Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Siinä missä edellinen lisätalousarvio voimakkaine elvytystoimineen oli iso suhdannepoliittinen linjapäätös, on nyt eduskunnalle annettava ehdotus tämän vuoden toiseksi lisätalousarvioksi enemmänkin tavanomainen, korjauksia ja täydennyksiä sisältävä lisäbudjetti.

Ehdotuksessa korotetaan varsinaista tuloarviota nettomääräisesti 344 miljoonalla eurolla ja hallinnonalojen menoihin ehdotetaan vastaavasti 34 miljoonan euron lisäystä. Lisäksi ehdotetaan siirtymistä nykyisestä korkomenojen maksuperusteisesta budjetoinnista käytäntöön, jossa korkomenot kohdennetaan siihen ajanjaksoon, jolta korkoa kertyy. Tästä aiheutuu tekninen talousarvion kattamistarve. Se nostaa lisätalousarvion loppusumman korkeaksi, vaikka varsinaiset, hallinnonaloille esitettävät määrärahalisäykset ovat vähäisiä.

Sitten, arvoisa puhemies, muutama sana kansainvälisen talouden tilasta ja näkymistä.

Kansainvälinen talouskehitys on jo useamman vuoden ajan ollut vaisua. Kerta toisensa jälkeen talousennusteet ovat osoittautuneet liian optimistisiksi. Suhdannenousun käynnistyminen on viivästynyt, ja etenkin Euroopassa on juututtu hitaan kasvun vaiheeseen.

Maailmantalouden kasvun odotusten kohde näyttää olevan taas kerran Yhdysvallat. Siellä talouspolitiikka on ollut erittäin elvyttävää, korot ovat poikkeuksellisen matalat ja finanssipolitiikka tukee voimakkaasti kasvua. Viime vuoden alussa näytti jo siltä, että toimet olisivat johtaneet tulokseen, mutta sittemmin kasvuvauhti hidastui uudelleen. Kuluvan vuoden alkupuoliskon kehitys oli USA:ssa jälleen parempaa, mutta huomattava osa kasvun nopeutumisesta aiheutui sotaponnisteluista ja ylipäänsä julkisen talouden menojen jyrkästä kasvusta. Irakin tilanteeseen sekä USA:n talouskehitykseen liittyvä epävarmuus on selvästi heijastunut valuuttakursseihin. Euro alkoi vahvistua kesällä 2002, mutta tämän vuoden kesäkuussa toiveikkaat talousuutiset Yhdysvalloista alkoivat vahvistaa dollaria ja heikentää euroa. Nyt lokakuussa 2003 tilanne ja näkymät ovat taas erilaiset. Toivottua heikompi työllisyyskehitys USA:ssa on jälleen lisännyt maan talouden elpymiseen liittyvää epävarmuutta.

Vakuutusta suhdanteiden pysyvästä elpymisestä ei ole saatu. Yhdysvaltojen talouden näkymä on alijäämien nopean paisumisen vuoksi muuttunut hankalammaksi. Maan talous ei ole kyennyt ainakaan aiemmin hoitamaan likikään vastaavan suuruista kaksoisvajetta ajautumatta ennen pitkää taantumaan. Näin nopea velkaantuminen ulkomaille on ainakin pidemmän aikavälin näkymien kannalta aina riskialtista.

On varsin yleinen käsitys, että Yhdysvaltojen vaihtotaseen vajeen asteittainenkin korjaaminen edellyttäisi selvästi heikompaa dollaria, suurempaa säästämistä USA:ssa ja nopeampaa kasvua muualla kansainvälisessä taloudessa. Samaan aikaan myös julkisen talouden alijäämä on kyettävä rahoittamaan. Tämä ei voi tapahtua ilman vaikutuksia inflaatioon, korkoihin ja kuluttajien käyttäytymiseen.

Entä sitten vaikutukset Suomeen ja suomalaisten pyrkimyksiin? Euron revalvoituminen vielä nykyisestään tämän näkymän edessä olisi omiaan kiristämään myös suomalaisten vientiyritysten ja niiden alihankintaketjujen kilpailuasemaa. Samalla taloutemme kasvuodotukset jäisivät ennakoitua pidemmäksi ajaksi kotimarkkinoiden vedon varaan. Hallituksen on huomioitava tämä finanssipolitiikassaan niin, että kykenemme samanaikaisesti huolehtimaan kasvun ja työllisyyden kannalta keskeisen yritystoiminnan kilpailukyvystä sekä ylläpitämään kuluttajien luottamusta kotimarkkinoilla.

Pahinta myrkkyä tässä tilanteessa olisi tinkiminen valtiontalouden vakaustavoitteista. Sillä tiellä edessä olisi nopeasti kasvupotentiaalin menettäminen ja sen myötä hyvinvointivaltion rahoituspohjan asteittainen mureneminen. Jotta näin ei kävisi, on siis yhtäällä oltava kykyä eri keinoin vahvistaa työpaikkojen kannalta elintärkeää yritysten toimintaympäristöä ja toisaalla entistäkin tarkemmin huolehdittava valtiontalouden tasapainosta pitämällä kiinni sovituista menoraameista.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Suomen talouskehitys on kuitenkin linjassa valtiovarainministeriön syyskuun ennusteen kanssa. Talouskasvu jää viimevuotista hitaammaksi, mihin ensisijaisena syynä on kansainvälisten markkinoiden laimeus, joka heikentää yritysten vientimahdollisuuksia ja rajoittaa tuotantoa kotimaassa. Taloutemme nojautuukin tänä vuonna kotimaiseen kysyntään, jonka keskeinen käyttövoima ovat kotitaloudet kuluttajina. Tämän kysynnän aktiivinen tukeminen on myös yksi hallituksen talouspolitiikan tukijaloista.

Viennin vedon viipyessä on yritystemme hintakilpailukyky euroalueen ulkopuolella euron vahvistuessa heikentynyt, ja viimeaikaiset liikkeet valuuttakursseissa ovat voimistaneet tätä kehitystä edelleen. Myöskään kotimaisissa investointinäkymissä ei ole vielä tapahtunut odotettua paranemista, sillä yritysten investoinnit suuntautuvat niille markkinoille, joilla kysyntänäkymien arvioidaan olevan suotuisimmat.

Alkuvuoden kuluttajavetoinen talouskasvumme on ollut osin seurausta autoverotukseen tehtyistä kevennyksistä, sillä palveluihin käytettyjen eurojen kasvu hidastui ja kertakulutustavaroiden, kuten elintarvikkeiden, ostot supistuivat keväällä. Palkansaajien ansiot lisääntyivät kuitenkin alkuvuonna edellisvuotta nopeammin, joten kotitaloudet lienevät tulleet aiempaa varovaisemmiksi rahankäytössään. Osansa tähän on työllisyysnäkymillä.

Varsinkin teollisuuden palkkalistoilla olevien lukumäärä vähentyi tuntuvasti vuoden alusta elokuuhun, ja kehitys on syksyn tullen jatkunut. Jos todennäköisyys joutua työttömäksi lisääntyy, saattaa kuluttajien toistaiseksi hyvänä pysynyt luottamus omaan talouteensa heikentyä. Se taas olisi omiaan heikentämään yksityisen kulutuksen vetämää talouskasvua.

Kotitalouksien ostovoima kasvaa kuitenkin määrätietoisen elvytyspolitiikan ansiosta ensi vuonna tuntuvasti, joten kulutuksen kasvunäkymät ovat sinänsä hyvät. Kulutusta ja talouskasvua ovat ylläpitäneet myös edulliset rahoitusmahdollisuudet. Elvyttävä rahapolitiikka mataline korkoineen on suosinut asuntohankintoja, mutta myös kotitalouksien kulutusluotot ovat lisääntyneet ripeästi. Vallalla olevan käsityksen mukaan rahapoliittisen elvytyksen tie on kuitenkin pian kuljettu loppuun. Suomalaiset ovat korkotietoisia rahankäyttäjiä, joten kun korkotaso lopulta nousee, hidastuu kulutuksen kasvu väistämättä.

Epävarman talouskehityksen oloissa on tärkeää, että myös hallituksen talouspolitiikan toinen tukijalka, jo aiemmin korostamani valtiontalouden vakaus, kantaa. Se luo luottamusta, jonka turvin kotitaloudet uskaltavat kuluttaa ja yritykset investoida. Lisätalousarvioehdotuksen määrärahoilla vakautta ei vaaranneta, vaan kysymys on lähinnä menoarvioiden tarkentumisen edellyttämistä korjauksista, toki myös joistakin aidoista lisämäärärahoista.

Lisäbudjetissa hallitus ehdottaa viranomaisverkon kehittämiseen 35 miljoonan euron lisärahoitusta. Perusradanpitoon lisätään 10,6 miljoonaa euroa, uutta energiateknologiaa edustavan suuren koelaitoksen rakentamiseen 9,6 miljoonaa euroa. Ulkomaalaisviraston lisäresurssit turvataan, ja poliisi saa lisää rahaa talousrikollisuuden torjuntaan ja ulkomaisen työvoiman työsuhteiden valvontaan.

Verojen ja veronluonteisten tulojen arviota ehdotuksessa nostetaan 372 miljoonaa. Tämä selittyy pitkälti autoveron 250 miljoonan euron kasvulla, mikä osaltaan nostaa myös arvonlisäveron tuottoa. Tosiasia kuitenkin on, että tällaisen tilapäisen lisätulon varaan ei mitään menoautomaatteja tai uusia menokohteita ylipäänsä pidä lähteä rakentamaan. Hallitus ei luonnollisesti sitä myöskään tee eikä esitä, vaan kannustaa lisäbudjettiesityksellään myös takanaan olevia eduskuntaryhmiä hyvään harkintaan ja pidättyväisyyteen.

Oppositioon, arvoisa puhemies, on jo vaikeampi tässä vedota, semminkin kun sen kaksi suurinta ryhmää, kokoomus ja vasemmistoliitto, tosin kai eri syistä, ovat molemmat puolueittensa puheenjohtajien vanavedessä hyvää vauhtia irtautumassa suomalaisen sopimusyhteiskunnan mallista maan talous- ja työllisyyspolitiikan johtotähtenä. (Ed. Outi Ojala: Ei olla! Kovia tulkintoja!) Kun kokoomus jättää hyvästejä kolmikantaiselle yhteistyölle nähdessään siinä jonkinlaisen pahan akselin SDP:n ja SAK:n välillä, on se yhtäältä niin läpinäkyvä puoluepoliittinen vedätys ja toisaalta niin aito askel kohti uusliberalismia, että hallituksen lienee turha toivoa uudestisyntyneen kokoomuksen tukea politiikalleen missään muodossa. Ehkä kuulemme tänään, onko näin vai puhuuko puheenjohtaja Itälä vain lämpimikseen puolueensa uusista valinnoista. Ehkä kuulemme senkin, millaisen uuden ahaa-elämyksen varaan vasemmistoliitto omaa poliittista ilmettään rakentaa.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ensinnä aivan muutama sana valtiovarainministeri Kalliomäen puheenvuoron johdosta.

Aivan oikein, kuten valtiovarainministeri toteaa, kotitalouksien ostovoima on kasvanut, mutta on samalla syytä kysyä, keiden kaikkien kotitalouksien. On hyvä muistaa, että tästä elvytyspoliittisesta linjauksesta, jonka keskeinen osa ovat siis veronalennukset, on hyötynyt vain osa väestöstä. Vasemmistoliitto on toistuvasti tuonut esille sen, että noin miljoona aikuista ei hyödy veronkevennyksistä ollenkaan, elikkä esimerkiksi niissä kotitalouksissa, joissa molemmat aviopuolisot ovat pienituloisia eläkeläisiä, ei ole hyödytty veronkevennyksistä, ei myöskään työttömien perheissä, jotka elävät työmarkkinatuella, tai myöskään opiskelijaperheissä. Heidän ostovoimansa ei valitettavasti ole nyt kasvanut, ja he eivät ole sillä tavoin voineet olla tukemassa kotimaista kysyntää.

Kuten ministeri myös totesi täällä, lisätalousarvioehdotuksen määrärahoilla ei vakautta aiota vaarantaa, mutta olisin kuitenkin mieluusti kuullut valtiovarainministerin kommentoivan myöhemmin tätä muutosta, joka nyt korkomenojen osalta tehdään. Täällähän todetaan, että jatkossa korkomenot kohdennetaan siihen ajanjaksoon, johon korko on kertynyt, ja näin ollen siitä loppusummasta, joka on käytettävissä, yli miljardi, 1 miljardi 264 miljoonaa euroa, enemmän käytetään valtionvelan korkoihin siihen nähden, mitä budjetissa oli arvioitu. Tietysti tämä pistää kysymään, onko tässä tavoitteena se, että kun te alunperin hyväksyitte niin tiukat menokehysraamit hallitukselle, tätä kautta nyt korkojärjestelmää muuttamalla tulee lisää väljyyttä raameihin. Jos näin on ja tämä on tavoite, niin se ei sinänsä ole ollenkaan huono, mehän olemme moneen otteeseen kritisoineet sitä, että se tiukka menoraami pahimmillaan voi aiheuttaa suuria vaikeuksia ja jopa leikkauksia, jos siitä pidetään kiinni.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten valtiovarainministerin kritiikkiin, joka osoitettiin vasemmistoliitolle, pidän tätä aika erikoisena heittona valtiovarainministerin suunnalta budjettikeskustelun yhteydessä. Vasemmistoliitto teki vakavasti otettavan vaihtoehdon, varjobudjetin, ja tässä meidän luonnoksessamme varjobudjetiksi ei oltu millään tavalla vaarantamassa valtiontaloutta. Päinvastoin, me pysyimme hyvin tiukasti siinä raamissa, minkä hallitus oli laittanut. Me vain esitimme aivan toisenlaisia kohdennuksia, ja meidän kohdennuksemme lähtivät siitä, mitä olimme luvanneet ennen vaaleja, eli että palvelut tulevat ennen veronalennuksia ja että palvelut voidaan turvata ensin. Se oli meidän lähtökohtamme.

Mitä sitten tulee kolmikantaan, niin haluan tässä sen aivan selkeästi todeta kaikille ja eduskunnan pöytäkirjaan, että vasemmistoliitto on arvostanut kolmikantayhteistyötä ja arvostaa sitä edelleenkin. Olimme hallituksessa 8 vuotta mukana. Suomi pelastettiin taloudellisista vaikeuksista, ja siinä yhteydessä myöskin solmittiin merkittävät tulopoliittiset ratkaisut, jotka edesauttoivat talouden vakauttamista ja talouden uudelleen nousuun pääsyä. Ei siinä, että joskus esitetään kritiikkiä ammattiyhdistysliikkeen suuntaan, sinänsä mitään pahaa ole, ei myöskään siinä, että ammattiyhdistysliikkeen puolelta kritisoidaan puolueita. Tämä on normaalia demokratiaa, tämä täytyy sallia, mutta me kunnioitamme ja arvostamme kolmikantayhteistyötä ja näemme siinä suomalaisen yhteiskunnan vahvuuden, toisin kuin kokoomus.

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä hieman jatkaa ja erityisesti paneutua budjetin kohtaan, jossa puhutaan ulkomaisesta työvoimasta. Hallitushan esittää puolen miljoonan euron lisäystä poliisille ulkomaisen työvoiman valvonnan tehostamiseen. Selvää onkin, että tarvitaan poliisia valvomaan silloin, kun jälkiä yrityksissä yritetään peitellä väärillä kuiteilla ja tiedoilla ja ulkomaisia työntekijöitä uhkaillaan. Kyse ei ole vain työluvattomien etsinnästä, vaan ennen kaikkea siitä, että tänne pyrkii ulkomailla rekisteröityjä yrityksiä, jotka eivät todellisuudessa noudata suomalaisia työehtosopimuksia. Nämä yritykset maksavat alipalkkaa ja senkin osaksi pimeänä karttaen näin myös kotimaan verotusta. Tässä hämärässä puuhassa syntyy helposti myös muuta, lahjontaa, kirjanpitorikoksia ja kaikkea sitä, mikä on pidettävä meiltä poissa, sillä se vahingoittaa rehellisesti toimivia suomalaisia yrityksiä.

Puoli miljoonaa euroa lisäbudjetissa on siis hyvä alku, mutta työsarkaan nähden riittämätön. Rakennusala on otollinen tällaiselle rikolliselle, pimeälle toiminnalle varsinkin nyt, kun Viro liittyy EU:hun ja palvelusten tarjonnalle ei ole sellaisia määräaikoja kuin on työvoiman tuonnille. Valiokunnan onkin syytä arvioida määrärahan tarve sitä taustaa vasten, että yksin Pääkaupunkiseudulla riittää rakennustyömaita ja niissä aliurakoitsijoita satamäärin. Luonnollisesti myös ensi vuoden varsinainen talousarvio ja sen määrärahatarve tulee arvioida valiokunnassa huolellisesti, ellei hallitus sitten budjettia täydennä myöhemmin.

Korostan, että yksin valvonta ei riitä, vaan myös lainsäädäntöä tulee tehostaa. Jotta työehtosopimusten noudattaminen tehostuisi, työsuojeluvaltuutetuilla ja muilla luottamusmiehillä tulee olla esteetön pääsy palkkatietoihin. Lisäksi ammattiliitoille tulee antaa kanneoikeus, sillä useinkin alipalkatut pelkäävät työnantajan kovia otteita. Alipalkkaus syrjintärikoksena ei Suomessa riitä, ellemme saa Viroa myös säätämään sitä rikokseksi siellä, koska Viron poliisi ei muuten voi antaa virka-apua.

On myös välttämätöntä saada rakennusalalle sellaiset eettiset säännöt, joissa ainakin julkinen valta ja erityisesti merkittävämmät rakennuttajat ja ainakin pörssissä olevat suuret yksityiset tilaajat sitoutuvat siihen, että ne eivät missään oloissa hyväksy alipalkkausta ja suomalaisten työehtojen kiertoa tai kieroa peliä, vaan edellyttävät rehtiä meininkiä työmailla. Minä vetoankin siihen, että alan suurimmat toimijat mukaan lukien työeläkeyhtiöt ryhtyvät yksissä tuumin patoamaan epätervettä kehitystä. Työmaille ei tarvita rikollista meininkiä. Työehtosopimuksista laistaminen tuo mukanaan aina samalla kaikenlaista muutakin laittomuutta, johon yhteistoimin on puututtava.

Haluan myös todeta, että viime aikojen tiedot, siis päivittäin tulevat tiedot kunnista, kertovat karua totuutta hallituksen linjasta. Kunta toisensa jälkeen toteaa, että palveluja on karsittava, että hoitotakuuta ei voida järjestää, iltapäivähoitoa ei voida järjestää. Yksissä tuumin hallituspuolueet lupasivat vaalien alla pitää huolta palveluista, mutta nakkasivatkin vaalien jälkeen kaiken liikenevän ylimääräisiin veronkevennyksiin. Toivon nyt kovasti, että myöskin tältä osin, kun lisätalousarviota arvioidaan, katsotaan valiokunnassa, olisiko kunnissa joitakin niin kiireellisiä asioita, joihin pitäisi välttämättä nyt jo puuttua, eikä lykätä asioita.

Otan yhden esimerkin: Me tiedämme, että kunnissa ei ole kyetty riittävästi huolehtimaan lasten ja nuorten psykiatrisesta kuntoutuksesta ja hoidosta. Nyt saimme eilen tiedon, että ne lisätalousarviossa varatut 4 miljoonaa euroa, jotka on tarkoitettu psykiatriseen kuntoutukseen, tullaankin käyttämään siihen, että voidaan jatkaa jo aloitettua kuntoutusta. Uusiin päätöksiin ei ole varaa.

Tästä syystä vasemmistoliiton puolelta me olemme tehneet talousarvioaloitteen, että 2 miljoonaa markkaa, arvoisa valtiovarainministeri, siitä, mitä nyt ollaan muutoin käyttämässä velan lyhentämiseen, edes se, voitaisiin osoittaa lasten ja nuorten psykiatriseen kuntoutukseen ja saada näin uusia hoitokäytäntöjä liikkeelle. Pitkän päälle tämä ei tietenkään ole ratkaisu, vaan perusasiahan on se, että kunnilla täytyy olla riittävät resurssit ja henkilöstö, jotta kunnissa voidaan näistä palveluista huolehtia. Mutta tilanne ei tänään valitettavasti ole näin.

Arvoisa puhemies! Myöskin on hieman ihmetyttänyt se, että eräät tiehankkeet näyttävät nyt viivästyvän, koska hallitus on nyt siirtomäärärahoja karsimassa pois lisäbudjetilla. Samanaikaisesti me tiedämme, että on monia tiehankkeita, jotka odottavat kiireellisinä toteutumistaan. Sen takia ihmettelenkin, miksi siirtomäärärahoja ollaan nyt poistamassa, kun siirtomäärärahathan ovat niitä, joita voitaisiin käyttää useampivuotisina.

Hyvää puolestaan on se, että radanpitoon ollaan antamassa lisää rahaa, mutta kyllä tämä tiehankeasia nyt hieman arveluttavaa: toinen käsi ottaa ja ensi viikolla toinen käsi antaa ja sitten taas otetaan pois. Ei oikein selviä, mistä on kysymys.

Sitten vielä työllisyysmäärärahoista: Nyt kun meneillään on tämä irtisanomis- ja lomautusaalto, olen huolissani siitä, että työllisyysmäärärahat riittäisivät. (Puhemies: 10 minuuttia!) Nyt ollaan taas tekemässä siirto. Siirretään kunnilta työllisyysmäärärahoja pois ja siirretään vastaavasti niitä valtiolle. Mutta kaiken kaikkiaan työllisyysmäärärahoja ollaan lisätalousarviossa karsimassa. Silloin on kyllä syytä kysyä, kenessä on vika. Me tiedämme, että meillä on paljon työllistettäviä ihmisiä, jotka odottavat edes puolen vuoden työllistämispäätöksiä. Näin ei valitettavasti nyt tapahdu, kun rahoja ollaan karsimassa. Jos olen väärässä, niin toivon, että valtiovarainministeri minua oikaisee.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Työllisyystilanne on heikkenemässä varsin nopeasti eri puolilla maata. Päivittäin saadaan lukea ilmoituksia uusista yt-menettelyistä, uusista irtisanomisista, tehtaitten lopettamisista jnp. Olisi nimenomaan tästä syystä ollut odotettavissa, että hallituksen lisäbudjetissa työllisyyteen olisi satsattu todella tuntuvasti. Nyt lisäbudjetissa tehdään vain momenttikohtaisia siirtoja momentilta toiselle ja itse asiassa lopputuloksena on se, että valtion toimenpitein työllistetään liki 1 000 työntekijää vähemmän näitten siirtojen johdosta kuin ilman niitä olisi tapahtunut.

On tietenkin totta, että valtion momenteilta on vähennetty merkittävästi valtion työllistämistukiin käytettyjä rahoja, mutta mielestäni se ei oikeuta siihen, että kunnilta vastaavat rahamäärät otetaan pois ja kuntien mahdollisuuksia työllistää heikennetään. Tässä tämä nollasummapeli näyttää tosiaan käyvän työttömien vahingoksi, eli työttömiä työllistetään entistä vähemmän. Näin ollen tämä lisäbudjetti ei kyllä täytä alkuunkaan niitä toiveita ja odotuksia, joita ihmiset maakunnissa ovat odottaneet, sillä he odottavat nimenomaan, että valtio puuttuu voimakkaasti työllisyyden kehitykseen niin, että työttömyyden kasvu voitaisiin estää. Nyt tämä budjetti ei sitä tee, vaan se vain tosiaan, kuten totesin, siirtää määrärahoja pääluokasta toiseen.

Valtiovarainministeri totesi avauspuheessaan, että vasemmistoliitto on vaarantamassa kolmikantayhteistyön. Vasemmistoliitto on ollut mukana kolmikantayhteistyössä ja myöskin tukenut kolmikantayhteistyötä ja myöskin sitä, että ammattiyhdistysliike edelleenkin olisi vaikutusvaltainen joukkojärjestö tässä maassa ja voisi ajaa myöskin oman jäsenistönsä etuja, puolustaa työpaikkoja ja puolustaa jäsenistölleen kunnollista palkkaa, kunnollista toimeentuloa. Sen sijaan hallitus ohjelmassaan lähtee siitä, että se pyrkii ratkaisemaan yhtenä keinona työttömyyden ongelmaa suosimalla erityisesti matalapalkkaisia töitä. Hallitus pyrkii palkitsemaan niitä työnantajia, jotka työllistävät ihmisiä noin 1 000 euron kuukausipalkalla, palkalla, jolla ei tule toimeen. (Ed. Elo: Pitäisikö korkeapalkkaisia suosia?) — Ed. Elo, 1 000 euron kuukausipalkalla Suomessa ei tule toimeen. — Suomessa on noin miljoona ihmistä, jotka joutuvat työskentelemään matalapalkoilla. Meillä on aivan riittävästi matalapalkkoja. Miksi valtio palkitsisi erityisellä palkkiolla sellaisen työnantajan, joka maksaa erittäin pientä palkkaa? (Ed. Elo: Mutta miksi pitäisi suosia korkeapalkkaisia?) — Arvoisa ed. Elo, kysyn, onko ay-liike ollut sata vuotta väärässä, kun se on vaatinut parempia palkkoja työntekijöille? (Ed. Elo: Ei ole ollut!)

Mikä on sosialidemokraattien vastaus tähän ja mitä vastaa myöskin valtiovarainministeri Kalliomäki tähän, ovatko sosialidemokraatit lähteneet sille linjalle, että pitää saada mahdollisimman paljon mahdollisimman alhaisella palkalla olevia ihmisiä töihin? Eikö pitäisi lähteä siitä, että kun työssä ollaan, niin työstä maksetaan sellainen palkka, että sillä tulee toimeen? (Ed. Elo: Ed. Kuoppa tietää itsekin vastauksen. — Ed. Bryggare: On töitä!) — Jos töitä kerran on, miksei niistä makseta kunnollista palkkaa, ed. Bryggare? Kyllä minun mielestäni pitää lähteä siitä, että jos ihminen on töissä, hän saa sellaisen palkan, että sillä elää. Ei voida lähteä tästä ajatuksesta. Ihmettelen suuresti, miksi sosialidemokraatit ovat hallitusohjelmaan tällaisen kohdan hyväksyneet ja sitä valmistellaan edelleenkin. (Ed. Zyskowicz: Siitä puhutaan huomenna lisää!) — Siitä varmasti puhutaan paljon huomisen jälkeenkin vielä, ed. Zyskowicz.

Tässä hallituksen lisätalousarviossa on myöskin ainakin meidän pirkanmaalaisten kannalta myönteisiä asioita. Olen nyt ne kielteiset tässä työllisyysasiassa puhunut. Mutta eräs kysymys vielä: Opetusministeriön pääluokassa Tampereen teknilliselle yliopistolle annetaan miljoona euroa lisää korkeajännitelaboratorion laitehankintoihin. Tämä korkeajännitelaboratoriohan paloi, ja itse laboratoriorakennus korjattiin, mutta laitehankintoihin ei tullut rahaa. Silloin on tietenkin luonnollista, että opetus on tavattoman vaikeaa, kun ei ole laitteita. Seinät on, mutta ei ole laitteita, joilla opetusta annettaisiin. On laskettu, että tähän olisi tarvittu 1 200 000 euroa. Nyt tulee 1 000 000 euroa. Siitä täytyy olla erittäin tyytyväinen, että 1 000 000 euroa tulee. Mutta toivottavasti tämä 200 000 euroa jostain voidaan hakea, jotta opetus saadaan tarkoitustaan vastaavalle tasolle.

Toisena myönteisenä asiana on se, että liikenneministeriön pääluokassa Ratahallintokeskus saa 10 600 000 euroa radan perusparannustöihin Tampere—Orivesi-välille. Se on tietenkin tärkeää, koska jatkuvasti junat myöhästelevät tämän radan huonon kunnon takia siellä, lähes päivittäin, jotta routavauriot saadaan ajoissa korjattua ja tämä rata yleensä pysyy liikennöitävässä kunnossa. Ed. Bryggare, on hyvä, että ne rahat tulevat ja ne tarjoavat työtä ja myöskin tämä infrastruktuuri Suomessa voidaan pitää kunnossa ajallaan. Silloin sen korjaaminen on vielä halvempaa. Tämä rataosa kyllä voidaan korjata.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Ministeri Kalliomäki aloitti varsin mielenkiintoisen, vähän laajemmankin talouspoliittisen keskustelun tässä, ja minusta se on paikallaan. Lisäbudjettihan on, niin kuin hän totesi, suhteellisen rutiiniluonteinen kuitenkin, ja itsekin keskityn tässä puheenvuorossa lähinnä yleisen talouspolitiikan edellytyksiin.

Niin kuin ministeri Kalliomäki totesi jo aikaisemmin esitellessään valtion budjettia ensi vuodelle — oikeastaan hän vähän eri sanoin toisti sen saman — näkymät sekä meidän oman taloutemme että maailmantalouden kannalta ovat edelleen sameat. Mitään sellaista selvää merkkiä siitä, että nousu olisi alkanut, ei valitettavasti ole nähtävissä. Toivoa noususta on, ja me kaikki tietysti jaamme tämän toivon.

Jos katsotaan eräitä merkkejä, esimerkiksi Amerikan pörssikursseja, niin sekä Dow Jones että Nasdaq ovat nousseet 25—30 prosenttia vuoden alusta. Yleensähän väitetään, että pörssi on puoli vuotta ajastaan edessä, eli pörssikurssien nousu näyttäisi viittaavan siihen, että talous on yleisemminkin nousussa. Tässä saattaa kuitenkin olla kysymys myös siitä, että erilaisia rahoitusinstrumentteja vain siirrellään tällä hetkellä pörssiin ja se vaikuttaa pörssikurssien nousuun. Jos nimittäin katsotaan Amerikan makrotaloutta, johon myös ministeri Kalliomäki viittasi, niin siellä on valitettavasti edelleen merkkejä, jotka viittaavat siihen, että sillä saattaa myöskin olla erittäin vahingollisia seurauksia Euroopankin orastavalle talouskasvulle.

Eräs asia, jota me täällä Euroopassa usein korostamme, myös Suomessa, on eläkevastuut. Kun Euroopan neuvostossa käytiin keskustelua Oecd:n raportista, todettiin, että Amerikan kattamattomat eläkevastuut ovat 350 miljardia dollaria, ja kun me suomalaiset olemme huolissamme täällä eläkevastuista, niin tämäkin kannattaa ehkä muistaa.

Mutta ehkä yhtä suuri ongelma vähintään on vaihtotaseen vaje. Yhdysvaltojen vaihtotaseen vaje on noin 5 prosenttia kansantuotteesta, ja se on luku, niin kuin tiedetään, jota ei kovin helposti voi ylittää, eli vaara on olemassa edelleen, että dollari heikkenee ja euro vahvistuu. Jos nyt haluaisi ennustaa, melkein ennustaisin nyt tästä paikasta: Euroa ei ole vielä testattu. Euro vaihtelee 1,17:n ja 1,18 dollarin välillä, ja ehkä kaikkein pahin skenaario on se, että liian nopeasti euro vahvistuu ja se edelleen heikentää meidän vientimahdollisuuksiamme. Tämän päivän lehdissä, jos te, hyvät kansanedustajakollegat, ehditte aamulla todeta, kerrottiin, että meidän vientimme oli vähentynyt 13 prosenttia elokuussa verrattuna elokuuhun 2002. Euroalueelle vietiin tuotteita 14 prosenttia vähemmän ja sitten muille alueille 13 prosenttia vähemmän, eli tässä ollaan todella suurten kysymysten edessä. Ei se, ed. Kuoppa ja eräät muut, jotka täällä olette puhuneet, ole nyt ihan sattumaa, että vientiyritykset joutuvat vähentämään työvoimaansa. Kyllä, jos vienti vähenee 13 prosenttia vuositasolla, se on merkittävä väheneminen. Totta kai monella yrityksellä on puskureita. Siellä on taseissa varaa pitää ja järkevääkin on pitää työvoimaa, mutta kyllä minusta tämä on suuri vaara, että vientiyhtiöillä menee näin huonosti, ja kyllä siinä tämä euron kehitys on ehkä kaikkein keskeisin.

Mitä sitten tulee Yhdysvaltojen budjettivajeeseen, sen me myöskin tiedämme. Siinä Oecd:n raportissa oltiin sitä mieltä, että se laskee 455 miljardiin dollariin tänä vuonna. Toiset ennustavat jopa 500:aa miljardia dollaria. Kun muistetaan, että Clintonin lopettaessa Amerikan presidenttinä valtiontalouden ylijäämä oli 200 miljardia dollaria, me havaitsemme, minkälaista jälkeä Bushin hallitus on saanut aikaan sekä hulppeilla veronalennuksilla että Irakin sodalla.

Kun täällä ministeri Kalliomäkikin viittasi ehkä — en tiedä, oliko positiivisessa vai neutraalissa mielessä — siihen Yhdysvaltojen elvyttävään politiikkaan, niin voidaan kyllä sanoa, että me täällä Suomessa kovasti arvostelemme sitä, kun Ranska ja Saksa ylittävät 3 prosentin alijäämän eli loukkaavat kasvu- ja vakauspakettia siinä mielessä. Yhdysvaltojen alijäämä tulee kuitenkin 6 prosenttiin, ja me toteamme, että se on dynaamista ja se on elvyttävää. Mielestäni meidän pitäisi kyllä sitten olla johdonmukaisia täällä. Me voisimme todeta, että amerikkalaiset noudattavat meidän mielestämme myöskin holtitonta talouspolitiikkaa, mutta Bushin hallinnon mielestä se ei ole sitä. Heidän mielestään se on oikeata politiikkaa. (Ed. Ala-Nissilä: Heillä on eri valuutta kuin meillä!) — Ed. Ala-Nissiläkin varmaan taitaa liittyä niihin, jotka tuomitsevat Ranskan ja Saksan talouspolitiikan, jotka lähtevät siitä, että vähän matkitaan tätä amerikkalaista dynaamista talouspolitiikkaa, jossa luotetaan suuriin vajeisiin ja siihen, että suuret vajeet sitten myöskin lisäävät kasvua ja sitä kautta vajeet sitten pienenevät lähivuosien aikana. Näinhän tässä ajattelu kuitenkin kulkee.

Puhemies! Ehkä haluan vielä tuoda pari asiaa. Eräs on se, että me Suomessa edelleenkin noudatamme, kuten olen vuosien mittaan täällä todennut, EU:n kireintä talouspolitiikkaa. Minulla on tässä 21. syyskuuta päivätty muistio, joka on komissiosta tullut. Sen mukaan meidän julkisen talouden ylijäämämme oli viime vuonna 4,2 prosenttia. EU:n komissio arvioi, että meidän ylijäämämme julkisessa taloudessa tänä vuonna on 3,3 prosenttia ja ensi vuonna 3 prosenttia. Ainoastaan Ruotsissa ja Tanskassa on pikkuisen ylijäämäinen mutta huomattavasti vähemmän ylijäämäinen julkinen talous kuin meillä. EU-maitten keskiarvo oli viime vuonna -2,2, kun meillä oli +4,2, eli tässä on 6 prosentin ero. Nyt tietysti tullaan siihen kysymykseen, minkä takia.

Täältä on ed. Vihriälä häipynyt. Ilmoitin hänelle, että lainaan hänen veljensä sanoja Hufvudstadsbladetin artikkelista, ja Vesa Vihriälä tunnetaan kuitenkin talouspoliitikkona. Hän sanoo näin: "Uskon kuitenkin, että meillä olisi varaa jonkin verran suurempaan veronalennukseen. Kun on kyse menoista, lähti hallitus alusta alkaen hieman tarpeettoman tiukalle linjalle." Näin siis Vesa Vihriälä.

Kun sitten tullaan eräisiin muihin talouspolitiikan asiantuntijoihin, Juhana Vartiainen, joka tunnetaan sosialidemokraattina, toteaa näin: "Se, että olemme onnistuneet budjettikurissa, riippuu siitä, että tiukan talouslinjan puolustajat ovat menestyksekkäästi voineet viitata epäsuotuisaan ikärakenteeseen." — Eli tuleviin eläkemaksuihin. — "Sitä paitsi virkamieskunnalla on vahva asema Suomessa", hän sanoo, ja nyt, edustajakollegat, pyydän teitä kuuntelemaan tarkkaan Juhana Vartiaisen lauseen: "Suomessa virkamiehet määräävät, Ruotsissa poliitikot määräävät." Onko todella, edustajatoverit, näin, että virkamiehet määräävät meillä täällä, me kiltisti teemme niin kuin virkamiehet sanovat, mutta Ruotsissa poliitikot ovat ottaneet vallan? Näyttäisi niin vähän olevan, mutta ehkä ministeri Kalliomäki voi myöskin tätä mielellään kommentoida.

Puhemies! Lopuksi eräs poliittinenkin huomio. Täällä tosiaan jo ministeri Kalliomäkikin viittasi kokoomuksen ja vasemmistoliiton ärhentelyyn. Aika erikoiselta tuntuu se, että Ville Itälä, joka varmasti on aivan tolkun mies noin yleisesti ottaen, on yhtäkkiä 8 vuoden jälkeen havainnut, että sosialidemokraattien valta onkin aivan liian suuri, se on yli puolet kaikesta vallasta ammattiyhdistysliikkeen tukemana, ja 8 vuoden ajan kokoomuksella ei ollut mitään huomautettavaa. Päinvastoin muistan, että kokoomus oli erittäin ... (Ed. Zyskowicz: Ed. Elolla oli enemmän huomautettavaa!) — Aivan, ed. Zyskowicz on ihan oikeassa. — Edustajat Zyskowicz ja Itälä olivat kuin kissat ja hyrräsivät täällä tyytyväisyydestä, että hyvin menee, ja nyt sitten yhtäkkiä ollaankin, kun noudatetaan entistä sosiaalisempaa politiikkaa sosialidemokraattien ja keskustan yhteistyönä, valmiita arvostelemaan ja erityisesti sosialidemokraattien ylivaltaa. Ed. Zyskowicz, ette ole Itälä, mutta kysyisin kuitenkin, onko Itälä oikeassa siinä, että nyt vasta huomataan 8 vuoden jälkeen, kuinka valtava tämä sosialidemokraattien valta onkaan kaiken kaikkiaan.

Puhemies! Vasemmistoliiton osalta: Tietysti, kuten totesin, mielestäni sosialidemokraattien ja keskustan hallitus on sosiaalinen hallitus. Se pyrkii selvästi sosiaalisempaan politiikkaan. Kyllä vasemmistoliitolla on vaikeuksia, ed. Ojala, uskottavasti esittää uusia vaihtoehtoja, joita edes vasemmistoliiton kannattajat voisivat uskoa.

Puhemies! Minun lopputoteamukseni on se, että ei ole oppositiolla helppoa.

Outi Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Elolle vain toteaisin tässä näin sen, että ei ole vaikeaa esittää vaihtoehtoa tai olla uskottava oppositio. Kyllä vasemmistoliiton puolella me suhtaudumme hyvin vakavasti valtiontalouden tilaan. Me emme ole lähteneet sellaiseen huutokauppapolitiikkaan, mitä keskusta harjoitti oppositiossa ollessansa. Rahaa tuntui riittävän miljarditolkulla silloin sinne tänne. Me emme ole lähteneet rahaa huiskimaan. Me haluamme esittää varteenotettavat vaihtoehtomme. Me olemme olleet linjakkaita ja määrätietoisia ja johdonmukaisia omissa linjauksissamme ja olemme sitä edelleenkin, korostaneet sitä, että palvelut ovat nyt se, johon pitäisi ensisijaisesti kohdentaa, ja meidän vaihtoehtobudjetissamme 300 miljoonaa euroa on enemmän kunnille ensi vuoden budjetissa.

Lisätalousarvion osalta toteaisin sen, että me emme ole nyt yksilöineet. Mainitsin sen yhden ainoan talousarvioaloitteen, jonka teimme, mutta toki tulemme nyt asiantuntijakuulemisessa katsomaan, mitä lisätalousarvion osalta momenteittain voisi muuttaa. Varmasti osa on hyvä kohdentaa velanmaksuun, mutta varmaan joitakin pieniä linjaparannuksia tarvitaan, ja niitä nyt harkitsemme. On vähän outoa se, että työllistämismäärärahoista 13 miljoonaa otetaan pois kokonaisuudessaan. Se tuntuu meistä aika erikoiselta tilanteessa, jossa joka päivä irtisanotaan ihmisiä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Kalliomäki puheenvuorossaan totesi, että kokoomukselta on turha ilmeisesti odottaa tukea millekään hallituksen politiikalle. Tämä Kalliomäen pessimismi on täysin perusteetonta. Esimerkiksi se talouspoliittinen analyysi, jota ministeri Kalliomäki puheenvuorossaan esitti, ansaitsee mielestäni kyllä tukea. Samoin se tuloverotuksen kevennysten politiikka, jota hallitus on lähtenyt harjoittamaan, ansaitsee tukeamme. Kannustamme hallitusta jatkamaan sitä myös vuosina 2005—2007 eikä jättämään näitä sinänsä erittäin tärkeitä työn verotuksen keventämisiä vain vuosiin 2003 ja 2004.

Mitä tulee suhtautumiseemme kolmikantaan, olemme tyytyväisiä niihin saavutuksiin, mitä siinä on saatu aikaan, mutta olemme tyytymättömiä siihen, mitä ei ole saavutettu. (Ed. Elo: Mitä ne ovat?) Vai onko ministeri Kalliomäki tyytyväinen siihen, miten työllisyys on tässä maassa pystytty hoitamaan? Oletteko tyytyväinen siihen, miten kolmikannan avulla ja yhteistyössä järjestöjen kanssa on työllisyys hoidettu? Oletteko tyytyväisiä siihen, miten keskituloisten asemasta on pidetty huolta, mikä on opettajien tai sairaanhoitajien palkkakehitys vaikkapa metallimieheen ja paperimieheen verrattuna? Tällaisia kiistattomia epäonnistumisia, mitä on ollut tällä kolmikantaisella yhteistyöllä, on myös voitava tuoda esiin ja esittää kritiikkiä. (Välihuutoja) Sinänsä on tietysti parempi, jos asiat voidaan yhteistyössä hoitaa, mutta oleellisinta, ministeri Kalliomäki, on tietysti lopputulos, mitä saavutetaan, ja totta kai aina on parempi, jos asiat voidaan yhteistyössä hoitaa, kuten sanoin, ja olemme valmiit yhteistyöhön toki myös hallituksen kanssa. Esimerkiksi huomenna täällä puhutaan siitä, miten työllisyyttä voitaisiin edistää matalapalkkaista työtä tukemalla.

Olavi Ala-Nissilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! (Hälinää — Puhemies koputtaa) Kiinnitän huomiota siihen, että tässä lisätalousarviossa autoveron tuotto lisääntyy 250 miljoonaa euroa ja siihen liittyvä arvonlisävero 160 miljoonaa euroa, siis vanhaa rahaa lähes 2,5 miljardia markkaa enemmän kuin on arvioitu, kiitos siitä autoveron uudistuksen, mikä eduskuntavetoisesti tehtiin. Ei se ole, ed. Ojala, niin, että mitä kireämpi verotus, sitä paremmat verotuotot, niin kuin te ajattelette kiristämällä hallituksen linjasta työn verotusta. Olette väärässä siinä.

Mitä ed. Itälän puheisiin laajemmin tulee keskustan suuntaan muun muassa, että keskusta olisi luopunut suomalaisen työelämän, verotuksen jne. uudistamisesta, sehän ei tietenkään pidä paikkaansa. Minusta ed. Itälän kannattaisi vielä harjoitella oppositiopolitiikkaa peilin edessä ja miettiä näitä avauksiaan, niin siitä tulisi onnistuneempia linjauksia.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lisätalousarviossa ehdotetaan 4 miljoonaa euroa Kansaneläkelaitoksen järjestämään harkinnanvaraiseen kuntoutukseen, joka on ajautunut todella syvään epäsuhtaan erityisesti lasten ja nuorten psykiatrisen hoidon tarpeen ja toisaalta kuntoutusresurssien välillä. Nyt on kuitenkin tullut selväksi, että Kansaneläkelaitos on antanut toimistoilleen ohjeet hylätä kesäkuun 19. päivän jälkeen tulleet hakemukset. Näillä mainituilla lisärahoilla Kansaneläkelaitos haluaa taata, että jo hoidossa olevien terapia ei katkeaisi, eikä uusia hakemuksia enää oteta vastaan. 4 miljoonaa euroa ei siis näytä riittävän alkuunkaan, ja toivon, että valtiovarainministeri kommentoisi tätä. Eikö lisätalousarviota tulisi tältä osin välittömästi korjata, niin että myös ne lapset ja nuoret, joiden kuntoutuksen tarve on ilmennyt vasta loppuvuodesta, saisivat apua?

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensiksi toteaisin, että en tiennytkään, että kokoomus on niin pahasti epäonnistunut 16 vuoden ja viimeisten 8 vuoden aikana kuin täällä näissä puheenvuoroissa kävi ilmi.

Pyysin puheenvuoron erityisesti tämän USA-näkökulman osalta, johon ed. Elo puuttui juuri sieltä palanneena. Kyllähän USA:n rahoitusmarkkinoitten näkökulmasta kovasti arvosteltiin todellakin sitä, että Euroopan unionin jäykät säännökset Saksan ja Ranskan osalta eivät auta tässä maailman vaikeassa tilanteessa. Todettiin myös sitten arviona se, että dollari edelleen saattaa heiketä suhteessa euroon, Kiinan valuutan revalvoinnin tarve ja sitten se, että koronalennus on mahdollista vielä USA:ssa, jos se tehdään alkuvuodesta. Mutta rajapyykkinä kaikelle näyttää olevan presidentinvaalit niin viime kerralla kuin myöskin isä Bushin osalta, jolloin arvioitiin jälkeenpäin, että nämä uudistukset tehtiin liian myöhään, niin että ne tapahtuivat käytännössä toteutuksen osalta kaksi kuukautta presidentinvaalien jälkeen.

Jyrki Katainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On ollut mielenkiintoista huomata, että valtiovarainministeri Kalliomäestä on tullut sosialidemokraattisen ideologisen raivon ykköspiiskuri. Hän näkee mörköjä sielläkin, missä niitä ei aidosti ole. Ei tietenkään kokoomus ole sopimusyhteiskuntaa murtamassa.

Olisi kuitenkin jotenkin vastuutonta tulevaisuuden kannalta, mikäli myös niitä heikkouksia, mitä tietynlainen kolmikantayhteistyö on tähän yhteiskuntaan monien positiivisten asioitten lisäksi rakentanut, ei nähtäisi. Niin kokoomus kuin moni muukin puolue toivon mukaan näkee niitä heikkouksia, joita tietynlainen vakauden rakentaminen on myös aiheuttanut, esimerkiksi nuorisotyöntekijöitten, sosiaalityöntekijöitten, opettajien kohdalla. He ovat palkkauksellisesti jääneet jälkeen tietynlaisten teollisuusliittojen polkiessa. (Ed. Outi Ojala: Mitä kokoomus tekee? Vain hokee. Ei mitään esityksiä!) — Kun täällä kritisoidaan, että kokoomus ei olisi saanut mitään muutoksia aikaan, niin minä muistelen, että viime vaalikaudella keskusta arvosteli hallitusta oikeistolaisesta politiikasta. Silloin varmasti kokoomuksen painopisteet osittain näkyivät vahvemmin kuin keskustan painopisteet tällä hetkellä.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä lisätalousarvio on rutiinitekele. Siitä uudet ideat puuttuvat. Työllisyysaste karkaa käsistä.

Mutta mielenkiintoista on ollut kuunnella tätä vasemmistoliiton rummutusta: 8 vuotta oltiin sinipunamonojen rasvaajana, kaikki kävi, mutta nyt suomalainen kommunisti ja suomalainen sosialisti, niin kuin ed. Elokin, ovat huolissaan amerikkalaisen kapitalistin ahdingosta, ja se sitten tuo tämän suuren onnen, kun siellä rupeavat pyörät pyörimään. Tämäkin on kyllä mielenkiintoinen näkökohta.

Samoin ed. Elo sanoi, että euro on nyt liian vahva — milloin se on liian heikko. Koskahan koittaa sellainen päivä, että euro on oikeassa arvossaan edes kaksi ja puoli sekuntia? Silloin voimme ilmeisesti vetää lipun salkoon.

Vielä lapsipsykiatriasta ja mielenterveysasioista. Tämä asia otettiin täällä kyselytunnilla esiin kaksi viikkoa sitten. Kaikki tämä oli nähtävissä. Tämä on hyvin ikävää. Ed. Ala-Nissiläkin nyt lähti pois. Autovero on tuottanut niin paljon rahaa, että luulisi siitä psykiatrian puolellekin riittävän, mutta eipä näytä riittävän.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ala-Nissilä täällä heitteli jotain herjoja tänne kokoomuksen suuntaan, kun olemme sanoneet, että tämä nykyinen hallitus on sosialidemokraattisjohtoinen ja keskusta istuu yhä tukevammin demareitten sylissä. Pitää myöntää, arvoisa herra puhemies, että en ainakaan itse ole vielä löytänyt niin isoa suurennuslasia, että olisin löytänyt hallituksen teoista ja ratkaisuista sen keskustalaisen komponentin. En tiedä, mikä on se yksittäinen päätös, teko, linjaus, ratkaisu, jonka hallitus olisi tehnyt, missä keskustan linjaukset näkyisivät. Keskustan vaalienaluspuheet olivat ainakin aivan muuta kuin se politiikka, mitä tämä hallitus toteuttaa.

Eniten keskusta vaalien alla puhui siitä, miten sillä on keinot työllisyyden hoitamiseen, kun silloinen Lipposen hallitus ei pystynyt työllisyyttä hoitamaan. Milloin, ministeri Pekkarinen, meinaatte vilauttaa niitä teidän keinojanne ja ottaa ne käyttöön? En ole nähnyt muuta kuin työllisyyden huonontumista sen jälkeen, kun teistä tuli ministeri. Keskeisin vaatimuksenne oli matalapalkkaisen työn tukeminen. Hallitusohjelman mukaan siihen piti ryhtyä 2004. Budjettiriihessä, ministerit Pekkarinen ja Kalliomäki, päätitte, että tähän kokeiluun ryhdytään aikaisintaan vuonna 2005.

Mitä tähän kolmikantaan tulee, niin totean vielä, että sillä yhteistyöllä on saatu paljon hyviä tuloksia, viimeisten kahden vaalikauden aikana esimerkiksi 300 000 uutta työpaikkaa. Näihin tuloksiin olemme tyytyväisiä. Tyytymättömiä olemme siihen, mitä ei ole saavutettu. Toivottavasti myös te, ministeri Kalliomäki, olette tyytymätön siihen, (Puhemies: Minuutti!) että meillä on edelleen maassa jättityöttömyys ja monia monia muita ongelmia, ja niihin vastaamiseen kolmikantayhteistyö vaatii uudistumista.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki täällä väitti, että vasemmistoliitto on irtautunut sopimusyhteiskunnasta. Toivon, että perustelette ja yksilöitte nämä väitteenne. Nimittäin sosialidemokraatit vaativat kesäkokouksessaan kolmen johtomiehen voimalla rakenteellisia muutoksia. Kysyn, mitä nämä rakenteelliset muutokset ovat. Ovatko ne mahdollisesti näiden hallitusohjelmassa mainittujen matalapalkkatyöpaikkojen, ei niinkään matalan tuottavuuden työpaikkoja, vaan oikealla nimellä matalapalkkatyöpaikkojen, lisäämistä vai joitakin muita työelämän reformeja — en viitsi käyttää sitä sanaa, joka tässä tulee ensimmäiseksi mieleen — vai ovatko ne mahdollisesti joitakin sosiaalipolitiikan rakennemuutoksia tai reformeja, mitä tällä tarkoitatte? Ministeri Kalliomäki, mitä nämä teidän yleisellä tasolla hokemanne rakenteelliset muutokset ovat, jos eivät ne ole näitä?

Mikko Elo /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ensinnäkin ed. Zyskowiczille haluan vaan sanoa sen — kun hän esimerkiksi puhuu opettajista ja sairaanhoitajista, ettei heidän asioitaan ole hoidettu — ed. Zyskowicz, muistaakseni joku meidän sosialidemokraattisista edustajistamme totesi, että te olette 16 vuotta nyt olleet peräaikaa hallituksessa, jatkuvasti hallituksessa. Miksi ette ole hoitaneet sairaanhoitajien ja opettajien palkkoja? Kokoomus menee yhä pitemmälle tässä kaikenlaisessa huulenheitossa ja uskottavuus saman tien kaikkoaa. Myös ed. Zyskowiczin lempisana "kannustavuus" sai tutkijoiden tuomion, kun todettiin, että esimerkiksi työttömyyskorvausten porrastaminen ei auta yhtään työllisyydessä. Mutta ed. Zyskowicz haluaa aina puhua kannustavuudesta ja siitä, että kun vähennetään tuloja, kannustetaan ihmisiä töihin, joita ei ole olemassa.

Puhemies! Ed. Skinnari puhui Amerikan rahapolitiikasta. Voi olla, että Ranska ja Saksa ovat oikeassa ja me muut olemme väärässä, mutta tosiasia on se, että Ranska ja Saksakin sopivat tästä Vakaus- ja kasvusopimuksesta eli tulivat siihen mukaan ja nyt eivät sitä noudata. Heillä voi olla järkevä talouspolitiikka. Voi olla, että amerikkalainenkin talouspolitiikka on järkevää. Voi olla, että dynamiikka tuo uutta kasvua, mutta kyllä heidänkin pitäisi noudattaa niitä sääntöjä tai säännöt pitää muuttaa. Ed. Skinnari on tästä varmaan samaa mieltä.

Ranska ja Saksa hyötyvät tästä vakaasta eurosta, ja ne hyötyvät alhaisista koroista. Jos elettäisiin niin, että olisi Ranskan frangi ja Saksan markka, niin aivan varmaan Soros ja hänen kumppaninsa kävisivät valuutan kimppuun. Valuutta heikkenisi, korot nousisivat, mutta nyt vakaissa olosuhteissa me suomalaiset (Puhemies: Minuutti!) pienenä kansana pidämme tätä valuuttaa pystyssä.

Ed. Soini, voin sanoa, ettei (Puhemies: Edustaja, minuutti!) eurolla eikä muillakaan valuutoilla ole koskaan mitään oikeata arvoa. Se on se arvo, joka markkinoilla määräytyy.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun myöskin täällä valtiovarainministeri Kalliomäen heittoon kolmikannasta.

Olen aivan varma, että täällä salissa kaikki ymmärtävät kolmikannan arvon. Mutta on myöskin itselleen valehtelemista, jos ei pysty myöntämään myöskään niitä ongelmia, joita ei ole pystytty ratkaisemaan. Rakenteellista työttömyyttä ei ole pystytty ratkaisemaan kolmikannalla. Sitä ei pystytä ratkaisemaan myöskään aktiivisen työvoimapolitiikan lisäpanostuksella, jota hallitus on antanut 100 miljoonaa euroa. Kurssittamisella ei työttömyys tästä maasta lopu, vaan matalan tuottavuuden työpaikkoja pitää saada oikeilla toimenpiteillä. Tähän viittaa tämä kokoomuksen aloite työantajakustannusten alentamisesta.

Kun verrataan kansainvälisiä tilastoja, missään muualla Euroopassa ei ole näin voimakkaasti kasvanutta maata, jossa siitä huolimatta ei ole pystytty työttömyysongelmaa ratkaisemaan tai saamaan työttömyyttä huomattavasti alhaisemmalle tasolle. On pakko myöntää, että meidän on haettava uusia keinoja tähän, vaikka kolmikanta muuten, esimerkiksi eläkeratkaisuissa, on saanut paljon hyvää aikaan.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Elämä tämän talon sisällä on aika tavalla toisenlaista, ainakin puheet, kuin on todellisuus tuolla ulkopuolella. Helsingissä, siis muutaman sadan metrin ja kilometrin päässä, lopetetaan terveydenhoidon ja sairaanhoidon palveluja. Niitä niin sanotusti keskitetään, yhdistetään. Sanalla sanottuna säästetään ihmisten terveyden kustannuksella, eikä vaan täällä, vaan monessa muussa kaupungissa, ed. Elo.

Viime hallituksessa tehtiin päätös Kansallisesta terveysohjelmasta. Puolet kuluista on pantu kuntien maksettavaksi. Kuntaliitto on ilmoittanut, että kunnat eivät siihen pysty. Ed. Elo, tämän asian oikealle tielle saattamisessa on kyllä tekemistä meille kaikille, niin vasemmistoliitolle kuin muillekin. Kyllä tässä ihmisten näkökulmasta uskottavasta asiasta on kyse. Varmasti terveydenhoito ja sairaus on ykkösasioita ihmisten mielessä. Jos ette usko, menkää lähimpään terveyskeskukseen.

Jari Vilén /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäen analyysiin kansainvälisen talouden tilanteesta ja tilasta on helppo yhtyä, myös siihen kohtaan, mikä koskettaa Yhdysvaltain keskeistä merkitystä maailmantaloudelle. Samoin on helppo olla samaa mieltä hänen kanssaan koskien valtiontalouden vakauden merkitystä ja tarvetta jatkaa myös tällä aiemmalla linjalla ja turvata jatkuvuus tältä osin.

Mutta se, mitä odotin kuulevani valtiovarainministerin puheesta ja löytäväni niin varsinaisesta budjetista kuin myös lisäbudjetista, koskee yhtä keskeistä haastetta, mikä meidän edessämme on olemassa, eli vastaamista tähän Kiina-ilmiöön tai vastaamista Viro-ilmiöön, jos halutaan näin sanoa, miten ja millä lailla suomalaiset, suomalaiset yritykset kykenevät vastaamaan siihen kilpailutilanteeseen, joka ohjaa meidän yrityksiämme entistä voimakkaammin halvemman kustannustason maihin tilanteessa, jossa valtiovarainministerin omat virkamiehet esittävät suurta huolenaihetta siitä, kuinka suomalaisia yrityksiä virtaa jo näihin maihin. Mielestäni se, mikä hallituksen esityksestä puuttuu, on se, miten me voimme vastata niillä alueilla, jotka kärsivät erityisesti tästä — nyt esimerkkinä vaikkapa Kemijärven Salcomp tai Uudenkaupungin autotehtaat ja vastaavat alueet — miten hallitus vastaa niihin erityistarpeisiin, joita noille alueille syntyy. Sitä olisin toivonut löytäväni jo tästä lisäbudjettiesityksestä, mutta valitettavasti minkäänlaista vastausta tähän ei löydy, ei yleisellä tasolla eikä kohdennettuina toimenpiteinä.

Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän pariin seikkaan huomiota valtiovarainministerin analyysissä.

Siinä tuotiin esiin teollisuuden työpaikkojen väheneminen ja työttömyyden lisääntyminen sillä alalla. Mutta myös palvelualoilla on sellaista kehitystä, jota missään tilastoissa ei ole vielä tuotu esiin. Helsingin päivähoidosta tulee 400 määräaikaista pois työttömäksi, Helsingin omasta terveydenhuollosta noin 400 ja Husista 600. Se on pelkästään tällä alueella noin 1 300—1 400 pääosin naistyöntekijää, jotka tietysti voivat hankkia lapsia ja sillä tavoin äitiysrahoilla elää, mutta kyllä tämä prosessi pitää ottaa huomioon.

Hallitus — ikävä kyllä — tarjoaa kokoomukselle loistavan vaalivaltin siinä, että hoitotakuu ei tule onnistumaan tällä politiikalla, jota nyt noudatetaan. Ensi vuonna ja lisäbudjetissa olisi jo jononpurkurahoihin pitänyt panna lisää, jotta töksähtäen 2005 alussa ei tulisi hoitotakuu voimaan. Se ei nimittäin Ruotsissa toimi. Me tiedämme sen hyvin tarkkaan, ja tiedän sen Husista, että ei tule täälläkään toimimaan.

Toinen yleinen seikka, kun puhutaan työllisyydestä, on yrittäjyysohjelmat. Siinä myös on kaksoispuhetta. Ei pitäisi sotkea tavallista taksisuharia ja kampaajaa vaativaan yrittäjyyteen metallialalla ja monella muulla alalla, jolla palkataan toisia ihmisiä kymmenen tai viisikymmentä, (Puhemies: Minuutti!) aivan erilaisia yrityksiä. Sen vuoksi yrittäjyysohjelmista puhumisen pitäisi olla myös kepussa ja kokoomuksessa huomattavasti analyyttisempaa. (Puhemies: Minuutti, edustaja!)

On mielenkiintoista katsoa ed. Zyskowiczin mainintaa. Hän haukkui SAK:ta ja yrittää työntää kokoomuksen näpit vanhaan TVK:hon, opettajiin ja sairaanhoitajiin. Estämme sen. Meidän tehtävämme on palauttaa meidän voimat siellä.

Suvi  Lindén  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäki omassa esittelypuheenvuorossaan tulkitsi kovin omalaatuisesti puheenjohtaja Itälän pitämää puhetta viime viikolla puoluevaltuustossa. Tämän viikon aikana on julkisuudessa ollut vähän saman tyyppisiä närkästyneitä puheenvuoroja lähinnä SDP:n ja SAK:n taholta. Kaikissa näissä ikään kuin on haluttu ymmärtää puheenjohtaja Itälän puheenvuoro väärin, ja uskoisin että he erityisesti tunnistavat ne ongelmat, mitä kolmikantayhteistyö on tuonut tullessaan, siinä kun ei ole saatu tätä korkeaa rakennetyöttömyyttä hoidettua.

Kokoomus ei ole jättämässä hyvästejä kolmikantayhteistyölle. Miksi me näin tekisimme, kuten täällä useissa puheenvuoroissa on todettu? Kolmikantayhteistyö on saanut aikaan paljon hyviä asioita. (Ed. Elo: Sitä me ihmettelemme!) Mutta ongelma onkin juuri siinä, että niihinkin ongelmiin, joita kolmikantayhteistyöllä ei ole pystytty ratkaisemaan, täytyy löytyä vastaukset. Parasta tietysti olisi, että ne vastaukset löytyisivät kolmikantayhteistyön kautta niin, että löydetään uusia näkökulmia tähän työhön. (Puhemies: Minuutti!) Siis kokoomus ei todellakaan ole hylkäämässä kolmikantayhteistyötä.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täytyy kehua hallitusta. Jos kokoomuksen väitteet ovat totta, niin miten muutamassa kuukaudessa hallitus on pystynyt muuttamaan paratiisin helvetiksi? Täytyy muistuttaa kokoomuksen suuntaan myöskin, kenen siivellä tässä lennetään. Tämähän on vielä edellisen hallituksen budjetti. Kiinnittäkää huomiota, hyvät edustajakollegat, millä tyylillä nykyinen valtiovarainministeri käy asiallisesti, tyylikkäästi tätä keskustelua. Siinä on valtava ero niin kuin yöllä ja päivällä. Nyt meillä on mahdollisuus asialliseen keskusteluun, kun täällä ei uhkailla eikä nälvitä.

Maija  Perho  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on jo vannottu yhteistyön nimiin moneen kertaan, ja tukea tulee hallitukselle silloin, kun se on perusteltua. Mutta ei oppositiolta, ei edes kokoomus-oppositiolta, voi ottaa sen oikeutta pois tuoda esille niitä epäkohtia, jotka se näkee keskeisiksi ja parannusta vaativiksi. Eihän maailma tullut valmiiksi sinipunakaudella ja sateenkaarikaudella, eikä se tule valmiiksi tämänkään hallituksen toimenpiteiden jälkeen. Minusta meidän velvollisuutemme on nostaa esiin niitä kysymyksiä, jotka ovat kohtalonkysymyksiä, jotka kiertyvät työllisyyteen tavalla tai toisella.

Sitten pari yksityiskohtaa. Nämä psykiatrisen kuntoutuksen rahat: Olen miettinyt tätä asiaa kovasti, ja mielestäni paras ratkaisu voisi olla se, että nämä rahat osoitettaisiin korvamerkittyinä sairaanhoitopiireille niiden lasten- ja nuorisopsykiatrisille klinikoille, ja ne voivat joko hankkia lisäresursseja tai ostaa suoraan näitä palveluita. Vaikka tätä rahaa lisättäisiin kuinka paljon, se loppuu aina, koska osittain kunnat vetäytyvät omista velvoitteistaan ja pistävät nämä hoidot Kelan piikkiin. (Ed. Huotari: Aivan oikein!) Minusta tämä nykyjärjestelmä vaatii muutoksen, jotta saadaan hoitoketjut toimivammiksi ja koko tämä kokonaisuus järkevämmäksi.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Skinnarin puheenvuoron johdosta on pakko todeta, että kyllä kokoomuksen 16 vuoden hallituksessaolon jälkeen suomalainen yhteiskunta on paljon paremmassa kunnossa kuin se oli vuonna 87, mutta totta kai ongelmia on edelleen. Valitettavinta on se, että nyt ne ongelmat ovat kasvamassa ja hallituksella ei ole riittävästi vastuuta niiden hoitamisesta. Tämä hallitus tulee jättämään seuraajalleen maan huonommassa kunnossa hoidettavaksi kuin se on saanut. Se on valitettavaa. (Ed. Gustafsson: Ei tuo perustu mihinkään tietoon, kaikkea täällä puhutaankin!)

Sitten totean, että tuo SAK:n ja SDP:n hysteerinen reaktio saamaansa kritiikkiin osoittaa, että työttömyys on kipeä ongelma. Niin se on kokoomuksellekin, ja siksi me olemme etsimässä uusia ratkaisuja. (Ed. Elo: Ed. Ollilan pitäisi mennä ennustuslaitokseen töihin!)

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Myönnän, että minulla oli johonkin mittaan koira haudattuna nostaessani esiin tässä keskustelussa kysymyksen oppositiopuolueista, kahdesta suurimmasta, ja niiden yhteydestä sopimusyhteiskuntamalliin ja kolmikantajärjestelmään, mutta on myös niin, että mielestäni oli kaikki syyt nostaa tämä asia täällä esiin — koira haudattuna sen vuoksi, että halusin todella saada vastauksia, ja arvelin, että sen kaltaisia tulee kuin nyt tulikin.

Ed. Ojala sanoi, että vasemmistoliitto kunnioittaa ja kannattaa kolmikantatyötä. Se oli ihan hyvä vastaus, enkä enää oikeastaan jää mitään muuta odottamaan, kuin että sitten jatkossakin sanat ja teot ovat suurin piirtein keskenään linjassa.

Mitä tulee vasemmistoliiton budjettiehdotuksiin, esimerkiksi tuohon 300 miljoonaan lisää kunnille, siis valtion rahaa lisää kunnille, se on vain valitettavasti münchhausenin temppu. Ei se onnistu. Se tarkoittaa alijäämää, se tarkoittaa menokaton raskasta puhkaisemista, sen mukaista luottamuspulaa valtiontalouden hoitoon ja sitä myöten pikkuhiljaa ongelmia sekä budjettitaloudessa että talouden kasvuun tähtäävässä politiikassa laajemminkin.

Ed. Elo mietiskeli kansainvälisen puolen kehitystä samaan tapaan kuin itsekin tein avauspuheenvuorossani, ja kiinnitin samaan aamulla huomiota lehtiä lukiessani, että Suomen viennin vähentymisessä oli huomattavan suuria miinuslukuja. Tietenkin silloin pitää muistaa, että valuuttamääräinen vienti on eri kuin varsinainen viennin volyymi, kappale- ja tavaramääräisesti, (Ed. Elo: Aivan!) joten sillä puolella ei tietenkään vastaavaa ongelmaa, ainakaan tuossa mitassa, ole.

Ranskan ja Saksan ongelmien vertailu Yhdysvaltoihin on tietysti sallittua, ja on hyväkin, että niitä tarkastellaan. Kannattaa kuitenkin muistaa se, että Yhdysvallat näihin toimenpiteisiinsä lähti hyvin vahvasta taloudellisesta asemasta. Numerot olivat aivan toisenlaisia kuin nyt Saksalla ja Ranskalla, kun ne ovat pyrkineet politiikkaansa linjaamaan, ja linjaus on todella vähän hankalanlainen. Yhdysvalloilla potentiaalia on ollut näihin toimiin, joita se on tekemässä, huomattavasti enemmän lähtökohdassa kuin eurooppalaisilla suurilla mailla.

Vain lyhyesti tähän Juhana Vartiaisen lainaukseen, että Suomessa virkamiehet määräävät ja Ruotsissa poliitikot. Ruotsista en tarkkaan ottaen tiedä. Arvelen kuitenkin, että siellä on sama tilanne kuin meilläkin. Eduskunnassa on aivan turhaan sellainen legenda, että virkamiehet meillä päättäisivät ja määräisivät. Virkamiehet tekevät täsmälleen niin kuin ohjeet ovat. Jos on syyttämistä päätöksenteossa, niin kannattaa syyttää poliittisia päättäjiä, jotka antavat ohjeet virkamiehille meillä, ainakin tämän hallituksen aikana ja niin tapahtui myöskin aiempien hallitusten aikana, sikäli kuin olen ymmärtänyt jotain niiden politiikasta ja sen toteutuksesta. (Ed. Elo: Lainasin Juhana Vartiaista!) — Kyllä, sen noteerasin, mutta ei ole pakko lainata.

Vielä kokoomuksen suuntaan: Hyvä on, jos tukea tulee. Minä kyllä sanoin avauspuheenvuorossani, että uudestisyntyneen kokoomuksen tukea on turha odottaa. Viittasin sillä selkeästi siihen kokoomukseen, joka näytti — toivottavasti näytti, imperfektissä — syntyneen uudestaan kokoomuksen puheenjohtajan taannoisen puheen jälkeen. Jos ed. Zyskowicz nyt sitten puhuu toisesta kokoomuksesta, joka on se sama kuin kokoomus oli parin hallituksen ajan tässä sinipunahallitusten yhteistyön aikana, niin hyvä on. Mutta silloin sanat ja teot menevät pahasti ristiin. Ne ovat jyrkässä ristiriidassa, ja niin kauan kuin kokoomuksen oppositiokauden teot puhuvat muuta kuin sen puheenjohtajan sanat, en ole valmis kovin helpolla tätä mietettäni muuksi muuttamaan. Toki odotan, että teot muuttuvat, se olisi hyvä, taikka että edes sanat muuttuisivat vähän sillä tavalla, kuin tässä keskustelussa vannottiin ja vakuutettiin tilanteen olevan. (Ed. Zyskowicz: Onko ministeri lukenut puheenjohtaja Itälän puheen?) Mutta kyllä sen pitäisi näkyä myöskin puolueen puheenjohtajan sanoissa, kun teot hänenkin osaltaan ovat kertoneet muuta aiemmin hänen ollessaan hallituksessa ministerinä ja vastuussa siellä. (Ed. Zyskowicz: Onko ministeri lukenut puheenjohtaja Itälän puheen, josta hän nyt puhuu? — Ed. Gustafsson: Sitä on referoitu lehdistössä!)

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz aivan kelpo retoriikalla täällä kyseli sen perään, missä näkyy keskustan kädenjälki hallitustyöskentelyssä. Taisi olla jotenkin siihen tapaankin, missä näkyy se keskustan sanelun jälki, mitä tässä hallitusyhteistyössä olisi kenties saatu niin sanotusti aikaiseksi. Tämän hallituksen toimintatapa ei ole tällainen. Ei niin, että täällä lähdetään hakemaan omia linjauksia, merkitsemään ne omat linjaukset, omat aikaansaannokset, omalla poliittisella puumerkillä. Ed. Zyskowicz, ei näin.

Tämän hallituksen toiminta on perustunut alusta lähtien sille ajatukselle, että eri osapuolet hakevat ne yhteiset nimittäjät, joiden pohjalta voidaan toimia. Tämän hallituksen osapuolet määrittelevät ne yhteiset poliittiset linjaukset ja konkreettiset yksittäiset hankkeet, joiden taakse nämä kaikki omista aatteellisista ja poliittisista lähtökohdistaan voivat hyvällä mielellä asettautua, (Ed: Holmlund: Ja vaikeat asiat haudataan!) ja näin on käytännössä myöskin menetelty.

Mitä sellaisia esimerkkejä voi esille kaivaa, joissa mielestäni samanaikaisesti tämä yhteisten tavoitteitten jälki näkyy, mutta jotain myös siitä, mitä esimerkiksi viime vaalien alla vaikkapa nyt keskusta on tärkeänä pitänyt? On ihan totta, että yrittäjyyden edellytysten parantaminen oli keskeisesti esillä monienkin eduskuntapuolueitten vaalityössä viime vaalien alla. Tämän hallituksen hallitusohjelmaan otettiin erillinen yrittäjyyden politiikkaohjelma, jonka puitteissa, jonka raamien sisällä, tarkoitus on poistaa niitä esteitä, mitä terveen yrittäjyyden tiellä on, tarttua niihin mahdollisuuksiin entistä paremmin, joita yrittäjyyden edistämiseksi voi olla olemassa, ja sitä kautta vauhdittaa talouden kasvua ja parantaa työllisyyttä. Tavallaan tämän nimikkeen alle tietyllä tavalla voidaan nyt jo sijoittaa tai sieltä voidaan löytää monia sellaisia ratkaisuja, joihin tämä hallitus on jo nyt ryhtynyt tähän mennessä.

Ensi vuoden alusta astuu voimaan laki, jolla nimenomaan pienimmän yrittäjyyden tiellä olevaa tarpeettoman suurta arvonlisäverotaakkaa kevennetään vähintäänkin useilla kymmenillä miljoonilla euroilla vuositasolla, ja lisäksi on sovittu siitä, että verotuksessa vielä tämän vuoden aikaan tehdään yritysverotusta koskevat sellaiset uudistukset, joista hallitusohjelma kertoo ja jotka mielestäni sekä vievät samanaikaisesti yrittäjyyden asiaa eteenpäin että samalla ovat osaratkaisu, eivät ainut ratkaisu, mutta osaratkaisu paremman työllisyyden aikaansaamiseksi tässä maassa.

Ed. Vilén kyselikin täällä omassa puheenvuorossaan sen perään, millä tavalla hallitus vastaa niihin haasteisiin, mitä yhtäältä esimerkiksi Kiinasta tulee tai tuosta läheltä, vaikkapa Virosta tai muualta Baltian maista, tulee. Näihinkin haasteisiin hallituksen piirissä on löytynyt nimenomaan tältä yhteisen intressin hakemisen pohjalta myöskin yhteiset ratkaisut. Hallitus omassa budjetissaan ensi vuonna ja nyt jo osin lisäbudjetissa lisää sellaisia resursseja, jotka nimenomaan parantavat mahdollisuuksia vastata näihin haasteisiin.

Emme me voi enää enempää Kiinan kuin Vironkaan kanssa kilpailla nimenomaan halvan työvoiman käyttöön perustuvasta tuotannosta, ei niin. Meidän saumamme ja mahdollisuutemme on siinä, että me osaamme entistä enemmän ja paremmin, että kykenemme käyttämään maailman korkeinta ja parasta teknologiaa.

Tästä syystä hallitus on päättänyt lisätä jo ensi vuoden budjetissa useilla kymmenillä miljoonilla euroilla tutkimukseen, teknologiaan ja kehittämiseen liittyviä määrärahoja. Kolmen vuoden ajan näitten määrärahojen kehitys oli nollassa, se oli pysähtynyt. Hallitus on tehnyt tässä selvän muutoksen: se lisää näitä voimavaroja 235 miljoonalla eurolla vuodesta 2003 vuoteen 2007 mennessä. Tämän lisäksi hallitus on kehyspäätöksensä yhteydessä todennut, että mikäli valtion omaisuuden myynnistä saadaan tuloja, niistä osa voidaan käyttää näiden äsken sanottujen eurojen edelleen lisäämiseen, tuon potin entisestään parantamiseen. Siis osaaminen, liikkeenjohtotaitamuksen parantaminen ja korkeamman teknologian hyödyntäminen ovat niitä keinoja, joilla keskeisesti vastataan ed. Vilenin täällä heittämiin haasteisiin ja joissa myöskin näkyy selvästi hallituspuolueiden tahto, ei jonkun tahto vaan yhteinen tahtotila. Näissä asioissa ei ole kahta erillistä näkemystä hallituksen sisällä.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä näistä yhteisistä ikään kuin linjauksista mainita esimerkkinä sen, mitä verotuksessa on tehty hallituksen toimesta jo tähän mennessä. Kesken tätä vuotta toimitettu veroasteikkojen kevennyshän teknisesti oli vaikea suorittaa muuten kuin se tehtiin, mutta jos katsotaan, mitä ensi vuodelle esitetään, vuodelle 2004, miten kevennykset ensi vuodelle toteutuvat, pienempi osa runsaan 800 miljoonan euron kevennyksestä tapahtuu valtion tuloveroasteikkojen tarkistuksen kautta ja suurempi osa tapahtuu nimenomaan kunnallisverotuksen ansiotulovähennyksen kautta, joka viimeksi mainittu nimenomaan on verovähennys, joka antaa eniten niille, jotka ovat pienituloisimpia. (Ed. Ollila: Entäs eläkeläiset?) Niinpä käytännössä käykin sillä tavalla, että veronkevennykset antavat enimmillään suurituloisimmille 1 prosenttiyksikön ja pienituloisimmille 2 prosenttiyksikön kevennyksen. Tässä on selvä painotus, näiden hallituspuolueiden yhteisen tahdon mukainen painotus, nimenomaan tänne pieni- ja keskituloisiin väestöryhmiin. (Ed. Holmlund: Vaikeuttaa kuntien asemaa! — Ed. Zyskowicz: Ihan sama profiili kuin ennenkin, ministeri Pekkarinen!)

Arvoisa puhemies! On ilman muuta selvää, että hallituspuolueilla, ja kun nyt keskustan perään tässä erityisesti kysyttiin, totta kai hallituspuolueilla, kaikilla hallituspuolueilla, ei vain kahdella vaan kaikilla kolmella puolueella, on sellaisiakin tavoitteita, jotka eivät lainkaan näy vielä niissä budjeteissa, lisäbudjeteissa ja varsinaisessa, jotka on tänne tähän asti saatu, mutta yhtä selvää on, että tätä samaa linjaa, yhteisen sävelen aitoa hakemista, jatketaan edessä olevien vuosien aikaan. Uskon, että monien niiden tavoitteiden kohdalla, joitten eteen vielä pitää ponnistella, niissä ponnisteluissa onnistutaan.

Erityisen vahvasti uskon siihen asiaan, jonka perään ed. Zyskowicz täällä moneen kertaan kysyi: mitä tehdään nimenomaan tällaiselle matalampituottoiselle työlle, kenties jonkin käsitteen mukaan ilmaistuna hivenen heikommin tuottavalle työlle, miten sen verokohtelulle tai maksukohtelulle tehdään. Hallitus on keskuudessaan päättänyt, että tämän asian valmistelu on osa sitä valmistelukokonaisuutta, joka tähtää siihen, että vuoden 2005 alusta lukien yritysten välillisiä työvoimakustannuksia madalletaan juuri sillä tavalla, joka tekee oikeutta nimenomaan pienempipalkkaiselle ja heikomman tuottavuuden työlle. Tästä tahtotila hallituksen keskuudessa on yhteinen. Miten teknisesti tämä käytännössä suoritetaan, siitä valmistelu on vielä tällä hetkellä kovasti kesken. (Ed. Zyskowicz: Miksi lykkäsitte vuodella, ministeri Pekkarinen?)

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä kysyttiin ministeri Pekkariselta ja muilta keskustapuolueen edustajilta, missä keskustapuolueen kädenjälki näkyy tämän hallituksen tiimoilta, emmekä me saaneet kunnon vastausta, niin minä haluaisin vastata myöskin ministeri Pekkariselle ja kaikille muille keskustapuoluelaisille.

Keskustapuolueen kädenjälki näkyy tämän koko kesän ja alkusyksyn hallituksen kompuroinnissa. Meillä on puolen vuoden sisällä toinen hallitus, josta on vain pari ministeriä vaihtunut, ja 52-sivuinen hallitusohjelma on täysin sama kuin se oli ensimmäisen hallituksen aikana. Oleellisin kädenjäljen jättäjä on ollut tässä keskustapuolue ja sen tietyt edustajat, kaikki me sen tiedämme.

Toinen kädenjälki, jonka keskustapuolue on jättänyt, on eilinen maataloustuloratkaisu artikla 141:n osalta. Aivan selvästikin liian nopeasti ja helposti nostettiin kädet pystyyn tässä tilanteessa. Maanviljelijät menettävät tuloja, ja koko eteläisen Suomen osalta maatalous tulee olemaan suuremmissa vaikeuksissa kuin aikaisemmin, ja jos tätä menoa jatkuu tulevaisuudessa, niin myöskin tulevina vuosina. (Puhemies: Minuutti!)

Minä jään sitten mielenkiinnolla odottamaan, kun me käsittelemme Fortumin asiaa, näkyykö kolmas keskustapuolueen kädenjälki tulevassa Fortumin organisoinnissa.

Kari  Kärkkäinen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin ministeri Pekkarisen vastausta, tuli mieleen eläkeläispaneeli kuukausi sitten, jossa eräs keskustalainen kansanedustaja totesi, että on tullut luvattua liikoja ennen vaaleja. Ensi kerralla voisi olla parempi olla lupaamatta mitään. Kun kuuntelin tuon lauseen ja vertaan sitä, mitä ennen vaaleja puhuttiin ja mitä tässä salissa on puhuttu, niin suosittelen myös ministerille esimerkiksi kd:n vaihtoehtoa, jossa jokainen nälkäinen saa etua, kun esitämme ruuan arvonlisäveron alentamista 12 prosenttiyksikköön. Siitä hyötyvät eniten pienituloiset, opiskelijat ja lapsiperheet.

Kun Suomen keskusta on joutunut luopumaan ja halunnut luopua keskeisistä tavoitteistaan verotuksen, alueellisen tasapainon, lapsiperheiden, työttömien, yrittäjien, eläkeläisten ja maaseudunkin osalta, niin ihmettelen, mitä se tekee yleensä hallituksessa. Oliko keskustalle vaaleissa tärkeintä vain hallitusvaltaan pääsy, ei vähäosaisen kansan puolustaminen?

Rakel  Hiltunen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta olisi kyllä hyvä yhteinen etu kaikille poliitikoille se, että löytäisimme myös niitä tekijöitä, jotka nostavat politiikan arvostusta ja lisäävät kansalaisten turvallisuutta. Minä haluan nyt vedota paikalla oleviin ministereihin vielä siinä, että kuntatalous otetaan vakavasti, kuntatalouden kiristyminen, koska hallituksen hyvät pyrkimykset työllisyyden edistämiseen ja hyvinvointipalveluiden lisäämiseen uhkaavat kyllä nyt romuttua. Muun muassa Pääkaupunkiseudulla investointien tasoa joudutaan erittäin rankasti laskemaan jo tänä ja ensi vuonna, ja samoin, kuten täällä aikaisemmin on tullut esille, kuntien palvelutuotannosta joudutaan irtisanomaan ja lomauttamaan ihmisiä.

Kelan määräraha 4 miljoonaa markkaa koskee myös tuki- ja liikuntaelinsairaita. He eivät enää pääse lainkaan kuntoutukseen.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Pekkarisen puheenvuoro kuvasti aikamoista välinpitämättömyyttä työttömyyden kasvamista kohtaan. Tästä oli aistittavissa suorastaan, että matalapalkkainen työ saa mennä Suomesta, ei sitä tänne kannata haalia, antaa mennä Viroon tai menköön Kiinaankin saman tien. Tältä se kuulosti valitettavasti, ministeri Pekkarinen.

Vetositte siihen, että korkean teknologian työpaikkoihin Suomessa satsataan ja siihen kannattaakin satsata. Valitettavasti Intel viime viikon lopulla on sanonut, että Yhdysvalloissa tekniikan työpaikoista on suuri osa menetetty lopullisesti. On jopa sanottu, että kymmenesosa alan työpaikoista on siirretty ulkomaille ja näistä on puolet vaativia tehtäviä. Voidaanko Suomessa myöskään jatkossa ihan kevyesti satsata ihan pelkästään korkean teknologian työpaikkoihin? Onko se se sektori, joka pitää Suomen työllisyyden turvattuna jatkossa? Minä ihmettelen tällaisia puheita.

Päivi  Räsänen  /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Kalliomäki ei lainkaan vastannut tähän lasten- ja nuortenpsykiatrista kuntoutusta koskevaan kysymykseen, jonka esittivät täällä monet muutkin edustajat kuin minä, haluan nyt toistaa sen. Ministeri Kalliomäki ei käsitellyt myöskään omassa puheenvuorossaan tätä aihetta, vaikka se tähän lisätalousarvioon sisältyykin.

Miten hallitus aikoo turvata loppuvuonna sairastuvien lasten ja nuorten avun tarpeen, kun nyt osoitetut rahat eivät tule riittämään?

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun kysyin ministeri Pekkariselta keskustan kädenjäljen näkymistä ja näkymättömyyttä hallitustyöskentelyssä, tarkoitin todellakin näitä puheita, joita kuulimme 8 vuotta viime ja edellisellä vaalikaudella, ja ennen kaikkea niitä, joita kuulimme keskustalta kentällä vaalien alla. Ministeri Pekkarinen, missä on elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen, joka oli teidän keskeisiä vaalivaatimuksianne vaalien alla? Missä on kuntatalouden aseman kohentaminen, joka oli teidän keskeisiä vaatimuksianne? Missä on aluekehityksen suunnan kääntäminen, joka oli teidän keskeisiä vaalilupauksianne? Missä on eläkeläisten, lapsiperheiden, opiskelijoiden ja muiden saamat huomattavat tulonsiirtokohennukset, joita te lupasitte vaalien alla kansalaisille?

Mutta ennen kaikkea, ministeri Pekkarinen, missä ovat ne uudet keinot työllisyyden kohentamiseksi? Teidän keskeinen viestinne vaalien alla oli se, että silloinen hallitus osaa asettaa työryhmiä ja selvityksiä, mutta se ei saa mitään aikaan, kahden kauden aikana vain 300 000 uutta työpaikkaa. Te lupasitte ryhtyä käytännön toimiin, joilla työllisyys paranee. Voitteko kertoa, missä ne käytännön toimet ovat? Te kerrotte, että on asetettu tällainen yrittäjyyshanke, kyllä sieltä tulee kaikennäköisiä asioita esiin. Varmasti tarkoitus on hyvä, ja varmasti tulee. Käytännön toiminnassa olette lähinnä turvautuneet, hyvä sinänsä, vastoin vaalipuheitanne, työn verotuksen keventämiseen, joka on ollut käytännön konkreettinen toimi ja hyvä toimi työllisyyden edistämiseksi. Toinen on ollut demareitten lempilapsi, aktiivisen työvoimapolitiikan lisääminen. Sinne on lyöty lisää rahaa. Missä ne teidän omat konkreettiset toimenpiteenne ovat? Niiden osalta ainoa, mitä olette tehneet, on se, olette lykänneet vuodella matalapalkkaisen tai matalatuottoisen työn kokeilua, jolla on tarkoitus nimenomaan luoda sillä sektorilla uusia työpaikkoja.

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Puhemies! Ed. Räsäsen kysymykseen, jossa hän totesi, että "kun" rahat eivät tule riittämään, vastaan ensinnäkin sillä tavalla, että kysymyksen kai tulisi kuulua tässä vaiheessa, että "jos" rahat eivät tule riittämään. Silloin ollaan mukana siinä skaalassa, jossa on tuhottoman paljon muutakin. Aivan normaali budjettitarkastelu on silloin kyseessä. Sitä tehdään yhdessä hallituksen ja eduskunnan kanssa.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ei, ed. Zyskowicz, 8 vuoden aikaan syntyneitä monia sellaisia vääristymiä, mitkä vaativat korjausta ja oikaisua, aivan muutamassa kuukaudessa oikaista. Tämä hallitus on oikealla tiellä korjatakseen niitä virheitä: (Ed. Zyskowicz: No, aloittakaa! — Ed. Ollila: Aloittakaa!) veroratkaisuilla ojennetaan kättä pisimmälle niille, jotka eniten tarvitsevat kädenojennusta; kuntien resursseja lisätään merkittävästi; monien leikkausten jälkeen ensimmäisen kerran lapsiperheiden tuki kasvaa ensi vuoden budjetissa. (Ed. Zyskowicz: Jopas pomppasi!) Tätä latua voisi jatkaa pitemmällekin.

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, ensi vuoden budjettiesitys todellakin merkitsee kunnille menevien valtionosuuksien lisäämistä.

Mitä tulee ed. Hemmingin puheenvuoroon, en malta olla kertomatta, että on hivenen tai oikeastaan aika radikaalistikin väärä tulkinta tulkita teknologian kehittämisen resursseja tällä tavalla. Ei siitä ole kysymys, että satsataan vain high techiin tai ict-alueeseen, vaan samalla tavalla suomalaisen pöydän valmistukseen ottamalla siinä korkea teknologia paremman osaamisen käyttöön, kaikessa tuotannossa paremman osaamisen, korkeamman teknologian hyödyntämiseen. Siitä on kysymys niissä toimissa, joihin hallitus tähtää omalla politiikallaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Jos ministeri Pekkarinen olisi johdonmukainen, hän olisi kyllä täällä puolustamassa myös eläkeläisten pohjaosan palauttamista. Pohjaosa oli se keskeinen asia, jonka hän ja nykyinen ministeri Hyssälä viime kaudella käyttivät jokaisella kyselytunnilla, aivan aiheesta ottivat sen esille ja pitivät sitä esillä.

Arvoisa puhemies! Palvelut ja nimenomaan terveys- ja sairaanhoidon palvelut ovat ykkösasia ihmisten näkökulmasta. On aivan selvää, että jos Kuntaliiton toimitusjohtaja Risto Parjanne, joka on ollut sekä Kotkan että Oulun kaupunginjohtajana, sanoo niin, että kunnat eivät pysty omaa osuuttaan tässä tilanteessa täyttämään, sitä 350:tä miljoonaa euroa vuoteen 2007, niin uskon, että hän tietää, mistä puhuu. Näin ollen silloin Kansalliselta terveysohjelmalta putoaa pohja pois. Kun täällä esimerkiksi ed. Taipale sanoi, että olisi nyt jo tässä lisäbudjetissa pitänyt lisätä rahoitusta leikkausjonojen lyhentämiseen, niin hän on aivan oikeassa. On laskettu, että nykyisten leikkausjonojen lyhentäminen niin, että pääsee hoitoon kuuden kuukauden sisään, mitä hoitotakuu edellyttää, maksaa yli 300 miljoonaa euroa. Jos tätä nykyään olemassa olevaa yli 100 000 potilaan leikkausjonoa ei leikata pois, ei hoideta, niin tällöin ei pystytä vuoden 2005 alusta myöskään hoitotakuuta operaatioiden suhteen täyttämään.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee VR:ään ja rautateihin ja myöskin maanteihin, niin ei ole aivan oikein, että kun valiokuntaan saapuu kansanedustaja, hän tuo terveisiä VR:ltä, kun hän on nyt myöhästynyt, kun juna on tullut hitaasti, vaan kyllä ne terveiset pitäisi sinne Ratahallintokeskuksen suuntaan osoittaa ja todeta, että radanpito on heikoilla kantimilla. Se on valtion budjettipolitiikan tulosta. Tällaista huonoa politiikkaa on noudatettu aikaisemminkin. Ei se nyt tämän hallituksen vika ole, mutta tämän hallituksen olisi pitänyt parantaa juoksua tässä suhteessa.

Nimenomaan asia, joka vuodesta toiseen uusiutuu, on se, että valtio säännönmukaisesti rikkoo sopimustaan VR:n kanssa nimenomaan siinä suhteessa, että se ei toteuta joukkoliikenteen palvelujen ostoa. Jälleen kerran 1,5 miljoonaa euroa on edelleenkin puuttumassa ensi vuoden budjetista. Se on nyt täällä eduskunnan käsissä. Toivon mukaan täällä ed. Saarisen johdolla valtiovarainvaliokunnassa saadaan se 1,5 miljoonaa euroa, että voidaan ostaa edelleen näitä joukkoliikenteen, junaliikenteen, henkilöliikennepalveluja. Nyt on uhanalaisena muun muassa Kotka—Kouvola-rataosuus, sen henkilöliikenteen jatkuminen. Se tekisi tuolle maakunnalle, Kymenlaaksolle, todellakin sellaisen iskun, joka heikentäisi koko maakunnan kehittämistä. Samalla tavalla Hanko—Karjaa Uudellamaalla on uhanalainen. Tämä uhanalaisuus jatkuu vuodesta toiseen. Tässä on kyllä kummallisesta tilanteesta kysymys.

Arvoisa puhemies! Positiivinen asia tässä lisäbudjetissa löytyy energiapolitiikasta: avustus koelaitoksen rakentamiseen 9,6 miljoonaa euroa. Jo viime vaalikauden aikana toistuvasti sekä ympäristövaliokunta että valtiovarainvaliokunta ovat vaatineet koelaitoksen rakentamiseen, niin sanotun demonstraatiolaitoksen rahoittamiseen, tuntuvaa rahoituslisää. Koelaitosta on nyt ajateltu lähes 10 miljoonalla eurolla rahoitettavan, mutta se ei tässä tilanteessa ilmastostrategian näkökulmasta vielä ole riittävä. Tarvitaan enemmän panostusta. Suunta on oikea. Tämä kohta oli puhdas nolla edellisessä talousarviossa ja myös sitä edellisessä talousarviossa. Nyt on aihetta tämä asia myönteisesti tässä todeta, mutta lisää euroja tähänkin asiaan tarvitaan.

Mutta lopuksi, edelleenkin tulemme tähän palvelukysymykseen: sairaanhoidon ja terveydenhoidon palvelut jäävät kyllä tällä politiikalla toteuttamatta.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki yritti leikkiä aikaisempaa valtiovarainministeriä Sauli Niinistöä ja heitti keskustelun täyksi kokoomuksen ja vasemmistoliiton oletetut kannat sopimusyhteiskuntaan. Hän yritti heittää sellaisen keskustelunaiheen, joka valtaisi sitten koko tämän keskustelun ja asia-aiheet jäisivät taakse. Niinhän tuossa melkein kävikin, ja tämä on tuttu tapa tietysti jo ministeri Niinistön ajoilta.

Ministeri Kalliomäki ei sanallakaan perustellut väitettään vasemmistoliiton osalta, mikä on se peruste, millä väitätte, että vasemmistoliitto ei olisi sopimusyhteiskunnan takana. Koska minusta tällainen väite on aivan tuulesta temmattu, niin olisi kohtuullista, että myöskin yksilöisitte, mistä oikein teidän mielestänne on kysymys.

Äskeisessä vastauspuheenvuorossani kysyin, mitä sen sijaan ovat sosialidemokraattien rakenteelliset muutokset, joita vaaditte kesäkokouksessanne kolmen miehen suulla: puheenjohtajanne suulla, eduskuntaryhmän puheenjohtajan suulla ja valtiovarainministerin suulla. Puhutte yleisellä tasolla rakenteellisista muutoksista, mutta ette uskalla kertoa kansalaisille ettekä myöskään SAK:lle julkisesti sitä, mitä ne rakennemuutokset oikeasti olisivat. Jos meillä olisi tutkivia journalisteja, he olisivat jo totta kai kysyneet SAK:lta, ovatkohan ne rakenteelliset muutokset SAK:n ja sopimusyhteiskunnan linjan mukaisia. Koska ette vastannut siihen, niin on yritettävä itse pohtia, mitähän nämä mahtaisivat olla.

Hallitusohjelmassa olette sopineet matalan palkan työnantajien tukemisesta. On ihan turha puhua matalan tuottavuuden aloista. Minusta esimerkiksi kaupan ala ei tällä hetkellä ole ollenkaan matalatuottoista. Stockmann on menestynyt erittäin hyvin, myöskin alueelliset osuuskaupat ovat menestyneet erittäin hyvin. Pitäisikö näille antaa niin sanottua toimeentulotukea ilman minkäänlaista työllistämisvelvoitetta? Kun kysyin asiantuntija Holmilta, joka on toinen tämän matalapalkkatuen isistä, miksi ette käytä nykyisiä tukimuotoja, esimerkiksi yhdistelmätukea tai työllistämistukea, jotka ovat huomattavasti isompia kuin tämä matalan palkan tuki olisi, niin hän sanoi valiokuntakuulemisessa, että nämä ihmiset ovat olleet liian pitkään työttöminä. Eli näillä yrityksillä ei ole tarkoituskaan palkata pitkäaikaistyöttömiä. Näillä yrityksillä on tarkoitus palkata, jos ne ylipäätään palkkaavat uutta väkeä, lyhyen aikaa työttöminä olleita henkilöitä tai sitten muualla työssä olleita henkilöitä.

Eli kysymys on vaikuttavuudesta. Nyt kokoomus on tehnyt tästä asiasta lakialoitteen ja ilmoittaa siinä, että tämä Holmin—Vihriälän malli maksaa 450 euroa vuodessa. Nyt kysymykseni valtiovarainministerille: Kun kyse on näin isosta rahasta, joka vanhoissa Suomen markoissa on 2,7 miljardia markkaa, onko meillä varaa heittää tällä tavoin rahaa täysin ilman minkään näköistä arviota siitä, miten se vaikuttaa työllisyyteen ja erityisesti vaikeaan työttömyyteen, pitkäaikaistyöttömyyden parantamiseen, onko meillä varaa heittää tällainen raha osittain ihan hukkaan, Stockmannin katteeseen, alueellisten, maakunnallisten kauppojen katteisiin? Tätäkö te tosiaankin haluatte? Tämän tyyppisiä rakenteellisia muutoksiako sosialidemokraatit haluavat? Olisi mielenkiintoista tietää, mitä mieltä Palvelualojen ammattiliitto on tällaisesta sosialidemokraattisesta politiikasta. Nyt kyllä tämä teidän täkynne, jonka heititte tähän keskusteluun, kääntyy teitä itseänne vastaan, tai kertokaa meille, mitä ovat ne muut rakenteelliset muutokset, mitä olitte ajatelleet.

Sen sijaan olen huolissani siitä, miten työministeriö kykenee käyttämään järkevästi nykyisiä työllisyyspoliittisia määrärahojaan. Tässä lisätalousarviossa työministeriö pelaa momenttipeliä eli heittää sieltä yksityisen puolen työllistämistuista ja kuntien työllistämistuista rahoitusta valtion työllistämiseen, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että työllistettyjen määrä on huomattavasti pienempi kokonaisuudessaan. Olen sitä mieltä, että tämän momenttipelin saisi lopettaa kokonaan ja siirtyä yhteen momenttiin, jolloin kullakin alueella pystyttäisiin järkevästi käyttämään ne rahat niihin työpaikkoihin, joita alueella on, mutta epäilen, että tänäkin vuonna työministeriöltä jää käyttämättä näitä työllisyysmäärärahoja, niin kuin jäi viime vuonna 15 miljoonaa euroa eli siis lähestulkoon 100 miljoonaa vanhaa markkaa, vaikka Suomessa on pitkäaikaistyöttömiä ja pitempään työttöminä olleita ihmisiä kuin aikaisemmin. Juuri kuulimme valiokunnassa tästä esimerkin, että nelikymppisiä pitkäaikaistyöttömiä on vaikka kuinka paljon. Minusta työministeriön on syytä katsoa peiliin, miten se on mahdollista. (Ed. Ollila: Hyvä!) Tämä on kaikista eniten suurten kaupunkien ongelma, koska täällä ei yksilöllisesti katsota. Täällä myös on mahdollisuus jäädä sinne työttömyyteen, jos niin haluaa tai jos joutuu jäämään.

Ed. Zyskowiczin kanssa kävimme vuosi sitten, vai milloinkahan se oli, Kampin työvoimatoimistossa, ja se oli erittäin opettavainen käynti meille molemmille. Suosittelen, että valtiovarainministeri käy myös tuolla työvoimatoimistossa ja kysyy työvoimatoimiston henkilökunnalta, millaiset mahdollisuudet heillä ylipäätään on nykyisillä voimavaroilla tehdä niin, että löydettäisiin ihan oikeasti näille ihmisille sopivia työpaikkoja. Kun kuitenkin työpaikkoja isoissa kaupungeissa niin kuin Helsingissäkin on auki ja työttömiä on vaikka kuinka paljon, miten nämä kohtaavat? Minusta pelkästään se, että syytetään työttömiä, ei johda paljon mihinkään, vaan pitäisi miettiä, mitä tälle asialle tehdään laajemmin. Eli kokoomuslainen kannustinpolitiikka, jota kokoomus harrasti ja ajoi kovasti viime kaudella, on johtanut osan työttömistä pitkäaikaistyöttömyyteen, ja niin kuin tiedämme, jotka olemme näitten asioitten kanssa paljon olleet tekemisissä, nimenomaan työttömyys aiheuttaa pitkäaikaistyöttömyyttä.

Ihan lyhyesti vain lopuksi sanon vielä Kelan lasten- ja nuortenpsykiatrisen rahan lisäämisestä, että olen täysin samaa mieltä ed. Perhon kanssa siitä, että kaikista tehokkaimmillaan nämä rahat olisivat nimenomaan korvamerkittyinä, että ne annettaisiin korvamerkittyinä erikoissairaanhoitoon, josta tarvittaessa sitten ostettaisiin näitä yksityisiä palveluja, mikäli ei ole näillä sairaaloilla varaa tai mahdollisuutta esimerkiksi lääkärien puutteen vuoksi hoitaa tätä asiaa. Mutta nythän tästä on työryhmä istumassa, ja toivottavasti se nyt pääsee järkevään tulokseen.

Ihan vihonviimeisenä asiana vielä sanon sen, kun työllisyydestä on tänäänkin paljon puhuttu, että on se kyllä kummallista, että makuuvaunutilauksesta ei tämä hallitus näköjään saa päätöstä aikaiseksi. Nyt on viikkokausia jo selvitelty ja selvitelty sitä. En tiedä, onko hallitus käsitellyt koko asiaa sitten loppujen lopuksi, mutta liikenneministeriössä tehtyyn aivan virheelliseen yöjunaliikenneselvitykseen perustuen VR on tehnyt omia ehdotuksiaan, ja nyt olisi pikaisesti hallituksen mietittävä, kuinka paljon se pitkällä tähtäimellä haluaa tehdä ostopalveluja yöjunaliikenteeseen, että saataisiin edes nämä työpaikat pelastettua, jotka ovat nyt katkolla.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Valtiovarainministeri Kalliomäen puheenvuoro kertoo jonkinlaisesta epävarmuudesta taloudelliseen tulevaisuuteen nähden, mutta lienee heti syytä alkuun korostaa vielä hänelle sitä, että kyllä kokoomus tulee jatkossakin turvaamaan ja kannattamaan ja tukemaan sitä vakautta, johon puheenvuorossanne viittasitte, jota jatkossa tarvitaan, mutta me myös edellytämme ratkaisuja niihin ongelmiin, joihin ei ole esimerkiksi kolmikantayhteistyöllä joko haluttu tai kyetty löytämään ratkaisua. Me olemme tukeneet hallituksenkin oikeita ehdotuksia, kuten kulutuskysyntää lisääviä veroratkaisuja, joilla on myös voitu parantaa työnteon kannattavuutta vaihtoehtona.

Mutta missä ovat ne hallituksen toimenpiteet ratkaisemattomien suurten ongelmien hoitamiseksi, joita tarvittaisiin? Tässä lisätalousarviossa eikä ministerin puheessa ollut lainkaan vastauksia haasteisiin, joita tulee väestön ikääntymisen johdosta, korkean työttömyyden johdosta, kiristyvän verokilpailun johdosta tai keskituloisten koulutettujen ongelmiin, joita odottavat sairaanhoitajat, poliisit, kirjastoväki, opettajat, lastentarhanopettajat, muutamia mainitakseni.

Ministeri Kalliomäen puheenvuoro oli osittain ristiriitainen. Se kertoi niistä uhista, joita maailmantalouden ongelmat aiheuttavat ja myös suomalaisen kulutuskysynnän mahdollinen aleneminen tulevaisuudessa aiheuttaa. Ne ovat kyllä ongelmia, joihin te joudutte vielä vastaukset etsimään, ja mitä pikemmin tämän tosiasian tunnustatte ja tuotte tänne päätettäväksi sen mukaisia asioita, sen parempi. Se on sitten ihan sama, onko ne valmisteltu kolmikannalla. Jos ne sillä tulevat, niin hyvä on, mutta jos kolmikanta ei niitä tuota, ette te sittenkään niitä tule pakoon pääsemään. Kokoomukselta kyllä saatte hyville ehdotuksille aina tuen. Me vain jäämme niitä odottamaan.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kävimmekin jo jonkun verran debattia näistä kysymyksistä, ja osa näistä kommenteista, joita halusin ministerien puheenvuoroihin lausua, tuli siinä yhteydessä lausutuksi, mutta kuitenkin katsoin aiheelliseksi vielä ilman liiallisia aikapaineita tulla täältä puhujakorokkeeltakin eräät seikat toteamaan.

Mitä ensin tulee ministeri Pekkarisen esiintymisiin ja keskustan politiikkaan, en tietystikään kuvittele, että keskusta tultuaan 8 oppositiovuoden jälkeen hallituspuolueeksi — ja vielä kun ei ole kyseessä keskustan enemmistö- tai keskustan vähemmistöhallitus vaan koalitiohallitus — muutamassa kuukaudessa olisi saanut asiat muutettua toisen näköisiksi. Mutta kun ottaa huomioon sen keskustan politiikan täällä eduskunnassa esimerkiksi viime vaalikaudella ja ennen kaikkea, kun ottaa huomioon ne keskustan vaalipuheet, ne vaalipuheet, joita tekin paikalla olevat keskustalaiset olette siellä vaalitilaisuuksissa toistamisestaan toistaneet, kun ottaa ne huomioon ja katsoo niiden valossa tämän hallituksen ohjelmaa ja tämän hallituksen politiikkaa, niin ei voi olla ihmettelemättä, missä se keskustalainen kädenjälki ja se keskustalainen politiikka näkyy. Tätä samaa kyllä ihmettelevät ihmiset tuolla toreilla ja kaduilla, niin sanotusti kentällä, kylillä ja kujilla. Kun joskus harvoin esimerkiksi Helsingissä tapaa ihmisiä, jotka ovat erehtyneet Anneli Jäätteenmäkeä tai yleensä keskustaa äänestämään, niin en ole kyllä yhtään tavannut, joka ei olisi ollut pettynyt siihen ratkaisun, jonka tuli tehneeksi vaalien alla.

On pakko kysyä, että kun verotuksesta vaalien alla puhuttiin ja kun teidän keskeinen sanomanne oli se, että työn verotuksen, tuloverotuksen, alentaminen ei ole tärkeätä, mutta arvonlisäveron alentaminen ja työnantajamaksujen alentaminen on tärkeätä keskustalle, on pakko kysyä, missä se on se elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen, jota te kaikki paikalla olevat keskustalaiset edustajat tarjositte vaalipaneeleissa ja vaalitilaisuuksissa. Missä se on?

Työnantajamaksuihin palaan kohta erikseen.

Tuloverotuksesta korostitte, että sen alentaminen ei ole tärkeätä, tärkeämpää on palveluista huolehtiminen. Hallitus on tehnyt väärin, kun se on alentanut tuloverotusta, ministerit ovat saaneet hirveän suuria veronalennuksia, pienituloiset eläkeläiset eivät ole hyötyneet niistä lainkaan. Tällaista te puhuitte ennen vaaleja. Mitä tekee nykyinen hallitus, jossa keskusta on mukana? Jatkaa samaa politiikkaa. Onko se oikein vain väärin, siitä voidaan keskustella. Minä olen ministeri Kalliomäen ja nykyisen ministeri Pekkarisen kanssa samaa mieltä siitä, että se on oikeata politiikkaa: tuetaan kotimaista kysyntää, tuetaan talouden kasvua, kavennetaan verokiilaa. Se on oikeata politiikkaa: kannustetaan työntekoon. Mutta te olitte tästä asiasta vaalien alla eri mieltä.

Kuntataloudesta ja peruspalveluista ei puhe teiltä loppunut millään. Voisi nyt kuvitella, että kun ensimmäinen budjetti on tehty, se on kuntataloudelle suopea, ja sitä täällä ministeri Pekkarinen väittää. Tuon keltaisen kirjan mukaan, hallituksen omien laskelmien mukaan, ilman indeksitarkistuksia, jotka siis tehdään 75 prosentin mukaisina, budjetin vaikutus kuntatalouteen on kielteinen. Budjetti kiristää kuntataloutta, ja on aivan harhaanjohtavaa luetella, kuinka monta kymmentä miljoonaa euroa tulee mistäkin sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuusputkesta, jos jättää kertomatta, että kokonaisuutena — ja kunnissahan ne rahat, tai niiden rahojen puute, on yhdessä kasassa — teidän hallituksenne budjetti kiristää kuntataloutta. Mitä te luulette, että Helsingissä tänä päivänä, kun tehdään säästöjä vanhustenhuollosta, sairaanhoidosta, koululaisten perusopetuksesta, lasten päivähoidosta, nuorisotoiminnasta, mitä te luulette, että siellä ajatellaan Anneli Jätteenmäestä, joka täällä ennen vaaleja kiersi kertomassa, että keskusta jos pääsee hallitukseen, korjaa kaikki nämä kuntatalouden ongelmat ja pitää huolen siitä, että Helsingin ja Pääkaupunkiseudun kuntien, ja muidenkin kuntien tietysti, osuus yhteisöveron tuotosta kasvaa? Mitä te luulette, että nämä teidän äänestäjänne nyt ajattelevat, kun se yhteisöveron tuotosta oleva kuntien osuus ei ainakaan kasva? Päinvastoin hallitusohjelma pitää sisällään tiettyjä selvityksiä, jotka voivat johtaa toiseen suuntaan.

Aluekehityksestä sanoitte, että aluekehitys on päin mäntyä, Lipposen hallitusten aikana syrjäkylät tyhjenevät, muutetaan keskuksiin, muutetaan etelään. Tämähän pitää paikkansa. Mutta te lupasitte, että jos keskusta tulee hallitukseen, aluekehityksen suunta käännetään, koska se on käännettävä. Menkää Kemijärvelle sanomaan sinne Salcompin työttömiksi jääneille työläisille, miten te käännätte sen aluekehityksen suunnan. Millä Kemijärveltä nämä ihmiset saavat koskaan korvaavia työpaikkoja? Kysyn: Mitä te lupasitte, ja mitä te teette? Missä se on se syrjäkylien tyhjentymisen loppuminen ja kyläkoulujen lakkauttamisen loppuminen ja se aluekehityksen suunta? Ainoa tapa, jolla aluekehityksen suunta ja muuttoliike kääntyvät, on se, että talouskasvu hidastuu ja pysähtyy. Se pysäyttää tehokkaasti myös muuttoliikkeen, mutta siitä seuraa paljon vahinkoa ja ongelmia ja onnettomuutta tälle yhteiskunnalle. Sitä te tuskin haluatte.

Tulonsiirtoja te lupasitte niin, että ei mene palsa kiinni, niin kuin entinen mies sanoi. Eläkeläisille ministeri Hyssälä lupasi 300 euron korotusta kuukausieläkkeeseen, 300 euron korotusta. Nyt kehtaatte hallitusohjelmassa tarjota näille samoille eläkeläisille 7 euroa, joka on vähemmän kuin edellisen hallituksen tekemä korotus, joka oli mielestänne täysin riittämätön. Opiskelijoille lupasitte vaikka mitä. Lapsiperheille lapsilisät indeksiin ym. ym. ym. Mitä on tapahtumassa? Ensi vuodelle on ensimmäisen lapsen lapsilisä korottumassa, malli, jonka ministeri Hyssälä ja kumppanit keskustasta haukkuivat täysin lyttyyn, kun Paavo Lipposen johtamat sosialidemokraatit tai itse asiassa puolueen puheenjohtaja Lipponen itse henkilökohtaisesti nosti tämän korotusmallin esiin vaalien alla. Keskusta irtisanoutui tästä korotusmallista, sanoi, että se on epäoikeudenmukainen, se sortaa monilapsisia perheitä. Nyt te itse toteutatte tämän saman mallin, tämän Lipposen mallin.

Entä työttömyys? Kun Anneli Jäätteenmäki oli tv-paneeleissa ja te olitte paikallisissa paneeleissa, te kerroitte siellä, että nykyinen hallitus se ei osaa työttömyyttä hoitaa. Se osaa asettaa työryhmiä, on Sailaksen työryhmää, on tätä sun tuota, mutta ei se saa mitään aikaiseksi. Toden totta, kahden edellisen hallituksen aikana luotiin vain 300 000 uutta työpaikkaa tähän maahan. Anneli Jäätteenmäki lupasi, että kun te tulette hallitukseen, systeemit muuttuvat. Silloin ruvetaan jotain konkreettista tekemään työllisyyden hyväksi. Keskeistä oli työnantajamaksujen alentaminen matalapalkkaisissa töissä.

Mitä konkreettista te olette tehneet työllisyyden hyväksi? En minä tiedä, mitä konkreettista te olette tehneet työllisyyden hyväksi. Vilpittömästi: en tiedä. Sen tiedän, että työllisyys kehittyy tässä maassa tällä hetkellä huonompaan suuntaan. Sen tiedän, että meillä ei olisi hetkeäkään aikaa odottaa niiden uusien keinojen käyttöönottamisessa, joista sekä keskusta että muun muassa kokoomus vaalien alla puhuivat, jotka liittyvät juuri matalapalkkaisten työtilaisuuksien edistämiseen, tämän työvoiman kysynnän vahvistamiseen nimenomaan työnantajien, yrittäjien, työvoimakustannuksia alentamalla. Ette te ole tämmöistä tehneet. Päinvastoin te olette hallitusohjelman määräyksen siitä, että 2004 tämä kokeilu aloitetaan, suostuneet muuttamaan sen vuodeksi 2005. Te olette lykänneet vuodella tätä teidän keskeisimmän työllisyyskeinonne käyttöönottoa. Miksi? Keskustan kentän vaatimuksestako?

Minun on vilpittömästi sanottava, että en minä tiedä, mitä te olette hyvää tehneet ja missä te olette hyvinä vaalilupauksianne lunastaneet, mutta ehkä minä olen väärässä. Ehkä keskusta on tehnyt paljon hyvää hallituksessa. Sen voisi päätellä siitä, että esimerkiksi puoluesihteeri Heinäluoma käy ympäri maata kehumassa, miten hyvä hallituskumppani keskusta on, viimeksi Kalevassa. Voi olla, että te olette todella onnistuneet hyvin ja minä en vain ole sitä huomannut.

Ministeri Kalliomäki, kokoomuksen linjauksista olette saanut sen kuvan, että me pidämme kolmikantaa sinänsä huonona mallina, asioista sopimista työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kesken laajasti konsensuksen puitteissa sinänsä huonona asiana. Tätä me emme ole sanoneet, ja tämä ei ole näkemyksemme. Sen sijaan olemme sanoneet puheenjohtaja Itälän suulla, muun muassa, allekirjoittaneen suulla elokuussa Vantaalla, olemme sanoneet, että sellainen kolmikantainen sopiminen, jossa SAK:n ja sitä kautta SDP:n, mutta nimenomaan SAK:n, valta-asema on ylivertainen, johtaa siihen, että tässä kolmikantaisessa yhteistyössä ei pystytä eräisiin kaikkein kipeimpiin ongelmiimme, jotka te, ministeri Kalliomäki valtiovarainministerinä, varsin hyvin omassa työssänne tunnette ja tunnistatte, ei pystytä näihin kipeimpiin ongelmiin puuttumaan. Jos ajatellaan, että te olette itse, ministeri Kalliomäki, sanonut, että työssä pysymistä pitäisi myös eläkeratkaisujen kautta pyrkiä vahvistamaan ja että tässä tarkoituksessa on katsottava tehdyistä ratkaisuista tästä eteenkinpäin, näin olen ymmärtänyt, eläkeratkaisuja, niin toivotan teille menestystä siinä työssä, jota SAK:n suuntaan ja muidenkin järjestöjen suuntaan tietysti teette, jotta tässä asiassa edettäisiin. Tai jos puhutaan tästä yrittäjyyden edistämisestä, yrittäjyyden edellytysten edistämisestä oikein tuolla ruohonjuuritasolla, niin onko SAK ja SAK:ta näissä asioissa kuunteleva SDP todellakin niissä valmis tarkoituksenmukaisiin ja järkeviin uudistuksiin? Jos puhutaan tästä matalapalkkaisen työn tai matalatuottoisen työn tukemisesta, mistä äsken puhuin, saadaanko siinä tässä kolmikannassa riittävää myönteisyyttä syntymään?

Mutta, ministeri Kalliomäki ja muut kollegat, ei kolmikanta sinänsä tietysti ole huono järjestelmä, sehän on hyvä järjestelmä. On hyvä, jos asioista pystytään sopimaan. Olemme sanoneet, että nykyisen kaltaisella SDP—SAK-vetoisella kolmikannalla ei pystytä eräisiin vaikeisiin ongelmiimme, joita ovat muun muassa työttömyys, ikääntymisen aiheuttamat haasteet, keskituloisten asema, koulutettujen keskituloisten ryhmien asema, ei pystytä näihin ongelmiin parhaalla mahdollisella tavalla vastaamaan. Itse toivon, että kolmikanta sillä tavoin uudistuu, että tämän kolmikantayhteistyön puitteissa pystytään näihinkin ongelmiin tarttumaan ja näitäkin ongelmia ratkaisemaan.

Lopuksi sanon, että kun kysytään, olemmeko tyytymättömiä niihin saavutuksiin, joita olemme itse hallituksessa aikaan saaneet, ei tämä maa meidän hallituksemme jälkeen ole muuttunut kertaheitolla, ed. Saarinen, meidän mielestämme miksikään — en muista kaikkia värikkäitä ilmaisuja, joita käytitte — ei ole muuttunut hyvästä huonoksi, vaan haasteet ovat jäljellä. Me olemme tyytyväisiä niihin saavutuksiin, joita yhdessä hallituksessa saimme aikaiseksi, mutta me olemme tyytymättömiä siihen, mikä jäi saavuttamatta. Toisin sanoen me olemme tyytyväisiä 300 000 uuteen työpaikkaan, mutta tyytymättömiä siihen, että emme onnistuneet työttömyyttä puolittamaan ja että työttömyys on edelleen näin korkealla tasolla. Olemme vakuuttuneita siitä, että jollei uusia keinoja oteta käyttöön työttömyyden torjumiseksi ja ennen kaikkea työllisyyden lisäämiseksi, ei myöskään tämän 100 000 uuden työpaikan tavoite, joka on nykyisen hallituksen keskeisin tavoite, tule toteutumaan. Olemme tyytyväisiä maltillisiin palkkaratkaisuihin, joilla on tuettu suomalaisen yritystoiminnan ja vientitoiminnan kilpailukykyä, mutta olemme tyytymättömiä siihen, että keskituloiset koulutetut ryhmät, kuten opettajat, sairaanhoitajat, monet muut, ovat jääneet tässä tupomekanismissa liian vähälle huomiolle jne. Tämä on se meidän ajattelumme. Toivotamme menestystä kolmikannan uudistumiselle. Toivotamme menestystä sille, että näihin ongelmiin pystytään puuttumaan ja näihin ongelmiin pystytään löytämään ratkaisu.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti varmaan kohtuullista, että keskustapuoluetta vaalienaluspuheista täällä pannaan tilille. Nyt on vaan iso vaara teidän kohdallanne, ed. Zyskowicz ja kokoomuslaiset, että käy samalla tavalla kuin keskustapuolueen kohdalla. Otan yhden esimerkin. Te useaan otteeseen olette puhuneet keskituloisista hyvinkoulutetuista palkansaajista ja siitä, miten on mukamas hallituksen syy, ettei niitä asioita ole hoidettu. On totta, että monien akavalaisten hyvinkoulutettujen palkkausasemaan tulisi voida saada parannus, mutta se on, ed. Zyskowicz, te tiedätte sen yhtä hyvin, työmarkkinakysymys. On populismia syyllistää nykyistä hallitusta pätkääkään siitä. Se on vaan näin. Te hoette sen tyyppistä poliittista retoriikkaa täällä, jolla ei ole vastinetta todellisuudessa. Minä puolustan täällä SAK:ta, STTK:ta, Akavaa. Ne ovat hoitaneet erittäin vastuullisesti työmarkkinapolitiikkaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Me saamme jatkuvasti lukea tutkimustuloksia, joissa todetaan, miten Suomen kilpailukyky on maailman kärkiluokkaa. Kenelle tästä voidaan antaa kiitos? Työmarkkinajärjestöille, hallitukselle, harjoitetulle politiikalle.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz täällä kyseli ministeri Kalliomäeltä sitä, miten ministeri Kalliomäki aikoo hoitaa sen, että eläkkeelle siirtyminen tapahtuisi myöhemmin. Jatkan tätä kysymystä ministeri Kalliomäelle: Onko niin, että sosialidemokraattien rakenteellinen uudistus onkin eläkeputken sulkeminen tai sen myöhentäminen? Nimittäin kerron esimerkin UPM-Kymmenen Kajaanin tehtailta, missä on tehty sopeuttamisohjelma kolmelle vuodelle. Siellä vähennetään 150 henkilöä pois, että pystyttäisiin yleensä pelastamaan tehtaan olemassaolo Kajaanissa. Kun kysyin henkilöstöpäälliköltä, sisältääkö tämä niin sanottuja eläkeputkiratkaisuja, hänen oli pakko myöntää, että sisältää. Kun te syytätte työttömiksi jääviä ihmisiä, jotka joutuvat yli 55-vuotiaina pois, käytännössä se on näiden yritysten keino selviytyä tässä Kiina-ilmiössä ja muutenkin kansainvälisessä kilpailussa. (Puhemies koputtaa) Toivon, että ministeri Kalliomäki sitten, kun hän käyttää puheenvuoroja, vastaa näihin kysymyksiin, joita olen tässä pari kolme kertaa jo esittänyt.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pyydän ed. Zyskowiczia vertaamaan niitä yhteiskuntia, joissa ay-liikkeen toiminta on kielletty tai se on muutoin heikkoa, Suomen olosuhteisiin. Siellä kansa voi huonosti jos missä. Demokratiassahan suorastaan tarvitaan etujärjestöjä, ovat ne sitten minkälaisia kirjainyhdistelmiä tahansa SAK:sta MTK:hon.

Mitä tulee hallituksen ruoskimiseen, kokoomuksen tulokset ovat nähtävissä 16 vuoden hallitustaipaleen ajalta, joten olisiko kohtuullista, että ruoskittaisiin 16 vuoden jälkeen tätäkin hallitusta, kun nähtäisiin, mihin nämä ovat päässeet 16 vuoden aikana? Nyt inventoidaan lähinnä sitä politiikkaa, mitä tähän asti kokoomusvetoisesti aika pitkälti on 16 vuotta maassa harrastettu. Siinä on oikea aikajänne tälle debatille.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä sekä ed. Gustafsson että ed. Saarinen puolustivat keskustan roolia tässä hallituksessa. Se on tietysti veljellistä, että näin teette, mutta sitä en ihan ymmärtänyt, kun ed. Gustafsson kertoi, että viimeisten vuosien aikana on päästy ennennäkemättömän hyviin tuloksiin Suomessa, tarkoittiko ed. Saarinen samaa, kun verrataan menneitä 16:ta vuotta. Minä nimittäin olen samaa mieltä ed. Gustafssonin kanssa siitä, että suomalainen malli ja suomalainen yhteiskunta on monilla mittareilla mitaten menestynyt erittäin hyvin. Ammattiyhdistysliike ja kolmikanta ovat olleet tässä työssä mukana. (Ed. Gustafsson: Mitä te haluatte sanoa?) — Mutta se, mitä haluan sanoa, ed. Gustafsson, on kiteytettävissä, jos ette vielä ymmärtänyt, siihen, että olemme tyytyväisiä siihen, mitä on saavutettu, mutta olemme tyytymättömiä siihen, mitä on jäänyt saavuttamatta. Kun saavuttamatta on jäänyt työllisyyden parantuminen riittävästi, kun saavuttamatta on jäänyt monia muita tavoitteita, totta kai olemme siihen tyytymättömiä.

Herra puhemies! Kun täällä sitten ed. Saarinen ja muut rupeavat jo vertaamaan joihinkin diktatuureihin, että siellä ei ammattiyhdistysliikettä ole, (Puhemies koputtaa) en ikinä ole sitä ajatusta esittänyt, että jotenkin pitäisi näiden järjestöjen toimintaoikeuksia kaventaa.

Lopuksi, kun ed. Gustafsson sanoi, että meillehän käy kohta kuin kepulle, kyllä se sopii: vaalivoitto ja suurimman puolueen asema.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Vaikka yhden puheenvuoron jo käytin, sen jälkeen, kun ed. Zyskowicz käytti täällä vajaan puolen tunnin puheenvuoron, jossa hänen sanomansa fokusoitui siinä mitassa keskustaan kuin se fokusoitui, on, arvoisa puhemies, aivan pakko muutama sana sanoa.

Minä onnittelen alkajaisiksi ed. Zyskowiczia siitä strategiasta, minkä hän on oppositiopolitiikalleen valinnut. Viime kaudellakin oli niin, että silloin oppositiossa ollut keskusta arvosteli silloisen hallituksen tekoja ja ratkaisuja, osoitimme, mitkä väestöryhmät ja mitkä alueet sekä miten yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja sen eri osa-alueet kärsivät siinä menossa, mitä meidän mielestämme silloin menossa oli. Monta kertaa niiden ihmisten joukosta, jotka siinä menossa eniten menettivät, löytyi sellaisia ihmisiä, joilla on keskustalainen aatemaailma ja keskustalaiset ihanteet ja arvot. Näistä lähtökohdista käsin me arvostelimme sellaisen hallituksen toimintaa ja menestyimme todella vaaleissa aivan hyvin.

Minä olisin äkkiä kuvitellut, että ed. Zyskowicz toimisi suurin piirtein samalla tavalla, hänkin arvioisi yhteiskuntaa kriittisesti ja tarkastelisi sitä, mikä on se jälki, mikä nyt istuvan hallituksen politiikasta seuraa erityisesti niiden ihmisten kannalta, joilta hän ja hänen puolueensa on valtakirjansa saanut, ensisijaisesti sieltä mutta tietysti kaikkien kansalaisten ja väestöryhmien kannalta. Nyt huomaan, että ed. Zyskowicz tarkastelee kaikkea sitä, mikä hallitukselta tähän asti taakse on jäänyt, erityisesti keskustan kannalta ja keskustalaisten äänestäjien kannalta. Minusta tämäkin strategiavalinta varmasti ihan sopii. En nyt käy toistamaan enempää itseäni, aiemmin käyttämääni puheenvuoroa, siinä, kun totean, että tämän hallituksen toimintatapa nyt vaan on se, että tämä pyrkii löytämään erilaisten poliittisten liikkeitten hivenen erilaiselta arvo- ja aatepohjalta yhteiset, selkeästi tunnistettavat tavoitteet ja yhteisesti, selkeästi tunnistettavan ponnistuspohjan ja tältä pohjalta rakennetaan ne ratkaisut, mitä nyt on tähän mennessä esitetty ja mitä tullaan esittämään tämän vaalikauden aikanakin.

Tältä pohjalta, kun on ne ratkaisut tehty, mitä nyt on jo pöydässä tai on jo läpi viety, kun nyt katsotaan sitä, mitä taakse on jäänyt, vielä muutama sana niistä väitteistä, mitä ed. Zyskowicz äsken esille toi. Ed. Zyskowicz totesi suurin piirtein siihen tapaan, että vaalien alla tuloverotuksen kevennys ei ollut siinä mitassa esillä kuin nyt hallituksen tähänastisissa teoissa on ollut. Ed. Zyskowicz on oikeassa. Näin on. Viime vaalien alla se tilanne, missä kuviteltiin ja ajateltiin silloin sillä hetkellä oltavan, oli toisenlainen. Me kuvittelimme vielä talvella ennen vaaleja, talvikuukausien aikaan, että talous oli jo silloin selvässä kasvussa, eikö niin, ed. Zyskowicz, me kuvittelimme, että talous kääntyy selvään kasvuun vuoden 2003, tämän nyt kohta päättyvän vuoden, aikaan ja että kasvu 2004 olisi selvästi vankempi. Näin ei kuitenkaan ollut käyvä.

Jo hallitusneuvottelujen yhteydessä kävi ilmi, että se, missä oli oltu alkuvuodesta ja vuoden 2002 lopussa, oli jotain muuta kuin se, missä kuviteltiin oltavan. Kävi ilmi, että Suomen talous ei ensimmäisen vuosineljänneksen aikana lainkaan kasvanut vaan päinvastoin se supistui 0,3 prosentilla, niin kuin myöhemmin saatettiin havaita, eikä ollut missään kasvukiidossa ylöspäin. Kun hallituksen neuvottelijat aikanaan ja sitten budjettien tekijät tämän havaitsivat, millä tavalla hallitus tähän tilanteeseen vastasi ja reagoi? Sillä ainoalla oikealla tavalla, millä siihen pitikin vastata: lisäämällä kotimaista kulutuskysyntää tilanteessa, jossa vienti ei vedä. Kun vienti ei vedä, piti saada kotimaiset pyörät pyörimään, ja tämä onnistui vain sillä, että verotusta kevennettiin kesken vuotta 2003 ja vielä vuoden 2004 aikaan. Näiltä osin, ed. Zyskowicz, teidän on turha syyttää keskustaa. Meillä hallituspuolueiden sisällä oli koko lailla yksituumainen käsitys, ei edes mittasuhde-eroja, siitä, kuinka paljon pitää keventää tuloverotusta. Me löysimme mitasta erittäin hyvin yhteisen ymmärryksen.

Mitä taas tulee siihen, miten veronkevennys yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta ja työllisyyden näkökulmasta on kohdentunut, sanonpa vain lyhyesti, että vertaansa hakee se malli, mitä nyt ensi vuodelle 2004 on esitetty. Se ei vastaa sitä, minkä puolesta te olette, ed. Zyskowicz, puhunut. Ei tässä anneta suurituloisille yhtä paljon kuin pienituloisille tai keskituloisille vaan tässä annetaan pienituloisimmille ja keskituloisille enemmän kuin suurituloisimmille annetaan. Veronkevennykset ovat selvästi suurempia pienituloisimpien kohdalla, ja näin pitää ollakin. Jos jossakin oikein konkreettisessa asiassa ja euroissa merkittävästi näkyy uuden hallituksen tämmöinen ikään kuin sosiaalinen ulottuvuus tai ponnistuspohja, se näkyy nimenomaan tässä: ensimmäiset tuloveroratkaisut on tehty äsken kertomallani tavalla.

Mitä tulee ed. Zyskowiczin monta monta kertaa täällä esille ottamaan kysymykseen arvonlisäverosta ja sen keventämisestä, minä muistutan ed. Zyskowiczia siitä, että esimerkiksi keskusta ennen vaaleja sanoi tästä asiasta, että arvonlisäverotuksen kevennys on pyrittävä aloittamaan vaalikauden loppupuolella, seuraavan vaalikauden eli nyt elettävän vaalikauden loppupuolella, en nyt ihan tarkkaan muista, oliko loppupuolella vai viimeisten vuosien aikaan. Ajatus sanottiin selvästi siitä, että se on vaalikauden aikaan mutta sen loppupuolella, näin sanottiin. Tässä tilanteessa, missä nyt on tähän saakka eletty, ei ole, sanoisinko, yhteistä ymmärrystä löytynyt, eikä siinäkään ole edes kovaa kädenvääntöä ollut. Nyt on priorisoitu selvästi näitä henkilöverotuksen kevennysratkaisuja.

Seuraavassa vaiheessa on erittäin tärkeä asia yritysverotuksen keventäminen niiltäkin osin, miltä osin te monen vuoden ajan lupasitte, että yritysverotusta kevennetään, mutta sitä ette koskaan tehneet. Me aiomme tehdä sen. Nyt teemme ensi vuoden ensimmäisestä päivästä lukien pienen liikevaihdon yritysten kohdalla kevennyksen heti ja ensi vuoden aikaan aiomme verottajan kättä keventää siinä tilanteessa, kun yritys vaihtaa sukupolvelta toiselle. Suoritamme sen sukupolvenvaihdosten verotuksen kevennyksen, josta te monta vuotta puhuitte mutta jota ette koskaan suorittaneet. Tässä näkemys on yhteinen, koska me molemmat keskeiset hallituspuolueet näemme, että nämä toimet ovat osa niitä työllisyyden ylösnostamiseen liittyviä toimia, joihin yrittäjät tarvitaan, niihin talkoisiin mukaan, joissa yrittäjä ja työntekijä ovat samassa veneessä paremman työllisyyden hyväksi.

Näin me priorisoimme nämä asiat, ja tässä priorisoinnissa sitä, mitä me joskus vielä, myönnän, ennen vaaleja puhuimme, että tämän vaalikauden loppupuolella tavoitteemme on arvonlisäveron kevennys, ainakaan tässä vaiheessa emme ole edes esittämässä. Kun valmistelimme vuoden 2004 budjettia, emme edes esittäneet sitä, että vuodelle 2004 tai 2005 tavoittelisimme arvonlisäveron kevennystä. Aika näyttää, onko se mahdollista vaalikauden loppupuolella, niin kuin aikanaan puhuimme vaalien alla, vai käykö niin, että tämä asia, tässä edistysaskeleiden ottaminen jää vasta seuraavalle vaalikaudelle. Toki toivon, että siinä voidaan edetä, mutta pidän realistisena sitä, että värkeissä vara ei riitä ja että siitä asiasta koko vaalikauden ajankin saatetaan joutua luopumaan.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, jonka ed. Zyskowicz otti täällä jälleen kerran esille ja joka kerta toisensa jälkeen on ollut täällä salissa mielestäni väärällä tavalla esillä, koskee valtionosuuksia kunnille. Luen tarkat lukemat täältä, mitä on tämän vuoden budjetissa valtionosuudet kunnille. Ne ovat 5,761 miljardia euroa. Ensi vuoden budjetissa vuodelle 2004 ne ovat 6,282 miljardia euroa. Tästä ansiotulovähennyksen kompensoiminen vie 359 miljoonaa euroa, ja loppu, reilusti yli 100 miljoonaa euroa, on aitoa kuntien valtionosuuksien määrällistä lisäämistä, sillä tavalla määrällistä lisäämistä, että eri valiokunnissa käsitellään paraikaa sellaisia lakeja, joita lakeja muutetaan niin, että niitten lakien määräämiä valtionosuusperusteita muutetaan niin, että se virta valtion pussista kuntien pussiin tulee olemaan äsken kertomani määrän verran suurempi kuin tänä vuonna 2003. Ed. Zyskowicz, näin tämä asia on, näin tämän asian kanssa on.

Mitä tulee siihen, miten kuntien talouden muutoin käy, niin kuntien talouteen vaikuttaa paitsi se, mitä valtionosuuksina kuntien kassaan virtaa, myöskin se, mitä kunnat perivät erilaisia maksuja, kunnallisia maksuja, plus sitten se, miten kuntien verotulojen käy. Näiltä osin siitä ei voi syyttää kaiketi, ed. Zyskowicz, nykyistä hallitusta, että tämän vuoden aikaan talouden on käynyt maailmalla niin kuin on käynyt. Talouden huomattavasti ennakoitua heikomman yleisen kehityksen seurauksena käy vaan niin, että verotulot eivät kehity niin kuin odotettua oli, ja kun eivät kehity, niin se kokonaisvaikutus, näiden tekijöiden yhteisvaikutus, kuntatalouteen on se, että sen asema heikkenee, niin kuin aivan oikein ed. Zyskowicz sanoi, mutta niiden ratkaisujen vuoksi, joita valtio tekee ensi vuoden budjetissa, vuoden 2004, niiden vuoksi ei tuo asema heikkene, vaan ne lukemat, jotka äsken kerroin, puhuvat näiltä osin puolestaan.

Arvoisa puhemies! Lopetan, kun arvostan aina puhemiehen huomautusta. Kuitenkin ymmärrän, että siinä aina puolelle minuutille on liikkumavara.

Niiltä osin viittaan siihen väitteeseen, joka täällä esitettiin koskien esimerkiksi Kemijärven esille ottamista aluepolitiikan ongelmissa jnp. Ed. Zyskowicz on oikeassa niiltä osin, että tällaisia ongelmia on, mutta ei kai ed. Zyskowicz voi väittää, että tämän hallituksen toimien seurauksena ne ovat syntyneet, vaan niiden synnyt ovat kaukana kaukana monien vuosien takana, mutta tämä hallitus kuitenkin reagoi niihin. Lisäbudjetissa, teidän käsissänne olevassa paperissa, esitetään lisää, ed. Zyskowicz, nimenomaan myöntämisvaltuutta sille alueelle investointihankkeisiin ja muuallakin Suomessa, mutta myös sillä alueella niihin investointihankkeisiin, joilla paikataan niitä onnettomuuksia, mitä sillä alueella on tapahtunut ja eräillä muillakin alueilla Suomessa on tapahtunut.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen äsken sanoi, että pienituloiset saavat suuremmat veronkevennykset kuin suurituloiset. Minua ovat kaksi kuukautta vaivanneet nämä käsitteet, suurituloinen ja pienituloinen ja suurempi.

Kysyn ministeri Pekkariselta, kun minä, jonka palkka näyttää olevan 5 000 euroa kuukaudessa, saan 60 euron veronkevennyksen ja ennen tänne tuloani johtamani yrityksen siivoojat, jotka ansaitsevat 1 400 euroa kuukaudessa, saavat 20 euron veronkevennyksen, niin mikä tässä hallituksen kieliopissa näistä termeistä suurituloinen, pienituloinen tai suurempi on muuttanut merkitystään, koska muuten tämä semantiikka ei ole loogista. Siihen ei riitä vastaukseksi se, että prosentit ovat suurempia. Prosenteilla ei voi ostaa mitään eikä niitä voi syödä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Virtanen esittikin yhden vastakysymyksen. Minä täydennän sitä sillä, kun ed. Virtanen ei ollut viime kaudella kansanedustaja, että viime kaudella ed. Pekkarisen matematiikka oli samanlaista kuin teidän matematiikkanne tällä kaudella, mutta ministeri Pekkarisen matematiikka tällä kaudella on erilaista kuin ed. Pekkarisen matematiikka viime kaudella.

Mitä sitten tulee valtion toimenpiteisiin, ministeri Pekkarinen, en puhunut kuntien omista verotuloista ja talouskehityksen siihen tekemistä muutoksista, vaan puhuin tästä teidän budjettikirjastanne ja budjettikirjan yleisperustelujen sivusta 61, jolla sanotaan, että valtion toimenpiteiden vaikutukset yhteensä ja ilman inflaatiokorotusta ovat -52 miljoonaa euroa. Se on valtiovarainministeriön toimesta korjattu, että siitä 17 miljoonaa iltapäivähoidon kautta jää pois, eli se on -35 miljoonaa euroa. Toisin sanoen, te voitte kuinka paljon tahansa niille kunnan ihmisille kertoa, että tuolta valtionosuusputkesta tulee lisää rahaa, mutta valtion toimenpiteiden vaikutukset yhteensä kuntatalouteen ilman indeksikorotuksia, jotka tehdään vajavaisina, on negatiivinen. Siitä, ministeri Pekkarinen, te ette pääse yli ettekä ympäri.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ministeri Pekkarinen on nyt siinä väärässä, että kuntien talous tässä vain paranee, kun on nykyinen hallitus astunut voimaan. Kun ajattelee Vantaatakin, niin todella vaikeuksissa siellä ollaan, ja kun puhuttiin, että ansiotulovähennykset kompensoidaan kunnalle, se on ensi vuonna 600 000 euroa, seuraavana vuonna 1,8 miljoonaa ja sitä seuraavana yli 2 miljoonaa euroa, jotka jäävät puuttumaan Vantaan kaupungilta. Ne ovat aika isoja rahoja myöskin siinä tapauksessa, että joudutaan päivähoitoa ja myöskin aamu- ja iltapäivätoimintaa lisäämään. Kaikella lailla nousevat kunnan menot. Olisi luullut, että nykyinen hallitus olisi korjannut nämä puutteet, jotka ovat kuntatalouden puolella, koska ministeri Pekkarinen on siitä vuosikausia eduskunnassa puhunut.

Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Mitä verotukseen tulee, mielestäni on ihan hyvä verrata sekä euroissa, mitä kevennykset eri tulotasoilla merkitsevät, että arvioida myöskin, minkä verran veroprosentit eri tulotasoilla kevenevät. Kaiketi näitä molempia pitää tarkastella yhtä aikaa. On ilman muuta selvää, että koskaan pienituloisten kohdalla ei käteenjäävä tulo — koskaan ja koskaan — voi olla suurempi kuin monta kertaa suurempituloisten kohdalla. Näin kai asianlaita on. Mutta jos nyt katsotaan, mitä ensi vuonna 2004 tapahtuu, ja käytetään näitä molempia mittareita, kyllä lopputulos on mielestäni se, mitä kerroin: tämä verokevennys painottuu poikkeuksellisen vankasti nimenomaan pieni- ja keskituloisiin kansalaisiin.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee vielä kuntatalouteen, äsken kertomani luvut — varmemmaksi vakuudeksi soitin Kuntaliiton kuntataloudesta vastaavalle varatoimitusjohtajalle ja varmistin — nämä luvut euroina ovat sitä, mitä ovat. Nämä eivät ole yksistään minun kertomaani, vaan nämä ovat Kuntaliitosta kerrottua, ja ne perusteet, joille nämä esitykset rakentuvat, ovat täällä äsken kertomani kaltaiset.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Pekkarinen on aikaisemmin täällä sanonut, että tulevassa budjetissa on arvioitu aluepoliittiset vaikutukset. Mutta siinä ei ole arvioitu veronkevennysten aluepoliittisia vaikutuksia. Nythän me kaikki tiedämme, että etelän isoissa kaupungeissa erityisesti asuu varakkaampia ihmisiä, joten he saavat myös isommat veroalennukset. Itä- ja Pohjois-Suomessa veroalennukset jäävät henkeä kohti paljon pienemmiksi, ja käytännössä sitä kautta tuleva elvytysvara, ministeri Pekkarinen, jota te olette täällä moneen kertaan kuuluttanut, jää saamatta juuri niillä alueilla, missä sitä elvytystä eniten kaivattaisiin. Miten vastaatte tähän?

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Ajattelin puhua ensisijaisesti poliisin määrärahoista ja niin tulen tekemäänkin, mutta en malta olla puuttumatta kyseiseen debattiin, joka äsken salissa on käyty. Viittaan budjettipuheessani esille nostamaani asiaan, että suosittelen, että jokaisen maalaiskunnan kuppilan ja taajaman kaljabaarin levyautomaattiin tilataan tuo vanha tuttu "Pettäjän tie", Taisto Ahlgrenin tango. Tämä 30 vuotta sitten levytetty melankolinen tango voi nousta uudelleen supersuosituksi, kun keskustaa äänestäneille selviää tänä syksynä, millainen puolue Suomen keskusta on puheissaan ja teoissaan. (Ed. Paloniemi: Vanha levy!)

Ministeri Pekkarinen kertoi, että kuntien taloudellinen tilanne kohenee ensi vuonna selkeästi. (Ed. Elo: Tämä ei ole kristillistä puhetta!) — Ed. Elo, tämä on hyvin kristillistä puhetta monen pienessä kunnassa elävän pienen ihmisen näkökulmasta. — Moni kunnanjohtaja huokaili helpotuksesta, kun keskustapuolue voitti vaalit viime keväänä, näin kävi. Nyt Kuntaliitto sanoo hallituksen budjettiesityksestä, että se ei korjaa kuntatalouden alijäämäisyyttä. Kuntien talous kiristyy ensi vuonna entisestään.

Toinen näkökohta, jota en allekirjoita, oli se, miten ministeri Pekkarinen nosti tuon ed. Virtasen veroesimerkin. On tosiasia juuri niin kuin ed. Virtanen otti esille, että kansanedustaja hyötyy kolme kertaa euromääräisesti enemmän kuin reilut 1 000 euroa saava työntekijä ensi vuoden veroalennuksesta. Tämä on noin 1,1 prosenttia kansanedustajalle ja 1,8 prosenttia reilut 1 000 euroa saavalle työntekijälle.

En tiedä, mitä sanoo Koposen Tyyne Pohjois-Savossa, kun hän iloitsi siitä, että keskusta voitti vaalit viime eduskuntavaalien jälkeen. Tyynelle ja muille eläkeläisille oli luvattu vaalipaneeleissa keskustaehdokkaiden suulla, että eläkeläiset vihdoin saavat korotuksia pieneläkkeisiinsä. Nyt Tyynekin voi hyräillä tuota Ahlgrenin tangoa edelleenkin.

Neljäs asia, joka nousi hyvin keskeisesti esille, oli se, minkä minäkin huomasin, kun Pohjois-Savossa keskustelin erään nuoren äidin kanssa. Ed. Zyskowicz sanoo, että hyvin moni, kenen kanssa hän on ollut tekemisissä, on pettynyt, kun on äänestänyt keskustaa. Totesin tämän nuoren äidin ajatuksin, että niin oli hän ja niin on moni moni muukin. Tämä äiti oli kuullut keskustalaiselta kansanedustajaehdokkaalta vaalikentällä, että kun keskusta on hallituksessa, äitiyspäivärahan minimi nousee ainakin työttömyysturvan peruspäivärahan tasolle. Uskon, ettei tämä äiti eikä moni moni muukaan tule saamaan sitä, mitä he keskustaa äänestäessään odottivat.

Mutta keskeiseen asiaan, mitä halusin tänään sanoa. Onnittelen hallitusta siltä osin, että se on toisessa lisätalousarviossaan saanut poliisille 1 miljoonan euron lisän. Siitä huolimatta edelleenkin hallintovaliokunnassa neljä vuotta istuneena kannan huolta poliisin resursseista ja tilanteesta. Eräs poliisituttavani kertoi taannoin poliisin työn haastavuudesta vähenevien paikallispoliisien aikaan. Hän mainitsi eräästä ampumavälikohtauksesta, johon oli pakko mennä kahdestaan kollegansa kanssa. Tähän on tultu. Viikonloppuisin useilla paikkakunnilla päivystää vain yksi partio, ja samaan aikaan on rikosten määrä entisestään kasvussa. Lyhyesti: Poliisin tietoon tuli viime vuonna yhteensä 737 000 rikosta. Näistä oli huumausainerikoksia 14 000, pahoinpitelyjä 28 000 ja varkauksia 178 000 jne. Nämä luvut kertovat, että meidän viisimiljoonainen kansamme ei elä enää sellaisessa lintukodossa kuin ennen rajojen aukeamista. Suomen maaperällä toimii pysyviä kansainvälisiä ja vaarallisiksi luokiteltuja rikollisjärjestöjä.

Toissa keväänä — olen viitannut aiemmin samaiseen tutkimukseen — Eva julkaisi raportin suomalaisten asenteista. Sen mukaan suuri yhteinen suomalaisia yhdistävä tekijä oli huoli huumeiden ja huumerikollisuuden lisääntymisestä. Suomalaisista 93 prosenttia kantoi tästä huolta. Kun tutkimukseen osallistuneilta kysyttiin, mitkä heistä ovat julkisen talouden tärkeimmät kehittämiskohteet, saatiin aikaan yllättäviä tuloksia. Selkeästi tärkeimmäksi nousi terveydenhuolto, mutta toiseksi korostetuin kehittämiskohde oli poliisi ja sisäinen turvallisuus, 41 prosenttia. Tämä korreloi hyvin sen kanssa, että meistä 93 prosenttia kantaa huolta huumeiden ja huumerikollisuuden lisääntymisestä. Verojen alentaminen sai 26 prosentin kannatuksen ja maanpuolustuksen eli ulkoisen turvallisuuden kehittäminen vain 9 prosentin kannatuksen.

Kun neljä vuotta on seurannut hallintovaliokunnassa poliisin toimintamahdollisuuksien ohentumista, niin tuona aikana poliisitoimi ei ole saanut juurikaan määrärahalisäyksiä kuin normaalien palkankorotuksien verran. Samaan aikaan kun puolustushallinto ostaa panssarivaunuja, mietitään poliisin puolella, mistä löytyisi rahaa uusien suojaliivien hankintaan. Sisäministeriön poliisiosaston arvion mukaan heillä on ensi vuodelle ainakin 10 miljoonan euron vaje vuotuisessa budjetissa.

Meidän oppositioedustajien lehtijutuista ja sanomisista on ollut hyötyä. Sitä en kiistä, kun katsoo, miten ministeri Rajamäki on reagoinut vikkelästi tapansa mukaan poliisin tilanteeseen. Hän vastasi ensin suullisella kyselytunnilla, että poliisien lukumäärä pysyy tämänvuotisella tasolla. Ministeri Rajamäki ei toki maininnut, mistä rahat sillä kertaa otetaan, mutta budjettia on onneksi tarkennettu. Sisäministeriö laatikin kolmisen viikkoa sitten muutoksen budjettiesitykseensä. Poliisien määrä aiotaan pitää ensi vuonna ennallaan, vaikka budjettikirjasta käy ilmi, että vuoden 2002 tasosta ennakoitu poliisimiesten vähenemä on noin 230. Ensimmäistä kertaa tämän lyhyen eduskuntahistoriani aikana törmään tällaiseen myllerrykseen: keltainen budjettikirja, jonka hallitus eduskunnalle reilu kuukausi sitten esitteli, onkin ministeri Rajamäen hallinnonalan osalta jo muutettu.

Näiden nopeiden muutosten johdosta tai ansiosta poliisiylijohto joutuu uudelleen arvioimaan sekä käynnistettyjen että suunniteltujen investointien toteutuksen sekä poliisin valtakunnallisten kehittämishankkeiden rahoituksen. Lisäksi jouduttaneen yksiköille antamaan määräys supistaa investointien ja poliisitoiminnasta johtuvien menojen määrää sekä supistaa yksikkötasolla muusta kuin poliisihenkilöstöstä johtuvia henkilöstömenoja ja supistaa poliisien ylitöistä ja haittakorvauksista johtuvia menoja. Henkilöstömenot muodostavat poliisin kokonaismenoista noin 80 prosenttia. Viime vuosien rahoitustilanteen johdosta on poliisitoimessa viety kalustohankinnat esimerkiksi ajoneuvokaluston osalta sille uusimisen tasolle, jota ei muun muassa työturvallisuusseikat huomioiden enää voida laskea.

Sisäministeriö on linjannut, että poliisimiesten lukumäärä vuonna 2004 pidetään vuoden 2002 tasolla, joka on 7 750 poliisimiestä. Maaherra Heikki Kosken työryhmä jätti mietinnön vuoden 2001 alussa. Työryhmä asetti tavoitteeksi vision, että Suomi on Euroopan turvallisin maa vuosikymmenen lopussa. Tämä tavoite edellyttäisi yli tuhannen poliisimiehen lisäämistä Suomeen tulevina vuosina. Tätä vaihtoehtoa myös me kristillisdemokraatit olemme esittäneet omassa kriminaalipoliittisessa ohjelmassamme ja tulemme äänestyttämään eduskuntaa sen puolesta.

Arvoisa puhemies! Mielestäni nyt tarvitaan arvokeskustelua siitä, mikä yhteiskunnassa on tärkeää. Ne suomalaiset, jotka ovat asuneet ulkomailla, mainitsevat usein juuri turvallisuuden, etenkin lasten turvallisuuden, syyksi muuttaa takaisin Suomeen. Älyllistä epärehellisyyttä on kannattaa kaikkea hyvää. Asiat täytyy laittaa tärkeysjärjestykseen. Toivottavasti eduskunnan käsittelyssä tämä asia poliisin osalta muuttuu ja poliisi saa ensi vuodelle ne 10 miljoonaa euroa ja kaivatut lisäkoulutuspaikat jo vuodelle 2004. Sisäinen turvallisuus on jäänyt ulkoisen turvallisuuden jalkoihin tänä ja ensi vuonna. Tämä kertoo joko ministereiden neuvottelutaidoista tai hallituksen arvoista. Tämän arvokeskustelun soisin jatkuvan.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Nyt on lähetekeskustelussa tämän vuoden toinen lisätalousarvio. On syytä muistaa, että lisätalousarvio, niin kuin aina on tässä talossa ollut, täydentää sitä talousarviota, jota toteutetaan. Tämä on toinen tälle vuodelle. Valtiovarainministeri Kalliomäki esitteli mielestäni hyvin ja perusteellisesti ja ennen kaikkea eteenpäin katsoen ja sen hallitusohjelman mukaisesti, josta yhteisesti on sovittu, tämän lisätalousarvion. Hän toi esille myöskin niitä uhkakuvia, joita on olemassa maan taloudessa ja kansainvälisessä taloudessa, mutta myöskin sitä toivon näkökulmaa, jota on nähtävissä tälläkin hetkellä ennen kaikkea siinä, että ensi vuoden talousarvion perusteluiden mukaan, niin kuin myöskin tässä todetaan, kotitalouksien ostovoima näyttäisi kasvavan ja tämä loisi sitten kuitenkin mahdollisuuksia parantaa työllisyyttä tässä maassa koko maa huomioon ottaen.

Mutta, herra puhemies, niin kuin aina on, lisäbudjetin lähetekeskustelut menevät hyvin vahvasti yleispolitiikkaan, ja se sallittaneen myöskin tässä lähetekeskustelussa todeta. Ei pääse siitä mihinkään, että erityisesti kokoomuksella mutta myöskin kristillisdemokraateilla tuntuu olevan nyt paha olo. Erityisesti tämä paha olo on kokoomuksella, kun nyt ollaan 16 hallitusvuoden jälkeen oppositiossa. Kyllä, ed. Zyskowicz, me keskustassa tiedämme, mitä on istua oppositiossa. Kyllä varsinkin niinkin suuri puolue kuin kokoomus pyrkii ja myös keskusta pyrki pääsemään maan hallitukseen vaikuttamaan maan asioihin. On aivan selvää, että ei lisäbudjeteissa, ei ensimmäisessä eikä tässä toisessakaan, suuntaa ole voitu muuttaa merkittävästi, mutta pitää muistaa, että hallitusohjelmasta on yhteisesti sovittu kolmen puolueen kesken ja sitä ohjelmaa viedään niin kauan läpi kuin tämä hallitus istuu, ja toivottavasti se istuu tämän koko vaalikauden. Jotenkin ihmetyttää kokoomuksen kauhea hätä, että nyt olisi kaikki asiat jo pitänyt hoitaa tässä lisäbudjetissa. Semmoinen tunne on tullut, kun on kuunnellut tämänpäiväistä keskustelua.

Taisi täällä ed. Ollila, kokoomuksen puoluesihteeri, myöskin jo tietää sen, että tämä hallitus tulee jättämään maan talouden huonommassa kunnossa kuin se on sen saanut. Minusta on tavattoman kova väite, kun tämä rohjetaan nyt jo täällä heittää. Me emme tiedä, mikä on tilanne silloin, kun tämä hallitus paikkansa jättää, mikä on maan tilanne, mikä on kansainvälinen taloudellinen tilanne jne., joten on aika uskomatonta lähteä täällä nyt jo tekemään näin rohkeita johtopäätöksiä.

Täällä myöskin ed. Vielma puuttui ajankohtaiseen asiaan, maatalousratkaisuun, josta on siellä Suomen kohdalta eilen kai alustava sopimus saatu aikaan. Olen samaa mieltä siitä, että eihän se hyvä ole, ei sinnepäinkään, jos ajatellaan eteläsuomalaista talonpoikaa ja viljelijää. Mutta mitkä olivat ja mitkä ovat vaihtoehdot, kun nähdään, mikä se kokonaisuus on? Jos tässä haluaa lähteä penkomaan näitä asioita taaksepäin ja etsiä syyllisiä sieltä, miksi näin on käynyt, niin silloin kokoomus oli yhdessä keskustan kanssa hallituksessa, kun tehtiin Euroopan unionin ratkaisu. (Ed. Dromberg: Ja näin kävi!) Sekään ratkaisu, joka silloin saatiin aikaan, ei tahtonut kelvata kokoomukselle. Se oli teidän mielestänne liian hyvä Suomen maatalouden kannalta silloin, kun sitä vietiin läpi. Muistan tarkkaan, minkälaiset keskustelut tässä salissa käytiin ja miten kuuma kysymys oli myöskin hallituksen sisällä. Kun itse kuuluin silloin kiivaasti niihin, jotka vastustivat Euroopan unioniin menoa juuri tämän maatalous- ja aluepolitiikan takia, on minusta kohtuutonta täällä nyt sanoa, että tämä ratkaisu on juuri tämän hallituksen syytä, mikä nyt on siellä komissaarin kanssa aikaansaatu. (Ed. Dromberg: Onko se hyvä ratkaisu?) — Ei se ratkaisu ole hyvä, se pitää paikkansa, ei se ole hyvä. Totta kai toivottiin parempaa.

Tässä tuleekin kysymys siitä, pystymmekö me enää Suomessa maataloutta harjoittamaan perheviljelmäpohjalta tulevaisuudessa Euroopan unionin jäsenyydessä. Se onkin todella, ed. Dromberg, suuri kysymys. On ihan sama, minkälainen hallitus tässä maassa istuu, jos eivät Euroopan suuret maat kunnioita sitä, että pienissäkin maissa voitaisiin omaa elintarviketuotantoa harjoittaa. Minusta tästä tässä on kysymys.

Siitä olen ollut iloinen, että kansallinen yksimielisyys on ollut nyt kotimaisten elintarvikkeiden ja kotimaisen maatalouden puolesta. Sekä oppositio että hallitus ovat esiintyneet yhteisessä rintamassa, mutta valitettavasti meidän voimamme vain eivät näy riittävän tuolla Euroopan unionissa, jos se ratkaisu on nyt niin heikko. Sen ratkaisun olen vain tämän aamun uutisista ja muista kuullut, koska en ole vielä päivän lehdistöä kerennyt lukemaan. (Ed. Dromberg: Ministeri on hyväksynyt sen!)

Herra puhemies! Haluaisin ihan muutamiin asioihin tähän lisäbudjettiin nyt mennä ja lopettaa tämän keskustelun tässä vaiheessa. Kyllä tähän keskusteluun Euroopan unionista ja sen maatalouspolitiikasta varmasti palataan, mutta onhan täällä monia pieniä, myönteisiä asioita, joita hallitus on nyt korjannut ja tuonut. (Ed. Dromberg: Nimenomaan pieniä!) — No, pienistä tulee välillä suuriakin, kun päästään alkuun. — Esimerkkinä otan kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokasta haja-asutusalueitten vähittäiskauppojen investointituen. Sitä yritettiin monta kertaa viime hallituskauden aikana, mutta sitä ei saatu liikkeelle. Nyt se on siellä lähtenyt etenemään, aivan samoin kuin täällä myöskin kauppa- ja teollisuusministeriön pääluokassa yritysten investointi- ja kehittämishankkeiden myöntämisvaltuutta esitetään korotettavaksi. Olen ymmärtänyt niin, että nimenomaan tältä momentilta on mahdollisuus olla myötävaikuttamassa Kemijärven ja Uudenkaupungin vakaviin tilanteisiin, mitkä siellä on tänä päivänä ja mihin täälläkin on viitattu. Näitä asioita on tänne kyllä otettu esille, ja löytyy sitten pieni asia, joka on todella pieni mutta Loimaalle suuri asia, tämä maatalousmuseokysymys, joka on pitkään ollut esillä. (Ed. Dromberg: Me tuimme sitä!) Se on myöskin kirjattu nyt tällä kertaa tähän budjettiesitykseen.

En, herra puhemies, enempää näitä käy esille nostamaan, mutta pitää muistaa, että me käsittelemme nyt täällä lisäbudjettia, joka täydentää tämän vuoden budjettiesitystä. Ainakin tällä hetkellä toivon, että tämä lisäbudjetti voisi edetä sen mukaisena kuin hallitus on esittänyt, mutta kun valtiovarainvaliokunta jaostoineen kuuntelee asiantuntijat, niin jos jotakin sellaista ilmenee, tähän varmasti voidaan sitten valtiovarainvaliokunnassa palata ja muutoksiakin, jos niistä yhteisesti sovitaan, tehdä.

Mutta, herra puhemies, sitten asiaan, josta täällä on paljon puhuttu, tähän kolmikantaan. Täällä on puhuttu SAK:sta, SDP:stä, työnantajista ja siitä, että tämä kolmikanta on nyt taas saanut uuden valon, ehkä uuden valon, semmoisen kajastuksen kokoomuksessakin, kun puolue on siirtynyt oppositioon. Rohkenisin tässä todeta näin, että kun keskusta on nyt mukana sosialidemokraattien kanssa yhteishallituksessa, niin ainakin omalta osaltani haluaisin nähdä näin, että yhdessä sekä SAK:n, työnantajien, SDP:n että keskustan kanssa nyt saadaan muutos sitten moniin tärkeisiin, myöskin rakenteellisiin kysymyksiin.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Vihriälä mainitsi minun nimeni, minä nyt kertaan, mistä oli kysymys, kun me puhuimme eilisestä 141-tuloksesta. Oli kysymys siitä, missä näkyy keskustapuolueen kädenjälki tässä hallituksessa. Minä kerroin kaksi asiaa, joista ensimmäinen oli se, että hallituksen kaatumisessa se näkyi oikein keskeisesti, ja toisena asiana kerroin, että se näkyy eilisessä neuvottelutuloksessa 141 artiklan osalta. Nyt täytyy muistaa, että silloin kun neuvottelut EU:hun olivat käynnissä, pääministerinä oli Esko Aho ja aivan taktisesti MTK:n johtaja Heikki Haavisto otettiin ulkoministeriksi, jotta keskustapuolue hyväksyisi EU-ratkaisut, ja näin kävi. Nyt on väitetty ja todettu Heikki Haaviston suulla muun muassa, että kysymys 141-ratkaisusta oli pysyvä ratkaisu. Eiliseen päivään saakka on tällainen väite esitetty, ja siinä toivossa ovat olleet suomalaiset maatalousyrittäjät sekä etelässä että pohjoisessa, jonne se myöskin heijastuu. (Puhemies koputtaa) Tulos on sellainen, että on neljän vuoden ratkaisu, jonka jälkeen neuvotellaan, (Puhemies koputtaa) mitä sitten tehdään, ja päältä otetaan 25 prosenttia pois ja 3 prosenttia vuodessa. Todella huono tulos, neuvottelutulos, ja tämä oli se toinen kädenjälki.

Kaarina Dromberg /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näistä museoista sikäli, että täytyy sanoa, että Loimaan maatalousmuseovaltuuskunta kävi luonani puhumassa myöskin tästä museokysymyksestä, ja silloin sille pantiin todellista vauhtia. Olen iloinen, että ne määrärahat ovat nyt sitten toteutuneet, jolta pohjalta näitä asioita vietiin eteenpäin.

Mutta saako samalla Merimuseo-asiasta, puhemies, sanoa, että olen ilahtunut siitä, että sinne on nyt vihdoinkin kovan taistelun jälkeen saatu ne rahat, jotka eivät alun perin olleet tuossa budjetissa, joten se asia menee eteenpäin.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Vielmalle vielä maatalousratkaisuun liittyen: Olen myöskin ollut siinä uskossa, että se ratkaisu, mikä silloin syntyi 1.3.1994, kun nämä neuvottelut kariutuivat silloin edellisenä yönä ja kellojakin siirrettiin toiseen suuntaan, se ratkaisu, joka silloin aikaansaatiin, olisi turvannut koko Suomen maatalouden kehittymisen, mutta täytyy todella pettyä, jos ei näin sitten ole ollut. Silloinhan tehtiin poliittinen ratkaisu. Ulkoministerit puuttuivat peliin, Kinkel tuli mukaan neuvotteluihin viimeisen yön aikana. Suomi haluttiin nimenomaan Euroopan unioniin ja tiedettiin poliittinen tilanne, mikä maassa oli. Väitän näin, että ellei sitä ratkaisua olisi syntynyt, Suomi ei olisi myöskään Euroopan unioniin sillä hetkellä liittynyt.

Mikko Elo /sd:

Puhemies! Aivan lyhyesti muutama sama vielä tästä kolmikannasta ja siitä, kehen luotetaan.

Tässä on oikein tilastollista tietoa. Tämä on Gallupin tänään julkistama tilasto, ja tämä on kyllä aika kylmää kyytiä ed. Zyskowiczille ja kokoomuksen näkemyksille. Tämän mukaan Suomen Gallup on tutkinut 1 004 ihmisen mielipiteitä. Vakavimmin työttömyyden voittamiseksi ponnistelee suomalaisten mielestä edelleen ammattiyhdistysliike, jonka 58 prosenttia suomalaisista uskoo toimineen vakavissaan työllisyyden hyväksi. Lähes yhtä hyvän arvion työllisyyden hyväksi saa kansalaisilta tasavallan presidentti Tarja Halonen, 55 prosenttia. Sen sijaan tässä todetaan: Nykyisen hallituksen toimiin työllisyyden hyväksi uskoo noin kaksi viidestä suomalaisesta, 42 prosenttia, ja oppositioon uskoo, ed. Zyskowicz, vain 34 prosenttia eli noin joka kolmas.

Edelleen, puhemies, ammattiyhdistysliike on ollut joka kerta tässä mittauksessa ylivoimainen ykkönen. Tasavallan presidentti Tarja Halonen on kuitenkin mittaus mittaukselta kuronut tätä välimatkaa ja saa nyt miltei yhtä hyvän arvion työllisyystyöstä kuin ay-liikekin. Myös työttömät turvaavat ennen kaikkea ammattiyhdistysliikkeeseen, 55 prosenttia, presidentti Haloseen 53 prosenttia, ed. Zyskowicz.

Edelleen, puhemies, kansalaiset ovat myös vakuuttuneita suomalaisen sopimusjärjestelmän tarpeellisuudesta. Lähes yhdeksän kymmenestä eli 87 prosenttia suomalaisista uskoo, että työsuhteen vähimmäisehdoista on sovittava työehtosopimuksilla, sillä yksittäinen työntekijä ei pysty tasavertaisesti sopimaan palkastaan työnantajan kanssa. Tässä on sitten erilaisia näkemyksiä, enkä käy tässä nyt lainaamaan niitä kaikkia ajanpuutteen johdosta.

Gallup toteaa myöskin: Sosialidemokraattinen puolue puolueista on vahvimmin palkansaajien asialla. Puolueista palkansaajan asialla on kansalaisten mielestä edelleen parhaiten SDP, jonka useampi kuin joka toinen eli 54 prosenttia arvioi ajaneen palkansaajan asioita vähintäänkin melko hyvin. Mutta, ed. Zyskowicz, kokoomuksen kykyyn ja haluun hoitaa palkansaajan asioita uskoo vajaa kolmannes suomalaisista, 31 prosenttia. Sitä heikommin on vielä asian laita vihreiden osalta, eli vain 28 prosenttia uskoo, että vihreät olisivat palkansaajien asialla.

Tässä on myöskin mitattu sitä, minkälainen palkansaajaidentiteetti puolueilla on. Siinä todetaan, että muun muassa kokoomus, vasemmistoliitto, vihreät ja Rkp saavat aivan saman arvion kuin helmikuussa. Sen sijaan SDP ja keskusta ovat parantaneet asemiaan kansalaisten mielestä, SDP 2:lla ja keskusta jopa 6 prosenttiyksiköllä.

Ed. Zyskowicz, ehkä teitä lohduttaa ihan lopuksi vielä, kun tämä Suomen Gallupin tieteellisesti tutkittu aineisto toteaa, että kokoomuksen palkansaajamyönteisyyteen puolestaan uskovat lähinnä kokoomuksen äänestäjät, eivät muut.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Kiitoksia, puhemies! Ehkä ei nyt koko keskustelun yhteenveto. Mutta mielenkiintoinen keskustelu ja eräiltä osin jopa käsityksiä selkeyttävä. Kiitos siitä. Tässähän pantiin tulollaankin olevia asioita jo ihan kovasti järjestykseen. Huomasin, että ministeri Pekkarinenkin niin jämerästi pisti yritysverotuksen poliittisen tahdon muottiin, ettei tarvitse enää kuin tehdä esitys ja läpi menee että heilahtaa.

Mutta, ed. Zyskowicz, vielä: Nytkö, kun kokoomus on siirtynyt oppositioon, on kolmikanta muuttunut SDP—SAK-vetoiseksi, tai jos se oli sitä ennen, niin nytkö se on muuttunut kyvyttömäksi, niin kuin sanoitte? Ainakaan aikaisemmin, silloin kun kokoomus oli hallituksessa, ei se kyvytön ollut, sitä ei voi edes kukaan kokoomuslainen väittää. Useampi tulopoliittinen ratkaisu tehtiin voimakkaalla kolmikannan yhteistyöllä, vaikutuksella. Ei ole hassumpi saavutus tuo eläkepakettikaan, joka kääräistiin kolmikannan valmistelussa ja hallituksen ja eduskunnan sen jälkeen hyvin linjakkaasti eteenpäinviemänä.

Sen osalta on sanottava, että tämä istuva hallitus ei ole sopimuksia rikkomassa. Se pitää kiinni tuosta eläkepaketista, jossa siis 2005 lähtien aletaan nähdä vaikutuksia. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kolmikannan pitäisi koko ajan arvioida kysymyksiä, jotka ovat aivan oleellisia maan talouden kasvun, budjetin, sen keston ja siihen liittyen esimerkiksi koko hyvinvointivaltion rahoituspohjan, palveluitten, tulonsiirtojen, rahoituspohjan kestävyyden kannalta. Uskon, että kolmikannan haasteet tästä eteenpäin vain kovenevat. Näkymä on sellainen. Kolmikannalla on hieno historia, mutta senkin on ansaittava olemassaolonsa oikeutus uusilla saavutuksilla, ja siinä kyllä tarvitaan kaikkia mukana. Niin kuin nyt olen ymmärtänyt, kokoomuskin ilmoittautuu niihin joukkoihin. Se on hyvä, ihan hieno juttu.

Ed. Huotari pitkään ja varmaan aiheesta peräsi vastausta kysymykseensä rakenteellisista uudistuksista. Tuo eläkepaketti oli yksi esimerkki siitä, minkälaisia rakenteelliset uudistukset ovat silloin, kun ne ovat vaativimmillaan, jolloin tarvitaan esimerkiksi ennen kaikkea kolmikantayhteistyötä.

Mutta, ed. Huotari, huomiokykynne ei ole ollut kovin terävä, jos ette ole todella huomannut, että SDP:n edustajat ovat kertoneet, mitä rakenteellisilla uudistuksilla tarkoitetaan. Itse olen siitä viikoittain puhunut. Viimeksi eilen käytin laajan julkisen puheenvuoron, joka kulki tämän kolmikantasopimusyhteiskuntamallin tiimoilla, ja siinä yhteydessä oli myös rakenteellisia osioita, ja moneen moneen kertaan aikaisemminkin minä niin kuin muutkin sosialidemokraatit ovat tämän kertoneet.

Muutama esimerkki:

Julkinen sektori: Jos julkisen sektorin tuottavuus etenee sillä tasolla kuin se on nyt ja trendi yksityisellä puolella on saman kaltainen kuin se on ollut pitkään, vaikka vaihteluita on ollut, niin julkisen sektorin rahoituskyky ei pysy siinä vauhdissa kuin tarvittaisiin, ellei sillä puolen tuottavuus nouse vastaavalla tavalla. Eli olemme tämän näkymän edessä. Sen vuoksi muun muassa kuntien toiminnoissa on löydettävä lisää tuloksellisuutta, tuottavuutta. Silloin puhutaan varmasti kuntarakenteesta, ei kuitenkaan niin, että kuntien määrää vähentämällä hommat ikään kuin hoituisivat. Ei kukaan siihen usko, eikä sitä ole sillä tavalla kukaan sanonutkaan. Kuntarakennetta kannattaa tässä muodossakin kehittää, mutta ennen kaikkea, niin kuin kaikki tiedämme, kuntien yhteistyötä kannattaa kehittää erilaisilla tuottavuutta, tuloksentekoa vahvistavilla verkottumismalleilla, siis ihan rakenteellisena toimena. Siltä osin hallitus on liikkeellä. Se on tehnyt jo päätöksiä, ja valtionosuusuudistus on valmisteilla. Siinä on työryhmätyö käynnissä. Peruspalveluohjelma on ministerityöryhmän hallussa, kokoontuu muuten tällä viikolla, ja tämän tyyppisiä toimia on pakko jatkaa. Valtion puolella on käynnistetty jo tuottavuusprojekti, jossa myöskin haetaan näitä tuloksia. Se ei tarkoita eikä voi tarkoittaa mitään työntekijöitten hiostamista, koska ei se ole mitään tuottavuuden kasvua. Päinvastoin, sillä tavalla edeten tulee kielteisiä tuloksia.

Eläkepaketti oli tyypillinen työuraan liittyvä osa. Siinä on kaksi päätä, tässä työurassa, ja sitten välillä vielä pitkä työelämäjakso, joissa kaikissa on etsittävä uusia toimia. Tästäkin alkupäästä on vielä ennen joulua tulossa selvitysmiehen työryhmätyön tulos, jonka pohjalta hallitus ryhtyy sitten toimenpiteisiin. Vanhoja pohjia muutenkin on.

Työelämään liittyvät kysymykset ovat kolmikanta-asioita. Näissä on päästävä eteenpäin. Niin kuin sanoin, se ei lähde sillä tavalla eteenpäin, että täältä puhujakorokkeelta tai valtion, hallituksen, puolelta vain julistetaan, vaan kolmikannan muutososapuolet ovat velvollisia yhtä lailla olemaan näissä talkoissa mukana. Se on tiedostettava. Minusta tiedostamisen taso ei ole riittävä vielä tällä hetkellä, mutta ei myöskään pakolla ja hosumisella päästä eteenpäin.

Pitkäaikaistyöttömyys on rakenteellinen kysymys. Meillä on tällä alueella rakenteellisen työttömyyden raja siellä 8 prosentin kieppeillä. Meillä on avoimia työpaikkoja jotakuinkin saman verran kuin oli runsas kymmenen vuotta sitten 80-luvun lopulla, jolloin työttömyys oli 3—4 prosentin paikkeilla. Se osoittaa vain sen, että siellä tarvitaan toimenpiteitä. Sinne on pantu rahaa rutkasti. Ministeri Filatov on omalla tontillaan koko ajan liikkeellä.

Ikääntymisongelma on todellinen ongelma. Se kannattaa muistaa. Siinä on suurin haaste keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Sitä voi kuvata hyvin usealla esimerkillä. Yksi minusta selkeä esimerkki on siinä, että katsotaan bkt:n kasvua vuonna 1992—2002, kymmenvuotisjaksolla, jolloin työn määrä kasvoi noin 1 prosentilla, tuottavuus noin 3 prosentilla ja bkt siis 4 prosentilla. 2001—2002, tämän kauden lopulla, tuottavuuden kasvu oli 1,5 prosenttia, joka on ihan kohtuullinen sekin. Jos nyt katsotaan tästä eteenpäin, sanotaan jaksoa 2002—2010 tai 2002—2012, näillä samoilla lähtökohdilla, tuottavuus tuossa 1,5 prosentissa, niin pelkästään väestökehityksestä johtuen työn määrä putoaa miinusmerkkiseksi. Se putoaa miinus 1 prosenttiin ja bkt:n kasvu alle 1 prosentin. Miten sellaisella talouskasvulla voidaan hoitaa vähänkin pidemmällä aikavälillä valtiontaloutta, kuntataloutta ja sitä kautta hyvinvointijärjestelmän rahoituspohjaa? Ei voida. Eli tämä kertoo vain sen, kuinka suuri haaste meillä tässä on, aivan toisin kuin 70-luvulla, 80-luvulla, osin vielä 90-luvulla, jolloin väestökehitys meillä oli positiivista potentiaalia talouskasvuun tuottavaa. Nyt se on miinusmerkkinen ja pahenevassa määrin tästä eteenpäin. Tässä on meidän kaikista suurin rakenteellisia toimia vaativa haaste.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä kerran ihan näin lopuksi: Siitä, mitä ministeri Kalliomäki sanoi siitä, miten kolmikannan haasteet kovenevat ja kolmikannan on hyvillä tuloksilla ansaittava olemassaolonsa, on hyvin vaikea hänen kanssaan olla eri mieltä. Olen siis samaa mieltä. Olen myös samaa mieltä siitä, että suuret ongelmat, kansakunnan lähiajan ongelmat, liittyvät kasvuun, talouskasvuun, työllisyyteen, ikääntymiseen, peruspalveluihin ja julkisen sektorin tuottavuuteen, jotka ministeri Kalliomäki lausui. Siis tästä olemme samaa mieltä.

Eli toisin sanoen on turha yrittää kokoomuksen puheenjohtajan puoluevaltuustopuheista tai muista meidän arvioistamme tehdä sellaista tulkintaa, sellaista virheellistä tulkintaa, että olisimme kerta kaikkiaan heittämässä kolmikantayhteistyön taikka muutoin laaja-alaisen yhteistyön työmarkkinajärjestöjen kanssa romukoppaan. (Ed. Elo: Mitä se Itälä tarkoittaa?) Olemme sanoneet, että tällä laajalla yhteistyöllä on Suomessa saatu aikaiseksi hyviä tuloksia. (Eduskunnasta: Miksi se Itälä ei osallistu keskusteluun?) Olemme kuitenkin sanoneet, että nämä nykyiset haasteet, jotka ministerikin puheenvuorossaan mainitsi, edellyttävät uudistumista ja uusia asenteita kolmikantayhteistyöltä ja uusia keinoja. Olemme epäilleet SAK-vetoisen tai SAK—SDP-vetoisen kolmikannan kykyä tällaiseen uudistumiseen. (Ed. Elo: Mihin se epäily perustuu?) Mutta yhdyn mielelläni ed. Vihriälään, joka täällä asetti toivonsa siihen, että kolmikantayhteistyö kykenee uudistumaan ja kykenee vastamaan myös niihin haasteisiin, jotka tänä päivänä ovat käsillä.

Lopuksi totean, kun täällä on paheksuttu sitä, että olen ottanut esille esimerkiksi korkeasti koulutettujen keskituloisten, kuten opettajien, sairaanhoitajien ja muiden, tilanteen, että se ei kuuluisi politiikan kentälle, että kyllä politiikan kentälle kuuluu yhteiskunnallisten epäkohtien esiin nostaminen ja ratkaisujen toivominen ja edistäminen näihin ongelmiin, ja se, että näissä ratkaisuissa uudistuneella kolmikannalla toivottavasti on oma roolinsa, kyllä meille sopii.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Varmasti on myös väärin, jos aletaan vastakkain asettamaan metallityömiehen palkkoja, opettajien palkkoja, sairaanhoitajien palkkoja. Sairaanhoitajien palkat ovat varmasti liian matalat, ja se tilanne uhkaa muun muassa sairaanhoidon toteuttamista, että ne ovat 25 prosenttia alle eurooppalaisen keskitason esimerkiksi.

Mutta, puhemies, vielä siihen, mikä puolue ajaa työntekijöiden asemaa. Ed. Elo kertoi tästä Gallupin tutkimuksesta. SDP:n prosentti on toki hyvä, se on siis 54, se on kahdella prosenttiyksiköllä noussut, vasemmistoliiton 42, sama kuin helmikuussa, keskustan 39 ja sitten muiden sen alapuolella. Mutta kyllähän nämä prosentit ovat tietysti yksi asia, on virhemarginaalikin aina olemassa, ed. Elo, eikö niin, mutta sen lisäksi ei pidä unohtaa myöskään niitä ihmisiä, jotka eivät ole työelämässä, eläkkeellä olevia ihmisiä, sairaana olevia henkilöitä. Kun puhutaan tästä, kenen elinmahdollisuuksia verotusta helpottamalla parannetaan, on tärkeätä huomata, että eläkeläisten kohdalla, jotka eivät maksa valtionveroa, tätä huojennusta ei tapahdu kunnallisverotuksen ansiotulovähennystä nostamalla. Tämän väestöryhmän unohtaminen on iso iso asia, hyvin hankala kysymys, ja sen takia tsemppiä vielä hallitukselle vaan tuokin asia huomioimaan.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Annan kiitoksen ministeri Kalliomäelle siitä, että hän antoi aika laajankin selvityksen niistä rakenteellisista uudistuksista, mitä sosialidemokraatit ovat ajatelleet. Mielenkiintoista on se, käyvätkö ne yhteen sitten keskustan uudistusajattelun kanssa. Näyttää siltä, että teille nämä työelämän kysymykset ja matalapalkka-asia, jota ette tässä kommentoineet juurikaan, ovat ehkä tausta-alalla sitten. Eli pitkälle olen samaa mieltä näistä haasteista, paitsi pitkäaikaistyöttömyyden osalta täytyy sanoa, että siinä työministeriö on kyllä 90-luvulla pettänyt täysin. Eli siirtämällä liikaa painopistettä erittäin pitkään työttömänä olleiden asioiden hoitamiseen se on ikään kuin lisännyt pitkäaikaistyöttömyyttä, siis valumaa sieltä lyhyemmästä työttömyydestä pitkäaikaistyöttömyyteen. Tästä varoituksen sanoja sanoin silloin 90-luvun puolivälissä, mutta silloin uskottiin siihen, että työttömät menevät töihin sillä, kun heitä vähän kepillä ojentaa, mutta näin ei käynyt.

Kaarina  Dromberg  /kok:

Arvoisa puhemies! Kun valtiovarainministeri otti äsken esille eläköitymisen, niin pidän sitä erittäin tärkeänä asiana, että hallitus puuttuu tähän kysymykseen, sikäli että esimerkiksi 16 000 opettajaa jää tulevaisuudessa eläkkeelle. Jos ajatellaan sitä osaamistasoa, koulutusta ja mainetta, mikä tänä päivänä Suomella on, tämä on yksi niitä suurimpia kysymyksiä, mitä tulevaisuudessa on esillä. Siinä mielessä, kun ed. Zyskowicz otti myöskin esille ay-liikkeen osuuden tässä, niin on erittäin tärkeätä, että se yhteistyö toimii, mutta uusilla ehdoilla, jotta saataisiin myöskin modernisoitua ay-liike toimimaan meidän yhteiskuntamme parhaaksi.