Päivi  Räsänen  /kd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minuun otti yhteyttä 11-vuotiaan kehitysvammaisen down-tytön isä. Koulua käyvä tyttö sairastui kuumeiseen flunssatautiin, ja perhe joutui pulaan. Oikeus saada vapaata työstä lapsen tilapäisen sairastumisen vuoksi koskee alle 10-vuotiaita lapsia, mutta miten pikkulapsen henkisellä tasolla olevan kehitysvammaisen voisi jättää yksin kotiin sairastamaan? Kuumeisena lasta ei voi viedä kouluun eikä iltapäivähoitoon, tilapäistä luotettavaa hoitopaikkaa on vaikea saada, ja ylimääräiset järjestelyt tulevat vielä usein tavattoman kalliiksi.

Työntekijällähän on työsopimuslain mukaan oikeus saada työstään tilapäistä hoitovapaata äkillisesti sairastuneen alle 10-vuotiaan lapsensa hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi. (Hälinää)

Kiitos, puhemies. — Lain mukaan hoitovapaata voi saada enintään neljä päivää kerrallaan. Nyt tässä aloitteessa esitetään työsopimuslain muuttamista niin, että työntekijällä olisi oikeus saada työstään tilapäistä hoitovapaata enintään neljäksi päiväksi äkillisesti sairastuneen vammaisen lapsen ja enintään kaksi päivää samassa taloudessa vakituisesti asuvan, äkillisesti sairastuneen vanhuksen tai vammaisen hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi. Tämän lakialoitteen tarkoituksena on siis todellakin lisätä joustoa erityistä hoivavastuuta kantavien perheiden kohdalla työn ja perheen yhteensovittamiseen.

Olen tehnyt saman sisältöisen lakialoitteen aiemmillakin eduskuntakausilla ja nyt toivon, että asia vihdoin etenisi. Tätä toivoani lisää se, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi viime kaudella, vuonna 2006, mietinnössään, että työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa on usein ongelmia tilanteissa, joissa äkillisesti sairastunut on yli 10-vuotias vammainen tai pitkäaikaissairas lapsi. Valiokunta piti tärkeänä, että hallitus selvittää mahdollisuudet laajentaa työsopimuslain mukainen oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen kattamaan myös nämä tilanteet.

Viime vaalikaudellahan hyvin pitkälti ed. Ulla Anttilan aloitteesta saatiin aikaan lainmuutos, jolla osittainen hoitovapaa ulotettiin myös vammaisten tai pitkäaikaissairaiden lasten vaatimaan erityistilanteeseen. Lisäksi valtion ja kunnan työntekijöillä on työehtosopimuksen mukaan oikeus saada tilapäistä hoitovapaata vammaisen tai pitkäaikaissairaan, 10 vuotta täyttäneen lapsensa hoitamiseksi tai hoidon järjestämiseksi.

Työsopimuslain mukainen oikeus tähän vapaaseen olisi todellakin tarpeellista laajentaa koskemaan työnantajasta riippumatta kaikkia työntekijöitä, joilla on alle 18-vuotias vammainen lapsi, joka ei selviydy sairastuessaan yksin kotona. Lapsi voi vammansa tai perussairautensa vuoksi tarvita esimerkiksi vatsataudin tai flunssan aikana erityistä lääkitystä ja tarkkailua, eikä häntä voi jättää yksin kotiin, vaikka hän olisikin jo täyttänyt 10 vuotta. Vammaisella lapsella tässä tarkoitetaan alle 18-vuotiasta, jonka hoidon tarve on verrattavissa alle 10-vuotiaaseen lapseen ja joka on sairastuessaan äkillisesti kykenemätön tuon perusvammansa vuoksi huolehtimaan itsestään.

Valtion ja kunnan työehtosopimuksen mukaan vammaisina pidetään lapsia, joilla on vaikeita sairauksia tai vammoja, joita ovat esimerkiksi leukemia tai muut pahanlaatuiset kasvaimet, vaikeat sydänviat, tapaturmat, palovammat, diabetes, diabeteksen hoidon aloitusvaihe, vaikeat mielenterveyden häiriöt, vaikea kehitysvammaisuus, vaikea keuhkoastma, vaikea nivelreuma tai muut edellä mainittuihin sairauksiin vaikeusasteeltaan verrattavat sairaudet, vammat tai sairauden tilat. Eli meillä on jo olemassa erittäin hyvää määrittelyä, millä tavalla nämä tilanteet rajattaisiin.

Nykyisen työsopimuslain puitteissa ei myöskään ole mahdollista jäädä pois töistä hoitamaan samassa taloudessa pysyvästi asuvaa, äkillisesti sairastunutta vanhusta tai täysi-ikäistä vammaista tai järjestämään hänelle hoitoa. Siihenkin saattaa mennä yksi työpäivä, että saa sen hoitopaikan järjestettyä. Vanhus tai aikuinen vammainen henkilö, joka ei normaalioloissa tarvitse kokopäiväistä hoitoa, saattaa tällaisen äkillisen sairastumisen vuoksi tarvita hoitajaa muutamien päivien ajan, ja tilapäisen hoidon nopea järjestäminen on usein todella ongelmallista. Monet päivätoimintakeskukset eivät esimerkiksi aivan ymmärrettävistä syistä johtuen ota flunssaista vanhusta tai vammaista sisään tartuntavaaran vuoksi. Toisaalta, jos ajatellaan sairaalahoitoa, niin se on tällaisissa tapauksissa usein perusteetonta ja myös yhteiskunnalle kallista.

Tämä nykytilanne madaltaakin kynnystä sijoittaa vanhus tai vammainen kokopäiväiseen laitoshoitoon, vaikka siihen ei olisi kokoaikaista tarvetta. Senkin vuoksi mielestäni tilapäisen hoitovapaan laajentaminen tällaisiin tilanteisiin tukisi kotona asumista. Selvyyden vuoksi tässä lakiesityksessä oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen olisi syytä rajoittaa koskemaan niitä vanhuksia ja vammaisia, jotka eivät normaaliolosuhteissa tarvitse ympärivuorokautista hoitoa, eli ei ole tarkoitus ikään kuin tuoda omaishoidon tuen rinnalle myöskään erityistä uutta säätelyä, vaan apua näihin erityistilanteisiin.

Arvoisa puhemies! Totean lopuksi, että ne perheet, jotka kantavat erityistä hoivavastuuta hoivaamalla vammaista lasta tai aikuista tai vanhusta, tarvitsevat tukea näihin haastaviin erityistilanteisiin voidakseen suoriutua perheen arjen ja työelämän vaatimusten yhteensovittamisesta. Ja vedoten myös tuohon viime kauden työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietintöön toivon, että aloitteeni otetaan nyt vakavaan käsittelyyn.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Siitä huolimatta, että tämä sali ei kovin paljon kuunnellut ed. Räsäsen puheenvuoroa ja tyhjeni aika tavalla, niin kuitenkin uskon, että me, jotka täällä olemme, pidämme tätä erittäin tärkeänä lakialoitteena. Muutenkin lakialoitteiden merkitys on ihan tärkeä. Ne virittävät keskustelua ja vievät asioita joka tapauksessa eteenpäin pitkällä aikavälillä tuloksiakin tuoden. Tämä on tärkeä asia. Vammaisen tilanne, tässä tapauksessa hänen psyykkinen tasonsa, ei riipu siitä iästä, vaan todella, aivan niin kuin täällä todettiin, 10-vuotiaan tai sitä nuoremman henkinen taso säilyy ja sitten 18-vuotiaana asianomainen siirtyy ikään kuin lain näkökulmasta toiseen tilanteeseen. Eli tämä on hyvin perusteltu tämä ed. Räsäsen esittämä oikeus vapaan pitämiseen alle 18-vuotiaan vammaisen lapsen, jonka henkinen tila on alle 10-vuotiaan tasoa, sairastuessa. Toivon menestystä todella tälle asialle ja myöskin, että siitä informoitaisiin asianomaista ministeriötä.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kehitysvammaisten Tuen puheenjohtajana olen joutunut näitä tilanteita kuuntelemaan hyvin paljon. Tämä on sitä arkipäivää, mitä tämmöisen tukiyhdistyksen johtokunnassa muun muassa on esillä. Olisin hartaasti toivonut, että tämä koko lainsäädäntöpuoli esimerkiksi kehitysvammapuolella olisi saatu hyvään parannusvauhtiin. Nyt siitä on hallitusohjelmassa yleisluontoisia toteamuksia, ja kuten aloitteen esitellyt ed. Räsänen totesi, tätä on aikaisemmin yritetty edistää mutta ei ole onnistuttu siinä. Nyt sitten hallitusohjelmassa on viitteitä onnistumisesta, mutta toistaiseksi ei vielä ole tapahtunut yhtään mitään. Tämä aloite olisi syytä laittaa osaksi siihen samaan pakettiin, joka on virkamiesvalmistelussa tällä hetkellä.

Sitten toisekseen ihmettelin, että tämä ei ole ryhmäaloite, mutta täällä on kaksi kristillisdemokraattia pyytänyt minun jälkeeni puheenvuoron. Ehkä he selittävät, miksi heidän nimensä puuttuu tästä aloitteesta.

Kari  Kärkkäinen  /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Räsänen on niin vikkelä jaloistaan, että todennäköisesti siksi emme ehtineet kaikki nimeä laittaa, mutta siksi puheenvuoroillamme tässä haluamme tätä aloitetta olla tukemassa. Kiitän myöskin ed. Pulliaista siitä, että hän myöskin hallituspuolueen edustajana kantaa huolta, ja toivon, että omassa ryhmässänne saatte laajempaa kannatusta asialle.

Itse olen myöskin toiminut päivähoitolassa aikoinaan musiikinopettajana. Saan useita viestejä vuosittain siitä tilanteesta, että sairastuneille vammaisille lapsille on hyvin vaikea järjestää asiantunteva hoitaja ja hoitopaikka. Olen iloinen siitä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta totesi mietinnössään, niin kuin ed. Räsäsen aloitteessa on kirjoitettu, että työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa on usein ongelmia myös tilanteissa, joissa on äkillisesti sairastunut yli 10-vuotias vammainen, pitkäaikaisesti sairas lapsi.

Toivon todellakin menestystä tälle aloitteelle, ja se on myöskin kansantaloudellisesti järkevä. Niin kuin aloitteessa todetaan, nykyinen tilanne madaltaa kynnystä sijoittaa vanhus tai vammainen kokopäiväiseen laitoshoitoon, vaikka tähän ei olisi todellista tarvetta.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Yhdyn ihan täysin kaikkeen siihen, mitä tässä ed. Räsäsen aloitteesta puhuttiin. Mutta haluan myös tämmöisenä ensimmäisen kauden edustajana sanoa, että olen kyllä ihan ihmeissäni, että tällaista hätähuutoa täytyy täällä monta kertaa huutaa, koska me olemme kuitenkin hyvinvointivaltio, ainakin väitetään näin, ja tässä on taas kovassa hädässä olevat, heikot, joiden takia joudutaan taistelemaan. Luulisi, että ihan läpihuutona menee tällainen aloite läpi, ja todella vaadin sitä.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä muistuttaa, että työsopimuslaissa säädetty oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen näiden alle 10-vuotiaitten kohdallahan ei merkitse sinänsä velvoitetta palkanmaksuun, toisin kuin sitten työehtosopimuksilla voidaan toki palkkakin siltä ajalta sopia maksettavaksi. Jos tämä lakiesitys toteutuisi, se merkitsisi vain laillista oikeutta jäädä pois työstä tähän vedoten. Toki oikeudenmukaista mielestäni olisi se, että palkanmaksukin olisi mahdollista, niin kuin kuntien ja valtion sopimuksissa on näiltäkin osin toimittu, mutta siinä mielessä ajattelisin, että ei pitäisi olla estettä tämän lakialoitteen etenemiselle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että tämä ed. Tallqvistin mainitsema hyvinvointivaltio on rappeutumassa ja rapautumassa, ja sen takia yhä enemmän tulee vastuita henkilöille, vanhemmille, omaisille, myös sellaisia vastuita, jotka oikeastaan kuluisivat yhteiskunnalle. Tietysti on myös muut vastuut. Tässä mielessä se, että lainsäädäntö mahdollistaa myös omaisten paremman avunantokyvyn ja -mahdollisuuden, on hyvin tärkeää.

Täällä olemme puhuneet hyvin paljon parin, kolmen, neljän vuoden ajan ja pitemmänkin aikaa siitä, miten vaikeavammaisen henkilökohtaisen avustajan pitäisi olla subjektiivinen oikeus. Se on nyt sellainen asia, jota myös ed. Pulliaisen suuntaan ja hallituksen suuntaan viestitän.