Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Hyvät kollegat ja hyvät kansalaisaloitteen tekijät! Nyt siis käsitellään täysistunnossa maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnön pohjalta ja valmistelutyön pohjalta ensimmäistä kansalaisaloitetta.

Tämän kansalaisaloitteen käsittelyssä valiokunta kävi pitkän ja perusteellisen pohdinnan siitä, millä tavoin aloite käsitellään. Siinä päädyimme yksimielisesti siihen toimintatapaan, että valmistelemme asiasta mietinnön, joka nyt on siis valmistunut, ja se tuodaan sitten täysistuntokäsittelyyn asianmukaisella tavalla. Tämä päätös siis oli yksimielinen. Samoin päätimme, että käymme tämän asian lävitse perusteellisesti, huolellisesti, mutta myös ripeästi, ja mielestäni näin myöskin valiokunta teki. Kiitos valiokunnan jäsenille ja valiokuntaneuvoksille, asiantuntijoille. Kiitos myös perustuslakivaliokunnalle hyvästä ja ripeästä toiminnasta ja kiitos kaikille teille, jotka osallistuitte eri tavoin tähän keskusteluun.

Yksi toive asian suhteen on se, että kun me demokraattisessa, kansanvaltaisessa Suomessa päätöksiä, ratkaisuja ja valmisteluja teemme, kunnioitamme toistemme mielipiteitä ja kunnioitamme sellaisia toistemme toimintatapoja, jotka ovat laillisia ja jotka olemme yksimielisesti ja yhteisesti hyväksyneet siihen kuuluvine toimintatapoineen. Tämä on kaikkien osapuolten kannalta hyvä asia. Näin toimien me vahvistamme kansalaisaloitteen tarkoitusta eli sitä, että kaikilla on mahdollisuus myöskin pystyä uudella tavalla vaikuttamaan asioihin, tuoda keskusteluun erilaisia asioita ja sitä kautta vahvistaa kansalaisdemokratiaa ja kansalaisvaikuttamista.

Tämä maa- ja metsätalousvaliokunnan päättämä ja valitsema linja käsitellä tätä kansalaisaloitetta ei suinkaan tarkoita sitä, että näin meneteltäisiin kaikkien kansalaisaloitteiden osalta, vaan valiokunta halusi tuossa pohdiskelussaan korostaa sitä, että jokainen kansalaisaloite käsitellään ja käydään lävitse valiokunnassa erikseen ja erikseen myös arvioidaan, miten se käsitellään ja minkälaisen prosessin läpi se menee, ja sitä kautta se saa sitten sen vaikuttamisen mahdollisuuden ja muodon, jonka valiokunta valitsee. Elikkä tämä ei ole ainoa tapa käsitellä kansalaisaloitetta vaan tapoja on muitakin, mutta niin kuin sanottu, valiokunta valitsi tämän mietinnön tekemisen tavan.

Valiokunta siis, arvoisa puhemies, käsitteli kansalaisaloitetta laajasti, ja kuulimme 22:ta asiantuntijaa, ja lisäksi oli lukuisa joukko kirjallisia lausuntoja, joita saimme. Lisäksi valiokunta järjesti 23. toukokuuta kaikille kansanedustajille ja kaikille tiedotusvälineille avoimen kuulemistilaisuuden, joka oli myös suora verkkolähetys, elikkä tämäkin oli tavallaan uusi toimintamuoto tältä osin. Ja niin kuin todettua, perustuslakivaliokunta antoi myös kansalaisaloitteesta valiokunnalle lausunnon.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota yhtäältä turkistuotannon taloudelliseen ja työllistävään merkitykseen ja toisaalta eläinten hyvinvoinnin huomioon ottamiseen liittyviin seikkoihin. Hallitusohjelman mukaan hallitus tukee edelleen turkistuotannon kehittämistä vastuuta tuntevana elinkeinona ja selvittää turkistarhauksesta muuhun elinkeinoon vapaaehtoisen siirtymisen kannustamisen mahdollisuuksia. Eläinsuojelulain ja turkiseläinten hyvinvoinnille asetettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan valtioneuvoston asetuksen uudistaminen, turkistarhojen valvonnan tehostaminen ja oikea kohdentaminen sekä eläinten hyvinvointitutkimuksen tukeminen — kaikki nämä edellä luetut ovat omalta osaltaan toimenpiteitä turkiseläinten hyvinvoinnin kehittämisessä ja kohentamisessa.

Nykyinen eläinsuojelulaki tuli voimaan vuonna 96. Valiokunta arvioi, ettei se kaikilta osin enää täytä nykyajan vaatimuksia eikä myöskään perustuslain vaatimuksia. Maa- ja metsätalousministeriö onkin asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on valmistella hallituksen esityksen muotoon laadittu ehdotus eläinsuojelulain uudistamiseksi sekä toisen työryhmän turkiseläinten suojelua koskevan asetuksen uudistamiseksi.

Olemassa olevan tutkimustiedon perusteella turkiseläinten hyvinvoinnin riskitekijöihin kuuluu pito-olosuhteiden yksipuolisuus, kuten virikkeettömyys ja monikäyttöisen tilan puute. Valiokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota hyvinvoinnin riskitekijöihin siitoseläimillä, jotka ovat tarhoilla useita vuosia. Valiokunta katsoo, että siitoseläinten olosuhteiden korjaamiseen on erityisesti panostettava ja korjaamista edistettävä investointituilla, niin kuin nytkin on tehty. Valiokunta esittää myös, että siitoseläinten vienti EU-alueen ulkopuolelle tulee saattaa luvanvaraiseksi. Siten voidaan estää vienti sellaisiin maihin, joissa ei voida taata eläinten hyvää hoitoa ja kohtelua ja alan läpinäkyvyyttä.

Valiokunta kiinnittää mietinnössä huomiota myös siihen, että huolimatta tehdystä tutkimuksesta perustutkimuksen tarve on edelleen suuri. Valiokunta korostaakin tarvetta alan tutkimustoiminnan lisäämiseksi. Lisäksi pidetään tarpeellisena vesiensuojeluun liittyvien toimenpiteiden suunnitelmallista toteuttamista ja edelleen tarhojen siirtoa pohjavesialueilta muille alueille, niin kuin on tehty, ja erilaisia tarhojen pohjaratkaisuja.

Puhemies! Valiokunta pitää erittäin tärkeänä turkiseläinten hyvinvoinnin kannalta myös turkistarhaajien omavalvonnan, kuten sertifioinnin, kehittämistä entisestään. Tärkeää on myös turkiseläinten terveydenhuoltojärjestelmä, jota turkiselinkeino on luomassa muille tuotantoeläimille laadituista järjestelmistä saatujen hyvien kokemusten perusteella. Valiokunta kiinnittääkin mietinnössään huomiota siihen, että julkisten eläinlääkäripalveluiden täytyy olla riittäviä ja niiden riittävä resursointi on turvattava kaikkialla maassa. Tämä liittyy oleellisella tavalla eläinten, myös turkiseläinten, terveydenhoidon ja terveysohjelmien toteuttamiseen.

Puhemies! Euroopassa on käyty poliittista keskustelua turkistuotannon oikeutuksesta. Mietinnössä valiokunta on todennut, että maakohtaiset kiellot, joita Euroopassa on tehty, ovat johtaneet tuotannon siirtymiseen muihin maihin. Myös turkisten kysynnän arvioidaan pysyvän nykyisellään, ja tulipa meille valiokunnassa myös tutkijoiden taholta kannanottoja, joissa esitettiin, että turkistuotteiden kysyntä maailmalla tulee kasvamaan. Siitäkin syystä turkiksia jossakinpäin tuotetaan, ja on parempi, että niitä tuotetaan maissa, joissa valvonta on riittävää ja eläinten hyvinvointia halutaan kehittää ja siitä huolta pidetään.

Mietinnössä myös korostetaan turkiselinkeinon merkitystä vientitulojen kerryttäjänä ja maaseudun yritystoiminnan toimeentulon lähteenä. Tällä on laajoja taloudellisia, työllistäviä ja alueellisia vaikutuksia. Turkisalan vientitulot ovat satoja miljoonia euroja vuosittain. Tutkimuksen mukaan elinkeinon työllistävyys on 4 300 henkilötyövuotta. Myös tuotantopanosten hankinnan, turkisten jatkojalostuksen ja myyntitoiminnan kautta syntyy laajoja taloudellisia ja työllisyysvaikutuksia. Ne työllisyysvaikutukset tältä osin ovat noin 1 300 henkilötyövuoden verran.

Arvoisa puhemies! Viitaten mietinnön perusteluissa esitettyihin näkökohtiin valiokunta toteaa lopuksi, että turkistuotannolla on huomattava taloudellinen ja työllistävä merkitys ja että kansalaisaloitteen tavoitteisiin, muun muassa eläinten hyvinvoinnin huomioon ottamiseen ja sen kohentamiseen, voidaan päästä turkistarhausta kehittämällä, ja siksi valiokunta katsoo, että kansalaisaloite tulee hylätä.

Herra puhemies! Tähän mietintöön sisältyy kaksi yksittäistä vastalausetta, jotka ovat erilaisia ja erisisältöisiä, ja ne tullaan varmastikin myöhemmin esittelemään.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäisen kansalaisaloitteen käsittely eduskunnassa on edennyt kansanvallan henkeä noudattaen, ja täällä salissa käsittelemme nyt valiokunnan mietintöä.

Valiokunnan kuulemisessa vahvistui näkemys, että olemassa olevan lainsäädännön puitteissa on mahdollista kehittää turkiseläinten elinolosuhteita ja hyvinvointia. Tämän käsittelyn jälkeen on syytä tehdä selväksi se, että kun kansanvalta puhuu, niin se on pulinat pois. Se tarkoittaa sitä, että tämän päätöksen osalta on tärkeää, että kaikki osapuolet kunnioittavat niitä ratkaisuja, joita täällä eduskunnassa tehdään.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisten osallistuminen, suora vaikuttaminen edustuksellisen demokratian toimintaan, on todella demokratian kannalta tärkeää, ja on sanottava, että eduskunnan asiantuntijakuulemisissa ja käsittelyissä pitäisi olla enemmänkin avoimuutta. Meillä liikaa annetaan etujärjestöjen ja... Ja myös maa- ja metsätalousvaliokunta on hyvin tuottajasidonnainen ja omillaan kytkennöillään toimiva, ja senkin käsittelyä pitäisi päästä tämän myötä jatkossa kyllä enemmän avaamaan.

Ja kyllä vaikka elinkeinoa pidetään laillisena, niin meillä valitettavasti on ollut koko ajan menneinä vuosina valitettavia esimerkkejä turkistilojen valvontatuloksista. Nyt Eviralta saatujen selvitysten mukaan jopa 50—60 prosenttia tarkastetuista turkistiloista on ollut eläinsuojelusäädösten noudattamisen osalta puutteellisia: niin häkkien kuin eläinten osalta on ollut vakavia laiminlyöntejä. Eli tältä osin joudutaan kyllä tämän aloitteen ansiosta puuttumaan ehkä vakavammin näihin.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni valiokunnan puheenjohtajan esittelemässä valiokunnan kannanotossa on erittäin hyvin tuotu nämä asiat julki. Mietimme, mikä työllistävä vaikutus tarhauksella on tässä maassa, ja kun sitten ajattelemme, että perustuslaki takaa meille yrittämisen vapauden, niin tässä on niitä seikkoja, joista on pidettävä kiinni.

On ymmärrettävää, mitä edustaja Rajamäki sanoi — varmasti on tarhoja, joissa asiat eivät ole kunnossa — mutta valtaosaltaan asiat ovat oikein hyvässä järjestyksessä, ja meille on annettava, niin kuin perustuslaki takaa, yrittämisen vapaus, ja tämä kuuluu siihen sarjaan.

Eeva-Maria Maijala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä asia, että tämä kyseinen kansalaisaloite hoidetaan asianmukaisesti, asiallisesti ja kunnioituksella, mutta olisin kyllä huomauttanut siitä, että se viimeöinen sähköpostiterrorismi, jota me olemme kaikki kohdanneet, kun meille on tullut 400 sähköpostia turkistarhauksen vastustajilta, ei ehkä ole enää tätä kunnioittavaa toimintaa. Lisäksi olisin kiinnittänyt huomiota siihen, että eläinten päästäminen vapauteen, kuolemaan, ei ole myöskään aina ollut kovin asiallista toimintaa.

Ehdottomasti meidän pitää muistaa, että kunnioitamme niitä maaseutuyrittäjiä, jotka tekevät parhaansa tämän elinkeinon toimimisen suhteen. Annetaan heille toimintarauha ja katsotaan, miten he selviävät tästä eteenpäin. Jos heillä on ongelmia, niin autetaan heitä ihmisinä, etteivät he joudu sitten eläinsuojelurikkomuksia kohtaamaan tässä asiassa. Kun tiloilla on ongelmia, yleensä kyse on siitä, että viljelijä ei jaksa. Autetaan heitä, ei vaikeuteta heidän elämäänsä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Aluksi haluaisin kiittää valiokuntaa siitä, että tästä asiasta on tehty mietintö. Se osoittaa, että 70 000 kansalaisen aloite on saanut arvoisensa käsittelyn, ja siitä olen iloinen.

Sen sijaan valiokunnan mietinnöstä en valitettavasti voi antaa kiitosta, koska minun mielestäni lähtökohta, joka oli siinä kansalaisaloitteessa, eli se, että pohdittaisiin laajasti tätä eettistä kysymystä siitä, onko ylipäätänsä oikein pitää eläimiä pienissä häkeissä pelkästään ihmisen turhamaisuuden tyydyttämiseksi — nyt me emme puhu ruoantuotannosta emmekä sillä tavalla tuotantoeläimistä — on jäänyt liian vähälle huolelle.

Erityisen huolissani olen siitä, että turkistarhaajat eivät edes näitä vaatimattomia vaatimuksia pysty täyttämään, vaan niitäkin rikotaan. Eli en katso, että tätä elinkeinoa pitää Suomessa jatkaa, vaan siirtymäajan jälkeen pitää lopettaa turkistarhaus elinkeinona. Sen vuoksi olisin toivonut, että valiokuntakin olisi esittänyt tätä aloitteen hyväksymistä, ja uskon, että täällä tulemme siitä nyt sitten äänestämään.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On iso ilo meille käsitellä tätä kansalaisaloitetta. Haluan omalta osaltani, vaikka tulenkin myöhemmin jättämään vastalauseen valiokunnan mietintöön, kiittää jo tässä vaiheessa kollegoja ja myöskin aloitteen tekijöitä hyvästä yhteistyöstä.

Haluan puuttua tässä vaiheessa puheenvuoroon, jonka edustaja Maijala esitti. Minusta aiheettomasti ja perusteetta viittasitte sellaisiin tekoihin tai toimintoihin, millä ei ole mitään tekemistä tämän kansalaisaloitteen tai sen laatijoitten kanssa. Mielestäni ihmisillä ja kansalaisilla on oikeus kertoa mielipiteensä. On meidän työmme perusta, että kuuntelemme kansalaisia.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan enemmistön mielestä turkistarhauselinkeinon sallimista puoltaa muun muassa elinkeinon työllistävä vaikutus. Uskoisin, että tämä on ollut aika ratkaisevassa roolissa silloin, kun valiokunta on tätä asiaa miettinyt, ja minusta on hyvä, että he ovat päätyneet tällaiseen viisaaseen ratkaisuun.

Muutama päivä sitten saimme lukea eri medioiden kautta, että mikään ei ole muuttunut alalla, ja salakuvaajat ovat vierailleet turkistarhoilla. Oli kuitenkin hyvä ja rehellistä, että Oikeutta eläimille -yhdistyksen edustaja Kristo Muurimaa on myöntänyt, että tämä kuvamateriaali on ollut yhdistyksellä jo jonkin aikaa ja julkaisuajankohta oli tarkkaan harkittu. Eräässä lehdessä kirjoitettiin tai raportoitiin, että eläimillä oli puuttuvia jalkoja, haavoja, tulehtuneita silmiä ja korvia.

Arvoisa puhemies! Suomessa on paljon ihmisiä, joilla on vastaavanlaisia sairauksia myöskin, (Puhemies koputtaa) mutta eivät sanomalehdet tästä raportoi.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On äärettömän tärkeätä, että tälle asialle, tälle kansalaisaloitteelle annetaan kunnioittava käsittely. Sen se ansaitsee, ja tässä on eräällä tavalla nyt testissä se, millä tavalla eduskunta näihin asioihin suhtautuu, kansalaisaloitteisiin, jotka perustuslain muutoksella saatettiin voimaan.

Kun luen tätä mietintöä, niin ihmettelen erästä asiaa. Nyt on asetettu erilaisia työryhmiä, jotka valmistelevat lakeja, uusia lakimuutoksia ensi vuoden loppuun mennessä. Ennen kuin nämä lait ovat voimassa, ehtii kulua aika paljon tässä vielä. Kun tästä asiasta on puhuttu vuosikausia, näytetty, minkälaisia epäkohtia on, miksi nyt vasta innostutaan tekemään lainsäädäntöön muutoksia, jotka olisi pitänyt tehdä jo vuosia sitten? Tämä on erittäin hämmästyttävää ja vastuutonta, ja jo tässä mielessä tämä kansalaisaloite on tehnyt merkittävän palveluksen turkistuotannolle ja eläinsuojelulle. Se on siis siinä mielessä jo, vaikka se ei menisikään läpi tässä eduskunnassa, ollut merkittävä. (Puhemies koputtaa)

Itse katson vielä henkilökohtaisesti näitä viimeisiä keskusteluja ja dokumentteja, jotka tässä tulevat käsittelyyn, ja päätän sitten siinä oman kantani.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turkikset ovat aikoinaan olleet ihmisten vaatetuksessa tärkeä osa, mutta tämän päivän vaateteollisuus on poistanut sen tarpeen. Koko tässä asiassa on muutamia seikkoja, jotka minua harmittavat. En voi hyväksyä sitä, että ihmisten koteihin, tässä suhteessa tiloille, mennään luvatta, enkä voi hyväksyä sitä, että eläimiä päästetään vapaaksi oman onnensa nojaan. Toisaalta en voi hyväksyä myöskään sitä, että eläimiä kohdellaan huonosti, olivatpa ne sitten turkistarhoilla tai sitten kotona. Tästä asiasta on keskusteltu tässä talossa kymmenen vuoden aikana useampaan kertaan. Niin kuin edustaja Salolainen sanoi, niin tiettyjä asioita olisi jo ennen tätä pitänyt tapahtua suhteessa turkistarhojen olosuhteisiin ja eläinten hyvään kohteluun.

Viimeöisestä sähköpostitulvasta sanon vain diplomaattisesti sen, että se tuskin toi sitä myönteistä tulosta, mitä oli ajateltu.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuotantolaitoksissa olevien eläinten hyvinvointi on kaikkien kansalaisten yhteinen huolenaihe. Turkiseläinten pahoinvointi on syystäkin aiheuttanut keskustelua, joskin eläinaktivistien toimintatavat eivät kaikilta osin ole hyväksyttäviä. Mielestäni heidän toiminnassaan on jopa lähellä ääriliikkeille ominaisia piirteitä. Tunkeutumista luvatta elinkeinonharjoittajan tiloihin voisi kutsua huliganismiksi. Niin kutsutuilla kettutytöillä ja susipojilla on tavoitteena suojella eläimiä ihmisten elinkeinon ja jopa turvallisuuden kustannuksella. Yhteen asiaan vihkiytyneenä he eivät ota myöskään huomioon kansalaisten etuja tai mielipiteitä puhumattakaan petoeläinten kohdalla kansalaisten turvallisuudesta. Kun ääriliikkeitä valvoo suojelupoliisi, niin minkähän viranomaisen vastuulle kuuluisi turvata laillisen elinkeinon harjoittajan yritystoiminnan turvaaminen?

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lapintie totesi, ettei ole käyty eettistä pohdintaa. Itse asiassa valiokunnassa on kovinkin käyty eettistä pohdintaa, ja esimerkiksi itse tulin siihen tulokseen, että meillä on oikeus käyttää eläimiä hyväksi. Tämä sama dilemmahan tulee jo esimerkiksi lemmikkikanien kohdalla. Sehän on aivan ihmisen turhamaisuutta, että pidetään häkissä eläintä. Mutta totesin kuitenkin, että se rajanveto on erittäin vaikeaa, ja siksi tälle tielle ehkä ei pidä lähteä, vaan meillä ihmisillä on oikeus eläinten hyväksikäyttöön, kun tehdään se viljellen ja varjellen.

Erittäin tärkeä asia, mikä ei vielä ole tullut ilmi, on se, että meillä on turkistarhaus osana kierrätysjärjestelmää, joka kierrättää sekä vähempiarvoista kalaa että teurasjätettä. Meillä on Euroopassa esimerkki siitä, kun teurasjätettä kierrätettiin takaisin märehtijöille, märehtijöistä syntyvää teurasjätettä: saimme aikaan hullun lehmän taudin. Minusta suomalainen tapa kierrättää on paljon fiksumpi.

Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä täytyy antaa kiitosta maa- ja metsätalousvaliokunnalle laajasta ja avoimesta asiantuntijakuulemisesta. Täytyy todeta, että todellakin ensimmäinen kansalaisaloite on saanut arvoisensa kohtelun täällä eduskunnassa, vaikka mietinnön lopputulos ei minua miellytä.

Puhemies! Tässä valiokunnan mietinnössä todetaan viranomaisvalvonnasta, että tarkastuksia turkistarhoille tehdään sekä epäilyn perusteella että ilman epäilyä otantaan perustuvina tarkastuksina. Vertauksena todettakoon, että Tanskassa eläinlääkäri käy pakollisella käynnillä turkistiloilla neljästi vuodessa. Tulevaisuudessa onkin tärkeää kiinnittää huomiota eläinlääkäreiden resursseihin ja koulutukseen myös täällä meillä Suomessa.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös minä haluan omalta osaltani kiittää maa- ja metsätalousvaliokuntaa siitä, että tätä aloitetta käsiteltiin kohtuullisen laajasti ja että asiasta laadittiin mietintö suuren salin käsittelyyn ja äänestystä varten. Uskon, että tämä tulee olemaan oikea ja järkevä toimintatapa myös seuraavien kansalaisaloitteiden kohdalla.

Arvoisa puhemies! Enemmistö suomalaisista ei hyväksy nykymuotoista turkistarhausta. Valiokunnan mietinnön enemmistönkin kanta itse asiassa heijastelee tätä suomalaisten ihmisten näkemystä. Mietinnössä nostetaan esiin useita puutteita ja uudistustarpeita, joita tällä hetkellä tarhauksessa on. Itse en näe näitä korjausmahdollisuuksia niin suurina, että kannattaisin tarhauksen jatkamista, vaan tulen äänestämään aloitteen hyväksymisen puolesta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on monesti todettu, niin maa- ja metsätalousvaliokunta käsitteli asiaa avoimesti ja perusteellisesti, ja aivan kuten edustaja Kalmari sanoi, niin myöskin näitä eettisiä näkökulmia vahvasti punnittiin.

Omalta osaltani totean sen, että kaikkein olennaisin kohta tässä on se, että kun tätä eurooppalaista keskustelua käydään, niin turkistuotanto Euroopasta ei lopu sillä, että se yhdessä maassa kielletään, vaan se johtaa siihen, että tuotanto siirtyy toisiin maihin, usein sellaisiin maihin, joissa nämä eläinsuojelulliset velvoitteet ovat vielä vähäisemmät.

Kyllä täytyy sanoa, että tässä on suuresta ta-loudellisesta asiasta kyse: yli 600 miljoonan euron vientituloista, 4 300 ihmisen työstä ja toimeentulosta. Minua ei ainakaan ole valittu tänne eduskuntaan lopettamaan työtä ja toimeentuloa 4 300 ihmiseltä.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myös minä olen erinomaisen tyytyväinen maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöön, tyytyväinen siihen, miten se on hyvin perusteltu ja laajaa asiantuntemusta on käytetty siinä ja suuren aineiston perusteella.

Vaikka tällä toimialalla on tämä sertifiointi — 80 prosenttia tuotannosta ja 70 prosenttia tiloista ainakin on sertifioinnin piirissä, ja myös terveydenhuoltoon on kiinnitetty alan toimijoiden toimesta erinomaisen hyvää huomiota — niin varmaan on niin, että tähän hyvään eläinten kohteluun takeena eivät ehkä selkeästi riitä niinkään mitkään nämä vapaaehtoisvalvonnat, vaan tiukempia toimia tarvitaan. Eläinsuojelulain ja turkiseläinten hyvinvoinnille asetettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan valtioneuvoston asetuksen uudistaminen ja turkistarhojen viranomaisvalvonnan tehostaminen ovat ne oikeat keinot, joilla tästä elinkeinosta saadaan vielä enemmän salonkikelpoinen kuin se nyt jo on.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan aluksi haluaisin sanoa edustaja Sinnemäelle, että on kyllä aika rohkeata väittää, että suurin osa suomalaisista tuomitsee turkistarhauksen. Tässä eduskunnassa on sellainen mukava juttu, joka kannattaa muistaa, että meillä harjoitetaan edustuksellista demokratiaa, ja se myöskin näkyy valiokuntatyöskentelyssä. Mutta se, että kansalaisaloitteita on, se on erittäin hyvä asia, koska se avaa demokratiaa, se tekee sitä läpinäkyväksi, ihmiset saavat ottaa esille niitä asioita, jotka ovat ihmisille tärkeitä.

Mennäkseni tähän varsinaiseen turkistarhaukseen tässä haluaisin myöskin edustaja Lapintielle sanoa, että kun sanoitte, että ei ole niin väliä näistä kotieläimistä, näistä muista, nyt ei puhuta ruuasta, niin kyllä minä olen sitä mieltä, että myöskin kotieläimiä, ruokaeläimiä, nappanahkaeläimiä on syytä kohdella kunnioittavasti ja hyvin myöskin siinä vaiheessa, kun he ovat teurasautossa ja heitä viedään teuraaksi. Siihen saakka, kunnes eläimeltä henki lähtee, sitä on kunnioitettava ja tehtävä elämä mahdollisimman inhimilliseksi.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hyvä, että suomalaiset voivat vaikuttaa kansalaisaloitteella kansalaisia laajasti koskettaviin asioihin. Uskon, että tämän kansalaisaloitteen kautta turkiseläinten hyvinvointiin kiinnitetään tulevaisuudessa yhä enemmän huomiota. Suomi tarvitsee työtä ja työpaikkoja. Itse en kannata tätä kansalaisaloitetta turkistarhauksen kieltämiseksi. Ala on merkittävä vientiala Suomessa, tuo tuloja Suomeen sekä merkittävästi työllistää yrittäjiä sekä muita sidosryhmiä. Ala on uskoakseni myös Suomessa pääosin hyvin hoidettu, varmasti paremmin kuin muualla.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin tärkeätä, että me erotamme tässä keskustelussa kansalaistottelemattomuuteen turvautuneiden eläinaktivistien teot ja tämän kansalaisaloitteen, jonka joukko ihmisiä on tehnyt lain heille suoman oi-keuden mukaan, jonka me olemme tässä talossa heille halunneet antaa. Nämä ovat kaksi eri asiaa, ja onneksi valiokunta — yhdyn myös kiitoksiin — otti tämän vakavasti, käsitteli sen laajasti, laati mietinnön ja antoi hyvän ja arvokkaan esimerkin siitä, millä arvokkuudella meidän kuuluu kansalaisten aloitteita käsitellä.

Itselleni tämä mietintö vahvisti kielteistä kantaani turkistarhausta kohtaan. Juuri tästä mietinnöstä, edustaja Östman, ja näistä asiantuntijalausunnoista käy ilmi, että tarkastuksissa on käynyt ilmi valtavasti epäkohtia, juuri niitä, joita te luettelitte aktivistien epäreiluin keinoin tuoneen taktikoiden esiin. Niitä epäkohtia tämän mietinnön mukaan, edustaja Östman, löytyi vuonna 2012, kun 37 tarhaa tarkistettiin, 20:stä. Eli kyllä on varmaan toteen näytetty, että ongelmia näillä tarhoilla on.

Kannatan aloitteen hyväksymistä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Leppä ja edustaja Sankelo muutamien muiden joukossa olivat sitä mieltä, että aloitteen tavoitteeseen voidaan päästä turkistarhausta kieltämättä. Olen eri mieltä.

Suomalaisille on annettu katteettomia lupauksia eläinten hyvinvoinnin parantamisesta niin kauan kuin itse muistan. Siitä huolimatta edelleen turkistarhojen olot eläimille ovat heikommat kuin monissa muissa maissa. Meillä on löysemmät vaatimukset kuin monissa muissa maissa. Näitä löysiäkään vaatimuksia ei noudateta, niin kuin tässä on useaan otteeseen käynyt ilmi. Viranomaisten tarkastukset osoittavat kerta toisensa jälkeen, että näitä löysiäkin vaatimuksia rikotaan hyvin yleisesti. Vuodesta toiseen joudumme katselemaan kuvia kärsivistä eläimistä tarhoilla, eivätkä olosuhteet tunnu paranevan.

Mutta vaikka näitä löysiä tai vähän paranneltujakin vaatimuksia noudatettaisiin sataprosenttisesti joka ikisellä suomalaisella tarhalla, turkistarhaus ei nykymuodossaan voi jatkua sen takia, että pitkälle yhä villin kaltaisia eläimiä ei voi pitää koko elämäänsä pienissä häkeissä ilman, että niitten eläinten hyvinvointi kohtuuttomasti kärsii.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkyselle sanoisin sen verran, että kyllä eläinten hyvinvointi on Suomessa mennyt paljon eteenpäin, ja siihen on aika yksinkertainen syy. Monet tuottajat, puhun nyt hyötyeläimistä, tietävät, että kun eläintä kohdellaan hyvin ja se on stressitön ja se voi mahdollisimman hyvin, niin se tuottaa parhaiten. Kyllä tämä on selvästi johtanut siihen, että tuotantoeläimiä, muun muassa ravihevosia, pidetään erittäin hyvin, koska ne eivät pysty hyviin suorituksiin, elleivät ne ole stressittömiä ja voi hyvin.

Tietenkin turkiseläinten kohdalla tilanne on eri, mutta minun mielestäni valiokunta kiinnitti kyllä erittäin paljon huomiota turkiseläinten hyvinvointiin ja oli hyvin kiinnostunut niistä olosuhteista, missä turkiseläimiä pidetään, kiinnostunut niistä sairauksista, perinnöllisistä sairauksista ja muista, mitä näillä turkiseläimillä on, ja se osoitti sen, että se kiinnostus kohdistui juuri oikein eläinsuojelulliseen näkökulmaan. Edustaja Pekonen nosti täällä aivan hyvin esille ammattitaitoisten eläinlääkäreitten tarpeen tulevaisuudessa, jotta he valvovat, että eläinsuojelulakia noudatetaan.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ehdottoman tärkeä ja hyvä asia, että tämä kansalaisaloite on saanut sille kuuluvan kunnioittavan käsittelyn. Olen myös tyytyväinen siitä, että kun tällä hetkellä maa- ja metsätalousministeriössä valmistellaan parastaikaa uutta eläinsuojelulain kokonaisuudistusta, niin toivoisin, että täältä eduskunnan käsittelystä viestittyisi se vahva viesti, että eläinten hyvinvointi ei ole kaupan vaan sitä pitää ehdottomasti vahvistaa, ja toivottavasti se näkyy myös tulevassa eläinsuojelulakiuudistuksessa.

Me emme voi missään olosuhteissa hyväksyä, että eläintä kohdellaan huonosti. Meidän tulee aina ottaa huomioon eläimen hyvinvointi ja lähtökohdaksi lajityypillinen käyttäytyminen. Jos turkistarhaajat toteuttavat omaa elinkeinoaan, niin heidän tulee kaikissa olosuhteissa parantaa ja huomioida eläinten hyvä hyvinvointi ja sille lajityypilliset olosuhteet. Muissa merkeissä en tule hyväksymään turkistarhauksen toteuttamista enkä muittenkaan eläinten pahoinvointia.

Jussi Halla-aho /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Työllisyyspoliittisissa, vientipoliittisissa ja muissa vastaavissa argumenteissa on se vika, että on paljon erilaisia toimeliaisuuden muotoja, jotka työllistäisivät paljon ihmisiä, jotka toisivat kansantalouteen rahaa ja joita joka tapauksessa harjoitetaan jossain päin maailmaa mutta jotka siitä huolimatta on kielletty täällä, koska tässä nimenomaisessa yhteiskunnassa ne on katsottu eettisesti tai moraalisesti tai muulla tavoin ongelmallisiksi. Minun mielestäni meidän pitäisi nyt täällä pitäytyä eettisessä keskustelussa siitä, onko turkistarhaus, eläinten kasvattaminen ja tappaminen turkisten tuottamiseksi, sellainen toimeliaisuuden muoto, joka voidaan hyväksyä. Tämä talo on lakia säätävä elin, ja meillä on valta tästä asiasta päättää.

Laillisen elinkeinon häiritsemistä, ihmisten terrorisointia tai sähköpostispämmäämistä en hyväksy, mutta ne ovat nyt tässä asiassa hiukan lillukanvarsia, joista meidän ei pitäisi provosoitua ja joiden yläpuolella meidän pitäisi pysytellä.

Arto Pirttilahti /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maatalous- ja metsätalousvaliokunnan mietintö tästä asiasta on aivan hyvä. Yhdyn siihen täysin. Meillä on laillinen elinkeino, ja siinä olevat ongelmat ovat varmaan meillä korjattavissa. Ei sitä tule missään tapauksessa lopettaa näitten ongelmien takia. Tilalle saatavien elinkeinojen saaminen on kyllä aika mahdotonta näille maaseutualueille. Olen nyt parikymmentä vuotta tehnyt töitä, ja niistä jos saadaan tuetonta, uutta elinkeinotoimintaa, niin siihen menee pitkä aika — jos sittenkään.

Tämä tapa toimia tässä on tietenkin hyvä, että kansalaisaloitteita tehdään ja kaikki pääsevät tuomaan omaa politiikkaansa esille. Mutta en tiennyt itse, että olen näin suosittu, että sain 400 sähköpostia tuossa yön aikana ja varsinkin 40 postia yhdeltä henkilöltä. Valitettavasti poliitikkona olen pyrkinyt aina vastaamaan niihin posteihin, nyt en kaikkiin aivan ehtinyt.

Kristo Muurimaa laittoi kyllä anteeksipyynnön sitten täältä Oikeutta eläimille -yhdistyksestä. Hyväksyn hänen anteeksipyyntönsä, ja varmaan meillä on tämmöisiä toimintatapoja, joita voimme korjata, ja toivottavasti kansalaisjärjestöt eivät jatkossa tuki meidän postiamme. Ehkä vain kaksi postia voisi olla hyväksi.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En nyt tiedä, ketä se hyödyttää, että edustaja Tolppanen tahallaan yrittää ymmärtää väärin sanomani. Totta kai olen huolissani myös tuotantoeläinten hyvinvoinnista, mutta yritin nimenomaan sanoa, että tätä tuotantoeläintä nyt ei voi verrata sillä tavalla ruuantuotantoon verrattaviin eläimiin eettiseltä näkökannalta, koska mielestäni, kun ajatellaan turkisten käyttöä somisteena ja koristeena vaatteissa, ei se mitenkään tee hyväksi ja hyväksyttäväksi sitä, että eläimiä pidetään hyvin epälajityypillisissä olosuhteissa lähes kiduttamalla koko elinikänsä. Tämän vuoksi en myöskään voi hyväksyä sitä, että turkiseläintuotantoa verrataan lemmikkikaniin tai ravihevoseen. Me puhumme aivan eri asiasta.

Minun mielestäni turkistarhaus ei ole Suomessa eettisesti kestävää, ja minun mielestäni se pitäisi kieltää siirtymäajan jälkeen. Siihen ei myöskään käy perusteeksi se, että jossain muualla sitten vielä sitä harrastetaan.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin sertifioinnista, joka on nostettu täällä esiin muutamissa puheenvuoroissa. Maa- ja metsätalousvaliokunnan järjestämässä avoimessa kuulemisessa kävi hyvin selvästi ilmi se, että suomalaisten tarhojen sertifiointi ei itse asiassa tarkoita eläinten hyvinvoinnin kannalta yhtään mitään. Sertifioinnissa ei ole mitään sellaisia vaatimuksia, joita jo tällä hetkellä ei olisi Suomen lainsäädännössä, ja kuten täällä on tullut esiin, Suomen lainsäädäntö on jälkeen jäänyttä ja löysempää eläinten hyvinvoinnin kannalta kuin esimerkiksi muiden Pohjoismaiden lainsäädäntö.

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppaselle: En itse täällä keksi Suomen kansalaisten enemmistön mielipidettä. Viittasin tutkimukseen, joka oli tehty Maaseudun Tulevaisuuden tilauksesta ja julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa, ja sen tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista ei nykymuotoista turkistarhausta hyväksy.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On selvää, että me olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että on tärkeää, että pidämme huolta eläinten hyvinvoinnista.

Edustaja Modig viittasi tähän valtavan pitkään listaan näistä eläinten sairauksista, joista nyt on kirjoitettu eri lehdissä. Silloin on syytä muistaa, että Suomessa on 5 miljoonaa turkiseläintä. Silloin on ihan ymmärrettävää, että niiden keskuudesta löytyy sairaita eläimiä. Saamani tiedon mukaan nämä kuvaukset, joita nyt on esitelty eri videopätkissä, on lehtitietojen mukaan tehty vuosina 2011—2012, mutta julkaisuhetki harkittiin, niin kuin me kuulimme, aika tarkkaan.

Olen aika vakuuttunut siitä, että joko kuvissa olevat eläimet ovat saaneet hoitoa tai ne on jo lopetettu. On hyvä muistaa myöskin, että kuvaajat ovat käyneet muun muassa penikkatautitarhan lähellä — ei kovin viisasta, jos halutaan pitää huolta eläinten hyvinvoinnista.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pari sanaa, näkökulmaa tästä kansalaisaloiteprosessista. Meillä on nyt käsitelty Suomen historian ensimmäinen kansalaisaloite, ja se on saanut asianmukaisen ja vakavan käsittelyn. Substanssivaliokunnan puheenjohtaja Leppä tuossa totesi, että tällä kertaa tämä prosessi kulki näin, ja ennusti, että jonkun toisen aloitteen suhteen se prosessi voisi mennä toisella tavalla. Mutta eikö kuitenkin kehittyneeseen demokratiaan kuulu se, että päätöksentekoprosessi on etukäteen ennustettavissa ja että meillä olisi luotu etukäteen tietty menettely, jolla tavoin nämä kansalaisaloitteet käsitellään? Jos ei tätä vielä ole pohdittu, niin minun mielestäni sitä olisi hyvä pohtia.

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin myös puuttunut tähän työllisyyskeskusteluun suhteessa turkistarhaukseen. On aivan totta, että jos turkistarhaus lopetetaan pitkälläkin ajalla, niin me menetämme työpaikkoja. Mutta meillä on myös paljon muita samankaltaisia prosesseja, joissa maailma muuttuu. Meillä ympäristövaikutukset monessa asiassa kiristyvät, ja se vie pohjaa tietyiltä työpaikoilta. Sen vuoksi onkin tärkeää miettiä, mitä ovat ne korvaavat työpaikat.

Sitten toisaalta jos puhutaan siitä, että turkistarhausta voidaan toteuttaa siten, että eläimen lajityypillinen käyttäytyminen on mahdollista tai että eläimen hyvinvointi voidaan turvata, niin ongelma vain on se, että villillä eläimellä on villin eläimen tarpeet, ja ne eivät häkkiin mahdu.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin yhdyn niihin, jotka ovat antaneet myönteistä palautetta maa- ja metsätalousvaliokunnan työskentelystä ja mietinnöstä. Se on erittäin perusteellinen ja tasapainoinen. Olen myös erittäin tyytyväinen siitä johtopäätöksestä, että turkistarhaus voi jatkua Suomessa laillisena elinkeinona. Tämä käsittelyn lopputulema, kun aikanaan täällä äänestetään, tulee olemaan helpotus tuhansille turkistarhausta harjoittaville perheille ja kaikille niille, jotka ovat tässä tuotantoketjussa mukana ja tuovat Suomeen noin 500 miljoonaa euroa kipeästi kaivattuja vientituloja, työpaikkoja ja toimeentuloa todella tuhansille perheille.

Minä vetoan ja toivon, että myös ne, jotka ajattelevat turkistarhauksesta eri tavalla elikkä olisivat sitä kieltämässä, kunnioittaisivat demokratiaa ja sitä johtopäätöstä, minkä eduskunta tulee äänestyksessä tekemään. Se on osa tätä suomalaista demokratiaa, että tyydytään niihin ratkaisuihin, mitä enemmistö päättää. Ja totta kai kaikkien meidän pitää huolehtia, että nämä eläinsuojelukysymykset hoidetaan viimeisen päälle hyvin sekä turkistarhoilla että myöskin muissa eläinyksiköissä.

Lars Erik Gästgivars /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä maa on siinä tilanteessa, että jokainen miljoona, joka korjaa meidän vaihtotasettamme, on tervetullut — myöskin ne miljoonat, jotka tulevat tarhauksesta. Hyvä on, että ne ihmiset, jotka haluavat lopettaa tarhauksen Suomessa, ovat saaneet asiansa tänne eduskuntaan. Toivon nyt, kun tästä kansalaisaloitteesta on saatu ratkaisu, että kaikki kunnioittavat eduskunnan päätöstä. Näin ollen ne isät ja äidit, jotka elättävät perheensä tarhauksella, viimeinkin saavat työrauhan.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloite on saanut eduskunnassa perusteellisen ja laajan käsittelyn, näin toivon jatkossakin. Mietintö ja salikäsittely myös tässä lopussa kuuluvat minusta kaikille aloitteille.

Itse totean, että en kannata turkistarhauksen kieltoa. Kannatan sen sijaan eläinten olojen jatkuvaa parantamista ja seuraamista. Tässä esityksessä ei ole lainkaan siirtymäaikaa, mikä minun mielestäni on aivan kohtuutonta, ja myös tuo asetuksenantovaltuutus on perustuslain kanssa ongelmallinen.

Arvoisa puhemies! Hämmästelen Oikeutta eläimille -yhdistyksen toimintaa. Jos he ovat käyneet, minun mielestäni jo vastenmielisesti luvatta, kuvailemassa näitä eläimiä vuosina 2011 ja 2012, miksi he paljastavat nämä epäkohdat vasta nyt, vuosien päästä? He ovat antaneet näiden eläinten kärsiä, eikö heidän olisi pitänyt tehdä välittömästi ilmoitus siitä? Näin nämä eläimet olisivat saaneet hoitoa tai arvoisensa kohtelun. Oikeutta eläimille -yhdistykseltä todella vastenmielistä toimintaa.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en lähde spekuloimaan mediassa esitettyjen kuvien kuvauspäivämääriä ja kuvien käyttöönottajan motiiveja. Minun mielestäni se ei ole olennaista tässä. Tässä on olennaista tämän kansalaisaloitteen sisältö, eettiset ratkaisut ja työllisyysratkaisut.

Edustaja Östmanille minun on pakko lainata nyt tätä valiokunnan ansiokasta mietintöä. Valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan vuonna 12 tarkastettiin 37 tarhaa, joista 20 tarhalla todettiin epäkohtia. Neljällä tarhalla havaittiin sairaita eläimiä, joita ei ollut hoidettu asianmukaisesti. Eli näitten kuvien kaltaisia tapahtumia on myös valiokunnan selvitysten mukaan oikeasti olemassa. Sitä pidän tosiasiana.

Mutta se, mikä tässä on kaikkein tärkeintä, mistä jokaisen meidän tässä salissa pitää kantaa huolta, on työllisyys. Jokikinen työpaikka on tärkeä. Sen takia olisi arvokkainta ja hedelmällisintä, että me nyt yhdessä keskittyisimme miettimään sitä, miten pitkä on riittävä siirtymäaika, mimmoisia tukitoimenpiteitä pitää olla, mimmoisia luopumisjärjestelmiä me voimme luoda niin, että keneltäkään ei lähde työpaikka alta, vaan kaikki turkistarhaajat ja (Puhemies koputtaa) turkisalan kautta työllistyvät voivat työllistyä toisen elinkeinon kautta.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Östman tosiaan totesi, että jos on miljoonia eläimiä, niin kyllä sinne joukkoon sairaitakin mahtuu. Jos katsoitte sen hiljattaisen dokumenttipätkän televisiossa, niin se oli oikeastaan aika paljon puhuvaa, mitä turkistarhaajat itse siinä kommentoivat. He kertoivat, että näillä tarhoilla esiintyy hyvin yleisiä vaivoja, kuten vaikka silmätulehduksia, ja siellä tarhoilla esiintyy eläimillä jalostukseen liittyviä perinnöllisiä vaivoja, joista on hyvin vaikea päästä mitenkään eroon. Eli ei kyse ole suinkaan yksittäisistä tapauksista vaan yleisistä vaivoista ja jalostukseen liittyvistä vaivoista, jotka koskettavat hyvin laajaa eläinjoukkoa.

Edustaja Rantakangas edellä totesi, että pitää kunnioittaa eduskunnan enemmistön tahtoa. En ole itse huomannut, että oppositiopuolue keskusta olisi monessakaan asiassa tämän hallituskauden aikana noudattanut eduskunnan enemmistön tahtoa, että tässä vaatimus ei ollut ehkä aivan johdonmukainen.

Edustaja Heinonen kantoi huolta, että kansalaisaloitteessa ei ole siirtymäaikaa ja asetuksen-antovelvollisuutta. Jos luette vastalauseen 1 mukaisen ponnen, niin siinä pyydetään hallitusta valmistelemaan sellainen esitys, joka sisältää muun muassa tämän siirtymäajan, joten voitte huoletta äänestää sen puolesta.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta on mielestäni tehnyt hyvää työtä, ja erityisesti myös kansalaisaloitteen tekijät ovat tehneet aloitetta tehdessään ja kerätessään erinomaisen hyvää työtä, ja olen tosi tyytyväinen siihen, millä tavalla tätä aloitetta on käsitelty. Tuo julkinen kuuleminen, mikä järjestettiin valiokunnalle, oli erinomainen.

Toivoisin, että tänään vielä tässä jatkuvassa keskustelussa myös muistaisimme itse täällä salissa toimia hyvien tapojen mukaisesti ja keskittyä itse olennaisuuteen, mitä tässä maa- ja metsätalousvaliokunta on myös mietinnössään tehnyt. Hallitus on jo monta asiaa käynnistänyt, ja eläinsuojelulain uudistus on meneillään, ja työryhmä on asetettu turkiseläinten pitoa koskevan asetuksen tarkistamiseksi, jotta hyvinvointia pystyttäisiin vahvasti lisäämään. Jo pelkästään tämä aloite ja tämä keskustelu on lisännyt toimenpiteitä, ja uskon, että tällä on vain vauhdittava merkitys.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia kovasti. — Itsekin yhdyn siihen arvioon, mitä täällä on laajasti puhuttu, että se keskustelu, mitä tämän aloitteen johdosta on käyty, on ollut tavattoman hyvää, ja uskon, että tämä vie monella tavalla asiaa eteenpäin. Oleellista tässä eläinten hyvinvointikeskustelussa tietysti on se, että eläimet hoidetaan mahdollisimman hyvin ja että eläimistä huolehditaan.

Kommenttiin siitä, että jossakin kyselyssä neljäsosa hyväksyy nykyisen kaltaisen turkistarhauksen, pitää toki todeta se, että saman kyselyn osalta kaksi kolmasosaa suomalaisista hyväksyy tarhauksen jatkamisen, jos ehtoja hiukan tiukennetaan. Mitä ne ehdot, tiukentamiset sitten ovat, niin niitä kukaan ei pysty sanomaan.

Edustaja Lapintie ja muutama puhuivat täällä eläinten kiduttamisesta. Niistä hyvinvointialan tuntijoista ja tutkijoista, joita tässä on kuultu, kukaan ei kyllä tunnista tällaista kiduttamisajatusta tämänkään (Puhemies koputtaa) turkistarhauksen osalta.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulkoon nyt tässä vielä selväksi sekin, että minusta turkistarhaus on eettisesti kestävää.

Edustaja Modig otti esille turkistarhojen tarkastuksissa ilmenneet epäkohdat. Jokainen epäkohta on epäilemättä liikaa, ja turkisala tekee parhaansa näitten asioiden korjaamiseksi, mutta valtaosa näistä huomautuksista liittyy kantakortteihin, kirjanpitoasioihin, yksittäisten eläinten merkintöihin. Varsinaisia eläinsuojeluasioita ei ole kovin monia. Eli nyt, kun aletaan laajentamaan tätä keskustelua, mistä on kysymys, niin havaitaan, että näissä vasta-argumenteissa ei ole koko totuutta.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On selvää, että me emme hyväksy eikä meidän tule hyväksyä minkäänlaista eläinten huonoa kohtelua. Sen pitää olla se päällimmäinen asia, ja myös siihen kiinnitti erityistä huomiota valiokunta lausunnossaan.

Miksi tarvitsemme tutkimusta, mitä myöskin mietinnössä on voimakkaasti painotettu? Siksi, että me pystymme uudistamaan lainsäädäntöä, eläinsuojelulainsäädäntöä sellaiseksi, että sillä saadaan mahdollisimman hyvin toteutettua se tässäkin salissa yhteisesti esittämämme huoli uudistamisesta ja huolehdittua entistä enemmän ja paremmasta eläinten hyvinvoinnista.

Sitten, puhemies, en halua vähätellä sertifiointia enkä terveydenhuoltojärjestelmää, jota ala itse rakentaa. Nyt kerron kokemuksesta omalta tuotannonalaltani maidontuotannosta. Meillä joka kuukausi eläinlääkäri käy läpi kaikki eläimet, joka kuukausi. Meillä ihmisillä työterveyshuolto, ja yrittäjillä varsinkin, on vain kahden vuoden välein. Eli kyllä nämä terveydenhuoltojärjestelmät ovat sellaisia, joita kannattaa kehittää ja joita tulee kehittää, ja ne vievät varmasti eteenpäin eläinten hyvinvointia.

Puhemies! Ihan lopuksi sanon ihan samaa kuin edustaja Sankelo. Ongelmia ja huomautettavaa tarhoilla on, se on myönnettävä tosiasia. Mutta sitten pitää todellakin erottaa, mistä ne tulevat. Ne tulevat suurimmalta osaltaan kulkuväylistä, korteista, kirjanpidosta, suoja-aidoista, ja paljon pienempi kuin kokonaismäärä ovat ne varsinaisten eläinten hyvinvointiongelmat, (Puhemies koputtaa) mutta niitäkään ei saa olla yhtään.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Eduskunta on käsitellyt viime viikkojen aikana parlamentaarisesti historiallista ensimmäistä kansalaisaloitetta. Kansalaisaloitteessa ehdotetaan turkistuotannon lakkauttamista eläinsuojelullisin perustein.

Kansalaisaloitteen aihe on ajankohtainen. Maaseudun Tulevaisuuden Suomen Gallupilla teettämän kyselyn mukaan ainoastaan neljäsosa suomalaisista hyväksyy nykymuotoisen turkistarhauksen. Tarhoilla esiintyy edelleen luvattoman paljon eläinten hyvinvoinnin laiminlyöntejä. Euroopassa käydään vilkasta keskustelua turkiseläinten hyvinvoinnista. EU-maista Kroatia mukaan lukien jo viisi on kieltänyt tarhauksen kokonaan ja niiden lisäksi kaksi muutakin eurooppalaista maata. Kuudessa eurooppalaisessa maassa turkistarhausta on rajoitettu voimakkaasti lainsäädännöllä.

Turkistuotantoa säätelee eläinsuojelulaki yksityiskohtaisine asetuksineen. Sitä säätelee myös Euroopan neuvoston suositus, jota ei Suomessa kuitenkaan täysimääräisesti noudateta. Esimerkiksi kettujen mahdollisuutta piiloutua ei toteuteta. Eläinsuojelulain kokonaisuudistus on parhaillaan käynnissä, ja uudistuksessa onkin huomioitava vakavasti ne laiminlyönnit, mitä eläinten hoidossa esiintyy. Esimerkiksi vuonna 2011 suoritetuissa tarkastuksissa tavattiin yli puolella tiloista epäkohtia. Yleisimmät epäkohdat ovat liittyneet kirjanpitovaatimuksiin ja eläinten pakovarmuuteen. Muita rikkomuksia on liittynyt tilavaatimusten noudattamiseen, pureskelu- ja virikemateriaalin puutteeseen, rikkoutuneisiin häkkirakenteisiin ja puutteisiin tarhojen aitaamisessa.

Pohjoismaisilla tiloilla viime vuosina kuvatusta materiaalista voi todeta, että eläinten hoitoa laiminlyövillä tiloilla turkiseläimillä esiintyy paljon vakavaa häiriökäyttäytymistä, lajitovereiden tappamista, vahingoittamista ja syömistä, vakavia ja hoitamattomia silmien ja muita tulehduksia, vahingoittuneita ja halvaantuneita raajoja ja irti purtuja häntiä. Suomessa eläinten terveyttä kettutarhoilla tutkittaessa vuonna 2011 kävi ilmi, että 77 prosentilla tutkituista eläimistä oli jalkavikoja, jotka aiheuttivat liikkumisvaikeuksia.

Turkistarhojen omavalvonta ei ole kyennyt valitettavasti takaamaan eläinten hyvinvointia laajemmassa mittakaavassa. Ongelmana on, että eläinten lajityypillinen käyttäytyminen ei toteudu nykyisillä turkistarhoilla. Siksi eläinten hyvinvoinnin kannalta ainoa mahdollisuus on lopettaa turkistuotanto Suomessa siirtymäajalla.

Väite siitä, että turkistuotannon lakkauttaminen Suomessa lisäisi turkistuotantoa Kiinassa tai muissa maissa, ei ole yksiselitteinen eikä välttämättä pidä paikkaansa. Suomi on aktiivisesti edesauttanut turkistuotannon lisäämistä Kiinassa aktiivisen markkinoinnin ja siitoseläinten viennin kautta. Uskon, että Euroopan esimerkki turkistuotannon vähentämisestä tai lopettamisesta on selkeä signaali muotimarkkinoille turkistarhauksen eettisestä kestämättömyydestä. Siten uskon, että lopettaminen Euroopassa vähentäisi turkisten kysyntää maailmanlaajuisesti.

Eurooppa on lopettanut kosmetiikan vuoksi tehtävät eläinkokeet. Nyt on aika lopettaa epäeettinen turkistarhaus, jonka ainoa tarkoitus on palvella ihmisen turhamaisuutta ja taloudellisen voiton pyyntiä eläimen hyvinvoinnin kustannuksella. Olen jättänyt vastalauseen valiokunnan mietintöön. Vihreä eduskuntaryhmämme kannattaa turkistarhauksen lakkauttamista siirtymäajalla painavista eettisistä syistä eläinten hyvinvointiongelmien ja tarhojen aiheuttamien ympäristöongelmien takia.

Kansalaisaloite turkistarhauksen lakkauttamisesta laittaa meidät vakavan eettisen kysymyksen äärelle. Onko oikein, että ihminen alistaa ja aiheuttaa eläimille kärsimystä pelkästään taloudellisen voiton vuoksi? Mielestäni eläinten kasvattaminen häkissä niiden turkkien vuoksi on väärin. Se on erittäin väärin etenkin sen vuoksi, että turkikset ovat korvattavissa muilla materiaaleilla.

Turkiseläintuotanto työllistää alueellisesti ison joukon ihmisiä. Huomattavaa on turkistarhaajien korkea ikä, joka edesauttaa tuotannon lakkauttamista siirtymäajalla. Kun viimeksi asiaa tarkasteltiin, turkistarhaajista noin 40 prosenttia oli yli 50-vuotiaita.

Turkistuotannon lakkauttamisen merkittävin peruste on tuotannossa esiintyvät huomattavat eläinten hyvinvointiongelmat. Pienten häkkien vuoksi eläimet kärsivät liikunnan puutteesta ja virikkeettömyydestä. Lukuisia muita haittoja voisi luetella vaikka kuinka paljon. Turkiseläimet ovat villieläimiä, joiden kesyyntymisprosessi on kesken.

Turkistuotannolla on haitallisia vaikutuksia ympäristöön. Tuotanto on keskittynyt Pohjanmaalle, jolloin sen paikalliset vesistöpäästöt typen ja fosforin muodossa ovat merkittävät.

Mielestäni maa- ja metsätalousvaliokunnan olisi pitänyt hyväksyä kansalaisaloite ja esittää hallitukselle turkistarhauksen lakkauttamista siirtymäajalla huolehtien, että turkistarhaajille turvataan riittävät edellytykset siirtyä muihin elinkeinoihin. Valiokunnan olisi vähintäänkin pitänyt harkita esimerkiksi pontta ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Valiokunnan olisi mielestäni pitänyt asettua kansalaisaloitteen puolelle ja vaatia siirtymäajalle turkiseläimille paremmat elinolosuhteet, kuten mahdollisuuden maapohjaisiin elintiloihin ja lisää neliömetrejä ja virikkeitä.

Tämän edellä mainitun perusteella olen vas-talauseessani esittänyt seuraavaa: "Eduskunta edellyttää, että hallituksen on pikaisesti tehtävä esitys turkistarhauksen lakkauttamiseksi siirtymäajalla samalla huolehtien, että turkistarhaajille turvataan riittävät edellytykset siirtyä muihin elinkeinoihin."

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Ensimmäisen kansalaisaloitteen käsittely eduskunnassa on nyt siis edennyt kansanvallan henkeä noudattaen takaisin isoon saliin. Maa- ja metsätalousvaliokunta kävi mietintöä varten mitta- van asiantuntijakuulemisen. Kansalaisaloitteeseen sopivana osa kuulemisesta toteutettiin julkisena kaikille kansanedustajille ja tiedotusvälineille suunnattuna. Kiinnostus uutta demokra-tian muotoa kohtaan on ollut suurta.

On syytä korostaa, että kansalaisaloitteet vaativat yksilöllistä käsittelytapaa. Näin ollen toteutettu maa- ja metsätalousvaliokunnan toimintamalli ei ole suoraan sovellettavissa tulevien aloitteiden käsittelyyn, vaikka tuulenhalkojana valiokuntamme on toiminut. Tämän linjauksen teki myös valiokunnan puheenjohtaja Leppä esittelypuheenvuorossaan.

Eläinjärjestöjen esitys turkiselinkeinon kieltämisestä aloitteella on parempi malli kuin aikaisemmat vahingonteot tarhoille. Kansanvalta ja suomalainen demokratia puhuvat nyt turkistarhauksen osalta järkähtämätöntä kieltään. Lähetekeskustelussa käytiin pohdintaa, johtaisiko tur-kisalan kieltäminen Suomessa tuotannon siirtymiseen muihin maihin. Valiokunnan johtopäätös asiantuntijakuulemisen perusteella on selkeä: maakohtaiset kiellot ovat vieneet tuotantoa muualle. Näin on käynyt esimerkiksi Hollannin osalta. Miksi näin ei tapahtuisi Suomessa, koska kysyntä maailmalla on vakaa riippumatta siitä, tuottaako Suomi turkiksia vai ei?

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnitti mietinnössään huomiota erityisesti seuraaviin asioihin: elinkeinon kansantaloudellinen merkitys on kiistämätön, tuotannon korkea kotimaisuusaste, tuhannet työpaikat ja satojen miljoonien eurojen vientitulot. Tällä hetkellä turkisten kysyntä maailmalla on huippuluokkaa. Alueellinen merkitys on melkoinen, koska ala on keskittynyt Pohjanmaalle. Viisi pohjalaiskuntaa vastaa puolesta Suomen tuotannosta.

Perustuslakivaliokunnan lausunto mahdollistaa yksittäisestä elinkeinosta luopumisen lainsäädännön kautta. Kansalaisaloitteen hyväksyminen merkitsisi kuitenkin mittavia korvauksia arvonsa menettäneestä omaisuudesta niiden omistajille. Pohjalaiset tunnetaan yritteliäinä ja omatoimisina. Korvaavan toimeentulon kehittäminen ja järjestäminen tuhansille elinkeinosta leipänsä saaville on kuitenkin kohtuuton vaatimus sekä yrittäjämaakunnalle että suomalaiselle yhteiskunnalle. Aloitteen tekijöillä ei ole tähän minkäänlaista vastausta.

Valiokunnan kuulemisessa vahvistui siis näkemys, että olemassa olevan lainsäädännön puitteissa on mahdollista kehittää turkiseläinten elinolosuhteita ja hyvinvointia. Nykyinen eläinsuojelulaki tarvitsee uudistuksia. Siitoseläinten virikkeellisyyden parantaminen, turkiseläinten pääsy mukaan terveydenhuoltojärjestelmään ja eläinlääkäripalvelujen riittävyys nousivat myös kehittämiskohteiksi. Valiokunta kiinnitti huomiota myös turkisalan omaan sertifiointijärjestelmään ja kannustaa sen edelleen kehittämiseen. Haluamme myös siitoseläinten viennin EU-maiden ulkopuolelle luvanvaraiseksi.

Arvoisa puhemies! Ehdotan maa- ja metsätalousvaliokunnan kannan mukaisesti kansalaisaloitteeseen sisältyvän lakiehdotuksen hylkäämistä. Kokoomuksen eduskuntaryhmällä on asiasta laajasti sama näkemys.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan aloittaa puheeni toteamalla, että ei tarvitse painaa sellaista nappia, jolla 4 300 suomalaista passitetaan suoraan kortistoon ja kukaties sitä kautta köyhyyteen, sillä meidän työttömyys ei tällä hetkellä todellakaan ole 2 prosenttia vaan 9 prosenttia ja kasvamaan päin. En kannata tätä aloitetta.

Turkistuotannon ongelmia ei kuitenkaan kukaan voi kiistää, ja näihin epäkohtiin on totta kai puututtava. Turkistuotantoa on kehitettävä vielä enemmän vastuulliseksi elinkeinoksi, jossa eläinten hyvinvointi aina asetetaan ykkössijalle. Tämä varmasti nostaa turkisten hintaa, mutta kyllä sellaisella ihmisellä, joka turkiksen ostaa, on varmasti varaa maksaa vähän ekstraa siitä, että eläimiä kohdellaan vielä paremmin kuin nyt.

Tämän hyvän eläinkohtelun takeena eivät taida ihan riittää vapaaehtoisvalvonnat, alan oma sertifiointi, alan oman työterveys- — no, kyllähän se työterveyttä on sekin — terveydenhuoltojärjestelmän kehittäminen, vaan tiukempia toimia ehkä tarvitaan. Eläinsuojelulain ja turkiseläinten hyvinvoinnille asetettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan valtioneuvoston asetuksen uudistaminen ja turkistarhojen viranomaisvalvonnan tehostaminen ovat ne oikeat keinot, joilla tosiaan tästä elinkeinosta saadaan vielä enemmän salonkikelpoinen kuin se nyt on.

Erityistä huomiota on mielestäni kiinnitettävä varsinkin siitoseläinten hyvinvointiin ja olosuhteisiin, ja näiden siitoseläinten vienti EU-alueen ulkopuolelle tulee saattaa luvanvaraiseksi. Siten voidaan estää vienti sellaisiin maihin, joissa ei niin sanotusti höykäsen pöläystä välitetä eläinten hoidosta tai kohtelusta. Tämä on myös meidän sosialidemokraattien kanta.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä korostaa tämän elinkeinon merkitystä Suomen vientitulojen kerryttäjänä ja työllisyyden turvaajana. Viime vuonna 643 miljoonaa vientituloja — se ei ole ihan vähän tässä ajassa, kun yritykset lomauttavat ja irtisanovat ja insinöörien työtä, muun muassa sitä, viedään Intiaan. Mielestäni suomalainen palkansaaja, myös maaseudulla asuva turkistarhaaja, on aina leipänsä ansainnut.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomessa on kaikkiaan noin 900 turkistarhaa. Ne ovat perheyrityksiä, juuri niitä, mitä hallitus toivoi tänäänkin kyselytunnilla enemmän tähän maahan, jotta työllisyyttä pystyttäisiin tässä maassa hoitamaan. Nämä yksityisyrittäjien tarhat työllistävät myös muita kuin oman perheen työntekijöitä. Ne työllistävät runsaan määrän kausityöntekijöitä, jotka muuten sivumennen sanoen ovat suurelta osin ulkomaalaistaustaisia ja maahanmuuttajia, eli tarhauksen tuomien hyvien asioiden puolella on muun muassa se, että se edesauttaa maahanmuuttajien kotoutumista tähän maahan.

Arvoisa puhemies! Tänään on nähty lehdissä erilaisia kuvia tarhoilta. On käynyt selväksi, että ne ovat salakuvia, ja salakuvien mitalin toinen puoli on se, että nämä kuvaajat saattavat omalla toiminnallaan levittää erilaisia tauteja. Jos kuvat ovat vanhoja, on hyvin paljon mahdollista, että niiden ottajat ovat vieneet silmätulehduksia tarhalta toiselle. Jos kuvat ovat uusia, näemme muutaman viikon sisällä, leviääkö penikkatauti vai ei. Eli tässä olisi syytä vähän katsoa toimintatapoja kenties.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee tarhaeläinten yleiseen kuntoon, on syytä muistaa, että sairaan eläimen nahka ei käy kaupaksi. Sairaat eläimet kaatavat koko elinkeinon. Sen takia on äärimmäisen tärkeää, että eläimiä hoidetaan mahdollisimman hyvin. Esimerkiksi penikkatauti olisi hoidettavissa rokotuksilla. Tämä talo on yksi niistä, jotka pystyvät määrittämään sen, löytyykö rokotuksiin rahaa vai eikö niihin löydy. Nykyisellään suomalaiset nahat ovat arvostettuja maailmalla. Niiden myynti oli viime vuonna 400 miljoonaa euroa. Tällaista rahamäärää ei saada, jos eläimet voivat huonosti ja nahat sen seurauksena ovat huonoja.

Arvoisa puhemies! Euroopan työttömyys on räjähtämässä käsiin. Suomen nuorisotyöttömyys nousee nuorisotakuusta huolimatta. Työvoimareservissä on puoli miljoonaa ihmistä. Virallisestikin työttömiä on lähemmäs 300 000. Onko meillä varaa ajaa yksi elinkeino alas? Erilaisten vaatimusten kanssa olisi hyvä miettiä aina myös vaatimusten seuraamuksia. Se tiedetään, että jos työttömyys kasvaa tästä edelleen ja jos turkistarhaus ajetaan alas ja sieltä tulee työttömiä, niin se on kiistaton tosiasia, että kun yksi työpaikka menee, se vie mukanaan puolitoista muuta työpaikkaa. Sitä kutsutaan kerrannaisvaikutukseksi. Tämä on jo vanha teoria, aikoinaan Tampereen työterveyslaitoksen lanseeraama ja kertoma, ja sitä ei ole vielä tähän mennessä pystytty kaatamaan, vaikka tämä teoria kerrottiin jo 70-luvun lopulla.

Arvoisa puhemies! Se toiminta, mitä tarhauksen lopettamisen kannattajat ovat tänään tehneet, on todella vastuutonta toimintaa ja rinnastettavissa sabotaasiksi. 400 samansisältöistä sähköpostia höystettynä parilla variaatiolla ei todellakaan vie asiaa eteenpäin. Ihmettelen suunnattomasti sitä, että samat ihmiset ovat lähettäneet omalla nimellään lukuisia samansisältöisiä sähköposteja. Siis 400 eri ihmistä ei suinkaan ole lähettänyt tätä postimäärää vaan muutama ihminen. En ole vakuuttunut siitä, mikä tarkoitus systemaattisella kansanedustajien sähköpostien tukkimisella oikein oli. Omalta kohdaltani voin lohdutukseksi kertoa, että se tuotti tulosta. Puhelimeni meni täysin tilttiin, ja se piti viedä pois atk-tukeen ja saada uusi puhelin tilalle, toki haittaa sen verran, että täytyy opetella nytten uuden puhelimen käyttö uudestaan. (Teuvo Hakkarainen: Se on terrorismia!)

Arvoisa puhemies! Meillä ei ole mitään syytä kaataa kokonaista elinkeinonhaaraa. Sen sijaan me voimme tehdä yhteistyötä sen eteen, että turkiseläimiä kohdellaan hyvin, että ne saavat asiallista hoitoa, että riittää varoja siihen, että eläinlääkärit käyvät tarpeeksi usein tarhoilla, jotta ne olisivat ja eläisivät lyhyen elämänkaarensa mahdollisimman hyvin. On muistettava, että turkiseläimet eivät elä 10:tä vuotta, eivät edes 5:tä vuotta — siitoseläimet 4 vuotta ja turkiseläimet noin vuoden verran, nehän elävät sen talven yli. Sen jälkeen ne käytetään. Että näitä asioita ei myöskään pidä suurennella sen suuremmaksi kuin ne ovat, mutta siinä olen samaa mieltä, että kaikkien eläinten kohdalla on pidettävä huoli siitä, että eläimen elämä on inhimillistä. Siihen, ovatko turkikset kerskakulutushyödykkeitä vai tarvitaanko niitä jossain, otan kantaa vain sen verran, että kun itse tulen noilta pohjoisilta alueilta näin lähtökohtaisesti, niin kyllä turkiksiakin tarvitaan. Tosin en kannata muffinsseja enkä kannata stoolia, mutta elinkeinon ylläpitämistä kannatan.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisaloite turkistarhauksen kieltämiseksi on saanut osakseen asianmukaisen valiokuntakäsittelyn. Mietintö on laadittu, ja asia on toistamiseen salissa tänään täällä keskusteltavana. Tämä on varmasti paras tapa kansalaisten vakaan tahdonilmauksen eli kansalaisaloitteen käsittelylle jatkossakin.

Nyt käsittelyssä olevaan aloitteeseen liittyen olemme varmasti jokainen saaneet vahvasti myös kansalaispalautetta. Suuret kiitokset kansanliikkeelle aktiivisesta toiminnasta ja myös tämän aloitteen alullepanijoille. Myönteistä tässä aloitteessa on jo pelkästään se, että tämä prosessi ja keskustelu on nostanut vahvasti esille eläinten hyvinvoinnin, eläinten perustuslailliset oikeudet ja vaatimukset. Tämä on asia, josta me emme saa tinkiä nyt emmekä jatkossakaan.

Arvoisa puhemies! Kansalaiset ovat yhä laajemmin heränneet puolustamaan eläinten oikeuksia viime vuosina. Enää ei ole kyse mistään marginaali-ilmiöstä, vaan eläinten oikeudet ovat läsnä monissa keskusteluissa ja monien ihmisten toimesta. Tästä kertoo osaltaan myös se, että me olemme kirjanneet hallitusohjelmaan eläinsuojelulainsäädännön uudistamisen tavoitteena nimenomaan eläinten hyvinvoinnin parantamisen. Työ on tällä hetkellä käynnissä maa- ja metsätalousministeriössä.

Uuden eläinsuojelulain osalta pidän erityisen tärkeänä, että se tulee todella vahvistamaan eläinten oikeuksia hyvään elämään sekä lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttamiseen. Etenkin pidän tärkeänä, että eläimillä on mahdollisuus liikkua riittävästi niin fyysisen, sosiaalisen kuin psyykkisenkin hyvinvointinsa kannalta.

Hallitusohjelmaan on kirjattu turkistarhauksen osalta, että tuemme edelleen turkistuotannon kehittämistä vastuuta tuntevana elinkeinona. Lisäksi hallitus selvittää turkistarhauksesta muuhun elinkeinoon vapaaehtoisen siirtymisen kannustamisen mahdollisuuksia. Myös valiokunnan vastauksena kansalaisaloitteeseen antama mietintö noudattaa tätä linjausta. Mietinnön mukaan oikeita toimenpiteitä turkiseläinten hyvinvoinnin kehittämisessä ovat eläinsuojelulain ja turkiseläinten hyvinvointia koskevan asetuksen uudistaminen, eläinten olosuhteiden parantaminen, tarhojen valvonnan tehostaminen ja valvonnan oikea kohdentaminen sekä eläinten hyvinvointitutkimuksen tukeminen. Lisäksi erityisesti siitos-eläinten hyvinvointiin tulee panostaa ja saattaa niiden vienti Euroopan unionin ulkopuolelle luvanvaraiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Itse pidän edellä kuvattuja keinoja välttämättöminä, jos turkistarhausta elinkeinona jatketaan. Pidän kaikkein tärkeimpänä eläinten lajityypillisten käyttäytymispiirteiden sallimista ja vaatimista. Tämä käytännössä tarkoittaa, ettei eläinten hyvistä olosuhteista tingitä missään tilanteissa eikä missään olosuhteissa. Turkiseläimelle tulee turvata sille lajityypillinen käyttäytyminen ja hyvinvointi kaikissa olosuhteissa.

Mietinnössä on pohdittu lajityypillisen käyttäytymisen yhteydessä myös turkiseläinten domestikaatioastetta eli sitä, miten laji on kesyyntynyt periytyvällä tavalla. Domestikaation tärkein hyvinvointitekijä on sen ihmisarkuutta vähentävä vaikutus. Tämä on tärkeä kysymys, kun me puhumme turkiseläimistä. Silloin eläimen on helpompi sopeutua ihmisen läsnäoloon. Se, että laji tulee ihmisen kanssa toimeen, ei tietenkään poista sen keskeisiä synnynnäisiä tarpeita.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan lajin hyvinvoinnin kannalta on olennaista pohtia, miten pito-olosuhteet vaikuttavat mahdollisuuksiin tyydyttää tärkeimmät lajityypilliset tarpeet ja siten sopeutua pitoympäristöön. Olemassa olevan tutkimustiedon perusteella turkiseläinten hyvinvoinnin riskitekijöitä ovat niiden pito-olosuhteissa yksipuolisuus eli esimerkiksi virikkeettömyys ja monikäyttöisen tilan puute. Tästä syystä on ehdottoman tärkeää, että eduskunta edellyttää, että turkistarhaajien on panostettava eläinten olosuhteisiin, jotta niiden hyvinvointiin ja myös, voisiko sanoa, turkiseläimen omiin piirteisiin liittyvät lajityypilliset toimet pystytään toteuttamaan. (Puhemies koputtaa) Kuten... — Arvoisa puhemies! Jatkan sitten seuraavassa puheenvuorossa.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Kunnallishallinnossahan on perinteisesti ollut kuntalaisten aloiteoikeus. Tarkoittaa sitä, että asiat on valmisteltava ja on saatettava vuosittain valtuustoon tiedoksi, mihin toimenpiteisiin on ryhdytty. Se, että myöskin eduskunnan tasolla edustuksellisen demokratian toimivuutta parannetaan kansalaisaloitteella, on minusta myönteinen asia.

Tässä yhteydessä myönteistä on myös se, että esille on tullut yleensäkin eduskunnan lainsäädäntövaiheessa saamien lausuntojen julkisuus. Meidän pitäisi kyllä sitä asiaa entistä enemmän viedä eteenpäin, koska on helppo piiloutua valiokunnan huoneisiin ja lausua etujärjestö- ynnä muista näkökohdista monenlaista. Kansalaisten pitäisi jo lainsäädännön käsittelyvaiheessa, esimerkiksi näitten lausuntojen julkisuuden kautta, pystyä osallistumaan keskusteluun, niin että ehkä tätäkin voidaan miettiä.

Myöskin kansanedustajien aloitekäsittely olkoon, toivon mukaan, kansalaisjärjestöjen aktiivisemmassa käytössä jatkossa. Onhan näin, että on asioita, joista koskaan ei hallitus esitystä antaisi. Otetaan esimerkiksi jokamiehen onginnan ja pilkinnän oikeudet, läänikohtaiset viehekortit eli maa- ja vesialueita omistamattomien oikeudet. Ne on hoidettu kansanedustajien aloitteilla ohi hallituksen niin, että niitä on vastustanut hallitus sekä oppositio. Näitä poikkeuksia Suomen historiasta löytyy, 1996 muun muassa. Myös luonnonsuojelu- ja kansallispuistojen perustamista on viety eteenpäin kansanedustajien aloitteella. Tässä yhteydessä kansalaisyhteiskunnassa pitäisi olla voimakkaampaa vuorovaikutusta käyttämään hyväksi näitä yhteyksiä.

Tietysti tässä asiassa on ollut monia vaikeuksia. Hallitusohjelmaa neuvotelleena on todettava, että kuuden puolueen hallituksessa oli ääripäät. Se, että hallitus tukee edelleen turkistuotannon kehittämistä vastuuta tuntevana elinkeinona, korostaa tätä toista päätä, ja se, että hallitus selvittää turkistarhauksesta muuhun elinkeinoon vapaaehtoisen siirtymisen kannustamisen mahdollisuuksia, kuvaa sen neuvottelun toista osapuolta.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyssä minusta oli se tärkeä viesti, että paitsi että tämä elinkeino on alueellisesti ja työllisyysmielessä tärkeä, niin kyllä on myös avoimesti tuotava esille — ja sanon sen nyt 30 vuotta maa- ja metsätalouslainsäädännön parissa olleena kansanedustajana ja sitten sisäministerinä — että tässä on kyllä monia näkökohtia. On myöskin villiintyneiden minkkien luonto-ongelmia, on myöskin tarhauksen olosuhteisiin liittyvää kritiikkiä.

Tältä osin täytyy sanoa, että kyllä esimerkiksi Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran eläinten hyvinvointiraportointi on vielä niinkin viime vuosilta kuin 2010 hyvin surullista luettavaa. Turkistilojen valvontatulokset huononivat silloin selvästi edellisiin vuosiin verrattuna. Siis niinkin tuoreessa lähihistoriassa tarkastetuista 57 turkistilasta 35:ssä, 61 prosentissa siis, todettiin puutteita eläinsuojelusäädösten noudattamisessa: rautalangan pätkiä, monenlaisia laiminlyöntejä tilavaatimusten noudattamisissa, häkeissä ei ollut niitä vaadittuja makuuhyllyjä tai pureskelu- tai virikemateriaaleja.

Eli tältä osin täytyy sanoa, että itse asiassa koko ajan on lainsäädännössä, eduskunnassa muutoinkin, puututtu näihin, ja on syytä seurata tätä, että alan hyväksyttävyys ja myöskin eläinten hyvinvointiin liittyvät asiat ovat kunnossa. Tätähän on yritetty myös lomituslainsäädännöllä hallituksen taholta viedä eteenpäin, niin että myöskin tämän työn yrittäjäjaksaminen ynnä muut asiat olisivat kunnossa.

Sitten on sanottava, että on tässä tietysti ollut myös ääripäitä elävässä elämässä. On ollut myöskin välinpitämättömyyttä yrittäjäpuolella. Toki täytyy sanoa, että nykyään enemmän on yritystä hyvään. Mutta sitten on ollut valitettavasti myöskin turkistarhauksen vastustajien puolella asioita, jotka ovat hyvin surullisia. Täytyy sanoa, että sisäministeriaikana jouduin nimeämään Pohjanmaan suuntaan komennusryhmän tähän ekoterroriin liittyvien ilmiöiden vuoksi. Oli nimittäin erittäin vakavia kotirauhaan ja myös yrittäjien perheisiin kohdistuvia uhkatilanteita, joita ei voi perustella millään sinänsä eläinten hyvinvointiin liittyvillä asiallisilla kritiikkiasioillakaan.

Eli tältä osin toivon, että tunnistetaan paitsi alan merkitys, myös alaan liittyvät vakavat kehittämisvaatimukset, joita olivat muun muassa siitoseläinten perimään liittyvät vakavat tiedot, jotka vaativat lisätutkimuksia. Ylipäänsä minun mielestäni olisi erittäin tärkeätä, että nyt asiantuntijoiden kanssa alan hyväksyttävyyttä ja turkistarhauksessa havaittuja epäkohtia, jotka ovat nyt ehkä nousseet voimakkaammin esille, jatkotyöstetään eikä jätetä vain tähän äänestykseen.

Silvia Modig /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokuntaa ja puheenjohtajaa on jo moneen kertaan kiitetty hyvästä käsittelystä. Tämä antaa hyvän esimerkin meille, miten meidän kuuluu suhtautua kansalaisilta tuleviin aloitteisiin. Kiitos siitä varsinkin puheenjohtajalle. Valiokunta on kuullut laajasti, ja mietintö maalaakin mielestäni hyvän kuvan turkisalan todellisuudesta. Hyvää on myös se, että monet lähetekeskustelussa molemmin puolin esitetyt virheelliset arviot on nyt saatu korjattua ja nyt me voimme käydä keskustelua tosiasioiden pohjalta.

Mietinnössä käy selvästi ilmi, että eläinsuojelulaki ei täytä nykyajan vaatimuksia, ja siksi on hyvä, että lakia ollaan uudistamassa. Mietinnöstä käy myös ilmi, että edes puutteellista eläinsuojelulakia ei noudateta riittävästi. Moneen kertaan on todettu, että vuonna 2012 tarkastettiin 37 tarhaa, joissa puutteita ja epäkohtia löytyy 20:stä. Luvut kertovat selvää kieltä.

Toivottavasti tämä aloitteen ympärillä käyty keskustelu ei nyt unohdu meiltä siihen asti, kun me rupeamme käsittelemään eläinsuojelulakia, vaan tämä yhteinen huoli eläinten hyvinvoinnista on edustajien mielessä myös siinä keskustelussa. Mutta vaikka nämä esitetyt uudistukset yhdistettynä parempaan valvontaan varmasti jossain määrin parantavat eläinten hyvinvointia, on kysymys, kuten valiokuntakin toteaa, edelleen moraalis-eettinen. Edes näillä uudistuksilla ei turkistarhauksesta tule minun näkökulmastani eettistä elinkeinoa. Kuten vasemmistoliiton vastalauseessa todetaan, mietintö ei sisällä riittäviä työkaluja turkiseläinten hyvinvoinnin kehittämiseksi ja turvaamiseksi. Jos eläimille taattaisiin lajityypilliset olosuhteet, muuttuisi turkistarhaus taloudellisesti kannattamattomaksi. Näistä edellä mainituista syistä olen eri mieltä valiokunnan lopputuleman kanssa.

Mielestäni kansalaisaloite tulisi hyväksyä ja pikimmiten aloittaa valmistelu, jossa luodaan suuntaviivat sille, mikä olisi riittävä siirtymäaika ja millä keinoin tarhaajien siirtymistä muihin elinkeinoihin voitaisiin tukea. Siksi kannatan edustaja Haapasen vastalausetta. Uskon, että on mahdollista luoda siirtymäaika ja luopumisjärjestelmä, joka ei aseta ketään nyt turkisalalla itsensä elättävää pulaan. Se siirtymäaika voi olla riittävän pitkä. En ota kantaa vuosiin, se selviää sen kautta, kun meille selviää se, mitä tukitoimia, mitä kannustimia meillä pitää olla, jotta nämä ihmiset ja nämä elinkeinoyrittäjät voivat löytää jonkun toisen elinkeinon itsellensä. Toivon, että olisimme tähän vielä tässä keskustelussa päässeet. Uskon, että on mahdollista luoda luopumisjärjestelmä, jolla me voimme minimoida negatiiviset työllisyysvaikutukset. Ne ovat yhteinen huoli tässä salissa.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo monissa, lähes kaikissa puheenvuoroissa annettu kiitosta maa- ja metsätalousvaliokunnalle siitä, miten kansalaisaloitteen käsittely on eduskunnassa hoidettu. Erityisesti puheenjohtaja ansaitsee kiitoksen myös siitä, että valiokunta on tehnyt asiasta mietinnön ja kuullut asiantuntijoita erittäin laajasti ja monipuolisesti ja avoimesti. Tämä varmasti rohkaisee kansalaisia tekemään ja allekirjoittamaan aloitteita jatkossakin. Toivottavasti tämä linja säilyy myös tulevia kansalaisaloitteita käsiteltäessä.

Valiokunnan mietinnöstä käy ilmi, että turkistiloille tehdään tarkastuksia sekä epäilyn perusteella että ilman epäilyä otantaan perustavina tarkastuksina. Tämä ei mielestäni riitä. Ihan vertauksena todettakoon, että Tanskassa pakollisten valvontakäyntien määrä on neljä kertaa vuodessa per tila. Tällöin eläinlääkäri käy tarkastamassa turkiseläinten voinnin ja olosuhteet. Suomessa eläinlääkäreillä on liian vähän osaamista ja resursseja tukea tuottajia ja valvoa ylipäätään tuotantoeläinten oloja, etenkin turkiseläinten. Tulevaisuudessa onkin syytä huolehtia, että eläinlääkäreiden osaamista vahvistetaan tuotantoeläinten ja erityisesti turkiseläinten osalta.

Valiokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota myös eläinsuojelulakiin, joka ei kaikilta osin enää täytä nykyajan vaatimuksia eikä myöskään perustuslain vaatimuksia. Kiitos ministeriölle, joka onkin ryhtynyt heti toimeen lain saattamiseksi ajan tasalle ja asettanut työryhmän eläinsuojelulain uudistamiseksi. Tältä osin kansalaisaloite on jo osoittanut vaikuttavuutensa.

Hallitusohjelman mukaan hallitus ryhtyy selvittämään turkistarhauksesta muuhun elinkeinoon vapaaehtoisen siirtymisen kannustamisen mahdollisuuksia. Olisikin ollut kiva kuulla, onko selvitystyö aloitettu ja millaisiin johtopäätöksiin se on johtanut.

Arvoisa puhemies! Tarhaajien ikärakenne tukee tarhauksesta luopumista ilman suuria uudelleentyöllistymisongelmia. Tarhaajista yli puolet on yli 53-vuotiaita. Jos tarhaus kiellettäisiin siirtymäajan jälkeen, olisi suurin osa tarhaajista tuolloin jo eläkeiässä. Tarhojen sukupolvenvaihdoksista on tarhauksen loppumista odotellessa niin ikään luovuttava tukemalla siirtymistä toiseen elinkeinoon. (Eeva-Maria Maijala: Mihin?) Turkistarhaus voitaisiin korvata esimerkiksi energiatuotannolla, metsätaloudella, elintarviketuotannolla ja virkistysmatkailulla.

Arvoisa puhemies! Tulen kannattamaan edustaja Haapasen vastalausetta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Totesin debatissa, että kansalaisaloite on saanut hyvän ja perusteellisen ja laajan käsittelyn eduskunnassa, ja se on hyvä. Näin pitää jatkossakin olla. Itse kannatan sitä ajattelua, että jatkossa kansalaisaloitteet käsitellään valiokunnissa, niistä tehdään mietintö ja ne myös tuodaan aina tänne saliin loppuäänestystä varten. Itse en kannata turkistarhauksen kieltoa. Kannatan sen sijaan eläinten olojen parantamista, jatkuvaa parantamista, ja olen tyytyväinen, että tässä salissa kaikki ovat tänään kannattaneet sitä, että eläinten oloja pitää parantaa.

Tässä kansalaisaloitteessa on sellaisia ongelmia, joita minun mielestäni on varsin vaikea tässä salissa edes käsitellä. Kansalaisaloitteessa ei puhuta lainkaan siirtymäajasta, ja toisaalta tässä kansalaisaloitteessa annettaisiin asetuksella joko ministeriölle taikka valtioneuvostolle oikeus eläinsuojelullisista syistä kieltää eläinten tarhaaminen myös muissa tuotannollisissa tarkoituksissa. Se olisi kova päätös, jos eduskunta tällaisen valtuutuksen ministeriölle taikka valtioneuvostolle antaisi. Onneksi tähän perustuslakivaliokunta on puuttunut, ja he ovat todenneet, että tämä kansalaisaloite on tästä tulokulmasta myös perustuslaillisesti ongelma ja tätä ei edes normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä voitaisi käsitellä. Sen takia vähän ihmettelen, että tällainen laki sitten käsittelyyn meille tuodaan.

Pidän myönteisenä sitä, että perustuslakivaliokunta on todennut, että valtioneuvoston on kansalaisaloitteesta riippumatta ryhdyttävä toimenpiteisiin eläinsuojelulain voimassa olevan asetuksenantovaltuuden kumoamiseksi tai saattamiseksi vastaamaan perustuslaissa asetettuja vaatimuksia. Tämä on tärkeä huomio, joka valiokunnassa on tullut, ja se myös osaltaan siis tekee tästä kansalaisaloitteesta perustuslaillisesti ongelmallisen.

Arvoisa puhemies! Meillä Suomessa on yli 960 turkistilaa. Kyseessä on hyvin vahvasti perheyrityspohjainen elinkeino ja myös vahva vientiala. Valiokunta toteaa, että nahoista menee vientiin 98 prosenttia ja vientitulot olivat 280 miljoonaa euroa vuonna 2008 ja noin 643 miljoonaa euroa vuonna 2012, eli viennin arvo on yli kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa. Lisäksi turkistuotannon rehujen raaka-aine on pääosin kotimaista alkuperää, ja rehu- ja palkkauskustannukset muodostavat noin 70 prosenttia turkistarhauksen kustannuksista, jolloin tuotantopanokset ovat pääosin kotimaisia. Turkiselinkeinon kotimaisuusaste on siis hyvin korkea. Turkistarhauksen työllistävyys Suomessa on noin 4 300 henkilötyövuotta.

Arvoisa puhemies! Itse mielelläni otan vastaan palautetta kansalaisilta ja en arvostele sitä, vaikka sama ihminen vuorokauden sisällä on päättänyt lähettää minulle yli 30 kertaa saman sähköpostin, jota hän ei edes itse ole kirjoittanut, tai että muut ovat lähettäneet vastaavasti lähes 500 samansisältöistä sähköpostia, joita he eivät ole itse kirjoittaneet. Otan ne mielelläni vastaan. Pahoittelen, että en jokaiselle tule henkilökohtaisesti tällä kertaa vastaamaan.

Mutta sitä en ymmärrä, että yhdistys, joka toimii eläinten olojen parantamiseksi, Oikeutta eläimille -niminen yhdistys, joka on kertonut itse julkisuudessa kuvanneensa vuosina 2011 ja 2012 videomateriaalia, toki laittomasti, turkistarhoilla, päättää salata nämä materiaalit aina vuoteen 2013 asti. Miten Oikeutta eläimille -niminen yhdistys ja sen aktiivit voivat toimia sillä tavalla, että he ovat löytäneet laiminlyöntejä näiltä tarhoilta mutta he eivät ole välittömästi toimittaneet sitä materiaalia poliisille tai muualle vaan ovat antaneet vuosikausia näiden eläinten — ne eläimet eivät todennäköisesti enää ole elossakaan — kärsiä siellä tarhoilla? Minun mielestäni Oikeutta eläimille -yhdistys on toiminut tässä hyvin kyseenalaisella tavalla. On tainnut heillä olla jonkinlainen ketunhäntä kainalossa.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä kerran, kiitoksia valiokunnalle tämän aloitteen kohtuullisen laajasta käsittelystä ja myös siitä linjauksesta, että aloitteesta järjestettiin avoin — ainakin netissä kaikkien kansalaisten seurattavissa oleva — kuuleminen. Mielestäni nämä ovat molemmat sellaisia ratkaisuja, joita toivottavasti noudatetaan tulevien kansalaisaloitteiden käsittelyssä. Toivottavasti noudatetaan sitä linjaa, että aloitteesta laaditaan mietintö, josta voidaan salissa äänestää, ja kuten edustaja Rajamäki omassa puheenvuorossaan hyvin totesi, toivottavasti kaiken kaikkiaan sekä hallitusten esitysten että kansalaisaloitteiden käsittelyssä avoimet valiokuntakuulemiset myös tässä talossa lisääntyvät. Uskon, että näillä avoimilla kuulemisilla voidaan tehdä keskustelusta monipuolisempaa, saada aikaan se, että kansalaiset ja erilaiset järjestöt voivat osallistua keskusteluun paremmin.

Arvoisa puhemies! Ensin muutamia huomioita valiokunnan enemmistön kannasta, tästä mietinnöstä ja myös tästä keskustelusta. Suhtaudun myönteisesti siihen, että valiokunnan enemmistö nosti esiin niin monia parannusehdotuksia nykymuotoiseen turkistarhaukseen liittyen. Valiokunnan enemmistö toteaa, että eläinsuojelulakimme ei ole tämän päivän vaatimusten tasolla ja että siinä olisi parannettavaa turkistarhauksen osalta. Valiokunnan enemmistö nostaa esiin myös turkiseläinten pitoa koskevan asetuksen ja tarpeen nostaa siinä vaatimuksia eläinten hyvinvoinnin osalta. Myös tässä keskustelussa, kuten aloitteen lähetekeskustelussa, oikeastaan melkein kaikki, jotka ovat käyttäneet puheenvuoroja, ovat tuoneet esiin sen, että turkiseläinten tilannetta ja pitotapaa tulisi parantaa nykyisestä.

Meille kaikille, jotka olemme olleet pidempään käsittelemässä turkistarhausta ja siihen liittyviä vaatimuksia, on hyvin selvä se valitettava tosiasia, että poiketen muista tuotantoeläimistä turkistarhoilla on huomattavan paljon puutteita lainsäädännön noudattamisessa. Täällä on pohdittu sitä, ovatko näistä puutteista kaikki olennaisia. Siellähän on totta kai erilaisia asioita, on vakavampia puutteita ja pienempiä laiminlyöntejä. Mutta tosiasia on se, että turkisala noudattaa lainsäädäntöä heikommin kuin monet muut alat Suomessa, ja tämä on tosiasia, josta emme oikein pääse täällä yli emmekä ympäri.

Arvoisa puhemies! Sitten muutamiin tässä keskustelussa esiintyviin yleisiin väitteisiin. Edustaja Tolppanen totesi, että sairaat eläimet eivät tuottaisi turkkia, jota voidaan myydä. Aivan sairaatkin eläimet voivat tuottaa turkin, joka on hyvälaatuinen ja joka voidaan myydä. Eli eläinten sairaus ei estä sitä, (Välihuuto perussuomalaisten ryhmästä) etteikö tämä elinkeino voisi olla taloudellisesti kannattava. Hyvin huonosti voivat ja sairaat eläimet saattavat hyvinkin tuottaa turkin.

Turkisten kysyntä myöskään ei ole vakio. Turkiksia käytetään muotiteollisuudessa, ne ovat tietynlainen statussymboli, ja nämä kysymykset eivät maailmassa ole vakioita. Joskus maailmassa käytettiin kireitä nailonpaitoja, nykyään niitä ei käytä juuri kukaan. Eli missään nimessä kysymys ei ole siitä, että maailmassa olisi joku tietty määrä turkiksia, joka tarvitaan joka tapauksessa.

Arvoisa puhemies! Jos eduskunnan enemmistö toisessa käsittelyssä ei hyväksy tämän kansalaisaloitteen sisältöä, kannatan lämpimästi, että hallitus ryhtyy kaikkiin niihin parannustoimenpiteisiin, joita tässä valiokunnan mietinnössä esitetään. Viime kädessä kuitenkin suhtautuminen tähän aloitteeseen on eettinen kysymys. Edustaja Halla-aho esimerkiksi esitteli mielestäni hyvin loogisesti sen kysymyksenasettelun, mihin tässä viime kädessä otetaan kantaa, ja oma kantani on se, että turkiseläimet petoeläiminä eivät sovi pieniin häkkeihin kasvatettaviksi turkiksia varten, ja siksi tulen toisessa käsittelyssä äänestämään edustaja Haapasen esityksen mukaisesti.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän kansalaisaloitteen pohjalta ainakin itselläni on ollut mahdollisuus käydä hyvin hyvää ja laajaa keskustelua niin turkistarhaajien kuin tarhausta vastustavien kanssa. Todella hyvä debatti ja hyvää keskustelua.

Vaikka olen tätä turkisalaa seurannut etenkin edellisessä työssäni lähes 30 vuoden ajan, niin kyllä näissä keskusteluissa viimeisten viikkojen ja kuukausien aikana on noussut esille uusia näkökulmia. Uusia näkökulmia on löytynyt, mutta samalla on voinut myös todeta sen, että kyllä turkistarhaus on alana kehittynyt valtavasti tässä vuosikymmenien ja vuosien saatossa ja nimenomaan parempaan suuntaan. Itselleni tämän aloitteen käsittelyn yhteydessä ei kuitenkaan ole tullut sellaista tietoa tai näkemystä, että olisin tullut aloitteen tavoittelemalle tarhauksen kieltämisen kannalle — monestakin eri syystä.

Turkisala on Suomelle taloudellisesti erittäin merkittävä vientiala, niin kuin tässä on monessa puheenvuorossa todettu. Se on siis tärkeä tälle maalle, ja erityisen tärkeä se on tietysti Suomen tietyille alueille.

Kiellon kannattajat ovat nostaneet esille turkiseläinten hyvinvoinnin. Se on erittäin tärkeä asia. Tietysti voi noin raadollisesti todeta, että eläimen näkökulmasta katsottuna on monella tavalla sama, käytetäänkö siitä liha vaiko turkis. Kaikkein tärkeintähän on se, että eläin saa hyvän hoidon ja siitä eläimestä huolehditaan hyvin.

Joka tapauksessa on syytä tarkistaa nykyistä eläinsuojelulainsäädäntöä ja sen ajantasaisuus. Toki tässä ei ole kysymys siitä, että eläinsuojelulainsäädäntöä nyt olisi lähdetty tarkistamaan nimenomaan vain tämän turkistarhausalan näkökulmasta, vaan kaiken kaikkiaankin eläinsuojelulainsäädäntö vaatii monella tavalla ajantasaistamista. Mutta nyt tässä yhteydessä on syytä myös huomioida sitten ne asiat, mitä tällä sektorilla on tarpeen. Kuten todettu, ministeriö on myös asettanut työryhmän pohtimaan turkiseläinten suojelua koskevaa valtioneuvoston asetusta ja sen uudistamista.

Totta kai on myös selvää, että alan itsensä on koko ajan tehtävä töitä eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi, muun muassa omavalvonnan lisäämiseksi. On myös välttämätöntä — tai ainakin itse pidän, kuten valiokuntakin, äärettömän tärkeänä — että tälle alalle kehitettäisiin turkiseläinten terveydenhuoltojärjestelmä aivan samalla tavalla kuin tuonne nautapuolelle ja sikapuolelle.

Yksi asia, johon myös on syytä kiinnittää huomiota, on tuo eläinlääkäreitten riittävyys, ja erityinen ongelmahan meillä on se, mistä meille riittää riittävästi hyötyeläinlääkäreitä. Samoin myös alan tutkimukseen on syytä panostaa. Asiantuntijakuulemisen perusteella voi todeta sen, että tutkimuksella on löydettävissä ratkaisuja muun muassa eläinten käyttäytymistarpeisiin. Valitettavasti tutkimukseen kaiken kaikkiaan näyttää varoja olevan hiukan niukemmin käytettävissä kuin mitä tarve on, mutta siihen on syytä panostaa. Myös alan koulutusta on syytä kehittää monella tavalla.

Kun tässä keskustellaan ja väitellään siitä, että on raadollista kuvamateriaalia ynnä muuta, niin tietysti on myös todettava se, että kun eläimiä on yli 4 miljoonaa kappaletta, niin kyllä 4 miljoonan eläimen joukossa tulee myös monenlaisia ongelmia. En yhdy niihin muutamiin näkemyksiin, että tämä ala noudattaisi jotenkin huonommin lainsäädäntöä kuin monet muut alat.

Arvoisa puhemies! Omalta osaltani haluan edelleen tukea vahvasti turkistuotannon kehittämistä Suomessa enkä näin ollen ole hyväksymässä tätä aloitteen mukaista kieltoesitystä.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Täytyy ensiksi kiittää maa- ja metsätalousvaliokuntaa tämän mietinnön teosta. Mietintö on hyvä, ja oikeastaan hyvin sujui tämä ensimmäinen kansalaisaloitteen keskustelukin avoimissa merkeissä, ja siihen saatiin riittävästi asiantuntijoita. En tiedä, voisiko sitä paremmin käsitellä tällä tapaa. Toivon, että tämä lisää myös sitten näitten muitten aloitteitten esille nostoa. Toki tietenkin tuo vaikuttaa vähän tänne sisääntuloon, kun meillä on tuo 50 000:n raja, millä tavalla se tullaan ylittämään, mutta onhan meillä tämä normaali käytäntökin tietenkin, että kansanedustajat voivat tehdä aloitteita, ja sitä kautta saadaan sitten lisää asiaa tänne käsittelyyn.

Eli käsittelyssä on tämä turkistarhaus. Olen sitä mieltä, että laillinen elinkeino saa Suomessa jatkua, mutta toki siinä on ollut varmaan ongelmia ja onkin ongelmia, ja niitä tulee ratkaista.

Edustaja Eestilä piti hyvän puheenvuoron tästä eläintenhoidon parantumisesta. Itse olen aivan samaa mieltä, kun olen seurannut maaseudun kehittymistä maataloussihteerinä ja maaseutuelinkeinoasiamiehenä, sitä, että vuosien saatossa meillä ovat tilakoot kasvaneet ja myös sitten eläintenhoidossa koulutustaso on noussut ja osaaminen on noussut siinä.

Kyllähän se kuvaa sitä esimerkiksi näissä turkisasioissakin, että meillä on hyvälaatuisia turkiksia, mitä maailmalle halutaan. Hyvälaatuisen turkiksen omaava eläin on voinut hyvin, ja eihän sitä tuotantoeläintä voida huonosti sillä tavalla pitää ainakaan monessa muussakaan, kun mietitään: lihantuotannossa, maidontuotannossa. Se on itsestään jo tehty arvo maaseudun ihmisillä, että eläimiä käsitellään hyvin. Tietenkin on aina näitä valitettavia tapauksia, missä isännät tai emännät väsyvät ja he sitten laiminlyövät eläinten huollon, mutta tämä on kumminkin marginaaliosa koko eläintenhoidosta.

Turkistarhaus työllistää suoraan noin 4 300, ja välillisesti on noin 17 000 välillistä työpaikkaa, ja vientitulot ovat noin 640 miljoonaa, ja siihen ei valtion tarvitse antaa tukea. Miettikääpäs nyt sitten tämmöinen maaseudun työpaikka, mistä voitaisiin sitten saada toimintaa ja tuloa ilman valtion tukea. Se on hyvä käsittely ja keskustelu ollut minun mielestä vasemmiston ja vihreitten suunnassa, että on pyritty ideoimaan uusia työtehtäviä ja uusia elinkeinoja sinne maaseudulle. Olisi hyvä, että tämä koko sali niitä miettisi. Mietittäisiin ne ensin, mitä ne ovat ja mitkä ovat kannattavat elinkeinot, mistä me saamme riittävää vientituloa, mitkä elinkeinot kestävät vuodesta toiseen ne paineet, mitkä elinkeinotoimintaan kohdistuvat. Niitä mahdollisuuksia ei mielestäni kovin paljon ole maaseudun alueella.

Se vielä, että vientituloista 70 prosenttia jää kotimaahan. Jos mietitään eläinten käsittelyä ja eläinten ruokkimista, noin 120 miljoonaa kiloa käytetään kalajätettä tai särkiä tai roskakalaa näitten turkiseläinten kasvatukseen. Miettikääpäs sitä, että siinä on muuten särjillä hyvä jalostusarvo, kun ne muutetaan ketuksi ja myydään maailmalle. Milläs tavalla me sitten saisimme särjestä yhtä hyvän kilohinnan tai jalostusarvon jatkossa, sitä on hyvä miettiä.

Uutta työtä — se on varmaan hyvää pohdintaa. Me tarvitsemme sen 200 000 uutta työpaikkaa, ja tässä tilanteessa meillä ei ole kyllä mitenkään varaa olla ronkeleita minkään työpaikan suhteen, joka on kannattavaa, joka on laillista toimintaa.

Ihmettelen vähän vihreitten suuntaan tässä. Teillä on hirveä into lopettaa Suomesta turpeenpoltto. Nyt ovat kyseessä turkikset, ja mikä seuraava "tur-tur" tulee sieltä sitten? Minä vähän tässä ounastelen, että... Tänään valtioneuvosto on myös päättänyt, että tullaan kilometrikorvauksiin puuttumaan, tullaan työn tekemisen hakemiseen puuttumaan, eli tämän päivänkin kestävän rakenteen... Siellä on hyviäkin kohtia tämän päivän valtioneuvoston päätöksessä, mutta ihmettelen sitä, kannattaako sitä sitten autoilevan syrjäseudun ihmisen lähteä töihin kauemmaksi, jos kilometrikorvauksiin ja moneen muuhun asiaan lähdetään koskemaan. Myös energiakustannukset nousevat, jää pois se mielekkyys työnteolle. Eli pidetään työ nyt siellä, kun tämä vielä tässä kohdentuu samoille alueille Pohjanmaalla. Siellä ovat turkikset ja turve, ja se on aikamoinen ongelma kyllä yhdelle alueelle, jos nämä molemmat ruvetaan sieltä lopettamaan. Mieluummin pidetään hyvä elinkeino ja hyvä vientitulo Suomessa.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelen tässä puheenvuorossa aihetta puhtaasti moraalisena kysymyksenä.

Kuten debattipuheenvuorossani sanoin, työllisyyteen tai kansantalouteen liittyvät argumentit eivät ole mielestäni relevantteja arvioitaessa sitä, pitääkö turkistarhauksen olla laillinen elinkeino vai ei, ei myöskään niin sanottu yleinen mielipide. Lisäksi useimmilla meistä on omat sokeat pisteemme, joissa samat loogiset päättelyketjut eivät pädekään. Kettutytötkään eivät liity tähän keskusteluun, koska laillisen elinkeinon häiritseminen on jo kiellettyä eikä aloitteessa esitetä sen sallimista.

Niin kauan kuin muistan, olen elänyt siinä henkilökohtaisessa vakaumuksessa, että mitään elävää ei saa kiusata, vahingoittaa tai tappaa huvin vuoksi tai ihmisen iloksi. Tästä vakaumuksesta käsin minun on helppo muodostaa kanta härkätaisteluihin, kosmetiikkateollisuuden eläinkokeisiin tai häkissä pidettäviin lemmikkeihin.

Ihminen on fysiologisesti, siis hampaistoltaan ja ruuansulatukseltaan, sekaravinnon käyttäjä. Tästä päättelen, että lihan syöminen ei voi olla moraalitonta eikä näin ollen eläinten tappaminenkaan ruuaksi tai ruuaksi tapettujen eläinten muiden osien, kuten nahan, hyödyntäminen. Tällöinkin pidän tärkeänä, että eläimelle annetaan mahdollisimman hyvä elämä ja kuolema.

Jollakulla muulla on toisenlaiset lähtökohdat, mutta nämä ovat minun lähtökohtani, ja niistä käsin joudun vastaamaan kahteen kysymykseen: a) Onko turkis tämän päivän ihmiselle samanlainen biologiasta nouseva tarve kuin liharuoka, vai asettuuko se pikemminkin kategoriaan "huvin vuoksi ja ihmisen iloksi"? b) Tarjotaanko turkiseläimille mahdollisimman hyvä elämä ja kuolema?

Muuten olen sitä mieltä, että kansalaisaloite nykymuodossaan asettaa kansanedustajan entistäkin vaikeampaan asemaan. Onko hänen oltava lojaali omalletunnolleen ja perustuslaille vai omille äänestäjilleen vai puolueensa ohjelmalle? Vaiko sille äänekkäälle kansalaisten vähemmistölle, joka on jättänyt aloitteen ja tukkinut sähköpostilaatikon?

Kansalaisaloite on jonkinlainen vesitetty versio suorasta demokratiasta. Olisin pitänyt ja pidän edelleen parempana, että tietty määrä allekirjoittajia voisi tehdä aloitteen sitovan kansanäänestyksen järjestämisestä esimerkiksi tämänkaltaisista tunteita herättävistä kysymyksistä. Keskustelualoitteena kansalaisaloite joka tapauksessa toimii, ja toivon, että se johtaa niiden epäkohtien korjaamiseen, joiden olemassaoloa juuri kukaan ei toivottavasti kiistä.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa puhemies! Maaliskuun alussa 2012 voimaan tulleen perustuslain uuden säännöksen mukaan vähintään 50 000 äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi. Allekirjoituksia aloitteisiin voi kerätä käsin siihen soveltuvalla lomakkeella tai sen voi tehdä sähköisesti kansalaisaloite.fi-sivuston kautta.

Kansalaisaloitteiden nimien kerääminen onkin tapahtunut vauhdikkaasti. Ensimmäinen aloite tuli eduskunnan käsittelyyn tämän vuoden maaliskuussa. Aloite turkistarhauksen kiellosta keräsi noin 69 000 allekirjoitusta. Eduskunnan suuri sali otti aloitteen lähetekeskusteluun huhtikuun lopulla, ja tällä viikolla maa- ja metsätalousvaliokunta sai mietinnön valmiiksi asiasta. Nyt sitä täällä käsittelemme.

Aloitteet ovat hyvä tapa tuoda asioita laillisia keinoja pitkin laajaan kansalaiskeskusteluun. Esimerkiksi tässä turkistarhauksen kohdalla tämä keino oli huomattavasti parempi kuin takavuosien laajat iskut tarhoille, joista kärsivät niin tuottajat, eläimet kuin koko lähiseudun luonto ja ihmiset.

Herra puhemies! Hieman näiden aloitteiden mittakaavaa täytyy kuitenkin suhteellistaa. Vaikka 50 000 kansalaista on suuri määrä, vastaa se suhteellisesti vain noin kahta kansanedustajaa. Eduskunnan säätäessä lakia vaatii se tullessaan hyväksytyksi yleensä yli sadan edustajan tuen. Kansan ehdottoman enemmistön tuki aloitteelle vaatisi yli 2 miljoonan, noin 2,5 miljoonan allekirjoituksen keräämistä. No, tämä on käytännössä mahdotonta. Sen vuoksi hyvillä aloitteilla ja hyvillä ideoilla täytyy olla myös jatkossa etenemismahdollisuuksia, mikäli niitä tulee.

Tänään siis käsitellään täällä eduskunnassa ensimmäisen kansalaisaloitteen mietintöä, jonka maa- ja metsätalousvaliokunta sai tiistaina valmiiksi. Aloite esitetään hylättäväksi. Turkistarhaus halutaan säilyttää tärkeänä elinkeinonamme ja sitä halutaan jatkossakin kehittää entistä laadukkaammaksi.

Suomessa on nyt 960 tilaa. Tämä ala on voimakas vientiala. 98 prosenttia tuotteista menee vientiin. Viime vuonna vientitulot olivat yli 640 miljoonaa euroa, ja tänäkin vuonna ennustetaan vientitulojen olevan reilusti yli 400 miljoonaa euroa, eli kyseessä on erittäin merkittävä ala.

Herra puhemies! Valtio jakaa maa- ja metsätalousministeriön kautta vuosittain valtionavustuksia eläinsuojelujärjestöille kymmeniätuhansia euroja. Muun muassa Animalia sai viime vuonna 35 700 euroa ja Suomen eläinsuojeluyhdistys 55 833 euroa. Minun mielestäni ministeriön tulisi selvittää tarkoin myöntämisperusteet. Jos raha on ohjautunut edes välillisesti toimintaan, mis-sä propagandahakuisesti mustamaalataan kaikki turkis- ja kotieläintuottajat eläinrääkkääjiksi ja tiloilla on käyty kuvaamassa salaa, laittomasti, ja aiheuttamassa häiriötä, on näitä tukia tarkasteltava uudelleen. Esimerkiksi eilen televisiossa näytetyt salaa filmatut kuvat, videot on otettu alueelta, jossa penikkatautiriski on ollut suuri. Kuvaajat ovat siis itse mahdollisesti levittäneet eläintauteja ja aiheuttaneet täten eläinten pahoinvointia. Tämä ei mielestäni voi olla sallittavaa.

Herra puhemies! Oikeutta eläimille ry käynnisti eilen myös laajan propagandakoneiston kansanedustajien sähköpostien tukkimiseksi. Viestejä tuli, kuten täälläkin on tänään mainittu useampaan kertaan, yli 400, lähes 500 viestiä, ja aamulla viestejä tuli vielä lisää. Jotkut henkilöt olivat lähettäneet kymmeniä viestejä. Kaikissa näissä oli sama sisältö. Valitettavasti tällainen toiminta ei asiaa juurikaan edistä. Kun kansalaispalautetta meille edustajille laitetaan, sen on hyvä olla henkilökohtaisesti kirjoitettua ja viesti on hyvä tuoda fiksummin esille, ei massapostitusten kautta. Nyt luulen, että suurimmalla osalla edustajista tämä hautautui sinne roskapostilokeroon.

Herra puhemies! Joka tapauksessa hyvä, että aloite nyt on tämän käsittelyn jälkeen ja näiden eduskunnassa tapahtuvien äänestysten jälkeen käsitelty. Toivon, että tämän elinkeinon harjoittajille annetaan jatkossa työrauha ja ne huomiot, mitä mietinnössäkin on otettu esiin muun muassa eläinten olojen parantamiseksi, otetaan asianmukaisella tavalla huomioon ja toteutukseen.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos joku pitää koiraansa pienessä metallihäkissä koko tämän elämän ajan, hän syyllistyy rikokseen. Jos joku pitää tällä tavoin satoja koiria pienissä metallihäkeissä niiden koko elämän ajan ja myy näiden koirien nahat kansainvälisessä huutokaupassa, hän syyllistyy todennäköisesti varsin vakavaan rikokseen. Silti juuri näin tehdään turkistarhoilla ketuille. Joka vuosi suomalaisilla tarhoilla kasvatetaan erilaisia kettuja vajaat 2 miljoonaa ja siihen päälle minkit ja muut turkiseläimet.

No, nyt olennainen kysymys kuuluu, onko tällainen vertaus reilu. Ovatko koira ja kettu sellaisia eläimiä, että niitä voi tällä tavalla rinnastaa? Ovatko ne ylipäätään verrannollisia eläimiä tämän meidän tämänpäiväisen keskustelumme kannalta? Vastaus on toki, että osittain ovat, osittain eivät. Koira ja kettu, siis useimmat koiralajit ja tarhoilla kasvatettavat ketut, ovat tarpeiltaan, hyvinvoinnin edellytyksiltään, monessa suhteessa hyvin samankaltaisia eläimiä, mutta niissä on yksi olennainen ero. Se on se, että useimpia koiralajeja on kesytetty ihmisten käyttöön huomattavasti pitempään kuin tarhoilla kasvatettavia kettuja. Itse asiassa ketut ovat sopeutuneet huonommin elämään ihmisten kanssa kuin useimmat koiralajit.

Turkistarhausta puolustellaan yleensä erityisesti kahdella perusteella, ja ne on tässäkin keskustelussa kuultu moneen otteeseen. Jos suomalaiset eivät tarhaisi kettuja ja muita eläimiä turkistuotannossa, niin kiinalaiset sen kuitenkin tekisivät. Toinen peruste: eläinten pitäminen pienissä häkeissä ei ole välttämättä erityisen mukavaa, mutta siitä saadaan sen verran paljon työpaikkoja ja vientituloja, että tämä hieman epämukava eläinten hyväksikäyttö on kuitenkin perusteltua. Näissä molemmissa perusteissa on merkittäviä puutteita, mutta en mene oikeastaan niihin nyt tänään. Sen sijaan palaan tähän vertaukseen koirista ja ketuista.

Useimmat tässä salissa eivät taatusti hyväksyisi sitä, että koiria pidettäisiin pienissä metallihäkeissä koko niiden elämän ajan, vaikka olisikin pelko siitä, että muussa tapauksessa kiinalaiset tekisivät samoin. Jos koiria täällä Suomessa ei saa pitää pienissä metallihäkeissä, niin sitten koirien kasvatus tällä tavalla siirtyykin Kiinaan. Useimmat meistä eivät varmasti hyväksyisi tätä, koska emme hyväksy sitä, että koiria kohdellaan tällä tavalla. Useimmat meistä tässä salissa eivät hyväksyisi sitä, että koiria pidettäisiin pienissä metallihäkeissä, vaikka se toisi työpaikkoja ja vientituloja, aivan niin kuin edustaja Halla-aho on edellä todennut. Me pitäisimme tällaista toimintaa koirien rääkkäämisenä. Me pitäisimme sitä tarpeettomana julmuutena, joka ei olisi hyväksyttävissä Suomen kaltaisessa maassa, vaikka sillä voitaisiinkin saada erinäisiä hyötyjä, vaikka olisi vaara, että joku muu tekisi samoin.

No, minkä takia sitten niin monet ihmiset kuitenkin ovat valmiita hyväksymään sen, että juuri kettuja tai minkkejä pidetään pienissä metallihäkeissä niitten turkisten vuoksi? Se perimmäinen syy on se, että me ihmiset kohtelemme eläimiä hyvin eri tavoin sen mukaan, mihin näitä eläimiä käytämme. Niitä eläimiä, joita kasvatamme turkisten takia, olemme valmiit kohtelemaan huomattavasti huonommin kuin niitä eläimiä, joita pidämme lemmikkeinä tai joita edes kasvatamme ruokaa varten. Jopa ruuantuotannon ja turkisten tuotannon välillä on eläinten kohtelussa huomattavia eroja nykyisellään. Tällainen suhtautuminen on ensinnäkin hyvin epäjohdonmukaista, mutta tällainen suhtautuminen on ennen kaikkea hyvin väärin. On väärin, että eläimiä kohdellaan kaltoin vain sillä perusteella, että niitä eläimiä kasvatetaan johonkin tiettyyn tarkoitukseen.

Itse katson, että meidän pitää muuttaa meidän suhtautumistamme eläimiin aivan olennaisella tavalla. Meidän pitää turvata kaikille eläimille edellytykset hyvinvointiin, kaikille eläimille perusoikeudet, kaikille eläimille mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen riippumatta siitä, mihin tarkoitukseen me noita eläimiä hyödynnämme. Tämä pätee lihantuotantoon, tämä pätee turkistuotantoon, tämä pätee lemmikkeihin ja kaikkiin muihin tapoihin, joilla olemme eläinten kanssa tekemisissä.

Mutta tämä edellyttää myös nykymuotoisen turkistarhauksen kieltämistä. Valitettavasti häkkitarhausta on mahdotonta järjestää sillä tavalla, että se ottaa eläinten perustarpeet huomioon riittävässä laajuudessa, jotta se turvaa eläinten hyvinvoinnin. Ja sen takia kannatan kansalaisaloitteen ehdotusta turkistarhauksen kieltämisestä ja tuen edustaja Haapasen vastalauseessaan tekemää esitystä.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansalaisaloitteen allekirjoittajat! On arvokasta ja hienoa, että olemme tänään saaneet ensimmäisen kansalaisaloitteen, 70 000 suomalaisen aloitteen, eduskunnan palautekeskusteluun sen jälkeen, kun kansalaisaloite on saanut arvoisensa käsittelyn maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja lisäksi vielä perustuslakivaliokunnan lausunnon. Kiitos siitä.

Tämä kansalaisaloite onkin sujunut eteenpäin mallikkaasti ihan eilisiltaan asti, jolloin tosiaan, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, sähköposteihimme tuli muutamassa tunnissa useita satoja pääosin täysin identtisiä turkistarhausviestejä ja useiden lähettäjien viestit tulivat useaan kertaan. Omassa sähköpostissani ennätys oli sama viesti 25 kertaa samalta henkilöltä. Minä todella toivon, että vastaavanlaista meidän tärkeän työvälineemme, sähköpostin, terrorisointia ei sitten seuraavien aloitteiden osalta harrasteta. Tämä asiallinen informaatio tavoittaa meidät kyllä ihan varmasti muuten, ja siihen asiallisesti suhtaudumme.

Suomi elää viennistä. Olemme tuskallisen tietoisia siitä, että vienti ei tällä hetkellä vedä ja vaihtotaseemme on ongelmissa. Turkikset ovat maallemme tärkeä vientituote, josta saamme näitä tärkeitä vientituloja jopa yli 640 miljoonaa euroa. Elinkeinon työllistävyys on 4 300 henkilötyövuotta, josta suoraan työllistyviä on kolmisen tuhatta. Turkiselinkeino on alue- ja paikallistalouden kannalta merkittävä. Kymmenessä kunnassa sen osuus on jopa yli 4 prosenttia kunnan verotuloista ja yhdessä kunnassa jopa 20 prosenttia. Koska turkikset ovat meille tärkeä elinkeino, emme sitä voi mielestäni kieltää.

Elävien turkiseläinten tai niin sanottujen sii-toseläinten vienti EU:n ulkopuolelle sen sijaan tulee saattaa luvanvaraiseksi. Siten voidaan estää niiden vienti sellaisiin maihin, joissa ei voida taata eläinten hyvää hoitoa ja kohtelua. Tämä pitäisi tosiaan kieltää. Mikäli emme toimi näin, mutta sen sijaan kiellämme turkistarhauksen Suomessa, on tästä pahimmillaan seurauksena se, että esimerkiksi joissakin Aasian maissa käynnistetään turkistarhaus suuressa mittakaavassa näillä Suomesta alkuperänsä saavilla eläimillä. Siellä tuskin turkiseläinten oloihinkaan kiinnitetään suurtakaan huomiota. Samalla meiltä täällä Suomessa loppuisi tärkeä elinkeino. Toisaalta emme tässä hintakilpailussa edes pärjäisi.

On selvää, että turkistarhauksen pitää olla eettistä ja turkiseläimille tulee järjestää asialliset elinolosuhteet. Tällä hetkellä parantamisen varaa on ainakin joillakin tarhoilla. Turkiseläimilläkin on todella oltava arvokkaan elämän edellytykset. Maa- ja metsätalousvaliokunta onkin tämän aloitteen ansiosta nyt todennut, että nykyinen eläinsuojelulaki ei enää täytä nykyajan eikä edes perustuslain vaatimuksia. Onneksi asia on nyt tullut viimein esille.

Maa- ja metsätalousministeri onkin asettanut työryhmän jo valmistelemaan ehdotusta eläinsuojelulain uudistamiseksi. Tämän ohella työryhmän tehtävänä on uudistaa turkiseläinten pitoa koskevan asetuksen vaatimukset niin, että ne vastaavat paremmin nykyistä tietämystä turkiseläinten hyvinvoinnille asetettavista vaatimuksista.

Olen kansalaisaloitteen hylkäämisen kannalla, mutta olen todella iloinen siitä, että näihin eläinten oloihin nyt puututaan.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Turkistarhaus on laillinen elinkeino, ja hallitusohjelmankin mukaan hallitus tukee turkistuotannon kehittämistä vastuuta tuntevana elinkeinona. Turkistarhaus on Suomelle merkittävä vientitulojen lähde, merkittävä työllistäjä ja tuottaa valtiolle verotuloja. Turkistarhausta harjoitetaan maaseudulla sellaisilla alueilla, joilla ei järin suuria työllistymisen mahdollisuuksia muutoin ole. Niin ikään perustuslain 18 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus hankkia toimeentulonsa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Muun muassa näillä perusteilla katson, että turkistarhauksen tulee jatkossakin olla sallittu elinkeino maassamme.

On tärkeää, että valvonnan ohella turkistarhaajat velvoitetaan kuitenkin kehittämään tarhausolosuhteitaan siten, että eläinten hyvinvointi on parempi. Ei ole oikein, että eläimet joutuvat kärsimään huonon hoidon takia. Tästä meillä on viitteitä. Tämän asian suhteen tarhoilla on paljon parantamisen varaa. Tältä osin eläinsuojelulakia on kehitettävä ja uudistettava. Onneksi maa- ja metsätalousministeriö onkin jo asettanut työryhmiä tätä uudistusta valmistelemaan.

Kansalaisaloite vaikuttamiskanavana on minusta erittäin hyvä. Tältä osin haluan kiittää aloitteen takana olevia henkilöitä ja tahoja ennakkoluulottomuudesta ja rohkeudesta sekä asian asiallisesta eteenpäinviemisestä. Kansalaisaloite on meillä uusi vaikuttamisinstrumentti, ja sekä aloitteen tekijät että sitä käsittelevä eduskuntakin ovat tavallaan kulkeneet umpihangessa uusia latuja avaten ja uutta menettelyä luoden. Tämä on ollut mielenkiintoinen prosessi.

Täällä on paljon puhuttu tästä suuresta sähköpostimäärästä, mitä kansanedustajat ovat saaneet. Ei se minusta mikään ongelma ole. Jos nyt muutama sata sähköpostia tulee, niin niistä pääsee eroon muutamalla ranneliikkeellä, niin kuin jokainen täällä on päässyt. Ei siitä asiasta kannata sen enempää valittaa. Hyvä, että ihmiset ovat innokkaita ja pyrkivät ajamaan omaa asiaansa.

Arvoisa puhemies! Kannatan maa- ja metsä-talousvaliokunnan mietinnön päätösehdotusta, jonka mukaan kansalaisaloitteeseen sisältyvä lakiehdotus hylätään.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Kansalaisaloite on vahva tahdonilmaus eläinten hyvinvoinnin puolesta. Nimien kerääminen ja muu aloitteen tekemiseen liittyvä varsin mittava työ ansaitsee sen, että asiasta käydään laaja keskustelu täällä eduskunnassa. Kansalaisaloite on tervetullut käytäntö, joka vahvistaa osallistuvaa demokratiaamme. Täytyy tässä yhteydessä kuitenkin huomauttaa, että demokraattisen järjestelmämme kautta tämäkin asia käsitellään ja päätetään. Ensi viikolla asiasta äänestetään ja sen päätöksen mukaan tulevaisuudessa sitten myös eletään. Mikäli aloite kaatuu, on tarhaajille myös taattava työrauha.

Arvoisa herra puhemies! Lähtökohtaisesti jo se, että turkistarhaus on otettu esille näin vahvalla tavalla, vaikuttaa ja vie tilannetta eteenpäin. Vaikka se ei suoraan johtaisi elinkeinon kieltämiseen, tuo se aivan uudenlaista huomiota eläinten oloihin. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa turkiseläinten hyvinvoinnin kehittämiseen kiinnitettiin paljon huomiota. Katsoimme, että eläinsuojelulain ja turkiseläinten hyvinvoinnille asetettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan valtioneuvoston asetuksen uudistaminen, turkistarhojen valvonnan tehostaminen ja oikea kohdentaminen sekä eläinten hyvinvointitutkimuksen tukeminen ovat tärkeitä toimia, joiden myötä tilannetta voidaan aina tarvittaessa myös parantaa.

Lisäksi huomioitiin eläinten hyvinvointiin liittyvän perustutkimuksen suuri tarve. Huolimatta viime vuosikymmeninä tehdyistä tutkimuksista perustutkimusta pitää entisestään lisätä, jotta turkiseläinten tärkeimmistä käyttäytymistarpeista saataisiin riittävästi tietoa. Se on ehdoton edellytys puolestaan sille, että pito-olosuhteita voidaan kehittää eläinten hyvinvointia edistäväksi.

Omana tärkeänä yksityiskohtanaan valiokunnan mietintöön kirjattiin, että siitoseläinten vienti EU:n alueen ulkopuolelle tulee saattaa luvanvaraiseksi. Näin estettäisiin vienti sellaisiin maihin, joissa ei voida taata eläinten hyvää hoitoa ja kohtelua. Ala on globaali ja eläinten olot hyvinkin vaihtelevia eri maissa, ja siksi tämä kirjaus on mielestäni äärettömän tärkeä.

Arvoisa herra puhemies! Turkiseläinten hyvinvoinnin parantaminen on ehdoton edellytys turkistarhauksen säilyttämiselle. Vaikka Suomessa tilanne on pääsääntöisesti parempi kuin muissa maissa, on meilläkin kaikki havaittavat epäkohdat hoidettava kuntoon. Meillä on myös lainsäädännön edellyttämä taso varsin hyvä. Valvontakin on pääosin riittävä. Kaiken kaikkiaan olisi hyvä, jos turkistuottajat voisivat mahdollisimman laajasti ja kattavasti ottaa käyttöön erilaisia omavalvontajärjestelmiä. Esimerkiksi sertifiointia tulisi edelleen kehittää.

Aivan lopuksi haluan muistuttaa, että eläinten hyvinvointi on aina viime kädessä kiinni niiden hoitamisesta vastaavien ihmisten hyvinvoinnista. Siksi on keskeistä, että eläinlääkäriresurssit ovat riittävällä tasolla. Samoin on varmistettava, että turkistarhoilla työskentelee riittävästi osaavia ihmisiä, heidän työehtonsa toteutuvat ja työolot ovat kunnossa.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kansalaisaloite turkistuotannon lopettamiseksi on nyt tullut tänne mietinnön laatimisen jälkeen käsiteltäväksi. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa tämä aloite sai perusteellisen käsittelyn: yli 20 alan asiantuntijaa ja myöskin julkinen kuuleminen tuolla eduskunnan auditoriossa, jota pääsi myöskin netin kautta seuraamaan. Se oli uusi tapa, joka varmaan tulee jatkossakin näiden kansalaisaloitteiden yhdeksi käsittelytavaksi.

Turkistuotanto on elinkeinona merkittävä. Ensinnäkin se työllistää noin 4 300 henkilöä noin tuhannella turkistarhalla. Tarhat tuottavat vientituotteita: 98 prosenttia tuotteista menee vientiin, ja kun katsoo viime vuosien vientikehitystä, niin saattaa olla, että tänä vuonna alkavat olla vientitulot lähemmäs 700 miljoonaa euroa. Viime viikkojen turkishuutokaupoissa turkisten hinta on merkittävästi noussut. Eli jos vertaa tätä risteilijätilauksiin, niin suurin piirtein yksi risteilijä per vuosi tulee meille näistä vientituloja. Sen lisäksi tämä ala hyödyntää muun muassa roskakalaa, joka muussa tapauksessa olisi lähestulkoon ongelmajätteen tasoista.

Alueellisesti tämä turkistuotanto on merkittävä elinkeino. Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Etelä-Pohjanmaan maakuntien alueella tuotetaan 90 prosenttia turkiksista. Kunnille tämä on myöskin merkittävä tulonlähde. Kymmenen suurinta turkistuotantokuntaa saavat kukin yli 4 prosenttia kunnallisverotuloista turkistuotannosta, ja Uusikaarlepyyn kaupunki on paikkakunta, jossa paikkakunnan tuloista noin 20 prosenttia tulee turkistuotannon kautta. Tällä viikolla täällä muissa asioissa on keskusteltu paljon työllisyyden ja viennin tarpeellisuudesta, ja tämä toimiala vastaa hyvinkin näihin kysymyksiin.

Kuulemisissa tuli selväksi myös se, että tuotanto siirtyisi muihin maihin, erityisesti Aasiaan. Niin on käynyt myöskin Hollannissa. Kun Hollannissa kiellettiin minkkikasvatus, se siirtyi Puolaan ja muihin maihin.

Arvoisa puheenjohtaja! Valiokunta kiinnitti omassa mietinnössään huomiota eläinten hyvinvointiin, ja se on hyvä asia, ja siihen tulee lisääntyvää huomiota kiinnittää myöskin jatkossa. Mikäli eläimet ovat sairaita, niin kuin luonnollisesti tällaisessa miljoonien eläimien määrässä tulee olemaan jatkossakin, eläimet tulee pikimmiten hoitaa, ja jos kyseessä on sellainen sairaus, joka ei ole helposti hoidettavissa, ne eläimet tulee lopettaa. Myöskin rikkinäiset häkit tulee ilman muuta välittömästi korjata, koska eläimet loukkaavat niissä itsensä ja sitten myös muut sairaudet tulevat leviämään.

Myöskin varjotalojen kuntoon ja sitä kautta ympäristönäkökohtiin tulee kiinnittää jatkossa huomiota yhä enemmän. Hyvät tilat ovat ympäristön kannaltakin myöskin tärkeitä, ja päästöt vesistöihin tulevat täten estetyiksi. Tämä merkitsee sitä, että investointitukia tulee turkisalalle jatkossakin suunnata. Noin 10 prosentin investointituet ovat tällä hetkellä olleet varsin suosittuja, ja jatkossakin tulee varmistaa se, että näitä tukia tulee olemaan käytettävissä.

Valiokunta kiinnitti huomiota myös siihen, että siitoseläinten vienti tulee saattaa luvanvaraiseksi, ja tätä hyvin lämpimästi itsekin kannatan, että siihen tulee jatkossa olla lupa.

Arvoisa puhemies! Aloitteesta on nyt mietintö, jonka mukaan kansalaisaloite tulee hylätä, ja uskonkin, että tämä sali tulee valiokunnan mietintöä merkittävästi kunnioittamaan, kun tämä äänestys edessä on.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! On sääli, että ainoa, mikä tästä tärkeästä ensimmäisestä kansalaisaloitteesta jää päällimmäisenä mieleen, on sähköpostihyökkäys. Todella ikävää, että ensimmäinen kansalaisaloite saa tällaisen kohtelun. No, mutta asiaan.

Itse asian ydin on eläinten hyvinvoinnin parantaminen, ja aloitteen allekirjoittajat varmasti uskovat tilanteen parantuvan tällä tarhauksen kiellolla. Mielestäni asiassa tapahtuisi juuri päinvastoin. Koska aloite ei vaikuta kysyntään millään tavalla, toiminto ja tarhaus vain siirtyisivät muihin maihin, ja todennäköisesti toiminto siirtyisi maihin, joissa edes ihmisoikeudet eivät ole kohdallaan, niin ettei ole mitenkään realistista odottaa, että eläinten asiat olisivat sitten kohdallaan. Näin ollen on kysyttävä, miten tällä aloitteella todellisuudessa eläinten tilanne paranisi.

Olen eläinrakas ihminen ja haluan parantaa myös tarhausolosuhteita. Sen takia on hyvä, että valiokunta on keskittynyt nimenomaan tarhausolosuhteiden parantamiseen, ja vielä parempi on se, että valiokunta on tehnyt mietinnön, jonka perusteella tämä eläinten tilannetta huonontava kansalaisaloite esitetään hylättäväksi.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Säännölliset turkistarhoille tehtävät viranomaisvalvonnat ovat osoittaneet, että eläinten olot suomalaisilla turkistarhoilla vastaavat eurooppalaisia ja kansallisten lainsäädäntöjen asettamia vaatimuksia. Tuotettaessa hyviä ja laadukkaita turkiksia tulee tuotantoeläinten hoidon ja elinolojen vastata täysin niille asetettuja vaatimuksia. Myös turkiseläinten terveydestä tulisi huolehtia nykyistä paremmin ja riittävästi. Huonosti hoidettu eläin tuottaa huonolaatuista turkista.

Suomi on maailmalla tunnettu hyvistä ja laadukkaista turkiksistaan. Näillä tulee olemaan kysyntää edelleenkin maailmalla. Kansainvälisillä markkinoilla esimerkiksi sinikettunahoilla olisi enemmänkin ostajia kuin nahkoja pystytään tuottamaan. Maailmalla on turkiksilla kasvavat markkinat, varteenotettavia ovat esimerkiksi Kiina, Hongkong ja Venäjä. Suomi on maailman suurin ketunnahkojen ja merkittävä minkinnahkojen tuottajamaa, mikä käytännössä tarkoittaa noin kolmea miljoonaa nahkaa vuodessa.

Arvoisa puhemies! Suomessa oli vuoden 2012 joulukuussa 1 209 turkistarhaajaa. Turkistarhojen määrä on laskenut merkittävästi Suomessa, kun vielä 1980-luvulla oli lähes 6 000 turkistarhaajaa. MTK:n selvityksen mukaan turkistarhaajien keski-ikä on korkea. Noin 40 prosenttia heistä on yli 50-vuotiaita. Vaikka monelle tarhaus on sivuelinkeino, se on usealle elinehto. Turkistarhaus työllistää alueilla, joilla kaikki työpaikat ovat tarpeellisia. Myös välillisesti työllisyysvaikutus on merkittävä. Näin ollen turkistarhauksen kieltäminen ei ole mahdollista, koska korvaavia työpaikkoja ei ole.

Turkistarhaus työllistää suoraan noin 4 000 henkilöä ja välillisesti jopa 13 000 henkilöä. Vientituloja se tuo Suomelle 500—700 miljoonaa. Tämä on merkittävä tulonlähde tarhaajille, kunnille ja valtiolle, joten en kannata turkistarhauksen kieltoa.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! En itse käytä turkiksia enkä oikeastaan juurikaan ollenkaan syö lihaa. Ei ole talvella tullut kylmä, ja kuten huomaatte, niin verraten hyvässä lihassa, hyväkuntoisena olen säilynyt pääasiassa kasvis- ja ehkä kalaravinnolla.

Kuitenkin ennen kaikkea suomalainen työ ja yrittäminen ja sitten vasta sen jälkeen maailman parantaminen. Olen sitä mieltä, että turkistuotannolla olisi erinomaiset mahdollisuudet nousta vielä nykyistäkin merkittävämmäksi työllistäjäksi maaseudulla, eli pikemminkin kuin vaikeuttaa tätä elinkeinoa tulisi enemmänkin lisätä ja parantaa sen mahdollisuuksia. Venäjän ja Aasian kasvavat markkinat toisivat paljon työtä ja hyvinvointia Suomeen. Tiedän hyvinkin, että Venäjällä asuu paljon tyylitietoisia ja maksukykyisiä naisia, joille suomalainen turkis olisi luksustuote.

Tiedän myös muutamia turkistuottajia ja tiedän, että he huolehtivat ja välittävät näistä eläimistään, pääsääntöisesti näin. Vain terve eläin nimittäin antaa sellaisen nahan, josta saa tyydyttävän hinnan. Turkistuottajilla on lisäksi omat asiantuntijansa, oikein asiantuntijaorganisaatio, jossa on eläinlääkäreitä ja jatkuvaa tutkimustoimintaa. Muun muassa rehujen koostumusta on seurattu tarkkaan ja niin päin pois.

Sitten jos lähestytään tätä kysymystä etiikan näkökulmasta, niin kuin tässä salissa tänään monetkin edustajat ovat ansiokkaasti tehneet, on mielestäni hyvä kysyä silloin, onko ihmisellä oikeus ylipäätään käyttää eläimiä hyväksi tai määrätä näiden eläinten kohtalosta yhtään millään tavalla. Voidaan kysyä, mikä ero on turkistarhauksella verrattuna muihin elinkeinoihin. Kaikissa näistä eläimistä on pidettävä aivan hyvää huolta.

No, edustaja Halla-aho täällä perusteli omaa näkökulmaansa, ihan ansiokkaasti sinänsä, muun muassa ihmisten hampaiden rakenteilla, mutta itse en ihan näihin yhdy. Jos me vedämme tämän keskustelun näin pitkälle, niin meidän tosiaan pitää kysyä, pitäisikö meidän poistaa liha kokonaan elintarviketuotannosta. Tiedän toki, että tässä salissa on paljon sellaisia henkilöitä, jotka ovat tätäkin mieltä, että lihan tuotantoa ei tulisi sallia, mutta itse en niihin henkilöihin kuulu, vaikka en, kuten sanoin, juurikaan itse lihaa käytä. Eläinten näkökulmasta katsottuna on kuitenkin aivan yhdentekevää, käytetäänkö siitä se liha, nahka vaiko turkis. Kaikkein tärkeintä tosiaan on se, että se eläin saa hyvän hoidon ja siitä huolehditaan.

Näiden kettujen kasvatuksessa siirryttiin erilaisten terveysongelmien vuoksi maapohjalta sementti- ja puupohjaisten aitausten kautta verkkopohjaisiin ja -seinäisiin häkkeihin jo 30- ja 40-luvuilla. Edelleen tämä uudempikin tutkimus on osoittanut, että erilaiset loisongelmat leviävät nimenomaan näissä maapohjaisissa kasvatusympyröissä. Maapohjan tarjoaminen turkistilalla kasvatettaville ketuille ei tämänhetkisen olemassa olevan tietämyksen mukaan ole mitenkään välttämätöntä, eikä tutkimus ole yksiselitteisesti voinut osoittaa, että esimerkiksi jotain kaivamista voisi pitää kettujen lajityypillisenä ominaisuutena. Mutta se on myönnettävä, että sopivilla virikkeillä on osoitettu olevan positiivista vaikutusta näiden turkiseläinten hyvinvoinnille.

Nämä viime vuosien häkkiuudistukset, mitä on näillä tarhoilla jouduttu tekemään — hyvä, että ne on tehty — ovat maksaneet näille tarhaajille 70 miljoonaa euroa, ja silloinen liikevaihto alalla oli noin 300 miljoonaa euroa. Miten näille yrittäjille korvattaisiin nämä menetykset, jos tämä tarhaus nyt kiellettäisiin? Siihen tämä kansalaisaloite ei ole pystynyt vastaamaan.

Joka tapauksessa, arvoisa puhemies, tämä kansalaisaloite on nykypäivää ja demokratiaa parhaimmillaan. Kannustan siinä mielessä tätä. On hienoa, että nämä turkistarhauksen vastustajat ovat nyt valinneet demokratian ja hylänneet tämän punavihreän terrorin tien, vielä kun saisi sen joutavan sähköpostinkin kuriin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kansalaisaloitteeseen tulee suhtautua vakavasti. Omalta osaltani siihen on ollut hyvä mahdollisuus, kun olen maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenenä saanut tähän asiaan paneutua. Kävin myöskin tutustumassa turkistarhaan Pohjanmaalla, ja lisäksi tapasin myöskin aloitteen allekirjoittajia. Siltä pohjalta ehkä ihan muutama huomio tämän hyvän keskustelun jatkeeksi.

Aloitan kuitenkin näistä talousvaikutuksista. Täällä edustaja Modig sanoi aikaisemmin, että hän on sitä mieltä, että tämä pitää kieltää, mutta hän on erittäin huolissaan, mitä niille 4 300 henkilölle tapahtuu, ja meidän pitää löytää keinoja, jotka heidät työllistävät. No, kun se alueellisesti painottuu hyvin pienelle maantieteelliselle alueelle, niin se on käytännössä mahdotonta, ja edustaja Modigille haluaisin välittää sellaisen tiedon, että työllistettäviä henkilöitä on tällä hetkellä työ- ja elinkeinoministeriön mukaan 279 400 jo tälläkin hetkellä, että jos halutaan 4 300 lisätä sinne jatkoon, niin siellä on kyllä väkeä jo, joille täytyy miettiä, mistä työtä löytyy.

Tämä turkistarhaus on myös erittäin kannattava kansantaloudellinen elinkeino, koska tuotantopanokset hyvin pitkälti tulevat kotimaasta ja vastaavasti vientiin suuntautuu käytännöllisesti katsoen kaikki tuotanto. Eli on hyvin vaikeaa keksiä toista elinkeinoa, joka kansantaloudellisesti tuo yhtä paljon hyötyjä tämän kokoluokan elinkeinoon Suomeen kuin turkistarhaus.

Arvoisa puhemies! Sitten näihin muihin vaikutuksiin. Kun valiokunta perusteellisesti asiaa käsitteli, niin siinä otettiin hyvin tarkasti huomioon myöskin eettiset kysymykset, eläinsuojelulliset näkökulmat, ja sieltä poiki muun muassa sellainen, että siitoseläinten vientikielto sellaisiin maihin, joissa nämä asiat eivät ole kunnossa, on erittäin kannatettava asia. Myöskin, kun me kuulimme turkistuottajia, sekä heidän järjestöään että myöskin ihan yksittäisiä turkistarhaajia, niin kyllä minulla ainakin jäi sellainen aito vaikutelma siitä, että niillä yrittäjillä, jotka ovat investoineet tähän järjestelmään, on aito halu myöskin tätä eläinten hyvinvointia parantaa ja he näkevät niin, että sitä kautta tulee myöskin oikeutus tälle turkistarhaukselle. Todella toivon, että kun tämä asia nyt täällä läpi käydään ja päätökset tehdään, niin tätä eduskunnan päätöstä kaikki kunnioittavat, myöskin ne, jotka ovat omine lupineen näillä tarhoilla käyneet.

Arvoisa puhemies! Täällä jo edellinen puhuja puhui siitä, että häkki-investointeja on tehty merkittävästi. On tehty myöskin valtavia investointeja siinä, että näitä tarhoja on siirretty pois pohjavesialueilta, missä ymmärtääkseni ympäristönäkökulmasta on kyse varsin huomattavasta asiasta, ja tosiaan investoinnit ovat suhteessa näiden yritysten kokoon olleet todella mittavia. Jonkun verran siellä on ollut myöskin valtion tukea, mutta pääsääntöisestihän tämä elinkeino ei saa yhteiskunnan tukea vaan pärjää omillaan.

Sitten vielä ehkä ihan lopuksi siitä, loppuuko maailmasta turkistarhaus, jos Suomi lopettaa tarhauksen. Kyllä sitä on hirveän vaikea uskoa, koska kuten täällä monessa puheenvuorossa on sanottu, niin kysyntä maailmalla ei ole mihinkään loppumassa. Pikemminkin se on kasvamassa. Kun Hollanti, jossa ymmärtääkseni oli kaikkein tiukimmat määräykset Euroopassa eläinsuojelua koskien, lopetti tuotantonsa, merkittävä osa siitä siirtyi Puolaan ja muihin sellaisiin maihin, joissa nämä määräykset ovat pienempiä tai vähäisempiä. Eli kyllä hyvin vaikea on uskoa, että tässä maailmanlaajuisesti mitään merkittävää muutosta tapahtuisi, vaikka Suomi tästä turkistarhauksesta luopuisi. Sen sijaan se kyllä tapahtuisi, että meiltä häviäisi 643 miljoonaa vientituloja, 4 300 työpaikkaa, ja ne eivät ole pelkästään lukuja, vaan viime kädessä kyse on siitä, että hyvin moni ihminen ja perhe menettäisi oman elinkeinonsa, myöskin sen elinkeinon, jota he ovat kymmeniä vuosia tehneet ja kehittäneet ja tekevät sitä työtään ihan tosissaan pyrkien huolehtimaan myöskin eläinten hyvinvoinnista ja kokevat sen monessa mielessä myös kunnia-asiakseen.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Maailma kehittyy koko ajan. Me opimme, koemme ja tiedämme asioista koko ajan lisää ja lisää. Näin myös lainsäädäntömme kehittyy koko ajan. Myös turkistarhaus elinkeinona kehittyy koko ajan.

Maaseudun Tulevaisuus teki tässä kyselyn turkistarhauksesta. Sen mukaan joka neljäs hyväksyy turkistarhauksen nykyiselläänkin, mutta enemmistö edellyttää tiukennuksia tarhauksen vaatimuksiin. Miten minä näen tämän Maaseudun Tulevaisuuden tutkimuksen? Kyllähän minä näen tämän tuloksen sillä tavalla, että on hienoa, että elinkeinoa nimeltään turkistarhaus halutaan kehittää. Ihmisillä on ajatuksia, miten halutaan kehittää. Elikkä nykyaikaisen tavan mukaan kehitetään elämää ja toimintaa eteenpäin.

Mutta sitten minä haluan tuoda yhden asian esille. Se on nykyaikainen eläinrääkkäys. Tänään on vedottu paljon siihen, että turkistarhauksessa on kyse eläinrääkkäyksestä. Nämä samat toimijat, jotka ovat työstäneet tämän kyseisen aloitteen ja ajavat turkistarhauksen kieltämistä, ovat tämän eläinrääkkäyksen takana. Tämän päivän pahin eläinrääkkäys on — ahma. Tiedättekö te, minkä näköinen on ahman aiheuttama vahinko luonnossa? Minä olen monta kertaa käynyt katsomassa, näkemässä, mitä se on, mitä ovat saaneet ahmat aikaiseksi, tämä petoeläin, turkiseläin, jota on aikaisemmin metsästetty oikealla tavalla. Nyt kun niiden määrä on päästetty suureksi, ne ovat päässeet aiheuttamaan todella pahoja vahinkoja. Kun ahma, joka on tuolla metsässä, luonnossa, pääsee porotokkaan, se tappaa lystiksensä. Se tappaa, vioittaa, vahingoittaa eläimiä. Tiedättekö, minkä näköisiä ovat eläimet, joilta on kieli purtu pois ja jotka kuolevat nälkään? Se on todellakin eläinrääkkäystä. Minkä takia niitä on niin paljon? Niitä ei päästä tänä päivänä metsästämään, vaan niitä suojellaan tällä hetkellä aivan liikaa.

Tässä on tuotu esille sitä, että tänä päivänä 37 turkistarhasta oli 20:llä ollut ongelmia. Ovatko nämä ongelmat sitten olennaisia? Minusta oli todella törkeä väite se, että turkistarhaajat noudattavat lakeja heikommin kuin ihmiset yleensä. Minä itse maanviljelijänä, lampurina, hoidan eläimiä, ja totta vie minä olen yrittänyt saada ne eläimet pidettyä mahdollisimman hyvässä kunnossa. Minä rakastan niitä eläimiä. Mutta tiedättekö te, minkälaista se on, kun eläin sairastuu? Minä yritän sitä hoitaa, auttaa. Monet yöt olen itkenyt niiden eläinten hoitamisen kanssa, yrittänyt niitä auttaa, mutta minkä sille voi, että eläin sairastuu pahasti ja joskus joudutaan jopa lopettamaan. Sehän on ongelma tilalla. Aivan vastaavia ongelmia on turkistarhoilla. Kyllä ne ihmiset haluavat auttaa eläimiä, hoitaa niitä eläimiä, mutta välillä on todellakin ongelmia, vaikka mitä tekee, mutta silloin kun valvonta tulee tai ihmiset tulevat katsomaan, se on ongelma. Se on selvä asia.

Myöskin peltopuolella maanviljelijänä olen törmännyt monta kertaa näihin ympäristönsuojelupuolen asioihin. Nykyään maanviljelijöitä syytetään paljon siitä, että ne siellä ympäristöpuolella lähes kaikki ovat rikkoneet ympäristönsuojeluehtoja. Tässä minullekin kävi semmoinen homma, että minä olin ottanut väärältä lohkolta sen maanäytteen. Minä sain siitä sanktiot, ja todettiin, että minä olen rikkonut ympäristöehtoja ja ympäristötukiehtoja, kun minä olin siltä ihan viereiseltä lohkolta, missä oli ihan samanlainen turvepelto, ottanut sen näytteen. — Mutta minä olen rikkonut ympäristötukiehtoja.

Nyt sitten vielä siitä, miten minä koen koko tämän turkistarhauksen kieltämisen. Minä koen sen samanlaisena asiana kuin yleensäkin maaseudun elinkeinoihin suhtautumisen. Tänä päivänä on aggressiota hyvin paljon maaseudulla elämistä kohtaan. Yhtenä esimerkkinä minä tuon esille ympäristölle haitalliset tuet. Tässä ympäristöministeriö luokitteli 3,8 miljardin edestä ympäristölle haitallisia tukia. Mitä ne olivat? Ne koskivat maaseudun elinkeinoja, maaseudulla liikkumista, maaseudulla asumista. Siinä oli muun muassa porotalous lueteltu ympäristölle haitalliseksi tueksi. Jos minä olisin itse saanut tehdä sen luettelon, ympäristölle haitalliset tuet, niin kyllä se olisi pikkuisen erilainen ollut, tämä kyseinen lista.

Lopuksi haluan vielä sanoa näistä maaseudun työpaikoista. Niin helpolta kuin se teistä kuulostaakin, että työstetään niitä korvaavia työpaikkoja: Minä olen itse tehnyt töitä 20 vuotta maaseudun työpaikkojen eteen. Ilman mitään ylimääräistä lopettamistakin meillä totta vie riittää töitä ja tekemistä näiden työpaikkojen saamiseksi. Elikkä tervetuloa vain kaikki ne, jotka haluavat näin tehdä, mukaan tekemään maaseudulle lisää työpaikkoja.

Teuvo  Hakkarainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Minä en ole sillä tavalla mikään viimeisen päälle asiantuntija tässä turkistarhauksessa, mutta minä olen yrittäjätaustainen tyyppi ja elänyt ikäni yrittäjäperheessä, perheyrityksessä, ja sillä tavalla ymmärrän tuota, että ruvetaan toisten elinkeinoa laittamaan pois.

Jos pikkusen mennään taaksepäin: Meiltä on nyt vuoden 2008 jälkeen lähtenyt 50 miljardia — minä eilenkin puhuin tästä — vientituloista pois, ja ne ovat näitä meidän hyviä päätöksiä: rikkidirektiiviä, ilmastosopimuksia ja energiaveroja. Tämä on sitä samaa porukkaa, joka on nyt ajamassa alas tätä turkistarhausta. Siinä on lähtemässä 400 miljoonaa ihan täyttä puhdasta tuloa meiltä pois. Sanoisin näin, että se on semmoinen ihme lobbausporukka. Ne kuvat, mitä meille näytetään niistä kärsivistä eläimistä — niitä eläimiä on 4 miljoonaa kai, äsken kuulin tuossa. Meitä suomalaisia on 5 miljoonaa. Jos me menemme tuonne hullujenhuoneelle ja kaikki kuppaset ja sairaat katselemme tuolla ja vetäisemme tuohon seinälle ne kuvat, niin eivät ne häävin näköisiä ole. Ne ovat ihan samannäköisiä kuin ne elukat, mutta emme me niitä kuvaa tänne ja tuo katseltavaksi.

Elikkä tämä on tämmöistä ihme lobbausta, emmekä me ole läheskään niin huolissamme niistä sairaista ihmisistä kuin näistä elukoista nyt — tai tämä porukka, minä en ole. Minä tiedän: Minulla on koira, sen nimi on Ärrimurri, ja se tuli tuolta Virosta ja erittäin huonossa kunnossa. Karva ei pysynyt eikä mitään. Piti laittaa matokuurit ja mitä siihen tarvitseekaan, mutta kun minä laitoin sen kuntoon, niin nyt karva kiiltää ja koira voi hyvin. Että me osaamme kyllä näistä pitää huolta.

Sitten jos vielä puhutaan, niin meillä on sotaveteraaneja. Meillä on varusmiehet tuolla katujen kulmissa keräämässä heille rahaa, että ne invalidit saataisiin kuntoon. Jos heidät olisi kuvattu siihen aikaan, kun he haavoittuivat, niin nämä ketut ja mitä näitä minkkejä on — nämähän ovat söpöläisiä heihin verrattuna. Nyt me keräämme heille rahaa. Meiltä ei löydy kyllä heille rahaa. Elikkä kyllä tämä moraali on jotenkin muuttunut ihmeelliseksi. Se voi olla tuo televisio tai tiedotusvälineet, mikä liekään. Minä voin itse sanoa sen verran, että nuoruudessa minä elin semmoista elämää, että jos sen tuohon seinälle vetäisisi, niin tästä osa porukkaa lähtisi varmasti pois. Olen minä sen verran arpinen mies. Mutta nyt olen ihan hyvässä kunnossa. Ne on korjattu.

Kyllä joka turkistarhauseläimiä hoitaa, tekee sillä bisnestä, se varmasti ne elukat pitää kunnossa. Onhan siellä poikkeuksia, ja tuommoisessa määrässä niitä täytyy ollakin. Ei se voi olla absoluuttista, että niillä kaikilla olisi justiinsa kynnet leikattu ja uima-altaat kaikilla, eihän semmoista voi tapahtua. Tämä koko touhu on mennyt yli äyräitten.

Tämän kaiken perusteella täytyy tämä kansalaisaloite hylätä, ja minun mielestäni meillä olisi paljon tärkeämpääkin tekemistä tässä talossa kuin tämmöistä hössöttää.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuntuu siltä, että täällä on tämän turkistarhauksen kieltämistä koskevan kansalaisaloitteen keskustelujen aikana sanottu jo kaikki mahdollinen ja vähän enemmänkin. Tämä keskustelu on ollut hyvin mielenkiintoista.

Kansalaisaloitteet ansaitsevat asianmukaisen käsittelyn, kun tällainen instituutio kerran on säädetty, ja mielestäni maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt tästä ensimmäisestä kansalaisaloitteesta hyvin asiallisen mietinnön. Me tiedämme, että Suomen kokonaistuotanto ja vienti ovat alentuneet vuoden 2008 alusta vuoden 2012 loppuun reaalisesti noin 5 prosenttia, enemmän kuin euroalueella keskimäärin, samaan aikaan kun finanssikriisin syntymaassa Yhdysvalloissa talous on jo kääntynyt nousuun.

Oikeastaan tämä talousnäkökulma on se, joka minulle avautuu tässä asiassa parhaiten. Turkis-ala on meillä vahva vientiala, niin kuin maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa, ja nahoista menee vientiin 98 prosenttia. Tuon viiden vuoden aikana vuodesta 2008 vuoteen 2012 alan vienti on jopa yli kaksinkertaistunut ja edelleen jatkuu vahvana vähän vuosittain vaihdellen. Se on semmoinen asia, joka minun mielestäni meidän kaikkien on otettava huomioon, olemme sitten mitä tahansa mieltä näistä eläinsuojeluun liittyvistä kysymyksistä.

Eniten suomalaisia turkiksia taitaa edelleen mennä Kiinaan ja Venäjälle, mutta myös Italiaan, Kreikkaan, Saksaan, Japaniin. Turkistuotanto ei saa tukea valtiolta, ja tässä on hyvin monen toimeentulo kysymyksessä, lähes 1 000 turkistilaa, jotka valtaosin ovat perheyrityksiä.

Tulen äänestyksessä olemaan tämän kansalaisaloitteen hylkäämisen kannalla.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokuntakaan ei päässyt näin pitkälle eettisissä pohdinnoissaan kuin me olemme tänä iltana täällä salissa päässeet. Tämä keskustelu on todella selkeästi osoittanut ne meidän filosofiset tai eettiset lähtökohtamme, tiedostetut tai tiedostamattomat, millä tähän asiaan suhtaudutaan.

Itselleni on eettisesti vaikea hyväksyä sitä, että eläintä pidetään häkissä pelkästään sen turkin vuoksi, pelkästään sen vuoksi, että se tuottaa jollekin jossakin kaukana esteettistä mielihyvää ja että eläimen arvo mitataan pelkästään sen nahan tai turkin arvona. Kysymys on vielä ei mistä tahansa eläimestä vaan nisäkkäistä, joitten hermosto ja biologia on sellainen, että eläin tuntee kipua ja kärsimystä, jos ei sitä hyvin kohdella, ja valitettavasti tämän päivän turkistarhaus ei vastaa näihin eläimen lajityypillisiin tarpeisiin eikä niihin tarpeisiin, mitä hyvältä eläinsuojelulta odotetaan.

Täällä esimerkiksi Oras Tynkkynen käytti oikein hyvän puheenvuoron siitä, miksi kohtelemme eri eläimiä eri tavalla. Kuitenkin tämän päivänä eläinsuojeluajattelun ja eläinsuojelulainkin henki on se, että eläimille ei tuoteta tarpeetonta kipua tai kärsimystä, ja tämä ajattelu leimaa kotieläintuotantoa, joka on huimia harppauksia ottanut siihen suuntaan, että meidän tuotantoeläimet tai kotieläimet voivat hyvin, ja tämä pätee myöskin lemmikkieläimiin ja tämä pätee myös koe-eläintoimintaan. Valiokunta on tänä keväänä poikkeuksellisen paljon saanut käsiteltäväkseen asioita, jotka koskevat eläinsuojelua, ja täytyy sanoa, että tämä turkiseläimiin suhtautuminen on ehkä kaikista poikkeavinta ja edustaa minulle jotakin sellaista hyvin vanhan maailman tavan aikaista ajattelua.

Toki eläimiin suhtautuminen on aina kulttuuriin sidoksissa ja se on aikaan ja paikkaan ja elämänkatsomuksiin sidoksissa, mutta juuri senpä takia meidän täytyy olla valmiita pohtimaan uudella tavalla ajatteluamme ja suhtautumistamme toisiin eläviin eläimiin. Minusta tämän kansalaisaloitteen yksi iso ansio on siinä, että jokainen, ehkä melkein jokainen, meistä kansanedustajista on myöskin joutunut pohtimaan suhdetta elävään eläimeen. En tiedä, onko suurimmalle osalle, mutta minusta näyttää, että aika isolle osalle tämä suhtautuminen on materialistinen: siinä se eläin nähdään pelkkänä taloudellisen voiton keinona, sillä ei ole itseisarvoa, ihmisellä on oikeus hyödyntää toista luontokappaletta. Mutta tämä sitten kumoutuu siinä eettisessä ajattelussa, että eläimillä on itseisarvo tai ymmärretään, että se tuntee kipua, kärsimystä, tai että sillä on vain pelkästään itseisarvo. Tämä on monen uskonnon lähtökohta. Monessa uskonnossa eläintä kunnioitetaan, sille ei haluta tuottaa tarpeetonta kipua tai eläimen tappaminen on kokonaan kiellettyä.

Äsken hieman kriittisesti sanoin tästä eettisestä pohdinnasta valiokuntatyöskentelyssä. Vaikka valiokunta työskenteli mielestäni aika hyvin asian suhteen, niin me emme siellä ehtineet valitettavasti käymään tämmöistä eettistä pohdintaa, joka nyt tässä tästä katsottuna olisi ollut tarpeellista.

Minulla jäi edellinen puhe hieman kesken. Minä voisin sitä hiukkasen jatkaa.

Aloittaisin tästä omavalvonnasta. Valitettavasti siinä on ollut näitä puutteita, ja aivan kuten valiokunnan puheenjohtaja täällä jo aikaisemmin sanoi, olisi tarpeellista, että tätä turkiseläintenkin terveydenhoitoa kehitettäisiin ja laadittaisiin näitä standardeja ja sertifikaatteja ja oikein kunnolla luotaisiin samanlainen terveydenhoitojärjestelmä kuin sioille tai naudoille on tehty.

No, nyt näyttää aika loppuvan. Päätän vielä tähän lauseeseen, että paitsi tämä eettinen, yleisesti eettinen ongelma, eläimillä on todellakin tällä hetkellä hyvinvointiongelmia. Häkeissä eläin ei voi toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistä, ei kiipeillä, leikkiä, kaivaa, raapia, uida, sukeltaa. Turkiseläimet ovat villieläimiä, joiden kesyyntymisprosessi on kesken, ja vaikka ne kykenevät lisääntymäänkin häkeissä tai vaikka niillä olisi kaunis turkkikin, se ei ole sen merkki, että ne voisivat hyvin. Toivon, että kansanedustajat vielä pohtivat tätä asiaa kohdallaan. Ensi viikolla sitten pääsemme äänestämään.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jatkan tuota edellistä puheenvuoroa. En valitettavasti ole pystynyt olemaan läsnä täällä kuuntelemassa edustajien puheenvuoroja, mutta niistä hetkistä, kun olen pystynyt olemaan täällä, täytyy sanoa, että on mennyt hyvin henkilökohtaisiinkin tuntemuksiin tämä, miten me suhtaudumme eläimiin ja mikä on ihmisen ja eläimen suhde sinällään. Kyse ei ole vain turkiseläimistä tai muusta, vaan yleensäkin siitä, mikä on meidän näkemyksemme eläimistä.

Joka tapauksessa henkilökohtaisesti näen sen, että riippumatta eläimestä meidän tulee kohdella kaikkia eläimiä hyvin kaikissa eri olosuhteissa, puhumme me sitten turkiseläimistä, puhumme me sitten koirasta, puhumme me sitten hevosesta, naudasta, kanoista, broilereista. Kun meidän elinkeinonamme on monessa mielessä eri tavalla erilaisia eläimiä, niin olen miettinyt itse tätä, mitenkä suhteutan esimerkiksi turkiseläimet eri lailla kuin nautaeläimet, joita kuitenkin ihminen myös näissä olosuhteissa käyttää, näitä eläimiä, hyväkseen. Itse en syö muun muassa lihaa, en käytä mitään turkiksia. Minulle eläimen syöminen ei sinänsä ole ideologinen asia, mutta joka tapauksessa en ole syönyt 30 vuoteen lihaa, mutta en ole ideologisista syistä koskaan suostunut käyttämään turkista missään muodossa. Tämä on minun vastaukseni henkilökohtaisesti näihin kysymyksiin.

Joka tapauksessa en voi sitten kuitenkaan hyväksyä sentyyppistä ajattelua ainakaan tässä vaiheessa, että jonkun eläinlajin pistäisin sivuun esimerkiksi meidän taloudestamme sillä perusteella, että se on joku eläin. Mutta näen sen, että riippumatta siitä, että on se sitten nautaeläin tai turkiseläin, niin jokaista eläintä täytyy kohdella yhdenmukaisesti ja laadukkaasti ja näillä eläimillä pitää myös olla oikeat perusoikeudet. Elikkä kun me kohtelemme heitä myös, kuten heidän arvokkuuteensa kuuluu, niin haluan uskoa siihen, että eläimellä voi olla myös hyvä elämä ja me voimme sen heille tarjota.

Mutta olen ollut erittäin tyytyväinen tähän kansalaisaloitteeseen sen takia, että tämä on nostanut koko tämän keskustelun ihan toiselle tasolle. Toivon, että kun me saamme eläinsuojelulain tänne eduskuntaan, niin me pystyisimme muistamaan tämän keskustelun, että me turvaamme kaikille eläimille hyvät elinolosuhteet ja vaadimme sen, että riippumatta siitä, missä tämä eläin asuu, kuka on hänen emäntänsä, isäntänsä ja huolehtijansa, niin tämän velvollisuus on turvata ja tarjota tälle kyseiselle eläimelle hyvä, laadukas elämä.

Arvoisa puhemies! Yksi asia vielä, johon haluan ottaa kantaa, joka liittyy tähän mietintöön, on vihreiden ja vasemmistoliiton vastalauseessa, jossa on nostettu minun mielestäni erittäin hyviäkin näkökohtia esiin. Siellä lukee muun muassa, että mikäli eduskunta päättää hylätä kansalaisaloitteen, eläinten oloihin pitää tehdä merkittäviä parannuksia muun muassa kieltämällä uusien tarhojen perustaminen ja parantamalla eläinten olosuhteita lisäneliöillä, virikkeillä ja niillä sopivilla maapohjilla, jotka näille eläimille katsotaan parhaaksi. Lisäksi todetaan, että 70 prosentilla ketuista on perinnöllisiä kasvuhäiriöitä, minkä vuoksi tarhauksen eettisten toimintaperiaatteiden parantaminen edellyttää alalle laadittavan perinnöllisten sairauksien vastustamisohjelman. Kannatan näitä linjauksia, näitä esityksiä ja toivon, että näitten päätösten perusteella myös turkiseläinten elinolosuhteet paranevat.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Valiokunta korostaa turkistarhausta elinkeinona, jolla on alueellista ja taloudellista merkitystä maamme vientitulojen kerryttäjänä ja maaseudun yritystoiminnan, toimeentulon lähteenä. Siinä on tietysti sellainen tosiasia, jota me emme voi kiistää. Näen kuitenkin erittäin tärkeänä, että turkistarhaukseen tulee tehdä merkittäviä edellä kuvattuja muutoksia eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi ja niistä meidän ei tule tinkiä.

Nostaisin vielä kuitenkin esiin sen, että mielestäni viimeaikaiset keskustelut ovat vähän syyllistäneetkin turkistarhaajia jossakin määrin jopa kohtuuttomasti. Toivoisin, että me voisimme entistä vahvemmalla yhteistyöllä — ei vastakkainasettelulla, vaan vahvemmalla yhteistyöllä — kaikki yhdessä parantaa meidän turkiseläinten elinolosuhteita ja sitä kautta saada myös tämän elinkeinon toimimaan tässä valtakunnassa paremmin.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on tärkeää, että yhteiskunnassa keskustelu voidaan käydä sivistyneesti, ja tämä ilta on minusta ollut hieno. Vaikka tunteita on ollut paljon, niin täällä on voitu käydä asianmukaista keskustelua, ja olen myös omalta puoleltani hyvilläni siitä, että ensimmäinen kansalaisaloite on saanut asianmukaisen käsittelyn.

Minusta turkisalan omassa uudessa strategiassa linjataan oikein. Turkisala voi hyvin, kun sekä tuottajat, eläimet että ympäristö voivat hyvin. Minulla oli ilo hallitusneuvotteluissa luotsata keskustelua siitä hallitusohjelman kohdasta, jossa turkisalasta keskusteltiin, ja väitän, että siinäkin löysimme yhteisymmärryksen, vaikka mielipiteitä oli monia, juuri siitä, että eläinten hyvinvoinnin parantamisessa myös tuottajien hyvinvoinnin täytyy olla mukana. Sen takia tarvitaan, mitä mieltä sitten aloitteesta ja koko alan kieltämisestä onkaan, joka tapauksessa satsauksia siihen, että eläinten hyvinvointiin voidaan puuttua, ja siihen on konkreettisia esityksiä monia.

Yksi haitta eläinten hyvinvoinnissa on kuntien ongelmallinen resurssitilanne. Monet kunnat eivät pysty järjestämään tarvittavia eläinlääkäri- ja eläinsuojeluvalvontapalveluita. Tämä koskee kaikkia eläintuotantotiloja, ei vain turkistiloja. Saattamalla eläinlääkäripalvelut kaikkialla kuntoon, voisimme vaikuttaa nopeasti ja konkreettisesti eläinten hyvinvointiin. Turkisala on itsekin lähtenyt, ehkä sikasektorin innoittamana, hyvään toimeen turkiseläinten terveydenhuoltojärjestelmän kehittämisessä. Turkistarhojen oma Fureva verrattuna sikatilojen Sikavaan tavoittelee tuotannon kannattavuuden parantamisen ohella sitä, että tilojen tautitilanne ja ennalta ehkäisevä toiminta, lääkkeiden hallittu käyttö ja mikrobilääkkeille resistenttien bakteerien leviämisen estäminen tapahtuisi tehokkaasti.

Suomen turkistuottajien keskusliitto on lähtenyt myös toden teolla kehittämään olosuhteita tarhoilla, ja minusta ovat lupaavat sertifiointijärjestelmän luvut, jotka ovat tällä hetkellä noin 80 prosenttia tuotannosta, ja tarkoittaa, että yli 70 prosenttia tiloista on sertifioitu. Toivon, että tuossa kohdassa päästään vähitellen kohti sataa. Silloin voisimme olla myös turvallisemmin mielin siinä, että ohjeistusta ja lakeja paremmin noudatetaan.

En malta olla näinä taloudellisina tiukkoina, vaikeina aikoina, kun ei näytä vielä valoa olevan tunnelin päässä heti Suomenkaan talouden kohdalla, ottamatta esiin myös sitä, mitä moni ei halua eettisessä keskustelussa ottaa, koska tässä salissa ei ole varaa olla puhumatta myös taloudesta. Turkistalous on meille erittäin suuri vientiala. Yli 640 miljoonaa euroa oli viennin arvo viime vuonna, ja noita euroja Suomen kansantalous tarvitsee. Kun vientiin menee tuotannosta 98 prosenttia ja meillä on vienti painunut alijäämäiseksi, niin tätä pitää pystyä käsittelemään myös yhtenä argumenttina ihan taloudellisistakin syistä.

Turkistuotannosta noin 90 prosenttia sijaitsee laajalla käsityksellä Pohjanmaalla ja itse vaasalaisena on niitä lapsuuden maisemissa aina näkynyt. Ehkä itsekin hämmästyin sitä, kun huomasin, että en ole koskaan turkistilalla käynyt. Aina niitä on tien varrella kuitenkin näkynyt, ja suhde on niihin sillä lailla ihan luonnollinen. Tätä kautta ei voi olla siis myös korostamatta, miten merkittävä aluetaloudellinen merkitys tuolla tuotannolla on, ja etäämpänä Pohjanmaalta varmaan asia voi näyttää eriltä kuin jos ymmärtää niitä kuntia, joilla jopa 19 prosenttia verotuloista tulee turkistarhauksen seurauksena.

Ärade talman! Pälsdjursnäringen har under detta år lyfts fram i ett medborgarinitiativ som är under behandling nu här i riksdagen. Pälsdjursnäringen har en mycket stor sysselsättande effekt i Österbotten och drar in hundratals miljoner i exportintäkter till vårt land, och detta är något som man i dag är mycket medveten om. Mitt parti, SDP, försöker att vi tryggar alla arbetsplatser i vårt land. De familjer som själva tryggar sin sysselsättning genom att arbeta på sina farmer är en mycket stor resurs för vårt land nationalekonomiskt men också andligt gällande sysselsättning och företagsandan.

Från pälsdjursnäringens sida har man gjort mycket övertygande arbete när det gäller att förbättra djurhälsan. Förstorandet av burarna som genomfördes för ett par år sedan var en av de absolut största satsningarna man någonsin har gjort inom pälsdjursnäringen. Det fortsatta arbetet med hälsovårdssystem och djurskyddsrutiner är viktigt, och det är mycket glädjande att det verkar ha uppnått målsättningarna med att få den allra största delen av den finländska skinnproduktionen certifierad.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, kuten totesin, Suomi tarvitsee kipeästi lisää turkisalan kaltaisia kasvavia ja vientivetoisia aloja. Turkistiloillakin voidaan paremmin, kun myös ympäristö ja eläinten hyvinvointi on hoidettu niin hyvin, että se voi saada yhä suuremman kansanosan tuen.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kautta aikain ensimmäisen kansalaisaloitteen saaminen eduskunnan käsittelyyn on merkittävä asia. Se on ollut tehokas tapa nostaa kansalaisia kiinnostanut aihe valtakunnalliseen keskusteluun, ja se turvaa myös asian monipuolisen, useiden eri ihmisten näkemykset huomioivan käsittelyn. Ehkä turmiollisimpia sekä tarhattujen eläinten olojen parantamiselle että alkuperäisluonnollemme ovat olleet tarhaiskut. Ne suuntasivat keskustelua enemmän vandalismiin kuin siihen, miten turkistarhaukseen liittyviä haasteita pystyttäisiin ratkaisemaan kestävästi. Mutta nyt, kun tämäkin aloite on ollut eduskunnan käsittelyssä, niin rakentava keskustelu on mielestäni saanut sille kuuluvan sijan.

Turkistarhauksesta puhuttaessa puntaroitavina ovat aina sekä ihmisten että eläinten edut. Kuten olemme tänäänkin jo useaan otteeseen kuulleet, molemmat painavat vaakakupissa paljon. Niille, jotka saavat turkistarhauksesta elantonsa, kysymys on kuitenkin hyvin henkilökohtainen, ja ehkä se puoli vaakakupista on heillä aika paljon suurempi. Tosiasia on, että turkistuotanto on Suomessa merkittävä, perinteinen elinkeino, joka tuottaa meille huomattavat vientitulot. Taloudelliset seikat koskettavat sekä turkiseläinten kasvatuksessa mukana olevia että välillisesti koko yhteiskuntaamme. Turkistarhauksesta saatavien tulojen ansiosta on turvattu tuhansien ihmisten toimeentulo ja palvelut. Yhtä lailla tosiasia on se, että kehitys on etenkin Euroopassa mennyt aimo harppauksen siihen suuntaan, että ihmiset haluavat varmistua siitä, ettei eläimiä kohdella huonosti. Eläinten kärsimysten välttämistavoitteesta kertoo muun muassa se, että maaliskuusta lähtien EU:ssa ei ole saanut enää kaupata kosmetiikkaa, joka on testattu eläimillä.

Tässä salissa on myös syytä myöntää se, että laadulla on hintansa. Kotimainen vaateteollisuutemme on suurelta osin romuttunut ihmisten suosittua edullisempia ulkomaisia tuotteita. Jäljellä olevat kotimaiset toimijat rakentavat menestyksensä suurelta osin suomalaisuudelle ja laadun korostamiselle. Nämä ovatkin ne tekijät, joilla voimme jatkossa odottaa myös vientimenestystä, ja siinä suomalainen turkis on hieno esimerkki laadusta.

Turkistarhaus on Suomessa laillinen elinkeino. Jotta se voisi säilyä sellaisena, on selvää, että sen on lunastettava ihmisten odotukset eläinten säällisestä kohtelusta ja tarhauksen ympäristöystävällisyydestä. Eläinten kasvatusoloissa ja käsittelyssä on aina sijansa kehitykselle. Tässä yhteydessä onkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että maa- ja metsätalousvaliokunta on omassa mietinnössään vahvasti korostanut eläinten hyvinvoinnin huomioonottamista ja yleensäkin turkisalan kehittämismahdollisuuksia.

Uudistusten toteuttaminen hyvässä yhteistyössä alan toimijoiden kanssa on kuitenkin paras tapa saattaa niitä voimaan. En kannata turkistarhauksen kieltämistä, joka veisi leivän monelta ja jättäisi markkinoille joukon suomalaisia vähemmän eläinten ja ympäristön etuja huomioivia toimijoita. Sen sijaan kannatan aktiivista vuoropuhelua tarhaajien ja muun yhteiskunnan välillä. Eläinten häkkiuudistus on tämän vuoropuhelun tuloksista oikeansuuntainen esimerkki.

Arvoisa herra puhemies! Kestävin tapa edistää minkä tahansa asian hyväksyttävyyttä on avoimuus. Rakentavaan keskusteluun kuuluu myös se, että kuunnellaan eri näkemyksiä eikä liioitella tai vähätellä asioita tarkoitushakuisesti. Kaikki laiminlyönnit on syytä tuomita, ja näin turkisala tuomitsee myös laiminlyöntinsä. Ja kun tässä mietinnössä valiokunta on pitänyt tärkeänä viranomaisvalvontaa ja sen lisäksi turkistarhaajien omavalvonnan, muun muassa sertifioinnin, kehittämistä entisestään, niin luonnollisesti tärkeää on myös turkiseläinten terveydenhuoltojärjestelmän kehittäminen.

Aivan kuten edustaja Kumpula-Natri puheenvuorossaan viittasi turkisalan strategiaan, tärkeää on, että tuottajat, eläimet ja ympäristö voivat hyvin.

Och som sagt, som Kumpula-Natri sade att socialdemokraterna stöder industrin som sysselsätter mycket människor, det gör samlingspartiet också.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä juuri edellä edustaja Virolainen ja hänen edellään edustaja Kumpula-Natri käyttivät tähän asiaan niin erinomaiset, perusteelliset puheenvuorot, jotka edustavat myös omaa kantaani, että sen pitempää puheenvuoroa ei ole syytä käyttää. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että kun kysymyksessä on ollut ensimmäinen kansalaisaloite, niin maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt hyvää, perusteellista työtä perehtyessään aloitteeseen eri näkökulmista, samoin myös perustuslakivaliokunta antaessaan lausunnon omasta näkökulmastaan. Valiokunnan jäsenenä yhdyn tietysti siihen valiokunnan mietintöön, jonka olemme valmistelleet.

Haluan ehkä tässä yhteydessä nostaa esiin vain yhden näkökulman, joka valiokunnan kuulemisissa kävi hyvin selväksi, että niistä maista, joissa on suunniteltu tarhauksen lopettamista tai tehty jo päätöksiä ja toimenpiteitä asian suhteen, tuotanto on siirtynyt maihin, joissa sitten tämä eläinten hyvinvointiasia ei ole läheskään niin hyvin otettu huomioon kuin Suomessa tai Euroopan maissa ylipäätään. Eli turkistuotannon säilyminen Suomessa on varmasti myös eläinten hyvinvoinnin kannalta globaalissa mittakaavassa hyvä asia ja ylipäätään se, että Suomi tarvitsee työtä, työpaikkoja, kasvualoja, ennen kaikkea sellaista vientiä, jonka tuotantopanokset tulevat kotimaasta ja siten jäävät hyödyttämään oman maamme taloutta. Kysymys on siis sekä eläinten että myös ihmisten hyvinvoinnista, ja siksi yhdyn valiokunnan mietintöön.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppanen edellä joitakin tunteja aiemmin ja edustaja Hakkarainen muun muassa vähän myöhemmin esittivät sen usein käytetyn väitteen, että sairaat eläimet eivät käy turkistaloudessa kaupaksi.

Ensin tietysti kannattaa todeta, että on monenlaisia sairauksia. Tässä hiljattaisessa tv-ohjelmassa kävi hyvin ilmi, että turkishuutokaupassa oli koko joukko nahkoja eläimiltä, joilla oli ollut silmätulehdus, eli ei se silmätulehdus estänyt näitten nahkojen käyttämistä.

Mutta ehkä olennaisempi huomio on se, että pelkkä sairauden puute ei riitä takaamaan eläinten hyvinvointia. Se, että eläin ei suoranaisesti kärsi jostain fyysisestä sairaudesta, ei automaattisesti tee siitä hyvinvoivaa. Monilla turkistarhoilla elävillä eläimillä on pakkokäyttäytymistä, joka johtuu siitä, että ei ole virikkeitä ja elinolot ovat hyvin kurjat. On vaikea väittää, että nämä eläimet pärjäisivät hyvin, vaikka ne eivät suoranaisesti olisi sairaitakaan. Voisi todeta, että kasvaa se tukka masentuneellakin, ja sama pätee myös turkiseläimiin: vaikka olot ovat kurjat, silti turkki voi olla sellainen, että sen saa kaupaksi.

Edustaja Pirttilahti totesi omassa puheenvuorossaan, että turkistarhaus ei tarvitse tukea. Hänen argumenttinsa kannalta hieman kiusallisesti vähän myöhemmin hänen puoluetoverinsa, edustaja Hautala, puhui täällä, että tarhoille pitää myöntää vastaisuudessakin investointitukia. Tosiasiahan on pikemminkin edustaja Hautalan kuvaaman kaltainen, eli yhteiskunta tukee turkistarhausta, ei välttämättä kovin suurilla summilla, mutta tukee kuitenkin.

Edustaja Satonen pohdiskeli sitä, miten korvataan tarhoille tehdyt investoinnit. Oikeastaan vastaus tulee siitä, kuinka pitkä turkistarhauskiellon siirtymäaika olisi. Turkistarhoille tehdyt investoinnithan eivät kestä loputtomiin, vaan ne pitää aina säännöllisesti uusia, ja jos puhutaan hyvinkin pitkästä siirtymäajasta, sanotaan vaikka 20 vuotta, niin siinä ajassa kyllä ehtii useimmat investoinnit kuolettaa ja itse asiassa monet investoinnit joutuu tekemään jopa useaan otteeseen. Eli jos siirtymäaika turkistarhauskiellossa on riittävän pitkä, se tietysti vähentää tarvetta korvata tarhaajien tekemiä investointeja.

Edustaja Maijala arveli, että ahmat itse asiassa harjoittavat pahinta eläinrääkkäystä. Itselleni jäi vähän epäselväksi, mikä tämän ahma-viittauksen kytkös oli täällä käytävään keskusteluun. Me emme kovinkaan suoraan pysty vaikuttamaan siihen, miten ahmat raatelevat uhrinsa, mutta me hyvinkin suoraan tässä salissa pystymme vaikuttamaan siihen, kuinka monta miljoonaa eläintä pidetään turkistarhoilla niitten turkkien takia ja kuinka monta miljoonaa eläintä tapetaan niitten turkkien takia.

Edustaja Hakkarainen toi turkiskeskusteluun uuden näkökulman eli sotiemme veteraanit. Itse ajattelen päinvastoin kuin edustaja Hakkarainen niin, että sellainen yhteiskunta, joka kohtelee myös eläimiä, siis heikoimpia, hyvin, on todennäköisesti parempi myös kaikille muille, siis myös sotiemme veteraaneille ja muille sellaisille ihmisryhmille, jotka ovat joutuneet kokemaan kovia. Sellainen yhteiskunta, joka välittää ylipäätään tuntevista olennoista, on varmasti meille kaikille pitkän päälle parempi.

Nyt, arvoisa puhemies, näyttää tämän keskustelun perusteella uhkaavasti siltä, että turkistarhauskielto ei välttämättä mene äänestyksessä läpi. Kuitenkin oikeastaan kaikki puheenvuoron käyttäneet ovat painokkaasti sanoneet, että turkiseläinten oloja pitää parantaa nykyisestä. Silloin tietysti kannattaa varmaan pohtia, mitä muita keinoja meillä mahdollisesti on parantaa turkiseläinten oloja kuin suoranainen tarhauskielto.

Ensinnäkin eläinsuojelulain uudistus tarjoaa tähän mainioita keinoja. Voimme kasvattaa vaatimuksia turkiseläimillä käytössä olevasta tilasta, voimme vaatia enemmän parempia virikkeitä, voimme tehostaa valvontaa, mihin moni kollega on edellä viitannut. Me voimme palata siihen hallitusohjelman kirjaukseen, jota edustaja Kumpula-Natrin johdolla laadittiin aikanaan Säätytalolla, siis siihen, että autetaan vapaaehtoisesti tarhaajia siirtymään muihin elinkeinoihin. Me voimme ohjata nykyisin turkistarhoille menevät yhteiskunnan tuet muun elinkeinotoiminnan kehittämiseen, ja me voimme, jos ei nyt tarhausta olla vielä kokonaan valmiita kieltämään, ainakin kieltää uusien tarhojen perustamisen, jotta myös samalla hukkainvestoinneilta vältytään.

Olen hyvin iloinen siitä konsensuksesta, joka tuntuu vallitsevan tässä salissa turkiseläinten olojen parantamisesta. Nyt meidän pitää muuttaa nämä hyvät sanat teoiksi, ja meillä on vielä tätä vaalikautta vajaat kaksi vuotta jäljellä tehdä niin.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Turkistarhauksella on maassamme pitkät perinteet. Suomessa on yli tuhat turkistarhaa, näistä noin 90 prosenttia Pohjanmaalla. Lähes kaikki tarhat ovat perheyrityksiä. Monen yrityksen johdossa on jo kolmas sukupolvi. Tarhaus työllistää laskentatavasta riippuen tuhansia henkilöitä suoraan ja välillisesti vieläkin enemmän. Turkistarhaus on maassamme merkittävä työllistäjä ja laillinen elinkeino.

Keskustelussa turkistarhauksen kieltämisestä on puhuttu usein korvaavien työpaikkojen luomisesta. Jos ja kun korvaavien työpaikkojen luominen onnistuu näin helposti, miksei niitä luoda etukäteen ja samalla helpoteta jo muutenkin kasvavaa työttömyyttä?

Arvoisa herra puhemies! Turkistarhauksesta saatavat tulot ovat satoja miljoonia euroja vuodessa. Nämä eurot ovat hyviä ja erittäin tervetulleita, sillä niillä tasoitetaan Suomen vaihtotaseen alijäämää. Tilikaudella 2010—2011 Saga Furs -yhtiön kokonaismyynti nousi yli 594 miljoonaan euroon, mikä on paras tulos yhtiön historiassa ja suurempi kuin yhteenlaskettu suomalaisen tekstiili- ja vaateteollisuuden viennin arvo, joka oli Tullihallituksen tilaston mukaan 563 miljoonaa euroa. Olisi suorastaan vastuutonta jättää tällainen mahdollisuus käyttämättä lakkauttamalla turkistarhaus.

Tarhauksen eettisyydestä ja ympäristövaikutuksista on myös puhuttu. Ympäristöön kohdistuvat fosforipäästöt ovat noin 33 tonnia vuodessa. Kuitenkin rehun raaka-aineena käytetyn silakan mukana merestä poistuu yli 200 tonnia fosforia. Kaksi kolmasosaa Itämerestä nostetusta 113 miljoonasta roskakalakilosta päätyy turkiseläinten rehuksi. Kokonaisvaikutus on siis meren fosforijäämää ja rehevöitymistä vähentävä. Sama tilanne on myös sisävesillä, sillä turkistuottajat ovat halukkaita ostamaan kaiken sisävesiltä pyydetyn ihmisravinnoksi kelpaamattoman roskakalan. Tarhojen oikealla sijoittelulla ja lannan oikeaoppisella käsittelyllä päästöt maaperään voidaan minimoida.

Eläinten hyvinvointi on kaikille osapuolille tärkeää, ja siihen on kiinnitettävä huomiota myös tulevaisuudessa. Ennalta ehkäisevät toimenpiteet ja riittävä konsultaatio eläinlääkäreitten taholta edesauttavat asiassa. Suomessa tulisi näin ollen panostaa eläinlääkäreiden koulutukseen, niin että resursseja riittäisi kaikille eläinlääkäreiden palveluja tarvitseville: karjatiloille, hevostiloille, lampoloille ja myös turkistarhoille. Hyvin hoidettu eläin voi paremmin ja tuottaa paremman turkiksen taikka parempaa maitoa.

Maa- ja metsätalousvaliokunta toteaa mietinnössään muun muassa seuraavaa: "Valiokunta katsoo, että eläinsuojelulain ja turkiseläinten hyvinvoinnille asetettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan valtioneuvoston asetuksen uudistaminen, turkistarhojen valvonnan tehostaminen ja oikea kohdentaminen sekä eläinten hyvinvointitutkimuksen tukeminen ovat omalta osaltaan toimenpiteitä turkiseläinten hyvinvoinnin kehittämisessä." Mietinnössä todetaan myös: "Valiokunta toteaa, että Euroopassa on käyty poliittista keskustelua turkistuotannon oikeutuksesta. Maakohtaiset kiellot ovat johtaneet tuotannon siirtymiseen muihin maihin."

Kieltämällä turkistuotanto Suomessa siirretään tuotanto maihin, joissa eläinten hyvinvointi voi olla hyvinkin kyseenalaista. Erityisen tärkeää oli ottaa kantaa siihen, että siitoseläinten vienti EU:n ulkopuolisiin maihin tulisi jatkossa luvanvaraiseksi.

Arvoisa puhemies! Turkiseläinkasvattajat vastaavat itsenäisesti tuotannostaan lähes ilman valtion tukea. Kenneth Ingman, turkistuottaja ja Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitto ry Profurin hallituksen puheenjohtaja, toteaa lausunnossaan: "Turkisala pitää kansalaisaloitetta tervetulleena, vaikka ei yhdy sen tavoitteisiin. Laillinen vastustaminen on kuitenkin parempi kuin takavuosien vahingonteot. Maamme tarvitsee talouskasvua, työllisyyttä, vientituloja ja verotuloja. Perinteikäs turkistuotanto on vastuullisesti rakentamassa hyvinvointia ilman julkista, kansallista tai EU-tukea."

Arvoisa puhemies! Tiivistän sanomani lopuksi tähän: Meillä suomalaisilla on oikeuksia ja meillä on velvollisuuksia. Etuoikeuksia ei ole kenelläkään. Oikeuksiin kuuluu myös kansalaisaloite, joka käsitellään säädetyssä järjestyksessä ja asianmukaisesti. Olkoon päätös mikä tahansa, tulee kaikkien osapuolten kunnioittaa päätöstä. Oikeudesta seuraa siis myös velvollisuuksia.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin hiukan kansalaisaloitteesta. Se on näyttänyt jo nyt tähän mennessä, että se on hyvä ja demokraattinen uudistus ja se aiheuttaa paljon yhteiskunnallista keskustelua, ja niin on tapahtunut myöskin tässä turkistarhauspuolella. Kaikki ovat havahtuneet sekä elinkeinoon että myöskin siihen elinkeinoon liittyviin haasteisiin. Varmasti voi väittää, että tämän seurauksena myöskin turkistarhaus ja turkistarhausala uudistuvat.

Tässä oikeastaan koko kevään jatkuneessa keskustelussa ovat olleet vastakkain elinkeinot ja eettisyys. Itse olen miettinyt kevään aikana, voiko jotenkin näitä asioita yhdistää ja saada paremmalle tolalle, niin että molemmat pystyisivät tässä maassa toimimaan ja molempia kunnioitettaisiin. Toivon ainakin, että sitä voisi tässä asiassa lähestyä. Näissä puheenvuoroissa on ehdotettu jo monia hyviä uudistuksia eläinten hyvinvoinnin parantamiseksi, ja koko kevään aikana olevassa keskustelussa on tehty samanlaisia ehdotuksia, viimeksi puhuttu todellakin vaikka eläinlääkäreitten osuudesta ja samantyylisestä hoidosta kuin sikapuolella myöskin turkispuolella.

Minun mielestäni hyvä ehdotus on myöskin sertifioidut turkistilat. Saataisiin luotua sellainen malli, jossa aidosti hyväksyttäisiin laajasti turkistarhaus ja samalla siellä puolella, elinkeinopuolella, pystyttäisiin näkemään kehittävästi tulevaisuuteen. Ei ainakaan nähtäisi enää semmoisia laittomuuksia, mitä viime vuosien aikana siellä on tavattu.

Tässä on monta kertaa puhuttu turkistarhauksesta vientialana. On aika huikea luku tämä 98 prosenttia vientiä, yli 600 miljoonaa euroa vientituloja. Uskon, että mikäli tämä elinkeino ja eettisyyspuoli pystyttäisiin vielä paremmin yhdistämään, se voisi olla vielä voimakkaampi vientiala Suomelle, mutta samalla sellainen ala, jossa ei tarvitsisi enää käydä keskustelua siitä, pitäisikö se lopettaa vai pitäisikö sitä kehittää.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puhemies! Jatkan tuosta edellisestä. Tämä turkistarhaus on pitkäjänteistä työtä. Silloin viimeksi, kun oli se kansalaiskeskustelu tuolla, mikä se paikka nyt oli, kysyin siellä yhdeltä tarhaajalta, ja hän sanoi, että se oikeastaan niin kuin isältä pojalle menee se taito niin kuin sepällä, että ei se ole vain tuosta noin, että aloitetaan tuo homma. Kyllä siihen täytyy olla ammattitaitoa. Ja jos se nyt siirretään esimerkiksi Puolaan tai tuonne, niin kyllä se tuote tulee heikkenemään. Saadaan aika resuista karvalakkia sen jälkeen pitää päässä.

Tästä vielä, kun olin tuolla Keski-Amerikassa — olin muuten, ei moni sitä uskoisikaan, kehitysaputyössä siellä aikanaan — ja siellä sandinistihallitus sitten teki niitä hienoja päätöksiä. Siellä oli siitoseläimiä. Se oli vuosikymmenien tulosta, että oli saatu semmoista lihakarjaa. No, nämä tulivat sinne ja ampuivat kaikki, ja nyt niitä sii-toseläimiä ei ole enää siellä, eikä niitä tule ihan heti. Siinä menee jonkin aikaa, että ne saadaan takaisin. Elikkä tässä tapahtuu ihan samalla tavalla, jos täältä siirretään tämä tuotanto muualle. Se taso tulee heikkenemään kuten missä muussa tuotannossa tahansa.

Sitten vielä sen verran, että tämä, joka lobbaa tätä porukkaa, niin kuin äsken puhuin, näitä eläinkuvia tulee ja kaikkea tämmöistä eläinrääkkäystä ja huonoja oloja ja muuta, tämä sama porukka on hyvin semmoista humanitääristä ja semmoista. Nehän hyväksyvät tämmöisen monikulttuurisuuden, jossa käytetään eläinuhreja. Nyt ei ole kauaa aikaa, kun oli, tämä on lehtitieto minulla, pässi viety kerrostaloon — ja uhrieläimeksi. Siellä se pässi odotti, että siltä katkaistaan kaula ja veri valutetaan pois, ja sillä tavalla oli joku syntien anteeksi saaminen vai mikä lie siinä ollut. (Mauri Pekkarinen: Ei käynyt häävisti pässille!) — Ei kun se saatiin onneksi se pässi pois sieltä. Poliisit tulivat väliin. — Mutta tämä sama porukka on hyväksymässä sitten tätä. Ne menevät kaksilla rattailla. Ne eivät ymmärrä itsekään, mitä ne ovat tekemässä.

Elikkä ei puututa tähän. Annetaan ammattilaisten hoitaa tämä asia. He osaavat hoitaa nämä asiat, ja kun he hoitavat, niin siitä tulee hyvä. Kun tämä tuotanto säilytetään Suomessa, niin me saadaan vielä edes jonkin verran vientituloja.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Olin kyllä ajatellut, että en tästä sano mitään, mutta on niin hersyviä puheenvuoroja käytetty, että on pakko jotakin sanoa, koska minulla tähän asiaan kanta on olemassa, ja tuon sen tietysti tässä nyt sitten samalla esille.

No, perustuslakivaliokunnassahan tätä käsiteltiin ja kuultiin. Tosin tuossa vaiheessa minun nimeäni ei näköjään tuossa ole, mutta kumminkin tässä aloituskokouksessa olin paikalla, ja tässähän nousi oikeastaan kaksi asiaa esille elikkä tämä elinkeinonvapaus ja sitten se, että jos tämä lakkautuspäätös tehtäisiin, millä tavalla se sitten korvattaisiin näille yrittäjille. Tällä hetkellähän meillä ei ole tämmöisen määrän työpaikkojen menetykseen millään tavalla mahdollisuutta. Päinvastoin meidän pitäisi saada työpaikkoja lisää. Pitkällä juoksulla voisi tietenkin ajatella, että tarhausta voisi vähentää, mutta ennen kaikkea minäkin kallistun sille puolelle, että parannetaan eläinten oloja.

Eikä tässä eläinten olojen parantamisessa ole pelkästään oikeastaan turkistarhauksesta kysymys. Sitä näkyy tuotantoeläimien osalta muuallakin, tämmöistä tietynlaista heitteillejättöä, mutta siinä on monta eri tekijää. Saattaa olla, että on tullut perheessä ero ja eläimet ovat jääneet vaimon vastuulle ja hän ei jaksa sitten hoitaa niitä, tai sitten päinvastoin, tai jotakin muuta henkistä väsymistä, ja siitä johtuu sitten erilaisia laiminlyöntejä. Että olen aivan samaa mieltä, kun täällä on todettu, että eläimiä täytyy kohdella hyvin ja lemmikkieläimethän, mitä nyt on, ovat perheenjäseniä ja ne täytyy huomioida sitten samalla tavalla.

Merkittävä määrä menee turkiksista vientiin, ja vientiähän meidän täytyisi koko ajan kasvattaa, ja sen takia tämä vähentäminen tässä tilanteessa ei ole hyvä. Ja vielä tuohon kompensaatioon sitten, mikä mahdollisesti tulisi, jos tämä lakkautuspäätös tehtäisiin: tällä hetkellä valtiolla ei ole varoja tämmöiseen merkittävämpään kompensaatioon. Elikkä en kannata turkistarhauksen lakkauttamista.

Sitten tämä sertifiointi. Se olisi tietysti paikallaan. Jos ajatellaan, että turkistarhaus jatkuu, niin silloin voisi hyvinkin olla, että tämmöisillä sertifioiduilla turkistarhoilla olisi sitten vielä ehkä turkiksille parempi arvokin ja hinta ja toisenlainen suhtautuminen sitten näihin yrittäjiin.

Arvoisa puhemies! Tässä minun esitykseni.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Viisi minuuttia tuli äsken niin nopeasti täyteen, että en ehkä saanut loppuhuipennusta, ja se tulee nyt.

Eettinen keskustelu ei yhteiskunnastamme tule tämänkään jälkeen loppumaan, ja sanon: onneksi näin. Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia siitä, miten esimerkiksi elintarvikkeet tai muut kulutustarvikkeet tuotetaan, ja keskustelun tämän ympärillä tuleekin jatkua.

Turkistilojen eläinten elinolojen parantaminen on aktivoinut monia suomalaisia, kun lähes 70 000 on tämän kansalaisaloitteen allekirjoittanut. En tiedä ketään, joka haluaisi nähdä eläinten kärsivän turhaan. Osan päämäärä kuitenkin on turkistarhauksen totaalikielto, ja siksi asiasta on täällä äänestettävä. Minusta on tärkeää saada valvonta kuntoon ja eläinten olosuhteet kohtuulliselle tolalle, enkä kannata totaalikieltoa. Sen takia haluan ilmaista, että kannatan mietintöä.

Aivan lopuksi, kun tämä on näin tunteita ja kansalaisia aktivoinut ja herättänyt: toivottavasti tulee monenlaisia kansalaisaloitteita, ja toivottavasti myös kiinnostus, samanlainen huolenpito, kiinnittyy myös moniin muihin epäkohtiin, joita yhteiskunnassamme on. Meillä on asunnottomia, meillä on ihmisiä köyhissä olosuhteissa, ja he kaipaisivat joskus tämmöistä esimerkillistä otetta, millä ympäristöjärjestöt osaavat nostaa asioita tunteikkaasti esiin, joten monet sosiaalialan järjestöt voisivat ottaa vinkkiä tämmöisestä toiminnasta.

Tapani Mäkinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kumpula-Natrin jälkeen on hyvä jatkaa puhumista. Kuitenkin ensiksi tästä kansalaisaloitteesta, herra puhemies, haluaisin todeta sen, että siitäkin on paljon puhuttu. Mutta minun mielestäni eduskunta ratkaisi kansalaisaloitteen käsittelyn hyvin, ja maa- ja metsätalousvaliokunta ratkaisi osaltaan sen erinomaisen hyvin. On hyvä, että on olemassa kansalaisaloite ja se mahdollisuus, mutta on tärkeätä, että eduskunta osaa sen oikein myöskin suhteuttaa omaan työskentelyynsä.

Sitten tästä varsinaisesta asiasta: On hyvä, että tästäkin asiasta keskustellaan, tämä ansaitsee tämän huomion. Mutta erityisesti haluan tässä korostaa sitä, että mielestäni maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt erinomaisen hyvää työtä. Valiokunnan mietintö pitää sisällään kaikki ne ulottuvuudet, mitkä tämän asian parhaimmillaan sisällään tulee pitääkin.

Ja näin ollen, arvoisa puhemies, tässä yhteydessä haluan vain todeta sen, että minun on helppo yhtyä valiokunnan näkemykseen suhteessa tähän kansalaisaloitteeseen.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensiksi muutamia kommentteja tässä salissa esille tulleisiin asioihin.

On puhuttu paljon eläinten silmätulehduksesta. Tosi on, että turkistarhatuilla eläimillä on usein silmätulehdusta. Mutta niin on myöskin meidän koirillamme, meillä ihmisillä ja muuallakin. Elikkä ei se ole yksistään pelkkä sairaus, että siihen pelkästään voitaisiin puuttua, vaan sekin on myös hoidettavissa oleva asia.

Sitten tuotiin esille se, että ihmiselläkin hiukset kasvavat, oli se missä kunnossa tahansa. Mutta kyllä ne, jotka hiuksista jotakin tietävät, sanovat sen, että ensimmäisenä hiuksista näkee, onko ihminen kunnossa.

Mutta sitten minulta kysyttiin myöskin, että mikä on tämä ahmakytkös, josta äsken puhuin tässä minun puheessani. Kyllähän se suoraan on se, että paljonko niitä ahmoja on, ja kyllähän ahmojen määrä on karannut käsistä liiallisen suojelun vuoksi. Niitä ei ole saanut metsästää turkikseksi. Ahmaa ovat suojelleet samoilla aatteilla samat ryhmät, jotka nytten haluavat lopettaa elinkeinon turkistarhaus. Eli turkiksia ei saisi metsästää eikä niitä saisi kasvattaakaan.

Siitä ahmasta minä vielä sen verran haluan sanoa, että minkälainen se petona sitten on, kun kerran puhutaan eläinrääkkäyksestä. Ahma kun meneepi tuonne porotokkaan, niin siellä kuulkaa on todella raatelupaikka. Kun se ottaapi porosta kiinni, pienikokoinen eläin, niin se repii sitä, ja saattaa olla että tuntitolkulla kestää se taistelutilanne. Se on eläinrääkkäystä. Eli kyllähän meidän tämmöiset eläinrääkkäykset pitäisi pystyä poistamaan ja keskittyä siihen, miten on eläimillä hyvä olla.

Mutta sitten vielä kokonaan toinen asia. Tässä salissa on väitetty, että turkiksia ei tarvita vaatteisiin. Ei turkisten käyttäminen todellakaan ole mitään pröystäilyä, vaan kyllä meillä Lapissa ainakin se on ihan jokapäiväistä käytäntöä. Minulla itselläni, niin kuin meidän perheenjäsenillä kaikilla, on kunnon karvalakit, niitä käytetään talvella. Sitten minulla on kelkkahaalarissa ja takissa karvakaulus. Ne ovat ehdottomasti kotimaista nahkaa, kotimaisia turkiksia, kotimaisia sen takia, että ne ovat hyvälaatuisia, ja hyvälaatuisia, koska ne ovat hyvin hoidettuja. Minä tiedän, minkälaisista olosuhteista ne ovat, missä ne on kasvatettu ja minkälaisissa olosuhteissa hoidettuja.

Ja se vielä, minkä takia luonnonturkis. Turkis on lisäksi ympäristöystävällinen tuote, toisin kuin — pitäisi miettiä se — ne vastaavat keinonahka- ynnä muut tuotteet. Ovatko ne välttämättä niin ympäristöystävällisiä?

Eli kyllä minä pidän kaikkien näitten puheitten jälkeen itseäni erittäin luontoystävällisenä luonnonsuojelijana ja ympäristöarvoja arvostavana henkilönä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On hyvä, että on tässäkin salissa nyt käyty eettistä keskustelua myöskin koko kotieläintuotannosta, turkistarhauksesta eritoten. Sitä käytiin myös valiokunnassa, niin kuin täällä on jo todettu.

Etiikasta kun puhutaan, niin kannattaa muistaa se, että niin kauan kuin meillä on kysyntää turkistuotteille, niin se etiikka ja koko tuotanto kannattaa pohtia ja miettiä koko maailman laajuisesti ja silloin tulla siihen johtopäätökseen, niin kuin valiokunta on tullut, että on parempi tuotantoa harjoittaa sellaisissa olosuhteissa ja sellaisten säädösten pohjalta, mitkä ovat eläinten hyvinvoinnin kannalta parhaat mahdolliset. Enkä oikein keksi sellaista paikkaa, missä ne olisivat ainakaan kovin paljoa paremmin kuin mitä ne ovat tällä hetkellä Suomessa, vaikkakin siellä niitä puutteita on, mikä tuossa mietinnössä myöskin sanotaan. Niitä halutaan myöskin korjata, ja ne tulee korjata, se on päivänselvä asia.

Mutta, herra puhemies, haluan tässä vaiheessa kiittää sivistyneestä, hyvästä keskustelusta, jota olemme käyneet nyt ja käyneet aiemmin tämän kansalaisaloitteen osalta, samoin kansalaisaloitteen tekijöitä siitä, että on lähdetty tälle linjalle, aidon, oikean kansalaisvaikuttamisen ja demokraattisten toimintatapojen linjalle. Näin meidän pitää jatkaa niin tässä asiassa kuin muissakin kysymyksissä.

Ja lopuksi, puhemies, haluan myöskin kaikkien meidän maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsenten puolesta kiittää niistä myönteisistä ja hienoista sanoista, joita olette meille osoittaneet tämän asian käsittelyn osalta.

Mauri Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten aina, myös tänä iltana haluan olla puhemiehelle nöyrä ja noudattaa hänen tahtoaan.

Tämä oli tulikoe. 70 000 nimeä kansalaisaloitteeseen. Se suorastaan tulvahti tänne tuntemuksella ja tunteella, ja oli varmaan paljon pelkotiloja siitä, saako tämä aloite myös sieltä toiselta puolelta, mikä aloitteeseen liittyy, elinkeinon harjoittamisen näkökulmalta, asiallisen ja syvällisen ja perusteellisen keskustelun.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Jari Leppä on osoittanut poikkeuksellista taitavuutta ja taitoa, monipuolisuutta, tasapuolisuutta ja kyvykkyyttä ottaa tämä haaste vastaan tavalla, joka ihan kyllä ansaitsee tunnustuksen ja kiitoksen. Olen ymmärtänyt, että tämän kaiken, sen aloitteen, mikä tänne tuotiin, ansiosta elinkeino on tullut hyvin perusteellisesti läpivalaistuksi. On sieltä löydetty yhtä ja toista kehittämisen tarvetta, mutta samalla myöskin tuo elinkeino, turkistarhaus, on todettu sellaiseksi elinkeinoksi, jolla on harjoittamisen oikeus, joka tarjoaa suuria mahdollisuuksia sekä Suomen taloudelle, ennen kaikkea sen viennille, että monille yrittäjäperheille eri puolilla Suomea.

Minusta lopputulos on erittäin hyvä. Elinkeino sai sen statuksen ja tunnustuksen, minkä se ansaitsee. Käsittelyn aikaan todettiin näitä kehittämistarpeita, ja varmasti sekin oli paikallaan, että ne täällä tulivat esille. Aloitteen tekijät saivat aloitteen täällä esille, ja se tuli käsitellyksi. Ja lopputulos, niin kuin tässä jo todettiin ja monet ovat todenneet, on erittäin hyvä: elinkeino saa jatkaa, Suomi sitä tarvitsee, ja elinkeino tarvitsee myös kohennustoimia, joihin olen ymmärtänyt, että myös elinkeino itse on vahvasti sitoutunut.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään on paljon kuultu erilaisia perusteluja ja näkökantoja siitä, miksi turkistarhausta pitäisi saada jatkaa elinkeinotoimintana ja miksi sitä ei saisi jatkaa. Itsekin yrittäjänä olleena, reilut kymmenen vuotta päätoimisena, toki ymmärrän myös yrittäjän näkökulman tässä. En väheksy ollenkaan turkistarhauksen työllistävää vaikutusta tai sen periaatetta elinkeinonvapaudesta. Se on merkittävä asia, ja toki meillä Suomessa tämä lähtökohta on ihan selvä, että yritystoimintaa pitää tukea, sallia ja antaa sen toteutua, mikäli se ei aiheuta merkittävää haittaa yhteiskunnalle.

Eduskunnassa me kuitenkin joudumme myös pohtimaan muutakin kuin elinkeinon oikeutta. Me joudumme pohtimaan myös eettisiä asioita, ja tämä on yksi eettinen asia. Itse kuitenkin tarkastelen tätä toki myös eettisen näkökannan puolelta, ja toisena vaakakupissa on yrittäjän oikeus ja työllistävät vaikutukset. Nämä työllistävät vaikutukset eivät ole kuitenkaan niin merkittävät, jos me katsomme joitain muita aloja Suomessa. Meillä ei ollut varaa tukea esimerkiksi telakkateollisuutta täällä, vaikka muutamalla kymmenellä miljoonalla eurolla oltaisiin saatu tuhansia työpaikkoja Suomeen. Turkistarhauksessa on Pellervon taloustutkimuksen mukaan 4 300 henkilötyövuotta, kun otetaan tarhauksen yrittäjät ja huutokauppa ja rehuteollisuus mukaan, joten ei se nyt mikään Suomen henkireikä siinä merkityksessä kuitenkaan ole.

Yksi perustelu minua kuitenkin täällä vähän häiritsee, minkä kuulee hyvin usein. Täällä perustellaan sitä, että Suomessa tuotetaan hyvin tätä turkista ja se on erittäin hyvälaatuista ja jos Suomesta siirtyy turkisteollisuus kokonaan Aasiaan, niin ne eläimet voivat siellä huonommin. Tämä on yllättävää, että tämmöistä perustelua käytetään, että jossain jos tehdään joku asia huonommin, niin sinne sen ei voida antaa siirtyä vaan se pitää toteuttaa täällä. Elikkä tällä perusteella siirretään se vastuu ikään kuin kuulijalle.

Tämä on vähän samanlainen keskustelu kuin se, mikä käytiin Suomessa 1860-luvulla, kun oli lapsityöllisyyttä, lapsityövoimaa Suomessa. 30 prosenttia teollisuuden työvoimasta oli lapsia ja tulitikkuteollisuudessa jopa 66 prosenttia. 1860-luvun jälkeen keisari teki asetuksen aikanaan, että tämä ei ole hyvä tapa tuottaa Suomessa erilaisia hyödykkeitä.

Tällä samalla periaatteella minä haluan vain sen esittää, että onhan tälläkin hetkellä lapsityöllisyyttä ympäri maailmaa. Emmekö me voisi tällä perusteella aloittaa sen Suomessakin, koska me varmaan pystymme turvaamaan paljon paremmat työolosuhteet Suomessa kuin jossain Aasian kenkätehtaalla ja vaateteollisuudessa? Joten minä en pidä kovin merkittävänä perusteluna sitä, että se työ karkaa jonnekin muualle. Ei se ole mikään perustelu. Minä ymmärrän, jos perustellaan puhtaasti bisnestä, että joku menettää bisneksen. Silloin puhutaan rahasta suoraan ja unohdetaan se kaikki muu siitä välistä. Mutta onko se taloudellisesti Suomelle niin merkittävää, etteikö tällaista elinkeinoa voitaisi kieltää sen vuoksi, jos se aiheuttaa tarpeetonta kärsimystä eläimille? Tämä on se ydinasia.

No, ei meidän tarvitse hirveästi tutkia asiaa, jos me ymmärrämme sen, että 3 miljoonaa turkiseläintä elää koko elämänsä hyvin pienessä häkissä vain sen vuoksi, että joku saa pukea sen turkin päälle. Ei siinä nyt kovin pitkää logiikkaa tarvitse ajatella, että onko se tarpeellista. Ei se ainakaan sen takia tarpeellista ole, että me tarvitsemme sen turkin, ei ainakaan minun mielestäni. Elinkeinoelämä toki ajattelee, että se on tarpeellista, koska me saamme työpaikkoja. Mutta nämä työpaikkojen määrät eivät ole niin merkittäviä suhteessa siihen muuhun työllisyyteen, mitä Suomessa on kadonnut viimeisinä vuosina, vuosikymmeninä. Tänäänhän me just kyselytunnilla puhuimme myös siitä, että meillä on kadonnut noin 150 000 teollista työpaikkaa 10 vuoden aikana. Kyllä niitä työpaikkoja katoaa muistakin syistä.

Mutta, arvoisa puhemies, haluaisin nostaa sen johtopäätöksen, että itse en voi yrittäjänä kannustaa ja tukea sellaista yrittäjyyttä, jossa aiheutetaan tarpeetonta kärsimystä jollekin osapuolelle. Tässä tapauksessa osapuolena on villieläin, jonka kuuluisi elää luonnollisessa elinympäristössään, mutta nytten siitä on tehty ihmiselle hyödyke ja liiketaloudellinen toimeentulo, ja olen siinä mielessä lakialoitteen kannalla ja toivoisin, että tämä eettisyysasia tulisi myöhemmässä vaiheessa uudelleen vielä tarkasteluun.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Todellakin on puhuttu eettisistä arvoista, mutta palaisin vielä kuitenkin näihin taloudellisiin arvoihin, eli turkistarhaus työllistää noin 4 300 henkilöä, useita satoja perheitä, ja vielä sitten siihen lisätään muut välilliset työpaikat. Vientitulo oli tosiaan 643 miljoonaa, ja taisin tuossa mainita, että turkistarhausta ei tueta, mutta tarkoitin, että turkistarhaus ei saa tuotantotukea, suoraa tuotantotukea, mitä monet maaseudun tuotantoalat saavat. Turkistarhaus on saanut kullekin investointitukea, kun näitä varjotaloja on siirretty pois pohjavesialueelta ja sitten on katettu näitä varjorakenteita. Tässä on kyllä meillä kova paikka tehdä sitten uusia työpaikkoja tämmöinen määrä, jos me haluamme maaseudun pelastaa, mutta ilman tätä turkistarhauksenkin kieltämistä meidän on tehtävä vähintään nämä 4 000—5 000 uutta työpaikkaa haja-asutusalueille. Siihen meidän täytyy käyttää myös omia panoksiamme.

Tuossa mainitsin näitten vihreitten innon lopettaa turvetuotanto ja turkistarhaus, ja tämä viimeinen "tur" on sitten, että he haluavat poistaa nämä turbot liikenteestä.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! En ehkä tarvitse koko viittä minuuttia, mutta kiipesin tänne vielä kerran varalta. (Ben Zyskowicz: Saa nähdä, riittääkö!) — Katsotaan.

Täällä on tullut semmoisia joitakin väittämiä, joita minä vielä halusin tässä pikkusen käsitellä, mutta ensin puhun ympäristöasioista. Nimittäin tämä ympäristönäkökulma on jäänyt aivan liian vähälle huomiolle, enkä minäkään siitä hirveästi puhu, mutta kuitenkaan en malta olla mainitsematta, että turkistuotannolla on paitsi tietysti paikallisia ympäristöongelmia, siis itse tarhoilla olevia mahdollisia ongelmia, myöskin haitallisia vaikutuksia ympäristöön.

Turkistuotanto on keskittynyt Pohjanmaalle. Itse olen Pohjois-Pohjanmaalta ja, aivan niin kuin edustaja Kumpula-Natri, myöskin siellä pienestä pitäen nähnyt näitä tarhoja. Nämä paikalliset vesistöpäästöt typen ja fosforin muodossa ovat merkittävät. Turkisten tuotanto vaatii paljon energiaa eli fossiilisia polttoaineita, joiden hiilidioksidipäästöt kiihdyttävät ilmastonmuutosta, ja tarhat tuottavat myös happamoittavia ammoniakkipäästöjä, jotka näkyvät mahdollisesti tarhojen ympäristön puustossa. MTT:n tutkimuksen mukaan turkisten hiilidioksidipäästöt ovat moninkertaiset vastaaviin keinomateriaaleista tuotettuihin takkeihin ja käytetty turkis on ongelmajätettä. Myös turkisten värjäämiseen käytetään haitallisia kemikaaleja. Turkistuotannon yhteenlasketut typpipäästöt ovat Suomessa 430 tonnia vuodessa ja fosforipäästöt 45 tonnia vuodessa.

Maa- ja metsätalousvaliokunta olisi voinut harkita esimerkiksi seuraavanlaista pontta ympäristövaikutusten vähentämiseksi: "Turkistarhauksen haittojen vähentämistä tulee tehostaa kaavoituksella, ympäristövaikutusten arvioinnilla, parhaan käyttökelpoisen tekniikan ohjeilla, ympäristöluvilla ja niiden valvonnan voimavaroja lisäämällä. Tarhattaville lajeille tulee tehdä riskiarvio niiden mahdollisuuksista levitä Suomen luontoon. Haitallisten vieraslajien tai -kantojen tarhaamista ei tule sallia."

Sitten nämä väittämät, että turkisten lopettaminen Suomesta johtaisi tuotannon siirtymiseen muille maille. Edustaja Niikko käytti tästä jo todella hyvän puheenvuoron. Todellakaan turkisten määrä ei ole mikään vakio tai turkiseläinten määrä vakio. Päinvastoin suomalaiset omalla toiminnallaan, hyvin, hyvin, voisi ehkä kuvata aggressiivisellakin tai ainakin siltä kuulostavalla markkinoinnillaan, ovat lisänneet turkisten tuotantoa Kiinassa.

Aiemmin puhuin näistä käsityksistä, miten ne ovat kulttuurisidonnaisia. Myöskään muodin virtauksia me emme voi ennustaa. Voisi ajatella näin päinkin, että se, mikä on muodikasta Euroopassa, sitä saatetaan seurata Kiinassakin. Tämä ei ole mikään semmoinen peruste todellakaan, että turkistuotantoa pitäisi jatkaa Suomessa. Myöskään nämä suomalaisten turkistilojen olosuhteet eivät ole muita maita paremmat, eivät edes Kiinan olosuhteita paremmat. Minä en halua syyllistää turkistuottajia. He ovat tavallisia perheitä, ja varmasti, minä uskon, suurin osa heistä hoitaa hommansa hyvin tai ainakin omasta näkökulmastaan hyvin ja haluavat tehdä työnsä hyvin, ja vihreätkään eivät nyt halua heti kertalaakista lopettaa, mutta meidän täytyisi siihen hallituksen kirjaukseen tukeutua — tiedätte kaikki, miten se kuuluu — nimenomaan tähän, että selvitettäisiin, millä lailla turkistuottajat pääsisivät siirtymään muihin elinkeinoihin.

Tämän aloitteen tekijöitten tehtävä minun mielestäni ei ole selvittää, mitä ne muut työpaikat olisivat, mutta ne voivat sijoittua esimerkiksi bioenergia-alalle tai matkailuun tai muuhun yrittäjyyteen. Niin kuin aiemmin sanoin, iso osa turkistuottajista on jo iäkkäämpää väkeä, työtä tehnyttä väkeä, ja kaikki kunnia työtä tekeville ihmisille, mutta ajat ovat muuttuneet ja meidän täytyy vakavasti pohtia tämän elinkeinon lakkauttamista, niin kuin olen aiemmin esittänyt.

Näistä väitteistä. Minä luulen, että minä tulen pohjoisemmasta kuin edustaja Tolppanen. Siltikään en tarvitse itse turkiksia. Lapissa ne ovat perusteltuja, mutta meidän turkistuotannostamme 98 prosenttia menee vientiin. Jos se olisikin vain Lappiin, niin ehkä tämä olisi silloin hieman hyväksyttävämpääkin.

Täällä on monia, monia muitakin väitteitä esitetty. Tästä silakasta: Minun mielestäni sekin on kyllä kyseenalaista, onko järkevää ihmisille ravinnoksi kelpaavaa silakkaa tai särkiä syöttää turkiseläimille. Tämäkin on kysymys, onko oikein ihmisravinnoksi kelpaavaa ruokaa syöttää eläimille. Oli täällä muitakin kommentteja, mutta minä luulen, että minun osaltani tämä keskustelu alkaa olla käyty.

Teuvo Hakkarainen /ps:

Arvoisa puheenjohtaja! — Tuli vähän yllättäen. Nuo lasit on aina hukassa.

Niistä korvaavista työpaikoista. Nyt kun tuo on kuitenkin semmoinen asia meille maaseudulla — minä nyt olen Keski-Suomesta, enempi tuonne Pohjanmaalle päin — että ne ovat kaikki vientituloja, ja siellä on elävä maaseutu hyvin pitkälle turkistarhauksen takia. Esimerkiksi meillä Keski-Suomessa oli metsäteollisuutta aikanaan paljon. Tietysti vieläkin on, mutta se on vähentynyt sieltä. Ja kyllä ne vain ne ihmiset ovat sieltä lähteneet pois. Ei niitä korvaavia paikkoja sinne ole tullut yhtään ainutta. Kyllä tässä tulee käymään samalla tavalla, jos se kielletään. Ei niitä sinne tule.

Ja sitten vielä: Nämä, jotka tekevät työtä siellä turkistarhoilla, ovat yrittäjiä ja yrittäjien lapsia, ja ne ovat varmasti oppineet penskasta asti tekemään töitä. Sen verran siitä maaseudusta vielä, että meilläpäin on töitä, esimerkiksi kävyn keräämistä. Ei löydy siihen porukkaa. Marjan keräämistä mansikkapelloilta — minun ikäluokkani kävi aina kesätöissä siellä. Nyt siellä on venäläisiä insinöörejä, lääkäreitä, jotka ovat kesällä siellä hankkeissa. Niitä työpaikkoja on, mutta ne ovat kausiluontoisia ja ulkomaalaiset tekevät ne työt. Nämä, jotka ovat yrittäjiä, tekevät, siinä on oma nahka pelissä. Se on varmasti tuottavaa, ja maaseutu pysyy elävänä tällä tavalla.

Sitten tuosta roskakalasta, kun ne sitä syövät. Ei meilläpäin kukaan särkiä ainakaan kesäaikaan paljon syö. Ne ovat niin mudanmakuisiakin, eihän niitä viitsi syödä. Ne märkänevät sinne. Se on hyvä, että ne minkille kelpaavat ja näille turkiseläimille, joista me saamme vientituloja. Muuten ne ruohottuvat sinne järveen.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Turkisala vaatii ja tarvitsee vankkaa ammattitaitoa, ja olen huolissani sen alan koulutuksesta. Sitä pitäisi lisätä. Varsinkin Pohjanmaalla tarve on erittäin suuri, ja koko turkisalalle on erittäin tärkeätä, että siellä on hyvät ammattilaiset tekemässä sitä tärkeätä elinkeinoa.

Tämä turkistarhauksen kieltämisasia nousee aina säännöllisesti esille, ja on erittäin hyvä asia, että tämän käsittelylle on vihdoin luotu hyväksyttävä ja laillinen tapa käsitellä ja laillinen kanava. Valiokunta on pohtinut asiaa laajasti ja monipuolisesti ja erittäin rakentavasti. Kun sitten lopullinen päätös täällä salissa tehdään, niin tähän asiaan tuskin enää tarvitsee palata. Demokratia on silloin toiminut.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdyn edustaja Pekkarisen näkemykseen siitä, että valiokunta on puheenjohtaja Lepän johdolla tehnyt perusteellisen työn. Näistä taloudellisista näkökulmista on puhuttu täällä paljon ja perustellusti, mutta valiokunta on erittäin perusteellisesti arvioinut myös tätä turkiseläinten hyvinvointinäkökulmaa. Luen tästä lausunnosta pari kohtaa.

"Eläimen hyvinvoinnin tasoa alentavat muun muassa sairaudet, kipu, kärsimys, turhautuminen ja voimakas stressi. Eläinten hyvinvointitasoon vaikuttavat kuitenkin keskeisesti myös eläimen kokemat positiiviset tunnetilat eli tilanteet, joissa eläin kokee mielihyvää." Toinen ote: "Selvityksessä on katsottu, että eläinten hyvinvoinnin kannalta on olennaista pohtia, miten hyvin nykyiset pito-olosuhteet vaikuttavat kyseisen eläinlajin mahdollisuuksiin tyydyttää niiden tärkeimmät lajityypilliset tarpeet ja siten sopeutua pitoympäristöönsä." Ja edelleen: "Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että olemassa olevan tutkimustiedon perusteella turkiseläinten hyvinvoinnin riskitekijöitä ovat pito-olosuhteiden yksipuolisuus, virikkeettömyys, monikäyttöisen tilan puute. Tämä on erityisen kriittinen hyvinvoinnin riskitekijä siitoseläimillä, jotka ovat tarhalla useita vuosia. Sen vuoksi niiden elinympäristön virikkeellistämiseen olisi erityisesti panostettava."

Toisin sanoen nämä esimerkit tästä valiokunnan mietinnöstä osoittavat sen, että tähän asiaan on paneuduttu perusteellisesti valiokunnassa myöskin tämän hyvinvointinäkökulman kannalta, ja siinä on monia viestejä, jotka varmasti turkistarhaajat ottavat vakavasti myöskin huomioon. Siitä huolimatta, että nämäkin asiat on siinä perusteellisesti käsitelty, johtopäätöksenä on se, että valiokunta esittää tämän kansalaisaloitteen hylkäämistä. Muut seikat puhuvat vielä painavammin sen puolesta, että tämän elinkeinon harjoittamista voidaan Suomessa laillisesti ja turvallisesti jatkaa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että edustaja Rundgren nosti esille tämän mietinnön näkökannan siitä, että perimmäinen tarkoitus on eläinten hyvinvointia edistää, vaikka tätä turkistarhauksen kieltoa ei siinä kannatettukaan. Tästähän perimmäisyydessään on kysymys nimenomaan tässä lakialoitteessa.

Siinä mielessä täytyy antaa kiitosta, että tämä turkistarhauksen kieltävä lakialoite on rehellinen, sillä tämähän tähtää turkistarhauksen vaiheittaiseen alasajamiseen vuoteen 2025 mennessä. Se on oikeasti rehellinen kannanotto eläinten hyvinvointiin, sillä olisivathan nämä lakialoitteen tekijät voineet tehdä myös semmoisen Ruotsin-mallin kaltaisen lakialoitteen, jossa oltaisiin vaadittu hyvinvoinnin parantamista niin voimakkaasti, että kannattamattomana se liiketoiminta olisi sitten lakkautunut. Arvostan tätä rehellisyyttä, että ollaan rehellisiä, että sitä hyvinvointia ei voida lisätä niin paljon, että eläimet voivat hyvin, jotta se liiketoiminta olisi kannattavaa, ja tästähän tässä on perimmäisyydessään kysymys, voimmeko me sitä hyvinvointia parantaa aidosti, että se liiketoiminta vielä säilyy Suomessa. Ja toki, jos ei siihen lakimuutoksia tule ja tiukempia säädöksiä, niin en usko, että oleellisesti paranevat ne hyvinvoinnit niillä häkkieläimillä.

Arvoisa puhemies! Olisin vielä tästä hyvinvoinnista halunnut yhden esimerkin nostaa esille. Meillähän laki pohjimmiltaan pyrkii suojelemaan eläimiä kärsimykseltä. Meillähän on tämmöinenkin eläinsuojelulakisuositus, joka sanoo, että jos minä hankin lapselleni marsun tai kaksi, niin kahden marsun tulisi elää vähintään puolen neliömetrin suuruisessa häkissä. Minkä vuoksi sitten täysikasvuiselle minkille tai kahdelle vieroitetulle pennulle täytyy lain mukaan varata tilaa vain puolet kahden marsun häkistä elikkä 0,25 neliömetriä?

Toinen esimerkki on supikoira, josta on kuultukin täällä, että se on Itä-Aasiasta kotoisin oleva koiraeläinlaji ja se viihtyy kosteissa metsissä ja luonnossa. Tälle supikoiralle riittää turkistuotannossa 0,8 neliömetrin kokoinen häkki, mutta vastaavasti eläinsuojeluasetuksessa todetaan, että kymmenkiloista koiraa tai muuta eläintä saadaan pitää sen kuljetukseen tarkoitetussa, vähintään kahden neliömetrin suuruisessa häkissä tai laatikossa. Muutoin pienessä häkissä tällaista koiraeläintä ei saisi pitää.

Voiko näillä esimerkeillä aidosti kysyä sitä, ovatko nämä häkkiolosuhteet sellaisia, että ne aiheuttavat eläimelle turhaa kärsimystä, vaikka sen turkki kiiltäisi? Itse pohdin nimittäin just tällaisten erilaisten vaihtoehtojen ja esimerkkien valossa tätä, että toisaalta me teemme tiukkoja lakeja, jos ei se haittaa esimerkiksi elinkeinotoimintaa. Mutta jos se haittaa, niin me emme tee tiukkoja lakeja, joten ei voida rehellisesti sanoa, että toinen eläin kärsii mutta toinen ei, jos on kuitenkin lähtökohta sama.

Arvoisa puhemies! Toivon tosiaan — vaikka tämä lakialoite ei taida menestyä täällä salissa — että turkistuottajat ottavat vakavasti sen viestin tästä parlamentista, että tekevät sen, minkä pystyvät vielä, että se elinkeino olisi kannattavaa, ja parantavat niiden eläinten hyvinvointia. Nimittäin luulen, että näillä eläinaktivisteilla ei taida loppua filmi rullasta, ja tämä asia varmaan elää omaa aikaansa niin pitkään kuin turkistarhaus Suomessa vielä jatkuu.