Matti  Väistö  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä on hallituksen esitys Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 4 §:n muuttamisesta. Eduskunnan päätöksen mukaisesti asiasta ovat antaneet lausuntonsa sekä perustuslakivaliokunta että puolustusvaliokunta. Lisäksi valiokunta on pyytänyt perustuslakivaliokunnalta uuden lausunnon sisäasiainministeriön 9.5.2005 hallintovaliokunnalle toimittaman kirjelmän pohjalta. Lakiesityksessä ehdotetaan muutettavaksi nykyistä Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annettua lakia siten, että terrorismirikosten estämiseksi tai keskeyttämiseksi poliisilla olisi oikeus saada Puolustusvoimilta välttämätöntä sotilaallisten voimakeinojen käyttöä edellyttävää virka-apua.

Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että lakiehdotus on ongelmallinen sääntelyn täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden kannalta. Sittemmin kirjelmään sisältyvistä pykäläehdotuksista antamassaan uudessa lausunnossa perustuslakivaliokunta katsoi, että sääntely voidaan toteuttaa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Hallintovaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä perustuslakivaliokunnan uudessa lausunnossa esitetyllä tavalla.

Herra puhemies! Perustuslakivaliokunnan aiemman lausunnon mukaan laista on käytävä ilmi, mitä siinä tarkoitetaan sotilaallisilla voimakeinoilla. Pyrkimyksenä tulee olla säädettävän lain tarpeisiin pohjautuva sellainen säännös, jolla poliisin oikeus saada Puolustusvoimilta virka-apua rajataan koskemaan vain virka-aputehtävissä käytettäväksi soveltuvia voimakeinoja. Hallintovaliokunnan lausuntopyynnön liitteenä oleva kirjelmä 9.5.2005 sisältää ehdotuksen sotilaallisten voimakeinojen määrittelemiseksi. Sen mukaan sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan virkamiehen henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa, sotavarustein tapahtuvaa asevoiman käyttöä. Ehdotus vastaa aluevalvontalain 33 §:n 1 momentissa olevaa määritelmää, ja se täyttää sinänsä perustuslakivaliokunnan uuden lausunnon mukaan huomautuksen sotilaallisten voimakeinojen määrittelemisestä laissa.

Perustuslakivaliokunnan uuden lausunnon mukaan sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan virkamiehen henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa, sotavarustein tapahtuvaa sellaista asevoiman käyttöä, joka soveltuu poliisitehtävän suorittamiseen. Virka-apua voidaan antaa terroristisessa tarkoituksessa tehtävien vakavimpien rikosten estämiseksi tai keskeyttämiseksi. Sääntelyn ulkopuolelle on perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti jätetty rikoslain 34 a luvussa rangaistavaksi säädetyt terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän toiminnan edistäminen ja terrorismin rahoittaminen.

Virka-apu voi sisältää sotilaallisten voimakeinojen käyttöä, jos se on välttämätöntä suuren ihmismäärän henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista torjua lievemmillä keinoilla. On korostettava, että torjuttavan vaaran tulee uhata nimenomaan henkeä tai terveyttä. Näin ollen sotilaallisia voimakeinoja ei ole mahdollista käyttää esimerkiksi omaisuusvahingon tai muun taloudellisen vahingon vaaran torjumiseksi. Henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran on lisäksi oltava asteeltaan vakavaa. Vielä on korostettava, että todennäköisyyden hengen menetykselle tai terveyden vakavalle vahingoittumiselle tulee olla suuri. Vaaran on lisäksi uhattava sekä konkreettisesti että välittömästi ja kohdistuttava suureen ihmismäärään. Virka-apu voi sisältää sotilaallisia voimakeinoja, jos kaikki ehdotetussa säännöksessä mainitut edellytykset täyttyvät samanaikaisesti ja voimakeinojen käyttö on välttämätöntä vaaran torjumiseksi.

Voimakeinojen on lisäksi oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen, vastarinnan vaarallisuuteen, käytettävissä oleviin voimavaroihin sekä tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttaviin muihin seikkoihin. Tältä osin ehdotus vastaa lainsäädännössä tavanomaista säännöstä voimakeinojen käytön oikeasuhtaisuutta ja hyväksyttävyyttä arvioitaessa huomioon otettavista seikoista. Lisäksi on erityisesti otettava huomioon sivullisten oikeudet ja heidän turvallisuutensa. Säännös muistuttaa sivullisten hengen, terveyden ja muiden oikeuksien suojaamiseen liittyvien näkökohtien tärkeydestä. Kirjelmän 4 §:n 4 momentin loppuun ehdotetaan vielä mainintaa voimakeinojen käyttöä edeltävästä varoituksesta. Perustuslakivaliokunnan uudesta lausunnosta ilmenee, että näiltä osin ehdotuksessa on riittävällä tavalla otettu huomioon perustuslakivaliokunnan aiemmin esittämä vaatimus suhteellisuusperiaatteen kirjaamisesta lakiin.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan lausuntopyyntöön sisältyvän kirjelmän eräänlaisena peruslähtökohtana on hallituksen alkuperäistä esitystä vastaavasti, että sääntelyssä on kysymys nimenomaan poliisin voimankäytöstä ja että tarkoitus on antaa poliisille mahdollisuus käyttää tehtävässään hyväksi Puolustusvoimien erityisvälineistöä ja henkilöstöä. Päätöksentekovalta voimakeinojen käytöstä konkreettisessa tilanteessa kuuluu poliisille. Poliisi sekä päättää voimakeinojen käytöstä että johtaa niiden käyttöä. Poliisilla on tällaisten tehtävien lainmukaiseen suorittamiseen vaadittava ammattitaito. Tähän liittyen on muun ohella selvää, ettei poliisi voi rikoslaissa rangaistavaksi säädettyä tekoa tekemättä käyttää voimaa esimerkiksi surmaamistarkoituksessa.

Herra puhemies! Virka-apua pyytää sisäasiainministeriö puolustusministeriöltä, ja sen antamisesta päätetään valtioneuvoston yleisistunnossa. Valtioneuvostoa ei kuitenkaan aina ole mahdollista saada riittävän nopeasti koolle. Näissä tilanteissa päätös tehdään ministeriötasolla. Pyynnöstä ja päätöksestä on kuitenkin viipymättä ilmoitettava valtioneuvostolle ja tasavallan presidentille. Valtioneuvosto voi päättää jo aloitetun virka-avun antamisen jatkamisesta tai lopettamisesta.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti hallintovaliokunta ehdottaa poliisilakiin lisättäväksi 27 §:ään uuden momentin, jonka mukaan poliisilla on oikeus Puolustusvoimien avustuksella käyttää sotilaallisia voimakeinoja terrorismirikoksen estämiseksi tai keskeyttämiseksi sen mukaan kuin Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa säädetään. Vastaavasti virka-avun antamista ja sotilaallisten voimakeinojen käyttöä koskevat säännökset ehdotetaan Puolustusvoimia koskevaan lakiin.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan mietintöön sisältyy vastalause, jossa lakiehdotuksia ehdotetaan hylättäväksi.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Hallituksen illan kokousten takia hyvin lyhyesti.

Puolustusvoimien virka-avustahan poliisille tällä hetkellä annetun lain mukaan Puolustusvoimien on annettava poliisille virka-apua henkilöiden etsimiseksi ja kiinni ottamiseksi. Tällä virka-avullahan on varsin pitkä, vakiintunut käytäntö ja perinne. Virka-apulaki ei kuitenkaan sovellu tilanteisiin, joissa saatettaisiin tarvita sotilaallisten voimakeinojen käyttöä turvallisuuden varmistamiseksi, esimerkiksi terroristisen iskun estämiseksi. Näitä perustelujahan on eduskunnassa eri osin tarkasteltu, ja muun muassa puolustusvaliokunta, vaikka aivan oikein toteaa terrorismirikoksen todennäköisyyden alhaiseksi Suomessa, toteaa juuri tilanteen hallitsemiseksi ja rikollisen toiminnan keskeyttämiseksi kuitenkin tarvittavan riittäviä toimintakykyyn ja valmiuksiin liittyviä järjestelyjä.

Tältä osin poliisilla tietysti normaalisti on erikoisryhmä Karhu, samoin meillä on Rajavartioston valmiusjoukot eri rajavartiostoalueilla, ja näin ollen poliisin normaalitehtäviin on myöskin itsellämme, sisäasiainministeriön ja turvallisuusviranomaisten puolella, normaalitilanteessa varsin hyviä valmiuksia. Kyseessä on siis varsin poikkeuksellisiin asioihin valmistautuminen, mutta näin tietysti tässä uudenlaisten uhkien tilanteessa on kansainvälistenkin valitettavien esimerkkien takia syytä myös varautua.

Sisäasiainministeriön taholta myöskin kirjelmässä, joka valiokunnalle toimitettiin, ehdotettiin hallituksen alkuperäisen esityksen tapaan, että kiireellisissä tapauksissa virka-apua voisi pyytää poliisiylijohtaja ja sen antamisesta päättää Pääesikunta. Perustuslakivaliokunnan lausunnossahan pidetään tärkeänä, että poikkeukselliseksi tarkoitettu päätös poliisin turvautumisesta Puolustusvoimien voimankäyttöapuun tehdään myös kiiretilanteessa, kriisitilanteessa, eduskunnalle vastuunalaisen ministerin johtamassa ministeriössä. Pitkä ketju tietojen välittämiseksi ja tarvittavien päätösten tekemiseksi on jossain määrin toiminnallisesti ongelmallinen. Ministeriöiden päätöksenteko- ja päivystysjärjestelmiä tarvittaessa kehittämällä uskon kuitenkin, että ongelmat eivät muodostune ylitsepääsemättömiksi.

Tältä osin on myös sisäasiainministeriössä myönnetty meidän valmistelussamme selviä virheellisyyksiä. On kirjauksia, jotka eivät hallituksen esityksen perusteluissa ole asiallisesti oikein ja oikein painotettuja. Lakitekstiä on tarkennettu hyvässä yhteisymmärryksessä ja myöskin meidän osaltamme on toimitettu tältä osin eduskuntaan korjauksia. Haluan ihan avoimesti myöntää, että ne havainnot, joita ... Itse tavoitteen osalta ei tietenkään ole ollut epäselvyyttä, tarvitsemme tämmöisiä valmiuksia, mutta tämän lain valmistelun yksityiskohtien osalta sisäasiainministeriössä on jo ryhdytty parantamaan usealla tavalla poliisiosaston lainvalmistelutyötä.

Nimenomaan poliisiylijohtajan alaisuuteen on perustettu erillinen lainvalmistelusta vastaava yksikkö, jonka tehtävänä on koordinoida ja valvoa osaston lainvalmistelun laatua. Sisäasiainministeriö ottaa myös virka-apulain, joka siis nyt on loppusuoralla, lainvalmistelumme jälkikäteiseen arviointiin, jotta voimme vielä varmistaa, ettei niitä virheitä, joita itse asiassa yhdessä totesimme ja eduskuntakäsittelyssä osoitettiin, toisteta uudestaan. Tähän tilaisuuteen, jonka tulemme järjestämään — tähän asiaan viittasin jo perustuslakivaliokunnan ollessa sisäasiainministeriön vieraana — kutsutaan myös eduskunnan perustuslaki- ja hallintovaliokuntien edustajat.

Uskon, että näillä toimenpiteillä lainvalmistelumme kehittyminen myönteiseen suuntaan tullaan varmistamaan, ja yhdessä on tältä osin myös sisäasiainministeriössä tarkasteltava asioita, niin kuin olemme toiminnallisesti lainvalmistelun osalta jo tehneet.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 4 §:n muuttamisesta on eduskuntakäsittelyn aikana muuttunut hyvin paljon, parempaan suuntaan. Parantumisestaan huolimatta esitys ei ole tullut mielestäni silti hyväksyttäväksi.

Hallintovaliokunnan mietintöön sisältyvä ehdotus Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 4 ja 4 a §:n muuttamisesta tulisi hylätä. Ministeriön esittämässä muutetussa muodossaankin ehdotukset Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 4 §:stä ja uudesta 4 a §:stä eivät ratkaise niitä perusongelmia, joita hallintovaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat ovat esittäneet.

Valiokunnan hyväksymässä muodossaan uusi laki sallii rauhan aikana Puolustusvoimien raskaiden aseiden käyttämisen terrorisminvastaisissa poliisioperaatioissa silläkin uhalla, että voimankäytössä viattomat, sivulliset ihmiset menettävät henkensä. Tällaista toimivaltaa ei mielestäni voida antaa viranomaisille tavallisella lailla. Ihmisoikeussopimusten määräysten valossa on kyseenalaista, voidaanko tuollaista toimivaltaa antaa viranomaisille myöskään vaikeutetussa, perustuslain säätämisjärjestyksessä säädetyllä lailla. (Ed. Kekkonen: Siis ei millään lailla?) — Ei millään lailla, ed. Kekkonen. (Ed. Kekkonen: Entä tämä terrori-isku New Yorkiin? Ei millään lailla?) — Se ei ole Suomen maaperää, ed. Kekkonen. — Esitys sivuuttaa ihmisoikeussopimuksiin melko tavalla ehdottomana sisältyvän ihmisen hengen ja fyysisen koskemattomuuden suojan, joka on myös Suomen perustuslain 7 §:ään sisältyvä keskeinen perusoikeusmääräys.

Kuten asiantuntijakuulemisessa on käynyt ilmi, perusoikeussopimuksissa tarkoitettu ihmisen hengen suoja on yksi niistä oikeuksista, joiden sivuuttamista ihmisoikeussopimukset eivät salli edes hätätilanteissa. Suomalaiseen oikeusajatteluun ei myöskään sovellu ajatus, että jonkin poliisioperaation ikävänä seurauksena tai haittapuolena hyväksyttäisiin sivullisen hengen menettäminen. Suomen oikeuteen ei ole tähän saakka myöskään hyväksytty niin sanottuun hätätilaoikeuteen nojaavia poikkeusvaltuuksia. En myöskään voi hyväksyä ajatusta siitä, että tietyn sinänsä lukumääräisesti pienemmän ihmisjoukon hengen suojasta luovutaan siksi, että näin voidaan pelastaa ehkä jonkin verran enemmän muita ihmisiä toisaalla.

Valiokunnan hyväksymässä muodossa lain säännöksiin ei sisälly selkeää määräystä siitä, että poliisi ei voi rikokseen syyllistymättä käyttää voimaa sivullisiin nähden surmaamistarkoituksessa torjuessaan esityksessä tarkoitettuja terrorismirikoksia. Tätä koskeva toimivaltarajaus olisi pitänyt sisällyttää lakiin säännöstasolla ja rajata poliisin toimivallan ulkopuolelle sivullisten ihmisten surmaaminen.

Tulen toisessa käsittelyssä esittämään, että lakiehdotukset hylätään, enkä siksi puutu lainkaan nyt pykälämuutoksiin, koska mahdollisten muutostenkaan jälkeen laeista ei tule mielestäni hyväksyttäviä.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä käsittelyssä olevassa laissa kiteytyvät mielestäni erittäin voimakkaasti ne turvallisuuspoliittiset haasteet, joita tänä päivänä, uusien uhkien aikana, kohtaamme. Otan niistä esille kolme.

Ensimmäinen on sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden yhdistäminen ja siihen liittyvä suhde. Terrorismi on sisäinen uhka; uhka tulee kuitenkin ulkopuolelta. Poliisi on vastuussa, mutta voimavarat ja tarpeelliset välineet ovat Puolustusvoimilla. Tarvitaan virka-apua. Poliisi pyytää sitä ja on sitten kuitenkin vielä vastuussa. Tässä nähdään tämä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden välinen ongelma ja nähdään se, kuinka resurssit ovat jossain muualla kuin vastuu. Hiljattain oli vastaava esimerkki tsunamitapauksessa, jossa ulkoministeriö oli vastuussa mutta resurssit olivat pelastustoimella ja sisäministeriöllä. Mielestäni tämän pitäisi aiheuttaa keskustelua siitä, ovatko meidän hallinnolliset rajamme järkeviä suhteessa kokonaisturvallisuuteen ja onko mahdollista toimia tällä tavalla kuin nyt tapahtuu, toisin sanoen paikkaamalla paikan päälle, siten että kokonaisturvallisuus ehkä kuitenkin kärsii.

Toinen asia, joka tässä laissa tulee hyvin esille suhteessa uusiin uhkiin, on nopeus. Tavallaan päätöksentekomekanismi joudutaan asettamaan sivuun sen takia, että tarvitaan nopea päätös. Ensinnäkin mahdollinen lentokone, joka lähestyy ja josta tässä nyt esimerkinomaisesti on ollut kyse, on ammuttava vasta mahdollisimman lähellä kohdetta, kun tiedetään, mihin se on todella menossa, mutta toisaalta se pitäisi ampua jo aikaisemmin sen takia, että vahinkoja voitaisiin rajoittaa. Tässä siis sisäministeriö pyytää nyt puolustusministeriöltä lupaa ja jälkikäteen ilmoittaa valtioneuvostolle. Ymmärrän hyvin, että nämä ongelmat syntyvät, mutta periaatteessa tässä kannattaisi katsoa koko päätöksentekomekanismia kokonaisuutena.

Kolmas asia, joka tapahtuu, on ihmisarvon suhteellistaminen. Se tuli edellisessä puheessa jo esille: Pieni määrä voidaan uhrata suuremman määrän edestä ihmisoikeuksien näkökulmasta. Usein kuitenkin on niin, että havahdutaan vasta jälkikäteen katsomaan sitä, mitä oikein tapahtui, ja joudutaan ennalta arvioimaan asioita, joista ei ehkä tiedetä muuta kuin eräänlainen odotusarvo. Tässä on erittäin suuret riskit olemassa, ja näin ollen tämä ihmisarvon suhteellistaminen on erittäin ongelmallista.

Tähän liittyy lisäksi toinen asia, joka Saksassa on tullut esille tästä samasta kysymyksestä keskusteltaessa: se, että ennakkotapauksilla, tällä päätöksellä, joka tehdään nyt, on vaikutusta myös muuhun lainsäädäntöön, esimerkiksi biotekniikkaan liittyvään kantasolututkimukseen, ja näin ollen voidaan katsoa, että tässä ehkä olemme menossa alueelle, jossa syntyy ennakkotapaus. Näin ollen olen myös sitä mieltä, että laki tulisi hyväksyä perustuslakijärjestyksessä.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Jag vill för det första konstatera att utan grundlagsutskottets både starka ställning och goda beredning hade vi fått en väldigt öppen och svag lag. Jag är därför tacksam för att minister Rajamäki medgav bristerna i beredningen. Den uppriktigheten uppskattar jag och ser fram emot att vi i framtiden har bättre lagstiftning.

Arvoisa puhemies! Totean, että ilman perustuslakivaliokunnan vankkaa asemaa täällä eduskunnassa ja tarkkaa seulontaa olisimme saaneet erittäin puutteellisen lain. Mutta arvostan myöskin suuresti, että ministeri Rajamäki näin avoimesti ilmaisi, että ministeriön valmistelussa oli ollut puutteita ja että he ryhtyvät korjaamaan niitä. Totean myöskin, että perustuslakivaliokuntahan peräänkuulutti tämän tyyppisissä asioissa vielä perusteellisempaa yhteiskunnallista keskustelua ja tietenkin näin on, koska sehän on erityinen tilanne ja me puhumme siitä ilman, että kukaan missään on pystynyt yksiselitteistä terrorismimääritelmää tekemään, koska siitä ei olla yksimielisiä. On hyvä, että sekä perustuslakivaliokunta että hallintovaliokunta tässä yhteydessä rajasivat ne rikokset, joissa näitä valtuuksia on käytettävä, muun muassa, että valmistelu ei missään tapauksessa voi olla tämän lain kohteena.

Jag tycker också att det är viktigt att man här har konstaterat att ingen handräckning kan ges om det inte är liv och hälsa som är hotade och att alla villkor som skall uppfyllas enligt lagstiftningen samtidigt uppfylls. Det här är en viktig precisering som har gjorts.

On erittäin tärkeää toisaalta, että jos näitä valtuuksia halutaan käyttää, pitää olla ihmisten hengen ja terveyden vaarassa ja kaikkien lain säätämien edellytysten pitää olla samaan aikaan voimassa. Tämä on tietenkin erittäin vaikea laki, ja siksi siinä on harrastettu syvää, syvää pohdintaa. Mutta senkin takia on hyvä, että poliittisesti vastuunalaiset henkilöt käyttävät näissä asioissa päätöksentekovaltaa kaikissa tilanteissa. Uskon kuitenkin, että tällä on myöskin se hyvä sivuvaikutus, jonka ministeri Rajamäki mainitsi, että ministerit ovat aina tavoitettavissa ja sitä vielä varmistetaan. Se on hyvä sivuvaikutus, jos se tästä laistakin tulee, ellei se ole jo toteutunut. Mutta poliittisesti vastuunalainen henkilö on aina se, joka tästä voi päättää. Se on ainoa tapa saada kansalaisten hyväksyntä.

Ed. Puhjo toisti eriävän mielipiteen ja ehdotti lain hylkäämistä ja totesi, että kansainväliset ihmisoikeussopimukset eivät mahdollista tämän tyyppistä toimintaa, että jos halutaan pelastaa toisten ihmishenki, niin voi olla valitettavana riskinä, että toisten henki on uhattuna. Tätä asiaa käsiteltiin perusteellisesti myös perustuslakivaliokunnassa. Jos te katsotte sitä harkintaa, mitä me olemme tehneet, niin tämä viittaus ja tämä käsitys, joka tässä eriävässä mielipiteessä toistettiin, ei pidä paikkaansa.

Jag tycker att det är viktigt när man citerar och funderar på de internationella människorättsförpliktelser som vi har liksom i vår egen grundlag att det stämmer inte, det som sägs i den avvikande meningen, att det inte finns några situationer där man kunde bruka sådana maktmedel som här nu talas om, dvs. i någon situation, som är så extrem att den kan leda till personers död. Det stämmer inte och det är klart att vi hade en väldigt grundlig övervägning och hörde sakkunniga i grundlagsutskottet som funderade på just den här människorättsproblematiken.

Men summa summarum, jag hoppas verkligen att vi skall ha det så här i Finland att den här lagstiftningen aldrig kommer att behövas, det tror jag är allas vår förhoppning. Jag hoppas också att den bedömning som utskotten har gjort skall vara vägledande och till hjälp i en sådan situation så, att polisen bara använder de medel som verligen behövs.

Jag tycker också att det är bra att man har gjort ett klarläggande om att man inte på det här sättet genom att öppna en liten paragraf väsentligt kan öka någon myndighets makt och befogenhet.

Det är med intresse som vi noterar att också försvarsutskottets granskning av de här hotsituationerna inte riktigt var förenliga med regeringens. Om någon av kollegerna från försvarsutskottet vill ge en bedömning av det här så skulle jag med intresse lyssna till den, för det var verkligen intressant.

Totean sitten lopuksi, että oli mielenkiintoista todeta, että puolustusvaliokunnan lausunnossa ei yhdytty esimerkiksi niihin uhkakuviin kaikilta osin, joita oli esitetty hallituksen esityksen perusteluissa. Jos joku kollega siihen kiinnittää huomiota, kuuntelisin mielelläni teidän arvioitanne näistä todellisista uhkatilanteista tai mahdollisista käyttötilanteista.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Suomalaisten turvallisuuden kannalta on välttämätöntä, että turvallisuuden takaavat organisaatiot, kuten Puolustusvoimat, poliisi, Rajavartiosto, Merivartiosto ym., toimivat tehokkaasti ja niiden yhteistyö on moitteetonta. Viime aikojen karmeat tapahtumat maailmalla terrorismin muodossa kiirehtivät meitä osaltamme varmistamaan sen, että pystymme takaamaan tuon kansalaisten turvallisuuden.

Esillä oleva hallituksen esitys laiksi Puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain 4 §:n muuttamisesta on yksi askel hoitaa tuota kansalaisten turvallisuutta monen uhkan alla. Sopii kysyä, mitä sitten sanottaisiin, jos emme valmistautuisi kaiken pahankin varalta ja jotain pääsisi sattumaan, mitä me emme suinkaan toivo. Silloin vaadittaisiin päitä vadille ja kysyttäisiin, miksi ei ole oltu aikaisemmin liikkeellä.

Hallintovaliokunnan puheenjohtaja Väistö selosti erittäin hyvin koko tätä lakimuutoksen sisältöä. Saimme siitä erinomaisen kuvan. Olemme hallintovaliokunnassa hyvässä hengessä laatineet monipuolisen kuulemisen jälkeen tämän mietinnön, ja olen sen mietinnön takana.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ed. Thors esitti nyt vähän vaikean tehtävän ihan ykskaks vastattavaksi. Mutta kyllähän me hämmästelimme puolustusvaliokunnassa, jossa tätä käsiteltiin, esimerkiksi semmoista seikkaa, että hallituksen esityksen perusteluissa on esimerkkejä terroristin kaappaaman ilma-aluksen mahdollisista kohteista, kuten "huomattava taajama taikka paikka, jossa on koolla valtion ylintä johtoa". Emme me pitäneet niitä järin onnistuneina. Se oli en nyt sanoisi kelvotonta kieltä, mutta hyvin keskeneräistä ajattelua. Emme oikein osanneet suhtautua, tai toki suhtauduimme vakavasti, mutta epäillen, emme asiaan sinänsä, vaan näihin muotoiluihin, mutta emme nyt näiden asioiden perusteella tehneet asiasta sen suurempaa numeroa.

Mutta, herra puhemies, kun tällaisia asioita käsitellään, niin tietysti on pakko hakea sen, joka näihin vakavasti suhtautuu, esimerkkejä käytännön elämästä. Kun katselen ympärilleni, niin luultavasti me kaikki olemme sen ikäisiä jo, että me olemme ehtineet nähdä aika kammottavia esimerkkejä siitä, millaisia tällaiset tilanteet voivat olla. Ensinnäkin, jos aloitamme tuoreimmasta päästä, olivat nämä Washingtonin ja New Yorkin tapahtumat, jotka olivat kammottava esimerkki ihmisen äärimmäisestä julmuudesta.

Sitten hiukan aikaisemmin, toki 80-luvulla jo, oli hiukan toisesta näkökulmasta mutta perimmältään sama asia, kun neuvostoliittolainen hävittäjälentäjä ampui eteläkorealaisen lentokoneen Sahalinin saaren liepeillä mereen. Olen ymmärtänyt kyseisen henkilön lausunnoista ...

Herra puhemies! Pyydän anteeksi, en ottanut huomioon ed. Thorsin provosoivaa puheenvuoroa. — Niin todellakin, herra puhemies, tämä Sahalinin saaren tapaus, jossa neuvostoliittolainen Suhoi-lentäjä, nykyisin everstiluutnantin arvoisena eläkkeellä, ampui amerikkalaisen matkustajakoneen, jossa, jos oikein muistan, kuoli 272 henkilöä. Päätös tästä ampumisesta tehtiin maassa, hän sai käskyn koneeseen "ampukaa alas" ja hän teki sen. Eräät hänen haastattelulausuntonsa, siis tämän hävittäjälentäjän, viittaavat siihen — tai itse asiassa eivät vain viittaa vaan hän myöntää sen — että hän tiesi ampuvansa alas matkustajakoneen. Tulemme erittäin syvään inhimillisen elämän probleemaan, mutta sellaiseen probleemaan, joka kytkeytyy myöskin tähän lainsäädäntöön (Ed. Väistö: Joka ei liity tähän tilanteeseen!) — nimenomaan liittyy tähän lainsäädäntöön. Tämä tilannehan, ed. Väistö, syntyi aikoinaan siitä, että Yhdysvaltain Awacs-kone pyöri samoilla seuduilla ja tämä aiheutti sen virinneen valmiustilan, joka sitten päätyi tähän katastrofiin, joka tämän KAL 007:n alas ampuminen oli. Minusta tämä on esimerkki, jota kannattaa pitää mielessä silloin, kun me pohdimme tätä lainsäädäntöä.

Sitten eduskunnan eri valiokunnat, jos me nyt hyppäämme pois täältä ilma-alueelta, eri valiokunnat olemme käyneet tänä vuonna Saksassa, jossa me olemme kuulleet myöskin kammottavia tarinoita käskyn ja sen kiistattoman tottelemisen lopputuloksista eli ihmisten ampumisista esimerkiksi Berliinin muurille. Se ei ole suoranaisesti tätä lainsäädäntöä, mutta se sivuaa sitä aivan olennaisesti. Kysymys on siitä, kuka antaa käskyn, millä valtuuksilla ja onko sen jälkeen mahdollista perua enää sitä käskyä, joka on tullut. Tässä suhteessa me olemme tietysti mitä syvimmässä määrin myös filosofisten kysymysten ääressä, mutta myös sen seikan ääressä, johon ed. Cronberg mielestäni aika taitavasti viittasi, kun hän pohdiskeli näitä hallintorajoja silloin, kun käsitellään kansakunnan ja sen ihmisten turvallisuutta. Siis olemmeko me sellaisessa tilanteessa, jossa me tämän hallintorakenteemme takia yksinkertaisesti olemme liian myöhässä silloin, kun tilanne tulee päälle?

Mutta, herra puhemies, kaiken kaikkiaan nämä lakiesitykset, joita täällä eilen ja tänään on käsitelty, nehän ovat suoraa seurausta siitä, mitä maailmassa on tapahtunut. Jos nämä lakiesitykset työntää täydellisesti syrjään vaikkapa sillä tavoin, kuin teki aiemmin ed. Puhjo, se merkitsee kyllä samalla sitä, että ummistaa ... (Ed. O. Ojala: Ei työntänyt syrjään!) — Siis hän katsoi, että näitä lakeja ei tarvita, jos oikein ymmärsin hänen puheenvuoronsa. — Se merkitsee sitä, että silloin ei nähdä sitä, mitä maailmassa on parhaillaan tapahtumassa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Maailma on todella muuttunut, ja sen olemme kokeneet tässäkin talossa. Silloin 2001 syyskuun 11. päivänä eduskunta oli koolla, kun tapahtui tuo New Yorkin ja Washingtonin terrori-isku, ja sen jälkeenhän muun muassa Euroopan unionissa lähdettiin aika nopealla aikataululla rakentamaan terrorismin torjuntaan valmiuksia ja myös YK:n tasolla. Olemme siinä tilanteessa, että tällaiset iskut voivat toteutua missä tahansa, valitettavasti myös Suomessa. Rajamme ovat avoimia ja ilmatila on auki. Sen tähden näen, että on syytä varautua tällaisiin tapahtumiin, vaikka ne tuntuvat hyvin vaikeilta ja vastenmielisiltä.

Poliisilla ei ole kykyä omin välinein torjua näitä tämän tasoisia iskuja, jos sellaisia on tulossa. Siinä tarvitaan järeämpää kalustoa, ja silloin, kun sitä tarvitaan ja jos sen käyttö on perusteltua, on oltava vastuukysymysten, järjestelmän käyttöönottoon liittyvän päätöksenteon ja harkinnan nopeasti ja selvästi määriteltynä. Siihen ymmärtääkseni tässä nyt pyritään tällä esityksellä.

Kun pari kolme vuotta sitten käsiteltiin tuota rikoslain muutosta, 34 a lukua, jossa terrorismirikokset tuotiin meidän rikoslakiimme, niin siinä yhteydessä ilmeni, että todellakaan, niin kuin ed. Thors totesi, terrorismin määrittelyä ei ole onnistuttu saamaan aikaan. Sitä on 1970-luvun alusta lähtien YK:ssa etsitty, mietitty ja pohdittu, mutta ei ole löydetty yhtenäistä määritelmää terrorismille. Mutta tuolloin kuitenkin syksyllä 2001 meillä rikoslakiin lisättiin nuo muutamat kohdat, joissa määritellään ne rikokset, joihin nyt tässä lainsäädännössä viitataan, eli se pohja meillä nyt on.

Täällä hallituksen esityksessä oli todella muutama esimerkki, minkälaisia tapahtumia saattaa tulla: isku ydinvoimalaan tai isku valtionjohdon tiloihin sillä tavalla, että siellä olisi valtionjohtoa paikalla, tämäntyyppisiä tapahtumia, ja varmasti nämä ovat reaalimaailman mahdollisuuksia. Muitakin saattaa löytyä, mutta ne ovat tietysti sellaisia, jotka ovat terrorismille alttiita kohteita. Jos hallituksen esitys pitikin sisällään jotakin tältä osin, niin tämä esitys ymmärtääkseni ei enää, nimittäin tämän mukaan pelkkä omaisuudensuoja ei voi olla näiden menetelmien laukaisijana. Se on mielestäni ihan selvä asia, että täytyy olla, niin kuin pykälässä sanotaan, suuren ihmismäärän henkeen ja terveyteen kohdistuva uhka, vaaratilanne. Se on nyt rajattu tässä selkeästi, kun täällä 4 §:ssä on tämä uudelleen kirjoitettu. Täytyy olla välitön, suuren ihmismäärän henkeä ja terveyttä uhkaava vaara, sen torjuminen. Lisäksi on määritelty, että voimakeinojen on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen jne., eli nämä on nyt kyllä paljon paremmin sanottu täällä kuin oli hallituksen esityksessä.

Sitten kokonaan uusi on tämä 4 a §, jossa on tämä pyyntö- ja päätöksentekojärjestelmä todettu lainsisältöisenä, eli virka-apua pyytää sisäasiainministeriö puolustusministeriöltä ja sen antamisesta päätetään valtioneuvoston yleisistunnossa. Tämä on se pääsääntö, ja valtioneuvoston yleisistunnossahan pitää olla vähintään viisi ministeriä paikalla. No, usein tällaiset tilanteet, ainakin nämä vakavat terrori-iskut, suunnitellaan näköjään niin huolellisesti, että ne yllättävät. Silloin ei ole todellakaan aikaa kerätä ministereitä edes viittä henkilöä koolle, vaan tarvitaan nopeampikin mahdollisuus hoitaa päätöksenteko. Silloin tähän on otettu se malli, että virka-apua pyytää sisäasiainministeriö puolustusministeriöltä, joka välittömästi päättää virka-avun antamisesta, ja sitten pyynnöstä ja päätöksestä on ilmoitettava valtioneuvostolle ja tasavallan presidentille. Voi olla, että tämä tavallaan poikkeusmalli on sitten se, johon jouduttaisiin tositilanteessa tarttumaan, ja siinä tilanteessakin ministeri Rajamäki näki ongelmia nimenomaan, että tämä voi olla liian hidas menettely. Saattaa tietysti näin olla, ja tältä osin joudutaan jatkossa miettimään, voiko olla sellaisia tilanteita, että vielä nopeampi menettely tarvittaisiin.

Kun täällä kyselytunnilla taannoin kysyin tästä rajavartijoiden lakosta, niin pääministeri ei tiennyt asiasta juuri mitään, kun vetosi siihen, että juuri sisäasiainministeri on jossakin matkoilla. Totesin siihen, että vaikka sisäasiainministeri olisi etelänavalla, niin silloinkin valtakunnan turvallisuudesta pitää huolehtia ja vastuu on maan hallituksella. Tässä tulee eteen se, että pitää olla vastuun selvittävä, selkeä ja yksiselitteinen malli siitä, kuka on poliittisesti ja juridisesti vastuussa toimenpiteestä ja sen seurauksista. Tässä se nyt on mielestäni kyllä kohtuullisesti järjestetty.

Mitä sitten tulee tähän vastalauseeseen, mikä tähän on liitetty, niin hieman sitä kyllä ihmettelen, että esitetään koko esitystä hylättäväksi. Jos tänä päivänä tapahtuisi joku tällainen tilanne, että tarvittaisiin tällaista menettelyä, niin kyllä aika suurissa vaikeuksissa oltaisiin juuri sen takia, että meillä ei ole lainsäädöksiä tällaisesta tapahtumasta. Ja taas toisaalta, jos seuraukset olisivat vakavat, ydinvoimalaonnettomuus tai vastaava, niin kyllä siinä olisi todella pitkät ja vaikeat prosessit yhteiskunnassa ja monilla eri tavoilla paljon vakavammat kuin tsunamin seuraukset olivatkaan. Tässä mielessä näen, että kyllä tällainen lainsäädäntö, mikä nyt on meillä käsittelyssä, on tarpeen, mutta onko tämä riittävän kattava? Onko tämä suhteellisuusvaatimukset täyttävä? Onko nuo perustelut ja kaikki erilaiset tilanteet tämän pohjatyössä riittävän hyvin harkittu? Siitä ei tällä tiedolla voi olla täysin varma.

Tätä ovat käsitelleet puolustusvaliokunta ja perustuslakivaliokunta, ja tämän päätyön on tehnyt hallintovaliokunta, ja vaikeaa työtä tämä oli. Tässä nyt kuitenkin ollaan, ja olen valmis hyväksymään tämän lainsäädännön. Totean, että olen ollut mukana sillä tavalla, että tämä säätämisjärjestyskin on päätetty niin, että voidaan tavallisen lain säätämisjärjestyksessä tämä hyväksyä, vaikkei se asia kaikilta osin ole mitenkään itsestäänselvä, siis että kun valitaan kahdesta pahasta etukäteen ajatellen pienempi paha, joka saattaa olla lopulta suurempi paha, niin se olisi noin vain yksinkertaisella tavallisen lain säätämisjärjestyksellä hyväksyttävissä, mutta tässä olemme, ja valitettavasti tällaiset säädökset tarvitaan.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Ministeri Rajamäki totesi, että tämän lakiehdotuksen valmistelussa on ollut puutteita. Samalla hän kertoi, että ministeriössä on käynnistetty lain valmistelun tasoa parantava toiminta. Se on erittäin tärkeää. Tässä yhteydessä on syytä korostaa, että tällaisen herkän lakiehdotuksen osalta puutteet ovat johtaneet mielestäni sellaiseen keskusteluun, jota tällä lakiehdotuksella ei ole tarkoitettu. Me emme voi antaa lailla poliisille valtuutta käyttää voimaa surmaamistarkoituksessa. Poliisin toimintaa säätelevät selkeästi perustuslaki ja poliisilaki. Tämän voimankäytön osalta päätösvaltaa käyttää poliisi. Poliisi myös johtaa sitä. Mielestäni nämä säännökset ovat tässä sillä tavoin selkeät, että lakiehdotuksen perusteluihin liittyneet eräät maininnat ovat nyt johtaneet asiaa aika lailla harhaan siitä, mitä alun pitäen lainvalmistelun osalta on ministeriössä tarkoitettu, ja tällä nyt on haluttu vain vähän laajentaa sitä virka-avun käyttöä, mikä jo nykyiseenkin lainsäädäntöön sisältyy.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun olen ollut tätä asiaa perustuslakivaliokunnassa käsittelemässä, niin haluan myöskin tuoda muutamia näkökohtia esille. Ensinnäkin tämä asia oli hyvin vaikea myöskin perustuslakivaliokunnassa, tämähän oli siellä käsittelyssä kahteen kertaan, ja aivan kuten ed. Kankaanniemi sanoi, niin asia matkan varrella parani. Tämä virka-apuhan on tosiaan tarkoitettu ainoastaan niihin tilanteisiin, joissa välitön vaara uhkaa erittäin suurta joukkoa ihmisiä, ja tässä on suhteellisuusvaatimusta korostettu. On myöskin korostettu sitä, että sivullisten turvallisuudesta pitää kantaa huolta. Tämä huoli ja varmennus on itse asiassa viety niin pitkälle kuin ylipäätään on mahdollista, että tämä laki voidaan kuitenkin säätää.

Haluaisin kuitenkin ihan lopuksi tähän sanoa sen, että meidän tulee myöskin miettiä sitä, minkälainen viesti olisi annettu, jos tätä lakia ei ollenkaan olisi säädetty tai, kun tämä laki eduskuntaan tuli, niin olisi todettu, että tätä lakia ei säädetä. Silloin olisi annettu sellainen viesti niille tahoille, jotka mahdollisesti tällaisia toimenpiteitä suunnittelevat, että meillä ei ole ylipäätään mahdollista se, että Puolustusvoimat auttaa poliisia, ja se on erittäin keskeinen asia. Toivon, että nyt säädetään sellaista lakia, ja uskon, että tämä lain säätäminen myös auttaa siinä, että tätä lakia ei tarvitse koskaan käyttää.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ihan suoraan jatkoksi tähän edelliseen vastauksena ed. Väistölle, joka mielestäni nyt hieman vähätteli tämän lain luonnetta. Laithan yleensä laaditaan ääritilanteita varten. Siis lainsäädännön idea on varautua pahimpaan mahdolliseen. Näin on kaikessa muussakin lainsäädännössä, ja tämä lainsäädäntö ei voi tehdä siinä poikkeusta. Tässä mielessä minun mielestäni eivät ole vähäteltävissä ne ehkä etäisiltäkin tuntuvat, kammottavat esimerkit, joita ympärillämme olemme nähneet.

Kun ed. Puhjo — hän tulee nyt mainituksi turhaan toista kertaa tässä — sanoi, että esimerkiksi Washington—New York-tapahtumat eivät olleet Suomessa, niin se on kyllä nyt niin täydellistä pään pensaaseen pistämistä kuin olla voi, koska ne ovat juuri niitä tapauksia, jotka ovat mahdollisia myöskin Suomessa. Jos me toteamme, että tällainen tapahtuu sellaisessa tilanteessa, jossa meillä ei ole minkäänlaista lainsäädännöllistä instrumenttia, niin varjele taivas sitä messua, minkä kohteeksi me joudumme varautumattomuudesta, sinisilmäisyydestä, typeryydestä, kaikesta mahdollisesta kielteisestä, mitä entisten lisäksi kansanedustajiin voidaan kohdistaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Meidän ryhmästämme asiantuntijat ovat käyttäneet jo puheenvuoronsa, mutta en voi olla toteamatta ed. Satosen puheenvuoron johdosta sitä, että niitä, jotka mahdollisesti pahoissa aikeissa näitä terrorismin kaltaisia malleja pyrkivät täällä toteuttamaan, tämä ed. Satosen signaali ei kyllä tavoita, ei nyt eikä koskaan. Me joudumme rauhallisesti, äärimmäisesti harkiten toimimaan, niin kuin ed. Kekkonen tässä äsken juuri totesi, mutta kun meillä on siihen harkinnan mahdollisuus, meidän pitää myöskin katsoa hyvin tarkkaan, että ihmisoikeussopimussitoumuksemme toteutuvat samalla niin pitkälle saakka kuin se suinkin vain on mahdollista.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Mielestäni nämä käsittelyssä olevat lakiehdotukset täyttävät ne ihmisoikeussopimukset ja myös ne meidän perustuslakimme ja poliisilakimme edellytykset, joita aiemmassa lainsäädännössä meillä on. Tässähän korostetaan hyvin voimakkaasti myös sitä, että myöskään sivullisille ei saa tuottaa tuhoa, korostetaan sitä, että missään nimessä ei poliisille anneta voimankäyttöoikeutta surmaamistarkoituksessa. Edelleen korostetaan, tai tulee se vahvasti esille, että kyse on ennalta estävästä lainsäädännöstä. Siinä yhdyn ed. Kekkoseen. Toki meidän on elettävä ajassa ja katsottava, mitä maailmalla tapahtuu, mutta tavallisella lailla ja ylipäätänsä lailla me emme voi antaa sellaisia valtuuksia, joista tässä on puhuttu. Siinä mielessä on ollut harmillista, että tämän lakiehdotuksen perusteluissa on keskustelu johdettu harhaan, kun on puhuttu lentokoneiden alasampumisasioista. Tämä laki ei säätele eikä tällä ole tarkoitus säädellä tätä asiaa lainkaan. Se ei kuulu tämän piiriin.