Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunnan mielestä Suomessa ilmenevää varsin laajamittaista prostituutiota ei voida pitää hyväksyttävänä maassa, joka perustuslaissaan takaa ihmisarvon loukkaamattomuuden ja yleisessä yhteiskuntapolitiikassaan pyrkii sosiaaliseen ja sukupuolten tasa-arvoon. Tästä arviosta seuraa, että lakivaliokunta esittää muutosta rikoslakiin jäljempänä esitettävällä tavalla sekä että tukee voimakkaasti kaikkia niitä muun muassa koulutus-, sosiaali- ja terveyspoliittisia toimia, joilla prostituutiota voidaan ennalta ehkäistä ja vähentää ja/tai joilla edistetään jo prostituoiduiksi päätyneiden mahdollisuuksia irtaantua prostituutiosta ja siirtyä työelämän piiriin. Tästä jälkimmäisestä valiokunnan mietinnössä on erillinen ponsi.

Tämä näkökulma tuli jo esille hallituksen esityksen lähetekeskustelussa, ja valiokunnan asiantuntijakuulemisessa vain korostui se, ettei Suomessa tällä hetkellä tehdä alkuunkaan riittävästi prostituution ehkäisemiseksi laaja-alaisesti. Koska prostituutio kaikissa muodoissaan on merkittävä yhteiskunnallinen ongelma, oli mielestäni oikein, että hallitus toi eduskuntaan esityksen siitä, että prostituutiota vastaan taisteltaisiin entistä laajemmin myös rikoslain keinoin.

Poliittisen arjen näkökulmasta olisi toki ollut suotavaa, että esitys olisi tuotu eduskuntaan hieman aiemmassa vaiheessa vaalikautta, koska rikoslain muuttaminen vaatii oikeusvaltiossa aina poikkeuksellisen kiihkotonta valmistelua. Valiokunta onnistui kuitenkin tavoitteessaan käsitellä asia samalla laajuudella, tarkkuudella ja aikataululla kuin vastaavan suuruiset muutkin rikoslain muutosesitykset, ja aivan samalla lailla kuin aika monissa muissakin hallituksen esityksissä valiokunta päätyi asiantuntijoiden, hallinto- ja perustuslakivaliokunnan lausuntojen sekä enemmistön näkemysten ja myös oikeusministeriön kanssa tehdyn hyvän ja hedelmällisen yhteistyön nojalla tarkentamaan hallituksen esitystä.

Kun rikoslaki esitetään muutettavaksi, on lakivaliokunnassa muodostunut jo käytännöksi testata esitystä seuraavien, jo lähetekeskustelussakin mainitsemieni neljän kriteerin nojalla. Kaikelle rikoslainsäädännölle tulee ensinnäkin olla hyväksyttävä peruste. Toiseksi on kyettävä osoittamaan, että on painava yhteiskunnallinen tarve, joka edellyttää juuri uuden tunnusmerkistön säätämistä hyväksyttäväksi arvioidun tavoitteen saavuttamiseksi. Tällöin huomioon tulevat otettaviksi ennestään voimassa oleva muu sääntely samoin kuin mahdolliset tavoitellun päämäärän saavuttamiseen johtavat vaihtoehtoiset menettelyt. Kolmanneksi on säädettävän kriminalisoinnin oltava ennalta ehkäisevä eli uuden rangaistussäännön on voitava perustellusti olettaa edes jossain määrin vaikuttavan tarkoitetulla tavalla. Ja neljänneksi, jo perustuslain 8 §:ssä säädetystä rikosoikeudellisesta laillisuusperiaatteesta johtuu, että tunnusmerkistön on oltava täsmällinen ja tarkkarajainen. (Ed. Vistbacka: Tässäkö on?)

Kolmen ensimmäisen kriteerin osalta, muun muassa ed. Vistbacka, ei lähetekeskustelussa eikä asiantuntijakuulemisessa ole esitetty varteenotettavaa kritiikkiä lainkaan. Sen sijaan neljännen kriteerin osalta esitetty kritiikki on osaltaan johtanut siihen, että valiokunnan enemmistö päätyi tässä vaiheessa esittämään rangaistavaksi seksin ostamista parituksen kohteelta ja ihmiskaupan uhrilta mietinnössä ilmenevin sanamuodoin ja yksityiskohtaisin perusteluin. Lisäksi jatkossakin kaikki seksin myynti ja ostaminen julkisilla paikoilla, kuten kaduilla, toreilla ja — tämä usein unohtuu — kaikissa ravitsemusliikkeissä ja yökerhoissa, olisi jatkossakin siis kokonaan kiellettyä järjestyslain nojalla. Niin ikään on muistettava, että seksin ostaminen nuorilta on jo nyt kielletty rikoslain nojalla.

Julkisuudessa on esitetty juridisesti kestämättömiä väitteitä siitä, että tämä rajaus tarkoittaisi sen ulkopuolelle jäävän seksin ostamisen hyväksymistä tai jopa laillistamista. Näin ei tietenkään ole. Siitä, että seksin oston kriminalisointia kiristetään merkittävästi nykyisestä, ei tietenkään seuraa, että muuta toimintaa pidetään ongelmattomana. Kaikkea paheksuttavaa ja ei-toivottavaa ei muillakaan elämänalueilla ole aina kriminalisoitu eikä sitä silti millään tavoin pidetä suotavana tai toivottavana. Toisin sanottuna lakivaliokunta pitää kaikkea prostituutiota yhteiskunnallisena ongelmana eikä millään muotoa kannustettavana. Lakivaliokunnan ponnessa vaatimat laajat toimet koskevat kaikkea prostituutiota. Tämän lisäksi valiokunta pitää suurinta osaa, todella ylivoimaisesti suurinta osaa, prostituutiosta niin ongelmallisena, että sen torjuntaan voidaan käyttää niinkin järeitä aseita kuin oston kriminalisointia ja järjestyslain kieltoja.

Ero hallituksen esityksen ja valiokunnan mietinnön välillä ei ole tosiasiassa niin suuri kuin on annettu ymmärtää. Oikeusministeriön vastineessa todetaan valiokunnan versiosta muun muassa näin: "Voidaan joka tapauksessa olettaa, että ihmiskauppaan ja paritukseen sidotulla rangaistussäännöksellä olisi merkittäviä myönteisiä vaikutuksia. Kysymyksessä olisi rangaistussäännös, joka ihmiskauppiaiden ja paritusta harjoittavien olisi otettava huomioon harkitessaan toimintaansa Suomessa. Säännöksellä olisi ilmeisesti myös vaikutusta asennoitumiseen seksuaalipalveluiden ostamiseen yleisemminkin siten, että palveluiden kysyntä vähenisi muissakin tapauksissa kuin niissä, joissa palvelujen myyjä olisi ihmiskaupan tai parituksen kohde."

Arvoisa puhemies! Eduskunta on tällä vaalikaudella yksimielisesti hyväksynyt lakivaliokunnan mietinnön koskien uusia rikoslain pykäliä ihmiskaupasta ja parituksesta. Parituksen tuore, moderni ja todellisuudessa hyvin merkittävän osan, lähes kaiken osan, seksikaupasta kattava sanamuoto voi ymmärrettävästi olla vielä suurelle yleisölle vieras, mutta asiaa eduskunnassa puoltaneet kansanedustajat tuntenevat asian aika hyvin. Siksi rohkenen toivoa, ettei eduskunnasta käsin väitetä, että parituksen voi tunnistaa vain, jos prostituoitua vartioi ja välittää joku hänen vieressään kadulla seisten. Ylipäätänsä kadulla ei saa myydä eikä ostaa muutenkaan.

Valiokunnan mietinnössä selvyyden vuoksi kuvataan vielä hyvin valaisevasti seuraavaa:

"Ehdotetun uuden tunnusmerkistön mukaisten tekojen voidaan varsin usein arvioida tapahtuvan sellaisissa olosuhteissa, joissa tekijä mieltää tilanteen tunnusmerkistön syyksiluettavuusvaatimuksen täyttävällä tavalla. Tavallisesti kyse lienee eräänlaisista tyyppitilanteista, joissa toiminnan tietyt piirteet viittaavat siihen, että teon kohteena oleva henkilö on tunnusmerkistössä erikseen mainitun rikoksen uhri. Paritukseen tyypillisesti viittaavina piirteinä" — ja tämä on tärkeätä — "voidaan pitää esimerkiksi sitä, että kohteeseen saadaan yhteys välikäden kautta tai että korvaus suoritetaan muulle henkilölle kuin teon kohteelle. Paritukseen viittaa usein myös se, että henkilö tietoverkossa ilmoittaa valmiudestaan maksulliseen seksuaalisuhteeseen tavalla, joka osoittaa tällaisen ilmoituksen olevan osa järjestäytyneesti suunniteltua laajempaa kokonaisuutta. Näin voi olla esimerkiksi, jos samalla tietoverkkosivulla on useiden eri henkilöiden samankaltaisia ilmoituksia. Ihmiskauppaan viittaavana piirteenä voidaan puolestaan pitää esimerkiksi sitä, että teon kohteena olevan henkilön liikkumisvapautta on havaittavasti rajoitettu tai että teon kohteena oleva henkilö ei ole psyykkisesti täysin toimintakykyinen."

Arvoisa puhemies! Julkisuudesta olemme nähneet, että tämän kaltaisiakin tilanteita Suomessa on tapahtunut, ja tänään tuoreet uutiset viittaavat siihen, että ihmiskauppatapauksia tutkitaan lisääkin. Kun tämän lisäksi kaikki seksin ostaminen ja myyminen on kielletty yleisillä alueilla, on syytä arvioida, että valiokunnan esittämä muotoilu käsittää kaikki ne tilanteet tai ainakin lähes kaikki, joihin hallitus lakiesityksensä perusteluissa viittasi ja joita yleisesti pidetään seksikauppana.

On myös väitetty, että valiokunnan mietintö johtaisi siihen, että pelkkä epäilys ostamisesta johtaisi tutkintaan. Toisaalta samaan hengenvetoon ja jopa samassa vastalauseessa esitetään päinvastainen väite, että ostosta ei voisi tuomita, ellei ensin olisi peräti lainvoimaista tuomiota parituksesta tai ihmiskaupasta. Kumpikaan väite ei pidä paikkaansa, mikä käy valiokunnan mietinnöstä varsin selväksi.

Valiokunnan esityksessä nimenomaan korostetaan, että tutkinnan, syytteen ja tuomion perusteena ovat objektiiviset arviot vallitsevista olosuhteista, ei pelkkä epäily. Kun tähän vielä lisätään se tosiasia, että lähes kaikki, todellakin lähes kaikki, Ruotsissa kiinni jääneet ja tuomitut tapaukset ovat tulleet esille parituksen ja/tai ihmiskaupan tutkinnan kautta tai sen yhteydessä, voidaan hyvin nähdä, että tämän kompromissiversion ja hallituksen alkuperäisen version tarkoitus on tosiasiallisesti ollut hyvin lähellä toisiaan. Kompromissiesityksestä on kuitenkin poistettu sellaisia marginaalisia — ja tämän myönnän — väärintulkintamahdollisuuksia, jotka tosiasiassa olisivat kuitenkin selvästi vaikeuttaneet lain läpimenoa eduskunnassa.

Oleellista on, että sekä hallituksen esityksen perustelut että lakivaliokunnan esitys tähtäävät samaan: parituksen ja ihmiskaupan vähentämiseen sekä seksin oston kysynnän vähentämiseen. Kun vielä muistaa, että Ruotsinkin versio on arjessa osunut juuri näihin samoihin asioihin, on mielestäni perusteltua ottaa tässä vaiheessa huomioon se perustuslakivaliokunnan arvio, jonka mukaan tähän rajatumpaan eli niin sanottuun kompromissiversioon liittyy vähemmän ongelmia lainsäädännön oikeasuhtaisuuden suhteen.

Vielä on arvioitava muutama syntynyt väärinkäsitys. On sanottu, että on vaikea tunnistaa vapaaehtoista ja ei-vapaaehtoista seksin myyntiä. Ihan varmasti näin on, totta vie on. Sen takia tähän paritukseen liittyvässä tunnusmerkistössä ei millään tavalla viitata vapaaehtoisuuteen ja ei-vapaaehtoisuuteen. Hyvä on argumentoida jotakin vastaan, jota ei ylipäätänsä ole mihinkään kirjoitettu. Kyse on kokonaiskuvasta, jota voidaan arvioida objektiivisiin olosuhteisiin liittyvin kriteerein, ja se näkyy valiokunnan mietinnöstä aivan selvästi.

Niin ikään on sanottu, että valiokunnan esittämä muotoilu aiheuttaisi ristiriidan nykyisen ulkomaalaispykälän kanssa. Tältä osin lakivaliokunnan esitys ja hallituksen esitys eivät poikkea toisistaan mitenkään, sillä niissä kummassakaan ei esitetä seksin myyntiä kriminalisoitavaksi. Vielä vähemmän mainittu, mahdollisesti toisaalla esiin tuleva ongelma ratkeaisi kolmannen vastalauseen esittämällä tavalla eli hylkäämällä kaikki esitykset. On tietysti sallittua ajaa asiaansa yrittämällä hämmentää kaikkea mahdollista, mutta mielestäni tämä vakava asia, joka liittyy ihmiskauppaan, paritukseen, ihmisarvoon, ei ehkä ansaitsisi ihan täydellistä tarkoituksellista pelkkää hämmennystä.

Lopuksi yhteen todella tutkimisen arvoiseen ja vakavaan, varteenotettavaan väitteeseen, nimittäin väitteeseen siitä, että ylipäätänsä kaikki kriminalisoinnit, olivatpa ne missä muodossa tahansa, lisäisivät seksikaupan siirtymistä maan alle ja järjestäytyneen rikollisuuden piiriin. Asia otettiin valiokunnassa hyvin vakavasti. Näyttöä tällaisesta ilmiöstä ei saatu, ja muun muassa Ruotsin poliisin taholta tämä kiistettiin. Suomen poliisin osalta viesti oli selvästi ristiriitaisempi. Muun muassa keskusrikospoliisi päätyi pohtimaan esityksen sekä hyviä että huonoja puolia.

Ihmiskauppaan erikoistunut avainsyyttäjä Jouko Nurminen ei puolestaan ollut vakuuttunut Ruotsin kokemuksista, mutta piti toissijaisesti kompromissiesitystä kuitenkin kannatettavana. Norjassa alun perin arvioitiin kriittisesti Ruotsin kokemuksia, mutta viime aikoina Norjassa onkin virinnyt keskustelu siitä, että sittenkin näyttää siltä, että ero Ruotsin ja Norjan lakien välillä näyttäisi lisäävän kovan luokan järjestäytyneen rikollisuuden hallitsemaa naiskauppaa Norjan puolella ja että Norjan tulisikin harkita asiaa uudelleen.

Saadun selvityksen perusteella ei mielestäni ole näyttöä väitteelle naiskaupan siirtymisestä maan alle. Sen sijaan on näyttöä sille hallintovaliokunnankin toteamalle seikalle, että lakimuutoksella on todellista vaikutusta järjestäytyneen rikollisuuden, parituksen ja ihmiskaupan kitkemiseksi vain, jos poliisilla on riittävät resurssit alan rikollisuuden tutkimiseen. Olen ymmärtänyt, että poliisi aikoo muiltakin osin lähiaikoina keskittyä työssään erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden kitkentään. Uskon, että nyt tehtävä lakimuutos ja oikein hoidettu poliisien resursointi auttavat tätä tärkeää työtä.

Arvoisa rouva puhemies! On hyvin ymmärrettävää, että käsillä oleva asia herättää kysymyksiä. Ajatus rikoslain käyttämisestä seksin oston kriminalisointiin on suhteellisen uusi. Juridisena rakenteena se sai kuitenkin aikoinaan yksimielisen hyväksynnän täältä salista lapsiin kohdistuvan oston ja nuoriin kohdistuvan oston osalta. Ruotsin kokemuksista on olemassa ristiriitaisia näkemyksiä, mutta on merkillepantavaa, ettei Ruotsissa käydä nykyisin merkittävää keskustelua lain muuttamiseksi. Rohkenen epäillä, että tätä taustaa vastaan eduskunnasta löytyy selvä enemmistö kansanedustajia, jotka ovat valmiita asian tässä vaiheessa laajentamaan ostamisen kriminalisointia koskemaan paritusta ja ihmiskauppaa, jotka ovat usein organisoidun rikollisuuden käsissä. Juridisena konstruktiona meille on päivänselvää, ettei rikolliselta saa ostaa varastettua tavaraakaan, miksi siis laittomasti välitettyjä ihmisiä?

Perustuslakivaliokunta kirjoittaa mietinnössään, että ihmisen välineellinen käyttäminen ihmiskaupalle ja paritukselle ominaisella tavalla kauppatavarana on ihmisarvoa selvästi loukkaavaa. Siksi tämän lakimuutoksen hyväksyminen on tärkeää, samoin kuin on tärkeää, että lakivaliokunnalle annetaan kolmen vuoden päästä selvitys siitä, miten laki on vaikuttanut. Kyse on niin vakavasta asiasta, että sitä pitää seurata.

Arvoisa puhemies! Mietintö ei ole yksimielinen, vaan siihen sisältyy kolme vastalausetta.

Kimmo Sasi /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta pyysi perustuslakivaliokunnalta valtiosääntöoikeudellista arviota hallituksen alkuperäisestä esityksestä, jossa esitettiin seksipalvelujen ostamisen kriminalisointia kokonaisuudessaan, ja sen omasta vaihtoehtoisesta esityksestä, jossa lähdettiin siitä, että seksin ostamisen rangaistavuus liittyisi ihmiskauppaan tai parituksen yhteydessä esiintyvään toimintaan.

Kaiken kaikkiaan, arvoisa puhemies, voidaan todeta, että kriminalisointien säätämisessä liikkumavara on varsin väljä. Rajoituksia kuitenkin tulee sekä perustuslaista että myöskin Suomea sitovista kansainvälisistä velvoitteista. Ilman muuta selvää on se, että rangaistussäännösten tulee täyttää perusoikeuden rajoittamiseen kohdistuvat yleisedellytykset ja niitten pitää olla myöskin hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia ottaen huomioon niiden tarkoitus.

Mitä tulee sitten näihin perusoikeuksiin, joita tämä hallituksen esitys ja lakivaliokunnan mietintö koskettavat, ensi sijassa kyse on ostajan ja myyjän itsemääräämisoikeudesta. Sillä on selkeät kiinnityskohdat perustuslain 7 §:n säännöksiin henkilökohtaisesta vapaudesta ja 10 §:n säännökseen yksityisyyden suojasta. Lisäksi kysymys on myöskin siitä, että yksilöllä on oikeus vapaasti solmia ja ylläpitää suhteita muihin ihmisiin sekä oikeus määrätä itsestään ja ruumistaan samoin kuin myöskin oikeus päättää sukupuolisesta käyttäytymisestään. Tämän lisäksi perustuslain 18 §:n 1 momentissa on annettu kansalaisille oikeus tehdä työtä ja harjoittaa ammattia tai elinkeinoa valitsemallaan tavalla. Myöskin perustuslain 8 § lähtee siitä, että rikosoikeudellinen laillisuusperiaate sisältää vaatimuksen sääntelyn täsmällisyydestä, joka on hyvin tärkeä vaatimus.

Arvoisa puhemies! Mitä näihin ehdotuksiin ja niitten arviointiin tulee, ensinnäkin pitää lähteä siitä, kuten ed. Brax täällä jo totesi, että kriminalisoinnilla pyritään suojaamaan ennen muuta parituksen ja ihmiskaupan uhrin asemassa olevien prostituoitujen psyykkistä ja fyysistä koskemattomuutta ja oikeutta määrätä itsestään ja ruumistaan. Ihmisen välineellinen käyttäminen ihmiskaupalla ja parituksenomaisella tavalla kauppatavarana on ihmisarvoa selvästi loukkaavaa. Näin ollen ehdotuksella sinänsä on hyväksyttävä tarkoitusperä. Tätä kautta se liittyy useisiin perusoikeussäännöksiin ja niitten velvoitteisiin.

Hallituksen lakiesityksen perusteella rangaistavaa on myöskin kuitenkin sellainen palvelujen myynti, joka ei liity paritukseen tai ihmiskauppaan. Täytyy sanoa, että tällainen kriminalisoinnin laaja-alaisuus ja siihen liittyvä etääntyminen perusoikeusjärjestelmään kiinnityvistä pääasiallisista tavoitteista muodostaa perustuslakivaliokunnan mielestä ongelman. Ongelmia tältä osin ovat nimenomaan oikeasuhtaisuus — mennäänkö liian pitkälle — ja toisaalta sitten kysymys siitä, että mennään varsin intiimeille yksityiselämän osa-alueille ja puututaan yksilön itsemääräämisoikeuteen ja sitä voimakkaasti rajoitetaan. Tietysti täytyy ottaa myöskin huomioon se, että kohteena on tarjonnan erityinen luonne ja siihen liittyvät sosiaaliset, inhimilliset ja terveydelliset ongelmat.

Kun kuitenkin otetaan tämä kokonaisuus huomioon, perustuslakivaliokunta katsoo, että kummastakin mallista eduskunnalla on mahdollisuus lainsäätäjän harkintavallan puitteissa tehdä päätöksiä. Valiokuntahan on tänäänkin ja tänä keväänä tehnyt useita ratkaisuja, joissa on lähdetty siitä, että parlamentaarisen suvereenisuuden periaate on hyvin kattava eli näistä asioista viime kädessä päätetään täällä salissa.

Kuitenkin, arvoisa puhemies, haluaisin siteerata Suomen parhaan perustuslakiasiantuntijan Mikael Hidénin lausuntoa, joka kuitenkin osoittaa asian ongelmallisuutta: "Nähdäkseni valtiosääntöoikeudellisesti ongelmallisin kohta lakiehdotuksessa on suhtautuminen tilanteisiin, joissa olisi kysymys aidosti vapaaehtoisesta maksullisen seksin tarjonnasta. En pysty ottamaan kantaa siihen, kuinka paljon tällaista aidosti vapaaehtoista toimintaa esiintyy, mutta esityksen perusteluissa on lähdetty siitä, että tällaistakin toimintaa on. Vapaaehtoisuudesta voidaan tietysti puhua vain silloin, kun on kyse täysi-ikäisistä, ei holhouksen alaisista, joita ei selvästi rikollisen toiminnan yhteydessä tai muutoin pakoteta kyseessä olevaan toimintaan. Jos lähdetään siitä, että tällaista vapaaehtoista täysi-ikäisten toimintaa, kuten englannin kielellä kutsutaan between consulting adults, esiintyy ja jos lähdetään samalla siitä, että tällainen toiminta voi olla yksityisyydensuojan ja elinkeinonvapauden piiriin kuuluvaa, joudutaan kysymään, millä perustellaan sitä, että toiminta tai vain palvelujen ostaminen kriminalisoidaan. Kriminalisointiin voi tietysti tällöinkin olla perusteita, kuten esimerkiksi häiritsevä toiminta julkisella paikalla tai jokin muu konkreettinen syy, kuten tarttuvien tautien levittäminen. Jos tällaisia lisätekijöitä ei oleteta, voi perusteeksi jäädä jäljelle selvästi vain moraalin valvominen tai ylläpitäminen. Kuten edellä on viitattu, en oikein osaa pitää sitä yksinään ja sellaisenaan riittävänä oikeusperusteena kriminalisoinnille ylipäätänsä ja varsinkaan kriminalisoinnille, joka tulisi kohdistamaan vaikutuksensa toimintaan, jonka ainakin osin voidaan katsoa kuuluvan perusoikeussäännösten soveltamispiiriin."

Pitää muistaa, että kansainvälisten sopimusten mukaisesti esimerkiksi, mitä homoseksuaalisuuteen tulee, niin sen kieltäminen, että kaksi aikuista samaa sukupuolta olevaa henkilöä harjoittavat seksiä omassa kodissaan, loukkaa jo kansalaisten perusoikeuksia. Tässä liikutaan hyvin lähellä näitä rajoja silloin, kun kahden aikuisen henkilön toiminnasta, joka on täysin vapaaehtoista ja joka tapahtuu omissa, yksityisissä tiloissa, on kysymys.

Tästä syystä on erittäin myönteistä se, että lakivaliokunta on muuttanut hallituksen esitystä tavalla, joka paremmin noudattaa niitä ihmisoikeusvelvoitteita, joita meille perustuslaki kaiken kaikkiaan asettaa. Eli siltä osin, että lakivaliokunta on mietinnössään rajoittanut tämän, kuten rikosnimike kuuluu, "seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäyttöön", pidän tätä kehitystä myönteisenä.

Vielä todettakoon, että mitä tulee hallituksen alkuperäiseen esitykseen, niin valmistelu olisi voinut olla tältä osin selvästi kattavampaa ja parempaa. Mitä tulee rikoksen tunnusmerkistöön, tältä osin hallituksen alkuperäisessä esityksessä perustuslakivaliokunta näki selviä ongelmia, ja tältä osin tuota tunnusmerkistöä olisi ehdottomasti pitänyt täsmentää niin, että se olisi paremmin vastannut lakiesityksen tavoitteita. Täytyy todeta, että keskustelu tässä asiassa on ollut hyvin vilkasta ja harvoin perustuslakivaliokunnassa sattuu, että asiantuntijat sanovat, että he eivät mielellään antaisi lausuntoa tällaisesta asiasta. Tältä osin täytyy sanoa, että toivottavasti tässä salissa keskustelu tänään ainakin on hieman rauhallisempaa kuin se on ollut julkisuudessa.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Toisen ihmisen ostaminen tai hyväksikäyttö eivät ole perusoikeuksiamme. Yksikään ihmisoikeussopimus ei vaadi kenellekään oikeutta ostaa toisen vartalo kertakäyttötuotteeksi, ei myöskään yksikään pykälä kotoisista perusoikeuksistamme. Laki on aina signaali siitä, mitä yhteiskunta pitää hyväksyttävänä. Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa Suomi muiden maiden tavoin on sitoutunut kitkemään hyväksikäyttöä, vahvistamaan ihmisten itsemääräämisoikeutta ja koskemattomuutta sekä edistämään sukupuolten välistä tasa-arvoa. Miksi siis etenisimme kansallisessa lainsäädännössämme juuri päinvastaiseen suuntaan?

Yksikään laki ei ole myöskään irrallaan muusta lainsäädännöstämme. Niinpä tänään täällä käsittelyssä oleva seksin oston kriminalisointi tai ainakin se, mitä lakipaketista on vielä lakivaliokunnan enemmistön käsittelyn jälkeen jäljellä, vaikuttaa automaattisesti sosiaali- ja terveyslainsäädäntöömme, palvelutarpeisiimme ja vaikkapa ulkomaalaislakimme käännytysperusteisiin.

Oma valintani oli helppo. Itselleni on alusta asti ollut selvää, että seksin oston kriminalisoinnissa kyse on ennen kaikkea ihmisoikeuksista. En hyväksy ajatusta, että ihmisiä ostetaan tai myydään kuin tavaraa, piste, ilman minkäänlaisia vesittäviä reunaehtoja.

Mutta valiokuntakäsittelyn aikana minulle on vahvistunut myös käsitys, ettei pelkkä kriminalisointi poista ongelmaa, joka usein kumpuaa taloudellisesta tai sosiaalisesta pakosta. Pelkästään kriminalisointi ei ennalta ehkäise prostituutiota, ei poista prostituutioon liittyvää elinikäistä stigmaa eikä ehkäise prostituution aiheuttamia terveydellisiä, mielenterveydellisiä ja sosiaalisia haittoja. Kriminalisoinnin lisäksi tarvitaankin konkreettinen ja ministeriörajat ylittävä toimenpideohjelma konkreettisine euroineen. Siksi lain toisen käsittelyn aikana tulen esittämään asiaa koskevan lausumaehdotuksen. Lisäksi tarvitaan todellista tietoa prostituution arjesta sekä koulutusta poliiseille, tuomareille ja sosiaaliviranomaisille.

Vaikka oma kantani onkin ollut selvä jo pitkään, olisin halunnut kuulla seksin oston rajoittamattomuuden puolestapuhujilta perusteita, jotka kumpuavat oikeasta elämästä. Jopa kotimainen sangen vähäinen asiakastutkimus nimittäin vahvistaa kansainvälisten tutkimusten tuloksia. Mielikuva eliittihuorista tai illuusio prostituutiosta pääosin poikamiespoikien ja vammaisten mielenterveyspalvelumuotona on kaukana prostituution arjesta. Valtaosa meidän suomalaisistakin asiakkaistamme on vakiintuneessa parisuhteessa eläviä ja todennäköisesti kohtuullisen terveitä ja liikuntakykyisiä perheellisiä miehiä.

Niinpä olisinkin toivonut saavani kuulla seksin oston rajoittamattomuuden puolestapuhujilta vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Miksi seksiä pitää saada ostaa, ja mihin tämä oikeus perustuu? Kuka hyötyy prostituution ylläpitämisestä? Miten seksi prostituoidun kanssa poikkeaa puolison kanssa harjoitetusta seksistä? Miltä seksin ostajasta tuntuu jälkikäteen? Entäpä miltä ostaja olettaa seksin myyjästä tuntuvan vaikkapa silloin, kun kyseessä oli päivän viides tai kymmenes ostaja? Mitä ostaja kertoo kavereilleen seksinostokokemuksistaan, entäpä puolisolleen tai lapsilleen? Kannustavatko seksin oston rajattomuuden kannattajat puolisoaan, äitiään, siskoaan, veljeään, poikaansa tai tytärtään ryhtymään prostituoiduksi? Jos eivät, niin mikseivät? Näihin kysymyksiin en ole kuullut keskustelussa vastauksia. Päinvastoin on ollut surullista, että jopa täällä eduskunnassa samat henkilöt korostavat perhearvoja rajoittaessaan hedelmöityshoidot vain miesten ja naisten välisiin parisuhteisiin, mutta seuraavassa hengenvedossa toteavat, ettei seksin oston mahdollisuutta pitäisi rajoittaa, mainitsematta sanaakaan perhearvoista.

Arvoisa puhemies! Suomessa tuoreen prostituutiotutkimuksen on pitkälti rahoittanut seksiteollisuus itse. Eurooppalaista prostituutiota on sen sijaan tutkittu paljon puolueettomammin. Prostituutio on tilastoitu, sitä on tutkittu sosiaalisena ja lääketieteellisenä ilmiönä, ja nämä tutkimustulokset vahvistavat sitä käsitystä, että yksittäisten ihmisten ja yksittäisten valtioiden päätökset heijastuvat välittömästi sekä ihmiskauppaan että prostituution määrään.

Tutkimukset kertovat myös prostituutioon liittyvästä vähemmän ruusuisesta arjesta. Ne kertovat, että prostituoiduksi päätyvien naisten tai itse asiassa tyttöjen keskimääräinen aloitusikä on 13 tai 14. Tutkimusten mukaan neljää viidestä prostituoidusta on hyväksikäytetty lapsena. Yhdeksän kymmenestä prostituoidusta on joutunut asiakkaan väkivallan uhriksi. Useimmilla on sosiaalisia, terveydellisiä ja mielenterveydellisiä ongelmia, ja prostituutioon liittyvä stigma seuraa lopun elämää. Prostituoituna olo ei nimittäin ole paras suositus työpaikkaa haettaessa. Samaisten tutkimusten mukaan seksin kysyntä ruokkii lähtökohtaisesti ihmiskauppaa. Niinpä ei ole siis ihme, että Euroopassa puoli miljoonaa naista on ihmiskaupan kohteena vuosittain. Osa näistä naisista päätyy myös Suomen kertakäyttömarkkinoille.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunnan enemmistö päätyi kompromissiratkaisuun, joka itse asiassa tunnistaa vain osan ongelmista, tuo vähän, jos ollenkaan, uusia työvälineitä ihmiskaupan estämiseen tai seksin kysynnän vähentämiseen. Jo ilman ehdotettua kompromissiakin tänään ensimmäistä kertaa Suomen historiassa paritusepäilyyn perustuen kahdeksaa miestä vastaan nostettiin syyte törkeästä ihmiskaupasta. Lakivaliokunnan enemmistön kompromissi edellyttää sekä seksin ostajalta että viranomaisilta paljon, ja ratkaisun käytännön valvonta on vähintäänkin vaikeaa. Ihmiskaupan uhriksi tai järjestäytyneen rikollisuuden työkaluksi tuskin ilmoittautuu yksikään prostituoitu vartin aktin aikana.

Täysin vapaaehtoiseen valintaan perustuvaa prostituutiota on tutkimusten mukaan hyvin vähän. Suomea sitovassa Palermon sopimuksen lisäpöytäkirjassa pakotuksen määrä on määritelty myös hyvin alhaiseksi. Jo toisen haavoittuvasta asemasta, kuten esimerkiksi heikosta taloudellisesta tilanteesta, hyötyminen voidaan katsoa pakottamiseksi prostituutioon. Missä siis menee ihmiskaupan, parituksen ja muun prostituution raja käytännössä, ja miten se näkyy ostotilanteessa?

Jos eduskunnan enemmistö päätyy komp-romissiin, on toivottavaa, että jokainen seksin ostaja pysähtyy edes hetkeksi miettimään kansainvälisille rauhanturvajoukoille Makedoniassa 2000-luvulla asetettua kysymystä: oletko varma, ettei häntä ole harhautettu väärillä työpaikkalupauksilla, kidnapattu, myyty kuin orjaa, pakotettu prostituutioon?

Arvoisa puhemies! Hallituksen yksimielisesti hyväksymä alkuperäinen esitys oli lähtökohdiltaan kompromissia parempi. Se tunnisti suurimman osan seksin ostoon liittyvistä ongelmista, se ei tehnyt uhrista toistamiseen uhria, se tarjosi yksiselitteiset pelisäännöt viranomaisille, ja ennen kaikkea se tuki kansainvälisiä ihmisoikeussitoumuksiamme. Siksi esitän, että käsittelyn pohjaksi otetaan ensimmäisen vastalauseen muotoilu, joka vastaa hallituksen yksimielistä esitystä ja toteuttaa lain alkuperäistä tarkoitusta vähentää ihmiskauppaa ja seksin oston kysyntää. Mielestäni seksin osto ei ole perusoikeus, ihmisen ruumiillinen koskemattomuus ja mahdollisuus hyvään elämään sen sijaan ovat.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Seksin ostoa koskevan lain käsittelyssä tunteet ovat olleet vahvasti pelissä. Lähestymme kukin asiaa oman arvomaailmamme ja ihmiskäsityksemme kautta. Osalle prostituutio on se vanhin ammatti, jolle ei voi mitään eikä pidäkään tehdä mitään. Heille prostituutio on kuin mikä tahansa työ, ja sen rajoittaminen nähdään pelkäksi ahdasmieliseksi holhoamiseksi. Ratkaisut riippuvat siitä, mikä on oma käsityksemme prostituutiosta, ja näkemyksemme eroavat jo lähtökohdissa. Onko prostituutiota ylipäänsä rajoitettava? Onko kysyntään puututtava, vai onko prostituoitujen työtä helpotettava ja taattava heille paremmat tulot ja enemmän asiakkaita? Tämä näkemysero heijastuu meidän kaikkien ajatteluun, niin meidän kansanedustajien, toimittajien, poliisien, professorien kuin kaikkien kansalaistenkin käsityksiin.

Hallitus ei erottele vapaaehtoista ja ei-vapaaehtoista prostituutiota. Minun on helppo yhtyä tähän lähtökohtaan. Kaikenlainen prostituutio on vahingollista myyjänä toimivan ihmisen psyykkiselle ja fyysiselle terveydelle. Emme ole tavanneet yhtäkään sellaista prostituoitua, joka olisi toiminut yli kymmenen vuotta alalla ja olisi terve, hyvinvoiva ja tyytyväinen.

Hallituksen esityksen taustalla on halu suojella paitsi prostituoituja, myös kaikkia ihmisiä ja heidän ihmisarvoaan. Kyse on myös tasa-arvosta. Valtaosa prostituoiduista on naisia, jotka tulevat oman yhteiskuntansa marginaaliryhmistä. Köyhistä maista meille virtaa naisia, joille seksibisnes on ainoita tapoja ansaita rahaa, ja meillä on maksukykyisiä ostajia. Holhousta tai ei, mielestäni ihmisyys on liian arvokas asia alistettavaksi kaupankäynnin kohteeksi. Seksibisnes ylläpitää vääristyneitä rakenteita köyhien ja rikkaiden sekä miesten ja naisten välillä. Kun kuvaan astuvat usein myös järjestäytyneen rikollisuuden välikädet sekä paritus- ja ihmiskauppa, on selvää, että ongelmaan on puututtava.

Arvoisa puhemies! Olisin mielelläni vienyt lakivaliokunnassa hallituksen esitystä eteenpäin. Sille ei kuitenkaan löytynyt tarpeeksi kannatusta. Olen nyt tukemassa hallituksen esityksestä lakivaliokunnassa muokattua esitystä, jossa seksin ostaminen kielletään parituksen ja ihmiskaupan kohteilta. Alkuperäinen yleiskielto olisi toki ollut selkeämpi ja kansantajuisempi, mutta monet asiantuntijat kohdistivat siihen kritiikkiä ja myös yleisessä keskustelussa esitystä ja sen yksityiskohtia moitittiin. Puolustin toki hallituksen esitystä, mutta välillä tämä tuntui varsin yksinäiseltä. Moni tulikin täällä käytävillä tunnustamaan, että jatka vain esityksen tukemista, tai hississä sanottiin, että olen samaa mieltä, mutta julkisesti puolestapuhujat tässä talvella olivat kovin harvassa. Nyt sitten hallituksen esitykselle on ilmaantunut lisää puolestapuhujia, mutta sanon vain, että teitä olisi tarvittu paljon aikaisemmin. (Ed. Räsänen: On puhuttu koko ajan puolesta!)

Valiokunnassa kuulluista asiantuntijoista osa kannatti esitystä, mutta heidän puheilleen eivät kaikki antaneet kovin suurta painoarvoa. Ruotsista kuulemamme virkamies ja poliisi toivat esiin Ruotsin lain toimivuuden ja tarpeellisuuden poliisin kamppailussa järjestäytynyttä rikollisuutta ja paritusta vastaan. Tuli muun muassa esiin se, että Internetin asiakasrekistereiden kautta ja paritusrikollisuuden tutkinnan kautta päästään käsiksi ostajiin. Heti lain voimaantultua Ruotsin korkeimman oikeuden tuomari jäi kiinni seksin ostamisesta. Ruotsissa kansalaismielipide on hyvin vahvasti ollut lain puolella, ja nyt myös Norja harkitsee Ruotsin tyyppistä yleiskriminalisointia, kun siellä erityisesti katuprostituutio rehottaa.

Arvoisa puhemies! Tässä talossa on ollut hyvin paljon myös esityksen vastustajia, ja sen takia kävi ilmi, että hallituksen esitys ei sellaisenaan tulisi luultavasti hyväksyttyä. Myös perustuslakivaliokunta otti kantaa asiaan ja totesi, että tämä malli, jossa rajataan ostaminen paritukseen ja ihmiskauppaan, täyttäisi paremmin perustuslain tarkkarajaisuuden vaatimukset. Myös rikosoikeusoppineilla oli vastaavia kantoja, ja tällä oli vaikutusta valiokuntaamme ja omaankin ajatteluuni.

Mielestäni esityksen hylkääminen olisi kaikista pahin signaali. Toteaisimme täällä eduskunnan päätöksellä, että seksin ostaminen on sallittua, vaikka myyjänä olisi ihmiskaupan uhri tai parituksen kohde. Vaikka kyseessä olisikin nykytilan vahvistaminen, hylkääminen merkitsisi aktiivista kannanottoa rikollisen prostituution kysynnän puolesta. Se merkitsisi käytännössä parituksen, ihmiskaupan ja taustalla olevan järjestäytyneen rikollisuuden suojelemista. Sellaista päätöstä ei saa päästää syntymään.

Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku, ja siksi on pakko tehdä se, mikä tällä eduskunnan kokoonpanolla voidaan. Kun tämä on tosiasia, on parituksen ja ihmiskaupan kysyntään puuttuva esitys parempi kuin täydellinen hylky. Se saattaa tuntua vähäiseltä, mutta puuttuu itse asiassa varsin laajaan osaan prostituutiokenttää.

Tarkkoja tietoja ei ole pystytty esittämään, mutta paritus on hyvin yleistä ja laajaa. Täysin itsenäisesti toimivia prostituoituja on sittenkin hyvin vähän. Valtaosa prostituutiosta tapahtuu Internetin välityksellä, ja esimerkiksi Internetin seksinostopalstan pitäminen tulkitaan paritukseksi. Näin ollen Internetin kautta seksin ostaminen, siis tällaisen markkinapaikan kautta ostaminen, tulisi kielletyksi. Puuttumalla seksin ostamiseen parituksen kohteelta puutumme siis pääosaan prostituutiota, jos esitys vain otetaan tosissaan. Ja Ruotsissa, kuten sanoin, valtaosa tapauksista on tullut esiin nimenomaan tutkittaessa paritusta, juuri niitä tekoja, mistä tässä puhutaan ja mitä valiokunta esittää.

Valiokunnan mietinnössä haluamme kiinnittää huomiota lain valvontaan ja siihen, että poliisin toiminnassa resursseja todella ohjataan parituksen ja ihmiskaupan torjuntaan. Hallintovaliokunta toki tosin toteaa, ettei tähän tarvita hirveästi lisäresursseja jo nykyvalvonnan lisäksi, koska nämä tapaukset tulevat luultavasti tämän muun valvonnan yhteydessä esiin. Mutta pelkkä laki ei tietenkään riitä. Kiinnitämme huomiota myös siihen, että prostituoituja on autettava ja tuettava. Myös maamme hallitusohjelma kiinnittää tähän huomiota.

Väitetään, että laki sisältää näyttöongelmia. Se, että myyjä väittää olevansa vapaaehtoinen, ei riitä. Ostajalta edellytetään olosuhdetahallisuutta, tietoisuutta seikoista, joiden perusteella hänen olisi pitänyt tietää kyseessä olevan paritus tai ihmiskauppa. Otan esimerkin piratismista. Piratismia vastaan taistellaan vaikuttamalla myöskin kysyntään. Jos ostaja ostaa halvan cd-levyn auton peräkontista, hänen pitää ymmärtää olosuhteista, että kyseessä on laittomasti valmistettu piraattilevy. Poliisi ei ole koskaan väittänyt, että tämä haittaa rikosten tutkintaa ja painaa piratismin maan alle. Päinvastoin, kysyntään vaikuttamalla päästään käsiksi myös tarjontaan, niin myös prostituutiossa.

Ne, jotka kritisoivat tätä lainkohtaa, ovat itse asiassa juuri niitä, joiden mielestä seksin ostamisen määrä on vakio, se vain painuu jonnekin piiloon, jos sitä yritetään rajoittaa. Kyseessä on oma henkilökohtainen kannanotto, mielipide, ei fakta, mielipide siitä, että prostituutio ei ole ongelma, minkä vuoksi kysyntään ei haluta vaikuttaa. Olen vahvasti eri mieltä.

Arvoisa puhemies! Missään nimessä esitetty malli ei merkitse prostituution laillistamista. Kun tänä päivänä seksiä saa ostaa ihmiskaupan ja parituksen kohteelta, se tulisi nyt rangaistavaksi. Kyseessä on selkeä tiukennus nykytilaan nähden. Vaikka kansankielellä hallituksen esittämä malli olisi selkeämpi, valittu malli pureutuu todellisuudessa prostituution valtaosaan. Mallimme pureutuu niihin tilanteisiin, joihin Ruotsin yleiskriminalisoinnilla käytännössä puututaan. Laki on selkeä parannus, kunhan otamme sen vakavasti. Otetaan se siis edistysaskeleena.

Petri Salo /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Lakivaliokunnan enemmistö on mietinnössään hallituspuolueiden painostuksesta rajannut ostokiellon tapauksiin, jotka liittyvät seksuaalipalvelujen ostamiseen parituksen tai ihmiskaupan uhreilta. Uusi muotoilu jaettiin valiokunnan jäsenille muutamaa päivää ennen mietinnön asettamista päätettäväksi. Osa valiokunnan edustajista olisi halunnut kuulla asiantuntijoita uudelleen, koska alkuperäistä esitystä muutettiin hyvin olennaisesti. Lisäasiantuntijakuulemisessa olisi tullut arvioida tarkkarajaisuutta, ja tarvittaessa asia olisi tullut lähettää vaikka perustuslakivaliokuntaan. Uusi kuulemiskierros torjuttiin äänin 10—7, vaikka perusteet uudelleenkäsittelylle olisivat olleet painavat, muun muassa tiedeyhteisön asiantuntijat ovat toivoneet säännöstöön uutta muotoilua.

Arvoisa puhemies! Tänään sain eduskunnan hallintovaliokunnasta lausunnon, jonka on antanut Terttu Utriainen, rikosoikeuden professori, ja tätä lausuntoa ovat olleet myöskin tekemässä oikeustieteen tohtori Minna Kimpimäki ja julkisoikeuden tohtori, oikeustieteen tohtori Mirva Lohiniva-Kerkelä. Lausunnossa sanotaan seuraavasti:

"Esityksessä lähdetään siitä, että kriminalisointia ei ole järkevää rajata vain tilanteisiin, joissa myyjä on ihmiskaupan tai parituksen uhri. Rikosprosessuaalisesti näytön hankkiminen tällaisessa tilanteessa olisikin erittäin vaikeaa, joten tältä osin on syytä yhtyä esityksen kantaan ja sen perusteluihin. Vain ihmiskauppatilanteisiin rajattu kriminalisointi olisi käytännön soveltamisen kannalta lähes mahdoton.

Sen sijaan kriminalisointi saattaa vaikuttaa kielteisesti ostajien halukkuuteen toimia todistajina ja edistää näin rikoksen selvittämistä poliisin kanssa. Pyrkimyksenähän täytyy olla, kuten esityksen sivulla 21 sanotaan ’ostamisen kriminalisoimisen kautta ehkäistä ihmiskauppaa ja paritusta’ eikä päinvastoin. Pitäisikin luoda lähinnä sellainen järjestelmä, jossa seksuaalipalvelujen ostajan ilmiantaessa ihmiskauppa- ja paritusrikoksia he samalla välttyisivät rangaistuksilta. Ainakin perusteluissa tulisi viitata syyttämättä ja tuomitsematta jättämissäännösten soveltamiseen tällaisessa tapauksessa. Tilanteen tulisi olla suunnilleen samanlainen kuin kartelleissa, joissa ilmiantaja välttyy seuraamuksilta."

Näin kolme naispuolista tohtoria hallintovaliokunnassa.

Suomi on suhtautunut vakavasti järjestäytyneen ja suunnitelmallisen rikollisuuden eri muotoihin. Suomessa on ihmiskauppaa ja paritusta koskevaa tuoretta lainsäädäntöä voimassa parituksesta, törkeästä parituksesta, ihmiskaupasta ja törkeästä ihmiskaupasta sekä seksuaalipalveluiden ostamisesta nuorelta. Järjestyslain säännöksen lisäksi myös poliisin uudet pakkokeinolait tukevat toimenpiteillään lainsäädännön tavoitteiden toteutumista ja valvontaa.

Lainsäädännön tavoitteet, kuten seksuaalipalvelujen kysynnän vähentäminen, ihmiskauppa ja paritusrikollisuuteen vaikuttaminen sekä heikossa asemassa olevan osapuolen suojeleminen ovat kaikki erittäin hyviä ja toivottuja tavoitteita. Kysymyshän onkin vain keinoista, miten tavoiteltuun päämäärään päästään. Asia on ollut riitainen ja lausunnonantajien mielipiteet ovat vaihdelleet paljon. Asiantuntijalausuntojen perusteella on voimakas syy epäillä, ettei seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointi ole oikea ja tehokas keino lainsäätäjän tavoitteiden saavuttamiseksi. Yleisperusteluissa on erikseen todettu, ettei mm. sisäasiainministeriö tue seksuaalipalvelujen oston kriminalisointia, sillä se voisi vaikeuttaa ihmiskauppa- ja paritusrikosten selvittämistä. Lisäksi Pro-tukipiste ry on omassa lausunnossaan kritisoinut lainsäätäjän uskoa kriminalisoinnin vaikutuksesta prostituoitujen hyvinvointiin ja turvallisuuteen. Samaan johtopäätökseen on tullut moni muukin kuultu asiatuntijataho.

Yleisten rikosoikeudellisten kriminalisointiperiaatteiden valossa esitys on myös riidanalainen. Lakivaliokunta on eri yhteyksissä, mm. rikoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä, ottanut kantaa rikoslainsäädännön hyväksyttävälle käytölle asetettaviin yleisiin edellytyksiin. Valiokunta on painottanut, että kaikelle rikoslainsäädännölle tulee olla hyväksyttävä peruste. Toiseksi on kyettävä osoittamaan, että on painava yhteiskunnallinen tarve, joka edellyttää uuden rikostunnusmerkistön säätämistä hyväksyttäväksi arvioidun tavoitteen saavuttamiseksi. Säädettävän kriminalisoinnin tulisi myös olla ennaltaehkäisevä, eli uuden rangaistussäännöksen olisi voitava olettaa vaikuttavan tarkoitetulla tavalla. Tunnusmerkistön tulisi lisäksi olla täsmällinen ja tarkkarajainen. Näistä kriteereistä katsoen haitat osoittautuvat hyötyjä suuremmaksi sekä hallituksen esityksessä että kompromissiesityksessä. Nyt käsiteltävänä oleva valiokunnan mietinnön esitys sotii voimakkaasti edellä lueteltuja valiokunnan aiemmin laatimia periaatelinjauksia vastaan.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitystä valmistellut työryhmä harkitsi, pitäisikö seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointi sitoa vain ihmiskauppaan tai paritukseen liittyviin ostamistapahtumiin. Tällainen vaihtoehto kuitenkin torjuttiin useastakin eri syystä. Näin asiaa tarkastelee lausunnossaan oikeusministeriön ja tämän lain valmistelija: "Ensinnäkin tekijän tahallisuus edellyttäisi jonkinlaista tietoisuutta mainitusta liitynnästä ja sen tietoisuuden toteennäyttämistä. Ihmiskauppa- tai parituskytkennän ei voida kuitenkaan useinkaan olettaa ilmenevän ostamisolosuhteista, tahallisuuden toteennäyttämisen voi myös olettaa olevan työlästä."

Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston lausunnon mukaan siis: "Epäselvää on myös se, miten ihmiskauppa- tai paritusrikoksen tulisi olla selvitetty, jotta siihen liittyvästä seksuaalipalvelujen ostamisesta voitaisiin rangaista. Pelkän rikosepäilyn ei tulisi riittää. Toisaalta tuomion, erityisesti lainvoimaisen tuomion, edellyttäminen ihmiskauppa- tai paritusrikoksesta tarkoittaisi seksuaalipalvelujen ostamista koskevan rikoksen käsittelyn viivästymistä ja sen käsittelyn estymistä yksinkertaisessa rangaistusmääräysmenettelyssä." — Eli sakoilla. — "Ihmiskauppa- ja paritusrikoksiin syyllistyneistä vain osa saadaan vastuuseen teoistaan. Näin ollen rangaistavuuden ulkopuolelle jäisi ostamistapahtumia, joissa myyjä on tosiasiallisesti ihmiskaupan uhri tai parittajan alaisuudessa." Näin siis oikeusministeriön lainvalmisteluosaston tämän lain valmistelija perusteluissaan.

Ihmiskauppa- ja paritusrikollisuuteen kytkettyä rangaistussäännöstä ei voitaisi edellä mainitut seikat huomioon ottaen todennäköisesti soveltaa juuri ollenkaan, vaan kyse olisi niin sanotusta lumelaista. Jos seksuaalipalvelujen ostamiseen haluttaisiin rikoslainsäädännöllä todella puuttua, rangaistussäännöksen aiheuttamat näyttö- ja tulkintavaikeudet tulisi pystyä poistamaan.

Lisäksi esiin tulee kysymys vapaaehtoisen prostituution ja ei-vapaaehtoisen prostituution välisen rajan määrittelyn vaikeudesta ja mainittuun rajaan liittyvistä näyttövaikeuksista yksittäistapauksissa. Jos kompromissi toteutuu, Suomen on vaikea esimerkiksi käännyttää ulkomaalaisia prostituoituja, jotka kertovat olevansa itsenäisiä ammatinharjoittajia. Suomen ulkomaalaislaissa on tähän asti ollut käännytysperusteena epäily henkilön prostituutioasemasta, kun taas EY-tuomioistuin on linjannut, että ulkomaalaista ei saa käännyttää prostituution vuoksi, jos se on sallittua myös oman maan kansalaisille.

Hallituksen esityksessä on tuotu esiin myös lainsäädännön ilmeiset haittavaikutukset prostituoiduille. Prostituution on katsottu painuvan maan alle, ja tämän on arvioitu johtavan parittajan vallan kasvuun prostituoituihin nähden. Lakivaliokunta on myös itse katsonut lausunnossaan, että rikosoikeudellinen järjestelmä ei ole ensisijainen eikä paras keino prostituutioon liittyvien epäkohtien vähentämiseen. Myös hallintovaliokunta on todennut tämän saman seikan. Riittävät ja monipuoliset tukitoimet palvelevat prostituoituja paremmin kuin rikosoikeudellinen sääntely. On huomattava, että prostituoitujen itsemääräämisoikeus voi olla esimerkiksi taloudellisten tekijöiden vuoksi tosiasiallisesti rajoitettu, vaikka toimintaan ei liittyisi paritusta, ihmiskauppaa tai uhkailua.

Seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoimisen ongelmista on esimerkkejä Ruotsista. Ruotsin kokemuksiin viitaten Norjassa päädyttiin vuonna 2004 siihen, ettei hallitus lähtenyt ehdottamaan seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoinnin säätämistä. Raportissaan Ruotsin kriminalisoinnin vaikutuksista Norjan hallituksen asettaman asiantuntijaryhmä arvioi, ettei ole osoitettu, että Ruotsin lainsäädäntö olisi saavuttanut tavoitteensa. Ei ole mitään näyttöä siitä, että kriminalisointi olisi johtanut Ruotsissa seksuaalipalvelujen kysynnän vähentymiseen. Päinvastoin seksipalvelujen ostaminen on ilmeisesti saanut uusia, vakavia ilmenemismuotoja.

Myös sisäasiainministeriö on lausunnossaan todennut, että mikäli kriminalisointi rajoitettaisiin koskemaan vain ihmiskaupan ja parituksen uhreja, se vaikeuttaisi rikosten selvittämistä. Oletettavaa on, ettei seksin ostaja tiedä olevansa tekemisissä ihmiskaupan tai parituksen kohteena olevan henkilön kanssa. Rikoksen uhri ei uskalla kertoa poliisille toimeksiantajistaan, mikä vaikeuttaisi esitutkintaa. Aiheellisena pelkona on lisäksi, että rikollisjärjestöt alkavat toimia yhä enemmän salaisesti.

Arvoisa puhemies! Seksialan liitto Salli ry on ehdottomasti vastustanut seksipalvelujen ostamisen kriminalisointia vedoten prostituoitujen, muiden seksityöntekijöiden sekä prostituoiduiksi epäiltyjen henkilöiden oikeusturvan ja ihmisoikeuksien toteutumisen heikkenemiseen. Sallin mukaan seksipalvelujen ostamisen kriminalisoinnin rajoittaminen vain niihin tapauksiin, joissa on kyse parituksesta tai ihmiskaupasta, ei ratkaise lakiesitykseen sisältyviä vakavia ongelmia. Parituksen tai ihmiskaupan kohteena olevien prostituoitujen oikeusturva tai sosiaalinen asema ei parane asiakkaiden kriminalisoinnilla. Näin siis näitä henkilöitä edustava järjestö.

Arvoisa puhemies, yksi kappale vielä.

Kokemukset uusien ihmiskauppa- ja paritusrikosten tutkinnasta ovat jo osoittaneet, että näiden rikosten selvittäminen vaatii lisää resursseja. Paritusrikosten ja ihmiskaupan taustalla on usein kansainvälinen rikollisuus, ja rikosten selvittäminen on pitkäjänteistä, aikaa ja erityisosaamista vaativaa työtä. Lakien noudattamista tulee pystyä valvomaan. Mikäli lainsäädännöllä halutaan vaikuttaa asiaan, johdonmukaisempaa olisi kieltää sekä ostaminen että myyminen. Jos nyt ehdotettu valiokunnan kompromissi tulee voimaan, seuraukset voivat olla lain tavoitteen vastaiset. Prostituoitujen asema huononee, ja ammattirikolliset pystyvät toimimaan entistä paremmin. Rikosten selvittäminen edellyttää usein pitkäaikaista tarkkailua, erilaisten pakkokeinojen käyttämistä ja yhteistyötä niin kotimaisten kuin lähialueidenkin viranomaisten kanssa. Tutkinta vaatii useiden poliisimiesten työn useiden kuukausien ajaksi. Olisi toivottavaa, että esitettäessä lisäkriminalisointia myös poliisille esitettäisiin lisäresursseja. Nyt on käymässä päinvastoin, sillä valtiovarainministeriön tuottavuusohjelma on edellyttänyt poliisihallinnon virkojen vähentämistä, ei lisäämistä.

Arvoisa puhemies! Tämän johdosta laki on kelvoton, ja olemme viiden lakivaliokunnan jäsenen toimesta jättäneet mietintöön erillisen vastalauseen sekä lausumaehdotuksen.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Olen ollut tässä talossa yli 19 vuotta. Tuona aikana olen tietenkin nähnyt mitä erilaisimpia hallituksen antamia esityksiä. Usein eduskunnassa niihin tehdään korjauksia, jotka yleisesti ottaen parantavat lain sisältöä ja tekevät niistä käyttökelpoisempia. Nyt käsittelyssä olevan hallituksen esityksen osalta on käynyt juuri päinvastoin.

Lakivaliokunnan enemmistön muokkaama muoto on suorastaan katastrofaalinen, mikäli olen ymmärtänyt kirjoitetun tekstin oikein. Täytyy oikein onnitella lakivaliokunnan puheenjohtaja Braxia ja ed. Rahkosta, jotka käsitykseni mukaan ovat olleet pääarkkitehteja tämän lakivaliokunnan enemmistön hyväksymän muutosmuotoilun takana: olette tekemässä historiaa. Jos tämä laki hyväksytään lakivaliokunnan enemmistön hyväksymässä muodossa, prostituutiosta tehdään ensi kertaa mielestäni virallisesti laillinen elinkeino. Eihän siinä tietenkään mitään pahaa ole, mutta en olisi vain uskonut tilanteen menevän tähän pisteeseen erityisesti näiden edustajien aktiivisella tuella. Mihinkään muuhun loppupäätöksen minä itse en ole voinut päätyä.

Valiokunnan esittämä muotoilu, että mikäli henkilö on parituksen tai ihmiskaupan uhri, seksuaalipalvelujen ostaminen on rangaistavaa, tuo poliisille, syyttäjälle ja oikeuslaitokselle sellaisia ongelmia, että lain tarkoitusperä ei toteudu mielestäni lainkaan. Ei tällaista lainsäädäntöä voi tehdä. Uskallan väittää, että ainoastaan hyvin harva voi saada rangaistuksen esitettävän lainsäädännön perusteella. Lakivaliokunnan tekemä muutos on niin radikaali, että siitä olisi pitänyt ehdottomasti kuulla ainakin poliisin, syyttäjän ja oikeuslaitoksen edustajia sen osalta, millä tavoin heidän käsityksensä mukaan ehdotettu laki toimisi käytännössä vai voiko se toimia lainkaan. Minkä johdosta tätä ei uskallettu tehdä? Äänin 10—7 ei kuultu.

Voin tässä yhteydessä antaa ilmaisen vinkin, millä tavoin rangaistavuus voidaan sivuuttaa eikä poliisi ryhdy edes esitutkintatoimenpiteisiin. (Ed. Brax: Syyttäjä lausui siitä jo!) — Arvoisa puhemies! Ei ollut vielä tätä lakia. — Jokainen, joka tarjoaa seksipalveluja, kirjoittaa lapun, jossa vakuuttaa, ettei ole ihmiskaupan eikä parittajan uhri vaan harjoittaa ammattiansa, elinkeinoansa, omasta vapaasta tahdostaan, alla päiväys ja nimi. Tämä lappu annetaan sille henkilölle, joka on ostanut niin sanottuja seksuaalipalveluja. Edustajat Brax ja Rahkonen, luuletteko, että poliisi sen jälkeen lähtee tutkimaan aktiivisesti seksuaalipalvelujen ostoa rikoksena? Ei varmasti lähde, koska teon on oltava tahallinen ja ostajalla pitää olla tietoisuus siitä, että palvelun tarjoaja on ihmiskaupan tai parituksen uhri.

Tämän lakiesityksen hyväksyminen avaisi monet muutkin markkinat. Nyt voimassa olevan ulkomaalaislain 148 §:n 6 kohdan mukaan ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hänen voidaan perustellusta syystä epäillä myyvän seksuaalipalveluja. Miten käy, jos käsittelyssä oleva muotoilu hyväksytään? Enää ei voida käännyttää mielestäni tämän perusteella, koska seksuaalipalvelujen ostaminen on luvallista henkilöltä, joka ei ole ihmiskaupan tai parituksen uhri. Tästä on useitakin EY-tuomioistuimen päätöksiä. Ed. Räsäsen vastalauseessa on mainittu yksi.

Toisena esimerkkinä voin ottaa EY-tuomioistuimen päätöksen jo vuodelta 1982, jossa todetaan: "Jäsenvaltio ei voi ETY:n perustamissopimuksen 48 ja 546 artiklan yleisjärjestystä koskevaan varaumaan vedoten karkottaa toisen jäsenvaltion kansalaista ja estää hänen maahanpääsyänsä sellaisen toiminnan johdosta, joka jäsenvaltion omien kansalaisten harjoittamana ei aiheuta ehkäiseviä tai muita tehokkaita toimenpiteitä tällaisen toiminnan estämiseksi."

Haetaanko tällä muutoksella sitä, että seksipalvelubisnes, joksi sitä hyvällä syyllä voinee sanoa, siirtyy kokonaan ulkomailta tulevien harjoittajien käsiin? Se olisi mielestäni valitettavaa, koska vaarana on, että tuon toiminnan ympärillä pyörivä väitetty rikollisuus pääsee todelliselle kasvu-uralle. Poliisin mukaan uuden järjestyslain toimesta tilanne on saatu monilta osin hallintaan. Siinähän sekä osto että myynti on tehty kielletyksi.

Hallituksen esityskin sisälsi mielestäni monia kummallisuuksia. Miksi se on ristiriidassa edellä mainitun järjestyslain 6 ja 7 §:n kanssa? Toisessa kielletään rangaistuksen uhalla seksuaalipalvelujen ostaminen yleisellä paikalla ja toisessa pykälässä seksuaalipalvelujen tarjoaminen yleisellä paikalla. Ei hallituksen esityksessä eikä myöskään valiokunnan mietinnössä myymistä ole määritelty rangaistavaksi teoksi. (Ed. Johannes Koskinen: Sehän säilyy ennallaan!) Lakien uskottavuudenkin kannalta olisin odottanut jotain loogisuutta. Rikoslain 5 luvun 5 §:ssä todetaan: "Joka tahallaan taivuttaa toisen tahalliseen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä." Mitä muuta se on kuin yllytystä, jos joku hyvin pukeutuneena yllyttää toista ostamaan seksuaalipalveluja? Kysynkin, miksei myyntiä tehty suoraan rangaistavaksi.

Arvoisa puhemies! Mielestäni poliisin resurssit tulisi kohdistaa ihmiskaupan ja parituksen kitkemiseen eikä tehdä tällaista lainsäädäntöä, joka ei todellisuudessa toimi. Tarkoitusperä on varmasti hyvä. Ihmiskaupan osalta voin todeta, niin kuin täällä aikaisemmin on sanottu, että nyt on onneksi Suomessa ensimmäisen kerran päästy siihen, että ihmiskaupan osalta on nostettu syytteitä kahdeksaa henkilöä kohtaan.

Arvoisa puhemies! Laki pitäisi hyväksyä siten, että osto ja myynti ovat rangaistavia. Silloin me olisimme loogisella linjalla järjestyslain kanssa. Minä en voin ymmärtää, että tällainen esitys voitaisiin hyväksyä. Minun mielestäni se esitys, jonka ed. Räsänen on tehnyt valiokunnassa ja joka on myöskin vastalauseessa, on sen suuntainen, että minun mielestäni — tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni — sellainen sen lain olisi pitänyt olla.

Tämä on niin tökerössä muodossa oleva esitys, että siitä ei tule kuin ongelmia, eikä se toimi siinä tarkoituksessa, joka sillä alun perin kaavailtiin olevan, vaan tulee käymään päinvastoin.

Oikeusministeri  Leena Luhtanen

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana ikään kuin vielä johdannoksi tähän taustaan, kun täällä on viitattu moneen eri tahoon, muun muassa poliisin kannanottoihin ja itse asiassa koko tähän kokonaisuuteen.

Tässä tietysti voi vaan todeta sen, että seksipalveluiden ostamisen kriminalisoinnista on todella keskusteltu hyvin pitkään. Samalla koko tämän ajan itse tämä ongelma on rönsyillyt erittäin kovasti. Itse asiassa kesällä 2002 julkaistiin keskusrikospoliisin selvitys, jonka mukaan prostituutio ja paritus olivat muodostuneet Suomessakin järjestäytyneeksi toiminnaksi. Vielä enemmän tämän jälkeen keskustelua vauhditti naiskaupan vastainen kampanja, ja tässä yhteydessä tuotiin erittäin voimakkaasti esille ne käsitykset, joiden mukaan Suomen tulisi Ruotsin esimerkkiä seuraten kriminalisoida seksin ostaminen. Prostituution, seksuaalipalvelujen kysynnän, parituksen ja ihmiskaupan on todella todettu olevan keskenään hyvin kiinteässä yhteydessä.

Herra puhemies! Tässä välillä kiitän valiokuntaa, sen puheenjohtajaa ja jäseniä, erittäin vaikeasta ja herkästä ja hyvin suuresti myös asenteiden varassa liikkuneesta työstä, (Ed. Laitinen: Poikkeuksellisesta menettelytavasta!) ja nyt sitten käsittelemme valiokunnan mietintöä. Mutta kiitokset tästä työstä, että olemme saaneet tämän nyt tänne käsittelyyn.

Vielä ihan muutama sana tästä Ruotsin tilanteesta. Pari viikkoa sitten EU:n oikeusministerit keskustelivat Ruotsin oikeusministerin aloitteesta Ruotsin lakiin liittyvistä lähtökohdista ja näkemyksistä. Ministeri totesi, että voi olla aika rohkea veto ottaa Euroopan unionin ministereiden keskuudessa tätä epäviralliseen keskusteluun, mutta arviointi oli väärä. Keskustelu ei tahtonut millään loppua. Yhteenvetona voin todeta sen, että kaikki puheenvuorot, joita EU:n ministerit käyttivät, ilman papereita, omasta maastaan katsoen, omasta historiallisesta perspektiivistään ja ilmeisesti myös omista mielipiteistään lähtien, kaikki olivat sitä mieltä, että tämä on Euroopassa valtava ongelma ja tähän on tartuttava.

Yhteinen johtopäätös oli se, kun mainitsin, että Suomessa tästä keskustellaan paraikaa, että eväitä, hampaita, aseita, tähän toimintaan puuttumiseen on äärimmäisen vähän ja ne saattavat vaihdella maasta toiseen. Mutta se, että tehdään jotakin asian kitkemiseksi, asian ikään kuin oikealle tolalle saattamiseksi, on siltä yhteiskunnalta signaali, mitä yhteiskunta haluaa ja mihinkä se pyrkii. Jatkoa tälle keskustelulle toivottiin, ja nyt kun Suomi aloittaa puheenjohtajamaana, minä totesin, että tulen tästä järjestämään epävirallisen keskustelun, kun toiveita esitettiin eri maista, kävi miten kävi.

Voin vielä lisätä sen, jotta tämä mittakaava oikeastaan paljastuisi, että esimerkiksi Espanjan oikeusministeri totesi tästä ongelman laajuudesta, että siellä on noin 400 000 prostituoitua ja päivittäisiä prostituutiokäyntejä — tietysti tilastointi on vaikeata, mutta kun tätä on siellä selvitetty — on miljoonasta kahteen miljoonaan käyntiä. Tässä tietysti päädyttiin siihen, että tähän liittyvät erittäin suuret taloudelliset arvot, minkä takia tietysti myös sitten asiaan pureutuminen on erittäin vaikeata. Tämä vaan kuvastaa sitä, että ongelma on globaali, se on Euroopassa ajankohtainen, ja joka tapauksessa tilanne on se, että meidän on tässä myös jotakin tehtävä. Se, mitä teemme, on nyt sitten pohjana tässä, millainen valiokunnan mietintö on saatu eteemme.

Vielä tästä kansainvälisestä tilanteesta, joka on mielestäni jäänyt hiukan ehkä varjoon näissä keskusteluissa, myös tässä julkisessa keskustelussa. Kansainvälisistä velvoitteistahan ei suoraan aiheudu meille velvollisuutta kriminalisoida seksuaalipalveluiden ostamista. Mutta samanaikaisestihan on tässä käsitelty ja esitetään eduskunnan hyväksyttäväksi kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen eli Palermon yleissopimuksen ihmiskauppaa koskeva lisäpöytäkirja, joka velvoittaa, hyvät ystävät, kuitenkin ryhtymään kaikkiin toimenpiteisiin kaikenlaisen ihmisten, erityisesti naisten ja lasten, hyväksikäyttöä edistävän, ihmiskauppaa aiheuttavan kysynnän vähentämiseksi.

Sitten vielä tässä on taustalla, minkä takia tätä nyt EU:n oikeusministerit ovat myös käsitelleet, uusi Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastainen yleissopimus, joka myös velvoittaa harkitsemaan ihmiskaupan uhrien palveluiden ostamisen kriminalisointia, eli meidän on ollaksemme mukana tässä linjassa tehtävä ainakin jotakin.

Voisin tästä asiasta sen kummemmin näihin puheenvuoroihin puuttumatta — tässä on valotettu ansiokkaasti erilaisia näkemyksiä, ja valiokunnan mietintöä puheenjohtaja kävi perusteellisesti läpi, niin kuin myös perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, nämä ovat valiokunnan käsityksiä ja sillä tavalla arvostettavia asioita — todeta vain sen, että kyllä mielestäni hallituksen esityksen mukainen yleinen seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointi on edelleen puolustettavissa. Vaikka tässä nyt olen käynyt näitä asiantuntijalausuntoja läpi, niin tästä huolimatta voisin näin todeta.

Totean myös sen, että kun asiaa on julkisuudessa kovasti tietysti käsitelty, niin kyllä siitä on saanut sellaisen kuvan, että hallituksen esitystä olisi valiokuntakuulemisissa jotenkin hyvin laajasti ja ehdottomasti vastustettu. Mutta kun näitä lausuntoja lukee huolella, niin näin ei kuitenkaan ole tilanne. Tämä ei ihan pidä paikkaansa. Eri kohtiin on puututtu, ja eri kohtia pitää korjata, mutta se yhteinen sävel kuitenkin sieltä pohjalta löytyy: halutaan tehdä tälle ilmiölle jotakin. Mutta se, mistä pääsemme yhteisymmärrykseen, on nyt sitten se, mitä tämä foorumi täällä käsittelee.

Minä vielä menen tähän Ruotsin tilanteeseen. Kun nyt seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointia on vastustettu muun muassa Ruotsin lainsäädännöstä ja järjestyslain soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella, voin todeta kyllä sen, että näiden kokemusten ja näistä saatavien tietojen analyyttinen tarkastelu eivät ole asettaneet kyseenalaiseksi ehdotettua kriminalisointia. Asianlaita on näin. Tietysti hallituksen esityksen mukaisen rangaistussäännöksen sisällössä olisi saattanut sinällään olla täsmennettävää, ilman että tätä soveltamisalan rajausta viedään kuitenkaan niin pitkälle nyt kuin lakivaliokunnan enemmistö on tehnyt, niin että tässä on nyt tavallaan se raja, jossa liikutaan.

Mutta kun lakivaliokunnan enemmistö on päätynyt siis tässä mietinnössään siihen, että seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointi liitetään tapauksiin, joissa palvelujen myyjä on ihmiskaupan uhri tai parituksen kohde, se on nyt sitten siinä. Kuitenkin — minä haluan sanoa sen, kun näitä alkuperäisiä asiakirjoja ja näitä kannanottoja on tehty ennen minunkin aikaani — sieltä löytyy kyllä selkeästi sellainen kannanotto, että tämä on rajaus, joka tietoisesti on torjuttu silloin, kun hallituksen esitystä on valmisteltu ja siinä yhteydessä. Mutta haluan sanoa tämän painokkaasti, että tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nyt lakivaliokunnan enemmistön saavuttama kompromissi ei olisi käyttökelpoinen. Siis on vaan kyse näistä rajauksista.

En käy, puhemies, näitä argumentteja täällä enempää käsittelemään. Ne ovat eduskunnan jäsenten käsityksiä, ja sillä tavalla lähden siitä, että ne ovat myös perusteltuja. Tosin havaitsen, että esimerkiksi oikeusministeriön kannanotosta kyllä voidaan tehdä vähän valikoiviakin poimintoja, mutta asia on niin kuin se luetaan. Totean vain sen, että hallituksen esityksessä esitettyjä, ihmiskauppaan ja paritukseen sidottuun vaihtoehtoon liittyviä ongelmia ei siis ole edelleenkään syytä vähätellä. Mutta totean vielä sen, että tällaisella kompromissillakin on mielestäni merkittäviä myönteisiä vaikutuksia eli kysymyksessä olisi siis rangaistussäännös, joka ihmiskauppiaiden ja parittajien olisi otettava huomioon silloin, kun he esimerkiksi harkitsevat tätä toimintaansa Suomessa. Tällaisella säännöksellä saattaa myös olla vaikutusta asennoitumiseen seksuaalipalvelujen ostamiseen yleisemminkin siten, että palvelujen kysyntä vähenisi myös muissa tapauksissa kuin niissä tapauksissa, joissa palvelujen myyjä on ihmiskaupan uhri tai parituksen kohde.

Kun lakivaliokunnassa on käsitelty myös tämän lakialoitteen perusteella seksuaalipalvelujen myymisen kriminalisointia ja sitä on siis siellä harkittu, minä tässä toteaisin nyt sen, että kyllä mielestäni valiokunnan enemmistö on, aivan oikein, päätynyt siihen, että myymisen yleiseen kriminalisoimiseen ei ole syytä mennä. Käsitykseni on, että asian eduskuntakäsittelyn yhteydessä ei ole tullut esiin mitään sellaista, minkä perusteella hallituksen jo aiemmin, ainakin kaksi vuotta sitten, omaksumaa kielteistä kantaa olisi syytä muuttaa.

Tässähän on lähtökohtana se — haluan tätä nyt korostaa, kun tämä on niin kovin paljon ollut esillä — että nyt käsiteltävällä lainsäädännöllä pyritään ennen kaikkea suojelemaan kaupanteon heikompaa osapuolta eli prostituoitua. Tällaiseen suojelemiseen tämä rankaiseminen sopii mielestäni huonosti ja sekin, että prostituoidun rankaiseminen on myös rikosoikeudellisten periaatteiden vastaista sellaisessa tilanteessa, jossa hän myy palveluja muuten kuin vapaaehtoisesti. Kyllä myymisen kriminalisoimiseen liittyy myös muita ongelmia, joita nyt on sitten sivuttu myös tässä hallituksen esityksessä ja myös aiemmassa hallituksen esityksessä varsin perusteellisesti, ja ne elementit vielä ovat mielestäni olemassa.

Täällä on tuotu esiin se eri puheenvuoroissa, että kyse on ihmisoikeuksista, ja niistähän on kysymys. Haluan vielä sen todeta, että olen havainnut, että kun yleisellä tasolla puhumme ihmisoikeuksista, silloin, minä uskon näin, meistä jokainen on sillä kannalla, että ihmisoikeudet ovat sellaisia oikeuksia, joita tulee joka tilanteessa puolustaa. Se on arvo sinänsä. Mutta olen havainnut myös sen, että silloin kun mennään konkretiaan, se ei ehkä pukeudu ihan sitten siihen tilanteeseen siinä määrin kuin olisi suotavaa ja toivottavaa.

Arvoisa puhemies! Mielestäni nyt käsiteltävänä oleva lakivaliokunnan mietintö vastaa omalta osaltaan tähän ja vie asiaa eteenpäin.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja vähän valikoiden siteerasi valiokunnan kuulemia asiantuntijoita. Esimerkiksi oikeustieteen lisensiaatti Maija Sakslin totesi valiokunnassa: "Ihmisarvon kunnioittaminen on koko oikeusjärjestyksen sisältöä ohjaava periaate. Prostituutio esineellistää ihmisen ikään kuin ihminen olisi esine, jota voidaan ostaa ja myydä kauppatavarana. Palvelun sisältö on oman ruumiin luovuttaminen toisen käytettäväksi hänen määräysvaltaansa. Ihmisarvon loukkaamattomuuden kunnioittaminen edellyttää, että oikeusjärjestys suhtautuu ihmisen esineellistävään toimintaan kielteisesti."

Hallituksen alkuperäinen esitys seksin ostamisesta toteuttaa parhaiten tämän ihmisarvon suojelun, ja ihmettelen niitä, jotka sitä vastustavat, koska en näe vastustukselle oikeastaan muuta perustetta kuin sen, että naisen ihmisarvon loukkaamattomuus jää toiselle sijalle ja etusijalle asetetaan miehen oikeus ostaa seksiä.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on todettu puheenvuoroissa, mistä prostituutio kumpuaa. Se kumpuaa haavoittavista olosuhteista, lapsuusajan hyväksikäytöstä, lähialueidemme köyhyydestä ja muista sellaista tekijöistä, joissa ei voi kyllä vapaaehtoisesta ammatinvalinnasta mielestäni puhua. Jokainen meistä voi tehdä itsellensä sen kysymyksen, haluaisimmeko esitellä oman tyttäremme, että hän on prostituoitu, tai kertoa, että oma äitimme oli tällä alalla. Tuskin kukaan haluaa näin toimia.

Minusta alkuperäinen laki olisi ollut parempi. Joka tapauksessa kysymys on siitä, että eduskunta antaa signaalin siitä, että se pitää ihmisarvon loukkaamattomuutta ensisijaisena lähtökohtana. Nyt kysymme itseltämme, heikentääkö tämä kompromissiesitys nykytilaa vai parantaako se sitä. Mielestäni tähän kompromissiesitykseen liittyy ongelmia, mutta jos me haluamme tämän signaalin antaa, mistä tässä on pohjimmiltaan kysymys, niin ehkä tässä tapauksessa paras on sitten ollut hyvän vihollinen.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Olen aivan samaa mieltä ed. Perhon kanssa hänen tässä viimeisessä puheenvuorossaan.

Ed. Vistbackan kanssa olin vähemmän samaa mieltä. Ed. Vistbacka totesi, että hyvännäköinen pukeutuminen yllyttää rikokseen. Voiko näin ajatella, että hyvännäköinen pukeutuminen myös yllyttää vaikkapa raiskaukseen? Näinhän voi vetää suoran johtopäätöksen hänen puheistaan äsken. Toivottavasti se oli vitsi, jota hän ei tarkoittanut oikeaksi puheenvuoroksi.

Mutta muuten hän vertasi järjestyslakia ja rikoslakia. Koska itse ehdotin silloin järjestyslakiin sitä, että sekä ostaminen että myyminen kiellettäisiin, se oli minun ehdotukseni, joka meni läpi täällä, täytyy nyt sanoa, että minä en näe mitään ristiriitaa. Se tehtiin juuri sen takia, että jos joku häiritsee miehiä, se tapahtuu kai julkisella paikalla, ravintolassa tai kadulla. Kaikki muu on siis muualla elikä se on jo hoidettu. Miesten katurauha on hoidettu, nyt hoidetaan ihmisoikeudet. Tämä vaan teille tiedoksi, että tässä ei ole mitään ristiriitaa näin.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeri perusteli tätä alkuperäistä hallituksen esitystä siten, että siinä olisi ollut jotakin täsmennettävää asiantuntijakuulemisen jälkeen. Tätä me olisimme odottaneet.

Me olemme odottaneet, arvoisa oikeusministeri, että te olisitte tuonut hallitukselta täsmentävän esityksen, joka olisi tullut täältä salin kautta, ja olisimme voineet myöskin lakivaliokunnassa kuulla asiantuntijoita sen täsmennetyn esityksen pohjalta. Mutta oikeusministeri hyvä, teidän omassa esityksessänne, sivulla 20 hallituksen esityksessä, mainitaan myös nimenomaisesti: "Seksuaalipalveluiden ostamisen kriminalisoinnin kytkemistä ihmiskauppaan tai paritukseen voidaan pitää monin tavoin ongelmallisena. Sellaiseen ratkaisuun päätyminen heikentäisi merkittävästi mahdollisuuksia päästä kriminalisoinnilla tavoiteltuihin päämääriin." Perusteluissa todettiin, että rangaistussäännöksestä tulisi symbolista lainsäädäntöä, jolla osoitettaisiin lähinnä paheksuntaa eräitä prostituution vakavia muotoja kohtaan.

Näin te toteatte itse omassa esityksessänne, ja nyt me teemme tällaista lainsäädäntöä. Minä toivoisin edelleen, arvoisa oikeusministeri, että teillä olisi kykyä vetää esityksenne pois ja tuoda oikeusministeriöltä tarkentava säännös, joka voitaisiin yksimielisesti lakivaliokunnassa hyväksyä, jos teillä on keinot tähän, koska nämä perustelut ja teidän äsken kertomanne ovat suuressa ristiriidassa keskenään.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja vähätteli rajatun kriminalisoinnin näyttöongelmaa, mutta sama ongelma koskee tälläkin hetkellä seksin ostoa alaikäiseltä, mikä on siis laissa kielletty. Helsingin hovioikeudessa käsiteltiin viime syksynä tapausta, jossa 16-vuotiasta tyttöä välittänyt mies tuomittiin parituksesta, mutta tytön asiakkaita, vaikka heistä oli lista olemassa, ei saatu vastuuseen, koska oli vaikea todistaa miesten tienneen tytön oikeaa ikää. Teon rangaistavuus edellyttää myös alaikäisyyden tapauksessa tietoisuutta ja tahallisuutta.

Aivan sama ongelma tulee koskemaan tätä kysymystä, osittaista ostokieltoa. Myös paritusrikollisuutta ja alaikäisten prostituutiota ehkäistään parhaiten, jos seksikauppa kielletään kokonaan. Olen tavattoman pettynyt siihen, että lakivaliokunnan enemmistö taipui hyvin heikoin perustein tällaiseen poliittiseen kompromissiin, joka vahvistaa seksibisneksen ajamaa myyttiä vapaaehtoisesta, omavalintaisesta seksiyrittäjyydestä.

Eva Biaudet /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman, arvoisa puhemies! Minun täytyy sanoa, että minäkin olen kyllä vähän pettynyt lakivaliokunnan niin sanottuun kompromissiin. Mutta kaikkein surullisinta mielestäni on, että tämän lain myötä tänne eduskuntaankin on tullut tällainen hyvin naisia halventava tapa keskustella. Kun kulkee tuolla käytävillä, niin miehet tässä salissa rehvastelevat seksin ostamiskokemuksistaan, ja tavallaan koen sen hyvin hyvin loukkaavana naisia kohtaan. Kysymys on syrjinnästä, ihmisarvoa loukkaavasta käytöksestä, joka minun mielestäni todellakaan ei ole sopivaa kansanedustajalle. Se kertoo itse asiassa motiiveista. Voi hyvin kysyä, minkä takia kriminalisointi koetaan jotenkin vaikeaksi. Voiko siinä olla perää, että kysymys on naisista ja hyvin paljon ulkomaalaisista? Mielestäni sen takia olisi ollut syytä pitäytyä hallituksen esityksessä eikä antautua näitten voimien vietäväksi.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä salissa on valikoivasti lainattu erilaisia asiantuntijalausuntoja. Ed. Salo totesi täällä, että olisi toivonut oikeusministerin vetävän esityksensä pois ja tuovan täsmennetyn esityksen tähän taloon. Ed. Salo on varmasti tietoinen, että eduskunta tekee jatkuvasti lainsäädäntötyötä siltä pohjalta, että asiantuntijakuulemisessa esitettyjen kantojen mukaan hallituksen esityksiä muutetaan. Myös teillä olisi ollut siihen mahdollisuus, jos haette täsmennettyä, tarkennettua esitystä. Odotimme teiltä kenties tämän tyyppistä kannanottoa, mutta esitystä ei koskaan tullut.

Saanen viitata myös ed. Salon aiemmin käyttämään Terttu Utriaisen asiantuntijalausuntoon. Suora lainaus: "Mikäli seksuaalipalvelujen ostaminen kriminalisoidaan, se luultavasti myös vähentää kysyntää ja Suomen houkuttelevuutta tämän kaltaisen järjestäytyneen rikollisuuden markkina-alueella. Säännös vaikuttaa myös preventiivisesti, koska monet ihmiset noudattavat lakia ja pyrkivät välttämään sellaista käyttäytymistä, jonka yhteiskunta on leimannut moitittavaksi."

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Prostituutio ei ole ammatti ammattien joukossa eikä elinkeino elinkeinojen joukossa. Prostituutioteollisuus on muun muassa vaarallinen työympäristö, jos nyt sallitaan käyttää tätä termiä, naiselle. Riski kuolla tai tulla murhatuksi on 40 kertaa suurempi kuin normaalin työelämän piirissä. Prostituutiota usein romantisoidaan tavalliseksi yhdynnäksi, mutta todellisuudessa 5—10 asiakasta päivässä on ainakin kaukana minun unelmistani. Pohjoismaitten pahin tapaus on ollut, että 3 virolaista 19-vuotiasta tyttöä hoiti 500 asiakasta 3 päivässä. Siksi ajatus myynnin kriminalisoinnista vie minusta niin kuin 100 vuotta ajassa taaksepäin ja on ainakin vastoin kaikkia ihmisoikeussopimuksia.

Arvoisa puhemies! Kiitos ministeri Luhtaselle rohkeudesta. Tähän asti itse olen kokenut olevani se ainut saareke, toisin kuin ed. Rahkonen, joka on viimeiseen asti pitänyt kiinni hallituksen yksimielisestä esityksestä.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun pari vuotta sitten tiukennettiin paritusrikossääntelyä, niin silloin nimenomaan hallituksen linjana oli se, että sitten seuraavassa vaiheessa tiukennetaan edelleen linjaa ja käsitellään sitten kysymys siitä, säädetäänkö kautta linjan osto rangaistavaksi vai sitten rajatummin silloin, kun on selvemmin ihmiskaupasta tai parituksesta kysymys. Tätä nyt joudutaan puntaroimaan.

Mutta muistuttaisin siitä varsin laajasta tuesta, joka silloin oli sille, että joka tapauksessa edetään ja tiukennetaan tätä linjaa, ja myöskin korostettiin silloin, että näitä uusia paritussääntelyitä olisi myös tarkkaan otettu valvottavaksi. Esimerkiksi poliisin puolella olisi jo tänä aikana ollut mahdollisuus näyttää sitä tiukentunutta linjaa. Täytyy muistaa, että tämä uusi paritusrikossääntely toi kaikenlaiset markkinapaikat paritusrikoksen piiriin, ja markkinointi on kuitenkin julkisissa medioissa ja neteissä sen kuin lisääntynyt, joten ei ole käytetty sitä välinettä, joka on meillä ollut jo 2 vuotta käytössä.

Nyt sitten tietysti on selvää, että tämä olisi pidempi askel ollut eteenpäin, hallituksen esittämä, mutta siinä olisi näitä tarkkarajaisuusongelmia. Tämä lakivaliokunnan esittämä askel jää selvästi vähäisemmäksi, mutta ei se suinkaan kielteiseen suuntaan johda. (Puhemies koputtaa) Tässä ihmetyttää tuo vastalause, jossa on Pontius Pilatuksen tyyliin kyllä sitten lopussa vaadittu tehokkaita yhteispohjoismaisia toimia, kun ensiksi vastustetaan sitä tointa, joka nyt juuri olisi käytettävissä Suomessa.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta olennainen kysymys on, miten ihmiskauppaa estetään tehokkaimmin. Tältä kannalta juuri kansainvälinen näkökulma on tärkeä, mitä ministeri Luhtanenkin puheenvuorossaan korosti. On tärkeää, että Suomi ottaa huomioon Palermon sopimuksen eri näkökohdat ja pyrkii kansainvälisissä yhteyksissä vahvistamaan ihmiskaupan vastaisia toimia. Tuoreita esimerkkejä on paljon. Viime vuonna esimerkiksi Pohjoismaiden neuvosto antoi oman suosituksensa ihmiskaupan torjumisesta, ja myös EU-tasolla asia on pidettävä esillä.

Kiinnitän huomiota myös siihen, että oikeastaan kysymys ihmiskaupasta Suomessa nousi esiin noin kolme vuotta sitten Yhdysvaltain ihmiskaupparaportin yhteydessä. Vasta tuossa vaiheessa ryhdyttiin Suomessa perinpohjaisesti miettimään, kuinka laajamittaista ihmiskauppa mahdollisesti ja todennäköisesti Suomessa on.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en ole pettynyt lakivaliokunnan ratkaisuun, vaan päinvastoin tyytyväinen. Ihmisillä käytävä kauppa on vakava ihmisoikeusloukkaus, ja se on ollut kiellettyä orjakaupasta lähtien. Siksi on hyvin luontevaa, että lakivaliokunta on tehnyt juuri rajauksen ihmiskauppaan ja paritukseen liittyen. Siihen toki aina liittyy prostituutiota, mutta asiat eivät mene niin, että kaikki prostituutio olisi ihmiskauppaa. Siksi yleinen kielto ei mielestäni olisi ollut perusteltua. Ihmiskauppaan liittyvä prostituutio liittyy hyvin pitkälti köyhyyteen, ja siksi tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä, ei vain kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden osalta, vaan myöskin, totta kai, ennen kaikkea sosiaalipolitiikan osalta.

Jos haluttaisiin antaa signaaleja epätoivottavista yhteiskunnallisista ilmiöistä, olisi onnetonta, jos käytetään näissä signaaleissa rikoslakia. Tämä on minun mielestäni lainsäätäjän ensimmäinen tehtävä, aina mitoittaa oikeat toimenpiteet oikeisiin asioihin. Siksi mielestäni lakivaliokunta on tehnyt hyvää työtä ja kannatan mielelläni sitä. Silloin me puhumme oikeasta asiasta, ihmiskaupan ja parituksen lieveilmiöiden kiristämisestä, emmekä suinkaan siitä, että prostituutio sinänsä voi olla epätoivottavaa yhteiskunnassa. Se on kuitenkin yksityisyyden suojaan kuuluvaa toimintaa, jota myöskin perustuslakimme suojelee, niin kuin valitettavasti monia muitakin epätoivottuja asioita.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On suorastaan liikuttavaa se myötätunto, joka edustajien Salo ja Vistbacka puheenvuoroista tihkuu hallituksen alkuperäistä täyskriminalisointia koskevaa esitystä kohtaan. Valiokunnassa on ollut esillä alkumetreiltä asti tämä muotoilu, johon nyt päädyttiin. Se on itse asiassa ollut esillä jo oikeusministeriön työryhmässä, perustuslakivaliokunta on siitä lausunut, asiantuntijat ovat siihen kommentoineet, eli asiantuntijat ovat todenneet ja perustuslakivaliokunta, että tämä on selkeämpi ja tarkkarajaisempi kuin tämä hallituksen yleiskielto, ja siksi siihen päädyttiin. Mitään uusia kierroksia sen takia ei tässä tarvittu enää, vaan päätöksiä.

Tässä nyt on tuotu esiin, että näyttö olisi hyvinkin ongelmallista. Ed. Vistbacka esimerkiksi otti esiin, että tässä lappua näytetään ja se riittää. Se ei todellakaan ole näin. Kun lukee tämän mietinnön, niin siinä puututaan tähän olosuhdetahallisuuteen, josta on esimerkkejä otettu meidän mietintöömme. Eli esimerkkinä se, että kohteeseen saadaan yhteys välikäden kautta tai korvaus suoritetaan toiselle henkilölle kuin teon kohteelle tai sitten tämä tietoverkossa tapahtuva ostaminen. Nämä ovat esimerkkejä, joissa ostajan pitää tajuta, että kyseessä on mahdollisesti paritus. Tämän tyyppinen malli toimii, jos siihen todella uskotaan (Puhemies koputtaa) ja lähdetään ottamaan se vakavasti. Myyjää ei tietenkään voi tässä kriminalisoida, koska näissä tapauksissa myyjä on rikoksen kohde.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuon vaan lyhyesti tähän yhden näkökulman. Ed. Vistbacka otti vähän kantaa siihen, kuinka vaikeata on näyttö. Otetaan sitten tämmöinen esimerkki, että minä olisin jonkun naisen kanssa hotellihuoneessa ja sinne jostain syystä hyökkäisi poliisi, jolla ei ole edes oikeutta tulla sinne, (Ed. Sinnemäki: Miksi tuommoinen esimerkki?) ja sanoisi, että "ahaa, olet ostamassa seksiä". Minäpä sanoisin, että "enpäs ole kun myymässä", jolloin pääsisimme pälkähästä molemmat, koska myynti ei ole rikollista ja ostajakaan ei tässä tapauksessa olisi rikollinen, koska minä todistettavasti en ole ihmiskaupan tai parituksen uhri.

Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Luhtanen korosti täällä ihmisoikeuksia tässä yhteydessä, ja se onkin tärkeä kysymys. Eduskunnassa on nyt kaksi eettisesti tärkeää lakiesitystä käsittelyssä yhtä aikaa, ja ihmettelenkin eräiden mieskansanedustajien näkemyksiä ja tätä miesten logiikkaa siitä, että hedelmöityshoitojen rajaamista perustellaan perhearvoilla, mutta samat henkilöt täällä ovat sitä mieltä, että seksin ostoa ei pitäisi kriminalisoida. Perusteletteko te sitäkin perhearvoilla?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On liikuttavaa kuulla täällä näitä puheita, ja voin arvioida vaan, minkälaista keskustelua valiokunnissa on käyty, lakivaliokunnassa ja jossakin muuallakin. Mutta, arvoisa puhemies, minä olen huolestunut siitä, kun minä olen elämässäni ollut tutkimassa rikoksia aika paljon, olen ollut päätoimisena syyttäjänä, istunut joskus jopa käräjätkin, ja minä vaan pelkään sitä, mitä ed. Koskinen täällä totesi, joka on ollut myöskin oikeusministerinä ja istunut käräjiä myös. Hänhän huolestui myöskin siitä, sanoi, että yksi askel tämä on, mutta minä vaan pelkään, että käytännön elämässä — tietysti tämä antaa joitakin vinkkejä — on hyvin vaikea saada sitä näyttöä, että siellä tuomio tulee. Pitää saada selvemmät säännökset pykäliin, että ne toimisivat. Minun mielestäni näennäislainsäädäntöä ei pidä harjoittaa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nämä pykälät ovat selvät, jos ei niitä tahallaan harhaanjohtavilla esimerkeillä yritetä sekoittaa. On hyvä, että nyt dementoidaan tämä väite näistä lapuista. Nimenomaan on kysymys, ja valiokunnan mietinnössä se lukee aivan selvästi, objektiivisesti arvioitavista olosuhteista, se, että joku on pakotettu tai häntä on neuvottu pitämään lappua tai sanomaan, että olen tässä vapaaehtoisesti, on nimenomaan poissuljettu rangaistavuuden kriteerinä. On aivan käsittämätöntä, että tahallaan yritetään väittää asioita, jotka valiokunnan mietinnössä on nimenomaisesti toisin kerrottu.

Jos, puhemies, on aikaa näihin alaikäisiin, niin siinä on toisenlainen näyttökysymys. Juristi ymmärtää sen aika hyvin, kun on ikäraja ja sen näyttö. Se on erilainen arvioitavissa oleva asia kuin se, onko ostettu esimerkiksi nettisivujen kautta tai olisiko muista tilanteista, esimerkiksi siitä, että maksetaan toiselle ihmiselle, pitänyt ymmärtää, että ei tässä nyt ole muusta kuin selvästikin parituksesta ja järjestäytyneestä rikollisuudesta kysymys. Ikärajojen arviointiin liittyvä juridiikka on omansa, ja se liittyy moneen muuhunkin tilanteeseen.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Luhtanen on eräs eniten ihailemani poliitikko Suomessa. Mutta haluankin kysyä teiltä, miksi te toitte tämän hallituksen esityksen tässä muodossa, koska ainakin minusta tämä rikoslain 8 § on aivan liian väljä. Siinähän mikä tahansa pieni lahjakin voi olla seksuaalipalvelujen ostamisen yritys. Oletteko nyt kuitenkin muuttanut mielenne siten, että asetutte tämän lakivaliokunnan enemmistön kannalle tässä esityksessä?

Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tätä ihmisoikeussaarnaa nyt tässä kuunnellut noin tunnin verran ja toivoisin näiltä edustajilta, jotka puhuvat ihmisoikeuksista, että he joskus ottaisivat kantaa siihen kaikista suurimpaan ihmisoikeuteen, oikeuteen elää. Mutta sitähän te ette tee. Oikeus elää on ensimmäinen ihmisoikeus, ja se tarkoittaa sitä, että jokaisella lapsella on oikeus syntyä, mutta silloin ei olekaan kysymys ihmisoikeudesta enää (Ed. Sinnemäen välihuuto) — perille menee, kun hermostuitte, edustaja — vaan on kysymys naisen ruumiista. (Välihuutoja) Silloin kun se teille sopii, se on näin päin, silloin kun se ei sovi, se on toisinpäin.

Sitten haluaisin vielä lisätä sinne huutomyrskyn väliin kuitenkin, että ed. Vistbacka on ollut käytännön elämässä tutkijana, poliisina, syyttäjänä, varatuomarina. Nämä asiat näyttävät ehkä hieman toisenlaisilta, kun on elävää elämää takana eikä ole pelkkien kirjaröykkiöiden takana ottanut kantaa asioihin. Siinä voi ehkä niin kuin semmoinen realismin hipaisu olla mahdollinen.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä hieman hämmästynyt vastalauseen ensimmäisen kirjoittajan sanonnasta, tästä, että hallituspuolueiden painostuksesta olisi rajattu. Jos palataan ajassa hiukan taaksepäin, niin 17.2., jolloin kuulimme toisen kerran asiantuntijoita, tuli hyvin selväksi se, että hallituksen esitys tässä muodossa kuin on käsitelty on ongelmallinen. Professori Raimo Lahti totesi: "Ehdotettua rangaistussäännöstä olisi joka tapauksessa pyrittävä tarkentamaan ja harkittava sen rajaamista tilanteisiin, joissa seksuaalipalvelujen myyjä on ihmiskaupan tai parituksen kohde."

Elikkä, ed. Salo, teiltä tulee hyvin monesti pelkkää populismia, mutta tällä kertaa se on pelkkää pölhöpopulismia. Ei voi onnitella vastalauseesta, voi onnitella siitä, että olette saanut palstamillimetrejä, mutta ette niinkään ansiokkaalla tavalla.

Petri  Salo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jäin miettimään näitä ed. Karvosen sanoja. Meidän vastalauseessamme asiaa on tarkasteltu ainoastaan juridiikan näkökulmasta sillä perusteella, miten on arvioitu poliisin asiantuntijalausunto (Ed. Karvosen välihuuto) — minulla on tässä kaikki tällä hetkellä pöydällä — ja syyttäjän lausunto, tuomioistuimen, hovioikeuden ja korkeimman oikeuden lausunto. Tämä on ollut tarkastelukulma, ja olen tarkastellut hallituksen esitystä ja nyt tätä kompromissiesitystä. En voinut, ed. Paasio, kuvitellakaan, että minulta vaaditaan vielä uutta pykälämuotoilua. Minä olisin toivonut, että parlamentarismin mukaan se tulee hallitukselta, tarkentava esitys, ja saamme kuulla siihen myöskin asiantuntijoita. (Ed. Sinnemäki: Valiokunnissa monesti muutetaan!)

Totean vaan esimerkkinä, kun lakivaliokunnan puheenjohtaja viittasi johtavaan ihmisoikeussyyttäjään, Tampereen kihlakunnan johtavaan syyttäjään Jouko Nurmiseen, niin hän toteaa täällä: "Sääntelyn tarve ei ole ilmeinen. Siihen voi liittyä myös selviä haittoja. Lisäksi kaiken seksuaalipalvelun ostamisen ja sen yrittämisen kriminalisointi on rikosoikeudellisesti varsin avoin ja epätäsmällinen tunnusmerkistö." Hän esittää, että seksuaalipalvelujen ostamista ei tulisi lainkaan kriminalisoida. (Ed. Brax: Lue viimeinen lause, ole hyvä!) — Niin, mutta tämä on se, minkä hän kertoi. Niin, hän ilmoittaa toissijaisen näkökulman, mutta ensisijainen näkökulma, ensisijaisesti esitetään, että seksuaalipalvelujen ostamista ei tulisi lainkaan kriminalisoida. (Ed. Brax: Niin, ja toissijaisesti kompromissi!) — Sen takia minä olen ensisijaisesti (Puhemies koputtaa) sitä mieltä, että poliisin pitää pystyä tutkimaan, syyttäjän syyttämään ja tuomioistuimen tuomitsemaan. Lumelainsäädäntöä emme tarvitse.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämän kompromissin ongelma tietenkin on, että se ei vastaa siihen, mistä kaiken kaikkiaan tässä on kysymys, eli naisista ja lapsista, ihmisistä, joiden ihmisarvoa loukataan silloin, kun heitä esineellistetään, eli kokonaisuudessaan sitä, mitä meillä prostituution bisneksessä tapahtuu, ei pystytä tällä kompromissilla nyt hoitamaan ja antamaan sitä signaalia, että ihmisarvo annetaan naisille. Mielestäni ei todellakaan kenenkään pitäisi joutua valitsemaan prostituutiota tullakseen taloudellisesti toimeen. Tiedämme, että aikaisemmin on pyritty säännöstelemään prostituutiota kohdistamalla toimenpiteitä juuri näihin uhreihin eli prostituoituihin, ja sillä tavalla seksin ostajat ovat jääneet näkymättömiin. Nyt tietysti on hyvä, että nimenomaan ostajat nostetaan myös, että heidän kohdallaan voitaisiin päätyä siihen kriminalisointiin. Näkisin nimenomaan, että koko sitä ihmiskauppaongelmaa me emme tällä ratkaise. Tämä koko (Puhemies koputtaa) seksibisnekseen liittyvä asia ei tällä lailla, tällä rajauksella hoidu. Sen vuoksi tämän ihmisarvon loukkaamattomuuden kokonaisuudessaan olisi pitänyt olla vahvemmin mukana tässä lain etenemisessä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laki on ongelmallinen, enkä olisi suoraan sanottuna pannut pahakseni, vaikkei sitä alkuperäisessä muotoilussa olisi koskaan eduskunnalle annettukaan. Kriminalisointihan Suomessa jo on. Osto ja myynti [Puhuja täsmentää myöhemmässä puheenvuorossaan.] on kriminalisoitu ja paritus. En kuitenkaan kannata ihmisen ostamista enkä myymistä enkä totisesti ole alan asiantuntija. Kuten käyty keskustelukin osoittaa, rikoksen rajaamisessa on haasteensa ja valvonta tullee olemaan vaikeaa.

Valiokunnan uusi muotoilu on kuitenkin alkuperäistä parempi ja hyväksyttävä. Tosin siinäkin tulee olemaan varmasti käytännössä näyttöongelmia, joihin täällä ed. Asko-Seljavaara viittasi.

Yhdyn niihin mielipiteisiin, joissa kannustetaan poliisia entistä tehokkaampiin toimiin nimenomaan ihmiskaupan ja parituksen kitkemiseksi, ja toivottavasti myös tältä talolta löytyy taloudellista panostusta tuohon, samoin kuin taloudellista panostusta sosiaalipolitiikkaan, jolla ihmiset voivat sitten paremmin saada toimeentuloa ja hallita elämäntilannettaan, niin ettei heidän ainakaan tarvitse henkensä pitimiksi itseään myydä.

Ja loppuun ministerille tekisin kysymyksen. Seksibisnes, seksimedia, elokuvat ja lehdet ovat myös hyvin isoa teollisuutta. Olisinkin kysynyt, onko tämä huomioitu tässä lakivalmistelussa. Mielestäni siinä on kysymys ihan samasta asiasta, vain eri foorumilla.

Eva Biaudet /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Haluaisin vielä ed. Alholle vastata, että mielestäni kun taistellaan ihmiskauppaa vastaan, niin on myös taisteltava prostituutiota vastaan. Jokainen ihmisen ostaminen on mielestäni eräänlaista ihmiskauppaa, ja tiedetään ainakin todeksi, että seksin ostaminen lisää aina ihmiskauppaa. Kaikissa niissä maissa, joissa jollain tavalla on sallittu ihmisen ostaminen, niin prostituutio ja ihmiskauppa rehottavat. Ei ole löydetty sellaista tapaa, jolla voidaan ihmiskauppaa vastustaa ilman, että seksin ostamisen kysyntään puututaan yleisesti.

Kun ajatellaan syrjinnän vastustamista, niin silloinkin ajatellaan niin, että kaikkinainen syrjintä on kiellettyä, vaikka yksittäisessä tapauksessa joku olisikin suostunut siihen, että minua saa tässä tilanteessa syrjiä. Myöskin väkivallan kriminalisoinnissa ajatellaan, että kaikki väkivalta ihmistä kohtaan on laitonta, vaikka joku voisi jossain tilanteessa sanoakin, että minua saa lyödä. Siinä mielessä olisi ollut aivan aiheellista antaa se todellinen laki ja se kriminalisointi, jossa sanotaan, että meidän yhteiskunnassamme se on ihmisarvon loukkaamista. Aina ihmisen ostaminen on ihmiskauppaa. Ainakin se edistää sitä.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Uskon edelleen tämän keskustelunkin pohjalta, että kyllä hallituksen esitys alkuperäisessä muodossaan olisi mennyt läpi, jos siitä olisi ryhdikkäästi pidetty kiinni eikä keksitty tällaista onnetonta kompromissia, joka sai ensimmäisenä aikaan sen, että sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kohdalla murtui selkäranka, sen jälkeen keskustan ryhmän, ja Rkp:n sanalle ei tainnut jäädä sitten enää mitään painoarvoa.

Totean myös, että edustajiin kohdistuva paine seksibisneksen taholta on ollut kova, eli seksibisneksen lobbaus on saanut mielestäni valitettavan suuren painoarvon, ja näitä seksibisneksen etujärjestön edustajia on kuultu paitsi asianomaisina niin myös ikään kuin puolueettomina asiantuntijoina. Minun mielestäni heidän lausuntonsa ovat vääristäneet tämän asian käsittelyä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustajat Salo ja Vistbacka ja muutamat muut ovat esittäneet, että tällaista lakia ei voi säätää, koska sitä ei pystytä valvomaan. Tämä on kyllä todella kummallinen perustelu ja varsinkin, jos ed. Vistbacka on esiintynyt varatuomarin asiantuntemuksella, myös lain käytännön soveltamisen tuntijana.

Kyllähän esimerkiksi punaisia päin ajaminen on kielletty. Siitä huolimatta se on yksi yleisimpiä rikoksia, mitä tehdään, ja pieniä lapsia jää autojen alle ja loukkaantuu vakavasti ja kuolee suojateillä, koska ihmiset ajavat päin punaista. Jos te nyt ihan jatkatte logiikkaanne loppuun asti, niin odotan kohta esitystä siitä, että punaista päin ajaminen on tehtävä lailliseksi, koska sitä ei pystytä valvomaan.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä lain käsittely tääeduskunnassa on ollut niin monena kuin keväinen päivä. Varsinkin kun valiokunnassa asiaa käsiteltiin ja kuunneltiin asiantuntijoita, alkuvaiheessa heti tuli selväksi hyvin vahvasti se, että hallituksen esitys sinänsä ei voi edetä, vaan siinä yritettiin eräitä ratkaisuja löytää. Siinä vaiheessa lähdettiin neuvottelemaan kompromissiratkaisua. (Ed. Räsänen: Liian nopeasti annettiin periksi!) Olen useasti tämän lain käsittelyn yhteydessä todennut julkisuuteen sen ja totean nytkin, että tästä laista ei saa hyvää tekemälläkään, vaan me olemme nyt kaikista huonoista vaihtoehdoista valinneet sen parhaan, eli tällä yritämme mennä eteenpäin, ja ministeriöllä on velvoite kolmen vuoden sisällä tehdä valiokunnalle tästä asiaa koskeva selvitys, jonka jälkeen voidaan sitten lähteä linjaamaan tätä asiaa eteenpäin. Tärkeintä on, että me saamme tätä asiaa koskevaa lainsäädäntöä voimaan.

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen tehtävä on ensinnäkin koko tässä keskustelussa lopettaa puhuminen heistä; kyllä on puhuttava meistä. Olen sitä mieltä, että ylipäätänsä rangaistuksilla ja rikoslain käyttämisellä pitää olla erittäin vahvat yhteiskunnalliset perusteet. Mielestäni prostituutioon siltä osin kuin se ei kuulu ihmiskauppaan, jollaista on kiistattomasti myöskin olemassa, sen epätoivottujen ilmiöiden hoitamiseen sopii sosiaalipolitiikka paljon paremmin ja sen puolesta haluan mieluummin täällä puhua.

Sitten haluan korostaa myöskin sitä, että lainsäätäjän täytyy myöskin aina miettiä, miten pitkälle yksityisyyden ja julkisuuden välillä rajaa tehdään. Perustuslaki kyllä turvaa myöskin yksityisyyden suojaa, ja sekin täytyy ottaa huomioon eikä pelkästään niitä näkemyksiä, jotka tässä keskustelussa pääsääntöisesti ovat tulleet esille.

On siis hyvä, että yleistä prostituution kieltoa ei ole tullut. Sen kuva on hyvin monimuotoinen myöskin Pohjoismaissa. Norjassa asia ei ole ajankohtainen yleisenä kieltona, mutta kysymys sitten siitä, halutaanko löytää täsmällisempiä aseita lieveilmiöiden ja ennen kaikkea järjestäytyneen rikollisuuden estämiseen, on toinen, ja siihen me tarvitsemme yhteispohjoismaista ja itse asiassa kansainvälistä yhteistyötä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Korjaan tähän alkuun, jos tein äsken lapsuksen. Olin sanovinani, että seksin osto ja myynti yleisellä paikalla on jo nyt kielletty. Kuulemma en sanonut tuota "yleistä paikkaa", joten korjataan nyt salille aikakirjoihin.

Syy, miksi pyysin vielä vastauspuheenvuoron, oli se, että haluaisin todeta ed. Räsäselle, joka viittasi siihen, että sosialidemokraattista ryhmää on painostettu seksiteollisuuden puolelta, että haluaisin nyt tässä ainakin omalta kohdaltani rikkoa tämän ääri-ihmisten esittämän myytin. Minua ei ole painostettu miltään taholta.

Tatja Karvonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee vielä tähän hallituksen alkuperäiseen esitykseen, se todellakin oli ongelmallinen, niin kuin ed. Asko-Seljavaara totesi, tämän tarkkarajaisuuden kohdalta. Kun kuunneltiin asiantuntijoita, niin hyvin monet asiantuntijat tulivat siihen tulokseen, että tämä hallituksen alkuperäinen esitys olisi koskenut myös vakituista parisuhdetta, ja siihen ei ollut minkäänlaista syytä.

Niin kuin ed. Ahonen aikaisemmin mainitsi, niin meillä keskustan ryhmässä oli tarkoitus löytää hiukan toisenlainen ratkaisu tähän asiaan, ja tämä oli se lopputulos, johon päästiin. Niin kuin valiokunta on edellyttänyt, näitä toimenpiteitä tullaan seuraamaan ja myös sitä, miten poliisi, syyttäjä ja muu oikeuslaitos pystyvät hoitamaan sen siten, että paritusta ja ihmiskauppaa on tulevaisuudessa yhä vähemmän Suomessa.

Seppo Särkiniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minuakaan ei ole seksiteollisuus millään lailla painostanut, enkä ole vähimmässäkään määrin asiantuntija tässä asiassa, mutta tätä keskustelua seurattuani muutama kommentti.

Minusta on an sich, itsestäänselvää, että ihmisen ostaminen ja myyminen on väärin. Siinä mielessä tässä ollaan liikkeellä ihan periaatteellisesti oikeassa asiassa. Jotain tavattoman outoa on meidän yhteiskunnassamme, jos jossakin on sellainen ajattelutapa, että näin ei ole vaan että sitä täytyy sitten erikseen vielä rikoslailla säätää. On hyvä nyt, että säädetään, mutta minusta tässä on jokin periaatteellinen ongelma. Se liittyy vähän siihen, mistä ed. Biaudet täällä vähän aikaisemmin puhui ja mikä tulee tästä valiokunnan yleisperustelusta esille, kun täällä sanotaan, että tämä on ennen kaikkea tämmöinen tasa-arvo-ongelma. Minusta se johtaa tämän tarkastelun kummallisille vesille. Ongelma on se, että ostetaan ja myydään ihmistä.

Toinen tähän keskusteluun tietysti liittyvä ongelma on se, säädetäänkö rikoslaki nyt sillä tavalla, että se toimii käytännössä niin kuin pitää ja ei toteudu se, mihin ed. Petri Salo viittasi, hallituksen esityksen sivulla 20 perusteluissa mainittu, mihin toivoisin ministerin ottavan kantaa.

Ulla Anttila /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta on tehnyt rajauksen, joka on monelta näkökannalta perusteltu. Mutta on erittäin hyvä asia, että tästä laista ja muista toimenpiteistä ihmiskauppaa vastaan ja prostituution vähentämiseksi suoritetaan seurantaa.

Toteaisin ed. Räsäselle tästä kansanedustajille tulleesta sähköpostitulvasta, että ainakin minun mielipidettäni tämä sähköpostitulva prostituution puolesta on muuttanut kyllä hyvin paljon kielteisempään suuntaan. On aivan selvä asia, että seksin ostaminen ei ole mikään ihmisoikeusasia, ja on kerrassaan pöyristyttävää, että niin monet suomalaiset ajattelevat tuolla tavalla. Tähän ilmiöön ja näihin asenteisiin on puututtava, ja minun mielestäni kansanedustajilla on myös velvollisuus käydä sitä kansalaiskeskustelua kansalaisten kanssa tästä kysymyksestä.

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ei ole minkäänlaista populismia ja epäjohdonmukaisuutta siinä, jos minä omassa vastalauseessani perustelen sivuilla 20 ja 21 hallituksen omassa esityksessä olevan, jossa kaksi sivua haukutaan tämän kaltaista kompromissiesitystä, jota nyt ollaan hyväksymässä, ja lisään siihen ne asiantuntijalausunnot, joita on saatu poliisilta, keskusrikospoliisilta, tuomioistuimilta, syyttäjiltä. Kerään tiedon ja teen niistä vastalauseen. Olen ollut itse 17 vuotta poliisi, ja minulla on myöskin kokemusta paritusrikostutkinnasta Helsingistä täällä, ja voin kertoa sen esimerkin myöskin teille sitten kahden kesken. Tiedän, mitä tämä rikollisuus on, varsin hyvin. Olisin toivonut vaan, että nämä esitykset riittävät. Koska oikeusministeri on itse omassa esityksessään haukkunut tämän esityksen, mitä me nyt olemme hyväksymässä, niin nyt koen, että minä pyrin tällä julkisuuteen. Minähän toimin juuri johdonmukaisesti siten kuin oikeusministerin esitys.

Arvoisa puhemies! Oma ajatteluni on kaikkein lähimpänä ed. Räsäsen tekemää aloitetta. Luultavasti väliäänestyksessä äänestän sen esityksen puolesta, koska se on ainut johdonmukainen esitys tässä salissa ja lakivaliokunnassa ollut.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ymmärrä ed. Lapintien juristilogiikkaa. Te vertasitte päin punaisia ajoon. Ei tarvitse olla edes poliisi, kun näkee, että siinä on tapahtunut rikos, rangaistava teko.

Arvoisa puhemies! Minä olen puheenvuorossani kantanut huolta siitä, että ei kannata tehdä sellaista lakia, jota ei pysty riittävästi saamaan selville. Sitä pystytään kiertämään liikaa. Tämä oli se ongelma, josta minä olen kantanut huolta, ja myöskin monet asiantuntijat, jotka työskentelevät käytännön elämässä rikostutkinnassa, syyttäjinä oikeuslaitoksissa, ovat kantaneet samaa huolta. Uskallan väittää, ed. Lapintie, että minä tiedän tämän ongelman tässä, kun olen lukenut tarkasti tämän teidän kompromissiesityksenne, joka täällä nyt hallituspuolueitten edustajien taholta viedään läpi. Ei voi, hyvä ystävä, ed. Lapintie, verrata päin punaisia ajoon silloin, kun puhutaan rikosoikeudellisesta tutkinnasta, joka johtaa syyteharkintaan. Minä tarkoitin, että on vaikea löytää sellaista tutkinnan kautta, että se ylittää syyteharkinnan, syytekynnyksen.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Itse olen jo tehnyt kaksi vuotta sitten lakialoitteen yleisestä seksin ostamisen kieltämisestä eli pidän huonompana vaihtoehtona tätä kompromissia, mutta tämä kompromissikin on parempi kuin ei mitään. Tässä kompromississa lakivaliokunta on perustellut sitä, että jos ostaja huomaa, että prostituoitu on sidottu tai muuten pidetään lukittuna, silmät sidottuina, kädet sidottuina, liikkuminen on rajoitettu — kuten esimerkiksi oli tapauksessa, jossa kehitysvammaista tyttöä on käytetty hyväksi täällä — jos on nettisivuilla useiden muiden naisten kanssa samoissa ilmoituksissa, (Välihuutoja) jos rahat maksetaan jollekin toiselle, niin kyllä saa aika kummallinen ostaja olla, jos ei tajua, että on tekemässä vakavaa rikosta.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selvästi tarvitaan vielä paljon koulutusta. Otetaan esimerkkinä nyt sitten punaisten valojen sijaan tämä piratismi, jossa piraattilevyn ostajalta edellytetään, että hän olosuhteista päättelee, että tämä levy maksaa niin vähän ja se on ostettu sellaisissa olosuhteissa, että se ei ole kaupasta ostettu ja laillinen.

Mutta ed. Alholle olisin halunnut todeta, kun hän totesi, että rikoslakia ei saa käyttää signaalina: rikoslaki ei ole mitään muuta kuin kokoelma signaaleja, signaaleja siitä, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä. Tämän vuoksi rikoslailla pyritään vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen, niin kuin tässäkin. Toki nyt on päädytty selkeämpään ja tarkkarajaisempaan muotoiluun. (Ed. P. Salo: Montako lainvoimaista tuomiota on tullut?) — Ed. Salolle toteaisin, että on hyvin epäjohdonmukaista lukea pätkiä sieltä ja täältä ja jättää johtopäätökset asiantuntijalausunnoista lukematta.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin tästä johtavan kihlakunnansyyttäjän Nurmisen lausunnosta. Se loppuu todellakin siihen, että toissijaisesti kriminalisointi on ainakin rajattava vain seksuaalipalveluiden ostamiseen tilanteissa, joissa myyjä on ihmiskaupan uhri. Ammattisyyttäjä, joka on erikoistunut näihin, näki tämän vaihtoehdon mahdollisena.

Mutta kun olen miettinyt, miten on mahdollista, että vetoatte siihen, ed. Petri Salo ja ed. Vistbacka, että olette toimineet tällä alalla, niin nyt se selvisi ed. Salon osalta. Te muistelette vanhoja parituspykäliä. Nyt on uusi laaja-alainen pykälä, johon juuri ed. Johannes Koskinen viittasi, joka aikoinaan ministerinä tätä valmisteli, ja joka on aivan toisesta maailmasta. Teidän käsityksenne siitä, että parituspykälällä ei ole merkitystä tai rikosta ei voi todistaa, perustuu siis vanhoihin juttuihin eikä tähän uuteen, huomattavan laajaan, merkittävästi koko seksibisnekseen puuttuvaan parituspykälään.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Parituspykälä menee tänä päivänä niin, että joka hankkiakseen itselleen tai toiselle taloudellista hyötyä järjestää huoneen tai muun tilan korvausta vastaan tapahtuvaa sukupuoliyhteyttä tai siihen rinnastettavaa seksuaalista tekoa varten tai kahdeksaatoista vuotta nuoremman lapsen tekemää, ilmeisellä tavalla sukupuolisiveyttä loukkaavaa tekoa varten, vakiintuneena osana liiketoimintaansa majoittaa sellaiseen tekoon ryhtyvää ja sitten olennaisesti edistää tekoa, yhteystietoja välittämällä tai muuten markkinoi toisen sellaiseen tekoon ryhtymistä tietäen, että hänen toimintansa olennaisesti edistää teon toteutumista, muuten käyttää hyväkseen jonkun ryhtymistä sellaiseen tekoon tai viettelee tai painostaa toisen sellaiseen tekoon, on tuomittava parituksesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi vuodeksi. Yritys on rangaistava. Tunnen myöskin törkeän tekomuodon.

Tästä ei ole kysymys, mutta ottakaa huomioon myös, että nyt myöskin tulevan ostajan on tiedettävä tämä pykälä. (Välihuutoja) Hänen on tunnettava tämä ja myöskin tämä pykälä, joka liittyy ihmiskauppaan. Se on vielä monimutkaisempi. Väitän, että lainvoimaisia tuomioita ei saada tällä lainsäädännöllä.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme tänään suurta julkisuutta saanutta hallituksen esitystä. Esitys on perusteluista ilmenevistä seikoista johtuen hyvä niiltä osin kuin se käsittelee YK:n yleissopimuksen ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljetusta koskevien lisäpöytäkirjojen hyväksymistä. Mutta muilta osin esitys on todella torso.

Hallituksen alkuperäinen esitys oli kriminalisoida seksin osto kokonaan. Tällainen mallihan on käytössä sivistyneessä maailmassa ainoastaan synnyinmaassani Ruotsissa, joka aiemmin tunnettiin eräänä Euroopan liberaaleimpana valtiona myös näissä asioissa. Viimeksi Norja on Ruotsin seitsemän ja puolen vuoden kokemusten perusteella hylännyt kyseisen kaltaisen lain. Useissa EU:n jäsenvaltioissa on menty täysin päinvastaiseen suuntaan hyväksymällä prostituutio ammatiksi ja laillistamalla bordellit.

Vastustin jo hallituksen alkuperäistäkin lakiehdotusta useista syistä. Olemme järjestyslailla saaneet katuprostituution kuriin, se ei enää häiritse muiden kansalaisten elämää. Hallituksen esityksellä kaikki prostituutio olisi viety maan alle. Useiden asiantuntijakuulemisten perusteella vakuutuin entisestään mielipiteeni oikeellisuudesta. Pontta antoi jo pari vuotta sitten lakivaliokunnassa käsittelemämme törkeä paritus ja törkeä ihmiskauppa -laki. Noiden lakien käsittelyn yhteydessä saimme kattavaa tietoa myös seksin oston mahdollisen kriminalisoinnin haittavaikutuksista. Silloinen oikeusministeri Johannes Koskinen ei seksin oston kriminalisoivaa lakia esittänyt, mutta tietoa tuli runsaasti myös sen tiimoilta. Jo tuolloin seksin oston kriminalisointia vastustivat muun muassa keskusrikospoliisi, evankelisluterilainen kirkkohallitus, kuten myös ortodoksinen kirkkohallitus. Edellä mainitsemieni tahojen lisäksi kieltoa vastusti ainakin kuusitoista muuta instanssia. Kieltoa puolsi tuolloisten tietojen mukaan vain viisi eri tahoa. Kaikilla lausunnonantajilla oli omilta näkökannoiltaan hyvin perustellut kriteerinsä.

Nyt seksin täysin kieltävä laki tuli sitten hallituksen esityksenä lakivaliokunnan käsittelyyn. Kuulimme yli kolmekymmentä asiantuntijaa. Valiokunta kävi Tallinnassa tutustumassa Viron tilanteeseen, itse en tosin ehtinyt tuolle matkalle. Lisäksi kävimme tapaamassa maaliskuun 9. päivän aamuna puoli yhdeksästä kymmeneen Suomessa asuvia ja toimivia venäläisiä prostituoituja Pro-tukipisteessä Vilhonkadulla Helsingissä. Paikalla oli yli kaksikymmentä venäläisnaista. He näyttivät meille käsilaukuistaan passinsa, joilla todistivat, etteivät ole minkään parituksen tai ihmiskaupan uhreja. Passin olemassaolo ei tietenkään yksin todista vielä mitään. Käydyssä keskustelussa asia kuitenkin todettiin useaan kertaan. Osa heistä oli tehnyt valmiiksi kirjallisen lausunnon mahdollisen lain seuraamuksista heille. Tällä hetkellä he saavat tehdä työtään vapaasti ilman rikollisliigojen häärimistä ympärillä. Jos laki tulisi voimaan, se aiheuttaisi heille välittömän vaaran, kun parittajat pääsisivät huseeraamaan heidän touhuihinsa.

Eräs naisista kertoi olleensa alalla Helsingissä seitsemän vuotta, kotoisin Pietarista. Hän oli tyytyväinen nykytilanteeseen, kertoi, kuten muutkin, olevansa yksityisyrittäjä. Hän oli pahoillaan siitä, että suomalaiset naisjärjestöt puhuvat heistä aina alistettuina naisina. Hänen mielestään he ovat enemmänkin ylistettyjä naisia, koska ainakin hänellä on kertomansa mukaan muun muassa parempi tulotaso kuin useimmilla asiakkaillaan. Lisäksi kyseiset paikalla olleet naiset, siis varsinaiset alan asiantuntijat, näyttivät käsivartensa, ettei heissä ole piikin jälkiä eli heistä ei kukaan käytä huumeita. Seksin kieltoa puolustavat tahot vetoavat poikkeuksetta siihen, että kaikki prostituoidut ovat myös rikollisia ja huumeiden orjia. Toisenlainen totuus esitettiin meille tuona torstaina asiantuntijoiden voimin. Saman asian todisti eilen MTV3:n aamu-tv:ssä tutkija Venla Pärssinen, joka halusi ehdottomasti erottaa prostituution ihmiskaupasta tutkimuksessaan siitä, miten auttaa ihmiskaupan uhreja.

Jossain vaiheessa eräät lakivaliokunnan kiihkeimmät jäsenet huomasivat jäävänsä esityksessä häviölle. Niinpä he keksivät muuttaa hallituksen alkuperäistä esitystä vielä järjettömämpään suuntaan: Muutetaan esitystä siten, että seksin osto kriminalisoidaan vain niissä tapauksissa, kun ostaja tietää myyjän olevan parituksen tai ihmiskaupan uhri. Millä tavalla ostaja voisi saada sopimuksen tekohetkellä sen selville? Kysymyshän on nimenomaan kahden aikuisen välisestä sopimuksesta. Paritus, ihmiskauppa ja alaikäisiin sekaantuminen on jo Suomen laissa kriminalisoitu, mitä siis esittelyssä oleva laki auttaisi?

Jos laki tulisi tällaisenaan voimaan, se olisi myös samalla ensimmäinen kerta maamme 89-vuotisessa itsenäisessä historiassa, että prostituutio laillistettaisiin. Olisi laillista ja laitonta prostituutiota. Nyt käsittelyssä olevan mietinnön mukainen laki ajaisi alkuperäisen esityksen kannattajat syvälle suohon. Alkuperäisen esityksen mukaan muutamia sakkoja olisi voitu kenties langettaa, kuten Ruotsissa on tapahtunutkin. Siellähän laki tuli voimaan vuonna 1999, ja näinä kuluneina vuosina sakkoja on aiheesta annettu muutamia satoja. Käsittelyssämme oleva muunneltu totuus eli hallituksen alkuperäisestä esityksestä täysin poikkeavan mietinnön mukainen laki ei antaisi siihenkään mahdollisuutta. Jos poliisi epäilisi seksipalvelujen myyjää parituksen tai ihmiskaupan uhriksi, tulisi siitä joidenkin mielestä olla oikeuden määräämä tuomio, jolla todistettaisiin kyseessä olevan myyjän asema alistettuna parittajan tai ihmiskauppiaan uhrina.

Arvoisa puhemies! Mietinnön mukainen laki ajaisi ojasta allikkoon lainkuuliaiset suomalaiset. Pienenä vertauksena maassamme vuosina 1919—1932 voimassa ollut kieltolaki: koskaan ei maassamme ole ollut enempää rikollisia kuin tuolloin. Tässä kävisi hiukan kevyemmin. Kieltolain vertaus olisi sopinut täysin, mikäli käsittelisimme hallituksen alkuperäistä seksin oston kokonaan kieltävää lakia.

Poliisin budjettiin ei ole tulossa tämän kyseenalaisen lain tiimoilta euroakaan lisää rahaa, päinvastoin. Millä resursseilla poliisi siis yhtäkkiä alkaa tutkia ruuhkaisen jutturumbansa lisäksi tämän lakiesityksen mukaista toimintaa? Eikö lain tule aina olla sellainen, jota voidaan valvoa? Tämän oikeudellisilta perusteiltaan todella hataran lakiesityksen kanssa on vähän samoin.

Tämän mallisesta lakiesityksestä emme ole kuulleet asiantuntijoita, koska tämä hallituksen alkuperäinen esitys on niin sanotusti hovissa muuttunut täysin. Asiantuntijat ovat olleet kertomassa tietojaan hallituksen alkuperäisen esityksen pohjalta. Tulemme toisessa käsittelyssä tekemään hallituksen esityksen hylkäävän esityksen sekä asiaan liittyvän lausuman, joka näkyy valiokunnan mietinnön lopussa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Seksipalvelujen ostamisen kriminalisointi on erinomaisen problemaattinen. Suurin osa hallintovaliokunnassa kuulemistamme asiantuntijoista totesi, että rikoslain muutos, varsinkin hallituksen alkuperäisesti esittämässä muodossa, heikentää jo nyt heikossa ja pakotetussa asemassa olevien prostituoitujen tilannetta. Näin on tapahtunut ainakin Ruotsissa, jossa laki seksipalvelujen kriminalisoinnista siis astui voimaan vuonna 1999.

Järjestyslaki takaa jo Suomessa sen, että seksipalveluja ei saa myydä julkisella paikalla, alaikäisiin sekaantuminen on rikos ja samoin paritus on rikos. Mitä siis voidaan tehdä prostituution vähentämiseksi? Hallintovaliokunnassa poliisin edustajat esittivät, että seksipalvelujen ostamisen kriminalisointi johtaisi siihen, että ostajaa ei voitaisi enää kuulla todistajana. Näytön hankkiminen seksin ostamisesta on lähes mahdotonta, koska salaisia pakkokeinoja, kuten telekuuntelua, ei saa käyttää näin vähäisissä rikoksissa. Poliisi totesi, että prostituoitujen sosiaalinen tilanne saattaa pahentua entisestään lain astuttua voimaan. Lakiehdotukseen on siis suhtauduttu erittäin ristiriitaisesti, ja vähintäänkin puolet asiantuntijoista oli sitä mieltä, että ostamisen kriminalisoiminen johtaa seksipalvelujen painumiseen maan alle, jolloin prostituoidut joutuvat entistä hankalampaan asemaan.

Kun hallituksen esitys oli lähetekeskustelussa, etsin tuosta esityksestä erilaisia lausuntoja, joihin tuo esitys perustui. 18 tahoa olisi halunnut kriminalisoida oston ja myynnin, 6 vastusti lakia ja 21 kannatti vain ihmiskaupan ja parituksen kriminalisointia. Lakivaliokunta onkin mietinnössään päättänyt ehdottaa, että seksin ostaminen ihmiskaupan uhriksi joutuneelta prostituoidulta on ainoastaan kriminalisoitava. Tämän menettelyn huono puoli on se, että tällöin sallitaan avoimesti seksibisnes, joka ei liity ihmiskauppaan. Eli siis hallintovaliokunnan enemmistö ilmeisesti haluaa bordellit Suomeen. Itse en halua.

Seksipalvelujen kriminalisoinnilla voi olla suuri symbolinen arvo. Mikäli kansanedustaja näkee, että seksipalvelut ovat, kuten Ruotsissa oletetaan, miehen naiseen kohdistamaa väkivaltaa, hän äänestää hallituksen alkuperäisen esityksen puolesta. Mikäli kansanedustaja haluaa, että seksityöläisten asema entisestään huononee, hän äänestää lakivaliokunnan enemmistön esityksen puolesta. Mikäli kansanedustaja katsoo, että poliisin voimavaroja tulisi lisätä siten, että ihmiskauppaa ja seksipalvelujen ostoa ja myyntiä voitaisiin Suomessa valvoa, hän äänestäisi todella vastalauseen 3 mukaisesti. Itse kallistun todella tähän ed. Petri Salon esittämään vastalauseeseen 3. Ja poliisin voimavaroja todella tulisi lisätä. Kannatan siis ed. Petri Salon esitystä vastalauseen 3 mukaisesti.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tämä on ollut erinomaisen hankala prosessi, joka nyt kyllä kalkkiviivoilla sitten myrkytti lakivaliokunnan ilmapiiriäkin, ei siitä mihinkään pääse. Olisin toivonut, että tämä asiantuntijakuuleminen olisi voitu suorittaa. Ei ollut kenellekään kunniaksi, että siellä keskustan ryhmänjohto laukkasi ohjeistamassa tai että veteraanikansanedustaja Jukka Roosia, joka istui vieressäni, ohjeistettiin puhelimitse. Ollaan niin tai näin, päätetään itsenäisesti siellä valiokunnassa mitä tehdään, ei siellä tarvita lappujen tuojia ja muita juoksupoikia, ei herroja eikä rouvia.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on tätä ihmisoikeusmessua pidetty, ja se on tietysti hyvä, että pidetään, ja kun ihmisoikeudet ovat tärkeitä, niin minua kyllä henkilökohtaisesti häiritsee aina se, että kun puhutaan ihmisoikeuksista, niin se ihmisoikeus, jonka minä näen kaikista suurimmaksi, eli oikeus syntyä ja elää, ei usein näillä tahoilla, jotka messuavat ihmisoikeuksista, kuulu ihmisoikeuksiin, vaan he asettavat naisen oikeuden omaan ruumiiseensa sen edelle, että lapsella on oikeus elämään, oikeus syntyä. Tämä on sovittamaton ristiriita, kansainvälisesti erittäin suuri kysymys latinalaisessa Amerikassa, katolisissa, eurooppalaisissa maissa, Puolassa, Irlannissa, USA:ssa. Ei olisi pahitteeksi, että joskus lausuttaisiin tästäkin ihmisoikeudesta jotakin.

Arvoisa herra puhemies! Kun tämä lakiesitys nyt tulee sitten tässä muodossa, tämä ratkaisu, minkä hallitus nyt sitten on sorvannut kompromissina, niin minä olisin nyt odottanut toisenlaista puhetta esimerkiksi kollegaltani ed. Rahkoselta Espoosta. Kun te käytitte lähetekeskustelussa puheenvuoron, niin nuttura oli kireällä ja teksti oli kovaa. Nyt ei ole nutturaa eikä ole tekstikään enää niin kovaa. Täällä on mahdollisuus äänestää ed. Sirnön esityksen puolesta. Toivon, että tekisitte niin. Miksi olette muuttanut mielipiteenne? Eivät kai edustajat Salo ja Soini ja Rajala nyt niin mahtavia miehiä ole, että me puhalsimme teidät kumoon? Ei kai tästä voi olla kysymys? Kyllä tämä on aika erikoinen päätelmä, jos näin on. Kyllä se on teidän omista eduskuntaryhmistänne peräisin. Jos tässä on muutos tapahtunut, se on sieltä. Suitsikaa omanne ja teidän porukkanne ja teidän tasa-arvokäsityksenne älkääkä syyttäkö meitä oppositiopuolueiden edustajia tästä. Ei se tähän kaatunut.

Arvoisa herra puhemies! Itse äänestin ed. Räsäsen esityksen puolesta, jossa myynti ja osto olisi kielletty. Haluan tehdä sen selväksi täällä eduskunnan pöntössä, vaikka se muutenkin tehdään, että en voi hyväksyä ihmisen ostamista ja myymistä. Se on selvä asia. Se on minun mielestäni jokaisen ihmisen, joka kunnioittaa toisen ihmisarvoa, valintakysymys. Näitä asioita ei puhumalla todisteta, ne todistetaan käyttäytymällä. Käyttäytymällä todistetaan asiat, ei puhumalla. En ole maksettua seksiä tarvinnut enkä tarvitse. Se on täysin selvä asia omalta kohdaltani, mutta en voi käsittää sitä, että sitten myyntiä ei kriminalisoida. Voi olla, että olen yksinkertainen kansanmies. Niin on moni sanonutkin. Mutta kun jotain myydään ja jotain ostetaan, niin sen takia sitten tämän yksinkertaisen ajatusmallini pohjalta äänestin tätä Räsäsen esitystä valiokunnassa.

Tietysti voidaan kysyä, miksi minun nimeäni ei siinä ole, niin kuin ed. Paasio on kysynyt ja ihan aiheellisestikin. Kysymys on siitä valinnasta. Loppuvaiheessa tulen äänestämään täällä salissa ensiksi ed. Räsäsen esityksen puolesta. Ja kun lopussa vastakkain ovat hylky ja tämä kompromissi, niin sitten äänestän hylyn puolesta. Molemmat tulette, ed. Paasio, näkemään ja todistamaan henkilökohtaisesti. Siitä onnittelut teille ja myös minulle.

Arvoisa puhemies! Kun olen kuunnellut — tämä on vaikea asia, eikä yksiselitteinen — poliisia ja tuomioistuinta, on aika hämmentävää, että kun samasta asiasta puhutaan, niin täysin eri mieltä ovat asiantuntijat. Näinhän tässä kävi. Riippuu vähän keneltä kysytään ja mitä on. Tämähän on kysymys arvosta ja arvostuksista. Ei tähän sellaista yleistä totuutta ole asiantuntijoiden lausunnoista johdettavissa. Näin minä sen itse ajattelen.

Ja kun olen yksinkertainen mies, mikä nyt yleisestikin tiedetään, niin se on balanssi, joka ratkaisee. Kun sanon EU:sta, että minä en pidä siitä, niin EU ei pidä minusta. Se on tasapainossa. Ja kun minä sanon, että jos joku jotain ostaa, niin jonkun pitää myydä. Se on tasapainossa. Näin minä ajattelen. Esimerkiksi nyt huumekaupassa, vaikka tämä on nyt kulunut ja vähän karkeakin esimerkki, se, joka pitää hallussa ja myy, tuomitaan ankarasti ja ostaja tuomitaan käyttörikkomuksesta. Näinhän tämä nyt menee. Mikä tästä tekee sitten erilaisen asian?

Tämä on nyt hyvin mielenkiintoinen asia, mikä tämän sitten loppujen lopuksi muutti tämän hallituksen alkuperäisen esityksen, jonka kannalla on nyt sitten ed. Sirnö ja varmaan salista muitakin. Kyllä se on, arvoisat kollegat, keskusta ja SDP:n eduskuntaryhmä. Tietenkin. Eiväthän edustajat Salo, Rajala, Soini, Roos, vaikka heidän hyviä miehiä sanotaan olevankin, nyt ihan ihmeitä pysty tekemään. Mutta hallituspuolueet pystyivät torpedoimaan oman esityksensä. Ja sen ne totisesti tekivät — ja vielä tekin, arvoisat edustajat, suuresti kunnioittamani ed. Paasio ja muut siellä, näin te olette tehneet. Näin te olette tehneet, hylänneet hallituksen alkuperäisen esityksen ja valinneet vesitetyn kompromissin. Minä olisin ajatellut, että olisitte pistäneet ne äijänturjakkeet kuriin, mutta ette tainneet pystyä.

Arvoisa puhemies! Minä kannatan tätä hylkäystä ja, niin kuin sanoin, tulen äänestämään myös tämän ed. Räsäsen myyntiä ja ostoa kieltävän linjan puolesta. Kun tätä keskustelua on kuunnellut kaikin tavoin, kuka nyt osaa ostaa ja kuka ei, en voi muuta sanoa kuin että ei tässä mitään ostajan opasta ehkä kannata tehdä. En minä ainakaan sitä suosittele. Minä kun en aio ostaa, niin ei tarvitse myöskään opasta.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Jag tycker att det egentligen är väldigt beklagligt att man nästan inte alls diskuterar Sverige offentligt under den här debatten i Finland. Sveriges jämställdhetsminister var här och det märktes nästan ingenstans, budskapet från Sverige är nämligen väldigt klart och tydligt. Man är nöjd med lagen, vilket är ganska förvånande för det var inte så enkelt att få igenom den i Sverige, ändå är man mycket nöjd. Vi i Finland har tendens att tycka att det vad Sverige gör och har lyckats med så gör vi efter efter några år. Men den här gången har budskapet inte nått oss i Finland, vilket är mycket förvånande, också alla svenska tjänstemän säger att det här var helt bra.

Och så en annan sak som jag tycker att vi kan ta modell av från Sverige. Oberoende av vilken lag som går igenom nu, så kan vi ta modell av det att i Sverige — jag vet inte om jag riktigt minns rätt det här namnet, men jag tyckte det var en grupp manliga riksdagsledamöter som kallar sig för köttätande heterosexuella män, jag är inte helt säker på det här namnet, men det påminner om någonting som vissa män kallar sig här i vår riksdag också — och de gör sådana här upplysningsrundturer på stora arbetsplatser. De åker runt i Sverige och informerar männen om varför det är illa att köpa sex och vad det egentligen handlar om. Jag skulle innerligen önska att ledamot Timo Soini skulle åka runt och tala på arbetsplatserna för män och säga hur fel det är att köpa sex. Det som han sade åt oss här skulle han kunna säga rakt ut till de här männen och vara ett bra exempel.

Här är många andra män, om vilka jag undrar emellanåt vad de egentligen menar när de säger att det här är en kompromiss och det här är fel nu, när de egentligen innerst inne är emot hela lagen. De talar här som om de egentligen skulle vara väldigt emot säljande och köpande av sex, men jag undrar vad de egentligen menar. De skulle kunna göra ett gott arbete, åka runt på arbetsplatserna och tala nu som rediga karlar och säga varför det är fel att köpa sex. Där skulle de göra ett bra arbete som kanske skulle vara mera effektivt än alla lagar vi stiftar, att ge ett bra exempel och säga konkret att vi står inte för det här.

Arvoisa puhemies! Etenkin meidän miesedustajillamme on täällä erittäin suuri rooli valistajina, niin kuin Ruotsin parlamentissa miesedustajat ovat porukalla lähteneet kiertämään suuria työpaikkoja ja kertomaan siellä miehille omasta näkövinkkelistään, miksi on väärin ostaa seksiä, mitä pitää ajatella ja miksi pitää kunnioittaa ihmisiä, kaikista näistä asioista, joista nyt kaikki täällä erittäin hienosti puhuvat, ja kuitenkin sitten jotkut vastustavat lakia. Elikkä nämä miehet, jotka nyt sanovat, että tästä laista ei ole yhtään mihinkään ja se ei tule auttamaan yhtään mihinkään, niin he voivat tehdä miehen työn, tehdä valistusta sitten. Se on varmaan tehokkaampaa kuin se, että minä tai joku muu vastaava nainen täältä käy sanomassa muille, miten miesten pitää käyttäytyä.

Sitten erinäisten edustajien puheenvuoroihin haluan vähän puuttua. Ed. Petri Salo oli erittäin huolissaan siitä, että ostaja ei ymmärrä, että on kysymyksessä nyt semmoinen tilanne, missä ei saisi ostaa, ja samaan aikaan hän sanoi, että hän on ihan varma, että tämä toiminta tulee siirtymään maan alle. Eikö ole aika selvää, että jos toiminta on siirtynyt maan alle, niin luultavasti ei ole hirveän vaikea arvata, että nyt on kysymyksessä paritus tai ihmiskauppa? Jotenkin nämä kaksi argumenttia lyövät kyllä toisiaan poskille. Eli jos on kysymys maan alla toiminnasta, niin silloin ainakin ostajan pitäisi herätä, että hei, tämä on nyt ehkä väärin.

Sitten ed. Soini puhui siitä, että pitää olla sekä ostamisen että myymisen kiellettyä. Niin kuin tässä jo aikaisemmin sanoin, olin itse esittämässä vastaavaa. Jouduin äsken oikein ed. Paasiolta kysymään, muistanko ihan oikein, ja se oli viime vaalikauden lopussa, kun meillä oli hallintovaliokunnassa järjestyslaki ja me kävimme kovasti vääntöä julkisesta juopottelusta ja tämä asia oli paljon pienemmällä volyymillä silloin. Jotenkin tuli vaan semmoinen olo yhtäkkiä kesken sen meidän ihan loppuväännön, että kokeilenpa kepillä jäätä. Ed. Paasio oli siellä tehnyt hienoja pykäliä, ja muistaakseni lainasin hänen papereitaan ja sitten vaan sanoin, että mitä jos tehdään tämmöinen, että kielletään täysin myyminen ja ostaminen julkisella paikalla. Ja ilman mitään keskustelua se meni plumps, yksimielisesti läpi, ja samaten salissa, muistan, että istuin siellä aivan hiljaa ja katselin ympärilleni, kukaan ei huomannut, että se meni läpi. Niin tämmöinen aika suuri muutos meni silloin aika pienellä vaivalla, kun siitä ei ollut mitään julkista keskustelua. Nyt kaikki ovat niin tyytyväisiä siihen asiaan.

Olen ihan varma, että jos sitä olisi väännetty tällä tavalla, niin ei olisi ollut salissa yhtä harmonista kuin oli silloin. Enkä uskaltanut pitkään aikaan puhua asiasta yhtään mitään, etteivät muut huomaa, mitä ovat menneet tekemään. Jälkeenpäin vähän jopa harmitti se, että tästä ei puhuttu julkisesti, koska aika moni suomalainen tällä hetkellä ei tiedä, että on kiellettyä ostaa ja myydä seksiä ravintolassa. Siitä ei ole informoitu hirveän selvästi ihmisille. Se on tällä hetkellä väärin, kiellettyä, rangaistavaa. Ei saa ravintolassa myydä eikä ostaa. Jopa välillä tuntuu, että jotkut täällä eivät edes sitä oikein hahmota, kun puhutaan siitä, että nyt pitäisi kieltää myös myyminen, sillä eihän myyminen voi olla miehille ongelma missään muualla kuin julkisilla paikoilla. Ei heidän kotiinsa kukaan tule myymään varmaan pakolla, ainakaan en usko tätä oikein, vaan se on juuri julkisissa tiloissa, missä myyminen varmaan voi olla miehille erittäin ongelmallista ja inhottavaa. Mutta se on jo hoidettu.

Sitten, kun ed. Soini vertasi siihen, että jos puhutaan vaikka huumeiden myymisestä, niin ostaminen ja myyminen on rangaistavaa ja myyminen on vielä pahempaa, meillä on aivan sama tilanne tässä nyt. Eihän myyjä ole sen ihmiskaupan uhri, vaan parittaja on se myyjä ja parittajaa rangaistaan enemmän kuin ostajaa. Elikkä se myyjä on parittaja, ei tämä ihminen, joka siinä on myyntikappaleena välissä, vaan se parittaja. Eli tässä on aivan sama logiikka, että myyjää rangaistaan enemmän.

Sitten voin varmaan todeta, että toivottavasti tästä tulee yhtä hyvä lopputulos sentään kuin tuosta meidän järjestyslaista. Jollain lailla, vaikka ravintoloissa ei ehkä vielä olla tarpeeksi ratsattu ja ei ole muutosta tapahtunut ihmisten tietoisuudessa, ainakin Helsingin kadut ovat rauhoittuneet. Näin sanovat Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen edustajat, ja sehän on hienoa. Elikkä meidän lainsäädännöllämme on vaikutusta näköjään, vaikka me itse kovasti sitä epäilemme. Jos vielä kertoisimme ihmisille, että olemme tämmöisiä lakeja tehneet, niillä olisi vielä enemmän vaikutusta.

Otan esiin yhden asian, josta en tiedä itsekään, onko siitä ihan oikein puhua tässä vai ei, mutta kun ed. Soini puhui niin paljon tästä oikeudesta elämään, niin kun meitä on nyt pommitettu sähköposteilla, niin minulle tuli yksi sähköposti, joka oli kaikkein kummallisin. Se oli eräs seksikaupan ostaja, joka oli sitä mieltä, että kaksi kertaa häntä on nyt huijattu. Se ensimmäinen kerta on se, että hän on koko ajan luullut, että hänellä on oikeus lisääntyä, että joka kerta, kun hän on ostanut seksiä, hän on luullut, että hän on lisääntynyt, että hänellä on oikeus tuottaa elämää maailmaan, ja nyt hänelle on kerrottu, että hän ei olekaan lisääntynyt, ja nyt vielä kielletään tämä kaikki. Silloin minä ajattelin, että voi herranjestas! Mutta ihmisillä on eri näkemys siitä, mihin heillä on oikeus. Se on kyllä erittäin epäselvää näköjään.

Vielä yksi asia, joka minua hämmästyttää. Ed. Asko-Seljavaara, jos hän pystyy kuuntelemaan, en oikein tiedä, mikä on teidän kantanne. Jos ymmärsin oikein, niin päädyitte siihen, että ette halua mitään muutosta nykyhetkeen paitsi lisää resursseja poliisille, ja mehän kaikki haluamme tässä nyt lisää resursseja poliisille. Nyt teemme päätöstä siitä, tehdäänkö ylipäätään mitään lakia, jolla yritetään päästä kiinni tähän ihmiskauppaan. Nyt kun yritetään päästä edes vähän vähentämään seksin ostamista, niin te siis ette halua mitään muutosta. Ymmärsinkö oikein, että teidän mielestänne nykytilanne on paras?

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta on valinnut erittäin viisaan etenemistien suhteessa ihmiskauppaan ja paritukseen ja siihen liittyen kansainväliseen rikollisuuteen, mutta myös siihen nähden, että yleisesti ottaen myöskin tavalliseen prostituutioon liittyy yhteiskunnallisia ongelmia. Siihen liittyy sitä, että hädänalaisessa asemassa olevat ihmiset voivat jopa omasta halustaan joutua myymään itseään, ja luulen, että juuri tämän kaltaisista ilmiöistä on kyse, kun esimerkiksi Murmanskista on tullut bussilasteittain naisia, jotka voivat olla koulutettuja opettajia ja muuten hyvin elämään varustautuneita ihmisiä, jotka kuitenkin lähialueiden onnettomien olosuhteiden takia ovat joutuneet tilanteeseen, jossa heillä ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia esimerkiksi elättää perhettään. Onkin totta, että prostituution syihin pitää paneutua, ja silloin kyse on hyvin paljon taloudellisen tasa-arvon edistämisestä ja ihmisten elinolosuhteiden kohentamisesta. Tällaisia huonoja olosuhteita on erittäin paljon juuri Suomen lähialueilla.

On selvää, että kun ollaan ongelman kanssa, silloin on mietittävä keinoja. Lakivaliokunta on valinnut tällaisen eräänlaisen asteittaisen etenemisen. Täällä on jo ansiokkaasti esitetty, miten Suomessa on lainsäädäntöä muutettu niin, että ihmiskauppaan, paritukseen, voidaan puuttua. Tässä juuri ed. Anderssonin mainitsema järjestyslain muutos on ollut yllättävän vaikuttava keino. Mutta nähtävästi siihen ei ole liitetty juuri tätä ed. Anderssonin peräänkuuluttamaa julkista keskustelua, koska ihmiset eivät välttämättä tiedä, että myöskin ravintoloissa tapahtuva seksin osto ja myynti on tällaista julkisella paikalla tapahtuvaa kiellettyä myyntiä ja ostoa.

Niin kuin täällä on kerrottu, tätä lakivaliokunnan nyt ehdottamaa menetelmää on jo otettu käyttöön lasten ja nuorten osalta ja nyt sitä laajennetaan kaikkeen sellaiseen seksin ostoon, joka liittyy ihmiskauppaan ja paritukseen, joten tämä kriminalisoinnin menetelmä on jo ollut käytössä eli se ei siinä mielessä ole mitään uutta.

Pidän myös järkevänä sitä, että tämä hallituksen alkuperäinen esitys on rajattu, niin kuin lakivaliokunta on sen rajannut. Uskon, että juuri tällä tavalla voimme saada kokemuksia siitä, miten mahdollisesti sitten seuraavissa vaiheissa voidaan edetä. Vaikka lainsäädännöllä ei pidä ensisijaisesti tavoitella mitään signaalivaikutusta, siihen tarvitaan ensisijaisesti muita keinoja, niin jos kriminalisoinnin muut ehdot täyttyvät, kuten esimerkiksi rikostunnusmerkistön tarkkarajaisuus, niin mielestäni tämä on hyväksyttävää. Tällä myöskin on ennalta ehkäisevä vaikutus, ja se vaikuttaa niin, että seksipalveluja ei kysytä yhtä paljon kuin aikaisemmin, ja tämä sitten puolestaan vaikuttaa tarjontaan. Juuri Ruotsin esimerkki tässä on aika rohkaiseva.

Muistan, että kun olin Euroopan parlamentissa ja järjestimme seminaarin prostituutiosta, niin silloin kävi ilmi se, mikä on hyvin tiedossa, että esimerkiksi Euroopassa on kaksi tällaista päälinjaa. Toinen linja on se, että on lähdetty tekemään prostituutiosta ikään kuin laillista elinkeinoa, ja tälle tielle on lähtenyt viime aikoina muun muassa Saksa. Sitten on tämä skandinaavinen linja, jota vielä muutama vuosi sitten eurooppalaisissa keskusteluissa aika paljon paheksuttiin ja kummeksuttiin. Mutta on rohkaisevaa kuulla, että esimerkiksi EU-ministerien kokouksissa, niin kuin ministeri Luhtanen kertoi, on tultu tilanteeseen, jossa itse asiassa tämä Ruotsin malli herättää aika paljon kiinnostusta yhtenä mahdollisuutena vaikuttaa ihmiskauppaan, paritukseen ja myöskin siihen ilmapiiriin, jossa ei haluta kannustaa prostituutiota, koska kukapa haluaisi, että hänen tyttärensä tai äitinsä olisi prostituoitu, ja kukapa meistä haluaisi, että meidän aviomiehemme kävisi prostituoidun asiakkaana. Ei varmaankaan kukaan tällaista halua.

Muistan erittäin hyvin, kuinka belgialainen naispuolinen kollegani sanoi, että on varmasti fantastista elää Ruotsissa, jossa on sellainen ilmapiiri, että siellä miestenkin suuri enemmistö on sitä mieltä, että ei ole hyvä käyttää prostituoidun palveluja, ja tällä tavalla myöskin silloin ilmapiiri on tasa-arvoisempi ja siellä ikään kuin kunnioitetaan ihmisten oikeutta välttyä tällaiselta turhalta yliseksualisoivalta ilmapiiriltä.

On selvää, että kaikkea ei voi säädellä rikoslailla, ja juuri sen takia tarvitaan myöskin vahvaa julkista mielipidettä, julkista keskustelua. Kun puhumme näistä ilmiöistä, prostituutioon liittyvästä ihmiskaupasta ja parituksesta, on kannustettava myöskin kansalaisyhteiskuntaa tässä toimimaan. Esimerkiksi näissä merkeissä eduskunnan naisverkosto ja Nytkis ovat vedonneet urheilumediaan, urheilun sponsoreihin, että ne tarttuisivat aloitteeseen, jonka Suomen Liikunta ja Urheilu on tehnyt liittyen prostituutioon, ihmiskauppaan ja paritukseen suurten urheilutapahtumien yhteydessä. Suomen Liikunta ja Urheilu todella ansaitsee suuren kiitoksen siitä, että se on ottanut voimakkaasti kantaa tällaista kisaprostituutiota vastaan ja on antanut mainion esimerkin siitä, miten ilmapiiriin voidaan vaikuttaa.

Lakivaliokunnan lähestymistapa ansaitsee kannatuksen, ja niin kuin täällä on todettu, on myöskin erittäin tärkeää seurata tämän lain vaikutuksia, ja on myöskin tärkeää, että poliisi oikeasti myöskin valvoo lain noudattamista, ja tähän tarvitaan resursseja. Asiaan voidaan varmasti palata parin vuoden kuluttua uudestaan. Sillä välillä on hyvä käydä tällaista keskustelua esimerkiksi Itämeren alueella.

Tässä lakivaliokunnan puheenjohtaja Tuija Brax kertoi, että Norjassa on todettu, että Ruotsissa oston kriminalisointi on ajanut kovaa rikollisuutta Norjan puolelle, ja niin kuin tiedämme, Virossa on käyty keskustelua ruotsalaisen mallin käyttöönotosta. Itse pidän hyvin tärkeänä tällaista ketjureaktiota. Tällä tavalla voimme levittää hyviä käytäntöjä, joilla haluamme ehkäistä ihmiskauppaa ja joilla voimme myöskin luoda sellaista ilmapiiriä, jossa ihmisen ostaminen ja myyminen ei ole hyväksyttävää.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kun keskustelimme tästä lakiesityksestä lähetekeskustelussa, silloin mieleeni jäi, kun oikeusministeri Leena Luhtanen viittasi tämän lain tuomaan moraaliseen signaaliin. Seksin oston kiellon rajaaminen vain parituksen tai ihmiskaupan uhreihin valiokunnan mietinnössä ehdotetulla tavalla antaa kyllä mielestäni aika merkillisen moraalisen viestin ja signaalin. Tahdottiinpa tai ei, se nostaa itsenäisen, omavalintaisen seksiyrittäjyyden mahdollisuudeksi ja myös seksin ostamisen hyväksyttäväksi palvelujen käytöksi. Sen vuoksi olen huolestunut siitä, että seksibisneksen viljelemä ajatus prostituutiosta elinkeinona tai uravalintana valitettavasti tämän kompromissin myötä ainakin osittain toteutuu. Tällä valiokunnan enemmistön linjaamalla lailla ja sen seurauksena myös verottaja joutuu ottamaan tavallaan sutenöörin roolin, kun itsenäisiltä yrittäjiltä suoritettu seksin osto katsotaan luvalliseksi, ja tokihan näistä tuloista silloin pitää verotkin maksaa.

Vaikka prostituoitu ei olisikaan suoranaisesti ihmiskaupan tai parituksen uhri, niin takana voi silti olla monenlaisia muita pakotteita, jotka ajavat hänet tähän toimintaan. Esimerkiksi päihderiippuvuus — ed. Rajala kertoi, että prostituoidut olivat esitelleet käsivarsiaan, että ei ole piikin jälkiä, mutta kyllähän huumeita ja päihteitä käytetään muutoinkin kuin injektioina — psyykkiset sairaudet, vaikea taloudellinen ahdinko ja erilaiset varhaiset hyväksikäyttökokemukset voivat ajaa ihmisen prostituoiduksi, myös vapaaksi, itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi.

Valiokunnan enemmistön linjaus mielestäni kyllä sivuuttaa nämä seikat, jotka asettavat kyseenalaiseksi koko tuon vapaaehtoisen prostituution käsitteen. Korostan sitä, että vaikka ed. Brax ei käyttänyt tätä vapaaehtoisen prostituution käsitettä, niin ed. Sasi käytti sitä useaan kertaan omassa puheenvuorossaan. (Ed. Brax: Hän viittasi aivan toiseen lausuntoon!) Itse asiassa myös se, että paritus kielletään, osoittaa, että seksin myymistä ei voida rinnastaa muiden palvelujen myymiseen. Emmehän näe mitään ongelmaa siinä, että vaikkapa hieronta- tai hoivapalveluja organisoidaan ja välitetään. Voidaan kysyä, miksi paritusta pidetään itsestäänselvästi paheksuttavana, jos kyseessä olisi vain palvelujen välittäminen.

Jos kriminalisointi kohdistuu ehdotetun kompromissin mukaan vain paritukseen ja ihmiskaupan uhreilta ostamiseen, pelkään, että seksibisnes tuskin käytännössä merkittävästi rauhoittuu. Toki pidän tätäkin lainsäädäntöä ja tätä rajoitettua seksin oston kieltoa parempana kuin sitä, että laki hylätään, ja ehdottomasti tulen sitten lopullisessa äänestyksessä äänestämään sen hyväksynnän puolesta. Mutta kyllä pidän hyvin mahdollisena ja todennäköisenä sitä, että seksibisnes nopeasti alkaa myös huomioida muuttuneen lainsäädännöllisen tilanteen. Parittaja voi määrätä prostituoidun esittelemään itsensä vapaana ammatinharjoittajana, jolloin ostaja pystyy vetoamaan tietämättömyyteensä. Mielestäni, jos ostaminen on kielletty, on johdonmukaista kieltää myös myyminen. Lainsäädännöllä tulee antaa viesti, ettei oman kehon myyminenkään ole hyväksyttävää ansiotoimintaa.

Mielestäni on aika merkillistä, että lähetekeskustelussa monet sellaiset edustajat, jotka nyt haluavat hylätä koko lain, ilmoittivat kannattavansa sekä osto- että myyntikieltoa. Miksi tähän vaihtoehtoon ei tartuttu valiokunnassa? (Ed. Karvonen: Hyvä kysymys!) Myynnin kieltoa on vastustettu sillä perusteella, että myyjä on uhri, joka tarvitsee apua, ja toki olen sitä mieltä, että prostituoiduille tarkoitettuja tukitoimia on syytä kehittää ja lisätä. Rangaistuskäytännössämme on kyllä mahdollista ottaa huomioon seksin myyjän henkilökohtaiset olosuhteet lieventävinä tekijöinä, esimerkiksi alaikäisyys, psyykkiset sairaudet, huumeriippuvuus.

On huomattava, että prostituutio loukkaa ja haavoittaa myös ostajien ihmisarvoa. Mielestäni tässä on sekä myyjien että ostajien ihmisarvosta kysymys. Maksetun seksin käyttäjissä on seksiaddiktiosta kärsiviä henkilöitä. Prostituutio aiheuttaa joillekin ostajille vakavaa riippuvuutta, joka monella tavoin vaikeuttaa elämää johtaen velkaantumiseen, jopa työn ja perheen menettämiseen. Esimerkiksi itseeni oli yhteydessä tällainen mieshenkilö, joka kertoi menettäneensä elämästään 20 vuotta, perheensä, puolet käytetystä ajastaan, prostituutioon, ja hän kärsi nimenomaan vakavasta seksiaddiktiosta, ja hän toivoi täyskieltoa prostituutiolle.

Ulkomaalaislaissa säädetään epäily seksuaalipalvelujen myynnistä käännyttämisen perusteeksi. Säännös on lisätty vuonna 1999 voimaan tulleella lailla. Laissa ei edellytetä prostituutiolle ominaista irrallisten suhteiden toistuvuutta, vaan yksittäistäkin tulojen hankkimista pidetään riittävänä käännyttämisen perusteena. Ulkomaalaislakia säädettäessä haluttiin nimenomaan estää prostituoiduilta ja muilta seksipalveluiden myyjiltä Suomeen pääsy, ja tämäkin oli jo moraalinen signaali. Euroopan unionin kansalainen voidaan käännyttää, jos hänen katsotaan käytöksellään vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta tai kansanterveyttä.

EY-tuomioistuin on vuonna 2001 päätöksessään todennut, että jos valtio hyväksyy omien kansalaistensa prostituution, ei muiden EU-maiden kansalaisten maassa harjoittamaa prostituutiota voida pitää todellisena vaarana yleiselle järjestykselle eikä maahan pyrkivää prostituoitua voida ammattinsa perusteella karkottaa. Jos seksuaalipalvelujen myyntiä ei kielletä, EU-maiden yrittäjillä on vapaa pääsy Suomen markkinoille. Tämä on mielestäni se kaikkein tärkein perustelu sille, miksi tuo myynti myös pitää kieltää.

Maissa, joissa prostituutio on laillistettu ja hyväksytty ammatiksi, kysyntä on selvästi suurempaa kuin rajoittavan lainsäädännön maissa. Vaikka Hollannissa, Saksassa ja Australiassa on runsaasti laillisia bordelleja, katukauppa ja ihmiskauppa lieveilmiöineen kukoistavat. On aika merkillistä, että juuri näiden maiden kansalaiset ovat myös ahkerimpia kehitysmaiden seksituristeja. Eli prostituution laillistaminen todellakin lisää kysyntää.

Seksikaupan kielto antaisi maallemme kansainvälistä uskottavuutta naisten ja lasten aseman puoltajana. Suomen on vaikea vaatia kehitysmaita ponnistelemaan seksikauppaa vastaan, jos ei kykene hoitamaan ongelmaa omalla tontillaan. Myös Virossa on perusteltu kriminalisointihanketta juuri Suomen lainsäädännön mahdollisella muutoksella. Pelkään, että tämä valiokunnan vesitys saattaa vaikeuttaa nyt Vironkin ponnistelua tätä ongelmaa vastaan. Suomen Ruotsin-mallin mukainen ratkaisu aiheuttaisi hyvin todennäköisesti saman suuntaisen lainmuutoksen myös Norjassa. Norjan oikeusministeri on hiljattain todennut, että Norja ei voisi jäädä erilliseksi seksin myynnin vapaa-alueeksi. Seksikaupan kielto ei toki poista prostituutiota kokonaan, mutta laaja ostokielto rajoittaisi ilmiön elintilaa ja kysynnän rajoittaminen supistaisi markkinoita ja seksibisneksen houkuttelevuutta.

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on todettu, että prostituutiota pitäisi mieluummin hillitä sosiaalisin keinoin. Tästäkin olen periaatteessa samaa mieltä, sitä panostusta tulee ehdottomasti lisätä, mutta valitettavasti kokemus näyttää, että nämä keinot eivät riitä. Ministeri Biaudet’n aikana asetettiin Stakesin toimesta prostituution ehkäisyprojekti, joka todellakin yritti hillitä seksikauppaa, mutta nollatuloksin, eli tuon projektin aikana seksikauppa sen kuin kiihtyi.

Valiokunta on ottanut käsittelyyn lakialoitteeni, ja olen siltä pohjalta yhdessä ed. Sirnön kanssa ehdottanut pitäytymistä kattavassa ostokiellossa. Lisäksi olen omassa vastalauseessani ehdottanut myynnin kriminalisointia. Tulen sitten yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään tarvittavia pykälämuutoksia.

Arvoisa herra puhemies! Kannatan ed. Sirnön tekemää ehdotusta, että käsittelyn pohjaksi otetaan mietintöön liitetty vastalause 1.

Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä puheen aluksi haluaisin hieman valottaa sitä taustaa, missä ollaan, elikkä arviot prostituution määrästä Suomessa vaihtelevat. Hallituksen esityksessä kerrotaan 10 000—15 000 prostituoidusta, jotka ovat Virosta tai Venäjältä, ja Suomessa tehdyssä tutkimuksessa, Kontulan tutkimuksessa, puhutaan 8 000:sta. Vaikka nämä esitetyt luvut vaihtelevat, ne osoittavat kuitenkin selvästi, että prostituutiossa on Suomessa kyse varsin laajamittaisesta ilmiöstä. Tällaista tilannetta ei sosiaaliseen ja sukupuolten väliseen tasa-arvoon tähtäävän yhteiskuntapolitiikan kannalta voida pitää hyväksyttävänä. Tällä tavalla valiokunta on yksiselitteisesti todennut.

Suomessa tutkimusta niin seksityöntekijöistä kuin asiakkaista ovat tehneet tutkijat Kontula ja Lohikivi. Kontula on omassa tutkimuksessaan tutkinut sitä, minkälaisia ovat seksityöntekijät. Yksiselitteisesti voidaan sanoa, että ei ole tieteellistä tutkimusta riittävän paljon ja viranomaisten käytännön tieto on vähäistä ja valikoitunutta. Tästä ilmiöstä ei voida yksinkertaisesti sanoa mitään täysin varmaa.

Siitä, mitä Kontula on selvittänyt, on voitu todeta, että aika ja ajankohta vaikuttavat merkittävästi siihen, millaisia prostituutiopalveluja tarjotaan. Vaikka prostituutiokenttä muuttuu koko ajan nopeasti, sen sisällä tapahtuu myös erilaisia kausivaihteluita. Esimerkiksi tietyt palvelut ovat sidoksissa vuorokaudenaikaan. On ravintolat ja katuprostituutio tietenkin kesällä, kun on hiukan lämpimämpää. Erityisesti ikärakenteeltaan keski-ikäiset ja miesvaltaiset tilaisuudet luovat kysyntää ja tarjontaa. Puhutaan puoluekokouksista, erilaisista urheilutapahtumista. Taitaa tällä hetkelläkin Saksassa olla melkoiset markkinat tällä alueella. Kuitenkin suurimmassa osassa prostituutiokontakteja aika on myös tärkeä sillä tavoin, että palvelun hinta on ainakin osittain sidoksissa sen kestoon.

Mitä sitten tiedämme asiakkaista? Tutkija Lohikivi on tutkinut asiakkaita, ja kun hän on haastatellut 27—73-vuotiaita, niin voidaan todeta, että Suomessa asiakkaat ovat yleensä avioliitossa asuvia miehiä, kun Virossa taas asiakkuus on sidottu avioliittoa edeltävään aikaan. Tutkija Lohikivi on kuvannut sitä, mitä miehet ovat keskusteluissa tuoneet esille. Miehet puhuvat paljon odotuksista ja toiveistaan, jotka eivät tunnu läheskään aina toteutuvan sen paremmin kaupallisella kuin ei-kaupallisella puolella. Moni seksityöntekijä on myös maininnut sen, että asiakkaat ovat sitä mieltä, että seksi maksaa aina, ja sitä käytetään kiristyskeinona avioliitossa ja avoliitossa. En tiedä, onko tämä sitten peruste miehille, että kun se seksi maksaa aina, niin siitä voidaan ihan silkalla rahalla maksaa myös ulkopuolisille. Toisaalta miehet ovat rationalisoineet maksullista seksiä nimenomaan sillä, että se ei ole uhka avioliitolle, koska kysymys on ulkopuolisesta tekijästä.

Toisaalta kun tässä puhuttiin myös tasa-arvosta, niin rehellisyyden nimissä pitää todeta se, että naiset ovat myös seksipalveluiden käyttäjiä ja miehet ovat niitä, jotka näitä palveluja tarjoavat. Toki tämä ilmiö on hiukan vähäisempää (Ed. Räsänen: Erittäin paljon vähäisempää!) — erittäin paljon vähäisempää — mutta sekin on olemassa, ja se rehellisyyden nimissä pitää myös täältäkin korokkeelta pystyä sanomaan.

Arvoisa puhemies! Niin kuin tässä keskustelussa on aikaisemmin tullut esille, niin valiokunnalle selvisi hyvin aikaisessa vaiheessa, että hallituksen alkuperäinen esitys on ongelmallinen. Professorit Raimo Lahti ja Ari-Matti Nuutila ovat todenneet, että siellä on karkeita lainsäädännöllisiä puutteita. Säännös on aivan liian laaja soveltamisalaltaan, ja asia pitäisi säätää rangaistavaksi täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. He totesivat myös, että mikäli kuitenkin ihmiskauppaa ja paritusta ylläpitävää kysyntää halutaan rajoittaa rikoslain keinoin, tulisi säännös kohdistaa täsmällisesti ja oikein, ja näin juuri valiokunta onkin tehnyt, elikkä täsmällisesti ja oikein olemme sen tarkentaneet.

Vastalauseessa puhutaan siitä, että osa valiokunnasta olisi halunnut kuulla vielä lisää asiantuntijoita. Niin kuin mietinnöstä voidaan todeta, valiokunta on kuullut 26:ta asiantuntijaa ja lisäksi olemme saaneet 8 kirjallista lausuntoa. Hieman kummallisena pidän sitä myös, että hallituspuolueiden edustajia jollakin tavalla olisi painostettu rajaamaan tämä. Tämä on ihan normaalia lainsäädäntötyötä, kun asiantuntijoita kuullaan ja sen jälkeen saadaan siitä yhteinen näkemys, jolla voidaan mennä eteenpäin. Elikkä valiokunnan mietintö, jossa lakia on tarkennettu, toteuttaa tarkkarajaisuuden ja lisäksi luo niitä keinoja, millä tavalla ihmiskauppaan tai paritukseen liittyviä henkilöitä voidaan suojella. Toki tämän lain nimi on nyt muuttunut seksikaupan kohteena olevan henkilön hyväksikäytöksi.

Niin kuin tässä vastalauseessakin todetaan, pelkästään tämä lainsäädäntö ei riitä korjaamaan näitä epäkohtia. Senpä vuoksi valiokunnalla onkin tämä lausumaehdotus: "Eduskunta edellyttää, että prostituoitujen käytettäväksi järjestetään riittävästi sellaisia tukitoimia, joilla edistetään heidän mahdollisuuksiaan irtautua prostituutiosta ja siirtyä työelämän piiriin". Valiokunta on hyvin selkeästi ymmärtänyt sen, että pelkkä lainsäädäntö ei riitä. Tarvitaan myös monien eri hallinnonalojen yhteistyötä, mutta myös asenneilmapiirin ymmärtämistä. Niin kuin ed. Särkiniemi totesi, on moraalisesti väärin, että ihminen on kaupan ja että me ostamme ihmisiä tavalla tai toisella.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämän lain käsittelyn osalta on mediasta voinut saada sellaisen käsityksen, että tämä olisi jotain aivan erityistä lainsäädäntöprosessia, mitä tässä talossa tehdään taikka tapahtuu. Tämä on yksi laki muiden joukossa, joka on päätynyt normaalin lainsäädäntöprosessin kautta tähän pisteeseen, missä se nyt on. Erikoisia väitteitä on tästä päätöksen syntyprosessista esitetty tässä salissakin tänään. Muutama kommentti niistä.

Hallitus on antanut esityksensä aivan normaaliin tapaan. Valiokunta aloitti asiantuntijakuulemisen aivan normaaliin tapaan, kuten eduskunta roolinsa mukaisesti kuulee asiantuntijoita. Niillä on jotakin väliä. Lakipykäliä korjataan perusteluineen, jos siihen on aihetta. Näin on tällä kertaa tehty. Esimerkiksi ed. Soini sanoi, että hallituspuolueet vesittävät oman esityksensä. Hallitus on tehnyt oman esityksensä. Eduskunta on kuullut asiantuntijat, huomannut muutamia puutteita, tehnyt samaa asiaa koskevan paremman esityksen. Se olkoon meille kaikille juuri se prosessi, mitä me tuemme myös jatkossa muissa lakiesityksissä.

Täällä on useamman kertaa väitetty, että hallituspuolueiden edustajia olisi painostettu, taikka jopa, että hallituspuolueet itsessään ovat jotakin merkillistä käännyttämistä tehneet taikka muuta. Jälleen kerran: asiantuntijakuulemisessa on selvinnyt, että hallituksen esittämä pykälämuotoilu ei sellaisenaan ollut kovinkaan täsmällinen, ei kovinkaan kestävä, minkä jälkeen on päädytty siihen, että jotakin täytyy tehdä.

Tämän lakiesityksen pohjalla on työryhmän mietintö ollut, ja työryhmän mietinnön vähemmistön kanta on ollut myös pykälämuotoilussa mukana. Valiokunta on systemaattisesti asiantuntijoita kuullessaan kysynyt asiantuntijoilta myös tämän nimenomaisen pykälän muotoiluun kommentteja. Tästä kohtaa voidaan kysyä, kun ed. Salo joittenkin muitten lakivaliokunnan jäsenten kanssa halusi kuulla vielä lisää asiantuntijoita, että kun tämä kyseinen pykälämuotoilu otettiin esiin, eivätkö valiokunnan jäsenet ole olleet valiokunnassa paikalla taikka, jos he ovat olleet paikalla, eivätkö he ole kuulleet taikka ymmärtäneet, mitä asiantuntijat ovat sanoneet. Oli vastaus näihin mikä tahansa, niin se ei oikeuta siihen, että koko eduskunta pistetään kerran vielä käymään se sama kierros läpi, joka on jo tehty. Meillä riittää varmasti töitä tässä muutenkin.

Vielä erityisen turha on se vaatimus, minkä ed. Salo täällä tänään totesi, että kenties olisi pitänyt kierrättää vielä perustuslakivaliokunnankin kautta, kun perustuslakivaliokunnalta juuri tämän pykälän muotoilua kysyttiin erikseen ja siihen on myös kommentoitu, jolloinka tällaisia väitteitä on ihan turha heittää ilmaan. Se, mitä on tehty, on se, että on puhuttu lain tavoitteesta ja tarkoituksesta, miten siihen päästään, ja nyt on haettu se malli. Hallituksen esityksen pykälämuotoilu itsessään ei taannut sitä, että päästään puuttumaan siihen asiaan, jota ajettiin takaa. Ihmiskauppa, paritus, vakava järjestäytynyt rikollisuus on juuri se, jota halutaan hillitä, johon halutaan puuttua, ja tällä tavalla siihen päästään käsiksi.

Moni on puhunut näyttöongelmista. Kyllä, niitä on, mutta ei se siltikään sulje pois sitä, etteikö pidä yrittää. Hallintovaliokunta kuuli poliisin näkökulmaa poliisin resursseista. Siellä on myös poliisien näkökanta ollut se, että jos jonkinmoista lakia säädetään, tämä nyt salissa oleva pykälämuotoilu on parempi esitys kuin hallituksen alkuperäinen esitys. Tästä on poliisin kantoja. Hallituksen esityksessä on todettu resursseista se, että se ei kauheasti vaadi lisäresursseja, koska se selviytyy muiden rikosten esitutkinnan yhteydessä tai muitten yhteydessä. Totta ihmeessä, kun on huomattu se, että poliisin resursseja lisäämällä, sosiaalipoliittisia toimia lisäämällä, puuttumalla sinne syihin, auttamalla seurausten selvitystä, näitä tukemalla, näitä elementtejä tukemalla, me pääsemme tekemään nimenomaan niitä vaikutuselementtejä, joita haetaan. Se on tämän salin käsissä tehdä myös näitä muita toimenpiteitä, puuttua uhrin asemaan, puuttua sinne poliisin resursseihin, tukea sitä esitutkintaa, tukea tuomioistuinlaitosta, jotta nämä oikeudelliset elementit saadaan myös kohdalleen.

Tässä on ihan turha väittää jotakin, että nostetaan kädet pystyyn sen takia, että ei mukamas ole täydellistä taikka aukotonta esitystä tuoda tänne. Väitän, että mikään laki ei ole aukoton, ja jos ja kun sillä on hyvä tarkoitus, jos ja kun sillä kyetään estämään jotakin haluttua taikka tukemaan jotakin toista haluttua, niin näin lait yleensäkin täällä säädetään.

Ed. Andersson viittasi aiemmin täällä järjestyslain säätämiseen viime kaudella. Itse asiassa näin kävi: se tuli hirveän huomaamattomasti. Minkäköhän takia? Kenties sen takia, että järjestyslain päähuomio keskittyi silloin julkisuudessa niin kutsuttuun julkijuopotteluun, jolloinka se oli paljon suurempi ongelma kuin tämä konsanaan. (Ed. Seppo Lahtela: Se on loppunut nyt!) Siitä ei käytännössä taidettu käyttää edes kovinkaan monta puheenvuoroa täällä, jos lainkaan.

Tämä seksikauppa ylipäätään on sellainen, josta me puhumme aika paljon väitteitten ja mielikuvien pohjalta. Niin kuin sanottu, siitä totuudesta, mitä se on, kuinka paljon prostituoituja on Suomessa, paljonko on ostajia, kuinka laajasti, mistä maista kaikkialta, meillä ei ole faktaa ihan tarkalleen. Meillä on suurin piirtein olevia lukumääriä. Meillä on Anna Kontulan tutkimusta, meillä on poliisin näkemystä asiasta, mutta joka tapauksessa ne kaikki osoittavat sen, että meillä on ilmiöitä, joita me haluamme kitkeä täältä. Meillä on myös ilmiöitä, joihin haluamme puuttua.

Lakivaliokunnan enemmistön esitys täällä on täsmällisempi ja tarkkarajaisempi kuin hallituksen alkuperäinen esitys. Se puuttuu itse siihen ongelmaan, mihin halutaankin, elikkä järjestäytyneeseen vakavaan rikollisuuteen, paritukseen, ihmiskauppaan, ja toivon mukaan nämä elementit, mitä valiokunnan mietinnössä on tuotu esiin, otetaan myös käytännössä, niin että löytyy varoja, löytyy resursseja, löytyy tukitoimia, löytyy sosiaalipoliittisia toimia. Kuten valiokunnassa taikka jossain kuulemisessa joku totesi, pitäisikö meidän kriminalisoida prostituutio vai köyhyys, niin tullaan justiinsa siihen, että toivon mukaan kenenkään ei pidä taloudellisista syistä lähteä myymään itseään, ja juuri näitä toimenpiteitä toivon, että myös tämän lain lisäksi tämä sali ja viranomaiset käyttävät ja hyödyntävät.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti muutamia näkökohtia. Tämä hallituksen esitys on koko tämän valmisteluprosessinsa aikana herättänyt kiivasta keskustelua, kuten tietysti tämäkin sali ja käyty keskustelu, debatti, osoittaa. Yhtäältä on arvosteltu sitä, mikä ylipäätään on kyseisen lain tarkoitus. Jos seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoinnin tarkoituksena on ihmiskaupan ja parituksen vähentäminen sekä näiden uhrien suojeleminen, voidaan kysyä, miten tämä lakiesitys edesauttaa kyseistä päämäärää. Toki voidaan myös kysyä, mitä haittaa tämän lain säätämisestä sitten olisi.

Kuten edellä monet puhujat ovat jo tuoneet esiin, lakiesityksen rangaistussäännöksestä tulisi luultavasti jossakin määrin symbolista lainsäädäntöä, jolla osoitettaisiin paheksuntaa prostituution eräitä muotoja kohtaan. Lakiesityksen heikkona kohtana nähdään myös sen tavoitteiden käytännön toteutus: miten viranomaiset kykenevät valvomaan ja näyttämään toteen lakiesityksen määrittelemää ihmiskauppaan ja paritukseen liittyvää toimintaa. Rajanveto prostituution eri muotojen välillä on kiistatta haasteellinen tehtävä lain toteuttajille.

Arvoisa puhemies! On selvää, että kriminalisoinnin seurauksena kyseisten rikosten selvittäminen vaatii lisää resursseja. Hallinnonalan määrärahat ovat jo nykyisellään varsin niukat, ja resurssitilannetta ei myöskään helpota se, että valtiovarainministeriön tuottavuusohjelma edellyttää eri hallinnonalojen virkojen vähentämistä.

Kriminalisointi ei ole ongelmatonta eikä aukotonta. Kannatan kuitenkin lakiesityksen hyväksymistä valiokunnan esittämällä tavalla. Näkemykseni mukaan hallituksen esitys kaikkine puutteineenkin kuitenkin heikentää ihmiskauppa- ja paritusrikosten edellytyksiä Suomessa. Hyväksymällä esitetyn lainsäädännön me teemme Suomesta ei-houkuttelevan maaperän tämän tyyppiselle toiminnalle. Minusta tämä on tärkeää. Toisin sanoen tuleva rangaistussäännös on asia, jonka ihmiskauppiaat, paritusta harjoittavat ottavat huomioon valitessaan toimintaympäristöään. Asian voi kuvata myös näin. Säännöksellä voidaan myös olettaa olevan vaikutusta yhteiskunnan yleiseen asennoitumiseen seksuaalipalvelujen ostoa kohtaan muissakin tapauksissa kuin niissä, missä palvelujen myyjä on ihmiskaupan uhri tai parituksen kohde.

Tämän nyt ehdotetun kompromissin lisäksi seksuaalipalvelujen ostoa ja myyntiä säätelee järjestyslaki, kuten olemme salissa monesti jo kuulleet, samoin kuin myös olemassa oleva paritus- ja seksuaalipalvelujen ostamista nuorelta henkilöltä koskeva laki. Tällä lakien yhdistelmällä päästään varmasti asiassa eteenpäin ja nimenomaan myönteiseen suuntaan.

Tuen vastalauseen 3 lausuman ajatusta siitä, että hallitus käynnistää välittömästi Pohjoismaiden ja muiden lähialueiden maiden kanssa neuvottelut siitä, millä yhteisillä ja ennalta ehkäisevillä toimenpiteillä voidaan parantaa ihmiskaupan ja parituksen uhrien asemaa Suomen lähialueilla ja Suomessa. Korostan myös mietinnön lausumaa koskien prostituoiduille suunnattujen tukitoimien merkitystä. Luonnollisesti myös lain toteutumisen seuranta on erittäin tärkeää.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme nyt eräänlaisessa iltaistunnossa tunteita kuohuttavassa asiassa. Vaikka otsikkona onkin "Hallituksen esitys kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljetusta koskevien lisäpöytäkirjojen hyväksymisestä ja niiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain 20 luvun ja järjestyslain 7 ja 16 §:n muuttamisesta", niin kyllä tämä keskustelu, mitä nyt olen kuunnellut, on aivan muun alan ympärillä liikkunut, aivan seksikaupan ympärillä siihen liittyvine kaikkine viitteineen, mutta se täytyy sanoa, että harvoinpa olen tästä alasta näin sivistynyttä keskustelua kuullut. Yleensä kuppiloissa, ravintoloissa käytetään aivan toisenlaista nimitystä, kieltä, ja voisi sanoa, jossain tapauksessa voisi tähän asiaan vedota, että myöskin kiihottavampia puheita.

Mutta pariin kommenttiin.

Ed. Heidi Hautala puheenvuorossaan totesi, että Suomen lähialueilla käydään voimakkaasti naiskauppaa, bussilasteittain tullaan Suomeen jne., ja tämä on yleistä. Mielestäni tässä oli selvä signaali siihen, että silloin, kun on tämmöistä laillistettua laitonta ihmiskauppaa, niin täällä, jos ei siellä ole parittaja, on varmasti mafia, ja minusta se on yksi sama asia ja sinne menee pääosa siitä rahasta, jos rahaa tässä asiassa käytetään, niin kuin pakko elääkseen on käyttää. Näin arvellen se oli selvä merkki siitä, että jokaisen, joka tästä asiasta vähänkin ymmärtää, pitäisi pysyä siitä rintamasta kokonaan erossa ja elää kotimaassa ja jättää matkailukin tuonne itäpuolelle tekemättä, jos tässä nyt mitään itäpuolta tarkoitettiinkaan.

Ed. Eva Biaudet esitti puheenvuorossaan, että tämä keskustelu ja ajatus on ollut naisia loukkaavaa ja naiset kokevat jotenkin itsensä kärsineeksi tässä asiassa, kun tästä on tämmöinen puhe tullut. Jos naiset näin kokevat, niin naiset ovat kyllä itse tämän pelin luoneet ja sen asetelman rakentaneet. Ja se asetelma on rakentunut siitä hallituksen alkuperäisestä esityksestä, missä ostaminen kiellettiin, mutta myymistä ei. Ja jos oltaisiin tasavertaisella pohjalla, olisi hallitus lähtenyt alun perin esittämään ostamisen sekä myymisen kieltoa eikä tämmöistä keskustelua olisi syntynytkään eivätkä naiset olisi joutuneet siihen asemaan, miten he nyt asemansa kokevat. En kyllä ymmärrä, mistä tämmöinen tunne on tullut. Ehkä se naisen vaisto taikka ajatus taikka mieliala on vähän toisenlainen kuin se on korpimetsien miehellä, niin kuin itse koen tätä hommaa, mutta ehkä minullakin jotain oppimista tässä on olemassa.

Ei tässä keskustelussa ja palautteessa eikä mietinnössäkään ollenkaan kerrota sitä, mikä on alun perin koko asian idea ja sisältö ollut olemassa, että on syntynyt tämmöinen asetelma, eipäs, juupas jne. myöskin tässä päätösvaiheessa. Valiokunnan selvä enemmistö oli sitä mieltä, että tätä sisältöä ei voida näin hyväksyä, on kriminalisoitava sekä osto että myynti tai sitten niin, että jos tämä myynti tapahtuu vapaaehtoisesti omana pienenä bisneksenä, semmoisena pienen tavaran kauppana, jos niin kuin voi rautakaupallisesti tätä asiaa miettiä, niin sitä ei tule rangaista eikä kriminalisoida.

Näin arvellen, kun syntyi, syntyi sellainen poliittinen tilanne, että SDP:n eduskuntaryhmä kesken neuvottelujen veti välistä ja johdatteli siihen malliin, että on nyt tehtävä tämmöinen kompromissiesitys ja sen matkassa on lähdettävä eteenpäin viemään tätä. Näin arvellen tiedän, että joitakin hallituspuolueitten edustajia kovasti korpesi tämä asia, että tämmöinen välistäveto tehtiin, mutta käyttäisinkin tästä nimitystä, että tämä kompromissiselvitys on sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän viitoittama, ja toivottavasti silloin, kun ongelmia pidemmälti eteenpäin tulee, niin myöskin sinne se vastuu kääntyy.

Näin katsottuna sen jälkeen kun tämä keskustelukompromissi syntyi, mikä nyt mietinnössä on olemassa, tämä enemmistön halu sen jälkeen valiokunnassa kuulla lisää asiantuntijoita siitä, mitä tämä pitää sisältönä sisällään, torpattiin sellaisella perusteella, että tämä pitää saada nopeasti tämmöisenä kesäisenä, hiljaisena iltana pois, ettei tästä tule suurempaa mielenkiintoa eikä keskustelua eikä tämä herätä kansan intohimoja.

Ymmärrän kyllä erittäin hyvin tämänkin asetelman, mutta onnittelen lakivaliokunnan jäseniä, erityisesti ed. Saloa. Minäpä luulen niin, että tämä enemmistö, mikä sitten torppasi tämän äänin 10—7, että asiantuntijoita ei lisää kuultu, ei tiennyt, miten tässä asiassa loppujen lopuksi käy ja kuka tästäkin sopasta marjat, marjat perunasopasta, tavallaan ikään kuin poimii ja hyödyn nokkii. Epäilen niin, että kun katselemme jouluna, niin tässä ei ole epäselvää.

Pidän erikoisena ihmeenä, että valiokunnan puheenjohtaja kokeneena puheenjohtajana ei voinut ymmärtää eikä nähdä, että kun valiokunnan jäsenistä toinen puoli suurin piirtein haluaa kuulla lisää asiantuntijoita, niin tämä estettiin, koska tässäkin keskustelussa on selkeästi tullut esille se, että tähän paljon aukkoja ja reikiä on jäänyt.

Näin arvellen vielä ennenkuulumattomampaa, kun itsekin varajäsenenä olin siinä kokouksessa läsnä paikalla istumassa, on se, että sinne valiokunnan kokoukseen kerättiin sitten asiantuntijakäännyttäjiä, niin sanottuja vanhempia setämiehiä, jotka sanoivat, mitä mieltä pitää olla ja miten pitää äänestää, ja sitten lopputoteamus oli semmoinen, että tänne pitää hankkia uusia jäseniä, ja sitten alkoi jarrutuskeskustelu. Tämmöistä en ole koskaan ennen kuullut enkä voi nähdä enkä ymmärtää. Enkä voi myöskään ymmärtää sitä kieltä ja ääntä, mitä siellä oli olemassa, tämäniltaisistakin puhujista jotkut oikein minua pelottivat, mutta sekin kuuluu varmaan siihen naisen logiikkaan, että pidetään semmoista meteliä, kun ei saada omaa tahtoa läpi eikä hyväksytyksi.

Näin katsottuna tämän koko operaation ongelma on se, että jos osto ja myynti olisi kriminalisoitu, ei ollenkaan olisi ongelmaa, mutta kun lähdettiin siitä liikkeelle, etteivät vaan naiset joudu koskaan vastuulliseksi tästä asiasta ja alasta, niin silloin siitä tämmöinen ongelma tuli.

Herra puhemies! Sain asiantuntijakollegalta erään rikosylikomisarion arvion siitä, mitä tämä nykyinen sisältö on olemassa. Asiantuntija arvioi 8 §:n 1 momentin kohtaa "antamalla välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen" sanoen: "Asia on hyvin epämääräisesti ilmaistu, kuten hallituksen esityksestäkin ilmenee. Käytännössä esimerkiksi kännykän antaminen etenkin köyhälle itäblokin naiselle tai illallisen tarjoaminen voisi täyttää tunnusmerkistön kyseisen taloudellisen arvon kohdalta." Toinen kohta: "3 momentissa mainitun yrityksen kynnys on viety erittäin matalalle etenkin, jos hallituksen esityksen mukaisesti uhrin ja tekijän ei edes tarvitse kohdata toisiaan eli esimerkiksi pelkkä nettituttavuus riittää." Miten on se päivällisen tarjoaja, joka pyytää päästä jatkoille, ehdottelee sopimattomia? Näinhän tapahtuu joka ilta joka ravintolassa, mikä on käytännön elämää.

Mielestäni näistä asioista ed. Vistbacka puheenvuorossaan ansiokkaasti puhui, ja tiedän, että ed. Vistbackalla on harvinaisen paljon kokemusta ja näkemystä lainsäädännöstä myöskin siltä puolelta, kun hän on ollut syyttäjänä ja nimismiehenä.

Sama asiantuntija jatkaa sitten: "Hallituksen esityksessä mainitaan, että käytännössä ehdotetun tunnusmerkistön mukaiset rikokset paljastunevat esimerkiksi paritusrikosta tutkittaessa. No, tämä taas on niitä näyttöongelmia, mutta eiväthän prostituoidut asiakkaitaan käräytä. Jos joku on teletietojen mukaan soittanut prostituoidulle, ei se ole mikään rikos. Pikemminkin voisi ajatella niin, että jos ko. laki tulee voimaan, paritusrikoksia ja todellisia ammattirikollisia on entistä vaikeampi paljastaa. Kun aikaisemmin todistajina esiintyneet asiakkaat ovat nyt rikoksesta epäiltyjä, silloinhan ei tunnetusti ole hirveästi puhehaluja." Näin tämä asiantuntija päättää.

Mielestäni tämmöisiä tutkimuksia ja kuulemisia jos valiokunta olisi kuullut, niin selvästi olisi syntynyt parempaa lainsäädäntöä, ja täällä kokemusta on olemassa myöskin siitä, mitä tulee hätäisesti ja huonosti tehdyistä kompromisseista ja pykäläkirjoittelusta: niistä tulee pitkällä aikavälillä riesaa.

Herra puhemies! Yhteen asiaan voisi arvella, että tässä mietinnössä ja vastalauseessa on hyviä asioita. Erittäin lämpimästi yhdyn ed. Räsäsen vastalauseessa todettuihin arvioihin siitä, että näin ollaan luomassa prostituoidulle tämmöisen laillisen, yhteiskuntaa rakentavan työn statusta ja myöskin tämmöistä lain tuomaa moraalista signaalia siitä, että on hyväksytty ala, siinä on hyväksytty osapuoli, hyväksymätön osapuoli, mutta erityisesti tästä hyväksytystä osapuolesta nyt puhun. Se nostaa itsenäisen seksiyrittäjyyden lailliseksi mahdollisuudeksi ja seksin ostamisen hyväksyttäväksi palvelujen käytöksi, sanotaan tässä ed. Räsäsen vastalauseessa. Jos tätä asiaa ajatellaan tällä kielletyllä puolella, niin ed. Räsänen vastalauseessaan toteaa: "Parittaja voi määrätä prostituoidun esittelemään itsensä vapaan ammatin harjoittajana, jolloin ostaja pystyy vetoamaan tietämättömyyteensä." Tämähän on useassa puheenvuorossa tullut ilmi täällä, ja tämän pohjalta näyttökynnystä ei ole olemassa ja tämän asian kriminalisointi, syyttäjälle meno on erittäin vaikeata ja monimutkaista.

Tämä on useassa puheenvuorossa todettu ja muun muassa ulkomaalaislaissa todettu asia, kirjoitettu asia, että seksipalvelujen tarjoaminen on yksi käännyttämisperuste. Euroopan unionin tuomioistuimen, EY-tuomioistuimen, kanta on jo vuodelta 2001 sellainen, että jos ei ole oman maan kansalaiselta kielletty, se ei myöskään ole käännyttämisperuste. Tästäkin olisi ollut hyvä kuulla asiantuntijoita, nähdä ja saada tämä järjestykseen.

Tässä on eletty vähän siihen muotoon ikään kuin tämä eduskunta hajotettaisiin nyt tässä ennen syysistuntokauden alkua ja tämä pitää saada ennen juhannusta järjestykseen, ettei nyt vaan vahingossakaan kukaan pääse tätä enää sen jälkeen repostelemaan.

Herra puhemies! Ed. Räsäsen vastalauseessa on erinomaisen hyvä henki ja ajatus, ja se lähtee hallituksen alkuperäisen esityksen täydentämisestä siten, että sekä oston että myynnin pitää olla kiellettyä. Silloin se on tasapuolinen ja oikea ja se ei myöskään loukkaa eikä syrji kumpaakaan sukupuolta, jos tämä nyt sukupuolikysymys on ollut, niin kuin keskustelusta on voinut päätellä, että on ollut. Itse en kyllä sitä näin koe enkä näe.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Vastaan aivan muutamaan täällä esitettyyn argumenttiin vielä.

Ensinnäkin kehuisin ed. Räsäsen puheenvuorosta sitä osuutta, jossa hän korosti, että esimerkiksi huumeidenkäyttäjää on vaikea tunnistaa. Valiokunnan Viron matkalla tämä asia tuli sikäläisten asiantuntijoiden esityksissä sangen selväksi. Huumeita voidaan kuulemma nykyään muun muassa prostituutioon päätyneiden tai siihen pakotettujen ihmisten osalta pistää muun muassa varpaiden väleihin niin, etteivät asiakkaat niitä näe.

Samassa yhteydessä kävi myös hyvin selväksi, että bisneksen perusviesti on yleensä aina luoda se väärä illuusio siitä, että juuri te olette ensimmäinen asiakas ja minä teen tätä vapaaehtoisesti. Molemmat osoittautuvat yleensä valheeksi, asiakkaita on yleensä ainakin kymmenen päivässä, kuten Virosta kerrottiin. Juuri sen takia, että nämä palveluita myyvät yrittävät aina luoda tämän illuusion vapaaehtoisuudesta, niin lakivaliokunta — ja tämä toistettakoon nyt vielä viimeisen kerran — nimenomaisesti parituspykälän osalta vältti kaikki semmoiset tunnusmerkistöt, jotka vaatisivat sen asian arviointia, onko myyjä vapaaehtoinen vai ei. Objektiivisesti arvioitavat, ulkoiset kriteerit syntyvät muista seikoista. Tämä sanottakoon nyt vielä, toivottavasti viimeisen kerran.

Mutta sitten, puhemies, kehuisin myös ed. Sirnön sitä havaintoa, vaikka hän itse sitten ensimmäisessä äänestyksessä äänestää vielä pidemmälle menevää kriminalisointia, että tämä lakivaliokunnan esityksen yksi ajatus on nimenomaan se, että se pakottaa jokaisen mahdollisen ostajan miettimään, mitä on tekemässä, ottamaan selvää ja ymmärtämään, että suurin osa tämän alan bisneksestä on järjestäytyneen rikollisuuden käsissä.

Siitä tullaankin uudelleen ed. Räsäsen yhteen väitteeseen, että olisi niin merkittävästi näitä yksittäisiä toimijoita. Hän viittasi muun muassa jälleen kerran huumeista riippuvaisiin ja päihdeongelmaisiin ihmisiin. Valitettavasti moni seikka, tavallaan valitettavasti moni, viittaa siihen, että nämä naiset päätyvät alta aikayksikön järjestäytyneen parituksen piiriin. Heidän ei anneta, näiden mielenterveysongelmaisten, päihteiden väärinkäyttäjien, narkkarien mitenkään yksityisesti toimia. He ovat monella tavalla täysin suojattomia, joutuvat juuri parittajien organisoituun hyväksikäyttöön. Sen takia on tärkeätä kriminalisoida parittajilta, puhumattakaan ihmiskauppiailta osto.

Aivan lopuksi, puhemies, haluaisin korjata erään asian koskien ed. Saloa. Käymämme sananvaihdon jälkeen tulin vakuuttuneeksi siitä, että hän tuntee myös nykyisen laajennetun parituspykälän, joten siltä osin haluan pöytäkirjaan merkittävän, että olin ymmärtänyt väärin, että hän olisi perustanut tämän näyttökritiikkinsä sille, että hän ei oikeastaan ole mieltänyt tätä uutta pykälää näin laajaksi. Sen sijaan meidän välillemme jää yhä merkittävä ristiriita, ja minun on yhä hyvin vaikea ymmärtää, miksi ed. Salo ei usko, että tässä asiassa objektiivisin perustein voidaan saada näyttöä, niin kuin Ruotsissakin on saatu, muun muassa tutkittaessa paritusta on saatu asiakasrekisteri. Se on objektiivista näyttöä, ja näin tämä saadaan. Mutta niin kuin ed. Salon kanssa totesimme, niin kolmen vuoden päästä, kun selvitys tulee, viimeistään selviää, kumpi meistä oli oikeassa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Työskentelin vaalikauden alkuvuosina lakivaliokunnassa, ja tuolloin lakivaliokunnassa linja oli ryhmässäni, jossa olin myöskin valiokuntavastaavana, se, että hallituksen esitys on hallituksen esitys ja sitä me kannatamme. Minusta tämä olisi ihan hyvä lähtökohta käytävään keskusteluun ollut edelleenkin. Nyt sitten valiokuntien samanaikaisuuden vuoksi en voinut lakivaliokunnassa työskennellä, vaan valiokuntia vaihdettiin. Näin ollen en ole valiokuntatyössä ollut nyt käsiteltävänä olevan asian kohdalta mukana lainkaan.

Jotenkin minusta tuntuu, että paras vaihtoehto niistä, mitä on esille tuotu, olisi ollut edetä kirjan mukaan, hallituksen esityksen mukaan. Toki vielä parempi vaihtoehto olisi ollut se, että hallituksen esitys olisi sisältänyt sekä oston että myynnin kriminalisoinnin. (Ed. P. Salo: Ed. Räsäsen esitys!) — Ilmeisesti ed. Räsänen on juuri tuonut täällä tätä esitystä esille. — Pidän ongelmallisena sitä lähtökohtaa, että tässä tulee kysymys siitä, onko seksin myyjä tekemässä tätä parituksen kautta tai ihmiskaupan uhrina vaiko yksityisyrittäjänä. Tämä on minusta hyvin ongelmallinen kysymyksenasettelu. Koen, että ed. Räsänen on ihan oikeassa puhuessaan niistä epäkohdista, mitä tähän liittyy.

Minusta on hyvin tärkeää, että kaikkia niitä epäterveitä ilmiöitä, jotka eivät yhteiskuntaan sovellu, lainsäädännöllä pyrittäisiin torjumaan ja eliminoimaan. Oikea askel tässä oli hallituksen esitys, jota olisi voitu parantaa siten, että sekä ostaminen että myyminen olisi kriminalisoitu. Tähän ongelmakenttään liittyy paljon monimuotoista rikollisuutta, yhteiskunnanvastaisuutta, ja tässä suhteessa olisin toivonut, että edes hallituksen esityksen muodossa olisi voitu päästä täydessä yksimielisyydessä eteenpäin.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan muutamaan asiaan haluaisin lopuksi vielä kommentoida.

Täällä on tullut keskustelun kuluessa esiin, että tässä valiokunnan mallissa olisi kyseessä malli, jossa kaksi aikuista ihmistä tekisivät keskenään sopimuksen seksin ostamisesta ja myymisestä. Tämän haluan korjata, koska kyseessähän on parituksen kohde tai ihmiskaupan uhri, jolta ostamista ollaan kriminalisoimassa, ja silloin ei voida kyllä puhua tasa-arvoisista sopimuskumppaneista.

Joku täällä totesi myös, että tämä esitys ajaa lainkuuliaiset kansalaiset allikkoon, mutta siitä ei ole kyse myöskään, koska haluamme tietenkin vaikuttaa heidän käyttäytymiseensä, jotta he eivät ostaisi seksiä ihmiskaupan ja parituksen uhreilta, eli haluamme tietenkin vaikuttaa heidän käytökseensä ja vähentää kysyntää.

Yksi väite oli, että laki heikentäisi prostituoitujen asemaa, ja väite oli, että Ruotsissa olisi näin tapahtunut. Tälle ei ole asiantuntijakuulemisissa ollut minkään näköistä näyttöä. Päinvastoin Ruotsista poliisi kertoi, että he ovat voineet puuttua paritusrikosten tutkinnan yhteydessä tapauksiin saaden esimerkiksi asiakasrekistereitä käyttöön ja sitä kautta saaneet näitä ostajia kiinni.

Yksi väite oli, että rikollisjärjestöt haluavat toimia salaisesti, jos tämä laki tulee voimaan. Totta kai ne haluavat toimia salaisesti, hehän ovat rikollisia eivätkä halua jäädä kiinni. Mutta kuten sanoin jo äsken, lailla halutaan vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen ja vähentää kysyntää, jotta kysyntää ei olisi enää, eli vähentää rikollisuutta. Uskon, että esityksellä tähän päästään ja voimme puuttua prostituutioon laajasti, sen suurimpaan osaan. Kun todella asiaa vielä seurataan, niin pääsemme kolmen vuoden päästä näkemään, miten tätä lakia on sovellettu, ja jos se ei ole toiminut tarpeeksi hyvin, niin mietitään sitten uudelleen keinoja, miten asiaa voidaan parantaa.