Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Kuntien osalta voi todeta sen, että tämä vuosi on kuntien talouden osalta ollut erittäin hyvä varsinkin verrattuna aikaisempiin vuosiin ja ensi vuoden näkymät huolimatta tästä tietystä epävarmuudesta, joka taloudessa on ...

Kiitos. — Todellakin ensi vuoden näkymät ovat tästä epävarmuudesta huolimatta edelleen kohtuullisen hyvät, mutta se on selvää, että kuntien verotulojen kasvu tulee hidastumaan, kun työllisyys ei samalla tavalla parane kuin tänä ja parina viime vuonna. Sitten toisaalta myös tuloverotuksen keventäminen toteutetaan osittain kunnallisverotuksen kautta, mutta pitää muistaa, että nämä veromenetykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti.

Valtionavut kasvavat edelleen melko nopeasti, mutta myöskin, vaikka tulot ovat kasvussa, niin ikävä kyllä menot ovat vahvassa kasvussa. Toimintamenojen arvioidaan tosin kasvavan hieman vähemmän kuin tänä vuonna, kuitenkin noin 5 prosentin vauhtia. Todellakin suhdannetilanteen heikentyessä ja epävarmuustekijöiden lisääntyessä kyllä myös nämä riskit kuntatalouden kiristymiselle ovat kasvaneet, ja todellakin tämä kuntien viime vuosien poikkeuksellisen hyvä verotulojen kasvu voi hidastua yllättävänkin nopeasti.

Valtion toimenpiteiden osalta voi todeta sen, että kuntien taloutta on vahvistettu viime vuosina ja sama tulee jatkumaan myös ensi vuonna merkittävästi valtion toimenpitein. Valtion indeksikorotuksethan on aikaisemmin tehty joko puolitettuina kuten vuosina 2001—2003 tai 75-prosenttisesti kuten 2004—2007 mutta tämän vuoden alusta ne on toteutettu täysimääräisesti, eli vuosina 2008—2012 kunnat saavat yli 400 miljoonaa euroa enemmän verrattuna aikaisempaan menettelyyn. Tämän lisäksi valtion ja kuntien välinen kustannustenjaon tarkistus tänä vuonna maksettiin kokonaisuudessaan kunnille, kun edellisellä kerralla nämä on porrastettu.

Vanhasen kakkoshallitus on myös jatkanut edeltäjänsä menettelyä korvata nämä veronkevennysten aiheuttamat veromenetykset täysimääräisesti kunnille, kun muistetaan se, että ennen vuotta 2003 kunnille kohdistuivat yli 800 miljoonan euron veromenetykset, kun näitä veromenetyksiä ei korvattu lainkaan. Kuntien valtionosuudet ovat todellakin tällä kaudella vahvassa kasvussa. Mutta se pitää muistaa, että näiden hyvien talouslukujen taakse kyllä piiloutuu se tosiasia, että kuntien talous on hyvin eriytynyttä, mutta toisaalta ensi vuonna arvioidaan, että näitä niin sanottuja negatiivisen vuosikatteen kuntia on vain kuusitoista, kun niitä aikaisempina vuosina on ollut useita kymmeniä. Paras-hanke etenee myös osaltaan, ja ensi vuonna on tietynlainen merkkipaaluvuosi siinä mielessä, että maaliskuun puoliväliin mennessä kunnilla pitää olla ratkaisut tehtyinä, joilla ne täyttävät puitelain velvoitteet.

Sitten ihan muutama sana tuosta äskenkin paljon esillä olleesta rahoitusmarkkinoiden tilanteesta. Todellakin tämä kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden kriisi on johtanut julkisen vallan mittavaan ja hyvinkin poikkeukselliseen väliintuloon markkinoiden vakauden ylläpitämiseksi erityisesti USA:ssa, ja myös keskeiset keskuspankit ovat osallistuneet tukitoimiin tarjoamalla massiivisesti likviditeettiä markkinoille, mutta huolimatta tästä näemme kaikki sen, että epävarmuus tilanteesta jatkuu. Hermostuneisuutta on osakemarkkinoilla, ja tämä näkyy myös käytännössä rahoituslaitosten välisen rahoituksen kallistumisena. Suomen kriisi on toistaiseksi heijastunut lähinnä osakkeiden hintojen laskuna, heilahteluna ja pankkien rahoituskustannusten nousuna, mutta kotimaisten pankkien kannattavuus on edelleen hyvä, joskin hieman huonompi kuin vuosi sitten. Vakavaraisuus on vankka, likviditeettiasema vahva, eikä kotimaisilla pankeilla ole ilmeisestikään niiden kokoon ja vakavaraisuuteen nähden merkittäviä saamisia näiltä konkurssiin ajautuneilta, esimerkiksi täältä Lehman Brothersilta.

Mutta vaikka talouden kasvu on hidastumassa myös Suomessa, niin sen ei ennakoida kuitenkaan tänä tai ensi vuonna olevan erityisen vakava uhka suomalaisten toimijoiden tai markkinoiden vakaudelle, mutta koko ajan pitää olla sopivalla tavalla huolissaan ja tuntosarvet ylhäällä, mitä rahoitusmarkkinoilla ja yleensäkin taloudessa tulee tapahtumaan, koska tiedämme kaikki sen, että kehityksen ennakointiin liittyy kyllä tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon epävarmuutta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Oli ihan selvä asia tämä teidän puheenvuoronne ensi vuoden osalta. Varmasti kaikki se, mikä vuosikatetta koskee jnp. kuntapuolella, on suurin piirtein näin. Se on jännittävää, että se kestää 7 prosentinkin toimintamenojen kasvun, kuten esimerkiksi Oulun tapauksessa on laskettu. Mutta siinä se suuri kysymysmerkki onkin vuosi 2010. Kun katsoo mitä tahansa kuntaa, mistä on tullut vahingossa tiedot, niin 2010 on se suurin kysymys ja sen pitäisi olla tämän hallituksen toimintavuosi edelleen. Onko ministerillä siihen tulevaisuuden ennustetta?

Sitten toinen kysymys tästä kansainvälisestä suhdannetilanteesta. Eikö kuitenkin ole asianlaita niin, että se kaikkein mielenkiintoisin asia on, mitä tapahtuu Venäjällä, joka on hyvin merkittävä kauppakumppani meille? Siellähän tällä hetkellä taitaa olla niin, että (Puhemies: Minuutti täyttyy!) kolmivuorotyössä rahaa painetaan.

Valto Koski /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tutkin tässä pöydälle jätettyä hallituksen esitystä 110/2008 vp, jossa määritellään yhtyvien kuntien valtionosuudet. Vaikka kuinka hyvin tahtoisin saada selville, mitenkä tässä loppujen lopuksi näille kunnille käy, niin minulle ei auennut tämä asia. En tiedä, onko tästä olemassa jossakin laskelmia, että voisin esimerkiksi oman kotikuntani alueella kuuden kunnan liittymisen yhteydessä sanoa, paljonko kuntien valtionosuudet muuttuvat ja mihin suuntaan.

Kuntareformin yhteydessä on tullut esille toinen asia, joka koskee kuntien valmiussuunnitelmia. Meillä on nyt kuusi kappaletta kuntia, jotka yhtyvät yhdeksi uudeksi Kouvolaksi, ja jokaisella on oma valmiussuunnitelmansa. En tiedä, onko ohjeistusta olemassa, mitenkä se uuden kunnan valmiussuunnitelma pistetään yhteen.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vaikka kunnallisvaaliehdokasasettelu vasta päättyi ja ääniä ei ole laskettu, niin Lapissa on saatu jo ensimmäinen vaalivoitto. Nimittäin kunnallisvaalien jälkeen löytyy ainakin yksi kunta, jossa Lapissa keskustalla ei ole yksinkertaista enemmistöä. Tuo uhka ei voi realisoitua Pelkosenniemellä, jossa keskusta sai vain kuusi ehdokasta. Mutta tästä Pelkosenniemen kunnan saamasta erityiskohtelusta: Pidättekö, ministeri Kiviniemi, oikeana sellaista menettelyä, että kun Pelkosenniemen kunta on taistellut itsenäisyydestään, se yritettiin pakkoliittää Kemijärven kaupunkiin, ja kun kunnan isät eivät taipuneet teidän tahtoonne, halusivat jatkaa itsenäisenä kuntana, te eväsitte harkinnanvaraisen valtionavun, jota oli kunnalle esitetty? Onko tämä jatkossakin peruste myöntää harkinnanvaraista valtionapua?

Timo V.  Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko todeta, että vastatessaan kuntakentästä ministeri toimii noin tulevaisuuden kannalta vähintäänkin haastavalla sektorilla. Mutta muutama kysymys.

Ensinnäkin yhteisöveron tuotosta. Metsäteollisuuden päätösten seurauksena yhteisöveron määrä tulee koskettamaan pahoin aika montaa kuntaa, ja siitä seuraa tietysti jotakin. Kysymys kuuluu, millä tavalla ministeri on tätä tilannetta nyt sitten tulevaisuuden osalta pohtinut.

Toinen kysymys kuntien syvän yhteistyön määrärahaan. Oli kovin yllättävää, että ensi vuoden budjettiesityksessä se on pienempi kuin tänä vuonna.

Sitten kolmas pienempi kysymys. Nuo verotulomuutokset aiheuttavat vajaan 380 miljoonan euron menetykset kunnille. Ne on ajateltu korvata sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuutta korottamalla. Kohdistuvatko nämä kompensaatiot nyt kaikkiin kuntiin tätä kautta oikeudenmukaisella tavalla?

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten kuulimme ministeriltä, kuntatalous voi keskimäärin hyvin, mutta tosiasia on, että kuntatalous eriarvoistuu kovasti. Ongelma vain kärjistyy tulevaisuudessa, kun väki ikääntyy ja verotulot jakautuvat entistä epätasaisemmin kuntien kesken. Ratkaisu kuitenkaan ei ole oppositionkaan täällä huutama "lisää rahaa kunnille", koska se ei tarjoa pysyvää ratkaisua vaan kunnissa on todellakin löydettävä uusia toimintatapoja ja tehtävä rakenteellisia uudistuksia. Mutta näitä tulisi vauhdittaa, ja näitä hyviä käytäntöjä varmaan maastamme paljon löytyy, mutta miten näitä saataisiin juurrutettua kuntiin, ja voisiko Paras-hankkeen yhteyteen tehdä jonkinlaista jatkomallia, että näitä parhaita käytäntöjä todella saataisiin juurrutettua kuntiin?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä tässä melkein meinasin häkeltyä, kun rupesin kuuntelemaan oikein tuota äskeistä kokoomuksesta tullutta puheenvuoroa. Se kyllä kertoo nyt aika paljon sitä kylmää kieltä, millä asenteella tätä talousarviota on tässä hallitus laatinut. Kun puhumme kuntataloudesta, puhumme ihmisen arjen kannalta maailman tärkeimmistä asioista. Jos kokoomuksesta todetaan, että eiväthän kunnat itse asiassa rahaa tarvitse, pelkät Paras-hankkeet riittävät, me sosialidemokraatit kannatamme Paras-hanketta, me kannatamme sitä, että rakenteita kehitetään, mutta me lähdemme kyllä siitä, että ei niitä vanhuksia ilman voimavaroja pystytä hoitamaan eikä niitä lasten palveluita turvaamaan. Tässä on nyt se iso keskeinen kysymys, mikä on tämä riittävä valtionosuuksien määrä kuntataloudelle. Mehän olemme tässä omassa vaihtoehdossamme lähteneet aivan eri summista liikkeelle kuin hallitus, koska kyllähän näitä rahoja tässä tilanteessa pitäisi peruspalvelujen turvaamiseen käyttää eikä ainoastaan suurituloisten veronkevennyksiin.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minusta ministeri Kiviniemi on oikeilla jäljillä, kun hän on käynnistänyt tämän kuntien parhaitten käytäntöjen avaamisen kaikkien kuntien käyttöön. Tässä on yksi oleellinen vastaus siihen haasteeseen, mikä kuntakentällä on. Meillä kuntien väliset erot ovat erittäin suuret. Saman kokoiset ja saman tyyppiset kunnat poikkeavat hyvinkin paljon siinä, mitä palvelutuotanto maksaa. Tässä mielessä tämä hanke on hyvä tulevaisuushanke.

Muutoinkin pitää sanoa, että ministeri on vienyt määrätietoisesti tätä hanketta eteenpäin ja nyt pitää päästä tänne sisältökeskusteluun. Nyt on kuntarajoja tarkisteltu ja tehty rakenteellisia ratkaisuja, mutta oleellinen tulos tulee siitä, miten nämä palvelut tehostuvat.

Sitten kysymys, miten tämä valtionosuusuudistus etenee, 2010 tuleva uudistus. Huomioihan se riittävällä tavalla kuntien väliset erot, sijainnista johtuvat erot ja sairastuvuuskysymykset, koska ne ovat taas kunta—valtio-suhteen kannalta tärkeitä, että olosuhdetekijät ovat riittävällä tavalla huomioituina.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kunta- ja palvelurakennehanketta täytyy viedä määrätietoisesti eteenpäin, ja yhdistymisavustuksiin onkin merkitty talousarviokirjaan hyvin huomattavia resursseja. Tuloksia on saatu aikaan ehkä tähän mennessä jo enemmän kuin rohkeimmatkaan ennustukset olisivat voineet, kun tämä hanke lähti liikkeelle, ennakoida. Pääsääntöisesti kyllä luotan, että nämä yhdistymisavustukset kunnissa osataan käyttää oikeisiin kohteisiin, mutta huomasin täältä talousarviokirjasta, että kun yhteistoiminta-alueita määritellään ja pyritään saamaan aikaan, niin oli kiinnitetty erittäin voimakasta huomiota informaatio-ohjaukseen. Kysynkin ministeriltä, voitaisiinko tällaista samanlaista informaatio-ohjausta yhdistymisavustusten kohdalta suunnata juuri samalla tavalla uusien syntyvien kuntien elinvoimaisuutta ja elinkeinopolitiikkaa tehostaviin hankkeisiin kenties vielä paremmin ja tehokkaammin kuin tänä päivänä tapahtuu.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri varmasti suhtautuu vakavasti kuntien tilanteeseen ja on tietoinen monista ongelmista. Haluan kuitenkin painottaa esimerkiksi Kotkan, oman kotikaupunkini, ongelmia tuodakseni sen esille, miten senkin kokoisessa 56 000 asukkaan kaupungissa tosiasiassa tapahtuu. Kaupunki etsii 140 työntekijää vähennettäväksi, nimenomaan 140, terveydenhoidon, vanhustenhoivan ja sosiaalitoimen puolelta. Samaan aikaan pitäisi leikata terveysbudjettia, pitäisi leikata kirjastoilta rahaa ja kouluilta. Tämä on kuitenkin se tosiasia, jossa tuon tyyppinen kaupunki elää, ja näin ollen kysyn, ovatko teidän mielestänne valtionosuudet kunnille kunnossa.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä kuultiin kokoomuksen ed. Toivakan suusta sitä, että lisärahalla kuntien ongelmia ei pelasteta. Ei varmaankaan, mutta sillä on kuitenkin hirmu suuri osuus siinä kohtaa etenkin, kun ministeri Kiviniemi puhui täällä kuntatalouden voivan keskimäärin hyvin. Mutta kunnissa eletään arkitodellisuutta, ei keskivertoluvuilla.

Olisin kysynyt sitä, että kun täällä eri sektoriministerit ovat yksi toisensa jälkeen tuoneet esille ennalta ehkäisevien toimien tarvetta ja nyt kun kunnilla keskiveroisesti menee hyvin eikä välttämättä riitäkään varoja näihin ennalta ehkäiseviin toimiin, niin miten te näette kuntaministerinä, tulisiko panostaa ennen kaikkea kuntiin, kuntalaisiin, koska valtiontaloudella näyttää nyt menevän kohtalaisen hyvin, ja tasapainottaa sitä elementtiä.

Vielä viitaten äskeiseen kyselytuntiin, kun puhuttiin rahoitusmarkkinoista, haluaisin kysyä ministeriltä vielä kerran ensimmäisen kysymyksen, johon vieläkään ette vastannut: Olitteko tietoisia tämän vuoden alussa siitä järjestelystä, joka tehtiin, jos olitte, oletteko olleet siunaamassa sitä vai ette? "Kyllä" tai "ei" riittää.

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen kysyi tästä vuoden 2010 tilanteesta. Se ennustaminen on äärimmäisen vaikeaa. Sitä voi ennustaa vain varovaisesti. Tiedämme sen, että talouskasvu tulee silloin olemaan hitaampaa kuin tällä hetkellä, ja totta kai se vaikuttaa myöskin kuntien tuloihin.

Täällä on monella suulla puhuttu näistä valtionosuuksista. Vastaan tässä yhteydessä myös ed. Viitasen kysymykseen, ed. Tiusasen kysymykseen ja ed. Paasion kysymykseen. Verotulojen kasvu on paras tae sille, että kunnissa taloudellisesti menee hyvin. Se on ehdottomasti se ykkösasia. Siinä mielessä tämä yleinen talouskasvu parhaiten turvaa sen, että kunnissa on rahaa käyttää palveluihin. Valtionosuudet tulevat sitten siinä rinnalla. Nyt on oikeastaan tänä vuonna ollut vähän paradoksaalinen tilanne. Meillä verotulojen kasvu on ollut ennätyksellistä ja myös valtionosuuksien kasvu on ollut ennätyksellistä. Tämähän ei ole sinänsä ihan järkevää, pitäisi olla vähän toisinpäin, että kompensoidaan valtion puolelta niinä vuosina, kun verotulot eivät kehity myönteisesti. Eli varmasti on niin, että voisi vieläkin enemmän kunnille varoja valtionosuuksien kautta laittaa. Mielelläni ottaisin sinne pottiin lisää, mutta voi myös sitten kysyä sitä, mikä on se sopiva taso. Näillä toimilla tullaan oikein kohtuullisesti toimeen, ja juuri kun katsotaan sitä historiaa, niin nyt puhutaan kuitenkin poikkeuksellisen isoista korotuksista.

Pelkosenniemen osalta meillä harkinnanvaraisiin on selkeästi kirjattu ja hallitusohjelman mukaisesti otettu ikään kuin uutena kriteerinä se, että kunnilta edellytetään puitelain mukaista toimintaa. (Ed. Mustajärvi: Se oli ministerin oma esitys!) — Mutta minun on siinä esityksessä toimittava hallitusohjelman mukaisesti ja lain mukaisesti. (Ed. Mustajärvi: Ensin esitettiin, sitten evättiin!)

Ed. Koski kysyi yhtyvien kuntien valtionosuuksista. Meillähän myös näissä yhtyvien kuntien tapauksissa kompensoidaan nämä valtionosuusmenetykset, joita koituisi yhdistymisestä, niin että sillä tavalla kannustetaan myös näihin liitoksiin, mutta olenkin ed. Koskelle luvannut toimittaa sitten erikseen vielä materiaalia siitä, mitä juuri yhdistyvän Kouvolan osalta tämä tarkoittaa. Valmiussuunnitelmien osalta ministeri Holmlund osaa varmasti vastata tähän.

Ed. Korhonen kysyi sitten tästä kuntien syvästä yhteistyöstä. Täytyy sanoa, että meillä on ollut vähän vaikeuksia saada se määräraha kokonaisuudessaan menemään. Sitä ei ole haettu niin paljon kuin olemme olettaneet, eli siinä mielessä tämä tason lasku ei ole mitenkään yllättävää. Mutta ei varmaan löydy budjetista juuri momenttia, jonne eivät lisätulot olisi suotavia myöskin sitten eduskunnan taholta.

Sitten tästä valtionosuusuudistuksesta useampikin kysyi, muiden muassa ed. Rantakangas. Totta kai siinä olosuhde- ja palvelutarvetekijät tullaan huomioon ottamaan, mutta sen osalta pääsemme sitten ihan yksityiskohtaiseen malliin vasta tuossa vuoden loppupuolella.

Tuossa äsken kyselytunnilla nyt ei vieläkään mennyt perille se, että se on Ratan, FK:n ja Kuluttajaviraston asia hyväksyä ne ohjeet. Se ei tule ministerin pöydälle, ministeri ei siunaa sitä, eikä hallitus käsittele sitä. Tämä on ihan selkeästi asetettu FK:n ja Ratan tehtäväksi, ja olen sen myös tässä todennut, että tiedotus on ollut puutteellista, niin kuin on tänään ja eilen huomattu, ja tässä osoite on kyllä ilman muuta erityisesti pankit ja FK.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yksi esimerkki näistä kuntaliitoksista. Meillä on yksi kriisikunta, Rääkkylä, Pohjois-Karjalassa, ja me kävimme Kiteen ja Rääkkylän välillä neuvotteluja. Se kariutui sellaiseen ongelmaan, jotta jos nämä kunnat olisi laitettu yhteen, niin koska Rääkkylän talous on sen verran heikko ja vastuita kaiken näköisiä on olemassa siellä ja velvoitteita, meidän olisi pitänyt nostaa sitten Kiteellä 2 prosenttia veroäyriä. No, eihän siitä tullut kauppaa. Ne porkkanarahat nimittäin eivät olisi siihen riittäneet.

Eikö tämän tyyppisiin ongelmiin pitäisi kehittää jotain? En usko, että se Rääkkylä siitä selviää, johonkin se jossakin vaiheessa kuitenkin ajautuu. Eikö tässä pitäisi olla semmoinen erillispotti rahoituksessa, katsoa, että tämän tyyppisiin voidaan ... Siitä olisi tullut kuntaliitos, jos olisi saatu se talous jollakin tavalla puihin. Oikeastaan tämä on se ongelmakysymys.

Sitten Paras-lain osalta: Miten ministeri on suhtautunut näihin eri näköisiin himmeleihin, niin kuin meilläkin Keski-Karjalassa rakennettiin se. (Puhemies: Minuutti on täynnä!) 70 prosenttia kaikista rahoista kulkee sen himmelin kautta, joka on liikelaitos sitten.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän Rahoitustarkastukseen liittyvä asia on todella olennainen, ja se liittyy tietysti siihen isoon kysymykseen, millä tavalla vakaus ylläpidetään ja myös niin, että kansalaisten edut tulevat tässä yhteydessä turvattua. Minua on hivenen jäänyt vaivaamaan tämä keskustelu sen takia, että ministeri Kiviniemeltä on tässä yritetty kysyä sitä, oliko hän tietoinen siitä, mitä Rahoitustarkastus oli tekemässä, elikkä oliko hän antanut asiallisesti ottaen hyväksynnän tälle toiminnalle, että voidaan tehdä näitä korkoehtojen muutoksia.

Kysyn nyt siis vielä näin ollen viidennen kerran, olitteko tietoinen vai oliko myös tiedonkatko ja huono tiedotus, niin että ministerille ei kerrottu näistä suunnitelmista, ei pankkien eikä Rahoitustarkastuksen osalta, aikaisemmin.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuntauudistuksen lisäksi valtiovarainministeriön pääluokan sisällä on menossa muitakin uudistuksia, muun muassa aluehallintouudistus. Siellä tietysti toivotaan valtion aluehallinnon uudistamisen lisäksi, että maakuntahallintoa vahvistetaan asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Haluan kuitenkin kysyä valtion aluehallinnon osalta yhdestä palasesta, joka on vielä auki tuon uudistuksen osalta, ja se on poliisihallinto, jossa vielä uudistustyö on käynnissä ja niitä malleja ollaan valmistelemassa. On esillä poliisihallitusviraston perustaminen, ja poliisin aluehallinto-organisaatio on vielä auki. Tuleeko tämä poliisihallitusviraston alueorganisaatio sisältymään tähän aluehallintovirastoon tai aluevirastoon, vai tullaanko sille perustamaan omat alueelliset yksikkönsä?

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on juuri todettu, että kunnilla menee keskimäärin hyvin tai keskimäärin huonosti, ja ministeri on sen sanonut, että nämä ansiotuloveron vähennyksistä tulevat tulonmenetykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti. Kunnat ovat erikokoisia ja erilaisia, ja kunnat voivat itsekin tehdä aika paljon. Yksi yhteinen nimittäjä näillä kunnilla on, olipa se sitten iso tai pieni, että kuntien hankintaosaaminen on edelleen lasten kengissä. Osaamattomuus näissä hankinta-asioissa syö kuntalaisten veroeuroja todella paljon. Nyt kaupungeissa ja kunnissa joudutaan isojakin sopimuksia avaamaan tai jo tehtyjä palvelusopimuksia purkamaan kilpailutusprosessissa tehtyjen virheiden vuoksi. Ministeri, oletteko harkinnut sitä, että pyrkisimme saamaan Kuntaliiton yhteyteen tällaisen yksikön, joka auttaisi kuntia (Puhemies: Minuutti!) kootusti näiden sopimuksien tekemisessä, ettei näitä virheitä syntyisi?

Maarit Feldt-Ranta /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että kuntatalous parani olennaisesti viime hallituskaudella. Silloin päätettiin uudistuksista, jotka ovat nyt kantaneet hedelmää. Peruspalveluohjelma lakisääteistettiin ja päätettiin indeksikorotusten maksamisesta täysimääräisesti. On positiivista, että myös Vanhasen kakkoshallitus on jatkanut näitä edeltäjänsä alullepanemia uudistuksia. Punamultahallitus myös maksoi kunnille kaikki niiden saatavat pois, niin että uusi hallitus pääsi aloittamaan puhtaalta pöydältä. Onkin suuri pettymys, että nykyhallitus on hukkaamassa saamansa erinomaisen kuntaperinnön. Kuntatalous on hiipumassa ja kuntalaisten eriarvoisuus kasvamassa. On valitettavaa, ettei valtiontalouden ylijäämää haluta käyttää kuntapalvelujen kehittämiseen. Ministeri Kiviniemi, eikö juuri nyt pitäisi varautua tulevaan palvelutarpeiden kasvuun? Uskotteko todella, että Paras-hanke, tuottavuusohjelma ja yksityistämishankkeet hoitavat koko tämän palvelutarpeiden kasvun?

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä on usein todettu, kuntien väliset erot ovat tavattoman suuret, ja sitä suuremmalla syyllä ihmettelen, minkä tähden kuntien harkinnanvaraisia valtionosuuksia ollaan leikkaamassa noinkin paljon. Sehän on juuri se raha, jolla voidaan auttaa niitten vaikeuksissa olevien kuntien taloutta.

Toisena kysymyksenä: Kun ministeri Kiviniemi toivoi, että saisi lisää rahaa, niin on täällä semmoinenkin momentti, josta voitaisiin vähentää, ja tämä on tämä niin sanottu matalapalkkatuki. Minä en kerta kaikkiaan ymmärrä sitä, että 54-vuotiaasta työntekijästä, jolle työnantaja maksaa tarpeeksi pientä palkkaa, 900 euroa kuukaudessa, annetaan tukea sille kunnalle, työnantajalle. Pääsääntöisesti tätä käyttää kunnat ja liike-elämä. Tämä on täysin käsittämätöntä. Palkitaan työnantajat, jotka maksavat tarpeeksi pientä palkkaa. Minun mielestäni tämä pitäisi poistaa kokonaan. Siinä on 104 miljoonaa euroa, joka voitaisiin antaa kunnille suoraan paljon parempiin tarkoituksiin.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Palaan hiukan tuohon pankkiasiaan, koska ministerikin puheenvuorossaan sitä vielä sivusi ja samaten ed. Heinäluoma äsken omassa vastauspuheenvuorossaan.

Tietysti kun tarkastellaan tilannetta 1990-luvun alussa ja mikä se oli silloin, niin Suomihan sukelsi voimakkaasti alaspäin, työttömyys lisääntyi, vakuudet lähtivät alta pois. Nyt tällä hetkellä ollaan kumminkin vakaassa tilanteessa siihen nähden kokonaisuutena ottaen, elikkä aineksia, rakennuspuita, ei ole löytymässä näitten välille missään vaiheessa. Kysyisinkin ministeriltä sitä, kuinka Suomessa pankkien valvonta toimii verrattuna esimerkiksi USA:han, onko meillä tiukempi valvonta täällä vai väljempi valvonta, pystytäänkö meillä paremmin reagoimaan tällaisiin kriiseihin, mitä mahdollisesti tulee, koska me muistamme — osa muistaa, osa ei — tuon 1990-luvun alun. Se tuli kalliiksi suomalaiselle yhteiskunnalle.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitan kysymällä vielä ministeriltä tai tivaamallakin sitä, aiotteko te, ministeri, nyt ottaa päiväjärjestykseenne kuluttajansuojalakiin perehtymisen, sen arvioinnin, onko tämä pankin oikeus nostaa marginaaleja yksipuolisella sopimuksella tällaisessa hankalassa taloudellisessa tilanteessa sitten tällainen kohtuullinen ehto. Kysynkin siis ministeriltä: Aiotteko te ottaa tämän päiväjärjestykseenne ja mahdollisesti tuoda siihen sitten oman rakentavan kantanne?

Sitten, arvoisa puhemies, vielä haluan olla huolissani kuntien taloudesta. Toivonkin, että te, ministeri, vielä harkitsisitte omaa käsitystänne kuntien taloudesta juuri siksi, että nyt näyttää kuitenkin siltä, että kuntien verotulot tulevat selkeästi talouskasvun hiipuessa hidastumaan ja laskemaan ja työllisyyskään ei enää parane mahdollisesti tulevana vuonna ja toimintamenot kasvavat palvelutarpeen ja kustannusnousun kattamiseksi. Samaan aikaan myös kuntien investointitarpeet pysyvät yhtä suurina. Tulos on siis se, että kunnat velkaantuvat yli miljardin verran vuodessa ja kuntalaiset joutuvat kovin eriarvoiseen asemaan.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikaisemmin ed. Mustajärvi toi Lapista hyviä ilonaiheita, jotka ovat kylläkin vähissä, mutta olen siitä iloinen, että keskusta niitä voi Lapissa tarjota tulevien kuntavaalien aikana.

Arvoisalta ministeriltä kysyisin: Kuntien verokehitys on ollut varsin positiivista. Se on erittäin hyvä asia, mutta ed. Kuopan tavoin olen huolissani harkinnanvaraisten avustusten tulevaisuudesta. Mitä näille määrärahoille kuuluu, ja mitä jakoperusteille kuuluu tulevaisuudessa?

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä haluaisin vielä viitata jo poistuneiden ed. Viitasen ja ed. Paasion kommentteihin siitä, että olisin eri mieltä siitä, että palvelujen rahoittaminen olisi jollakin tavalla poissuljettu kokoomuksen ohjelmassa. Luonnollisesti rahaa tarvitaan, ja tämä hallitus on antanut valtionapuja, sekä tänä vuonna on antanut että ensi vuonna tulee antamaan, hyvin paljon enemmän kuin edellisellä hallituskaudella vuosittain annettiin. Mutta siitä huolimatta olen sitä mieltä ja uskon, että oppositio on kanssani samaa mieltä siitä, että kunnissa kaivataan kipeästi näitä rakenteellisia muutoksia ja toimintatapojen uudistuksia. Se, että rahaa tarvitaan, on aivan varmaa, mutta ilman näitä uudistuksia todellista etenemistä ja kuntatalouden parantamista ei voi tapahtua.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En halua nyt jankuttaa, mutta ollaan ihan perimmäisten kysymysten äärellä.

Kunnallinen itsehallintohan taataan perustuslaissa, eikä lainsäädännössä ole mitään vähimmäisasukaslukurajaa, minkä pitäisi täyttyä. Minusta on suorastaan tavatonta, että pienintä kuntaa painostetaan näin rajulla tavalla, varsinkin kun Pelkosenniemen kunnan talousennuste vuoteen 2012 on valtiovarainministeriön ennusteenkin mukaan parempi kuin naapurikunnilla Sodankylällä ja Kemijärvellä. Eli onko tässä tämän yhden kunnan pakottamisessa taustalla joitain sellaisia perusteita, joita ei voi sanoa julki?

Vuosi sitten oli Helsingin Sanomissa entisen ja nykyisen kuntaministerin haastattelu, ja siinä entinen kuntaministeri sanoi — ja hän ei ole tälläkään hetkellä mikään rivikansanedustaja vaan valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja — että tulevassa valtionosuusuudistuksessa 2010 Lapin tulee saada 100 miljoonaa euroa lisää. Oletteko tästä asiasta samaa mieltä?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kysyn ministeriltä: Onko otettu tulevassa valtionosuusuudistuksessa huomioon sairastavuuskertoimet?

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin hyvin tiedämme ja ministeri esille toi, hallituksen ensi vuoden talousarvioesitys pitää sisällään kunnille vahvaa tukea myöskin jatkossa.

Mutta toisaalta me hyvin tiedämme myöskin sen, että edellisen hallituksen valtiovarainministeri jo toi julki Kuntaliiton kanssa tiedon siitä, että vuodet 2010 ja 2011 ovat erittäin haasteellisia kunnille. Se ei ole mikään uutinen tänäkään päivänä. Se oli tiedossa oleva jo edellisen hallituksen aikana.

Mutta kuitenkin kysyisin tässä yhteydessä demareiden uutta muuttunutta käyttäytymistä kunnissa. Aikaisempi yhteinen vastuullinen työnteko kuntatalouden eteen, kuntien eteen, oman kunnan eteen on muuttunut. Demarit ovat tuoneet oppositiopolitiikan ainakin suuriin kaupunkeihin Suomessa. Miten tämä vastuullisuus kuntatalouden eteen on demareilla nyt muuttunut? Onko tämä teidän uuden puheenjohtajanne Urpilaisen myötä (Puhemies: Minuutti!) tullut uusi tapa yhdessä viedä kuntataloutta eteenpäin?

Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi

Arvoisa puhemies! Hieman kyllä ihmettelin ed. Feldt-Rannan analyysiä siitä, että nyt oltaisiin hukkaamassa edellisten hallitusten perintö, kun pikemminkin päinvastoin on entisestään pystytty parantamaan tätä kunta—valtio-suhdetta, ja nyt hoidetaan kaikki ne vastuut ja velvoitteet taloudessa, jotka valtiolle kuuluvat. Kustannustenjaon tarkistus tehtiin täysimääräisesti, verotulomenetysten kompensaatiot tehdään täysimääräisesti ja 100-prosenttisesti korotetaan valtionosuuksia ensimmäistä kertaa. Vähitellen on menty parempaan suuntaan. Nyt kun tämä yleinen talouden tilanne on näin hyvä, niin se entisestään tukee kuntien tilannetta, ja juuri siksi on loogista, että myös näissä harkinnanvaraisissa on tapahtunut pientä laskua, ei paljoa. Nyt onnistuin myös budjettineuvotteluissa saamaan sinne muutaman miljoonan korotusta, ja kyllä varmaan eduskunnassakin saattaa sitten ymmärrystä sinne löytyä, koska tämä kuntien eriytynyt tilanne on se suuri huolenaihe.

Kun täällä sitten kyseltiin Rääkkylän ja Pelkosenniemen osalta, niin laki on kaikille sama, se Paras-laki. Se koskee jokaista Suomen kuntaa, ja sen mukaisesti on meneteltävä, ja myös harkinnanvaraisten osalta on otettu sitten uusia tiukennuksia harkinnanvaraisten jakoon tämän Paras-puitelain hengessä. Jokaisen tässä erityisen vaikeassa taloudellisessa asemassa olevan kunnan osalta on arviointiryhmät asetettu, ja ne voivat toteuttaa ja niiden pitää toteuttaa arviointiryhmän esityksiä, ja siitä lähdetään. Jos näin ei tehdä, niin sitten katsotaan ensi vuoden puolella puitelain mukaisesti, miten näiden kuntien osalta sitten toimitaan, että nimenomaan tässä kohdellaan kaikkia kuntia samalla tavalla.

Ed. Pentti Oinonen kysyi sairastavuuskertoimesta, niin ilman muuta se otetaan jatkossakin valtionosuudessa huomioon.

Sitten vielä tästä kyselytunnin asiasta, niin nyt varmaan, kun Rahoitustarkastukselta ja myöskin FK:lta ovat nämä tiedotteet tulleet ja jokainen ne huolella lukee, niin ymmärtää vihdoin sen, mistä tässä pykälässä oli kyse. Kyse oli siitä, että korvattiin se aikaisemmin käytössä ollut pankin mahdollisuus yksin eräännyttää se luotto. Eli luotto olisi pitänyt maksaa käytännössä heti takaisin. Se korvattiin tällä mahdollisuudella nostaa korkoa, joka siis turvaa paremmin käytännössä molempien osapuolten tilanteen. Tämä todellakaan ei ole tullut ministerin siunattavaksi, koska sen ei pidäkään tulla ministerin siunattavaksi.

Sitten tähän ed. Heinäluoman kysymykseen. En ole sitä siunannut ja en ole siitä saanut erikseen informaatiota, koska se nimenomaan ei ole sellainen asia, joka ministerin tai hallituksen pitää siunata. Eli tässä mielessä olen ollut myös tämän julkisen informaation varassa.

Sitten ed. Ahonen kysyi vielä tästä pankkivalvonnasta. On selvää, että USA:ssa tilanne on erittäin haasteellinen, koska siellä on monta osavaltiota, ja osaltaan tämä tietty kirjavuus tässä valvonnassa on näitä ongelmia saattanut hyvin pitkälle myöskin aiheuttaa, niin että noin keskimäärin ottaen Euroopassa ollaan huomattavasti paremmassa tilanteessa, ja minun mielestäni ohje tälle rahoitusmarkkinakriisille ei olekaan niinkään se, että tehdään enemmän sääntelyä, vaan se, että tehdään parempaa sääntelyä ja parempaa valvontaa. Myös Euroopan tasolla meillä on tässä kehitettävää, mutta tämä yhteistyö USA:n kanssa on myös äärimmäisen tärkeää.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtion budjetti antaa niille, joilla ennestään on, ja niille, jotka tarvitsisivat, antaa niukemmin.

Mutta aloitan tämän budjetin ruotimisen budjetin sivulta 251. Siellä on Suomen jäsenmaksuosuus Euroopan unionille ja nimenomaan se osuus, mitä Suomi maksaa rikkaan Ison-Britannian jäsenmaksuhelpotusta, tänä vuonna 159 miljoonaa euroa. Viime vuonna se oli 141 miljoonaa euroa ja tänä vuonna rikkaan Britannian 159 miljoonaa euroa; siis vanhan miljardin maksamme siitä, että Margaret Thatcher aikoinaan neuvotteli Britannialle tämän helpotuksen. Tähän ei saada äärtä eikä laitaa, tähän asiaan.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset esittävät budjetin käsittelyn yhteydessä, että tämä raha poistettaisiin budjetista. Sillä rahalla me pistäisimme kuntoon pitkiä puutoslistoja, jotka koskevat sotiemme veteraaneja, pienituloisia ja sairaita ihmisiä. Tällä yhdellä ainoalla toimenpiteellä vapautuisi 159 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Tässä budjettiesityksessä näkyy valtiovarainministeri Kataisen tyrmäysvoitto Suomen keskustasta. Tämä on suuren rahan budjetti, tämä on suurten verohelpotusten budjetti ja nimenomaan suurten verohelpotusten budjetti suurituloisille. Jos me ajattelemme tätä tuloveronkevennystä, joka tulee siis voimaan etupainotteisesti tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin, niin meille kansanedustajille se merkitsee useita kymmeniä euroja kuussa lisää, pienituloiselle työntekijälle, duunarille, toimihenkilölle parikymppiä lisää ja pelkän kansaneläkkeen varassa olevalle, monen asteisille väliinputoajille, jotka eivät maksa ollenkaan valtion tuloveroa, kevennys on nolla. Voiko tämä olla totta, että tätä markkinoidaan sosiaalisena budjettilinjana?

Kokoomuksen linjana tätä kyllä voidaan markkinoida, koska kokoomus on nimenomaan tehnyt lupaustensa mukaisesti, ja kun ed. Sasikin meidän kaikkien iloksi tuli saliin, niin voin kertoa, että kokoomuslainen ideologia yleensä merkitsee sitä, että jos vaikka laiturilta lipsahdat veteen, niin ei sinne mennä avuksi, hypätä sinne, ei heitetä edes pelastusrengasta, vaan nostetaan peukku pystyyn ja sanotaan, että tsemppiä, ui kovempaa. Kannustetaan tällä lailla ihmisiä omatoimisuuteen. Tämähän se on läpi linjan valitettavasti kokoomuslainen tapa: tsemppiä, yritä kovempaa!

Mutta aivan kuin ed. Hemmiläkin heräsi, maatalous. Mitä merkitsee tämä budjetti maataloudelle ja EU:n kautta maataloudelle? Kolme maitotilaa päivässä menee lahtipenkkiin. Tämähän on jo pahempaa tahtia kuin talonpojan tappolinja-aikaan. Vieläkö tekin uskotte EU:n tasapainottavaan voimaan? (Ed. Hemmilä: Ei!) Kiireesti, kiireesti itsenäistä päätösvaltaa, jos suomalaista ruokaa meinataan syödä. Tästä ei tule mitään. Ranskan johdolla Ranska jarruttaa isoja maata-lousuudistuksia. Kuulimme siitä eilen suuressa valiokunnassa ranskalaisen näkemyksen, ja siellä ei ymmärretä suomalaisen pienviljelijän, ruuantuottajan, päälle yhtään mitään. Ja tällaisessa hallituksessa viljelijäkokoomuslaiset ja kepulaiset ratsastavat kohti iltaruskoa. Tämä ei ole viisasta politiikkaa.

Mutta täytyy katsoa myönteisesti tulevaisuuteen. Suomi on laaja maa, meillä on laaja pinta-ala. Tämä maa pystytään hoitamaan hyvin ja viemään turvattuun tulevaisuuteen. Kysymys on politiikan sisällöstä. Täällä me soutuveneellä soutelemme makeavesialtaitten päällä, kun muualla tislataan merivedestä ja monesta suolaisesta vedestä juomia ja juomatarvikkeita. Meillä on järvissä, meillä on puroissa, meillä on valtavat resurssit täällä. Jokainen hehtaari Suomessa tulee arvoonsa. Ja meillä ilmastonmuutosta hyväksikäyttäen ymmärtämättömät vihreän liikkeen kansanedustajat haluavat asuttaa kaikki suomalaiset sinne, mihinkä ratikkakiskot vievät. Eihän siitä mitään tule, tällaisesta politiikasta! Nimenomaan hajauttaminen ja se perustuslain oikeus, että suomalainen ihminen saa asua ja vapaasti valita asuinpaikkansa, asuu sitten Savukoskella, Pelkosenniemellä tai vaikka niin kuin ed. Hoskonen Ilomantsissa. Näin on hyvä.

Eihän se ole mitään, että kaikki pistetään yhteen patsaaseen asumaan, niin kuin tämä vihreä keskittämisideologia. Se alkaa olla joka paikassa, ruuhkamaksuissa, kontrollissa, kaiken maailman valvonnassa, ja tätä sitten ymmärtämättömyyttään monet nuoret tukevat, vaikka siinä ei ole järjen häivää. Meillä on laaja maa, meillä on valtavat resurssit ja iso fotosynteesipinta-ala. Jos tulevaisuudessa halutaan pärjätä, niin innovaatioita, keksintöjä, tuotekehittelyä, tätä kaikkea turpeen suhteen, tuulen suhteen, auringon suhteen, me pärjäämme täällä erinomaisesti. Emme me ole syrjässä, me olemme maailman katolla. Kysymys on vain politiikan sisällöstä, osataanko hoitaa oikein, ja vanhat puolueet eivät osaa hoitaa oikein. Ne vetävät niin syvässä urassa ympyrää, että pikkuisen korvat näkyvät, ensimmäistäkään uutta ajatusta sieltä ei tule, vaan koko ajan puhutaan, niin kuin nyt keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen tänään viimeksi, palkkojen alennusta ja monenmoista yhteiskuntasopimusta. Ei, ei hyvänen aika, siis täytyy avautua tulevaisuuteen eikä kutistaa eikä latistaa.

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana vielä sitten lähiöpolitiikasta. Lähiöissä asuu satojatuhansia suomalaisia, ja jos siitä ilmastonmuutosvouhotuksesta nyt jotain hyötyä voisi olla, niin parannettaisiin näitten lähiöiden energiatehokkuutta antamalla sinne riittävästi peruskorjausvaroja. Nimenomaan tästä on kysymys. Meillä on Korsoja, on Itä-Helsinkiä, on Espoon Suvelaa, monia tällaisia asioita kehittää näitä lähiöitä. Meillä puhutaan vaan kaupunkien keskustojen kehittämisestä à la asuntoministeri Vapaavuori ja sitten näistä Ideaparkeista à la kuka tahansa, vaikkapa pääministeri. Lähiöissä lähiruoka, lähipalvelut, sieltä se nousee kansan syvistä riveistä omatoimisuuden kautta, aivan kuten ed. Oinonenkin tietää.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset tekevät budjettiin yksityiskohtaiset muutosesitykset, mutta tekevät myös tasapainottavan esityksen: vähennyksiä sieltä rikkaiden verohelpotuksista, EU:n pakkojäsenmaksuista, tarpeettoman nopeasti paisuneista kehitysapumäärärahoista. Me emme tee vastuutonta politiikkaa, että huiskisimme vain lisäysesityksiä. Kaikkeen, mitä me esitämme, esitämme myös vähennyksiä, ja se on se vaihtoehtoinen linja, jolle kansa on antanut yhä enenevää kannatusta, ja aina kun perussuomalaisilla kannatus nousee, niin vanhoilla puolueilla myös kuulo paranee.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtion talousarvio vuodelle 2009 valmistuu erittäin mielenkiintoisessa taloustilanteessa. Suomessa hyvällä talouspolitiikalla on työttömyys laskenut merkittävästi niin, että työttömyysaste on laskenut lähelle kuutta prosenttia ja kehitys on ollut koko ajan parempaan suuntaan. Julkisen talouden ylijäämä viime vuonna oli yli 9 miljardia euroa, mikä kuvaa hyvin talouden tervehtynyttä tilannetta. Kansainvälisen talouden puolella on sen sijaan mustia pilviä. Yhdysvalloista alkanut luottokriisi on jo kaatanut merkittäviä taloustoimijoita, ja Euroopassa pelätään heijastusvaikutuksia tulevaksi lähiaikoina. Hallitus varautuu budjettiesityksessään kotimaisen kysynnän lisäämiseen. Työn verotusta kevennetään 870 miljoonalla eurolla, ansiotason nousun verotusta kiristävä vaikutus kompensoidaan 160 miljoonalla eurolla, ja valtion verotaulukoita korjataan vuoden 2009 arvioidulla kustannusten nousun määrällä huomioiden myös kuluvan vuoden jälkeenjääneisyyden korjaaminen.

Arvoisa puhemies! Pitkään ongelmaksi tunnustettu eläkkeiden verotuksen vääristymä korjataan ensi vuoden alusta, ja samalla eläkeläispuolisoiden verotus muutetaan vastaavaa palkkaa nauttivien verotuksen tasolle. Matti Vanhasen hallitus toteuttaa myös ruoan arvonlisäverotuksen keventämisen, jolla selkeästi parannetaan lapsiperheiden asemaa. Olen ihmetellyt, miksi tätä oikeudenmukaista veronkevennystä on vastustettu hyvin monella taholla. Kokonaisvaikutukseltaan ruoan arvonlisäveron alennus on yhteensä 500 miljoonaa euroa.

Metsäteollisuuden toiminnan turvaamiseksi hallitus toteuttaa metsänmyyntiverotuksen huojennuksen, joka päättyy vuoden 2011 loppuun. Veronkevennys on käynnistänyt nopeasti puukaupan, ja tuontipuun vähenemistä pystytään näin korvaamaan kotimaisella puulla. Opposition taholta on arvosteltu vahvasti toteutettavia veronkevennyksiä. Kuitenkin hallituksen oikeaan aikaan toteutettava veropolitiikka tukee vahvasti kansantalouttamme maailmantalouden nykyisessä tilanteessa.

Matti Vanhasen ykköshallituksesta meillä on samanlaisia kokemuksia, jolloin heti vaalikauden alussa tehdyillä toimilla saatiin talouden notkahdus korjattua heti tuoreeltaan. Merkittävä parannus kotimaisen kysynnän lisääjänä ja kotita-louksien energiatehokkuuden parantajana on 3 000 euroon nouseva kotitalousvähennys, joka tukee myös kotimaisen energian käytön lisäämistä sitä kautta tehtävien lämmitysjärjestelmän muutosten kautta.

Arvoisa herra puhemies! Kotimaisen puun hankinnan kannalta tärkeä perusvararahoitus ei toteudu toivotulla tavalla valtion ensi vuoden talousarvioesityksessä. Perustienpitoon varattua määrärahaa pitää korottaa kokonaisuudessaan 600 miljoonaan euroon. Metsätalouden toiminnan turvaamiseksi nyt käytössä olevat lisämäärärahat ovat olleet erittäin tervetulleita, ja lisämäärärahojen vaikutus on jo näkynyt maakunnissa lisääntyvinä tiestön korjauksina. Tästä erikoiskiitos kuuluu ministeri Anu Vehviläiselle, joka on määrätietoisesti vienyt eteenpäin erittäin tarpeellisia lisärahoja. Puunhuollon kannalta tärkeitä rataosia Savonlinna—Huutokoski ja Nurmes—Vuokatti korjataan parhaillaan, ja Joensuu—Ilomantsi-radan korjaustyöt tulevat 2010.

Perusväylänpidon rahoituksen tilanne pitää ottaa nyt vihdoinkin vakavasti. Pelkkien lisäbudjettien varassa elämisellä en näe olevan kovin suurta tulevaisuutta pelkästään työmaiden suunnittelun kannalta. Metsäteollisuuden kotimaankuljetusten lisääntyessä nykyinen tieverkko ei kerta kaikkiaan pysty kestämään lisääntyvää raskasta liikennettä. Lisäksi tulevat bioenergian kuljetukset, joilla kuljetetaan sekä haketta että turvetta käyttöpaikoille. Kaikkineen tämä tarkoittaa lähes 500 000 rekkakuorman lisäystä nykyiseen verrattuna, jos kerran pidämme kiinni kotimaisen puun käytön ja ilmastopolitiikan tavoitteesta. Miksi tavoitteita laaditaan, mutta budjetin käsittelyn yhteydessä ne kaadetaan?

Herra puhemies! Eduskunnan on syytä ottaa keskusteluun koko valtion talousarvion valmistelumenettely. Nykyinen meno tarkoittaa sitä, että valtiovarainministeriön tekemää esitystä muutetaan parilla promillella, ja talousarvioaloitteet tuhotaan 1 000 äänestyksellä juuri joululoman alla. Eduskunnan on itse linjattava talousarvion suuret linjat, joita ministeriöiden on noudatettava. Parhaiten nykyinen menettely näkyy juuri väylänpidossa. Eduskunta hyväksyy joka vuosi nykymenon, vaikka todellinen tahto laittaa väylät kuntoon koko maassa on olemassa.

Herra puhemies! Sisävesiliikenteen kehittäminen pitää ottaa vihdoin vakavasti. Suomella on korvauksetta käytössään ainutlaatuinen väylästö, jota pitää pienin korjauksin parantaa. Vesiliikenteen liikenne on parasta ympäristö- ja teollisuuspolitiikkaa, joka koituu koko kansakunnan hyväksi. Päijänne—Keitele-vesialueen hyödyntäminen Jyväskylään rakennettavan biovoimalan kuljetuksiin on erinomainen kohde osoittaa sisävesikuljetusten toimivuus. Kolme siltaa korjaamalla koko valtava vesistö tulee mahdolliseksi muun muassa bioenergian kuljetuksille.

Lopuksi, arvoisa puhemies, maa- ja metsätalousministeriön pääluokassa metsätalouden määrärahojen lisäys kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisiin avustuksiin on tervetullut, mutta kansallisessa metsäohjelmassa tavoitteeksi asetettu 75 miljoonan euron taso pitää saavuttaa mahdollisimman pian. Jo tänä vuonna varojen käyttö ylittää töihin myönnetyt varat, ja vuoden lopulla syödään tulevan vuoden rahoja. Myös metsäkeskusten toimintamäärärahoille kansallisessa metsäohjelmassa asetettu tavoite, 55 miljoonaa euroa, on tässäkin talousarvioesityksessä tavoittamattomissa, vaikka pientä parannusta on saatu. Ilman toimivaa väylästöä ja metsäorganisaatioiden rahoitusta puun liikkeellesaanti ei ole mahdollista.

Opetusministeriön pääluokassa ammatillisen koulutuksen lisääminen on erittäin hyvä asia. On pidettävä huoli, että alueellisesti koulutusta järjestetään joka puolella Suomea, jotta tuetaan yritysten työvoimatarvetta tehokkaasti. Hammaslääkärikoulutuksen aloittaminen Kuopiossa viimeistään vuonna 2010 Itä-Suomen yliopiston aloittaessa on välttämätöntä. Tähän opetusministeriön mielestäni tulee varautua jo tämän vuoden aikana, ja ensi vuoden aikana viimeistään. Opetusministeriön on otettava vakavasti vaikea tilanne, joka pahenee koko ajan, ellei koulutusta Kuopioon saada.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Varmasti terveyspalvelujen puute on se kaikkein kipein ja eniten ihmisiä koskettava ongelma, joka ei tietenkään ole vain valtionhallinnon ongelma tai kuntaongelma, vaan se on yhteinen. Mielestäni valtiovalta ei kylliksi tue kuntia niin, että ne pystyvät toteuttamaan asiallisen perusterveydenhoidon. Toisaalta tiedämme myös, että on kuntia, jotka pystyisivät parempaan jos ne vain haluaisivat. Tämä tilanne kuitenkin maksaa kokonaiskuluina yhteiskunnalle, kun vaivat ja sairaudet, jotka pystyttäisiin ennalta ehkäisemään tai ajoissa diagnosoimaan ja hoitamaan ja jotka kuuluisivat perusterveydenhoitoon, ajan mittaan ajautuvat ja joutuvat erikoissairaanhoidon piiriin, jolloinka kaikki on paljon kalliimpaa. Tämän lisäksi tulee tietysti inhimillinen kärsimys. Todellisuus on siis tämän talon seinien ja ovien ulkopuolella toinen kuin mitä usein täällä eduskunnassa kuulemme hallituksen aitiosta. Tilanne on paljon pahempi, eikä myöskään Paras-hanke ole mikään sellainen taikasana, joka muuttaisi tilanteen käytännössä.

Lääkäripula, joka koskettaa yli koko maan terveyskeskuksia, ei tietenkään ole vain palkkakysymys. Oikeastaan se ei ole lainkaan lääkäreiden palkkakysymys, vaan se on työviihtyvyyteen ja työn luonteeseen liittyvä ongelma. Uusi tilanne on tällä hetkellä syntynyt, kun nimittäin vastavalmistuneiden lääkäreiden kannalta ei ole niin kuin ennen, eli ei ole vanhempaa kollegaa, joka pystyisi tukemaan, avustamaan ja ohjaamaan päivittäistä työntekoa. Näin ollen vastavalmistuneet lääkärit hyvin heikosti, vastenmielisesti hakeutuvat työpaikkaan, jossa joutuvat välittömästi suuren vastuun alle, myöskin suuren päivystysvastuun alle, siis rasittavaan tilanteeseen monella tavalla. Tällöin he hakeutuvat mieluummin yksityisen sektorin, näiden niin sanottujen reppufirmojen, vuokrausfirmojen, palvelukseen, ja he pystyvät myöskin suorittamaan terveyskeskuspalvelunsa tällaisessa yrityksessä.

Meillä on Suomessa arkkiatri Pelkonen, joka nauttii jakamatonta lääkärikunnan kunnioitusta. Hän on todennut, että kun tämä yksityistäminen siirtää terveyspalvelut pörssiyhtiöitten hallinnoimaksi, se on epämoraalista, ja hän on kysynyt myös tämän etiikan perään. Tämä onkin yksi asia, joka on monissa muissakin Euroopan maissa jo läpikäyty ongelma, eli kun erilaiset yhtiöt, pörssiyhtiöt, nopeaa voittoa tavoittelevat yhtiöt, hankkivat terveydenhoidon omaksi toimialueekseen, niin tällöin ei enää myöskään terveyspalveluiden tuottaminen ole välttämättä ollenkaan eettisesti kestävällä tasolla. Tällöin palvelun hintaan laitetaan lisähinta ja se on yrityksen tavoittelema voitto. Tähän toivon mukaan Suomessa ei jouduta. Meillä on etenkin erikoissairaanhoidossa jo esimerkkejä nimenomaan yliopistopaikkakunnilla, joihin on syntynyt yksityisiä sairaaloita. Mielestäni raja kulkee juuri tässä. Avoterveydenhoidossa lääkärikeskukset ovat aivan terve ja hyvä kompensaatio ja tuki julkiselle terveydenhoidolle, mutta kun siirrytään sairaalakäsitteeseen, että on olemassa yksityinen sairaala, ja tilanne syntyy sellaiseksi, että on vain yksityinen sairaala palveluvalinnan kohteena, niin tällöin tilanne ei enää ole terve vaan hyvinkin, voi sanoa, patologinen.

Nyt pelkään, arvoisa puhemies, että nämä viime päivien uutiset Husista, Helsingin yliopistollisesta keskussairaalasta sen osana, ovat todella hälyttäviä. Jos meidän kaikkein korkeinta ja parasta, maailmanmitassa myös erittäin arvostettua sairaanhoitoamme uhkaa tällainen sisältä käyvä mullistus, joka pohjautuu hyvin paljon liiketaloudelliseen, ehkä yksityisestä liiketoiminta-ajattelusta lähtevään hallinnointimalliin, jossa sairaala rinnastetaan jonkunlaiseksi teollisuuslaitokseksi, niin tämän tuloksena voi olla nykyjärjestelmän romahtaminen. Ja mikä syntyy tilalle? Jonkinlainen yksityinen palvelutuotanto, joka pyrkii sitten, esimerkiksi sydänoperaatioiden osalta, kompensoimaan julkisen erikoissairaanhoidon heikkouden tilan, joka tämän mullistuksen tuloksena pahimmillaan tulisi. Kukaan meistä ei tätä toivo, mutta tällainen uhkakuva on kuitenkin hyvä myös lausua ääneen.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen vuoden 2009 talousarvioesityksessä on tietysti paljon hyviäkin asioita, mutta siinä on mielestäni pohjarakenne sillä lailla heikko, että palvelupuolella, mihin jo viittasin, valtionosuudet ovat liian vähäiset verrattuna kuntien vastuuseen. Ja tämä koskee varsin montaa kuntaa. Mutta ympäristöpuolelta on todettava se heikkous, että ympäristöpääluokan kehitys vuodesta vuoteen on ollut laskeva. Tämä kehys on ollut laskeva ja myöskin meillä on ympäristökysymysten kohdalla koko liuta asioita, joihin emme voi olla tyytyväisiä. Emme voi olla tyytyväisiä siihen hallituksen politiikkaan, jota muutamat ministerit käytännössä edustavat, ja joka koskee Pallas-Ylläksen kansallispuistoa ja sinne ajateltua ylimitoitettua hotellirakentamista. Ja yksityisen yrittäjän yksipuolista, nimenomaan yhden yrittäjän yksipuolista tukemista luonnon kustannuksella. Emme voi olla tyytyväisiä Iijoen Kollaja-hankkeeseen, jossa yva:taan koskiensuojelulain piirissä olevaa koskiosuutta. Emme voi olla tyytyväisiä paineeseen, joka kohdistuu Vuotoksen rakentamiseen. Emme voi olla tyytyväisiä Metso-ohjelman amputointiin niin, että sen toimivuus, luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen kannalta ei ole sitä, mitä olemme odottaneet. Emme voi myöskään olla tyytyväisiä siihen, että Itämeren öljytorjunta on edelleenkin vajavaista ja rehevöityminen jatkuu. Ympäristöpuolella on siis hyvin paljon ongelmia, myöskin hallinnollisia. Pitkällä tähtäimellä ollaan ehkä luomassa, ainakin tahtotila on sen suuntainen, luonnonvarainministeriö, tällainen TEM-tyyppinen yksikkö, jossa ympäristöministeriö olisi vain alisteisena osastona sen sisällä vähän Venäjän malliin. Näihin emme, arvoisa puhemies, voi olla tyytyväisiä.

Ympäristöpuolelta meillä on paljon osaamista Suomessa. Yksi on Merentutkimuslaitos, ja nimenomaan Merentutkimuslaitoksen tukeminen tulevaisuudessa on erittäin tärkeätä. Siis edelleenkin tarkoitan tällä sitä, että ympäristövaliokunnan ja myös eduskunnan tämän budjettikäsittelyn aikana pitäisi ottaa selkeä kanta Merentutkimuslaitoksen tulevaisuuden takaamiseksi. Tällöin tämä Merikeskus-malli ja myöskin ne konkreettiset esitykset, mitä Merentutkimuslaitoksen henkilökunta on tehnyt, olisi meille hyvä viite siihen, mitä meidän tulisi täällä tehdä.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys eduskunnalle vuoden 2009 budjetista pitää sisällään linjauksia siitä, että hallitus edistää suomalaista tietoyhteiskuntakehitystä ja suomalaisten mahdollisuuksia toimia tasavertaisina kansalaisina sähköisessä maailmassa tietoyhteiskunnassamme.

Tältä osin eilen illalla hallitus teki viestintäpoliittista historiaa linjatessaan, että laajakaista on lähitulevaisuudessa jokaisen suomalaisen perusoikeus. Hallitus lähti linjauksessaan siitä, että ensi askel on vuoden 2010 tavoite, jolloin hallituksen esityksen mukaan 1 megabitin nopeuden laajakaista tullaan määrittelemään yleispalveluksi, mikä tarkoittaa siis sitä, että on jokaisen kansalaisen perusoikeus saada se käyttöönsä niin halutessaan. Toinen vaihe tässä tärkeässä periaatteellisessa linjauksessa koskee nopeiden yhteyksien saamista kaikkialle tähän valtakuntaan ja jälleen kerran siten, että niin halutessaan ihmiset voivat 2015, viimeistään silloin, kaikkialla tässä maassa käyttää nopeita laajakaistayhteyksiä.

Tämä on periaatteellinen päätös ja tärkeä päätös siinä mielessä, että tällä tullaan vauhdittamaan suomalaista tietoyhteiskuntakehitystä. Tällä tullaan toivottavasti kääntämään nousujohteiseksi tämä politiikka, jossa viimeisimmissä mittauksissa valitettavasti sijamme on ollut laskussa. Meidän huonot sijoituksemme ovat johtuneet juuri alemmista laajakaistojen nopeuksista, ei niinkään saatavuudesta, mutta ennen kaikkea myös sähköisistä sisällöistä, niiden saatavuudesta ja niiden käyttöönotosta. Uskoisin, että tämä laajakaistaperiaate tulee myös lisäämään sähköisiä palveluja ja entistä enemmän julkinen sektori voi varmistua siitä, että kun esimerkiksi etäterveydenhuoltoa kehitetään, etätulkkausta kehitetään, infrastruktuuri mahdollistaa myös näitten palvelujen käyttöönoton.

Tänä päivänä kansalaiset tarvitsevat yhä tehokkaampaa tiedonsiirtoa. Tiedonsiirto ei ole enää pelkkää viihdettä ja huvia, elämystä, vaan se on arjen tietoyhteiskunnassa sitä jokapäiväistä leipää. Monille yrittäjille on elinkeinotoimen edellytys, että nämä yhteydet ovat saatavissa ja ennen kaikkea, että ne ovat luotettavia ja riittävän nopeita niin lähettämiseen kuin tiedon vastaanottamiseen. Tällä periaatteellisella ratkaisulla vauhditetaan suomalaista tietoyhteiskuntakehitystä. Toivottavasti se ensi vuoden aikanakin näkyy jo monella eri sektorilla. Varsinaisestihan näiden ratkaisujen ensi vaihe tulee voimaan 2010 ja valokuitukaapeliin perustuvat runkoverkkoratkaisut 2015.

Varsinaisesti tässä budjetissa hallitus esittää, että kotitalousvähennystä laajennettaisiin kodin tieto- ja viestintätekniikkapalveluihin. Tämä asia on myös hyvin tärkeä tietoyhteiskunnan kehittymisen näkökulmasta. Infrastruktuuri on tietysti se yksi tärkeä perusedellytys, sähköiset sisällöt on se toinen, mutta kolmanneksi ovat kansalaisvalmiudet, eli meillä täytyy olla tietoa ja taitoa käyttää näitä tietoteknisiä välineitä, viestintäteknologiaa hyväksi käyttäviä välineitä, siellä kotona.

Digisiirtymä oli yksi mainio esimerkki ja kokemusperäinen prosessi siitä, että on mahdollista saada myös vapaaehtoisjärjestöjä mukaan siihen työhön, jolla annetaan neuvontapalveluja niille tahoille, joilla ei ole omaa tietotaitoa, osaamista, näitten välineiden käyttöön. Mutta tällä kotita- lousvähennyksen laajentamisella varmasti aikaansaadaan myös uudenlaista yrittäjyyttä atk-palveluiden tarjonnassa. Ehkäpä suomalaiset kotitaloudet myös tulevat jatkossa enemmän käyttämään maksullisia palveluita silloin, kun on ongelma siellä kotona, silloin kun se tietokone ei toimi tai sitä tietokonetta ei osata asentaa. Tämä kotitalousvähennyksen laajentaminen (Puhemies: No niin, 5 minuuttia on mennyt!) on mielestäni erinomaista tietoyhteiskuntapolitiikkaa, arvoisa puhemies.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä kotitalousvähennyksestä muuten, koska ministeri sen mainitsi. Tässä on se ongelma vaan, että köyhemmät ihmiset, pienituloiset, eivät siitä kyllä hyödy ollenkaan. Sen takia odottaisi kyllä, että hallitus suunnittelisi jotain toistakin mallia siihen, sen tyyppistä, jotta olisi tämä verovähennysmalli, mutta sitten lisäksi tämmöinen tukimalli, jossa köyhempi ihminen voisi ostaa halvemmalla palveluita, vaikka seteli, joka annettaisiin firmalle, jolloin se hyödyttäisi kaikkia. Nyt nämä köyhemmät, jotka tarvitsisivat näitä investointeja, eivät välttämättä saa niitä ollenkaan, mutta rikkaammat voivat niitä tehdä sitten.

Hannu Hoskonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen erittäin iloinen sikäli, että joku aika sitten kysyin ministeri Lindéniltä nykyisten lankaverkkojen purkamisesta. Sain vastaukseksi, että kehitetään tätä nmt450-järjestelmää vapautuvalla taajuudella. Se 1-megainen yhteys, joka sillä saadaan, ei todellakaan riitä, niin kuin sanoitte, yleensäkään minkä tahansa ihmisen tai yrityksen tarpeisiin. Olen erittäin iloinen, että ministeri Lindén on tässä asiassa tullut keskustan vahvalle linjalle, että alueellisia eroja tulee tasapainottaa.

Kysyn kaksi kysymystä.

Ensimmäinen on se, että kun tätä kaapeliverkkoa ruvetaan nyt rakentamaan koko Suomea koskien, onko niin, että alettaisiin rakentaa sellaisille alueille, missä nämä tilanteet ovat kaikista vaikeimmat.

Toinen kysymys koskee Digitan menettelyä television näkyvyysasiassa. Monella ihmisillä tänäkin päivänä on sellainen tilanne, että ei ollenkaan näy mikään television kanava kunnolla, ja sitten kun rupeaa näkymään, se maksaa valtavasti, mikä on taas näiden ihmisten eriarvoistamista, koska täytyy ostaa se lautasantenni ja (Puhemies: Minuutti jo vierähtikin!) asennuskustannukset tulevat vielä päälle asiakkaan maksettavaksi.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyselytunnilla jo sivuttiin maaseudun tietoliikenneyhteyksiä ja ed. Heikkinen totesi, että maaseudulla iloitaan näistä yhteyksistä. No, Lapissa ei ainakaan mitään hurmoshenkistä riemujuhlaa ole vietetty, ei ainakaan Utsjoella. Viime kesänä siellä täydellinen tietoliikennemotti kesti viikkokausia. Läänin valmiusjohtaja sanoi, että se koskee niin pientä määrää kotitalouksia, että ei aihetta erityistoimiin. Siellä olivat matkailuyrittäjät todellisissa ongelmissa. Kuinka tämän tyyppisten ongel-mien ratkaisuun ministeriössä on nyt valmistauduttu, etteivät nämä enää toistu?

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Kotitalousvähennyksen rinnalla tietysti kehitetään erilaisia neuvontapalveluja, ja olen ollut tutustumassa muun muassa erilaisiin asukastupiin, joissa tarjotaan atk-talkkaripalvelua elikkä autetaan niitä kansalaisia tietotekniikkakysymyksissä, joilla ei mahdollisesti ole mahdollisuutta hankkia palveluja markkinoilta.

Ed. Hoskosen kysymykseen: Maakunnat uudistavat nyt maakuntastrategiaansa, laajakaistastrategiaansa, ja siellä kartoitetaan ne alueet, missä markkinavetoisesti ei näitä laajakaistoja synny, ja siltä pohjalta tehdään esitykset valtioneuvostolle, joka viime kädessä tulee hyväksymään ne ja sitä kautta määrittelemään sen rahoitustarpeen.

Sanotaanko, että television näkyvyyden osalta meillä on niin, että jos pääsee niin sanotulle katvealueelle ja tämän satelliittivastaanotinpaketin tarjonnan piiriin, niin silloinhan 50 eurolla saa lautasen ja näkyvyyden. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Mutta valitettavasti myös on tilanteita, joissa antenni pitää uudistaa. Näkyvyyttä on, (Puhemies: Valitettavasti keskustelu jatkuu!) mutta vanhalla antennilla se ei näy.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan oikea ratkaisu on laajakaista jokaiseen talouteen. Se käytännössä tarkoittaa, että siitä tulee yleisen palvelun periaatteen mukainen palvelu, jolloin voisi kuvitella, että niin sanottu postin yhden päivän tai yhden yön yli oleva yleisen palvelun luokittelun mukainen kirje tavallaan menettää osan merkityksestään. Tämän jälkeen voidaan esittää kysymys, jonka tässä teen: Voitaisiinko jatkossa ajatella myös, että niin sanottu varhais- ja päiväkanto yhdistettäisiin, jolloin kustannustehokkuutta ja järkevyyttä saataisiin päivittäiseen postiliikenteeseen?

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laajakaistayhteydet maaseudulla ovat erinomainen asia. Mutta kysyn eräästä toisesta ongelmasta. Maassamme on yli 700 000 eriasteisesti kuulovammaista henkilöä. Tällä hetkellä Yle tekstittää vain noin viidenneksen suomenkielisistä ohjelmistaan, kun esimerkiksi Isossa-Britanniassa BBC pääkanavillaan tekstittää yli 90 prosenttia ohjelmista ja muillakin kanavilla yli 80 prosenttia. Tietääkseni Yleisradio on suhtautunut myönteisesti ohjelmien tekstittämiseen, mutta toimet sen edistämiseksi ovat olleet kuitenkin hitaita. Mitä ministeri aikoo tehdä sille, että kuulovammaisten oikeudet jatkossa toteutuisivat paremmin ja tv-ohjelmiin saataisiin nykyistä kattavammin tekstitys?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On mainio asia, että nämä maaseudun laajakaista-asiat nyt vihdoin ja viimein lähtevät liikkeelle julkisen palvelun velvoitteen näkökulmasta ja siitä täysi tunnustus ministerille. Tämä on linja, jota keskusta on pitkän aikaa jo halunnut. Tilanteessa, jossa me olemme entisiä valtion toimintoja yksityistäneet, siirtäneet ne yksityisen palveluntuottajan vastuulle, vaihtoehtona ei ole juuri muuta kuin tämän tyyppinen velvoite. On hienoa, että ministeri on sen ottanut tällä tavalla esille.

Yhdestä asiasta tässä toivon ministerin pitävän huolen, ja kysynkin siitä: Onhan varmasti nyt niin, että operaattoreita paimennetaan tässä rakentamisjärjestyksessä siinä, että se on nyt maaseudulle päin? Näinhän piti olla myös Digitan osalta tässä 450-järjestelmässä, mutta se tapahtuikin kaupungeista maaseudulle päin, vaikka kaupungeissa ja taajamissa on lukuisia vaihtoehtoja. Toivon, että nyt on järjestys toinen.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille tosiaan eilisestä hyvästä laajakaistalinjauksesta ja kiitos myös kotitalousvähennyksen laajentamisesta. Laajakaista pystytään tänä päivänä jo tarjoamaan lähes kaikille halukkaista, mutta valitettavasti, kuten edellä on todettu, loppujen 4—5 prosentin ongelma kohdistuu suuressa määrin Lapin harvaanasutuille alueille. Nyt kysyisinkin ministeriltä, että kun on puhuttu, että tyydyttäisiin tähän Digitan nmt450-verkkoon, onko mitään mahdollisuutta harkita, että päivitettäisiin 3g-verkko, jota jotkut tahot väittävät edullisemmaksi vaihtoehdoksi.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Netti on osa lasten arkea ja heidän sosiaalista elämäänsä, ja lapset viettävätkin siellä paljon aikaa. Kotona keskustelua käydään yleensä vain siitä, kuinka paljon aikaa tähän käytetään, ja lapset tarvitsevat paljon enemmän aikuisten tukea löytääkseen turvallisen nettiympäristön. Kouluissa on jonkin verran mediakasvatusta ja järjestöt tarjoavat kasvatusta, mutta mitä voitaisiin edelleen tehdä? Onko joitakin keinoja, miten nimenomaan lasten ja nuorten kannalta voitaisiin nettiympäristöä parantaa, tehdä sitä turvallisemmaksi?

Hannakaisa Heikkinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähdentäisin vielä ed. Mustajärvelle, että en iloitse nykytilanteesta, vaan iloitsen suunnattomasti siitä, että tehtyä selvitystä käytetään näin välittömästi päätöksenteon tueksi. Mitä halusin avata kyselytunnilla, on se, että tällä hetkellä paluumuuttoa maalle voi estää se, että etätyö vaatii 4 megabitin yhteyden. Koti sijaitsee vain 250 metrin päässä keskittimestä, ja tämän tarvittavan tilaajajohdon paluumuuttajat olisivat itse valmiita kustantamaan. Tästä huolimatta Sonera ei suostu tarjoamaan heille nopeampaa palvelua, vaan se tarjoaa tätä langatonta 450-verkon 1 megabitin yhteyttä, mikä on näille paluumuuttajille siis liian vähäinen yhteys. Haluaisin vielä uudelleen tiedustella ministeriltä, miten me voimme toimia, kenties nopeuttaa aikataulua, ettei tällainen mielivaltainen tilanne pääse romuttamaan ja rapauttamaan maaseudun mahdollisuuksia.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arjen tietoyhteiskunta todellakin etenee, kun nopea laajakaista saadaan jokaiseen kotitalouteen. Samanaikaisesti palvelut ovat siirtymässä tietoverkkoihin, ja näin ollen sääntely on tarpeen, jotta mahdolliset väärinkäytökset ja tietojen joutuminen vääriin käsiin pystytään estämään. Useissa sähköisissä palveluissa tarvitaan mahdollisuus varmistaa ihmisen henkilöllisyys. Internetissä asiointiin tarvittavat tunnussanat, pankkien käyttämät tunnukset ja erilaiset biometriset tunnistuskeinot ovat esimerkkejä sähköisestä tunnistautumisesta. Sähköinen henkilökortti, niin sanottu hst-kortti ei ole varsinaisesti saanut tuulta purjeisiin, joten kysyisinkin ministeriltä, miten aiotte edistää sähköistä tunnistautumista.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä ministeri! Itellan postipalveluita ulkoistetaan kovaa kyytiä. Hienot lupaukset on annettu turvata uusi tehtävä työttömäksi jääville, ja palveluiden on luvattu jatkuvan. Pohjoisessa on myös toisenlaisia kokemuksia. Hetken on toiminta pyörinyt ja sitten lakkautettu kylältä kokonaan.

Onko Itellan työntekijöiden asema muutoksessa todella kunnossa, ja kuka takaa postipalveluiden alueilla säilymisen aidosti niin, että voidaan turvata kaikkien kansalaisten perusoikeudet?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisan ministerin äskeinen budjettipuheenvuoro oli vallankumouksellinen. Siinähän hän kumosi taikka osoitti vääriksi valtavan monet ministereitten puheet pöntöstä, joissa on todistettu, että Ruotsin-malli ei ole mahdollinen. Ja nyt on vaan se pelko, arvoisa ministeri, että nyt tulee tässä semmoinen niin kuin välitila, niin että Sonera temppuilee viimeiseen saakka oman etunsa mukaisesti ja tavallaan niin kuin vierittää, vyöryttää vastuuta tuonne hallituksen puolelle.

Olisiko mahdollista saada nämä lainsäädäntöesitykset mahdollisimman pian tänne ja sitten lähteä korjaamaan sitä puutetta sieltä, missä nyt elinkeinotoiminta on kerta kaikkiaan häipymässä pois?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä todellakin oli tärkeä päätös, ei pelkästään kotitalouksien kannalta vaan myöskin suomalaisten yritysten ja tulevien yritysten kannalta. Haluaisinkin kysyä ministeriltä, miten koette ja näette tämän yritysten näkökulmasta. Onko tämä hyvä alku vai onko tämä riittävä askel tai mikä on kenties seuraava toimenpide siihen, että suomalaiset yritykset saavat riittävät toimintaedellytykset ja pääsevät reippaaseen kasvuun?

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin arvoisalta ministeriltä, koska meillä Kurikas vaikkei oo vuoria, mutta sattumalta yks paikka on katvealue. Siel on noin parisensataa taloutta, jokka ei oo nähny televisiota, vaik on ostanu sen 50 euron lisälaitteen. Mä haluaisin vain kysyä, mikä on se vuosi, ku rupiaa näkymähän, jotta mä saan niille herroille ja rouville sanoa, jotta se on se vuosi, ku teilläki rupiaa näkymähän.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Jos aloitan ed. Miedosta. Periaatteessa kyllä sillä satelliitilla pitäisi näkyä, että täytyy nyt sitten selvittää. (Ed. Mieto: Ne narraa mua sitten!) — Nekö narraa sua? No, toivottavasti ei narraa ministeriäkin, mutta selvitetään. — Tietysti lähtökohta on se, että on luvattu, että näkyy ja lähes kaikki näkevät. Olisi aika erikoista, jos löytyy parinsadan asukkaan alue keskeisessä Suomessa, jossa ei näy. Eli selvitetään.

Ed. Orpo, tämä päätös varmasti luo hyviä toimintaedellytyksiä suomalaisille yrittäjille myös haja-asutusalueilla kehittää toimintaansa ja luoda uudenlaisia sähköiseen viestintäteknologiaan perustuvia palveluja. Toivottavasti tämä on yksi tärkeä osa-alue tässä.

Ed. Karvolle, 3g-verkon laajentaminen. Meillä on kolme toimijaa, jotka rakentavat 3g-verkkoa toimilupansa varaisesti. Toimilupa ei määrittele sitä valtakunnalliseksi, ja näin ollen nyt tämä 3g-verkon laajentuminen liittyy täysin siihen, että ensinnäkin kuluttajilla on näitä 3g-puhelimia, mikä on insentiivi tietysti verkon laajentamiseen, ja toisaalta valitettavasti vaan näillä näkymin tilanne on semmoinen, että 3g-verkko ei tule laajenemaan kaikille alueille. Näin ollen se ei tätä Lapin ongelmatilannetta varmastikaan, tämä asia, ratkaise. Mutta sanotaanko, että tällä päätöksellä, joka eilen tehtiin, tullaan luomaan ne edellytykset, joihin ed. Mustajärvikin viittasi, että tämmöisiä kohtuuttomia katkoksia, jotka monesti johtuvat myös verkon epävarmuudesta tai langattomista laajakaistoista, ei tule sallia missään tässä maassa. Tältä osin tämä valokuituun perustuva runkoverkon rakentaminen tulee vahvistamaan tätä laajakaistojen luotettavuutta ja laadun varmistamista.

Ed. Pulliainen, Ruotsin-malli. Me emme ole menossa varsinaisesti Ruotsin-malliin. Ruotsi on käyttänyt jo 400 miljoonaa euroa ja aikoo käyttää 300 miljoonaa euroa lisää vetääkseen valokuitua vähän eri tekniikalla kuin täällä Suomessa. Mutta sanotaanko, että tässä oli selvitysmies Pursiaisen selvityksen se tärkeä sisältö, että elämme sellaisessa tilanteessa, että nämä tietoliikenneyhteydet, sähköinen viestintä, ei ole pelkkää viihdettä, vaan se on meidän arkinen työvälineemme. Silloin on tärkeää, että jos me haluamme tietoyhteiskuntaa kehittää, niin meillä on tämä infrastruktuuri olemassa. Siihen perustuen hallitus oli valmis muuttamaan tätä viestintäpolitiikkaansa, jota on koko viestintäministeriön historian ajan harjoitettu. Eli nyt lähdemme ensimmäistä kertaa viestintä- ja liikenneministeriön resursseilla tukemaan julkisen runkoverkon rakentamista sinne, missä se ei markkinavetoisesti synny, mutta lähtökohta on edelleenkin, että 95 prosenttia tästä runkoverkosta syntyy markkinavetoisesti. Aivan varmasti nämä päätökset tulevat vauhdittamaan tämän markkinavetoisen runkoverkon laajentumista, niin kun ed. Lehti totesi.

Postidirektiivi on tulossa. Lainsäädäntötyöhön tänne eduskuntaan sitä lakia aletaan nyt valmistelemaan. Ohjaustyöryhmä on viime viikolla asetettu. Näin ollen tavoitteena on, että ensi vuoden aikana postilainsäädäntö tulee tänne taloon, ja siinä yhteydessä varmasti tarkastellaan muuttuvia olosuhteita. Tarkastellaan sitä, vaikuttaako tämä laajakaistastrategiamuutos jollakin tavoin myös sitten tähän postin rooliin.

Postipalvelu sinällään on yleispalvelua, ed. Kyllönen, ja siitä tullaan aina huolehtimaan. Se on laissa määritelty, että sitä pitää saada ja tiettyyn aikaviiveeseen sidottuna. Mutta Itella yhtiönä kuuluu taas valtion ohjauspolitiikan, omistajapolitiikan mukaan ministeri Häkämiehelle ja siltä osin sitten Itellaa koskevat kysymykset on syytä osoittaa hänelle.

Etätyö vaatii tänä päivänä valokuitua, etälääketiede vaatii valokuitua, koska tämän liikenteen pitää olla symmetristä. Näin ollen nämä langattomat vaihtoehdot eivät tällä hetkellä, eivätkä meidän arviomme mukaan myöskään lähitulevaisuudessa, kykene turvaamaan tämmöistä vaativampaa työskentelyä verkossa. Näin ollen tämä valokuitu on tärkeä osa-alue. Tämän laajakaistaverkon (Puhemies: Nyt alkaa 5 minuuttia täyttyä!) rakentaminen lähtee liikkeelle tästä 1 megabitin yleisnopeudesta, koska tällä hetkellä langattomasti emme pysty takaamaan koko maahan suurempia nopeuksia. Mutta sitä myöten, kun teknologia kehittyy ja myös nämä kuidut lähtevät liikkeelle, nopeudet tulevat lisääntymään.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka nyt juuri poskiontelotulehdusta podenkin, niin käytän tämän puheenvuoron ensi vuoden 2009 talousarvioesityksestä, jossa eräs merkittävä asia on kotitalousvähennyksen korottaminen 2 300 eurosta 3 000 euroon henkilöltä. Elikkä pariskunta voi näin ollen ensi vuonna käyttää kotitalousvähennystä 6 000 euroon asti.

Toinen kotitalouksien ostovoimaa toivottavasti lisäävä on ruuan arvonlisäveron alentaminen ensi vuoden lokakuusta alkaen 17:stä 12 prosenttiin. Jottei arvonlisäveroalennuksen hyöty valu tukku- ja vähittäiskauppiaitten taskuun päätymättä kuluttajan hyödyksi, veronalennuksen vaikutusta hintoihin on luvattu seurata ja varauduttu myös erityisillä toimenpiteillä edistämään vähittäiskaupan kilpailua.

Herra puhemies! Tupakkaveron korottaminen 10 prosentilla on hyvä suunta. Tupakan haitoista johtuvia kustannuksia on voitava yhä enemmän verottaa käyttäjiltä. Hallituksessa on sovittu, että alkoholiveron korotuksesta neuvotellaan vielä uudelleen. Huolimatta siitä, mitkä ovat koko vuoden tilastot alkoholin kulutuksesta sekä tuonnin kasvusta, alkoholiveroa pitäisi korottaa.

Oppositio on syyttänyt, että veronkevennykset suistaisivat kunnat ahdinkoon. Tätä riskiä taklataan puolestaan sillä, että veronkevennykset kompensoidaan kunnille täysimääräisesti hallitusohjelmassa sovitun periaatteen mukaisesti. Myös muilla toimenpiteillä on huolehdittava kuntien mahdollisuuksista järjestää peruspalvelut laadukkaasti eri puolilla maatamme.

Meillä on ja tulee olla veteraanien elinajan velvollisuus maksaa kunniavelkamme. Erityinen kunnia-asiamme on se, että turvaamme veteraaneille inhimillisen hoidon ja parhaan mahdollisen kuntoutuksen. Veteraaneille suunnattuja määrärahoja ollaan vähentämässä, koska heidän rivinsä harvenevat. Vähentämisessä on kuitenkin otettava huomioon, että myös kuntoutus- ja hoitotarpeet kasvavat.

On eräs ryhmä, joka on jäänyt täysin paitsioon sotainvalidien kuntoutuksessa. Näitä ovat invalidit, joiden vamman haitta-aste on määritelty alle 20 prosentiksi. He eivät saa mitään hoitoja ja apua arkielämään. On lukuisia esimerkkejä siitä, että heidän vammansa haitta-aste on luokiteltu olevan alle 20 prosenttia, mutta todellisuudessa vamman aiheuttama haitta on paljon suurempi. Tällaisia sotainvalideja Suomessa on enää noin 7 000. Haitta-asteprosentti pitäisi poistaa kaikilta sotainvalideilta.

Herra puhemies! Perusopetuksen laadun parantamiseen ohjataan yhteensä 26,5 miljoonaa euroa. Raha käytetään opetusryhmien pienentämiseen. Julkisuudessa on puhuttu siitä, miten erityisopetusta mukamas karsittaisiin. Tämä ei pidä paikkaansa, koska erityisenä tavoitteena on perusopetuksen laadun parantaminen, erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden opetuksen ja tukitoimien vahvistaminen. Painopistealueena on myös kerhotoiminnan edelleen kehittäminen.

Herra puhemies! Yritykset ovat olleet pitkään huolissaan siitä, että ammattiin valmistuvat ja yritysten todelliset työvoimatarpeet eivät kohtaa. Nyt onkin ryhdytty toimenpiteisiin, jotta elinkeinoelämän kanssa yhteistyössä kehitetään yliopisto- ja ammattikorkeakoulu- ja myös ammatillista koulutusta.

Vuoden 2009 budjetissa yliopistot saavat jälleen 20 miljoonan euron lisäyksen toimintamenoihinsa. Myös ammatilliseen koulutukseen panostetaan ja jokaiselle nuorelle pyritään tarjoamaan opiskelupaikka. Näitä opiskelupaikkoja on tulossa lisää peräti 4 200. Myös oppisopimuskoulutukseen suunnatut panostukset kantavat hedelmää. Näillä toimenpiteillä voidaan turvata nuorten kouluttautuminen ammattiin ja estää nuorten syrjäytyminen sekä turvata elinkeinoelämän ja yhteiskunnan tehokas toiminta myös tulevaisuudessa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Moni on kakku päältä kaunis, liekö silkkoa sisältä? Olen sitä mieltä, kun talousarviota olen tutkaillut ja kuunnellut ministerien puheita. Kun on seurannut usean päivän ministerien käyttäytymistä ministerien aitiossa, niin kyllä nämä ovat niin kuin helppoheikkejä, jotka rukkasia myyvät — kehutaan mahdottomasti, miten tässä on paljon hyvää, samaten kuin hallituspuolueiden edustajat yrittävät kaikella vimmalla sitä tehdä — niin kuin nämä olisivat aitoja suomalaisia käsineitä, vaikka osin seassa on kiinalaisiakin, näin jos sen kuvaisi lainauksella.

Tässä talousarviossa on iso aukko, ja se liturgia, mitä tässä on kuultu ministeriaitiosta ja monien muiden puheista, koskee sitä, kun puhutaan verohelpotuksista, jotta pieni- ja keskituloiset ja kaikki saavat tästä jotain. Todellisuudessahan käy sillä tavalla, että niiden ihmisten, jotka ovat valtion tuloverotuksen alapuolella, hyöty kyllä on tosi laiha. Jos katsoo erityisesti työttömiä ihmisiä, joita eivät nämä ansiotulovähennykset eivätkä muut koske, niin heillehän tässä se hyöty on nolla, mikä tarkoittaa, että se porukka, jolla olisi ostovoimavajausta, joka käyttäisi rahansa erinäköisiin tuotteisiin, vaatteisiin, kokonaan kulutukseen tietysti sen rahan, tässä ei saa sitä mutta se porukka, joka saa isotuloisena kovia verohelpotuksia, joka ei käytä sitä kenkien ostoon eikä ruokaan eikä kulutukseen vaan etsii uusia sijoituskohteita, rahastoja, joista saadaan hyviä tuottoja, ei lisää tätä kulutusta. Se ei lisää sitä, jotta tulisi tähän hiljenevään kysyntään sitten uusia panoksia, mikä lisäisi tietysti työllisyyttä. Tämä minusta on virhe, iso virhelinjaus tässä koko asiassa, koska unohtuvat nämä, jotka elävät pienellä tulolla, ovatko he toimeentulotukilaisia, työmarkkinatukilaisia tai muuten pienituloisia, tässä unohtuu kokonaan se porukka, joka elää alle kymppitonnin vuosituloilla esimerkiksi, se jää täysin paitsi.

Sen takia odotan kyllä, että eduskunta tässä käsittelyvaiheessa tekee jotain tälle asialle, katsoo, onko mahdollista nyt tehdä niin, jotta tätä kunnallisverotettavan tulon alarajaa nostetaan reippaasti ylöspäin, jolloin kaikki nämä pienituloiset hyötyisivät, ja onko mahdollista puuttua työmarkkinatukilaisten verotukseen, joka tällä hetkellä on kova. Nimittäin työttömänä oleva tällainen henkilö, joka on työmarkkinatuella, maksaa kaikkein kovimman veron. Hän maksaa noin 500 euron kuukausitulosta 20 prosenttia veroa, ihmiselle jää noin 400 euroa käteen. Eihän siinä mitään laitaa, kun sitten hän joutuu menemään — aika moni vielä kaiken lisäksi sitten — toimeentuloluukulle sieltä. Se antaa tietysti töitä, mutta on järjetöntä tämmöinen meininki. Meidän pitäisi päästä vähintään siihen, jotta työmarkkinatuki olisi sen tasoisena verotonta tuloa, jolloin purettaisiin näitä ylimääräisiä byrokratioita ja luukkuja pois.

Siihen liturgiaan, mitä tässä on kuultu, ja niihin rukkasiin täältä ministeriaitiosta, miten ne ovat hyviä ja lujia, kuuluvat tietysti väylä- ja tiestörahat. Viime maanantaina kuultiin Itä-Suomen osalta Savo-Karjalan tiepiirin osalta, mitä siellä tarkoittaa tämä budjetti. Siellä tiepiirin päällikkö kuvasi hyvin karulla tavalla sen, jotta kustannusten nousu on ollut sen verran rajua, jotta kaikki se liikkumavara, mikä aikaisemmin on voitu käyttää, siis tienpidon normaalikustannuksista, au- rauksesta, hiekoituksesta, näistä yli jäänyt, pieniin korjausinvestointeihin, millä on voitu tehdä turvallisuutta edistäviä toimia, on tällä hetkellä jo miinusmerkkistä, siellä ei voi tehdä yhtään tämmöisiä toimia. Se tarkoittaa sitä, että pitää saada lisää talousarviossa jo hoitotoimenpiteisiin rahaa. Silloin tämä budjettikirja, tuo keltainen kirja, perustuu siinä mielessä tavallaan tämmöiseen tyhjyyteen, onttouteen siinä, jotta ei ole tunnustettu tosiasioita, miten paljon rahaa pitää olla käytössä.

Yksi siihen liittyvä kuuluu ratapuolen asioihin, joka on Pohjois-Karjalan hankkeita, Porokylä—Vuokatti, osin se koskee jo vähän Kainuun puoltakin. Siihenhän on luvattu ensi vuodelle rahaa, budjetissa ei suoraan näy, mutta Ratahallintokeskuksen mukaan se on 27 miljoonaa, ja sillä on tarkoitus korjata sitä rataa, jotta saadaan puu kulkemaan ja puolivalmisteet ja valmisteet Ouluun Uimaharjusta. Kuitenkin on tullut esille se, että kustannusten nousu on ollut sen verran rajua, että se vaatisi 40 miljoonaa. Nyt sitä lähdetään tekemään 27 miljoonalla. Se on niin kuin hölmöläisten täkin jatkoa, jotta tehdään mutta tehdäänkin vähän puolinaisesti. Sinne kuulemma jää 40 kilometrin tuntirajoitus voimaan, ja eihän tässä ole päätä eikä häntää. Jos tehdään, niin tehdään kunnolla, kun tiedetään kuitenkin, jotta puunjalostus ja puun liikkuminen on tärkeää jatkossakin suomalaiselle kansantaloudelle. Odotan myös, että tämän tyyppiset asiat korjattaisiin tässä budjetissa eikä jätetä, ei tehdä sellaisia hölmöläisen hommia, jotta se tulee maksamaan, jos lähdetään uudestaan korjaamaan, paljon enemmän.

Yksi asia, josta oikeastaan taisi ed. Soini puhua, luonnonvaroista ja näistä hyvistä asioista, joita Suomessa on, ajatellen näitä hyödyntää. Minusta se liittyy erityisesti Pohjois-Karjalaan. Meillä on yksi semmoinen vesihanke, joka seisoo sen takia, että siellä tutkitaan kallioperiä, onko siellä uraania Enon ja Kontiolahden alueilla. Itse olen siinä mielessä huolissani, jotta pitää katsoa nämä asiat vähän niin kuin rinnan. Kun ajatellaan, jotta se tulee — onko se Areva vai mikä tämä onkin, kuitenkin ranskalainen yhtiö, ja Cogemako tämä toinen on — ja ne tutkivat siellä, eivät ne huvikseen tutki. Kyllä niillä tarkoitus on jossain vaiheessa käydä louhimaan sitä kalliota siellä, ja isot koneet sinne tulevat ja möyhijät, ja siinä jää paljon hukkakiveä. Mitä se tarkoittaa? Se maa on tuhottu ikuisiksi ajoiksi, se alue. Se on 1 500 hehtaaria, mikä on tällä hetkellä tutkimuksen alla. Sen jälkeen meille jäävät ne kasat sinne, meille jää mahdollisesti tasoitettuja, vähän niin kuin maisemoituja, mutta meille jäävät sinne vedet, jotka valuvat mahdollisesti Saimaan vesistöön ja ympäristöön, me emme pysty koskaan estämään sitä vaikutusta.

Toinen vaihtoehto on, jotta me emme tee sitä vaan annamme sen vesipullottamon käydä toimimaan siellä ja meillä on hyvä imago kaikissa puhtaissa elintarvikkeissa, kaikessa luonnossa. Se on pysyvä olotila, mutta tämä uraani, sen louhinta, voi vaarantaa mielikuvana koko sen jutun. Me emme enää voi markkinoida sitä sillä tavalla kuin nyt voidaan markkinoida. Se vesihanke on sen takia jäissä, että odottavat, mitä tapahtuu tämän uraanitutkimuksen ja sen seuraamusten suhteen, tuleeko sinne kaivostoimintaa vai ei. Sen takia odottaisin kyllä, että ministeriö hyvin harkiten katsoisi nyt, mitä niille jatkoluville tehdään. Jopa olen sitä mieltä, jotta pitäisi ilmoittaa, jotta tämä hanke ei koskaan tule kaivostasolla toteutumaan. Jos nämä firmat tutkivat, niin antaa tutkia, mutta koskaan sinne ei tulla kaivoslupia myöntämään. Se on aika kova päätös, mutta kuitenkin, jos se mitään velvoitteita tekee valtiovallan osalta, se pitää hoitaa, mutta ei tuhota pysyvästi sitä ympäristöä ja aluetta. Minusta Pohjois-Karjalan ihmisilläkin pitää olla ihmisarvo. Tämä hallitus kyllä suojelee sudet ja karhut mutta ei suojele pohjoiskarjalaisia ihmisiä.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tämä vuoden 2009 talousarvio on todellakin erittäin vastuullinen ja välittävä ja reagoi vahvasti nyt talouden haasteisiin. Kaikki hallituksen esittämät veroratkaisut ajoittuvat täsmälleen oikeaan aikaan, ja veronkevennykset elvyttävät talouttamme lisäämällä ostovoimaa, tukevat työllisyyttämme ja kannustavat suomalaisia työntekoon. Kaikkia näitä toimenpiteitä Suomi tarvitsee juuri nyt.

Haluan kuitenkin keskittyä tässä puheenvuorossa kahteen asiaan. Tämä talousarvio sisältää merkittäviä linjauksia suomalaisten hyvinvoinnin kehittämiseksi. Siihen sisältyy monia täsmäparannuksia erityisesti heikommassa asemassa olevien suomalaisten etuuksiin ja palveluihin, vaikka hallitusta on jo tässäkin yhteydessä syytetty siitä, että se ei paranna heikompiosaisten asemaa. Mutta nämä väitteet ovat kyllä mielestäni aivan populistisia heittoja, joissa tosiasiat on haluttu unohtaa.

Hallitus kohdentaa tässä budjetissaan eniten tarvitseville, ja näin saadaan enemmän hyvää aikaiseksi. Täällä on moneen kertaan näiden päi-vien aikana lueteltu ne tulonsiirrot, joita ensi vuoden budjetti sisältää, mutta itse olen erityisen iloinen siitä, miten lapsiperheitä muistetaan ensi vuoden talousarviossa. Tämä 170 euron korotus minimiäitiys-, -isyys- ja -vanhempainrahoihin sekä -sairausrahoihin on merkittävä lisä monessa pienituloisessa lapsiperheessä, kuten esimerkiksi opiskelijaperheessä. Lapsilisää korotetaan kolmannesta lapsesta, ja jo elokuun alussa tehty päivähoitomaksujen uudistus alensi pienituloisimpien perheiden ja yksinhuoltajien päivähoitomaksuja. Myös eläkeläisiä on ensi vuoden budjetissa huomioitu. Eläkkeensaajien verotusta kevennetään työn verotusta vastaavasti ja myös eläkeläisten palveluja tuetaan ja parannetaan ensi vuonna. Nimenomaan vanhustenhuollon palveluiden laatusuosituksiin annetaan rahaa noin 19 miljoonaa euroa, jotta niitä saataisiin toteutettua kunnissa.

Kuitenkin edelleen meidän tulee täsmätoimilla kehittää pienituloisimpien eläkeläisten asemaa, aivan kuten valtiovarainministerikin puheessaan täällä linjasi. Kotitalousvähennyksen katon nostaminen ja käytön laajentaminen ovat monissa perheissä mieluisia uudistuksia. Vähennys kannustaa kotien remontointiin ja entistä enemmän koti- ja hoivapalvelujen käyttöön. Samalla tuetaan suomalaista yrittäjyyttä ja työllisyyttä.

Demarit ovat huudelleet vaihtoehtobudjetissaan kovasti ilmaisten palvelujen perään, mutta kaiken ilmaisen maksaa aina joku, ja se on aina jostain muualta pois. Esimerkiksi tämä ilmainen päivähoito olisi selkeä tulonsiirto keski- ja suurituloisille, pienituloisethan eivät tälläkään hetkellä maksa päivähoidosta mitään. Jotenkin poukkoilevaa on tuo SDP:n hyvinvointipolitiikka!

Arvoisa puhemies! Kuntatalous on keskimäärin hyvää vielä ensi vuonnakin. Valtio on kasvattanut apujaan kunnille, tälle vuodelle 920 miljoonaa euroa ja tulevalle vuodelle vielä 683 miljoonaa euroa lisää. Alleviivaan kuitenkin sanaa "keskimäärin". Pitkäaikaiset haasteemme, väestön ikääntyminen ja julkisen talouden kestävyys, ovat entistä polttavampia. Itäsuomalaisena kansanedustajana olen todella huolissani kuntatalouden eriarvoistumisesta. Ongelmat kärjistyvät, kun väki vähenee ja verotulot jakautuvat entistä epätasaisemmin kuntien kesken. (Ed. Vuolanne: Hallitus vastaa!) Kaupungin työntekijöiden lomautuksilla esimerkiksi Kuopiossa ja Mikkelissä, joita päätöksiä ovat meillä ainakin kaikki puolueet olleet tekemässä, kunnat yrittävät sopeuttaa käyttötalouttaan ja estää velkaa kasvamasta.

Mutta mielestäni ja monien muidenkin kuntapäättäjien mielestä ainoastaan raha ei ratkaise näitä ongelmia vaan meidän on saatava vauhtia Paras-hankkeeseen, rakenteellisia muutoksia ja uusia toimintatapoja on otettava käyttöön ja kuntaliitoksia tulee edelleen vauhdittaa. Ehkä näiden vauhdittamiseksi tarvitaan edelleen vaan uusia porkkanoita. Paras-hankkeen yhteyteen tulisi liittää rahoitus- ja organisointimalli parhaiden käytäntöjen juurruttamiseksi kuntiin. Tällaisia hyviä käytäntöjä maastamme löytyy paljon.

Oppositio on täällä useaan otteeseen väittänyt, että hallitus ei ole kehittänyt eikä kehitä terveydenhuoltoa. Oppositiolta on jäänyt huomaamatta terveydenhuoltolain valmistelu, Kaste-ohjelmien kehittämisrahat ensi vuodelle 25 miljoonaa euroa sekä tänä syksynä ministeri Risikon käynnistämä Toimiva terveyskeskus -ohjelma. On ylipäätänsä hyvä muistaa, että meidän terveyspalvelumme ovat hyviä, toimivia ja korkeatasoisia. Toki on parantamisen varaa, ja on hienoa, että hallitus on näihin ongelmakohtiin puuttunut.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: Paria asiaa jäin tästä talousarviosta vielä kaipaamaan. Omaishoitoon tarvitaan kiireellisiä toimenpiteitä, ja rahoitusvastuuta tulisi siirtää kunnilta Kelalle. Omaishoitoon tulee kannustaa paremmin, se on säästöä koko yhteiskunnalle. Lisäksi ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitysrahoitus ei ole vielä sillä mallilla, mitä sen pitäisi olla. Ammattikorkeakoulujen merkitys yliopistottomilla paikkakunnilla on erittäin tärkeä, ja tätä tutkimusta siellä todella tarvitaan.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä toisessa puheenvuorossani puutun ainoastaan puolustusministeriön hallinnonalan osioon.

Muutamia vuosia sitten Puolustusvoimilta edellytettiin säästöjä, jotka johtivat tilanteeseen, jossa toimintaa jouduttiin supistamaan monella eri tasolla. Kaikista suurimmat leikkaukset kohdistuivat kertausharjoituksiin. Tämän vuoksi reserviläiskoulutuksen taso romahti kuudesosaan entisestä tasostaan. Vuonna 2007 kertausharjoituksiin oli mahdollista kutsua vain 5 000 reserviläistä.

Sinivihreä hallitus on määrätietoisesti pyrkinyt palauttamaan Puolustusvoimien toiminnan tason vähintäänkin leikkauksia edeltäneelle vuoden 2005 tasolle. Toimeen ryhdyttiin jo viime vuoden budjetissa ja sama linja jatkuu tässäkin budjetissa. Voitaneen sanoa, että todellista parannusta on tapahtunut, sillä ensi vuonna kertausharjoituksiin voidaan kutsua 25 000 reserviläistä.

Budjetissa on huomioitu myös varusmiesten päivärahojen korotukset. 12 kuukautta armeijan harmaissa palveleva saa lompakkoonsa lisää 250 euroa, ja mikä parasta, jo vuonna 2011 on näillä näkymin tiedossa seuraava korotus päivärahoihin, johon on varattu 3,2 miljoonaa euroa. Kaiken kaikkiaan varusmiesten sosiaalisen aseman parantamiseen käytetään yhteensä siis 4,7 miljoonaa euroa.

Herra puhemies! Totean ilolla, että puolustuspolitiikan perusteet ovat kunnossa. Siitä on toki kiittäminen myös suurelta osin puolustusminis-teri Häkämiestä. Tulevaisuuden suurimmaksi haasteeksi muodostuu puolustusmateriaalin vanheneminen. Massiiviset teknologiset harppaukset ovat johtaneet siihen, että vanhentuneen materiaalin korvaaminen tulee aina vain kalliimmaksi. Esimerkkinä mainitsen Puolustusvoi-mien käytössä olevat Pasi-miehistönkuljetusvaunut, jotka tulevat piakkoin elinkaarensa päähän.

Miltä Puolustusvoimien tulevaisuus sitten näyttää? 2010-luvulla ollaan näkemykseni mukaan tilanteessa, jossa puolustusbudjettiamme on kasvatettava. Laskelmat osoittavat yksiselitteisesti sen, että mikäli haluamme säilyttää Puolustusvoimien suorituskyvyn nykyisellä tasolla, puolustusbudjettia on kasvatettava kustannusten nousun huomioivien indeksikorotusten lisäksi noin 40—50 miljoonalla eurolla vuodessa seuraavan vaalikauden aikana.

Herra puhemies! Kriisinhallinta on tänä päivänä olennainen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Laaja osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan merkitsee sitä, että kannamme osaltamme vastuuta globaalista turvallisuudesta. Kriisinhallintaan osallistuminen ei ole pois kansallisesta puolustuksestamme, päinvastoin, kriisinhallintaoperaatioista saatu kokemus sekä niihin valmistautuminen ja toimintaan liittyvät kansainväliset harjoitukset saavat suuren painoarvon, kun kehitämme ja uudistamme omaa kansallista puolustustamme. Kriisinhallinnan saralla asiat näyttävät kohtuullisen valoisilta. Suomalaisen kriisinhallinnan kokoonpano saa uusia vahvistuksia lähivuosina. Meri- ja ilmavoimat tulevat kuulumaan olennaisena osana Euroopan unionin kriisinhallintaoperaatioihin. Merivoimat on tehtävävalmiudessa jo vuoden 2009 alusta ja täydessä valmiudessa vuodesta 2012 eteenpäin. Ilmavoimien valmiusaika puolestaan alkaa vuonna 2010.

Tulevaisuudessa meillä on siis monipuolisemmat mahdollisuudet lähettää joukkoja kriisinhallintaoperaatioihin. Erilaiset tehtävät vaativat luonnollisesti erilaisia kokoonpanoja, ja nyt meillä on mahdollisuus luoda sellaisia. Uusien puolustushaarojen mukaantulo vaatii tietenkin suurempia rahallisia satsauksia. Joukkojen kouluttaminen ja uuden laitteiston hankkiminen vaatii paljon euroja.

On hyvä muistaa, että työskentely rauhan puolesta ei ole koskaan vaaratonta, eikä meillä ole takeita siitä, että selviämme kriisinhallinnasta uhreitta. Voimme kuitenkin varmistaa, että suomalaisilla on käytössään tilanteen edellyttämät välineet ja että olemme kouluttaneet ja valmistaneet joukot parhaalla mahdollisella tietotaidolla näihin vaativiin tehtäviin.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täällä on totuttu siihen, että hallitus kehuu budjettiratkaisua, oppositio sen kun vain haukkuu. Itse voisin tyytyä siihen samaan. Voisin luetella pitkän listan erilaisia parannuksia, joita on tulossa: muun muassa kotitalousvähennys, veteraanikuntoutuksen rahat veteraania kohti nousevat huomattavasti, apurahatutkijoiden ja -taiteilijoiden sosiaaliturva paranee, opiskelijoiden etuudet paranevat, mutta en nyt lähde luettelemaan niitä, vaan paneudun erääseen asiaan, joka minua todella huolestuttaa.

Suomalaiset arvostavat kyselyjen mukaan hyviä palveluja enemmän kuin veronalennuksia. Tänä syksynä meillä oli varmasti pitkään aikaan viimeistä kertaa loistava tilanne, kun jaossa oli kerrankin 1,5 miljardia euroa, siis sananmukaisesti 2 miljardin taalan paikka. Sillä rahalla olisi saanut kerralla omaishoidontuen valtakunnalliseksi ja koskemaan kaikkia Suomen yli 300 000 omaishoitajaa, kun tukea nyt saa vain vajaa kymmenesosa heistä. Sillä olisi saanut henkilökohtaiset avustajat vaikeavammaisille, jotka ovat odottaneet apua vuosikymmeniä. Rahalla olisi pistänyt kuntoon Suomen homekoulut, rakentanut satoja kilometrejä kevyenliikenteenväyliä, rahoittanut yliopistokeskuksia ja satsannut joukkoliikenteen toimivuuteen Sata-komitean tarpeista puhumattakaan. Näiden ratkaisujen lisäksi rahaa olisi silti jäänyt vielä tuloveron alentamiseenkin.

Mutta mitä päätettiin? Koko raha päätettiin jakaa veronalennuksina suomalaisille ostovoiman kasvattamiseksi ja inflaation leikkaamiseksi, mikä sinänsä on ihan hyvä peruste. Nyt palkansaajien verotus kevenee siten, että pienituloisen palkkatulon veroaste laskee noin 1,4 prosenttiyksikköä, keskituloisen noin 1,25 prosenttiyksikköä ja sitä suuremmilla tuloilla vähintään noin yhden prosenttiyksikön. Eläkkeensaajien verotusta kevennetään työnverotusta vastaavasti. Tämän vuoden alusta korjatun eläkeläisten verotuksen lisäksi eläkeläispuolisoiden verotus uudistetaan rakenteellisesti vastaamaan enimmillään työtulojen verotusta vastaavalla tasolla. Myös työtulovähennykseen saatiin 50 miljoonaa euroa luvattua enemmän rahaa. Veronkevennykset kohdentuvat prosentuaalisesti siis pieni- ja keskituloisille hieman paremmin kuin valtiovarainministeriön alkuperäisessä ehdotuksessa, mikä on vihreiden tavoitteiden mukaista. Rahassa kohdennus on vain surkean vähän, ja siitä ei kai voi kaimani, kollega Paasion kanssa olla eri mieltä, että kaupassa pätevät vain eurot, eivät prosentit.

Eli jos ostovoimaa halutaan kasvattaa ja inf-laatiota leikata, miksi rahaa piti tässä määrin jakaa myös niille, joilla sitä jo on, ja joille lisärahalla on vain vähän merkitystä. Taloussanomat ja Ilta-Sanomat laskivat Tilastokeskuksen kulutuskorien ja kuluttajahintatilaston perusteella eri väestöryhmien inflaation. Sen mukaan inflaatio rasittaa eniten työttömiä, eläkeläisiä ja pienituloisia, vähiten taas ylempiä toimihenkilöitä ja ylimmän tuloviidenneksen edustajia. Silti nyt tehdyt tuloveroratkaisut eivät kosketa työttömiä tai sosiaalitukien varassa eläviä juuri lainkaan. Pienituloinen saa vuosituloihinsa noin 200 euron lisäyksen, keskituloinen noin 500 euroa, kun suurituloisimmat saavat jopa tuhansia euroja vuodessa. Siis rahaa jaetaan eniten niille, joihin inflaatio vaikuttaa vähiten, ja vähiten niille, joihin inflaatio vaikuttaa eniten.

Opposition on ollut helppo irvailla, mutta samalla on hyvä muistaa, että sama jakoperuste on ollut käytössä hallituksista riippumatta jo vuosikausia. Kun veroja alennetaan, samaan aikaan sosiaalietuudet laahaavat pahasti jäljessä. Vaikka hallitus korotti tänä vuonna kansaneläkkeitä, opintotukea ja lapsilisiä kohdennetusti yksinhuoltajien ja monilapsisten perheiden kohdalla, toimien vaikuttavuus on inflaation kasvaessa pieni. Mitä merkitystä on eläkkeen 50 euron korotuksella, jos palkansaajilla korotukset ovat samaan aikaan satoja euroja ja hintakehitys niiden mukainen. Pienituloisimmilla yksinhuoltajilla tilanne on ehkä kaikkein irvokkain, sillä heistä 30 prosenttia elää toimeentulotuen varassa, joka vähenee tismalleen sillä summalla, jolla lapsilisät kasvavat. Siksi suurempi osa jakopotista olisi mielestäni pitänyt pistää erityisesti jakoon lapsiperheille.

Rahaa on mukava saada ja jakaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että jaettu raha on aina pois jostakin muusta. Kun olen kysynyt keskituloisilta suomalaisilta junissa, kaupoissa, toreilla ja kotona, kumman he ottavat mieluummin, 500 euroa vuodessa lisää rahaa vai edellä mainitut palvelut kuntoon, jokainen on valinnut palvelut.

Kaiken kaikkiaan vihreiden ajama vähimmäisturva, on sen nimi sitten perustulo tai takuueläke, tulee tämän ratkaisun myötä entistä välttämättömämmäksi.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on monessa yhteydessä todettu, että finanssikriisi käynnistyi subprime-lainoista. Asiallisesti ottaen jo sitä ennen oli nähtävissä, että Yhdysvalloissa syntyy mahdollisesti talouden taantuman myötä luottoalalla hankala tilanne. Se johtui siitä, että Yhdysvalloissa edellytettiin tasapuolisuuslainsäädännön nimissä pankkien myöntävän asuntoluottoja myös sellaisille kotitalouksille, joista jo alussa tiedettiin, että heidän luotonhoitokykynsä ei ole kovin hyvä. Kun nämä lainat jaettiin kahteen ryhmään, niin näitä jälkiosia ryhdyttiin sitten tuotteistamaan, koska niihin sisältyi korkeita tuotto-odotuksia myöhemmin. Korkeata riskiä vastaan ne kävivät myös korkeasuhdanteessa markkinoilla kaupaksi.

Se, että Suomi ilmeisesti ei ole samalla lailla kietoutunut näiden lainojen vaikutuksiin, on hyvä asia. Huono asia on sen sijaan se, että Rahoitustarkastus ei huomauttanut suomalaisia mahdollisia asiakkaita näihin lainoihin sisältyvistä riskeistä, ei myöskään Finanssialan keskusliitto tai sen edeltäjä Pankkiyhdistys. Suomessa näitä lainoja lähinnä olisi suuressa määrin voineet ostaa niin sanotut työeläkeyhtiöt, jotka ovat keskinäisissä sidoksissa oman vakavaraisuutensa osalta. Nämä yhtiöt eivät ole ainakaan merkittävässä määrin — tiedossani ei ole oikeastaan lainkaan sellaisia tapauksia, että työeläkeyhtiöt olisivat näitä finanssijohdannaisia hankkineet portfolioonsa.

Mielenkiintoista sen sijaan on, että suomalainen työeläkeyhtiö ei voi sijoitussalkkunsa vivuttamiseen hankkia ulkopuolista lainoitusta. Se on turvaava periaate. Sen sijaan on omituista itse asiassa, että lainsäädäntö sallii, että suomalainen työeläkeyhtiö voi ostaa niin sanottuja turvaavan tuoton rahastoyhtiöitä, hedge-yhtiöitä, jotka voivat ottaa omaan toimintaansa ulkopuolista lainoitusta. Näyttää siltä, että myöskään näitä suomalaiset työeläkeyhtiöt eivät onneksi ole ottaneet. Olisimmeko siis oppineet edellisestä lamasta, toivon mukaan, mutta jos katsoo tämänhetkistä tilannetta, missä kaikista korkeimmat korot on, suomalainen Rahoitustarkastus ei toistaiseksi ole oikeastaan voinut puuttua niihin lainkaan. (Ed. Valpas: Miksi?)

Nuoret ja ehkä vähän vanhemmatkin ihmiset käyttävät aika holtittomasti, jopa öisin, pikavippejä. Näiden vuotuiset korot ovat aivan käsittämättömiä. (Ed. Pulliainen: Aivan oikein!) Yhdysvalloissa oletetaan, että henkilö, joka joutuu luottokorttilainojen kurimukseen silloin, kun lainasumma kasvaa hänen vuosipalkkansa suuruiseksi, asiallisesti ottaen hänellä ei ole enää juurikaan selviytymisen mahdollisuutta omilla palkkatuloillaan. Suomessa olen arvioinut, että pikavippikierteeseen joutuva nuori henkilö, jos hänen palkkatulonsa kerrotaan kuukauden osalta kolmella, neljällä, hänen on erittäin vaikea enää selviytyä takaisin näistä pikalainojen koroista siten, että hän pääsisi tavallisen lainanottajan ehdoilla pankista hakemaan rahoitusta. Tämän johdosta olisikin syytä pohtia nopeasti, että tätä lainoituksen muotoa, joka ei kuulu sinänsä pankkitoimintaan, koska siinä ei oteta talletuksia vastaan, olisi rajoitettava. Kun samaan aikaan pohditaan kauppojen aukioloa, pitäisi ensi sijassa kieltää näiden aukiolo silloin, kun ihmisillä kontrolli pettää. (Ed. Valpas: Ihan hyvää puhetta!)

Täällä on myös käsitelty sitä, että pankit voisivat olla omalta puoleltaan joustavampia lainojen ehdoissa kuin noin 20 vuotta sitten alkaneen korkeasuhdanteen päättyessä ja laman alkaessa. Yrityslainoissa näitä kovenantteja, siis lainan ehtoja, on käytetty jatkuvasti ja on itse asiassa paljon järkevämpää myös kotitalouksien yksittäisen lainanottajan kannalta se kehitys, mikä nyt on näköjään jo toteutunut, että pankki voi silloin, kun asiallista syytä siihen on, mutta hyvin muotomää-räyksiä noudattaen, korottaa lainan korkoa verrattuna siihen 1990-luvun laman tilanteeseen, jossa pankilla oli käytännössä yksipuolinen lainojen irtisanomisoikeus, joka johti ehkä noin 30 000—40 000 yrityksen ja huomattavan määrän kotitalouksien joko konkurssiin, velkasaneeraukseen tai todella pitkäaikaisiin taloudellisiin vaikeuksiin.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lehti piti mainion, monipuolisen tarkastelun, ja olisin kysynyt näihin työeläkkeisiin liittyen näistä hedge fundeista. Nimittäin minulla ei ole varmaa tietoa, mutta vähän vihjailua siihen suuntaan, että jonkun verran suomalaisia työeläkerahastojen rahoja on näihin kuitenkin tavalla tai toisella kytketty. (Ed. Valpas: Näin on!) Kaksi päivää olen yrittänyt saada tästä nyt tietoja, mutta ei ole vielä mistään tullut selkeää tietoa. Onko teillä selkeä tieto niinpäin, että näitä tosiaan ei olisi edes näiden isojen pankkien alueella USA:ssa, vai oliko se arvailu teillä?

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Sikäli kuin asiaa on selvitetty, niin ne ovat todella marginaalisia. Nämä ovat niin monimutkaisia. Jos siellä on rahastojen rahastoja, jotka ovat mahdollisia, niin saattaa löytyä. Mutta kyllä minulla on se käsitys, että suhteessa näiden työeläkelaitosten riskinantokykyyn pörssiosakkeisiin tapahtuneet notkahdukset ovat asiallisesti paljon merkittävämpiä kuin näissä rahastoissa kokonaan menetettyjen omaisuuksien määrä. Suomen työeläkelaitosten järjestelmä on toisiaan suojeleva. Täytyy vielä muistaa, että Yhdysvalloissa nämä pankit, jotka ovat menneet konkurssiin, eivät ole talletuksia oikeastaan ottavia, vaan ne ovat niin sanottuja investointipankkeja, jotka toimivat toisenlaisilla markkinoilla eivätkä juurikaan ole kotitalousasiakkaiden kanssa lainkaan tekemisissä.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilän käyttämään puheenvuoroon viitaten sen verran, kun hän puhui siitä, että päivittäistavarakaupan hintoja, niin kuin on aiemminkin puhuttu, tullaan seuraamaan tarkasti. Oma mielipiteeni, niin kuin varmaan monen muunkin, on, että niitä on aivan mahdotonta seurata. Niitä ei voi seurata kuin joku mummo hyllyjen välistä.

Juha Mieto /kesk:

Arvoisa puhemies! On hienoa, — aamulla ku heräsin, lehrestä luin, mutta tosin eilen illalla jo näin — jotta ministerit on ruvennu terveysliikuntakuurille. Se on hieno asia, näyttävät esimerkkiä koko Suomen kansalle ja niin korkialta taholta. Ilokseni totesin sen, että tämä oli mun vaaliteemana numero yksi. Olin nimenomaan huolissani suomalaasten liikunnasta, terveysliikunnasta. Nimittään ku kaikki tieretähän, että terveysmenot, terveyspalavelut, niitä tulevaisuudessa tarvitaan entistä enemmän. Kun ne nielöö mielettömiä summia rahaa, niin me, jokka pystytään vielä liikkumaan jnp., edesautetaas itte omaa terveyttä sillä, että rasitetaan itteämme.

Ihiminen on luotu liikkumaan, rasiintumaan, ja sen jälkeen hänelle tuloo hyvä olotila. Hänen työkyky tuloo huomattavasti paremmaksi. Hän ei väsy. Hänen luppoaikana, vapaa-aikana, toimiminen on tehokasta. Hän nauttii siitä, ei väsy töissä. Ja mikä kaikista tärkeentä, niin nukkuminen on tehokasta. Nimittään ihmisen tärkein vuorokauden hetki on nukkuminen, se kahdeksan tuntia (Ed. Pulliainen: Silloin ei ole pahojaan tekemässä!) — nimenomaan, silloon ei oo pahojaan tekemässä — ja hermosto lepää. Nimittään mielenterveysongelmakkin vähenöö huomattavan vähihin. Jos perhe on idyllinen, siel on lasten hyvä olla, siel on vanhempien hyvä olla, eli on turvallinen olotila. Siellä liikutaan. Siellä on säännölliset nukkumaanmenoajat, muutenkin ajat, syömisajat. Lapset luottavat vanhempiin, ja vanhemmat luottavat lapsiinsa. Mä väitän, että pillerimaailma, mitä tänä päivänä syörähän aivan liian paljon turhanpäitte, se vähenöö. Nimittään aivan hirvittävältä tuntuu, ku kuuloo, että monella vanhuksella esimerkiksi saattaa olla 10—20 erimoista lääkettä. Osittain varmahan voirahan sanoa, että se on tarpeellista. Mutta varmahan aika suuri prosentuaalinen osuus on se, että niitä syörähän turhanpäite. Ihminen ku tuloo sellaseen mukavahan töttyrätilahan, niin sitä on ehkä mukava, se vaatii se elimistö sitä. Jos meillä tuloo yhteinen kiva olotila, että me myös välitetään kanssaihmisestä, ehkä meillä tuloo silloin sosiaalinen näkökulma naapuriinki, niin tämäki eresauttaa sitä, että mielenterveysolotilat tulevat paljon vähemmälle, eli tuloo normaalia kanssakäymistä. (Ed. Valpas: Hyvää puhetta!)

Tässä tietyssä vaiheessa haluan korostaa sitä, että mä oon aina kiinnittäny huomiota koululiikuntaan. Kaikki lähtöö siitä kestävän kivijalaan eli rakennuksen rakentamisesta. Nuoruusvaiheessa ku ihminen varttuu aikuuseksi, niin hänellä kehittyy hermosto, lihaksisto, koordinaatio, ja se tarkoottaa sitä, että nuorena pitäs liikkua tarpeeksi, ja tosiaan kun nämä nukkumisajat on vaan vielä tärkeempiä ku aikuisilla, niin se olis hirmu tärkiää, että kouluhun saatas se tunti kaksi viikkohon liikuntaa lisää.

Viimeinen minuutti pyörähti käyntihin, niin perustienpirosta haluaasin muutaman sanan käyttää. 1990-luvun lama teki sen, että sen jälkihin tienpito on jääny pikkuhiljaa rempallensa. Se kaikki pikkuhiljaa räjähtää kerralla käsihin, ja tiepiiris ku nyt käy audienssilla, niin on se kuulkaa noloo, ku siellä kirstu hörnää tyhyjää. Ei oo mitään annettavaa, ja meille kansanerustajille sitten sanotaan tuola maakunnassa omissa pitäjissä, jotta ku että te tee mitään. (Ed. Valpas: Mitä hallitus tekee?) — Aivan. Mä meinahinkin justiin tulla siihen, että vaik ollaanki hallituspuolueen erustajia, niin me ollahan kaikki huolissaan siitä, että perustienpitohon pitää saada lisää määrärahoja. Tämä olis hallituspuolueen erustajaltaki kaihoisa kehotus nöyrästi hallituksen suuntaan. (Ed. Valpas: Riittääkö se huolissaan olo?) — Ei, mutta kato pitää olla nöyränä ensiksi, ja sen jälkiin sitten ruvetaan hutkimahan.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Ensin kiitokset kiitoksista hallituksesta, ja niin kuin ed. Mieto tietää, niin kyllähän se oli Pohjanmaan ministeri, joka tämän haasteen meille muille esitti. Mutta haluan sanoa ... (Ed. Mieto: Pystyy kyllä, niin paljon kuin mieli tekee!) — Joo, mutta sitten vielä täytyy sanoa kyllä, niin kuin ministeri Pekkarinen, että tämä liikunnan määrän lisääminen siitä nykyisestä on vähän haasteellista. Totta on, että ne muodot, joihin on tottunut nuorena, ja se, millainen liikunnanopettaja on ollut aikoinaan, ovat erittäin tärkeitä asioita ja se, että he löytävät jokaiselle jotakin, todistaa Thors.

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroon: Sisäasiainministeriö on, kuten me tiedämme, sisäisen turvallisuuden ja maahanmuuton ministeriö tämän vuoden alusta. Me vastaamme muun muassa Suomen kansalaisuutta, maahanmuuttoa, kotouttamista ja kansainvälistä suojelua koskevista asioista sekä hyvien etnisten suhteiden, syrjimättömyyden ja yhdenvertaisuuden edistämisestä. Eli tehtäväkenttä on laaja ja haastava.

Samoin me tiedämme, että viime vuonna muutti Suomeen ennätysmäärä ulkomaalaisia työntekijöitä, ja kasvu näyttää jatkuvan. Oleskelulupahakemuksia tuli vireille vuonna 2007 noin 6 300, kun niitä edellisenä vuonna oli 3 400, eli 65 prosentin kasvu ja tämän vuoden alkupuolella 21 prosentin kasvu. Lisäksi tulee työntekijöitä muista EU-maista, kausityöntekijöitä ja perheenjäseniä. Väestökehityksen kannalta tämä on hyvä. Me tarvitsemme maahanmuuttajia.

Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava, että meidän pitää kantaa kokonaisvastuu uusista asukkaistamme. Meidän pitää huolehtia siitä, että heille on tarjolla työtä, koulutusta ja palveluita ja että yhteiskunta kohtelee heitä yhdenvertaisina kansalaisina. Erityisesti meidän pitää kantaa vastuu maahanmuuttajanuorista, jotta he eivät syrjäytyisi.

Sisäasiainministeriön vuoden 2009 talousarviossa on tavoitteena, että maahanmuuttajien koko koulutusjärjestelmä vastaa sekä laadullisesti että määrällisesti yksilöllisiä tarpeita. Tavoitteena on myöskin, että maahanmuuttajien työttömyys puolittuu vuoteen 2012 mennessä. Siksi olen myös nimittänyt selvitysmies Arajärven, joka kotouttamislain valossa tarkastelee ulkomaalaisten työllistymisen esteitä.

Sisäasiainministeriö on asettanut maahanmuuttohallinnon kehittämiselle hallitusohjelman mukaisesti vaativia tavoitteita. Hallintoa tehostetaan, mutta myöskin sähköistetään ja lupakäytäntöjä yksinkertaistetaan. Olemme luomassa maahanmuuttohallintoon uutta päätöksentekojärjestelmää, joka sisältää sähköisen rekisterin, joka ensi vuonna voi huomattavasti tehostaa paitsi oman hallinnonalan myöskin poliisin ja edustustojen toimintaa. Kyseessä on todellinen tehokkuustoimi, joka kuitenkin edellyttää, että voimme myös kaikkien yhteistyötahojen kanssa luoda uusia toimintatapoja.

Här behövs det verkligen lite undervisning och nya sätt att fungera så att de andra förstår att det blir ett enklare jobb för dem, och det är faktiskt vår avsikt.

Hallitusohjelmaan on myös kirjattu, että Pääkaupunkiseudulle, Turun seudulle ja muille merkittäville maahanmuuttoalueille laaditaan yhdessä valtion ja seutujen kuntien kanssa pilottiohjelma maahanmuuttajien kotouttamisen ja työllistymisen edistämiseksi. Tavoitteena on toteuttaa hallitusohjelman mukainen pilotti vuosina 2009 ja 2010. Helsingin, Vantaan, Espoon, Tampereen ja Turun kaupungit ovat myös valmistelleet uusia esityksiä, jotka koskevat nykyisiä toimenpiteitä täydentäviä käytäntöjä. Hallinnossa olemme vakuuttuneita, ja moni tutkimus viittaa siihen, että tarvitsemme uusia toimintatapoja, jotta voimme ehkäistä syrjäytymistä. Ilman voimavaroja tämä ei kuitenkaan onnistu.

Eduskunta on hyväksynyt, että Suomen pakolaiskiintiö on 750 henkilöä, ja myös aiemmin yksimielisesti esittänyt, että kiintiön tulisi olla jopa 1 000 henkilöä. Tilanne on kuitenkin käymässä kestämättömäksi, koska on vaikeuksia löytää riittävästi kuntapaikkoja. Korvaukset kunnille ovat nyt samalla tasolla kuin 1990-luvun alussa, jolloin korvausjärjestelmä sai nykyisen muodon. Korvausten alhaisuus on varmaan osasyy mutta ei selitä kaikkea, miksi 240 myönteisen päätöksen saanutta aikuista turvapaikanhakijaa ja 75 pakolaiskiintiöstä vastaanotettua pakolaista odottavat turhaan kuntaan sijoittumista.

Hyvät kansanedustajat, bästa riksdagsledamöter! Koko yhteiskunnan etu on luonnollisesti, että turvanpaikanhakijat ja pakolaiset mahdollisimman pian pääsevät normaalin elämän makuun. Samoin on koko yhteiskunnan etu myös, että maahanmuuttajat työllistyvät mahdollisimman hyvin ja saavat tarvitsemansa koulutuksen. Näiden tavoitteiden edessä meidän on yhdessä tehtävä työtä.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän ministeri Thorsia läsnäolosta ja mielenkiintoisesta avauspuheenvuorosta oman pääluokkansa asioihin. Tässä asiassa, jonka mainitsitte, että on vaikea löytää kuntapaikkoja, olen miettinyt sitä, että kun niin moni kansanedustaja on niin keskeisessä paikassa omassa kunnanvaltuustossaan tai kunnanhallituksessa, niin eikö olisi järkevää, että juuri nämä kansanedustajavaltuutetut, ehkä valtuustojen puheenjohtajat, hallitusten puheenjohtajat koottaisiin keskustelemaan tästä tilanteesta sen takia, että on juuri, niin kun sanoitte, että nämä ihmiset pitäisi saada mahdollisimman nopeasti sinne arkielämään mukaan ja kotoutettua ja työllistettyä. Kysyisinkin, emmekö voisi yhteistoimin jotakin tämän tyyppistä toimintaa harjoittaa.

Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Svårigheterna att ta emot kvotflyktingar och framför allt att hitta plats för dem runtomkring i vårt land är bekymmersamma. Det är knappast förenligt med landets intresse gentemot omvärlden att vi inte kan sköta den här frågan närmelsevis så som tidigare, eftersom vi ändå är ett land med större resurser nu än när flyktingkvoten första gången togs i bruk i vårt land.

Har ministern och ministeriet för avsikt att lyfta fram den här frågan mera i fortsättningen, höja profilen och på ett aktivt sätt vädja till kommunerna att de ställer upp i det här sammanhanget?

Kuntien viileä suhtautuminen kiintiöpakolaisten vastaanottamiseen ei ole oikein Suomen edun mukaista, vaan on syytä vedota kuntiin, että siellä ihan niin kuin ennenkin oltaisiin valmiita ottamaan vastaan pakolaisia ja lieventämään sitä hätää, jota maailmassa edelleen on vaikka kuinka paljon.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhtenä omana esimerkkinä tästä sopeuttamisesta ottaisin mielestäni hyvin onnistuneen esimerkin: Salossa itselläni on kaupungin laitapuolella semmoinen riittävän iso tila, ja teetätin sinne liikuntatoimen kanssa jalkapallokentän. He auttoivat siinä paljon, ja tehtiin yhdessä semmoinen. Siellä Salossahan on paljon maahanmuuttajanuoria. Sinne tuli sekä paikallisia että näitä maahanmuuttajia, pienen ajan päästä tuli valtavasti kumpienkin vanhempia myös mukaan. Siellä järjestetään turnauksia, tapahtumia, ja se on oikeastaan ollut oikeinkin hyvä semmoinen yhteinen tapahtuma.

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hieno asia se, että maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita on otettu Suomeen aiempaa enemmän. Vastaanottopäätöksen jälkeen turvapaikanhakijoiden parissa työskentelevät kokevat kuitenkin monella paikkakunnalla olevansa kovin yksin, eikä kaikkialla saa edes aina läänikohtaista apua. Haluaisin kysyä ministeri Thorsilta: Millaisia toimia on suunniteltu turvapaikanhakijoiden parissa työskenteleville, niin että kotoutuminen sujuisi mahdollisimman sujuvasti, mutta myös niin, ettei työntekijöitä kulutettaisi loppuun?

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Tähän onnistuneeseen kotouttamisesimerkkiin, jonka ed. Laxell otti esiin, toivon, että voimme palata silloin, kun eduskunta keskustelee kotouttamisselonteosta. On selkeää, että yhdistys- ja järjestötoiminta on erittäin keskeisessä asemassa, ja tiedämme myöskin, miten tärkeitä maahanmuuttajat ovat meidän jalkapallollemme, jos nyt vain viitataan Saksa-otteluun.

Kiitos, ed. Hautala, tästä tarjouksesta. Mehän olemme tehneet nyt selvityksiä siitä, miten eri te-keskukset ovat pystyneet tekemään sopimuksia kuntien kanssa. Tämä vaihtelee. Jotkut ovat kyllä jopa ylittäneet aiemman tavoitteensa, mutta sitten on alueita, missä vielä ei ole tehtykään ihan tarpeeksi yhteistyötä kuntien kanssa. Mutta kun tämä kartoitus, uusi kierros, on saatu valmiiksi, niin palaamme siihen, koska on tietenkin näin, että te-keskuksen yksinäinen työntekijä ei välttämättä pysty vaikuttamaan. Meillä on liian paljon tätä, että koska seudulla yksi kunta ei ota, niin emme me muutkaan ota, inte jag när inte de andra.

Ed. Järvisen kysymykseen yksinäisyydestä. Meillä on tarkoituksena, että hallinnon ja yksittäisen vastaanottokeskuksen yhteistyö on tiiviimpää, koska keskuksissa muun muassa on paljon tietoa ja voidaan kuntien ja valtion viranomaisten kanssa tehdä parempaa yhteistyötä eli myöskin löytää nopeampia polkuja, jotta tänne tulleet pääsevät kotoutumaan. Itse asiassa esimerkiksi kansanopistot tarjoavat tällä hetkellä hyvän ja uuden väylän esimerkiksi vastikään tänne tulleille nuorille päästä suomalaiseen elämään kiinni. Itse koen nimenomaan, että kansanopistoilla on taas uusi yhteiskunnallinen tehtävä.

Mitä tulee yksittäiseen työntekijään kunnassa, niin on tietysti suuri kunnallinen keskustelu, miten me siihen voimme vaikuttaa. Se pitää selvittää myöskin kotouttamislain toimivuuden osalta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Thorsin esittelypuheenvuorossa kiinnitän erääseen sanaan ja ilmiöön huomiota ja totean siihen, että samaan ilmiöön liittyy ehkä vähän muutakin. Nimittäin olitte huolissanne aivan oikein syrjäytymisestä, ja se on todellakin ihan merkittävä asia.

Mutta, arvoisa ministeri, minulla on henkilökohtaisia seurantakokemuksia eräästä toisesta, minusta vielä vähän vakavammasta ilmiöstä. Se on se, että aktivoituu väärällä tavalla, väärillä pelisäännöillä, tähän suomalaiseen yhteiskuntaan. Olen seurannut reittini varrella olevassa kahdessa pisteessä kohderyhmän yritystoimintaa: noin kaksi kuukautta ja taas vaihtuu uusi porukka; taas kaksi kuukautta, vaihtuu uusi porukka. Elikkä toisin sanoen ollaan liikkeellä harmaan talouden piirissä. Mistä minä voin tehdä tämmöisen johtopäätöksen? Siitä, että se hinta, millä niitä tuotteita myydään, on niin alhainen, että jos pelisääntöjen mukaan toimitaan, niin missään nimessä ei voi onnistua. Tässä olisi töitä, opetuksellisesti.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Thorsin työtehtävä on varmaan varsin haastava, koska tässä on pitkälti semmoista vielä auraamatonta latua, koska tämä kansainvälistyminen on vasta alussa. Tämä on oikeastaan ensimmäinen hallitus, jolla on todellinen maahanmuuttopoliittinen ohjelma.

Haluaisin kysyä muutamia asioita.

Ensinnäkin hallitusohjelmaan on kirjattu, että kansalaisuuden saamisaikaa nopeutetaan. Missä vaiheessa se on, koska näen sen itse hyvin tärkeänä osana integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan?

Toisena, kun nyt hallintoa keskitetään, mikä on viisasta näissä maahanmuuttoasioissa, toivottavasti se ei kuitenkaan johda siihen, että kaikkia nykyisiä lupavirastoja — muun muassa viittaan Tampereen virastoon — tullaan myöskin keskittämään näihin Pääkaupunkiseudun toimielimiin.

Kolmanneksi, onko kansallista pilottia lähtemässä liikkeelle työperäisen maahanmuuton edistämiseksi? Nyt tämä tilanne on varsin hajanainen, kun monet kunnat ja maakunnat toimivat erillään.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Budjetissa on esitetty maahanmuuttopolitiikan osalta tavoite, että työperusteinen maahanmuutto saataisiin vastaamaan sekä laadullisesti että määrällisesti työmarkkinoiden tarpeisiin. Olisin kysynyt ministeriltä: Mitä toimenpiteitä tämän tavoitteen edistämiseksi on käytännössä tarkoitus toteuttaa?

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotouttamisen onnistuminen on äärettömän tärkeätä koko yhteiskunnan ja kaikkien kansalaisten kannalta. Tiedämme kuitenkin, että kotouttamiseen liittyy vielä monia haasteita ja tosiasiassa koko kotouttamisprosessissa on vielä paljon oppimista.

Kuitenkin olen surulla seurannut sitä, että nyt budjettiesityksessä toisen ministeriön toimialalle, työvoimahallinnon määrärahoihin, on tulossa isoja leikkauksia ja se vaikuttaa kotouttamiselle tärkeään valmentavaan koulutukseen, kielikoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen, huomattavasti. Nämä kuitenkin liittyvät kiinteästi myös kotouttamiseen. Haluaisinkin nyt kysyä teiltä, arvoisa ministeri, omalta toimialaltanne: Ovatko kotouttamiseen käytettävät resurssit nyt riittävällä tasolla ensi vuoden budjettia ajatellen ja tulevia haasteita ajatellen, ja mitä sillä määrärahalla saamme aikaan?

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Nyt on ollut tarkoitus, että myöskin turvapaikkamenettelyn kautta maahan tulleita ihmisiä, joille syntyy tänne siteet, voitaisiin saada tänne työntekijöiksi. Kysyisinkin, miten tilanne on nyt muuttunut tämän hallituksen uuden maahanmuuttopoliittisen ohjelman kautta. Ymmärrän nimittäin niin, että tällä tavalla ehkä voisimme todella saada työntekijöitä. Vaikka heillä kaikilla ei ole oikeutta kansainväliseen suojeluun, he ovat itse asiassa hakeutuneet Suomeen, ja tuntuu, että sillä tavalla pitäisi ottaa ikään kuin kaikki hyöty myöskin Suomen talouselämään tästä, sen sijaan että tehdään hirveän kalliita rekrytointikampanjoita todella kaukaa. En sano, etteikö niihinkin joskus voitaisi turvautua, mutta meillä on täällä ihmisiä, jotka odottavat, että he pääsisivät töihin.

Oma havaintoni on se, että työvoimatoimistoja täydentämään ehkä tarvittaisiin joitakin tämmöisiä hieman kuin sosiaalisia yrityksiä, jotka esimerkiksi olisivat kuin vuokratyöyrityksiä ja tarjoaisivat ja etsisivät maahanmuuttajille, nimenomaan turvapaikkamenettelystä tulleille ihmisille, ehkä sitten tällä tavalla työpaikkoja. Siinä on ongelmia.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maahanmuuttoasioita voidaan hoitaa hyvin tai huonosti. Huonosti hoidettu maahanmuuttopolitiikka aiheuttaa paljon kustannuksia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Hyvin hoidettu maahanmuuttopolitiikka taas tuottaa hyvin paljon koko yhteiskunnalle hyvää, niin taloudellista kuin henkistäkin hyvää. Eräs keskeinen Suomen yhteiskuntaan sopeutumisen kysymys on kielen oppiminen. Kysyisin ministeriltä: Miten tullaan varmistamaan se, että suomen kielen opetusta on tarjolla ja että sitä saa silloin, kun maahanmuuttaja on valmis sitoutumaan kielen opiskeluun?

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Ensin ed. Satoselle: Kansalaisuuslain valmistelu on nyt lähtenyt liikkeelle. Todellakin Maahanmuuttovirastolla eli Migrillä on tällä hetkellä alueellisia toimistoja, ja jos onnistumme tässä saatavuushankkeessa, niin olisi tulevaisuudessakin. Pitää joustavasti myöskin pystyä siirtämään töitä näiden yksiköiden välillä. Pilotista keskustellaan tiiviisti asianomaisten kuntien kanssa.

Kysyttiin myöskin, miten saadaan maahanmuutto sellaiseksi, että se vastaa työmarkkinoiden tarpeita. Toisaalta TEM tekee tällä hetkellä arviointia kysynnästä ja tulevasta tarpeesta, ja yhdessä laadimme sitten toimenpideohjelman, joka valmistuisi tämän vuoden loppupuolella.

Koko ajan kouluttamismäärärahojen tarve on kasvanut, ja tiedämme, että tuli hätähuutoja muutamasta te-keskuksesta, mutta pystyttiin lisäämään rahaa tänä vuonna. Arvioidaan, että ensi vuonna tarvitaan noin 30 miljoonaa, se pysyy, ja valmentavan koulutuksen määrärahasta pystytään tähän osoittamaan. Täytyy sitten katsoa tulevaisuutta ajatellen, missä mennään.

Turvapaikanhakijoiden työntekoasia on myöskin sidoksissa siihen, että hallituksen esitys 166 etenisi täällä eduskunnassa, ja todella voidaan sen jälkeen edetä. Meillähän on tilanne, jota moni muu Euroopan maa ihailee, että ei tehdä niin suurta eroa ja sillä lailla me saamme uusia resursseja.

Ed. Vuolanteelle: Tämä liittyy tietenkin siihen, että täytyy olla aktiivista yhteydenpitoa niihin, jotka te-keskuksissa ja alueilla ostavat ja hankkivat kielikoulutusta. Mutta laadun tarkkailussa on vielä tehtävää. Palataan siihen kotouttamisselonteossa.

Lopuksi ed. Pulliaisen kysymykseen: Olemme tietoisia siitä, että on joitakin alueita ja joitakin toimialueita, missä tavallaan on tätä harmaata taloutta, ja päinvastoin kuin väitetään, nimike on muuttunut krp:ssä, mutta toiminta on yhtä tehokasta. Se liittyy myöskin siihen, että työlupaharkinnassa pystyisimme toimimaan jälkikäteistä valvontaa tehokkaammin, että tiedämme, mitkä ovat riskialat ja missä pitää tehdä hyvää yhteistyötä viranomaisten kesken. Emme halua todellakaan sulkea silmiämme tältä ilmiöltä. Tiedämme, että on aloja ja aloja, joilla ongelma on suurempi.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies, herr talman! Tätä budjettia on käsitelty maailmantalouden synkkien uutisten varjossa. On aivan selvää, että nyt tehtävillä valinnoilla on merkitystä sille, miten hyvin me täällä Suomessa voimme valmistautua ja ottaa vastaan sekä oman hitaamman talouskasvun kautemme että maailmantalouden vielä arvaamattomat vaikutukset.

Viime päivien keskusteluissa on selvästi käynyt ilmi, että hallituksen ratkaisu on yrittää vauhdittaa taloutta vanhalla reseptillä tuloerojen kasvusta. Valtiovarainministeri Katainen on monessa yhteydessä ilmoittautunut tuloerojen kasvun kannattajaksi, ja toisen hallituspuolueen Rkp:n talouspoliittinen neuvonantaja Björn Wahlroos on usein todennut, että yleensä taloudessa ei mene hyvin, elleivät tuloerot kasva. Näillä talousopeilla tätäkin budjettia on rakennettu. Me olemme perustellusti eri mieltä siitä, miten nyt tulisi toimia. Hallituspuolueiden edustajat ovat täällä pitkin päivää kutsuneet sitä ilkkumiseksi. Itse kutsun sitä näkemyseroksi tai vaihtoehtoiseksi linjaksi.

Arvoisa puhemies! Uusimman mausteen tähän talouspoliittiseen keskusteluun toi tänään hallituspuolue keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen, joka väläytteli talousuhkien edessä jo palkankorotusten jäädyttämistä eikä sulje myöskään etuuksien leikkauksia pois keinovalikoimasta. Turvallisen tulevaisuuden sijaan hallituspuolueet levittävät nyt paitsi hämmennystä myös turvattomuuden mielialaa neuvottomuudellaan talousuhkien edessä, ja kuten puoluesihteeri Jarmo Korhosen puheista käy ilmi, kun hätä alkaa olla käsillä, käydään ensin käsiksi tavallisten suomalaisten palkkoihin, hyvinvointipalveluihin, lapsilisiin, eläkkeisiin ja sosiaaliturvaan.

Väistämättä tulee mieleen, valmistellaanko paljon mainostettua Sata-komitean työtä suljetuin ovin juuri siksi, että Korhosen väläyttelemät perusturvan leikkaukset ovat jo työn alla. Sitä uudistustahan tehdään nollasummapelillä, eli jos jollekin annetaan lisää, on joltain toiselta otettava pois. Tätähän kukaan meistä ei tietenkään toivo, mutta puolueiden johdosta tulleet puheet otamme jatkossakin vakavasti.

Arvoisa puhemies! Koska lähes kaikki keskeiset palvelut, joita me suomalaiset arjessamme käytämme ja tarvitsemme, tuotetaan juuri kunnissa, on budjetin vaikutuksista kuntiin ja kuntatalouteen syytä sanoa muutama sana.

Kunta on yhtä kuin hyvinvointivaltio: koulut, päiväkodit, vanhustenhuolto, terveyskeskukset jne. Kunta on ihmisille tärkeä, monille elintärkeä. Siksi ei ole yhdentekevää, missä kunnossa kunnat ovat. Kuntatalous parani olennaisesti viime hallituskaudella. Silloin tehtiin monia uudistuksia, jotka ovat kantaneet hedelmää. Valitettavasti nykyhallitus on hukkaamassa tämän erinomaisen kuntatalousperinnön ja kääntämässä kelkkaansa. Monet kunnat ovat suurissa vaikeuksissa, ja kuntalaisten eriarvoisuus on kasvussa. Silti valtiontalouden ylijäämä käytetään runsaisiin veronalennuksiin, mutta ei riittävästi kuntatalouden ja kuntapalvelujen kehittämiseen.

Esimerkkejä tästä on monia, mutta yksi räikeimmistä löytyy sosiaali- ja terveydenhuollosta. Kuten muistamme, oli hoito ja hoiva, erityisesti vanhustenhoito, viime vaalikauden taitteen merkittävin kysymys, jonka kuntoon saattamiseen kaikki puolueet sitoutuivat. Mitä sen jälkeen on tapahtunut? Hallituksen budjettiesityksessä on toki sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämistä: ikäihmisten laatusuosituksia kehitetään, hoidon tarpeen arviointia alennetaan 75-vuotiaisiin ja vammaislainsäädäntö uudistetaan. Hyvä näin, mutta kuinka paljon hallitus laittaa oikeaa lisärahaa kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämiseen ensi vuoden talousarviossa? Budjettiesityksestä voimme sen lukea: -21,3 miljoonaa euroa, -21,3 miljoonaa euroa. Tämä ei siis ole vitsi, vaan hallituksen vakavissaan esittämä "lisäys".

Terveydenhuoltomme ja vanhustenhuoltomme on monin paikoin alennustilassa. Kansalaisten arjen asioihin ei hallitukselta riitä voimavaroja, ei vaikka talouden hiipuessa ja väestörakenteen muuttuessa nämä ongelmat tulevat kärjistymään. Hallituksen politiikka on lähtenyt siitä, että jatkossa kunnat pannaan tiukoille ja pakotetaan ulkoistamaan ja yksityistämään palveluja. Tämä tapahtuu kiristämällä hallituksen omilla toimenpiteillä kuntataloutta ja kannustamalla toiminnan tehostamiseen kehittämällä niin sanottuja palvelumarkkinoita. Tuottavuuden nostoa vaaditaan kiihtyvään tahtiin.

Arvoisa puhemies! Kokoomukseen on kuntapalvelujen osalta turha enää asettaa toivoaan, mutta uskon, että kuntia vuosikymmeniä rakentaneessa keskustapuolueessa piilee halua ryhdistäytymiseen. Olisin lopuksi vedonnut täällä oleviin keskustalaisiin, mutta koska heitä ei ole paikalla, tyydyn toteamaan, että keskustalaisilla on syytä antaa kokoomuslaisille rukkaset kuntapolitiikassa ja palata perinteisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamislinjalle.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen talouden uutiset eivät lupaa hyvää. Yhdysvaltojen finanssikriisin syveneminen luo pelkoa, että merentakaiset rahoitusmarkkinoiden tapahtumat vaikuttavat jatkossakin Eurooppaan ja Suomeenkin taantumana, jossa pankkien luottotappiot lisääntyvät, osakkeet laskevat, kulutus vähenee ja talouskasvu hiipuu. Suomenkin talouskasvu on alkanut hiipua oletettua nopeammin, ja talousennusteet ovat menneet uusiksi jo monta kertaa. Lisää uhkakuvia luo parhaimmillaan meneillään oleva metsäteollisuuden kriisi ja korkea inflaatiokehitys.

Jos talouskasvu jää tänä vuonna vain kahteen prosenttiin ja ensi vuonna vain prosenttiin, silloin myös työttömyys lisääntyy. Palveluiden ja tuotteiden kallistuminen on syönyt entisestään kuluttajien ostovoimaa ja sitä kautta kuluttajien luottamusta talouteen. Lisäksi tutkimukset todistavat, että kotitalouksien velkaantumisaste on jo nyt liian korkea erityisesti tilanteessa, jossa lainakorot uhkaavat entisestään nousta ja ansiotulot vähentyä.

Tällaisessa tilanteessa ei voi kuin ihmetellä, mihin ovat kadonneet hallituksen työmarkkina- ja talouspolitiikan keinot pahimpien uhkakuvien ennalta ehkäisemiseksi. Miksi oikeistohallitus pyrkii pelastamaan taloutta esimerkiksi sellaisella veronkevennystavalla, mikä ei kohdistu kaikkein vaikeimmassa asemassa olevien pieni- ja keskituloisten ihmisten veronkevennyksiin?

Nyt veronkevennykset roiskitaan kaikkiin tuloluokkiin ilman toimivia kohdennuksia. Erityisen hankalassa asemassa ovat työmarkkinatuella ja peruspäivärahalla elävät, jotka eivät hyödy nyt ollenkaan hallituksen kädenojennuksesta. Me sosialidemokraatit olisimme pitäneet paljon tehokkaampana kohdistaa veronkevennykset pieni- ja keskituloisille ja kaksinkertaistaa kunnallisveron perusvähennys kaikkein heikoimmassa asemassa olevien ostovoiman vahvistamiseksi. Miksi ihmeessä veronkevennyksiin ei liittynyt myöskään tulopohjan lisäystä pääomaverotusta kiristämällä?

Ei voi myöskään kuin ihmetellä hallituksen työllisyyspolitiikan keinoja tällaisessa tilanteessa. Onko meillä todella kanttia ja luottamusta leikata työvoimahallinnon määrärahoja ensi vuoden budjetissa näin rajusti? On varsin outoa, että vaikka talousarvioesityksessä lähdetään siitä, että työllisyys paranee ensi vuonna enää 3 000:lla ja talouden uhkakuvat ovat jo ilmassa, silti työllisyysmäärärahoja leikataan edelleen tänä vuonna, ja uskomattomalla 20 prosentilla. Esimerkiksi Satakunnan osalta määrärahojen väheneminen tarkoittanee käytännössä sitä, että tänä vuonna käytettävästä 28 miljoonan varasta on käytettävissä mahdollisesti enää noin 22 miljoonaa tulevana vuonna eli 20 prosenttia vähemmän, vaikka työllisyys on laskenut vuosien mittaan vain 10 prosenttia, tosin sekin oikein hyvin. Miksi ihmeessä työllisyysperusteisia investointimäärärahoja tällaisessa tilanteessa leikataan myös kolmanneksella, vaikka ne ovat tärkeitä vaikeilla rakennemurrosalueilla ja maakuntien kehittämisessä?

Arvoisa puhemies! Erityisen huolestuttavaa on hallituksen halu siirtää velanotto kunnille, sillä sitähän se on, kun kunnat velkaantuvat jo yli miljardin verran vuodessa. Valtionosuuksia tulee lisätä kustannusnousun ja kasvavan palvelutarpeen kattamiseksi. Talousarvioesitys todistaa kuitenkin, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä opetustoimen rahoitus jää kovasti alakanttiin. Opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuudet eivät vastaa palvelutarpeita ja kustannuskehitystä, eikä tulevaa tarvetta ajatellen olla aikeissa nostaa edes ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja. Myös panostukset yliopistojen perusrahoitukseen ovat riittämättömät. Nyt pitää edetä kaikkien yliopistojen osalta tiede- ja teknologianeuvoston tekemän esityksen mukaisesti.

Ensi vuoden talousarvioesitys ei vastaa myöskään kansalaisten kasvavaan huoleen terveydenhuollon ja vanhustenhuollon palveluiden vahvistamisesta. Esitys osoittaa, että hallitus puhuu kyllä kauniita, mutta todellisuudessa taloudellisia voimavaroja ei ole tulossa. Me sosialidemokraatit puolestamme esitämme tilanteeseen tarttumista terveyskeskusten laaturemontilla ja vanhustenhuollon 300 miljoonan satsauksella. Lisäksi me olemme valmiita eläkkeiden indeksikorotuksiin kaksi kertaa vuodessa, mutta tästä esityksestämme huolimatta hallitus ei halua ryhtyä eläkeläisten ostovoiman parantamiseksi toimenpiteisiin. Kysyn vain, miksi. Lisäksi asumistukea ja perusvähennystä korottamalla erityisesti pientä kansan- ja työeläkettä saavien toimeentulo paranisi merkittävästi.

Budjettiesityksessä on myös aliarvioitu häpeällisesti vaikeavammaisten henkilökohtaisen apujärjestelmän kustannukset. Kuntaliitto arvioi rahoitustarpeen ensi vuonna hallituksen arvioon verrattuna kymmenkertaiseksi.

Ihmetellä pitää sitäkin, miksi hallitus ei halua vilkastuttaa rakentamista uusilla julkisilla investoinneilla. Kuusi uutta väylähanketta sekä perustien- ja -radanpidon vähäinen rahoitus kertovat, kuinka vähän hallitus tuntuu antavan arvoa ilmastopolitiikkaa tukeville liikenne- ja energiahankkeille, joita kautta myöskin työllisyyttä pystyttäisiin ylläpitämään.

Arvoisa puhemies! Tulopoliittiset kokonaisratkaisut hillitsisivät omalta osaltaan palkkakilpailua ja torjuisivat kilpailukykyä rapauttavaa inflaatiota. Menneiden vuosikymmenien tupo-sopimusten aika näyttää kuitenkin olevan ohi. Kolmikantayhteistyötä ei nimittäin voi tehdä tietenkään ilman, että kaikki osapuolet ovat siihen ja sen päämääriin sitoutuneet. Työnantajien luovuttua tulopolitiikasta on sitä mahdoton pakolla tehdä. Kolmikantaperiaatetta ei kuitenkaan ole haudattu yhtä aikaa keskitettyjen tuloratkaisujen kanssa. Me sosialidemokraatit uskomme, että työmarkkinaosapuolilta löytyy yhteistä tahtoa ja myös omia ideoita toimivan työmarkkinamallin rakentamiseksi. Avainasemassa tällaisen kolmikantayhteistyön uudistamisessa on ilman muuta valtio-osapuoli.

Arvoisa puhemies! Vielä yksi, mutta ei suinkaan vähäinen asia. Ympäristötietoisena esiintyvä hallitus nimittäin leikkaa ympäristönsuojelun määrärahoja yli neljänneksellä.

Kysyn vain vielä lopuksi, miksi myös pääministeri Vanhanen korostaa vielä huhtikuussa YK:n yhteisten sitoumusten tärkeyttä ja toteaa Suomen olevan saavuttamassa 0,7 prosentin kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisen tavoitteen vuonna 2015. Miksi sitten vielä ministeri Katainen puolestaan kertoi lokakuussa 2005 sitoutuneensa 0,7 prosentin kehitysyhteistyörahojen saavuttamisen jo vuonna 2010? Käsillä oleva budjettiesitys nimittäin osoittaa, että nyt toimitaan kuitenkin toisin kuin on aikaisemmin kerrottu: hallituksen tavoite vuodesta 2010 on siirretty epämääräiseen tulevaisuuteen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kiuru kantoi huolta yliopistojen perusrahoituksesta. Ajattelin täydentää vielä aikaisemmin puhumaani muutamalla näkökohdalla tähän täsmälleen samaan asiaan liittyen.

Opetusministeri Sarkomaa esitteli yliopistobudjettia, jos sitä siksi voidaan kutsua, erikoisesti korostaen sitä, että kokonaisbudjettiin tulee 21 prosentin lisäys ja sitten vielä sinne perusrahoitukseen 20 miljoonaa euroa jaettavaksi yliopistoille ja korkeakouluille. Kuulostaa ihan ennätyksellisen hyvältä. Ja hyvä, että suunta on sen suuntainen.

Mutta viime maanantaina kävin siviilityömaallani yliopistolla tutkimusryhmän palaverissa ja ällistyin, mikä se tilanne tällä hetkellä tuolla Oulun yliopiston biologian laitoksella oikein onkaan. Se on niitä laitoksia, jotka ovat hoitaneet kautta aikojen hyvin tämän yhteiskunnallisen palvelutehtävänsä. Vuosiotto laitokselle on 50 opiskelijaa. Tänä vuonna valmistuu 75 maisteria tämänhetkisen tiedon mukaan. Siis aika paljon. Jokainen tietää tämän erikoisen syyn, mikä on sen takana: vanhojen opiskelijoiden piti valmistua elokuun alkuun mennessä, ja siitä savotasta on selvitty. Tässä ei ole mitään nikottelemista, kun urakasta on selvitty, mutta se tilanne, mihinkä tuonne laitokselle menin, kertoi todella ihmeellisestä tilanteesta, joka minulle, laitoksen entiselle johtajalle, oli täydellinen yllätys. Se oli se, että kun tutkimusryhmän palaveri oli ohi, niin laitoksen nykyinen johtaja ryhtyi välittömästi tekemään tutkimusapuraha-anomusta toivoen, että se tuo rahaa niin, että pystytään tavallaan kanavoimaan sen laitoksen perusrahoitukseen lisää niin, että laitoksen laskut pystytään maksamaan. Toki on seinät, toki on huonekalut, toki on perushenkilökunnalla palkat, mutta sitten kun mennään ihan normaaliin toimintamäärärahapuoleen, ei olekaan riittävästi varallisuutta. Tämä on tilanne laitoksella, joka on suoriutunut tehtävästään arvolauseella kiitettävä tai jopa kiitettävä plus vaikeissa olosuhteissa elikkä vastannut siihen haasteeseen, jonka tasavallan hallitus on asettanut.

Arvoisa puhemies! Jossakin vaiheessa tämä rahoitushomma on nytkähtänyt. Se ei ole tämän hallituksen syy, se on edellisten hallitusten syy, ja saattaa olla hyvinkin, että me vihreät olemme olleet sellaisessa hallituksessa mukana, joka on ollut vaikuttamassa tällaisen tuloksen syntymiseen. Ei ole kaukaa etsitty, etteikö asian laita juuri sillä tavalla ole. Mutta tilanne on sellainen, että kun sitten syvällisemmin perehdyin tähän tilanteeseen ja siihen, millä tavalla tämä 20 miljoonan euron lisäys nyt käyttösuunnitelman mukaan jakautuu ensi vuonna, niin ei mikään korjaannu. Ei yhtään mikään. Sinne laitokselle ei todellakaan ole tulossa yhtään mitään siihen perusrahoitukseen lisää. Ainoastaan palkankorotukset hoidetaan, jotka on sopimuspohjaisesti hoidettava, ja vuokrankorotukset Senaatti-kiinteistölle jnp. Siihen se osa menee, joka nyt muka lisäyksenä on tulossa. Ja, arvoisa puhemies, tässä on todella vaikea tilanne, ja tähän on aivan pakko seuraavassa budjetissa puuttua.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen puuttui juuri tärkeään asiaan, yliopistojen rahoitukseen, ja siitä jo aikaisemmin tänään päivällä puhuinkin. Nyt on tarkoitus käsitellä talousarvioesityksen yksityiskohtia vähän laajemmin eli nimenomaan Suomen taloutta ja maailmantaloutta yleisemmin.

Maailmantaloutta varjostaa finanssikriisi ja laman kasvanut todennäköisyys. Verrattuna edelliseen, 1990-luvun lamaan, Suomen talouden asema on perusteellisesti muuttunut. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että vasta nyt noita muutoksia aletaan ymmärtää ja ottaa huomioon päätöksenteossa. Tulevaisuusvaliokunta on tässä edelläkävijä arvioidessaan eläkesijoittajien ulkomaisen sijoitustoiminnan riskejä. Keväällä on ollut seminaari asian puitteissa, ja silloin tähän asiaan keskityttiin.

Ehkä tärkein Suomen taloudellista asemaa koskeva muutos liittyy Suomen luottokelpoisuuteen suhteessa muun maailman toimijoihin, ulkomaihin. Monet meistä vielä muistavat, miten edellisessä lamassa 1990-luvun päätöksenteon ja huolten aiheista tärkeimpänä oli Suomen valtion luottokelpoisuuden ylläpito ja rahahanojen auki pitäminen, kun julkinen sektori velkaantui nopeasti. Maailma on kääntynyt tässä suhteessa aivan päälaelleen. Suomen luottokelpoisuus ulkomailla ei ole enää ongelma. Suomen valtiolla ja kuntien rahoitushuollosta vastaavilla laitoksilla on parhaat mahdolliset luottoluokitukset. Maailma on nyt täynnä levotonta ja huolestunutta rahaa, joka mielellään etsiytyisi turvaan Suomen valtion ja kuntien velkapapereihin. Nyt ongelmaksi on muodostunut ulkomaiden luottokelpoisuus suhteessa suomalaisiin toimijoihin. Voimmeko me suomalaiset luottaa ulkomaisiin toimijoihin ja sijoituksiin ja mitä voisimme tehdä nyt? Tämä kysymys on mielestäni erittäin aiheellinen. Joudumme oppimaan aivan uusia asioita ja uutta talouspolitiikkaa. Pääomaköyhä Suomi tuli edellisestä lamasta ylös onnistuneella talouspolitiikalla, jonka seurauksena kansallisuusvarallisuutemme on kasvanut ja sen sijoittaminen on tullut ongelmaksemme. Tuo varallisuus on suurelta osin työeläkeyhtiöissä.

Aivan erityiseksi ongelmaksi ulkomaiden ja ulkomaisten toimijoiden luottokelpoisuus on muodostunut näille eläkeyhtiöille ja eläkerahastoille. Eläkeyhtiöiden ulkomaisten sijoitusten riskit ovat realisoitumassa nyt pelottavalla tavalla, minkä vuoksi eläkeyhtiöittemme kyky selviytyä eläkkeiden maksuista on vaarassa. Tänä aamuna kuulimme uutisista, että eläkeyhtiöiden on annettava perjantaihin mennessä selvitys sijoituksistaan. Vakuutusvalvontavirasto on pyytänyt eläkeyhtiöiltä selvitystä vakavaraisuudesta sekä siitä, ovatko yhtiöt sijoittaneet suomalaisten työeläkevaroja konkurssiin ajautuneeseen yhdysvaltalaiseen Lehman Brothers -investointipankkiin. Eläkeyhtiöiden sijoituspolitiikan uudelleenarvioimiseen on varmastikin perusteltua syytä, ja talousvaliokunta joutuukin pohtimaan näitä kysymyksiä lähiaikoina.

Koska ulkomaat ovat suurempi riski kuin mitä me olemme aiemmin pystyneet arvioimaan, tulisi investointeja kotimaahan harkita uudelleen. Suomen riskeihin me itse pystymme vaikuttamaan omalla toiminnallamme. Ulkomaiden riskeihin meillä sen sijaan ei ole juurikaan sanan sijaa. Aivan erityisesti valtion tulisi harkita entistä voimakkaampaa investointitoimintaa kotimaahan muun muassa tiestön ja vanhushuollon perusrakenteiden uusimisessa.

Julkisen sektorin investointitoiminnan kehittäminen vaatii tuekseen valtiontalouden suunnittelujärjestelmän uusimista Euroopan unionin ja muiden tilinpitojärjestelmiltään kehittyneiden maiden esikuvien mukaisesti. Tämä kehitystyö on valtiovarainministeriössä hyvällä alulla, ja se on jo tuottanut ensimmäisen julkaisun kuluneen kevään aikana. Tätä kehitystyötä on syytä tukea ja kannustaa.

Suomen luottokelpoisuuden perusteellisen muuttumisen lisäksi on syytä ottaa uudelleen tarkasteluun muutkin 1990-luvun laman aikaiset ajatuskulut. Suljetussa taloudessa ja oman markan aikana vanhassa Suomessa kotimaisilla palkankorotuksilla oli suora yhteys inflaatioon ja kotimaiseen korkotasoon. Nyt nuo yhteydet ovat perusteellisesti muuttuneet, vaikka talouspolitiikan kielenkäytössä muutoksia ei ole vielä havaittu tapahtuneeksi. Inflaatio ei ole enää kotikutoista, kuten oman valuutan Suomessa. Nyt se on tuontitavaraa. Samoin euromääräinen korkotaso: se ei määräydy Suomessa vaan Euroopassa.

Mutta yksi on säilynyt huolestuttavasti ennallaan: matalia palkkoja korostava vientiteollisuuden kilpailukyvyn korostus. Onko tämä hyvä vai huono asia ja missä määrin sitä kumpaakin? On hyvä huomata, että matalaa suomalaista palkkatasoa yksipuolisesti ihannoiva talouspoliittinen kielenkäyttö on asetettava laajempaan, koko Suomen taloutta koskevaan kehityskeskusteluun. Matala palkkataso syö julkisen vallan veropohjaa, ja siksi tarpeettoman matala palkkataso on pois valtion ja kuntien kassasta ja velanmaksukyvystä. Matala palkkataso alentaa myös ihmisten velanmaksukykyä ja siten heikentää kansantalouttamme. Näiden syiden vuoksi palkkatasoa koskevan keskustelun tulisi monipuolistua nykyistä tasapainoisemmaksi. Keskustan puoluesihteerin Jarmo Korhosen esitys palkkojen jäädyttämisestä on tätä taustaa vasten suorastaan erikoinen.

Meneillään on suuri taloudellinen murros, ja siksi meidän tulisi nyt keskustella Suomelle uusi talouspoliittinen konsensus, joka perustuu nykyisille tosiasioille eikä enää 1990-luvun laman aikaisille suljetun talouden Suomen tosiasioille. Talousvaliokunnassa tämä keskustelu orastaa, samoin palkansaajien ja työnantajien yhteistyössä. Ulkomaisten riskien uudelleenarviointi eläkerahojen sijoituksessa ja kotimaisten investoin-tien uusiotarkastelu kehittää tätä keskustelua edelleen, kun haluamme varmistua eläkerahojen riittävyydestä tulevaisuudessa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Keskityn omassa puheenvuorossani vain muutamaan huomioon vuoden 2008 budjettiesityksestä, jotka jäävät helpolla lukuisien suurten uudistusten ja parannusten varjoon eivätkä nouse tässäkään salissa oikeastaan esille. (Ed. Pulliainen: Entäs vuoden 2009 budjetti?) — 2009 budjetista on toki puhe. Kiitoksia. Kokeilin vain, seurataanko täällä, mitä puhutaan. (Ed. Pulliainen: Kyllä! Erikoisesti ed. Heinosta!)

Erityisen tyytyväinen olen siihen, että liikuntabudjetti kasvaa noin 12 miljoonalla eurolla eli 12 prosentilla tähän vuoteen verrattuna. Tämäkin parannus on merkittävin moneen vuosikymmeneen. Liikuntatoimen kokonaisbudjetti on ensi vuonna 119 miljoonaa euroa. Tästä veikkausvoittovarojen osuus on 116 miljoonaa, ja suurin lisäpanostus, lähes puolet tästä kasvusta, kohdennetaan liikuntajärjestöjen tukeen. Erittäin merkittävänä uudistuksena urheiluministeri Stefan Wallinin johdolla käynnistetään nyt uusi kolmivuotinen seuratukihanke liikunta- ja urheilutoiminnan kehittämiseksi.

Esityksen pohjalla on kansallinen liikuntaohjelma, ja uusi kehittämistuki suunnataan seuratoiminnan laadun parantamiseen, uusien vapaaehtoistoimijoiden rekrytoimiseen, lasten ja nuorten liikunnan sekä aikuisten terveysliikunnan edistämiseen. Tässä tarkoituksessa kaikki liikunta- ja urheiluseurat, mutta myös vammaisurheiluseurat mukaan lukien, voivat hakea tätä uutta tarveharkintaista tukea erityisesti päätoimisten toimihenkilöiden palkkaukseen. Asialle toivon tulevan runsaasti julkisuutta jo tässä vaiheessa siksikin, että lukuisat seurat osaavat hakea tätä uutta tukea.

Liikunnan kannalta ensi vuoden budjetti myös parantaa kuntien toimintaedellytyksiä. Liikuntatoimen valtionosuuden perusteena käytettävä yksikköhinta eli niin sanottu liikuntaeuro nousee 12 euroon asukasta kohden, ja samaan aikaan tulemme lisäämään liikuntapaikkarakentamiseen kohdennettuja avustusmäärärahoja yli 2 miljoonalla eurolla. Toivon, että tuo liikuntaeuro todella kohdentuu kunnissa niin, että nämä rahat käytetään liikunnan ja liikunnan mahdollisuuksien parantamiseen.

Lisäksi uudistettu terveyttä edistävän liikunnan ohjelma käynnistyy tänä vuonna, ja tämänkin rahoitusta tulee ensi vuoden, vuoden 2009, budjetti lisäämään. Samalla tulee käynnistymään myös uudistettu lasten ja nuorten liikuntaohjelma valtion lisäpanostuksin, ja lisäyksiä suunnataan myös liikuntatieteelliseen tutkimukseen sekä valtakunnallisten liikunnan koulutuskeskusten toimintaan.

Merkittävää on minun mielestäni myös liikunnan kannalta se, että ensi vuoden budjetissa lisätään merkittävästi määrärahoja myös huippu-urheiluun, urheiluunkin kuntoa ja yleistä liikuntaa tukevan rahoituksen rinnalla. Huippu-urheilun määrärahojen noin 17 prosentin kasvu ohjataan pääosin urheilijoiden apurahoihin, mutta myös valmentajien tukeen sekä muuhun valmennustoiminnan kehittämiseen.

Minun mielestäni on myös kuitenkin erittäin tärkeää, että samaan aikaan tavoitteenamme on 110-prosenttisesti puhdas urheilu. Kehotankin hallitusta tekemään määrätietoisesti toimia sen eteen, että Euroopan neuvoston asettama 2 000 dopingtestin määrä voidaan saavuttaa jo tällä vaalikaudella. Ensi vuonna testaukseen ohjataan lisää rahaa, ja määrä nousee noin 1 700:aan, toivottavasti jopa 1 800 dopingtestiin. Samaan aikaan meidän on jatkettava määrätietoisesti työtä maailmanlaajuisen testauksen tehostamiseksi. Uskon, että Suomella on annettavaa tässäkin osaamisensa kautta kansainväliselläkin rintamalla.

Arvoisa puhemies! Toisena asiana erityisen tyytyväinen olen tämän budjetin sivistys-, opiskelu- ja koulumyönteisyyteen. En nosta esille nyt laajemmin muun muassa opetusryhmien pienentämiseen ohjattavia merkittäviä satsauksia, vaan keskityn ainoastaan opintotukeen.

Aiemmat toimenpiteet, joita sinivihreä hallitus on tehnyt, eli muun muassa vapaan tulon rajojen merkittävät korotukset sekä 15 vuoden odotuksen jälkeen toteutettu 15 prosentin opintorahan korotus kaikille opiskelijoille saavat nyt seurakseen seuraavia oikean suuntaisia ja oikeita korjausliikkeitä.

Hallitus esittää, että nyt asumislisän myöntämisessä luovuttaisiin puolison tulojen huomioon ottamisesta. Aiemminhan asumislisää myönnettäessä on otettu huomioon opiskelijan kanssa samassa asunnossa asuvan puolison tulot, ja mikä eriskummallisinta, puolisoksi on automaattisesti katsottu toinen samassa asunnossa esimerkiksi kimppakämppää asuva opiskelukaveri.

Mielestäni puolison tulojen perusteella tehtävästä tarveharkinnasta luopuminen on varsin perusteltua. Samassa asunnossa yhdessä asuvat nuoret eivät yleensä avusta toisiaan taloudellisesti, ja myös on todettava se, että uudistus vähentää merkittävästi työtä opintotuen toimeenpanosta vastaavassa Kansaneläkelaitoksessa.

Uudistuksen jälkeen monen opiskelijan asema paranee jälleen merkittävästi. Puolison tulojen perusteella tehtävästä tarveharkinnasta luovuttaessa osa pienennettyä asumislisää saavista tulee nyt saamaan täyttä asumislisää, ja asumislisän piiriin tulee myös paljon uusia opiskelijoita.

Ensi vuonna asumislisämenot kasvavat arviolta noin 1,8 miljoonalla eurolla, ja tämä merkittävä tulonsiirto menee sitä suuresti tarvitseville opiskelijoille. Asumislisän määräraha on kuitenkin vain 80 prosenttia vuokrasta ja enintään 252 euroa asumismenoista, ja tämä on tänä päivänä muodostumassa isoksi ongelmaksi, ja aihe on syytä nostaa vielä tänään ministeri Vapaavuoren ollessa salissa esille.

Samalla toivon, että opetusministeri Sari Sarkomaan johdolla työ opintotukikokonaisuuden määrätietoiseksi korjaamiseksi ja parantamiseksi jatkuu tämänkin muutoksen jälkeen. Tällaisia ovat perheellisten opiskelijoiden tilanteen huomioiminen opintotukikokonaisuudessa, vanhempien tulojen vaikutuksesta luopuminen itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintotuessa sekä alle 18-vuotiaiden opintorahan korottaminen täysi-ikäisten kanssa samalle tasolle. Tässä minun mielestäni muutama ensisijaisen tärkeä lisämuutostarve.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kiittää ed. Larikkaa hänen näiden keskustelujen aikana esille nostamastaan tärkeästä asiasta. Olen täysin samaa mieltä, että ruuan arvonlisäverotuksen alentaminen on hyvä asia. Ruuan hinta on kasvanut rajusti, ja eniten se rokottaa juuri pienituloisimpia kuten opiskelijoita. Mutta olen myös ed. Larikan kanssa ja muutamien muidenkin asian esille nostaneiden kansanedustajien kanssa samaa mieltä, että tasapuolisuuden ja ennen muuta työllistämisen kannalta alennus olisi syytä ulottaa koskemaan myös ravintolassa myytävää ruokaa. Toivon, että hallitus pohtii tätä asiaa vielä ennen ensi vuoden syksyä eli ajankohtaa, jolloin ruuan arvolisäveroa lasketaan yhteisen hallitusohjelmamme mukaisesti.

Viimeisinä nostoina ensi vuoden keltaisesta kirjasta voisin nostaa esille kauan odotetun apurahojensaajien sosiaaliturvan järjestämisen. Se on kerännyt jo tässä vaiheessa runsaasti kiitosta, kuten myös pienimpien minimietuuksien tuntuvat korotukset. Äitiys-, isyys- ja vanhempainrahat sekä sairauspäivärahat ja kuntoutusrahat nousevat nyt peräti 170 euroa joka kuukausi, ja on totta, että monen lapsiperheen arkea auttaa myös hallituksen päätös lasten kotihoidon tuen ja yksityisen hoidon tuen korotuksesta.

Aivan viimeisenä nostan esille vielä eläkeläisten verotuksen lopullisen korjauksen. Asian työstäminenhän alkoi heti viime eduskuntavaa-lien jälkeen, ja nyt epäoikeudenmukaisuus korjataan loppuun asti. Kaikkien eläkeläisten verotus kevenee ensi vuonna samalle tasolle kuin työn verotus. Tämä helpottaa merkittävästi monen ikäihmisen arkea.

Arvoisa puhemies! Tässä vain muutama hyvä nosto.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Keskityn tämän 5 minuutin aikana puolustusministeriön pääluokkaan, ja mikäli edustajilla on sitten tarvetta käydä keskustelua omistajapolitiikasta, niin käydään se sitten debatin muodossa.

Kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että syksy on puolustushallinnon kannalta varsin tiivistä aikaa varmastikin vähintäänkin kahdesta syystä. Yhtäältä parhaillaan, niin kuin hyvin tiedätte, laaditaan valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa ja toisaalta analysoidaan ja käydään keskustelua siitä, miten Georgian sota Suomen toimintaympäristössä vaikuttaa ja mitä johtopäätöksiä siitä on vedettävissä. Nuo johtopäätökset luonnollisesti tehdään sitten selonteon yhteydessä viimeistään, kun selonteko sitten eduskunnalle annetaan loppuvuonna.

Itse olen sitä mieltä, että totta kai tuo Georgian tilanne vaikuttaa analyysiin ja johtopäätöksiin ainakin kahdella tavalla: yhtäältä niihin muotoiluihin, millä tavalla maailmaa kuvaillaan, turvallisuusympäristöä, ja toisaalta kansallisen puolustuksen merkityksen. Tiedossa on, että esimerkiksi Ruotsi, joka on toiminut kansallisen puolustuksen osalta eri tavalla, on panostanut voimakkaasti kansainväliseen toimintaan ja ajanut kansallista puolustustaan alas. Parhaillaan Ruotsissa käydään aika kriittistäkin keskustelua. Suomessa tämän tyyppiselle keskustelulle ei ole tarvetta, koska meillä on hyvin pitkäjänteinen puolustuksen kehittämislinja.

Mutta sitten muutama sana puolustuksen budjetista. Kaiken kaikkiaan tälle vaalikaudelle puolustushallinto on saanut lisäresursseja kaikkiaan 426 miljoonaa euroa, ja tuo, voisi sanoa, karkeasti jakautuu kahtaalle. Yhtäältä toiminnan tason parantamiseen ja toisaalta sitten materiaalihankintoihin. Mutta ihan heti kärkeen on hyvä selventää: Ensi vuoden budjetissa puolustuksen hallinnon lukuihin sisältyy 170 miljoonaa valtionhallinnon verkkoturvallisuushankkeen määrärahoja. Tässä suhteessa puolustusministeriön pääluokka on enemmänkin parkkipaikka koko valtionhallintoa koskevan it-turvallisuuden paranta-misen hankkeelle. Eli tämä on varmaan syytä todeta. Ja kun tämä putsaus noista määrärahoista toteutetaan, niin puolustuksen määrärahat ensi vuonna kasvavat noin 6 prosenttia.

Mutta mihin toiminnan tason palautusta on kohdennettu? Sitä on kohdennettu kertausharjoitettavien reserviläisten määrän nostamiseen 5 000:sta 25 000:een, joka on edellytys sille, että puolustuskyky pysyy hyvänä. Edelleen lento- ja laivatunteja on nostettu ja tällä tavalla toiminnan taso palautettu. Varusmiesten kannalta ensi vuoden budjetissahan on oikean suuntaista kehitystä, eli päivärahoja korotetaan lähes 5 miljoonalla eurolla niin, että 6 kuukautta palvelevan päiväraha nousee tuolla palvelusaikana 90 euroa ja 12 kuukautta palvelevan 250 euroa. Mutta myönnän, että tämänkin jälkeen varusmiesten sosiaalisessa asemassa on parannettavaa. Myöskin hallituksen osalta vielä vaalikauden lopulla palataan päivärahoihin, mutta varmasti tässä keskustelun aikana voidaan näihin sosiaalietuuksiin palata.

Edelleen myönteinen asia ensi vuoden budjetissa on se, että perinteinen Puolustusvoimien tarjoama kuljettajakoulutus jatkuu EU-säädösten mukaisena, mikä tarkoittaa sitä, että olemme saaneet siihen lisärahoitusta, mikä tarkoittaa sitä, että suomalainen kuljetuselinkeino jatkossakin saa Puolustusvoimien kouluttamaa kuljettaja-ainesta. Uskon, että mikäli tätä uudistusta ei olisi toteutettu ja Puolustusvoimien kuljettajakoulutus olisi lakannut, niin meillä olisi melkomoinen ongelma erityisesti kuljetusalan kuljettajien osalta.

Hyvä, nämä toiminnan tasosta. Sitten näistä materiaalihankkeista.

Viime kehyspäätöksessä Pääkaupunkiseudun ilmapuolustuksen uudistusta nopeutettiin 110 miljoonalla eurolla. Eli tuo on iso uudistus, jota parhaillaan valmistellaan. Kysymyksessä on siis Pääkaupunkiseudun ilmapuolustuksen uudistaminen ja sen aikataulun nopeuttaminen. Edelleen ensi vuoden budjetissa Sveitsistä ostettuja Hawk-harjoituskoneita kunnostetaan meidän käyttöömme. NH90-helikoptereista lopulta päästiin ratkaisuun, ja parhaillaan Utissa on neljä helikopteria koulutuskäytössä. Tuo ratkaisu etenee tuoden kuitenkin sitten myöskin Suomeen paljon työpaikkoja. Siinä loppuratkaisussahan kaiken kaikkiaan 700 henkilötyövuotta saatiin ikään kuin lisää.

Edelleen näitä toiminnallisia panostuksia on ollut se, että Suomi meni mukaan 14 muun maan kanssa tämmöiseen eurooppalaiseen kuljetuskonehankinnan järjestelyyn. Tämä tarkoittaa sitä, että niin kriisinhallinnassa kuin sitten vaikkapa humanitäärisissä kuljetuksissa voimme tukeutua tähän järjestelmään, ja siihen osoitettiin lisärahoitusta.

Ihan muutama huomio aivan lopuksi.

Tämän kesän aikana on varmasti tullut kaik-kien korviin huolestuttavia tietoja yleisen asevelvollisuuden tilasta, jota edeltäjäni, joka johtaa puhetta, kutsui suomalaisen puolustuksen fundamenttien fundamentiksi. Eli yleisen asevelvollisuuden osalta, jonka takana varmasti kaikki seisomme, kesän tiedot ovat huolestuttavia sikäli, että yhtäältä vapautettujen tai sitten keskeyttäneitten määrä on lievässä kasvussa. Mielestäni tässä yhteydessä on syytä asia esille nostaa.

Kriisinhallinta. Meidän pääoperaatiomme ovat Kosovossa, Tšadissa, Afganistanissa ja Bosniassa. Kaiken kaikkiaan kriisinhallintaan varmaan panostetaan tämän syksyn aikana niin keskustelun muodossa kuin myös sitten selonteossa. On selvää, että Georgian osalta meillä on siellä sotilastarkkailijaoperaatio menossa, joka sitten täydentyy tällä poliisioperaatiolla, mutta kriisinhallinnan uudet linjaukset varmastikin tulevat sitten selonteon yhteydessä. Haluan tässä yhteydessä nostaa esille sen, että kriisinhallinta on tänä päivänä aina vaan kalliimpaa eli se vanha sääntö, tuhat rauhanturvaajaa sata miljoonaa, on jo vanhentunut eli tuo sata miljoonaa ei tahdo riittää. Ensi vuoden budjetissa esimerkiksi 4 miljoonaa kohdennetaan Afganistanissa toimivien rauhanturvaajien turvallisuuden parantamiseen. Mutta niin kuin sanottu, kriisinhallintaan varmaan palataan debatissa ja viimeistään selonteon yhteydessä.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy antaa hallitukselle ja ministerille tunnustus, että tässä on taloudellisesti päästy hyvään suuntaan — lento-, meripalvelustunnit, myöskin toivottavasti sotaharjoitusvuorokaudet ovat lisääntyneet, koska ne ovat oleellinen osa koulutusta. Ja on tärkeää tuo, ettei liikaa nosteta esiin tätä valtavaa nousua, tämä 170 miljoonaa, mikä mainittiin.

Yhdyn tähän huoleen asevelvollisista, mutta myöskin siihen, että maanpuolustusjärjestöjen määrärahaa, jonka eduskunta nosti viimeksi 200 000 eurolla, ei ole voitu hyväksyä. Nyt tarvetta on kovasti, siellä on monia muitakin tarpeita, ja siihen toivon mukaan löytyy syy, miksi näin ei ole tehty. On huomioitava, että myöskin jalkaväkimiinojen korvaaminen lähtee sen ennakkosopimuksen mukaisesti, mutta kysymys kuuluu, mitä sitten. Löytyykö rypäleasesopimuksen suhteen liikkumista sillä tavalla, että voitaisiin jatkaa sitä asiaa eteenpäin?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Omistajaohjauksesta pari havaintoa. Arvoisa puolustusministeri — tai omistajaohjausministeri, pitäisi kai sanoa — Itella ei näköjään kerta kaikkiaan välitä yhtään mitään siitä, mitä yleispalvelusta on täällä eduskunnassa päätetty. Silloin, kun laki säädettiin, silloin todettiin, että silloisen kuntajakotilanteen mukaan yleispalvelupisteen, laajan sellaisen, pitää olla jokaisessa kunnassa. Nyt tippuu tietoja taas joka puolelta, että ei toimi eikä ole yrittäjää, ei ole ketään. Elikkä siis olemme laittomassa tilanteessa.

Toinen asia liittyy Vapoon, eli Valtion polttoainekeskukseen, arvoisa ministeri — pitää muistaa, mistä on kysymys. Ja nyt siis sen keskustelun jälkeen, mitä viimeksi käytiin, siellä ovat ne sahat jäljellä. Niistä keskustellaan nyt. No, nyt on unohtunut se, että siellä on ne pelletit, juuri se Valtion polttoainekeskus ja pelletit, elikkä eihän niitä sahoja voi menettää pois.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Häkämies varmasti ihan aiheesta kiinnitti huomiota nimenomaan yleisenä asevelvollisuuden fundamenttina tähän asevelvollisten kuntoon ja siihen, miten halukkaita ja valmiita he ovat suorittamaan palveluksensa. Kysyisinkin, onko teillä käsitys, millä tavalla me voimme vähentää tätä keskeyttämistä, mitkä ovat ne keinot.

Sitten tähän omistajaohjaavuuteen. Silloin kun Stora Enso Oyj:n maalina olivat Kemijärvi ja Haminan Summa, niin teitä varsin paljon kysyttiin näissä asioissa ja vaadittiin osallistumaan Stora Enso Oyj:n yhtiökokoukseen omistajaohjaavuuden merkeissä. Nyt viime vaiheessa, kun tämä viimeinen Storan vähentäminen oli, niin ei tätä edes paljon kyselty. Kysyisin teiltä sitä, miten näette noin teoreettisesti tulevaisuudessa, (Puhemies: Minuutti!) olisiko mahdollisuutta kuitenkin osallistua tähän omistajaohjaavuuteen tavalla tai toisella vai onko tämä täysin ulkopuolella mahdollisuuksienne.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti maailma on sellainen, että on tärkeää, että puolustusmäärärahat pidetään uskottavalla tasolla sekä ensi vuonna että varmasti myös lähivuosina. Tässä on ensi vuodelle muutamia hyviä elementtejä, kuten varusmiesten päivärahan parannus. Miten suhtaudutte niin sanottuun kotiuttamisrahaan, olisiko se seuraava parannuksen kohde vai pidättekö edelleen päivärahaparannuksia parempina? Ja mitä mieltä olette Varusmiesliiton esityksestä kuntotestistä kutsuntojen yhteydessä?

Sitten kysyisin, arvoisa puhemies, Pääkaupunkiseudun ilmapuolustuksesta, joka on erittäin tärkeä asia. Voitteko ihan vähän avata tätä, minkälaisia suunnitelmia sen suhteen on. Onko ohjushankintoja, tykkihankintoja suunnitteilla, vanhojen päivityksiä vai uusien hankkimista, että ovatko nämä teknologiakeskustelut millä tasolla ja mikä on Buk-ilmapuolustusjärjestelmän kohtalo tässä kokonaisuudessa?

Arvoisa puhemies! Viimeisenä vielä kysyisin Afganistan-asiasta. Meillä luodaan kansainvälistä painetta osallistumisen voimistamiseen Afganistanissa. Mikä teidän mielipiteenne on tästä asiasta?

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri kiinnitti avauspuheenvuorossaan huomiota Ruotsissa virinneeseen turvallisuuspoliittiseen keskusteluun. Olisi ehkä mielenkiintoista kuulla syvemmin, onko se vain kansalaiskeskustelun tasolla vai käydäänkö sitä esimerkiksi Ruotsin hallituksen piirissä.

Toinen kysymys: Mitä kuuluu Pohjoismaiselle puolustusyhteistyölle, Norsu-yhteistyölle, tällä hetkellä?

Ja kolmas kysymys: Täällä on useassa yhteydessä viime päivien aikoina esitetty ajatus siitä, että eduskunnalle tarjottaisiin mahdollisuus käydä puolustuspoliittiseen ympäristöön, siinä tapahtuvaan kehitykseen, muutoksiin liittyvää keskustelua jonkun kevennetyn valmistelun pohjalta. Mitä mieltä olette tällaisesta mahdollisuudesta?

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin se kysymys, minkä tuossa jo ed. Nepponen otti esiin: Kun viime päivinä on kuultu melko ristiriitaista keskustelua tähän jalkaväkimiinat korvaavaan menettelyyn liittyen, olisi hyvä kuulla, onko ministeriöllä jo selkeä linjaus siitä korvaavasta menetelmästä.

Mutta toinen kysymys: Puolustuspolitiikkaosiossa todetaan, että julkisen ja yksityisen sektorin roolit ovat murroksessa myös tällä osa-alueella. Mitä käytännössä tämä tarkoittaa puolustuksemme osalta, missä toiminnoissa on tarkoitus lisätä ostopalveluita tai yksityisen sektorin roolia?

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri piti erinomaisen puheenvuoron, ja vielä ku tietää, että ministeri on hyväkuntoinen, ja täällä edustajat Kaikkonen ja Tiusanen jo viittas siihen, varusmiesten kuntohon. Ja minä kyllä kysyisin ministeriltä, onko sellainen mahdollista, että ku kutsuntoja piretään, niin siellä yhteydes olis lähellä oleva varusmies, joka on juuri vapautunut varusmiespalveluksesta, ja hän kertois, kuinka kannattaas sen rapian vuoren aikana jo valmistautua kunnon ylläpitohon. Minä väitän, että keskeytykset, alakukeskeytykset, vähenis oleellisesti, ja nämä jo valamistautuus siihen. Ei armeija tänäkään päivänä kunnolta niin mahrottomasti vaadi ku sanotaan. Mun poikani on nimittäin parasta aikaa armeijassa.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Kiitos kysymyksistä. Hyvin tärkeitä olennaisia kysymyksiä. Ed. Nepponen kysyi vapaaehtoisen maanpuolustuksen rahoista, aiheellinen kysymys. Uskon, että hallituksen välitarkastelussa tämä asia tammikuussa nostetaan esille, nykykehyksissä siihen ei ole mahdollisuuksia ollut. Rypäleasekysymys on hyvin iso, keskeinen, ja se tuli useammassakin puheenvuorossa esille. Hallituksen piirissä parhaillaan valmistellaan Suomen kantaa liittyen Oslon sopimukseen, ja aikaahan on tuonne vuodenvaihteeseen. Tässä vaiheessa sanoisin näin, että rypäleaseilla on jalkaväkimiinapäätöksen jälkeen keskeinen osuus meidän uskottavalle puolustuskyvyllemme ja toisekseen sen korvaaminen arvioiden mukaan tulisi maksamaan noin 1,3 miljardia euroa. Kysymys on siis paitsi siitä, että se on olennainen osa, myös siitä, että sen korvaaminen tulisi kovin kalliiksi, eli tässä suhteessa puolustushallinto on lähtenyt tuomalla esille näitä faktoja, mutta hallitus lähikuukausina asiaa käsittelee.

Ed. Pulliainen nosti esille kysymyksen Itellasta ja postitoimilaista. Aivan oikein. Se lakihan on juuri se, jonka kautta postitoimintaa säädellään, ja muistan kyllä nämä kriteeristöt. Varmastikin selvitän tuon asian, mikä liittyy tähän kaikkien palvelupisteiden sijaintiin kaikissa kunnissa.

Vapon osalta toteaisin vain, että sen merkitys on valtionyhtiölaissa selkeästi paalutettu. Sen yhtiön enemmistö on eduskuntavaltuuden takana, ja yrityksellä on hyvin keskeinen ja tärkeä rooli energiayhtiönä, että siinä mielessä on helppo yhtyä noihin näkemyksiin.

Ed. Tiusanen kysyi tästä varusmiesten kuntoasiasta, ja varmasti tämä käytettävissä oleva aika ei riitä siihen vastaukseen. Meidän pitää puolustusvoimina tehdä, ja teemme sen varusmiespalveluksen aikana varmasti lähestulkoon jo kaiken mahdollisen. Varusmiesten kuntohan paranee keskimäärin: Cooperin tulos paranee 300 metriä jne. Ongelmat ja haasteet ovat sitten esimerkiksi kutsunnoissa, ja kutsuntatilaisuutta juuri kehitetään sillä tavalla kuin täällä käytetyissä puheenvuoroissa. Meillä on esimerkiksi Kaakkois-Suomessa tämmöinen liikuntaneuvoja mukana näissä tilaisuuksissa, ja kehotetaan niitä, jotka itse arvioivat, että heidän kuntonsa edellyttäisi kohentamista, ennen palvelukseen astumista eli vuoden kahden aikana siihen kuntopuoleen kiin-nittämään huomiota. Sitten on myöskin psyykkiset tekijät jne., mutta kaiken kaikkiaan pitäisi meillä synnyttää sellaiset kansalliset kuntotalkoot eli kodit, koulut, urheilujärjestöt ovat keskeisessä roolissa. Tämä on kansanterveydellinen kysymys, mutta tämän tyyppistä toimintaa hallituksen piirissä ikään kuin poikkihallinnollisena — sosiaali- ja terveysministeriö, opetusministeriö, puolustus, hallinto jne. — on käynnissä.

Ed. Kaikkonen nosti esiin näitä sosiaalietuuksia. Kotiuttamisraha on varmasti tuossa hallituksen välitarkastelussa tammikuussa esillä. Sehän poistettiin silloin laman oloissa eikä sitä ole palautettu.

Pääkaupunkiseudun ilmapuolustuksesta: Kyllä, siinä on kysymys sekä ohjuksista että laveteista, ja kyllä, siinä on kysymys Buk-järjestelmän uusimisesta. Tämä ehkä tällä erää.

Afganistanin osalta kaiken kaikkiaan itse peräänkuuluttaisin meidän kriisinhallintakonseptimme kehittämistä, eli Afganistanin osalta meidän pitää saada paremmin nämä kehityselementit mukaan, siis se, että kriisinhallintajoukkojen mukana menee ikään kuin siviilineuvontaa ja kehitysapurahaa, jotta se yhteiskunta kehittyy. Minä uskon, että tämä on se keskeinen haaste suomalaiselle rauhanturvaamis-kriisinhallintatoiminnalle Afganistanissa, eli sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan parempi yhteispeli.

Ed. Ravi, Ruotsissa käydään hallituksenkin tasolla keskustelua siitä, mitä Georgian sota ja Ruotsissa tehdyt ratkaisut merkitsevät. Pohjoismainen yhteistyö etenee vauhdilla. Hallitus käsittelee asiaa lähipäivinä. Kaiken kaikkiaan ensi vuodelle on listattu 40 yhteistyökohdetta 140:stä. Sille on vahva poliittinen ja kansalaisten tuki, ja sillä on tarkoitus säästää rahaa.

Arvoisa puhemies! Tässä lyhyesti.

Merja Kyllönen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olisin kysynyt valtio-omistajapolitiikasta vastaavalta ministeriltä ihan saman suuntaista kysymystä kuin ed. Pulliainen, mutta olen huolestunut henkilöstön asemasta tässä muutostilanteessa. Elikkä kun postitoimipaikkoja ulkoistetaan, henkilöstölle on annettu lupauksia, että uudet tehtävät turvataan ja työttömäksi ei jäisi kukaan. Tuleeko näin aidosti tapahtumaan? Onko ministerillä tästä asiasta tietoa?

Ja toinen kysymys: Onko Rajavartiolaitoksen rahoitus tällä hetkellä kohdallaan, kun tulee viestiä, että kiinteistöissä, jotka ovat jääneet Rajavartiolaitoksen omistukseen tai ylläpidettäväksi, ei kaikki olisi niin kuin ihan kuosissaan?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä maanpuolustuksen nurkkakivinä pidetään muun muassa maanpuolustustahtoa ja yleistä asevelvollisuutta. Näitä on pidetty automaattisesti semmoisina asioina, että ne pysyvät pystyssä, vaikkei niiden eteen mitään erityistä tehdä. Nyt jo nämä ministerin kertomukset näistä kuntotesteistä ja muista, joista koko tämä sali tietää, minusta ovat erittäin huolestuttavia. Niistä on puhuttu hyvin monen vuoden ajan, ja jotenkin tekee mieli ehdottaa ministerille, että niihin pitäisi paljon voimakkaammin puuttua, rakentaa paljon selkeämpi projekti, jonka sisällä katsotaan, miten on mahdollista, että 20 prosenttia ikäluokasta eri lailla valuu pois tästä systeemistä. Minä heräsin tähän ajatukseen, kun luin kaksi viikkoa sitten lehdestä, että siellä on joukko miehiä, jotka lähtevät pois sen takia, että he eivät ole tottuneet, että heitä käsketään. Se on kyllä perin outoa, jos pelkästään sen takia armeijasta pääsee pois. Ja silloin lääkärinä ajattelin, että tämä on hyvin monitekijäinen, erittäin vaikeasti lähestyttävä seikka, ja kannatan näitä erilaisia projekteja ja poikkihallinnollista toimintaa, mutta ihan selkeän projektin puitteissa.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edellisellä kaudella hyväksyttiin maakuntajoukot ja muodostettiin maakuntakomppanioita. Periaatteessa tämä oli erinomainen idea ja hyvä ajatus. Nyt on kuitenkin tullut allekirjoittaneelle palautetta siitä, että on ongelmia saada miehistöä mukaan näihin komppanioihin. Onko ministeriössä tämä ongelma tiedostettu, ja mitä tälle asialle voisi tehdä? Tämä on hyvin tärkeä asia, koska maakuntakomppaniat perustettiin juuri sen takia, että siellä tunnetaan ne alueelliset olosuhteet.

Toinen kysymys: Maanpuolustuskoulutusyhdistys-laki hyväksyttiin myös viime kaudella muistaakseni, ja tähän liittyen tavoitteet ovat erinomaiset. Kun Maanpuolustuskoulutusyhdistys järjestää vapaaehtoisia harjoituksia, ongelmaksi on tullut se, että näissä vapaaehtoisissa harjoituksissa, muun muassa ampumaharjoituksissa, ei voida suorittaa ammuntoja ilman, että siellä olisi kantahenkilökuntaa läsnä. Tämä on koettu melkoiseksi ongelmaksi. Onko tähän asiaan tulossa korjausta?

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri ja hallitus ansaitsevat kyllä kiitosta siitä, että nyt hallitus on nostamassa Puolustusvoimien määrärahoja edellisen hallituksen leikkauksia edeltäneelle tasolle. Erinomainen oli myös varusmiesten saama korotus päivärahoihin.

Mutta kuten ministerikin toi esiin, ongelmaksi on muodostumassa se, että varusmiesten kunto tänä päivänä on hyvin huono. Jonkinlainen aallonpohja kai nähtiin heinäkuussa, kun lähes 10 prosenttia alokkaista joutui keskeyttämään palveluksen liian heikon kunnon vuoksi. Itse olen useamman vuoden toiminut myös kutsuntalautakunnassa ja tiedän, että siellä näitä kunto-ohjeita ja -oppaita kyllä on jaettu, mutta hyvin vaikea on enää saada motivoitua nuoria siinä vaiheessa liikkumaan, ellei liikkuminen ole tullut tavaksi ennen sitä.

Mutta tähän ikäluokkien pienentymiseenkin liittyen kysyn ministeriltä, onko ministeriö nyt viemässä eteenpäin komentaja Kaskealankin esittämää ajatusta siitä, että kutsunnat laajennettaisiin jatkossa myös naisille. Näin saataisiin naisille lisättyä tietoisuutta Puolustusvoimien uramahdollisuuksista ja ennen kaikkea myös kansainvälisistä rauhanturvatehtävistä.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin kiinnittää ilolla huomiota varusmiesten sosiaalisen aseman kohentumiseen. Itse asiassa kysymykset on hyvin pitkälle jo esitetty. Kiinnitän kuitenkin huomiota siihen, että asevelvollisuusarmeija on kustannustehokas ja tuottaa erittäin hyviä joukkoja niin kotimaan puolustukseen kuin kansainväliseen puolustukseenkin.

Viittaan asiaan, johon ed. Akaan-Penttilä kiinnitti huomiota: siihen että erilaisilla perusteilla keskeytetään varusmiespalvelus. En niinkään puutu niihin perusteisiin, vaan kysyn ministeriltä, onko tehty tutkimusta siitä, onko tässä alueellisia eroja, ja jos on, niin millaisia alueellisia eroja tässä keskeyttämisessä on. Voidaanko sitä selittää jollain alueellisella teemalla?

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus ja puolustusministeri ovat hyvin tunteneet vastuunsa tärkeästä sektorista. Kysyn jalkaväkimiinoihin liittyen: Silloin kun aikanaan tehtiin jalkaväkimiinoista luopumispäätöstä, jota kovasti vastustin, minulle luvattiin, että korvaavia järjestelmiä voidaan kehitellä myös kotimaassa. Tällöin tuotiin esille Keuruun Pioneerivarikon mahdollisuudet alan johtavana osaamiskeskuksena. Tänä päivänä se on Räjähdelaitoksen Keuruun varikko. Onko mahdollista, että täällä voitaisiin kehittää järjestelmiä, jotka eivät olisi vaarassa joutua minkään kansainvälisen sopimuksen rajoittamiksi, ihan kotimaisena tuotantona?

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virkkunen nosti esille nämä Puolustusvoimissa muutama vuosi sitten tehdyt varsin kovat säästötoimenpiteet, jotka nyt kuitenkin tämän hallituksen tultua valtaan varsin nopeasti korjattiin. Reserviläiskoulutuksen tasohan romahti näiden säästötoimenpiteiden jälkeen jopa kuudesosaan, ja jos nyt oikein olen ymmärtänyt, niin olemme päässeet takaisin tuohon noin 25 000 reserviläiseen, jotka pääsevät vuosittain kertausharjoituksiin. Kysyisin ministeriltä, onko nyt saavutettu se taso, jolla tulevaisuudessa pitää pysyä, vai olisiko tarvetta vielä petrata tuostakin.

Lisäksi haluaisin kysyä sitä, aiheuttivatko nämä edellisen hallituksen tekemät säästöt jotain sellaista haittaa, joka näkyisi esimerkiksi nyt taikka pidempäänkin esimerkiksi jonkin ikäluokan putoamisena reserviläiskoulutusjärjestelmän piiristä pois.

Reijo Paajanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ylipaino tai huono kunto muodostavat vain osan keskeyttämisen syistä. Myös päihdeongelmat, jotka eivät ole vielä tässä keskustelussa tulleet esiin, sekä myös huumeet ilmeisesti muodostavat jonkinlaisen keskeyttämissyyn. Kysyn ministeriltä, mikä on tämänhetkinen tilanne alkoholin ja huumeiden käytön osalta varuskunnissamme. Ollaanko tässä menossa parempaan vai huonompaan suuntaan?

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tällaiset heikkokuntoiset palautetut varusmiehet pitäisi pistää aika ajoin, kolmen neljän kuukauden välein, uudestaan kuntoutukseen ja sanoa heille, että niin monta kertaa käytte kuntoutuksessa, että kunto on riittävä. Toiseksi, myöskin on tätä mielialaa — ainakin minun mielestäni — viime aikoina on aika paljon ollut, että melkein ylvästellään, ettei tarvinnut mennä armeijaan.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiseen yhteistyöhön jo kajottiinkin, mutta tietääkseni on tehty pidemmälle meneviä sopimuksia, mikä julkisuudessakin on jäänyt liian vähälle, liittyen ilmavalvontaan. Tuottavuusohjelmien vaikutuksista, siitä mitä ensi vuosi tuo, olisi hyvä tuoda tietoa, koska se huoli on kaikilla hallinnonaloilla.

Ed. Reijonen nosti ongelmat maanpuolustuskoulutuksessa. Ei ole siitä kysymys, onko siellä henkilökuntaan kuuluva, vaan nyt Pääesikunta on tulkinnut paljon pidemmällemenevästi sotilasaseilla tapahtuvaa toimintaa ja on ohjeistanut niin, että vain kertausharjoituksissa tai vapaaehtoisissa harjoituksissa saadaan ampua sotilasaseilla. Näin ei ollut puolustusvaliokunnan mukaan tarkoitus, vaan että voidaan järjestää koulutukseen liittyviä ammuntoja silloin, kun Puolustusvoimien henkilökuntaan kuuluva on paikalla, ja tämä myöskin tiedoksi puhemiehelle, joka vetää tätä neuvottelukuntaa. Tämä on vakava kysymys. Olin viime lauantaina seuraamassa jotosta. Siellä ammuttiin jollain laseraseilla, kun sanottiin, että ei voida eikä saa muuten ampua. Tämä on erittäin haasteellinen kysymys. Pääesikunta on mennyt liian pitkälle tässä tulkinnassa, joka ei vastaa eduskunnan tahtoa.

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyisin ihan yhden ainoan kysymyksen vaan kokemuksesta. Mikkelissä Puolustusvoimat lakkautettiin, ja siellä olevat kiinteistöt olivat hyvin huonossa kunnossa. Siellä oli homevaurioita ja muita, minkä takia sitten varusmiehet olivat sairaina ja voivat huonosti. Kysyisin, mikä on yleisesti Puolustusvoimien kiinteistöjen kunto tällä hetkellä.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Muutama omistajapoliittinen kysymys. Ed. Kyllönen kysyi Itellasta. Myönnän, että henkilöstöneuvottelujen tarkasta sisällöstä ja kulusta juuri nyt minulla ei ole tietoa, mutta asia selvitetään samassa yhteydessä kuin tämä postipalvelupaikka.

Ed. Tiusanen kysyi valtio-omistajan roolista esimerkiksi pörssiyhtiöissä. Olennainen rajaus on tämä pörssiyhtiöt, eli silloin kun haetaan pääomia markkinoilta, silloin valtio-omistaja on 17 kertaa listatessaan antanut saman lupauksen, oli hallituksen väri mikä hyvänsä, että valtio-omistaja ei anna työllisyys- tai aluepoliittisia velvoitteita näille yhtiöille eikä puutu operatiiviseen päätöksentekoon. Näin on toimittu, oli hallituspohja mikä hyvänsä.

Sitten näihin puolustuksen asioihin.

Ed. Reijonen nosti monta tärkeää kysymystä, ja myöskin ed. Nepponen niihin viittasi eli vaikkapa kysymykseen siitä, miten MPK-lakia on sovellettu, miten on ammuntojen tilanne. Parhaillaan on käynnistymässä selvitys juuri sen lain soveltamisesta, ja tämä ongelmatiikka on hyvin tiedossa puolustusministeriössä, ja pyrimme siihen palaamaan.

Sitten toinen kysymys ikään kuin täyttöasteista. Sen kysymyksen esitän aina alueella vieraillessa. Yleensä täyttöasteet ovat noin 70—80 prosenttia, hakeutuminen näihin. Ongelma on se, että miehistön tehtäviin ei hakeuduta yhtä suurella innolla kuin johtajan tehtäviin. Yksi maakunta meillä on, missä maakuntakomppania on täynnä, ja se on Etelä-Pohjanmaa, mikä ei liene kenellekään yllätys.

Sitten ed. Hakola kysyi, onko ikään kuin keskeyttämisissä alueellisia eroja. Kyllä on, joukko-osastoittain on eroja, vaikka ikään kuin koulutettava aines tulee samalta alueelta. Selvästi myös joukko-osastojen henki ja tapa toimia vaikuttaa myös keskeyttämisprosenttiin. Mutta niin kuin sanottu, sitä työtä tehdään koko ajan ja asiaan varmasti tartutaan.

Ed. Lauri Oinosen kysymykseen: Jalkaväkimiinoista todellakin ollaan luopumassa sen päätetyn ohjelman ja tavoiteaikataulun vuoden 2016 puitteissa. Korvaavan järjestelmän osalta tietysti rypäleaseet muodostavat ison osan. Minun tiedossani ei ole, että siinä olisi kotimaista kehittelyä. Ainakin toistaiseksi ne, mitä on hankittu tai on suunniteltu hankittavaksi, ovat ulkolaisia.

Sitten ed. Heinosen kysymykseen siitä, vaikuttiko kertausharjoitusten taso esimerkiksi puolustuskykyyn tai osaamiseen. Uskon, että jatkuessaan olisi vaikuttanut ja että nyt on päästy sellaiseen määrään ja tiheyteen, jolla hyvin pärjätään.

Ed. Paajanen kiinnitti huomiota siihen, että on paitsi fyysisiä syitä keskeyttämisiin, niin myöskin psyykkisiä tai sitten päihdeongelmia. Huumausaineiden perusteella vapautettavien määrä on vuositasolla noin 130—140 varusmiestä, ja siinähän on tasan tarkkaan yhtä monta liikaa, eli tämä on asia, johon pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Ed. Nepponen otti esille Pohjoismaisen yhteistyön osalta päätökset ilmavalvonnan yhteistyöstä, eli Suomi tasatahtia Ruotsin kanssa on tehnyt päätöksen mennä mukaan Naton ilmavalvontajärjestelmään, ja se on ikään kuin Pohjoismaisen yhteistyön ensi askel. Tuo ilmavalvontajärjestelmähän palvelee myös siviililentoliikennettä, niin että on siinä mielessä hyvin tärkeä.

Ed. Anneli Kiljunen nosti kiinteistöt esille ymmärtääkseni Savon prikaatin kautta. Homeongelmiltakaan ei puolustushallinto valitettavasti ole välttynyt. Itse näkisin näin, että me teetimme muun muassa ilmastonmuutokseen liittyvän ikään kuin Puolustusvoimien ohjelman, ja tietysti kasarmien osalta meillä on paljon tehtävää tällä saralla, mutta niin kuin todettu, näissä remonteissa edetään aina määrärahojen puitteissa, mitä vuokrankorotuksiin on käytettävissä. (Ed. Nepponen: Tuottavuusohjelma?)

Tuottavuusohjelmasta tärkeä kysymys lopuksi: Voisi sanoa näin, että puolustushallinto on tehnyt osuutensa tuottavuusohjelmassa. Valitettavasti, vai onko se sitten hyvää, puolustushallinto on tämän ohjelman vienyt lävitse, ja nyt me olemme tulleet tasolle, jonka osalta puolustushallinto edellyttää, että selonteossa määritellään, että se taso, mikä meillä on tällä hetkellä, henkilökuntaa on noin 15 000, on se raja, jonka alle ei voida enää mennä. Mutta se on päätös, joka tehdään sitten selonteon yhteydessä, eli tällä hetkellä puolustushallinnon palveluksessa on 15 700 henkilöä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana vielä näitten muutamien puheenvuorojen jälkeen, joita olen täällä käyttänyt.

Opiskelijoiden asumislisään ei jatkossa huomioida puolison tuloja. Tämä uudistus on erittäin tervetullut, sillä entinen käytäntö ei ollut opiskelijoiden kannalta oikeudenmukainen eikä Kelan näkökulmasta mielekästä. Hyvä, että tämä parannus opiskelijoiden oikeuksiin on saatu budjettiin. Opintotuessa on kuitenkin edelleen parantamisen paikkoja. Yksi suurimmista epäkohdista on yhä edelleen täysi-ikäisten alle 20-vuotiaiden itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintotuen riippuvuus vanhempien tuloista. Se jakaa saman ikäiset opiskelijat eriarvoiseen asemaan keskenään. Itsenäisesti asuvat täysi-ikäiset nuoret asetetaan todella vaikeaan tilanteeseen. He joutuvat pyytämään rahaa vanhemmiltaan päivittäistä elämää ja opiskelua varten. Kaikilla vanhemmilla ei sitä rahaa edes ole heidän oman elämäntilanteensa takia. On myös tilanteita, että opiskelijalla ei ole edes mahdollisuutta pyytää rahaa vanhemmiltaan. Korkea-asteella tällaista järjestelmää ei ole eikä tietenkään pidäkään olla. Tämä opintotuen epäoikeudenmukaisuus tulisi korjata välittömästi.

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan vahvuuksia ovat maksuton tasa-arvoinen koulutusjärjestelmämme ja kansalaisten vahva osaaminen. Näitä vahvuuksia on syytä kehittää myös tulevaisuudessa. Satsaukset peruskoulujen opetuksen kehittämiseen ja opetusryhmien pienentämiseen ovat tervetulleita. Tärkeää on, että opetusta kehitetään oppilaiden oppimisen ja kehityksen näkökulmasta, ei koulutusjärjestelmän. Oppilaiden kokonaisvaltaista hyvinvointia ja oppimisen edellytyksiä on parannettava koulussa. Tähän kuuluvat laadukkaan opetuksen lisäksi myös laadukas kouluruoka, koulukiinteistöjen ja pihojen kunto, henkilökunnan ja opettajien jaksaminen sekä hyvä oppilashuolto.

Kun sivistysvaliokunta käsitteli lasten ja nuorten syrjäytymistä, voitiin yleisesti todeta, että kouluviihtyvyys parantaa selkeästi oppimisen edellytyksiä ja vähentää syrjäytymisen riskiä. Koulun keskeyttämiseen ja koulupudokkuuteen peruskoulun ja toisen asteen nivelvaiheessa tulee puuttua entistä varhemmin, monipuolisemmin ja tehokkaammin. Sosialidemokraattien yksi ratkaisu koulupudokkuuteen on oppivelvollisuusrajan nostaminen. Ammatillisen koulutuksen riittävät aloituspaikat on myös turvattava, jotta voimme varautua tulevaisuuden palvelu-tarpeeseen ja ajankohtaiseen työvoimapulaan. Yliopistojen perusrahoitukseen tarvitaan tiede- ja teknologianeuvoston esityksen mukainen satsaus. Monialainen, alueellisesti kattava julkinen korkeakoululaitos ja sen kehittäminen on turvattava Suomessa riippumatta samanaikaisesti toteutettavan Aalto-yliopiston rahoituksesta.

Arvoisa herra puhemies! Pieni yksityiskohta arkisesta elämästä ja, voi sanoa, oikeastaan hyvinvointiyhteiskunnan peruskysymyksistä. Suomalaisen peruskoulujärjestelmän suuri vahvuus on se, että koulutus- ja oppimateriaalit ovat kaikille maksuttomia. Tasa-arvoinen koulutusjärjestelmä tuottaa hyviä oppimistuloksia ja takaa tasavertaiset mahdollisuudet päästä jatkamaan opiskelua. Opiskelu toisella asteella ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista eikä ole täysin yksiselitteistä jokaiselle. Monet perheet elävät köyhyysrajan alla ja joutuvat turvautumaan erilaisiin vippaskonsteihin ja pitkäaikaiseen toimeentulotukeen. Yksi konkreettinen ongelma monessa tällaisessa perheessä on toisen asteen kalliit oppimateriaalit. Sekä lukio- että ammattikoulukirjat ja muut materiaalit voivat muodostaa aivan ylivoimaisen esteen opiskelulle. Kuntien harkinnanvarainen toimeentulotuki ei kaikkialla kata näitä kustannuksia.

Pelastakaa Lapset -järjestö on kehittänyt Eväitä elämälle -avustusohjelman toisen asteen opiskelijoiden tueksi kustantaen oppikirjoja nuorille, jotka opiskelevat lukiossa tai ammattioppilaitoksessa. Järjestö tekee hienoa työtä, kuten suomalaisessa kansalaisyhteiskunnassa monet kolmannen sektorit järjestöt tekevät. Mutta mielestäni voidaan kyllä hyvällä syyllä kysyä, eikö tämä kuuluisi yhteiskunnan tehtäväksi. Kyse on erittäin olennaisesta syrjäytymisen ehkäisystä ja tasa-arvon lisäämisestä yhteiskuntaan. Näiden alle 18-vuotiaiden nuorten opiskelumahdollisuuksien tukeminen esimerkiksi opintotukea kehittämällä voisi olla yksi ratkaisu. Jokin ratkaisu joka tapauksessa pitää olla, oli kyse sitten hallituksen välittävästä politiikasta tai sosialidemokraattien luottamuspolitiikasta. Harkinnanvarainen toimeentulotuki ei saa olla ratkaisu asiaan.

Opintotukea tulee kehittää edelleen siten, että se huomioi nykyistä paremmin opiskelijoiden erilaiset elämäntilanteet. Tähän kokonaisuuteen liittyy myös opiskelijan sairastuminen ja lapsen syntymä. Kun opintotuki huomioi erilaiset elämään liittyvät asiat, tukee se myös opiskelijan opiskelua ja valmistumista sovitussa ajassa. On myös erittäin tärkeää, että opiskelijoiden terveydenhoito toimii hyvin eri puolilla Suomea. Ministeri Risikko vastasikin jo aikaisemmin täysistunnossa, että tähän on tulossa korjauksia. Esitys on valmistunut jokin aika sitten ja on parasta aikaa lausuntokierroksella. Tämä on erittäin hyvä askel parempaan suuntaan.

Arvoisa puhemies! Erityisen iloinen olen myös siitä, että liikuntabudjetti kasvaa enemmän kuin pitkään aikaan. Toivottavaa olisi, että tämä näkyisi myös laajasti sekä kuntien budjeteissa että vapaaehtoistyössä ja kansalaisjärjestö- ja liikuntatyössä. Toivottavaa olisi, että liikuntaan panostettaisiin kunnissa niin liikuntapaikkainvestointien myötä kuin terveyden edistämisen ja liikunnan osalta yleensäkin.

Arvoisa herra puhemies! Sitten aivan lopuksi muutama sana liikenteestä. Joukkoliikenteeseen esitetty 5 miljoonan tuki on liian vähäinen mo-nien hallituspuolueidenkin edustajien mielestä. Kustannukset ovat viime aikoina nousseet rajusti, ja tämä on osaltaan vaikuttanut, että matkalippujen hinnat ovat myös nousseet. Joukkoliikennettä on suosittava ja sitä on vahvistettava monestakin syystä. Kaikkein tärkein syy on kuitenkin ilmastonmuutokseen vaikuttaminen eli ilmastonmuutoksen hidastaminen. Tämä näkyy konkreettisesti suurissa kaupungeissa, mutta meidän täytyy tukea myös joukkoliikennevaihtoehtoja eri puolilla Suomea nykyistä enemmän. Kevyen liikenteen väyliä tulee myös rakentaa huomattavasti enemmän kuin nykyisin. Tähän valtion tulee panostaa huomattavasti enemmän kuin se on tehnyt ja mitä se tämän talousarvion yhteydessä esittää. Kevyen liikenteen väylien rakentaminen on jätetty lähes kokonaan kuntien rahoitettavaksi. Kevyen liikenteen väylät ovat paitsi ekologisesti hyviä myös ihmisten terveyden edistämisen kannalta tärkeitä asioita.

Valtatien 6 kehittäminen osana Kaakkois-Suomen logistiikkaa ja koko Suomen tulevaisuutta on tänä syksynä ajankohtaisempi kuin koskaan. Venäjälle suuntautuva rekkaliikenne ja Venäjältä Suomeen suuntautuva matkailu- ja bisnesliikennöinti ovat jatkuvassa kasvussa. Ongelmat, joita liikenteen kasvu aiheuttaa, ovat meidän kaikkien tiedossa. Viime viikolla käydyssä liikennepoliittisen selonteon palautekeskustelussa ministeri Vehviläinen arvioi monipuolisesti alueen kehittämistarpeita. Toivon, että näihin taloutemme kannalta tarpeellisiin ja alueen asukkaiden kannalta välttämättömiin kehittämistoimiin varataan myös riittävä rahoitus.

Yhdyn myös moniin niihin puheenvuoroihin, joissa kannetaan huolta perustienpidon määrärahojen riittämättömyydestä sekä kilpailuttamisjärjestelmästä. Teiden peruskunto on heikentynyt ja vaatii yhä vaativampaa kunnossapitoa. Mitä huonompaan kuntoon me päästämme teiden kunnon, sitä enemmän rahoitusta tarvitsemme tulevaisuudessa. Tästä syystä olisi järkevää pitää tiestö kunnossa eikä siirtää tätä rahoitusvastuuta tulevaisuuteen.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Regeringen åstadkom det här budgetförslaget utan stora konflikter. Budgetramarna som riksdagen godkänner bidrar till denna kultur, och beroendet av omvärlden, konjunkturerna och konkurrensförhållandena begränsar regeringens rörelsefrihet mera än förr. En ovanligt lång god ekonomisk konjunktur har trots allt gett förhållandevis stort utrymme för att bygga vidare i det finländska samhället.

Korkealla työllisyysasteella on ratkaiseva merkitys kotitalouksien, kuntien ja valtion taloudelliselle tilanteelle. Tätä taustaa vasten tarkasteltuna hallitus harjoittaakin oikeaa veropolitiikkaa. Työllisyysaste on noussut 70,6 prosenttiin, mutta se ei saavuttane toivottua huomattavasti korkeampaa tasoa lähivuosina, vaikka työpaikkojen kasvun ennakoidaan olevan ensi vuonna 40 000 työpaikkaa. USA:n finanssikriisi heijastunee tännekin. On varsin myönteistä, että 55—64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut 37 prosentista 55 prosenttiin kymmenessä vuodessa.

Loppuvaiheessa sosiaalinen ulottuvuus sai enemmän painoa veronkevennyksissä. Tähän myötävaikutti muun muassa työtulovähennyksen kunnollinen korottaminen. Perusvähennyksen korotus saa odottaa ensi vuoteen, samoin kuin tärkeät sosiaalipoliittiset toimenpiteet jätetään sosiaaliturvan uudistamiskomitean linjausten varaan. Työttömyysturvaa, toimeentulotukia ja alhaisempia eläkkeitä on korotettava. Nykyisellä indeksijärjestelmällä köyhien eläkeläisten määrä kasvaa. Missä muuten viipyy lupaus selvityksestä koskien kulutuskoria eli elinkustannusten huomioon ottamista indeksissä? Pääministeri ansaitsee kiitoksen 650 euron takuueläkettä kuukaudessa koskevasta ehdotuksesta. Sitä ei kuitenkaan pidä lykätä seuraavalle hallitukselle ja eduskunnalle.

Budgetförslaget betonar med rätta energipolitiken. Uppvärmningen av byggnader står för 30 procent av växthusgasutsläppen och 40 procent av energikonsumtionen. Det finns mycket att göra i det här avseendet i hushållen och det finns intresse. Anslaget för satsning på exempelvis jordvärme har inte på långt när räckt till. Det höjda hushållsavdraget öppnar nya möjligheter.

En budgetproposition med ändringar i handikappservicelagen är på kommande. Den handlar framför allt om gravt handikappades rätt till personlig assistent. Frågan har varit aktuell länge och förbättringar är mycket angelägna.

Mielipidetutkimusten mukaan suomalaiset odottavat poliitikkojen asettavan terveydenhuollon ja vanhustenhuollon etusijalle. Tämän tulee näkyä ohjelmatyössä, kunnille annettavissa ohjeissa ja resursseissa. Perusterveydenhuollon asemaa ja ennaltaehkäisevää terveystyötä on vahvistettava edelleen. Vanhustenhuolto edellyttää ehdottomasti resurssien lisäämistä, ennen kaikkea henkilökunnan lisäämistä, jotta uudet vanhustenhoidon laatusuositusta koskevat normit pystyttäisiin täyttämään kunnissa.

Kouluissa, kouluympäristössä ollaan monien haasteiden edessä. Dramaattiset tapahtumat ja pahoinvointi oppilaiden parissa osoittaa, että kouluympäristössä tarvitaan todella määrätietoisia toimenpiteitä. Panen tyytyväisenä merkille, että hallitus lupaa toimenpiteitä opetusryhmien pienentämiseksi, kouluterveydenhuollon parantamiseksi ja lisäresursseja erityisopetukseen ja opinto-ohjaukseen. Tiedämme, ja täällä on tänä iltana korostettu, että nuorten fyysinen terveys heikkenee jatkuvasti, eli fyysinen kunto, ja koululiikuntaa tulee lisätä ainakin tunti viikossa seuraavassa opetussuunnitelmassa. Tätä odotellessa liikunnan opetusta ja koululiikuntaa on syytä aktivoida monin eri toimenpitein.

Arvoisa puhemies! Kielikylpy on osoittautunut erinomaiseksi järjestelmäksi lapsille toisen kotimaisen kielen oppimiseen. Ja samalla, tiedämme, tämä helpottaa vieraiden, useampien kielten oppimista. Kielikylpyopetuksen järjestämiseen useammissa kunnissa kuin tällä hetkellä tulee kannustaa erityisin panostuksin, kuntia koskevien ehtojen parantamisella ja kouluttamalla lisää opettajia tätä opetusta varten.

Herr talman! Trots dylika anmärkningar är jag medveten om att regeringen och riksdagen bör hålla sig till en förhållandevis stram budgetpolitik. Men lite utrymme för förbättringar i riksdagens behandling bör det trots allt finnas.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa herra puhemies! Kuten läsnä olevat valistuneet kansanedustajat hyvin tietävät, rakennuskanta vastaa 40 prosentista kokonaisenergian kulutuksesta ja 30 prosentista kasvihuonekaasupäästöistä. Rakennuskannan potentiaali ilmastotalkoissa on suurin niin globaalisti arvioituna kuin Suomesta käsin asiaa katsottuna. Tätä taustaa vasten on luontevaa, oikein ja onnellista, että asuntopuolen budjetti ja budjettipanostukset tällä kertaa ovat hyvin energia- ja ilmastopainotteisia.

Ehkä merkittävin uudistus on kotitalousvähennyksen olennainen parantaminen, jossa kodin erilaisten remonttitöiden enimmäisvähennys nostettiin 1 150:stä aina 3 000 euroon saakka. Tämä on merkittävä uudistus. Samassa yhteydessä kerros- ja rivitalojen energia-avustukset tuplattiin 10 miljoonasta 20 miljoonaan, ja lisäksi budjetissa on 2 miljoonan euron määräraha tarveharkintaisiin pientalojen energia-avustuksiin eli niille pientaloille, joissa omistajat tulojen vähäisyyden vuoksi eivät voi hyödyntää kotitalousvähennystä ainakaan kokonaan.

Energiakorjauksissa asunto-osakeyhtiöiden korkotukilainan osuus kustannuksissa on lisäksi nostettu 50 prosenttiin entisen 40 prosentin sijasta. Tämän lisäksi vanhusten ja vammaisten asuntojen korjausavustusten tulorajoja korotetaan keskimäärin 15 prosentilla. Korkotukivaltuuksissa puolestaan on varauduttu jopa yhteensä 14 000 asunnon peruskorjaamisen tukemiseen. Sosiaalista ulottuvuutta osoittavat vielä lähiohjelmaan varatut 3 miljoonaa euroa sekä esimerkiksi taloudellisissa vaikeuksissa olevien avustus, joka laajennetaan koskemaan myös korkotukivuokrataloja, yhteensä 2,6 miljoonaa euroa. Luomme myös valtion täytetakauksen pankkilainalle, jolla maksetaan niiden taloyhtiöiden aravalainat pois, joilla on vakuusongelmia.

Arvoisa puhemies! Asuntomarkkinoilla hinnat muodostuvat lähtökohtaisesti kysynnän ja tarjonnan perusteella. Viimeisten vuosien aikana merkittävä ongelma on ollut eräissä kasvukeskuksissa ja varsinkin Helsingin seudulla se, että asuntojen hinnat ovat nousseet, mikä on johtunut ennen kaikkea siitä, että kysyntä on ollut olennaisesti suurempaa kuin tarjonta. Viimeaikaisten tapahtumien johdosta kysyntä on heikentynyt, ihmiset ovat tulleet varovaisemmiksi, asuntoja ei ole haluttu ostaa, ei ole uskallettu ottaa lainaa tai on ajateltu, että ei kannata ostaa, jos vaikkapa asuntojen hinnat laskevat. Tämä on johtanut siis kysynnän vähenemiseen, joka saman mekanismin mukaan kysynnän ja tarjonnan tasapainoa muuttaessaan on johtanut siihen, että myös asuntojen hinnat ovat tasaantuneet. On jopa merkkejä siitä, että asuntojen hinnat ovat jossain määrin laskeneet.

Jos asiaa ja ilmiötä suhteuttaa siihen viime vuosina käytyyn keskusteluun, että asuntojen hintakehitys on ongelma, niin tämä pitäisi itse asiassa nähdä positiivisena ilmiönä. Silti näin ei aina tehdä. Itsekin olen huolissani asiasta kahdesta eri näkökulmasta. Ensimmäinen on se, että pinnan alla oleva merkittävä asuntokysyntä, joka johtuu muun muassa kaupungistumisen jatkumisesta, maahanmuuton lisääntymisestä, perhetilanteitten muutoksesta ja tarpeesta korottaa asumisväljyyttä, ei ole poistunut mihinkään. Meillä on aidosti tarvetta lisäasunnoille, ennen kaikkea niin yksityisen kuin julkisen sektorinkin tarvitseman osaavan työvoiman asuntoja varten.

Toinen ongelma aiheutuu siitä, että teollisuus reagoi alenevaan kysyntään alenevalla tarjonnalla. Tämä on tietyllä tavalla luonnollista, mutta käytännössä riskinä on se, että kun suhdanne jälleen kääntyy positiiviseksi ja ihmiset uskaltavat lähteä markkinoille, niin meillä on entistäkin suurempi pula niistä asunnoista, joita silloin kysytään.

Markkinoihin voidaan vaikuttaa vain rajallisesti. Hallitus omalta osaltaan pyrkii muun muassa rakentamisen normitalkoitten kautta vaikuttamaan rakentamisen hintaan, mikä omalta osaltaan voisi edistää rakentamista, sekä sitten reit-lainsäädännön kautta ensi vuoden alusta edistämään vapaarahoitteista vuokra-asuntotuotantoa. Olennaista tässä tilanteessa olisi se, että kunnat ja nimenomaan kunnat kantaisivat vastuun tässä markkinatilanteessa, jossa markkinaehtoiset toimet eivät ole samalla vauhdilla mukana kuin yleensä, ja vastaisivat rakentamisesta omalta osaltaan, ennen kaikkea sosiaalisen asuntotuotannon osalta.

Suhdanteet tulevat ja menevät. Yksi keskeinen ongelmamme on ollut myös se, että tontteja ei ole ollut riittävästi tarjolla. Siitä huolimatta, että rakentaminen lähivuosina saattaisi olla aikaisempaa hieman alempaa, (Puhemies: 5 minuuttia!) olisi äärimmäisen tärkeätä, että silti samaan aikaan tontteja riittävästi kaavoitettaisiin.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotitalousvähennyksen laajennus on merkittävä parannus, ja se toivottavasti vauhdittaa pientaloissa tehtäviä lämmitystapamuutoksia ja energiaremontteja selvästi. Toisin kuin nykyisissä energia-avustuksissa kotitalousvähennyksen saa varmasti. Sitä voi hakea mihin aikaan vuodesta tahansa, ja sen saa tarvittaessa myös jälkeenpäin. Eli se on merkittävästi helpompi käyttää kuin nämä nykyiset energia-avustukset, ja vielä vähävaraisille kotitalouksille edelleen varataan mahdollisuus energia-avustukseen ja jopa selvästi korotetulla prosentilla.

Mutta olisin kysynyt sitä, että kun valtiovarainministeriöstä on todettu, että kotitalousvähennystä ei voida rajata mitenkään energian käyttöön, vaan sen voi käyttää mihin tahansa sille sallittuun kohteeseen, niin jos käy niin, että tämä korotettu kotitalousvähennys valuu ensisijaisesti vallan muihin tarkoituksiin, jotka saattavat olla sinänsä ihan hyviä ja hyödyllisiä nekin, mutta että energiaremontteja ja lämmitystapamuutoksia ei tehdä riittävän ripeästi, niin onko ministeriössä mietitty, minkälaisia muita ohjauskeinoja tai apuvälineitä voitaisiin ottaa käyttöön, jos tämä kotitalousvähennys ei osoittaudu vielä riittäväksi.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin tämä kotitalousvähennyksen laajennus on varmasti erinomainen asia myös energiaratkaisujen kehittämisessä ja käytäntöjen parantamisessa. Mutta sen lisäksi nyt näihin ilmastotalkoisiin liittyen monet rakennusmääräykset muuttuvat, ja erityisen suuri huolenaihe on siinä, että suomalainen perinteikäs hirsirakentaminen säilyttäisi kilpailukykynsä, ja tiedän sen, että ministeriössä valmistellaan nyt myös hirsirakentamiseen uusia määräyksiä, ja pelkona on se, että nämä vaatimukset hirsivahvuuksista tulevat niin koviksi, että kansainvälisesti kilpailukykyinen toiminta meidän hirsiteollisuutemme osalta tulee vaarantumaan.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotitalousvähennyksen laajentaminen on todella erinomainen asia. Iloitsen myöskin siitä, että kun elävästi muistan silloin kaudella 1999—2003, kun vasemmisto aivan kiihkoisasti vastusti tämän kotitalousvähennyksen aikaansaamista, niin nyt päinvastoin itse asiassa ollaan ottamassa kunniaa siitä, kun se on osoittautunut niin hyvin toimivaksi. Se on erinomaisen hyvä asia, että tämä ymmärrys sen suhteen on lisääntynyt.

Kysyn sitten asiaa, johonka luulen tietäväni vastauksen. Mutta kun tämänkin asian ympärillä täällä on ilmennyt epätietoisuutta — luulen kyllä, että se ainakin osittain on tahallista — niin kysyn: Saako asunto-osakeyhtiössä kansalainen siellä omassa asunnossaan tehdyistä korjaustoimenpiteistä hyödyn? Voiko hän hyödyntää kotitalousvähennystä, jos se toimenpide ei kuulu taloyhtiön tehtäväksi?

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hissit ovat olleet hyvän aikaa jo ohjelmassa, ja kun tiedetään, kuinka tärkeitä ja hyviä ne ovat vanhoissa kerrostaloissa, joihin ne on kohtuullisen helppo rakentaa, ja sille väelle monta kertaa, joka siellä asuu, niin onko tämä asia ollut esillä, ja onko mahdollisesti parantamisen varaa?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää ministeriä. Hän on erittäin tärkeällä tavalla ottanut ilmastonmuutoksen huomioon omassa toiminnassaan myös kaavoituksen kysymyksissä, ja pidän asuntoministeri Vapaavuoren linjauksia erittäin hyvinä.

Tietysti uusi asuntokanta on tärkeä. Viittaan tähän, että 8 miljoonaa euroa nyt on lisää tähän momentille 35.20.55. Ehkä tarvitsisimme tätäkin enemmän siihen, koska nämä samat summat kilpailevat muun muassa ed. Laxellin mainitsemien hissiavustusten ja muiden kanssa. Eli tämä momentti on edelleenkin tiukka.

Sitten näihin muihin kysymyksiin kuten tonttien saatavuuteen. Onko teillä, ministeri, mielessä muita tapoja edistää tonttimaan saamista asuntokäyttöön kuin nyt tämän maankäyttö- ja rakennuslain osauudistus, joka on eduskunnassa?

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En kovin helpolla tällä viikolla olisi uskonut, että olisin päässyt tilanteeseen, jossa täytyy sanoa, että täytyy mielellään yhtyä ed. Tiusasen puheenvuoroon kiitoksissa ministerille ja ministeriölle ja valtioneuvostolle esityksensä laatimisessa. Ympäristöministeriön asuntoministerin hallinnonalaan liittyvät suuntaukset ensi vuodelle ovat erittäin tervetulleita ja nimenomaan ilmastonmuutoksen hillinnän suhteen. Siinä on se kokonaisuus, mikä on eurolisäyksinä energiatehokkuuteen ja siihen kannustavuuteen ja tässä tietysti kotitalousvähennys yhtenä, mutta moni muu seikka siellä sisällä puoltaa myöskin oikeata suuntaa.

Energiatehokkuutta ja sen vaatimuksia ollaan lisäämässä, niitä valmistellaan ministeriössä, mutta merkittävä energian kulutuksen muutos tapahtuu asunnoissa sisällä, itsessään ihmisten käyttäytymisessä, valoissa, koneiden käytössä, vanhoissa tekniikoissa. Merkittävin säästö (Puhemies: Minuutti!) voidaan saada ihmisten käyttäytymismuutoksella aikaan. Kysyisin, mitä ministeriö meinaa tämän asian eteen tehdä.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Osallistun minäkin tähän kiitosten vyöryyn ministeri Vapaavuorelle näitten asuntoasioitten ja kaava-asioitten hoitamisesta. Se on ollut hienoa työtä.

Me olimme lähetystönä käymässä ministerin luona tuossa kevään poskella, ja kysymys oli hirsirakentamisesta. Minä ymmärsin silloin sen virityksen olevan sellainen, että nyt annettaisiin tutkimukselle erikoisesti Oulun yliopistolla aikaa niin, että selvitettäisiin tätä faktapohjaa näitten hirsirakentamisen rakenteellisten ohjeitten laatimista varten ja niitä silmälläpitäen. Nyt sitten viime viikolla tuli viestiä, että näin ei tapahtuisikaan, vaan että nyt kiirehdittäisiin antamaan juuri sen tyyppisiä rakennemääräyksiä, joista ed. Karjula tässä juuri äsken mainitsi. Minä vetoan arvoisaan ministeriin, että nyt ei höttyiltäs. (Puhemies: Minuutti mennyt!) — Se olikin ihan hyvä loppu.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun asuntorakentaminen on hiljenemässä, niin tämä kotitalousvähennyksen ja myös muun energiatehokkuuden tukipaketti tulee erinomaiseen aikaan. Mutta sillä on myös toinen vaikutus. Me olemme kaikki keskustelleet täällä ja lähteneet siitä, että harmaata taloutta pitää saada vähennettyä. Tämä on eräs hyvä keino, koska tämä tulee työsuorituksesta ja yrityksen tulee olla rekisteröitynyt. Tämä on sikäli hyvä sitäkin taustaa vasten.

Mutta toista asiaa kysyn, kun täällä on käyty keskustelua myös siitä, että tämä taitettu arvonlisäverojärjestelmä otettaisiin rakennusalalla käyttöön. Kun ministeri vastaa tavallaan tästä rakentamisesta Suomessa, niin mikä on teidän näkemyksenne tähän asiaan, ollaanko nyt tekemässä sitä ratkaisua, jossa pääurakoitsijalle siirretään niitä velvoitteita, jotka periaatteessa kuuluisivat rakennuttajalle? Tänä päivänähän se on täysin mahdollista. Rakennuttaja hoitaa, että näin ei tapahdu. Minä en ainakaan usko, että kustannukset siitä pienenevät, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jos pääurakoitsijalle tämä asia siirretään. Mikä on teidän kantanne tähän asiaan?

Petri Pihlajaniemi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rakennusten energiatehokkuutta parannetaan, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta onko ulkoseinien u-arvon kiristäminen 0,14:ään nykyisestä 0,24:stä liian tiukka, varsinkin, kun muissa Pohjoismaissa ei mennä näin tiukkaan arvoon? Eli tämä tarkoittaa entistä paksumpia seiniä. Uusimman tutkimuksen mukaan ylipaksut eristeet ovat suuri kosteusriski.

Myös jaan huolen tästä hirsirakentamisesta, että se säilyisi Suomessa ja nämä kymmenettuhannet työpaikat.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vapaavuori nosti esille asuntokaupan, joka on hieman jäähtynyt 2000-luvun hurjan nousun jälkeen. Tämä on nostanut merkittävästi kuitenkin vuokra-asumisen suosiota. Opiskelijoiden kannalta tilanne on tullut osittain mahdottomaksi, ja tämän ministeri jätti omassa esittelypuheenvuorossaan huomioimatta. Opiskelija-asuntojen jonot ovat tämän myötä ennätykselliset. Myös Vuokraturvan kautta vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen jonot ovat tällä hetkellä Helsingissä jopa 50 prosenttia normaalia pidemmät. Kysyisin ministeriltä: Ollaanko jotain tilanteelle tekemässä yhdessä esimerkiksi opetusministerin kanssa? Julkisuudessa on myös syytetty Helsinkiä ja Pääkaupunkiseutua siitä, että tämä on aiheutettu kaavoituspolitiikalla vuosien saatossa, ja sitä ei helppo ole korjata, mutta kysyn toimenpiteitä asian korjaamiseksi.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asunto hankintana on kaikille hyvin kallis. Sen seurauksena on myöskin asuntovelkaa. Kysyisin arvoisalta ministeriltä, voidaanko ajatella nuorille ja lapsiperheille sitä, että asuntovelan korot voisi saada välittömästi verotuksessa vähennettyä. Ajattelen nuorilla tässä alle 35-vuotiaita ja lapsiperheillä ihan alkaen sitä, että jos perheessä on lapsia. Toivon, että jollakin tavalla autettaisiin nuorten omistusasunnon hankintaa.

Toinen kysymys: Kun esimerkiksi Äänekoskella Keski-Suomessa on suunniteltu Mäm- menkylälle tämmöistä matalaenergiakaavoitettua asuinaluetta, kuinka tämän kaltaisia alueita voitaisiin edistää, että hyvät ideat voisivat toteutua?

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Liityn minäkin ensin tähän kiittelijöiden joukkoon, jotka ovat kiitelleet ministeri Vapaavuorta siitä, että hän on hyvin tarmokkaasti puuttunut näihin asumisen, liikenteen ilmastovaikutuksiin, asuntojen energiatehokkuuden lisäämiseen, samoin kuin myös pitkäaikaisasunnottomuuden ongelmiin, joihin on tulossa todella hyvä toimenpideohjelma.

Mutta haluaisin kiinnittää huomiota vielä tähän rakentamisen laatuun, koska erityisesti julkisella sektorilla kasvava ongelma on homekoulujen korjaukset, ja kun tämä kosteus- ja homeongelma tuntuu piinaavan todella pahasti tuota julkista rakentamista, niin kysyisin, kuinka ministeriössä varmistetaan se, että näistä tehdyistä virheistä on opittu. Täällä budjettikirjassa linjataan, että erityisesti informaatio-ohjauksen avulla pyritään nyt puuttumaan homevauriokorjausten suunnitelmallisuuteen, laatuun ja ongelmien ennaltaehkäisyyn. Mutta kuinka tarkka tieto meillä on siitä, mistä nämä ongelmat ovat johtuneet, ja pystymmekö jatkossa nyt välttämään ne, että olemmeko oppineet tästä jotakin?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä jatkaa, mitä ed. Virkkunen totesi homerakennuksista. Niitä on todella paljon, ja voidaan puhua miljardiluokan ongelmasta maan tasolla. Nyt tämä momentti 35.25.55 Avustukset korjaustoimintaan pitää sisällään myös tähän kohdistetut rahat, eli jälleen on kysymyksessä sen tyyppinen tarve, jota tämä summa ei kata. Se ei ole kattanut tietenkään aikaisemminkaan, muttei nyt vieläkään. Kysynkin tässä: Onko mahdollisuuksia kehyksien puitteissa tulevaisuudessa ensi vuonna jne. lisätä tähän määrärahaa?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pihlajaniemi oli huolissaan siitä, että nyt ollaan asettamassa liian tiukkoja normeja seinille. Oma käsitykseni on asiantuntijoiden kanssa keskusteltuani, että kyllä itse asiassa muissa Pohjoismaissa on pikemminkin tiukemmat rakennusten energiatehokkuusnormit kuin meillä Suomessa ja nyt ollaan vasta lähestymässä tätä yhteispohjoismaista tasoa. Samoin kosteusvaurioiden riskistä ymmärtääkseni Vtt:llä tehdyissä tutkimuksissa ja matalaenergiatalokoehankkeessa on päädytty lähinnä siihen tulokseen, että matalaenergiataloissa on tyypillisesti parempi sisäilman laatu kuin perinteisessä rakentamisessa. Bonuksena siinä on vielä se, että matalaenergiataloissa on tyypillisesti vähemmän melua ja myös vähemmän vetoa, eli se lisää asumisviihtyvyyttä myös sitä kautta.

Mutta nyt kun päästiin tähän rakentamismääräyskokoelman uudistamiseen, kysyisin sitä, että kun ministeriössä on kaavailtu, että uudistus tulee kahdessa vaiheessa 2010 ja 2012, pitäisikö hallituksen esittää jonkinlainen tiekartta rakennusten energiatehokkuuden parantamisesta myös tämän jälkeen, jotta alalla osataan valmistautua (Puhemies: Minuutti!) yhä tiukkeneviin normeihin.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rakentamiseen liittyy usein naapureitten ym. valituksia, ja monta kertaa viivästyttävät hirveän paljon, jopa lopettavat koko hankkeen. Onko tästä asiasta ollut enempää puhetta? Tietenkin se on hirveän vaikea asia, mutta löytyykö mitään vähäisiäkään keinoja?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ed. Tynkkynen on täysin oikeassa siinä, että kotitalousvähennystä ei voitu rajata pelkästään energiatehokkuutta parantaviin toimenpiteisiin. Verottaja koki sen mahdottomaksi. Itse uskon, että merkittävä osa näistä tulee siihen joka tapauksessa kohdentumaan. Ja siltäkin osin, kuin näin ei tule käymään, niin pitää muistaa, että meillä on valtava korjausvelka rakennuskannassa, niin että en näe tätä ongelmana. Muita keinoja ei juuri nyt ole mietitty.

Hirsirakentamisen osalta me olemme siinä esityksessä, joka on lausuntokierroksella parhaillaan, tehneet merkittävän poikkeuksen hirsirakentamisen osalta, ja hirsitaloteollisuuden oma lausunto on kohtuullisen myönteinen tämän osalta, joten uskon kyllä, että kun sitä vielä syksyn mittaan viilataan, niin siitä päästään hyvään yhteisymmärrykseen. Olen myös ymmärtänyt, että teollisuus on enempi huolissaan sitten vuoden 2012 jälkeisistä mahdollisista uusista muutoksista, ja näitten osalta pitää sanoa, että niitä ei ole vielä edes ryhdytty valmistelemaan.

Asunto-osakeyhtiön osakas on tähänkin saakka voinut saada kotitalousvähennystä kaikista niistä korjaustoimenpiteistä, jotka hän on omalla vastuullaan asunnossaan tehnyt. Niin myös jatkossa.

Hissiavustuksiin ei ole tulossa lisäyksiä, mutta ei myöskään vähennyksiä. Tähän liittyen voidaan todeta, että vaikka kyse on samasta momentista korjaus- ja energia-avustukset, niin käytännössä olemme päättäneet hyvin tarkkaan siitä, miten ne jakaantuvat keskenään. Eli ne eivät kilpaile keskenään. 40,5 miljoonaa menee korjausavustuksiin ja 22 miljoonaa energia-avustuksiin.

Ed. Tiusanen kysyi, miten tonttitarjontaa muuten on tarkoitus lisätä. Kyllä esimerkiksi tämä kunnalle myytävien tonttien määräaikainen myyntivoittoverovapaus on yksi ja Helsingin seudun aiesopimus on toinen.

Ed. Mäkinen kysyi ihmisten käyttäytymisestä taloissa. Ed. Mäkinen on oikeassa sen suuresta merkityksestä. Voi sanoa, että se ei kuulu vastuualueeseeni, niin että siinä mielessä se ei ole meidän pääasiallinen murheemme. Olemme pitkään yrittäneet miettiä sitä, että voisimme määrätä huoneistokohtaiset vesimittarit pakollisiksi uudisrakentamisessa, ja näin saatamme jossain vaiheessa vielä tehdä, mutta siihen liittyy tiettyjä oikeudellisia ongelmia.

Ed. Reijonen kysyi kantaani tähän käännettyyn arvonlisäveroon. Voin todeta, että se ei kuulu vastuualueeseeni enkä muutenkaan tohdi siihen ottaa kantaa.

Ed. Pihlajaniemi kysyi kosteusriskeistä. On totta, että se on asia, jonka kanssa pitää olla äärimmäisen tarkkana. Totta kai, kun näitä arvoja tiukennetaan ja tiivistetään, niin aina näihin liittyy ainakin teoreettisesti tämä riski. Saimme viime vuoden lisätalousarviossa puoli miljoonaa sitä koskeviin tutkimuksiin ja kyllä olemme parhaan mahdollisen kykymme mukaan yrittäneet selvittää, että näin ei kävisi. Mutta totta kai tämmöinen riski pitää tiedostaa. Suurimmat homeongelmat tällä hetkellä ovat taloissa, jotka on rakennettu aikaa sitten. Meidän vastuullemme kuuluvat rakentamismääräykset nyt, ja käsityksemme on se, että jos tämänhetkisiä rakentamismääräyksiä noudatetaan, niin tällaista riskiä ei pitäisi olla, eli siihen keskusteluun, mitä käydään homekouluista, totean, että ne ovat kouluja, jotka on rakennettu aikaisempien rakentamismääräysten aikana, jolloin tilannetta ei tunnettu yhtä tarkasti, tai sitten osa on jopa rakennettu siten, että ei ole kaikin osin tehty oikein.

Ed. Laxellille: Maankäyttö- ja rakennuslain muutosesitys on parhaillaan eduskunnassa, ja siinä on muutamia kohtia, joilla pyritään nopeuttamaan kaavan käsittelyä.

Ed. Tynkkyselle voisin sanoa näin, että vaikka olen hänen kanssaan tästä peruslinjauksesta samaa mieltä, että pitäisi mennä eteenpäin ja vauhdilla, niin olen huomannut, että nyt jo alalla tunnetaan aikamoista ahdistusta siitä, että sekä 2010 että 2012 on tarkoitus näitä kiristää, ja ainakaan vielä emme suunnittele tiekarttaa siitä eteenpäin, niin että yritetään nyt sulatella ensin nämä.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen antama budjettiesitys osoittaa vastuullisuutta, kuten jo aiemmissa puheenvuoroissani olen todennut. Erityisesti tämä ilmenee puukauppaan liittyvässä veroratkaisussa.

Täällä on puhuttu budjettikeskustelun aikana perintö- ja lahjaverosta. Uskon, että tällä erityisesti tarkoitetaan perintö- ja lahjaveroa lähiomaisten elikkä ensimmäiseen perintöveroluokkaan kuuluvien kohdalta. Hallitus on tässä asiassa ottanut hyviä askeleita eteenpäin, mutta toivon, että vielä tällä vaalikaudella mahdollisimman nopeasti voitaisiin edetä asiassa siten, että päästäisiin paljon suurempaan euromäärään kuin mitä tällä hetkellä on lähiomaisten perintöverovapauden kohdalla.

Täällä on viitattu muun muassa maatila- ja yritysvarallisuuden perintöjen perintövero-ongelmiin. Metsätilojen osalta aivan erityisesti tiedämme nämä ongelmat. On viitattu siihen kysymykseen, että perinnönsaajat joutuvat eriarvoiseen asemaan keskenään. Nämä ongelmat, mitä perintö- ja lahjaveroon liittyy, poistuisivat paljolti sillä, jos perintö- ja lahjavero lähiomaisten kohdalta voitaisiin poistaa tuntuvasti nykyistä 20 000:n ylärajaa paljon suurempaan ja merkittävämpään summaan. Olisiko tuo summa 100 000, 200 000 euroa vai vieläkin enemmän, 500 000 euroa, näitä kysymyksiä sietäisi vakavasti harkita.

Katson, että myös iäkkäillä henkilöillä tulee olla oikeus itsenäisesti omistaa usein omalla työllään ja säästämisellään hankkimaansa omaisuutta eläkevuosiensa turvaksi. Ihmisen turva eläkevuosien aikana koostuu monista asioista. Siinä on oma asunto, mutta myös hankittu oma varallisuus ja sitten myös ne eläkkeet, joista niin paljon täällä puhutaan. Eräs asia on juuri se, että myös iäkkäät ihmiset voivat olla omistajia, johon heillä on mielestäni tasa-arvoisuuden vuoksi aivan täysi oikeus. Sen vuoksi näkisin, että luonnollinen tilanne sitten aikanaan, kun perintö tulee, olisi se, että perintö voisi siirtyä vapaana perintöverosta nykyistä paljon tuntuvampaan summaan samassa suvussa lähiomaisten ja ensimmäiseen perintöveroluokkaan kuuluvien kesken.

Sen ymmärrän, jos perintö tulee kuin löytäen kaukaiselta sukulaiselta tai lahjana ventovieraalta, niin silloin on selvästi tulosta kysymys ja totta ihmeessä siitä pitää myös asianomaiset perintöverot maksaa. Mutta silloin, kun on omaksi koetusta, usein yhdessä vaalitusta, yhdessä hankitusta, yhdessä enennetystä omaisuudesta kyse, niin silloin perintövero on ikään kuin jonkunlainen rangaistus. Toivon, että tässä Suomessakin seurattaisiin Ruotsin hyvää esimerkkiä, jossa tsunamionnettomuuden opettamana tajuttiin tämä perintöveron ongelmallisuus.

Useinhan sanotaan, että asioita voidaan ennalta järjestellä. Tämä osaltaan pitää paikkansa, mutta tämä väite ei ole täydellinen. Kysymykset siitä, milloinka perintöverotilanne aktualisoituu, eivät ole ihmisten käsissä. Näin ollen pitäisi olla semmoinen lainsäädäntö, että se kohtelee kaikkia ihmisiä oikeudenmukaisesti.

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda vakavan huoleni esille myös liikenteen ostomäärärahojen osalta. Erityisesti Keski-Suomessa on koettu ongelmana se, että maakunnissa on pulaa yleisen liikenteen ostomäärärahoista niin bussiliikenteen osalta kuin myös busseja korvaavien, takseilla hoidettavien reitti- ja palveluliikennevuorojen osalta, ja itse tiedän varsin hyvin myöskin niin kutsuttujen vähäliikenteisten ratojen osalta. Minusta tuntuu ihmeeltä, että Valtionrautatiet on vähentämässä liikennettä tietyiltä radoilta aikana, jolloinka Valtionrautateitten henkilöliikenne tuottaa enemmän nettotulosta kuin koskaan aikaisemmin. Liikenne julkisena liikenteenä tulisi nähdä toimivana verkkokokonaisuutena, joka on osa yhteiskunnan rakennetta, infrastruktuuria, ja sen takia siihen tulisi myöskin riittävästi panostaa.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä tuon esille myös viime sotien veteraanit, invalidit, lotat ja kotirintamalotat. Olemme viettäneet isänmaamme 90-vuotisjuhlavuotta. Meillä on korkea aika osoittaa jotain erityistä hyvää heille, jotka viime sotien sukupolvesta ovat vielä keskuudessamme.

Äskettäin on ilmestynyt myös kirja, joka kuvaa viime sotien siviiliuhrien ja siviilien kovia kokemuksia Kurkijoen Elisenvaaran risteysaseman pommituksista. Näkisin, että myös nämä ihmiset, jotka ovat kokeneet tuolloin aika kovia elämässään, liian rajuja, kovia vaiheita, tulisi myös saattaa jonkunlaisen korvauksen piiriin, sikäli kuin enää heitä on tavoitettavissa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että myös ne epäkohdat, mitä vielä ilmenee viime sotien veteraanitunnusten myöntämisen osalta, voitaisiin oikeudenmukaisesti tutkia, selvittää, ja jos korjattavaa on, niin myös korjata.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta olisi erittäin mielenkiintoista, että ed. Oinonen tekisi meille sellaisen budjetin, joka sisältäisi kaikki hänen veronalennukset, veron poistot ja kaikki muut ja jota samalla sitten mukavasti tasapainottaisivat kaikki hänen ehdottamansa menolisäykset. Siitä voitaisiin saada kansallinen monumentti.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvät kuulijat! Valtion ensi vuoden talousarviota käsitellään nyt poikkeuksellisen levottomassa kansainvälisessä ilmapiirissä. Epävarmuutta herättävät niin poliittiset kuin taloudellisetkin tekijät. Georgian sota herättää kysymyksiä kansainvälisen poliittisen ilmapiirin kiristymisestä. Yhdysvaltain talousongelmat puolestaan herättävät huolta saman taudin leviämisestä Eurooppaan. Miten meidän Suomessa tulisi tässä tilanteessa toimia?

Suomen onni on, että maatamme on jo hyvän aikaa johdettu sekä poliittisesti että taloudellisesti luottamusta herättävällä tavalla. Ulkopoliittiset suhteemme ovat hyvät, ja kansainvälinen asemamme on kokoomme nähden vahva. Taloudellisesti olemme kansainvälisesti vertaillen hyvässä tilassa. Tästä tilanteesta on hyvä lähteä kohtaamaan hitaamman kasvun aikaa.

Myös hallituksen suhdannepolitiikka näyttää varsin onnistuneelta. Mittavat tuloveron ja ruokaveron kevennykset osuvat nyt ajoitukseltaan hyvään saumaan. Näin luodaan vauhtia kansantalouden pyöriin vauhdin muuten uhatessa kansainvälisen kehityksen johdosta hidastua. Myös perusturvan parannukset ovat järkeviä tältä kannalta. Sen lisäksi ne ovat sosiaalisesti oikeudenmukaisia. Tämänkin jälkeen on edelleen jatkettava toimenpiteitä, joilla helpotetaan nimenomaan kaikkein vaikeimmassa asemassa elävien tilannetta.

Kaiken avain on kuitenkin se, että yrityksemme pärjäävät ja voivat työllistää. Se on pohjana sille, että voimme saavuttaa hyvän työllisyysasteen. Suuressa osassa Suomea tähän on jo päästy. Edelleen tarvitaan täsmätoimenpiteitä hyvän tilanteen ylläpitämiseksi ja vaikeimpien rakennemuutosalueiden tuskan helpottamiseksi. Työllisyysasteenhan ennakoidaan nousevan nyt 70,5 prosenttiin. Tämä parantunut työllisyys on luonut myös valtiontalouteen vahvuutta ja jopa jonkin verran pelivaraa. Kansainvälisen talouden levottomuuden johdosta on tosin viisautta huomioida myös heikomman työllisyyskehityksen mahdollisuus.

Mutta erityisen tärkeitä, on kehitys mikä hyvänsä juuri nyt, ovat hallituksen toimet nuorisotyöttömyyden purkamiseksi. Nuorisotyöttömyys on edelleen selvästi korkeammalla tasolla kuin yleinen työttömyys. Nuorisotyöttömyys on erityisen vakava uhka sikäli, että päälle jäädessään se voi kestää koko elämän. Sellaisiin inhimillisiin ja taloudellisiin menetyksiin Suomella ei ole varaa. Erityisen painava tämä kysymys on juuri nyt suurten ikäluokkien jäädessä pois työelämästä.

Myös ilmastonmuutoksen torjuntaan panostetaan nyt entistä pontevammin. Tätä linjaa täytyy jatkaa varmasti myös tulevina vuosina. Ensi vuoden budjetista voi kiitoksin mainita muun muassa toimet asumisen energiatehokkuuden parantamiseksi. Olen varma, että ensi vuonna öljykattiloita vaihdetaan maalämpöön ja pellettiin melkoisella tohinalla nyt tulevien porkkanoiden johdosta.

Liikenneinfraankin panostetaan nyt enemmän kuin aikaisemmin. Täällä Pääkaupunkiseudulla saadaan liikkeelle Kehärata, Länsimetro ja Kehä kolmosen parantaminen. Mutta tarpeet ovat vielä huomattavasti suuremmat. Kun rahaa menee tällaisiin suuriin megaluokan hankkeisiin, jotka sinänsä ovat perusteltuja, jää kuitenkin moni tarpeellinen pienempi tiehanke toteuttamatta. Kotivaalipiirissäni Uudellamaallakin on melkoinen tukku kohteita, jotka odottavat toteuttamistaan. Samanlaisia tarpeita on muissakin osin maata. On uusia tiehankkeita, vanhojen parantamisia, kiertoliittymiä, pyöräteitä, monenlaisia kohteita, joita tarvittaisiin.

Kun ratahankkeiden suosio on ilmastosyistä ja ruuhkien välttämiseksi parantunut, tarvitaan myös nykyistä enemmän liityntäpysäköintipaikkoja. Nykyiset paikat Helsingin seudulla ovat usein tupaten täynnä. Liityntäpysäköintipaikkojen rakentaminen olisi yksi tapa suosia joukkoliikennettä.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä toivon, että eduskuntakäsittelyssä vielä lisätään määrärahoja vesihuoltohankkeisiin. Tiukan jätevesiasetuksen johdosta meillä on nyt muutama vuosi aikaa laittaa vesihuoltoverkostot kuntoon. Tämä edellyttäisi selvästi nykyistä suurempia panostuksia. Vesihuoltoverkoston voimakas laajentaminen koko maassa pitää tehdä juuri nyt, ensi vuonna ja tulevina vuosina. Se on järkevää toimintaa sekä taloudellisista, ympäristöllisistä että terveydellisistä syistä.

Arvoisa puhemies! Budjetista voi siis todeta, että kokonaisuutena se on varsin hyvä tässä tilanteessa, mutta eduskunnan on syytä vielä mahdollisuuksien mukaan puuttua jäljellä oleviin kipupisteisiin ja tarkoin seurata kansainvälisen ja kansallisen talouden kehitystä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat! Täytyy ensin pyytää vähän anteeksi, kun on jalkapallovamma. Hammas meinaa tippua koko ajan, mutta kyllä se tästä varmaan sujuu, purukumi pitää.

Tosiaan, puhemiehistöä myöten on vaadittu suurten linjojen vetoa ilmeisesti myös budjetin yhteydessä, koska budjetti jos mikä — tietysti johtuen ministereistäkin, että niitä on eri aloilta niin paljon — on aikamoista silppusäkkiä ja pilkkomista. Mutta tosiaan pikkusieluisten keskuudessa suurten linjojen veto on aika vaikeata tai oikeastaan useasti on vähän ahdasmielistä ja tyhmää ja tajuttoman, tajuamattoman näyttelemistä tämä politiikka, sillä eihän kukaan voi olla tosissaan niin yksinkertainen kuin tämmöinen sarasvuohenkinen konsulttipositivistinen valtiovarainministeri Katainen tässä tilanteessa, mihin ollaan menossa. Onneksi siinä ei ole kyllä sitä Sarasvuon loppukiekaisua, niin kuin joillakin, herra paratkoon, vieläkin on, sitäkin. Mutta tosiaan en usko siihen, että kukaan on näin yksinkertainen.

Se on toinen asia sitten, kun on puhuttu budjetinkin yhteydessä taas ihan puhemiehistön suulla siitä, että tämä muistuttaa sitä meininkiä, mikä oli viisitoista vuotta sitten, että aina unohdetaan se, kun tämmöisiä budjetteja tehdään eivätkä nämä reagoi mitenkään tähän maailmantilanteeseen, niitä kehutaan, että me olemme täällä politiikkaa tekemässä. Minä ainakin satuin tulemaan justiin laman jälkilöylyssä katselemaan tätä meininkiä ja huomasin, että se oli tahallista politiikkaa. Nämä roskapankit ja kaikki muut kuuluvat asiaan. Aina kun tulee tämmöinen, Amerikassakin ja nyt Suomessa, suuri tilaisuus rahastaa, niin ne voimat, jotka rahoittavat nykyisiä poliittisia tahoja ja muuta, odottavat jättipottia.

Minä olen hyvin pitkälle sitä mieltä, että voisi kuvitella — teitä täällä nyt vähän on ja aika nuoriakin vielä, paitsi tietysti edustaja Kotkasta — tai voisitteko te kuvitella, että valtiovarainministeri Katainen samalla tyylillä, herra puhemies, kuin aikoinaan Iiro Viinanen hokisi koko ajan, että ei devalvoida, ei devalvoida, ei devalvoida. Jotenkin siis Suomi on fiksuuntunut, jopa iltapäivälehdet ovat fiksuuntuneet. Minua tänäänkin, kun luin iltapäivälehteä, toista niistä — ei viitsi sanoa kumpaa, ettei tule mainostettua — hämmästytti se yksinkertaisuus, kuinka iltapäivälehti kertoi sen asian, mitä Suomessa oikeastaan tapahtuu.

Eli oikeastaan eräs puhemiehistä käytti sanaa, että kollektiivinen tyhmyys ei nyt tiivisty, mutta — no niin, nyt se hammas lähtee, melkein, no täytyy puhua tällä lailla — se vaan näkyy siinä, että ihmiset, varsinkin nuoret, sofistikoituneet nuoret, kun jotkut innovatiiviset tyypit ensin keksivät hyviä ideoita, seuraavat näitä juttuja eivätkä tarkoita oikeastaan pahaa tässä markkinatilanteessa, vaan haluavat tehdä tietysti rahaa. Ja sitten niitä tulee paljon ja paljon, ja niin kuin yksi analyytikko kyseisessä lehdessä sanoi, meidän pitäisi tajuta, kuinka paljon niitä on siellä tietokoneittensa ääressä tekemässä näitä päätöksiä, jotka sitten sotkevat kaikki taloudet, nuoria meklareita, jotka eivät loppujen lopuksi ymmärrä mitään muuta.

Viitattiin psykologiaan, jolloin sanottiin, että nyt kun budjetista puhutaan, eikö talouden pitänyt olla eksakti tiede eikä fiiliksiin perustuvaa arvailua. Sitten kaikki todistavat, että sitähän se on suunnilleen. Mutta tämä on huippu sitten, että lukee, että talouteen liittyy aina psykologiaa, epävarmuutta, ja yllätyksiä. Siis tässä on pilkku sekä "ja", eli siis psykologiaa, epävarmuutta, ja yllätyksiä. Eli yllätykset ja epävarmuus eivät olekaan psykologiaa, ne ovat ilmeisesti geologian alaan tai johonkin muuhun kuuluvia juttua.

Mutta se, mitä olen lyhyesti sanomassa, kun vedän tässä suurempaa linjaa, on, että uskon aika pitkälle siihen, että tämä on tietyllä taholla tarkoituksellinen juttu. Jotkut poliitikot ovat juoksupoikia eivätkä ymmärrä sitä asiaa ehkä sillä lailla, miten tässä nyt mennään. Tämä enemmän kuin muistuttaa sitä, missä oltiin, ja olen sitä mieltä, että budjetin kaikki, kun katsoo sitä, hyvätkin jutut ovat vähän niin kuin kosmetiikkaa. Kreikkalaiset sanoivat, että kosmos-sana tarkoittaa ’harmoniaa’, niin että kosmetiikka ja muu tulee, maalaillaan tällainen kaunis juttu, mutta täällä sisällä on semmoinen suuri mätä.

Muuten tietysti täytyy peruspalveluministeri Risikkoa kehua, että vähän mielenterveyteen ja tänne henkiseen puoleen saadaan rahaa, mutta sekin on taas toinen juttu. Ja aikakin taisi loppua, eikö totta, vai onko? Viisi minuuttiako tässä oli?

10 vai? No, ei se mitään. Tuli nyt tämmöinen kaunis kehukin vielä tästä kuiteskin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On mielenkiintoista havaita, että lähinnä ympäristöihmiset ovat paikalla. Äsken myös ed. Kaikkonen oli täällä, ja lasken hänetkin tähän joukkoon.

Mutta tuossa käytiin mielenkiintoinen keskustelu ministeri Vapaavuoren kanssa. Haluaisin kuitenkin vielä jatkaa ja todeta sen, että momentti 35.20.55 kyllä on sellainen kaatomomentti, jossa kilpailevat eri asiat keskenään. Se, että ministeriössä on tätä kilpailua ratkottu jo etukäteen, ei muuta sitä asiaa, että siihen kohdistuu erittäin suuri kysyntä terveysnäkökohdista, tämä homepuoli, ja nimenomaan ilmastonmuutoksen hillinnän näkökulma, eli se, että erityyppisiä rakennuksia, nimenomaan olemassa olevaa kantaa, voidaan peruskorjata, parantaa ja 8 miljoonaa euroa lisätä rahaa. Se on kyllä liian vähän. Ja tähän liittyy se pääkysymys, johonka ed. Tynkkynen muun muassa täällä on kiinnittänyt huomiota hallituspuolueiden puolesta, että ympäristöministeriön kehys on laskeva. Se on valitettava tosiasia.

Mitä tulee vielä rakentamiseen, niin matalaenergiataloja ei Suomessa ole toisin kuin monessa muussa maassa, Saksassa, Itävallassa jne. Vaasan asuntomessuilla ei ollut kuin yksi, ja sekin on tämä niin sanottu A-luokan talo, ei mikään negatiivitalo, ja tämä on meillä siis tulevan kannan kannalta edelleenkin heikkous. Ainoastaan 1 prosentti rakennuskannasta uusiutuu vuodessa, eli tämä ei tietenkään ole avainkysymys, mutta on tärkeä.

Sitten aivan toinen asia vielä täältä ympäristöpuolelta on biopolttoaineet. Neste Oyj on maailman mitassakin hyvin merkittävä biodieselin valmistaja, ja se tosiasia, että se valmistaa sitä palmuöljystä, joka tulee Kaakkois-Aasiasta, sanoo, että se on sertifioitu, mutta kaikki palmuöljy, jota käytetään biodieseliksi ja joka on kotoisin Borneolta tai Malakan niemimaalta, kyllä epäsuorasti lisää sademetsien hävittämistä, biodiversiteetin tuhoamista. Ja, puhemies, se on suurin rikos, mitä ihmiskunta tällä hetkellä tekee, kun tuhoaa sademetsiä. Samalla metsien hävittäminen ai- heuttaa suunnilleen 20 prosenttia ilmastonmuutosta edistävistä kasvihuonekaasupäästöistä. Meillähän on valtionyhtiöstä kysymys, siis valtio on vahvasti mukana. Ed. Hautala muistaakseni on hallintoneuvoston puheenjohtaja. Tässä on tälläkin tavalla vastuunsa.

Ja toinen asia liittyy näihin kuntoutuskysymyksiin. Meillä on kohtuullisen paljon rahaa. Veteraanikuntoutuksessa ikäluokat pienenevät. Meidän pitäisi pystyä säilyttämään se kuntoutusraha myös tulevaisuudessa, kun sodan käynyt ikäluokka väistyy, vastaaville ikäluokille, jotka tarvitsevat kuntoutusta, laajentaa sitä niin kuin horisontaalisesti ja sitten jatkaa edelleenkin sitä kuntoutusta. On hyvin tärkeä asia, etteivät kuntoutuslaitokset ikään kuin muutu kylpylöiksi, joissa lähinnä vierailevat turistit, vaan että me voimme säilyttää ikääntyneiden seniorikansalaisten kotikuntoisuuden ja heidän terveydentilaansa tukea. Tämä on tärkeätä.

Ja mikä liittyy sotainvalideihin, on tämä kunniavelkakysymys. Se ei vieläkään edes sotainvalidien kohdalla ole tullut maksuun. Ja siitä sinänsä irvokkaasta asiasta, että meillä on edelleenkin näitä prosentteja, sotilasvammalain määrittelemiä prosentti-invalideja, toiset lievävammaisia, toiset vaikeammin vammaisia, haluaisin todeta, että sellainen varsin, voisi sanoa, ikävä asia kuin hautausavustus sotainvalidien kuoleman jälkeen, suoritetaan tällä hetkellä sotilasvammalain perusteella vain 20—100 prosenttisten sotainvalidien ollessa kyseessä, niin kuin laissa sanotaan, mutta nämä lievävammaiset 10—15 prosentin sotainvalidit on rajattu tämän korvausmuodon ulkopuolelle. Tämäkin asia on kohtuuton, ja siksi haluan todeta, että tästä on tulossa talousarvioesitys. Mitä vielä tulee tuohon kunniavelkaan, niin se kohdistuu mielestäni kaikkiin niihin, jotka ovat tämän maan rakentaneet, tietysti ennen muuta sodan käyneisiin sotainvalideihin, mutta myös niihin, jotka heidän jälkeensä tulevat.

Kimmo Tiilikainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuossa hiukka aiemmin ed. Pertti Virtanen peräänkuulutti sitä, että tämän tilkkutäkin ja yksityiskohtien sijasta pitäisi keskittyä suuriin linjoihin. Sen aion tehdä, mutta sen verran täytyy näitä yksityiskohtia poimia, että ihan yleispiirteisesti totean tämän Vanhasen toisen hallituksen talousarvion sekä veropolitiikan että sosiaalietuuksien uudistusten olevan varsin sosiaalisia.

Eli tuolla verotuksessa tuloveronalennukset onnistuttiin nyt kuitenkin painottamaan sinne pieni- ja keskituloisten suuntaan. Samaten tulivat eläkeläisten verotuksen epäkohtien oikaisu ja ruuan arvonlisäveron alentaminen. Nämä ovat kaikki kohtuullisen sosiaalisia veroratkaisuja. Samaten sitten tuolta sosiaaliturvan parannuksen puolelta erityisesti täytyy muistaa tämä, sanoisiko, suorastaan historiallinen korotus, mikä tulee näihin minimiäitiys-, -isyys- ja -vanhempain- sekä myös -sairauspäivärahoihin.

Ikään kuin viimein astutaan siihen tilanteeseen, että tunnustetaan se, että lapsen hoito on vähintään yhtä arvokasta työtä kuin työn etsiminen, kun nämä etuudet nyt nousevat työmarkkinatuen tasolle. Viime kaudella siinä jäätiin ikään kuin puolitiehen, ja nyt sitten tämä keskustan pitkäaikainen tavoite toteutuu. Hyvä näin. Kaiken kaikkiaan nämä veroratkaisut lisäävät kansalaisten ostovoimaa ja sillä tavalla helpottavat meitä kenties menemään tästä maailmantalouden epävarmuuden tilanteesta kohtuullisin pienin vaurioin eteenpäin, kunhan vaan sitä kansalaisten luottamusta Suomen talouteen ei turhaan järkytetä, niin kuin täällä oppositiopuolue sosialidemokraatit erityisesti tässä pankkiasiassa on tehnyt.

Arvoisa puhemies! Niistä kahdesta isosta asiasta, mitkä tällä vaalikaudella ovat vielä esillä — ainakin kaksi isoa asiaa — poimisin sieltä päällimmäisenä tuon sosiaaliturvan uudistusremontin, mikä on nyt pantu käyntiin, sekä sitten ilmasto- ja energiapolitiikan. Tuossa sosiaaliturvauudistuksessa, mitä nyt tämä kuuluisa Sata-komitea, joka kaikki asian ongelmat ratkoo, on tekemässä, en rupea nyt yksityiskohtaisia neuvoja antamaan, annan vaan ne peruslinjat, mihin tällä hommalla tähdätään.

Ensimmäinen on järjestelmän yksinkertaistaminen. 30—40 vuotta on rakennettu vähän niin kuin paikkaa paikan päälle tätä meidän sosiaaliturvaamme, yksittäisiä ongelmia korjattu. Hyvä näin. Lopputulos on sen kaltainen, että kansalainen tarvitsee oikeastaan konsultin ymmärtääkseen omat etuutensa ja sen, mihin hänellä on oikeus. Eli yksinkertaistamiselle on todellakin tarvetta.

Toinen tärkeä uudistuksen sisältö on kannustavuus. Nythän meillä työttömyysturvan ja palkkatulojen yhteensovitus on jo viime kaudella saatu sille tolalle, että aina kannattaa ottaa työtä vastaan ja tehdä sitä. Ainoana siinä on sitten nämä aikatauluongelmat, eli sillä puolella saattaa vielä epäkannustavuutta olla. Jos lyhyen työnpätkän jälkeen palaa takaisin työttömäksi, niin joutuu sitä korvausta odottelemaan pitkään. Mutta sitten tämä työn, työttömyyskorvauksen ja muitten sosiaalietuuksien yhteensovitus, siellä on edelleen niitä kuuluisia tuloloukkuja, jotka nyt sitten täytyy tässä työssä raivata.

Kolmas tavoite sosiaaliturvauudistuksella on minimitulotason nostaminen, puhutaanpa sitten eläkeläisten kohdalla takuueläkkeestä tai sitten täällä muissa etuuksissa korotetuista etuuksista. Joka tapauksessa niiden kansalaisten, jotka elävät sen minimisosiaaliturvan varassa, ostovoima on tosi pieni ja sitä täytyy nyt sitten pitkäjänteisesti lähteä nostamaan.

Arvoisa puhemies! Hyppy tuonne ilmasto- ja energiapolitiikan puolelle. Siitä on nyt niin kuin esimakua nähtävissä tässä budjetissa, ja sitä joudutaan sitten oikein urakalla tekemään tulevina vuosina ja ensi vuosikymmenillä. Tässä on nyt korotettu investointitukien määrää uusiutuvan energian tuotannossa. Sitten on kotitalousvähennystä korotettu, millä kannustetaan yksityisiä kansalaisia muuttamaan niitä lämmitystapojaan tai tekemään energiatehokuutta parantavia kor-jauksia. Ja tässäkin on sitten muistettu ne kansalaiset, jotka eivät pysty verotuksen kautta kotitalousvähennystä hyödyntämään: korjausavustuksia kohdennetaan sitten pienempituloisille kansalaisille, näihin lämmitystaparemontteihin muun muassa.

Edelleen rakennusnormistoa ollaan muuttamassa energiatehokkuutta parantavaan suuntaan, ja hyvä näin. Mutta nämä ovat tosiaan vaan tämmöisiä alkuaskeleita sillä pitkällä tiellä, mikä meillä on kuljettavana, jos halutaan maapallon keskilämpötilan nousu pysäyttää siihen 2 asteeseen, mikä on EU:n tavoite. Silloin puhutaan siitä, että seuraavan 40 vuoden aikana esimerkiksi Suomessa noin 80 prosenttia täytyy päästöjä vähentää, ja se on kovin eri näköinen se yhteiskunta, jossa silloin elämme, kuka sen vielä sattuu näkemään.

Asia, joka tulee esille oikeastaan ihan lähivuosina ja johon vielä ei ole edes valtiontalouden kehyksissä varauduttu, on se, että kun toivon mukaan kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa saadaan sopu vuonna 2009 Kööpenhaminassa siitä, että yhteisesti päästöjä vähennetään, varaudutaan ilmastonmuutoksen sopeutumiseen ja sitten vielä teknologian siirto ja kehittäminen ratkotaan eri tyyppisten maitten välillä, niin tämä kaikki vaatii rahaa. Ja mistä se raha otetaan? Suomen kohdallakin puhutaan ehkä suuruusluokasta satoja miljoonia.

Käsittääkseni tässä on tasan kaksi mahdollisuutta: ensimmäinen mahdollisuus, sanotaan, se huonompi, on se, että kehitysyhteistyömäärärahoja, joitten kasvuun on sitouduttu, siitä kasvusta aletaan ohjata erityisesti näihin ilmastonmuutossopeutumishankkeisiin rahoitusta. No, välttämättä kehitysmaat eivät ole kovin mielissään siitä, että kehitysyhteistyöhön varatuista varoista sitten lähdetään lohkomaan tänne ilmastopolitiikan puolelle. Itse asiassa se varmempi mahdollisuus tuon kansainvälisen ilmastosopimuksen rahoittamiseen lienee se, että 2013 alkaen päästökaupan tuloja tullaan sitten käyttämään niin kotimaassa uusiutuvan energian edistämiseen ja muuhun päästöjen vähennystoimintaan kuin myös sitten kansainvälisesti meidän sitoumustemme kattamiseksi ja köyhimpien maittenkin mukaan saamiseksi ilmastopolitiikkaan.

Tämän kaltainen suositushan on hiljattain hyväksytyssä lentoliikenteen päästökauppajärjestelmässä, eli siellä suositellaan, että kaikki EU-maat käyttävät tästä lentoliikenteen päästökaupasta kertyvät tulot ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja siihen sopeutumiseen, joskaan sitovia budjettimääräyksiä siitä ei tietenkään ollut mahdollista kirjata.

Puhemies! Kaiken kaikkiaan tuo ensi vuoden budjetti pitää sisällään paljon hyvää, mutta suuria haasteita jää hallitukselle edelleen tässä vaalikauden kuluessa ratkottavaksi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän jatkoksi vaan tiedoksi ed. Tiilikaiselle, että tulevaisuusvaliokunnassa on tällä hetkellä meneillään semmoinen hanke, jossa kartoitetaan niitä keinoja, joita meillä on yhdistää energia-, ruoka- ja ilmastoasiat kokonaisuudeksi ja niin, että kehitysyhteistyövaroja ohjattaisiin tulevaisuudessa tällä tavalla, ja nykyinen kehityspoliittinen ohjelma ei itse asiassa ole ristiriidassa tämän pyrkimyksen kanssa.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen otti erittäin tärkeän asian huomioon. Eli nyt oikeastaan valkenee varmaan kaikille se, minkä takia vuosi sitten kehityspoliittisia linjauksia muutettiin takaisin siihen luonnontaloudellista tai ekologista kestävyyttä painottavaan suuntaan. Se juuri mahdollistaa tämän kaltaisen toiminnan. Itse asiassa se ekologisen kestävyyden ja kestävän kehityksen edistäminen kehitysmaissa on myös mitä parhainta köyhyyden torjuntaa. Se, että kehitysmaissa parannetaan vesihuoltoa, parannetaan ruuantuotannon edellytyksiä, auttaa näitä maita myös sopeutumaan siihen väistämättä muuttuvaan ilmastoon, vaikka täällä päästövähennyspuolella kuinka hyvin onnistuttaisiin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen viittasi tähän työryhmään, joka toimii tulevaisuusvaliokunnan alaisuudessa, tärkeä asia, ja siinähän nyt tämä Brasilia-kysymys on ihan keskeinen. Toisaalta siellä on tämä biopolttoaineiden valtaisa lisäämistendenssi, toisaalta kysymys, mitä tapahtuu Amazonasin alueelle, Pantanalin kosteikolle. Eli siinä on juuri tämä kysymys, tämä ekologia, luonnontalous ja se, että ilmastonmuutoksen hillitseminen tai ravinnon tuottaminen ei saa vähentää, leikata tai tuhota biodiversiteettiä. Eli tasapaino ja sen hallitseminen on erittäin tärkeätä.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Jatkaisin vielä näistä budjetin ilmasto- ja energiavaikutuksista, joihin ed. Tiilikainen oman puheenvuoronsa päätti, ja ed. Tiusanen myös nosti esiin sen, että ympäristöministeriön hallinnonalalla ei voimavaroja ole läheskään siinä määrin, kuin tarpeita on, suunnattu näihin hankkeisiin. Mutta toisaalta täytyy ottaa huomioon se, että ilmasto- ja energiabudjetti ulottuu paljon laajemmallekin kuin ympäristöhallinnon toimialaan. Tähän on TEMin puolella tehty merkittävät lisäykset: energiatukeen 30 miljoonan euron myöntövaltuuden lisäys, joka tehdään saman suuruisena jo tämän vuoden kolmannessa lisätalousarviossa. Se suunnataan nimenomaan uusiutuvan energian hankkeisiin, investointiavustuksiin. Voidaan aloittaa uusia hankkeita, esimerkiksi tuulivoimalainvestointeja tällä rahalla.

Toisaalta TEMin lisäksi merkittävässä roolissa on liikenne, ja liikenneministeriön sektorilta löytyy tämä joukkoliikennetuki, 5 miljoonaa euroa, jota voi tietysti arvostella, että tarpeet ovat siinäkin suuremmat, mutta se on kuitenkin hyvä alku, koska tällä hetkellä tällaista tukea ei ole.

Ennen kaikkea kiinteistöjen osalta suuri vaikutus on näillä veroratkaisuilla, tällä kotitalousvähennyksellä, jolla voidaan jo lisätä energiatehokkuutta, ja nyt myös työsuhdematkalipun uudistaminen entistä houkuttelevammaksi on työryhmän selviteltävänä samoin kuin tuo työsuhdeautoilu, miten se voitaisiin muuttaa entistä ympäristöystävällisempään suuntaan ja kehittää myös sitä puolta näin.

Eli paljon laajemmalle ulottuvat kuin ympäristöministeriön toimialaan ilman muuta nämä energia- ja ilmastokysymykset, koska potentiaalia on ennen kaikkea sekä kiinteistöissä että liikenteessä ja lisäksi sitten energian tuotantomuodoissa, joita TEMin kautta rahoitetaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Herra puhemies! Jatkan tästä samasta asiasta kuin ed. Virkkunen. Todella tämä 30 miljoonaa euroa on tämän vuoden lisäbudjetissa, ja on tietysti erittäin hyvä asia, että se on siellä. Momentille, joka liittyy tähän, myönnetään ensi vuodelle 48,3 miljoonaa euroa. Nämä ovat TEMin puolelta eli työ- ja elinkeino-ministeriön puolelta. Mutta kaiken kaikkiaan ilmastohaaste on niin suuri, että nämä taloudelliset panokset ovat liian vähäisiä ja me olemme kaikin tavoin jälkijunassa. Tietysti Suomi, puhumattakaan nykyhallituksesta, ei ole yksin tässä ongelmassa. Kaikki hallitukset mielestäni vähintään Kioton vuoden 97 jälkeen ovat myöhästyneet toimenpiteissään ja Euroopan unionissa myös. Katsotaanpa vaikka sitä, miten Suomi pystyy Kioton tavoitteet, nämä hyvin vaatimattomat tavoitteet, saavuttamaan. Heikosti, EU:n alueella samoin. Edelleen meillä on sitten vielä muut toimijat ulkona tässä. Tällöin tulee mieleen nimenomaan kysymys ilmastolaista, hiilibudjetoinnista ja hiilibudjetista. Nämä kysymykset ovat sen kaltaisia, että jotta me saavutamme vuoden 2020 tavoitteet, edes sen 20 prosenttia alas hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöjä tai sitten sen järkevämmän 30 prosenttia, niin pitäisi tietysti tehdä laadullisesti paljon vaikuttavampia tekoja ja määrällisesti enemmän.