Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Katainen on todennut EU:n olevan arvoyhteisö, minkä hän sanoo olevan enemmän kuin vapaakauppa-alue ja talousyhteisö. Eurooppalaisuus on hieno asia, ja Suomi on yksi osa tätä kokonaisuutta. Pidän kuitenkin tärkeänä, että eurooppalaisuudesta huolimatta arvostetaan espanjalaisuutta, kreikkalaisuutta, saksalaisuutta ja myös suomalaisuutta. Vanhojen, vakiintuneiden suurten kulttuurien on helpompi pitää pintansa vallitsevassa Eurooppa-hypessä ja toisaalta vaikuttaa osaltaan nykyeurooppalaisuuden muodostumiseen.

Suomalaisuus on vähemmän vakiintuneena ja pienenä kulttuurina vaarassa jäädä jalkoihin tässä eurooppalaisuuden vakiintumisessa, mitä ikinä se nyt sitten lopulta onkaan. Suomalaisuutta tulee arvostaa, vaalia ja hyödyntää voimavarana yhteisen tulevaisuuden rakentamisessa. Sama pätee yleisesti EU-politiikkaan. Suomen on pienenä maana tehtävä kovasti töitä, jotta saavuttaisimme edes tyydyttäviä lopputuloksia meitä koskevassa EU-päätöksenteossa. Kataisen arvoyhteisö ei suoraan sanottuna ole kohdellut Suomea hyvin, ja osasyynä tähän on Suomen oma EU-politiikka, joka on ollut niin tehotonta.

Edunvalvojamme Euroopassa ovat nukkuneet, kun monia meidän kannaltamme haitallisia päätöksiä on nuijittu läpi. Herää kysymys, onko meillä merkittävää sananvaltaa unionissa edes koskien oman maamme asioita. Haluammeko, että voimme itse päättää omista asioistamme etumme mukaan, vai haluammeko, että meitä ohjataan Brysselistä käsin, miten tahdotaan? Välittääkö EU Suomesta muutenkin kuin maksumiehenä? Onko EU Suomen näkökulmasta reilu? Haluammeko olla osa yhteisöä, jossa toiset jäsenet pelaavat omaan pussiinsa miten tahtovat ja toiset kustantavat lystin? Tässä muutamia kysymyksiä, joita on hyvä itse kunkin pohtia.

Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta toteaa Suomen EU-linjan olevan selvä: "Tuemme Euroopan tiiviimpää yhdentymistä, silloin kun se tapahtuu tavalla, jonka jäsenmaat ja kansalaiset kokevat tarpeelliseksi, reiluksi ja oikeudenmukaiseksi." Kokevatko suomalaiset Euroopan yhdentymisen tarpeelliseksi, reiluksi ja yhdenmukaiseksi? Rohkenen epäillä. Suomen EU-politiikka on yhtenä syynä kansan horjuvaan luottoon unionia kohtaan.

Jos ei lähemmäs 20 vuodessa EU:ssa saada kansainvälisen kaupan ja vapaan liikkuvuuden lisäksi irti muuta kuin rahareikä ja Suomessa käytännön elämää hankaloittava byrokratiaverkosto, niin onko järkeä hehkuttaa EU-jäsenyyden ihanuutta arvonäkökulmasta? Täytyyhän EU-faninkin saada leipä pöytään, koska kuuluminen hienoon eurooppalaiseen arvoyhteisöön ei pidä hengissä pitkään. Lisäksi tähän eurooppalaiseen arvoyhteisöön mahtuu paljon epärehellisyyttä, salailua, lain rikkomista ja itsekästä edun tavoittelua toisten kustannuksella. Tällainen toiminta ei oikein kuulu suomalaisuuteen.

Mitä talouspolitiikkaan tulee, niin EU:n vai-keudet ovat pitkälti seurausta edellä mainituista toimintatavoista yhdistettynä löysään taloudenpitoon. Nyt saamme maksaa toisten juhlista.

Tämänhetkinen Suomen talouskasvu ei mielestäni riitä kustantamaan toisten jäsenvaltioiden törsäilyjä. Toivottavasti EU saa talouspoliittisen linjansa kuntoon ja pystyy varmistamaan tulevaisuudessa, ettei enää yhtään Kreikka-ylläriä tai vastaavaa tule nurkan takaa eteen. Jos ei talous-unioni pysty voittamaan vaikeuksia, on pakko harkita vaihtoehtoisia ratkaisuja asioiden korjaamiseksi kestävällä tavalla.

Suomen tulisi EU-politiikkansa osalta miettiä uutta, terävämpää linjaa. Jos meille tarjotaan huonoa ratkaisua, on uskallettava sanoa "ei" kyseisen myötäilypolitiikan sijaan. Mielestäni Suomella EU:n velvoitteet hyvin täyttäneenä maana on varaa myös olla nielemättä karvaita päätöksiä mukisematta. Vastustaminen vastustamisen vuoksi ei johda mihinkään. Sen sijaan terveelle kriittiselle suhtautumiselle olisi kysyntää. Suomen tulee olla entistä aloitteellisempi omien etujensa ajamisessa. Selonteossa nostetaan esille varhaisen vaikuttamisen haasteet mukaan lukien ennakoiva strateginen suunnittelu ja omien kansallisten aloitteiden valmistelu. Hyvä, että tämä asia on sentään huomattu. Nyt olisi tartuttava toimiin ja ideoitava sekä tehtävä johdonmukaisesti huolellista pohjatyötä Suomen edun puolesta.

Arvoisa puhemies! Vallitsevia ongelmia ei voida kuitenkaan kätkeä loputtomiin EU-idealismin verhon taakse, vaan ne on kohdattava. EU:lla on tässä suhteessa totinen näytön paikka. Tällä hetkellä EU-kritiikkiin suhtaudutaan meillä Suomessakin politiikan saralla liian ylimalkaisesti, mutta kauanko unionin tiimalasissa riittää hiekkaa, jos ei asioita saada korjattua? Ehkä joidenkin mielestä eurooppalaisuus on coolimpaa kuin suomalaisuus. Minusta näin ei sentään ole.

Perussuomalaisten ryhmäpuheessa edustaja Soini esitti, että Suomen pitäisi neuvotella uusi, parempi sopimus EU:n kanssa ja kansa saisi äänestää siitä. Se on hyvin kannatettava ehdotus.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko on hyvä kuvaus EU-politiikasta, ja siinä on varsin hyviä linjauksia. Ne eivät sinänsä ole kovin uusia, mutta ne ovat varsin oikeansuuntaisia ja perustuvat siihen keskusteluun, mitä eduskunnassa on pitkään käyty. Kuitenkin täytyy sanoa, että semmoinen syvällinen analyysi EU:n kehityksestä tästä paperista puuttuu, siltä osin se on jossain määrin pinnallinen, mutta tämä syvällinen analyysi voidaan varmaan tehdä joissakin muissa yhteyksissä ja eduskuntakäsittelyn yhteydessä.

Kaksi asiaa, mihinkä mielestäni olisi ehkä paremmin pitänyt paneutua:

Toinen niistä on unionin laajentuminen, ja tältä osin se, millä aikataululla, kuinka pitkälle pitää laajentua, ja erityisesti Balkanin osalta se, kuinka tiukkoja ehtoja asetetaan ja minkälaisia aikataulutavoitteita asetetaan, ja myöskin Turkin osalta. Suomihan on Turkin jäsenyyden puolesta, mutta se, kuinka tiukkaa ehtolinjaa Turkin osalta noudatetaan, olisi ollut hyvin tärkeää tässä yhteydessä.

Toinen keskeinen asia, johon olisi pitänyt kiinnittää huomiota, on se kehitysmetodi, jolla unioni kehittyy. Siihen ei ole otettu oikeastaan millään tavalla kantaa. Todetaan, että syntyy uusia ytimiä. Mutta onko se hyvä vai huono asia? Todetaan, että Suomen pitää olla näissä ytimissä silloin, kun se on Suomen oman edun mukaista. Kuten on todettu, silloin kun on varainsiirtovero kyseessä, niin se ei ole Suomen edun mukaista, emme ole näitä ytimiä rakentamassa. Sitä paitsi en usko sitä, että varainsiirtoveron ytimen rakentamisesta tulee koskaan loppujen lopuksi yhtään mitään.

Olen sitä mieltä, että vahvistettu yhteistyö ja sen hyödyntäminen, käyttäminen on erittäin hyvä metodi unionin kehittämiseen. Pitää olla eturyhmä, joka menee edellä mutta joka antaa muille maille mahdollisuuden myöhemmin liittyä tähän järjestelmään mukaan. Suomen pitäisi olla lähtökohtaisesti juuri tässä vahvistetussa yhteistyössä siinä kärkijoukoissa.

Sitten mikä on tässä selonteossa erittäin hyvä, on se, että puhutaan oikeudenmukaisuudesta ja oikeusvaltioperiaatteesta. Minun täytyy sanoa nyt, mitä Euroopan unioniin tulee, että kun minä katson eräitä jäsenvaltioita, niin luottamus oikeusvaltioperiaatteeseen näissä maissa ei ole kauhean hyvä. Valitettavasti minun täytyy todeta myöskin, mitä tulee EU-tuomioistuimeen, niin EU-tuomioistuimen ratkaisut ovat jossain määrin hyvin soveltavia. Se hyväksyy tiettyä aika liberaalia poliittista tulkintaa. Jos nyt ajatellaan esimerkiksi no bail-out -periaatetta, niin tältä osin, jos on tietty asia, joka on kauhean tärkeä, niin tuomioistuin kyllä sen hyväksyy. Tältä osin täytyy sanoa, että unionista pitäisi ihan aidosti tehdä oikeudellinen yhteisö, jossa oikeusvaltioperiaate toteutuu tinkimättömästi. Tänä päivänä tilanne ei ole kovin hyvä, ja tätä meidän pitää ehdottomasti hyvin tiukasti ajaa.

Toinen asia, jota korostetaan tässä valtioneuvoston selonteossa, on kansallisten parlamenttien vaikutusvalta. Oikeastaan meillä ja Tanskassa on ehkä kaikkein paras järjestelmä seurannan osalta. Oikeastaan ne ongelmat, joita meillä esiintyy Ranskassa ja monissa muissa maissa, johtuvat siitä, että parlamenttia ei informoida, parlamentti ei ole vastuullinen päätöksenteossa ja sitä kautta ei ole demokraattista legitimiteettiä näissä maissa. Jos kaikissa maissa on samantyyppinen järjestelmä kuin Suomessa on, niin se olennaisesti helpottaisi demokraattisen legitimiteetin vahvistamisessa. Mielestäni Suomen mallia pitää voimakkaasti markkinoida.

Olen samaa mieltä kuin keskusta, joka antoi vahvan tukensa hallituksen linjauksille. Mielestäni painopisteitä pitää olla juuri kilpailukyvyn ja kasvun vahvistaminen, julkisen talouden tasapainottaminen ja se, että EU myöskin kantaa huolta siitä, että valtioiden osalta julkinen talous on tasapainossa.

Mitä pankkiunioniin tulee, niin tältä osin täytyy todeta, että siitä ei saa tulla tulonsiirtounionia. On hyvä, että meillä on yhteinen valvonta, mutta sen jälkeen kaikkien muiden toimenpiteiden, sekä talletussuojan että pankkien uudelleenjärjestelyrahastojen, osalta on ehkä parempi, että rahoitusohjelmat alkuvaiheessa ovat kansallisia eikä mennä EU-järjestelmiin, joissa juuri tuo tulonsiirtounioni saattaa toteutua. Digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttaminen on erittäin tärkeätä, mutta tässä pitää ottaa selkeitä, konkreettisia askeleita eteenpäin.

Yhteinen energiapolitiikka on lähtökohtaisesti sinänsä hyvä, mutta täytyy sanoa, kun Keski-Euroopassa energiahinnat ovat huomattavasti korkeampia, energiapolitiikka on selvästi sekaisempaa kuin Suomessa, että tässä pitää olla aika tarkkana, kun yhteistä energiapolitiikkaa muodostetaan. Tavoitteena se on hyvä, mutta siihen sisältyy paljon sudenkuoppia, joita pitää hyvin huolellisesti arvioida.

Ilmaston lämpenemisen torjuminen on ihan hyvä. Tältä osin meidän pitää olla tässä työssä ja pyrkiä kehittämään semmoisia tuotteita, jotka ovat kaikkein kehittyneimpiä. Ja laajentumisprosessin aktiivinen edistäminen on erittäin tärkeää.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan todeta sen, että mitä tulee rahaliittoon ja sen kehittämiseen, niin aina puhutaan, että pitää syventää liittoa. Täytyy sanoa, että joskus voisi oikeastaan niihin ongelmiin puuttua, ja meillä rahaliitossa eli eurossa on kolme ongelmaa:

Ensinnäkin se, että korkotaso ei ole oikea kaikkien maitten osalta tänä päivänä. Korkotaso Suomen ja Saksan osalta ei ole oikea. Se on aivan liian alhainen. Sen pitää olla selvästi korkeampi. Se, millä tavalla näihin ongelmiin puututaan, pitäisi pyrkiä selvittämään, ja nämä keinot pitäisi sitten löytää finanssipolitiikan puolelta.

Toinen on sitten se, että korkotaso, riskit jäsenvaltioitten osalta ovat nyt kohdallaan, mutta on tärkeätä, että tämä riskianalyysi säilyy myöskin tulevaisuudessa, koska se oli hukassa kymmenen vuotta sitten. Kun valtiolla on vakavasti alijäämäinen vaihtotase tai kauppatase, niin silloin EKP:n näitten valtioitten rahoittamisen pitäisi olla hyvin respektitiivistä, pitää olla hyvin varovainen ja osoittaa, että rahaa välttämättä ei olla valmiita antamaan näille maille, mikä pakottaa siihen, että näissä maissa mietitään sitä, että toimenpiteitä on pakko toteuttaa, jotta tuo vaihtotase ja kauppatase saatetaan tasapainoon.

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallituksen EU-selonteossa on hyviä linjauksia, mutta on tärkeää, että eduskunnassa sitä kehitetään vielä eteenpäin ja syvennetään tuota analyysia.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä silloin tällöin palauttaa mieleen, miksi Euroopan unioni on luotu ja miksi Suomi on mukana tässä arvoyhteisössä. Tätä tavoitetta palvelee tämä hallituksen selonteko.

Jo viime vuosisadan alusta lähtien on ollut suunnitelmia saattaa eurooppalaiset kansakunnat keskinäiseen yhteistyöhön niin, että sodat kävisivät Euroopassa mahdottomiksi. Lopulta ideat toteutettiin Euroopalle katastrofaalisen toisen maailmansodan jälkeen. Yhteistyö aloitettiin Saksan ja Ranskan välillä tavoitteena, etteivät nämä maat, jotka historiallisesti olivat taistelleet toisiaan vastaan jatkuvasti, enää sitä tekisi.

Rauhanprojekti kehittyi keskinäisen yhteistyön avulla arvoyhteisöksi ja poliittiseksi ja talousunioniksi. Tässä mielessä tavoitteenahan on se, että koko ajan sitoudutaan enemmän ja enemmän yhteiseen toimintaan, ja tämä edesauttaa sitä, että sodat edelleen ovat mahdottomia Euroopan unionin alueella, eli keskinäisriippuvuutta luodaan sillä tavalla, että aina kannattaa mieluummin tehdä yhteistyötä kuin kalistella sapeleita.

Arvoyhteisönä Euroopan unioniin on voinut liittyä jäseneksi vain, jos maa haluaa toteuttaa ihmisoikeuksia, ihmisarvoa, kansalaistensa vapautta, kansanvaltaa ja oikeusvaltioperiaatetta. Todellakin tällä hetkellä on ongelmia erityisesti tämän oikeusvaltioperiaatteen toteuttamisen kannalta. Hankala tilanne, joka vaatii korjausta, on se, että kun Euroopan unionin jäseneksi on päässyt, sen jälkeen ei ole enää niitä metodeja ja menetelmiä, jotta näihin ongelmiin esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteen rikkomisen kohdalla voitaisiin puuttua riittävän tehokkaasti.

Tällä hetkellä Euroopan unionin avulla useimmat jäsenmaat tavoittelevat erityisesti taloudellista hyvinvointia kansalaisilleen. Tämä tapahtuu aivan erityisesti sisämarkkinoitten avulla ja niin, että koko ajan poistetaan esteitä sisämarkkinoilta niin, että neljä vapautta, tavaroiden, pääoman, palvelujen ja ihmisten liikkuvuus, olisi entistä joustavampaa. Mutta kun meillä on nämä neljä vapautta, tarvitaan myös toimenpiteitä, jotta kansalaisten oikeudet myöskin täällä sisämarkkinoilla toteutuvat. Sen vuoksi tarvitsemme koko ajan kehittyvämpää ja kehittyvämpää yhteistä lainsäädäntöä.

Tässä yhteydessä pitää miettiä sitä, mitä tarkoitetaan sillä, jos toimivaltoja halutaan Euroopan unionista siirtää takaisin jäsenvaltioihin. Tällä varmaankin tarkoitetaan sitä, minkälaista eurooppalaista lainsäädäntöä Euroopan tasolla tehdään ja minkälaisia asioita jätetään sitten kansallisesti tehtäväksi. On tärkeätä huolehtia siitä, että kun meillä on sisämarkkinat, siellä toimii hyvä kuluttajansuojataso, hyvä kansanterveyden suojelun taso, hyvä ympäristönsuojelun taso, sitten sosiaalisen Euroopan puolella toteutuvat työelämään liittyvät asiat, jotta ei voida Euroopan unio-nin sisällä erilaisia dumppauksia harjoittaa. Tämä täytyy taata eurooppalaisella lainsäädännöllä kaikille sisämarkkina-alueella, jotta ei vain toteudu sitten pääomien Eurooppa vaan tämä on nimenomaan kansalaisten Eurooppa.

Tästä on kysymys eurooppalaisessa lainsäädännössä. Tätä lainsäädäntöä pitäisi meillä Suomessakin tehdä enemmän näkyväksi. Uskon, että se auttaisi myös siinä, että ihmiset ymmärtäisivät, mitä varten meillä on Euroopan tasoinen päätöksenteko. Meillä Suomessa on hyvä järjestelmä, meillä on suuri valiokunta, meillä käsitellään substanssivaliokunnissa eurooppalaisen lainsäädännön sisältöasioita. Ongelma on se, että kansalaiset eivät pysty siihen osallistumaan, kun se tapahtuu suljettujen valiokuntakokousten puitteissa.

Olisi mietittävä sitä, miten myöskin tätä keskustelua, laajempia lainsäädäntöasioita, voitaisiin tuoda myös tänne salikeskusteluun niin, että myös kansalaiset voisivat seurata sitä, minkälaista tavoitetasoa me asetamme. Silloin myös huomattaisiin se, että nimenomaan eurooppalaiseen lainsäädäntöön silloin, kun se liittyy siihen alueeseen, joka on Euroopan unionin kompetenssissa, voidaan ja pitää vaikuttaa kansallisesti. Toki meillä ei voi olla yhtä yhtenäistä suomalaista näkökulmaa vaan toimimme siinä kuten muissakin asioissa täällä eduskunnassa oman vakaumuksemme ja näkemyksemme pohjalta, mutta tämä on myös demokratiaa, jonka tulisi näkyä myös kansalaisille.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! EU on muuttunut. Unioni ei ole se sama kuin mihin Suomikin vuonna 1995 liittyi. Alun perin tavoitteena oli yhteismarkkinoiden luominen, kaupan kasvu, tavaroiden, palvelujen sekä ajatusten vapaa vaihdanta, eikä vähäisimpänä tavoitteena ollut rauha maiden välillä. Tavoitteiden saavuttamiseksi oli laadittu myös sopimuksia sekä määritelty sanktioita, jos joku säännöistä lipeäisi. Yhteisiä pelisääntöjä ei kuitenkaan noudatettu eikä sanktioita uskallettu langettaa, ja näin monen asian summana syntyi talouskriisi, joka ei vieläkään ole ohi.

Valtioneuvoston selonteossa EU-politiikasta hallitus toteaa, että unionin toimintaan tulevaisuudessa kohdistuukin paljon kysymyksiä, ja lupaa esittää vastauksensa. Selonteko jätti kuitenkin vielä paljon asioita tarkemmin määrittelemättä. Olenkin samaa mieltä kokoomuksen eduskuntaryhmän kanssa siitä, että valtioneuvoston selonteossa olisi kaivattu kunnianhimoisempaa otetta.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan, että tulevaisuuden sopimusmuutoksia valmisteltaessa tulee arvioida muutosten todelliset tarpeet, integraation syventämisen tavoitteet sekä sen aikataulu. Selonteon mukaan pitää varmistaa muutosten hyväksyttävyys myös kansalaisten näkökulmasta. Tämä on hyvä idea, sillä tällä hetkellä niin Suomessa kuin muissakin EU:n jäsenmaissa kansalaisten luottamus EU:n toimintatapaan horjuu huomattavasti. Helsingin Sanomat julkaisi tällä viikolla gallupin suomalaisten suhtautumisesta eurokriisiin. Tiistain Helsingin Sanomien mukaan 54 prosenttia suhtautui kielteisesti ajatukseen muiden euromaiden taloudellisesta tukemisesta — heistä 38 prosenttia jopa silläkin ehdolla, että päätöksestä koituisi haittaa Suomelle ja koko euroalueelle.

Kansanäänestys Suomen EU-linjasta olisi siis paikallaan. Tämän selonteon perusteella tosin on vaikea löytää sitä linjaa, josta kansanäänestys voitaisiin järjestää. Gallupit lähettävät hallitukselle kansalta viestiä, ja pallo onkin hallituksella: ottaako se kansan viestin toimissaan huomioon, vai jättääkö se mielipiteet huomioimatta?

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossakin todetaan, että jäsenvaltioiden ja alueiden välillä on edelleen suuria eroja. Tiedämme, että eurooppalainen kulttuuriperimä on rikas niin kielellisten, kulttuuristen kuin historiallisten erojensa vuoksi. Siksi sitä on hyvin vaikea yhteen muottiin valaa. Pohjoismaat ovat lähellä toisiaan näissä asioissa, ja olemmekin tunnettuja siitä, että meillä asiat hoidetaan hyvin sääntöjä noudattaen. Silti Pohjoismaidenkin välillä on edelleen monenlaisia rajaesteitä.

Selonteossa todetaan, että eurooppalaisen integraation perustana on yhteisen arvopohjan tinkimätön noudattaminen. Selonteossa todetaan myös, että arvoyhteisö ei ole kestävällä pohjalla, ellei se rakennu vahvan yhteisen sääntöperustan noudattamiselle. Olisikin mukava tietää, millä aikataululla valtioneuvosto arvioi, että Eurooppaan saadaan luotua sellainen arvomaailma, että myös Etelä-Euroopan kriisimaat saadaan noudattamaan tätä ylevältä kuulostavaa yhteistä arvopohjaa ja sen myötä myös noudattamaan EU:n yhteistä sääntöperustaa.

Arvoisa puhemies! Selonteossa todetaan useassa kohdassa, että EU:n tulee uudistua ja sen puutteita korjata. EU:n löyhää tapaa käyttää rahaa onkin syytä kritisoida, sillä 18 vuoteen unioni ei ole saanut tilintarkastuksesta puhtaita papereita. Rahaa katoaa vuosittain miljoonia. Tätä ei voi hyväksyä.

EU:n toimintoja ja rahankäyttöä tulisikin tehostaa. Ei voi olla oikein, että jäsenmaissa tehdään miljardien edestä sopeutustoimia, kaikkialta ja kaikilta leikataan, hyvinvointivaltion peruspalveluista tingitään, mutta samalla EU kasvattaa omia hallinnollisia menojaan. Rahankäyttöön ja turhaan byrokratiaan on puututtava. Muun muassa kallis ja kirjava kokouskäytäntö vaatisi uudistusta.

Hallituksen EU-selontekoon on kirjattu, että EU-parlamentin hyväksyttävyyttä edistäisikin se, että se kokoontuisi täysistuntoihin vain yhteen toimipaikkaan. Olen hallituksen kanssa samaa mieltä. Nimittäin 12 kertaa vuodessa parlamentti kerää Brysselissä tavaransa, henkilökuntansa ja rekkaralli lähtee Strasbourgiin — ja muutaman päivän kuluttua sama setti toiseen suuntaan. Ralli maksaa satoja miljoonia euroja vuodessa. EU-parlamenttikin on nykyiseen kokouskäytäntöön tyytymätön, ja sitä on yritetty lukuisin tavoin poistaa siinä onnistumatta.

Arvoisa puhemies! Tässä olisi mahdollisuus aloittaa EU:n instituutioiden byrokratian keventäminen heikentämättä unionin toimintoja. Päinvastoin tällä voitaisiin tehostaa toimintoja.

Arvoisa puhemies! Tämän vastauksen valossa, minkä tänään sain eurooppaministeri Stubbilta, joka totesi, että tätä kokouskäytäntöä on vaikea poistaa, sillä jäsenmaat eivät halua saavutetuista eduistaan luopua, EU:n muuttaminen ja uudistaminen kuulostaakin lähinnä juhlapuheelta, jos EU:n jäsenvaltioilla ei ole todellista tahtoa muuttaa rakenteita, ellei muutoslaskua maksa joku muu.

Toteankin, että kiihkotonta yhteistä keskustelua on siis syytä jatkaa siitä, voidaanko EU:ta vielä todella uudistaa vai kaatuuko se yhä lisääntyvään sopimusten viidakkoon, jota kukaan ei lopulta enää hallitse.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko EU-politiikasta on varsin kattava esitys Suomen EU-jäsenyyden nykytilasta ja maamme tulevaisuuden tavoitteista.

Kohta me olemme olleet EU:n jäsen jo lähes 20 vuotta. Euroopan unioniin liittyminen oli Suomelle aikoinaan erittäin tärkeä teko. Osoitimme itsellemme ja koko maailmalle, että olemme osa länttä ja kuulumme läntisen kulttuurin piiriin. Maailma oli tuolloin toisenlainen, eikä kaukana ollut tuolloin aika, kun Neuvostoliitto puolipakolla piti meitä lähipiirissään. Uskon, että tänä päivänä Venäjäkin arvostaa Suomen EU-jäsenyyttä, muttei varmaankaan panisi pahakseen, jos Suomi etääntyisi EU:sta valuakseen sen vaikutuspiiriin. Olemme osa länttä, ja tämä on mielestäni edelleen yksi olennainen peruste pysyä Euroopan unionissa mukana ja pitää euro valuuttana vaikeuksista huolimatta.

Euroopan unionista on Suomelle olennaisesti enemmän hyötyä kuin haittaa. Tämä pätee sekä taloudessa että politiikassa. Olemme mukana maailman suurimmilla sisämarkkinoilla. Meillä on Euroopan unionin alueella vapaa liikkuvuus. Olemme osa eurooppalaista kulttuuripiiriä. Meillä on yhteinen valuutta. Väitän, että Euroopan unionin myötä vakaus, hyvinvointi ja kansainvälinen uskottavuutemme ovat olennaisesti paremmat kuin Euroopan unionin ulkopuolisena maana.

Mielestäni Suomen Euroopan unionin jäsenyyttä tulee pääsääntöisesti kehittää selonteon esitysten mukaisesti. Naton merkityksen vähentyessä Euroopassa tulisi voimakkaammin nostaa keskusteltavaksi yhteinen eurooppalainen puolustusratkaisu. Nykyinen Lissabonin lauseke ei meitä sodan tullen turvaa. Naton päätöksentekojärjestelmä ja toimintakyky niin ikään ovat vuosi vuodelta yhä tehottomampia, ja tämäkin muodostaa perusteen uuden ratkaisun etsimiselle. Vaikka minulla ei ole mitään Nato-jäsenyyttä vastaan, paras ratkaisu olisi yhteinen eurooppalainen puolustus. Uskon, että suomalaistenkin olisi helppo hyväksyä tällainen järjestely.

Arvoisa puhemies! Toivon, että me kaikki yli puoluerajojen haluamme kehittää Suomen Euroopan unionin jäsenyyttä ja Euroopan unionia entistäkin paremmaksi. Olemme eurooppalaisia ja kuulumme länteen.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä useat edustajat ovat todenneet, että selonteko jättää kylmäksi eikä tuo ilmi selkeitä linjauksia, enkä minäkään tästä selonteosta saa oikein selvää, miten Suomi on politiikallaan vaikuttamassa reilumpaan, yhtenäisempään ja vahvempaan unioniin.

Talouskriisi on pitkittynyt ja sillä matkalla mutkistunut. Talouskriisi on totisinta totta, ja se on lopulta myös demokratian kriisi, kuten nuorisotyöttömyyskin osoittaa. Kun talouden ongelmana on nimenomaan valuutan kriisi, ei näitä voida pitää erillään, vaikka täällä kuitenkin on sitäkin yritetty todistaa.

Eurooppaa vaivaa matalien korkojen aiheuttama ylituotantolama ja heikentyneen valuutan kriisi, vaikka euro onkin toisaalta liian vahva valuutta. Euroopan alueella ei ole ostovoimaa, ja jos ostamme velkarahalla Kiinasta kulutushyödykkeitä, niin silläkö talous kääntyy kasvuun? Euroopan sisämarkkinat ovat taanneet vientivetoiselle Suomelle pääsyn suuremmille markkinoille, näin sanotaan selonteossa, mutta se ei ole vientiteollisuuden koko totuus. Kauppatase muodostuu siitä, että on kilpailukykyinen vientituote ja markkinat. Jos ostovoimaa ei ole, ei kannata pettää itseään sillä, että talousyhteisö on silloin ainoa autuaaksi tekevä ratkaisu.

Rahoitusmarkkinaveroa on vaikea hyväksyä. Jos veronsaajamaa on esimerkiksi finanssilaitoksen kotimaa, ei tämä hyödytä millään tavalla reuna-alueilla sijaitsevaa Suomea, ja se on vain osa liittovaltiokehitystä.

Suomen unionipolitiikkaan vaikuttaminen ei ole kaikilla politiikanlohkoilla onnistunut, ja siitä on voitava puhua avoimesti. Se on myöskin arvovalinta, että voimme keskustella avoimesti niistä ongelmista, mitä on.

Ilmastopolitiikassa Suomi hävisi 6—0, kun Durbanin ilmastosopimus hyväksyttiin. Suomelle on luvattu EU-tason kautta täysi kompensaatio niin sanotusta metsäkadosta, eikä tätä ole vieläkään saatu neuvotteluissa aikaiseksi. Ihmettelen, että kun kaikkien muiden EU-maiden metsät on tilastollisesti meille ilmoitettu hiilinieluiksi, niin ainoastaan Suomen runsaasti kasvavat metsät ovatkin yllättäen hiilipäästö. Tämä ei ole reilua unionipolitiikkaa.

Samoin maataloutemme kannattavuus on hiipunut hiljalleen, ja se on tapahtunut unionin yhteisen maatalouspolitiikan aikana. Meidän tulee saada pitää kiinni liittymissopimuksissa luvatuista kansallisista tuista, siis suoraan sanottuna elintarvikeomavaraisuudesta, eikä ilmastopolitiikka saa muodostua jarruksi biotalouden kehittämisessä, jossa Suomella olisi varmasti annettavaa, ellemme itse aiheuta kotikutoisia esteitä joko kansallisesti tai sitten unionin tasolla.

Sosialidemokraattien ryhmäpuheessakin todettiin, että Euroopan unioni on jäänyt etäiseksi kansalaisille. Kyllä, ja sen lisäksi tämä lähinnä mahtipontisesti julistava ja direktiivejä vyöryttävä yhteisö on todella sieltä ylhäältä annettu, ei alhaalta nouseva demokraattinen yhteisö. Puolan fosforipäästöjenkin toteamiseen tarvittiin Helsingin Sanomat, eikä siihen pystynyt direktiivi eikä lupabyrokratia. Arvovalintana ja poliittisena valintana EU jää siis etäiseksi. Kansallista päätösvaltaa on ehdottomasti lisättävä, ja nyt näyttää vain koko ajan siltä, että sitä kavennetaan.

Vielä palatakseni tähän ilmastopolitiikkaan, joka yrittää näköjään keittiön kautta, saranan puolelta kammeta itselleen suomalaisen metsäpolitiikankin, joka tähän asti on ollut kansallisesti äärimmäisen hyvin hoidettu mielestäni. Tässä jos missä, hyvä hallitus, käyttäkää sitä ennakkovaikuttamista ja vahvaa suomalaista unionipolitiikkaa.

Suomen tavoitteena ei tule olla unionin laajentumisprosessin aktiivinen edistäminen. Uusien unioniin pyrkivien maiden talouksia ja yhteiskunnallista tilaa ei ole tutkittu tarpeeksi, ja se on myönnetty muun muassa Kreikan kohdalta. Tämä edistää vain moraalikatoa, joka vaivaa myös muun muassa korruption muodossa. Ei korruptiota kitketä vuodessa, ei vuosikymmenessä eikä säädöksellä. Siinä asiassa paperilla EU näyttää hyvältä.

Jälleen kerran on palattava Islannin talouden kriisiin, rakennuskuplan puhkeamiseen ja siitä seuranneeseen korjausliikkeeseen. Islanti teki rajut, perustavanlaatuiset ratkaisut, mutta teki korjausliikkeen nopeammassa aikataulussa kuin IMF:n kanssa aikanaan sovittiin. Pankit saivat mennä, jos ne eivät olleet elinkelpoisia.

Unioni on tulonsiirtounioni monessa mielessä. Esimerkiksi rakennerahastot toimivat Suomen kilpailukykyä heikentäen. Vaikka ymmärrän toki, että rakenne- ja koheesiorahastot ovat nettosaajamaille mieluisia, niin lopputulos on lyhyellä juoksulla vain se, että nettomaksajat häviävät, ja tämä on osin kilpailua väärentävä tilanne.

Hallitus ei aio arvioida toimivaltojen palauttamista, vaikka siitä keskustellaan unionin tasolla, koska se vaatisi perussopimusten avaamista. Uskon kyllä, että sitä pelätäänkin. Ehkäpä unionia ei saataisikaan enää kursittua kokoon uusin sopimuksin, ja onhan aivan päivänselvää, että tämä ei ole sama unioni, joka on alkuperäisen sopimuksen tehnyt, mutta kuitenkin on huomattava, että unioni on suunnitellut perussopimusten muuttamista muun muassa Emun kehittämisen yhteydessä. Periaatteessa perussopimusta ollaan siis avaamassa vain liittovaltion suuntaan.

Edustaja Myller käsitteli EU-asioiden käsittelyä Suomen eduskunnassa suuressa valiokunnassa ja substanssivaliokunnissa. Olen pettymyksekseni huomannut, etteivät substanssivaliokuntien perusteellisestikaan käsittelemät asiat ja yksimieliset lausunnot monestikaan paina hallituksen muodostaessa kantaansa. Jos asia ei mene eduskunnan valiokunnan kauttakaan, yksittäisellä kansalaisella taitaa olla vielä vähemmän vaikuttamisen mahdollisuuksia.

Olisin valmis keskustelemaan vielä laajemmasta integraation purkamisesta, ja varsinkin ja erittäin painokkaasti, jos unioni ei ota todella vahvasti vastaan sitä huolta, ettei se ole korjannut puutteita sääntöjen noudattamisessa. Se ei edusta hyvää unionihallintoa.

Oikeusvaltioperiaatteen mukainen normisto on tietenkin hyvä, mutta tulee huomata, että muutakin kansainvälistä yhteistyötä Suomi osaa tehdä ja olemme osa länttä, olemme osa Eurooppaa, ja tässä on syytä mainita Euroopan neuvoston toiminta parlamenttien välisenä yhteistoimintaelimenä.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Suomi on ollut 18 vuotta EU:ssa. EU-maille on tyypillistä, että niissä kaikissa on melko paljon työttömyyttä. Etenkin nuoria on runsaasti työttöminä. Tyypillistä EU:lle on, että sen olemassaolosta johtuva lainsäädäntö heikentää mahdollisuuksia työllistää suomalaiset työttömät. Tämä on havaittu monissa kunnissa ja kaupungeissa, joissa on suunniteltu suomalaisten työllistämistä.

EU:n vapaasta työvoiman liikkuvuudesta seuraa, että meidän pitäisi työllistää kaikki EU:n työttömät, jos haluamme poistaa työttömyyden maastamme kokonaan. Selonteossaan hallitus väittää, että entistä vahvempi, yhtenäisempi ja reilumpi unioni on Suomen ja suomalaisten etu. Selonteon mukaan unionin toiminnan keskeisimpiä kehittämisalueita ovat unionin arvojen ja sääntöjen kunnioittaminen, talous- ja rahaliiton vahvistaminen, kilpailukyvyn, kasvun ja työllisyyden sekä sosiaalisen ulottuvuuden parantaminen, yhteisen energiapolitiikan kehittäminen, ilmastonmuutoksen torjuminen, henkilöiden vapaan liikkuvuuden edistäminen, unionin ulkoisen toiminnan vahvistaminen sekä unionin laajentuminen.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten kannalta nämä edellä mainitut ovat haasteita, jotka ovat kesken, kehitteillä ja alati muuttuvia vielä 18 vuotta kestäneen EU-jäsenyyden jälkeenkin. Haaste on, että EU ei aina noudata kaikkia unionin arvoja saati kunnioita omia sääntöjään. Viime aikoina talous- ja rahaliiton vahvistaminen ja eteläisten jäsenmaiden pankkien pönkittämisen tarve ovat esimerkkejä EU-hallinnon toimimattomuudesta. EU-maiden kilpailukyky on heikentynyt viime vuosina. Jäsenmaiden keskinäinen kilpailu on nakertanut kannattavuutta EU:n sisämarkkinoilla. Niinpä myös EU-alueen kasvun ja työllisyyden sekä sosiaalisen ulottuvuuden parantaminen jäänee toteutumattomaksi haaveeksi ainakin lähivuosina.

Yhteisen energiapolitiikan kehittäminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen asettaa myös ennalta arvaamattomia haasteita maamme metsätaloudelle. Suurten EU:n ulkopuolisten maiden jättäydyttyä pois EU:n ajamasta ilmastonsuojeluohjelmasta vesittyvät ohjelman tavoitteet, ja se saattaa mukana olevat EU-maat epäedulliseen kilpailuasemaan globaaleilla maailmanmarkkinoilla. Henkilöiden vapaan liikkuvuuden edistäminen, unionin ulkoisen toiminnan vahvistaminen sekä unionin laajentuminen tuovat mukanaan työllisyyttä ja kansantaloutta rasittavat haasteensa.

Arvoisa puhemies! EU-maiden kriisit ovat kasvattaneet jäsenmaiden näkemyseroja ja lisänneet kansalaisten kriittisyyttä Euroopan integraatiota kohtaan, ja joidenkin jäsenmaiden sitoutuminen Euroopan integraatioon on heikentynyt. Britannia aikoo järjestää EU-suhteestaan kansanäänestyksen. Kriisin aikana on myös spekuloitu eräiden maiden erolla eurosta. Kansalaisten päällimmäiset huolet liittyvät talouskriisin aiheuttamaan epävarmuuteen, työttömyyteen ja sosiaalisiin ongelmiin. Euroopan unionin tärkein tavoite juuri nyt on luoda edellytykset uusien työpaikkojen syntymiseen kadonneiden tilalle. Kasvu, työllisyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus ovat edellytyksiä eurooppalaisten hyvinvoinnille.

Arvoisa puhemies! Nähtäväksi jää, miten EU-maiden hallitukset ratkaisevat nämä haasteet ja kriisit. Maailmantalouden rakenne jatkaa muuttumistaan. Komission teettämän selvityksen huonoimman skenaarion mukaan Euroopan unionin nykyiset jäsenmaat kattaisivat 15 prosenttia maailman bruttokansantulosta vuonna 2050. Nykyisin EU-maat kattavat noin 25 prosenttia. Väestön ikääntyminen ja heikentyvä huoltosuhde vaikeuttavat tilannetta entisestään.

Selonteon mukaan korruptio on vakava, globaali ongelma. Komission arvion mukaan Euroopan alueella käytetään vuosittain korruptioon arviolta 120 miljardia euroa, mikä on 1 prosentti suhteessa EU:n bruttokansantuotteeseen ja yhtä paljon kuin Euroopan unionin vuosibudjetti.

Arvoisa puhemies! Entistä suurempaa valtaa käyttävän Euroopan parlamentin tulisi toimia vastuullisesti ja ratkaisuhakuisesti lainsäädännön laadun varmistamiseksi. Suorilla vaaleilla valitun parlamentin hyväksyttävyys kansalaisten silmissä syntyy sen toiminnan ymmärrettävyyden ja sisällön perusteella. Parlamentin hyväksyttävyyttä edistäisi ja säästöä synnyttäisi myös se, että parlamentti kokoontuisi täysistuntoihin vain yhteen toimipaikkaan, kuten se itsekin on linjannut.

Sauli Ahvenjärvi /kd:

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on tärkein kansainvälinen yhteistyöfoorumimme. Edunvalvonnassa ja vaikuttamisessa onnistumisen tärkeyttä Suomelle EU:n eri toimielimissä ei voida yliarvioida. Pohjaksi tarvitsemme selkeän kuvan siitä, mihin me EU:ssa pyrimme. Siksi on välttämätöntä aika ajoin linjata EU-politiikan tavoitteita. Nopeasti muuttuvassa ympäristössä olisi pystyttävä ennakoivaan ja mahdollisimman oikea-aikaiseen, tehokkaaseen vaikuttamiseen.

Hallituksen eduskunnalle antama EU-selonteko on luonteeltaan keskipitkän aikavälin strategista suunnittelua, mutta edellä mainitusta syystä meidän olisi pohdittava myös vuosittain tapahtuvaa EU-poliittisten linjausten täsmentämistä ainakin keskeisimpien teemojen osalta.

Viimeisten vuosien aikana erityisesti eurokriisin johdosta vaadittu reagointinopeus on saavuttanut aivan uuden tason. On käynyt ilmeiseksi, että paitsi tässä strategisessa suunnittelussa, myös käytännön menettelytavoissa, poliittisten päätösten tuottamisessa niin meillä kuin EU:nkin puolella, on kehittämisen varaa. Kuluneiden kahden vuoden aikana aikatauluongelmat ovat monta kertaa nousseet keskusteluun ja aiheuttaneet tässäkin salissa perusteltua tyytymättömyyttä. Liian monta miljardiluokan asiaa on tällä vaalikaudella jouduttu eduskunnassa viemään läpi kauhealla kiireellä ilman perusteellista pohjustusta ja asianmukaisia riskiarvioita. Kyse on ollut akuutin talouskriisin hoitamisesta, millä on selitetty kireitä aikatauluja, mutta sekään ei voi olla hyväksyttävä selitys sille, että päätöksentekijöillä ei ole gigaluokan asioissa aina kunnollista käsitystä siitä, mitä tarkalleen ottaen ollaan päättämässä.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä asiakirja tulee mielenkiintoiseen ja hyvään aikaan. Sitä on ollut vaikea kirjoittaa aiemmin, kun tässä on eletty taloudellisesti finanssikriisin vaikeita vääntöjä. Hallituskautta on sopivasti mennyt kuitenkin kaksi vuotta, joten nyt on kuitenkin hyvä jotain saada. Samalla se osuu tärkeään ikään kuin lähetekeskusteluhetkeen, kun odotamme kesäkuun viimeisen viikonlopun huippukokousta.

Joulukuussa vielä näytti siltä, että saisimme selkeästi aikataulutettua Emun jatkokehittämissuunnitelmia odotetun huippukokouksen asialistalle. Nyt kuitenkin juuri tälle päivälle komission piti antaa esityksensä Emun sosiaalisesta kehittämisestä, mutta se on siirtynyt todennäköisesti ennen lomia annettavaan aikaan, tarkoittaa siis Euroopan lomista puhuttaessa tai unionin lomista puhuttaessa, että mahdollisesti saamme sen heinäkuussa, mutta ainakaan tuohon huippukokoukseen se ei ehdi. Oikeastaan jään jännittyneenä odottamaan sitä, mikä on unionissa kuuma peruna, kuuma hetki.

Silloin joskus loka-marraskuussa keskustelemme tässä salissa tämän selonteon pohjalta valmistellusta mietinnöstä, jonka suuri valiokunta tälle salille aikanaan valmistaa. Ajattelen, että nyt EU-asiat ovat niin merkittäviä, että uskon, että jokainen valiokunta tähän työhön ryhtyy, ja toivon suuren valiokunnan puheenjohtajana, että jokaisessa valiokunnassa se oma ulottuvuus, oma näkökulma tässä esille tuotuihin asioihin tai niihin asioihin, joita tästä puuttuu, tuotaisiin esiin, jotta saisimme Suomelle koherentin, kokonaisen ja kestävän näkemyksen siitä, mitä me EU:lta haluamme ja minkälainen Suomelle hyvä EU olisi.

Minusta kuuluminen tähän Euroopan unionin valtioyhteisöön, johon kuuluvat kaikki verrokkimaamme ja johonka suuntautuu kaksi kolmasosaa maamme viennistä, on erittäin oleellinen ja meille hyvä, koska kaikki tuolla unionissa tehtävät päätökset vaikuttavat suomalaisten elämään, vaikka sitä ei joka päivä arjessa näe. EU-jäsenyys on meidän omasta edustamme johtuva valinta. Minkälainen olisi sitten se unioni, jossa suomalaistenkin asema parhaiten olisi turvattu, se riippuu omasta kehityksestämme, ja siihen, kuten ryhmäpuheenvuorossa SDP:n edustaja Guzenina sanoi, vaikutamme me eurooppalaiset itse.

Mutta vaikuttaako Eurooppa maailman tulevaisuuteen? Meitä EU-kansalaisia on kuitenkin vain 7 prosenttia maailman väestöstä. Kaupassa olemme voimakkaampi, tuotamme noin 25 prosenttia maailman bkt:sta, mutta kuitenkin näemme, että muut maanosat kasvavat meitä nopeammin niin väestönä kuin taloudellisestikin, ja silloin kannattaa katsoa, minkälainen unioni meidän asemaamme parhaiten tuo näiden uusien, vahvempien, toimivien alueiden rinnalle, minkälainen kumppani EU on ja miten pelaamme itsellemme parhaan tulevaisuuden.

En usko, että globalisaatio on nollasummapeliä, että jonkun kasvu on toiselta pois. Oikein kortit pelattuna globaali keskinäisriippuvuus auttaa kaikkia siihen aktiivisesti osallistuvia, ja yhteistyötä syventävien toimijoiden vaikutusmahdollisuudet kasvavat kaikki yhdessä ilman, että se on suoraan joltain muulta pois.

Arvoisa puhemies! Minusta ajankohtainen huoli on — tai en tiedä, onko se huoli, mahdollisuus tai huoli, kummin sen näkee — miten Eurooppa tulee sisäisesti kehittymään, koska sisäinen Eurooppa on vahvempi myös ulospäin ja sisäistä vahvuutta haetaan integraatiolla, miten kehittyy Emu ja miten kehittyy koko EU. Nyt näyttää, että kaikki työ Euroopassa keskitetään Emun kehittämiseen, eli euroalueen kehittämiseen, jopa se, että kun tehtiin fiscal compact — sen tekivät kaikki paitsi kaksi unionimaata eli 25 maata — taloustoimintaa jäsenmaissa haluttiin paremmin nivoa yhteen keskinäisriippuvuuden aikana, ja se oli hyvä asia.

Nyt kuitenkin Emun kehittämisessä etsitään ratkaisuja, joissa katsotaan vain Emu-maiden keskinäistä kehittymistä. Suomelle tämä asetelma on hankala, koska meidän verrokkimaistamme moni ei ole euron jäsen, ja siksi toivoisin, että Suomi koettaisi pitää mielessä mahdollisuuden Emun tiiviimpäänkin kehittämiseen ja että Emun alueeseen olisi muilla mahdollisimman helppo tulla, jopa niin, että mukaan pääsisi tulematta eurojäseneksi, koska monet asiat liittyvät sisämarkkinoihin eivätkä välttämättä vain siihen, että on eurojäsenenä.

Ministeri Stubb tuossa aikaisemmin sanoi, että hänellä on vahva usko, että 26 maata 28:sta tulee euroon mukaan, mutta emme kerenneet keskustelussa niin pitkälle, että meillä olisi jotain aikaperspektiiviä tuohon ollut, ja kun integraatiotahti kuitenkin on lähivuosissa jo määriteltävä, niin tämä asettaa tarkemman tutkiskelun paikan eduskunnallekin, kun tätä selontekoa käsittelemme.

Arvoisa puhemies! Jotta ei tarvitse ottaa toista puheenvuoroa, niin käyttäisin tämän vielä tässä ihan lyhyesti loppuun, vaikka viisi minuuttia aikaa on jo mennyt.

Näen ja oma puolueeni SDP näkee integraation syventämisessä myös mahdollisuuksia, vaikka sitä yleisesti pelätään, ja yksi niistä on sosiaalisen ulottuvuuden tarkasteleminen. Siinä voidaan tehdä hyviä asioita ja tärkeitä asioita jo nykyisin sovittujen perussopimusten puitteissa, koska meillä on myös tehty eurooppalaisia sopimuksia, ei vain talouskurista ja talousasioista, vaan myös EU 2020 -sopimuksessa, jolla nimenomaan tehdään Euroopalle kasvua ja tulevaisuutta niin, että emme joutuisi kriisissä niitä asioita vasta ratkaisemaan.

Myös pankkien valvontaa, elvyttämis- ja alasajomekanismia ja eurooppalaisten pankkien säätelyä kannattaisi edistää. Minulle on ollut hämmentävää se, kun Fedin entinen johtaja sanoo jälkeenpäin, että niin, olisihan ehkä jotain pitänyt tehdä valvonnalle, että kun rahan liikkeetkin vapautettiin, niin miksi ihmeessä jäimme sitten kansallisen valvonnan varaan. Tämä sama kysymys tulee ajatella silloin, kun pankkien toiminta on vapautettu yli kansallisten rajojen: eikö olisi siinäkin tapauksessa hyödyllistä ollut saman tien huomata myös tuo valvonta laittaa samaan tahtiin menemään.

Aivan lopuksi sosiaalisesta ulottuvuudesta. Siinä on myös otettava tosissaan se mahdollisuus nykyistenkin perussopimuksen mukaisesti, että kun yhdessä valvomme toistemme talouksia, ettei tule yllätyksiä, ja keskinäisriippuvuus on voimakasta, niin eurooppalaisessa ohjausjaksossa, jossa jokainen maa katsoo omia talouksiaan, pitäisi komission maakohtaisissa suosituksissa minusta jo virkansakin puolesta ottaa huomioon näitä EU 2020 -strategian tavoitteita ja kuljettaa käsi kädessä yhteiskunnallista kestävyyttä puhtaan budjettikestävyyden rinnalla, koska ne ovat kuitenkin saman kolikon kääntöpuolia.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Selonteossa linjataan ja kuvataan, miten Suomen mielestä Euroopan unionia tulee jatkossa kehittää. Kuten edustaja Ahvenjärvikin nosti esille, minun mielestäni enemmän tulisi kiinnittää huomiota myös siihen, kuinka Suomen etuja valvotaan Euroopan unionin suuntaan. Tuntuu vähän siltä, että välillä olemme heikoilla, sieltä tulee direktiivejä, jotka välillä tuntuvat vähän epäkäytännöllisiltä Suomen olosuhteisiin, esimerkkinä vaikkapa rikkidirektiivi, joka nyt tietysti on menneen talven lumia, (Miapetra Kumpula-Natri: Tuli IMOsta!) ja sen kanssa me elämme. No, nyt siellä valmistellaan sitten Itämerelle typpidirektiiviä, josta uhkaa tulla samankaltainen iso lasku sitten Suomen vientiteollisuudelle. Sanoisin oikeastaan näin, että nyt on meidän EU-virkamiehillä ja EU-edunvalvojilla näytön paikka, että pelastetaan Suomi tältä katastrofilta ja katsotaan, että tämä tuleva typpidirektiivi on sitten senlaatuinen, ettei se rampauta meidän vientiteollisuuttamme sen enempää.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Helsingin Sanomat tiistaina 26. maaliskuuta kertoi seuraavaa: "Yiannos Mylonas on raivoissaan. Kyproslainen lakimies istuu pramean hotellin aulassa Limassolissa ja selaa päivän uutisia. Hän sijoitti rahojaan hiljattain Kyproksen toiseksi suurimman pankin Laikin velkasitoumuksiin, joista tarjottiin Mylonasin mukaan houkuttelevaa seitsemän prosentin korkoa. Nyt sijoitukset ovat mennyttä, myös useilta asiakkailta, hän sanoo. Syy on pitkälti Euroopan vaurauden ja pohjoisten maiden, Mylonas tulkitsee. ’Hallitukset Saksassa, Hollannissa ja Suomessa ovat hylänneet meidät. Eurooppa välittää vain omista intresseistään.’"

Herra puhemies! Jos muutkin kyproslaiset kuin Yiannos Mylonas ovat ymmärtäneet eurooppalaisen solidaarisuuden siten, että he omissa sijoituksissaan ottavat riskiä, ja jos asiat menevät hyvin, he saavat hienot tuotot itselleen, jos asiat menevät huonosti, niin muut eurooppalaiset veronmaksajat, kuten esimerkiksi suomalaiset veronmaksajat, sitten korvaavat sitten heidän tappionsa, niin pitää sanoa, että Yiannos Mylonas ja nämä muutkin ovat silloin ymmärtäneet asiat väärin. Tämä väärinymmärrys on valitettavan yleistä Kyproksella, Kreikassa ja monissa muissa velkakriisin kourissa olevissa maissa. Minulla on nimittäin myös tässä Iltasanomien lehtileike 23. päivä maaliskuuta, jossa hyvin isolla on kuva mielenosoittajien kyltistä, jossa kyltissä lukee: "Missä on solidaarisuus?"

Sellainen solidaarisuus, jossa nämä vaikeuksiin joutuneet maat ovat eläneet yli varojensa, kuluttaneet enemmän kuin tienaavat, antaneet pankkisektorinsa paisua yli äyräiden, ovat rikkoneet yhteisiä sopimuksia, sellainen solidaarisuus, että tämän jälkeen olisi meidän muiden maiden, jotka olemme hoitaneet asiamme, emme välttämättä hyvin, mutta kuitenkin paremmin, velvollisuus solidaarisuuden nimissä heitä auttaa ja tukea, on mielestäni väärin ymmärrettyä solidaarisuutta.

Me olemme osallistuneet tukipaketteihin, mutta emme mielestäni solidaarisuutta, vaan sen vuoksi, että pyrimme estämään tämän velkakriisin hallitsemattoman leviämisen, joka iskisi vielä nykyistä rajummin myös Suomen talouteen, työllisyyteen, suomalaisten toimeentuloon. Siis tämän vuoksi olemme osallistuneet, emme sen vuoksi, että Yiannos Mylonas ja muut riskisijoituksia tehneet pystyttäisiin meidän veronmaksajien rahoilla tai vastuilla pelastamaan.

Minun mielestäni on aivan selvää, että tästä velkakriisistä ei päästä eroon ainakaan sillä, että näissä kriisimaissa tai kriisin partaalla olevissa maissa koetaan, että eurooppalainen solidaarisuus tarkoittaa sitä, että he jatkavat ylivelkaantumista, he jatkavat nykyistä menoaan, joka on aiheuttanut nämä ongelmat, ja sitten pohjoisemman Euroopan maat tai paremmin asiansa hoitaneet Euroopan maat solidaarisuuden nimissä tulevat heidän avukseen.

Euroopan velkakriisin ratkaiseminen edellyttää minun mielestäni sitä, että nämä vaikeuksissa olevat maat tekevät itse paljon nykyistä enemmän oman tilanteensa kohentamiseksi, ja kun sanon paljon nykyistä enemmän, en niinkään tarkoita suoranaisia säästöjä ja veronkorotuksia talouden tasapainottamiseksi, vaan tarkoitan sellaisia muutoksia heidän talousjärjestelmässään ja työmarkkinajärjestelmässään, jotka muutokset parantavat näiden maiden kilpailukykyä. Tarkoitan myös sellaisia muutoksia heidän verotuksessaan, että verotus on oikeudenmukaisempaa ja tasapuolisempaa, mikä vahvistaa näiden maiden kansalaisten veromoraalia. Tarkoitan myös sitä, että säädetyt verot kerätään tehokkaasti. Ei ole paljon iloa ja apua siitä, että Kreikassa tai muissa näissä maissa säädetään lisää veroja, jos näitä veroja ei kuitenkaan makseta.

Luulen, että meidän suomalaisten kannattaisi todellakin harkita sitä, että lähettäisimme Markku Hirvosen, entisen harmaan talouden torjujan, joka nykyään toimii tämän sektorin verokonsulttina — siis ei konsultoi niin kuin muut verokonsultit, miten voitaisiin välttää verotusta, vaan ymmärtääkseni konsultoi sitä, miten voitaisiin tehostaa verotusta, veron perintää ja harmaan talouden vastaista toimintaa — mielestäni olisi tarkoituksenmukaista, että pyrkisimme todellakin lähettämään Markku Hirvosen esimerkiksi Kreikkaan auttamaan heitä oman verojärjestelmänsä ja veronperintäjärjestelmänsä tehostamisessa.

Kaiken kaikkiaan näen, että tulevaisuus tältä osin ei voi olla sellainen tulonsiirtounioni, jossa jatkuvasti osa euromaista elää yli varojen ja muut euromaat ovat sitten heidän tilannettaan paikkaamassa. Kyllä tulevaisuus edellyttää sitä, kuten hallituksen selonteossakin, että eri maat eurossa, EU:ssa noudattavat sovittuja sopimuksia, pitävät kiinni sovituista pelisäännöistä, ja tältä pohjalta toimien eurolla ja Euroopan unionilla on vahvempi ja parempi tulevaisuus.

Sanon suoraan, että jos tähän ei kyetä, jos ei kyetä siihen, että ne maat, jotka nyt Euroopan velkakriisin kurimuksessa pahiten ovat, vahvistavat omaa kilpailukykyään, omaa talouttaan, oman taloutensa tasapainoa, vaan tämä nykyinen vaikea tilanne jatkuu ja jatkuu, niin silloin koko euron tulevaisuus on kyseenalainen.

Herra puhemies! Minun mielestäni näille kaikille, näiden maiden kansalaisille ja näiden maiden päättäjille, pitäisi pyrkiä tekemään selväksi, että solidaarisuus on väärin ymmärretty, jos ajatellaan, että he voisivat jatkuvasti elää yli varojen ja täältä jatkuvasti tulisi siihen sitten tukea. Vaaditaan todellakin, kuten sanoin, näiden maiden oman talouden kuntoon saattamista. Vain se voi muodostaa vahvan pohjan ja hyvän pohjan euron hyvälle tulevaisuudelle.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowiczin verolinjaukset olivat ihan mukavia, ja minä olen oikeastaan melkein kaikesta samaa mieltä.

Oli ilahduttavaa, että myös tuloerot ja veromoraali esiintyivät puheenvuorossa, koska se on näin. Minä luulen, että silloin jo solidaarisuuskin alkaisi tuntumaan heistä ehkä samammalta kuin meistä täällä. Jokainen on minunkin linjaukseni mukaan vastuussa omasta taloudestaan, jokainen jäsenmaa, ja en voi nähdä tilannetta, että verot kerättäisiin eri elimillä, eli tällä hetkellä kansallisvaltiolla, ja sitten joku muu taho niitä jakaisi eteenpäin, kuten vaikka Euroopan parlamentti välillä haaveilee. Meillä on oltava vastuun ja vallan samoissa käsissä myös niinkin tärkeässä ihmisten asiassa kuin verottamisessa, ja sen takia nämä innokkaimmat, nopeimmat ratkaisut, että euro toimisi vain jonkinlaisena tiukkana federaationa, eivät pidä minusta paikkaansa, koska tämäkään ei ole talousoppien mukaista, että kun toinen kerää ja toinen jakaa, se mitenkään kestäisi järjestelmänä.

Pekka Sutelan esimerkki kahdeksan valtion laboratoriosta: Kun katsotaan, mitä on Saksan yläpuolella, niin täällä on jokaista, on kruunua, on euroa, on EU-maata ilman euroa, ja kuitenkin talouden avainkysymys on, hillitäänkö pankkisektorin kokoa, onko valvonta kunnossa, hillitäänkö asuntokuplia ja parannetaanko julkisia taloudellisia kestävyyksiä, ja eri valuutoilla tätä samaa politiikkaa voidaan tehdä.

On merkittävää, että pankkien kriisin ratkaisun avaimet ovat pankeilla ja myös pankeille tulee se vastuu noista ratkaisuista. Se on oikeastaan todella suuri uusi sektori, jonka Euroopan unioni voi kansalaisilleen tehdä, sellaista jotain, mitä yksin ei saada, kun pankit ovat jo monikansallisia, joka voidaan yhdessä saada.

Aivan lopuksi, jotta ei jää ihan väärää syytöstä taas EU:sta, kun haluan sitä joskus puolustaakin: IMO, kansainvälinen merenkulkuorganisaatio, teki rikistä päätöksiä, joita EU sitten alueellisena organisaationa toteutti. Oli liian myöhä kääntää Suomen linjaa siinä. Nyt typessä on sama matka menossa. Typpidirektiiviä ei ole, vaan on typen päästösäädöksiä IMOn tasolla, ja EU vain koettaa hakea tähän yksimielistä kantaa. Tässä vaiheessa Suomen on otettava lusikka kauniiseen käteen, katsottava tekniset edellytykset ja kustannukset ennen kuin menemme luomaan yksittäistä eurooppalaista kantaa, jossa haluamme Itämerelle eri säätelyn kuin esimerkiksi Välimerelle, ja sen takia tästä tuli sitten EU-asia tässä vaiheessa.

Ben  Zyskowicz  /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä selventää näkemystäni sanomalla, että solidaarisuus sinänsä on kaunis ja hyvä asia, solidaarisuus ihmisten kesken, solidaarisuus valtioidenkin kesken. Jos ajatellaan, että esimerkiksi Turkki uudelleen hyökkäisi Kyprokselle, niin totta kai me muut Euroopan unionissa olisimme solidaarisia, antaisimme vähintään taloudellista, poliittista, moraalista, humanitääristä tukea Kyprokselle. Se olisi solidaarisuutta. Samoin jos ajatellaan, että jokin luonnonmullistus kohtaa Euroopan unionin maata tai maailmassa jotain maata, niin me olemme solidaarisia, annamme esimerkiksi humanitääristä ja taloudellista tukea.

Mutta sellainen solidaarisuus, että osa euromaista elää yli varojensa, rikkoo solmittuja sopimuksia, syö enemmän kuin tienaa, aiheuttaa itselleen suuret taloudelliset ongelmat, antaa pankkisektoriensa paisua yli äyräiden, antaa pankkiensa ahneuksissaan jakaa liian löperösti lainoja ja että tämän jälkeen, kun ne joutuvat vaikeuksiin, se sitten edellyttäisi meiltä — niiltä euromailta, jotka ovat hoitaneet asiansa niin kuin sanoin, ei välttämättä hyvin mutta paremmin — näiden maiden auttamista ja tukea jonkinlaisen solidaarisuuden merkeissä, on väärin ymmärrettyä solidaarisuutta.

Minusta on käsittämätöntä, että Kreikassa, Kyproksella ja muualla osoitetaan mieltä esimerkiksi Saksaa ja liittokansleri Merkeliä vastaan ja syytetään häntä näistä ongelmista, joihin näiden maiden omat päättäjät, omat poliitikot, oma talouselämä ovat nämä maat ajaneet. En ottanut kantaa siihen, mitkä ovat oikeita ratkaisuja tässä velkakriisin kurimuksessa. Halusin vain torjua tämän virheellisen solidaarisuusajattelun.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta tässä kriisinhallinnassa ja tiukkuudessa on yksi kysymysmerkki ilmassa, ja se on jotenkin tämmöinen piiloagenda, että ikään kuin julkisen sektorin koko on nyt joutunut myös tässä kilpailukyvyn analyysissä ja muissa niin pahasti kärkeen. Minusta on upeaa, että tämä meidän selonteko kirjoittaa ihan suoraan näinkin ihanan tavoitteen kuin että Euroopan unionissa voi olla myös hyvinvointimallina tämmöinen pohjoismainen malli, joka perustuu suurempaan julkisen sektorin kokoon, koska sekin voi toimia kilpailukykyisenä, niin kuin näemme. Pohjoismaissa tämä on paremmin hoidettu.

Siihen liittyy myös tämä tuloerojen taso. Elikkä uskonpa, että syksyn aikana eduskunnassa haluan selvittää suoraan tämän, kuinka paljon julkisen sektorin koko on sitten kriisin, kilpailukyvyn tai maan ylivelkaantumisen taustalla ollut ja paljonko siinä on eritasoisia verorälssejä, siis kokonaan verottomien rikkaiden osuuden läpikäynti. Me olemme puhuneet joistain kreikkalaisista laivanvarustajista, jotka ovat veroista vapautettuja, ja sitten kun tiedetään, että julkisen sektorin opettajat ja sairaanhoitajat menettävät palkastansa puolet, niin miten nämä kaikki suhteutuvat toisiinsa?

Elikkä pitää nähdä myös tämä. Minä jotenkin koen, että on liiankin liberaali käsitys tästä, että aina julkinen on paha ja vain sitten tämmöinen yksityinen malli hyvä. Tässä olen peruslinjassa samaa mieltä Zyskowiczinkin kanssa, että vastuu on jäsenvaltioilla itsellään, ja aika vähän EU:lla on ollut työkaluja sitten sanoa jäsenvaltioille, mistä ne säästöt otetaan ja kuinka ne otetaan.

Mutta silloin veronmaksumoraali on paljon parempi ja ihmisillä myös hyväksyttävämpi olo maissa keskenään, kun katsotaan myös, miten kohdellaan rikkaita ja miten kohdellaan julkisen sektorin työntekijöitä, kuinka kerätään tuloja ja kuinka sitten sitä kriisissä pieneneviä yhteisiä varoja on jaettavissa. Mutta niin kuin sanoin, julkinen sektori ei ole ollut edes kaikissa kriisimaissa se ongelmissa oleva juttu vaan pankit ovat ongelmat aiheuttaneet, ja pankkien pakkopelastaminen on ollut sitä katkeraa lääkettä, ja siihen Eurooppa voi tehdä paremman tulevaisuuden, kun pankkikriisien etukäteen sovitaan olevan pankkien itsensä vastuulla.