Arvoisa puhemies! Haluan esittää kysymyksen, joka yhdistää meitä kaikkia. Olemme järkyttyneinä joutuneet myöntämään, ettei meidän järjestelmämme pysty kaikissa olosuhteissa suojelemaan lasta. Pienen lapsen surma osoitti, että viranomaisten on voimassa olevan lainsäädännön johdosta vaikea toimia tehokkaasti ja terveen järjen mukaisesti. Lainsäädäntö suojaa joissakin tapauksissa yksittäisiä ihmisiä koskevia tietoja paremmin kuin ihmistä itseään.

Lapsiasiavaltuutettu Maria-Kaisa Aula on esittänyt, että tapauksen johdosta olisi aiheellista tehdä laajempi, eri viranomaisten toimintatapoja ja lainsäädäntöä arvioiva selvitys. Hallituksen tulisi mielestäni ottaa selvityksestä vastuu. Nyt kun pääministeri ei ole paikalla, kysyn pääministerin sijaiselta: aikooko hallitus selvittää ne seikat, jotka estävät järkevän toiminnan ja tehokkaan tiedonkulun viranomaisten välillä, ennen kuin on liian myöhäistä?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Sipilän kanssa täysin samaa mieltä siitä, että tällaista tragediaa, joka tämän pienen 8-vuotiaan tytön kohdalla kävi, ei pitäisi missään olosuhteissa päästä tapahtumaan. Meillä täytyy olla nollatoleranssi lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Uskon, että hyvin moni suomalainen sekä meistä poliitikoista että myöskin kansalaisista on myötäelänyt tätä tapahtumaa ja kokenut henkilökohtaisestikin surua siitä, että tällaista pääsee suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa tapahtumaan.

Edustaja Sipilä viittasi selvitystyöhön. Itse asiassa tämän kyseisen tapauksen osalta on useampia selvityksiä tällä hetkellä käynnissä poliisin toimesta, Valviran toimesta, Helsingin kaupungin toimesta, ja myöskin sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut oman työryhmänsä selvittämään kuntien perhetyön, lastensuojelun toimintatapojen sekä lastensuojelulain toimivuuden kehittämistä. Se tieto, joka minulla on sosiaali- ja terveysministeriön selvitystyöstä, on juuri sen kaltainen, mihin edustaja Sipiläkin viittaa. Siinä on tarkoitus katsoa myöskin viranomaisten välistä yhteistyötä (Puhemies koputtaa) ja löytää niitä epäkohtia, jotta jatkossa pystymme huolehtimaan siitä, että tämän kaltaisia tapahtumia ei enää toistu.

Arvoisa puhemies! Myös kouluissa koetaan lainsäädännön estävän järkevää toimintaa. Koulun tehtävänä on kasvattaa lapsia ja nuoria paitsi tiedollisesti ja taidollisesti myös elämään ja tekemään työtä tässä yhteiskunnassa. Luonnollisesti kasvatusvastuu on pääasiassa vanhemmilla. Nykyinen lainsäädäntö estää monin paikoin maalaisjärjen käytön. Opettajalla pitäisi olla koulussa samat oikeudet kasvattaa lasta kuin vanhemmilla kotona. Lasta ei saa kurittaa ruumiillisesti eikä häntä saa henkisesti nöyryyttää, sen sijaan olisi kasvatuksellisesti järkevää, että oppilailla saisi teettää yleishyödyllisiä tai opintoihin liittyviä tehtäviä esimerkiksi jälki-istunnoissa tai ylimääräisinä kotitehtävinä. Kysyn opetusministeri Gustafssonilta, aikooko hän esittää lainsäädäntömuutosta, joka parantaa opettajien mahdollisuutta reagoida ja puuttua koulussa tapahtuvaan huonoon käytökseen.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Tämän vakavan tapauksen tiimoilta en nyt mielelläni tekisi yhteyttä siihen keskusteluun, jota on käyty ja käydään yleensä koulurauhasta, koulun kurinpito-ongelmista. Niin kuin olen julkisuudessa sanonut, tarkoitukseni on puuttua myöskin näihin asioihin, ja nyt syyskuussa, kun meillä on sivistyspoliittisen ministerivaliokunnan kokous, tuon sinne jo tiettyjä näkemyksiäni siitä. Tarkoitukseni on tehdä myöskin perusopetuslakiin esityksiä ja muutoksia, joihin edustaja Sipilä viittasi.

Sen sijaan tämän vakavan tapauksen tiimoilta sanoisin sen — jos puhemies sallii vielä sen verran ehkä ajan ylitystä — että opettajan tulee välittömästi, jos hän havaitsee väkivaltaa tai lapsen hyvinvointiin liittyviä ongelmia, tehdä lastensuojeluun liittyvä ilmoitus. (Puhemies koputtaa) Aivan niin kuin täällä pääministerin sijainen totesi, tässä pitää olla nollatoleranssi ja tähän pitää käydä välittömästi kiinni.

Arvoisa herra puhemies! Tämä tapaus on todella raakuudessaan vertoja vailla, mutta se ei ole ainoa tapaus. Valitettavasti suomalaisissa kodeissa pahoinpidellään ja seksuaalisesti hyväksikäytetään lapsia, jopa surmataan lapsia. Poliisin tietoon tulee vuosittain noin 2 000 tällaista tapausta. Se on todella suuri määrä, ja piilorikollisuuden määrä on vielä suurempi. Lastensuojelussa ensisijaisen keinon pitää olla aina ennaltaehkäisy, mutta siitä huolimatta pitää olla käytössä kovempia keinoja silloin, kun tulee epäilys lapsen kaltoinkohtelusta. Ja lastensuojeluilmoitukset ovat juuri tällaisia.

Tässä äskeiseen vastaukseen sanoisin, että kun opettaja esimerkiksi havaitsee lapseen kohdistuneen pahoinpitelyn, hän tekee siitä lastensuojeluilmoituksen, ja sen jälkeen hän, ikävä kyllä, useimmiten saa vanhemmat ja näiden asianajajan kimppuunsa. Ja tiedän tapauksia, että ilmoitus jää tekemättä pelon vuoksi. Siis kysynkin, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta esimerkiksi päiväkoteihin, kouluihin, saataisiin tämmöinen talon tapa, talon malli, joka on käytössä esimerkiksi Lasten ja nuorten sairaalassa Helsingissä ja joka on toiminut hyvin. (Puhemies koputtaa) Tähän talon tapaan tehtäisiin ohjeistus, missä tapauksissa ilmoitus tehdään, ja mikä parasta, (Puhemies koputtaa) tämä ilmoitus tehtäisiin sen talon kanssa kollektiivisesti, eikä yksittäinen opettaja joutuisi vastuuseen.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Niin kuin kaikki tiedämme, liikumme äärimmäisen herkkien kysymysten parissa silloin, jos ja kun esimerkiksi opettaja havaitsee tällaista väkivaltaa tai lapsen äärimmäistä tai ylipäätänsä henkistä pahoinvointia. Ja niin kuin totesin, niihin pitää välittömästi puuttua. Mutta kuten myöskin tiedämme, niitä ei yksittäisissä tilanteissa ole aina välttämättä hirveän helppoa edes havaita, ja sen takia nyt haluan itse myöskin nähdä näin, että tämä vaatii myöskin koulutusta, ja nyt kun me olemme tekemässä peruskouluun uutta opetussuunnitelmaa, pitää myöskin paitsi vahvistaa opettajien mahdollisuuksia puuttua näihin ongelma-asioihin myöskin kiinnittää tähän koulutukseen huomiota. Totta kai (Puhemies koputtaa) haluan uskoa, että meidän erinomainen opettajakoulutuksemmekin haluaa näihin asioihin tuoda lisää valaistusta ja työkaluja opettajille.

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että tämä vakava, todella järkyttävä tapaus on pannut meidät pohtimaan ja keskustelemaan, mutta varmasti pelkästään keskustelu tässä ei auta. Erityisesti huoleni tällä hetkellä on se, että nyt on todettu erilaisten viranomaisten, ei pelkästään siis kouluissa vaan kaiken kaikkiaan lastensuojelua koskevien eri viranomaisten, kohdalla selviä puutteita tiedonkulussa mutta myös muussa. On ollut sitä, että on pelätty ilmoittaa, mutta kun on ilmoitettu lastensuojelutapauksista, niin välttämättä ei ole tapahtunut mitään.

Arvoisa puhemies! Nyt haluaisin hallitukselta, teiltä ministereiltä kysyä, miten näette tämän kokonaisuudessaan. Onko kysymys siitä, että meillä on lastensuojelutyössä liian vähän henkilökuntaa, koska näyttää, että saattaa olla paljon asiakkaita yhdellä työntekijällä, vai onko myös kysymys osaamisesta, koulutuksen, erikoisosaamisen (Puhemies koputtaa) puutteesta koko lastensuojelutyössä? Tämä on todella vaativaa työtä, että näihin tilanteisiin puututaan, että ei kerta kaikkiaan (Puhemies koputtaa) yhtään ainutta jätetä huomaamatta.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Uskon, että tämänkaltaisiin tapauksiin tai ylipäänsä lastensuojelussa ilmeneviin ongelmiin ei ole yhtä yksittäistä selitystä. Saattaa olla, että joissakin kunnissa kysymys on resurssipulasta, sosiaalityöntekijöitä on liian vähän suhteessa esimerkiksi apua tarvitseviin perheisiin; kysymys on viranomaisten välisestä tiedonpuutteesta; joskus kysymys voi olla myöskin siitä, että ei ole riittävästi taitoja ja osaamista puuttua niihin asioihin. Silloin tullaan kysymykseen nimenomaan lisäkoulutuksen tarpeesta, johon ministeri Gustafssonkin täällä viittasi, esimerkiksi opettajien osalta mutta varmasti myöskin muun henkilökunnan ja ammattiryhmien osalta. Eli tässä ei ole yhtä keinoa, jolla tämänkaltaiset ongelmat voidaan poistaa ja jolla lastensuojelu saadaan kuntoon.

Ehkä viimeisenä haluaisin korostaa myöskin sitä yleistä välittämistä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kyllähän kysymys on myös siitä, miten jokainen meistä toimii omassa yhteisössään: puuttuvatko naapurit, puuttuvatko sukulaiset niihin asioihin silloin, kun ongelmia nähdään. Sitä mielestäni kaivattaisiin suomalaiseen yhteiskuntaan lisää.

Arvoisa puhemies! Kun tässä tragediassa on kyse kuitenkin 8-vuotiaasta lapsesta, niin eittämättä, nyt kun vastuuministeri ei ole paikalla, kohdistan kuitenkin sitä arviointia opetusministerin suuntaan.

Kun tällä hetkellä koululukukaudet ovat alkaneet ja keskusteluun ovat nousseet vahvasti esille yksittäisten rehtorien toimet kouluissa häiriöttömän opetuksen mahdollistamiseksi ja oppilaiden käyttäytymisen parantamiseksi, niin keskustelua käydään monesti rajoituksista, rangaistuksista. Kukaan tässä salissa ei ole voinut välttyä näiltä ikäviltä uutisilta. Tämäkin tavallaan liittyy siihen, että ehkä opettajien puuttumattomuus tai viestin meneminen läpi, perille asti, ei ole kohdentunut sosiaaliviranomaisille. Kysynkin ministeriltä, olisiko nyt aihetta, kun kaikkea uudistusta tehdään ja pohditaan, että ensinnäkin kouluissa opettajille tulisi (Puhemies koputtaa) mahdollisuus turvata oppimiseen häiriötön ympäristö mutta samalla myös sosiaalitoimen ja opetuksen välille selkeästi parempi, tiiviimpi yhteistyö.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Totta kai kouluissa moniammatillinen yhteistyö — opettaja, rehtori, terveydenhoitaja, kuraattori, psykologi — on erinomaisen tärkeää, ja tiedän, että se monissa meidän peruskouluissamme toimii erinomaisen hyvin, mutta totta kai siinä on myöskin puutteita.

Minä jossain määrin nyt vierastan sitä, että tässä ikään kuin koulun, opettajien, vastuu ja rooli ylikorostuu. Minä en opetusministerinä sitä halua vähätellä, sen takia minä sanoin väkevästi siihen, että siinä pitää olla nollatoleranssi. Tiedän, että meillä on niin hyvin koulutetut opettajat ja rehtorit, että tämänkin tapauksen johdosta varmasti opettajanhuoneissa on erittäin paljon keskusteltu siitä, mikä ja kasvava vastuu opettajilla tämäntyyppisissä tilanteissa on, niin tasokas ja hyvä meidän opettajiemme koulutustaso ja myöskin moraalinen ja eettinen (Puhemies koputtaa) vastuu työssä on. Itse olen jo todennut, että myöskin lainsäädäntötasolla tulen tähän koulurauhaan ja työrauhaan puuttumaan.

Arvoisa herra puhemies! On valitettavaa, että lastensuojeluasiakkuudet ovat lisääntyneet 20 viime vuoden aikana ja ne ovat myös entistä vaativampia ja haastavampia. Lapsen elämän kannalta, kun ollaan lastensuojeluasiakkuudessa, tehdään lapsen kannalta erittäin tärkeitä, koko hänen tulevaisuuteensa liittyen erittäin tärkeitä päätöksiä. Tämä vaatii myös sosiaalityöntekijöiltä erittäin vahvaa osaamista.

Yhtenä suurena ongelmana on se, että meillä ei ole päteviä sosiaalityöntekijöitä tällä hetkellä riittävästi. Tämän työn vaativuuden ja raskauden takia myös vaihtuvuus sosiaalityöntekijöiden kesken on erittäin suurta. Tällä hetkellä sosiaalityöntekijällä voi olla jopa 120 lapsiperhettä, kun tavoitteen pitäisi olla 30 perhettä. Meillä oli muutama vuosi sitten kaupunki, jossa oli jonossa jopa 300 lastensuojeluilmoitusta, joita ei keretty käsittelemään, koska ei ollut riittävästi sosiaalityöntekijöitä. Tästä syystä on täysin selvää, että sosiaalityöntekijät eivät pysty vastaamaan niihin haasteisiin (Puhemies koputtaa), mitä kentällä tällä hetkellä on. Kysynkin ministeri Gustafssonilta: koska pätevistä sosiaalityöntekijöistä on puutetta ja meillä puuttuu myös (Puhemies koputtaa) riittävä määrä koulutuspaikkoja, niin mitä ministeri aikoo tehdä sille, että me saamme tulevaisuudessa riittävän määrän koulutuspaikkoja sosiaalityöntekijöille?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Viime vuoden joulukuussa valtioneuvosto hyväksyi koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman, missä yhteydessä päätettiin määrällisiä, aloittajamäärätavoitteita, missä yhteydessä muun muassa sosiaalityöntekijöiden koulutusmääriä päätettiin lisätä. Tämä asia on tiedossa, ja siihen on puututtu. Samassa yh- teydessä muun muassa päätettiin lastentarhanopettajien ja erityislastentarhanopettajien koulutusmäärien lisäämisestä, kuten muun muassa lääkärienkin, niin että tavallaan näitä erikoisammattityöntekijöitten koulutusmääriä ollaan lisäämässä.

Arvoisa puhemies! Lapsiin kohdistuvissa rikoksissa ja virkamiesten laiminlyönneissä kansa vaatii virkavastuuta mutta myös kovempia rangaistuksia. Itse en ole koskaan kuullut sitä, että johtavassa asemassa oleva virkamies olisi erotettu selkeän virkavastuun johdosta. Toisaalta täytyy myös muistaa se, että kunnat tekevät parhaillaan leikkauslistoja muun muassa kouluavustajien ja sosiaalityöntekijöitten määrässä, koska hallitus leikkaa muun muassa ensi vuonna 660 miljoonaa kuntaosuuksia. Mitä hallitus aikoo tehdä ja millä tavoin tukea lastensuojelutyötä kunnissa resurssipulan paikkaamiseksi ja ehkäistäkseen sitä, ettei vastaavanlaisia tilanteita enää tapahdu?

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! On totta, mihin edustaja viittasi, että taloudellinen aikakausi on haastava. Se on haastava valtiontalouden osalta, minkä takia joudumme tekemään menosäästöjä ja myöskin veronkorotuksia pysäyttääksemme velkaantumisen tulevaisuudessa, mutta taloustilanne on haastava myöskin kunnissa. Tästä syystä kaikki me, niin päättäjät täällä eduskunnassa kuin päättäjät kunnanvaltuustoissa, joudumme tekemään arvovalintoja, mihin taloudellisia resursseja tänä syksynä ensi vuoden budjetin yhteydessä ja tulevinakin vuosina kohdistamme. Mutta ehkä se on hyvä todeta, että vaikka valtio leikkaa valtionosuusprosenttia ensi vuodenkin osalta, niin silti euromääräisesti valtionosuudet kasvavat tästä vuodesta lähes 200 miljoonalla eurolla ensi vuonna.

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee sellaisten ihmisten kokemuksia, jotka vastaavat lasten ja nuorten päivystäviin puhelimiin, niin meillä on aika paljon pieniä lapsia, jotka arkipäivässään elävät pelon, väkivallan, keskellä, on itsetuhoisia ajatuksia. Tämä on todellinen ongelma Suomessa.

Olisin kohdistanut kysymykseni oikeusministeri Henrikssonille. Suomi on saanut huomautuksia eurooppalaisiltakin ihmisoikeuselimiltä itse asiassa siitä, että puutumme liian herkästi perheiden asioihin ja yksityisyyteen. Tämä tietysti asettaa nämä valitukset vähän toiseen valoon, mitä viime aikoina on tapahtunut, että onko puuttumiskynnys joissain tapauksissa jopa liian korkea. Olisin kysynyt teiltä, kun vastaatte taas Suomen kansainvälisistä sopimuksista liittyen ihmisoikeuksiin, lasten oikeuksiin, niiden toteutumiseen: Mitä ajatuksia tämä on teissä herättänyt? Pitäisikö myös lainsäädäntöpuolta vahvistaa lasten ihmisoikeuksien toteuttamiseksi?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä, että näistä asioista keskustellaan, ja tehdään se nyt kunnolla.

Tämä tapaus, joka nyt on tässäkin keskustelussa noussut esille, on erittäin järkyttävä. Edellisellä viikolla, viime viikolla, me saimme sisäisen turvallisuuden ministerityöryhmään raportin siitä, minkälaiset taustat ovat olleet viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtuneissa perhesurmissa. Se raportti osoitti juuri sen, että viranomaisten välinen tiedonkulku ei toimi niin kuin sen pitäisi. Jos tästä jonkunlaisen yhteenvedon haluaa tässä vaiheessa tehdä, niin voidaan vain sanoa näin, että ainakaan ei pidä mennä siihen suuntaan, että tätä kynnystä nostetaan, vaan päinvastoin me tarvitsemme moniammatillista yhteistyötä ja me tarvitsemme koulutusta monelle niin koulupuolella, sosiaalipuolella kuin poliisipuolella. Se on nyt meidän tehtävämme myös hallituksessa (Puhemies koputtaa): viedä tämä viesti eteenpäin kunnille ja kaikille viranomaisille, että saadaan (Puhemies koputtaa) kaikille näille henkilöille, jotka tekevät lastensuojelun parissa työtä, riittävää koulutusta.

Arvoisa herra puhemies! Yksityisyydensuoja on tärkeä asia. Tietosuoja on tärkeä asia. Myös tiedon kulku on tärkeä asia silloin, kun on kysymys sellaisista tilanteista, joissa olisi hyvä, että vastuulliset, virkavastuulla toimivat ihmiset tietäisivät ehkä hieman enemmän kuin nyt meillä esillä olevissa asioissa on käynyt. Käykö niin, että virkavastuu sulkee suun silloin, kun pelätään oman viran puolesta tilanteessa, jossa tiedon pitäisi kulkea?

Me kuulimme pääministerin sijaiselta, että nyt on erilaisia työryhmiä asetettu. Kysyn vastuulliselta ministeriltä tiedon kulkuun ja tietosuojaan liittyen: Olemmeko me rakentaneet sellaiset mallit, jotka estävät tiedon kulun silloin, kun sen tiedon pitäisi kulkea? Toisekseen, on tärkeää, että asiat valmistellaan huolella, mutta mikä on hallituksen linja siihen, että kun on kysymys vakavista asioista, pitäisikö tiedon kulkea nykyistä paremmin?

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Juuri näin on, että tiedon pitää kulkea paremmin. Tällä hetkellä meillä on lastensuojelulaki, joka kuuluu STM:n toimivaltaan, ja todella siinä on sellaiset säädökset, jotka velvoittavat ottamaan yhteyttä. Tässä mielestäni on nähtävissä myös se, että näitä säännöksiä ei tunneta riittävän hyvin, ja kun ei tunneta, niin syntyy myös se pelkotilanne, että jos teenkin jotain väärin. Siinä olette, edustaja Rehula, oikeassa, että silloin voi tulla se pelko, että nyt teen jotain väärin, joten ehkä en sitten ilmoitakaan eteenpäin. Juuri tästä syystä meidän on nyt toimittava niin, että me levitämme tätä tietopohjaa niin, että jokainen viranhaltija, jokainen opettaja, jokainen sosiaalityöntekijä, tietää, mitä hän on velvollinen tiedottamaan eteenpäin.

Mielestäni on tärkeätä myös, että nyt ei syytetä ihmisiä, vaan nyt katsotaan eteenpäin, miten tästä eteenpäin pystytään paremmin kuin tänä päivänä on pystytty ennalta ehkäisemään, ettei tällaisia tapauksia tulisi tulevaisuudessa. Sitten olen myös itse (Puhemies koputtaa) sitä mieltä, että tämmöistä tutkintalautakuntaa voitaisiin harkita.