Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Nyt lähetekeskustelussa oleva metsälaki muodostaa osan meneillään olevasta metsälakien kokonaisuudistuksesta. Ala on voimakkaassa murroksessa, ja koko uudistuksella pyritään siihen, että ala olisi jatkossakin merkittävä osa kansantalouttamme ja mahdollistettaisiin myös sen kasvu.

Metsälakiin ollaan ehdottamassa muutoksia, koska metsänomistajat ja koko metsäala näkevät metsien hoidon ja käytön monipuolistamisen tarpeelliseksi. Taustalla ovat sekä yhteiskunnan että metsänomistajakunnan merkittävät muutokset viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yhä useammalle metsänomistajalle metsänkasvatuksen aineettomat arvot ovat entistä tärkeämpiä. Metsien virkistyskäyttöä, maisemanhoitoa sekä luonnonsuojelunäkökulmia halutaan painottaa metsien hoidossa taloudellisten tavoitteiden rinnalla. Toisaalta osa metsänomistajista edellyttää metsätaloudelta nykyistä parempaa kannattavuutta. Metsälain uudistamisen keskeisenä päämääränä onkin lisätä metsänomistajien valinnanvapautta mutta myös vastuuta, jotta heidän aikaisempaa monipuolisemmat tavoitteensa voidaan nykyistä paremmin sovittaa yhteen. Kun metsänhoidon mahdollisuudet vastaavat paremmin metsänomistajien tarpeita, myös metsien käytön aktiivisuus lisääntyy. Kansantaloutemme tarvitsee metsien aktiivista hoitoa ja käyttöä ja tasaista puun tarjontaa myös jatkossa. Merkille pantavaa on, että lakiuudistuksen periaatteiden takana on yksimielisenä lähes koko metsäala. Muun muassa metsänomistajajärjestöt ja metsäteollisuus pitävät muutosta tarpeellisena ja alan kehitystä edistävänä. Lakiuudistus on kirjattu sekä hallitusohjelmaan että valtioneuvoston periaatepäätökseen Kansallisesta metsäohjelmasta.

Lakiesityksessä on useita merkittäviä muutoksia metsänomistajan valinnanvapauden lisäämiseksi oman metsäomaisuutensa hoidossa. Metsänomistaja voisi jatkossa päättää itse, minkä ikäisenä metsäkuvio on tarpeeksi vanha uudistettavaksi. Muutosehdotus ei kokonaisuutena muuttaisi metsiemme ikärakennetta, koska nykyisetkin kriteerit ovat hyvin väljät. Muutos toisi kuitenkin joustavuutta puun korjuuseen ja mahdollistaisi esimerkiksi metsikkökuviokoon kasvattamisen tilanteissa, joissa se on taloudellisesti perusteltua. Toinen esimerkki valinnanvapauden lisäämisestä on eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen salliminen. Tämäkin muutos on merkittävä ja tuo osalle metsänomistajista uusia metsänkäsittelyvaihtoehtoja. Se palvelee myös metsien virkistyskäyttöä ja monimuotoisuuden ylläpitoa. Todennäköistä on, että nämä muutokset tuovat aktiivisuutta metsien hoitoon.

Lakimuutoksen tavoitteena on myös vähentää tarpeetonta yksityiskohtaista säätelyä. Siten ehdotus keventäisi hallintoa ja mahdollistaisi julkisten resurssien kohdentamisen nykyistä enemmän neuvontaan ja tehostamaan metsien hyvää hoitoa ja käyttöä. Metsänkäsittelyn ohjausvälineenä korostuvat jatkossa metsänkäsittelysuositukset, joita Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio on parhaillaan uudistamassa tukemaan lainsäädännön muutoksia.

Arvoisa herra puhemies! Vaikka metsien hyödyntämisen vaihtoehtoja ehdotetaan lisättäväksi, metsätalouden taloudellisesta, ekologisesta ja sosiaalisesta kestävyydestä ei lakiesityksessä tingitä. Metsälailla säädetään entistä selkeämmät rajat metsien hyödyntämiselle, jotta talousmetsien hoidon ja käytön kestävyys turvataan. Metsien uudistamisvelvoite säilyy ja laissa säädetään selkeästi, milloin sen katsotaan täyttyneen.

Lakiehdotuksen eräänä tavoitteena on myös selkiyttää säädöksiä. Kuten hallitusohjelmaan on kirjattu, lain uudistamisessa turvataan niin luonnon monimuotoisuus ja monikäyttöisyys kuin myös kansantalouden, puunkäyttäjien ja metsänomistajien edut. On kuitenkin tärkeää muistaa, että metsälaki ei ole ainoa instrumentti metsien monimuotoisuuden turvaamisessa. Metsälaki, luonnonsuojelulaki ja vapaaehtoiset mekanismit, kuten esimerkiksi Metso-ohjelma, huolehtivat yhdessä Suomen metsien ekologisen tilan säilymisestä. Metsälain tavoitteena on omalta osaltaan huolehtia nimenomaan talousmetsien käsittelyn kestävyydestä.

Nykyiseen metsälakiin verrattaessa esitys sisältää merkittäviä parannuksia metsien monimuotoisuuden turvaamiseksi. Muutokset ovat perusteltuja, jotta voimme edistää metsien ekologista tilaa. Esitys sisältää uusia erityisen tärkeitä elinympäristöjä, joiden ominaispiirteet on turvattava. Uusiksi elinympäristöiksi ehdotetaan metsäkorte-, muurain- ja lähdekorpia sekä Lapin lettoja. Lain muutosta valmisteltaessa tarkasteltiin myös esimerkiksi mustikka- ja puolukkakorpien selvittämistä metsälain mukaisiksi erityisen tärkeiksi elinympäristöiksi. Niitä ei kuitenkaan sisällytetty esitykseen, koska näiden elinympäristöjen tunnistaminen on erittäin vaikeaa ja ne ovat paikoitellen hyvinkin yleisiä. Metsälain nojalla turvattaviin elinympäristöihin ei tehdä hallinnollisia kartoituksia tai rajoituksia, jotta niiden tulee olla metsänomistajien ja metsäalan toimijoiden oikeusturvan toteutumisen kannalta selvästi tunnistettavissa.

Uusien erityisen tärkeiden elinympäristöjen lisäksi esityksellä edistetään luonnon monimuotoisuutta laajoilla pinta-aloilla. Esitys esimerkiksi mahdollistaa kitu- ja joutomaaksi jääneiden niin sanottujen, voisi sanoa vaikkapa, väärin ojitettujen turvemaiden jättämisen palautumaan luonnontilaan sekä perinneympäristöjen ja alun perin avoimien tai vähäpuisten soiden suunnitelmallisen ennallistamisen. Ehdotuksessa myös vähennetään puulajivalinnan säätelyä sekä parannetaan luontaisen uudistamisen käytettävyyttä. Nämä muutokset lisäävät metsäluontomme monimuotoisuutta varsin nopeallakin aikataululla.

Tarve metsätalouden monipuolistumiselle tulee myös yritystoiminnasta. Metsäala on murroksessa, josta olemme saaneet kuulla jo useiden vuosien ajan. Tiettyjen painopaperilaatujen kysyntä laskee edelleen Suomen päämarkkina-alueella. Alan muutos muodostaa tarpeen metsistä saatavien tuotteiden sekä palveluiden monipuolistumiselle. Jos pystymme säilyttämään alan keskeiset toimintaedellytykset kilpailukykyisinä, muutos mahdollistaa omalta osaltaan metsiin perustuvan hyvinvoinnin ja kasvun. Tulevaisuudessa metsistä saadaan raaka-ainetta edelleen nykyisiin tuotteisiin mutta niiden ohella puuta käytetään yhä enemmän energian tuotannossa, biopolttoaineissa ja esimerkiksi tekstiilien raaka-aineena. Lisäksi metsien aineettomia arvoja tullaan hyödyntämään tulevaisuudessa entistä enemmän ja niistä tuotteistetaan uusia palveluja. Entistä monipuolisemmat puuperäiset lopputuotteet sekä uudet palveluelinkeinot muodostavat tarpeen nykyistä monipuolisemmalle metsien hoidolle ja käytölle käytön mukaan. Metsien hoitoa ja käyttöä ei olekaan enää perusteltua ohjata tiukasti yhteen malliin.

Myös metsäteollisuuden näkökulmasta metsänkäsittelymenetelmien tulee vastata metsänomistajan tarpeita, jotta metsiä hyödynnettäisiin nykyistä aktiivisemmin. Esimerkiksi erirakenteisen metsän käsittely on hyvä lisä käsittelyvaihtoehtoihin esimerkiksi niille metsänomistajille, jotka korostavat maisema-arvoja. Muutoin tarpeelliset hakkuut voivat jäädä tekemättä kokonaan.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat, metsälain uudistamista on tehty pitkäjänteisesti. Lakia on valmisteltu useissa laaja-alaisissa työryhmissä. Valmistelun yhteydessä on pidetty kansalaiskuulemisia sekä keskustelufoorumia. Valmistelun aikana toteutettiin myös kolme asiantuntijaselvitystä sekä kuultiin laajasti eri alojen asiantuntijoita. Tutkijoiden panostus valmisteluun oli merkittävä. Metsälain muutosesityksellä pyritään siis vastaamaan koko metsäalan muutokseen, monipuolistamaan metsien käsittelyä metsänomistajien tavoitteiden mukaisesti ja sitä kautta aktivoimaan omistajia metsiensä hyvään hoitoon ja parantamaan koko alan kannattavuutta ja kilpailukykyä unohtamatta metsäluonnon monimuotoisuudesta huolehtimista. Lakiesitys onkin varsin kokonaisvaltainen ja monipuolisesti alaa kehittävä ehdotus, johon alan keskeiset toimijat ovat vahvasti sitoutuneet.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevan metsälakiesityksen tärkein periaatteellinen muutos on siinä, että metsänomistajan valinnanvapautta päättää oman metsänsä käyttötarkoituksesta lisätään. Tässä valinnanvapaudessa tärkein tai ehkä mielenkiintoisin uudistus on se, että tämän lain jälkeen selkeästi sallitaan jatkuva kasvatus, talousmetsän hoito erirakenteisella kasvatuksella tai jatkuvalla kasvatuksella. Lakiesityksessä myös korostetaan sitä, että metsänomistajilla on oikeus ja mahdollisuus hoitaa omaa metsäänsä niin, että huolehditaan luonnonarvoista, maisema-arvoista, tai että metsänomistaja korostaa esimerkiksi sitä, että metsä on hyvä elinympäristö vaikkapa riistalinnuille. Nämä periaatteelliset muutokset ovat sellaisia, joita vihreät ovat pitkään kannattaneet ja ajaneet.

Ministeri kävi omassa puheenvuorossaan läpi niitä muutoksia, joita Suomessa on tapahtunut, jotka ovat tämän lakiesityksen taustalla. Metsän omistaminen on pirstaloitunut, metsänomistajista iso osa asuu myös kaupungeissa, ihmisillä on nykyään hyvin erilaisia tavoitteita siinä, millä tavalla he haluavat metsäänsä hoitaa. Samaan aikaan myös metsiin sidoksissa olevat elinkeinot ja taloudellinen hyöty ovat suuressa murroksessa. Tämän iltapäivän aikaisemmassa keskustelussa pääministeri totesi, että metsäteollisuuden osuus Suomen bruttokansantuotteesta on tippunut 6 prosentista vuonna 2000 tämän hetken 2 prosenttiin, eli metsistä saatava taloudellinen hyöty, se, mille elinkeinoille metsät tarjoavat pohjaa, on isossa murroksessa, ja voi hyvinkin olla, että metsien virkistyskäyttö, luontomatkailu, metsästys, siihen liittyvät palvelut jonain päivänä ovat suurempia kuin nykyään. Voi olla, että jonain päivänä ne jopa ohittavat metsäteollisuuden koon.

Samaan aikaan meillä on tilanne, jossa olemme Suomessa sitoutuneet siihen, että luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysäytetään. Tämänkin lakiesityksen perusteluissa todetaan, että tässä tavoitteessa emme ole vielä onnistuneet. Metsien monimuotoisuuden heikentymistä ei ole saatu pysäytettyä, joten toimenpiteitä tarvitaan myös jatkossa, sanotaan hallituksen esityksen perusteluissa. Meidän oman kansallisen monimuotoisuustavoitteemme kannalta metsien lajisto on avainasemassa. Tällä hetkellä uhanalaisia metsälajeja on Suomessa arvioiden mukaan 814 ja uhanalaisuuden kynnyksellä yli 700 metsälajia, eli puhumme itse asiassa suurimmasta uhanalaisten ryhmästä, mitä koko Suomesta löytyy.

Talousmetsillä on valtavan suuri rooli siinä, millä tavalla metsälajisto kehittyy, miten saamme pysäytettyä monimuotoisuuden hupenemisen. Suomessa 90 prosenttia metsistä on talousmetsiä, ja ne ovat vielä kansainvälisesti ottaen aika intensiivisen hyödyntämisen kohteena, joten nimenomaan ne säännöt ja se laki, jolla säädellään talousmetsien kohtelua, ovat avainasemassa siinä, millä tavalla monimuotoisuus kehittyy.

Tässä lakiesityksessä valinnanvapauden lisääntyminen varmasti tulee vaikuttamaan myönteisesti monimuotoisuuden kehittymiseen. Erirakenteinen kasvatus on metsäluonnon monimuotoisuuden kannalta parempi vaihtoehto kuin avohakkuuseen perustuva talousmetsän hoito. Uskon, että valinnanvapaus, esimerkiksi riistalintujen huomioiminen tai maisema-arvojen huomioi-minen, on myös sellainen asia, joka tulee edistämään metsäluonnon monimuotoisuutta. Ministeri mainitsi omassa puheenvuorossaan myös sen hyvin ison muutoksen, joka tässä lakiesityksessä on, että niiltä menneinä vuosina ojitetuilta soilta, jotka ovat tällä hetkellä metsätalouden kannalta hyvin hyvin vähätuottoisia, poistetaan jatkossa uudistamisvelvoite. Myös tällä säädöksellä tulee olemaan monimuotoisuuden kannalta myönteisiä vaikutuksia. Varsinkin jos päästään tilanteeseen, että näitä soita päästään ennallistamaan, vaikutukset monimuotoisuuteen tulevat olemaan aika nopeastikin positiivisia.

Arvoisa puhemies! Lakiesityksen valmistelun yhteydessä käytiin laajaa ja onneksi hyvin perusteellista keskustelua siitä, millä tavalla metsälain 10 §:ää muutetaan, mitä tapahtuu sille säätelylle, jossa puhutaan monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeistä elinympäristöistä. Tässä esityksessä hyviä muutoksia on se, että monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeisiin elinympäristöihin on lisätty näitä ministerinkin mainitsemia korpia ja Lapin maakunnan alueen letot. Nämä ovat hyviä muutoksia. Valmistelun loppuvaiheessa monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiden elinympäristöjen osalta löydettiin ehkä sellainen kompromissi, että nyt voi todeta, että tässä esityksessä ei näiden arvokkaiden elinympäristöjen osalta tehty heikennyksiä eikä parannuksia. Lakiehdotuksessahan ne määritellään aikaisempaa tarkemmin ja perusteluissa kuvataan sitä, että tässä esityksessä ei tavoitella suuria muutoksia näiden elinympäristöjen osalta. Tämä on varmasti tässä vaiheessa sopiva kompromissi. Itse toivon, että ympäristövaliokunta käsitellessään tätä esitystä perusteellisesti voi löytää myös niitä mahdollisuuksia, millä voisimme olla varmoja siitä, että tällä lakiesityksellä todella mennään kohti sitä tavoitetta, johon olemme kaikki sitoutuneet: että metsäluonnon monimuotoisuuden heikkeneminen pysähtyy.

Anne  Kalmari  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiuudistus nimenomaan lisää metsän monimuotoisuutta. Se antaa vapautta metsänomistajille toimia niin, että monimuotoisuus on entistä helpompi huomioida. Tässä edellisessä puheenvuorossa tulikin esimerkiksi eri-ikäiskasvatuksen mahdollisuuksista. Samalla kun metsänomistaja saa lisää valtaa, myös vastuun tulee kasvaa. On tärkeää, että huolehdimme metsänhoidon neuvonnasta jatkossakin ja siitä, että metsänomistaja saa puolueetonta tietoa, miten hän voisi metsiensä kanssa toimia, mikäli sitä asiantuntemusta ei valmiiksi ole.

Minkä takia halusin käyttää puheenvuoron: kun toisaalta tämä hallitus puhuu siitä, että säätelyä, joka estää yrittämistä, pitää purkaa, se toteutuu tässä lakiuudistuksessa ihan hyvin, mutta on vaarallista, mikäli myöhemmillä asetuksilla tai ympäristövaliokunnan esiin nostamilla määräyksillä luodaan uutta byrokratiaa, uutta säätelyä, joka sitä hyvää metsänhoitoa ehkäisisi. Eli toivon, että hallitus pitää kiinni siitä linjastaan, mikä yleisestikin on, että yritämme keventää sitä säätelyä niin, että metsien kestävä käyttö voisi jatkossakin hyvin toimia, eikä luoda turhaa byrokratiaa.

10 § on sinänsä hyvin pieni osio tästä koko lainsäädännöstä, ja siksikin ehkä vähän turhankin paljon keskustelu on vain sen ympärillä pyörinyt.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä syksy alkaa nyt vähän huonosti meikäläisen osalta: opposition edustajana joutuu kehumaan hallitusta tästä hyvästä lakiesityksestä. En tiedä, miten tästä puheestani saan sitten oikein johdonmukaisenkaan.

Eli täytyy kyllä (Kaj Turunen: Tulepa pois sieltä sitten!) — minä yritän pinnistää — kehua sitä valmistelua, mikä tässä on, ja on kuultu monia eri järjestöjä, ja minun mielestäni lopputulos on tällä erää aika hyvä. Tässä on päällimmäisenä kuitenkin mietitty meidän Suomen puuteollisuuden ja myös metsänomistajien tulevaisuutta ja sitä, millä tavalla me saamme Suomen metsää, vihreää kultaa hyödynnettyä. Eli pohjatietoihin se, että yli 100 miljoonaa kuutiotahan meillä metsää tällä hetkellä kasvaa ja sen kasvu vain lisääntyy eli voidaan 10—15 miljoonaa kuutiota joka vuosi lisätä tätä metsänhakkuuta.

On erittäin hieno asia tämä, että me herättelemme niitä metsänomistajia. Olisiko noin 30 prosenttia, vähän alta ehkä, semmoisia, jotka eivät ole koskaan käyneet omassa metsässään, 30 vuoteen esimerkiksi, katsomassa, mitä siellä kasvaa. Eli heitä heräteltäisiin erimuotoisilla metsänviljelyn mahdollisuuksilla.

80-luvulla, kun itse opiskelin agrologiksi, siinä oli vielä aikamoinen oppiriita, että onko se avohakkuu vai onko se tämä harsintahakkuu, ja toisaalta nyt tässä lainsäädännössä sitten annetaan kaikkien kukkien mahdollisesti kukkia. Sitä kautta, niin kuin tässä on arvioitukin, ehkä noin 75 000 tilaa ja noin 2,5 miljoonaa hehtaaria tulisi uudestaan metsätalouden piiriin. Näen tämän erittäin hyvänä lähtökohtana.

Vaikka sanotaankin, että meidän tämänhetkinen metsätalouden taantuma ja ehkä viennin notkahdus on puutuotteilla, niin uskon kuitenkin metsäteollisuuden uusiin tuotteisiin, uuteen tulevaisuuteen niin energian, bioteknologian kuin monen muunkin materiaalin osalta. Me tarvitsemme sitä raaka-ainetta sieltä metsistä edelleen ja edullisesti, edullisesti teollisuudelle ja toisaalta kannattavasti metsänomistajille.

Sen verran peikkoja heitän tähän kuitenkin joukkoon, kun edellisessä puheessa otti Anne Kalmari juuri tämän "kevennetään sääntelyä", että laki tulee sitä keventämään, mutta ne muut peikot, mitkä ovat vielä sitten meidän metsälain ympäristössä, ovat juuri EU:lta tulevaa sääntelyä. Siellä meillä pyöritellään ehkä asiaa, että pitäisikö olla yhteinen metsäpolitiikka EU:n kanssa, minkälainen byrokratia siitä tulisi, vai miten on esimerkiksi energia-asioissa, kuinka me saamme ne haltuun, koska esimerkiksi talousvaliokuntaan tällä hetkellä meille tulee hyvin päällekkäistä lainsäädäntöä, mikä kohdistuu juuri metsään, tulee sieltä ympäristönsuojelun puolelta, tulee yhtä lailla täältä energiatehokkuudesta, siellä on LULUCF:ää, siellä on resiä, siellä on kestävyysdirektiiviä.

Kuinka tämä meidän oma lainsäädäntö sitten peilaa niihin ja millä tapaa? Tänäänkin on puhuttu, että me otamme kansallisen kilpailukyvyn huomioon. Millä me turvaamme meidän oman metsien tuoton ja tulevaisuuden tässä viidakossa, mihinkä ollaan ehkä menossa — ja ollaankin menossa, jos sitten nyt EU:n sääntelyä halutaan kuunnella kovastikin?

Eli, arvoisa puhemies, tämä lainsäädäntö antaa meille mahdollisuuksia metsänomistajille, mutta vielä ehkä toivoisin metsänomistajien suuntaan hallitukseltakin määrättyjä toimintoja. Toisaalta siihen, millä se puu saadaan irti, vaikuttaa myös yhtä lailla tämä meidän verotuskäytäntö. Otetaan nyt sitten pääomaveron korotus 32 prosenttiin, se on yksi asia. Toinen on turpeen veron moninkertaistaminen.

Näen yhtä lailla turpeen metsäenergiatuotteena ja olisin kyllä toivonut, että hallitus olisi tässä omassa syksyn budjettiriihessään purkanut tämän turpeen verotuksen moninkertaisuuden ja sitä kautta oltaisiin saatu hakkeen tukea nostettua ja saatu myös tätä kautta isossa kaaressa myös meidän metsien puuta ja turvetta käyttöön.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Rajusta murroksesta huolimatta myös vastaisuudessa metsä on Suomen vihreä kulta. Niin kuin täällä edellinen puhuja totesi, biotalouden mahdollisuudet ovat runsaat. Mahdollisuuksia on myös korvata muoviperäisiä tuotteita puupohjaisilla raaka-aineilla. Kokonaisuudessaan on hyvä tässä esityksessä, että metsänomistajille annetaan valinnanvapautta omaisuutensa hoitamiseen ja yhtä lailla pyritään parantamaan pienyrittäjien kannattavuutta. Mutta sitten mitalin kääntöpuolella on myös se, että omaisuuden hyödyntämistä rajoittavia tekijöitä mitä ilmeisimmin tämä esitys valitettavasti pitää sisällään. Sinänsä hyvän ja perustellun ympäristönsuojelun nimissä on kuitenkin ymmärrettävä, että maanomistaja haluaa olla luonnonsuojelija.

Arvoisa herra puhemies! En malta olla tässä yhteydessä puhumatta keskeisen valtiollisen toimijan Metsähallituksen vastuuttomasta työnantajapolitiikasta. Ne perinteiset työt, joita Metsähallitus on tehnyt, niitä on kilpailutettu ja ulkoistettu, kilpailutettu siten, että joko työvoima tai yritykset ovat ulkomaalaispohjaisia. Raha ei pyöri kotimaassa. Pääomat karkaavat muualle. Tämä on vastuutonta valtiolliselta toimijataholta.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä metsälakiin tehdään mielestäni merkittäviä muutosesityksiä suomalaisen metsätalouden, alan teollisuuden, metsänomistajien ja metsien moninaisuuden kannalta. Suomi elää metsästä jatkossakin, ja tällä hetkellä metsämme kasvavat enemmän kuin niitä voidaan hyödyntää.

Metsänomistajan tavoitteet metsien käytön suhteen ovat monipuolistuneet. Tämä edellyttää valinnan mahdollisuuksia ja kannustusta aktiiviseen metsänhoitoon. Uudessa laissa mahdollistetaan muun muassa pienaukko- ja poimintaluonteiset hakkuut. Tämä tarkoittaa niin sanotun jatkuvan kasvatuksen menetelmän mahdollistamista. Toki entisinkin menetelmin voi jatkossa toimia.

Hallituksen esitys on yksimielinen. Uudistus herätti valmisteluvaiheessa keskustelua sen vaikutuksista luonnon monimuotoisuuteen. Esitys pitää sisällään kuitenkin monia monimuotoisuutta turvaavia elementtejä. Esimerkiksi käy vaikka se, että omistajalla ei olisi metsän uudistamisvelvoitetta uudishakkuun jälkeen vähätuottoisilla ojitetuilla turvemailla. Tämä parantaa useiden suoluontotyyppien ja niistä riippuvaisen lajiston tilannetta. Todennäköisesti myös sekametsät lisääntyvät tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan on syytä muistaa, että metsälaki on ja tulee olemaan metsien talouskäyttöä säätelevä laki. Muihin tarkoituksiin ovat toiset lait. Oma lukunsa on metsien omistuksen pirstaloituminen jo nyt, mutta vielä enemmän tulevaisuudessa. Tähän kiinnitti huomiota myös edustaja Sinnemäki. Tämä on kansakunnan mittainen kysymys, miten metsäomaisuutemme pysyy tulevaisuudessa sellaisissa käsissä, että siitä hyötyy koko Suomi. Tämän haasteen ratkaisemiseen tarvitaan myös valtiovallan toimenpiteitä.

Joissakin puheenvuoroissa sivuttiin tuossa metsäteollisuuden merkitystä ja ehkä merkitystä nyt ja tulevaisuudessa. Pitää paikkansa, että meidän monet teollisuuden palikat ovat siirtymässä. Mutta muistelisin katsoneeni tässä ihan joku aika sitten tällaista Suomen top 10 vientituotteiden listaa, ja kyllä siltä listalta edelleenkin löytyy merkittävässä määrin metsäteollisuuden tuotteita. Se on myös hyvä huomioida tässä keskustelussa, kun puhutaan metsälaista.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Totean yhtenä muiden metsänystävien joukosta, että edellinen metsälain uudistus on todella niinkin vanha kuin vuodelta 1996, joten uusi laki tulee tarpeeseen ja tuo mukanaan merkittäviä uudistuksia metsänomistajille niin velvollisuuksiin kuin metsänhoitotapoihin liittyen.

Suomen pinta-alasta suurin osa on metsää. Kuitenkin kestävistä hakkuumahdollisuuksista jää Suomessa hyödyntämättä neljäsosa. Suomi elää metsästä -lause, jonka kaikki olemme koulussa oppineet, ei tänä päivänä enää ole valitettavasti samalla tavalla totta kuin ennen vuosituhannen vaihdetta. Puun ja varsinkin puun jalostuksen mahdollisuuksia meidän tulisikin alkaa hyödyntää yhä enemmän varsinkin viennissä. Puulla terveellisenä ja turvallisena materiaalina olisi erilaisina tuotteina ja jalosteina paljon nykyistä enemmän potentiaalia.

Metsälain tarkoituksena on edistää metsien ekologisesti kestävää hoitoa ja käyttöä sekä säilyttää metsien biologinen monimuotoisuus. Uudistuksen oleellinen sisältö on metsänomistuksen moniarvoistumisen huomioiminen, metsänomistajien valinnanvapauden lisääminen, metsän käsittelymenetelmien valikoiman laajentaminen sekä luopuminen rajoitteista, jotka ohjaavat kannattamattomiin toimenpiteisiin. Uudis-tukset edesauttavat metsien suojelun ja käytön yhteensovittamista, ja niillä voi olla merkittäviä myönteisiä seurauksia metsien virkistyskäyttö- ja maisema-arvoille sekä monimuotoisuudelle.

Meitä metsien käyttäjiä on monenlaisia, joten on hyvä, että valmistelussa ovat olleet äänessä monipuolisesti eri tahot. Tavoitteena on metsänomistajien monipuolisten tavoitteiden parempi hyödyntäminen, metsän monipuolisuuden edistäminen, metsätalouden kannattavuuden parantaminen ja meille tavallisille metsää virkistykseen käyttäville luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. On kuitenkin muistettava, että tuosta luonnon monimuotoisuuden turvaamisesta vastaavat ensisijaisesti luonnonsuojelulaki sekä vapaaehtoisuuteen perustuva Metso-ohjelma.

Tässä metsälaissa monimuotoisuuden turvaamista ovat positiiviset muutokset metsälaissa. Ne liittyvät lähinnä ojitettujen, vähätuottoisten turvemaiden uudistamisvelvoitteen poistamiseen, eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen ja puulajin valintaan esitettyihin muutoksiin. Metsälain tavoitteena on myös selkeyttää ja tarkentaa metsälain erityisen tärkeiden elinympäristöjen ominaispiirteiden määrittelyä sen kautta, että niiden kohdelistaan on lisätty tunnistamisen ja erityisten luontoarvojen kannalta kohteiden ominaispiirteitä. Valtaosa voimassa olevan metsälain 10 §:n kohteisiin liittyvistä metsärikkomuksista on tutkimusten perusteella aiheutunut tahattomasti, joten toimijoiden oikeusturvan parantumisen lisäksi määritelmien tarkentuminen var-mistaisi myös arvokkaiden elinympäristöjen säilymistä.

Suomessa meillä on valitettava tilanne, että suomalainen metsänomistaja ikääntyy, asuu yhä harvemmin tilallaan ja metsätilojen koko pienenee. Nyt säädettävällä metsälailla pyritään vastaamaan sukupolvenvaihdokseen, joka meillä on väistämättä edessä. Puuntuotanto on valtaosalle metsänomistajista edelleen se tärkein tavoite, ja sen kestäviä lisäysmahdollisuuksia tuleekin edesauttaa. Tätä tavoitetta meidän on pystyttävä tukemaan, ja uskon, että metsälain uudistamisella tähän tavoitteeseen myös päästään.

Arvoisa puhemies! Sosiaalisen kestävyyden määrittelystä metsälaissa on syytä ilmaista kuitenkin huoli. Harmaa talous ja pitkät alihankintaketjut ovat puunkorjuusta vastaavien toimijoiden keskuudessa yleisiä. Työehtosopimuksia ja lain säännöksiä ei aina noudateta. Puuliitto ehdottaa, että alueellisiin metsäohjelmiin lisättäisiin sosiaalisten vaikutusten arviointi, jolloin metsäkeskusalueittain jouduttaisiin metsälain eri intressiryhmien kesken käymään keskustelu siitä, mitä sosiaalisia vaikutuksia metsäohjelman toteutumisella olisi. Toivonkin, että tämä ehdotus otetaan valiokuntakäsittelyssä ja -kuulemisissa huomioon ja vakavasti harkintaan.

Timo V.  Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuossa edustaja Pirttilahti kiitteli tästä lakiesityksestä koko hallitusta. Minä nyt kuitenkin lähtisin hiukan rajaamaan kiitokset: kiittelen ennen kaikkea ministeriä tästä työstä ja muutoin hallitusta sitten siitä, että tälle lakiesitykselle ei asetettu mitään kohtuuttomia esteitä.

Arvoisa puhemies! Samoin kuin kaikki muutkin puhujat tässä, itsekin pidän tätä lakimuutosta kaiken kaikkiaan hyvin tarpeellisena. Tämä lakiesitys vastaa erittäin hyvin yhteiskunnassa ja metsänomistajien tavoitteissa tapahtuneita muutoksia, samalla kun se tietysti luo myös sitten reunaehdot kestävän metsätalouden harjoittamiselle. Myös metsänomistajan mahdollisuudet käyttää ja hoitaa metsiään omien tavoitteittensa mukaisesti paranevat.

Lakiesitys mahdollistaisi entistä monipuolisemman metsien käsittelyn, muun muassa eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatuksen, mikä varmaankin lisää nykymenetelmiin varauksellises- ti suhtautuvien metsänomistajien aktiivisuutta metsien hoidossa ja hyödyntämisessä. Tällä puretaan myös tällaista yksityiskohtaista säätelyä, ja lain valvontaa aivan epäilemättä yksinkertaistetaan. Tämä taas voi vaikuttaa positiivisesti myös metsätalouden kannattavuuteen.

Esitys myös turvaa entistä laajemmin metsien monimuotoisuutta. Merkittäviä metsien monimuotoisuutta turvaavia muutoksia ovat muun muassa mahdollisuus eri-ikäisrakenteisen metsän kasvatukseen, metsän uudistamisessa käytettävän puulajivalikoiman laajentuminen, uudistamisvelvoitteen poistaminen taloudellisesti vähämerkityksellisiltä soilta, erityisen tärkeitten elinympäristöjen listan laajentaminen ja käsittelyn täsmentäminen sekä muutokset lain soveltamisalassa.

Eli lakiesitys kaiken kaikkiaan isoilta kohdiltaan, isoilta linjoiltaan ja pieniltäkin kohdiltaan on pääsääntöisesti erittäin hyvä, mutta tässä yhteydessä haluan nostaa muutamia pykäläkohtia esille lähinnä sillä ajatuksella, että olisiko niihin kuitenkin syytä vielä tehdä jotain pohdintaa tässä eduskuntakäsittelyssä, ja tietysti, jos ministerillä on mahdollisuus olla täällä ja kommentoida näitä kohtia jollakin tavalla, se on erinomaisen hyvä.

Ensinnäkin tämä 4 a §. Tähän esitykseen sisältyy edelleen siis säädös metsäsuunnitelmasta, mutta koska tämä laki ei kuitenkaan aseta metsänomistajille suunnitelmavelvoitetta, niin jään pohtimaan, onko metsäsuunnitelman sisällöstä nyt sitten mitään syytä lähteä säätämään itse metsälaissa vai olisiko tarkoituksenmukaisempaa, että metsäsuunnitelmasta ja siihen liittyvistä Suomen metsäkeskuksen valvontatehtävistä säädettäisiin laissa Suomen metsäkeskuksesta eikä metsälaissa.

Sitten tuo 7 §. Tässä lakiesityksessä metsänhakkaajan eli siis hakkuuoikeuden haltijan vastuun lisäksi leimikkosuunnitelman tekijällä olisi vastuu suunnitelman laillisuudesta. Mutta metsänomistajan näkökulmasta hakkuun toteutuksen lainmukaisuudesta on vastuussa se taho, jolle hän on hakkuuoikeuden luovuttanut metsänhakkuusopimuksessa, ja kun tätä vastuuta siirretään nyt leimikonsuunnittelijalle suunnittelijan ja hakkuuoikeuden haltijan välisellä sopimuksella, niin on tietysti välttämätöntä, että metsänomistajan, suunnittelijan ja hakkuuoikeuden haltijan vastuut on määritelty selkeästi ja yksiselitteisesti. Kun minä tätä 7 §:ää luen edestakaisin, minä en ole ihan varma siitä, ovatko nämä vastuut nyt sitten ihan riittävän selkeät.

Sitten tuo 10 §. Lakiesityksessä tarkennetaan erityisen tärkeiden elinympäristöjen määrittelyä sekä niissä sallittuja metsänkäsittelytoimenpiteitä, ja tähän listaan esitetään lisättäväksi nyt sit-ten uusia luontotyyppejä ja elinympäristölajeja, muun muassa nämä lähdekorvet, metsäkortekorvet, muurainkorvet ja letot sitten tuolla Lapissa, kuten ministeri totesi. Nyt perinteisesti metsälain osalta on pidetty tärkeänä metsänomistajan oikeusturvan kannalta sitä, että metsälain erityisen tärkeät elinympäristöt ovat sellaisia kohteita, jotka voidaan kiistatta tunnistaa ilman maastoon tehtävää rajausta. Kun nyt muun muassa näitä metsäkorte- ja muurainkorpia ajatellaan, niin minä vain pelkään, että niitten tunnistamista ja rajausta on vähän vaikea tehdä, ja pelkään vain, että voiko tämä kirjaus sitten tarkoittaa käytännössä sitä, että ikään kuin metsänomistajan kustannuksella tullaan suojelemaan luokkaa 150—160 hehtaaria tämäntyyppisiä luontotyyppejä. Jään vain miettimään, onko näitä nyt sitten syytä lähteä täsmentämään tai sisällyttämään metsälakiin vai pitäisikö niitten mahdollinen suojelu toteuttaa sitten esimerkiksi Metso-lainsäädännön perusteella.

Sitten tämä 11 § on mielenkiintoinen. 10 §:n määrittelemien erityisen tärkeitten elinympäristöjen turvaamisesta aiheutunut menetyshän katsottaisiin vähäiseksi, kun käyttörajoitusten aiheuttama taloudellinen menetys on vähemmän kuin 4 prosenttia sen metsäkiinteistön markkinakelpoisen puuston arvosta, jolla käsittelyalue sijaitsee, tai alle 4 000 euroa. 4 000 euroa on aika korkea summa. Jos ajatellaan, että suomalaisten mediaanitulo kaiken kaikkiaan on luokkaa vähän yli 21 000 euroa, niin minä en nyt oikein osaa sanoa, voidaanko vähäisenä taloudellisena menetyksenä pitää sellaista summaa, joka vastaa lähes 20:tä prosenttia vuotuisesta mediaanitulosta. Tämä raja on kyllä nostettu aika korkealle, varsinkin kun otetaan esimerkiksi vaikka Ruotsi, jossa nämä suojelukustannukset valtio hoitaa metsänomistajalle.

Muutoin sitten näitä metsälain pykäliä kun käy lävitse, niin on tietysti tärkeää, että laissa on myös erittäin selkeät linkit tähän kaikkeen muuhun metsälainsäädäntöön, muun muassa tuohon Kemera-lainsäädäntöön, jotta nyt sitten linkityksen puuttumisesta syntyvät epäoikeudenmukaisuudet pystytään estämään. Jos tuota linkitystä ei ole hoidettu kuntoon, niin näitä epäoikeudenmukaisuuksia kyllä varmasti pystyy ja tulee syntymään.

Pertti Salolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus on antanut tämän esityksen yksimielisenä, mutta täytyy muistaa se, että tässä valmisteluvaiheessa ympäristö- ja luonnonsuojelujärjestöt ja myöskin ympäristöministeriö olivat erimielisiä siitä, saavutetaanko tällä luonnon monimuotoisuuden turvaamisen osalta riittävästi hyviä tuloksia.

On myönnettävä, että tässä on aika paljon hyviäkin asioita, kuten tämä valinnanvapauden lisääntyminen ja monia muita asioita, enkä aio tässä nyt mennä yksityiskohtiin näiden kaikkien seikkojen osalta, mutta se on kuitenkin esitettävä, että kun valiokunnassa tätä lakia käsitellään, niin siellä voitaisiin kyllä katsoa, olisiko vielä jotain virityksiä tehtävä tämän monimuotoisuuden edistämiseksi ottaen huomioon sen, että kaikki tutkijatahot ovat todenneet, että meidän metsien monimuotoisuus heikkenee jatkuvasti vaarallisella tavalla ja että myöskään tässä lakiesityksessä ei ole sellaisia toimia, joilla tämä monimuotoisuuden heikkeneminen voitaisiin pysäyttää.

Täällä ovat jotkut puhujat maininneet myöskin Metson, että Metso-ohjelma voisi osittain pelastaa tätä tilannetta. Ei se voi pelastaa sitä, koska Metsolla ei ole varoja. Metson varat on leikattu niin, että siellä ei pystytä saavuttamaan niitä tavoitteita, jotka aikanaan asetettiin. Jos katsotte niitä, mitkä tavoitteet asetettiin, niitä ei nyt pystytä saavuttamaan, koska rahaa ei ole riittävästi.

Tähän on mainittava myöskin tämä metsätuholaki, joka on tulossa. Tässä yhteydessä siihen ei kannata kovin paljon puuttua, mutta se liittyy kyllä tähän kokonaisuuteen, samoin kuin luonnonsuojelulain uudistaminen.

Eli lopputulemana, herra puhemies, se, että todellakin toivon, että valiokunnassa hieman tarkasteltaisiin vielä tätä lakia yksityiskohtien osalta. Ja annan vielä tunnustusta siitä, että hyviäkin asioita tässä on.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ainoastaan yksi kommentti tähän edustaja Salolaisen puheenvuoroon tai viittaukseen tästä Metso-lainsäädännöstä ja siihen, että näitä ongelmia ei voida hoitaa Metso-lainsäädännöllä, koska siellä ei ole varoja. Osittain näinhän se tietysti on, mutta kommenttina nyt ainoastaan siihen se, että jos meillä yhteiskunnalla on intressi suojella muun muassa metsiä, niin kyllä sen intressin hoitamiseen pitää myös kohdistaa riittävästi varoja. Tuo ongelma on ihan totta, mitä edustaja Salolainen sanoi, mutta on syytä sitten muistaa tämä periaate mitä suurimmassa määrin.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei se intressi suojella luonnon monimuotoisuutta ole oikeastaan vain jollain ulkopuolisella yhteiskunnalla. Se on intressi, josta meidän kaikkien täytyy kantaa oma vastuumme.

Muistuttaisin edustaja Korhoselle sitä, että tosiasia kuitenkin on se, että 90 prosenttia meidän metsistämme on talousmetsiä, itse asiassa eteläisessä Suomessa yli 90 prosenttia, emmekä me voi jättää talousmetsiä laajassa mittakaavassa kokonaan tämän monimuotoisuuden suojelun ulkopuolelle. Me tarvitsemme sekä laajoja suojelualueita, kansallispuistoja, me tarvitsemme Metso-ohjelmaa, jolle varmasti kaikki täällä toivomme lisärahoitusta. Tällä hetkellä sen rahoitus on siinä jamassa, mihin on päästy tässä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Onneksi se ohjelma kuitenkin toimii ja korvauksia yksityisille maanomistajille koko ajan maksetaan. Mutta me tarvitsemme myös sitä arvokkaiden elinympäristöjen suojelua talousmetsissä, samoin kuin tarvitsemme lisää lahopuuta talousmetsiin. Emme me muuten saavuta sitä tavoitetta, joka meillä on, että monimuotoisuuden heikkeneminen pysäytetään vuoteen 2020 mennessä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Metsien monimuotoisuus on tosi tärkeä asia, ja talouskäytön lisäksi virkistyskäyttö on hyvin tärkeää, ja näitä voidaan varmasti molempia rinnakkain hyödyntää.

Kuten täällä aiemmin on puhuttu, niin puolet hakkuumahdollisuuksista jää käytännössä tällä hetkellä käyttämättä, koska valitettavasti kysyntää ei ole sen enempää tällä hetkellä. Haluaisin kuitenkin muistuttaa, kun tästä suojeluasiasta puhutaan, että viimeisen 35 vuoden aikana suojelupinta-ala on kolminkertaistunut ja lisäksi viimeisen 20 vuoden aikana ovat myöskin kohentuneet huomattavasti talousmetsissä tapahtuneet luonnonhoitotoimet, eli näihin asioihin on kyllä panostettu.

Mitä tulee vielä Metson rahoitukseen, niin suhteessa siihen, millaisia ratkaisuja viime aikoina muuten on jouduttu tekemään, Metson rahoituskin on ollut varsin kohtuullisella tasolla.

Mikko  Savola  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyllä metsänomistajalla on aina ja joka tapauksessa vastuu siitä metsien hoidosta, ja hyvä niin kuin on. Vastuullinen metsänomistaja tietää, että hoitamattomat metsät eivät myöskään tuota. Sen takia on sinänsä hyvä, että tämä uusi metsälaki tulee, antaa metsänomistajille enemmän vapauksia ja sitä kautta myös tuo sitä vastuuta. Meidän pitäisi muutenkin tässä yhteiskunnassa enemmän peräänkuuluttaa sitä, että ihmisillä on enemmän omaa vapautta siihen tekemiseen ja sitä kautta myös vastuuta itsellä.

Tässä laissa lähtökohtana on ja pitää olla oman päätöksenteon kunnioittaminen. Siihen, mitä siellä omissa metsissä päättää tehdä, omat vapautensa löytyy. Pitää kannustaa siihen kannattavaan puutuotantoon ja karsia sitä turhaa byrokratiaa, mikä estää toimimasta siellä omilla maillaan.

Herra puhemies! Minun mielestä tärkeätä on se, että palvelut ja neuvonta ovat kunnossa, metsänomistajia kun on monenlaisia — on paljon heitä, jotka eivät omissa metsissään niin paljon pysty tekemään asioita, eivät välttämättä tiedä, on perintömetsiä ja niin edelleen — niin että osaa tehdä ne tarvittavat toimenpiteet ajoissa metsänhoidollisesti. Se on tärkeää sen vuoksi, että meillä on näitä palveluntarjoajia ja neuvojia, jotka pystyvät sitten tarvittaessa tuottamaan niitä metsänhoidollisia toimenpiteitä.

Metsässä on myös valtava työllistämispotentiaali — puurakentaminen, mitä meidän tulisi Suomessa suosia enemmän, kuitupuun käyttö ja tietenkin energiapuu — ja sen takia olisi tietenkin toivonut, kun tänään on paljon puhuttu näistä budjettiriihen aikaansaannoksista ja rakenneuudistuksista, että tässä energiakäytössä oltaisiin pystytty edistämään metsänkäyttöä enemmän ja oltaisiin saatu täten torjuttua tämän hiilenmustan rahan valuminen tuonne Uralin taakse.

Samoiten (Puhemies koputtaa) metsäopetuksen suhteen olen hieman huolissani siitä, että ammattikorkeakouluistakin aloituspaikkoja on leikattu. Esimerkiksi Ähtärissä viimeiset metsäta-lousinsinöörit valmistuivat tänä kesänä, (Puhemies koputtaa) ja sen vuoksi, heidän työpanostaan kun tarvitaan lisää, heitä pitäisi myös huomattavasti enemmän pystyä kouluttamaan jat-kossa.

Jatketaan muutama sana sitten täältä korokkeelta vielä. — Joka tapauksessa metsäopetuksen suhteen, aivan kuten tuossa aloitin jo lyhyesti, olen hieman huolissani. Se, että metsätalousinsinöörejä tullaan kouluttamaan jatkossakin, vaatii toimenpiteitä. Sen takia erittäin huolissani olen niistä aloituspaikkaleikkauksista, mitkä nyt esimerkiksi tällä vaalikaudella ovat sinne suuntaan kohdistuneet. Se tulee armotta heijastumaan sitten myös näihin neuvontapalveluihin, se tulee heijastumaan osaavan työvoiman saantiin näihin metsäyhtiöihin ja niin edelleen, ja sitä kautta se tulee myös vaikuttamaan siihen, mitä metsissä tullaan taloudellisesti ja tehokkaasti jatkossa tekemään.

Herra puhemies! Oikeastaan yhtenä asiana tähän vielä haluaisin nostaa esiin sen — kun on näistä rakenneuudistuksista puhuttu, on puhuttu verotuksesta — metsänomistajan aseman siinä suhteessa, että kun meiltä löytyy kuitenkin huomattava määrä Suomesta päätoimisia metsätalousyrittäjiä, he ovat verotuksellisesti hyvin eriarvoisessa asemassa. Heillähän pääomatulojen kautta oikeastaan ne omat ansiot verotetaan ja siinä riippuen myytävistä puumääristä, mutta jos ne ovat alhaiset, niin maksetaan huomattavasti korkeampaa veroa kuin vastaava ansiotulojen saaja. Mielestäni tässä on semmoinen vakava tarkastelemisen aihe. Jotta meillä pystytään kannattavaa metsäntuotantoa jatkossakin tekemään ja jotta pystyvät sitten myös metsätalousyrittäjät oman leipänsä siinä ottamaan, tätä verotusta pitäisi pystyä oikeudenmukaistamaan ja tasapuolistamaan sillä tavalla, että kuilu ei olisi niin suuri pääomatulojen ja ansiotulojen välillä tässä asiassa.

Herra puhemies! Joka tapauksessa metsälaki on nyt käsittelyssä. Tämä saa varmasti asianmukaisen käsittelyn valiokunnassa, ja näihin seikkoihin toivon mukaan tullaan ottamaan parhaalla mahdollisella tavalla huomiota. Metsätalous on kuitenkin niitä meidän voimavarojamme, meidän kestäviä luonnonvarojamme, joita hyödyntämällä voidaan osaltaan tämäkin maa saada nousuun.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä olevalla metsälain uudistuksella tavoitellaan tietenkin metsänomistajille enemmän vapautta ja päätäntävaltaa oman metsänsä käytöstä. Edellinen puhuja, edustaja Savola, mainitsi myös nämä metsätalousyrittäjät, ja minäkin vähän nostan esille, mikä tällä hetkellä työntekijän tilanne on. Todellakaan yrittäjän tilanteesta en tiedä — tietysti ahtaalla yrittäjäkin on — mutta ennen kaikkea työntekijät näyttävät olevan nyt hyvin ahtaalla, joutuvat tekemään jopa 5 euron tuntipalkalla töitä.

Uudistuksella tosiaan tavoitellaan metsänomistajien monipuolistuneiden tavoitteiden nykyistä parempaa huomioimista ja metsätalouden kannattavuuden parantamista, säännösten selkeyttämistä ja viranomaistoiminnan tehostamista. Luonnon monimuotoisuuden turvaamisen edistämiseksi esityksellä tavoitellaan positiivisia vaikutuksia laajoille pinta-aloille, metsien nykyistä monipuolisempaa ja aktiivisempaa hoitoa ja käyttöä, nykyistä joustavampaa puunkorjuuta, mikä mahdollistaisi kustannussäästöjä sen toteutumisessa.

Mutta sitten on lausuntokierroksella tullut kritiikkiä, ja minä nyt nostan lähinnä nämä kriittiset kohdat täältä, mitä on tullut esille. Elikkä on nostettu esille tämmöinen kuin sosiaalinen kestävyys, ja muun muassa Puuliitto on ilmaissut huolensa sosiaalisen kestävyyden määrittelystä metsälaissa. Harmaa talous ja pitkät alihankintaketjut ovat puunkorjuusta vastaavien toimijoiden keskuudessa yleisiä. Työehtosopimuksia ja lain säännöksiä ei aina noudateta, ja Puuliitto ehdottaa, että alueellisiin metsäohjelmiin lisättäisiin sosiaalisten vaikutusten arviointi, jolloin metsäkeskusalueittain jouduttaisiin metsäalan eri intressiryhmien kesken käymään keskustelua siitä, mitä sosiaalisia vaikutuksia metsäohjelman toteuttamisella olisi. Metsänhakkaajan ja leimikkosuunnittelijan osalta esityksessä puhutaan vain vastuusta, ottaen huomioon 10 §:n mukaiset erityisen tärkeät kohteet, mutta ei muista vastuista, ja edustaja Korhonenkin nosti tämän 10 §:n esille.

Esityksessä sanotaan myös, että metsälailla ei jatkossakaan säänneltäisi hakkuuoikeuden haltijan ja maanomistajan välisiä sopimukseen perustuvia yksityisoikeudellisia suhteita. Toisaalta yksityisoikeudellisen sopimuksen sisältö saattaisi yksittäistapauksissa vaikuttaa arviointiin siitä, kehen metsälain mukainen vastuu tulisi kohdentaa. Metsälailla ei ole tarkoitettu säännellä myöskään metsähakkuuoikeuden haltijan ja hänen käyttämiensä urakoitsijoiden välisiä, sopimuksiin perustuvia yksityisoikeudellisia suhteita. Metsähakkuuoikeuden haltija ei luonnollisestikaan voi siirtää metsälaissa säädettyä vastuutaan eteenpäin, esimerkiksi käyttämälleen urakoitsijalle, ja tähän mielestäni myös edustaja Korhonen viittasi.

Sitten energiapuusta vielä. Useat tahot, kuten esimerkiksi ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus ja WWF Suomi, nostivat esille, että lakiehdotuksessa ei huomioida voimakkaassa kasvussa olevan energiapuun korjuun vaikutuksia esimerkiksi rajoituksin, vaikka tutkimustulosten perusteella sillä voi olla vaikutuksia luonnon monimuotoisuuteen. Asian jatkovalmistelussa ei kuitenkaan aiheeseen tehty muutoksia, koska metsien käsittelyn rajoitteita ei ole perusteltua esityksen mukaan säätää puun loppukäytön perusteella.

Arvoisa puhemies! Täällä on muitakin pienempiä asioita, mitä on nostettu esille, mutta lähinnä halusin nostaa nämä muutamat tässä esille tulleet asiat.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille esittelystä ja tästä toivotustakin uudistuksesta. Me tarvitsemme metsiämme jatkossa edelleenkin kipeästi. Ne ovat taloutemme yksi vahva jalka, vaikka puujalka, mutta vahva kuitenkin.

Väitän, että tähänkin asti metsätaloutemme on ollut pääosin luontoarvoja kunnioittavaa. Virheitä kenties on tehty, mutta niistä on opittu, ja kuten esityksen perusteluissa todetaan ja täällä myös edustaja Satonen mainitsi, metsän ekologinen tila on kohentunut viimeisen 20 vuoden aikana, monimuotoisuuden turvaamiseksi talousmetsissä on toteutettu luonnonhoitotoimia ja metsien suojelupinta-ala on kolminkertaistunut viimeisen 35 vuoden aikana ja esityksen mukaan Suomessa on suojeltuja ja rajoitetussa metsäta-louskäytössä olevia alueita 4,8 miljoonaa hehtaaria. Elikkä ihan vielä, myöskin tässä esityksessä todetaan, että suojelupinta-alojen lisäämisen ja metsänkäsittelyn ansiosta tiettyjen metsälajien uhanalaistuminen on hidastunut tai pysähtynyt, elikkä niitä positiivisia vaikutuksia on saatu aikaan. Samaten todetaan, että lahopuun määrä on seurantatutkimusten mukaan kasvussa muun muassa myrskytuhojen vuoksi.

Metsälakien uudistus on siis iso paketti, jota on osin kiittäminen. Me emme tarvitse tarpeetonta yksityiskohtaista sääntelyä, niin kuin täällä on todettu, mutta toivon myös, että tämä ei lisää tarpeetonta yksityiskohtaista säätelyä, koska esityksen perusteluissa todetaan, että ehdotettujen uusien erityisen tärkeiden elinympäristöjen lisäämisellä voi olla yksityisten metsänomistajien kannalta omaisuuden hyödyntämistä rajoittava vaikutus.

Samoin kuin uusia merkittäviä luontokohteita otetaan metsälakiin mukaan, ei voi olla näiltä osin ihmettelemättä, että tuleeko metsälain erityisesti olla suojelulaki, sillä eikö meillä ole luonnonsuojelulainsäädäntö erikseen? Emme me tule pelkillä suojelutoimenpiteillä ja ekosysteemipalveluilla elämään kokonaan Suomessa. Ja niin kuin tuolla kritiikkiä oli annettu myös tuottamuksellisuuden todentamisesta metsärikoksessa, että kun metsänomistaja rouhaisee vahingossa sen merkittävän luontokohteen suojavyöhykettä, niin miten täällä sitten se tuottamuksellisuus todetaan? Eli pelkään valvonnan ja byrokratian lisääntymistä, ja sitä en soisi.

Myös kantohinnoista mainitaan, että vaikutusta on kantohintoihin, ja ilmeisesti tämä lakiesitys pohjaa niin sanottuihin dynaamisten muutosten odotuksiin, eli todetaan kantohinnan nousevan, jos aiemmin metsäänsä hakkaamatta jättäneet nyt innostuvat tästä asiasta.

Riistanhoitoon toki tällä on positiivista vaikutusta, kuten edustaja Sinnemäki totesi, ja samoin poronhoitoon Lapissa. Poronhoito tarvitsee siellä niitä vanhoja metsiä. Tosin silloin energiapuun saanti Lapissa on jo vaikeutunut ja puuta tuodaan Venäjältä haketettavaksi, se on tietysti hieman ristiriitaista.

Mutta käytännössä tuottavan metsätalousmaan pinta-ala tulee vähenemään tämän esityksen johdosta. Toki nämä pinta-alat ovat olleet niitä vähätuottoisia metsiä, joita on ollut muun muassa ojitusten tuloksena, ja se varmasti ei niin merkityksellinen sitten loppujen lopuksi ole. Suot ennallistuvat kyllä itsestään aikanaan, eli toivon, ettei kovin turhaa, suurta hössötystä tule ojien tukkimisien muodossa.

Metsät ovat kansantaloudellisesti merkittäviä Suomelle. Tällä hetkellä Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2011 metsäteollisuus työllisti suoraan noin 50 000 henkilöä Suomesta, joista 23 000 paperiteollisuudessa ja 27 000 puutuoteteollisuudessa, ja sen päälle lasketaan myös välilliset työpaikat jalostuksessa ja alihankintaketjuissa.

Mutta uskon niin, että jatkuvan kasvatuksen periaatteella hoidetut metsät ovat varmuudella monimuotoisempia kuin viljelyperiaatteella toteutettu metsänhoito. Uusintamisen määräaikojen osalta olen epäileväinen, että kuinka nämä rajat voivat olla tiukat, koska minä luulen, että kokemuksesta me tiedämme, että hoitotoimet eivät aina onnistu toivotulla tavalla.

Ja kun valiokunnassa tämä lakiesitys on käsittelyssä, niin toivon, että voisimme ottaa vahvasti kantaa kansallisen metsälainsäädännön puolesta. Euroopan unioni on ulottamassa säädäntöään koko ajan entistä enemmän meidän kansallisiin omiin metsiimme muun muassa ilmastosopimusten kautta, mitä täällä on mainittu, ja tämä on metsätaloutemme kannalta huolestuttava kehitys. Tämän meidän oman metsäpääomamme en soisi karkaavan käsistämme, sillä silloin katoaa myös työpaikkoja.

Kannatan kyllä periaatteessa edustaja Sinnemäen ajatusta siitä, että luontomatkailu, vapaa-ajan käyttö, ekosysteemipalvelut voisivat olla jonakin päivänä kannattavampaa kuin metsäteollisuus. Tämähän olisi ihanne, jos näin olisi, mutta valitettavasti minkäänlaisia laskelmia tästä ei ole näköpiirissä. Siksi on mielestäni muistettava, että kirves on hyvä metsänhoitaja.

Markku  Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä metsälaki on kyllä hyvä uudistus sen takia, että se antaa metsänomistajille enemmän vastuuta ja mahdollisuuksia hoitaa omaa omaisuuttaan sillä tavoin, että järkevä metsätalous, ympäristönäkökulma ja myös riistatalous voidaan ottaa huomioon.

Tämä tietysti edellyttää, että metsälö on riittävän kokoinen. Ja tämä rakenteellinen ongelma, mikä liittyy Suomessa olevan metsäomaisuuden omistukseen, on kyllä ilmeinen. Jos me haluamme tehokkuutta edistää ja saavuttaa muun muassa lämpöyrittäjyydessä ja bioenergiassa edistysaskelia, niin se kyllä edellyttää joitakin muutoksia metsänomistuksessa. Ja tässä kohtaa viittaan tietenkin järkevyyteen, joka kohdistuu yhteismetsiin, ja niiden verotuksen pitäisi ohjata sitä, että myös kaupungit ja ihmiset lähtevät panemaan yhteismetsiin omaa siemenmetsäänsä, jolloin se saadaan ammattimaisen metsänhoidon piiriin. Tämän tavoitteen pitäisi olla ilmeinen. Toki siihen sisältyy myös Kemera-lainsäädäntö, jota hyödyksi käyttäen voidaan näitä porkkanoita rakentaa, mikäli siihen riittää rohkeutta ja uskallus.

Mutta varsinainen asia on metsälain yksi kohta, joka liittyy kahteen seikkaan. Suomesta katoaa vuosittain 20 000 hehtaaria käytöstä, ja me Durbanin neuvottelujen jälkeen maksamme siitä. Toinen juttu on turvetuotanto. Suomi tarvitsee tulevaisuudessa jopa 50 000 hehtaaria uutta turvetuotantoa soille.

Tämä yhtälö ja se, miksi nostin nämä kaksi asiaa esille, liittyy sillä tavalla metsälakiin, että meillä on yli miljoona hehtaaria sellaisia suoalueita, jotka on ojitettu ja joissa metsän kasvu on talousnäkökulmasta kyseenalaista, ja nyt kun tässä metsälaissa on asetettu tietty raja-arvo, niin tämä raja-arvo, jonka suuruudesta tai pienuudesta voidaan olla monta mieltä, saattaa tulevaisuudessa muuttua aivan oleelliseksi sen takia, että hallitustenvälinen ilmastopaneeli aikoo ottaa ennallistetut suot todennäköisesti plusperusteeksi hiilipäästöjä laskettaessa. Jos Suomessa on metsäkato ja jos me uudistamme soita sen takia, että siellä ei ole järkevää pitää puita, koska se ei metsätaloudellisesti ole kannattavaa eikä niitä kannata uudestaan ojittaa vaan ne kannattaa soistaa tästä syystä, että se lasketaan hyvin suurella todennäköisyydellä eduksi, niin niistä tulee hiilinieluja, jotka kompensoivat näitä metsäpäästöjä, joista Suomi joutuu Durbanin sopimuksen perusteella maksamaan.

Sen takia tämä asia kannattaa ottaa vakavasti myös valiokunnassa tarkastelun kohteeksi, koska on todennäköistä, että jos me asetamme tämän raja-arvon liian alas, niin se estää näiden monien eri tavoitteiden toteutumisen. Totean vain sen takia, että metsälakikin voi näköjään olla turvetuotannon edistämisessä aivan ratkaiseva, joten tämä näkökohta varmaan tulee sitten valiokunnassa tarkkaan tarkasteluun.

Suomessa on nimittäin käymässä niin, että uutta turvesuota muodostuu noin 500 hehtaaria maannousun takia vuodessa, ja nyt on käynyt myös niin, että 60-luvulla turvetuotannossa olleita soita on uudelleen käytetty hyväksi lisääntyvän biomassan takia, joten näyttää siltä, että suuren valiokunnan vuonna 2000 arvalla tehty arvio siitä, että onko turve uusiutuva luonnonvara vai ei, saa hieman uuden näkökulman viimeaikaisten tapahtuminen johdosta.

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia näkökohtia metsälaista, joka saattaa olla avain vähän muuhunkin kuin pelkkään metsään kohdistuvaan uudistukseen ja suomalaiseen talouteen ja energiapolitiikkaan.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Metsälaki on elinkeinolaki, ja olen tyytyväinen siihen, että hallitus valitsi tämän linjan tässä. Siitä voidaan myöskin onnitella ministeri Koskista, että tämä asia tuotiin tässä valossa eduskunnan käsittelyyn. Se lisää valinnanvaraa, valinnan mahdollisuuksia, vastuita metsänomistajille ja se myöskin edesauttaa omalta osaltaan sitä, että me pystymme meidän ylivoimaisesti tärkeimmän luonnonvaramme hyödyntämään eikä aseteta tarpeettomia esteitä. Niitä esteitä asetetaan tuolta meidän rajojen ulkopuolelta ihan riittävästi tälle toimenpiteelle, jotka ovat ristiriitaisia, jotka ovat päällekkäisiä ja jotka estävät myöskin näiden myönteisten ilmastovaikutusten kohdentumisen ja tekemisen, ja myöskin ne estävät sitten meidän järkevän vaihtotaseen, kauppataseen korjaamisen ja sitä kautta meidän omavaraisuutemme lisäämisen. Elikkä tällaisia omia esteitä meidän ei pidä enää asettaa missään tapauksessa.

Puhemies! Kaksi asiaa, jotka jo edustaja Korhonen otti esille. Nämä kaksi pykälää, 10 § ja 11 §, eli se, millä tavoin ja miten me määrittelemme riittävän tarkkarajaisesti tämän 10 §:n osalta, ettei näissä elintärkeissä ympäristöissä tule oikeudenmenetyksiä metsänomistajille, on äärimmäisen tärkeää käydä vielä tarkkaan lävitse. Toinen on tämä 11 § ja tuon vähäisen merkityksen määrittely. Olen samaa mieltä kuin edustaja Korhonen, että tuo 4 000 euroa ei ole kyllä ihan vähäinen asia. Siinä mielessä meidän vielä tarvitsee arvioida tätä asiaa.

Puhemies! Kaksi asiaa vielä. Toinen on se, että täällä on puhuttu monimuotoisuudesta ja sen vähentymisestä. Kuitenkin on niin, että noin 30 prosenttia kaikista Suomen metsistä on sellaisia, joissa ei ole 30 vuoteen käyty. Niissä kyllä monimuotoisuus lisääntyy kaiken aikaa eikä vähene suinkaan. Myöskään koskaan ei oteta huomioon niitä metsänomistajien vapaaehtoisesti ilman minkäänlaista painostusta taikka minkäänlaista kannustintakaan itse hoitamia monimuotoisuuskohteita. Niitä ei pidä laskeakaan mihinkään, mutta niitä on runsaasti olemassa, niitä on jokaisella metsänomistajalla, mutta niitä ei koskaan lasketa yhtään minnekään.

Puhemies! Ihan lopuksi. Äsken mainittu Durbanin ilmastosopimus: se kompensaatio piti Suomelle tulla, ei näy eikä kuulu missään. Ja kestävyyskriteerien osalta, jotka myöskin ovat tulossa biomassojen osalta, ei hyvältä kyllä näytä, elikkä paljon on vielä tehtävää myöskin tuolla kansainvälisillä tantereilla myöskin ministeri Koskisella.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos siitä, että tämä metsälaki, joka on valtavan iso lainsäädäntöuudistusmuutos, otetaan täällä eduskunnassa käsittelyyn tämmöisenä aikana, kun siihen on kunnolla aikaa. Tämä on siis todella valtava ja iso lainsäädäntömuutos, ja nyt se on arvoisellansa paikalla.

Nyt ensinnäkin näistä metsäpuolen lainsäädäntömuutoksista. Minusta ei saa ollenkaan liian vähän tuoda esille sitä, kuinka isosta metsälakikokonaisuuspaketista nyt on kyse. Elikkä nyt on uudistuksessa metsälaki, mutta samanaikaisesti on työn alla metsänhoitoyhdistyslainsäädäntömuutos. Nämä kaksi yhdessä muodostavat todella merkittävän muutoksen tavallisen suomalaisen metsänomistajan käyttäytymiseen ja toimintaan. Onhan meillä kaikkia muitakin lakeja tässä nyt metsäpuolella työn alla, mutta se, minkä takia erityisesti nämä kaksi lakia pitäisi minun mielestäni käsitellä rinnakkain, on se, että metsälain isoimmat muutokset ovat ensinnäkin tämä eri-ikäisrakenteinen metsä eli moni-ikäisen metsän kasvatus elikkä mahdollisuus poimintahakkuuseen. Tähän asti poimintahakkuu on ollut ehdottomasti kiellettyä, mutta nyt kun se tulee mahdolliseksi, niin minä pelkään tosissani tilannetta, että tietyt metsänostajat tulevat käyttämään maanomistajan tilannetta hyväksi. Kun metsänomistaja on irtaantunut metsänhoitoyhdistyksestä, on eronnut siitä, kun ei halua maksaa metsänhoitomaksua eikä sillä ole neuvonta kunnossa, niin sitten tulee joku ulkopuolinen yrittäjä, joka ostaa metsää siltä, poimii parhaat puut päältä ja se uudistaminen ei tule asianmukaisesti hoidettua. Elikkä tämän metsänomistajan asemaa tullaan heikentämään, jopa heikentämään, tarvittaessa.

Tässä laissahan lähdetään siitä, että metsänomistajan asema tulee korostumaan, oikeudet tulevat lisääntymään, mutta onko oikein se, että samanaikaisesti oikeuksia lisätään ja metsänomistajan neuvonta eli metsänhoitoyhdistys ja hänen oma tukensa heikkenevät siinä koko ajan? Jätämmekö me yksityismetsänomistajia heitteille tässä hommassa ilman apua ja neuvontaa? Siinä meillä varmasti valiokuntakäsittelyssäkin pitää ottaa käsittelyyn vielä se, miten me auttaisimme enemmän näitä metsänomistajia tässä asiassa.

Sitten tämä metsän päätehakkuuasia, mikä on kanssa nyt sitten minun mielestäni todella iso asia, on se, että metsää pystytään hakkaamaan nuorempanakin. Sama asia on se, joutuuko metsänomistaja omaa tietämättömyyttänsä, ilman metsänhoitoyhdistyksen apua, tilanteeseen, että laittaapi oman metsänsä liian aikaisin päätehakkuutilanteeseen.

Seuraavaksi metsälaista. Kun näitä eri kohtia katsoo, niin minun mielestäni ongelmallisia asioita on myös tämä uudistamisvelvoitteen täyttäminen elikkä 8 §. Mennään ihan samaan asiaan siellä, elikkä jos mennään tätä poimintahakkuuta käyttämään eli harsintahakkuuta, joka soveltuu monelle paikalle, mutta esimerkiksi meillä pohjoisessa sitä ei pidä missään tapauksessa mennä liian märillä paikoilla tekemään, elikkä soveltuu vain esimerkiksi jollekin tuoreelle kankaalle, ehkä kuivahkolle kankaalle, missä sitä uudistumista voi tapahtua riittävästi.

Jos vääränlaisessa paikassa tehdään tätä harsintahakkuulla eri-ikäisen metsän uudistamista, niin mitä tälle metsälle voi käydä? Se, että se harsitaan niin voimakkaasti, että minkälaista puustoa sinne jää ja onko riittävä tämä puusto sitten siinä, minkä katsotaan olevan uudistamista, ja minkälaatuista puustoa sinne jääpi, jääkö sinne vanhaa, huonosti kasvavaa puustoa, onko se oikeasti riittävää — siinä tulee varmasti riitatilanteita paljon olemaan siitä, täyttääkö tämä todellisuudessa sen metsän jatkuvan kasvun arvot siinä metsässä.

Sitten tämä 8 § Uudistamisvelvoitteen täyttäminen. Se on hyvä, että tämä on otettu nyt voimakkaasti esille, erityisesti tämä kohta siitä, että esityksessä säädettäisiin edes selvyyden vuoksi sekä luontaiseen uudistamiseen että metsänviljelyyn sama aikaraja. Onko tämä kuitenkaan sitten oikeanlainen asia, varmasti tästä tullaan keskustelemaan, sillä itse olen törmännyt monta kertaa siihen tilanteeseen, että muun muassa Metsähallitus on Lapissa joutunut kuivia kankaita ja jopa karukkokankaita uusimaan ihan tämmöisellä pintakäsittelyllä, jotta on saatu taimikko riittävän nopeasti kasvamaan, kun ehdottomasti sille palstalle olisi riittänyt luontainen uudistaminen. Nyt jos ne ovat rinnakkain samanlaisia, sekä tämä luontainen uudistaminen että viljelyuudistaminen, niin heikentääkö tämä sen luontaisen uudistamisen roolia ja tilannetta tässä asiassa?

Sitten vielä tästä valiokuntakäsittelystä. Olen iloinen siitä, että sain ympäristövaliokunnassa olla mukana ja pääsen laajemmin tätä asiaa käsittelemään ja kuuntelemaan näitä kaikkia asioita. Varmasti meillä on monet hyvät mielenkiintoiset keskustelut vielä edessä tästä asiasta.

Olin itse viimeksi nyt lauantaina Itä-Lapin metsäpäivillä. Oli mukava, että siellä oli paljon porukkoja paikalla, mutta se oli metsänhoitoyhdistysten järjestämä, metsänhoitoyhdistysten jäsenille oleva tilaisuus, siellä neuvottiin, opastettiin porukkoja paikalle, mutta haasteena on nyt jo jopa tämän lain myötä se, miten me saisimme kannustettua ihmisiä aktiivisemmin osallistumaan neuvontaan ja kaikennäköiseen tämmöiseen asian opiskeluun.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime päivien julkisessa keskustelussa on toistuvasti sanottu, että metsätalous on jotenkin vähän vanhanaikaistakin eikä sillä Suomi selviä. Ei varmasti yksin selviä, mutta metsätaloudella on taatusti tulevaisuudessakin suuri merkitys Suomelle ja laajemminkin maailmanyhteisölle. Puu on uusiutuva, kierrätettävä, kestävän kehityksen mukainen ja päästöjä aiheuttamaton raaka-aine niin moneen tarpeeseen.

Täällä on monia hyviä puheenvuoroja käytetty nimenomaan metsänkasvattajien näkökulmasta. Monet teistä edustajatovereista ovat itse metsänomistajia, ja tunnette käytännössä sen puolen koko tästä metsätaloudesta. Minulla ei ole sitä asiantuntemusta kuin teillä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että myös metsänkasvatuksen näkökulmasta — ja nyt jos vähän tarkastelen sitten metsän teollisen käytön ja energiakäytön näkökulmasta, ehkä siitä jonkunlainen pieni kokemus kuitenkin on — niin uskon ja näen, tämä esitys pääpiirteissään on hyvä.

Tämä lisää ja antaa vapauksia siis metsänomistajille terveeseen harkintaan. Ja niin kuin täällä edustaja Savolan, ainakin hänen, kuulin korostavan, kyllä tässä myöskin niitä vastuuelementtejä on sitten vastapuolelle samalla, kun tätä vapauttakin lisätään.

Arvoisa puhemies! Kun ministeri on täällä paikalla, en malta olla tässä nyt sitten käyttämättä tilaisuutta ja muistuttamatta häntä siitä, että näitä samoja periaatteita kuin nyt, siis vapautta ja siihen liittyvää vastuuta ja metsänomistajan omaa tervettä harkintaa, tarvitaan — tarpeetonta byrokratiaakin tällä pyritään poistamaan — ja että hallitus valvoisi tarkasti, että uutta, moninkertaista kaikkeen tähän nyt kenties kevenevään verrattuna ei synny niillä ratkaisuilla, mitä Euroopan unioni on parhaillaan tekemässä. Siellä on valmistelussa res-direktiivi, joka säätää siitä, mikä puu, minkälainen metsä — missä kasvatettu, miten tuotettu, miten logistisesti toimitettu perille — itse asiassa täyttäisi tämän kestävän energiapolitiikan tai metsäenergian vaatimukset. Ne vaatimukset tai ne suuntaviivat, millä tämä kaikki todennettaisiin, näyttävät kerta kaikkiaan ja lyhyesti sanottuna aivan hölmöiltä. Siinä niin kuin pariisilaisen tai berliiniläisen ihmisen silmin katsotaan sitä, mitä se metsä siellä puistossa on, ja ne normit, millä sitä kestävyyttä sitten mitataan, lähtevät näillä silmillä tapahtuvasta johtopäätösten tekemisestä, että jokaisen metsänomistajan, pienenkin tilkun omistavan, pitäisi tehdä oma tällainen suunnitelma, jossa itse asiassa niistä kasvatuksen alkuaskeleista lähtien ihan siihen loppukäyttöön asti, energiakäyttöön asti, pitäisi rekisteröidä suurin piirtein kaikki matkan varrella tapahtunut.

Tai toinen esimerkki: Jos on turvemaa, josta turve on otettu pois, ja siinä on pohja, turpeeton pohja, maapohja, niin kun siihen laitetaan, istutetaan puuta, joka sitoo hiilidioksidia, niin tämmöiseen pohjaan istutettu metsä ei kelpaisikaan uusiutuvaksi raaka-aineeksi silloin, kun puhutaan kestävän energiatalouden uusiutuvasta raaka-aineesta. Tällaiset esitykset pitäisi Suomen voimakkain toimenpitein pystyä karsimaan. Minä tiedän, että ministeri on tässä oikealla asialla, ja tämä on kannustuspuheenvuoro hänelle, että tulisi ihan totta siitä näkemyksestä, minkä tiedän hallituksen piirissäkin olevan vahvoilla.

Toinen samansuuntainen asia, joka on mennyt jo huonosti. Oikeastaan sen takia tähän kajoankin, tähän res-direktiiviin, koska tämä Durban ei nyt kyllä näytä menevän ollenkaan satamaan. Meille täällä ministeri kerta toisensa jälkeen lupasi, että kyllä tämä hoidetaan, kaikki se, mikä hävittiin aikanaan siellä Durbanin neuvotteluissa. Minä vielä kertaan, mitä tarkoittaa Durbanin neuvottelujen tulos ja niin poispäin: Suomen metsät, jotka kasvavat tämän viimeisen suunnitteen mukaan 103 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa, joita hyödynnetään noin 50 miljoonaa kiintokuutiota, jotka tarkoittavat sitä, että ne sitovat valtavasti lisää, joka vuosi lisää, kaiken aikaa hiilidioksidia — millä tavalla Durbanin laskennassa sitten tämä kasvu huomioidaan? Siellä hyväksyttiin tällainen rajoite, että korkeintaan 3 prosenttia siitä vuoden 90 päästötasosta, joka oli noin 70 miljoonaa CO₂-tonnia, vain 3 prosenttia siitä, voidaan hyväksyä, tästä tavallaan lisänielusta, jota syntyy, nielusta, jota syntyy ikään kuin kymmenien miljoonien CO₂-tonnien verran, siitä vain 3 prosenttia, 70,6 miljoonasta CO₂-tonnista, eli 2,5 miljoonaa tonnia hyväksytään siksi nieluksi, minkä Suomen metsät vuodessa synnyttävät.

Mutta samaan aikaan tässä laskelmassa sitten katsotaan metsäkato vuodesta 90 lähtien kumulatiivisesti täysimääräisesti. Ja se perustuu siihen, että 20 000 hehtaaria vuodessa Suomessa siirtyy metsiä muuhun käyttöön, ja tämä katsotaan metsien poistumiseksi. Se käytännössä tarkoittaa, kun se lasketaan vielä kumulatiivisesti kaiken hulluuden lisäksi, että noin 4 miljoonaa CO₂-tonnia on tavallaan se, minkä verran me aiheutamme tuon metsäkadon seurauksena päästöjä — 4 miljoonaa tonnia metsäkadon seurauksena päästöjä — ja sitten nieluja syntyy vain 2,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Siis sellaista matematiikkaa, jota ei kyllä millään opilla kukaan voi järjellisesti käsittää. Se on nyt alkuvaiheessa näin, ja muutaman vuoden päästä tämä ero, 2016 — nyt se ero on 1,5 miljoonaa tässä lähtötilanteessa, 4 miinus 2,5 — se on jo 4 miljoonaa tonnia plussalla. Sen verran Suomen metsät aiheuttavat päästöjä, (Naurua) päästöjä Suomen metsät tämän verran. Samaan aikaan, yksi esimerkki, esimerkiksi Ranskan metsät eivät aiheuta päästöjä vaan siellä on nielu.

Arvoisa puhemies! Meille luvattiin, että tämä kohtuuton, onneton virhe, minkä Suomen hallitus hyväksyi — minä uskon, että nyt siellä istuva ministeri tuskin olisi hyväksynyt, jos hän olisi ollut, en tiedä, onko hän ollut, päättämässä, hän kertokoon, jos hänellä on syntitaakkaa tässä asiassa, mutta joillakin muilla on, ja ne jotkut muut ovat luvanneet eduskunnan edessä kerta toisensa jälkeen — tämä ongelma, korjataan, ja tuolla suuressa valiokunnassa kerta toisensa jälkeen luvattiin, että tämä korjataan. Aika tiimalasissa loppuu, eikä ole näköpiirissäkään, minun tietojeni mukaan, mitään korjausta tähän.

Arvoisa puhemies! Tämäntapaisten kansainvälisen yhteisön ratkaisujen, joissa meidän täytyy olla aktiivisesti mukana, monta kertaa siellä tapahtuvien hyvien ratkaisujen, joukossa tehdään erilaisten maakohtaisten intressien ja intrigien — molempien, intressien ja intrigien — pohjalta erilaisia ratkaisuja, jotka eivät kerta kaikkiaan mätsää tähän suomalaiseen todellisuuteen.

Ja tämä Durban, "Turpan" — siinä on sellainen hullutus, josta toivon, että siinäkin ministeri voi vielä vaikuttaa jälkikäteen, että siinä joku oikeus ja kohtuus meille on. Suomen metsät merkitsevät miljoonien ja taas miljoonien CO₂-tonnien lisänielua jok’ikinen vuosi, ja siitä tulee meille rasitetta. Se on aivan kohtuuton lopputulos.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkin haluan omalta osaltani kiittää ministeri Koskista ja maa- ja metsätalousministeriötä hyvästä valmistelusta. Se on varmaan vaatinut aika paljon kärsivällisyyttäkin, kun niin monenlaista ajattelijaa on ollut pakko ottaa huomioon. Tässä tilanteessa tietysti voidaan ottaa kohtuullisen hyvin huomioon näitä metsän muita kuin taloudellista käyttömuotoa, perinteistä käyttömuotoa tarkoitan tietysti. Voidaan olla suopeampia kuin aikaisemmin myöskin näille metsän uudenlaisille käsittelytavoille, jotka eivät ole taloudellisesti niin kovin tehokkaita mutta joita osa metsänomistajista haluaa käyttää. Tämä johtuu tietysti siitä, että hakkuut ovat tänä päivänä vain noin puolet metsien kasvusta ja vain noin kaksi kolmasosaa metsien kestävästä puunkäytöstä. Tämä lopputulos kyllä tyydyttää niitä, jotka metsää haluavat käyttää perinteiseen metsätalouteen, ja tähän voivat olla tyytyväisiä tietysti paitsi metsätalouden harjoittajat myös puuta käyttävä teollisuus ja puunostajat, koneyrittäjät, metsäalan ammattilaiset ja kaikki muutkin metsätaloustoimijat.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan yhtyä niihin kiitoksiin ministerille ja ministeriölle tämän esityksen tuomisesta. Tällähän tavoitellaan metsätalouden kannattavuuden parantamista, säännösten selkeyttämistä, metsänomistajan tavoitteiden nykyistä parempaa huomioon ottamista ja viranomaistoiminnan tehostamista, ja lisäksi tässä on myöskin metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi esitettäviä lakimuutoksia.

Täällä on käyty hyvää keskustelua myös siitä, mikä on sitten metsätalouden rooli tällä hetkellä suomalaisessa yhteiskunnassa. Me kaikki muistamme sen Suomi elää metsästä -ajatuksen. Onko se näin? Voidaan tietysti ajatella, että vuonna 2000 tuli metsästä 6 prosenttia bruttokansantuotteesta ja nyt 2,3, samaten vienti on laskenut merkittävästi parhaista ajoista, mutta samanaikaisesti täytyy kuitenkin muistaa se, että edelleen Suomen seitsemän tärkeimmän vientituotteen joukossa on neljä metsäalan tuotetta. Edelleen sen merkitys on suuri ja tulee jatkossa varmasti olemaan, uskon vahvasti, paitsi tämän mekaanisen metsäteollisuuden, jossa on ollut laskeva kehitys, myös puutuotealan kehittymiselle, energiakäytön kehittymiselle. Onkin erittäin tärkeätä kansantalouden kannalta, että pystyttäisiin nykyistä suuremmat hakkuumäärät hyödyntämään. Sikäli on erittäin hyvä, että tämäkin esitys varmasti osaltaan vaikuttaa tähän suuntaan.

Arvoisa puhemies! En malta myöskään olla puuttumatta tähän Durbaniin, josta tässä edustajat Leppä ja Pekkarinen varsin ansiokkaasti ja ehkä hieman värikkäästikin kertoivat, mistä asiasta on kyse. Muistan myöskin, että täällä ympäristöministeri Ville Niinistö varsin voimakkaasti, tai siis tuolla samalla tuolilla kuin ministeri Koskinen tällä hetkellä, lupasi sen kyllä hyvin reippaasti sieltä Durbanista tulon jälkeen, että tämä asia ja kompensaatio hoidetaan. Hän on tuonut sen esille myöskin valiokunnassa. Vielä ei ole valitettavasti kyllä näkynyt, ja erehdyin jo kerran lupaamaan, että tarjoan koko valiokunnalle sitten täytekakkukahvit, kun se Durbanin kompensaatio tulee. Mutta hieman pelkään, olenko enää sitten valiokunnan jäsenenä, kun se tapahtuu. Mutta siitäkin huolimatta toivon kuitenkin, että sitä asiaa vielä viedään eteenpäin. Ymmärrän, että se on vaikeaa, mutta aivan kuten Pekkarinen täällä sanoi ja aivan varmasti moni suomalainen ajattelee, tämä on epäreilu järjestelmä meidän kannaltamme ja siihen tarvitaan muutosta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! On sanottava, että olen varmaankin metsäihminen, kun olen syntynyt ja kasvanut ja edelleen elän täysin metsän keskellä. On myös mielekästä ajatella taaksepäin, että joskus tuli istuteltua siemenistä metsää ja sitten myös taimista ja on voinut seurata tätä metsän kasvua, ja joskus kun liikkuu metsässä, niin voi myös kauhistella sitä avohakkuiden määrää, mitä ne ovat tuoneet esimerkiksi aluskasvillisuudelle, kun semmoiset mustikka- ja puolukkamaat ovat lähteneet.

En ole tähän perehtynyt, vaan ihan poimin muutaman asian, vaikka täällä on tullutkin hyviä asioita jo tästä hallituksen esityksestä, mutta sitä voi sitten myöhemmin seurata.

Metsälain uudistuksella tähdätään maanomistajan valinnanvapauden lisäämiseen ja tietysti vastuuseen ja pyritään vastaamaan paremmin muuttuneeseen toimintaympäristöön sekä muuttuneisiin arvoihin. Esityksellä pyritään myös parantamaan alan eli pienyrittäjien kannattavuutta. Mutta esityksessä ehdotetaan myös, että uusien tärkeiden elinympäristöjen lisäämisellä tulee olemaan myös jonkin verran omaisuuden hyödyntämistä rajoittavia tekijöitä.

Mutta yleensäkin metsänomistajat toimivat vastuullisesti ja haluavat hoitaa metsiään, mikä tuottaa satoa myös tuleville sukupolville. Keskustelua on paljon käyty myös arvokkaista elinympäristöistä ja suojelukohteista, mutta niin kuin täällä on jo aikaisemmin sanottu, Metso-ohjelman mukaan metsänomistajat voivat tarjota vapaaehtoisesti arvokkaita metsäympäristöjä suojeluun, ja näistähän maksetaan myös korvauksia, vaikka sanottiin, että varat ovat käyneet vähiin.

Eräs asia, mikä tässä lainmuutoksessa on, jos oikein ymmärsin, on, että taimikko katsotaan syntyneeksi, kun keskipituus on 40 senttimetriä — ennenhän se oli runsas metri — eikä sitä välittömästi uhkaa muu kasvillisuus, ja tämän taimikon pitää syntyä määräajassa, jostain katsoin, että oliko se 7—20 vuotta.

Sanotaan, että metsämme ovat vihreää kultaa ja niitä pitää hoitaa. Metsissä näemme luonnon monimuotoisuuden mutta myös mahdollisuuden metsiemme talouskäyttöön.

Pirkanmaan päättäjien metsäpäivät kokosivat meidät yhteen, ja sieltä saatiin Pirkanmaata koskevaa metsätietoutta. Tällä hetkellä noin 73 prosenttia on Pirkanmaalla yksityisomistuksessa ja on noin 25 000 tilaa ja metsäalasta on noin 32 000 hehtaaria suojeltu tai rajoitetussa käytössä. Meillähän on Pirkanmaalla kuuluisa kansallispuisto Seitseminen sekä Helvetinjärvi. Vuosittain Pirkanmaalla metsänomistajat suojelevat Metso-ohjelman kautta noin 300 hehtaaria. Suojelun kohteena ovat lehdot ja runsaslahopuustoiset metsät.

Metsä kasvaa noin 6 miljoonaa kuutiota vuodessa, mutta nyt on hakattu vuonna 2012 vain noin runsaat 3 miljoonaa kuutiota. Eli tällä hetkellä metsä kasvaa enemmän kuin mitä sieltä otetaan. Alle 60 prosenttia hakatusta puusta jää siis Pirkanmaalle. Osa raakapuusta tulee takaisin jalostettuna selluksi tai mekaaniseksi massaksi. Näistä jalostellaan sitten Pirkanmaalla paperia ja kartonkia, ja Pirkanmaalla on moni tehdas joutunut lopettamaan tässä vuosien varrella toimintansa.

Noin 12 prosenttia Suomen metsäteollisuuden viennistä valmistetaan Pirkanmaalla, ja metsäsektorin jalostusarvo on noin 750 miljoonaa euroa, eli ei ole mikään pieni asia. Täällä sanottiin, että Euroopan paperiteollisuuden kannattavuus on jyrkässä laskussa, mutta kyllä metsäteollisuuden vienti on aika suuri määrältään eli noin 11 miljardia. Siinä on mukana kartonki, päällystetyt paperit, pahvit ja näin, että ei mistään pienistä asioista ole kysymys.

Metsää voidaan käyttää, ja siinä pitäisi ottaa myös huomioon, että puusta voidaan saada uusia tuotteita, joita emme tiedäkään, ja metsää voidaan käyttää retkeily- ja virkistyspalveluihin ynnä muihin. Koska myös paino- ja kirjoituspapereiden kysyntä on Euroopassa laskenut, korostuvat biotalous ja uudet mahdollisuudet eli puutuoteteollisuuden kehittäminen, bioenergia, biopolttoaineet, biokemian tuotteet ja sellujalosteet. Meidän kannattaa pitää tärkeänä, että metsä on meille suomalaisille tärkeä vientituote.

Jäi mieleen tämä edustaja Eestilän puhe näistä turvesoista, että meillähän olisi yli 13 prosenttia mahdollisia turvesuoalueita, joita voitaisiin ottaa käyttöön, niin että toivottavasti tämä turvetuotanto elpyy Suomessa ja kivihiili vastaavasti vähentyy Suomeen tuotaen.

Näitä muutamia ajatuksia.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Ministerin puhetta kuunnellessani kiinnitin huomiota sanoihin virkistyskäyttö ja maisemanhoito, metsänomistajan valinnanvapauden lisääminen, luonnon monimuotoisuus, uudet elinympäristöt, luontaisen uudistamisen lisääminen, joka kuulosti lähinnä metsien heitteillejätön lisäämiseltä. Oli siellä vielä talousmetsätkin mainittu ja metsien talouskäyttö.

Itse muistan kohdaltani, jos mennään Mäkipään puheeseen, että olen ollut istuttamassa metsää, kun olin seitsemänvuotias, ensimmäisen kansakouluvuoden jälkeisenä kesänä. Istutin sata männyntaimea. Silloin oli hyvin tarkkaa, ettei semmoiselle kangasmaalle istutettukaan muuta kuin mäntyä. Silloin oli niin sanottu tehometsätalous, joka on näihin päiviin asti ollut vallalla. Tosin ei sekään ole auttanut sitten metsätalouden säilymistä Suomessa. Vähitellen meidän metsäyhtiöt ovat lähteneet tuonne maailmalle kaikesta huolimatta.

Arvoisa puhemies! Esityksessä ehdotetaan, että metsälakiin tehtäisiin merkittäviä sisällöllisiä muutoksia metsätalouden sekä puuta käyttävän teollisuuden toimintaedellytysten edistämiseksi, maanomistajan omaisuudensuojan parantamiseksi, metsäluonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi ja metsälain valvonnan tehostamiseksi.

Nämä tavoitteet ovat keskenään hyvin ristiriitaisia. Jos halutaan edistää teollisuuden toimintaedellytyksiä, niin metsänomistajat joutuvat luopumaan puistaan huomattavasti nykyistä pienemmillä hinnoilla. Nykylainsäädännön puitteissa on kasvatettu talousmetsiä, joissa on tähdätty metsän uudistamiseen päätehakkuiden jälkeen. Huolimatta tästä tilanteesta metsäteollisuus ei Suomessa ole kannattanut riittävästi. Nykytilanteessa metsäteollisuus on lähtenyt maastamme nopeita voittoja tavoitellessaan globaalisti ympäri maailmaa. Nokian jäljille ovat lähteneet maailmaa vallatessaan, ja nythän me kaikki tiedämme, mihin nämä jäljet johtavat huolimatta siitä, miten paljon yhteiskunta tällaista teollisuutta tukee.

Kuitenkin työllisyys ja valtiontalousnäkökohtien vuoksi Suomessa tulee jatkossakin mahdollistaa metsä- ja sahateollisuuden toiminta. Jatkossa metsien energiakäyttö tulee varmaan lisääntymään. Tämä onkin hyvä asia, sillä Suomen tienvarret ovat täynnä erilaisia risukoituneita, sanoisinko, monimuotoisia taimikoita. Että kyllä energiapuuta löytyy, kun vain saadaan laiminlyödyt harvennukset käyntiin.

Jotenkin surulliselta näyttää kuitenkin, että valtion varoin hyviä metsiä tuhotaan katkomalla runkoja ja edistämällä lahovikojen syntyä metsiin. Ehkä tämän vielä ymmärtäisin tässä pääkaupungin lähellä elämyksellisinä aarniometsinä, joissa kaupunkilaiset voisivat viettää vapaa-aikaansa. Ongelma vain on, että monet tällaiset kohteet sijaitsevat niin kaukana taajemmasta asutuksesta, ettei kansalaisilla ole mahdollisuus näihin kohteisiin tutustua, varsinkaan sen jälkeen, kun entiset Nokian nerot saavat seurantajärjestelmänsä kuntoon ja yksityisautoilun kilometriverot lankeavat maksettaviksi.

Jatkuva kasvatus sopii maatilojen yhteydessä oleviin metsiin, joissa viljelijä itse valitsee ja hakkaa puut metsästään ja pitää huolta myös metsän kasvun tulevaisuudesta. Kyllä tässä esityksessä byrokraatit ja valvojat ovat hiipimässä metsiin.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille tästä metsälaista. Kiitokset Mauri Pekkariselle erittäin valaisevasta puheenvuorosta koskien Durbania.

Suomen metsät ovat vajaakäytöllä. Siihen voi olla monia syitä, esimerkiksi se, että kaupunkilaismetsänomistajat eivät tiedä metsiensä mahdollisuuksia. Siihen voi olla syynä kysyntä, joka johtuu suhdanteista, mutta mikä vakavinta, siihen voi olla oikeasti syynä metsäteollisuuden rakennemuutos, joka ilmeisesti vähentää metsien kysyntää Suomessa. Ainakin tällä hetkellä näin on. Energiapuolella on varmasti mahdollisuuksia, ja tämäkin laki mahdollistaa tämän energiakäyttöön tulevan puun joustavan käytön, ja se on hyvä asia.

Metsänomistajan vapauden lisääntyminen on mielestäni hyvä asia. Se voi aidosti lisätä myös kiinnostusta metsänomistajien keskuudessa omaa metsälöä kohtaan, ja tässä kiinnitän vain huomiota erääseen näkökulmaan: metsään täytyy kasvaa ja nähdä sen metsän mahdollisuudet. On hämmästyttävää, miten vähän suomalaisessa koulumaailmassa ohjataan, avataan kasvavalle nuorisolle metsän mahdollisuuksia. Puhutaan paljon virkistyskäytöstä, puhutaan paljon metsien suojelusta ja luonnonsuojelusta mutta aidoista metsän taloudellisista mahdollisuuksista ei loppujen lopuksi juurikaan kovinkaan paljon, ja ihmettelen tätä. Se ei tietenkään kuulu tämän lain piiriin, mutta kun se on kokonaisuus, tämä meidän luonnonvarojemme käyttö, niin siinä mielessä nostan sen esiin.

Lapista otan tähän keskusteluun asian, joka ei varsinaisesti siihen kuulu mutta joka liippaa kuitenkin tätä. Siellä on hämmästelty viime aikoina sitä, että Kemijoki Oy:n Vuotosalue suojeltiin ja valtio korvaa siitä Kemijoki-yhtiölle tietyn summan, ja se on miljoonakorvaus tässä tapauksessa. Kuitenkin on sitten toisaalta niin, että kun yksityisiltä metsänomistajilta on otettu esimerkiksi Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella suojeluun metsiä, on neuvoteltukin mutta on otettu myös pakkolunastuksella, ja näistä käydään oikeutta. Sellainen malli ei ole taas siellä sopinut, jossa metsäomistaja olisi jäänyt omistajaksi ja olisi tehty tämäntyyppisiä sopimuksia kuin nyt esimerkiksi tuolla Vuotosalueella tehtiin. Tekee mieli oikeasti kysyä, kohdellaanko tässä kansalaisia yhdenvertaisesti.

Seppo Kääriäinen /kesk:

Herra puhemies! Tämä metsälaki on tärkeä laki monesta syystä, muun muassa sen takia, että sehän käsittelee kaikkein merkittävintä rikkauttamme, kansallista rikkauttamme. Tämä tuo nyt mukanaan metsänomistajille enemmän valtaa ja samalla, totta kai, samassa mittakaavassa myös enemmän vastuuta omistamistaan metsistä, ja korostan nimenomaan tätä sanaa vastuu. Byrokratia vähenee, mitä pidän myönteisenä asiana, ja sitten on myös mahdollisuuksia nyt käyttää erilaisia hoito- ja hakkuuvaihtoehtoja. Jatkuva kasvatuskin nyt tulee ikään kuin virallisesti hyväksytyksi kasvatusmuodoksi. Sehän on vain erittäin vaativa laji, jatkuvan kasvatuksen politiikka, erittäin vaativa laji. Siihen ei kyllä kaikista ole, siihen tarvitaan kyllä asiantuntemusta. Pidän hyvänä, että uudistamisvelvoite säilyy, se täytyy ilman muuta olla.

Sitten pari näkökohtaa ihan tähän loppuun. Puolet kasvusta jää jemmaan, jos käyttää vähän tämmöistä katukieltä, puolet jää kasvusta jemmaan, ja niin ei saisi olla, kun ajattelee, mistä Suomi elää jatkossa, mistä ylipäätään saamme uusia työpaikkoja kaikille suomalaisille. Siinä mielessä niin sanottu kaupunkilaisomistus on kyllä tärkeässä asemassa, ja ajattelen vähän samaan tapaan kuin edustaja Maijala, että laki metsänhoitoyhdistyksistä ja tämä metsälaki liittyvät hyvin kiinteästi toisiinsa. Kaupunkilaisomistaja saa apua, neuvoja ynnä muuta kannustusta kaikkein parhaiten juuri metsänhoitoyhdistyksen asiantuntijoilta, jolloinka tätä hakkuusäästöä, joka on vähän tarpeetontakin, voidaan pienentää, saada sitä hyödylliseen käyttöön.

Ihan viimeinen pointtini on erittäin raivokas tuki edustaja Pekkarisen käyttämälle puheenvuorolle sekä tästä Durbanin järjettömyydestä — siis sen pois kitkemisestä, jos siinä on vielä jotakin tehtävissä, toivon, että on, toivotaan, että ministeri Koskinen panee kaikki paukut peliin — että tälle toiselle edustaja Pekkarisen pointille tästä EU-direktiivistä, että jos me haluamme, että meidän metsämme ovat käytössä suomalaisten hyväksi, niin näissä kansainvälisissä mittelöissä meidän täytyy pärjätä.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Jatkan edellistä puheenvuoroani, elikkä lähinnä sen, että tämän esityksen pääasiallinen sisältö tässä heti alkuvaiheessa on mainittu niin, että metsälakiin tehtäisiin merkittäviä sisällöllisiä muutoksia ennen kaikkia teollisuuden toimintaedellytysten edistämiseksi. Elikkä tässä vielä korostuu se, että metsänhoitoyhdistykset ja metsänomistajan asema tulee turvata jollakin tavalla erityisen voimakkaasti. Tätä tuon keskustelussa vielä enemmän esille.

Toinen on sitten tämä turvemaiden käyttöasia. Minä toivon, että tämän lain käyttöönoton myötä saadaan parannettua ja kannustettua siihen, että näitä turhaan ojitettuja turvesoita saataisiin muuhun kuin metsätalouskäyttöön, aktiiviseen käyttöön. Elikkä meillähän Suomessahan tarvitaan kaikki, jokainen hehtaari, johonkin käyttöön. Suomi tarvitsee kasvamiseen kaikennäköisiä luonnonvaroja.

Eilen olin metsässä moottorisahan kanssa töissä ja totesin sen, että kyllä se metsä kasvaa Lapissakin mutta hoitoja on tehtävä ja paljon. Mutta sitten samalla minä myöskin pidän positiivisena tässä laissa sitä, että kun meillä on paljon metsänomistajia, jotka eivät mielellään mene metsäänsä koskemaan, haluaisivat suojella metsäänsä, niin nyt onneksi tämä laki antaa mahdollisuuden siihen, että voi ottaa sieltä vähän puustoa. Jos ihminen haluaa suojella metsäänsä, niin se voi olla vähän niin kuin tämmöisen monimuotoisen metsän ja sitten tehometsän välimuoto, että kiitos siitä. Toivottavasti me voimme tätä hommaa kannustaa vieläkin eteenpäin.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä Durban-keskustelun innoittamana halusin vielä pyytää tämän puheenvuoron. Nimittäin juuri näitten hiilinielujen osalta, jotka myös edustaja Pekkarinen mainitsi ja nimeltä maan Ranska, tiedämme myös ja tuolla asiantuntijakuulemisessa tuli esille, että myös kaikki muut Euroopan maat ovat ilmoittaneet, että heidän metsänsä ovat nielu. Ainoastaan Suomi on laskenut tällä hetkellä metsänsä päästöksi. Minä toivon, että tähän asiaan todellakin otetaan kantaa, sillä nyt kun me ajamme tuolla syrjäisillä seuduilla Suomessa, niin olen käyttänyt tämmöistä termiä kuin pajupuskaindeksi, ja sillä mitattuna Suomi kyllä pusikoituu ja sitä myötä metsittyy. Minä toivoisin ihan todella uudenlaista tarkastelua sille, että onko meidän metsäpinta-alamme todella vähenemässä sitä rataa, mitä Durbanin ilmastosopimuksen yhteydessä on annettu ymmärtää.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin kiitokset myönteisestä palautteesta tätä esitystä kohtaan. On hyvä, että pohjalla on hallituksen yksimielinen esitys, ja on mukava kuulla, että myös oppositio laajasti on tämän esityksen takana.

Se on hyvä asia siinäkin mielessä, koska niin kuin täällä on todettu, niin metsät ovat Suomen ylivoimaisesti tärkein uusiutuva luonnonvara, ja siinä mielessä se asia, mihinkä tulevaisuudessa pitää keskittyä, on se — tai oikeastaan voisi sanoa kaksi asiaa — että millä tavalla pystyisimme hyödyntämään paremmin tätä meidän tärkeintä uusiutuvaa luonnonvaraamme ja saataisiin sitten työpaikkoja, saataisiin kansantaloutta parempaan kuntoon, ja toinen asia on se, että metsänomistajakunnassa on tapahtunut rakennemuutosta, joka tulee jatkumaan. Sillä on omat vaikutuksensa siihen, millä tavalla metsiä hoidetaan, millä tavalla käydään puukauppaa ja niin edelleen. Tietysti viime hallituskaudella oli tiettyjä esityksiä, millä tavalla pyrittäisiin omistajakunnan rakennetta muuttamaan tietynlaisilla esityksillä, jotka liittyivät verotukseen tai johonkin muuhun. Samanlaista keskustelua on käyty tälläkin vaalikaudella, mutta eivät nämä asiat ole vielä edenneet sillä tavalla kuin olisi toivottavaa, mutta olen ihan varma, että tähän asiaan pitää palata vielä monta kertaa.

Sitten muutama yksityiskohta, jos aloittaisi vaikka tuosta EU-vinkkelistä. On selvää, että Suomessa on tämä oma kansallinen metsälainsäädäntönsä, mutta EU-tasolla tapahtuu monenlaista päätöksentekoa, jolla on selvästi yhteyksiä myös metsätalouteen. Puhutaan nyt sitten vaikka rikkidirektiiveistä tai puhutaan ilmastonmuutoksesta tai monista muista asioista, niin siinä mielessä pitää koko ajan olla tarkkana, millä tavalla voidaan vaikuttaa näihin asioihin. Parhaillaan neuvotellaan myös Euroopan metsäsopimuksesta, joka on tärkeä asiakirja siinä mielessä, että käydään koko eurooppalaista metsää, asioita läpi, ja siinä tietysti Suomen kannalta on tärkeää, että ymmärretään se, että Suomessa metsiä hoidetaan hyvin ja niitä käytetään hyvin. Kun saadaan muut maat ymmärtämään se samalla tavalla, niin voidaan tämmöinen jonkuntyyppinen hyvä sopimus saada aikaiseksi.

Edustaja Pekkariselle voin vakuuttaa, että jos nyt vaikka liittyy näihin biomassan kestävyyskriteereihin, mitkä ovat tuolla EU-tasolla valmistelussa, niin viimeisen vuoden aikana, kun olen tavannut omia kollegoitani liittyen EU-maatalouspolitiikan uudistukseen tuolla neuvoston kokousten yhteydessä tai muuten käymällä vierailulla, joka kerta olemme tuoneet myös tämän asian esille, (Mauri Pekkarinen: Minä uskon sen!) eli olemme kertoneet muille maille, että tämä on tärkeä asia eikä voi olla niin, että yhdessä puussa olisi erilaisia kriteereitä riippuen sitten, mihin sitä puuta käytetään. Mutta tämä vaatii vielä lisää töitä, että päästään siinä hyvään lopputulokseen.

Sinänsä olisi tietysti hyvä, että kaikilla metsänomistajilla olisi metsäsuunnitelma, mutta se on taas ihan muita tavoitteita varten eikä sitä, että joku EU:ssa katsoisi, että onko meillä metsäsuunnitelma, koska sinänsä itse suunnitelmahan ei vielä yhtään mitään kerro, koska kysymys on siitä, millä tavalla sitten metsänomistaja hyödyntää suunnitelmaansa. Mutta yleisesti ottaen suomalaisittain toivon, että metsänomistajat tekevät metsäsuunnitelmia ja noudattavat niitä, koska siitä on kaikille hyötyä.

Durban-kompensaatio on toinen asia, ja tiedän, että meidänkin ministeriö on tästä asiasta kovasti kiinnostunut, millä tavalla tämä kompensaatio Suomelle hoidetaan, mutta tämä asia on ministeri Niinistön vastuualalla, joten hän sitten aikanaan vastaa siitä teille kysymyksiin, miten tämä asia on edistynyt ja koska siitä saadaan lopulliset päätökset aikaiseksi. (Mikko Savola: Sopii toivoa!)

Sitten pari yksityiskohtaa, mihinkä edustaja Korhonen ja edustaja Leppä viittasivat, 10 §:ään ja 11 §:ään, osittain 7 §:äänkin. 7 §:ssä käydään läpi näitä erilaisia vastuita. Minulla on se käsitys, että näiden vastuiden nyt pitäisi olla kunnossa, että ne olisivat selkeät, mutta valiokunnassa varmaan vielä käytte sen huolella läpi. Samoin tämä 10 §, missä puhutaan sitten näistä menetysten korvaamisista. Pitää ensinnäkin muistaa se, että kysymys on siitä, että nämä erityiskohteet ovat joko pienialaisia tai taloudellisesti vähämerkityksellisiä eli jompiakumpia. Silloin tietysti pitää katsoa, että jos on isompia alueita, niin sitten niistä pitää maksaa korvauksia, niistä pitää muodostaa luonnonsuojelualueita tai se voi kelvata Metso-kohteeksi tai jollain muulla tavalla pitää hoitaa ne asiat. Tämä raja, 4 000 euroa, joka tulee tästä taloudellisesti vähäisen menetyksen tulkinnasta, vastaa suunnilleen nykylainsäädäntöä, mutta on hyvä, että käytte senkin valiokunnassa vielä läpi, mutta sitä kautta se on tullut ja sitä kautta se on siihen muodostunut.

Sitten vielä lopuksi täällä muutamissa puheenvuoroissa viitattiin tulevaan metsänhoitoyhdistyslakimuutokseen. Laki on tällä hetkellä suunnilleen valmiina. Se on laintarkastuksessa, taitaa olla käännettävänäkin, että luulen, että se on joko syyskuu tai lokakuun alkupuoli, kun saadaan tänne eduskuntaan käsittelyyn. Se on yksi osa tätä metsälainsäädännön uudistamista, mitä siis tehdään erittäin paljon tässä seuraavien kuukausien ja vuoden aikana.

Pikkuisen täytyy nyt vaikka edustaja Maijalalle vastata ja ehkä vähän muillekin metsänhoitoyhdistyksistä ja yhdistysten toiminnasta. Suomessa on paljon hyviä metsänhoitoyhdistyksiä, jotka ovat hoitaneet asiansa hyvin, mutta valitettavasti löytyy myös vähän huonompiakin esimerkkejä. Niin kuin täällä keskustelussa todettiin, että jos Suomessa on, sanotaan, 30 prosenttia metsistä, joissa ei ole 30 vuoteen käyty tekemässä mitään, niin kysymys kuuluu: miksi näihin metsänomistajiin ei ole otettu yhteyttä metsänhoitoyhdistyksen puolesta (Seppo Kääriäi-nen: Se on totta!) tai yksittäisten palveluntarjoa-jien puolesta tai näitten, sanotaan, isompien metsäyritysten puolesta, jotka myös tarjoavat erilaisia palvelu- ja metsänhoitosopimuksia metsänomistajille? Elikkä jossain kohtaa asiat eivät ole ihan kunnossa, mutta me uskomme, että kun aikanaan tätä kilpailua vapautetaan myös näitten palvelujen tarjoamisen suhteen, palveluiden osalta, mitä metsänomistajille tarjotaan, niin se pistää myös näihin vähän huonompiin metsänhoitoyhdistyksiin vauhtia. Toivottavasti saadaan asioita sitä kautta paremmalle tolalle.