Valto  Koski  /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että nämä asiat voidaan yhtä aikaa tässä samassa keskustelussa käydä läpi, koska näillä on niin paljon yhtäläisyyksiä toisiinsa verrattuna.

Haluan heti alkajaisiksi todeta, että nyt eduskunta on tekemässä päätöstä niin sanotun Puron komitean ensimmäisen vaiheen jälkeisestä toisesta vaiheesta, joka koskee sekä valtion eläkelain uudistusta että kuntien eläkelain uudistusta samoin periaattein kuin eduskunta teki vuonna 2003 yksityisalojen eläkeuudistuksen. Tällä eläkeuudistuksella on aikanaan todettu tilaus, joka johtuu monesta syystä, esimerkiksi siitä, että väestö ikääntyy nopeasti ja eläkeratkaisujen osalta on tähän varauduttava riittävän hyvin. Tältä osin hallituksen esitykset on laadittu niin, että ne pyrkivät vastaamaan tähän tavoitteeseen mahdollisimman hyvin.

On tietysti hyvä, että kun eletään eduskuntatyössä kevätistuntokautta, näin isojen lakiuudistusten käsittely voidaan hoitaa tässä ajassa, koska monet taustayhteisöt, muun muassa vakuutus- ja eläkelaitokset, jotka joutuvat tämän lain toimenpiteenä käytännön työtä tekemään, voivat hyvissä ajoin ottaa eduskunnan tekemät linjaukset ja hallituksen esityksen sisällön huomioon. Tältä osin on ollut miellyttävää todeta, että tässä on voitu aika pitkälti jatkaa samalla linjalla, jolla eduskunta yksityisalojen eläkeuudistuksen yhteydessä viitoitti tietä vuonna 2003, ja tällä tavoin uskon, että taustayhteisöt ovat jo voineet esivalmistelutyötä tehdä, joka oikeastaan perustui siihen, että nyt ollaan vahvistamassa niitä säännöksiä, jotka aikanaan otettiin tavoitteeksi.

Mitä tähän kuntien eläkeratkaisuun tulee, tässähän on perustelut hallituksen esitykselle esitetty, joita en käy toistamaan. Mitä valiokunnan kannanottoihin tulee, yleisperusteluissa on tietysti nostettu esille eläkeuudistuksen taustaa koskevat tiedot ja sitten eläkejärjestelmien yhtenäistämistä koskevat selvitykset. Sitten on seuraavana käyty selvittelemään kiistanalaista kysymystä niin sanotusta normeerausmenettelystä, joka koskee sekä valtion että kuntien eläkejärjestelmiä, joihin myöhemmin yksityiskohtaisesti palaan.

Normeeraukseen liittyy myöskin valiokunnan lausumaehdotus 1, joka on tietysti merkitty valiokunnan mietintöön. Sen lisäksi valiokunta on asiantuntijakuulemisen yhteydessä huomannut tai oikeastaan saanut asiantuntijakuulemisesta sellaisen käsityksen, että työelämän kehittäminen liittyy oleellisella tavalla eläkeuudistukseen. Kun on puhuttu 2—3 vuoden eläkkeellesiirtymisikätavoitteen toteuttamisesta, monet ovat sanoneet, että tämä hallituksen esitykseen sisältyvä 4,5 prosentin kannustin eläkkeen paremmasta ansainnasta ei ole niinkään suuri merkitykseltään kuin se, että työelämää kehitetään niin, että työssä voi olla pitempään terveenä ja sitä kautta voi toteutua myöskin suurempi karttuma parempana eläkkeenä.

Ammatillinen työkyvyttömyys liittyy tähän kysymykseen, josta on valiokunnan lausumaehdotus 2 sinne kirjoitettu.

Sen lisäksi merimieseläkelain yhteydessä käytiin valiokunnassa keskustelua, jonka eduskunta päättikin valiokunnan esityksen mukaisesti toteuttaa, eläkelaitoksen lääkärien roolista, ja tätä samaa on nyt sitten myöskin avattu tässä kuntien ja valtion eläkeuudistuksen yhteydessä.

Mitä yksityiskohtaisiin perusteluihin tulee, mitä lakiin kunnallisen eläkelain muuttamisesta kuuluu, valiokunta on tässä yhteydessä ensimmäisen lain 140 §:ää pieneltä osin korjannut, niin kuin äsken totesin, tuon lääkäripykälän muotoilusta johtuen. Sen lisäksi valiokunta esittää kunnallisista viranhaltijoista annetun lain 34 §:n muuttamisen osalta oman ehdotuksensa ja sitä, että hyväksytään nämä kaksi valiokunnan lausumaehdotusta, joista ensimmäisen muoto kuuluu:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa, missä määrin nyt hyväksytty eläkkeiden normeeraus vaikuttaa alkavien eläkkeiden tasoon. Lisäksi eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää kuntasektorin naisvaltaisten, fyysisesti rasittavien matalapalkka-alojen työterveyshuollon ja työsuojelun mahdolliset puutteet ja laatii tutkimuksiin perustuvan toimenpideohjelman puutteiden korjaamiseksi ja työkykyä ylläpitävien toimenpiteiden tehostamiseksi vuoteen 2007 mennessä."

Tässä ehkä kiinnittyy huomio siihen, että valiokunta on käyttänyt sanoja "työterveyshuolto" ja "työsuojelu", mikä on sikäli johdonmukaista, että eduskuntahan uudisti vasta äskettäin työterveyshuoltolainsäädännön. Tältä osin on syytä viitata kokonaisvaltaisesti tähän työelämän kehittämiskysymykseen, jossa työterveyshuollolla ja työsuojelullakin on oma merkityksensä. Valiokunta ehdottaa tämän lausuman loppuaikamääräksi vuotta 2007 sen takia, että silloin on tämän eduskunnan ja hallituksen toimiaika päättymässä ja on hyvä, että tämä hallituskausi seurataan näiden päätösten seurausvaikutuksia.

Toinen lausumaehdotus kuuluu: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää, tarvitaanko lainsäädännön muutoksia sen varmistamiseksi, että työkyvyttömyyseläkkeiden myöntökäytännössä sekä työterveyshuollon ja työsuojelun järjestämisessä tulee riittävästi huomioon otetuksi niiden tehtävien erityisvaatimukset, jotka liittyvät yleiseen turvallisuuteen tai työn vastuullisuuteen yleisen edun kannalta."

Tämä valiokunnan lausuma on muotoiltu sillä tavoin, että tämä käsittää ne ammattiryhmät, jotka vuoden 89 eläkeuudistuksen yhteydessä menettivät oikeutensa ammatin mukaiseen eläkkeeseen. Lähinnä valiokunta kuuli paloalan järjestöjä, mutta myöskin valiokunnan kuulemisen yhteydessä tulivat esille sukeltajan ammatti, eräät terveydenhuollon tehtävät ja esimerkiksi Pääkaupunkiseudun raitiovaunun- ja bussinkuljettajien eläköitymisikää koskevat kysymykset. Sen takia tätä ei ole yksinomaan paloalalle laadittu vaan nimenomaan näitten kaikkien yhteisen asian huomioon ottamiseksi.

Arvoisa puhemies! Kun tämä normeeraus ilmeisesti nousee hyvin keskeisesti tässä jatkokeskustelussa eduskunnassa esille, lienee syytä pikkuisen valottaa sitä, mitä valiokunta on tänne mietintöönsä kirjoittanut, sen lisäksi, että tämä lausuma tuli jo luettua.

Täällä todetaan, että ehdotuksen mukaan työntekijät, jotka valitsisivat eläkkeelle jäännin ennen nykyistä eläkeikäänsä, eivät saisi ennen vuotta 1995 karttunutta eläkettään saman suuruisena kuin nykyisessä eläkeiässään vaan eläkkeeseen tehtäisiin eräänlainen varhennusvähennys jakamalla peruseläkenormeeraus kertoimella 1,106. Tämä pienentää 2 prosentin karttuman noin 1,8 prosenttiin, josta kuitenkin on huomattava, että se on yksityisalojen 1,5 prosentin karttumaa korkeampi.

Koska tällä uudistuksella pyritään siihen, että työssä jaksettaisiin nykyistä pitempään, olisi uudistuksen tavoitteiden vastaista parantaa eläketurvaa niin, että se johtaisi vanhuuseläkkeellesiirtymisiän alentumiseen. Jos henkilöllä on pitkä kunnallinen palvelussuhde ennen vuotta 1995, sitä lähempänä hänen eläkeikänsä on 63:a vuotta. Sen sijaan, jos palvelua on hyvin vähän ennen vuotta 1995, eläkeikä on lähempänä 65:tä vuotta. Tällöin myöskään normeerauksella ei ole suurta merkitystä eläkkeen määrälle.

Valiokunta korostaakin, että normeeraus ei heikennä työntekijän nykyistä oikeusasemaa. Jatkamalla nykyiseen henkilökohtaiseen eläkeikäänsä saakka työntekijä saa vähintään vastaavan eläkkeen kuin saisi nykysäännöillä. Tästä on keskustelua kuunneltuani syntynyt vääriä käsityksiä, ja on syytä tarkemmin paneutua siihen, ennen kuin tulee sanottua jotakin semmoista, joka poikkeaa tämän lain sisällöstä.

Lisäksi on otettava huomioon, että työskentely 63 vuoden jälkeen kasvattaa eläkettä korotetun karttuman mukaisesti aivan niin kuin yksityiseläkejärjestelmässäkin, TEL-eläkejärjestelmässäkin, jonka eduskunta hyväksyi, niin kuin aikaisemmin olen todennut, vuonna 2003. Normeerauksen vaikutus yksittäisen eläkkeensaajan näkökulmasta riippuu siitä, miten eläkkeiden yhteensovitus rajaa eläkkeen määrää. Saadun selvityksen mukaan noin kolmasosalle niistä henkilöistä, joilla on palvelusta ennen vuotta 1995, normeeraus ei vaikuta lainkaan eläkkeen määrään, koska sekä normeerattu että normeeraamaton eläke ovat suuremmat kuin eläkkeen enimmäismäärä yhteensovituksen jälkeen. Tämäkin on syytä huomioida tässä jatkokeskustelussa.

Valiokunta korostaa vielä, että normeerausta ei tehdä työkyvyttömyyseläkkeisiin. Siis tapaukset, joissa ihminen ei jaksa normaaliin eläkeikäänsä saakka, työkyvyttömyysperustein myönnetään työkyvyttömyyseläke, jossa normeerausta ei käytetä. Kaikkiin työkyvyttömyyseläkkeisiin liittyisi lisäksi oikeus saada eläketapahtumasta 63 vuoden iän täyttämisen jäljellä olevalta ajalta eli niin sanotulta tulevalta ajalta laskettava eläkeosuus, joka sekin on huomioitava. Yli 50-vuotiaiden tulevan ajan karttuma nousisi 1,3 prosenttiin vuodessa.

Valiokunta on yksityisten alojen eläkeuudistuksen yhteydessä pitänyt ongelmallisena sitä, että varhennusvähennyksen tekeminen kansaneläkkeeseen 65 vuoden ikään saakka merkitsee erityisesti pienen työeläkkeen ansainneiden naisten samoin kun pientä yrittäjäeläkettä saavien eläkkeellejäämisiän valintamahdollisuuksien kaventumista verrattuna suuremman työeläkkeen kartuttaneisiin.

Valiokunta piti tärkeänä, että kansaneläkejärjestelmän sovittamista työeläkeuudistukseen jatkossa vielä uudelleen arvioidaan. Valiokunta toteaa, että kansaneläkettä saavien kannalta on myönteistä se, ettei kansaneläkettä vähentävänä tulona oteta huomioon 63 vuoden iän jälkeen karttunutta työeläkettä. Työeläkettä voi siis kasvattaa ilman, että se vähentää kansaneläkkeen määrää. Tämä on erittäin merkittävä lain sisältökysymys toteutuksen ja yksilön kannalta.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan normeerauksen poistamisen kustannusvaikutukset kunnallisessa eläkejärjestelmässä olisivat 0—500 miljoonaa euroa arvion mukaan. Normeeraus on yksi niistä tavoitteista, joilla pyritään saavuttamaan kaksi kolme vuotta korkeampi eläkkeellesiirtymisikä myös julkishallinnossa. Normeerausta ei tehdä, jos työntekijä ei siirry eläkkeelle ennen nykyistä eläkeikää. Normeerauksen toteuttaminen riippuu siten työntekijän valitsemasta eläkkeelle jäämisen ajankohdasta.

Kunta-alalla työskentelevistä valtaosa on naisia, joiden saadun selvityksen mukaan on arvioitu erinäisistä syistä siirtyvän eläkkeelle ennen varsinaista eläkeikää. Näin ollen normeeraus kohdistuisi pääosin tähän ryhmään. Siksi on tärkeää, että hallituksen toimin näiden ryhmien mahdollisuutta siirtyä eläkkeelle normaalissa eläkeiässä turvataan erityisesti työelämän sisältöä ja työterveydenhuoltoa kehittämällä. Sen takia valiokunta pitää välttämättömänä, että normeerauksen vaikutuksia arvioidaan, josta syystä valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa.

Vastaavat luvut normeerauksen kustannuksista ovat valtion eläkejärjestelmän puolella vähän erilaiset, ja ne näkyvät erikseen valiokunnan mietinnön sisällä hallituksen esityksessä 46/2004 vp. Tämä summa näkyy olevan 0—700 miljoonaa euroa.

Vielä tästä tilanteesta, jonka eteen itse asiassa valiokunta ja eduskunta ovat joutuneet sen takia, että tästä asiasta ei syntynyt kolmikantaneuvotteluissa yhteisymmärrystä koskien kuntien eläkelainuudistusta, muutama sana: Kun vastaava sopimus syntyi valtion eläkejärjestelmää ja vuoden 2003 eduskunnan päättämää yksityisen alojen TEL-eläkejärjestelmää koskien, niin silloin ne periaatelinjaukset tehtiin yhteisymmärryksessä työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen neuvottelijoiden kesken. Ikävä puoli tässä oli, että kuntien eläkejärjestelmästä ei onnistuttu synnyttämään yhteistä neuvottelukäsitystä, ja siinä mielessä sitten voidaan sanoa, että hallitus joutui tekemään tästä huolimatta oman esityksensä, joka nyt on eduskunnan käsittelyssä. Tätä keskustelua käytiin Kuntien eläkelaitoksen ja työmarkkinajärjestöjen välillä aika monta kertaa, ja osa asioista jäi, niin kuin totesin, sopimatta.

Sen jälkeen käytiin tarkistusneuvotteluja, joiden yhteydessä sitten ilmoitettiin, että kuntien eläkejärjestelmään tulee niin sanottu turvalauseke, jota neuvotteluosapuolet olivat arvioineet niin, että jos ei tällaista tule, niin kuntien eläkejärjestelmän kautta saattaa muodostua eläkkeensaajalle tilanne, jossa eläke jää TEL-eläkejärjestelmän mukaista eläkettä pienemmäksi. Tämän turvalausekkeen kautta nyt mahdollistettiin se, että näin ei missään tapauksessa pääse käymään.

Kun sitten tarkasteltiin tässä vaiheessa valtion eläkejärjestelmän sopimuspohjaa kokonaisuudessaan ja verrattiin sitä niihin auki jääneisiin kohtiin, jotka neuvotteluosapuolten osalla olivat auki jääneet, niin sitten kun neuvottelut lopetettiin, yhteisymmärrystä kun ei syntynyt, ne kohdat myöskin jäivät auki. Mutta on syytä huomata, että valtioneuvosto ja sosiaali- ja terveysministeriö kuntien eläkeratkaisua muotoillessaan kuitenkin tästä huolimatta ottivat ne neljä kohtaa, jotka olivat sinne valtion eläkejärjestelmään tulleet kirjoitettua ja joista oltiin kuntien puolella eri mieltä, ja tällä tavoin näiden yhdensuuntaisuus varmistettiin ja tultiin sitten työmarkkinajärjestöjä vastaan.

Arvoisa puhemies! En pitemmälle viivy tässä esittelypuheenvuorossa. Valiokunta esittää molempien lakiesitysten hyväksymistä niin kuin on omaan ehdotukseensa kirjoittanut. Kuntien eläkeratkaisuun liittyvät vastalauseet 1, 2 ja 3 ja valtion eläkejärjestelmään vastaavasti vastalauseet 1 ja 2. Näitä varmaan vastalauseen esittäjät tulevat täällä tarkemmin esittelemään, enkä näihin puutu.

Sirpa Asko-Seljavaara  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten valiokuntamme puheenjohtaja mainitsi, niin tämän kunnallisen eläkelain muutoksen tarkoituksenahan on pidentää työssä jaksamista, ja lisäksi eläke karttuisi koko työuran aikana. Lisäksi kolmantena tavoitteenahan oli yhdenmukaistaa yksityisten alojen sekä kunnallista ja valtiollista eläkelakia. Jos työntekijä jaksaa olla töissä 63 vuoden iän jälkeen, hän kartuttaa eläkettä 4,5 prosenttia vuodessa aina 68 ikävuoteen saakka, mikä on aika hyvä porkkana meille, jotka pystymme olemaan töissä 68-vuotiaaksi saakka.

Arvoisa herra puhemies! Tämä on erinomainen lakiehdotus monessa suhteessa, mutta siihen sisältyy, kuten jo valiokunnan puheenjohtaja moneen kertaan kertoi, kaksi aika suurta ongelmaa.

Nimittäin nimenomaan kunnallisella alalla on erittäin raskaita ammatteja, joissa tuskin voidaan olla töissä 63-vuotiaaksi, ei ainakaan juuri koskaan 68-vuotiaaksi. On erittäin valitettavaa, että ammatillisesta eläkeiästä on kokonaan luovuttu vuonna 1989, koska me ihmiset olemme kyllä hyvin erilaisessa asemassa työuramme suhteen. Tällaisessa erittäin raskaassa ammatissa ovat, kuten valiokunnan puheenjohtaja mainitsi, palomiehet, jotka eivät pysty raskaaseen raivaus- ja savusukellustyöhön kuin noin 45-vuotiaaksi saakka. Heidän eläkeikänsähän on ollut 55, ja nyt sitä pyritään nostamaan 62—63-vuotiaaksi saakka. Tilanne tulee olemaan silloin se, että palo- ja pelastuslaitoksissa tulee olemaan yhä enemmän vanhoja työntekijöitä, jotka eivät pysty kaikkiin suorituksiin, ja sitten kun tämmöinen partio lähtee liikkeelle, niin siellä voi olla vain yksi sellainen henkilö, joka pystyy tähän raskaaseen pelastustyöhön. Kaikkien muiden työkyky on autonkuljettajan tasoa. Eli kuka meitä sitten pelastaa? Tämän ovat meille ihan selkeästi kertoneet sekä palopäälliköt että palomiehet.

Myös terveydenhuollossa on raskaita ammatteja, kuten leikkaussalissa ja tehohoito-osastoilla kolmivuorotyössä olevat sairaanhoitajat. Samoin vuodeosastoilla on erittäin pieni määrä sairaanhoitajia. Sen takiahan Suomessa, kun on niin vähän hoitajia per potilas, meidän terveydenhuoltomme on erityisen halpaa, kuten hoitotakuulain yhteydessä moneen kertaan korostettiin. Sairaanhoitajat keskimäärin jäävät eläkkeelle alle 59-vuotiaana, ja nyt sitä eläkeikää sitten yritetään hinata 63—65 ikävuoteen saakka, johonka hyvin harvan kohdalla pystytään, ja sen takia he jäävätkin työkyvyttömyyseläkkeelle.

Valiokunnan mietintöön onkin erittäin ansiokkaasti laitettu lausuma siitä, että helpotetaan työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymistä raskaissa ja vastuullisissa töissä, joita juuri ovat nämä palomiehen ja terveydenhuollon ammattilaisten työt. Lisäksi kokoomuksella on vastalause 3, jossa sanotaan, että hallituksen pitäisi seurata tiiviisti työkyvyttömyyseläkkeen myöntökäytäntöä ja tuoda sosiaali- ja terveysvaliokunnalle tästä asiasta selvitys kevääseen 2006 mennessä, mikä on varsin kohtuullinen vaatimus.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä on siis liikaa optimismia eläkeiän nostamiseksi alle 59 vuodesta 63:een tai jopa 65 ikävuoteen. Yhdenkin vuoden tavoite olisi hyvä.

Toinen hankala kohta on, kuten valiokunnan puheenjohtaja sanoi, tämä normeerauskysymys. Eli nyt ennen vuotta 60 syntynyt edunsaaja saa täyden eläkkeen vasta 65-vuotiaana. Mikäli hän sinnittelee vain 63-vuotiaaksi, mikä on yksityispuolen eläkeikä, hänen eläkkeensä leikataan eli normeerataan. Tämän vuoksi kokoomus, kristilliset ja vasemmistoliitto ovat ehdottaneet normeerausmomentin poistamista kunnallisen ja myös valtiollisen eläkelain voimaantulosäännöksestä. Eli tämän lakimuutoksen astuttua voimaan 1.1.2005 mitä on edessä sairaanhoitajilla ja kaikilla raskasta kuntatyötä tekevillä terveydenhuollon ammattilaisilla, jotka pyrkivät olemaan työelämässä 63-vuotiaaksi saakka tai pidempään, ne, joiden eläkeikä on 65 vuotta? Mikä heillä on edessä? Heillä on nyt pieni palkka, raskas työ ja heille tulee vielä siis huono eläke.

Eli siis kannatan vastalauseeseen 1 sisältyvää ehdotusta, että normeeraus poistetaan tästä lakiehdotuksesta.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Työeläke on myöhennettyä palkanmaksua työntekijälle. Nyt tätä myöhennettyä palkanmaksua aiotaan leikata niin sanotulla taitetulla eläkeindeksillä. Ed. Asko-Seljavaara äsken käytti varsin ansiokkaan puheenvuoron, mutta joihinkin kohtiin on pakko esittää huomautus.

Ensinnäkin, häneltä oli varmaan lipsahdus se, kun hän totesi, että näitten palomiesten työkyky on autonkuljettajan tasoa. Täytyy todeta, että myöskin autonkuljettajilta, erityisesti bussinkuljettajilta ja eräiltä muilta, myöskin rekka-autonkuljettajilta, vaaditaan varsin hyvää fyysistä ja henkistä työkykyä. Jos työkyky on huono, niin tulokset voivat olla hyvin tuhoisia.

Toiseksi hän oli huolissaan, aivan oikein, pienipalkkaisten sairaanhoitajien ja muun hoitohenkilöstön raskaasta työstä, heidän pienestä palkastaan, pienestä eläkkeestään, mutta tätä pientä eläkettä tulee vastaisuudessaan entisestään heikentämään se, että tähän hallituksen esitykseen sisältyy niin sanottu taitettu eläkeindeksi.

Kun taitettu eläkeindeksi vuonna 1996 tuli voimaan yli 65-vuotiaille työeläkkeensaajille, niin vuoteen 2003 mennessä se on merkinnyt 5 prosentin leikkausta työeläkkeeseen. Tämä on varsin huomattava leikkaus, ja nyt tämä taitettu eläkeindeksi ollaan saattamassa voimaan niin kuntien kuin valtionkin eläkkeisiin. Tätä voidaan tietenkin perustella tasa-arvolla, mutta tätä tasa-arvoa olisi toki voitu hoitaa toisellakin tavalla elikkä muuttamalla työeläkelakia niin, että eläkkeitten indeksi olisi laskettu 50-prosenttisesti hintojen ja 50-prosenttisesti palkkojen mukaan, jolloin indeksit olisivat seuranneet paremmin palkkakehitystä, koska kuten jo aikaisemmin totesin, työeläke on myöhennettyä palkanmaksua työntekijälle.

Tällä perusteella en voi missään tapauksessa pitää oikeana sitä, että nyt kaikki eläkkeet tulevat tämän taitetun eläkeindeksin piiriin, joka on selvä säästölaki. Siinä leikataan eläkeläisten toimeentuloa tulevaisuudessa varsin merkittävästi. Kun nähdään ja tiedetään tänä päivänäkin jo se, että meillä on erityisen paljon ihmisiä, joitten eläkekertymä ei tule täyteen työttömyyden, sairauden tai sitten erilaisten pätkätöitten johdosta, jolloin heidän työeläkkeensä tulee jäämään varsin alhaiseksi, ja kun tätä alhaista työeläkettä kaiken lisäksi sitten vielä tullaan leikkaamaan tällä taitetulla eläkeindeksillä, niin itse asiassa meille syntyy hyvin suuri joukko ihmisiä, joitten työeläke on täysin riittämätön turvaamaan heidän toimeentulonsa.

Tämä on syytä muistaa, sillä tämä kansaneläkejärjestelmähän on ollut myöskin varsin voimakkaitten leikkausten kohteena ja yli 400 000:lta kansaneläkkeen saajalta leikattiin silloin vuodesta 96 alkaen kansaneläkkeen pohjaosa, mikä merkitsi varsin huomattavaa tulojen menetystä eläkeläisille, kun se sitten loppuun asti toteutettiin. Ja täytyy huomauttaa, että nämä henkilöt, joille tämä kansaneläkkeen pohjaosan leikkaus tehtiin, eivät olleet valtaosaltaan suuren eläkkeen saajia, vaan erityisesti juuri sairaanhoitajia, terveydenhoitajia, tämmöistä keskipientä, alempaa keskipalkkaa saavia työntekijöitä, joitten eläke muodostuu heidän palkastaan, siis SAK:laisten keskipalkkaa saavia työntekijöitä. Näin ollen tätä hallituksen esitystä ei voi pitää oikeudenmukaisena näiltä osin, ja näenkin, että ilman muuta yksityiskohtaisessa käsittelyssä tullaan tekemään ehdotukset, joissa lähdetään siitä, että eläkeindeksi palautetaan sille aikaisemmalle tasolle, elikkä hintojen painoarvo on 50 prosenttia, palkkojen painoarvo 50 prosenttia, kun eläkeindeksiä lasketaan, eikä käytetä taitettua indeksiä, jossa hintojen painoarvo on 80 prosenttia ja palkkojen vain 20 prosenttia. Tämä johtaa siihen, että eläkkeet jäävät jälkeen palkkakehityksestä.

Lisäksi tässä on puhuttu eläkeiästä. Tällä lakiesityksellä pyritään nostamaan eläkeikää. Tänä päivänäkin jo on mahdollista olla 65 vuoteen asti töissä, yksittäissektorilla se raja oli aikaisemmin 67 vuotta, kunnallisella ja valtion sektorilla olivat hieman alhaisemmat nämä luvut, mutta käytännössä tänä päivänäkään eivät työnantajat edes pidä työntekijöitä niin kauan töissä, jos vaan suinkin on mahdollista, koska heidän työkykynsä erityisesti raskaissa töissä on niin paljon alentunut, etteivät he pysty suoriutumaan työtehtävistä. Siinä mielessä, kun työolosuhteisiin ei esitetä mitään olennaisia muutoksia, työpäivän lyhennystä tai jotain muuta vastaavaa, että nämä ihmiset jaksaisivat tehdä työtä, tai muita merkittäviä työtä helpottavia olosuhdemuutoksia, niin pidän tätä erityisesti raskaita, fyysisiä töitä tekeviä ihmisiä kohtaan täysin kohtuuttomana.

Tässä lakiesityksessä on tämä erityinen herrakerroin, ja sehän merkitsee sitä, että ne, jotka tekevät suhteellisen kevyttä fyysistä ja henkistä työtä, pystyvät kyllä varmasti jossain mielessä 68 vuoteen asti olemaan työssä ja sitä kautta nauttimaan tästä korkeammasta eläkkeestä, mutta valtaosa raskasta, fyysistä työtä tekevistä ihmisistä joutuu jäämään jo paljon aikaisemmin pois, ja kaiken lisäksi he joutuvat pääasiassa maksamaan vielä kustannukset tästä paremmissa työolosuhteissa työskentelevien ihmisten korkeammasta eläketasosta. Useimmiten näillä ihmisillä on myöskin huomattavasti korkeampi palkkataso, josta heidän eläkkeensä lasketaan. Tätäkään taustaa vasten tätä ei voi pitää kohtuullisena.

Sitten vielä yksi asia. Näihin lakeihinhan sisältyy elinaikakerroin. Tämä on määrätyllä tavalla aika tuntematon kortti, mutta haluan nyt sen tässä vielä todeta, että en pidä sitä oikeana ratkaisuna. Kun esimerkiksi kansalaisten keskimääräinen elinikä kohoaa elinajan odotteella mitattuna, tästä lasketaan kerroin, jolla alennetaan alkavia vanhuuseläkkeitä. Elinaikakerrointahan sovelletaan ensimmäisen kerran vuonna 2009, ja on tehty eräitä ennusteita, joiden mukaan tämä kerroin leikkaisi esimerkiksi vuonna 2050 alkavia eläkkeitä noin 12 prosenttia. Voidaan vaan ajatella, että jos silloin on pienipalkkainen pätkätyöläinen, mikä hänen todellinen työeläkkeensä sitten on. Meille on ongelmaksi muodostunut se, että tulevaisuudessa on hyvin paljon erittäin pientä työeläkettä saavia ihmisiä.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kysymys on oikeudenmukaisuudesta. Kysymys on erityisesti kuntien palveluksessa työskentelevien pienipalkkaisten naisten kohtaamasta oikeudenmukaisuudesta. Tämä kysymys oikeudenmukaisuudesta liittyy lakiesityksen täällä jo useampaan kertaan mainittuun asiaan eli normeeraukseen. Valiokunnan mietinnössä siinä muodossa, kuin se on esitetty, normeeraus merkitsisi sitä, että lisäeläketurva menetetään kokonaan ja normeeraus eli varhennusvähennys lasketaan aina 65 ikävuodesta siitä riippumatta, mikä yksilön oma eläkeikä on. Tällä tavoin säädettynä leikkaus tarkoittaa sitä, että vakuutetun jo ansaitsemaa eläkettä leikataan enemmän kuin eläkkeellelähdön aientaminen edellyttäisi.

Kun puhutaan oikeudenmukaisuudesta tässä tapauksessa, kyse on vertaamisesta siihen, mitä tässä salissa edellisen eduskunnan aikana säädettiin yksityisten alojen eläkeratkaisusta. Silloin sen uudistuksen myötä päädyttiin siihen, että yksityisellä alalla jokainen voi siirtyä ansaitsemalleen eli leikkaamattomalle eläkkeelle 63 vuoden iässä eli kaksi vuotta nykyistä aikaisemmin. Nyt ei kyseessä olevissa kunnallisissa eläkkeissä samoin ei kuin myöskään valtion eläkkeissä tämä ole mahdollista. Jos siirryt eläkkeelle ennen varsinaista eläkeikääsi, toisin kuin yksityisillä aloilla, sinulta leikataan eläkettä pahimmillaan niin, että menetys saattaa olla 10 prosenttia eläkkeestä. Tätä ei voi pitää oikeudenmukaisena.

Tätä on perusteltu, kuten valiokunnan puheenjohtaja tuossa aiemmin esitti, ensinnäkin kauniisti sillä, että tämä on yksi niistä keinoista, joilla rohkaistaan ja kannustetaan ihmisiä pysymään pidempään työssä. On ihan hyvä, että työssä olevia kannustetaan pysymään pidempään työssä, hyväksyn sen täydellisesti, mutta en voi hyväksyä sitä, että tässä nimenomaisessa tapauksessa kannustamiseen ei käytetä porkkanaa, vaan siihen käytetään keppiä. On aika kummallista ajatella, että ihmisiä kannustetaan jatkamaan 63 ikävuodesta laskennalliseen oikeaan eläkeikäänsä uhkaamalla muuten leikata eläkettä tilanteessa, jossa kuntien työntekijät jäävät eläkkeelle keskimäärin hieman yli 57-vuotiaina. Eikö nyt nimenomaan pitäisi toimia niin, että kannustus kohdistettaisiin siihen, että ihmiset jaksaisivat edes 63-vuotiaiksi saakka, ennen kuin jäävät eläkkeelle, jolloin tämä uhkaamalla saavutettava säästö sitten realisoituisi? Tässä tapauksessa näin ei kuitenkaan menetellä, vaan käytetään keppiä, ja mikä vielä pahempaa, keppiä käytetään niin, että leikkaus on sillä tavoin totaalinen, että vaikka nyt jäisit yhden kuukauden ennen oikeaa omaa eläkeikääsi eläkkeelle, niin menetät kahden vuoden eläkekertymän eli vain hitusta vaille 10 prosenttia koko eläkkeestäsi.

Todellinen syyllinen tässä tietenkin on Kuntien eläkevakuutus, jonka kirjoittamaa lakia me nyt tässä itse asiassa olemme hyväksymässä tai hylkäämässä tai muuttamassa. Varsinainen syy on tietenkin kustannussäästöt. Kevan asiantuntijat valiokunnassa esittivät varsin huikeita lukuja tai itse asiassa lukuja nollasta 500 miljoonaan euroon todeten samalla, että ei nyt voida varmasti sanoa, mikä tämä menetys on, etenkin kun se jaksottuu lähes 40 vuodelle. Tältä osin nämä lisäkustannukset ovat aika lailla epävarman päällä.

Kannattaa huomata, että asiantuntijakuulemisen perusteella oli helppo arvioida, että kunnallinen eläkejärjestelmä ei tältä osin poikkea yksityissektorista siten, että kustannusvaikutus olisi merkityksellinen. Yksityissektorilla nimittäin, kun sitä lakia täällä säädettiin, ei esitetty lainkaan arviota siitä, että kun siellä ei ole normeerausta, niin siitä aiheutuisi kohtuuttomia lisäkustannuksia. Tästä syystä normeeraus saatettiin aivan hyvin sieltä jättää pois. Varsinaiseksi perusteluksi, miksi normeerausta toteutetaan nimenomaan julkisella sektorilla, on esitetty se, että julkisella sektorilla eläkekertymäprosentit ovat olleet korkeampia eli 0,3:sta 0,5 prosenttiyksikköön korkeampia verrattuna yksityiseen sektoriin. Mutta samassa yhteydessä ei ole vedottu siihen, että vaikka karttumaprosentit ovat olleet suurempia, niin eläkkeet eivät kuitenkaan ole olleet suurempia johtuen siitä, että kuntien ja valtion palkat ovat olleet keskimäärin pienempiä kuin yksityissektorilla.

Tässä on aivan sama harha kuin verotuksen keventämisenkin osalta, että prosentteja ei voi syödä. Syödä voidaan ainoastaan sitä leipää, jota ostetaan euroilla, joita eläkkeenä maksetaan. Sen takia pitäisi muistaa, että nämä karttumaprosentit ovat olleet juuri sen vuoksi aiemmin korkeampia julkisella puolella, että palkat ovat olleet pienempiä, ja toisaalta siksi, että myöskin, johtuen useimmiten pidemmästä koulutuksesta, työssäoloajat ovat olleet lyhyempiä. Samoin kunnallisessa eläkejärjestelmässä eläkekarttuma on nykyisin 2 prosenttia 55 ikävuodesta lukien. Tässä uudessa järjestelmässä, jota nyt esitetään ikävälille 53—62 vuotta, ollaan ottamassa käyttöön 1,9 prosentin eläkekarttuma.

Samalla otetaan käyttöön 53 ikävuodesta lukien lankeava korotettu palkansaajien työeläkemaksu. Tältä osin uudistus merkitsee selkeää eläke-etujen heikkenemistä. Työeläkemaksun korotuksella eläkekustannuksia siirretään vakuutetuille ilman, että eläke-etuudet paranisivat lainkaan ennen 63:a ikävuotta. Uudistuksessa tapahtuu itse asiassa päinvastainen muutos, sillä palkansaajien työeläkemaksu pienentää eläkkeen perusteena olevaa palkkaa entisestään. Kannattaa muistuttaa, että meiltä kansanedustajiltahan yritettiin tämä vähennys alun perin jättää toteuttamatta, mutta sosiaali- ja terveysvaliokunta kuitenkin tässä asiassa huolehti oikeudenmukaisuudesta sillä tavoin, että myöskin meidän eläkemaksuamme korotetaan 53 ikävuoden saavuttamisen jälkeen.

Nykylain mukainen 2 prosentin eläkekarttuma on merkinnyt myös käytännössä lisähyötyä kaikille niille vakuutetuille, joiden eläkekarttuma on jäämässä vajaaksi. Yksityisellä sektorilla 1,9 prosentin karttuman on arvioitu merkitsevän eläkemenojen lisääntymistä vuoteen 2020 mennessä 0,5 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä 1,1 prosenttia. Kunta-alalla taas lisämenoja karttumamuutoksesta ei aiheudu lainkaan, vaan ainoastaan säästöjä. Lisäkarttuma on tärkeä kunta-alan työntekijöiden eläketurvan takaajana, koska edelleen uudessakin järjestelmässä vanhuuseläkeikä määritellään toisin kuin yksityisellä sektorilla ja eläkkeeseen oikeuttavia vuosia kertyy osalle palkansaajista normaalia vähemmän.

Arvoisa puhemies! Edellä sanotun perusteella tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään vastalause 1:ssä esitetyt muutosehdotukset voimaantulosäännöksen 17 ja 19 momenttiin. Sen lisäksi tulen tekemään muutosehdotuksen lain 40 §:ään, joka käsittelee näitä karttumaprosentteja, sillä tavoin, että siinä kohdassa 2 esitän 1,9 prosentin karttuman sijasta 2,0 prosentin karttumaa eläkkeen perusteena olevista työansioista.

Arvoisa puhemies! Korostan vielä kerran, että nyt olemme tekemässä tärkeää, erittäin monien ja erittäin useassa tapauksessa pienipalkkaisten naisten eläkkeitä koskevaa päätöstä. Hallitus on esittämässä päätöstä, joka kohtelee erityisesti pienipalkkaisia kuntien palveluksessa olevia naisia huonosti. Siksi toivon, että tämä eduskunta tuntee vastuunsa siitä, että tasa-arvo tältäkin osin eläkkeiden osalta toteutuu, ja hyväksyy tekemäni muutosesitykset.

Pehr Löv /r:

Värderade herr talman, arvoisa herra puhemies! De kommunala och statliga pensionerna kommer nu att ändras så att de motsvarar det nya pensionssystemet för privatsektorn. Huvudsyftet med de här reformerna är för det första att göra pensionssystemen mera rättvisa genom att hela det arbetsaktiva livet räknas med. Det andra syftet är att man vill ha system som stimulerar arbetstagarna att stanna längre i arbetslivet, och förstås också att man skall ha ett hållbart pensionssystem, alltså att finansieringen på lång sikt också skall vara tryggad.

En speciell nyhet är att familjevårdarna och de studerande nu får pensionsförmån i nordisk anda. En livslängdskoefficient införs också så att högre medellivslängd sänker pensionsinkomsterna något eller eventuellt om hälsotillståndet i landet skulle försämras så att medellivslängden sjunker kommer pensionerna i motsvarande mån att lite stiga. Den allmänna pensionsåldern blir 63 år, men så att man kan få en betydligt högre pension genom att stanna kvar i arbetslivet till 68 år genom en hög tillväxtprocent på 4,5 procent efter 63 års ålder.

Avtalsparterna enades gällande statliga pensionssystemet medan motsvarande ändringar inom kommunsektorn inte accepteras av en del av centralorganisationerna. Det här förhållandet har försvårat behandlingen i utskottet men vi kan konstatera att regeringens proposition måste uppfattas som rättvis i jämförelse med de andra pensionsuppgörelserna.

De speciella lösningarna för kommunsektorn är för det första fribrevsförfarandet med pensionerna 2004. I praktiken betyder det att man räknar ut den pensionsrätt var och en då har med samordning av alla pensionssystem och att tillväxten börjar först därefter enligt det nya systemet. Det andra speciella här är att en normering av pensionen görs för den pension som intjänats före 1995 för dem som har i pensionsålder över 63 år. Hade inte det här gjorts hade stimuleringseffekten att uppskjuta pensioneringen till en del uteblivit.

Genom en skyddsklausul tryggas alla en pension som är minst på samma nivå som privatsektorns pension. Vi skall också komma ihåg att tillväxtprocenten inom kommunalsektorn är något högre än för privatsektorn, också det här tryggar en pensionsnivå som motsvarar åtminstone nuvarande pensionsnivå. Ingen får alltså en försämring i pensionsnivån. Normeringen kommer att gälla huvudsakligen kvinnliga låglönegrupper. Därför vill utskottet att regeringen noggrant följer effekterna på det här. Här måste man definitivt också fästa stor uppmärksamhet vid arbetsförhållanden och rehabilitering, alltså kvaliteten i arbetslivet är synnerligen viktig just när det gäller dessa grupper.

Det är ett faktum rent generellt sett också att pensionsåldern kommer trots den här reformen att stiga endast lite om man inte gör någonting annat positivt åt arbetslivsförhållandena. Vi har inom kommunsektorn en mycket hög medelålder hos personalen och vi vet att vi kommer att ha en stor brist på vissa personalgrupper mycket snart. Det här betyder med andra ord att om man inte lyckas få bättre ledarskapsutbildning, bra personalutbildning, tidig rehabilitering och allt vad det här innebär för att folk skall trivas i arbetet så hjälper inte heller dessa nya pensionsbestämmelser.

Jag vill också säga att det är viktigt att arbetslivskvaliteten beaktas i kommande löneavtalsförhandlingar, att man inte bara fäster uppmärksamhet vid mark och penni, eller numera i euro och cent, i de här centrala avtalsförhandlingarna.

Brandmännens och vissa andra gruppers pensionsålder föranledde mycken diskussion i utskottet. Det är helt klart att många klarar inte av rökdykning i 60 års ålder, som ett exempel. Utskottet har tidigare fäst uppmärksamhet vid det här och man gör det igen på ett lite annat sätt. En kall automatik för en yrkesgrupp är inte riktigt försvarbar, men regeringen förutsätter att man utreder problematiken och beaktar ett behov av lagstiftningsåtgärder för att helt enkelt arbetarskyddsbestämmelserna och grunderna för invalidpension när det gäller de här speciellt utsatta grupperna ses över, för de behöver speciella bestämmelser.

Puhemies! Julkisen sektorin eläkeratkaisut vastaavat yksityissektorin uusia säännöksiä. On tarkkaan laskettu, ettei kenenkään eläke huonone uudistuksen takia. Tämä on vielä varmistettu niin sanotun turvalausekkeen avulla. Tärkeä tavoite uudistuksella on kannustaminen työelämässä jatkamiseen pidempään. Tämä ei toteudu yksinomaan eläkeuudistuksella. Työolojen parantamiseen on myöskin panostettava. Ainakin hyvä johtajuus, oikeudenmukainen henkilöstöpolitiikka ja varhainen kuntoutus kuuluvat näihin toimenpiteisiin.

Marjaana Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan kuntien eläkelaista, täytyy muistaa se tausta, mitä vasten tämä kuntien eläkelaki on tehty. Meillä on takana Puron paketti, joka hyväksyttiin yksityiselle puolelle, työeläkelait, vuoden 2003 keväällä. Kun nyt tarkastelee tätä kuntien eläkelakia sitä taustaa vasten, niin tästä löytyy yksi epäoikeudenmukaisuus — ehkä niitä on enemmänkin — mutta yksi selkeä, mikä on ongelma, ja se on tämä normeeraus. Kun työeläkepakettia tehtiin, sinne ei tullut 63-vuotiaitten työeläkkeensaajien kohdalle normeerausta. Nyt kuntien ja valtion eläkepakettien yhteyteen, varsinkin kuntien paketin yhteyteen, on tehty normeeraus. Täytyy muistaa, että tämä esitys on tullut hallituksen esityksenä, ei kolmikannan hyväksymänä esityksenä, ja pitkälti sen mukaisesti, miten Kuntien eläkevakuutus ja kuntatyönantaja ovat halunneet tämän esityksen tulevan tänne päin.

Sosialidemokraattinen ryhmä on ollut sitä mieltä, että neuvotellaan ja yritetään saada ratkaisu, jolla tämä normeeraus joko poistetaan tai sitä lievennetään. Nyt tässä kohdalla ollaan siinä tilanteessa, että täällä talossa ei ole ensimmäinenkään asia muuttunut, ei myöskään tämä kuntien eläkepaketti. Sen takia henkilökohtaisesti olen joutunut erittäin hankalaan tilanteeseen. En ole hyväksynyt sitä, että normeerausta tehdään kuntien eläkelain yhteydessä tai valtion eläkelain yhteydessä. Tämä on selvästi leikkaus. Me tiedämme ihan tarkkaan sen, mitä työeläkepuolelle ja yksityiselle puolelle tehtiin, eli siellä on tämä kansaneläkkeissä tehty leikkaus, joka tapahtuu 1 017 euron kohdalla ja alle sen eläkkeitten, mutta yli sen summan, kun saadaan työeläkettä, mitään leikkausta ei ole olemassakaan. Jos vielä ajatellaan sitä lähtökohtaa, mikä tässä on, niin kun vastalauseessa 1 on tuotu esille ja 40 § eli karttumisprosentti, joka on täydennettynä tämä vastalause 1, kannatan tätä ed. Virtasen tekemää muutosehdotusta. Tämä on tosiaan semmoinen asia, mikä minun mielestäni pitäisi ajatella niin, että tämä on selvästi nyt säästölaki. Ei mahdollisteta kuntapuolella 63-vuotiaana jäämistä eläkkeelle, koska jos jää eläkkeelle 63 vuoden ja 1 kuukauden iässä, tehdään se kahden vuoden normeerausleikkaus. Ei ole minkään näköistä progressiota siinä kohdalla.

Kaiken kaikkiaan olen aika hämmästynyt, että tämä asia meni näin, ja tässä kohtaa olisin hyväksynyt jopa sen, että täällä olisi tiettyjä asioita paketoitu, (Puhemies koputtaa) jos se olisi mahdollistanut sen, että tätä eläkepakettia olisi voitu muuttaa.

Pentti Tiusanen /vas :

Arvoisa herra puhemies! Ed. Marjaana Koskinen mielestäni on erittäin rohkeasti tässä asiassa mukana, vastalause 1:ssä muiden kanssa, jotka ovat sen allekirjoittaneet. Hän painottaa nimenomaan tärkeitä asioita. Tuo normeeraus on, niin kuin täällä todetaan, säästötoimenpide, ja periaatteessa näin ollen on kyseenalaista, miten hallituksen esitystä on voitu näin ruusuisesti perustella myös mietinnössä. Edelleen taitetun indeksin mukaan ottaminen alle 65-vuotiaiden kohdalla on heikennys. Se on sitä kaikissa eläkemuodoissa, niin yksityisellä kuin julkisellakin puolella se on yhtä huono asia. Sen laajentaminen nyt kaikkia eläkkeelle siirtyviä kohtaan on vahingollista ja vastustettavaa.

Edelleen on pidettävä se mielessä, minkä täällä myös ed. Löv totesi, että vain eläkeratkaisuilla ja niiden sisältöjä kehittämällä ei voida taata pitempää työssäolohistoriaa. Työolosuhteet ovat viime vuosina niin kuntien kuin kuntainliittojenkin ylläpitämissä työpaikoissa, kuten etenkin sairaaloissa, sosiaalitoimessa, sekä avohoidossa että laitoshoidon puolella, vaikeutuneet. Työolosuhteet ovat tulleet entistä rasittavammiksi. Usein nimenomaan työntekijät ovat vielä naisia, joilla on toinen työmaa kotona. Siinä sivussa pitäisi vielä huolehtia miehestäkin ja perheestä. Työ on voimaperäistä, kuluttavaa, se vaatii jatkuvasti lisäkoulutusta, jota vielä työnantaja ei usein anna. Siitä tulee oma ristiriitansa ja paineensa, riittämättömyyden tunne, ja usein vielä sitten työssäjaksamisen ongelma lopulta johtaa ehkä työuupumiseen. Näitä työelämän kehittämiskysymyksiä valiokunta on kyllä omassa mietinnössään 14 huomioinut. Näin ollen on todellakin tärkeätä, ettei itse eläkelainsäädäntö johda huonompiin lopputuloksiin, ikään kuin palkitaan negatiivisesti vielä tämän usein vaikean työhistorian läpikäynyt henkilö. Yksi negatiivinen tapa on siis mainitsemani leikattu eli taitettu indeksi.

Työelämän kehittäminen ja työpalkkojen nostaminen olisi tällä työalalla, sairaanhoitajien, hoitohenkilökunnan, kohdalla — palkat noin viidenneksen eurooppalaisen tason alapuolella — tärkeätä, ja sitä tässäkin kohdin on syytä painottaa.

Kaiken kaikkiaan on hyvä, että eduskunta on tähän myös täysistuntokäsittelyssä perusteellisesti eri vaiheissa paneutunut, ja on hyvää ja kiitettävää, että valiokunnassa työskennelleet eri puolueiden edustajat ovat tähän tuottaneet hyvin mietittyjä ja yksityiskohtaisia kannanottoja, jotka ovat kolmen vastalauseen muodossa muidenkin kuin valiokunnan työhön osallistuneiden tiedossa ja käsittelyssä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Näissä kahdessa isossa lakipaketissa sekä valtion että kunnan osalta toistuvat isot periaatteet, jotka ovat Puron paketista lähtöisin, ja ne isot periaatteethan ovat aivan oikeita, kun niissä pyritään siihen, että Suomessa kansalaiset siirtyisivät myöhemmin eläkkeelle. Toinen asia on tietenkin se, että näitä eri eläkejärjestelmiä pyritään yhtenäistämään, ja siltä pohjalta tietysti, kun ensin hyväksyttiin yksityisen puolen järjestelmä, on luonnollista, että valtiollinen ja kunnallinen puoli tulevat perässä. Tämän halusin tähän aluksi aivan erityisesti sanoa.

Nyt näissä kahdessa laissa, jotka tänään hallituksen esityksinä ovat meillä täällä, käsittääkseni merkittävimpiä asioita ovat vuoden 2004 lopussa tehtävä yhteensovitusasia, jossa on jo ihan tarpeeksi käsitteitä monelle, joka tähän eläkelainsäädäntöön haluaa perehtyä. Toinen on sitten tämä ennen vuotta 1995 karttuneen eläkkeen normeeraus, josta täällä on käytetty jo aivan riittävän hyviä puheenvuoroja, ja ed. Virtasen tekemään ehdotukseen tulen sen takia yhtymään. En käsittele tässä sitä tässä sen lähemmin, mutta sanonpa vaan ehkä pöytäkirjoihin, kun kuulijoita on näin vähän, että tämän normeerauksen ymmärtäminen on kyllä harvinaisen kivinen ja vaikea asia. Se on aika helppoa, jos ensimmäiseksi lukee hallituksen esityksen sivulta 11 vasemman kappaleen lähes kokonaan, jolloin saa selvän historiallisen näytön ja siitä pääsee siihen ideaan sisälle, minkä takia tämä normeeraus, joka tässä nyt tehdään, minunkin mielestäni kohtelee kyllä aikaisemmin ansaitun eläkepalkan saajaa väärällä tavalla.

Tähän ehkä sopii, arvoisa puhemies, myöskin lukea pieni kohta, mitä Kunnallisen työmarkkinalaitoksen asiantuntija sanoi eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemisessa tänä keväänä. Hän sanoi: "Lopputuloksena lakiehdotus kunnallisen eläkelain muuttamisesta on niin vaikeaselkoinen kokonaisuus, että niiden, jotka eivät ole täydellisesti perehtyneet kunnalliseen eläkejärjestelmään, on melko mahdotonta ottaa kantaa uudistuksen sisältämien yksityiskohtaisten säännösten sisältöön. Esimerkiksi uuden lain voimaantulosäännöksessä on 43 enemmän tai vähemmän vaikeaselkoista momenttia."

Arvoisa puhemies! Näin nimenomaan on, ja se tekee tästä monelta osin vähintäänkin suuren keskustelun arvoisen ja on aiheuttanut selvästi päänsärkyä myös useille kansanedustajakollegoille.

Minä paneutuisin vähän paremmin mielelläni ensinnäkin tähän ammatillisen työkyvyttömyyden asiaan, josta on valiokunnan mietinnössä sivulta 5 alkaen ihan selkeää tekstiä, ja siihen liittyen lukisin pienen kappaleen omasta vastalauseestamme 3, koska tämän ammatillisen työkyvyttömyyskäsitteen keskiössä kuitenkin ovat palomiehet. He tekevät sen laatuista fyysisesti raskasta työtä, että Suomessa samaan tasoon Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden mukaan eivät pääse kuin kaivosmiehet ja sitten valimoteollisuudessa työskentelevät, mutta näistä harva nyt on esimerkiksi kunnallisella puolella töissä ja ihan yhtä harva valtiollisella puolella. He ovat yleensä yksityisen puolen työntekijöitä.

Mutta Työterveyslaitos on tutkinut palomiesten terveyttä, fyysistä ja psyykkistä toimintakykyä, työkykyä sekä työn kuormittavuutta laaja-alaisesti yli 20 vuoden ajan, ja näiden tutkimusten nojalla keskimäärin viimeistään 50 vuoden iässä monilla palomiehillä alkaa olla vaikeuksia selvitä savusukelluksen minimivaatimuksista, joka on eturintaman palomiehellä ihan selkeä tehtävä. Varovaisen arvion mukaan yli 55-vuotiaista palomiehistä korkeintaan yksi tuhannesta voi selviytyä ylikuormittumatta ja terveyttä vaarantamatta vaativista savu- ja kaasusukellustilanteista. Kuitenkin operatiivisen yksikön jokaisen jäsenen täysi toimintakyky on ehdoton edellytys kaikkien turvallisuudelle.

Arvoisa puhemies! Tätä asiaa on käsitellyt edellinen eduskunta. Meidän vastalauseemme alku selittää sen. Me olemme yrittäneet käsitellä tätä myöskin valiokunnassa hyvin asiallisesti, mutta ikävä kyllä hallituspuolueet eivät tälle asialle kallistaneet korvaansa niin, että tämä asia olisi voinut nytkähtää selkeästi eteenpäin ratkaisuun tämän lain valmistelun yhteydessä. Tämän takia meidän vastalauseemme keskittyy tähän asiaan, jotta jatkossa tämä otettaisiin paljon vakavammin ja saataisiin tämä erityisryhmä asianmukaisen kohtelun kohteeksi.

Tämän lisäksi indeksitarkistuksista haluaisin vaan sanoa sen, että henkilökohtaisesti olen ollut systemaattisesti koko tämän eläkelainsäädännön valmistelun ajan, jo viime kaudella, tasaindeksin kannalla, siis maksussa oleviin eläkkeisiin nähden. En lähde sitä tässä paremmin tarkastelemaan, mutta minulla on omia ehdotuksia tähän ja tulen kannattamaan muiden tekemiä vastaavia ehdotuksia.

Lopuksi vielä muutama sana eläkelaitoksen lääkärin roolista, josta en ole kuullut, että kukaan olisi täällä minkäänlaista esitystä edes pitänyt. Tämä muutettu 140 § on valiokunnan mietinnössä sivulla 8. Haluan oikeastaan vaan kiinnittää huomiota siihen, että tässä valiokunta minua lukuun ottamatta oli sillä kannalla — jäin siinä aivan yksin — että sana "asiantuntijalääkäri" korvattiin sanoilla "laillistettu lääkäri". Minusta se merkitsee ihan selkeää tason laskua, huomattavaa tason laskua. Syy jäi minulle täysi epäselväksi, minkä takia muutos haluttiin tuoda hallituspuolueiden toimesta valiokuntakäsittelyn yhteydessä. Hallituksen oma ehdotus oli toisenlainen. Se on luettavissa täältä teksteistä. Hallitus halusi, että asiantuntijalääkärinä siellä toimitaan, mutta valiokuntakäsittelyn aikana tämä teksti muuttui toiseksi. Haluan ainakin pöytäkirjoihin tämän sanoa.

Samaten näihin eläkelaitoksen päätökseen liittyvien asiakirjojen käsittely sai muodon, josta tavallaan ymmärrän, että ehkä siinä ei mikään muuttunut, mutta jäin erityisesti ihmettelemään sitä, että esimerkiksi Ilmarisen toimitusjohtaja Kari Puro ilmoitti asiantuntijalausunnossaan, että hallituksen alkuperäinen ehdotus oli se, joka olisi taltioinut nykykäytännön eikä muuttanut mitään, mutta turvannut nykykäytännön pysyvyyden. Siihen haluttiin nyt väen vängällä muutos, jonka takana on myös eduskunnan oikeusasiamies. En tiedä, minkä takia tämä muutos haluttiin, ja näin halusin sen sanoa.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Jos hallituksen esitys valtion eläkelakiehdotuksesta menee sellaisenaan läpi, on koko maan eläkeuudistuksessa ainoastaan yhdellä yksilöitävällä ryhmällä eläke huononemassa. He ovat opettajat. Se on ainoa ryhmä, joka voidaan yksilöidä häviäjien joukoksi. Häviäjien joukkoon kuuluvat ammatillisessa eläkeiässä vuoden lopussa olevat alle 55-vuotiaat, 30—32 vuoden palveluksesta eläkkeelle jäävät. Erityisluokanopettajista käytännössä jokainen on kärsimässä. Tämä ryhmä on arviolta 100 opettajaa. Suurempi riskiryhmä on 80-luvulla töihin tulleet peruskoulunopettajat. Tarkkaa lukua häviäjistä ei kukaan tiedä. Asiaa ei ole suostuttu selvittämään.

Käytännössä asian korjaaminen koskisi lopulta ilmeisesti 100—500 edunsaajan, korkeintaan 1 000 edunsaajan, eläkettä. Euroissa vaikutus olisi yleensä erittäin pieni, mutta ääritapauksissa muutama 100 euroa. Yli 100 euron menisi ilmeisesti selvästi alle sadalla edunsaajalla. Kaiken kaikkiaan puhutaan nyt kymmenistätuhansista tai sadastatuhannesta eurosta. Valtiokonttorista on annettu ymmärtää, että asia voidaan korjata, mutta valtiovarainministeriö ei halunnut asiaa käsitellä, ja valtiovarainministeriö määrää, mitä Valtiokonttori tekee.

Valtion eläkelaissa vuodelta 93 on niin sanottu karttumistakuu ammatillisen eläkeiän valinneille. Lain voimaantulosäännöksen mukaan edunsaajan eläkkeen karttumisprosentti on vähintään 60, jos hänellä on valtion eläkelain mukaan eläkeajaksi luettavaa palvelusaikaa vähintään 30 vuotta. Voimaantulosäännöksen perustelujen mukaan karttumistakuun syynä on se, että muutoin edunsaajalle ei ehtisi kaikissa tapauksissa karttua 63:a vuotta alempaan eläkeikään mennessä täyttä eläkettä.

Tämän uudistuksen yhteydessä niin sanottu karttumistakuu ehdotetaan poistettavaksi. Poistaminen aiheuttaa osalle nykyisessä ammatillisessa eläkeiässään eläkkeelle jäävistä eläkkeen huononemisen. Valiokunnalla ei ole ollut käytettävissään riittäviä tietoja niin sanotun karttumistakuun poistamisen aiheuttamista eläkevaikutuksista. Riittäviä arvioita ongelman taloudellisesta vaikutuksesta sen enempää eläkejärjestelmälle kuin yksittäiselle edunsaajallekaan ei ole esitetty. Valiokunta ei edes suostunut käsittelemään asiaa omassa mietinnössään.

Koska asiassa on esitetty eläkkeiden huononemisen kohdistuvan erityisesti toiseen sukupuoleen, eli tietenkin naisiin, voidaan asiaa pitää tasa-arvonkin kannalta ongelmallisena. Hallituksen esityksen sukupuolivaikutusten arvioinnissa asiaa ei käsitellä. Valtion eläkelain uudistus ei saisi aiheuttaa erityisesti toiseen sukupuoleen kuuluvien edunsaajien aseman huononemista.

Valiokunnassa olisi pitänyt päättää, että niin sanotun karttumistakuun poistamisen mahdolliset ongelmat ja niihin löydettävissä olevat korjausmahdollisuudet taloudellisine vaikutuksineen olisi pitänyt selvittää hallituksen toimesta yhdessä valtion eläkejärjestelmän kannalta keskeisten työmarkkinoiden keskusjärjestöjen kanssa ja mahdollisimman nopeasti. Sitä viisasta päätöstä ei valitettavasti tehty.

Normeeraamisen poistamisessa pyritään mahdollisimman täydelle eläkkeelle siirtymiseen nykyeläkeikää aikaisemmin. Tässä puhun nyt siitä, että edunsaaja pääsisi eläkkeelle nykyisessä eläkeiässään ilman, että eläke huononisi nykyisestä. Syynä tähän on ansiokehitys. Laskentatavan muutos kymmenestä viimeisestä vuodesta koko työhistoriaan kolahtaa pahasti opettajiin.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, joka on ongelma, on kunnallisen eläkelain puolella. Lakiesitys kohtelee huonosti muun muassa palomiehiä. Aikanaan, kun ammattikohtainen eläkeikä poistui, perusteltiin sitä sillä, että palomiehillä on vielä mahdollisuus yksilölliseen varhaiseläkkeeseen, mutta nyt sekin on viety pois. Faktojen mukaan palomiehet eivät kykene 55 vuotta täytettyään enää vaativiin savusukellus- ja kaasusukellustehtäviin. Varovaisen arvion mukaan vain yksi tuhannesta voi selviytyä näistä tehtävistä. Lisäksi 60-vuotias palomies vaatii kaksi kertaa kauemman palautumisajan vaativien tehtävien jälkeen kuin 40-vuotias. Palomiesten elinikä on alhaisempi kuin muiden.

Ministeri Kari Rajamäki on asettanut selvitystyöryhmän pohtimaan palomiesten uudelleenkoulutusta ja sijoittumista muihin tehtäviin. Asia ei tällä kuitenkaan ratkea, sillä ongelmana on muun muassa se, että siirtyessään muihin tehtäviin palomies vie viran mennessään eikä uutta nuorempaa voida palkata tilalle. Sitä paitsi muissa tehtävissä palkka laskee, sillä palkasta 40 prosenttia koostuu niin sanotusta haitallisesta työstä. Palomiesten tehtäväkuva on erityinen, mikä pitäisi ottaa huomioon myös eläkepuolella. Työterveyslaitoksen edustajan mukaan palomiesten työn rasittavuuteen voidaan verrata vain kaivostyöntekijöiden ja metallivalimotyöntekijöiden työtä.

Arvoisa puhemies! Se, mikä minua 60-luvulla syntynyttä eniten näissä eläkeuudistuksissa vaivaa ja vihastuttaa aivan samalla tavalla kuin ed. Soini tässä aikaisemmin puhui, on se, että niin sanotut suuret ikäluokat hoitavat nyt omat etuutensa kuntoon ja ovat pitäneet huolta siitä, ettei heidän eläkkeittensä suuruuteen kajota, mutta viis veisataan siitä, kuinka käy vuonna 60 ja sen jälkeen syntyneiden työntekijöiden, joihin itsekin kuulun. Tämä on suurten ikäluokkien suurta itsekkyyttä. Minun ikäpolveni eläkkeet pienenevät. Meiltä vähennettiin juuri mahdollisuudet nostaa eläkettämme lisäeläkkeillä. Mietinnössäkin todetaan yhdessä paikassa näin:

"Uudistuksessa on muun muassa suojattu eläkekarttuman osalta ne työntekijät, jotka ehtivät täyttää 55 vuotta ennen uudistusta. Heidän eläkekarttumansa säilyy kahtena prosenttina uudistuksen jälkeenkin. Oikeus varhennettuun vanhuuseläkkeeseen säilyi ehdotuksen mukaan ennen vuotta 1960 syntyneillä työntekijöillä, joiden on mahdollista varhentaa vanhuuseläkettään kolmella vuodella ennen henkilökohtaista eläkeikää. Lisäksi ennen vuotta 1947 syntyneille osa-aikaeläkkeen aikana tehdystä työstä eläkekarttuma 63 vuoden iästä nousee 4,5 prosenttiin."

Hyvä näin, että heidän kohdaltaan eläkkeet säilyvät, mutta mitalilla on kaksi puolta. Ja se toinen puoli kolahtaa meihin nuorempiin.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävän uudistuksen keskeinen tavoite on siis yhtenäistää kunnallisen eläkejärjestelmän ja valtion eläkejärjestelmän eläkesäännöksiä aikaisemmin tehdyn työeläke- eli yksityisen puolen eläkesäännöstön kanssa. Näin tietysti peruste on olemassa ja uudistuksen tavoitteena on turvata eläkejärjestelmän kestävyys, kun väestörakenne muuttuu, elinaika pidentyy ja väestö vanhenee. Nämä ovat tietysti perusteita, ja jotain on tarvinnut tehdä, mutta siinä, millä tavalla, en voi olla mukana kaikilta osin hallituksen esityksessä. Erityisesti täällä on jo monissa puheenvuoroissa tullut esille, että kun katsomme eri ammattiryhmiä, kun katsomme eri järjestelmien piirissä olevia, niin kysymys ei todellakaan ole oikeudenmukaisuuden toteutumisesta. Erityinen huoli on kuntapuolella pienipalkkaisista naisista ja sillä tavalla, että se vielä koskee hyvin suurta ryhmää. Mutta niin kuin täällä edellä ed. Vahasalo toi esille, niin tämä ei pelkästään ehkä ole naisasia, vaan näitten esitysten, niin valtion kuin kunnallisenkin, sisälle mahtuu paljon yksityiskohtia, jotka kohtelevat epäoikeudenmukaisesti, niin kuin täällä tuli esimerkiksi ed. Vahasalon puheessa esiin, opettajia.

Se, mitä erityisesti valiokunta on nyt tässä valiokunnan mietinnössä nostanut esiin, on tietysti ihan oikein. Valiokunta on nostanut tämän normeerauksen ja tehnyt siitä lausumaehdotuksenkin. Sitten valiokunta on nostanut työelämän kehittämisen ja tämän ammatillisen työkyvyttömyyden. Niistä on hyvin seikkaperäisesti tehty tänne sisältöjä, ja lauselma on myös tuosta ammatillisesta työkyvyttömyydestä. Mutta näen, että nämä eivät ole riittäviä. Voi sanoa, että täällä on käytetty "turvalausekkeita", ja on ehkä ikään kuin pyritty siihen, että näillä nyt tehdyillä lausekkeilla voitaisiin ne pahimmat asiat sivuuttaa, mutta erityisesti näen, että se, mitä tästä normeerauksesta on esitetty, ei sitä ongelmaa poista. Niinpä täällä on vastalauseessa, vastalauseessa 1, normeerauksen poistaminen, ja olen siinä mukana, sen ed. Virtanen on ensimmäisenä allekirjoittanut, ja yhdyn näihin perusteluihin, jotka ovat tässä vastalauseessa 1, että tämä todella mahdollistaisi edes jonkinlaista oikeudenmukaisuuden toteutumista, koska näkisin, että tähän tavoitteeseen tulisi päästä.

Arvoisa puhemies! Omassa vastalauseessani, joka on vastalause 2, kiinnitän kahteen asiaan huomiota. Ensimmäinen on tämä indeksikysymys, joka täällä on noussut keskustelussa esille. Näen, että nimenomaan, jos ajatellaan työeläkkeessä 1970-luvulla käytettyä indeksiä, jossa hintatason sekä ansiotason muutosten painokerroin oli 50 prosenttia, se oli asianmukaista ja kohtuullista. Nyt kun tällä hetkellä jo yksityisellä sektorilla on kysymys tästä 80/20:stä eli hintatasopainokerroin on 80 ja ansiotason palkan muutoskerroin on 20, näen tosiaan, että tässä muodossa tämä laki on niin sanottu säästölaki ja se heikentää erityisesti pienten eläkkeitten saajien asemaa. Ja vielä, jos ajatellaan näitä, että työttömyyttä on, sairautta on, eläke jo kaiken kaikkiaan jää pienemmäksi. Eli en voi hyväksyä tätä taitettua eläkeindeksiä, joka on ollut lamavuosien tuote tai säästökeino silloin, sosiaaliturvan leikkaustapa. Nyt kun talous on kasvanut ja tulot ovat jonkin verran nousseet, on aikaisempaa vähempää perusteita mielestäni tämänlaisen leikkauksen voimassaolon jatkamiseen ja ylläpitämiseen.

Taitetun indeksin käyttö eläketasoa tarkistettaessa johtaa siihen, että eläkkeiden ostovoima jää jatkuvasti jälkeen yleisestä ansiokehityksestä. Ansiotasoa kuvaava indeksi oli esimerkiksi vuonna 2003 noin kaksinkertainen verrattuna hintakehitystä kuvaavaan. Tämän vuoksi näen, että tämä on ongelma, ja omassa sitten yksityiskohtaisessa tulen näihin pykälämuutoksiin esittämään muutoksia.

Toinen asia vastalauseessani koskettaa tätä ammattiryhmää palomiehet. Täällä on siihen jo monessa puheenvuorossa kiinnitetty huomiota, ja voin sanoa, että asiantuntijakuulemisessa saimme aivan seikkaperäisen kuvan siitä, miten raskasta työtä palomiehet tekevät, savusukeltajat, palo- ja pelastustoimessa olevat, ja miten vaikeaa se on. Nyt tämän hallituksen esityksen perusteluissahan on, miten työntekijät voidaan siirtää toisiin tehtäviin jne. Ei ole pienissä ja kaikissa paikoissa, kaikissa yksiköissä, missään tapauksessa mahdollista siirtää ihmisiä ikään kuin kevyempiin töihin ja sitten tulee nuorempi, vanheneva siirretään kevyempiin ja nuorempi tulee, jos on vain muutama työntekijä.

Eli paikalliset ja ihan konkreettiset tilanteet eri kunnissa ovat osoittamassa sen, että palomiesten eläkeikä on todella liian korkea. Kaikki se, minkälaisiin vaaratilanteisiin he joutuvat ikääntyessään, hyvinkin siellä iäkkäänä, mahdollistaa riskejä, jotka he sitten kokevat, ja tilastoissa voidaan osoittaa heidän terveytensä olevan huonompi tavalliseen väestöön, ja voin sanoa, että eräiden tietojen mukaan vain yksi tuhannesta yli 55-vuotiaasta palomiehestä voi selviytyä ylikuormittumatta ja terveyttä vaarantamatta vaativista savu- ja kaasusukellustehtävistä. Kuitenkin yleinen vaatimus on, että kaikki tekevät kaikkia töitä näissä laitoksissa.

Tietysti tässä valiokunnan mietinnössä on nyt painotettu hyvin vahvasti kyllä tätä työterveydenhuollon ja työsuojelun osuutta ja vahvistamista ja kehittämistä eli kaiken kaikkiaan työelämän kehittämistä, mutta näen, että pelkästään sillä tätä asiaa ei ratkaista. Mielestäni se lausuma, minkä valiokunta teki, jäi keskeneräiseksi. Siinä ei tietysti tähän ikään puututtu, mutta ei tätä voi ajatella niin, että nyt kaikki sitten työterveyshuolto, työsuojelu ratkaisee, jos ei siellä työpaikoilla, työelämässä, saada sitten sellaisia muutoksia, että ne kaikki vaaratekijät pystyttäisiin sieltä poistamaan. Silloinhan se olisi hyvä. Eli tästä olen tehnyt lausumaesityksen.

Arvoisa puhemies! Sitten näitä muita vastalauseita. Täällä vastalauseessa 3 olen myös mukana, jossa esitetään, että eduskunta edellyttää, että hallitus tiiviisti seuraa työkyvyttömyyseläkkeen myöntökäytäntöä alle 60-vuotiaiden osalta ja että hallitus tuo sosiaali- ja terveysvaliokunnalle tästä asiasta selvityksen kevään 2006 aikana. Näen, että tämä on myös tarpeellinen ja vahvistaisi tätä omaa vastalauseessani olevaa lausumaehdotusta. Eli näitten kolmen vastalauseen muodot ovat mielestäni todella hyviä ja tuovat sen olennaisen asian, mitä myös valiokunnassa kuulimme hyvin seikkaperäisesti. Mutta se, että nyt tietysti hallituspuolueet eivät tätä normeerausta poistaneet, tietysti oli ehkä se kaikkein kipein asia, mutta myös nämä muut asiat, mitä tässä esitin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Rauhala edellä selvitti kristillisdemokraattien näkemykset ja kannat esillä oleviin kahteen mietintöön sisältyviin ehdotuksiin. Niin kuin kuulimme, meillä on hallituksen linjasta poikkeava näkemys taitetusta indeksistä, normeerauksesta ja palomiesten asemasta eläkesääntelyssä ja eräiltä muiltakin osin, kun ed. Rauhala on valiokunnassa yhtynyt muiden oppositioryhmien ja myös ed. Marjaana Koskisen allekirjoittamaan vastalauseeseen. Nämä asiat ovat todella tärkeitä. Toivon, että niihin tulee muutos eli eduskunta hyväksyy ne kohtuullistamiset, mitä näiden osalta on tarpeen tehdä.

Herra puhemies! Istuvan hallituksen hallitusohjelmassa on luku 3.6 Sukupuolten välinen tasa-arvo. Sille on uhrattu aika paljon tekstiä tässä erityiskohdassa, ja sitten on vielä muissa luvuissa monessa kohtaa mainittu tasa-arvonäkökulma. Eläkepolitiikka on meillä sellaista vuosikymmenten aikana kehittynyttä, että siinä ihmisten välinen ja myös sukupuolten välinen epätasa-arvo on ehkä räikeimmillään. Osittain se johtuu palkkaeroista mutta aika suurelta osin myös järjestelmäeroista. Mielestäni tähän asiaan, nimenomaan tasa-arvon toteutumiseen työelämässä ja sitten koko yhteiskunnassa, on kiinnitettävä vakavaa huomiota, kun tehdään tällaisia perustavaa laatua olevia uudistuksia, joista nytkin on kysymys.

Hallitusohjelmassa puhutaan muun muassa työehtosopimusrajojen yli tehtävistä uudistuksista, arvioinneista, miesten ja naisten samapalkkaisuuden tavoittelemisesta ja sitten myös erillisverotuksesta, työntekijöiden, yrittäjien työperusteisesta sosiaaliturvasta ja naisyrittäjyydestä jne. Jos halutaan päästä näissä asioissa todelliselle tasa-arvotielle, tietysti näitä palkkaeroja pitäisi tasoittaa tässä maassa, koska nämä eläke-etuudet ja sosiaaliturvaetuudet on sidottu meillä vahvasti palkkakehitykseen, palkkatasoon. Työtä siis tavattoman paljon on, meidän tasa-arvopolitiikassamme keskustellaan hyvin paljon kaikesta muusta muttei tästä tärkeimmästä asiasta. No, minä tiedän niin kuin kaikki varmasti täällä, että palkoista ei tässä salissa päätetä, ne päätetään työmarkkinapöydissä, mutta eläkepolitiikka on lainsäädännöllä järjestettyä yhteiskunnallista lainsäädäntöä todellakin, jolla ohjataan mittavia varoja. Se on sen tähden tavattoman tärkeää, sillä kerätään järjestelmää varten mittavat rahat ja sitten ne jaetaan lainsäädännön mukaisesti turvana ihmisille ja perheille. Kysymys on aivan keskeisen tärkeästä yhteiskunnallisesta toiminnasta.

Mitä tämä käsittelyssä oleva lainsäädäntö niin kunta- kuin valtion puolellakin sitten merkitsee? Mielestäni tämä on johtamassa siihen, että entisestään tuloerot kasvavat, muuhun ei ole tosiasiassa pyrittykään eläkeläisten osalta. Meillähän huippueläkkeet ovat valtavan suuria ja sitten taas monen matalapalkkaisen, vuosikymmeniä työtä tehneen ihmisen eläketurva on tavattoman alhainen. Esimerkiksi ajatellaan kuntasektoria, jossa on kymmeniätuhansia, ehkä satojatuhansia naisia raskaassa, vaativassa työssä, monet hoitoalalla vuorotyössä, palkkataso on alhainen ja eläketurva sen kautta on hyvin alhainen. Nyt kun esimerkiksi tämä taitettu indeksi laajennetaan kaikille myös tänne kunta- ja valtiosektorille ja näihinkin matalapalkkaisiin tehtäviin, tosiasiassa näiden matalaeläketurvaisten naisten ja miesten eläketurva joka päivä jää jälkeen siitä tasosta, mikä ansiotyössä olevien osalta tapahtuu.

Viime vuonna taisi olla niin, että ansioindeksi nousi noin 4 prosenttia ja kuluttajahintaindeksi alle 2 prosenttia. Kun sidotaan nämä matalapalkkaisten naistenkin eläkkeet nyt 80-prosenttisesti kuluttajahintoihin ja vain 20-prosenttisesti palkkakehitykseen, jatkuva jälkeenjääminen on tosiasia. Matalapalkkaisilla aloilla ja niistä töistä eläkkeelle jääneillä tapahtuu suhteellista köyhtymistä mutta myös valitettavasti reaalistakin köyhtymistä. Ajatellaanpa vain tämän hetken tilannetta. Kun alkoholin hinta laski, se näkyy sitten eläketurvassa ensi vuonna, ja kun ensi vuonna tulee voimaan tämä 80 prosenttia hinnoista, 20 palkoista, silloin se tulee välittömästi meidän yhteiskunnassamme äärimmäisen arvokasta työtä tehneiden, matalapalkkaisissa töissä olleiden ihmisten eläkeläisten arjeksi. Heidän elämänsä ahdistuu tätä kautta samanaikaisesti, kun meillä kuitenkin todellakin palkkataso nousee kohtuullista vauhtia.

Herra puhemies! En käy näitä mietintöjä tämän tarkemmin, koska ed. Rauhala esitteli ne ja myös nämä vastalauseet, joihin on kaikkiin syytä yhtyä, ne painottavat vähän eri asioita. Lyhyesti totean, että nämä hallituksen esitykset ovat jyrkässä ristiriidassa muun muassa täälläkin usein esillä olleen nykyisen peruspalveluministerin Liisa Hyssälän vaalimainosten kanssa. (Ed. Pulliainen: Eikö ole aika loogista, että näin on?) Täällä hänen vaaliesitteessään todetaan, että taitettu indeksi on ikäsyrjintää, se on poistettava — yksiselitteinen, selkeä lause, joka lupaa, että näin varmasti ehdokas, jos tulee valituksi, niin kuin tässä tapauksessa tapahtui, tulee tekemään. Hän katsoo, että taitettu indeksi on ikäsyrjintää, joka ilman muuta onkin hyvin ikävää ja rumaa yhteiskunnassa, se todellakin olisi poistettava. Hän lupasi sen yksiselitteisesti. Mitä on tapahtumassa? Ikäsyrjintää laajennetaan, se ei ole tavallaan ikäsyrjintää nyt enää, vaan se syrjintä laajennetaan kaikkiin eläkeläisiin heikentämällä eläketurvaa lyhyellä ja varsinkin pitemmällä aikavälillä taitetun indeksin laajentamisella kaikkien osaksi.

Herra puhemies! Lyhyesti vielä totean, että 16 kuukautta ja 6 päivää on aikaa siitä, kun keskusta ja kristillisdemokraatit jättivät yhteisen vastalauseen yksityisalojen eläkelainsäädäntömietintöön sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Tuossa vastalauseessa vastustetaan tätä taitettua indeksiä ja sen laajentamista ja vaaditaan 50/50, niin kuin me nytkin vaadimme johdonmukaisesti, mutta mistä on sitten keskusta taipunut sosialidemokraattien vaatimukseen ja mennyt tälle samalle tielle, jota demarit ajoivat viime kaudellakin jo eläkeläisten kurittamisessaan? Toiseksi täällä meidän yhteisessä vastalauseessamme sanotaan, että suuri kysymys eläkeläisten toimeentulossa on erityisesti eläkkeen pienuus. Yksi tärkeimmistä eläkepoliittisista tavoitteistamme on saada 150 000—200 000 eläkeläistä pois köyhyysrajan alapuolelta. 16 kuukautta sitten keskusta oli sitä mieltä, että meillä on jopa 200 000 eläkeläistä köyhyysrajan alapuolella. Mitä on tapahtumassa? 7 euroa parin vuoden kuluttua on lupauksena. Onko sillekään katetta? Sitä emme tiedä. Mielestäni tätä lakisääteistä eläketurvaa tulee kehittää. Eläkeläisemme ovat sen ansainneet. On oikein, että meidän hyväosaisten tulevaa eläketurvaa rajoitetaan, mutta ei ole oikein, että leikataan nyt eläkkeellä olevien etuuksia, niin kuin on tapahtunut.

Osmo  Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! Oppositio teki viime kuussa yhteisen välikysymyksen, jossa olimme hyvin huolissamme elatussuhteista ja siitä taakasta, joka tämmöisille nuorille ja nuorille aikuisille on koitumassa siitä, että meillä on kohta hyvin vähän maksajia ja aika paljon niitä, joille pitäisi maksaa. Sen takia verot uhkaavat nousta korkeiksi ja palvelutaso laskea alas. Me vihreät ihan oikeasti uskoimme siihen, mitä olimme sanomassa, ja olimme sitä mieltä, että tälle kurimukselle pitäisi tehdä jotakin eikä sitten vain selitellä omille lapsille, että no, siinä nyt kävi näin, että koeta kestää.

Nyt nämä eläkekysymykset ovat sellaisia, joissa on aina kysymys hyvin suurista rahoista. Nythän kuntapuolen ja valtion, molempien, mutta ennen kaikkea kuntapuolen eläkkeitä ollaan nostamassa tällä lakiesityksellä selvästi niin, että varsinaisesta säästölaista ei ole kysymys. Ensimmäisen kerran tämä laki verrattuna nykyisin voimassa olevaan lakiin alkaa optimististen arvioitten mukaan tuottaa säästöä vuonna 2040, ja siihen mennessä tämä vaan lisää eläkemenoja, mutta tarkoituksena onkin kannustaa ihmisiä olemaan töissä täyteen eläkeikään asti.

Kun kunta-alallahan eläkeikä alkaa olla 65 vuotta, jos haluaa saada täyden eläkkeen, jos siis on terveenä, ei tarvitse sairauseläkettä vaan haluaa vaan omasta halustaan jäädä aikaisemmin eläkkeelle, sen on saanut nytkin tehdä, mutta se maksaa, jo varhennetussa varhaiseläkkeessä sitä eläkettä pienennetään aika runsaasti. Nyt samalla tässä niillä, jotka ovat täyteen 65 vuoden ikään asti töissä, eläkettä nostetaan varsin huomattavasti. Samalla tulee kuitenkin oikeus ilman mitään syytä alentaa omaa eläkeikää 63:een, sama oikeus, joka on TEL-puolella. TEL-puolella tämä oikeus maksaa sen takia, että silloin menettää viimeisten vuosien karttumat. Jos jää 63-vuotiaana eläkkeelle, saa pienempää eläkettä kuin jos jää 65-vuotiaana eläkkeelle.

Nyt jos tässä tehtäisiin niin kuin kokoomus ja vasemmistoliitto ovat esittäneet, että poistetaan tämä niin sanottu normeeraus, kävisi suurimmalle osalle niin, että he saisivat jo täyden 60 prosentin kattoeläkkeen 63-vuotiaana, jolloin on aivan samantekevää eläkkeen suuruuden kannalta, jääkö eläkkeelle 63- vai 65-vuotiaana, ja silloin tämä laki, jonka tarkoituksena on kannustaa olemaan työssä pitkään, johtaisikin eläkeiän alentamiseen, mikä ei oikein ole se tavoite, mihin pyritään. No, niinpä tässä on tultu sitten siihen, että eläke pienenee, jos jää eläkkeelle alle 63-vuotiaana. Mutta ei se sen alemmaksi pienene kuin nyt, jos nykyisin jää alle 63-vuotiaana eläkkeelle. Pahimmillaan rangaistus on se, että saa yhtä huonoa eläkettä kuin TEL-puolella saadaan vastaavan työuran jälkeen.

Ed. Vahasalo onnistuu aina yllättämään, ja nyt hän yllätti syyttämällä siitä, että tässä hallituksen esityksessä suositaan suuria ikäluokkia ja sorretaan vähän nuorempia ikäluokkia. Se vastalausehan koskee vain sitä, että suuret ikäluokat, ennen vuotta 55 syntyneet suurin piirtein, saisivat tämän vastalauseen mukaisesti korotusta siihen eläkkeeseen, mitä he jäädessään ennenaikaisesti eläkkeelle muuten saisivat. Mutta sitten nuorempia, tuota ed. Vahasalon ikäluokkaa, koskisi sama TEL-kurimus ihan siitä riippumatta, mitä tälle vastalauseelle tekee. Kokoomuksen vastalausehan on nimenomaan tämmöinen suurten ikäluokkien erityisetu, jota ne ikäluokat, jotka sen joutuvat aikanaan maksamaan, eivät kuitenkaan saisi. Tässä mielessä ed. Vahasalon puheenvuoro oli, etten sanoisi, hieman yllättävä.

On sanottu ja sinänsä aivan oikein, että moni kuntapuolen palkansaajista on varsin pienipalkkaisia, tosin pienipalkkaisimmat ihmiset kyllä löytyvät sieltä TEL-puolelta. Mutta ymmärtääkseni tämä laki koskee jopa oikeuskansleria, ettei tässä joukossa ole pelkästään pienipalkkaisia, se koskee myös opettajia, tosin valtion eläkkeen puolelta, jne.

Jos on ihan aitoa halua parantaa pienimpiä eläkkeitä, jota esimerkiksi minulla voisi hyvin olla, silloin tietysti kannattaa keskittyä kansaneläkkeen nostamiseen, koska kansaneläkkeen nouseminen vaikuttaa vain ja ainoastaan pienimpiin eläkkeisiin eikä valu sitten niihin suurimpiin eläkkeisiin, mutta taas tämä tapa nostaa pienimpiä eläkkeitä on semmoinen, joka ei ole kauhean tehokas.

Mutta, arvoisa puhemies, sitten näistä palomiehistä. Minusta on aivan selvää se, mitä valiokunnalle esitettiin, että yli 55-vuotiasta henkilöä ei voi näihin paloammatin kaikista raskaimpiin tehtäviin, savusukelluksiin tai muihin vastaaviin, käyttää. Silloin on olemassa kaksi vaihtoehtoa, joko niin, että palokuntiin palkataan lisää nuorta väkeä samalla, kun se vanhempi väki pysyy siellä töissä, mikä totta kai maksaa, tai palkataan lisää nuorempaa väkeä ja maksetaan sille vanhemmalle väelle eläkkeitä ilman, että he osallistuvat tähän työntekoon, ja sekin maksaa.

Nyt on kysymys siitä, että kumpi käytäntö tässä omaksutaan. Minusta oikeastaan valtiovallalle kuuluu työsuojelu tässä kysymyksessä. Minusta pitäisi selkeästi työsuojelumääräyksillä estää ikääntyneitten palomiesten käyttäminen tehtäviin, jotka eivät ole heidän terveydentilansa mukaisia. Sen jälkeen tuo ala saakoon itse ratkaista, mitä se haluaa tehdä eläkeiälleen, kuitenkin niin ettei se tästä aiheutuvaa laskua pane muitten maksettavaksi, jotta se päätöksenteko olisi oikea, vaan niillä aloilla, joilla halutaan alempi eläkeikä, sitten pitäisi itse maksaa se alempi eläkeikä, niin kuin nytkin on näitten kollektiivisten eläkevakuutusten kanssa.

On selvää, että jokin ratkaisu tähän palomiesten tilanteeseen on löydettävä. Toivon, että se sisäministeriön joukkio saa mahdollisimman nopeasti kantansa valmiiksi, ja voi olla, että myös eläkeratkaisuja tullaan tässä yhteydessä käyttämään, mutta minusta pitäisi katsoa myös muita vaihtoehtoja.

Arvoisa puhemies! En yhtynyt näihin vastalauseisiin sen takia, että, kuten sanottu, aivan oikeasti uskoin siihen välikysymykseen, jonka sekä vasemmistoliitto, kokoomus että myös vihreät allekirjoittivat.

Irja Tulonen /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt ovat käsittelyssä eläkelait, joita on varmasti 15 vuotta tehty. Puron työryhmä ne sitten viimeksi kirjoitti, ja tänne eduskuntaan sitten hallituksen esityksestä ne ovat tulleet.

Täällä on monta kertaa puhuttu jo siitä, mitä hyvää näissä laeissa on. Sehän on ihan selvää, että Suomen kaltaisen pienen maan täytyy pidentää työuraa niillä henkilöillä, jotka pitävät pystyssä yleensä sitä, että voidaan hyvinvointia jakaa. Hyvää on myöskin se, että eläkekarttuma tulee koko työuralta. Se on ollut ongelma joillakin aloilla, joilla esimerkiksi opiskelu kestää. Mielestäni hyvää on myöskin se, että 68-vuotiaaksi voi olla työssä, jos se on mielekästä, jos on terve, jos haluaa. Se on yksi vaihtoehto, ja sitten tavallaan porkkanana saat parempaa eläkettä. Nämä ovat mielestäni niitä hyviä asioita.

Mutta arvoisa puhemies, ihan lyhyesti sitten niitä huonoja asioita. Täällä on paljon puhuttu palomiehistä, mutta kyllä minä liittäisin siihen terveydenhuollon henkilöt. Itse olen 30 vuotta ennen eduskuntaa tehnyt sairaalassa työtä, ollut teho-osastolla ja monenlaisissa tehtävissä. Kyllä haluaisin nähdä sen sairaanhoitajan, joka tekee kolmivuorotyötä 63-vuotiaana teho-osastolla, hoitaa potilasta, joka on leikattu ja täysin tajuton, ja siinä ei saa tehdä minkäänlaisia pieniäkään virheitä. Aivan selkeästi nämä ammatilliset eläkeiät, jotka aikoinaan poistuivat vuonna 89, kyllä koskettavat myöskin hoitotehtävissä olevia henkilöitä, myöskin lääkäreitä silloin, kun tehdään sellaista työtä, että ihmishenki on vaarassa, jos tehdään virheitä. Ei voi kovin paljon virheitä tehdä. Kone aina pysähtyy, mutta niin ihminenkin pysähtyy, jos virheitä tehdään.

Todella tätä normeerausta on erittäin vaikea ymmärtää, mutta minulle se oli ilman muuta selvä asia, koska itse olen käsitellyt sitä erilaisilla nimikkeillä terveydenhuollon alan ay-liikkeessä ja monessa muussa kohdassa. En pidä sitä hyvänä ja toivonkin, että sitä ei eduskunta hyväksy ja yhdyn näihin vastalauseisiin siltä osin. Se on aivan selkeä huononnus nimenomaan pienipalkkaisille. Täällä on paljon puhuttu, että he ovat yleensä naisia, ja niinhän he ovat, kuntapuolella toimivia naisia, ja silloin on epätasa-arvoinen mielestäni tämä normeeraus tältä osin. Paljon parempi olisi tietysti ollut, että osaksi ammatilliseen eläkeikään olisi palattu. Täällähän toiset ovat vaatineet jo sitä tehtäväksi palomiesten osalta, mutta mielestäni sitä silloin pitää kyllä laajentaa, jos tämmöistä halutaan.

Toinen asia, joka hiertää ja jota itse olen pitänyt erittäin huonona koko sen ajan, kun täällä eduskunnassa olen ollut, on tämä niin sanottu taitettu indeksi. Tietysti kun itse olen joutunut hoitamaan myöskin ikääntyneitä ihmisiä, minun mielestäni tämä on aina ollut väärin päin, tämä taitettu indeksi. Yli 65-vuotiailla eläke pienenee, kun he periaatteessa tarvitsevat enemmän rahaa, koska he tarvitsevat yleensä lääkkeitä. Silloin, kun ihminen vanhenee, tulee myöskin muita asioita mukana, jotka eivät ole toivottuja, esimerkiksi sairautta, ja silloin tietysti täytyisi olla rahaa myöskin enemmän ja tulevaisuudessa ilmeisesti vielä enemmän kuin tänä päivänä. Viittaan vaan itse maksettuun eläkkeeseen, josta äsken käytiin keskustelua ja josta äänestettiin.

Todella olen tehnyt tästä lakialoitteen, että taitettu indeksi poistettaisiin, ja olen iloinen, että myöskin valiokunta on tähän paneutunut ja se on täällä vastalauseissa, ja niihin kyllä sitten yhdyn. Monet eivät ole eläkeläisjärjestöissäkään huomanneet sitä, että tässä kaikkien indeksi nyt sitten huononee tavallaan, kun siitä tehdä tämän kaltainen juttu, eli kyllä tämä asia pitää vastalauseitten mukaisesti mielestäni tältä kohdin hoitaa. Toivon, että eduskunta ei tämmöistä tyhmyyttä enää tee.

Sitten yksi hyvä asia täällä on vastalauseessa 3. Siitä on kokemuksia nykypäivältä, eli työeläkkeellepääsy on erittäin vaikeaa. Jos ei sinulla ole mielenterveysongelmia, sinun on todella vaikea saada niitä eläkepapereita. Olet välillä kuntoutuksessa, joka maksaa yhteiskunnalle, sitten olet taas kolme kuukautta töissä, ja jälleen sinun täytyy hakea sitä sairauslomaa. Esimerkiksi Kela on laskenut tämmöisiä asioita, ja monta kertaa tulee paljon kalliimmaksi se, että ihmistä pidetään kaksi kolme neljä vuotta välillä työssä, välillä sairaslomalla, kun hän on kuitenkin todellisuudessa työkyvytön. Tietysti tämä vastalause täällä tulee kaatumaan, mutta toivon mukaan näitä työkyvyttömyyseläkkeen käytäntöjä pyrittäisiin vakavasti korjaamaan, niin että vastalauseen sisältö toteutuisi.

Arvoisa puhemies! Todella, jos ihmisellä on pieni palkka ja vastuunalainen työ, niin hänellä on myöskin pieni eläke. Minä todella toivon, että normeeraus tässä suhteessa unohdetaan ja palataan sitten joskus, jos tämä sali ja eduskunta ja hallitus sallivat, eri tavalla ammatillisiin eläkeikiin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin edellisiin puheisiin voisi todeta tässä:

Ed. Kankaanniemi ymmärsi hyvästi pienipalkkaisia kunnan työntekijöitä. Hän kun on ollut aikoinaan Uuraisten kunnansihteeri, niin todennäköisesti siellä on sitten hänen aikanaan näitä tuporahoja tai työehtosopimusvaroja sitten oikein kohdennettu, niin että siellä Uuraisissa ei varmaan enää ole pienipalkkaisia kunnan työntekijöitä ollenkaan, jos hän on elänyt myös sen sydäntäsärkevän puheen mukaan, minkä hän piti pienipalkkaisten puolesta, myös ennen kansanedustajaksi ryhtymistään.

Sitten toinen juttu, joka särähti korvaan, oli ed. Soininvaaran pohdinta kahdesta asiasta. Ensinnäkin kansaneläkeläiset: Ymmärsin sillä tavalla, jotta ed. Soininvaara oli niin kuin arkkitehti kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksen osalta ja vielä muut höynähtivät siihen mukaan. Millään muotoa ne eläkkeet, mistä pohjaosan leikkausraja lähti, eivät olleet isoja.

Toinen asia, joka hämmensi mieltä, oli palomiesten eläke ja palomiesten kohtelu. Ed. Soininvaara sanoi, jotta ovat töissä sen aikaa, kun kykenevät, ja se on heidän asiansa, miten sitten järjestävät sen jutun. Ymmärsin siihen liittyvän vielä semmoisen ajattelun, jotta maksavat itse. Ed. Soininvaara totesi, että maksavat itse. Todennäköisesti se tarkoittaa korkeampaa eläkemaksua, vai ostavatko yksityiseltä puolelta vakuutuksen? Minusta se on aika kovaa puhetta siinä mielessä, jotta jos tämmöinen asia leviää, niin sehän murentaisi kohta koko ajattelun pohjan tämmöiseltä turvalliselta eläkepolitiikalta. Minä voin ymmärtää tämän väärin, mutta jotenkin korvaan kalskahti tämmöinen ajattelu.

Alun perin kun Puron eläkepakettia esiteltiin ja niitä periaatteita — taisin olla kahdessakin tilaisuudessa läsnä kuuntelemassa, mitä nämä eläkeuudistukset tulevaisuudessa aikanaan, kun niitä muutama vuosi sitten kuvattiin, tarkoittaisivat — todettiin näiden esittelijöiden suulla, että tarkoitus ei ole tehdä mitään leikkausta tai säästöpakettia, vaan kaikki systeemit ja eläkejärjestelmät tulevat säilymään eli nämä lait eivät olisi leikkauslakeja.

No, TEL-puolella kun katsoo ja LEL-puolella, niin siinähän asia toteutuikin sillä tavalla. Osin, kun katsoo elinaikakerrointa, se voi johtaa leikkaukseen tietyllä tavalla, jota voi jonkun verran arvostella. Mutta tässä kyseisessä tapauksessa sekä kuntien että valtion eläkelakien puolella kyllä yksi semmoinen selkeä leikkaus on tämän normeerauksen osalta. Jotenkin tuntuu hassulta, että normeeraus tapahtuisi aina kahden vuoden osalta eli jos työskentelisi 63-vuotiaaksi tai 64- vuotiaaksi, niin se leikkaus olisi sama. Siinä ei ole jotenkin johdonmukaisuutta asiassa. Sen takia, tässä kun on puhuttu siitä, jotta tätä ei pitäisi hyväksyä, olen kannattamassa heidän ajatuksiaan siinä, jotta siihen linjaan, jota alun perin Puron selvitystyön pohjalta tehtiin, ei pitäisi lähteä tekemään muutoksia, ei minkään hallituksen aikana, koska se oli lupaus ja lupauksista pitää pitää kiinni.

Sitten ihan lopuksi, en pitempään jauha, kun on näin pitkään puhuttu tässä: Yksi asia, joka tässä pitää rinnalla kuitenkin viedä eteenpäin, on työssäjaksamiskysymys. Se ei riitä, vaikka millaisia kiihdytyskaistoja tehtäisiin näihin eläkepaketteihin 68:aan tai mihin hyvänsä ja korkeampia prosentteja, jotta ihmiset niin kuin rahan kiilto silmissä olisivat töissä. Nimittäin tärkeää olisi saada työssäjaksaminen siihen malliin, jotta myös työnantajat lähtevät tekemään niitä toimia sekä kuntoutuksen osalta että työjärjestelyjen osalta, työaikojen osalta, jotta ihmiset jaksavat tehdä sitä työtä.

Toisaalta sitten on se asenneilmapiiri, josta joku aikaisemmin täällä puhuikin, jotta välttämättä työnantaja ei pidä edes töissä, jos ikä menee tuonne lähemmäs 55:tä. Kyllä ne alkavat jo pitkillä silmäripsillä katsella ja ehdotella, jotta eiköhän olisi parempi, jotta työläinen lähtisi vaikka joihinkin muihin maisemiin, koska sairastavuusriski kasvaa ja mahdollisesti tulee poissaoloja ja sairausajan palkkakustannuksia ja tällaisia. Sen takia tämmöisen asenneilmapiirin kaiken kaikkiaan suomalaisessa työelämässä pitäisi lähteä siitä, että katsottaisiin, mihin ihminen pystyy ja miten kestää, ja tehtäisiin semmoisia toimenpiteitä kanssa sen jaksamisen osalta.

Juha  Rehula  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aloitan vastaamalla ed. Esa Lahtelalle: Hän ensin peräänkuulutti aivan keskeisenä asiana, että jatketaan tätä Puron paketin viitoittamaa tietä. Niin tehdään. Mutta hän myös sanoi tähän liittyen, että Puron paketin linjaus ei ollut se, että eläkkeistä pitäisi säästää tai niistä pitäisi leikata. Jos lukee tämän kokonaisuuden, niin TELin, VELin kuin kuntien eläkelain, kyllä kai yhtenä keskeisenä tavoitteena on säästää eläkemenoissa, pitkällä juoksulla säästää eläkemenoissa. Sellainen suuri kummastuksen aihe ja asia on edelleen ainakin itselleni selvittämättä, miten se yhtälö kaiken kaikkiaan toteutuu. Tehdyt koelaskelmat eläkeuudistuksen kokonaisuudesta isoilla otoksilla osoittavat, että enintään erittäin pienen joukon eläkkeitten tasoon puututaan, eläkkeet paranevat, mutta silti kokonaisuuden kannalta syntyy merkittäviä säästöjä. Tämä asia ei ratkea tänäkään iltana, mutta se väite, ed. Esa Lahtela, että ei muka säästettäisi, sehän ei pidä paikkaansa, koska sitä tullaan tekemään. Se on se Puron paketin linja, joka on kolmikannassa sovittu.

Tämä esityshän on jatkoa, niin kuin kaikki edustajat hyvin tietävät, sille yksityisten alojen ratkaisulle, jonka seurauksena julkiselle puolelle on eläkelainsäädäntö nyt sitten pykälien tasolle viety. On jäänyt itse asiassa tänä iltana normeerausten ja palomiesten alle havainto, että jotta tämä kaikki onnistuu, pitää talouden kehittyä, pitää talouden kehittyä myönteisellä tavalla.

Toisena perusedellytyksenä — tässä yhteydessä voi viitata tänään vapaaehtoisista eläkevakuutuksista käytyyn keskusteluun — ja aivan keskeisenä edellytyksenä, joka on meidän kansanedustajienkin vastuulla, on se, että yleinen luottamus koko tähän meidän lakisääteiseen eläkejärjestelmäämme kestää ja on vakaalla pohjalla. Jos ei siihen uskota, niin on aivan selvää, että lähdetään jossakin vaiheessa työhistoriaa ja elämänhistoriaa hakemaan muunlaisia ratkaisuja eläketurvan löytämiseksi.

Kolmanneksi, työssä pitää jaksaa nykyistä pidempään, mikä saattaa itse asiassa olla näistä kolmesta keskeisestä elementistä se kaikkein vaikein asia. Tällä hallituskaudella jatketaan sitä linjaa, joka on valittu ja johon on yhteisesti päädytty pääosiltaan ja isolla linjalla, ja tämä uudistus viedään loppuun. Nythän nämä lait meillä käsittelyssä ovat.

Arvoisa herra puhemies! Keskustelussa on noussut joitakin asioita esille, joista kahteen otan itse kantaa. On nostettu esiin ne ryhmät, joitten työn luonteen vuoksi edellytykset toimia tuohon vanhuuseläkeikään tai eläkeikään asti eivät välttämättä ole sellaiset kuin laki kertoo, vaan työn luonteen ja työn vaativuuden vuoksi eläkeikään pääseminen on ongelma. Päällimmäisenä tässä yhteydessä on nostettu esille palomiehet. Olen ed. Tulosen kanssa täsmälleen samaa mieltä siitä, että eihän tämä ole pelkästään palomiesten ongelma. Meillä on julkisella puolella suuri joukko ihmisiä, henkilöitä, joitten työn luonne, sisältö ja vaatimustaso on sellainen, että tuo 63:n tai kunkin yksilöllisen eläkeiän, mikä se sitten onkaan, täyttäminen ja samanaikainen työssäolo tulee olemaan ongelmallista.

Me myönnämme sen, keskustan eduskuntaryhmä myöntää sen, ja asialle pitää pystyä jotakin kautta tekemään jotain. Mutta se, että antaisimme tässä yhteydessä viestin, että olisimme niin sanotusti blokanneet ulos joitakin ammattiryhmiä, on kyllä ainakin näitten yleistavoitteitten vastaista, ja edellytykset tässä vaiheessa eivät siis olleet olemassa. Tästä on mainittu aikaisemminkin, kuntien eläkelakia edellisen kerran viime vaalikaudella muutettaessa oli asiasta lausuma, ja työ palomiesten osalta on menossa. Ainakin itse uskon vankasti siihen, että tuon työn tuloksena joitakin ratkaisuja on löydettävissä ja löydetään ja ne aikanaan tulevat päätöksenteon pohjaksi.

Valiokunta on omaan mietintöönsä kirjannut — se on ilmeisesti ainakin osalta kokoomuksen edustajia jäänyt huomaamatta — lausuman: "Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää tarvitaanko lainsäädännön muutoksia sen varmistamiseksi, että työkyvyttömyyseläkkeiden myöntökäytännössä sekä työterveyshuollon ja työsuojelun järjestämisessä tulee riittävästi huomioon otetuksi niiden tehtävien erityisvaatimukset, jotka liittyvät yleiseen turvallisuuteen tai työn vastuullisuuteen yleisen edun kannalta."

Tämähän on tekstinä tätä meidän liturgiaamme, mutta sisältöhän tässä on se, että ensiksikin halutaan antaa vauhtia sille työlle, että ihmiset jaksaisivat työssään sen vaativuudesta huolimatta, ja toisekseen pyritään nostamaan esiin niitä erityisiä ongelmia, joita eläkelainsäädännön yleisen linjauksen jälkeenkin jää olemaan. Tältä pohjalta tässä vaiheessa edetään.

Arvoisa herra puhemies! Toisekseen muutama sana tästä normeerauksesta. Tämä laki on kokonaisuus. Tämä laki on kokonaisuus, jossa on elementtejä, jotka eivät ole yksi yhteen yksityisen puolen lainsäädännön kanssa. Esimerkiksi eläkekarttuma on jatkossakin julkisella ja yksityisellä puolella erisuuruinen, samoin lain valmistelun viime vaiheessa mukaan tullut niin sanottu turvalauseke, jossa taataan, että samanlaisella työuralla, työhistorialla, olevat ihmiset kunta-alalla eivät jää yksityisten alojen alle eläkkeissään. Tämä on merkittävä yksityiskohta tässä laissa. Eli tämä on kokonaisuus, jossa on niitä erityisongelmia pyritty ratkomaan, jotka julkisen ja yksityispuolen työhistoriassa tai työelämässä ovat olemassa.

Jos pidetään mielessä yhteisesti hyväksytty tavoite siitä, että työelämässä ollaan pidempään, tämä normeeraus on ollut välttämätöntä tehdä. Se pitää muistaa, että jos henkilön, yksilön, eläkeikä on esimerkiksi 63 vuotta 7 kuukautta ja hän on siihen ikään asti työssä, ei hänen eläkettään normeerata millään lailla. Kun se keskeinen tavoite on, että työssä tulisi pystyä olemaan nykyistä pidempään, olisi uudistuksen tavoitteiden vastaista, ellei tämän tyyppistä yksityiskohtaa tämä laki sisällään pitäisi. Emme kai me saa kannustaa siihen, että jäädään aikaisemmin eläkkeelle kuin on tarkoitus.

Eräs ongelma, joka on häirinnyt tämän asian käsittelyä, on se, että kukaan ei ole oikein pystynyt sanomaan, mitä tämä esimerkiksi maksaa. Riippuu puhujasta, vähätteleekö hän tämän ongelman suuruutta tai pitääkö hän sitä suurena, mutta kunta-alan osalta puhutaan 0 eurosta 500 miljoonaan euroon vuositasolla. Haitari on aika iso. Tätä eivät ole pystyneet meille selvittämään ammattijärjestöt, eivät toinen toistaan tietävämmät kansanedustajat, ei kuntien eläkelaitos jne., ne tahot, jotka ovat asiasta kiinnostuneita. Yksiselitteisiä lukuja meillä ei ole.

Tämä on oikeudenmukaisuuskysymys, niin kuin täällä on puhuttu, aivan oikein, tämän normeerauksen osalta. Itse katson, että sanan oikeudenmukaisuus alle tämän tyyppinen normeeraus mahtuu.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen valiokuntaryhmän toiminta ja kokoomuksen eduskuntaryhmän toiminta on ollut sangen mielenkiintoista seurattavaa. Me olemme muutaman viime viikon aikana taas saaneet kuunnella Beni-show’ta täällä eduskunnan istuntosalissa. Hänellä on ollut selvät käsitykset siitä, mitä mieltä keskusta on ollut eilen ja tänään ja mitä mieltä on huomenna. Kun lukee sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön n:o 14 tästä eläkelainsäädännöstä, täältä löytyy kolme vastalausetta, ja on sentään yhteen löytynyt kokoomuslaisen edustajan nimi ensimmäiseksi. Toisekseen täällä on vastalause, jossa on osa kokoomuksen valiokuntaryhmästä. Sen tekee mielenkiintoiseksi se, että siellä on valiokuntavastaavan nimi. Mutta joka tapauksessa kokoomuslaiset ovat tänäkin iltana julistaneet hyväksyvänsä nämä yleiset periaatteet, ja sitten heidän toimintansa kuitenkin käytännön tasolla on ollut aika mielenkiintoista seurattavaa, niin kuin äsken totesin. Ehkä meille jossain vaiheessa tämänkin vaalikauden aikana selviää, mikä on kokoomuksen eläkepoliittinen linja.

Nyt tänään äänestetään esimerkiksi normeerauksen osalta tilanteessa, missä kokoomusryhmä tätä normeerauksen poistoa kannattaa, sama ryhmä, joka on tähän asti ollut hyvin huolissaan euroista ja taloudesta. Nyt te olette ainakin eläkepolitiikan osalta avaamassa piikkiä tavalla, joka tulee jäämään seurannan alle, mitä se sitten jatkossa tullessaan tuokaan. Tästä laista te olette aloittaneet, ja me mielellämme hallituksessa kuuntelemme sen päivän, kun kokoomuksella on joku linja. Tämän lain käsittelyyn sitä ei ainakaan ole löytynyt. (Ed. Vielma: Hyökkäys on paras puolustus!)

Seppo Lahtela /kesk:

(Ed. Pulliainen: Sanokaa nyt totuus!) Arvoisa herra puhemies! Suurista toiveista huolimatta tässä ei oikein paljon totuutta voi käyttää, mutta käytyyn keskusteluun viitaten täytyy sanoa, että erittäin mielenkiintoisesta ja vastuuntuntoisesta alasta ja aiheesta on kysymys, kun kunnallisen ja valtiollisen eläkeiän nostamisesta on kysymys. Kyllähän, kun tätä maailmaa kuuntelee tuolla ennen vaaleja, niin aina silloinhan ollaan eläkeikää laskemassa. Normaali terve kansalainen mielellään sitä eläkeikää on laskemassakin, jos se vain suinkin on mahdollista, ajatellen tämän työntekijän asemaa ja kestävyyttä ja jaksavuutta. Mutta kun tätä maailmaa katsotaan, niin ensin tietysti täytyisi pohtia, löytyykö näistä alun perin hallituksen esityksistä mitään myönteistä. Ehkä voisi tietenkin sanoa, että kun eläkkeen karttuminen alkaa jo 18 ikävuoden alusta, niin tässä voisi ajatella, että siinä on jotain rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta olemassa.

Sitten kun tätä maailmaa mennään pidemmälle, niin tietenkin on hyvää myöskin se, että eläke karttuu aina 68 vuoteen saakka. Minusta, kun näitä pitkälti katsotaan tulevaisuuteen, oikeastaan vuosikymmenten päähän pyritään tämmöistä päätöstä ja lainsäädäntöä tekemään, niin olisihan voinut karttua niin kauan kuin on mielekästä työtä ja kykenee töihin tämän 68 vuoden jälkeenkin. Ihmettelen, miksei tätä ole otettu huomioon ja sitten näissä mietinnöissä pohdittu tällaista lähtökohtaa siltä pohjalta, että se olisi voinut olla myöskin mahdollista. Tätä olen jäänyt tässä kaipaamaan.

Mutta jos sitten katsotaan, mitä tämä sisältö muuten on, niin onhan tämä aivan normaali käsittelytapa, normaali menettelytapa. Oikeastaan tässä ilmenevät varsin selkeästi ja hyvin hallituksen ja opposition linjat, ja sitten tietysti voi ajatella myöskin niitä sisältölinjoja, mitä siellä sisällä on olemassa, erilaisten tavoitteitten ja kunkin omien taustaryhmien perusteella. Tässä asiassa olen aika yksinkertaisen vapaa ja helppo puhumaan, kun itse en nyt niin kovasti edusta sen paremmin valtion kuin kunta-alankaan työntekijöitä tässä, mutta kannan syvää huolta heidän kykenemisestään ja jaksamisestaan eteenpäin. Tietenkin, jos ajatellaan, niin tämähän on verhoutunut näihin vastalauseisiin ja eduskunnan lausumaehdotuksiin, mitkä sitten tulevat. Tarkoitan vastalauseilla, että niillä on pyritty parempaan, ja sitten näillä lausumaehdotuksilla ikään kuin koko valiokunta lausuu ja yhtyy tähän asiaan.

Mutta sen verran voisin sanoa, että kun eilen tässä todistelin toisen asian yhteydessä, mikä merkitys eduskunnan lausumilla on, niin kyllähän nämä nyt eivät mahdottoman paljon tätä asiaa eteenpäin vie, mutta onhan näihin helppo vedota, ja niin itsekin aion tulevaisuudessa käyttää tätä nyt puhuttua puheenvuoroa runkona siinä, että eduskunnan lausumilla on edellytetty, että nämä asiat tulevat kuntoon, ja kyllä kai ne tulevat, kun näin itsekin nyt täältä olen puhumassa ja tätä vääntämässä.

Mutta sen voisin tässä todeta, että kun useissa puheenvuoroissa on kannettu huolta palomiesten iästä ja eläkeiästä, niin kyllähän se täältä nyt löytyy, sillä kun puhutaan yhteiskunnallisesti tärkeistä, turvallisuuteen tai työn vastuullisuuteen kuuluvista asioista, niin siinä varmaan palomiehiä tarkoitetaan. En ole mikään ennustaja, mutta kovin kauan menee, ennen kuin se kuntoon tulee ja järjestyy. Pidän aika ihmeenä, ettei tähän asiaan ole löytynyt sitten suoraan sellaista ratkaisua, että osa palomiehistä voisi jäädä eläkkeelle selvästi aikaisemmin ja osa vähän myöhemmin, kun siihen kerran tahtoa vaan olisi ollut olemassa, mutta ehkä tämä kova kuri ja järjestys ei ole sitä mahdollistanut.

Samoin todetaan myöskin fyysisesti rasittavien matalapalkka-alojen työterveyshuollon ja työsuojelun mahdolliset puutteet jne. Tässä asiassa tulee sitten työterveys, työssäjaksaminen ja työkuntoisuus esille. Kun tuolla työhuoneessa kuuntelin tätä asiaa, niin ed. Akaan-Penttilä kantoi huolta tämän pätevän lääkärin, asiantuntijalääkärin roolista, ja lausunnon ja kokemuksen perusteella ed. Akaan-Penttilä lääkärinä tuntee tämän asian kyllä, miten tämä työssäjaksaminen ja aito sairaus ja sairaseläkekysymys on olemassa sitten tähän asiaan. Sen pohjalta arvostan erinomaisen paljon ed. Akaan-Penttilän kertomaa tässä asiassa, että nyt erittäin paljon tehdään päätöksiä, joko eläkepäätöksiä tai enimmäkseen hylkäyspäätöksiä, mitkä tehdään niin sanottuna etätyönä ja todetaan, että eläkkeenhakija on kaukaa katsottuna työkykyinen vaikka hän ei sitä olekaan. Toivoisin, että tähän asiaan nyt sitten erityisesti kiinnitettäisiin myöskin näitten lausumien kautta huomiota ja otettaisiin kantaa niin, että nämä asiat etenisivät.

Herra puhemies! Yleismaailmallisesti voisin todeta, että sellaiset ihmiset, jotka eivät töihin kykene, pitää päästää eläkkeelle, ja ne, kellä on työhaluja, sitä halua pitää erityisesti innostaa ja lisätä, ja heidän antaa olla niin kauan töissä kuin mahdollisuutta ja käyttöä on olemassa. Mutta palomiesten osalta: silloin, kun palomies ei piipulle kykene kiipeämään eikä katolle nousemaan, parempi olisi panna eläkkeelle, ennen kuin hän tippuu sieltä katolta taikka tikkailta tai piipulta alas. Tämän pohjalta tämä henki voisi olla olemassa.

Herra puhemies! Voisin niin sanoa, että tämä puheenvuoroni ei ole suoraan mietintöjen puolesta mutta ei myöskään vastaan, jolloin ilmeisesti tästä eduskunta tulee tekemään melko hyvän päätöksen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Puutun vain pariin asiaan tässä yhteydessä. Kun olen ollut tässä jo aika pitkään Kunnallisen työmarkkinalaitoksen valtuuskunnan jäsen, yksi niistä yhdestätoista, jotka ovat ottaneet vastaan kunnallisen puolen työnantajan vastuut ja velvollisuudet, niin siinä yhteydessä on tullut tavallaan asiassa sisässään sidotuksi siihen, että tämä kolmikannassa luotu ratkaisu on nyt sitten hyväksymisen veroinen asia, olkoonpa sitten mikä tahansa muutoin.

Totean kuitenkin sen, että tässä on kysymys erittäin suuresta tulonjakoasiasta yhteiskunnassa. Kun tiettyä kakkua jaetaan, niin siinä täytyy jonkinlainen ratkaisu puolesta ja puolesta löytää, ja tässä se nyt on tässä vaiheessa historiaa asettunut siihen jamaan, missä se nyt tällä hetkellä on. Silloin kun ruvetaan kannustamaan siihen, että on yhä pitempään kunnallisessa työtehtävässä mukana, silloin tietysti täytyy osoittaa palkitsevuutta siinä, että työssänsä pysyy, muutenhan se ei käytännössä toteudu. Elikkä jos ei siitä mitään lisää liksaa saa, eivät ihmiset suostu 63 vuodesta 65 vuoteen saakka työssä olemaan.

Tämä taitettu indeksi, josta me olemme äänestäneet täällä varsin monta kertaa jo, on eräällä tavalla tätä samaa kokonaisuutta. Henkilökohtaisesti totean, että yhteiskunta on rehelliseltä työtuloltaan siinä määrin vaatimaton, että se on joutunut tämän laatuisen taitetun indeksin järjestelmän luomaan. Toivoisi, että kestävän kehityksen ajatusten mukaisesti olisi varaa parempaan, koska eihän tämä oikeudenmukainen tulonjakomielessä ole, mutta se nyt on sekin näin, raja on tähän vedetty.

Sitten, arvoisa puhemies, se asia, jonka tiimoilta varsinaisesti tulin, on palomiesten eläkeikäasia. Kunnallinen työmarkkinalaitoshan on joutunut ottamaan vastaan sinä aikana, kun olen ollut sen valtuuskunnan jäsen, palomiesten pitkiä lakkoja, todella, sanotaanko, ylipitkiä nykyajan katsannossa, jopa niin, että on muodostettu uusi ammattiliittokin, SPAL, joka on ajanut lakolla asiaansa. Siinä on ollut paitsi ansiot ja muut palvelussuhteen ehdot, myöskin eläkeikä.

Olen henkilökohtaisesti tullut erittäin vakuuttuneeksi siitä, että nykyisellään tämä järjestelmä ei kerta kaikkiaan toimi. Miltä kannalta tätä asiaa pitäisi tarkastella? Minusta pitäisi tarkastella meidän kansalaisten kannalta, joittenka elämää ollaan suojelemassa ja pelastamassa. Jos olemme sellaisessa tilanteessa, että sieltä savun, kaasun, läpi pitäisi meidät pelastaa ja pelastaja ei ole siinä fyysisessä ja henkisessä kunnossa, että siitä selviytyisi, niin siinähän potkaisee tyhjää molemmat huonoimmassa tapauksessa. Kun sitten on esitetty sellainen ratkaisu tähän, että pelastuslaitoskohtaisesti jaettaisiin tehtävät sillä tavalla, että alle 55-kesäiset olisivat näissä tehtävissä, niin nykyisellään vaan sitä henkilökuntaa on sen verran vähän pelastusyksiköissä, että tämä homma ei näin onnistu, elikkä se putoaa pois, elikkä siinä täytyy löytää lisää tekijöitä ja toimijoita, että tämä homma onnistuu. Se on ihan selvä asia.

Edelleen, kun ed. Soininvaara totesi, että tämä on palomiesten porukan sisäinen asia, millä tavalla tämä hoituu, rohkenen olla puolueen puheenjohtajan kanssa aivan eri mieltä. Ei tämä homma tällä tavalla kerta kaikkiaan toimi alkuunkaan, ei missään nimessä. Silloin, kun on kysymys siitä, että meillä on palomiesten lakko, joka kestää 5 viikkoa ja 6 viikkoa ja milloin mitenkin, niin ei siinä nyt ilmoiteta työnantajalle vaikka kuinka ronski-hilkka olisi siinä tehtävässä, että joo, jakakaa liksat keskenänne ja me odotamme, että pääsette tulokseen ja palaatte töihin. Eihän se tällä tavalla toimi. Ei se toiminut Lääkäriliitonkaan kanssa tällä tavalla, ei alkuunkaan, vaan se oli sillä tavalla, että se siitä työnantajan kukkarosta otetaan ja se on siitä yleisestä isosta potista, johonka sitten veronmaksajilta otetaan liksaa niin paljon, että tästä kohonneesta palkkatasosta selvitään. Kun eläkeikä ja palkkaus ovat samallaan samassa korissa, elikkä jos olet vähän kauemmin, niin sitten maksetaan sitä normaalia palkkaa, niin ei silloin voida tätä tehtävää, tällaista ratkaisua, siirtää ryhmän sisäiseksi tulon ja varallisuuden jakomalliksi, vaan se on hoidettava yhteiskunnan taholta aivan perinteisellä tavalla.

Tässä rohkenen olla siis ed. Soininvaaran kanssa aivan eri mieltä. Kun vuonna ... (Ed. Gustafsson: Ed. Pulliainen tunteekin ay-toimintaa!) — Hiukan, joo, yli 10 000 kokousta istunut niissä. — Vuoden 2002 valtiopäivillä minulla oli semmoinen vaikutelma, että sillä lausumalla, joka silloin täällä kai yksimielisesti hyväksyttiin, tämä asia tuli silloin kuntoon ja hoitoon, vaan eipä ole tullut. Tosin aikoinaan jo valtiovarainministeri Iiro Viinanen käveli tässä edessä ja huuteli meille täällä salissa oleville, että ei näillä ponsilla mittään merkitystä ole.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun tänä iltana puhuttiin monia asioita, en pitkitä sitä toistamalla näitä samoja asioita. Haluan vaan todeta sen, että eläkelakien tavoitteena on eläkeiän nostaminen yhteiskunnassamme. Se on valtavan hyvä ja tärkeä asia, sen me jokainen tiedämme, mutta kyllä se aika monimutkainen juttu on. Mielestäni se ei onnistu pelkällä rahalla. Tiedän, että tutkimusten mukaan työssä olevista tällä hetkellä 50 prosenttia kokee työväsymystä ja 5 prosenttia syvää työuupumusta, ja pelkällä rahalla eivät nämä henkilöt nosta työssäoloaikaansa, vaan tarvitaan monia työyhteisön ja työsuojelun kehittämiskeinoja, kuten meillä valiokunnassakin todettiin.

Eniten tietysti kannan huolta näistä uupuneista ja näistä työväsyneistä, miten heidän työikänsä saadaan nousemaan, mutta myös niistä, jotka tällä hetkellä tekevät hyvin vaativaa työtä sekä fyysisesti että psyykkisesti kuormittavassa työssä, kuten nyt täälläkin mainitut terveydenhuoltoalan henkilöt ja palomiehet. Nämä ovat niitä ammattihenkilöitä, joiden eläkeikää on nostettu tässä jo muutama vuosi sitten ja nyt sitä nostetaan uudelleen. Mielestäni se ei ole ihan reilua. Mutta vielä enemmän korostan sitä, että tarvitaan useampia keinoja kuin pelkkä eläkkeitten nostaminen.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ensiksi toteaisin: Täällä ed. Rehula heristeli meille sormea, kuinka pitää olla vastuullisia näissä eläkeasioissa. Vähän yli vuosi sitten vaadittiin tässä heidän ryhmänsä taholta pohjaosan leikkauksen hyvittämistä, taitetun indeksin hyvittämistä ja kaksoisleikkauksen hyvittämistä ja mitä niitä kaikkia olikaan ja sanottiin, että ne ovat suurimpia vääryyksiä tässä maassa. Minä sanon, että kokoomus on vastuullisempi oppositiopuolue tänä päivänä kuin keskusta oli edellisellä eduskuntakaudella, että sillä tavalla pitää antaa tunnustus näille vaatimuksillekin.

Mutta niin näkyy olevan taitetun indeksinkin kohdalla. Kyllä se näkyy riippuvan siitä monen kohdalla, onko hallituksessa vai oppositiossa, että sen mukaan sitten äänestellään tässä. Siten pitäisi olla vastuullisia eläkeläisiäkin kohtaan, kun niitten kanssa keskustellaan ja vaalipaneeleissa ollaan, ollaan sitten oppositiossa tai hallituksessa, että puhuttaisiin aidosti, mitä mieltä ollaan ja halutaan täällä sitten tehdä. Ymmärrän sen kivun, mikä on hallituspuolueissa ololla ja oppositiossa ololla. Sitä sain tuta viime eduskuntakaudella.

Mutta täällä nyt palomiesten asioista on paljon puhuttu ja kaikki ovat ymmärtäneet palomiehiä, niin hallituspuolueen edustajat kuin oppositionkin edustajat. Kyllä suuresti ihmettelen, jos nyt ei palomiesten asioita korjata. Kun tuossa puhuttiin aikaisemmin, mikä vastuu eduskunnalla on ja että se ottaa päätökset omiin käsiinsä tarvittaessa, niin kyllä täällä niin monta kannattavaa puheenvuoroa on tullut tähän palomiesten eläkeikään, että se pitäisi pudottaa siihen 55 vuoteen, että nyt se pitäisi kyllä tehdä. Joka tämän jälkeen rupeaa puhumaan, että palomiesten eläkkeille pitäisi jotain tehdä, sitten voi mennä peilin eteen katsomaan, mitä tuli silloin tehtyä, kun se asia oli tässä salissa esillä. Ne ovat raskaita töitä, niin kuin täällä on todettu, savusukellukset ja ambulanssityöt ja tällaiset, ja yötyökin rasittaa ihmisiä. Itse pitkään työsuojelutyössä mukana olleena olen kuunnellut tätä ja tiedän sen, että yötyössä ei pitäisi yli 50-vuotiasta ihmistä pitää. Se ei sitä rasitusta jatkuvasti kestä ja niitä vuororytmien vaihtoja.

Yleensäkin yhteiskunnassa pitäisi, kun eläkeikää mietitään ja sitä, kuinka kauan on työssä mukana, ottaa huomioon se, kuinka kuluttava se ammatti on, missä ihminen joutuu tekemään työtä joskus olosuhteitten pakosta, kun muuta työtä ei ole.

Täällä on verrattu palomiesten ammattia muihin ammatteihin, tässä on kaivosammatti ja sitten valimo- ja masuunityöntekijöitten ammatit. Näitä pitäisi nyt ruveta pohtimaan, että tällaiset laskettaisiin vähän aikaisemmin eläkkeelle, jotka tekevät kolmivuorotyötä ja tällaisia raskaita töitä. Samoin on kerrottu hoitoalalta. Sen uskon. Varmaan kolmivuorotyössä keskussairaaloissa ja muualla jotka ovat töissä, se on kovaa työtä ja se pitäisi huomioida myös. Sitten on melkoinen määrä ammatteja, joissa tehdään työtä, kun auringonvaloa on ja muutama tunti päivässä. Niiden pitäisi tehdä pitempään työtä kuin tällaisten, jotka raskaita töitä tekevät. Minä en tiedä, pohtiko valiokunta näitä ongelmia. Tietenkin mietinnössä huomioitiin näitä raskaita töitä, mutta noin yleensä yhteiskunnassa pitäisi ruveta tältä kannalta asioita katsomaan.

Täällä ed. Vahasalo aikaisemmin syytti suuria ikäluokkia, että ne meinaavat maksattaa suurten ikäluokkien jälkeisillä ikäluokilla sitten viulut, kun ovat itse eläkkeellä. En asettaisi eri ikäluokkia vastakkain. Se on vaan Suomessa ollut niin, että aina ne, jotka ovat työssä, ovat maksaneet eläkkeellä olevien eläkkeet, ja minä luulen, että niin tulee olemaan vastaisuudessakin. Joku oli laskeskellut tätäkin problematiikkaa, paljonko se suurten ikäluokkien elättäminen maksaa sen jälkeisille ikäluokille. Kun oli laskettu, mitä suurten ikäluokkien jälkeiset ikäluokat saavat esimerkiksi perintöjä suurilta ikäluokilta, niin ne ovat paljon isommat kuin se, mitä ne ikäluokat joutuvat eläkkeitä maksamaan. Onko sitten lähdettävä siitä, että kenellä nyt sattuu olemaan jotain perittävää, hän syö sen ennen kuin menee hautaansa, jos ei tässä muuta tule eteen? Muuten ei enää siitä lähtökohdasta lähdetä, että ne, jotka ovat töissä, maksavat niitten eläkkeet, jotka ovat eläkkeellä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituspuolueiden edustajat esittävät kyllä muunnettua totuutta sanoessaan, että kenenkään eläke ei huonone, jos normeeraus jää voimaan. Näin asia kyllä ei ole, sillä palkansaajajärjestöjen juristit ovat meille kyllä moneen kertaan laskeneet, että jos julkisen sektorin eläkkeet nyt normeerataan, pienentää se selvästi palkansaajien eläkkeitä nykytilanteeseen verrattuna ja siihen verrattuna, mitä yksityiset eläkkeensaajat saavat. Eli pienituloinen perushoitaja jäädessään eläkkeelle 63-vuotiaana saa normeerauksen vuoksi pienempää eläkettä kuin nykylainsäädännön mukaan. Mitä se sitten maksaa? Se ei suinkaan maksa 500:aa miljoonaa euroa vuodessa, vaan 0—500 miljoonaa euroa 30 vuodessa. Nyt on laskettu, että suurin osa näistä terveydenhuollon ihmisistä jää eläkkeelle jo ennen 63:a vuotta eli he jää työkyvyttömyyseläkkeelle, jolloinka heille ei tule tätä normeerausta. Sen takia normeerauksen poistamisen kustannus tulee olemaan varsin kohtuullinen. Sen takia se olisi kyllä erittäin kohtuullista tehdä.

Jukka  Gustafsson  /sd:

Arvoisa puhemies! Oli hyvä, että ed. Asko-Seljavaara korjasi tämän virheen, joka ilmeisesti epähuomiossa joltakin, oliko se ed. Rehula, lipsahti.

Mutta edustajat Rehula, myöskin edustajat Risikko, Lahtela ja monet muut ovat kytkeneet tähän tärkeään asiaan mielestäni hyvällä tavalla tämän laajemman työelämän kehittämisen näkökulman, ja täytyy myöskin sanoa työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajan roolin kautta, että valiokunta on ylipäätänsä mielestäni onnistuneesti tähän mietintöön ottanut mukaan sen, kuinka ensisijaisen tärkeätä on työelämän kehittäminen osana sitä tavoitetta, että eläkkeelle siirtymisen ajankohtaa voitaisiin yksilötasolla siirtää, myöhentää.

Valiokunnan mietinnössä on mielestäni aivan oikein myöskin todettu se, kuinka tärkeää tässä yhteydessä on tämä johtamisen kehittäminen ja työolojen sekä henkilöstön vaikuttamismahdollisuuksien lisääminen. Eli niin kuin täällä todetaan: "Hyvällä johtajuudella on oleellinen merkitys toimivalle työyhteisölle." Olen eri yhteyksissä joutunut itse toteamaan sen karun tosiasian, että aivan liian monelta suomalaiselta työntekijältä, on sitten valtion, kunnan tai yksityisen, puuttuu sen kaltainen lähimmän esimiehen tuki, ymmärrys ja oivallus, mitä tämän päivän hyvä johtaminen tarvitsee.

Sain tähän asiaan myöskin hyvin vahvan tuen Työterveyslaitoksen professorilta, joka eräässä tilaisuudessa puhui seniorityöntekijän arvostamisesta ja hänen elämäntilanteensa ymmärtämisestä. Ymmärrän hänen tarkoittaneen tällä seniorityöntekijällä noin 55—60-vuotiasta, ehkä vähän ylikin olevaa, työntekijää, joka vaatii tämän päivän nopeasti teknologistuvassa ja työntekijän kannalta monessa mielessä vaikeutuvassa työpaikassa omansa kaltaista johtamista. Sen takia minusta oli tärkeää huomata, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on tämän asian erinomaisella tavalla halunnut ottaa tähän mietintöön mukaan.

Kun ihmisiä kohdellaan työelämässä aivan liian paljon huonosti, niin siitä seurauksena sitten ovat nämä huikeat sairauspoissaolot ja niistä aiheutuvat kustannukset niin kunnille kuin valtiollekin. Tein vajaa kuukausi sitten kirjallisen kysymyksen, kun sain Tampereen poliisilaitokselta tiedon, että sairauspoissaolot ovat kasvaneet niin, että ne ovat 26 sairauspäivää vuodessa poliisia kohti. Sehän on aivan kestämätön tilanne, joka sitten kertoo ikään kuin sen työyhteisön ehkä työn raskaudesta, monista ongelmista jne. En nyt halua, että tähän esimerkkiin takerrutaan sen syvällisemmin. Vastaavan tyyppisiä esimerkkejä voi löytyä ja aika läheltä, esimerkiksi eri kuntatyöntekijäryhmistä. Tämä on todella vakava paikka suomalaisessa työelämässä ja myöskin osana eläke- ja yhteiskuntapolitiikkaa. Muuten meidän käy huonosti, jos meiltä karkaavat hyvistä tavoitteista huolimatta kuusikymppiset ja vähän yli olevat työntekijät.

Sitten, arvoisa puhemies, haluan myöskin itse tästä ajankohtaisesta eläkepoliittisesta kysymyksestä ihan suoraan sanoen eduskunnan pöytäkirjoihin todeta sen, että sosialidemokraattisella sosiaali- ja terveysvaliokuntaryhmällä ja koko eduskuntaryhmällä oli selkeä tavoite pyrkiä saamaan parannuksia tähän hallituksen esitykseen. Suoraan sanoen ne kaatuivat keskustan ja Rkp:n vastustukseen. Tämä päivä ei ole ollut paras päivä punamultahallitusyhteistyön kannalta. Pieniä lommoja on tullut. Punamulta, joka on vahva maali, kestää ne kyllä, mutta sosialidemokraatit olisivat halunneet kuntatyöntekijöitä, nimenomaan naisvaltaista alaa — merkittävä osa pienituloisia naistyöntekijöitä — palkitsevamman ja suosivamman ratkaisun. Käsitykseni mukaan sellainen, mitä eduskuntaryhmämme ajoi ja toivoi, olisi ollut ministeri Mannisen viime vuoden joulukuussa esittämä normeerausmalli, jossa normeeraus olisi tehty 65 vuoden iästä henkilön todelliseen eläkkeellejäämisikään eikä 63 vuoden iän mukaan. Mutta tämä ei nyt sitten hallitusyhteistyökumppaneille kelvannut, ja kun pelisäännöt ovat ne mitkä ovat, niin on sitten jouduttu etenemään tällä hallituksen esityksellä.

Se, mistä mieleni on hyvä ja varmaan monien muidenkin sosialidemokraattien, on se, että silloin kun tätä hallituksen esitystä valtioneuvostosta tuupattiin eteenpäin, sosialidemokraattisen hallitusryhmän toimesta onnistuttiin ajamaan turvalauseke, joka pitää huolen siitä, että kunta-alan työeläke ei mene alle yksityisalojen työeläketason. Sitten olen myöskin tyytyväinen siitä, että sosiaali- ja terveysvaliokunta on mietintöönsä laittanut tällaisen vahvan seurantaponnen, joka nyt sitten edellyttää seurantaa ymmärtääkseni vähän laajemmastakin eläkepoliittisesta näkökulmasta, mihin tämä hallituksen esitys ja sitä tukeva valiokunnan mietintö ja lait sitten tätä kehitystä ovat johtamassa.

Mutta kuten sanoin — ja sanotaan nyt lopuksi vielä ainakin jotakin myöskin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtajan vastuunalaisen tehtävän kautta — minulle jää huono mieli siitä, jos joudun kohtaamaan Tampereella Tammelantorilla tai Helsingin Kauppatorilla pienituloisen kunta-alan työntekijän, joka sitten tiukkaa mahdollisesti sitä, että hänen eläkkeensä on joutunut huonon kohtelun piiriin. Mutta haluan nyt uskoa, että näitä nyt sitten on mahdollisimman vähän ja että tämä turvalauseke, jonka sosialidemokraatit saivat aikaiseksi, kun tätä esitystä valtioneuvostossa sorvattiin, on takeena sitten siitä, että tällaisia kohtuuttomuuksia yksittäisten ihmisten kannalta ei pääse tapahtumaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Soininvaara esitti huolensa ja jossain määrin syytöksensäkin siitä, että me, jotka allekirjoitimme tuon minun vastalauseeni, olisimme ikään kuin unohtaneet kuntatalouden vaikeudet. On kuitenkin pakko todeta, että siitähän tässä ei ole kysymys, kun puhutaan normeerauksesta. Siltä osin kun eläkkeet nyt tämän ratkaisun osalta nousevat, ja kyllä ne nousevatkin ja eläkekustannukset lisääntyvät, niin ne lisääntyvät lähes yhtä paljon riippumatta siitä, olisiko tämä tasa-arvon turvaava normeerauksen poistaminen tehty vai ei. Asia on nimittäin niin, että kolmen vuoden takaisen viimeisen tilaston mukaan yli 63-vuotiaita, joita tämä teoreettisesti voi koskea, oli palveluksessa yhteensä 1 381 henkilöä. Vaikka he kaikki olisivat hyötyneet normeerauksen poistamisesta, niin se enimmäiskustannus siitä olisi ollut tällä joukolla 285 000 euroa per vuosi.

Tässä on kysymys tasa-arvosta, tässä ei ole kysymys kuntien kustannusten räjähdysmäisestä noususta. Kysymys on siitä, minkälainen hinta tasa-arvosta halutaan maksaa. Kun ed. Gustafsson tapaa sen pienen kuntaeläkeläisen siellä Tammelantorilla, tämä ehkä voi kysyä muun ohella myöskin sitä, onko minun tasa-arvoni verrattuna yksityissektorin eläkkeensaajiin näin halpa. Siitä on tässä lopulta kysymys.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan niin kuin täällä muutama muukin kansanedustaja on aluksi todennut, olen todellakin vapaa puhumaan tässä asiassa. En ole sen kummemmin KTV:n jäsen kuin saanut kyseiseltä KTV:ltä minkäänlaista vaalirahoitustakaan, elikkä olen täysin vapaa tästä asiasta keskustelemaan, minkäänlaisia likaisia jauhoja ei ole pussissa.

Käsittelyssä oleva hallituksen esitys on jatkoa viime kauden yksityisten alojen TEL-paketille. Monia hyviä asioita on mukana, sellaisia, joita on pitkään toivottu, muun muassa eläkekarttuma, joka alkaa jo 18-vuotiaana. Täällä on käyty aika paljon tätä pakettia läpi, ja kun ilta on pitkällä, niin en lähde sitä toistelemaan.

Monin tavoin myönteisessä TEL-ratkaisussa olevat huonot kohdat, muun muassa taitettu indeksi ja vasta tulevaisuudessa merkityksensä näyttävä elinaikakerroin, tulevat olemaan mukana tässäkin ratkaisussa. Näitä kitkeriä mausteita ei valitettavasti saatu neuvottelemalla ulos varhaisemmasta TEL-ratkaisusta, vaan jouduimme tuolloin pitämään ne mukana kokonaisuudessa, ja niin se paketti tuli hyväksyttyä hyvine ja huonoine puolineen, ja nyt sitten yhtenäistymisen myötä nämä tulevat mukaan myös tähän kunnalliseen eläkejärjestelmään.

Syynä tässä taitetussa indeksissä, josta täällä on paljon puhuttu, ei suinkaan ole paha tahto, vaan olemassa oleva tilanne: väki vanhenee, eläkkeistä on noin 25 prosenttia rahastoituna, loput tulevat työntekijöiltä ja työnantajilta, huoltosuhde heikkenee, ja jotain on tehtävä, jotta sitten nuoret eivät joudu kohtuuttomaan tilanteeseen rahoittaessaan meidän, vanhempiensa, eläketurvaa. Rehellisyyden nimissä toivonkin, että kun näistä indeksiasioista puhutaan, niin kerrottaisiin myös tuo mitalin toinen puoli ja se, mitä se sitten tarkoittaa eläkeläisten lapsille ja lapsenlapsille. Itse olen todennut, että kun sen asian kertoo, niin useimmat eläkeläiset haluavat kuitenkin hyvää myös omille jälkipolvilleen ja katsovat tätä asiaa jonkinlaisesta ikäkausinäkökulmasta aika tasapainoisesti kuitenkin.

Myönteisiä puolia mietinnössä ovat myös muun muassa vakava huoli ihmisten jaksamisesta työelämässä ja vaatimus työelämän kehittämisestä. Fyysinen ja psyykkinen kunto ovatkin kaiken työssä jaksamisen perusta. Raha ei todellakaan yksin riitä, viihtyvyys ja ylipäätään kyky ja voima tehdä työtä merkitsevät, ja toki sitä työtä pitää sitten myös olla myös vähän ikääntyneemmälle, jotta hän voi siellä työelämässä jatkaa, ettei koko laki jää hymistelyksi. Tunnustamme sitä tai emme, niin ikäsyrjintä on työpaikoilla arkipäivää. Vanhat, inhimillisesti ottaen nuoret, mutta työnantajien näkökulmasta jo vaarallisen vanhat ihmiset saavat mennä. Pätkätyöt ja epävarmuus vaivaavat ja vaikuttavat sitten siihen jaksamiseen ja työssä viihtymiseen.

Hyvä on siis, että asiasta kannetaan huolta, ja täytyy toivoa, että huoli menee myös tämän salin ulkopuolelle, sillä yksinhän ei tässä talossa asialle voida mitään tehdä.

Lisäksi yhdyn niihin täällä esitettyihin kantoihin, ettei fyysisesti kuormittavassa ammatissa ole laajasti edes mahdollista jaksaa vanhuuseläkeikään asti, saati pidemmälle, ja viittaan tässä muun muassa palomiehiin, mutta myös vaikkapa sukeltajiin tai hoitoalan työntekijöihin. Luotan kuitenkin, että tähän asiaan palataan jatkossa. Sen verran kovasti se on ollut esillä, ja siitä on ilmeisesti jonkinlaista selvitystä tulossa.

Hyvä on myös muun muassa niin sanottu turvalauseke, jonka sisältö on täällä useaan otteeseen kerrottu, ja hyvä asia on myös, että kiinnitetään huomiota eläkelaitosten lääkäritoimintaan. Siitä ovat monet kansalaiset ottaneet yhteyttä, ja asia koetaan oikeusturvan kannalta kyseenalaisena.

Siinä ruusut. Risupuolta lyhyesti. Harmillista on, että laissa ei ole yksityisen paketin malliin pitkää ja reilua siirtymäaikaa, vaan lähtö on leikaten. Ikävintä tässä laissa lienee niin sanottu normeeraus, joka on täällä esitelty puolesta ja vastaan. Aika ymmärrettävää on, että kukaan ei ihan tarkalleen tiedä, mitä se tulee maksamaan, joten sellaista haromista sen summan suhteen tässä on ollut. Mutta lähtökohtaisesti sen perustan, mistä siinä on kysymys, alan ihmisen ovat kyseenalaistaneet, ja minun mielestäni ihan syystä. Erityisen pahalta tuntuu se, että normeeraus kohdentuu erityisesti juuri pienipalkkaisiin, usein naistyöntekijöihin, joiden palkka ja sitä kautta myös eläke on muutenkin jo varsin pieni.

En halua tässä kuitenkaan alkaa ruoskia tai syytellä sen kummemmin omia kuin hallituskumppaninkaan neuvottelijoita. Totean vain, että äärettömän ikävää on, että tällaista isoa, merkittävää, pitkäkestoista ratkaisua tehtäessä emme pärjänneet näissä neuvotteluissa. Oman ryhmämme tahto oli se, että tähän olisi muutos saatu. Mitä sitten matkan varrella on tapahtunut, en tiedä, mutta hallituksen esitys jäi voimaan. Itse en pidä tätä ratkaisua riittävänä. Mielestäni tässä on ihan selkeästi kyse oikeusturvakysymyksestä, ja mielestäni normeerauksen tarkoittamaa ansaittuun työeläkkeeseen puuttumista ei ainakaan oma oikeudentajuni voi hyväksyä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Eri puheissa ovat nousseet todella esiin tämä palomiesten työn vaarallisuus ja eläkeikä. Tässä puheenvuorossa vielä haluan nostattaa sen, miksi vastalauseessani otin esiin vain nämä palomiehet enkä sitten näitä muita ammattiryhmiä, jotka todella myös tekevät hyvin raskasta ja vaativaa työtä, jaksotyötä, yötyötä, eri vuorokauden aikana, epäsäännöllistä työtä jne., erityisesti sosiaali- ja terveysalalla. Heidän ammattikohtainen eläkeikänsä tulisi myös tarkistaa ja mahdollistaa oikeaan aikaan eläkkeelle pääseminen. Mutta tähän palomiesten tilanteeseen, niin kuin täällä on tullut esille, eduskunta jo aikaisemmin on kiinnittänyt huomiota 2002, ja siinä lausumassa, joka silloin on edellyttänyt selvitystä, siellä on maininta ammattialana palomiehistä. Ja nyt kun kuitenkaan se ei ole edennyt, niin halusin nimenomaan tässä vastalauseeni perustelussa mainita tämän ja haluan kohdentaa, että kysymys on nyt tästä eläkeiästä eivätkä riitä silloin ne tässä valiokunnan lausumissa nostatetut asiat, millä tavalla siellä tulevat kyllä esille työelämän erilaiset vaativat työt, miten niihin tulisi työterveyshuoltoa ja työsuojelun järjestämistä kehittää jne. Mielestäni se on tärkeä asia, mutta ei kohdennu nyt tähän asiaan, joka on tullut valiokunnassa asiantuntijakuulemisessa täysin esille ja joka nyt tulisi kiireesti tehdä ja samalla tietysti puuttua näihin sosiaali- ja terveysalan vaativiin, raskaissa töissä oleviin.

Ja vielä lopuksi haluan sanoa, että kyllä, ed. Gustafsson, toitte esille, että on vähän vaikea kohdata kunta-alan työntekijöitä tämän normeerauksen jälkeen, mutta toivottavasti ette kohtaa paljon. Mielestäni, jos vaikka yhden kohtaa, niin me olemme tehneet epäoikeudenmukaisen lain. Eli joka ikinen yksittäinen, joka kokee tässä, että eläke alenee, osoittaa, että silloin tehdään väärä ratkaisu.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rehula erehtyi illan myöhäistunteina käyttämään perinteistä keskustalaisten tupailtakieltä puhuessaan Ben-showsta näissä eläkekysymyksissä. Hän peräänkuulutti kokoomuksen linjaa asiassa ja osoitti sanoillaan, ettei hän ole seurannut asian käsittelyä eduskunnassa eikä lukenut kunnolla edes edessään olevia papereita.

Mikä on sitten keskustan eläkepoliittinen linja, ed. Rehula? Olen seurannut tai pikemminkin joutunut seuraamaan keskustan edustajien kannanottoja asiassa monien vuosien ajan. Viime vaalien alla olin monissa tilaisuuksissa keskustan edustajien kanssa ja sain jatkuvasti kuulla heidän lupauksiaan äänestäjille, kuinka taitettu indeksi poistetaan ja eläkkeitä korotetaan huomattavasti, mikäli keskusta pääsee hallitukseen. Mitä onkaan tapahtunut? Hallitusohjelmassa on ainoastaan yksi virke eläkeläisten osalta eli kansaneläkkeitä luvataan tarkistaa 7 eurolla vuonna 2006 eli vuotta ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Voiko politiikanteko olla pahempaa lupausten pettämistä kuin tämä, ed. Rehula?

Mitä tapahtuu juuri nyt? Keskusta on hallituksessa ja puolustaa hallituksen esityksiä, joissa tuo taitettu indeksi on mukana. Miten ed. Rehula kertoo tämän kansalaisille, joille keskustalaiset ovat vuosikaudet puhuneet täysin toisin? Tätä eivät muuta miksikään ed. Rehulan hyökkäykset kokoomusta ja sen ryhmän puheenjohtajaa Ben Zyskowiczia vastaan. Puheenvuoro osoitti jälleen kerran uskomuksen siihen, että hyökkäys on parasta puolustamista. Tähän taktiikkaan on, ed. Rehula, kaatunut jo joukkueita parhaillaan käytävissä euroopanmestaruusjalkapallokisoissa, ja suuri vaara on siinä, että kaatuu myös aikanaan keskusta.

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä olemme käsitelleet suuria eläkepoliittisia kysymyksiä. Olemme voineet havaita ja todeta, kuinka raaka on punamultahallituksen eläkepoliittinen linja. Vapaaehtoisten vakuutusten osalta hallituspuolueet ajoivat läpi jääräpäisesti moraalittoman linjan, ja juuri nyt rusikoidaan kansalaisia, niitä kansalaisia, jotka tekevät ja ovat tehneet hyvää työtä kuntien palveluksessa. Suosittelisin ed. Rehulalle kesälukemiseksi teidän omaa vaaliohjelmaanne, vaikkapa edes eläkeasioitten osalta. Ehkä syyskauden alkaessa ääni kellossa olisi hiukan tasaisempi ja tasapuolisempi.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vielma on todellinen kaikkien alojen asiantuntija, (Ed. Vistbacka: Niinhän ed. Rehulakin oli aikoinaan!) sen olemme voineet tänä iltana viimeimmäksi kuulla. (Ed. Vistbacka: Muistakaa, mitä olette puhunut viime kaudella!) Hän neuvoi minua lukemaan keskustan vaaliohjelman. Minulla jonkinlainen käsitys siitä on, koska en ole ihan syytön siihen, mitä siellä lukee. Toivoisin, että ed. Vielma lukisi Matti Vanhasen hallituksen ohjelman. Nimittäin siellä on 21 riviä eläkepolitiikasta, joilla muun muassa kerrotaan, että tämä Puron paketti viedään eteenpäin ja yhteisesti sovitulla tavalla. Tämä on kyllä todella miellyttävää, että olemme saaneet tänne edustajan, joka tietää kuntataloudesta, tietää ympäristönsuojelusta ja tietää monesta monesta muustakin asiasta (Ed. Vistbacka: Ed. Rehula tietää köyhän asiasta!) ja muistaa muistuttaa. Se pitää mielen virkeänä.

Toisekseen normeerauksesta. Ei se ole ongelmaton asia. Sen sanoin edellisessä puheenvuorossanikin, mutta se on tehty ensinnäkin osana kokonaisuutta. (Ed. Vistbacka: Mitä lauselmia, edustaja? — Puhemies koputtaa) Se pitää muistaa. Toisekseen kyse on myös siitä, millaisen viestin vastuulliset hallituspuolueet haluavat antaa siitä, että tämä eläkeuudistus menee läpi. Ed. Gustafsson puheenvuorossaan kertoi, kuka on seppä sille, että ratkaisu on nyt valiokuntakäsittelyn jälkeen tässä muodossaan täällä salissa. Se on hallitusryhmien ensinnäkin yksimielinen hallituksen esitys ja hallitusryhmien hyväksymä. Kuka sanoi juu tai kuka sanoi ei, sen voi jokainen hallitusryhmän kansanedustaja tarkistaa niiltä, jotka ovat neuvotteluja käyneet. Itselläni jonkinlainen käsitys siitä myös on, ja osoittelemisen aihetta tässä on varsin vähän.

Marjaana  Koskinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tästä normeerauksesta on keskusteltu ja ed. Rehula totesi puheenvuorossaan, että normeeraus on oikeudenmukainen, niin miten normeeraus voi olla oikeudenmukainen, jos me vertaamme sitä TEL-pakettiin. Siellä 63-vuotiaan kohdalla, joka saa työeläkettä, jolla on sen verran suuri työeläke, ettei saa kansaneläkettä, ei normeerata. Eli tässä kohtaa normeerataan. Ainoastaan kansaneläkkeen kautta tehdään leikkaus silloin, kun on pienempituloisesta eläkeläisestä kyse, joka saa myös kansaneläkettä.

Ed. Pulliainen totesi puheenvuorossaan, että on kyse kolmikantaesityksestä. Ei ole kyse kolmikantaesityksestä. KTV ja KVL eivät ole hyväksyneet tätä esitystä, joka täällä tällä hetkellä on. Kyse on hallituksen tekemästä esityksestä.

Ed. Kangas totesi, (Ed. Vistbacka: Uskallatteko äänestää vastaan? Äänestäkää vastaan!) että palomiesten eläkeikä hoidetaan tässä yhteydessä. Haluan muistuttaa, että palomiesten eläkepykälät eivät ole auki, ainoastaan tämä ponsilausuma, mikä tässä yhteydessä, vastalauseessa 2, kaiken kaikkiaan on.

Sitten haluan lopuksi myös huomauttaa sen, että kun on keskusteltu siitä, miten eläkkeiden käy, jos verrataan vanhuseläkettä nykyjärjestelmän mukaisesti, on TEL- ja LEL-eläkettä, niin joka tapauksessa tässä uudessa eläkejärjestelmässä eläke nousee. Mutta normeeraus leikkaa sitä, että eläke nousisi vielä enemmän. Tämä on se peruslähtökohta, mistä nyt on keskusteltu. Normeerauksen kohdalla kukaan ei tiedä sen kustannusvaikutusta. Se on 0—500 miljoonaa euroa, ja tämä on tosiaan ollut kovien, kovien neuvottelujen tuloksena nyt täällä niin, että on hallituksen linjan mukaisesti menty, ja henkilökohtaisesti en sitä voi hyväksyä.

Pia Viitanen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka kello on paljon, haluan tämän puheenvuoron käyttää täältä pöntöstä, koska olen jo pitkään tätä asiaa seurannut ja yrittänyt siihen vaikuttaa. Pidän tätä äärimmäisen tärkeänä, puhuttakoon nyt sitten tästä asiasta vähän pitemmän kaavan mukaan.

Näillä eläkeratkaisuilla pyritään siihen, että ihmiset jaksaisivat tai kannustettaisiin ihmisiä olemaan pitempään työelämässä. Kyllähän me kaikki tässä salissa tiedämme, miksi. On suorastaan velvollisuus siihen päin pyrkiä, mutta tietenkin kaiken lähtökohta on se, että pelkillä eläkelaeilla, ovat ne minkä sisältöisiä hyvänsä, me emme yhtäkään ihmistä saa jäämään pitempään työelämään, jos työssä jaksaminen uupuu, jos ihminen on henkisesti tai fyysisesti väsynyt, jos työilmapiiri on huono, jos työkaverit pännivät jnp. (Ed. Vistbacka: Kun te vain koko ajan puhutte siellä, on helpompi lähteä johonkin! — Puhemies koputtaa) — Kyllä minä, ed. Vistbacka, nyt aion vaan puhua, sanotte mitä hyvänsä. Kun tässä on tämä ilta kuunneltu muita, niin eikö demokratiaan kuulu se, Luojan kiitos, että täältä saa puhua!

Siis kenelle tämä oli huomautus?

Minä jo luulin, että minä puhun tähän mikkiin liian kovaa.

Kiitoksia, arvoisa puhemies, tämä oli ystävällistä teiltä!

Eli olin sanomassa sitä, että kaiken a ja o on se työssä jaksaminen ja sen työelämän kehittäminen, työolosuhteiden parantaminen, työn kuormittavuuden vähentäminen ja kaikki keinot siten, että henkistäkin jaksamista edesautetaan eli sitä, että niitä työntekijöitä siellä työyhteisössä aidosti kuunnellaan, aidosti arvostetaan, aidosti välitetään. Esimerkiksi tällä hetkellä kunnissa on sellainen tilanne menossa, että hyvin monessa kunnassa on meneillään erilaisia organisaatiouudistuksia tai on kovasti ulkoistamispaineita tai muita, ja tässä rytäkässä henkilöstö on henkisesti aika kovilla. Sitä kovillaoloa ei yhtään vähennä se, että täälläkin joskus kuuluu joidenkin tahojen äänenpainoista, että kaikki yksityinen on tehokkaampaa tai pitäisi ulkoistaa kuntien palveluita, kun samaan aikaan ne kunnan työntekijät pelkäävät. He kokevat, että miltäs tämä tuntuu, että kun teen arvokasta ja tärkeätä työtä mielestäni, sitten samaan aikaan sanotaan, että joku muu tekisi sen halvemmalla, tehokkaammin ja paremmin. Minun mielestäni tämä ei ole sitä keskustelua, joka edesauttaa sitä jaksamista niillä työpaikoilla. Minun mielestäni olisi hirveän tärkeätä, että myös täältä salista ja kaikista kunnanvaltuustoista meidän politiikkojen suusta tulisi aidosti ulos se, että me välitämme niistä työntekijöistä ja me arvostamme sitä todella raskasta työtä, mitä kunnissa tehdään pienellä palkalla. Se on se ykkösasia. Jos nämä asiat ovat kunnossa, silloin me voimme ruveta puhumaan siitä, jaksaako se ihminen työelämässä pidempään. Tänä päivänä, niin kuin tiedetään tästäkin mietinnöstä ja tiedetään ihan muutenkin, ihmiset eivät jaksa, jäävät aiemmin eläkkeelle, kun eivät jaksa.

Sen takia tietenkin tähän liittyen valiokunnan ponsi on äärimmäisen tärkeä. Minä toivon, että valiokunnan ponsi työssäjaksamisesta, sen edistämisestä, työterveyshuollosta ja kaikista näistä todellakin johtaa konkreettisiin toimenpiteisiin, että se ei nyt sitten jää miksikään sanahelinäksi. Tämä on suorastaan kunnia-asia vahtia, että se ponsi pitää ja sen ansiosta saadaan työssäjaksamista paremmaksi kuin se on tänä päivänä.

On myös hyvä, että valiokunta mietinnössään puhuu siitä, että tulevaisuudessa myös kunta-ala joutuu kovan kilpailun alle eli on saatava osaajia ja ammattilaisia myös kuntiin. Sitä kautta tietenkin olisi ihan mukavaa, jos ne palkatkin jonakin päivänä olisivat vähän parempia kuin tänä päivänä. Tosin olin itse juuri vähän aikaa sitten KTV:läisten tilaisuudessa. Katsoin, että minulla on ihan puhtaat jauhot pussissa, vaikka olenkin KTV:n jäsen. Siellä kyllä nämä ihmiset sanoivat, että paljon tärkeämpää loppujen lopuksi kuin se palkkakaan on kuitenkin se, että olisi varmuus siitä työpaikasta ja tunne siitä, että sitä työtä arvostetaan ja niitä omia terveisiä kuunnellaan silloin, kun työpaikalla kehitetään ja organisaatiota uudistetaan, että tämä asia on vielä tärkeämpää kuin se itse palkka.

No, tämä esityshän sinänsä jo pohjissa oli monissa asioissa ihan hyvä. Tässä oli paljon hyvää sisällä. Tässä todettiin se, että esimerkiksi, kun verrataan yksityiseen ja julkiseen puoleen, tässä poikkeamat ovat julkisen sektorin hyväksi eli siis ihan ok, samoin sitten se, että tässä melkeinpä jokainen ihminen, kunnan työntekijä, saa tällä uudella systeemillä joko saman suuruisen tai paremman eläkkeen kuin saisi olemassa olevalla systeemillä. Tämä on tietenkin äärimmäisen tärkeä asia. Samoin hyvin tärkeä tässä esityksessä oli se valmisteluvaiheessa lisätty TEL-turvalauseke, joka näitä joitain tilanteita sitten auttaa, jos tulisi jotakin ongelmia. Nämä ovat niitä tärkeitä peruslähtökohtia, mitkä tässä ovat hyviä.

Mutta ongelma tähän jäi, minkä toivoin todella alusta asti poistuvan. Jo silloin, kun tätä valmisteltiin, jo paljon aikaisemmin, kun tämä uudistus oli eduskunnassa, yritin vaikuttaa siihen, että se normeeraus olisi saatu erilaiseksi kuin se tässä esityksessä sitten oli. Sen takia tietenkin harmittaa valtavasti se, että lukuisista neuvotteluista huolimatta sitä normeerauspykälää ei nyt tässä sitten neuvottelujen lopputuloksena korjattu. Tuli sitten tämä lausuma, joka sitäkin sitten velvoittaa seuraamaan, miten tässä nyt itse asiassa on käymässä.

Olen itse ymmärtänyt, että tämä normeeraus on lähinnä ongelma juuri niille kunnan työntekijöille, joihin äsken viittasin, kun sanoin, että osa jengistä ei jaksa. Jos henkilökohtainen eläkeikä on yli 63 vuotta mutta 63-vuotiaana olet jo aika rikki, et pääse kuitenkaan työkyvyttömyyseläkkeelle, sitä sinulle ei suoda, siinä vaiheessa tosiasiassa se mahdollisuus jäädä silloin 63-vuotiaana on sellainen, että sitten pienennetään sitä eläkettä, minkä saisi muussa tapauksessa. Tämä on minun mielestäni näitä ihmisiä kohtaan oikeasti todella ongelmallinen.

Juttelin äsken valiokunnan puheenjohtajan kanssa, ja hän sanoi, että joidenkin laskelmien mukaan, jos ihminen 63 vuoden jälkeen jaksaa vielä viisi kuukautta punnertaa, sitten tämä normeerauksen vaikutus olisi ikään kuin eliminoitu, että sitten oltaisiin jo omillaan. Se on tietenkin ihan hyvä, jos se on näin, mutta silti tietenkin tähän jää se periaatteellinen ongelma, että periaatteessa näitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat rikki eivätkä millään jaksa mutta eivät pääse työkyvyttömyyseläkkeelle, tämä on heikennys heidän muuten ansaittuun tasoonsa. Tosin olen käsittänyt, että se ei taas tämänhetkisestä tilanteesta kuitenkaan huonone, niin kuin se ei saisi sitten huonontua. Tästä olen todella pettynyt ja pahoillani, että tämä tähän sitten jäi.

Kuten täällä on usein todettu, sosialidemokraatit ryhmänä halusivat tähän muutosta. Ensin oli vaihtoehto, että normeerauksen jälkeen karttumaa olisi nostettu 1,9:ään. Kun se ei käynyt, tuli tämä niin sanottu Mannisen malli, jossa normeerausta olisi lievennetty. Sekin mielestäni olisi ollut parempi vaihtoehto kuin ei mitään. Mutta nyt sitten jäljelle jäi se ei mitään -vaihtoehto ja sitten tämä ponsi, jolla seurataan. Minä nyt haluaisin tässä todeta, että minä sitten edellytän, että se ponsi myöskin tässä tapauksessa pitää, eli jos me nyt huomaamme sitten tässä seurannassa, että tämä aidosti on vaikuttanut joidenkin ihmisten eläkkeisiin jollakin erityisen negatiivisella tavalla ja vielä mittavassa määrin, siinä kyllä täytyy sitten toimenpiteisiin ryhtyä, kun tämä ponsi nyt tämä ratkaisumme sitten tässä asiassa oli.

Mutta ymmärrän hyvin sen, puhemies, että ei se nyt kauhean oikeudenmukaiselta tietenkään tunnu, kun kuntapuolelle tulee tietenkin se superkarttuma 4,5 mutta siellä yksityisellä puolella tämä riittää. Kuntapuolella tulee sitten tämän superkarttuman lisäksi tämä keppi, eli siellä on porkkana ja keppi, kun taas toisella puolella on pelkkä porkkana. Ymmärrän hyvin, että se tuntuu sitten epäoikeudenmukaiselta.

Mutta tämä tältä erää, puhemies, jatketaan tästä eteenpäin. Seurataan tarkkaan ponsien toteutumista.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Eläkeläiset sanovat taitettua indeksiä hiljaiseksi rosvoksi, joka puolihuomaamattomasti vie eläkkeestä koko ajan. Tämä eläkeläisten käsitys on oikea. Taitettu indeksi on vuosien 1996—2003 välillä pudottanut työeläkettä jo 5 prosenttia verrattuna parempaan indeksiin, joka on käytössä alle 65-vuotiaitten osalta ollut. Siis varsin huomattava eläkeleikkaus on tapahtunut.

Tässähän tulee tapahtumaan ja käymään niin, että nyt eläkkeet jäävät jatkuvasti jälkeen palkoista. Tämä ero tulee siis kasvamaan palkkojen ja eläkkeiden välillä. Siitä sitten seuraa aikanaan myös se, että yksityisiä eläkevakuutuksia otetaan enemmän ja enemmän. Luulen, että joillakin on hyvin tietoisenakin tarkoituksena ajaa tilannetta siihen, että tämä julkinen eläke, sen merkitys, kutistuu ja sitten vakuutuksin hoidetaan tätä todellista eläketarvetta. Minä en voi tätäkään tavoitetta pitää oikeana. Minusta julkista pitää pitää kunnossa ja sen pitää antaa semmoiset edut ja myös eläkkeet, että niillä pärjää. Tässä ovat nyt isot linjat kyseessä. Tässä on eläkeläisten tulokehityksen kannalta oleellisin asia tämä taitettu indeksi. Se on sitä ollut ja se on sitä edelleenkin. Tästä me emme periksi anna. Me tulemme pitämään kiinni siitä, että taitetusta indeksistä luovutaan. Luulenpa, että seuraava iso kahakka asiassa käydään vuodenvaihteessa, siis täällä eduskunnassa, ennen joulua, jolloin eläkeläisillä alkaa olla jo selvillä se, mitä esimerkiksi viinaveronalennuksen vaikutus heidän eläkkeilleen merkitsee.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Olin ajatellut, että en anna omaa panostani tähän keskusteluun tällä kertaa, mutta kun ed. Rehula täällä korokkeella kaipasi menoa tähän keskusteluun, päätin vastata kollegan huutoon ja osallistua.

Kuten ed. Tennilä totesi, oleellisinta tässä kokonaisuudessa on tämä taitettu indeksi. Käytän nyt ilmaisua taitettu indeksi tarkoituksessa kuvata sitä huonompaa eläkeindeksiä, joka tähän saakka on ollut yli 65-vuotiaiden eläkkeiden korotuksen perusteena ja joka on laajenemassa myös alle 65-vuotiaiden kohdalle. (Ed. Laakso: Sama indeksi, jota kokoomus on aina kannattanut!) — Henkilökohtaisesti ja ed. Laakson välikommenttiin vastaten totean, että olen pitänyt perusteltuina näitä ratkaisuja, joita on tehty tämän niin sanotun taitetun indeksin osalta, koska tällä tavoin pyritään hillitsemään niitä paineita, mitä tulevaisuudessa kohdistuu työeläkemaksun korotukseen, jolla työeläkemaksun tasolla on taas oma vaikutuksensa työllistämisen ja sitä kautta työllisyyden edellytyksiin. Olen, ed. Laakso ja muut, pitänyt perusteltuna sitä, että tätä eläkeindeksiä on uudistettu tavalla, joka säästää tulevaisuuden eläkemenoissa ja sitä kautta estää nousupaineita toivottavasti muodostumasta liian koviksi työeläkemaksuun. Mutta tämän nyt käsillä olevan uudistuksen, hallituksen esityksen, oleellinen sisältö on siis se, että se jatkaa aiempaa Lipposen hallituksen aikana noudatettua politiikkaa, jossa tämä niin sanottu taitettu indeksi siten tulkittuna, kuin edellä totesin, ulotetaan myös alle 65-vuotiaisiin. Edellisellä kaudellahan tämä toteutettiin yksityissektorin osalta ja nyt sitten näissä esityksissä myös julkisen sektorin, valtion ja kuntien, osalta.

Ed. Rehula täällä totesi, että tässä toteutetaan Vanhasen hallituksen ohjelmaa, ja tämähän pitää paikkansa. Tällä esityksellä todellakin hallitus toteuttaa omaa ohjelmaansa. Mutta, ed. Rehula ja muut keskustan edustajat, hyvät kollegat, ongelma teidän kannaltanne on se, että te toteutatte Vanhasen hallituksen ohjelmaa ja te toimitte täysin päinvastoin kuin itse lupasitte omissa vaaliohjelmissanne omille äänestäjillenne vaalikentillä runsas vuosi sitten. Tämä politiikka, jota te nyt toteutatte, tämä Vanhasen hallituksen ohjelma, joka jatkaa pääministeri Lipposen hallituksen ohjelmaa, on täysin päinvastoin kuin te markkinoitte äänestäjillenne vaalikentillä runsas vuosi sitten. Se on täysin muuta kuin mitä lupasitte. Se on täysin ristiriidassa sen kanssa, mitä lupasitte.

Jos ette muista, mitä lupasitte, tarkastellaan vaikka nykyisen ministeri Hyssälän kuuluisaa vaaliesitettä, jota jaettiin Varsinais-Suomessa ennen kaikkea eläkkeensaajille. Tässä esitteessään ministeri Hyssälä, silloinen edustaja ja edustajaehdokas Hyssälä, varsinaissuomalaisille eläkeläisille Liedossa ja Turussa, joka puolella, lupasi muun muassa seuraavaa: "Lähiajan kiireellisin toimenpide on pienimpien eläkkeiden korottaminen. Minimieläke on saatava nykyisen 400 euron tasosta noin 700 euroon kuukaudessa." Ensimmäinen vaatimus: 300 euron tasokorotus kansaneläkkeeseen. Toinen vaatimus: "Kansaneläkkeen pohjaosan poisto ja taitetun indeksin käyttöönotto olivat suuria virheitä. Pohjaosan palautus on selvitettävä." Kolmas vaatimus: "Taitettu indeksi on ikäsyrjintää. Se on poistettava."

Kun olen joskus aikaisemmin täällä esitellyt näitä keskustan vaalivalheita, pääministeri Vanhanen vastasi, että kannattaisi katsoa puolueen vaaliohjelmaa eikä yksittäisten edustajien vaaliesitteitä. Katsotaan puolueen vaaliohjelmaa. Tämä keskustan vaaliohjelma, sivu 13, vasen palsta, ensimmäinen pallukka: "Tehdään pienimpiin kansaneläkkeisiin tasokorotus." Toinen pallukka: "Yhtenäistetään eläkeindeksit." Kolmas pallukka: "Eduskunta päättää palauttaa kansaneläkkeiden pohjaosan leikkaukset oikeudenmukaisella tavalla."

Ed. Rehula ja muut ystävät keskustassa: Mitä näille teidän lupauksillenne on teidän käytännön työssänne täällä eduskunnassa tapahtunut? Ensimmäinen lupaus: 300 euron tasokorotus kansaneläkkeeseen, tai kun se ei tässä teidän ohjelmassanne ollut se 300, tuntuva kuitenkin. Mitä sille on tapahtunut? 300 euron sijaan te annatte eläkkeensaajille, kansaneläkeläisille, niille, jotka saavat kaikkein pienintä eläkettä tässä Suomenmaassa, 7 euroa vuoden 2006 alusta. Miten te kehtaatte luvattuanne 300 euroa antaa 7 euroa? Miten paljon poliitikko ja puolue voi omista vaalilupauksistaan livetä? Miten pitkälle se voi omat vaalilupauksensa pettää ennen kuin sen uskottavuus murenee? Keskusta lupaa johtavan eläkepoliitikkonsa suulla 300 euroa ja se toteuttaa 7 euroa. Miten te kehtaatte? (Ed. S-L. Anttila: Ihan samanlaisia esimerkkejä on ed. Zyskowizilta!)

Toinen oli vaatimus taitetun indeksin poistamisesta, siis Hyssälä sanoo asian selvästi: "Taitettu indeksi on ikäsyrjintää. Se on poistettava." Puolueen vaaliohjelmassa sama asia sanotaan: "Yhtenäistetään eläkeindeksit." Hyvät ystävät, te ulotatte taitetun indeksin tällä esityksellä, jota juuri nyt tässä salissa käsitellään, te ulotatte sen kaikille eläkeläisille, myös alle 65-vuotiaille eläkeläisille, eli sen taitetun indeksin näin tulkittuna kuin alussa sanoin, että siinä ei ole puolet ansiotasoa ja puolet elinkustannuksia, vaan siinä on 80 prosenttia elinkustannuksia ja 20 prosenttia ansiotasoindeksiä, te ulotatte nyt kaikille eläkkeensaajille.

Kun te lupasitte sen poistaa, niin te kävelette aivan toiseen suuntaan, te laajennatte sen käyttöä. (Ed. O. Ojala: Niin tekin!) Taas kerran, miten te kehtaatte? — Ja siellä kun vasemmalla huudellaan, niin sanon, että ei kokoomus ole luvannut sitä poistaa eikä poista. — Mutta täällä keskusta lupasi ja ennen kaikkea vaalikentillä lupasi poistaa ja mitä tekee? Kun poistaa piti, niin laajentaa sen käyttöalaa. Kysyn taas: Miten kehtaatte? Miten te voitte mennä sinne eläkeläisten eteen takaisin Turun torille tai, ed. Sirkka-Liisa Anttila, vaikkapa Tammelan Hakkapeliitta-kesätapahtumaan ja tapaamaan niitä samoja eläkeläisiä, joille te olette runsas vuosi sitten tämmöisiä asioita puhunut? Ja nyt te tässä salissa teette täysin päinvastaista politiikkaa.

Kolmas teidän vaatimuksenne oli kansaneläkkeen pohjaosan palauttaminen. Hyssälä sanoo sen näin: "Kansaneläkkeen pohjaosan poisto ja taitetun indeksin käyttöönotto olivat suuria virheitä. Pohjaosan palautus on selvitettävä." (Ed. Skinnari: Mikä se eka pallukka oli?) Ja vaaliesitteen kolmas pallukka — ed. Skinnari — sanoo näin: "Eduskunta päättää palauttaa kansaneläkkeiden pohjaosan leikkaukset oikeudenmukaisella tavalla." Pääministeri Vanhasen hallituksen ohjelmassa ei ole mitään kansaneläkkeen pohjaosan palauttamisesta, ei sanaakaan, ei riviäkään. (Ed. Pulliainen: Se tulee yllätyksenä!) Ed. Rehula täällä otti kunnian siitä, että hän on ollut sitä ohjelmaa laatimassa. Onneksi olkoon! Kertokaa se Hollolan eläkeläisille. Te sanotte, että oikeudenmukaisella tavalla pitää palauttaa pohjaosan poisto. Teidän mielestänne oikeudenmukainen tapa on se, ettei palauteta ollenkaan, koska näinhän te teette. (Ed. Vistbacka: Lausuma!) Ette te selvitä, hallitusohjelma on täynnä selvityksiä. Kaikkia asioita selvitetään, kymmeniä selvityksiä, mutta yksi selvitys puuttuu. Se on kansaneläkkeen pohjaosan palauttamisen selvittäminen, jota keskusta vaati ja äänestäjilleen lupasi.

Eli näin on käynyt, hyvät ystävät, teidän lupaustenne ja näin käy teidän politiikkanne. Menkää sinne eläkeläisten eteen ja kertokaa. Ja minä tiedän, mitä kerrotte: "Kyllähän me, mutku ei noi muut." Eli varautukaa te, demarit, siellä. Kun ed. Viitanenkin menee Tampereen torille, kun huomaa, että siellä on ministeri Karpela maakuntamatkalla, niin kun ed. Viitanen menee sinne, niin huomaa, että eläkeläiset ovat niin tyytyväisiä, kun heille on juuri kerrottu, että kyllä keskusta olisi tämän hoitanut, mutta kun demarit eivät suostuneet. Tämä on tilanne. Totuus on kuitenkin se, että tämä Vanhasen hallitus ja sen pääpuolueet, keskusta ja demarit, eivät mitään näitä eläkeläisille myönteisiä asioita, joita molemmat puolueet lupasivat, keskusta tietysti enemmän, mitään niitä eivät ole toteuttamassa.

Arvoisa herra puhemies! Ihan lopuksi haluan todeta sen, että tämän petoksen ovat kyllä huomanneet muutkin kuin minä. Nimittäin Taavi Laitila (Naurua), pitäjäneuvos ja viisikymmentä vuotta maalaisliiton ja keskustan kenttätyötä Haapavedellä tehnyt keskusta-maalaisliiton veteraani kirjoitti 26. päivä helmikuuta Suomenmaa-lehdessä seuraavaa: "Keskustapuolueen vaaliohjelmassa oli paljon hyviä asioita, muun muassa kuntien asiat, maatalous, lapsiperheet, ruuan arvonlisävero, pieneläkeläiset, työttömät. Keskusta voitti vaalit, vaikkakin niukasti." Ja hän jatkaa näin: "Silti työllisyyden parantumisesta ei ole merkkiäkään. Paljon puhuttuihin lapsilisiin tuli 10 euron korotus yhdelle lapselle perheessä." Ja sitten: "Miten on käynyt ruuan arvonlisäverolle tai pienille eläkkeille? Ei ole kuulunut kuin huminaa. Hallituksen taholta nämä asiat eivät nousseet mitenkään esille edes viimeisimmässä kehyskeskustelussa."

Edellä mainitut kaksi asiaa, siis ruuan arvonlisävero ja pienimmät eläkkeet, olivat keskustan ykkösasioita maakunnissa, ja luulen, että Haapavesi ei ollut ainoa kunta eikä maakunta, taitaa olla Pohjois-Pohjanmaa, ainoa, jossa nämä asiat olivat ykkösasioita. Ja sen jälkeen Taavi Laitila, keskustaveteraani viidenkymmenen vuoden ajalta, antaa hyvän neuvon teille, keskustan kansanedustajat, ja siteeraan sen täältä (Ed. Vistbacka: Kymmenes kerta jo!) aivan suoraan: "Arvoisat kansanedustajat, seuraavissa vaaleissa tehdessänne ehdokkaana vaalityötä kertokaa rehellisesti ja avoimesti vähäosaiselle kansalaiselle mahdollisuutenne, että tuskin tulette saamaan mitään eläkkeen korotuksia aikaan. Rehellisyys ennen kaikkea on parempi kuin turhat lupaukset, ja silloin meidän äänestäjienkin olisi helpompi vetää oikeat johtopäätökset." Arvoisa herra puhemies! Niin laittamattomasti oli Taavi Laitila tässä kirjoittanut, että tuohon ei ole juurikaan lisättävää. (Ed. Skinnari: Mitä sanoi Liisa Hyssälä?)

Lauri Oinonen /kesk:

Puhemies! Keskustelu on ollut pitkää ja värikästä, ja on hyvä, että vaaliohjelmiakin luetaan. Minä olen luullut, että kukaan niitä ei koskaan lue, mutta tämä ilta on osoittanut, että nehän ovat todellisia bestsellereitä. (Naurua) Hyvä näin, mutta se toivomus minulla on, että hallitus kyllä nopeasti pyrkisi huomaamaan eläkeläisten asiat. Kyllä eläkeläiset tuloista riippumatta odottavat, että näitä epäkohtia korjataan ja että nimenomaan pienimpiä eläkkeitä voidaan korjata. Kyllä hallituspuolueen edustajana toivon, että tässä asiassa voitaisiin jotain enemmän tehdä kuin mitä nyt on tähän mennessä luvattu.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz, kohta äänestetään, kyllä. Mutta, arvoisa puhemies, täytyy todella sanoa, että ed. Zyskowicz, te onnistuitte kyllä saamaan minut tänne puhujakorokkeelle. Ajattelin kyllä minäkin pidättäytyä puheesta, mutta liian paksu on liian paksua, ja silloin on pakko tulla käyttämään puheenvuoro. Siis tosiasiahan on tietenkin se, että on aivan uskomatonta, miten jälleen kerran täällä eduskunnassa käsittelemme eläkelakeja, ja nimenomaan valtion ja kuntien eläkelakeja. Itse olen ollut yli 20 vuotta työssä ennen eduskuntaan tuloa kuntasektorilla, ja silloin, kun minä valmistuin sairaanhoitajaksi, minun eläkeikäni oli 58 vuotta, mukamas. Sen jälkeen se oli 60, 63 ja 65. Ongelma tässä on se, että kuntatyöntekijöitä on petetty kerta toisensa jälkeen. Aina on nostettu eläkeikää ja aina on tarjottu joku porkkana mukaan, minkä takia näin voidaan tehdä.

Yksilöllinen varhaiseläkejärjestelmä aikoinaan luotiin juuri sen takia, ja minullekin tarjottiin tätä yksilöllistä varhaiseläkettä aikoinaan sairaalasta. Kun otetaan se, voidaan nostaa eläkeikää, koska jos ei jaksa siinä raskaassa työssä, ed. Asko-Seljavaara, jos ei jaksa siellä päivystyspoliklinikalla tai leikkaussalissa, niin on yksilöllinen varhaiseläke, joka takaa sen, että pääsee ainakin aikaisemmin eläkkeelle. Se petettiin. Se petettiin täysin, ja nyt on poistettu kaikki nämä järjestelmät, ja valitettavasti nyt täytyy sanoa, että riippumatta hallituksesta tämä suunta on jatkunut. Ja minä palaan myöskin omiin synteihimme tässä ennen pitkää.

Mutta, ed. Zyskowicz, te olette häpeämätön siinä, että te kritisoitte vain viimeaikaisia tekoja. Te unohdatte aivan täysin ne teot, joissa te olette itse ollut mukana. Siksi minä tulin tänne korokkeelle: Vuonna 95, ennen kuin Lipposen ensimmäinen hallitus perustettiin, käytiin hallitusneuvottelut. Minä olin niissä mukana, minä olin siinä työryhmässä, jota teidän edustajanne, arvoisa ed. Perho, joka on paikalla, veti, ja ed. Perho muistaa erittäin hyvin kansaneläkkeen pohjaosan leikkauskeskustelut. Siinä työryhmässä, jossa me olimme mukana, siellä oli myöskin ed. Jaakonsaari mukana, vasemmistoliitto ei koskaan kuitannut kansaneläkkeen pohjaosan leikkausta, koskaan emme kuitanneet. Me vaadimme ja saimme myöskin Kansaneläkelaitokselta vaihtoehtoiset säästölaskelmat, ja meidän työryhmässämme, ja kiitos siitä ed. Perholle, te ymmärsitte, mistä oli kysymys. Se vietiin giljotiiniryhmään, jossa puolueiden puheenjohtajat sopivat tästä leikkauksesta. Me emme koskaan sopineet siitä. (Ed. Perho: Näin on!) — Näin on, sanoi ed. Perho, näin on. (Ed. Kuosmanen: Miten te äänestitte täällä?) — Palataan siihen, ed. Kuosmanen. Se oli hallituskysymys. — Mutta me tiesimme, mitä siitä seuraa, ja me olemme kantaneet sitä kuormaa ja taakkaa koko ajan mukanamme.

Mutta, ed. Zyskowicz, te täällä nyt hurskastelette kaikkea, mitä on tapahtunut. Se suuri virhe tapahtui silloin, ja se on myönnettävä, kun virheet on tehty. Ihmisiltä ei leikata. Te olette tänään huutaneet täällä moneen otteeseen yksityisestä eläkevakuutuksesta, miten otetaan pois jotakin, mitä ihmisille on luvattu ja saatu. Kansaneläkkeen pohjaosassa oli kysymys juuri siitä. Ihmisille oli myönnetty, he olivat maksaneet, he olivat saaneet, ja heiltä se poistettiin. He eivät koskaan saa sitä, ed. Sirkka-Liisa Anttila, takaisin. He eivät koskaan saa sitä takaisin huolimatta kepun kahdeksan vuoden palopuheista ja valehtelusta kentällä, eivät koskaan saa takaisin.

Hyvät kansanedustajakollegat, jotain rehellisyyttä tässäkin salissa pitäisi olla, jotakin rehellisyyttä pitäisi olla tässä salissa. Minusta on aivan käsittämätöntä, että täällä kuljetaan edelleen pitkin kenttiä, turuilla ja toreilla ja luvataan sitä ja tätä ja me kaikki tiedämme, että sitä ei palauteta.

Ja ei edes kansaneläkkeen tasokorotusta olla valmiita tekemään. Ed. Zyskowicz, te muistatte, minkälaisen taiston me kävimme Lipposen toisessa hallituksessa, jossa oli hieman pelivaraa. Hallitusohjelmaan oli kirjattu 50 markkaa kansaneläkkeen tasokorotukseen. Vasemmistoliitto taisteli todella vahvasti, että sitä aiennettiin ja sitä vähän nostettiin. Sitä nostettiin liian vähän. Mutta edelleen myönnän, että me teimme sen työn, ja nyt on aivan turha täällä hurskastella, mitä kaikkea on tapahtunut sen jälkeen. Minä haluan, että nämä asiat näkyvät eduskunnan pöytäkirjoissa. On aivan käsittämätöntä se hurskausvääristely, mitä on kentillä puhuttu.

Tämä on iso asia, kun meillä on suuri joukko eläkeläisiä, jotka elävät todella minimitoimeentulon varassa, jotka maksavat suuria lääkekorvauksia, jotka nytkään eivät tule saamaan indeksikorotuksia sen takia, että alkoholiveroa alennettiin. Ne ihmiset ovat tuskissaan. Ettekö te ymmärrä? Ettekö te tapaa koskaan niitä ihmisiä kentällä? Missä maailmassa te oikein elätte? Kuinka te kehtaatte käydä täällä hurskastelemassa, kun te ette ole valmiita tekemään mitään? 7 euroa vuonna 2006! (Ed. Laakso: Senkin Sasi kyseenalaisti!) Minä sanon teille, että tässä maassa on varaa antaa verohelpotuksia, tässä maassa näyttää olevan varaa tehdä yhtä ja toista asiaa, mutta pienituloisille eläkeläisille ei näytä olevan varaa antaa mitään.

Minä sanon edelleenkin, että ne kuntatyöntekijät unohdetaan, ne, jotka ovat minun sukupolveani, suuria ikäluokkia, jotka ovat kaikki nämä vuodet kantaneet vastuun työpaikoilla. Minä muistan erittäin hyvin, mikä oli tilanne isoissa kaupungeissa 80-luvun lopulla, 90-luvun alussa. Ei ollut henkilökuntaa. Naiset etupäässä venyivät työpaikoilla, yrittivät hoitaa ja hoitivat terveydenhuollon. Sitten tuli työttömyysajat. Nyt on taas sama tilanne. Meillä alkaa taas olla työvoimapula, ja te vaan luotatte, että ihmiset, teemme me täällä minkälaisia eläkepäätöksiä tahansa, taas venyvät ja venyvät ja vanuvat. Tämä on aivan käsittämätöntä hurskastelua.

Kysymys ei ole rahasta nyt eikä ollut aikaisemminkaan. Kansaneläkkeen pohjaosan leikkauskin olisi voitu tehdä niin, että se olisi tehty tulevilta sukupolvilta niin, että ihmiset olisivat tienneet ennakkoon, että he eivät tule sitä saamaan. Silloin he olisivat ottaneet niitä kokoomuksen niin lämpimästi suosimia yksityisiä eläkevakuutuksia, jos olisivat tienneet.

Mutta, ed. Perho, te muistatte sen giljotiiniryhmän, joka päätti, ja vasemmistoliiton kohdalla kysymys oli silloin siitä, että jos me olisimme olleet sitä vastaan, niin meidät olisi heitetty ulos hallituksesta. Ja, ed. Soininvaara, joka ei ole täällä paikalla, oli yksi lämpimimpiä pohjaosan leikkauksen ajajia silloin. Minä haluan kertoa ja minä tulen vielä, arvoisa puhemies, jossain vaiheessa kertomaan nämä kaikki vaiheet. Minä olen säästänyt nimittäin kaikki ne paperit, ja minä olen säästänyt myöskin ne vaihtoehtolaskelmat, jotka Kansaneläkelaitoksella silloin lasketettiin sen takia, että voidaan ottaa ne vaihtoehtoiset säästöt ilman, että tarvitsee pohjaosaa leikata, mutta nykyinen ministeri Mönkäre ja eräät muut väittivät, että tämä oli vain hyvätuloisia eläkeläisiä koskeva leikkaus, ja vaikka kuinka teille väännettiin, arvoisat sosialidemokraatit, että se ei koskenut vain hyvätuloisia, tehän ette antaneet periksi, koska te olitte etukäteen jo päättäneet, että tämä tehdään. Mikään niissä hallitusneuvotteluissa 95 ei auttanut.

Nyt, arvoisa puhemies, tähän kunta- ja valtioeläkejärjestelmään: Koettakaa nyt, kansanedustajat, miettiä, teemmekö me jälleen kerran sellaisen ratkaisun täällä eduskunnassa, joka meillä on kymmenen, kaksikymmentä vuotta edessä. Niitä ihmisiä, joita on moneen kertaan jo nöyryytetty, nöyryytetäänkö heitä jälleen kerran? (Ed. Vistbacka: Kepu ja sosialistit tekevät niin!) Ilmeisesti te teette niin, mutta kantakaa sitten myöskin vastuu siitä.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvostan korkealle ed. Ojalan puheenvuoroa, ja jokainen meistä kuuli, että se tuli täydestä sydämestä. Ed. Ojala on kuitenkin väärässä, kun hän luulee, että en ole valmis tänä päivänä, vaikka olen opposition kansanedustaja, kantamaan vastuuta niistä ratkaisuista, joita olen ollut itse tekemässä muun muassa niissä tilanteissa, joihin ed. Ojala viittasi. Päinvastoin kannan niistä vastuun. Puolustan niitä tänäkin päivänä. Pidän niitä oikeina ratkaisuina lukuun ottamatta kansaneläkkeen pohjaosan kaksinkertaista leikkausta, joka oli selvä virhe ja joka myös korjattiin mallilla, joka ei ollut täydellinen korjaus, mutta korjattiin kuitenkin. Eli niiden ratkaisujen osalta, joita olen ollut itse tekemässä, tänäkin päivänä, lukuun ottamatta tätä pohjaosan kaksinkertaista leikkausta, seison niitten ratkaisujen takana. Olen ja puolueeni on kantanut poliittisen vastuun myös vaaleissa näistä ratkaisuista.

Yhdyn täysin siihen, mitä te sanotte, että ei voi olla niin, että jokainen puolue vuorollaan, aina se, joka on oppositiosta menossa vaaleihin, käy tuolla kentällä valehtelemassa ja pettämässä eläkeläiset. Siihen halusin itse asiassa puheenvuorossani kiinnittää huomiota. Ei ole oikein, että keskusta vaaleissa lupasi 300 euroa täyteen kansaneläkkeeseen lisää, lupasi palauttaa pohjaosan, lupasi poistaa taitetun indeksin. Ei tule 300 euroa, ei tule edes 30 euroa, ei poistu taitettu indeksi eikä palaa pohjaosa, ei ikinä. Tähän halusin kiinnittää huomiota. Itse puolustan tekemiäni ratkaisuja ja seison niiden takana.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti, kun ed. Zyskowicz mainitsi nimeni ja väitti, että olen Tammelan torilla käynyt eläkeläisille lupailemassa, kiistän jyrkästi sen ja todella toivon, hyvät kollegat, että me täällä käymme asiapohjaista keskustelua emmekä heittele ilmaan sellaisia heittoja, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. (Ed. Ollila: Millä torilla?) Minusta on kerta kaikkiaan käsittämätöntä, että otetaan maalin kohteeksi kenet tahansa. Vaalien alla olen käynyt todella keskusteluja, mutta en ole kenellekään käynyt lupaamassa, että niin ja niin monta euroa nousee jonkun eläke, koska siihen ei ole käytännössä mahdollisuuksia. Olen täällä talossa ollut yli 20 vuotta, 2,5 vuotta siitä Euroopan parlamentissa, ja pidän kyllä kohtuuttomina tämän tyyppisiä heittoja, koska en itsekään syyllisty sellaiseen. Vastataan jokainen vaaleissa puheistamme ja huolehditaan itsestämme eikä käydä toisten kimppuun. (Ed. Zyskowicz: Vastatkaa nyt puheistanne ja tehkää se, mitä vaaliohjelmassanne lupasitte!)

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Minulla oli vastauspuheenvuoro ed. Zyskowiczille.

Minun on sanottava, ed. Zyskowicz, että minä pidän teitä erikoisena ihmisenä. Te olette pahoillanne siitä, kun te saatte seuraajia. Kun te saatte keskustan teidän linjallenne, te nostatte hirveän huudon, että nyt menee ihan pieleen tämä homma. Olisitte iloinen. (Ed. Laakso: Se on itsekritiikkiä!)

Minä lupaan, että jos te tulette kerrankin kannattamaan esimerkiksi toimeentulotuen korotusta tai muuta köyhälle ihmiselle tärkeää etuutta, niin en puhu kellekään mitään, jos ette halua sitä. Olen vaan hiljaisessa mielessä iloinen, ja jos haluatte, niin sanon Kallion pubeissa, että nyt se Zyskowiczkin on tullut ajatuksiin. Mutta miksi te nostatte metelin siitä, että keskusta tulee teidän kannallenne? Meillä on oikeus arvostella keskustaa taitetun indeksin kannalle menemisestä ja se arvostelu varmasti tulee, mutta onko teillä oikeutta arvostella keskustaa, kun te olette samalla kannalla? (Ed. Zyskowicz: Kritisoin vaalilupausten pettämistä!) Tehän olette erikoinen pastori. Kun seurakunta isonee, niin te olette pahoillanne. (Naurua)

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on nyt ollut hupia toivottavasti kaikelle kansalle, joka näitä neteistä lukee. Siellä raina pyörii ja se on halpaa filmiä.

Vanhat puolueet ovat täällä nyt tuntitolkulla ruoskineet toisiaan ja kaikki ne ovat syyllisiä tähän tilanteeseen. Lipposen hallitukset ovat tehneet nämä leikkaukset ja kepu on luvannut ne parantaa, mutta ei paranna. Eläkeläisiä käytetään estottomasti tällaisen vaalijallituksen ja kansankiihotuksen kohteena. Kepu huusi kitalaki punaisena kahdeksan vuotta, että kaikki tulee paremmaksi, kun meitä äänestätte, hoituu eläkkeet, tulee ruuan arvonlisäveron palautus, maatalous elpyy, merenkulku menee parempaan suuntaan, ja näin harhautus ja valhe aseena saatiin kansan kannatus.

Mutta sosialistit ovat ollut johdonmukaisesti kyykyttämässä kaikissa tilanteissa, myös te, ed. Rönni. Te olette ollut aivan kärkijoukossa tässä asiassa. Täytyy sanoa, että te olette onnistunut päämäärässänne. Nyt Suomen kansa tietää, että te olette kärkijoukossa eläkeläisten kyykyttämisessä. Kun lähdetään siitä ja nämä päätökset on tehty, niin vaalit tulevat. Mitä tapahtuu? Sosialistit ajavat vaalivankkurinsa sinne. Haaleeta saludoa pahvimukista ja siivu Elannon pullaa, sillä on kaikki kuitattu. Jos se ei, ed. Rönni, riitä, niin sitten annetaan vielä ruusurynnäkkö. Sillä on kaikki kuitattu.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Ajattelin kuitenkin vastata ed. Ojalalle siitä, että muistan näitten asioitten vuonna 95 tapahtuneen hieman toisessa järjestyksessä. Silloin joskus yön tunteina, kun piti ikään kuin hyväksyä tai hylätä tulos, vihreät ilmoittivat, että hylkäämme, koska lapsiperheitä kohdellaan niin huonosti, ja vaadimme miljardia markkaa lapsiperheille. Sen jälkeen neuvottelut keskeytyivät tuntikausiksi. Saimme 800 miljoonaa lapsiperheille, ja eräs osa sen rahoittamisesta oli, ei poistaa pohjaosa, vaan kertaluontoisesti leikata siitä 70 markkaa. Se oli ikään kuin eläkeläisten osuus tästä. Sen jälkeen jossakin ryhmässä, joka varmaan kokoontui jossakin eläkeyhtiössä, päätettiin muuttaa eräs toinen eläkeläisiä koskeva säästö elikkä se, että olisi toistettu edellisen hallituksen temppu indekseillä, siten että indeksikorotuksia ei jätetäkään väliin, vaan leikataan pohjaosaa. Tämä oli tietysti sosiaalisempi toimi, koska indeksin väliin jättäminen olisi koskenut myös kaikista pienimpiä eläkkeitä, pohjaosan leikkaus tietysti vaan sitä parempaa puoliskoa eläkkeensaajista.

Mutta sitten, arvoisa puhemies, tämä keskustelu siitä, kuka on pettänyt vaalilupaukset, on sinänsä ihan tarpeellista, mutta minulla on semmoinen käsitys, että kokoomus tulee tänään äänestämään sellaisen ratkaisun puolesta, jota he eivät tosiasiassa kannata, mikä on aivan samanlaista politiikkaa kuin se, josta keskustaa on täällä syytetty.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa puhemies! Kyllähän paljon sanotaan näin, ettei puheita vaan tekoja. Mutta kyllä tänä iltana tässä salissa on käytetty varsin värikkäitä puheenvuoroja, ja pian saamme sitten osoittaa teoillamme, olemmeko me näitten puheitten takana.

Minä haluaisin palauttaa mieleen vuoden 1995 hallitusneuvotteluja ja niitä ennen käytyä vaalikampanjaa. Silloin myöskin tämä pohjaosan leikkaaminen oli erittäin ajankohtainen. Silloinen hallitusneuvottelija Lipponen tiedusteli eduskuntaryhmiltä eräänlaisia kynnyskysymyksiä, mitä ryhmä haluaa hallitusohjelmaan merkitä. Silloinen kristillinen liitto ilmoitti, että me emme osallistu sellaiseen hallitukseen, jossa leikataan pohjaosaa. Se oli selkeästi mustaa valkoisella. En tiedä, olisimmeko me olleet hallituksessa, jos tämä olisi jäänyt pois, mutta se oli keskeinen vaalikysymys, ja me ilmoitimme hallitusneuvotteluissa, että tämä on ehdoton ehto meidän osaltamme meidän hallitukseen osallistumisellemme.

Samoin viime vaalikaudella ja viime vaalikampanjassa puolueet asettivat kynnyskysymyksiä, tai me asetimme kynnyskysymyksen ja ilmoitimme, että tämä on ehto hallitukseen osallistumiselle. Se on rehellistä peliä, ja minä toivon todella, että seuraavassa vaalikampanjassa asetetaan kynnyskysymyksiä ja pysytään niissä, jotta kansalaiset voisivat luottaa siihen, että me teemme myöskin jotakin muuta kuin puhumme ja syyttelemme muita. Minä en syytä ketään pettämisestä, mutta minä tiedän, mitä meidän ryhmämme on tehnyt, ja me olemme asettaneet todella näitä kynnyskysymyksiä. Myöskin tässä asiassa voimme ihan hyvällä omallatunnolla äänestää hallituksen esitystä vastaan.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Ehkä on hyvä ed. Soininvaaralle ja muillekin todeta se, että kun palataan siihen vuoteen 1995 ja mietitään niitä säästöjä, joihin oltiin pakotettuja ja jotka vasemmisto nyt tunnusti niin kuin aika moni muukin täällä näin, niin ed. Kallis, emme mekään olleet hyväksymässä ja esittämässä kansaneläkkeen pohjaosan leikkausta silloin, kun hallitusneuvotteluihin lähdettiin ja säästöjä haettiin. Mutta me tiedostimme erittäin hyvin sen, että kun säästöjä haettiin, niitä haettiin tietyissä suhdannetilanteissa. Silloin oli tietysti mahdollisuutta hakea säästöjä, silloinhan leikattiin työttömyysturvaa, lapsilisiä ja muita, mutta ne olivat asioita, jotka ovat ja olivat ja olisivat helpompia palauttaa, jos tahtoa löytyy ja varoja on. Mutta pohjaosan leikkauksesta me silloin nimenomaan totesimme, että se on asia, jota ei voi niin vain palauttaa, ja sen takia yritimme viimeiseen saakka rimpuilla, ettei näin olisi tehty.

Tässä suhteessa, ed. Soininvaara, te ette mielestäni antanut ihan kokonaisuutta tästä asiasta, kun te kerroitte sen, että oli vain 70 markasta puhe, kun ei ollut. Ed. Perho, joka nyt ei ole enää salissa, nyökkäili silloin, kun minä täällä puhuin. Ed. Perho on siellä. Tämä oli asia, joka oli niin vaikea asia, että siitä ei voitu sopia koskaan niissä pienemmissä alaryhmissä, vaan se vietiin niin sanottuun giljotiinityöryhmään asti. Minä toivon, että jossain vaiheessa yhteiskuntatutkijat todella käyvät läpi, mikä näiden eri asioiden vaikutus on.

Mutta vielä kerran totean sen, ja tämä koskee eläkkeitä ylipäätänsä, että kansalaisten täytyy voida luottaa eläkejärjestelmiin, olivatpa ne sitten kunnallisia, valtiollisia tai mitä tahansa. Vain sitä kautta me voimme ajatella, että tämä hyvinvointimalli ja tämä meidän verotus- ja palvelujärjestelmämme voi säilyä niin, että kansalaiset voivat luottaa järjestelmään.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Outi Ojala tässä aikaisemmassa puheenvuorossaan ansiokkaasti kertoi sen, mitä oikeasti tässä pohjaosan leikkauksessa tapahtui. Mutta kun jouduin sitten sosiaali- ja terveysvaliokunnassa olemaan se leikkaaja, joka toteutti näitä, ja täällä on monta kollegaa, jotka myös olivat silloin siellä läsnä, niin yksi asia, mikä vaikutti siihen, että tämä leikkaus todella sitten tehtiin, oli se, että eräät puolueet — ja väitän, että sosialidemokraatit ja kokoomus olivat niitä — halusivat vähentää Kelan roolia eläkepolitiikassa. Se näkyi valiokuntakäsittelyssä selkeästi, koska se tuli ilmi siinä, mutta silti ei haluttu siihen puuttua.

Minä toivon, että tämän päivän eläkepolitiikassa me emme antaisi nyt eläkkeellä oleville emmekä myöskään tuleville eläkeläisille sellaisia odotusarvoja, mitä emme oikeasti voi toteuttaa. Siinä mielessä vaalikampanjoiden ylimääräiset tai sellaiset lupaukset, joista tiedetään, että niitä ei voi toteuttaa, ovat harhaanjohtamista. Se tarkoittaa myös sitä, että joka kerta, kun hallituspuolueet kokoontuvat, olivatpa ne puolueet mitä tahansa, se nakertaa politiikan uskottavuutta. Siksi ehkä tämä keskustelu on tarpeen, että seuraavia vaaleja ennen ei annettaisi sellaisia lupauksia, joita ei voida toteuttaa.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Näissä kummassakin nyt käsiteltävänä olevassa eläkelaissa on tämä taitettu indeksi, joka tulee leikkurin tavoin leikkaamaan vuosittain lähes prosentin verran työeläkkeestä, ja työeläke tulee jäämään jälkeen palkkakehityksestä. Se on raju leikkuri, ja se on pysyvän tuntuinen leikkuri, jos se tämmöiseksi jää, jos eduskunta näin päättää. Se tulee leikkaamaan todella voimakkaasti.

Sitten, mitä ed. Soininvaara totesi täällä kansaneläkkeen pohjaosan leikkauksesta, haluan muistuttaa, että niitä oli 418 237 henkilöä, jotka menettivät silloin kansaneläkkeensä, joita se leikkaus koski. Kun te väititte, että ne olivat suurituloisia eläkeläisiä, niin Suomessa ei ollut suurituloisia eläkeläisiä silloin, eikä ole edes nytkään. Siis pelkkää kansaneläkettä ja pientä työeläkettä saavilta ei leikattu, mutta se leikattiin noin 4 000 markan työeläkkeestä alkaen, ja sellaista saavia ei voi toki pitää suurituloisina eläkeläisinä. Haluan tämän oikaista, ettei jää väärää kuvaa kansanedustajille, jotka ette olleet tässä mukana.