Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Hyvät edustajat! (Timo Soini: Ruusuntuoksua!) Eurooppalaiset valtiot ovat erittäin syvien haasteiden edessä. Taloudelliset ongelmat vaativat perusteellisia reformeja kilpailukyvyn ja uuden luomisen kyvyn vahvistamiseen. Monien maiden talousongelmat uhkaavat horjuttaa yhteiskunnallista vakautta ja lisätä ihmisten kokemaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta. Monissa maissa pitkittyvä työttömyys erityisesti nuorten kohdalla uhkaa syrjäyttää sadattuhannet nuoret pysyvästi. He eivät olisi näin rakentamassa tulevaisuutta työtä tekemällä.

Tiedossamme olevien haasteiden ohella esimerkiksi Kreikassa on noin 1,5 miljoonaa laitonta siirtolaista Euroopan lähialueilta hakemassa turvaa kreikkalaisilta. Nämä eurooppalaisten maiden ongelmat siirtyvät rajojen yli, halusimmepa sitä tai emme. Lievin ongelman tartunnan ilmenemismuoto lienee suomalaisen työn kysynnän heikkeneminen. Asiakkaita on siis vähemmän kuin aikaisemmin. Kun monella eurooppalaisella valtiolla on vaikeaa, vaikuttaa se koko maanosan tilanteeseen, ja luonnollisesti myös EU yhteisönä joutuu tilanteesta kärsimään. Ongelmat ovat ratkaistavissa. Tähän tarvitaan sekä kansallisia että eurooppalaisia toimia.

Olisiko Eurooppa vahvempi vai heikompi ilman eurooppalaista integroitumista? Olisiko hajanaisempi Eurooppa parempi ihmisille ja kaupankäynnille? Olisiko Suomen vaikutusvalta vahvempi vai heikompi, jos emme olisi EU:ssa tai euroalueessa? (Timo Soini: Niin kuin Sveitsi!) Onko Euroopan maiden välisellä integroitumisella saavutettavissa tulevaisuudessa hyötyjä? Missä kohtaa tarvitsemme kansallisen vastuunkannon skarppausta ja kuinka voimme sitä edistää? Herra puhemies! Tässä joitakin kysymyksiä, joihin selonteko osaltaan vastaa mutta joista kannattaa käydä keskustelua mahdollisimman laaja-alaisesti.

Noin kuusi vuotta jatkunut maailmanlaajuinen talouskriisi on herättänyt toivottomuutta ja kielteisiä ajatuksia sekä kriisimaissa että niitä auttavissa maissa. Epäreiluuden tuntemus on yhteistä. Monet ääriliikkeet saavat kasvualustan epätoivosta tarjotessaan yksinkertaisia ratkaisuja monimutkaisiin ongelmiin. (Timo Soini: Missä semmoisia on?) Eurooppalaisten valtioiden väliseen yhteistyöhön ja eurooppalaisten valtioiden väliseen yhdentymiseen kohdistuva kritiikki on ymmärrettävää, onhan kriisi koko Euroopan kattava. Mutta onko se johtopäätös oikein, että hajanainen Eurooppa olisi vahvempi ja ilman Euroopan unionia toisten maiden ongelmat eivät siirtyisi toisten murheiksi? (Eduskunnasta: Kyllä, kyllä näin on!) Enpä usko. Ainoastaan luontaistaloudessa elävä eristäytynyt alkuperäiskansa voi nykyaikana säästyä talouskriisin vaikutuksilta, jos sekään.

Myös EU:ta on syytä arvioida kriittisesti kriisinhallinnan hoidossa. Kaikki ei ole mennyt parhaalla mahdollisella tavalla. Tätä selittävät osin ongelmien ennenkokematon luonne, kriisin megalomaaniset mittasuhteet, välttämättömyys luoda uusia välineitä kriisinhallintaan ja jäsenmaiden erimielisyydet tavasta hoitaa kriisiä.

EU-selonteossa otetaan kantaa siihen, millaista Eurooppaa haluamme olla rakentamassa. Hallituksen tarkoituksena on määritellä sitä, mitä me tahdomme Euroopan tulevaisuudelta, mihin olemme valmiit sitoutumaan ja minkä puolesta olemme valmiit tekemään työtä. Ilman tahtoa, ilman sitoutumiskykyä ja ilman työtä mitään uutta ei ole mahdollista luoda.

Eurooppalaista tulevaisuuskeskustelua hallitsee kaksi ääripäätä. Toisten mielestä kaikki valtioiden ja inhimillisen elämän ongelmat johtuvat EU:sta: missä EU, siellä ongelma. Toisen ääripään mielestä ainoa keino pitää Eurooppa kasassa on luoda Euroopan yhdysvallat. Selonteon linjaukset eivät perustu kumpaankaan ääripäähän. Selonteko perustuu ajatukselle maltillisesta, yhteistyökykyisestä, vaikuttamishaluisesta, kansallista vastuuta korostavasta ja eurooppalaiseen integraatioon positiivisesti suhtautuvasta Suomesta.

Aloitetaan Suomen EU-politiikan peruslinjasta. Valtioneuvoston linja on, että entistä vahvempi, yhtenäisempi ja reilumpi Euroopan unioni on Suomen ja suomalaisten etu. Euroopan unioni on Suomelle luonteva poliittinen yhteisö, jonka kehittäminen vahvistaa Suomen vaurautta ja turvallisuutta. Tämä integraatiomyönteinen linja perustuu näkemykseen Euroopan yhdentymisen hyödyistä Suomelle ja suomalaisille. Kyse ei ole pelkästä taloudellisesta kustannus—hyöty-laskelmasta. Kuuluminen Euroopan unioniin on Suomelle myös arvovalinta ja poliittinen valinta. (Timo Soini: Mitkä on ne arvot?) EU-jäsenyys on vahvistanut Suomen asemaa ja kiinnittänyt Suomen entistä vahvemmin eurooppalaiseen arvoyhteisöön. Suomen vaikutusvalta meihin vaikuttaviin, luonteeltaan rajat ylittäviin ongelmiin on unionin jäsenenä eri luokkaa kuin jos olisimme yksin. Sitoutumisemme EU:n ja euron jatkokehittämiseen on edelleen vahvaa. Tämä on ehkä koko selonteon tärkein viesti, (Timo Soini: Tukipaketti toisensa perään!) koska Suomen pitkä EU-myönteinen linja on kyseenalaistettu niin sisältä- kuin ulkoakinpäin.

Olemme siis sitoutuneet EU:n kehittämiseen, mutta millaisen unionin Suomi sitten haluaa? Tavoitteemme on reilumpi ja oikeudenmukaisempi EU. Se tarkoittaa, että EU-maat kunnioittavat eurooppalaisia arvojaan ja yhteisiä sääntöjään. EU on paljon enemmän kuin vapaakauppa-alue ja talousyhteisö. Se on arvoyhteisö. Arvoyhteisö ei kuitenkaan ole kestävällä pohjalla, ellei se rakennu vahvan yhteisen sääntöperustan tinkimättömälle noudattamiselle. Oikeusvaltioperiaatteen polkeminen, ihmisoikeuksien loukkaaminen ja vähemmistöjen syrjiminen eivät kuulu Euroopan unioniin.

Reiluun integraatioon kuuluu myös päätöksenteon avoimuuden ja demokraattisuuden vahvistaminen. Kyse on siitä, että Euroopan unioni toimii tavalla, jonka ihmiset tuntevat omakseen ja jota voivat myös tukea. (Kauko Tuupainen: Missä maassa?) Tärkeää on myös se, että samalla kun jäsenvaltiot sitoutuvat yhä tiiviimpään integraatioon, ne pitävät omat kansalliset asiansa kunnossa. Tarvitsemme yhtä aikaa enemmän Eurooppaa ja enemmän kansallista vastuunkantamista. (Eduskunnasta: Parempaa!)

Arvoisa puhemies! Miten tämä peruslinja toteutuu käytännössä? (Vasemmalta: Hyvä kysymys!) Valtioneuvosto luettelee selonteossa joukon kehittämisalueita, joihin Suomi panostaa lähivuosina:

Ensimmäinen on edellä mainittujen arvojen ja sääntöjen kunnioittaminen. Oikeusvaltioperiaatteen ja perusoikeuksien toteutuminen edellyttää tehokkaampaa seurantaa ja valvontaa. Suomi on jo ollut tässä aktiivinen yhdessä Saksan, Hollannin ja Tanskan kanssa. Kokonaisuuteen kuuluu myös työ korruption kitkemiseksi ja veronkierron estämiseksi.

Toinen on kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden sekä sosiaalisen ulottuvuuden parantaminen. Sisämarkkinoiden kehittäminen on keskeinen Suomen painopiste. Se koskee erityisesti digitaalisia sisämarkkinoita mutta myös energian ja palvelujen sisämarkkinoita. Kauppapolitiikka ja sopimukset kolmansien maiden kanssa ovat oleellisia kasvun lähteitä. Suomi on jo pitkään ajanut EU:n ja USA:n välistä vapaakauppasopimusta, jota koskevat neuvottelut käynnistyivät tällä viikolla. Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden vahvistaminen on nostettu keskiöön viime aikoina. Selonteossa korostamme pohjoismaista hyvinvointimallia, jossa kasvu, vahva julkinen talous ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä.

Kolmas painopiste on talous- ja rahaliiton vahvistaminen. Talous- ja rahoituskriisi ovat osoittaneet, kuinka tärkeää on, että EU ja erityisesti euroalueen jäsenvaltiot noudattavat yhteisesti hyväksyttyjä sääntöjä ja periaatteita myös huonoina aikoina. (Timo Soini: Koska se alkaa?) Talous- ja rahaliiton valuvikojen korjaamisessa tämän hetken prioriteetti on pankkiunionin luominen. Vastuu pankkikriiseistä pitää siirtää veronmaksajilta omistajille ja sijoittajille.

Neljäs kehittämisen kohta on yhteinen energiapolitiikka ja ilmastonmuutoksen torjuminen. Unionin tulee jatkossakin olla edelläkävijä ilmaston lämpenemisen torjumisessa. Emme kuitenkaan saa unohtaa yritystemme kilpailuasetelmaa, jotta turvaamme eurooppalaiset työpaikat. Ilmastonmuutos pitää nähdä myös mahdollisuutena luoda perusteet uudelle, puhtaammalle kasvulle.

Viides on henkilöiden vapaan liikkuvuuden edistäminen. Kilpailukykymme on riippuvainen työvoiman liikkuvuudesta. Siksi on päästävä eroon turhasta byrokratiasta ja muodollisuuksista, kuitenkin siten, että kansalaisten oikeudet ja turvallisuus voidaan taata.

Kuudes painopiste on unionin ulkoisen toiminnan vahvistaminen. Ulkoisessa toiminnassa johdonmukaisuus, kokonaisvaltaisuus sekä yhtenäisyys on varmistettava. Yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa tulee vahvistaa tavalla, joka helpottaa jäsenmaiden kasvavaa resurssipulaa ja vahvistaa unionin kriisinhallintakykyä.

Seitsemäs kohta on unionin laajentuminen. EU saa pian 28:nnen jäsenmaan, Kroatian, ja euroalue 18:nnen jäsenmaan, Latvian. (Timo Soini: Jippii!) Laajentuminen tulee pitää liikkeessä senkin jälkeen. Tavoitteena on koko Euroopan mantereen vakauttaminen ja demokratisointi.

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama sana EU:n toimintatavoista sekä Suomen oman EU-politiikan toteutuksesta.

Jotkut jäsenmaat ovat aloittaneet keskustelun toimivallan palauttamisesta takaisin jäsenmaihin. (Timo Soini: Se onkin järkevää!) Valtioneuvosto ei pidä tätä keskustelua järkevänä. Unionin tulee kuitenkin kunnioittaa toissijaisuusperiaatetta ja lopettaa sääntely, jonka tavoitteet saavutetaan yhtä hyvin tai paremmin kansallisella tasolla.

Keskustelua on käyty myös perussopimusten muuttamisesta. Valtioneuvosto katsoo, että tässä vaiheessa integraation syventäminen on toteutettavissa nykyisten perussopimusten puitteissa. Keskustelua perussopimusten muuttamisesta on kuitenkin hyvä jatkaa.

Suomi tukee edelleen yhteisömenetelmää ja vahvaa komissiota. Emme näe syytä muuttaa toimielinten välistä tasapainoa.

Valtioneuvosto kantaa huolta myös unionin yhtenäisyyden säilymisestä. Unionin kehittämisessä pitää ensisijaisesti pyrkiä ratkaisuihin, jotka turvaavat unionin yhtenäisyyden mahdollisimman pitkälti.

Selonteossa tarkastellaan myös menettelyjä, joilla Suomessa valmistellaan EU-politiikkaa ja joilla Suomi ajaa etujaan EU:ssa. Pienen maan on kyettävä keskittymään oleelliseen sekä toimimaan ennakoivasti ja aktiivisesti. Rajalliset voimavarat on saatava toimimaan johdonmukaisesti ja tehokkaasti. Suomen toiminta on ollut tuloksellista, ja olemme monessa asiassa kokoamme suurempia vaikuttajia. (Timo Soini: Ja maksajia!) Mutta parantamiseen varaa on toki edelleen.

Eduskunnan osallistuminen kannanmuodostukseen on suomalainen vahvuus, joka tekee Suomen kannoista kestäviä EU-tason neuvotteluissa ja varmistaa niiden laajan poliittisen tuen täällä kotimaassa. Keskustelu EU:n demokraattisesta legitimiteetistä on korostanut edelleen kansallisten parlamenttien EU-asioiden käsittelyyn osallistumisen merkitystä. Yhteistyö on toiminut erittäin hyvin, ja haluan kiittää siitä eduskuntaa. Toki tässäkin on parantamisen varaa. Eduskunnan riittävän varhainen tiedonsaanti on ehdoton edellytys sen keskeisen aseman turvaamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Suomen pitää osoittaa selkeää tahtotilaa suhteessa Euroopan tulevaisuuteen. Meille ei riitä se, että me tiedämme, mitä vastustamme, vaan meidän pitää tietää, mitä tahdomme, koska tahto on lähtökohta sitoutumiselle ja uuden luomiselle.

Jaana Pelkonen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi kuuluu Euroopan integraation voittajiin. Tärkeimpiä etujamme EU:ssa ovat olleet muuan muassa maailman suurimmat sisämarkkinat ja vapaan liikkuvuuden alue, kulttuurillinen yhteys muuhun Eurooppaan, turvallisuuspoliittinen yhteistyö sekä yhteinen valuutta. EU on tuonut meille vakautta, hyvinvointia ja kansainvälistä uskottavuutta. EU-jäsenyyden taloudelliset ja poliittiset hyödyt Suomelle ylittävät sen kustannukset selvästi.

Talous- ja velkakriisi on kuitenkin osoittanut, ettei Euroopan unioni ole valmis. Emme olleet valmiita kohtaamaan finanssikriisiä, emmekä olleet valmiita ehkäisemään jäsenmaiden kilpailukyvyn rapautumista ja niiden ylivelkaantumista. Seurauksina meillä on muun muassa räjähdysmäiseksi kasvanut nuorisotyöttömyys kriisimaissa, johon palaan tuonnempana. (Timo Soini: Euron syy!)

Kokoomuksen eduskuntaryhmä on sitoutunut vahvasti Suomen jäsenyyteen Euroopan unionissa sekä talous- ja rahaliitossa. Yhtä vahvasti olemme sitoutuneita siihen, että unionia ja Emua pitää kehittää. Me uskomme siihen, että Suomen etu toteutuu parhaiten EU:n kautta. Poisjättäytyminen ei lisäisi suomalaisten työpaikkoja ja hyvinvointia eikä vahvistaisi Suomen kansainvälistä asemaa. Suomen vaikutusmahdollisuudet turvataan vain tiiviillä yhteistyöllä ja aktiivisella osallistumisella.

Arvoisa puhemies! EU-selonteossa määritellään Suomen pragmaattinen ja rakentava peruslinja EU-politiikassa. Hallitus on avainasemassa siinä, miten Suomen ääni kuuluu Euroopassa. Siksi hallituksen selonteolta olisi toivonut hieman kunnianhimoisempaa otetta. Nyt tarvitaan selvää näkemystä siitä, millaista Euroopan unionia Suomi tavoittelee tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän linja on selkeä: olemme avoimia kaikelle EU:n kehittämiselle, joka edistää työllisyyttä ja hyvinvointia eikä kannusta rikkomaan sääntöjä tai elämään toisten kustannuksella. (Timo Soini: Ja molempia tehdään!)

Arvoisa puhemies! Eurooppa elää maailmanlaajuisen rakennemuutoksen keskellä. Vastaukset globaaleihin ongelmiin eivät löydy käpertymällä sisäänpäin, vaan aktiivisella toiminnalla kansallisesti, EU-tasolla ja globaalisti. Tästähän Suomen EU-politiikassakin pitäisi perimmältään olla kyse. Vaikka jokainen EU-maa vastaa itse ensisijaisesti taloudestaan ja työllisyyden hoitamisesta, nuorisotyöttömyys ja muut ongelmat mielletään usein EU:n ja euron aiheuttamiksi. (Timo Soini: Kyllä!) Kriisimaiden ja myös meidän kohdallamme kyse on etupäässä rakenteellisista ongelmista, jotka pitäisi pyrkiä ratkaisemaan kansallisella päätöksenteolla. Esimerkiksi nuorten kohdalla on välttämätöntä muun muassa huolehtia siitä, ettei yksikään nuori jää tyhjän päälle. Silloin kun kriisimaa ei tilapäisesti voi tukea nuoria saamaan töitä, on perusteltua, että EU:lla on mahdollisuus auttaa jäsenmaata estämään syrjäytymistä. Eurooppaan ei yksinkertaisesti saa antaa syntyä työttömien sukupolvea. Sellaisen kehityksen hinta — niin ihmisten kuin yhteiskunnan tasolla — olisi kestämätön.

Puhemies! Ymmärrän nuoria, jotka kokevat, että EU ei ole lunastanut lupauksiaan, kun ei ole tulevaisuudennäkymiäkään. EU:n ansiosta nuorilla on kuitenkin mahdollisuus hakea työtä ja opiskella vapaasti ympäri Eurooppaa. Meidän poliitikkojen tehtävä on edistää ja puolustaa tätä vapautta. EU:n laajuinen työnsaanti edellyttää muun muassa ammattipätevyyksien yhdenmukaistamista, yhteisiä sosiaaliturvajärjestelmän perusteita sekä yhteistä visiota siitä, miten työnantajalle on mielekästä palkata kokematon nuori ensimmäiseen työpaikkaansa. Talouskasvuun ja uusiin työpaikkoihin yleensä EU voi parhaiten vaikuttaa edistämällä sisämarkkinoiden toimintaa. Kun sisämarkkinat toimivat kitkattomasti, myös nuoret saavat paremmin töitä. Siksi taloudellisen toiminnan edellytysten on oltava mahdollisimman yhdenmukaiset kaikkialla EU:ssa. Kansalliset esteet tavaroiden, palveluiden, työvoiman ja pääomien sisämarkkinoilta on kerta kaikkiaan purettava. Myös rahoitusala on saatava reaalitalouden rengiksi, riskeeraamatta rahoituksen saatavuutta. Pankkiunioni on toteutettava nopeasti. Onko meillä siis taitoa ja tahtoa pelastaa nuoret, vai ajammeko heidät marginaaliin?

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee hallituksen EU-politiikkaa. Korostamme kuitenkin, ettei mitään tule ottaa annettuna, vaan aina voi ja tulee pyrkiä parempaan. Kehitetään EU:ta aktiivisella ja pragmaattisella otteella. Institutionaalisista kysymyksistä ei kannata tehdä monimutkaisempia kuin ne ovatkaan. Suomen on ratkaistava kantansa tapaus tapaukselta ja toteutettava integraatiota kansallisella tai EU-tasolla siitä riippuen, missä se on tehokkainta ja parhaimmin palvelee suomalaisten etua. (Kari Rajamäki: Tämä oli syvällistä!) Meille kaiken lähtökohta on aina Suomen etu. (Ben Zyskowicz: Hyvä! — Kari Rajamäki: Linja muuttuu!) Euroopan unionia on kehitettävä kohti vaurautta, vapautta ja hyvinvointia, myötä- ja vastoinkäymisissä, mutta toisiltamme paljon vaatien.

Maria Guzenina-Richardson /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edellisestä EU-selonteosta on jo neljä vuotta. EU on kohdannut tänä aikana lukuisia muutoksia ja lukuisia vastoinkäymisiä. Tämä selonteko onkin tarpeen juuri nyt, sillä EU:n kehittäminen kaipaa vastauksia. Unionimme päätehtävänä on ratkaista ongelmia, ei synnyttää niitä. (Timo Soini: Missä EU, siellä ongelma!)

Selonteko alkaa lainauksella EU:n tulevaisuutta pohtineiden nuorten ryhmän tekstistä. Nämä koko elämänsä EU-Suomessa asuneet nuoret toteavat olevansa eurooppalaisia aivan eri tavalla kuin heidän vanhempansa tai isovanhempansa. He matkustavat, opiskelevat, työskentelevät ja rakastuvat Euroopassa. Heille Eurooppa on luonnollinen toimintaympäristö. Heidän pääviestinsä on, että Eurooppaa on rakennettava aktiivisesti ja oikeudenmukaisesti. Tätä haluamme me sosialidemokraatitkin.

EU:n kansalaiset ovat noin 7 prosenttia maailman väestöstä tuottaen kuitenkin 25 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta. Maailmanpolitiikan painopisteet siirtyvät. Muiden alueiden vaikutusvallan kasvaessa ikääntyvällä Euroopalla on täysi työ pysyä kehityksessä mukana.

Suomen kokoinen pieni maa saa äänensä kuuluviin EU:n kautta paremmin kuin yksin. Siksi meidän tulee olla aktiivisia EU:n kehittämistyössä. Pieni maa voi olla kokoaan suurempi valitessaan prioriteettinsa ja painopisteensä viisaasti ja käyttäessään resurssejaan tehokkaasti.

On selvää, että kaikki EU-maat eivät mahdu samaan muottiin, eikä niin pidäkään olla. Perustoimintaperiaatteiden on kuitenkin oltava EU:n sisällä kaikille maille samat. Kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien on oltava vahvat, demokratian on toteuduttava, ja politiikkaa on tehtävä oikeudenmukaisesti myös heikompiosaisten hyvinvoinnista huolehtien.

Yhteiskunnallinen vakaus syntyy kansalaisten luottamuksesta tulevaisuuteensa. Pohjoismainen hyvinvointimalli on aikaa kestävä. Ihmisten pitää voida elättää itsensä ja perheensä työllä. Yhteiskunnan on tarjottava hyvinvointia ylläpitävät turvaverkot niihin elämäntilanteisiin, joista ei yksin tai läheisten tukemana selviäisi. Yhteiskunnan on oltava myös turvaverkko.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti elämme aikaa, jossa monet kokevat EU:n etäiseksi ja sen asioihin vaikuttamisen vaikeaksi. Tässä on myös Suomen syytä katsoa peiliin. EU-politiikka on politiikkaa siinä, missä muukin politiikka. Se ei ole salatiedettä. EU:n päätäntävaltaan kuuluvien Suomeen vaikuttavien asioiden osalta on pidettävä huoli siitä, että Suomen eduskunta on niiden valmistelussa ja niistä päätettäessä aina mukana.

Sosialidemokraateille on tärkeää, että EU:n sosiaalista ulottuvuutta vahvistetaan entisestään. Sosiaalisten oikeuksien pöytäkirja on otettava tulevaisuudessa paremmin huomioon käytännössä. Eurooppa 2020 -tavoitteisiin kuuluu koulutuksen edistäminen sekä köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Ne eivät saa jäädä alisteisiksi kriisiajankaan talouspolitiikalle.

Menestyksekkään ja tuottavan talouden tulee olla väline, ei itseisarvo. Sosialidemokraattien Euroopassa huolehditaan ihmisten ja ympäristön hyvinvoinnista. Eriarvoisuutta ja köyhyyttä on torjuttava. Nuorisotyöttömyys on yksi tämän ajan suurimmista haasteista. Euroopalla ei ole varaa menettää yhtäkään nuorta, puhumattakaan kokonaisesta nuorten sukupolvesta. Eurooppa tarvitsee siis nuorisotakuuta.

Työmarkkinajärjestöjen osallistumista työ- ja sosiaalipolitiikan kehittämiseen on vahvistettava. Ihmisestä on pidettävä huolta niin työelämässä kuin muutoinkin yhteiskunnassa.

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ei hyväksy velkojen yhteisvastuuta. Kunkin jäsenmaan on tulevaisuudessakin voitava tehdä omat päätöksensä ja kantaa vastuunsa hyvinvointimallistaan ja sen rahoituksesta itse. (Timo Soini: Aloitettaisiinko tänään?) Budjettivaltaa ei tule siirtää pois kansallisilta parlamenteilta. Vallan ja vastuun finanssipolitiikastamme on oltava jatkossakin Suomen eduskunnalla.

Sijoittajavastuun lisääminen ja veronmaksajien riskin rajaaminen on ollut sosialidemokraattisen linjan ydin. Riskin realisoituessa kustannusten on langettava riskin ottajille, ei kansalaisille. Tämä hallitus onkin tältä osin muuttanut edeltäjänsä linjaa, ja olemme saaneet tätä myös yhteiseksi eurooppalaiseksi ohjenuoraksi.

Haitallisia rahoitusmarkkinoiden kehityskulkuja on ennalta ehkäistävä nykyistä paremmin. Pankkivalvonnan tiivistäminen on olennainen osa vakaamman tulevaisuuden rakentamista. Sosialidemokraattien mielestä eurooppalainen pankki- ja vakuutusvalvonta tulisi ulottaa kaikkiin rahoituslaitoksiin ja kaikkiin rahoitusinstrumentteihin. Riskipitoinen toiminta tulisi erottaa muusta rahoituksesta.

Veronkierron ja veroparatiisien vastaiset toimet ovat äärimmäisen tärkeitä reilun yhteiskunnan ja tukevan veropohjan rakentamiseksi. (Timo Soini: Kypros sai rahat ilman selvityksiä!) Veroparatiisit on kitkettävä. Niiden takia Eurooppa menettää 1 000 miljardia euroa vuodessa. (Timo Soini: Luxemburg!) Tietojenvaihtoa ja yhteistyötä on lisättävä veronkierron lopettamiseksi. Niin tässä kuin muutoinkin yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on aina korostettava avoimuutta.

Vain työstä syntyy hyvinvointia. Vireillä olevat vapaakauppaneuvottelut EU:n ja Yhdysvaltojen välillä osoittavat osaltaan hyvin sen, kuinka suuri merkitys EU:lla on Suomelle ja suomalaiselle työlle ja työntekijälle. Maamme työllisyys on varsin riippuvainen viennistä.

Arvoisa puhemies! EU muuttuu. On meistä päättäjistä ja kansalaisista kiinni, mihin suuntaan yhteinen unionimme kulkee. Tulevaisuudessa unionin on pystyttävä täyttämään kansalaisten odotukset nykyistä paremmin. SDP on rakentajapuolue, joka katsoo nykyisyyttä avoimin silmin tehdäkseen tulevaisuudesta hyvän. EU on ihmisiä varten. Euroopan rakentamisessa on ohjenuorana oltava aina: missä EU, siellä hyvinvointi. Tähän työhön me sosialidemokraatit olemme sitoutuneet.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin tästä ajankohdasta jonkun verran. Tämä on tärkeä selonteko, mutta ajankohta on juuri ennen juhannusta. Ensimmäiset edustajat ovat jo Kuortin ABC:llä kahvilla, (Naurua) ja tämä ei kyllä kerta kaikkiaan sovi tämän tilaisuuden arvokkuuteen.

Herra puhemies! Valtioneuvoston EU-selonteko EU-politiikasta todistaa kiistattomasti, että Kataisen hallitus seilaa Euroopassa vailla kunnon suuntaa. Englannissa puhuttaisiin rammasta ankasta, mutta tässä tapauksessa osuvampi ilmaus on kuollut kala: valkoinen vatsa ylöspäin mennään virran mukana kohti suurta tuntematonta.

Tässä EU-selonteossa on runsaasti epäjohdonmukaisuutta. Siinä todetaan esimerkiksi näin: "Suomen linja on selvä: tuemme Euroopan tiiviimpää yhdentymistä, silloin kun se tapahtuu tavalla, jonka jäsenmaat ja kansalaiset kokevat tarpeelliseksi, reiluksi ja oikeudenmukaiseksi." Periaate kuulostaa hyvältä, mutta miksi te ette toimi sen mukaan? Mielipidemittaukset osoittavat, että suomalaiset eivät halua syventää integraatiota, kansalaisemme eivät halua eurooppalaista liittovaltiota, eivät lisää yhteisvastuuta, eivät eurobondeja. Suomalaiset eivät halua, että maamme itsenäistä päätösvaltaa menetetään Brysseliin yhä kiihtyvällä vauhdilla. Näistä mielipiteistä te viis veisaatte. Pääministeri Katainen puhuu äänekkäästi reilusta integraatiosta. Se on sanaparina yhtä looginen kuin konepestävät kertakäyttöastiat. Nykyisessä Euroopan unionissa ei ole Suomelle ollut viime aikoina tarjolla mitään reilua integraatiota. Meille liittovaltiojunassa on tarjolla maksajan osa.

Selonteossa todetaan edelleen: "Euroopan unioni on Suomelle luonteva poliittinen yhteisö, jonka kehittäminen vahvistaa Suomen vaurautta ja turvallisuutta. Tämä integraatiomyönteinen linja perustuu näkemykseen Euroopan yhdentymisen hyödyistä Suomelle ja suomalaisille." Voi tätä vatulointia!

Herra puhemies! Euroopan unionissa on tällä hetkellä ainakin kaksi erilaista suuntausta. Osa jäsenmaista suhaa ohituskaistalla rajua ylinopeutta kohti syvenevää integraatiota, yhteisvastuuta ja liittovaltiota. Tässä ovat mukana kaikki kriisimaat, Ranska ja muutama muu. Sitten on toinen ryhmä, joka haluaa muokata unionia ja palauttaa sen lähemmäksi alkuperäistä ideaa: sosialististen mallien tilalle täytyy saada kansalaisia palveleva malli. Tässä kerhossa istuvat muun muassa Iso-Britannia, Ruotsi ja Tanska. Ruotsi ja Tanska, kaksi Pohjoismaata, siihen vielä mukaan Iso-Britannia ja Baltia — tässä olisi meille luonteva poliittinen yhteisö. Se kehittäisi meitä, loisi vaurautta ja turvallisuutta, mutta Kataisen hallituksen johdolla Suomea viedään kohti tulonsiirtounionia.

Herra puhemies! Selonteosta on luettavissa, että tarpeen tullen Suomelle käy mikä tahansa. EU:n kehittämisessä ei ole mitään rajoja, joita hallitus ei ole valmis ylittämään. Yhteisvastuusta sanotaan, että sitä ei kannateta "ainakaan tässä vaiheessa" — ainakaan tässä vaiheessa, ehkä ensi kuussa foliohattuun tulee emoaluksesta toisenlainen viesti. (Naurua) Ehkä näin.

Kataisen hallituksen EU-politiikka nojaa ennen kaikkea ideologiaan ja sokeaan uskoon, ei tutkittuun faktaan. Vaihtoehtoja nykyiselle tukipakettipolitiikalle ei ole viitsitty edes selvittää. Suomen rauhanajan historian suurin investointi on tehty ilman kunnollista analyysiä. On tosiasia, että tällä hetkellä merkittävää keskustelua euroasioista käy vain perussuomalaisten ajatushautomo Suomen Perusta, joka tekee julkaisuja ja julkaisi tässäkin merkittäviä professoritason esityksiä. (Ben Zyskowiczin välihuuto)

Selonteko on yksinkertaisesti hajuton, mauton, väritön: ei suuntaa, ei visiota, kaikki käy. Ainoa, mikä kiinnostaa, on yhteisvaluutta euron pitäminen pystyssä. Siinä on päämäärä, jonka rinnalla saavat haalistua demokratia, kansalaisten hyvinvointi ja kilpailukyky.

Arvoisa puhemies! Selonteko korostaa EU:n olevan arvoyhteisö. Minkälainen arvoyhteisö? EU on taho, joka ei noudata omia sääntöjään. Se ei arvosta demokratiaa vaan äänestyttää kansaa niin kauan, kunnes saa haluamansa tuloksen. Se ei ole 18 vuoteen saanut tilintarkastajien nimiä tilinpäätökseen. Se ei ole avoimeen päätöksentekoon suuntautunut kulttuuri vaan harvainvalta. Se puhuu veroparatiisien tukkimisesta, mutta mepit ja muut byrokraatit nauttivat 15 prosentin verotusta — 15 prosentin verotusta, ja puhutaan veroparatiisien tukkimisesta. Mitä jos tukkisi ensin sen parlamentin omat porsaanreiät? (Sinuhe Wallinheimon välihuuto)

Arvoisa puhemies! Antiikin filosofia, roomalainen oikeus, kristillinen humanismi — siinä ovat Euroopan arvot, joille maanosamme on rakentunut ja joihin perussuomalaiset voivat sitoutua. Tästä selonteosta puuttuu sekä sielu että sydän.

Arvoisa puhemies! Mikäli EU haluaa löytää myönteistä voimaa, on muistettava kaksi asiaa: Tärkeintä on saada se vapaakauppasopimus aikaan eli TTIP, transatlanttinen kauppa- ja investointikumppanuus. Tällä synnytetään työpaikkoja, tällä synnytetään kysyntää. Suomalaisia työpaikkoja ei tukipaketeilla puolusteta vaan niitä menetetään, koska Eurooppa jatkaa nollakasvua vuodesta toiseen niin kauan kuin tätä ei pistetä kuntoon. Toinen myönteinen asia on ulko- ja turvallisuuspolitiikka, pooling and sharing. Sillä voidaan vahvistaa eurooppalaista turvallisuutta. Nämä kaksi asiaa, näihin pitäisi mennä syvemmälle ja muu palauttaa kansallisvaltiosuuntaan. (Ben Zyskowicz: Ympäristöasiat!)

EU ei omista Euroopan ideaa, eikä EU:n kritisointi ole eurooppalaisen vastustamista. Eurooppa on rikas ja kiehtova maanosa. Minä uskon, että Eurooppa kestää tämän kriisin, Euroopan unioni on eri asia — ei minua sen tulevaisuus öisin valvota.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset rakentavat EU-politiikkansa kestävälle pohjalle. Euroopan unioni ja euro ovat meille vain välineitä, ei mikään itsetarkoitus. Hallituspuolueet ovat sitoutuneet euroon, se näyttää olevan myös keskustan kanta. Me sen sijaan olemme sitoutuneet Suomen kansan etuun ja hyvinvointiin.

Paula Lehtomäki /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus antaa EU-selonteon tärkeällä hetkellä. Talouskriisi syö ihmisten luottamusta Euroopan kykyyn turvata työllisyys ja hyvinvointi. Maailmantalouden muutokset sekä kärjistyvät globaalit ongelmat haastavat unionin kyvyn toimia uusissa oloissa. Siksi on tärkeää, että käymme tämän keskustelun, vaikka typistettynäkin.

Keskustan eduskuntaryhmä suhtautuu myönteisesti maltilliseen, käytännönläheiseen eurooppalaiseen integraatioon. Suomen tulee olla aktiivinen ja aloitteellinen EU:n jäsen ja hakea liittolaisia erilaisissa kysymyksissä aktiivisesti. EU on Suomelle oikea viiteryhmä, ei lähimainkaan täydellinen, mutta perhe, jonka me olemme itse valinneet.

Vaalikauden ainoa EU-selonteko ei sisällä merkittäviä uusia politiikkalinjauksia, mutta sitä emme odottaneetkaan. Sen sijaan tämä hetki suorastaan huutaa syvällistä ja kursailematonta analyysiä siitä, mitä euroalueen jatkuva suossa tarpominen ja vahvistuva unioninvastaisuus eri puolilla oikein voivat eteemme lähivuosina tuoda. Tämä selonteosta kuitenkin puuttuu: realistinen toimintaympäristön kuvaus.

Hallitus käytännössä ohittaa sen tosiasian, että euroalueen alati tiivistyvä yhteistyö merkitsee unionin nykyisyydelle ja tulevaisuudelle merkittävän jakolinjan syntymistä. Hallituksen unelmatehdas tuottaa tältä osin vain sen hurskaan tavoitteen, että unionin yhtenäisyyden säilyttämiseen on pyrittävä jatkossakin. Tämä yhtenäisyyden tavoite on kuitenkin ristiriidassa hallituksen toisen tavoitteen, euroalueen entistä tiiviimmän yhteistyön, kanssa. Hallitus ohittaa kepeästi myös erityisesti Isossa-Britanniassa ääneen lausutun aprikoinnin unionista eroamisesta. On harmillista ja pettymys, että Kataisen kuusikko ei ole kyennyt selonteossa rehellisempään tulevaisuusanalyysiin.

Arvoisa puhemies! Unionin tärkein tehtävä on keskittyä olennaiseen: kasvun, työllisyyden, kestävän kehityksen ja turvallisuuden vahvistamiseen. Eurokriisin ratkaisemisen lisäksi tämä edellyttää paluuta juurille, sisämarkkinoiden toimivuuden parantamiseen. Esimerkiksi energiamarkkinoiden, palvelumarkkinoiden ja digitaalisten sisämarkkinoiden kehittäminen voivat tarjota tuntuvia hyötyjä myös suomalaisille. (Ben Zyskowicz: Tämähän on hallituksen linja!) Sisämarkkinoiden parantamisen rinnalla uudet kauppapoliittiset järjestelyt, kuten vapaakauppasopimus USA:n kanssa, voivat merkitä Euroopalle taloudellista piristysruisketta. (Kimmo Sasi: Luet suoraan selontekoa!)

Eurokriisin synnyssä sääntöjen noudattamatta jättäminen oli keskeisessä roolissa. Rahaliiton menestyminen voidaan lunastaa vain yhteisten ja alkuperäisten sääntöjen tiukalla noudattamisella. (Ben Zyskowicz: Tämäkin on hallituksen linja!) Emme hyväksy hallituksen viitoittamaa polkua kohti yhteistä velkaa ja tulonsiirtounionia.

Eurooppalaisen kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin turvaamiseksi sosiaalista ulottuvuutta on vahvistettava tavalla, joka täydentää kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä. Osallisuus edellyttää kaikkien eurooppalaisten parempia mahdollisuuksia koulutukseen. Keskustan eduskuntaryhmä ehdottaa, että unionin nuorisotyöttömyyden torjuntaan osoitettuja määrärahoja suunnattaisiin nuorille työttömille jäsenmaiden rajat ylittäviin koulutusseteleihin. Näiden avulla esimerkiksi eteläisten jäsenmaiden nuoret voisivat hankkia työelämälähtöistä koulutusta myös Suomesta.

Unionin on edelleen toimittava kunnianhimoisen ilmastopolitiikan puolesta avaten näin ovia myös laaja-alaisen vihreän talouden ja biotalouden esiinmarssille. Näemme tarpeellisena, että päästövähennystavoitteen lisäksi unionissa tavoitellaan mahdollisimman sitovasti myös uusiutuvan energian lisäämistä. Suomen ja suomalaisyritysten on edelleen terävöitettävä profiiliamme biotalouden ja vihreän talouden osaajina. Parhaimmillamme me suomalaiset voimme tarjota käytännönläheisiä ratkaisuja visaisiin ongelmiin ympäri maailman.

Keskustalle unionin jäsenyys on ollut myös turvallisuuspoliittinen linjavalinta. On valitettavaa, että unionin rooli on maailmalla jäänyt osin hämäräksi. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että unioni on ollut harmillisen kyvytön luomaan yhteistä ulkopolitiikan agendaa ja tekemään siitä päätöksiä. Unionin olisi korkea aika toimia ulkosuhteissaan yhtenäisemmin, vaikuttavammin ja kaikkia välineitään tehokkaammin hyödyntäen.

Suomella on erityinen intressi toimia rakentavan EU—Venäjä-yhteistyön puolesta. Toisin kuin useimmille muille jäsenmaille, meille näiden suhteiden askeleet tarkoittavat konkreettista menestystä tai menetystä.

Arvoisa puhemies! Suomen EU-asioiden valmistelu- ja päätöksentekojärjestelmä on eurooppalaisittain esimerkillinen. Eduskunnan tosiasiallinen vaikutusmahdollisuus edellyttää sitä, että asioiden käsittelyyn varataan riittävä aika. Hallituksen kannattaa hyödyntää eduskuntaa omassa työssään, sillä kirjelmät eduskunnalle voivat tuoda erilaisia kysymyksiä poliittiseen punnintaan aikaisemmassa vaiheessa kuin ministeriöissä muutoin tapahtuisi. Keskustan eduskuntaryhmä rohkaisee hallitusta tuomaan yksittäisiä, merkittäviä EU-kysymyksiä useammin myös täysistunnon keskusteltavaksi. Vain siten eri näkemykset tulevat kunnolla myös kansalaisten tietoon.

Pohjoinen sijaintimme, pitkät etäisyydet, harva asutus ja laajat luonnonvaramme tekevät Suomesta erityislaatuisen jäsenmaan. Suomen erityisiä intressejä on puolustettava tinkimättömästi unionin yhteisessä päätöksenteossa. Tässä kokonaisuudessa alue- ja rakennepolitiikalla sekä maa- ja metsätalouspolitiikalla on meille erityisen tuntuva merkitys.

Keskusta on huolestunut kansalaisten ja unioniasioiden välisen etäisyyden kasvusta ja välien viilenemisestä ylipäätään. Kansalaisten luottamus edellyttää unionin toimintatapojen petraamista, ennen kaikkea keskittymistä olennaiseen. Pois turhat nippelidirektiivit — EU tarvitsee vähemmän byrokratiaa ja enemmän konkretiaa. Eurooppalaisen yhteistyön pitää keskittyä sektoreihin, joilla sillä on saatavissa selkeää lisäarvoa. Paikalliset asiat kuuluvat paikallisesti päätettäviksi. Mielestämme on hyvä avoimin mielin pohtia, tulisiko joitakin unioniasioita siirtää takaisin jäsenvaltioille.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Euroopan unionin kiistattomia saavutuksia ja Suomen saamia jäsenyyshyötyjä ei tarvitse kainostella eikä hävetä. Suomen tulee edelleen olla mukana omimmassa arvoyhteisössämme rakentamassa rauhaa, vakautta, turvallisuutta ja hyvinvointia Euroopassa ja maailmalla. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi kulkee unionin käytännönläheisen uudistamisen kärjessä. Menneillä saavutuksilla ei ylitetä tulevaisuuden esteitä, ja siksi unioni tarvitsee toiminnassaan jatkuvasti arkijärkistä ravistelua ja kyseenalaistusta. Keskustan eduskuntaryhmä haluaa olla tässä työssä mukana.

Annika Lapintie /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Puhe Euroopan unionista on jo muutaman vuoden ollut enimmäkseen puhetta kriisistä. Maa toisensa jälkeen on joutunut turvautumaan toisten maiden hätälainoitukseen. Tilanteisiin on jouduttu reagoimaan improvisoiden, mutta ratkaisua ahdinkoon ei ole löytynyt. Ympäri Eurooppaa protestoidaan liian kireää talouspolitiikkaa vastaan. Monet kansallismieliset syyttävät muita maita ja muita kansoja talouspolitiikan epäonnistumisista. (Timo Soini: Kyllä EU:ta syytetään!) Kansallismielisiin viholliskuviin ja jopa väkivaltaan nojaavat äärioikeistolaiset liikkeet vahvistuvat. (Eduskunnasta: Entäs vasemmistolaiset?) Vakavin tilanne on Unkarissa ja Kreikassa.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin ongelma on, että unionilla ei ole niin suurta budjettia, että sitä voitaisiin käyttää talouden kasvun käynnistämiseen silloin, kun yksittäiset maat piiputtavat. Puhe visioista ei oikein sovi aikaan, jolloin jäsenvaltio toisensa jälkeen ajautuu pyörteeseen. Kuitenkin juuri nyt olisi unionissa tilaa ja tarvetta yhteisille mittaville investointiohjelmille. Sitä kaipaa Suomi, sitä kaipaa Eurooppa, sitä kaipaavat ongelmamaiden hätää kärsivät asukkaat. Tällaisesta uudesta Euroopan elvytysohjelmasta saattaisivat läntisen Euroopan asukkaat puhua uutena historiallisena Marshall-ohjelmana, muistellen toisen maailmansodan jälkeistä elvytysohjelmaa. Sellaiselle ohjelmalle on tarvetta — ei vähiten siksi, että ilmastonmuutos pakottaa ennen pitkää meidät kaikki siirtymään puhtaampaan teknologiaan, kierrätykseen, uusiutuvan energian laajamittaiseen käyttöön, energiatehokkuuteen, kestäviin liikenneratkaisuihin. (Timo Soini: Ja ydinvoimaan!) Tämä edellyttää toteutuakseen mittavia julkisia investointeja. EU-maat kykenivät jossain määrin vastaamaan vielä vuoden 2008 finanssikriisiin elvyttämällä, vaikka osa maista oli jo velkaantunut merkittävästi. Tällainen kaikkien yhteinen ponnistus ei enää ole mahdollinen, kun monissa maissa kiinteistökuplan puhkeaminen ja pankkikriisi ovat vieneet siltä edellytykset.

Maakohtaisia suhdannevaiheiden eroja tasaisi automaattisesti se, että unionille siirrettäisiin joitakin tähän asti kansallisesti hoidettuja tehtäviä. Keskustelua tällaisesta ei kuitenkaan Suomessa ole käyty. Olisi varsin luontevaa, että rahoitusmarkkinaveron tuotto kerättäisiin juuri yhteisiin tarkoituksiin. Rahoitusmarkkinavero on välttämättä saatava voimaan talouden vakauttamiseksi ja tuomaan tärkeää demokraattista otetta rahamarkkinoihin. Olennaista on kuitenkin Euroopan keskuspankin rooli. Työttömyys on Euroopassa kasvanut jo hirvittäviin mittoihin. Nyt tarvittaisiin keskuspankin luovaa otetta, sillä keskuspankilla olisi riittävät voimavarat kriisin ylittämiseksi. Euroopassa on myös yhdessä mietittävä sitä, mihin keskuspankkia tarvitaan. Nyt keskuspankin ensisijainen tehtävä on hintavakaus. Tulevaisuudessa keskuspankin tehtäviin tulisi lisätä myös työllisyydestä huolehtiminen.

Arvoisa puhemies! Selonteossa on vasemmistoliiton mielestä monia myönteisiä kannanottoja tärkeinä pitämistämme asioista. Hallituksen linjaus, että luodaan sellainen pankkiunioni, jossa vastuu pankkikriisistä ei ole enää veronmaksajilla vaan omistajilla ja sijoittajilla, vastaa meidän näkemyksiämme. Selonteon mukaan pitää edetä ripeästi pankkiunionin aikaansaamisessa. Toimiva pankkiunioni ehkäisisi uusia pankkikriisejä ja estäisi kustannusten sälyttämisen valtioille. Vasemmistossa olemme tyytyväisiä hallituksen kantaan, että kriisien ratkaisemisen tulee perustua laajalle sijoittajavastuulle ja veronmaksajien suojelemiselle. Vasemmistoliiton tavoitteita vastaa samoin selonteossa ilmaistu tuki talletuspankkitoiminnan ja omaan lukuun tapahtuvan arvopaperi- ja johdonnaiskaupan eriyttämiselle. Selonteossa tavoitellaan uusia kattavia keinoja veronkierron estämiseen ja veroparatiisien purkamiseen. Sekin vastaa vasemmiston tavoitteita.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on jo vaikuttanut merkittävästi työelämän kysymyksiin. Esimerkiksi tasa-arvon osalta se on jopa pakottanut maamme menemään pidemmälle kuin Suomen päättäjät olisivat itse halunneet. Unioni ei säätele vähimmäispalkkoja. Siihen liittyisi huomattavia teknisiä ongelmia muun muassa siksi, että kustannustasot eroavat suuresti toisistaan. Lisäksi on maakohtaisia eroja siinä, miten pienipalkkaiset otetaan huomioon verotuksessa, sosiaalietuuksissa ja palveluissa. Suomessa vähimmäispalkoista sovitaan yleissitovissa työehtosopimuksissa. Selonteko torjuu yritykset puuttua työmarkkinajärjestöjen vapaaseen palkanmuodostukseen. Eri maissa on kuitenkin vähimmäispalkkoja säädelty myös lailla. Suomessakin tästä asiasta pitäisi käydä kansalaiskeskustelua. Eurooppa ei lähde nousuun palkkakilpailulla. Palkkakilpailu johtaa samalla tavalla negatiiviseen kierteeseen kuin verokilpailu. Kilpailukykyä vahvistaisivat sen sijaan reilut ja kunnolliset työehdot ja työntekijöiden osallistuminen. Keskustelua tarvitaan myös riittävästä sosiaaliturvasta, perustulosta, sen paikallisesta soveltamisesta ja tasosta eri Euroopan maissa.

Arvoisa puhemies! Kaikki se myönteinen, mitä unioni on meille tuonut, unohtuu helposti. Se on taannut rauhan unionimaiden kesken. EU on helpottanut liikkumista ja opiskelua toisissa maissa. Globalisoituvassa maailmassa EU-maat olisivat yksin mitättömiä sivustaseuraajia. Yhdessä toimien niillä on taas vaikutusta maailmanlaajuisesti, olipa kyse ilmastosta ja ympäristöstä, rauhasta, maailmankaupasta tai kehitysyhteistyöstä.

Vasemmisto kannattaa eurooppalaisen projektin ottamista haltuun uudelleen ja sitä, että Euroopan unionista tehdään parempi. Kansalliset intressit on kyettävä ylittämään yhteiseksi hyväksi. Eurooppa ei saa olla vain pelkkä talouden projekti. EU voi saada kansalaisten tuen vain, jos se suojelee työtä, hyvinvointia, turvallista elämää ja ympäristöä.

Herra puhemies! Lopuksi: Euroopan on oltava myös sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon projekti. Talous on saatava vahvemmin demokraattiseen hallintaan. Tästä näkökulmasta on tulevaisuudessa uudistettava Euroopan unionia ja talous- ja rahaliittoa.

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joskus kaukaa näkee paremmin kuin läheltä. Olen käynyt viime vuosina säännöllisesti Afrikan unionin huippukokouksissa. Keskustelut siellä ovat afrikkalaisten kumppanien kanssa menneet yhä useammin siihen, että kyllä me täällä Afrikassa pärjäämme, mutta mites siellä Euroopassa on asian laita. Huoli itse asiassa siitä, mitä tapahtuu Välimeren pohjoispuolella, on ollut siellä valtavan suuri monesta syystä — myös siitä syystä, että Euroopan unioni on monelle maailmassa esikuva integraatiosta, yhteinen valuutta on monella maailman alueella yhteinen tavoite ja se, miten Euroopan unioni tässä pärjää, vaikuttaa myöskin näihin muihin integraatioratkaisuihin. Olemme tässä mielessä paljon haltijana. (Timo Soini: Pistetään Afrikkakin euroon!)

Eurooppa on muuttumassa osattomuuden ja turvattomuuden Euroopaksi. Etelä-Euroopassa näemme nuorisotyöttömyyden, ruokajonot, lakot, mellakkapoliisien rivistöt. Tukholmassa näemme kapinoivat lähiöt. Euroopan etelää ja pohjoista koskettavat nyt yhteiset ongelmat. Työttömyys, matala koulutus, kielitaidon puute ovat vieraantumisen alkulähteitä. Nuoret kysyvät: Olenko mitään velkaa yhteiskunnalle, joka ei ole tarjonnut minulle tulevaisuutta? Miksi hyväksyisin talousjärjestelmän, jossa ei ole paikkaa minulle? Jopa OECD on viime aikoina herännyt kysymään, onko Eurooppa hylännyt yhteiskuntasopimuksen. Sama tunne on monella täällä Suomessa, kun katsomme viime syksyn päättymättömiä yt-neuvotteluja tai eilisiä uutisia Stora Ensolta. Monelle täällä tietysti tulee aivan sama tunne.

Arvoisa puhemies! Liityimme Euroopan unioniin sen historian ehkä dynaamisimmassa vaiheessa. Kylmä sota oli ohi, sosialismi piti nopeasti muuttaa markkinataloudeksi, entisen Neuvostoliiton vaikutuspiirissä olleet maat sitoa uuteen kehitykseen. Sotiin ajautunutta Jugoslaviaa lukuun ottamatta EU rauhanprojektina toimi niissä olosuhteissa hyvin. Muutos toi myös tuotantoaan modernisoivalle Euroopalle kasvusysäyksen.

Nyt katsomme vähän sivusta, kun maailmantalouden painopiste on siirtynyt uusille alueille, Aasiaan, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan, Brics-maiden johdolla, ja lähinaapureistamme Venäjäkin kuuluu tähän maaryhmään. Euroopan kilpailukyky on vaikeuksissa, tuottavuuden kasvu ja uusien tuotantomenetelmien käyttöönotto muualla on nyt nopeampaa. Vahvuutemme on ollut innovaatioissa ja tuotekehittelyssä, mutta myös siinä muu maailma on alkanut ottaa meitä kiinni ja mennä ohi. Patenttitilastot kertovat tästä.

Arvoisa puhemies! Tässä tilanteessa kannattaa katsoa, mitä muut läntisen talouden johtotähdet tekevät, miten ne reagoivat tähän kriisiin.

Yhdysvallat on alkanut puhua vihreästä taloudesta. Se suuntaa energiaomavaraisuuteen 2035 käyttämällä sekä uusiutuvia energialähteitä että paljon puhuttua liuskekaasua — se saattaa jopa saavuttaa ilmastotavoitteensa sivutuotteena tällä uudella energiapolitiikalla. Ja se pyrkii saamaan Aasiasta takaisin yrityksiä, jotka ovat Yhdysvalloista sinne lähteneet. Globalisaation heiluri heilahtaa nyt toiseen suuntaan.

Saksa on tekemässä Energiewendeä vuonna 2022 luopumalla ydinvoimaloista, siirtymällä uusiutuviin energialähteisiin. Monet pitävät tätä hyvin uhkarohkeana kokeiluna, mutta Saksa tähtää maailman vihreän talouden johtomaaksi. Sen viiteryhmät eivät ole Euroopassa, vaan se puhuu viiteryhminään Kiinasta, Etelä-Koreasta, Aasiasta. Olisiko Euroopan aika herätä siihen, mitä on tapahtumassa?

Yhdysvallat ja Saksa ovat esimerkeillään näyttämässä, että ne eivät hyväksy teollisuuden ja työpaikkojen joukkopakoa halpatuotantomaihin. Omia työpaikkoja ja omaa, uusiutuvaa energiantuotantoa pitäisi uskaltaa puolustaa myös EU:ssa ja Suomessa.

Arvoisa puhemies! Eurooppa on aina ollut ylpeä talouden rinnalla kulkeneesta ihmisarvon kunnioittamisesta ja hyvinvoinnin takaamisesta kaikille. Nuorisotyöttömyys on nyt hälytyslukemissa. Vihreät yhtyvät niihin, jotka kaipaavat eurooppalaista nuorisotakuujärjestelmää, jossa koulutuspaikka, harjoittelupaikka, työpaikka taattaisiin Euroopan laajuisesti.

Kaikista ihmisistä huolehtimiseen kuuluu myös vähemmistöjen asioista huolehtimien. Kun katsomme romanikerjäläisiä, joita on Helsingissäkin, eihän se ole merkki vapaasta liikkuvuudesta ja sen tuomista eduista, vaan se on merkki siitä, että jotkut Euroopan unionin jäsenmaat ovat jättäneet huolehtimatta omien kansalaistensa perusihmisoikeuksista, oikeudesta asumiseen, työhön, koulutukseen. Näitä asioita EU:n pitää toiminnassaan painottaa. EU tarvitsee kestävää romanipolitiikkaa.

Arvoisa puhemies! EU:n ulkopolitiikasta voi puhua hyvin lyhyesti, syystä, että ei ole niin paljon, millä juhlia. Lissabonin sopimukseen kohdistui paljon odotuksia, mutta johtuen suurista jäsenmaistamme asiat eivät ole menneet kovin jouhevasti eteenpäin.

On yksi menestystarina, ja se menestystarina on Serbian ja Kosovon välien lientyminen: Serbian ja Kosovon presidenttien tapaaminen Brysselissä ja kaikki sen ympärillä tapahtunut. Jäsenyysperspektiivi on tuonut näitä rauhan näkökulmia myöskin Balkanille.

Mutta EU ei ole käyttänyt sitä voimaa, joka sillä olisi ollut Pohjois-Afrikassa, Afrikan sarvessa, Lähi-idässä. Tätä olemme jääneet odottamaan. Tästä EU:lle pitkä miinus.

Myöskin EU:n Venäjä-politiikka näyttää aika heikolta. EU ei ole myöskään keskittynyt ainakaan vielä arktisiin kysymyksiin, vaikka on kova kilpajuoksu muualla menossa arktisille alueille. Tässä voisi olla Suomelle uusien EU-avauksien paikka. Voisimme olla luonnostelemassa uutta Venäjä-strategiaa ja uutta arktista strategiaa Euroopan unionille.

Suomen pitäisi pitää huolta myös liikennekorridoreista. Jos katsoo, missä olemme, niin helposti putoamme tästä EU:n kartalta. Meidän pitäisi puhua nyt aktiivisesti Helsinki—Tallinna-ratayhteydestä, tunneliratayhteydestä, meidän pitäisi puhua aktiivisesti radasta Pohjoiselle jäämerelle Suomen kautta ja saada nämä mukaan myöskin Euroopan unionin suunnitelmiin.

Arvoisa puhemies! Sitten voi tietysti kysyä, missä menevät Euroopan integraation rajat. Minä luulen, että sinä päivänä, kun Euroopan unionia ei enää ole, Englannissa ajetaan edelleen vasemmalla puolella liikenteessä ja käytetään kummallisia töpseleitä. Eli on joitakin asioita, joihin emme varmaan edes integraation kovimmillakaan keinoilla pysty puuttumaan. Nämähän ovat tuotantotekijöitä, tuotannon hintatekijöitä, jotka itse asiassa lisäävät kustannuksia täällä sisämarkkinoillakin. Mutta on sellaisia asioita, joita todella tarvitsemme: tarvitsemme digitaaliset sisämarkkinat, energian sisämarkkinat, tarvitsemme tekijänoikeuskysymyksissä Euroopan unionia ja Euroopan unionin integraatiota. Suomi, pieni viennistä elävä talous, hyötyy siitä, että kaupan esteitä poistetaan ja integraatiota edistetään.

Astrid Thors /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade talman! Statsrådets EU-redogörelse har många förtjänster, men svenska riksdagsgruppen beklagar ändå att tidsperspektivet inte sträcker sig längre än det gör. Efter valet till Europaparlament om mindre än ett år ska en ny kommission tillträda, och det vore nu hög tid att se fram mot nästa hela femårsperiod från 2014 framåt: vad ska då ske, vilket program för EU-kommissionen?

Vad Finland behöver är också en vision för hur vi vill att EU ska utvecklas. Vi behöver inte EU för att krångla till vår vardag med onödiga bestämmelser som bättre kan skötas på nationell nivå, men vi behöver EU för att ta hand om det som sträcker sig över nationella gränser, låt mig nämna skyddet av Östersjön som konkret exempel eller värnandet om det europeiska och nationella jordbruket i den globala konkurrensen. Och naturligtvis ekonomin, som inte känner heller den nationella gränser.

De senaste åren har dominerats av det som lite slarvigt kallas eurokrisen, trots att krisen strängt taget inte är den gemensamma valutans kris utan en bank- och skuldsättningskris. Krisen har tyvärr överskuggat EU:s goda sidor, börjande med tillgången till vidare marknader än vår inhemska eller nordiska, ja tillgången till världens största inre marknad.

Arvoisa puhemies! EU:n hyviin puoliin kuuluu myös euron meille tuoma korkojen ja valuutan vakaus niin asuntolainan ottajille kuin yrityksillekin. Niihin kuuluu lisäksi nyt kriisin lääkkeeksi perustettava pankkivalvonta. Jos euro ja niin sanottu pankkiunioni olisivat olleet olemassa 90-luvun alussa, Suomen olisi ollut luontevaa kääntyä toisten EU-maiden puoleen lainan ottamiseksi. Kyse ei olisi ollut mistään moral hazard -ilmiöstä, josta jotkut nyt varoittavat.

EU-kriisi voidaan voittaa poliittisen ja säännöstöön perustuvan valvonnan sekä markkinapaineen yhdistelmällä, ei pelkästään markkinoiden avulla. Ja velkakriisiä on torjuttava muun muassa tehokkain veroeroosion vastaisin toimin, kuten yhteistä yritysveropohjaa koskevan järjestelmän avulla.

Arvoisa puhemies! EU:ssa on myös muita yhteisesti valvottavia asioita. Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa erityisesti korostaa ihmis- ja kansalaisoikeuksien valvontaa ja seurantaa sekä oikeusvaltioperiaatteiden kunnioittamista kaikissa jäsenmaissa, niin vanhoissa kuin uusissakin. Tässä vaaditaan tiukempaa otetta niin komission kuin jäsenvaltioidenkin taholta, ja Suomen osalta toivomme myöskin toimenpiteiden parempaa koordinaatiota eri ministeriöissä.

Rikkaruohoihin, jotka on tehokkaasti kitkettävä Euroopasta, kuuluu myös korruptio, johon myös kiinnitetään huomiota selonteossa. Kysymys onkin siitä, että tarvitsemme eurooppalaisen syyttäjäviraston tarttumaan rajat ylittävään rahanpesuun ja korruptioon. Tämän Kypros-paketti opetti.

Ärade talman! Men för att återgå till EU:s goda sidor, är det viktigt att försvara den fria rörligheten lika starkt som den inre marknaden. Ökad mobilitet är i själva verket också en del av lösningen på den ekonomiska krisen. Frågan är till exempel om koordineringen av socialförsäkringssystemen är tillräcklig för att främja och inte avskräcka från flyttning mellan medlemsländerna. Här kunde Norden vid behov fungera som ett pilotprojekt och laboratorium.

Strukturpolitiken hör också till EU:s goda sidor. Den goda avsikten är ju att utjämna skillnader i utveckling och välfärd inom Europa och inom de enskilda länderna. Vi har dock rätt att vänta oss mera resultat, inte minst genom ett bättre engagemang från de ländernas och regionernas sida som får stöd.

En stor förändring i världspolitiken under de senare åren är att de olika G-grupperna fått verklig betydelse för avgörande världsfrågor. Vår bästa möjlighet att påverka de avgörandena är att verka genom EU, och då ligger det i vårt intresse att EU:s funktionsduglighet som block stärks och EU:s inflytande säkras.

EU:s konkurrenskraft ökar inte genom deklarationer på toppmöten, om det inte finns en vilja och förmåga att göra de behövliga reformerna i medlemsländerna. De senaste fördragsändringarna och de arrangemang som gjorts för att övervaka makroekonomiska imbalanser medför dock medel som verkligen kan puffa på behövliga reformer i medlemsländerna. Men fortfarande gäller regeln att det är där som arbetet för bättre konkurrenskraft till största delen ska göras, så länge som utbildningen och arbetsmarknaden till största delen är nationella frågor.

Arvoisa puhemies! Me voimme myös odottaa enemmän tuloksia yhteiseltä ulkosuhdehallinnolta. Ruotsalainen eduskuntaryhmä pitää esimerkiksi valuvikana rakenteessa sitä, että kehityspolitiikka jätettiin ulkopuolelle, niin integroituna kuin se onkin yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Siellä tarvitaan suomalaista mallia. Nyt toteutettava arviointi tästä ulkosuhdehallinnosta tuottaa toivottavasti tulokseksi parannuksia myös yksittäisen EU-kansalaisen konsuliasioihin. Jos kaikki jäsenmaat eivät ole valmiita menemään eteenpäin siinä asiassa, sen ei pidä estää muita etenemästä elikkä vahvistamasta yhteistyötä tässä.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä katsoo myös, että hallituksen selonteossa on Eurooppa-linnoituksen makua ankarana siirtolaisuuden valvontana ja laittoman maahanmuuton leimaamisena rikokseksi rikosten joukossa. Meidän on muistettava, että Eurooppa on myöskin muusta maailmasta ja muista maanosista tulevasta työvoimasta riippuvainen. Maat, joilla on hyvin tiukasti ulkomaalaisiin suhtautuvan maine, eivät myöskään houkuttele hyvin koulutettua ja haluttua työvoimaa, jota niin kovasti tarvitsisimme.

Värderade talman! Som ett av de mindre EU-länderna har Finland all anledning att hålla fast vid den så kallade gemenskapsmetoden, med kommissionen som lokomotiv. Ändå har mellanstatligheten vunnit terräng de senaste åren. Det behövs nya grepp för att stärka kommissionen som gemenskapsgaranten. Ett sådant grepp kunde vara tanken på att de politiska grupperingarna redan före parlamentsvalet nominerar sina kandidater för kommissionsordförandeposten, och därmed stärker postens pondus.

Värderade talman! Till slut, vi har enligt svenska riksdagsgruppen också anledning att effektivera den nationella beredningen av EU-ärenden. De dokument riksdagen och dess stora utskott får bör vara åskådligare, och mer tid för dokumentläsning inför mötena skulle stärka den parlamentariska insynen och kontrollen. Samma demokratiska insyn och övervakning måste också stärkas på EU-nivå. EU skulle må bra av en förvaltningslag som är bindande för alla unionsinstitutioner och som tryggar att öppenheten i förvaltningen stärks, inte försvagas.

Sauli Ahvenjärvi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevan EU-selonteon tärkeimpiä teemoja ovat Suomen kanta EU:n integraatioon, EU:n laajenemiseen ja talouskriisin hoitoon. Onnistuneen politiikan perustaksi tarvitaan ymmärrys siitä, mikä EU on ja mitä se voi tulevaisuudessa olla, sekä siitä, mitä EU ei ole. Silmien ummistaminen tosiasioilta on tyhmyyttä, joka johtaa pettymyksiin, epäonnistumisiin ja kriiseihin. Tätä Eurooppa on saanut opetella viime aikoina kantapään kautta.

Yksi keskeisimmistä kysymyksistä on, millaiseen integraation syventämiseen EU:lla on edellytykset ja millaiseen ei. Vastaus on ainakin yhdessä suhteessa selvä: pitkälle menevälle poliittiselle integraatiolle ei ole reaalista pohjaa. Eurokriisi on alleviivannut sitä tosiasiaa, että olemme kulttuurisesti, taloudellisesti, poliittisesti ja kielellisesti niin epäyhtenäinen alue, että EU:n liittovaltiolta puuttuu perusta. Liittovaltioajatukselta vie pohjan myös yhteisen ulkopolitiikan mahdottomuus ohi sellaisten itsellisten, YK:n turvaneuvostossa pysyvinä jäseninä vaikuttavien ydinasevaltojen kuin Ison-Britannian ja Ranskan.

EU on ollut itsenäisten valtioiden liittona onnistunut vakautta ja vaurautta Eurooppaan tuottanut hanke, joka noteerattiin hiljattain myös Nobelin rauhanpalkinnolla. Sen kehittämiseen haluamme sitoutua. Sen sijaan liittovaltio on epärealistinen ja vahingollinen tavoite, joka suistaisi EU:n sisäiseen jakautuneisuuteen.

Haluamme EU-selonteon ja hallitusohjelman mukaisesti kehittää unionia nykyisten perussopimusten pohjalta. Esimerkiksi Euroopan talouskriisi ei ole ratkaistavissa unionin perusrakenteita muuttamalla. Sen sijaan EU:ssa tarvitaan vahvempaa sitoutumista yhteisesti sovittuihin sääntöihin ja tavoitteisiin sekä vastuullisuutta ja myös vapautta jäsenmaille toteuttaa omaa sääntelyä ja politiikkaa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

EU:n päätöksentekoa käsittelevää selonteon toteamusta "Suomi on ollut valmis määräenemmistöpäätöksenteon laajentamiseen" ei pidä ymmärtää väärin. Siinä puhutaan historiasta, ei tulevaisuudesta. Lähtökohtaisesti emme kannata määräenemmistöpäätöksenteon lisäämistä. Yksimielisyysvaatimuksen säilyttäminen kaikissa merkittävissä kysymyksissä on Suomen etu. Päätöksenteon avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja demokraattisuutta tulee kuitenkin lisätä kaikilla unionin päätöksentekotasoilla.

Talouden puolella on tilaa ja tarvettakin maiden välisen yhteistyön syventämiselle. Ylikansallisten ongelmien ratkomiseen eivät kansallisen tason toimet riitä. Esimerkiksi tehokkaan pankkivalvonnan sisältävä pankkiunioni on välttämätön, kun halutaan rakentaa vakautta euroalueelle. Mutta valtioiden verotukseen ja budjettivaltaan ei tule puuttua Brysselistä. Suhtaudumme kielteisesti myös omien varojen järjestelmien ja EU-verojen kehittämiseen. EU:n budjetin taso on pidettävä noin 1 prosentissa alueen bkt:stä. Eurobondeista todetaan selonteossa linjamme mukaisesti, että ne ovat ristiriidassa jäsenvaltioiden velkavastuuseen ja markkinapaineeseen perustuvan Emu-arkkitehtuurin kanssa.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kannattaa sisämarkkinoiden vahvistamista muun muassa digitaalisten markkinoiden osalta. Myös korruption kitkemisessä, ihmisoikeusasioissa, ihmisten vapaassa liikkuvuudessa ja sen rinnalla yhteisessä rajavalvonnassa tarvitsemme laajempaa yhteistyötä. EU:n on myös edistettävä aktiivisesti vapaakauppasopimusten syntyä keskeisten kauppakumppaneiden kanssa. Näemme myös EU-maiden välisen tiede- ja tutkimusyhteistyön hyödyttävän niin Suomea kuin koko Eurooppaakin kovenevassa globaalissa kilpailussa menestymisessä.

Arvoisa puhemies! EU:n laajentumisen osalta kantamme on, että yhteisten sääntöjen noudattamisesta on tällä alueella pidettävä kiinni. Kriteerien pitää täyttyä ennen jäseneksi hyväksymistä. Selkeät ja pitävät jäsenyyskriteerit toimivat parhaimmillaan moottorina asioiden kuntoon laittamiselle jäsenyyttä tavoittelevissa maissa.

Ulko-, turvallisuus- ja puolustusyhteistyön suhteen Suomen on oltava realistinen. Yhteistyö esimerkiksi resurssien yhteiskäytön, materiaalin yhteishankintojen ja kyberuhkien torjunnan alueilla on järkevää, mutta se ei voi korvata maamme ulkoisen turvallisuuden varmistamisessa uskottavaa omaa puolustuskykyä.

Lopuksi totean, että kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on pääsääntöisesti tyytyväinen käsiteltävänä olevan EU-selonteon linjauksiin ja katsomme, että selonteko tarjoaa toimivan pohjan Suomen EU-politiikan kehittämiselle tulevina vuosina.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Suuret kiitokset puheista! Minä ajattelin esittää — se on tietysti edustajien päätösvallassa — seuraavaa: pitäisikö kokeilla ensimmäistä kertaa, että puhuttaisiin EU:sta suoraan ilman etukäteen kirjoitettuja roolijakoja? Kansalaiset saisivat tolkkua, ja sitten minulla on ihan oma lehmä ojassa: minä haluaisin tietää lisää eri edustajien tai eri puolueitten ihan vilpittömistä näkökannoista, koska aika monesti EU-keskustelussa tämmöiset termit sotkevat sitten sen itse sisällön. Minä yritän itse pitäytyä tässä. Katsotaan, miten se sitten onnistuu. (Naurua — Seppo Kääriäinen: Katsotaan! — Timo Soini: Kuunnellaan mielenkiinnolla!)

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten puheenvuorosta poimin muutaman kohdan. Edustaja Soini, hyvä ystäväni, (Naurua — Eduskunnasta: Vielä! — Timo Soini: Edelleen ystävä!) totesi, että Suomen kansa ei halua syvenevää integraatiota, kansa ei halua liittovaltiota, ei yhteisvastuuta eikä eurobondeja. Näin se joiltakin osin on. Tästä syvenevästä integraatiosta en ole ihan varma, koska meillä on itse asiassa yhteinen näkemys perussuomalaisten kanssa tästä syvenevän integraation tarpeesta. Teillä oli kaksi tavoitetta EU:n tulevaisuudelle tässä puheessa. Ensimmäinen oli vapaakauppasopimuksen edistäminen. Siinä me olemme ihan täysin yhtä mieltä, ilman EU:ta se ei onnistu. Sitten toinen on hyvin EU-spesifi näkökanta, puolustusulottuvuuden syventäminen. Tämä on EU-integraation syventämistä. Minä uskon, että myös kansalaiset antavat tukensa näille, kun se heille suoraan kerrotaan. Mutta jos leimataan, että EU:n syveneminen on pahasta, niin kukapa sitä sitten tukee? Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, minkä takia toivoisi, että mentäisiin suoraan asioihin ja käsiteltäisiin ilman tämmöisiä terminologisia kikkailuja näitä kysymyksiä. Eli näissä ollaan ihan samaa mieltä.

Sitten taas toisaalta hallitus ei myöskään kannata Euroopan yhdysvallat -ajattelua, missä kaikki vastuu siirretään EU:n päätöksentekoon verotusoikeudesta lähtien. En usko, että suomalaisessa politiikassa oikeastaan on tämänkaltaista kaipuuta, ainakaan kovin paljoa. Tätä keskustelua hallitsee niin Suomessa kuin muuallakin kaksi oikeastaan ääripäätä. Toinen, minkä tuossa puheessa totesin, on se, että kaikki ongelmat tulevat EU:sta ja EU pitäisi rikkoa, koska EU aiheuttaa vaikeuksia. Toinen ääripää on sitten se, että esitetään ainoaksi ratkaisuksi Euroopan yhdysvaltoja, missä kaikki kansallinen vastuu on ulkoistettu pois. Jos ajatellaan, että kumpikin näistä ääripäistä edustaa 10:tä prosenttia, niin siinä välissä on 80 prosenttia a) ihmisistä, b) järkevästä ajattelusta.

Perussuomalaisten puheenvuorossa todettiin esimerkiksi, että vaihtoehtoja ei ole selvitetty nykyiselle tukipolitiikalle. Minä olen ihan tyytyväinen siihen, että perussuomalainen puolue on selvittänyt sen. Sehän oli tosi tyrmäävää, tosi kovaa luettavaa, se teidän think tankinne selvitys, missä annettiin tosi kylmä kuva siitä, mitä olisi tapahtunut Euroopassa, jos maita toisensa jälkeen oltaisiin potkittu pois kriisin tietyssä vaiheessa, tai mitä tapahtuisi Suomelle, jos euro hajoaisi. Vaikka tämä ei ole hallituksen selvitys, niin siinä oli teillä ulkopuolisia selvitysmiehiä ja se on erittäin mielenkiintoista luettavaa.

Minä toivoisin, että tämä voisi olla semmoinen juhlapäivä, ihan näin juhannuksen allakin vielä, että me saisimme vastauksen — ja nyt, edustaja Soini, ihan vilpittömin mielin: Kun te olette aina sanonut, että EU tai euro ei ole teille itseisarvo vaan se on väline, (Timo Soini: Aivan!) minä ymmärrän tämän ajatuslogiikan oikein hyvin, näinhän se on. Ja nyt haluaisin kysyä, koetteko te, että tämä meidän yhteinen valuuttamme, jota suomalaisetkin käyttävät, eli suomalaisten valuutta on niin arvokas asia, että te olette valmiita tekemään työtä sen vahvistamisen puolesta, vai onko se niin yhdentekevä, että sen puolesta ei kannata tehdä mitään, olla vain, vai onko se niin huono, että te teette työtä sen vastustamiseksi. Minä uskon, että saamme tähän kohta vastauksen.

Keskustan ryhmäpuheenvuoroon. Täytyy todeta, että me olemme kyllä hyvin, hyvin pitkälti samoilla linjoilla. Tämä perusasetelma, prioriteetit ovat erittäin paljon samankaltaisia, miten hallitus tämän näkee, eikä tässä nyt mitään ihmettä ole. Tämä on minusta hyvin käytännönläheinen, pragmaattinen lähestymistapa. Pari huomiota siitä ja ehkä joku kysymys:

Edustaja Lehtomäki sanoi, että keskusta ei hyväksy hallituksen viitoittamaa polkua kohti yhteistä velkaa ja tulonsiirtounionia. Minä luulen, että te tiedätte ihan yhtä hyvin kuin mekin, että me emme ole viitoittamassa tietä yhteiselle velalle tai eurobondeille tai tulonsiirtounionille. Mutta erittäin hyvä huomio ja ajatus keskustalta on tämä, mikä myös puheissa tuli esille, että te ehdotatte, että "unionin nuorisotyöttömyyden torjuntaan osoitettuja määrärahoja suunnattaisiin nuorille työttömille jäsenmaiden rajat ylittäviin koulutusseteleihin". Tämä on itse asiassa kyllä tulonsiirtounioniajattelua, ja minä luulen, että me molemmat tajuamme, että kun meillä on Euroopan budjetti ja kun sitä yhteistä budjettia käytetään, niin kyllähän se nyt jossakin määrin tulonsiirtounioni on, mutta me molemmat todennäköisesti olemme sitä mieltä, että me emme halua semmoista pysyvää järjestelmää, missä osa Euroopan maista elättää pysyvästi toisia jäsenmaita. Mutta tämä on erittäin hyvä. Sitten kysymys oikeastaan tästä, kun totesitte, että osa EU-asioista pitäisi palauttaa kansalliseen päätösvaltaan eli ottaa EU:n kompetenssista pois: onko teillä ajatuksia, mitkä voisivat olla näitä politiikkaosa-alueita?

Ihan loppuun: Vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa Annika Lapintie totesi tästä EKP:n roolista, että sitä mandaattia pitäisi pohtia. Tämä on erittäin tärkeä ja erittäin mielenkiintoinen kysymys. Minusta tuntuu, että minullakaan ei ole vastausta. Minä pitäydyn tietysti tässä nykyisessä mandaatissa, minusta se on ihan hyvä, mutta olisi kiva kuulla vähän jatkopohdintaa, koska aika helpostihan me joudumme siihen, jos mandaattia laajennetaan, että yhteisvastuun piiri kasvaa. Mutta tärkeä asiakokonaisuus, mielellään kuulisi myös muilta ryhmiltä kommentteja tähän.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Pääministerin viitoittamalla tiellä yritän myös itse ehkä muuttaa vähän tätä perusroolia. Voisin hyvin kuvitella, että allekirjoittajalla on aikamoinen federalistin leima otsassa, ja jollain tavalla tekisi mieli siteerata Churchilliä vähän väärin ja todeta, että jos et ole nuori ja federalisti, sinulla ei ole sydäntä, jos et ole vähän vanhempi ja realisti, niin sinulla ei ole järkeä. (Timo Soini: Alkoi lupaavasti!) Taidan itse kuulua vähän tähän joukkioon. Nostaisin esille oikeastaan viisi huomiota tästä keskustelusta ja yritän sitten kohdentaa myös opposition puoleen muutaman kysymyksen.

Ensimmäinen huomio on tämä keskustelu ääripäistä, ja itse olen sekä tutkijana että muutoin miettinyt asiaa sillä lailla, että EU:lla on kolme kehityssuuntaa: ensimmäinen on hallitustenvälinen ja hajoava, toinen on liittovaltiokehitys, ja kolmas on näiden kahden välimuoto eli yhteisöllisyys. Itse uskallan väittää, että — toivon mukaan — Euroopan unioni ei palaa hallitustenvälisyyteen. En usko, että Euroopan unionista koskaan tulee perinteistä liittovaltiota, vaan uskon, että EU tulee aina olemaan enemmän kuin kansainvälinen järjestö mutta vähemmän kuin valtio eli jotain näiden kahden väliltä.

Liittovaltioon liittyen ehkä haluaisin vähän haastaa kristillisdemokraattisen puolueen puheenvuoron, jossa torjuttiin määräenemmistöpäätökset. Määräenemmistöpäätökset edesauttavat kompromissin syntyä. Annan esimerkin: Mainitsitte vapaakaupan ja vapaakauppa-alueen Yhdysvaltain ja EU:n kanssa. Jos mandaatin saaminen ei olisi ollut yksimielisen lukon takana, olisimme saaneet audiovisuaaliset palvelut mukaan näihin vapaakauppaneuvotteluihin — esimerkki siitä, mitä pahimmillaan yksimielinen päätöksenteko voi tehdä.

Toinen huomio: Minä olen vahvasti sitä mieltä — voi olla, että olen väärässä — että 70-luvulla Suomi oli noin top 30 -maa niistä noin 200 kansallisvaltiosta, mitkä olivat olemassa. Uskallan väittää, että kylmän sodan jälkeen 1990-luvun alusta me olemme nousseet top 30 -maasta top 3 -maaksi kaikilla mittareilla mitattuna: kilpailukyky, koulutus, luottoluokitus, vähiten korruptoitunut, vähiten epäonnistunut valtio. (Mauri Pekkarisen välihuuto) — Siis yrittääkö edustaja Pekkarinen sanoa, että me emme ole top 3 -maa? (Mauri Pekkarisen välihuuto)

World Economic Forumin mukaan me olemme top kympissä, ja itse asiassa Euroopan unionista on kuusi maata top kympissä riippuen siitä, keneltä kysyy. Eli argumentti on se, että me olemme nousseet. En sano, että tämä on Euroopan unionin ansiota, mutta uskallan väittää, että ne instituutiot, joihinka me sitouduimme Euroopan unionin kautta, ovat olleet erittäin tärkeä askel tähän suuntaan.

Keskustalle esittäisin kysymyksen: Te puhuitte siitä, että pitäisi palauttaa toimivaltaa joissain tietyissä kysymyksissä. EU:llahan on yksinomainen toimivalta kauppapolitiikassa, kilpailupolitiikassa, maatalous- ja kalastuspolitiikassa, tullipolitiikassa ja totta kai rahapolitiikassa. Ne ovat ne viisi kysymystä, joissa EU:lla on yksinomainen toimivalta. (Timo Soinin välihuuto) Otettaisiinko jostain näistä toimivalta ja palautettaisiin, koska kaikki loppu on jaettua toimivaltaa EU:n ja jäsenmaiden välillä tai jäsenmaiden yksinomaista toimivaltaa?

Kolmas huomio: Euroopan unioni, edustaja Soini, on jatkuvaa kriisinhallintaa. (Timo Soini: Kyllä!) 90-luvulla pohdittiin, millä tavalla saataisiin unioni laajennettua, 2000-luvulla pohdittiin, miten voitaisiin uudistaa EU:n instituutioita, ja nyt 2010-luvulla meillä on ollut euron kriisi. Te, edustaja Soini, olette koko ajan luonut mielikuvaa siitä, että Suomi on lapioinut veronmaksa-jien euroja Etelä-Eurooppaan ongelmamaihin. Voisitteko te antaa tälle salille vastauksen ja kertoa, montako veronmaksajan euroa on toistaiseksi lähetetty jonnekin ja missä muodossa? (Timo Soinin välihuuto) Te, edustaja Soini, yhtä hyvin kuin minä tiedätte, että ei yhtään, ei latin latia, ei sentin senttiä. (Timo Soini: Onko lapiotakaan?)

Tähän myös liittyy se, että itse asiassa, edustaja Soini, euro on Suomen historian ylivoimaisesti vakain valuutta. Jos me lähdemme katsomaan Suomen markan historiaa vuodesta 1860 eteenpäin, katsomme, minkätyyppisiä devalvaatioita, minkätyyppisiä revalvaatioita, minkätyyppisiä linkkejä kultakantaan, minkätyyppisiä linkkejä puntaan tai dollariin, millaista epävakautta, millaista siirtymistä sadasta yksiköstä yhteen ja minkätyyppistä inflaatiota, niin me näemme, että ne 12—13 vuotta, jotka ollaan eurossa oltu mukana, ovat aika erilaista aikaa. Vanhoihin aikoihin oli 20 prosentin inflaatioita. Edellisen, pahimman kriisin aikana 1990-luvun alussa meillä oli työttömyys lähes 20 prosenttia, korot myös. En väitä, että olemme hoitaneet tätä kriisiä täydellisesti, emme missään nimessä, mutta asiat voisivat varmasti — eikö vain, edustaja Soini? — olla myös huomattavasti huonommin.

Ne ovat erittäin lyhyet. Eli ensimmäinen on se, että EU-politiikasta... (Timo Soinin välihuuto) — jos sallitte.

EU-politiikasta on tullut sisäpolitiikkaa. Se kritiikki, joka kohdistuu EU:hun, on oikein. Ihan samalla tavalla kuin kunnallispolitiikassa kritisoidaan Arkadianmäkeä, on oikein, että Arkadianmäki kritisoi Brysseliä.

Ja viimeinen huomio: pohjoinen—etelä-akseli. Minun mielestäni meidän pitää olla hirveän varovaisia, ettei luoda sellaista kuvaa, että Pohjolassa kaikki on hyvin, etelässä kaikki huonosti. Kannattaa vain muistaa, missä me olimme 1990-luvun alussa yhdessä Ruotsin kanssa tai mikä oli Hollannin ja Tanskan kilpailukyky ja kuka oli Euroopan (Puhemies koputtaa) sairas mies — se oli siinä vaiheessa Saksa. Eli nämä tilanteet muuttuvat aika nopeasti.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Samanaikaisesti, kun skeptisyys ja kielteisyys EU:ta kohtaan kaikissa jäsenvaltioissa on selvästikin lisääntynyt, on tästä yksi merkittävä poikkeus, jossa hyvin laajasti halutaan myös enemmän ja vahvempaa Eurooppaa, ja se on yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alue, ja se näkyy myös tässä meidän keskustelussamme täällä.

Se, että Euroopan unionin yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka ei ole tänä päivänä parhaassa mahdollisessa hapessa, ei johdu perussopimusongelmista. Me saimme Lissabonin sopimuksessa uusia välineitä yhdessä toimimisen vahvistamiseen. Euroopan ulkosuhdehallinto on toiminnassa. Se on lähtenyt vähän kangerrellen liikkeelle, mutta kysymys ei kuitenkaan ole niinkään näistä välineistä vaan tahtotilasta, ja surullista on todeta, että etenkin ehkä suurten jäsenvaltioiden tahtotila yhdessä toimimiseen on heikompi kuin se vielä viisi tai kymmenen vuotta sitten oli. Tämä näkyy siinä, että Euroopan unioni on jättänyt käyttämättä vaikutusmahdollisuuksiaan ja vaikutusvaltaansa useissa asioissa, joissa eivät ainoastaan meidän omat kansalaisemme vaan myöskin muu maailma odottaisi Euroopalta vahvempaa panosta ja johtajuutta.

Silloin kun Eurooppa saa asiansa ja linjansa kuntoon, me pystymme vaikuttamaan ja me olemme osoittaneet kiitettävää johtajuutta, esimerkiksi ilmastonmuutoksessa, kansainvälisen oikeusjärjestyksen vahvistamisessa. Ei olisi esimerkiksi kansainvälistä rikostuomioistuinta ilman EU:n panosta. Myöskin kauppapolitiikassa, jossa EU:lla on vahva mandaatti, johtajuus on vahvaa, ja ehkä myöskin tämä asekauppasopimus, ATT, jota EU oli hyvin yksimielisesti tukemassa, kertoo menestyksestä.

Valitettavasti tietysti lista menetetyistä mahdollisuuksista ja toimimattomuudesta on kuitenkin vielä pidempi, mutta toivottavasti ainakin Suomi tätä haluaa ja sen puolesta toimii, että tähän saadaan muutosta. Itse odotan paljon joulukuun Eurooppa-neuvostolta, jossa on tarkoitus käsitellä ja tehdä myös päätöksiä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ja yhteisen puolustuksen, siis tässä vaiheessa kriisinhallintavalmiuksien, lisäämisestä ja vahvistamisesta. Tätä on kaikin keinoin tuettava. Mutta yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kuuluu myöskin se, että meidän täytyy olla avoimia niille Euroopan maille, jotka haluavat liittyä mukaan, ja ottaa ne mukaan silloin, kun ne täyttävät kaikki jäsenyyskriteerit. Se vahvistaa myös Euroopan strategista asemaa ja ääntä maailmalla.

Jaana Pelkonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Palaisin useammassa ryhmäpuheenvuorossa esiin nousseeseen nuorisotyöttömyyteen, joka siis monessa Euroopan maassa on hälyttävän ja jopa järkyttävän korkealla tasolla. Erityisen huolestunut olen niistä nuorista, jotka eivät ole koulutuksessa, työssä eivätkä edes harjoittelussa. EU-tilastojen mukaanhan tällaisia nuoria on joka neljäs alle 29-vuotiaista esimerkiksi Italiassa, Bulgariassa, Irlannissa ja Espanjassa. Jo maalaisjärki kertoo, että tällainen meno ei voi jatkua. Nuorten kasvava työttömyys ja siitä mahdollisesti seuraava syrjäytyminen ovat hyvin vakavia ja kauaskantoisia ongelmia.

Kuten kaikki tiedämme, Suomessa näihin vastaaviin ongelmiin pyritään puuttumaan nuorisotakuulla, ja myös EU hyväksyi keväällä suosituksen yhteisestä nuorisotakuusta. Kyse on kuitenkin vasta suosituksesta, mikä ei siis velvoita ketään yhtään mihinkään. Täten kysyisin pääministeri Kataiselta: mihin konkreettisiin toimenpiteisiin EU:ssa tulisi ja voidaan ryhtyä, jotta nuorisotyöttömyys saadaan kuriin ja ketään ei jätetä heitteille?

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini ei tuottanut tälläkään kertaa puheellaan pettymystä. Metaforat olivat hyvinkin lennokkaita, mutta varsinaisia ratkaisuja EU:n tällä hetkellä kokemiin ongelmiin ei tuosta puheesta löytynyt — jos ei ratkaisuksi voida jollain tavalla tulkita sitä, että edustaja Soini jälleen väläytti tuota eurosta irtaantumista.

Keskustapuolueelle täytyy kyllä kiitokset myöskin esittää siitä, että heidän ryhmäpuheenvuoronsa oli hyvin tasapainoinen ja realistinen ja siinä painotettiin myöskin meille demareille tärkeää Euroopan sosiaalista ulottuvuutta.

Suomen ehdoton etu on olla mukana eurooppalaisessa päätöksenteossa ja olla mukana rakentamassa sellaista Euroopan unionia, jossa nimenomaan ihmisten hyvinvointi on kaiken keskiössä, ja siksi veronkierron estäminen ja veroparatiisien vastaiset toimet ovat niin tärkeitä. Eurooppa menettää 1 000 miljardia euroa joka vuosi veronkierron ja veroparatiisien seurauksena, ja tämä raha kyllä tarvitaan täällä Euroopassa ja meidän suomalaisten hyvinvoinnin rakentamiseksi. Kysynkin pääministeriltä: millä tavalla nyt nämä toimet siellä EU:n päätöksentekopöydissä etenevät?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Herra pääministeri ja muut ministerit, miksi te ette tartu siihen teidän veljespuolueenne pääministeri Cameronin aloitteeseen, että neuvotellaan paremmat sopimukset — neuvotellaan paremmat sopimukset ja tulos asetetaan kansanäänestykseen? (Eduskunnasta: Ei niillä ole kanttia!) Miksi näin ei voi tehdä?

Sitten toinen asia: Arvoisa pääministeri, meillä on jo toinenkin kirja. Tämän toimitan teille mielelläni, kun tämä ajatushautomo toimii, toisin kuin hallitus. (Mauri Pekkarinen: Omistuskirjoituksella!) Eli euroalueen ongelmahan on pohjimmiltaan se, että euron kurssi on sama kaikille. Siis se ei kerta kaikkiaan toimi. Ja ainoa, millä se voi toimia, mitä minä en hyväksy enkä halua, on, että on yhteinen fiskaalipolitiikka, yhteinen veropolitiikka ja sellainen politiikka, jota edustaja Lapintie täällä haikaili, että EU:lle annettaisiin verotusoikeus. Ei missään nimessä pidä antaa!

Perussuomalaiset suhtautuvat asioihin rakentavasti. Ministeri Stubb, te kysyitte, koska viimeksi rahaa lähti. Taisi lähteä tänään, kun Suomen Pankin rahoja lähetettiin Kreikkaan osana lisäbudjettia.

Paula Lehtomäki /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ilahtunut, että pääministeri oli seurannut ryhmäpuheenvuoroja noinkin yksityiskohtaisesti. Sehän kannustaa meitä entistä parempiin suorituksiin jatkossa.

Mutta kiinnititte huomiota tähän toimivallanjakokysymykseen. Totesin todellakin ryhmäpuheessa, että pitäisi avoimin mielin pohtia, tulisiko joitakin unionin asioita siirtää takaisin jäsenvaltioille — siis pohtia ja tarkastella, niin kuin muissakin jäsenmaissa on esitetty sitä, että onko järkeä kaikkia asioita kierrättää Brysselin kautta, (Kari Rajamäki: Maatalous on hyvä esimerkki!) onko järkeä jokaisen politiikan kaikkia toimeenpanon nippeleitä esimerkiksi kierrättää sieltä Brysselin kautta? Kun te korostatte käytännönläheistä Euroopan unionin politiikkaa myös hallituksen taholta, niin miksi te kategorisesti selonteossa ja tänään puheessanne täällä totesitte, että tämä ei ole tarkoituksenmukaista eikä järkevää? Miksi tätä pohdintaa ei saa käydä? Kun te muuten olette avoimin mielin pohtimassa erilaisia unionin tarkoituksenmukaisuuskysymyksiä, niin minkä takia hallitus tässä kohtaa lyö liinat kiinni, niin että kaikki se, mikä on Brysseliin kannettu, pysyy siellä ja mitään ei jäsenmaihin takaisin otettaisi?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Euroopan unionin kansalaisten epäluottamus Euroopan unionia kohtaan johtuu totta kai siitä, että nuorisotyöttömyys kasvaa, työttömyys kasvaa, ja tähän pitää ilman muuta löytää ratkaisuja. Yksi niistä oli se, mitä esitin, että rahoitusmarkkinaveron tuotto käytettäisiin yhteisesti koko Euroopan laajuisesti, jotta voidaan kriisimaita elvyttää ja niihin kipukohtiin sitä rahaa laittaa.

Tähän samaan liittyy myös se, että säädetään yhtenäinen minimiverotaso, jota mikään maa ei voi alittaa. Sillä tavalla voitaisiin puuttua veroparatiiseihin ja niihin maihin, jotka yrittävät keinotekoisesti pitää veroprosentin niin alhaisena, että sillä ei kerätä omalle maalle riittävästi rahaa.

Ja mitä tulee Euroopan keskuspankin rooliin sitten, niin Euroopan keskuspankkihan on antanut lupauksen tukea tarvittaessa euromaita velkakirjojen osto-ohjelmalla, ja kyllä minusta on nyt huolestuttavaa, että Saksan perustuslakituomioistuin tätä tutkii. Jos lopputuloksena on se, että Euroopan keskuspankin tehtäviin ei kuulu aktiivisuus, niin siitähän seuraa vain lisää se, että esimerkiksi saksalaisten ja suomalaistenkin pitää antaa enemmän suoraa tukea, ja sitä meistä varmaan kukaan ei toivo. Ja tähän samaan liittyy se, pitäisikö Euroopan keskuspankin huolehtia myös työllisyydestä eikä vain hintavakaudesta.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on jonkin verran puhuttu Britannian tulevasta kansanäänestyksestä, ja minusta on kyllä ihan hyvä käydä myös sitä debattia, että mitä britit haluavat — minusta olisi menetys, jos he lähtevät Euroopan unionista — ja käydä läpi analyyttisesti sitä kritiikkiä, jota heillä on sitten mielestään toimimattomia ratkaisuja vastaan. Kaikilla on tietysti oikeus koska tahansa päättää, että eivät halua olla enää tässä mukana, niin briteillä kuin muillakin.

Mielestäni tämä antaisi hyvän mahdollisuuden käydä jonkin verran tämmöistä rönsyjenkarsimis- tai normitalkooajatusta myöskin Euroopan unionissa lävitse, koska tiedämme, että kaikki organisaatiot toimivat niin, että kun ne kehittyvät nopeasti ja kasvavat, sinne syntyy rönsyjä ja asioita, jotka eivät ehkä niille kuulu, ja sitten voitaisiin katsoa tätä.

Kun kysyttiin esimerkkejä, olen vakuuttunut nyt siitä, että käyräkurkkudirektiivi täytyy olla, koska se helpottaa kauppaa ja maataloustuottajia, mutta kun luin isä Mitron kolumnia nuohoojamääräyksistä, nuohousdirektiivistä, niin siellä oli kyllä aika hyviä kommentteja suomalaiselta nuohousalan ammattilaiselta, että nuohoaminen on hieman erilaista pakkasolosuhteissa ja meidän keliolosuhteissamme. Eli tällaisia eroja on, jotka varmasti voisivat jäädä kyllä kansalliseen toimintaan.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Statsministern efterlyste här att vi skulle försöka hoppa ut ur våra roller. Det är säkert ganska bra eftersom allas inlägg har varit ganska lätta att förutspå, kanske med undantag för riksdagsledamot Lapintie som till och med var mer överstatlig än minister Stubb. Det var en prestation.

Arvoisat ministerit, pääministeri! Tässä on ollut aika paljon ennakoitavissa, paitsi se, että edustaja Lapintie ehkä oli federalistisempi kuin jopa Stubb. (Timo Soini: Aikoihin on eletty!) Mutta vakavasti ottaen, pääministeri totesi, että EU:n laajentumisen on jatkuttava, ja me olemme yhtä mieltä siitä, että EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitää olla tehokasta. Mutta miten hallitus tällä hetkellä näkee Turkin tilanteen? Miten meidän on toimittava, kun uhataan jopa sillä, että armeija menisi mielenosoittajia vastaan? (Timo Soini: Ei kun mukkaan vaan!)

Vad ska vi göra i förhållande till Turkiet? Jag är övertygad om att det är viktigt att vi också får tillgång till Turkiets marknad och att de hålls på den europeiska vägen, men jag uppfattar att det i dag krävs mycket stor skicklighet och mycket stor diplomati för att vi ska nå det som många vänner i Turkiet vill ha. Och hur ska vi stöda de demokratiska krafterna som finns i Istanbul, som finns i Izmir och på flera andra håll?

Sauli Ahvenjärvi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Stubbille haluan sen verran selventää puheenvuoroani, että määräenemmistöpäätökset ja yksimielisyysvaatimus eivät tietenkään ole vaihtoehtoja, vaan ne täydentävät toisiaan ja molempia tarvitaan. On selvää, että yksimielisyysvaatimusta voidaan lyhytnäköisesti väärinkäyttää ja se voi pahimmillaan halvaannuttaa päätöksentekoa. Onhan näitä esimerkkejä vaikka kuinka paljon hyvistä ideoista, jotka eivät EU:ssa mene läpi yksimielisyysvaatimuksen takia, mutta se on hinta, joka joudutaan pienten maiden vaikutusvallasta maksamaan. Pienillä mailla ei ole muuta mahdollisuutta puolustaa asemiaan tärkeissä kansallisissa kysymyksissä, ellei yksimielisyysvaatimuksista pidetä kiinni.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos EU halutaan pelastaa jollekin tolalle, se vaatii ehdottomasti sen, että paitsi että ratkaistaan tämä akuutti eurokriisi myös sosiaalisiin ongelmiin kiinnitetään aivan eri tavalla huomiota kuin tähän asti. Ja huomionarvoista on se, että pankeille annettuun ja pankeille vuotavaan tukimekanismiin, satojen miljardien pottiin, ei sisälly yhtään rahaa sosiaalisten ongelmien hoitamiseksi. Päinvastoin, tuen ehdot ovat sellaisia, että esimerkiksi Kreikan ja Espanjan köyhiä kuritetaan raskaimman jälkeen.

Aika mielenkiintoinen asetelma on se, että kun Kreikassa vasemmistopuolue sai valtavan vaalivoiton ja nimenomaan vastustamalla tukipakettien raakoja ehtoja, niin suomalainen vasemmisto on tukemassa näitä tukipaketteja karvoineen kaikkineen. Ei siinä kauhean paljon (Timo Soini: Ohhoh!) vasemmistolaisesta kansainvälisestä solidaarisuudesta jää jäljelle. Mikään yhteiskunta ei tule kestämään sitä, jos nuorisotyöttömyys on pidempään 50 ja 60 prosentin välillä. Jos katsoo esimerkiksi tärkeimpien euroaluemaiden maksutasetilastoja, niin on päivänselvä asia, että kriisi ei ole ohi. Eriytymiskehitys eri maiden sisällä ja välillä kiihtyy, (Miapetra Kumpula-Natrin välihuuto) ja silloin Suomenkin olisi viisainta miettiä, mikä on meidän vaihtoehtoinen europolitiikan tie.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä koko vasemmiston ryhmäpuhe lähti siitä suuresta huolesta, että kansalaiset kokevat turvattomuutta ja epäluottamusta Euroopan unionia kohtaan, ja sen takia tulevaisuudessa Euroopan unionin pitää huolehtia sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta. Jos joku sitä nyt keksii kutsua federalismiksi, niin voihan niitä leimoja lyödä, mutta pitäisi myös katsoa niiden asioiden sisältöä. Kyllä esimerkiksi pankkiunioni on välttämätön, ja mielestäni olisi edesvastuutonta, jos Euroopan alueella ei Euroopan laajuisesti oltaisi huolissaan nuorisotyöttömyydestä ja työttömyydestä. Jos kerran Euroopan unionilla ei ole riittävästi omia varoja, niin pitäähän sitä miettiä, millä tavalla tätä sosiaalista Eurooppaa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, saadaan sitten aikaiseksi.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsitellään nyt vähän tätä vasemmiston linjaa laajasti. Sosialidemokraatit ja vasemmistoliitto vastustivat Kreikan ensimmäistä pakettia, vastustivat Irlannin pakettia. Mikä nyt on mennyt paremmin, että te voitte kannattaa? Te olette ainoat vasemmistolaiset sieltä vasemmistoliitosta erottaneet ryhmästä ja meinaatte vielä erottaa puolueestakin ne, jotka toteuttavat sitä politiikkaa, jota te vaalien alla ajoitte, sitä politiikkaa, joka teidän vaaliohjelmissanne oli. Täytyy sanoa, että aikoihin on eletty. Ei ole ihme, että käppyrät sojottavat alaspäin samaan tahtiin kuin velkakriisi ylöspäin.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kysyn edustaja Soinilta: oliko se vasemmistolaisuutta tai perussuomalaisuutta, kun Euroopan unionilta tuli se kanta, että suomalaisen duunarin, palkansaajan, pitää pystyä nauttimaan vuosilomansa terveenä? Jos sairastuu vuosiloman aikana, niin saa sitä vuosilomapäivää siirtää. Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä vastusti yli puolet ja keskustan eduskuntaryhmä vastusti yksimielisesti tätä parannusta, suomalaisen palkansaajan vuosilomaoi-keuden parantamista. (Jouni Backman: Työnantajan puolella!)

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä on aika paksusti sanottu edustaja Soinilta ja perussuomalaisilta, jos sanotaan, että mikään ei ole vaalien jälkeen muuttunut. (Timo Soini: Ei kun mikä on muuttunut!) SDP vaati vaalien alla sijoittajavastuuta, ja mitä nyt on tapahtunut? Euroopan unionia, raha- ja talousliittoa, uudistetaan nimenomaan sijoittajavastuun periaatteella. Mikä muu on pankkiunionin henki kuin sijoittajavastuun henki? Jatkossa veronmaksajat eivät vastaa, piikki ei ole auki, sijoittajat vastaavat.

Toisekseen, Kreikka-ykköspaketissa annettiin Kreikalle lainaa ilman vakuuksia. Mutta mitä nyt teemme? Me vaadimme vakuudet. Me olemme saaneet vakuudet, vakuustilillä on rahaa. Sitä te ette voi kiistää, edustaja Soini, vakuustilillä on rahaa. Tämä oli SDP:n linja. Me teimme sanoista totta.

Lisäksi Euroopan unionissa on kehitetty mekanismeja. Pysyvä vakausmekanismi on nyt totta, ja siinä meillä on ensisijainen velkojan asema. Meillä on sijoittajavastuuta vaadittu, ja meidän sanoillemme on, edustaja Soini, katetta.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Katsotaan nyt sitä, että te äänestitte vastaan. Minä en näihin vakuuksiin usko. Ei niihin usko Helsingin Sanomien mielipidemittauksen mukaan puolet kansasta ollenkaan. Meillä on tuottojenvaihtosopimus, total return swap, osin vielä itse kustannettu. Se on aivan eri asia. Vakuus suojaa täysin saatavia, tuottojenvaihtosopimus vain osittain ja pääasiassa niitä pankkeja, jotka ovat avittamassa tässä, että ne voivat velvollisuuksiaan noudattaa. Tätä ei tunnuta eduskunnassa ymmärtävän, vasemmistossa ymmärtävän, mutta kansa ymmärtää. Tästä on kysymys, ja minä olen aika varma, (Kari Uotilan välihuuto) että ne hallituspuolueiden ministerit tietävät kyllä, mistä on kysymys, ja hallitus yritti tämän vielä salata. — Edustaja Uotila, muun muassa minä ja edustaja Ruohonen-Lerner äänestimme tästä samalla lailla kuin te. (Kari Uotila: Yli puolet vastaan!) — Minä kerroin, mitä minä äänestin.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt tuntuu, että hieman sama levy soi päällä perussuomalaisilla koko ajan. Vakuudet on saatu, vakuustilillä on rahaa, ja nyt pitää nähdä, että Euroopassa on tulossa kokonaan uusi arkkitehtuuri rahoitusmarkkinoille. Edustaja Soini, meillä on jatkossa käytössä Euroopan pysyvä vakausmekanismi, (Ilkka Kanerva: Ei tätä teemaa nyt enää!) jossa meillä on — pitkälti Suomen vaatimusten mukaisesti, valtiovarainministerin ja pääministerin vaatimusten mukaisesti — ensisijainen velkojan asema. Jatkossa me emme enää tule tarvitsemaan edes vakuuksia, koska jos jonkinlaiseen lainojen uudelleenjärjestelyyn mennään, niin pysyvän vakausmekanismin lainoille on ensisijaisen velkojan asema. Ne saadaan ensimmäisenä pesästä pois. (Ilkka Kanerva: Vaihdetaan teemaa nyt, herranjumala!)

Minusta meidän täytyy olla nytten aivan aidosti mukana kehittämässä tätä uutta raha- ja talousliittoa ja vaatia sinne pelisääntöjä markkinoille ja viedä pankkiunionia eteenpäin, vaatia sinne pääjohtaja Erkki Liikasen työryhmän esityksiä, korkean tason eurooppalaisen työryhmän esityksiä siitä, miten koko pankkisektori tulee aivan uuteen uskoon. Tähän toivoisin myös perussuomalaisten tulevan mukaan.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Pelkonen ansiokkaasti kiinnitti huomiota tähän nuorisotyöttömyyskysymykseen. Mehän kaikki tiedämme, että työttömyys niin vanhempien ihmisten kohdalla kuin nuorten kohdalla riippuu yleisestä työllisyystilanteesta, ja se on hyvin pitkälti kansallisten toimenpiteiden varassa ja sitten eurooppalaisen vakauden varassa, mutta myös kohdennettuja toimenpiteitä voidaan tehdä, kuten käyttää EU:n budjettia. Jos oikein muistan, 8 miljardia euroa siitä suunnataan erilaisiin toimiin, erityisesti niihin maihin, joissa nuorisotyöttömyys on kaikkein pahin ja se riski menettää nuoria eurooppalaisia ihmisiä pysyvästi pois työmarkkinoilta, elämänhallinnan piiristä on kaikkein suurin. Pk-yritysten rahoitusmahdollisuuksien vahvistaminen on tietysti toinen, koskettaa hyvin pitkälti niitä samoja maita. Ja sitten on ihan parhaiden käytäntöjen levittäminen jäsenmaista toiseen, miten ollaan huomioitu nuorisotyöttömyys. Vaikkapa Suomen mallit ovat ihan kysyttyjä tällä hetkellä.

Toinen kysymys sitten: Edustaja Lehtomäki puhui tästä, miksei avoimesti puhuta toimivallan siirrosta. Puhutaan vain. Ihan hirveän mielelläni kuulisin teidän ajatuksianne siitä, mitkä asiat ovat niitä toimivaltoja, joita pitäisi siirtää pois, samoiten kuin edustaja Soini totesi, että miksi emme ole tässä asiassa Britannian konservatiivien kanssa samoilla linjoilla. Me kuulemme kyllä ihan mielellämme, mitkä ovat ne toimivalta-asiat, jotka pitäisi siirtää unionista pois kansallisvaltioihin. (Miapetra Kumpula-Natri: Työntekijäoikeudet!) Minä luulen, että aika moni meistä tarkoittaa kuitenkin sitä, että meidän pitäisi päästä EU-tasolla parempaan sääntelyyn eli perata lainsäädäntöä, jotta EU ei sääntele vääriä asioita, ja tämä on vähän eri asia kuin toimivallan siirto. Minua kiinnostaa erityisesti tämä, eli millaista EU-lainsäädäntöä voisimme muuttaa, jotta asiat edistyisivät paremmin kuin tällä hetkellä. Toimivallan muutos on ihan toinen kysymys, mutta jos teillä on ajatuksia, niin kertokaa ihmeessä. (Timo Soini: Euroopan keskuspankki ja rahapolitiikka!)

Puhemies! Ihan loppuun: Mietin tätä toimintatapakysymystä ja suomalaista keskustelua. Edustaja Soini, tänään te Turun Sanomissa sanotte, että EU:ta johtavat José Manuel Barroso ja Herman Van Rompuy, jotka eivät pystyisi edes Kalliossa pyörittämään grillikioskia. (Timo Soini: Niin! Pystyvätkö?) Nyt olemme tietysti tottuneet perussuomalaisten kansanedustajilta ja puheenjohtajalta kuulemaan tämmöistä, mutta minä mietin vain sitä, että mitähän suomalaiset mahtaisivat tuumata, jos minä antaisin samanlaisen haastattelun ja jos minä menisin komissioon lobbaamaan LNG-terminaalia José Manuel Barroson kanssa, niin että me saisimme tukea Inkoon massiiviselle investoinnille, ja minä sanoisin, että muuten aamun lehdessä, jos ette ole vielä Turkkaria lukenut, sanoin, että sinä et pystyisi pyörittämään edes grillikioskia Kalliossa. (Perussuomalaisten ryhmästä: Ehkä se on totta!)

Mietin vain sitä, että tapoja suhtautua asioihin on hyvin monia, mutta sen takia tuossa alussa pyysin, voisimmeko me joskus puhua ihan kiihkottomasti siitä, mitä haluamme Euroopasta, minkälainen rooli Suomella pitää olla Euroopan kehittämisessä, mitkä ovat ne metodit, joilla Suomi maksimoi oman vaikutusvaltansa.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ollut Suomen EU:hun liittymisestä lähtien Euroopan unionin jäsenyyden kannalla, sen kehittämisessä nimenomaan itsenäisten valtioitten pohjalta.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä integraatio Euroopassa etenee neljää eri raidetta pitkin, on eri hankkeita pantu neljällä raiteella menemään eteenpäin. Tämä teidän monessa ansiokas selontekonne ei sisällä kunnon analyysiä siitä, mitkä ovat nuo raiteet, mitä niillä tapahtuu, ja ennen kaikkea tämä selonteko ei lainkaan sisällä kunnon vastausta siihen, miten Suomi suhtautuu näillä raiteilla tapahtuvan integraation etenemiseen. Siellä sanotaan tähän tapaan: "Lähtökohtana on, että Suomi on mukana eriytyvän integraation kaikissa hankkeissa silloin, kun se on Suomen edun kannalta perusteltua." Jos joku on sanottu yleisellä tasolla, siis tasolla, joka ei sano yhtään mitään, niin tämä mielestäni sitä on.

Minä yritän olla konkreettinen sanoessani vastausta teidän kysymykseenne. (Puhemies koputtaa) Kysytte, mikä voitaisiin ottaa pois jaetusta toimivallasta. Alue- ja rakennepolitiikka, johonka käytetään noin kolmannes koko Euroopan unionin rahoista, pitäisi laittaa kansalliseen kompetenssiin. Me maksamme sinne kolme ja saamme (Puhemies koputtaa) tällä uudella ohjelmakaudella sieltä takaisin yhden.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensiksi olen kiitollinen siitä, että pääministeri lukee paitsi Turun Sanomia myös allekirjoittaneen haastattelua sieltä.

Yksi konkreettinen asia on Euroopan keskuspankki ja rahapolitiikka. Pitää pystyä katsomaan, onko siinä palauttamisen varaa, ja sen pitää olla avoin asia. Olen aivan varma, että valtiovarainministeriö virkavastuulla kriisin pahassa kohdassa ja nyt joutuu tämän jo virkavelvollisuuksiensa takia miettimään.

Sitten vielä vain sen verran näihin herroihin Barroso ja Van Rompuy, että jos olisi yritys, joka velkaantuisi tätä vauhtia, jonka työpaikkoja menisi tätä vauhtia kuin Euroopassa menee, niin kuinka kauan tämmöinen johto olisi yrityksen johdossa? En usko, että kovinkaan kauan.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on kovasti käytetty retoriikkaa EU:ta vastaan, mutta totuus on se, että EU on hyvin houkutteleva: useat maat haluavat liittyä Euroopan unionin jäseniksi. Euroopan unionilla on edelleen tärkeä tehtävä. Otetaan Balkanin alue: on tärkeätä, että ne maat pääsevät Euroopan unionin jäseniksi. Ja on hyvä, että Suomella on selkeä myönteinen kanta unionin laajentumiseen.

EU:lla on ongelmia, mutta oikeastaan ne kaikkein vaikeimmat ongelmat tulevat kyllä jäsenmaista. Siellä on hoidettu taloutta huonosti, ei ole pidetty huolta kilpailukyvystä. On hyvä, että Euroopan unioni pyrkii nyt ohjaamaan näitä valtioita niin, että nämä ongelmat eivät heijastuisi muihin maihin.

Edustaja Soinille täytyy sanoa, että hän liioittelee suuresti näitä ongelmia, jotka aiheutuvat velkakriisistä. Totuus on se, että euroakaan, kuten ministeri Stubb sanoi, ei ole vielä maksettu muille maille. Mitä tulee tähän Suomen Pankin voittoon, EKP:n voittoon, (Puhemies koputtaa) joka nyt palautetaan Kreikalle, siitä on sovittu, mutta se on voittovarojen palauttamista. Jos me ajattelemme niitä riskejä, joita Kreikkaan sisältyy — muissa maissa mielestäni ei ole riskejä — niin voin sanoa, että kun meillä on talletettuna meidän riskiemme varalta varoja, (Puhemies koputtaa) niin kaiken kaikkiaan summa on saatu pienemmäksi kuin yhden vuoden kehitysapu.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yritetään pitää tätä siinä, mitä me Euroopalta haluamme. Myös Isossa-Britanniassa on useaan kertaan sanottu, että me sitä haluaisimme, että se pysyisi mukana. Soini haluaisi parempaa sopimusta. Haluaako Soini siis yhä parantaa, vielä lisää, maksupalautusjärjestelmää, mikä on Britannian kärjessä? Onpa puheet muuttuneet Soinillakin täällä. Ennen me puhuimme maksupalautusjärjestelmästä luopumisesta. Se onnistuisi omilla varoilla. No, niitäkin osaavat perussuomalaiset vastustaa. Vai haluaako Soini jatkaa sillä linjalla kuin hänen ryhmänsä enemmistö, että työntekijän oikeuksia muuten ei saisi Euroopan tasolla ottaa mukaan politiikkaan? Se on Ison-Britannian konservatiivien linja, jota pidetään paljon esillä tässä, markkinahäiriönä tavallaan, että eurooppalaisia työsuhteita hoidetaan. Vai onko Soini ottanut asiakseen ajaa London Cityn asiaa, jossa pankeille ei pitäisi antaa sitä vastuuta, mikä pankkien riskibisneksessä toimii? Kertokaa, mitä te siellä Isossa-Britanniassa ihailette? Meillä on eurooppalainen agenda, me haluamme Isosta-Britanniasta ottaa kyllä asialistalle tämmöisen hyvän toimivuuden, joka on Suomenkin linja.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteon mukaan Suomen tavoitteena on edistää EU:n toiminnan reiluutta ja oikeudenmukaisuutta — hieno tavoite. Miksi tämän tavoitteen vastaisesti hallituksen myötävaikutuksella EU on mennyt entistä epäoikeudenmukaisempaan suuntaan? Valtaosa suomalaisista on tätä mieltä.

Hallituksen mielestä on tärkeää, että EU kunnioittaa omia sääntöjään — hieno tavoite. Miksi tämän tavoitteen vastaisesti hallituksen myötävaikutuksella on jatkuvasti rikottu EU:n perussopimusta eli erityisesti sitä, että jokainen maa hoitakoon omat velkansa? Perussopimuksen vastaisesti Suomella on kymmenientuhansien miljoonien eurojen mahdolliset vastuut muiden maiden ja erityisesti pankkien pelastamisesta. Kriisi jatkuu ja useissa maissa pahenee. Onko hallitus perussopimuksen vastaisesti edelleen valmis ottamaan lisää vastuita muiden maiden ja pankkien pelastamiseksi?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tasavallan presidentti Sauli Niinistö sanoi, että Suomessa alkaa olla ohipuhumisen mestaruuskisat. Niin se on aina: kun minä ja perussuomalaiset puhumme EU:sta, niin vanhat puolueet alkavat puhumaan perussuomalaisista eivätkä siitä EU:sta. Näin tämä menee joka kerta.

Edustaja Sasille sanoisin, että oletteko te samaa mieltä kuin Ranskan presidentti François Hollande, jonka kannatus on vaalilupausten petettyä romahtanut, että kriisi on ohi. Toivon, että ette ole tosissanne.

Sitten toinen, Ison-Britannian jäsenmaksupalautus: edustaja Kumpula-Natri, olisin toivonut, että meillä Vanhasen tai Kataisen hallitus olisi Hollannin, Ruotsin tai Britannian tavoin hakenut sitä maksupalautusta, mutta kirkasotsaisuudessaan eivät ole edes hakeneet, saati että olisi voitu saada.

Sitten unionin vetovoimasta (Välihuutoja vasemmalta) sen verran... — kuunnelkaa nyt. Ei ole ihme, (Puhemies koputtaa) että nettosaajia on tulossa. Islanti veti hakemuksensa pois, Sveitsi ja Norja eivät ole tulossa. On vain tulossa niitä, jotka ottavat resursseja, eivät anna.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy palata välillä nyt tähän selontekoon. Hallitus aivan oikein toteaa, että monissa asiakokonaisuuksissa Euroopan integraation syventäminen on Suomen etujen mukaista — olen tästä täysin samaa mieltä — mutta toteaa myös sen, että se pitäisi tehdä nykyisten perussopimusten puitteissa eikä nähdä tarvetta niiden muuttamiselle. Mutta avataan tässä kuitenkin vähän mahdollisuutta siihen, että keskustelua perussopimusten muutostarpeista juuri tästä syventämisnäkökulmasta ja siihen valmistautumista tulee jatkaa, niin että olisin toivonut hallitukselta kyllä hieman pontevampaa ikään kuin kieltoa tälle, koska en todellakaan näe mahdollisena enkä toivottavana sitä, että syventämisen näkökulmasta perussopimuksia aukaistaisiin. Voisi sanoa, että mitä vikaa on tässä Lissabonin sopimuksessa, koska jo sen puitteissa voitaisiin tehdä paljon enemmän sisämarkkinoiden toimivuuden parantamiseksi, digitaalisten sisämarkkinoiden luomiseksi, puhumattakaan sitten tästä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Meillä on kaikki välineet kunnossa, kunhan löytyy sitä tahtotilaa. Syventämistä, joka olisi monissa asioissa nimenomaan Suomenkin etu, voitaisiin tehdä näiden sopimusten puitteissa. Hieman varauksella kyllä suhtaudun näihin avaamisyrityksiin.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kiviniemen huomioon. On juuri niin kuin sanoitte, että me hirveän paljon pystymme tekemään nykyisten sopimusten varassa, mutta tämä pankkiunioni on yksi esimerkki, josta ei ole ihan täyttä varmuutta, päästäänkö esimerkiksi niin pitkälle, että meillä olisi vahva eurooppalainen viranomainen, joka voisi lakkauttaa pankkeja tai pilkkoa niitä, ilman perussopimusmuutosta. Tämähän on meidän suomalaisten tahtotila ollut. Toinen näkemys on sitten se, että voisi olla hyvä tuoda hallitustenväliset sopimukset perussopimusten sisään. Mutta niin kuin tässä lukee, me emme ole nyt tässä vaiheessa halukkaita lähtemään perussopimusten muuttamiseen noin niin kuin itseisarvoisesti, mutta jos sillä saavutetaan jotakin jossakin vaiheessa, niin se on ihan hyvä.

Tähän kohtaan vielä, miksi ei neuvoteltaisi nyt näitä sopimuksia uudestaan. Kyllä tällä hetkellä on erittäin suuri riski siihen, että EU hajautuisi niin, että lähes joka maalla olisi omat sopimukset, ja se nyt ei voi olla tietysti koko tämän integraation kannalta mitenkään mielekästä ajattelua.

Tästä aluepolitiikan kansallistamisesta. Siitä täällä jossakin kohtaa on kirjauskin, että sitä voisi harkita, mutta käydäänpä siitäkin vielä tiukempaa tai syvällisempää keskustelua.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Toimivaltakeskusteluun. Minusta sitä pitää ilman muuta käydä. Minusta se keskustelu, mikä meillä tässä on tänään ollut, osoittaa myös oikeastaan, miten vaikeata se loppujen lopuksi on. Edustaja Lapintie sanoi tuossa oikein, että jos mainitsee finanssitransaktioveron, niin leimautuu heti federalistiksi. Edustaja Guzenina-Richardson mainitsee sosiaalisen Euroopan — tarkoittaako tämä sitä, että sosiaaliturva pitää jotenkin hoitaa eurooppalaisella tasolla? Voi leimautua federalistiksi. Jos mainitsee nuorisotyöttömyyden — onko se sellainen asia, joka ihan oikeasti voidaan hoitaa eurooppalaisella tasolla? Se on minun mielestäni juuri esimerkki siitä, miten vaikeata on miettiä sitä, mikä kuuluu Euroopan tasolle, mikä kansalliselle ja mikä sitten loppupelissä kuuluu alueelliselle tasolle, enkä usko, edustaja Soini, että tähän on yksiselitteistä vastausta. Ainoa yksiselitteinen vastaus on se, että EU-tasolla yritetään löytää yhteisiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että pääministeri hieman täsmensi tätä hallituksen kantaa. Ymmärrän hyvin itsekin, että pankkiunionissa saattaa olla sellaisia yksityiskohtia, jotka ovat sitten jopa joidenkin maiden, esimerkiksi Saksan, perustuslain kanssa ristiriidassa, (Kari Rajamäki: Entäs meidän?) mutta kun puhutaan sopimusmuutoksista nimenomaan tässä integraation syventämisessä, niin ensimmäinen ajatus, joka monelle tulee mieleen, on se, että siinä puhutaan yhteisvastuun lisäämisestä, yhteisistä veloista ja niin edelleen. Sen vuoksi on varmasti valiokuntakuulemisissakin hyvä tätä puolta hallituksen taholta tarkentaa, koska pidän tärkeänä, että Suomesta lähtisi selkeä viesti siitä, että meillä ei ole minkäänlaista halua sen tyyppisiin sopimusmuutoksiin, jotka merkitsisivät esimerkiksi tätä ta-loudellisen yhteisvastuun kasvattamista.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Viittaan aiempaan ja totean sen pohjalta, että Eurooppa ei minulle ole vain pelkkä markkinapaikka, jossa single market -filosofian pohjalta asioita hoidetaan. Eurooppa on jotain paljon isompaa, paljon suurempaa minulle, ja Eurooppa paitsi on arvoyhteisö sen tulisi olla myös kansainvälinen toimija alati globalisoituvassa maailmassa. Yhdysvallat on vetäytymässä täältä Vanhalta mantereelta. Euroopan pitäisi voimistua olennaisesti, jotta se olisi merkittävä kansainvälinen toimija. Sillä tulee olla ulkopoliittista, turvallisuuspoliittista, puolustuspoliittista uskottavuutta. Se tällä hetkellä puuttuu, ja minä toivon, että Suomen hallituksen on mahdollista paitsi tehdä oma agendansa tämän vuoden puolella EU:n huippukokoukseen myöskin etsiä sellaisia liittolaisia, joiden kanssa Euroopalle voidaan kyetä luomaan uskottava kansainvälisen toimijan rooli, strategisen toimijan rooli, myös kansainvälispoliittisesti eikä vain kääntyä sisäänpäin.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa, kuten vähän Kultarannassakin, on vähemmälle jäänyt EU:n sisäisen turvallisuuden suuri merkitys, oikeuden, vapauden, turvallisuuden alueen merkitys sille jakamattomalle sisäiselle turvallisuudelle, joka EU:ssa on. Myöskin rajat ylittävän rikollisuuden, järjestäytyneen rikollisuuden, laittoman maahanmuuton ja terrorismin torjunta edellyttää EU-tasoista yhteistyötä.

Toinen asia on se, että valitettavasti Eurooppakaan ei ole sillä tavalla reilu, että sinisillä silmillä asioita voidaan katsoa. Suomen pitää kehittyä mallioppilaasta malliosaajaksi ennakoivammalla edunvalvonnalla eri asioissa.

Kolmas kysymys on tietysti tähän eurokriisiin liittyen se, että nyt on selkeästi kyllä viestitettävä, että kaikki mahdolliset uudet ratkaisut eurokriisissä tehdään tiukasti EU:n perussopimuksen säädöksiä noudattaen, ei erillisten valtiosopimusten tai lepsujen tulkintojen nojalla.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuomioja puhui tuosta, että Euroopan unioni ei ole käyttänyt sitä vaikutusvaltaa ja voimaa, joka sillä kansainvälisillä kentillä oikeastaan olisi, minne sitä jopa kutsutaan. Tämä on johtunut varmaan joistakin omista jäsenmaistamme, suurista, jotka ovat valinneet toisen linjan. Olen miettinyt, mikä olisi se oikea ratkaisu tässä tilanteessa: jäädä odottamaan, että siellä jäsenmaissa tämä toiminta sallitaan tai Brysselissä herätään, vai rakentaa sellaisia kansallisia aloitteita tai pienemmille maaryhmille aloitteita, jotka kiinnittävät muiden huomion, ja ehkä sitten tuleekin tämä halu koordinoida ja toimia yhdessä. Olen huomannut, että monissa kansainvälisen politiikan mutkissa tämä tapahtuu sitä kautta, että joku on aktiivinen ja alkaa esittää asioita ja silloin muut sanovat, että hei hei, koordinoidaanpas tätä vähän ja näin poispäin. Luulen, että Suomen kannattaisi tätä miettiä. Täällä on puhuttu Venäjä-politiikasta, täällä on puhuttu arktisista kysymyksistä, mutta myöskin muissa rauhanvälitykseen ja kriisinhallintaan liittyvissä asioissa voitaisiin etsiä like-minded-maita ja myöskin sillä tavalla vähän patistaa EU:ta tähän parempaan koordinaatioon.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini valitti sitä, että kun pitäisi käydä keskustelua EU-politiikasta, niin hallituspuolueet alkavat heti puhumaan perussuomalaisista. Ajattelin, että johtuneekohan se siitä, että missä EU, siellä Soini. (Timo Soini: No, se olis varmaan monen toive!) Edustaja Soinihan ehti olla kaksi vuotta europarlamentissa, elikkä edustajalla olisi ollut saman verran aikaa laittaa nämä euroasiat kuntoon eli yhtä paljon aikaa kuin tällä hallituksella olisi ollut aikaa korjata kaikki vahingot, mitä on syntynyt.

Edustaja Soini sanoo "ei" integraatiolle ja perussuomalaiset "ei" eurobondeille, "ei" yhteisvastuun lisäämiselle, "ei" liittovaltiolle, "ei" tulonsiirtounionille. Hyvin pitkälle kaikki nämä "ei":t ovat myöskin tässä hallituksen selontekopaperissa, tämä on hyvin pitkälle hallituksenkin linja. Mutta täytyy todeta se, että jos me haluamme ratkaista Emuun liittyviä ongelmia, niin täytyy myöskin edetä integraatiokeskustelussa ja kehittää Emua siltä osin kuin se on Suomen etu.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uudessa Kanava-lehdessä julkaistiin rahoitusmarkkina-asiantuntija Heikki Koskenkylän kirjoitus tästä euro-ongelmasta. Tässä kirjoituksessa hän vertaa euroaluetta uppotukkiin, joka uppoaa vähitellen, mutta kumpikin pää nousee välillä ylös, joko EKP:n setelirahoituksella tai EU:n tukipolitiikan eli EVM:n ansiosta. "Ruotsi, Tanska ja Sveitsi ovat esimerkkejä pienistä maista, jotka menestyvät loistavasti omalla valuutalla, koska pystyvät harjoittamaan järkevää talouspolitiikkaa." Heikki Koskenkylän mukaan Suomen tulisi pyrkiä edellä mainittujen maiden joukkoon mahdollisimman nopeasti. "Samalla estetään yhteisvastuiden jatkuva kasvu ja tulevat suuret sopeutustarpeet valtiontaloudessamme." Kysyn arvoisilta ministereiltä: oletteko te tutustuneet näihin näkemyksiin ja oletteko eri mieltä?

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä tämä metaforalla puhuminen ja erilaisten viittausten taakse meneminen tuntuu olevan perussuomalaisten pääasiallinen linja. Täytyy kyllä nyt ihmetellä, edustaja Ruohonen-Lerner: Esitättekö te ihan vakavissanne, että Suomi lähtisi irti Euroopan unionista ja irti eurosta? Oletteko ihan vakavissanne sitä mieltä, että haluatte laittaa kaikki suomalaiset koelaboratorioon ja katsoa, miten jättityöttömyys kohtelee meidän nuoriamme? Eikö teille riittänyt 90-luvun lama? Missä työtehtävässä te silloin olitte? Itse olin työvoimapiirissä lakimiehenä. Ikinä en haluaisi noin edesvastuutonta puhetta kuulla täällä eduskunnassa, että haluatte uudelleen järjestää suomalaiset samanlaiseen kurimukseen.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti en ole tuohon Kanava-lehden artikkeliin pystynyt tutustumaan mutta aika moneen muuhun vastaavan sisältöiseen kylläkin. Hallituksella on hyvin yksiselitteinen kanta: me emme halua erottaa Suomea eurosta. Minä toivoisin, että voisimme kuulla sen yksiselitteisen kannan myös perussuomalaiselta puolueelta. Mehän emme sitä ole vielä kuulleet.

Toinen asia ihan vain sivuhuomiona: EU:lla ei ole itsellään velkaa, mutta jäsenmailla on, ja meidän pyrkimyksemmehän on ollut muuttaa sääntöjä niin, että EU-tasolla voisimme hillitä kansallista velanottoa paremmin kuin tähän mennessä olemme onnistuneet, mutta aika monet jäsenmaat ja monet puolueet jäsenmaissa, muun muassa Suomessa, vastustavat tätä komission pyrkimystä. Siinä mielessä ehkä José Manuel Barroson tai Van Rompuyn arvostelu siitä, että he ovat ottaneet Portugalille velkaa, on väärin ja kohtuullisen kohtuutonta.

Mutta jos voimme puhua nyt EU:n tulevaisuudesta, Euroopan tulevaisuudesta, niin yksi semmoinen keskeinen asia, joka muuttaa Suomen ja Euroopan asemaa, tulee olemaan Yhdysvaltain energiaomavaraisuus. Yhdysvalloissa on merkittäviä liuskekaasuesiintymiä, ja kun he eivät ole enää yhtä riippuvaisia vaikkapa öljystä, niin millainen vaikutus sillä on Yhdysvaltain haluun tehdä tiivistä yhteistyötä Euroopan kanssa ja — erityisesti — millainen rooli Yhdysvalloille tulee arabimaissa? Miten tämä vaikuttaa EU:n rooliin? Entäpä sitten, onko EU:lla kykyä osallistua lähialueitten kriisien hallitsemiseen tai niitten syntymisen ehkäisemiseen? Jos on, meidän puhevaltamme on suurempaa; jos ei ole, kukapa meistä sitten välittää? Kolmantena elementtinä on luonnollisesti oman talouden kuntoonsaattaminen, koska mitä vahvempi talous, sitä vahvempi puhevalta ylipäänsä maailmassa. Mutta tästä haluaisin mielelläni kuulla arvioita niin oppositiolta kuin hallituspuolueitten edustajilta, kuinka näette EU:n ja Yhdysvaltojen suhteen, Yhdysvaltojen muutoksen suhteen eurooppalaisiin, esimerkiksi, koska tämähän vaikuttaa siihen, mitä mieltä Suomen pitää olla Euroopan integraation edistämisestä.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aloitetaan tästä jälkimmäisestä. Sanoin ryhmäpuheessani, että niin sanottua TTIP-sopimusta, transatlanttista kauppa- ja investointikumppanuutta, perussuomalaiset kannattivat. Olin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana Pohjoismaiden ja Baltian maiden puheenjohtajien kanssa siellä, ja me totesimme, että voimakkaasti kannatamme tätä ja tämä tuottaa työpaikkoja. Tässä EU voi neuvotella, blokkina pitää neuvotella, ei jokaisen tarvitse erikseen neuvotella. Toivottavasti tämä kelpaa teille.

No, sitten toinen asia, mikä siinä on: Perussuomalaiset eivät pidä euroa ikuisena, eivät sitoudu siihen mihinkä hintaan hyvänsä. Tällä hetkellä euroon sitoutuminen on merkinnyt tukipaketteja, yhteisvastuuta ja EKP:n tukiostoja, (Jouni Backmanin välihuuto) ja tämä merkitsee sitä, edustaja Backman ja muutkin, että euron valuuttakurssi on liian vahva. Siihen pitäisi pystyä myös vaikuttamaan. (Annika Lapintien välihuuto) — Siihen pitäisi pystyä vaikuttamaan. Olen iloinen, että puhe on vaikuttavaa edustaja Lapintietä myöten. Hän, kun edustaja Ruohonen-Lerner siteerasi arvostettua asiantuntijaa, (Puhemies koputtaa) meni Ruohonen-Lernerin kohdalta henkilökohtaisuuksiin. (Annika Lapintie: Mutta kai nyt kansanedustajalla pitää jokin mielipide olla!)

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä Euroopan unionin yksi suurimmista haasteista on tämä pitkään laiminlyöty kansalaiskeskustelu. Oikeastaan tuon Euroopan unioniin liittymisen jälkeen tuohon keskusteluun ei löydetty oikeita kanavia kansalaisille ja se siirtyi yliopistopiirien keskusteluksi, korkeitten hallituspiirien keskusteluksi, monella tapaa eliitin keskusteluksi. Se, mihin kannustan meitä kaikkia, on, että me löytäisimme oikeita ja uusia väyliä siihen, että keskustelua voitaisiin käydä avoimesti ja rakentavasti. Se vähän epä-älyllinenkin keskustelu, jossa ääripäät huutavat oikeastaan puhumatta toisilleen ollenkaan, toistelevat sloganeita, ei kyllä johda Euroopan unionin osalta mihinkään. Meidän pitäisi suunnata katseita myöskin eteenpäin. Uskon, että tuolla impivaaran ja poskisuudelman välissä on kyllä olemassa myöskin jonkunlainen tie ja reitti ja siinä pitää katsoa vähän tämän akuutin kriisinkin yli. Olemme kuitenkin Euroopan kanssa samassa junassa — Euroopan kilpailukyky, huoltosuhteen heikkeneminen ja yhteiset kasvueväät — halusimme tai emme, ja siihen meidän pitää keskustelua löytää ja siihen saada kansalaiset mukaan. Se on ainut aito ja järkevä mahdollisuus. Se on myös keskustalle erittäin tärkeää.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on jähmettynyt aivan liiaksi tähän euron ja talouskeskustelun ympärille, kun pitäisi puhua myöskin monista muista asioista. Esimerkiksi otan vain, että pitäisi esimerkiksi keskustella paljon siitä, millä tavalla saattaisimme Euroopan unionin sisämarkkinat todella toimimaan, mikä on Suomen kontribuutio transatlanttiseen yhteistyöhön, millä tavalla me tehostamme sitä työtä, jota tehdään tällä hetkellä EU:n ja Venäjän lähentämiseksi toisiinsa, esimerkiksi näitä viisumikäytäntöjä edistämällä ja niin edelleen. Energia on myöskin erittäin tärkeä asia, arktinen alue, mikä on EU:n rooli siellä? Pitäisi näihin asioihin keskittyä eikä vain pelkästään puhua tästä eurosta ja talouskriisistä, vaikka se onkin tärkeää.

Muistuttaisin myöskin siitä, että Euroopan unioni on alun perin ollut rauhanjärjestelijä — rauhansovittelija Saksan ja Ranskan välillä — mutta se on sitä edelleen. Mitä olisi projekti Balkanilla, (Puhemies koputtaa) jos ei olisi Euroopan jäsenyyden perspektiiviä näillä mailla? Se on ainoa mahdollisuus saada rauha siihenkin maailmankolkkaan, ja tämä rauhanprojekti...

...etenee koko ajan.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin perään sitä, miten saisimme paremmin tolkkua tähän keskusteluun, sellaista tolkkua, että kansalaiset myös ymmärtäisivät, mistä me puhumme, kun me puhumme Euroopan unionin päätöksenteosta.

Minusta olisi hyvä myös meidän täällä eduskunnassa miettiä, millä tavalla me aukaisisimme eurooppalaista lainsäädäntöä, yhteistä lainsäädäntöä, jossa me olemme kaikki mukana, niin että kansalaiset tietäisivät, miten tähän yhteiseen eurooppalaiseen lainsäädäntöön vaikutetaan. Pitäisikö avata eduskunnan isoa salia näille keskusteluille?

Sen vuoksi minusta on erittäin tärkeää nyt vastata siihen kysymykseen, jonka pääministeri esitti, eli siihen, mitä olisivat ne toimivaltajaot, joita haluttaisiin muuttaa. Jo tällä hetkellä jäsenvaltio voi esittää toissijaisuusmoitteen eli kertoa, että tämä ei kuulu Euroopan unionin toimivaltaan. Tämä on se tapa, jolla me saamme rationalisoitua tätä Euroopan unionin (Puhemies koputtaa) ja jäsenmaitten toimivaltaa.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, te puhuitte reilusta integraatiosta ja totesitte samalla, että suomalaiselle työlle ja suomalaiselle työntekijälle ei ole kysyntää. Onko se reilua? Tällä hallituskaudella EU-Suomen työllisyyden parantamiseksi on palkattu pilvin pimein ulkolaisia halpatyöihmisiä. Siksikö suomalaisille työntekijöille tai työlle ei ole kysyntää? Onko kurjuuden jakaminen reilua? Perinteinen vasemmisto, teille haluaisin kertoa, että ei se ainakaan ole oppi-isänne Marxin mukaista toimintaa. Kannattaa perehtyä jopa siihen.

Tällä hetkellä EU:ssa valmistellaan myös säädöstä, jonka mukaan lähetetyille työntekijöille voitaisiin maksaa heidän oman maansa säädösten mukaista palkkaa — eli TESit romukoppaan. Se tarkoittaisi: halpatyöalueeksi koko Eurooppa. Sitäkö te haluatte? Suomalaiset palkat alas, ja tehdään sitten sillä samalla rahalla mekin töitä, koska eihän kukaan enää palkkaa ihmisiä korkeammalla paikalla, jos halvemmallakin saa.

Ja sen lisäksi: Suomesta lähti 42 miljoonaa Kreikalle, (Puhemies koputtaa) se on tosiasia. Olipa sen rahan nimi mikä tahansa, se lähti Suomen Pankista.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin näkemyksiin, jotka peräänkuuluttavat sitä, että meidän pitäisi yhdessä miettiä, mikä on se Euroopan unionin tulevaisuus. Siinä kontekstissa nostan esille tämän toimivallansiirtokysymyksen. Minä väitän, että kun unioni laajenee ja uusia jäsenmaita tulee ja jos edelleen jatkossakin esimerkiksi maatalouspolitiikassa komissio pistää täytäntöön päätöksiä, kyllä ne säädökset pitää jatkossa tehdä niin, että me voimme ne jäsenmaissa pistää täytäntöön. Se valvontahan on olemassa jo. Komissio tällä hetkelläkin hyvin tarkkaan valvoo, miten ne säädökset pistetään täytäntöön. Tällä tavalla toivoisin, että asioita edistettäisiin, koska silloin se soveltaminen tulee lähemmäksi niitä kansalaisia. Tämä EU:n ongelmahan on se, että vaikka me kuinka täällä keskustelemme, niin kun päätökset tehdään 2 000 kilometrin päässä, niiden avaaminen tavallisille kansalaisille ei ole kovin helppoa.

Sitten tästä selonteosta nostaisin esille kysymyksen maatalouspolitiikan ja elintarviketalouden tulevaisuudesta. Täällä olisi saanut paljon enemmän kuvata sitä, että me tarvitsemme 70 prosenttia enemmän ruokaa vuonna 2030 kuin tänä päivänä. (Puhemies koputtaa) Miksi näitä faktoja ei löydy täältä?

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelussa on pitkään urassauurtaneiden näkemystä, ja ollaan heitetty myös aivan terveitä ja uusia näkemyksiä siitä, miten voitaisiin parantaa Euroopan unionin toimivuutta. Pääministeri sekä edustaja Haavisto ovat viitanneet näihin norminpurkutavoitteisiin, että kullakin sektorilla pitäisi tarkkaan harkita, mitkä asiat ovat todella järkeviä ja välttämättömiä viedä EU-tasolle, mitkä taas on järkevää pitää kansallisella tasolla. Toimivaltasäännöksissä tarvitaan uudelleentarkastelua, ja se sitten helposti kylläkin johtaa perussopimusten muuttamiseen, mutta se olisi välttämätöntä Euroopan unio-nin tulevaisuuden muuttamiseksi valoisammaksi.

Sosialidemokraattien puolella on esitetty näitä tarpeita tasapainoisemman unionin rakentamiseksi. Se tarkoittaa, että sosiaalisella puolella tarvitaan jonkun verran lisää toimivaltuuksia, verotuksessa tarvitaan selvästi enemmän reunaehtoja, jotta jäsenmaiden välinen haitallinen verokilpailu voidaan ehkäistä, ja tarvitaan solidaarisuutta, sitten riittävän kokoista EU-budjettia, jotta pystytään näitä kaikkein isoimmissa vaikeuksissa olevia jäsenmaita ja niiden kansalaisia auttamaan.

Sen sijaan velkojen yhteisvastuuta, mutualisation of debt — englannissa on hyvä, kun solidaarisuudelle ja yhteisvastuulle on eri sana — vastustamme ja siinä kannustamme hallitusta pitämään tiukasti kiinni siitä linjasta, joka selonteossakin on sisällä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monessa puheenvuorossa on moitittu nykyistä keskustelua ja toivottu toisenlaista keskustelua. Itse suhtaudun poliittiseen keskusteluun niin, että sen saa toisille urille yleensä parhaiten tekemällä esityksiä, ja haluaisin palata tähän pääministerin esittämään kysymykseen Euroopan keskuspankin mandaatista. EKP:n mandaattihan on aika pitkälle keskittynyt hintavakauden ylläpitämiseen. Yhtään vähättelemättä inflaation torjunnan merkitystä jokainen voi itseltään kysyä, onko Euroopan tämän hetken talouden pahin ongelma käsistä karkaava inflaatio. Tällöin tullaan kysymykseen siitä, onko perusteltua laajentaa mandaattia tämän inf-laation hallinnan ohella laajempiin taloudellisiin kysymyksiin. Itse katson, että on. Kuinka pitkälle kannattaa mennä, missä asioissa, siinä on varmaan vielä paljon tarkentamisen varaa, mutta kiinnostavaa on vertailla Yhdysvaltain ja Euroopan keskuspankin eroja.

Toinen mielestäni hyvä avaus tuli taannoin ministeri Urpilaiselta, kun hän ehdotti, että komissaarit voitaisiin tulevaisuudessa valita europarlamentaarikkojen keskuudesta. Tämänkaltaisia terveitä ja tuoreita ideoita keskusteluun kaivataan.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkankin oikeastaan tuosta, mihin edustaja Tynkkynen lopetti. Todellakin valtiovarainministeri Jutta Urpilainen esitti tässä keväällä, että voitaisiin valita Suomen seuraava komissaari europarlamentaarikkojen joukosta. Jäin pohtimaan sitä, onko hallitus keskuudessaan käynyt tällaista keskustelua. Kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä pääministeri Katainen on siitä, miten Suomen komissaari tulisi jatkossa valita.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tästä EKP-mandaatista toivon mukaan kuultaisiin nyt lisää mielipiteitä. Niin kuin tuossa itse arvelin, tämä hintavakaus on hyvin yksiselitteinen ja se tavoitteena tavallaan istuu kaikille. Sitten taas jos mandaattia laajennettaisiin, heti tulee kysymykseen, kenen ongelmia hoidettaisiin vaikkapa löysemmällä rahapolitiikalla. Joka tapauksessa se on aiheellinen keskustelu, mikä meidän pitäisi käydä. Täällä ei nyt kovasti ole siihen ollut tarttumapintaa.

Näistä institutionaalisista kysymyksistä. Tällä hetkellähän on semmoinen suositus, että komissaarit pitäisi valita meppien joukosta, mutta en usko, että kovin monessa maassa sitä tehdään. Joissakin maissa varmaan tehdään, mutta ei kovin monissa. Mikä on tulevaisuus? Pitää kysyä sitä, mitä sillä halutaan. Halutaanko, että komissaarit ovat kansallisesti vastuullisia, siis että espanjalainen kilpailukomissaari on Espanjan kansalle vastuullinen eikä kaikille, vai mitä? Tämä on semmoinen periaatteellinen pohdinta, mitä on kyllä syytä käydä. (Timo Soini: Toistaiseksi ne ei ole vastanneet kenellekään!) Tämä ei ole minun mielestäni kovin yksiselitteistä. Hallituksella ei ole mitään uutta politiikkalinjausta tästä tehtynä, mutta niin kuin sanottiin, varmaan seuraavalla kierroksella osa on meppejä, osa ei ole meppejä. (Mauri Pekkarinen: Älkää vaan hyväksykö Urpilaisen ehdotusta!)

Vielä mielelläni kyselisin tämän Eurooppa-vision perään. Joissakin puheenvuoroissa sanottiin, että tästä meidän selonteostamme puuttuu visio. Kertokaa, hyvät ystävät, nyt se visio: Mitä haluatte Euroopalta? Minkä puolesta kukin on halukas tekemään työtä, minkälaisen Euroopan puolesta? Mihin olette halukkaita sitoutumaan?

Sitten ihan lopuksi: Edustaja Tolppasen puheenvuoro oli kyllä mallisuoritus. Kun täällä puhuttiin tästä ohi puhumisesta, niin siinä yhdistyivät kyllä kaikki elementit ihan kohdalleen. Kun me keskustelemme, miten maksimoida Suomen vaikutusvalta Euroopassa ja mitä haluamme Euroopasta, niin kannattaa sitä kysymyksenasettelua vastaan peilata edustaja Tolppasen puheenvuoroa.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri kysyi visiosta. Voimme varmasti kaikki yhtyä siihen, että EU:n kilpailukyky on tällä hetkellä äärimmäisen heikkoa. Tästä johtuen esimerkiksi pk-yritysten rahoituksen varmistaminen koko Euroopassa olisi erittäin tärkeää, jotta yritykset voisivat luoda investointeja ja tätä kautta kasvaa ja luoda työpaikkoja. Valitettavasti lainansaanti on tällä hetkellä liian vaikeaa monissa Euroopan maissa.

Pääministeri Katainen, neuvottelitte juuri äskettäin Portugalin pääministerin Coelhon kanssa ja vaaditte rahoitusongelmaan ratkaisua. Nostitte esille pk-yrityksille suunnatun lainaohjelman, jonka turvin yritykset voisivat saada lainaa sijoittajilta ilman, että pankkien rasitteet kasvavat. Puhuitte pk-yritysten lainamarkkinoista, joissa esimerkiksi vakuutusyhtiöt ja eläkerahastot voisivat ohjata varojaan pk-yrityksille uusien instrumenttien avulla. Kysyisinkin pääministeriltä: kuinka todennäköiseltä esimerkiksi tällainen visio Euroopassa voisi näyttää?

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan useassa kohdassa, että EU:n tulee uudistua ja sen puutteita korjata. Hallituksen selontekoon on kirjattu, että EU-parlamentin hyväksyvyyttä edistäisi se, että se kokoontuisi täysistuntoihin vain yhteen toimipaikkaan. Olen hallituksen kanssa samaa mieltä. Kaksitoista kertaa vuodessa parlamentti kerää Brysselissä tavaransa ja henkilökuntansa, ja niinpä rekkaralli lähtee Strasbourgiin ja muutaman päivän kuluttua sama setti toiseen suuntaan. Ralli maksaa satoja miljoonia euroja.

Arvoisa puhemies! Euroopan parlamenttikin on nykyiseen kokouskäytäntöön tyytymätön, ja sitä on yritetty lukuisin tavoin poistaa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Onko niin, että muita EU:n perussopimuksessa voidaan repiä rikki ja muuttaa mutta ei tätä Ranskalle aikoinaan kirjattua käytäntöä? Tässä olisi mahdollisuus aloittaa EU:n instituution byrokratian keventäminen heikentämättä unionin toimintoja, päinvastoin.

Hallitus kehuu mielellään, että Suomella on Euroopan neuvottelupöydissä vahva neuvotteluasema. Arvoisa eurooppaministeri Stubb, olisinkin kysynyt, miten olette edistänyt tämän parlamentin kokouskäytännön poistamista, jonka puolesta suomalaiset mepit teihin vuosi sitten jo vetosivat.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Jos me eläisimme ideaalisessa maailmassa, niin se olisi ilman muuta selvää, että Euroopan unionin instituutiot olisivat kaikki samassa paikassa. Mutta valitettavasti näin ei ole, ja Amsterdamin neuvotteluissa, joita sitten täydennettiin Nizzan sopimuksella, ajauduttiin järjestelmään, jossa instituutioiden paikka määritellään yksimielisesti. Valitettavasti me olemme siinä tilanteessa, että saavutetusta edusta ei haluta luopua, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi Ranska ei tule luopumaan Strasbourgista, aivan samalla tavalla kuin Lux-emburg ei tule luopumaan EY-tuomioistuimesta tai siitä, että neuvosto kokoontuu kolmena kuukautena vuodessa Luxemburgissa, tai sitä, ettei yksikään yksittäinen EU-maa, joka on saanut jonkinnäköisen viraston, vaikkapa Kemikaaliviraston, luopuisi siitä. Valitettavasti poliittinen realiteetti on sellainen. Sellaista lehmänkauppaa en valitettavasti näe, joka voisi tämän tilanteen muuttaa, niin valitettavaa kuin se on. Ja tämä ei ole puheenvuoro Strasbourgia vastaan, se on hieno paikka, mutta kahta Euroopan parlamentin paikkaa vastaan kylläkin.

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä asiakirjasta mielestäni puuttuu yksi tärkeä asia, ja se on koulutus. Nimittäin taklatakseen työttömyyttä, erityisesti nuorisotyöttömyyttä, Eurooppa tarvitsee talouskasvua. Talouskasvu syntyy puolestaan investoinneista, innovaatioista ja vahvasta tietotaitotasosta. Suomen tulisikin korostaa laadukasta ja työelämätarpeista lähtevää koulutusta ja sen merkitystä myös eurooppalaisella tasolla, mutta nyt tässä asiakirjassa, selonteossa, jota nyt käsittelemme, sitä ei juuri näy. Minusta on niin tärkeästä asiasta kysymys, että se olisi ansainnut oman kappaleensa tähän asiakirjaan.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Euroopan unioni on turvallisuusyhteisö, laajasti ymmärrettynä ja myös vähän suppeammin ymmärrettynä. Kun 1994 tästä jäsenyydestä äänestettiin, luulenpa, että aika moni suomalainen äänesti jäsenyyden puolesta tämän näkökulman takia — meikäkin teki sillä tavalla.

Täällä on vähän pohdiskeltu sitä, mikä on Euroopan unionin yhteisen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan jama tällä hetkellä. Siinä on aika paljon korjattavaa. Joulukuussahan ainakin osittain tätä asiaa pohditaan, ja siinä varmaan tämä niin sanottu voimavarapolitiikka, voimavarayhteistyö, on framilla hyvinkin keskeisellä tavalla, tämä pooling and sharing -politiikka, jota myös sitten Natossa harrastetaan vähän toisella englanninkielisellä nimellä. Minä luulen, että kansalaisten luottamus EU:hun kasvaisi, jos tästä voitaisiin saada lisäarvoa EU:n kannalta ja myös Suomen kannalta.

Sen verran vielä jatkan yliajalla, että kun Natolle Suomen kansan enemmistö sanoo, että ei käy, niin EU:n samalle pyrkimykselle kansa sanoo, että kyllä se voisi käydäkin.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Juuri näin. Siis Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vahvistaminen nauttii laajaa kannatusta, ja näin nähdään myöskin Suomessa. Eurokriittisetkin voivat kannattaa tätä puolta unionissa. Ehkä se johtuu myöskin siitä, että kuten olen todennut, meillä eletään maailmassa kahta todellisuutta: on tämä vanha voimapolitiikan maailma, jossa varautuminen ja varustautuminen ovat ratkaisu turvallisuusongelmiin, mutta sen ohelle ja sen ohitse on nousemassa tämä keskinäisen riippuvuuden maailma, jossa vain toimimalla yhdessä ja ratkomalla yhdessä uusia turvallisuusongelmia pystytään kaikkien hyvinvointia edistämään, ei vähiten sen vuoksi, että kestävän kehityksen saavuttaminen on turvallisuuspolitiikankin kannalta lähivuosikymmenien aivan välttämätön tavoite. Juuri tässä Euroopan unionilla on mahdollisuuksia. Se ei ole suinkaan täysimääräisesti niitä käyttänyt. Uskon, että nyt me tulemme näkemään, että tässä tulee tapahtumaan, ja me haluamme olla itse siinä mukana aloitteellisesti, unionin valmiuksien lisäämisessä. Kysymyshän ei ole voimavaroista yksinomaan, vaan siitä, miten niitä käytetään. Unionillahan on välineitä enemmän kuin millään muulla kansainvälisellä toimijalla, mutta sen kyky käyttää niitä johdonmukaisesti yhdessä on edelleenkin erittäin puutteellinen. Tämä on niitä asioita, joihinka me haluamme saada selvää parannusta.

Täällä edustaja Thors esitti aikaisemmin kysymyksen Turkista. Turkin tilanne — se, mitä näemme Turkin kaduilla tapahtuvan — on tietysti hyvin vastenmielinen, eikä sitä voida pitää hyväksyttävänä, mutta on myöskin nähtävä, että tämä paremminkin alleviivaa sitä, miten tärkeätä on saada Turkki eurooppalaiseen yhteisöön kunnioittamaan ja toteuttamaan eurooppalaisia arvoja. Turkki on demokratia, mutta demokratia on muutakin kuin sitä, että enemmistö yksin päättää: se on kansalaisten kunnioittamista, kuulemista, yhteistoimintaa. Tässä on Turkilla pitkä matka, mutta me emme tätä asiaa Turkissa edistä, jos me nyt olemme paukuttamassa ovia kiinni sen vuoksi, että tapahtuu tällaisia asioita. Tämän paremminkin pitäisi olla viesti siitä, että Turkille on oltava avoimempia, mutta objektiivisten jäsenyyskriteerien pohjalta.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sanon tästä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sen verran, että itsenäinen, uskottava puolustus on perusta. Sen lisäksi harjoitustoiminnasta, yhteistyöstä voidaan saada lisää, ja tätä me emme ole vastustaneet, aivan niin kuin ulkoministeri Tuomioja totesi, samoin kuin nyt eurooppaministeri ja pääministeri kuulivat, että me TTIP-sopimusta kannatamme, sillä jos tätä ei saada aikaan, niin Kiina ja Aasian maat tekevät TPP-sopimuksen ja me putoamme väliin. Kyllä me tämmöisen järkipuheen ymmärrämme. Ei siinä ole mitään ongelmaa.

Mutta sitten puhuitte arvoista. Minä sanoin jo tuossa pönttöpuheessani ja sanon vielä: antiikin filosofia, roomalainen oikeus, kristillinen humanismi. Koska te voitte, arvoisa pääministeri, käyttää sitä kristillistä humanismia?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Minusta nuo teidän mainitsemanne arvot ovat hyvin selkeästi eurooppalaisia arvoja. Kristillinen humanismi tai kristillinen etiikka, kumpi hyvänsä käy, on osa Eurooppaa. Tosin tänä päivänä meillä on muitakin uskontoja eurooppalaisten ihmisten valintana niin Suomessa kuin muualla Euroopassa. mutta minusta on äärettömän tärkeää, että tätä arvopohjaa käydään läpi.

Minä kytkisin tähän keskusteluun yhden sellaisen viime aikoina esiin tulleen heikkouden, joka haastaa itse asiassa Euroopan integraation perusideaa, ja se on oikeusvaltiokehityksen haastaminen. Sitä tapahtuu jäsenvaltioissa, siis Euroopan unionin jäsenvaltioissa. Jos ajatellaan, että Euroopan unionin tai Euroopan perusajatus perustuu demokratiaan, demokraattiseen päätöksentekoon, myös EU:ssa demokratiaan, niin silloin me emme voi hyväksyä näihin oikeusvaltion peruspilareihin kohdistuvaa kritiikkiä tai niiden kyseenalaistamista, ja tätä valitettavasti Euroopassa tapahtuu. Nyt on jälleen kerran kysymys siitä, annammeko me sen olla vai haluammeko ikään kuin lisää Eurooppaa tähän. Me haluaisimme.

Ulkoministeri on lähettänyt kirjeen ja vetänyt keskustelua muutaman eurooppalaisen kollegansa kanssa tästä, eli voisi olla perusteltua luoda eurooppalainen järjestely sille, että seuraisimme itse kunkin jäsenmaan oikeusvaltiopiirteitä ja -kehitystä ja puuttuisimme, jos niissä ilmenee ongelmia. Sitä ei ole kohdistettu yhtä jäsenmaata tai kahta vastaan, vaan se koskee kaikkia, koska me uskomme, että sillä, että Eurooppa on arvojensa mukainen ja oikeusvaltiokehitys on vahva, on vaikutusta myös talouteen, ihmisten hyvinvointiin, yhdenvertaisuuteen ja ylipäänsä siihen eurooppalaisen integraation legitimiteettiin. Eli tässä on vain yksi esimerkki.

Minä luulen, että me voisimme saada ehkä perussuomalaisistakin kaverin tähän ajatteluun, että luodaan eurooppalainen mekanismi, jossa seurataan oikeusvaltiokehitystä, koska tämä arvopohja on meille niin tärkeä.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Jos puutun näihin kolmeen välihuutoon.

Ehkä ensimmäinen huomio on se, että näyttäisi siltä, että tässä salissa vallitsee konsensus siitä, että Euroopan unionin ulkopolitiikkaa ja yhteistä ulkopolitiikkaa pitää kehittää, olipa kyseessä sitten kauppapolitiikka, turvallisuus- tai puolustuspolitiikka. Minun mielestäni tämä on hieno asia, ja sitä voidaan tehdä viimeistään joulukuussa EU:n huippukokouksen yhteydessä.

Toinen yksimielisyys, joka myös vallitsee, on se, että EU pitäisi jollain tavalla saada kasvun tielle takaisin. Eikö se ole niin, että siihen on vain kolme ratkaisua: rakenteelliset uudistukset kotona, sisämarkkinoiden vapauttaminen Euroopan unionissa ja vapaakauppa?

Ja viimeisenä, kolmantena huomiona, ehkä edustaja Soinille, eurosta: En tiedä, voi olla, että olemme hiukkasen eri sukupolvea, emme kuitenkaan niin paljon, mutta minun näkemykseni mukaan euro on tarkoittanut matalia korkoja, se on tarkoittanut matalaa inflaatiota, se on tarkoittanut vakaata valuuttaa ja se on tarkoittanut Suomelle kolmen A:n luottoluokituksen statusta. Suomen valuutta on aina ollut jollain tavalla kytköksissä suurvaltojen politiikkaan. Me emme ole istuneet niiden pöytien ympärillä, joissa meidän valuuttamme tulevaisuudesta ihan oikeasti päätetään. Nyt meillä on ollut siihen viimeisten vuosien aikana mahdollisuus, pidimme siitä tai emme.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuo arvokeskustelu Euroopan unionin tasolla on tärkeää. Esimerkiksi perustuslakivaliokunta otti kantaa tuohon ulkoministereiden ja myös oikeusministereiden pöydässä esillä olevaan EU:n perusoikeuksien kehittämiseen. Mielenkiintoista oli, että perustuslakivaliokunnassa perussuomalaisten edustajat eivät olisi halunneet ottaa kantaa eivätkä vauhdittaa asiaa, kun siellä toivottiin erityisesti, että EU:n perusoikeusviraston toimialaa ja mandaattia lavennettaisiin, että he voisivat tätä koko kenttää, myös jäsenvaltioiden tilannetta, paremmin seurata.

Mielenkiintoinen piirre on myöskin se, että edustaja Soini unohtaa näistä eurooppalaisista arvoista valistusfilosofien vapausaatteet ja laajemminkin Ranskan vallankumouksen ihanteet, jotka selvästikin vaikuttavat koko edistyksellisessä kentässä eurooppalaiseen ajatteluun ja ovat yksi tärkeä kulmakivi. Kolmella kivellä Eurooppa ei pysy pystyssä, me tarvitsemme selvästi sen neljännen, laajassa mielessä liberalismia ja vapausaatteita ja tasa-arvon, veljeyden ihanteita koskevat osat, jotta Eurooppa pysyy todella pystyssä ja kehittyy.

Timo  Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä voin ottaa valistuksesta oppia, kun Johannes Koskinen ja sosialidemokraatit ottavat kristillisyydestä oppia. Joustavana miehenä tämä kyllä käy.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin vain jatkanut tästä arvopohjasta, oikeusvaltioasioista, Euroopan kansallisten vähemmistöjen osalta. Meillähän on itsellämme kokemuksia saamelaiskysymyksen hoidosta täällä, meillä on kokemuksia romanivähemmistön osalta, jo hyvin pitkä tie on kuljettu siinä sotien jälkeisessä ajassa: romanien integrointi yhteiskuntaan, asuntokysymyksen järjestäminen, koulutuskysymyksen järjestäminen niin, että he ovat osana yhteiskuntaa. Kun katsomme, mitä tapahtuu esimerkiksi Unkarissa tällä hetkellä romanien kohdalla, mitä on tapahtunut Romaniassa, niin onhan se todella kurja kuulla, kun tuolla Helsingin kadulla tapaa jonkun kerjäläisen, joka sanoo, että Ceausescun aikana oli paremmin. Silloin oli romaneille tarjottu asunnot ja joku perusmahdollisuus käydä töissä, ja tänä päivänä ei sitä ole ja ollaan Euroopan unionissa. Onhan tämä aivan häpeäpilkku meille kaikille. Päävastuu siitä on tietysti näillä mailla itsellään, mutta tässä tarvitaan myös unionin tasoisia toimenpiteitä, että tällaisten vähemmistöjen oikeudet saadaan järjestettyä.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri haastoi puhumaan visioista, ja nyt tässä on puhuttukin eräästä olennaisesta asiasta, joka liittyy kaikkien visioitten rakentamiseen, elikkä arvopohjasta. Siitä on liian vähän käyty kansalaiskeskustelua. Tässä on viitattu siihen, että meillä on kovin vahva yhteinen juutalais-kristillinen, antiikinkin perintö ja varmasti valistuksenkin perintö.

Mutta haluan kiinnittää huomiota erääseen asiaan, joka on ajankohtaistunut viime vuosina Euroopassa. Nimittäin 1500-luvulta lähtien Pohjois-Euroopan ja erityisesti Skandinavian maat ovat olleet luterilaisia maita. Näyttää siltä, että luterilaisen Euroopan ja katolisen Euroopan välillä on edelleenkin eräitä isoja eroja. Me liitämme pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskunnan malliin hyvän hallinnon ja myöskin sosiaalisen turvaverkon rakentamisen valtiojohtoisesti. Katolisissa maissa lähdetään paljon enemmän siitä, että siellä köyhistä huolehtiminen perustuu sen uskonnon vallitsevan piirteen mukaisesti enemmän vapaaehtoisuuteen. Tässä mielessä nämä erot eivät ole mihinkään muuttuneet, tämän talouskriisin aikana ne ovat tulleet näkyviin. Tässä on syytä käydä (Puhemies koputtaa) syvällinen keskustelu pohjoisen ja etelän välisistä eroista, jotka ovat myöskin aatteellisia ja arvoihin perustuvia.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Stubb totesi viisaasti, että ajat vaihtelevat, ja joku hyvä uutinenkin tuli, joka teki minunkin ja ehkä meidän virallisenkin kannan uudelleen arvioitavaksi. Suomi ei ole ollut innostunut globalisaatiorahastosta. Me olemme aina ajatelleet, että voisi päästä eroon, kun vain tulisi tilaisuus. Nyt me tulimme nettosaajaksi, kun Saloon tuli 30 miljoonaa. Olemme saaneet enemmän globalisaatiorahastosta kuin sinne maksaneet, ja se Euroopan taloustilanteessa on aika merkillinen hetki.

Mutta hyvin ajankohtaiseksi kysymykseksi isona kysymyksenä tulee tämä eriytyvä Eurooppa. Meillä on paljon papereita Emun kehittämisestä, ja Emuhan kattaa vain 17 jäsenmaata tällä hetkellä. Nyt on myös Ranskan ja Saksan yhteinen kirjelmä, näkemys syvemmästä Emusta, jossa haluttaisiin pysyvä presidentti euroryhmälle. Tästä emme ole käyneet tässä keskustelua, eikä se valitettavasti ole luettavissa vielä selonteostakaan, ja asia kuitenkin on jo tänä kesänä esillä. Todella mielelläni haluaisin tähän kansalaiskeskustelua ja nyt sieltä aitiosta jotain: mitä Suomen hallitus ajattelee tästä, haluammeko pysyvän presidentin? Minun toiveeni olisi, että hallitus ainakin koettaisi pitää aitaa mahdollisimman matalana muille maille, niin että kaikki voisivat tulla tähän mukaan. Se on Suomelle vitaalikysymys, koska Ruotsi, Tanska, Iso-Britannia eivät tässä viitekehyksessä tällä hetkellä ole.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä on puhuttu tästä turvallisuuspolitiikasta, ja kysyisin ministereiltä: Mikä arvio teillä on siitä, että kun Yhdysvallat nyt vetää joukkoja Euroopasta ja vähentää rooliaan täällä ja siirtää painopistettä jonkun verran Tyynen valtameren suuntaan, kuitenkaan poliittisesti tekemättä mitään ratkaisevia muutoksia Yhdysvaltojen ja Euroopan Nato-maitten välille, niin mikä vaikutus tällä on teidän mielestänne Euroopan turvallisuuspolitiikkaan? Esimerkiksi tullaanko joulukuun kokouksessa käsittelemään sitä kysymystä, pitäisikö Euroopan unionin tämän vuoksi tehostaa yhteistoimintaansa ja lisätä valmiuksiaan, vai minkälainen vaikutus tällä Yhdysvaltain vetäytymisellä teidän mielestänne on?

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen, kerroitte puheessanne jotenkin siihen suuntaan, että ihmisoikeusloukkaukset eivät kuulu Euroopan unioniin. Olen kanssanne täsmälleen samaa mieltä. Ministeri Tuomioja puhui samasta asiasta Turkin yhteydessä, että EU:ssa tämä asia on kunnossa ja siksi pitäisi pitää ovia auki myös Turkin suuntaan. Mutta minkä tähden sitten Kreikka saa olla mukana? Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan Kreikasta Suomeen pakenevia turvapaikanhakijoita ei enää saa palauttaa takaisin Kreikkaan, koska Kreikassa on turvapaikanhakijoihin kohdistuvia ihmisoikeusrikkomuksia ollut erityisen paljon. Jos ihmisoikeusloukkaukset eivät kuulu Euroopan unioniin, niin mitä tekee Kreikka samassa arvoyhteisössä? Se, että Kreikan ei taloudellisin perustein tulisi olla mukana kanssamme samassa jengissä, on jo vanha laulu, mutta nämä ihmisoikeusloukkaukset ovat jo järkyttävä todiste siitä, että väärässä porukassa ollaan. Sitten vielä pyritään hakemaan lisää, Serbiaa ja Makedoniaa ja muita saman ihmisoikeusluokan (Puhemies koputtaa) maita. Eläinaktivistitkin huutavat: "Turkki on murha!"

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Euro todella on kehittymässä, ja olisin toivonut selonteolta enemmän näkemystä siitä, mitä Suomi tavoittelee tässä murroksessa, erilaisia skenaarioita ja Suomen omaa tavoitteenasettelua. Valitettavasti nyt on näyttänyt siltä, omasta mielestäni, että tässä eurokriisin ratkaisussa Suomen kaverit ovat vähenemään päin. Saksa ja Hollanti ovat olleet meille hyviä kumppaneita, mutta Saksassa on syksyllä vaalit. Voi olla, että vuoden päästä on tilanne, jolloin olemme aika yksin eurolinjoinemme. Siirrymmekö tässä kohtaa yhtenäisyyden nimissä tähän taloudellisen yhteisvastuun ja yhteisten velkojen rintamaan vai pidämmekö oman päämme? Mikä on hallituksen linja tässä kysymyksessä?

Selonteossa ei, arvoisa puhemies, linjata koalitioiden muodostamista samanhenkisten maiden kanssa, mutta, arvoisa pääministeri, eikö meidän juuri nyt kannattaisi hakea samanhenkisiä maita ja yrittää oikein tosissaan löytää uusia liittolaisia, että emme olisi vuoden päästä tilanteessa, että olemme yksin linjoinemme umpikujassa?

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä EU:n tulevaisuudesta. Koska en ole koskaan ollut Euroopan keskiössä, niin lainaan ensinnä mielenkiintoista lehtileikkelettä: "Saksan ulkoministeri Westerwelle tuumintaryhmineen on julkaissut kahdeksansivuisen mietinnön Euroopan tulevaisuudesta. Ryhmään kuuluu kymmenen maan ulkoministerit" — ei ole Suomen, Ruotsin eikä Tanskan. "Superpresidentti istuisi kahdella pallilla, toisin sanoen hoitaisi komission ja Euroopan neuvoston puheenjohtajan pestiä yhtä aikaa. Lausunto luettelee erilaisia tapoja, joilla Euroopan unionista muodostetaan liittovaltiota" — mitään muita vaihtoehtoja ei ole. "Lausunnossa esitetään muun muassa mahdollisuutta, jossa komission puheenjohtaja valitsisi jäsenet Euroopan hallitukseen. Ideoita on myös Euroopan armeija, Euroopan rajavartiolaitos, poliisi, taloudellinen ja poliittinen unioni eli liittovaltio, jonka uskotaan ratkaisevan Euroopan unionin ylivelkaantumisesta johtuvat ongelmat." Yksinkertainen kysymys: oletteko kuulleet tästä, oletteko reagoineet tähän, vai onko tämä täyttä puppua? Olisi mukava kuulla ennen kuin pääsen viettämään juhannusta.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Finanssimarkkinoiden sääntely ja pankkien riskien suitsiminen on tärkeää EU:n uskottavan tulevaisuuden kannalta, mutta toisaalta se on heikentänyt pk-yritysten rahoituksen saantia, ja pk-yritysten toimintamahdollisuuksia onkin parannettava.

Suomalaiset pk-yritykset hyötyisivät merkittävästi, jos EU:lla olisi hyvin toimivat ja yhteensopivat digitaaliset sisämarkkinat. Niiden kehitys on kuitenkin ollut hidasta. Sähköinen tunnistaminen ja luottamuspalveluiden tarjonta on EU:ssa tällä hetkellä hajanaista ja kehittymätöntä. Digitaalisten sisämarkkinoiden kehittäminen on tärkeää, jotta suomalaiset yritykset pääsevät paremmin mukaan globaaleille markkinoille. Sen vuoksi on edistettävä ja nopeutettava esimerkiksi asetusta sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla. Kysyisin arvoisilta ministereiltä: millä aikataululla nämä asiat etenevät?

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sallinette, että pienellä viiveellä esitän kysymyksen edustaja Tuppuraiselle näistä vakuusasioista ja ministeri Stubbille näistä rahan lapioinneista.

Viime syksynä maamme hallitus antoi EVM:lle tämän salin ja hallituksen päätöksellä 1,44 miljardia euroa, ja tästä summasta, ministeri Stubb, siirrettiin 200 miljoonaa Kreikalle. Vakuuksista pitäisi hallituksen puhua kyllä pienellä sordiinolla. Samaisessa summassahan, 1,44 miljardissa, jouduttiin antamaan 60 prosentin ylitakaus, jolle ei saada minkäänlaista vakuutta. Eli vakuuttamaton summa oli 864 miljoonaa euroa. Minä toivon, että hallituspuolueet eivät jatkuvasti hämäisi Suomen kansaa sillä, että kun me annamme luottoja eteenpäin, niin saamme näille takauksille täydet vakuudet. Tämähän ei pidä paikkaansa, niin kuin tässä juuri tulin sanoneeksi.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuupaiselle vastaan, että rahat ovat tilillä — rahat ovat tilillä.

Mutta pääministerille vastaan EKP:n roolista: EKP:n perussopimuksen mukaan sen ensisijainen tehtävä on hintavakauden turvaaminen ja muiden talouspolitiikan tavoitteiden edistäminen hintavakautta vaarantamatta. SDP:n mukaan on tärkeätä pitää myös työllisyys mukana, kun EKP:n roolista keskustellaan, ja täytyy myös arvioida se, voiko tästä pitkittyneestä eurokriisistä päästä eteenpäin ilman EKP:n mandaattiin puuttumista, mutta tässä vaiheessa emme sitä suorilta lähde vaatimaan.

Pääministeri peräsi myös visiota. Kyllä se SDP:n visio lähtee siitä, että me tarvitsemme vahvan sosiaalisen Euroopan, jolla on vahva sosiaalinen ulottuvuus, jossa työntekijöitten oikeuksista pidetään huolta, esimerkiksi nuorisotakuuseen satsataan ja ammattiyhdistysliikkeelle annetaan kanneoikeus.

Ja mitä arvoihin tulee, niin voidaan palauttaa mieleen 60-luvulta legendaarisen Pekka Kuusen arvojärjestys: ensisijaista on toimia kansalaisten parhaaksi ja toissijaista talouden kasvun edistämiseksi. Eli kansalaisten parhaaksi — sellaista Eurooppaa meidän täytyy rakentaa.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvojen lisäksi tarvitsemme myös konkretiaa. Esimerkiksi Viron kansalaisille konkretiaa EU:n kautta tulee Rail Balticasta, huippunopeasta junayhteydestä Tallinnan ja Berliinin välille. Sen on arvioitu valmistuvan vuonna 2023.

Edustaja Haavisto nosti täällä esiin mahdollisen tunneliyhteyden Helsingin ja Tallinnan välillä. Onko tällaisesta junayhteydestä ja sen mahdollisesta rahoituksesta ja kustannuksista missään vaiheessa ollut puhetta Euroopassa?

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä sanotaan, että "kansalaisten parhaaksi". Kansalaiset ymmärtävät ainakin, mitä direktiivit tarkoittavat. Valtioneuvosto on hyväksymässä tämän kesän aikana todennäköisesti palvelujen markkinointia säätelevän direktiivin, joka tarkoittaa muun muassa sitä, että lääkäreiden ja hammaslääkäreiden ei tarvitse eritellä kuluja nähtäville. Sehän heikentää huomattavasti muun muassa vanhuksien, ikääntyneiden tilannetta ja peruspalveluja. Ammattipätevyysdirektiivineuvottelut ovat asiasta loppuvaiheessa, ja lainvalmistelu alkaa syksyllä. Se tarkoittaa, että EU-alueelle tulee ammattipätevyyden tunnustamista helpottava sähköinen ammattikortti. Miten mahtaa olla kielitaidon kanssa? Myönnetäänkö ensin ammattikortti ja vaaditaanko sitten vasta kielitaitoa?

Mutta jotain hyvääkin: Täytyy sanoa, että kun minun 8-vuotias Veikko-poikani sanoo, että äiti, minä ostan sähköauton, niin minä sanon, että omena ei ole pudonnut puusta kauaksi. Olen tehnyt asiasta lakialoitteen ja iloitsen siitä, että EU:sta on tulossa direktiivi: 71 000 latauspistettä Suomeen, joista 7 000 julkisia. Tarjoankin yhteistyötä ja toivon, että lakialoite otetaan käsittelyyn, millä tavalla Suomessa nyt aletaan ajamaan tätä hyvin tärkeää asiaa elikkä sähköistä liikennettä. Kun edustaja Kauma mainitsi junayhteyden, niin Espooseenkin ollaan suunnittelemassa Raide-Jokeria, joka todennäköisesti voi kulkea vaikka sähköllä bussimuotoisena.

Jani Toivola /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri aikaisemmassa puheenvuorossaan toivoi täältä visioita ja näkemyksiä, mitä EU meille merkitsee tai mitä se voisi olla tulevaisuudessa.

Selonteon ensimmäisellä sivulla puhutaan siitä, että meillä on ensimmäinen sukupolvi täysi-ikäisiä nuoria, jotka ovat kasvaneet EU:ssa. Se on heidän todellisuutensa ja elämänsä: vapaa liikkuvuus, opiskelu, työn tekeminen, yrittäjyys. Mutta ehkä myöskin ennen kaikkea minä ajattelisin, että tämmöinen ihmisoikeus- ja tasa-arvoajattelu on semmoinen, mikä on hyvin paljon EU:n myötä vahvistunut ja auttanut myöskin suomalaisia nuoria rakentamaan omaa identiteettiään, jäsentämään sitä uudella tavalla ja näkemään myös sen oman suhteen ja vastuun koko globaaliin maailmaan. Minä itse ajattelen, että tämä on semmoinen tärkeä arvo, mitä meidän tulisi vaalia ja myöskin edistää tulevaisuudessa. Se on tietenkin monella tavalla tässä ajassa haastettu myöskin talouden näkökulmasta, ja muutenkin arvoissa on välillä hajontaa. Kehitysyhteistyön puolella esimerkiksi seksuaali-, lisääntymis-, terveys- ja oikeuskysymyksissä huomaa, että yhä vaikeampaa EU:n on muodostaa yhtenäisiä kantoja, kun mennään tällaisiin pohjimmaisiin arvokysymyksiin. Se on myös seikka, mistä tulisi olla huolissaan ja hakea ratkaisuja ja siltoja.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on tärkeä ja keskeinen osa EU-politiikkaa. Euroopalta puuttuu kuitenkin sotilaallista suorituskykyä, mikä näkyy muun muassa Libyan ja Malin operaatioissa. EU tukeutuu vahvasti Natoon ja sitä kautta myös Yhdysvaltoihin. Valtaosa Euroopan unionin jäsenmaista on myös Naton jäseniä ja yli 90 prosenttia EU:n kansalaisista on Naton jäseniä sitä kautta. Suomi on asemoitunut tässä suhteessa hieman marginaaliin, ja haluaisin ministereitten näkemyksen siitä, kuinka uskottavasti voimme kuulua eurooppalaiseen arvoyhteisöön tässä nykyisessä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa roolissamme.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitkä maat toimivat ministereiden mielestä EU:n ytimessä? Mikä on Suomen vaikutusvalta EU:ssa suhteessa Ranskaan, Saksaan ja Isoon-Britanniaan? EU:n taloudenpidossa on ollut laiminlyöntejä jatkuvasti. EU:n kirjanpidossa ilmenee vuosittain suuria puutteita, ja niistä on aika usein vaiettu. Miten Suomi on voinut puuttua ja vaikuttaa näihin epäkohtiin?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä muutamat edustajat sanovat, että ei pitäisi puhua talousasioista, mutta haluan tässä ottaa muutamia asioita esille.

Eurosta on ollut meille siinä määrin hyötyä, että se on tuonut Suomelle vakautta esimerkiksi korkotasoon, siitä ei pääse yli eikä ympäri. Mutta tällä hetkellä nämä muutamat hyödyt tuntuvat vain lohdutukselta siihen nähden, millaisia taloudellisia vastuita Suomi tällä hetkellä ottaa kriisimaiden suhteen. Euro on mielestäni yliarvostettu, ja esimerkiksi Suomen vienti tökkii pahasti vahvan euron vuoksi. Toki vientiteollisuutemme tökkii muidenkin päätösten vuoksi, kuten hallituksen päättämän korkean energiaveronkin vuoksi.

Satu Haapanen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kolmen tunnin aikana on ehtinyt tulla paljon ajatuksia, mutta otanpa tästä yhdestä kiinni.

Eurooppa on minusta itseisarvo siinä, että se yrittää pitää kiinni demokratiasta, vahvistaa sosiaalista vakautta ja tasa-arvoa ja vahvistaa kansalaisoikeuksia Euroopassa. Juuri tämän vuoksi meidän täytyy nyt nähdä talouskriisi myöskin sosiaalisena kriisinä ja vastata esimerkiksi näihin Kreikan sosiaalisiin kriiseihin kaikin tavoin.

En malta olla puuttumatta Turkkiin. Euroopan rajojen lähistöllä on monta esimerkkiä vakavista kriiseistä ja ihmisoikeusrikkomuksista: Venäjän ratsiat ihmisoikeusjärjestöihin, Syyrian karmea tilanne ja nyt Turkki. Turkki, joka on yrittänyt profiloitua demokratiana ja suurena konfliktinratkaisijavaltiona, on osoittanut nyt todelliset konfliktinratkaisutaitonsa omassa maassaan tunkeutumalla ihmisten koteihin ja pidättämällä ison joukon kansalaisiaan. Ei riitä, että Turkille vain läimäistään ovi kiinni, vaan tarvitaan jotakin konkreettista. Millä lailla Eurooppa nyt selkeästi osoittaa Turkille sen toimineen väärin? Muuttaako tämä esimerkiksi kauppapolitiikkaa Turkin suhteen?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Suuret kiitokset omasta puolestani tästä keskustelusta. Tässä on kuultu monenlaisia näkökantoja Suomen asemasta ja Euroopan muutoksesta ja sitten esitetty aika paljon kysymyksiä.

Täällä on esitetty toive, että käytäisiin Euroopan tulevaisuuskeskustelua täysistunnossa. Nyt tässä on sitä käyty. Minulle sopii ihan milloin vain ottaa uusintamatsi, ja ehkä voitaisiin mennä joissakin asioissa vielä vähän syvemmälle ja puhua myös siitä visiosta ja tahtotilasta.

On ymmärrettävää, että erityisesti talouskriisin aikana keskustelut pyörivät talouden ympärillä, siitä pitääkin keskustella myös jatkossa. Mutta minä toivoisin, että itse kukin voisi rakentaa semmoista tahtotilaa, mitä siis tahdomme Euroopan tulevaisuudelta, ja jos siihen tulevaisuuteen joltakin osin liittyy Euroopan unioni, niin voisi kertoa, mitä sen puolesta olemme valmiita tekemään, jotta se Euroopan unioni on toisenlainen ja parempi kuin se on tällä hetkellä, niin että pääsisimme semmoisesta varjonyrkkeilystä, että sanotaan vain lista ongelmia, mutta ei koskaan yritetäkään tai uskalleta sanoa, mitä halutaan. Jos halutaan puuttua Suomen työttömyyteen tai halutaan puuttua omaishoitajien asemaan, niin pitää olla tahto, pitää tietää, mitä tahtoo. Sen jälkeen pitää pystyä sitoutumaan, ja sen jälkeen pitää pystyä tekemään työtä. Aivan samalla tavalla, jos meidän näkemykseemme Suomen tulevaisuudesta joltakin osin liittyy Euroopan unioni, pitää olla tahto, kyky sitoutua ja tehdä työtä eikä vain väistää sen takia, että EU on epäsuosittu poliittinen asia. Sehän on vastuun pakoilua. — Mutta tässä keskustelussa on ihan ilahduttavasti ollut hyvinkin positiivisia näkemyksiä.

Muutama kommentti kysymyksiin.

Edustaja Wallinheimo kysyi tästä pk-rahoituksesta. Kirjoitin kirjeen ja kolumnin Pedro Passos Coelhon kanssa eli Portugalin pääministerin kanssa tästä aiheesta. Meillä oli ajatus siitä, että ensinnäkin meidän pitäisi, jotta pk-yritykset saisivat pankeista luottoa, tehdä tämmöinen asset quality review eli katsoa, mitä pankit ovat syöneet, ja sen jälkeen kunnon stressitestit ja pakottaa itse asiassa pankkisektori pääomittamaan itsensä niin, että ne pystyvät antolainaamaan ulos rahaa pk-sektorille. Toinen näkemys on se, että voisimme käyttää EU:n budjettia pk-yritysten rahoitukseen, mahdollisesti. Kolmas on sitten se, että pitää keksiä, mitenkä EIP:ssä jo olevat varat voisivat kanavoitua paremmin yritysten käyttöön. Neljäs on se, että EKP ja komissio ja ehkä EIP voisivat etsiä yhdessä uusia rahoitusvälineitä eli että pk-sektorin luottoja voitaisiin yhdistää ja ne arvopaperitettaisiin ja myytäisiin sijoittajille ja tätä kautta voitaisiin saada lisää rahoitusta. Mutta näihin sisältyy aina tavattomasti riskejä, taloudellisia riskejä, tässä tapauksessa yksityiselle sektorille, ja ne eivät ole ihan helppoja tehdä. En tiedä, miten pitkälle päästään, mutta yritystä on.

Tästä Yhdysvaltain vetäytymisestä Euroopasta ja Euroopan puolustuksen kehittämisestä: On täysin ymmärrettävää, että amerikkalaiset ajattelevat, että miksi heidän pitäisi olla niin suuresti mukana kuin takavuosina Euroopan puolustuksessa. He ovat vetäytymässä Euroopasta. Ja kun me haluamme lisää puolustusta Eurooppaan, niin silloinhan on tietysti kaksi näköalaa. Jokaisen pitää kantaa omaa vastuuta, mutta koska puolustus kallistuu ja kallistuu koko ajan, on järkevää tehdä yhteistyötä. Ei ole mitään järkeä siinä, että jokainen maa ostaa itselleen samat kalustot, jos niitä käytetään vain harvoin ja kun niitä voitaisiin käyttää myös yhdessä. Tässä yksi keskeinen elementti.

Toinen puolustukseen liittyvä ulottuvuus on se, että meidän pitäisi pystyä avaamaan puolustusmateriaaliteollisuus kilpailulle. Voitte kuvitella, että tämä ei ole ihan päivänselvä asia kaikille Euroopan maille, mutta meille se olisi mahdollisuus, koska meidän puolustusteollisuus on teknologiakehittäjä, mutta myös hyvin tuottava. Eli uskoisi, että tästä voisi olla myös teollisuuspoliittista hyötyä, mutta joka tapauksessa avoin kilpailu todennäköisesti laskisi kustannuksia.

Ja sitten, jotta Euroopan omat poliittiset tavoitteet tulisi täytettyä, niin meillä pitää olla kyky parempaan kriisinhallintaan. Tällä on tietysti vaikutusta myös Euroopan puhevaltaan ja sananvaltaan, kun muiden maiden kanssa keskustelemme.

Helsinki—Tallinna-tunnelista ei ole Eurooppa-tasolla puhuttu, koska siitä ei ole oikeastaan Suomessakaan mielipidettä vielä muodostettu. Minä tiedän, että siitä on selvityksiä Helsingin kaupungin ja Tallinnan kaupungin välillä tehty joskus takavuosina.

Mutta yksi semmoinen keskeinen, mielenkiintoinen asia on se, että meidän pitäisi päättää Suomessa, haluammeko me arktisen radan eli ratayhteyden Jäämerelle, onko se asia, jonka suomalaiset haluavat. Minä toivoisin, että me pääsisimme tästä jonkunlaiseen näkemykseen vuoden sisällä, koska kun uusi komissio aloittaa, niin meidän pitäisi lähteä — jos me haluamme sen — ajamaan sitä sitten tuleviin investointihankkeisiin.

Mikä on Suomen vaikutusvalta? Minun käsitykseni mukaan, oman kokemukseni mukaan, se on varsin hyvä. Minä olen neljä vuotta ollut euroryhmän jäsenenä, ja meidän vaikutusvaltamme on kokoamme suurempi — siitä on tässä vuosien varrella puhuttu aika paljon. Mutta se vaikutusvalta tarkoittaa sitä, että me osoitamme, että olemme yhteistyökykyisiä, yhteistyöhaluisia, vaikuttamishaluisia, etsimme ratkaisuja enemmän kuin ongelmia, koska ongelmien esiintuojia kyllä maailmassa riittää. Niin kuin eräs sosialidemokraattien entinen puheenjohtaja ja pääministeri oli joskus sanonut toiselle sosialidemokraattiselle kansanedustajalle, nuorelle kansanedustajalle, että mene sinne, missä on vaikeimmat paikat, koska siellä on tilaa, niin tämä pitää hyvin paikkansa myös Euroopassa. Eli jos Suomi menee sinne, missä on vaikeimpia paikkoja, vaikeimpia kysymyksiä ratkaistavana, siellä on tilaa ja siellä on tilaa myös puhevallalle. Eli tämä tarkoittaa sitä, että meillä täytyy olla sitoutuneisuutta ja halua vaikuttaa, ei vain etsiä ongelmia.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Kolme huomiota tästä käydystä keskustelusta.

Ensimmäinen on oikeastaan se, että kyllä me olemme aika pitkän tien tulleet tässä 18 jäsenyysvuodessa siinäkin mielessä, että, huomaatteko, aika harva enää puhuu EU:sta kolmannessa persoonassa — ne siellä EU:ssa, Brysselissä päätetään — koska jokainen meistä varmasti tiedostaa, että jokaisen EU-päätöksen takana on suomalainen virkamies, suomalainen ministeri, suomalainen komissaari, suomalainen meppi ja suomalainen kansanedustaja. Minun mielestäni tämä on erittäin hyvä merkki meidän keskustelumme suunnassa: me olemme EU, EU ei ole jossain tuolla kaukana.

Toinen huomio: Minun mielestäni Euroopan unioni — ja ehkä tämä keskustelu ja selontekokin sen osoittaa — on aina ollut poliittinen unioni. Se on arvoyhteisö, joka käyttää taloudellisia instrumentteja, eikä päinvastoin. Tässäkin keskustelussa huomasi hyvin, miten niitä taloudellisia instrumentteja voidaan käyttää, ja meillä on tietyillä tahoilla erilaisia näkemyksiä siitä, miten se pitää tehdä.

Viimeinen huomio: Minun mielestäni edustaja Kumpula-Natri osui asian ytimeen, kun nosti esille kysymyksen siitä, mihinkä suuntaan EU on menossa, onko se menossa eriytyvään päin. EU:ssa on aina ollut eriytymistä, on satoja direktiivejä, asetuksia ja poikkeamia eri maille, mutta on olemassa oikeastaan yksi ydin, ja se on se ydin, jonka muodostavat ne maat, jotka tällä hetkellä ovat euroryhmässä, ja ne maat, jotka tulevaisuudessa pyrkivät euroryhmään. Itse uskon vakaasti, että niistä kohta 28 jäsenmaasta, jotka meillä on, 26 tulee loppupelissä olemaan euroryhmän sisällä. Jossain vaiheessa meille voi tulla tarkan euron paikka ja vaikeakin paikka tehdä päätös siitä, millä tavalla sitä euroa pitää loppupelissä kehittää. En usko, että se päätös on vielä tässä ja nyt, mutta jossain vaiheessa tulevaisuudessa kylläkin. Itse olen vahvasti sitä mieltä, että euron kautta me olemme saaneet enemmän vaikutusvaltaa talouspolitiikassa ja ulkopolitiikassa kuin mitä meillä koskaan aikaisemmin historiamme aikana on ollut.

Ulkoasiainministeri  Erkki  Tuomioja

Herra puhemies! Vuonna 1991 silloisen puheenjohtajamaan ulkoministeri Jacques Poos Luxemburgista nousi lentokoneesta ja antoi lausunnon: "Nyt on Euroopan hetki tullut!" Hän viittasi silloin siihen, että Jugoslavian hajoaminen oli johtanut sotilaallisiin konflikteihin ja että Eurooppa pystyisi nyt puuttumaan asioihin. Näinhän ei tapahtunut. Sehän oli itse asiassa Euroopan eräänlainen heikkouden syvin hetki.

Mutta sen jälkeen on opittu paljon ja on ymmärretty myöskin, että eihän Eurooppa suinkaan vielä 91 ollut varustautumaton. Päinvastoin, koko Eurooppahan oli varautunut kylmän sodan hengessä käymään ydinsotaa ja turvautui ydinsateenvarjoon ja suurvaltastrategioihin, mutta tilanne oli se, että niillä keinoilla, ydinsuojilla tai tällaisilla, ei ollut mitään käyttöä silloin, kun piti vastata hajoavien valtioiden ongelmiin, etnisiin ristiriitoihin, pakolaisvirtoihin tai siihen, että terroristit kaappaavat lentokoneita ja törmäävät niillä pilvenpiirtäjiin, tai siihen, mitenkä ympäristökatastrofeja torjutaan ja miten niissä toimitaan.

Tämä on se, missä nyt Eurooppa on lähtenyt vähitellen — liian hitaasti — kehittämään tällaisia valmiuksia, ja nämä ovat keskenään osa tätä Euroopan yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja sitä puolustusta, mitä me haluamme rakentaa. Kyllä, siihen kuuluvat sotilaalliset voimavarat, mutta siihen kuuluvat myöskin kriisinhallintavalmiudet, siihen kuuluvat kaikki ne kehityspolitiikan, kauppapolitiikan ja muut keinot, joita EU:lla on käytettävissä ja jotka ovat muuten tämän niin sanotun eurooppalaisen perspektiivin osoittaneet merkittävimmäksi rauhoittajaksi ja vakauden tuojaksi levottomalle Länsi-Balkanille. Tämä on muistettava, kun me puhumme esimerkiksi suhteista muihinkin jäsenyydestä kiinnostuneisiin maihin, että tämä eurooppalainen perspektiivi uskottavalla tavalla on tärkein myöskin rauhan ja vakauden kannalta. Tähän ei suuntaan eikä toiseen Natolla tai sillä, kuulummeko me Natoon, ole mitään vaikutusta eikä mitään haittavaikutusta. Voisi esittää paremminkin päinvastaisia argumentteja, mutta se on sitten toisen keskustelun aihe.