Juha Rehula /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan käsittelyssä on työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluun edistämisestä tehty lakiehdotus, jossa pyritään poistamaan lainsäädännössä olevia esteitä työkyvyttömyyseläkettä saavien henkilöiden työhön hakeutumisessa. Esityksellä parannetaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien henkilöiden mahdollisuuksia osallistua jäljellä olevalla työkyvyllään työelämään ja samalla pyritään lisäämään halukkuutta satunnaisten ja lyhytaikaisten töiden vastaanottamiseen. Valiokunta pitää esitystä kannatettavana, koska se palvelee tavoitetta työllisyysasteen nostamisesta.

Koska esityksen tarkoituksena on saada mahdollista piilevää työvoimareserviä nykyistä enemmän käyttöön, parannetaan esityksellä myös muiden kuin aivan pienituloisimpien työkyvyttömyyseläkkeellä olevien mahdollisuuksia työntekoon. Mahdollisuus jättää eläke lepäämään koskisi jatkossa myös työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä saavia sekä niitä, jotka kansaneläkkeen ohella saavat työeläkelakien mukaista työkyvyttömyyseläkettä. Myös kuntoutustuella olevat olisivat oikeutettuja etuuden lepäämään jättämiseen. Vaikka vallitsevassa taloudellisessa taantumassa työvoiman kysyntä on laskenut, on valiokunnan näkemyksen mukaan perusteltua tavoitella lisätyövoiman saantia työelämän ulkopuolella olevista väestön ikääntyessä. Ehdotettu laki on määräaikainen, ja se on erityislaki suhteessa voimassa oleviin eläke- ja etuuslakeihin.

Kansaneläkelain mukaista työkyvyttömyyseläkettä saavan on ollut mahdollista ansaita 588,65 euroa, ilman että se vaikuttaa hänen eläkkeeseensä. Työeläkelakien mukaisella työkyvyttömyyseläkkeellä oleva on voinut ansaita korkeintaan 40 prosenttia tai osatyökyvyttömyyseläkkeellä oleva 60 prosenttia eläkettä edeltäneestä keskiansiosta, ilman että tulot ovat vaikuttaneet eläkkeeseen. Nyt säädettävänä oleva laki lähtee siitä, että 600 euron ansioraja säilyttää eläke-edun ennallaan. Sen sijaan pientä työeläkettä saaville esitys tuo mahdollisuuden hankkia ansiotuloja aikaisempaa enemmän. Ehdotus antaa kaikille alle 1 500 euroa kuukaudessa ennen eläkkeelle jääntiä ansainneille mahdollisuuden lisäansioihin, ilman että eläkkeen maksu keskeytetään. Tältä osin esitys toteuttaa tavoitetta saada aikaisempaa useampi henkilö vastaanottamaan työtä.

Asiantuntijakuulemisessa on lähinnä vammaisjärjestöjen taholta esitetty huoli siitä, ettei 600 euron raja ole riittävän kannustava. Hallituksen esityksellä kuitenkin ensisijaisesti tavoitellaan uusien henkilöiden saamista työelämän piiriin, minkä vuoksi työeläkkeisiin tulee prosentuaalisesti lasketun rajan ohella sovellettavaksi euromääräinen raja, joka parantaa erityisesti pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työntekomahdollisuuksia. Valiokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että ansaintarajan riittävyyttä seurataan. Tästä asiasta valiokunnan mietinnössä on lausumaehdotus.

Työeläkelakien lähtökohtana on, että työkyvyttömyyden aiheuttama ansionmenetys korvataan eläkkeenä. Jos henkilön työkyky palautuu, työeläkelakien mukaan henkilön työkyvyttömyys voidaan arvioida uudelleen eikä eläkettä enää makseta entisten päätösten perusteella. Ehdotetussa mallissa työn vastaanottamiseen rohkaisee juuri varmuus siitä, että työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen entisin perustein vielä kahden vuoden työskentelyn jälkeenkin. Jos taas hänen työkykynsä on muuttunut ja se mahdollistaa jatkuvan työssäkäynnin, on työkyvyttömyyden arviointi perusteltuakin tehdä jossain vaiheessa uudelleen. Eläkkeen lepäämään jättäminen nyt laajenee siis kansaneläkkeiden ohella myös työeläkkeisiin, ja valmistelussa on päädytty siihen, että niin kansaneläkettä saavien kuin työeläkelainsäädännön piirissäkin olevien osalta lepäämään jättämisen kesto on molemmissa järjestelmissä tämän esityksen mukaisesti sama, kaksi vuotta.

Nelivuotisen kokeilulain aikana on selkeyden vuoksi tarpeen noudattaa yhtenäisiä aikarajoja. Nyt ehdotettu järjestelmä on siis määräaikainen, ja sen tarkoituksena on kerätä kokemuksia työeläkettä saavien työssäkäyntimahdollisuuksista ja -halukkuudesta. Tästä syystä on perusteltua, ettei työeläkelakien pysyviin säännöksiin työkyvyn arvioinnista tässä kohtaa tämän lainsäädännön yhteydessä esitetä muutoksia. Sen sijaan on hyvä, että eläkkeen voi jättää lepäämään useampaan kertaan ja työssäkäyntiä voi kokeilla myös jaksoittain. Jos eläke on ollut lepäämässä enimmäisajan, uudelleen lepäämään jättämisen edellytyksenä on se, että enimmäisajan täytyttyä eläke on ollut maksussa vähintään kolmen kuukauden ajan. Valiokunta korostaa, että niissä tapauksissa, joissa työntekijä haluaa säilyttää eläketurvansa ja jatkaa työskentelyä, edellyttää kolmen kuukauden sääntö työpaikoilla kykyä järjestellä töitä ja tehtäviä vajaakuntoisen tilanteen ja tarpeen huomioon ottavalla tavalla. Valiokunta pitää tärkeänä, että lepäämisajan enimmäiskeston riittävyyttä ja uusimisehtojen toimivuutta seurataan. Valiokunta toteaa, ettei esitykseen sisälly myöskään verotuksia koskevia muutoksia. Eläkkeen lepäämisellä on vaikutusta verotukseen, esimerkiksi invalidivähennykseen liittyen. Kuitenkin verotukseen liittyvät syyt saattavat osaltaan olla johtamassa työssäkäynnin keskeytymiseen. Näistä syistä on tarpeen tilannetta lain toimeenpanovaiheessa seurata.

Hallituksen esityksellä pyritään poistamaan vajaatyökykyisen työelämään osallistumisen esteitä kehittämällä eläke- ja sosiaalietuuksia korvaavaa sääntelyä niin, etteivät nämä säännökset muodostu töihin kannustamisen ja töihin menemisen esteeksi. Valiokunta korostaa, että nyt esitettävät muutokset eivät tule yksin riittämään, ellei myös muin toimin, erityisesti työelämän kehittämistoimin, edistetä vammaisten ja osatyökykyisten työhön osallistumisen mahdollisuuksia. Tässä esimerkiksi työvoimahallinto, työvoimahallinnon palvelut, on erityisasemassa.

Ehdotetun lain on tarkoitus olla voimassa määräaikaisena yhteensä neljän vuoden ajan. Lain toimeenpanon kannalta on haasteellista, että laki tulee voimaan taloudellisen taantuman aikana. Valiokunta pitää tärkeänä, että kokeilulain aikana työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työllistymisestä tehdään kattava seuranta. Lain toimivuudesta ja käytöstä saatavan tiedon perusteella voidaan arvioida pysyvän lainsäädännön tarve samoin kuin sosiaaliturvaa, työvoimapolitiikkaa ja verotusta koskevan lainsäädännön muutostarpeet.

Valiokunnan mietinnössä on vastalause, jonka vastalauseen jättäjät tullevat esittelemään.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvää syyskauden alkua! Tämä hallituksen esitys HE 72/2009 vp on eräs Sata-komitean aikaansaannoksia ja myös hallitusohjelman mukainen, koska sillä yritetään lisätä työn kannustavuutta. Esityksellä parannetaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevien henkilöiden mahdollisuuksia osallistua jäljellä olevalla työkyvyllään työelämään ja mahdollisesti myös jäämään pitemmäksi aikaa töihin. Ehdotetaan, että työkyvyttömyyseläkkeellä oleva henkilö saisi siis ansaita 600 euroa kuukaudessa, ilman että nämä ansiot vaikuttaisivat hänen työkyvyttömyyseläkkeeseensä.

Tämä esitys ei hyödytä kansaneläkelain mukaisia työkyvyttömyyseläkeläisiä, koska he saavat jo aikaisemman lain mukaan lähes yhtä suuren edun eli 588,65 euroa, ilman että eläke pienenee. Mutta tämä laki hyödyttää niitä, joilla on pieni tai keskisuuri työeläke eli noin 1 500 euroa kuukaudessa. Jos työansiot ylittävät ansaintarajan, eläkkeen maksaminen keskeytetään, mutta eläkeläinen saisi palata entiseen statukseensa ilman uutta työkyvyn arviointia, kuten puheenjohtajamme mainitsi, jos hän siis palaa kahden vuoden sisällä. Kustannukset ovat neutraalit, ja asiasta on käsittääkseni sovittu Kelan ja työeläkeyhtiöiden kanssa.

On epävarmaa, kuinka moni henkilö tässä taloudellisessa tilanteessa tulee käyttämään tätä mahdollisuutta tehdä lisätyötä eläkkeellä ollessaan, mutta kun taloudellinen taantuma väistyy, on todennäköistä, että 10 tai 20 prosenttia työkyvyttömyyseläkkeellä olevista käyttäisi tätä 600 euron etua. Meillähän oli viime vuoden lopussa 170 000 henkilöä työkyvyttömyyseläkkeellä, heistä suurin osa mielenterveyden ongelmien vuoksi. Tämä laki on siis tehty vähän pitemmällä tähtäimellä, ei ehkä ihan ensi vuoden aluksi, mutta koemielessä se todella tulee voimaan ensi vuoden alussa.

Oppositio tietenkin panee paremmaksi ja ehdottaa ansaintarajaksi 700 euroa ja eläkkeen lepäämään jättämistä viideksi vuodeksi, kun se hallituksen esityksen mukaan on neljä vuotta. Meidän mielestämme on parasta katsoa ensin, miten hallituksen esitys toteutuu, ja arvioida sitten lainsäädännön muutostarpeet. Opposition vastalauseen lausumaehdotus on myös mielestäni varsin laaja, koska siinä sanotaan, että "hallitus selvittää, miten verolainsäädännön muutoksilla voidaan edistää työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluuta". Tämä on aika laaja kysymys ja ei todellakaan ole paikallaan juuri tämän esityksen puitteissa.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on hyvä alku näissä kannustavuustalkoissa, mitä varmasti tänäkin syksynä on syytä lähteä viemään eteenpäin huolimatta siitä, että eletään tällä hetkellä taantuman aikoja. Myöskin työttömyys on noussut. Meidän ei pidä unohtaa näitä pitkän linjan toimenpiteitä, jotka liittyvät siihen, miten saadaan entistä useampi ihminen aidosti työlliseksi. Toinen hyvä aloitehan tähän liittyen on ollut myöskin kunnallisen perusvähennyksen nosto, joka menee sitä samaa linjaa, mitä tässä mennään nyt sitten työkyvyttömien osalta heidän paluulleen takaisin työmarkkinoille.

Mielestäni tämä on kuitenkin vasta alku näissä kannustavuustalkoissa, ja sen takia odotukseni esimerkiksi Sata-komitean osalta ovat suuria. Ja täytyy meidän muistaa, että todellisuus näihin työhön palaamiseen liittyvissä kysymyksissä on usein laajassa mittakaavassa paljonkin raadollisempi. Nyt ratkaistaan yhtä osa-aluetta. Nyt on tärkeää jatkossa katsoa myöskin nämä muut osa-alueet, joilla tuetaan kannustavaa työhön palaamista.

Muutamia pointteja tähän ja tämän ympärillä oleviin asioihin.

Edelleenkin voi kommentoida, että tämä raja, esimerkiksi 600 euroa, on aika tiukka määrittely, jonka jälkeen muutetaan systeemiä. Voisi olla niin, että se olisi ehkä joustavampikin rakenne, jolloin tavoite saavutettaisiin ja työn puolella mentäisiin eteenpäin. Toisaalta täytyisi miettiä yleisemminkin, miten taloudellisesti on järkevää ottaa vastaan työtä myöskin muiden työttömien osalta. Tällä hetkellähän tilanne on hyvin usein se, että joutuu tarkasti miettimään sitä, onko järkevää ottaa vastaa työtä, mikäli sitä on tarjolla, tai hakea työtä, koska usein se kannustavuuselementti on vieläkin liian heikko.

Lyhyet työsuhteet ovat edelleenkin hankalia muissa yhteyksissä, myöskin näissä tapauksissa, ja usein, kun palataan takaisin, joudutaan hakemaan hyvinkin pitkään. Tässä nyt tehdään se hyvä poikkeus, ja tämä on myöskin tällainen hyvä esimerkki, eli voi palata sitten eläkkeelle hyvinkin joustavasti. Tätä voisi käyttää myöskin mallina jatkossa muitten osalta. Ja niin kuin sanottu, totta kai jatkossa tämä on erityisesti myöskin verokysymys, koska tällä tavalla kannustavuutta kehitetään.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Esittelen lyhyesti opposition tekemän vastalauseen tähän sinänsä oikean suuntaiseen esitykseen.

Lakimuutoksen tavoitteena on edistää työkyvyttömyyseläkeläisen työhönpaluuta, mikä on hyvä tavoite. Me tarvitsemme yhä useamman ihmisen työpanosta nyt ja etenkin tulevaisuudessa. Tavoite on myös oikea yksilön kannalta. Työllä ansaittu elanto ja sosiaaliturva on ainoa kestävä hyvinvointiyhteiskunnan rakennusmateriaali.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin hallituksen esittämä 600 euron ansaintaraja on liian alhainen. Se tarkoittaa käytännössä työajan supistumista tai palkan pienennystä. Olemme esittäneet rajaa 700 euroon, kuten selvityshenkilö ja useat valiokunnassa kuullut järjestöedustajat ovat myös esittäneet. Alhainen ansaintaraja on yksi syy, miksi olemme tähän esitykseen jättäneet vastalauseemme.

Toiseksi: Hallituksen esityksessä eläkkeen voi jättää lepäämään vain kahdeksi vuodeksi, kun se kansaneläkkeen osalta on ollut viisi vuotta. Työelämään kiinnittymisen kannalta tämä uusi raja on liian lyhyt. Esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien kohdalla epävarmuus perusturvasta voi jopa johtaa terveydentilan heikkenemiseen.

Kolmas epäkohta hallituksen esityksessä on vammaistuen sitominen eläkkeensaajan hoitotukeen. Kun työllistymiseen kannustava vammaistuki maksetaan vain heille, joilla on eläkettä lepäämään jätettäessä hoitotuki, jätetään samalla tuen ulkopuolelle merkittävä joukko erilaisia pitkäaikaissairaita. Esimerkiksi mielenterveysongelmien vuoksi eläkkeellä olevista 70 prosenttia jää näin tuen ulkopuolelle. Eläkkeen lepäämään jättämiseen liittyen tuen maksaminen on olennaisen tärkeää pientä työkyvyttömyyseläkettä saavien henkilöiden työllistymiseksi. Nyt esitetty järjestelmä ei ole siten kannustava. Vastalauseessa esitämme, että oikeus vammaistuen mukaiseen kannustimeen olisi kaikilla Kelasta työkyvyttömyyseläkettä saavilla tai eläkettä saavan hoitotukea saavilla. Näin etuus kohdentuisi pientä eläkettä saaville ja sen kannustavuus olisi merkittävä.

Neljäs huomionarvoinen asia on tulotason nousun vaikutus asumistuen rajoihin. Vaikka henkilö pysyykin eläkkeensaajan asumistukijärjestelmän piirissä, se ei silti takaa asumistuen saamista. Pienetkin tulotason muutokset vaikuttavat nopeasti asumistukeen. Ei ole tarkoituksenmukaista, että lisäansiot menetetään asumistuen heikentymisen tai loppumisen myötä. Koko asumistukijärjestelmään tulisi mitä pikimmin saada aikaan sellainen kokonaisuudistus, joka olisi joustavampi ja kannustavampi.

Arvoisa herra puhemies! Aivan lopuksi: Ajankohta tämän kokeilun toteuttamiselle ei ole hyvä. Me tiedämme, että työttömyys kasvaa jatkuvasti eikä se tule ainakaan helpottamaan tämän lain piiriin kuuluvien ihmisten työllistymisen mahdollisuuksia. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että kun lakikokeilun tuloksia analysoidaan ja arvioidaan, huomioidaan tarkasti myös nykyinen yhteiskunnallinen työttömyyden tilanne.

Lainsäädäntöä pitää kaikesta huolimatta jatkuvasti kehittää laaja-alaisesti ja tarjota työkyvyttömille ihmisille polkuja takaisin työelämään. Mietinnössäkin edellytämme, että sosiaali- ja terveyspuolen ja työvoimahallinnon on yhdessä etsittävä yksilölle sopivia ratkaisuja. Aktiivitoimien määrää on lisättävä ja pohdittava nimenomaan asiakkaan kanssa yhdessä hänelle sopivinta ratkaisua. On sekä yhteiskunnan että yksilön kannalta järkevää ja taloudellista, että työhön kykenevä myös saa tehdä työtä. Kuntoutuksen näkökulmasta vähäiselläkin työllä voi olla erittäin suuri merkitys.

Työelämän ja koko yhteiskunnan asenteissa on myös paljon parantamisen varaa. Toivottavasti tämä esitys tuo työkyvyltään erilaisia ihmisiä yhä enemmän mukaan työelämään. Työyhteisöllä ja koko työkulttuurillamme on vielä paljon opittavaa ihmisten erilaisuudesta. Ihmisten erilaiset vahvuudet ovat koko yhteisön voimavara.

Pietari  Jääskeläinen  /ps:

(Ed. Pulliainen: Soinin linja säilyy! — Ed. Kimmo Kiljunen: Katsotaan, pitääkö linja niin kuin Vantaalla!) — Linja vahvistuu.

Arvoisa eduskunnan puhemies! Hyvät oikeudenmukaisuuteen pyrkivät kansanedustajat! (Ed. Pulliainen: Niitä on harvassa täällä!) Hallituksen esitys laiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluun edistämisestä on arvosanaltaan nolla plus. Plus tulee siitä, että meidän kaikkien, myös hallituksen, tulee miettiä kaikki vaihtoehtoiset toimet työhönpaluun edistämiseksi. Sekä työeläkelakien että kansaneläkelain mukaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevat voisivat hallituksen esityksen mukaan ansaita työansioita 600 euroa kuukaudessa, ilman että se vaikuttaisi heidän eläkkeeseensä. Työansioiden ja eläkkeen yhteensovittamisen takia kiinteä 600 euron raja on aivan liian alhainen. Eläkkeensaajan tulee saada riittävä lisäansio tekemästään työstä. Tämän olisi pitänyt olla myös hallituksen tavoitteena. Riittävä kannustus työhön edellyttäisi, että esitettyä 600 euron ansaintarajaa nostettaisiin esimerkiksi 800 euroon.

Hallituksen esitys siitä, ettei sen esittämää pientä 600 euron ansaintarajaa edes sidottaisi kustannusten nousuun, on käsittämätön, eikä sitä tulisi hyväksyä. Hallituksen helmasyntihän on ollut jo niin kauan kuin minä muistan — ja muistan aika pitkän aikaa — että jopa perusturvan rahoituksessa, kansaneläkkeissä, toimeentulotuessa, lapsilisissä jne. kustannuskehitys on otettu joko vain osin tai ei ollenkaan huomioon, mikä entisestään heikentää tuen saajien taloudellista asemaa. Nyt käsittelyssä olevalla lailla ei olisi merkitystä tulevaisuudessakaan ilman indeksisidonnaisuutta. Myös lain voimassaoloaikaa tulee pidentää esitetystä vähintään vuoteen 2015.

Hallituksen esitys perusteluineen on puutteellinen myös verotuksen osalta. Työssäkäynti voi keskeytyä verotuskohtelun vuoksi. Hallituksen esitystä tulisikin korjata niin, etteivät eläkkeen jättämisajalta maksettavan vammaistuen ehdot myöskään huonone.

Koska perussuomalaiset on ollut ja on ja tulee olemaan yhteistyökykyinen ja -haluinen puolue, on valiokunnassa esitetty perusteltu vastalause hallituksen esitystä huomattavasti parempi ja näin ollen kannatettava.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Todella opposition tekemä vastalause on parempi kuin hallituksen esitys. Itse tämä asia, työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluun edistäminen, on, niin kuin todettu, sinänsä hyvä ammatillisen kuntoutuksen kannalta. Mutta tällä hetkellähän maan hallituksen ongelmana on se, ettei myöskään terveille ole riittävästi työtä. Mitä tulee työkyvyttömyyseläkkeisiin, taustalla on edelleenkin se ongelma, että noin 22 prosenttia uusista eläkehakemuksista hylätään yksityiseltä sektorilta. Vakuutusoikeuksien tilanne on vielä ongelmallisempi. Ainoastaan 17 prosenttia oikaistaan kaikista valitusasioista, ja läpinäkyvyys vakuutusoikeuksissa on aika huono ja tilanne sen suhteen samea.

Tässä jo useampaan kertaan mainittu opposition vastalause ja siinä oleva 700 euron taso sen suhteen, mitä voi asianomainen ansaita, on hallituksen esitykseen nähden ainoastaan 100 euroa korkeampi, mutta joka tapauksessa se on sisällöllisesti merkittävä. Tässä ovat varmasti kaikki ne oikeassa, jotka ovat sitä mieltä, että on hyvä äänestää nyt, kun asia tulee äänestykseen, tämän vastalauseen puolesta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Jääskeläiselle ihan ystävällisenä kommenttina: Muuten nuo perustelut olivat sinnepäin varmasti siihen nähden, mihin pyritte, mutta inflaatio-kohta meni kyllä aikaan projisoiden aika tavalla pieleen, kun lähestulkoon ollaan deflaatiotilanteessa. Ei kannata tuijottaa siihen niin kauan kuin muistatte -aikaan, se oli huono perustelu nyt.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt käsissä oleva hallituksen esitys on kannatettava askel siihen suuntaan, että ne työkyvyttömyyseläkkeellä olevat, joilla vielä voisi olla halua ja kykyä, voisivat vielä osallistua työelämään voimiensa mukaan, ilman että seurauksena on välittömästi pelko työkyvyttömyyseläkkeeltä putoamisesta. Työeläkelakien lähtökohtana on, että ansionmenetys, joka työkyvyttömyydestä seuraa, korvataan eläkkeenä. Henkilön työkyvyn mahdollisesti palautuessa henkilön työkyvyttömyys voidaan arvioida uudelleen eikä eläkettä enää makseta entisen päätöksen perusteella.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa olemme olleet hyvillämme siitä, että nyt ehdotetussa mallissa työn vastaanottamiseen rohkaisee juuri varmuus siitä, että työntekijällä on oikeus työkyvyttömyyseläkkeeseen entisillä perusteilla vielä kahden vuoden työskentelyn jälkeen. Näin ihmisellä on mahdollisuus työssäkäyntikokeiluihin, ilman että koko ajan on pelko eläkkeen epäämisestä. Jos taas työkyky on hyvään suuntaan muuttunut ja mahdollistaa jatkuvan työssäkäynnin, on työkyvyttömyyden arviointi ihan perusteltua tehdä uudelleen jossain vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Esityksen perusteluissakin mainitun Eläketurvakeskuksen teettämän työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhalukkuutta koskevan tutkimuksen mukaan suurin osa töihin halukkaista olisi valmis vastaanottamaan töitä nimenomaan tilapäisesti tai osa-aikaisesti. Osatyökykyisten ja vammaisten henkilöiden kohdalla onkin olennaista, että työpaikkoja ja työpanoksia pystyttäisiin räätälöimään nykyistä paremmin siten, että myös ne, joilla on heikentynyt työkyky, työhön kuitenkin kykenisivät sillä oman kokoisellaan panoksella. Tämä vaatii joustoja ja ennen kaikkea asenteiden muutosta. Kaikkien ei ole pakko koko ajan paahtaa niin sanotusti sata lasissa, vaan työkykyä on erilaista ja tässä tapauksessa myös rahallista korvausta sen mukaisesti.

Nyt ehdotettu järjestelmä on määräaikainen, ja tarkoituksena on kerätä kokemuksia työeläkettä saavien työssäkäyntihalukkuudesta. Siksi onkin perusteltua, ettei työeläkelakien pysyviin säännöksiin työkyvyn arvioinnista esitetä muutoksia tässä yhteydessä.

Toisaalta on hyvä, että eläkkeen voi jättää lepäämään useampaan kertaan ja työssäkäyntiä voi kokeilla myös jaksoittain. Ansaintaraja, joka siis ehdotuksen mukaan on 600 euroa kuukaudessa, ei tee juuri mitään muutosta kansaneläkkeen saajien kohdalla. Sen sijaan pientä työeläkettä saaville esitys tuo mahdollisuuden hankkia ansiotuloja aikaisempaa enemmän. Ehdotus antaa kaikille alle 1 500 euroa kuukaudessa ennen eläkkeelle jääntiä ansainneille mahdollisuuden lisäansioihin, ilman että eläkkeen maksu keskeytetään. Tältä osin esitys toteuttaa tavoitetta saada aikaisempaa useampi henkilö vastaanottamaan työtä ja on kannatettava. Erityisesti kansaneläkettä saavien kohdalla täytyy ehkä vielä miettiä, onko esitys riittävän kannustava.

Arvoisa puhemies! Kuten valiokuntamme, haluaisin itsekin vielä lopuksi korostaa, että pelkästään eläke- ja sosiaalietuuksia koskevan sääntelyn jouhevoittaminen ei riitä, kun vajaakykyisiä halutaan työllistää. Työelämää tulee kehittää monipuolisesti siten, että vammaiset ja osatyökykyiset voivat antaa aidosti oman panoksensa. Tästä hyötyvät niin työllistettävät kuin yhteiskunta. Työ on parhaimmillaan lääkettä, kun se osataan oikein annostella.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Vähän on vaikea puhua tältä paikalta. Ei se mitään, että tipahtaa yhden penkkirivin taaksepäin, mutta kun samalla joutuu siirtymään kolme pykälää oikealle, niin se käy luonnon päälle.

Täällä ed. Tiusanen kehui vastalausetta, mutta minä kehun siitä huolimatta, että olen jollain lailla jäävi, eriävää mielipidettä. Se oli vielä parempi, mikä annettiin työelämävaliokunnan lausunnon yhteydessä.

Ed. Asko-Seljavaara sanoi, että tavoitteena on kannustaa työntekoon, mutta valitettavasti se tavoite ei täyty. Samalla hän sanoi, että nämä eriävässä mielipiteessä ja vastalauseessa kerrotut mielipiteet ovat tavallista opposition puhetta. Mutta emme me ihan yksin olleet, kaikki järjestöt asiantuntijakuulemisessa olivat samoilla linjoilla. Esimerkiksi Vates-säätiö toteaa, että ehdotettu 600 euron ansaintaraja ei paranna kansaneläkelain perusteella täyttä työkyvyttömyysetuutta saavan asemaa, ja edelleen, että ansaintarajan korottaminen ei lisäisi kustannuksia vaan vähentäisi eriarvoisuutta. Mielenterveyden keskusliitto toteaa, että suurin täyttä Kelan työkyvyttömyyseläkettä saavien ryhmä on mielenterveyskuntoutujat, ja samassa yhteydessä vaatii myöskin, että tämä ansaintaraja, tuloraja, on nostettava 700 euroon.

Tämä liian alhainen ansaintaraja on yksi ongelma, mutta toinen on se, että kun se pysyy paikallaan, niin tästä muodostuu ajan oloon palkkakatto, ja onhan se nyt hurja tilanne, että sellaisten ihmisten kohdalla, joiden muutenkin on hankala kiinnittyä työmarkkinoille tai hankkia toimeentulostaan edes osa töissä, on palkkakatto mutta muiden kohdalla ei ole. Siihen liittyy se mielenkiintoinen havainto, että kun oppositio teki yhdessä eriävän mielipiteen työelämävaliokunnassa ja samoiten se teki vastalauseen sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön, niin siinä kohtaa tämä vielä työelämävaliokunnan eriävässä mielipiteessä oleva vaatimus — sanatarkasti näin: "ansaintarajaa tarkistetaan vuosittain valtioneuvoston asetuksella kuluttajahintaindeksin kehityksen mukaisesti" — on tippunut pois, ja mielenkiintoista on kuulla, onko tämä tekninen kömmähdys vai mikä tämä on.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vanhaan hyvään aikaan esitettiin kaikenlaisia mainoksia. Sellainenkin mainos oli olemassa, että "Kiireessä kelpaa huonompikin ruoka — Matkaravinto Oy". Tämä hallituksen toiminta lakeja säädettäessä ja niitä eduskunnalle esitettäessä toisinaan muistuttaa tätä matkaravintomeininkiä, ja niin on nyt valitettavasti tässäkin.

Oikein hyvä esitys, kannatettava, kuten täällä nyt itse asiassa kaikki ovat tähän mennessä tehneetkin, mutta olisi voinut tehdä paremman saman tien, etenkin kun ne heikkoudet pahimmillaan aiheuttavat sen, että ne hyvät puolet, joihin tässä pyritään, eivät toteudu.

Ed. Asko-Seljavaara täällä totesi, että vasemmisto — vai sanoiko hän, että oppositio, koska nuo kristillisdemokraatitkin olivat mukana — taas teki vastalauseen. Ed. Mustajärvi totesi, että tämän vastalauseen kannalla olivat järjestöt. Minä totean, että oli sillä kannalla muitakin asiantuntijoita kuin tässä aiemmin mainitut.

Tapanani on ollut kirjoittaa tai pitää puheeni ihan omaehtoisesti, mutta nyt en mitenkään malta olla lainaamatta yhtä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa esiintynyttä asiantuntijaa, joka lausui tästä lepäämään jättämisestä seuraavaa: "- - eläkkeen lepäämään jättämisen maksimiajan lyhentäminen kahteen vuoteen voi toimia työelämään siirtymisen motivoinnin kannalta haitallisesti. Työn tarjonnan vähennyttyä taloudellisen taantuman aikana on todennäköistä, ettei jäljellä olevan työkyvyn suomia mahdollisuuksia ansiotyöhön pystytä kokonaan selvittämään tai hyödyntämään. Ansiotyön määrää sanelevat ennemminkin työn tarjonnan rajat kuin työkyvyn asettamat reunaehdot. Yksilön motivaatioon tämä vaikuttaa negatiivisesti. - - Eläkkeen lepäämään jättäminen on niin yksilön kuin yhteiskunnan kannalta ’win-win’-tilanne. Esimerkiksi Tanskan eläkkeen lepäämään jättämisellä ei ole aikarajaa. Mikäli haluamme aktiivisesti tukea siirtymää työttömyyseläkkeeltä työelämään, tulisikin kahden vuoden lepäämäänjättämisaika arvioida uudelleen."

Tästä 700 euron ansaintarajasta kyseinen asiantuntija totesi seuraavaa: "Yleisen työkyvyttömyyseläkkeiden ansiorajan säätäminen nykyistä ehdotusta korkeammaksi ei aiheuta kustannuksia. Korkeampi ansioraja tuottaisi kokonaistaloudellisesti ajatellen hyötyä: edunsaajille parantuneen ansiomahdollisuuden, valtiolle ja kunnalle lisää verotuloja, kunnille sosiaaliavustusten tarpeen vähentymistä, eläkelaitoksille mahdollista eläkemenojen vähentymistä ja - - lisäisi työkyvyttömyysetuuden saajien antamaa työpanosta. Nyt käytännössä eläkkeen ohella työtä tekevät ovat joutuneet vuosittain vähentämään antamaansa työpanosta palkkatason noustessa."

Kukahan tämmöisen lausunnon mahtoi antaa? Paperin yläreunassa lukee, että Tarja Cronberg, työministeri. Hän oli nimittäin kuultavana valiokunnassa ja kannatti lämpimästi tässä vastalauseessa esittämiäni sekä ansiorajan korottamista että lepäämäänjättämisajan pidentämistä viiteen vuoteen. Ilmeisesti tästä johtuu, että valiokunta siirtyi seurataan-linjalle. Hyvä, kun edes se, mutta kyllä nyt varmaankin hallituksen sisälläkin kun näin voimakasta kannatusta on, johon myöskin ed. Jaskari täällä viittasi, toivoisi, että huomenna äänestyksessä voisimme, kun teemme nämä esitykset, muuttaa tätä tilannetta.

Ed. Mustajärvi ihmetteli, minkähän takia tämä vastalause on huonompi tuon indeksin osalta kuin työelämävaliokunnan eriävä mielipide, ja samaa ihmettelen kyllä vastalauseen ensimmäisenä allekirjoittajana ja sen kirjoittajana minä itsekin. Mutta kun kansanedustajan muisti ei mitenkään voi ulottua kolmen kuukauden taakse, niin pitää tyytyä siihen, että joko olen sählännyt tai sitten jossain muualla on sählätty. No, ihan siitä riippumatta tämän tason turvaaminen on kuitenkin niin tärkeä asia, että tulemme tekemään senkin muutosesityksen huomenna.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen tuota vasemmiston logiikkaa, kun te sanotte, että 600 euroa ei ole mitään kuukaudessa mutta 700 euroa jo on jotain, vaikka ero oikeastaan ei ole kuin ehkä 15 prosenttia. Minkä ihmeen takia 700 on niin paljon parempi kuin 600?

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikkineenhan tässä on kyse erittäin hyvästä asiasta ja merkittävästä uudistuksesta sikäli, että me tunnustamme sen tosiseikan, että on vammaisia ja on sellaisia työkyvyttömyyseläkkeellä olevia henkilöitä, joiden on mahdollista tehdä ainakin osa-aikaisesti työtä, ja heidät pitää saada työelämään. Se kannustavuus pitää siihen löytää.

On tietysti niin, että maailma ei tule kerralla valmiiksi, ja sen takia myöskin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa, kun se järjesti asiasta kuulemisia ja käsitteli asiaa, tulivat esille myöskin nämä kysymykset tästä euromääräisestä rajasta ja myöskin kysymys tästä lepäämäänjättämisajasta.

Minun mielestäni on aika hyvin nyt tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä sanottu, että seurataan tätä asiaa ja palataan siihen tarvittaessa, jos ilmenee, että nämä tosiasiassa muodostuvat joissakin tapauksissa työllistymisen esteeksi. Mutta aivan kuten ed. Asko-Seljavaara sanoi, ne ovat kuitenkin marginaalisia tapauksia, joissa nimenomaan tämä 100 euron ero ratkaisee tämän työllistymisen järkevyyden.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! 600 euroa on kyllä mielestäni rajana vähän liian tiukka. 700 euroakaan ei maailmaa mitenkään paranna eikä kovin paljoa myöskään vammaisen ihmisen elintasoa rahallisesti nosta. Sen takia tuntuu vähän pahalta kyllä, että se 600 euroa pysyy täällä paperissa näin tiukasti. Lisäksi tämä koko ansaintaraja on sikäli myöskin hankala, että se on kuukausittainen. Se hankaloittaa työnantajan mahdollisuutta järjestellä työtä niin, että ansaintarajan kuukausikatto ei ylity, ja samalla se vaikuttaa kyllä yrittäjän tahtoon ja mahdollisuuteen myöskin työllistää. Jatkossa kannattaisi varmasti harkita sitä, onko mahdollista muuttaa kuukausiraja vuosiansioksi, jolloin työn järjestely työpaikoilla olisi helpompaa ja tästä kyseisestä ongelmasta muun muassa kehitysvammaisten kohdalla päästäisiin eroon.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo myöskin, että työssäkäynti on hyvä keino tukea vajaakuntoisten kuntoutumista. Kuntoutumismahdollisuuksien parantaminen ja toimintakyvyn korjaaminen ja ylläpitäminen luovat todellakin mahdollisuuksia käyttää jäljellä olevaa työkykyä ja jopa parantaa sitä ja lisätä sitä kautta myöskin työelämän pituutta. Mutta tässä yhteydessä on tehtävä selvä rajaus sille, kuka maksaa tämän työkykyä ylläpitävän tai parantavan lääkinnällisen kuntoutuksen: onko se työterveyshuolto, onko se työterveyshuollon myöskin maksamana vai erikseen vaikeavammaisten kuntoutuksen perusteella Kelan myöntämä tai Kelan muuten vaan myöntämä. Tällä hetkellä, kun Kela on muutenkin tiukentanut kuntoutuksen myöntämisperusteitaan, siinä pitäisi pitää huolta siitä, että Kansaneläkelaitos, mikäli se on tähänkin asti tukenut ihmistä, todella lähtee siitä, että ylläpitävää kuntoutusta tuetaan eikä pelkästään sitä, että pitäisi osoittaa jotain selviä paranemiskriteerejä tai paranemismittareita.

Se, mistä minä en itse fysioterapeuttina myöskään pidä, on tämä eläkkeen lepäämään jättäminen ja sen tiukka rajaus siinä, että aina pitää olla välillä kolme kuukautta eläkkeellä ennen kuin voi sitä mahdollista työtä jatkaa, koska työkykytestaus voidaan kyllä aivan hyvin, jos niin halutaan, tehdä myöskin työssäoloaikana, jolloin tämä ihminen voisi automaattisesti jatkaa työn tekemistä. Mikäli pysyvä sairaus tai vamma on syynä vajaakuntoisuuteen, niin työkyky yleensä iän mukana ja vamma myöskin iän mukana muuttaa muotoaan eikä välttämättä hyvään suuntaan. Sikäli tämä on hyvä, että eläkkeelle voidaan myöskin palata.

Vajaakuntoisten ja vammaisten oikeus ja mahdollisuus työntekoon liittyy myös yhdenvertaisuus- ja vammaispoliittisten ohjelmien linjauksiin sekä kansainvälisesti että kansallisesti. Osallisuus, työllisyys ja yhdenvertaisuus edellyttävät positiivisen erityiskohtelun periaatetta, jotta vammaisten syrjäytyminen yhteiskunnassa saataisiin myöskin vähenemään. Mielestäni tässä ehdotuksessa tämä periaate ei oikeastaan toteudu, koska verrattuna normaalisti työkyvyttömyyseläkkeellä olevaan ihmiseen monilla vammaisilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta työelämään eikä niin ollen työeläkkeeseenkään. Ryhmien tasapäistäminen esimerkiksi ansaintarajoissa ei noudata mielestäni tässä laissa positiivista erityiskohtelua.

Nyt esitetty lakiehdotus on kuitenkin nimenomaan hyvä alku, mutta en itse asiassa ymmärrä, miksi jollain lailla yritetään säädellä ihmisten työstä saamaa ansiotuloa yleensäkään. Niin kauan tehdään työtä ja niin hyvällä palkalla kuin voimat riittävät ja sen jälkeen voidaan palata eläkkeelle, mikäli näyttää siltä, että voimat eivät enää riitä. Minusta ovat kyllä omituisia tämmöiset rajat. Kuitenkin tämä laki kaiken kaikkiaan on budjettineutraali ja tuottaa itse asiassa yhteiskunnalle vain verotuottoja ja pienentyneitä sairaanhoitokuluja. Siksi kannatan sitä, että tätä lakia todella seurataan tiukasti ja tehdään siihen tarvittavat työhön kannustavat lisäykset seuranta-ajan jälkeen.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Todellakin nyt palautekeskustelussa olevan lakiesityksen tavoitteenahan on edistää työkyvyttömyyseläkkeellä olevien mahdollisuuksia tehdä työtä. Niin kuin täällä on todettu, tämä perustuu hallitusohjelmaan ja myöskin Sata-komitean linjauksiin.

Tässä on tarkoituksena todellakin poistaa niitä työhönpaluun esteitä työkyvyttömyyseläkkeellä olevilta. Liian usein meillä Suomessa nähdään edelleen työmarkkinoilla oleminen kahden vaihtoehdon politiikkana: joko täysillä mukana tai sitten kokonaan pois. Me tarvitsemme kyllä joustavampia vaihtoehtoja, ja tällä lakiesityksellähän pyritään nyt osatyökykyisten asemaa työmarkkinoilla parantamaan tai parantamaan mahdollisuutta palata sinne työmarkkinoille.

Tämä laki siis parantaa työkyvyttömyyseläkkeellä olevien mahdollisuuksia jättää eläkkeensä lepäämään ja saada eläkkeensä ilman työkyvyn arviointia uudelleen maksuun, jos se työnteko päättyy tai työtulot vähenevät laissa olevien ansaintarajojen mukaisesti. Tätä lakia sen voimassaoloaikana seurataan ja katsotaan, kuinka se edistää työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhön palaamista, ja tämä on siinä mielessä seurannan alla, kuten täällä on toivottu, esimerkiksi ed. Karhuvaara juuri puheessaan sen totesi.

Arvoisa puhemies! Meillähän on nyt se tilanne, että työikäisen väestön määrä Suomessa vähenee ja työuria on pidennettävä. Silloin katse kääntyy myöskin työhyvinvointiin, jotta jaksaisimme työssä pitempään. Oli sitten kysymys kaikista väestöryhmistä, niin kyllä me tarvitsemme merkittävämpiä panostuksia työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseen ja työhyvinvoinnin edistämiseen kuin nyt on tehty. Hallitus on tehnyt linjauksia tässä suunnassa jo, ja on otettu askeleita, niin kuin tiedätte, lainsäädännössä sekä aktivointiin että pidempiin työuriin. Meillä on ollut runsaasti erilaisia ohjelmia. Nyt on hyvä, että katsotaan ne ohjelmat, että ne hyvät käytännöt saataisiin entistä enemmän siirrettyä sinne työpaikkojen arkeen. Kyllä meillä on ollut monenlaista Veto-ohjelmaa ja muuta sellaista, mutta se siirtäminen sinne työpaikan arkeen on se avainkysymys.

Me tiedämme, että keinoja työurien jatkamiseen on olemassa. Työssäjaksamista voidaan edistää muokkaamalla työtä ja työjärjestelyjä työntekijöille sopiviksi, ottaa huomioon nykyistä paremmin elämäntilanne, voimavarat jne. Tämä vaatii luonnollisesti myös työnantajilta hyvin paljon työolojen kehittämisen saralla, mutta uskon, että tässä töitä tehdään vähän joka suunnalla ja että tässä on realistiset edellytykset työurien pidentämiseen.

Työterveyshuollon ja kuntoutuksen kohdalla — edelleen viittaan ed. Karhuvaaraan — on ihan oikein tämä kuntoutuksen asema, ja se on juuri nyt siellä Sata-komitean linjauksissa. Te ammattilaisina tiedätte, mitä tarkoittaa tämä kuntoutus ja ettei siinä pompotella ja että selvästi on yksi taho, joka ottaa vastuun kuntoutuksesta, ja näin juuri nyt tätä työtä tehdään Sata-komitean puitteissa. Sen lisäksi hallitus on budjettiriihessä linjannut tähän aikuiskoulutukseen nyt uusia koulutusetuuksia. Nämä kaikki vaikuttavat siihen, millä tavalla jaksetaan työssä, minkälaisia työuria tehdään. Aikuiskoulutus on nyt aika lailla valinkauhassa. Siihen saatiin budjetissa uutta rahoitusta.

Meillä on tutkimuksia, joiden mukaan tiedämme, että ihminen jaksaa työssään, jos hän on terve, tietenkin, mutta osaa tehdä työnsä ja kokee sen ennen kaikkea mielekkääksi. Monelle työ antaa siihen elämään sisältöä — viittaan nyt käsillä olevaan, tämänpäiväiseen lakiin — ja työyhteisö muodostaa semmoisen sosiaalisen verkoston, johon kiinnitytään. Puhun myöskin näistä osa-aikaisista työntekijöistä.

Meillähän Suomessa on, arvoisa puhemies, ihan lyhykäisesti, noin 2,4 miljoonaa suomalaista, jotka käyvät töissä. Kyllä silloin, kun työpaikat parhaimmillaan tavoittavat puolet väestöstä, siis tämmöinen työterveyskäyttäytyminen, miten siellä työssä organisoidaan puolen suomalaisista asioita, vaikuttaa siihen kokonaistyöhyvinvointiin. Se vaikuttaa tuottavuuteen, ne kulkevat käsi kädessä, ja menestyvä yritys kyllä panostaa varmasti yhä enemmän henkilöstönsä työhyvinvointiin ja myöskin toisinpäin. Kyllä hyvinvoiva henkilöstö parantaa yrityksen tulosta. Seurauksena siitä hyvinvoinnista ovat vähäisemmät sairauspoissaolot, työkyvyttömyyseläkkeet vähäisempinä ja vähäisempi tuottavuuden aleneminen. Työhyvinvoinnin tulee kyllä olla osa johtamista ja henkilöstöhallintoa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi aivan oikein, että hallitusohjelmaa tässä kuitataan, ja niin pitää tehdäkin, se on aivan oikein. Mutta tässä tulee nyt se sama asia, joka tulee varmasti budjettikeskustelun yhteydessä erinomaisen monta kertaa esille, että silloin kun hallitusohjelmasta sovittiin, kaikki oli toisin. Se koskee työllisyystilannetta, työllisyysastetta, työttömyyden määrää, se koskee inflaatio- versus deflaatiokehitystä, yhteiskunnan velkaantumista.

Sitten tässä erikoiseen arvoon tulee tietysti se, mikä täällä on jo tullut esille, että esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien puolella tässä on erittäin isosta asiasta kysymys, jolloinka pitäisi pystyä arvioimaan näitä tämmöisiä kannustavuustekijöitä aivan toisella tavalla. Ehkä tätä 700 euron asiaa harkitaan vielä lähitulevaisuudessa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä, puhuitte kauniisti ja aika suurpiirteisesti, mutta käytännössähän työ- ja elinkeinotoimistoissa on tällä hetkellä tuhansia suomalaisia, jotka ovat osatyökykyisiä ja joilla kuitenkaan ei ole mahdollisuutta saada sitä työpaikkaa. Tämä osatyökyvyttömyyseläkekäytäntö, jonka vakuutusyhtiöt hyväksyvät, joka pysyy sellaisenaan valituksista huolimatta, on siitä ongelmallinen, että sillä puolikkaalla eläkkeellä, työkyvyttömyyseläkkeellä, ei tule toimeen, pitäisi saada se toinen puoli työpaikalta sitten ansiota. Siinä on todellakin ongelma nyt jo, ja se ongelma on iso; siellä on todella pienituloisia, vaikeuksissa olevia ihmisiä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri sanoi, tämän esityksen tarkoituksenahan on houkutella työkyvyttömyyseläkkeellä olevia tai osatyökyvyttömyyseläkkeellä olevia ihmisiä tekemään työtä ehkä enemmilläkin tuloilla kuin 600 eurolla kuukaudessa, mutta kyllä minä pidän 600:aa euroa aika suurena tulona monille sellaisille, jotka ansaitsevat esimerkiksi 1 500 euroa. Siihen 600 lisää, niin sehän on aika paljon rahaa, joten minä en ymmärrä, että sitä aliarvioidaan, että 600 ei ole mitään. (Ed. Mustajärvi: Siitä on matkaa vielä pienituloisen tulorajaan!)

Sitten minä ihmettelen tätä, että minkä takia oppositio haluaa, ettei tätä pitäisi panna voimaan ollenkaan vielä. Eihän nyt näin pessimistinen pidä olla. Kyllä tämä voi houkutella monta sataa henkilöä tekemään töitä. Vielä on paljon tekemätöntä työtä tässä maassa, vaikka työttömyyttäkin on.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tiedustelen vielä ministeriltä, eikö teitä huoleta se epäkohta, joka otetaan esiin tässä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa liittyen nimenomaan tähän 600 euron ansaintarajaan, joka on jo tällä hetkellä ollessaan voimassa Kansaneläkelaitoksen työkyvyttömyyseläkettä saavien henkilöiden kohdalla johtanut siihen, että kun yleinen ansiokehitys on noussut, niin eläkkeellä oleva työntekijä on joutunut lyhentämään työaikaa tai kieltäytymään sovituista palkankorotuksista, mikä on hankalaa sekä työnantajan kannalta että sitten tämän työntekijän kannalta. Eikö olisi ollut järkevää seurata tätä valiokunnan lausunnossa ehdotettua rajan nostamista edes nyt tähän 700 euroon?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä ministeri totesi, että rakennetaan polkuja työelämään. Se on kaunis ajatus tietenkin, mutta oletteko te nyt sitten työnantajien kanssa keskustellut, kun ne koko ajan vähentävät väkeä ja ne terveetkin joutuvat ajamaan aikamoista ravia, niin tämänkin laman aikaan ja ennen lamaakin? Miten tällaisia sitten otetaan sinne töihin? Työelämää pitäisi parantaa aika paljon, jotta näillä ihmisillä olisi mahdollisuus siellä pärjätä. Työoloja pitäisi nyt kehittää kiireesti ja sitouttaa tähän työnantajia. Siitä siinä on kyse, ei varmaankaan siitä, etteikö niitä työhalukkaita ole.

Ed. Asko-Seljavaaralle sanoisin, kun hän sanoi, että 600 euroa on iso summa, ja kun hän ihmettelee, että me vaadimme siihen 100 euroa lisää: Se on monelle pienituloiselle ihmiselle tässä maassa hyvin suuri summa. Jos ei ole 100:aa euroa, niin se on suuri summa, joten ei pidä näitä vähätellä; kyllä se on aivan oikein, niin kuin ed. Karhuvaara totesi, niukka tulo se on.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä ansiorajakysymyshän tekee myös semmoisen työnteon esteen. Ihan hyvä esimerkki: Tunnen henkilön, joka on myynyt perävaunuja, ja kuvitellaan nyt tilanne, jossa — nythän hän on tällä hetkellä työttömänä, mutta jos hän lähtisi työhön — hän joutuisi miettimään, myykö sitten kuukauden lopulla ollenkaan perävaunuja, tai että tekee, vaikka olisi vielä kuntoa tehdä, tai olisi mahdollisesti jopa kauppa tiedossa. Sen takia kyllä meidän tämä ansiorajakysymys pitäisi jotenkin ratkaista, että se tässä olisi huomattavasti korkeampi kuin 700. Jos tämmöinen tonni olisi paikallaan, ja sekin on joissakin tilanteissa työntekoa rajoittava. Kun tämä perustuu siihen, jotta on Sata-komitea tai hallitusohjelma, niin joskus toivoisi kyllä, jotta järki juoksisi senkin jälkeen, mitä on silloin kirjoitettu hallitusohjelmaa tehdessä.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Meillä on tällä hetkellä valtava määrä työkyvyttömiä, jotka keikkuvat siinä rajoilla, elikkä on hylätty työeläkehakemus taikka sitten työvoimatoimistossa on luokiteltu siihen, ettei mihinkään ammattitöihin pääse. Ensinnäkin tämä suhdannetilanne, mihinkä tämä laki tulee, niin se lakiesitys on sinänsä hyvä, mutta suhdannetilannehan on se, että nyt kun eivät terveetkään saa töitä, niin miten nyt kuvitellaan, että löytyy joko julkiselta sektorilta tai sitten yksityiseltä sektorilta töitä, joihin sitten kouluttamatta pääsee. Eli millä tavalla tämä koulutus on huomioitu sitten, jos henkilö on monta vuotta ollut eläkkeellä, pääseekö hän nyt sitten mihin töihin ilman koulutusta, ja mikä on sitten se polku siinä? Toivoisin, että ministeri hiukan valottaisi Sata-komitean työskentelyä, jos siellä jotakin tähän suuntaan on.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ministeri puhui kauniisti, ja varmasti hyvä hallituksen lakiesitys on, mutta kun lähtee pohtimaan sitä, että voimassaoloaikana tämä raja, 600 euroa, on sama, niin tuntuu vähän oudolta se, että sitä ei voida tarkistaa tänä kokeiluaikana. Tämä saattaa johtaa minun mielestäni ainakin siihen, mihin myöskin vastalauseessa on viitattu, että se alkuperäinen lain hyvä tarkoitus saattaa vesittyä sillä, että henkilö joutuu miettimään, pitäisikö työnantajan kanssa sopia, että työaikaa lyhennetään taikka palkkaa alennetaan. Tämähän käsitykseni mukaan lain alkuperäinen tarkoitus ei ollut, ja valiokunnan enemmistökin on näköjään tähän raja-arvoon kiinnittänyt huomiota.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on edelleenkin hyvin vaikea päästä eläkkeelle, ja usein kyse on siitä, että ihmiset ovat monisairaita, jolloinka paraneminen kestää pitkään, kuljetaan sairauslomien kautta määräaikaiselle eläkkeelle, sitten pysyville eläkkeille. Usein on kyse monen vuoden jaksosta, ja sieltä tavallaan ikään kuin kampeaminen takaisin työelämään kestää pitkään. Monesti se on niin, että jaksetaan olla töissä, sitten taas ollaan huonommassa kunnossa ja taas jatketaan. Sen takia kaksi vuotta on tavattoman lyhyt aika.

Kun nyt tänään on kuunnellut sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäseniä, niin näyttää siltä, että liki kaikki asiantuntijat ovat olleet sitä mieltä, että tämän eläkkeen lepäämisajan olisi pitänyt olla vähintään se viisi vuotta. Minun järkeni ei sano sitä, että siitä olisi jotakin haittaa yhteiskunnalle, jos siinä olisi tavallaan pitempi jakso näillä ihmisillä koettaa ponnistautua työkykyiseksi. Miksi sitä ei ole nyt jo heti kättelyssä laitettu viiteen vuoteen?

Toinen on sitten tämä ansaintaraja. Kun se 600 euroa on semmoinen sopiva summa ja 700 on kuulemma niin vähän, niin miksei sitä voitu sitten yksiselitteisesti nostaa siihen 700 euroon? Minä en ymmärrä tätä ollenkaan.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Esittäisin ministeri Hyssälälle tarkentavan kysymyksen. Te puhuitte erittäin tärkeistä ja hyvistä asioista ja hyvistä tavoitteista, mutta tämä hallituksen esitys ei niitä riittävästi tue. Mihin tämä ansaintaraja nyt sitten perustuu, ja miksi sen täytyy olla näin alhaalla?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellisestä kysymyksestä tekee tietysti mieli jatkaa. Kun näyttää siltä, että tästä kestosta me olemme suunnilleen kaikki sitä mieltä, että sen pitäisi olla viisi vuotta, ja ansaintarajastakin suunnilleen kaikki muut paitsi ed. Asko-Seljavaara — ed. Asko-Seljavaara, tässä salissa toisinaan unohtuu, että todellakin 100 euroa on joillekin, itse asiassa lähes kaikille niille ihmisille, joita tämä koskettaa, iso raha — niin mikä tässä sitten jurraa? Kun yksi valtioneuvoston ministerikin käy eduskunnassa sanomassa, että olisi parempi, jos se raja nyt olisi 700 euroa, ja olisi parempi, jos se kesto olisi viisi vuotta, niin missä se tulppa on? Kun täällä ed. Jaskarikin jopa sanoo, että tämä olisi voinut olla korkeampi, niin tässä alkaa olla jo niin korkeat voimat nyt kyseessä, että minun ymmärrykseni ei ollenkaan enää yllä tähän.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ministeriltä sitä, huolettaako teitä tämä muutos, jossa työhön palaamisen tukemiseksi maksettavaa vammaistukea maksettaisiin jatkossa ainoastaan niille, jotka ovat saaneet hoitotukea eläkkeen lepäämäänjättämishetkellä, koska meillähän on monia työkyvyttömiä henkilöitä, jotka eivät saa hoitotukea. Juuri esimerkiksi lievästi vammaisten ryhmissä on tällaisia henkilöitä tai kehitysvammai-sissa tai mielenterveyskuntoutujissa, kuten täällä tänään on tullut esiin. Eikö juuri näiden henkilöiden työhön saaminen voisi olla erityisen todennäköistä? Sikäli pidän valitettavana, että tämän kaltainen heikennys tähän tulisi. Kysyisinkin ministerin perusteluita tälle.

Samoin toteaisin ed. Asko-Seljavaaralle, että kyllä 100 euroa on, kuulkaa, monelle pienituloiselle hyvin suuri summa. Tuo 600 euroa pitää (Ed. Asko-Seljavaara: Teidän mielestänne 600 ei ole mitään!) sisällään vaan indeksikorotuksen nykyiseen, joka on jo melkein sen 600 euroa. Sen takia me olisimme aidosti halunneet parannusta heidän asemaansa. Nyt tämä parannus on näennäinen, se on vain indeksikorotus.

Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen hyvin terävästi täällä huomautti, että nythän on deflatorinen kehitys, että nyt puhe näistä indekseistä siinä mielessä tähän ajankohtaan ei ihan istu.

Mitä tulee näihin mielenterveyspotilaisiin, joista ed. Pulliainen myös oli täällä huolestunut, niin mehän olemme tehneet kaksi merkittävääkin lainsäädäntöuudistusta siinä. Olen samaa mieltä, että siinä pitää koko ajan edistyä heidän työhön pääsemisekseen. Me olemme tehneet osasairauspäivärahaan lainsäädäntömuutoksen, joka juuri edistää sitä, että mielenterveyspotilaille ei tulisi liian pitkää aikaa olla siellä kotona vaan he voisivat mahdollisimman nopeasti, ilman sitä pitkää karenssia, joka meillä on ollut, palata osittain työpaikalleen. Siinä on muitakin potilaita tietysti kuin mielenterveyspotilaat, jotka voivat hyötyä siitä. Kuntoutuksen harkinnanvaraisuuteenhan on tehty jo muutos. Nämä ovat sellaisia, jotka ainakin tätä ryhmää auttavat.

Sitten ed. Kangas kyseli täällä, olemmeko työnantajien kanssa näistä työelämään liittyvistä asioista keskustelleet. Meillähän on menossa nyt kaksi työelämään liittyvää isoa työryhmää, Ahtelan työryhmä ja sitten Rantalan työryhmä, jotka molemmat ovat tällä samalla sektorilla. Ahtelan työryhmä keskittyy erityisesti työterveyshuollon ja työpaikan terveydenhuollon, työelämän sisältöjen ja työhyvinvoinnin alueille, siihen, miten voisimme varhaisemmin työterveyshuollon puolella tukea työntekijää mieluummin kuin siten, että ollaan jälkijunassa, korjaavassa hoidossa, etukenoon sinne työpaikoille menoon. Siinä tehdään mielestäni hyvää työtä, olen seurannut sitä työryhmää. Sitten viimeksi tänään olen keskustellut tästä Rantalan työryhmästä, elikkä siellähän on menossa samansuuntaisia asioita. Jotta voitaisiin nykyistä pitempiä työuria tehdä, se vaatii hyvin monia erilaisia toimenpiteitä. Siinä työnantajat ja työntekijäjärjestöt ovat mukana niin kuin yleensä meidän eläkepoliittisissa linjauksissamme, niitä tehdään hyvin kolmikantaisesti, työmarkkinajärjestöt ja työnantajajärjestöt. Kyllä paljon tehdään kolmikantaisesti näitä linjauksia.

Mitä tulee tähän aikuiskoulutustukeen, niin meillähän oli Akku-työryhmä, aikuiskoulutusta pohtiva työryhmä. Nyt sen työryhmän esityksiä on meillä budjetissa, niitä on saatu todella paljon. Mainitsen vain yhden: Aikuinen työssä oleva voi saada kahden lukuvuoden ajan aikuiskoulutustukea siirtyäkseen opiskelemaan esimerkiksi työttömyysuhan alla, parantaakseen työmarkkina-asemaansa. Hän voi tehdä sen ansiosidonnaisen työttömyysturvan suuruisella päivärahalla. Tämä on aivan uutta, elikkä verrattuna siihen, miten ennen on turvattu tämä koulutus, nyt ollaan aivan uusilla vesillä. Siihen saatiin budjettirahoitus.

Sitten mitä tulee, arvoisa puhemies, vajaakuntoisten tai osatyökykyisten työllistämiseen, niin mainitsen vain yhden esimerkin. Meillähän on menossa se työpankkikokeilu, josta nyt tänä syksynä saadaan ensimmäisiä tuloksia. Itse ajattelen, että työpankilla — katsotaan nyt, mitkä ne tulokset ovat — voidaan hyvin pitkälti vastata siihen, että heikossa työmarkkina-asemassa olevat, heikosti työllistyvät, voisivat tämän työpankin kautta löytää uuden polun ja uuden alun.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Valitettavasti tuossa äskeisessä keskustelussa ministeri jätti vastaamatta esittämääni — ja monien muidenkin edustajien esittämään — kysymykseen, miksi tuon ansaintarajan pitäisi olla tuossa. Tässä salissa ei juurikaan ole käyty keskustelua eläkekatosta tai palkkakatosta. Meillä on mahdollisuus ja oikeus ansaita tavalla tai toisella miljoonia euroja vuodessa, ilman että lainsäätäjä siihen erityisemmin puuttuu, jopa niin, että annetaan verohuojennuksia esimerkiksi pääomatulojen keveämmästä verokohtelusta johtuen. Nyt sitten, kun on kysymys esimerkiksi mielenterveyskuntoutujista, osatyökykyisistä ihmisistä, heille laitetaan tämmöinen leikkuri, eläkkeen maksu keskeytetään, jos ansaitset 600 euroa. Tämä ei ole sitä tasapuolisuutta ja tasavertaisuutta, mitä jo Suomen perustuslakikin edellyttäisi, että ihmisiä ei ilman hyväksyttävää syytä aseteta keskenään erilaiseen asemaan.

Lisäksi täällä on torjuttu se, että ansaintarajoissa käytettäisiin inflaatiotarkistuksia. Äsken kuulimme, miten ministeri perusteli tätä sillä, että meillä on deflatorinen kehitys. Onko todella käsitys hallituksen piirissä se, että köyhät eivät tarvitse indeksikorotuksia, koska todennäköisesti hinnat laskevat, jos taantuma jatkuu? Minä en tällaista logiikkaa hyväksy.

Täällä ovat monet hallituspuolueitten kansanedustajat yhtyneet meidän sosialidemokraattien ja muiden oppositiopuolueitten näkemykseen, jonka mukaan pyrittäisiin kannustamaan voimakkaammin ihmisiä töihin ja toimimaan siten, että ihmisten tarpeellisuus ja kuntoutus voisivat edistyä ja työhönpaluu nopeutua. Siksi toivoisin, kun nyt tiedämme, että tämä hallitus on tehnyt jo tähän asti lukuisia virheitä, että se tässä kohtaa tunnustaisi virheensä ja tulisi opposition esityksen taakse. Virheitä voi myös tunnustaa, ja ne voi korjata.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on montakin valuvikaa, niin kuin tässä on aikaisemmin jo todettu.

Kun katsoo tätä taloustilannetta, mikä tällä hetkellä on, niin jos tämä on voimassa kaksi vuotta, niin tämänhetkisten näkymien mukaan ei hirveän isoa tai jyrkkää nousua ainakaan Suomessa pysty olemaan tämän kahden vuoden aikana, ja sehän tarkoittaa sitä, että se mahdollinen työnsaanti näillä vajaakuntoisilla on hyvin epätodennäköistä, jolloin laihaksi jäävät tulokset. Ja sehän vääristää jopa sitä yhteenvetoa sitten sen kahden vuoden jälkeen, kun käydään katsomaan, tuottiko tämä tuloksia. Sen takia minusta tämä pitäisi ehdottomasti tehdä niin, jotta tässä olisi tämä kokeiluaika viisi vuotta. Siinä mielessä entinen työministeri otti hyvän kannan ja on ollut oikeassa.

Sitten toinen kysymys tästä ansiorajasta. Tämähän tekee tietyn köyhyysloukun — se katto ei ole hyvin korkea — ja tekee tämän työntekoloukun. Ja kun tässä on aina puhuttu siitä, että tämmöisiä tuloloukkuja pitäisi vähentää, pitäisi kannustaa ihmisiä, niin kyllä minä ihmettelen, miten näin alas laitettiin tämä raja, koska tässä joutuu ihminen miettimään sitten ja voi tulla enemmän mielenterveysongelmia, kun hän miettii ja laskee nyt, jotta eihän se vaan luiskahda euroakaan yli tietyn rajan, koska siinähän voi menettää siltä kuukaudelta sitten eläkkeen. Nämähän ovat hyvin keinotekoisia ja liian matalalla nämä rajat. Näissä rajoissa yleensä on, niin kuin ed. Karhuvaara totesi, omat ongelmansa, mutta erityisesti, jos asettaa näin matalalle ne, se tekee tämmöisen tulonhankkimisloukun.

Kyllä minä odotan, vaikka tiedän, jotta hallituspuolueissa on mahdoton ryhmäkuri ollut viime aikoina, että sieltä nyt löytyisi kuitenkin ihmisiä, joilla on oma järkikin vielä tallella ja tahtotila, jotta voivat äänestää huomenna sitten näiden parempien esitysten puolesta.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan lausumaehdotuksessa sanotaan: "Eduskunta edellyttää, että kokeilulain aikana 600 euron ansiorajan ja eläkkeen lepäämistä koskevan kahden vuoden enimmäisajan toimivuutta seurataan - -." Kun miettii nyt, mikä tilanne tällä hetkellä on, niin miten tätä voidaan seurata, kun meillä niitä töitä ei ole tällä hetkellä? Meillä on valtava määrä ihmisiä, jotka odottavat.

Maanantaina kävimme Päijät-Hämeen työvoimatoimistossa. Siellähän on siivilöity työvoima aika tarkkaan. Jotenkin tuntuu vähän kuin kerska-asialta, että tämmöinen asia nyt nousee päällimmäiseksi, kun mietitään, että meillä on nuorisotyöttömyys, meillä on valtava määrä ihmisiä tuolla odottamassa töitä työrajoitteisina. Toivoisin, että seuraavana kohteena tänä syksynä vielä on sitten jatkossa se, että esimerkiksi seulotaan kaikki työrajoitteiset ja heille oikeat työpaikat.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Se on tietysti todettava, vaikka täällä näitä epäkohtia tämän hallituksen esityksen kohdalla on nostettu esiin, niin kuin kuuluu nostaakin esiin, että kyllähän tämä lähtökohtaisesti on todellakin hyvä esitys. On tärkeää, että tarpeettomia ja haitallisia työnteon esteitä karsitaan niin, että ihmisen, joka ei syystä tai toisesta kykene täysipäiväiseen työntekoon, olisi mahdollista osallistua edes pienessä määrin työelämään. Tämä on toki tärkeää sekä yhteiskunnan kannalta että näiden yksilöiden kannalta. Ja tämä ongelma ei koske todellakaan ainoastaan työkyvyttömyyseläkkeellä olevia vaan monia muitakin ryhmiä, esimerkiksi työttömiä, opiskelijoita, jopa erilaisissa tilanteissa perhevapaalla olevia, ja kyllä tuolta Sata-komiteasta nyt odotetaan kiireesti niitä esityksiä, että saataisiin näitä työnteon esteitä karsittua pois.

Nyt tässä esityksessä, jota tällä kertaa käsittelemme, eräs tärkeä ryhmä on todellakin mielenterveysongelmien ja erityisesti masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevat, joista osalle varmasti on tärkeää, että voi olla jollakin tavalla työelämässä mukana ja siten osallisena myös sieltä kautta työyhteisöön ja yhteiskuntaan. Tietysti suuri huoli tässä on se, millä tavalla pystyttäisiin ennalta ehkäisemään tätä lisääntyvää varhaista eläköitymistä nimenomaan mielenterveysongelmien vuoksi. 1990-luvun loppupuolelta alkaen masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden määrä on lähes kaksinkertaistunut, mikä on huolestuttavaa.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesitys työkyvyttömyyseläkkeellä olevan työhönpaluun edistämisestä on kannatettava. Vielä parempi laista tulisi, mikäli eduskunta korjaisi lakiehdotuksessa valiokuntatyöskentelyn aikana havaitut selkeät epäkohdat. Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että työkyvyttömyyseläkkeellä saavat voivat ansaita eläkkeensä rinnalla enintään 600 euroa kuukaudessa ilman, että se vaikuttaa heidän eläkkeeseensä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta katsoi kuitenkin, että 600 euron ansaintaraja on liian matala. Se ei mahdollista edes 20 tunnin viikoittaista työskentelyä minimipalkalla. Työnantajille lyhyemmän kuin 20-tuntisen viikkotyöajan järjestäminen voi olla hankalaa esimerkiksi työvuorojärjestelyjen vuoksi, ja työsopimus voi siksi jäädä tekemättä.

Vuodesta 1999 asti kansaneläkelain täydellä työkyvyttömyyseläkkeellä olevan ansaintaraja on ollut 588,66 euroa kuukaudessa. Korotusta tähän rajaan on luvassa reilut 11 euroa. Indeksikorotus nostaisi ansaintarajan 700 euroon, ja siksi työ- ja tasa-arvovaliokunta esitti lausunnossaan, että StV harkitsisi mietinnössään ansaintarajan nostamista 700 euroon. Eriävässä mielipiteessämme esitimme myös 700 euron summaa ansaintarajaksi.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen mukaan eläke voidaan jättää lepäämään kahdeksi vuodeksi ja työllistyvälle voidaan kahdelta ensimmäiseltä vuodelta maksaa palkan lisäksi ylintä vammaistukea vain silloin, jos työhönpalaaja on saanut vammaisetuuksista annetun lain mukaista eläkettä saavan hoitotukea. Mielenterveyskuntoutujille maksetaan harvoin eläkkeensaajan hoitotukea. Vain joka kolmannella mielenterveyssyistä työkyvyttömyyseläkkeellä olevalla on eläkkeensaajan hoitotuki, joten hallituksen esitys jättää 70 prosenttia mielenterveysongelmien johdosta työkyvyttömyyseläkkeellä olevista ihmisistä eläkkeen lepäämään jättämiseen liitetyn tuen ulkopuolelle. Siksi vammaistuen maksua ei pitäisi kytkeä hoitotukeen.

Esitimme myös, että eläke pitäisi voida jättää lepäämään viideksi vuodeksi, kuten nykyisin on kansaneläkelain mukaisella työkyvyttömyyseläkkeellä olevilla. Kaksi vuotta on lyhyt aika, kun pitää arvioida työssäjaksamista tulevaisuudessa ja sitä, uskaltaako luopua kokonaan myönnetystä työttömyyseläkkeestä.

Arvoisa puhemies! Kannatan sosiaali- ja terveysvaliokunnan vastalauseen mukaisia muutosehdotuksia, jotta voimme vielä paremmin edistää työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työllistymistä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Olemme puhuneet nyt siitä, miten työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ihmisiä voidaan palauttaa työhön, miten voidaan heidän työhönpaluutaan edistää. Kuitenkaan juuri ei ole puhuttu siitä, joka asia täytyy toki ottaa myös puheeksi, millä tavalla me estämme työkyvyttömyyseläketilanteen syntymisen, yleensä sen, että ihminen menettää työkykynsä.

Tällöin on kuntoutus todella keskeisessä merkityksessä, keskeinen tekijä siinä, kun esimerkiksi vammautumisen seurauksena tapahtuneen sairaalahoidon, leikkausten jne. jälkeen potilas siirretään jatkohoitoon. Hänen pitää saada riittävä kuntoutus, ettei se työkyky laske, vähene, ja nimenomaan nopeasti, koska jos jo muutaman kuukauden sairastamisjakso venyy, niin menetetään usein pysyvästi työkyky. Tällöin tämän riittävän kuntoutuksen saanti on tärkeätä.

Me olemme täällä säätäneet kuntoutuslainsäädännön, jossa todetaan, että kuntoutus on suomalaisen perusoikeuksia. Tämä on yksi niistä perusoikeuksista, jotka puuttuvat. Kuntoutus on se heikko lenkki yleensä sairaanhoidossa ja erikoissairaanhoidossa ja myös yleensä esimerkiksi vanhusten kotikuntoisuuden säilyttämisessä. Tämä on tärkeä seikka nimenomaan siinä mielessä myös, jos työkyvyttömyyseläkkeelle jo joutuneen ihmisen työhönpaluuta halutaan edistää. Silloin kuntoutus on samalla tavalla tärkeää.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Jotteivät taidot ruostuisi, niin täytyy tänään ensimmäisenä päivänä aloittaa, vaikka pitikin edellisestä aiheesta jo, energiapolitiikasta, vähän puhua.

Tässä edellinen edustaja viittasi tähän kuntoutukseen, ja sitä edellinen edustaja puhui siitä mielenterveyspuolesta. Meillä on hälyttävästi viime aikoina jopa, ihme kyllä, mediassa ollut esillä se, että mielenterveyspotilaiden tilanne on entisestään tämän nykyisen hallituksen aikana huonontunut, puhumattakaan sitten kuntoutuksesta, siitä, kuinka mielenterveyspotilas palaa, mielenterveysasiakas, mitä sanaa nyt käytetäänkään, työelämään.

Ongelmana on se, että tällä hetkellä, kun menee jonnekin toimistoihin apua hakemaan, niin kun sitä sitten lopulta saa pitkien jonojen jälkeen, syötetään lääkkeitä heti. Suomi on Euroopan kärjessä tässä tilastossa. Nytten sitten kun mielenterveysihmistä, jolla on näitä puutteita tai vikoja — en viitsi sitä sairaus-sanaa käyttää — terapoidaan kemiallisesti, niin missä vaiheessa — täällä kun on lääkäreitä — sitten terapoidaan muuten takaisin eli kuntoutetaan muka takaisin työelämään meidän systeemissä? Väitän, että tällä alueella olisi todella arvokeskustelun ja suuren uudistamisen paikka. Minä en näe tässä nykylaissakaan oikeastaan mitään tännepäin viittaavaa. Eli me aina pyrimme unohtamaan käytännössä ja toiminnallisesti koko alueen.

Tosiaan terapia-sanaakin kun käytetään, se on lähinnä lääkärien ja Kelan käyttämä kikkailutermi jollekin asialle, joka useimmiten on sitä, että käy uusituttamassa reseptinsä ja saa kemiallista terapiaa. Mutta tämä viimeistelyvaihe puuttuu tästä yhteiskunnasta kokonaan, eikä tämä laki tuo siihen mitään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on aivan oikea ja kiinnittää hyvin tärkeään asiaan huomiota. Todella monestakin syystä ihmiset joutuvat työkyvyttömyyseläkkeelle, ja monta kertaa olisi mahdollisuus vielä siihen, että henkilö palaisi työelämään. Tähän pitää luoda niitä joustavia, toimivia keinoja, joilla työelämään paluu vaikkapa osittainkin voi onnistua ja mahdollisesti kokonaan. Pitää luoda semmoisia matalien portaitten askelia eteenpäin.

Tässä suhteessa hallituksen esitys on hyvä, ottaa oikeita askelia eteenpäin, ja valiokuntakäsittelyssä on kiinnitetty hyvin tärkeisiin asioihin huomiota. Minä toivon, että käytännön sovellutuksissa työelämässä voitaisiin vielä löytää niitä joustavia ratkaisuja, joilla henkilö, joka tahtoo palata työelämään, voisi sen tehdä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys laiksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluun edistämisestä on hyvä, mutta tässä yhteydessä on hyvä nostaa esille, mistä johtuu se, että ylipäätään joudutaan työkyvyttömyyseläkkeelle. Hyvin monesti tämän päivän työyhteisössä on tämmöisiä psyykkisiä sairauksia, ja ne johtuvat kyllä hyvin paljon siitä, että meidän työyhteisöissämme ei osata oikealla tavalla johtaa ihmisiä, johdetaan kyllä asioita, mutta ei riittävän hyvin ja oikealla tavalla ihmisiä. Ihmisten johtaminen on taitolaji ja vaatii käsitystä ihmisen omasta elämästä, taitoa ymmärtää hänen omaa elämäänsä ja toisaalta sitä, että työntekijällä on selkeästi tiedossa, mitä työyhteisössä odotetaan, ja että hän saa siitä palautetta. Toisaalta työn tekeminenkin kyllä luontuu, vaikka sitä on vähän enemmänkin, jos työssä viihtyminen otetaan huomioon. Kyllä esimiehet ja työyhteisö ovat tässä kaikkein tärkeimmässä asemassa.

Työkyvyttömyyseläkkeellä olevien paluu työhön on sitten toinen kysymys, ja se on jo silloin kerran mennyt pieleen, kun työkuntoisuus on menetetty. Tietysti on monia syitä, minkä vuoksi työkuntoisuus menetetään, mutta minä sanoisin, että kyllä johtamisessa ja ihmisten käsittelykulttuurissa on Suomessa paljon oppimista.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran vielä sanoisin tähän — edellinen edustaja innostutti — että tavallaan aina, kun palaa, on se sitten minkä tahansa kaltainen vamma, psyykkinen, fyysinen tai jotain muuta, psykososiaalista, kyse on siitä, kuinka pystytään johtamaan tai motivoimaan takaisin siihen työhön, kun useasti on saattanut psyykkisellä puolella varsinkin se itse tilanne aiheuttaa koko ongelman.

Ed. Lauri Oinonen sanoi, että tämä on oikean suuntainen. Toki se on myönnettävä, että kaikki nämä ovat oikean suuntaisia. Tällä hallituksella on ollut paljon oikean suuntaisia lakiehdotuksia, mutta juuri käytännön tasolla, mitä se oikeasti merkitsee ja tulee tälle yhteiskunnalle hyödyttämään, en ole sitä oikein kokenut. Tai kun seuraa mediasta sitä vähää tietoa, mitä annetaan, miten joku oikea asia tässä yhteiskunnassa toimii, niin minä en ole oikein nähnyt sitä selkeätä, uutta viestiä tästä, voisiko sanoa, yrittäjähengestä, oikeistolaisesta, yksilöä kunnioittavasta, joka ainutta meistä, on sitten vammainen tai joku muu, tästä uudesta hengestä, johon vasemmisto ei kuulemma ole pystynyt ollenkaan. Minä en näe sitä.

Tämä lakikin tuntuu hyvin semmoiselta, että tämä on ikään kuin tehty sen takia, että tämä olisi joku kulissi; tulipa nyt tehtyä tämmöinen, josta sitten, kun puhutaan kauniisti, kun joku sanoo, mitä tällä alueella on tehty, niin sanotaan, että on tehty tämmöinen lakikin. Mutta tämä toimivuus on vähän sen ... No, ei sen enempää, tulipahan sanottua.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä kyllä näen, että tämä laki aidosti pyrkii auttamaan siinä tilanteessa, kun on jouduttu työkyvyttömyyseläkkeelle ja halutaan palata työhön.

Mutta aivan kuten ed. Kaltiokumpu toi esille, meillä työelämään on tullut sellaisia piirteitä, jotka tekevät siellä jaksamisen raskaaksi. Erityisesti nuorten naisten mutta myöskin nuorimpien ikäluokkien osalta, kuten myös ehkä kaikkein iäkkäämpien osalta, ilmenee vaikeita tilanteita. Ainakin silloin, kun nuorista ihmisistä on kyse, pitäisi tehdä kaikki voitava, että he voisivat halutessaan ja vointinsa mukaan palata työelämään. Silloin pitäisi luoda sellaisia hyvin yksilöllisiä ratkaisuja, joilla työhönpaluu voisi onnistua.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä on hyvä kuunnella näitä teorioita ja kauniita ajatuksia. Noinhan pitää tehdä, niin kuin ed. Lauri Oinonen ja ed. Kaltiokumpu totesivat siitä, jotta pitää kehittää myös johtamisjärjestelmiä.

Mutta kun tässä nyt todetaan, että tämä on tällainen, että ikään kuin maat ja taivaat aukeaisivat ja nämä ihmiset pääsisivät töihin, niin unohtakaa koko juttu, minä en usko ollenkaan. Minä olen sen verran pessimisti, että kun sinne eivät sovi terveetkään ja hyväkuntoiset ihmiset töihin ja tässä on aikaraja kaksi vuotta, mikä tähän on laitettu, niin minä veikkaan, että ei monta kymmentä tai monta ihmistä Suomessa sovi tämän tyyppisiin juttuihin, koska enstäin, kun työnantajien ajatukset tiedän, niin kyllähän ne tahtovat ottaa niitä valioyksilöitä enstäin töihin sieltä ja sitten katsovat sitä, ketkä ovat heikompitasoisia kunnoltaan tai muuta, tai sitten olen ymmärtänyt väärin työnantajan asenteen.

Pitkään kun olin pääluottamusmiehenä, testit olivat niin kovat, ettei siihen putiikkiin ainakaan päässyt töihin. Piti olla melkein huippuluokan juoksija kaikilta kyvyiltään ja kaikki palikkatestit tehty, huippuihminen. Silloin kun on tarjolla tämmöisiä, niin kyllä tässä nyt tämä kahden vuoden kokeilu sattuu tosi huonoon aikaan. Sen takia olen sitä mieltä, että toivon mukaan hallituspuolueiden ihmiset voisivat olla sitä mieltä, että tämä kokeilu olisi viisi vuotta, jolloin sattuisi mahdollisesti sitä nousukauttakin tähän mukaan.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Työyhteisössä jaksaminen ei ole pelkästään lainsäädäntökysymys, eikä se ole, ed. Pertti Virtanen, hallituksen syytä. (Ed. Vuolanne: Onhan se!) Minä ymmärrän, että oppositiossa te haluatte nähdä tämän asian sillä tavalla, että nyt jonkun lain pitäisi ratkaista jonkun työyhteisön ongelmat, mutta näinhän asia ei ole, vaan se on meissä ihmisissä itsessämme, meissä ihmisissä, jotka vastaamme toinen toisistamme työyhteisössä, millä tavalla me suhtaudumme toisiin, miten ymmärrämme heitä, ja toisaalta sitten esimiehissä, millä tavalla esimiehet ymmärtävät työntekijää, miten antavat työpaikalla työntekijän loistaa. Jos työntekijä ei saa työpaikalla toteuttaa itseään, niin kuin me kaikki olemme semmoisia olentoja, että me haluamme toteuttaa itseämme, haluamme päteä, siis jos ihminen ei sitä voi tehdä, niin se aiheuttaa psyykkisiä ongelmia. Tai jos siellä on joukko, joka kiusaa, esimies tai työyhteisö, työkaverit, tämä kaikki vaikuttaa tähän kuormittavuuteen, joka tulee työntekijälle, ja voi sitten johtaa psyykkisten tai muiden fyysisten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle.

On tietysti hyvä, että luodaan tämmöinen mahdollisuus niille, ketkä ovat työkyvyttömyyseläkkeellä mutta haluavat kuntoutua tai haluavat tehdä jotain työtä. Tämä lainsäädäntö auttaa kyllä siinä. Mutta sellainen ajatus tai edes sinnepäin viittaaminen, että lainsäädännöllä voisi mikään hallitus tai mikään puolue tässä maassa korjata eri työyhteisöjen ja työkavereiden suhtautumista toisiin ja heidän saamiinsa mahdollisuuksiin työyhteisössä, ei nyt tietystikään ole mahdollista. Mutta sen sijaan on kyllä panostettava ja paneuduttava siihen, että johtaminen on oikealla tavalla toteutettu, ja johtajat ja esimiehet tarvitsevat koulutusta. Myöskin työyhteisöt ja työkaverit tarvitsevat tukea ja koulutusta, millä tavalla suhtaudutaan toisiin työntekijöihin.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Kaikella kunnioituksella maakuntakollega ed. Kaltiokumpua kohtaan täytyy todeta, että meidän näkemyksemme työelämän kehittämisestä ovat hyvin kaukana toisistaan, jos hallituksen näkemys on se, että työlainsäädännöllä ei pystytä työelämää kehittämään. Kun sanotaan, että hallitus ei ole vastuussa meidän kiristyvästä työilmapiiristämme, se on hallitukselta vastuun pakoilua, ja se sopii varsin hyvin porvarihallitukselle, jonka keskeinen ominaisuus ja tunnusmerkki on se, ettei siinä hallituksessa ole yhtään työväenpuoluetta. Meillä on ongelma se, että työelämässä palkansaajien ääni ei kuulu. On varsin suuri merkitys työolosuhteilla, työsuojelulla, henkisellä työsuojelulla, palkkauksella ja työsopimisella siihen, minkälainen on työilmapiiri ja työmotivaatio ja miten kuormittavaa työ on.

Kun nyt hallitus jälleen tuo esityksen, joka kohtelee erityisesti mielenterveyskuntoutujia, heikossa asemassa olevia, osatyökykyisiä ihmisiä, vallan kategorisesti verrattuna siihen, miten hallitus kohtelee superrikkaita ja heidän ansaitsemismahdollisuuksiaan, niin voi sanoa, että tämä hallitus ei tunne tätä todellista arkea kovinkaan hyvin. Meidän täytyy tukea osatyökykyisten kuntoutusta työelämään huomattavasti nykyistä voimakkaammin, ja me voimme tehdä sen tämän salinkin työllä, lainsäädännöllä ja edistämällä sopimista työelämässä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran totean ed. Kaltiokummulle, että yhdyn toki ed. Vuolanteen varsinkin alkuvuodatukseen, mutta eivätkö lainsäädäntö ja hallitus voi päättää näitä asioita? Meillä on jatkuvasti ollut todella huutava pula kaiken näköisestä toiminnallisesta, varsinaisesta terapiasta niin, että ihmiset, joilla on minkä tahansa henkisen työsuojelun vaativia ongelmia, saisivat oikean avun ammatti-ihmisiltä. Tämä nyky-yhteiskunta, kun katsoo iltapäivälehtiä ja teidän sankareitanne, kunnioittaa sitä, että psykologisella, terapeuttisella kielenkäytöllä tehdään rahaa, perustetaan firmoja, konsulttifirmoja, käytetään semmoista kieltä, pannaan ihmiset koulutukseen eli konsultti läpä läpä, annetaan heille muka, mitä työntekijät haluavat.

Meillä on jopa semmoisia vaatimuksia esitetty, että kun meillä on Uskonnon uhrit ry, arvoisa puhemies, nykyään tässä yhteiskunnassa, niin tulisi Konsulttien uhrit ry, kun tämmöistä psykologista henkisen valmennuksen kieltä käytetään pelkästään oikeistolaisesti ilmaistuna yritystoimintaan eikä siihen, mihin se oli tarkoitettu, työntekijöitten työsuojeluun, henkisen ilmapiirin parantamiseen työpaikoilla, tuloksen saamiseen luovuuden ja innovatiivisuuden hyväksymisen kautta kunnon henkisesti välittävässä työyhteisössä. Tämä on ennen kaikkea hallituksen päätös. Resursseja kieltokemialle, oikeata hoitoa, oikeata tukea, oikeita tukihenkilöitä, ammattiavustajia, voisi sanoa, ettei käytetä sitä auttaja-sanaa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys työkyvyttömyyseläkkeellä olevien työhönpaluun mahdollistamisesta on mielestäni hyvin perusteltu ja asiallinen, koska niille henkilöille, joilla on vielä työpanosta ja intoa jäljellä, vaikkakin he ovat jo eläkepäiviä viettämässä, mielestäni pitää mahdollistaa pienen lisäansion hankkiminen kohtuullisella työpanoksella ja niin, että siinä ei heti eläke-etu heikkene, ja pystyy todella jopa nauttimaan työstä silloin, kun sitä itse haluaa. On korostettava tässä yhteydessä, että kysymyshän ei ole mistään pakkolaista vaan jokainen ihminen omalta kohdaltaan saa asian harkita, haluaako tätä etua käyttää vai eikö halua.

Pitää muistaa myös tämä nykyinen talouspoliittinen tilanne. Jokaisen suomalaisen työpanosta tarvitaan, ja se pitää mahdollistaa. Mielestäni kannustinloukkojen purkaminen tässäkin asiassa on kannustettavaa ja hyvää enkä näe siinä mitään hyviä perusteluja olevan sille, että kaikki mahdolliset kauhukuvat kaivetaan esille tässä yhteydessä. Mielestäni lakiesitys on hyvä, ja se on vielä kokeilulaki, jotta hankitaan kokemuksia, minkä jälkeen se voidaan vaikka vakinaistaa.

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustajakollega Vuolanne luetteli ihan samat asiat, jotka minäkin sanoin: työolosuhteet, henkilön henkinen työilmapiiri ja myöskin tietysti kaikki asiat, jotka työnantaja lainsäädännöllä velvoitetaan toteuttamaan. Hieman kyllä mietiskelin tuossa, että kun te olette istuneet 16 edellistä vuotta hallituksessa ja tämä hallitus yrittää nyt korjata tällä työlainsäädännöllä teidän jättämiänne jälkiä, niin te kehtaatte sanoa, että hallitus on tähän syyllinen. Tietysti minä ymmärrän, ed. Antti Vuolanne, teidän retoriikkaanne ja tässä mielessä osaan asettaa sen omaan arvoonsa, mutta tällainen retoriikka ei kyllä nyt satu ihan kohdalleen.

Minä puhuin siitä, että tämmöisiä ongelmia, joita tulee ja jotka johtavat työkyvyttömyyteen, pystytään työyhteisössä, jos se on kehittyneempi työyhteisö kuin meillä Suomessa yleisesti ottaen on, ennalta ehkäisemään, ja silloin tämmöisiä, niin kuin ed. Pertti Virtanen toteaa näistä avustajista tai ammattiauttajista, tarvittaisiin vähemmän, jos meillä olisi työntekijöitä (Ed. Pertti Virtanen: Vielä vähemmän!) hyväksyvä työyhteisö. Siis vähemmän tarvittaisiin auttamassa, jos ei olisi näitä tällaisia ongelmia.

Vähän ihmettelen sitä, että tämmöistä ihmisten jaksamista ja nykyistä työyhteisön tilaa vähätellään, että se ei ole ikään kuin se syy. Mutta kyllä minä sanon, että se se syy on, ja kyllä se on meissä ihmisissä. Sen verran voin sanoa, etten ihan ulkona tästä ole, koska olen ministeriössä melkein kaksi vuotta johtanut työyhteisön kehittämishanketta ja tehnyt yli 50 työtutkimusta ja 200 työyhteisötutkimusta, monia johtamisseminaareja olen vetänyt, joten en ihan ulkona tästä ole, ja johtanutkin olen tuossa 30 vuotta, niin että jonkun verran tästä asiasta ymmärrän kyllä.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Tämähän on tavattoman tärkeä lakikokonaisuus ja kertoo siitä ajattelun muutoksesta, joka yhteiskunnassa on tapahtunut, eli että me tunnustamme sen, että ihmisten työkyky voi myös palautua ja on mahdollisuus tehdä ainakin pientä työtä, vaikka olisi saanutkin työkyvyttömyyspäätöksen.

Ed. Vuolanteen puheenvuoro oli erittäin tärkeä periaatteellinen puheenvuoro, joka hyvin toi esille sen poliittisen jännitteen, joka työelämän asioissa meillä on vallinnut.

Kysyin jo kevätkaudella, kun tätä esitystä ensimmäistä kertaa täällä käsiteltiin, miten tämä tulee kohtelemaan liikennevakuutuslain perusteella eläkkeelle joutuneita. Tämä asia on jäänyt käsittelemättä tässä mietinnössä, enkä saanut tähän asiaan mielestäni yksiselitteistä vastausta myöskään silloin ministeriltä. Kun nyt paikalla on yksi valtioneuvoston jäsen, niin rohkenen kysyä, onko niin, että tämä laki koskee myös liikennevakuutuksen perusteella vammautuneita ja eläkkeen saaneita.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Arvostetulle kollegalleni ed. Kaltiokummulle pitää muistuttaa poliittisen historian tosiasioista. Jos te puhutte edellisistä hallituksista ja niiden tulosten korjaamisesta, niin teillä oli Esko Ahon hallitus 1991—1995 ja tuona aikana työttömien määrä kolminkertaistui ja oli konkurssikierre.

Meille sosialidemokraateille on tärkeätä se, että ihmiset saavat työtä, ja korjausliikkeellä saimme 400 000 uutta työpaikkaa Suomeen, ja uskon, että työelämää kehitettiin hyvinkin nopeasti. Mielestäni nyt taas, kun teillä on pääministeri Vanhanen, asiat ovat lähteneet huonompaan suuntaan.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Heinäluoman kysymykseen en pysty tästä lonkalta vastaamaan, mutta tulen toimittamaan teille tähän vastauksen.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kaltiokumpu puhui erittäin kauniisti työelämästä, minkälaista sen pitäisi olla ja miten siellä pitäisi johdon toimia ja työntekijät huomioida. Mutta jos mietitään tämän hetken työelämää, jos mietitte, miten paljon ihmiset pelkäävät irtisanomisia, miten paljon ihmisiä on irtisanottu, kuinka paljon lomautetaan ja kuinka suuri huoli monilla perheillä on jokapäiväisestä leivästä ja toimeentulosta, niin työhyvinvointi ei kyllä tällä hallituskaudella ole millään lailla lisääntynyt, päinvastoin.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on hyvä laki. Me tarvitsemme kaikkia työntekijöitä. Työn tekeminen on ainoa asia, joka tätä yhteiskuntaa ylläpitää. Haluaisin vähän laajentaa tätä käsittelyssä olevaa asiaa eteenkinpäin, myöskin muihin kuin työkyvyttömyyseläkkeellä oleviin eläkeläisiin. Meillähän on semmoinen ikävyys, että kun ihminen jää eläkkeelle ja jos hän haluaa tehdä töitä ja pystyy tekemään ja haluaa tehdä — mikä on tärkeää, mehän puhumme koko ajan työurien pidentämisestä — se tarkoittaa meillä Suomessa sitä, että kun saat eläkkeen ja menet sen lisäksi töihin, työ- ja eläketulo lasketaan yhteen ja niistä maksetaan sitten progressiivinen vero. Olen tätä pari vuotta sitten jo ehdottanut, että otettaisiin käsittelyyn niin työkyvyttömyyseläkkeellä kuin muullakin eläkkeellä olevien töissä käyvien ihmisten verottamisen suhteen niin sanottu Saksan-malli eli eläkkeestä maksetaan oma vero ja työstä maksetaan oma vero, jolloin progressio on huomattavasti pienempi. Tällainen järjestelmä parantaisi sekä kansantaloutta että myöskin kansanterveyttä.