Olli Immonen /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on jo ilta venähtänyt melko pitkälle...

...taitaa itse asiassa olla jo reippaasti yön puolella, joten mennäänpä asiaan ja lähdetään liikkeelle siitä, mitä monikulttuurisuudella tarkoitetaan. Tietosanakirjan määritelmän mukaan monikulttuurisuudella tarkoitetaan useaan eri kulttuuriin liittyvää tai usean kulttuurin piirteitä sisältävää asiaa. Laajemmasta yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltuna monikulttuurisuus on merkinnyt käytännön tasolla erilaisten kulttuurien välistä vuorovaikutusta saman valtioksi määritellyn alueen sisäpuolella.

No, monikulttuurisuuspolitiikkaa on ylläpidetty Suomessa aktiivisesti lainsäädännön avulla. Tämä julkisen vallan juridinen linja on huomattavissa myös nuorisolaissa, jonka tavoitteena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistumista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja. Nuorisolain 1 §:n 2 momentissa yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, monikulttuurisuus, kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen mainitaan kyseisen lain tavoitteiden toteutumisen lähtökohtana.

Arvoisa puhemies! Nuorisolain määritelmä monikulttuurisuudesta nuorisolain tavoitteiden toteutumisen lähtökohtana voidaan asettaa kuitenkin yhteiskunnallisten reaalihavaintojen perusteella kyseenalaiseksi. Monikulttuurisuuden on todettu aivan tavallisessa arkielämässä aiheuttavan muun muassa eriarvoistumista sekä heikentävän yleistä yhteiskunnallista vakautta ja turvallisuutta.

Tutkimustietoa monikulttuurisuudesta on tuottanut muun muassa Harvardin yliopiston professori Robert Putnam. Hänen havainnoistaan käy ilmi, että monimuotoiset yhteisöt heikentävät yleistä sosiaalista luottamusta yhteiskunnassa. Tämä ilmenee esimerkiksi alentuneena uskona omiin poliittisiin vaikutusmahdollisuuksiin ja luottamuksen puutteena virallisia instituutioita kohtaan. On syytä korostaa, että näitä monikulttuurisuuden negatiivisia vaikutuksia yhteisölle ei vähentänyt tutkimusmateriaalin muokkaaminen luokka- ja tulotason mukaan.

Toimivan ja vakaan monikulttuurisen valtion luominen on epäonnistunut periaatteessa kaikkialla siellä, missä sitä on yritetty. Suomessa ja muualla Länsi-Euroopassa harjoitettu monikulttuurisuuspolitiikka on lähinnä aiheuttanut sen, etteivät maahanmuuttajat ole sopeutuneet vallitsevaan yhteiskuntaan, vaan he ovat eristäytyneet omiksi ryhmikseen yhteiskunnan ulkopuolelle. Suomessakaan maahanmuuttajia ei vaadita tarpeeksi aktiivisesti sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin ja elämäntapaan, vaan heitä kehotetaan ensisijaisesti toteuttamaan omia kulttuurillisia tapojaan ja normejaan. Joskus nämä vähemmistökulttuurilliset traditiot saattavat olla täysin ristiriidassa Suomen lainsäädännön ja yhteiskuntajärjestyksen kanssa.

Arvoisa puhemies! Suomessa on käyty jo usean vuoden ajan julkista keskustelua poliittisten puolueiden nuorisojärjestöjen ja muiden nuorison etua ajavien kansalaisjärjestöjen saamista valtion myöntämistä tukirahoista. Julkisuudessa on esitetty vahvoja epäilyjä siitä, että nuorisolain 1 §:n 2 momentin mainitseman monikulttuurisuuden kritisointi saattaisi jopa johtaa järjestöjen tukien menettämiseen. Monikulttuurisuutta ei kuitenkaan voida missään nimessä asettaa perustuslain 12 §:n turvaaman sananvapauden yläpuolelle. Tosiasiallisesti valtion subvention katkai- su nuorisojärjestöille monikulttuurisuuskritiikin vuoksi uhkaa vakavasti demokraattista yhteiskuntaa, yhdenvertaisuutta ja kansalaisyhteiskunnan moniäänisyyttä.

Arvoisa herra puhemies! Valtiovallan juridisen neutraliteetin säilyttämiseksi nuorisoa koskevan kansalaisyhteiskuntatoiminnan tukemisessa ja nuorison oman arvomaailman kehittymisessä olisikin nuorisolain 1 §:n 2 momentista poistettava monikulttuurisuus kyseisen lain tavoitteiden toteutumisen lähtökohtana.

Edellä olevan perusteella ehdotammekin, että eduskunta hyväksyy seuraavan lakiehdotuksen:

"Laki nuorisolain 1 §:n muuttamisesta.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan nuorisolain 1 §:n 2 momentti seuraavasti:

Tavoitteen toteuttamisessa lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, kansainvälisyys, terveet elämäntavat sekä ympäristön ja elämän kunnioittaminen."

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Menneinä vuosikymmeninä suomalaisessa julkisessa keskustelussa pidettiin kieli keskellä suuta käsiteltäessä Neuvostoliittoa ja siihen liittyviä kysymyksiä. Kuitenkaan Neuvostoliiton ja reaalisosialismin arvostelua ei maassamme koskaan kriminalisoitu, jos kohta vasemmistoliiton edeltäjä sellaistakin tässä talossa pontevasti yritti 70-luvun alussa. Liioin ei Neuvostoliiton ja reaalisosialismin tukemista asetettu nuorisojärjestöille myönnettävän julkisen tuen ehdoksi.

Kehitys kehittyy. Nuorisolaissa mainitaan monien hyvien ja kannatettavien asioiden joukossa monikulttuurisuus kyseisen lain tavoitteiden toteutumisen lähtökohtana. Ministeriötasolta on arveltu, että poliittinen nuorisojärjestö, joka kritisoi monikulttuurisuutta, saattaa rikkoa nuorisolain henkeä ja olla täten kelvoton saamaan julkista tukea.

Monikulttuurisuus voidaan tietenkin määritellä monella tavalla, mutta tyypillisesti monikulttuurisuuden kannattamisella tarkoitetaan liberaalin maahanmuuttopolitiikan ja vähemmistökulttuurien värittämän tilkkutäkkiyhteiskunnan kannattamista. Ainakin monikulttuurisuuden kritisointi on tyypillisesti juuri tällaisten ilmiöiden vastustamista.

On yksi kysymys, pitääkö julkisen vallan lainkaan tukea yhteiskunnallista keskustelua. Jos se kuitenkin tukee, tuen pitäisi edistää erilaisten näkemysten tuomista keskusteluun. Muuten tuloksena ei ole keskustelua vaan hymistelyä.

Arvoisa herra puhemies! Tasapuolisuus ei tarkoita arvovapautta. On hyvä, että nuorisolaissa mainitaan yhteisöllisyys, yhteisvastuu, yhdenvertaisuus, tasa-arvo ja terveet elämäntavat, sillä ne kokemusperäisesti ja tutkitusti tekevät yhteiskunnasta paremman paikan asukkailleen. Monikulttuurisuus ei istu tähän luetteloon, sillä se kokemusperäisesti ja tutkitusti murentaa yhteisöllisyyttä, yhteisvastuuta ja yhdenvertaisuutta ja tekee yhteiskunnasta huonomman paikan.

Monikulttuurisuus toimii vain paperilla ja mielikuvituksessa. Todellisuuteen voi tutustua lukemalla rikos- ja työttömyyslukuja. Monikulttuuria näimme muutama viikko sitten Tukholman lähiöissä. Monikulttuurisuusoppi on samalla tavalla ristiriidassa nähtävän ja mitattavan todellisuuden kanssa kuin vaikkapa kreationismi. Mielestäni olisi hassua, jos nuorisojärjestöjen saaman julkisen tuen ehtona olisi kreationismin kannattaminen. Samoin on hassua, että todellisuudelle yhtä vieras mutta monin verroin haitallisempi monikulttuurisuus on lainsäädännön tasolla kohotettu valtionuskonnoksi.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan edustaja Immosen lakialoitetta.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Immosen lakialoitteessa ilmeisesti on taustalla jonkin sortin pettymys tai ainakin vaara siitä, että jotkut järjestöt eivät ole saaneet tukea, koska ne eivät edistäisi lain hengen mukaista monikulttuurisuutta. Tämän näin tässä äskeisen kuullun perusteella taustatekijäksi.

Mutta sitten haluaisin hieman kommentoida näihin, mitä molemmat äskeiset puhujat oikeastaan väittivät monikulttuurisuudesta, että se olisi jonkinlainen hajottava voima yhteiskunnassa. Tämä herätti sitten pohdintaa mielessäni, että missä vaiheessa monokulttuurisuus muuttuu monikulttuurisuudeksi. Eikö monikulttuurisuutta ole myöskin väkimäärältään ja väkikoostumukseltaan erilainen Suomi erilaisine asukkaineen? Missä vaiheessa yhteisö määrittelee, kuka on sen kulttuurin piirissä, kuka ei? Eikö nykymaailman tilanne ole semmoinen, että lähestulkoon jokainen meistä jakaa useampia kulttuureja, voi kuulua useampaan kulttuuriin yhtä aikaa?

Tässä edustaja Immonen perusti väitteensä reaalimaailmaan. Minun reaalimaailmassani monikulttuurisuus merkitsee useita kontakteja erilaisiin ihmisiin, asioiden jakamista erilaisten ihmisten kanssa, ja omassa reaalimaailmassani monikulttuurisuus päinvastoin rakentaa yhteisöä. Onko USA monikulttuurinen vai monokulttuurinen? Kuinka se iso maa on onnistunut monikulttuurisuudesta luomaan myöskin monokulttuuria? Tämä ei ole näin yksinkertainen asia kuin tämä edustaja Immosen lakialoite nytten esittää.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jotenkin koin tämän aloitteen hyvin vieraaksi omalle taustalleni ja jos mietin omia lapsiani, jotka ovat eläneet monikulttuurisessa yhteisössä, olen kokenut, että se on mahdollistanut heille elämän rikkautta ja ymmärrystä ja tuonut heille sellaisia arvoja, että pelkästään sillä, että he olisivat eläneet suomalaisessa perheyhteisössä, ei olisi koskaan pystytty kasvattamaan ja tukemaan heidän kasvuaan. Jollakin tavalla koen, että tänä päivänä ja tulevaisuudessa nuoret elävät entistä avoimemmassa ympäristössä ja ovat myös halukkaita ottamaan ja imemään itseensä erilaisuutta.

Minun mielestäni meidän pitää myös tämäntyyppistä kehitystä tukea, koska se auttaa myös ihmistä ymmärtämään erilaisuutta ja sitä kautta kasvamaan myös ihmisenä vahvemmaksi ja mahdollistaa sen, että kun me tutustumme toistemme kulttuuriin, niin kyse ei ole vain kielestä vaan kyse on myös ihmisten identiteetistä ja taustasta, joka voi parhaimmillaan sitten myös rikastuttaa sitä ympäristöä. Tästä syystä minun täytyy sanoa, että minun on kyllä hyvin vaikea ymmärtää tämäntyyppistä lähestymiskulmaa asioihin, vaan toivoisin pikemminkin päinvastaista suuntaa.

Satu Haapanen /vihr:

Voisin jatkaa tässä edustaja Kiljusen hengessä ja vielä palata siihen edellisten puhujien väittämään, että monikulttuurisuus jollakin lailla hajottaisi yhteiskuntaa. Viittasitte Tukholman tapahtumiin. Siellähän nimenomaan tämä monikulttuurinen yhteisö nousi rakentamaan sitä yhteisöllistä rauhaa, ja se vahva kansalaisyhteisö takasi sen, että nämä levottomuudet eivät levinneet laajalle. Mutta katsotaanpas sitten joitakin muita maita, joissa pyrkimys on ollut monokulttuurisuuteen. Ei tarvitse mennä kauas historiassa, natsi-Saksaan, kun siellä yritettiin kaikki kulttuurivähemmistöt alistaa ja tuhota. Mitä siitä seurasi?

On viisas valinta yhteiskunnalta suosia integraatiota, kulttuurien tunnustamista ja niiden vahvistamista demokraattisin keinoin. Yhteiskunta voi valita, valitseeko se integraation tien vai haluaako se sopeuttaa, assimiloida, sulauttaa yksilöt yhteisöön vai haluaako se eristää yhteisöstä. Itse uskon tähän integraatioon sillä tavalla, että jokainen meistä pääsee elämään vapaasti, rauhassa, toteuttamaan omia pyrkimyksiään, tavoitteitaan loukkaamatta toisen ihmisen oikeuksia.

Nykymaailmassa on aivan mahdotonta nuorten... Tai eihän se nyt mahdotonta ole, mutta minä ainakin haluan omien lasteni kasvavan maailmassa, jossa heillä on valmiuksia toimia monikulttuurisessa maailmassa toisten, eri kieltä puhuvien, erinäköisten, eri tavalla ajattelevien ihmisten kanssa. Minulle monikulttuurisuus ei ole ihon väriä, ei kieltä, vaan kulttuuriin kuuluminen on tämmöinen tunnetason tahtotila, halu kuulua johonkin yhteisöön. Näitä yhteisöjä nykymaailmassa voi olla lukuisia.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kipuanpa vielä kerran tänne pönttöön. Tietäisi vain, että mistäpäin lähteä purkamaan näitä asioita.

Kyllä yksi syy, minkä takia tämä lakialoite on tehty, toki on keskustelun herättäminen nuorisojärjestöille myönnetyistä tai ei-myönnetyistä tukirahoista, niistä perusteista, millä niitä myönnetään. Mutta yksi syy on toki myös se, että halutaan herättää keskustelua monikulttuurisuudesta, siitä, että se ei ole aivan yksiselitteisen hieno ja ihana asia. Siihen liittyy paljon ongelmia reaalielämässä.

Tässä edustaja Haapanen toi esille, että Suomi ja Eurooppa ovat olleet pitkän aikaa monikulttuurisia, kenties aina, mutta itse kuitenkin väittäisin, että Suomi ja Eurooppa ovat olleet lähinnä 50-luvun loppuun asti hyvinkin monokulttuurisia alueita. Se on toki totta, että ihmiset ovat liikkuneet koko maailman pitkän historian ajan alueelta toiselle, ja nämä maahanmuuton syyt ovat vaihdelleet myös hyvin paljon perhesyistä työntekoon, opiskeluun ja niin edelleen. Mutta tosiaan Eurooppa alkoi kuitenkin muuttua nopeasti selvästi monikulttuurisemmaksi vasta tuolloin 1950-luvun lopulta lähtien, jolloin muun muassa useat kolonialismin aikaiset alusmaat itsenäistyivät ja synnyttivät muuttovirtoja emämaihin, kuten Isoon-Britanniaan ja Ranskaan. Puolestaan taas maat, joilla ei ollut merkittävää siirtomaahistoriaa, kuten Saksa ja Itävalta, rekrytoivat 1960-luvulta lähtien suuria määriä vierastyöläisiä täyttämään teollisuuden työvoiman tarpeet. Aina 1950-luvun loppuun asti maahanmuutto olikin ilmiönä ollut lähinnä tämmöinen Euroopan sisällä tapahtuva ilmiö.

Vielä se täytyy tähän samaan Haapaselle todeta, että ihmiset eivät siis olleet aiemmin luonnostaan muodostaneet sellaisia valtioita, joissa toisistaan selvästi erilaiset ja poikkeavat kulttuurit eläisivät rinnatusten ja sulassa sovussa keskenään. Vasta kun eurooppalaiset päättäjät päättivät ryhtyä ylhäältä käsin ohjailemalla luomaan tällaisia valtioita, siitä tuli niin sanotusti luonnollista ja normaalia.

Mitä sitten Suomeen tulee, niin luulen, että edustaja Haapanenkin tuntee hyvin pitkältikin tätä Suomen maahanmuuton historiaa ja muun muassa sen, että Suomihan on ollut aina 1980-luvulle asti lähinnä maastamuuttomaa ja tilastojen mukaan Suomeen kohdistuva maahanmuutto on ollut maastamuuttoa suurempaa vasta 1980-luvulta alkaen. Tietysti on kokonaan uusi ilmiö tämä kolmansista maista Suomeen suuntautuva maahanmuutto. Se on täysin uusi ilmiö.

Mutta eiköhän tässä ollut kaikki oleellinen.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyt kommentti vain: Kyllähän Suomi on ollut monikulttuurinen jo usean sadan vuoden ajan. Helsinki oli jo sata vuotta sitten erittäin monikulttuurinen kaupunki. Mutta tätä keskustelua varmasti voimme toisenkin kerran jatkaa.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa puhemies! Pakko vielä heittää tästä paikaltaan tämä, että toki rajattoman maahanmuuton kannattajien mielestä Euroopan ulkopuolisista maista suuntautuvaa maahanmuuttoa on turha kritisoida tai vastustaa, koska sitä on kuulemma heidän mielestään kohdistunut Suomeen aina ennenkin. Mutta kun asia ei ole tällä tavalla, tilastot nimittäin osoittavat sen, että ei-länsimaalainen massamaahanmuutto kolmansista maista on todellakin varsin tuore ilmiö vielä.