2) Laki työsopimuslain 4 luvun 6 §:n
muuttamisesta
Päivi Räsänen /kd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minuun otti yhteyttä 11-vuotiaan
kehitysvammaisen down-tytön isä. Koulua käyvä tyttö sairastui
kuumeiseen flunssatautiin, ja perhe joutui pulaan. Oikeus saada
vapaata työstä lapsen tilapäisen sairastumisen
vuoksi koskee alle 10-vuotiaita lapsia, mutta miten pikkulapsen
henkisellä tasolla olevan kehitysvammaisen voisi jättää yksin
kotiin sairastamaan? Kuumeisena lasta ei voi viedä kouluun
eikä iltapäivähoitoon, tilapäistä luotettavaa
hoitopaikkaa on vaikea saada, ja ylimääräiset
järjestelyt tulevat vielä usein tavattoman kalliiksi.
Työntekijällähän on työsopimuslain
mukaan oikeus saada työstään tilapäistä hoitovapaata äkillisesti
sairastuneen alle 10-vuotiaan lapsensa hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi.
(Hälinää)
Ensimmäinen varapuhemies :
(koputtaa)
Ed. Räsänen, täällä on
hälinää vieläkin kohtuuttoman
paljon. Rauhoittukaamme nyt kuuntelemaan, mitä ed.
Räsänen meille sanoo. Olkaa hyvä.
Kiitos, puhemies. — Lain mukaan hoitovapaata voi saada
enintään neljä päivää kerrallaan.
Nyt tässä aloitteessa esitetään
työsopimuslain muuttamista niin, että työntekijällä olisi
oikeus saada työstään tilapäistä hoitovapaata
enintään neljäksi päiväksi äkillisesti
sairastuneen vammaisen lapsen ja enintään kaksi
päivää samassa taloudessa vakituisesti
asuvan, äkillisesti sairastuneen vanhuksen tai vammaisen
hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi. Tämän
lakialoitteen tarkoituksena on siis todellakin lisätä joustoa
erityistä hoivavastuuta kantavien perheiden kohdalla työn
ja perheen yhteensovittamiseen.
Olen tehnyt saman sisältöisen lakialoitteen
aiemmillakin eduskuntakausilla ja nyt toivon, että asia
vihdoin etenisi. Tätä toivoani lisää se,
että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta
totesi viime kaudella, vuonna 2006, mietinnössään,
että työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa
on usein ongelmia tilanteissa, joissa äkillisesti sairastunut on
yli 10-vuotias vammainen tai pitkäaikaissairas lapsi. Valiokunta
piti tärkeänä, että hallitus selvittää mahdollisuudet
laajentaa työsopimuslain mukainen oikeus tilapäiseen
hoitovapaaseen kattamaan myös nämä tilanteet.
Viime vaalikaudellahan hyvin pitkälti ed. Ulla Anttilan
aloitteesta saatiin aikaan lainmuutos, jolla osittainen hoitovapaa
ulotettiin myös vammaisten tai pitkäaikaissairaiden
lasten vaatimaan erityistilanteeseen. Lisäksi valtion ja
kunnan työntekijöillä on työehtosopimuksen
mukaan oikeus saada tilapäistä hoitovapaata vammaisen
tai pitkäaikaissairaan, 10 vuotta täyttäneen
lapsensa hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi.
Työsopimuslain mukainen oikeus tähän
vapaaseen olisi todellakin tarpeellista laajentaa koskemaan työnantajasta
riippumatta kaikkia työntekijöitä, joilla
on alle 18-vuotias vammainen lapsi, joka ei selviydy sairastuessaan
yksin kotona. Lapsi voi vammansa tai perussairautensa vuoksi tarvita
esimerkiksi vatsataudin tai flunssan aikana erityistä lääkitystä ja
tarkkailua, eikä häntä voi jättää yksin
kotiin, vaikka hän olisikin jo täyttänyt
10 vuotta. Vammaisella lapsella tässä tarkoitetaan
alle 18-vuotiasta, jonka hoidon tarve on verrattavissa alle 10-vuotiaaseen
lapseen ja joka on sairastuessaan äkillisesti kykenemätön
tuon perusvammansa vuoksi huolehtimaan itsestään.
Valtion ja kunnan työehtosopimuksen mukaan vammaisina
pidetään lapsia, joilla on vaikeita sairauksia
tai vammoja, joita ovat esimerkiksi leukemia tai muut pahanlaatuiset
kasvaimet, vaikeat sydänviat, tapaturmat, palovammat, diabetes,
diabeteksen hoidon aloitusvaihe, vaikeat mielenterveyden häiriöt,
vaikea kehitysvammaisuus, vaikea keuhkoastma, vaikea nivelreuma
tai muut edellä mainittuihin sairauksiin vaikeusasteeltaan
verrattavat sairaudet, vammat tai sairauden tilat. Eli meillä on
jo olemassa erittäin hyvää määrittelyä,
millä tavalla nämä tilanteet rajattaisiin.
Nykyisen työsopimuslain puitteissa ei myöskään
ole mahdollista jäädä pois töistä hoitamaan samassa
taloudessa pysyvästi asuvaa, äkillisesti sairastunutta
vanhusta tai täysi-ikäistä vammaista
tai järjestämään hänelle
hoitoa. Siihenkin saattaa mennä yksi työpäivä,
että saa sen hoitopaikan järjestettyä.
Vanhus tai aikuinen vammainen henkilö, joka ei normaalioloissa
tarvitse kokopäiväistä hoitoa, saattaa
tällaisen äkillisen sairastumisen vuoksi tarvita
hoitajaa muutamien päivien ajan, ja tilapäisen
hoidon nopea järjestäminen on usein todella ongelmallista.
Monet päivätoimintakeskukset eivät esimerkiksi
aivan ymmärrettävistä syistä johtuen
ota flunssaista vanhusta tai vammaista sisään
tartuntavaaran vuoksi. Toisaalta, jos ajatellaan sairaalahoitoa,
niin se on tällaisissa tapauksissa usein perusteetonta
ja myös yhteiskunnalle kallista.
Tämä nykytilanne madaltaakin kynnystä sijoittaa
vanhus tai vammainen kokopäiväiseen laitoshoitoon,
vaikka siihen ei olisi kokoaikaista tarvetta. Senkin vuoksi mielestäni
tilapäisen hoitovapaan laajentaminen tällaisiin
tilanteisiin tukisi kotona asumista. Selvyyden vuoksi tässä lakiesityksessä oikeus
tilapäiseen hoitovapaaseen olisi syytä rajoittaa
koskemaan niitä vanhuksia ja vammaisia, jotka eivät
normaaliolosuhteissa tarvitse ympärivuorokautista hoitoa,
eli ei ole tarkoitus ikään kuin tuoda omaishoidon
tuen rinnalle myöskään erityistä uutta
säätelyä, vaan apua näihin erityistilanteisiin.
Arvoisa puhemies! Totean lopuksi, että ne perheet,
jotka kantavat erityistä hoivavastuuta hoivaamalla vammaista
lasta tai aikuista tai vanhusta, tarvitsevat tukea näihin
haastaviin erityistilanteisiin voidakseen suoriutua perheen arjen
ja työelämän vaatimusten yhteensovittamisesta.
Ja vedoten myös tuohon viime kauden työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnan mietintöön toivon, että aloitteeni
otetaan nyt vakavaan käsittelyyn.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Siitä huolimatta, että tämä sali
ei kovin paljon kuunnellut ed. Räsäsen puheenvuoroa
ja tyhjeni aika tavalla, niin kuitenkin uskon, että me,
jotka täällä olemme, pidämme
tätä erittäin tärkeänä lakialoitteena.
Muutenkin lakialoitteiden merkitys on ihan tärkeä.
Ne virittävät keskustelua ja vievät asioita
joka tapauksessa eteenpäin pitkällä aikavälillä tuloksiakin
tuoden. Tämä on tärkeä asia.
Vammaisen tilanne, tässä tapauksessa hänen
psyykkinen tasonsa, ei riipu siitä iästä, vaan
todella, aivan niin kuin täällä todettiin,
10-vuotiaan tai sitä nuoremman henkinen taso säilyy
ja sitten 18-vuotiaana asianomainen siirtyy ikään
kuin lain näkökulmasta toiseen tilanteeseen.
Eli tämä on hyvin perusteltu tämä ed. Räsäsen
esittämä oikeus vapaan pitämiseen alle 18-vuotiaan
vammaisen lapsen, jonka henkinen tila on alle 10-vuotiaan tasoa,
sairastuessa. Toivon menestystä todella tälle
asialle ja myöskin, että siitä informoitaisiin
asianomaista ministeriötä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kehitysvammaisten Tuen puheenjohtajana olen joutunut
näitä tilanteita kuuntelemaan hyvin paljon. Tämä on
sitä arkipäivää, mitä tämmöisen
tukiyhdistyksen johtokunnassa muun muassa on esillä. Olisin
hartaasti toivonut, että tämä koko lainsäädäntöpuoli
esimerkiksi kehitysvammapuolella olisi saatu hyvään
parannusvauhtiin. Nyt siitä on hallitusohjelmassa yleisluontoisia
toteamuksia, ja kuten aloitteen esitellyt ed. Räsänen
totesi, tätä on aikaisemmin yritetty edistää mutta
ei ole onnistuttu siinä. Nyt sitten hallitusohjelmassa
on viitteitä onnistumisesta, mutta toistaiseksi ei vielä ole
tapahtunut yhtään mitään. Tämä aloite
olisi syytä laittaa osaksi siihen samaan pakettiin, joka
on virkamiesvalmistelussa tällä hetkellä.
Sitten toisekseen ihmettelin, että tämä ei
ole ryhmäaloite, mutta täällä on
kaksi kristillisdemokraattia pyytänyt minun jälkeeni
puheenvuoron. Ehkä he selittävät, miksi
heidän nimensä puuttuu tästä aloitteesta.
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen on niin vikkelä jaloistaan,
että todennäköisesti siksi emme ehtineet
kaikki nimeä laittaa, mutta siksi puheenvuoroillamme tässä haluamme
tätä aloitetta olla tukemassa. Kiitän myöskin
ed. Pulliaista siitä, että hän myöskin hallituspuolueen
edustajana kantaa huolta, ja toivon, että omassa ryhmässänne
saatte laajempaa kannatusta asialle.
Itse olen myöskin toiminut päivähoitolassa aikoinaan
musiikinopettajana. Saan useita viestejä vuosittain siitä tilanteesta,
että sairastuneille vammaisille lapsille on hyvin vaikea
järjestää asiantunteva hoitaja ja hoitopaikka.
Olen iloinen siitä, että työelämä-
ja tasa-arvovaliokunta totesi mietinnössään,
niin kuin ed. Räsäsen aloitteessa on kirjoitettu,
että työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa
on usein ongelmia myös tilanteissa, joissa on äkillisesti
sairastunut yli 10-vuotias vammainen, pitkäaikaisesti sairas lapsi.
Toivon todellakin menestystä tälle aloitteelle, ja
se on myöskin kansantaloudellisesti järkevä. Niin
kuin aloitteessa todetaan, nykyinen tilanne madaltaa kynnystä sijoittaa
vanhus tai vammainen kokopäiväiseen laitoshoitoon,
vaikka tähän ei olisi todellista tarvetta.
Tarja Tallqvist /kd:
Arvoisa puhemies! Yhdyn ihan täysin kaikkeen siihen,
mitä tässä ed. Räsäsen
aloitteesta puhuttiin. Mutta haluan myös tämmöisenä ensimmäisen
kauden edustajana sanoa, että olen kyllä ihan
ihmeissäni, että tällaista hätähuutoa
täytyy täällä monta kertaa huutaa,
koska me olemme kuitenkin hyvinvointivaltio, ainakin väitetään
näin, ja tässä on taas kovassa hädässä olevat,
heikot, joiden takia joudutaan taistelemaan. Luulisi, että ihan
läpihuutona menee tällainen aloite läpi,
ja todella vaadin sitä.
Päivi Räsänen /kd:
Arvoisa puhemies! Haluan vielä muistuttaa, että työsopimuslaissa
säädetty oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen
näiden alle 10-vuotiaitten kohdallahan ei merkitse sinänsä velvoitetta
palkanmaksuun, toisin kuin sitten työehtosopimuksilla voidaan
toki palkkakin siltä ajalta sopia maksettavaksi. Jos tämä lakiesitys
toteutuisi, se merkitsisi vain laillista oikeutta jäädä pois
työstä tähän vedoten. Toki oikeudenmukaista
mielestäni olisi se, että palkanmaksukin olisi mahdollista,
niin kuin kuntien ja valtion sopimuksissa on näiltäkin
osin toimittu, mutta siinä mielessä ajattelisin,
että ei pitäisi olla estettä tämän
lakialoitteen etenemiselle.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että tämä ed.
Tallqvistin mainitsema hyvinvointivaltio on rappeutumassa
ja rapautumassa, ja sen takia yhä enemmän
tulee vastuita henkilöille, vanhemmille, omaisille, myös sellaisia vastuita,
jotka oikeastaan kuluisivat
yhteiskunnalle. Tietysti on myös muut vastuut.
Tässä mielessä se, että lainsäädäntö mahdollistaa
myös omaisten paremman avunantokyvyn ja -mahdollisuuden,
on hyvin tärkeää.
Täällä olemme puhuneet hyvin paljon
parin, kolmen, neljän vuoden ajan ja pitemmänkin
aikaa siitä, miten vaikeavammaisen henkilökohtaisen
avustajan pitäisi olla subjektiivinen oikeus. Se on nyt
sellainen asia, jota myös ed. Pulliaisen suuntaan ja hallituksen
suuntaan viestitän.
Keskustelu päättyi.