Oikeusministeri   Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! Isyyslainsäädännön kokonaisuudistusta on odotettu jo pitkään. Voimassa oleva isyyslaki on vuodelta 1975 eikä enää vastaa olemassa olevia perherakenteita. Myös oikeusgeneettisten isyystutkimusten kehittyminen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut ovat osoittaneet, että isyyslainsäädäntöä on tarpeen uudistaa. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmaan kirjattiin tästä syystä tavoitteeksi isyyslain uudistaminen ja avoliitossa syntyvien lasten isyyden tunnustamista koskevan sääntelyn ajanmukaistaminen.

Talman! I regeringspropositionen som nu överlämnats till riksdagen föreslås att den gällande lagen om faderskap och lagen angående införande av lagen om faderskap upphävs och ersätts med en ny faderskapslag. Det viktigaste förslaget i den nya faderskapslagen gäller erkännande av faderskap. Enligt förslaget ska faderskapet kunna erkännas redan före barnets födelse i samband med ett besök på mödrarådgivningsbyrån. I dessa fall behöver föräldrarna inte längre särskilt besöka barnatillsyningsmannen efter barnets födelse.

Nyt eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä ehdotetaan, että voimassa oleva isyyslaki ja sen voimaanpanosta annettu laki kumotaan ja säädetään uusi isyyslaki. Uuden isyyslain keskeisin ehdotus koskee isyyden tunnustamista. Tunnustaminen on ehdotuksen mukaan mahdollista tehdä neuvolakäynnin yhteydessä ennen lapsen syntymää. Erillistä käyntiä lastenvalvojan luona lapsen syntymän jälkeen ei näissä tilanteissa enää tarvittaisi. Samassa yhteydessä on mahdollista allekirjoittaa yhteishuoltosopimus. Mahdollisuus on rajattu sellaisiin tapauksiin, joissa syntyvän lapsen isyydestä ei ole epäselvyyttä.

Ehdotus on erityisesti suunnattu avoliittoperheille. Jos isyyttä halutaan selvittää dna-tutkimuksilla tai asiassa on muita epäselvyyksiä, isyys selvitetään lastenvalvojan luona lapsen syntymän jälkeen kuten nykyisinkin. Uusi tunnustamismahdollisuus keskittää asiointia kunnissa ja luo säästöjä myös kotitalouksille.

Toinen merkittävä ehdotus koskee isyyden vahvistamista koskevan kanneoikeuden palauttamista takautuvasti niille lapsille, jotka ovat syntyneet ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella. Nämä lapset ovat nykyisin vähintään 38-vuotiaita. Heidän oikeutensa isyyskanteen nostamiseen vanheni jo vuonna 1981. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ja sittemmin korkein oikeus ovat tulkinneet vanhentumissäännöksen olevan perustuslain ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastainen. Palauttamalla kanneoikeus saatetaan isyyden määräytymistä koskeva lainsäädäntö vastaamaan perustuslakiimme kirjattuja perusoikeuksia ja kansainvälisiä ihmisoikeusvelvoitteita. Kanneoikeuteen liittyy myös perintöoikeus, jos isän puoleinen perittävä oli elossa silloin, kun isyyden vahvistamiseen johtanut kanne laitettiin vireille.

Edellä mainittujen kahden keskeisimmän uudistuksen lisäksi isyyden määräytymistä koskevia säännöksiä ehdotetaan kauttaaltaan päivitettäviksi. Esityksessä ehdotetaan muun muassa, että isyyden selvittämisen käyttöalaa laajennetaan. Lastenvalvojan toimintavelvollisuus kattaisi jatkossa lapsen isyyden selvittämisen aina siihen saakka, kunnes lapsi täyttää 18 vuotta. Nykyinen ikäraja on 15 vuotta.

Lisäksi äidin oikeudesta vastustaa isyyden selvittämistä ehdotetaan luovuttavaksi. Äidin sijaan päätöksen isyyden selvittämisen keskeyttämisestä tekee ehdotuksen mukaan lastenvalvoja laissa rajatuissa tilanteissa. Säännöksillä pyritään edistämään lapsen oikeutta tuntea molemmat vanhempansa. Samaan aikaan on pyritty ottamaan huomioon se, että eteen voi tulla vaikeita tilanteita, joissa isyyden selvittäminen ei ole lapsen edun mukaista.

Hallituksen esityksessä on erityisesti huomioon otettu isänä itseään pitävän miehen asema. Miehen kanneoikeutta on laajennettu sekä isyyden vahvistamista että kumoamista koskevissa tilanteissa. Mies voisi jatkossa nostaa isyyden vahvistamista koskevan kanteen myös tunnustamatta isyyttään, jos isyystutkimuksia ei ole voitu tehdä. Isyyden kumoamistapauksissa pääsääntönä olisi edelleen, että aviomiehen isyyden kumoamista koskevaa kannetta ei voi nostaa, ellei sitä tee joku perheenjäsenistä. Poikkeustapauksissa, joissa aviomies ei elä perheensä kanssa, isänä itseään pitävä mies voisi nostaa myös kumoamiskanteen, jos hänen ja lapsen välille on jo muodostunut perheyhteyteen rinnastettava suhde.

Uuden isyyslain ehdotetaan tulevan voimaan aikaisintaan vuoden kuluttua siitä, kun laki on hyväksytty ja vahvistettu. Laki tulisi voimaan aikaisintaan vuoden 2016 alusta. Pitkä siirtymäaika on tarpeen, koska ehdotus edellyttää erityisesti kuntasektorin henkilöstön kouluttamista uuden lainsäädännön mukanaan tuomiin tehtäviin ja uusien toimintaprosessien luomista. Säännökset, jotka koskevat ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa syntyneitä lapsia, tulisivat kuitenkin voimaan välittömästi sen jälkeen, kun uusi isyyslaki on hyväksytty ja vahvistettu.

Timo Heinonen /kok:

Arvostettu puhemies! Taitaa olla aika lailla viisi vuotta aikaa, kun edustajakollegamme Kari Uotila teki lakialoitteen, joka saa itse asiassa aika hyvin vastauksen tässä hallituksen esityksessä. Itse tein tuolloin samaan aikaan, vuonna 2009, kirjallisen kysymyksen silloiselle oikeusministeri Braxille. Tapaus eteni suurin piirtein näin:

Julkisuudessa on noussut esille tositapahtuma, jossa lapsen biologisen isän oikeudet ovat jääneet nykylainsäädännön jalkoihin. 45 minuuttia -ohjelma esitti 29.4.2009 biologisen isän piinan nimimerkillä "Jannen tarina". Tositarinassa lapsi sai alkunsa lapsen äidin ollessa vielä naimisissa. Biologinen isä osallistui normaaliin tapaan lapsen odotukseen, muun muassa kaikkiin neuvolakäynteihin ja myös synnytykseen sekä tämän jälkeiseen lapsen kasvatukseen esimerkiksi isyysloman muodossa. Edellisen suhteen avioeroprosessi oli käynnistetty kuuden kuukauden harkinta-ajan kautta ja aviomiehen isyyden kumoaminen laitettiin vireille äidin toimesta. Prosessi kuitenkin katkesi äidin peruessa oikeuskanteen. Tämän jälkeen lapsen biologinen isä ei ole saanut tavata lasta eikä hänen asemaansa lapsen isänä ole voitu vahvistaa. Lapsen biologinen isä on toivonut tilanteen selvittämiseksi ja oman asemansa turvaamiseksi virallista dna-testiä, mutta turhaan. Nykylainsäädännön mukaan biologisella isällä ei ole edes oikeutta vaatia isyystestiä isyyden vahvistamiseksi.

Vastaavia tapauksia on varmasti paljon. Tämä julkisuudessa noussut tapaus on esimerkki siitä, miten Suomen laki tukee toimintaa, jossa biologinen isä selvän näytön perusteella ei voi tunnustaa isyyttään lapseen, jos äiti ei sitä halua.

Suomen isyyslaki automaattisesti on tähän asti siis olettanut, että aviomies on lapsen isä, vaikka todellisuudessa näin ei olisikaan. Aviomiehen isyyden voi kumota vain lapsen äiti, aviomies itse tai lapsi 15 vuotta täytettyään. Biologinen isä voidaan siis nykylain, tähän asti voimassa olleen lain, turvin sulkea pois lapsen elämästä, jos äiti niin on halunnut. Tämä ei ole ollut lapsen edun ja oikeuksien mukaista. Lapsella täytyy olla mahdollisuus saada tietää oikea biologinen isänsä.

Vastaavasti äidin asema on selkeästi ollut vahvempi. Lähtökohtaisesti äiti voi koska tahansa vaatia miestä dna-testiin, vaikka kyseinen mies olisi naimisissa ja hänellä olisi jo perhe aviopuolisonsa kanssa. Biologinen isä ei sen sijaan ole voinut Suomessa tunnustaa isyyttään sitä halutessaan eikä ole voinut vaatia virallista dna-testiä, mikäli äiti ei siihen ole suostunut. Laki on kohdellut hyvin epätasa-arvoisesti lapsen biologisia vanhempia.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa tämä tapaus on ollut näiden viiden vuoden aikana lukuisia kertoja. En tiedä aivan tarkkaan, mikä tilanne tällä hetkellä on, mutta minun mielestäni voidaan hyvin puhua Lex Jämsäsestä.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä äidin avioliittoon perustuva isyysolettama säilytetään kuitenkin lähes nykyisellään. Ehdotuksessa laajennetaan isyysolettamaa koskemaan myös tilanteita, joissa aviomies on kuollut ennen lapsen syntymää mutta sellaiseen aikaan, että lapsi on voinut tulla siitetyksi ennen aviomiehen kuolemaa.

Äidin oikeudesta vastustaa isyyden selvittämistä tai isyyden vahvistamista tuomioistuimessa luovutaan. Tämä on vastaus tuohon edellä olevaan. Nykyisen lain mukaan lastenvalvoja ei saa aloittaa tai jatkaa isyyden selvittämistä vastoin äidin tahtoa, jos lapsen äiti on kirjallisesti ilmoittanut lastenvalvojalle vastustavansa isyyden selvittämistä ja lapsi on äitinsä huollossa tai hoidettavana.

Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan laajennettavaksi isyyden selvittämisen käyttöalaa koskemaan myös 15- ja 17-vuotiaita alaikäisiä sekä aviolapsia, jos aviopuolisot yhdessä pyytävät isyyden selvittämistä kuuden kuukauden kuluessa lapsen syntymästä.

Ehdotetulla isyyslailla laajennetaan isänä itseään pitävän miehen kanneoikeutta sekä isyyden vahvistamista että kumoamista koskevissa asioissa. Ehdotuksen mukaan mies voi nostaa isyyden vahvistamista koskevan kanteen myös tunnustamatta isyyttään, jos isyystutkimuksia ei ole voitu tehdä. Isänä itseään pitävälle miehelle ehdotetaan lisäksi rajatuissa tilanteissa kanneoikeutta äidin aviomiehen isyyden kumoamiseksi.

Kaikkia miehiä, joiden voidaan olettaa olevan lapsen isä, ei tarvitse haastaa samaan oikeudenkäyntiin. Nykyisin tuomioistuimen tulee velvoittaa kantaja haastamaan vastaajiksi kaikki ne miehet, joiden oikeudenkäynnissä esille tulleiden seikkojen perusteella voidaan aiheellisesti olettaa tulevan kysymykseen lapsen isäksi.

Esityksen mukaan lapsille, jotka ovat syntyneet ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa, annetaan kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi isyyslain voimaanpanolaissa asetetusta siirtymäajasta riippumatta. Kanneoikeuden perusteella vahvistettuun perhesuhteeseen liittyvää perintöoikeutta ei ole, jos perittävä oli kuollut ennen kuin isyyden vahvistamiseen johtanut kanne isyyden vahvistamiseksi tuli vireille.

Arvoisa puhemies! Neljä oleellista asiaa vielä.

1. Uusi isyyden tunnustusmenetelmä huomioi paremmin nykyiset suomalaiset perherakenteet. Vuonna 2013 avioliiton ulkopuolella syntyi jo yli 40 prosenttia lapsista, kun vanhan lain tullessa voimaan 70-luvulla luku oli noin 10 prosenttia.

2. Äidin oikeudesta vastustaa lapsen isän selvittämistä luovutaan. Edistetään lapsen oikeutta tietää molemmat biologiset vanhempansa.

3. Isän asema paranee. Isänä itseään pitävä mies saa kanneoikeuden, tai sitä laajennetaan.

4. Prosesseja yksinkertaistetaan tällaisissa tapauksissa.

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää oikeusministeri Henrikssonia erinomaisesta työstä. Nämä viisi vuotta nyt on mennyt, mutta toivottavasti tällaisia surullisia tarinoita ei enää Suomeen tämän jälkeen tule.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Kauan odotetussa isyyslain uudistamisessa on kyse yhdestä merkittävimmistä perheoikeudellisista uudistuksista. On jopa harmillista, että uudistus etenee eduskunnan käsittelyyn vasta nyt, vuonna 2014, sillä vuodesta 1976 voimassa ollut nykyinen isyyslaki on vanhempi kuin minä itse olen. On siis sanomattakin selvää, että maailma ympärillämme on muuttunut melkoisesti lain säätämisen jälkeen.

Kuten ministeri tässä jo edellä totesi, suurin muutos uudistuksessa koskee isyyden tunnustamismenettelyä selkeissä tapauksissa esimerkiksi silloin, kun lapsen vanhemmat asuvat avoliitossa. Isyys olisi mahdollista jatkossa tunnustaa jo neuvolassa ennen lapsen syntymää. Samalla pari voi tehdä sopimuksen yhteishuollosta. Nykykäytäntö on voinut tuntua monesta pariskunnasta melko tungettelevalta, kun isyyden tunnustamiselle on varattu erillinen tapaamisaika, jossa on voitu melko yksityiskohtaisestikin kysellä lapsen alkua. Aviopareilla ei tällaista menettelyä ole ollut, joten on tärkeää, että erilaisissa liitoissa elävät ovat nyt jatkossa tasa-arvoisessa asemassa isyyden tunnustamisen suhteen. Avioliiton ulkopuolella syntyy jo yli 40 prosenttia lapsista, joten mistään pienestä ryhmästä ei ole kyse.

On muistettava, että isyyden tunnustamisessa on kyse ennen kaikkea lapsen edusta. Isyyden tunnustamisella turvataan lähtökohtaisesti lapsen oikeudet vanhempaan, elatukseen, huoltoon sekä perintöön. Tunnustaminen itsessään on siis erittäin tärkeä asia, mistä on pidettävä kiinni. On myöskin muistettava, että jatkossakin lastenvalvojaa tarvitaan aivan varmasti.

Uudessa laissa vahvistetaan lapsen oikeutta tietää biologiset vanhempansa, kun äidin oikeudesta vastustaa lapsen isän selvittämistä luovutaan. Äidillä ei ole enää oikeutta kieltää isyyden selvittämistä, mikä edistää myöskin vanhempien tasa-arvoa.

Isyyslaki on nimestään huolimatta ennen kaikkea lapsen oikeutta vanhempaan ajava laki. On tärkeää, että laki modernisoidaan vastaamaan tämän aikakauden yhteiskuntaa. Muistetaan kuitenkin, että lapsi ei kykene ajamaan omaa etuaan. Lain on huolehdittava siitä.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Esitys isyyslain uudistamiseksi vastaa jo pitkään jatkuneeseen keskusteluun miehen oikeudesta isyyteen. Se sisältää lukuisia muutoksia, jotka helpottavat biologisen isän virallista tunnistamista ja yksinkertaistavat isyyden tunnustamista silloin, kun osapuolet ovat asiasta yksimielisiä. Jos toivomme isien kantavan suurempaa vastuuta lasten hoivasta ja olevan yhä useammin läsnä lastensa elämässä, on pelkästään kohtuullista, että viranomainen ei tieten tahtoen aseta esteitä isyyden tielle. Siksi pidän uudistusta pääosin myönteisenä ja lämpimästi tervetulleena.

Arvoisa puhemies! Uuteen lakiin ollaan kuitenkin jättämässä isyysolettama, jonka perusteella avioliitossa syntyvän lapsen isäksi kirjautuu automaattisesti äidin aviomies. Tähän käytäntöön liittyy useita ongelmia.

Ensinnäkin isyysolettama kantaa mukanaan sellaista naiskäsitystä, jonka viimeinen käyttöpäivä oli ehkä joskus syntymäni aikoihin. Isyysolettama nimittäin pätee, jos oletetulla siittämishetkellä voimassa ollut avioliitto purkautuu miehen kuoleman vuoksi ennen lapsen syntymää, mutta ei päde, jos purkautumisen syynä on avioero. Tällaiselle erottelulle on vaikea keksiä muuta selitystä kuin ääneen lausumaton oletus, että eronneet naiset ovat seksisuhteissaan kevytkenkäisempiä kuin lesket. Esityksessä linjausta onkin perusteltu hämärästi vain yleisellä elämänkokemuksella.

Toinen isyysolettaman kummallisuus löytyy kohdasta, jossa arvioidaan mahdollisuutta laajentaa se myös avoliittoihin. Tätä ei pidetä mahdollisena, koska tällöin voisi tapahtua virheitä eli isäksi julistettaisiin väärä mies. Ilmeisesti lain laatijoiden yleinen elämänkokemus ei kata mahdollisuutta, että vastaavaa voisi tapahtua avioliitossa — paitsi tietysti silloin, jos tapahtumaan on sekaantunut eronnut nainen.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys tuo jälleen myös avoliiton käsitteeseen liittyvät ongelmat esille. Peruste isyysolettaman varaamiseksi vain avioliittoihin nimittäin esitetään muun muassa sinänsä paikkansa pitävällä tosiasialla, että kahden samanikäisen mutta eri sukupuolta olevan ei-sukulaisen yhteisasuminen ei aina tarkoita avioliittoon rinnastuvaa parisuhdetta. Tottahan se on, mutta samalla vähän hassua, sillä samaisen hallituksen viimekeväisessä asumistukiesityksessä tällainen yhteisasuminen automaattisesti tuomitaan parisuhteeksi, vaikka kämppikset itse kiistäisivät suhteen eikä vauvoista olisi tietoakaan. Ihmisten oikeustajun kannalta olisi tärkeää, että lainsäätäjä välttäisi tällaista epäjohdonmukaisuutta. Jos avoliiton määrittely ulkoisten tunnusten perusteella on viranomaisille mahdotonta ja yritykset tuottavat lähinnä yleistä hämmennystä, eikö voitaisi lähteä rohkeasti kysymään ihmisiltä itseltään, onko kyseessä viranomaisnoteerausta vaativa parisuhde vaiko ei? Kyllä ihmiset yleensä itse tietävät.

Arvoisa puhemies! Vanha isyyslaki laadittiin aikanaan maailmaan, jossa lapsia tekivät avioparit. Vain joka kymmenes lapsi syntyi avioliiton ulkopuolella, ja tällöin heistä yleensä huolehti pelkästään äiti. Sosiaalisen vanhemmuuden merkitystä korosti edelleen se, että biologinen isyys oli ani harvoin todistettavissa. Tällaisessa yhteiskunnassa oli järkevää laatia isyysolettama avioliitossa syntyville lapsille ja hoitaa muut niin kuin voitiin. Nykyisin jo noin 40 prosenttia syntyy äidille, joka ei ole naimisissa. Näistä enemmistö asuu kuitenkin samassa taloudessa lapsen isän kanssa. Isyyden tunnustamisen näkökulmasta jako ei siten kulje enää avioliitossa syntyvien ja muiden välillä. Oleellisempaa on se, vallitseeko asianosaisten kesken isyydestä yksimielisyys. Tällaisiin yksimielisyystilanteisiin hallituksen esityksessä kaavaillaan avopareille mahdollisuutta tunnustaa lapsi jo ennen syntymää äitiysneuvolakäynnin yhteydessä. Idea on hyvä. Ei ole mitään syytä, miksi käytäntöä ei voisi ulottaa aviopareihin. Tällöin voitaisiin luopua agraariyhteiskunnan kaikuja kumisevasta isyysolettamasta.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on vastaus perherakenteessa tapahtuneisiin muutoksiin. Nykyisinhän joka kolmas lapsi syntyy avoliittoperheeseen, jossa isä on halukas tunnustamaan lapsen. Nykylainsäädännön mukaan näissä tapauksissa isyys tunnustetaan lastenvalvojan luona lapsen syntymän jälkeen, ja tämä lakimuutos mahdollistaa isyyden tunnustamisen neuvolakäyntien yhteydessä jo ennen syntymää. Lisäksi isyyden selvittämisessä on tarkoitus siirtyä verikokeen ottamisen sijasta suun limakalvolta otettavaan solunäytteeseen, ja tämän avulla tulokset saadaan huomattavasti nopeammin kuin nykyisin.

Lakiesityksessä on myös muita isyyden tunnustamiseen ja vahvistamiseen liittyviä uudistuksia, jotka turvaavat nimenomaan isän oikeuksia nykyistä paremmin. Kaiken kaikkiaan tämä on järkevä lakiesitys, joka tuo lainsäädännön nykyaikaan, ja kiitänkin ministeriä hyvästä lakiesityksestä.

Anneli  Kiljunen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Me käsittelemme nyt lapsen oikeuden kannalta erittäin tärkeää lainsäädäntöesitystä. Kyse on lapsen oikeuden ja aseman vahvistamisesta isyyslain uudistamisen myötä. Nykyinen voimassa oleva laki on vuodelta 1976 eikä vastaa enää tämän päivän elämäntilanteita. Lainsäädäntö vaatii uudistusta, jossa huomioidaan tämän päivän lapsiperheiden erilaiset tilanteet ja ennen kaikkea lasten yhdenvertaiset ja tasa-arvoiset oikeudet molempiin biologisiin vanhempiin.

Yhtenä tärkeänä syynä lain uudistamiselle ovat perherakenteissa tapahtuneet muutokset. Ehdotuksessa pyritään turvaamaan lapsen oikeutta molempiin vanhempiin ja suojaamaan lapsen etua ja yhdenvertaisuutta eri perherakenteissa. Avioliitossa syntyneiden lasten isyysolettamus säilyy lähes ennallaan. Avioliittoon syntyvän lapsen isäksi todettaisiin siis edelleen jatkossakin lapsen äidin aviopuoliso. Avoliitot ovat kuitenkin lisääntyneet voimakkaasti viimeisten vuosikymmenien aikana. Tästä syystä erityisesti avoliittoperheiden yleistymisen vuoksi ehdotuksella pyritään parantamaan jokaisen lapsen yhdenvertaista oikeutta molempiin vanhempiin sekä samalla yksinkertaistamaan niitä menettelyjä, joilla isyys voidaan vahvistaa avioliiton ulkopuolella syntyneen lapsen osalta.

Viime vuonna avioliiton ulkopuolella syntyi jo 40 prosenttia lapsista, kun 1970-luvulla luku oli noin 10 prosenttia. Nykyisin joka kolmas lapsi syntyy avoliittoperheeseen, jossa lapsen isä on yleensä halukas tunnustamaan lapsensa. Nykylainsäädäntö edellyttää, että näissä tilanteissa isyys tunnustetaan lastenvalvojan luona lapsen syntymän jälkeen. Tässä yhteydessä sovitaan myös lapsen huollosta ja elatuksesta. Lapsen vanhemmat kokevat tilanteen joskus hyvinkin epämiellyttäväksi, koska heidän mielestään tilanne on selvä eikä edellytä syyniä siittämisajankohdasta ja heidän erityisestä elämäntilanteestaan.

Nyt lakiesitys mahdollistaa sen, että näissä selvissä tapauksissa, kun vanhemmat asuvat avoliitossa, isyys on mahdollista tunnustaa neuvolakäynnin yhteydessä jo ennen lapsen syntymää. Tämä on monella tapaa hyvä ja perheen kannalta joustava menettely. Jos tilanteeseen tulee epäselvyyksiä, ennalta tunnustettu isyys on kuitenkin mahdollista peruuttaa 30 päivän kuluessa lapsen syntymästä. Jos isyydessä muutenkin on epäselvyyksiä, niin isyyden selvittäminen ja tunnustaminen tapahtuu lastenvalvojan luona aivan kuten nykyisinkin.

Isyyden selvittäminen tehdään jatkossa suun limakalvolta, josta näyte voidaan ottaa lastenvalvojan luona. Tämä myös joustavoittaa ja nopeuttaa isyyden selvittämisprosessia. Tavoitteena on myös, että isyyden selvittäminen neuvolassa kannustaisi isiä tulemaan neuvolakäynneille. Tämä myös valmistaa ja tukee isiä tulevaan vanhemmuuteen ja tasapainottaa naisen ja miehen asemaa lapsen vanhempina. Lapsen syntymä on hieno asia, mutta se tuo myös muutoksia niin parisuhteeseen kuin myös perhetilanteeseen. Näistä on hyvä keskustella, ja näihin on hyvä myös valmistautua. Kun lapsen vanhemmat käyvät yhdessä neuvolassa, pystytään siellä paremmin tukemaan perhettä näissäkin kysymyksissä.

Nykyisen lain mukaan äidillä on ollut mahdollisuus estää isyyden selvittäminen. Taustoilla on ollut usein äidin ja lapsen isän keskinäiset erittäin vaikeat suhteet. Äiti on halunnut yksin kantaa vastuuta ja huolenpitoa lapsesta. Tämä on kuitenkin joissakin tilanteissa sivuuttanut lapsen oikeutta molempiin biologisiin vanhempiin. Nyt tästä äidin oikeudesta vastustaa lapsen isän selvittämistä luovutaan. Tavoitteena on vahvistaa lapsen oikeutta molempiin biologisiin vanhempiin. Edelleen on kuitenkin tilanteita, jolloin lapsen edun mukaista voi olla, että isyyden selvittäminen keskeytetään. Tämän päätöksen tekee kuitenkin lastenvalvoja hyvin tarkoin ja vahvoin perustein.

Nuoren oikeusturva myös paranee. Lastenvalvojan on avustettava nuorta isyyden selvittämisessä, kunnes hän on 18 vuotta. Tällä hetkellä velvollisuus koskee alle 15-vuotiaita. Lapsella, joka on täyttänyt 15 vuotta, olisi kuitenkin oikeus kieltää isyyden selvittäminen.

Isänä itseään pitävän miehen kanneoikeutta laajennetaan. Mies voisi jatkossa nostaa isyyden vahvistamista koskevan kanteen myös tunnustamatta isyyttään. Pääsääntö olisi kuitenkin edelleen, että perheen ulkopuoliset eivät voi vaatia aviomiehen isyyden kumoamista. Poikkeuksena olisivat kuitenkin ne tilanteet, joissa aviomies ei enää asu perheessä. Tuolloin isänä itseään pitävä mies voisi nostaa isyyden kumoamista koskevan kanteen, jos hänen ja lapsen välille on muodostunut perheyhteyteen rinnastettava suhde. Isyyden vahvistaminen takautuvasti on myös mahdollista, perintöoikeus on myös lähtökohtaisesti sama kuin muillakin perillisillä.

Arvoisa puhemies! Esitys tulee muuttamaan ja laajentamaan myös neuvolassa työskentelevien terveydenhoitajien ja kätilöiden toimenkuvaa ja lisäämään heidän työtehtäviään. Uusi tehtävä edellyttää lisä- ja täydennyskoulutusta. Jo pelkästään varsinainen isyyden tunnustaminen ja yhteishuoltajuus vaativat osaamisen parantamista ja vahvistamista. Mitä tämä tarkoittaa huollon, elatuksen ja lapsen tapaamisoikeuksienkin kautta? Kyse on kaikkien osapuolten kannalta erittäin isosta kysymyksestä. Tämän lisäksi neuvolatyöntekijöiden tulee myös tunnistaa ne tilanteet, jolloin isyyden tunnustamiseen ja yhteishuoltajuuteen saattaa liittyä ongelmia. Tämä edellyttää myös hyvää ja joustavaa yhteistyötä sosiaalitoimen ja lastenvalvojan sekä neuvolan välillä, jotta vältytään lapsen kannalta vääriltä ratkaisuilta. Tarvittaessa epäselvissä tilanteissa tunnustaminen ja huoltajuuden selvittäminen on joustavasti siirrettävä lastenvalvojalle. Tämä uusi tehtäväkokonaisuus on huomioitava myös neuvoloiden resursoinnissa, etteivät neuvoloiden muut varsinaiset tehtävät kärsi ja että lapsen oikeus tapahtuu lain asettamalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Tämä on myös yksi hyvä esimerkki siitä, mihin uudella sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistuksella pyritään. Nyt puhutaan hallintorajojen, yhteistyörajojen purkamisesta ja yhdessä tekemisestä, haetaan joustavampia ja vaikuttavampia palveluprosesseja, jotka tuovat palveluihin parempaa laatua ja toimivuutta ja vaikuttavuutta.

Kari  Tolvanen  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys on erinomainen, elleipä jopa loistava, elikkä kiitos siitä oikeusministerille. Tässä nimenomaan lapsen oikeudet lisääntyvät. Lapsella on oikeus tietää, kuka hänen isänsä on. Lapsella on oikeus saada isänsä huoltajaksi ja sitten se perintökin ja monia muita asioita. Se on loistava juttu. Mutta kyllähän tässä toki isienkin oikeudet lisääntyvät. Kun valtaosa isistä kuitenkin haluaa olla mukana lapsensa arjessa, niin se nyt mahdollistetaan tässä tapauksessa, on lapsi pantu alulle missä olosuhteissa tahansa. Näin sen pitääkin olla.

Täytyy sanoa, että normaalitapauksessahan tämä on loistavaa siinä mielessä, että tätä byrokratiaa karsitaan tästä pois, tämä tunnustaminen menee hyvin inhimillisesti kaikkien osapuolten kannalta. Mutta myös tämmöisissä vaikeissa, riitaisissa tapauksissa on loistavaa se, että enää lapsen äiti ei pysty mielivaltaisesti estämään lapselta isää. Eli nyt lastenvalvoja käyttää puhevaltaa ja oikeutta siinä, tutkitaanko asia vai ei. Näin pitääkin olla, koska se on lapsen edun mukaista, että hänellä on isä.

Se, mitä en tästä hallituksen esityksestä nyt löytänyt — ja tämä saattaa olla vähän, sanotaan, harvinainen tapaus — on se, että kuolleelta ei enää voi ottaa näytettä isyyden vahvistamiseksi. Oikeusministeri varmaan korjaa, jos olen väärässä, mutta minun mielestäni se olisi aika oleellinen asia, että myös jälkikäteen pystyttäisiin vaikka dna-näytteellä selvittämään isyys. Toki siihen liittyy ikäviä asioita, muun muassa haudan avaaminen. Tämä olisi erittäin poikkeuksellinen tilanne, ja oikeuden päätöksellä luonnollisesti tämmöinen pitäisi tehdä. Koska Suomessa tämmöisiin toimenpiteisiin joudutaan välillä rikostutkinnassa ryhtymään, että hautoja avataan, niin minun mielestäni olisi tärkeätä isyyden selvittämiseksikin saada tämmöinen. Se on inhimillisyysasia, mutta se on myös esimerkiksi perintöasia, joissain tapauksissa hyvinkin tärkeä. Tätä olisi ehkä syytä harkita vielä.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Minäkin tervehdin ilolla tätä uutta isyyslakia. Se on pääsääntöisesti erittäin hyvä ja vahvistaa lapsen oikeutta isään ja isän oikeutta lapseen. Myöskin meidän miesten vastuu tekemisistämme korostuu aiempaa paremmin. Eli kiitokset tosiaan ministerille, ja Uotilalle ja Heinoselle ja kumppaneille kiitokset pohjatyöstä, mitä on aiempien eduskuntien aikana tehty.

Tämän uudistuksen lähtökohtana on pidetty lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 7 artiklassa vahvistettua periaatetta, että "lapsella on, mikäli mahdollista, syntymästään lähtien oikeus tuntea molemmat vanhempansa riippumatta siitä, millaisiin perheolosuhteisiin hän syntyy". Eli toisin sanoen lapsella on oikeus sekä äitiin että isään. Tätä on korostettava nykymaailmassa, vaikka toisenlaisiinkin perhekombinaatioihin lapsia syntyy.

Mutta jotta ei menisi pelkäksi hallituksen kehumiseksi tämä syysistuntokauden ensimmäinen puheeni, huomautan yhdestä puutteesta. Tässä esityksessä puututaan lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, ja vaikka tässä nyt saadaankin parannettua syntyvän lapsen ja isän oikeutta toisiinsa, niin sitten huomioimatta kuitenkin jää tämä syntymän jälkeen mahdollisesti tapahtuva vieraannuttaminen. Mielestäni tähän lakiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, sen 2 §:ään, tulisi lisätä 3 momentti, joka kieltäisi lapsen vieraannuttamisen toisesta vanhemmasta. Näin nimittäin valitettavan usein tapahtuu sekä avio- että avoerojen yhteydessä, kun lähivanhemmaksi määrätty löytää uuden kumppanin.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! Ministerille kiitos tästä laista! Isyys on vakava asia, ja vanhemmuus on vakava asia, olipa kyse sitten biologisesta tai sosiaalisesta vanhemmuudesta. Meillä on yhä vanhoja asenteita, jotka nostavat äitiyden myyttiseksi ja unohtavat sen, että lapsella on oikeus vanhempiinsa, monikossa. Perheet ovat muuttuneet, ja on oikein, että laki muuttuu niiden myötä.

Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta. Jos muistelemme historiaa, niin 70-luvun puolivälissä lähes 90 prosenttia lapsista syntyi avioliitossa oleville vanhemmille, viime vuonna noin 60 prosenttia. Ja silloin aikanaan, kun lapset syntyivät pääsääntöisesti avioliitossa, ne lapset, jotka syntyivät avioliiton ulkopuolella, syntyivät usein yksinomaan perheeseen, jossa oli vain äiti. Nykyäänhän enää noin ei ole. Avioliiton ulkopuolella syntyneistä lapsista 76 prosenttia syntyy nykyisin perheeseen, jossa vanhemmat ovat avoliitossa.

Nyt käsittelyssä oleva laki vahvistaa lähinnä isien oikeutta lapseen ja lapsen oikeutta isään. Mutta jatkossa on tärkeää huomioida erilainen vanhemmuus, sateenkaariperheet ja ylipäätään erilainen vanhemmuus. On olemassa erilaisia vanhemmuuksia, mutta vanhemmuuden pitää olla samanarvoista. Lapsen paras ja oikeudet ovat kuitenkin aina etusijalla kaikenlaisissa vanhemmuuksissa.

Jos ajatellaan, että avioliitossa isyysolettama säilyy lähes nykyisellään ja avioliiton ulkopuolella isyyden tunnustamismenettely tuodaan lähes tälle vuosituhannelle... Sanon "lähes", koska vieläkään avioliitto ja avoliitto eivät ole samalla viivalla ja yhä edelleen kahden äidin lapsi ei ole samalla viivalla ja yhä edelleen puhutaan "tunnustamisesta" eikä esimerkiksi "vahvistamisesta", joka olisi huomattavasti modernimpi termi, koska tunnustamiseen liittyy se, että tunnustan jotakin, olen ikään kuin sellaisessa asemassa, että joudun tekemään tunnustuksen. No, onneksi valtioneuvostossa 14 ministeriä hyväksyi lausuman, jonka mukaan naispareille syntyvän lapsen oikeusturvan kannalta on tarve laatia säännökset siitä, miten lapsen juridinen suhde molempiin vanhempiinsa voidaan vahvistaa. Toivon, että ministeri kiirehtii tuota työtä — me kaikki tiedämme, että eduskunnan syksy on täysi, ja varmaan ministeriönkin syksy on täynnä työtä — jotta saisimme tuon lain mahdollisimman pian eduskuntaan.

Isyys on jatkossa mahdollista siis tunnustaa ennen lapsen syntymää, ja epäselvissä tilanteissa isyyden selvittäminen ja tunnustaminen toimitetaan lapsen syntymän jälkeen kuten nykyisinkin. Äidin oikeus vastustaa isyyden selvittämistä tai isyyden vahvistamista tuomioistuimessa jää historiaan. Uusi isyyslaki myös laajentaa isänä itseään pitävän miehen kanneoikeutta isyyden vahvistamista ja kumoamista koskevissa asioissa. Tämä on hyvä asia.

Mutta jos ajattelemme sitä, että maailma muuttuu ja muuttuu myös vanhemmuus ja olosuhteet, joissa lapsia syntyy, niin silloin myös isyyden, äitiyden ja tuplaäitiydenkin tunnustamisen pitää muuttua. Jos hieman enemmän mietimme tulevaisuutta, niin me tiedämme, että perinteinen heteroydinperhe on olemassa ja voi hyvin mutta sen rinnalla on erilaisia perhemuotoja ja on nähtävissä, että tämä tulee myös jatkumaan. Tämän takia jatkossa pitäisi pohtia, onko perusteita automaattisesti olettaa, että lapsella on nimenomaan kaksi biologista vanhempaa. Olisiko parempi hyväksyä ajatus siitä, että lapsella on entistä enemmän biologisten vanhempien ohella sosiaalisia vanhempia? Ja pitäisikö lainsäädännön myöhemmässä kehittämistyössä pohtia myös sitä, pitääkö puhua isästä ja äidistä erikseen, jos molemmilla on samat juridiset seuraukset? Eikö voisi puhua yksinkertaisesti vanhemmuudesta? Samassa yhteydessä voitaisiin siirtyä käytäntöön, jossa kaikkien ei-synnyttävien vanhem-pien vanhemmuus vahvistettaisiin kirjallisella ilmoituksella tai sopimuksella. Tämä toisi kaikki ei-synnyttävät vanhemmat ainakin kerran myös neuvolaan, jos se tapahtuisi neuvolassa.

Olennaista vanhemmuudessa on se, että ihminen sitoutuu vanhemmuuteen ja ylipäätään ajattelee niin, että lapselle on hyväksi se, että hänen lähellään on monia vastuullisia aikuisia.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tasa-arvo on sekä naisten että miesten asia, ja on asioita, missä tasa-arvoa pitää korjata naisten osalta, ja asioita, missä sitä pitää korjata miesten osalta. Molempia täytyy hoitaa yhdessä eteenpäin.

Eduskunnan piskuinen miesverkosto, edustaja Uotila, muutamat muut ovat täällä muun muassa tätä asiaa pitäneet esillä jo pidemmän aikaa. Hyvä, että tässä nyt sitten tulee pieniä parannuksia lainsäädäntöön tältä osin. Kiitos teille siitä. Koska tätä on hyvin jo keskusteluissa kuvattu, en lähde sitä sen enempää sitten toistamaan tässä omassa puheenvuorossani.

Mutta sen sijaan, arvoisa puhemies, haluaisin nostaa tässä esille kuitenkin tälle asialle sukua olevan kysymyksen, joka liittyy eettisiin asioihin ja vanhemmuuteen myöskin, elikkä kysymyksen sijaissynnytyksistä. Eli kysymys on siitä, että jos naisella on vaikkapa sairaus, mikä estää häntä synnyttämästä, niin voisiko olla mahdollista käyttää sijaissynnyttäjää tällaisissa ta- pauksissa, jos löytyy sijaissynnyttäjä, joka on vapaaehtoisesti halukas siihen, ja viranomaisluvat voitaisiin järjestää sille myöskin. Nykyinen lainsäädäntöhän meillä tämän valitettavasti kieltää, ja nyt tähän tilanteeseen apua hakevat äidit joutuvat hakemaan apua ulkomailta käytännössä sitten, kuka mistäkin ja kuka milläkin tavalla. Eettisten asioitten neuvottelukunta on tämän asian suhteen kyllä toivonut, että asiassa mentäisiin eteenpäin, ja moni muu taho, vaikkakaan tämä nyt ei varmastikaan valtavan suurta joukkoa ihmisiä kosketa, mutta se on heille kuitenkin hyvin tärkeä asia. Olen ymmärtänyt, että hallitus ei kuitenkaan ole tuomassa esityksiä tässä asiassa eduskunnan käsittelyyn. Kysymykseni kuuluu: miksi ei?

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Byrokratian purkutalkoot on saatu hyvin liikkeelle. Kiitoksia ministeriölle tästä asiasta. Keskusta jätti tästä pari viikkoa sitten oman esityksensä: 101 toimenpidettä byrokratian purkamiseksi. Tämä kyseinen isyyslakiesitys on todella hyvä esimerkki siitä, miten me saamme purettua tätä turhaa byrokratiaa.

Tässähän ei ole kyse mistään muusta kuin ajantasaistamisesta ja asioiden eteenpäinviemisestä. Ja nyt tämmöinen byrokratian purku tässä saadaan tehtyä niin, että isyystunnustaminen tehdään todellakin jo neuvolassa avoliittotilanteissa ja samalla sovitaan myös huoltajuusasiat. Silloinhan sosiaalitoimen resursseja pystytään siirtämään niihin asioihin, mihin niitä todellisuudessa tarvitaan. Kun sosiaalitoimistot ovat tällä hetkellä ehdottomasti ylityöllistettyjä, joutuvat tekemään kaikennäköisiä asioita, riitoja sopimaan ja kaikkia muita kuvioita, niin nyt on hyvä, että tämmöiset turhat paperiasiat voidaan jättää sieltä pois. Lisäksi sosiaalipuolella on koko ajan pulaa rahasta, kuntasektorilla on koko ajan valtavat säästötavoitteet, valtionosuuksia joudutaan leikkaamaan ja näin poispäin, joten on hienoa, että näitä saadaan liikkeelle. Nyt vain odotan ja toivon sitä, että myös muissa ministeriöissä ja muissa kuvioissa otettaisiin aivan reilusti ja rohkeasti esille se, mitä muita vastaavia asioita voitaisiin panna liikkeelle.

Toinen asia, minkä meinasin tässä ottaa nytten esille, on sitten tasa-arvoasiat. Yleensä puhutaan aina siitä, mikä on naisten rooli ja naisten kohtalo näissä tasa-arvoasioissa. Minusta on hienoa se, että nytten miesten asema oikeasti otetaan paremmin esille. Miesten oikeus paranee tässä huomattavasti, ja on aivan oikein, että miehet pystyvät saamaan nämä isyysasiat ja isyystunnustukset liikkeelle myös silloin, kun he sitä haluavat, vaikka nainen ei haluaisikaan tätä isyyden tunnustamisasiaa hoitaa.

Toinen asia sitten, mikä pitäisi minun mielestäni ottaa esille näissä tasa-arvoasioissa, on miesten rooli muun muassa huoltajuusriita-asioissa. Elikkä kun nyt on hyvin saatu tasa-arvoasiat liikkeelle, niin huoltajuusriidoissa liian usein on tilanne se, että näissä tapauksissa lapsi tuomitaan äidille hoidettavaksi. Tänä päivänä kuitenkin isien rooli on kehittynyt huomattavasti ja isät ovat entistä valmiimpia huolehtimaan lapsista aivan tasa-arvoisesti naisten kanssa.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Itse käsiteltävän asian ulkopuolelta on sanottava, että haluan esittää saman kysymyksen, minkä edustaja Kaikkonen esitti, että miksi sijaissynnyttäjä-asiaa ei ole nostettu esille. Siinä on ehdottomasti kysymys myöskin tasa-arvosta, tasa-arvoisesta oikeudesta saada lapsia huolimatta siitä, onko siihen olemassa näitä omia mahdollisuuksia vai ei.

Mutta sitten itse asiasta. Tietysti lakiesitys on äärimmäisen hyvä. Siinä on yksi asia, jota minä ihmettelen, ja se on tämä, että takautuvan kanneoikeuden perusteella vahvistettuun perhesuhteeseen liittyvää perintöoikeutta ei kuitenkaan ole, jos perittävä on kuollut ennen kuin kanne tuli vireille. Tänä päivänä ehkä ei ole enää niin paljon lehtolapsia olemassa kuin Suomi-filmeissä oli, mutta heitäkin on. Ja nimenomaisesti tällaisissa tapauksissa, jos sitten on tämä isä, jonka periaatteessa äiti tietää ja isä tietää ja lapsikin tietää mutta yhteisö ei sitä myönnä, olisi kyllä erittäin hyvä asia, että tuo kanne voitaisiin laittaa vireille senkin jälkeen, kun mahdollinen tai oletettu isä on jo kuollut, koska siihen tänä päivänä on mahdollisuuksia. Ei välttämättä edes aina tarvita haudan avaamista siihen, kun voidaan dna-testeillä selvittää, kuka isä on ja kuka ei.

Sitten täällä tuli erittäin hyvä asia esille. Myöskin puhuttiin ja mentiin tänne kuntauudistuspuolelle ja sote-puolelle, ja minä todellakin toivon, että nyt tämä lakiesitys on tukena sille, että kun me puhumme sote-asioista, niin saamme sinne mukaan lähipalvelulain, joka takaisi sen, että neuvola pysyy jokaisessa kunnassa ja jokaisessa vähän suuremmassa kylässä niin kuin tänä päivänä. Se tulee helpottamaan tämän lain toimeenpanoa ja sitä, että tämä laki pystytään viemään läpi. Sinänsä lakiesitys on erittäin hyvä ja kannatettava, ja se on askel kohti 2000-lukua.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä isyyslain uudistaminen eli isyyden määräytymistä koskevan lainsäädännön päivitys on todellakin tarpeen, tasa-arvon edistämistä, siitä me puhumme tässäkin salissa hyvin usein, ja ne konkreettiset toimenpiteet, niitä tietysti haetaan. Ja tällä nyt sitten parannetaan isien asemaa ja lasten asemaa, mikä on hyvä asia.

Isät ovat aina heikommilla. Näitä yhteydenottoja me saamme itse kukin aina silloin tällöin niin avioeroprosessien yhteydessä lasten huoltajuuteen liittyen kuin sitten myös avoliitto- tai näissä muissa tapauksissa. Lapsella on oikeus sekä äitiin että isään, se ensisijainen oikeus, mutta myös isällä on oikeus tavata niitä omia lapsiaan, saada se oikeus siihen oman lapsensa tunnustamiseen.

Arvoisa ministeri, kysyisin nyt tästä lainsäädännöstä sellaisen asian, että onko tämä uusi isyyslaki nyt sitten sovellettavissa tämän lain vahvistamisen jälkeen syntyvien lapsien osalta vai voidaanko sitä soveltaa myös takautuvasti eli niihin lapsiin, joita tämä nyt jo tällä hetkellä koskettaa.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Eerola nosti tuossa tämän vieraannuttamisasian, ja siitähän on tehty lakialoitteitakin peräti kaksin kappalein. Kysyisin yksinkertaisesti, voisiko nämä lakialoitteet käsitellä nyt tämän asian yhteydessä, koska kyse on kuitenkin merkittävästä asiasta ja nimenomaan lapsien asemaa parantavasta asiasta.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan myös itse kiittää ministeri Henrikssonia tästä erittäin hyvästä lakiesityksestä. Mutta puuttuisin tässä nyt yhteen kysymykseen, johonka viittasin tuossa omassa puheenvuorossanikin. Se oli se, että kun tämä isyyden tunnustaminen sekä yhteishuollosta sopiminen on nyt mahdollista tehdä äitiysneuvolakäyntien yhteydessä, niin tämä tulee tietenkin vaatimaan meidän kätilöiltä ja meidän terveydenhuollon ihmisiltä osaamisen lisäämistä ja nimenomaan sosiaalityöhön liittyvää osaamista. Olisin kysynyt, mitenkä tullaan varmistamaan se, että meidän neuvoloissa olevat työntekijät saavat tämän osaamisen ja tavallaan sitä kautta varmistetaan, että se pätevyys, joka tähänkin tehtävään joka tapauksessa tarvitaan, tulee tehtyä oikein, ettei kukaan näistä — ei äiti, isä eikä lapsi — tunne, että näitten prosessien takia heidän oikeusturvansa tulee heikkenemään. Ja sitten toisaalta: miten tässä yhteydessä turvataan se kiinnekohta ja yhteys sitten meidän sosiaalipuolen muihin palveluihin, lastenvalvojaan ja muihin toimintoihin?

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! En ole tätä tekstiä kovin tarkasti lukenut, mutta ehkä esittämäni asiat ovat oikein. Oikeusministeri korjaa.

Esityksessä ehdotetaan vuodesta 76 voimassa olleen isyyslain ajanmukaistamista.

Suomessa syntyy vuosittain noin 60 000 lasta. Vuonna 75 lähes 90 prosenttia syntyi vanhem-pien ollessa avioliitossa. Avioliiton ulkopuolella syntyi vain 10 prosenttia lapsista. Vastaavasti vuonna 2013 avioliitossa syntyi enää 60 prosenttia. Mutta lapsella on oikeus, mikäli mahdollista, syntymästään lähtien tuntea molemmat vanhempansa riippumatta siitä, millaisiin perheolosuhteisiin hän syntyy. Tämä on hyvä pointti.

Isyyden voi selvissä tapauksissa vahvistaa ennen lapsen syntymää äitiysneuvolakäynnillä, mikä tämäkin tuo joustoa. Tunnustaminen ennen lapsen syntymää olisi siten mahdollista vain ongelmattomissa tapauksissa.

Nyt tulee myös mahdollisuus tunnustaa isyys lapsen kuoleman jälkeen niissä tapauksissa, missä lapsi on kuollut niin pian syntymän jälkeen, ettei tunnustamislausumaa ole ehditty tehdä.

Tähän saakka lastenvalvojien velvollisuus selvittää isyys on päättynyt 15 vuoden iässä. Nyt tämä laajennettaisiin alle 18-vuotiaisiin.

Oikeusgeneettisissä isyystutkimuksissa verinäytteiden ottamisen sijasta ryhdyttäisiin pääsääntöisesti käyttämään suun limakalvolta otettavia solunäytteitä. Onko tämä yhtä luotettava kuin verinäytteen otto? Siksi varmaan jätetään mahdollisuus tähän verinäytteen ottamiseen.

Muutosta tuo myös se, että äidin oikeus vastustaa isyyden selvittämistä poistetaan.

Esityksen mukaan lapsille, jotka ovat syntyneet avioliiton ulkopuolella ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa, annetaan kanneoikeus isyyden vahvistamiseksi isyyslain voimaanpanolaissa asetetusta siirtymäajasta riippumatta. Tä-mä on lapsen kannalta erittäin hyvä asia.

Sitten vielä yksi tämmöinen yksityiskohta: perintöoikeuden rajoittaminen, kun isyys vahvistetaan kanteella. Luen hallituksen esityksestä suoraan: "Jos perittävä on elossa, kun kanne nostetaan, on perintöoikeuden laajuutta harkittaessa otettava huomioon, että perittävä on aikaisemmin saattanut antaa ennakkoperintöjä, tehdä muita lahjoituksia tai muutoin järjestellä omaisuutensa siirtymistä seuraavalle sukupolvelle. Sen, joka takautuvan lainsäädännön avulla on saanut isyyden vahvistetuksi, ei tule voida rikkoa näitä järjestelyjä. Sen vuoksi, jos säädetään, että isyyden vahvistuttaminen tuottaa näissä tapauksissa perintöoikeuden, perintöoikeutta on rajoitettava siten, ettei se sisällä oikeutta vaatia mainitunkaltaisten luovutusten lisäämistä jäämistöön."

Arvoisa puhemies! Kiitoksia oikeusministerille, ja voin sanoa, että tästä on hyvä jatkaa, täällä on kyllä näitä parannuksia hyvinkin paljon.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Kiitos, arvoisa puhemies! Kiitos erittäin hyvästä keskustelusta ja myönteisestä palautteesta. On äärimmäisen hienoa, että voidaan tästä esityksestä olla niin yksimielisiä, että se on hyvä esitys, se istuu tähän päivään, ja tätä monet ovat odottaneet tässä talossa. Moni on tehnyt tämän eteen työtä jo monta vuotta.

Keskeistä on juuri se, mihin moni edustaja on kiinnittänyt huomionsa, elikkä nyt on kyse lapsen oikeuden vahvistamisesta, lapsen oikeudesta saada tietää, ketkä hänen biologiset vanhempansa ovat, ja näin ollen tässä tehdään nyt merkittäviä edistysaskeleita.

Muutama huomio näistä esitetyistä kysymyksistä.

Tässä tuli esille puheenvuorossa, että minkä takia meillä on niin vanhanaikainen ajatus siitä, että avioliitto on tavallaan se, joka määrittelee, onko isä aviomies vai ei. No, tähän mennessä tilanne nyt on se Suomessa, että avoliitto on edelleen kahden henkilön tosiasiallinen suhde, jolla ei ole tarkkaa alkamis- tai päättymishetkeä. Avioliitolla on tarkka alkamisaika. Avoliitto ei toisin sanoen käy luotettavasti ilmi meidän väestötietorekisterijärjestelmästämme, mihin nykyisen isyysolettaman tiedot perustuvat. Tämä on osoittautunut hyvin toimivaksi systeemiksi. Kahden henkilön asumistiedoista ei voi vielä tehdä luotettavaa johtopäätöstä yhdelle asuinkumppanille syntyvän lapsen vanhemmuudesta, se on nyt aivan selvä asia, ja tästä syystä isyyden vahvistaminen tulee edellyttämään jatkossakin osapuolten omaa aktiivisuutta.

Sitten oli kysymys tästä perintöoikeudesta. Ennen nykyisen isyyslain voimaantuloa avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset saavat siis esityksen mukaan perintöoikeuden isän puoleisen perittävän jälkeen. Mutta tämä perintöoikeus on kuitenkin rajattu vain niihin tapauksiin, joissa isän puoleinen perittävä on ollut elossa silloin, kun se kanne, jonka seurauksena isyys vahvistetaan, on laitettu vireille. Tämä on sen takia, että muu ratkaisu tarkoittaisi, varovaistenkin arvioiden mukaan, useiden satojen jo toimitettujen perinnönjakojen peräyttämistä ja toimittamista uudelleen, ja tätä ei olla pidetty mahdollisena eikä järkevänä. Jos perittävä oli kanteen vireillepanoaikana elossa, lähtökohtana on, että lapsen perintöoikeus on sama kuin muillakin rintaperillisillä, ellei perittävä ole rajannut sitä eläessään esimerkiksi testamentilla tai muilla oikeustoimilla.

Sitten tässä on kysytty äitiyttä koskevasta työryhmästä. Se työ on vireillä, sitä tehdään tiiviisti nyt oikeusministeriössä, ja tavoite on edelleen se, että työryhmä saa työnsä valmiiksi lokakuun loppuun mennessä, jotta me saamme hallituksen esityksen vielä tämän vuoden puolella. Siihen pyritään.

Sitten edustaja Tolvanen muun muassa kyseli kuolleelta otettavasta näytteestä. On mahdollista vainajasta ottaa näyte, mutta ei haudatusta vainajasta. Tähän ollaan päädytty sen takia, että haluamme kunnioittaa hautarauhaa.

Sitten oli vielä kyse sijaissynnytyksistä. No, se ei liity tähän esitykseen. Siinä on tilanne se, että kun oikeusministeriö pyysi lausuntoja tästä asiasta, niin lausuntopalaute oli hyvin hajanaista. Muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja, jos muistan oikein, myös STM ja moni muu taho olivat sitä mieltä, että ei pitäisi mennä siihen järjestelmään. Muutamat muut olivat toista mieltä. Minun mielestäni tämä on asia, josta meidän kannattaa keskustella ja kannattaa myös miettiä, onko aika esimerkiksi seuraavalla hallituskaudella lähteä säätämään sijaissynnytyksistä. Siinä on puolensa ja toisensa. On hyviä perusteluita sen puolesta, mutta on myös perusteluja sitä vastaan.

Sitten vielä tästä voimaantulosta. Tätä lakia sovelletaan myös silloin, kun lapsi on syntynyt ennen tämän lain voimaantuloa, jollei toisin säädetä. Niitä kohtia, jotka eivät tule kysymykseen, on hallituksen esityksessä kyllä kuvattu.

Lapsen huolto ja tapaamisoikeus ei liity nyt tähän isyyslakipakettiin, vaan se on eri asia. Se on sitten lakivaliokunnan asia ottaa kantaa siihen, mitkä aloitteet yhdistetään tähän isyyslakipakettiin, kun valiokunta tämän asian käsittelee.

Kaiken kaikkiaan erittäin tervetullut keskustelu, erittäin kiva kuulla, että suurin osa on hyvin tyytyväisiä, ja minä luulen kanssa, että suuri osa suomalaisista on hyvin tyytyväisiä tähän. Nyt tehdään merkittävä askel eteenpäin lapsen perusoikeuksien puolesta ja myös molempien vanhempien etujen puolesta. — Kiitos.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri totesi, että avoliiton ja avioliiton yhtäläinen kohtelu ei ole mahdollista sen takia, että toisessa on tarkka alkamis- ja päättymisaika mutta toisessa ei. Näinhän ei ole. Avioliitossa kyllä on alkamis- ja päättymisaika mutta päättymisajan suhteen on aikamoista liukumaa, kuten esityskin rivien välistä toteaa. Esimerkiksi kahden vuoden asumiseropykälä käytännössä tarkoittaa sitä, että ihmiset saattavat asua erillään, vaikka ovat muodollisesti edelleen avioliitossa. Syntyykö vauvoja tuona aikana sitten vai ei ja kenen kanssa, se vaihtelee sitten tilanteesta riippuen. On myös mahdollista, että henkilöllä on uusi parisuhde toisen ihmisen kanssa jo samaan aikaan, kun hän on asumiserossa avioliitossa toisen henkilön kanssa.

Toisaalta avoliitossa on olemassa hyvinkin eksaktit asumistiedot. On olemassa tietty ajanjakso, jolloinka ihmisillä on sama osoite väestötietorekisterissä, ja se alkaa tiettynä päivänä ja päättyy tiettynä päivänä, joten jos halutaan mennä kirjan mukaan, niin sieltäkin tarkat alkamis- ja päättymispäivät löytyvät. Mutta ylipäätään vetoaminen näissä asioissa tarkkoihin alkamis- ja päättymispäiviin on sen takia kummallista, että vauvojen teolla ei ole tarkkoja alkamis- ja päättymispäiviä vaan siinä joudutaan vetämään arvion pohjalta aika paljonkin. Tässä suhteessa minun mielestäni sellainen ratkaisu, jossa kaikkien vanhempien ja perheiden osalta mentäisiin neuvolakäytäntöön silloin, kun yhteisymmärrys vanhempien osallisuudesta löytyy, olisi järkevä ja meidän aikaamme sopiva käytäntö.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olisin uudistanut kysymykseni tästä neuvolatyöntekijöitten elikkä meidän kätilöiden ja terveydenhuollon henkilöstön kouluttamisesta, koska se on oikeastaan edellytys tälle koko prosessin toimivuudelle. Sen takia uudistan tämän kysymykseni ministerille.

Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies! Hyvin tiiviisti. — Sen takia tässä on riittävän pitkä siirtymäaika, että me haluamme panostaa juuri tähän koulutuspuoleen. Se tehdään yhteistyössä STM:n ja kuntapuolen toimijoiden kanssa.