Leena  Luhtanen /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys käsittelee erittäin keskeisellä tavalla valtion omistajapolitiikkaa sekä yleisten periaatteiden kannalta että esityksessä mainittujen valtion seitsemän yhtiön tai osakkuusyhtiön osalta. Valiokunnan mietintö ei kuitenkaan kaikilta osin yhdy hallituksen esitykseen.

Talousvaliokunta käsitteli valtion omistajapolitiikkaa laajasti ja perusteellisesti ja tähän liittyen kuuli asiantuntijoita muun muassa elinkeinoelämän, yritysmaailman ja ammattiyhdistysliikkeen piiristä sekä myös kattavasti eri tutkimuslaitosten edustajia, analyytikkoja, tutkijoita ja ekonomisteja.

Asiantuntijoiden kuuleminen toi esille mielenkiintoisia piirteitä. Tässä voin vain tiivistäen todeta, että yhteisenä piirteenä oli ehkä se, että yksityistämisestä olemme monin tavoin (Hälinää) ehkä uudessa tilanteessa ...

Toivon niin, koska asia on tärkeä. Kiitoksia, rouva puhemies.

Tässä voin vain tiivistäen todeta, että yhteisenä piirteenä tämän alan asiantuntijoissa oli ehkä se, että yksityistämisessä olemme monin tavoin uudessa tilanteessa, voisinpa jopa sanoa, että eräänlaisessa taitekohdassa. Valtion omistajuutta ja yksityistämistä pohditaan tänä päivänä avoimesti ja monelta kantilta.

Selvästikään ei tänä päivänä, ei myöskään hallituksen esityksessä, olla sitä mieltä, että valtion omistajapolitiikka on vain omistuksesta luopumista. Myös valiokunta piti tärkeänä sitä, että talouselämän laajemmasta yhteiskunnallisesta merkityksestä, sen tehtävästä, keskustellaan avoimesti.

Valiokunta totesikin, että valtionyhtiöt ovat jatkossakin Suomen talouden keskeisiä vaikuttajia ja voimatekijöitä. Valtionyhtiöillä on edelleen myös vahvaa alue- ja työllisyyspoliittista merkitystä. Pidimme tärkeänä, ja korostimmekin, valtionyhtiöiden merkitystä maamme teollisuuden ja kansantalouden kehitykselle ja korostimme myös näiden yritysten kilpailukykyä.

Totean vielä siis sen, että valiokunta näki asian hyvin monipuolisesti. Totesimme, että omistajapolitiikka ei saa olla pelkästään myymistä. Eihän se sitä ole ollutkaan, mutta halusimme vielä korostaa tätä näkökohtaa.

Tässä yhteydessä toimme esiin sen, että valtion omistuksesta ja myynnistä saatuja tuloja osoitetaan myös uuteen yritystoimintaan. Valtio voi siis olla perustamassa yrityksiä, ja tässä tulisi käyttää Teollisuussijoitus Oy:tä, jonka kautta valtio voisi harjoittaa sellaista aktiivista omistajapolitiikkaa, joka voi sisältää uusien valtionyhtiöiden ja osakkuusyhtiöiden rahoittamisen. Halusimme siis korostaa valtion aktiivisen omistajapolitiikan monipuolisuutta myös valiokunnan taholta ja antaa tukemme kaikille tällaisille toimenpiteille, siis hallitukselle näiden toimenpiteiden eteenpäinviemiseksi.

Kun valiokunta ei siis yhtynyt kaikilta osin hallituksen esitykseen, valiokunta korostaa — ja tätä haluan erityisesti jo tässä yhteydessä painottaa — että valiokunnalla on tarvittaessa valmiudet käsitellä nopeastikin valtionyhtiöiden omistusjärjestelyt, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen, eli aikatauluista, ajasta, se ei ole kiinni.

Valiokunta muutti hallituksen esitystä muun muassa Altia Group Oy:n osalta. Valiokunnan kannan mukaan valtion omistusosuus ja osuus äänistä voi laskea kyllä alle kahden kolmasosan, mutta ei kuitenkaan alle 50,1:n. Halusimme säilyttää siis valtion enemmistön. Perusteluna esitämme sitä, että Altia Group Oy:n merkitys on laajempi kuin hallitus esittää. Altian konserniyhtiön tuotantolaitoksilla Koskenkorvalla ja Rajamäellä on tärkeä alueellinen merkitys niiden sijoituspaikkakunnille. Nämä heijastusvaikutukset ulottuvat myös laajalle alueelle. Korostimme sitä, että tämän vuoksi Altiaa yksityistettäessä tai yritysjärjestelyjä tehtäessä on tärkeä turvata paikallinen tuotanto ja tuotemerkin säilyminen kotimaisen raaka-aineen käyttäjänä.

Hallitus korosti esityksessään sitä, että kun eduskunta antaa valtuudet luopua valtion määräysvallasta, tämä todennäköisesti parantaisi edellytyksiä hankkia yhtiöön sen kehittämisestä kiinnostuneita yhteistyökumppaneita. Valiokunnan käsityksen mukaan, kun Altian monipuolisuutta kehutaan ja sillä on hyvin suurta osaamista, teknologista taitoa, hyvä tuotteisto, pystymme kyllä myös tällä omistusosuudella menemään jatkossa eteenpäin. Tämä lienee yhtä todennäköistä kuin hallituksen arvelut. Mutta tässä yhteydessä haluan erityisesti tuoda esiin sen, mitä äsken totesin, että kun Altia Groupin omistusjärjestelyt täsmentyvät, selkiintyvät, valiokunta on luonnollisesti valmis niitä käsittelemään. Haluamme vain olla valiokunnassa tietoisempia siitä, minkälaisista rakennejärjestelyistä on kysymys ja millä tavalla ne toimivat.

Kemijoesta voin todeta sen, että hallitushan perustelee Kemijoki Oy:n alue- ja työllisyyspoliittista tärkeyttä ja merkitystä todeten, että Kemijoki Oy on Lapin läänin alueen ja koko Suomen energiahuollon kannalta merkittävä yhtiö. Talousvaliokunta yhtyy hallituksen tähän näkemykseen, näinhän on, mutta meidän johtopäätöksemme ovat vain toiset. Meidän johtopäätöksemme on se, että nimenomaan tästä syystä, kun Kemijoki on tärkeä sekä Lapille että koko Suomen energiahuollolle, katsomme, että valtion ei tule luopua suorasta enemmistöstään B-sarjan osakkeita. Perustelut ovat oikein, mutta johtopäätöksemme on siis hiukan toinen, ja näin esitämme.

Kemijoki Oy:stä, kun olemme energiayhtiön kanssa tekemisissä, voi todeta sen, että valiokunta keskusteli perusteellisesti energiayhtiöiden tilanteesta. Totesimme nyt ainakin Kemijoen kohdalta sen, että tällä hetkellä energiayhtiöt, niiden kansainvälinen kehitys, koko energia-ala on hyvin suuressa muutoksessa ja itse asiassa tästä syystä myös hyvin suuressa epävarmuudessa. Tähän yleiseen viitekehykseen liittyen katsoimme, että ei ole tarkoituksenmukaista Suomessakaan tehdä suuria muutoksia valtion omistukseen Kemijoki Oy:ssä tässä vaiheessa.

Rautaruukki on kolmas yhtiö, jossa emme yhdy hallituksen esitykseen. Esitämme hallituksen esityksestä poiketen, että valtion omistus säilyisi. Alaraja olisi 20 prosentissa, ja yleinen peruste sille on se, että Rautaruukki Oy:llä on edelleen suuri kansallinen merkitys raskaan metallin keskeisenä yhtiönä.

Vaikka jäljelle jäävien yhtiöiden osalta yhdymme hallituksen esitykseen, haluan erityisesti Vapo Oyj:n kohdalta korostaa sen merkitystä. Vapo on nyt sataprosenttisesti valtion omistama. Hallitus esittää, että valtion omistusosuus lasketaan 50,1:een. Totesimme, että tähän valiokunta suostuu. Siellä säilyy siis enemmistö. Kun korostimme Vapon energiapoliittista merkitystä ja nimenomaan sen merkitystä uusiutuvien kotimaisten energialähteiden hyödyntämisen kehittäjänä, totesimme sen, että Vapon kannalta enemmistöosuuden säilyttäminen on perusteltua siksikin, että nythän Vapon osakekannan kolmanneksen myynnistä on tehty jo Metsäliitto Osuuskunnan kanssa sopimus ja lopuistakin on tarkoitus tehdä kotimaisten omistajien kanssa suunnitelmia. Tämä tarkoittaa siis sitä, että Vapo säilyisi kotimaisena. Tätä pidimme hyvin tärkeänä. Tästä syystä hallituksen esitykseen yhdyimme.

Myös Kemira Oyj:n, Outokumpu Oyj:n ja Inspecta Oy:n kohdalla valiokunta yhtyy hallituksen esitykseen.

Arvoisa rouva puhemies! Näistä tulevista omistusjärjestelyistä loimme katsausta hiukan myös tulevaisuuteen. Korostimme sitä, että uusien valtuuksien käyttäminen ei minkään yhtiön kohdalla voi olla eikä saa olla itsetarkoitus. Tässä halusimme vain myös omassa mietinnössämme tuoda esiin sen myös asiantuntijoiden ja myös rouva ministerin tuoman ajatuksen, että näitä myönnettyjä valtuuksia tullaan käyttämään harkitusti. Tästä syystä valtakirja näiden yhtiöiden kohdalla on luovutettu. Tämänhän tietysti täytyy olla se perimmäinen tarkoitus.

Totesimme myös sen, että on hyvin tärkeää, että valiokuntaa informoitaisiin säännöllisesti hallituksen omistajapolitiikan toimista. Se, että totesimme valiokunnan mietinnössä, että emme ole saaneet kaikilta osin riittävästi ehkä tietoa yhtiöiden suunnitelmista, johtuu itse asiassa siitä yksinkertaisesta asiasta, että tänä päivänä tilanne kehittyy niin nopeasti — ja tämä tietysti aiheuttaa velvoitteita myös valiokunnalle ja eduskunnalle — että kaikista järjestelyistä itse asiassa on mahdotontakin tietää ihan aktuellisti. Mutta pääjärjestelyistä ainakin vastaisuudessa toivomme, että valiokunta saisi tietoonsa, mistä on kysymys, sen itse asiassa, näin voisin sanoa, mitä niistä noin pääpiirteittään seuraa kunkin yhtiön kohdalta. Asiat kehittyvät nopeasti, sen ymmärrämme. Tästä syystä ajankohtaisen informaation saaminen ei ole aina helppoa eikä ehkä aina käytännössä välttämätöntä toteuttaakaan, mutta tähän nyt halusimme kuitenkin kiinnittää huomion.

Otimme kantaa myös hallintoon. Nythän hallituksen esityksessä käsitellään valtioneuvoston päätöksiä valtionyhtiöiden hallinnosta, ja halusimme ottaa sen kannan, että talousvaliokunnan mielestä edelleenkin hallintoneuvostot ovat laajemman omistajavalvonnan kannalta tärkeitä välineitä silloin, kun valtiolla on yhtiössä omistusta ja tällä yhtiöllä on strategista merkitystä. Pidimme tätä tärkeänä. Halusimme tuoda tämän kannan selkeästi valiokunnan kantana ulos.

Otimme myös kantaa siihen, että valtion omistajapolitiikka tulisi koota kaikkien yhtiöiden osalta yhteen ministeriöön. Näin olisi selkeämpää luoda nämä linjat.

Arvoisa puhemies! Totean vielä, että valiokunta ei siis yhtynyt kolmen yhtiön eli Altia Groupin, Kemijoen ja Rautaruukin osalta hallituksen esitykseen. Tärkeää on kuitenkin se, että valtion omistajapolitiikasta keskustellaan laajasti ja avoimesti eri vaihtoehtojen pohjalta eri näkökantoja painottaen.

Minulle valiokunnan puheenjohtajana jäi se käsitys ja on se käsitys, että tämä hallituksen esitys sekä sen perusteellinen ja, näin sanoisin, hyvin eloisa valmistelu valiokunnassa on tässä erittäin hyvänä lähtökohtana, kaiken kaikkiaan se vuoropuhelu, mitä tässä on käyty hallituksen esityksen paketin tiimoilta. Myös se, että hallituksen ja eduskunnan ja erityisesti sen talousvaliokunnan yhteistyö ja vuorovaikutus lisääntyvät, luo hyvät edellytykset hyvälle valtionomistajapolitiikalle Suomessa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Kiitokset valiokunnalle siitä, että monipuolinen ja haastava asia on saatu mietinnön tasolle. Varmastikin on jouduttu tekemään paljon työtä ja miettimään paljon hyvin vaikeita asioita. Hallituksen esityksen tarkoituskin oli aikoinaan, kun sitä alettiin valmistella runsas vuosi sitten, se, että voitaisiin keskustella laajemmin ja avoimesti omistajapolitiikasta. Tämähän on nyt mitä ilmeisimmin toteutunut. Ihan muutamaan asiaan mietinnössä puutun.

Ensiksi totean, että onhan itsestäänselvää, että jos valiokunnassa syntyy yksimielinen muutosesitys, ministerillä pitäisi olla erittäin vahvat perusteet mennä sitä vastaan taistelemaan. Mitään sellaista ei ole löytynyt, että olisi ollut aihetta kieltäytyä hyväksymästä yksimielistä muutosesitystä. Siinä mielessä niin tehdään, kuin eduskunta päättää.

Mietinnössä kiinnitetään huomiota siihen, että valtion omaisuuden myynnistä saatavia tuloja pitää käyttää myös uusien työpaikkojen luomiseen, ja mainitaan Tesi. Suomen Teollisuussijoitus toimii juuri niillä periaatteilla, joita talousvaliokunta edellyttää, on jo toiminut. Tesiä on pääomitettu tällä hallituskaudella jo 750 miljoonaa markkaa lisää. Tesin toimintaa on nyt hajautettu yhä enemmän alueille nimenomaan pienten yritysten riskipääomarahoitukseen ja siemenvaiheen rahoituksiin, joten talousvaliokunnan toive on jo tänä päivänä arkista käytäntöä.

Altian osalta totean, että näillä ehdoilla, valtion kannalta hyväksyttävillä ehdoilla, uskottavan kumppanin löytyminen kotimaasta voi olla erittäin vaikeaa. Tätähän ennakoi jo tämän käsittelyn yhteydessä ollut vaihe, jolloin julkisuuteen annettiin tieto siitä, että Altian osalta neuvottelut eräistä järjestelyistä keskeytyivät, koska neuvottelukumppani ei ollut kiinnostunut pienestä omistusosuudesta, mutta näillä eväillä pyritään nyt tulemaan toimeen ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Mietinnössä todetaan myös, että hallituksen tulee noudattaa suurta varovaisuutta ja harkintaa valtuuksien käyttämisessä. Epäilemättä näin on tehty tähänkin asti ja aiotaan tehdä tulevaisuudessakin, eikä ymmärtääkseni mitään muuta ole esitettykään myöskään valiokunnan mietinnössä.

Hieman tietysti ihmetyttää ja herättää kysymysmerkin, kun todetaan, että valiokunta ei ole saanut riittävästi tietoja ja sen takia on ollut hankala muodostaa kokonaiskuvaa. Kaikki se tieto, mikä on ollut ministerin, ministeriön ja varmaankin yritysjohtajien tiedossa, on kerrottu valiokunnalle. Ministeri on käynyt kaksi kertaa valiokunnassa kuultavana, samoin omistajapolitiikan yksikönjohtaja. Kysymykset aika paljon kohdistuivat silloin Altiaan. Kaikki on kerrottu, mitä on tiedetty. Toisaalta tietysti Altian kohdalla ei ollut kysymys pörssiyhtiöstä, ettei ole sellaistakaan estettä kertoa sitä, mitä tietää. On kuitenkin todettava, että pörssiyhtiöstä asioiden kertomista rajoittavat arvopaperimarkkinalaki ja osakeyhtiölaki. Niitä noudatetaan. Asioita ei voi kertoa pörssiyhtiöstä sillä tavalla, että ne tulevat julkisuuteen, mutta ei ole mitään syytä epäillä, ettei eduskuntaan ja valiokuntaan voisi luottaa. Niin muodoin siinä, mitä toivotaan tulevaisuudessa, että yritysjärjestelyistä saataisiin yhä konkreettisempaa tietoa, varmasti edetään sellaisella tavalla, joka on mahdollinen.

Kun haluaisi tehdä valmistelun vielä paremmin, niin jos tätä valmistelua on haitannut jokin tiedonsaannin puute, nöyrästi kuuntelisin, missä asiassa olisimme voineet antaa tietoa enemmän. Itse en tällä hetkellä löydä sellaista asiaa, koska minun tiedossani ei ole ollut mitään muuta kuin se, minkä olen valiokunnassa kahteen kertaan kuultavana olleena kertonut.

Toivon, että eduskunta voi noudattaa valiokunnan yksimielistä muutosehdotusta, koska olemme katsoneet, että tällä tavalla saavutetaan paras mahdollinen lopputulos olemassa olevissa olosuhteissa.

Olavi  Ala-Nissilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministerin puheenvuoroon voi yhtyä ensinnäkin siinä, että valiokunnan mietintö on mielestäni onnistunut. Se taitaa olla lähellä ainakin keskustan linjaa. Luulen, että kokoomuksessa haluttaisiin edetä paljon nopeammin, ja vasemmistossa näyttää olevan, kun katsoo ponsiesityksiäkin, jarrumieliala edelleen olemassa.

Arvoisa puhemies! Mikä on nyt oleellista, on se, että tässä annetaan valtuuksia. Kyse on siitä, että valtion tulisi erittäin ammattimaisesti ja osaavasti toimia valtionyhtiöasioissa. Jos ajattelemme aivan viime aikojenkin tapahtumia, en nyt viittaa suoraan ministeri Mönkäreen toimialaan, opittavaa on. Luulen, että omistuksella on edelleen väliä. Toisaalta, kun tässä on varsin merkittävistä taloudellisista arvoista kysymys, todella toivoisi, että ammattimaisempaa otetta saataisiin edelleen valtionyhtiöpolitiikkaan myöskin maan hallituksen sisällä.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin haluan esittää lämpimät kiitokset talousvaliokunnalle siitä yksimielisestä mietinnöstä, jota olemme nyt käsittelemässä, ja myöskin valiokunnan puheenjohtajalle ja ministerille hyvistä selvityksistä, joita olemme saaneet lisää. Haluaisin tässä yhteydessä erityisesti kiinnittää huomiota seikkaan, josta ed. Luhtanen puhui, eli valtionyhtiöitten hallintoon. Valiokunta toteaa mietinnössään, että jos valtiolla on pelkästään sijoittajaintressi, niihin ei olisi syytä hallintoneuvostoa jättää. Tällainen yhtiö on esimerkiksi Kemira Oy.

Kun, puhemies, tarkastellaan sitä, miten on käynyt eri yhtiöissä, joista on esimerkiksi hallintoneuvosto poistettu, joista poliitikot on poistettu — nythän näyttää siltä, että poliitikot ovat olleet paha hallintoneuvostossa — niin esimerkiksi Outokummusta hallintoneuvosto poistettiin noin viisi vuotta sitten ja Outokummun kurssi sahaa suurin piirtein paikallaan. Sen sijaan Kemira Oy:llä on hallintoneuvosto, ja sen osakekurssi on erittäin hyvin noussut viime kuukausien aikana. Ei poliittisesti koottu hallintoneuvosto suinkaan aina ole este pörssiyhtiön toiminnalle.

Puhemies! Ehkä vielä sen toivomuksen olisi voinut esittää, että Sonera Oy, jota ei tässä (Puhemies koputtaa) käsitellä, jonka hallintoneuvosto poistettiin, olisi ollut vähän jämäkämpi. Olisi saattanut tämä suuri virheinvestointi umts-lupiinkin ehkä jäädä tekemättä.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun ministeri peräsi sitä, että valiokunta ei ole saanut tietoa, se oli aika paljon kiinni siitä, että hallituksen esityksessä näin merkittävässä asiassa oli todella niukat perustelut. Esimerkiksi Altian osalta, joka tietenkin minua pohjalaisena henkilökohtaisesti eniten kiinnosti, siellä ei oikeastaan millään tavalla viitattu Altian muuhun merkitykseen eli merkitykseen maataloustuottajille. 5 000 tilaa suurin piirtein toimittaa kaiken ohransa alueelta Primalcon tehtaille, ja myöskin rehutuotannon kannalta se on aivan ratkaisevan tärkeässä asemassa. Tämä puuttui kokonaan hallituksen esityksestä.

Se täytyy myöntää, että ministeri hyvin avoimesti vastasi valiokunnan kysymyksiin silloin, kun hän siellä vieraili. Annan myöskin tunnustusta ministerille siitä, että hän selkeästi toteaa, että siihen, mitä eduskunta päättää, hänellä ei ole mitään sanottavaa. Joskus ministerit yrittävät pullikoida myöskin eduskuntaa vastaan, mutta tässä tapauksessa ministeri hyvin näköjään mieltää asemansa eduskunnan edessä.

Olen erittäin tyytyväinen siitä, että Altian osalta on päästy ratkaisuun, joka turvaa tällä hetkellä yhtiön kehittämisen valtionenemmistöisenä. Tilanne saattaa jatkossa muuttua, mutta tällä hetkellä tilanne on hyvä näin.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Altian kohdalla valiokunnassa käytiin keskustelua ja yksimielisesti päädyttiin 50,1 prosentin tasoon. Kuitenkin valiokuntaa jäi häiritsemään se, että vaikka ministeri vakuuttikin, että mitään varsinaisia neuvotteluja ei ole meneillään Altian kohdalla, sitten voitiin lehdestä lukea, että kuitenkin KTM:n virkamiehet ilmoittavat, että joudutaankin pyytämään uusia tarjouksia, kun eduskunta ei annakaan riittäviä valtuuksia. Toivoisin, että virkamiehet kulkisivat yhtä jalkaa ministerin kanssa eivätkä kulje monta askelta edellä sitä, mitä eduskunnassa päätetään.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ministeri Mönkäreelle, että kun hän oli talousvaliokunnassa asiantuntijakuulemisessa, esitimme hänelle kysymyksen, onko Altia Groupin kohdalta mitään omistusjärjestelyjä tulossa. Ministeri vastasi, että hän ei ainakaan tiedä. Me tulimme sitten talousvaliokunnassa siihen tulokseen, että todella tällaista omistuksen muutosta lähinnä niin, että yritys olisi myytävänä tai yrityksen rakenteita vahvistettaisiin fuusion tai muun omistusjärjestelyn kautta, ei ole.

Sitten kun Helsingin Sanomista luimme pääjohtaja Kasurisen lausunnon, että heillä oli viittä vaille valmis sopimusmalli yrityksen myymisestä tai yritysrakenteen vahvistamisesta, siinä vaiheessa talousvaliokunnan jäsenet hämmästyivät ja olivat sitä mieltä, että meidän täytyy laittaa jäitä hattuun ja tässä vaiheessa katsoa, että Altia Groupin omistusosuus säilytetään 50,1 prosenttina. Mutta valiokunta on valmis muuttamaan päätöstään (Puhemies koputtaa) ja tekemään heti hallituksen esityksen pohjalta uuden päätöksen, jos Altia Groupin omistus vaatii uusia omistusjärjestelyitä. Siihen me olemme valmiit.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Myöskin minä haluan yhtyä samalla tavalla kuin ed. Elo kiitoksiin talousvaliokunnalle ja tietenkin erityisesti sen puheenjohtajalle, joka jämäkästi tätä asiaa eduskunnan linjausten mukaisesti on vienyt eteenpäin, samaten kuin ministerille siitä, että hän hyvin avoimesti ja rehdisti sanoi, että tämän mukaan eletään, mitä eduskunnassa päätetään. Tietysti niin pitää ollakin.

Minusta on tavattoman hyvä asia, että eduskunta ylipäätään valtionyhtiöpolitiikassa on viime aikoina merkittävästi jämäköitynyt. Näin pitää olla. Virkamiesohjaus — sitä meidän pitäisi myöskin tässä yhteydessä pohtia — on liian voimakasta valtionyhtiöiden osalta. Uskallan vielä sanoa sen, että jossain määrin joidenkuiden virkamiesten osalta (Puhemies koputtaa) näkyy ylimielisyys eduskuntaa kohtaan.

Olli  Nepponen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Tässä nyt kiistellään, onko ollut tietoa vai ei. Altian toimitusjohtaja totesi, että neuvotteluja on käyty useiden tahojen kanssa ja ne ovat päättyneet. Myöskin lehdistöä seuraamalla on saanut riittävästi tietoa, missä vaiheessa on menty eri puolilla. En allekirjoita, ettei olisi ollut tietoa, vaikka se on nyt kirjattu ja yleisesti todettiin, että näin sinne laitetaan; ehkä kaikilta osin ei ollut sitä.

Altian osalta meillä tulevat paineet nopeasti, viimeistään alkoholin tuonnin vapauduttua, käydä perusteelliset keskustelut omistusosuuden laskemiseksi.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Altia ja Vapo säilyvät valtion omistamina yhtiöinä, ja niitä pitää nyt kehittää valtion omistuksessa eteenpäin. Korostin sitä, että Vapo täytyy pitää yhtenäisenä yhtiönä. Metsä-Serla on tullut sinne merkittäväksi osakkeenomistajaksi, ja on pelko, että sahaustoiminta annetaan Metsä-Serlalle ja näin Vapo yhtiönä pirstoutuisi. Ennen kaikkea pitää pääkonttori säilyttää Jyväskylässä. Se on ainut valtionyhtiön pääkonttori Helsingin ulkopuolella. Tästäkin pitää huolehtia.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Aivan muutama lyhyt kommentti.

Me pyrimme tietysti hoitamaan valtion omistajapolitiikkaa ammattimaisesti ja osaavasti, niin kuin ed. Ala-Nissilä toivoi. Kauppa- ja teollisuusministeriön omistajapolitiikan osastolla on mielestäni hyvin paljon osaamista ja ammattitaitoa.

Ed. Elo puhui hallintoneuvostoista, joihin myös mietinnössä viitataan. Haluaisin korostaa sitä, minkä sanoin valiokunnassa, että minusta hallintoneuvostoista päätetään yhtiökohtaisesti, ja näin on toimittu. Siellä on joissakin tapahtunut muutoksia. Sitä mukaa kuin sisäisiä hallituksia on ulkoistettu, silloin on tarvittu toisenlaisia linjauksia. Korostan edelleen, että hallintoneuvostoista päätetään yhtiökohtaisesti tulevaisuudessakin.

Termi elintarvikeketju on tullut useasti Altian yhteydessä esille. Ed. Mäki-Hakola oli sitä mieltä, että ei ollut esityksessä tekstiä riittävästi tästä asiasta. Minusta silloin on ilman muuta selvää, että valiokunta kuuntelee asiantuntijoita niin paljon, että saa riittävästi tietoa, ja tekee päätöksensä sen perusteella. Hyväksyn sen, että valiokunta sanoo, että saamillamme tiedoilla olemme sitä mieltä, että ei voi tehdä näin. Mutta on aika huono perustelu sanoa, että emme voi yhtyä esitykseen, koska meillä ei ole riittävästi tietoa. Jos ei sitä tietoa eduskunnan valiokunta saa, sitä ei varmasti tässä maassa ole. Tässä on minusta pohdittava sitä, onko kuultu ja kysytty riittävästi, mutta en halua tähän mennä enempää, koska on saavutettu hyvä lopputulos.

Ed. Nepponen kuvasi hyvin sen, mitä Altian kohdalla on tapahtunut. Jos tästä ottaa dokumentit esille, näkee, että silloin, kun Altiassa oli mahdollisuus yksityistää alle yhden kolmasosan, olivat käynnissä neuvottelut ja niistä tiedettiin julkisuudessa. Kun neuvottelut keskeytyivät sen takia, että neuvottelukumppani ei ollut kiinnostunut tällaisesta vähemmistöosakkuudesta, silloin laitettiin julkinen tiedote KTM:stä, että Altian osalta neuvottelut ovat keskeytyneet ja odotamme eduskunnassa käsittelyssä olevien mahdollisten lisävaltuuksien kohtaloa. Tämä kaikki on ollut julkisuudessa, ja tätä on odotettu. Äsken vain totesin, että nyt, kun tuli vähän lisävaltuuksia, edelleen meidän arviomme on, että voi olla vaikea löytää sellainen kotimainen kumppani, jonka valtio omistajana voi hyväksyä, jonka kanssa saamme sellaiset ehdot, että puhdas kotimainen ohra, puhdas pohjavesi ja tuo brändi varmasti taataan ja että saamme riittävän arvon sille, mitä meillä on. Me toimimme tietenkin eduskunnan antamin ohjein tässä eteenpäin.

Vielä Altia- ja Vapo-asiasta, kun ed. Kangas nosti esille, että ne ovat nyt valtioenemmistöisiä yhtiöitä ja nyt niitä pitää valtioenemmistöisinä kehittää. (Välihuuto) — Kyllä varmasti, ja ammattitaidolla ja osaavasti. — Mutta ei pidä ollenkaan kuvitella, että valtio-omistajalla voisi olla joitakin muita välineitä käytössä kuin yleisesti omistajalla on. Se on linjattu jo paljon minua ennen. Valtio-omistajan tehtävä on hyvin selkeä: Yritysten pitää pärjätä tämän päivän maailmassa. Kannattamatonta toimintaa ei voida ylläpitää muuten kuin luomalla sellaiset olosuhteet, että ne yritykset menestyvät.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Altian osalta olen hivenen ihmetellyt sitä, että Altian toimitusjohtaja Kasurinen on niinkin voimakkaasti ollut omistuskysymyksen osalta julkisuudessa. Vaikkei tämä ole kyselytunti, mielelläni tiedustelisin ministerin näkökantaa: Onko ollut Altian ja sen yhtiön edun mukaista, että keskustelua on muun muassa yhtiön toimitusjohtajan taholta käyty julkisuudessa?

Mitä tulee hallintoneuvostoihin, itselläni on itse asiassa aika pitkä kokemus eri yhtiöiden hallintoneuvostoista ja voimakkaasti puolustelen hallintoneuvoston roolia esimerkiksi sellaisessa valtionyhtiössä, jossa valtiolla on enemmistöosuus. Minä uskon niin, että me kansanedustajat, jotka istumme eri yhtiöiden hallintoneuvostoissa, lähdemme niihin sillä mielellä, (Puhemies koputtaa) että me paneudumme kyseisen yhtiön asioihin ja pyrimme vaikuttamaan niin, että yhtiöt menestyisivät.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se niin nyt vaan oli, että valiokunta oli yksituumainen siitä, että meillä ei ollut riittävästi tietoja eri yhtiöiden omistusjärjestelyistä ja niitä koskevista suunnitelmista. Tämä lause on tavallaan kahtalainen. Se liittyy osaltaan Altiaan, josta tieto vähän vaihteli koko meidän käsittelymme ajan. Niin kuin äsken sanoin, asia eteni, tilanne muuttui.

Mutta tämä seikka on myös periaatteellinen, että silloin, kun annetaan lähes blankovaltakirja hallitukselle omistusosuuksien laskemisesta, valiokunta piti tärkeänä, että tähän saataisiin sellainen muutos, että mikäli mahdollista, valiokunta saisi etukäteen tietoja niistä omistusjärjestelyistä, joita ollaan kaavailemassa. Onhan meillä täällä sellaisiakin omistusjärjestelyjä oltu tekemässä, jotka tehdään suoraan, esimerkiksi Stora Enso, jossa oli sekä omistusjärjestely että omistusosuuden laskeminen, selvää faktaa, jota valiokunta käsitteli.

Tämä on siihen verrattuna lähes kokonaan blankovaltakirja hallitukselle. Tämä tarkoittaa siis sitä, että vastaisuudessa meillä pitäisi olla enemmän tietoa (Puhemies koputtaa) omistusjärjestelyistä, ja nyt ei niin ollut.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eri yritysten tulevien omistusjärjestelyjen yhteydessä on kiistatta tarpeellista syventää ministeriöiden ja nyt eduskunnankin käymää yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia. Nimittäin kun täällä on Koskenkorvasta puhuttu, on vähemmälle jäänyt se, että esimerkiksi Kemira-yhtiö takaa kadmiumvapaat lannoitteet eli tällä tavalla laatuketjuun puhtaat elintarvikkeet Suomelle, mikä on kilpailuvaltti jatkossa. Sen vesikemikaalit ovat suuri avainsana lähialueyhteistyössä ja monessa muussa kansallisessa intressissä, puhumattakaan metsäteollisuuden klusterista.

Kaiken kaikkiaan valtionyhtiöillä on myös kansallisessa tutkimus- ja kehitystoiminnassa mahdollisuuksia eri yliopistojen kanssa yhteistyössä. Tässä on monenlaisia vaikutuksia, joita tulee tarkemmin arvioida jatkotoimenpiteissä, kuin konsanaan nyt on pystytty edes talousvaliokunnassa tekemään eri yhtiöiden roolin osalta.

Pekka   Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean vielä Altia Groupin kohdalta, että kun 100 prosentista valtion omistusta alennetaan 50,1 prosenttiin, niin jos ulkopuoliset omistavat 49,9 prosenttia, ne ovat todella suuria omistajia, jos niitä omistajia on vähintään kaksi. Eli kolmesta kaksi jos omistaa 49,9 prosenttia, niin omistaja voi todella käyttää sananvaltaa voimakkaasti.

Ed. Laitiselle toteaisin hallintoneuvostoista sen verran, että henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että pitäisi toimia osakeyhtiölain mukaisesti sillä tavalla, että hallitus valvoo operatiivisen johdon toimia ja opastaa operatiivista johtoa. Hallintoneuvostoa ei mielestäni tänä päivänä tarvittaisi. Jos kansanedustajat ja valtio-omistajat olisivat hallituksessa (Puhemies koputtaa) suoraan mukana, omistajan sana menisi paljon tehokkaammin perille.

Bjarne  Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Myönteistä tässä keskustelussa on mielestäni se, että ministeri Mönkäre on selkeästi todennut, että sitä, mitä eduskunta lausuu, noudatetaan ja kunnioitetaan, ja se on aivan oikein. Mitään muutakaan ei voi tietenkään tehdä.

Tämä asia on ollut puolisen vuotta valiokunnassa, ja on aivan selvä asia, että puolen vuoden aikana tulee kaikenlaista uuttakin tietoa. Mutta kyllä minä kuitenkin luulen, että vaikka minkälaista tietoa olisi tullut, niin Altian kohdalla ei pitäisi mennä alle 50 prosentin.

Mitä Vapoon tulee, yhdyn siihen, mitä edustajat Laitinen ja Kangas ovat aikaisemmin todenneet.

Vielä, rouva puhemies, mitä tulee hallintoneuvostoihin, on aivan oikein, että yhtiökohtaisesti (Puhemies koputtaa) ratkaistaan, mutta missään tapauksessa ei pitäisi menetellä, kuten meneteltiin esimerkiksi Sonerassa, (Puhemies koputtaa) että valtiolla suurimpana omistajana ei ole edustajaa hallintoneuvostossa ...

... koska sitä ei ole olemassa, eikä edes hallituksessa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Luhtaselle totean, että myyntivaltuuksia on kautta koko 90-luvun haettu etukäteen. Lain mukaan hallituksen pitääkin etukäteen tuoda tämän tyyppiset asiat eduskunnan käsittelyyn. Meillähän on nytkin esimerkiksi Stora Ensosta ja monista näistä järjestelyn alla aikoinaan olleista yhtiöistä myyntivaltuuksia käyttämättä, ilman että niitä on etukäteen millään tavalla ennakoitu tai määritelty.

Ed. Kuosmaselle totean, että hyvin yleisesti kyllä pitää tietää se, että yhden kolmasosan omistuksella valtio tai kuka tahansa on erittäin määräävä omistaja missä tahansa suomalaisessa yhtiössä, jossa omistajuus on erittäin pirstoutunutta. Seuraavat suuret omistajat ovat yleensä institutionaaliset sijoittajat Suomessa eli työeläkeyhtiöt, jotka ovat siellä jollakin 4 prosentilla. Eli 33,3 prosenttiakaan ei ole mikään vähäinen omistus ja siihen liittyy paljon yhtiöjärjestyksen ja osakeyhtiölain määräyksiä, joitten kautta voidaan määräysvaltaa toteuttaa.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Olen melko varma siitä, että on tapahtumassa muutos ilmapiirissä, asennoitumisessa valtion omistamiseen ja ylipäätään globalisoitumiseen. Muutos näkyy myös meidän kiinnostuksessamme näihin yhtiöihin, jotka ovat nyt pöydällä. En oikeastaan usko, että suurin syy ovat juuri nämä yhtiöt, vaan se, että olemme nyt pohtimassa, mikä on se oikea linja tästä eteenpäin. Itse toivoisin vähän jopa laajempaa keskustelua siitä, mikä on meidän linjamme ja näkemyksemme siitä, mikä on oikea tapa: Voivatko yhteiskuntapolitiikka ja bisnes kulkea käsi kädessä ja millä lailla?

Eilen esimerkiksi perustettiin paikallinen Attac-ryhmä Turkuun ja siellä oli ihmisiä vaikka kuinka paljon. Ihan selvästi tämä asia, joka voidaan kokea aika korkealentoisena, kiinnostaa nyt ihmisiä ylipäätään, mikä on yhteiskunnan rooli ja bisneksen rooli ja voidaanko jollain lailla ottaa markkinavoimat demokraattiseen valvontaan ja huolehtia siitä, että kahtiajakautuminen ei tule pahemmaksi maailmassa. Tämän takia globalisaatio ja globaalietiikka kiinnostaa ihmisiä.

Koskenkorva on tullut symboliksi. Sanon suoraan, että mielestäni tämä Koskenkorva-kampanja, voi nyt sanoa, on onnistunut, koska Altiaa ei mennä muuttamaan, mutta samalla se kätki taakseen tärkeämmän keskustelun, todellisen pohdinnan siitä, mikä on valtion rooli: Onko meidän syytä jatkaa valtionyhtiöiden omistamista vai ei? Pitääkö kaikki vähitellen myydä pois vai perustaa jopa uutta? Tässä keskustelussa oma näkemykseni on, että meidän kannattaa koko ajan pohtia elävästi, mitä haluamme omistaa ja mitä emme halua. Voimme myydä, mutta myös perustaa uutta.

Oikeastaan valiokunnan työssä minulle kaikkein tärkein, jos voisi käyttää sanaa, voitto — tai kompromissi sinänsä on erittäin suuri voitto — tärkein voitto oli se, että saimme mietintöön lausuttua, että kun saamme sitten rahaa, kun myymme valtionyhtiöitä, niillä rahoilla meidän tulisi yrittää taas perustaa uusiakin valtionyhtiöitä, sellaisia yhtiöitä, joiden on vaikeaa saada riskirahoitusta. Ministeri, joka äsken poistui, sanoi, että valtionyhtiö ei voi mennä miinukselle, mutta valtionyhtiössä on se hyvä puoli, että sillä on niin suuri omistaja, niin vahva omistaja, että se uskaltaa alussa ottaa riskejä, niin kuin Vapo, joka toi turpeen markkinoille ja auttoi turpeen käyttöä. Nyt puuenergiassa on tullut paljon apua Vaposta.

Nyt voisi tulla esimerkiksi tuulivoimaloita. Voisi hyvin ajatella, että voimme perustaa uusia valtionyhtiöitä sellaisille aloille, joilla on ihan selvät, hyvät tulevaisuusnäkymät, mutta joilla riskirahoitus ei vielä uskalla tulla vastaan riittävästi. Etenkin, jos meillä on poliittista intressiä, yhteiskunnallista intressiä, nähdä, että jokin ala kasvaa nopeasti, voimme perustaa uusia valtionyhtiöitä ja saamme niihin nopeasti liikettä, niin ettemme joudu odottamaan liiketoiminnallista kannattavuutta. Voi kuitenkin olla niin tärkeä asia meidän maallemme esimerkiksi energiapolitiikassa, että saamme lisää vauhtia joihinkin aloihin, että niihin kannattaa todella satsata valtion rahaa. Sitten voimme myydä pois, kun ala taas rupeaa toimimaan oikein hyvin, jos näemme, että siitä ei ole enää hyötyä meille. Tämmöinen salkku, joka voi vaihdella, mutta jossa valtio on omistajana, on erittäin tärkeä.

Vaposta voisin vaan sanoa, että esimerkiksi teksti, mikä laitettiin valiokuntaan mietintöön, kuuluu näin: "Valiokunta pitää tärkeänä, että valtion säilyessä pääomistajana mahdolliset omistusjärjestelyt eivät vaaranna Vapo Oy:n mahdollisuuksia jatkaa puuenergian käytön edistämistä hyväksytyn energiastrategian mukaisesti. Määräysvallan säilyttäminen valtiolla yhtiössä on perusteltua." Tämä on itselleni erittäin tärkeä kohta mietinnössä, koska juuri tällaisissa yhteiskunnallisissa tärkeissä päätöksissä, joilla me voimme vaikuttaa siihen, mihin suuntaan raha ohjautuu, millaista on energiapolitiikka ja missä tulee kehitystä, on tärkeä rooli valtionyhtiöillä.

Toinen asia, jota tässä on nyt pohdittu, on se, miten valtio ohjaa yhtiöitä. Se on mielestäni todella pohdinnan arvoista. Vapossa varmaankin on paljonkin voinut moni poliitikko ja moni muukin vaikuttaa siihen, että puuenergian käyttöä on saatu näinkin hyvin edistettyä, mutta muuten en ole niin varma, että aina kansanedustaja ehkä pystyy niin sen roolinsa löytämään.

Mielestäni kansanedustaja, joka istuu jossain valtionyhtiössä mukana näissä kokouksissa, ei vahdi pelkästään yhtiön menestymistä, vaan vahtii myös etenkin sitä, että meidän yhteiskunnallinen näkemyksemme tulee sen yhtiön toimintaan. Jos näemme vaikkapa Vapossa, että puuenergiaan pitäisi satsata, niin vaikka ei heti tulisikaan suurta markkinavoittoa, me satsaamme kuitenkin vaan sen takia, että se meidän mielestämme on oikein, ja toivomme, että sieltä tulee voittoa. Toinen asia on tasa-arvo, niin että etenkin huolehdimme siitä, että näissä yhtiöissä, jos missä, tasa-arvo toteutuu ja työntekijöitä kohdellaan hyvin.

Tämä on meidän roolimme, kun olemme yhteiskunnan edustajina mukana valtionyhtiöissä, että nämä yhtiöt ovat esimerkillisiä, esimerkkinä muille, samalla myös tehden voittoa, koska pidemmän päälle on niin, että reilu yhtiö pärjää. Vaikka nopeissa voitoissa epäreilumpi tyyli voi kannattaa, mutta pitkässä juoksussa kannattaa olla reilu. Siinä valtionyhtiöillä on tärkeä rooli.

Kun me tätä kompromissia väänsimme ja käänsimme, oli minullakin jossain vaiheessa ehkä vähän radikaalimpiakin tekstejä, mutta mielestäni on tärkeää, että kun kompromissia tehdään — ja haluan nyt kiittää kaikkia, etenkin kokoomuksen ryhmää tässä, että kompromissiin päästiin, ja kiitos puheenjohtajalle — silloin pitää myös olla valmis hyväksymään se, että kaikkea ei saa läpi. Sellainen puhdasotsaisuus, että sitten tulee saliin jälkeenpäin ja rupeaa motkottamaan, että vielä minä vähän enemmän olisin vaatinut ja sitten vaikka vien sen äänestykseen, on kyllä paras tapa estää yhteistyö siitä eteenpäin. Jos toiset tulevat vastaan kompromissiin, niin kaikkihan siinä joutuvat venyttämään. Ehkä keskustalle tämä oli kaikkein helpointa, jos me keskelle päädyimme, en tiedä.

Mutta on niin, että moni on joustanut, vaikka kaikki me haluaisimme olla yksin päättämässä. Siinä mielessä olen erittäin pahoillani, jos tässä nyt vielä viedään tämä äänestykseen, koska koen, että tässä oikeasti päästiin niin lähelle "kirkko keskellä kylää" kuin vain oli mahdollista.

Ajattelin lukea teille, mitä olisin itse halunnut, jos olisin yksin päättänyt, tällaista tekstiä: "Kun jatkossa käydään keskustelua valtionyhtiön yksityistämisestä, on tärkeää muistaa, että on myös aloja, joiden ohjaamiseen eivät sovellu pelkät liiketaloudelliset kriteerit. Etenkin yhteiskunnan peruspalveluiden yksityistämisessä pitäisi noudattaa varovaisuutta, sillä valtion omistuksessa yhtiöitä voidaan kehittää koko yhteiskunnan edut huomioon ottaen pitkäjänteisemmin ja vakaammin kuin mihin yksityisomistajalla on mahdollisuuksia ja intressejä. Valtion riittävän suuri omistusosuus antaa mahdollisuuden yhtiöiden toiminnan demokraattiseen ohjailuun. Yksityistäessä pitää muistaa, että valtionyhtiöillä on myös kansantaloudellista välinearvoa. Niiden avulla voidaan vakauttaa kansantaloutta. Valtion omistuksen turvin voidaan talouden heilahtelujenkin aikana harjoittaa vakaampaa ja pitkäjänteisempää toimintaa. Valtionyhtiöt ovat myös olleet ja ovat yhä valtion merkittävä tulonlähde."

Tämä teksti ei tullut tällaisenaan, mutta sen suuntaisia kirjauksia saimme siihen tekstiin, ja olen siihen erittäin tyytyväinen. Haluan nyt, sanotaanko, jatkoa ajatellen tuoda esiin sen, että jos teemme täällä yhteistyötä, niin on kaksi tapaa tehdä politiikkaa. Toinen on se, että asia on se tärkein eikä pisteiden kerääminen. Silloin yrittää löytää ratkaisun ja ehkä pitää vähän matalampaakin profiilia ja sitten ehkä motkottaa vähän, jos ei itse pääse näkymään, mutta lopputulokseen voi olla aika tyytyväinen. Toinen on taas se, että antaa muiden tehdä työn ja sitten jälkeenpäin tulee ja nostaa omaa profiiliaan ja on vielä vähän kovempi.

Jokainen voi päättää, mikä on se parempi tapa. Voi olla, että sillä toisella saa vähän enemmän ääniä, en tiedä enkä usko sitä varmasti. Mutta luulen, että pidemmän päälle, jos haluamme muuttaa maailman paremmaksi, niin pieniä askeleita oikeaan suuntaan todella otetaan eikä vain uhota. Se on parempi, kuin että vaan ollaan oikeassa eikä mitään tapahdu.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Anderssonin puheenvuorossa oli siinä mielessä ristiriitaisuuksia, että alussa hän totesi, mikä kuvastaa tätä yleistä linjaa, että valtionyhtiöillä on tehtävä ja pitäisi uusperustantaa harrastaa. Minä olen ihan samaa mieltä.

Mutta sitten ed. Andersson totesi, että kun yhtiö saadaan toimimaan, se voidaankin lykätä yksityiselle. Tämä filosofiahan tässä on koko ajan, joka poikkesi ed. Anderssonin loppupuheenvuorosta, jossa todettiin, miten olisi tehty, jos hän olisi yksin päättänyt. Siinä on joitakin hyviä elementtejä, mutta siinäkin on vähän lipsuntaa siinä mielessä, jotta minusta ei ole kuitenkaan mikään häpeä se, jos valtio omistaa ja niitä varoja käytetään vaikka peruspalvelujen tuottamiseen. Mutta tässä koko yhteiskunnassa on se mätä, jotta nyt tuntuu, että kaikki, mikä on yhteiskunnallista, on pahaa. Se kuvastuu myös mietinnössä.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä mietintö juuri todistaa, että se ei ole näin. Minä olen iloinen siitä, että me nyt voimme sanoa ääneen, että valtio omistajana voi olla erittäin positiivinen asia. Sen halusin tuoda esiin, että on sellaisia energiayhtiöitä kuin vaikkapa tuulivoimalaitos, joka voidaan perustaa valtionyhtiönä ja myöhemmin myydä pois. Mutta peruspalveluissa emme voi tehdä tällaista. On erilaisia yhtiöitä. Valtion pitää olla aktiivinen näissä toimissa. Jotkin ovat sellaisia, että niiden pitää aina olla meillä eikä missään nimessä niitä saa myydä pois, mutta jotkin ovat sellaisia, että voidaan aloittaa, myydä ja liikkua sen mukaan, mikä meidän yhteiskunnallinen intressimme on. Mutta se, että valtio omistajana on myös erittäin positiivinen asia, on nyt tullut uutena trendinä.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Totean ed. Anderssonille, että kun suljettu talous Suomesta loppui 80-luvulla, niin valtionyhtiöt ovat joutuneet kilpailemaan avoimessa markkinatilanteessa ympäri maailmaa. Siinä mielessä valtionyhtiöitten omistusrakennetta tulee vahvistaa joko yrityskauppojen tai fuusion kautta. Mutta teidän kanssanne olen eri mieltä siitä, että kun alennamme valtionyhtiön omistusta, niin se täytyy vaihtaa rahaksi. Missään nimessä ei näin. Meidän täytyy ajatella työpaikkoja ja turvata valtionyhtiön omistus jatkossa sillä tavalla, että pystymme kilpailemaan avoimessa markkinatilanteessa.

Kaikilta osin muuten ed. Anderssonin puheenvuoro oli hyvä ja rakentava. Olen erittäin tyytyväinen talousvaliokunnan työskentelyyn. Kaikki puhalsivat samaan hiileen, ja lopputulos on hyvä.

Mari Kiviniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Oli aivan kelpo ajatus tuoda yhtä aikaa usean valtionyhtiön osalta yksityistämispäätös eduskuntaan. Näin eduskunnalle on ainakin periaatteessa tarjoutunut mahdollisuus keskustella laajemminkin hallituksen valtionyhtiöpolitiikasta. Tämän ajatuksen toteutus on kuitenkin jonkin verran ontunut. Muistamme, kuinka lähetekeskustelu käytiin hyvin epäedulliseen aikaan viime joulun alla ilman ministeriä, joten on ollut hyvä, että tätä puutetta ministeri Mönkäre on paikannut tulemalla valiokunnan kuultavaksi asiasta pariinkin otteeseen. Varmaankin hän vielä tänne saliin palaa keskustelemaan.

Usean eri toimialalla toimivan yrityksen käsittely yhtä aikaa valiokunnassa ei kuitenkaan ole ongelmatonta, mutta siitä huolimatta voi valiokunnan työhön ja mietintöön, joka oli, kuten täällä on jo todettu, yksimielinen, olla hyvin tyytyväinen. Tämän valtionyhtiöpaketin päätyminen lopulta valiokunnan esittämään muotoon on kuitenkin ollut hyvin kiemurainen. Hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan vuosi sitten hyväksymästä päätöksestä se poikkeaa aika lailla. Hallituksen ote valtionyhtiöpolitiikkaan ei olekaan ollut aivan pitävä. Linja ei ole ollut selkeä siitä huolimatta, että Lipposen joukoilla on ollut Ahon hallituksen jäljiltä hyvä pohja toimia. Ahon kaudella nimittäin luotiin nykyisen valtionyhtiöpolitiikan perusta. Silloin tavoitteeksi asetettiin aktiiviseen omistajapolitiikkaan siirtyminen passiivisen omistamisen sijaan. Valtionyhtiöiden omistuspohjan laajentaminen ja yksityistäminen nousivat osaksi maamme talous- ja elinkeinopolitiikkaa.

On selvää, että valtionyhtiöiden rooli ja merkitys ovat viime vuosikymmeninä muuttuneet. Kuten valiokunta mietinnössään korostaa, niillä on kuitenkin edelleen laajaa elinkeinopoliittista merkitystä. Yhtiöt ovat jatkossakin monin tavoin Suomen talouden keskeisiä vaikuttajia ja voimatekijöitä. Niillä on alue- ja työllisyyspoliittista merkitystä, eikä niiden vaikutusta teollisuuden ja kansantalouden kehitykselle saa väheksyä.

On kuitenkin muistettava, että valtionyhtiöiden osaaminen ja työpaikat voidaan säilyttää vain, jos yritykset ovat alallaan kilpailukykyisiä. Monesti törmää siihen harhaluuloon, että valtio omistajana olisi aina tae työpaikkojen säilymiselle. Näinhän ei valitettavasti aina ole. Onkin hyvä, että valiokunnan mietinnössä korostetaan ratkaisujen taloudellisia perusteita ja niiden vaikutuksia yhtiöiden kilpailukykyyn.

Mietintömme henki on selkeästi se, että valtion osallistuminen yritystoimintaan on edelleen järkevää ja kannatettavaa. Valtion on hyvä olla myös 2000-luvulla vahvistamassa Suomen teollista pohjaa ja osallistua uusteollistamiseen erityisesti hankkeissa, joilla on esimerkiksi teknologian tai alueellisen kehityksen näkökulmasta merkitystä. Teollisuussijoituksen, Finnveran ja muiden yritystoiminnan kehittämiseen vaikuttavien laitosten tehtäviä ja työnkuvaa pitääkin edelleen kehittää ja valtionyhtiöiden myynnistä saatavat tulot on velanmaksun rinnalla käytettävä kansallisen osaamistason kohottamiseen ja teollisen pohjan vahvistamiseen. On hyvä, että nämä periaatteet tulevat selkeästi ilmi mietinnössä.

On erinomaista, että valiokuntamme otti kantaa myös valtionyhtiöiden hallintoon. Yhtiön omistajavalvonnassa on tarpeen huomioida myös yhteiskunnallinen näkemys. Hallituksen pitäisi myös ryhtyä toimiin valtionyhtiöpolitiikan keskittämiseksi yhteen ministeriöön. Keskusta on tätä aikaisemmin useasti esittänyt. Omaisuudenhoidon strategiat ovat nimittäin yksityisellä sektorilla kehittyneet merkittävästi viime vuosina, mutta valtiovallan puolella omaisuudenhoito ei välttämättä ole yhtä korkealla tasolla. Yhdessä yksikössä varallisuuden hallinnointi onnistuisi parhaiten korkean ammattitaidon ja terveiden taloudellisten periaatteiden pohjalta.

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöiden yksityistäminen on periaatteessa oikean suuntaista politiikkaa, mutta sitä pitää aina harkita yrityskohtaisesti. Näin talousvaliokunta on työssään tehnyt. Yhtiöitä pitää tarkastella myös toimialoittain. Suomalaisesta kansallisvaltionäkökulmasta joidenkin toimialojen merkitys maallemme on edelleen erittäin tärkeä. Tällaisia aloja ovat muun muassa puolustus-, energia- ja elintarviketeollisuus. On tärkeää, että näiden alojen omistus säilyisi mahdollisimman hyvin suomalaisissa käsissä. Valtionyhtiöiden omistusjärjestelyjä tehtäessä pitääkin niihin toimialoihin kuuluvien yritysten osalta tehdä päätöksiä erittäin harkitusti.

Energiamarkkinoiden kansainvälistyminen ja Kioton ilmastosopimuskin asettavat energiayhtiöille uusia haasteita. Niillä pitää olla mahdollisuudet markkinatilanteen edellyttämiin liittoutumisiin ja pääoman saantiin. Energiayhtiöomistukset ovat valtiolle kuitenkin myös mahdollisuus määrätietoisen ja innovatiivisen energiapolitiikan toteuttamiseen. Uusiutuvien energialähteiden käytön radikaali lisääminen on tulevaisuudessa välttämätöntä. Vapon ja Kemijoen omistusjärjestelyissä nämä näkökohdat onkin otettu huomioon. Vapolla ja Kemijoellahan on myös erityistä aluepoliittista merkitystä ja niissä valtion erityisintressi on niin merkittävä, että valtion on niissä säilytettävä määräysvalta, mistä mietinnössä lähdetäänkin. On hyvä, että mietinnössä päädyttiin myös Kemijoki Oy:n osalta siihen, että valtiolla säilyy osakkeista yli 50 prosenttia.

Perusteollisuudellakin on edelleen Suomelle suurta elinkeino- ja aluepoliittista merkitystä, joten yksiselitteinen johtopäätös luopua perusteollisuuden valtionomistuksesta kokonaan ei ole järkevää. Ei voi sanoa, että valtiolla olisi niiden yhtiöiden osalta vain ja ainoastaan sijoittajaintressi. Perusteollisuudessa valtion on omistajana onnistuttava nykyaikaisten, kehityksen kärjessä kulkevien teollisuusyritysten luotaamisessa. Näiden yritysten on myös oltava alansa huippuja. Outokummun, Kemiran ja Rautaruukin osalta valtiolla on edelleen teollisuus- tai elinkeinopoliittista merkitystä, joten valtion omistusosuuden pitää olla sellainen, että valtiolla on jatkossakin riittävästi vaikutusvaltaa yhtiöiden päätöksenteossa.

Valiokunnan kuulemisessa kävi ilmi, että Kemiralla ja Outokummulla on selkeät toimintastrategiat, joissa hallituksen esittämät omistusosuuden muutokset ovat olennainen osa. Rautaruukilla taas ei näin selkeää toimintasuunnitelmaa ollut, joten valtuuksien alentaminen valiokunnan mietinnössä esitetyllä tavalla on perusteltua. Näin radikaaliin omistusosuuden alentamiseen ei siis ollut riittävästi perusteita.

Samoin valiokunnan esitys siitä, että Altia Groupin osalta valtion myyntivaltuuden raja pudotetaan vain 50,1 prosenttiin yhden kolmasosan sijaan, on erittäin perusteltu. Yrityksellä on suurta alue-, työllisyys- ja maatalouspoliittista merkitystä. Se on myös merkittävä elintarvikealan osaamiskeskittymä. Tärkeää on myös säilyttää tuotanto ja tuotemerkki kotimaassa. Hallituksen esityksessä nämä kysymykset jäivät avoimiksi.

Arvoisa puhemies! Valiokunta korostaa mietinnössään, että se on tarvittaessa valmis nopeasti käsittelemään valtionyhtiöiden omistusjärjestelyt, jotka vaativat eduskunnan suostumuksen. Jos hallituksella on jonkin yhtiön osalta selkeät suunnitelmat, joissa osoitetaan yhtiön toiminnan, kilpailukyvyn ja tulevaisuuden kannalta välttämättömien omistusjärjestelyiden tarpeellisuus, voidaan suostumus toki kiireestikin myöntää. Nyt näin ei asianlaita ollut erityisesti Altian ja Kemijoen osalta.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kiviniemen puheenvuoro oli hyvä ja lähes kaikilta osin siihen voi yhtyä. Pikkuisen siihen sisältyi lievä annos oppositiopolitiikkaa. Se koski puheenne sitä osaa, jossa totesitte sen, että Ahon hallituksen aikana luotiin pohja valtionyhtiöpolitiikalle. Minä en ihan tätä allekirjoita. Sen tiedän, että esimerkiksi silloinen kauppa- ja teollisuusministeri Kääriäinen olisi monissa eräitä valtionyhtiöitä koskevissa asioissa toiminut henkilökohtaisesti toisin kuin hallitus Viinasen johdolla sitten toteutti.

Esimerkkinä otan Valmetin. Valmet yhtiönä olisi sietänyt sen, että valtiolla olisi siinä ollut merkittävää omistusosuutta, mutta Ahon hallituksen aikana se yksityistettiin. Onneksi sitten kun kauppa- ja teollisuusministeriksi tuli Antti Kalliomäki, hän niittasi valtion omistusosuutta käytännössä riittävästi sen yhtiön osalta.

Seppo   Kääriäinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä en tiedä, kuinka paljon menneitten vähniminen auttaa tulevaisuutta rakennettaessa, mutta sen verran vanhoista asioista totean, että Ahon hallituksen aikana luotiin se tietty peruslinja, perusajatus, jonka mukaan sitten on edetty kymmenen viime vuoden aikana. Voi sanoa, että se oli suomalainen linja, jossa ei lähdetty äärisuuntiin, vaan hyvin pragmaattinen toimintalinja valittiin ja sen mukaan on toimittu. Ahon aikana ehdittiin oikeastaan antaa vain valtuuksia tehdä isoja ratkaisuja. Näitä valtuuksia sitten Lipposen ensimmäinen hallitus käytti aika täysimääräisesti ja voimakkaasti hyväksi. Niitä en vastusta nyt jälkeenpäinkään, vaan totean, että se oli valitun linjan toteuttamista käytännössä.

Bjarne   Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laitinen moitti päätöstä, joka koski Valmetia. Minun mielestäni se päätös oli aivan oikea. Ilman sitä Valmet ei olisi tullut New Yorkin pörssiin, ilman sitä, pelkään, Metso ei olisi syntynyt. Kun katsoo Metsoa tänä päivänä, niin väittäisin, että se on kyllä parempi kuin Valmet ennen kuin omistuspohjaa ruvettiin laajentamaan.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Seison kyllä sanojeni takana. Siinä mielessä ed. Kääriäinenkin totesi juuri tämän, että kyllä tosiasia on nimenomaan niin, että 90-luvulla Ahon hallituksen aikana pohja tälle valtionyhtiöpolitiikalle ilman muuta luotiin. 80-luvulla tehtiin joidenkin yksittäisten yritysten osalta yksityistämispäätöksiä, mutta se, että valtionyhtiöiden omistuspohjan laajentaminen ja yksityistäminen tulivat osaksi maamme laajempaa talous- ja elinkeinopolitiikkaa, tapahtui kyllä nimenomaan Ahon hallituksen aikana.

Klaus Hellberg /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Valtion merkittävä yhtiöomistushan on maassamme ensisijaisesti syntynyt elinkeino- ja yhteiskuntapoliittisista tarpeista. Yritystoimintahan tähtäsi lähinnä aikoinaan maan raaka-aineiden hyödyntämiseen ja kansantalouden infrastruktuurin kehittämiseen ja monessa mielessä myös omavaraisuuden aikaansaamiseen. Monilla paikkakunnilla ja alueillahan olisi ollut täysin mahdotonta suorittaa ilman valtion panostusta ja sen luomaa yritystoimintaa sellaisia teollisia investointeja, joilla oli merkitystä.

Valtio-omistajan tulee toiminnallaan tukea ja kehittää yhtiöitä ja niiden toimialoja. Harjoitettavan omistajapolitiikan tulee näin ollen olla riittävässä mittakaavassa aktiivista. Se tarkoittaa minusta sitä, että täytyy voida katsoa omistus- ja toimialajärjestelyjä yhdessä sillä lailla, että järkevästi voidaan kilpailu- ja yritysrakennetta kehittää. Tämä voidaan tehdä myös yrityskauppojen tai uusperustannan avulla. Mutta pitää aina ottaa huomioon se, että myös uusia valtionyhtiöitä voidaan ja niitä tulee tarpeen mukaa perustaa suomalaisen osaamisen kannalta strategisilla aloilla.

Tämä on mielestäni erittäin tärkeä asia. Ei voida vain lähteä siitä, että valtio vähentää omistustaan, vaikka tällaisia näkemyksiä monella varmasti on. Meille 90-luvulla tuli sellainen ilmapiiri, että valtio ei varmaan oikein kelpaa mihinkään, ja silloin alkoi voimakas keskustelu valtion omistuksesta luopumisesta ja sen vähentämisestä yrityksissä. Tämähän on jatkunut aika voimakkaana edelleen. Myös hallituksen esitys tietysti tähtää tähän.

Aika merkittävää ja merkillistä on se, että eräiden yhtiöiden, joissa valtiolla on vahva omistajaosuus, toimitusjohtajat juoksentelevat ympäri maailmaa ja kehottavat myymään ja vähentämään valtion omistusosuutta, jotta he voivat toimia markkinoilla paremmin. Tämä on aika merkillinen tilanne. Tuskin yksityisissä yrityksissä yhtiön palkatut toimitusjohtajat julkisesti voisivat kehottaa vaihtamaan omistajaa sillä lailla kuin valtionyhtiöiden eräät toimitusjohtajat tälläkin hetkellä tekevät. (Ed. Kallis: Esimerkki! — Ed. Nepponen: Ottakaapa esimerkki!) — Otan esimerkiksi Altia Groupin, jonka toimitusjohtaja on tuonut tämän esille. Fortumin toimitusjohtaja tuo sitä esille; se ei ole täällä listalla ja toivottavasti ei tulekaan sinne. Tässäkin voidaan huomata se, että tällaista voi todella tapahtua. Missään yksityisessä yrityksessä ei näin voisi varmasti tapahtua.

Tässä on tietysti tämä buumi, joka lähti liikkeelle jo 80-luvulla. Ed. Kuosmanen, joka nyt ei ole paikalla, totesi, että silloin päättyi suljettu talous Suomessa. No, ei se nyt siihenkään mennessä ollut mikään suljettu talous. Tietysti määrättyjä aloja oli lailla monopolisoitu ja oli määrättyä toimintaa, joka käytännössä oli monessa mielessä suljettua, mutta kyllä suuri osa yritystoiminnasta silloinkin toimi vapaassa kilpailutilanteessa. Tässä ei niin suurta muutosta ole tapahtunut kuin väitetään. Kyllä valtionyhtiöt ovat joutuneet, monet näistäkin, kilpailemaan vapailla markkinoilla jo kymmenet vuodet. Tietysti se on toisenlaista tänä päivänä, niin kuin kaikkien yhtiöiden kohdalla. Globalisaatio tietysti on muuttanut hyvin paljon yhtiöitten asemaa ja toimintastrategiaa varmasti eri osa-alueilla.

Minusta on hyvä, että olemme nyt päässeet valiokunnassa hyvään kompromissiin. Minusta esityksellä, jossa on pienet muutokset Altia Groupin, Kemijoki Oy:n ja Rautaruukin osalta, voidaan hyvin mennä eteenpäin.

Haluaisin vielä painottaa sitä, että toimialakohtainen tarkastelu on hyvin tärkeä, mihin valiokuntakin ottaa kantaa. Tietysti yhtiöt täytyy katsoa yhtiökohtaisesti, mutta toimialakohtainen tarkastelu on myös tärkeä. Varsinkin otan nyt esiin energia-alan. Siinä koetetaan nyt edetä varovasti.

Kun olemme valiokunnassa asiantuntijoita kuulleet, sekin näkemys on tullut esille, että kun it-buumi nyt ehkä jossain määrin on sillä lailla mennyt ohi, että kaikki sijoitusraha ei enää mene sinne it-puolelle, vaan halutaan etsiä vakaampaa, pitkäaikaista sijoituskohdetta, niin näidenkin yhtiöiden arvostus, joissa valtiolla on huomattava omistusosuus, varmaan tulee kasvamaan, koska kyllä tälläkin on arvonsa, että valtio on mukana vahvana omistajana yhtiössä. Melkein uskaltaisin väittää, että jos tämä esitys olisi tullut myöhemmin, joskus vuoden kuluttua, näinkään laajoihin valtion omistajaosuusvaltuuksiin ei olisi menty. Uskon, että valtion omistuksella kuitenkin on yhtiön kehittämisen kannalta vakauttava merkitys.

On selvää, että kaikessa yritystoiminnassa osaaminen tietenkin on erittäin ratkaisevaa ja yhtiön täytyy olla kilpailukykyinen, vaikka se on valtion omistama. Se on aivan selvä. Mutta kyllä minä uskon, kun näistäkin seitsemästä yhtiöstä on kyse, että kaikki ovat erittäin hyviä yrityksiä. Kaikki ovat erittäin kilpailukykyisiä yrityksiä. Siinä mielessä valtion vahva omistus näissä ei varmasti ole estänyt yrityksen kehittämistä.

Mikko  Immonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Valtio omistajana on saanut paljon keskustelua osakseen. Ehkä keskustelun runsauteen on osasyynä 90-luvun laman aiheuttama epävarmuus tulevaisuudesta, kilpailun tuoma peli, joka ei ole vakuuttanut varsinkaan työtätekevää osapuolta riittävästi sen tuomasta hyödystä. Vahvasti on ilmassa käsitys, että kysymys on valtionyhtiöitten myynnistä rahanhimossa, jotta saataisiin maksaa valtionvelkaa. Soneran optiojärjestelmä ei ole helpottanut työtämme. Kuitenkin tämän päivän globaalin kilpailun maailmassa on väistämättä osa teollisuuspolitiikkamme menestymisestä. Maailmanlaajuisen kilpailun huomiotta jättäminen näivettää meidät "suo, kuokka ja Jussi" -asteelle.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän toimesta olemme valmistautuneet myyntivaltuuksien antamiseen muun muassa viime kesän työryhmätyöllä, jossa kävimme läpi nyt esillä olevat valtionyhtiöt ja kävimme jopa fyysisesti paikan päällä kartoittamassa tilannetta. Mielestämme silloin yhtiöitten edustajien, niin työnantajien kuin työntekijöitten, kanssa tuli selväksi, että omistajapolitiikan keskeinen tavoite on kehittää yrityksiä toimimaan normaalissa kilpailuympäristössä yhtäläisillä ehdoilla muiden yritysten kanssa ilman erityisvapauksia tai erityisehtoja. Markkinataloudessa työpaikkoja ei voi rakentaa suojamuurien tai tukiaisten varaan pitkällä juoksulla, vaan omaan osaamiseen ja kehittämiseen luottaen. Ennen kaikkea tarkoitus on kehittää yrityksiä Suomessa, luoda työpaikkoja Suomeen. Tämän päivän maailmassa siihen hyvin todennäköisesti tarvitaan kansainvälisiä yhteistyökumppaneita. Tarvitaan pääomaa investointeihin ja asiantuntemusta yritysten johtoon. Uusi, akuutti tieto tulee usein kumppanin myötä. Ennen muuta uusien markkinoiden avautuminen on keskeistä yhteistyökumppaneita etsiessämme.

Valtiolla ja kunnilla on ja tulee olla vahva rooli elinkeinopolitiikassa. Tämä tarkoittaa, että valtio voi olla merkittävä omistaja myös avoimilla markkinoilla toimivassa pörssiyhtiössä. Valtion tulee harjoittaa aktiivista ja asiantuntevaa omistajapolitiikkaa, jonka tarkoituksena on kyseessä olevien yhtiöiden liiketoiminnan kehittäminen Suomessa. Valtiota ei pidä häätää pörssistä. Sen tulee toimia siellä vastuullisena sijoittajana, joka osinkotuottojen ohella lisäksi tähtää myös henkilöstön, asiakkaiden ja yhteiskunnan kokonaisedun mukaisiin ratkaisuihin. Julkisen vallan tärkein tehtävä elinkeinopolitiikassa on edellytysten luominen vihreälle, anteeksi, vireälle yritystoiminnalle. (Ed. Kääriäinen: Mutta myös vihreälle!) — Myös.

Hyvät julkiset hallinto-, sosiaali- ja kulttuuripalvelut sekä korkeatasoinen koulu- ja opetusjärjestelmä, kaikin puolin toimiva infrastruktuuri ja turvallinen sekä puhdas ympäristö ovat edellytyksiä, joita ilman nykyaikainen yritystoiminta ei voi menestyä eikä sijoittua paikkakunnalle. Avaintekijöitä yhteiskunnan kestävässä menestyksessä ovat eri toimijoiden keskinäinen kumppanuus ja hyvä yhteistyö. Työmarkkinaosapuolten, julkisen vallan ja elinkeinoelämän yhdessä muodostama sosiaalinen pääoma on se voimavara, jonka varassa Suomi voi vastakin menestyä. Yhteiskunnan on valtionyhtiöissä ja valtion osakkuusyhtiöissä omistajana otettava vastuuta paitsi yhtiöitten liiketaloudellisesta tuloksesta myös työllisyyden turvaamisesta erityisesti muutostilanteissa. Tämä edellyttää lyhytnäköisen, osakkeiden arvonnousua korostavan ajattelun sijasta valtion toimintaa vastuullisena ja pitkäjänteisenä omistajana ja samoja yritystoiminnan eettisiä lähtökohtia ja yhteiskuntavastuuta korostavia periaatteita myös kokonaan yksityisesti omistetuissa yhtiöissä ja perheyrityksissä.

Keskeisissä teollisuus- ja energiayhtiöissä valtion on säilytettävä merkittävä strateginen omistusosuus ja varmistettava siten tutkimuksen ja tuotekehittelyn, pääkonttorin sekä tuotannon pääosan pysyminen Suomessa.

Puhtaasti ideologisiin syihin perustuva valtion omaisuuden myynti ei maistu. Omistusjärjestelyt voivat tulla kyseeseen vain, jos niiden tarkoituksena on yhtiöiden liiketoiminnan kehittäminen ja investoinnit Suomessa. Järjestelyjen tuloksena työpaikkojen on lisäännyttävä eikä vähennyttävä kotimaassa. Viimeaikaiset ratkaisut, joilla valtion omistusosuuksia on vähennetty eräissä yhtiöissä, ovat yleensä täyttäneet nämä vaatimukset. Esimerkiksi Torniossa ja Harjavallassa on mittavia investointeja, joilla ei vain turvata vanhoja työpaikkoja, vaan luodaan myös uusia.

Nyt käsillä olevia valtuuksia on käytettävä tässä hengessä eikä siinä tarkoituksessa, että ajatuksena on vain päästä eroon valtion omistuksesta. Viime toukokuussa hallituksen talouspoliittisen ministerivaliokunnan päätös, jolla myyntivaltuuksia pyydettiin aina nollaan saakka myös merkittävien teollisuus- ja energiayhtiöitten kohdalla, oli virhe. Hallitus vetikin esityksensä pois. Viime kesän ja alkusyksyn mittaan valmisteltiin nyt käsillä oleva uusi ehdotus, joka on tasapainoisempi ja rakentuu sille ajatukselle, että valtio säilyy merkittävänä omistajana. Myös henkilöstön edustus luvataan turvata yhtiöitten hallinnossa siinäkin tapauksessa, ettei hallintoneuvostoa enää valita. Käytännön kokemuksen perusteella onkin tärkeintä, että edustus on yhtiöiden hallituksissa sekä eri tuotantoyksiköiden johtoryhmissä. Hallintoedustuslakia voisi näiltä osin kehittää nykyistä vielä velvoittavampaan suuntaan.

Kokemusten perusteella on todettavissa, että osakeomistuksen hajautuessa pörssiyhtiössä varsin laajalle omistajakunnalle valtio voi olla yhtiökokouksissa ja hallitusta valittaessa määräävässä asemassa selvästi puolta tai kolmasosaa pienemmilläkin omistusosuuksilla. Kysymys säilytettävästä vähimmäisprosenttiosuudesta on siis yhtiökohtainen tarkoituksenmukaisuuskysymys. Pääasia on huolehtia kaikissa tilanteissa siitä, että valtio on vastuullinen, merkittävä ja aktiivinen omistaja, joka huolehtii omistuksensa arvon ja arvonnousun ohella yhtiöiden liike- ja tuotantotoiminnan kehittämisestä. Tämä voi tapahtua hankkimalla uutta pääomaa markkinoilta tai tekemällä strategisia liittoutumia, kuten esimerkiksi Patrian tapauksessa on menetelty.

Viimeaikaiset tapahtumat Soneran ympärillä korostavat, että valtion tulisi omata mahdollisimman hyvä asiantuntemus omistajaohjauksen toteuttamiseksi. Valtion salkun arvo on kurssien heilahteluista huolimatta erittäin merkittävä. Siksi olisi perusteltua aloittaa valmistelut omistajapolitiikan ohjauksen keskittämisestä yhteen ministeriöön. Muutos voitaisiin toteuttaa viimeistään seuraavassa hallitusohjelmassa. Tällä hetkellä paras asiantuntemus valtion puolella omistajapolitiikan harjoittamiseen löytyy kauppa- ja teollisuusministeriöstä. Jos keskittäminen tehdään, on samalla ehdottomasti turvattava eduskunnan asianmukaisesti järjestetty valvontamahdollisuus omistajapolitiikan harjoittamiseen.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja selvitti käsillä olevia yrityksiä yksityiskohtaisesti. Olen niistä asioista samaa mieltä.

Seppo  Kääriäinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunnan mietintö on ainakin kahdessa mielessä myönteinen ja merkillepantava. Ensinnäkin mietintö on kannanottoja ja myös linjauksia myöten yksimielinen. Se on tärkeä asia näin mittavassa kysymyksessä, ja ylipäätäänkin tätä toiminta-ajatusta hakea laajaa yksimielisyyttä suurissa yhteisissä asioissa kannattaa harrastaa jatkossakin, olipa maassa mikä hallitus tahansa.

Toisekseen, talousvaliokunta on päätynyt järkeilyissään jonkin verran maltillisemmalle kannalle, kuin hallitus omissa aikeissaan aiemmin oli esittänyt ja nyttemminkin eduskunnalle esitti. Talousvaliokunta on selvästi maltillisempi ja kuten huomataan, "korjasi" kolmen yhtiön osalta hallituksen esitystä valtionyhtiöystävällisempään suuntaan, jos saa käyttää tällaista vähän kummallista termiä.

Hallituksen perääntyminen on minusta myönteinen asia, ei sen takia, että nämä ovat arvovalta-asioita, vaan että vuorovaikutus hallituksen ja eduskunnan välillä voi myös johtaa konkreettiseen tulokseen, niin kuin nyt tapahtui, ei pelkästään vain mukavaan keskusteluun keskenämme vaan myös ihan konkreettisiin muutoksiin, kuten kolmen yhtiön osalta on tapahtunut. Tätäkin jatkossa suositeltakoon varsinkin ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevissa asioissa, puolustusta unohtamatta.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen valtionyhtiöpolitiikan linjaa viimeisen kymmenen vuoden osalta voi luonnehtia suomalaiseksi linjaksi, pragmaattiseen ajattelutapaan perustuvaksi suomalaiseksi linjaksi. Tässä ei tarvitse kenenkään ylvästellä, että se on tämän taikka tuon ryhmän ansiota, vaan se on muotoutunut, kehkeytynyt, pragmaattiseksi linjaksi, jossa on vältetty äärisuuntautumista. Kyllähän meillä on esimerkkejä läheltäkin Euroopasta, missä on haluttu lähteä siitä, että myydään kaikki pois. Toisaalta on myös pitäytymistä siihen, että ei pidä myydä juurikaan mitään pois, vaan täytyy pitää valtiolla laajastikin omistusote tai määräysvaltaa. Nyt valittu linja, jota kuljetaan eteenpäin, ei ole kumpaakaan, vaan se välistä. Se on hyvin pragmaattinen linja, joka pyrkii toteuttamaan vastuullista omistajapolitiikkaa. Valtiollahan pitää olla omistajana hyvin vastuullinen ja laajakatseinen ote.

90-luvun alkupuolellahan Ahon hallitus pyrki antamaan — eduskuntahan sen päätti — valtuuksia, ja valtuuksia annettiinkin reippaasti. Sitten Kalliomäen aikana valtuuksia käytettiin hyvinkin reippaasti. Tämä linja tuntuu jatkuvan. Minusta on hyvin tärkeää pohtia näiden valtuuksien käyttämisen keskellä valtion roolia jatkossa. Voiko valtio ylipäätään omistaa? Minusta valtio voi omistaa ja valtion pitää omistaa. Sen pitää olla omistamisessaan todella hyvä, jopa esimerkillinen omistaja.

Talousvaliokunnan mietinnössä on otettu kantaa ajatuksia herättävällä tavalla siihen, että valtio voisi osallistua myös uusien osakkuusyhtiöiden rahoittamiseen. Minusta tämäkin ulottuvuus täytyy pitää vaihtoehtojen joukossa. Nyt herää kysymys, onko tällaisia ajatuksia vähän konkreettisemmin jo olemassa, kenties millä alueilla, millä toimialoilla, tällainen valtion ikään kuin interventio, mukaantulo olisi nyt näköpiirissä, missä valtion kannattaisi operoida niin, että se olisi kaikkien meidän etujen mukaista. Hyvää omistajapolitiikkaa ei ole pelkästään se, että vetäydytään ja myydään rahakkaalla tavalla, vaan myös se, että voidaan ostaa ikään kuin sijoittamalla, tulevaisuuteen hienosti investoivalla tavalla. Tästä olisi hyvä kuulla ministeriltä, joka on paikalla, joitakin ainakin karkeita ajatuksia, onko hallituksella tästä jo kaavailuja olemassa.

Talousvaliokunta ottaa myös kantaa siihen, että nyt annettavia valtuuksia tulee käyttää suurta varovaisuutta ja harkintaa osoittaen. Ilmaisu "suurta varovaisuutta ja harkintaa" on minusta kyllä poikkeuksellinen ilmaisu. Minusta se on positiivinen ilmaisu ja myös sellainen ohje hallituksen suuntaan, jota kannattaa kyllä tarkasti seurata, noudattaa ja toteuttaa, varsinkin kun jatkossakin tulee olemaan edessä valtionyhtiöjärjestelyjä joko tämän tai seuraavan hallituksen aikana. Luottamus tässä suhteessa kannattaa kyllä säilyttää hallituksen ja eduskunnan välillä.

Täällä käytiin kinastelua aiemmin siitä, minkälaisen informaation varassa valiokunta on mietintöään tehnyt. Minusta se on vähän kummallinen kinastelu, kun tässä viitataan siihen, ettei valiokunta ole saanut riittävästi tietoja eri yhtiöiden suunnitelmista. Valiokunta saa kaikki ne tiedot, mitä se pyytää, mitä se haluaa pyytää. Eli joutuu kysymään, onko se pyytänyt, ja jos on pyytänyt, miksi ei saanut. Minä en tähän osaa sanoa vastauksia tietenkään muuta kuin esittää tyhmääkin tyhmempiä kysymyksiä, mutta nehän voivat tietysti olla arvokkaita informaation saamisen kannalta. Onko pyydetty tietoa ja kiikastaako tämä jostakin muusta kuin Altian HeSa-uutisen osalta?

Lopuksi, arvoisa puhemies, valiokunta ottaa kantaa siihen, että valtion omistajapolitiikka tulisi koota kaikkien yhtiöiden osalta yhteen ministeriöön. Tämä on kannatettava idea. Tämä ajatus on ollut jo pitkään esillä. Tässä kai on kysymys siitä, onko se ministeriö, mihin koottaisiin valtion omistajapolitiikka, valtiovarainministeriö vai kauppa- ja teollisuusministeriö. Minusta luonnollinen sijaintipaikkavaihtoehto olisi kauppa- ja teollisuusministeriö, mitenkään aliarvioimatta valtiovarainministeriötä taikka liikenneministeriötä. KTM olisi minusta hyvin sopiva ratkaisu. Se on kuitenkin valtioneuvoston työskentelyssä elinkeino- ja energiaministeriö ja sille kuuluu laajakantoinen vastuu Suomen elinkeinopolitiikasta mukaan lukien silloin kaikki se yritystoiminta, johon valtiolla omistajana on jonkinlaista osuutta. Siis keskitettäköön ja tehtäköön sitä koskevia linjauksia mahdollisimman pian, ja nimenomaan keskitys johtakoon KTM:n voittoon.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Niin kuin täällä on monella suulla todettu, valtionyhtiöillä on ollut tärkeä rooli sodan jälkeisen Suomen selviytymisessä ja teollistumisessa mutta myöskin aluepoliittisesti työllistämisessä ja alueiden kehittämisessä. Valtionyhtiöt ovat olleet monenlaisten muodonmuutosten alla, joissa monta kertaa on tavoitteena ollut, että yhtiöt pysyvät kovassa kilpailussa mukana, kehittyvät, luovat uusia tuotteita. Näin pitääkin toimia. Monista on muodostunut kansainvälisestikin merkittävä toimija tai ainakin alueellisesti pohjoisella pallonpuoliskolla ja Itämeren alueella.

Yhtiöt tarvitsevat jatkossakin varoja kehittymiseen. Silloin juuri omistusjärjestelyillä voidaan tukea yhtiöiden kehittymistä. Siksi tarvitaan oikeaa valtionomistuksen ohjaamista, ja omistajapolitiikkaa tulee juuri tältä pohjalta kehittää. Valtiolla voi olla jatkossakin määrätyissä yrityksissä merkittäväkin omistusosuus, mutta on yhtiöitä, joissa pienelläkin omistusosuudella voidaan merkittävästi vaikuttaa yhtiön kehittymiseen ei vain Suomessa vaan myöskin kansainvälisesti.

Täällä on tuotu esiin, että emme ole saaneet riittävästi tietoja. On todettava tietenkin, että hallituksen esitys oli suppea, mutta niin kuin ed. Kääriäinen totesi, kyllä valiokunta saa pyytämänsä tiedot. Edustaja saa pyytämänsä tiedot seuratessaan lehdistöä, hankkiessaan tietoja. Totean, että itselläni on muun muassa Altiasta ja Rautaruukista, jotka on nostettu esiin, ollut riittävä näkemys siitä, mikä on ollut omistajan tahto, minkälaisia kehittymissuunnitelmia on ollut ja myöskin siitä, miten omistajuutta pitäisi kehittää. Se, että mietintöön tuli maininta, ettei ole riittävää tietoa, oli yksi osa kompromissia, mutta haluan korostaa ja puolustaa ministeriä siinä, että olemme saaneet riittävästi tietoa.

Me emme ehkä ole osanneet kysyä riittävästi. Kun asiaa selvitellään pitkällä aikavälillä, tahtoo kuukausien aikana osa unohtua. Kun sitten kompromissia tehdään, kiireessä tulee esiin, että ehkä tuota asiaa ei ole koskaan edes sanottu. Mutta kuten täällä on tuotu myönteisenä esiin, pyrittiin selvästi yksimieliseen mietintöön. Se edellytti kompromisseja ja näitä tehtiin.

Nähtiin myöskin, että ollaan valmiita nopeastikin käsittelemään, mikäli hallituksella on esityksiä tuleviksi omistusjärjestelyiksi. Valiokunta painotti, että aina, kun ratkaisuja tehdään, niiden taloudellisten perusteiden pitää olla selvät ja niillä pitää olla vaikutus yritysten kilpailukykyyn. Toissijaisena tehtävänä tietenkin nähtiin, että myös aluepoliittisesti pitää olla turvaamassa työllisyyttä, mutta se ei ole suinkaan itsetarkoitus. Tappiollista toimintaa ei tule sallia, vaan sen pitää olla aina sellaista, joka tuottaa myös tulosta.

Altian osalta käytiin kovasti keskustelua. Ehkä Koskenkorva-liikkeen painostus oli voimakas ja vaikutti monien osalta. Toisaalta on nähtävä, että alueellisesti Etelä-Pohjanmaalla Altialla on myös maatalouspoliittisesti merkitystä nyt ja jatkossakin. Toivoa sopii, että tulevissa omistusjärjestelyissä — niin kuin Finlandia-votkan osalta taattiin kotimaisen brändin säilyminen markkinoilla — voidaan myös Koskenkorvan osalta vastaava toteuttaa, koska silloin me pääsemme hyödyntämään niitä puhtaita elintarvikkeita, puhdasta vettä, mihin juuri tämä tuote on perustunut.

Valiokunta totesi, niin kuin myös puheenjohtaja painotti, että kun alkoholin tuonti vapautuu, voimme olla siinä tilanteessa hyvinkin nopeasti, jossa meidän tulee uudelleen tarkastella Altian omistusosuuden määrää. Ehkä joudumme nopeastikin laskemaan omistusosuutta hallituksen esittämään siitä, mihin nyt päädyimme, eli 50,1 prosentista.

Energia-ala on voimakkaan muutoksen kourissa. Kieltämättä selkeitä suuntaviivoja energia-alan kehityksestä ei vielä ole. Näin valiokunta päätyi ratkaisuun, jolla Kemijoen osuus pidettiin yli 50 prosentissa. Painotettiin muun muassa sitä, että Kemijoki Oy hallitsee koko pohjoisen Suomen vesivoimavaroja, jotka ehkä olisi hyvä jatkossakin pitää turvatusti valtion säätelyn piirissä. Toisena merkittävänä tekijänä, jota ei kyllä kirjattu, nähtiin, että mahdollinen Vuotoksen altaan rakentaminen toteutuisi, koska sillä on merkittävää vaikutusta monellakin tavalla. Mutta kun energiapoliittiset ratkaisut odottavat, emme lähteneet Vuotoksen allasasiaa sisällyttämään tähän, koska se sitten aikanaan selviää.

Vapohan on ollut merkittävä toimija, mutta on todettava, että kilpailu kiristyy. Meillä on myös monia muita merkittäviä toimijoita, jotka kehittävät uusiutuvien energiavarojen käyttöä. Saattaa olla jatkossa joskus aikanaan, että siinäkin on mahdollista tehdä omistusjärjestelyjä. Omistusosuuden pudottaminen 50,1:een hallituksen esityksen mukaisesti on hyvin perusteltua. Vapolla on tekeillä myös omistusjärjestely, joka toivottavasti saadaan Metsäliiton kanssa mahdollisimman pian lopputulokseen.

Mitä tulee omistajaohjaukseen, sitä on todella selkiytettävä. Päädyimme siihen, että se vietäisiin yhteen ministeriöön. Sille on monia selkeitä perusteita.

Mitä tulee hallintoneuvostoihin, niin kyllä hallintoneuvostoilla erikseen nimetyissä yrityksissä, onko se hallintoneuvosto tai neuvottelukunta, on myös yhteiskuntapoliittisesti annettavaa yritysjohdolle, kun sitä oikein halutaan myös käyttää.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Valtiolla on painava osakesalkku. Osakeomistuksia on 46 merkittävässä yrityksessä. Valtion osakeomistuksen arvo oli viime vuodenvaihteessa 120 miljardia markkaa, mistä pörssinoteerattujen yhtiöiden osuus noin 100 miljardia markkaa. Toki siinä vaiheessa, kun Soneran kurssi oli vielä voimissaan, myös valtion osakesalkun arvo oli huomattavasti korkeampi.

Osinkotuloilla tarkasteltuna viime vuosi oli valtiolle hyvä, sillä osinkotuloja kertyi lähes 5 miljardia markkaa. Tämä olikin poikkeuksellisen korkea tuotto aikaisempiin vuosiin verrattuna.

Tänään meillä on käsittelyssä hallituksen esitys, jolla on tarkoitus alentaa valtion omistusosuutta seitsemässä yrityksessä. Yleensä meillä valtion omistusosuuksien alentamista perustellaan lähinnä joustavuuden, uskottavuuden ja nopean reagointikyvyn lisäämisellä. Itse kaipaan jossain määrin syvällisempää analyysia siitä, miten valtion omistusosuuden vähentäminen vaikuttaa työpaikkoihin, tuottavuuteen, hintatasoon ja kilpailuun.

Kun ajattelen valtion elinkeinopoliittista roolia, niin valtion ensisijaisena tehtävänä on luoda elinkeinoelämälle sellaiset toimintaedellytykset, joiden pohjalta suomalaiset yritykset pystyvät kannattavaan toimintaan kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa. Valtionyhtiöillä on ollut ja on osin vieläkin merkittävä elinkeinopoliittinen merkitys. Valtion mittava yhtiöomistus onkin syntynyt elinkeino- ja yhteiskuntapoliittisista tarpeista.

Valtionyhtiöiden toimintaympäristö on kuitenkin muuttunut paljon siitä, kun yhtiöt kansakunnan tarpeeseen aikanaan perustettiin. Tämä toimintaympäristön muutos aiheuttaakin muutos- ja kehittämistarpeita myös valtion harjoittamalle omistajapolitiikalle ja valtionyhtiöille. Lähden siitä, että valtion tulee jatkossakin harjoittaa aktiivista omistajapolitiikkaa. Tämä edellyttää, että valtion omistus valtionyhtiöissä ja osakkuusyhtiöissä säilytetään riittävän korkeana kunkin yhtiön strateginen ja kansantaloudellinen merkitys huomioiden.

Esimerkiksi nyt käsittelyssä olevassa paketissa pidän tärkeänä, että Kemirassa, Outokummussa ja Rautaruukissa säilyy merkittävä vähemmistöosuus. Näillä yhtiöillä on mielestäni teollisuuspoliittista merkitystä, joten on tarpeen, että valtiolla on riittävästi vaikutusvaltaa yhtiöiden päätöksenteossa. Tätä voidaan mielestäni käyttää muun muassa yritysten strategisissa sijoittumispäätöksissä ja toisaalta omistajaintressin turvaamisessa, mikä saattaa olla kansallisen etumme mukaista.

Valtion on myös huolehdittava yhtiöomistuksestaan mahdollisimman ammattitaitoisesti ja aktiivisesti. Omistussalkusta on pyrittävä saamaan mahdollisimman hyvä tuotto ja arvonnousu. Mielestäni valtion omistajapolitiikka terävöityisi ja asiantuntemus paranisi, jos omistamiseen liittyvä osaaminen keskitettäisiin yhteen ministeriöön. Tällöin valtio omistajana voisi edistää aitoa omistajaintressiä ja kykenisi tarvittaessa olemaan kunnon vastavoima yritysjohdolle. Näkisinkin, että omistajapolitiikka pitää keskittää kauppa- ja teollisuusministeriöön.

Hyvä omistajapolitiikka edellyttää myös ennakointia ja tarvittaessa valmiutta rakenne- ja kehittämisratkaisuihin. Käytännössä tämä voi merkitä vanhojen yritysrakenteiden muutoksia esimerkiksi yrityskauppojen avulla. Valtion ei pidä kuitenkaan olla pelkästään aktiivinen myyjä. Haluan korostaa myös sitä, mihin edustajat Andersson ja Kääriäinenkin viittasivat, että valtion pitää voida myös ostaa ja tarvittaessa jopa perustaa uusia valtionyhtiöitä suomalaisen osaamisen kannalta strategisilla aloilla. Pitää kuitenkin välttää suuria riskejä sisältäviä yrityskauppoja. Jos vain haetaan mittavia ja nopeita myyntivoittoja rohkeista liikeoperaatioista, seurauksena saattaa olla yhtiön joutuminen heikkouden tilaan, jossa valitettavasti Sonera tällä hetkellä mielestäni on.

Valtion omistajaintressi on tietysti erilainen sen mukaan, millainen merkitys eri yhtiöillä on valtiolle. Meillä on yrityksiä, jotka hoitavat valtion erityistehtävää, kuten Finnvera tai Suomen Teollisuussijoitus. Tällaisten yritysten omistus tulee säilyttää kokonaan valtiolla. On myös yrityksiä, joilla on elinkeinopoliittista tai strategista merkitystä. Tällaisia ovat muun muassa energia- ja puolustusvälinealalla toimivat yritykset. Niinpä Kemijoen ja Vapon osalta ei ole syytä luopua valtion enemmistöosakkuudesta. Kemijoen osalta totean vielä sen, että koska yhtiön toimialana on lähinnä vesivoiman tuottaminen, ei valtion omistusosuuden pudottaminen myöskään merkittävästi vaikuttaisi yrityksen tehokkuuteen ja sen markkina-arvoon. Valtio voi hyötyä tästä lähinnä osinkoina sen tulevasta tulovirrasta.

Vaikka Fortum ei kuulu tähän pakettiin, totean, että sen toiminnot, kuten sähkön- ja lämmöntuotanto, sähkönsiirto ja öljynjalostus, ovat infrastruktuuritoimintoja, jotka ovat elintärkeitä muille elinkeinoille. Niinpä mielestäni tästäkin yhtiöstä valtio hyötyy pikemminkin osinkotuotoin kuin osakemyynnein. Sitten on tietysti myös yrityksiä, joilla on valtiolle pelkkä sijoitusintressi. Näistä voidaan tarvittaessa luopua kokonaankin.

Mitä muuten tulee valtionyhtiöiden toimintaan, niiden on kyettävä toimimaan tehokkaasti ja kannattavasti. Niiden pitää menestyä normaaleissa kilpailuolosuhteissa muiden yritysten kanssa ilman erityisoikeuksia taikka tukia.

Arvoisa rouva puhemies! Talousvaliokunta on löytänyt valtionyhtiöpaketista hyvän ratkaisun. Hallituksen esitystä on muutettu Altian, Kemijoen ja Rautaruukin osalta. Nämä muutokset ovat mielestäni hyviä ja perusteltuja. Uskon, että tämä ratkaisu antaa myöskin riittävät valmiudet mahdollisesti eteen tuleville toimialajärjestelyille.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöiden yksityistämisohjelma on sen verran laaja kokonaisuus ja sillä on merkittäviä vaikutuksia suomalaiseen perusteollisuuteen ja koko yhteiskuntaan, joten siitä olisi mielestäni pitänyt tarkemmin sopia hallitusohjelmassa. Nyt valtionyhtiöiden myyntivaltuudet tuodaan eduskuntaan ikään kuin niistä olisi sovittu jotakin täsmällistä hallitusohjelmassa. Hallitusohjelmassa todetaan kuitenkin vain, että eduskunta — ja korostan: nimenomaan eduskunta — päättää myynnistä tapauskohtaisesti. Tämä on mielestäni lähtökohta, jota tulee kunnioittaa. Asiaa ei voi sopia mielestäni missään muualla. Hallitusohjelman kirjaus ei mielestäni anna hallitukselle valtuuksia näin laajalle yksityistämispolitiikalle, jota on jo tehty ja jota edelleen tehdään valtionyhtiöiden kohdalla.

Valtionyhtiöiden omaisuuden myynti merkitsee päätösvallan siirtämistä valtiolta yksityisille sijoittajille, useimmissa tapauksissa ulkomaille. Tiedämme, ettei ulkomaisten omistajien intresseissä aina ole pitkäjänteisen yritystoiminnan harjoittaminen. Kannattavuuden ja voiton maksimointi jyrää usein alleen työllisyys- ja aluepoliittiset tavoitteet.

Pohjois-Suomeen ei olisi koskaan syntynyt niin laajalti teollisuutta ilman valtion vahvaa panosta. Suomalaisen teollisuuden keskittyminen vain muutamaan kasvukeskukseen ei ole perusteltua. Siksi tarvitaan aktiivista valtionyhtiöpolitiikkaa, joka huomioi alueelliset tarpeet myös tulevaisuudessa. Täytyy aina muistaa, että valtionyhtiöiden yksityistäminen on osa suurempaa kuviota, jossa keskustellaan vapaakaupasta ja Maailman kauppajärjestöstä, Wto:sta. Tämä kauppajärjestö on asettanut paineita myös yhteiskunnan palveluiden laajemmalle yksityistämiselle. Kysymys on siis myös ideologisesta toiminnasta, poliittisesta projektista, johon kuuluu ennen pitkää myös muun muassa terveydenhuollon laajempi yksityistäminen.

Soneran ja Tielaitoksen yksityistämisoperaatiot ovat murheellisia esimerkkejä siitä, mitä seurauksia on yksityistämisellä ollut erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomelle. Niin tele- kuin tieverkkokin ovat siellä rapautumassa. Samanaikaisesti kuitenkin Sonera on sijoittanut Saksaan kymmeniä miljardeja markkoja. Rahat menevät Saksan televerkkojen kehittämiseen ja rakentamiseen. Näillä rahoilla olisi saanut paljon aikaan kotimaassakin. Tarvetta varmasti olisi ollut.

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöt ovat edelleenkin merkittäviä tekijöitä perusteollisuuden ylläpitäjinä, eikä vain alueellisesti vaan myös kansantaloudellisesti. Hallitus esitti Rautaruukin myyntivaltuutta aina 15 prosenttiin saakka. Talousvaliokunta kuitenkin pienensi Rautaruukin myyntivaltuutusta 20 prosenttiin. Valtio menettäisi silti tässäkin yhtiössä, siis Rautaruukissa, määrävähemmistöaseman, joka on hyvin tärkeä todellisen päätäntävallan kannalta. Todellista valtaa yhtiöissä voidaan käyttää määrävähemmistöllä.

Raahen ja Pohjois-Suomen työllisyys nojaa perusteollisuuden työpaikkoihin hyvin paljon. Ne on saatu aikaan valtion toimenpiteillä. Rautaruukin ja Outokummun sijoittuminen Pohjois-Suomeen oli aikoinaan kovan taistelun tulos, myös eduskunnassa. Senaikaiset päättäjät saivat todella hyviä tuloksia aikaan. Nyt ei pitäisi ottaa riskejä luovuttamalla päätösvaltaa markkinavoimille ja ulkomaisille keinottelijoille. Meillä ei ole varaa hukata arvokasta, valtiolle hyvin tuottavaa kansallisomaisuutta eikä vaarantaa työllisyyttä näillä alueilla. Esimerkiksi Rautaruukin nyt esitetyllä 20 prosentin omistusosuudella ei kyettäisi estämään mahdollista nurkanvaltausoperaatiota tai tuotannon alasajamista, mikä voi hyvinkin toteutua, jos sijoittajien toivomat voitot eivät ole riittävän suuria riippumatta siitä, vaikka yhtiön tulos sinänsä olisikin positiivinen.

Työllisyys- ja aluepoliittiset näkökohdat sekä yhtiöiden henkilöstöryhmien näkemykset ovat selkeästi myös yksityistämistä vastaan nyt esillä olevissa yhtiöissä. Henkilöstö arvostaa ja ymmärtää riittävän suuren valtionomistuksen merkityksen. Henkilöstön näkemyksiä mielestäni kannattaa myös kunnioittaa.

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Ulla-Maj Wideroos teki hallituspuolueen edustajana eilen hyvän esityksen hallituksen esityksestä poiketen. Tämä esitys meni myös läpi äänestyksen jälkeen. Aion jatkaa samoilla linjoilla ja teenkin tätä tarkoittavan ponsiehdotuksen, joka on jaettu pöydille ja joka poikkeaa talousvaliokunnan ponnesta ja kuuluu seuraavasti:

"että eduskunta päättäisi antaa suostumuksensa valtioneuvoston toimenpiteille, joiden seurauksena valtion omistusosuus ja osuus äänistä voi laskea Altia Group Oy:ssä alle kahden kolmanneksen, mutta ei kuitenkaan alle 50,1 prosentin, Vapo Oy:ssä alle kahden kolmasosan, mutta ei kuitenkaan alle 50,1 prosentin, Inspecta Oy:ssä alle yhden kolmasosan, mutta Kemira Oyj:ssä, Outokumpu Oyj:ssä ja Rautaruukki Oyj:ssä valtion omistusosuus ja osuus äänistä säilyisi nykyisellään eli yhtenä kolmasosana."

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Ed. Valppaan on ehkä syytä ymmärtää se, että hänen puolueensa edustaja on ollut hallituksen talouspoliittisessa ministerivaliokunnassa ja valtioneuvoston istunnossa hyväksymässä tämän ehdotuksen, joten me olemme kyllä mielestäni noudattaneet hallitusohjelmaa siinä hengessä, kuin se on kirjoitettu, eli viiden hallituspuolueen käsitykset ovat toteutuneet. Tässä on tietynlainen epärealistinen käsitys siitä, miten esimerkiksi suurten teräsyhtiöitten osalta ikään kuin valtio voisi tehdä jotakin muuta kuin jokin muu omistaja tekee hyvänä omistajana. Epäillään, että merkittävä vähemmistöomistus ei antaisi päätösvaltaa olennaisissa asioissa.

Yksi tärkeä näkökulma on mielestäni huomata se, että kun aikoinaan Stora Enso syntyi, siitä on kehittynyt nyt menestyvä kansainvälinen puunjalostusteollisuuden yritys. Oma kotipaikkakuntani on todella saanut kokea, mitä se merkitsee silloin työpaikoille. Sinne on tehty 2 miljardin markan investoinnit, joita valtio omistajana ei varmasti olisi valtion budjetista löytänyt. Samanlaisia investointeja on tehty Tornion terästehtaalla.

Sitten on pelko siitä, että olisi jokin ihmeellinen nurkanvaltausmahdollisuus. Valiokunnassa tunnetaan hyvin myrkkypillerivaikutus, tiedetään, mitä se merkitsee käytännössä. Kukaan ei voi tulla näitä yhtiöitä noin vain valtaamaan. On olemassa säädökset, jotka täytyy täyttää, ja sellaisia ostajia ja omistajia ei markkinoilta löydy.

Toiseen asiaan: Ed. Kääriäinen kysyi, mikä on tällä hetkellä valtion sijoituspolitiikka, millä aloilla valtio voisi toimia sijoittajana. Samalla ed. Janina Anderssonin keksintöön Tesistä haluaisin vähän kertoa, kun tuli vähän sellainen mielikuva, että ed. Andersson oli löytänyt Tesin nyt uutena välineenä. Tesihän on perustettu jo vuonna 1996 ministeri Kalliomäen aikana. Tämän hallituskauden aikana sinne on lisää pääomia annettu 750 miljoonaa markkaa nimenomaan valtionyhtiöiden myyntituotoista. Tesi toimii tällä hetkellä varmastikin juuri siinä hengessä, mitä täällä perätään. Se sijoittaa rahastoihin ja tällä hetkellä myös alueellisiin rahastoihin, jotka sijoittavat alueilla yrityksiin.

Toisaalta Tesi voi sijoittaa suoraan yrityksiin, mutta näitä ei niin paljon ole tehty, esimerkkeinä Turun tv-tehdas ja Rauman mäntyöljytehdas. On tehty sijoitustoimintaa, jolla on kasvuhaluisille ja kasvukykyisille yrityksille nimenomaan annettu riskipääomaa, alkupääomaa. Yksi esimerkki uuden teknologian yritystoiminnasta on Iobox, jota Tesi oli alkuvaiheessa auttamassa kasvuun. Kun siitä tuli menestyvä yritys, sitten siitä irtauduttiin. Tesihän sai siitä huomattavat voitot. Tesissä ei aina voida lähteä siitä, että tuotto olisi hyvä, koska kysymys on nimenomaan riskisijoittamisesta. Sen täytyy olla erilainen instrumentti kuin mitä vapailta markkinoilta pääomaa on saatavissa.

Ed. Kallio kysyi, miten valtion omistaminen on vaikuttanut työpaikkoihin, yhtiöiden menestykseen jnp. Hän kaipasi tietoa näistä asioista. Näistä on olemassa tietoa, ja joka vuosi kerrotaan, miten valtionyhtiöt ovat menestyneet. Lukujahan saa näitten tilaisuuksien välilläkin. Mutta 90-luku osoittaa, että yhtiöt ovat menestyneet hyvin: Niiden taseet ovat parantuneet, mitään suuria tuotantolaitoksia ei ole alasajettu, valtionyhtiöiden työllisyyskehitys on ollut parempi ja myös tuottavuuskehitys parempi kuin yleensä yksityisessä omistuksessa olevien yhtiöiden, jos näin keskimäärin niitä vertaillaan. Ei ole tehty mitään pahaa vaan päinvastoin tehty hyvää: On saatu Suomeen investointeja, ylläpidetty suomalaisia työpaikkoja, kehitetty suomalaisia yrityksiä kansainvälisesti erittäin kilpailukykyisiksi. Suomen kilpailukyky, yritysten kilpailukyky on tällä hetkellä maailman huippuluokkaa. Nämä yritykset ovat myös sellaisessa vertailussa, kun katsotaan niiden tuottavuutta ja ympäristöystävällisyyttä, maailman ykkösiä. Ei kannata epäillä kaikkea, vaan tietoa on saatavilla, ja voimme luottaa siihen, että ainakin tähän asti valtion omistajapolitiikka on tuottanut hyviä tuloksia.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ennen ed. Unto Valpasta käytetyt puheenvuorot kuvastavat sitä tilannetta, joka meillä suomalaisessa yhteiskunnassa on. On totta, jotta Ahon hallitus laittoi tämän pyörän pyörimään, mutta kyllä tänä päivänä pitää ihmetellä työväenliikkeen ihmisiä, jotka ovat lähteneet myös viemään tätä eteenpäin. Aikanaan 80-luvulla eräässä tilaisuudessa, kun olin pääluottamusmiehenä, eräs vuorineuvos luetteli, miten tehokkaasti tullaan hoitamaan kaikki postit, rautatie ja monet valtion firmat, jos hän saa ne hallintaan. Silloin kukaan ei oikein uskonut, että sellaista voisi tapahtua, mutta tänä päivänä se on totta juuri sen takia, että tässä mennään niin kuin nytkytellen eteenpäin pikkuhiljaa. Sen takia minusta nyt on ainoa vaihtoehto, jotta nyt vihellettäisiin se peli poikki.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hyvä omistaja kehittää yritystä ja käyttää valtaansa asettaessaan yhtiölle toimivaa johtoa. Toimivan johdon on tietenkin otettava huomioon myös henkilöstön asema. Nyt kuitenkin ed. Valpas nosti esiin Soneran. Sonerassa kuunneltiin liian pitkään tietyn siiven ääntä, ja sitten siitä syntyi sellainen lumipalloilmiö, että se ei pysynyt enää kädessä. Siinä on tehty monia poliittisia virheitä sen jälkeen. Omistajallakin täytyy olla vastuu ja omistajan edustajillakin pitää olla vastuu.

Mari  Kiviniemi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin ihmettelen ed. Valppaan puheenvuoroa. Hänellä oli jollakin tavalla sellainen käsitys niin kuin hänen tekemällään ponnella sidottaisiin markkinavoimia ja ulkomaisia keinottelijoita. Näin yksinkertaista tämän asian hoitaminen ei ole. Kun hän myös peräänkuulutti aktiivista, alueelliset tarpeet huomioivaa valtionyhtiöpolitiikkaa, talousvaliokunnan mietintö täyttää juuri nämä kriteerit. Mietinnön linjaukset ovat juuri sen mukaiset. Asiantuntijakuulemisessa kävi ihan selvästi ilmi, että Kemiran ja Outokummun osalta nämä yksityistämisvaltuudet tarvitaan, jos halutaan näitä yhtiöitä tosissaan kehittää. Rautaruukin osalta oli erilaisia mielipiteitä, mutta siinäkin aikalisän ottaminen on kompromissi, johon valiokunnassa päästiin ja joka on tällä hetkellä tarpeen.

Mikko  Immonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ero ed. Valppaan esityksen ja ed. Wideroosin esityksen välillä on se, että ed. Wideroosin esitys oli hyvä.

Haluaisin kysyä ed. Valppaalta, miten hän pörssiyhtiöitten osalta näkee yleensä 20 prosentin omistuksen — kuinka suuren — ja onko hänellä esimerkkejä siitä, kuinka monta suomalaista yritystä on niin, että joku muu omistaa pörssiyhtiössä enemmän kuin 20 prosenttia tai enemmän kuin 15 prosenttia. Ed. Valppaan esityksessä, sanotaanko näin, haisee se, että hän epäilee yhteistyökumppaneita. Kun kuunteli ed. Valppaan puheenvuoroa, täytyy todeta, että jos yhteistyökumppanit todella ovat sellaisia kuin ed. Valpas edustajana, syytä onkin epäillä.

Antti  Rantakangas  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meitä oli useita talousvaliokunnan jäseniä, jotka olisimme halunneet pitää Rautaruukissa kolmanneksen omistuksen, mutta voimat eivät riittäneet, ja saavutettiin puheenjohtajan myötävaikutuksella kompromissi, joka on kuitenkin kohtuullinen mutta ei tietenkään niin hyvä kuin alkuperäinen tavoite.

Minusta on tärkeätä, että valtio käyttää päätösvaltaa ja omistajan rooliaan. Tästä on nyt hyvin myönteinen esimerkki. Haluankin kiittää kauppa- ja teollisuusministeriä Incap-ratkaisun osalta. Kärsämäellähän tuli aikamoinen katastrofi tehdaspalon kautta. Tässä kauppa- ja teollisuusministerin rooli oli hyvin keskeinen, että Finnvera saatiin nopeasti liikkeelle ja se pörssiyhtiö Incapin merkittävimpänä omistajana päätyi ratkaisuun, joka turvaa nyt Kärsämäellä työpaikat ja huonekaluliiketoiminnan, jonka vaikutus on myöskin paljon laajempi kuin yhden paikkakunnan osalta.

Mika  Lintilä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On huomioitava se, että nyt kyseessä on valtuuksien antaminen, ei velvoite. Tässähän ei missään vaiheessa velvoiteta vaan annetaan se liikkumaraja, missä pystytään liikkumaan. Tämä on hyvin tärkeä huomioida.

Hiukan oudoksun ed. Valppaan rinnastusta terveydenhuollon yksityistämiseen. Puhutaan aivan eri asiasta. Mielestäni tämä osoittaa hyvää, vastuullista omistajapolitiikkaa valtiolta, mitä mietinnössä on. Se, että mietintö saatiin yksimielisenä, osoittaa myös sen, että valta on eduskunnassa. Koko prosessin ajan tämä on osoittanut sen, että valta tässä suhteessa oli eduskunnassa. Talousvaliokunta pystyi tekemään erittäin hyvän mietinnön, jossa tuodaan myöskin ilmi se, että mikäli lisävaltuuksia tarvitaan, kyetään siihen nopeasti myös reagoimaan.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska arvoisa ministeri kommentoi puheenvuoroani, toteaisin, että ei ole esitetty yhtään merkittävää syytä, miksi nyt pitäisi yhtiöitä yksityistää eli myydä. Yhtiöitten tilanne ei sitä vaadi, ei myöskään valtiontalous. Muutenkaan, eihän yksityinen ihminenkään tuottavaa omaisuutta myy. Meillä nyt näyttää olevan vallalla tämä linja, että kaikki, mikä on valtion, pitää saada myyntiin.

Korostaisin nimenomaan, että hallitusohjelmassa ei sanota, että tällaisia laajoja myyntioperaatioita pitää tehdä. Siellä korostetaan nimenomaan eduskunnan roolia tässä asiassa.

Sonerasta vielä ihan lyhyesti, että eihän Saksaan olisi ollut mikään pakko Soneran lähteä, mutta sinne vain mentiin ja tiedä, miten sitten käy.

Ed. Immoselle: Mielestäni me olemme varmasti asiasta eri mieltä, mutta en näe oikeana, että henkilökohtaisuuksiin salissa mennään. Se ei ole kovin tavanomaista.

Matti Huutola /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan heti alkuun oikaista sen väitteen, että hallituksen sisällä ei olisi asiasta keskusteltu. Minusta tässä on hallituksen ohjelman mukaisesti menetelty ja jopa poikkeuksellisen hyvin. Siinä suhteessa jo hyvissä ajoin viime kesänä asia tuli hallituksen esityksenä, jota ryhmät omalta osaltansa käsittelivät. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä paneutui valtionyhtiöpolitiikkaan erityisesti viime kesänä. Itse vedin sellaista ryhmää. Siellä nähtiin selvästi se, että valtionyhtiöiden on päästävä eteenpäin, ne eivät voi jäädä paikalleen makaamaan. Silloin se saattaa tarkoittaa myös omistuspohjan järjestelyjä kuitenkaan menettämättä valtion merkittävää omistusta ja ohjausta myös jatkossa näissä yhtiöissä.

Minusta hallituksen esitys on juuri nyt sen kaltainen, joka antaa mahdollisuuden meille merkittävien yhtiöiden, perusteollisuutta harrastavien yhtiöiden mennä eteenpäin kiristyvässä kilpailussa.

Pauli  Saapunki  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä kuulun niihin, jotka pitävät hyvänä tätä mietintöä, erittäin hyvänä.

Ed. Valpas otti esille, että Soneran verkot ja tieverkot menevät huonoon kuntoon, kun niitä on yksityistetty. Tielaitokselta on viety rahat 6 miljardista 4 miljardiin. Vaikka siellä olisi minkälainen yhtiö, ei se pysty sen enempää tekemään. Se on tehnyt hyvää työtä niillä rahoilla ja pääomilla, mitä sinne on annettu.

Soneran verkot eivät ole huonossa kunnossa, ja ne kehittyvät nykyaikaiseen suuntaan koko ajan ja turvaavat koko valtakunnan tiedonvälityksen. Sonera oli aikanaan 7 miljardin laitos, kun sitä lähdettiin yksityistämään. Siitä on otettu jo 40 miljardia ja vielä puolet omistetaan. Jos Sonera ei olisi mennyt Saksaan, olisi käynyt aivan samalla tavalla kuin jos se olisi Suomessa jättänyt menemättä nmt:stä gsm:ään, (Puhemies koputtaa) jolloin Soneraa ei juuri enää olisi, (Puhemies koputtaa) eikä sitä varmaan olisi jatkossakaan, jos ei se umtsiin olisi mennyt. Sen riskin, kun se kestää ...

... siitä tulee vielä valtavan hyvä yhtiö. Näin uskon.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Myöskin minusta asia on toisella tavalla kuin ed. Valpas äsken sanoi. On rohkaisevaa kuulla, että myöskin ministeri Mönkäre on samaa mieltä kuin valiokuntakin siitä, että valtionyhtiöissä voidaan tehdä myöskin muuta kuin myydä eli niitä voidaan kehittää, ja se on tullut hyvin vahvasti myöskin tässä keskustelussa esille.

Ed. Kääriäinen otti aivan uudenlaisen avauksen ja esitti, että valtio voisi olla mukana uusissa kehittyvissä toimintamuodoissa teollisuudenaloilla osakkuusyhtiöiden muodossa taikka muutoin omistajapolitiikan harjoittajana. Tätä aluetta täytyy tutkia yhä enemmän, ja tässä on myöskin mahdollisuuksia. Viittaan esimerkiksi ympäristö- ja biotekniikkaan, jotka tuntuvat maailmalla olevan muun muassa niitä aloja, jotka tulevaisuudessa nousevat. Mahdollisuuksien rajoissa on myöskin se, että niistä tulee Suomeen uusia Nokian kaltaisia vetureita. Tätä politiikkaa kannattaa myöskin valtion omistajapolitiikassa vahvasti viedä eteenpäin.

Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre

Arvoisa puhemies! Koko esityshän on nimetty kehittämisehdotukseksi. Eihän sen otsakkeessa puhuta myynnistä, vaan nimenomaan etsitään valtionyhtiöille kumppaneita, markkinoita, osaamista ja pääomaa ja sitä kautta arvonnousua ja lisää työpaikkoja Suomeen ja menestystä yhtiöille.

Ed. Leppä ei ilmeisesti ollut salissa, kun vastasin ed. Kääriäisen kysymykseen. Kerroin siitä, mikä Tesin idea on ja millä aloilla Tesi on tällä hetkellä toiminut. Se on jo vuodesta 96 toiminut sijoittajana luoden uusia työpaikkoja. Esimerkkinä mainitsin Ioboxin it-teknologian alueelta, joka autettiin kasvamaan isoksi ja sitten siitä irtauduttiin. On olemassa Rauman mäntyöljytehdas ja Turun tv-tehdas. Alueellisten rahastojen kautta nimenomaan pienten, kasvukykyisten, kasvuhaluisten yritysten riskipääomaan Tesi sijoittaa valtionyhtiöiden myyntituottoja, ja sitä kehitetään koko ajan.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Aivan kuten ministerikin totesi, ihmettelen kyllä kovasti, kun ed. Valpas puhuu valtionyhtiöiden myymisestä, kun on kyse myyntivaltuuksien antamisesta. Toivoisin, että näitten käsitteiden kanssa oltaisiin aika tarkkana.

Kun ed. Valpas totesi, että on haluttu eduskunnan roolia nimenomaan vahvistaa, niin juuri nythän eduskunta on puhunut. Eduskunta on ottanut kantaa tähän esitykseen. Demokratiassa asiat kulkevat tällä tavalla.

Kun ed. Valpas vielä vertasi yksityiseen ihmiseen, niin kyllä varmasti ed. Valpas tietää, että jos omistaa talon, joskus täytyy siihen taloon varmasti tehdä korjauksia ja investointeja. Aikooko ed. Valpas jatkossa valtionyhtiöiden kohdalta hakea nämä tarvittavat investoinnit valtion luukulta, kun ei kerran kumppaneita saa ulkopuolelta teidän näkemyksenne mukaan hakea?

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Huutola hyvin perusteellisesti selvitti vasemmistoliiton kantaa tähän asiaan. Talousvaliokunnassa mietintö syntyi yksimielisesti. Siihen oli kaikkien hallituspuolueiden niin kuin oppositionkin yhtyminen. Oppositiosta ei ole tullut tämän mietinnön kohdalta esityksiä, että tätä ei tulisi hyväksyä. Tämä on varsin erikoinen tilanne, että taas kerran hallituspuolueesta sisältä on nousemassa edustajat, jotka haluavat tehdä vain oman napansa ympärillä pyörivää politiikkaa eivätkä halua vastuullisesti sitoutua siihen, mitä täällä hallituspuolueet ovat yhdessä päättäneet.

Reijo Kallio /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan myös ed. Valppaalle todeta, kuten ministeri Mönkärekin totesi, että nyt on kyse siitä, että haetaan valtuutta alentaa Rautaruukissakin valtion omistusosuutta 40,1 prosentista 20 prosenttiin. Tämä ei todellakaan ole mikään myyntipäätös. Minä ainakin ymmärrän tämän sillä tavalla, että tätä valtuutta tullaan käyttämään siinä tapauksessa, että yrityksen kannattavuus ja kilpailukyky edellyttävät tämän valtuuden käyttämistä, jos halutaan lisätä ja turvata työpaikkoja.

Mitä tulee vielä ed. Valppaan pelkoon kansainvälisestä omistuksesta, ei se kyllä Rautaruukin osalla kovinkaan todennäköiseltä tunnu. Tällä hetkellä siellä ulkomainen omistus on noin 12,5 prosenttia.

Reijo   Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen kyllä ed. Valppaan kanssa täysin eri mieltä siitä, etteikö tästä asiasta olisi keskusteltu. Valtionyhtiöpolitiikasta on keskusteltu tässä eduskunnassa ja tämän eduskuntakauden aikana tavattoman paljon eri foorumeilla, ja hyvä näin. Onko keskusteltu riittävästi, se on tietysti toinen juttu. Keskustelua on käyty eduskuntaryhmissä, hallituksessa, valiokunnassa perusteellisesti muun muassa tätä esitystä käsitelty. Tätä väitettä ei voi kyllä allekirjoittaa. En muista, että monissa asioissa yhtä paljon täällä olisi keskustelua käyty kuin tämän asian osalta.

Tietenkin on sillä tavalla, että kun nyt annetaan valtuuksia laajentaa eräitten valtionyhtiöiden omistuspohjaa, sehän tarkoittaa myymistä. Eihän sitä käy kieltäminen. Valtaosa niistä myyntituloista on käytetty valtionvelan lyhentämiseen.

Mutta samalla yksityistäminen on kyllä tarkoittanut lähes poikkeuksetta kaikissa niissä yhtiöissä, joissa valtionyhtiöiden osalta sitä on tehty, että on tullut yksityistä pääomaa lisää, on tullut kehittämispanostuksia lisää, mikä on turvannut taas sitä, että työllisyys myöskin pitkällä aikavälillä esimerkiksi Stora Ensossa on pystytty turvaamaan. Elikkä pääsääntöisesti kuitenkin ne ...

... toimenpiteet, mitä valtionyhtiöissä on tehty, ovat olleet positiivisia.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Huoviselle: Nämä mainitsemani valtionyhtiöt ovat tänä päivänä hyvässä kunnossa. Nykyiselläkin valtion omistuksella ne kyllä pystyvät itse huolehtimaan investoinneistaan. Ei siitä ole ollenkaan kysymys.

En ymmärrä, mistä ed. Laitinen oli saanut sen käsityksen, että olisin väittänyt, että täällä ei olisi keskusteltu. En minä sellaista väittänyt puheessani mielestäni missään kohtaa, vaan toin esille sen, että tätä valtionyhtiöasiaa ei ole hallitusohjelmassa mitenkään päätetty, vaan siellä lukee, että eduskunta päättää tapauskohtaisesti. Tätä korostin. (Ed. Huovinen: Nyt ollaan päättämässä!) — Kyllä, nyt ollaankin päättämässä.

Ismo Seivästö /kd:

Arvoisa puhemies! Oli tämän keskustelun kanssa niin tai näin, olen samaa mieltä ed. Laitisen kanssa siitä, että keskustelu on johtanut huomattavasti parempaan lopputulokseen, mitä hallituksen alkuperäinen esitys oli. Siitä täytyy antaa täysi tunnustus valiokunnalle ja sille ilmeisesti hyvälle hengelle, joka valiokunnassa niin hallituspuolueitten kuin oppositionkin edustajien välillä on vallinnut.

Arvoisa puhemies! Katson nyt kuitenkin hieman aikaa taaksepäin, niin kuin joskus aikaisemminkin olen tällä paikalla tehnyt, ja totean, että ajat muuttuvat ja äänenpainot sen myötä. Muutama vuosikymmen sitten vaadittiin jopa Suomessa kovaäänisesti tuotantotoiminnan siirtämistä yhteiskunnan haltuun. Euroopassa olikin monia maita, joissa teollisuuslaitokset ja maatalous olivat valtion omistuksessa ja hyvin tiukassa ohjauksessa. Olivatko nuo järjestelmät sitten hyvin onnistuneita kokeiluita, onkin toinen kysymys.

Nyt tuosta kommunistisesta järjestelmästä on paikoin liikuttu toiseen äärilaitaan. Uusliberalismin myötä vaaditaan, että nyt kaikki onkin yksityistettävä ja siten päästettävä markkinavoimat valloilleen. Englannin yksityistetty rautatie on ikävä esimerkki tästä yksityistämisinnosta.

Kumpikaan näistä ääripäistä tuskin sopii meidän maahamme tai maanosaamme sellaisenaan. Lyhytnäköinen myyntivimma ei ole perusteltua edes valtionvelan lyhentämisen nimissä. Omaisuushan yleensä myös tuottaa, myös valtio-omistajille.

Viime päivinä olemme saaneet lukea hyvin merkittävistä, miljardiluokan, osinkotuloista, joita valtio on saanut. Niille rahoille todellakin on käyttöä, käytetään niitä sitten peruspalvelujen turvaamiseen tai sen velan, kuuluisan valtionvelan, lyhentämiseen.

Elinkeinoelämässä on talouden lainalaisuuksien lisäksi otettava vakavasti inhimilliset lainalaisuudet. Yrittäjien ja työntekijöiden arkiset tarpeet ja elämäntilanne on huomioitava. Ne unohtuvat erityisesti silloin, kun tavoitellaan nopeita pikavoittoja henkilökunnan tai yrityksen johdon kustannuksella. Tarvitsemme edelleen yhteistä panosta, yhteiskunnan panosta, muun muassa perusenergian tuotannossa, elintarviketaloudessa, vedenjakelussa, terveydenhuollossa, koulutuksessa, hoivapalveluissa, turvallisuuden ylläpidossa, kotimaisen puolustusvälineteollisuuden hengissä pitämisessä, infrastruktuurin rakentamisessa jne. Tämä luettelo on hyvin pitkä.

Valtion omistajuus onkin hyvin perusteltua perusteollisuuden kohdalla niin elinkeinopoliittisesti kuin aluepoliittisestikin sekä myös perustettaessa uusia tulevaisuuden yrityksiä, jotka vaativat pääomaa lähteäkseen liikkeelle. Olen ymmärtänyt tämän esityksen juuri siitä näkökulmasta, että ei olekaan niin tarkoitus luopua vaan tarkoitus kehittää. Valtionyhtiöt ovat myös hyvä puskuri taloudellisesti vaikeina aikoina, erityisesti laman päivinä, joita emme tietenkään toivoisi kansakuntamme kohdalle tuleviksi. Sama eli puskurina toimiminen pätee myöskin ajankohtaan, jolloin EU tulee jälleen laajentumaan. Tuo aika saattaa olla hyvinkin lähellä. Luonnollisesti joissakin tarkoin valituissa tilanteissa valtion omistusosuuden laskeminen saattaa turvata juuri kasvun ja työllisyyden ylläpitämisen.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan esitys on kohtuullinen kompromissi. Se antaa hyvän pohjan toimia ja valvoa yhteistä omaisuuttamme siten, että yhä kansainvälistyvämmässä maailmassa pystymme turvaamaan kohtuullisen omavaraisuuden ja ylläpitämään työllisyyttä ja suomalaista hyvinvointia.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Valtion omistus syntyi aikoinaan pääasiassa elinkeino- ja yhteiskuntapoliittisista tarpeista tilanteessa, jossa yksityinen sektori ei kyennyt kantamaan sodan jälkeen maamme teollistamisvastuuta. Nykypäivänähän tilanne on aivan toisenlainen. Siksi onkin perusteltua kysyä, mitkä ovat nykyiset syyt valtion omistukseen vai onko niitä laisinkaan. Itse katson, että valtion pääasiallisena tehtävänä tulee olla edellytysten luoja ja turvaaja kaikille yrityksille, ei niinkään itse toimia yrittäjänä tavaroiden tai palveluitten tuottajana. Tästäkin syystä pitkällä tähtäimellä tarkasteltuna valtionyhtiöiden yksityistämisen tulee olla jopa itsetarkoitus.

Nykyinen hallitus linjasi syyskuussa 1999 valtion omistajapolitiikkaa periaatepäätöksellä. On tärkeää muistaa, että hyväksytyssä periaatepäätöksessä kannattavuusvaatimus on ehdoton ja ensisijainen. Valtion omistajapolitiikkaa koskevaa keskustelua seuratessa tuntuu välillä siltä, että tämä linjaus unohtuu turhankin usein muiden asioiden tieltä. Kuten talousvaliokunnan mietinnöstäkin käy ilmi, jakaa periaatepäätös valtionyhtiöt kolmeen erityisryhmään: 1) Yhtiöt, joilla on valtion erityistehtävä, 2) muut strategisesti tärkeät yhtiöt, joilla on huomattava merkitys yhteiskunnan kehityksen kannalta, ja 3) yhtiöt, joissa valtiolla on lähinnä vain sijoitusintressi.

Kolmanteen ryhmään kuuluvista yhtiöistä ei nähdäkseni ole mitään perusteltua syytä pitää kiinni, vaikka periaatepäätöksessä pääsääntöisesti lähdetään siitä, että valtio ei omistuksistaan kokonaan luovukaan vaan säilyttäisi myös kolmannessa ryhmässä merkittävän vähemmistöosakkuuden myös lähitulevaisuudessa.

Myös toisen ryhmän "muut strategisesti tärkeät yhtiöt" osalta on valtion omistuksen tarkastelua hyvä harrastaa kriittisellä silmällä. Kysymyshän on pääasiassa yhtiöistä, jotka toimivat täysin vastaavanlaisten yritysten, osakeyhtiöitten, tavoin normaalissa kilpailuympäristössä.

Valtion omistaminen olisi mielestäni syytä määritellä kokonaan uudelleen. Yrittäjän roolista on luovuttava ja tilalle on nostettava osakkeenomistajan näkökulma. Tällainen muutos voisi vaikuttaa myös markkinoilla säännöllisesti esiin nouseviin väitteisiin, että valtion omistus heikentäisi valtionyhtiöiden arvoa.

Kun arvioidaan toimintaa, jossa valtio tavalla tai toisella on mukana, on tärkeää pitää erillään kolme eri kannattavuuskäsitettä: liiketaloudellinen, valtiontaloudellinen ja yhteiskuntataloudellinen kannattavuus. Nämä eri kannattavuudet vain harvemmin käyvät yhteen. Onhan selvää, että valtiontalouden kannattavuus esimerkiksi paranee yrityksistä saatavia verotuloja lisättäessä. Se kuitenkin heikentää yritysten kannattavuutta.

Miksi valtiolla sitten ylipäänsä on valtionyhtiöitä? Ovatko ne kannattavia näillä kolmella edellä mainitulla tavalla? Jos ajatellaan valtionyhtiöitä sijoituksena, on tietysti selvää, että sijoituksen pitää tuottaa valtiolle rahaa, muutenhan sijoitus ei kannata luonnollisesti. Sijoituksen on myös tuotettava, eihän ole kovinkaan kannattavaa pitää rahoja tiettyjen yritysten osakkeissa, jos pörssissä on yrityksiä, joiden osakkeisiin sijoittamalla saisi rahoille paremman tuoton samalla riskillä. Mielestäni järkevintä olisi myydä sijoitusmielessä pidetyt valtionyhtiöt pois ja investoida rahat maamme tulevaisuuden kannalta tärkeisiin korkean teknologian tulevaisuuden kehityshankkeisiin.

Vapailla markkinoilla käytävä kilpailu on varsin kätevä keino saavuttaa tehokas resurssien hyödyntäminen ja jako. Ongelmana on kuitenkin useilla aloilla vapaiden markkinoiden puute. Vapaitten markkinoitten toiminta voi sitä paitsi johtaa holtittomiin kriiseihin tai muuten yhteiskunnallisesti epätoivottaviin tuloksiin. Poliittiset ja yhteiskunnalliset päämäärät eivät välttämättä ole samoja, kuin mihin vapaiden markkinoiden toiminta johtaa.

Valtionyhtiöitähän on perinteisesti käytetty yhtenä valtion ohjauskeinona, jolla voidaan vaikuttaa markkinoiden toimintaan. Tämä voi helposti aiheuttaa ristiriidan valtionyhtiöiden oman kannattavuuden, valtiontaloudellisen kannattavuuden ja yhteiskunnallisen kannattavuuden välillä. Sellaiset yritykset, joiden omistaminen on valtion kannalta tärkeää erityisintressien takia, saattavat olla melkoisia rahareikiä. Niihin tuhlataan veromarkkoja, mutta mikään ei välttämättä takaa sitä, että yritykset tuottaisivat jotain hyvää yhteiskuntataloudellisesti. Valtion erityisintressit eivät välttämättä ole mitenkään tarpeellisia esimerkiksi valtion turvallisuuden tai yleisen hyvinvoinnin takia. Niitä saatetaan käyttää vain puolustuksena taloudellisesti kannattamattomalle yritystoiminnalle.

Valtionyhtiöt eivät yleensä ole mikään ratkaisu markkinoiden ongelmiin, pikemminkin päinvastoin. Epätäydellisestä kilpailusta johtuen resurssien tuhlaus vain entisestään kasvaa, ja määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on valtion yritykselle erittäin helppoa. Tuloksena voi olla markkinoiden lamautuminen. Otan esimerkiksi ravintola-alan, kun Alko toimi markkinoilla sekä valvojana että yrittäjänä.

Kemijoki on eräs maamme merkittäviä vesivoiman tuottajia. Kun syksyllä tulee käsittelyyn kysymys Fortumin valtionomistuksesta, pitää Suomen energiapolitiikkaa mielestäni tarkastella silloin kokonaisvaltaisesti ja myös tässä yhteydessä Kemijoen asemaa.

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni Suomessa varteenotettava vaihtoehto tutkimus- ja kehitysmalliksi sekä pääoman sijoitusmalliksi olisi Irlannin mallin mukainen järjestelmä. Toisin sanoen meillä Suomessakin voitaisiin yhdistää valtion omistamat t&k-yritykset niin sanotusti saman sateenvarjon alle. Tällä hetkellä esimerkiksi Teollisuussijoitus, Tekes, Finnvera, Finpro ja Sitra häärivät kukin omalla tahollaan. Sijoittamalla nämä yritykset saman sateenvarjon alle vahvistettaisiin kaikkien näiden yritysten yritysrakennetta. Alkuun voitaisiin lähteä pienin askelin eteenpäin perustamalla esimerkiksi yhteinen johtokunta näille yrityksille. Näin voitaisiin tehostaa muun muassa tutkimustyötä, kansainvälistä toimintaa sekä markkinointia. Irlannissa myös on lisäksi te-keskukset yhdistetty saman sateenvarjon alle t&k-yritysten kanssa. Näin vähennettäisiin byrokratiaa ja samalla tehostettaisiin toimintaa ja yhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta on mielestäni tehnyt erittäin hyvää työtä valtionyhtiöitten omistusasiassa. Ennen kaikkea lausun parhaat kiitokset valiokunnan jäsenille siitä, että löytyi yksimielinen ratkaisu tässä asiassa.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minusta on erinomainen asia, että ed. Kuosmanen on ollut markkinahenkisenä yrittäjänä sorvaamassa tätä kompromissia, mikä talousvaliokunnassa on syntynyt ja on nyt käsittelyssä.

Totesitte puheenvuorossanne, että valtion tulisi omistamisen sijasta ottaa osakkeenomistajan näkökulma myöskin valtionyhtiöissä. Onko teillä esimerkkiä siitä, etteikö näin nyt olisi? Kyllä minä olen ymmärtänyt sillä tavalla, että valtio niissä yhtiöissä, joissa on osakkeenomistajana, katsoo nimenomaan siitä näkökulmasta myöskin asioita.

Mitä tulee Tesin, Finpron ja Sitran yhteistyöhön, sitä on kyllä tehostettava. Siinä te olette oikeassa.

Pekka   Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Laitiselle totean, että osakkeenomistus ja pörssissä pelaaminen ovat kaksi eri asiaa. Tarkoitan tällä, että Suomen valtion edustajien täytyisi aktiivista osakkeenomistusta harjoittaa pörssissä niin, että valvotaan valtion etua. Ei ole oikein, niin kuin Sonerassa, että valtion omistus oli 400 miljardia markkaa oli 19. päivänä toukokuuta vuosi sitten ja nyt se on vain 40 miljardia markkaa. Tarkoitan valvontaa ja sijoitustoiminnan tehostamista tällä sanomisellani.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kuosmanen, totesitte jotenkin siihen tapaan, jotta valtionyhtiöt kuitenkin vääristäisivät kilpailua, tai sillä tavalla ymmärsin tämän asian. Minusta kuitenkin tällä hetkellä valtionyhtiöthän toimivat samalla tavalla kuin mikä hyvänsä firma ja niin pitääkin toimia. Lähtökohtana pitää olla, niin kuin ed. Laitinenkin totesi, sijoittajan näkökulma siinä mielessä, että valtionyhtiöönhän ei voi veromarkkoja satsata, koska se vääristäisi kilpailua ja se ei ole hyväksyttävää. Toiminnan rahoituksen pitää tulla sitä kautta, samaten lainaehtojen, kun rahoitetaan rahoituslaitosten kautta. Joissakin tapauksissa on käynyt jopa niinkin päin, että valtionyhtiötä on katsottu vähän toisella tavalla eivätkä välttämättä yhteiskunnan järjestämät rahoitustahot olekaan rahoittaneet samalla tavalla kuin yksityistä. Siinä mielessä ne ovat olleet jopa huonommassa asemassa.

Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kuosmasen merkittävään puheenvuoroon puutun sen verran kuitenkin, että jos jossakin pörssiyhtiöllä on huono markkina-arvo, niin sen myyminen ei tietysti paljon auta, siitä ei saa suuria rahoja esimerkiksi uusien merkittävien yritysten rahoitukseen. Se toimii tällä tavalla.

Talousvaliokunnassa todella jo toissakaudella eli kaudella 91—95 nämä asiat olivat esillä. Ahon hallituksen aikana tämä asia laitettiin käyntiin siinä mielessä, miten se nyt näiden kymmenen viime vuoden aikana on kehittynyt.

On erittäin hyvä, että mietintö on yksimielinen. Se on hyvä mietintö. Voisi todeta, että jos asiat näyttävät hyviltä, niin silloin ne myös ovat hyviä. Tässä nyt joka tapauksessa, vaikka muutokset sinänsä hallituksen esitykseen eivät ole suuria, tuntuu ja näyttää hyvältä, että tähän esitykseen on päästy. Itse asiassa valiokunnan mietintö on hyvin sen kaltainen, miten kristillisdemokraattisessa ryhmässä omaa valiokuntaedustajaamme evästimme ja mitä eväitä hän meille toi. Kehitys oli noitten evästysten suuntainen, ja tuli varmasti oikein toimiva kompromissi. Tässähän ei vielä myydä, vaan annetaan valtuudet myymiseen. Siihen nähden, mitä hallitus aikaisemmin tässä asiassa ajatteli ja aikoi laittaa esille, tietysti muutos on sitten jo suurempikin.

Meiltähän on kysytty ryhmien ja ryhmien puheenjohtajienkin kantaa menneen vuoden aikana näihin prosentteihin nähden. Kaikki prosentit eivät tietysti teoriassa aukene. Käytännössä elämä osoittaa, mihin prosentteihin asti mennään. Korostaisin kuitenkin sitä, että valtionyhtiöiden kohdalla kohtuullinen aluepoliittinen viritys jatkossakin on aivan tarpeellinen ja hyväksyttävä. Se on asia, jonka eduskunta varmaan ymmärtää ja on myös mietinnössä asianmukaisesti ottanut huomioon.

Matti  Huutola  /vas:

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy kyllä nostaa hattua valiokunnan työskentelylle. On suuresta asiasta kysymys, josta on harvinaisen yksimielinen mietintö. Harvinaista on se, että valiokunnassa on yksimielinen käsitys siitä, mikä on valtionyhtiöiden asema Suomessa. Tämä on poikkeuksellista ja on varmaan vaatinut kovasti kompromisseja, keskusteluja ja neuvotteluja. Tästä vielä kerran suuri kiitos valiokunnalle.

Minusta mietintö sisältää muutamia itse asiassa erittäin suuriakin linjauksia, jotka ovat ihan oikean suuntaisia. Yksi keskeisimmistä on se, että valtion omistusta ei ole nähty pahana tai spitaalisena, niin että se mädännyttää yrityksen ja sen toiminnan, vaan päinvastoin. Minusta tämä linjaus on iso linjaus kuitenkin kaiken kaikkiaan mietinnössä. Myös valtionyhtiöiden omistajapolitiikan keskittäminen yhteen ministeriöön on semmoinen suuri linjaus, johon on helppo yhtyä. Näin voitaisiin harjoittaa entistä parempaa valtion omistajapolitiikkaa, keskitetympää ja paremmin harkitumpaa kuin se nykyisin on.

Yhdyn ed. Kääriäisen ajatukseen siitä, että kaikkien valtionyhtiöiden ohjauspolitiikka tulisi siirtää kauppa- ja teollisuusministeriöön. Minusta tämä on hyvä tavoite ja näin tulisi mitä pikimmin tapahtua. Viimeistään seuraavaa hallitusta muodostettaessa tästä tulisi sopia.

Myös työntekijöiden asema ja hallintoneuvostojen rooli eri yhtiöissä on noussut esille. Tietysti näen tämän myös yhtenä isona asiana. Työntekijöiden merkityksen isoissa perusteollisuutta harjoittavissa yrityksissä on oltava aina merkittävä. On turha kuvitella, että näiden yhtiöiden kehitystyö voi käynnistyä ilman henkilökunnan merkittävää sitoutumista yritysten toimintastrategioihin. Tätä taustaa vasten sen varmistus, että henkilöstön edustus on joko hallintoneuvostossa tai suoraan hallituksessa, riippuen yhtiön toiminnasta, on erittäin tärkeä ja merkittävä.

Itse asiassa viime kesänä näihin aikoihin vasemmistoliiton hallitusryhmä asetti kolmehenkisen työryhmän, jossa edesmennyt edustajamme Vokkolainen, allekirjoittanut ja Nuutinen, ministeri Siimeksen avustaja, kesän aikana teimme valtionyhtiöiden tilasta ja mahdollisesta tulevaisuudesta arvion, joka myöhemmin ministerillekin luovutettiin. Pohdinta päätyi tässä työryhmässä aika lailla saman kaltaiseen loppuratkaisuun kuin nyt myös mietintö osoittaa, eli siihen, että jokaista yhtiötä tulee tarkastella erikseen. Toinen merkittävä lähtökohta oli se, että valtion merkittävä omistus ei ole pahaksi näille yrityksille, vaan jossain tapauksissa menestykseksi.

Mutta kaikkein tärkeimmäksi työryhmän selvityksessä osoittautui se, että näissä muuttuvissa tilanteissa, jatkuvasti kiristyvässä kilpailussa ja kansainvälistyvässä maailmassa valtionyhtiöiden on päästävä eteenpäin. Ne eivät voi jäädä paikalleen. Ne tarvitsevat lisää pääomia ja mahdollisia omistajajärjestelyjäkin, ennen kaikkea siinä tapauksessa, että yhtiöiden myyminen tai lisävaltuuksien hakeminen johtaa siihen, että yritystä kehitetään ja kehitetään nimenomaisesti Suomessa. Tulee painokkaasti esille mietinnössä kauttaaltaan kaikkien yhtiöiden osalta, että ei ole tarkoitus myydä vaan tarkoitus on kehittää. Minusta ihan alkuunkin hallituksen esitys, kun olen siihen aika lailla perehtynyt ja tunnen sen, onkin lähtenyt tästä lähtökohdasta. Julkisuudessa on ollut hiukan väärääkin käsitystä siitä, että intressinä olisi nopea myynti ja valtionvelan maksaminen niillä rahoilla pois. Kaikki, jotka ovat asiaan vähänkin perehtyneet, tajuavat, että vaikka nämä kaikki yhtiöt myytäisiin melkein kerralla pois, niin tässä ei vielä kovin suuria valtionvelan maksatuksen osalta tapahtuisi, vaan enempikin on ja tuleekin olla merkitystä sillä, että näitä yhtiöitä kehitetään ja kehitetään Suomessa.

Arvoisa puhemies! Vielä kerran totean sen, että myyntivaltuuksia tulee käyttää silloin, kun sillä on perustetta yhtiön kehittämisen kannalta. Erityisen tyytyväinen olen myös siihen linjaukseen, että valtio voi olla merkittävä omistaja ja olla ennen kaikkea mukana luomassa myös uutta yritystä, uutta vahvaa elinkeinoelämää meille kotimaahan.

Olavi Ala-Nissilä /kesk:

Arvoisa puhemies! On paikallaan aivan lyhyesti osallistua tärkeään keskusteluun valtionyhtiöpolitiikasta. Sehän on osa laajempaa politiikkaa, ja se on myös osa talouspolitiikkaa.

Ed. Huutola kertoi vasemmistoliiton työryhmästä valtionyhtiöiden omistuksen osalta. Voin todeta, että myös keskustalla oli oma työryhmänsä, jonka raportti otsikoitiin "Omistamisella on väliä". Siinä todella nähtiin valtionyhtiöt myös merkittävänä toimijana talouselämässä ja toisaalta myös osana suomalaista omistajuutta. Voin yhtyä siihen, minkä ed. Huutola myös sanoi ja mikä ilmenee myöskin valiokunnan mietinnöstä, että valtionomistus välttämättä ei ole mikään rasite yhtiölle vaan se voi olla myöskin voimavara.

Talousvaliokunta on nähnyt valtionyhtiöiden elinkeinopoliittisen merkityksen laajasti, niin kuin mietinnössä on todettu. Nähdään, että yhtiöt ovat jatkossakin monin tavoin Suomen talouden keskeisiä vaikuttajia ja voimatekijöitä ja että valtionyhtiöillä on edelleen myös vahva alue- ja työllisyyspoliittinen merkitys ja että valtionyhtiöillä on merkitystä myöskin kansantalouden ja teollisuuden kehitykselle. Edelleen tässä on nähty se, että valtionyhtiö voi olla myöskin uuden elinkeinotoiminnan edesauttaja, myös tietyissä tapauksissa riskirahoittaja: voidaan perustaa uusiakin valtionyhtiöitä. Toki on niin, että globaalissa maailmassa valtionyhtiöiden pitää katsoa oma etunsa ja verkottua laajalti. Sen takia tarvitaan tiettyjä omistusjärjestelyjä. Sen takia tarvitaan myöskin sitä, että valtion omistusta voidaan realisoida ja tällä tavalla myöskin valtiontaloutta parantaa.

Arvoisa puhemies! Keskustelun alussa käytin puheenvuoron, jolloin puhuin siitä, että on tärkeätä, että maan hallituksessa ja tietenkin myös ministeriöissä on ammattitaitoista osaamista valtionyhtiöpolitiikassa. Minua ovat häirinneet kyllä jotkin keskustelupuheenvuorot hallituksen suunnasta. Meillähän on parhaillaan myöskin eduskunnassa Sammon osalta omistusjärjestely lisätalousarvion yhteydessä. On tultu aika nopeasti Postipankista Leonian kautta Sampoon. Minua kyllä häiritsee se, että samaan aikaan ministerit, jotka ovat olleet toteuttamassa näitä ratkaisuja, puhuvat sitten siitä, että pitäisi nopeasti perustaa kansanpankki Suomeen. No, pankkihan voidaan perustaa, ei siihen tarvitse kuin 30 miljoonaa rahaa, että siitä vaan. Annetaan ikään kuin se kuva, että nykyiset rahalaitokset eivät toimisi, palvelisi ihmisiä, ja toisaalta, että kansanpankki voisi olla jokin merkittävä toimija ja voisi yhteiskunnassa saada merkittävän roolin.

Mielestäni tässä on aika paljon epärealistisia lähtökohtia ja vähän ehkä harhauttavaakin keskustelua, ja toivoisin, että kun ministerien suulla käytetään puheenvuoroja, niin ne perustuisivat enemmän faktoihin taloudesta ja toisaalta oltaisiin johdonmukaisia. Samaan aikaan, kun itse ollaan yksityistämässä valtion pankkia, sitten käytetään puheenvuoroja siitä, että pitää perustaa uusi kansanpankki. Ei se ole kovin linjakasta eikä johdonmukaista. Muutoinkin osaamisen merkitys globaalissa taloudessa valtionyhtiöiden osalta on tärkeä. On puhuttu Sonerasta, en käy nyt sitä keskustelua, mutta sitä keskustelua varmaan tullaan käymään jossain määrin, ovatko kaikki ratkaisut olleet niin linjakkaita nimenomaan omistajan taholta. Silloinhan omistajan roolissa nimenomaan tässä yhteydessä on ollut liikenneministeri.

Arvoisa puhemies! Yhdyn siihen, että tämä on hyvä mietintö, jos oikein tulkitsen. Tässä myös keskustan valiokuntaryhmä on ollut rakentavasti mukana. On varmaan niin, että kokoomuksessa kyllä nähdään, että antaa mennä valtionomistuksen, ja toisaalta ed. Valpas on täällä omia ponsiaan tehnyt. Keskustan kirkasta linjaa on varmaan tarvittu, että ed. Luhtanen on valiokunnassaan saanut näinkin hyvän mietinnön.

Esa  Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tässä valiokunnalle pitää kiitos antaa siinä mielessä, jotta alkuperäiseen esitykseen verrattuna on tapahtunut huomattava muutos. Siinä mielessä ihmetyttää alkuperäinen esitys: Miten hallituksessa on niin pitkälle ajateltu yksityistämisvimma viedä eteenpäin, jotta lähes kaikki valtionyhtiöt pannaan lahtilistalle kertaheitolla? Siinä mielessä pitää valiokunnan puheenjohtajalle ed. Luhtaselle antaa kiitos siitä työstä, mitä hän on tehnyt, ja tietysti kaikille valiokunnan jäsenille, koska se on vaatinut isoa neuvottelua, sukkulointia ja yhteistyötä.

Muutama asia tästä kysymyksestä. Tässä on syntynyt mielikuva siitä, jotta valtionyhtiömme ovat hirveän huonossa kunnossa ja ne eivät pysty kehittämään toimintaansa muulla tavalla kuin liittoutumalla, hankkimalla ulkopuolista omistusta. Tässä on kaksi asiaa.

Mikä tässä on ongelma? Onko valtionyhtiöissä liian vähän tietotaitoa, ammattitaitoista porukkaa, joka voisi niitä kehittää, vai onko kyse rahasta? Voi olla sekä että. Jos tällä hetkellä katsoo esityksessä olevia yhtiöitä, joiden kohdalla myyntivaltuus on tarkoitus viedä pidemmälle, esimerkiksi Rautaruukkia, se on hyvin vahva yhtiö, tai Kemira tai Outokumpu Oyj siinä mielessä, että niissä satsataan tuotekehittelyyn aika paljon, ja en ole ymmärtänyt sillä tavalla, jotta olisi uskottavuusvajausta siinä, jotta rahoitusta ei saisi mistään.

Siinä mielessä tämä ajattelu on jollakin tavalla ja onkin hyvin pitkälle ideologista, ja sen takia ymmärrän hyvin, kun olen kuunnellut tässä salissa puheenvuoroja, mihin on hävinnyt oppositio, keskustaoppositio ja kristilliset. Jos ei olisi ideologista näköalaa olemassa, todennäköisesti hyvin kovia puheenvuoroja salissa käytettäisiin, mutta kun on porvareiden edun mukaista tehdä näin, niin silloin ollaan valmiita tekemään näin. Sen takia olen enemmänkin huolissani vasemman laidan osalta, demareiden ja vasemmistoliiton osalta, jotta ollaan taipumassa tällaiseen ajatteluun. Miksi tavallaan hävetään valtionyhtiöitä, vaikka tässä on tunnustettu joidenkin yhtiöiden osalta se ja tehty hyvää työtä? Mutta entä nämä loput?

Jos esimerkiksi Rautaruukista joutuu hyvin suuri osa ulkolaisten sijoittajien käsiin, mikä takaa sen, jotta vaikkapa Saksan rautamahdit eivät tule lopettamaan jossain pohjan perukoilla olevaa tehdasta? Miksi käydä rahtaamaan rautaa meriä pitkin ja jääväyliä pitkin ja maksamaan kaikkia maksuja, kun tehtaat ovat lähellä siellä, missä tehdään pyssyjä ja kaikennäköistä muutakin, mitä nyt raudasta tehdään? Siinä mielessä ainakin minä olen pitänyt tätä kysymyksenä, joka pitää miettiä kansallisesti, mitä tässä on sellaisia arvoja, joita meidän pitää puolustaa.

Kuten jotkut täällä ovat kysyneetkin: Miksi lypsävä lehmä pitää tappaa? Eikö pitäisi ajatella sillä tavalla, jotta osa verotuloista voitaisiin kattaa yhtiöiden tuloilla? Onko synti, jos meillä olisi sataprosenttisesti valtionyhtiö? Hyvin hoidettuna se tuottaisi tuloja. Voi kysyä tätä vaikkapa luonnonvarojen osalta, vaikkapa veden, kun maailmalla on puhtaasta vedestä kova puute. Voisi olla valtionyhtiö, johon satsataan nyt saatuja varoja ja voidaan jopa panna innovaatiopanoksia, joita käytetään, ja käydään pumppaamaan vettä ja kaikki raha tulee valtion kassaan. Myydään sitä sinne, missä ihmisillä on jano. Nimittäin joissakin öljymaissa, muun muassa Kuwaitissa, tehdään sillä tavalla, että öljytuloilla katetaan sosiaaliturvaa, muidenkin kuin öljysheikkien, siten, jotta pumpataan öljyä yhteiseksi hyväksi ja rahoitetaan sillä sosiaaliturvaa. Minusta ajattelu meillä lähtee hyvin pitkälle semmoisesta markkinatalouslähtöisestä yltiöpäisestä ajattelusta, että kaikki pitäisi pikkuhiljaa siirtää, valtio laittaa alkuun ja se siirretään yksityisten haltuun. Me olemme siinä ketjussa menossa eteenpäin.

On kysyttävä myös työpaikoista. Tämä kytkeytyy vaikkapa Rautaruukki-keskusteluun. Jos monikansalliset yhtiöt pääsevät hallitsemaan merkittäviä alojamme, jotka työllistävät paljon ja ovat meille tärkeitä, niin vähät ne välittävät työllistämisestä. Ne ovat sijoitusyhtiöitä, jotka katsovat vain markkoja ja sitä, mitä viivan alle jää. Eivät ne välitä siitä, miten suomalaiselle työmiehelle tai -naiselle täällä työpaikoilla tai yleisesti pohjan perukoilla käy, vaan se katsotaan, minkä verran se sijoittaja, joka tuolla varpaitaan liottaa joissakin lämpimissä vesissä, saa tuloja. Se asettaa omat tavoitteensa, ja sijoitusyhtiö hoitaa sen omalla tavallaan. Sen takia myös toivoisin, jotta keskusta- ja kokoomusvoimat olisivat sitä mieltä, jotta meillä kuitenkin säilytettäisiin kansallisessa handussa nämä niin pitkälle kuin mahdollista, kun ei ole pakko antaa myyntivaltuutta. Puhutaan siitä, jotta tässä ei myydä mitään. Miksi me sitten teemme päätöksiä, jos kerta ei ole tarkoitus myydä? Pidetään ne prosentit samana, kun ei ole tarkoitus myydä. Kun jatkossa puhutaan puolustuspoliittisessa selonteossa ostovaltuuksista, niin eikö niillä ole tarkoitus ostaa niitä pyssyjä? Niin olen ainakin ymmärtänyt, vai onko se vain puhetta? Samoin kyllä kai myyntivaltuudessa on tarkoitus myydä: annetaan valtuus eduskunnan toimesta hallituksen tehdä sopivaan aikaan temput ja vähentää sitä osuutta.

Sen takia minusta ed. Unto Valpas on tehnyt hyvän esityksen ponneksi. Kannatan sitä, eli kannatan ed. Unto Valppaan ehdotusta, selkeästi näin.

Toivoisin jatkossa sitä ajattelua, josta jotkut ovat puhuneet, että eduskunta päättää. Muun muassa ed. Huovinen totesi, jotta eduskunnassa demokratia toimii, niin kuin pitääkin demokraattisessa valtiossa toimia. Siihen kuuluu myös äänestäminen. Sen takia minusta erilaisia mielipiteitä, joita täällä lausutaan, pitää kunnioittaa ja olla hirveästi hyökkäämättä toisten silmille, olivat mielipiteet mitä hyvänsä, kunhan eivät mene rasismin puolelle tai näin. Täällä on ihmisiä, jotka ovat tulleet eri tahoilta, eri lähtökohdista, ja silloin meillä on erinäköisiä mielipiteitä olemassa ja erinäköisiä lupauksia ilmeisesti vaaleissa on annettu. Minusta niistä lupauksista täytyy pitää huolta, koska kyllä tässä myös on demokratiakriisi olemassa sillä tavalla, kun katsotaan menneitä vaaleja. Se liittyy myös tähän valtionyhtiöpolitiikkaan. Ihmisille on annettu määrättyjä mielikuvia siitä, mitä edustetaan, ja sitten ne toiveet romahtavat siinä vaiheessa, kun ne ihmiset, jotka täällä ovat edustettuina, eivät välttämättä enää muistakaan niitä lupauksiaan tänne tultuaan. Sen takia näillä saatesanoilla toivon, jotta tässä salissa mahdollisimman moni voisi olla ed. Unto Valppaan ponnen takana.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. E. Lahtela on todennäköisesti unohtanut sen, että olemme tänä päivänä EU-Suomessa, jossa olemme yhteisellä raha-alueella. Raja-aidat on jo ajat sitten kaadettu. Tuotteet ja tavarat, tieto ja taito voivat vapaasti liikkua. Jos täällä linnottaudutaan vain pelkkään valtionomistukseen, kyllä siinäkin asiassa huonosti käy. On oltava avoin mahdollisuus kehittää valtion omistamia yhtiöitä joko sitten myymällä tai hankkimalla niille yhteistyökumppaneita sillä tavalla, että valtionomistus markkamääräisesti kenties vahvistuu. Tämänhän pitäisi olla päämäärä, ja tämä mielestäni on sitä vastuullista valtionyhtiöpolitiikkaa.

Susanna  Huovinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kun ed. E. Lahtela totesi, että tässä olisi kyse siitä, ettei kunnioitettaisi nyt ed. Valppaan tekemää esitystä ja hänen mielipidettään, niin kyllä minä ainakin arvostan kaikkia erilaisia mielipiteitä. Mutta minä olen käsittänyt demokratian siten, että erilaisista mielipiteistä koostetaan yhteinen kanta. Aina eivät kaikki voi saada juuri sitä, mitä itse välttämättä haluaisivat, vaan juuri demokratian tarkoitus on se, että erilaisista mielipiteistä muodostetaan yhteinen näkemys. Tässä mielessä toivoisin, että myös edustajat E. Lahtela ja Valpas kunnioittaisivat niiden kollegojen tekemää laajaa ja perusteellista työtä, jotka valiokunnassa tämän yhteisen näkemyksen ovat saaneet aikaan.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä kai voisi sanoa niin, että hyvin hyvin pitkän valtionyhtiöpolitiikkaa koskevan keskustelun kautta ja jälkeen on saavutettu tämän asian osalta jonkinlainen kansallinen konsensus. Minä annan äärettömän suuren arvon sille, että talousvaliokunnassa ovat kaikki puolueet olleet yhteistuumin hakemassa kompromissia. Totta kai meillä jokaisella olisi henkilökohtaisia toiveita ja tavoitteita sisällön suhteen, mutta kyllä tämä mielestäni kuitenkin on sellainen saavutus, jolle täytyy arvo antaa. Valiokunta on tehnyt todella hyvää työtä, niin kuin tässä monesti on todettu.

Olen itse tahkonut leipäni itselleni ja perheelleni noin parinkymmenen vuoden eräästä valtionyhtiöstä elikkä Valmetista. Olin hyvin keskeisesti mukana silloin keskustelussa, kun keskusteltiin Ahon hallituksen aikaan muun muassa Valmetin omistuspohjan laajentamisesta, tai tarkemmin sanottuna kysymys oli aika pitkälle yksityistämisestä. Näin silloin, niin kuin itse asiassa Valmetin henkilöstökin, että riittävä omistusosuus valtiolle tulisi yhtiössä jättää. Silloin ajoimme sellaista linjaa, että noin 20 prosenttia, 15—20 prosenttia, on sellainen omistusosuus, jolla tuossa yhtiössä pystytään käyttämään hyvin merkittävää äänivaltaa. Valitettavasti kävi sillä tavoin silloisen kauppa- ja teollisuusministeri Kääriäisen kannoista huolimatta, että Valmet, nykyinen Metso, sataprosenttisesti yksityistettiin. Kuten aikaisemmin totesin, kauppa- ja teollisuusministerinä Kalliomäki toteutti kuitenkin Valmetin henkilöstön näkemystä. Kun sitten omistusosuutta on muokattu Valmetissa ja nykyisessä Metsossa, vähän reippaat 10 prosenttia siellä vielä valtiolla on muistini mukaan jäljellä. Se on hyvä asia. Sillä tavalla valtio on käyttänyt omistusmahdollisuuttaan.

Ei valtionyhtiöidenkään omistuspohjan muutoksia voida jääräpäisesti vastustaa, vaan on katsottava, niin kuin täällä aivan oikein on tehty, yhtiökohtaisesti asioita, katsottava se, mitkä ovat valtion kannalta strategisia yhtiöitä, joissa pitää olla esimerkiksi enemmistöosuus. Hyvin monissa tapauksissa, kun omistuspohjaa on laajennettu, on tullut uutta draivia yhtiöön, yksityistä pääomaa. Se on vahvistanut yhtiön asemaa. Se on tuonut hyvin monissa tapauksissa myöskin lisää kehittämisnäkemyksiä ja panostuksia. Saattaa olla niin ja onkin niin, että eräissä tapauksissa myöskin markkina-aluetta on pystytty laajentamaan. Meillä ovat nekin yhtiöt, joihin on yksityistä pääomaa tullut lisää, erinomaisen hyvässä kunnossa.

En henkilökohtaisesti näe nyt tähän liittyvän minkään yhtiön osalta, puhutaan sitten Rautaruukista, Kemirasta tai Outokummusta, sellaisia peikkoja kuin täällä nyt eräät toverit ovat näkevinään. Minusta tässä pitää katsoa myöskin sitä, että tähän liittyy mahdollisuus, mahdollisuus myöskin työllistää, mahdollisuus toteuttaa työllisyyspolitiikkaa, niin kuin vasemmisto perinteisesti on halunnut.

Täällä otetaan kantaa myöskin Vapoon ja todetaan muun muassa se, että Vapo on valtiolle strategisesti tärkeä yhtiö, koska se on keskeinen uusiutuvien kotimaisten energialähteiden hyödyntämisen kehittäjä jne. Edelleen valiokunnan kannanotossa todetaan, että valiokunta pitää tärkeänä, että valtion säilyessä pääomistajana mahdolliset omistusjärjestelyt eivät vaaranna Vapo Oy:n mahdollisuuksia jatkaa puuenergian käytön edistämistä hyväksytyn energiastrategian mukaisesti. Tästä pitää tiukasti pitää kiinni. Nyt on vähän kompasteltu Vapon osalta. Se on valitettavasti sillä tavalla.

Tämä sopimus, minkä Vapo Metsäliiton kanssa on tehnyt, johti siihen, että kilpailuviranomaiset tähän asiaan puuttuivat ja edellyttivät sitä, että Vapo samalla kuin myöskin Metsäliitto luopuu omasta energiapuuliiketoiminnastaan. Nyt nämä järjestelyt ovat siinä vaiheessa, että ei vielä tiedetä varmuudella, toteutuuko Vapon omistuspohjan laajentaminen vai ei. Hivenen voi kilpailuviranomaisten kantaa tämän kysymyksen osalta kyllä ihmetellä, mutta siihen on joka tapauksessa tyytyminen. Joka tapauksessa niin merkittävästä liiketoiminta-alueesta on kysymys, että sitä pitää Suomessa kehittää.

Näkisin niin, että Vapon osalta, kun tässä myönnetään lisävaltuuksia, ei pidä hötkyillä, koska tässä on itse asialla Metsäliitolla optio. Pitää hyvin tarkoin miettiä, aiheuttaako se tällä liiketoiminta-alueella, jos lisävaltuuksia edelleen myönnetään ja Metsäliitto on ostajana, sellaisia ongelmia, jotka kansallisesti ovat hyvin merkittäviä. Nyt pitää olla harkintaa. Valitettavasti ministeri lähti pois, mutta peräänkuulutan kyllä nyt syvää harkintaa, kun tehdään mahdollisia lisäjärjestelyjä Vapon osalta. Ehdottomasti on sillä tavalla, että kun meillä nyt joka tapauksessa on sellainen harvinainen yhtiö, jonka pääkonttori on maakunnassa eli tässä tapauksessa Jyväskylässä, pitää toimia sillä tavalla, että se myös siellä säilyy, vaikka Metsäliitto tulisikin 49,9 prosentin omistusosuudella mukaan.

Olisin kyllä mielelläni kuullut ministerin suusta sen, mitä nyt Fortumin osalta ollaan tekemässä. Tästä kysymyksestä käydään melkoista julkista keskustelua, spekuloidaan sillä, että jonkin kehittämissuunnitelman pohjalta, jonka Fortumin johto on kuulemma toimeksiantona saanut, tuodaan Fortum eduskuntaan niin, että valtion omistusosuus pudotettaisiin alle 50 prosentin. Näin ei pidä tehdä.

Valiokunnan mietinnössä todetaan, että energiayhtiöt ovat kansallisesti ja strategisesti tärkeitä säilyttää valtion enemmistöomistuksessa. Sen täytyy koskea myöskin Fortumia. Toivon, että sanoma tätäkin kautta — toki olen ministerille siitä aikaisemminkin puhunut — menee perille, niin että tämä kansallisesti tärkeä yhtiö Fortum pidetään valtion enemmistöomisteisena.

Tesin osalta, puhemies, ihan lopuksi, kun istunto täytyisi keskeyttää: On erinomainen asia, että Teollisuussijoitus Oy vuonna 1996 perustettiin. Erinomainen asia on se, että hallitusohjelmaan kirjoitettiin, että nyt yhtiötä pääomitetaan tämän vaalikauden aikana miljardilla markalla. Nyt se on toteutumassa niin, että 750 miljoonaa tulee pääomitettua jos ja kun eduskunta lisätalousarvion hyväksyy. Sijoitustoiminta on meillä kehittynyt. Valtion pitää olla siinä mukana, ja Tesi on oiva organisaatio siihen tarkoitukseen. Alueelliseen pääomasijoitusyhtiöön, kuten Jyväskylään, Tesi on sijoittanut ja tulee sijoittamaan, ja sillä tavalla vahvistetaan myöskin alueellista toimintaa. Se on merkittävä toiminta.

Ihan vihonviimeiseksi lopuksi hallintoneuvostoista. Minulla on kokemusta useimmista valtionyhtiöiden hallintoneuvostoista ja eräitten muittenkin organisaatioitten hallintoneuvostoista. Minä puolustan vahvasti hallintoneuvostojen roolia sellaisessa yhtiössä, kun esimerkiksi puhutaan valtionyhtiöistä, joissa valtiolla on määräysvalta. Tässä tapauksessa tarkoitan enemmistöosuutta. Kyllä hallintoneuvostolla on todellakin rooli. Se on meistä jäsenistä kiinni, miten me käytämme sitä valtaa, mikä meille on suotu, kun on valittu esimerkiksi hallintoneuvostoihin. Väitän niin, että esimerkiksi Vapossa — siellä on useampi kansanedustaja ollut, jotkut jopa pitkäänkin — hallintoneuvoston jäsenet ovat oivaltaneet sen roolin, mikä heille kuuluu yhtiön kehittäjänä, strategisena kehittäjänä, ei puuttumisena tietenkään operatiiviseen toimintaan.

Jos on sitten niin, että hallintoneuvostoja lakkautetaan, aivan ehdottomasti hallituksessa pitää sitten olla jäseniä eivätkä kansanedustajat voi olla poissuljettuja. Kyllä sitä ammattitaitoa ja osaamista, mitä teillä hyvät kollegat on, pitää myöskin siinä hyödyntää. Se on ollut virheellinen tie, että hyvin monessa valtionyhtiön hallituksessa on ollut virkamiehiä. Monissa tapauksissa on kyllä kuljettu siinä rajamailla, onko jäävi vai ei. Nyt asiaa kyllä uudelleen tarkastellaan.

Pertti Turtiainen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Talousvaliokunnan mietintöön liittyen muutamia huomioita valtionyhtiöiden myyntivaltuuksien antamisesta.

Sinälläänhän lähetekeskustelu käytiin jo aikaa sitten enkä kovin paljon puutu siihen, millä tapaa asioita olisi pitänyt valtionyhtiöiden kohdalla tarkastella. Ainoa on se, että näiden prosenttiosuuksien, jotka hallituksen esityksessä olivat näiden kahdeksan yhtiön kohdalta, olisi kuitenkin mielestäni pitänyt olla pois ja valiokunta olisi itse saanut päättää ne prosentit, jotka tässä mietinnössä nyt ovat ehdotuksena esillä.

Valtio omistajana ainakin aikaisemmin oman kokemukseni mukaan — kokemus perustuu täällä ed. Laitisen esille tuomaan Valmet-yhtiöön ja niihin vaiheisiin, joita Valmetin kohdalla käytiin omistusosuuden muuttamisen kohdalta — valtio-omistaja sinällään on kyllä aivan hyvä yrityksille. Se kritiikki, mitä on esitetty, että valtio-omisteisuus olisi taakka yritykselle, ei kyllä pidä paikkaansa ainakaan oman kokemukseni perusteella millään tapaa, sillä maailma on muuttunut. Valtionyhtiöt aivan samalla tapaa kuin yksityisetkin yritykset pitävät huolta siitä, että seurataan kehitystä ja investoidaan tarpeen mukaan, tuotteita kehitetään tarpeen mukaan, jotta menestytään maailmalla.

Esitys näiden kahdeksan yhtiön kohdalta ei sinällään pidä sisällään sitä, millä tapaa mahdolliset myyntitulot näiden yhtiöiden kohdalta käytetään. Se on yksi ongelma, kun puhutaan siitä, että myyntivaltuuksien lisäämisellä mahdollistetaan se, että yritykset ovat toimivia ja pärjäävät tulevassa kilpailussa ja pystyvät säilyttämään työpaikat. Mitä näillä myyntituloilla tehdään? Minun nähdäkseni pitäisi osaltaan kyllä näitä kyseisiä yrityksiä vahvistaa valtionkin myötävaikutuksella näillä myyntituloilla, mitä aikanaan saadaan. Merkittävää roolia tulee tietysti näyttämään Teollisuussijoitus tulevaisuudessa. Mikä on Teollisuussijoituksen rooli jatkossa tässä muuttuvassa tilanteessa, kun mennään tämän esityksen mukaisesti? Se ei voi pelkästään olla tämmöinen, sanotaan, sijoittava ja tietyllä tapaa yrityksiä tukeva, vaan sitä roolia pitää tarkastella uudella tapaa ja vahvistaa sen osuutta.

Omistajaohjaus näiden valtionyhtiöiden kohdalla, niin kuin täällä on joissakin puheenvuoroissa tullut esille, pitäisi nähdäkseni keskittää kokonaisuudessaan kauppa- ja teollisuusministeriölle, jolloin se on hallinnassa yhdellä linjalla, ettei ole erilaisia näkemyksiä siitä, millä tapaa näitä valtio-osakkuusyhtiöitä kehitetään. (Ed. Laukkasen välihuuto) — Soneran kohdalla minä olen aivan varma, että tässä tulee jatkossa keskustelua hyvinkin paljon siitä, mikä Soneran omistajaohjaus tulisi olla, sillä nykymuoto ei osoita sitä, että yksityisomisteisuus olisi oikea tie Sonerankaan kohdalla. Sitä kritiikkiä oli Soneran osalta aikanaan, että valtio on taakka. Kyllähän silloin, kun valtio puhtaasti hoiti Soneran, sanotaan, hallintaa ja ohjausta, Sonera voi paljon paremmin kuin tänä päivänä. Tällä hetkellä tilanne on aivan katastrofaalinen Soneran kohdalla. Aivan varmaan ed. Laukkanenkin joutuu törmäämään tulevaisuudessa moneen kertaan siihen asiaan, mitä Soneran kohdalla pitäisi tehdä.

Valiokuntahan esittää, että valmiudet nopeaan käsittelyyn myyntitilanteissa on. Tässä viittaan taas Sonera-asiaan. Olisiko nopea käsittely ollut keino, millä olisi voitu paikata sitä tilannetta, mikä nyt on syntynyt Soneran kohdalta? Epäilen vahvasti, sillä jokuhan on maksajana. Jos kuplaa maksetaan, jokuhan joutuu sen hoitamaan. Onko se oikein, että tyhjästä maksetaan tolkuttomia hintoja?

Mitä tulee yksittäisiin yhtiöihin, mitä talousvaliokunnan esityksessä on, esimerkiksi Altia Groupin kohdalla se on mielestäni varsin hyvä esitys. Siinä valtio-omisteisuus säilyy enemmistönä, ja sillä turvataan osaltaan raaka-ainetoimittajien tulevaisuus ainakin eteenpäin jatkossa. Sehän on hyvin vaikuttavaa, sillä jos tämä olisi mennyt pienempään, ne uhat ja vaarat, mitkä ovat useissa keskusteluissa tulleet esiin, olisivat hyvin todennäköisiä, joskin tässä on tullut myös se esiin, että valmiudet omistajapohjan muutoksiinkin jatkossa ja yhteistoimintaan muiden yritysten kanssa on, mutta ne tulevat aikanaan varmaan käsittelyyn meille tänne saliin, jos tulevat.

Kemijoki Oy:n kohdalla on sama tilanne. Hyvä asia on se, että enemmistö säilyy, mutta keskustelussa nousi esille — oliko se valiokunnan puheenjohtaja, joka otti sen — että Kemijoki Oy on tärkeä tulevaisuudessa energiahuollon kohdalla. Tässä on muuttuva energiahuoltotilanne. Samalla tapaahan voisi verrata esimerkiksi Rautaruukin kohdalla, että samalla lailla siinähän on muuttuvassa tilanteessa terästeollisuus ei Suomessa vaan koko Euroopassa ja maailmallakin, että ongelmia Rautaruukin kohdallakin saattaa syntyä siinä, kuka tulee olemaan Rautaruukin omistaja ja mikä turvaa Rautaruukin tulevaisuuden. Ed. Esa Lahtela viittasi siihen, ovatko esimerkiksi eurooppalaiset omistajat kiinnostuneita hoitamaan täällä jäiden takana olevaa yritystä ja investoimaan tällaiseen jäiden takana olevaan yritykseen sitä määrää, mitä esimerkiksi Rautaruukki yrityksenä tarvitsee lähitulevaisuudessa investointien kohdalla.

Miten investoinnit näitten yritysten kohdalla toteutetaan? Tässäkin kohdassa voisi todeta, että myyntituloja pitää käyttää näitten yritysten elinvoimaisuuden parantamiseen. Siinä, kenelle myydään, on aika ratkaisevaa myös, onko se jokin sijoittajakoalitio vai onko se teollista toimintaa harjoittava yritys taikka onko siinä yhteistoimintamalli. Pitäisi suuntautua siihen, että tietyt takeet on, että nämä työpaikat aivan varmaan säilyvät ja yritys säilyy täällä Suomenniemellä ja samoin kehittävää toimintaa toteutetaan täällä Suomessa, ettei käy niin, että tapahtuu yritysten lopettamisia ja investoinnit suuntautuvat rajojen ulkopuolelle.

Valiokunnan mietinnössä otetaan kantaa hallintoneuvostojen asemaan, ja hallintoneuvostoista on keskusteltu tässäkin talossa hyvin useaan otteeseen. Viimeksi oli Sonera-tapaus, jossa hallintoneuvosto lakkautettiin. Omasta kokemuksestani niin hallintoneuvosto- kuin hallitustyöskentelystäkin voisin todeta, että se on hyvin merkittävää, jos siihen todella paneudutaan ja sitoudutaan, sillä se antaa oman painoarvonsa yrityksen toiminnalle ja kehitykselle ja hallintoneuvosto on tietynlainen äänitorvi yrityksen johdon suuntaan. Yritystoimessahan on hyvin paljon ei pelkästään hallituksia mutta erilaisia johtoryhmiä, monen tasoisia, ja mieluummin pitäisi tarkastella sitä, että tarpeettomat johtoryhmät karsitaan pois ja mahdollistetaan se, että yrityksen henkilöstö on mukana ohjaamassa yrityksen toimintaa ja kertomassa omia mielipiteitään ja näkemyksiään, miten yritystä pitää ohjata.

Valiokunnan mietintöä kokonaisuudessaan voisi hyvinkin paljon kritisoida, ja toive olisi ollut se, ettei olisi päädytty tilanteeseen, että myyntilistalle laitetaan näitä yhtiöitä, mutta tämä on elävää elämää ja realismia, ja tämän esityksen pohjalta pitää elää.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan vastauspuheenvuorona energia-alan ja Rautaruukin vertailuun: Varmasti Rautaruukista voi myös näin ajatella, niin kuin edellinen puhuja totesi, mutta energia-ala on tällä hetkellä aivan erityinen asia siitä syystä, että meillä ovat yhteispohjoismaiset energiamarkkinat avautuneet juuri. Nyt käymme Euroopan laajuisiin energiamarkkinoihin. Tämä avautumisprosessi, kansainvälinen kehitys, on tässä suhteessa niin suurta, että koko energiakenttä Euroopan laajuisesti, ja jos tietysti ajattelemme vielä jopa globaalisesti, on nyt muutosvaiheessa. Kun meillä ei ollut Kemijoesta tietoa, minkälaisia järjestelyjä siellä takana on, ajattelimme valiokunnassa näin ja päädyimme siihen, että tässä vaiheessa Kemijoki Oy:n valtuuksia ei mennä alentamaan nykyistä enemmän, vaan katsomme ja tutkailemme, miten asiat etenevät Euroopan laajuisessa kuohuntatilanteessa. Asiaan voidaan kenties myöhemmin palata.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva talousvaliokunnan mietintö valtionyhtiöitten yksityistämispaketista on monessa mielessä merkittävä linjapaperi. Haluan ensinnäkin antaa tunnustusta ja kiitosta valiokunnan puheenjohtajalle, ed. Luhtaselle. Käsittelyajan vallitsi hyvin objektiivinen tarkastelu. Halusimme tarkastella jokaista seitsemää yhtiötä erikseen, kuulla asiantuntijoita hyvin laajasti ja peilata kunkin yhtiön ja markkinoitten tulevaisuutta. Tämä johti siihen, että hallituksen esitystä korjattiin minusta varsin merkittävällä tavalla, koska ensinnäkin kahden yhtiön osalta pidettiin strategisesti tärkeät rajat, 50 prosentin omistusrajat. Tässä viittaan Altian ja Kemijoki Oy:n ratkaisuihin. Kolmannen eli Rautaruukin osalta vahvennettiin valtion omistusroolia hallituksen esitykseen verrattuna merkittävällä tavalla.

Muutoinkin talousvaliokunnan mietintö sisältää hyvin tärkeitä periaatelinjauksia valtion omistajapolitiikkaan. Tärkeä linjaus on se, että valtiolla nähdään tärkeä rooli myös valtion omistuksen kautta alue- ja työllisyyspolitiikassa. Onhan välillä tuntunut siltä, että halutaan kokonaisuudessaan irrottautua alue- ja työllisyyspolitiikan lähtökohdista. Talousvaliokunta pitää kuitenkin näitä asioita tärkeinä.

Toinen merkittävä linjaus on mielestäni siinä, että patistamme hallitusta osoittamaan valtionyhtiöitten yksityistämisrahoista merkittävän osan uuden yritystoiminnan aikaansaamiseen ja kehittämiseen ja erityisesti niillä alueilla ja aloilla, jonne ei löydy yksityistä pääomaa eikä yksityisiä sijoittajia. Tämä on mielestäni myöskin hyvin keskeinen asia, eli aluepolitiikan välineenä voidaan teollistamisyhtiöitä käyttää ja nimenomaan uuden yritystoiminnan aikaansaamiseksi.

Valtionyhtiöitten yksityistämisrahojen käyttö on laajemminkin merkittävä asia. Tässä toivoisin, että näitä resursseja käytettäisiin myös yritystoiminnan edellytysten rakentamiseen. Tällä viittaan esimerkiksi liikenneverkoston kuntoon ja sen parantamiseen, koska sillä on erittäin iso merkitys myös elinkeinoelämän ja uuden yritystoiminnan kannalta.

Arvoisa puhemies! Yksittäisten yhtiöitten osalta muutama havainto.

Altian osalta oli merkittävää, että 50 prosentin omistusraja säilytettiin, ja nimenomaan kotimaisen elintarviketalouden kannalta. Erityisesti Koskenkorvan tehtaillahan on jo merkittävä talousaluevaikutus. Noin 5 000 tilaa toimittaa ohraraaka-ainetta tehtaalle, ja myös rehuraaka-aine hyödynnetään pohjoista Suomea myöten. Siinä mielessä tämä päätös oli viisas.

Kemijoen osalta on viitattu energia- ja työllisyyspolitiikkaan. Minusta merkittävä jatkokysymys on Vuotoksen rakentamiskysymys. Tästä ei ole kirjattu mietintöön, mutta valiokunnassa vallitsi hyvin laaja yhteinen näkemys siitä, että Vuotos tulisi toteuttaa järkevänä energiapolitiikan hankkeena.

Rautaruukin osalta pitää ensinnäkin sanoa se, että Rautaruukin perustaminenhan on yksi onnistuneimpia aluepoliittisia ratkaisuja meidän teollisuushistoriassammekin. Rautaruukki on osoittanut omalla toiminnallaan sen, että se on pärjännyt kansainvälisessä kilpailussa ja pystynyt elämään avoimilla markkinoilla myös niin, että toiminta on kehittynyt ja kasvanut. Merkittävä päätös aikanaan 20 vuotta sitten oli Rautaruukin putkitehtaan perustaminen Pulkkilaan. Tämä tehdas vietti 20-vuotisjuhliaan muutama viikko sitten. Kyseinen tehdas on Rautaruukki-yksikön yksi kannattavimmista tehtaista, vaikka sijaitseekin noin 90 kilometriä päätehtaasta Raahesta. Tämä on osoitus siitä, että ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilökunta saa hyviä tuloksia aikaan myöskin etäämpänä keskuksista, ja tällä tavalla toteuttaa aluepolitiikkaa järkevällä tavalla.

Itse olisin toivonut, että valtio olisi säilyttänyt omistusoikeuden 33,4 prosentissa, mutta niin kuin on todettu, tähän ei riittävää voimaa ollut. Valiokunnassa päädyttiin puheenjohtajan aktiivisella myötävaikutuksella sitten 20 prosentin rajaan, joka on kuitenkin parempi kuin hallituksen esitys ja takaa sen, että valtiolla säilyy vahva rooli Rautaruukki Oy:n omistajana ja sitä kautta myöskin sen tulevaisuuden turvaajana.

Vapon osalta emme puuttuneet hallituksen esitykseen, mutta täällä on kirjattu myönteisenä asiana vahvan kotimaisen allianssin muodostuminen Vapo—Metsäliitto-yhteistyön kautta. Tässä täytyy sanoa, että Kilpailuviraston aiempi päätös edellyttää Vapoa ja Metsäliittoa luopumaan puuenergiatoimialasta. Sehän oli järjetön päätös siinä mielessä, että merkittävin kotimainen toimija ja sen operointi nyt hajotetaan Kilpailuviraston päätöksen kautta nimenomaan puuenergiatoimialalla, joka on alhainen kannattavuudeltaan ja siinä mielessä tarvitsisi panostuksia myöskin vahvan valtiojohtoisen ja valtioenemmistöisen yhtiön toimesta. Päätös oli huono ja Suomen kansallisetujen vastainen. Vapolla tulee olemaan merkittävä kansallinen rooli nimenomaan kotimaisen energian hyödyntäjänä ja sitä kautta perusvoimaratkaisun täydentäjänä tulevaisuudessakin.

Täällä on todettu hallinnosta, että valiokunta ei ota niin yksiselitteistä kielteistä kantaa hallintoneuvostojen lakkauttamiseen, mikä virtaus eräiltä osin on myöskin näyttänyt olevan ilmassa, vaan toteamme, että kun valtiolla on erityisintressi tai merkittävä omistus, hallintoneuvosto voi olla tärkeä omistajavalvonnan osa.

Täällä on myös linjaus siitä, että valtion omistajapolitiikka tulisi koota yhteen ministeriöön, ja minunkin mielestäni kauppa- ja teollisuusministeriön osaamisen edelleen vahvistaminen olisi luontevin tapa valtionomistuksen kehittämisessä.

Reijo  Laitinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erinomaisen hyvä puheenvuoro ed. Rantakankaalta. On tosi hieno juttu, että tämän kaltaisia edustajia on talousvaliokunnassa. Se mahdollistaa sen, että on mahdollisuus käsitellä näin hyvää mietintöä kuin nyt esillä on.

Haluan vain Rautaruukin osalta todeta sen, että minä vahvasti uskon siihen, että jos valtio oikein omistajapolitiikkaa toteuttaa ja ohjaa, 20 prosentin osuudella sitä yhtiötä voidaan merkittävästi hallita, se on niin vahva omistusosuus, ja strategiset linjaukset sen pohjalta voidaan tehdä.

Valtion omistajaohjaukseen: Olen myöskin henkilökohtaisesti sitä mieltä, että pääosin kaikki valtionyhtiöt tulisi alistaa kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen. Jokin Sonera voi olla ehkä erityistapaus, mutta kovin paljon muita ei löydy. Tässä toivoisin, että vielä tämän hallituskauden aikana löydettäisiin yhteinen näkemys ja ymmärrys siitä, mitä tehdään.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rantakangas mainitsi, että Vuotoksen allashankkeesta oli todellakin keskusteltu valiokunnassa, niin kuin taisitte sanoa, hyvässä hengessä. Olisi tietysti ollut erittäin toivottavaa, että talousvaliokunnan konsensushenki olisi jatkunut niin pitkälle, että siitä olisi tullut maininta myöskin mietintöön. Se olisi ollut erittäin tärkeä signaali, herra puhemies, tässä kymmeniä vuosia jatkuneessa vetkuttelussa. Minusta hyvää omistajapolitiikkaa on myöskin se, että eduskunnalla on kanttia sanoa, että nyt tämä hanke tehdään, siitä on jo niin monta hallituksen tasoista päätöstä olemassa.

On tavallaan pöyristyttävää nykyisessä tilanteessa, jossa etsitään koko ajan sellaisia energiatuotantomuotoja, joilla voidaan sitoutua myöskin Kioton päästösopimustavoitteisiin, että meillä olisi tarjolla rakentamatonta vesivoimaa. Kysehän on siitä, että Kemijoen rakentaminen on kesken. Vuotoksen rakentamisella voidaan ottaa irti monen kivihiililaitoksen energiatehot, ja siksi, herra puhemies, haluan vain todeta, että olisi ollut todella merkittävää, että valiokunta olisi päässyt niin pitkälle, (Puhemies koputtaa) että se olisi mainittu mietinnössä, millä olisi pitänyt olla myöskin ohjaava vaikutus valtioneuvoston jatkotoimiin.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen täysin samaa mieltä ed. Laukkasen kanssa, että näin olisi ollut hyvä ja tarpeellistakin tehdä. Kun kompromissina pyrittiin yksimieliseen mietintöön, vaikka esitettiin vain yksi eriävä näkemys keskustelussa, kuitenkin asia ratkaistiin tällä tavalla. On hyvä, että tässä salissa se tahto todetaan, ja minunkin mielestäni Vuotoksen rakentaminen on energiapoliittisesti järkevä ja kansallisesti järkevä hanke, joka pitää ilman muuta toteuttaa osana laajempaa energiapolitiikan kokonaisuutta.

Leena Luhtanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse asiassa ed. Rantakangas vastasi kysymykseen. Tämä asia oli meillä esillä, mutta lopputuloksena päädyimme siihen, että jätämme sen tästä pois, koska toisaalta emme halunneet Vuotos-keskustelua täällä, koska tiedämme, että se on hyvin tulenarka asia, ainakin eräiden kansanedustajien mielestä.

Tämä on, herra puhemies, eräs sellainen kohta juuri, miksi meidän valiokuntamme mietintöön liittyy tämä jo kritiikkiäkin saanut kohta siitä, että emme ole saaneet riittävästi tietoja eri yhtiöiden suunnitelmista. Tämä liittyy nimenomaan siihen. Esimerkiksi Kemijoen järjestelyistä — vaikka tässä todetaan, että jossakin vaiheessa voidaan mennä jopa alle yhden kolmasosan omistuksen — emme saaneet selvyyttä tulevista suunnitelmista, omistajajärjestelyistä ja mahdollisesti siitä, kuinka tullaan suhtautumaan esimerkiksi ministeriön tai omistajien taholta Kemijoen rakentamiseen. Tämä on kysymys, jota seurataan ja josta meille on annettava informaatiota.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme oleva valtionyhtiöiden myyntivaltuuksien lisääminen on, kuten arvata saattaa, kiihtymystä herättävä keskustelun aihe. Joka tapauksessa signaali omistusjärjestelyjen tarkastelusta nostaa aina kysymyksen yritystoiminnan kehittämisestä.

Oleellista on myös se, mihin omistajuudella, valtionkin omistajuudellakin, pyritään. Onko tuottovaatimus yritykseen sijoitetuille varoille ykköstavoite, vai painotetaanko kenties enemmän työllisyysnäkökohtia? Vielä tänäkin päivänä toivoisin molempien painotusten olevan merkitseviä valtio-omisteisissa yhtiöissä. Tässä yhteydessä on keskusteltava myös siitä, onko ulkoistaminen joka tapauksessa tarkasteltuna aina negatiivista. Aina on arvioitava myös alueellinen pk-sektori ja sen mukanaan tuoma työllisyysnäkökulma.

Mielestäni ydin on siinä, että olkoonpa valtion omistusosuus minkä kokoinen tahansa, valtion on oltava aktiivisen toimijan roolissa. Hyvän omistajuuden tunnusmerkit on aina täytettävä. Passiivinen omistajapolitiikka, josta valtiota joissakin tapauksissa voi kyllä tänä päivänä ravistella, ei voi olla tuettavaa missään tapauksessa. Jokaisen yrityksen tarkastelukulman on oltava erillinen, yksilöllinen. Myös valtuuksien myöntäminen on tarkasteltava jokaisen yhtiön kohdalla erikseen erityisesti silloin, kun on kysymyksessä kansainvälisesti kilpailukykyinen tai pörssiyhtiöstatuksen omaava yritys. Nämä vaativat erilaista elinkeinopoliittista ja aluepoliittista tarkastelua.

Mitä negatiivista ja positiivista sitten käsittelyssä olevaan esitykseen liittyy? Paljon ja eniten pelätty uhka lienee kotimaisen omistuksen muuntuminen ulkomaiseksi. Tässäkin on uhkansa. Erityisesti kriisiaikana yritysten kotimaan merkitys konkretisoituu. Toimenpiteet aloitetaan lähes poikkeuksetta yrityksen kotimaan ulkopuolisista rönsyistä. Toisaalta normaalitoiminnassa investoijan intressit ovat luonnollisesti ulkomailla taloudellisista näkökulmista katsottuna. On luonnollista, että kansainvälistymisasteen nosto tulee keskusteltavaksi enemmän ulkomaisomisteisessa yrityksessä. Hallintohenkilöiden rooli kotimainen—ulkomainen-linjalla vaikuttaa luonnollisesti omistajapolitiikan kautta yrityksen toimintaan.

Oleellista on muistaa, että jos valtio-omisteinen yhtiö toimii linjakkaasti, tuottoa saadaan kotimaiseen kulutukseen ja sijoituksiin sekä yhtiönä että työntekijöiden kautta. Kotimaisen osaamisen vaikuttavuus on koko Suomen talouselämään merkittävä. Ympäristöasioiden huomioiminen ja mahdollisista myyntituloista saatavan pääoman sijoittaminen ensisijaisesti yhtiön vaikutusalueelle ovat myös oleellisia asioita.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toivoisin tämän keskustelun jatkuvan valtio-omistajan roolista niin, että linjattaisiin myös avainhenkilöiden asema niin työntekijöissä kuin johdossakin. Niin ikään palkitsemisjärjestelmien yhdenmukaistaminen kaipaa keskustelua yrityskulttuurissamme. Asia on herkkä, mutta se on eräs oleellinen osa valtio-omistajuutta. Perusteollisuus, raskas teollisuus erikoisesti, vaatii nuorta työntekijäkuntaa. Niin ikään tulisi olla valmiutta aika ajoin keskustella myös hallintoneuvostojen roolista valtio-omistajuuden äänitorvena.

Olisi myös uskallettava antaa valtio-omistajuudelle myös kontrolloijan rooli silloin, kun sitä tarvitaan, ja mieluummin ennen kriisiä kuin kriisin jo puhjettua. Siksi asiantuntijuuden optimoimiseksi olisi syytä järjestellä valtio-omisteisten yhtiöiden hallinnointi mahdollisimman keskitetysti, kuten salissa on esiin tuotu. Tulevaisuusnäkökulma on mielestäni ydin koko valtio-omistuksessa. Sitä painotetaan kuitenkin aivan liian harvoin.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan mietinnön ja hallituksen esityksen pohjalta olemme käsittelemässä erittäin tärkeää asiaa. Valtion omistusta yrityksissä pitää käsitellä laajalta pohjalta eli ottaa huomioon erilaiset asiaan liittyvät näkökohdat.

Valtion yrityksillä on ollut huomattavan tärkeä rooli maan kehityksessä ja vaurastumisessa. Siksi suhtaudun varovaisuudella siihen intoon, jolla valtion yrityksiä ollaan myymässä, jolloin omistus saattaa karata ulkomaisin käsiin, niin kuin monelle yritykselle on käynyt.

Valtion omistajuus ei saa merkitä pelkkää myymistä, vaan aktiivisia toimia yrityksissä. Hallitusohjelmassa luvataan kehittää valtion omistajapolitiikkaa osana elinkeinojen kehittämistä. Tämä tarkoittaa paljon muuta kuin pelkkää myymistä. En ole sillä kannalla, että kiireellä pitäisi myydä valtion yritykset. Sen sijaan on tärkeä ottaa huomioon yritysten alueelliset vaikutukset.

Valtion yrityksillä on keskeinen rooli maamme teollisuuden ja koko kansantalouden kehittämisessä. Yksityistämisen pitää edetä hallitusti, ja eduskunnan pitää tehdä harkittuja ratkaisuja, koska hallitsematon myynti johtaa haitallisiin seurauksiin. Keskeiset avainalat ja peruspalvelut pitää säilyttää valtion hallinnassa niin, että valtio on yrityksissä mukana enemmistöosuudella.

Olen sillä kannalla, että valtion omistus Altiassa voi laskea kahteen kolmasosaan, muttei alle 50,1 prosentin. Samoin Vapossa valtion pitää olla enemmistönä mukana, koska on tärkeää säilyttää Vapo kotimaisena yrityksenä. Muitten yritysten, siis Kemiran, Outokummun ja Rautaruukin, osalta voidaan valtion omistus laskea alle yhden kolmasosan, mutta tulevaisuutta ajatellen järjestelyllä pitää turvata yhtiöiden vakaa kehitys ja työpaikkojen säilyminen.

Valiokunnan mietintö on maltillisempi kuin hallituksen esitys. Talousvaliokunnan tekemät muutokset hallituksen esitykseen ovat oikean suuntaisia.

Hallitus on korostanut, että kannattavuusvaatimus on ensisijainen. Terveelle pohjalle rakentuva liiketaloudellinen toiminta edellyttää, ettei pidetä yllä kannattamatonta toimintaa. Näin pitää ollakin, mutta samalla pitää ottaa myös huomioon työllisyyteen liittyvät näkökohdat. Vähintään yhtä tärkeää on turvata työpaikkojen säilyminen, ettei yksityistämisestä seuraa irtisanomisia toiminnan tehostamisen nimissä. Minunkin mielestäni valtio voi tulevaisuudessa olla perustamassa yrityksiä ja olla omistajana sekä ottaa huomioon aluepoliittiset lähtökohdat yritystoiminnassaan. Valtionyhtiöiden hallinta tulee keskittää kauppa- ja teollisuusministeriöön.

Lopuksi toivoisin työrauhaa valtionyhtiöihin, niin ettei pidetä esimerkiksi henkilöstöä jatkuvasti epävarmuuden tilassa. Tämäkin voi aiheuttaa työuupumusta.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Mietinnössä mainitut yhtiöt ovat, valtaosa, suuryhtiöitä. Ensimmäinen kysymys, minkä voisi asettaa, on se, olisiko näitä yrityksiä perustettu, mikäli valtio ei olisi niitä perustanut. Olisiko meillä tänä päivänä Suomessa Rautaruukkia vastaava yhtiö, olisiko Outokumpua vastaavaa, olisiko Kemiraa vastaavaa yhtiötä, mikäli valtio ei olisi niitä perustanut ja sijoittanut niihin pääomaa? Minä pelkään, että vastaus tähän kysymykseen olisi kielteinen.

Nämä yhtiöt ovat toimineet verraten hyvin, ja minkä takia uskallan näin sanoa, johtuu siitä, että ne ovat edelleen pystyssä. Ne ovat toimineet kauan, ne ovat edelleen pystyssä. Ovatko ne olleet tuottavia? Osa niistä on ollut, osa ei. Tänä päivänä olemme ehkä tulleet siihen pisteeseen, milloin voidaan kysyä, onko enää mitään järkeä omistaa niin suurta osaa, kuin omistamme esimerkiksi Rautaruukissa ja Kemirassa.

Mitä tulee Kemijokeen, niin ymmärrän hyvin, että talousvaliokunta on päätynyt sellaiseen ratkaisuun, kuin on päätynyt. Sama koskee Altiaa. Mielestäni talousvaliokunnan esitys on hyvä. Rautaruukin osalta syntyy kuitenkin kysymysmerkki, mutta ymmärrän, että aluepoliittisista syistä halutaan pitää prosentti vähän korkeammalla, 20:ssä, mutta uskallan kyllä väittää, että ei ole yhtiön eikä valtion eikä kenenkään muunkaan kannalta loppujen lopuksi niin suurta merkitystä, onko prosenttiosuus 10, 15 vai 20.

Herra puhemies! Vielä haluaisin todeta näistä listalla olevista valtiojohtoisista yrityksistä, että ne varmasti ovat myöskin toimineet eri lailla kuin olisivat toimineet, jos ne olisivat olleet kokonaan yksityisten omistamia. En usko, että ne kaikki investointipäätökset, mitä Outokummussa, Rautaruukissa ja Kemirassa on tehty, olisivat juuri olleet tuon sisältöisiä kuin ne ovat olleet. Aluepoliittiset syyt ovat vaikuttaneet investointipäätöksiin; työvoimapoliittiset syyt ovat vaikuttaneet investointipäätöksiin ja moneen muuhunkin päätökseen. Tietenkin on oikein koko yhteiskunnan ja koko kansantalouden kannalta, että aluepoliittiset ja työvoimapoliittiset syyt huomioidaan.

Olen ja olemme eduskuntaryhmässä monta kertaa todenneet, että jos tehokasta aluepolitiikkaa haluaa harjoittaa, siitä täytyy joskus jotain maksaa. Jos ajatellaan vain markkoja, silloin aivan varmasti alueet kärsivät. Olen myöskin sitä mieltä, että omistusta näissä monissa yhtiöissä kannattaa tarkastella myöskin sijoituksena: Onko valtion omistama osuus juuri Kemirassa ja Rautaruukissa tuottava sijoitus ja tuottava omistus? Jos katsoo pörssikurssin kehitystä Kemirassa ja Rautaruukissa, se on ollut selvästi huonompi kuin kilpailevissa yrityksissä. Näin ollen voi siitä vetää sellaisen johtopäätöksen, että olisi ehkä hyvä siirtää sijoitus johonkin toiseen kohteeseen.

Yhteenvetona totean kuitenkin, että valiokunnan mietintö on kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä hyvä, ja on hyvä, että valiokunnassa on päästy yksimielisyyteen valtion omistuspolitiikasta. Se on mielestäni erittäin tärkeää.

Reijo  Laitinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan niin, ed. Kallis: tämän maan teollinen pohja luotiin silloin, kun perustettiin valtion yritystoimintaa. Tätä taustaa vasten ne päätökset, mitä aikoinaan silloin vuosikymmeniä sitten tehtiin, olivat äärettömän järkeviä, huomioiden vielä sitten aluepoliittinen näkemys.

Pörssikurssien osalta oikeastaan vastauspuheenvuoron pyysin. En ihan näe asiaa tuolla tavalla kuin te omalta osaltanne. Otan esimerkin: entinen Valmet, nykyinen Metso. Sen yksityistämistä perusteltiin äärettömän voimakkaasti sillä, että yksityinen pääoma ei ole kiinnostunut tästä yhtiöstä, koska valtion omistusosuus on näin suuri. Mitä on tapahtunut? Te seuraatte, ed. Kallis, päivittäin, niin kuin ehkä monet muutkin meistä, pörssikurssien kehitystä. Siitä huolimatta, vaikka luotiin monialayritys Metso, pörssikurssit eivät ole nousseet, siitä huolimatta, että yhtiö on lähes 100-prosenttisesti, reilusti 90-prosenttisesti, yksityistetty. (Puhemies koputtaa) Ei voi ihan näin mustavalkoisesti mielestäni näitä asioita tarkastella.

Bjarne   Kallis  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ehkä ed. Laitinen muistaa, millä tasolla Valmet liikkui silloin, kun ruvettiin myymään Valmetin osakkeita muun muassa New Yorkin pörssissä, ja minkälaiset olivat talousnäkymät siihen aikaan. Ennen kuin omistuspohjaa laajennettiin, niin kurssi oli suurin piirtein kolmannes siitä, mihin se nousi sen jälkeen, kun se tuli New Yorkin pörssiin. Se, että se on tullut alas tänä päivänä, johtuu aivan muista syistä, mutta kyllä Metso on minun mielestäni kehittynyt, sen kurssi on kehittynyt yllättävän hyvin verrattuna moneen muuhun metallialan yritykseen.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Varasin puheenvuoron sen takia, että halusin tältä paikalta kiittää talousvaliokuntaa hyvin tehdystä työstä ja hyvästä mietinnöstä ja varsinkin siitä, että valiokunta oli yksimielinen tehdessään mietintöä. Tästä on paikallaan antaa suuri kiitos valiokunnalle ja erityisesti sen puheenjohtajalle Leena Luhtaselle.

Jos tarkastelee Altia Groupia, johon nyt keskityn, niin tämä ratkaisu tulee olemaan hyvä. Me Pohjanmaalla olemme erittäin tyytyväisiä ratkaisuun, ja on hyvä asia, että valiokuntatyöskentelyn aikana tuli selväksi se, että Altia Group on paljon muutakin kuin etanolin tuotantoa. Aluksihan tällainen epäilys varmaan hyvin monella oli, onko merkitystä sillä, omistaako valtio viinatehtaan vai ei. Mutta kuitenkin Altia Group tuottaa suurimmaksi osaksi paljon muuta kuin etanolia. Se tuottaa 60 miljoonaa kiloa rehua kotimaiselle karjalle, 30 prosenttia Suomessa kasvatetuista porsaista käyttää Altia Groupin Primalcon Koskenkorvan tehtaan rehua. Tämä on tärkeä asia. Kun näinä päivinä puhutaan hyvästä rehusta, kun maailmalla on bse-taudit ja suu- ja sorkkataudit, niin meillä on sellainen laitos, joka tuottaa puhdasta hyvää rehua omalle karjallemme, jota sitten jatkojalostetaan maakunnassa olevilla elintarviketeollisuuden aloilla. Eikä myöskään pidä unohtaa sitä, että Altia Group tuottaa oheistuotantona runsaasti tärkkelystä, jolla korvataan paperi- ja puunjalostusteollisuuden tuontia. Vain pieni osa teollisesta tuotannosta on etanolia, joka tuotetaan hyvänä Koskenkorvana meille ruokaryyppyinä otettavaksi hyvän ruoan yhteydessä.

Täällä esitettiin epäily siitä, että kun valtion omistusosuus jää yli puoleen, niin tulee vaikeuksia siinä vaiheessa, kun alkoholiveroa alennetaan. Tähän talonpoikais-, maalaisjärkeeni ei kyllä sovi millään sellainen yhtälö. Mitä eroa siinä sitten on, kun otetaan korkean veron aika, jolloin kilpaillaan jo avoimesti ulkomailta tuotujen alkoholijuomien kanssa, tai sitten se, että alkoholiveroa alennetaan 20 prosenttia? Mikä kilpailuun vaikuttava tekijä voisi syntyä, kun samalla prosenttiyksiköllä alennetaan sekä tuodun alkoholin hintaa että kotimaassa tuotetun alkoholin hintaa? Eihän sillä ole mitään vaikutusta siihen. (Ed. Kallis: Prosentit alenevat!) — Myyntiprosentit alenevat, mutta juoman prosentit eivät.

Primalcon Koskenkorvan tehdas tekee erittäin kiinteää yhteistyötä Ilmajoen maatalousoppilaitoksen kanssa, joka, rohkenen sanoa, on tällä hetkellä johtava maatalousoppilaitos Suomenmaassa. (Ed. Laitinen: Missä se Ilmajoki on?) Se yhteys ei varmaankaan olisi niin kiinteä, jos prosenttiosuus olisi mennyt alle 50,1:n. Siellä panostetaan tutkimukseen ja kehittämiseen yhdessä.

Haluaisin kuitenkin vielä pohtia valtion omistajapolitiikkaa. Monessa puheenvuorossa hyvin kuvattiin aikaa, jolloin meidän teolliset kivijalkamme muodostettiin ja perustettiin. Sehän tapahtui presidentti Kekkosen ja pääministeri Koiviston aikoihin. Tänä päivänä me olemme olleet valmiita koko 90-luvun näitä myymään pois. Mitä lisäarvoa siitä tulee, jos valtio myy omistamiaan osuuksia yksityiselle, joka sen mielellään ostaa ja ottaa siitä tuoton itselleen? Onko valtio-omistaja niin huono, että se ei pysty toimimaan samalla lailla kuin yksityinen teollisuus? Onneksi tänä päivänä tässä, sanotaanko, markkinatalouden voimallisessa eteenpäinviemisessä yhä useammat kansalaiset heräävät kysymään: Milloin tämä loppuu, koska ruvetaan kehittämään yhteiskuntaa kokonaisvaltaisesti?

Kemijoki Oy:n osalta toteaisin vain sen, että tällä hetkellä koko maailmassa on pula energiasta. Saksassa sähkön hinta on kaksi kertaa kalliimpi kuin Suomessa. Miksi me lähtisimme myymään omaa vesivoimaamme ulkomaille, esimerkiksi saksalaisille, jotka maakaapeleiden kautta siirtäisivät sen omaan maahansa ja ottaisivat siinä sitten taloudellisen hyödyn, ja me olisimme silloin pulassa?

Näillä ajatuksilla kiitän talousvaliokuntaa erittäin hyvin tehdystä työstä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On helppo yhtyä niihin kiitoksiin, joita täällä on esitetty talousvaliokunnalle tehdystä työstä tämän mietinnön suhteen. Ennen kaikkea voi sanoa, että olen vähän yllättynyt sen takia, että myöskin toinen päähallituspuolue kokoomus on tullut tähän yksimieliseen mietintöön, kun eduskunnan valiokunta on kuitenkin muuttanut hallituksen esitystä, sanoisin, merkittäviltä osin eli on vahvistanut edelleen valtion asemaa omistajana. Mielestäni tämä on aika merkittävä periaatteellinen kannanotto talousvaliokunnalta ja, sanoisin, myöskin kaikilta talousvaliokunnan jäseniltä. Myöskin oppositio on voinut olla tukemassa tätä niin sanottua kompromissiesitystä.

Kuten ed. Wallin edellä totesi, totta kai meitä eteläpohjalaisia erityisesti on kiinnostanut, mikä Altia Groupin asema tulee olemaan. Se on saanut meitä tyydyttävän ratkaisun tällä hetkellä ja me uskomme, että esimerkiksi Koskenkorvan ja myös Rajamäen tehtaita tullaan edelleen kehittämään eikä tässä mitään mullistavaa tapahdu. Äskeisessä puheenvuorossa tuli jo esille, miten merkittävä Koskenkorvan tuotantoyksikkö on karjanrehujen tuottajana, ja toisaalta ennen kaikkea, miten merkittävä se on myöskin viljan eli ohran jalostajana, niin moni viljelijä saa ohransa Koskenkorvan tehtaille ja sitä kautta näkyvät sen heijastusvaikutukset.

Kun ed. Laitinen täällä huuti, missä se Ilmajoki on, niin se on Etelä-Pohjanmaalla. Koskenkorvakin kuuluu Ilmajoen kuntaan, ehkä on hyvä tarkentaa tämäkin eduskunnan pöytäkirjoihin. Se on parhaalla suomenkielisellä Etelä-Pohjanmaan viljelyalueella.

Arvoisa puhemies! Ihan muutama sana myöskin Rautaruukista, jonka asema täällä hieman muuttui, minusta aivan myönteiseen suuntaan, valiokuntakäsittelyn yhteydessä. Rautaruukki on tietenkin ollut erittäin merkittävä valtionyhtiönä Pohjois-Suomen kannalta, mutta ei vain Pohjois-Suomen, onhan yhtiöllä tänäkin päivänä tuotantoyksiköitä myöskin etelämmässä. Erityisesti myös Etelä-Pohjanmaan järviseudulla, Vimpelissä ja Alajärvellä, on tämän yhtiön merkittävät tuotantolaitokset. Jos tässä katsotaan historiaa, niin tässä kävi juuri niin, että valtionyhtiö Rautaruukki vahvisti asemaansa ostamalla yksityiset tuotantolaitokset sekä Alajärveltä että Vimpelistä jo muutama vuosikymmen sitten. Nämä olivat aivan puhtaasti yksityisiä yrityksiä, jotka aikanaan lähtivät matkaan ja pääsivät hyviin tuloksiin, mutta tietyssä vaiheessa varmasti oli näiden kannalta viisautta tehdä nämä omistusjärjestelyt. Nämä tuotantolaitokset toimivat tänä päivänä erittäin hyvin ja niillä on, miten sanoisin, hyvät tulevaisuuden näkymät. Minä uskon kuitenkin, että alarajan säilyminen 20 prosentissa lisää moniakin mahdollisuuksia.

Itse näen vahvasti sen, että suomalaisessa yhteiskunnassa myöskin valtiolla omistajana on merkittävä asema. Pitää aina muistaa, kun verrataan eri yritysmuotoja, että valtiolla on joka tapauksessa yhteiskunnallinen ja myöskin yhteiskunnallisesta seuraava aluepoliittinen näkemys. Me tiedämme kaikki varmasti tänä päivänäkin tässä salissa, että ellei aikanaan olisi perustettu näitä valtionyhtiöitä, yhteiskunnan rakenne olisi aivan toisenlainen tässä maassa. Sanoisin näin, että eivät kaikki olleet yksimielisiä, ei näin yksimielisiä mietintöjä tässä salissa varmaan siihen aikaan, kun näitä on perustettu, oltu aikaansaamassa, vaan kyllä sen rohkenee sanoa, että sekä sosialidemokraattien että silloisen maalaisliiton ja Suomen keskustan ansiosta nämä aikanaan on aikaansaatu. Väitän, että mekin saamme nauttia tästä hyvinvoinnista tänä päivänä.

Siinä mielessä minusta ei pitäisi hyvin helppohintaisesti pysyvästi kaikkea yksityistää tässä maassa, vaan pitää säilyttää ja myös kehittää valtionyhtiöitä. Sitä vartenhan ne on perustettu, että niitä pitää kehittää ja viedä eteenpäin. (Ed. Kallis: Perustetaan uusia!) — Varmasti saattaa olla paikallaan perustaa eräille aloille myöskin uusia ja ottaa myös yhteiskunnalle vastuu. Niin juuri on, kuin ed. Kallis toi esille. Minä ainakin toivoisin sitä, että oma puolueeni, Suomen keskusta, olisi mukana tällaisissa hankkeissa.

Tietenkin voi opposition edustajanakin olla tyytyväinen vielä, arvoisa puhemies, tähän mietintöön. Ihmettelenkin sitä, että vasemmistoliiton edustajan taholta nyt asia viedään kuitenkin äänestykseen tässä salissa, koska ainakin niin olin kuulevinani, että esitystä on kannatettu. Se joutuu tietenkin äänestykseen. Sehän on kansanvaltaa ja demokratiaa. Näin saa pelata. Mutta olisi toivonut nyt, että kun näin pitkän, vaikean työn jälkeen on saatu yksimielinen mietintö, tämä voitaisiin myöskin yksimielisesti tässä salissa läpi viedä.

Aulis  Ranta-Muotio  /kesk:

Arvoisa puhemies! Mielestäni talousvaliokunnan mietintö lakiesityksestä lisävaltuuksien antamisesta useiden valtionyhtiöiden valtion omistusosuuden vähentämiseksi on hyvin perusteltu. Talousvaliokunta on mietintönsä harkinnut laajan asiantuntijakuulemisen pohjalta, ja lopputulos on varsin hyvä. Sen arvoa lisää tämä yksimielisyys. On hyvin helppo yhtyä tähän vuolaaseen kiitosten virtaan, jota täällä on valiokunnalle esitetty.

Tulevista omistusjärjestelyistä talousvaliokunta on aivan oikein korostanut, että nyt myönnettävien uusien valtuuksien käyttäminen ei minkään yhtiön kohdalla saa olla itsetarkoitus. Hallituksen tulee noudattaa suurta varovaisuutta ja harkintaa valtuuksien käyttämisessä.

Itse lähetekeskustelussa toin julki huoleni, aivan kuten muutkin eteläpohjalaiset edustajat, jotka edelläkin ovat olleet äänessä, Altian osalta. Hallituksen esityksen mukaan omistus olisi siinä yhtiössä voitu laskea yhteen kolmasosaan. Valiokunta on ottanut huomioon sen, mikä merkitys tällä on kotimaisen ohran jalostajana ja varmaankin myös rehuntuotantopuolen. Se on ollut vähemmän tunnettu asia Altia Groupista. Tosiasia on se, kuten ed. Wallin totesi, että sikapuolella jopa kolmasosa rehustuksesta tulee tämän yhtiön kautta, ja myös nautakarjapuolella sillä on aika iso merkitys. Riski olisi ollut se, että omistajaksi tulisi jokin ulkomaalainen yritys. Kun tiedetään, että Suomi nyt ei ole mikään Euroopan paras viljantuotantomaa täällä pohjoisessa, sellainen riski ainakin olisi ollut, että tämä tuotanto olisi voinut siirtyä johonkin sään ja ilman puolesta meitä edullisemmille alueille. Tällä voidaan nyt varmistaa, että päätäntä on kotimaisissa käsissä.

Muiltakin osin, muiden yhtiöiden osalta, haluan yhtyä talousvaliokunnan mietintöön. Aivan oikein oli, että Rautaruukissakin hiukan nostettiin valtion osuutta alkuperäisestä.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Olen itse saanut olla mukana talousvaliokunnan käsittelyssä ja kuulemisissa. Tietenkin nämä kiitokset, joita täällä on monelta eri taholta esitetty, on otettava vastaan. Työ ei ollut mitenkään helppoa, mutta onneksi yksimielisyyttä viime kädessä löytyi. En kuitenkaan ollut mukana aivan viimeisessä, ratkaisevassa käsittelyssä mietinnön osalta ja ajattelin, että muutamia huomioita myös omalta puoleltani tuon salikäsittelyssä esiin.

Mielestäni hallituksen esityksessä oli hyvä pohja valiokunnan käsittelylle. Tavoitteena nähdäkseni oli yhtiöiden kehittäminen, mahdollisten ulkopuolisten kumppaneiden etsiminen yhtiökohtaisesti. Yhtäältä haluttiin varmasti lisää joustavuutta. Mikäli sopiva kumppani löytyisi ja sopimuksen reunaehdoista päästäisiin yhteisymmärrykseen, niin ei ainakaan jäisi myyntivaltuuksien puuttumisesta yhteistyön solmiminen kiinni.

Toisaalta kyse on ollut myöskin pitkäjänteisyydestä. Yhtiöiden kehittäminen vieläkin kilpailukykyisemmiksi ja tätä kautta työpaikkojen turvaaminen on ollut tärkeä tavoite nähdäkseni niin hallituksen esityksessä kuin erityisesti valiokunnan käsittelyssä. Pitkäjänteisyys on mielestäni tärkeää myös sen vuoksi, että niin yhtiöissä henkilökunnan puolella kuin myös markkinoilla ja yleensäkin yhteiskunnassa on tarpeellista tietää, mitkä ovat ne periaatteet, joiden mukaisesti valtion omistusta viedään eteenpäin ja miten näissä asioissa ylipäätään edetään.

Yhtiöiden kehittäminen on hyvin tärkeää mielestäni myös siksi, että valtio ei voi enää nykyisissä oloissa yhtäkkiä löytää jotakin ylimääräistä rahasäkkiä, jonka rahat sitten voitaisiin pumpata yhtiöihin tarvittaessa. Vaikka nämä yhtiöt ovat tärkeitä, niin kuin edellisissäkin puheenvuoroissa on monessa korostettu, niin valtion ja yhteiskunnan perustehtävät ovat mielestäni vallan muualla kuin esimerkiksi kannattamattoman yhtiötoiminnan suurimittaisessa tukemisessa. Itse asiassa julkaisu valtionyhtiöomistuksesta toteaakin, että yhteiskunnan perimmäisenä tehtävänä ei ole omistaa yrityksiä vaan luoda elinkeinoelämälle sellaiset toimintaedellytykset, että niiden pohjalta suomalaiset yritykset pystyvät kannattavaan toimintaan kiristyvässä kilpailussa. Valtio pyrkii omalta osaltaan johdonmukaisesti kehittämään omia yhtiöitään niin, että ne olisivat kiinnostavia sijoituskohteita valtion lisäksi myös yksityisille sijoittajille. Sen vuoksi, näistäkin syistä, valtionyhtiöiden toiminnan perustana täytyy olla kannattavuus ja kilpailukykyisyys. Tähän periaatteeseen pohjaa myös valtioneuvoston periaatepäätös omistajapolitiikasta.

Arvoisa puhemies! Valiokuntakuulemisessa esitettiin valtion omistuksesta yleensä varsin ristiriitaisiakin näkemyksiä. Eräät asiantuntijat olivat sillä kannalla, että valtiota pidetään hieman vaikeana kumppanina, mikäli sen omistusosuus on suuri. On esitetty myös, että mitä enemmän osakkeita on markkinoilla, sitä kiinnostavammaksi yhtiö koetaan. Toisaalta on nähtävissä myös merkkejä siitä, että valtionomistus koetaankin nimenomaan pitkäjänteiseksi ja turvalliseksi. Itse uskon, että valtionomistusta sinänsä on kritisoitu hieman turhaan. Tärkeintä mielestäni on kuitenkin näiden yhtiöiden menestyminen ja kehittyminen, olipa suhtautuminen valtion omistukseen mitä hyvänsä.

Puhemies! Koska en ottanut osaa asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa, huomioisin nyt puheenvuorossani kaksi asiaa, joiden olisin toivonut päätyvän myös valiokunnan varsinaiseen mietintöön. Molemmat asiat olivat kyllä esillä asian yleiskeskustelussa.

Yhtiöiden kehittämisen kannalta nimittäin henkilöstön rooli on erittäin merkittävä. Kilpailukyky ja menestyminen pohjautuvat pitkälti osaavaan ja ammattitaitoiseen henkilöstöön. Niinpä mielestäni nyt tehtävässä päätöksessä täytyy olla kyse paitsi yhtiöiden toiminnan kehittämisestä myös henkilöstön kehittämisestä. Erityistä huomiota henkilöstöön on kiinnitettävä juuri erilaisten omistusjärjestelyjen ja organisaatiomuutosten kohdalla. Näistä asioista olisin toivonut huomiota myös mietintöön.

Toinen huomioni on se, että valiokunta olisi voinut ehkä korostaa myös sitä, että mahdollisten kumppanien kanssa solmittavat sopimukset ovat aika merkittäviä. Ministeriön taholta valiokunnalle kerrottiin, että kumppaneita ei todellakaan olla hakemassa hinnalla millä hyvänsä vaan tarkan harkinnan kautta, ja sopimuksilla on mahdollista vetää tiukkojakin reunaehtoja esimerkiksi yritysten sijoittumiselle tai käytettäville raaka-aineille.

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta kuuli laajan joukon asiantuntijoita. Työskentely valiokunnan sisällä oli erittäin hyvää, ja tämä yksimielinen mietintö on varmasti siitä parhaana osoituksena. Liikaa ei voi mielestäni korostaa jatkon osalta sitä, että valiokunta odottaa saavansa säännöllisesti informaatiota tämän päätöksen aiheuttamista toimista sekä ylipäätään omistajapolitiikan jatkosta.

Marja-Leena   Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen antama lakiehdotus oli niukka ja lyhytsanainen, vaikka käsiteltävä asia oli hyvin laaja ja merkittävä. Voihan tietenkin sanoa sen asian lyhyestikin, mutta laajemmat selvitykset ja perustelut olisivat varmaan auttaneet meitä valiokunnan jäseniä hieman paremmin. Tällä olisi voinut olla vaikutusta myös asian käsittelyn pituuteen.

Valiokunnan käsittelyn eri vaiheissa kävi esille myös se, että valiokunta ei saanut riittävästi tietoa asioista. Se sai lukea ne lehdistä ja kuulla huhupuheita. Mielestäni silloin, kun tehdään näin merkittävistä asioista päätöksiä, joilla voi olla vaikutusta jonkin valtionyhtiön tulevaisuuteen, esimerkiksi on tiedossa kaupat tietyin ehdoin, mikäli päätökset ovat tietynlaisia tästä talosta, silloin valiokunnan tulisi saada kaikki tärkeä ja tarvittava tieto, jotta me voisimme tehdä oikeita ratkaisuja. Tästä esimerkkinä on se, kun keskusteltiin Kemijoesta ja Altiasta. Mutta kuten lopputuloksesta huomaa, valiokunta kaikesta huolimatta teki hyvin ansiokasta työtä, asiat käsiteltiin perusteellisesti, yksitellen, yhtiö kerrallaan.

Valtionyhtiöillä on ollut kautta aikojen tärkeä merkitys meille suomalaisille. Niiden perustamisella, toiminnalla ja kehittämisellä on ollut ja on edelleen vahva elinkeinopoliittinen merkitys Suomen talouden keskeisinä vaikuttajina. Valtionyhtiöillä on myös vahva alue- ja työllisyyspoliittinen merkitys. Siksi on erityisen tärkeää, että nämä näkökohdat huomioidaan, kun valtionyhtiöiden omistajasuhteita ollaan muuttamassa. Näitä näkökulmia ajatellen ymmärtää myös sen voimakkaan huolen, joka liittyy nyt käsiteltävän muutosesityksen ympärillä käytyyn keskusteluun.

Valiokunta käsitellessään lakiehdotusta halusi ottaa eri näkökulmat huomioon. Pitkään kestänyt käsittely eri vaiheineen tuotti lopputuloksena yksimielisen mietinnön, jossa jokainen joutui joustamaan yhteisen kokonaisuuden vuoksi. Vastalauseen muodossa olisi ollut mahdollisuus yrittää esimerkiksi Rautaruukin kohdalla isompaa omistusprosenttia, mutta lopputulos, kuten me tiedämme, olisi ollut heikompi. 15 prosenttia oli hallituksen esitys. Kuitenkin kokonaisuuden kannalta yhteinen kompromissi 20 prosentista on huomattavasti parempi. Käsitykseni mukaan valtionyhtiöt ovat edelleen tämänkin muutoksen jälkeen erittäin monin eri tavoin maamme talouden keskeisiä vaikuttajia ja voimatekijöitä.

Valtioneuvosto hyväksyi 16.9.99 omistajapolitiikastaan periaatepäätöksen, johon hallintoneuvoston asemaa ja tehtäviä koskeva täydennys annettiin 31.5.2000. Periaatepäätöksessä todetaan, että toimiessaan muiden osakeyhtiöiden tavoin valtionyhtiöiden toiminnan tulee olla tuotannon vakiintuneessa vaiheessa kannattavaa ja siten terveellä pohjalla. Kannattavuuden toteutuminen merkitsee niin ikään valtionyhtiöiden tehokasta ja kilpailukykyistä toimintaa sekä myös niiden laajentamismahdollisuuksien turvaamista. Vain kannattava toiminta turvaa terveesti ja pitkäjänteisesti työpaikat ja uusien työpaikkojen syntymisen.

Valiokunnan mietinnössä on kolmen valtionyhtiön kohdalla tehty hallituksen esityksestä poikkeavat muutosesitykset, Rautaruukin lisäksi Altia Group Oy:n ja Kemijoki Oy:n. Näiden molempien yhtiöiden kohdalla ei nähty selkeää syytä, miksi mennä pudottamaan omistusosuutta liian alas. Molempien kohdalla niiden merkitys nähtiin hallituksen esitystä huomattavasti laajempana. Altia Group Oy:llä on tärkeä merkitys myös alueen maatalouselinkeinolle.

Sama tilanne on Kemijoki Oy:n omistusosuuden osalta. Kemijoki Oy:n merkitys alue- ja työllisyyspoliittisesti sekä koko maan energiahuollon kannalta on merkittävä ja tärkeä. Energia-alan kansallinen ja kansainvälinen kehitys on suuressa muutoksessa ja epävarmuudessa. Siksi ei ole mielestäni tarkoituksenmukaista tehdä suuria muutoksia valtion omistukseen tämän Pohjois-Suomelle merkityksellisen energiayhtiön kannalta.

Pohjois-Suomelle ja Kemijoki Oy:lle olisi merkitystä myös Vuotoksen altaan rakentamisella. Tästä asiasta käytiin valiokunnassa hyvin pitkä keskustelu, mutta kompromissiin pääsemiseksi sitä ei mietintöön merkitty.

Keskusteltaessa Kemijoki Oy:n omistuksesta keskustelu siirtyi väistämättä Fortumiin ja sen omistusosuuden tuomiseen tänne eduskunnan käsiteltäväksi. Olisikin hyvä ollut tuoda kaikki valtion energiayhtiöt käsiteltäviksi samalla kertaa, jotta kokonaiskuva olisi selkiytynyt paremmin ja kokonaisuutta olisi voitu käsitellä.

Vapo Oy:llä on ollut merkitystä koko maan energiastrategian mukaisen puuaineksen ja turpeen käytön teknologian ja logistiikan edistämisessä, eikä tätä asemaa tule vaarantaa. Näin ollen määräysvallan säilyminen valtiolla on yhtiössä perusteltua.

Sen sijaan Kemira Oy ja Outokumpu Oy toimivat kilpailluilla kansainvälisillä markkinoilla ja niillä on valtiolle lähinnä sijoittajaintressi. Samoin Inspecta Oy:llä ei ole valtiolle strategista merkitystä. Näiden yhtiöiden henkilöstön edustajat olivatkin lähes sataprosenttisesti hallituksen esityksen takana.

Eduskunta on antamassa hallitukselle valtuudet pudottaa valtion osuutta monessa yhtiössä aika reippaastikin. Toivon kuitenkin, että hallitus tekee sen aina suurta harkintaa käyttäen ja siten, että päätöksiä tehtäessä huomioidaan myös alue- ja työllisyyspoliittiset näkökulmat. Samoin on tärkeää, että hallituksen omistuspolitiikan toiminnasta informoidaan talousvaliokuntaa säännöllisesti ja riittävin tiedoin. Olen ymmärtänyt, että mikäli tarve vaatii, tässä talossa voidaan nopeastikin viedä asia läpi, jos vain siihen tahtoa löytyy.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys valtion omistuksesta yhtiöissä on herättänyt vilkkaan keskustelun, ja tälle taustana periaatteellisena näkökohtana nousee mieleeni muutaman vuoden takainen hyvä talouselämää käsitellyt televisio-ohjelma, joka oli muistaakseni otsikoitu "Tuhlaammeko UKK:n perinnön?". Tuossa varsin selkeästi niin, että kuulijakin jaksoi ohjelman seurata, esitti kauppatieteen tohtori Urmas voimakkaita kysymyksiä. Sanoisinkin, että tuo oli eräs parhaimpia talouspoliittisia televisio-ohjelmia.

Valtionyhtiöillä on ollut menneitten vuosikymmenten aikana vankka sijansa, kun on ollut kysymys Suomen tasapuolisesta kehittämisestä. Ne ovat olleet mitä tehokkainta aluepolitiikkaa. Ne ovat konkreettisesti olleet sitä, ja niitten seurausvaikutukset ovat olleet hyvin merkittävät. Valtionyhtiöillä on kaikilla ollut oma tehtävänsä. Jos niitä ei olisi ollut, olisi ollut suuri aukko.

Nyt kun pohditaan valtionyhtiöitten tulevaisuutta, myöskään mikään itseisarvo ei saa olla sinällään niitten myyminen, vaan pitää tarkastella, mikä on paras ratkaisu. Tämä lakiesitys, jota nyt ollaan tekemässä ja joka antaa mahdollisuuden valtionosuuden vähentämiselle, antaa tietysti mahdollisuuden toimia tilanteissa, jotka muuttuvat, niiden vaatimalla tavalla. Mutta samalla tulee hallituksen tuntea myös aluepoliittinen vastuu ja tuntea myös vastuu siitä, että nämä yhtiöt todella toimivat jatkossakin Suomessa. Helpostihan voi käydä niin kuin eräissä puheenvuoroissa viitattiin, että Suomi koetaan kansainvälisille sijoittajille liian etäiseksi. Silloin on todella suuria menetyksiä kyseessä, jos joitain toimintoja näiltä sektoreilta, joita käsiteltävä asiakohta valtionyhtiöistä ja niitten perusrakenteesta nyt on, menetetään pois Suomesta.

Meillä on puhuttu paljon muun muassa puolustusvälineteollisuuden turvaamisesta aiemmissa eduskuntakäsittelyissä. Siinä on osaltaan ollut sellaisesta tuotannonalasta kysymys, jonka mielestäni olisi tullut olla enemmän suomalaisissa käsissä, mitä tällä hetkellä on.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että tulevissa päätöksissään hallitukset tuntevat vastuunsa valtion omistusosuudesta käsiteltävinä olevissa yhtiöissä sillä tavalla, kuin kulloinenkin tilanne edellyttää.

Markku   Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on aika paljon analysoitu historiaa ja siinä mielessä perusteltu sitä, miksi valtion omistus näissä yhtiöissä on ennen kaikkea ollut tarpeellinen. Eräissä puheenvuoroissa on vielä valitettavastikin haikailtu sitä, että valtion tulisi pitää omat pääomansa kiinni aika monessakin perinteisen teollisuuden ja yritystoiminnan yrityksessä.

Haluan lyhyesti painottaa sitä, että todella uusi teknologia on muuttanut ja muuttaa edelleen nopeasti yritystoimintaa. Siinä mielessä myös tässä eduskuntatason keskustelussa nyt, kun on aikaansaatu näinkin yksimielinen valiokunnan mietintö yksityistämiskysymyksistä, on tärkeää myös katsoa vahvasti tulevaisuuteen. Omalta osaltani haluan valottaa muutaman esimerkin avulla sitä, mihin meidän todella tulisi nyt myös kansanedustajina vaatimuksinemme saada valtiota panostamaan. On todella tärkeää, että irrotamme valtion pääomaa, varoja, sellaisista yrityksistä, sellaisesta toiminnasta, johon jo nyt on hyvin luontevasti saatavissa ja hakeutumassa yhä enemmän yksityistä rahoitusta.

Aivan erityisesti nyt Internet ja muut tietoliikenneyhteydet tarjoavat uusia mahdollisuuksia yhteistyöhön, eri yritysten yhteistyöhön ja erilaisten yritystoimintojen tehostamiseen eri toimialoille. Tämä pätee myös perinteisen teollisuuden aloilla. Esimerkiksi Suomen paperi- ja selluteollisuus sekä energiantuotanto ovat olleet hyvin merkittävästi tietotekniikan ja automaation soveltajina, eräässä mielessä maailmanlaajuisesti edelläkävijöitä. Tämä osoittaa sen, että myös perinteinen teollisuus kykenee muuttumaan ja uudistumaan. Uudistumisessa tarvitaan kuitenkin nopeutta, johon liian vahva valtion omistajuus ei luo riittäviä edellytyksiä. Nyt eri toimialoilla otetaan myös eri alihankkijat, materiaalin toimittajat, asiakkaat ja jopa asiakkaiden asiakkaat mukaan yhteishankkeisiin. Tämä omalta osaltaan osoittaa vain sitä, että dynaamisuus yritystoiminnassa on keskeinen menestymisen ehto.

Otan esimerkin myös merkittävästä valtion rahoituksen roolista. Sellainen on kiistatta Sitra, joka on hyvin keskeinen eräänlainen siemenrahoittaja, uusien toimintojen käynnistäjä. Sitran toimintakin osoittaa, että valtion on siirryttävä yhä aikaisemman vaiheen rahoitukseen, koska yksityistä pääomaa hakeutuu yhä enemmän yritystoimintaan. Julkisen rahoituksen vaikuttavuuden lisäämiseksi on luontevaa panostaa nimenomaan tutkimus- ja kehitystoimintaan ja varmistaa siinä aivan erityisesti perustutkimuksen roolia, mutta yhtä lailla julkista rahoitusta tarvitaan varhaisen vaiheen yritystoiminnassa, jopa uusien yritysten synnyttämisessä, selkeästi riskirahoituksena siten, että esimerkiksi Sitran tai Teollisuussijoitus Oy:n toimesta haetaan sellaisia innovaatioita, eräässä mielessä jopa yritysideoita, jotka eivät ole edes välttämättä valmiita innovaatioita, mutta joihin kannattaa sijoittaa, koska tätä kautta luodaan uudelle yritystoiminnalle edellytyksiä. Tämä vaatii kuitenkin asenteellista muuttumista myös poliittisten päättäjien joukossa, koska riskisijoitusten keskeinen tunnusmerkki on se, että useat yritykset eivät koskaan tule menestymään. Mutta kun muutama yritys menestyy merkittävästi, sitä kautta myös julkinen panostus tuottaa sijoittajalleen, siis valtiolle, sijoituksen takaisin.

Hyvä esimerkki toimintakentästä, jonne valtion kannattaisi merkittävästi sijoittaa enemmän rahaa, on sähköinen oppiminen, tai miksei yhtä lailla hyvinvointiteknologia. Jos mietimme uusmediaa kaiken kaikkiaan, se on eräänlainen fuusioteknologia, joka yhdistää tuhansin tavoin toisiinsa kulutuselektroniikan, palvelu- ja mediasisältöjen tuotannon, tietoverkot ja multimediatekniikan sekä myös näiden teknologioiden kehittämisen. Suomea pidetään erityisesti EU:ssa hyvin mielenkiintoisena teknologiamaana, joka näyttää telekommunikaatiossa selkeästi tietä 2000-luvun uusille ratkaisuille. Toivoisin, että näitä uusia ratkaisuja kyettäisiin myös yritystoiminnan alalla saavuttamaan merkittävästi enemmän kuin tähän saakka. Tämä todella edellyttää sitä, että julkinen ja yksityinen rahoitus yhteistyössä synnyttävät sellaista toimintaa, johon tällä hetkellä ei muuten riittävästi maailmanmarkkinoilla menestykseen kykenevässä laajuudessa ole edellytyksiä.

Hyvä esimerkki tästä on sähköinen oppiminen, tuo e-learning, jonka kenttä näyttää nyt olevan asiantuntijoiden arvioiden mukaan samassa tilassa kuin telekommunikaatio, siis Nokian menestyksen ydinalue, oli kymmenen vuotta sitten. Nyt jos osaamme ja uskallamme myös kansakuntana sekä julkishallinnon että yksityisen sektorin yhteisin ponnisteluin investoida sähköiseen oppimiseen, klusterin alueella yritysten syntymiseen riittävästi, meillä on todella mahdollisuudet siihen, että olemme ennen pitkää maailmanmarkkinoilla johtava sähköisen oppimisen, ei pelkästään teknologian vaan myös kulttuurillisten sisältöjen, edelläkävijä ja uusi ratkaisuja tuottava maa ja kansakunta. Tällöin tämän tyyppisissä oloissa, joissa suomalainen sivistysperusta luo sen merkittävän perustan, jolle on mahdollista rakentaa, yhdistyisi parhaimmillaan teknologia kaikkeen muuhun vahvaan suomalaiseen osaamiseen. Se synnyttäisi niitä toivottuja kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja, joiden syntymiseen siis on edellytykset.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä asia ja käyty keskustelu innoittaa kansanedustajat myös pohtimaan meidän rooliamme uuden yritystoiminnan synnyttämisessä ja havainnoimaan sitä, että maailma on todella muuttunut. Valtiolla, julkishallinnolla, on selkeästi myös uuden yritystoiminnan synnyttäjän rooli, mutta se on hyvin toisenlainen kuin se on ollut siinä tilanteessa, jossa näitä nyt yksityiskohtaisessa käsittelyssä olevia yrityksiä on aikanaan synnytetty.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! On syytä yhtyä ed. Markkulan toivomuksiin siltä osin, että valtio voisi myöskin tänä päivänä olla nykyistä aktiivisemmin mukana ottamassa riskejä ja synnyttämässä uutta teollista ja muutakin toimintaa.

Mutta, puhemies, haluan vielä keskusteluun todeta, että omasta mielestäni ihanneyhteiskuntaan kuuluu hyvin monipuolinen tuotannollinen ja teollinen yritysrakenne. Tarkoitan sitä, että pitää olla yksityistä yritystoimintaa, toivottavasti voi ja saa olla vahvaa valtiojohtoista teollisuus- ja yritystoimintaa, kunnallista toimintaa — meillä on Tampereella erinomaisesti hoidettu kunnallinen liikenne- ja sähkölaitos — saa ja pitää olla osuustoiminnallista omistuspohjaa.

Tässä mielessä minusta on erinomaista, että eduskunta ja talousvaliokunta on toppuutellut hallituksen osin porvarillisideologista pyrkimystä alentaa systemaattisesti valtiojohtoisen yritystoiminnan asemaa. Tässähän on tapahtumassa yhteiskunnallinen vasta- ja kehitysliike, että nähdään tämän toiminnan kansallinen merkitys. Se lisää turvallisuutta ja pitää meillä päätösvaltaa kuitenkin mukana keskeisessä toiminnassa.

Itse asiassa olen hyvin lähellä ed. Valppaan näkemyksiä siitä, että Kemirassa, Outokummussa ja Rautaruukissa tulisi olla vahvempi valtionomistus, mutta kunnioitan tässä tilanteessa talousvaliokunnan käytännössä lähes yksimielistä esitystä. En lähde ed. Valppaan aloitteen tukemiseen, mutta halusin näkemykseni todeta täysistuntosalissa.

Reijo  Laitinen  /sd:

Herra puhemies! Ed. Markkula innoitti minut käyttämään puheenvuoron. Olen seurannut keskustelua koko tämän iltapäivän, ja keskustelu on ollut todella hyvää. Kyllä keskustelussa on noussut esille myöskin se, mikä on valtion rooli muuttuneessa yhteiskunnassa ja maailmassa. Te asiantuntijana hyvin tiedätte, että valtio on monella tapaa, niin kuin puheenvuorossanne mainitsittekin, uuden teknologian alueella mukana, Sitran kautta merkittäviä panostuksia, aivan oikein, sanoitte sen, että siemenrahoitukseen pitää löytyä resursseja ja myöskin siitä eteenpäin rahoituksen ja muun toiminnan järjestämisen osalta. Meillä rupeaa olemaan pullonkaula se, että kehittämistoimintaan on panostettu rajusti, mutta nyt yritysten kansainvälistyminen ja markkinointi rupeaa olemaan se, missä ei ole riittävästi paukkuja. Ei pystytä hyödyntämään niitä tuloksia, joita on saavutettu kehittämistoiminnan kautta.

Pikkuisen jäin puheenvuorossani sitä oikeastaan aprikoimaan, kun totesitte, että nykyinen yritystoiminta edellyttää nopeaa reagoimista, dynaamisuutta, ikään kuin luotte sellaista kuvaa, ed. Markkula, että valtionyhtiöistä ei löydy näitä elementtejä, siis nopeata reagoimista ja dynaamisuutta. Lähes jokaisen yhtiön osalta voidaan sanoa, että suuryritykset ovat omalla toimialallaan merkittävästi pystyneet vahvistamaan kansainvälisillä markkinoilla asemiaan ja niissä on ollut innovatiivisuutta kehittää toimintaa. Eli ei pidä asettaa kysymystä niin, että valtio omistajana yritystoiminnassa on kielteinen omistaja. Ei, eduskunnan ei missään tapauksessa tällä tavalla pidä asennoitua. Meillä on ihan riittävästi niitä valtiojohtoisten yritysten johtajia, jotka maailmalla riekkuvat ja huutavat, että valtio omistajana on este yritystoiminnan kehittämiselle. Kaikki faktat ja tosiasiat puoltavat sitä, että näin ei ole.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Gustafsson antoi ymmärtää tässä asiassa, että oikeastaan oikeistopiirit ovat olleet kovinkin voimakkaasti valtio-omistajuudesta luopumassa. Jos ajatellaan lähtökohtaa, niin hallituksen, joka käsittääkseni on sosialidemokraattisjohtoinen hallitus, esitys on lähtenyt paljon voimakkaammin luopumaan valtio-omistajuuspohjasta kuin eduskunta tällä kertaa on tässä asiassa hyväksymässä.

Nyt mielestäni toteutuu parhaimmillaan se demokratia, mitä eduskunnalta edellytetään, eli eduskunta on ottanut vallan käsiinsä, valiokunta on antanut yksimielisen ja oikean mietinnön. Tuntuu siltä, että salissa käytetyt puheenvuorot ovat olleet tänään lähes sataprosenttisesti asiaa tukevia, oikeahenkisiä ja uskoa luovia. Kyllä näen, että tämä keskustelu, mitä asian ympärillä on käyty, vie asiaa eteenpäin ja vahvistaa suomalaista yhteiskuntaa, teollisuutta ja kilpailukykyä. Tähän nähden täytyy sanoa, että eduskunta on kerrankin näyttämässä pitkästä aikaa kaapin paikan, miten tätä maata johdetaan ja kuka siitä päättää. Hallitus tekee vain esityksiä.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva eduskunnan suostumuksen antaminen on eduskuntakäsittelyn aikana parantunut siitä, mitä hallitus esitti alun alkaen esitykseen sisältyvien valtionyhtiöiden omistajapolitiikan osalta. Mielestäni ratkaisu, johon talousvaliokunta yksimielisesti on päätynyt, on varsin kestävällä ja perustellulla pohjalla.

Valtion ei omistajana millään muotoa välttämättä tarvitse olla huono omistaja. Päinvastoin voimme todeta, että valtion panostus monilla keskeisillä teollisuudenaloilla ja myös innovatiivisilla uusilla tuotannonaloilla on ollut erittäin onnistunut. Siitä syystä on mielestäni tärkeää se, kun valtio myy omistusosuuttaan ja luopuu omistuksistaan, että sitä rahaa sijoitettaisiin edelleen sellaiseen kehittämistoimintaan, tuotannolliseen toimintaan, jolla luotaisiin uutta yrittäjyyttä ja tuotannon ja työllistymisen edellytyksiä. Minusta on hyvä, että valiokunta on mietinnössään kiinnittänyt huomiota myös valtionyhtiöiden aluepoliittisiin ja työllisyysmerkityksiin, jotka ovat olleet tärkeät ja ovat sitä edelleenkin.

Markku   Markkula  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Laitiselle aivan erityisesti ja ehkä ed. Väistöllekin, että todella haluan myös itse korostaa sitä, että valtion ja yleensäkin julkisen hallinnon panostusta myös sijoitusmielessä tarvitaan merkittävästi nimenomaan uuden teknologian ja uusilla innovatiivisen toiminnan alueilla, ja aivan erityisesti siten, että tämän tyyppisissä hankkeissa yhdistyvät yksityisen sektorin ja julkisen hallinnon intressit ja rooli. Tällöin raja-aidat, onko jokin yritys valtionyhtiö tai yksityinen, hämärtyvät. Valtion tehtävänä on aivan erityisesti luoda edellytyksiä yritystoiminnan synnyttämiseen ja todella aktiiviin syntymiseen. Tällöin korostuu tämä varsin onnistunut teknologiapolitiikka, jota Suomessa on nyt viime vuosina harrastettu oikeastaan jo sieltä 80-luvulta, jolloin lähdettiin merkittävästi investoimaan tutkimus- ja kehitystoimintaan. Siihen saakka Suomi oli aivan Oecd-maiden jälkijoukkoa verrattaessa panostusta tutkimus- ja kehitystoimintaan bruttokansantuotteesta. Nyt luodaan niitä edellytyksiä uudenlaisin toimenpitein. Tässä mielessä on tärkeää, että yli puoluerajojen täältä löytyy innostusta ja tahtoa suunnata julkista panostusta sekä perustutkimukseen että nimenomaan riskirahoitukseen ja koko innovaatioprosessiin. Tätä kautta me luomme hyviä, menestyviä yrityksiä Suomeen.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan viimeinen puheenvuoro tämän asian osalta.

Juuri näin valtio on menetellyt, kuten te, ed. Markkula, kuvasitte. Tesi on mielestäni toteuttanut aika tavalla järkevää, mutta samalla hallittua riskinottopolitiikkaa, niin kuin pitää tehdäkin. Me olemme taas huolehtineet siitä, että Teollisuussijoitusta on pääomitettu, ja sitä pitää jatkaa. Nyt on kysymys myös siitä, että Sitran, Tesin, Finnveran jne., näiden valtion organisaatioiden, toiminnan parempi yhteen sovittaminen pitäisi toteuttaa. Tosiasia on se, että jonkin verran mennään nyt yli rajojen. Tästä pitäisi muodostaa sellainen kokonaisuus, joka mahdollisimman tehokkaasti pystyy vastaamaan uuden ajan haasteisiin. Valtiolla on tässä merkittävä rooli, ja niin pitää olla.