Kaarina Dromberg /kok:

Herra puhemies! Tätä yliopistolakia käsiteltiin hyvin laajasti valiokunnassa, ja meillä oli suuri joukko asiantuntijoita, joita me kuulimme. Tätä lakiesitystä, joka meille annettiin, on pystytty kyllä parantamaan valiokunnassa, joten kiitos siitä hyvästä yhteistyöstä, jota saimme siinä mielessä tehdä. Mutta tähän lakiin liittyy myöskin vastalauseita, ja haluaisin niihin nyt pureutua tässä omassa puheenvuorossani.

Sivistysvaliokunnan mietintöön jätettiin vastalause, joka koskee Helsingin yliopiston kanslerin asemaa valtioneuvostossa. Yliopistojen toiminnan taustalla on pitkä historia, joka osaltaan ohjaa yliopistoja kohti tulevaisuutta. Tämä historia ulottuu aina 1640-luvulle asti, jolloin aikanaan tämä tilanne vakinaistettiin. Helsingin kanslerin läsnäolo- ja puheoikeus valtioneuvoston istunnoissa yliopistoja koskevan asian käsittelyn yhteydessä perustuu yliopistolle perustuslaissa turvattuun autonomiseen asemaan, joka nyttemmin on vahvistettu kaikille yliopistoille.

Yliopistoasiat koskevat yleensä kaikkia yliopistoja, ja Helsingin yliopiston kanslerilla on mahdollisuus puhua tällöin kaikkien yliopistojen puolesta. Näin tämä puhe- ja läsnäolo-oikeus on erittäin tärkeä kaikille maamme yliopistoille, eikä sitä tule todellakaan poistaa. Uutta yliopistolakia käsiteltäessä yliopistoja entistä enemmän pidetään yhtenä kokonaisuutena, ja kansleri voi ajaa entistä paremmin koko yliopistolaitoksen asiaa. Tämä tuli tarkkaan selville myöskin meidän valiokuntamme käsittelyssä.

Lakialoitteen perusteluissa viitataan Helsingin yliopiston kanslerin mahdolliseen esteellisyyteen hänen ottaessaan kantaa säädösehdotuksiin sekä yliopiston lausuntovaiheessa että valtioneuvoston esittelyssä. Hallintolain kannalta on todettava, että sen säännökset koskevat vain hallintoasian käsittelyä mutta eivät lainsäädäntömenettelyä, jollaisena laki- ja asetusehdotusten käsittelyä valtioneuvoston yleisistunnossa on pidettävä. Näin ollen kansleri ei ole valtioneuvoston esittelyssä päätöksentekijän eikä myöskään esittelijän asemassa, kuten lakialoitteessa annetaan ymmärtää.

Herra puhemies! Professoriliitto, Suomen ylioppilaskuntien liitto, Tieteentekijöiden liitto ja Yliopistojen ja tutkimusalan henkilöstöliitto ovat yhteisessä kannanotossaan 1.6. todenneet olevansa huolissaan siitä, että yliopistojen merkitystä yhteiskunnalle ei haluta tunnustaa. Tuoreimpana osoituksena tästä on todellakin tämä lakialoite, joka liittyy tähän lakiin. Kannanotossa todetaan muun muassa: "Yliopistojen merkitys suomalaiselle yhteiskunnalle ja sen tulevaisuudelle on laajasti tunnustettu ja sivistysvaliokunnankin useasti toteama. On tärkeää, että yliopistoilla on mahdollisuus edustajansa välityksellä osallistua valtioneuvoston kokouksiin käsiteltäessä yliopistoja koskevia asioita. Näin turvataan yliopistojen toimintaedellytykset sekä yliopistojen ja valtiovallan keskinäinen ymmärrys ja yhteistyö. Tämä on ollut koulutusjärjestelmämme vahvuus. Yliopistojen mahdollisuus tulla kuulluksi myös valtioneuvostossa korostaa yliopistojen autonomiaa ja ottaa huomioon sen kiinteän suhteen, joka valtiolla ja yliopistoilla on ollut ja tulee olla."

Perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että kanslerin puhe- ja läsnäolo-oikeus valtioneuvoston istunnossa ei ole perustuslain vastainen. Myös Suomen Yliopistojen Rehtorien Neuvosto on lausunnossaan yksimielisesti esittänyt voimassa olevan käytännön jatkamista.

Tästä syystä, herra puhemies, kokoomuksen mielestä ei sivistysvaliokunnan mietinnössä olevaa 3. lausumaehdotusta eikä sitä koskevia perusteluja tule hyväksyä. Siksi ehdotan, että eduskunta hyväksyisi vastalauseen 2 mukaisen lausumaehdotuksen, joka siis tarkoittaa sitä, että Helsingin yliopiston kanslerilla on jatkossakin puhe- ja läsnäolo-oikeus valtioneuvoston istunnoissa.

Haluan myös tähän jatkoksi tuoda esille sen, että saimme mietintöömme 2. lausumaehdotuksen, jota pidän erittäin hyvänä: "Eduskunta edellyttää, että yliopistolain muutokseen liittyvien asetusten valmistelun yhteydessä turvataan Maanpuolustuskorkeakoulussa suoritettavien tutkintojen rinnastettavuus muihin alempiin ja ylempiin korkeakoulututkintoihin sekä jatkotutkintoihin." Tämä tilanne on pitkään elänyt tässä rinnalla, ja toivottavasti me saamme nyt tämän asian korjattua myöskin tältä osin.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Yliopistolain käsittelyn yhteydessä on noussut esiin kysymys yliopistojen taloudellisesta autonomiasta ja taloudellisen itsenäisyyden lisäämisestä. Sivistysvaliokunnan raportti toteaa, että yliopistot ovat toivoneet taloudellista itsenäisyyttä. Valiokunnan saamien selvitysten perusteella on todettu, että tällaista taloudellista autonomiaa ei voida yliopistoille myöntää budjettivastuun vuoksi syystä, että valtiolla tulee olla riittävä ohjausinstrumentti koulutuspolitiikan suuntaamisessa. Samalla todetaan tarve yliopistojen taloudellisen liikkumavaran lisäämisestä ja se, että sitä pitäisi kehittää nykyisen budjettimenettelyn puitteissa.

Taloudellinen liikkumavara ja sen lisääminen ei mielestäni ole käytännössä missään ristiriidassa koulutuspolitiikan suuntaamisen kanssa. Valtio säilyttää kaikki mahdollisuudet suunnata koulutus- ja tutkimuspolitiikkaa haluamaansa suuntaan huolimatta siitä, että yliopistoilla on jonkin verran taloudellista itsenäisyyttä. Helsingin yliopisto lienee tästä hyvä esimerkki, jossa nimenomaan voidaan säätiöidä tiettyä taloudellista tulosta.

Yliopistojen tarvitsemaa taloudellista liikkumavaraa syntyy periaatteessa keksintöjä hyödynnettäessä ja siitä syntyvän yritystoiminnan tuloksena. Nämä kysymykset voidaan ehkä hoitaa budjettimenettelyn puitteissa. On ongelma, jota ei voida hoitaa budjettimenettelyn puitteissa, nimittäin EU-rahoitus. Alueellisesti yliopistot ovat tärkeitä osaamisen kehittäjiä ja EU-rahoituksen vastaanottajia. Valtion rahoitusta ei kuitenkaan voida käyttää vaadittuna kansallisena 50 prosentin vastinosuutena. Yliopistot ovat erittäin suurissa vaikeuksissa etsiessään EU-rahoitukseen tarvittavan omarahoitusosuuden.

Mielestäni on oikeus ja kohtuus, että yliopiston eri tavoin saamia tuloja voidaan yliopiston budjettitalouden ulkopuolella käyttää omarahoitusosuutena ja siten taata, että erikoisesti alueilla toimivat yliopistot, joilla on mahdollista saada EU-rahoitusta, voivat sitä hyödyntää. Näin ne luovat sitä osaamista, jota alueilla tarvitaan. Tuntuu aika oudolta se, että nimenomaan yliopistot olisi poissuljettu EU-rahoituksesta ja alueiden kehittämisestä. EU:n määrittelemä osaamispohjainen talous, niin kutsuttu knowledge based economy, on sen lähtökohta. Yhteenvetona: budjettimenettelyn puitteissa ei voida yliopistojen taloudellista liikkumavaraa lisätä suhteessa EU:n rahoitukseen. Ehdotankin, samoin kuin kokoomuksen vastalauseessa, että hallitus ryhtyy lainsäädäntötoimiin, jotta yliopistojen taloudellista liikkumavaraa voidaan lisätä.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Drombergin tekemää vastalauseen 2 ehdotusta siitä, että sivistysvaliokunnan mietinnöstä poistetaan 3. lausumaehdotus ja sitä koskevat perustelut.

Oikeuskansleri totesi viisaaseen tapaansa näin: "Mitä hyötyä koko maan yliopistolaitokselle on siitä, että valtioneuvoston yleisistunnossa vaiennetaan Helsingin yliopiston kanslerin ääni, ääni, jossa on mahdollista kuulla koko maassa tunnustettuja tiede- ja korkeakoulupoliittisia näkemyksiä?" Muita perusteluja tähän ei enää kaivatakaan.

Lakialoitteen 20 hyväksyjät hylkäävät yliopistot eivätkä toimi yliopistojen edun mukaisesti. Miksi tällainen negatiivinen asenne yliopistoja kohtaan? Mitä pelätään, kun halutaan esittää kanslerin läsnäolon poistamista? Uusia nokioita tuskin syntyy, jos yliopistojen ääntä ei haluta kuulla. Siksi vastustan ehdottomasti, että hallitus ryhtyisi selvittämään Helsingin yliopiston kanslerin läsnäolo-oikeuden tarkoituksenmukaisuutta valtioneuvoston istunnossa. Tämä hallitus on selvittänyt asioita jo ihan tarpeeksi. Sitä paitsi asiaa arvioitiin ministeriötasolla jo 70-luvun alussa. Se selvitys riittäköön.

Arvoisa puhemies! Ehdotan, että eduskunta hyväksyy vastalauseen 1 lausumaehdotuksen, joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisesti tarvittaviin lainsäädäntötoimiin, jotta yliopistojen taloudellista autonomiaa lisätään."

Taloudellisen autonomian periaate on yliopistoille tärkeä asia. Sitä kuvastaa jo sekin, että vaikka asiasta ei hallituksen lakiehdotuksessa edes säädetty, monet valiokunnassa kuultavina olleet asiantuntijat ottivat kuitenkin siihen kantaa. Opetusministeriön luonnoksessa otettiin askeleita autonomian laajentamisen suuntaan, mutta hallitus poisti ne esityksestään tyystin. Lisäksi valiokunnan mietinnössä aiheesta kirjoitettiin oma kappaleensa.

Huolimatta siitä, että taloudellisen autonomian merkitys yliopistoille on elintärkeä, eivät hallitus ja valiokunnan enemmistö halunneet kuitenkaan korjata asiaa lakiesitykseen. Sen sijaan todettiin mietinnön tekstiosassa muun muassa vain, että yliopistot ovat toivoneet taloudellista itsenäisyyttä ja tarve yliopistojen taloudellisen liikkumavaran lisäämiseen on kuitenkin olemassa ja että valiokunta pitää välttämättömänä, että tarvittavat muutosesitykset annetaan eduskunnalle mahdollisimman pian.

Lausumaehdotusta tai suoraa pykälämuutosta valiokunnan enemmistö ei halunnut tehdä. Asia jäi siis vain kosmeettiseksi eikä edellytä hallitukselta mitään toimenpiteitä. Sen vuoksi onkin yliopistojen kannalta elintärkeää, että lausumaehdotus autonomian lisäämiseksi nyt tehdään ja asia korjataan. Voidakseen uudistua ja menestyä ja säilyttää kilpailukykynsä yliopistot tarvitsevat nykyistä paremman mahdollisuuden hankkia, hallita ja suunnitella taloudellisia resurssejaan.

Kaikilla yliopistoilla, Helsingin yliopiston ja Åbo Akademin lisäksi, tulee olla samat oikeudet lahjoitusten vastaanottamiseen, rahastojen pitämiseen sekä oikeushenkilönä toimimiseen näissä asioissa. Yliopistoilla tulee olla mahdollisuudet parantaa kansainvälistä toimintaansa sekä suorittaa nyt lain tasolle vietyä niin sanottua kolmatta tehtävää, johon kuuluu tutkimustulosten hyödyntäminen innovaatiotoiminnassa. Nämä kaikki edellyttävät taloudellisen autonomian laajentamista. Hallituksen tulee viivyttelemättä tuoda asiasta lakiesitys eduskunnalle.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen puhunut tästä aiheesta joka mahdollisessa saumassa ja nyt vain ihan lyhykäisesti lopuksi joitakin näkökohtia.

Ensinnäkin kannatan ed. Vahasalon tekemää ponsiesitystä, lausumaehdotusta, ja totean, että se on erittäin ajankohtainen ja erittäin perusteltu. Niin kuin ed. Vahasalo totesi tässä, että sehän oli mukana jo, niin kuin sanotaan, eräässä varhaisemmassa hallituksen esityksen luonnoksessa, josta tässäkin talossa keskusteltiin muutamassa tilaisuudessa, mutta sitten kai VVM:n virkamiesten toimesta se sieltä poistettiin ikään kuin kai peläten sitä, että tällaista valtaa yliopistot käyttäisivät lainausmerkeissä ilmaistuna väärin.

Arvoisa puhemies! Tässä on syytä muistaa se, että Helsingin yliopistolla on iät ja ajat ollut tämä perustuslain suoma autonomia, joka on ollut nimenomaan taloudellista autonomiaa. Sillä on valtavan suuret rahastot ollut käytettävissään, joihinka on tullut lahjoituksia, hyvinkin merkittäviä lahjoituksia, ja minä en ole kuullut koskaan, en sen 42 vuoden ajalta, jonka olin Helsingin yliopiston palveluksessa, enkä sitä edeltäneeltä ajalta, että olisi edes minkäänlaista harkitsemattomuutta ollut näitten varojen käytössä. Päinvastoin järjestelmä on toiminut myöskin pillerirahojen osalta hyvin elikkä yliopiston apteekin erioikeuden käytön suhteen samoin kuin almanakkaoikeuden käytön suhteen. Toisin sanoen tällä jarrutuksella ei ole olemassa minkäänlaisia perusteita ja siitä käytävä keskustelu täällä isossa salissa on ollut enemmän kuin paikallaan.

Toinen asia, johonka haluan kiinnittää huomiota, on tutkinnonuudistus. Tämä on ollut uskomatonta saihkinointia sieltä 60-luvulta tähän hetkeen. Vielä on korostettava, että virkamiehet ovat koko ajan olleet samat, hehän tulivat poikasina sinne virkoihin, ja se oli vallankumouksellista. Siitä Hesarikin kirjoitteli silloin 60-luvulla, että vähän yli kaksikymppiset oikeustieteen kandidaatit ja valtiotieteen kandidaatit tulevat hallitussihteereiksi jnp. ja että tämä on aivan uusi kulttuuri. Se kulttuuri on sitä, että tittelit ovat vähän kohentuneet, mutta samat herrat ovat siellä. Tällä on se merkitys, että täsmälleen samat esittelijät ovat olleet esittelemässä, että välillä tutkintoja lisää ja välillä niitä pois. Toivottavasti nyt on tultu sellaiseen tilanteeseen, että työhönottajat voivat luottaa siihen, että tämä tutkintorakenne säilyy nyt kohtuullisen kauan tästä eteenpäin, koska tässä pelissä ei kyllä ole pysynyt enää kukaan pitkään aikaan mukana.

Kaiken huippu on sitten nämä amk-tutkinnot, jotka on tuotu sinne rinnalle, ruvettu kutsumaan alemmiksi korkeakoulututkinnoiksi jnp. Varmasti ollaan kaikki sekaisin, mistä tässä nyt oikein on kysymys. Tässä suhteessa nyt tarvitaan stabiliteettia kohtuullisessa määrin.

Totean myönteisenä asiana, että tämä rehtorinvaaliasia tuli nyt kuntoon, uudet tehtävämäärittelyt tulivat kuntoon ja aikuiskoulutuspuolikin on ihan ok, kunhan vaan taloudellinen autonomia saadaan siihen tueksi. Sitten totean, että tämä kansleriseikkailu on äärimmäisen epämiellyttävä ollut koettavaksi, elikkä siis toisin sanoen jollakin tavalla halutaan tietoisesti alentaa sitä statusta ja mahdollisuutta, että meillä on jotakin korkeinta tässä tasavallassa. Minä en ymmärrä tämmöistä ollenkaan. Demokratia ei sitä vaadi, mikään tasa-arvo sitä ei vaadi, ja koko ajan täällä salissa yhteiskunnallisesta näkemyksestä riippumatta vedotaan osaamiseen, huippuosaamiseen, jaetaan Millennium-palkintoja jnp. ja kerätään niihin pottia, rahaa. Sitten toisaalta halutaan juuri sitä instituutiota, josta tämä kaikki on riippuvainen, heikentää. Ei ymmärrä meikäläinen, ei.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Siltä osin, mitä ed. Pulliainen hyvin kutsui kansleriseikkailuksi, niillä, jotka ovat tuolla tiellä, mielestäni ei ole historian tajua. Nimenomaan koko yliopistolaitos on tietyssä mielessä autonominen. Se on lähtenyt riippumattomuudesta. Tosin varmasti on ollut tietyt mesenaatit, ruhtinaat jne., jotka ovat silloin etenkin Pohjois-Italiassa laittaneet asian alulle, mutta kaiken kaikkiaan riippumattomuus on ollut oleellinen edellytys yliopistojen syntymiselle. Tässä mielessä autonomia on aivan selvä asia.

Vuodesta 1640 on kulunut aika lyhyt aika tähän hetkeen suomalaisen yliopiston kohdalla, mutta tuonkin ajan on koko ajan alusta lähtien, niin kuin täällä hyvässä puheenvuorossa sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Dromberg totesi, Helsingin yliopiston kansleri, aluksi tietysti Turun, sitten Helsingin, symbolisoinut tätä yliopistojen autonomiaa ja riippumattomuutta. Se, että valtioneuvoston istunnossa on läsnä, on arvokas symboli, mutta myöskin sanoisin edelleen, niin kuin muutkin puhujat, myös käytännön mahdollinen hyöty ja näin ollen myös ihan hyödynnettävä asia ja todellakin ajatusten tie sinne paikalle, missä tehdään päätöksiä. Tässä mielessä tuota ei voi todella missään nimessä ymmärtää. Kaikkein hulluinta olisi, jos tässä on kysymys jostakin reaktiosta johonkin aktioon.

Kaarina Dromberg /kok:

Arvoisa puhemies! Minä olen erittäin mielelläni kuunnellut tätä keskustelua täällä tänään. Tämä on niin yksimielistä. On harmi vaan, ettei täällä ole montakaan kansanedustajaa paikalla, että kaikki ymmärtäisivät, mistä on kysymys sitten, kun äänestetään.

Mutta tähän autonomiaan vielä. On erittäin tärkeä asia tulevaisuudessa, että tämä asia hoidetaan kuntoon. Mehän aukaisimme sen pykälän ja äänestimme siitä tuolla valiokunnassa ja se tietysti meni kumoon. Siinä mielessä on nyt tärkeätä, että tätä asiaa kuitenkin viedään eteenpäin, koska kun todellakin Helsingin yliopistolla ja Åbo Akademilla on tämä oikeus, niin en voi ymmärtää, miksei sitä voi antaa muille yliopistoille, mitkä ne perustelut ovat, etteivät muut pääse samaan asemaan.

Sitten me teimme sen myöskin siellä, että kun siinä on tämä kaksiportainen tutkintorakenne, niin siellähän lääketiede ja hammaslääketiede nyt tulivat siihen asemaan, että sitä kandin tutkintoa ei tarvitse välttämättä suorittaa, mutta siitä jäi pois eläinlääketieteellinen, joka on tietysti samaan sarjaan kuuluva. Tämä on hyvin järkevää siltä pohjalta käytännön toteutuksen kannalta.

Sitten on tämä aikuiskoulutus, josta me myöskin äänestimme ja siitä, että se tulisi lain tasolle. Se oli sen kentän ehdoton toivomus, koska tämä kolmas tehtävä on suurelta osalta myöskin aikuiskoulutustehtävä, ja ammattikorkeakouluilla on lain tasolla nimenomaan myöskin tämä aikuiskoulutus. Siinä mielessä esimerkiksi kansleri Raivio puolusti sitä, että se olisi hyvä ollut nostaa lain tasolle. Tietenkin se vaatii resursseja myöskin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että sivistysvaliokunnan puheenjohtaja mainitsee vielä tämän lääketieteellisen tutkinnon uudistuksen. Bolognan prosessi, niin kuin totesitte, ei sinänsä sovi välttämättä lääketieteen puolelle, ja tässä valiokunnan mietintö on sinänsä hyvä. Kun siitä on jäänyt sitten eläinlääketiede ulkopuolelle ja hammaslääketiede on mukana, tässä mielessä tarvetta olisi vielä parantamiseen.

Tämä kaksijakoinen tutkinto, lääketieteen kandidaatin tutkinto kontra sitten lisensiaatin tutkinto lääketieteen puolella, on jotakin poikkeavaa muista kandidaattitutkinnoista eikä antaisi mahdollisuuksia esimerkiksi järkevään toimintaan vain lääketieteen kandidaattina. On hyvä, että asia on nyt kuitenkin edennyt parempaan suuntaan siitä, mitä se oli alun pitäen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Drombergille ihan lyhyesti: Aikuiskoulutustehtävä ja taloudellinen itsehallinto käsi kädessä hoitavat toinen toisiaan. (Ed. Dromberg: Se on totta!) Siinä se on niin yksinkertaista, kun ne ovat niin kuin kompuksessa toisiinsa.