen tehtävät tässä hyvinvointivaltiossa. Sodan jälkeisenä aikana, 60-, 70-, erityisesti 80-luvulla, vielä 90-luvulla tämä toimi, koska ne samat kunnat, joiden historia itsehallinnossa pohjautuu sinne vuoteen 1865, pystyivät vielä suotuisan huoltosuhteen vuoksi, lähes kaikki kunnat, selviytymään näistä hyvinvointivelvoitteista.

Nyt, kun Suomi on muuttunut, meitä on ravistellut pari isoa kriisiä, ensinnäkin 1990-luvun lama, sitten toisekseen tietysti finanssikriisi, niin on tullut sellainen tilanne, että kunnallinen itsehallinto ja toisaalta sitten nämä perustuslain takaamat hyvinvointipalvelutehtävät eivät enää kohtaa. Nyt täytyisi päättää, että omalla tavallaan jommastakummasta nykyrakenteella on luovuttava tai sitten on valittava se tie, että tehdään riittävän isot kunnat, että ne pystyvät suoriutumaan näistä hyvinvointivaltiotehtävistä. Tässä riskinä on sitten tietysti se paikallisen identiteetin katoaminen, josta keskusta on ihan ymmärrettävästikin kantanut huolta. Minä luulen, että tähän asti me olemme samaa mieltä.

Nyt sitten, kun pitäisi päättää, mitä tehdään, hallituspuolueet ovat linjanneet, että pääsääntöisesti me haluaisimme vahvat peruskunnat, pitää mahdollisimman yksinkertaisina selkeät hallinnon tasot, ja keskusta haluaisi sitten koota, molemmat me haluamme koota, väestöpohjia, jotta tietyt palvelut pystytään järjestämään. Hallitus lähtee siitä, että se olisi peruskunnat, ja keskusta siitä, että pitäisi antaa mahdollisuus tälle maakuntamallille. Tässä mielestäni se keskeinen ero on hallituksen ja keskustan välillä, eikö vain? Jos nyt mietitään, että näin pitkän matkaa tultiin yhtä matkaa ja sitten tästä löytyy se ero, niin voi sanoa, että joskus on pienestäkin riita saatu aikaan, ja tässä kokonaisuudessa se ei ehkä ole niin tärkeä. Voi sanoa, että pienestä tämä riita on tullut. Emme me sosialidemokraatit henkeen ja vereen vastusta maakuntamallia — oliko se sosialidemokraattinen pääministeri Paavo Lipponen, joka mahdollisti maakuntamallin kokeilun Kainuussa. Nyt on nähty, että se ei toimi. Me olemme tämänkin vuoksi linjaratkaisussa valinneet sen, että sen takia tämä vahva peruskunta olisi hyvä vaihtoehto.

Haluaisin vielä tästä prosessista sanoa — täällä edustaja Leppä kyseli, minkä takia tiedonantoprosessi, ja myöskin hallintovaliokunnan jäsen Lohi sitä edellisessä puheenvuorossaan kysyi — että ensinnäkin, kun tässä pitkin kevättä kysyttiin, miten kuntauudistus toteutetaan, tuleeko pakkoa, niin nyt tiedonannossa todettiin, hallitus päätti, että ei tule. Tehdäänkö tämä kuntavetoisesti? Päätettiin, että tämä tehdään, niin kuin Seppo Kääriäinenkin täällä totesi. Mikä on sote-linjaratkaisu? Nyt on se kerrottu, se vaatii toki jatkotyöstöä. Tullaanko kuntia kuulemaan uudelleen? Päätettiin, että tullaan kuulemaan.

Kun hallitus teki nämä linjaratkaisut, nämä, joita monesti tässäkin salissa kysyttiin kyselytunneilla ja muuten, niin eikö tässä ollut aihetta antaa (Puhemies koputtaa) tiedonanto ja ilmoittaa, että nämä ratkaisut hallitus on tehnyt? (Puhemies koputtaa) Sen takia pidän tätä prosessia demokraattisena ja myöskin eduskunnan kannalta oikeutettuna, ja hyvä, että tämä tässä vaiheessa tuotiin näiden isojen linjaratkaisujen jälkeen tänne eduskuntaan.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntien nykyiset ongelmat ja tulevaisuuden haasteet tiedostetaan laajasti, ja ehkäpä juuri sen vuoksi kuntauudistuksen tavoite tuntuu olevan kaikille puolueille yhteinen. Olemme kuitenkin keskusteluissamme jumittuneet ainoastaan siihen, millaiset ovat eri uudistuksien rakenteelliset ratkaisut. Erimielisyydet rakenteista peittävät alleen kaiken tärkeän ja oleellisen. Rakenteiden tulisi vain tukea palveluita, ei toisinpäin.

Vertauskuvallisesti voisi todeta, että hyvät rakenteet pitävät talon pystyssä. Talo ei kuitenkaan koskaan valmistu, jos päätöstä pohjarakentamisesta ei saada aikaan. Jokaiselle rakennuksilla käyneelle on selvää, että pohjan ollessa valmiina on vielä hyvin vaikea hahmottaa valmista taloa, saati arvioida lopputulosta.

Oppositio onkin nyt kuin huono rakennustarkastaja, joka ei periaatteessa ole tyytyväinen valittuun rakennustapaan, rakentamisenaikaisiin korjaustoimiin, eikä edes välitä toiminnallaan rakentajille aiheuttamistaan kustannuksista. Hyvä tarkastajahan tekee työtään yhdessä rakentajan kanssa ja etsii vaihtoehtoisia toteuttamistapoja, sillä perustuksiltaankin vahva talo voi autioitua, jos talon sisälle ei saada elämää ja toimivaa arkea. Tämän vuoksi palveluiden nykyiset ongelmat, lähitulevaisuuden uhkakuvat ja niiden ratkaisumallit tulisi nostaa kaikkialla keskusteluissamme keskiöön. Meidän tulisi kuntarakenneuudistusmongerruksen sijaan puhua siitä, mitkä palvelut kuntalainen tarvitsee lähipalveluina ja mitkä palvelut voidaan hakea kauempaa. Meidän tulisi uskaltaa järjellä tarkastella sitä, millaista laatua pystymme kunnissa tuottamaan lähi- ja etäpalveluina parhaimmillaan ja mitä siihen laatutasoon pääseminen kunnilta edellyttää. Peruskysymyksenämme tuleekin olla, mitä ihmiset kunnilta odottavat. He tuskin miettivät kuntayhtymiä tai hallintorajoja vaan laadukkaita ja toimivia peruspalveluita.

Arvoisa puhemies! Olen viime kuukausina palannut takaisin keskusteluihin, joita kävin viikoittain kaksi vuotta sitten, keskusteluihin, joissa mietittiin, missä kulkee perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon raja; puheisiin, joissa väiteltiin, kenen on oikeus näitä palveluita tuottaa; huoleen siitä, että kunnan päätösvaltaa on annettu pois juuri kaikkein tärkeimmissä palveluissa. Näissä keskusteluissa tuolloin puhuttiin Rauman aluesairaalan tulevaisuudesta. Pitkien keskustelujen seurauksena tämän vuoden alusta alkaen Satakunnan sairaanhoitopiiriltä siirrettiin Rauman aluesairaalaan perustason erikoissairaanhoidon toimintoja osaksi Rauman kaupungin omaa palvelutuotantoa. Silloin tuntui aika ajoin siltä, että Rauma oli ajatuksineen ja huolineen yksin. Tosin Kouvolassa oli hieman aiemmin herätty myös miettimään saumattomuutta palvelukokonaisuuksissa. Molemmissa kaupungeissa haluttiin tuoda osa erikoissairaanhoidon palveluista lähemmäs perusterveydenhuoltoa. Nyt Kouvolassa ja Raumalla on jo toteutettu toiminnallinen muutos, joka vastaa pääosiltaan sosiaali- ja terveydenhuollon tulevaa uudistusta.

Salikeskusteluissamme ja erilaisista malleista puhuessamme tulee kuitenkin muistaa se, että yksittäisen kunnan kantokyvystä ja väestöpotentiaalista riippuu nyt se, millaiseksi terveyspalvelut koko maassamme jatkossa muodostuvat. Laadukkaat ja toimivat terveyspalvelut vaativat taloudellisesti ja väestöllisesti riittävän vahvan kunnan.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoite laadukkaiden ja yhdenvertaisten kunnallisten palvelujen tarjoamisesta asiakaslähtöisesti on kannatettava, mutta sen kaavailema tapa sulattaa kuntakartta yhteen ei ole hyväksyttävä. Hallitus on näemmä hieman tinkinyt sanelupolitiikastaan ja päättänyt kuunnella kuntia ainakin näennäisesti. Toivottavasti kuntauudistusta selvittävän virkamiestyöryhmän työssä näkyy kuntien todellinen mielipide. Lähitulevaisuus osoittaa, pääsevätkö kunnat ja kuntalaiset osallistumaan heitä koskevaan päätöksentekoprosessiin.

Valtioneuvoston tiedonannossa kuntauudistuksen etenemisestä ilmeni kuntien lausuntojen pohjalta selvä tarve kunta- ja palvelurakenteen uudistamiselle. Lisäksi tiedonannossa mainittiin kuntien tarkastelevan muutostarvetta usein vain omista tarpeistaan lähtien eikä niinkään oman alueen näkökulmasta.

Kuinka laajoja alueita näillä omilla alueilla mahdetaan tarkoittaa? Hallituksen linjan mukaisesti omat alueet lienevät varmaankin maakuntien kokoisia. Kuntauudistuksen tavoitteena on uuden kuntakartan muodostaminen työssäkäyntialueen tai muun toiminnallisen kokonaisuuden perusteella. Työssäkäyntialueen laajuuden määrittelyssä on todella paljon harkinnanvaraa, ja tämän perusteella kuntaliitosten laatiminen on ongelmallista. Lisäksi tulee muistaa, ettei työssäkäyntialueen perusteella voida keskittää peruspalveluja ja siirtää niitä käytännössä harvaan asuttujen alueiden ihmisten ulottumattomiin.

Kuntauudistusta koskevan lausuntokierroksen mukaan kuntauudistus ei olisi lähdössä liikkeelle ainoastaan kuntien omien linjausten pohjalta, ja valtiovallan muutostukea ja ohjausta tullaan tarvitsemaan. Näin varmasti on, ja kuntia tulee tukea ja ohjata uudistusprosessissa unohtamatta kuitenkaan sitä, ettei ohjaus tarkoita sanelua ja pakkoliitosten edistämistä.

Suomessa on viime vuosien aikana ollut tapana peilata omaa toimintaamme Keski-Euroopan valtioiden toimintaan ja ottaa mallia niiden menettelystä jopa liiaksikin. Yleisesti Euroopan maissa kuntien määrä pinta-alaan suhteutettuna on suurempi kuin meillä Suomessa. Näin ollen äärimmäistä keskittämistä ei ole muuallakaan Euroopassa nähty kuntien elinehtona. Kysymys kuuluu: miksi sen koetaan hallituksen toimesta olevan ainoa ratkaisu Suomen kuntien elinvoimaisuuden edistämiseksi?

Keskittämällä saavutetut lyhytnäköiset säästöt eivät kata kuntien romuttamisen aiheuttamaa yhteisöllisyyden ja alakulttuurien heikkenemistä ja tästä aiheutuvaa syrjäytymistä, joka johtaa taas osaltaan lukuisiin muihin ongelmiin. Paikallinen yhteisöllisyys on jotain sellaista, minkä arvoa ei voi rahalla mitata. Yksilön elämässä tulee olla peruspalveluiden ja toimeentulon lisäksi tunne kuulumisesta johonkin yhteisöön, joka välittää ja pitää huolta omistaan. Tällaiset paikallisyhteisöt edistävät ja rohkaisevat nuorten kehitystä tulevaisuuden suomalaisiksi huippuosaajiksi ja luovat tukea ja turvaa vanhusten arkeen. Toivottavasti hallitus ottaa päätöksenteossaan huomioon suomalaisten henkisen hyvinvoinnin ja arvioi kuntauudistuksen vaikutukset myös tästä näkökulmasta.

Hallituksen kuntauudistushanke on ikään kuin yksi osa suurta yleiseurooppalaista identiteettivarkautta, joka pyritään puskemaan läpi huomioimatta kansan mielipidettä. Säästötavoitteet ovat luonnollisesti vahvasti läsnä tämän hetken poliittisessa päätöksenteossa, mutta hallituksen tulisi nähdä kaikki kuntauudistuksen ja loputtoman keskittämisen varjopuolet ja todellinen vaikutus kuntalaisten elämään sekä suomalaisten identiteettiin.

Kuntauudistus edustaa kaiken lisäksi luonteeltaan pysyvää muutosta, jonka kumoaminen vasta olisikin hankalaa. Taloudellisia säästöjä, joita kaavaillaan saavutettaviksi muun muassa hallinnon ja terveydenhuollon keskittämisellä, voitaisiin hyvinkin saavuttaa myös ilman kuntien pakkoliitoksia.

Suurin osa edustajista vastasi vaalikoneiden kysymyksiin myös kunta-asioista viime eduskuntavaaleissa. Niihin vastauksiin olisi hyvä palata ja tarkistaa mielipiteet silloin ja nyt. Huomenna äänestämme EVM:stä, ja sain eilen nimilistan edustajista, jotka vastustivat mekanismia runsas vuosi sitten vaalikonevastauksessaan. Huomenna äänestyksen jälkeen tarkastan, onko takki monellakin kääntynyt asian suhteen. Huominen äänestystulos on Suomelle todella kohtalonkysymys.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän päivän valtioneuvoston tiedonannon palautekeskustelu ei ole tuonut rintamalinjoihin mitään oikeastaan uutta. Hallitus aikoo runnoa uudistuksen läpi omaperäisellä tyylillään. Nyt tehdään muuten politiikkaa, totesi tänään kuntaministeri tässä salissa. Totta vieköön, tässä on vallan politiikasta kyse, miten kuntauudistusta toteutetaan.

Keskustan eduskuntaryhmä haluaa olla mukana kehittämässä kuntia, kuntien palveluita ja kuntien hallintoa. Me emme ole mitään jarrumiehiä ja -naisia, jotka peruutuspeiliin katsovat. Me olemme viime vaalikaudella, edustaja Huovisen puheista huolimatta, saaneet aikaan paljon kuntaliitoksia, uusia palvelupiirialueita, joilla sosiaali- ja terveyspalvelut on luotu uudelle, laajemmalle alueelle. Nyt on syytä ottaa kokemuksista oppia: miten nämä kuntaliitokset ovat toteutuneet, ovatko lähipalvelut karanneet kauemmaksi kuntakeskuksiin vai ei ja miten nämä palvelupiirit toimivat myöskin taloudellisesti. On aika antaa työrauha kunnan työntekijöille kuntien peruspalveluiden ja perustehtävien ääreen ja antaa myöskin luottamushenkilöille se arvo, että ratkaisuja on paljolti koko Suomessa tehty ja niitä tullaan myöskin tekemään.

Itse olen ollut kuntaliitoksen rakentajana uuden Oulun suhteen. Vastustin sitä kyllä alkajaisiksi, mutta kun päätökset tehtiin, niin pulinat pois ja uutta rakentamaan, ja siellä viiden kunnan uusi Oulu syntyy vuodenvaihteessa, ja totta vieköön uuden rakentamisessa on paljon viehätystä mutta myöskin ongelmia ja vaikeuksia.

Hallituksen karttaharjoitus uudemmasta, vahvemmasta, laajemmasta Oulusta ei miellytä, vaan nyt todellakin tarvitaan sitä työrauhaa ja pientä hengähdystä jo tehtyjen kuntaliitosten toteuttamiseksi.

Arvoisa puhemies! Käsitteiden sekamelska on valtava niin hallituspuolueiden sisällä kuin opposition ja hallituksenkin välillä. Mitä vahvoilla peruskunnilla oikein tarkoitetaan? Tulemme ilmeisesti nyt juhannuksen alkajaisiksi saamaan vahvan peruskunnan kriteerit, mutta nekään tuskin vielä tyhjentävät kysymyspajatsoamme ihan täysin.

Kunnilla on laajat tehtävät jo tälläkin hetkellä peruspalveluiden järjestämiseksi, mutta keskusta haluaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut vielä laajemmille harteille. Peruskunnilla tulee olla tehtäväkuva lähipalveluiden järjestämisessä, mutta kuntien välistä yhteistyötä tarvitaan erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluiden järjestämiseksi.

Arvoisa puhemies! Kuntien talousnäkymät ovat menossa huonompaan suuntaan, ja sen valossa hallituksen päätökset valtionosuuksien leikkauksista 3,4 miljardin osalta tämän vaalikauden aikana ovat karmeita. On selvää, että se pakottaa monen kunnan kyykkyyn ja nöyristelemään valtiovallan edessä, ja jos ja kun näitä selvitysmiehiä ja -naisia tuonne maakuntaan tulee, niin kyllähän se on kylmää kyytiä näiden taloudellisten olosuhteiden valossa.

On selvää, että väestömme ikääntyy, huoltosuhde eri maakunnan kunnissa heikkenee, mutta tällä kuntauudistuksella ilmeisesti halutaan heikentää edelleenkin kaupunkiseutujen ja kasvukeskusten ulkopuolella olevien kuntien tilannetta. Eivät siellä kaupunkiseutujen ulkopuolisilla alueilla vanhukset nuorru tai syntyvyys parane tai sairaat yhtäkkiä tule terveeksi vain lisäämällä vahvan peruskunnan verkostoa. Tarvitaan erilaisten alueiden erilaisia kuntamalleja, millä tätä uudistusta voidaan viedä eteenpäin.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Vaikka kuntauudistusta on toteutettu jo pitkin matkaa, pitkin aikaa ja vaikka alle 2 000 asukkaan kuntien määrä on puolittunut 2008—2010 aikana, niin kuntakenttä on edelleen pirstaleinen ja edelleen on liikaa resursseiltaan erittäinkin heikkoja kuntia. Kuntauudistusta on syytä jatkaa ja tehostaa, kuten nyt ollaan tekemässä. Vahvoja kuntia tarvitaan myöskin elinkeinoelämän ja työllisyyden edistämiseen, se on päivänselvä asia.

Erinomainen lähtökohta on, kun koko kuntauudistus valmistellaan ja toteutetaan kuntalähtöisesti ja kuntia tarkalla korvalla kuunnellen, kuten nyt ollaan myöskin tekemässä. Kuntauudistuksen lähtökohtana pitää olla aina se, että yhdenvertaiset julkiset palvelut taataan kaikille kansalaisille. Siksikin kuntia pitää vahvistaa. Tavoitteena pitää olla siis elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteiltaan toimiva kuntarakenne.

Työssäkäyntialue tai muu toiminnallinen kokonaisuus pitää olla ohjenuorana myöskin kuntia rakennettaessa, siis sellainen kunta, jolla on taloudelliset ja riittäviin henkilöstövoimavaroihin perustuvat mahdollisuudet ja edellytykset vastata niitten palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta sekä rahoituksesta.

Edelleen vain se vahva peruskunta kykenee kantamaan vastuun kunnan omasta palvelutuotannosta. Kyse on palveluiden saavutettavuudesta ja laadusta ja tietenkin niiden vaikuttavuudesta. Tulevaisuudessa asukkaiden valinnanvapauden vaatimus palveluista tulee kasvamaan, ja tähän on myös tulevaisuudessa pystyttävä vastaamaan osittain kuntarakenteella.

Kunnan pitää siis pystyä tuottamaan ja järjestämään myös hyvinvointipalveluja tukevia palveluja, kuten sivistys-, kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalvelut. Nyt tässä yhteydessä pitää myöskin sitten sosiaali- ja terveyspuolella pitää huoli siitä, että rahoituksen järjestämisvastuu on niin sanotusti yksissä käsissä.

Kuntien talouksien pitää olla kunnossa, koska niillä on valtava merkitys peruspalvelujen turvaamiselle kansalaisille. Nykyinen lainsäädäntö on riittävä, kun arvioidaan kuntien kykyä selvitä palvelujen tuottamisesta tai järjestämisestä. Kuntauudistuksesta ei saa unohtaa ja hylätä myöskään niitä kuntia, jotka ovat niin heikossa taloudellisessa jamassa ja tilanteessa, etteivät niin sanotusti kelpaa kenellekään, ja niitä valitettavasti tällä hetkelläkin on.

Näitten tänä päivänä monta kertaa esille tulleitten ja kaivattujen peruskunnan kriteereitten laatiminen ja valmistelu on oikeastaan se koko jutun a ja o. Kriteereitten tulee mielestäni olla niin selkeitä, ettei niihin vastauksiin saa jäädä tulkinnan varaa, sillä jos tulkinnan varaa jää, niin tulkitsijoita kyllä tulee riittämään. Myöskin poikkeuskriteerit on laadittava ja niissä otettava huomioon muun muassa harva asutus, pitkät etäisyydet, ihan vain paria asiaa mainitakseni.

Arvoisa puhemies! Keskeinen tavoite tulee valmistelutyössä olla demokratian ja kuntalaisten osallistumisen vahvistaminen. Päätöksenteko ei saa kuntauudistuksen myötä etääntyä eikä heikentää vaikuttamismahdollisuuksia siinä uudessakaan kunnassa. Lähidemokratian merkitystä ei varmaan koskaan korosteta liikaa. Samoin toivon, että valmistelutyössä lähipalvelujen kriteerit määritellään. Tehtävä on vaikea, sillä meille jokaiselle lähipalvelut näyttäytyvät hieman erilaisina.

Kuntien henkilöstön asemaa tulee uudistuksessa turvata nykylainsäädännön tasoisena. Tässä vastaukseni edustaja Turuselle, joka debatin aikana sitä kysyi. Kun hän kysyi sosialidemokraattien kantaa, niin tässä se tuli kerrottua. Muun muassa tällä mahdollistuu henkilöstön osallistuminen uudistuksien valmisteluun. Pitää varmistaa se, että henkilöstöllä on osaamista ja ammattitaitoa selvitä niistä tulevista tehtävistään. Tämä kaikki vaatii koulutuksen lisäksi varmasti toiminnan tehostamistoimia, joita rationalisoinniksikin nimitetään. Henkilöstön on saatava olla mukana päättämässä myöskin omasta tulevaisuudestaan.

Kaiken kaikkiaan mielestäni kuntauudistusta tarvitaan, jotta kansalaisten palvelut, mukaan lukien sosiaali- ja terveyspalvelut, pystytään turvaamaan ja niitä kehittämään edelleen kaikkialla Suomessa. Toivon, että kaikki osallistuvat näihin talkoisiin, ja toivotan tervetulleeksi tähän savottaan, jossa jokaiselle varmasti riittää palsta.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Äskeisessä puheenvuorossa ja monessa muussakin tämän päivän puheenvuorossa kuntauudistuksesta on haluttu oppositiota mukaan ja kaikkia mukaan tähän kuntauudistukseen. Keskusta on ilman muuta siihen ollut valmis. Se on siihen valmis, se on ollut siihen valmis ja tulee olemaan siihen valmis. Mutta emme me lähde ihan mihin tahansa uudistukseen mukaan ja ihan millä tahansa ehdoilla.

Keskusta laittoi alulle Paras-hankkeen, joka oli siihen mennessä kaikkien aikojen järjestelmien, palveluiden uudistamishanke, joka lähti ja on edelleenkin hyvässä vauhdissa lukuun ottamatta sitä epäselvyyttä ja epätietoisuutta, joka tällä hetkellä tämän nykyisen hallituksen kuntauudistuksen osalta kuntien päätöksentekoa on sekoittanut. Miksi se on sekoitettu? Siksi, että siinä on lähdetty rakenteet edellä päin, ja niin kuin tämänkin päivän debatissa varsin selvästi kävi esille, osa hallituspuolueista on edelleenkin sitä mieltä, että se onkin oikea järjestys elikkä ensin pitää määritellä rakenteet, piirtää kartat, piirtää rajat ja sen jälkeen vasta mietitään, mitä niiden rajojen sisäpuolella tekee. Mitä kuntalaiset haluavat, mitä kuntalaiset tarvitsevat? Kuntalaiset haluavat palveluita eikä rajoja. Siksi on oleellista se, niin kuin keskusta on koko ajan ollut sitä mieltä, että uudistustoimenpiteitä pitää tehdä ja niin päin, että palvelut tulevat edellä päin ja hallinto tukee palveluita eikä päinvastoin, niin kuin nyt ollaan viemässä eteenpäin tätä uudistusta.

Toinen reunaehto on vapaaehtoisuus. On aivan selvä, että vapaaehtoisuus on ainoa tie kuntaliitoksille ja sitä täytyy tukea, ei niin, että täältä määrätään, mikä on kenellekin hyväksi.

Kolmas reunaehto on se, että alueiden erityispiirteet täytyy ottaa huomioon, jotta me pystymme toteuttamaan tarvittavia palvelu-uudistuksia eri puolilla maata. Ne tarpeet vaihtelevat, ne eivät ole samanlaisia täällä pääkaupunkiseudulla kuin mitä ne ovat vaikkapa tuolla pohjoisessa tai itäisessä Suomessa.

Neljäs reunaehto on se, että me emme voi hyväksyä sitä, että hallitus haluaa lopettaa kuntayhteistyön. Se pilkkaa sitä täällä himmeleinä ja vaikka minä ihmeenä, joka ei todellakaan pidä paikkaansa. Se on menestystarina, jolla kunnat ovat pystyneet tehokkaasti hoitamaan palvelutuotantoaan ja nimenomaan säästämään kustannuksia, ja tätä pitää voida edelleenkin tehdä. Siihen maakuntamalli on aivan kelvollinen tapa toteuttaa, ja Ruotsissa on esimerkiksi aivan erinomainen esimerkki siitä, kuinka tämä maakunnallinen toimintatapa on aikaansaatu ja mitä sillä on kaiken kaikkiaan aikaansaatu.

Puhemies! On pari asiaa, jotka on joka tapauksessa tehtävä, oltiin sitten tämän kuntauudistuksen lopputuloksena minkälaisessa tuloksessa tahansa. Meidän kuntien palvelutuotannon ja yleensäkin julkisen puolen it-järjestelmät elikkä meidän tietojärjestelmämme on saatava kerta kaikkiaan uudelle tasolle ja kuntoon. Tällä hetkellä me haaskaamme — erilaisten tutkimusten mukaan, ne vaihtelevat — 2 miljardista 4 miljardiin euroa vuosittain siihen, että ne ovat tehottomia, sekavia ja yhteensopimattomia, ja mikä pahinta, ne eivät myöskään palvele kuntalaista. Siksi nämä tietojärjestelmät täytyy saattaa kuntoon.

Toinen on se, että palvelutuotantoprosessit pitää myöskin pohtia uudelleen. Ne eivät välttämättä ole seuranneet aikaansa, ja siksi on tullut ongelmia vaikkapa lääkäripalveluiden saatavuudessa. Ei se välttämättä tiedä sitä, että kunnan koko riippuu siitä, saadaanko siellä lääkäripalveluja tai saadaanko siellä lastenhoito- tai vanhustenhuoltopalveluja. Tästä hyvä esimerkki tai huono esimerkki on esimerkiksi Vantaa, joka ei ole pystynyt tuottamaan näitä palveluita ja irtisanoo omaishoitosopimuksia jne. Kuinka moni pienempi kunta on irtisanonut omaishoitosopimuksia? Kuinka moni? Jos on, niin mikä kunta? Tiedän ainoastaan niitä kuntia, jotka kynsin hampain pitävät kiinni siitä, että omaishoitosopimukset saadaan pidettyä. Vaikka rahat loppuvat, niin lisää rahaa osoitetaan lisätalousarvioissa siksi, että laitoshoito on paljon paljon kalliimpaa. Siksi en ymmärrä lainkaan sitä, miksi isoissa kaupungeissa ei sitä pystytä tekemään.

Puhemies! Lopuksi tästä tiedonantomenettelystä edelleenkin. On hyvä, että eduskunta pääsee keskustelemaan tällaisesta näin mittavasta asiasta. Mutta edelleenkin pitää kysyä, miksi tiedonantomenettely, kun tiedetään jo, että oppositiota ei alun alkaen haluttu valmisteluihin mukaan ja me olemme eri linjoilla tämän asian kanssa. Tiedonannon ainoa tarkoitus on selvittää se, onko hallituksella luottamusta vai ei, ja tällä kertaa se luottamuksen osoitus on nimenomaan hallituspuolueiden edustajille, että ne pysyvät rivissä, ei sen takia, että selvitetään parlamentaarisesti, mistä jo tiedetään, mikä se voimasuhde täällä tämän uudistuksen osalta on. Palvelut edellä!

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kuten jo tiedonannon lähetekeskustelussa totesin, haluan sosialidemokraattina olla turvaamassa suomalaisille ihmisille luotettavaa ja arvopohjaltaan kestävää hyvinvointivaltiota myös tulevaisuudessa. Se tarkoittaa ihmistä varten tuotettuja laadukkaita, kestävästi yhteisin verovaroin rahoitettuja peruspalveluita.

Tämän ajan ja tulevaisuuden suuret haasteet, etenkin väestön ikärakenteen muutos, edellyttävät myös muutoksia nykyisiin palvelurakenteisiin. Me tarvitsemme kuntauudistuksen, jotta saamme laajennettua kuntien rahoitus- ja väestöpohjaa. Riittävän suuri väestöpohja turvaa paremmin ihmisten mahdollisuuden saada palveluja eri elämäntilanteissa. Jos kunnan ikärakenteen vuoksi tarvitaan paljon vanhus- ja terveydenhuoltopalveluja, jos kunnan työttömyys kasvaa, jos lapsiperheet tarvitsevat poikkeuksellisen paljon erilaisia tukipalveluja jne., kunnan talous kestää paremmin myös vaikeat ja poikkeukselliset tilanteet ja pystyy myös tuolloin järjestämään tarvittavat palvelut. Vahvat kunnat voivat olla keskenään tasavertaisia, ja näin myös ihmisten välinen yhdenvertaisuus palveluiden saannissa ja laadussa voi toteutua, mutta tämä tarkoittaa myös selkeitä palvelurakenteita ja prosessien muutoksia. Kuntarakenne ei yksinään tätä tilannetta paranna.

Arvoisa puhemies! Tiedonannossa esitetty ratkaisu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseksi on mielestäni hyvä. Kaksitasoisessa mallissa vahvassa peruskunnassa järjestetään valtaosa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Keskeisenä tavoitteena on vahvistaa peruspalveluita, perusterveydenhuoltoa ja siihen yhdistettyjä erikoissairaanhoidon palveluita sekä sosiaalipalveluita ihmisten lähellä ja arjessa. Emme voi mennä keskustalaiseen terveyspiiriajatteluun tai maakuntamalliin, joka jälleen kerran rakentaa ylimääräisen hallinnollisen elimen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Mielestäni tärkein lähtökohta uudistamisessa on, että järjestämis- ja rahoitusvastuu ovat samassa organisaatiossa. Tämä on paras tapa saada kokonaisuus hallintaan, pitää kustannukset kurissa ja lisätä olennaisesti palveluiden vaikuttavuutta.

Se, että lähdemme tavoittelemaan vahvaa peruskuntaa, on merkittävä linjaus. Vasta toissijaisena vaihtoehtona ovat sote-alueet, jotka voivat vastata joko vastuukuntamallilla tai kuntayhtymänä palveluiden järjestämisestä. Tässä on mielestäni olennainen painotusero aikanaan viime kaudella ministeri Risikon esittämään malliin, joka perustui 40—60 sote-alueeseen. Nyt mennään siis kuntakylki edellä.

Kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisvastuun on oltava mahdollisimman hyvin kytkettynä muuhun kunnalliseen päätöksentekoon. Heti, kun mennään vahvan peruskunnan ulkopuolelle sote-aluerakenteeseen, tämä kytkös heikkenee. Samalla heikkenee mahdollisuus sellaiseen terveys- ja hyvinvointiongelmia ennalta ehkäisevään kokonaisajatteluun, jossa vastuuta jaetaan kaikille hallintokunnille.

Arvoisa puhemies! Erva-alueen ja perustason välinen raja on toistaiseksi auki. Siitä olemme varmasti yhtä mieltä ainakin hallituspuolueissa, että erva hoitaa muun muassa työnjako-, koordinaatio-, suunnittelu- ja viranomaistehtäviä. Sen lisäksi hallitusohjelmassa linjattiin, että ervan vastuulle kuuluvat myös vaativat keskitettävät terveyden- ja sosiaalihuollon palvelut ja erikoissairaanhoidon ympärivuorokautista päivystystä. Työryhmä on linjannut väliraporttinsa johtopäätöksissä, että viiden erityisvastuualueen alueelliset tehtävät riippuisivat perustason toimijoiden kantokyvystä. Nyt tämän osuuden järjestäminen on työryhmän tehtävänä vuoden loppuun mennessä. Olennaista on, että erva on toimintakykyinen, että kuntien omistajaohjaus on vahvaa ja johdonmukaista. Erityisvastuualueet olisivat oikeushenkilöitä, eli käytännössä näkisin, että ne olisivat kuntayhtymiä. Se, missä kohdassa ervan ja perustason välinen raja kulkisi, mikä on näiden välinen työnjako, on nyt perusteellisesti jatkotyössä arvioitava. Tarkoituksenmukainen työnjako eri alueiden välillä on toteutettava ja sairaaloiden kilpavarustelu estettävä.

Arvoisa puhemies! Täällä monet, etenkin opposition edustajat, ajattelevat, että pieni on kaunista ja suuruus ei tuo tehoja sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Minusta meidän ei pidä ajatella poissulkevasti, etteikö suuressa, vahvassa kunnassa voida tehdä myös pieniä, ihmisen kokoisia tekoja. Juuri siitä on kyse, kun lähdemme ajattelemaan ja suunnittelemaan nimenomaan asukkaille parhaita palveluita kokonaisuuksina. Paitsi että saamme palvelukulttuuriimme ja ikärakenteisiin tällaista lähiajattelua, meidän on saatava myös aiempaa paremmin toimivia päätöksentekojärjestelmiä, jotka kuuntelevat kansalaisten ääntä. Lähidemokratian vahvistaminen on olennainen osa kuntauudistusta. Nykyisin päätöksenteko on monessa kunnassa liukunut juuri näihin yhteistyörakenteisiin ja kuntalaisilta näkymättömiin. Tällöin niin kuntalaisten kuin päättäjien mahdollisuudet vaikuttaa kuntalaisten arjen kannalta olennaisiin asioihin jäävät etäisiksi. Vahvassa peruskunnassa valta siis palautetaan takaisin kuntalaisille.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten lähtökohtana on se, että koko Suomi tulee pitää kokonaan asuttuna. Kuntien määrä ja koko eivät voi poistaa sitä ongelmaa, että Suomessa on hyvin ja huonosti menestyviä alueita tai vähän ja paljon asutettuja alueita, ja näin ollen pienikin kunta voi olla innovatiivinen ja elinvoimainen.

Todellisuudessa suurkunnat eivät loista tehokkuudessaan. Kuntien määrän sijaan olennaisinta olisi keskittyä siihen, kuinka palvelut saadaan toteutettua parhaiten ja mitkä palvelut kuuluvat valtion ja mitkä kuntien toteutettaviksi. Kuntien määrällä ja koolla keinottelemalla maamme huoltosuhde ei muutu, eikä veronmaksajia ole kuntauudistuksen jälkeen yhtään sen enempää kuin sitä ennenkään.

Missä ovat hallituksen laskelmat? Milloin paljastatte todellisia numeroita esimerkiksi kaksikielisyydestä aiheutuvista kustannuksista kuntauudistuksen yhteydessä? Entä miten koulutus järjestetään uusissa kunnissa? Lakkautetaanko vai yhdistetäänkö kouluja? En kiistä sitä, etteikö tulevaisuuden kannalta olisi tarkoituksenmukaista, että kuntaliitoksia tehdään, mutta niitä ei tule tehdä pakkokeinoin, ja liitoksissa tulee ottaa huomioon elävä maaseutumme.

Suuret kaupungit eivät yksin ole vastaus ongelmiimme. Suurissakin kaupungeissa ja etenkin suurissa kunnissa on ongelmia. Kunnan rajalla elävien elämä vaikeutuu, kun palvelut karkaavat kaupunkikeskuksiin ja reuna-alueet jätetään yksin autioitumaan.

Arvoisa puhemies! Vaikka hallitus niputtaisi kaikki kotimaakuntani Pohjois-Karjalan kunnat yhteen, se ei poista sitä tosiasiaa, että siellä asuu enemmän ikääntyviä kuin nuoria ihmisiä. Meidän pitäisi saada nuoret pysymään maakunnissa, ja se onnistuu vain siten, että heille on tarjolla työtä. Tämä keskittävä politiikka johtaa siihen, että tulevaisuudessa meidän on entistä vaikeampaa tuottaa peruspalveluita reuna-alueilla ja siellä asuville ihmisille. Keskittämisen sijaan meidän tulisi keskittyä siihen, miten reunakuntiin saataisiin muuttamaan lisää lapsiperheitä turvaamaan kuntien tulevaisuutta. Työpaikkojen keskittäminen Suomen reuna-alueilta Etelä-Suomeen ei edistä mitään muuta kuin muuttoliikettä.

Kymmenen nuorimman kunnan kärki löytyy Etelä-Suomesta. Näitä kuntia ovat Tuusula, Pornainen, Järvenpää ja Espoo, joissa yli 60-vuotiaiden osuus on pienin muihin kuntiin verrattuna. Tämä tarkoittaa siis verotuloja. Mitä hallitus aikoo tehdä sen eteen, että Suomi pysyisi asuttuna reunasta reunaan, että lapsiperheet voisivat työtilanteen puolesta asua jossakin muualla kuin Uudellamaalla?

Arvoisa puhemies! Tämän viikon alkuna Kuntien takauskeskuksen johtaja Heikki Niemeläinen toi julki sen tosiasian, että väestöpohjaltaan laajat kunnat eivät ole tehokkaita. Helsinki on väestöpohjaltaan maamme suurin kunta, ja sen sosiaali- ja terveyspuolen menot ovat muihin verrattuna huomattavasti korkeammat. Tämä on osoitus siitä, kun hallitus on ajamassa nyt näitä suurkuntia ja ennen kaikkea väestöpohjaltaan suuria alueita, että se ei ole se ratkaisu tässä asiassa.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on nyt ottanut aikalisän nopealla alkutahdilla eteenpäin viemälleen kuntauudistukselle. Onko aikataulun muutoksen syynä se, että kunnilta tulleet vastaukset ovat olleet tyrmääviä, vai se, että lähes kaikki oikeusoppineet ovat kritisoineet näin suuren uudistuksen viemistä väkisin läpi ilman kansalaisten laajaa tukea.

Hallitus antoi valtioneuvoston tiedonannon kuntauudistuksen etenemisestä, vaikka kuntarakenneuudistuksen jatkon kannalta erittäin keskeiset asiat ovat vielä pahasti kesken. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistus, valtionosuusuudistus, kuntalain kokonaisuudistus ja niiden kautta myös kuntien tehtävistä päättäminen ovat vielä pahasti kesken. Hallitus ei vielä myöskään ole määritellyt mainostamansa vahvan peruskunnan kriteereitä.

Tiedonanto jättääkin suurimman osan tärkeimmistä kysymyksistä auki. Uutta tietoa ovat vain uudistuksen aikataulun pidennys, lupaukset muutostuesta kunnille ja kuntien toinen kuulemiskierros. Keskustan linja on ollut ja on tulevaisuudessakin se, että kannatamme kuntien yhteistyötä, hyväksymme vapaaehtoiset kuntaliitokset, mutta kuntien pakkoliitoksia emme hyväksy.

Hallituspuolueiden edustajat puhuvat kuntaliitosten välttämättömyydestä, kuten tänäänkin olemme kuulleet. Hallintovaliokunta painottaa mietinnössään, ettei "kuntaliitos ole sinänsä tavoite, vaan keino vastata kuntakentän haasteisiin ja asukkaiden tarpeisiin". Jos todella on näin, niin miksi hallitus ei hyväksy kuntien välistä yhteistyötä? Sosiaali- ja terveyspalvelut ovat ihmisille eräitä tärkeimpiä palveluita ja kuntien talouden kannalta keskeisimpiä asioita. Iltapäivällä ministeri totesi ja kertoi, että näiden palvelujen järjestäjänä voi vahvan kunnan vaihtoehtona olla sosiaali- ja terveysalueet. Keskustan vaihtoehto tähän on maakunnallinen kuntien yhteistyön, mahdollisesti kuntayhtymän, malli.

Tiedonanto jättää osaltaan edelleen avoimeksi kysymyksen, aikooko hallitus määrätä kuntien pakkoliitoksia. Tähän ainakin on viitteitä. Hallitus on määritellyt, että kuntien on tehtävä esitykset yhdistymisestä huhtikuuhun 2014 mennessä. Kriisikunnat voidaan liittää naapurikuntiin pakkoliitoksilla. Mitkähän mahtavat olla nykyisen hallituksen määrittelemät kriisikunnan kriteerit? Muihin yhdistymishaluttomiin kuntiin hallitus aikoo lähettää erityisselvittäjiä. Mitkähän ovat näiden erityisselvittäjien tehtävät?

Hallituksen ajamassa kuntauudistuksessa lähdettiin väärästä päästä. Ensin asetettiin kuntien määrälle rajat ja piirrettiin kuntien rajoja. Uudistuksen tärkein osa on kuitenkin palvelut. Hallituksen tulisi ensin säätää lähipalvelulaki, jossa määritellään lähipalveluiden kriteerit. Sen jälkeen vasta voidaan miettiä, millainen kunta tai kuntarakenne voi olla se, joka nämä toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Hallitus ei ole mitenkään osoittanut, että suurkunta pystyy tarjoamaan asukkailleen paremmat palvelut kuin pienempi kunta. Myöskään monien asiantuntijoiden lausunnot eivät puolla hallituksen suurkuntaihannointia. Pelkästään kuntakoko ei siis ratkaise palvelujen saatavuutta. Kuntarajoja muuttamalla ihmiset eivät tule terveemmiksi tai nuoremmiksi. Kunnille on annettava aito mahdollisuus vapaaehtoisesti uudistua paikallisista tarpeista lähtien ja Suomen eri olosuhteet huomioiden.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntien ja kuntasektorin merkitys kansalaisten peruspalvelujen tuottamisessa on suomalaisessa yhteiskuntamallissa erinomaisen suuri. Sen takia on tärkeätä, että kuntauudistuskin tehdään varmoin askelin eikä hapuillen. Näen sekä hallituksen tiedonannossa että hallintovaliokunnan vastauksessa pyrkimystä vankentaa tätä uudistuksen perustyötä siitä, mitä se nyt on alkuvaiheissa ollut. Tarvitaan huolellista perehtymistä jo tehtyjen laaja-alaisten kuntauudistusten, kuntien yhdistymisten kokemuksiin. Tarvitaan tietoa siitä, mihinkä ollaan menossa, jotta varmuudella otetaan nämä varmat askeleet oikeaan suuntaan.

Käydystä keskustelusta jo käy hyvin ilmi, että tämä vahva peruskunta terminä ei riitä ratkaisuksi näihin moniin ongelmiin, että meillä näkyy olevan kovin erilaisia käsityksiä siitä, mitä vahvalla peruskunnalla tarkoitetaan. Joku puhui, että se on yli 100 000 asukkaan alue suurimmassa osassa maata. Silloin olisi kysymys maakunnasta eikä kunnasta, kuntalaisten itsehallinnosta meidän perinteisesti tarkoittamalla tavalla.

Me tarvitsemme myös laajempaa yhteistyötä tämän hankkeen eteenpäinviemiseksi, ja sitähän on tässä myöskin monilta puolin salia korostettu, että parlamentaarinen työ tämmöisessä perustavassa lainsäädännössä, sen valmistelussa, on tärkeää.

Hallintovaliokunta tähdentää tiedonantoon viitaten, että yhdenvertaisten julkisten palvelujen varmistamiseksi koko maassa on vahvistettava kuntia, ja viittaa siihen, että voimassa olevan kuntajakolain mukaan kuntajaon kehittämisen tavoitteena on jo nykyisin elinvoimainen, alueellisesti eheä ja yhdyskuntarakenteeltaan toimiva kuntarakenne. Tässä puhutaan sitten työssäkäyntialueesta tai muusta toiminnallisesta kokonaisuudesta, jolla on taloudelliset ja henkilöstövoimavaroihin perustuvat edellytykset vastata kunnan asukkaiden palvelujen järjestämisestä ja rahoituksesta. Kunnalla on oltava kyky toimia eheän ja vahvan palveluorganisaation vastuuorganisaationa.

No, tämä on varmasti lähinnä sitä, mitä voidaan tällä hetkellä määritellä vahvasta peruskunnasta, ja noita kriteereitä väestöpohjan, yhdyskuntarakenteen ja muiden tekijöiden osalta ollaan valmistelemassa. Tärkeää on pitää kaiken aikaa mielessä se perustuslain velvoite, että siellä puhutaan kuntalaisten itsehallinnosta ja sen nauttimasta perustuslain suojasta. Tämän muodostettavan kunnankin pitää olla sen kaltainen asukkaiden yhteisö, että voidaan puhua kuntalaisten yhteisestä organisaatiosta ja siellä rakennettavasta kuntademokratiasta. Tätä tuossa julkisessa keskustelussa ei ole riittävästi noteerattu. Puhutaan sitten näistä ikään kuin reunaehdoista, joita tulee kielellisestä aluejaotuksesta ja muista tämmöisistä erityiskysymyksistä, mutta meidän pitää koko maassa rakentaa uusi kuntajako sellaiseksi, että se vastaa kunkin alueen luontaista yhdyskuntarakennetta, niitä luontaisia alueita, joilla ihmiset ovat tekemisissä toistensa kanssa, jolloin voidaan puhua tällaisesta kuntalaisten mieltämästä yhteisestä asukasyhteisöstä. Sen takia näiden mahdollisten väestömääräkriteereiden pitää olla joustavia, että niiden pitää ottaa huomioon se aluerakenne. Ei voida pärjätä yhdellä lukumäärällä koko maassa, kun aluerakenteet ovat niin erilaisia.

Näistä muista perustuslain asettamista velvoitteista on tietysti tärkeä merkitys sosiaalisilla ja sivistyksellisillä, tavallisilla perusoikeuksilla. Sosiaali- ja terveyspalvelut on turvattava koko maassa kaikille asukkaille, oikeus koulutukseen, ja tärkeätä on se, että myös yhdenvertaisuus toteutuu keskeisten julkisten palvelujen saamisessa. Sen takia tähän kokonaisuuteen kuuluvat myös sitten nämä taloudelliset järjestelyt. Jatkossakin tarvitaan kuntien verotusoikeuden lisäksi verontasausjärjestelmiä, valtionosuusjärjestelmiä ja niitä pitääkin yksinkertaistaa, tehdä selvemmäksi tätä järjestelmää, mutta ei voida lähteä siitä, että joitakin näitä peruselementtejä kylmästi poistettaisiin, vaan pitää koko maan asukkaista pitää huolta tulevassakin uudessa kuntarakenteessa.

Tässä on kaivattu jo tämän tiedonannon yhteydessä, että olisi ollut perustuslakivaliokunnan arvioitavana kokonaisuus, mutta sen aika on myöhemmin. Meillä täytyy olla tarkemmat tiedot siitä, minkälaisia lainmuutoksia ehdotetaan itse kuntalain osalta rakennelaissa, mitä muutoksia tehdään verotukseen ja veron tasausjärjestelmiin, minkälaista sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmää. Tämä kokonaisuus on syytä arvioida kauttaaltaan niin perustuslain valossa kuin sitten kuntalaisten asukasnäkökulman valossa, ja siihen meidän on tulevana syksynä panostettava niin perustuslakivaliokunnassa kuin koko eduskunnassa.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Suomen kuntarakenne on muodostunut asutuksen mukaan, ja sen mukaan ovat myöskin muodostuneet palvelualueet. Suomi on pitkien etäisyyksien maa, ja sen mukaan on myöskin kuntarakennetta tarkasteltava. Emme voi hakea mallia maista, joissa maantieteelliset olosuhteet ovat täysin toiset kuin Suomessa. Yksioikoisella kuntarajojen muutoksella, johon hallituksen kuntarakennesuunnitelma tähtää, ei saavuteta niitä etuja, jotka hallitus asettaa tavoitteeksi omissa suunnitelmissaan. Pelkästään kuntia yhdistämällä ei säästöjä ole saavutettavissa. Jos hallituksen tarkoitus on kuntarajojen muutoksella pyrkiä peruspalveluiden karsimiseen tulevien suurkuntien reuna-alueilta ja niiden keskittämiseen keskusalueelle, niin se tulisi myös hallituksen selkeästi ilmoittaa.

Me Suomessa vannomme toimivan demokratian nimeen. Suunnitellun kuntauudistuksen toteutuminen olisi kaikkien aikojen suurin heikennys demokraattisen päätöksenteon kannalta. Muutosten tulee siis perustua vapaaehtoisuuteen ja kunnan omaan tahtoon. Minkäänlaiset ylhäältä ohjaillut sanelut eivät sovi kunnallisen itsehallinnon periaatteisiin. Liitosohjailua ei tule toteuttaa myöskään valtionosuusperusteita muuttamalla. Mikäli kunnat vapaaehtoisesti haluavat yhdistyä, sitä voidaan tukea myös taloudellisin avustuksin.

Nykyisen valtionosuusjärjestelmän heikkous on sen lyhytjänteisyys. Kuntien pitäisi tehdä päätöksiä jopa 20—30 vuoden aikajänteellä. Siihen ei nykyisen valtionosuusjärjestelmän sekavuuden takia aina ole mahdollisuutta. Jos valtio antaa kunnalle tehtäviä, sen tulee huolehtia myöskin rahoituksesta. Osittain voitaisiin kuntarahoituksessa mennä jopa myös korvamerkittyihin rahoihin. Sen sijaan, että valtio lisää kuntien tehtäviä, tulisi valtion ja kuntien välistä tehtävänjakoa tarkentaa ja valtion pitäytyä sille kuuluvien tehtävien hoitamisessa ja niiden täysimääräisessä rahoittamisessa. Jos edes osakin valtion kunnille esimerkiksi 2000-luvulla sälyttämistä tehtävistä purettaisiin, kuntien taloustilanne helpottuisi merkittävästi.

Väestön huoltosuhdetta on pidetty yhtenä tärkeänä kriteerinä kuntarakenteiden muuttamiseen. Suomi ja suomalaiset vanhenevat aivan samaa vauhtia, olivatpa kuntarakenteet millaiset tahansa. Kunnille kuuluvia valtionosuuksia ei voi rajoittaa sen mukaan, että kunnassa on liikaa vanhuksia. Kuntaliitoksilla ei näihin asioihin vaikuteta. Niin kauan kuin kunta itse saa päättää palveluidensa järjestämisestä, sillä on myös taloudellinen vastuu. Jos joku muu tulee järjestämään palveluita, kunnalle jää vain maksajan osa, ja se on yleensä kalliimpi.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspuolen järjestämisvastuun selkiytymättömyys tuo suuret haasteet koko kuntarakennearviointiin. Kuntauudistuksella ei palveluita turvata, vaan suunniteltu keskittäminen vie palvelut yhä kauemmaksi ja antaa tilaa markkinoille tuleville monikansallisille yrityksille. Hyvänä esimerkkinä on ensivastehoidon suunniteltu siirtäminen sairaanhoitopiireille, jolloin useimmissa kunnissa palvelu heikkenee ja palveluiden hinnat moninkertaistuvat. Erikoiseksi tämänkin suunnitelman tekee se, että samanaikaisesti ollaan sairaanhoitopiirejä lakkauttamassa. Ei voi oikeastaan puhua suunnitelmista vaan suunnittelemattomuudesta.

Kuntarakenteen suunnittelijat eivät ilmeisesti ole missään vaiheessa kuunnelleet niitä asiantuntijoita, jotka ovat eri mieltä näin laajamittaisten kuntaliitosten tarpeellisuudesta ja niiden vaikutuksista. Useat kunta-alaa tuntevat professorit ovat sitä mieltä, että miljardisäästöjen saaminen kuntarakenteita muuttamalla on täyttä puppua. Jos sadasta pienimmästä kunnasta viedään kaikki palvelut, saadaan miljardisäästö, sanoo professori Meklin. Säästöjä saadaan ainoastaan palveluja karsimalla. Tämäkö on hallituksen tavoite?

Kuntarakennekeskustelussa on käytetty erilaisia perusteita suunnitelmien oikeellisuuden vakuuttamiseksi. Alkuun asukaspohjainen alue oli tärkein kriteeri kuntaliitosvaatimuksille. Sitten esille otettiin työssäkäyntialueet ja niiden vaikutukset. Viimeksi ovat esillä olleet asiointialueet. Tämäkin vain osoittaa sen, kuinka hataralla pohjalla valmistelu on ollut. Sosiaali- ja terveyspuolen puuttuminen kokonaan valmistelusta on viimeistään osoittanut sen, että kuntarakennesuunitelma on tuotu täysin raakileena käsiteltäväksi. Toisaalta jos tällä tiedonannolla on tarkoitus asian valmistelu käynnistää, niin silloin ollaan aikataulussa. Se kuitenkin edellyttää sitä, että hallitus luopuu omista aikatauluistaan ja kutsuu opposition mukaan valmisteluun alusta asti demokratian pelisääntöjen mukaan.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi on kysyttävä, miksei hallitus tuonut eduskunnan keskusteltavaksi reilusti ja avoimesti yhtä kuntarakennelakinsa keskeistä asiaa eli vahvojen peruskuntien kriteerejä. Tämä on aivan avainkysymys.

Mielenkiintoisia tunnuslukuja esitti viimeksi näistä ilmiselvistä vahvoista peruskunnista muun muassa Kuntien takauskeskus. Takauskeskus patistelee tehottomia kuntia, Helsinkiä etunenässä, kuriin. Takauskeskuksen mukaan suuret kaupungit käyttävät keskimääräistä enemmän rahaa palvelujen järjestämiseen ja samalla kunnat velkaantuvat tietenkin hurjaa vauhtia. Esimerkiksi Helsingin tehottomuus on takauskeskuksen mukaan jopa 200 miljoonaa euroa vuodessa. Sosiaali- ja terveystoimen kustannukset nousevat pääkaupungissa valtiovarainministeriön tilastojen mukaan suuremmiksi asukasta kohti kuin keskimäärin muualla maassa.

Pakko minun on puhua kuntaministerin kotikaupungista ja omastakin kotikaupungistani, 130 000 asukkaan vahvasta peruskunnasta, Jyväskylästä. Siellä perusterveydenhoidon menot ovat todellakin suurten kaupunkien korkeimmat, mutta asukkaat eivät kuitenkaan saa säällisessä ajassa palveluita. Suun terveydenhoidon yllä leijuu puolen miljoonan euron uhkasakko, koska palvelujen määräajat paukkuvat yli. Jyväskylän perusterveydenhoitoon ei ole myöskään kaupungin hyvästä imagosta huolimatta onnistuttu saamaan läheskään riittävästi lääkäreitä, ja palvelujen hinta nousee sitä mukaa kuin joudutaan turvautumaan esimerkiksi keikkalääkäreihin.

Hallituksen mantran lailla hokemat vahvat peruskunnat eivät siis pysty automaattisesti tuottamaan sosiaali- ja terveydenhoidon palveluita yhtään paremmin, kattavammin taikka tehokkaammin kuin monet pienemmät kunnat, pikemminkin päinvastoin. Vahvat peruskunnat on hallituksen lanseeraama tyhjä sanapari vailla todellisuuspohjaa.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus jatkaa päättäväisesti eduskunnan arvovallan murentamista tuomalla eduskuntaan esityksen vailla konkretiaa ja hankkimalla siihen pikavauhtia valiokunnan kuittauksen luottamusäänestyksineen. Valiokuntakäsittelylle annettiin aikaa vain muutama työpäivä. Siinä ajassa ei valiokunnalla ollut mitään mahdollisuuksia käsitellä tätä asiaa perusteellisesti. Johtopäätös onkin se, että hallitus käyttää eduskuntaa pelkkänä kumileimasimena tässä asiassa.

Hallituksen kuntarakennereformissa on nyt niin monta isoa palikkaa liikkeessä yhtä aikaa, suorastaan liian monta, että hallituksella ei ole suuntaa eikä faktaa siitä, mihin tässä nyt oikein mennään. Tämä on erittäin huolestuttavaa ja erittäin surullista ja pelottavaa.

Sairaanhoitopiirien lakkauttamisen riskit, joista täällä on puhuttu, ovat aivan ilmiselvät. Alkaa valtava kuntien kilpavarustelu terveydenhoidon resursseista. Suomeen saattaa varustelun seurauksena syntyä peräti 50 uutta sairaalaa, sanoo osa terveydenhoidon asiantuntijoista. Kilpailu työvoimasta muuttuu rajuksi. Työvoiman vuokrausfirmat nousevat toki kukoistukseen, ja pörssiyhtiöt sekä yksityiset terveyspalveluyritykset tulevat tässä hallituksen mallissa ilman muuta vuolemaan voitot.

Esitetyssä kaupunkimallissa kaupunki tuottaisi palvelut ja muut sitten ostaisivat niitä hinnalla millä hyvänsä — demokratiasta ei siis ole tietoakaan. Kaupunkimallissa heitetään jäähyväiset lopulta myös terveydenhoidon kauan kaivatulle integraatiolle eli erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon yhteistyölle.

Ei ole mitään järkeä lakkauttaa Suomen terveydenhuollon parhaiten toimivaa rakennetta, sairaanhoitopiirejä, tarjoamatta tilalle mitään loppuun saakka mietittyä. Päivystävä erikoissairaanhoito tulee edelleen keskittymään, eikä perustason erikoissairaanhoitoa ole määritelty vielä missään, mitä se on. Olisi tosi hyvä kuulla näitä yksityiskohtia hallitukselta. Minä sanon ihan suoraan, että tästä harjoituksesta tulee erittäin kallis suomalaisille veronmaksajille.

Arvoisa puhemies! Jos hallitus tosissaan haluaisi turvata hyvinvointiyhteiskunnan palvelut, se keskittyisi tietysti olennaisiin kysymyksiin, sellaisiin, kuten julkisen sektorin rajoihin, työnjakoon kuntien ja valtion välillä palveluiden tuottamisessa ja myös sosiaali- ja terveyspalveluiden sisältöihin. Aluehallinnon rooli palveluiden tuottamisessa on niin ikään olennainen määrittelyn aihe.

Hallituksen kuntapolitiikka on pelkkää kohellusta, jossa asiantuntijoita taikka kuntapäättäjiä ei ole aidosti kuultu. Koko kohellus perustuu hätäisesti kyhättyihin suunnitelmiin, joiden tueksi hallitus ei ole osannut tuoda nimeksikään faktaa. Erittäin surullista. Kyse on kuitenkin ratkaisevan tärkeästä asiasta suomalaiselle veronmaksajalle, suomalaiselle palvelun tarvitsijalle, suomalaisille. Kuka saa jatkossa palveluita, kuinka kaukaa ja millä hinnalla niitä saa, se jää nähtäväksi. Hallitus ei tule saamaan toiminnastaan kiitosta tässä asiassa.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitus on kuluneen vuoden aikana tehnyt rajulla kädellä useita yhteiskunnallisesti radikaaleja rakenteellisia muutoksia, joissa ei ole kyselty mielipiteitä paikallisilta päättäjiltä tai kansalaisilta. Nyt käsittelemme kuntarakenneuudistusta, jossa hallituksella oli aluksi kunnianhimoinen tavoite toteuttamisajassa ja -tavassa. Onneksi uudistukselle myönnettiin edes hieman lisää selvitysaikaa, siitä hallitukselle kiitos. Siitä en kuitenkaan ole varma, käyttääkö hallitus tämän lisäajan hyväkseen ja kuunteleeko se kuntapäättäjiä ja kansalaisia tarkalla korvalla, josta hallitus niin usein tuntuu puhuvan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kaavailema kuntarakenneuudistus ei kuitenkaan ole tuomassa ainakaan helpotuksia kuntatasolle. Seutuajattelusta kysyttäessä hallitus on vastannut, että se vahvistaa kesäkuun lopussa kriteerit, joissa tulee näkymään koko alueen näkökulma, ei pelkästään yhden kunnan näkökulma. Eli pieni kunta voi vikistä, mutta isommat kunnat vievät.

Rakennelakia valmisteleva työryhmä valmisteleekin peruskuntien uusia kriteereitä. Valtioneuvoston tiedonannossa todettiin, että esimerkiksi yhdistymisavustusten suuruus on kytköksissä uuden kunnan asukasmäärään. Kysyin eduskunnan istunnossa 6.6. ministeri Virkkuselta kahteen eri kertaan, kirjataanko rakennelakiin mahdollisesti kuntien vähimmäisasukaslukumäärä ja määritelläänkö jatkossa muun muassa valtionosuuksien saamisen edellytykset sellaisiksi, ettei kriteerien sisällä tunneta elinvoimaisia ja pienempiä kuntia. Ministeri Virkkunen ei vastannut asukaslukumäärään, vaan sivuutti asian mainitsemalla, että valtionosuusjärjestelmään tehdään muutoksia ja sitä muokataan kannustavammaksi ja poistetaan siitä mahdollisia kuntaliitosten esteitä.

Tässä valtioneuvoston tiedonannossa sanotaan, että kaikkien kuntien on tehtävä rakennelain edellyttämät kuntajakoselvitykset ja niihin liittyvät päätökset 1.4.2014 mennessä. Kuntiin, jotka eivät täytä rakennelain näitä uusia kriteereitä, eivät ole tehneet tarvittavia kuntaliitospäätöksiä, varaudutaan asettamaan valtion erityisselvittäjät. Voimme siis odottaa, että pakkoliitoksia on odotettavissa. Jos ei liitoksia tehdä vapaaehtoisesti, niin sitten takaovella on odottamassa valtion erityisselvittäjä. Demokratia suorastaan puhkeaa kukkaan tässä kohdassa tiedonantoa.

Arvoisa puhemies! Kuntaliitoksia on Suomessa tehty jo useita ja niissä kaikissa niiden toteutuminen ei ole ollut kuntalaisen näkökulmasta erityisen onnistunutta. Valitettavaa mutta totta on, että liitosten jälkeen palvelut ovat reuna-alueilta siirtyneet ydinalueille. Se saattaa olla sitä kustannustehokkuutta, mutta ei sitä, mitä kuntalaiset haluavat eli lähipalveluita.

Arvoisa puhemies! Tätä kuntauudistustakin perustellaan myös sillä, että jostain säästöjä on saatava kasaan, koska valtiolla ei ole enää varaa osallistua kunnille sälytettyjen palveluiden rahoittamiseen. Jokainen meistä tässä salissa tietää, että meillä olisi taloudellisesti helpompaa järjestää kansalaisille palveluita, mikäli valtion ottama velka käytettäisiin suomalaisen yhteiskunnan hyvinvoinnin järjestämiseksi. Suomi on lähettänyt Eurooppaan rahaa samalla, kun oma kansa kärsii ja palveluita karsitaan yhä enemmän. Nyt joudumme kiristämään vyötä kunnissa, teimme sitten kuntaliitoksia tai emme. Kaksi hukkuvaa kuntaa vetää molemmat veden alle; eivät velat muutu saataviksi, vaikka ne kuinka liitettäisiin yhteen. Eivätpä ole näyttäneet Euroopankaan velat mihinkään hävinneen, vaikka sinne on lähetetty jo aivan liian paljon rahaa suomalaisen kansalaisen näkökulmasta katsottuna.

Nyt hallitus aikoo ilmeisesti sijoittaa jälleen lisää euroja, mikäli huomenna hyväksymme Euroopan pysyvän vakausmekanismisopimuksen. Siinä sitä hujahtaa reippaat 13 miljardia euroa taas muille maille. Vertailun vuoksi totean, että Suomessa on reippaat 5 miljoonaa asukasta, Euroopassa puolestaan reilut 500 miljoonaa asukasta. On siis suorastaan absurdia puolustella, että meidän vastuullamme olisi koko Euroopan pelastaminen.

Mikäli Suomen taloudelliset vastuut Euroopassa todella realisoituvat ja Suomen valtionvelan korko nousee 1—2 prosenttia, se tietää valtiolle lisämaksuja 1—2 miljardia euroa vuodessa. Mistä valtio tämän rahan ottaa? Mistäpä muualta kuin Suomen kansalaisilta. Mikäli hyväksymme huomenna EVM-sopimuksen, emme vapaudu maksuvelvollisuudesta, vaikka ajautuisimme itse tuen hakijoiksi. Silloin ei edes kuntaliitoksilla tätä maata voida enää pelastaa. Jäljellä on vain velkaa, jonka maksajiksi huudammekin nykyisen hallituksen vastuunkantajat, jotka nyt eurohuuruissaan rahalähetykset siunaavat.

Arvoisa puhemies! Suomalaisia kuntia pitää suojella ja taata hyvinvoiville kunnille elinmahdollisuus.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistus on tämän vaalikauden todennäköisesti mittavin hanke. Ainakin se on mittavin kotimainen hanke. Täytyy rehellisesti sanoa näin ensimmäisen kauden kansanedustajana, niin kuin edellinen puhujakin viittasi, kuinka paljon meidän aikamme täällä eduskunnassa kuluneen vuoden aikana onkaan mennyt Kreikan ja yleensä euromaiden kysymysten kanssa.

On valitettavaa, että erityisesti kokoomuksen kansanedustajat loistavat nyt poissaolollaan. Kokoomushan tätä uudistusta härkäpäisesti on ajamassa. Ainoastaan näkyy ryhdikäs ja arvostamani edustaja Lehti täällä, mutta suurimman hallituspuolueen ja ylipäätänsä suurimman eduskuntapuolueen edustajia toivoisin tämän mittavan hankkeen äärellä olevan enemmän paikalla.

Perusterveydenhuollon ongelmat, paikoin heikosti toimiva kansalaisdemokratia sekä tiettyjen palveluiden laadun ja saatavuuden kirjavuus tekevät kuntauudistuksen välttämättömäksi. Asiat ovat paikoin sillä tolalla, että tarttis torellakin tehdä jotakin. Kuntauudistuksen onnistumisen edellytyksenä on kuitenkin huolellinen pohjatyö ja laaja-alainen valmistautuminen pakottomassa ilmapiirissä. En usko mihinkään sellaiseen, joka toteutetaan kiireellä tai pakolla. Kuntauudistusta runnotaan sekä kiireellä että pakolla. Tällaisesta menettelytavasta tuskin seuraa mitään hyvää tai kestävää.

Viime aikojen järkyttävien tapahtumien äärellä — kun niihin järkyttäviin tapahtumiin ei ole yhtä tai kahta selittävää tekijää ja kun ne kysymykset niin järkyttävät — on ihminen enemmän vaiti kuin puhuva pää helppojen vastausten kanssa. Joka tapauksessa hyvin usein, kun puhumme näistä ajankohtaisista, moninaisista, järkyttävistä tapahtumista, peräänkuulutamme yhteisöllisyyttä, sitä yhteisöllisyyttä, joka on monella tapaa murentunut, ohentunut ja jonka uusia muotoja ei luontevalla tavalla ole löydetty.

En usko, että kuntarakenneuudistus, vaikka kaikki kunnat Suomesta teurastettaisiin, selittäisi yhteisöllisyyden murenemista, mutta joka tapauksessa tässä palapelissä kuntien määrän karsiminenkin ja sitä kautta erityisesti reuna-alueilta tapahtuva palveluiden heikkeneminen ja sitä kautta väistämättömästi tapahtuva yhteisöllisyyden mureneminen on osa tätä kehitystä, joka heikentää yhteisöllisyyttä ja jolla voi olla hyvin pitkävaikutteiset ja traagiset seurauksensa.

Olennaista tässä kuntauudistuksen äärellä on kysyä selväsanaisesti kuntalaisilta ja heidän tahtoaan kunnioittaen tehdä siitä johtopäätökset, mitä kuntalaiset odottavat kunnallisilta palveluilta, koulutukselta, hallinnolta, sekä mitä he ovat valmiita niistä maksamaan.

Herra puhemies! Kuntien välillä on eroja. Eri perspektiiveistä tarkastellen Suomi näyttää erilaiselta. Tänään täällä on useampaan kertaan hoettu terveyseroista kuntien välillä. Todellisuudessa erot ovat enemmän sosiaaliluokkien kuin kuntien välisiä. Pelkään, että kokoomuksen johdolla halutaan avata kuntauudistuksen myötä tie yhä kasvavalle yksityiselle terveysbisnekselle ja sen läpimurrolle julkisrahoitteiseen terveydenhuoltoon.

Arvoisa herra puhemies! Kuntien toimintaedellytysten karsiminen on jatkunut 20 vuoden ajan, ensin Ahon hallituksen ja sitten Lipposen hallitusten johdolla. Nämä hallituksethan kurittivat kuntia valtionosuuksia karsimalla, ja tahti jatkuu julmana. Esimerkiksi minun kotiseudultani Kuopiosta sosiaali- ja terveyshuollon kuntaosuuksia leikataan, peruspalveluiden valtionosuuksia, ensi vuoden alusta. Kuopiolle se merkitsee 13 miljoonan vajetta, Nilsiälle lähes miljoonaa, Kaaville lähes puolta miljoonaa, Juankoskelle 725 000:ta. Tälläkin tavoin hallitus kurittaa kuntia ja heikentää ihmisten yhdenvertaisuutta eri puolilla Suomea.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksesta on tullut hallitukselle elämää suurempi kysymys. Rakennekeskusteluissa itseisarvoksi on muodostunut kuntien vähentäminen sen sijaan, että tavoitteena olisi kuntien palvelujen kehittäminen mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla ja samalla kunnille ja maakunnille kuuluvien tehtävien uudelleenarviointi.

Seuraavat tilastoista poimitut vertailut kertovat, etteivät hallituksen uudistustoimenpiteet kestä tilastollisia tarkasteluja. Jos maamme kunnista valitaan pienimmästä päästä kuntia niin paljon, eli noin 184 kappaletta, että näiden väkiluku on sama kuin Helsingin väkiluku, näiden kuntien yhteiset toiminnan kulut ovat lähes 700 miljoonaa euroa alhaisemmat kuin Helsingin. Pitkän ajan yli varojen elämisestä kertoo se, että konsernilainakanta näillä niin sanotuilla elinkelvottomilla kunnilla on 2 300 miljoonaa alempi kuin kaikkien ihailemalla pääkaupunkiseudulla.

Pääkaupungilla on tietysti pääkaupungin rasitteensa, mutta kun katsotaan kuntien kustannustehokkuutta kaikkien yli 100 000 asukkaan kuntien osalta ja verrataan sitä edellä mainittujen 184 pienimmän kunnan vastaaviin, voidaan todeta pienten pärjäävän edelleen. Toimikulut asukasta kohti ovat pienissä kunnissa runsaat 200 euroa alhaisemmat kuin suurkunnissa. Lainakanta on vastaavasti noin 3 000 euroa alhaisempi pienissä kunnissa. Selvitysten mukaan kustannustehokkain kuntakokoluokka on 20 000—40 000 asukkaan kuntakoko.

Edellä todetut asiat on helppo tietysti torjua asukkaiden ikärakenteella, palvelutasoerolla jne. Palvelutasosta on maallikon vaikea sanoa mitään faktapohjaista. Sen sijaan mutupohjalta tietoa löytyy helpostikin. Siitä, miten lasten tai vanhusten osuus vaikuttaa kokonaiskustannuksiin, on pilkottuakin tietoa saatavilla.

Arvoisa puhemies! Tilastokeskus tuottaa meidän kaikkien käyttöön myös lapsi- ja oppilaskohtaista kustannustietoa. Näiden yhteisselitteinen tulos on se, että mitä suurempi kunta, sen kalliimpi. Toki on sanottava, että sekä hyvin että huonosti hoidettuja kuntia löytyy kaikista kuntakokoluokista. Kuten edustaja Eero Lehtikin on todennut, kuntauudistus olisi toteutettu jo kauan sitten, jos sillä olisi saavutettu jotain.

Paljon on rahaa jo kulutettu ja turhaan, mutta nykyisen esityksen pohjalta emme voi edetä. Johtopäätöksenä totean, että hallituksen on otettava tosiasiat uudistuksen pohjaksi ja tämä esitys on heitettävä romukoppaan.

Näillä perusteluilla kannatan edustaja Mattilan tekemää epäluottamuslausetta.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tiedonannossa eduskunnalle kuntauudistuksen etenemisestä kerrotaan olevan tavoitteena "turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut asiakaslähtöisesti koko maassa, luoda edellytykset kuntien taloutta vahvistavalle kehittämistoiminnalle ja yhdyskuntarakenteen eheyttämiselle sekä vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa". Tämähän on kuin suoraan perussuomalaisten puolueohjelmasta, paitsi että yhdyskuntarakenteen eheyttäminen meiltä puuttuu ja itsehallinnon vahvistamisella ja paikallisella demokratialla me ilmeisesti tarkoitamme eri asiaa. Perussuomalaisten ohjelman mukaan demokratia kunnallisessa päätöksenteossa toimii paremmin pienissä ja keskisuurissa kunnissa, joissa asiat ovat vielä ihmisen kokoisia ja ymmärrettäviä eivätkä sotkeudu monitasoiseen byrokratiaan.

Keväisessä karttaharjoituksessa hallitus löi monen kunnan rajat ja tavoitteet uusiksi. Kuntien lausuntopalaute osoitti, että noin puolella kunnista oli valmiutta kuntajaon muutosten selvittämiseen. Näin ollen hallitus on päätellyt, että avuksi tarvitaan valtakunnallista vauhdittamista eli valtion muutostukea ja ohjausta uudistuksen liikkeelle saamiseksi ja käynnissä pitämiseksi. Tämä ilmeisesti tarkoittaa pakkoliitoksia kunnallisvaalien jälkeen.

Arvoisa puhemies! Tiedonannon mukaan "uudistuksen keskeiset elementit muodostuvat kuntarakennetta ohjaavasta rakennelaista, kuntien valtionosuus- ja rahoitusjärjestelmästä, kuntalain kokonaisuudistuksesta ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämislaista sekä metropoliratkaisusta. Myös kuntien tehtäväkenttää on samassa yhteydessä mahdollisuus uudistaa, perusteellinen kartoitus kuntien lakisääteisistä tehtävistä on parhaillaan käynnissä. Lähtökohtana on, että uusia velvoitteita ei lisätä ja normeja pyritään joustavoittamaan". Tämä kuulostaa siltä, että kuntalaiset joutuvat luopumaan palveluistaan tai ainakin niiden saanti viivästyy. Työssäkäyntialueetkin voivat joutua kriisiin, kuten varsinaissuomalaisessa suurkunnassa Salossa on käynyt Nokian ilmoitettua tehtaan sulkemisesta. Tämä on mielestäni esimerkki, joka osoittaa, että suurkuntakaan ei takaa kuntalaiselle työtä ja palveluja.

Arvoisa puhemies! Tiedonannossa todettiin yksipuolisesti, että hyvin pienelle väestöpohjalle ja hyvin pienissä yksiköissä tuotettujen palveluiden yksikkökustannukset ovat tutkimusnäytön perusteella yleensä korkeita. Ainakin nykyisessä 2 000 asukkaan kotikunnassani Marttilassa palvelut on onnistuttu tuottamaan ja hankkimaan kuntien välisellä yhteistyöllä ihan kohtuullisilla hinnoilla. Hallituspuolueilta lienee jäänyt huomaamatta, että korkeita yksikkökustannuksia löytyy myös eteläisen Suomen suurkunnista, jotka ovat jo vähän liian suuria havainnollisiksi ja hallittaviksi.

Myöskään yhtenäinen yhdyskuntarakenne ei sisälly perussuomalaisten tavoitteisiin, mikäli se tarkoittaa sitä, että haja-asutusalueilla ei saa rakennuslupaa enää omalle maalleen. Metropolialueelle mahdollisesti säädettävät erioikeudet eivät saa rajoittaa ihmisten elämää harvemmin asutuilla alueilla.

Arvoisa puhemies! Aivan uutta ja yllättävää tässä tiedonannossa oli se, että ilmeisesti hallituksella on tarkoitus antaa suurille ja menestyville kunnillekin muutostukirahaa, että ne voivat järjestellä palvelunsa uudelleen hallituksen toivomalla tavalla. Tällainen menettely saattaa olla omiaan aiheuttamaan vaikeuksien lisääntymistä pienissä kunnissa, kun valtion varmaan täytyy säästääkin jostain.

Tiedonannossa todetaan: "Nykyisellä kunta- ja palvelurakenteella ei pystytä turvaamaan yhdenvertaisia sosiaali- ja terveyspalveluja." Kuten tänään on moneen otteeseen kuultu, on myös suurissa kunnissa, kuten Vantaalla, liian pitkiä terveydenhuollon odotusaikoja. Tulevina vuosina kuntakohtaiset erot tulevat kasvamaan entisestään väestön ikääntyessä ja kuntien taloustilanteiden eriytyessä. Haluaako silloin enää kukaan suuren kunnan pitkän potilasjonon hännille?

Uudistuksella pyritään vahvistamaan kunta- ja palvelurakennetta niin, että yhdenvertaiset julkiset palvelut voidaan turvata kaikkialla Suomessa. Tämähän on nyt jo tehty sairaanhoitopiirien ja kuntien välisen yhteistyön avulla. Toivottavasti nyt puheena olevilla ja suunnitelluilla kuntaliitoksilla ja tulevilla suurkunnilla ei saada aikaiseksi pelkästään hätiköityä sotkua ja lisää kuntalaisen kurjuutta.

Kannatan edustaja Mattilan tekemää epäluottamuslause-ehdotusta.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen suurkuntahanke on ilmiselvästi kokoomuksen ideologinen hanke. Se markkinoitiin alusta lähtien, kun Kataisen hallitus lähti liikkeelle, ideana ja ajatuksena jostain uudesta suuresta, joka tuottaisi parempaa demokratiaa, joka turvaisi läheltä palvelujen tarvitsijoiden tarvitsemat palvelut, joka olisi taloudellisesti edullista ja jossa kuntalaisdemokratiakin vielä toteutuisi oikein hyvin. Nykyiselle järjestelmälle annettiin ja pyrittiin antamaan erilaisia leimoja, luomaan nykyinen tilanne sellaisessa valossa, kertomaan kansalaisille, että kansalaiset ikään kuin oivaltaisivat, että tämä suomalainen kunnallishallinto on jotain iänikuista, vanhanaikaista, jotain sellaista, mitä muualla Euroopassa tai maailmassa ei ole.

Täytyy myöntää, että tämä viesti meinasi mennä jo perille ja läpi. Eri puolilla maata kulkiessaan ihmiset todella jotkut jo ajattelivat, että todellakin meillä on jotenkin pieniä kuntia ihan hirveästi, että meillä on ihan todella pirstoutunut kuntarakenne kaikkeen muuhun maailmaan verrattuna. Vähitellen oikea tieto alkoi kuitenkin mennä perille, ja mitä enemmän tietoa tuli hallituksen aikeista, sitä enemmän kävi kenttä rauhattomaksi ympäri Suomen. Erityisesti tämän vaiheen, missä nyt ollaan, kannalta tärkeä mielestäni oli se totuus, että sosialidemokraattien piirissä eri puolilla Suomea on ruvettu vähän haukkomaan henkeä ja pohtimaan, mihin tällä tiellä oikein ollaankaan menossa. Kiitos Jutta Urpilaisen, näin täytyy sanoa oppositiostakin käsin, vaikka oppositio tässä on ollut aktiivinen, sittenkin viime kädessä kaiketi sen kautta, että SDP:n piirissä nousi selvää kritiikin henkeä tätä hanketta vastaan, jonkinlainen uudelleentuumaus tässä nyt on kuitenkin saatu ainakin sillä tavalla, että hallituksen sisällä ennätetään nyt panna valikoita uudelleen järjestykseen ja sitten ehkä kaupata kenties tämä sama alkuperäinen idea toivottavasti edes jonkin verran muutettuna uudelleen tuonne kentälle.

Mikä se Suomen tilanne on? Kaikki tässä salissa tietävät, että Suomessa on tällä hetkellä kuntien lukumäärä yksi Euroopan pienimmistä lukumääristä. Vain Tanskassa on noin sata kuntaa, Ruotsissa suurin piirtein yhtä paljon kuin meillä, kaikkialla muualla meidän kokoisissa tai meitä suuremmissa maissa myöskin suhteessa väkilukuun kuntien määrä on erittäin paljon suurempi kuin meillä. Keskimäärin näin on Euroopassa. Tunnetusti vain Maltalla ja Liettuassa on se määrä kuntia tällä hetkellä, mitä tämä valtiovarainministeriön alkuperäinen esitys Suomeen meinasi pystyyn laittaa. Meillä tällä hetkellä tämä kuntarakenne vastaa suurimmasta päästä eurooppalaista kuntakokoa, oli sitten kysymyksessä väestöpohja tai sitten myöskin maantieteellinen alue. Hallituksen hanke nyt sitten on ollut ilmiselvästi rakentaa tällainen muutamien kymmenien, kenties sadan, vähän runsaan sadan kunnan kaupunkivetoinen, suurkuntavetoinen järjestelmä, jossa tosiasiassa siitä demokratiasta tai taloudellisuudesta tai läheltä paikallistuntemuksen kautta asioiden järjestämisestä ei välttämättä ole tietoakaan.

Niin kuin joskus aikaisemminkin tässä salissa on tullut kysyttyä, miten se oikein on tällä hetkellä asian laita, kun katsotaan kuntien tehtävät, mistä niistä tehtävistä kunnat pääsääntöisesti, se valtaosa, jonka nykyhallitus meinaa lakkauttaa, nykyään selviävät ja mistä ne eivät selviä? Vielä kertaalleen: lasten päivähoito, peruskoulu, monet vapaa-ajan palvelut, kunnan tekniset asiat — selviääkö Joutsan kokoinen kunta tämän tyyppisistä tehtävistä tällä hetkellä tai kuntaministerin puolison johtama Hankasalmen kunta näistä tehtävistä? Vastaus minun ymmärtääkseni on aivan yksiselitteisen selvä: taatusti selviää tämän tyyppisistä tehtävistä. Toisin päin, tietäisimmekö me, ministeri Virkkunen ja minä, jyväskyläläisinä päättäjinä, kun hänen työryhmänsä esitti sekä Hankasalmea että Joutsaa jo osaksi Jyväskylää, paremmin kuin joutsalaiset tai hankasalmelaiset, miten lasten peruskoulu tai lasten päivähoito, nämä palvelut, pitäisi järjestää Joutsassa, 70 kilometriä Jyväskylästä, tai Hankasalmella, keskusta 60 kilometriä Jyväskylästä ja ääripäät 100 kilometriä Jyväskylästä? Ainakaan minä en ilmoita, että tiedän paremmin kuin hankasalmelaiset tai joutsalaiset, kuinka nämä palvelut pitäisi järjestää. Ministeri Virkkusen hanke tarkoittaa sitä, että hän tietäisi. Minä en ole kyllä kuullut hänen kertovan, että hän ihan oikein uskoo, että hän tietäisi paremmin kuin ne joutsalaiset ja hankasalmelaiset, miten ne palvelut siellä pitäisi järjestää.

Arvoisa puhemies! Yritän tällä sanoa, että kunnilla on tehtäviä ja tehtäviä. On sellaisia tehtäviä nykykunnilla, joista valtaosasta tehtäviä nykykunnat selviävät nykyisellään, jos niikseen haluavat, mutta joiden niidenkin tehtävien osalta ne kunnat voivat sitten heittäytyä yhteistyöhön naapureitten kanssa tai hankkiutua liitokseen vieressä olevien tai muiden lähinaapurikuntien kanssa ihan vapaaehtoisesti itse tunnistaen sen, miten on hyvä ja miten on parempi järjestää.

Mutta voidaan kysyä, onko sitten kuitenkin joitakin tehtäviä, joista välttämättä kunnat eivät selviä. Tällaisiin tehtäviin kuuluu eittämättä aivan erityisesti perusterveydenhoito. Siis selviääkö Hankasalmi tai selviääkö Joutsa yksin perusterveydenhoidon tehtävistä yksin ne tehtävät järjestäen? Minusta vastaus tähänkin kysymykseen on erittäin selvä: eivät selviä. Mutta seuraava kysymys kuuluu: Miksi pitäisi selvitä? Miksi Joutsan kunta, joka nyt on järjestänyt ympärillä olevien monien muiden kuntien kanssa yhteistyössä perusterveydenhoidon, sen takia, että se nyt ei sovi tähän hallituksen kaavaan, pitäisi liittää Jyväskylän kaupunkiin, että Jyväskylän kaupungista sitten järjestettäisiin nämä perusterveydenhoidon palvelut sinne joutsalaisille ja niille hankasalmelaisille ja kaikille muillekin niille 9—11 kunnalle Jyväskylän kaupungin ympärillä? Ei mitään järkeä ole myöskään siinä. Jos Joutsan kunta katsoo, että se yhteistyössä muiden kanssa voi paremmin ja tehokkaammin nämä palvelut järjestää, niin so what? Miksi me emme sitä heille salli?

Hallituksen idea siitä, että kunnan pitää olla niin suuri, että se selviää sekä niistä äsken sanotuista lähipalveluista että myöskin näistä perusterveydenhoidon palveluista ja muista, on aivan — en tiedä oikein, mistä se tulee, koska Euroopassa ei missään maailmassa ole vastaavaa järjestelmää. Ei missään ole vastaavaa järjestelmää. Jos se järjestely siitä, että se Joutsan seutu tulisi osaksi Jyväskylää, johtaisi siihen, että terveydenhoidon palvelut olisivat paremmin järjestetyt Joutsassa, niin hyvä niin. Mutta voiko ministeri sanoa, että ne tulisivat paremmin järjestettyä? Ei ole mitään todistetta eikä mitään näyttöä, pikemminkin päinvastoin, pikemminkin päinvastoin. Tulisivatko joutsalaisten palvelut jotenkin halvemmin järjestettyä, jos Joutsa on osa Jyväskylää? Tulevatko ne jyväskyläläisten kannalta halvemmin järjestettyä silloin, jos Joutsa liittyy Jyväskylään, tai tulevatko ne palvelut niitten joutsalaisten kannalta edullisemmin järjestettyä? Kun Joutsan kunnan väestön ikä vakioidaan, niin Joutsan kunta nytkin järjestää yhteistyössä naapureitten kanssa edullisemmin ne palvelut kuin Jyväskylän kaupunki ne järjestää. Asiaperusteita ei, siis myöskään aineellisia, taloudellisia asiaperusteita, ole sille, että ilman muuta nämä pitäisi runtata yhteen ja tehdä tällaisia suurkuntia, mitä hallitus tässä tavoittelee.

Arvoisa puhemies! Näillä muutamilla esimerkeillä olen pyrkinyt kuvaamaan oman näkemykseni, joka sekin perustuu kokemukseen. Minäkin olin aikanaan yli neljä vuotta kuntaministeri, olen sieltä puolelta katsonut, ja sen jälkeen aika pitkään Suomen Kuntaliiton valtuuston puheenjohtajana. Minä olen aika pitkään katsonut tätä järjestelyä, miten nykyjärjestelmä toimii, ja näiden taakse jääneitten vuosien aikaan meillä on tapahtunut kuntaliitoksia vapaaehtoisuuden pohjalta ilman, että siihen on tarvittu runttausta päälle. Nyt tämä runttaus tässä on päällä, idea siitä, että erityisesti vielä sitten erikoissairaanhoito ja perusterveydenhoito eriytetään tällä tavalla, kun kaiken järjen mukaan ne pitäisi entisestään koordinoida. Nyt niitä ollaan eriyttämässä toteuttamalla nämä erva-alueet, hävittämällä sairaanhoitopiirit välistä pois ja panemalla sitten pystyyn tällaiset suurkunnat, jotka hoitavat perusterveydenhoidon.

Oikean mallin pitäisi mielestäni tässä asiassa olla se, että nykyiset sairaanhoitopiirit ja perusterveydenhoito kootaan yhteen ja maakunnallisesti meillä on terveyspiiri, joka vastaa sekä perusterveydenhoidosta että erikoissairaanhoidosta. Silloin hoidon porrastamisen kannalta asia tulisi parhaalla mahdollisella tavalla järjestettyä. Me tarvitsemme erva-alueita niille palveluille, jotka vaativat ihan sitä korkeatasoisinta osaamista, mutta me pystymme perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon tehtävät yhdessä järjestämään tehokkaimmalla tavalla, jossa molemmissa palveluissa on sama isäntä, samat isännät kuntayhtymän muodossa tai vastaavassa muodossa, niin kuin ne parhaimmillaan tulevat hoidetuksi. Se, että tämä on himmeli — tämä ei ole mikään himmeli verrattuna siihen, minkälainen tulee erva-alueista, jos ne järjestetään kuntayhtymän pohjalta, niin kuin osassa hallitusta ainakin tämä asia on ajateltu järjestettävän.

Arvoisa puhemies! Toivon, että ministeri Virkkunen ja kumppanit ottaisivat nyt lusikan kauniiseen käteen ja olisivat valmiita katsomaan totuutta silmään, tunnustamaan sen, että meillä on paljon kunnallishallinnossa, kunnissa sellaisia tehtäviä, joiden tehtävien hyvä suorittaminen sekä taloudellisesti että kunnallisdemokratian kannalta tapahtuu parhaiten silloin, kun paikallistuntemus niitten palvelujen järjestämisessä on taattu, ja se paikallistuntemus on silloin taattu, kun kunnat ovat sen kokoisia, että ne päättäjät tuntevat ne paikalliset olosuhteet. Suurkunnissa tämä ei käytännössä toteudu. Toivon, että hallitus katsoo myöskin, että taloudellisesti ne palvelut järjestetään tehokkaimmalla tavalla sekä palvelun tarvitsijan että asiakkaiden kannalta, ja molemmat nämä lähtökohdat, uskon näin, päätyvät ihan toisenlaiseen malliin kuin mitä kunta tavoittelee. Varmaan kuntaliitoksia siinäkin ajattelussa tapahtuisi ja tulisi mutta ei mitään tällaista suurkuntafilosofiaa siinä toteutettaisi, mitä hallitus nyt ajaa.

Arvoisa puhemies! Vielä tärkeä osa tätä kaikkea on sitten se, että tämä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhoidon yhdistäminen suoritettaisiin, ja tämähän pitäisi oikeastaan ensiksi tehdä, löytää periaatteellinen ymmärtämys tähän ja sitten se sopeuttaa yhteen tämän kuntarakenne- ja palvelu-uudistuksen kanssa. Sitä kautta edeten mielestäni se oikea tulos saadaan aikaiseksi. Nykyjärjestelmää pitää tehostaa, ja ne suuntaviivat, mitä kerroin, ovat paljon toimivampia sille tehostamiselle kuin konsanaan se suurkuntaidea ja -ideologia, mitä kokoomus ja kokoomuksen perässä muukin hallitus näköjään ajaa.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen piti äsken erinomaisen selvityksen ja pohja-asian. Hienoa, että saimme myös tänne ministeri Virkkusen kuulemaan tätä erinomaista luentoa. Olen täysin samoilla linjoilla, tästä on hyvä jatkaa. Olimme äsken siinä Keski-Suomen puolella ja nyt menemme hieman sinne Pirkanmaan puolelle. Asialinja on aivan samanlaista.

Tämä kuntauudistusjunahan lähti liikkeelle jo vuonna 66. Silloin tehtiin ensimmäisiä selontekoja ja selvityksiä, mitä kuntia pitäisi yhdistää. Synnyin siinä 60-luvun puolivälissä, olin silloin Pohjaslahden kunnassa, ja keskus oli 2,5 kilometrin päässä. Kun menin peruskouluun, menin Vilppulan yläasteelle. Keskus oli silloin 30 kilometrin päässä. Kun otin valtuuston puheenjohtajan tehtävät Mänttä-Vilppulan kaupungissa, keskusta on nyt 38 kilometrin päässä. Ihmettelen sitä, mikä se seuraava rakenne sitten on. Onko 100 kilometrin päässä oleva Jyväskylä, Seinäjoki vai Tampere sitten tämä suurkunta, mihinkä tämä Mänttä-Vilppula sitten aikanaan tullaan liittämään? Toivottavasti se ei näin käy.

Olen tässä työssäni tehnyt parikymmentä vuotta kuntien välistä yhteistyötä. Kuntaselvityksiä on ollut varmaan noin puolenkymmentä, ja niissä selvityksissä kaikissa pohjana on ollut luottamus. Ne liitokset ovat syntyneet siitä, että on ollut luottamus yhteen liittyvien kuntien suhteen, mutta erityinen luottamus on ollut myös valtion ja kuntien välisessä suhteessa.

Tällä hetkellä kuntauudistus on kyllä siinä asennossa, että meidän luottamuksemme keskinäiseen yhteistyöhön tämän seutuyhteistyön lakkauttamisen jälkeen on lähtenyt. Aika äkkinäinen Paras-hankkeen lopettaminen on myös yhtä lailla vienyt luottamuksen kuntien väliltä, mutta se on myös vienyt kunnilta luottamuksen valtion suuntaan. Mikähän se lääke tai temppu on, että tämä luottamus uudestaan löydettäisiin siihen, että me yhdessä, kunnat yhdessä ja valtio, rakentaisimme vahvoja peruskuntia?

Olen sitä mieltä, että se vahva peruskunta on juuri se ihmisten yhteisö ja oma elinkeinollinen yksikkö, mikä meillä tälläkin hetkellä on. Mutta kun näiden valtion toimenpiteiden johdosta meille on tullut lisää velvoitteita ja näissä liitoksissa on muodostunut kustannuksia, mitä emme ole pystyneet rationalisoimaan, niin liitoskuntien talous on tällä hetkellä aika huonossa jamassa, yhtä lailla Jämsässä, joka on tehnyt jo kolme liitosta, kuin Mänttä-Vilppulassa, missä on tämä liitos tapahtunut. Mänttä-Vilppulan vuosikate oli miinus 500 euroa per henkilö viime vuoden aikana, ja jos terveydenhuollon kustannukset tämän vuoden aikana ylittyvät tällä vauhdilla, niin olemme siinä kriisikuntien joukossa. Niin kuin tässä selonteossa ja kuntarakenneuudistuksessa esitetään, että näitä tämmöisiä kriisikuntia sitten voidaan liittää toisiin, niin mitä niistä kahdesta köyhästä ja velkaisesta kaupungista sitten tulee yhteensä? Se on sitten mielenkiintoista nähdä, jos näin tehdään, että kriisikuntia niputetaan keskenään yhteen.

Näen, että kuntarakenneuudistuksessa olisi pitänyt lähteä palvelut edellä ja varsinkin sote-palvelut edellä. Kuntien ja varsinkin pienten kuntien kustannuksista noin 70 prosenttia on sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan kustannuksia. Mänttä-Vilppulan osalta tehtiin vuoden 2000 vaiheessa, silloin kun sosialidemokraatit olivat hallitusvetovastuussa, sairaanhoitopiirivetoinen perusterveydenhuollon terveydenhuoltoalue, joka toimi aluksi hyvin, mutta sen jälkeen siinä tuli henkilöongelmia, taloudenveto-ongelmia. Ei se yhteistyö isommassa kaaressa onnistunut, koska sairaanhoitopiirin oma budjetti oli 100 kertaa isompi kuin sen pienen terveydenhuoltoalueen piiri. Kuinka sitten tämä isompi erva-alue, mikä nyt on suunnitteilla, ottaa huomioon pienemmät alueet?

Ihmettelen tätä kokoomusvetoista kuntayhtymien lakkautusintoa, että nyt ollaan sairaanhoitopiirit todella lakkauttamassa ja tehdään sitten erva-aluetta — tai mikä niitten tilalle tulee — mutta sehän vasta onkin mielenkiintoinen hallinnon himmeli. Kuinka etäälle siinä sitten lähidemokratia joutuu, jos erva-alueista tehdään kuntayhtymiä? Tämä into kuntayhtymien lakkauttamisessa todennäköisesti tulee vielä maakuntaliittoihin, se tulee vielä toisen asteen koulutuskuntayhtymiin, ainakin mitä näissä alkusävelissä on saatu kuulla.

Mikä on sitten Mänttä-Vilppulan sote? Olen valtuuston puheenjohtajana siitä huolissani, ja varmaan tässä salissa, jos meitä on 40 prosenttia näitä kuntapäättäjiä, mietimme kukin, mikä on meidän oman kunnan kohtalo ja millä tavalla perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tehtävät tehdään jo sitten vuoden 2013 alusta tai sen jälkeenkin.

Arvoisa puhemies! Näen, että tässä tarvitaan kyllä vielä aikalisää ja vahvaa keskustelua, parlamentaarista keskustelua, eri puolueitten välillä ja lisää vielä kuuntelemista kuntien näkemyksistä, mikä on oikea ratkaisu. Sitä kautta löydetään se luottamus ja luottamuksen tekeminen; yhteistyön kautta saadaan näitä kuntaliitoksia kyllä riittävästi aikaiseksi.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Elsi Kataisen tekemää epäluottamuslausetta.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun nyt olemme keskustelleet tästä Paras-hankkeen pakkolinjalla jatkona olevasta kuntien pakkoliitoshankkeesta, niin tämä keskustelu on ollut melko kirjavaa, ja se mikä tätä on leimannut, on, että täällä on ollut paljon kysymyksiä, vähän vastauksia ja toisaalta vastauksia ilman kysymyksiä. Tämä ei kauhean selkeää ole ollut. Nostan pari asiaa tähän ensin esille.

Edustaja Satonen nosti esimerkiksi Kiikoisten ja Sastamalan esillä olevan ja mahdollisesti tulevan kuntaliitoksen. Se on oiva esimerkki kahdesta eri asiasta. Tässä on keskusteltu siitä, onko kuntalaisia kuultu. Kiikoisissa tehtiin mielipidekysely sen jälkeen, kun asiasta oli vähän niin kuin päätetty jo. Mielipidekysely sanoi, että mehän ei haluta tätä kuntaliitosta. Silti kokoomus jyräsi siellä pakkoliitoksella ja pakkolinjalla tämän liitoksen läpi. Se on oiva esimerkki kokoomuksen julmasta linjasta ja kuuntelemattomuudesta.

Täällä on paljon puhuttu myös huoltosuhteesta, ja se on totta, että meidän kansa ja väki ikääntyy. Mutta jos me otamme vertailupohjaksi viiden kunnan alueen ja viiden kunnan alueelle mahdollisesti syntyvän kuntaliitoksen, niin siinä on edelleen sama keski-ikä, edelleen sama keskiansio ja mikään näistä asioista ei muutu. Se, mikä muuttuu, on, että näissä viidessä kunnassa on jokaisessa yksi kunnanjohtaja tai kaupunginjohtaja, ja tässä syntyneessä kuntaliitoksessa on liitoksen jälkeen viisi kaupunginjohtajaa.

Kun on tämä irtisanomissuoja, 5 vuotta, niin siinä käy niin, että normaaliduunarien eli niiden, ketkä tekevät sitä työtä — esimerkiksi sairaalassa tarvitaan niitä tekeviä käsipareja — paikka jää tyhjille aina eläkeiän saavutuksen jälkeen ja varsinaisten työntekijöitten määrä ei lisäänny. Sen sijaan näille kallispalkkaisille kunnanjohtajille ja kaupunginjohtajille ja muillekin suurille virkamiehille keksitään joku työpaikka, joku tehtävä, ja kun se keksitty tehtävä on käytössä siellä 5 vuotta, se on saanut tehtyä sen tarpeelliseksi. Hallinto kasvaa, laskut kasvavat, ja tämä on seurauksena siitä, kun kuntaliitoksia tehdään pakottamalla. Ainoastaan sopimalla, neuvottelemalla, keskustelemalla on saatavissa jotain hyvää, pakolla sitä ei synny.

Yksi asia, mikä tätä on leimannut, on tosiaan se, että hallituksen linjastakaan ei ole mitään selkoa. On täysin erilaisia puheita salin oikeassa laidassa ja vasemmassa laidassa. Ei ole havaittavissa mitään punaista lankaa, mitä tämä keskustelu seuraisi, vaan linjat ovat jopa ristiriitaisia keskenään.

Edustaja Mäkipää esitti oivallisia kysymyksiä. Niihin ei ole saatu vastauksia ja tuskin saadaankaan, koska niitä vastauksia ei ole olemassa. Mutta on hieman ihmeellistä, että sitten kysytään vastauksia oppositiolta. Tämä on niin iso hanke, että me pohdimme asioita perusteellisesti ja vahvasti ennen kuin esitämme omat linjamme.

Jos, arvon puhemies, voin jatkaa vielä hetken aikaa?

Ainoa, mikä tässä on tullut selväksi, on, että vahvaan peruskuntaan nojataan, mutta sen määritelmät eivät ole selvät.

Toinen, mikä on selvää, on, että vaikka täällä salipuheissa sanotaan, että emme ole tekemässä mitään pakkoliitoksia, niin kuitenkin ryhmienne johdosta, ministeriöstä tulee viestejä, että käytämme tarvittaessa pakkoliitoksia. Eli tämmöinenkin populismi täällä on esillä.

Arvoisa puhemies! Se, mikä leimaa tätä myös, on se, että näistä hallintohimmeleistä, mitkä ovat tämän Paras-hankkeen osittain aikaansaamia ja muutenkin vuosien saatossa tehtyjä, pyritään eroon, mutta se ihmetyttää, millä tasolla ja millä keinolla.

Nyt ollaan sairaanhoitopiirejä lakkauttamassa. Sairaanhoitopiireihin liitettiin juuri sairaankuljetus. Mihin se on siis menossa? Kuka hoitaa ja kuka vastaa? Kaikki on aivan auki. Muitakin ylikunnallisia, esimerkiksi koulutuksen puolessa olevia kuvioita on. Aiotteko te lopettaa nekin? Nämä ongelmat, mitä on tullut näitten hallintohimmeleiden kautta, eivät poistu siirtämällä kuntien rajoja, vaan on pureuduttava paljon syvemmälle, mentävä lähelle ihmistä, ihmisten palveluja. Palveluista pitää aloittaa.

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Mattilan tekemää epäluottamuslausetta.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nuorena 23-vuotiaana vastavalmistuneena valtiotieteen maisterina, valtuuston nuorimpana sain vastuulleni Keravan kauppalan suunnittelutoiminnan ja -lautakunnan ja vähitellen monta muutakin tuotantotalouteen liittyvää tehtävää mukaan lukien valtuuston ja hallituksen puheenjohtajuudet. 44 vuotta on ollut yhtämittaista kuntauudistusta, ensi vaiheessa Tuusulan ja Keravan ja Järvenpään välille, jotka kaikki ovat samaa alkuperää. Sittemmin alue on laajentunut. Tällä hetkellä on kaiketi viides valtion johtama kuntauudistus, ja varmaan 10—15 vuotta on tehty omin voimin siinä rinnalla jos jonkinnäköistä kuntauudistusta.

Kun ryhmämme edustaja täällä totesi, että Nokia ilmoitti irtisanovansa lähes 4 000 ihmistä Salosta ja Oulusta, ja meidän ei tarvitse olla huolissamme, koska näissähän on jo tapahtunut kuntauudistus, jos olen oikein ymmärtänyt, niin Salon kaupunki, kun se on liittynyt yhteen yhdeksän muun kunnan kanssa, on nyt näitä vahvoja peruskuntia ja tulee selviämään tällaisista vakavistakin takaiskuista, ja suunnilleen samanlainen tilanne on Oulussa.

No, epäilen kuitenkin, että tämä ei pidä paikkaansa, koska liittymisissä ei tehty sitä saneeraukseen yleensä liittyvää mahdollisuutta eli katsottu, onko kaikki kohdallaan, tarvitaanko jotain lisää, onko jotain liikaa.

Nokian ongelmat johtuvat monesta muusta syystä, ehkäpä siitä, että Nokian ylin johto tuudittautui ylivertaisuuteen eikä uskonut niitä signaaleja, joita markkinoilta tuli. Hylättiin simpukkapuhelimet, hylättiin liian aikaisessa vaiheessa kosketusnäyttö, ja ehkä valittiin myös väärä ohjelmapohja. Nokian menestyminen on monimutkainen asia, ja Suomella oli strateginen etu, joka johtui osittain siitä, että Suomessa oli yksityiset puhelinyhtiöt.

Asiantuntijat tästä nykyisestä uudesta kuntauudistuksesta mielestäni ovat aika skeptisiä, valtaosa on erittäin kriittisiä. Yhden olen nähnyt lausuvan julkisuudessa, että ehkä tässä jotain hyvääkin on. No, varmaan on. Minunkin mielestäni kunta on jatkuvan uudistamisen tarpeessa, olosuhteet muuttuvat, teknologia tarjoaa uusia mahdollisuuksia jne. 316 kuntaa Suomessa ovat niin erilaisia, että niitä ei kannata pakottaa samaan formuun. Olosuhteet johtavat siihen, että joissain tapauksissa maksimimäärä ihmisiä, jotka voivat yhden kunnan hallintoalueella olla, on ehkä muutama tuhat, pääkaupunkiseudulla näköjään niitä voisi olla vaikka miljoona.

Tähän on kuitenkin syytä suhtautua suurella varauksella, että suuri asukaspohja antaisi yksikköhinnoille tuotteiden tai palveluiden osalta merkittävää kilpailuetua. Näyttää palveluiden osalta pitävän se kansantaloudesta ja taloustieteestä tuttu väite paikkansa, että on olemassa käyrä, jonka jälkeen kustannukset ryhtyvät nousemaan. Teollisessa tuotannossa, jota kunta juurikaan ei tee, tilanne on toinen. On yleensä saatavissa mittakaavaetu.

Jos Suomessa olisi yksi tehdas, vaikkapa Nokia, joka työllistäisi 420 000 ihmistä ja tekisi 200 tuotetta, niin kuin aikanaan Nokia-konserni tekikin — ei siellä nyt niin paljoa toki väkeä ollut — ja sen tuotantorakennetta kertaheitolla muutettaisiin, niin varmasti tehtäisiin erilaisia arviointeja, ei pelkästään adjektiiveja ilman viitesanoja, ilman laskentaa, ilman aitoa, syvällistä tutustumista, mikä tapa toimia johtaa menestymiseen.

Kuitenkin meillä on pilottikuntia. Onhan tässä kaiken aikaa kuntien lukumäärä vähentynyt, mutta kun melkein kaikissa on tehty viiden vuoden karenssi ja palkkaharmonisointi, ei mielestäni kovin paljoa ainakaan säästävyyden suhteen ole saavutettavissa. Paremminkin on sanottu, että säästämisen tarvetta ei ole tai että tarvitaan itse asiassa vielä lisää rahaa, jotta kuntia saataisiin sidottua toisiinsa. Aika omituista, kun tässä tilanteessa olisi syytä aikaansaada todella tuottavuuden parantamista ja julkisen sektorin taakan keventymistä, jotta suomalainen kilpailukyky nykyisestään paranisi.

Pahin esimerkki itse asiassa on Helsinki. Helsinki Suomen suurimpana kaupunkina näyttäisi tilastoselvitysten mukaan olevan niin merkittävä haaskaaja, että arvioitiin tässä jokin aika sitten, että vuosittain se on 200 miljoonaa euroa, jonka toki Helsinki pystyy osittain kompensoimaan siten, että se käyttää härskisti oman kaukolämpötoimintansa liiketaloudellisen tuloksen oman kuntarakenteensa edelleen pönkittämiseen. Tekisi mieli kysyä, (Puhemies koputtaa) onko tässä yhteydessä jo määräävän markkina-aseman väärinkäytön vaara.

Toivoisin, että tässä asiassa todella paneuduttaisiin, yritettäisiin löytää sellainen ratkaisumalli, joka todella toisi säästöjä, pitäisi asukkaat tyytyväisenä ja loisi myös valtiollista kilpailukykyä, koska Suomen valtion senkka, vaihtotase, on huolestuttavalla trendillä ja jo negatiivinen.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä ennen istuntotaukoa käymme tosiaan jälleen kerran keskustelua kuntauudistuksesta ja sen etenemisvaiheista. On merkillepantavaa ja iloista huomata, että keskustelussa kuntarajoista olemme päässeet siirtymään vähitellen myös keskusteluun niistä oleellisimmista asioista, joista oletan ja toivon, että myös hallituksen uudistus, vaikka se kyseenalainen onkin, lähtökohdiltaan paneutuu erityisesti nyt sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämiseen, rakenteisiin, ja sen pitäisi paneutua entistä enemmän myös vielä sosiaali- ja terveyspalvelujen rahoitukseen. Omassa puheenvuorossani ajattelin sivuta tätä teemaa.

Oli erittäin tärkeää, että pääsimme myös valiokuntatasolla käsittelemään tätä hallituksen tiedonantoa kuntauudistuksesta ja erityisesti tätä linjattua ratkaisua sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteista, tai ei ehkä niinkään vielä linjattua ratkaisua mutta, sanotaan, pääpiirteitä, jotka tosin kyllä valitettavasti jättävät vielä aivan liian monia asioita auki ja ehkä hämmentävät entisestään tätä soppaa, joka hallitusohjelmassa on tälle sektorille keitetty. Mutta kaiken kaikkiaan pidän hyvänä, että keskustelu on kääntynyt nyt oikeiden asioiden ympärille.

Niin ikään oli hyvä, että valiokunnassa saatoimme kuulla sosiaali- ja terveysministeriön kahta ministeriä ja kansliapäällikköä näistä linjauksista. Siitäkin on vain valitettavasti todettava, että niihin kysymyksiin, joita keskustan valiokuntaryhmä jätti eriävänä mielipiteenään, emme kuulemisissa saaneet vastausta. Kaiken kaikkiaan tiedonanto ei riittävällä tavalla vastaa erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta niihin ikääntymisen tuomiin paineisiin, joita suomalaisissa kunnissa kohdataan. Se ei vastaa riittävästi mielestämme siihen vakavaan tosiasiaan, terveyseroihin, ihmisten sosioekonomisen aseman perusteella aiheutuviin terveyseroihin, mutta ei myöskään vahvoihin alueitten välisiin terveyseroihin, vaikkapa idän ja lännen välillä, ja kuten jo aiemmin viittasin, rahoitukseen liittyvät ongelmat eivät kuulu osana tähän hallituksen kokonaisesitykseen. Keskustan mielestä aivan yhtä oleellista kuin rakenteet on puhua myös siitä, mistä saadaan euroja tämän järjestelmän toteuttamiseen.

Mielestämme tiedonannon linjaukset herättävät kysymyksiä muun muassa seuraavista asioista. Olemme nämä listanneet myös eriävään mielipiteeseemme.

Kuten sanottua, miten tehty ratkaisu lisää ikääntyvien ihmisten palvelujen paranemista ja niiden viemistä kotiin on hyvä linjaus, ja uskon, että nauttii yksimielisyyttä ajatus siitä, että voisimme murtaa ja purkaa laitosvaltaisen asetelmamme vanhustenhoidossa, siirtyä kotona toteutettavaan hoitoon, mutta siihen tämä ratkaisu suuressa kuvassa ei ole vastaamassa. Se ei myöskään vastaa siihen yhteiseen huoleemme lasten ja nuorten syrjäytymisestä, miten palveluiden paraneminen toteutuisi käytännössä vaikkapa sosiaalipuolella.

Yksi näkökulma, jonka aina juhlapuheissa muistamme mutta joka ei tule todeksi, liittyy siihen, miten tämä hallinnollinen ratkaisu tukisi terveyden edistämistä tai ennalta ehkäisevää työtä, jonka niin kovin mielellämme puheissa aina muistamme.

Lisäksi olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että perusterveydenhuoltoa on vahvistettava ja siirrettävä painopistettä sinne suuntaan ja luovuttava ajatuksesta, jossa erikoissairaanhoidon kontolle on siirretty asioita, jotka pitäisi paremminkin hoitaa perusterveydenhuollossa. Tämä ratkaisu ei sitä suoranaisesti vahvista. Se, että sairaanhoitopiirit poistuisivat, ei automaattisesti tarkoita, että perusterveydenhuolto kykenisi sellaisinaan nämä tehtävät vastaanottamaan. Pikemminkin voi käydä niin, että erikoissairaanhoidon rooli korostuu entisestään.

Ovatko sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminta ja kuntien yhteistyö todellinen vaihtoehto? Siis ovatko nykyisellään toimivat ratkaisut vaihtoehtoja vahvojen peruskuntien rinnalle? Tähän emme ole täällä salissa tai valiokunnassa esitettyjen kysymysten kautta vielä saaneet valtioneuvoston edustajilta vastausta. Siis ovatko nykyiset rakenteet — ne, jotka toimivat, ja monet niistä toimivat — kelvollisia osana tätä sote-ratkaisua ja sen rakenteiden uudistusta, vai ajetaanko tilanteita väen väkisin kohti vahvoja peruskuntia? Eli miten käy nyt jo toimivien yhteistoiminta-alueiden? Muun muassa Etelä-Karjalaa käytetään tästä hyvänä esimerkkinä.

Listamme jatkuu. Miten tehtävänjako perustason ja erva-alueiden välillä tehdään, eli juuri tämä, mistä puhuin perusterveydenhuollon vahvistamisena? Miten hyödynnetään yksityisen ja kolmannen sektorin voimavarat? Miten ylipäätään ottaen ratkaistaan tämä kansalaistenkin mieliä askarruttava yksityisen ja julkisen välinen tehtävänjako ja yksityisen puolen tuleminen terveydenhuollon sektorille? Miten tämä vaikuttaisi siihen keikkalääkäritodellisuuteen, jota suomalaisissa terveyskeskuksissa eletään?

Kun todellisuus ei ole niin ruusuinen kuin hallitus kuvittelee, niin minkälaista ohjausvaltaa tai pakkoa tultaisiin käyttämään niissä tilanteissa, joissa ei synny lainsäädännön mukaisia ratkaisuja automaattisesti? Pakkoliitoskeskustelu kuuluu oleellisena osana myös sosiaali- ja terveysrakenteiden uudistukseen.

Muutoksia tehtäessä, mikä tulee olemaan henkilöstön asema? (Puhemies koputtaa) Tätä ei ainakaan helpota viime viikonlopun kokoomuksen puoluekokouksessa esiin nostettu irtisanomissuojan heikentämisasia.

Vielä viimeisenä, tämä valmistelutyölle osoitettu aika tuntuu riittämättömältä ja esiin nostettu uudistus vaikuttaa hätäiseltä. Siitä huolimatta totean lopuksi, että on tärkeää, että olemme saaneet pohjaesityksen, josta keskustella. Avaamme näitä kysymyksiä ja saamme niihin toivottavasti aikanaan myös vastauksia.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Kuntauudistusta ei tosiaankaan tehdä hallitusta varten vaan kuntien asukkaita varten, niin kuin edustaja Hiltunen täällä osuvasti keskustelun alussa totesi. Tällä hetkellä 100 palkansaajaa huolehtii noin 52:sta työelämän ulkopuolella olevasta. Huoltosuhde muuttuu siten, että neljän vuoden päästä luku on lähes 60 ja vuonna 2025 jo lähes 70. Vuonna 2020 Suomessa lasketaan olevan 20 sellaista kuntaa, jossa tämä huoltosuhde ylittää 100:n. Ei kuulosta kovin elinvoimaiselta. On selvää, että tällainen kunta ei pysty huolehtimaan kuntalaisista ja heidän palveluistaan.

On useasti todettu, että tarvitaan vähintään 20 000 asukkaan kunta, jotta se palveluiden tehokkaan järjestämisen kannalta on riittävän suuri kokonaisuus. Suomen kunnista vain 56 täyttää edes tämän väkimäärän. On moneen kertaan huomattu, kuinka pienen kunnan on vaikea rekrytoida muun muassa tarpeeksi lääkäreitä. Tämä taas on saattanut olla vaikuttamassa siihen, että jopa kunnan kaikki terveyspalvelut on annettu markkinavoimien haltuun tekemällä niiden hoidosta sopimus yksityisen palveluntuottajan kanssa. Nykyään jo lähes kolmannes terveydenhuollon palveluista tuotetaan yksityisen sektorin toimesta. Palvelun toteuttajan kannalta tämä bisnes onkin kannattavaa, sillä tuotot ovat usein tuplat muuhun bisnekseen verrattuna. Ikävää on, että näin tuotettuja palveluita on demokraattisesti vaikea valvoa. Tähänkin kuntakoon muutoksella voidaan saada muutos parempaan.

Pienissä kunnissa myös taloudenpito saattaa olla kovin haasteellista. Suomessa on joitakin kuntia, joiden veroprosentti olisi jopa 70 ilman valtionapua. Kuntatalouden vahvistaminen onkin siis enemmän kuin tarpeen. Nykyisillä tietohallintojärjestelmillä pystyttäisiin hoitamaan moninkertainen työmäärä aikaisempaan verrattuna. On selvää, että jos useampia kunnantaloja yhdistetään saman katon alle, byrokratia ja samalla kustannukset vähenevät. Meidän ei pidäkään rakastua niihin kunnantalojen seiniin vaan palveluihin. Kuntauudistuksen myötä tuleekin määritellä ne palvelut, joita kuntalaisille tulee jatkossakin lähipalveluna tarjota. Kuntaliitos ei tarkoita sitä, että ne tärkeät terveys-, koulu- tai päivähoitopalvelut tai mitkään muutkaan tärkeät palvelut karkaavat kauas kuntakeskukseen, vaikka hallinto sinne vietäisiinkin.

Vahva peruskunta pystyy parhaiten tarjoamaan kuntalaisille laadukkaat palvelut ilman mitään monimutkaisia hallinnollisia yhteistyöhimmeleitä, niin kuin tämä muodikas termi kuuluu. Niissähän päätöksenteko on monissa tapauksissa karannut kauas kuntapäättäjiltä demokratian ulottumattomiin. Kuntauudistuksessa onkin kyse mitä suurimmassa määrin myös demokraattisen päätöksenteon vahvistamisesta.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on välttämätön, jotta pystytään saamaan aikaan vahvat ja elinvoimaiset peruskunnat, jotka voivat turvata ne peruspalvelut jokaiselle suomalaiselle huolehtien etenkin väestörakenteen mukanaan tuomasta palveluiden massiivisesta lisätarpeesta. Kuntauudistuksessa on kyse myös alueiden sisäisestä ja kuntien välisestä oikeudenmukaisuudesta. Monissa suurempien kaupunkien ympäryskunnissa ollaan sitä mieltä, että hyvin tässä pärjätään. Kunnan asukkaat käyvät kenties työssä keskuskunnassa, mutta verorahat maksetaan asuinkuntaan, jossa asiat sujuvatkin mukavasti, kun keskuskaupunki huolehtii muun muassa seudun työttömistä, opiskelijoista tai maahanmuuttajista.

Ympäryskunnan lapsetkin saattavat käydä koulua keskuskaupungissa, ja keskuskaupungin veronmaksajat huolehtivat valtionosuuden ylimenevistä kustannuksista. Kuntien järjestämän opetuksen valtionosuusjärjestelmässähän on pitkään vallinnut epäkohta, jossa kärsijöinä ovat keskuskunnat. Pienemmistä kunnista tulee jatkuvasti paljon oppilaita keskuskunnan tai muun naapurikunnan oppilaitoksiin, erityisesti lukioihin, mutta myös peruskouluihin ja erityisesti niiden erikois- ja erityisluokille. Valtionosuus ja kuntakorvaus eivät kata opetuksesta järjestävälle kunnalle kaikkia opetuksesta aiheutuvia kustannuksia, vaan kunnalle jää maksettavaa kustakin vieraskuntalaisesta perusopetuksen oppilaasta noin 450 euroa ja lukion oppilaasta lähes 300 euroa vuodessa.

Summa ei ole oppilasta kohden kovin suuri, mutta vieraskuntalaisia saattaa isojen kuntien kouluissa olla useita satoja. Yhtenä esimerkkinä tästä on kotikaupunkini Turku, jossa vieraskuntalaisia oppilaita on yli 1 600. Eli kunnalle tulee maksettavaa tässä tapauksessa lähes 600 000 euroa vuodessa, mikä on noin kymmenen opettajan palkka. Niukoissa opetusresursseissa on kyse suuresta asiasta. Ennen kaikkea tässä on kyse kuntien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

Tällainen tilanne, jossa opetusta järjestävä kunta joutuu maksamaan vieraskuntalaisten opetuksesta aiheutuvat kotikuntakorvauksen ylimenevät kulut, ei ole oikeudenmukainen. Oppilaan kotikunta tulisi velvoittaa maksamaan oppilaastaan aiheutuvat valtionosuuden ylimenevät kulut. On totta, että on olemassa mahdollisuus siihen, että kunnat sopivat ylimenevien kustannusten korvaamisesta, mutta koska asiasta ei ole pakko sopia, ei kovinkaan monilla alueilla ole sopimusta saatu aikaiseksi yrityksistä huolimatta. Syynä tähän on nimenomaan se, että laki ei siihen velvoita. Näin ollen laskennallisten kustannusten ylimenevä osuus jää aina järjestävän kunnan veronmaksajien harteille myös naapurikunnista tulevien oppilaiden osalta. Tämä osaltaan pahentaa niitä keskuskaupunkien ongelmia, joita muun muassa kuntauudistuksen myötä on tuotu esille. Kyse ei tässäkään ole pelkästään opetuksesta, vaan keskuskaupungit kantavat vastuun monista muistakin asioista, muun muassa kulttuuri- ja liikuntapalveluista tai urheiluseurojen tukemisesta. Kuntauudistuksessa on siis mitä suurimmassa määrin kyse kuntien välisestä oikeudenmukaisuudesta.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen suurkuntahanke on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa. Kuntauudistuksesta on tulossa ikävältä kuulostavan mutta verrattain realistisen arvion mukaan pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen jätevesiasetus, sillä uudistusta vastustavien joukko on valtaisa. Tähän joukkoon mahtuu myös kunnioitettavasti vielä näin iltamyöhällä paikalla olevan ministeri Virkkusen kokoomuslaisia puoluetovereita.

Keväällä suurella kiireellä järjestetty kuntakuuleminen kartoitti kuntakentän tuntemuksia, ja tuloksena oli, että puolet kunnista ei ollut valmiita minkäänlaisiin kuntajakoselvityksiin. Kunnat suhtautuivat karttaesityksiin kielteisesti, ja valtaosa kunnista katsoi, ettei suurkuntien hyötyjä ollut näytetty toteen. Yhtäkään hallituksen ehdottamaa suurkuntaa ei ole lausuntojen perusteella vapaaehtoisesti syntymässä, sillä yksikään ehdotettu selvitysalue ei saanut taakseen alueen kuntien yksimielistä tukea. Kunnat varsin yksimielisesti katsoivat, ettei kuntia tule komentaa liitoksiin lainsäädännöllä. Hallitus ei kuitenkaan ottanut kuntakentän palautetta kuuleviin korviinsa vaan jatkaa edelleen sokeasti valitsemallaan tiellä suurkuntien muodostamiseksi.

Suurkunnat eivät ole vastaus kuntatalouden ongelmiin. Tutkimusten mukaan ainakin Etelä-Suomessa pienet ja keskisuuret kunnat ovat kunnallistalouden näkökulmasta kaikkein tehokkaimpia. Esimerkkinä hyvin taloutensa hoitaneesta pienestä kunnasta haluan ottaa esille varsinaissuomalaisen Oripään kunnan, jossa on asukkaita hieman päälle 1 400. Lainaa asukasta kohden on vain 339 euroa, ja kunnallisveroprosentti on pidetty 19 prosentissa, vaikka sitä olisi ollut mahdollista laskeakin. Oripään esimerkki osoittaa, että pieni kunta pystyy hoitamaan taloutensa kustannustehokkaasti. Lisäksi oripääläisille itsenäisenä kuntana pysyminen on itseisarvo ja kuntalaisten paikallisidentiteetti on poikkeuksellisen vahva. Kuten oripääläisetkin varmasti todistavat, yhteisöllisyys on kunnallisen itsehallinnon kivijalka.

Arvoisa puhemies! Kuntakoon kasvattaminen heikentää kuntien roolia demokratian toteutumisen kannalta ja vähentää kuntalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa omaan lähiympäristöönsä. Tällainen kehityskulku on omiaan rapauttamaan kunnan tahtoa kehittää aluetta omaehtoisesti ja paikallisesti. Muun muassa perustuslakivaliokunnan asiantuntijana tunnettu akatemiaprofessori Kaarlo Tuori on todennut, että kuntakoon kasvattaminen ja kuntien lukumäärän vähentäminen lisää kuntalaisten ja kunnallisen päätöksenteon välistä etäisyyttä ja vaikeuttaa siten väistämättä kunnallisen kansanvallan toteuttamista. Hallituksen tiedonannossa todetaan kauniisti, että kuntauudistuksen keskeisiin tavoitteisiin kuuluu demokratian ja kuntalaisten osallistumisen vahvistaminen. Päivänselvää on, että kunnallisdemokratia ei kuntakokoa kasvattamalla vahvistu.

Hallituksen tavoitteena ovat vahvat peruskunnat, tosin hallitus ei ole vielä kyennyt tarkemmin kertomaan peruskunnan kriteereitä. Hallitus on perustellut vahvan peruskunnan malliaan sillä, että näin selkeytetään ja yksinkertaistetaan kunnallishallintoa. Asiantuntijalausuntojen mukaan vahvojen peruskuntien malli ei kuitenkaan kykenisi välttämään peruskuntien yläpuolisia hallintorakenteita eikä näin ollen pysty täyttämään hallinnon yksinkertaistamisen tavoitetta. Särön hallituksen ajamaan peruskuntamalliin tuo tiedonannon kirjaus, jonka mukaan "siellä missä riittävän vahvoja kuntia ei kyetä muodostamaan, voidaan poikkeuksena muodostaa sosiaali- ja terveydenhuollon alueita, ns. sote-alueita". Tämä viittaa siihen, että sosiaali- ja terveydenhuoltoa ei kyetä järjestämään pelkästään vahvojen peruskuntien varaan vaan tarvitaan myös sote-alueita, joita ilmeisesti hallinnoisivat joko vastuukunnat tai kuntayhtymät. Hallituksen kaavailema vahvan peruskunnan malli on huteralla pohjalla.

Kuntarakennetta tulisi tarkastella yhdessä kuntien tehtävien ja rahoituksen kanssa siten, että perustuslain vahvistama kunnallinen itsehallinto myös otetaan tarkastelussa huomioon. Professori Tuori korostaa, että perustuslain asukkaiden itsehallinnoksi määrittelemä kunnallinen itsehallinto edellyttää erityisen huomion kiinnittämistä kansanvaltaan niin uudistuksen valmistelussa ja toteuttamisessa kuin sen tuottamissa hallintorakenteissakin. Nyt näin ei ole tapahtunut.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen kuntapolitiikan tavoite on turvata laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset palvelut ja vielä asiakaslähtöisesti, vahvistaa kuntien taloutta, eheyttää yhdyskuntarakennetta, vahvistaa kunnallista itsehallintoa ja paikallista demokratiaa. Juuri näin pitää toimia.

Tilanne on se, että me tarvitsemme nyt muutosta. Me tarvitsemme kuntauudistusta. Tällä hetkellä ihmisten arkea vaikeuttavat peruspalveluiden heikkeneminen, kuntien talouden alijäämät, valtuustoista on tullut lähes laskujen allekirjoittajia. Me tarvitsemme demokratiaa ja päätöksentekoa ja taloudellisia resursseja kuntatasolle. Kunnat tarvitsevat erityisesti nyt pitkäjänteistä kehittämistä tämän ajan tarpeista lähtien. Juuri tästä on nyt suuri kysymys.

Sosialidemokraatit ovat rakentaneet pohjoismaista mallia eli hyvinvointivaltiota. Siis laadukkaat peruspalvelut takaavat tasa-arvon kaikille suomalaisille. Tämä ajatus ja aate ja arvo on hyvin vahvasti jaettu täällä eduskunnassa kaikkien puolueiden kesken tänä päivänä. Kuntauudistus on nyt entistä tärkeämpi, sillä Suomi kohtaa väestörakenteen suuren muutoksen ensimmäisenä Euroopassa ja ensimmäisenä lähes koko maailmassa. Huoltosuhde kasvaa, ja pian yhden suhde on lähes kolmeen huollettavaan. Jokaisen kunnan on siis kyettävä takaamaan oikeat terveys- ja hoivapalvelut kuntalaisilleen. Tämä edellyttää oikean kokoista asukaspohjaa, jotta palvelut voidaan tuottaa ja ne voidaan rahoittaa. On myös huomioitava, että globaalin talouden nopeissa käänteissä suuri kunta antaa puskuria myös taloudellisten muutosten kohdatessa.

Aikamme toinen hyvin suuri haaste on ilmastonmuutos ja luonnonvarojen väheneminen. Ne merkitsevät, että siirrymme niukentumisen aikakauteen. Asia on kyettävä tekemään ympäristöä säästäen, ja se tarkoittaa kestävän kehityksen periaatteen läpäisemistä myös kaikessa päätöksenteossa, kuten esimerkiksi kuntarakenteen kehittämisessä. Yhteiskuntarakennetta on siten tiivistettävä, jotta liikkuminen, palvelut, asuminen ja työssäkäynti järjestyvät ympäristöarvot huomioiden. Tarvitsemme ehjää Suomea, emme hajautettua yhteiskuntaa.

Eeva Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Rouva ministeri! Välittääkö hallitus haja-asutusalueiden kunnista? Haluaako hallitus hoitaa haja-asutusalueiden ongelmia ja asioita? Hallituksen tavoitteena on, että sen Suomessa ei ole enää maaseudun syrjäseudun kuntia, joilla olisi ongelmia. Ei ole pieniä ongelmakuntia, koska nämä kunnat pyyhitään pois kuntakartalta. Jatkossa on vain kaupunkikuntia, jotka saavat itse murehtia sivukyliensä ongelmista. Kohta siis ei enää tarvitsisi välittää syrjäseutujen ongelmista.

On lähdetty sellaisesta ajatuksesta, että keskittäminen olisi jotenkin vääjäämätöntä ja lähestulkoon kohtalonomaista kehitystä, johon ei voi tai ainakaan kannata puuttua. Jokaisella puolueella olisi tässä tosin ollut kyllä viimeisinä vuosikymmeninä peiliin katsomista tämän osalta. Kun tässä keskittämishallituksessa on mukana myös vasemmistoliitto, tosin paria pois jäänyttä lukuun ottamatta, niin voisi siteerata työväenliikkeen parissa aikanaan laulettua laulua Euroopan syrjäkylistä. Laulu kertoo syrjäkylien tyhjentymisestä ja siihen johtavasta kehityksestä. Siinä on muun muassa seuraavanlainen kohta: "Vain vanhukset ovat jääneet pihapoluille astelemaan. Kohta vanhoihin hautuumaihin heistä viimeiset siunataan. Silloin on enää korpi ja muistot himmenevät, pihoilla nokkoset kukkii ja pellot metsittyvät." Jos hallituksen kuntauudistus ajetaan tällaisenaan läpi, on tämä uhkakuva yhä enemmän totta ja yhä lähempänä.

Kuntauudistuksessa syrjäseudut nähdään vain vanhusten paikkana: entisenä, taakse jääneenä muistojen maana. Selvityksissä ollaan huolissaan vain vanhusten ja alueiden saattohoidosta, mutta herätys: Suomen syrjäseudut ovat kuitenkin täynnä mahdollisuuksia. Yhä moni suomalainen, kuten minun perheeni, sisarukseni perheineen ja moni lähipiiristäni, haluaa elää siellä, haluaa rakentaa sinne tulevaisuutensa ja näkee siellä elämisen mahdollisuudet. Suomen valtion tulee kantaa vastuunsa myös meidän perheittemme elämästä. Valtion vastuullista vastuunkantoa ei ole se, että meidät laitetaan osaksi jotain kaukaista kaupunkia, kaupunkia, jonka tulisi sitten yrittää hoitaa jotenkin meidän alueittemme alasajo, siis saattohoito. Nykytilanteessa ei hallitus halua katsoa tilannetta suoraan silmiin, vaan vastuuta todellakin paetaan. Ei maakuntia tarvitse väkisin ja keinotekoisesti pitää asuttuna, mutta nyt on kyse siitä, että syrjäseutujen luonnolliset kehitysmahdollisuudet näivetetään. Kunta siis ei ole ainoastaan palveluitten tuottaja. Kunta pitää huolen lähidemokratiasta ja toimii alueensa aktiivisena elinkeinojen kehittäjänä.

Puhun nyt syrjäseutujen kuntien äänellä. Meillä palvelut toimivat kohtuullisen hyvin — vielä — toisin kuin monissa isommissa kunnissa ja kaupungissa näyttää siltä, että ne eivät todellakaan toimi. Meillä ne toimivat, ja jos joskus meidän palvelumme eivät toimi, niin aina on neuvoteltu asiasta naapurikuntien kanssa ja sieltä on saatu apua. Mutta näyttää siltä, että jatkossa ei enää saa pyytää apua mistään vaan pitää selvitä yksinään.

Jo nyt me tiedämme, että esimerkiksi kotiseutuni Itä-Lappi ja sen alueen tilanne eivät missään muodossa paranisi sillä, että kuntarajat poistetaan. Emme voisi hoitaa edes tätä sote-uudistusesitysmallia, emme mitenkään. Nykyhallituksen tavoitteena on näemmä, että me neljä kuntaa, neljä köyhää, palelemme jatkossa yhdessä ja näivetymme hiljalleen saattohoidettuina pois.

Kunnan rooli on auttaa alueen ihmisiä alueen ihmisten päättämällä tavalla. Suomen tulevaisuus on sekä eheytetty yhteiskuntarakenne että tämä hajautettu yhteiskuntarakenne. Hajautettu yhteiskuntarakenne on osa suomalaisuutta, jota Suomella ei ole varaa hukata. Tulevaisuutemme on alueitten luonnonvaroissa, kaikessa monimuotoisuudessaan. Meillä on siellä valtavasti suomalaisia mahdollisuuksia. Siis näistä mahdollisuuksista, luonnonvaroista, energiasta, metsästä, kaivoksista ja kaikesta muusta, minä voisin puhua vaikka monta päivää. Meillä olisi mahdollisuuksia. Elikkä nytten meidän hallituksen, valtion tulee keskittyä siihen, että me autamme alueita kehittämään niitä alueita, eikä siihen, että kaikki voimavarat menevät vain sitten tähän tappelemiseen, millä hallintomallilla asioita jatkossa hoidetaan, miten hoidetaan ne. Eli yhteistyöllä kehitetään alueita, jos kerran alueilla on halua kehittää.

Haja-asutusalueitten tulevaisuus on tahdon asia. Me eduskunnassa voimme muuttaa tämän onnettoman keskittämispolitiikan suunnan. Toivon, että siihen voidaan ryhtyä yli puoluerajojen. Äsken siteeraamani työväenlaulu muuten päättyy sitten sanoihin: "Se ei ole johdatusta, se ihmisten tekoa on, ja on ihmisten käsissä päättää, onko se muuttumaton, minkä hyväksi tehdään työtä, minkä takia edistytään ja pääomako vai kansat on veljet keskenään."

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tuosta edustaja Kivirannan puheenvuorosta sain kimmokkeen ihan tähän puheenvuoron alkuun. Kun nyt ensinnäkin pyritään yhteiskuntamme perusrakenteitten ja toimintojen uudistamiseen, niin olisi tietysti ollut luonnollista, että ensin selvitetään, mitä tehtäviä julkiselle vallalle kuuluu ja miten ne jakaantuvat kaiken kaikkiaan valtion ja kuntien kesken, ja toiseksi selvitettäisiin, miten tehtävät kaiken kaikkiaan rahoitetaan, ja vasta sitten lähdetään selvittämään, millainen hallintokoneisto on sopivin näitten tehtävien hoitamiseen, ja myös sitten se, millä ehdoilla yksityinen ja kolmas sektori hyväksytään tehtävien suorittamiseen. Nyt tässä kuntauudistuksessa aloitettiin hallinnosta, rakenteesta ja karttaharjoitteesta, ja tässä vaiheessa jo on nähtävissä, että tämä kuntauudistus monella tavalla on ollut aika lailla myrskyisää seurattavaa.

Kuntauudistusta valmistelleen työryhmän, joka siis toteutti hallitusohjelmaa, esittämät selvitysalueet eivät käytännössä näytä saaneen kovin suurta kannatusta missään päin Suomea, vaikka tiedonannossakin puhutaan tietyistä prosenttimääristä. Siitä huolimatta tuo tiedonanto toteaa aika tylysti, että uudistus ei olisi lähtemässä liikkeelle pelkästään kuntien omien linjausten pohjalta, minkä vuoksi tarvitaan valtion toimenpiteitä. Tietysti voi jäädä miettimään, tarkoittaako tämä käytännössä nyt sitä, että kuntanäkemykset pyritään tosiasiallisesti ohittamaan ehkä näitä isoja keskuskaupunkeja lukuun ottamatta.

Kuntaselvityksessä tuohon VM:n kyselyyn vastasi 320 kuntaa. 161 ei katsonut tarpeellisiksi kuntajakoselvityksiä, muun muassa Vantaa, Espoo, Tampereen sekä Turun kehyskunnat. 233 kuntaa totesi, ettei lainsäädännöllä saa ohjata uusiin rakenteisiin. Vajaat 200 kuntaa totesi, että on kuntien asia päättää mahdollisista kuntaliitoksista.

Noissa vastauksissaan kunnat pitivät kuntarajoja tärkeämpinä asioina työrauhaa viedä loppuun käynnissä olevat uudistukset, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta, yhteistyön kehittämistä, maakuntamallia, tietojärjestelmäuudistusta sekä kuntien tehtävien ja rahoituksen uudistusta. Kunnat siis ovat kireästä aikataulusta huolimatta ja huolimatta siitä, että lausuntohetkellä niillä ei ollut tietoa muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon linjauksista, ammattikorkeakoulujen järjestämisluvista, valtionosuusuudistuksista jne., ottaneet vahvaa kantaa tähän uudistukseen.

Kaikki tämä huomioiden on kyllä hiukan ikäväkin huomioida se, että muun muassa täällä vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa edustaja Kalliorinne totesi, että nämä kuntien lausunnot ovat ikään kuin keskustan pelottelun syytä, ikään kuin kaikki tämä mittava kuntien lausuntotyö ja lausuntojen sisältö olisi keskustelun pelottelun syytä. Valitettavasti tähän samaan ylimielisyyteen täällä myös monet hallituspuolueitten edustajat ovat sortuneet arvioidessaan sitä kritiikkiä, mitä muun muassa keskusta tähän kuntauudistukseen liittyen on esittänyt.

Hallintovaliokunnan jäsenenä totesin jo aiemmassa puheenvuorossani, että valiokunnan lukuisat asiantuntijat nostivat esille sen, että vaihtoehdoton suurkuntalinja ei ole toimiva, ei palveluitten järjestämisen mutta ei myöskään kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien turvaamisen vuoksi. Näin ollen on suorastaan pelottavaa huomata, miten kevyesti hallituspuolueissa laajastikin suhtaudutaan kaikkiin vaihtoehtoihin ja kritiikkiin, joka poikkeaa hallituksen kuntalinjasta. On kerta kaikkiaan hämmentävää, etteivät kuntasektorin asiantuntijoittenkaan vahvat näkemykset kuntauudistuksen heikkouksista herätä ajattelemaan vaihtoehdotonta suurkuntalinjaa. (Puhemies koputtaa) Edes perustuslain kriittisyys uudistukseen ei näytä aiheuttavan havahduksia.

Mutta, arvoisa puhemies, koska käsiala on heikkoa, siitä on vaikea saada selvää, lienee paikallaan varata seuraava puheenvuoro.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelussa on useamman kerran todettu se, että tämä uudistus on vuosikymmenten uudistus, merkittävä asia. Uudistuksen tarpeesta — sanon vielä senkin, vaikka olen jo tänään sen sanonut — ollaan varsin yksimielisiä. Uudistuksen tarve todettiin jo, kun Paras-hanke käynnistettiin, melkein samoin sanoin ja samoin perustein.

Täällä on todettu, että kuntien lausunnoissa tuli esille se, että noin 85 prosenttia kunnista kannattaa uudistusta. Mielestäni sen pitäisi olla vielä korkeampi, kun käsittääkseni uudistusta ei juuri mikään taho vastusta vaan kysymys on siitä, millä tavalla tehdään. Nyt tässä hallituksen toteuttamisessa ovat melkein itsetarkoitukseksi muodostuneet kuntaliitokset ja niin sanottu vahva peruskunta. Kuntaliitokset ovat sinänsä hyvä väline, mutta ei se voi olla itsetarkoitus. Sanon vielä kerran sen, että mikään tutkimus ei sitä tue, että tämä ratkaisu on ainoa, tämä on vaihtoehdoton.

Tämä vahvan peruskunnan periaate on niin merkittäväksi koettu, että tuntuu, että mikään keskustelu ei synny sillä tavalla, että nämä vaihtoehdot nousevat esille. Hätkähdyttävällä tavalla tämä tulee esille myös kokoomuksen lausunnossa valtiovarainministeriölle. Siinä todetaan muun muassa tästä selvitystyöstä — nythän nimittäin, niin kuin tiedämme, tässä on suunnitelmissa, että nimetään selvityshenkilöt näille selvitysalueille — kokoomuksen lausunnossa näin: "Selvitystyö on tehtävä niin, että kunnan asukkaat ymmärtävät vahvan peruskunnan edut jo varhaisessa vaiheessa." Eli lähtökohta on se, että lähdetään viemään ymmärrystä, jos ei sitä nähdä tarpeelliseksi eikä ole todettu tarpeelliseksi eikä mikään tutkimus tue, lähdetään todistelemaan. Tällä tavalla hoidettiin aikanaan pakkokollektivisointi tuolla naapurimaassa: vietiin ymmärrystä, jos ei sitä muuten ollut.

Ei voi olla tämä asia itsetarkoitus. Kunnalla ei ole optimikokoa. Ihmisen kokoinen kunta on se, mikä voi olla määritelmällisesti oikea. Kunnassa voi olla paljon tai vähän asukkaita, riippuu, miten palvelut on organisoitu.

Kuntaliitoksia tullaan tarvitsemaan tulevaisuudessakin. Näyttää siltä, että tässä hallituksen valmistelussa kuntakäsite on mennyt hukkaan. Mikä se kunta on? Kunta on ihmisten yhteisö, se on itsehallinnollinen yksikkö. Se ei ole mikään pelkästään mekaaninen elin, vaan sillä on merkittävät tehtävät.

Kun me katsomme sitten palveluja ja niiden organisointia, niin siinä täytyy olla vaihtoehtoja. Jos me katsomme Pohjoismaita, Ruotsissa on 290 kuntaa, ja siellä on 20 maakäräjäaluetta, jotka vastaavat sairaanhoidosta ja terveydenhuollosta, eikä siellä ole tarkoitus lähteä sitä perusasetelmaa muuttamaan. En tarkoita, että kopioidaan sieltä, mutta on harha-ajatus se, että pelkkä vahvan peruskunnan malli tämän ratkaisun toteuttaa. Siinä tarvitaan vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Tässä on mielenkiintoisia yksityiskohtia muutenkin. Täällä on puhuttu tästä sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta. Otan siitä vain yhden asian, ja se on tämä erva-alue. Jos se organisoidaan niin kuin tässä on tämän päivän keskustelussa tullut esille, että niistä tehdään kuntayhtymiä — esimerkiksi Pohjois-Suomen erva-alue ulottuu Utsjoelta Kokkolaan asti — se on melkoinen himmeli. Jos siinä pyritään siihen, että himmelit vähenevät, ja mikä se himmeli on, niin aika mielenkiintoinen ratkaisu tuossakin tulee.

Arvoisa puhemies! Sitten lopuksi muutama sana tästä menettelystä. Sinänsä erinomainen asia, että hallitus antoi tiedonannon, mutta tämä tiedonannon käsittely on peräti merkillinen. Joutuu kysymään, mikä tällä on merkitys. Hallintovaliokunta muutamassa päivässä tehdä suhauttaa mietinnön, joka on samansisältöinen kuin tiedonanto. Huolimatta siitä, että siellä on ollut iso joukko asiantuntijoita, jotka ovat esittäneet vakavassa mielessä lausuntonsa, millään lailla nämä eivät tässä mietinnössä näy. Se on vain toistettu se hallituksen linja, ja tämäkö on sitten se keskustelu ja eduskunnan asian käsittely? Aika mielenkiintoista on tämä lopputulema tästä.

Arvoisa puhemies! Joutuu myös miettimään kaiken kaikkiaan tätä vuoden kestänyttä menettelyä (Puhemies koputtaa) tässä koko prosessissa. Aluksi päätettiin siitä peruslinjasta, ja sitten sille haetaan todisteluja. Muun muassa nämä kriteerit, joita nyt ollaan hakemassa vahvan peruskunnan periaatteiksi, pohjautuvat lähtökohtaisesti siihen kuntakarttaan, ja sille haetaan todisteita. Kyllä näitä pitäisi pystyä tarkastelemaan niin sanotusti puhtaalta pöydältä eikä käyttämään pelkästään todistelutarkoituksessa.

Kaiken kaikkiaan (Puhemies koputtaa) sitten menettelynä hyvän hallinnon periaatteiden mukaan en ole vastaavaa prosessia nähnyt. Suotta ei oikeuskanslerille asiasta tehty kantelua, jonka Asikkalan kunta teki.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän kuntauudistushankkeen lähtökohtana pitää olla se, että ihmisten palvelut ovat lähellä, säilyvät siten, ja että kaikilla on aito mahdollisuus vaikuttaa oman alueensa asioihin. Vaikka hallintovaliokunnassa maan parhaimmat kunnallisalan asiantuntijat ja perustuslakioppineet varoittivat suurkuntien aiheuttavan vakavia riskejä ja peruuttamattomia vahinkoja, ei valiokunnan enemmistö niistä piitannut. Mitä tästä voi päätellä? Toivottavasti ei ainakaan sitä, että suurkuntahanke olisi pelkkää valta- ja keskittämispolitiikkaa, missä ihminen ja kuntapalvelut ovat pelkkiä pelinappuloita. Joka tapauksessa luottamus on hieman kateissa. Luottamus olisi saavutettava, jotta voisimme päätyä hyviin ratkaisuihin.

Keskustan vastalauseessa viittaamme asiantuntijakuulemisissa esiin tulleisiin suurkuntahankkeen ongelmakohtiin, jotka liittyvät muun muassa ei-parlamentaariseen valmistelutapaan ja kaikkiin niihin seurauksiin. Terveyspalvelut etääntyvät, ja asukkaiden vaikuttamismahdollisuudet heikkenevät.

Asiantuntijoiden mielestä hallituksen hanke sisältää myös perustuslain kannalta lukuisia kyseenalaisia kohtia. Siitä huolimatta valtaosa kansanedustajista ei halunnut, että hallituksen esitys menisi perustuslakivaliokunnan käsittelyyn. Tyytyväisiä voidaan olla siihen, että useissa asiantuntijalausunnoissa nostettiin esiin koko maakunnallinen yhteistyömalli, jonka puolesta keskustakin on liputtanut. Sitäkin suurempi pettymys oli se, että valiokuntakäsittelyssä ei noita lausuntoja millään tavalla huomioitu. Siis voiko oikeasti olla niin, että suomalainen demokraattinen ja oikeudenmukaisena pidetty järjestelmä toimii näin epäuskottavasti? Ainakin tämä tiedonanto ja sen valiokuntakäsittely olivat pettymys.

Arvoisa puhemies! Kuntauudistus on todella tarpeellinen. Keskustan vaihtoehto, maakuntamalli, turvaisi lähipalvelut ihmisten lähellä ja takaisi sitten suurempaa järjestämispohjaa vaativien palvelujen järjestämiseen. Kuntarajoista riitelyn sijasta voitaisiinkin jo keskittyä varsinaiseen asiaan, ihmisten tarvitsemien palvelujen kehittämiseen.

On hienoa, että ministeri Virkkunen on vielä paikalla. Tämän päivän keskustelujen aikana jäinkin kaipaamaan vastaustanne siihen, miksi näitä vaihtoehtoisia malleja ja kuntien välistä yhteistyötä ei oikein sallita. Mitä pahaa on siinä, että niin erilaisten alueiden palveluiden turvaamiseksi voitaisiin käyttää erilaisia keinoja? Miksi aina Hangosta Utsjoelle asti on läpi Suomen ajettava läpi sama niin sanottu vahvan peruskunnan malli? Emme ole saaneet vastausta edes siihen, mikä tuo vahva peruskunta oikein olisi. Kriteerit ovat vielä hallituksella mietinnässä. Mitä ne sitten ovatkaan, niillä hallitus aikoo pelastaa koko maan palvelut.

Kaavaillut suurkunnat eivät missään nimessä tule toimeen omillaan. Kuntien välistä yhteistyötä tarvitaan joka tapauksessa jatkossakin, kuten suuret kunnat tarvitsevat nytkin. Suuruuden ekonomia ei toimi edes nyt isoissa, jo valmiiksi vahvoissa peruskunnissa. Vielä huonommin vahvan talouden ja turvattujen palvelujen tulevaisuus toteutuu alueilla, missä talouden keinoin pakotetaan pienempiä kuntia yhteen. Niistäkö sitten pitäisi syntyä niitä vahvoja peruskuntia, jotka pystyvät järjestämään kaikki palvelunsa itsenäisesti, niinkö?

Arvoisa puhemies! Pari päivää sitten Kuntien takauskeskus puuttui suurten ja rikkaiden kaupunkikeskusten holtittomaan rahankäyttöön. Noissa kaupungeissa on ilmeisesti ollut varaa toimia tehottomasti. Toiminnan tehokkuuteen pitäisi kiinnittää huomiota siellä, missä on saavutettavaa. Tietysti myös pienissä kunnissa on tehtävä uudistustyötä ja sitä mielellään tehdäänkin, mutta mitä hallitus aikoo tehdä, jotta saisi myös nämä keskuskaupungit ja kehyskunnat mukaan julkisen talouden tehostamiseen ja tehostamisen talkoisiin? Juuri siellähän olisi saavutettavaa.

Yksi kuntatiedonannon uutinen oli se, että syksyllä on uusi kuntakuuleminen. Kevään aikana tehtyyn kuntakuulemiseen ladattiin kunnissa paljon. Uudistushalua kunnissa on oikeasti paljon, mutta se, että ei suostu tekemään uudistusta niin kuin hallitus määrää, ei tarkoita välttämättä sitä, että kunnissa ei ymmärrettäisi asian tärkeyttä. Toivottavasti syksyn kuulemiskierros ei tyrmää kuntien omaa tahtoa uudistaa palvelujaan.

Ylivoimaisesti kiireellisin uudistus, sote-palvelujen järjestäminen ja sen rahoitus, uhkaa jumiutua kuntarajoihin ja -rakenteisiin. Tähän mennessä vuoden aikana on saatu päätös vain siitä, että sairaanhoitopiirit lakkautetaan. Mitäs sen jälkeen? Siihenkään ei ole vielä vastausta saatu.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Luin mielenkiinnolla viime viikonlopun kokoomuksen puoluekokouksen kuntapoliittista asiakirjaa, jossa todetaan, että "kunta on sopivan kokoinen silloin, kun se pystyy elinvoimaisena - - järjestämään mahdollisimman pitkälle itse laadukkaat terveys- ja sosiaalipalvelut ja monipuolisen koulutuksen, vastaamaan ympäristön viihtyvyydestä ja turvallisuudesta sekä kokonaisvaltaisesta maankäytön, liikenteen ja asumisen suunnittelusta ja toteutuksesta".

Minusta nämä ovat kauniita sanoja ja hienoja tavoitteita, mutta jos ajatellaan tätä päivää ja kuntien arkea, niin kuinka moni kunta pystyy tänä päivänä itsenäisesti näistä asioista kaiken kaikkiaan huolehtimaan? Ei yksikään kunta, ei edes Helsinki, vaan nimenomaan kuntauudistuksen, hallituksenkin kuntauudistuksen lähtökohtana on se, että pääkaupunkiseudulle tarvitaan laajempaa yhteistyötä kaavoituksen ja liikenteen suunnittelussa.

Eräs keskeinen palvelu, johon tässä viitattiin, on sosiaali- ja terveyspalvelut, ja hallitus onkin raottanut hieman sitä salaisuuden verhoa, mitä sosiaali- ja terveyspalveluille tullaan jatkossa tekemään. Keskeinen ratkaisu näyttää olevan se, että sairaanhoitopiirit lakkautetaan ja sosiaali- ja terveyspalvelut järjestetään kuntien ja erva-alueen toimesta. Siksi olenkin joutunut miettimään sitä, mikä tämä erva-alue juridisesti kaiken kaikkiaan on, mikä sen muoto on, ja kuka käyttää päätösvaltaa täällä erva-alueella. Kysyinkin tätä tuossa hallintovaliokunnan tiedonantokäsittelyssä ministeriön virkamiehiltä, ja hekin totesivat vastauksessaan, että erva-alue tosiasiassa ei ole mikään juridinen yksikkö, vaan kuntayhtymät, sairaanhoitopiirit ovat sopineet toisten sairaanhoitopiirien kanssa, että tietyillä alueilla kaikista vaativin erikoissairaanhoito hoidetaan yliopistosairaaloiden toimesta ja näin muodostetaan niin sanottu erikoissairaanhoitolain 9 §:n mukainen erityistason sairaanhoidon järjestämistä vastaava erva-alue.

Kun puhutaan sitten, että hallituksen uudistuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon osalta siirryttäisiin kolmiportaisesta järjestelmästä kaksiportaiseen malliin, niin tämähän ei hallinnon osalta pidä paikkaansa, koska ei erva-alueella mitään erillistä hallintoa ole tänä päivänä. Tulevaisuus näyttää, onko sitten tarkoitus hallituksella muodostaa tähän erillinen hallinto. Tässä ministeriön vastauksesta käy ilmi, että kenties erva-alueet tulisivat olemaan kuntayhtymiä, kuten edellä edustaja Tölli totesi. Silloinhan käytännössä tapahtuisi niin, että emme lakkauttaisi de facto sairaanhoitopiirejä, vaan sairaanhoitopiirien alue vain kasvaisi nykyisten erva-alueiden suuruiseksi ja tehtäviä jaettaisiin suurempien kuntien kesken.

Arvoisa puhemies! Olen kuitenkin erittäin huolissani siitä, että kunnille aiotaan sysätä suurin osa erikoissairaanhoidon tehtävistä. Kuten monet tutkijatkin ovat todenneet, Suomessa on suurin osa sairaanhoitopiireistä tällä hetkellä sen kokoisia, että monet vaativammat tehtävät tulisi hoitaa suuremmilla alueilla. Siksi erikoissairaanhoidon tehtävien pilkkominen ja tavallaan siirtäminen alaspäin kunnille ei ole kyllä tarkoituksenmukaista. Jos otan esimerkiksi vaikkapa Lapin sairaanhoitopiirin tai Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin Lapissa, niin voi todeta, että kumpikin sairaanhoitopiiri on sen kokoinen, että siellä tarvittaisiin tiiviimpää yhteistyötä eikä niinkään kunnille tehtävien siirtoa.

Nyt kun olen saanut vastauksia ja jonkunlaisia viitteitä siitä, miten kenties tullaan organisoimaan tämä mahdollisuus, joka joillekin kunnille annetaan perustaa sote-alue, niin siitä olen tietenkin tyytyväinen. Toivonkin, että sallittaisiin nyt kuntien vapaasti miettiä vaihtoehtona, perustavatko he maakuntatasoisesti sairaanhoitoa ja terveydenhoitoa ja kenties sosiaalipalveluita hoitamaan laajemman kuntayhtymän, olkoot se sitten sote-alue, mikä tahansa, mutta kuitenkin niin, että ei pakotettaisi kuntia isäntäkuntamalliin tai vastuukuntamalliin eikä myöskään lähdettäisi merkittävässä määrin pilkkomaan erikoissairaanhoitoa.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies! Illan aikana on käytetty paljon puheenvuoroja ja on kuultu rakentavaa kritiikkiä ja on myös kuultu selkeitä moitteita. Kuulostaa siltä kuitenkin aina välillä, kun kuuntelee opposition käyttämää retoriikkaa, että käytetään samaa taktiikkaa kuin tässä eurokriisissä: ikään kuin halutaan antaa kansalaisille sellainen kuva, että maan hallitus haluaa ajaa muitten etuja paitsi ei omien kansalaisten etuja. Se ei ole ihan rehtiä ja reilua, että annetaan tällainen kuva.

Edustaja Pekkarinen kävi salissa ja piti taas tänäänkin erinomaisen puheen, joka oli myöskin hyvä esimerkki ja osoitus siitä, että edustaja Pekkarisella on pitkä kokemus, hän tietää paljon asioista, mutta kyllä hänkin osaa retoriikan kieltä käyttää taitavasti. (Timo Korhonen: Mutta puhui totta!) Hän sanoi muuten, että hallituksen tulisi nyt katsoa totuutta silmiin. Minä toivoisin, että myöskin oppositiopuolueet voisivat edes nyt välillä muistaa katsoa totuutta silmiin. Nimittäin tällaisia esimerkkejä kun viljellään, että maailmassa ei ole vastaavaa järjestelmää kuin tässä hallituksen esityksessä, niin millainen vertailu tämä sitten on? Jos me katsomme, miten muualla maailmassa voidaan tällä hetkellä — otetaan nyt Espanja esimerkkinä, missä on ylivelkaantunut maa ja erityisesti aluehallinto on ylivelkaantunut — olisiko se sitten parempi esimerkki kuin tämä hallituksen esitys?

Sitten näissä puheenvuoroissa keskitytään minun mielestäni aivan liikaa siihen, että käytetään argumenttia, että kyllä kunnat selviävät, että ei hallituksen pitäisi olla huolestunut siitä, kyllä kunnat selviävät. Minun mielestäni kannattaisi miettiä asiaa siitä näkökulmasta, miten me voisimme kehittää palveluja kuntalaisille.

Sitten on tämä paljon käytetty moite, että tämä on nyt sitten joku hallituksen suurkuntahanke. Tätä suurkunta-sanaa painotetaan oikein painokkaasti. Voisiko joku kertoa allekirjoittaneelle, miten te määrittelette, mikä on suurkunta? Onko se yli 2 000 asukkaan kunta vai yli 5 000 asukkaan kunta?

Otan esimerkin omalta kotiseudultani, kun entinen kuntaministeri Tölli kysyi, tuleeko nyt sitten Peterin kotiseudulle Suur-Jakobstadia. No, siellähän on viisi kuntaa, joissa on pitkään tehty yhteistyötä: Pietarsaaren kaupunki, joka on 20 000 asukkaan kunta, sitten on Pedersören kunta, jossa on 11 000 asukasta, sitten on Kruunupyy, missä on muistaakseni vajaat 9 000 asukasta, sitten Uudessakaarlepyyssä on liki saman verran. Siellä on yritetty tehdä sitä yhteistyötä monta kymmentä vuotta, välillä ihan hyvällä menestyksellä, mutta välillä myöskin aika heikolla menestyksellä. Muun muassa elinkeinoelämä ei ole mennyt eteenpäin siinä mielessä kuin toivoisi.

Sitten sielläkin vastustetaan näitä suurkuntahankkeita mutta samalla ihaillaan sitten Kokkolan kaupungin menestystarinaa, että katsokaa, miten hyvin Kokkolassa pärjätään. No, kuinkas paljon asukkaita on Kokkolassa? Yli 40 000 asukasta. Välillä tämä niin sanottu oppositioretoriikka ei mene yksi yhteen.

Silloin kun käydään keskustelua kuntien rakenneuudistuksesta, nousee usein vasta-argumentiksi, että kyllä tätä tarvitaan, mutta ei se koske meidän kuntaa, vaan sehän on naapurikunta, joka tarvitsisi tällaista kuntaliitosta, kyllä meidän kunta selviää. Siitä huolimatta, kun katsotaan, miten kunnat velkaantuvat kovaa vauhtia, väitetään, että kyllä me selviydymme tästä ja kyllä me muuten voisimme liittyä yhteen, mutta ei sen tai sen naapurikunnan kanssa.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni meidän tulisi poliittisina päättäjinä sekä täällä eduskunnassa että myöskin omissa kotikunnissamme arvioida asiaa siitä näkökulmasta — mieluummin kuin painottamalla kuntien itsemääräämisoikeutta — miten kansalaisten palveluja voitaisiin turvata jatkossa, ja erityisesti myöskin, miten elinkeinoelämä voisi jatkossa selviytyä.

Lopuksi: Huoli lähimmäisestä on kristillisdemokraattisen politiikan ydin. Huoli lähimmäisestä kytkeytyy myös kuntauudistuksen välttämättömyyteen. Kuten todettua, kuntauudistuksen taustalla on tavoite turvata palvelut jokaiselle suomalaiselle, ja minä uskon, että tässä asiassa sekä hallituksella että oppositiolla on yhteinen tavoite.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuntauudistuksen vastustajat ovat täällä tänä iltana kyselleet, mitä tarkoitetaan elinvoimaisella kunnalla ja mihin sitä tarvitaan. Väitän, että jokainen kuntapäättäjä, joka on tuskaillut rahan riittävyyden kanssa, kyllä tasan tarkkaan tietää, millainen ei ole elinvoimainen kunta. Kunta ei voi olla pelkästään peruspalvelujen järjestäjä, vaan kunnalla pitää olla merkittävä rooli myös kuntalaisten välillisen hyvinvoinnin edistäjänä. (Tapani Tölli: Juuri niin!) Kuntauudistuksen kuulemistilaisuudessa Oulun yliopistolla kuulimme usean kunnan edustajan kertovan, miten heidän kuntansa menoista 60 prosenttia menee sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka ostetaan kuntayhtymiltä, 20 prosenttia menee sitten opetustoimeen, ja lopulla 20 prosentilla rahoista kunta voikin sitten itse päättää, käyttääkö jäännösrahat tekniseen palveluun, nuorisopuolen tehtäviin vai elinkeinojen kehittämiseen. Tällaista kuntaa ei minun mielestäni voida sanoa elinvoimaiseksi kunnaksi, varsinkaan kun puolet tuloista tulee verontasauksina toisilta kunnilta tai valtionosuuksina valtiolta.

Arvoisa herra puhemies! Kunnat ottavat velkaa noin miljardi euroa vuodessa pääasiassa kuntarahoituksella. Kuntarahoitus antaa kaikille kunnille lainaa samalla korolla riippumatta kunnan kantokyvystä, kun takaukset ovat yhteisvastuullisia. Näin esimerkiksi Oulun kaupungilla on noin 450 miljoonan euron takausvastuut, vaikka sillä itsellään lainaa on noin puolet tuosta summasta. Ovatko jotkut kunnat Kreikan tiellä? Tiedostavatko kaikki kuntapäättäjät kuntansa aikapommin?

Mielestäni kunnille pitäisi saada luottoluokitus, että jokainen antaisi itse lainojensa vakuudet. Elinvoimainen kunta pystyy luomaan välitöntä ja välillistä hyvinvointia ja hyötyä asukkailleen ja yrityksilleen ja koko alueelle. Vahva kunta pystyy tarjoamaan puitteet monipuoliselle elinkeinoelämälle, laadukkaalle palvelulle sekä järjestämään toimivat kunta- ja lähipalvelut. Kuntien rooli on muuttunut entisestään voimakkaammin alueensa kehityksen mahdollistajaksi ja veturiksi. Taloudellisesti vahva ja resurssiltaan riittävä kunta voi toimia moottorina luotaessa menestyvän yritystoiminnan edellytyksiä ja uusia työpaikkoja oman kunnan alueella. Tämän vuoksi kunnilla täytyy olla elinvoimaa ja taloudellisia resursseja myös muuhun kuin vain peruspalvelujen tuottamiseen.

Kuntien panostukset elinkeinojen toimintaedellytyksen luomiseen tulevat takaisin monesti suoraan asukkaittensa taskuun. Tarvitsemme lisää elinvoimaisia kuntia luomaan välitöntä ja välillistä hyvinvointia asukkaille. Sellaisen kunnan asukkaat ovat voittajia, joilla on varaa panostaa muuhunkin kuin vain ulkopuolisilta kuntayhtymiltä ostettaviin peruspalveluihin.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa rouva ministeri! Monissa erityisesti hallituspuolueiden edustajien käyttämissä puheenvuoroissa on korostettu kuntalaisten etua ja kuntalaisten tarpeita. On kerrottu, että tyytyväinen asukas on kunnille tärkeä. Noihin sanoihin voivat varmaan yhtyä myös kaikki opposition edustajat. Tämänpäiväisen keskustelun perusteella näyttää siltä, että hallituspuolueiden taholla ollaan vakuuttuneita, että kuntalaisten edut ja tarpeet tulevat huomioiduiksi suuremmissa kunnissa ja niissä asuvat myös tyytyväisimmät asukkaat. Itse opposition edustajana ajattelen niin, että asukkaiden palvelut ja tyytyväisyys eivät ole verrattavissa kunnan kokoon vaan kunnan kykyyn tuottaa palveluja asukkailleen. Suuruuden ekonomia ei välttämättä toimi tässä.

Mielestäni tavoitteena ei saisi olla suurkunnat, vaan tavoitteena tulee olla nimenomaan palvelujentuottamiskyky ja palveluiden laatu. Rohkenen väittää, että pienemmissä kunnissa on ohuempi hallintorakenne kuin suuremmissa kunnissa. Ohuempi hallintorakenne on myös läpinäkyvämpi, sillä kuntalaiset ovat tunteneet kunnalliset viranhaltijansa ja päinvastoin. Asiointi on ollut helpompaa ja mutkattomampaa, kun molemmat tietävät ja tuntevat toisensa. Näin on monta kertaa vaikkapa erilaisissa rakennuslupa- ym. asioissa.

Suurempien kuntien hallinto on raskaampaa, ja samalla siitä katoaa läpinäkyvyys. Suuremmassa joukossa kunnallisen viranhaltijan on helpompaa piiloutua jonkun selän taakse kuin pienemmässä ja läpinäkyvämmässä kunnassa. Myös yksinkertaiset ja selvät asiat saavat niin sanotun virallisen luonteen, ja niiden kierrättäminen virkakoneiston rattaissa vie aikaa, rahaa ja joskus jopa hermoja. Pienemmissä kunnissa rakennustarkastaja voi toimivaltansa puitteissa ratkoa asioita, joita suuremmissa kunnissa delegoitaisiin jollekin toiselle, joka ei juuri nyt satu olemaan töissä. Kuntalaiset ja kuntalaisille palveluja tuottavat viranhaltijat vieraantuvat toisistaan, ja se ei liene kenenkään etu saatikka tavoite.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että taloutensa kanssa kamppaileva kunta, olkoonpa se minkä kokoinen hyvänsä, ei myöskään ole tavoite, vaan tavoite on taloutensa tasapainossa pitävä ja hyvät palvelut tuottava kunta. Kuntia ei siis tule yhdistellä suuremmiksi kokonaisuuksiksi vain sen vuoksi, että saadaan kuntaan laajempi asukaspohja.

Arvoisa herra puhemies! Palveluiden saannin ohella kuntalaiselle on tärkeää myös se, miten hän voi vaikuttaa kunnallisessa päätöksenteossa. Hallintovaliokunnan kuultavana ollut Tampereen yliopiston emeritusprofessori Aimo Ryynänen toteaa: "Kansalaisen vaikuttamisedellytysten toteuttamisen kannalta katsottuna kunnan ei siis tulisi olla liian suuri." Päivänselvää on, että jos neljä kuntaa liittyy yhteen, on suurkunnan päätöksenteko harvempien henkilöiden käsissä kuin ennen kuntaliitosta. Näin kuntalaisten vaikuttamismahdollisuudet kaventuvat oleellisesti.

Kuntauudistuksen yhteydessä on keskusteltu myös kuntien pakkoliitoksista. Hallituksen riveistä on pakkoliitokset kiistetty, mutta asia ei ole aivan selvä ja aukoton. Minä en ole tulkintani kanssa yksin, sillä professori Ryynänen toteaa lausunnossaan: "Koko nyt vireillä olleen kuntauudistushankkeen aikana valtiovarainministeriön kanta pakkoliitoksen käyttömahdollisuuteen on ollut vailla selkeyttä. On puhuttu lainsäädännöllisestä perälaudasta ja korkeasta kynnyksestä pakon käyttöön samoin kuin siitä, että perustuslaki ei suojaa yksittäisen kunnan olemassaoloa. Kysymystä ei ilmeisestikään ole ministeriössä kunnolla selvitetty. Asian yksiselitteinen ilmaisu puuttuu myös tiedonannosta."

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen tuleekin nyt selkiyttää kantaansa pakkoliitoksiin. Tulkinnanvaraiset lauseet on muovattava sellaisiksi, että tulkinnoilla ei asian jatkovalmistelussa enää ole sijaa.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin edustaja Östmanin puheenvuoroon liittyen: Hänhän sanoi puheenvuorossaan, että täältä opposition puolelta olisi kerrottu, että Euroopassa ei ole missään tällaista hallinnollista järjestelmää kuin hallitus nyt Suomeen ajaa. Täytyy pahoitella, että olemme olleet niin huolimattomia tässä tarkkuudessa. Taitaa kuitenkin olla niin, että San Marinossa ja Andorrassa on aivan samanlainen järjestelmä kuin mitä hallitus nyt ajaa, mutta ministeri tietää tarkemmin.

Arvoisa puhemies! Täällä on todella tullut vahvaa kritiikkiä keskustan ja myös sitten hallintovaliokunnan kuulemien asiantuntijoitten esille nostamaa vaihtoehtoa eli tätä maakuntamallia kohtaan. Erityisesti on kritisoitu sitä, että se toisi yhden hallintoportaan ikään kuin lisää. Kysymys tietysti on siitä, millaista roolia ensinnäkin kunnille halutaan tulevaisuudessa sovittaa, mihin ongelmiin kuntakoon suurentamisella halutaan vastata, mutta joka tapauksessa on selvää, että hallituksen tiedonannossa hahmoteltu vahvojen peruskuntien malli ei kykene välttämään peruskuntien yläpuolisia hallintorakenteita. Eli joka tapauksessa tarvitaan yhteistyörakenteita, joitten ongelma on se, että ne pääsääntöisesti ovat demokraattisen päätösvallan ulottumattomissa niin monella tavalla.

Mikäli vaihtoehtona olisi myös professori Tuorin esittämä maakuntaitsehallinto, jossa maakuntavaltuusto valittaisiin suoralla kansanvaalilla, kyettäisiin kaikkein raskaimmat palvelut siirtämään leveämmille hartioille kuntien niin halutessa. Tällöin peruskunnat voisivat paremmin toteuttaa niille sopivaa roolia paikallisena itsehallintoyhteisönä, jossa kansalaiset voivat päättää lähellä olevista asioista ja omasta elämisen ympäristöstään. Käytännössähän tällöin maakunnalle siirtyisi sellaisia tehtäviä, jotka pääosin kunnat joutuvat toteuttamaan jo nytkin lainsäädännön nojalla. Tällaisella maakuntahallinnolla kyettäisiin poistamaan halutessa useita nyt toimivia kuntayhtymiä ja siirtämään näitten tehtävät yhteen kuntayhtymään. Näin esimerkiksi sairaanhoitopiirien kuntayhtymähallinto, kehitysvammahuollon kuntayhtymät, maakunnan liitot jne. voitaisiin siirtää samaan kuntayhtymään. Samalla myös useat kymmenet, sadat kuntien väliset yhteistyösopimukset voitaisiin poistaa. Suurissa peruskunnissahan osittain hyvin monimutkaisten sopimus- ja yhteistoimintajärjestelmien vuoksi jopa luottamushenkilöllä vaikutusmahdollisuudet toimintaan ovat hyvin heikot.

Eli käytännössä siis maakuntamallilla hallintoa voidaan itse asiassa yksinkertaistaa ja byrokratiaa vähentää. Samalla voitaisiin myös siirtyä — olen puhunut tällaisesta kunnallisen päätöksenteon harmaasta alueesta — kunnallisen päätöksenteon harmaalta demokratia-alueelta myös avoimeen päätöksentekoon kansanvaltaisella maakuntahallinnolla. Tässä on siis muistettava se, ettei suurillakaan peruskunnilla, kuten todettua, päästä eroon kuntien yläpuolisesta hallintorakenteesta muun muassa sote-toiminnassa.

On siis monella tavalla turhaa väittää tai esittää, että tällainen maakuntamalli toisi lisää byrokratiaa. Maakuntamallin kautta muun muassa perusterveydenhuolto, peruserikoissairaanhoito, sosiaalipalvelut voisivat tulla saman järjestäjän hoidettaviksi, ja tästä syntyy mallin taloudellinen tehokkuus, joka muun muassa Kainuussa on monella tavalla nähty.

Se, miksi hallitus omassa toiminnassaan maakuntamallia vastustaa — no, syitä on varmaan monia, mutta yksi syy lienee se, että maakuntamallia vastustetaan myös ideologisista syistä. Näihin muun muassa edustaja Tuppurainen täällä viittasi. Hänhän totesi, että suurkuntamallilla voidaan vähentää myös maakuntia. Eli siis voi sanoa, että hallituksen linja on tältä osin täysin toinen kuin laajasti Euroopassa. EU-alueella laajasti korostetaan alueitten merkitystä ja vahvaa aluehallintoa, mutta täällä nyt sitten (Puhemies koputtaa) pyritään toimimaan toiseen suuntaan.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustajia tästä tiedonannon johdosta käydystä palautekeskustelusta. Yli seitsemäntuntinen keskustelu, jota valitettavasti en kokonaan voinut kuunnella muiden kokousten vuoksi, osoittaa sen, että kunnallishallinto hyvin laajasti koskettaa kyllä kansanedustajia ja kaikkia suomalaisia. Meillä Suomessa kunnat poikkeuksellisen vahvasti ovat nimenomaan palveluiden järjestäjiä. Täällä on käyty jonkin verran kansainvälistä vertailua, eikä todellakaan varmasti missään maailmassa kunnilla ole niin laajaa tehtäväkenttää kuin Suomessa. Meillä on todettu, että tällainen malli, missä kunnat keräävät verot ja sen vastineeksi järjestävät asukkaiden palvelut, on Suomen olosuhteisiin hyvä malli. Palveluiden järjestämisen lisäksi kunta on myös merkittävästi oman alueensa kehittäjä. Sillä on tärkeä paikallistaloudellinen tehtävä, ja se on oman alueensa asukkaiden demokraattinen yhteisö. Nämä kaikki näkökulmat on tärkeää pitää mielessä silloin, kun kehitetään kunnallishallintoa.

Tänään iltapäivän ja illan aikana esitetyt näkökulmat ovat arvokas lisä tähän valmisteluun, jota hallitus jatkaa kuntauudistuksen toteuttamiseksi. Kuntien kannalta seuraava tärkeä etappi tulee ilman muuta olemaan näiden kriteerien linjaaminen sille, minkä tyyppistä kuntarakennetta Suomessa edellytetään, että kunnat lähtisivät selvittämään. Kuten tiedonannossa on kerrottu, niitä tullaan asettamaan paitsi riittävän väestöpohjan osalta, palveluiden järjestämisen, alueen kehittämisen kannalta riittävän väestöpohjan osalta, myös työssäkäynnin, yhdyskuntarakenteen, kunnan talouden näkökulmasta. Mikä tärkeintä, tarkoitus on, että ratkaisua ei katsota pelkästään yksittäisen kunnan näkökulmasta vaan laajemmin myös koko alueen näkökulmasta. Kuten tiedämme, tämä on hyvin haastava uudistus siinä mielessä, että valtion pitäisi kyetä antamaan riittävät raamit kunnille mutta kunnilla pitää itsellään olla myös mahdollisuus tehdä oman näköisiään malleja. Se on ensiarvoisen tärkeää, että kuntapäättäjät itse ovat suunnittelemassa ja toteuttamassa näitä, jotta voimme varmistaa sen, että tuo uudistus myös onnistuisi.

Eduskunnan kanssa uskon, että meillä on viimeistään silloin hyvä mahdollisuus käydä taas tätä keskustelua, kun tuo kuntarakennetta ohjaava lainsäädäntö annetaan eduskuntaan ensi talvena. Tarkoitushan on, että siitä syksyllä käytäisiin lausuntokierros, jossa kunnilla olisi mahdollisuus ottaa kantaa tuohon rakennelain luonnokseen samoin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteeseen, joka kuntapäättäjiä tavattoman paljon askarruttaa. Siinä on isoja ongelmia eri alueilla, ja onhan se merkittävin osa tänä päivänä kunnan budjetista, ja siellä tiedämme, että palvelutarve tulee merkittävästi kasvamaan. Silti on tärkeää muistaa, että ei kuntarakennetta voi suunnitella pelkästään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen näkökulmasta vaan on otettava huomioon, että kunnalla on palveluidenkin kannalta kymmenittäin muitakin tärkeitä palveluita. Toisaalta on myös varmistettava se, että kunta ei kooltaan kuitenkaan kasva niin suureksi, että siinä menetettäisiin kunnan tunnuspiirteet.

Kyllä kaiken kaikkiaan kuntarakenne on myös kompromissi monesta eri tekijästä. Näitä hallitus pyrkii mahdollisimman hyvin tuossa rakennelaissa yhteensovittamaan niin, että se tarjoaisi riittävät eväät ja raamin ja myös kannustaisi kuntia tekemään sellaisia selvityksiä ja rakenteellisia uudistuksia, joilla voisimme onnistuneesti mennä eteenpäin seuraavat parikymmentä vuotta. Mikään ei olisi sen onnettomampaa kuin se, että tekisimme liian pienen rakenneuudistuksen ja olisimme muutaman vuoden kuluttua taas samassa keskustelussa. Tällainen taustahan meillä osittain on, koska tuo Paras-hanke aikoinaan viisi kuusi vuotta sitten käynnistyi ikään kuin reippailla tavoitteilla, samantyyppisillä kuin meillä nyt on tässä kuntauudistuksessa, mutta vähitellen vuosien varrella tuo uudistustahti hiipui. Nyt on tarpeen kyllä vauhdittaa uudistusta, jos haluamme varmistaa kuntapohjaisen järjestelmän jatkumisen ja julkiset palvelut kaikkialla Suomessa myös tulevaisuudessa.

Kiitän eduskuntaa näistä arvokkaista näkökulmista, joita itse kukin teistä on illan aikana keskusteluun tuonut.