Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olemme muuttamassa terveydenhuollon
ammattihenkilöistä annettua lakia. Olemme muuttamassa
sitä sen vuoksi, että Euroopan parlamentin ja
neuvoston direktiivistä 2005/36/EY johtuu,
että meidän kansallista lainsäädäntöämme
pitää muuttaa. Muutamme sitä kolmesta
näkökulmasta. Säännökset
ryhmitellään siitä lähtökohdasta,
onko henkilö suorittanut koulutuksensa Suomessa, onko henkilö suorittanut
koulutuksensa Euroopan talousalueeseen kuuluvassa valtiossa tai,
kolmanneksi, kolmannessa valtiossa.
Lakiin ehdotetaan otettavaksi yleisluontoinen säännös
terveydenhuollon ammattihenkilöltä edellytettävästä kielitaidosta.
Tämä on minun mielestäni tämän
lakiesityksen kaikkein keskeisin kysymys ihan meidän koko
terveydenhuollon ammattihenkilöiden tulevaisuuden saatavuudenkin
kannalta. Ehdotetun säännöksen mukaan terveydenhuollon
ammattihenkilöllä pitäisi olla hänen
hoitamiensa tehtävien edellyttämä riittävä kielitaito.
Valiokunta omassa mietinnössään purkaa
auki tätä riittävää kielitaitoa
ensinnäkin niin, että määritellään,
miten tämä arviointi tehdään, ja
kannamme huolta siitä, että niillä oppilaitoksilla
ja niillä toimijoilla, joilla tämän riittävän kielitaidon
tunnustaminen tai siitä todistuksen antaminen on, olisi
siihen riittävät resurssit. Toisaalta tuo pykälämuotoilu
on yleisluonteinen ja sana "riittävä" on tulkinnanvarainen,
ja valiokunta toteaa, että viime kädessä tuo
riittävän kielitaidon arvioiminen jää työnantajan
tehtäväksi. Ammattipätevyysdirektiivin
perusteella kielitaitoa ei voida asettaa ammatinharjoittamisoikeuden
myöntämisen edellytykseksi. Tämäkin
on yksi näkökulma, joka tätä lakia
sovellettaessa pitää muistaa.
Toisekseen paikallistasolla, niissä terveydenhuollon
yksiköissä, työnjohdollakin tulee olemaan
merkitystä, sillä on tehtäviä,
joissa voidaan vähäisemmälläkin
kielitaidolla, kun ammattipätevyys on riittävä,
suorittaa erilaisia tehtäviä, ja tässä yhteydessä totean
sen, että tästä riittävästä kielitaidosta
ei saisi myöskään tulla liikaa rajoittava
tekijä. Sellaisiakin pyrkimyksiä tuossa asiantuntijakuulemisvaiheessa
oli havaittavissa eri lausunnoissa, mutta niin kuin totean, tässä on
tulkinnan varaa ja valiokunta kiinnittää tähän
asiaan huomiota.
Voimassa olevan ammatinharjoittajalain 2 §:n 2 momentin
mukaan nimikesuojattujen ammattihenkilöiden ammatissa voivat
toimia muutkin henkilöt, joilla on riittävä koulutus,
kokemus ja ammattitaito. Tämän voimassa olevan
lain pykälän valiokunta haluaa nostaa tämän
mietinnön yhteydessä esiin sen vuoksi, että saman
säännöksen mukaan laillistetut ja nimikesuojatut
ammattihenkilöt voivat koulutuksensa, kokemuksensa ja ammattitaitonsa
mukaisesti toimia toistensa tehtävissä silloin,
kun se on perusteltua työjärjestelyjen ja terveyspalvelujen
tuottamisen kannalta eikä laissa tai asetuksessa ole toisin
säädetty. Eli tässä virallisluontoisempi
perustelu vielä sille, mitä äsken kuvasin.
Ammattipätevyysdirektiivin edellyttämät muutokset
kaiken kaikkiaan tähän Suomen lainsäädäntöön
ovat melko vähäisiä ja teknillisluontoisia,
niin kuin totesin; voin nostaa ylös merkittävimpänä tämän
kielitaitovaatimuksen.
Valiokunta toteaa, että ehdotetut säännökset eroavat
toisistaan sen perusteella, onko siis koulutus hankittu EU-jäsenvaltiossa
vai EU:n ulkopuolisessa maassa, ja myös sen perusteella,
onko talousalueen ulkopuolella annetun koulutuksen saanut henkilö jäsenvaltion
kansalainen vai kolmannen maan kansalainen. Valiokunnan käsityksen
mukaan jatkossa on syytä selvittää mahdollisuuksia
yhtenäistää ja selkeyttää säännöksiä myös
tältä osin. Kysymme, onko tämän
mukainen jaottelu tarpeellinen.
Valiokunnan mietintö on yksimielinen, ja yksi tämän
yksimielisyyden mahdollistaneista tekijöistä oli
se, että tiedämme, että tämän
terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain
muutosvalmistelutyö on meneillään. Tässä on
tämän kielitaitokysymyksen lisäksi muitakin
asioita, joita jatkossa ammattihenkilön tehtävien
hyvä hoito edellyttää, ja toisaalta se,
että henkilöiden saatavuuden kannalta päästäisiin
nykyistä parempaan tilanteeseen. Niitä on tarpeen
selvittää pikaisestikin, ja näin meille
valiokuntakäsittelyn aikana on luvattu. Uudemman kerran
totean, että valiokunnan mietintö on yksimielinen
ja esitämme sitä eduskunnan hyväksyttäväksi.
Yleiskeskustelu päättyi.