2) Hallituksen esitys Belgian, Saksan, Irlannin, Ranskan, Italian,
Kyproksen, Luxemburgin, Maltan, Alankomaiden, Itävallan, Portugalin,
Slovenian, Slovakian, Suomen, Kreikan ja Euroopan rahoitusvakausvälineen
välisen ERVV-puitesopimuksen hyväksymisestä ja
laiksi sen lainsäädännön alaan
kuuluvien määräysten hyväksymisestä
Mikko Kuoppa /vas:
Herra puhemies! Jos ydinvoima-asia on suuri asia, niin aika
merkittävä asia on tämäkin.
Tässä euromaat ottavat kollektiivisen vastuun
toistensa veloista.
"Hallitus esittää, että Suomi liittyisi
Euroopan rahoitusvakausvälinettä koskevaan euromaiden sopimukseen
ja antaisi sitovan, peruuttamattoman ja ehdottoman takauksen Euroopan
rahoitusvakausvälineen liikkeeseen laskemien varainhankintavälineiden
maksuaikataulun mukaisten korko- ja pääomamaksujen
maksamisesta asianmukaisesti." Suomen osuus on noin 7,9 miljardia
euroa. "Jos Euroopan rahoitusvakausvälineen lainoitusta
saanut valtio ei pysty maksamaan ottamiaan lainoja kokonaan takaisin,
Suomi joutuu muiden takauksia antaneiden valtioiden tavoin maksamaan
takausten perusteella Euroopan rahoitusvakausvälineen liikkeelle laskemien
velkakirjojen haltijoille näiden saamisia." Elikkä monimutkaisesti,
mutta sen, minkä takaat, niin sen voit valmistautua myöskin
maksamaan.
Tässähän on 60 miljardin euron alkupaketti,
ja sen jälkeen sitten tulevat nämä takaukset,
jos tämä 60 miljardia euroa ei riitä.
Täytyy muistaa, että Kreikan paketti oli 110 miljardia
euroa yksistään jo, ja mahdolliset uudet maat,
jotka tätä takausta tarvitsevat, ovat suurempia
kuin Kreikka, jolloin myöskin tämä tarve
saattaa olla huomattavastikin suurempi.
On merkittävää, että Imf
määrittelee näille maille nämä lainaehdot,
joilla lainoja annetaan, ja nämä lainaehdot ovat
erittäin tiukat. On arvioitava tilannetta myös
rahoitusvakausvälineeseen tukeutujamaiden kansalaisten
näkökulmasta. Nämä maat joutuvat
tiukan sopeutusohjelman kohteeksi, mikä merkitsee julkisten
menojen eli siis palvelujen ja sosiaaliturvan leikkauksia ja verojen
korotuksia siihen määrään, että ne
puolestaan leikkaavat sopeutujamaan talouskasvua ja lisäävät
työttömyyttä näin vaikeuttaen
edelleen maiden mahdollisuuksia selviytyä. Elikkä se,
että nämä maat selviytyisivät
näistä maksuistaan näitten ehtojen jälkeen
ja tämän takauksen ja lainojen jälkeen,
on hyvin kyseenalaista.
Tätä samaa pakettia ollaan tuomassa varmasti myöskin
vaalien jälkeen Suomelle. Tässä on tietenkin
sitten esimerkki, että muut EU-maat, euromaat, jotka ovat
velkaantuneet, ovat jo tämän kuristuspaketin kohteena.
Tässä on todella hankalaa se, että nämä maksut
lankeavat niille, jotka ovat vähiten syyllisiä näiden
vaikeuksien syntymiseen. Verotuksen kiristyminen ja samalla sosiaaliturvan
ja palkkojen leikkaaminen vaikeuttavat erityisesti pienituloisten
ihmisten elämää.
Suomessa Hetemäen työryhmän paperi
kuvastaa sitä linjaa, joka on myöskin Suomessa
odotettavissa. Täällähän on
vaatimus siitä, että ylintä marginaaliveroastetta
on alennettava keskimääräistä enemmän,
mikä on avoimesti tuloeroja kasvattava vaatimus. Tällä hetkellä ylin
marginaaliveroaste on keskimääräisellä kunnallisveroprosentilla
normaalitapauksissa 53,3 prosenttia. Ennen suurta verouudistusta
1980-luvulla ylin marginaaliveroaste oli lähes 70 prosenttia.
Työryhmä myöntää, että arvonlisäveron
korotus rokottaa enemmän pienituloisia kuin suurituloisia. Se
yrittää kuitata asian sillä, että pienituloisten eläkkeet,
sosiaaliturvan tulonsiirrot on pääosin sidottu
indeksiin, jolloin arvonlisäveron korotuksesta tulee hyvitys
indeksitarkistuksina. On syytä muistaa, että indeksitarkistukset
maksetaan jälkikäteen ja nämä korotukset
ovat tulleet jo maksuun aikaa sitten ja ihmiset joutuvat maksamaan
nämä korotetut hinnat pahimmassa tapauksessa lähes
koko vuoden ajan.
Työryhmän esitykset palkka- ja muiden työtulojen
verotuksen keventämisestä merkitsevät
saman linjan jatkamista, jota on harjoitettu vuodesta 1995 lähtien.
Työryhmä ei kuitenkaan pysty esittämään
yhtään tutkimusta tai laskelmaa, joka todistaisi,
että tähänastisilla paljon suuremmilla verohelpotuksilla
olisi ollut väitettyjä myönteisiä vaikutuksia
talouskasvuun ja työllisyyteen. Nyt Imf asettaa näitä takauksia
saaville maille juuri nämä tiukat ehdot, ja on
todella nähtävissä, että näitä ehtoja,
samoja lääkkeitä varmaan tullaan myöskin
Suomeen kauppaamaan. Kyse on vain vallitsevaan uusklassiseen, uusliberalistisesti
värittyneeseen taloustieteeseen perustuvista uskomuksista
ja vielä lisäksi tästä työn
verottamisesta, joka on mielestäni melko populistinen ilmaisu.
Verotus ei kohdistu työhön, vaan erilaisiin rahatuloihin,
kuten palkkatuloihin. Voidaan katsoa, että etenkin suuret
tulot kuvastavat usein enemmän esimerkiksi henkilön
statusta kuin hänen työpanostaan. Tämä on
mielestäni huomioitava.
Herra puhemies! Esitän, että tämä HE
95/2010 vp hylätään.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Isojen talouksien G20-kokouksessa oli aika
lailla mielenkiintoinen asetelma. Isot EU-maat ajoivat tuossa kokouksessa
kovia leikkauksia budjetteihin ja vajeiden puolittamista jo vuoteen
2013 mennessä. Amerikkalaiset olivat eri kannalla. Obama
edellytti, että elvytystoimia jatketaan, jottei orastava
kasvu katkeaisi ennen kuin se pääsee kunnolla
vauhtiin. (Ed. Ollila: Onkin Tennilälle vaikeata, kummalla
puolella olla!)
EU-maiden tuossa kokouksessa esittämä linja vastaa
niitä toimia, joita myöskin tässä nyt
kyseessä olevassa sopimuksessa Imf:n ja EU:n toimesta vaikeuksissa
oleville talouksille edellytetään: erittäin
kovia leikkaustoimia budjetteihin. Kreikasta siinä on jo
selvät mallit olemassa, mille tielle mennään:
kansalta leikataan monia etuuksia pienemmiksi, jopa palkkoja on
suoraan alennettu julkisella puolella. Samaa mallia nyt viedään
muihinkin EU-maihin. Erittäin kovia toimia Saksaa myöten,
missä myöskin on erittäin kireä sisäinen
tilanne tästä johtuen. Näiden toimien
varma seuraus on se, että ostovoima heikkenee, ja kun se
heikkenee, miten se talous sitten tulee kuntoon? Tähän
kysymykseen vastausta ei tule, koska siitä ei enää välitetä,
koska pankit on jo pelastettu. Se oli varmaan se, mistä koko
homma liikkeelle lähtikin. Sitten kun se on tapahtunut,
niin siitä kansan kohtalosta ja kansantaloudenkaan kohtalosta
ei enää sillä tavoin huolta kanneta,
kansasta kaikkein vähimmin.
Tämä on se iso kysymys tässä koko
paketissa, jota käsittelemme. Siinä tietenkin
annetaan hirmuiset takaukset valtavilla summilla, ollaan takaamassa,
mutta samaan aikaan ajetaan yhä pahempaan kurimukseen niitä talouksia,
joita ollaan takaamassa. Miten se sitten lähtisi toimimaan
niin, että sieltä ne rahat — vaikkapa
tältä näkökulmalta vaan ajattelisi — tulevat
takaisin, jos kerran ensin aiheutetaan vielä pahempi kurimus
eli kansantalouden vielä syvemmät vaikeudet? Minun
käsitykseni on se, että tässä tätä yhteisymmärrystä Euroopassa
synnytetään sitä vauhtia, että siitä tulee
semmoinen EU-tapa eli raju, kova leikkaamislinja, ja kyllä siitä EU-tavasta
tulee myös maan tapa tähän maahan, jos tällä asetelmalla
vaalien jälkeen jatketaan. Näin se menee. Tässäkin
on jo ihan hyvä peruste sille, että me emme näitä kovia
leikkaustoimia vaikeuksiin joutuneille maille, jotka tähän
sopimukseen on liitetty, ole kannattamassa emmekä hyväksy
tätä sopimusta. Kannatan ed. Kuopan tekemää hylkäysesitystä.
SDP-ryhmä arvosteli erittäin jyrkästi
Kreikka-lainaa, sille annettua takausta, siihen sitoutumista. Tässä on
nyt paljon isommat rahat kyseessä, toverit vasemmalla — tai
no, meistä nähden tuosta vähän
siellä vasemmalla. (Ed. Skinnari: Kerran lipsahti oikein!) — Joo
joo, kyllä. — Nyt varmaan nähdään,
kuka sitten on vasemmalla, nyt teillä taitaa olla vähän
toisenlainen linja. Nyt kun summat suurenevat, teidän valmiutenne
hyväksyä näitä kovia ratkaisuja
näyttää lisääntyvän,
mutta sehän on jokaisen ryhmän oma asia, miten
se päätöksiä tekee. Tietenkin
olisi voinut toivoa, että meidän yhteistyömme
johdonmukaisesti jatkuisi myös tässä asiassa,
mutta niin ei näytä käyvän ainakaan
ennakkotietojen mukaan ja noitten papereitten mukaan.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Suuren luokan kysymys kuuluu, kuka tässä sössi,
sillä sössitty on ja rankimman mukaan. Ovatko
sössijöitten ensi luokassa suuret keskuspankit,
Fed, Ekp ja Kiinan keskuspankki, jotka kaikki vähän
erilaisista lähtökohdista ovat harjoittaneet löysää rahapolitiikkaa
alhaisia korkoja ja käytännössä setelirahoitusinstrumentteja
luoden? Ovatko näitä sössijöitä pahempia
olleet julkiset taloudet, jotka ovat antaneet harmaan ja mustan
talouden vallata omat kansantaloutensa? Näihin olennaisiin
kysymyksiin ei löydy ajankohtaisesta kirjallisuudesta vastausta.
En ole löytänyt. Yritin tässä sitä tehdä,
mutta ei löytynyt.
Vielä vähemmän uskalletaan tällä hetkellä tehdä sitä,
että verrattaisiin euroaluetta, jota tämä sopimus
koskee, ei-euroalueeseen mutta EU-alueeseen, siis sitä,
kuka EU-perheessä kärsii enemmän ja kuka
on ollut enemmän oikeassa ja kuka vähemmän
oikeassa. Sellaiseen vertailuun ei näköjään
henkistä kanttia ole, eikä näistäkään
asiakirjoista, jotka eduskunnan isossa salissa ovat tällä hetkellä käsittelyssä,
vastausta löydy.
On hämmästyttävää,
kuinka hiljaista tällä rintamalla loppujen lopuksi
yhteiskunnassa on, kun ottaa huomioon, että ensinnäkin
hallitus ystävällisyydessään
on antanut oppositiolle kaikki mahdolliset aseet kouraan toimia
todellisena besserwisserinä. Demaritkin laittavat puolenkymmentä kappaletta
hyvin viisailta näyttäviä ponsia, joita
ei sitten tietystikään hallitus voi hyväksyä. Toisin
sanoen on kerta kaikkiaan joko internationaalilla tasolla jätetty
hommat puolitiehen taikka ei ole ollut kanttia saada parempaa tulosta
aikaiseksi. Joka tapauksessa valmistautuminen tämän neuvottelutuloksen
kansalliseen markkinointiin on jätetty puolitiehen taikka
oikeastaan alkumetreille.
Äärimmäisen mielenkiintoista ja sattumaa
on se, että tähän samaan kello 16:n istunto-osioon liittyy
Oecd-sopimuksia, jotka kertovat siitä veroparatiisiseikkailusta,
johonka on lähdetty ristoreipasmaisesti mukaan. Siellä sentään
on tekstissä jotakin valoa tuolla taivaan rannalla (Ed.
Saarinen: Pientä yritystä!) — pientä yritystä — mutta
sielläkin se, mikä on ratkaisevaa, on se, että olisi
edellyttämisponsia niin, että hallitusta pantaisiin
ruotuun. Mutta nyt kerta kaikkiaan tilanne on se, että näin
ei voi jatkua. Ei kerta kaikkiaan, tällä hallituksella
ei ole tämänlaatuiseen politiikkaan varaa. Nyt
on kerta kaikkiaan nokanvalkaisu aloitettava heti syyskauden alusta.
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on
kyllä todettava, että Euroopan epävakaus
pankeissa ja valtioissa olisi kestänyt Suomen eduskunnan
vastuullisen, perusteellisen käsittelyn tässä historiallisen
suuressa jättitakausasiassa, jonka seurauksia tulemme vielä käymään
läpi valitettavan monta vuotta.
Ymmärrän, että Kreikan laina-asian
päättämisen yhteydessä syntynyt
paine hallituspuolueille, kokoomukselle ja keskustalle, on synnyttänyt tavattoman
halun hissun kissun pimeässä viedä vastaavanlaiset
asiat läpi, mutta se kohtelu, minkä kohteeksi
muun muassa valtiovarainvaliokunta ja eduskunta budjettivallan käsittelijänä ja käyttäjänä
on
joutunut nyt hallituksen ja sitten eduskunnan työjärjestelyjen
myötävaikutuksella, on kyllä ala-arvoinen.
Toissa perjantaina tämä ysiviitonen elikkä juuri
puitesopimus tästä laitoksesta tuotiin valtiovarainvaliokuntaan
lainsäädäntöneuvoksen kera,
lähetekeskustelu oli seuraavana tiistaina, ja meinattiin
vielä vauhdilla kuitata. Sosialidemokraattien vaatimuksesta
saatiin viime tiistaille sitten ylimääräinen
valtiovarainvaliokunnan kokous, jossa sitten oli myöskin
vastuullinen ministeri Katainen jne. paikalla. Viime viikolla tämän ensimmäinen
käsittely sijoitettiin keskiviikkoiltaan kello 21. Eli
jos hallituspuolueet sinänsä ovat halunneet viedä tätä käsittelyä hissun
kissun, niin kyllä myös orwellmainen media on
vaiennut koko tämän asian ajan. Nyt kysymyksessä on
nimenomaan todella iso asia, josta muutama näkökohta.
Ensinnäkin sosialidemokraatit esittivät vastustaessaan
Kreikan lainajärjestelyä, 1,6:ta miljardia euroa,
että veronmaksajille mahdollisesti lankeavan taakan jakamisen
tulee tapahtua rahoituslaitosten kanssa ja että myös
laina olisi pitänyt antaa ensisijaisena ja luotolle olisi
pitänyt saada vakuudet. Esitimme, että euroalueella
pitää ottaa nopeasti käyttöön
pankkivero globaalilla tasolla ja saada aikaan kattava rahoitusmarkkinavero.
Eurojärjestelmän luottamuksen palauttaminen ja
nämä toimet ovat yleisesti ottaen tärkeitä,
mutta meidän pitää todella painokkaammin ajaa
tehokkaita rahoitusmarkkinoiden vastuuta kasvattavia toimia ja viedä vahvemmin
eteenpäin juuri pankki- ja rahoitusmarkkinaveroon liittyviä esityksiä.
Nämä kaksi esitystä, Euroopan rahoitusvälineelle
annettavat valtiontakaukset ja laitoksen puitesopimusesitys, olisi
myös pitänyt ehdottomasti käsitellä yhtäaikaisesti.
Nyt menettelyjä, joita esitetään, noudatetaan,
kun euroalueeseen kuuluva valtio joutuu talousvaikeuksien vuoksi pyytämään
lainaa muilta. Osoitus tästä runttauksesta ja
vastuuttomasta käsittelystä oli myös
siinä, että hallituksen esityksestä puuttui
muun muassa puitesopimukseen osallistujista tällainen kuin
Espanjan kuningaskunta. En tiedä, oliko se hallituksen
mielestä nyt lopuksi konekirjoittajan virhe vai mistä se
johtui. Tämän valtiovarainvaliokunta hallituspuolueiden
esityksestä lisäsi lainmuutokseksi, ja me sosialidemokraatit
esitimme, että hallituksen tulee antaa täydentävä esitys
sattumalta näin olennaisesta Espanjan puuttumisesta. Äänin
14—8 sosialidemokraattien esitys hävisi, ja tällaista
täydentävää esitystä ei
siis tullut.
Historiallisesti yhden taloudellisesti merkittävimmän
ratkaisun käsittely runtattiin valtiovarainvaliokunnan
läpi. Lisäksi hylättiin myös
esityksemme saattaa asia perustuslakivaliokunnan käsittelyyn
eduskuntaa koskevien budjettisääntöjen
ja -sääntelyjen ym. osalta. Hyvin iso asia, joka
mittasuhteiltaan — kohta tästä tarkemmin — vastaa
meidän 1990-luvun alun pankkikriisin veronmaksajille aiheuttamaa
iskua, koko kansantalouteen, koko suomalaiseen hyvinvointiin, valtiontalouteen
ja yhteiskuntaan tullutta kuppausta.
Samaa petiä ladataan, samaa letkua asennetaan. Valitettavasti
perustuslakivaliokuntaan esityksemme ei edennyt, ja talousvaliokuntaan
lähettämisestä tehtiin farssi. Käytettiin
ikään kuin tunnin visiitillä tällainen
asia talousvaliokunnassa, ja sitä asiaa kertoo varmaan
valiokunnan puheenjohtaja myöhemmin.
Tämän asian käsittely, joka tulee
olemaan historiallisesti vielä vakavan arvioinnin kohteena, jäi
todella puutteelliseksi. Taloudellisilta vaikutuksiltaan pahimmillaan
viidenneksestä Suomen budjetin loppusummasta olevasta takauksesta
on kysymys. Tämä 7,92 miljardin osuus nousee vielä suhteettomasti
suuremmalle osuudelle tästä järjestelystä,
koska kaikki puitesopimuksessa olevat maat eivät kelpaa,
eivät kykene tai eivät tule olemaan tässä systeemissä mukana.
Tässähän eivät ole kaikki 27
EU-maata mukana, eli takausjärjestelyssä ei ole
euroalueen ulkopuolisia Ruotsia, Isoa-Britanniaa jnp. Tässä on
kyseessä nyt Kreikalle annetun lainatakauksen yhteenlaskettu
summa eli lähes 10 miljardia euroa. Tämä tulee
vaikuttamaan Suomen talouden vakauteen ja myöskin julkisen
talouden kestävyyteen.
Me olemme yrittäneet varoittaa juuri siitä,
että kun euroalueeseen liittymisessä me pelkäsimme epäsymmetristen
syklien vaikutusta — me näemme sen metsäteollisuuden,
vientiteollisuuden vaikeuksissa — niin meidän
olisi erityisesti pitänyt suojella oman taloutemme, julkisen
talouden, kestävyyttä ja Suomen valtion kykyä reagoida
meihin voimakkaammin vaikuttavaan finanssikriisiin, joka näkyi
rajuna bruttokansantuotteen ja talouden romahduksena viime vuonna, meidän
nuorisotyöttömyyden räjähtämisenä.
Nyt pitäisi varmistaa meidän toimintakykymme tässä tilanteessa.
Myöskin hallitus esittää, että hoidetaan
nämä yksittäiset takausesityksen mukaiset
hommat sitten tiedonantomenettelyllä, joka ei kyllä ole
riittävä. Me olemme nyt tässä käsittelyssä jo
nähneet, miten hallituspuolueet aikovat suomalaisten veronmaksajien
laittamista pankkien ja velkaisten maiden takausten maksumiehiksi
löysin rantein jatkossakin käsitellä,
kun nyt jo tämän periaatteen tekeminen on näin
vakavan huolettomuuden kohteena.
On lyhyesti todettava valtiosihteeri Raimo Sailaksen Kanavassa
4/2010 esille tuomat kolme vakavaa havaintoa tässä kriisissä:
Maastrichtin sopimuksen periaatteen — jossa jäsenmaat
eivät vastanneet sen sopimuksen mukaan toistensa veloista — rikkominen,
toisekseen sitten toukokuun kriisipäätöksen
oikeudelliseksi perustaksi löydettiin Lissabonin sopimuksesta
luonnonkatastrofit, ja kolmas on Euroopan keskuspankkiin liittyvä vakava
pohdinta, jonka Ekp pyörsi kai 10. toukokuuta, eli Ekp
ostaa valtioiden velkapapereita salkkuunsa.
Tähän keskusteluun on sosialidemokraattien pohdinnan
lailla ja laajemminkin eräitä ulottuvuuksia tuonut
kiitettävästi myös puhemies Sauli Niinistö blogissaan
23.6., jossa hän pohtii tämän eurooppalaisen
keskustelun vinksahtamista. On hyvä toistaa suora lainaus
hänen lauseestaan siitä, että "Suomella
puolestaan on ehdoton oikeus odottaa, että se voi sanella
ehtoja annilleen. Kun vastuun määrä on
suurempi kuin yksikään toinen meno- tai vastuuerä Suomen
historiassa, on kyllä syytä perin pohjin miettiä,
miten me parhaiten vältämme tappion vaaran." (Ed. Saarinen:
Hyvin sanottu! — Ed. Pulliainen: Niin se on!)
Tämä pankkien ja rahalaitosten selkeämmän, oikeudenmukaisemman
vastuunkannon perääminen on nyt kyllä vihdoin
viimein ... eivät riitä todella lausumat eivätkä myöskään
hallituksen ilmoitukset, että kyllä Ecofinin kahvilla
tai käytävällä sitä on
kannatettu.
Nyt keskusta ja kokoomus ovat ajamassa Suomen vastuut 10 miljardiin
euroon. Näiden vastuiden laukeaminen heikentäisi
tuntuvasti Suomen julkisen talouden kestävyyttä tilanteessa,
jossa on monta arvaamatonta tekijää ja kiinteän
maaperän saaminen vielä myöskin pimeässä.
Mielestäni suomalaisen hyvinvointivaltion puolustamiseen
olisi tarvittu vähemmän kolkkapoika-asennetta
kuin nyt myös Kreikan laina-asiassa hallitus osoitti. Jos
tätä tautia pahentaa suomalaisen talouskomissaarin
salkku ja paikka, niin kyllä sille hintaa alkaa tulla.
Herra puhemies! Uskon, kuten valtiovarainministeri Katainen
on todennut, että kyllä fiksut suomalaiset tulevat
tämän ymmärtämään.
Jacob Söderman /sd:
Herr talman! Det här är för tillfället
det sista beslutet riksdagen måste fatta med anledning
av den av Greklands ekonomiska politik utlösta eurokrisen.
Det är därför skäl att komma
med några principiella anmärkningar.
När det gällde euroländernas stats-
och finansministrars beslut att understöda Grekland, fattades
de under panikartade förhållanden direkt i strid
med no bail out-reglerna som utgjorde basen i euroområdets
stabiliseringsavtal. De härpå följande
besluten har man baserat på en artikel i grundfördraget
som egentligen är avsedd för naturkatastrofer
och liknande situationer. Rättsgrunden för de
här besluten är synnerligen tvivelaktig.
Statsministern motiverade lagligheten med det att EU:s jurister
hade förordat en sådan tolkning och inget av de
närvarande medlemsländerna motsatte sig den. Den
som läser vederbörande artikel kan inte förstå att
den skulle vara avsedd att trygga euroområdets stabilitet.
Avtalet görs enbart av euroområdets medlemsländer
medan däremot de övriga EU-länderna förhåller
sig passivt till situationen. En sådan utveckling kan inte
stöda EU som en trovärdig institution.
Det är principiellt betänkligt att de här
garantierna går mycket längre in i medlemsländernas rättssfär än
en eventuell förbundsstatsorganisation skulle ha gjort.
Integrationen tar plötsligt ett jättekliv framåt
jämfört med vad man lyckades komma överens
om i konventet tillsatt att förbereda EU:s konstitutionella
avtal. Detta är negativt ur medlemsländernas synvinkel.
Allt detta förklaras med att det här är
det enda sättet att rädda euroområdet
och eurons stabilitet som internationell valuta. Det skulle ha funnits ett
annat sätt. Man kunde ha låtit Imf överta
skötseln av Grekland och dess ekonomi och alla medlemsländer
skulle ha klarlagt i vilken grad deras banker är insyltade
i överdriven utlåning åt medlemsländer
med krisartad ekonomi. Om man tillsammans hade övervakat
att alla medlemsländer tar ansvar för sina egna
bankers åtaganden skulle det knappast ha behövts
ett avtal av denna typ.
Euroområdet behöver naturligtvis ett bättre stabiliseringsavtal
och en strängare intern disciplin och övervakning,
men risken med att man övertar ett annat medlemslands skulder
som om de vore ens egna är någonting som inte
passar in i den ursprungliga EU-tanken. Jag förhåller
mig också negativt till det att EU-kommissionen ska få insyn
i alla medlemsländers budgetplanering oberoende av hur
de sköter sin ekonomi. Kommissionens rätt till
djupgående övervakning kan endast motiveras för
sådana länders del som bryter mot stabiliseringsreglerna.
Trots dessa principiella anmärkningar får
vi innerligt hoppas att systemet fungerar, euroområdets
stabilitet ökar och eurons värde som valuta kan
skyddas.
Det är dock viktigt för alla inblandade att
förstå att vi 1995 gick med i Europeiska unionen
för ökad säkerhet och en trygg ekonomisk
utveckling. Bilden nu är starkt förändrad.
EU har blivit ett område med stora ekonomiska faror för
ett litet land uppe i norr.
Jag hoppas att de ansvariga för EU-politiken är
medvetna om detta och tar ansvar på ett sådant sätt
att finländarnas rättigheter tas till vara. Idealismen
måste bytas mot realism.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! Rahatilanne ja velkatilanne Euroopassa on
kehittynyt huonompaan suuntaan, voi sanoa, että päivä päivältä,
ja sen takia olisi ollut vähintään toivottavaa,
että valtiovarainministeri olisi ollut täällä kertomassa,
mikä on päivän tilanne, millä tavoin suomalaiset
pankit ja yritykset saavat tällä hetkellä luototusta
Keski-Euroopan markkinoilta.
Luottamuspula näyttää olevan ilmeinen.
Johtavien suomalaisten ja keskieurooppalaisten taloustoimittajien
osalta tätä on pohdittu jo pitkään, mitä tässä oikein
tulee tapahtumaan. Kapitalismihan on pahemmassa kriisissä kuin
koskaan. (Ed. Zyskowicz: Näin sanottiin jo 1970-luvulla!) — Joo,
mutta nyt se on pahimmillaan. (Naurua) Ed. Zyskowiczkin on muutaman
vuosikymmenen vanhempi, mutta silti se on pahimmillaan. — Se
johtuu monesta eri syystä. Näissä pohdiskeluissakin
on todettu, että kun kylmän sodan aika on ohi,
niin maailmassa ei oikein ole minkäänlaista järjestystä tällä hetkellä.
G20-maat kokoontuivat tekemään löperöitä päätöksiä siitä, että pitäisi
toisten budjetteja, ei omia, mutta toisten budjetteja puolittaa.
Samaan aikaan täällä sitten tämän
saman kapitalistisen järjestelmän yksi kuva Björn
Wahlroos esittää omia teesejään
siitä, miten toisten pitäisi tehdä, ja
että meissä ei ole ollut mitään
vikaa.
Tämä kapitalismi tarvitsee kuitenkin itselleen järjestykset,
säännöt, valvonnan ja myös oikeusvaltion
pystyäkseen toimimaan. Nyt nämä puuttuvat.
Kun tähän sitten rakennetaan tämä 750 miljardin
... (Ed. Pulliainen: Kukahan on sössinyt?) — Myös
poliitikot ovat sössineet. Poliitikot ovat antaneet sellaiselle
sanalle kuin "markkinavoimat" tulkinnan, että on joku "tuntematon käsi",
ja se kuitenkin on aina jonkun käsi ja jonkun aivot, jotka
toimivat taustalla. (Ed. Sasin välihuuto) — No,
ne eivät ole kyllä ed. Sasin aivot.
Mutta joka tapauksessa tämä on ennen näkemätön
tilanne, sanovat ne ihmiset, jotka ovat pyörittäneet
tätä valtion lainasalkkua ympäri maailmaa
vuosikymmeniä. Tässä tilanteessa pitäisi
tuolla aitiossa olla joku paikalla, joka kertoo, kun on 750 miljardista
kysymys. Suomen osuus tästä on se 8 miljardia,
Kreikka-lainan kanssa yhteensä 10. Se on käytännössä samaa suuruusluokkaa
kuin mitä Suomen pankkikriisi tuli kaiken kaikkiaan maksamaan.
Se oli noin 45 miljardia markkaa. Muistan sen hyvin, koska olin
sitä osuutta valtioneuvostossa hoitamassa ja tästä samasta
pöntöstä julistin (Ed. Kallis: Ei se maksanut
niin paljon!) Suomessa 1998 keväällä pankkikriisin
päättyneeksi. — Korkeimmillaan pankkien
takuut olivat 90 miljardia markkaa, mutta lopputulos siitä oli
45 miljardia markkaa sen valtion virallisen laskentatavan mukaan,
jonka täällä silloin ilmoitin. (Ed. Kallis:
Valtaosa saatiin takaisin!) — Joo, niin saatiin, ja sen
takia se oli vain 45 miljardia.
Tämä valvonnan vesittäminen: Tällä hetkellä koetetaan
saada valvontaa aikaiseksi niin, että nämäkin
säännökset, joita tästä esitetään,
toimisivat, mutta on sitten kysymyksessä suomalainen Finanssivalvonta,
OP-Pohjolan pääjohtaja tai mikä tahansa,
se esittää, että ei voida pankeille laittaa
tällaisia sääntöjä,
ne ovat kohtuuttomia. (Ed. Pulliainen: Finanssialan Keskusliitto!) Pankkivero
on kohtuuton. Pankkiveron tarkoituksenahan on tässä EU-katsannossa
saada aikaan järjestelmä, jossa pankki voidaan
ajaa hallitusti alas niin, että säästäjät
ja muut eivät joudu siitä kärsimään.
Mutta kun tällaistakaan järjestelmää ei
haluta tehdä. Ja meillä Suomessa on tästä kokemusta,
ja siinä mielessä minusta täällä pitäisi
olla valtiovarainministeriön edustaja kertomassa, miten
tämä tapahtuu. (Ed. Manninen: Ei ole mahdollisuuksia!)
Annetaan edelleen jatkua sen, että 8 prosentin pääomalla
yrityksen omaisuudesta pystyt pyörittämään
sellaista velkarulettia, josta tässä on nyt käytännössä kysymys.
Ja on luottamuksen puute, koska jokainen epäilee sitä,
että tuolla kaverilla on vielä huonompi tilanne
kuin tämä meidän tilanne on. Tästä syystä me
olemme todella hankalassa tilanteessa.
Kun verrataan esimerkiksi Kreikkaa ja Suomea, niin silloin kun
tämä Suomen lama ja syöksykierre alkoi,
Suomella oli valtionvelkaa 10 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Suomella 10 prosenttia, Kreikalla 100, ja nämä muut
kriisivaltiot ovat lähempänä 100:aa kuin
Suomen 10:tä prosenttia. Tästä tulee
sitten se käytännön tilanne, että ollaan
vaikeuksissa.
Puhemies! Lopetan siihen närkästykseen, jota tunsin
niin talousvaliokunnassa kuin täällä viime keskustelussakin,
kun hallitus, ja siihen myös eduskunnan virkamiehistö on
osallistunut, on toiminut erittäin huonosti, niin että tätä ei
ole asianmukaisesti täällä talossa käsitelty.
Kimmo Sasi /kok:
Arvoisa puhemies! Tänään käsitellään
sekä ydinvoimaa että euroalueen maitten rahoitustakausten
puitesopimusta, ja oikeastaan mielenkiintoinen kysymys on se, kumpi
näistä on periaatteellisesti tärkeämpi
asia. (Ed. Tiusanen: Molempia johtaa markkinavoimat!) Meillä on
oikeastaan jo tällä hetkellä viisi ydinvoimalaitosta,
nyt rakennetaan vain kaksi lisää. Tässä oikeastaan
on kysymys yhteisvastuusta euroalueen yhteisestä taloudesta
ja vastuista. Täytyy sanoa, että loppujen lopuksi
jos ajatellaan periaatteelliselta kannalta, niin kun 20 vuoden kuluttua
asiaa mietitään, todetaan, että tämä päätös
on sittenkin ehkä se tärkeämpi päätös,
periaatteellisesti merkittävämpi päätös
kuin tuo ydinvoimapäätös, joka on vain
tietty lisäys. (Ed. Rajamäki: Ei tarvi mennä niin
pitkälle, ed. Sasi!)
Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessähän
jo aikaisemmin eduskunnassa on hyväksytty tuo euroalueen
440 miljardin takausvastuu, josta Suomen osuus on 7,92 miljardia,
ja tässä yhteydessä puhutaan vain menettelyistä.
Ja täytyy sanoa, että mielestäni nämä menettelysäännöt
on sinänsä hyvin laadittu. Lähdetään
siitä, että komissio, Ekp ja Imf yhdessä laativat
yhteisymmärryspöytäkirjan velallismaan
kanssa, ja katsotaan, millä tavalla tuo maa toimii, jotta
sen talous voidaan pitkällä tähtäimellä pelastaa,
ja samalla katsotaan myöskin lainaohjelman ehdot.
Mikä on tietysti olennaista eduskunnan ja Suomen kannalta,
on se, että ennen kuin rahaa maksetaan lisää,
niin kaikissa tilanteissa täytyy olla yksimielisyys sekä summasta
että myöskin ehdoista. Ja tietysti se antaa tälle
talolle ja Suomelle suhteellisen hyvät vakuudet siinä suhteessa,
että voimme tietyssä tilanteessa vetää hätäjarrusta.
(Ed. Kallis: Voimme, jos haluamme!) Kuitenkin pitää muistaa
realistina se, että Suomi on pieni maa, ja tietysti se,
että pieni maa sanoisi, että tämä on
hankalaa, ei välttämättä ole
niin kauhean helppoa. Mutta tässä suhteessa täytyy
sanoa, että luotan kyllä Saksaan ja saksalaisten
toimintaan, siihen, että he useimmissa tilanteissa velkojana
asettavat tiukat ehdot, ja yhdessä Saksan kanssa samassa
rintamassa ollen uskon, että ehdoista tulee aina tarkoituksenmukaisia
ja riittävän tiukkoja ja myöskin sellaisia,
joilla vakaus voidaan aika pitkälti turvata.
Mielenkiintoista, mitä tähän päätökseen
tulee, on se, että oikeastaan näin suuri päätös
syntyi yhtenä viikonloppuna valtiovarainministereitten neuvottelussa,
ja suuri valiokunta oli elektronisesti koolla kyllä samanaikaisesti
ja saattoi osallistua hienolla tavalla tuohon päätöksentekoon, mutta
kuitenkin kovan paineen alla, yhtenä viikonloppuna tehdään
mielestäni periaatteessa merkittävämpi
ratkaisu kuin, kuten ed. Söderman sanoi, koko Lissabonin
sopimus, jota vuosikaupalla hiottiin ja sitten arvioitiin erilaisissa kansanäänestyksissä.
Uskon, että tämä syventää Euroopan
unionia enemmän kuin tuo koko Lissabonin sopimus, joka
oikeastaan vain oli säännösten hiontaa
ja täsmentämistä.
Tietysti sitten joudutaan kysymään sitä,
onko tällainen ratkaisu välttämätön,
ja asiantuntijoitten kuulemisessa kävi ilmi, että tällainen
ratkaisu on välttämätön tuon
vakauden ylläpitämiseksi. Tietysti olennaista
on se, että tässä on tiukat menettelytavat,
tiukat ehdot. Ja mikä on Suomelle ollut kaikissa tilanteissa
tärkeätä, on se, että meidän
täytyy lisätä talouspolitiikan koordinaatiota.
Pitää yksinkertaisesti olla valvontaa kaikille
maille niin, että kukaan ei hoida vastuuttomasti omaa talouttaan.
Uskon, että se on pitkällä tähtäimellä myöskin
demokraattisen järjestelmän, markkinatalouden
ja kansalaisten edun mukaista, että poliitikot hälytetään
siinä tilanteessa, jos katsotaan, että asiat alkavat
mennä aivan väärään
suuntaan, tai jos poliitikot haluavat olla aivan liian populistisia
kussakin tilanteessa.
Mikä tietysti tämän ratkaisun merkitys
on, on se, että tässä luodaan niin massiiviset
takaukset, että uskotaan, että mitkään
markkinavoimat eivät voi heilutella näin suurta
ja vahvaa kokonaistaloudellista massaa, ja sitä kautta
tuo luottamus syntyy.
Tietysti tässä ehkä voi katsoa, että Yhdysvaltain
dollarin osalta, vaikka nyt mielestäni usein dollareita
painetaan vähän tarpeettomankin paljon, kuitenkin
se, että Yhdysvallat on niin suuri talousalue, lisää luottamusta
Yhdysvaltoihin. Ja tietysti tässä on jossain määrin
tarkoitus pyrkiä samaan, että euroalue on niin
massiivinen, että voidaan, vaikka jonkinlaisia olosuhteita,
jotka olisivat kielteisiä, ilmenisi, kuitenkin luottaa
siihen, että euro kussakin tilanteessa toimii.
Toisaalta kun on keskusteltu valuuttakurssipolitiikasta, niin
ei ole välttämättä aivan väärin,
että kun nähdään, että nyt
euroalueella on ongelmia ja varsinkin joissakin maissa, niin euron
arvo tässä tilanteessa menee alaspäin.
Se on oikeastaan talouspoliittisesti ihan oikea seuraamus, mikä pitää näistä olosuhteista
olla, ja tietysti se myöskin sitten vastaavasti auttaa
teollisuutta kaikissa euromaissa ja hyödyttää myöskin
Suomea. Joten markkinatalous toimii kyllä hyvin rationaalisella,
tarkoituksenmukaisella tavalla, ja se näkymätön
käsi ohjaa meitä tässä suhteessa
oikeaan suuntaan.
Puhemies! Aivan lopuksi vielä: Pankkivero mielestäni
ei ole kovin toimiva järjestely. Se lisää lainanottajien
kustannuksia. Köyhiäkö me haluamme tässä suhteessa
rangaista? En pidä sitä kovinkaan hyvänä.
Mitä tulee tällaiseen pankkiveroon, niin sitten,
jos koko järjestelmä on kaatumassa, niin siitä rahastosta,
joka pankkiverolla on koottu, ei ole kyllä siinä tilanteessa
yhtään mitään hyötyä.
Silloin tarvitaan valtioiden massiivisia takuita. Jos on sitten
pienemmästä kriisistä kyse, että vain
muutama pieni pankki on menossa konkurssiin, niin siinä tilanteessa
nykyiset vakuusjärjestelyt kyllä toimivat mielestäni
varsin riittävällä tavalla.
Mutta olen ed. Skinnarin kanssa samaa mieltä siitä,
että vakavaraisuussäännöksiä pitää vakavasti
miettiä jatkossa. Pankkien pitää olla
riittävän vakavaraisia, ja sen vakavaraisuuden
pitää olla riittävän vahvaa
erityisesti nimenomaan riskipitoisiin operaatioihin nähden.
Täytyy sanoa, että erityisesti sitä,
että käydään tällaista
lähinnä loton kaltaista vedonlyöntiä pankkien
toimesta, ei voida pitää kovinkaan hyvänä.
Ja huonona esimerkkinä siitä on Saksan juuri kieltämä järjestely,
jossa myydään jotakin, mitä ei vielä omisteta, eikä ole
mitään varmuutta siitä, (Ed. Pulliainen: Siis
shorttausta!) että saadaan ostettuakaan edes tulevaisuudessa.
Täytyy sanoa, että tämän tyyppinen
toiminta mielestäni ei kuulu välttämättä pankeille,
vaan se voitaisiin Suomessa kyllä siirtää Veikkaukselle
ja Raha-automaattiyhdistykselle, koska se on puhdasta pelaamista.
Matti Saarinen /sd:
Herra puhemies! Minäkin yhdyn siihen mielipiteeseen,
että käsiteltävänä on
valtavan suuri asia, se on lehmän kokoinen. Tällainen
8 miljardin takausvastuu on historiallista Suomen taloushistoriassa.
Sen vuoksi, vaikka harvoin moitin menettelytapoja, niin kyllä tämän
kokoiset asiat edellyttäisivät a) aikaa, b) perusteellista
käsittelyä, että jokainen tietäisi
a) missä mennään, b) mistä päätetään,
c) minkälaisia riskejä tähän
voi liittyä. Tässä on monenlaisia ulottuvuuksia.
Nyt tässä on kuljetettu niin Kreikka-pakettia
kuin tätäkin, niin että se on ollut sellainen
varikon läpiajorangaistuksen tyyppinen, siinä ei
ole edes pysähdytty varikolla, on vaan ajettu läpi.
(Ed. Ollila: Nopeusrajoitus kuitenkin!) Ymmärrän
johonkin mittaan asti sen, että tällä on
ikään kuin kiire, ettei tämä nyt
voi jäädä tänne pitkäksi
aikaa käsiteltäväksi, mutta se on vaivannut
tämän asian käsittelyä.
On selvää, että tällainen
750 miljardin euron kokonaistakausvastuupaketti on signaali markkinavoimille.
Ja se on tarpeellinen, en sitä epäile ollenkaan.
Pohdiskelen vain sitä, riittääkö edes se.
Tähänastiset markkinavoimien reaktiot eivät ole
tukeneet sitä käsitystä, eivät
ne ole luottaneet. Eilenkin pörssimme tipahti lähes
4 prosenttia, kun ei luotettu siihen, selviääkö ...
(Ed. Ollila: Noin 3!) — Joku 3,8 prosenttia, jos oikein muistan. — Markkinavoimat,
nämä kasvottomat, nimettömät,
harmaat — tai en edes tiedä väriä,
minkä värisiä ovat — värittömät,
hajuttomat markkinavoimat eivät luottaneet siihen, selviytyykö Espanja
jostakin tuollaisesta 440 miljardin euron velan maksustansa, jonka
eräpäivä oli näinä aikoina.
Näin ne veijarit toimivat. Meillä on Euroopassa
tällaisiakin veijareita. Eurojärjestelmän
turvaamiseksi on tietysti tehtävä kaikki voitava.
Ministeri Kataisen riemu siitä, että nyt meillä on
niskalenkki markkinavoimista, taisi olla ennenaikainen, koska se
ote ei näytä nimittäin oikein pitävän.
Tässä mielessä tarttis tehrä jotain.
Me sosialidemokraatit vastustimme tätä Kreikalle
myönnettävää lainaa. Ei siinä varmaan
niin kovin paljon olisi meidän puolueemme ja ryhmänjohtajiemme
tarvinnut yhteisiä käräjiä pitää, kun
siitä olisi, kenties, arvioni mukaan, löytynyt myös
konsensus. Olisi hallitus vähän tullut vastaan,
olisi luvannut vähän, että se pyrkii
lisäämään pankkien vastuuta,
lisäämään valvontaa, mutta hallitus
ei ottanut senttimetriäkään siihen suuntaan,
että se olisi jotenkin halunnut leveämpiä hartioita
sen paketin läpiviennille, koska sen voimat riittivät,
niin kuin huomasimme, hallitusrintaman voimat riittivät
ihan hyvin, ei se tarvinnut oppositiosta yhdenkään
kansanedustajan tukea.
Tietysti sillä voi sitten propagoida, että emme sitä lähteneet
tukemaan, mutta se oli tällainen comme ci, comme ça -tilanne.
Nyt tilanne on toisenlainen. Vaikka tässä on 8
miljardin takausvastuuriski, niin olemme yrittäneet puntaroida
ja arvioida, kuinka dramaattiset seuraukset saattaisivat olla, jos
tällaista takausvastuuta ei kontollemme otettaisi, jos
emme lähtisi tähän mukaan. Vaikka minulla
ei ole tässä mandaattia puhua ryhmänjohdon
tai puoluejohdon suulla, niin sanon sen nyt henkilökohtaisesti,
että oma käsitykseni on, että hintalappu
on vielä kalliimpi, jos tämä lyö kiville.
Jos tämä kaikki kaatuu, niin meille ei riitä sitten
tämä 8:kaan miljardia.
Epäröin myös sitä, millä tavalla
muiden takaajien taseet kestävät, millä edellytyksillä sellaiset maat,
joittenka taloudet ovat aika kuralla, ovat tällä takaajien
listalla. Siinä mielessä voi olla, että Suomen
suhteellinen osuus tulee olemaan paljon enemmän kuin mitä hallituksen
esityksessä sanotaan, mutta euromääräisesti
se on siis tuo 7,9 miljardia.
Jälleen on, hyvät kollegat, kirjoitettu sääntöjä, mutta
tähän tilanteeseen, missä me olemme,
me olemme joutuneet sen tähden, hyvät ystävät,
että niitä kirjoitettuja sääntöjä ei
noudatettu. Asiantuntijakuulemisen yhteydessä on sanottu,
että jos olisi toimittu sääntöjen
mukaan, ei olisi mitään ongelmaa koko eurojärjestelmässä.
Ja jälleen: Ammummeko itseämme polveen? Kirjoitamme sääntöjä,
mutta noudatammeko niitä? Toivon, että Suomen
edustajilla, kun me olemme puhtaan kaulan kanssa liikenteessä,
meillä on asiat kunnossa, ovat olleet tähänkin
asti hyvin hoidettuina, vaikka meillä mandaattia on EU:ssa
vähän, ääni olisi näissä asioissa
aika kova, koska me olemme noudattaneet sääntöjä ja
meillä on suuri intressi: kun me olemme hoitaneet asiamme
kunnolla, niin meille lankeaa mustapekka käteen, jos muut
eivät hoida asioitaan ja me joudumme sinne sitten lähtemään
apuun.
Ei ole myöskään oikein, että vastuu
tappioista sysätään toistuvasti veronmaksajien
maksettavaksi mutta voitot kahmitaan yksityisiin taskuihin. Näyttääkin
siltä, että yksittäisen pankin ryöstäminen
on ihan pikku juttu pankin perustamiseen verrattuna.
Tässä oli vähän niitä tunnetiloja,
miten tälle rastille on tultu. Mutta on valmiutta tukea
kuitenkin tätä hallituksen esitystä.
Meillä on myöskin vastalause täällä.
En tiedä eduskunnan työjärjestystä niin
tarkkaan, mutta kun kirjoitetussa vastalauseessa on erinomaisen hyviä ponsia
meidän ryhmämme taholta, kannatan niitä kaikkia
ponsia, vaikkei niitä ole vielä esitettykään.
Ne ovat kuitenkin kirjallisessa esityksessä, ja kannatan
niitä ainakin näin etukäteen, ja jos
tarve vaatii, myöskin jälkikäteen.
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:
Arvoisa puhemies! "Takaa miestä, maksa velkaa" on
vanha suomalainen sanonta. Hallitus on ryhtymässä myötäjuoksijoidensa
tuella koko Euroopan takaajaksi ja maksajaksi, ja maksettavaa riittää. Mikä rooli
tässä on suomalaisella? Sinä maksat.
Kun euroaluetta luotiin, yksi keskeinen periaate oli, että yhteisestä valuutasta
ei seuraa auttamisvelvoitetta. Niin kuin EU:sta puhuttaessa yleensäkin,
myös tässä totuutta käytetään
niukasti. Suomella ei ole mitään pakkoa, saati
velvollisuutta, osallistua tähän kankkulan kaivo -operaatioon.
Talouskriiseissä maailman palokuntana häärää yleensä kansainvälinen
valuuttarahasto Imf. EU-herrat — tämä tarkoittaa
etupäässä Ranskaa — (Eduskunnasta:
Ja Soinia!) eivät kuitenkaan halunneet jättäytyä Imf:n
letkun varaan. EU halusi roolin ja sai sen. Suomen hallitus mainostaa
Suomen kansan saattamista talousvastuuseen isänmaallisuutena.
Aikoihin on eletty, kun jalkapuuhun asettamista juhlitaan kuin lottovoittoa.
Totuuden esiinmarssi on kuitenkin alkanut. Suomen kansa ei ole harhautettavissa.
Arvoisa puhemies! EU on todellinen sadunhohtoinen onnela, jossa
umpivelkainen rämpijäkin kelpaa toisen takaajaksi,
(Ed. Vistbacka: Niin kuin ennen vanhaan!) eurovaluutta puolestaan viimeiseen
eurooppalaiseen veronmaksajaan saakka. Euro on ennen kaikkea politiikkaa,
vasta toissijaisesti taloutta. Euro hengittää niin
kauan kuin Saksa maksaa. Eilen julkaistun mielipidekyselyn mukaan
valtaosa saksalaisista on valmis luopumaan eurosta ja palaamaan
omaan Saksan markkaan. Entä jos käykin niin, että eurosta
eivät lennä pihalle kaikkia sopimuksia rikkoneet
ja velvollisuutensa laiminlyöneet Kreikka ja kumppanit
vaan maksaja nostaa kytkintä?
Suomi istuu nyt EU:n ytimessä entisen pääministerin
Paavo Lipposen toiveiden mukaisesti. Sosialismi on edennyt. Se on
jokaisen kansalaisen taskussa kyynärpäitä myöten.
Kun Neuvostoliitossa oli ongelmia, vaadittiin lisää sosialismia.
Kun EU:ssa on ongelmia, vaaditaan lisää integraatiota.
Tuntuuko tutulta, lopputulosta myöten? (Ed. Rajamäki:
Lähde pitää mainita!)
Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset eivät hyväksy
suomalaisten asettamista takuukurimukseen. Politiikassa on vaihtoehtoja.
Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti kannattaneet Euroopan talous-
ja vapaakauppa-aluetta. Sellainen tarvitaan, sellaisessa haluamme
olla mukana. Itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus
ovat tulevaisuutta. Alati paisuva, laajeneva ja syvenevä EU on
kuin Tyyris Tyllerö, kalliiksi käy veronmaksajille.
Perussuomalaiset eivät hyväksy takuupiikin avaamista
taivasta myöden ja suomalaisten asettamista holtittomien
valehtelijoiden ja väärinpelaajien maksumiehiksi.
Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kannattaa
hallituksen esityksen hylkäämistä.
Johannes Koskinen /sd:
Herra puhemies! Tässä osuu samalle tiistaipäivälle
kaksi miljardien eurojen asiaa. Koetan nyt kahlata tämän
10 miljardia 10 minuutissa.
Tämä rahoitusvakausväline houkuttaa
lyhyeen taloushistorialliseen katsaukseen. Kun Talous- ja rahaliittoa
luotiin 1990-luvulla, niin sovittiin tästä kasvu-
ja vakaussopimuksesta, jota piti tiukasti noudattaa, jotta yhteisen
euron alue olisi vakaa ja onnistunut. Sovittiin nämä kriteerit budjettivajeesta,
velasta suhteessa bruttokansantuotteeseen ja inflaatiosta. Tämä pelasi
oikeastaan ihan tarkoitettuun suuntaan. Kaikkikin euromaat hyvinä vuosina
saivat pudotettua tuota velkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen,
osa rehellisemmin, osa epärehellisemmin keinoin. Myöskin
tätä vuotuista budjettivajetta seurattiin kohtuullisen
tarkasti, mutta siinäkin tuli tietysti tämä moraaliongelma,
että silloin kun oli iso maa kyseessä, niin aika
pehmein hansikkain näihin tilanteisiin tartuttiin.
No, kaikki muuttui sitten ison talouskriisin myötä.
Lehman Brothersin ja muiden isojen pankkien kaatuminen aiheutti
tämän luottokriisin, jonka tuloksena sitten nämä jo
muutoin velkaantuneet maat joutuivat ottamaan valtavan isoja velkapotteja
lisää. Pankkitukijärjestelyjen kautta
siirrettiin pankkien vastuita valtioiden niskaan, ja tätä kautta
tuo velka suhteessa bruttokansantuotteeseen monissa maissa kasvoi
hyppäyksenomaisesti ja todella nopeasti, samoin vuotuinen
budjettivaje, kun samaan aikaan sitten sovittiin elvytystoimista,
talouden pyörien pyörittämiseksi otettiin
syömävelkaa ja koetettiin pitää talouden
pyöriä pyörimässä.
Tämä oli uusi tilanne, ja oikeastaan tässä mittasuhteessahan
tämä ei olisi ollut mahdollinenkaan, ellei olisi
sitten näitä Kiinan valtavia varantoja, elikkä löytyi
se rahoittajataho, joka pystyi samaan aikaan rahoittamaan sekä Yhdysvaltojen,
maailman suurimman talouden, valtavaa alijäämää että Euroopan
isojen talouksien isoja alijäämiä. Nämä rahoituksen
ketjut kulkevat tosin monia reittejä, mutta noin globaaleissa
mittasuhteissa voidaan yksinkertaistaa tilanne tähän, että nämä öljynviejämaiden
ja Kiinan valtavat varannot, vaikka ne luovat tämän
rahoitusmahdollisuuden, ovat toisaalta samalla myös epävakauden
lähde. Jos ei sitä rahoittajatahoa olisi ollut,
niin nämä velkaantuvat maat olisivat joutuneet
harjoittamaan ihan toisenlaista talouspolitiikkaa, finanssipolitiikkaa.
(Ed. Pulliainen: Edustaja on kanssani samaa mieltä!) Olisi
jouduttu tekemään näitä lähinnä vasemmistoliiton puhujien
pelottelemia supistustoimia paljon rajummin ja nopeammin, heittämään
väkeä virastoista ja pudottamaan palkkoja ja eläkkeitä.
Olisi saatu kasaantuva taloudellinen katastrofi aikaan monissa maissa.
No, tämä Kreikan tilinpitomanipulaatio aiheutti
sitten pahimmassa maassa Euroopassa tämän akuutin
kriisin, joka mittaluokaltaan muistuttaa näitä pankkien
kaatumisia vuotta kahta aikaisemmin. Varmasti, jos ei tätä isoa
vakautuspakettia olisi lähdetty rakentamaan, näitä seuraajia
Kreikan tielle olisi kyllä löytynyt. Tähän
nyt esillä olevaan asiaan sitten koottiin Kansainvälinen
valuuttarahasto Imf ja komission jäsenmaat ja laillisuuden
rajoja hipoen haettiin tällainen malli, joka pelastaa hetkellisesti.
Taloushistoriassa kolme vuotta on aika lailla lyhyt hetki. Hetkellisesti
pelastetaan näiden valtiontalouksien tilanne ja toivottavasti
myös työllisyyttä ja tämmöistä tasaisempaa
yhteiskuntakehitystä.
Kun Talous- ja rahaliittoa suunniteltiin ja Suomen liittymistä siihen,
puhuttiin paljon epäsymmetrisistä sokeista, joilla
ajateltiin lähinnä sellaisia tilanteita, jolloinka
ulkomaankauppa kohtelee kovin eri lailla eri jäsenmaita,
vienti pysähtyy yhdessä maassa mutta jatkuu normaalina muissa
maissa. Tämän varalta laadittiin näitä suunnitelmia
ja pelättiinkin pahimpia tilanteita. Vähän
samantapainen tilanne oli sikäli, että ne maat,
joissa ulkomaankaupan osuus oli suuri, joutuivat nopeamman alamäen
kokemaan viennissään tuolloin viimeisen kahden
vuoden aikana. Mutta todellisuudessa se suurin riski sitten löytyikin
täältä epäsymmetrisistä maksukyvyttömyystilanteista,
että nopeasti velkaantuvat valtiontaloudet kaatuvat kuin
dominonappulat siihen, että niiden luotonsaanti tyrehtyy
tai korko nousee taivaisiin.
Tätä ei ole tässä sopimusjärjestelmässä tai koko
Talous- ja rahaliitossa mietitty, mikä se lääke
tällaisiin tilanteisiin on. On toki pitkään
keskusteltu siitä, että pitäisi olla
tällaisia eurobondeja, että koko rahaliiton alueella
yhteisellä riskillä myytäisiin sitten
näiden tavallaan hyvin menevien kansantalouksien tuella
koko alueen rahoittamiseen samalla korkoprosentilla näitä eurobondeja
ja siten saataisiin rahoitusta solidaarisesti halvemmalla näille
heikon valtiontalouden, julkisen talouden, maille.
Tämä varmaan on yksi niistä vaihtoehdoista, joita
joudutaan tämän kolmen vuoden aikana miettimään.
Ei tämä tilanne tähän lopu.
Meillä on edessä kolmen vuoden nuorallakävely.
Odotetaan henki kurkussa, minkä maan rahoitus tyrehtyy
tai korot nousevat kohtuuttoman korkealle, odotetaan myös
näitä muita ongelmia, joita tähän
liittyy. Tuleeko jossakin maassa oikeudellisia esteitä,
ettei näitä toteutettuja takauksia saadakaan läpi
poliittisesta tahdosta huolimatta? Tämän tyyppisiä monenlaisia
riskejä tähän hyvin atyyppiseen, erikoislaatuiseen,
järjestelyyn liittyy.
Me joudumme tämän kolmen vuoden aikana seuraamaan
sitä, miten tämä toimii, joudumme mahdollisesti
päättämään näistä yksittäisistä takauksista
ja joudumme samaan aikaan rakentamaan sitten sitä pysyvämpää järjestelyä,
mitä me tarvitsemme, sitä ei voida jättää sinne
viimeisille päiville ja viikoille. Siihenhän on
muuten tänään juuri tasan kolme vuotta.
30.6.2013 pitää olla tämän rahoitusvakausvälineen
tarinan lopussa, sitä ennen pitää olla
luotuna sitten pysyvämpi malli. Se todennäköisesti
vaatii perussopimusmuutoksia. Se todennäköisesti
vaatii hyvin pitkälle menevää poliittista
päätöksentekomallia euroalueelle. Tällä hetkellähän
meillä on se ongelma, että tämä iso
taloudellinen riski ja taloudellinen vahvuus on euroalueella mutta
sillä ei ole omaa päätöksentekoelintä.
Se on vain tällainen lähinnä valtiovarainministerien
euroalueen kokouksissa käytävä koordinaatiokeskustelu,
jota harrastetaan. Ei ole varsinaista päätösvaltaa
tällä Talous- ja rahaliiton alueella. Euroopan
keskuspankin puolella on päätösvaltaa,
mutta se rajoittuu sitten puhtaasti rahapolitiikkaan.
Suomessa meillä ovat käsiteltävinä hallituksen
poikkeuksellisen sekavat ja epäselvät esitykset,
jotka on paniikissa tehty. Päivän lehdistä silloin
muutama viikko sitten asioita lukemalla päätyi
paljon parempaan kuvaan ja tietoon siitä, mitä tämä koko
järjestely tarkoittaa, kuin näistä hallituksen
esityksistä lukemalla. Se on poikkeuksellista. Kyllä meillä sentään
yleensä hallituksen esityksissä jotakin lisäinformaatiotakin
ja jotakin selkeyttävääkin on sisällä.
Tällä kertaa siellä on enemmänkin
sekoittavaa ja harhauttavaa. On huonosti käännettyjä tekstejä.
Se, mitä selvitetään, onkin tällaista
byrokraattista totuuden taakse kiertämistä tavallaan.
Siinä mielessä tätä on hyvinkin
syytä kritisoida. Mutta me joudumme tekemään
ratkaisun, ja juuri näistä pakottavista tilanteista
johtuen, jotta ei päästetä kokonaisia kansantalouksia
kaatumaan, ei päästetä dominopeliä vyörymään
useampaan maahan, tämän tyyppistä yhteistä kollektiivista
takausjärjestelyä tarvitaan, mutta se on siis
paniikkiratkaisu eikä ole pysyvä. Se on kolmen
vuoden pakkotilateko.
Meillä kotimaassa takauslainsäädäntöähän muutettiin
1990-luvun kokemusten perusteella siten, että takaajalle
täytyy nykyisin hyvin tarkasti tehdä selko siitä,
mihin tämä takaus voi johtaa. Varmaan täällä monikin
on käynyt näissä neuvotteluissa, jos
on takauksia tehnyt. Siinä kyllä pankkivirkailija
hyvin pitkään lukee ja hartaasti esittelee, mitä tämä tarkoittaa.
Tämän tyyppistä selvitystä ei
eduskunnalle eikä kansalle ole annettu, mitä tämä järjestely
tarkoittaa, mutta siitä huolimatta joudutaan eduskunnassa
tekemään tällaisia vaikeita ratkaisuja.
On selvää, että tämän
kolmen vuoden aikana tähän palataan kymmeniä kertoja — ja
toivottavasti sitten seuraavilla kerroilla tarkemmilla ja selkeämmillä papereilla
ja tiedoilla.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Johannes Koskinen käytti
samaa perustelua kuin hallitus, eli tämmöistä uhkausta:
ei päästetä kokonaisia kansantalouksia
kaatumaan. Mikä perustelu tuo on? Oletatteko vai uskotteko
te ihan, että joku kansantalous kokonaan kaatuisi, jos nämä lait
hylättäisiin? Kun puhuimme Kreikasta ja Kreikka-lainoista,
niin oli sama: pitää myöntää toista
miljardia lainaa, muuten syntyy dominoefekti.
Minä yritin kysyä monelta hallituksen jäseneltä,
mitä tuo tarkoittaa, mihin tuommoinen väite perustuu,
että syntyy dominoefekti. No, vastaus oli se, että rahalaitokset,
pankit ovat niin sitoutuneet toisiinsa ja niin menevät
ristiin saatavat ja velat, että kun yksi kaatuu, niin kaatuu
toinen sen perään. Siis näin väitetään.
Kyllä pitäisi olla vähän enemmän
näyttöä ennen kuin tällaista
menee esittämään.
Minä en anna minkäänlaista arvoa
tuommoisille väitteille. Vaihtoehtoja on aina olemassa. Kreikka-lainassa
olisi ollut se mahdollisuus, että olisi menetelty niin
kuin yksityiselämässä yleensä menetellään:
jos ei velallinen maksa, niin ryhdytään velkajärjestelyyn.
Totean, että ei taida löytyä EU-maista
eikä koko Euroopasta sellaista maata, jolla olisi enemmän
velkaa kuin varallisuutta. Kaikilla näillä mailla
on enemmän varallisuutta kuin velkaa. Kreikalla on enemmän
varallisuutta kuin velkaa. Islannilla, jolle annettiin myöskin
laina, on enemmän varallisuutta kuin velkaa. Latviasta
en uskalla sanoa, mutta olen melko varma, että silläkin
on enemmän varallisuutta kuin velkaa. Kaikki euromaat ovat
kyllä sellaisia, että niillä on enemmän
varallisuutta kuin velkaa.
No, kun näin on, niin tietenkin voi ajatella, että ei
kai tähän takaukseen silloin liity mitään
riskiä eikä velanantoon liity mitään
riskiä, jos niillä on varallisuutta enemmän
kuin velkaa. Minä olen samaa mieltä, ei liity
riskiä. Mutta se edellyttää silloin sitä,
että kun maksun aika tulee, silloin ei saa olla lepsu,
vaan silloin pitää olla kova. Ed. Sasi sanoi,
että "pieni maa" — tai hän mainitsi kyllä tämän,
että päätökset tehdään
yksimielisesti, ja totesi, että tämä on
meidän vahvuutemme, mutta sitten lisäsi, että "Suomi
on pieni maa", antoi ymmärtää, että emme
me voi niitä ehtoja kovinkaan paljon asettaa. Suomi on
pieni maa, mutta suhteellisesti tämä koskee meitä ihan
yhtä paljon kuin se koskee Saksaa, ihan yhtä paljon
suhteellisesti, ja se, joka on hoitanut asiansa hyvin, voi kyllä asettaa
ehtoja. Sen takia pidän todella hyvänä,
että tässä laissa edellytetään
yksimielisyyttä, ja korostan vielä kerran: silloin
kun tämmöinen mahdollinen asia tulee ajankohtaiseksi, silloin
pitää myöskin olla kovana ja vaatia sellaisia
ehtoja, että Suomen edut huomioidaan mahdollisimman hyvin.
Kun sanoin, että kaikilla mailla on varallisuutta enemmän
kuin velkaa, niin myöskin historia osoittaa, että suurestakin
velasta on selviydytty. Sotakorvaukset merkitsivät meille
noin 15 prosenttia bkt:stä. Ajatelkaa, 15 prosenttia bkt:stä olisi
tänä päivänä noin 25
miljardia euroa. Siitä Suomi selvisi, ja meillä on
ollut muutenkin aikoja, jolloin velka on ollut suuri ja on ollut
vaikeat ajat, mutta me olemme selviytyneet siitä. Kyllä Kreikka,
Espanja ja muutkin maat selviytyvät, koska niillä on
varallisuutta enemmän kuin velkaa, mutta se edellyttää myöskin
kovia lääkkeitä. Jos pidetään
kiinni siitä, että edellytetään
kovia lääkkeitä, silloin ne selviytyvät
ja silloin mekin selviydymme mahdollisimman pienellä menetyksellä.
Pitää myöskin muistaa, että kyllä nämä ongelmat
ovat johtuneet monesta syystä: keinottelusta, huonosta
lainsäädännöstä, korruptiosta
ja huonosta valvonnasta. Kun pankkivero on niin monta kertaa ollut
esillä, niin minäkin pidän sitä äärettömän
tärkeänä, että pankit ja rahalaitokset joutuisivat
kantamaan oman osuutensa.
Kun Kreikka-lainaa käsiteltiin, niin annoin yhden esimerkin.
Noin vuosi sitten kuka tahansa teistä olisi voinut ostaa
kreikkalaisia lainapapereita hintaan miinus 5 — miinus
10 prosenttia nimellisarvosta. Tänä päivänä te
joudutte maksamaan nimellisarvon plus vielä sen koron,
joka on erääntymässä. Eli rahoituslaitokset
olivat silloin vuosi sitten valmiina luopumaan osasta siitä saatavasta,
mutta kun tuli tämmöisiä takaussitoumuksia
ja lainoja sieltä sun täältä tai
muilta euromailta, niin silloin ne ottivat omansa, vaikka vuosi
sitten olisivat olleet valmiina luopumaan pienestä osasta.
Vielä totean, että samanaikaisesti kun Madridissa
osoitettiin mieltä, niin alkoi Pariisissa oikeudenkäynti
yhtä pankkimeklaria vastaan. Tämä pankkimeklari
oli aiheuttanut pankille kuluja ja kustannuksia, tappiota viisi miljardia
euroa. Yksi henkilö oli aiheuttanut vahinkoa 5 miljardia,
vain yksi henkilö, ja kaikki johtui keinottelusta. No,
kyllähän tämä tarkoittaa sitä,
että meidän pitää saada tehokkaampi
valvontajärjestelmä, mutta meidän pitää myöskin
saada pankki- ja rahoituslaitokset keinottelukuriin. Yksi pieni
asia, mutta kuitenkin asia, jolla voisi olla pieni merkitys, on
tämä koko Eurooppaa koskeva ja kattava pankkivero.
Eero Akaan-Penttilä /kok:
Arvoisa puhemies! Suomihan on allekirjoittanut tämän
Euroopan rahoitusvakausvälineen puitesopimuksen, ja kun
lukee valtiovarainvaliokunnan mietinnön läpi,
niin on tietysti selvää, että se menee
lävitse myöskin täällä täysistunnossa.
Sen takia halusin omassa puheenvuorossani tarkastella vähän
eri lailla koko asiaa ja palauttaa mieleen tiettyjä seikkoja,
joista osan varmaankin tiedätte.
Nimittäin eräs ystäväni,
kansantaloustieteen professori, vieraili Amerikassa — hän
on aika usein vieraillut siellä — ja lähetti
minulle pitkän kirjeen, jossa hän kertoi käynnistään
lokakuussa 2007. Muutama havainto sieltä, vähän
niin kuin taustaymmärtämys tälle isolle,
vaikealle, monimutkaiselle, aika hämäävälle
asialle, jossa ei oikein tiedä välillä,
kehen luottaa ja kehen ei.
Silloin tilanne oli semmoinen, että tulossa olivat
tiettyjen professoreiden mielestä hankalat ajat Amerikassa.
Kotitalouksien velkaisuusaste oli silloin siellä jo 150
prosenttia, ja vuosi oli siis 2007. Silloin alkoivat nämä subprime-lainojen ongelmat.
Nämä sikäläiset tiedemiehet
luulivat, että ne ovat 1 300 miljardia dollaria,
mutta me tiedämme nyt, että ne olivat kymmenen
kertaa enemmän: 13 000 miljardia dollaria tuli.
Siis aivan tämmöisiä lukuja, joita ei
voi mitenkään ymmärtää.
Tuolloin näiden uudenlaisten asuntolainojen ideana
oli se, että lainanottaja maksaa kaksi ensimmäistä vuotta
alhaista korkoa, mutta sen jälkeen korko nousisi. Näin
houkuteltiin, huom. houkuteltiin, pankkien asiakkaiksi henkilöitä, joille
ei olisi lainoja pitänyt myöntää lainkaan. Siis
ei lainkaan. Kaiken lisäksi uskottiin, että nuo asuntotalouspoliittiset
virheet saattavat kumuloitua täysimittaiseksi kriisiksi.
Asuntomarkkinat siis ylikuumenivat. Mutta näiden tiedemiesten mielestä todellisen
kriisin siemenet kylvettiin jo 90-luvun alussa.
Miettikääpä, arvoisat kuulijat, näitä prosesseja.
Jos kauppatieteilijät väittävät
näin, että kaikki sekin jo alkoi 1980-luvun puolella,
niin missähän me nyt sitten olemme näiden
nykyisten Kreikan vaikeuksien ja eurovaikeuksien ja muiden kanssa.
Missä nekin ovat alkaneet jo piillä ja muhia?
USA:n investointipankit olivat silloin nimittäin pyrkineet
markkinoimaan uusia rahoitusinstrumentteja. Kaikki olemme kuulleet
tämän sanan. Sillä oli tiettyä vastustusta,
kunnes presidentti Clinton aikanaan hyväksyi nämä rahoitusinstrumentit
ja niiden markkinoinnin. Mutta nyt vuonna 2007 myönnetään
aivan avoimesti, että uudet rahoitusmuodot olivat niin
vaikeaselkoisia, että kukaan ei pystynyt niitä valvomaan. Eikö ole
aika hurjaa? Ja kuitenkin näitä asioita opetettiin
Amerikassa muun muassa Harvard Business School -nimisessä yliopistossa,
joka on yksi maailman tunnetuimpia tämän alan
eksperttilaitoksia. Tähtään tällä,
puhemies, ihan tiettyyn asiaan. Samaten nuo asiantuntijat olivat
arvioineet, että maailmaan oli silloin jo luotu tuotantokoneisto,
joka oli keskimäärin 30 prosenttia suurempi kuin
kriisin synnyttämä uusi kysynnän taso
edellytti.
Ystäväni lähetti tarkempaa tietoa
autoteollisuudesta — te tiedätte kaikki, miten
siinä on nyt viimeisen kolmen vuoden aikana käynyt — lentoliikenteestä,
laivaliikenteestä, telakkateollisuudesta ja metsäteollisuudesta.
Kaikissa on ollut siis liian suurta tuotantokoneistoa käytössä.
Arvon puhemies! Halusin nämä vähän
kaukaisemmat asiat kytkeä tähän sillä lailla,
että koko tätä puuhaa ovat olleet johtamassa
erittäin oppineet miehet ja naiset. Siellä ei
helppoheikkejä ole ollut. Siellä on aivan muunlaiset
systeemit, jotka tähän ovat johtaneet, ja minun
kysymykseni on vaan se, että jos oppineet ja koko ikänsä talouselämässä toimineet
korkeissa asemissa olevat ihmiset johtavat talouden tällaiseen
suuntaan, mikä sen sitten voi sieltä enää korjata
tai oikaista oikealle paikalleen.
Kansainvälisesti olen näitä onneksi
päässyt eduskunnan kautta katsomaan sekä Amerikkaan että Eurooppaan,
ja eri puolilla nihkeästi lopulta on myönnetty,
että kaiken takana on ahneus. Itse asiassa se selvittää kaiken.
Sehän on kaikissa meissä ihmisissä oleva
luonteenominaisuus. Tiettyyn määrään
asti sitä varmaan on hyvä ollakin, mutta kun se
menee yli, niin näin käy. Luottamus häviää sen
myötä, ja siinä sitä sitten
ollaan kauniin kaulan kanssa.
Minusta kun tätä kaikkea ajattelee tästä näkökulmasta,
niin kyllä lääkärinä oikeastaan
tuijottaa potilasta, josta ei oikein tiedä, miten sitä pitäisi
hoitaa. Tuntuu suorastaan pelottavalta. Nimittäin kun ajatellaan
tätä operatiivista otetta, joka meillä pitäisi
olla esimerkiksi euroalueen sisällä, jos sinne
nyt sitten hypätään — on sitten
kysymys alijäämistä, 3 prosentin rajasta
tai valtion lainoista yli 60 prosenttia — niin kyllähän
suuri kysymys, johon muutama muukin kansanedustaja täällä on
puuttunut, on se, kuinka on mahdollista, että vielä vuodenvaihteessa
oli ainoastaan neljä maata EU:ssa, jotka täyttivät
nämä kriteerit. Vain neljä maata 27:stä,
kaikki muut hymistelivät. Missään ei
edes erityisesti puhuttu, että pitäisi puuttua,
vieläkään ei ole puhuttu missään suuren
valiokunnan kyselyissä ja muissa, joita olen pääministeriä myöten
kysynyt, mitä olisi pitänyt tehdä, mikä olisi
se tapa ollut, millä olisi kerta kaikkiaan laitettu asiat
kuntoon. Vai onko teoreettisesti niin, että nämä mittarit
ovat väärät? Sehän on ihan yhtä lailla
toinen teoreettinen vaihtoehto.
On ihan hyvä, että nyt on uudenlaisia pankkistressitestejä ja
muita vastaavia, mutta minusta se on aivan samantekevää,
minkälaisia laatumittareita tai paljousmittareita rakennetaan,
jos niihin perään ei liity niin sanottua "kuinka
se temppu tehdään", jos mennään
tämän rajan ylitse. Näihin eivät
vastuunalaiset ihmiset pysty virallisissa kokouksissa vastaamaan,
onko esimerkiksi jonkun Saksan ylityksistä edes puhuttu
ministerineuvoston kokouksissa tai vastaavissa huippukokouksissa,
missä tahansa he ovat toisiansa tavanneet. Ikävä kyllä,
näistä ei oikein tietoja edes hetku eikä notku
tänne meille päin.
Se on ihan totta, että Suomi on pieni toimija. Me olemme
1 prosentti väestöpohjasta, ja joidenkin väitteiden
mukaan noin 2 prosenttia on meidän vaikutusvaltamme EU:ssa.
Kyllä me totta kai voimme kujilla ja toreilla ja kabineteissa
sanoa vaikka mitä ja vaatia kaikenlaisia asioita. Mutta tämä on
minusta, puhemies, kaiken tämän pohjalla, moraalinen
asenne, vääränlainen keinotteluasenne.
Onko se ainoa, joka johtaa tätä puuhaa eteenpäin?
Tämä puitesopimus on ihan hyvä, jos se
saadaan toimimaan. Tässä vaaditaan yksimielisyyttä,
tässä on tietyt voimaantulot, tässä on
tiukat ehdot. Tämä on kaikkinensa aivan hyvä.
Mutta onko tämä vaan yksi uusi keino sanoa, että kun tämä tehdään,
kaikki on hyvin, ja lopulliset aikataulut kuitenkin puuttuvat. Se
on se, mitä minä toivoisin kaikista eniten, että kaikki
me suomalaiset, jotka eri puolilla Eurooppaa nyt ravaamme, ottaisimme
laajasti puheeksi.
Muistan varsin hyvin sen viikonvaihteen, kun suuri valiokunta
joutui käsittelemään tätä.
Se oli ainoa kerta minun kansanedustajaurallani, kun kännykän
välityksellä olimme yhteisessä kokouksessa
koko suuren valiokunnan niin sanottu työjaosto, jossa on
siis puheenjohtaja, molemmat varapuheenjohtajat ja sitten kaksi
valiokuntaneuvosta. Puheenjohtaja oli silloin hyvin tiiviisti yhteistyössä pääministeriin,
joka oli Brysselissä. Me tiesimme kaikki nämä asiat
ja puhuimme niistä monipuolisesti, mutta kiire oli niin tulenpalava,
että ei ollut oikeastaan mahdollisuutta suurta valiokuntaa
edes kutsua yhteiseen ylimääräiseen kokoukseen.
Me ed. Tuomiojan kanssa mietimme tätäkin asiaa,
mutta päädyimme kuitenkin siihen, että se
ei tässä asiassa yhtään ole
eduksi tälle kokonaisuudelle.
Vaikea, iso asia. Tästä pitää paljon
puhua, arvon puhemies, ja oikeastaan haluaisin loppuun vaan sanoa
sen, että Suomi on mukana EU:ssa, kukaan ei ole täällä nytkään
sanomassa, että meidän pitää siitä lähteä pois,
ja se edellyttää silloin, että me joudumme
kaikkia EU:n asioita käsittelemään, olivat
ne sitten kuinka ikäviä tahansa, ja omassa suhteessamme
meidän on niistä myös kannettava vastuu.
Se täytyy näissä kaikissa asioissa muistaa.
Pelkällä kosmetiikalla tässä ei missään
tapauksessa pärjätä.
Ja kun joku täällä puhui markkinavoimista, niin
sanonpa tähän ihan loppuun, että omissa muistelmissaan
Iiro Viinanen sanoo, että markkinavoimia Suomessa olivat
noin 25 suurta yritystä. Ne olivat Suomen markkinavoimat,
ehkä näin se on. Euroopassa niitä on
vaan muutama tuhat kappaletta korkeintaan. Se on se neuvottelukumppani,
joka on kasvoton, mutta joka on löydettävissä jollain
lailla.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Täällä ed. Akaan-Penttilä teki
aivan oikean johtopäätöksen (Ed. Pulliainen:
Ydinvoimalaa tuet siinä!) — no, sekin tulee aikanaan,
Erkki — että ahneus on tässä suurimpana
kannustimena. Samoiten optiot ja eräänlaiset kannustuspalkkiot
sitten tällaisia pankinjohtajia kannustavat älyttömiin riskinottoihin.
8 miljardia euroa on suuri summa Suomelle, ja 750 miljardia euroa
on suuri summa Euroopalle ja EU:lle, kun ei olla varmoja vielä,
selvitäänkö näilläkään
rahoilla. Elikkä silmukka on kaulassa silloin.
Täällä ed. Sasi kertoi, että tulee
olla tiukat ehdot. No, nämä ehdothan ovat olleet
jo tiukat. Nämä taloussotkut ja vilunkipelit ovat
olleet tiedossa — jo vuonna 2004, kertoi asiantuntija talousvaliokunnassa,
tiedettiin tämä Kreikankin sotku — mutta
tätä ei ole haluttu kumminkaan valvoa. Katsottiin
läpi sormien. Valtionpäämiehet, pääministerit
ja valtiovarainministerit ovat EU:ssa katsoneet tätä läpi
sormien eivätkä ole halunneet puuttua. Tuolla
talousvaliokunnassa kysyin, minkä takia ei ole. Sanottiin,
että no, ei siellä voi valtionpäämiesten
kokouksissa oikein sitä toista valtionpäämiestä moittia.
Mutta silloin kun tulee maksun aika, sitten sanotaan, että nyt ollaan
yhteisissä talkoissa ja miljardeja pitää löytyä.
Eli tässä valtionpäämiehet
ja ministerit eivät ole hoitaneet hommia. Niillä on
ollut arvovaltaa, ei joillakin EU-virkamiehillä Rehnillä ja
muilla, he ovat juoksupoikia vaan. Silloin tämän
ykkösketjun olisi pitänyt kertoa Kreikalle, että nyt
vilunkipeliä tapahtuu ja näin ei saa menetellä.
Valvonta tulee saada kuntoon ja vapaamatkustajat kuriin. Kreikkakin
olisi pitänyt velkasaneeraukseen laittaa. Silloin olisivat
pankitkin joutuneet vastuuseen. Nythän hoidettiin vaan
pankkien voitot ja velat pois ja sama homma jatkuu.
Kreikan sotkuissa poliitikot siellä elelivät unelmissa,
ja sitten ranskalaiset ja saksalaiset pankit mielellään
rahoittivat näitä unelmia. Nyt siellä sitten
kansa on hyvin kovan matokuurin edessä, kreikkalaiset.
Lähes 300 miljardia euroa joukkovelkakirjoja laskettiin
maasta markkinoille. Kerrottiin, että sinne tuli jopa Kiinasta,
millä on maailman suurimmat valuuttavarannot, niille sijoitusmarkkinoille,
kun tiedettiin, niin kuin täällä on todettu,
että maa ei voi tehdä konkurssia. Kreikalla on
enemmän omaisuutta kuin on velkoja, ja nythän
he jo näkyvät tutkivan, että jotain voisi
vaikka myydäkin.
Jokainen maa maksakoon sotkunsa itse. Niin teki Suomikin 1990-luvun
laman kohdalla. Ei se paljon sen kummempi summa ollut kuin mikä nyt
Kreikan kohdalla on, ja me siitä selvisimme. Toki leikattiin
vähän vääristä kohdista:
pohjaosat ja taitetut indeksit. Niistä vieläkin
kansalaiset kovin ovat katkeria. Silloin olisi pitänyt
vähän enemmän näiltä hyväosaisilta
ottaa.
Espanjassa, Portugalissa ja Italiassa kansantalous on hyvin
suuressa vaarassa. Luottoluokitukset ja lainaraha kallistuvat. Espanja
rakensi velalla erittäin paljon. Kaikki tiesivät,
että velalla rakennetaan. Kun tuli lama, niin nyt sitten
tuli maksun aika, ja siellä on suuria vaikeuksia.
Täällä on puhuttu energiaratkaisusta
tänään, ja nyt huomenna siitä äänestetään.
Luin tuossa erään artikkelin. Asiantuntija kertoo,
mikä merkitys on energiaratkaisulla eri maitten kohdalla. Espanja
on erittäin runsaasti panostanut tuulivoimaan, isoihin
tuulivoimapuistoihin, ja siellä on hyvin anteliaita syöttötariffeja.
Nyt sitten joutuu Espanja ... On lama ja on tehty pitkiä sopimuksia,
15—20 vuotta, hyvin anteliaita. Nyt on se maksun aika.
Se ei tuotakaan niin hyvin. Se ei tuotakaan niin hyvin kuin on kuviteltu,
ja kuviteltiin, että kasvu jatkuu, niin kuin USA:n asuntomarkkinoillakin.
Nyt on se maksun aika. Eli on erittäin tärkeätä katsoa,
niin Espanjassa kuin Suomessakin, mihinkä varsinkin pienen
maan rahat laitetaan ja sidotaan ja minkälaista se on sitten
eri aikana ja eri taloudellisessa tilanteessa.
Minun mielestäni näihin takuisiin ei pidä mennä ja
jokainen maa maksakoon viulunsa itse. Niin teki Suomikin 1990-luvun
laman aikana.
Hannes Manninen /kesk:
Arvoisa puhemies! Mehän käsittelemme suurta
ja vakavaa asiaa, mutta kun kuunteli opposition syyttelyä,
tuli mieleen tarina pikku-Kallesta. Kun tarkastaja tuli kouluun,
oli menossa uskontotunti. Tarkastaja kuulusteli oppilaita ja kysyi
Kallelta, mikä särki Jerikon muurit, johon Kalle
vastasi, että en minä ainakaan. No, tilaisuudessa
oli kunnanhallituksen puheenjohtaja paikalla, joka nousi ylös
ja sanoi, että särki kuka särki, mutta
kyllä kunta maksaa. (Naurua) Tässä keskustelussa
tulee vähän samanlainen mielikuva, että kyllä Suomi
maksaa, näin syytellään, mutta en usko
ihan näin yksinkertaiseen ratkaisuun tässä asiassa.
Ensinnäkin on syytä todeta se tosiasia, että me käsittelemme
historiallisesti suurta takausta siinä suhteessa ennen
kaikkea, että tämä annetaan vieraiden
valtioiden puolesta. Maan sisäisiä takauksia tai
lupauksia, valtuuksiahan me olemme antaneet tämänkin
eduskunnan kaudella jopa 40 miljardia, mutta onneksi niitä ei
ole tarvinnut käyttää.
Edelleen on, aivan oikein, syytä todeta, että käsittely
on jouduttu tekemään hyvin nopeassa aikataulussa.
Miksi näin? Ennen kaikkea siksi, että euromaissa
halutaan, että kun pankkien stressitestit on aiottu julkaista
15.7., niin jos ilmenee jotakin sellaista, mikä laukaisee
tämän tilanteen, niin meillä on valmiina
järjestelmä, jolla me pääsemme
auttamaan vaikeuksiin joutuneita maita. Myöskin se luo
uskottavuutta, että ei ole vain puheissa tämä rahoitusvakausväline
vaan se on myöskin käytännön
järjestelyiltään valmiina.
Kun valtiovarainministerillä ei ollut mitään mahdollisuutta
tulla tähän tilaisuuteen — hänhän
oli ensimmäisessä käsittelyssä paikalla — olen
saanut valtiovarainministeriöstä tietoa siitä, mikä tilanne
tällä hetkellä on sopimusten allekirjoittamisen
ja näiden muiden järjestelyjen suhteen. Ensinnäkin
puitesopimuksen ovat allekirjoittaneet kaikki muut paitsi Belgia,
Malta ja Slovakia. Belgia lähinnä siksi, että siellähän
on hallituskriisi, ei ole toimintakykyistä hallitusta. Maltalta
odotetaan, että tässä kuun vaihteessa
se tulisi siellä tehtyä, koska he haluavat ratifioida
ja sen jälkeen vasta allekirjoittaa. Slovakiassa on parlamenttivaalit
12. kesäkuuta, joiden vuoksi tämä asia
ei ole edennyt.
Edelleen siitä, kuinka moni maa on jo ilmoittanut lopullisesti
tulostaan tähän luxemburgilaiseen erityisrahoitusyhtiöön:
Yhdeksän maata on ilmoittanut "kyllä", seitsemästä ratkaisu
vielä puuttuu, ja Suomi on näiden seitsemän
joukossa. (Ed. Skinnari: Mitkä ovat kyllä?) — No,
minulla on kyllä täällä luettelo,
mutta ehkä se riittää, kun minä sanon,
mitkä maat ovat käsitelleet kaikki asiat valmiiksi.
Niitä ovat: Ranska, Saksa, Portugali ja Kypros. Neljässä maassa
on kaikki asiat jo valmiina. (Ed. Rajamäki: Portugali olikin
tärkeä!) — Portugali on varmasti tärkeä,
mutta tärkeimpänä pidän, että Ranska
ja Saksa ovat menneet etusijalle. — Elikkä me
emme ole ollenkaan tässä eturintamassa. On minulla
täällä kyllä nämä luettelot,
miten kukin maa on menetellyt.
Edelleen on syytä ehkä tehdä kaksi
asiaa selväksi:
Ensinnäkin, me olemme tosi nopeassa aikataulussa varsinaisen
takausasian jo käsitelleet, ja se on myöskin toisessa
käsittelyssä vahvistettu tässä salissa.
Nyt me käsittelemme tätä puitesopimusta,
joka puitesopimus käsittelee rahoitusvakausvälineen
varainhankintamenettelyä ja menettelyä, jota noudatetaan,
kun euroalueeseen kuuluvat valtiot myöntävät
takauksia jollekin Euroopan rahoitusvakuutusvälineen varainhankinnalle
sitä maata varten.
Elikkä takausasia on jo loppuun käsitelty.
Nyt on kysymys siitä menettelystä, millä tavalla
varmistetaan se, että asianmukaisesti tämä takaus
tulee harkituksi ja hoidetuksi, ja yksihän on tämä maiden
välinen yksimielisyys. Siitä huolimatta kannattaa
aina muistaa, että takaus on petollinen väline
siinä suhteessa, että se annetaan monesti liian
helposti siksi, että antamishetkellä se ei maksa
mitään, mutta voi tulla korkojen kera maksuun
myöhemmässä vaiheessa. Se on paljon pahempi
kuin velka, josta sanotaan, että velka on veli otettaessa,
velipuoli maksettaessa. Takaus on vielä paljon pahempi,
ei minkäänlaista sukulaisuutta tunneta enää silloin,
kun maksun aika tulee.
Edelleen on syytä todeta, että hyvin monissa euroalueen
maissa tämä puitesopimus ei mene ollenkaan parlamentin
käsiteltäväksi, vaan niissä on
järjestelmä, että katsotaan, että se
on toimeenpanoa, jonka toimeenpanevat elimet voivat hoitaa. Eli
tässä suhteessa Suomessa on vaikkakin nopea, todennäköisesti
myös kaikkein perusteellisin käsittely jäsenvaltioista.
Edelleen on syytä todeta, että tässä tämän
asian suuri merkitys tunnustetaan siinä suhteessa, että ensinnäkin normaalistihan
meillä eduskunta antaa takausvaltuudet. Tässä on
päädytty ehkä lakiin myöskin
siksi, että on katsottu, että tämä on
kansainvälinen sopimus, josta on syytä säätää lailla.
Toinen syy on se, että kun se on säädetty
lailla, niin siihen on voitu ottaa tämä tiedonantomenettely
eli toisin sanoen jokaisesta tapauksesta päätetään
erikseen tai saadaan eduskuntaan tiedonanto, jossa eduskunta ottaa
kantaa hallituksen luottamukseen. Normaalistihan takauksessa ne
ehdot hyväksyy valtioneuvosto eikä se palaa valtuudenannon
jälkeen enää eduskuntaan. Elikkä tässäkin
mielessä tämä asian vakavuus on tunnustettu.
Edelleen on syytä todeta, kun ed. Rajamäki
on täällä monta kertaa todennut, että puitesopimuksesta
puuttui Espanja, että ei puitesopimuksesta puutu Espanja,
vaan lainsäädännöstä,
jolla se on täytäntöön pantavaksi
esitetty. Kyllä puitesopimus on neuvoteltu siellä euromaiden
kesken. Kyllä siellä Espanjan nimi on mukana,
mutta ei siinä laissa, jolla tämä puitesopimus
täällä pannaan täytäntöön,
tai siinä esityksessä, mutta mehän olemme
sen virheen tai erehdyksen korjanneet.
Edelleen on syytä todeta, kun täällä on
vaadittu hallitukselta, että on entistä enemmän
vastuuta pankeilla, että Suomi ajoi ja sai 9. ja 10. toukokuuta
Ecofin-neuvoston päätelmiin maininnan transaktioverosta.
Myöskin valtioneuvosto on, kun on kyse E-kirjelmästä 21.6. — se
on komission tiedonanto pankkien kriisirahastoista — on ilmaissut
hallituksen myönteisen kannan veroon. Elikkä kyllä hallitus
on noudattanut sitä linjaa, että luottamus hyvä mutta
kontrolli paras, niin kuin venäläinen sanonta
sanoo.
Mitä tulee sitten tähän perustuslakivaliokunnan
esitykseen, niin haluaisin todeta, että sitä on käsitelty
lakiesityksen perusteluissa aika pitkään ja todettu,
että tämä laki voidaan säätää normaalissa
lainsäädäntöjärjestelyssä,
eikä perustuslakivaliokunnan puheenjohtajakaan ole nähnyt
mitään syytä sen viemiseen perustuslakivaliokuntaan.
Elikkä asia on vaikea, vaativa, vakava, se vaatii suurta
huolellisuutta ja edunvalvontaa valtioneuvostolta, mutta tässä tilanteessa
pidän sitä kuitenkin hyväksyttävissä olevana,
niin kuin valiokunta esittää.
Kari Rajamäki /sd:
Arvoisa puhemies! Täällä on aivan
oikein todettu, että säätelemättömät,
valvomattomat finanssimarkkinat ja kapitalistinen järjestelmä vaativat
vihdoin säätelyä ja selkeitä pelisääntöjä.
Kun minä lainasin Kanava-lehteä tässä aikaisemmassa
puheenvuorossani, niin haluan kyllä myöskin tuoda
esille sen sosialidemokraattien eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa
jo vuonna 2007 lainatun Seppo Lindblomin toteamuksen myös
samaisessa Kanava-lehdessä, lainaus: "Nähtävissä on
ennen muuta niin sanotuksi kvartaalitaloudeksi kutsutun elinkeinoelämän
virtausten voimistuminen eli lyhytjännitteisen omistajaintressin
esiin tunkeutuminen. Osin se kertonee tietotaidon talouden mukanaan
tuomasta kaivatustakin dynamiikasta, mutta ennen kaikkea yritystoiminnan
sosiaalisen koodin muutoksesta, moraalin rakoilusta ja yritysjohdon
ahneudesta, jolle ei löydy mitään markkinataloudellisia
perusteita. Juuri kun markkinatalouden merkitystä on korostettu
modernissa yhteiskuntapolitiikassa, niin sen itsekuri pettää ja
sen etiikka yskii huolestuttavalla tavalla." Näitä seurauksia
on taholtamme tuotu täällä myöskin
talousarviokäsittelyssä esille.
Puhemies! Lyhyesti tähän hallituksen esitykseen,
josta todella puuttui siihen sopimukseen esitettyjen maiden joukosta
Espanjan kuningaskunta. Sen perusteluissa esityksen vaikutuksista hallitus
myös toteaa, lainaus: "Useammat kotimaiset ja ulkomaiset
asiantuntijat arvioivat kuitenkin, että lainoituksen antamiseen
ei tule olemaan tarvetta". Näitä asioita pyrittiin
asiantuntijakuulemisessa ja myös täällä salissa
peräämään, mitä asiantuntijoita
nämä ovat olleet. Ovatko he niitä, jotka
nyt erosivat valtiovarainministerin talousneuvostosta joukkoirtisanoutumisella
muutama päivä sitten, vai mitä asiantuntijoita
tässä tarkoitetaan? Kyllä tämä on
varsin huolestuttavaa. Kun viitataan tämän tilanteen
hallinnan hankaluuksiin ja hallituksen valmisteluihin, niin hallituspuolueen
soturit kyllä eduskunnassa ovat olleet ehkä paavia
paavillisempia tältä osin kannanotoissaan.
Puhemies! Esitän tässä yhteydessä,
että eduskunta hyväksyisi vastalauseen 1 mukaiset
lausumaehdotukset 1. koskien takausesityksen käsittelyä budjettivallan
edellyttämällä tavalla, 3. jos on väistyvien
takaajien vaikutuksia, 4. koskien kantaa pankkiveroon ja 5. koskien
kantaa rahoitusmarkkinaveroon, sekä 2. lausumaehdotuksen seuraavassa,
pöydille jaetussa muodossa: "Eduskunta edellyttää,
että perustuslakivaliokunta myöhemmin sopivassa
tilanteessa arvioi näiden esitysten käsittelyn
eduskunnassa."
Puhemies! (Välihuuto) — Niin, yritimme saada
tämän perustuslakivaliokuntaan aikaisemmin, ja
meille ei ole riittänyt se, että hallitus arvioi
näin merkittävien eduskunnan budjettivaltaa koskevien
asioiden perustuslainmukaisuuden, vaan eduskunnassa se pitää arvioida.
Edes ed. Sasi ei riitä sen arvioimiseen.
Täällä on nyt käynyt selvästi
myöskin ilmeiseksi, että nämä meidän
lausumat ja ehdot eivät ole täyttymässä.
Mielestäni tänään täältäkin
paikalta käyttämieni puheenvuorojeni pohjalta
ei siis liene vaikea arvata ja tehdä johtopäätöstä, että tulen äänestämään
hallituksen esitystä vastaan.
Heikki A. Ollila /kok:
Arvoisa puhemies! Täällä on käyty
tuollainen kaksijakoinen keskustelu tästä aiheesta.
On toisaalta puhuttu itse sisällöstä ja
näistä tapahtumista, jotka tähän
ovat johtaneet, ja toisekseen sitten tästä muodosta,
kiireestä, on käytetty hyvinkin kriittisiä puheenvuoroja.
Ed. Rajamäkihän tuon keskustelun alkoi. Ed. Rajamäki,
pitäjän palokunnan tullessa palopaikalle vpk oli
jo sammuttanut tulipalon; väärin sammutettu, tuhahti
turhautunut palopäällikkö. Tässä on
vähän samaa asiaa tuon ed. Rajamäen puheenvuoron
kanssa. Vertaus on sikälikin osuva, että tässäkin
tilanteessa oli tärkeä saada kiireesti sitä vettä heitetyksi
tähän talouspoliittiseen paloon, joka Euroopassa
oli syntymässä, ja toivomme kaikki, että siinä onnistutaan.
Tuo yksi yksityiskohta, josta ed. Rajamäki on nostanut
erinomaisen suuren metelin — hänellä on
joskus siihen taipumusta — oli, että kun tuosta
hallituksen esityksestä painovirheenomaisesti puuttui tuo
Espanjan kuningaskunnan nimi, niin sen lisääminenhän
on aivan normaalia valiokuntatyötä. Valiokuntahan
tarkastaa hallituksen esityksiä, ja jos niistä tällaisia
virheitä löytyy, niin ne sinne pykäliin
korjataan, enkä oikein ymmärrä itsensä kiihottamista
vaatimaan sitä, että esitys tuon takia olisi pitänyt
palauttaa hallitukselle. (Ed. Rajamäki: Täydentävä esitys
pyydettiin, se on normaalia!) — Tällaisen asian
takia se ei todellakaan ole normaalia eikä missään
tapauksessa järkevää.
Itse asiahan ei ole kenellekään miellyttävä,
se on ihan selvästi tunnustettava, ei hallitukselle eikä oppositiolle.
Minusta esimerkiksi ed. Södermanin ja ed. Saarisen puheenvuorot
analysoivat tätä hyvin ja asiallisesti. Samoin
ed. Koskisen laajempi puheenvuoro oli paitsi asiallinen myös mielenkiintoinen
ja antoisa tältä taustasisällöltään.
Arvostan sitä, että sosialidemokraateilla tästä sinänsä oppositiolle
varmasti herkullisesta aiheesta ja astalosta huolimatta tuntuu — ainakin
osalla, täytyy tähän lisätä äskeisen
ed. Rajamäen puheenvuoron jälkeen — löytyvän
vastuullisuutta tämän asian käsittelyssä toisin
kuin vasemmistoliitolla, mutta sitä minä nyt en
kyllä osannut odottaakaan. Olisikohan muuten maailmasta
löytynyt sellaisia pankkeja, jotka olisivat rahoittaneet
Suomen taloutta, jos täällä olisi hyväksytty
kaikki Vasemmistoliiton vuosien mittaan tekemät menonlisäykset?
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ehkä tuo äskeinen huomio
pankkien rahoittamisesta on enemmänkin tällainen
akateeminen heitto, kun nyt käsitellään
näitä taloudellisia kysymyksiä. Mutta
kuitenkin haluaisin todeta sen, että tässä on
hiukan tällaisen kaksisuuntaisen eli bipolaarisen mielialahäiriön
piirteitä tämän asian käsittelyssä.
Silloin kun Suomi oli menossa euroalueeseen mukaan, niin täällä oli äärimmäisen
tiukka menokuri ja se vietiin aivan loppuun saakka jokaiseen hallitusryhmään,
ja silloin ei todellakaan ollut puhe siitä lainkaan, että vasemmistoliitostakaan
olisi tehty erityisen paljon budjettiesityksiä.
Nyt kuitenkin, niin kuin ed. Söderman puhui täällä,
tämä euroalueen rapautuminen on liitetty tällaisen
arvaamattoman luonnonmullistuksen piikkiin. Eli tässä on
aivan selvästi kikkailtu tällä EU-lainsäädännöllä,
EU-perustamisasiakirjoja ei arvosteta tässä asiassa
eikä kunnioiteta niiden sisältöä,
vaan kikkaillaan, niin kuin ed. Söderman täällä jo
kertaalleen omassa puheenvuorossaan totesi.
Näin ollen tässä on EU-sopimuksien
tekstejä hyvin tarkoituksenmukaisesti analysoitu ja sovellettu.
Silloin kun ei ole asialle sopivaa, niitä ei sovelleta
eikä kunnioiteta ja etsitään tällainen kikkailtu
arvaamaton luonnonmullistus syyksi tälle toimenpiteelle.
Toimi Kankaanniemi /kd:
Herra puhemies! Vuodesta 2010 tulee Suomen taloushistoriaan mielenkiintoinen
vuosi. Tänä vuonna valtio ottaa velkaa viimeisen
lisäbudjetin laskelman mukaan 12 miljardia euroa, ja siinä lisäbudjetissahan
otettiin lisäksi valtion kassasta 1,1 miljardia, muistaakseni,
käyttöön ja vielä Suomen Pankilta vähän
lisää kassavaroja valtion menojen kattamiseksi.
Eli itseisarvoltaan noin 13,5 miljardia on tämä,
mitä käytetään yli tulojen tänä vuonna
eli velkaannutaan. Sen lisäksi nyt on tehty päätös
jo 1,6 miljardin euron lainasta Kreikalle. (Ed. Manninen: Se sisältyy
siihen kokonaisuuteen!) — Se saattaa sisältyä tähän
kokonaisuuteen, mutta kuitenkin. — Ja nyt ollaan käsittelemässä — tai
itse asiassa se viime viikolla jo kyllä lopullisesti hyväksyttiin — tätä vajaan
8 miljardin euron takausta tälle Euroopan vakausrahastolle.
Eli näistä tulee yhteensä noin 20
miljardia euroa velkaa ja vastuita suomalaisille veronmaksajille.
Latviallehan annettiin myös 324 miljoonan euron laina ja
Islannille puoli miljardia. Ne saattavat sisältyä ainakin
osittain noihin velkalukuihin, mutta kertovat siitä, että Suomi
on kyllä mielenkiintoisessa taloudellisessa tilanteessa
ja jos kehitys jatkuu tällaisena, niin ei tätä kovin
kauan kestetä.
Hallitus on todennut kuitenkin, että ei ole aihetta
menojen leikkauksiin eikä ole aihetta verojen korotuksiin
vaan otetaan velkaa ja annetaan takauksia vauhdikkaasti yhä lisää.
Ja eduskunnan enemmistö lisäbudjetin hyväksyi,
ja vielä tietysti sitten oppositiosta tuli esityksiä aika
hulvaton määrä lisämäärärahoiksi
tuohon lisäbudjettiin, ei nyt ihan miljardeja mutta muutama
sata miljoonaa tuli vasemmistopuolueelta.
Tässä tilanteessa nyt ollaan, ja taloutemme
on siis menossa huonompaan suuntaan isänmaamme osalta.
Jätämme perinnöksi seuraavalle hallitukselle
ja ehkä seuraaville sukupolville aikamoisen lastin. Viime
vuonnahan uutta velkaa tuli lähes 10 miljardia euroa valtiolle,
ja kehykset kertovat, että seuraavat 3 vuotta, joihin kehykset ulottuvat,
ehkä noin 9 miljardia euroa per vuosi.
Tässä tilanteessa Suomi siis rahoittaa muita maita
aika voimakkaasti tai ottaa niiden puolesta vastuita. Taustalla
on se kriisi, joka Euroopassa on. Kuinka vakava se on, siitä me
emme ole saaneet selvyyttä, ainakaan ajankohtaista selvyyttä, tämän
keskustelun aikana. Valtiovarainministeri Katainen viime viikolla,
kun tämä nyt käsittelyssä oleva
asia ensimmäisessä käsittelyssä oli,
kertoi siitä ja varoitti meitä, että eduskunta
saattaa joutua jopa nyt kesätauon aikana kokoontumaan käsittelemään
tiedonantoa sen takia, että jokin euromaa, jota hän
nyt ei tietenkään lähtenyt nimeämään,
yksi tai useampi, saattaa joutua siihen tilanteeseen, että tarvitsee
tätä rahoitusta.
Tuon aiemmin hyväksytyn lain mukaan tiedonannolla siitä sitten
eduskuntaa informoidaan ja eduskunta voi silloin sitten joko kaataa
hallituksen tai antaa sen jatkaa. Takaus ilmeisesti pysyy voimassa.
Eli tämä tiedonantomenettely on kyllä hieman
silmänlumetta ihan tosiasian eteen tullessa, mutta parempi
sekin kuin että annetaan avoin valtakirja tiettyyn, noinkin
valtavaan määrään asti kuin
mikä on hyväksytty.
Herra puhemies! Niin kuin tästä ja jo aikaisemmista
puheenvuoroista ilmeni, niin itse takauspäätös
on tehty jo ennen juhannusta ja se sitoo meitä. Nyt on
kysymys tästä sopimuksesta, jonka mukaan tämä Ervv-järjestelmä järjestetään
käytännössä, miten se rahansa
hankkii ja millä ehdoilla se sitten antaa tätä apua
kriisiin joutuneille euromaille. Siinä mielessä,
kun takaus on kerran annettu, niin tämän sopimuksen
käsittely ja läpivieminen on jotenkin perusteltua. Pitäisikin
tässä keskustelussa käydä sitten
tästä sopimuksesta itsestään
keskustelua, mutta sopimus on sellainen kuin se on yhdessä sovittu,
eikä sitä voida täällä muuttaa
yksipuolisesti, mikään sopimusosapuoli ei voi
sitä muuttaa.
Sen kuitenkin torjun, että valtiovarainministerien
kokouksessa kesäkuun alussa olisi voitu ilman eduskuntavaraumaa
lyödä kiinni Suomen kanta. Kyllä näissä kansainvälisissä sopimuksissa
on aina eduskuntavarauma. Eduskunta voi hyväksyä tai
hylätä tällaisen sopimuksen, ja sitten jos
se hylkää, niin sitten tulee tietyt järjestelyt. Tässäkin
tapauksessa järjestely on se, että katsotaan,
että Suomi on ulkopuolella tästä ja muut maat
sitten hoitavat meidän pienen osuutemme, pienen osuutemme
kokonaisuudesta, mutta suhteellinen osuutemmehan on juuri se, mikä meillä on
tässä Euroopan keskuspankkijärjestelmässä tai
Emu-järjestelmässä. Se ylärajahan
on tuo vajaa 8 miljardia euroa, sen yli Suomen vastuut eivät
voi mennä, ja tuskin on mahdollista, että Suomi
joutuu missään tilanteessa tuota koko 8:aa miljardia
maksamaan, mutta toki tietysti, jos koko euroalue alkaa horjua tai
kaatua ja sitten näitä takauksia myönnetään
itse kullekin maalle — ei tietysti itselle mutta muille
maille — niin vastuut ovat sen suuruiset.
Tässä mielessä, niin kuin siinä viime
viikolla hyväksytyssä päätöksessä todetaan,
takaukset ovat omavelkaisia, eli se on "kuin omastansa", niin kuin
puhemies Niinistö tuossa blogissaan 22.6. hyvin kirjoittaa,
että takauksella otetaan vastuu kuin omasta velasta. Ja
näinhän se aina on. On toki mielenkiintoista,
mitä puhemies kirjoittaa tässä blogissaan,
kun hän toteaa, että: "Eurooppa - - otti
ja tunsi yhtäkkiä vastuuta toinen toisensa puolesta
ja päätti vastata kaikesta kuin omastansa. Sen
syvemmälle integraatio ei voi edetä, ei näin
pitkällä olla Yhdysvalloissakaan." Näin
toteaa kunnioitettu puhemies, joka on talousasioissa varmasti maan
huippukärkeä.
Arvoisa puhemies! Tämän käsittelyssä olevan sopimuksen
osalta kysyin ensimmäisessä käsittelyssä,
miten tulkitaan esimerkiksi tätä sivulla 44 olevaa
kohtaa 3, jossa todetaan alussa näin: "Kukin sopimuspuoli
luopuu peruuttamattomasti ja ehdottomasti koskemattomuudestaan,
johon se on tai voi olla oikeutettu oman itsensä, omien
varojensa tai tulojensa osalta, tähän sopimukseen liittyvien
oikeudenkäyntimenettelyjen osalta, mukaan lukien rajoituksetta
kanteet, tuomiot tai muut päätökset,
takavarikot, pidätykset, vangitsemiset tai ennen tuomiota
määrättävät kiellot
jne."
Eli sopimuksen sisältö on ilmeisesti luettu
valtiovarainvaliokunnassa ja hallituksessa niin tarkkaan, että on
todettu, että mitään perustuslaillista ongelmaa
tässä ei ole. Mutta pikkuisen mietin, että kun
talousvaliokunnassa tätä yritettiin käsitellä ja
todettiin, että aika ei riitä vastuun ottamiseen
siinä mielessä, että valiokunta voisi
lausuntonsa antaa, niin annettiin periksi ja luotettiin valtiovarainvaliokunnan
työskentelyyn. Valtiovarainvaliokunta muutamaa asiantuntijaa
kuuli, ei kylläkään yhtään
sellaista objektiivista asiantuntijaa, joka katsoisi, analysoisi
tätä sopimusta, vaan kaikki oli niitä,
jotka ovat enemmän tai vähemmän sidoksissa
Suomen hallitukseen tai Euroopan keskuspankkijärjestelmään
Suomen Pankin kautta. Eli ei tätä ole kyllä siinä mielessä käsitelty
lainkaan sillä vakavuudella ja perusteellisuudella kuin
tällaisen asian analyysi edellyttäisi.
Eli tämäkin kohta, jonka tuossa luin, kuulemma
perustuu Englannin lainsäädäntöön,
niin kuin täällä kohdassa 16.1. todetaan,
että tässä sovelletaan Englannin lakia
ja tätä tulkitaan sen lain mukaisesti. Tämä on
mielenkiintoista, kun mennään näin valtavaan
yksittäiseen takauspäätökseen
vieraitten maitten puolesta Suomen kansan nimissä, niin
sopimusehdotkin ovat vielä näin epäselvät,
minulle epäselvät. Kun en ole juristi, niin en
pysty sanomaan, mitä tuo luopuminen kaikista oikeuksista
tarkoittaa. Jos minä menen omavelkaiseen takaukseen jonkun
puolesta ja lupaan samalla, että (Puhemies: 10 minuuttia!)
en tule kyllä sitten minkäänlaista moitetta
tai muuta, vaikka tekisit mitä, nostamaan, niin se on aika mielenkiintoinen
lähtökohta.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Kimmo Kiljunen /sd:
Arvoisa puhemies! Ed. Sasi minusta avasi oman puheenvuoronsa hyvin
toteamalla, että tämä kokonaispäätös,
koskien ennen juhannusta tehtyä takauspäätöstä ja nyt
tätä puitesopimusta, joka tehdään
tässä, mittakaavaltaan, mittasuhteiltaan, merkittävyydeltään
saattaa olla suurempi kuin tämä eilen ja tänä päivänä juoksutettu
ydinvoimakeskustelu. Olen hänen kanssaan tässä asiassa
samaa mieltä.
Sitä enemmänkin ihmettelen ed. Ollilan puheenvuoroa
täällä vakavassa asiassa käytetyistä puheenvuoroista.
Viittaan muun muassa ed. Rajamäen hyvinkin painavaan puheenvuoroon,
jossa oli keskeisiä argumentteja. Ed. Ollila täällä sutkauttelee
eduskunnan pöntöstä, että ed.
Rajamäki suurella metelillä itseänsä kiihottaen
toimii ja hänellä on siihen taipumusta.
Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen tällaista käytöstä eduskunnassa,
koska kyllä meidän pitäisi oppia kunnioituksella
suhtautumaan toisiin, toistemme argumentteihin. Leimaamisella ei
pitkälle päästä. Olisin toivonut
ed. Ollilalta mieluummin analyysiä sitten ed. Rajamäen
puheenvuorosta, ja jos sitä kritiikkiä on, niin
sitä olisin mielelläni kuullut. Tämä on
kokoomuksen nykyistä käyttäytymistä tässä salissa.
On ylimielisyys voimissaan ja leimaamista riittää.
Asia on kuitenkin vakava, ja useimmissa kokoomuksenkin puheenvuoroissa
tähän asiaan on viitattu. Itse olen vähän
hämmästellyt eräitä puheenvuoroja,
vaikkapa viimeksi ed. Kankaanniemen puheenvuoroa, kun hän
käytti sellaista muotoilua, että mennään
vastuuseen vieraiden maiden puolesta, kannetaan muiden vastuita.
Kun on eurosta kysymys, ei ole kysymys vieraista maista. (Ed. Kallis:
On todellakin!) Ei ole kysymys vieraista maista, meillä on
yhteinen valuutta, meillä on yhteinen valuutta-alue, ja
myöskin Suomen kohtalo on olennaisesti sidoksissa siihen,
millä tavalla ja miten euro toimii, (Ed. Kankaanniemi:
Se on eri asia!) kuinka euroalueella toimitaan. Me joudumme sen
takia tietysti arvioimaan toinen toisiamme, ja siitähän
tässä myöskin on kysymys. Nämä eivät
ole vieraita maita. (Ed. Kalliksen välihuuto) Rahapolitiikka
on euromailla yhteinen — sen me kaikki hyvin tunnistamme — ja
sen takia tämäntapaisten puitesopimusten aikaansaaminen,
jopa takausvastuiden rakentaminen, se, että me puolustamme
yhteistä euroa, josta meidänkin hyvinvointimme,
työllisyytemme, talouskehityksemme olennaisesti riippuvat,
on tärkeää. Tässä suhteessa
olen sitä mieltä, että nämä järjestelyt,
joihin nyt on euroalueella ryhdytty, mukaan lukien jopa tämä Kreikankin
luototus, ovat olleet omalla tavallaan perusteltuja.
Sen sijaan, kuten ed. Rajamäki tässä totesi, toivoisi
terävyyttä, kun näitä järjestelyjä tehdään finanssimarkkinoiden
analyysin osalta ja sen osalta, millä tavalla me jatkossa
takaamme sen, että tällaiset kriisit eivät
kaadu jatkuvasti veronmaksajien, kansalaisten, syliin. Finanssikapitalismi
elää, kuten täällä on
monesti todettu, sillä tavalla, että voitot kyllä ovat
yksityisessä taskussa, mutta tämä viimekätinen
riskienkanto voidaan finanssisektorille, yllättävää kyllä,
siirtää julkiseksi huoleksi, ja sitähän
me tässä olemme nyt sitten yhdessä tuskailleet.
Sen vuoksi tarvitaan huomattavasti tehokkaampia valvontainstrumentteja,
tehokkaampia kuin unionin piirissä on nyt oltu luomassakaan,
on aikaansaatukaan.
Me tarvitsemme ehdottomasti anonymiteetin purkua. Meillä on
edelleen salaisia tilejä, numerotilejä. Meillä on
edelleen veroparatiiseja unionin alueella, unionin hallitsemilla
alueilla, Euroopan unionin maiden hallitsemilla alueilla. Itse asiassa
Suomikin, kuten ed. Pulliainen monissa puheenvuoroissa ja ed. Kallis
myöskin ovat tuoneet esille, on omanlaisensa veroparatiisi.
Meillä on hallintarekisterin piirissä käytävä kauppa pörssikaupassa
hallitseva, eli me emme tiedä, ketkä todellisuudessa
kauppaa käyvät. (Ed. Kalliksen välihuuto)
Se on piilotettua. Pankkisalaisuus on Suomessakin tiukkaa. Verottaja
ei saa tietoja esimerkiksi liiketoimista. Vertailutietojen vaihdettavuutta
ei pankkisektorilla tunneta, toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa lainsäädäntö tässä
toimii.
Me olemme suljettu talous tässä suhteessa, isot
omaisuudet ovat piilossa. Silloin kun tullaan sitten yksityisiin
kansalaisiin ja sosiaaliturvaan, niin sillä puolella meillä kyllä on
oikeus murtaa pankkisalaisuutta ja viranomainen pääsee
katsomaan pankkitilejä, köyhimpien kansalaisten
pankkitilejä, mutta silloin kun isoista rahoista on kysymys,
niin nämä ovat edelleenkin tiukasti pankkisalaisuuden
piirissä. Täällä meillä on
tehtäviä, tässä meillä on
kysymys, jos me haluamme päästä valvonnassakin
liikkeelle.
Sitten tämä rahoitusmarkkinavero, joka nyt sitten
niin sanotusti Suomen aloitteesta on tuohon unionin päätöksentekoon
saatettu mukaan. Minä todella toivon sitä, että kun
täällä valtiovarainministeri Kataiseen
nyt on useasti viitattu, niin hän todella myöskin
ajaisi, ajaisi aktiivisesti, tätä rahoitusmarkkinaveroa.
Siinähän on yksinkertaisesti kysymys aivan simppelistä järjestelmästä,
joka kumma kyllä puuttuu tällä kaupankäynnin
lohkolla eli rahoitusmarkkinoilla, finanssisektorilla, käytävästä kaupankäynnistä.
Kaikessa
muussa kaupankäynnissähän meillä on välillisiä veroja,
jopa hyvin korkealla tasolla, kuten hyvin tiedämme, mutta
finanssisektorilla käytävässä kaupankäynnissä,
arvopapereiden, johdannaisten, velkakirjojen kaupassa ja myöskään
valuuttakaupassa, minkään tyyppistä transaktioveroa
ei ole olemassa. Totta kai se on tulevaisuutta. Siellä liikkuvat
suurimmat rahat, löysin raha, ja siellä oleva
kaupankäynti täytyy saattaa verotuksen piiriin,
ja sitä kautta, kun luodaan verotusta, luodaan myöskin
sitä valvontaa, josta tässä oli puhetta.
Marja Tiura /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä päätös,
mistä nyt täällä salissa puhutaan,
on todellakin historiallisesti suuri päätös,
ja siitäkin syystä tietyllä tavalla on
ikään kuin vähän humoristista,
että tämä merkittävä,
iso päätös on laitettu keskelle tätä ydinvoimakeskustelua.
Kun ajatellaan, että historiankirjoissa myöhemmin
palataan tähän ja mietitään,
koska tästä on keskusteltu, niin silloin huomataan,
että kun ydinvoimakeskustelua on käyty, niin keskellä ydinvoimakeskustelua
päätetään näin merkittävästä ja isosta
asiasta, vielä kun ajatellaan, että meillä on nyt
sentään viides ydinvoimala rakenteilla ja nyt päätetään
vain kahdesta uudesta, sitäkin taustaa vasten.
Tämä 10 miljardia on erittäin suuri
summa, se on kova summa Suomelle ja vaatii perusteellisen käsittelyn
täällä eduskunnassa. Se täytyy
tässä kyllä todeta, että yhden
viikonlopun osalta tämä on ollut Suomelle kyllä kova
päätös. Uskon, että historiankirjojen
osalta tähän tullaan kyllä todellisuudessa
kovastikin palaamaan.
Mutta nyt kun katsotaan tätä keskustelua täällä,
niin tässähän on käyty keskustelua
sekä tämän sisällöstä että myöskin
niistä toimintatavoista täällä eduskunnassa.
Itse olen sitä mieltä, että tämä päätös
pitää tehdä, on hyvä, että tämä päätös
tehdään, mutta että ehkä olisi
ollut hyvä, että olisi ollut ikään
kuin tällä talolla mahdollisuus käydä vähän
laajempaa keskustelua tästä asiasta.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Olen oppinut, että velat on maksettava
ja takuutkin saattavat huonossa tilanteessa kaatua takaajan maksettaviksi.
Tässä puhutaan todellakin ihan käsittämättömästä summasta,
suhteutettuna nyt vaikka Suomen valtion budjettiin. Kun tämmöinen
asia nyt on vakavasti tässä keskustelussa, niin
ainakin kaikkien reunaehtojen pitäisi olla ihan pilkulleen
kohdallaan.
No, pelisäännöt näissä euromaiden
asioissa ovat olleet vähän hakusessa ja hyvin
luovia. Näinhän ei koskaan pitänyt käydä,
että tähän keskusteluun joudutaan, toisten
takaajiksi ei yhdenkään maan pitänyt
joutua, mutta tässä tilanteessa nyt sitten olemme.
Me ikään kuin pidämme toisiamme pystyssä,
että se ensimmäinen keila ei ottaisi sitä liikettä ja
kaataisi niitä muita keiloja.
Erityisen huolissani olen tästä Suomen eduskunnan
saamasta huonosta informaatiosta ja vähäisestä mahdollisuudesta
paneutua tähän asiaan. Olisi ollut hyvin tärkeää tietää,
mitä tämä asia pahimmillaan meille tarkoittaa,
ja sitten, ovatko ne pelot, mitä täällä on
monissa puheenvuoroissa kerrottu, aiheellisia. Saattaa olla, että täällä on
oltu turhaankin huolissaan, mutta jotta nämä pelot
ja epäluulot ja sellainen tietynlainen epävarmuus
tulevasta voitaisiin poissulkea, siihen tarvittaisiin kylmää,
puolueetonta faktaa. (Ed. Manninen: Ei ole olemassa sellaista!)
Se, että tämä on tuotu tällaisella
aikataululla, että kaikki asianomaiset valiokunnatkaan
eivät ole ehtineet tätä käsitellä,
tuntuu todella nopealta, ripeältä menettelyltä.
Sitä faktaa, mikä olisi ollut saatavissa eri valiokuntien
käsittelyssä, ei nyt jostain syystä sitten
ole haluttu tai ehditty tähän käsittelyyn
tuoda mukaan.
Jos ajatellaan tätä tilannetta, niin normaali
ihminen omassa taloudessaan, omassa yksityiselämässään,
ilman muuta selvittäisi niin tarkkaan kuin vain pystyy
ja ajan kanssa takuun tai lainan kohdalla tämän
lainan tai takuun pyytäjän, tilanteen. Saattaa
olla, että aika pienikin takuu tai laina jäisi
saamatta, jos olisi se tilanne, että tämä henkilö on
joutunut taloudelliseen ahdinkoon sen vuoksi, että on keinotellut
tai rikkonut sovittuja sääntöjä.
Ehkä jossain tilanteessa joku saattaisi sitten lähteä takaamaan
tai antamaan lainaa, jos tuntuisi siltä, että se
on ainoa keino pitää tällä henkilöllä,
jos hän jostain syystä on oman elämän
kannalta tärkeä, nenä vedenpinnan yläpuolella.
Mutta tuntuu siltä, että tässä vedellään
aika isolla pensselillä. Kaikki mahdolliset suojateipit ovat
jääneet laittamatta, ja nyt me sitten vain toivomme,
että maali osuisi kohdalleen, kun kerran maalata pitää,
sanotaan. Toivottavasti emme joudu myöhemmin toteamaan,
että olisi pitänyt kuitenkin laittaa ne teipit
sinne paikalleen ja käyttää pienempää sutia,
vähän enemmän aikaa ja vaikka tehdä se
toinenkin kerros siihen, ettei olisi yhdellä kerroksella
koettanut saada ihan valmista, olisi tullut parempi lopputulos niin.
Valitettavaa on, että täällä salissakin
on todella piskuinen joukko kansanedustajia keskustelemassa tästä asiasta.
Tämä on tärkeä asia. Kaikki ovat
melkein sitä sanoneet, että tämä on
varmasti yksi isoimpia asioita. Perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja
Kimmo Sasi totesi, että tämä on isompi
kuin nyt ykköseksi nostettu ydinvoimakysymys. Esimerkiksi
ministeri Katainen ei ole näyttänyt nenänpäätäänkään
salissa tämän asian ollessa käsittelyssä.
Se nyt olisi vähimmäisvaatimus, kun näin
isosta raha-asiasta puhutaan, tai joku muu keskeinen asiaan liittyvä ministeri
olisi ihan yhtä hyvin voinut olla täällä meille
vastaamassa ja näitä pelkoja hälventämässä.
Sanotaan näin sitten, jos ei muuta toivetta ole, mutta kyllä nyt
tämänkokoinen asia, siis eduskunnan tärkein
asia, niin kuin täällä on sanottu, vaatisi kyllä ehdottomasti
ministereiden paikallaolon, eikä niin, että me
heittelemme täällä palloa toisillemme
ja arvailemme, vähän niin kuin toivotaan, toivotaan,
ehkä tämä menee oikein, ehkä ei.
Ei tunnu kovin hyvältä tämä käsittely.
Sitten erityinen huolenaiheeni ja se, miksi oikeastaan puheenvuoron
alun perin pyysin — yritin vastauspuheenvuoroa silloin,
kun ed. Sasi oli pöntössä puhumassa,
mutta en sitä silloin saanut ja pyysin tämän
puheenvuoron — on se, että olisin vain lyhykäisesti
kysynyt perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalta, minkä vuoksi
tämä asia ei ole mennyt perustuslakivaliokuntaan,
kun sellaisia epäilyksiä on mielestäni
perustellusti nostettu esille, (Ed. Mannisen välihuuto)
että tämä asia saattaa olla ristiriidassa
Suomen perustuslain kanssa. Ja kun aika paljon vähäpätöisemmätkin
asiat viedään perustuslakivaliokuntaan, niin tuntuu
aivan käsittämättömältä,
että joku voisi ihan vaan, sanotaan nyt, kulmakarvoja kohottamalla
todeta, että ei tarvitse viedä perustuslakivaliokuntaan.
Jos näin on, niin mihin me koko valiokuntaa sitten tarvitsemme?
Eikö se riitä, että meillä on
valiokunnan puheenjohtaja — tai kuka tämän
päätöksen nyt teki — joka päättää,
että ei tarvitse viedä? (Ed. Manninen: Tämä sali
sen päättää!) Mutta jotta nämä ihmettelyt,
kyselyt, eivät olisi, sanotaan näin, aiheellisia,
niin olisin kysynyt sitä ed. Sasilta, joka olisi voinut
nämä huoleni hälventää,
mutta en saanut tuolloin vastauspuheenvuoroa, ja nyt ed. Sasi on
joutunut jo lähtemään salista, joten
kysyn sitä häneltä jossain kohtaa, kun
näen hänet yksityisesti. Eli tämä nyt
tässä lähinnä eduskunnan aikakirjoihin
tallennettuna.
Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti tähän perustuslakikysymykseen:
Menettelytapa tämän lain osalta on saman tyyppinen
kuin kaikissa muissakin laeissa. Puhemiesneuvosto, kun tuo lähetekeskusteluun
lain, esittää, mihin valiokuntaan se lähetetään
lausunnolle ja missä tehdään mietintö.
Puhemiesneuvoston esitykseen ei tässä salissa
kukaan esittänyt minkäänlaisia poikkeamia.
Vasta tämän käsittelyn jälkeen
on alkanut tämä spekulaatio, olisiko se mahdollisesti
pitänyt lähettää myöskin
perustuslakivaliokuntaan. Tämä sali on mennyt
puhemiesneuvoston esityksen mukaisesti, ja sen mukaisesti mietinnön
on tehnyt valtiovarainvaliokunta ottaen huomioon tämän
menettelytavan.
Matti Saarinen /sd:
Herra puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Kari Rajamäen
täällä keskustelun kuluessa esittämiä lausumaehdotuksia
siinä muodossa, kuin hän ne esitti.
Sitten vähän takaajien asemasta ja roolista.
Ei ole pitkäkään aika, kun eräs
nuori, aloitteleva taksiyrittäjä kysyi, voisinko
tulla hänen takaajakseen, hän aloittaa yritystoiminnan,
ja hänellä ei ole takaajaa, jotta hän
saisi maksettua sen tuotantovälineen eli taksiauton, ja
minä suostuin. Niin pankissa käytiin erittäin
tarkasti läpi, mihin minä olen sitoutumassa, minun
velvollisuuteni, kai siinä oli joitain oikeuksiakin mutta
pääasiassa velvollisuuksia.
Kun nyt palautan sitä tilannetta mieleeni ja vertaan
sitä tähän tilanteeseen, missä pitäisi
Suomen kansan puolesta olla sitoutumassa 8 miljardin euron takausvastuuseen,
niin joku valtakunnan johtavista asiantuntijoista valtiovarainvaliokunnassa,
kun kysyttiin riskeistä, sanoi vaan, että riskit
ovat suuria. Tämän kummempaa riskianalyysia sieltä ei
asiantuntijoiden joukosta saanut, ja he olivat Suomen johtavia talousalan
asiantuntijoita. He tunnustavat riskit mutta eivät pysty niitä kuvaamaan.
Tässä mielessä suhteessa siihen nimenkirjoitukseen,
minkä tein taksiyrittäjän lainan takaamiseksi,
tuntuu, että tässä mennään
aika haipakkaa ja pintaliitoa 8 miljardin osalta.
Onneksi on nyt valoisaan aikaan tämän käsittely.
Tässähän oli sekin mahdollisuus, että tämä olisi
ollut joskus sitten kaikkien muitten asioiden jälkeen.
Mediahan on jo kirjoittanut, että eihän täällä tällä viikolla
mitään asioita olekaan, että itsestäänselvyyksiä täällä vaan
sitten käsitellään. Jossakin lehdessä pantiin
tämän viikon eduskunnan työskentelyä tosi
halvalla, mutta se on tietysti vapaan lehdistön asia. (Ed.
Rajamäki: Se oli Kauppalehti, joka käsittelee
elinkeinoasioita!) Osoittaa tietysti myöskin toimittaja
ammattitaitoaan niin kirjoittamalla.
Suomen edustajien toiminta Euroopan unionissa: Ei se nyt kovin
paljon sitten auta, jos jälkikäteen hutkitaan,
miksei niissä lounaskokouksissa ole saatu ääntä kuulumaan,
kun esimerkiksi Kreikan väärennetytkin luvut olivat
Euroopan huonoimpia, vaikka niitä oli jo paranneltu parempaan
suuntaan. Onko ne neuvottelutilanteet tehty liian juhlallisiksi,
että siellä ei kuohuviinilasi kourassa tai hyvän
ruuan äärellä haluta ruuan makua huonontaa
ottamalla esiin ikäviä asioita? Eiväthän
ne ole mukavia asioita, jos mallioppilas Suomi sanoo täältä,
että me muuten noudatamme vakaussopimusta ja lähdemme
siitä, että tekin noudatatte.
Kyllä pienikin maa voi olla ärhäkkä ja
pitää ääntä silloin,
kun aihetta on, ja Suomella olisi nyt ollut edellytykset toimia
jopa eräänlaisena euroalueen omanatuntona, siis
kolkuttaa. Me emme ole sitä riittävän
tehokkaasti tehneet. Jossakin määrin kuulemma
olemme, mutta nämä tämmöiset
kansainvälisen diplomatian hovikelpoisuusehdot ovat ilmeisesti
olleet liian ankaria. Sanoisin, että meidän pitäisi
olla paremminkin lähiökelpoisia kuin hovikelpoisia
ja olla ihmisten arjessa kiinni. Euroopan unionihan on ihmisten unioni,
ja tavalliset ihmiset täältä sitten maksumiehiksi
ja -naisiksi laitetaan silloin, jos ja kun huonosti menee.
En niin toivo, mutta kun EU joskus hajoaa, niin arvaukseni on,
että se tapahtuu juuri sen tähden, että sovittuja
sääntöjä rikotaan. Meillä on monessa
organisaatiossa sääntöjä, meillä on
tässäkin talossa sääntöjä,
eikä niitäkään aina huomata
kaikkia noudattaa. Mutta EU-maailmassa, eurojärjestelmässä summat
ovat niin huikeita, vaikutukset ovat niin valtavia.
Täällä puhuttiin johtajien arvovallasta.
Arvovaltaahan meillä voi olla itse kullakin siihen mittaan,
kuin joku sitä meille antaa, sitä ei voi ostaa eikä vaatia,
mutta joku voi sitä jollekin osoittaa ja antaa. Mutta näillä on
ihan oikeasti valtaa, arvovalta voi olla vähän
niin kuin tyhjän päällä, mutta
se todellinen valta on niillä henkilöillä,
jotka maita edustavat ministerien kokouksissa, valtionpäämiesten,
pääministereiden kokouksissa. Heille meidän
pitää antaa sellaista rotia, että pienenkin
maan edustajina heillä on kanttia sanoa, että tämä ei
käy, laittakaapas asianne kuntoon, niin kuin me olemme
tehneet täällä kaukana pohjoisessa.
Nyt meidän vastalauseesta vielä sen verran, että me
kiinnitämme sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän
vastalauseessa voimakkaasti huomiota ennen kaikkea siihen, että tätä riskiä, joka
kiistatta on tässä asiassa olemassa, ei saa täysimääräisesti
vyöryttää tavallisten ihmisten ja veronmaksajien
niskaan vaan näihin talkoisiin pitää tulla
muutakin porukkaa. Nyt toistuvasti, kun maailmassa on ollut paljon
kriisejä, toistasataa pankkikriisiä esimerkiksi,
ne ovat kaikki kiertyneet tavalla tai toisella tavallisen ihmisen
maksettavaksi, ja se on kovin epäoikeudenmukaista. Siis
rahamarkkinoiden vastuuta ja valvontaa on ehdottomasti tehostettava,
ja sen tulee tapahtua nopeasti.
Herra puhemies! Ihan lopuksi vielä: Harmaasta taloudesta
aina silloin tällöin puhutaan, ja uuden hallituksemme
ohjelmassakin on jälleen jotakin positiivista, muutama
askel parempaan suuntaan, hyvä niin. Herrojen kiireet ovat
vaan kovin hitaita näissä asioissa, rikolliset
menevät aina valovuoden edellä. Mutta euromaidenkin
talouksia rasittaa iilimadon tavoin harmaa talous, erityisesti esimerkiksi
Kreikkaa. Kreikka on ihan aneeminen. Kun se saisi sen, mikä kruunulle
kuuluu, niin sen ongelmat olisivat tipotiessään
ja tosi nopeasti. Mutta se harmaa talous on siis iilimato, joka imee
EU:n verta ja heikentää EU:n kilpailukykyä ja
myöskin vaikuttaa sitä kautta meidän
hyvinvointiimme ja toimeentuloomme. Se on siis osasyyllinen monen
monen maan talousongelmiin. Kun ministeri Katainen on kertonut,
että Euroopan unionin tasolla on tarkoitus puuttua asiaa
nykyistä jämäkämmin, niin tätä on
pidettävä kannatettavana asiana. Odotankin, milloin
hallitus tuo meille tänne eduskuntaan talousrikollisuuden
torjuntaan tähtääviä uusia lakiesityksiä.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Saarisen äskeisen puheenvuoron
loppuosaan voi lämpimästi yhtyä, ja hänen
sanomansa sopii hyvin johdannoksi sille, mitä aion täydentävästi vielä todeta
aivan lyhyesti.
Nimittäin kun täällä on
varsin moneen kertaa viitattu Kreikkaan ja sosialidemokraatit ovat omalta
osaltaan tehneet omat johtopäätöksensäkin,
jotka on jo eduskunnan pöytäkirjoihin kirjattu,
on syytä palauttaa mieleen, kuinka Kreikan tilanne on oikeastaan
muotoutunut.
Nimittäin täällä salissa
käytiin asiaa koskeva keskustelu jo vuosina 1994 ja 1995.
Vuonna 1994 tein oikein kirjankin nimeltään "Markka
vai ecu", jossa käsittelin Kreikan valtion Emu-kelpoisuutta,
ja luvut olivat tylyt. Tietysti valtionvelka oli noin 100 prosentin
luokkaa bkt:hen verrattuna. Budjettialijäämä oli
14 prosentin luokassa, ja missäs se oli viime vuonna Kreikalla?
Aivan, edelleen siinä samassa.
Millä tavalla rahoitusmarkkinat olivat kohdelleet Kreikkaa
vuonna 1994? 31.12. mainittuna vuonna niin sanotut pitkät
korot, jotka silloin noteerattiin tällaisena viitteellisesti
merkittävänä asiana, olivat 20 prosenttia.
Eihän tällainen valtio ollut silloin eikä ole
sen jälkeen ollut Emu-kelpoinen. Tällaisen kanssa
me sitten seurustelemme, olemme samassa populaatiossa. Nyt sitten
Suomen veronmaksajat ovat ystävällisesti tulleet
pikkuisen antamaan henkistä tukea, ehkä jossakin
vaiheessa aineellistakin tukea.
Aivan niin kuin ed. Saarinen täällä totesi,
harmaa ja musta talous rehottavat. 40 prosenttia bkt:stä on
kokonaan omana siivunaan, se nähdään
joka ikinen päivä aviiseissa Keski- ja Etelä-Euroopassa.
Erityisen mielenkiintoista on se, että lääkärit
ja juristit ovat siirtäneet rahataloutensa veroparatiisien
hoidettavaksi niin, että ne käyvät rahastamassa
kreikkalaisia ja sitten hoitavat nämä raha-asiansa
ihan muita teitä pitkin.
Tässä suhteessa nokanvalkaisuun on paikka, ja
kun ottaa tämän tarkastusvaliokunnan saaman harmaan
talouden raportin luvut huomioon, niin ei taida olla kohta tämä kotoinen
Suomenmaa kovin kaukana siitä tilanteesta, kiusallinen
tilanne kuin mikäkin.
Arvoisa puhemies! Se toinen asia lyhyesti on se ed. Sasin käyttämä puheenvuoro.
Valiokunnan puheenjohtaja Hannes Manninen, totesitte tämän
transaktioveroasian. Mutta jostakin syystä ed. Sasi oli
unohtanut ihan kokonaan sen, että se oli pelissä mukana,
ja hän ikään kuin puheenvuoronsa sisässä,
siis ed. Sasi, asettui kaikkinaisesti vastaan tällaisia
hommia. Se teksti oli täsmälleen sama kuin Helsingin
Sanomien julkaisema finanssialan keskusliittojen toimitusjohtajien yhteinen
kannanotto. Kun sen tarkkaan luin ja yli- ja alleviivasin, niin
sen sanoma oli se, että ei saa tehdä yhtään
mitään, kun velallisten kustannukset nousevat.
No, arvoisa puhemies, mitäs merkitystä sillä vakaussopimuksella
on, jos eivät saa koskaan mitkään kustannukset
nousta, silloinkaan, kun menee ihan pieleen koko homma? Kyllä nyt
ovat jääneet läksyt ed. Sasilla tilapäisesti
lukematta.
Hannu Hoskonen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Muutama sananen vielä tämän
Euroopan rahoitusvakausvälineen lakiesityksen toisesta
käsittelystä. Ensimmäisessä käsittelyssä sanoin
ne perusasiat, ja nyt muutama lisäys.
Ihmettelen ed. Kimmo Kiljusen puheenvuoroa, jossa hän
epäili, että kysymyksessä ei olisi vieraiden
maiden velan maksu. Jos tämä nyt ei ole sitä,
niin sitten ei ikinä ole olemassa toisen valtion tai toimielimen
velan maksua. Tämä on puhtaimmillaan toisen valtion
velkojen, toisen valtion holtittoman taloudenpidon seurauksia, jotka
kaadetaan toisten valtioiden niskaan. Ed. Bjarne Kallis on tässä asiassa
sataprosenttisen oikeassa. Ihmettelen ed. Kimmo Kiljusen kantaa. Mutta
hän selittäköön itse, mihin
tällainen toisten velkojen maksuhurma perustuu. Minulla
siihen ei sanoja löydy.
Hannes Manninen valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajana käytti
erinomaisen valaisevan puheenvuoron, ja hän nosti aivan
oivasti esille tämän transaktioveron, ja on aivan
oikein, että se Eurooppaan saadaan aikaan ja tälle
järjettömälle rahalla keinottelulle ruvetaan
panemaan todella ovea kiinni. Tällainen keinottelu pörssissä,
mitä on tällä mantereella ja koko läntisessä Euroopassa
harjoitettu viime vuosina kovimman talouskasvun aikaan, on aivan
anteeksiantamattoman holtitonta toimintaa. Vielä anteeksiantamattomampaa
tässä tilanteessa on se, että näillä tällaisilla
hätäisillä ratkaisuilla, jotka parhaillaan eduskunnassa
nyt ovat käsittelyssä, ohitetaan mielestäni
kaikki lain peruskäsittelyyn vaadittavat parlamentaariset
toimenpiteet komeasti.
Talousvaliokuntahan lausui tästä, että talousvaliokunta
ei tähän asiaan ota kantaa, ja oli hyvin harmistunut
siitä tilanteesta, ja se merkittiin pöytäkirjaan
ihan aiheellisesti. (Ed. Saarinen: Ihan aiheesta!) Olin siinä asiassa
sataprosenttisesti valiokunnan kanssa samaa mieltä. Mielestäni
tällainen käsittely on parlamentaarisen päätöksentekomenettelyn
lokaan vetämistä, mutta ymmärrän
toki, että tässä on hätä.
Mutta eihän tämä hätä nyt
... Jos tällaiset velat on Euroopassa olemassa, niin jokainen
järkevä ihminen tietää, että tällaisiin
velkamääriin yksi yö, yksi päivä tai
kuukausi ei vaikuta yhtään mitään,
koska velan määrät ovat niin jättiläismäisiä,
että yhteen yöhön ne eivät häviä minnekään.
Kyllä velkojilla on aikaa odottaa.
Mitä tulee sitten tähän kasinotalouden
konkurssipesän selvitykseen, jota tässä nyt
parhaillaan aloitamme, niin tähänhän
tulee varmasti seuraamuksia. Tämä ei ole ensimmäinen
eikä viimeinen käsittely tätä lajia.
Tällaisia istuntoja tullaan tässä talossa
pitämään vielä monta.
On hyvä, että jokaisella euroalueen maalla, joka
lähtee tähän järjestelyyn mukaan,
on siellä johtokunnassa, tai onko se nyt hallitus, yksi
edustaja, jolla on se veto-oikeus. Kuka siellä Suomen edustajana
istuukaan, niin korostan ja suorastaan vaadin sitä, että kyseinen
henkilö ehdottomasti pitää Suomen puolta,
ja kun sitten joku jäsenvaltio on pyytämässä tältä rahoitus-
ja vakausvälineeltä rahaa, luottoa, niin Suomen
edustaja siinä tilanteessa tutkii tarkasti tämän
kyseisen valtion tilanteen, ja jos siellä on todella tätä holtitonta
taloudenpitoa harjoitettu, keinottelua sun muuta erilaisilla johdannaisilla,
joita nykyisin pankkimaailmassa käytetään
rahakeinottelun välineenä, niin älköön
Suomen edustaja tähän menkö, koska hänellähän
on veto-oikeus tässä vakausvälineen johtokunnassa.
Sen päätöksen, mikä siellä tullaan
tekemään, pitää olla yksimielinen.
Siinä vaiheessa sillä henkilöllä,
kuka siellä istuu, onko se sitten valtiovarainministeri
Jyrki Katainen tai hänen määräämänsä tai
valtioneuvoston määräämä ...
(Ed. Skinnari: Tai sama, mikä on tuolla ministeriaitiossa!) — No,
minä en tiedä sitä henkilöä,
kuka se on, mutta tärkeätä on joka tapauksessa,
olkoon se henkilö kuka tahansa, vaikka valtiovarainministeri,
että hän on tässä asiassa tiukkana. — Suomen
rahoja ei pidä sinne kankkulan kaivoon heittää,
jos tilanne on toivoton. Mitä sitä pohjatonta
kaivoa täyttämään, kun se on
kuitenkin toivoton tehtävä. Tämä yksimielisyysvaatimus
on hyvä, että se on siellä olemassa,
ja sitä myös käytettäköön.
Arvoisa herra puhemies! Lopuksi totean vielä, että viime
päivien keskusteluissa, mitä olen seurannut, Saksassa
on noussut esille jo ihan aidosti se, että otettaisiin
oma valuutta käyttöön. Siellä oli
joku mielipidetutkimuslaitoskin tehnyt tutkimuksen, jossa suurin
piirtein puolet saksalaisista on sitä mieltä,
että D-markka pitää ottaa käyttöön.
Tämä osoittaa sen, että koko Euroopan rahoitustilanne
on täysin mätä, velanoton varaan rakennettu
talous kun ei pysy pystyssä, se ei pysy yksityistaloudessa,
se ei pysy valtiontaloudessa eikä maailmantaloudessakaan.
Olkoon tämä puheenvuoro osaltani tässä asiassa
viimeinen. Totean vain sen, että tässä olemme
kasinotalouden raunioilla, ja ihmettelen sitä suuresti,
että ne kasinotalouden suuret ihailijat puuttuvat tästä salista.
Heidän olisin toivonut nyt olevan selittämässä,
mitä tämä pörssikeinottelun mustempi
puoli on. 1990-luvun alussa kaadettiin sen aikainen holtiton velananto
veronmaksajien niskaan, ja nyt kun eletään vuotta
2010, kesäkuun viimeistä päivää,
niin todellakin sama tilanne on nyt taas käsillä.
Tästä olen hyvin murheellinen ja pettynyt, mutta
jääköön tämä tällainen menettely,
mitä eduskunta nyt tekee, Suomen eduskunnan historiassa
viimeiseksi ja tulkoon tähän mantereeseen järki
vihdoin ja viimein, että lopetetaan tällainen
velalla keinottelu.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Sen verran ed. Hoskosen puheenvuoroon,
että nyt ei oikeastaan ole kysymys pörssikeinottelijoista,
vaan nyt on kysymys enimmäkseen sellaisista valtioista,
jotka ovat rahoituskriisissä, ovat antaneet sellaisia etuisuuksia
kansalaisille pitkään, joihin niillä ei
tosiasiallisesti olisi ollut varaa. Näin pelkistän
sen tilanteen. Toisekseen, kun kerroitte siitä, että kyllä velkojilla
on aikaa odottaa, niin tämä menettelytapa, nopea
aikataulu, johtuu siitä, että joka päivä markkinat
reagoivat valtioiden välisten neuvottelujen uskottavuuteen.
Jos olisi aikaa odottaa, niin tämä säännös voitaisiin
käsitellä syys—lokakuussakin, mutta kun
markkinat reagoivat joka päivä, niin sen takia
valtioiden täytyy saada tämä järjestelmä kuntoon
viimeistään heinäkuun 15. päivään
mennessä, (Ed. Kallis: Markkinat reagoivat, ja poliitikot juoksevat
markkinoiden perässä!) jolloin muun muassa tulee
lisää tietoa niistä asioista, minkälaisessa
kunnossa eurooppalaiset pankit ovat, ne stressitestit.
Toinen asia, minkä haluan sanoa, on, että niin pääministeri
Vanhanen kuin valtiovarainministeri Jyrki Katainen ovat vieneet
pienen Suomen asiaa menestyksellisesti eteenpäin johtuen
siitä, että meidän uskottavuutemme puhua
näistä asioista on ollut paljon parempi kuin monen
muun maan. Saksa, Suomi, ehkä Luxemburg, jotkut tietyt
maat ovat olleet uskottavia sen takia, että me olemme hoitaneet
asioita keskimäärin paremmin kuin ne maat, joita
tämä nyt ensisijaisesti koskettaa. Sellaisiakin
asioita, mitä pääministeri Vanhanen esitti
vielä muutama kuukausi sitten, suuret maat kuten Saksakin
olivat torjumassa, (Ed. Kallis: Hän sanoi, että laina
Kreikalle on etu meille!) mutta nyt ihan viime viikkojen aikana Saksa
on sanonut, että Suomi oli ihan oikeassa ja joudutaan esimerkiksi
tekemään lisää läpinäkyvyyttä,
lisää valvontaa, mahdollisesti transaktioveroja
ynnä muita vastaavia. Siis kaikissa asioissa pienen Suomen
puhevalta on ollut hyvä.
Nyt on tietenkin mielenkiintoinen kysymys, kun on toinen käsittely:
hylätään tai hyväksytään.
Vasemmistoliittohan on selkeästi täällä esittänyt
sen, että he haluavat, että tämä takausta koskeva
menettelytapaohje hylätään, mikä tarkoittaisi
tietenkin, että tilanne jäisi siltä osin
auki. Sosialidemokraattien osalta en ole nyt varma, oliko ed. Rajamäen
esitys hylkäys, saiko se kannatusta vai onko se sekä että.
Se minulle jäi epäselväksi, kun olen
seurannut tätä keskustelua koko ajan. (Ed. Saarinen:
Henkilökohtainen kanta!) — Henkilökohtainen
kanta ehkä, että hylätään,
mutta yhtyvätkö muut sosialidemokraatit tähän
käsittelyyn, (Ed. Manninen: Eivät yhdy!) se jää huomisen äänestyksen
varaan.
Ymmärrän toki sosialidemokraattien vaikean aseman,
koska Kreikka-asiassa ainoana työväenliikkeenä luultavasti
Suomen sosialidemokraatit olivat Kreikka-pakettia hylkäämässä.
(Ed. Saarinen: Saksa äänesti tyhjää!)
Muualla toverit katsoivat kuitenkin, että joudumme olemaan
osa eurooppalaista järjestelmää ja hyväksymässä sitä. Siinä Suomen
sosialidemokraatit valitsivat ei-linjan, ja nyt, kun tämäkin,
mitä me nyt tänään olemme puhuneet,
liittyy osaksi samaan problematiikkaan, niin varmaan myöskin
oppositio joutuu miettimään, olemmeko sillä linjalla,
jolla olimme vielä muutama viikko sitten, vai onko tilanteessa
tullut jotakin uutta ja meidän on syytä tarkistaa
omaa näkökulmaamme. Se on kuitenkin selvää,
että selvä "ei" ja hylkäys on se, millä ainakin
vastuusta vapautuu, jos siitä puhutaan.
Lopuksi haluan vielä sanoa, että ykköskäsittelyssä viime
keskiviikkona kello 21 valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan ihan
erikseen vielä asiaa varmistaessa valtiovarainministeri
Jyrki Katainen oli sisältökeskustelussa koko ajan
mukana. Pöytäkirjat ja sen keskustelun sisältö näkyvät
myöskin eduskunnan netistä, jos haluatte vielä tutkia
sitä asiaa, mitä silloin sanottiin. Tietojeni
mukaan tänään hänellä oli
sellainen este, että hän ei voinut mitenkään
olla paikalla.
Mitä tulee vielä ed. Pulliaisen ja ed. Saarisen puheisiin
harmaasta taloudesta, niin siihen on kaikkien varmaan helppo yhtyä.
Suomi tekee siinä omaa työtänsä,
emmekä ole siinäkään Euroopan
heikoin lenkki, vaan ehkä yksi parhaimmista.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Hannes Manninen
käytti hyvin selkeän puheenvuoron. Velka on veli
ottaessa, veljenpoika maksaessa. Nyt vain on niin, että Suomi
ei ole ottanut mitään velkaa, mutta joutuu näitten
eurositoumusten vuoksi yksipuolisesti maksajaksi, ja tämä on
kyllä aika nolo tilanne. Hyvin nolo on täältä eduskunnan
kesätauolle lähteä, kun me joudumme tällaista
asiaa käsittelemään. On todella yhdyttävä siihen
kritiikkiin, mitä asiassa on sanottu, vaikka hallituspuolueen
edustajana tietysti hyväksyy tämän hallituksen
tekemän ratkaisun asian suhteen.
Mutta haluan tuoda vahvan kritiikkini nimenomaan keskustalaisena
sitä kohtaan, mihin olemme euron myötä joutuneet.
Keskustahan oli aikanaan poliittinen voima — silloin en
ollut eduskunnassa — joka tässä asiassa
olisi halunnut säilyttää oman valuutan.
Silloin, kun Suomea ohjailtiin, talutettiin, EU:hun, niin silloin
kansalle sanottiin, että jos markasta luovutaan, siitä järjestetään
kansanäänestys. Se päätetään
erikseen. Sitten kun markasta luovuttiin, niin sanottiin, että tämä on
jo päätetty, ja asia hoidettiin sillä tavalla kuin
on käynyt. Nyt sitten suomalaiselta veronmaksajalta, suomalaiselta
yrittäjältä, Suomen vähävaraisilta
kansalaisilta EU:n menoihin joudutaan panemaan rahaa, ja me tiedämme,
että tämä on sellaista kuolleen lehmän
maksamista. Takausasiana näin tätä voisi
verrata. Valitettava asia. Toivon, että pääsisimme
omaan kansalliseen valuuttaan takaisin.
Jouko Skinnari /sd:
Arvoisa puhemies! Euro ei tällä hetkellä ole
vahvoilla. Siihen, mitä täällä on
tuotu esille erilaisista spekulaatioista, on kuitenkin todettava
se, että 15 valuuttaa olisi kyllä huonompi vaihtoehto
niin, että 15 valuuttaa kilpailisi siitä, mitä devalvoidaan
tai mitä devalvoidaan enemmän. Tämä on
se tilanne, jota pitää kaikin tavoin varoa ja
myös sitten nähdä tämä nykyiset
rahatilanteet tietäen jossain määrin
uhkarohkeakin yritys, että tätä rahalla
ja lisää velkaa ottamalla tai takauksia ottamalla
pystytään hoitamaan. Näinhän
Suomessakin silloin 1990-luvulla sitä vaan uskottiin, että kun
otetaan lisää takauksia, lisää velkaa,
niin se hoituu. Mutta se on niin kun yksittäisellä perheellä:
kun mennään pankkiin ja katsotaan, että näin
ja näin paljon on velkaa, niin jonakin päivänä pankinjohtajan
pitää sanoa, että kuule, nyt sinä et
voi enää ottaa lisää velkaa.
Tämä tilanne on minusta nyt Eurooppaan tullut,
ja kysymys on vain siitä, ettei sitäkään
pidä lopettaa sitten ihan dramaattisesti heti, vaan jollain
tavoin tässä pitäisi päästä tilanteeseen,
jossa tämä jatkuva velkaantuminen loivasti lopetettaisiin.
Mutta vakaus olisi tässä minusta erittäin
tärkeätä, se, miten se saavutetaan ja
miten nämä asiat Suomen eduskunnassa käsitellään.
Olen sitä mieltä, että Suomella oli tuossa
keväällä vielä aika hyvä ote
näissä asioissa, mutta ihan niin kuin tämäkin
käsittely nyt osoittaa, jos on yhden ministerin varassa
se, mitä pystytään asiantuntevasti sanomaan,
niin asiat ovat vähän huonosti, ja Suomenkin ote
on nyt lopahtanut sen suhteen, mitä pitäisi tehdä.
Meillä pitäisi olla malli, miten näitä asioita
käsitellään kansallisesti, (Puhemies: 2
minuuttia!) koska näyttää siltä,
että muissa EU-maissa nämä on viety vähän
sillä tavoin eteenpäin, ettei kansa oikein tiedä,
mihin se tällä hetkellä on sitoutunut.
Markku Laukkanen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Meillähän on käsissä erittäin
mittava rakenneongelma, joka liittyy ylipäätään
euroalueeseen, eurojärjestelmään. Hyvä,
että on palautettu vähän mieliin ratkaisuja,
kun tämä luotiin. Mekin liityimme euroon. Täälläkin
on kaivattu tälle asialle hieman perustuslaillista käsittelyä, mutta
markasta luovuttiin ilman perustuslain säätämisjärjestystä.
Tämä on hyvä tässä historiassa myöskin
muistaa ja se, että tämän kaltaisesta
tilanteessa, missä nyt ollaan, ei tuolloin yksinkertaisesti
sovittu. Ei nähty sitä, mitä sitten tarkoittaa,
jos joku maa joutuu merkittävään julkisen
talouden kriisiin velkaantumisen kautta, ja kirjoitettiinko tuolloin
tämä yhteisvastuun periaate?
Tämähän tässä on
nyt se olennainen, joka tavallaan nyt sitten tämän
kevään aikana syntyi ennen muuta Ranskan ja Saksan
ajamana poliittisena sopimuksena, ja minkä takia näin?
Erityisesti sen takia ranskalaisia tämä kiinnosti,
koska jos näin ei olisi menetelty, niin ranskalaiset pankit olisivat
olleet siellä liemessä ja kantamassa juuri sitä vastuuta,
ja tässä nyt ymmärrän ehkä sosialidemokraattien
kritiikin kärkeä erityisen hyvin. Eihän
tämä näin voi jatkua. Jos tämä uhkakuva toteutuu,
mitä villeimmät spekulaatiot osoittavat, että tarvitaan
vielä tämän 750 miljardin puskurin kaksin-
tai kolminkertaistuminen, jos Espanja lähtee todella kriisiytymään,
niin eivät nämä politiikan keinot enää riitä.
Se on aivan selvä asia, että euromaat, tai laajennetaan
vaikka kaikkiin EU-jäsenmaihin, joutuisivat hakemaan poliittisia
päätöksiä samalla tavalla kuin
me nyt olemme tekemässä ja kansalaisilta sille
hyväksynnän, ja se tie on kyllä kuljettu
näiden ratkaisujen jälkeen loppuun.
Nyt tarvitaan aivan uusia välineitä ja keinoja, mihin
nyt sitten valtiovarainvaliokuntakin kiinnittää huomiota,
uusia välineitä, finanssi- ja talouspolitiikan
keinoja, koska politiikan keinot alkavat olla loppu. (Ed. Kallis:
Tarvitaan valvontaa!) — Aivan, valvontaa kyllä,
mutta ei sillä ratkaista tätä akuuttia
ongelmaa. — Sen takiahan tässä nyt, niin
kuin on moneen otteeseen sanottu, tarvitaan näitä ratkaisuja
nopeasti, jotta pystytään reagoimaan tilanteeseen,
ja totta kai meidän tilanteemmehan on suhteessa markkinoihin
lähinnä se, että kun markkinoilla, rahalaitoksissa, tehdään
mittavia virheitä, meidät kutsutaan hätiin
siivousjoukkoina. Mehän vaan siivoamme näitä jälkiä.
Sen takia mielestäni on aivan perusteltua tällä hetkellä vaatia
ja katsoa erityisesti sen välineen käyttöönottoa,
että ne rahoituslaitokset ja ne pankit, jotka ovat myöntäneet
liikaa luottoja heikoin vakuuksin, tulevat näihin talkoisiin mukaan.
Vedimmehän mekin ne mukaan silloin 1991 vaalikaudella,
ja vielä tänä päivänä monien
paikallisten osuuspankkien ja säästöpankkien
luottamusmiehet maksavat niitä viuluja. (Ed. Johannes Koskinen:
Huonommin kuin Ruotsi ja Norja!) — No, joka tapauksessa
se hoidettiin ja Suomi siitä selvisi omin keinoin ja suomalaiset
kantoivat sen vastuun, suomalaiset rahoituslaitokset kantoivat sen
vastuun. — Jos Ranskassa menee pankkia nurin, niin antaa
sitten mennä. He kantavat sen vastuun siellä omien
ratkaisujensa kautta, koska he ovat myöntäneet
liikaa luottoja niille maille, jotka eivät niitä pysty
takaisin maksamaan. Tämän kautta tulee oikeudenmukaisempi taakanjako
kuin mikä tällä hetkellä tällä rakenteella
meillä on käsissä.
Hyvin ymmärrän, että tämä täytyy
nyt tavallaan tällä hetkellä näin
hoitaa, mutta on aivan selvä asia, että silloin
täytyy olla myöskin joku käsitys siitä,
millä tavalla tästä eteenpäin
mennään, jos tämä ei jää tähän.
Sekin on meidän hyvä ääneen
sanoa, että siihenkin täytyy henkisesti varautua,
että tämänkin kaltainen takaus saattaa realisoitua.
Se voi realisoitua yksi kaunis päivä, jos Kreikan,
Espanjan, Portugalin kaltaiset erittäin raskaasti alijäämäisen
talouden maat eivät saa asioitansa omilla poliittisilla
ratkaisuilla kuntoon, ja on nähty, minkälaiset
kansalaisliikkeet, yleislakot, siellä taas ovat päällä,
mikä tekee senkin asian hoitamisen äärimmäisen
vaikeaksi.
Eli summa summarum, arvoisa puhemies, minusta nyt on aika pohtia
myöskin vakavasti sitä, että Suomen täytyy
myöskin Ecofinissa ja EU-tasolla ottaa äärimmäisen
aktiivinen rooli näiden uusien keinojen ja välineiden
esiin tuomiseksi ja näiden vaihtoehtojen tuomiseksi eikä enää tyytyä siihen,
että Saksa ja Ranska sanelevat, että tällä samalla
mallilla mennään myöskin tästä eteenpäin.
Täytyy löytyä sitten myöskin
jossain vaiheessa rauhallisemmassa tilanteessa joku järjellinen
tapa pohtia euroalueen sisäisiä rakenteita, sisäisiä sääntöjä,
uuteen asentoon ja jopa niin, että voitaisiinko euroalueesta
irrottaa joku maa, joka ei ole asioitansa hoitanut, määräaikaisesti
tai pysyvästi kokonaan pois.
Arvoisa puhemies! Äärimmäisen vakava
tilanne voi olla vielä meillä edessäkin,
mikä tätäkin ratkaisua hyväksyttäessä on
tällä hetkellä hyvä meidän
tiedostaa.
Jari Leppä /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Euroalueen talouden ja rahoitusmarkkinoiden luottamuksen
palauttaminen, vakauttaminen ja uusien kriisien ehkäiseminen
on täysin välttämätöntä,
muuten alueen talous ja uskottavuus kärsivät sellaisen
kolauksen, että sitä tämä talousalue ei
kestä Suomi mukaan lukien. Siksi jos missä niin
tässä asiassa pääministeri Vanhanen
ja koko hallitus ansaitsevat kyllä kiitoksen siitä,
että hallituksen puolella on oltu aktiivisia ja suomalaista mallia
rahoitusmarkkinoiden valvonnasta ja säätelystä on
viety Eurooppaan, ja se näkyy nyt niissä tuloksissa,
joita on vihdoin viimein aikaansaatu. On pystytty enemmän
valvontaa saamaan aikaan, on pystytty saamaan sanktioita aikaan
ja niistä keskusteluja aikaan, ja on välttämätöntä ja väistämätöntä,
että ne myöskin toteutetaan.
Aivan sama asia on se, mitä ed. Bjarne Kallis on moneen
moneen otteeseen täällä sanonut, ja se
on tämä transaktiomaksujen ja tällaisten
uudentyyppisten maksujen aikaansaaminen. Se on täysin välttämätöntä.
Mutta se pitää tehdä globaalisti. Ei
sitä voi tehdä euroalueen nimissä pelkästään.
Silloin me ampuisimme vahvasti omaan jalkaamme, ja sitä me
emme myöskään varmasti halua.
On myöskin ihan selvää, niin kuin
ed. Laukkanen tuossa edellä totesi, että niitä uusia
keinoja, joita myös valiokunta on esittänyt, tarvitaan.
Ne on otettava pikaisesti käyttöön. On
ihan selvä, että muuten nämä ongelmat
ja kriisit uusiutuvat ja tulee aina uusia ja uusia maita ja myös
julkisten talouksien luotettavuus heikkenee. On sitouduttava aiempaa
paremmin niihin yhteisiin pelisääntöihin,
mitä meillä on. Suomi on kuuluisa siitä,
että me noudatamme pilkulleen ja vähän vielä enemmän
näitä säädöksiä,
ja toivoisi, että se tarttuisi näissä asioissa
myöskin muihin euroalueen jäsenmaihin. Vain sillä tavalla
me pystymme yhdessä tästä nousemaan ja
tämän kriisin kääntämään
loppujen lopuksi sitten eduksemme, ettei käy niin, että me
joudumme vielä tässä kesän aikana
muihin ja vielä rankempiin toimenpiteisiin.
Bjarne Kallis /kd:
Arvoisa herra puhemies! Hyvin usein kuulee tuon, että otetaan
käyttöön vasta, kun globaalisesti otetaan
käyttöön. Tuosta pankkiverosta totean,
että Saksa aikoo sen ottaa käyttöön,
Ruotsi ottanee sen varmasti käyttöön, Englannissa
aiotaan ottaa käyttöön. Ei meidänkään
tarvitse odottaa globaalista päätöstä.
Mitä tulee sitten yleensä näihin
velkoihin ja saamisiin, niin kyllähän tosiasia
on se, että jos joku on velkaa, niin se velka ulosmitataan,
ja varsinkin, jos on varallisuutta enemmän kuin velkaa,
niin kyllä velkoja saa omansa pois. Minä en tunne
yhtäkään sellaista tapausta, missä velkoja ei
olisi saanut omaansa siinä tapauksessa, että velallisella
on varallisuutta enemmän kuin velkaa. Näissä maissa,
näissä kolmessa maassa, mistä nyt on
puhuttu, niissä kaikissa maissa varallisuutta on enemmän
kuin velkaa, ja se tarkoittaa sitä, että meidän
pitää kyllä velkojana olla kovana.
Kun ed. Laukkanen sanoi, että kyllä pitää panna
myöskin ne, jotka ovat holtittomasti myöntäneet
luottoja, vastuuseen, minä olen täysin samaa mieltä.
Muistan hyvin, kun saman asian esitin Kreikka-lainan yhteydessä pääministeri
Vanhaselle, joka sitten omassa puheenvuorossaan kysyi, tarkoittaako
ed. Kallis todella sitä, että suomalaisen eläkevakuutusyhtiön
pitäisi luopua osasta saataviaan. Minä vastasin,
että tarkoitan, mutta pääministeri ei
sitä tarkoittanut, ja perustelin sillä, että vielä vuosi
sitten ne olivat valmiita ottamaan tappion, mutta kun parlamentit
myönsivät tämän lainan, niin
enää ei olla ottamassa sitä vastuuta.
Mitä sitten tulee euroon, niin jos puoli vuotta sitten
olisi keskusteltu tässä salissa eurosta, oliko
se hyvä vai huono ratkaisu, niin sitä olisi ylistetty:
oli hyvä ratkaisu. Minä äänestin
euroon siirtymistä vastaan, mutta puoli vuotta sitten pikkaisen
kaduin kyllä, että olinko minä väärässä. Ottaen
nyt huomioon, minkälainen kehitys on ollut, niin onhan
se euro vielä tänä päivänä vahvempi
suhteessa niin dollariin kuin kruunuun kuin silloin, kun siihen
liityttiin.
Keskustelu päättyi.