Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys eräiden työeläkkeiden tarkistamisesta työeläkkeen ja kansaneläkkeen yhteensovittamisen johdosta on kauan odotettu ehdotus. Tämä hallituksen esitys perustuu joulukuussa 2001 hallituksessa tuolloin olleiden hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajien tekemään ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmien hyväksymään sopimukseen, jonka mukaan työeläkkeiden yhteensovitus tarkistetaan niiden eläkeläisten osalta, joilta työeläkettä on kansaneläkkeen yhteensovituksen johdosta aikoinaan alennettu ja joilta kansaneläkkeen maksussa ollut pohjaosa on asteittain vähennetty.

Vuoden 96 kansaneläkelain muutoksen johdosta pohjaosan määrää alettiin alentaa kaikilta eläkkeensaajilta, jotka vuonna 95 saivat kansaneläkkeenä pelkkää pohjaosaa. Tämä vuoden 95 muutos perustui tuolloiseen hallitusohjelmaan, jossa oli sovittu työ- ja kansaneläkejärjestelmien kehittämisestä kokonaisuutena muun muassa siten, että kansaneläkkeiden pohjaosan eläkevähenteisyys toteutetaan. Tämän tapahtuman jälkeen eduskunta on vuosien varrella antanut asioissa lukuisia lausumia, jotka haluan asiakirjoihin lukea senkin johdosta, että ne ovat sitten samassa paikassa koottuina.

Vuonna 95 eduskunta tehdessään tätä hallitusohjelmaan perustuvaa päätöstä antoi seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että kansaneläkkeiden ja työeläkkeiden yhteensovituksella aiemmin hoidettu työkyvyttömyyseläkekäytäntöjen yhdenmukaisuus turvataan tarkoituksenmukaisilla järjestelyillä."

Vuonna 96 eduskunnan lausuma kuului seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus tarkoin seuraa hallituksen esitykseen sisältyvän toisen lakiehdotuksen muutosta, jonka perusteella kenenkään nettomääräinen eläke ei saa alentua. Yleisenä tavoitteena ja varsinkin vähennyksen korottamista koskevissa asioissa on toisaalta pidettävä huolta siitä, että mahdollisimman tarkoin noudatetaan kansaneläkelain muuttamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun lain (1491/95) yhteydessä hyväksyttyä menettelyä ja aikataulua pohjaosaa alennettaessa." — Tämä lausuma oli vähän laajempi eikä koskenut pelkästään tätä niin sanottua kaksinkertaista asiaa.

Vuonna 98 lausuma kuului seuraavasti: "Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että pikaisesti selvitetään niiden henkilöiden määrä, joiden työeläkettä on vähennetty pohjaosan määrällä. Eduskunta edellyttää, että hallitus valtion taloudellisen tilanteen sen salliessa esittää lainmuutoksen, jolla kansaneläkkeen pohjaosan leikkaaminen pysäytetään."

Vuonna 99 lausumaehdotus kuului seuraavasti: "Eduskunta edellyttää hallituksen ryhtyvän välittömästi toimenpiteisiin kansaneläkkeen pohjaosan niin sanottujen kaksinkertaisten leikkausten peruuttamiseksi."

Vuonna 2000 lausumaehdotus kuului seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus etsii toteuttamiskelpoisen vaihtoehdon kansaneläkkeen niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen kompensoimiseksi. Ratkaisun tulee valmistua siten, että sen toteuttamisesta tehdään päätös vuoden 2001 aikana."

Arvoisa puhemies! Näiden lukuisten eduskunnan lausumien ponsien lisäksi sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt selvityspyynnön sosiaali- ja terveysministeriölle tästä niin sanotusta kaksinkertaisesta pohjaosan poistosta. Se on päivätty vuonna 2001. Sitten aikaisempi vuodelta 97 oli toimeksiannoltaan hieman laajempi.

Näiden vuosien kuluessa näitä selvityksiä on tehty perinpohjaisesti. Nyt olemme tässä, sanotaanko, eduskunnan lausumiin nähden ainakin hyvässä tilanteessa, että hallitus on meille vastannut esityksellään.

On muistutettava, että vuonna 95 ratkaisuun kansaneläkkeiden pohjaosan eläkevähenteisyydestä vaikuttivat keskeisesti valtiontaloudelliset perustelut. Vastaavasti nämä valtiontaloudelliset perustelut ovat vaikuttaneet nyt siihen, että työeläkkeen korotukselle on asetettu enimmäisraja ja korotus tullaan maksamaan vasta ensi vuoden lokakuun alusta lähtien eikä korotusta makseta takautuvasti. Ensi vuoden aikataulua koskevasta osasta käytiin myös ryhmyrikierros, joten se on hallitusryhmien osalta käyty perinpohjaisesti läpi, ennen kuin tänne saliin on tultu.

Vuonna 95 valtakunnallisten eläkejärjestöjen neuvottelukunnan lausunto eläkeremontista silloin alkoi seuraavasti. Sen ensimmäinen osa koski nimenomaan pohjaosan eläkevähenteisyyttä.

"Vastustamme ehdottomasti kansaneläkkeen pohjaosan työeläkevähenteisyyttä. Pidämme hallituksen esitystä kansalaisten lakisääteiseen perusturvaan puuttumisena ja erityisen epäoikeudenmukaisena jo eläkkeellä oleville, joiden luvattua etuutta nyt ollaan kaventamassa. Lisäksi esitys kohtelee julkisen työnantajan palveluksessa olleita tavalla, jota heidän oikeudentuntonsa ei voi hyväksyä. Hallituksen esitystä on perusteltu muun muassa sillä, että kenenkään saama eläketulo ei pienene vuonna 96. Pidämme tätä harhaanjohtavana, sillä silloin mukaan on laskettu myös eläkkeiden indeksitarkistukset ja kansaneläkevakuutusmaksun poistaminen. Mielestämme eläkejärjestelmää koskevat ratkaisut on pidettävä erillään veroratkaisuista.

Kansaneläkkeen pohjaosan eläkevähenteisyys johtaa palkansaajien ja eläkkeellä olevien välisten tuloerojen kasvuun. Samaan aikaan kun työmarkkinoilla tehdään reaalituloja lisääviä sopimuksia, eläkkeet käytännöllisesti katsoen jäädytetään useiksi vuosiksi. Lisäksi kansaneläkkeen pohjaosan eläkevähenteisyys yhdessä vuonna 97 aloitettavan puolisolisän ja lapsikorotuksen asteittaisen poistamisen kanssa aiheuttaa joukolle työkyvyttömyyseläkkeensaajia eläketulon markkamääräistä alentumista."

Arvoisa puhemies! Nyt kun on myöskin kuultu tietysti valtakunnallisten eläkejärjestöjen neuvottelukuntaa, kun tätä remonttia on tehty, niin tästä paperista ilmenee se, että pidetään tätä ratkaisua osaratkaisuna, ja tästä ja monista muista lausunnoista ilmenee, että toiveita jatkoremontin suhteen edelleen on ilmassa.

Tämä hallituksen esitys lähtee siitä, että kompensaationa, yhteensovittamisen purkamisena, suoritetaan niille, jotka kuuluvat tähän piiriin, vähintään 5 ja enintään 50 euroa. Tämä rajaus tarkoittaa, että tässä tulee sekä ylikompensaatiotilanteita että myös alikompensaatiotilanteita. Näin rajattuun tilanteeseen tultiin siis valtiontaloudellisista syistä myöskin, mutta ennen kaikkea sen johdosta, että tarkkoja tietoja ei kaikkien näiden eläkeläisten osalta ole valitettavasti saavutettavissa. Näin ollen joudutaan tämmöisen laskentakaavan kautta hakemaan vastausta, mutta sillä nyt kaikkien selvitysten jälkeen päästään kuitenkin siedettävän lähelle oikeaa tulosta todellakin näiden ala- ja ylärajaa koskevien rajauksien haarukoissa.

Kompensaatio koskee tässä kohtaa erityisesti kuntien eläkkeensaajia ja oikoo siis eniten näiden eläkkeensaajien tilannetta. Täysi yhteensovitus tehtiin aikanaan kuntaeläkeläisillä eläkkeen tason ollessa noin 6 000 markkaa kuukaudessa. Muilla taso oli 10 000—11 000 markkaa. Nämä ovat ne kohderyhmät. Sieltä löytyy kovin monenlaisia ammatteja, niin kuin selvitykset pitävät sisällään, siivoojista apuhoitajiin, luokanopettajiin, vahtimestareihin jnp.

Arvoisa puhemies! Olemme tehneet mietinnön aika lyhyen kaavan mukaisena, mutta olemme siinä vielä erikseen koskettaneet yhtä hyvin merkittävää seikkaa, jonka haluan vielä tuoda esiin esittelypuheenvuoron yhteydessä. Se koskee lisäeläketurvakysymystä. Perinpohjaisen selvittämisen jälkeen emme voineet tässä yhteydessä muuttaa hallituksen esitystä yksityisten lisäeläkkeiden osalta siitä syystä, että ne ovat vapaaehtoisia ja ovat aina perustuneet työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen myös silloin, kun lisäeläkkeet ovat työeläkelaissa tarkoitettuja rekisteröityjä lisäeläkkeitä. Näin ollen meillä ei myöskään ole tiedossa, onko kaikkien osalta sovittu ja miten on sovittu yhteensovituksen osalta. Nyt kun tätä menetystä lähdetään korjaamaan, pitää mennä samalla menettelytavalla tähän kysymykseen. Jos sopimaan pystytään, korjauksia voidaan tehdä. Siinä varmasti juuri ensimmäiseksi on selvitettävä sitä, tapahtuiko vuonna 96 aikanaan näiden kohdalla mitään muutoksia.

Julkisten alojen lisäeläketurva sen sijaan on sisällytetty hallituksen esitykseen. Toistan vielä kerran, että yksityistä lisäeläkettä ei ole samalla mekanismilla voitu siihen sisällyttää, mutta löytyy keinoja hoitaa tämä asia sopimusteitse, niin kuin kerroin.

Arvoisa puhemies! Tämä laki tulee voimaan 1.1. syystä, että tässä on paljon selvittelytyötä, mutta maksatus alkaa ensi vuoden lokakuussa. Mietintöön liittyy vastalause, ja uskon, että vastalauseen allekirjoittajat tulevat itse kertomaan ne perustelut, mistä syystä vastalause on kirjoitettu.

Vielä totean sen, että hallituksen esityksen kustannukset ensi vuodelle ovat noin 77 miljoonaa vanhaa markkaa kolmelta kuukaudelta.

Mikko Kuoppa /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on parannus nykytilaan. Erityisesti eläkeläisjärjestöjen aktiivisuus on johtanut käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen. (Ed. Pekkarinen: Opposition painostus!) Esitys ei valitettavasti kata kuin pienen osan korjausten tarpeista, joita eläkeläisjärjestöt ovat esittäneet. (Ed. Pekkarinen: Aivan oikein!) Tämä ei kata kuin pienen osan. Näin ollen on tietenkin selvää, että eläkepaketin korjaus ei voi myöskään jäädä pelkästään tähän hallituksen esitykseen. (Ed. Pekkarinen: Taas aivan oikein!)

Hallitus on myöntänyt tapahtuneen eläkepoliittisen vääryyden, joka syntyi, kun kansaneläkkeen pohjaosa leikattiin noin 420 000 eläkeläiseltä. Silloin ei purettu kansaneläkkeen ja työeläkkeen yhteensovitusta, ja tuloksena oli, että osalta eläkeläisiä kansaneläkkeen pohjaosan määrä leikattiin uudelleen joko kokonaan tai osittain. Kun tämä asia silloin oli valiokuntakäsittelyssä, otin tämän esille ja esitin, että yhteensovitus purettaisiin, jolloin kaksinkertaista leikkausta ei olisi syntynyt, mutta se ei silloin saanut kannatusta. (Ed. Vehkaoja: Sai kannatusta!) Pääasia, että se nyt korjataan. Nyt korjataan osittain silloin tapahtunut leikkaus noin 115 000 eläkeläisen kohdalta, mutta yli 200 000 eläkeläistä, joilta kansaneläkkeen pohjaosa leikattiin, jää korjauksen ulkopuolelle.

Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus oli virhe, ja kansaneläkkeen pohjaosa pitää palauttaa kaikille niille, joilta se on leikattu. Nyt korjauksen ulkopuolelle jää suuri joukko eläkeläisiä, joiden työeläke on huomattavasti pienempi kuin nyt korjauksen piiriin tulevilla. En tarkoita, että korjauksen saavat eläkeläiset olisivat suuria eläkkeitä nauttivia, kuten valtiovarainministeri Niinistö eläkeläisiä arvioi, vaan aivan tavallisia eläkkeensaajia siivoojista opettajiin.

Suomessa täyden kansaneläkkeen taso on edelleen kohtuuttoman alhainen, ja tasokorotus oli sen johdosta välttämätön, sillä indeksitarkistuksessa kansaneläkettä ja pientä työeläkettä saavat eläkeläiset jäävät jatkuvasti jälkeen. Eläkelakien muutoksilla 1990-luvun alkupuolella, erityisesti vuonna 1995, leikattiin ja säästettiin eläkemenoja ja pyrittiin pitkällä aikavälillä vähintäänkin eläkemenojen kasvun hillitsemiseen. Nyt kun tästä on kulunut muutamia vuosia, voi ryhtyä selvittämään ja katsomaan, miten eläkeleikkaukset käytännössä näkyvät tilastoissa ja miten niissä on käynyt. Yksi selvä piirre on, että eläkemenojen suhde bruttokansantuotteeseen on kääntynyt laskuun. Tähän on tietenkin vaikuttanut myös voimakas talouskasvu. Vuonna 2000 kaikkien eläkemenojen suhde bruttokansantuotteeseen oli samaa luokkaa kuin 1980-luvun puolivälissä.

Toinen selvä piirre on Kansaneläkelaitoksen eläkemenojen suhteellinen supistuminen ja Kelan merkityksen vähentyminen. Kansaneläkemenojen suhde bruttokansantuotteeseen on nyt jopa pienempi kuin 1960-luvun alussa. Reaalisesti kansaneläkemenot ovat samalla tasolla kuin 1970-luvun puolivälissä. Kelan eläkemenojen pienentyminen johtuu erityisesti kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksesta. Tosin reaalipalkkojen ja reaalisten työeläkkeiden kasvaessa Kelan suhteellinen osuus muutenkin pienenee, koska työeläkkeen noustessa kansaneläkkeen merkitys vähenee ja koska Kelan eläkkeitä ja niiden perusteita tarkistetaan yleensä vain kuluttajahintaindeksillä.

Jos katsotaan keskieläkkeiden kehitystä, näyttää siltä, että keskieläkkeiden reaalikasvu on pysähtynyt. Vuoden 2000 lopussa reaalinen keskieläke oli jopa hieman pienempi kuin vuonna 1996. Ilmeistä on, että erityisesti työkyvyttömyyseläkkeet ovat kärsineet leikkauksista. Yksityisellä sektorilla uusi keskimääräinen työkyvyttömyyseläke oli vuonna 2000 useita satoja markkoja pienempi kuin parhaimmillaan 1990-luvun alkupuolella. Vuoden 2000 lopussa yksityisen sektorin keskimääräinen uusi työkyvyttömyyseläke oli vain 3 206 markkaa kuukaudessa. Koska kokonaiseläkkeeseen vaikuttavat myös julkisella sektorilla kertynyt eläke sekä kansaneläke, tästä ei tietenkään pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Kelan ja Eläketurvakeskuksen yhteistilastossa voidaan laskea, että keskimääräinen työkyvyttömyyseläke kuitenkin aleni reaalisesti noin 350 markkaa vuodesta 1996 vuoteen 2000. Tämä on kyllä erityisesti palkansaajien kannalta erittäin huolestuttava kehitys.

Uusien työkyvyttömyyseläkkeiden tasoon vaikuttaa eläkekarttuman pienentyminen, niin sanottua tulevaa aikaa koskeva muutos. Sen ohella keskiarvon alentumiseen vaikuttaa muun muassa kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus. Uusissa eläkkeissä erityisesti työttömyys on voinut johtaa eläkepalkan pienentymiseen. Silti keskiarvon alentuminen 350 markalla muutamassa vuodessa tuntuu suurelta muutokselta. Kansaneläkkeen tasokorotus, joka astui voimaan kesäkuussa 2001, ei näy vielä näissä tilastoissa. Se voi hieman parantaa kuvaa vuoden 2001 eläketilastoissa, mutta vaikutus ei ole kovin suuri, koska myöskään korotus ei ollut kovin suuri, mutta se oli silti myönteinen saavutus.

Tehtyjen eläkeleikkausten korjaukset eivät voi jäädä tähän, vaan Kelan pohjaosan palautus ja tasokorotus on saatava aikaan. Samalla on muistettava se, että kun eläkeläiset ovat vaatineet niin sanotun taitetun indeksin korjaamista, he eivät missään tapauksessa ole tarkoittaneet sitä, että kaikille eläkeläisille maksettaisiin yhtä huonon indeksin mukaan uudet eläkkeet. Siellähän on tulossa eläkepakettiin liittyvä esitys, jossa pyritään siihen, että taitettu indeksi otettaisiin käyttöön kaikissa eläkkeissä. Tämä ei ole missään tapauksessa eläkejärjestöjen tavoite, vaan se, että eläkeindeksit tarkistettaisiin vastaisuudessa niin, että 50 prosenttia vaikuttavat hinnat ja 50 prosenttia palkat, kuten aikaisemmin oli, jolloin tätä taitettua indeksiä ei käytetty. Taitettu indeksi on merkinnyt noin 5 000 markan kuukausiansiolla olevalle eläkeläiselle, joka jäi 96 tähän eläkkeeseen, pelkästään noin 250 markan tappiota kuukautta kohti. Se on aikamoinen eläkemenetys, kun ajatellaan, että lähdetään 5 000 markan työeläkkeestä laskemaan.

Arvoisa puhemies! Mielestäni ponsiesitykset, jotka tähän valiokunnan mietintöön on jätetty, ovat kannatettavia esityksiä.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esityksessä todetaan ensimmäisessä perustelukohdassa uudistuksen taustasta mielestäni tärkeä lause: "- - kaikilla eläkkeensaajilla oli ennen 1.1.1996 oikeus saada kansaneläkettä - -." Mielestäni tässä on tämän lakiesityksen tärkein kohta, jota nyt olemme käsittelemässä. On totta, että käsittelyssä oleva hallituksen esitys on parempi kuin ei mitään ja ennen kaikkea sekä kansalaisten, eläkeläisten mutta myöskin eduskunnan tahtoa on hallitus kuullut, kun se toi tämän lakiesityksen eduskuntaan. Mutta ikävää on se, että tämä kompensaatio, joka nyt tässä lakiesityksessä esitetään, tulee voimaan vasta 1.10.2003 lähtien ja eläkeläiset joutuvat odottamaan vielä puolitoista vuotta, ennen kuin heidän eläkeleikkauksiaan korjataan.

Sosiaalipoliittisesti olisi ollut oikeudenmukaista korvata kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertainen leikkaus jo alusta alkaen eli vuodesta 96 lähtien. On ikävää, että sitä ei kompensoida, kuten täällä on jo kuultu, täysimääräisesti. Korvauksethan ovat nyt tämän esityksen mukaan 5—50 euroa, kun täysi kompensaatio indeksillä laskettuna olisi 5—83,7 euroa, ja kompensaation ulkopuolelle on jäämässä edelleen runsaasti eläkeläisiä, noin 200 000 keskituloista eläkeläistä, joilta kansaneläkkeen pohjaosa on otettu kokonaan pois.

Voikin todeta, arvoisa puhemies, että kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus on Lipposen hallitusten suurin eläkepoliittinen virhe. Hallituksen lakiesitys ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan enemmistön hyväksymä mietintö eivät korjaa kaksinkertaista perusvirhettä, koska siinä on kysymys leikatun eläkkeen korvauksesta, ei pohjaosan palauttamisesta. Voikin todeta, että nykyhallituksen eläkepolitiikka on ollut erittäin poukkoilevaa. Ensin on tehty virheitä leikkaamalla eläkkeitä ja vuosia myöhemmin on sitten annettu joitakin niin sanottuja kosmeettisia korvauksia.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on kaikissa tilanteissa vastustanut kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamista ja vaatinut joka vuosi vuodesta 96 lähtien leikkauksen pysäyttämistä. Vuonna 98 juuri ennen 99 eduskuntavaaleja eduskunta hyväksyi yksimielisesti ponnen, että kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus pysäytetään valtiontalouden niin salliessa. Ponsi unohdettiin heti vaalien jälkeen. (Ed. Pekkarinen: Vaikka kasvu oli ennätyksellistä!) — Kyllä, juuri näin, ed. Pekkarinen.

Nyt keskustan vastalauseeseen, jota täällä valiokuntamme jäsenet tulevat tarkemmin selvittämään, liittyy, kuten ed. Kuoppa jo äsken viittasi, myös kaksi lausumaehdotusta: tulisi pikaisesti selvittää mahdollisuudet kansaneläkkeen pohjaosan palauttamiseksi ja tuoda tarvittavat esitykset lokakuun loppuun mennessä tänä vuonna eduskuntaan, ja hallituksen olisi ryhdyttävä toimenpiteisiin pienimpien eläkkeiden tason korottamiseksi ensi vuoden talousarvion yhteydessä. On mielenkiintoista nähdä, kun näistä ponsista sitten äänestetään tässä salissa, miten tulevat erityisesti vasemmistopuolueiden edustajat silloin käyttäytymään; en epäilekään, että kokoomuslaiset näiden ponsien taakse tulisivat, mutta ennen kaikkea se, miten vasemmalla ja vihreissä suhtaudutaan näihin ponsiin, on mielenkiintoista nähdä.

Arvoisa puhemies! Olemme keskustassa arvostelleet ankarastikin pohjaosan poistamista sen vuoksi, että sillä heikennetään selvästi suomalaisten peruseläketurvaa ja murennetaan kansanvakuutuksen perustaa. Kansanvakuutuksen perusajatus on ollut, että kaikki maksavat sitä ja myös kaikki sitä saavat. Kansanvakuutus perustuu tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteeseen. Kyllä näin on, että Lipposen hallitukset ovat olleet romuttamassa tätä pohjoismaista kansanvakuutusjärjestelmää, kun samanaikaisesti muualla Euroopan unionin maissa sitä ollaan kehittämässä työsuhdepohjaisen ansioturvan täydentäjäksi. Näin on käynyt.

Keskusta pitää välttämättömänä, että kansaneläkkeisiin tehdään tasokorotus. Tämä tulisi kohdistaa niihin, joilla on pelkkä kansaneläke tai kansaneläkkeen lisäksi pieni työeläke. Tämä olisi oikeudenmukaista ja tasapuolista eläkepolitiikkaa. Onhan kansaneläkkeen merkitys vähimmäisturvan takaajana merkittävästi heikentynyt, koska sitä on tarkistettu 40 viime vuoden ajan työeläkkeitä pienemmällä indeksillä. Vuoden 84 jälkeen kansaneläkkeisiin ei ole tehty tasokorotusta kuin vuonna 2001, ja sekin oli hyvin pieni, vähän yli 70 markkaa, taisi olla 73 markan paikkeilla kuukaudessa.

Yksi keskeisistä eläkepoliittisista tavoitteista on saada 150 000—200 000 eläkeläistä pois köyhyysrajan alapuolelta. Täysi kansaneläkehän vaihtelee tänä päivänä 411 eurosta 487 euroon kuukaudessa siviilisäädystä ja kuntaryhmästä riippuen. Kansaneläkelaitos on laskenut, että kansaneläke on noin 50 euroa kuukaudessa jäljessä työeläkkeiden kehityksestä. Eläkkeen merkitys on suuri pienipalkkaisille, ennen kaikkea naisille, palkatonta kotityötä tekeville, pienyrittäjille ja niille, joilla on epäyhtenäinen ja katkonainen työhistoria: kotiäidit, pitkäaikaistyöttömät, pätkätyöntekijät jne.

Arvoisa puhemies! Lipposen sateenkaarihallitusten eläkepoliittiset linjaukset ovat olleet selvästi suurituloisia suosivia. Kyllä kai totuus on se, että näiden kahden hallituksen aikana on tehty eläkepolitiikkaa hyvin vahvasti kokoomuksen ehdoilla. Näin on käynyt. Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus oli hätävarjelun liioittelua. Kansalaisten kannalta, ennen kaikkea kansaneläkkeen saajien osalta, on ikävä se, että tärkeitä etupiirejä kiinnostaa pääasiassa työeläkkeiden kehitys ja että kansaneläkettä ja pientä työeläkettä saavat eivät ole päässeet osallisiksi yhteiskunnan hyvinvoinnin kasvusta samalla tavalla kuin muut ryhmät. Esimerkiksi Puron työryhmässä suhtaudutaan varauksellisesti siihen, että opiskeluajalta tai lastenhoidon ajalta kertyisi eläketurvaa.

Keskusta on vaatinut eläkeuudistusten valmistelemista parlamentaarisessa komiteassa, jossa ovat mukana niin työmarkkinajärjestöt, poliittiset puolueet kuin myös eläkeläisten edustus. Mielestäni tämä olisi tärkeää nyt, kun ajatellaan eläkepolitiikkaa seuraavaa vaalikautta varten.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti tästä hallituksen esityksestä. Niitä ratkaisuja, joihin tämä korjausesitys tavallaan liittyy, on perusteltu aikoinaan nimenomaan valtiontaloudellisilla syillä. Mielenkiintoista on myöskin se, että osittain samoin nyt perustellaan sitä, että nämä korjaukset tulisivat voimaan noin puolentoista vuoden kuluttua eli vuoden 2003 syksyllä. Tältä osin tuntuu jotenkin oudolta, kun pohtii tätä, että nyt vielä, kun päätös tehtiin, maksaminen siirretään vuoden 2003 loppupuolelle.

Ainahan valtiontaloudellisilla syillä voidaan kaikkea perustella, niin kuin olemme tässä talossa nähneet, mutta joskus tuntuu siltä, että näitä perusteita käytetään erityisesti silloin, kun kyse on vaikeassa taloudellisessa tilanteessa olevista ihmisistä. Tässäkin voi sanoa näin, että köyhyysrajan alapuolella maassamme on varmasti, niin kuin vastalauseessakin muun muassa on todettu, 150 000—200 000 eläkeläistä. Eli tämä koko taso sinällään on minun mielestäni alhainen erityisesti niitten henkilöitten osalta, jotka elävät pelkän kansaneläkkeen varassa taikka joilla on erittäin pieni työeläke. Nämä henkilöthän ovat suurin piirtein 75-vuotiaita ja sitä vanhempia, eli he tulivat eläkeikään silloin, kun ei varsinaista työeläkejärjestelmää vielä ollut. He ovat todellisia väliinputoajia, ja tämän asian tiedän hyvin läheltä seuranneena.

Pohjaosan leikkaus aikoinaan koski lähes puolta miljoonaa eläkeläistä, eli nämä henkilöt odottavat korjausta. Vaikka tämä aika laajasti on ollut julkisuudessa esillä, niin se yhteydenottojen määrä, joka minulle tuli, oli yllättävän suuri. Viesti oli se, että pilkataanko heitä ikään kuin sillä, että luvataan joku 30 markan eli noin 5 euron korotus. Ihmiset ottivat tämän ikään kuin pilkkana, vaikka tietysti on myönnettävä, että hallitus on varmasti tarkoittanut hyvää ja tehdä niitä korjauksia, mitä eduskunta on edellyttänyt. Mutta nämä henkilöt tietysti kokevat sen vähän toisella tavoin, kuin ilmeisesti hallituksen edustajat ovat ajatelleet.

Merkittävää tässä on minun mielestäni se, että vieläkin tämän korjauksen ulkopuolelle jää huomattava joukko: on väitetty, että lähes 200 000 eläkeläistä. Erityisen mielenkiintoisia ovat nimenomaan nämä korotusmäärät, kun puhutaan vähintään 5 eurosta ja enintään 50 eurosta. Kun kuunteli ed. Kuopan puheenvuoroa nimenomaan taitetun indeksin vaikutuksesta noin 5 000 entisen markan eläkkeen kohdalla, niin tappio olisi ollut 250 markkaa per kuukausi, mikäli ymmärsin oikein, mitä ed. Kuoppa esitti. Tältä osin tuntuu kyllä aika kohtuuttomalta periaatteessa se, että ei taannehtivasti makseta niitä menetyksiä, mutta erityisesti se, että nyt vielä puolitoista vuotta joudutaan odottamaan, ennen kuin tätä aletaan maksaa. Monta kertaa, jos virheitä todetaan, ne korvataan jälkikäteen, ja saatetaan joskus maksaa jonkinlaista pientä korkoakin siihen.

Arvoisa puhemies! Tietysti on myönnettävä, että tämä esitys sinällään on oikean suuntainen, mutta kyllä eläkeläiset suurelta osin ovat pitäneet tätä ikään kuin pilkan kohteena, ainakin ne, joille tässä on osittain luvattu se 30 entisen markan eli 5 euron korotus, ja ennen kaikkea valitettavaa on, että sinne jää vielä 200 000 eläkeläistä, jotka eivät saa vielä mitään.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tätä hallituksen esitystä ei pidä missään suhteessa väheksyä. Ensinnäkin on periaatteellisesti harvinaista, että lainsäätäjä, hallitus ja eduskunta, myöntää tehneensä virheen, että pohjaosan kaksinkertainen leikkaus on sellaista, mitä ei tarkoitettu, (Ed. Pekkarinen: Itse kielsitte vuosikausia!) ja nyt lainsäätäjä korjaa tekemänsä virheen. Luulen, että tämä on aika ainutkertaista tällä tasolla ja näin massiivisella määrällä.

Toisaalta tämän periaatteellisen merkityksen lisäksi tällä on luonnollisesti hyvin huomattava käytännöllinen merkitys. Yli 100 000 eläkeläistä saa korotuksen eläkkeisiinsä, ja eläkejärjestelmän kustannukset nousevat tämän seurauksena yli 300 miljoonalla markalla vuosittain, mikä ajan saatossa kumulatiivisesti merkitsee miljardien markkojen tulonsiirtoa eläkkeensaajien hyväksi.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus oli suuren suuri virhe. Se on Lipposen hallituksen politiikan yksi kärjekkäimmistä jäljistä. Se on sen hallituksen tavaramerkki tietyllä tavalla. Se on tietynlainen hallituksen eriarvopolitiikan lippulaiva. Keskusta ei missään vaiheessa ole voinut hyväksyä kansaneläkkeen pohjaosan leikkausta eikä hyväksy.

Nyt tehtävä pieni korjaus ei ole mikään suuri kädenojennus, ed. Zyskowicz, vaan pieni korjaus osalle, lähinnä niille, joilta kahteen kertaan pohjaosa leikattiin. Tämä on pieni korjaus, hyvä niin, ja sekin syntyi sen raivokkaan painostuksen seurauksena, minkä painostustyön oppositio täällä aloitti. (Naurua hallituspuolueiden ryhmissä) Vieläkin kuitenkin käy sillä tavalla, että sadattuhannet eläkeläiset, pienituloiset eläkeläiset, eivät saa tämänkään jälkeen sitä pohjaosan leikkausta, enimmillään 470 markkaa (Puhemies koputtaa) kuukaudessa, joka teidän johdollanne, ed. Zyskowicz, leikattiin eläkeläisiltä vuodesta 96 (Puhemies koputtaa) lähtien asteittain. Tämä on väärin, ja pitää selvittää, voidaanko pohjaosa palauttaa.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tämä lakiesitys, jonka hallitus loppujen lopuksi antoi, on erittäin hyvä. Tämä on oikeudenmukaisuuskysymys, ja tämän eduskunnan painostuksen johdosta tämä esitys täällä on. Mielestäni ed. Pekkarisen puheenvuoro oli sen suhteen vähän kohtuuton, että täällä on kuitenkin eläkeläisten sairausvakuutusmaksua alennettu, sitä on jäljellä ylimääräistä vielä 0,2 prosenttia, ja kansaneläkkeeseen on tullut tasokorotus.

Tämän lakiesityksen voimaantulosäännöksessä mielestäni on se heikkous, että vasta 1.10.2003 alettaisiin näitä maksamaan. Sitä en voi hyväksyä. Kannatan siinä kohtaa opposition esitystä 7 §:ään liittyen, että 1.1.2003 tämä tulee voimaan.

Ponnet, joita on tehty opposition taholta, ovat erittäin hyviä, koska eläkeasioita ei ole vielä loppuun hoidettu. Tässä kohtaa näitä kannatan, mutta mielestäni tämä eläkeläisasia on kokonaisuus emmekä me voi sitä aina erinään katsoa asiakohdittain.

Tämä korotus, mitä vastalauseessa on (Puhemies koputtaa) tähän 50 euroon: siinä kohtaa mielestäni on kyse vähän parempituloisista eläkeläisistä, enkä näe sitä ihan perusteltuna.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Onhan se hyvä, että ruvetaan korjaamaan näitä eläkeleikkauksia. Tässä esityksessä, jonka hallitus on eduskuntaan tuonut, ed. Zyskowicz, on kuitenkin yksi vika: Maksatus eläkehyvityksen saajille aloitetaan vasta vuoden päästä syksyllä eli vaalien jälkeen. Ja, herra Zyskowicz, vaalien jälkeen on vasta vaalien jälkeen. Tähän pitää tulla selvästikin korjaus. Eläkeläisille jää muuten epäilys siitä, tuleeko koko hommasta sittenkään mitään. (Ed. Zyskowicz: Ei jää, älkää turhaan lietsoko sitä!)

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan selvä asia, että tässä oli aikoinansa erittäin suuri psykologinen virhe, että tämmöiseen operaatioon kansanvakuutusjärjestelmän puitteissa ryhdyttiin. Tällaiseen ei olisi pitänyt ryhtyä. Eikä sitä onnistuttu sellaisena markkinoimaan, kuin se silloin leikkausvuosina kai oli ajateltu. Toinen virhe on aikatauluviivästymä, joka nyt sen uskottavuutta nakertaa hyvin merkittävästi.

Mutta olen ed. Zyskowiczin kanssa siinä samaa mieltä, että tämä on periaatteellisesti iso asia. Se on aivan totta. Se, että se rahamääräisesti yksilötasolla jää alhaiseksi, on tietysti toinen kysymys. Mutta nämähän voidaan korjata vielä myöhemmin.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tarkoitus oli ja on korjata se epäoikeudenmukaisuus, joka seurasi niin sanotusta kaksinkertaisesta eläkeleikkauksesta. Tätä taustaa vasten ihmettelen sitä, miten epäjohdonmukaisesti hallitus toimi tämän korjauksen suhteen, kun katoksi asetettiin 50 euroa kuukaudessa, vaikka osalla näistä eläkeläisistä kaksinkertainen leikkaus ulottui 83,75 euroon. Kun hallitus on myöntänyt tehneensä virheen, miksi sitä ei korjata sitten kokonaan, ed. Zyskowicz?

Tämä ei myöskään koske ainoastaan suurituloisia eläkeläisiä, vaikka se suuriin eläkkeisiin painottuukin. Joukossa on ryhmiä, joiden eläke on tuhannen euron luokkaa kuukaudessa.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ei tätä esitystä, ed. Zyskowicz, tosiaankaan pidä väheksyä, mutta eläkepolitiikka on osa sosiaalipolitiikkaa ja tästä tulevasta päätöksestä, jos se hallituksen ja hallituspuolueiden sopimalla tavalla läpi menee, on erittäin vaikea löytää sosiaalipoliittisia elementtejä. Eli kun korjataan, korjataan niitten ihmisten toimeentuloa, jotka jo muutoinkin menestyvät, ja ne, joilla ei tähänkään asti niin paljon ole ollut, eivät tule vastedeskään juurikaan, eivät tämän esityksen mukaan ainakaan, mitään saamaan. Jos tällä esityksellä pyritään tämä kyseinen asia, pohjaosan kaksinkertainen leikkaus, poistamaan päiväjärjestyksestä, siinä kyllä epäonnistutaan. Tämä päätös osaltaan tulee lisäämään katkeruutta eläkeläisten keskuudessa.

Marjatta Vehkaoja  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuoden 95 päätöksen suurin probleema syntyi siitä, että tämä virhe tehtiin taannehtivasti. Onhan aivan selvää, että täällä eduskunnassa joka päivä tehdään tulevaisuutta koskevia muutoksia. On helppo sanoa ja yhtyä siihen, että eläkepolitiikka 90-luvulla on ollut epävakaata, ja se tulee näköjään myös lähitulevaisuudessa sitä olemaan syystä, että me haemme vakautta eläkerahoitukselle. Siinä on mitalin kaksi puolta: eläkerahoituksen vakautta, mutta sitten kun eläkeläisistä itsestään on kysymys, niin se heidän kohdallaan tuottaa pettymyksiä ja lyhyen aikaa voimassa olevia ratkaisuja kenties.

Arvoisa puhemies! Ed. Kuoppa avasi keskustelun hallituksen esityksen sosiaalipoliittisista vaikutuksista. Haluan nyt tähdentää, että tämä hallituksen esitys ei haekaan vastausta tähän sosiaalipoliittiseen kysymykseen, vaan se hakee tapahtuneeseen (Puhemies koputtaa) yhteensovitukseen ratkaisun, ja sen takia ei pidä nyt vaatia tältä esitykseltä sosiaalipoliittisesti oikeudenmukaista (Puhemies koputtaa) tulosta.

Timo Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjaosan kaksinkertainen poisto ja siinä ympärillä käyneet toiminnot eivät ole olleet mitään mukavaa tapahtumaa myöskään hallituksen kansanedustajille tai hallituksen uskollisille sotureille, jotka tämän asian kanssa ovat painineet. Mutta kun ed. Vihriälä sanoi, että tämä on ollut kokoomuksen eläkepolitiikkaa, (Ed. Vihriälä: Kyllä! — Ed. Stenius-Kaukonen: Nimenomaan!) niin haluan nyt kyllä korjata, että tämä on ollut hallituksen eläkepolitiikkaa ja myöskin tämä korjaus on ollut koko hallituksen eläkepolitiikkaa. Tästähän sopivat hallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat, sitten asia sovitettiin hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä, ja hallitus lopulta taipui kompromissiin. Itse olen sitä mieltä, että hallitukset olisivat voineet viisaamminkin tässä asiassa menneitten vuosien kuluessa käyttäytyä, (Puhemies koputtaa) mutta hyvä näin.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on moneen kertaan ihmetelty, miksi maassa ei riitä raha perhepolitiikkaan, ja sen kaltaiset puheenvuorot, mitä esimerkiksi ed. Pekkarinen täällä piti ja eräät muut, ovat vastaus tähän kysymykseen. Ed. Pekkarisen puheenvuoro maksoi useita miljardeja euroja, ja yleisessä tulonsiirrossa se on silloin pois niiltä, jotka näitä maksavat, työikäisiltä ihmisiltä, joilla ne lapset yleensä on.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ellei pohjaosan poistoa olisi viime kaudella tehty, ei meidän tarvitsisi tämänkään asian kimpussa tänään askaroida. Viime kaudella keskusta vastusti pohjaosan poistoa. Keskustan rinnalla edustajat Kuoppa, Puhjo ja Tennilä joutuivat muistaakseni juuri tämän asian takia sitten maksamaan paikkansa ja joutuivat ulos hallitustyöskentelystä, eikä heidän päätään silitetty, ja jos silitettiin, niin luu näkyi, näin muistelen.

Nyt olen ilokseni taas ollut huomaavinani, että olette liittymässä jälleen keskustan rintamaan tässä. Te olette olleet vähän hyytyneitä tällä vaalikaudella, mutta nyt olette tulossa tähän rintamaan ja uumoilen, että äänestätte keskustan vastalauseen mukaisesti, joka tarkoittaa sitä, että myöskin ruvetaan selvittämään niitä kysymyksiä, millä näille yli 200 000:lle saataisiin palautettua pohjaosa tähän järjestelmään.

Matti  Saarinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä tässä on kehuminen niitä eduskuntaryhmiä, jotka ovat maan hallituksessa edustettuina. Ilman niitten ryhmien ankaraa toimintaa hallitus ei olisi omatoimisesti tehnyt tätä esitystä. Sitä on kyllä tässä painettu päälle. Oppositiolla, arvoisa puhemies, oppositiolla ei tässä asiassa kyllä ole puupennin vertaa ansioita. Se on saanut istua aitiopaikalla katsomossa, kun muut ovat tämän taistelleet.

SDP olisi kohdistanut tämän korjauksen kaikkein pienimpiin eläkkeisiin, mutta kokoomus ei sitä hyväksynyt ja yksimielisyys tarvittiin. Meillä on siis käsissämme konsensus, tämmöinen kompromissikonsensus, parempaan ei ylletty.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansaneläkkeen pohjaosan poistaminen on työmarkkinajärjestöjen alulle panema ja parikymmentä vuotta ajama hanke. Tätä tavoitetta lähtivät viemään eteenpäin valtaosa kokoomuksesta ja myöskin osa sosialidemokraateista. Pallon maaliin potkaisivat vihreät, ikävä kyllä. Näin pohjaosa on viety kokonaan pois.

Nyt kun näitä korjauksia tehdään, viime budjettiriihessä hallitusryhmien puheenjohtajat päättivät, että ei palata asiaan. Tässä salissa käytiin keskustelu syyskuun alkupuolella, ja esimerkiksi itse totesin, että tämä asia ei jää tähän. Tämä asia ei jäänyt tähän hallituspuolueiden eduskuntaryhmien toimesta.

Lopputulokseen en ole tyytyväinen. Meillä jatkossa pitää parantaa nimenomaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaa, mutta myöskin niiden, joidenka pohjaosaa on viety (Puhemies koputtaa) ja sitä kautta heikennetty keskituloisten eläkeläisten asemaa, korottamalla kansaneläkettä, jolloin myöskin eläketulovähennys nousee.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähän häiritsee tässä keskustelussa se, että ikään kuin tällä lakimuutoksella tulisi uusia tulonsiirtoja. Nythän on vain kyse siitä, että me palautamme väärin tehdyn päätöksen. (Ed. Pekkarinen: Osittain, ette palauta kokonaan!) Sitten ne muut asiat, joita ovat savamaksun alentaminen ja yksinkertainen pohjaosan leikkaus, ovat täysin eri asioita. Nythän eduskunta on päättänyt, että me todella palautamme sen väärin tehdyn päätöksen, ja siitähän on kysymys.

Mitä sitten tulee siihen, että keskusta olisi jotenkin tässä ollut aloitteellinen, kyllä muistan, kun itse tein lakiesityksen heti, kun budjettiriihessä todettiin, että tämmöisiin asioihin ei riitä rahaa. Eivät keskustan kansanedustajat nyt niin innokkaina allekirjoittaneet lakialoitettani, kun sanoitte, että te haluatte nimenomaan tehdä oman, elikkä oppositiopolitiikasta on kyse.

Minusta tässä on näyttö siitä, että eduskunta on näyttänyt kaapin paikan ja haluaa palauttaa tämän, mikä epäoikeudenmukaisesti leikattiin.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä kerran: tämä ei korjaa edes kaksinkertaisesti leikatuille likikään kaikille likikään kaikkea, mitä pitäisi, ja vielä kaiken lisäksi siirtää maksun aloituksen vuosien päähän tai monien monien kuukausien päähän.

Ed. Soininvaaralle aivan lyhyesti: Ed. Soininvaara mainostaa monta kertaa olevansa tilastotieteilijä, ja sitä hän varmasti onkin, mutta kyllä hänen miljardinsa nyt menevät aika lailla sekaisin. Kun me olemme sanoneet, että me emme hyväksy pohjaosan leikkausta, mistä siinä on kysymys? Siitä, että meidän mielestämme ei ole ollut oikein, että niiltä ihmisiltä, jotka ovat ennättäneet eläkkeelle, jotka ovat itse maksaneet pohjaosan viimeistä penniä myöten, että heiltä ja juuri heiltä se pohjaosa on otettu pois. Ed. Soininvaara, se on suuri vääryys. Sitä on hirveän vaikeata teidän selittää. Jos onnistutte, kertokaa tälle salille. Se menee varmaan tiedotusvälineillekin perille.

Osmo Soininvaara /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se maksaa useita miljardeja euroja, 3 miljardia markkaa vuodessa, ja ennen kuin tämä pohjaosanleikkaussukupolvi on lopettanut sitä saamasta, siitä tulee useita miljardeja euroja. Sen lisäksi täytyy sanoa, että kansaneläkejärjestelmä on samanlainen järjestelmä kuin lapsilisäjärjestelmä. Siinä ei ole mitään rahastointia. Kukaan ei voi väittää, että hän on maksanut kansaneläkkeen.

Ulla Juurola /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietääkseni olen ensimmäinen kansanedustaja, joka tein kirjallisen kysymyksen ja myöskin lakialoitteen tämän asian, nimenomaan kaksinkertaisen leikkauksen, korjaamiseksi. Tunnustan, että päätöstä tehtäessä en ymmärtänyt, että noin 115 000 ihmisen osalta leikataan myöskin työeläkettä, eli tämä kysymys, niin kuin täällä on sanottu, on minusta ollut oikeudenmukaisuuskysymys. Olen tätä asiaa myöskin sen vuoksi mielestäni tarmokkaasti koko ajan ajanut. Minä olen iloinen siitä, että nyt tätä epäoikeudenmukaisuutta korjataan, ei tosin täysimääräisesti, mutta siitä huolimatta olen hyvin tyytyväinen, että vihdoin tämä asia tunnustetaan, että vääryys tehtiin. Pohjaosan leikkaus on eri asia. Onko se hätävarjelun liioittelua, se tiedetään vasta muutamien vuosien päästä, kun eläkemenot ovat kovimmillaan. Silloin voidaan miettiä, olisiko meillä edelleen ollut varaa maksaa kaikille myöskin pohjaosa.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kyllä niin vasemmiston kuin kokoomuksenkin edustajana olisin ihan hiljaa tässä asiassa. Te olette leikanneet kansaneläkkeen pohjaosan. Te olette leikanneet 90-luvun lopulla joka ainut syksy kansaneläkkeen pohjaosaa. Oppositio on esittänyt, että näin ei tehtäisi. Silloin puhuminen siitä, kuka on tämän vaivaisen esityksen isä tai äiti, on täysin kohtuutonta. Tämä tuo pienen korvauksen osalle niistä, joilta on leikattu ja leikattu rajusti. Koko Lipposen hallituksen, ensimmäisen ja toisen hallituksen, eläkepolitiikka on ollut kylmää, jäistä myrskytuulta eläkeläisille.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämähän tuli hallituksen 95 hallitusohjelman liitepöytäkirjaan aika lailla vihreiden Osmo Soininvaaran ansiosta. On selvää, että eläkkeensaajien reaalitulot ovat jääneet myönteisen taloudellisen kehityksen suhteessa jälkeen. Tässä on sosialidemokraattien ja hallitusryhmien puolella kieltämättä kansanvalta toiminut, kun nämä korjaukset ovat lähteneet muun muassa pohjaosan tuplavääryyden osalta liikkeelle. Samoin Pekkarisen—Kankaanniemen raippavero, joka ei sisältynyt hallitusohjelmaan, on poistettu tällä kaudella ja poistetaan. Se on myöskin erittäin iso asia. Se on 1,5 miljardia markkaa, mikä korjataan tältä osin, näiden herrojen aikaansaannos.

Nyt tältä osin olisi ollut tärkeätä laatia perusteltu, sosiaalisesti oikeudenmukainen esitys, jossa myös pientä työeläkettä saavat otetaan huomioon, kuten sosialidemokraatit esittivät. Tämä ei valitettavasti onnistunut neuvotteluissa, mutta toivottavasti korjaustoimia vastustaneet eivät olleet siinä oikeassa, kun varoittivat meitä ryhtymästä pohjaosan leikkauksen hyvittämiseen. Näyttää siltä, että nämä sadat miljoonat ja korjaustoimet helposti johtavat vain yleiseen valitushuutoon ja poliittiseen peliin, jossa jostain syystä helpointa on hymyillä niiden, joilla ei vastuu harteita paina.

Mikko Kuoppa  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä koko ongelmahan lähti tietenkin siitä, kun kansaneläkkeen pohjaosaa leikattiin. Kun tätä käsiteltiin valiokunnassa, tämä kaksinkertainen leikkaus tuli esille, ja niin kuin jo puheenvuorossani kerroin, esitin silloin, että tämä yhteensovitus olisi purettu, jolloin kaksinkertaista leikkausta ei olisi tullut. Silloin valitettavasti ei vain ollut joko tietoa, ymmärrystä tai halua. 120 000:ta ihmistä tämä koski, mutta korjausta ei haluttu tehdä siellä valiokunnassa. Kaikki tiedot olivat olemassa.

Näin ollen kesti seitsemän vuotta, että opittiin — parempi myöhään kuin ei koskaan. Tämä on kyllä parannus nykyiseen tilanteeseen, totta kai, ja se pitää avoimesti todeta, mutta tähän jää pahat puutteet. Pahin puute on se, että yli 200 000 eläkeläistä jää kokonaan ilman minkäänlaista korjausta.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitystä ei pidä väheksyä, siitä olen aivan samaa mieltä kuin ed. Zyskowicz. On hyvä, että virheitä korjataan näin vaalikauden loppuajalla. Mutta kyllähän on aivan selvää, mistä tämä on lähtenyt. Täällä on jo ed. Stenius-Kaukonen tuonut esille, miten työmarkkinajärjestöjen ajamana kokoomus innokkaasti jo Ahon hallituksen aikana oli valmis pohjaosan leikkaamiseen. Se tuotiin keskustankin eduskuntaryhmään kaksi kertaa. Eduskuntaryhmä ilmoitti yksiselitteisesti, että jos tämä lakiesitys viedään läpi, hallitus kaatuu tähän kysymykseen. On aivan selvä, että myöskin tässä Lipposen hallituksessa kokoomus voimakkaasti on ajanut tätä kansaneläkkeen pohjaosan leikkausta. Te ette pääse siitä yhtään mihinkään. Kyllä te kannatte tästä suurimman vastuun.

Tässä täytyy antaa kyllä kuitenkin tunnustus vasemmistopuolueille, että ne ovat saaneet pieniä parannuksia.

Ben Zyskowicz  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ensinnäkin kokoomus ja ministeri Maija Perho on ollut se driving force, joka on ajanut tätä pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen korjaamista, ja sen ansiosta on tähän päästy. Eli on myönnetty tehty virhe, kun on kaksinkertaisesti leikattu, ja se on haluttu hyvittää.

Muutoin, arvoisa puhemies, yhdyn opposition kansanedustajan Soininvaaran puheeseen, kun hän totesi, että ed. Pekkarinen esitti täällä miljardien menolisäyksiä. Tämän päivän Helsingin Sanomat ihmetteli, miten äänestäjä tietää, kuka on lapsiperheiden asialla, kun demarit, kokoomus ja varmaan ensi viikonloppuna keskustakin ilmoittavat, että se on lapsiperheiden asialla. Siitä äänestäjä tietää, että keskusta ei ole lapsiperheiden asialla, koska se on kaikkien asialla. Keskusta ei ole valmis asettamaan aitoja painopisteitä, aitoja tärkeysjärjestyksiä. Se esittää miljardin sinne, miljardin tänne. Keskustan oppositiopolitiikka mielipidemittausten mukaan nauttii yhä vähemmän luottamusta, enkä sitä lainkaan ihmettele.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oppositiopolitiikka nauttii muuten enemmän kuin keskimäärin myöskin viimeisten gallupien mukaan kansan suosiota.

Mitä tulee siihen, missä meidän sydämemme on silloin, kun puhutaan sosiaalipolitiikasta, ed. Zyskowicz, oli kysymys sitten eläkeläisistä tai oli kysymys lapsiperheistä, me lähdemme pienituloisten eläkeläisten ja tavallisten kansalaisten asiasta. Te leikkasitte aika pientä eläketuloa saavilta kansalaisilta, 4 000—6 000 markkaa kuukaudessa ansaitsevilta, enimmillään lähes 500 markkaa kuukaudessa. Te kajositte aika pienituloisten kansalaisten eläketuloon, sellaisten, jotka olivat itse maksaneet tämän eläketurvan. Se oli väärin. Se on edelleen väärin, ja nyt me vaadimme, että selvitetään, voidaanko ja miten se asteittain palauttaa. Ei sitä kertaheitolla voida palauttaa, ei missään tapauksessa. Eikä tämän kanssa ole ristiriidassa se, että me puolustamme pienituloisia lapsiperheitä, esimerkiksi sitä, että alin äitiyspäiväraha nostetaan 60 markasta — mihinkä te häpeällisesti sen laskitte — 80 markkaan, missä se oli silloin, kun teidän hallituksenne liikkeelle läksi.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz antaa sellaisen kuvan, että eläkeläiset eivät tarvitse tulonlisäystä. Teillä on täysin kummallinen käsitys eläkeläisten todellisesta tilanteesta. Puolet Suomen eläkeläisistä saa tuloa kuukaudessa vähemmän kuin 5 000 markkaa. Puolet saa vähemmän kuin 5 000 markkaa, ja te puhutte heistä ikään kuin he olisivat jotenkin kauhean suurituloisia, nämä tavalliset suomalaiset eläkeläiset.

Sitäpaitsi, herra Zyskowicz, te ette vastaa siihen kysymykseen, miksi tämän lain osalta tuo korjaus tulee voimaan vasta vaalien jälkeen, sillä vaalien jälkeen on vasta vaalien jälkeen. Miksi emme pane sitä voimaan heti vuoden alusta? Minusta niin pitää tehdä. Silloin ei ole epäilyä siitä, onko tässäkin vielä jokin koira haudattuna.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Vastauspuheenvuorona totean ensinnäkin, arvoisa rouva puhemies, ed. Tennilälle, että te aivan aiheettomasti lietsotte eläkkeensaajien keskuuteen epävarmuutta tämän uudistuksen voimaantulosta. Vähintään tähän esitykseen ovat sitoutuneet kaikki poliittiset puolueet tässä maassa, tätä parempiin esityksiin vielä osa, joten on aivan perusteetonta pelotella eläkkeensaajia sillä, etteikö tämä toteutuisi myös vaalien jälkeisessä tilanteessa.

Mitä sitten tulee ed. Pekkarisen puheenvuoroon, niin totean vain, että te ette ole valmiita, ed. Pekkarinen ja keskusta, asettamaan aitoja painopisteitä politiikanteossanne. Te vaaditte lisää rahaa joka suuntaan, aivan kaikkeen. Laskin yhteen sen, mitä vaaditte tälle vuodelle menonlisäyksiä ja tulonvähennyksiä, ja se oli 16 miljardia markkaa. Se olisi merkinnyt valtion lisävelanottoa noin 12 miljardia markkaa. Jokainen tietää, että tämmöistä ei voida tehdä. Näin ollen on aivan turha sanoa, että teillä on selvät painopisteet. Teillä ei niitä ole. Niin kauan kuin te jaatte kaikkea hyvää kaikille, yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, (Puhemies koputtaa) teidän oppositiopolitiikkanne on epäluotettavaa ja kansa sen myös tietää.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, teidän hallituksessanne istuvat ministerit tulevat oman ministerikautensa aikaan tehneeksi niin, että heidän veronkevennyksensä vuodessa ovat 40 000—50 000 markkaa. Näin tulee tapahtuneeksi näiden muutamien vuosien aikaan. Kun näin on tapahtunut, niin kyllä minusta meillä on täysi oikeus puhua siitä, että oli kysymys pienituloisesta eläkeläisestä tai pienituloisesta lapsiperheestä tai minimiäitiyspäivärahaa saavasta äidistä, niin kyllä näidenkin ihmisten toimeentulon kohentamiseen täytyy voimavaroja löytyä. Näiltä äsken sanotuilta ryhmiltä, pienituloisilta eläkeläisiltä ja pienituloisilta äideiltä, te olette leikanneet ja kovasti, ja näille kaikista suurituloisimmille te olette antaneet näitten veronkevennysten mukaan määriä, joista äsken puheenvuorossani teille kerroin.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Haluan kommentoida keskustapuolueen suhtautumista tähän hallituksen esitykseen. Pidän sitä erittäin ristiriitaisena. Te olette nyt hyväksymässä tätä hallituksen esitystä tietyillä muutoksilla, mutta samanaikaisesti teidän vastalauseenne pitää sisällään sen, että vuoden 2002 lopulla, oliko se nyt lokakuun lopulla, tehtäisiin pohjaosaa koskien palautusesitykset. Mehän valiokunnan kokouksessa selvittelimme tätä asiaa, mitä tapahtuu, jos nyt ensin toteutetaan tämä, mikä on hallituksen esityksessä, ja sitten lähdetään purkamaan pohjaosaratkaisua, josta nyt keskusta on vastalauseeseensa sisällyttänyt ensimmäisen lausuman. Todettiin, että siitä vasta sirkus nousisi, koska tämä toiminta, joka tarvitaan, hallinnointiaika, pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen purkamiseksi on erittäin vaativa proseduuri. Ainakin olisin odottanut, että olisitte sitten tehneet sellaisen johtopäätöksen, että pohjaosan mahdollinen palautus ei koske tänään salissa käsiteltävää porukkaa. (Puhemies koputtaa) Mutta niin te ette kyllä tehneet.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vehkaoja, keskusta pyrki hakemaan oikeudenmukaisinta ratkaisua, joka meidän mielestämme olisi ollut se, että kansaneläkkeen pohjaosaan ja tähän yhteen kertaan suoritettuun leikkaukseen olisi puututtu. Ed. Vehkaoja, te tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, että me joudumme oppositiosta käsinkin elämään näitten hallituksen vähemmän hyvienkin esitysten kanssa ja reagoimaan niihin. Me olemme reagoineet. Ensimmäisessä käsittelyssä tulemme reagoimaan niihin epäkohtiin, joita tässä nyt käsittelyssämme olevassa esityksessä on.

Jos meillä valtaa olisi, niin kuin uskomme jatkossa olevan, me tulemme pitämään kiinni siitä, että kansaneläkkeen pohjaosajärjestelmää vaikeuksistakin huolimatta tullaan selvittämään. Sen, missä aikataulussa päästään eteenpäin, näyttää aika, mutta tästä perusvaatimuksesta me emme ole luopuneet emmekä luovu.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hyssälä totesi, että jotkut vasemmistoliiton kansanedustajat ovat hyytyneet. Haluaisin teille, arvoisat sosialidemokraatit, kertoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kokoomuksella on yksi vuorosana: "Kirjan mukaan, hallituksen esitystä ei muuteta." Silloin, jotta me saisimme eteenpäin niitä tavoitteita, mitä sosialidemokraatitkin täällä ilmoittavat ajavansa, minä toivoisin, että vasemmistolla olisi rakentavampi yhteistyö ja me saisimme yhdessä voimaa muuttaa näitä esityksiä. On täysin mahdoton yksinään yrittää näitä asioita viedä eteenpäin. Nämä olivat hallitusryhmien neuvotteluissa viime viikolla, mutta tukea ei löytynyt yhteenkään kohtaan, ei edes ponteen kansaneläkkeen tasokorotuksista.

Jukka  Gustafsson  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ed. Vihriälää tunnustuksesta, jonka annoitte sosialidemokraateille ja vasemmistoliitolle meidän vilpittömyydestämme ja sitkeydestämme hoitaa eläkeläisten asiaa.

En yleensä muistele vanhoja, mutta 95 syksyllä käytin erittäin perusteellisen puheenvuoron kansaneläkkeen pohjaosa-asiasta ja totesin silloin, että se olisi tullut poliittisista ja psykologisista syistä säilyttää maksussa olevissa eläkkeissä. Olen edelleen sitä mieltä, että yhteiskunnalla olisi ollut varaa ja periaatteellinen oikeus hoitaa tämä asiansa. Mutta syistä, jotka tiedetään — nyt nähdään, että vihreät edelleen rehvastelevat täällä sillä, että näin on tehtävä — näin sitten hallitusohjelmassa sovittiin.

Minusta ikävin asia nyt tässä yhteydessä on, samalla kun on tärkeää, että tämä epäkohta korjataan, maksatusajankohta ja aikataulu. Olisin myöskin toivonut ja pidin itsestäänselvänä (Puhemies koputtaa), että sitä ajankohtaa aiennetaan. Samalla pidän tärkeänä, että kansaneläkkeeseen tulee tasokorotus (Puhemies koputtaa) mahdollisimman pian, niin kuin valiokunnan mietinnössäkin kyllä hienosti todetaan. Se on (Puhemies koputtaa) oikeudenmukaisuuden kannalta ydinkysymys.

Sari Sarkomaa  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Mielestäni on erinomaista, että tämä eläkeläisten epäoikeudenmukaiseksi oikeutetusti kokema asia korjataan. Kyllä tämä on selkeä parannus. Hieman ihmettelen täällä sitä halua kylvää tyytymättömyyttä ja pelkoa eläkeläisiin.

Kyllä tässä yhteydessä haluan ministeri Perhoa kiittää. Hän on erinomaisesti toiminut tässä vaikeassa asiassa.

Harmi, että ed. Pekkarinen poistui täältä. Olisin kyllä hänelle ja muulle oppositiolle sanonut, että kyllä, kun tämä asia on saatu ratkaistua, sen jälkeen täytyy katsoa tulevaisuuteen ja mennä eteenpäin. Tuo pelkkä peruutuspeiliin katsominen ja kaikkea hyvää kaikille -politiikka ei ole kyllä hyväksi. Meillä on niin paljon tehtävää sen eteen, että meidän eläkejärjestelmämme kantaa tulevaisuudessa. Toivon todella, että koko eduskunta voi tähän keskittyä ja myöskin siihen, että hyvinvointiyhteiskunnassa on perheille ja ikäihmisille hyvät palvelut.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! On aivan selvää, että hallituspuolueet eivät uskaltaneet laittaa tätä maksatukseen ensi vuoden alusta. Eläkeläisethän olisivat ennen vaaleja kaksi kertaa nostaneet tätä eläkettä: kuka olisi saanut 30 markkaa, kuka, joka odottaa kovin paljon, ei mitään. Pettymys olisi ollut liian suuri maalisvaaleissa. Tätä ei uskallettu tehdä. Tämä on valitettavaa. Tässä tapahtuu, kun on kysymys vanhoista ihmisistä, että yläkerta korjaa tätä asiaa varmasti enemmän kuin Lipposen hallitus. Tässä jo nyt huomataan, että tämä on vähenevää joukkoa, joka enää on näitä eläkkeitä nostamassa. On erittäin valitettavaa, että tämä näin pitkittyy.

Ed. Kuoppa muistaa aivan oikein, että viime kaudella sosiaalivaliokunnassa tiedettiin tämä epäkohta, että leikataan kahteen kertaan. Siitä meitä kerta kaikkiaan asiantuntijat varoittivat, ja meillä oli vastalauseessa tämä. Siitä huolimatta hallituspuolueet halusivat mennä tähän ansaan tai miinaan ja leikata kahteen kertaan, ja tässä nyt ollaan, että osaa (Puhemies koputtaa) ollaan palauttamassa.

Ismo   Seivästö  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaksinkertainen leikkaus on koettu aivan aiheellisesti vääryydeksi monen eläkkeensaajan kohdalla. Tämä korjaus on oikean suuntainen, mutta riittämätön.

Mutta kun täällä on tuotu esille tätä sosiaali- ja veropolitiikkaa, niin kyllä ihan aiheesta tässä yhteydessä voi kysyä, miksei tässä maassa ole tehty sellaisia veroratkaisuja, että suurituloiset olisivat tyytyneet markkamääräisesti tai euromääräisesti samaan veronkevennykseen, mihin pienituloiset ovat tyytyneet. Silloin olisi vapautunut 1—2 miljardia markkaa moneen hyvään tarkoitukseen, muun muassa tähän suuntaan. Valitettavasti myös vasemmistoliittoinen veroministeri on ollut hyväksymässä nämä veroratkaisut, jotka ovat ensisijaisesti suosineet suurituloisia.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tässä esityksessä tietysti mennään eteenpäin, mutta katveeseenhan jäävät semmoiset henkilöt, joilla julkisella puolella ei ole ollut täyttä eläkeprosenttia. Jos on ollut vaikka prosentin auki, eivät saa mitään tässä. Yksityisellä puolella toisaalta hyvin vähän tämä korjausesitys koskee niitä ihmisiä.

Kaiken kaikkiaan tässä tehtiin aikanaan virhe — se on todettu jo monesta suusta — siinä mielessä, että lähdettiin leikkaamaan pohjaosaa sillä tavalla, että se koski maksussa olevia eläkkeitä. Sinällään tämä järjestelmän muutos, joka tässä on pohjana, menee oikeaan suuntaan, jotta jos on maksanut työeläkettä riittävän paljon, miksi aina pantiin pohjaosa siihen mukaan ja leikattiin työeläkettä siltä osin. Siinä mielessä tämä olisi pitänyt toteuttaa kaiken kaikkiaan, kun ollaan jälkiviisaita, sillä tavalla, että aina uusissa eläkkeissä olisi tehty tämä järjestelmän muutos, mutta eläkkeen kokonaistasoon ei olisi siitä huolimatta pitänyt puuttua.

Osmo   Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tässä salissa on kolme kertaa sanottu, että pohjaosan leikkaus olisi hallitusohjelmaan tullut vihreitten vaatimuksesta, kerrottakoon, mitä vuoden 95 hallitusneuvotteluissa tapahtui. On totta, että vihreitten vaatimuksesta alun perin pohjaosaa oli päätetty leikata 60 markalla, ja tämä raha siirrettiin lapsiperheille sekä lapsilisiin että kotihoidon tukeen. (Ed. Hyssälä: Lapsilisiähän leikattiin!) — Lapsiperheisiin kohdistuvaa leikkausta kaiken kaikkiaan pienennettiin noin miljardilla markalla. — Sen jälkeen kokoontui niin sanottu Puron porukka, jossa varmasti ei ole yhtään vihreätä, ja sopi, että leikataan pohjaosa pois kokonaan.

Tätä suurta yksimielisyyttä kyllä siinä mielessä ihmettelen, että vuosi sitten hallitus neuvotteli tästä asiasta ja yksimielisesti totesi, että pohjaosan palauttaminen olisi huonoa sosiaalipolitiikkaa, siis yksimielisesti — se löytyy pöytäkirjoista — eikä se aiheuta toimenpiteitä. Sen takia ihmettelen tätä suurta yksimielisyyttä täällä.

En ole ed. Hyssälän kanssa viime aikoina kovin monta kertaa ollut samaa mieltä, mutta minusta hän on täysin oikeassa siinä, että kun havaitaan, että tämä palautus tulee koskemaan vain niitä, jotka saavat täyttä työeläkettä, nousee suuri haloo siitä, minkä takia ne, joiden työeläke on vajaa, (Puhemies koputtaa) eivät saa mitään kompensaatiota.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun asiasta keskustellaan, arvoisa puhemies, niin unohtuu, että tilanne oli silloin vuonna 1996 aivan toinen kuin tänään. Silloin valtio otti velkaa 60 miljardia markkaa vuodessa ja valtionvelka kohosi 420 miljardiin markkaan. Silloin jouduttiin tekemään leikkauksia, joista kärsivät oikeastaan kaikki osapuolet. Tämän pohjaosan kaksinkertaisen poiston tarkoitus oli vähentää paineita valtiontalouteen ja vähentää nousupaineita työeläkemaksuihin.

Nyt on parempi aika, nyt voidaan asioita korjata. Ainoa toivomus, mikä pitää julki ilmoittaa, on, että toivottavasti tämä hyvä aika jatkuu.

Hannu  Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kyllä se totuus on, että oppositio on pitänyt aika kovaa ääntä ja se on pakottanut hallituksen tuomaan tämänkin esityksen tähän saliin. Kun hyvin tiedetään, että myöskin hallituksen sisäinen oppositio on sitä vaatinut omalta osaltaan, tämä on aiheuttanut sen, että on oltu pakon edessä.

Se tässä ihmetyttää, että silloin, kun hallitus leikkaa tuloja, se ei ole niin suuri raha, mutta jos sama raha, sama kymppi, pitää palauttaa, tuntuu, että silloin tämä maa kaatuu vielä siihen. Tämä on minusta myöskin sitä sosiaalipolitiikkaa, jolloin pienempiosaisille, vähävaraisille, palautetaan näitä. Vaikka tässä ei ole aivan pienimmistä eläkkeistä kyse, siitä huolimatta se on sosiaalista tasa-arvoa, ja sitä pitää toteuttaa.

Toteaisin, että kyllä tämä on selkeästi sitä, ettei uskalleta sanoa totuutta, kun siirretään vaalien jälkeen tuo aika, milloin se lähtee alkuun.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan saatiin aivan riittämättömät korjaukset eläkeläisten asemaan verrattuna niihin lupauksiin, joita oli annettu. Sen jälkeen hallituspuolueiden eduskuntaryhmät, nimenomaan eduskuntaryhmät, ovat näitä vaatineet. Me sosiaali- ja terveysvaliokunnassa teemme raa’an työn, se kuuluu meille. Mutta nyt, arvoisat edustajat, tuntuu, että kun elämme tämän eduskunnan viimeistä toimintavuotta, hallituspuolueiden eduskuntaryhmistä ei enää tule sitä tukea, että voisimme tehdä siellä mitään muutoksia. Olen siihen todella pettynyt. Vain sillä, että ryhmistä tulee, ennen kaikkea suurimmasta ryhmästä sosialidemokraateista löytyy, tukea sille, että vielä voisimme näitä korjata, se olisi mahdollista.

Sitten täällä on sanottu, että eläkeläiset ovat kaikki vanhoja. Eiväthän he kaikki ole vanhoja. Eläkeläinen voi olla 16-vuotias. Eläkeläisellä voi olla alle 16-vuotiaita lapsia. Kun puhutaan lapsiperheiden aseman parantamisesta, ei voida asettaa vastakkain eläkeläisiä ja lapsia. (Puhemies koputtaa) Lapsia on miljoona, eläkeläisiä (Puhemies koputtaa) on miljoona. Ei kai voida jättää aina toista miljoonaa ilman, jos toiselle jotain annetaan.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Noin kokonaisuutena ensinnäkin sanoisin, että kyllä tämä hallituksen esitys nyt on paras niistä huonoista ratkaisuvaihtoehdoista, joista oli mahdollisuus jotain ottaa. On tietysti ongelma, ettei tätä voida aikaistaa, mutta en puutu siihen sen lähemmin.

Sen sijaan sanoisin aivan yleisesti, että koko tämä episodi sekä viime eduskuntakaudella että tällä eduskuntakaudella on hyvin surullinen episodi suomalaista eläkepolitiikkaa. Eläkepolitiikan pitäisi olla pitkäjänteistä aivan toisella lailla. Täällä käydään suurin piirtein toisten kurkkuun kiinni siitä, kenen ansiota on, että on jotenkin päästy eteenpäin. Eihän tässä esityksessä ole mukana enää juuri mitään sosiaalipoliittisia aspekteja primaaristi, ei minkäänlaista eläkepoliittistakaan linjaa. Tämä on pelkkä poliittinen peli, mikä tässä on ollut liikkeellä.

Minusta kantava voima siinä, että edes tämä saadaan vaivaisesti läpi, on se, että Suomen eläkeläiset ovat lopulta oppineet omaa edunvalvontaansa harrastamaan. Se on se tie, joka on tullut taloon normaalien kansanedustajien joukkoon. Siitä se energia on tullut. (Puhemies koputtaa) Tässä ei mitenkään kepu voi vetää pinnoja (Puhemies koputtaa) kotiin, mutta hallituskin on kummallisesti (Puhemies koputtaa) kompastellut tässä.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täytyy olla vähän ihmeissään ed. Stenius-Kaukosen jo kahteen kertaan esille ottamasta näkökulmasta, kun hän puhuu sosiaali- ja terveysvaliokunnan sisäisestä työskentelytavasta. Olemme tänään saaneet päätökseen kevätkautemme kaikki niin sanotut pakolliset kuviot, ja tänään viimeksi muut, sanoisin, taipuivat hyvinkin pitkälle hyväksymään monia niistä ehdotuksista, joita ed. Stenius-Kaukonen tapansa mukaan teki valiokunnan luonnokseen. Eikä hän ole tietenkään ainoa siellä, joka ageeraa.

Mutta hän tietää myöskin varsin hyvin, että meillä on sisäiset pelisäännöt olemassa. Sen takia näissä kysymyksissä tarvitaan ennen kaikkea kykyä sopia ja on kysymys koko ajan mahdollisuuksien taitamisesta. Heti, kun tulee tilanne, jossa yksi porukka on eri mieltä, peli on usein menetetty. Pitää pystyä ageeraamaan ennen kuin yksikään osapuoli on ehtinyt sanoa millekään asialle "ei". Tämä on parempi menetelmä yleensä, kun halutaan saavuttaa tuloksia.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ihmettelen sitä, että näiden vuosien aikana pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen palautuksesta annettiin toistuvasti muun muassa valiokunnassa meille vastaus, että palautus on teknisesti lähes mahdoton. Tällä vastauksella palautusyritys ja eduskunnan ponnen toteutuminen torjuttiin usean kerran, ja näiden vuosien aikana suuri joukko vääryyden kokeneista eläkeläisistä on jo ennättänyt kuolla.

Kun esitys nyt vihdoin sitten tuotiin, yllättäen näitä teknisiä ongelmia ei ollutkaan. (Ed. Vehkaoja: Onhan!) — No, ei ylitsepääsemättömiä teknisiä ongelmia. (Ed. Vehkaoja: Laskennallisia!) — Eikä edes täyteen kompensaatioon olisi ollut ongelmia. Hämmästelen sitä, miksi hallitus ei kerralla korjannut kaikkien niiden asiaa, joilta kaksinkertaisesti on leikattu. Itse asiassa ne, joilta leikattiin eniten, eli täyden pohjaosan verran, juuri he, eivät saa palautusta täysimääräisesti.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tosiasiahan on se, että eläkeläiset ovat olleet vaalien 95 jälkeen pelinappuloina, kun ajatellaan kaikkea, mitä sen jälkeen on tapahtunut. On annettava tunnustus siitä, että nyt tämän hallituksen aikana, kun kansa on liikehtinyt ja eduskunta on ottanut voimakkaamman otteen, hallitus on tuonut tämän esityksen. Siitä tietysti tunnustus ministeri Perholle, mutta ministeri Perhokaan ei varmasti ... (Ed. Stenius-Kaukonen: Pakon edessä!) — Aivan, joutui ikään kuin alistumaan. — Mutta kyllähän tämä on ollut kokonaisuudessaan aika kovaa poliittista peliä; niin se näyttää olevan loppuun saakka. On aivan selvää, että tämä esitys haluttiin nyt tuoda, kun vaalit on liian lähellä.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan vain muistuttaa siitä, mistä tämä loppujen lopuksi lähti, ja toivon, että nyt muisti olisi kunnossa muillakin, eli ed. Sari Sarkomaa toi esille sen, että ministeri Perho on tuonut hyvän esityksen. Ministeri Perho ei olisi tuonut tätä esitystä ollenkaan, ellei täällä salissa ja eduskuntaryhmien välillä olisi sovittu, ja taustalla oli se, että oppositio oli tekemässä asiasta välikysymystä ja paineet olivat erittäin suuret, ja nyt tämä lakiesitys on täällä. (Ed. H. Aho: Oppositio painosti!) — Oppositio painosti. — Mielestäni pitäisi olla kansanedustajan sen verran rehellinen, että muistetaan pieni historia, mikä takanapäin on.

Haluaisin myös tässä yhteydessä ed. Stenius-Kaukoselle vaan sanoa, että aika moneen kertaan sosialidemokraatit ovat olleet tukemassa, ja ihan tänään viimeksi, kun osa-aikaeläkettä käsiteltiin (Ed. Stenius-Kaukonen: Työttömyyseläkettä!), saatiin nämä väliinputoajat jonkun näköisen muutoksen piiriin. Eli yhteistyötä on tehty, eli ei tämä nyt ihan niin huonoa ole. Se vaan, että kokoomuksen kohdalla ovat ponnet loppuneet eli ponsia ei haluta tehdä, ja sekin on aika ihmeellistä, koska aika monta kertaa seurantaponsi olisi ihan paikallaan. (Puhemies koputtaa)

Vielä tähän aikaistamiseen: Mielestäni aikaistaminen on täysin mahdollista. Siinä ei ole mitään estettä, etteikö tämän lain kohdalla mentäisi siihen 1.1.2003.

Marjatta Stenius-Kaukonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viestini oli tarkoitettu muille kansanedustajille ennen kaikkea sosialidemokraattisessa ryhmässä kuin valiokunnan jäsenille ja myöskin kokoomuksen ryhmässä muille kansanedustajille, jotka tekevät ehdotuksia, että pitäisi saada sitä ja pitäisi saada tätä. Me voimme saada jotain aikaiseksi vain, kun ryhmistä tulee se paine, mutta kuten totesin, ed. Tulonen, kokoomuksella ei ole mitään muuta vuorosanaa eikä kerkiä ehdottamaan mitään, kun kokoomuksesta jo sanotaan, että mitään ei muuteta.

Myöskin ponsien avulla on pystytty muuttamaan. Esimerkiksi tämä esitys, mikä nyt on käsittelyssä, on tullut eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan ponnen, edellisen eduskunnan ja tämän eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja koko eduskunnan hyväksymän ponnen, pohjalta, ja sen takia ne ovat tärkeitä juuri linjaamaan eteenpäin, mitä voimme tehdä.

Mutta kokoomus juuri pelkää sitä: Ei tehdä muutoksia, ei korjata enää eläkeläisten asemaa, eikä ylipäänsä kokoomus halua ennen kaikkea pienituloisimpien asemaa parantaa, koska tasokorotukseen heillä ei ole valmiutta esittää vaatimusta.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Koskinen täällä kuulutti sitä, että täytyy kansanedustajan muistaa, mistä on puhuttu, niin toteaisin vaan hänelle takaisin, että onko hän unohtanut sen, kun väheksyi ministeri Perhon osuutta tässä asiassa, että ministeri Perho esitteli juuri sellaisen mallin kuin kokoomuksen eduskuntaryhmä halusi, täsmäkorvauksen, jota muut ryhmät eivät hyväksy. Myöskään, ed. Koskinen, teidän ryhmänne ei sitä hyväksynyt. Se olisi ollut ainoa oikeudenmukainen. Jokainen olisi saanut työeläkkeensä takaisin juuri niin, kuin se oli häneltä leikattu, mutta se ei sopinut teille. Eli muistetaan nyt asiat niin, kuin ne ovat olleet.

Mutta minua on vähän loukannut tämä, että täällä nostetaan lapsiperheiden asema tämän asian yhteydessä esille. Me tiedämme, että lapsiperheet todella tarvitsevat: kouluterveydenhoitajia täytyy saada lisää; lapsilisät pitää saada nousemaan. Mutta eihän sitä nyt, herrantähden, tässä kohdassa voida käsitellä. Nythän (Puhemies koputtaa) puhutaan oikeudenmukaisuudesta ja työeläkkeen palauttamisesta eikä lapsiperheiden asemasta.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muistutan mieleen, että ministeri Perho oli tuomassa tämän pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen korjauksen jo aikaisemmin eduskuntaan, mutta sitten budjettiriihessä hallitus päätti, että ei tehdä mitään tämän pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen kanssa, vaan eläkeläisten asemaa parannetaan muin toimenpitein. Paine hallituspuolueissa ja niiden eduskuntaryhmissä nousi kuitenkin niin voimakkaasti, että hallituksen oli otettava lusikka kauniiseen käteen, ja tämmöinen kompromissi sitten tuotiin.

Liisa  Hyssälä  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ensiksi ed. Ihamäelle totean, että hän maalaili täällä tätä huonoa taloustilannetta takavuosina, kun jouduttiin tekemään näitä leikkauksia, mutta ed. Ihamäki, tässä vielä ihan vuonna 2000, taisi olla joulun alla, leikattiin viimeisetkin rippeet, niin että huono omatunto ei alkanut soimata ennen kuin tänä vuonna. 96, 97, 98, 99 ja 2000 se ei vielä soimannut, ja joka vuosi olitte valmiita täällä joulun alla leikkaamaan, kunnes loputkin oli poistettu. Olisi ollut hyvä, jos edes silloin vuonna 2000 olisi vähän soimannut, niin että tämä järjestelmä olisi pysynyt pystyssä ja olisi säästytty tältä lopulliselta poistolta. Järjestelmää olisi ollut hyvä kehittää sitten sen perustalta, että on vielä pohjaosa, jota voidaan kehittää.

Sitten, arvoisa rouva puhemies, olin iloinen, kun entinen ministeri, nykyinen kansanedustaja Soininvaara täällä sanoi, että hän on samaa mieltä allekirjoittaneen kanssa, ja totesi, että olemme todellakin olleet viime aikoina vähän erimielisiä. Nyt olemme samaa mieltä siitä, että tämä pitäisi palauttaa ensi vuoden alusta, mutta niin ymmärsin Soininvaarankin puheesta, että ei uskalleta palauttaa, kun palautussumma saattaa olla kovin pieni. Se, mistä olen ollut eri mieltä hänen kanssaan, on ollut todellakin perhepolitiikka ja terveyspolitiikka tässä juuri hiljattain, ja niistä ehkä sitten yhteinen sävel, nyt kun olemme molemmat oppositiossa, pikkuhiljaa löytyy. Nyt näyttää siltä, että se löytyy ainakin tässä, että vihreät voisivat äänestää meidän mukanamme palautuksen ensi vuoden alusta tapahtuvaksi, kuten ymmärsin ed. Soininvaaran puheesta. Ehkä näin voisi olla.

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Soininvaara toikin esille niitä miljardeja, jotka vuodessa on eläkeläisiltä poistettu. Hän sanoi, että se on 3 miljardia markkaa vuodessa — markat on ehkä helppo ymmärtää. Tältä pohjalta on helppo todeta myöskin, että kyllä eläkeläisiä saa tässä maassa kohdella ihan miten lystää. (Ed. Tulonen: Ei todellakaan pidä paikkaansa!) Heiltä saa ottaa tällaiset summat vuosittain pois ihan ilman, että mitään erikoisempaa tapahtuu, ikään kuin tämä olisi luonteva tapahtuma, että eläkeläisiltä viedään 3 miljardia markkaa ja samaan aikaan suurituloiset saavat sen verohelpotuksina. Näinhän on tapahtunut. Ei tämä voi olla sellaista politiikkaa, jolle ainakaan keskusta voi laskea tulevaisuuden teon tässä maassa, vaan kyllä nimenomaan pieniosaisista ja vähäosaisista on pidettävä huolta. Eläkeläiset ovat juuri niitä, jotka useimmin ovat pienituloisia, ja kahden, kolmen, neljän tonnin eläkeläiset esimerkiksi eivät varmasti mitään kulutusjuhlia vietä.

Arvoisa rouva puhemies! Tässähän tapahtui viime kaudella niin, kuten täällä pitkämuistiset muistavat, ed. Kuoppa ja muutkin, jotka olimme sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, että kansanvakuutusjärjestelmän romuttaminen oli monella tavalla heti ensimmäisenä tapetilla vaalien jälkeen. Silloin poistettiin vakuutusjärjestelmät, sairausvakuutusjärjestelmä minimipäivärahan osalta, kansaneläkkeen lapsikorotukset, puolisolisät, hautausavustukset, eli juuri kansanvakuutusjärjestelmät, joissa periaate on ollut se, että kaikki maksavat ja kaikki myöskin saavat etuutta. Kuten täällä on todettu, kansanvakuutushan pohjautuu tasa-arvon ja yhteisvastuun periaatteille ja sen takia se on koettu aikaisemmin Suomen sosiaalipoliittisessa historiassa hyvin tärkeäksi asiaksi, myöskin pohjoismaisessa sosiaalipolitiikan historiassa. Myöskin vasemmiston periaatteisiin on kuulunut aiemmin kansanvakuutusjärjestelmien uskottavuuden säilyttäminen. Nyt onkin ikävintä, että nimenomaan se on joutunut suurimmalle koetukselle silloin, kun koko vasemmisto on ollut hallituksessa.

Nyt opposition painostuksen edessä hallitus on joutunut osan palauttamaan näistä, kuten osa on palautettu kansaneläkkeen lapsikorotuksiin, osa on palautettu minimisairauspäivärahasta — hautausavustusta tai puolisolisää ei ole palautettu — eli painostuksen edessä hallitus on joutunut osittain taipumaan. Tässä on yksi esimerkki siitä, mutta toisena esimerkkinä pitäisi olla nämä 220 000, jotka jäävät kokonaan kompensaation ulkopuolelle. Myös heidän asemansa pitäisi selvittää, miten heille voitaisiin palauttaa tätä etuutta, jonka he ovat todellakin itse maksaneet. Sitä ei ole täällä riittävästi tänään korostettu, että kansaneläkemaksua ovat nämä maksaneet ja vakuutusperiaatteeseen kuuluu, että kun maksetaan vakuutusta, niin saadaan etuutta. Nyt hallitus on yksipuolisesti tämän etuuden poistanut kuuntelematta vakuutuksenottajia ja -saajia eli eläkeläisiä. Tätä pohjaosan poistoa ovat laidasta laitaan eläkeläisjärjestöt vastustaneet poliittisesta väristä riippumatta.

Arvoisa rouva puhemies! Kansanvakuutusta muissa maissa sen sijaan ollaan kehittämässä. Sen takia ihmettelenkin Suomen linjaa. Muualla Euroopassa on leviämässä yhteisvastuun ja solidaarisuuden periaate. Esimerkiksi Saksassa on luotu vähimmäiseläkejärjestelmä, ja meillähän toimitaan nyt siis päinvastoin. Muissakin EU-maissa ollaan kehittämässä työsuhdepohjaisen ansioturvan täydentäjäksi vähimmäiseläkejärjestelmää, joka perustuu kansanvakuutusmalliin.

Jos ajatellaan vielä historiaa, meille Suomeen tämä malli on tullut Tanskasta Ruotsin kautta. Tanskassa sen ovat nimenomaan kehittäneet sosialidemokraatit vuosisadan alussa, ja sillä on siis vasemmistolainen historia. Sen takia juuri ihmettelen, että kun äärivasemmisto ja sosialidemokraatit ovat hallituksessa, koko vasemmisto on hallituksessa, juuri silloin tämä meillä Suomessa romutetaan.

Täällä on todettu, että epäoikeudenmukaisuudet ovat koskeneet satojatuhansia ihmisiä, 420 000:ta. Heistä noin 340 000 on vielä elossa. Tässä ollaan korjaamassa tältä ryhmältä vain noin 114 000:n osalta tilannetta ja osalta korjataan siis noin 30 euron verran. Kun he ovat liki kahdeksan vuotta korjausta odottaneet, en sano, että sana pilkanteko tuntuisi kovin väärältä.

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on todellakin nyt kysymys siitä, että palautetaan 5—50 euroa, kun täysi kompensaatio olisi ollut 5—75 euroa ilman indeksitarkistusta ja sen kanssa 83,7 euroa. Silloin todellakin tuntuu aika kummalliselta, että täysimääräiseen ei voitu mennä, vaikka hallituspuolueitten edustajat vuoro toisensa jälkeen kertovat, että he ovat sitä vaatineet. En tiedä, missä se on sitten vesittynyt.

Meidän esityksemme, keskustan esitys, lähtee siitä, että korvaus on vajaan 100 miljoonan euron suuruinen, kun nyt on esitetty hallituksen taholta 50 miljoonan euron korvausta. Katsomme, että tämä on aivan realistinen esitys, jos ottaa huomioon sen, mitkä ovat olleet todellakin verohelpotukset, ja sen, kuinka paljon työttömyys tässä maassa maksaa, kun rakenteellisia uudistuksia odotellaan: se maksaa yhden pankkituen verran vuodessa.

Juuri eilen Imf puuttui Suomen korkeaan työttömyyteen. Hallitus on ollut saamaton työttömyyden edessä, jotta olisi tehty rakenteellisia uudistuksia ja saatu liikkumavaraa talouteen, jolloin nämä eläkkeet pystyttäisiin hoitamaan ja maksamaan aivan hyvin. Mutta kokoomus ja äärivasemmisto hallituksessa eivät kykene työvoimapolitiikassa tekemään yhteistyötä. Se nähtiin juuri viikonvaihteessa sekä ministeri Itälän että ministeri Lipposen ja ed. Zyskowiczin sanailun tuloksena. Sieltä olisi liikkumavaraa myöskin eläkepolitiikkaan tulossa ja kansantalouteen kaikkinensa.

Arvoisa rouva puhemies! Vaadimme myöskin tasokorotusta näihin pienimpiin eläkkeisiin 17 euroa eli noin 100 markkaa, ja tämä korotus pitäisi kohdistaa niille, joilla on pelkkä kansaneläke tai lisäksi aivan pieni työeläke. Kansaneläkkeen merkitys on vähentynyt vähimmäisturvan takaajana, koska sitä on 40 vuotta tarkistettu pienemmällä indeksillä kuin työeläkkeitä. Tämä on suuri epäkohta. Eläke on jäänyt jälkeen. Kansaneläkkeen kehitys on noin 300 markkaa eli noin 50 euroa Kelan laskelmien mukaan jäljessä työeläkkeiden kehityksestä. Vaadimmekin yhtä yhtenäistä eläkeindeksiä, joka ottaa huomioon myöskin talouden liikkumavaran ja on pitkäjänteinen, kestävä ja myöskin taloudellisesti realistinen. Eläkeläisillä nämä indeksit ovat myös hämärtyneet, kun on kolme erilaista indeksiä. Järjestelmä on hajanainen, eivätkä näiden indeksien käyttöä kaikki oikein pysty käsittämään.

Arvoisa puhemies! Eläkepolitiikkaa on todellakin tarkasteltava pitkällä tähtäimellä, ja sitä tässä maassa ei ole tehty. Tässä on ollut erittäin heikkoa eläkepolitiikkaa viime vuosina. Tämän päivän esitys on tästä hyvä esimerkki. Olemme olleet vaatimassa parlamentaarista eläkekomiteaa tai eläketyöryhmää, jossa olisi isommassa piirissä mietitty näitä eläkkeitä. Nykyisin tapahtuu, että ne ovat kovin pieniä ryhmiä, joissa eläkepolitiikkaa suunnitellaan, ja sitten valmiit kaavat, sapluunat, tulevat tänne eduskuntaan. Valmistelussa pitäisi olla eri puolueitten edustus ja myös etujärjestöjen ja sitten eläkeläisten edustusta. Siten voitaisiin varmistaa eläkkeitten rahoitus ja myöskin sen hyväksyttävyys.

Arvoisa puhemies! Kaikkein surkein asema on niillä, joitten työhistoria on katkonainen tai jotka tekevät kotona työtä tai pätkätyötä. Heidän eläketurvansa on olematon, eikä se kehity niin kuin työssäolevien. Nyt näyttää siltä, että mikään ryhmä tässä yhteiskunnassa ei ole kiinnostunut kehittämään näitten eläketurvaa tai miettimään rahoitusratkaisua. Tähän ryhmään valitettavasti kuuluu yhä useampi suomalainen, joka tekee katkonaista työuraa, työhistoriaa, tai haluaa hoitaa lapsiaan itse kotona. Tässä on haastetta seuraaville vuosille.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin terveisiä Lahdesta Sotaveteraaniliiton 20. liittokokousjuhlasta, jonka vuoksi olen myöhästynyt tästä asian käsittelystä. Voin olettaa, että täällä ei ole pelkkiä kehuja tullut. Ainakin sen voi päätellä ed. Hyssälän puheenvuorosta.

Ensinnäkin puuttuisin siihen, että ed. Hyssälä oli sitä mieltä, että eläkepolitiikkaa ei ole kehitetty pitkällä tähtäimellä. Sitä on kehitetty pitkällä tähtäimellä ajatellen juuri sitä, että eläkejärjestelmän rahoituksellinen kestävyys voidaan taata. Se on kai kaikkein olennaisin kysymys jo eläkkeellä olevien ja tulevien eläkeläisten kannalta. (Ed. Pekkarinen: Kyllä pienituloisten asia on tärkeä!) Jos ei olisi tehty muutoksia vuoden 96 alusta, kehitys olisi jatkunut sellaisena, että palkansaajan työeläkemaksuun olisi kohdistunut varsin suuria paineita, samoin työnantajamaksuun. Ymmärrätte varsin hyvin, mikä vaikutus kiristyneellä verotuksella on työllisyyden hoitoon.

Keskustan taholta on tullut tavattoman usein vaatimuksia siitä, että työnantajien, varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten, välillisiä työvoimakustannuksia on alennettava. (Ed. Pekkarinen: Nyt ministeri puhuu hyvin!) Se, että katsotaan vastuullisesti pidemmälle tulevaisuuteen, voi merkitä, niin kuin se on merkinnyt, välttämättömyyttä tehdä muutoksia, jotka kaikki eivät ole pelkästään myönteisiä tai plusmerkkisiä. Minusta tämä on vastuuntuntoista asioiden hoitoa. Tähän kokonaisuuteen on sitten kuulunut kansaneläkkeen pohjaosakysymys, josta hallitus on nyttemmin todennut, että tämä niin sanottu työeläkkeen yhteensovitus ja sen jälkeinen pohjaosan leikkaaminen ikään kuin uudelleen on ollut siinä mielessä virhe, että se on perustellusti koettu epäoikeudenmukaiseksi. (Ed. Pekkarinen: Eikö muuta virhettä ole tehty?)

Ed. Hyssälän toteamukseen siitä, että me olisimme romuttaneet kansaneläkkeen, kansanvakuutuksen, totean, ettei se mihinkään ole poistunut. Se on edelleenkin jäljellä, ja tämä hallitus teki kansaneläkkeeseen ensimmäisen tasokorotuksen pitkään pitkään aikaan. (Ed. Pekkarinen: Kun ensin oli leikattu!)

Tätä ehdotusta, joka teillä nyt täällä on käsittelyssä, tuskin enää tarvitsee esitellä ja perustella. Lyhyesti totean vain sen, mistä syystä kompromissi syntyi tällä tavalla. Samaan aikaan, kun keskusteltiin kompensaatiotavasta, keskusteltiin myöskin eläkepolitiikasta yleisemmin, sosiaalipolitiikasta yleisemmin, keskusteltiin kuntataloudesta, jota tämä ratkaisu rasittaa vielä enemmän kuin valtiontaloutta. Siinä punninnassa päädyttiin siihen, että tähän tuli katto kustannusten vähentämiseksi ja siitä syystä, että on sitten tältä osin pelivaraa muihin ehkä vielä tärkeämmiksi koettuihin uudistuksiin.

Ed. Hyssälä kritisoi myös verohelpotuksia. Niistä on ollut hyötyä myös eläkeläisille.

Ed. Hyssälä toi täällä esille pätkätyöläisten aseman aivan aiheellisesti. Se liittyy nykyisen eläkepalkan laskentajärjestelmän epäkohtiin eli siihen, että jos vaihtaa työnantajaa, tällaisen työntekijän eläketurva on heikompi kuin saman työnantajan palveluksessa olevan työntekijän. Mutta lyhytaikaisista työsuhteista, niin kuin ed. Hyssälä varmasti erittäin hyvin tietää, maksetaan nykyään työeläkemaksua. Se kerryttää eläketurvaa. Tämä on ollut parannus tällä hallituskaudella.

Jos mietitään sitten kaiken kaikkiaan eläkeläisten ostovoiman kehitystä, siinä on tapahtunut monta myönteistä asiaa. Tilannehan oli 90-luvun alkupuolella se, että kun laman takia jouduttiin monenlaisiin toimenpiteisiin, silloin tuli tämä korotettu sairausvakuutusmaksu, silloin maksettiin vielä kansaneläkemaksua, ja silloin oli vielä raippavero. (Ed. Pekkarinen: Se oli yli 80 000 markkaa olevalta tulon osalta!) Suurimmillaan nämä niin sanotut ylimääräiset kustannukset olivat liki 7 prosenttia. Nyt nämä kaikki on purettu lukuun ottamatta tätä 0,4:ä prosenttia korotettua sairausvakuutusmaksua, joka sekin näillä näkymin poistuu, mutta ratkaistaan budjettiriihessä. Kiistattomasti objektiiviset laskelmat osoittavat, että eläkeläisten, myös pelkällä kansaneläkkeellä olevien, ostovoima on kehittynyt myönteisesti viime vuosien aikana. (Ed. Pekkarinen: Se on jäänyt jälkeen aivan selvästi!)

Jos ajatellaan sitten näitä keskustan parannusehdotuksia, niin tässä on niistä vain yksi, joka koskee nyt vain tätä eläkeläisten ryhmää. Jos summataan yhteen, niin tämä yhtälö on kestämätön, varsinkin kun tähän kokonaisuuteen sitten vielä kuuluu kohtalaisen mittavia ajatuksia siitä, millä tavalla välillistä verotusta alennetaan.

Tämä esitys, joka täällä on, joka tapauksessa parantaa yli 100 000 eläkeläisen — pitää muistaa, että siellä on joukossa myös pienituloisia eläkeläisiä, keskituloisia eläkeläisiä — tilannetta, ja tämä on taas yksi askel niiden toimenpiteiden joukossa, joilla eläkeläisten ostovoimaa on parannettu. Työ ei ole valmis. Varmasti eläkepolitiikassa ja varsinkin pienintä eläkettä saavien kohdalla on tarvetta parannuksiin, aika ajoin tarvittaviin tarkennuksiin, mutta se, että keskusta antaa ymmärtää, että eläkeläisten asemaa olisi hallituksen toimesta kurjistettu, ei todellakaan pidä paikkaansa (Ed. Pekkarinen: Todellakin pitää paikkansa!) niiden toimenpiteiden valossa, joita tämän hallituksen aikana on tehty.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kansanvakuutusjärjestelmä: Onko se vai eikö se ole voimassa? Eikö kansanvakuutuksen idea ole se, että jokainen, joka maksaa näitä maksuja, myös näiden maksujen tuotosta jotain saa? Tämä katkaistiin siinä vaiheessa, kun pohjaosa poistettiin, eikö niin, ministeri? Kansanvakuutuksen idea ei näiltä osin ole voimassa.

Kritisoitte sitä raippaveroa. 90-luvun alussa, kun oli syvä lama, silloin todellakin tarvittiin eri toimia, millä vähän suurempituloiset osallistuvat muita vähän enemmän niihin talkoisiin. Yli 80 000 markkaa tuloa saavat eläkeläiset joutuivat siihen kisaan osallistumaan, eivät muut.

Mitä vielä tulee siihen, miten tavallisen pienituloisen eläkeläisen on käynyt, kun enimmillään 470 markkaa kuukaudessa on eläkkeestä otettu, arvoisa ministeri, niin ne pienet parannukset savamaksuissa sun muissa eivät kompensoi näille eläkeläisille sitä menetystä, mitä rajun kasvun aikana kuitenkin näiltä, jotka ovat pitkän päivätyön tehneet, olitte valmiita ottamaan ja otitte.

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuitenkin, ed. Pekkarinen, rehellisyyden nimessä on myönnettävä, ettei eläkeläisiä kymmenen viime vuoden aikana ole kovin hyvin käsitelty. Kyllä tosiasia on, että myöskin Ahon hallituksen aikana indeksien jäädytykset, sairausvakuutusmaksun ylimääräinen osa jne. olivat sellaista politiikkaa, jota eläkeläiset eivät voineet hyväksyä. (Ed. Pekkarinen: Ilman muuta!) Me olemme nyt tekemisissä erään suuren epäkohdan kanssa elikkä kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen kanssa. Ihmiset olivat maksaneet kansaneläkevakuutusmaksua, eivät sitä koskaan saaneet ja ovat kokeneet tämän erittäin epäoikeudenmukaisena.

Puhemies! Mitä tulee tähän esitykseen, niin tämä on eduskunnan painostuksesta aikaansaatu ja se ainakin jotenkin vastaa siihen huutoon, mitä kansalaisten ja eläkeläisten taholta on tullut. Henkilökohtaisesti olisin sitä mieltä, että olisi ollut hyvä, jos tämä olisi saatu voimaan ensi vuoden alussa, mutta kysymys on tietysti rahasta. Me ymmärrämme jokainen, että näin on asianlaita.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ed. Pekkarinen totesi, pohjaosan leikkaus on enimmillään merkinnyt 470 markan kuukausittaista menetystä. Toisaalta tiedetään myöskin, että taitettu indeksi, joka myöskin tuli nykyhallituksen aikana, perimmiltään sorsi ikärakenteen perusteella eläkeläisiä. On tosiasia siis, että eläkeläiset ovat menettäjinä. Minusta on hyvin tärkeätä se, mikä on keskustan vastalauseessa todettu: pienimmät eläkkeet. Se on suurin eläkepoliittinen ongelma, ja keskusta haluaa tulevassa hallitusohjelmassa ja vaalikaudella, että se todella voitaisiin korjata, koska siellä ollaan köyhyysrajan alapuolella monissa tapauksissa. Se on kyllä kohtuuton tilanne niiden ihmisten kannalta, jotka ovat isänmaata rakentaneet monella tavalla työaikanaan. (Ed. Gustafsson: Kepun raippavero poistetaan kuitenkin!)

Toimi  Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Perho on aivan oikeassa, että työeläkejärjestelmää on uudistettu pitkäjänteisesti, ehkä voi sanoa jopa pitkäveteisesti ja hitaasti. Tuloksia on toivottavasti tulossa, ja se on tarpeen. Kansaneläkejärjestelmän, tämän kansanvakuutusjärjestelmän keskeisimmän osan, osalta ei kyllä voi sanoa, että olisi pitkäjänteistä ollut Lipposen hallitusten eläkepolitiikka.

Mitä tulee eläkeläisten ostovoimaan, niin nimenomaan niiden eläkeläisten, jotka menettivät kansaneläkkeen pohjaosan, reaalinen ostovoima ei ole lisääntynyt ja vielä vähemmän suhteessa kaikkiin muihin väestöryhmiin. He ovat kyllä eniten kärsineet tässä yhteiskunnassa. Elinkustannukset heille ovat nousseet kuten muillekin. Sairauskulut, jotka ovat heille erittäin keskeisiä, ovat kasvaneet voimakkaasti ja asumiskustannukset tietysti ovat nousseet heille niin kuin muillekin. Tässä suhteessa pienten (Puhemies koputtaa) eläkkeitten varassa elävät ovat kyllä jääneet jälkeen.

Liisa  Hyssälä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Perho, te ette kyllä sitä tosiasiaa pysty muuksi muuttamaan, että kansanvakuutusjärjestelmien etuudet eivät ole Lipposen molempien hallitusten aikana kehittyneet sillä tavalla kuin työsidonnaisen turvan taso. Ne, jotka ovat kansanvakuutusjärjestelmien piirissä, jäävät koko ajan jälkeen niistä, jotka ovat työsidonnaisten etuuksien piirissä.

Mitä tulee eläketurvaan esimerkiksi kotona tehtävässä hoito- ja hoivatyössä, omaishoitajan eläke on niin pieni, että eivät ihmiset niillä eläkkeillä elä. On turha täällä kehua, että on sitä ja tätä tehty. Tosiasia on se, että pienillä eläkkeillä ihmiset eivät elä. He ovat köyhyysloukussa. He joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen. Peräänkuulutin täällä sitä, että olisi joku taho, vaikka hallitus, joka olisi kiinnostunut kehittämään näitten pätkätyöläisten ja muitten eläketurvaa, ja nimenomaan sitä, että siihen tulisi yhteinen tahto, että haluamme huolehtia heikkojen eläketurvasta ja olla valmiita sitä kehittämään ja myöskin rahoittamaan.

Timo Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on kompromissi, ja kompromississa on aina parempi laiha sopu kuin jatkuva riita.

Tämä on ratkaisu tähän pohjaosan kaksinkertaisen poiston problematiikkaan, ei koko eläkepolitiikkaan, niin kuin täällä tuntuu joillakin olevan käsitys. Muuhun eläkepolitiikkaan voidaan palata monta kertaa tämän jälkeen. Tässä tunnustetaan virhe ja maksetaan kompensaatiota. Se on minusta kuitenkin kohtuullinen tulos näin kompromissina. Aika on toinen kuin silloin, kun nämä lait säädettiin. Mitä tehtiin 90-luvulla, mitä tehtiin Ahon hallituksen aikana, mitä tehtiin Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana, (Ed. Hyssälä: Ja Holkerin!) ei pidä tämän päivän tilanteen perusteella arvioida tilanteita silloin. (Ed. Elo: Mutta eläkeläiset muistavat vanhat ajat!) Nyt pitää arvioida tämän päivän tilannetta tämän päivän mukaan, ja nyt menee vähän paremmin, eli korjataan nämä asiat.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Perho, te sanoitte, että kansanvakuutusjärjestelmää ei ole romutettu. Ydintä oli kansaneläkkeen pohjaosa, ja se on ainakin, se ydin, murrettu.

Toisekseen totesitte, että niiden joukossa, joille tämä korjaus nyt tulee tehdyn esityksen mukaisesti, on pienituloisia eläkeläisiä. Te lavensitte tämän keskustelun tällä tavalla. Niitä eläkeläisiä on kymmeniätuhansia, jotka elävät 2 500:n, 3 000:n, 3 500 markan kuukausieläkkeen varassa. Heitä on suuri joukko. Ei tämä heitä kosketa. Tietysti käsitteestä, kuka on pienituloinen, me voisimme keskustella varmastikin koko illan. Mutta tämä esitys lähtee jo niin korkealta eläketulotasolta, joka sekään ei ole korkea — puhutaan yli 4 000 markasta kuukaudessa, eikä se eläke ole iso — että ne, joita tämä esitys koskee, eivät ole niitä todella pienituloisia eläkeläisiä, joita tässä maassa on kymmeniätuhansia.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta kansaneläkejärjestelmän ja kansanvakuutusjärjestelmän yksi peruskysymys on se, että kaikki maksavat ja kaikki saavat. Nythän myöskin tämä elementti tässä horjuu. Siinä mielessä ei voida enää kansanvakuutusjärjestelmästä puhua. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei ole enää kansanvakuutusta!)

Mutta minusta tässä on kyllä periaatteessa kaksi muuta kysymystä. Eläkkeellä olevat ovat todenneet, että he eivät ole saaneet yhteiskunnassa tasapuolista ja oikeudenmukaista kohtelua, kun pohjaosa on leikattu. Moni on passivoitunut juuri siitä syystä, että heidät on ikään kuin työnnetty sivuun yhteiskunnan täysivaltaisina kansalaisina. He odottavat, että he saavat pohjaosan täysimääräisesti ja kompensoituna, ja sen jälkeen aktivoituvat.

Toinen kysymys minusta on, että tämä kompensointijärjestelmä koskettaa vain osaa eläkeläisiä. Tällä tavalla tämä taas eriarvoistaa tätä järjestelmää. Minusta tämä pitäisi saada kuntoon, että päästäisiin tässä tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden linjoille.

Esa  Lahtela  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Itseäni on mietityttänyt ja ihmetyttänyt kovasti se, että aikaisemmin kovasti väitettiin sitä, jotta tämmöinen korjaus on teknisesti mahdoton suorittaa, ja nyt sitten yllättäen, kun saatiin eduskunnan tahto näkyville ja hallitus on tehnyt oman esityksensä, niin sitten tämä kääntyikin niinpäin, että nyt näyttää, että kustannukset eivät niin isot olekaan. Mikä mahtoi tähän asenneilmastoon vaikuttaa, kun hallituksen taholta aikaisemmin annettiin ymmärtää, että pitää tämmöistä viestittää; mikä tämän teki?

Itse tähän juttuun. Voin kiittää ministeri Perhoa siitä, jotta tässä hommassa on näinkin pitkälle päästy, mutta katvealueeseen jäävät, niin kuin aikaisemmin vastauspuheenvuorossani totesin, semmoiset, joilla ei ole täyttä työeläkettä, prosentti on jäänyt vajaaksi. Se on se ongelmatiikka sitten. He ovat kuitenkin vähän pienemmällä eläkkeellä olevia, ja he myös odottavat jotenkin korjausta tässä, koska heiltäkin on leikattu joka tapauksessa pohjaosaa ainakin yhden kerran.

Tuija  Nurmi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Pidän kuitenkin tärkeänä, että tämä esitys, kahteen kertaan leikattu pohjaosa, on tällä lailla kompromissina tuotu tänne ja eduskunta on pystynyt osoittamaan, että täällä pystytään korjaamaan asioita, mikäli katsotaan, että se on tarpeellista. Uskon kyllä, että tämä aktiivisuus ihmisten parissa vain lisääntyy, kun pystymme näyttämään, että heidän äänensä on kantanut toimenpiteisiin eduskunnassa. Tietenkään täydellisyyteen emme pysty. Kuten täällä ed. Ihamäki sanoi, tämä on kompromissi, mutta kuitenkin olemme päässeet asiassa yhdellä sektorilla eteenpäin. Töitähän meillä täällä riittää. Meidän pitää kertoa näistä asioista ihmisille, että he tietävät, missä mennään.

Sosiaali- ja terveysministeri Maija Perho

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin olen, totta kai, hyvin tietoinen siitä, minkälaista tasapainoilua ja elämäntaiteilua pelkän kansaneläkkeen varassa eläminen tarkoittaa. Sitä tarkoittaa myöskin sellainen tilanne, joka koskee, sanotaan, suomalaisittain keskituloista eläkeläistä, joka ei saa asumistukea ja jonka maksut määritellään bruttoeläkkeen mukaisesti jne., eli näitä tilanteita on varmasti suurimmalla osalla eläkeläisiä. Niin kuin sanottu, tässä korjataan vain yksi ainut epäkohta. Se, mitä tehdään sitten muille epäkohdille, katsotaan aikanaan. Varmasti peruseläkkeessä, eläkeläisten perusturvassa, on kohentamisen varaa, mutta en näe mitään järkeä siinä, että se korjattaisiin palauttamalla kaikille pohjaosa, vaan sitten, jos niin päätetään, nostamalla kansaneläkkeen tasoa. (Ed. Vehkaoja: Niin juuri se pitää tehdä!)

Mitä tulee indeksikeskusteluun, niin elinkustannusindeksin mukaisesti nousee 80 prosenttia ja 20 prosenttia palkkahintaindeksin mukaisesti. Eli tämä käytäntö seuraa tältä osin palkkakehitystä. Aika yleinen käytäntö EU-maissa on se, että peruseläketurva nousee pelkästään elinkustannusten myötä.

Jos ajatellaan suomalaisten eläkeläisten köyhyyttä, niin ed. Hyssälän hyvin tunteman ja arvostaman sosiaalipolitiikan tohtorin Veli-Matti Ritakallion selvitysten mukaisesti eläkeläiset ovat yhä pienenevä ryhmä niiden joukossa, jotka itse tuntevat olevansa syrjäytyneitä tai köyhiä. Edelliseen selvitykseen nähden viimevuotinen selvitys osoitti, että tilanne on parantunut, ja se on mielestäni varsin myönteinen, hyvä tulos.

Keskustelu kansanvakuutuksesta koskee paljolti sitä, mitä järjestelmää sinänsä pidetään arvokkaana. Minusta kaikkein olennaisinta on se, että meillä on eläkejärjestelmän kokonaisuus, joka koostuu ansiosidonnaisesta eläketurvasta ja peruseläketurvasta, kansaneläkkeestä, ja nämä yhdessä muodostavat eläketurvan. Meillä on edelleenkin eläkeläisten perusturvajärjestelmä, kansaneläke, olemassa. Se, onko tämä yhteensovitusraja oikea vai ei, on tietysti kysymys siitä, mihin se aikanaan jouduttiin osittain taloudellisista syistä asettamaan. Mutta kysymys siitä, tarvitseeko Nokian optiomiljonääri pohjaosan vai ei, on juuri sitä punnintaa, jota hallitukset joutuvat tekemään. Sitä on joutunut tekemään sateenkaarihallitus, ja sitä joutuu tekemään myös seuraava hallitus, ja jos siinä on nykyinen oppositiopuolue, niin kyllä näitä arvovalintoja on sitten vain välttämättä tehtävä.

Ed. Esa Lahtela totesi, miten mieli muuttui tämän kompensaation toteuttamisessa teknisesti mahdottomasta mahdolliseksi. Se muuttui siitä syystä, että edellytettiin, että joku konsti tähän täytyy löytyä. Se, että näin alun perin sanottiin, perustui ensimmäisen selvittelyryhmän näkemykseen. Tähän ryhmäänhän kuuluivat eläkelaitosten edustajat, ja sieltä tuli kyllä hyvin yksiselitteinen viesti siitä, että tämä on jos ei nyt sataprosenttisen mahdoton niin ainakin 95-prosenttisen mahdoton. Mutta nyt siihen löytyi tämmöinen kaava, jolla päästään likimäärin hyvään tulokseen.

Juha  Rehula  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Luin eräästä ministeri Perhon haastattelusta, että te koette politiikassa kaikkein kielteisimpänä asiana arvostelun silloin, kun se tapahtuu epäoikeudenmukaisesti. En tiedä, koetteko tällä hetkellä niin, että teitä ja teidän esitystänne epäoikeudenmukaisesti arvostellaan, (Min. Perho: Olkaa huoleti!) mutta ainakin näin opposition näkövinkkelistä haluan antaa teille tässä niiltä osin synninpäästön kuin se mahdollista on. Tässä on takana hallitus ja tässä ovat takana hallituspuolueet, ja erityistä tarmoa tänäänkin on salissa osoittanut kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ben Zyskowicz. Kyllä hän tuntuu olevan eläkepolitiikassa yksi tämän maan eksperteistä.

Olen ed. Zyskowiczin kanssa yhdestä asiasta samaa mieltä: hallitus ja hallituspuolueet tunnustavat tekemänsä virheen. Tämä on politiikassa siksi harvinainen tunnustus, että se ansaitsee huomion oppositionkin suulla sanottuna. Siihen kiitokset sitten joutuu jättämäänkin, kun käsittelyssämme on nyt valiokuntakäsittelyn läpäissyt mietintö niin sanotun kahteen kertaan leikatun pohjaosan kompensaatiosta.

Ne, jotka luulevat, että keskustelu tästä aihepiiristä päättyy tähän esitykseen, erehtyvät, näin rohkenen väittää. Siksi merkittäviä epäoikeudenmukaisuuksia hyväksyttävänämme oleva esitys sisällään pitää. (Ed. Gustafsson: Jatkuu viimeistään, kun kepu on hallituksessa!)

Miksi tälle tielle on lähdetty, ei saa vahvistusta ainakaan sosiaalipoliittisista perusteista, ja senhän me olemme tänään jo kuulleet. Esimerkiksi ed. Akaan-Penttilä omassa vastauspuheenvuorossaan oivasti todisti sen, että perusteet löytyvät politiikasta ja tämä on poliittinen kompromissi, ja siltä se toden totta näyttää.

Perustavaa laatua olevan epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseksi — ja tällä tarkoitan kansaneläkkeen pohjaosan palauttamista — tämä esitys ei puutu, ja toisekseen esitys tekee muutoksia tavoilla, jotka vain vaikeuttavat, ed. Gustafsson, tulevia ratkaisuja, sikäli kuin niille joskus tulevaisuudessa eduskunnan enemmistö löytyisi. Tällä tarkoitan niin sanottuun yhteen kertaan leikattuun pohjaosaan ja sen palauttamiseen liittyvää problematiikkaa. Tämä esitys tuo uusia ongelmia mukanaan.

Hallitus ja hallituspuolueet ovat tiensä valinneet, ja näiltä pohjilta keskustakin joutuu tähän asiaan reagoimaan. Niin nämä pelisäännöt vaan tässä salissa menevät. Oikeudenmukaisinta ratkaisumallia haettaessa olisi tullut löytyä riittävää poliittista rohkeutta siihen, että tämä esitys olisi voitu hylätä ja olisi tuotu pikaisen valmistelun jälkeen uusi esitys, joka olisi lähtenyt kokonaan toiselta pohjalta, kansaneläkejärjestelmän pohjalta. Nythän tämä kompensaatiomalli toteutetaan työeläkejärjestelmään liittyen. Meidän mielestämme tätä kautta olisi ollut mahdollista löytää ratkaisumalli, joka ei kenties olisi poistanut ongelmaa tämäkään, mutta olisi se ainakin saattanut vähentää eläkeläisten piirissä olevaa epäuskoa koko tätä meidän poliittista järjestelmäämme kohtaan. Kun yksi tosiasia vaan on se, että kun hallitus päättää, hallituspuolueet hallituksen päätöksiä tukevat, niin me oppositiosta käsinkin joudumme tämän tästä selittelemään ja kertomaan perusteluja niille virheille, mitä kulloinkin eläkepolitiikassa on tehty, vaikka vastuu onkin hallituksella ja hallituspuolueilla.

Arvoisa rouva puhemies! Vajaan neljän vuoden takaa ovat ne puheet ja päätökset ja eduskunnan yksimielinen lausuma siitä, että valtion taloudellisen tilanteen salliessa kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus pysäytetään. Tänään tiedämme, mitä tuolle lausumalle tapahtui. Tänään tiedämme myös, mitä on saanut aikaan lausuma, jolla tämä niin sanottu kahteen kertaan leikattu pohjaosa tulee kompensoida. Myönteistä esityksessä toki on se, että vielä parisen vuotta sitten tämänkin kaltainen esitys oli mahdoton tuotavaksi eduskuntaan. Eli sitä voi tietysti pitää positiivisena, että edes tämän kaltainen malli on tänne tuotu, että ylipäätänsä on tällaiseen ratkaisuun päästy. Enää eivät ole olleet esteenä rekisterien puutteelliset tiedot, suuri työmäärä tai se, miten luotettavasti kompensaatioon oikeutetut henkilöt löydetään jne. Onneksemme tämä on taakse jäänyttä elämää.

Tätä päivää sen sijaan on se, että nyt esitetty malli jättää väkisinkin jälkeensä joukon kysymyksiä, joihin me kansanedustajat joudumme vastaamaan:

Miksei kompensaatiota tehty täysimääräisinä niille, joille se kuuluisi? Ennen kuin joku sanoo vastaan, että valtiontaloudellisilla perusteilla, niin kysyn kuitenkin, olisiko ollut löydettävissä malli, jolla täysimääräiseen kompensaatioon olisi päästy ja joka olisi ottanut huomioon myös valtiontaloudelliset perusteet.

Mikä viisaus löytyy nyt pohjana olevan esityksen aikataulusta?

Miksi lisäeläketurvassa yksityisen ja julkisten alojen eläketurvan piirissä olevat laitetaan eri asemaan? (Ed. Vehkaoja: Puhuja on kuullut vastauksen!) — Tiedän kyllä, mutta kysyn täältä puhujan paikalta: Miksi?

Sikäli kuin tähän kompensaatioon valtiontalous mahdollisuudet antoi, miksi juuri tämä malli on pitänyt valita, kun selvitystyövaiheessa esillä oli muitakin vaihtoehtoisia malleja, jotka olisivat olleet eläke- ja sosiaalipoliittisesti oikeudenmukaisempia ja pienempää eläketuloa saavia paremmin kohtelevia?

Miten tämän ratkaisun jälkeen kokevat ne kymmenettuhannet eläkeläiset, jotka ovat työuransa aikana maksaneet kansaneläkevakuutusmaksua ja aivan oikeutetusti odottavat päättäjiltä kompensaatiota heidän menetyksilleen? Tältä osin ihmettelen suuresti ed. Soininvaaran debattivaiheessa käyttämää puheenvuoroa, jossa hän liki ykskantaan ilmoitti, että ei ole oikeutta vaatia, kun ei ole mitään maksanutkaan. Mutta kyllä niin sanotusti kentällä eläkeläinen a kokee, että hän on palkastaan maksanut kansaneläkevakuutusmaksua ja hänelle sitä vastaan kuuluisi myös korvaus. Näin se tuolla elävässä elämässä koetaan. Voi olla, että Kehäkolmosen sisäpuolella näiltä osin tilanne on toinen.

Miksi piti synnyttää kuva, että kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamiseen ja poistamiseen liittyviä epäkohtia aidosti ja vaikutusvaltaisilta areenoilta halutaan järjestää, kun lopputulos on se, mikä se nyt on? Tähän pystyn vastaamaan, että poliittiset syythän ne ovat olleet. Valitettavan monta pettynyttä vaan saattaa olla, kun totuus tästä esityksestä tulee loppujen lopuksi julki. Ei tarvitse omata kummoisiakaan ennustajan lahjoja, kun voi ennakoida, mitä siis tämä esitys tullessaan tuo. Sen tämäkin keskustelu jo osaltaan osoittaa. Sikäli kun tavoitteena oli lisätä tyytyväisten eläkeläisten määrää — heitäkin toki olemassa on — erehdytään. Hallituksen toimenpiteet vaikuttavat enemmänkin hölmöläisten peitonjatkamiselta kuin aidolta halulta poistaa niitä epäkohtia, joista meitä kaikkia kansanedustajia vahvoinkin sanakääntein syyllistetään ja on syyllistetty.

Tulemme lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään korjausta kahteen olennaiseen kohtaan, joilla tätä esitystä paikataan. Nämä esitykset koskevat sitä, että kompensaatio tulee maksaa täysimääräisenä, ja toisekseen sitä, että kompensaation maksamisen tulee alkaa lain voimaantulohetkestä lukien eli 1.1.2003 alkaen.

Arvoisa rouva puhemies! Eläkeläisten toimeentulosta huolehtimisen tulee olla meidän prioriteetissamme ja meidän esityslistoillamme jatkossakin, niin hallituksen kuin oppositionkin, ja siinä prioriteettijärjestyksessä melkoisen korkealla sijaluvulla.

Toisen käsittelyn yhteydessä tulemme tekemään keskustaoppositiosta lausumaehdotukset, joissa edellytämme, että kansaneläkkeisiin tulisi tasokorotus jo vuoden 2003 alusta. Tähänhän muun muassa ministeri Korhonen on tämänpäiväisessä julkisessa puheenvuorossaan viitannut, että tämä tasokorotus tulisi tehdä. Tosin hän menee vaalien jälkeiseen aikaan eli antoi vaalilupauksen. Me edellytämme ja esitämme, että tämä korjaus tehtäisiin jo tämän vaalikauden aikana.

Toisekseen esitämme lausumaa siitä, että kansaneläkkeen pohjaosan palauttaminen selvitetään ja ryhdytään toimenpiteisiin jo tämän vaalikauden aikana, millä käytännössä tarkoitamme sitä, että tulevan lokakuun loppuun mennessä meillä pitää olla esityksiä täällä eduskunnassa.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Minä olisin kyllä odottanut, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan keskustaryhmän vastaava ed. Rehula olisi nyt tässä perustellut sen, miksi he eivät esittäneet tämän hallituksen esityksen hylkyä, kun ovat nyt vaatimassa tätä pohjaosan palauttamista ylipäätään. Sen takia olisin odottanut perusteluja, koska olemme yhteisesti kuulleet valiokunnassa, että siitä vasta sirkus syntyisi, jos tämän nyt tehtävän päätöksen päälle vielä tehtäisiin se, mitä ed. Rehulan ryhmä ehdottaa. Olisin myös odottanut, että hän olisi tuonut esille sen, tarkoittaako keskustapuolue, että yksityisten lisäeläkkeiden kohdalla pitäisi luopua hallituksen esityksen yhteydessä siitä sopimusjärjestelmästä, joka palkoista ja eläkkeistä työmarkkinaosapuolien kesken on olemassa. Nämä kaksi suurta (Puhemies koputtaa) ja minusta periaatteellisesti tärkeää kysymystä vaativat nyt teiltä vastaukset.

Juha  Rehula  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen vastauksen tänään jo ed. Vehkaojalle antanut. Keskustan ryhmän mielestä oikeudenmukaisin ratkaisu olisi ollut lähteä korjaamaan syntynyttä virhettä sillä, että pohjaosan palautus, sen niin sanotun yhteen kertaan leikatun pohjaosan palautus, olisi tuotu lakiesityksenä edes jollakin tavalla eduskunnalle. Silloin meidän ei olisi tarvinnut reagoida niin, kuin jouduimme tässä tapauksessa tekemään. Meillä on käsittelyn pohjana hallituksen esitys, tällä hetkellä valiokunnan enemmistön hyväksymä mietintö. Siihen joudumme reagoimaan ja siinä oleviin epäkohtiin.

Toisekseen vihjailut sopimusjärjestelmästä luopumisesta ovat minusta asiattomia.

Niilo Keränen /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten ed. Akaan-Penttilä debatin yhteydessä totesi, käsittelyssä oleva lakiesitys olisi jokseenkin surkuhupaisa, ellei kysymys olisi vakavasta asiasta. Ennen vuotta 95 yhteensovitettiin kansaneläkettä ja työeläkettä niin, että eläkkeitten kattoprosentit eivät ylittyisi. Kun sitten Lipposen ykköshallitus päätti vuodesta 96 lähtien leikata riittävää työeläkettä saavilta kansaneläkkeen pohjaosan kokonaan pois, aiempaa yhteensovitusta ei huomioitu, vaikka silloisessa eduskuntakäsittelyssä asiaan puututtiin, kuten on jo moneen kertaan todettu. Jopa silloinen perustuslakivaliokunta antoi leikkaukselle siunauksensa. Niin se politiikka pelaa.

Kyse on oikeudenmukaisuudesta, ei siitä, että nyt kysymyksessä olisivat kaikkein pienituloisimmat eläkeläiset. Nyt korjattavien eläkkeitten suuruushan on keskimäärin 6 000 markan luokkaa kuukaudessa. Tämä oikeudenmukaisuutta vastaan sotiva pohjaosan kaksinkertainen leikkaus on sittemmin ollut kansalaisten ja eduskunnan jäsenten hampaissa, ja poliittinen paine ajoi hallituksen tekemään nyt käsiteltävänä olevan esityksen. Tästäkin historiasta on tässä keskustelussa nyt jo kuultu monta hyvää versiota.

Esityksellä kieltämättä jonkin verran korjataan epäoikeudenmukaisuutta. Keskustan ryhmä on kuitenkin esittämässä täyttä korjaamista, joka ed. Tulosen äsken kertoman mukaan oli myös kokoomuksen alkuperäinen esitys. Kun asiasta pian äänestetään huomenissa, kokoomuksella on mahdollista tulla alkuperäisen esityksensä taakse.

Arvoisa puhemies! Tämä ei kuitenkaan ole tässä korjauksessa oleellisin asia. Parasta olisi, kuten ed. Rehula äsken juuri totesi, jos tämä esitys olisi voitu hylätä taikka jättää kokonaan antamatta ja sen sijaan olisi päädytty siihen, että kansaneläkkeen pohjaosa olisi palautettu ainakin jonkin suuruisena kaikille niille, jotka työssään ovat kansaneläkemaksuja maksaneet. Näin kansaneläke olisi säilynyt todellisena yleisenä kansanvakuutuksena.

Nyt pelkään, että suuntaus on sellainen, että tulevaisuuden eläkeikäisistä kansalaisista tehdään kahden kerroksen väkeä: toisaalla ovat ne, jotka ovat työssään ansainneet riittävän suuren työeläkkeen, ja toisaalla ne, joiden ansiot syystä tai toisesta ovat jääneet pieniksi ja jotka joutuvat elämään eläkeikänsä pelkän kansaneläkkeen varassa. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluvia ovat erityisesti nuorina työkyvyttömiksi tulleet, ja me kaikki tiedämme, keitä he ovat: psyykkisesti sairaita ja vammaisia ihmisiä, joilla työhistoriaa ei ole. Näinkö ihmisiä tulevaisuudessa jaotellaan? Ruvetaanko myös ihmisarvoa arvostamaan eläkkeen suuruuden perusteella? Miten käy yhteiskunnan palveluille, joista kansaneläkeläiset pystyvät maksamaan vähemmän kuin työeläkeläiset? Saattaa olla, että pelkoni tulevaisuudesta on vähän liioiteltu, mutta kun ihmisen itsekkyys omien etujen ajamisessa hyvin tiedetään, vaara on suuri.

Sitä paitsi, arvoisa puhemies, kuinka kaukana lienee aika, että työelämässä olevat ihmiset alkavat vaatia kansaneläkemaksun poistamista, koska heille ei kerran kansaneläkettä kerry? Tämäkin saattaa olla kaukana tulevaisuudessa, mutta kyllä eduskunnan pitäisi pystyä näkemään hiukan kaukaisempaan tulevaisuuteen kuin vain ensi maaliskuuhun asti. Maaliskuuhan lienee se selkein syy, että tämäkin esitys yleensä on tehty.

Toinen järkevä mahdollisuus, arvoisa puhemies, olisi ollut hylätä tämä laki ja tehdä sen sijaan merkittävä korotus pienempiin eläkkeisiin. Sellainen ratkaisu ei olisi ehkä täyttänyt tiukkoja oikeudenmukaisuuden kriteerejä tässä vaiheessa, mutta olisi sekin ollut sosiaalisesti oikeudenmukaisempi kuin tämä ratkaisu.

Niin ikään, arvoisa puhemies, jos eduskunta nyt hyväksyy tämän lain hallituksen ja valiokunnan enemmistön esittämässä muodossa, se kyllä merkitsee lopullisia hyvästejä kansaneläkkeen pohjaosalle, ihan kuten ed. Vehkaoja jokunen tunti sitten totesi. Osittaiset ja osin summamutikassa tehdyt kaksinkertaisen leikkauksen kompensaatiot tekevät eläkkeitten laskennan niin vaikeiksi, että oikeudenmukainen pohjaosan palautus ei onnistu enää minkäänlaisella tietokonelaskurilla. Keskustan esittämä täydellinen kompensaatio aiemmalle eläkkeitten yhteensovitukselle antaisi pohjaosan palautukselle sentään jonkinlaiset mahdollisuudet, joskaan kovin helppoa se ei olisi sittenkään.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Keränen heitteli kokoomuksen suuntaan siitä, minkä takia me emme äänestäisi alkuperäisen esityksen mukaisesti, mikä vastasi meidän ryhmämme kantaa. Se johtuu yksinkertaisesti siitä, että hallituspuolueitten eduskuntaryhmien kompromississa meidän esityksemme ei saanut riittävästi kannatusta, ja nyt olemme tämän toiseksi parhaan esityksen takana, niin kuin yhteisessä hallituksessa joudutaan tekemään.

Mutta kerroitte myöskin sen, että itse näitte, että sosiaalisesti oikeudenmukaisin tapa olisi hylätä tämä laki. Odottaisin myöskin vastaavasti teiltä, jos te tätä mieltä olette, että te äänestätte tämän lain hylkyä, niin kuin kerroitte, että se on paras ratkaisu.

Niilo Keränen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En oikeastaan tähän suostu mitään sanomaan, miksi me emme esitä hylkäämistä. Se on aivan sama kuin hallituspuolueilla, että se poliittinen paine taitaakin meidän puolellamme tehdä tämmöisen esityksen ihan mahdottomaksi.

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Petri Salon kysymykseen omalta osaltani voisin vastata, että kun kerran hallitus ei halua sitä parasta esitystä tuoda, niin on parempi sitten hyväksyä tämä ja jättää hylkäysesitys tekemättä.

Arvoisa puhemies! Lipposen ensimmäinen hallitus sisällytti hallitusohjelmaansa jo 1995 eläkepoliittiset linjauksensa. Ne merkitsivät sitä, että silloin hallituspuolueet päättivät kansaneläkkeen pohjaosan leikkaamisesta, joka toteutui sitten osin kaksinkertaisena, kansaneläkkeen lapsikorotusten leikkaamisesta, indeksijärjestelmän kahtiajaosta ja heikentämisestä ja ylimääräisen sairausvakuutusmaksun hitaasta alentamisesta. Tämä linja on merkinnyt sitä, että eläkkeensaajien osalta leikkaukset ovat olleet moninkertaiset ja voimakkaat. Näin on kerätty vahvana nousukautena varaa veronkevennyksiin, jotka sitten tuloverotukseen ohjattuina ovat suuntautuneet voimakkaasti kaikkein hyvätuloisimmille. Eli tämä on ollut tietoinen poliittinen linja: eläkeläisiltä on leikattu ja hyvätuloisille työssäoleville on annettu veronkevennyksiä. Työttömyys ei tätä kautta ole kuitenkaan alentunut, niin kuin on nähty, eikä tule alentumaan, jos veronkevennykset ohjataan tällä tavalla edelleenkin.

Arvoisa puhemies! Nyt on kysymys kuitenkin kansaneläkkeen pohjaosan kahdenkertaisen leikkauksen korjaamisesta. Tämä on todella tarpeen ja tärkeää oikeudenmukaisuussyystä; ei välttämättä tietystikään ole paras mahdollinen tapa sosiaalipoliittisesti näin menetellä. Viime vuonnahan elokuussa hallitus budjettiriihessä päätti ja juhlallisesti ilmoitti, että mitään korjausta kahdenkertaiseen leikkaukseen ei tehdä. Oppositio painosti ankarasti syksyn aikana alkusyksystä lähtien hallitusta, ja niin sitten lopulta myös hallituspuolueet alkoivat hermostua ja alkoi liikehdintää siihen suuntaan, että tuo päätös pitää hallituksen perua. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ette olleet kuulleetkaan asiasta, kun aloitimme toiminnan!) Näin sitten tapahtuikin ja hallitus marraskuussa sai aikaiseksi kovien vääntöjen jälkeen tämän mallin, joka nyt on käsittelyssä. Tämä malli on oikean suuntainen, mutta ei lähellekään tyydytä eläkeläisten oikeutettuja toiveita.

Kansaneläkkeen pohjaosan massiivinen leikkaus, joka toteutettiin viime kaudella ja josta joka syksy äänestettiin, kohdistui melko pientä eläkettä saaviin nykyisiin eläkeläisiin. He ovat juuri sellaista ryhmää, joilla on ollut pienehkö työeläke ja kansaneläke ja sen pohjaosa. Nämä ihmiset ovat niitä äitejämme ja isiämme, jotka ovat meille tämän hyvinvoinnin rakentaneet, sen perustan rakentaneet, joka meillä nyt on, ja meidän on syytä olla heille äärettömän kiitollisia siitä elämäntyöstä, jonka he ovat tehneet, osa jopa taistellen tämän maan puolesta. Monet, sanoisin, että oikeastaan kaikki nämä matalapalkka-aloilla elämäntyönsä tehneet, ovat maksaneet ammattiyhdistysliikkeen jäsenmaksut, veronsa ja eläkemaksunsa. Kuitenkin vasemmistojohtoinen hallitus vasemmistopuolueiden vahvalla tuella leikkasi näiltä kansaneläkkeen pohjaosan ja 120 000:lta toiseen kertaan. Tämä oli hyvin tiedossa. Näin kuitenkin tapahtui. On siis aivan välttämätöntä, kohtuullista ja oikein, että tämä vääryys korjataan edes osittain, ja osittaisesta korjaamisestahan nyt on kysymys.

Kokonainen korjaus ei todellakaan välttämättä olisi sosiaalipoliittisesti aivan perusteltu; oikeudenmukainen se voisi olla, mutta ei sosiaalipoliittisesti perusteltu. Siksi katsonkin, että nuo ponnet ovat siinä mielessä tarpeen, mitkä on vastalauseessa esitetty, että meidän on toimittava ja erityisesti seuraavan hallituksen — eihän tältä hallitukselta enää mitään myönteistä eläkeläisille ole tämän jälkeen odotettavissa, kun ylimääräisen sairausvakuutusmaksun lopullisesta poistamisestakin pitää hirveästi taistella ja puoluekokouspäätöksiä tehdä ja sittenkin se on epävarma — tulee ottaa ohjelmaansa kaikkein alhaisimpien eläkkeiden tason korottaminen. Se on se, millä tuodaan oikeutta niille ihmisille, jotka ovat kaikkein heikoimmassa asemassa eläkkeensaajien joukossa tänä päivänä. Eli tarvitaan tasokorotus pienimpiin eläkkeisiin. Indeksijärjestelmä on syytä korjata, ja ylimääräinen sairausvakuutusmaksu on syytä poistaa lopullisesti eikä pelata sellaista peliä, mitä hallitus tänä päivänä pelaa.

Näyttää siltä, että vaikka tämän esityksen, joka on käsittelyssä, äidiksi ja isäksi täällä on ilmoittautunut yksi ja toinen, niin kuitenkin siitä on tietysti annettava tunnustus ministeri Perholle. Mutta ministeri Niinistö on kaiken takana ollut silloin, kun on leikkaukset toteutettu. Itse muistan Ahon hallituksen aikana, että siellä budjettikoplassa useamman kerran ministeri Viinanen toi käsittelyyn kansaneläkkeen pohjaosan leikkausesityksen. Keskustan kahdeksan ministeriä ja kokoomuksen kuusi ja Rkp:n kaksi olivat vastakkain, ja minun ääneni ratkaisi, 9—8, ja kohtuuttomaan vaatimukseen eläkeläisiä kohtaan ei tartuttu, vaan se työnnettiin romukoppaan. Mutta heti kun hallitus vaihtui vuonna 95, ed. Stenius-Kaukonen, kun vasemmistoliitto ja sosialidemokraatit tulivat hallitukseen, välittömästi tämä ministeri Viinasen esitys, silloinkin vielä ministeri Viinasen esitys, tuli hallitusohjelmaan ja tuli myös eduskuntaan ja vasemmisto hyväksyi sen, mitä keskusta ja kristilliset eivät hyväksyneet silloin edellisinä vuosina. Tämä on se historia, ja tässä nyt ollaan.

Olen kiitollinen ministeri Perholle, että hän on taistellut tämän asian puolesta ja ollaan edes tässä pisteessä, mutta häpeällistä on se, että puolitoista vuotta vielä pitää odottaa, ennen kuin tämä pieni korjaus tulee osalle näistä, joita on väärin kohdeltu. Eli vastalauseen mukaisesti on syytä äänestää ainakin siitä, niin kuin huomasin muutaman vasemmiston edustajan luvanneen tehdäkin, että tämä tulisi voimaan ensi vuoden alusta. Edustajat Marjaana Koskinen ja Gustafsson ovat luvanneet äänestää sen puolesta, ja olisi tietysti hyvä, jos vasemmistoliitostakin löytyisi sydäntä tässä asiassa ja tämä korjattaisiin hieman aikaisemmin kuin hallitus ja nyt sitten valiokunnan enemmistö esittävät.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas:

Arvoisa puhemies! Toivoisin, että puhemies järjestäisi mahdollisuuden näyttää täällä kalvoja, niin ei tarvitsisi niin montaa sanaa käyttää. (Ed. Kankaanniemi: Ei ole katsojia!) — Kyllä on riittävästi katsojia. — Minä näytän teille kalvon, joka kertoo, kuinka paljon nettotulot ovat lisääntyneet erisuuruisen eläkkeen saajilla.

Pelkän kansaneläkkeen saajat ovat saaneet nettotuloa tämän hallituksen kolmen toimintavuoden aikana vajaat 300 markkaa. Siitä reaalista korotusta on 73 markan tasokorotus. 10 000 markkaa eläkettä saaneet, joita on vajaa satatuhatta 1 200 000 eläkeläisestä, ovat saaneet nettotuloon korotusta noin 1 000 markkaa. Siitä reaalista on suurin piirtein vajaa puolet, noin 500 markkaa käteen. Tämä on saatu aikaan eri toimenpiteiden, sairausvakuutusmaksun ja yleisten veromuutosten, ansiosta.

Nyt kun käsittelemme pohjaosan kaksinkertaista leikkausta, joka on kaksinkertaisen epäoikeudenmukaisuuden korjaamista, niin jos tämä annettaisiin täytenä kompensaationa, 500 markkaa kuukaudessa, se tarkoittaisi sitä, että niistä, jotka saavat valtion eläkettä, täyden kompensaation saisivat vain ne, joiden eläke nyt on yli 10 800 markkaa kuukaudessa. Yksityisellä puolella tilanne on suurin piirtein sama, raja on suurin piirtein sama. Täyden kompensaation saisivat vain ne, joilla on reilusti yli 10 000 markan eläke. Kuntapuolella tilanne on erilainen. Kuntien eläkeläisiä näistä 115 000:sta on noin 45 000, ja heiltä täysi pohjaosan leikkaus työeläkkeestä on tapahtunut pahimmillaan noin 6 000 markan työeläkkeen kohdalla. Heidän kohdallaan tietysti olisi perusteltua se, että he saisivat täyden kompensaation. Kun katsotaan kokonaisuudessaan, mitä kaikkea tässä on tehty, silloin täysi kompensaatio ei ehkä sitten kuitenkaan asetu kaikkein tärkeimmäksi. Olisin toivonut, että myöskin oppositiossa olisi tätä pohdittu ja vielä enemmän painettu sen päälle, että olisi tässä yhteydessä saatu kansaneläkkeeseen tasokorotus.

Miksi tasokorotus on hyvä, ei vain kaikkein pienituloisimmille, joille se on ainoa tapa saada korjausta eläkkeeseensä, vaan myös kaikille 680 000:lle kansaneläkettä saavalle? Jos tehtäisiin tasokorotus, he kaikki saisivat tasokorotuksen sen suuruisena kuin se tehtäisiin. Lisäksi parisataatuhatta eläkeläistä saisi eläketulovähennyksen kautta nettotuloonsa noin puolet tasokorotuksen määrästä. Se auttaisi juuri sitä joukkoa, jolta nyt pohjaosa on viety, ensin yhteen kertaan, sitten osalta sen seurauksena toiseen kertaan, kaksinkertaisesti. Kansaneläkkeen tasokorotuksella olisi voitu juuri näitä kahta asiaa yhtä aikaa hoitaa. Kaikkein pienituloisimpien eläkeläisten asemaan olisi voitu tuoda parannus, koska se on ainoa keino. He eivät maksa veroa, he eivät verohelpotuksista hyödy mitään. Kun eläketulovähennys ulottuu 8 000 markan eläkkeisiin yksinäisillä ja 6 500 markkaan eläkeläispuolisoilla, niin tasokorotuksella olisi voitu juuri tämän joukon nettotuloa korjata, kun kaikkein tärkeintä tietysti on se, mitä eläkkeestä jää käteen.

Jo useamman kerran tämän keskustelun aikana on tullut esille se, että kokoomus ei halunnut edes pontta tästä asiasta valiokunnan mietintöön. Vielä viime vaiheessa valiokunnan mietintöön lisättiin sanat "esimerkiksi kansaneläkkeen tasokorotuksen kautta", millä haluttiin nimenomaan ... No, ei se tasokorotus välttämättä olekaan se tapa. Se on ainoa tapa, jolla pienituloisimpien, mutta sen lisäksi kaikkien, myös keskituloisten eläkeläisten, tilannetta voitaisiin parantaa.

Miksi niiden, joilta on pohjaosa kokonaan leikattu, käteen jäävää eläkettään on todella aiheellista parantaa? He ovat joukko, sanotaan, tällä hetkellä 5 000—7 000 markkaa eläkettä bruttona saavia, ja 5 000 markan eläkkeestä jää noin 4 000 markkaa käteen. Emme todellakaan puhu suurista eläkkeistä. 7 000 markan eläkkeestä menee jo pari tonnia veroa. Tällä alueella on tietysti valtaosa eläkeläisistä, reilusti puoli miljoonaa. He ovat ryhmä, johon, jos nyt ajatellaan reilun kymmenen vuoden aikaa eli laman alusta alkaen, kaikki Ahon hallituksen kansaneläke- ja sairausvakuutusmaksujen korotukset ja Lipposen ensimmäisen hallituksen pohjaosan leikkaus ovat kohdistuneet. Tämä hallitus on sentään onneksi korjannut näitä asioita, tai tämä eduskunta, nimenomaan haluan sanoa: tämä eduskunta. Täältä ovat lähteneet nämä korjaukset. Ministeri Perho on toiminut, koska se on kuulunut hänen tehtäväalueeseensa.

Juuri tämä ryhmä, 5 000—7 000 markkaa bruttoeläkettä saavat, on kymmenen vuotta ollut miinuksen puolella reaalisessa eläketulossa juuri sen takia, että pohjaosan leikkaaminen oli vielä piste i:n päälle, tai ei voi sanoa edes, että se oli piste i:n päälle, koska se oli paljon isompi kuin piste. Sen jälkeen kun näitä raippaveroja ruvettiin poistamaan, pohjaosan leikkaus piti nämä eläkeläiset vielä miinuksen puolella. Vasta viime vuonna siinä vaiheessa, kun kansaneläkkeeseen tehtiin tasokorotus ja tuli myös verohelpotuksia sairausvakuutusmaksuun, he pääsivät nettotuloissaan sille tasolle, millä he olivat kymmenen vuotta aikaisemmin eli noin vuonna 1990.

Siinä mielessä vaatimus pohjaosan palauttamisesta tai ainakin sellaisesta käteenjäävän eläkkeen lisäämisestä, jolla heidän reaalituloaan voidaan nostaa, on todella oikeutettu vaatimus. Nyt mielestäni kannattaa katsoa, mitkä keinot parhaiten näitä asioita veisivät eteenpäin. Tällä tasokorotuksella todella lyötäisiin yhdellä iskulla, yhdellä toimenpiteellä, monta kärpästä. Tätä nyt tässä jatkossa vasemmistoliiton taholta edelleen kaikkein voimakkaimmin ajamme ja toivomme, että pääsemme näissä asioissa eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Näissä asioissa tietysti riittäisi puhumista paljon perusteellisemminkin. Vaikka tämän esityksen käsittely on nyt loppusuoralla, samanaikaisesti meidän pitäisi suuntautua tulevaisuuteen ja jatkoon. Toivon, että kokoomuksen eduskuntaryhmässä nyt vielä pohdittaisiin ennen toista käsittelyä, voitaisiinko kansaneläkkeen tasokorotuksesta tehdä ponsi. Me olemme sitkeällä työllä saaneet edellisen eduskunnan ja myöskin tämän eduskunnan aikana aikaisempia ponsia eläviksi sillä, että olemme niitä yhdessä ajaneet ja nimenomaan niin, että sosiaali- ja terveysvaliokunta, joka sen käytännön työn tekee, on niitä hoitanut.

Mutta haluan edelleen voimakkaasti korostaa sitä, että kyllä nämä ovat lähteneet siitä paineesta, mikä hallitusryhmien eduskuntaryhmistä on lähtenyt. Totta kai ennen kaikkea nämä ovat lähteneet siitä paineesta, mikä eläkeläisten taholta meille on tullut. Myös eläkeläisten järjestö on ehdottanut jatkossa tasokorotusta. Myöskin indeksikorotuksia ja näitä verojuttuja he esittivät korjattaviksi.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tästä ponnesta tuli nyt näin ponnekasta keskustelua. Itsekin olisin toivonut, että valiokunta olisi voinut tasokorotusta koskevan ponnen saada aikaiseksi. Nyt tietysti pitää muistaa, että joillakin ponsilla on ollut merkitystä tässä talossa ja sitten taas toisilla ponsilla ei ole ollut merkitystä. Ehkä nyt on rehellisyyden nimessä sanottava, että tämä hetki vaatia ponsia ei ole yhtä otollinen kuin on hetki, jolloin hallitus on aloittanut työnsä. Me emme voi sulkea silmiä siltä tosiseikalta, että nyt aherretaan kaikissa suurissa ja pienimmissäkin puolueissa eväitä seuraavan hallitusohjelman varalle, joten olen aivan varma, että tämä kysymys on kaikissa puolueissa yhtenä listan asiana arvioitavana muiden joukossa. En ole sen takia niin pessimistinen tämän asian osalta nyt, kuin mitä ed. Stenius-Kaukosen puheesta pitäisi kenties muutoin päätellä. Minä näen, että tämän asian valmistelu on tavallaan siirtynyt poliittisiin puolueisiin seuraavan hallitusohjelman valmistelun yhteyteen.

Juha  Korkeaoja  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen, annan suuren arvon teidän ponnisteluillenne eläkepolitiikassa, mutta minun on kyllä pakko sanoa, että kun te olette hallituspuolueen kansanedustaja ja myöskin teidän ryhmänne on pian jo kahdeksan vuoden ajan antanut tukensa Lipposen hallitukselle ja on ollut pitämässä sitä pystyssä, niin kyllä te parlamentaarisen järjestelmän mukaisesti vastaatte omalta osaltanne ryhmänä ja henkilöinä siitä politiikasta myös eläkepolitiikan osalta, jota Lipposen hallitus on noudattanut. Kun ed. Vehkaoja totesi, että hallituskauden lopulla ei kannata puhua ponsista, niin ei niillä kyllä todella ole merkitystä. Ne ovat vain tällaista omantunnon pesua, ei mitään muuta.

Timo  Ihamäki  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Stenius-Kaukonen antaa ponnelle erittäin suuren arvon. Hän luulee, että koko eläkepolitiikka ratkeaa nyt tällä yhdellä ponnella. Miksi sitä sitten ei haluttu, niin se johtuu siitä, että tämä on tämä laki ja tämä asia korjataan nyt ja muut eläkepolitiikan asiat korjataan sitten muissa laeissa. Hän koko ajan syytti kokoomusta tästä, mutta kun tämä asia vietiin hallituspuolueiden pelisääntöjen mukaan ryhmänjohtajien kokoukseen, niin muistan, että SDP:n ryhmäpuheenjohtaja sanoi suoraan, että tämä laki pannaan nyt tämmöisenään läpi ilman ponsia, että hän on ihan samaa mieltä.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukonen toi hyvin esille sen, että eduskunta on edellyttänyt näitä korjauksia eläkeläisten asemaan ja myös tämä käsiteltävänä oleva asiahan on lähtöisin eduskunnasta. Osaltaan oppositio on tässä pitänyt ääntä, ja myös hallituspuolueissa on ollut vahvaa halua tehdä korjauksia, korjata tämä suuri virhe.

En oikein tiedä, miten suhtautua ponsiin. Minulla on ollut sellainen mielikuva, että ne joka tapauksessa yltävät vaalikausien ja hallituskausien yli ja että ne jäävät eduskunnan vastauksiin ja ovat antamassa tietyn viestin valmisteluun sekä ministeriöön että valtioneuvostolle ja tulevat hallituksen kertomuksessa eduskunnan käsittelyyn. Tässä mielessä, arvoisa puhemies, minusta niillä on oma tärkeä arvonsa.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jokainenhan meistä sen tietää, että ponsilla on se merkitys, minkä me niille annamme, täsmälleen. Jos me haluamme viedä sillä linjalla asioita eteenpäin, ne toteutuvat, ja jos emme halua, ne eivät toteudu. Me emme voi päättää muulla tavalla tulevasta linjasta kuin tekemällä ponsia. Se on se vahvin keino, mitä eduskunta voi käyttää. Minä uskon siihen, että täällä eduskunnassa on parlamentaarinen valta ja meille kuuluvat nämä asiat. Nimenomaan, jos me haluamme joitain asioita viedä eteenpäin, meidän pitäisi mieluummin löytää yhteisymmärrys niissä asioissa.

Ennen kaikkea meidän tehtävänämme on huolehtia kaikkein heikoimmassa asemassa olevista ja oikeudenmukaisesta politiikasta, niin että ihmisiä kohdellaan yhdenvertaisesti. Siitä eivät työmarkkinajärjestöt huolehdi. Niiden tehtävänä on ajaa palkansaajien etua, ja ne hoitavat sen rootelin. Vain me täällä eduskunnassa voimme huolehtia siitä, että (Puhemies koputtaa) kansalaisten perustoimeentulo on turvattu, ja myöskin, että kansalaisia yhdenvertaisesti kohdellaan. Meistä on kiinni se, (Puhemies koputtaa) muuttuvatko nämä todeksi tai eivät.

Timo   Ihamäki  /kok:

Arvoisa puhemies! Pohjaosan kaksinkertaisen poiston kompensaatioasiassa on edetty pitkä ja monikumpuinen taival. Jotenkin olisi toivonut, että asia olisi kypsynyt aikaisemmin, että viisastenkivi olisi löytynyt aikaisemmin, että tämmöistä juupas—eipäs-menettelyä vuodesta toiseen ei olisi tarvinnut käydä, vaan ratkaisu olisi tehty jo nopeammin. Alun perinhän tämä pohjaosan poisto tehtiin laman aikana lähinnä valtiontaloudellisista syistä. Tarkoitus oli vähentää nousupaineita, jotka tulevaisuudessa työeläkemaksuihin kohdistuvat.

Kun valtion tilanne on nyt sitten parantunut, on varsin ymmärrettävää, että kompensaatiota on haluttu. Tämä paine kompensaatioon oli kova paitsi eläkeläisten piirissä myöskin hallituspuolueiden eduskuntaryhmissä. Sen sijaan hallitus oli pitkään epäröivä ja halusi korjata eläkeläisten asemaa muin lainsäädännöllisin toimenpitein, kuten se ilmoitti.

Sitten hallituspuolueiden puheenjohtajat ja hallituspuolueiden eduskuntaryhmät sopivat tämän kaltaisesta menettelystä, ja sen jälkeen hallitus otti lusikan kauniiseen käteen ja tämä esitys tuotiin tänne eduskuntaan ja se sai sosiaali- ja terveysvaliokunnassa verraten nopean käsittelyn. Nyt se on sitten tässä meidän puitavanamme.

Keskustelussa on monta kertaa viitattu siihen, mitä on tehty ja mitä ei olisi pitänyt tehdä. On syytetty Ahon hallitusta ja Lipposen ensimmäistä hallitusta. Minä haluan vielä kerran korostaa sitä, että aika oli silloin toinen. Mitä tehtiin 90-luvulla, ei pidä nyt arvioida välttämättä tämän hetken tilanteen perusteella sitä. Silloin oli sellainen tilanne, että näitä ikävämpiäkin toimenpiteitä jouduttiin tekemään. Vuonna 95 ja 96 oltiin vielä lamatalkoissa.

Haluan vielä kerran kertoa, että valtio velkaantui 60 miljardia markkaa eli 60 000 miljoonaa markkaa per vuosi ja valtionvelka nousi 420 miljardiin markkaan, joka on kaksi kertaa nykyinen valtion budjetti. Jotain piti tehdä, oli pakko tehdä, että yhteiskunta ylipäätänsä pysyi pystyssä, ja sen takia valtion menoja piti vähentää. Kun hyvinä vuosina päätettyjä etuuksia ei voitu laman aikana ylläpitää, piti leikata, ja sillä lailla yhteiskunta pidettiin pystyssä ja onneksi pidettiin pystyssä.

Silloisessa tilanteessa tehtiin myös eläkeläisten kohdalla niin sanottu pohjaosan kaksinkertainen poisto ja myös muita ratkaisuja, joiden tarkoituksena oli turvata eläkejärjestelmän kestävyys. Leikattiin myös perhepoliittisia etuuksia, niin kuin täällä on sanottu — kotihoidon tukea, opintotukea — ja myös muita ja leikattiin peräti yli 20 miljardia markkaa.

Ne eläkeläiset, joita tämä asia koski, kokivat tämän ratkaisun kovin epäoikeudenmukaiseksi. Kun pahimmasta lamasta selvittiin, oli ymmärrettävää, että haluttiin kompensaatio. Täällä eduskunnassahan myös kansanedustajien kesken ja varsinkin viime vaaleissa valittujen kansanedustajien kohdalla oli suuri halu tehdä kompensaatiotoimenpiteitä. Vaikka hallitus olikin vastahakoinen, niin kuten sanottu, hallituspuolueiden eduskuntaryhmistä paine oli sen verran voimakas, että sitten yhteisillä neuvotteluilla ja päätöksillä päästiin tähän esitykseen, joka on kompromissiesitys. Minusta kompromissi on parempi asia kuin lihava riita, jota jatkuvasti käytäisiin.

Tämäkään laki ei ole kaikkien mieleen, se voisi olla parempi, mutta tähän on nyt päästy yhteisymmärryksessä ja tämä on kuitenkin parempi asia kuin jos ei tehtäisi mitään. On järkevää tämä nyt hyväksyä, vaikka siitä vielä onkin keskustelua. Haluan vielä korostaa tätä, että tämä on vain yksi asia eläkeläispolitiikassa ja tämä ratkaistaneen näin. Muihin eläkepolitiikan ongelmiin palataan muiden eläkelakien yhteydessä.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Kun 90-luvun alun jälkeisen laman aiheuttamaa valtiontalouden taistelua käytiin, siinä talouspoliittisessa talvisodassa eivät tietysti rintamavastuut täysin oikeudenmukaisesti toteutuneet. Erityisesti työeläkkeensaajien reaalitulokehitys on jäänyt laman jälkeisessä tilanteessa palkansaajista jälkeen. Taloustilanteen parantuessahan eduskunta on kiinnittänyt erityisesti huomiota siihen, että tätä epäsuhtaa eri väestöryhmien osalta on syytä tarkastella. Siinä mielessä tämä eläkkeensaajien aseman parantaminen on oikeutettu vaatimus.

Eläketulojen turvaamiseen liittyy myös kohtuuhintaiset terveydenhuollon ja vanhusten palvelut, joissa erityisesti on nyt kriisiytynyt monia kysymyksiä, erikoissairaanhoito erityisesti. Tässä suhteessa eläkkeensaajien asemaa arvioitaessa on vähän kokonaisvaltaisempaa pohdintaa tehtävä kuin pelkästään pohjaosaan ja savaan liittyvää keskustelua.

Ahon hallituksen raippaveron eli korotetun sairausvakuutusmaksun poistaminenhan ei muun muassa sisältynyt hallitusohjelmaan. Kuitenkin keskeisesti SDP:n eduskuntaryhmän vaatimuksesta asiasta kyettiin hallitusryhmien ja hallituksen kesken sopimaan toissa vuonna. Vaatimuksemme mukaisesti tänä vuonna poistui 0,8 penniä ja se maksaa 500 miljoonaa markkaa, ja ensi vuonna poistuu loput 0,4 penniä.

Tähänhän liittyy se mielenkiintoinen episodi, että huolimatta tästä sopimuksesta valtiovarainministeri ajoi ikään kuin tämän alijäämäpainotteisen oman budjettiesityksensä, kakkosluokan vippaskonsteilla rakennetun, torpedoksi sosialidemokraattien uskottavuutta kohtaan. Kun sosialidemokraatit olivat esittäneet terveydenhuollon ja eläkkeensaajien epäkohtien korjaamista, niin tässä ikään kuin haluttiin mitätöidä tämän alijäämärakenteisen budjetin kautta muun muassa korotetun sairausvakuutusmaksun lopun poisto. Sosialidemokraatit eivät tästä tingi. Se tullaan toteuttamaan ensi vuonna.

Kaikkiaan 2,4 prosenttiyksikön vaikutus sairausvakuutusmaksupuolella on 1,5 miljardia markkaa eli 252 miljoonaa euroa. Haluan vain kertoa tämänkin taustaksi, sillä tämä ei ollut hallitusohjelmassa sovittu korjaus, vaan se täällä eduskunnassa nimenomaan hallitusryhmien ja hallituksen välillä on korjattu. Se on jäänyt turhan vähälle huomiolle.

Kansaneläkkeen pohjaosan poistosta sovittiin vuonna 1995 hallitusohjelman liitepöytäkirjassa. Nämä liitepöytäkirjathan ovat surullisenkuuluisia siitä, että hallitusohjelman laadinnan tietyissä vaiheissa saattaa ilmestyä ranskalaisia viivoja liitepöytäkirjoihin, ja ne ovat erityisesti valtiovarainministeriön virkamiehille hyvin otollisia kohteita. Viittaan vain esimerkiksi, että vuoden 95 hallitusohjelmassa toinen ranskalainen viiva oli yksityistieavustusjärjestelmän poistaminen ja kumoaminen, jonka sitten — myönnän syyllisyyteni — muun muassa valtiovarainvaliokunnan liikennejaosto omalta osaltaan esti toteutumasta.

Vaatimuksen pohjaosan poistostahan esitti vihreiden Osmo Soininvaara myöskin omalta osaltaan. Tätä on alusta asti pidettävä kyllä asiallisena ja poliittisena virheenä. Omalta osaltani ensimmäisen huomautukseni äänestyskäyttäytymisestä tässä asiassa sain ryhmältäni marraskuussa 1995 jättäessäni äänestämättä tämän esityksen puolesta, kun siitä ensimmäisen kerran päätettiin täällä. Sen jälkeen oli ratkaisu tietysti tehty ja sen kanssa oli elettävä ja katsottava, miten kokonaisuus hallitaan ja mitä muita korjauksia voidaan tehdä.

SDP:n ryhmä kiinnitti keskeisesti myös huomionsa julkisen puolen työntekijöihin kohdistuneeseen kaksinkertaiseen vääryyteen pohjaosan poistossa. Eduskunta edellytti hallitusryhmien sopimuksessa jo syksyllä 1998 asian korjaamista. Samoin eduskunta edellytti hallitukselta esitystä syksyllä 2000 hallitusryhmien neuvottelujen jälkeen hyväksytyssä ponnessa. Tunnetulla tavallahan hallitus ei antanut asiasta ministeri Perhon valmistelun ja hallituksen sisäisen käsittelyn jälkeen odotettua esitystä. Tätähän arvosteltiin hyvin vahvasti täällä syksyllä vuoden 2002 talousarvion käsittelyn yhteydessä. Hyvin monella taholla hallitusryhmien piirissä tehtiin asiaa koskevia esityksiä. Muun muassa valtiovarainvaliokunnan sos.dem. ryhmä jätti talousarvioaloitteen noin 400 miljoonan markan kompensaatiosta tuplaleikkauksen kohteeksi joutuneille. Väitän, että keskeisesti meidän eduskunnassa ja hallitusryhmissä luomamme paine johti siihen, että hallituksen kanssa päästiin 25. päivänä syyskuuta sopimukseen asian ratkaisemisesta silloin vielä syksyn 2001 aikana, niin kuin oli tavoite.

SDP:n taholta esitettiin ratkaisua, jossa myös pientä työeläkettä saavien asemaan olisi tullut hyvitys. Tämä ei kuitenkaan saanut kannatusta neuvotteluissa. Muun muassa pitämässäni ryhmäpuheenvuorossa SDP ainoana ryhmänä esitti: "On välttämätöntä laatia perusteltu, sosiaalisesti oikeudenmukainen esitys, jossa myös pientä työeläkettä saavat otetaan huomioon." Pohjaosan leikkaaminen nimittäin kohdistui myös sellaisiin eläkkeensaajiin, joiden työeläke oli vuoden 1995 lopussa 3 700—4 400 markkaa. Näille eläkkeensaajille pohjaosan leikkaus on ollut todella suuri tulonmenetys. Mielestäni tätä asiaa ei saa unohtaa tulevissa ratkaisuissa. Tulevissa hallitusohjelmaneuvotteluissa on tämä kysymys pystyttävä arvioimaan ja keskustelemaan.

Neuvotteluissa tuplaleikkauksen hyvittämisestä oli vaikeuksia. Muun muassa vasemmistoliitto painotti kansaneläkkeen tasokorotusta. Virkamiehet ja vakuutuslaitokset ovat jatkuvasti pitäneet kompensaatiota teknisesti mahdottomana tai ainakin mielettömän työläänä. On tullut työeläkelaitoksilta kirjeitä, joissa kerrotaan, että jos me tällaisen vaatimuksen ajamme läpi, niin työkyvyttömyyseläke- ja työeläkepäätökset viivästyvät puoli vuotta, vuoden. Eli tältä osin on kyllä todella kovaa vastaviestintää ollut. Eräs eläkelaitos nimittäin kirjoitti: "Seurauksena olisi normaalien eläkehakemusten käsittelyn vakava viivästyminen vähintäänkin vuoden ajaksi." Oli siis helppo leikata, mutta mahdoton korjata. Ministeriön työryhmät esittivät eräässä vaiheessa myöskin tällaista 100 markan tasakompensaatiota kaikille huolimatta menetyksen suuruudesta, eli tässä oli monia vaikeuksia matkan varrella.

Voin vakuuttaa, että oli erittäin kovan työn takana viedä läpi eduskunnan tahto yleensä kompensaatiosta, ja kun sitten saatiin vielä ratkaisu, jolla kaikille menettäneille korvataan vähintään 5 euroa eli 30 markkaa ja menetyksen mukaan 50—300 markkaa kuukausittain, on ratkaisu kohtuullinen.

Lisäksi kun hallitusryhmien neuvotteluissa hallituksen kanssa sovittiin, että niin sanottua jäävää pelivaraa käytetään muun muassa terveydenhuollon tarpeisiin, oli asia siedettävä. Tämänkin tahtoivat eräät unohtaa tai ehkeivät ole neuvotteluissa olleet tai kuulleet edes neuvotteluista mitään. Tämä terveydenhuollon lisäresursointikysymys on hyvin tärkeä eläkkeensaajien kannalta, erityisesti pienituloisten eläkkeensaajien kannalta, jotka ovat lompakon paksuudesta riippuvaisina hoitamatta. Voi olla, että eläkkeensaajien perusteltu korjaus ei ole koskaan riittävä, mutta poliittisessa päätöksenteossa tässä asiassa, jossa oli vahvaa nollalinjaa, on eläkeläisten ja edustuksellisen demokratian kannalta aikaansaatu hyvitys iso periaatteellinen tulos, jolle myös täytyy antaa oma arvonsa.

Samalla tavalla on nyt ryhdyttävä korjaamaan oikeutetusti eläkeläisten mielestä kohtuutonta taitetun indeksin järjestelmää. Jopa yli 3 prosentin eläkemenetykset taitetun indeksin kautta vuoden 1995 jälkeen eivät ole hyväksyttäviä, vaan vaativat myös nyt aloitettuja korjaustoimia talouspoliittisessa talvisodassa kovimman rintamavastuun kantaneiden aseman parantamiseksi.

Toivottavasti korjaustoimia vastustaneet eivät ole olleet oikeassa siinä, kun varoittivat meitä ryhtymästä hallitusryhmissä pohjaosan leikkausten hyvittämiseen. He olivat sitä mieltä, että korjaustoimet ja sadat miljoonat johtavat vain yleiseen valitushuutoon ja poliittiseen peliin, jota täällä onkin niin hallitusryhmissä kuin opposition piirissä yritetty ainakin harjoittaa. Jostain syystä täällä on tietysti ollut helpointa hymyillä niiden, joilla ei vastuu harteita paina.

Joka tapauksessa minusta ratkaisu on ollut erittäin tärkeä. Se on ollut oikeudenmukaisuuden kannalta selkeä virhe, joka on nimenomaan julkisen puolen työntekijöiden osalta tehty, ja virhe oli myös tietysti se, ettei tässä vaiheessa jo päästy pienempituloisten eläkkeensaajien osalta ylipäänsä pohjaosan hyvitykseen, mikä edelleen olisi pidettävä mielessä.

Tuplaleikkauksen kohteeksi joutuneille saimme aikaiseksi ratkaisun, jossa tulee 75 000:lle täysi korvaus ja 40 000 täyteen hyvitykseen oikeutettua saa 50 euroa kuukaudessa. Osaltani olisin odottanut eduskunnan lakiesityksen käsittelyn aikana toimia, joilla pohjaosan niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen kompensaatio olisi saatu voimaan nopeammin kuin hallituksessa on ajateltu. Mahdollisimman nopea aikataulu olisi kyllä edellyttänyt edes niiden hyvitysten maksuunpanoa, jotka ovat teknisesti mahdollisia heti vuoden alusta, jolloin korjaus on tarkoitus saattaa voimaan. Tämä on asia, joka on selkeästi kyllä omasta mielestäni tässä meidän väännössämme epäkohta.

Yleensä taloudellisen tilanteen parantumisen tulee johtaa myös pientä työeläkettä saavien yksityisen sektorin eläkeläisten pohjaosan leikkauksen kompensoimiseen. Samoin oikeustajun vastaisen taitetun indeksin soveltamisesta tulee päästä eroon. Myönteistä on tietysti, että nykyisten hallitusten aikana on indeksikorotukset tehty. Vuoden 1984 jälkeenhän ensimmäinen kansaneläkkeen tasokorotus tehtiin viime vuonna, ja esimerkiksi viime vuonna vapautui myös 125 000 eläkkeensaajaa valtion tuloveron maksamisesta. Edellä mainittu savamaksu poistetaan, tuettu hammashuolto ulotetaan koko väestölle joulukuun alusta alkaen jne.

Keskustelussa emme saa kuitenkaan unohtaa erityisesti pienituloisten eläkeläisten mahdollisuutta ihmisarvoisiin ja kohtuuhintaisiin julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Jokaiselle on turvattava muun muassa avosydänkirurgian palvelut. Edelleen tulee viestiä siitä, että varjoainekuvausjonot ovat vuoden ja puolentoista mittaisia. Tämä on uskomaton tilanne. Tässä mielessä muun muassa lisäbudjetin leikkausjonojen lyhentämisraha pitää suunnata suoraan sairaanhoitopiireille eikä jättää riippuvaiseksi valtiovarainministeriön vaatimuksen mukaisesti siitä, että kuntien pitää osoittaa sama raha. Muuten me emme pysty nopeasti vaikuttamaan tähän tilanteeseen. Luomamme maksukattokaan ei ole vielä valmis. Sairastavan henkilön omavastuukatot nousevat lähes 10 000 markkaan, joka on lähes 30 prosenttia täydestä kansaneläkkeestä. Tämä on myös hyvä muistaa. Pitkäaikaissairaanhoidon maksujärjestelmiin on myös kiirehdittävä korjausta.

Hyvinvointiyhteiskuntamme ydintä, arvoisa puhemies, on se, että se turvaa viime kädessä kaikkien ja erityisesti vähäosaisten toimeentulon ja palvelut, ja tässä suhteessa tarvitaan jatkotoimia.

Outi  Ojala  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäen hyvin ansiokkaaseen laajaan puheenvuoroon on kyllä pakko puuttua yhdeltä osin, kun hän otti esille vuoden 1995 hallitusneuvottelut, joka asia on aikaisemminkin noussut täällä esille. Ed. Rajamäen puheenvuorosta sai sellaisen käsityksen, että kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus olisi jotenkin lisäpöytäkirjan myötä tullut vähän niin kuin tietämättä hallitusohjelmaan. Näinhän ei, ed. Rajamäki, ole. Minä olin itse niissä neuvotteluissa mukana. Minä tiedän erittäin tarkkaan, että juuri siinä työryhmässä, jossa pohdittiin muun muassa sosiaaliturvaa ja koulutusta, vasemmistoliiton edustajat olivat ainoat, jotka vastustivat tätä pohjaosan leikkausasiaa. Mutta oli erittäin hyvä, että siinä vetäjänä toiminut silloinen ed. Perho ei myöskään vienyt sellaista päätöstä lävitse, vaan tämä kipeä päätös sitten tehtiin puoluejohtajien niin sanotussa koplassa. Me vasemmistoliiton edustajat varoitimme, mitä siitä seuraa. Valitettavasti nyt vuoden 1995 jälkeen tämä asia on ollut toistuvasti esillä. Olisi ollut, toivottavasti nyt moni muukin myöntää sen, viisaampaa tehdä (Puhemies koputtaa) sellaisia päätöksiä, jotka kohdistuvat tuleviin eläkeläisiin.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki vaati lopuillekin pohjaosan hyvitystä. Minusta tuntuu, että täällä on puurot ja vellit sekaisin siinä mielessä, että nythän kaikilta on leikattu pohjaosa ja osalle on tullut yhteensovitus, jota yhteensovitusta nyt palautetaan. Niiden, jotka vaativat kaikille pohjaosan palauttamista, pitää vastustaa tätä yhteensovituksen palauttamista. Se olisi loogista. Jos myöhemmin tulevaisuudessa pohjaosa palautetaan kaikille, niin silloinhan tulisi yli 66 prosentin eläkkeitä maksettaviksi. Haluammeko me sitä? Jos emme halua, silloin pitäisi tehdä sellainen ratkaisu, että niille, joille yhteensovitusta nyt hyvitetään, ei maksettaisikaan siinä vaiheessa pohjaosaa. Nyt osalla yhteensovitus on ollut vain 5 euroa. (Puhemies koputtaa) Pohjaosan leikkaus oli kuitenkin yli 400 markkaa.

Kari  Rajamäki  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tosiaan ed. Ojalan puheenvuorohan kuvasi hyvin sitä, että tämä prosessi, jolla hallitusohjelmaa tehtiin, ei ollut loppuvaiheessaan kovin laaja-alaista eikä myöskään poliittista pohdintaa, ja siinä suhteessa viittasin yön hämärien hetkien ranskalaisten pöytäkirjamerkintöjen muotoon eräin esimerkein, muin kuin tämä.

Ed. Huotarille, jonka kanssa meidän pitäisi olla Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen kokouksessa, haluan huomauttaa, että meillä on kyllä ollut selkeästi tahto korjata tämä julkisen sektorin tuplavääryys pohjaosan leikkauksessa. Siellä on autonkuljettajia, siellä on palomiehiä, ei siellä ole kovin suurituloisia porukoita. Ei saa leimata tätä porukkaa, että se on jotenkin liian hyvätuloinen. Me olemme eduskuntaryhmän taholta vaatineet, että on välttämätöntä laatia perusteltu, sosiaalisesti oikeudenmukainen esitys, jossa on myös pientä työeläkettä saavat huomioon otettu. Tämä liittyi siihen silloin, kun ryhmämme käytti budjettipuheenvuoron.

Lauri   Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä lakiesityksessä on kyse selvän vääryyden korjaamisesta, yhden epäoikeudenmukaisuuden poistamisesta. Se on tietysti tänäänkin täällä salissa todettu moneen kertaan.

Eduskunnan tahto on vihdoin ja viimein toteutumassa, mutta vain osittain, hyvä näinkin. Jo itse tämän lakiesityksen tuominen tänne eduskuntaan kesti luvattoman kauan. Täällä valiokunnan puheenjohtaja jo ensimmäisessä puheenvuorossaan totesi, jotta vuoden 2000 lopulla eduskunta lausumassaan edellytti, että hallitus tuo toteuttamiskelpoisen ratkaisuesityksen eli tämän niin sanotun pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen kompensoimisesityksen eduskuntaan seuraavan vuoden aikana. Minulle jäi henkilökohtaisesti — enkä varmasti ainut ole, jolle jäi — se käsitys, että hallituksella ei todella ollut kiinnostusta eikä aikomusta tätä asiaa hoitaa. Tänään tuossa aiemmin ed. Soininvaara totesi omassa debattipuheenvuorossaan, että viime keväänä hallitus on kirjannut omaan pöytäkirjaansa ja yksimielisesti todennut, että tämän asian hoitaminen olisi huonoa sosiaalipolitiikkaa. Itse en ole nähnyt sitä pöytäkirjaa, mutta kun monissa tilaisuuksissa olin, niin kyllä hallituksen suunnalta, se on myönnettävä, selkeästi sai sen suuntaista viestintää, että ei tämän asian hoitamista nähty tähdellisempänä.

Näissä puheissa on opposition puolelta tuotu esille, että juuri heidän edustajiensa toimesta ja painostuksesta tämä asia olisi nyt tässä vaiheessa. Totta kai siltäkin puolelta, mutta totta kai hallituspuolueitten yksittäisten edustajien ja eduskuntaryhmien toimesta ja painostuksesta hallitus antoi aikanaan tämän esityksen. Meille ainakin kerrottiin, jotta erilaisia laskelmia tehtiin eri mallien pohjalta ja sillä tavalla tämä asia viivästyi.

Nyt tässä hallituksen esityksessä, joka on valiokunnassa käynyt ja josta meillä myös mietintö on, edelleen on tämä 50 euron katto. Se on säilymässä. Olen realisti, että se säilyy. Silloin lähetekeskustelussa muun muassa toivoin, että sitäkin toivottavasti valiokunta jonkin verran tarkistaisi. Nimittäin eivät niidenkään henkilöiden, jotka tässä yhteensovittamisessa tavallaan ovat menettäneet 60—70 euroa, eläkkeet järin suuria ole. Mutta näin nyt on, että se on säilymässä. Tätäkin kohtaa perustellaan tässä valiokunnan mietinnössä niin kuin hallituskin on tehnyt, kun esityksensä on tuonut eduskunnalle, valtiontaloudellisilla syillä. Nämähän olivat aikoinaan silloin syynä, kun työeläkkeitten yhteensovittaminen tehtiin.

Myös minun mielestäni, niin kuin monen muunkin edustajan puheenvuorossa on tullut esille, tässä lakiesityksessä heikoin kohta tai huonoin kohta, joka edelleen on jäänyt mietintöön, on maksatusajankohdan siirtyminen ensi vuoden lokakuun alkuun. Totean heti, että tätä en voi hyväksyä.

Jos maksatusajankohta tällaiseksi jää, varmasti tämän lain uskottavuus kärsii. Osa eläkeläisistä vakuutuksista huolimatta epäilee sitä, toteutuuko tämä työeläkkeitten korottaminen ollenkaan. Näinhän se on. Totta kai ne korotukset tulevat sitten aikanaan, mutta tätä epäilystä myös ruokkii savamaksuasia, johon ed. Rajamäki äsken jo viittasi. Henkilökohtaisesti uskon ja näin varmasti tulee toteutumaan, että puolueista riippumatta eläkeläisten niin sanotun ylimääräisen savamaksun rippeet poistuvat, se viimeinen 0,4 prosenttia. Silloin savamaksu heillä on samalla tasolla kuin palkansaajilla. Mutta kun tämä on jo luvattu aiemmin ja sitten heitetään tällaisia mietteitä ja esityksiä, niin ne ovat omalta osaltaan silloin tätä epäluottamusta kylvämässä.

Kun kävimme tämän lain osalta lähetekeskustelua, niin ministeri Perhon puheista sai sen käsityksen, että tämä maksatusajankohta ei niin tiukka ole, ja eduskunnan käsissähän asia tietysti on nytkin. Se voi siirtyä eli voi aikaistua, mutta valiokunnassa todella ei sitä ollenkaan ole muutettu. En tiedä, mitä keskustelua käytiin. Näin tuolta muualta, että ministeri Perho on myös täällä käynyt puhumassa. Mutta joka tapauksessa tilanne on nyt näin, että tässä ei ole muutosta valiokunnan puolelta tehty.

Arvoisa puhemies! Virhe on kuitenkin hallituksen puolesta myönnetty. Nyt tätä lakiesitystä ollaan hyväksymässä. Sitä kompensointia, sitä korjausta, joka tämän lakiesityksen myötä sitten saadaan aikaiseksi, ei voi väheksyä eikä rutata. Kyllä sillä merkitystä on, että suurimmaksi osaksihan tämä asia hoituu.

Aivan lopuksi lyhyesti näistä lausumista, jotka tuossa vastalauseessa ovat. Näissä puheenvuoroissakin edellä on tullut näkemyksiä kansaneläkkeen tasokorotuksista ja samaten pohjaosan mahdollisesta palauttamisesta ainakin näille henkilöille, joilla on pienimmät eläkkeet. Nythän on rehellisesti todettava, että niistä veronalennuksista, joita on nyt vuosittain tälläkin vaalikaudella tehty, ei ole ollut hyötyä näille, joilla on pienimmät eläkkeet ja pienimmät ansiotulot. Joten kyllä tämä sanoma on oikean suuntainen, että tehdään todella vain tällainen tasokorotus ja sitten, jos ja kun olisi mahdollista, niin kuin on toivottavaa, palautetaan pienimpiin eläkkeisiin tuo pohjaosa, tai millä nimellä se nyt onkaan. Tällä tavalla asia hoituisi.

Inkeri  Kerola  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Täällä on useiden edustajien suulla puhuttu epävarmuuden lietsomisesta eläkeläisten keskuuteen. Tosiasia on kuitenkin se, että nämä noin 115 000 eläkeläistä joutuvat maksamaan tuohon lokakuuhun 2003 asti sen summan, jonka he ovat tähänkin mennessä menettäneet, ja siitä ei kukaan täällä puhu mitään. Se ei liene epävarmaa, että he joutuvat sen joka tapauksessa vielä pussistansa pulittamaan.

Arvoisa puhemies! Toinen asia: Toive, jota hallituspuolueiden edustajien suulla on täällä esitetty, että tähän pohjaosa-asiaan voitaisiin vielä palata, ei toteudu, elleivät edustajat äänestä opposition esittämien lausumien puolesta.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kähkösen puheenvuoron johdosta haluaisin ensinnäkin todeta, että olen hänen kanssaan samaa mieltä kahdesta asiasta. Ensimmäinen asia, josta olen samaa mieltä, on todellakin se, että kysymys on nyt todella merkittävän epäkohdan korjaamisesta, ja se on hyvin myönteinen seikka. Toinen asia, josta olen hänen kanssaan täydellisesti samaa mieltä, on se, että savamaksun alentaminen on toteutettava juuri sillä tavalla kuin hallituspuolueiden eduskuntaryhmät kuuluisassa sopimuksessaan päättivät.

Mutta asia, josta haluan ainakin hieman tarkentaa ed. Kähkösen näkemystä, on tuo kompensaatio. Eri poliittisilla ryhmittymillä oli erilaisia näkemyksiä siitä, kuinka tämä kompensaatio täytyy suorittaa. Haluan muistuttaa, ed. Kähkönen, että kokoomus edusti juuri teidän äsken lausumaanne kantaa, täydellistä täsmäkompensaatiota, mutta hallituspuolueiden välisissä neuvotteluissa me emme saaneet kantaamme läpi.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Raville: Tietysti rahasta on kyse. En ole ollut neuvottelemassa siellä, mutta se monessa yhteydessä tuli esille, että kokoomus omi tätä asiaa, että he olisivat valmiita asiaa hoitamaan. Samalla tavalla totean sitten ja viestejä olen saanut, että ennen kaikkea tämä ajankohdan siirtäminen on ollut kokoomuksesta kiinni, ettei ole voitu aikaistaa tätä maksatusajankohtaa. Tietysti tässä puhumme sillä tavalla molemmat, että käsittääkseni emme ole olleet näiden ryhmäpuheenjohtajien neuvottelussa mukana.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Todellakin tästä maksatuksen siirtämisestä minulla ei ole tarkempaa tietoa, mutta luulen, että ainakin osaselityksenä siinä on se, että tarvitaan tietty valmiusaika ennen kuin maksatukset saadaan käyntiin. Valitettavaa on, jos siinä ei aikaisemmin päästä liikkeelle, mutta tuo, mitä totesin niistä erilaisista tavoitteista, pitää kyllä täsmälleen paikkaansa.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sitten näihin malleihin: Sosialidemokraatit olisivat olleet valmiita myös siihen, että kaikille olisi jonkin verran maksettu. Väitän, että sekin olisi tätä pohjaosan menetystä kompensoinut ja pienissä eläkkeissä sillä olisi ollut merkitystä. Mutta todella asia, josta nyt keskustelemme, on oikeudenmukaisuuskysymys, ja itsekin olen sitä mieltä, että suhteutuksessa menetetty markkamäärä olisi pitänyt pystyä maksamaan kaikilta osin takaisin.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä lyhyesti: Nyt täytyy muistaa, mistä tässä lakiesityksessä on kysymys. On siis pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen kompensaatiosta kysymys. Silloin minusta sitä kompensaatiota ei tietenkään voida osoittaa kuin niille, joilta on kaksinkertaisesti leikattu. Siitä on tässä lakiesityksessä kysymys, ja kun halutaan laajemmin eläkepoliittisiin painotuksiin ja uudistukseen tulla, se on sitten eri yhteydessä tehtävä asia.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on todella noussut esiin tämä maksatusaika, se, milloin voidaan maksaa, ja on vedottu siihen, että maksuja on vaikea selvittää ja siihen menee aikaa ja sen vuoksi se on vaikeaa, ja on vedottu tietenkin myös talouspoliittisiin kysymyksiin. Edelleenkin kysymykseni on, eikö kuitenkin voisi käyttää laskelmia, kun esimerkiksi eläkeläisten itsensä ja joidenkin järjestöjenkin kautta on selkeästi tullut näitä kaavoja sun muita, joilla maksuja voisi laskea, ettei niitä niin vaikeaa olisi saada selville eikä aikaa tarvitsisi käyttää laskelmien tekemiseen. Samoin, miksei niitä voisi vaikka takautuvasti maksaa?

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ymmärrän hyvin tämän poliittisen taiston siitä, kuka on kenellekin luvannut mitäkin. Eräässä ed. Outi Ojalaa siteeraavassa lehtileikkeessä kerrotaan nimittäin, että yli puolet korvauksen saajista saa eläkettä, jonka määrä on 5 000—8 000 markkaa, mutta joukkoon kuuluu myös yli 10 000 sellaista eläkeläistä, joiden eläkkeen määrä on yli 10 000 markkaa kuukaudessa, ja tässä puhutaan aivan eri hintaluokista kuin tässä keskustelussa on tullut esille, elikkä tämä kompensaatio kohdistuu pääsääntöisesti hyvätuloisiin eläkkeensaajiin.

Rauha-Maria Mertjärvi /vihr:

Arvoisa rouva puhemies! Olen tässä nyt kolmen tunnin ajan suurin piirtein seurannut tätä keskustelua ja näitä puheita täällä, ja päätellen siitä selittelyn määrästä, mitä täällä on, kyseessä on todella huonosti hoidettu asia. Täällä on katsottu, kuka saa ruusuja ja kuka saa risuja, ja kovin yksimielisiä näytetään olevan siitä, että vihreät saavat ainakin kauheasti risuja tässä asiassa. Ei välty miettimästä vähän huvittuneena, että tuntuu vihreillä olevan kauheasti valtaa ja voimaa, kun he ovat näin hirveän asian saaneet aikaiseksi. Joka ryhmästä heitetään vihreitä syyllisten penkille.

Mitä tapahtui vuonna 95, siitä kertoi Osmo Soininvaara. Kun vuonna 96 pohjaosaa poistettiin, sitä poistettiin STM:n ratkaisuna, koska siellä piti saada raamit kiinni. Silloin sosiaaliministeri Mönkäre oli tämän päätöksen takana. Muistettakoon nyt tämäkin nimi eikä aina vain Osmo Soininvaaran nimeä. Jotenkin tuntuu, että tässä tilanteessa suuret hallitusryhmät asettuvat pilatusmaisesti käsienpesijän asemaan. Kuitenkin täysin selvää on, että päätökset syntyvät isojen hallitusryhmien suurella myötävaikutuksella ja heidän halutessaan asiat menevät juuri niin kuin isoissa ryhmissä halutaan.

Kun puhutaan eläkeläisistä ryhmänä, on huomioitava, että eläkeläisiin lukeutuu eläkkeellään ainakin kohtuullisesti toimeen tulevia, mutta sitten myös niitä ihmisiä, jotka kitkuttelevat todella pienellä rahalla kuukausittain. Nämä ihmiset nousevat tilastoaineistossa esiin, kun tutkimuksissa seulotaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia kansalaisia. Erittäin vaikea tilanne on juuri pelkkää kansaneläkettä saavilla. Tilanne muodostuu kestämättömäksi, jos siihen ryhmään kuuluva joutuu käyttämään suuren osan eläketulostaan sairastelustaan aiheutuviin kustannuksiin. Vaikka meillä nykyisin on sairauskulujen katto, on tutkimuksissa todettu, että pienituloiset joutuvat rahapulassaan jättämään osan heille määrätyistä lääkkeistä ostamatta. Korjaustoimenpiteet on mielestäni kohdistettava juuri tähän ryhmään. Tilanne on aivan niin kuin ed. Kerola sanoi, että tähän ryhmään tämä laki ei kohdistu.

Lamanaikaisiin säästötalkoisiin ovat osallistuneet kaikki väestöryhmät. Yksi tällainen epäoikeudenmukainen säästötoimenpide oli kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertainen leikkaus. Sehän on täällä moneen kertaan sanottu ja se on myönnettävä. Sen vuoksi päätös hyvittää tehtyä selkeää vääryyttä on tietysti oikea päätös, vaikka tulos onkin laimea kompromissi ja korjaus on pieni. Tämän tuloksena korvauksen saavat ne 115 000 eläkeläistä, joilta työeläkettä leikattiin, mutta sen ulkopuolelle jäävät vielä ne 200 000 eläkeläistä, joilta kansaneläkkeen pohjaosa otettiin kokonaan pois, mutta jotka eivät ole joutuneet kaksinkertaisen leikkauksen kohteiksi. Minä kyllä koen asian myös niin kuin ed. Rehula, että työeläkkeellä oleva on todella eläkkeensä maksanut. Siinä mielessä, kun leikkauksia on tehty, se tuntuu suurelta vääryydeltä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan näkemyksen mukaan hallituksen tulee jatkossa kiinnittää erityistä huomiota pienituloisten eläkeläisten aseman parantamiseen kansaneläkkeen tasokorotuksen kautta. Tästä ed. Stenius-Kaukonen esitti oikein hyvän puheenvuoron. Olen täysin samaa mieltä hänen kanssaan, että kohdistamalla korjaukset kansaneläkkeen tasokorotukseen kaikkein parhaiten autetaan eläkeläisten asemaa. Ed. Stenius-Kaukonen esitti, että tästä voitaisiin myös tehdä ponsi, niin että tämä asia todella otettaisiin esille hallitusohjelmassa viimeistään tämän syksyn aikana. Omasta puolestani olisin tällaisen ponnen valmis allekirjoittamaan. Uskon, että ponsilla saadaan jotakin aikaan. Se, että tämä asia on täällä käsittelyssä, on osaltaan yhden tällaisen ponnen tulos.

Vastalauseessakin kiinnitetään huomiota riittävän tasokorotuksen merkitykseen ja esitetään, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin pienimpien eläkkeiden tason korottamiseksi jo ensi vuoden talousarvion yhteydessä. Tämä on selvästi kannatettava ajatus. Olen tässä kohden vastalauseen laatijoiden kanssa samaa mieltä. Kysymys on ennen muuta oikeudenmukaisuudesta ja vähimmäisturvasta huolehtimisesta. Olen myös samaa mieltä siitä, että kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen hyvittämisen pitää tapahtua jo ensi vuoden alusta lähtien.

Asia, joka edelläkin tuli esille ja josta myös olen samaa mieltä, on se, että savamaksun alentaminen pitää hoitaa nopealla aikataululla. Täytyy vielä myös muistaa, että eläkeläiset eivät ole päässeet hyötymään veronkevennysratkaisuista, joita on kohdistettu palkansaajiin. Kuitenkin eläkkeensaajat osallistuvat kunnissa merkittävällä panoksella verotalkoisiin, joihin kunnat ovat tiukassa taloudessa joutuneet.

Eläkkeiden ja palkkatulon jatkuvaa etääntymistä toisistaan on nopeuttanut myös vuodesta 96 eläkkeiden vuotuisissa tarkistuksissa käyttöön otettu niin sanottu taitettu indeksi. Eläkkeiden indeksitarkistuksia koskeva lainsäädäntö tulee uudistaa siten, että luodaan sellainen tarkistusjärjestelmä, joka takaa kaikille eläkkeensaajille turvatun ja vakaan ostovoimatason. On syytä huomata, että vain harvoilla on mahdollisuus hankkia vapaaehtoisia eläkevakuutuksia lisäeläketurvaksi.

Martti   Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä vihreät kuitenkin ovat aika paljon enemmän vastuussa kuin monet muut siitä, että tämä asia on täällä käsiteltävänä. Soininvaarahan esitti tätä leikkausta, ja kun häntä on pidetty vihreiden viisaana miehenä, hämmästyttää, ettei hän silloin tiennyt, että osalta eläkeläisiä kansaneläkkeen perusosa oli jo osittain leikattu. Siitähän tämä kaikki sotku johtui.

Toinen asia, joka minua hämmästyttää, on se, että täällä jollakin lailla annetaan ymmärtää, että jos on hyvätuloinen eläkeläinen, ei hän oikeastaan tarvitsisi tätä korjausta. Tässähän on tehty virhe, ja virheen korjaamisesta on kysymys. Ei siinä mistään muusta ole kysymys. Virheet on korjattava, ei niitä voida hyväksyä.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Vaikka ei tietysti pitäisi vanhoja muistella, niin täällä on kovin väärää historiaa kerrottu moneen kertaan. Kannattaa muistaa, että vuonna 95 oli voimassa niin sanottu Viinasen—Pekkarisen eläkeleikkaus, joka tarkoitti, että eläkeindeksi jätettiin korjaamatta. Tähänhän ei ole palattu ollenkaan. Tämä eläkeleikkaus on jäänyt pysyväksi ja maksaa eläkeläisille pari miljardia markkaa vuodessa. Tuohon aikaan ajateltiin, että tällä epäsosiaalisella tiellä, joka leikkaa myös pienimpiä eläkkeitä, ei voida jatkaa. Sen takia päätettiin eläkeläisten vähemmän ansaitseva puolisko säästää leikkauksilta ja päädyttiin pohjaosaan. Itse en osallistunut keskusteluihin tekniikasta, se tehtiin Puron porukassa, mutta luulen, että siellä tehtiin tahallaan kaksinkertainen leikkaus, koska eihän voitu ajatellakaan, että kaikista hyvätuloisimmat, ne, jotka saavat täyttä eläkettä, eivät näihin talkoihin osallistuisi, vaan leikkaus tehtäisiin ainoastaan niiltä, joilla on vajaa eläke.

Todettakoon, että ilmeisesti olisi ollut poliittisesti viisaampaa toteuttaa epäsosiaalisempi tapa, jäädyttää edelleen indeksit, koska näköjään siihen, että indeksit on jäädytetty, ei ole puututtu ollenkaan.

Martti  Tiuri  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei minusta kuitenkaan mitenkään voi perustella sitä, että kun pohjaosa on jo kerran vähennetty, se voitaisiin jättää korjaamatta, kun se uudestaan vähennetään. Kyllä se on ihan eri asia kuin sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Tässä on vääryys, joka on korjattava.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mertjärvi totesi, että veronalennukset eivät ole kohdentuneet lainkaan eläkkeensaajiin. Se pitää tietysti paikkansa kaikkein pienintä eläkettä saavien kohdalla, jotka ovat jo valmiiksi olleet valtionverosta vapaita. Mutta totta on myös se, että kun valtionveron alarajaa on nostettu kahteen otteeseen, sitä mukaa myös pieni- ja keskituloisia eläkkeensaajia, jotka aiemmin olivat valtionverotuksen piirissä, on tullut valtionverosta vapaiksi.

Osmo  Soininvaara  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edellinen puheenvuoron käyttäjä on kyllä oikeassa, että kaikki ne, joita pohjaosan leikkaus ylipäätään koski, ovat kyllä päässeet osallisiksi veronalennuksista.

Ed. Tiurille sanon, että voi olla, että teknisesti tämä aikanaan tehtiin kömpelösti, mutta totta kai myös eläkeindeksien jäädytys koski työeläkkeitä, näitä niin sanottuja ansaittuja eläkkeitä, ihan siinä määrin. Tässä olisi tietysti voitu tehdä niin, että olisi leivottu huonompi indeksi niille, joita pohjaosan leikkaus ei koske. Jos kerran indeksiä muokkaamalla saa varastaa kuinka paljon tahansa eikä se ole mitään varkautta, niin tietysti olisi pitänyt käyttää tätä tapaa, mutta isompi leikkaus indeksien jäädytys suuriin eläkkeisiin oli kuin pohjaosan leikkaus.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on tehdyn virheen korjausesitys. Ongelmahan on Lipposen ensimmäisen hallituksen aloittama ja toisen hallituksen loppuun viemä kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus. Nyt tätä virhettä ollaan osittain korjaamassa.

Tietenkin on hyvä, että hallitus on, niin kuin äskeisistäkin puheenvuoroista saatoimme kuulla, myöntänyt tehdyn virheen kansaneläkkeen pohjaosan poistaessaan ja on nyt osittain sitä korjaamassa. Mutta kuten todettu ja vanha sanonta on, esitys on oikean suuntainen mutta riittämätön. Eläkeläisten asemahan on heikentynyt, ostovoima vähentynyt, ja tehty pohjaosan leikkaus on ollut, voi sanoa, suurin 90-luvulla toteutettu eläkepoliittinen virhe.

Tähän liittyy ongelmana myös se, että samalla on murennettu meidän kansanvakuutusjärjestelmämme perustaa. Suomessahan on rakennettu sosiaali- ja eläketurvaa niin sanotun universaalin kansanvakuutuksen periaatteen mukaisesti ja sillä on saatu laaja hyväksyttävyys rahoitukselle. On ollut perusteltua, että kaikki ovat maksaneet, kun kaikki ovat myös saaneet. Tässä katsannossa, arvoisa puhemies, Lipposen hallituksen vuonna 95 aloittama pohjaosan leikkaus on ollut myös periaatteellisesti suuri virhe.

Tähän ehdotukseen liittyy ongelmana myös sen toteutus. Esityksen mukaan osittaisia korvauksia menettäjille ryhdytään maksamaan vasta vuoden 2003 loppupuolella eikä hyvityksiä maksettaisi takautuvasti. Ongelmana on myös ollut se, että ne päätökset, joilla eläkeläisten tai kansalaisten asemaan on pyritty vaikuttamaan lähinnä verotuksellisin ratkaisuin, ovat kohdistuneet lähinnä niihin, joilla on ollut etua verotuksen kevenemisestä. On siis tässäkin tapahtunut se, että ne, joilta on leikattu, eivät ole Lipposen hallituksen politiikasta juuri hyötyneet. Menetykset ovat kohdistuneet pienituloisimpiin suhteellisesti suurimpina.

Kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukset ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että useiden satojentuhansien eläkeläisten reaalitulot eivät ole viime vuosina nousseet siitä huolimatta, vaikka talouskasvu on ollut kohtuullisen hyvä ja ansiokehitys samoin. Näin ollen voidaan syystä sanoa, että eläkeläiset eivät ole samaan tapaan päässeet hyötymään siitä myönteisestä ostovoiman kehityksestä, mitä yhteiskunnassamme on tapahtunut.

Arvoisa puhemies! On syytä tähdentää tässäkin, että keskusta ei ole missään vaiheessa ollut hyväksymässä pohjaosan leikkausten toteutusta. Meidän mielestämme se oli alun alkaen virhe, minkä nyt käsittelyssä oleva hallituksen esityskin sitä edeltäneine monine keskusteluineen ja vaiheineen eduskunnassa ja eduskuntapuolueissa, eduskuntaryhmissä, on osoittanut, eikä tämä virhe näytä tälläkään poistuvan kokonaisuudessaan.

Tästä syystä, arvoisa puhemies, keskusta on vastalauseessaan edellyttänyt, että ripeästi tulisi selvittää pohjaosan palauttamismahdollisuus niin, että se vielä tämän eduskunnan aikana kyettäisiin toteuttamaan. Erityinen huomio tulisi kiinnittää juuri niihin pienituloisimpiin eläkeläisiin, jotka ovat aikanaan hyvinvoinnin perustamme rakentaneet ja luoneet, jolla pohjalla nyt on voitu sitten yhteiskuntaa viedä eteenpäin. Kyllä näistä pienituloisista, aikanaan raskasta työtä, pitkää päivää tehneistä pitäisi kyetä huolehtimaan niin, että heidän elämisensä edellytykset myös taloudellisessa mielessä voitaisiin turvata.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Tyytyväisyydellä totean ensin sen, että tämä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö hallituksen esitykseen, jolla ollaan vihdoin korjaamassa osalle eläkkeensaajia työeläkkeeseen tehtyä leikkausta, on valmis ja pitkään puserrettu hanke toteutumassa. Olen tyytyväinen siis siihen, että asia vihdoin etenee, en suinkaan täysin tyytyväinen tehtyyn kompromissiin.

Täällä salissa on tänään useassa puheenvuorossa kuultu kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen historia. Syyllisiä tuolloin ilmeisimmin silloisessa taloudellisessa todellisuudessa tehtyyn, mutta omasta mielestäni huonoon ratkaisuun on haettu. Nyt kun yhtä tuolloin tehtyä leikkausta ollaan korjaamassa, olenkin vähän ihmeissäni niistä puheenvuoroista, jotka eivät näe asiassa oikeastaan mitään hyvää, vaan ainoastaan kaiken sen, mikä tässä jää tekemättä. Politiikka on politiikkaa ja arvostelulle on sijansa, parannettavaa jää edelleen, mutta unohtaa ei myöskään sovi niitä toimenpiteitä, joita tämä eduskunta on tehnyt parantaakseen eläkkeensaajien taloudellista asemaa. Muun muassa korotettua sairausvakuutusmaksua on laskettu asteittain. Viimeinen 0,4 prosenttiyksikön erä enää puuttuu, ja se pitää mielestäni eläkkeensaajille annetun lupauksen mukaisesti alentaa.

Tasokorotus on vaikuttanut suoraan tai eläketulovähennyksen kautta eläkkeensaajien valtaosan tuloa nostavasti, ja verohelpotukset ovat kohdistuneet myös eläkeväestöön. Tosin tunnustettava on, että kaikkein pienintä eläketuloa saavia nämä veronalennukset eivät ole koskeneet. Valtionveron alarajan nosto on kuitenkin tuonut ison joukon eläkettä saavia kansalaisia valtionverovapauden piiriin. Myönteisiä toimia on monia, vaikka tässäkin salissa on toisin väitetty. Kelan laskelmien mukaan ne ovat tuoneet selkeästi lisää ostovoimaa eläkkeensaajille.

Työeläkkeen leikkauksen eli niin sanotun pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen korjaaminen on mielestäni kuitenkin näistä toimista erillinen oikeudenmukaisuuskysymys. Jokainen tässä salissa muistaa, miten vaikea ylipäätään koko esityksen saaminen eduskuntaan oli ja miten se on vaatinut eduskunnalta yhteistä tahtoa. Koko eduskuntakauden jatkunut ja viime syksynä hallituksen kompensaatiolupaukseen kulminoitunut voimakas työ asian eteen ei ole unohtunut. Mietinnön pohjana oleva hallituksen esitys onkin ilmeisen paineen alla syntynyt ja kaikkia hallitusryhmiä edes jossain määrin tyydyttävä, mutta myös närästävä kompromissi.

Me eläkeasioista ääntä pitävät voimme siis jossain määrin onnitella asian etenemisestä itseämme, vaikka pelkäänkin, ettemme tule asian tiimoilta laajaa kiitosta saamaan. Useimmat kompensaatiota odottavat olisivat mieluummin ottaneet niin sanotun täsmäkorvauksen. Olisin itsekin ollut täsmäkorvauksen kannalla, sillä reilulta tuntuu, että se korvataan, mitä on aikoinaan leikattu. Uskoisin, että tyytyväisiä hallituksen esittämään ovat lähinnä ne, jotka saavat ratkaisussa vähän enemmän kuin olisivat täsmämallissa saaneet.

Kompromissina hyväksyn kuitenkin hallituksen linjauksen kahdestakin syystä: siksi, että painotus on hallituksen esityksessä pienituloisiin päin, ja myös käytännön syistä. Eli mikäli asian mutkaton eteenpäinvieminen vaatii tämän laatuisen ratkaisun, en tule sitä vastustamaan, sillä vaarana on, että asian käsittely taas mutkistuu ja palataan lähtötilanteeseen. Se ei olisi kenenkään, ei ainakaan kompensaatiota odottavien eläkeläisten, etu. Tärkeää onkin, että asia saadaan mahdollisimman pian päätettyä ja raha mahdollisimman pian maksuun. Syitä tähän on monia, eikä vähin ole se, että kompensaation kohteena oleva joukko harvenee nopeasti. On puhuttu jopa 5 prosentin vuosivauhdista, joka ikääntymisen myötä arvattavasti kiihtyy.

Haluankin osoittaa asiaa kohtaan esittämäni varsinaisen kritiikin maksuaikataulua kohtaan. Mielestäni raha olisi pitänyt saada maksuun samalla, kun laki astuu voimaan. Odotin rehellisesti sanottuna varhennettua maksua, vaikka sitten takautuvasti, jollei sitä käytännön syistä olisi voitu laittaa vuoden alkupuolella maksuun. Pienempikin vastaantulo aikataulussa olisi riittänyt. Hämmästelin, kun kuulin, ettei asia saanut kannatusta. Pahoittelen, ettei valiokunnalla ollut rohkeutta tässä asiassa muutokseen. Kysehän ei ole uudesta rahasta, vaan leikkauksesta, joka palautetaan. Kukaan ei ole siis varsinaisilla uusilla vaateilla syöksemässä valtiontaloutta turmioon.

Toinen syy, miksi koen asian ripeän eteenpäinviennin tärkeänä, on se, että tämä niin sanottu pohjaosan kaksinkertainen leikkaus on hallinnut koko eläkekeskustelua, ja koen hyvin tärkeänä, että puheesta ryhdytään tekoihin ja päästään siirtymään samalla seuraavan epäkohdan korjaamiseen. Se on mielestäni tasokorotus pieneläkeläisille. Tämän asian sosiaali- ja terveysvaliokunta onkin mietintönsä perustelutekstissä ottanut ponnekkaasti huomioon. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei ole ponnekkaasti kyllä!) Sama seikka on toistettuna opposition vastalauseen lausumassa, mutta koska uskoni ponsien voimaan on eduskuntatyön kuluessa täysin hiipunut, en näe järkevänä äänestää tämän toiston puolesta. Eduskunnan tahto on selvästi luettavissa valiokunnan mietinnön perusteluista, ja mikäli tahtomme on tarpeeksi vahva, me toteutamme asian. Siinä eivät ponnen muotoon kirjoitetut poliittiset toiveet asiaa muuksi muuta.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Salissa on käyty hyvä keskustelu tärkeästä asiasta. Tämä lakiesitys on vihdoin nyt sitten saatu eduskuntaan ja eduskunnan tahto on siinä toteutunut. Aikoinani tein asiasta lakiesityksen ja talousarvioesityksen siltä pohjalta, kun hallitus sanoi, että asiaan ei enää palata ja pohjaosan kaksinkertaista leikkausta ei ole mahdollista takaisin maksaa. Tietysti olen surullinen siitä, että niin hallituksen esityksestä kuin myöskin valiokunnan mietinnöstä puuttuu tämä täsmäkorvausmalli, jota olisin itse toivonut. Minusta se olisi ollut oikeudenmukainen, järkevä ja omien tietojeni mukaan ei mitenkään kohtuuttoman vaikea toteuttaa. Tietysti olen iloinen siitä, että oma ministerimme, ministeri Maija Perho, esitti tätä täsmäkorvausmallia, mutta se ei sitten saanut laajempaa kannatusta hallituspuolueissa.

Lähetekeskustelussa toivoin todella, että valiokunta olisi muuttanut hallituksen esitystä maksatusaikataulun osalta niin, että kun laki astuu voimaan 1.1. ensi vuonna, samalla olisi myöskin maksatus aloitettu. Mietintään jää, miten tässä nyt sitten eduskunta tulee toimimaan. On varmasti niin, että kun täsmäkorvausmallia ei tule, se on ehkä vähän helpompi sitten toteuttaa. Tietysti se on helpompi eläkeläisille, jotka varmasti kaikki eivät ymmärrä, että heidän olisi tullut hakea korvausta, kun työeläkettä heiltä oli leikattu. Nyt se tulee ilman muuta kaikille heille viranomaistoimintana.

Minua on häirinnyt aika paljon täällä, kun olen kuunnellut hyviä puheenvuoroja, joissa on nostettu kaikki eläkeläisten etuisuudet, ja ihan ansaitusti, esille ja itse en tässä yhteydessä halua sitä tehdä. Minusta tämä ei ole uusi tulonsiirto ja tätä ei voi verrata siihen, että meidän pitäisi pienituloisille eläkeläisille nyt kohdentaa nämä leikkaukset, jotka on toisten työeläkkeistä tehty. Minusta se on aika järjetön esitys. Todella toivon tietysti, että ne muut eläkeläisten asiat etenevät, joita itsekin olen täällä kannattanut. Tämä on nimenomaan oikeudenmukaisuuskysymys eikä uusi tulonsiirto.

Tietysti täällä on paljon puhuttu siitä, mikä olisi ollut tilanne, jos olisi tänä päivänä tai tänä vuonna päätetty kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksesta, olisiko eduskunta hyväksynyt sen samalla tavalla kuin silloin, kun maassa oli vähän tämmöinen hätätila, mutta ne ovat tietysti spekulaatioita, joita on vaikea sitten todeksi väittää.

Samoin täällä on esitetty, että tämän lakiesityksen yhteydessä pitäisi muistaa lapsiperheitä. Jokainen meistä ymmärtää, että lapsiperheiden ahdinko on aivan selkeä. Lapsilisät ovat jääneet vaille minkäänlaista tasokorotusta, ja on perheitä, jotka tarvitsisivat enemmän tukea. Mutta minusta se, että asia otetaan esille tämän asian yhteydessä, jossa on työeläkettä osalta eläkeläisiltä leikattu väärin, on vähintään moraalitonta ja on aika tavalla väärin nostaa se esille. En ollenkaan sano sitä, ettenkö olisi niissä talkoissa, missä lapsiperheiden asemaa parannetaan, mutta tämä kohta on mielestäni ollut väärä kohta.

On erittäin hyvä asia, että on saatu päätökseen tällainen asia. Nyt vain sitten äänestetään siitä, onko se täsmäkorvaus ja onko sitten niin, että sitä ruvetaan maksamaan vasta 1.10., mitä pidän huonona ratkaisuna.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ed. Tulosen kanssa samaa mieltä siitä, että on väärin asettaa lapsiperheitä ja eläkeläisiä vastakkain ja sanoa, että nyt pitäisi lapsille antaa jotain ja sen takia eläkeläisiin kohdistuneita epäkohtia ei voida korjata.

Kun ed. Tulonen sanoi, että myöskään pienituloisten eläkeläisten asian ei pidä tässä yhteydessä olla esillä, niin pienituloisten eläkeläisten asian on sinänsä aina oltava esillä, kun puhutaan eläkeläisistä. Valiokunnan mietinnössä todetaan ja vasemmistoliiton ryhmän tavoitteena nimenomaan on ollut, että kansaneläkkeen tasokorotus auttaa myöskin niitä, joilta pohjaosa on viety. Sen takia me erityisesti painotamme tätä asiaa. Emme me puhu pelkästään pienituloisista eläkeläisistä. Heidät on tärkeä muistaa, mutta on tärkeää muistaa myöskin niitä keskituloisia eläkeläisiä, jotka ovat menettäneet pohjaosan leikkauksen vuoksi.

Irja  Tulonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä vähän tehtiin niin, että kun täsmäkorvausta ei tullut, toisaalta sieltä yläpäästä leikattiin ja annettiin sinne alapäähän, eli kyllä tässä tapahtui se, että pienituloiset eläkeläiset saivat niiden henkilöiden työeläkettä itsellensä, joilta korvausta leikattiin. Minä en tiedä sitten, onko tämä oikeudenmukainen ratkaisu, mutta joka tapauksessa minusta se tuntuu vähän oudolta.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tuloselle sanoisin sen verran, että valiokunnassa on todettu ykskantaan, että tämä malli suojelee ja suosii nimenomaan hyvätuloisia.

Sitten sanoisin täsmäkorvauksesta vielä, että meille valiokunnassa perusteltiin, miksi nimenomaan sitä ei voida ottaa käyttöön: sen vuoksi, että se vaatii liian paljon virkamiestyötä. Haluaisin kuitenkin nähdä, miten selvitään siitä kaaoksesta, kun tämä käsittelyssä oleva hallituksen esitys tulee voimaan ja eläkeläiset ryhtyvät valittamaan päätöksistään. Kuka nämä valitukset läpikäy ja ratkaisee?

Irja  Tulonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kerola, tämä lakiesitys ei ole tulonsiirto. Tämä on velanmaksu siitä, että me olemme väärin leikanneet, eduskunnan päätös on ollut väärä. Ei kenenkään työeläkettä saa mennä leikkaamaan, ja siitä on todella nyt sitten kyse.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tuloselle sanoisin, että tästä olemme tasan tarkkaan samaa mieltä. Periaatteellinen ratkaisu on kysymyksessä. Mutta kerroin vain sen, mitä olemme valiokunnassa saaneet tietää, keitä tämä erikoisesti nyt hyödyttää, kun se ei ulotu kaikkiin eläkkeensaajiin.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, että ed. Kerola ei ole kyllä aivan tarkkaan kuunnellut, mitä siellä valiokunnassa on puhuttu. Kun on puhuttu siitä, kenelle tämä täyskompensaatio tulisi, niin valtion ja yksityisen sektorin eläkeläisistä se koskisi vain sellaisia, joidenka eläke on yli 10 800 markkaa kuukaudessa. Nämä ovat hyvätuloisia eläkeläisiä, se on aivan selvä, mutta kuntapuolella täyskompensaation raja on jo 6 000 markkaa, ja muutenkin tässä joukossa on nimenomaan tavallisia työntekijöitä. Vaikka heillä on täysi eläke, 60 tai 66 prosenttia, niin ei heitä voi pitää, suurinta osaa, missään tapauksessa hyvätuloisina eläkeläisinä.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kehotan ed. Stenius-Kaukosta lukemaan tämän lehtileikkeen, johon viittasin alkupuheenvuorossani. Sieltä tämä sama asia kävi selville.

Periaatteellisesti olemme varmasti ed. Stenius-Kaukosen kanssa samaa mieltä tästä asiasta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on sinällään hallituksen toimesta hyvä esitys, joka tietysti tuli sitten eduskunnan toivomuksen ja painostuksen edessä. Tämä on sinällään hyvä. Tässä mennään eteenpäin asiassa.

Sen voisi todeta kuitenkin tuossa — ed. Tulonen on lähdössä pois salista — jotta kyllä se sillä tavalla vain on tässä, jotta kuitenkin jos katsoo kokonaisuutta, koko eläkeläisporukkaa, joka tässä maassa on, niin tämäkin esitys koskee kuitenkin parempituloisia siinä eläkeporukassa.

Sitten jos puhutaan täyden kompensaation periaatteesta, niin nythän itse asiassa tällä rajauksella, 50 euron maksimikompensaatiorajauksella, tullaan aika kohtuulliseen palkkarajaan, mistä aikanaan tämä eläke on laskettu. Jos kunnallisella puolella, noin äkkipäätään tuossa laskin, palkka on ollut aikanaan työssä 20 000, niin sinne asti tämä tulee vastaan, mutta ylimenevä osuus jää kompensoimatta.

Itse en tätä siltä pohjalta arvioikaan, vaan arvioin oikeudenmukaisuuden näkökulmasta ja siitä, jotta kun työeläkejärjestelmä on luotu, niin siihenhän on määrätyt laskusysteemit tehty. Tässä on kyse työllä ansaitusta sosiaaliturvasta. Sen takia tässä pelin henki murennettiin aikanaan, kun pohjaosaa lähdettiin näin leikkaamaan, niin kuin tehtiin, jotta sehän murensi myös tätä työllä ansaitun sosiaaliturvan periaatetta. Minusta tässä on ihan oikea esitys siinä mielessä, että tällä nyt tullaan sillä tavalla vastaan tässä hommassa, jotta vaikka täyttä kompensaatiota ei tule, niin tämä siihen 50 euroon asti kompensoidaan.

Niin kuin täällä on todettu, osin tässä on myös sosiaalista ajattelua siinä mielessä, jotta tämä antaa rahaa myös semmoisille, joilla leikkaus on pienempi kuin se vanha kolmekymppiä markkoina. He saavat joka tapauksessa 5 euroa sitten kompensaatiota, jos yleensä on leikattu yhtään. Sen takia minusta tähän sisältyy se elementti, joka ei normaalisti työeläkepuolella ole olemassa, tämmöinen sosiaalinen ajattelu. Siinä mielessä hyväksyn nämä rajat tässä.

Mutta itse aikatauluun. Itse kyllä näkisin, jotta jos tässä salissa olisi tahtoa ja voimaa riittäisi, niin se voitaisiin aikaistaa ensi vuoden alkuun, koska se olisi minusta selkeämpi ja uskottavuutta lisäävä, koska monet ihmiset, jotka tätä kompensaatiota saavat, kyllä ovat olleet jotenkin epävarmoja ja kyselleet, onko tässä joku jippo takana. Kun tiedän, että tässä laaja poliittinen tahto on koko ajan olemassa, niin en usko, että siinä kukaan enää voi vengata, vetää takaisin tätä esitystä sillä tavalla, jotta voisi käydä niin kuin hammashoidon puolella, kuten siellä vuosikymmenet oltiin: laki oli voimassa, mutta ei vain laitettu budjettiin varoja ja pantu käytäntöön. Tässä sitä vaaraa en usko olevan, mutta kuitenkin näen, jotta sitä pitäisi vuoden alusta lähteä sitten toteuttamaan.

Ne, jotka jäävät varjoon, sinne katveeseen, ja jotka varmasti kokevat epäoikeudenmukaisuutta, ovat ne, joilla ei täyttä työeläkettä ole ja joilla ei ole sovitettu yhteen sitä. He kokevat, jotta heille pitäisi jotain tulla, ja he varmasti tulevat pettymään. Sen takia nyt sitä varten meidän pitäisi saada semmoinen järjestelmä aikaan, jotta ... (Ed. Vehkaojan välihuuto) — Hehän ovat pienemmällä eläkkeellä kuin nämä, jotka nyt saavat kompensaation. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaoja totesi, heitä ei koske se, koska tämä yhteensovitussäännös ei ole nimenomaan koskenut niitä, joilla on ollut eläkeprosentti vaikka 58, mutta siitä huolimatta heille sen asian julki tuominen ja selittäminen on aika vaikeaa. Monestikin, kun he puhelimessa sanovat, että heillä on tämmöinen ja tämmöinen tilanne, niin voi ihan raakasti todeta, että todennäköisesti ette tule saamaan mitään kompensaatiota. Ihmiset kyselevät kyllä, jotta kun heiltä on kuitenkin pohjaosaa leikattu, mutta ei sillä tavalla kaksinkertaisesti, ja tämän selittäminen on aika kova paikka. Toivon mukaan tässä sitten vaalikentillä ja tiedonvälityksessä annetaan oikeaa tietoa, että ihmiset tietävät, mikä heidän tilanteensa on ja eivät turhaan odotakaan kompensaatiota, jota luulevat saavansa.

Tässä on puhuttu laajasti eläkepolitiikkaa. En tässä aikaa lähde tappamaan, mutta sen verran totean, jotta olemme me eteenpäin monissa asioissa tulleet. 90-luvun alun virheitä ja sekä Ahon ja vielä Lipposen hallituksenkin tekemisiä on oikaistu. Minusta on menty hyvään suuntaan. Tämä vie vähän parempaan suuntaan, mutta kuten välillä totesin, toivon mukaan tämä sali aikaistaa kompensaation maksua ensi vuoden alkuun.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Nyt olemme todella käsittelemässä merkittävän epäkohdan korjaamista. Tämä keskustelu on jo osoittanut, että riippumatta puoluekannasta me pidämme tätä epäkohtaa sellaisena, että siihen tulisi etsiä oikeaa ratkaisua. Esitetyt käsitykset siitä, mikä on sitten se oikea ratkaisu, ovat olleet itse kullakin vähän erilaisia.

Tässä on löydetty kompromissi. Täsmäkorjaus siihen virheeseen, mikä on 90-luvulla Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana tehty, ei tässä toteudu. Erityisesti, niin kuin on tullut esille, eduskunta jo vuonna 2000 edellytti, että tätä olisi käsitelty ja tähän olisi ratkaisua etsitty edellisvuoden eli vuoden 2001 aikana. Ajatellen hallituksen ohjelmaa ja hallituksen tavoitteita tämä asia on yksi niistä, joka ei täytä sitä, mikä hallituksen ohjelmana on: oikeudenmukaisuus, sosiaalinen eheys. Olisi pitänyt pyrkiä siihen, että oikeudenmukaisuus olisi toteutunut mahdollisimman kattavasti näiden pienituloisten ja nyt tässä erityisesti eläkeläisten kohdalla, jotka ovat kokeneet epäoikeudenmukaisuutta. Kyllä varmaan voidaan sanoa, että joltakin osin täydentyy ja todentuu se, että korvausta tulee, mutta kun, niin kuin täällä on tullut esille, joku saa enemmän kuin leikattu on ja joku vähemmän, niin onko se sitten oikeudenmukaista. Siinä on sitten se arvion paikka.

Jos olisi pyritty täsmäkorjaukseen täydellisemmin, olisi osoitettu eläkeläisiä kohtaan arvostusta ja kunnioitusta, sillä he ansaitsevat sen. Täällä on tullut esille hyvä perustelu, miksi he sen ansaitsevat: he ovat omaa työeläkettään maksaneet. Se velka sitten todella pitäisi maksaa heille takaisin, ja näin epäoikeudenmukaisuus olisi korjattu.

Tästä jos mistä on meihin itse kuhunkin kansanedustajaan otettu paljon yhteyttä. Nyt tietysti koko ajan kysymyksenä on, mitä eläkeläiset tämän jälkeen kokevat. On tietysti osoitettu, että he itsekin ovat tätä toivomassa, mutta siihen en ihan vielä tällä hetkellä usko vaan näen, että siellä on paljon pettyneitä. Pettymys nousee monista eri asioista itse kullakin. Erityisesti, kun sitä suhteuttaa siihen, että kuitenkin on kysymys pieneläkeläisistä ja hyvin pienillä tuloilla elävistä ja useinkin sellaisista ihmisistä, joilla eläke on ehkä niitä ainoita tuloja, ei ole suuria pääoma- ym. tuloja, silloin nämä ratkaisut koskettavat vielä suuremmin, mitä nyt ollaan tekemässä.

Täällä on paljon puhuttu valiokunnan kannanotoissakin olevasta asiasta eli tasokorotuksesta. Yhdyn siihen, että tämä olisi pitänyt ottaa esille myös tässä, niin että kansaneläkkeen tasokorotus olisi otettu vahvemmin mukaan. Sitä keskustelua en nyt jatka, että ponnet eivät auta ja sen vuoksi se ei ponsissa ole. Kyllä näin ensimmäisen kauden kansanedustajana olen pikkuisen pettynyt, että jos ponsi onkin mitään sanomaton, niin kuitenkin täällä on ei pelkästään tämän vaan monen muunkin asian yhteydessä tässä viime aikoina ponsia suurimmissakin hallituksen esityksissä korostettu.

Valiokunta on kyllä mielestäni hyvin tuonut esille, että hallituksen tulee jatkossa kiinnittää huomiota erityisesti pienituloisimpien eläkeläisten aseman parantamiseen esimerkiksi kansaneläkkeen tasokorotuksen kautta. Kyllä valiokunnan kannanotoista ja perusteluista näkee, että pyrkimys on ollut tehdä hyvää työtä. Sitä kuvastaa myöskin se, että perusteluissa nostetaan esille, että eläkkeensaajat ovat kokeneet vääryyttä. Minusta se on kuitenkin myös yksi viesti eläkeläisille. Tietysti se ei vielä anna oikeutta sille, onko ratkaisu riittävä, mutta se on kuitenkin tässä esillä, että eläkkeensaajat ovat kokeneet vääräksi sen, että heidän työeläkkeistään jo poistetun pohjaosan vaikutus on jäänyt työeläkettä alentavaksi. Esityksessä on siten kyse työeläkkeiden määrän tarkistuksesta eikä pohjaosan palauttamisesta. Valiokunta toteaa, että ratkaisu ei perustu sosiaalipoliittiseen arviointiin. Täällähän on juuri tätä korostettu, että ei ole kysymys sosiaalipoliittisesta ratkaisusta. Tämä keskustelu mielestäni on ollut kyllä eläkepoliittista keskustelua. Toivoisin — tietysti toiveita voi esittää — että tämä eläkepoliittinen keskustelu jatkuu kaiken kaikkiaan, siis tarkistus tehdään työeläkkeisiin eläkejärjestelmän toimesta.

Tässä hallituksen esityksessä itseäni kaikkein eniten on askarruttanut, miksi ei sitä ajoitusta olisi voitu tehdä aikaisemmaksi, että se olisi tullut jo vuoden alusta ja tämän hallituksen ja tämän kauden aikana eikä vasta lokakuussa 2003. Erityisesti olen peräänkuuluttamassa, että tänä aikana, jolloin on tekniikkaa ja varmasti hyvin paljon erilaisia keinoja, olisi voitu selvittää nämä eläkkeensaajat ja se, mitä heille tulisi maksaa, ja myös takautuvasti. Kun me monta muuta asiaa joudumme maksamaan takautuvasti, niin miksi tässä ei nyt sitten valtio olisi voinut sillä lailla sitä toteuttaa kuin esitetään keskustan vastalauseessa, johon myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan kristillisdemokraattinen jäsen Päivi Räsänen on yhtynyt. Me kristillisdemokraatit olemme kyllä täysin sen takana, että eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin pienimpien eläkkeiden tason korottamiseksi vuoden 2003 valtion talousarviosta päätettäessä, ja vaadimme tätä aikaistamista. Kannatamme myös lausumaehdotusta, vaikka tätäkin on täällä kritisoitu, että eduskunta edellyttää, että hallitus pikaisesti selvittää mahdollisuudet kansaneläkkeen pohjaosan palauttamiseksi ja tekee tarvittavat esitykset 31.10.2002 mennessä. Olisi etsittävä niitä ratkaisuja, joilla täysimääräisyyteen, sellaiseen oikeudenmukaiseen ratkaisuun, päästäisiin.

Arvoisa puhemies! Täällä on tämän esityksen yhteydessä myös puhuttu siitä, kuka on ollut isä ja kuka on ollut äiti, kuka on ensimmäisenä tuonut esille tämän, joka esitys nyt tässä on. Mielestäni, totta kai, tällä voi olla arvoa ehkä puolueelle tai meille kansanedustajille, että me voimme kokea, että olemme jotakin saaneet olla tönäisemässä eteenpäin. Mutta kyllä tässä vastuukysymys nousee esille. Tässä keskusteltiin, että yksittäinen ministeri ottaa hallituksessa asian esille, ja erityisesti vihreitten Soininvaara mainittiin. Kysymykseni on, kantavatko muutkin hallituksen jäsenet vastuun. Totta kai, jos joku jotain esittää, voi myös tehdä niin, ettei lähde kannattamaan sitä. Täällä on sanottu, että tämä eläkepoliittinen ratkaisu on myös talouspoliittinen ratkaisu, että tämän enempään ei tässä yhteydessä voitu päästä. Sitten on oppositiota syytetty, että me syydämme rahaa vähän vastuuttomasti ja meidän on helppo se tehdä, että antaisimme enemmän kuin mihin tällä valtiolla on varaa.

Ainakin omasta puolestani voin sanoa ja uskon, että monet muutkin voivat sanoa, että kyllä silloin, kun me tätä täysimääräisyyttä ja tätä eläkeläisten asiaa olemme nostattaneet, kyllä siinä enemmänkin on ollut kysymys siitä, että vastuuta olemme halunneet kantaa niistä viesteistä, mitkä ovat tulleet kansalaisilta, niiltä kokijoilta, niiltä ihmisiltä, jotka ovat vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta, kokeneet. Vastuuta meidän tulee täällä kantaa. Se on sitten arvokysymys, mistä se mahdollisesti voidaan ottaa pois, millä tavalla näitä ratkaisuja haetaan. Mutta kyllä kriittisesti arvioin tämän hallituksen aikaa. Rahaa on löytynyt kun on ollut kysymys teknologiasta tai jostakin muusta kuin näistä ihmisistä, jotka ovat aika heikoilla monessa mielessä. Kun heidän asioihinsa etsitään ratkaisuja, silloin harjoitetaan niukkuuden politiikkaa. Tätä en pysty hyväksymään.

Tässä yhteydessä ei mielestäni saa asettaa lapsiperheitä vastakkain eläkeläisten kanssa. Tietenkin palvelurakenteesta kaiken kaikkiaan pitäisi puhua, että on muutakin kuin nämä asiat, mitä pitäisi korjata eläkeläisten kohdalla.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä nyt käsittelyssä oleva asia eli kansaneläkkeen ja muiden eläkkeiden tason korjaaminen on hyvin haastava tehtävä. Lipposen hallitus ensi töikseen lähti poistamaan kansaneläkkeen pohjaosaa, mitä oppositio hyvin voimakkaasti vastusti. Keskusta on moneen eri otteeseen vaatinut kansaneläkkeen pohjaosan täysimääräistä palauttamista, johon nyttenkään ei näytä hallituspuolueilla olevan halua. Kysymys on edusta, jonka eläkeläiset ovat itselleen maksaneet. Hyvän tavan mukaisesti se, mitä maksaa, pitäisi myös saada. Se tässä asiassa jää toteutumatta. Toivon, että nyt tässä tämän asian käsittelyn yhteydessä eduskunta kuitenkin hyväksyy vastalauseen mukaisen menettelytavan ja päästäisiin tässä asiassa päiväjärjestykseen.

Harry Wallin /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kun olin Pohjanmaan eläkkeensaajien tilaisuudessa vuonna 2000, Pohjanmaan eläkkeensaajien puheenjohtaja totesi, että vihdoinkin näkyy eläkkeensaajien putkessa valoa. Tämä johtui siitä, että vuodelle 2001 Lipposen hallitus kevensi eläkeläisten verotusta, kansaneläkkeisiin tuli tasokorotus sekä ylimääräistä sairausvakuutusmaksua alennettiin peräti 0,8 prosenttia. Kun eläkeläisjärjestöt asettivat tavoitteensa vuoden 2002 budjettiin, yhteisesti, ed. Mauri Salo, ja kun te totesitte, että eläkeläisjärjestöjen ensisijainen tavoite on se, että kaikki kansaneläkkeen leikkaukset palautettaisiin, se ei pidä paikkaansa, sillä eläkeläisjärjestöt asettivat kolme yhteistä tavoitetta. Ensimmäinen oli se, että sairausvakuutusmaksun ylimääräinen osuus poistetaan aikataulun mukaisesti. Toinen tavoite oli, että kaksinkertaisesti leikattujen pohjaosien kompensaatio toteutetaan vuoden 2003 aikana. Kolmas tavoite oli se, että Raha-automaattiyhdistyksen valtionosuutta, veroa, joka on 7 prosenttia, ei saa korottaa. Nämä olivat kaikkien eläkeläisjärjestöjen yhteiset tavoitteet.

Hallituksen esityksestä tulee sellainen tunne, että "väärin sammutettu". Kun on vihdoinkin päästy pohjaosan leikkauksen kaksinkertaiselta osuudelta palautuslinjalle, tuntuu, että tämäkin on väärin tehty. Mielestäni kuitenkin tässä on ollut kyse työeläkkeiden yhteensovittamisesta, joka koskee pääosin kuntien ja valtion työntekijöitä. Toki tässä varmaan puutteita on, mutta yleensä ottaen on hyvä, että tähän on päästy.

Keväällä 2001 eduskuntaryhmät sopivat, että hallituksen tulee tehdä esitys vuoden 2001 aikana eduskunnalle, miten tämä toteutetaan, ja me saimme sen joulukuussa viime vuonna. Nyt asia on tullut eduskuntakäsittelyyn, ja mielestäni tämä kompromissiesitys, joka on sosiaali- ja terveysvaliokunnan toimesta laadittu, on ihan hyvä ja siedettävä. Kuitenkin olen sitä mieltä, että pienempien eläkkeiden, kansaneläkkeiden, tasokorotus on seuraava toimenpide, mihin meidän pitää ryhtyä.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä on hallituksen lakiesitys ja siitä sosiaali- ja terveysvaliokunnan antama mietintö, joka koskee vain ja ainoastaan kansaneläkkeen pohjaosan niin sanotun kaksinkertaisen leikkauksen hyvitystä. Kun täällä käytyä keskustelua on kuunnellut, ei ole voinut välttyä käsitykseltä, että kaikki mahdolliset eläkkeisiin liittyvät asiat sisältyvät tähän lakiin. Ed. Pekkarisen johdolla oppositio ja osa vasemmistonkin edustajista haluaa sekoittaa eläkkeisiin ja erityisesti kansaneläkkeen pohjaosan poistamiseen liittyvät asiat tämän lakiesityksen tarkoittaman työeläkeratkaisun kanssa. Varmasti eläkkeisiin liittyviin asioihin jää tämänkin jälkeen epäkohtia, ja niihin tuleekin palata myöhemmin. Tässä lakiesityksessä korjataan kuitenkin se vääryys, joka kohtasi noin 115 000:ta eläkkeensaajaa, kun heidän kansaneläkkeensä pohjaosa sovitettiin kahteen kertaan. Tämä laki tuo oikeutta juuri näille ihmisille.

En oikein ymmärrä niiden edustajien ajatuksenjuoksua, jotka haluavat juuri näiden 115 000 ihmisen menettämät rahat jakaa uudelleen uusilla perusteilla, jolloin laajasti tunnustettu epäoikeudenmukaisuus jäisi edelleen voimaan. Kokoomus ajoikin koko ajan hallituspuolueitten eduskuntaryhmien välisissä neuvotteluissa mahdollisimman tarkkaa, menetyksen suuruista palautusta. Toisin sanoen kaikkien niiden eläkkeensaajien, joihin pohjaosan kaksinkertainen leikkaus kohdistui, maksussa olevaa työeläkettä olisi korotettu niin paljon kuin yhteensovitus eläkettä aikoinaan leikkasi. Jotkut hallitusryhmät eivät näin kuitenkaan ajatelleet. Ne olisivat pikemminkin halunneet tasata leikkauksen kaikkien eläkkeensaajien kesken tai palauttaa sen tasasuuruisena riippumatta menetyksen suuruudesta. Hyvää ja oikein on kuitenkin se, että suurin osa eläkkeensaajista saa täsmälleen sen verran kuin kansaneläkkeen pohjaosan ja työeläkkeen yhteensovitus aikoinaan eläkettä leikkasi. Hyvityksen suuruus on vähintään 5 euroa ja enintään 50 euroa kuukaudessa.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä en malta olla puuttumatta myös toiseen eläkkeensaajia koskettavaan asiaan elikkä eläkkeensaajien ylimääräisen savamaksun poistoon. Mielestäni kokoomuksen ajama eläkkeensaajien korotetun sairausvakuutusmaksun alentaminen 0,4 prosentilla on vietävä loppuun vuoden 2003 aikana. Olisi väärin eläkkeensaajia kohtaan, jos emme pitäisi kiinni lupauksista ja asia hoidettaisiin korottamalla yleistä sairausvakuutusmaksua. Mielestäni on oikein, että hallituspuolueitten eduskuntaryhmät ovat torjuneet vuoden 2003 budjettikehyksiin sisältyvän yleisen sairausvakuutusmaksun 0,4 prosentin korotuksen. Hallituksen onkin budjettiriihessä peräännyttävä savamaksun korotuksesta. Korotus on torjuttava eläkkeensaajien savamaksun alentamisen vuoksi, mutta myös siksi, että se merkitsee käytännössä tuloverotuksen kiristämistä.

Reijo  Laitinen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tuli julistettua puhujakorokkeelta silloin, kun tämä asia oli lähetekeskustelussa, ja nytkin käsittelyn aikana on käytetty hyviä puheenvuoroja. Varmasti kaikki on tullut sanottua, mutta täytyy tässä nyt jotain kuitenkin todeta.

Ensinnäkin näin ja näen edelleenkin, että valitettavasti mentiin silloin, kun hallitusta muodostettiin, sopimaan pohjaosan leikkaamisesta. Ei tämmöistä taannehtivaa lainsäädäntöä, niin kuin aivan oikein valiokunnan puheenjohtaja totesi, tulisi tehdä. Tätä keskustelua meidän ei nyt tarvitsisi käydä, jos ei näin olisi menetelty. Kyllä varmasti tuo historia, mikä tuli ed. Stenius-Kaukosen puheenvuorossa esille, syntyhistoria tämän asian esille ottamisessa pitää paikkansa, mutta näin on tapahtunut, ja yhtä lailla sosialidemokraatit joutuvat tässä kantamaan vastuuta ja ovat kantaneet vastuuta ja joutuvat kantamaan myöskin poliittista vastuuta aina vaalien yhteydessä.

Hyvää on se, että asia on nyt sitten tullut käsittelyyn nimenomaan tämän työeläkkeen ja kansaneläkkeen yhteensovittamisen kautta ja tämä niin sanottu kaksinkertainen leikkaus osittain kompensoidaan. Jos olisi täysimääräisesti kompensoitu, se olisi tietenkin merkinnyt hyvätuloisimmille eläkkeensaajille suurempaa korotusta. Sillä tavalla tämä painotus on vähän sosiaalisempi.

Minusta tässä yhteydessä tulisi nyt sitten hallituspuolueiden eduskuntaryhmien sopia siitä, että vuoden 2003 budjetin yhteydessä tuodaan esitys pohjaosan korottamisesta ja sillä tavalla edes osittain sitten korjattaisiin sitä ratkaisua, mikä pohjaosan leikkaamisen yhteydessä tehtiin.

Täällä keskustaoppositio on tietysti käyttänyt tilannetta tässäkin hyväkseen sillä tavalla, että on hyökännyt voimakkaasti hallitusta vastaan unohtaen totaalisesti sen, mitä eläkepolitiikassa tehtiin 90-luvun alussa. Vakiovastaus on keskustalta ollut ja myöskin kokoomukselta, kun silloin oli hallituksessa, että silloin talouden ajat olivat vähän toisenlaiset. No, niinhän toki oli, mutta kyllähän eläkejärjestelmiin, muun muassa julkisen sektorin eläkejärjestelmiin, tehtiin kautta historian rajuimmat muutokset, joilla heikennettiin tulevia eläkkeitä. Eläkeikää nostettiin ja eläketasoa alennettiin.

Tietenkin on pakko muistaa tässä yhteydessä se, että silloin tuli näitä raippoja: ylimääräinen kansaneläkevakuutusmaksu, joka nyt on poistettu, ylimääräinen sairausvakuutusmaksu, mikä nyt sitten poistetaan, indeksi jäädytettiin jnp. Pitkä ketju on lueteltavissa asioita, joita silloin tapahtui, mutta sanotaan, että tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Mielestäni tärkeää on nyt kuitenkin mennä tässä eteenpäin niin, että hallituksen puolella ymmärrettäisiin se vääryys ja epäoikeudenmukaisuus, mikä pohjaosan leikkaamiseen sisältyy, ja tuotaisiin nyt sitten ehdotus alimpien eläkkeiden korjaamiseen.

Yksi kysymys, mikä täällä on myöskin noussut esille voimaantuloon liittyen, on maksatus. Minä en oikein ole tullut vakuuttuneeksi siitä, että ei ennen 1.10.2003 voitaisi tätä maksuun laittaa. Voisin kuvitella, että olisi ollut mahdollista myöskin teknisesti toteuttaa niin, että kun laki tulee voimaan 1.1.2003, niin silloin se olisi tullut myöskin maksuun. Mutta hyvää on kuitenkin se, että hallituspuolueiden kansanedustajat ja eduskuntaryhmät löivät nyrkin pöytään hallitukselle ja sanoivat, että teiltä on tultava pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen poistoesitys. Tämä ei ole paras mahdollinen, mutta kuitenkin jollakin tavalla nieltävissä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Sali on määrällisesti aika heikosti miehitetty tällä hetkellä — niin, arvoisa puhemies, sananmukaisesti miehitetty, yhtään naista ei ole paikalla. Toisaalta halusin kiinnittää juuri siihen huomiota, että ne jotka paikalla ovat, ovat todellisia asianharrastajia, yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden, vähäosaisten asiasta huoltakantamisen, ylipäänsä sellaisten yhteiskunnallisten hyveiden puolesta taistelijoita, joita meidän kansanedustajien kaikkien pitäisi pohjimmiltaan olla. Erityisesti kiintyy huomio siihen, että salissa on myöskin ed. Saarinen vielä. Tiedän, että tuolla on paraikaa meneillään erilaisia pääministerin tarjoamia juhlia. Kun esillä on kova asia, ankara faktapohja ja semmoinen pyhä asia suorastaan, mikä niiden ihmisten eläkekysymys on, jotka ovat pitkät päivätyöt tehneet, minusta on hienoa, että edustajat kuitenkin ovat täällä salissa, nämä täällä nyt olevat, eivätkä aivan jossakin muualla.

Arvoisa puhemies! Pohjaosan kaksinkertaisen leikkauksen osittainen palauttaminen, niin kuin täällä ed. Matti Väistö tuntui sanovan, on sananmukaisesti oikean suuntainen askel. Se ei ole riittävä askel sen vääryyden korjaamiseksi, mikä aikanaan syntyi, mutta se on kuitenkin askel aivan oikeaan suuntaan. Se ei ole askel, joka antaisi niille eläkeläisille, jotka ovat eläketurvansa suhteen kaikista heikoimmassa asemassa, mutta se on askel, jolla korjataan niiden tilannetta, joita tuolla viimeisellä pohjaosaleikkauksella kohdeltiin oikeudenmukaisuuden näkövinkkelistä kuitenkin kaikista eniten väärin. Ottamalla toiseen kertaan pohjaosa laskennallisesti näiltä ihmisiltä pois tehtiin todella suuri vääryys, jonka korjaamisen välttämättömyys tässä salissa lausuttiin ääneen moneen kertaan.

Hallitus kerta toisensa jälkeen tuon välttämättömyyden kielsi, mutta kova poliittinen paine, myös eläkeläisjärjestöjen piiristä synnytetty paine, sai aikaan sen, että vihdoin viimein hallitus taipui, kiitos myöskin hallituspuolueiden niiden edustajien, jotka olivat tomerina tässä asiassa, painoivat päälle, jolloin korjaus vihdoin viimein, pieni korjaus, ollaan saamassa. Niin kuin sanottu, tämä ei anna kaikista pienituloisimmille eläkeläisille, mutta ottaa kuitenkin oikeudenmukaisen askeleen, ei riittävää, niin kuin täällä moneen kertaan on sanottu.

En käy analysoimaan sitä, millä tavalla ei riittävää. Yhtä kaikki, pyrkimyksen olisi pitänyt olla siihen, että asiassa, jossa näyttöjä korjauksen tarpeesta on vaikka kuinka, olisi päätökset myös tehty viipymättä eikä heitetty näitä ratkaisuja seuraavien vaalien takaiseen elämään. Näin nyt kuitenkin eduskunnan enemmistö näyttää tekevän. Tässä ensimmäinen vääryys. Tähän tuossa vastalauseessa kiinnitetään oikeudenmukaisesti ja perustellusti huomiota.

Toinen vääryys vielä, mikä jää, on se, että korvaus on kuitenkin tietyllä tavalla summittainen. Vain harva saa sen, mitä häneltä on leikattu. Valtaosa ei saa likimainkaan sitä, mikä toiseen kertaan leikatuksi tuli. Joidenkin kohdalla enemmän jää saamatta, joidenkin toisten kohdalla vähän vähemmän.

Arvoisa puhemies! Koko kansaneläkkeen pohjaosan leikkauskysymys on kuitenkin asia, jota tässä yhteydessä sietää käsitellä ei vain leikkauksen kaksinkertaisen osuuden osalta vaan laajemminkin pohjaosafilosofian ja liittyvän eläkepoliittisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. 120 000, niin kai se oli, nyt saa jotakin, mutta kun kaikkiaan niitä, joilta leikattiin pohjaosa, oli lähes 400 000, moni jää saamatta. Monen eläkeläisen mieltä jää kaivelemaan se, oliko se niin, että siinä tilanteessa vuosina 1999—2000, noiden kasvun vuosien aikaan, joiden vuosien aikaan vuodesta toiseen kansantulon kakku kasvoi kymmenillä miljardeilla markoilla, huolimatta siitä, että kakku kaiken aikaa kasvoi vuodesta toiseen siirryttäessä, aina seuraavana vuonna minulta otettiin enemmän pois pohjaosasta edelliseen vuoteen verrattuna, niin että yhteissummaisesti enimmillään leikkaus tämän päivän rahassa taitaa olla noin 500 markkaa kuukaudessa.

Se ei ole välttämättä meidän palkoissamme hirveän paljon, se 500 markkaa kuukaudessa, mutta 4 000—6 000 markkaa kuukaudessa eläkettä saavan eläkeläisen eläketulossa tuokin summa on jo merkittävä ja merkittävä erityisesti siinä katsannossa, minkä jo mainitsin: Kansantulon kakku kuitenkin on kasvanut vuosi toisensa perään, kiitos siitä maailmantaloudelle ja Suomen taloudelle, kaikille suomalaisille toimijoille, myös hallituksille. Mutta tätä taustaa vasten tuo leikkaus todellakaan ei ole ollut oikeudenmukainen ja perusteltu, eli jo oikeudenmukaisuuden näkökulmasta ratkaisu, pohjaosan leikkaus, oli kerta kaikkiaan väärin.

Tänä päivänä kansantulon kakku on yhtä kansalaista kohti vuodessa noin 60 000 markkaa suurempi kuin vuonna 95, silloin kun tämä pohjaosan leikkaus lähti liikkeelle. Kyllä eläkeläiset osaavat tämän tiedostaa ja arvioida sitä, onko oikein, että jos koko kansantaloudessa keskimäärin kansalaista kohti kakku on 60 000 markkaa vuodessa suurempi kuin vuonna 95, niin minun käteen jäävän eläketuloni määrä ei kuitenkaan ole noussut lainkaan. Osan osalta se on jopa pienempi kuin vuonna 95, ihan reaalinen eläketulo.

Tämä on, arvoisa puhemies, se suuri kysymys homman oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, eikä tuosta oikeudenmukaisuudesta ole jälkeäkään. Niinpä se, mitä mietinnön vastalauseessa on ponneksi ehdotettukin, sen seikan selvittäminen mahdollisimman nopeasti, voitaisiinko ja millä tavalla palauttaa osa tuosta pohjaosan leikkauksesta, mitä se maksaa, miten tuo palautus teknisesti voitaisiin suorittaa ja niin pois päin, kaikki tämä, minkä ymmärrän olevan kirjattu ponteen, on mielestäni perusteltua ja aivan oikein.

Oikeudenmukaisuuden näkökulman ohella tässä tärkeä on myöskin periaatteellinen kysymys, kansanvakuutuksen idea. Onko sillä jotakin merkitystä tämän päivän eläkepolitiikassa vai eikö sillä ole? Huomasin täällä asianomaisen ministerin olevan sitä mieltä, että tässä ei ole edes rikottu kansanvakuutuksen periaatetta. Se on minusta perin erikoinen käsitys asianomaisen ministerin toimesta. Minä olen ymmärtänyt sillä tavalla, että kansanvakuutuksen idea on se, että ne, jotka maksavat tiettyä vakuutusmaksua, ne myöskin vastikkeeksi maksusta jonkin verran eläkettä saavat, mielellään niin, että se on ihan päittäin menevä vastike, mutta ainakin niin, että jotain vastinetta maksulle tulee. (Ed. Vehkaoja: Eläkemaksuilla ei ole kerätty korvamerkittyjä rahoja!) — Ymmärrän teknisen puolen, valiokunnan puheenjohtaja, sillä ei kannata hirveän paljon taiteilla, periaate on olennaista ja se tässä katkeaa, se tässä katkeaa. Nyt on suuri määrä ihmisiä, jotka eivät saa lainkaan pohjaosaa. On vain ajan kysymys, milloin nämä ihmiset kyseenalaistavat sen, onko oikein, että minä maksan tällaista maksua, josta en kuitenkaan itselleni yhtään markkaa saa.

Tässäkin mielessä — ja tämä on se toinen perustelu, minusta hyvä perustelu ponnelle, joka tänne on kirjattu — jos aiotaan kansanvakuutuksen idea säilyttää tai palauttaa, ei säilyttää vaan palauttaa, palautustarpeen näkökulmastakin on paikallaan, että tuo selvitys tehdään ja katsotaan, mitä voidaan tehdä. Ei ole niin kuin ed. Osmo Soininvaara sanoo, että me vaatisimme, että kaikki se, mikä leikattu on, kertaheitolla palautettaisiin. Eivät siihen rahat riitä kertaheitolla, vaan palautuksen tie pitäisi avata, sille pitäisi rohjeta astua. Se on eläkepolitiikan oikeudenmukaisuuden näkökulmasta oikein ja perusteltua, ja se on myöskin järjestelmän, sanoisinko, kestokyvyn kannalta, kansanvakuutuksen idean kannalta, tärkeä ja välttämätön toimenpide. (Ed. Vehkaoja: Voiko palauttaa silloin, kun eläkekatto ylittyy?)

Arvoisa puhemies! Lopettelen lyhyen puheenvuoroni siihen, mikä tuntuma ja, miten sanoisinkaan, oikeastaan käsitys tämän asian, kansaneläkkeen pohjaosaan suhtautumisen, osalta on kuuden seitsemän viime vuoden aikana jäänyt, kun suomalaista poliittista kenttää on kiertänyt ihmisten keskuudessa ja siellä kulkenut. On nimittäin niin, että on harvoja sellaisia asioita, joissa riippumatta siitä, tuleeko edustaja hallituspuolueista vai oppositiosta, kentällä kansan keskuudessa tästä asiasta me olemme olleet aina likipitäen ja suurin piirtein samaa mieltä.

On niin, että minäkin, joka Keski-Suomen alueella olen kiertänyt ihmisten keskuudessa, monta kertaa jään selvästi hopealle tai pronssille ja tipun jopa mitalilta, silloin kun on ollut kysymys siitä, kuka osaa voimakkaimmin arvostella sitä, että hallitus tällaisen väärämielisen ratkaisun aikanaan teki, kun se meni leikkaamaan kansaneläkkeen pohjaosaa. (Ed. Saarinen: Sitä on vaikea uskoa!) Näin siis hallituspuolueidenkin edustajat ovat tässä asiassa olleet voimakkaasti liikkeellä. Kuitenkaan itse asiassa ei mitään muuta korjausta tähän ole tapahtunut kuin nyt kaksinkertaisen osalta tämä pieni parannus.

Kun kentälle levitetty sanoma ja sinne annetut vakuuttelut ovat tämäntapaisia, kun vuonna 98 eduskunta yksimielisesti kirjasi ponnen eduskunnan pöytäkirjaan ennen vuoden 99 vaaleja, että tämä homma pitää korjata, jos taloustilanne siihen antaa edellytykset, kun kaikki nämä kentällä ihmisten keskuudessa annetut lupaukset ovat kirjatut, kun eduskunnan pöytäkirjaan on ponsi kirjattu, niin se, mitä ed. Laitinen täällä omalta osaltaan vähän esille toi, ettei tähän asiaan korjausta saada, on hirveän kummallinen ja eriskummallinen asia. Koko parlamentarismin ja parlamentaarisen järjestelmän uskottavuuden kannalta korjaus pitäisi saada. Tässä mielessä ponsi, mikä täällä esitetään äänestettäväksi ensi viikolla, on tavattoman tärkeä ja aivan välttämätön toimenpide. Toivonkin, että ne, jotka eivät kenties nyt ensimmäisessä käsittelyssä tapahtuvissa äänestyksissä voi olla opposition takana, tulisivat tekemään sen sitten, kun toisessa käsittelyssä äänestetään näistä perustelulausumista, hyvistä perustelulausumista.

Marjatta Stenius-Kaukonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kritiikkiin kansanvakuutuksen ymmärtämisestä voi yhtyä. Ministeri Perhon tulkinta, että kansanvakuutus on voimassa, ei mielestäni ole oikea. Mutta vähän toisella tavalla väärä on myöskin ed. Pekkarisen tulkinta. Emme me voi lähteä siitä, että vain ne, jotka maksavat vakuutusmaksua, voivat saada vastaavaa etuutta. Silloin nuoresta asti sairaat eivät voisi koskaan saada kansaneläkettä eli ne, jotka sitä kaikkein eniten tarvitsevat.

Oli mielestäni myöskin aika kohtuutonta, että ed. Pekkarinen valitti, että täältä puuttuvat naiset. No, nyt meitä on täällä paikalla. Vielä kohtuuttomampaa oli se, että ed. Pekkarinen luulee, että kaikki ovat Kesärannassa pääministerin kutsuilla. Te näette, että täällä on valiokunnan puheenjohtaja hallituspuolueesta. Meitä on tällä hetkellä 8 hallituspuolueiden edustajaa ja oppositiosta vain 7 paikalla. Ed. Pekkarinen, aiotteko te jättää huomenna noudattamatta pääministerin kutsua?

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen harvan kerran, kun pääministeri kutsuu opposition jonnekin juhliin, ei tule kuuloonkaan, että jättäisimme vastaanottamatta sellaista kutsua. (Ed. Stenius-Kaukonen: Ei meitäkään kutsuta sen useammin!)

Ed. Stenius-Kaukonen, nyt minä pyydän saada sanoa, että sattui niin, että kun menin puhujakorokkeelle, käytin puhutteluilmausta, jossa oli tämä mies-käsite mukana. Se asiayhteys tuli vain siitä; en huomannut sillä hetkellä naisia. Minä tiedän, että täällä on todella tomeria sosiaalipolitiikkoja, paitsi ed. Stenius-Kaukonen myös valiokunnan puheenjohtaja, ja ylipäänsä täällä on muitakin oikein hienoja naisia. En tarkoittanut todellakaan en naissukupuolen osalta enkä erityisesti teitä, täällä paikalla olijat, millään tavalla halveerata.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee vielä tähän kansanvakuutuksen periaatteeseen, niin se on, ed. Stenius-Kaukonen, hivenen eri asia. On niitä ihmisiä, jotka eivät elämäntilanteestaan johtuen koskaan pääsekään maksamaan sen kansanvakuutuksen idean mukaisesti jnp. (Ed. Stenius-Kaukonen: Pitääkö heidän saada jotain?) Kansanvakuutuksen ideaa pitää katsoa niinpäin, että niillä, jotka sinne maksavat, pitää olla oikeus (Puhemies koputtaa) jossakin vaiheessa teoriassa jotakin sieltä saada.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt annetaan täysin väärä käsitys tärkeästä asiasta. Näyttää siltä, että ed. Pekkarinen ei ole huomannut sitä, että tämä napanuora kansaneläkevakuutusmaksun ja kansaneläkkeen väliltä on poistettu vuonna 95. Jos ollaan siis loogisia, niin näiden pitäisi siis vastata toisiaan. Kun tämä napanuora on poistettu, se on ollut kannanotto myös kansanvakuutuksen rahoittamiseen käytännössä pakollisilla veroilla, näin voidaan sanoa. Näin ollen se, mitä puhuitte, että maksuilla pitäisi saada kansaneläke, on kaukaista historiaa eikä ole missään määrin ollut tässä esillä. Teidän olisi pitänyt esittää sitten tässä ponnessa myöskin uudelleen kansaneläkevakuutusmaksua, jos tämä on niin pyhä periaate teille.

Mauri  Pekkarinen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki ne kansalaiset, jotka saivat pohjaosaa ja joilta se leikattiin ja joille me esitämme selvitettäväksi tämän pohjaosan palauttamista, ovat sellaisia kansalaisia, jotka joko maksavat sairausvakuutusmaksua, aikaisemmin maksoivat kansaneläkevakuutusmaksua, tai maksavat veromarkkoja. Näillä julkiseen pussiin maksetuilla markoilla, veromarkoilla tai maksuilla, he rahoittavat sitä sosiaaliturvajärjestelmää. On niin kuin ed. Vehkaoja jo täällä aikaisemmin huomautti, että täyttä korvamerkintää ei ole enää olemassa, ei ole enää vuosiin ollut olemassa. Niiltä osin hän on tietysti oikeassa, mutta aika monen vuoden ajan, muistaakseni vuodesta 92 tai 93 lähtien, valtion budjetista on siirtona siirretty keva- ja savarahastoihin rahaa. Tässä mielessä täysi (Puhemies koputtaa) korvamerkintä ei ole olemassa, mutta nämä ihmiset maksavat kuitenkin veroja tai veronluonteisia maksuja, joilla näitä (Puhemies koputtaa) eläkkeitä rahoitetaan.

Seppo  Kanerva  /kok:

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta on tehnyt ansiokasta työtä työeläkejärjestelmän ja koko lakisääteisen eläketurvan uskottavuuden pelastamiseksi eläkkeiden kaksinkertaisen leikkauksen uhrien ja tulevienkin eläkeläisten silmissä. On erinomaista, että eduskunta ei alistu kumileimasimeksi, vaan osoittaa, että julkinen valta haluaa olla vakavasti otettava osapuoli eläkepolitiikan kolmikantaisessa päätöksenteossa. Siinä eduskunta on eläkeläisten ainoa vaikutuskanava.

Hallituksen esitys eläkkeiden kaksinkertaisen leikkauksen kompensoimiseksi sisälsi useita harhauttavia ilmauksia, esimerkkinä maininta, ettei perhe-eläkkeitä kompensoida, koska niiden saajiin ei ole kohdistunut kaksinkertaista leikkausta. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa kaikilta osin. Samalla tavalla lukuisiin TELin lisäeläkkeiden ja vapaamuotoisten lisäeläkkeiden saajiin on kohdistunut kaksinkertainen leikkaus, jota ei aiota hyvittää. Valiokunnan mietinnössäkin väitetään, että lisäeläkkeissä kysymys on yleensä työnantajan ja työntekijän välisestä sopimuksesta, johon ei voida lailla puuttua. Valiokunta jatkaa, että vaikka nyt säädettävää lakia ei sovelleta yksityiseen lisäeläketurvaan, voidaan pohjaosakorvauksesta tällaista eläkettä saavien osalta sopia, jos pohjaosan yhteensovittaminen on pienentänyt heidän eläketurvaansa. On siis lukuisia lisäeläketurvan saajia, joiden jo myönnettyä eläkettä on leikattu taannehtivasti ja toistamiseen eduskunnan säätämän lain johdosta. Mielestäni on kohtuutonta, että hajallaan olevien eläkeläisten pitäisi asian korjaamiseksi pystyä sopimaan asiasta entisen työnantajansa tai tätä edustavan eläkelaitoksen kanssa. Kaksinkertaisen leikkaamisen aiheuttaneen eduskunnan velvollisuus on saada työnantajat tai niiden asioita hoitavat eläkelaitokset olemaan aloitteellisia ja huolehtimaan sopimisesta.

Edellä olevaan viitaten esitän, että hyväksyessään hallituksen esityksen valiokunnan tekemin muutosesityksin eduskunta edellyttää, että hallitus antaa vielä tämän vuoden aikana esityksen, jolla kompensoidaan niidenkin kaksinkertaisen leikkauksen uhrien eläkkeet, jotka jäivät väliinputoajiksi nyt käsiteltävänä olevassa laissa. Aikomuksesta pitäisi viestin mennä ennen kaikkea työmarkkinajärjestöille hyvässä kolmikantahengessä, ennen kuin asianajotoimistot astuvat kehiin. Näin esittäessäni en halua hidastaa hallituksen esityksen hyväksymistä, koska iäkkäällä ihmisellä ei ole aikaa odottaa tuonentytin tai viikatemiehen kutsua.

Valiokunta yhtyy hallituksen esitykseen, että hyvitykselle asetettaisiin enimmäisraja. Niiltä osin kuin asiaa perustellaan valtiontaloudellisilla näkökohdilla, perustelut ovat naiiviudessaan uskomattomia. Osittaisen hyvityksen bruttokustannukset yhteisesti julkiselle sektorille ja yksityiselle sektorille noussevat vain parina vuonna 50 miljoonaan euroon, ennen kuin ne ihmisten kuollessa putoavat nopeasti. Osa kuluista tulee lisäksi veroina takaisin. Vaikka hyvitykset tapahtuisivat ilman kattoa, kustannukset olisivat yhä marginaalisia, kun otetaan huomioon, että kuluvana vuonna Suomen eläkemeno ylittää 15 miljardia euroa.

Edellä olevaan viitaten esitän, että hyväksyessään hallituksen esityksen valiokunnan esittämin muutoksin eduskunta edellyttää, että hallitus laatii vielä tämän vuoden aikana esityksen, jolla kaksinkertaisen leikkauksen loppuosakin hyvitetään sen uhreille. Osittaisen täsmäkorvauksen ansiosta tiedetään, keitä he ovat. Tämän tiedon puutettahan uskoteltiin pitkään koko korjauksen esteeksi. Samalla viittaan perustuslakivaliokunnan mietintöön, jossa se toteaa, että on syytä arvioida sen asianmukaisuutta, että korotuksen maksamiseen ei sovelleta säännöksiä viivästyskorotuksesta.

Suomalaisen hyvinvointivaltion kulmakiviin kuuluu vanhusväestön asiallinen eläketurva, johon he voivat luottaa. Sen ansiosta Suomessa ei tarvitse turvautua joidenkin EU-maiden ratkaisuihin, joissa lapsilla on vanhempiensa elatusvelvollisuus. Suomalaiset vanhukset eivät halua olla taloudellisena rasitteena lapsille ja heidän perheilleen. Eläkkeiden turvaaminen on parasta lapsi- ja perhepolitiikkaa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän ed. Seppo Kanervan ansiokkaan, vetoavan puheenvuoron jälkeen tunnen näköalassa, että siihen ei juuri oikein mitään lisättävää ole olemassa muuta kuin yhtyä ja todeta, että hyvä on. Mutta voisin todeta, että kansa, joka ei menneisyyttään tunne, ei pysty selviytymään myöskään tulevista koettelemuksista. Tähän asiaan voisi liittää vielä, että päättäjät, jotka eivät arvosta aikaisempien sukupolvien työtä eivätkä tunne vastuuta eläkeläisten asioista, eivät pysty myöskään päättämään mistään muistakaan isoista asioista, jotka yhteiskuntaa koskettelevat.

Herra puhemies! Tämän käydyn vilkkaan, ansiokkaan keskustelun perusteella, jota tästä hallituksen esityksestä ja oikeastaan valiokunnan mietinnöstä on käyty sisällön puitteissa, voisi todeta, että vähän tässä on sellainen akseli ollut olemassa, että hallituspuolueet, lähinnä kokoomus, mikseivät myöskin sosialidemokraatit, ovat olleet vähän niin kuin sanoisin housut kintuissa vastaamassa tästä asiasta. Tältä osin koen, että ei heidän iltansa tänään monessakaan paikassa kovin miellyttävän eikä hyvän oloinen ole, koska tämä suuri vääryys nyt täällä salissa on näin vahvassa keskustelussa olemassa.

Pohjaosan kahteen kertaan leikkauksestahan monet varoitukset on kuultu, kerrottu, kuka mitäkin mieltä silloin on ollut, kun tämä asia on esille tullut, ja kenen syyksi se milloinkin on laitettu. Ei voi olla niin, että se olisi tehty tietoisesti ymmärtämättömyydessä, ettei tiedetty, mitä tehtiin. Mutta mielelläni yhdyn siihen näkemykseen, mikä täällä on esitetty ja nähty, että vihreät olivat se lopullinen pallonpotkaisija, kun tämä asia ratkaistiin. Sen puitteissa on ollut myönteistä kuulla, että vihreätkin joutuvat näistä tekosistaan ikään kuin vastuunkantajaksi ja myöskin maalitauluksi tässä asiassa.

Tämä pohjaosan leikkaus, niin kuin useassa puheenvuorossa on todettu, erityisesti tämä kahteen kertaan leikkaus, mistä nyt on parhaillaan kysymys, on suurin eläkepoliittinen virhe, mikä on tehty 1990-luvulla, niin kuin opposition vastalauseesta ilmenee. Mutta olisin valmis laajentamaan näköalaa myöskin niin, että se on suurin virhe, mitä eläkepolitiikassa on koskaan 1900-luvulla tehty, koska oikeastaan sitä ennen ei suuria virheitä ole tapahtunut, kun kaikki asiat ovat olleet parannuksia menneeseen aikaan. Vaikka on paljon jäänyt sitä ennenkin tekemättä ja vielä tämänkin jälkeen jää, tätä pitäisin kaikkein suurimpana virheenä, mitä on syntynyt ja tullut.

Siinä mielessä toivon ja näen, että tämän keskustelun perusteellakin, jota täällä nyt on tänään käyty, tämä asia kyllä siirtyy tuonne historian joukkoon ja siirtyy myöskin ensi talvena tuonne vaalikentille siinä mielessä, että tämä tulee varmasti loppuun saakka puitua ja nähtyä, että tämä työ, tämä korjaustyö, ei kesken jää. Ehkä voisi ajatella, että tämä keskustelu siirtää sen myöskin tulevalle hallitukselle haasteeksi panna kuntoon ja järjestää tämä asia lopullisesti järjestykseen.

Mitä tulee näihin väittämiin, niin valiokunnan puheenjohtaja ed. Vehkaoja väitti, että ei ole ollut sellaista kytkentää, jossa kansaneläkevakuutusmaksu olisi jollakin lailla ollut kytketty kansaneläkkeen saantiin. (Ed. Vehkaoja: En minä niin sanonut!) — Jos ei sanamuoto ollut aivan juuri näin, niin ajatusmaailma oli tämä, minkä näin totesin, että se tähän niin kuin liittyi.

Sen pohjalta myöskin samaan asiaan liittyen ed. Soininvaara sanoi, että kansalaiset eivät ole kokeneet maksaneensa itse tätä kansaneläkettä ja ihmisillä ei ole sellaista tuntumaa, että tämä olisi liittynyt jotenkin heidän omaan maksamiseensa. Itse kyllä koen tämän asian keskusteltuani erittäin monen asiantuntijan kanssa, jotka ovat tätä pitkäänkin maksaneet, niin työntekijänä kuin työnantajanakin, että kun sitä yhdessä on maksettu, kansaneläkevakuutusmaksua, niin kyllä jokainen maksaja on maksanut sen siinä hyvässä uskossa, että koska tämän kerääjänä on valtion laitos, valtion, jota Suomessa on pidetty luotettavana instituutiona, valtio myöskin omalta osaltansa sen kansaneläkkeen tullessa maksun aikaan, kansalaisen tullessa kansaneläkeikään, huolehtii maksuistansa ja palauttaa sen osuutensa siinä asiassa maksamalla kansaneläkettä, erityisesti sitä pohjaosaa, josta tässä nyt puhutaan.

Siinä mielessä minusta tämä väittämä, etteivätkö kansalaiset olisi tunteneet, että he ovat itse keränneet itsellensä tätä eläkevakuutusmaksua maksamalla eläkettä, on ihmeellinen olemassa. Tiedän kyllä erittäin hyvin, että paljon sellaisia kansalaisia ja työntekijöitä on ollut olemassa, jotka mielellään olisivat tämän rahan ottaneet taskuunsa ja se olisi jäänyt valtion kassaan karttumatta. Heillä olisi silloin oikeus tätä asiaa ollut näin arvioida, mutta se ei ole ollut mahdollista eikä se olisi ollut oikeinkaan.

Mitä tulee sitten tähän kaksinkertaiseen leikkaukseen, täytyy myöntää, että kun ensimmäisen kerran tästä joskus kuulin, niin oli vaikea ymmärtää ja käsittää, miten se käytännössä on voinut toteutua ja käydä. Mutta kun olen omakohtaisesti erittäin monen kansalaisen kohdalta selvittänyt, nähnyt ja ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa, niin sen suurempaa vääryyttä ei kenellekään voisi tehdä kuin tämä näin on tehty siinä yhteydessä, kun tämä leikkaus tehtiin.

Asia on täällä monessa puheenvuorossa tänään käännetty niin, että nämä, joilta tätä on leikattu, ovat parempiosaista kansaa ja tulevat toimeen ja ovat tulleet toimeen, vaikka tämä leikkaus on kahteen kertaan tapahtunutkin. Ei tällä ole mitään tekemistä sen asian kanssa, tuleeko toimeen vai ei, vaan sillä, että tuntee tulleensa väärin kohdelluksi, on se merkittävä osuus ja käsityksen muodostus siitä, minkälaiset päättäjät Suomessa tätä vastuuta kantavat. Tähän nähden koen ja näen, että tämä asia tulee nyt parempaan päiväjärjestykseen kuin tätä ennen on ollut, kun tämä suoranainen vääryys tästä asiasta poistuu. Monessa puheenvuorossa on nähty ja tunnettu, että vääryys ei ole vieläkään kuin puolitiessään, koska tämä pohjaosa rakenteellisesti pitää tavalla taikka toisella palauttaa eläkkeensaajille. Tämä on mielestäni se asia, joka pitää saattaa kuntoon.

Mitä tulee sitten siihen, onko eläkeläisten tulotaso Suomessa kohdallaan vai ei, niin valitettavasti erittäin monesta puheenvuorosta on jäänyt myöskin sellainen tuntuma, että kansanedustajilla ei liene tuntumaa eikä tietoa siitä, mikä on todella suomalaisten eläkkeensaajien eläketaso ja millä he tulevat toimeen. Kuitenkin selkeästi tämänkin päivän puheissa on tullut ilmi, että yli puolet suomalaisesta eläkeläisväestöstä saa pienempää eläkettä kuin markoissa laskettuna 5 000 markkaa kuukaudessa. Sitä meidän monen päättäjätason kansalaisen on vaikea ymmärtää ja nähdä, jopa vaikea käsittää ja tietää, kuinka mökin mummo voi tulla 2 000—3 000 markan eläkkeellä, joka joskus näyttää jopa hyvältä, toimeen ja elää. Mutta tässä tulee esille se menneiden sukupolvien, vanhempien sukupolvien, säästäväisyys ja tarkkuus, jolla he ovat elämänsä rakentaneet ja tehneet, kun ei löysää rahaa ole ollut olemassa, vaan on tarvittu kekseliäisyyttä ja ahkeruutta, niin kuin muutenkin aikaisemmin on eletty viime vuosikymmenten aikana.

Keskustelussa on moneen kertaan sivuttu näitä suuria verohelpotuksia. Nyt ei ole ketään kuulijaa kokoomuksen ryhmästä varsinaisesti, joka näistä asioista on paljon puhunut, paikalla, vaan vastuun joutuu kantamaan eläkeläisten parhaita asianajajia oleva ed. Seppo Kanerva. Voisi todeta, että tämä kokoomuksen suuri halu järjestää ja puhua veronkevennyksistä ei kyllä näihin pienituloisiin eläkeläisiin ole tavannut mitään kautta kiinni. Kyllä ne laskennalliset hyödyt, joita siinä asiassa on esitetty tuolla julkisuudessa, ontuvat jo niin, että kirjoittajakaan ei ole edes itse uskonut niitä piirtäessään ja todistellessaan, puhumatta, että kukaan lukija olisi niistä tullut siihen käsitykseen, että niillä olisi mitään merkitystä.

Arvoisa herra puhemies! Kansalaiset, jotka eivät arvosta nykypäivän päättäjiä, ovat vanhusväestöä, jotka ovat meille tämän maan, sen hyvinvoinnin, jälleenrakentaneet ja pystyyn nostaneet. Heidän asemansa tulee meidän, nykyisen eduskunnan jäsenten, järjestää ja hoitaa niin, että se on parempi, turvallisempi ja turvatumpi kuin miltä se tällä kertaa näyttää. Ymmärrän varsin hyvin, että tämä eduskunta ei kykene mitään muuta saamaan aikaiseksi tämän asian puitteissa todennäköisesti kuin sen, että voi tässä sisällössä ajasta päättää, että tämä astuu voimaan jo 1.1.2003 eikä silloin lokakuussa 2003, mikä on vasta vaalien jälkeen.

Mutta tässä jää haastetta tuleville hallituksille, tuleville kansanedustajille, ja siinä mielessä, kun peli nyt avautuu ja tulee järjestykseen, luulen, että tähän asiaan palataan tämänkin vuoden aikana vielä monissakin tupailloissa ja puheissa.

Marjatta Vehkaoja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun on oiottava ed. Seppo Lahtelaa, koska en todellakaan sanonut niin, että kytköstä ei ole ollut, vaan olen todennut, että vuoden 1995 jälkeen tämä kytkös on poistunut kansaneläkevakuutusmaksun ja kansaneläkkeen välistä. Eli kansaneläkkeen nykyiset saajat eivät ole lähes seitsemään vuoteen maksaneet kansaneläkevakuutusmaksua.

Mitä sitten tulee aiempaan aikaan, niin totesin keskustelussa aikaisemmin, että se, mikä on kerätty, on myöskin kulloinkin tavallaan maksettu eläkkeinä. Siellä ei ole ollut rahastoivaa järjestelmää. Tässä mielessä ei voi sanoa, että ne ovat sinne säästyneet, mutta sitä en kiellä, että pakollinen kansaneläkevakuutusmaksu on koettu omaksi maksuksi, ja ottaen vielä huomioon kansaneläkevakuutuksen historian vuodesta 1937 (Puhemies koputtaa) siihen on varmaan ihan hyvä syy.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtelalle voisi todeta niin kuin tukiopetuksena kansaneläkevakuutusmaksun ja sen korvauksen saannin osalta. Aikanaan, kun tätä pohjaosaleikkausta täällä harrastettiin, pyrin löytämään sellaista argumenttia, jotta kun vakuutusmaksu maksetaan, niin silloin pitäisi saada korvaustakin. Kyllä nämä viisaat ovat osanneet vääntää sen niinpäin, jotta tämä ei olekaan mikään vakuutusmaksu perinteisessä mielessä ja siinä varsinaisessa merkityksessä, koska tästä saavat korvausta myös ne, jotka eivät maksa vakuutusmaksua. Silloin tämä on tällainen yleisluontoinen, veronluontoinen maksu. Sen takia se kytkös, josta ed. Seppo Lahtela edellytti, että pitää saada korvausta, ei välttämättä enää pidä tässä.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kaikki hallitukset tekevät virheitä, mutta myös hyviä päätöksiä. Paavo Lipposen ensimmäisen ja toisen hallituksen aikana on myös tehty sekä virheitä että hyviä päätöksiä. Varmasti Lipposen niin kutsuttu ensimmäinen hallitus teki enemmän huonoja päätöksiä kuin nyt istuva toinen hallitus, mutta kaikista huonoista päätöksistä huonoin on ollut tämä pohjaosan leikkaus, kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus, se on aivan varmaa.

Tämä on hyvä hallituksen esitys. Mutta aivan oikein, sitä voi luonnehtia, että se on oikean suuntainen, mutta askel ei ole riittävän pitkä. Aivan oikein, monilla eläkeläisillä on käsitys, että koko pohjaosan leikkausta oiotaan, siis ei ainoastaan kahteen kertaan tapahtunutta leikkausta, vaan kaiken kaikkiaan pohjaosan epäoikeudenmukaista leikkausta oikaistaan. Näin ei valitettavasti siis ole. Mutta nyt oikaistaan aivan selvä virhe, voisi myös sanoa lainsäädännöllisesti tapahtunut vääryys, mihin ed. Seppo Kanervakin viittasi, kun hän puhui asianajajista. Näin on, että tämä pitää oikaista kaikissa eläketulon luokissa, ei niin, että pidetään asiassa kattoa. Kysymys ei ole siis sosiaalipoliittisesta valinnasta vaan vääryyden oikaisemisesta, ja silloin ei voi katsoa sitä, minkä suuruinen eläke on, vaan kaikki, mikä on vääryydellä otettu, pitää oikaista. Tässähän on otettu omasta eläkkeestä eli eläkkeensaajan itsensä ansaitsemasta työeläkkeestä. Kun se on jo kerran yhteensovitettu, hän olisi pystynyt saamaan eläkesäännön vaatiman prosenttiosuuden omaa ansaitsemaansa työeläkettä, mutta sen aikaista tapaa noudattaen kansaneläkettä oli laitettu sinne pohjaosan verran ja työeläkettä jo silloin yhteensovitettu pois.

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään jo puhuttu pitkään. Tämä asia tulee eduskunnassa äänestettäväksi. On myös selvää, että pitäisi mahdollisimman nopeasti tämä asia korjata, se on tietysti selvää. Edelleenkin on yhtä tärkeätä ja selvää, että eläkeläisen asema kaiken kaikkiaan Suomessa ei ole millään lailla erityisen hyvä. Ne arviot, että eduskunta on parantanut jo huomattavasti eläkeläisen asemaa, eivät ole oikeita. Eduskunnassa on toki läpikäyty kansaneläkkeen tasokorotus, mutta se on ollut suuruudeltaan myös indeksi huomioiden alle 80 markkaa kuukaudessa. Se on tietysti kertaantunut eri tavoin, kuten ed. Stenius-Kaukonen viittasi, muun muassa eläketulon vähennyksen kautta muihin eläketuloihin kuin kansaneläkkeeseen.

Mutta kaiken kaikkiaan, lääkkeet ovat kallistuneet, sairastaminen on kallistunut, leikattu indeksi on ollut edelleen käytössä. Kaiken kaikkiaan myös pitää huomioida sekin, että eläkeläiset joutuvat käyttämään terveyspalveluja. Ne ovat yhä enemmän olleet vaikeasti saatavissa, ne ovat yksityistyneet, ja niiden hinta on noussut.

Kuitenkin pitää myös todeta, että tämä asia on mennyt eteenpäin. Eduskunnan tahtoa on siis noudatettu. Se on hyvä asia. Sosiaali- ja terveysvaliokunta on ollut asiassa jämäkkänä, ja myös eduskunnan täysistunto on ollut asiassa hereillä. Tiedän, että kokenut, pitkään tässäkin talossa toiminut kotkalainen entinen kansanedustaja on arvioinut, että tämä hallitus ei tule antamaan minkäänlaista esitystä, joka johtaisi kahteen kertaan leikatun pohjaosan palauttamiseen, ja hänkin on todennut, että hän on ollut väärässä. Kyllä kuitenkin, yllättävää kyllä, Lipposen toinen hallitus on tähän pystynyt ja eduskunta pystyy toivon mukaan myös parantamaan hallituksen esitystä.

Arvoisa puhemies! Todella positiivinen asia, ja on aika myös tämänkin eduskunnan esimerkiksi ensi vuoden budjettia käsitellessään puuttua yleensäkin kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukseen, siis tähän suureen joukkoon, joka nyt ei pääse minkäänlaiseen kompensaatioon mukaan.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt esillä olevalla lakiesityksellä sanotaan korjattavan tehty virhe. Tulkinta on vain osittain oikein. Tehty virhe eli työeläkeleikkaus tunnustetaan nyt hallituksenkin taholta. Tämä on hyvä. Täällähän ei usein virheitä tunnusteta. Se, että virhe nyt korjattaisiin, ei pidä kuitenkaan paikkaansa kuin osittain. Nythän tämä leikattu eläke palautetaan osalle eläkeläisistä vain osittaisesti, ei kokonaan. Pienituloisille kylläkin palautus on täysimääräinen.

Se, että korjaus tehtäisiin vasta ensi vuoden lopussa, on puute ja se on valitettavaa. Jos eläkeleikkauksen korjaus jätetään vaalien jälkeiseen aikaan, se ei ole uskottavaa politiikkaa. Sen takia korjaus on saatava voimaan ennen eduskuntavaaleja. Vain sillä tavalla voimme osoittaa täällä, että olemme tämän asian kanssa tosissamme.

Eläkeläiset eivät nyt usko hallitukseen eivätkä aina eduskuntaankaan, niin monta kertaa on lupauksia täällä petetty. Tätäkin asiaa on pyöritetty täällä vuosikausia. On väitetty, että se on teknisestikin niin vaikea asia, ettei sitä voi millään korjata, että siihen menee, tuntuu joskus, kymmenienkin vuosien työ, ennen kuin se voidaan saada kuntoon. Näinhän ei ole kuitenkaan ollut, vaan nyt asia on vihdoinkin mahdollisuus korjata.

Samanlaista peliähän on pidetty ylimääräisen sairausvakuutusmaksun kanssa, jonka aikoinaan Ahon hallitus raippaveroksi eläkeläisille sääti. Se on ehdottomasti korjattava myös tänä vuonna, niin kuin on eläkeläisille jo luvattu.

Monet edustajat ovat täällä todenneet, että kansaneläkkeen pohjaosan leikkaukset ovat olleet Lipposen hallitusten pahoja virheitä ja väärin arviointeja. Näin ovat todenneet myös ne edustajat, jotka ovat äänestäneet täällä leikkausten puolesta. Koska näin aika yleisesti tunnustetaan, eikö ole nyt oikea aika korjata tehdyt virheet? Olen varma siitä, että jos korjauksia ei uskalleta nyt tehdä, pohjaosan leikkaukset nousevat esille jälleen ensi vuoden budjettia käsiteltäessä ja varmasti myös, kun seuraavaa hallitusohjelmaa kirjoitetaan. Silloin voi olla tilanne myös sellainen, että nykyinen oppositiokin joutuu mahdollisesti ajamaan asiaa jopa hallituksestakin käsin. Tämä on hyvä muistaa, kun näitä lupauksia eläkeläisille annetaan. (Ed. S. Lahtela: Vastuuta kannetaan!) — Se on hyvä.

Eläkeläisjärjestöt seuraavat tarkoin eläkekeskustelua, ja pohjaosan leikkauksesta keskustellaan niin kauan kuin asia on korjattu kaikkien niiden eläkeläisten kohdalta, joille tämä leikkaus on tehty. Tästä saamme olla varmoja. Sen takia olisi viisasta korjata virheet. Muuten emme pääse tästä asiasta eroon.

Kansaneläkkeen pohjaosan leikkausten korjauksia ei pidä sotkea kansaneläkkeen tasokorotukseen. Se on mielestäni eri asia. On täysin selvää, että virheet ovat virheitä ja ne on korjattava. Sen sijaan pienet eläkkeet vaativat tasokorotuksen. Euroopan unionin normien mukaan noin 10 prosenttia Suomen eläkeläisistä on köyhiä. Tämä ryhmä vaatii ehdottomasti tasokorotuksen kansaneläkkeeseen. Näin suuri köyhien eläkeläisten määrä ei anna hyvää kuvaa Suomen harjoittamasta eläkepolitiikasta. Tämä asia on korjattava ja kuva Suomen eläkepolitiikasta on saatava muuttumaan.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Vihreät asettavat eläkeläiset ja lapsiperheet usein vastakkain. Niin on tehty täälläkin tänä päivänä. Mielestäni tämän asian yhteyteen ei pidä kytkeä pienituloisten lapsiperheiden tarpeita, jotka toki ovat olemassa. Lapsiperheiden kohdalla on monia asioita, joihin on tarvetta puuttua; muun muassa lapsilisiin ei ole tehty tasokorotuksia vuosikausiin. Ne ovat tärkeitä asioita. Ne on hoidettava kuitenkin ilman, että ne kytketään nyt esillä olevaan eläkeasiaan.

Marjatta Vehkaoja /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan aloittaa toteamalla sen, että hallituksen esitystä on tarvittu sen johdosta, että hallitusohjelman osana vuonna 95 sen liitepöytäkirjassa oli tarkkaan määritelty se, että kansaneläkkeen pohjaosasta luovutaan. Ainakaan sosialidemokraattisessa ryhmässä ei tuolloin äänestetty hallitusohjelman sisällöstä, vaan kantaa otettiin vain siihen, lähdetäänkö hallitukseen mukaan vai ei. Haluan tässä yhteydessä myös todeta, että sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä oli vuoden 94 muistaakseni marraskuussa ottanut erikseen kantaa kansaneläkkeen pohjaosan mahdolliseen poistamiseen omassa varjobudjetissaan. Se oli pyyhkinyt tämän vaihtoehdon pois, joten tämmöinen tuore kanta silloin taannoin oli.

Olen aivan varma ja olen sen sanonut vuosien varrella useita kertoja, että ellei tämä hanke silloin 95 olisi ollut hallitusohjelman liitepöytäkirjassa mukana ja näin ollen hallitusohjelman osana, se ei olisi menestynyt tässä salissa. Sitä ei olisi yksinkertaisesti voitu viedä läpi, niin kuin sittemmin tapahtui, koska se oli niin selkeästi hallituksen luottamukseen liittyvä kysymys, koska se oli määritelty näin tarkkaan hallitusohjelmassa. Siihen ei voitu siis suhtautua samalla vapausasteella, jota katson olevan kuitenkin hieman enemmän niissä hallituksen esityksissä, jotka tuodaan hallitusohjelman ulkopuolelta tai joissa hallituksen piiriin sinänsä on jätetty vapausasteita. Ainakin keskustelu on jo heti eri tavalla mahdollista semmoisissa esityksissä. On eri asia sitten, että hallituksen sisäiset pelisäännöt on rakennettava vakausvaatimuksen johdosta sellaisiksi, että muutokset, jos niitä pystytään tässä talossa tekemään, on tehtävä yksimielisesti.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä kuunneltuani koko keskustelun läpi haluan muutamia asioita ottaa vielä erikseen esille.

Haluaisin ensiksi todeta sen, että oli näköjään todella vaikeaa pitäytyä hallituksen esityksen raameissa. Täällähän on käsitelty päivän ja illan aikana koko eläkepolitiikkaa ja vielä sen ulkopuolellakin olevia asioita. Mehän jokainen ymmärrämme, että on monia vaihtoehtoisia tapoja hoidella toimeentuloa ja hoitaa ihmisten hyvinvointia. Eläkepolitiikan osalta mielestäni pitäisi kuitenkin keskustelijoille olla täysin selvää, että eläkkeensaajan kannalta hänen tärkein tulolähteensä pitäisi olla eläke. Sen takia minusta on hyvä painottaa myös niitä toimenpiteitä, joita tehdään eläkepuolella, koska kaikkia muita, mitä sen lisäksi mahdollisesti tarvitaan, ei pitäisi päästää pääasialliseksi tulolähteeksi eläkeläisellä.

Matkan varrella olen joutunut kummastelemaan tämän asian saamia käänteitä. Minulla on kädessäni — en enää toistamiseen sitä täältä lue — eläkeläisjärjestöjen yhdessä eduskunnalle ja valiokunnalle antamat kannanotot näiden vuosien aikana. Kannanottoja on ainakin vuosilta 95, 2000 ja 2002, ja ne ovat tässä mukanani.

Vuonna 95 eläkeläisjärjestöjen ykkösasiana oli pohjaosan kaksinkertaisen poiston kompensointi. Se oli todella tiukkaa tekstiä. Näin oli vielä vuonna 2000. Se oli hyvin tiukkaa tekstiä niiltä osin. Ed. Wallin toi minusta hyvin esiin, että vuoden 2000 paperissa heillä oli muitakin vaatimuksia, jotka kaikki ovat täällä toteutumassa, ihan kaikki.

Mutta kas kummaa, kun tullaan tähän vuoteen ja tähän lausuntoon, jonka olemme nyt saaneet valiokuntaan, tässä nyt vähätellään koko asiaa ja katsotaan ikään kuin eri raiteille ja nähdään, että jokin muu ratkaisu olisikin ollut mieluisampi kuin kaikki se, mitä oli prässätty ja alleviivattu tähän saakka. Tästä olen jossain määrin ollut ehkä hämmästynytkin, koska kansalaisyhteiskunnassa olemme ainakin valiokuntana halunneet antaa suuren arvon sille vuoropuhelun mahdollisuudelle, jota olemme vuosien varrella harrastaneet, ja pyrkineet ottamaan tietenkin todesta kannanotot. Nyt tässä harvinaisessa tapauksessa, kun eduskunta on mobilisoitunut tätä hanketta myöskin tekemään, tuntuu vähän ikävältä, kun lopputulos ei näytä oikein maistuvankaan.

Miksi se ei maistu, ja miksi on tullut joitakin soraääniä myöskin hallituspuolueiden sisältä, että olisi ollut kuitenkin parempi, kun olisi tehty vähän toisin? Käsitän näin, että matkan varrella — ja tämähän selittää hallituksen budjettiriihessäänkin tekemän päätöksen, jota täällä on siteerattu — yhtäkkiä tulivatkin kuvaan mukaan sosiaalipoliittiset perustelut, sosiaalipoliittinen oikeudenmukaisuus. Nythän on vain niin, että eihän yhteensovituskysymyksellä tähän asiaan voida vastausta hakea. Jos oli tarkoitus yhteensovituskysymykseen puuttua, silloin on ihan oikein jättää sivummalle keskustelu sosiaalipoliittisesta oikeudenmukaisuudesta. Jos me haluamme ottaa sen keskusteluun, silloin samaan keskusteluun kuuluu, hyvät ystävät, ylipäätään ansiosidonnaisen turvan sosiaalipoliittinen oikeus. Tässä maassa sitä on pidetty pyhänä, että meillä on oikeus ansiosidonnaiseen turvaan, myös ansiosidonnaiseen työeläkkeeseen. Siihen tämä kysymys liittyy.

Sen takia minä en ymmärrä ollenkaan niitä puheenvuoroja, joissa on arvosteltu, että toiset tulevat tämän ratkaisun johdosta saamaan niin tavattoman paljon. Minä en ymmärrä niitä ollenkaan. Onko näiden kansanedustajien viesti se, että työeläkkeiden tulisi olla kaikille saman suuruiset? Onko ylipäätään tämän eduskunnan nyt tulevan ratkaisun arvostelijoiden ajatus se, että on kohtuutonta vaatia ansaittua työeläkettä? Jälkipuinti jatkuu, mutta minä toivon, että nämä asiat pystyttäisiin pitämään eri pilttuissansa. Niin kuin aluksi sanoin, pohjaosan poistaminen kaikilta on toinen kysymys, ja eduskunta on siinä yhden vuoden ponnessaankin ne halunnut pitää eri asioina. On aivan eri asia puhua sitten eläkepolitiikan tulevista linjauksista. Minusta on erittäin tärkeätä, että toimenpiteitä jatketaan. Tässä talossa ei ole kulunut yhtäkään vuotta ilman, että olisimme tehneet eläkepolitiikkaa, ilman, että olisimme tehneet ratkaisuja eläkeläisten hyväksi — ainakin viime aikoina hyväksi.

Haluaisin vielä sanoa tästä maksuaikataulusta, että minulle on kyllä jäänyt valiokuntakäsittelyn yhteydessä käsitys, että ei ole mahdollista teknisesti maksaa 1.1.2003. Jos halutaan maksaa siitä lähtien, niin sitten pitää mennä joihinkin taannehtiviin suorituksiin. Olen ymmärtänyt niin, että tämä maksuaikataulu on yksi osa sitä kompromissia, mitä hiottiin hallituspuolueiden päättävien henkilöiden kesken. Ei kompromissi ole aina se maistuvaisin ratkaisu. Kompromissi on luonteeltaan jo sellainen, että eri asioista on jouduttu antamaan periksi. Tällaista se on, kun ei yksin pääse määräämään asioista. Eikö niin? Täällä on 200 kansanedustajaa, jotka olisivat ilmeisesti kaikki tehneet paljon paremman lain, jos olisivat päässeet yksin määräämään sen koko sisällön.

Sitten ed. Seppo Kanervalle haluan huomauttaa, että tämä lisäeläkekysymys juurta jaksaen selvitettiin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kun se tuotiin esille. Minusta täällä on kolmekin eri selvitystä saatu. Haluan lukea Eläketurvakeskuksen 31.5. päiväämän selvityksen ytimen pöytäkirjoihin, ja se on seuraava:

"Yksityinen lisäeläke on vapaaehtoinen ja perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen silloinkin, kun se on työeläkelaissa tarkoitettu rekisteröity lisäeläkejärjestely. Näissä järjestelyissä on voitu sopia, että lisäeläkettä määrättäessä kansaneläkkeen pohjaosaa ei oteta lainkaan huomioon. Toisaalta on voitu sopia järjestelystä, jossa pohjaosa otetaan huomioon joko kokonaan tai osittain. Koska kansaneläkkeen pohjaosan vaikutus rekisteröityyn lisäeläkkeeseen on alun alkaenkin jätetty työnantajan ja työntekijän sopimuksen varaan, ei sitä nytkään voida säädellä lailla."

Näin siis Eläketurvakeskus. Tällaisen selvityksen saatuaan valiokunnalle ei mielestäni voinut jäädä mitään muuta mahdollisuutta kuin muotoilla päätös niin, kuin se nyt on. Käytännössä sen ei tarvitse tarkoittaa, niin kuin ed. Kanerva täällä sanoi, että jokaisen eläkkeensaajan täytyy tätä asiaa setviä. Ymmärtääkseni asiat hoidetaan vähän globaalimmin. Kysymys on eläkekassojen ja säätiöiden säännöistä, ja en tiedä, millä perusteella niitä muutetaan, mutta niiden kautta voidaan tähän asiaan ottaa kantaa vastaisuudessakin.

Arvoisa puhemies! Minä luulen, että tämä asia on harvinaisen monella tapaa käyty läpi tämän päivän kuluessa, mutta edelleen kummeksun niitä, jotka aikovat lähteä keskustapuolueen vastalauseessa, anteeksi, vastalauseessa, jossa on myöskin kristillisdemokraatti mukana, esittämään ehdotuksen, että tämän hallituksen esityksen päälle pitäisi vielä toteuttaa pohjaosan palautus. Siinä on tuplasirkus nyt sitten tulossa, ja meidän saamamme vastaus joka tapauksessa jo tässä vaiheessa valiokunnasta oli se, että tämmöiseen edes teknisesti ei mielikuvitus voi riittää, mitä se tarkoittaisi, jos nämä vielä päällekkäin toteutettaisiin.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys laiksi eräiden työeläkkeiden tarkistamisesta työeläkkeen ja kansaneläkkeen yhteensovittamisen johdosta on ollut pitkä ja kivinen prosessi, että se on tässä vaiheessa ja nyt tässä salissa käsittelyssä.

Työeläkkeen ja kansaneläkkeen pohjaosan yhteensovitus johti työeläkkeen alentamiseen, mikä korvattiin kansaneläkkeen pohjaosalla. Lipposen ykköshallitus päätti antaa eduskunnalle esityksen, mikä johti siihen, kun se tässä talossa hyväksyttiin, että kansaneläkkeen pohjaosa on nyt poistettu ja samoin sitten jäi tietenkin näiltä yhteensovitetuilta eläkkeensaajilta tämä työeläkkeen osuus saamatta. Oppositio on vastustanut sitä lakiesitystä lain syntymästä saakka, tehnyt monta monituista kysymystä, jopa välikysymystä, ja myös eläkejärjestöt ovat olleet ahkerasti liikkeellä. Kun tarkastellaan niitä puheita, joita esimerkiksi viime eduskuntavaalien alla kansanedustajaehdokkaat käyttivät tuolla kentällä — hallituspuolueiden edustajat, tietenkin opposition edustajatkin — niin kyllä niillä äänenpainoilla nyt käsittelyssä olevan lakiesityksen olisi pitänyt tulla jo paljon paljon aikaisemmin, ja vähin, mitä tässä nyt voisi edellyttää, olisi, että se saisi juuri sen muodon kuin oppositio vastalauseessaan nyt esittää.

Minä ihmettelen valiokunnan puheenjohtajan Vehkaojan puheita, kun hän arvostelee hyvin voimakkaasti nyt täällä esille nousseita kantoja ja kannanottoja. Kyllä ne perustuvat historiassa lausuttuihin ja niihin lupauksiin, joita on annettu. Kysymys on oikeudenmukaisuudesta, ja meidän on toimittava myös niin, että kansalaiset uskovat eduskunnan oikeudenmukaisuuteen.

Nyt esillä oleva hyvitys koskee vain osaa vahingon kärsineistä, ja erityisesti ihmetyttää taas kerran hallituspuolueiden peluu aikataululla. 1.1.2003 teknisesti ei voi olla mahdoton aikataulu, mutta valtiontaloudellisista, budjettitaloudellisista syistä se on helppo siirtää. Jokainen kuukausi tietää aina ison joukon rahaa, ja kun se saadaan siirrettyä vuoden loppuun, siellä on taas monta edunsaajaa vähemmän, jotka voivat asiasta nauttia.

Olen saanut tästä asiasta varmaan enemmän yhteydenottoja kuin mistään muusta asiasta eduskunnassa ollessani ja hyvin monia laskelmia, joissa vahingonkärsijät ovat osoittaneet sen, mitä he laskennallisesti ovat menettäneet. Nyt he kuvittelivat saavansa leikkauksesta johtuneen kokonaismenetyksen täysimääräisesti. Ymmärrän, että se on tässä tilanteessa jo taloudellisesti mahdotonta, mutta 1.1.2003 se varmaan olisi ollut teknisesti mahdollista hoitaa.

Meillä on yleensäkin eläkepolitiikassa aikamoisia ongelmia. Meillä on suuri joukko pieniä eläkkeitä saavia, ja esimerkiksi kansaneläkkeen taso on jäänyt tarkistamatta vuosien mittaan, niin että Kansaneläkelaitoksenkin laskelmien mukaan oltaisiin jäljessä noin 50 euroa, noin 300 markkaa kuukaudessa. Se on iso raha ihmiselle, jolta se tässä tilanteessa puuttuu.

Toivoisin, että seuraavia hallitusneuvotteluja kun käydään, käydään niitä siinä hengessä, että otetaan eläkeläiset myös niihin neuvotteluihin asiakohtaisesti mukaan, mutta ei niin kuin Lipposen ykköshallitus on ottanut, että leikataan eläkeläisten etuuksia. Lähdetään siitä, että luodaan eläkeläisille paremmat toimeentuloedellytykset. Se on kansantaloudellisestikin paljon viisaampaa kuin pitää heitä, suurta joukkoa, köyhyysrajalla. Voin sanoa, että se johtaa jopa lisääntyviin terveydenhuollon ja sairaanhoidon kustannuksiin, kun toimeentulo on liian niukka.

Äänestämällä keskustan ja kristillisdemokraattien vastalauseen puolesta tämä pitkään jatkunut keskustelu saadaan vietyä päätökseen ja voidaan seuraavat vaalit käydä joltakin muulta asiapohjalta. Hoidetaan sitten vaikka työllisyysasiat kuntoon, kun saadaan nyt eläkeasiat vähän parempaan malliin.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vehkaojan pohdiskelu siitä, kuinka tämä on syntynyt ja kytkeytynyt hallitusohjelmaan ja kuinka se joissakin eduskuntaryhmissä olisi tullut hyväksyttyä taikka hylättyä, oli mielestäni rehellistä pohdintaa, rehellistä sellaisenaan, mutta liian myöhään. Tämä olisi pitänyt pohtia ja julki tuoda siinä vaiheessa, kun tähän asiaan koskettiin ja tämä vääryys eläkeläisille tehtiin. Hyvä, että kuitenkin omatunto on olemassa ja tätä voidaan rehellisesti miettiä. Tätä suuresti arvostan ja pidän arvossa.

Sitä asiaa on pohdittu, onko eläkeläisillä oikeus mihinkään muuhun tuloon, onko tämä pääasiallista tuloa vai ainut tulo, ja tämän päivän keskustelusta on oikeastaan puuttunut vain se, että olisi tuotu esille eläkekattokeskustelu. Sekin olisi voitu jotenkin tähän kytkeä, mutta se olisi tarvinnut hyvän virikkeentuojan ja sytykkeitä, niin siitä olisi löytynyt melkoista väriä.

Herra puhemies! Ed. Mauri Salo äskeisessä puheenvuorossaan viittasi, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa pitää löytää parempia asioita ja tämä ei ole ajankohtainen enää, kun tämä pannaan järjestykseen niin, että 1.1.2002 maksatus pannaan toimeksi, niin asia toimii. Onhan Suomi tietoyhteiskunta, ja väittämiin, että se ei voisi onnistua, en voi mitenkään uskoa.

Mutta siihen, mitä seuraavissa hallitusneuvotteluissa tehdään ja käydään ja mitä niissä esille otetaan: Nykyinen hallituspohja on luutunut sellaisiin uomiin ja syviin kuruihin, että se ei sieltä pysty asioita näkemään eikä terveesti ajattelemaan eikä uudistumaan. Uudistuksen voi tuoda vain se, että aitoja neuvotteluja käyvät uudet voimat, uudet ihmiset. Silloin tällaiset menneisyyden asiatkin, niin kuin eläkeläisten sortaminen, tulevat uuteen valoon ja parempaan tulevaisuuteen.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä olisi jollekin tutkijalle mielenkiintoinen aihe selvittää, mikä osa tästä kuusituntisesta keskustelusta on käsitellyt tätä asiaa. Kysymys on siitä, että eläkkeiden yhteensovittamisessa runsaan 100 000 ihmisen eläke jäi kaavailtua tasoa alemmaksi, ja sen virheen korjaamisesta. Tähän on nyt sotkettu lapsipolitiikasta lähtien vaikka mitä.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan varajäsenenä ja valiokuntaryhmän aktiivijäsenenä olen voinut seurata asian valmistelua aika läheltä. Mietinnössä ei oikeastaan muuhun tulokseen noin yleisesti ottaen voitu tulla kuin mitä tässä on esitetty. Siinä on laskentatekniikan vaatima aika ja ongelmat ja siinä on verotaulukoiden julkistamisen aikataulut ja ongelmat. Joistakin hallituspuolueiden edustajien puheenvuoroista heijastuu sellainen viesti, että kun ollaan korjaamassa jotakin, ollaan tekemässä vielä suurempaa virhettä. Tähän keskusteluun olen pettynyt.

Toinen, mihin olen pettynyt, oli ed. Pekkarisen vihjailu siitä, että pääministerin kutsuille osallistuminen osoittaisi vastuuttomuutta tässä asiassa. Me olemme myöhästyneet pääministerin kutsuilta, kun olemme kantaneet vastuuta tässä asiassa, enkä aio huomeniltana seurata, onko ed. Pekkarinen täällä läsnä vai ei.

Kari  Myllyniemi  /kesk:

Herra puhemies! En tähän asiaan varmaan mitään uutta voi tuoda esille. Helposti voidaankin kysyä: miksi yleensä käytän puheenvuoron lainkaan. Asia on nyt kuitenkin niin, että osittain itsekin eläkeläisenä tunnen huolta eläkeläisistä. Kun 200 000 eläkeläistä jää tämän esityksen ulkopuolelle, niin näin saadaan kiista syntymään eläkeläisten kesken. Aika nokkelaa hallitukselta, muttei reilua. Pahinta tässä on se, että useat eläkeläiset uskovat, että heitä on sortanut myös oppositio, ja tämä pitää jotenkin paremmin saada heille tuotua julki. Tämä on nyt pelkästään kuitenkin hallituksen asia.