Sauli Ahvenjärvi /kd:
Arvoisa puhemies! Ylen uutiset kertoi, että ministeri
Vapaavuoren mukaan tietynkokoista suomalaisomistusta Fennovoimasta
ei voidakaan edellyttää ja että kaikkia
EU- ja Eta-alueen yrityksiä on kohdeltava samalla tavalla.
Tämä kai tarkoittaa sitä, että suomalainen
omistus voi teoriassa olla jopa nolla prosenttia. Tällä hetkellä venäläinen
Rosatom on mukana hankkeessa 34 prosentin omistusosuudella. Vielä helmikuussa
yhtiö kertoi tavoitteena olevan 66 prosentin suomalaisomistus,
ja tällä hetkellä suomalaisomistus lienee
painunut alle 50 prosentin.
Kysynkin: Miten tämä uusi tulkinta vaikuttaa ministerin
näkemyksen mukaan Fennovoiman lupa-asiaan, ja oliko tämä tulkinta
aivan uusi vai onko tästä ollut tietoa aikaisemmin?
Ja onko mahdollista, että jonkinlaisen välikäden
kautta Fennovoiman omistus ja määräysvalta
voisivat siirtyä jopa jollekin Eta-alueen ulkopuoliselle
taholle?
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori
Arvoisa puhemies! Kyse ei ole uudesta tulkinnasta. Siitä lähtien,
kun olemme Euroopan unionin jäseneksi ryhtyneet, emme voi
asettaa suomalaisia, ruotsalaisia tai vaikkapa saksalaisia yrityksiä eri
asemaan. Asia on ollut myös kuluvan vuoden aikana eduskunnan
käsittelyssä. Edustaja Pekkarisen johtamassa talousvaliokunnassa
käsiteltiin niin sanotun yritysostolain muutosesitystä,
missä yhteydessä tämä viimeistään
varmasti tuli kaikkien kansanedustajien tietoisuuteen.
Mitä sitten tulee kysymykseen EU/Eta-alueen ulkopuolisista
tahoista, niin tilanne on toinen ja siinä laki mahdollistaa
rajojen tekemisen, ja tämä on yksi niistä keskeisistä kysymyksistä,
mitä parhaillaan pohdimme, kun valmistelemme Fennovoiman
hakemusta valtioneuvoston käsittelyyn.
Puhemies Eero Heinäluoma:
Pyydän niitä edustajia, jotka tästä aiheesta
haluavat esittää lisäkysymyksiä,
ilmoittautumaan nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta.
Sauli Ahvenjärvi /kd:
Arvoisa puhemies! Eikö ole täysin mahdollista,
että suomalaista omistusta siirtyy myöhemmin ulkomaille
ja merkittävää päätäntävaltaa
siirtyy välikäsien kautta jopa Eta-alueen ulkopuoliselle
taholle? Mikä merkitys mielestänne on ylipäätään
Fennovoiman omistuksen kotimaisuusastevaatimuksella, ja miten jatkossa
voidaan turvata päätäntävallan säilyminen
kotimaassa? Onko tällä seikalla mielestänne
merkitystä?
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori
Arvoisa puhemies! Tässä lienee useita eri
kysymyksiä. Yritysostolaki, johon äsken viittasin,
antaa työ- ja elinkeinoministeriölle ja hallitukselle hyvät
edellytykset estää yhteiskunnan kannalta elintärkeitten
yhtiöitten omistuksen siirtymisen EU- ja Eta-alueen ulkopuolelle.
Se on täysin mahdollista, ja siihen on olemassa keinot
ja välineet, joita kaiken lisäksi vielä tiukennettiin
tässä tämän vuoden aikana, kun
huomattiin, että aiemmassa laissa oli tiettyjä porsaanreikiä.
Oras Tynkkynen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ministeri kuvasi edellä hyvin ja
oikein sitä, minkälaiset oikeudelliset keinot
on puuttua ulkomaiseen omistukseen tällaisissa tapauksissa.
Ydinenergialaissa uusien ydinlaitosten periaatelupien yhteydessä on
kuitenkin kyse yhteiskunnan kokonaisedun punninnasta, ja siinä kokonaisedun
punninnassa voidaan ottaa huomioon monia tekijöitä,
mukaan lukien se, minkälainen on yrityksen omistuspohja
ja minkälaisia kansantaloudellisia hyötyjä tästä hankkeesta
Suomelle arvioidaan koituvan.
Olette toistuvasti julkisuudessa, ministeri Vapaavuori, esittänyt
sen näkemyksen, että Fennovoiman osakkaissa pitää olla
selvästi yli puolet kotimaisia yrityksiä, ei siis
EU- ja Eta-alueen yrityksiä vaan kotimaisia yrityksiä ja
osakkaita. Oletteko edelleen sitä mieltä, että tämä on
pohjana, jotta voitaisiin periaatelupa Fennovoiman hankkeelle myöntää?
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori
Arvoisa puhemies! Edustaja Tynkkynen siteerasi ihan oikein
ydinenergialakia. Ydinenergialaki lähtee siitä,
että kun on olemassa ydinvoimahakemus, on muutamia ehtoja,
joita on pakko täyttää, jotta hakemus
ylipäänsä voidaan viedä eteenpäin.
Sen jälkeen pitää arvioida hyödyt
ja haitat ja kiinnittää huomiota tiettyihin erityisiin
syihin, jotka on mainittu laissa. Omistuskysymys ei ole yksikään
näistä. Mutta sen jälkeen, on totta,
kuten edustaja Tynkkynen totesi, että viime kädessä kysymys
on siitä, mikä on yhteiskunnan kokonaisedun mukaista,
ja se on asia, jossa jokainen päätöksentekijä,
valtioneuvoston jäsen tai kansanedustaja, voi itse arvioida,
mitkä ovat relevantteja kysymyksiä.
Pidän itse tätä omistuskysymystä relevanttina kysymyksenä,
ja sen takia olen siihen useaan otteeseen puuttunut ja useita kertoja
siitä puhunut, mutta samaan hengenvetoon on hyvä todeta,
että ei ole olemassa minkäänlaisia laillisia
välineitä, joilla voimme asettaa suomalaisia tai
muita EU- ja Eta-alueelta tulevia yrityksiä eri asemaan
keskenään, ei Suomessa, ei Ruotsissa eikä missään muuallakaan
Euroopassa.
Sampsa Kataja /kok:
Arvoisa puhemies! Eilisten uutisten mukaan Suomi on yhä riippuvaisempi
tällä kertaa Ruotsista tuodusta sähköstä. Tähän
asti Venäjältä tuotu sähkö on
ollut keskusteluissa keskiössä.
Tavoitteen tietysti ennen kaikkea tässä maailmanpoliittisessa
ja turvallisuustilanteessa pitäisi kai olla se, että Suomi
on sähköntuotannossa omavarainen. Eri syistä nyt
siis olemme lipsumassa toiseen suuntaan. Tavoitteena tietenkin on,
että myös teollisuus jälleen elpyy, ja
sähkönkulutus sitäkin kautta Suomessa
lisääntyy.
Kuinka nämä viime päivien uutiset
otetaan huomioon, kun hallitus käsittelee nyt jatkolupia Olkiluodon
nelosreaktorille ja toisaalta tätä Fennovoiman
ydinvoimalupaa?
Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori
Edustaja Kataja on oikeassa siinä, että Suomi
tuo varsin paljon sähköä. Se vaihtelee
päivittäin, se vaihtelee vuosittain, mutta keskimäärin
viimeisen kymmenen vuoden aikana 10—20 prosenttia kaikesta
Suomessa käytetystä sähköstä on
tuotu. Sekin vaihtelee, mistä sitä tuodaan: sitä tuodaan muista
Pohjoismaista usein, sitä tuodaan paljon Venäjältä — sekin
vaihtelee — ja se, että Venäjältä sitä tällä hetkellä ei
juurikaan tuoda, johtuu venäläisten itse rakentamista
kapasiteettimekanismeista. Sen lisäksi monet sentyyppiset
kysymykset kuten vaikkapa se, kuinka hyvä vesivoimavuosi
Norjassa on, vaikuttavat tähän kokonaisuuteen.
On selvää, että kun arvioidaan uusia
ydinvoimahakemuksia tai olemassa olevien ydinvoimahakemusten täydennyshakemuksia,
niin kysymys energiaomavaraisuuden kasvattamisesta on erittäin
keskeinen kysymys. Tämä on tietenkin yksi asia,
joka ilman muuta tulee olemaan pöydällä arvioitaessa
molempia näitä vireillä olevia hakemuksia.