Heidi Hautala /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tausta on se, että vähemmistövaltuutettu lähestyi eduskuntaryhmien puheenjohtajia joulukuussa 2004. Aiheena oli se, että maasta karkotetaan ulkomaalaisia perusteena valtion sisäinen turvallisuus. Kannanotossaan vähemmistövaltuutettu totesi, ettei Suomen lainsäädännössä ole riittäviä säädöksiä takaamaan yksilön oikeuksien toteutumista, kun oleskeluluvan epäämisen perusteena on suojelupoliisin henkilöstä antama kielteinen lausunto. Tämä vähemmistövaltuutetun kannanotto koski tapausta, jossa Suomeen saapuneen henkilön oleskelulupahakemus hylättiin, koska suojelupoliisi totesi lausunnossaan, nyt seuraa lainaus: "Toiminnallisessa tietojärjestelmässä on asiakohdassa mainitusta henkilöstä sellaisia merkintöjä, joilla saattaa olla merkitystä valtion turvallisuuden kannalta." Ulkomaalaisvirasto päätti lausunnon saamisen jälkeen olla myöntämättä kyseiselle henkilölle oleskelulupaa.

Kun tätä ja vastaavia päätöksiä on käsitelty valitustuomioistuimessa, asianomaisella tai edes tuomioistuimella ei ole oikeutta tutustua asiakirjoihin, joiden perusteella suojelupoliisi on johtopäätöksensä tehnyt. Kuitenkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan määräämä oikeus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon edellyttää, että tuomioistuimet voivat tosiasiassa punnita yksilön oikeuksien ja valtion turvallisuuden välistä suhdetta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on antanut tästä tuomion Al-Nashif vastaan Bulgaria ja on siinä edellyttänyt muun muassa, että päätöksentekijällä on käytettävissään myös ne tiedot, joihin turvallisuusarvio perustuu.

Kun olin saanut vähemmistövaltuutetulta kirjeen, en tosiaan ainoana henkilönä, vaan kirje oli osoitettu myös muille eduskuntaryhmien puheenjohtajille ja sen lisäksi sisäasiainministeri Kari Rajamäelle ja oikeusministeri Johannes Koskiselle, ajattelin toimia. Jätin eduskunnassa joulukuussa 2004 kirjallisen kysymyksen valtioneuvoston asianomaiselle jäsenelle ja tiedustelin tässä, onko hallitus tietoinen siitä, että kotimainen lainsäädäntö ei ole Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukainen, ja kysyin, mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä tämän asian korjaamiseksi, ei vähiten siksi, että vältetään Suomen joutuminen valituksen kohteeksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Oikeusministerin vastauksessa todetaan muun muassa: "Hallintotuomioistuimilla on ulkomaalaisasioissa oikeus saada käyttöönsä myös ne tiedot, joihin maasta poistettavasta henkilöstä tehty turvallisuusarvio perustuu." Vielä oikeusministeri totesi: "Helsingin hallinto-oikeus on myös usein käyttänyt julkisuuslain mukaista tiedonsaantioikeuttaan, jolloin suojelupoliisia pyydetään esittämään hallinto-oikeudelle itse rekisteritiedot."

Oikeusministerin vastaus kertoo osaltaan, että kyseessä on siis hallinto-oikeuden luoma oma käytäntö. Lakialoitteessani puolestaan nimenomaan ehdotan, että tästä asiasta pitäisi olla nykyistä tarkemmin säädetty lainsäädännössä. Vähemmistövaltuutettu onkin todennut, että toisin kuin monien muiden maiden lainsäädännössä Suomen lainsäädännössä ei ole tällaista menettelyä koskevia erikoissäännöksiä, joissa yhteensovitettaisiin valtion turvallisuusedut ja yksilön oikeuksien toteutuminen maastapoistamistilanteissa. Asiasta siis pitäisi olla selvät säädökset.

Valitustuomioistuimen olisi ulkomaalaislakiin ehdotettavana olevan säädökseni mukaisesti pyydettävä käsittelyn perusteeksi suojelupoliisin ja tietosuojavaltuutetun lausuntojen lisäksi myös suojelupoliisin toiminnallisen rekisterin tiedot sellaisinaan. Nykyinen määräys, joka koskee vain suojelupoliisin näistä tiedoista tekemää johtopäätöstä, on turvapaikanhakijan oikeusturvan kannalta täysin riittämätön. Muutos ulkomaalaislaissa takaisi sen, että laki olisi yhdenmukainen Euroopan ihmisoikeussopimuksen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa.

Vähemmistövaltuutetun toimisto on kommentoinut lakialoitettani seuraavalla tavalla: "Toteutuessaan ulkomaalaislakiin tuleva muutos vahvistaisi oikeusturvan toteutumista karkottamistilanteissa yksinkertaisella lainsäädäntömuutoksella. Asianosaisen, hänen edustajansa tai jonkun ulkopuolisen karkotettavaa edustavan henkilön tiedonsaantioikeuden kehittäminen jäisi nyt vielä tämän lakialoitteen ulkopuolelle. Se vaatisikin perusteellisemman selvitystyön ja jäänee selvitettäväksi jonkun laajemman lainuudistushankkeen yhteydessä." — Näin siis vähemmistövaltuutettu havaittuaan, että hänen yhteydenottonsa eduskuntaryhmien puheenjohtajiin oli johtanut ainakin joihinkin toimiin.

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeusasiantuntijat ovat sitä mieltä, että syyskuun 11. päivän vuonna 2001 jälkeen tällaiset karkottamiset ovat lisääntyneet ja niissä on todella ihmisoikeusongelmia. Mikkelissä asuu esimerkiksi afganistanilaisperhe, jonka isä ei pääse Suomeen sen vuoksi, että suojelupoliisi ei puolla perheen yhdistämishakemusta. Perhe on tullut kiintiöpakolaisina Suomeen noin kaksi tai kolme vuotta sitten. Perheeseen kuuluu noin 17-vuotias poika, joka harrastaa maajoukkuetasolla karatea, käy koulua, jakaa mainoksia illat ja toimii kaikin tavoin perheen huoltajana, kun isää ei ole saatu Suomeen. Isä on ollut sotilas, ja hänellä on ollut karatekoulu. Ehkä tämä oli jo riittävä syy suojelupoliisin kielteiseen lausuntoon. Kuka tietää? Asia on siirretty Mikkelin hallinto-oikeuden käsiteltäväksi, ja jos lakialoitteeni johtaisi lainsäädännön muutokseen, niin olisi aivan selvä asia, että valitustuomioistuin hankkisi myöskin suojelupoliisin toiminnallisen rekisterin tiedot ja voisi vakuuttua itse siitä, että intressejä on punnittu toisiaan vasten oikealla tavalla, että valtion turvallisuus ja yksilön oikeudet on harkittu oikealla tavalla näissä päätöksissä.

Vastaavanlaisia tapauksia on paljon, ja nämä ovat hyvin traagisia. Hbl — Hufvudstadsbladet siis — on maaliskuussa raportoinut Qari Muzaffar Iqbal Naeemista, joka on Kashmirin puolella asunut pakistanilainen, ja hän on asunut Suomessa vuodesta 1997. Vuodesta 2000 lähtien hän on ollut naimisissa suomalaisen kanssa. Hän on monta vuotta tehnyt Suomessa töitä, maksanut veroja, mutta vuonna 2002 hänelle ei enää myönnetty jatkettua oleskelulupaa. Syynä oli se, että suojelupoliisin salaisen lausunnon mukaan hänen läsnäolonsa ja oleskelunsa Suomessa vaarantaisi valtiomme turvallisuuden. Ongelma on se, että vain tietosuojavaltuutetulla on oikeus saada nämä suojelupoliisin lausunnot, ja koska kukaan toinen ei tiedä, mikä tämän henkilön rikos on, ei ole mahdollista myöskään puolustaa häntä tuomioistuimessa. Ihmisoikeusaktivistit ovat syystä huolissaan siitä, että kansainvälinen terrorisminvastainen taistelu on lisännyt selvästi myös yksilöiden oikeusturvan loukkauksia, ja tällä lakialoitteella ainakin pieni ongelma, joka kuitenkin muodostaa aivan todellisen ja vakavan asian asianomaisten ihmisten omassa elämässä, tulisi korjattua.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Heidi Hautala perusteli aloitteen jo niin hyvin, että kiinnitän huomiota vain yhteen seikkaan, siihen, mistä ed. Hautalakin kertoi, mistä aloite on saanut alkunsa: vähemmistövaltuutetun kirjeestä kaikille eduskunnassa edustettuina olevien puolueiden eduskuntaryhmille. Vähemmistövaltuutettu Puumalainen on ollut mielestäni erittäin varovainen ja yleensä pitänyt tietoisesti aika harkittua, matalan asiallista profiilia. Hän ei ole turuilla ja toreilla vouhkaamassa ja vaatimassa ja pitämässä omaa asiaansa koko ajan esillä, mutta ne kerrat, kun hän sitten kääntyy päättäjien puoleen tai julkisuuden puoleen, ovat kaikki osoittaneet, että ne ovat olleet erittäin perusteltuja ja painavaa tavaraa. Siinä mielessä toivoisin, että tämä ei olisi jäänyt vain ed. Hautalan aktiivisuuden varaan, vaan itse asiassa oletin silloin, kun tämä kirje tuli, ja näin sen, että tästä todennäköisesti eduskuntaryhmien johtajat pystyvät sopimaan keskenään, millä tavalla ja millä aikataululla tämä asia muutetaan. Koko tämä erityisesti valtuutettujen instituutti on hyvin kyseenalainen, jos ei tämmöiselläkään järkevällä vaikuttamisella ole mitään merkitystä.

Antero  Kekkonen  /sd:

Herra puhemies! Kuuntelin suurella mielenkiinnolla tätä ed. Heidi Hautalan puheenvuoroa. Se on linjassa niiden probleemien kanssa, mitä tällä alueella on pitkin Eurooppaa. Kyseessä on viime kädessä mitä suurimmassa määrin ja pelkistetyimmin kansainvälinen asia. Se pakottaa nyt kyllä myöskin kysymään paitsi itseltään myöskin aloitteen tekijältä, miten on tässä asiassa meikäläisen lainsäädännön suhde kansainväliseen lainsäädäntöön, ja kun me pitkään ja perusteellisesti hetki sitten keskustelimme Pohjoismaiden neuvostosta ja totta kai tämä on meidän lähin viitekehyksemme, Pohjola, Pohjoismaat, niin miten on meidän suhteemme tämän lainsäädännön ja näiden käytäntöjen osalta muihin Pohjoismaihin. Minusta tämä asia, johon ed. Hautala puuttui ja mistä hän puhui, on todella ensiarvoisen tärkeä, mutta ymmärrän samalla niin, että me emme voi irrallisena saarekkeena maailmassa toimia ihan vain omin nokkinemme tämän tyyppisissä asioissa.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Varmaan vertailuja muiden maiden käytäntöihin voidaan tehdä, mutta tässä on kysymys ennen kaikkea ihmisten oikeusturvasta. On täysin kestämätön tilanne, että jokin viranomainen, tässä tapauksessa Ulkomaalaisvirasto, tekee käytännössä sitovan päätöksen sellaisen suojelupoliisin lausunnon perusteella, jonka perusteita ja sisältöä asianomainen, jota asia koskee, vaikkapa maasta karkottaminen, maasta poistaminen, ei voi itse tarkistaa millään tavalla, niitä tietoja, joiden perusteella sitten käytännössä Uvi tekee esimerkiksi maasta poistamisen. Kyllä vähäisimmänkin ja alkeellisimmankin oikeusajattelun täytyy lähteä siitä, että asianosaisella ihmisellä pitää olla tiedot niistä perusteista ja rekistereistä ja muista faktoista, joiden perusteella niin iso asia kuin esimerkiksi ihmisen käännyttäminen tai maasta poistaminen tehdään.

Heidi  Hautala  /vihr:

Arvoisa puhemies! Vastaan ed. Kekkoselle: En tiedä, mikä tilanne on muissa Pohjoismaissa, mutta tämähän olisi erittäin hyvä selvittää. Mutta tiedän sen, että vähemmistövaltuutettu nimenomaan totesi, että monissa muissa maissa lainsäädännössä on erityissäädökset juuri näistä kysymyksistä, joita lakialoite koskee. Mutta on aivan selvää, että tässä perimmiltään on kysymys siitä, että ei voida katsoa Suomen lainsäädännön tällä hetkellä olevan yhdenmukainen ja sopusoinnussa Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimuksen ja ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kanssa. On varmasti vain ajan kysymys, ellei tällaisia valituksia ole jo tapahtunut, milloin Suomesta tehdään valitus ihmisoikeustuomioistuimeen.

Olin erittäin iloinen, kun ed. Brax totesi, että vähemmistövaltuutetun kannanotot ovat sellaisia — ja itse asiassa todellakin hyvin harkittuja ja punnittuja — että niiden tulisi johtaa toimiin. Voin vaan kertoa, että heti kun kyse tulee ulkomaalaisista, suojelupoliisin salaisista lausunnoista, niin tässäkään salissa ei ole kovin helppoa saada ihmisiä allekirjoittamaan lakialoitteita. En suinkaan väitä, että olisin kaikkia edes yrittänyt, mutta minulla on jonkinlainen tuntuma siihen, keiden kanssa kannattaa keskustelu aloittaa. Ed. Uotila nyt oli vihreiden lisäksi niitä harvoja ed. Kimmo Kiljusen ja ed. Lapintien ohella, jotka vapaaehtoisesti laittoivat nimensä tähän aloitteeseen. Mutta olen myös keskustellut joidenkin ryhmien puheenjohtajien kanssa ja havaitsin, että asiassa ei ole ollut helppo edetä. Eli tämä on sellainen asia, jossa poliitikotkin hyvin mielellään jättävät vastuun muille.