Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Viime kaudella riistahallintolakia sorvatessa kiinnitettiin paljon huomiota siihen, että aiemmin, aikaisemman lainsäädännön voimassa ollessa, kyettiin siihen, että päätösvaltaa tuotiin enemmän alueelliselle tasolle, ja moneen kertaan vastuuministeriä tinkautettiin tässäkin salissa siitä, että eihän vain käy riistahallintolain perustamisen yhteydessä niin, että tämä päätösvalta karkaakin kauemmas ja lähdetään ottamaan sinällään myönteisestä kehityksestä takapakkia. Valitettavasti palaute kentältä eri puolilta Suomea kertoo siitä, että tämä riistahallintolain sisäänajo ei ole mennyt niin hyvin kuin on haluttu, ja että monessa lupamenettelyssä, olipa kyse sitten häirikköpetojen pyytämisestä tai muista luvista, on ollut aivan liian paljon byrokratiaa, hallinnollista kankeutta, ja se pitäisi välittömästi saada karsittua.

Toinen asia, missä toivoisi hallitukseltakin aktiivisuutta, on se, että alueellisiin riistaneuvostoihin poronhoitoalueella nimettäisiin Paliskuntain yhdistyksen edustaja pysyväksi jäseneksi, 11. jäseneksi. Se ei vaarantaisi eikä heiluttaisi sitä tärkeää voimasuhdetta, eli vieläkin riistanhoitoyhdistysten esittämistä henkilöistä alueellisessa riistaneuvostossa olisi enemmistö, niin kuin pitää ollakin, koska käytännön riistanhoitotyö tehdään aina siellä yhdistysten alueella ja heillä pitää olla enemmistö tässä alueellisessa riistaneuvostossa. Mutta varsinkin petokysymyksissä se paras osaaminen on varmasti niillä, jotka siellä metsässä eniten liikkuvat, ja kyllähän poromiehet ja poronhoidosta elantonsa saavat henkilöt kaikkinensa ovat niitä parhaita asiantuntijoita.