Arvoisa puhemies! Liput ovat tänään puolitangossa. Kaksi opetusalan ammattilaista ja kuusi nuorta on kohdannut traagisen kuoleman äkillisesti. Se monessa mielessä vetää meidät kaikki hyvin sanattomiksi. Mieleen tulee paljon kysymyksiä. Ajatuksemme, myötätuntomme on omaisten luona, niin kuin puhemies koskettavissa sanoissaan sanoi.

Erityisen järkyttävää on, että tämä traaginen tapahtuma on toteutunut koulussa, siinä laitoksessa, jonka olemme halunneet tehdä yhdeksi niistä turvallisimmista paikoista, mitä Suomessa on, koulussa, josta tulevat tulevaisuuden toivot, nuoret, joilla pitäisi olla valoisa elämä edessään, mahdollisuus jatkaa Suomen rakentamista, antaa oma panoksensa tulevina vuosina hyvinvointimme synnyttämiseen. Tällaisessa tilanteessa mieli on tietysti täynnä kysymyksiä: Miksi näin tapahtuu? Voimmeko jotain oppia tästä? Samalla on selvää, että me emme halua syyllistää ketään. Me tiedämme meidän koulun korkean tason, tiedämme sen hyvän työn, jota opettajat tekevät. Mutta aina jää miettimään, onko jotain, mitä voidaan oppia.

Meillä monilla on täällä myös kouluikäisiä lapsia ja nuoria omina lapsinamme. Moni ajattelee täällä, niin kuin koko Suomessakin, että tämä olisi voinut tapahtua missä tahansa. Kysyn teiltä, pääministeri:

Myös teillä on omat lapsenne, ja koulu on lähellä teitä. Mitkä ovat teidän ajatuksenne vuorokausi sen jälkeen, kun tämä traaginen ampumavälikohtaus on tapahtunut?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma kuvasi hyvin sitä, ja minäkin uskon, että lähes kaikki suomalaiset voivat omalla tavallaan asettua tuohon tilanteeseen, Jokelan uhrien omaisten ja koulutovereiden tilanteeseen, koska se olisi voinut todella varmastikin tapahtua missä hyvänsä. Itsellänikin on lapset. Samoin tiedän sen, että uhrien joukossa on tuttavani. Luulen, että tässä mielessä kaikki suomalaiset jakavat sen syvän järkytyksen ja surun, joka tästä kaikesta on aiheutunut.

Mutta kun tätä surmatekoa tullaan tutkimaan, niin varmasti nousee hyvin paljon kysymyksiä siitä, miksi tämä tapahtui, miksi tämä tapahtuma tuntuu kuin aikaisemmin nähdyltä, eräänlaiselta kopiolta siitä, mitä maailmallakin on tapahtunut. Ja todella, niin kuin puhemies sanoissaan totesi, jos olemme aikaisemmin ajatelleet, että ei se voisi tapahtua täällä Suomessa, niin kyllä se on nyt tapahtunut täällä. Niin kuin puhemies totesi, Myyrmannin tapahtuma ja nyt tämä tapahtuma kertovat siitä, että valtavasti pitää tehdä työtä ja se ei ole vain viranomaistyötä, jolla me pystyisimme näkemään lähimmäistemme aikeet aikaisemmin. Aina pitäisi löytyä joku, joka sitten apua osaisi antaa.

Arvoisa puhemies! Kun eilen sain tiedon tästä järkyttävästä tapahtumasta, se pysäytti minut samalla tavalla kuin varmaan kaikki meidät. Minullakin on, niin kuin monilla teistä, poika, joka on lukion 3. luokalla, ja heti nousi mieleen ajatus, että tämä traaginen tapahtuma olisi voinut sattua missä kunnassa tahansa.

Haluan omasta ja oman ryhmäni puolesta esittää nöyrimmän osanottoni kaikille niille, jota tämä tapahtuma henkilökohtaisesti tänään, huomenna ja tulevina päivinä koskettaa. Tähän hetkeen on nyt syytä pysähtyä ja elää tämä kollektiivisen surun aika ja hämmennyksen vaihe mahdollisimman suurella joukolla, yhdessä koko Suomen kansa. Me haluamme olla kaikki mukana tässä laajoja joukkoja koskettavassa surussa ja kokea tämän dramaattisen hetken suurena suruna.

Arvoisa puhemies! Minulla ei ole kysyttävää.

Arvoisa herra puhemies! Tuusulan Jokelan koulukeskuksessa tapahtui eilen jotakin peruuttamatonta. Tapahtunutta murhenäytelmää on kenenkään mahdoton käsittää. Teko ja sen aiheuttamat kärsimykset järkyttävät koko suomalaista yhteiskuntaa. Meillä kaikilla on tällä hetkellä mielessämme varmasti lukuisa joukko kysymyksiä. Osaan niistä aikanaan löytyy varmaan vastauksia, osaan todennäköisesti ei koskaan. Mielestäni nyt ei ole kuitenkaan oikea hetki keskittyä kysymysten esittämiseen, vaan nyt on aika tukea toinen toisiamme surutyössä. Meidän on keskusteltava asiasta läheistemme ja erityisesti lastemme ja nuortemme kanssa.

Jokelan tapahtumien jälkihoito koskee jokaista suomalaista niin avunsaajana kuin sen antajanakin, ainakin tavalla tai toisella. Äitien, isien, perheiden, koulujen ja päättäjien ja koko suomalaisen yhteiskunnan on kuitenkin tehtävä jatkossa kaikkensa vastaavien järkyttävien tapausten estämiseksi. Tarvitaan nöyryyttä, jotta osaamme ottaa opiksi tapahtuneesta.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä on kuitenkin kaikkein tärkeintä huolehtia uhrien omaisten, ystävien ja koululaisten jaksamisesta. Nyt on surun aika. Haluan lausua oman ja kokoomuksen eduskuntaryhmän syvän osanoton Jokelan uhrien omaisille, läheisille ja ystäville.

Arvoisa herra puhemies! Silloin, kun suru ja tuska painavat päälle, sanat ovat pieniä, ja sanoilla ei ehkä voi välittää niitä tuntemuksia, joita uskon tästä salistakin kaikkien puolelta lähtevän niin omaisille, ystäville, kuin koko koulun henkilökunnalle ja niille ihmisille, joita tämä tragedia kohtasi. Haluan myös meidän puolestamme, vasemmistoliiton puolesta, esittää todella syvältä tulevan surun ja osanoton niitä ihmisiä kohtaan.

Mutta samalla haluan myös, että me miettisimme myös sitä tulevaisuutta, katsoisimme niitä vaihtoehtoisia tapoja, jotta tällainen tragedia ei pääse toistumaan. Se on meidän yhteinen asiamme, siinä ei ole oppositiota, ei siinä ole hallitusta. Se on vastuuta ihmisistä, se on vastuuta kansalaisista, se on vastuuta siitä, että me pystymme lapsemme kasvattamaan niin turvallisessa yhteiskunnassa, että tällainen ei pääse toistumaan. Me näemme ympärillämme — niin kuin puhemies totesi, meillä pitää olla herkät tuntosarvet ulkona — me näemme, että pahoinvointi lisääntyy, koulukiusaaminen lisääntyy. Ne ovat äärimmäisen huolestuttavia. Ne ovat niitä merkkejä, joihin meidän pitää sitten jollakin tavoin pystyä reagoimaan. Minä uskon, että kun me todella yhdessä haluamme, niin me pystymme myös sen ongelman ja asian hoitamaan. Ja uskon, että tämä yhteinen tahto meiltä löytyy.

Arvoisa puhemies! Haluan esittää oman ja ryhmämme myötätunnon Jokelassa kuolleiden omaisille. Se, että menettää läheisensä, muuttaa elämää hirveällä tavalla ja pysyvästi. Se, että teon tekijä oli nuori ja että se tapahtui koulussa, vaikuttaa meidän kaikkien perusturvallisuuteen. Erityisellä tavalla se vaikuttaa niiden lasten ja nuorten turvallisuudentunteeseen, jotka käyvät koulua tämän päivän Suomessa. Siksi on erittäin tärkeää, että tästä asiasta voidaan keskustella riittävästi sekä kouluissa että kotona niin, että lapset saavat purkaa mieltään riittävästi.

Meidän ulottuvillamme on tänä päivänä valtava määrä väkivaltaa. Erilaisilla tavoilla me voimme nähdä sitä, ja jotkut ehkä jopa hakeutuvat sen piiriin. Tätä ei varmaan pysty estämään, mutta se asettaa meille kaikille erityisen velvoitteen olla sitä valppaampia lähimmäistemme suhteen ja lastemme suhteen, jotta näkisimme tämän kaltaiset tapahtumat ajoissa siten, että voisimme myös estää tällaisten asioiden tapahtumisen.

Herr talman! På min egen och svenska riksdagsgruppens vägnar ber jag att få uttrycka vårt djupa deltagande med alla som har drabbats.

Herr talman! Finland är inte i dag längre samma land som det var ännu i går på förmiddagen. Gårdagens tragedi kastar nu för en lång tid framåt en skugga över vårt land. Och som så många andra redan konstaterat är våra tankar, förstås, med de familjer som förlorat en medlem och med de barn och ungdomar och den skolpersonal som förlorat sina vänner och arbetskamrater. Nu och alltid behövs förmåga till empati, att lyssna på varandra och stöda varandra samt att vid behov hänvisa till sakkunnig hjälp.

Emme varmaan voi selittää tapahtunutta, enkä tiedä, tulisiko meidän edes yrittää tänään, mutta sekä omamme että lastemme ja lastenlastemme puolesta on tärkeää, että katsomme, mitä voimme tehdä toisin estääksemme vastaavia murhenäytelmiä tulevaisuudessa.

Eilen julkistettiin vuoden 2007 nuorisobarometri, ja myönteistä on, että kun nuoret itse kouluarvosanoin saavat kertoa, miten tyytyväisiä he elämäänsä ovat, arvosanasta tulee melko korkea. Eilisten tapahtumien varjossa on myös hienoa nähdä, että nuoret uskovat lisääntyvässä määrin demokratiaan. Meillä on maa, jossa nuorilla on usko siihen, että asioihin pystytään vaikuttamaan laillisten demokraattisten kanavien kautta.

Men, mycket arbete återstår. Förverkligandet av skolornas egna planer för bekämpning av mobbning är viktigt. Skolorna måste vara trivsamma och trygga enheter där ingen mobbas eller lämnas utanför bekantskapskretsen.

Herr talman! Jag hoppas nu att vi alla ger oss tillräckligt med tid att tillsammans gå igenom tragedin, att prata om det skedda och att ge rum för sorgen. Det är klart att det inträffade inte lämnar någon av oss oberörd.

Arvoisa puhemies! Jokelan eilinen tragedia on luonut paljon surua ja turvattomuutta sekä huolta. Varmasti meistä jokainen osallistuu sydämessään siihen suruun, joka uhrien omaisilla on. Ryhmämme puolesta haluamme osoittaa syvän osanottomme kaikkien tragediassa mukana olleiden ja kuolleiden omaisille ja läheisille.

Tämä mieletön surmatyö vie meidät pohtimaan sitä, miten tulevaisuudessa tällaisia uhkatilanteita voitaisiin välttää ja ehkäistä. Sen pohtiminen on tietysti jokaisen kouluyhteisön ja perheen asia, mutta mitä suurimmassa määrin myös meidän päättäjien tehtävä.

Eilen ilmestyneen nuorisobarometrin mukaan valtaosa nuorista suhtautuu valoisasti niin omaan kuin oman ikäluokkansakin tulevaisuuteen. Tämä on Suomen tulevaisuuden kannalta hyvä uutinen. Samalla kuitenkin lasten pahoinvointi on yleisesti ollut lisääntymässä. Pienelle, mutta kasvavalle osalle lapsia kasaantuu monimutkaisia ongelmia.

Vaikeuksissa olevien nuorten auttamiseksi on kyettävä parantamaan oppilashuollon voimavaroja sekä koulupsykologin, koulukuraattorien palvelujen saatavuutta. Näin voidaan havaita nuoressa ehkä piilossa oleva pahoinvointi tai psyykkinen vamma tai persoonallisuuden vauriot ja tarttua niihin entistä aiemmin. Tutkimusten mukaan niistä näkyy viitteitä usein ennakolta. Ne on vain osattava tunnistaa. Nyt surun keskelle on luotava toivoa.

Arvoisa puhemies! Meidät on pysäytetty. Meidän silmämme on avattu väkivaltaisesti. Joko nyt suomalaisina näemme, että niin kutsuttua kehitystä on hidastettava? Kaikki, mitä kehitykseksi kutsutaan, ei ole aina hyvästä, ei yksilöille, ei perheille, ei yhteisöille eikä yhteiskunnallemme, siis meille suomalaisille.

Jokainen ihminen ja jokainen elämä on ainutlaatuinen. Tälle yksinkertaiselle totuudelle meidän on annettava enemmän aikaa ja huomiota. Nyt kun silmät ovat auki, tämä pitää kaikkien voida nähdä. Tarvitsemme siviilirohkeutta katsella tarkemmin ympärillemme arkena niin ystäväpiirissä, kodeissa, kouluissa, työpaikoilla ja koko yhteiskunnassamme. Löytyykö tätä välittämistä tällaisena päivänä ja tulevaisuuden arjessa?

Haluan, että hidastamme tätä kehitystä. Tarvitsemme kaikki siunausta ja voimaa elää eteenpäin.

Esitän perussuomalaisten eduskuntaryhmän puolesta syvän osanottoni uhrien omaisille.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämän hiljaisen keskustelun perusluonne on tietysti se, että vaikka monilla tässä salissa varmastikin olisi jo halu arvioida erilaisia syitä ja taustoja tälle, mitä voitaisiin tulevaisuudessa tehdä, niin jo tämä keskustelu kertoi ja antoi pieniä merkkejä siitä, minkälaisia aiheita yhteiskunnan pitää tämän jälkeen tarkastella. Minusta siihen pitää myös koko hallinnon ilman syyllisyydentunnetta aktiivisesti tarttua, kun tämän tapahtuman kaikki tiedot ovat kasassa, ja palata näihin kysymyksiin vielä moneen kertaan.

Kävin viime yönä siellä Jokelan kriisikeskuksessa, ja ehkä tämän tuskan rinnalla yksi toivon näkymä siellä näkyi: kymmenet nuoret olivat jääneet sinne kriisikeskukseen ilmeisesti viettääkseen koko yönsä siellä tukeutuen toisiinsa ja paikalla oleviin vanhempiin. Tällaisen sosiaalisen yhteyden avulla uskon, että yhteiskunta ja kansakunta pääsee tästä myös eteenpäin.