Outi  Ojala  /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on Pohjoismaiden neuvoston kertomus vuodelta 2005, ja tälläkin kertaa joudun kyllä pahoittelemaan, että se näin myöhään keväällä tulee käsiteltäväksi.

Eilenhän oli ensimmäinen eduskunnan kansainvälisten asioiden foorumin kokous. Minusta on tavattoman tärkeää, että eduskunnan edustajat eri kansainvälisissä järjestöissä, niiden valtuuskuntien puheenjohtajat ja ulkoasiainvaliokunnan ja suuren valiokunnan puheenjohtajat täydennettynä virkamiehillä ovat nyt perustaneet, eduskunta on perustanut, tällaisen kansainvälisen foorumin, jossa voidaan tavallaan koordinoida näitä kansainvälisiä asioita. Siellähän on myöskin puhemiehistö läsnä, kutsuttuna sinne. Eli voi vähän verrata, mitä eri järjestöissä on meneillään, poimia ajankohtaisia asioita ja katsoa, miten ne täällä eduskunnassakin vaativat mahdollisesti laajempaa käsittelyä.

Nimittäin kuten tästä Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomuksesta käy ilmi, näissä kansainvälisissä järjestöissä työskentely on monasti laajempaa kuin pelkästään se maantieteellinen alue, jonka ne kattavat. Näin on myös pohjoismaisessa yhteistyössä. Vaikka siis pääosa työstä tietenkin keskittyy siihen nimenomaan perinteiseen, jos sanoo näin, pohjoismaiseen yhteistyöhön, niin sitä yhteistyötä tehdään myös ulospäin kolmansiin maihin ja tahoihin, ja tämä on varmaan hyödyllistä, koska kukaan ei voi elää eristyneenä, ei eduskunta eivätkä myöskään nämä kansainväliset järjestöt.

Tätä yhteistyötä voidaan myös markkinoida ulospäin. Kuten kertomuksesta käy muun muassa ilmi, viime vuonna Japanissa järjestettiin Expo 2005, ja siellä Pohjoismailla oli yhteinen paviljonki, ja se oli todella menestys. Ja voi vain ajatella, että esimerkiksi tämän tyyppistä toimintaa on hyvä jatkaa, koska yhdellä Pohjoismaalla ei kenties ole resursseja näin isoissa kansainvälisissä tapahtumissa näkyä, vaan kun laitamme voimavarat yhteen, saamme niin paljon puhuttua lisäarvoa elikkä näymme laajemmin.

Myöskin kertomuksesta käy ilmi se, miten Pohjoismaat todella toimivat muun muassa sillanrakentajina eri tahoille, paitsi Venäjään, myöskin muihin naapureihin ja tahoihin. Viron, Latvian ja Liettuan kanssahan pohjoismainen yhteistyö on jo vakiintunutta, voi näin sanoa, ja yhä käytännönläheisempää. Se tapahtuu hyvin konkreettisesti valiokuntien yhteistyönä.

Mutta on mielestäni tärkeää, että ministerineuvosto on päättänyt, että kuitenkin senkään jälkeen, kun Baltian maat liittyivät Euroopan unionin jäseniksi, pohjoismaisia tiedotustoimistoja ei lakkautettu, vaan niiden toimintaa on uudistettu nyt siten, että edelleenkin ministerineuvoston toimistot toimivat niin Tallinnassa, Riiassa kuin Vilnassakin sen lisäksi, että toimistoja on myöskin Pietarissa ja Murmanskissa. Petroskoissa on sivupiste, ja nyt uutena aloittaa Kaliningradin sivupiste, mikä on minusta tärkeä avaus.

Mutta tärkeää on myös muistaa, että me suomalaiset olemme aika hyvin edustettuina näissä eli kolmessa on päällikkönä suomalainen. Pietariin valittiin juuri Tampereen yliopistosta uusi henkilö. Tallinnaan tulee uusi suomalainen, ja Vilnassa meillä on jo suomalainen päällikkö, elikkä tämäkin on tietysti tärkeä foorumi.

Venäjä-yhteistyö on todella sekin jo, voi sanoa, pitkään jatkunut Venäjän ja Pohjoismaiden neuvoston kesken, ja siis viime vuonna on hyväksytty sekä ministerineuvostossa että Pohjoismaiden neuvostossa uusi Venäjä-ohjelma. Siinä keskitytään demokratiakehitykseen, monikansalliseen yhteistyöhön, tutkimukseen ja innovaatioon, tietotekniikkayhteistyöhön, sosiaali- ja terveysasioihin sekä ympäristöyhteistyöhön.

Tässä tietysti voi todeta, että sitä tehdään kumppanuuden hengessä ja tämä yhteistyö, jota Pohjoismaiden neuvostossa tehdään, tukee ehdottomasti Euroopan unionin Venäjä-politiikkaa. Elikkä tässä ei ole minkäänlaista ristiriitaa, vaan päinvastoin näemme ja erityisesti Suomen valtuuskunnassa olemme nähneet, että Pohjoismaat voivat osin olla hyvin voimakkaasti tukemassa EU-politiikkaa ja toimia myöskin sillanrakentajina, koska Venäjän puolella tätä pohjoismaista yhteistyötä myöskin arvostetaan.

Valko-Venäjän tilanne on nyt se, että kun demokratia näyttää olevan siellä kovin kaukana vielä ja toimiminen Valko-Venäjällä ei tukisi välttämättä demokratiaprosessia, niin nyt Pohjoismaiden ministerineuvosto on päättänyt tukea Vilnassa maanpaossa toimivaa valkovenäläistä European Humanities -yliopistoa 3 miljoonalla Tanskan kruunulla, mikä on tavattoman tärkeää, elikkä tällä tavoin arvioidaan, että tämän yliopiston kauttakin voidaan olla ainakin pitkällä tähtäimellä tukemassa Valko-Venäjän kehitystä joskus sitten demokratian suuntaan.

Yhden asian vielä näistä kansainvälisistä yhteyksistä haluaisin todeta tässä, ja sekin liittyy Venäjään. Suomihan on tänä vuonna hallitustenvälisesti Barentsin neuvoston puheenjohtajamaa tämän ja ensi vuoden aikana. Viime vuonnahan pidettiin Bodössä Norjassa Barents-alueen parlamentaarinen yhteistyökokous, ja tämän vuoden tammikuussa sille oli jo erityisesti norjalaisten halusta seurantakokous Norjassa.

Arvoisa puhemies! Itsekin olitte läsnä, kun sovimme Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajiston ja Pohjoismaiden parlamenttien puhemiesten kesken tammikuussa, että uusia parlamentaarisia elimiä ei perusteta. Näin me sovimme, ja näin me suomalaiset olemme toimineet.

Valitettavasti olemme joutuneet yllätykseksemme havaitsemaan, että norjalaiset kansanedustajat eivät välttämättä olekaan asiasta samaa mieltä, vaan he ovat kyllä esiintyneet jopa Pietarissa saakka uuden Barentsin alueen parlamentaarisen elimen puheenjohtajana, ja me suomalaiset olemme kyllä aika huolissamme tästä tilanteesta. Tämä nousi esille huhtikuussa puheenjohtajiston kokouksessa, ja kyllä ilmoitimme paheksuntamme siitä, että näin pyritään toimimaan, koska me olemme nimenomaan sopineet, että meillä on nyt jo niin lukuisa määrä näitä kansainvälisiä parlamentaarisiakin foorumeita ja yhteistyötä Barentsin alueella voidaan tehdä näiden olemassa olevien organisaatioiden puitteissa, että uusia elimiä ei tarvita. Mutta tässä on nyt syytä kyllä olla valppaana, etteivät norjalaisten intressit aja meitä tilanteeseen, jossa joudumme olemaan vain sivustakatsojina.

Tämän takia, arvoisa puhemies, myöskin Suomen valtuuskunnan pieni delegaatio on lähdössä Murmanskiin elokuussa, koska me haluamme nyt mennä viemään sinne myöskin viestin, että me jatkamme yhteistyötä muissa merkeissä, ja kun on nyt kovat paineet ensi vuoden osalta, että Suomessa järjestettäisiin parlamentaariselle Barents-kokoukselle jatkoseurantaa, niin varmaan tällaisia epävirallisia tapaamisia, joissa ei mitään uusia elimiä perusteta, voidaan järjestää. Mutta on nyt meidän suomalaisten todella katsottava, että mitään pysyvää virallista elintä ei tule, ja me olemme Suomen valtuuskunnassa yksimielisesti ottaneet tehtäväksemme nyt huolehtia tätä asiaa.

Jos sitten menen tähän perinteisempään pohjoismaiseen yhteistyöhön vuoden 2005 aikana, niin meillähän tapahtui aika merkittävä muutos nimenomaan ministerineuvoston puolella, mutta se heijastuu suoraan tietysti myöskin meille parlamentaarikkopuolelle, eli ministerineuvostojen kokoonpanoja muutettiin siten, että 18 ministerineuvoston sijaan meillä tänä vuonna on enää 11 ministerineuvostoa. Eli tällaista, voisiko sanoa, saneerausta on tehty niin, että jotkut ministerineuvostot lakkautettiin kokonaan, jotkut toiset sitten taas yhdistettiin muihin. Mutta joka tapauksessa tässä päästiin kohtuullisen hyvin yhteistyöhön, mutta kyllä vieläkin nyt on seurattava, ettei mitään keskeisiä yhteistyöalueita jää tämän yhteistyön ulkopuolelle, koska myös virkamiestyöryhmien puolella on tehty supistuksia.

Myöskin Pohjoismaiden kulttuuriyhteistyö uudistettiin hyvinkin, voisi sanoa, perusteellisesti. Sehän tapahtui siten, että 20 yhteistyöelimestä kulttuuripuolella lakkautettiin 9. Näiden toimintoja jatketaan muulla tavoin, ja ajatuksena tietysti on ollut se, että kukin maa, jossa näitä yhteistyöelimiä on ehkä ollut, jollain tavalla huolehtisi tästä pohjoismaisesta yhteistyöstä, mutta ei meillä vielä ihan tarkkaa tietoa ole, miten tämä tulee toimimaan. Tämä kulttuuriyhteistyön mullistus kyllä aiheutti hyvin paljon keskustelua ja huoltakin parlamentaarikkojen piirissä, ja minun täytyy sanoa, että tälläkään hetkellä emme vielä täsmälleen tiedä, mitä tämä uudistus merkitsee, koska nythän on tarkoitus, että näillä vapautuvilla varoilla, joita näistä instituutioiden lakkauttamisista on tullut, voitaisiin tukea entistä laajemmin Pohjoismaiden taiteilijoiden ja taiteen välistä vuorovaikutusta ja uudistaa myöskin ohjelmia, kohdentaa panostuksia uudella tavalla. Tämä vuosi on nyt varmaan tällainen ylimenokausi, ja ensi vuonna ehkä tiedämme sitten tarkemmin.

Pohjoismainen elokuvapalkinto vakinaistettiin viime vuonna, ja tämä on tietysti myös tärkeä asia. Pohjoismaisen yhteistyön budjetistahan menee lähes puolet kulttuuri-, tutkimus- ja opetustyöhön, ja tältä osin mitään suuria mullistuksia ei suinkaan ole tehty, elikkä kulttuuri on edelleen hyvin keskeinen osa, kieliyhteistyö, kulttuuri, tätä pohjoismaista yhteistyötä.

Viime vuonna hyväksyttiin myös uusia yhteistyöohjelmia Pohjoismaiden kesken, ja haluan korostaa, kun monasti ajatellaan, että tämä on pelkkää parlamentaarikkojen puuhastelua, että näin ei ole, vaan näitä yhteistyöohjelmiahan tietenkin valmistellaan myöskin niin, että hallitukset, ministerineuvostot, myös niitä valmistelevat. Tietenkin me parlamentaarikot sitten haluamme olla mukana näissä ja arvioida niitä ja kehittää ja antaa oman panoksemme. Elinkeinopoliittinen yhteistyöohjelma hyväksyttiin Pohjoismaiden kesken, uusi tasa-arvoyhteistyön ohjelma, esteettömän suunnittelun toimintaohjelma sekä ehdotus ihmiskaupan uhrien suojelutoimenpiteistä. Tämä on tietysti aika tärkeää miettiä.

Samoin viime vuoden istunnossa Reykjavikissa esiteltiin ministerineuvostossa laadittu raportti "Norden som global vinderregion" elikkä Pohjoismaat globaalina voittaja-alueena. Sehän vahvistaa vaan sen, mitä me monasti tiedämme, että Pohjoismaat kyllä kaikessa kansainvälisessä vertailussa ovat osoittautuneet aivan kärkitiloille tai, mitä tulee korruptioon, niin häntäpäähän, mutta se onkin vain erittäin hyvä häntäpään paikka korruption osalta. Mutta yleensä me pärjäämme hyvin, ja tämä pohjoismainen hyvinvointimalli on osoittanut vahvuutensa myös, mitä tulee talouskasvuun ja tutkimukseen ja innovaatiopanostuksiin. Täällä tätä raporttia käsitellään vielä tämän vuoden aikana, ja tietysti sen halutaan ja toivotaan antavan edelleenkin virikkeitä pohjoismaisen kilpailukyvyn parantamiseen.

Myöskin uusia toimintasuunnitelmia hyväksyttiin viime vuoden aikana, ja niillä on muun muassa kestävälle kehitykselle merkitystä, esimerkiksi ympäristö- ja energiayhteistyön toimintasuunnitelma. Sosiaali- ja terveyspuolella nimenomaan ylipainon ja elämäntapasairauksien torjuminen terveellisellä ravinnolla on varmaan sellainen hyvin keskeinen asia, jos katsomme kuitenkin kansanterveyttä ja toisaalta muun muassa lisääntynyttä diabetestä, joka trendi näkyy ei ainoastaan täällä Suomessa ja Pohjoismaissa, vaan laajemminkin Euroopassa.

Arvoisa puhemies! Yksi keskeinen asia Pohjoismaiden neuvoston toiminnassa mutta myös kansalaisjärjestöpuolella on ollut jo useamman vuoden Rajaton Pohjola -hanke. Tämähän lähti aikoinaan ministerineuvoston puolella Suomen puheenjohtajuuskaudella liikkeelle. Silloinen ministeri, myöhemmin suurlähettiläs, nyt myös ministerin arvonimen saanut Norrback toimi ensimmäisenä selvitysmiehenä, ja hänen työtäänhän jatkoi sitten erityisedustaja Poul Schlüter, aikaisemmin ministeri hänkin. Nyt voi sanoa, että hän antoi omalta osaltaan loppuraporttinsa viime vuoden istunnossa, ja tämä vuosi on nyt, kun Norja on ministerineuvoston puheenjohtajana, ollut eräänlainen , voisiko sanoa, ylimenovaihe, jolloin ei ole oikein tietoa, miten näitä rajaesteitä pyritään jatkossa ratkaisemaan.

Tämä tulee nyt Suomen puheenjohtajuuskaudella esille, koska Suomi tulee olemaan ministerineuvoston puheenjohtaja ensi vuonna, ja valtuuskunnan puolella me tietysti toivomme, että Suomi paneutuu näihin tosissaan. Viime vuonnahan jo laajennettiin näitä selvitystöitä koskemaan myöskin elinkeinoelämään liittyviä esteitä, ei siis ainoastaan yksilöiden ja kansalaisten kokemia esteitä, vaan myös elinkeinoelämän, ja tämä toimialue tältä osin laajeni.

Tässähän on keskeisenä apuvälineenä ollut niin sanottu Haloo Pohjola -puhelinpalvelujärjejstelmä, joka siis toimii kaikissa Pohjoismaissa. Kansalaiset voivat maksutta soittaa tähän Haloo Pohjola -puhelinnumeroon ja kertoa kohtaamistaan rajaesteongelmista, liittyivätpä ne sitten työskentelyyn tai sosiaaliturvaan, opiskeluun jne. Tämä on nyt jo jatkunut useamman vuoden, ministerineuvosto rahoittaa tätä.

Suomessa tämän tehtävän hoitaa Pohjola-Norden-järjestö, erittäin hyvin on hoitanutkin, koska Suomi on myöskin tässä asiassa kunnostautunut: Kun todettiin jo aikoinaan useampi vuosi sitten, että pohjoismaisista yhteistyösopimuksista oli valitettavasti tämä tieto jo hukkunut ja myöskään virkamiestasolla ainakaan tai etulinjassa enää ei tunnettu näitä sopimuksia, niin Pohjola-Norden on järjestänyt yhteistyössä eri ministeriöiden kanssa virkamieskursseja, joilla näistä sopimuksista on annettu tietoa.

Nyt on vain se huoli tässä, että ministerineuvosto myös jatkossa antaisi sitä rahoitusta tälle Haloo Pohjola -puhelinpalvelulle. Vaikka me kehitämme internetjärjestelmiä ja vastaavia, web-sivuja, niin on aivan selvää, kun puheluiden määrä ei suinkaan ole supistunut vaan itse asiassa viime vuonna Haloo Pohjola -palveluun tulevien puhelujen määrä on kasvanut, se on viesti siitä, että näitä ongelmia on erittäin paljon edelleen, rajaesteitä, joihin on aivan välttämätöntä puuttua.

Arvoisa puhemies! Olen puhunut jo kohta 17 minuuttia, mutta aivan lyhyesti sanon vielä tässä Suomen valtuuskunnan omalta osalta sen, että me olemme tietysti myöskin täällä Suomen valtuuskunnan omissa kokouksissa keskittyneet niihin keskeisiin asioihin, jotka ovat listalla neuvostossa, kuten rajaesteyhteistyöhön.

Teimme erittäin onnistuneen vierailun viime keväänä Tornionjokilaaksoon siten, että tutustuimme Kolarin—Pajalan alueeseen, sitten molempiin Pelloihin, niin Suomen puolella kuin Ruotsin puolella, ja Ylitornion—Övertorneån alueeseen, siihen arkielämään, siihen minkälaisia rajaesteitä siellä tulee. Saimme hyviä vinkkejä, ja se oli erittäin antoisa vierailu. Myöskin Ruotsin puolelta kansanedustajia ja virkamiehiä osallistui, joten tältä osin saatoimme suoraan vaihtaa kokemuksia ja nostaa esiin niitä asioita, joihin tarvitaan parannuksia.

Aivan siunatuksi lopuksi vielä tässä esittelypuheenvuorossa toteaisin sen, että viime vuoden osalta myöskin Suomi osaltaan juhli sitä, että viime vuonna tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun Suomi liittyi Pohjoismaiden neuvostoon. Pohjoismaiden neuvostohan perustettiin 1952, mutta Suomi liittyi siihen kolme vuotta myöhemmin, ja arvoisa puhemieskin oli juhlistamassa tätä ja pitämässä puheen meidän omassa juhlassamme.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvosto on käynyt 1990-luvulla läpi valtavat muutokset. Neuvoston roolia ja toimintamuotoja yritettiin uudistaa hieman väkivalloinkin. Olin tuolloin Pohjoismaiden neuvoston jäsenenä. Toisaalta Euroopan unioniin liittyminen oli varmastikin myös osasyynä siihen, että uudistuksia tehtiin. Pohjoismaiden neuvoston uudistettu organisaatio ja toimintamuodot olivat käytössä jonkin aikaa, mutta uudistus todettiin torsoksi ja niinpä palattiin vanhan hyväksi havaitun käytännön luomiin toimintatapoihin.

Norja on tänä vuonna Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaa. Sen puheenjohtajuuskaudella keskitytään Pohjoismaille tuiki tärkeään pohjoisten alueiden yhteistyöhön. Norjassa näissä asioissa on jo tehty hyvin paljon tuon kertomuksen mukaan.

Kertomuskaudella Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta keskittyi muun muassa raja- ja lähialueyhteistyöhön, joka on maallemme ensiarvoisen tärkeä alue tässä muuttuvassa maailmassa. Raja-alueen kehittäminen on yksi osa turvallisuuden lisäämistä itäisellä rajallamme. Samalla on hyvä muistaa, että yhteistyö myös muilla rajoilla on meille erittäin tärkeää. Sosiaaliset erot Venäjän ja Suomen välillä ovat suuret, minkä seurauksena haasteet usealla osa-aluella ovat lisääntyneet. Huumeongelma, hiv ja lisääntyvä rikollisuus ovat erityisenä uhkana, jonka ennaltaehkäisyyn on tartuttava usealla taholla, ja Pohjoismaiden neuvosto on jo tähän puuttunutkin.

Euroopan unionin Suomen puheenjohtajuuskaudella on yhtenä keskeisenä asiana agendalla pohjoinen ulottuvuus, joka myös painottuu vahvasti yhteistyöhön Venäjän kanssa. Voi todeta, että teemme usealla tasolla työtä tällä alueella yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi.

Nyt käsittelyssä olevan kertomuksen mukaan Pohjoismaiden neuvoston yhtenä painopistealueena on ollut Pohjoismaiden neuvoston toiminnan entistä vahvempi ankkurointi kansallisen parlamentin toimintaan.

Eduskunnan juhlavuoden päätös kansainvälisiin suhteisiin ja EU-asioihin keskittyvän tutkimuslaitoksen perustamisesta vahvistaa kansainvälisten asioiden käsittelyä myös eduskunnassa. Uskon, että niin Pohjoismaiden neuvoston, Euroopan neuvoston kuin muidenkin kansainvälisten organisaatioiden ja asioiden käsittely syvenee tutkimuslaitoksen perustamisen myötä.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden neuvosto on tehnyt merkittävää työtä Pohjoismaiden kansalaisten eteen jo useiden vuosikymmenien ajan. Pohjoismaiden neuvoston kulttuuriyhteistyö, mihin puheenjohtaja Ojala jo viittasikin, suositukset ja konkreettiset päätökset — otan esiin näistä vanhoista päätöksistä upeat esimerkit passivapaudesta ja työvoiman vapaasta liikkuvuudesta — luulenpa, että nämä ovat olleet alustavana esimerkkinä myös eurooppalaiselle yhteistyölle näillä alueilla. Pohjoismaiden neuvoston työ on ollut ja se on edelleen todella merkittävää työtä.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Ed. Ojalan esittelypuheenvuoro oli sillä tavalla kattava, että hän oikeastaan tyhjensi pajatson, mutta ihan siitä lähtökohdasta, kun hän muistutti siitä, että me olemme 50 vuotta olleet kyseisen instanssin toimivana osana, olisi joskus mukava muistella myöskin sitä historiaa, ketkä aikoinaan kaikkein fanaattisimmin vastustivat tätä menoa pohjoismaiseen yhteistyöhön menoa. Se on hyvin mielenkiintoinen osa Suomen historiaa, eikä siitä tässä yhteydessä sen enempää.

Mutta ihan vakavasti, herra puhemies, me puhumme tässä salissa säännöllisesti, jatkuvasti pohjoismaisesta hyvinvointimallista. Nyt kun meillä on mahdollisuus keskustella Pohjoismaista, pohjoismaisuudesta, niin minua vähän askarruttaa se, kuinka vähän meitä täällä on läsnä. Se on kuitenkin se viitekehys, johon me kaikkein luontevimmin istumme, ja minusta olisi sääli, jos kehitys menisi siihen suuntaan, että tämä Euroopan unionin jäsenyytemme veisi siihen suuntaan, että me rupeaisimme vähän ylenkatsomaan tätä pohjoismaista suuntaa, koska se kuitenkin on meidän arvojemme kannalta aivan olennainen lähtökohta.

Entisenä Pohjoismaiden neuvoston kulttuurikomitean jäsenenä vähän huolestuneena kuuntelin ed. Ojalan ilmaisua kulttuuriyhteistyön mullistuksesta. Jos se mullistus tarkoittaa sitä, että byrokraattisia instituutioita puretaan, niin hyvä on. Mutta jos siitä seuraa se, että tämä mielestäni kaikkein tärkein pohjoismainen osa-alue tällä hetkellä, tämä aito kulttuurinen yhteistyö, jotenkin kapenisi, vähenisi, pienenisi tai joutuisi vaikeuksiin, niin sitten on kyllä syytä olla huolissaan. Aivan niin kuin ed. Ojala tässä edellä sanoi, vielä ei ole oikea aika antaa lopullisia tuomioita tästä, mutta hivenen olisin kyllä huolissani, mitä tuleman pitää.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kekkonen, voisiko sanoa, empi tai pohti, onko Pohjoismaiden neuvoston asema heikentynyt EU:n myötä. Täytyy sanoa, että siinä vaiheessa, kun esimerkiksi Suomi liittyi Euroopan unioniin ja muutkin Pohjoismaat olivat vahvasti tässä kehityksessä mukana, muutti Pohjoismaiden neuvosto työskentelytapojaan ja, voi sanoa, että tuolloin oli selkeä heikkenemisen vaihe ja tuntui, että Pohjoismaiden neuvosto ei ollut löytänyt rooliaan. Pohjoismaiden neuvoston tärkeys vei kuitenkin voiton, ja näiden seikkojen myötä voi sanoa, että Pohjoismaiden neuvoston asema jopa vahvistui ja neuvosto löysi oman roolinsa tässä kokonaisuudessa.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Valtuuskunnan puheenjohtaja Outi Ojala piti mielestäni hyvin selkeän selostuksen. En aio toistaa. On pari seikkaa, jotka toisin esille.

Pohjoismaiden neuvoston toimiahan on paljon kritisoitu myös tässä salissa ja lähinnä siitä, että se on paisunut suureksi niin organisaatioltaan kuin budjetiltaan. Tosin budjetti on nyt viimeiset kolme neljä vuotta pysynyt rahallisesti samassa arvossa eli itse asiassa se on pikkuisen pienentynyt. Olemme konservatiiviryhmässä ehdottaneet useaan otteeseen, että budjettia pitäisi oma-aloitteisesti selkeästi leikata ja sitä kautta aikaansaada muutosta. Kun meitä on 87 delegaattia Pohjoismaista ja kokouksiin tulee päälle 1 000 ihmistä, niin monta kertaa ihmetyttää, mikä tämä tällainen ruljanssi on. Tuntuu tehottomalta. Vastaavasti, kun ministerineuvosto viime vuonna uudisti omaa rakennettaan siten, että neuvostojen määrä väheni 18:sta 11:een, senkin luulisi heijastuvan sitten tässä toiminnassa, ja toivon, että se tulee niin tekemään. Joko sitten nämä rahat, jotka tällä tavalla säästyvät, leikataan, tai sitten käytetään niihin asioihin, jotka tänään ovat tulleet lähelle.

Ed. Hurskainen sanoi, että tämä on muuttunut sen jälkeen, kun Euroopan unioni tuli. Varmaan on tehnyt sen, en ollut aikaisemmin mukana, mutta tänä päivänä Pohjoismaiden neuvosto käsittelee hirveän paljon asioita, jotka mielestäni eivät sen alkuperäiseen toimenkuvaan kuulu, esimerkiksi Baltian yhteistyö, pohjoinen ulottuvuus, jota on puhemies Lipposen johdolla vedetty. Onko tarkoituksenmukaista, että tehdään päällekkäistyötä? Mielestäni Pohjoismaiden neuvoston organisaatiosta voisi ehkä lohkaista (Puhemies koputtaa) osan, joka sitten alistettaisiin tällaiseen toimintaan (Puhemies koputtaa), ja sillä tavalla Pohjoismaiden neuvoston oma status nousisi tästä.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Tulen tänne korokkeelle, kun epäilen, että 2 minuuttia ei riitä näihin kommentteihin. Kiitoksia edustajille puheenvuoroista.

Ed. Kekkonen on aivan oikeassa. Minustakin on erittäin valitettavaa, että niin vähän osallistutaan keskusteluun siitä, että pohjoismainen hyvinvointimalli on osoittanut sen vahvuutensa. Me olemme kaikki pieniä maita, me olemme hyvin demokraattisia, me olemme kuitenkin aika saman kaltaisia, jos katsoo muualta Euroopasta tai muualta maailmasta. Meillä on eroavuuksia, emme ole samanlaisia, mutta kuitenkin samaan suuntaan yhteiskunnat ovat kehittyneet. On pohjoismainen universaali hyvinvointimalli, jossa jokaisella kansalaisella on tietyt oikeudet, on turvatut lähtökohdat koulutukseen ja hyvinvointipalveluihin, jotka rahoitetaan pääosin verovaroin.

Tämä universaalimalli on selkeä pohjoismainen, voisiko sanoa, menestystekijä. Siitä kyllä kannattaisi olla ylpeä ja siitä puhua enemmänkin, koska nyt me olemme aivan uusien haasteiden edessä. Kaikki Pohjoismaat kehittävät järjestelmäänsä, missään se ei pysy sellaisena kuin se on ollut joskus 10 tai 20 tai 30 vuotta sitten. Mutta kysymys on todellakin siitä, säilyykö pohjoismainen hyvinvointimalli tulevaisuudessa. Kyllä siitä kannattaisi käydä keskustelua. Siitä on tehty tutkimuksiakin, mutta nyt on ongelmana vain se, että on tehty aika paljon tutkimuksia, mutta sellaista yhteenvetoa, sitä kiteyttävää yhteenvetoa, ehkä kaivattaisiin. Toisaalta toivon, että se raportti, johon viittasin, jota nyt käsitellään, antaa lisää puhtia siihen, että ei ainakaan heitetä lasta pesuveden mukana, kun näihin globaaleihin haasteisiin vastataan.

Mitä tulee sitten, ed. Kekkonen, tähän, kun puhuin ihan tarkoituksellisesti kulttuuriyhteistyön mullistuksesta, käytin ihan tarkoituksellisesti tätä sanaa, koska niin paljon hälyä nousi silloin tämän muutoksen myötä. Uskon kyllä, että kaikilla on vakava ja vilpitön halu nimenomaan kehittää sitä. Minäkin toivon, että byrokratiaa ennen kaikkea vähennetään ja voidaan satsata enemmän rahaa varsinaiseen taiteen tekemiseen, mutta kyllä se muutos oli aika merkittävä. Toivottavasti ed. Rundgren täällä voi vielä tähän asiaan palata, koska hämmennystä on ollut.

Ed. Hurskainen muisti aivan oikein, ja minäkin olen sitä itse täällä aikaisemminkin käynyt jossakin historiallisessa katsauksessa läpi, että se vaihe silloin ennen 90-luvun puoliväliä, ennen kuin Suomi ja Ruotsi liittyivät Euroopan unioniin, ja heti sitten kun olimme liittyneet ja Norja jäi ulkopuolelle, kyllä oli sellaista vaihetta, jolloin todella tehtiin tämä organisaatiomuutos. Perustettiin kolme maantieteellistä valiokuntaa, oli Pohjola-valiokunta, oli lähialuevaliokunta ja Eurooppa-valiokunta. Pohjola-valiokunta tukkeutui, koska kaikki asiat olivat siellä. Lähialuevaliokunta kyllä löysi tämän uuden lähialueyhteistyön ja ennen kaikkea ympäristökysymykset siellä, mutta kyllä se oli sellaista hakemista. Eurooppa-valiokunta oli kieltämättä aika hukassa. Eurooppa-valiokunta ei kyennyt olemaan riittävän toimiva Pohjoismaiden neuvoston puitteissa siinä tilanteessa, jolloin juuri liityttiin Euroopan unioniin ja Suomeenkin luotiin erittäin hyvä EU-asioiden seuranta- ja vaikutusjärjestelmä täällä eduskunnassa. Mutta nyt on palattu substanssikohtaisiin valiokuntiin ja tilanne on onneksi parempi.

Valtuuskunnan varapuheenjohtaja ed. Saarikangas täällä aivan oikein totesi, että Pohjoismaiden neuvoston budjetti on viime vuodet pysytellyt Tanskan kruunuissakin laskettuna melkein samana. Siinä ei kovin monen miljoonan heittoja ole ollut. Se on vähän yli 800 miljoonaa Tanskan kruunua, ja siitä Pohjoismaiden neuvoston parlamentaarikkojen osuus on 30 miljoonaa.

Monasti kun puhutaan pohjoismaisesta yhteistyöstä, ajatellaan, että kaikki rahat menevät parlamentaarikkojen kokouksiin ja siihen työhön. Se on siis vain murto-osa, ja muu nimenomaan menee sitten kulttuuriin, se menee elinkeinotoimintaan, se menee ympäristöön, se menee lähialueille jne.

Mutta todella on muutaman kerran äänestettykin näistä budjettikysymyksistä meidän istunnossamme ja konservatiiviryhmä, niin kuin ed. Saarikangas täältä totesi, on tehnyt näitä supistusehdotuksia. Muut ryhmät ovat kuitenkin katsoneet, että käytännössähän itse asiassa budjetti jo supistuu sitä kautta, että ei tehdä näitä inflaatiotarkistuksia. Eli tosiasiassa rahaa on vähemmän kuin edellisinä vuosina. Nyt kun nimenomaan tehtiin nämä isot muutokset ja ministerineuvostoja lakkautettiin, niin kolme muuta poliittista ryhmää halusi katsoa, mihin tämä muutos johtaa, ja totesi olevan hyvä, jos sieltä liikenee rahaa johonkin muuhun, mutta koska tämä vuosi on tämä siirtymävuosi, niin ei osattu vielä tarkkaan sitä arvioida. Sen verran voi ehkä sanoa suomalaisille veronmaksajille, että kukin suomalainen veronmaksaja keskimäärin rahoittaa sitä Suomen osuutta, joka on 18 prosenttia siitä 800 miljoonasta Tanskan kruunusta, noin 4 eurolla vuodessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Outi Ojala mainitsi substanssivaliokunnat. Ed. Ojala on tässä vuosien ajan jo painottanut näiden substanssivaliokuntien ja eduskunnan vastaavien valiokuntien välistä yhteistyötä, ja se on tärkeätä. Ympäristövaliokunnan puolesta voin tyytyväisenä todeta sen, että meillä on ollut lähinnä ed. Taiveahon välityksellä yhteys tähän valiokuntaanne ja se on myös toiminut ja informaatiota on tullut. Aikaisemmin myös ed. Hemming oli ympäristövaliokunnan jäsen.

Tähän tulevaisuuteen kaksi huomiota. Varmasti löytyy paljon tehtäviä, haasteita, ihan talouden puolelta, ympäristöpuolelta. Yksi on Tuhkimo-energia-alue Barentsinmerellä, tämä Cinderella-hanke. Siinä on mielestäni paljon sellaisia näkökulmia, jotka hyvin Pohjoismaiden neuvoston toimintakenttään sopivat.

Sitten eräs huomio pohjoismaisen perheen keskellä kulkevasta juovasta, joka on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen, ja se on suhtautuminen valaiden tulevaisuuteen ja valaiden suojeluun. Siinä sekä Islanti, Norja että Tanska lähinnä Grönlannista johtuen ovat toisella puolella ja Ruotsi ja Suomi toisella eli valaiden tulevaisuutta enemmän tukevalla puolella. Tämä on sellainen asia, josta en tiedä, onko se koskaan ollut Pohjoismaiden neuvoston agendoilla, tämä keskustelu, mutta ehkä olisi asia, jota edelleenkin jo varmaan joudutaan viimeisenkin valaskomission tapahtumien valossa käsittelemään siellä.

Martin Saarikangas /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Outi Ojala mainitsi, että kokonaisbudjetti on noin 800 miljoonaa Tanskan kruunua ja Pohjoismaiden neuvoston eli parlamentaarikkojen osuus noin 30 eli 4 prosenttia. Kun ministerineuvosto nyt vähentää neuvostojensa määrää 18:sta 11:een, niin siinä on 40 prosentin vähennys, ja se vastaa noin 300:aa miljoonaa, jos toiminnat vähenisivät samassa suhteessa. Tätä ajan takaa, että kun näin voimakas muutos tapahtuu, niin täytyisihän sen heijastua siihen 750—770 miljoonan toimintaan ja jollain tavalla sihteeristöön henkilöstösäästöinä, ja nämä sitten käytettäisiin näihin todella merkittäviin uusiin hankkeisiin: pohjoisen ulottuvuuden ja Barentsin yhteistyöhön ja näihin asioihin.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt kun parina vuonna on käyty nämä yleiset keskustelut Pohjoismaiden neuvoston asemasta meidän parlamenteissamme ja niiden toiminnassa ja kun on tehty eräitä rakennemuutoksiakin, joihin tässä edustajat ovat aikaisemmin viitanneet, niin päästään ymmärtääkseni jollakin lailla normaaliin toimintaan tässä Pohjoismaiden neuvoston työssä, ja niin kuin sellainen huoli, joka on nostettu, onko tällä instituutiolla enää mitään merkitystä, on mielestäni nyt tällä kertaa loppuun käsitelty ja voidaan nähdä, että kyllä Pohjoismaiden neuvosto tässäkin ajassa on tärkeä Pohjoismaiden yhteistyötä edistävä foorumi.

Haluan muutaman sektorin tässä nostaa esille, ja ehkä voi tuosta kulttuuripuolesta lähteä liikkeelle.

Ed. Ojala pyysi siihen kommenttia, kun olen myöskin Pohjoismaisen kulttuurirahaston hallituksen puheenjohtaja nyt tänä vuonna ja ensi vuonna. Kyllä tämä kulttuuripuolen rakennemuutos näkyy sillä tavalla Pohjoismaisen kulttuurirahaston toiminnassa, että hakemusten määrä näyttää lisääntyvän. Siinä on vielä sellainen piirre, että kun aikaisemmin nämä tietyt instituutiot saivat suoraan tukea — ne olivat ammattitason toimijoita, korkean tason toimijoita — ja nyt nämä hakemukset suuntaavat kulttuurirahaston puolelle, niin tapahtuu se, mikä minun mielestäni on valitettavaa, että tällaiset ruohonjuuritason toimijat, jotka siellä kaupunkien ja kylien ja pitäjien tasolla rakentavat kansalaisjärjestötasolla tätä yhteistyötä naapurimaihin, joutuvat erittäin kovaan sarjaan kilpailemaan näistä rahoista.

Olen havainnut alkuvuoden kokouksissa, kun päätöksiä on tehty, että kun kriteerit ovat kaikille kuitenkin samat ja hakemusten tasokkuuskin tietyllä tavalla ratkaisee luonnollisesti sen, ketkä niitä rahoja saavat, niin siellä joudumme — ja henkilökohtaisesti koen, että joudun — tekemään kovasti työtä, että myöskin nämä kansalaisjärjestöt saisivat tukea tähän. Siellä ovat juuri nämä kulttuurirahaston pienetkin avustussummat aivan olennaisen tärkeitä, että jotkut kulttuuritapahtumat tai yhteistyöprojektit voidaan toteuttaa. Mehän edellytimme istunnossa, että elokuun loppuun mennessä tulee raportti sitten siitä, miten tämä kulttuurimuutos on vaikuttanut. Katsotaan nyt sitten, mitä sen pohjalta kuullaan.

Kyllä ed. Saarikankaan ajatukseen voi myös yhtyä. Silloin kun kerran tämmöisiä rakennemuutoksia tehdään, niitten tavoitehan on tehostaa sitä toimintaa. Tämä painopisteajattelu tässä työssä on tärkeätä, ja itsekin näkisin, että on sellaisia painopistealueita, joihinka me tarvitsisimme lisää resursseja. Ennen muuta nyt kun me olemme hyväksyneet nämä ohjelmat, jotka koskevat Venäjä-yhteistyötä, Barents-alueen yhteistyötä, niin kyllä tällä alueella on meillä erittäin isot haasteet.

Kun on niin — toistan sen, mitä eilen täällä toisessa yhteydessä sanoin — että sekä Norja että Ruotsi ja myöskin Tanska omien arktisten alueidensa osalta, kaikki nämä kolme, panostavat pohjoisiin alueisiin, on hyvä, että ne Pohjoismaiden neuvoston agendalla ovat korkealla ja herättävät myöskin meitä suomalaisia katsomaan pohjoista aluetta. On tärkeää, että tiedostaisimme myöskin Suomen parlamentissa, että kyllä Suomi on pohjoinen maa ja se nimenomaan on asia, josta voimme olla ylpeitä, ja että se juuri tuo meille sitä erityistä asemaa myöskin Euroopassa. Kyllä Pohjoismaita edelleen voidaan pitää hyvinvointimallinsa ja yhteiskunnan tehokkuudenkin kannalta ja onnellisuudenkin kannalta mallimaina monessa suhteessa. Siinä mielessä pohjoismaisella yhteistyöllä on luontaiset juuret ja siinä on paljon haasteita, joissa voimme edelleen kehittää toimintaamme.

Tässä yhteydessä nostan esille sen, että nyt on kaikissa Pohjoismaissa esimerkiksi energiakysymys noussut tärkeäksi. Meillä on myöskin suosituksia ja aloitteita, jotka koskevat yhteisiä bioenergiasuunnitelmia, ympäristökysymyksiä jne.

Ympäristövaliokunnan toiminnasta nostan esille Grenån kalastuskonferenssin, jossa olin mukana ja joka oli rannikkokalastusta käsittelevä konferenssi lähinnä tanskalaisesta näkökulmasta. Totean vain sen, että on jotenkin aika surullista tietoisuus siitä, että kun esimerkiksi Itämeren kalakannasta, esimerkiksi lohesta, on kysymys, tanskalaisetkin sitä siellä kalastavat ja he eivät ollenkaan tunnu olevan tietoisia siitä, että sen lisääntymisalueet ovat pohjoisessa. Tässäkin mielessä on tärkeätä, että meillä tätä yhteistyötä on, että me voimme herättää Itämerenmaita näkemään sen, että esimerkiksi ympäristön ja vesistöjen osalta vesistö aina Kilpisjärveen saakka on samaa Itämeren vesistöaluetta.

Arvoisa puhemies! Sitten tärkein teema, jota itse olen pitänyt esillä ja joka on ollut meillä painopistealueena Pohjoismaiden neuvoston työssä viime vuosina, on rajaestekysymys. On valitettavaa, että siltä osin edelleenkin on paljon pieniä ja isojakin asioita, jotka vaativat parantamista, sekä kansalaistasolla että yritys- ja elinkeinotoiminnan tasolla.

Nythän tässä on nostettu elinkeinoelämän yhteistyökysymykset painokkaasti esiin. Valitettavasti Norjan johdolla vain tällä kaudella näyttää siltä, että siellä ei kovin suurta painoa rajaestekysymyksille anneta, niin että siinä meillä on haaste norjalaisille , että työ jatkuisi.

Tältä sektorilta voi mainita myöskin menestystarinoita. Mehän Suomen valtuuskuntana kiinnitimme huomiota eläkeläisten lähdeverotuskysymykseen. Suomessa on valmisteltu verotuslain muutos, ja Ruotsissa Suomesta eläkettä nauttivat pääsevät nyt huomattavasti huokeammalla verotuksella. Kun aikaisemmin lähdeveroprosentti oli 35, se on nyt niin sanotusti normalisoitu. Varsinkin pienemmissä eläkkeissä ihmiset todellakin saavat huomattavan edun. Kyllä Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunta, joka tässä oli aktiivinen, saa ihan ottaa sulan hattuun, että yhteistyö ministerin kanssa on toiminut hyvin.

Silti en voi olla nostamatta sitä huolta tässä esiin, että toisinpäin tämä verotuskysymys on ongelmallinen. Ruotsista huomattavan suuria työeläkkeitä nauttivat suomalaiset, jotka sinne muuton suurina vuosina menivät, kyllä ovat oikeastaan tuomitut jäämään asumaan myöskin eläkkeellä Ruotsiin. Se menetys, jonka he kokevat siirtyessään Suomen puolelle, on sen verran huomattava, että tästä on merkit sekä Haaparannalla että monissa muissa Tornionlaakson pitäjissä nähtävissä, että he jäävät rajan toiselle puolelle. Itse kyllä toivoisin, että tässäkin voisimme päästä toisenlaiseen verotuskäytäntöön.

Minä muuten uskon, että kun ihmiset tulevaisuudessa ja jo nyt ovat työssä monissa monissa maissa työuransa aikana, joudumme aivan mahdottomaan tilanteeseen, jos jatkamme tätä verotuskäytäntöä, mikä nyt on, että kaikki lasketaan ja sovitetaan yhteen ja sitten otetaan se veroprosentti. Nimittäin mitkään byrokratian voimat eivät enää riitä tätä laskentatointa suorittamaan.

Kun Ruotsissa tulee 100 000 suomalaista eläkeläistä, siellä on oletettavissa, että eläkepäätösjonot, jotka ovat olleet pari vuotta aivan kohtuuttomat, tulevat vain kasvamaan. Suomessa tulemme näkemään, että näin tulee käymään myöskin meillä, jos tätä käytäntöä jatketaan.

Kyllä minun esitykseni on se, olkoon jonkun mielestä kuinka epäoikeudenmukainen tahansa, että kukin maa verottakoon omasta eläkkeestään oman osuutensa ja maksettakoon henkilölle se, ilman että Suomessa aletaan enää moneen kertaan niin sanotusti yhteensovittaa, koska kuten sanoin, useammassa maassa työskennellyt joutuu kyllä ja viranomaiset joutuvat mahdottoman tehtävän eteen.

Arvoisa puhemies! Vielä ehkä mainitsen Pohjoismaiden neuvoston yhteistyöstä Baltian suuntaan sen, että meillä on erittäin paljon positiivista annettavaa näille Itämeren kansoille varsinkin kansalaisjärjestötasolla ja budjetissamme on myöskin tämä asia huomioitu, että kansalaisjärjestöyhteistyöhön Baltian maiden ja Venäjän kanssa annetaan taloudellistakin tukea.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä ed. Saarikankaalle todeta, että todellakin painopisteajattelua on syytä jatkossa kehittää. Minusta on erittäin arvokasta, että Pohjoismaat ovat nyt nimenomaan huippututkimukseen yhdessä satsaamassa voimakkaasti. Tässäkin on ideana se, että pienten maiden kannattaa tietyillä alueilla satsata voimavaroja yhdessä. Siinä on varmasti todella tehtävää vielä jatkossakin.

Ed. Tiusanen jo poistui, mutta kun hän nosti tämän valaskysymyksen esille, niin kyllä siitä on useaan otteeseen keskusteltu ja väännetty kättä. Täytyy vaan sanoa, että meillä on erilainen näkemys, mitä tulee valaiden pyyntiin. Toisaalta meidän energiaratkaisumme ja ydinvoiman lisärakentaminen on herättänyt aivan samalla tavalla kyllä kritiikkiä — muissa maissa ei välttämättä sille ole ymmärtämystä — eli jokaisella meillä on ehkä heikot kohtamme.

Ed. Rundgren nosti esille tärkeitä asioita tästä veroproblematiikka-asiasta. Se, että verotoimisto siirrettiin Gotlantiin, tarkoittaa sitä, että on entistä hankalampi asioida myöskin Ruotsissa asuvien suomalaisten. Se on suuri ongelma.

Mutta olisin kulttuurin puolelta nostanut esille vielä yhden ongelman, joka on meillä nyt haasteena edessä, ja se on Orkester Nordenin tulevaisuus, siis tämän nuoriso-orkesterin, joka on eräällä tavalla pohjoismaisen yhteistyön yksi lippulaivoista. Sillähän on ollut neljä rahoittajaa: Pohjoismaiden Investointipankki, Ruotsista Rikskonserter, joka on vastannut siis koko toiminnan koordinoinnista, Pohjoismaiden ministerineuvosto, mutta myös Lions-järjestöt, jotka alun perin ovat tulleet mukaan, jotka ovat auttaneet tätä toimintaa. Nyt on vaarassa jatkorahoitus. Olisi erittäin valitettavaa, jos se menetetään, varsinkin kun myöskin Baltian maat ovat tulleet mukaan tähän Orkester Nordenin toimintaan.