Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on jo kahden päivän aikana yleispoliittiset linjaukset valtion budjetista tuotu hyvinkin monipuolisesti eri näkökulmilta ja tarkkaan esille. Mutta koska tässä keskustelemme myöskin lisätalousarviosta, niin viittaan myös lisätalousarvioaloitteeseeni, jossa olen halunnut tuoda esille sen, että kun hallitus on päättänyt, että Pohjanmaan päärata laitetaan hyvään liikennöitävään kuntoon välillä Seinäjoki—Oulu ja tämä toteutuu useamman vuoden aikana, niin tässä yhteydessä meidän tulisi muistaa, että rata on välillä Tampere—Seinäjoki jo nyt kahden raideparin muodostama rata, joista toinen on tämä uudempi, 1971 valmistunut rata, joka kulkee Tampere—Parkano—Seinäjoki-reittiä, ja toinen on vanha Pohjanmaan rata, 1883 valmistunut rata, joka kulkee Haapamäen kautta.

Tässä yhteydessä näkisin, että tulisi laittaa tämä vanha Pohjanmaan rata, joka on vain noin reilut 70 kilometriä pitempi, siihen kuntoon, että se voisi palvella todella käyttökelpoisena liikenteen vaihtoehtona. Tämä merkitsisi sitä, että pintarakenne uusittaisiin rataosalla Seinäjoki—Haapamäki—Orivesi. Samoin uusittaisiin kiskot, mieluiten yhteen hitsatuiksi. Rataosalla on tehty kuluneiden kymmenen vuoden aikana jo tietyt perusparannustyöt, joilla radan liikenne voidaan katsoa 40 vuoden käyttökuntoon ulottuvaksi. Samalla kun rataosuus Seinäjoki—Oulu nyt laitetaan huippukuntoon, tulisi pohtia suunnitelmat vanhan Pohjanmaan radan kunnostamisesta aina sähköistystä myöten, jotta silloin kun Pohjanmaan päärata Seinäjoelta pohjoiseen kohti Oulua on valmis, olisi liikenteellä sujuva ja toimiva raidepari Haapamäen kautta Seinäjoen ja Tampereen välisessä liikenteessä.

Täytyy muistaa, että rataosa Orivesi—Tampere on jo nyt osa Ten- eli Trans-European Networks -rataverkkoa, joka on huippukuntoista rataa, ja se on jo kahden raideparin rata. Täten kunnostettava osuus olisi vain Seinäjoki—Haapamäki—Orivesi-väli.

Edelleen tässä kannattaa muistaa, että väli Seinäjoki—Haapamäki on myös osa liikenteessä olevaa maan pisintä poikittaisrataa Vaasasta Haapamäen, Jyväskylän, Pieksämäen kautta Huutokoskelta haarautuen joko Joensuuhun ja Niiralaan tai Savonlinnan kautta Parikkalaan. Tämä sama osuus olisi myös pisintä poikkirataa, joka tulisi tässä kuntoon. Näin ollen radan kunnostuksella saataisiin kolme asiaa kuntoon, ensinnäkin Haapamäki—Seinäjoki-rata, jolle on tietyt kunnostustyöt aikanaan tehtävä joka tapauksessa, mutta samalla tulisi kuntoon toinen raidepari Seinäjoen ja Tampereen väliseen liikenteeseen ja maan pisin poikkirata myös hyvään kuntoon.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä haluan kiinnittää poikittaisyhteyksiin myöskin maantieliikenteen osalta huomiota. Jos rautatiet kulkevat tällä samalla reitillä maan pisimmät reitit poikittaissuunnassa, on myös Valtatie 18 osaltaan tällainen, samoin Valtatie 23.

Meillä liikennepoliittisessa ajattelussa nähdään Suomi Helsinki-keskeisesti, kuten autonomian aikana Suomi nähtiin Pietarista lähtevinä säteittäisinä liikenteen viuhkasuuntautumisina. Meillä ajattelu on pohjois—etelä-, etelä—pohjoissuuntaista, mutta jotta on verkostot, täytyy nähdä myös verkot itä—länsi-, länsi—itä-suunnassa ja samoin myös niin sanottuihin väli-ilmansuuntiin. Vasta silloin Suomen toimiva liikenneinfra on mielekästä.

Näillä kysymyksillä on hyvin paljon myös aluepoliittista merkitystä. Jos me ajattelemme vain sitä, kuinka liikutaan maan pituussuunnassa, se vaikuttaa kaikkeen talouselämän kehitykseen, tietoisesti tai tiedostamatta. Mutta jos ovat toimivat liikenneverkot kaikkiin suuntiin, tämä pitää aluepoliittista kehitystä tasapainossa. Sillä on vaikutusta yliopistojen toimintaan, korkeakoulujen, ammattikorkeakoulujen, kulttuurielämän toimintoihin ja kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Tämän vuoksi haluan toivoa, että talousarviossa osoitetaan määrärahoja ja että varattuja määrärahoja voidaan käyttää myös näihin edellä mainittuihin hankkeisiin.

Samoin haluan korostaa maaseudun näkökulmasta myös yleisen liikenteen toimivuutta. Maaseudulla on murhe siitä, että jatkuvasti menetämme julkisen liikenteen palveluvuoroja, linja-autovuoroja tai taksibusseillakin hoidettavia vuoroja. Usein on kysymys yhdyskuntien kuntakeskusten välisestä liikenteestä, jota ei voida hoitaa pelkästään niin sanotulla kutsutaksiperiaatteella. Se on joissakin tilanteissa hyvin toimiva malli, mutta täytyy nähdä myös yleinen liikenne laajana kokonaisuutena. Samoin tulee nähdä se, että meillä on tapahtunut viime vuosien aikana voimakas muutos, jolla halutaan suosia yleistä liikennettä ilmasto- ja ympäristöpoliittisten syiden takia. Tämän vuoksi, arvoisa puhemies, toivon, että me painotamme sitä, että yleinen liikenne, tapahtuipa se millä liikennemuodolla tahansa, voisi olla tässä maassa mahdollisimman toimiva.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin vielä toisessa puheenvuorossani hieman puhua ensi vuoden tie- ja liikennerahoista. Kyseiselle hallinnonalallehan esitetään nyt 35,5 miljoonan euron lisäystä kuluvaan vuoteen verrattuna. Ehkä isoimpana ja liikennepoliittisesti tärkeänä hankkeena ensi vuonna voidaan hoitaa kuntoon keskeneräinen Seinäjoen ja Oulun välisen Pohjanmaan radan peruskorjaus, josta tässä salissakin on useamman kerran puhuttu.

Liikenneministeri Anu Vehviläinen teki minun mielestäni aivan oikean ratkaisun ja järkevän päätöksen laittaessaan Vaalimaan rekkaparkkihankkeen jäihin. Alan asiantuntijathan totesivat jo aikanaan, itse asiassa tuota päätöstä tehtäessä, että miljoonat valuvat todennäköisesti hukkaan liikennemäärien vähentyessä tulevaisuudessa rahdin siirtyessä yhä enemmän raiteille ja myös suoraan Venäjälle. Tehdyn rakentamispäätöksen jälkeen tullut talouden taantumahan romahdutti sitten kumipyöräliikenteen vielä odotettuakin nopeammin ja sai ministerimme onneksi muuttamaan mielensä. Suuria asvalttipihoja ja miljoonien rekkaparkki-investointeja ei kannata missään tapauksessa turhaan tehdä. Tästä tulee jonkin verran säästöä, ja se tietysti antaa aina mahdollisuuden miettiä sitten uudestaan, miten näitä rakentamismäärärahoja voidaan kohdentaa. Ja tietysti tuossa rajanylitysproblematiikassa mielenkiintoista on sekin, että pahimmilla hetkillä näissä rajanylityksissä ja ruuhkissa aiheutui venäläisrekkojen liikennöinnistä 600 000 rajanylitystä ja suomalaisyritysten rekat ylittivät samaan aikaan rajan ainoastaan 20 000 kertaa. Eli tämäkin oli varmasti syytä tuossa esille ottaa.

Rataverkkoa on varmasti nyt syytä kehittää ja perusparantaa ja hoitaa entistä aktiivisemmin, niin kuin sitä on nyt tehtykin, muun muassa sähköistyksiä on hoidettu kuntoon. Nostankin tässä esille yhtenä jäljellä olevista rataosuuksista Hanko—Hyvinkää-radan sähköistämisen, jota tässäkin salissa muun muassa ed. Saarinen on useammankin kerran esillä pitänyt. Tämä hanke olisi minun mielestäni myös syytä saada kiireellä eteenpäin. (Ed. Saarinen: Puhuja puhuu hyvin!) Emme halua enää rekkarallia takaisin kantateillemme, ja tiedämme hyvin, että Venäjän talouden elpyessä nämä liikennemäärät tulevat kasvamaan, vaikka ne eivät enää ehkä niin paljon tulekaan kantateitä kuormittamaan kuin ennen. Hangon satamahan on ainoa satamamme, joka on läpi vuoden käytettävissä ilman jäänmurtajakalustoa. Nykyisessä rataverkossa aiheutuu merkittävää lisäruuhkaa pääradallekin tuon sähköistämisen puuttumisen johdosta. Tämän pääradankin kehittäminen on erittäin keskeinen lähivuosien tavoitteemme, niin että voisimme tuolle pääradalle saada aikaan lisäraideparin. Sitten toisena merkittävänä hankkeena olisi Riihimäen risteysaseman asemapihan laajempi remontointi.

Näitä asioita varmasti on syytä nyt aivan tässä lähivuosina pohtia, miten niiden kanssa voitaisiin edetä, ja merkittävällä tavalla olla sitten valmiina, kun tuo Venäjän talous lähtee nousuun, samoin kuin tietysti kotimaammekin talous, ja siellä näitä paineita merkittävästi tulee olemaan niin junaliikenteen ja rahdin puolelle kuin sitten kumipyöräliikenteenkin puolelle. Itse näen erittäin monestakin näkökulmasta järkeväksi sen, että tulevaisuudessa pystyisimme yhä enemmän hoitamaan näitä kuljetuksia raiteitse, sillä yhdellä junalla on mahdollisuus kuljettaa jopa 400 henkilöautoa, eli voitaisiin vähentää tuollainen yli 50—60 rekkaa, jos näitä kuljetuksia voitaisiin tulevaisuudessa entistä enempi viedä raiteitse.

Arvoisa puhemies! Ensi vuodeksi esitetään liikenneverkon ylläpitoon ja rakennushankkeiden määrärahoiksi yhteensä 1 527:ää miljoonaa euroa, joista perusväylänpitoon menee yhteensä lähes 900 miljoonaa euroa jakautuen niin, että tienpitoon menee valtaosa ja sitten radanpitoon 295 miljoonaa ja pienempi summa sitten vesiväyliin. Perusväylänpidossa asetetaan ensi vuonna etusijalle teiden, ratojen ja vesiväylien jokapäiväinen liikennöitävyys, väyläverkon kunnosta huolehtiminen sekä turvallisuus ja ympäristö.

Meidän on syytä pystyä tulevaisuudessa rakentamaan yhä enemmän keskikaiteellisia ohituskaistoja, eritasoliittymiä ja myös kevyen liikenteen väyliä. Näitä tiehankkeita löytyy varmasti meidänkin jokaisen omalta kotikunta- ja vaalipiirialueelta, eli ympäri Suomen tarpeet ovat, voisi sanoa, yhtä suuria.

Isompien teiden perusparantamisen lisäksi myös yksityisteiden kunnossapitoon ja parantamiseen tulee pystyä paneutumaan entistä paremmin. Ensi vuodelle hallitus esittääkin yksityisteiden määrärahoihin 23 miljoonan euron lisäystä, mutta pahaa pelkään, että tämäkään ei tule riittämään siihen, että voisimme pitää pitkien etäisyyksien maassamme nuo yksityistiet edes kohtuullisessa kunnossa, ja tämä tulee nostaa tulevaisuudessa yhdeksi keskeiseksi kehittämishankkeeksi.

Arvoisa puhemies! Näillä sanoilla liikenneministeriön hallinnonalaa voi kohtuullisella tyytyväisyydellä myös vuonna 2010 katsoa.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On erittäin tärkeätä, että Suomi kansallisen ja kansainvälisen kilpailukykynsä osalta pitää päätieverkkojärjestelmät kunnossa, ja tässä suhteessa on tietysti päärata Seinäjoki—Oulu hyvin keskeinen. Kiinnitän huomion siihen, että uudessa Euroopan laajuisten liikenneverkkojen Ten-ratkaisussa uusi hallitus on muuttanut Suomen aikaisempaa linjausta, jossa nimenomaan oli myöskin Viitostie ja Savonrata-väylä mukana näissä Ten-verkoissa yhtyen Pohjolan kolmioon ja Pietarin kasvavan talouden ja Venäjän talouden kytkentöihin.

Nyt tässä Pohjolan kaaressa on kytkentä, joka on tärkeä, Murmansk—Narvik ja Oulu—Vartius, mutta on poistettu kokonaan Viitostien ja Savon ja Itä-Suomen kehityksen kannalta hyvin keskeinen Ten-verkkolinjaus. Tämän on EU:n ministerivaliokunta hyväksynyt 5.6. Pidän tätä erittäin vahingollisena omien kansallisten prioriteettien ja myöskin EU-rahoituksen näkökulmasta.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Heinoselle, että olen hänen kanssaan aivan samaa mieltä, että tämä autojen kuljettaminen junassa olisi se oikea tapa. Siihen olisi pitänyt päästä. Mutta nythän me voisimme tehdäkin asian sillä tavalla, että otetaan se raskaan liikenteen tiemaksu käyttöön nyt, kun sitä ei tarvita periaatteessa. Elikkä siinä vaiheessa, kun se taas rupeaa pullahtamaan, se ohjaa sitten sen liikenteen rautateille.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Heinonen kiinnitti huomiota siihen, että nyt kun esitetään 40 miljoonaa Oulu—Seinäjoki-radan peruskorjaukseen, homma ikään kuin hoituisi. Se on vasta osarahoitus. Kyllä hallituksen pitäisi tehdä kestävät päätökset niin, että kaikki toimijat voivat luottaa, että se homma hoituu tietyssä aikataulussa. Tällaista epävarmuutta ei kannata ylläpitää. Nämä rekkaparkkirahat voisi siirtää esimerkiksi Hanko—Hyvinkää-rataosuuden sähköistämiseen ja tehdä siitä päätöksen, jotta taas kunnat ja elinkeinoelämä tietäisivät, että asiat hoituvat jollakin aikataululla.

Tarvitaan linjakkaita, kestäviä, pitkäjänteisiä päätöksiä, jotta eri alojen toimijat voivat sitten reagoida ja luottaa niihin päätöksiin. Budjettivuosi on liian lyhyt suurten investointien osalta, pitää olla pitempiaikaista sitoumusta. Se puuttuu ennen kaikkea Oulu—Seinäjoki-väylältä, mutta monissa muissakin väylähankkeissa se olisi tarpeen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Iso asia, ehkä kaikkein suurin, joka on aika vähän keskusteluttanut eduskuntaa tämän budjetin yhteydessä, on ilmastonmuutokseen liittyvä rahoitus. Tuossa valtioneuvoston antamassa talousarviossa ilmastonmuutosta ei numeroina huomioida. Siellä ei ole kylliksi rahaa sen hillitsemiseen.

Mikä mielestäni on varsin kummallista myös, esimerkiksi ympäristöministeriöltä, sen hallinnonalalta, on vähennetty niitä voimavaroja, joilla ympäristöministeriö, jolle ilmastonmuutos oleellisimmin kuuluu hallinnossa, pystyy osallistumaan maailmanlaajuisesti eri kokouksiin ja tekemään taustatyötä siihen liittyvien tieteellisten asioitten selvittämiseen. Tämä on erittäin ongelmallinen rakenteellinen virhe, mikä tuossa budjetissa on — niin kuin viime vuonnakin jo täällä voitiin todeta tämän vuoden budjettikirjasta — että on vähennetty nimenomaan tutkimusrahoja ympäristöhallinnon alalta.

Ympäristöministeriössä myös ilmastonmuutos on huomioitu samoin kuin tuon kirjan johdanto-osissa todetaan. Sitä pidetään tärkeänä, niin kuin se on kaikista niin sanotuista haasteista vaikein, ja kaikkein suurin kriisi on ilmastokriisi. Talouskriisi ja ruokakriisi ovat selvästi siitä osittain johtuvia ja kokoluokaltaan vähäisempiä. Mutta johtopäätöksiin ei hallitus ole oikein päässyt, ja johtopäätösten pitäisi näkyä kyllä vuoden 2010 talousarviossa.

Täällä puhuttiin aikaisemmin tällä viikolla jo niin sanotuista ekologisista verouudistusmuodoista. Silloin myös ed. Tynkkynen käytti puheenvuoron. Valitettavasti tuo ekologinen verouudistus ei ole vielä saavuttanut vuoden 2010 talousarviota. Esimerkiksi jätevero ja sen laajentaminen tehokkaasti jätteen syntymistä vähentävällä tavalla muuallekin kuin kuntien jätehuoltoon olisi tärkeätä. Yksityiset kaatopaikat toimivat ilman jäteveroa, ja ne voivat noin puolet kapasiteetistaan ottaa oman toimintansa ulkopuoleltakin jätteitä ja toimia tällä tavalla yleisinä kaatopaikkoina. Ne voivat itse kerätä maksuja, jos ne haluavat, mutta mitään jäteverovelvoitetta ei ole. Kuitenkin jätevero on malli, joka voi lisätä myös valtiovallan tuloja hyvin kestävällä tavalla.

Maa-ainesveroa vasemmistoliiton ryhmäpuheenvuorossa ehdotettiin. Se olisi tärkeä, maa-ainesten käyttöä kestävällä tavalla ohjaava vero, jolloin nyt varsin suurpiirteinen, ympäristöä haittaava, maisemaa vaurioittava maa-ainesten käyttö voisi olla paremmin ohjattua.

Windfall-vero odottaa vain kummalla tavalla toteutumista. Ministeri Pekkarinen, hallituksen voimahahmoja, on puhunut asian puolesta ja esiintynyt täällä varsin vakuuttavasti, että se tulee. Kuitenkaan windfall-verotusta, joka olisi toteutuessaan oikeudenmukainen ja kestävällä tavalla ohjaisi aiheettomia energiateollisuuden voittoja vielä korvamerkittyinä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, ei ole hallitus saanut aikaiseksi. Päästökaupasta huutokauppamenettelyn kautta saadut rahat pitäisi tulevaisuudessa todella kohdistaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Kööpenhamina lähestyy, ja siellä olevat 30 prosentin päästövähentymätavoitteet silloin, kun muu maailma on EU:n mukana, ovat ilmastotieteen näkökulmasta liian matalia. Nämä kaikki asiat pitäisi pystyä tunnustamaan. Yleensäkään kestävä kehitys tässä hallituksen talousarviossa ei ole kaiken kaikkiaan kyllin voimakkaasti esillä.

Lopuksi, puhemies, meillä on myös lisätalousarvio käsittelyssä. Olen tehnyt lisätalousarvioaloitteen Haminan ohitustien rahoittamiseksi yhdessä ed. Paateron kanssa, ja olisi erittäin tärkeätä, että jo tänä vuonna tuon tien suunnittelu käynnistettäisiin nimenomaan voimaperäisellä tavalla. Tällä hetkellä se tiesuunnitelma menee varsin heikolla rahoituksella ja hitaasti eteenpäin. Se on E18:n koko matkan kaikkein ongelmallisin kohta. Muuten, siellä on myöskin E18:n osuudella Koskenkylä—Loviisa aivan toimiva leveäkaistainen moottoriliikennetie, jota ei tarvitse nyt alkaa muuttaa moottoritieksi.

Mitä tulee vielä kiskoliikenteeseen, joka liittyy rataliikenteeseen ja oleellisesti kestävään kehitykseen, täällä hyvää keskustelua on käyty siitä, että pitäisi siirtää kontit kiskoille. Kotkan satamasta puuttuu edelleenkin ratapiha, jolla voitaisiin nämä kilometrin mittaiset junat koota, mitä Venäjän rataverkko käyttää, kilometrin mittaa. Samoin Haminassa on tähän valmiuksia. Niitä pitäisi edistää ja tukea. Mutta valtiovalta ei ole antanut kylliksi rahoja tähän Kotolahden ratapihaan Kotkaan, vaan lypsää jälleen köyhää kuntaa tässäkin asiassa. Näihin asioihin on syytä palata.

Ja kun nyt ministeri Anttila tulee saliin, niin totean, että Metsähallituksen tulevaisuus on suuri, ongelmallinen asia ja vaikuttaa siltä, että Suomen suurin maaomaisuus, nimenomaan valtion maat, on tässä Metsähallituksen kuviossa laitettu bisnesajattelun kohteeksi. Metsähallituksesta ja sen tulevaisuudesta pitää pystyä keskustelemaan mielestäni eduskunnan myös tänään.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Katainen ja pääministeri Vanhanen ovat keskustelun kuluessa linjanneet aivan oikein, että valtion talousarvio vuodelle 2010 sekä elvyttää että luo edellytyksiä kasvulle. Budjetti elvyttää 13 miljardia euroa, ja kun tähän lisätään kuntien ottama lisävelka, voidaan todeta, että velkaelvytyksen volyymi on Suomessa venytetty äärimmilleen. On selvää, että tästä vaikeasta taloudellisesta tilanteesta ei selvitä ja sitä ei voida ratkaista vain lisäämällä velkaa, vaan tarvitaan myös muita toimenpiteitä ja tiukkaa menokuria sekä valtiolla että kunnissa. Kuntien osalta se tarkoittaa sen lisäksi, että valtio on mukana näissä talkoissa, myös sitä, että eduskunta ei voi säätää kunnille lisävelvoitteita. Väitän kuitenkin, että Suomen kansantalouden kannalta kasvun edellytysten luonti on vielä tärkeämpää.

Tässä keskustelussa on paljon puhuttu verotuksesta, niin kuin pitääkin. Kuitenkin perusviesti verotuksessa tuntuu monelta unohtuneen. Suomen verotulot, joilla koko hyvinvointi maksetaan, perustuvat yhtälöön kansantulo kertaa veroaste. Tässä yhtälössä erityisen ratkaisevaa on kansantulon kehittyminen, ja juuri sillä kohtaa Suomessa on tällä hetkellä ongelmia. Veroasteella voidaan toki säätää meidän tulojamme ja hyvinvoinnin tasoa, mutta ratkaisevaa on se, kuinka meidän suomalaisten kansantulo kehittyy. Sen takia verotuksen on kaikin keinoin tuettava työntekoa ja yritteliäisyyttä.

Niitä keinoja, millä vientivetoinen maa kuten Suomi pärjää, on tietenkin vaalittava kaikin keinoin. Niin kuin ed. Kallis täällä totesi, ne myyvät, joilla on kilpailukykyä, ja niiden, joilla sitä ei ole, sitä tulee hankkia. Viennin kilpailukyky on kuitenkin pitkäjänteinen tie. Suomi on valinnut osaamisen, tutkimuksen ja kehityksen linjan, sillä kilpailukyvyn hankkiminen vaatii vuosien ja vuosikymmenten panostuksia. On erinomaista, että eduskunta on säätänyt uuden lain yliopistoille, tehnyt ison yliopistouudistuksen, millä suomalaisen osaamisen tasoa viedään lähemmäksi kovenevaa kansainvälistä kilpailua.

Se ensimmäinen tekijä, millä Suomi kovassa kansainvälisessä kilpailussa menestyy, on panostaminen osaamiseen, tutkimukseen ja kehitykseen. Toinen tekijä on se, minkälaisia energiaratkaisuja Suomessa tullaan tekemään. On mielenkiintoista nähdä, minkälaisen kannan esimerkiksi tässä keskustelussa voimakkaasti esiintynyt ed. Arhinmäki ottaa näihin energiakysymyksiin. Kuten tiedämme, ed. Arhinmäki kaikin keinoin yritti jo kaataa yliopistolain, ja olen melko varma, että kun täällä keskustellaan ydinvoiman lisärakentamisesta, ed. Arhinmäki tulee sitä myöskin vastustamaan. (Ed. Tennilä: Näin se menee!) Minä itse näen, että näillä ed. Arhinmäen linjauksilla, millä estetään (Ed. Tennilä: On se vaihtoehtokin olemassa!) osaamisen kehittyminen eikä tehdä tarpeellisia energiaratkaisuja, johdetaan Suomen kansantalous ja sitä kautta hyvinvointi sellaiselle polulle, joka johtaa kohti vääjäämätöntä tuhoa.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän energiakysymykseen hyvin lyhyesti totean, että on väärä kuva se, että jos ei jotakin energiaratkaisua hyväksy, on välinpitämätön energian riittävyydestä. Kyllä me olemme sitä mieltä, että pitää lisätä uusiutuvaa energiaa ja ehdottomasti pitää lisätä metsähakkeen käyttöä. Niin kuin eduskunta energia- ja ilmastoselonteon vastauksessaan toteaa, puuhakkeen, metsähakkeen, käyttöä voitaisiin viisin—kuusinkertaistaa, jos todella ruvetaan touhuun. Se olisi se uusi Nokia tälle maalle. Mutta jos tehdään näitä jättilaitoksia, metsähakkeen käytön lisääminen jää pelkäksi puheeksi. Se kuitenkin työllistää pysyvästi maakuntia koko Suomessa, jos metsähakkeen laajaan, läpimurtomaiseen käyttöön lähdetään tosimielellä liikkeelle.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on budjettiesityksessään tehnyt linjavalinnan, että kun budjetin loppusumma on 50 miljardia, valtio ottaa ensi vuonna 13 miljardia lisää velkaa, tekee verotukseen muutoksia ja on linjannut tulevaisuuttakin niin, että me selviämme tämän taantuman, tämän laman, jälkiselvityksestä tekemällä enemmän työtä, kiristämällä verotusta ja pyrkien tilanteeseen, että esimerkiksi sosiaaliturvan tasoon ei muutoksia tehdä.

Täällä on useissa oppositiopuheenvuoroissa moitittu tätä budjettiesitystä epäsosiaaliseksi ja oikeudenmukaisuuden puutteestakin on syytetty. Minusta yksi perusvalinta, jonka hallitus on valinnut esityksessään eduskunnalle, on se, että ei ole lähdetty leikkausten tielle. Menemättä sen pidemmälle historiaan 1990-luvun alun laman aikana ja laman jälkeen korjaavissa toimenpiteissä linjavalinta oli toinen. Silloinkin oppositio arvosteli hallituksen toimia. Nyt on valittu se tie, että pyritään selviämään yli taantuman ottamalla velkaa määrä, joka tuntuu hurjalta, jonka maksamiseen käytetään vielä paljon hikeä. Meillä on monta ratkaisematonta ongelmaa, mutta tämä on yksi valinta, jossa minusta hallitus osoittaa oman linjansa, jossa on myös se omatunto mukana: ei ole lähdetty leikkausten tielle.

Toinen asia: kun on syytetty sosiaalisen otteen puutteesta ja siitä, että tämä olisi epäoikeudenmukainen budjetti, on tietysti arvo- ja arvostuskysymys, mitä pidetään epäsosiaalisena ja mikä ote tässä budjettiesityksessä on. Mutta kyllä esimerkiksi itse arvostan erittäin korkealle sitä, että hallitus esittää käytännössä 33 miljoonan euron tasokorotusta pienituloisimpien perusturvaan ja kansaneläkkeisiin tavalla, josta, ellei esitystä olisi tehty ja ellei tuota rahasummaa käytettäisi, olisi seurannut indeksiin sidottujen etuuksien lasku. Tätä voi tietysti vähätellä ja tätä voi pitää pienenä asiana, niin kuin täällä keskustelussa eilen useammassakin puheenvuorossa todettiin, asiana, joka ei tunnu miltään. Mutta voin vain kuvitella, että jos tätä esitystä ei täällä olisi, mikä huuto eduskunnan salissakin olisi kuultu siitä, kuinka epäoikeudenmukaisia ollaan. Minusta tämä asia on mainitsemisen arvoinen.

Toisekseen asia, josta olemme suurimman oppositiopuolueen kanssa hallituksessa samaa mieltä, on se, että perusvähennystä pitää nostaa. Kuinka paljon — on ymmärrettävää, että tuosta summasta eriäviä näkemyksiä on. Mutta se, että vuositasolla perusvähennys nousee 1 480 eurosta 2 200 euroon, on yksi osoitus siitä, että tällä hallituksella on sosiaalinen omatunto.

Kolmas asia, jota pidän erinomaisena, että on poliittista keskustelua käyty ja puolueet ovat selkeästi kantansa sanoneet, on ruuan arvonlisäveron lasku. Ihmiset, joitten toimeentulosta suhteellisesti merkittävämpi osuus menee ruokaan, menee arjessa elämiseen, tulevat saamaan ruuan arvonlisäveron laskun kautta omaan elämäntilanteeseensa ei paljon mutta kuitenkin helpotusta. Tämä on yksi viesti, jonka tämä hallitus antaa: peruselämiseen, arkeen liittyvään tilanteeseen ollaan helpotusta tuomassa.

Budjettiesityksen sosiaalipolitiikan yksittäisiä asioita voisi luetella melko pitkänkin listan. Olosuhteet huomioon ottaen, ja tarkoitan tällä sitä, kuinka paljon maa ensi vuonna velkaantuu ja miten budjettia yritetään kasassa pitää, minusta nämä sosiaalipoliittiset muutokset ja uudistukset ovat hämmästyttävänkin suuria ja merkittäviä.

Työttömyysturvaa ja työttömien koulutusetuuksia uudistetaan 1.1.2010 alkaen. Kyse on osasta sosiaalitupoa, ja kyse on Sata-komitean linjausten täytäntöönpanosta. Täällä on viimeisten kahden vuoden aikana useita kertoja saanut kuulla sen väittämän, että Sata-komitea kyllä selvittää, miettii ja pohtii, mutta ei ole euroakaan rahaa asioitten toteuttamiseen. Ensi vuoden alusta voimaan tulevat uudistukset lisäävät työttömyysturvamenoja yli 100 miljoonalla eurolla.

Toinen ja periaatteellisesti merkittävä asia, joka liittyy työttömyysturvaan, on työmarkkinatuella ja peruspäivärahalla olevien aktiivitoimiin tuleva 100 euron kuukausittainen korotus, 100 euron aktiivituki. Se on periaatteellisesti erittäin iso asia. Ensimmäistä kertaa suomalaisessa sosiaaliturvassa, työttömyysturvassa peruspäivärahan ja työmarkkinatuen varassa elävien elämäntilanteeseen tulee tällainen 100 euron aktiivituki.

On paljon puhuttu veteraanien tilanteesta ja hallitusta syytetty siitä, että veteraanit olisi taas kerran jätetty tilanteeseen, jota he eivät itse ole toivoneet. Viestit ovat olleet sen kaltaisia, että budjetti ei pitäisi veteraanien osalta mitään sisällään. Tällaiset väitteethän eivät pidä paikkaansa. Ensinnäkin veteraanit ovat itse toivoneet kuntoutukseen lisää resursseja. Toisekseen heidän oma toiveensa on ollut uuden veteraanilisän sisällyttäminen heidän toimeentuloonsa. Budjettiesitys pitää sisällään 1,8 miljoonaa euroa kuntoutusrahaa ja 50 euron suuruisen veteraanilisän. Väitteet siitä, että veteraaneille ei olisi mitään, ja väitteet siitä, että veteraanien yhteisiä esityksiä ei olisi kuunneltu, eivät näin ollen pidä paikkaansa. (Ed. Rajamäki: Veteraanit erehtyvät!)

Arvoisa puhemies! Me olemme saamassa eduskunnan käsittelyyn opposition välikysymyksen vanhustenhuollosta. Tässä yhteydessä en mene siihen sen syvemmälle. Lähiviikkojen aikana pääsemme perusteelliseen keskusteluun päästen asian ytimeen toivon mukaan.

Täällä on vaadittu kunnille 500 miljoonaa euroa lisää rahaa muun muassa sillä perusteella, että se raha laittaisi maamme vanhustenhuollon kuntoon. Samoin on vaadittu uutta lainsäädäntöä, vanhuspalvelulakia, joka laittaisi asiat nykyistä paremmalle tolalle. Olen samaa mieltä siitä, että lainsäädännössä on skarppaamisen, tiukentamisen paikkaa, samoin varmaan rahaakin tarvitaan. Mutta se, että tietoomme on tullut esimerkkejä yksittäisten vanhusten kohtelusta, kertoo ainakin minulle jotain aivan muuta tämän yhteiskunnan tilasta kuin sen, että ongelmat olisivat pelkästään lainsäädännössä tai rahan puutteessa. Jos joku hoidosta vastaava henkilö sulkee pimeää pelkäävän, rullatuolissa olevan vanhuksen pimeään tilaan, ei siinä auta raha, eivät siinä auta organisaatiomuutokset, eivät siinä auta johtamisjärjestelmät, jos näin elävässä elämässä käytännössä tapahtuu. Jotain muuta on pielessä ja pahemman kerran.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rehulalle sanoisin näistä sotaveteraanien ja sotainvalidien kuntoutusasioista, että te kyllä puhutte hyvin mielenkiintoista tietoa. Minä luin eilen täällä molempien näiden liittojen lehtien pääkirjoitukset näistä asioista, ja on ihan selvää, että niiden esittämiä ehdotuksia ei ole toteutettu. Se on ihan eri asia, miten tämä kaikki pitäisi tehdä. Hallitus on tehnyt siinä ehkä voitavansa, mutta eniten olen kummissani siitä heidän kuntoutuksensa aspektista, että kaikkia rahoja vuositasolla nykyisinkään ei käytetä. Jos yksityinen veteraani hankkii itsellensä kuntoutussuunnitelman, niin hänellä on mahdollisuus saada siihen rahaa Valtiokonttorin kautta, oman veteraanijärjestönsä kautta, oman kuntansa kautta ja käyttää myöskin omaa rahaa. Tällä lailla edes veteraanijärjestöt eivät ole halunneet järjestää tätä kuntoutusta, vaan se on erillisissä lokeroissa. Yhteistyön takia osa rahoista jää kyllä käyttämättä ja se tarpeellinen kuntoutus, joka on aika monipuolista ja yksilöllistä näillä yli 85-vuotiailla, jää toteutumatta. Minä pyydän, että ed. Rehula lukee nämä lehtien pääkirjoitukset ja miettii asiaa uudelleen.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Olen tarkalla korvalla kuunnellut edustajakollegoiden käyttämiä puheenvuoroja ja tietysti myös ministereiden esiintymisiä täällä. Nämä antavat aiheen muutamaan kommenttiin. Nimittäin tuntuu siltä, että isoa osaa puheenvuoroja leimaa joku kummallinen ristiriitakompleksi, jossa puheet eivät mene yhtälössä umpeen. Otan muutaman esimerkin tästä todistuksesta, mitä olemme erityisesti hallitukselta ja hallituspuolueiden osalta saaneet täällä kuulla.

Jo keväällä hallituksen ministerit julistivat suureen ääneen, että Suomi on EU-maiden eniten elvyttävä kansantalous. Tätä me olemme kuulleet täällä kuukaudesta toiseen. No, mitä olemme nyt sitten saaneet tilastotiedoista plus arkielämän kokemuksesta kuulla? Syyskuussa tulivat viimeiset tiedot kansantalouden kokonaiskehityksestä viimeisen vuoden ajalta, heinäkuusta heinäkuuhun. Arvoisat edustajat, tuotanto Suomessa on romahtanut lähes 10 prosenttia — lähes 10 prosenttia. Kymmenesosa siitä talouden pohjasta, joka tämän kaiken hyvinvoinnin luo, on pois.

Jos meillä olisi ollut EU-maiden suurimmat elvytyspanokset, niin miten tämä tulos olisi selitettävissä? Sehän tarkoittaisi sitä, että meillä olisi suurimmat elvytyspanokset ja heikoimmat tulokset. Huomaan, että ed. Karjula nyökyttelee, että näin on käynyt hänen mielestään; suurimmat panokset, heikoimmat tulokset. (Ed. Karjula: Mutta mikä on lähtökohta?) Miten näin? Tämähän johtuu siitä, että hallituksen elvytys on yhtä kuin 2007 keväällä päätettyjä veronalennuksia, joita on vain sen jälkeen vielä hivenen suurennettu. Todelliset toimet työllisyyden hoitamiseksi ovat unohtuneet, jääneet tekemättä, ja sillä tiellä nyt ollaan. Sillä tiellä ollaan.

Yli 3 miljardin euron veronalennusohjelma on pantu toimeen kokonaisuudessaan velkarahalla — kokonaisuudessaan velkarahalla. Se siirretään tulevien polvien maksettavaksi. Tämä epäonnistunut politiikka tarkoittaa sitä, että emme näe tuloksia paremmassa työllisyydessä vaan työttömyys lisääntyy. On syytä pelätä, että ensi talvi tulee olemaan tässä suhteessa murheellinen. On turha puhua, että on tapahtunut käänne parempaan. Kyllä monissa muissa maissa tilanne alkaa näyttää valoisammalta, työllisyys ei kehity yhtä huonosti kuin meillä, mutta meillä on tulossa erittäin vaikea ensi talvi.

Sitten kysyn, miten voi samaan aikaan täällä olla rinta rottingilla, syvästi huolestuneena tästä 13 miljardin alijäämästä ja lisävelan otosta ja hyväksyä nämä jättimäiset veronalennukset, jotka rahoitetaan velalla. Kaiken huippu on se, että tänään valtioneuvosto päättää istunnossaan kello 13 antaa uusia veronalennusehdotuksia vielä eduskunnalle. Kysyn: Onko meillä kansantalouden ongelmana se, miten ne ihmiset pärjäävät, joilla on ylimääräistä rahaa sijoitettavaksi? Siinäkö on meidän sosiaalinen epäkohtamme? Onko se pulma, mihin ihmiset laittavat rahansa, jos heillä jää runsaasti enemmän kuin mitä menee elämiseen ja oman perheen elämiseen? Siihenkö pitää nyt valtion varoja käyttää lisää? Ja mitä tähän vastaa hallitus: tämä on suuri pulma, pitää tuoda eduskuntaan ehdotus, jolla tehdään uusi verovähennys niille, joilla on paljon rahaa sijoitettavaksi. Tämä on sitä sosiaalisuutta, mitä ed. Rehula täällä on todistanut.

Odotan vaan, että myös osinkotuloihin tehdään uudet verovähennykset, koska mehän olemme huomanneet varmaankin keskustelusta, että meillä on suuri ongelma siinä, että pääomatulot ovat alhaisesti verotettuja. Siitähän lehdet ovat paljon puhuneet, että meillä on tämmöinen alhainen pääomatuloverotuksen ongelma, ja nyt pitää tehdä sinne vielä lisää helpotuksia, jotta velkaa lisätään. Sitten voidaan tulla käyttämään sen jälkeen entistä huolestuneempia puheenvuoroja siitä, kuinka meillä on hirveä velkaongelma. No, onhan se hirveä velkaongelma, jos kaikki valtion tulot annetaan pois. Täällä voi käyttää yhä enemmän näitä huolestuneita puheenvuoroja tuolta toisesta pöntöstä. Mutta kysyn, onko tällä vastuullisuuden kanssa mitään tekemistä. Mielestäni ei ole. Veronalennukset eräin suurin osin ovat jo nyt menneet täysin hukkaan, ja kävi juuri niin kuin oppositio viime syksynä ennusti tästä hallituksen elvytyslinjasta.

Olen iloinen siitä, että rehellisyys kuitenkin 20 vuoden aikajänteellä palaa tänne saliin, koska nythän täällä on yksissä tuumin ja monissa puheenvuoroissa ilmoitettu, että Ahon hallitus teki suuria virheitä omassa politiikassaan. Sitähän ei tosin sanota, että Ahon hallitus, vaan sanotaan, että pitää ottaa oppia 1990-luvun alun lamasta. Sanotaan, että silloin tehtiin virheitä, kun ei työllisyydestä huolehdittu. Olen ihan samaa mieltä, että Ahon hallitus teki erittäin raskaita virheitä, ja sitä aikoinaan kritisoitiin. Sitä laskua jouduttiin maksamaan koko 1990-luvun jälkipuolisko ja osin 2000-luvun alku. Epäilen pahaa, että kun työllisyydestä ei nytkään huolehdita, niin tulee uusi lasku, jota sitten pannaan 2011 jälkeen selvittämään uudet miehistöt. Sitten ehkä 20 vuoden kuluttua tunnustetaan, että työllisyyden hoito epäonnistui Vanhasen hallitukselta.

Helsingin Sanomissa on välillä myös erittäin oikeata ja hyvää tietoa. Kannattaa tänään lukea työllisyyden hoidon vertailu. Kyllä on surullista katsottavaa. Suomi, joka on ollut Pohjoismaisen työllisyysajattelun kärkimaita, kylläkin jäljessä Ruotsia mutta tärkeä maa, on vajonnut kaikkein pahnanpohjimmaiseksi, mitä tulee työllisyyden hoitoon. Se tilasto kertoo kyllä väärentämätöntä kieltä siitä, mihin rahaa ei ole sen jälkeen, kun nämä älyttömät veronalennukset, joista siis tänään valtioneuvosto vielä tekee lisäpäätöksiä ja jotka se tuo tänne eduskuntaan, on tehty.

Sitten kuntatalouteen. Ovat kyllä todella mielenkiintoisia nämä puheenvuorot, mitä täällä eilenkin käytettiin, kun kokoomuksen kansanedustajat — en tiedä, istuuko vielä osa muuten kunnanvaltuustoissa — käyttivät puheenvuoroja, että kuntiin on suorastaan lapioitu rahaa. On lapioitu rahaa. Jään nyt kysymään, missä vaiheessa tämä virhe tapahtui, että sinne lapioitiin rahaa. Minä vuonna tapahtui tämä lapiointivirhe, koska tosiasia on, että viime vaalikaudella täällä kokoomuksen edustajat olivat huolissaan siitä, että kunnat eivät saa riittävästi rahaa? Jos silloin ei ole saatu riittävästi, niin silloinhan jää loogisesti ainoaksi vaihtoehdoksi se, että tämän hallituksen aikana jonain vuonna olisi päässyt tapahtumaan tämmöinen hirveä virhe, että kuntiin on lapioitu liikaa rahaa ja siinä on kuntatalouden iso ongelma. Oliko se sitten vuosi 2008, vai oliko se tämä vuosi? Jään odottamaan, että kokoomuksen edustajat täsmentävät tämän, milloin pääsi tämä virhe tapahtumaan, että sitä rahaa lapioitiin, koska nythän siellä enää sitä ei todellakaan ole.

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Kietäväinen, jota ei voi syyttää kyllä liiasta opposition ymmärtämisestä — tietääkseni hän on entinen keskustan kansanedustaja — on joka toinen päivä tällä viikolla kertonut, mikä on kuntatalouden todellisuus ja mitä hirveyksiä joudutaan tekemään. 120 kuntaa nostaa veroäyriä, kun rahat on loppu. Palveluja leikataan, opetusryhmät suurenevat, lomautuksia tehdään, mutta siitä huolimatta kokoomus on löytänyt jostain, että on lapattu liikaa rahaa tänne. Jään odottamaan sen kuulemista, koska se virhe tapahtui.

Sitten kuntatalouteen vielä on pakko sanoa yksi mielenkiintoinen ristiriita. Pääministeriä myöten täällä on oltu sormi pystyssä ja opetettu kuntakentälle, kuinka hervoton meno siellä on ollut. Myös kuntaministeri näytti, mistä olin kyllä aika yllättynyt, lähtevän tähän samaan laulukuoroon. Kuntien menot ovat kasvaneet paljon. No hetkinen, mikä on kuntien menojen valtaosa, ylivoimaisesti yli puolet kuntien menoista? Ne ovat henkilöstömenoja.

Millä tämä hallitus aloitti? Se piti 2007 suuren metelin siitä, että on todella tärkeätä, että kuntien palkkoja, naisvaltaisten alojen palkkoja, korotetaan. Sitten hallitus ilmoitti myös, että nämä tullaan korvaamaan. Sehän oli kokoomuksen suuri lupaus, että ylimääräinen palkankorotus korvataan kokonaisuudessaan kunnille. Kunnat tekivät aika ison palkkaratkaisun. Silloin on aika loogista, että menot nousevat. Ei kai niitä palkkoja makseta mistään Nova Groupin tililtä, vaan kyllä ne maksetaan sieltä kuntien tililtä, ja kun ne maksetaan, niin lopputulos on, että menot nousevat. Silloin ei pitäisi täällä hallitusaitiossa olla kauhean ihmeissään, että kuntien menot nousevat, eikä tulla sormi pystyssä opettamaan, että näinkö tässä nyt kävi.

No, ei tässä mitään. Eräs kunnanjohtaja sanoi, että hän alkaa jo ymmärtää, mitä tässä tapahtuu. Silloinhan nimittäin luvattiin, että juu, tällä ylimääräisellä valtionavulla nämä palkankorotukset hoidetaan. Niin ei tapahtunut. No nyt hallitus lupaa, että tulee ylimääräinen valtionapu, jos tulee pienet palkankorotukset. Kunnanjohtajani sanoi, että hän tietää jo tämän lopputuloksen, että kun he sopivat pienet palkankorotukset, niin taas tämä valtionavun toimitus ylimääräisenä unohtuu.

Olisi rohkeutta sanoa, että kuntien menokehityksestä erittäin iso osa johtuu tehdyistä palkkaratkaisuista. Sitten olisi rehellistä sanoa, että ne, jotka ovat tähän suorastaan rohkaisseet ja sitä vaatineet, vastaavat myös laskun maksamisesta eivätkä tule tänne syyllistämään kuntapäättäjiä tai kuntalaisia eivätkä pane tätä laskua kuntien kannettavaksi, että palveluja leikataan. (Ed. Kanerva: Tuossa ei ole kyllä logiikkaa!)

Jään mielenkiinnolla odottamaan hyvää debattia, joka varmaan puheenvuoroni jälkeen seuraa, ja erityisesti toivon, että ed. Kanerva antaa tähän vastauksen.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma asiat hyvin tuntevana kansanedustajana ja entisenä ministerinä nosti kiistatta esille asioita, joista meidän pitää keskustella. Mutta mielestäni hänen puheenvuoronsa ongelma, mitä tulee näihin veroihin, on se, että niiden verokohtien, joita hän nosti esille ja joista on syytä keskustella, ovatko ne oikeudenmukaisia jne., valtiontaloudellinen suuruusluokka suhteessa 13 miljardin velanottoon, mitä ensi vuoden budjetti tarkoittaa, liikkuu eri sarjassa. Silloin kun nostetaan esille näitä verokohtia, niin jotta tulisi oikea käsitys, minkä suuruisista asioista puhutaan, pitäisi puhua myös euroista.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toivoisipa, että me kaikki edustajat kykenisimme saman kaltaiseen debatointiin kuin ed. Heinäluoma asiantuntevuudessaan ja siihen, että hän ottaa huomioon ja kuuntelee myöskin muita näkökantoja eikä pänkkäpäisesti pysy omassaan. Siksipä kysyn ed. Heinäluomalta, eikö jollakin tapaa kuitenkin myös poliittisen pöydän, poliittisen elementin, tehtävänä poliittisessa järjestelmässä ole pyrkiä oikeudenmukaisuuteen yhteiskunnallisessa tulonjaossa, palkanmuodostuksessa, mutta yhden puolueen viitoittamalla linjalla oltaessa on aika vaikea mennä sanomaan, että se on syyllinen, kun päätöksen ovat tehneet kuitenkin myös työmarkkinaosapuolten toimijat.

Kyösti Karjula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma tosiaan käytti asiantuntevan puheenvuoron, ja kun hän viittasi, että minäkin myötäilen kuunnellessani sitä, niin analyysissä oli oikeaa se, että Suomen tyyppinen kansantalous, joka on poikkeuksellisesti riippuvainen vientiteollisuudesta, vaatii suhteessa voimakkaammat elvytystoimet ja senkin jälkeen on vielä kysymysmerkki, pystymmekö säilyttämään riittävän työllisyyden. Meillä on monia Euroopan unionin kilpailijamaita, jotka ovat paljon, voisiko sanoa, kevyemmillä elvytystoimilla kyenneet säilyttämään työllisyyden, koska niissä kotimarkkinatoiminta on selvästi hallitsevampaa. Tässä mielessä minusta, ed. Heinäluoma, teidän kokemuksellanne on jotenkin hämmentävää, että te sivuutatte tämän kaikkein olennaisimman näkökulman omassa arvioinnissanne.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Heinäluoma otti esille tämän Oecd:n selvityksen työllisyysrahojen käytöstä. Suomi on säälittävällä toiseksi viimeisellä sijalla, jos pannaan keskiarvot näistä kahdesta selvityksestä, ja tämä on kyllä karmea tilanne. Meillä ei ole oikeasti satsattu valtion suoriin työllistämistoimiin enää pitkiin aikoihin eikä edes tässä työttömyyden kasvutilanteessa tähän nyt ole kerta kaikkiaan havahduttu. Olen arvostellut Lipposen hallituksen leikkauksia, mutta kyllä valtion suorissa työllistämisissä silloin tehtiin paljon paljon enemmän, paljon paljon enemmän. Se on dramaattinen putoaminen ollut ajan myötä, ja nytkään ei ole havahduttu tähän tilanteeseen. Se on kauheata, koska tästä seuraa pitkäaikaistyöttömyyttä, jos näin jatketaan, ja se on se pahin, mitä voi tapahtua.

Eri mieltä olen ed. Heinäluoman kanssa siitä, onko Tehy syyllinen kuntakriisiin. Minusta oli pakko ruveta nostamaan pieniä palkkoja hoitoalalla, tai meillä olisi ollut mahdoton pula näistä ihmisistä jatkossa, ja sitä pahempaa tilannetta julkiselle sektorille ei voi tuottaa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Heinäluoma viittasi edelliseen kriisiin, ja sanoitte, että emme saa tehdä niitä virheitä, mitä Ahon hallitus teki. Tämän väitteen olen kuullut monesti. Mutta ei silloin, ed. Heinäluoma, ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja. Syy, että työttömyys kasvoi ja räjähti käsiin, johtui yksinkertaisesti siitä, että yritysten taseet olivat niin heikkoja. Kun ensimmäinen aalto tuli, niin ne kaatuivat, ja silloin korjattiin verotus niin, että yritykset ovat vahvistaneet taseitaan ja kestivät tämän ensimmäisen aallon. En minä halua myöskään moittia sitä, mitä Lipposen hallitus teki, kun leikkasi sosiaalisia etuja. Velka kasvoi, ja oli pakko katkaista se kasvava trendi.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä ed. Heinäluoma käytti mielenkiintoisen puheenvuoron, mutta täytyy sanoa, mitä ed. Kallis totesi tässä äsken, että hänen arvionsa Ahon hallituksen toimista olivat kyllä mielestäni erittäin epäoikeudenmukaisia. Täytyy ottaa huomioon, että Neuvostoliitto romahti ja menetimme yhdessä yössä tavallaan 20 prosenttia Suomen ulkomaanviennistä. Ne olivat työvoimavaltaisia aloja. Me saimme kymmeniätuhansia työttömiä tavallaan yhdessä yössä, kaatui käteen. Sitten tuli pankkikriisi. Hallitus varmasti teki virheitä, mutta me emme pystyneet ylittämään niitä virheitä, joita pankit ja yritykset olivat tehneet, ja maa oli lähellä selvitystilaa. Mutta jos nyt jotain myönteistä uskallan sanoa tässä, niin me veimme kuitenkin Suomen Euroopan unioniin, joka pelasti tämän maan monella tavoin myöskin taloudellisesti.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos ei tietäisi, että ed. Heinäluomakin on joskus ollut erittäin päättävässä asemassa, niin saattaisi uskoa tuon koko tarinan, mitä hän tuolta puhujapöntöstä kertoi, mutta kun olemme nähneet sen, millä tavalla eri hallitukset ja eri ministeritkin ovat asioitansa hoitaneet, niin meillä ei varmaan ole kellään arvioinnin sijaa. Eri aikoina tarvitaan erilaisia mekanismeja.

Mutta ed. Heinäluomalle vielä se, että kun hän kritisoi veroelvytyksiä ja elvytyksiä yleensä, niin juuri näihin kohteisiin, mitkä työllistävät, on elvytysrahoja sijoitettu, ja uskon, että pitemmällä aikavälillä vaikutuksetkin tulevat huomioon paremmin kuin nyt. Vaikka yhdynkin siihen käsitykseen, minkä ed. Heinäluoma sanoi, että ensi talvi on työllisyyden suhteen vaikea, niin kysyisin erityisesti sitä, mihin aikanaan SDP:n kohdentamat veroelvytykset sitten ovat kohdentuneet, jos eivät työllistämiseenkin.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tuntuu oudolta, että niiden tahojen, jotka olivat murentamassa keskitettyjä tulopoliittisia ratkaisuja, samoilla äänillä nyt vaaditaan matalapalkkaratkaisuja, palkkojen alentamista jopa. Miksi on aikanaan haluttu murentaa sellainen järjestelmä, joka piti sisällään tavallaan automaattisesti maltilliset palkkaratkaisut?

Sitten tämä veroelvytys. Katsokaa, hyvät kollegat, budjettikirjan liiteosan sivua 23, niin näette, miten jyrkällä kulmakertoimella säästämisaste on noussut. Nämä veroelvytyksen tulokset ovat ihan olemattomia. Tulokset näkyvät täällä säästämisasteessa, ne on laitettu sukanvarteen. Ja kun täällä on arvosteltu ja arvioitu edellisiä ja vanhoja hallituksia ja annettu kyytiä vähän niin Lipposen ykkös- kuin kakkoshallituksellekin, niin haluan kuitenkin palauttaa mieliin, että silloin kun rahasta oli pulaa, puututtiin myös pääomien verotukseen. Nyt puhutaan vaan hallituksen suulla kulutusveroista ja ympäristöveroista, kun sähköveroakaan ei pitäisi nostaa tässä suhdannetilanteessa. Lipposen hallitusten aikana ykköshallitus nosti pääomaveroa 3 prosentilla ja kakkoshallitus prosentilla, ja sen hallituksen valtiovarainministerinä oli muuten puhemies Sauli Niinistö.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Joka neljäs työntekijä Suomessa on kuntasektorilla töissä, joten voidaan päätellä, että palkkaratkaisulla on hyvin olennainen merkitys — tämän varmasti tietää ed. Heinäluomakin. Kuitenkin 150 miljoonaa, mikä nyt jää uupumaan kuntien budjetista, niin, kuten olemme kuulleet tässä varmaan jo monen päivän aikana, se on 4 promillea, itse asiassa vajaat 4 promillea kuntien tarvitsemasta rahasta, 40 miljardista. On ihan itsestäänselvää, että koska joka neljäs työntekijä on tällä hetkellä kunnissa töissä, niin näin Suomi ei voi jatkaa. Nyt on se mahdollisuus lähteä tekemään niitä palvelurakenteen muutoksia, mitkä ovat vääjäämättömiä kuntataloudessa.

Muistutan tässä yhteydessä, että viime kaudella tulevaisuusvaliokunnassa eräs keskeinen sosialidemokraattinen vaikuttaja — ei tällä hetkellä eduskunnassa, mutta muuten keskeinen rooli teillä puolueessa edelleenkin — toivoi, että Suomessa olisi kriisi, jotta saataisiin samanlainen tehokkuuden parannus kuntasektorille kuin edellisen laman aikana. Kysyisin nyt kyllä ed. Heinäluomalta, miten te aiotte toimia jatkossa, koska tämä on teidän käsissänne, tämä tehokkuuden korottamisen tarve. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Miten meinaatte toimia jatkossa? (Ed. Tennilä: Noilla puheilla saattaa joku toinenkin pudota eduskunnasta!)

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä ed. Heinäluoman analyysi kuntataloudesta ja siihen liittyen kokoomuksen linjasta on täysin oikea. Kyllä kokoomus sai vaalivoiton ja nykyiset asemansa pitkälti sillä perusteella, että aivan oikein vaati vaalikeskusteluissa, vaaliväittelyissä, julkisen alan palkkojen nostamista Sari Sairaanhoitajalle ja muillekin. Se oli ihan oikein, tätä vasemmistoliitto on vaatinut edelleen. Ja edelleen julkisella puolella on liian pienet palkat monilla naisvaltaisilla aloilla ja monilla muillakin aloilla.

Mutta se, että tässä budjetissa kunnat jätetään ahdinkoon ja ei sitten makseta tätä laskua, joka suurelta osin kertyy kasvaneista henkilöstö- ja palkkamenoista, on suuri synti tälle hallitukselle. Pitää vastata myöskin sitten huutoonsa ja huolehtia kuntatalouden kestävyydestä niin, että kuntatyöntekijät myöskin pystyvät toimimaan ja kuntalaisten tarvitsemista palveluista huolehditaan.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erinomaisen hyviä puheenvuoroja.

Ed. Korkeaoja puhui näistä verojen mittasuhteista; kyllä, niistäkin on syytä puhua. En ollenkaan usko tähän hallituksen politiikkaan laittaa arvonlisäverojen alennuksiin melkein 800 miljoonaa euroa. Se on valtaisa summa. Kelamaksun alennus oli yhden miehen päätös, josta pääministeri ja sosiaali- ja terveysministeri saivat lukea lehdestä. Sen vaikutus oli yksin 800 miljoonaa. Se on siis 1,6 miljardia jo.

Mutta kyllä näillä pienemmilläkin summilla on vaikutusta, mitä tässä on tehty, ja kyllähän niistä nyt vähän jää etujärjestöpolitiikan meininki. Jos nyt sanotaan, että elvytystoimeksi listataan pellon myyntivoiton verovapaus, niin kuka tähän nyt uskoo, että Suomea elvyttää se, että he, jotka myyvät peltoa, eivät maksa siitä veroa niin kuin muusta omaisuuden luovutusvoitosta joutuu maksamaan? Siinä oli joku lähellä päätöksentekoa, oma säkki, ja sinne pantiin tämmöinen pikku etu, jotta voidaan sitten pitää siitä iso puhe.

Ed. Karjula puhui oikein siitä, mikä on vientivetoisten maiden tilanne, mutta, ed. Karjula, katsokaa Saksaa. Se on historiallisesti paljon vientivetoisempi talous kuin meidän taloutemme, ja se selviää tästä selvästikin paljon paremmin, koska se ei ole tehnyt samoja virheitä kuin me, ei siellä ole nähty 10 prosentin tuotannon laskua. (Ed. Ahde: Eikä näy!) Näin ollen kun tämä historiankirjoitus tullaan tekemään, niin veikkaanpa, että lopputulos on: suurimmat elvytyspanokset — lue: yhtä kuin veronalennukset — pienimmät tulokset.

Ed. Tennilälle on pakko sanoa, että kyllä, naiset ovat palkkansa ansainneet. Enhän minä sitä sanonut, ettei näin olisi. Sanoin, että ei ole hoidettu ...

Mutta, arvoisa puhemies, jos kahdeksan henkilöä kommentoi, niin on kai kohtuullista, että saisi ehkä vielä 20 sekuntia sanoa. Sitten pidän pidempään hiljaisuutta.

Lupaan pitää, arvoisa puhemies, pidempään hiljaisuutta tämän jälkeen.

Anteeksi?

Asia on sovittu. — Siis naiset ovat palkkansa ansainneet. Kysymyshän on siitä, ettei pidä yllättyä, että jos kunnat sitten nostavat palkkoja, niin totta kai kuntien menot kasvavat, sitä täällä ei ole kukaan kiistänyt. Unohtui vain toimittaa se ylimääräinen valtionapu.

Sitten jäin mielenkiinnolla odottamaan, vastaako kokoomus tähän, milloin tapahtui tämä liian rahan lapiointi kuntiin, milloin se tapahtui. Sitä vastausta ei vielä ole kuulunut, mutta tässähän on koko päivä aikaa kehittää vastaus.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa herra puhemies! Me olemme taas tänään ja eilen käyneet keskustelua siitä, onko elvytetty liian paljon vai liian vähän tai oikein vai väärin. Aluksi uskallan näin todeta, että mitä asuntosektorin elvytykseen on tullut, niin se on ollut erinomaisen onnistunut.

Kansainvälinen talouskriisi on kohdistunut rakennusalaan kaikkialla maailmassa hyvin rankasti. Se on globaali ilmiö, ja sitä ei ole missään päin maailmaa voitu välttää. Näin täällä Suomessakin. Liike- ja toimitilarakentaminen, joka muuten Suomessa oli vielä ennen taantuman tuloa bruttokansantuotteeseen nähden suurinta, vahvinta koko Euroopassa, on romahtanut radikaalisti. Samoin vapaarahoitteinen asuntotuotanto on romahtanut radikaalisti.

Kummallekaan näille ei julkisen vallan toimin ole juurikaan mitään tehtävissä. Silloin kysymys on siitä, kuinka paljon näitä tappioita voidaan kompensoida elvyttämällä toisaalta valtion tukemaa asuntotuotantoa ja toisaalta korjausrakentamista.

Valtion tukema asuntotuotanto oli usean vuoden kutakuinkin tarkkaan 4 000 asunnon tasolla. Tänä vuonna osin johtuen tietenkin suhdanteitten muutoksesta mutta myös valtion merkittävistä elvytyspanoksista tämä nousee 12 000:een, siis 4 000:sta 12 000:een eli kolminkertaistuu. Sillä paikataan merkittävä osa mutta ei suinkaan lähellekään kaikkea niistä tappioista, mitkä aiheutuvat liike- ja toimitilarakentamisen sekä vapaarahoitteisen asuntorakentamisen romahduksesta. Tämä nousu 4 000:sta 12 000:een tarkoittaa noin 20 000:ta henkilötyövuotta ja noin 400:aa miljoonaa euroa verotuloja julkiseen talouteen.

Työllisyysvaikutukset painottuvat ennen kaikkea ensi vuodelle johtuen tietenkin rakentamisen hitaista prosesseista, ennen kuin työmaat aidosti ja kunnolla saadaan käyntiin, mutta toisaalta tämä voidaan nähdä myös positiivisena asiana, koska työllisyyden näkökulmasta tuleva vuosi tulee olemaan hankalampi kuin tämä vuosi.

Valtion tukeman asuntotuotannon osalta keskeisimmät päätökset, välimallien käyttöönotto sekä ensin käynnistysavustuksen käyttöönotto ja sen jälkeen sen laajentaminen ja korottaminen, tehtiin jo alun perin vuosille 2009 ja 2010. Sen takia tässä budjetissa ei ollut tarvetta tehdä uusia ratkaisuja, varsinkin kun järjestelmä on osoittanut toimivansa niin hyvin kuin se toimii.

Kysymys tällöin oli lähinnä oikean valtuustason asettamisesta. Tämän osalta en usko, että kukaan osaa ennustaa, kuinka paljon ensi vuonna syntyy valtion tukemaa asuntotuotantoa. Mutta tässä budjetissa on varauduttu siihen, että sitä syntyisi yhtä paljon kuin tänä vuonna eli noin 12 000. Selvää on, että jos — niin kuin tietenkin toivon — vielä enemmänkin saataisiin aikaiseksi, niin valtiolla on sitten ensi vuonna eri lisäbudjeteissa mahdollisuus nostaa tätä valtuutta entisestään.

Korjausrakentamisen puolella emme vielä pysty täysin sanomaan, kuinka elvytys on toiminut. Edellinen haku päättyi heinäkuun lopussa, mutta silloin oli jo käytetty yli 60 prosenttia siitä 125 miljoonasta, mitä siihen oli arvioitu. Sen takia siihenkin on tulossa lisää rahaa, ja oletettavaa on, että tämäkin tulee tepsimään pikkasen paremmin kuin kuviteltiin, mutta se selviää sitten vasta aivan loppuvuodesta. Kun VM aikanaan arvioi, että vain 15 prosenttia tästä olisi uutta, niin todennäköisesti tämä prosenttiosuus kasvaa sen takia, että korjausrakentaminen aidosti ja oikeasti on lähtenyt hyvin liikkeelle.

Tähän korjausavustukseen, joka sekin on hyvin otettu vastaan, on liittynyt itse asiassa vain kaksi kritiikkiä. Toinen on tiukka aikataulu. Pelättiin sitä, että suunnittelutoimistot ruuhkautuvat ja laatu kärsii. Nämä pelot on otettu huomioon sillä, että nyt esitämme, että tätä järjestelmää entisellään jatketaan kolme kuukautta.

Toinen kritiikki on ollut se, että siihen ei ole liittynyt selkeätä ilmastoulottuvuutta vaan että on tuettu kaikkia korjausremontteja riippumatta siitä, parantavatko ne energiatehokkuutta vai ei. Tämäkin on ensi vuonna otettu huomioon siten, että korjausavustus muuttuu tämmöisestä yleisestä korjausavustuksesta 1.4. alkaen korjausavustukseksi, joka kohdistuu vain ja ainoastaan ilmastomyönteisiin peruskorjauksiin, sellaisiin, jotka parantavat rakennusten energiatehokkuutta, tai sellaisiin, joissa siirrytään uusiutuviin energialähteisiin.

Arvoisa puhemies! Elvytys tällä sektorilla on välttämätöntä. Se on toiminut tänä vuonna hyvin. Varaudumme siihen, että se toimii myös ensi vuonna hyvin, ja sen lisäksi siirrymme astetta ekoelvyttävämpään suuntaan.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ministerin puheenvuorossa kävi hyvin ilmi se, että rakentamisessa on todellakin ollut tarvetta tälle elvytykselle. Olemme saaneet huomata, että esimerkiksi korjausavustus on ollut suuren kysynnän kohteena. Tietenkin tässä vaiheessa pitää varmistaa ministeriltä eduskunnan edessä se, kun nämä mallit nyt on otettu käyttöön ja niitä toivottavasti myös jatketaan, että niihin myös sitten on riittävästi osoittaa rahaa. Toivon, että ministeri voi tässä eduskunnan edessä tämän varmistaa, että raha ei sitten kesken kaiken lopukaan kesken vaan sitä riittää näihin korjaustöihin.

Haluan kuitenkin kysyä myös toisesta asiasta, ja se on asia, jota ette maininnut esittelypuheenvuorossa: asunnottomuus. Toivoisin, että ottaisitte kantaa myös tähän kysymykseen. Elämme semmoisia aikoja, että ihmisillä saattaa tulla myös puutetta siitä, missä yönsä viettää, ja toivoisin, että valtiovalta ottaisi tämänkin siipiensä suojaan vielä entistäkin tehokkaammin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri käytti sinänsä ihan hyvän puheenvuoron ja totesi siinä, että tähän kiireeseen on nyt varauduttu lykkäämällä näitä aikarajoja eteenpäin. Ympäristövaliokunta kyllä jo silloin painotti, kun asia oli valiokuntakäsittelyssä, tätä samaa näkökulmaa.

Mutta budjettikirjassa, sen sivulla 666, luvussa 35.20 on lause: "Kunnan lupaviranomaisasemaa rantarakentamisessa selkeytetään." Haluaisin kuulla, arvoisa ministeri, mitä tämä lause tarkoittaa, koska pelkään sitä, että rantakaavojen vahvistaminen, jos se jää vain kuntien kontolle koko prosessi, vie kyllä kestämättömään suuntaan. Eli rantakaavasta poikkeamiset pitäisi kyllä sitten myös vahvistaa ympäristökeskustasolla.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä asuntotuotannon osalla on varsin nopeasti saatu näitä elvyttäviä toimia aikaiseksi, ja se on toiminut varsin hyvin, ja tästä on annettava tunnustusta ministerille. Siellä on myöskin kehitelty uusia tai uusvanhoja malleja, joilla tätä rakentamista on saatu vauhtiin, ja sosiaalisella asuntotuotannolla on ollut siellä vahva paino. Tämä on hyvä asia.

Kuitenkin, ministeri Vapaavuori, olitte kesällä huolissanne muun muassa kaavoituksen ja rakentamisen yhteyksistä maakunnassa. Nyt näissä monissa eri sosiaalisen rakentamisen muodoissa rakentamispäätökset tehdään sopimusmallilla eikä kilpailutuksen kautta. Kysyisin, onko tämä mielestänne nyt sopiva ja hyvä tapa tässä nykyisessä tilanteessa vai pitäisikö kilpailutusta lisätä. Tätähän on perusteltu sillä, että nämä rakennusyhtiöiden hallussa olevat maat saadaan paremmin käyttöön, mutta sopiiko tällainen käytäntö mielestänne nykyaikaan?

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tietysti asuntosektorilla nimenomaan oikeaa elvytystä ja oikeaan aikaan, koska se työllistää juuri tässä suhdannetilanteessa ja kaiken lisäksi se ei ole sen suuntaista tempputyöllistämistä, josta ei jäisi mitään jälkeä, vaan siitä jää jälkeä ihmisille asunnoiksi.

Kommenttina tuohon ed. Tiusasen puheenvuoroon totean sen, että kannustan tähän muutokseen niiltä osin, että on jotenkin järjenvastainen ajatus se, että ympäristökeskuksissa 1—2 virkamiestä pystyisi paremmin ja demokraattisemmin tekemään päätöksiä kuin kussakin kunnassa, jossa tunnetaan paikalliset olosuhteet paremmin.

Kysymykseni koskee sitä samaa, mitä ed. Huovinen täällä kysyi: Miten asunnottomuus on kehittynyt, kun samaan aikaan tietysti tiedämme, että lisääntyvästä tuotannosta huolimatta työttömyys ajaa tilannetta toiseen, ikävämpään suuntaan?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä nyt menen hiukan toiseen alueeseen ministeri Vapaavuoren vastuualueelta.

Otitte hyvin räväkästi kantaa tähän metropolialueeseen, ja saimme lukea, että olette valmis jopa harkitsemaan lainsäädännöllä Pääkaupunkiseudun kuntia liitoksiin. Se nyt tuntuu hiukan semmoiselta uhkailulta, koska valtion toimet kunnallisen itsehallinnon päälle ovat aina herättäneet täällä kauhua ja vastarintaa, mutta minä pidän hyvänä, että valtioneuvoston jäsen on avaamassa yhteiskunnallista keskustelua. Tällä hetkellä kuitenkin tämä on hiukan huono asia, koska nythän valtuustot ovat jo Helsingissä ja Vantaalla esimerkiksi päättäneet, että kuntaliitosten hyvät ja huonot puolet selvitetään. Meillähän on yhteinen huoli siitä, että tämä asuminen saadaan kohtuullistettua ja liikenne ja ihmisten palvelut niin, ettei tälle seudulle muodostu rikkaiden ja köyhien alueita ja etteivät nämä alueet eriarvoistu keskenään.

Nyt vielä kysyn: Eikö nyt pitäisi kuitenkin vielä pohtia, vaikkapa ensi vuoden talousarviota, minkälaisin panostuksin voitaisiin valtion toimesta edesauttaa nimenomaan Pääkaupunkiseudun liikenne- ja asumisinfraa? Mutta ennen kaikkea (Puhemies: Nyt minuutti onkin mennyt!) kysyn teidän näkemystänne tästä heitosta.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kymmenen vuotta sitten lamasta selvittiin pitkälti siten, että elvytettiin asuntorakentamista, ja niin se on nytkin. Se on keskeinen ala.

Asuntorakentamisessa nyt on käsiä ja koneita vapaana ja saneerattavia taloja, putkiremontteja, on vaikka kuinka paljon Suomessa. Nyt on ongelmana se, että pankit eivät hoida niille kuuluvia tehtäviä. Ne antavat 3—5 vuoden lainoja asuntoyhtiöille, mutta eivät pienituloiset ihmiset pysty siinä ajassa maksamaan niitä remonttilainoja. Nyt pitäisi valtiovallan antaa 15—20 vuoden ajalle lainoja, jolloin ihmiset pystyisivät maksamaan ja näitä pystyisi aloittamaan. Käsiä on paljon.

Vuokra-asuntopula on suurimmissa kaupungeissa, ja siellä on asunnottomuutta. Nyt pitäisi vuokra-asuntoja rakentaa. Kysyntä ja tarjonta nostavat vuokria, ja sen myötä ihmisten tulot menevät entistä enemmän asumiseen. Kyllä tämä nyt minun mielestäni on virhepäätös myös, että kiinteistöveroa nostetaan. Se nostaa asumiskustannuksia niin omistusasunnoissa kuin vuokra-asunnoissakin. Sitä ei pitäisi tehdä.

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä talousarvioesityksessä ja aiemmin annetuissa lisätalousarvioesityksissä on paljon satsauksia rakentamiseen, ja ne ovatkin tässä suhdannetilanteessa aivan välttämättömiä ja juuri sitä kaivattua elvytystä. Ministeri toi tässä hyvin esille senkin, että suhdanneluontoisiin avustuksiin asunto-osake- ja vuokrataloyhtiöiden korjauksiin tulee energiatehokkuuselementti mukaan, (Ed. Viitanen: No jo oli aikakin!) kauan kaivattu ja toivottu.

Kysyisin ministeriltä siitä, että nyt EU:ssa valmistellaan direktiiviä rakennusten energiatehokkuudesta ja osana sitä keskustelua pohditaan, pitäisikö kaikille julkisille rakentamistuille asettaa energiatehokkuuskriteerejä, -ehtoja. Miten ajattelette, kannattaisiko Suomen ennakoida ja valmistautua jo hyvissä ajoin näihin päätöksiin ja olla etunojassa? Valtiollahan on monia muitakin instrumentteja, joilla tuetaan joko uudis- tai korjausrakentamista, kuin tämä nyt käsitelty, esimerkiksi kotitalousvähennys.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suhdannevaihtelut ravistavat hyvin voimakkaasti rakennusalaa. Tämä on todettu moneen otteeseen. Silloin kun siellä menee lujaa, niin menee lujaa; kun menee huonosti, niin menee huonosti. Se on vähän samanlainen kuin suomalaiskansallinen piirileikki, jossa mennään suuntaan ja toiseen.

Mutta, arvoisa herra puhemies, on erittäin hyvä asia, että nyt on valtiovallankin taholta ymmärretty tämän suhdannevaihtelun korjaaminen ja edesauttaminen tuotannon osalta. Tämä on erittäin hyvä asia, että valtion tukema asuntotuotanto on kolminkertaistunut. Yhdessä vaiheessa jo näytti, että tämä aravatuotanto kokonaan hiipuu. Nyt sinne on saatu vauhtia, pystytään tuottamaan kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Tämä on erittäin hyvä asia kokonaisuutena. Sitten toinen, mikä on tärkeä, on nimenomaan tämä korjausavustusten jatkaminen.

Mutta nyt meidän pitää muistaa, että katse on suunnattava tulevaisuuteen, on valmistauduttava uuteen nousukauteen, etteivät meillä sitten hinnat räjähdä käsiin. Meillä on oltava valmius lähteä jouhevasti liikkeelle.

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten todettu, valtion investoinnit rakennusalalle ovat olleet erittäin tarpeellisia. Asuntojen perusparannus ja kunnostus ovat erinomaisia esimerkkejä töistä, joita moni taloyhtiö ja kotitalouskin voi harkita teettävänsä korjausavustusten ja kotitalousvähennysten myötä.

Viime vuosina hometalo-ongelma on tullut erittäin kalliiksi. Aikoinaan energiakriisi sai osittain aikaan sen, että alettiin rakentaa umpiotaloja. Nyt on tarkoitus parantaa rakennusten energiatehokkuutta uusin ohjein ja tukia kohdentamalla. Millä varmistetaan, ettei jälleen tehdä samoja rakenteellisia virheitä? Uskooko ministeri, että asiantuntemus rakentamisessa ja sen ohjeistuksessa on parantunut?

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Yritän olla nopea.

Ed. Huovinen kysyi, onko rahaa riittävästi. Lähtökohta on ollut se, että 10 prosentin korjausavustuksessa piikki on auki ja on siis voimassa ensi maaliskuun loppuun saakka. Sen sijaan energiatehokkuuteen painottuvassa uudessa mallissa lähtökohta on se, että piikki ei ole auki vaan siihen varataan 37 miljoonaa euroa, ja sen takia meidän pitää hyvin tarkkaan arvioida, mitkä ne kriteerit ovat, jotta tämä raha saadaan sillä lailla sen kanssa hoidettua.

Asunnottomuuteen viitattiin täällä parissakin puheenvuorossa. Ryhdyimme tekemään pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelmaa olosuhteissa, joissa taloudellinen tilanne oli hyvä, ja edelleen uskon, että se oli oikea painopiste. Tämä ohjelma tulee onnistumaan. Pitkäaikaisasunnottomuutta saadaan vähennettyä, mutta on pakko myöntää, että tietenkin tämän taloustilanteen johdosta toisesta päästä uhkaa tulla uutta ja varmaan tuleekin. Kyllä asunnottomuuden lisääntyminen on yleisilmiö aina silloin, kun taloudessa menee riittävän huonosti.

Rantarakentamiseen viitattiin sekä ed. Tiusasen että ed. Ollilan puheenvuorossa. Vastaukseni on, että en tiedä, en ole vielä muodostanut asiaan kantaani. Lause, joka on budjetissa, löytyy hallitusohjelmasta, ja se lähinnä kertoo sen, että se on ensi vuonna ohjelmassa ja asialistalla. Mitä sitten esitämme, sitä ei ole vielä päätetty.

Ed. Kangas kiinnitti huomiota pankkisektoriin. Onneksi siellä pahin kriisi ja paniikki on ohi, pahimmat ylilyönnit ovat ohi, marginaalien nousu on pysähtynyt, jopa jonkun verran laskenut, ja tilanne on tällä hetkellä kuitenkin kohtuullisen hyvä.

Kiinteistöveron tasosta en sano mitään, koska se ei kuulu minulle, mutta yhdessä ministeri Kataisen kanssa olemme sopineet ja toimestani on asetettu työryhmä, joka pohtii kiinteistöveron porrastamista energiatehokkuuden perusteella, ja siitä saadaan lisätietoja vielä tämän syksyn aikana.

Homeongelmat johtuvat sekä suunnitteluvirheistä, rakennusvirheistä että käyttövirheistä. Niitä on eri aikoina tullut eri määrä. Parhaamme teemme, että niiltä jatkossa vältyttäisiin, mutta se on niin monesta eri tekijästä riippuvaista, että mitään täydellistä varmuutta siitä, etteikö jatkossakin niitä tulisi, ei voi kukaan antaa. Mutta sitä varten on myös käynnistetty erilliset valtakunnalliset kosteus- ja hometalkoot, joiden kautta yritetään tätä tietoisuutta kaikilla eri sektoreilla lisätä.

Ehkä sitten seuraavassa vastauspuheenvuorossa vastaan niihin muutamaan kysymykseen, joihin jäi vastaamatta.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministerin toimet ovat oikean suuntaisia mutta riittämättömiä. Oikeasuuntaisuus löytyy esimerkiksi ministerin ponnistuksista ekologisuuden eteen. Koko hallituksen ponnistelusta en olisi niinkään varma, mutta ministeri on kieltämättä tässä tehnyt hyvää työtä henkilökohtaisesti.

Mutta se riittämättömyys valitettavasti näkyy nyt siinä, että vaikka asuntomarkkinat kiitettävällä tavalla ovat alkaneet elpyä — tai ei nyt ehkä kiitettävästi, mutta ovat kuitenkin alkaneet, ja se on hyvä ja tärkeä asia — samaan aikaan tässä ei ole otettu huomioon sitä asukkaan näkökulmaa, sitä kohtuuhintaisuutta, sitä asiaa, millä vaikkapa Pääkaupunkiseudun sairaanhoitaja tai bussikuski saa juuri sen hintaisen vuokra-asunnon, että siinä on varaa muuten asuakin. Ja tässä on nyt se ongelma, että tämä syntyvä asuntotuotanto esimerkiksi tässä välimallissa ei millään tavalla huomioi tätä asumisen hintaa. Se on rakennuttajan näkökulmasta hyvä keino, 10 vuotta pidettävä tai minimillään 5 vuotta ja sitten voidaan realisoida ja myydä ja näin on, mutta se vuokralainen, se asunnon tarvitsija, hän ei hyödy tästä mitään. Siksipä se riittävä toimi, arvoisa ministeri, olisi, että nyt tähän korkotukeen, jossa tällä hetkellä ei ole (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) korkotukielementtiä, korkotukea, tehtäisiin selkeät parannukset, jotta se asunto olisi halvempi.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministerille täytyy antaa tunnustus. Hän on varsin tarmokkaasti hoitanut tätä vaikeata rakennusalan työllisyyttä, ja ymmärrän täysin, että vapaarahoitteiseen asuntotuotantoon ei valtiovalta kovin paljon voi vaikuttaa. Näyttää kuitenkin siltä, että syksyä kohti ollaan menossa huomattavasti huonompaan tilanteeseen. Liike- ja teollisuustilojen rakentaminen on lähes pysähtynyt, ja näyttää siltä, että vapaarahoitteinen tuotantokin on kovin vähäistä, eli nyt tarvitaan ehkä jatkossakin vielä lisäpanostuksia.

Kysyisin kahta asiaa. Erityisryhmien myöntämisvaltuutta on pienennetty. Kun sitä asunto- ja ympäristöjaostossa viime vuonna nostimme 125 miljoonaan ja nyt arvioitu käyttö näyttää olevan 110 miljoonaa tälle vuodelle, niin onko kysyntä pysähtynyt vai mistä johtuu tämä, että se on nyt 85 miljoonaan pudotettu?

Toinen kysymys ovat nämä kosteus- ja homeongelmat, joihin jo viittasitte. Onko tälle työryhmälle asetettu joku takaraja? Edelleenkin käydään vahvaa keskustelua siitä, ovatko nämä kaikki lämmöneristeitten tuplaamiset ja paksuntamiset selvitetty juurta jaksaen, niin että näitä ongelmia ei tulisi jatkossa.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja siitä aiheutuva liikenne on merkittävä ongelma etenkin kasvavilla seuduilla, mutta näin ei ole kaikkialla Suomessa. On seutuja, joilla päinvastoin alueita tulisi kannustaa aktiiviseen elinkeinopolitiikkaan, joka pohjautuu omiin vahvuuksiin. Minun mielestäni tämä olisi paljon tehokkaampaakin alueiden kehittämistä kuin alueellistaminen; luotaisiin omaehtoisesti uutta yritystoimintaa ja työpaikkoja.

Nyt kuitenkin, kun joitakin elinkeinopoliittisia hankkeita, suuria kauppakeskushankkeitakin, on tuolla maakunnissa liikkeellä ja ne ovat muodostuneet ongelmallisiksi, kysyisin tällaista, että kun budjettikirjassakin mainitaan, että tullaan arvioimaan vuoden 2009 aikana se, miten nämä vaikuttavat alueiden eheytymiseen, niin eiväthän nämä nyt tule kuitenkaan estämään omaehtoista elinkeinopolitiikkaa siellä, missä siihen todella tarvetta on, jotta me saisimme tällaisia pysyviä, omiin vahvuuksiin perustuvia työpaikkoja kuitenkin jatkossa luotua.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää ministeriä siitä, että hän ottaa vakavasti energiansäästön talojen lämmityksessä. Ylipäätään rakennusalahan on sellainen, että se on ylikuuma tai täysin jäätynyt — onkohan se koskaan oikean lämpöistä. Se on erittäin hankalaa. Nytkin vielä tutut, oikein hyvät rakennustyön ammattilaiset sanovat minulle, että heillä on ollut täysi kiire koko ajan. Tässä aivan äskettäinhän hinnat karkasivat pilviin. Onko tilanne jo täysin terve, tai onko tämä lama tuottanut jotain myönteistä näille markkinoille? Voitteko arvioida tätä tilannetta, onko hinta—laatu-suhde nyt jotenkuten paikallaan?

Sitten kotitalousvähennyksen poistamiseen on nyt paineita jonkun verran julkisuudessa: puhutaan, että sitten kun meillä raha on täysin loppu ja pitää velat maksaa takaisin, tämä pitäisi myös poistaa. Mutta samaan aikaan, kun nyt rahaa myös suunnataan juuri tähän energiansäästöön ja uusiutuviin ja kun tämmöinen suora tuki niihin on jo poistettu, niin jos näin joskus tapahtuu, pitäisikö jättää ainakin niiltä osin voimaan tämä kotitalousvähennys, näihin energianmuutostöihin? Suora tuki on jo poistettu, kun siirryttiin tähän kotitalousvähennykseen.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomessa tarvittaisiin noin 30 000 uutta asuntoa vuosittain, jotta asuntokanta pysyisi kohtuullisessa kunnossa, siis uusia asuntoja olisi riittävästi ja puutetta vuokra-asunnoista ei olisi. Vuokra-asuntopula on edelleenkin suurissa asutuskeskuksissa varsin paha. Tämä tuotantotaso, mikä nyt on — kieltämättä se on noussut, se on erittäin hyvä asia — on vielä täysin riittämätön tarvetta vastaavasti. Mitä toimenpiteitä on suunniteltu, niin että sitä voitaisiin edelleenkin nostaa?

Asunnottomia on yli 7 000 ollut, ja näyttää ainakin budjettiesityksen mukaan olevan ensi vuonnakin yli 7 000 asunnotonta tässä maassa. Mitä näitten hyväksi tehdään?

Sitten vielä erityisryhmät, joista ed. Reijonen jo kysyi. Onko nyt niin, että kunnat eivät pysty omaa rahoitusosuuttaan tekemään elikkä erityisryhmien asuntojen rakentaminen on sillä perusteella laskettu? Minun mielestäni tätä määrärahaa ei pitäisi pudottaa, mikä tällä hetkellä on.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos puheenvuorosta!

Arvoisa ministeri, korjausmäärärahojen kohdentaminen ilmastomyönteisiin rakennuskohteisiin on hyvä uudistus. Päästökaupan ulkopuolisista päästöistä asumisen päästöjen osuus on huomattava.

Hallitusohjelmassa oli myös lupaus siitä, että asunnottomuus poistetaan, ja tällä hetkellä suunta on aivan erilainen eli asunnottomien määrä kasvaa. Toivoisin, että ministeri vielä ponnistelisi, jotta asunnottomuutta saadaan vähennettyä.

Asuntoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa ei todeta, että asunnottomuus poistetaan. Siellä todetaan, että tehdään pitkäaikaisasunnottomuuden vähentämisohjelma, jossa puolestaan tavoitteeksi asetetaan pitkäaikaisasunnottomuuden puolittaminen. Tähän pyrimme edelleen. Mutta taloudellinen tilanne on niin paljon muuttunut, että on rehellistä ja realistista myöntää, että vaikka onnistuisimme näitten pitkäaikaisasunnottomien tilannetta parantamaan merkittävästikin, niin samaan aikaan todennäköisesti tulee lisää asunnottomia.

Ed. Viitanen totesi, että hallituksen toimet ovat oikean suuntaisia mutta riittämättömiä. Minä sanoisin näin, että opposition kritiikki on oikean suuntaista mutta ylimitoitettua. Ei tässä ihan joka asiaa voida kerralla hoitaa. Ja pitää myös muistaa esimerkiksi se, että merkittävin korkeisiin vuokriin vaikuttava tekijä, mihin taisi ed. Kangaskin täällä viitata, on kysynnän ja tarjonnan epäsuhta. Mitä enemmän saamme vuokra-asuntoja markkinoille, sitä enemmän se antaa meille mahdollisuuksia myös vuokratasoa yleisesti ottaen tasapainottaa.

Yhdyn ed. Reijosen käsitykseen surkeasta yleistilanteesta, se on juuri näin.

Hometalkoitten osalta on tarkoitus, että se on viisivuotinen projekti, koska tämä on yksinkertaisesti niin vaikea kansallinen kysymys, että a) siihen ei löydy helppoja vastauksia, b) se vaatii valtavan paljon opetusta, koulutusta, informaatiota, viestintää, ja sen takia se on pitkä harjoitus.

Erityisryhmien investointiavustuksiin viitattiin täällä useammassakin yhteydessä. Toteaisin, että jätän sen eduskunnan valveutuneeseen harkintaan, joka ennenkin on osoittanut ryhdikkyyttä tällä puolella.

Ed. Kaunisto kysyi jo aikaisemmin kilpailutuksesta ja neuvottelumenettelystä. Totta kai kilpailutuksen pitäisi olla lähtökohtana, se on ilman muuta selvää. Mutta tässä tilanteessa me emme olisi pystyneet niin nopeasti saamaan liikkeelle niin paljon tuotantoa, kun tiedettiin, että rakennusyhtiöillä on paljon tontteja. Sen takia tämä neuvottelumenettelyyn turvautuminen oli ikään kuin välttämättömyys, muuten meillä olisi huomattavan paljon huonompia tuloksia tällä hetkellä. Mutta tietenkin sitä myötä, kun tätä tonttivarantoa on käytetty, kilpailutuksesta tulee jälleen uudelleen pääsääntö.

Ed. Andersson kysyi, miten alalla hinnat muokkautuvat. Tässä pitää muistaa se, että tämä on ala, joka elää aika pitkällä syklillä. Ne, mitä tällä hetkellä tehdään, ovat asioita, jotka on käynnistetty jo vuosi sitten. Sen takia hintatasot eivät juurikaan ole tulleet alas, jonkun verran ovat tulleet — rakentamiskustannusten viimeinen tilasto on, että 2 prosenttia ovat tulleet kaikki kustannukset alas, työvoimakustannukset ovat nousseet mutta kaikki muut kustannukset laskeneet. Yleinen arvio alalla on se, että kyllä kustannukset tästä vielä jonkun verran alas tulevat. Kuinka paljon ne tulevat, en tiedä. Urakkatarjouksista se on helpompaa arvioida, että se on 10—20 prosenttia, mutta sitten vaikuttavat tonttien hinnat, vaikuttavat työvoiman hinnat, vaikuttavat rakennusmateriaalit, jotka osin toimivat maailmanmarkkinoilla jne.

Sitten ed. Toivakka puhui omaehtoisesta elinkeinopolitiikasta maakunnissa. Se on minusta itsestäänselvyys, totta kai, ei sitä lähtökohtaisesti mikään uhkaa. Mutta samaan aikaan pitää muistaa se, että ei edes lama-aikana eikä edes elvytyksen varjolla saa rakentaa sellaista, joka on lainsäädännön vastaista. (Ed. Tiusanen: Oikein!) Tämä kyllä edellyttää sitä, että sekä kuntien että maakuntien kaavoituksessa luetaan sitä lakia ja ymmärretään, että se on tarkoitettu noudatettavaksi. Kysymys ei ole siitä, että yhdellekään alueelle ei saisi rakentaa kauppapalveluja, koska niitten palvelujen määrää ei säännellä, vaan niiden sijaintia säädellään, ja kun ne kaavoissa pannaan alun perin oikeisiin paikkoihin, niin kukaan ei varmasti puutu niihin.

Arvoisa puhemies! Ihan viimeisenä ed. Hiltuselle. Hän taisi viitata jotain semmoista — miten se nyt olikaan, se muotoilu — että valtio herättää kauhua. Valtion tehtävä onkin herättää kauhua aina välillä, varsinkin jos homma ei suju. (Naurua) Pääkaupunkiseutu ja metropolialue tuottaa kolmanneksen maan bkt:sta, ja on kansallisessa intressissä, että se on parhaassa mahdollisessa iskukyvyssä. Metropolialueet kaikkialla maailmassa ovat valtiovallan erityisen huomion kohteena. Meillä on Kööpenhaminaa, Lontoota, Lissabonia, Madridia, Torontoa, Tokiota, missä on erillistä metropolilainsäädäntöä, jossa valtio on tullut väliin ja todennut, että täällä pitää oikeasti pistää nämä hommat ojennukseen ja järjestykseen. Pääkaupunkiseudulla on tapahtunut paljon kehitystä, mutta maailma menee vielä kovempaa eteenpäin. Sen takia uskon, että viimeistään seuraavaa hallitusta muodostettaessa, ketä siellä sitten onkaan, valtiovallan pitää ottaa vielä tarkempi ote tähän. Mitä se sitten tarkoittaa, onko se kuntaliitoksia, onko se seutuhallintoa, sitä en tiedä. Täällä on esimerkiksi käyty semmoista keskustelua, että kuntaliitoksia ei voi tehdä, kun ne ovat pakollisia. Kyllä seutuhallintokin voi olla pakollinen, vaihtoehtoja toki on useita. Mutta metropolialueen merkitys koko kansantaloudelle varsinkin lama-aikana korostuu entisestään niin paljon, että tämän on vaan yksinkertaisesti oltava valtiovallan erityisen huomion kohteena.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Olemme keskittyneet puheenvuoroissamme pitkälti ensi vuoden toimenpiteisiin ja lukuihin ja myös paljon puhuneet elvytyksestä. Elvytyksestä tulee puhua, mutta ennen kaikkea keskusteluissa pitäisi keskittyä maamme kilpailukyvyn vahvistamiseen. Tältä osin voimme vain todeta, että vienti on romahtanut. Sen vaikutus on huomattava, koska vuonna 2008 viennin osuus bruttokansantuotteesta oli 47 prosenttia ja sen osuus tipahtaa kuluvana vuonna 36 prosenttiin. Kysymys onkin sitten siitä, miten pärjäämme alentuvilla hinnoilla, mitä teemme tuotannollisen tehokkuuden kasvattamiseksi ja mitä uusia työpaikkoja löydämme.

Budjettiin liittyy myös kasa hallituksen esityksiä, 28 kappaletta. Yksi merkittävistä hallituksen esityksistä on hallituksen esitys numero 139. Siinä annetaan valtioneuvostolle lainanottovaltuutta lisättäväksi 73 miljardista eurosta 110 miljardiin euroon. Siihen sisältyvän lyhytaikaisen lainan enimmäismäärää esitetään lisättäväksi 10 miljardista eurosta 15 miljardiin euroon. Esitys on tarpeen, koska vuoden 2010 lopussa ennakoidaan lainaa olevan 78 miljardia, jolloin nykyiset valtuudet eivät enää riitä.

Esitys herättää muutamia pohdintoja. Vuonna 2013 velan arvioidaan olevan 106 miljardia euroa, mikä on 52 prosenttia kokonaistuotannostamme. Se on lähes kolminkertainen summa siihen nähden, mitä ovat vuoden 2010 budjettiperusteiset tulot. Kasvava velka tuo myös uusia kustannuksia, korkokuluja. On vaikea kuvitella nykyisen alhaisen, huippualhaisen, korkotason pysyvän. Ensi vuonna maksamme korkoja 2,1 miljardia, mutta entäpä, jos vuonna 2013 korot olisivatkin 6 prosenttia? Silloin maksamme korkoja noin 6 miljardia euroa. Se on kolme kertaa enemmän kuin korot ovat nyt.

Jatketaan ajatusleikkiä. Valtiovarainministeri Katainen kertoi, että välillisten verojen korotuksella voimme saada 2 miljardia. Korkojen kasvusta jää edelleen katettavaksi 2 miljardia, saman verran kuin ovat esimerkiksi liikenne- ja viestintäministeriön vuoden menot. Tietenkin voimme luottaa talouskasvun tuloon, voimme toivoa talousihmettä. Se toisi mukanaan lisätuloja valtion kassaan kasvavina yhteisöveroina ja tuloveroina jne. Valitettavasti 13 miljardin alijäämä ja sen päälle valtion kassaa rasittava korkokulujen kasvu saattaa kasvattaa alijäämäriskiä vuonna 2013 jopa 17 miljardiin euroon, jos emme tee mitään ennen sitä ja oletetaan, että talous pysyy nykytilassa.

Ensi vuonna emme valitettavasti kavenna alijäämäkuilua vaan kasvatamme sitä pöydällä olevilla budjettiesityksillä. Tietenkin on kysymys elvytyksestä lyhyellä tähtäimellä. Vuoden 2011 budjetin ja mahdollisten lisäbudjettien tulee ehdottomasti pureutua alijäämän purkamiseen hallitusti. Vaihtoehdot eivät ole helppoja, enkä tiedä, saadaanko edes niiden avulla alijäämää tässä uhkakuvassa kurottua. Lisää riskejä tietenkin tulee, kun mietimme, miten me pystymme saamaan kotimaisen kulutuksen kasvamaan. Todennäköistä lienee kuitenkin se, että vuoden 2013 jälkeen tulemme tekemään edelleen velkaa. Kun katsoo edellisen laman lukuja, 7—8 vuotta taisi kulua, kunnes päästiin tilanteeseen, jossa lisälainan ottoa ei tarvittu.

Olemme tilanteessa, jossa lainaamme lainan päälle. Edellisen laman velastahan oli jäljellä edelleen 50 miljardia. Korkoja maksamme lisälainoilla. Tulee mieleen itse asiassa vakavat eduskunnassa käydyt keskustelut pikavipeistä, siitä, miten vanhoja lainoja katetaan jälleen uusilla lainoilla ja myös korkoja lähdetään kattamaan uusilla pikavipeillä. Toivottavasti emme ole sortumassa samaan. Tilanne ei tunnu pitkällä tähtäimellä kestävältä toiminnalta. Kotitalouksissa me toimimme hieman toisin. Kun lainaamme, vaativat pankit myös lainan takaisinmaksusuunnitelmaa. Sitä emme valtiopuolella edes mieti tai emme ainakaan riittävästi. Tästä ovat esimerkkinä meidän vanhat velkamme.

Nyt on aika tehdä yhteiskunnan pelastamissopimus. Siihen on saatava kaikki yhteiskuntamme ydintoimijat mukaan. Emme voi elää vaalikausien mukaan emmekä budjettivuoden mukaan.

Lähdin pohtimaan tätä katsoessani eilen illalla sitä, mitä tarkoittaa perhetasolla 106 miljardin velka. Se on lainaa per asukas 20 000 euroa, yhdelle neljän hengen perheelle se tarkoittaa 80 000 euroa lainaa. Sen päälle, jos kuntien lainataakka olisi esimerkiksi tulevina vuosina noin 16 miljardia, se toisi neljän hengen perheelle lisää velkaa niin, että velkaosuus olisi 12 000 euroa. Se tarkoittaisi, että yhden perheen velkaosuus yhteiskunnassamme olisi sekä valtion että kuntien osalta 92 000 euroa. Sen päälle tulevat vielä kotitalouden omat velat, jotka ovat vähän päälle yhden vuoden tuloja vastaavat, kun katsomme tilastoja. Voimme todeta, että maamme on ylivelkaantunut. Valitettava tosiasia: mitä enemmän velkaa, sitä vähemmän meillä on itsenäisyyttä päättää maamme tulevaisuudesta.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan ensiksi haluan kommentoida ed. Heinäluoman puhetta, kannanottoa. Vaikka ed. Heinäluoma ei täällä olekaan, niin meneepähän nyt pöytäkirjaan.

Ed. Heinäluoma todennäköisesti viittasi minuun, kun hän puhui siitä, että olen arvostellut sitä, että kunnille lapioidaan rahaa. En ota yhtään sanaa pois. Kunnat ovat minun mielestäni ja minun kokemusteni mukaan lyöneet täysin laimin sen pääperiaatteen, että suu on pidettävä säkkiä myöten. Hyvinä aikoina ei ole mitään ajateltu. On pantu kaikki menemään. Ei ole säästetty. Jos on tehty investointeja, niin ne investoinnit ovat merkinneet sitä, että toimintamenot vaan kasvavat ja kasvavat ja kasvavat.

Tosiasia on — sanoin tämän jo 1990-luvun alussa — että meillä julkinen hallinto, valtion- ja kunnanhallinto, vastaa 20 miljoonan ihmisen yhteiskuntaa. Sillä määrällä voitaisiin hoitaa 20 miljoonaa ihmistä. Meitä on vain 5 miljoonaa. Tilanne ei ole niistä 1990-luvun alun vuosista yhtään parantunut. Valtio on ehkä tehostanut toimintaansa, mutta kunnat eivät. Kuntiin on palkattu lisää ihmisiä ja varmasti ihan tarpeeseen, koska tämä eduskunta ei tee mitään muuta kuin laatii uusia subjektiivisia oikeuksia, uusia palveluja ja sanoo, että kunnat hoitavat, ja sen päälle tulevat sitten ne rahat. Jos ei tule rahaa, niin kunnat sitten ottavat lainaa.

Ed. Lauslahti ansaitsee kiitoksen siitä, että hän on yksi niistä harvoista kansanedustajista, jotka ovat tuoneet puheessaan esille tämän hirvittävän velkaantumisen, mihin me olemme nyt ajautumassa ja ajautuneet. Kukaan tässä salissa ei ole juuri puhunut siitä, mitä tämä velka merkitsee meille tavallisille ihmisille. Kukaan ei ole siitä juuri puhunut. Kaikki ovat vaan sanoneet, että lisää rahaa siihen ja siihen tarkoitukseen, lisää rahaa tähän ja tähän tarkoitukseen. Jossakin vaiheessa tälle Suomi-yhteiskunnalle tulee pää vetävän käteen, ja siihen ei kulu kovin kauan aikaa.

Ed. Lauslahti puhui yhteiskunnan pelastamissopimuksesta. Hallitus joutuu tekemään, jos ei tämä hallitus, niin seuraava hallitus, hyvin vakavia ja raskaita leikkauksia ja vain sen tähden, että me olemme rakentaneet yhteiskunnan, jossa 50 prosenttia kansasta palvelee toista 50:tä prosenttia. Tämä on ihan oikeasti sellainen asia, josta todella kärsin. Tämä eduskunta ei tee mitään muuta kuin säätää uusia lakeja, uusia menoja, uusia palveluja ihmisille, jotka kuitenkin tulisivat toimeen ihan omillaan.

Minun maailmankatsomukseni on todellakin liberaali. Se on liberaali siinä mielessä, että jokaisen täytyy kyllä vastata omasta elämästään. Mutta jos ei pysty vastaamaan, niin silloin on yhteiskunnan tultava apuun. Heikkoja on autettava, ja tämän hallituksen erittäin hyvä puoli on, että kaikesta huolimatta se on auttanut nimenomaan yhteiskunnan heikkoja. Ja siitä minä olen erittäin tyytyväinen. Mutta edelleenkin tämä hallitus, edelliset hallitukset, tulevat hallitukset, tulevat kansanedustajat ostavat paikkansa sillä, että ne lupaavat kansalaisille sellaisia palveluita, jotka todella maksavat. Me joudumme käymään aivan varmasti priorisointikeskustelun ja päättämään, mihin me todella tarvitsemme yhteiskuntaa ja mitä yksilön täytyy itse pystyä hoitamaan. Eihän voi olla, että joka ikiseen asiaan tarvitaan palvelua, tarvitaan apua, tarvitaan viranomaista, tarvitaan kuntia tukemaan. Siis yhteiskunta, jossa ihminen ei hoida eikä edes halua hoitaa omia asioitaan, ei voi olla terve. Jokaisen meidän suurin tehtävä on jatkossa, että me voimme kertoa ihmisille, että teidänkin täytyy tehdä jotain, teidänkin täytyy edes yrittää huolehtia omasta elämästänne, ei voi kaikkea sälyttää yhteiskunnan vastuulle.

Yksi esimerkki on juuri päivähoito, ja minä todella toivon, että tähän tulisi jonkinlaista järkeä, niin että jos kaksi vanhempaa on kotona, siitä huolimatta viedään lapset kunnalliseen päivähoitoon, koska se on helpompaa ja koska se on subjektiivinen oikeus ja koska siellä saa hyvän hoidon ja ei tarvitse itse hoitaa sitä lasta. Minusta tämä on väärin, todella väärin. Minä toivon, että tähän tulisi sillä tavalla järki, että subjektiivinen oikeus rajattaisiin sillä tavalla puoleen, että jokaisella lapsella on oikeus puolipäivähoitoon ja muuhun kerhotoimintaan ja tämän tyyppiseen, mutta että kokopäivähoito olisi subjektiivinen hoito vain niille vanhemmille, jotka molemmat ovat töissä. (Ed. Kallis: Näinhän me olemme esittäneet!) — Minä kannatan sitä.

Markku Pakkanen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hyvät kuulijat! Käsittelyssähän on hallituksen esitys talousarvioksi vuodelle 2010, ja näin ollen voidaan käsitellä aika laajasti asioita eri aloilta. Tässä puheenvuorossani haluan myös puuttua muutamiin asioihin.

Valtion velkaantuminen on täällä puheissa todettu, ja se on tosiasia. Vauhti on kovaa, ja päätä huimaa. Mitä sitten tehdään, kun tästä aikanaan nousukausi koittaa, sillä jokaisen taantuman jälkeen on nousukausi tullut ja niin se tulee nyttenkin: Veropohjaa tulevaisuudessa mielestäni pitää laajentaa ja tulee harkittavaksi pörssiveron käyttöönotto, käännetty arvonlisävero ja rahan liikkumisen verottaminen, niin kuin täällä ed. Kalmari omassa puheenvuorossaan toi hyvän, uuden idean.

Tulevaisuuteen nähden tärkeimpiä asioita 2010 on minusta nuorten koulutuspaikoista ja työllisyystilanteesta huolehtiminen. Näin pyritään estämään nuorten syrjäytyminen. Tässä muun muassa Kainuun-malli antaa meille hyvän esimerkin siitä, kuinka tehokkaasti siellä on nuorten asioihin pystytty puuttumaan.

Tärkeä asia tulee olemaan myös vanhustenhuollon tulevaisuus ja se, miten siihen yhteiskunta ja kunnat vastaavat. Siinä hallituksella riittää töitä, ja uskon, että tämän syksyn aikana täällä salissa tullaan vanhustenhuollosta myös laaja keskustelu käymään.

Liikenneväylien ja alempiasteisista tieverkoista huolehtimisen tulee olla myös tulevaisuudessa ja ensi vuonna hallituksen ohjelmissa. Täällä on arvioitu rekkaparkin järkevyyttä ja sen rakentamisen tarpeellisuutta kaiken kaikkiaan. Kaakkoissuomalaisena kansanedustajana tiedän, että rekkaparkki Vaalimaalle on välttämätön rakentaa. Hallituksen linjaus, että siinä ollaan lähtökuopissa, jos tarve vaatii, on tässä taloudellisessa tilanteessa kyllä oikea, mutta valmiudet siihen pitää olla. Tämän päivän liikennemäärät Vaalimaan tullissa ovat 700 rekkaa vuorokaudessa, ja se on se normaali määrä, mitä Vaalimaan tullista pystyy näillä nykymenetelmillä läpi menemään. Mikäli kauppa tästä lähtee vähänkin liikkeelle ja vilkastumaan, se tarkoittaa rekkajonoja Seiskatielle viimevuotiseen tapaan. Elikkä asiassa tulee olla hereillä.

Koskenkylä—Kotka-tien liikkeellelähtö selonteon mukaisesti on erittäin tärkeä. Täällä ed. Tiusanen ed. Paateron avustamana on esittänyt Haminan ohitustien rahoituksen aikaistamista. No, tämä on tietysti kansanedustajille kuuluva oikeus. Pidän kuitenkin hyvänä, että pääministeri on julkisesti linjannut, että Haminan ohitustien rahoitus hoidetaan vuoden 2011 budjetissa ja näin edetään liikennepoliittisen selonteon mukaisessa aikataulussa.

Kuntataloudesta täällä on käyty kova keskustelu. On mietitty, onko se hallituksen osoittama rahamäärä riittävä. Oppositio on vaatinut 150:tä miljoonaa lisää; sillä sitten tulisi kuntatalous kuntoon. No, se 150 miljoonaa tarkoittaa esimerkiksi tässä tilanteessa kotikaupunkini Kouvolan 10 vuoden alijäämien kattamista. Sen verran sillä saataisiin aikaan, koska näyttää siltä, että kun me teimme juuri vuodenvaihteessa kuuden kunnan liitoksen, talous menee sellaista vauhtia alamäkeä, että tuolla 150 miljoonalla 10 vuotta katettaisiin alijäämät eikä mitään muuta. Meillähän tehtiin vain kuntaliitos eikä puututtu hallinnon rakenteisiin, mikä on kuntaliitoksien tavoitteena. Näin ollen Kouvolassa tämä 150 miljoonaa tarkoittaisi tuota.

Omistajaohjaus on asia, joka täällä on keskusteluttanut hyvin paljon. Itse pidän tärkeänä, että hallitus tässä vaiheessa ei muun muassa Destian omistajuutta myy kokonaisuudessaan ja pitää osaomistuksesta kiinni. Pidän tärkeänä, että valtiolla on omistajuus näissä yhtiöissä, joissa sillä on myös merkittävää aluepoliittista merkitystä. Stora Enson tilanteessa meillä on selvästi nähtävissä, että pienellä omistajuudella ei pystytä saamaan riittävästi aikaan.

Näin ollen haluaisinkin nostaa esille alihankkijoiden aseman tällaisessa tilanteessa, kun metsäteollisuus ulkoistaa palveluitaan ja sitten sen jälkeen alihankkijoille aika lailla selvin sanoin osoitetaan, miten tulevaisuudessa mennään. Alihankkijayrityksiltä tulleiden viestien perusteella on nähtävissä, että suuryritykset käyttävät tätä valta-asemaansa häikäilemättä hyväkseen tässä vaiheessa. Taantuman vaikuttaessa näin pörssiyhtiöidenkin tulokseen ne paikkaavat kassaansa, muun muassa maksuvalmiuttaan, ilmoittamalla yksipuolisesti alihankkijoille, että siirrytään 45 päivän maksukäytäntöön aiemman 20 sijasta. Näin on tapahtunut kotiseudullani. Toivonkin, että hallitus puuttuu omistajaohjauksen keinoin valtion omistajayhtiöiden alihankkijoihin kohdistamiin käytäntöihin, jotka ovat vaikutuksiltaan taantumaa syventäviä. Kysyn, miten yleisellä tasolla voidaan vahvistaa taantumasta kärsivien alihankintayritysten asemaa suuryrityksiin nähden.

Lopuksi vielä: Metsäklusterin tulevaisuus kaiken kaikkiaan Suomessa on iso kysymys. Toivon, että bioenergia-asiassa hallitus etenee reippain askelin. Pidän tärkeänä sitä, että tänään iltapäivällä ministeri Pekkarinen vihki Anjalassa koulutuskeskuksen, jossa erilaisia bioenergiatuotantovaihtoehtoja tullaan tarjoamaan ja kouluttamaan näin ollen alalle uusia yrityksiä ja yrittäjiä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pakkasen kommenttiin siitä, että pysytään tuossa liikennepoliittisessa selonteossa E18:n valmistumisen suhteen, vaikka tätä Haminan ohitusta ei nyt sitten nopeutettaisi, haluan todeta, että tiesuunnitelma puuttuu, pitäisi rakentamissuunnitelma nimenomaan saada aikaan siellä. Sitten, ed. Pakkanen, ei pysytä hallitusohjelmassa. Hallitusohjelmassa todetaan, että vuoteen 2015 mennessä E18 pitäisi saada valmiiksi näiden suunnitelmien mukaan. Nyt tämä aikataulu, mitä tällä hetkellä hallitus noudattaa, ei noudata taas hallitusohjelmaa.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidin ed. Pakkasen puheenvuorosta jälleen kerran sen johdosta, että hän oli yksi niistä kansanedustajista, jotka vaikuttivat olevan aidosti huolissaan valtion velkaantumisesta. Käytin jo eilen tästä puheenvuoron ja totesin, että seitsemän lihavan vuoden ja voimakkaan talouskasvun aikana kertyneet ylijäämät on upotettu nyt jo kuluvan ja ensi vuoden budjetin kattamiseksi, tavallaan se hyvä, joka kertyi hyvinä vuosina. Kysyisin vain ed. Pakkasen näkemystä siitä, kun on veikattu, että noin 50 miljardia euroa tämän laman aikana valtio ja julkinen sektori velkaantuvat, minkälaista talouskasvua se edellyttäisi sitten tulevaisuudessa, kun tiedetään, että ikääntymisen kehitys on myöskin mukana, jotta me pystyisimme maksamaan nämä velat suhteellisen lyhyessä ajassa takaisin.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pakkanen mainitsi Kainuun-mallin ja siitä saadut hyvät hyödyt nuorisotyöttömyyden hyväksi. Voin vakuuttaa, että näin todella on. Meillä on Kainuun-mallissa toisen asteen koulutus koottu kokonaisuutena toimivaksi Kainuun maakunnan alueella ja peruskoulun päättäneitä oli pikkuisen päälle 1 000 keväällä ja kaksi on jatkokoulutuspaikkaa enää vailla, kaikki muut on saatu hoidettua. Tämä on todella hyvä tässä suhteessa.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pakkanen aivan oikein totesi, että varmasti on hyvä varautua rekkaparkkiin, kun ajatellaan niitä jonoja, mitä siellä on ollut, kun kauppa käy hyvin. Mutta mielestäni joustavampi ja parempi ja kestävämpi ratkaisu olisi, koska hallituksella on hyvät suhteet Venäjälle, vaikuttaa siihen, että Venäjälle tulisi nopea tullausjärjestelmä ja sellainen systeemi, että rajanylitys tapahtuisi nopeammin ja voitaisiin käyttää myös niitä jo olemassa olevia parkkialueita sen sijaan, että rakennetaan rekkaparkki sinne. Itse katson, että on hyvä, että tämä määräraha on poistettu budjetista.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salo kysyi, millaista talouskasvua. Jos tietäisin, istuisin varmasti tuolla aitiossa, mutta uskon, että talouskasvun täytyy olla vähintäänkin sitä, mitä se oli viime vuosikymmenen loppupuolella ja vuosikymmenen vaihteessa. Mutta omaksi ratkaisukseni tarjoan myös, että veropohjaa tulee laajentaa näillä muutamilla esimerkeillä, ja haluaisin sitä kautta myös tämän vaikean tilanteen tulevaisuudessa ratkaistavan.

Ed. Piiraisen näkemyksestä liittyen Kainuun-malliin: Toivoisin, että täällä salissa syksyn mittaan esiteltäisiin hyvin laajasti tämän Kainuun-mallin hyvät vaikutukset nuorisotyöttömyyteen ja koulutukseen. Niitä kahta nuorta kuulemma aktiivisesti etsitään, mistä he sieltä löytyvät.

Sitten ed. Nurmi kysyi rekkaparkkiasiasta, että vaikuttaisin Venäjän päätöksiin. Näin riviedustajana en vielä uskalla ottaa valtaa naapurivaltion päätöksentekoon, mutta oman valtion asioihin pystyn vaikuttamaan. Minusta rekkaparkki on välttämätön, (Puhemies: Minuutti!) ja uskon, että kohta ministeri selvittää sen tarkemmin.

Liikenneministeri  Anu  Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Ensinnäkin totean sen, että tätä ensi vuoden budjettivalmistelua ministeriömme osalta on ohjannut neljä seikkaa: ensinnäkin hallitusohjelman kirjaukset, toiseksi liikennepoliittisen selonteon linjaukset ja kolmanneksi tietysti tämä taloustaantuma — mikä sen vaikutus on liikennepolitiikkaan, sitä on myös pyritty tässä valmistelussa huomioimaan — ja sitten jokainen tietää, että ne kuuluisat kehykset on se aika iso ja voimakas ohjauskeino, joka siellä taustalla näkyy.

Ensinnäkin muutama sana näistä kehittämishankkeista. Käsitykseni mukaan ensi vuosi tulee olemaan historiallinen. Noin 500 miljoonan euron edestä tehdään kehittämishankkeita ja ensi vuonna on käynnissä tai käynnistetään yhteensä 24 liikennehanketta. Olemme nostaneet kaikista tärkeimmäksi kysymykseksi Seinäjoki—Oulu-rataosuuden peruskorjauksen jatkamisen, ja siihen liittyen voin sanoa, että tiristelimme sieltä meidän oman ministeriömme hallinnonalalta eri hankkeista, joista oli tullut tämän suhdannetilanteen vuoksi muutamia miljoonia säästöjä, sen suurimman osan, niin että pystyimme tähän sen 40 miljoonaa euroa osoittamaan. Tässä yhteydessä sanon sen, että tämän tärkeän hankekokonaisuuden jatkoahan vahvistaa se, että ensi vuonna aloitetaan Kokkola—Ylivieska-kaksoisraiteen rakentamisen valmistelu. Siihen on varattu pari miljoonaa euroa, ja se on sitä koko kokonaisuutta.

Toinen ppp-hanke on sitten tämä E18 Koskenkylä—Kotka, josta ilmeisesti täälläkin hetki sitten puhuttiin.

Pohjoisen kaivoshankkeet on iso kysymys, ja niitten osalta emme ole tehneet minkäänlaisia rahoitusratkaisuja suunnittelun osalta, mutta totean sen, että budjettiriihessä todettiin, että ei voi olla niin, että ne isot kaivoshankkeet eivät etene sen vuoksi, että infraa ei saada sellaiseen kuntoon. Ensimmäinen tavoite on, että yhdessä valtiovalta ja sitten nämä kaivosyhtiöt laittavat saman verran panostusta sinne suunnitteluun ja viedään sitten sitä kautta niitä eteenpäin.

Selonteon hankkeista on aloittamatta 7, ja ne on tarkoitus tavoitteen mukaisesti aloittaa vuonna 2011.

Luovumme toistaiseksi rekkaparkin rakentamisesta, sen voi sanoa näin. Siitähän on olemassa oleva suunnitelma, tiesuunnitelma, ja sitten sen luvat ovat kunnossa, eli se on käynnistettävissä, jos niin päätetään. Mutta kun meillä oli erittäin tiukka tämä rahoitustilanne riihessä ja me haimme jo muutenkin vähintään sitä 150:tä miljoonaa ja yli 200 miljoonaa löydettiin eri ministeriöistä uudelleenkohdennettavaksi, niin oli aivan selvää, että tässä tilanteessa rekkaparkki ei ollut se tärkein kohde, vaan tärkeämpää oli laittaa vaikka nuorisotyöttömyyden alentamiseen rahoitusta, toimenpiteiden hakemiseen sinne.

Sitten elvytykseen liittyen ensi vuonna aloitetaan kahden maantielautan aikaistaminen, selonteon mukaan ne olisivat tulleet vasta 2011.

Perusväylänpidosta totean, että se on suurin piirtein samalla tasolla kuin se on tänä vuonnakin. Muistutan siitä, että lisätalousarviossa lisäsimme merkittävästi liikennepuolelle, myös sinne perustienpitoon ja perusradanpitoon, rahoitusta.

Sitten taantuman vaikutuksesta kuljetuksiin, matkustamiseen ja yleensä tähän liikennesektoriin totean sen, että kesällä nousi esille, että kotimaan lentoliikenne on myös suurissa vaikeuksissa. Eräillä kentillä pudotus on ollut jopa 18 prosenttia, ja osittain yhtiöitä rasittaa se, että nämä Finavian määräämät lentoasemamaksut ovat erittäin kovat. Me haimme siihen ratkaisun, että niitä voidaan nyt 10 prosenttia tiputtaa väliaikaisesti aina tuonne vuoden 2011 loppuun saakka. Siihen liittyen myös budjettikirjassa linjattiin sitten se, että ensi vuonna voiton tuloutusta alennetaan ja seuraavana vuonna osinkoa myös alennetaan.

Yksi iso hyvä asia joukkoliikenteen kannalta on tämä työsuhdematkalipun uudistaminen. Se on konkreettinen askel siinä.

Sitten haluan vielä lopuksi todeta sen, että liikennesektorin hallinnonalalla tapahtuu ensi vuonna todella suuria uudistuksia. Mehän muodostamme Liikenneviraston ja sitten toisaalta Liikenteen turvallisuusviraston. Sitten tiedätte tämän liikelaitosongelman valtion osalta. Myös täällä on tarkoitus tänä syksynä käsitellä, ja itse asiassa ne ovatkin siellä listalla, eräiltä osin näitä liikelaitosten yhtiöittämisiä, eli se tarkoittaa Finavian osalta yhtiöittämistä, samoin Varustamoliikelaitos Finstashipin osalta, ja vielä kolmantena on tämä merenkulun sisäisen tuotannon yhtiöittäminen.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysyn ihan yhtä pientä yksityiskohtaa, joka on kuitenkin omalle maakunnalleni aika tärkeä.

Ministeri Vehviläinen esitteli tuossa hetki sitten elvytyshankkeita nopeasti, ja ikävä kyllä ne kiertävät Pirkanmaan kaukaa. Meillä on hyviä ja tarpeellisia hankkeita, jotka ovat listoilla tätä hallituskautta seuraaville vuosille, tärkeitä hankkeita siis kaikki. Pirkanmaa on myös erittäin pahaa työttömyysaluetta. Meillä on monin paikoin työttömyysprosentti yli 15:n. Tässä olisi ollut nyt hallituksella oiva tilaisuus lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: rakentaa kovasti tarpeellisia infraväyliä ja tuoda elvytystä pahalle työttömyysalueelle. Kysynkin: miksi Pirkanmaa jää nyt näistä elvytyshankkeista paitsi?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä on tietysti ihan hyvä jatkaa toisena pirkanmaalaisena. Mutta sen verran täytyy kuitenkin kiittää ministeriä niistä elvytystoimista, mitä on muuten hoidettu, ja tuo Pohjanmaan rata saadaan eteenpäin. Se olisi ollut todella suuri lommo, jos ei näin olisi käynyt.

Myös kaivoshankkeiden osalta oli tärkeää tietoa. Tulin itse viime viikolla juuri pohjoisesta ja kävin tutustumassa siihen kaivosinfraan. On tärkeä asia, että se saadaan kuntoon, että ei Ruotsin kautta kulje se malmi, vaan Suomen kautta nimenomaan.

Mutta mitä tulee sitten Pirkanmaahan, niin meillähän tietysti Kolmostien remontti on tärkeä, 2011 sen pitäisi alkaa. Tietysti toivomme, että kun nytkähtää liikkeelle nyt tämä hanke, me pääsemme myös aikataulussa siellä aloittamaan.

Mutta kysyisin myös näistä teemahankkeista, joilla nimenomaan ohituskaistoja ja keskikaiteita tehdään, kun ovat nyt kovin pieniä ne määrärahat. Miten esimerkiksi meillä päästäisiin 12-tietä tai Ysitietä, joka jatkuu Jyväskylän suuntaan, pikkupaloina edes remontoimaan teemahankkeina?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En minä sitä epäile ollenkaan, ettei ministeri ole parhaansa yrittänyt näiden tierahojen kanssa. Varmaan näin on tapahtunut. Onhan totta, että siellä on tätä uutta hankkeistusta lähtemässä liikkeelle, ihan tarpeellisia hankkeita. Mutta se iso ongelmahan meillä on tuolla perustienpidon puolella, että meidän rakennettu tieverkostomme tai infraverkostomme rapautuu noin 1,5 miljardin euron vuosivauhtia tällä hetkellä. Vuositasolla korjausvelka alkaa olla yli 100 miljoonaa euroa, ja jos ajatellaan, että koko ajan rakennetaan uutta mutta ei pidetä huolta siitä rakennetusta infrasta, niin eihän paljon järjettömämpää taktiikkaa enää voi valita. Tässä on se meidän paha pullonkaulamme tällä hetkellä, että meidän on saatava niin perustieverkko kuin rataverkkokin kuntoon. Muutoin nämä kehittämishankkeet ja rakentamishankkeet kostautuvat jossakin vaiheessa sitten siinä, että meillä alueille ei enää synny sitä teollisuutta, jos meillä ei liikenne toimi, ja siihenhän se koskee ensimmäisenä.

Toinen iso ongelma on tietenkin nuo yksityistiet ja niiden kunto ja taso tällä hetkellä.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Logistiikan korkeat kustannukset selkeästi heikentävät maamme kansainvälistä kilpailukykyä, ja vaikka emme ole saarivaltio, niin sijaintimme on kuitenkin saaren kaltainen.

On erittäin hyvä, että tonnistoverouudistus etenee. Sitä on kauan odotettu. Toivotaan todellakin, että laivojen ulosliputus tältä osalta päättyy.

Täällä on jo perusteltu useita tärkeitä liikennehankkeita ja niiden käynnistämisen aikaistamista. Äsken ed. Martti Korhonen otti esille tämän perustiestön ylläpidon jatkuvan rahoitusvajeen. Mielestäni meidän on erittäin aktiivisesti kehitettävä uusia rahoitusmalleja, ja tiedän, että ministerillä on työn alla tie- ja liikennerahastojen selvittäminen. Kysyisinkin: millä aikataululla se valmistuu, jotta saisimme uusia rahoitusmalleja käyttöön?

Oras Tynkkynen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjanmaan rata on meidän rataverkkomme elämänlanka, ja on erittäin arvokasta, että ensi vuodelle saadaan Seinäjoki—Oulu-radan kunnostus etenemään, pysymään vauhdissa. Siitä on sekä elinkeinopolitiikalle että liikennepolitiikalle että myös ilmastopolitiikalle merkittäviä hyötyjä. Olisin ministeriltä kysynyt, kun joissakin arvioissa on esitetty määrärahatarpeeksi ensi vuodelle tälle hankkeelle 90 miljoonaa euroa ja nyt on saatu turvattua sille 40 miljoonaa euroa: onko tässä jostain merkittävästä erosta kyse, ja mitä tällä 40 miljoonalla eurolla ensi vuonna saadaan aikaan?

Toiseksi olisin kysynyt arvioita siitä, kuinka nyt tämän hallituksen aikana käyttöönotettu suurten kaupunkien joukkoliikennetuki on vaikuttanut. Onko siitä jotain ennakkotietoa ja arvioita, miten hyvin se on edistänyt näillä kaupunkiseuduilla joukkoliikenteen kehittämistä ja mitä on odotettavissa ensi vuonna?

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Vehviläisellä on erittäin vaativa pesti hoidettavanaan. Siihen kuuluu tämä tienpito ja myöskin liikenneturvallisuus.

Mutta kun puheenvuoro on lyhyt, niin ihan lyhyesti toteaisin vaan sen, että pidän käsittämättömänä sitä, että ministeri ei saanut hallituksessa sellaista tukea, että perustienpitoon olisi saatu riittävästi rahaa. Kaikkihan me tiedämme, mikä tilanne on tässä. Monet puheenvuorot ja yhteydenotot maakunnista koskettavat juuri perustienpitoa.

Mutta eräs asia tähän liittyen: Kuinka kauan, arvoisa ministeri, te haluatte sitä, että Tiehallinto panee kunnat polvilleen? Jos joku tiehanke etenee, niin kuntien pitää osallistua. Tämähän tarkoittaa sitä, että tuolla reuna-alueilla köyhät kunnat eivät saa minkäänlaista perustienpidon avustusta. Aivan käsittämätöntä Tiehallinnon toimintaa! Ettekö te ministerinä voisi siihen puuttua?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ministeri Vehviläinen on selvinnyt hyvin haastavassa urakassa, koska perusasetelmahan on se, että meillä todellakin on liian vähän kehyksissä rahaa tänne perustienpitoon, ja siitä juontavat juurensa nämä haasteet tämän tieverkon ylläpitämiseen.

Mutta monia myönteisiä asioitakin tähän budjettiesitykseen sisältyy, ja kyllä tämä Seinäjoki—Oulu-ratayhteyden parantaminen ja kehittäminen on myös erittäin merkittävä aluepoliittinen ratkaisu, joka pitää Pohjois-Suomen logistiikan ja kuljetuksen kartalla elinkeinoelämän mutta myös muun liikenteen osalta. Myös Oulun lentoaseman laajentaminen jne. on tärkeä satsaus. Eli voi sanoa näin, että vaikka kehykset ovat tiukat, niin kuitenkin on hyviä ratkaisuja saatu aikaan ja myöskin elvyttäviä uusia toimenpiteitä. Tältä pohjalta on hyvä jatkaa, mutta pitkällä tähtäimellä tarvitaan toki rahoituksen vahvistamista tulevilla kausilla tänne perustienpitoon.

Tero Rönni /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri tuossa lopuksi mainitsikin tästä virastouudistuksesta, ja siihen liittyen voisi kysyä, miten aiotte selvitä koko ruljanssista. Kun siihen vielä ympätään lisää nämä joukkoliikennelain mukaiset tulevat sopimuksien uusinnat ja kaikki muut, niin millä ihmeellä meinaatte saada tämän tehdyksi? Pyöriikö talvella ruletti niin, että kukaan ei kerkiä mihinkään?

Mutta sitten toinen kysymys. Nyt kun meitä kaikkia lähestytään tämän autokatsastuksen kuvioitten puolesta siitä, että hinnat ovat sikamaisen kovia osassa maata, niin onko tähän tulossa nyt jotain muutosta, että päästäisiin vähän pienemmillä kuluilla ja voitaisiin saada tätä palvelua Keski-Suomessakin sillä hinnalla, millä tuolla Savonmualla saavat?

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pidän ministeriön prioriteettia oikeana siltä osin, mitä Seinäjoen—Oulun rataan tulee, niihin satsauksiin. 40 miljoonan euron satsaus ei välttämättä riitä tietenkään siihen aikatauluun, kun on tarkoitus, että rata valmistuisi vuonna 2015, ja mikäli loppuvaiheessa rahamäärä ei lisäänny, niin saattaa olla, että tämä hanke viivästyy ja sitten ei päästä niitä hyötyjä saamaan, mitä tällä ratahankkeella on tarkoitus hankkia.

Olen samaa mieltä monen edustajan kanssa perustienpidon määrärahoista ja tällaisista pienemmistä liikenneturvahankkeista. Meillä on muutaman miljoonan hankkeen tarpeita ympäri Suomen.

Yksi nyanssi ihan lopuksi, ministeri. Olen julkisuudessa pannut merkille, että teidän ministeriössänne on kovinkin paljon, tai lähinnä Aken puolella, painetta siihen, että mopoja, moottoripyöriä ja invamopoja alettaisiin nyt sitten katsastella. Onko tässä mietitty, onko tämä nyt maailman ja Suomen tärkein asia, että lähdetään invamoponkuljettajia ajattamaan 100 kilometriä johonkin kaupunkiin (Puhemies: Minuutti!) katsastamaan mopoansa? Onko tämä harkittu loppuun saakka?

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Vehviläinen viittasi pohjoisen kaivoshankkeisiin ja suunniteltuihin raideyhteyksiin. Näitä hankkeitahan ja yhteyssuunnitelmia on sekä Länsi- että Itä-Lapissa. Mutta kysyn selvyyden vuoksi, kun te viittasitte näihin mutta ette sanonut kovin konkreettisesti sitä ja budjettikirjastakin konkreettiset kirjaukset puuttuvat: tarkoititteko sitä, että nämä raideyhteyksien suunnitelmat lähtevät ensi vuonna liikkeelle ja valtiolta löytyy rahaa?

Sitten vielä näistä idän raideyhteyksistä. Koska tehdään konkreettinen päätös Rovaniemi—Kemijärvi-radan sähköistämisestä? Poliittinen päätös ja sitoutuminenhan siitä on jo tehty.

Mutta sitten ed. Rönni otti äärimmäisen tärkeän asian esille autokatsastuksesta ja katsastushinnoista. Siinä pitää myöskin käsitellä se, että katsastusmatkat ovat aivan järkyttävän pitkiä varsinkin Pohjois-Suomessa, ja siihen toivoisin ministerin paneutuvan aivan erityisellä tarmolla.

Thomas Blomqvist /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies, värderade talman! Tässä on paljon hyvää ja monta tärkeää hanketta on käynnistetty, mutta muutama huolenaihe kuitenkin on. Minua huolestuttaa erityisesti, miten rataverkon peruskorjausurakasta selvitään ja sen laajentamisesta myös ratapihoille. Haluaisin tähän ministerin näkemyksen kuulla.

Sitten pari yksityiskohtaa. Tähän samaan yhteyteen kuuluu myös Rantaradan peruskorjaus, siis välillä Helsinki—Karjaa—Turku. Miten ministeri näkee sen tulevaisuuden, ja milloin siitä tehdään kaksiraiteinen?

Sitten vielä lopuksi: Onko ministerillä arviota siitä, milloin Hanko—Hyvinkää-rata voidaan sähköistää? Se kuitenkin tulee myös tulevaisuudessa olemaan erittäin tärkeä yhteys Hangon satamaan, ja Hangon satama on Suomessa erittäin tärkeä satama myös tulevaisuudessa.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minusta kaikissa ministeriöissä pitäisi katsoa, mikä hanke palvelee parhaiten työllisyyttä ja teollisuutta. Sieltä ne työpaikat tulevat. Olen tutustunut asiakirjoihin, jotka osoittavat, että eräiden rataosuuksien vahvistaminen merkitsisi sitä, että teollisuus voi viedä, huom. viedä, ulkomaille eri tavaraa suuremmissa erissä tai kuljettaa suurempia eriä, jos rata olisi vahvempi, ja tämä merkitsisi näitten laskelmien mukaan 1—2 prosenttia tuotantokustannuksista. 1—2 prosentin alennus tuotantokustannuksissa merkitsisi kyllä kilpailukyvyn kannalta erittäin paljon. Ja jos puhumme siitä, että työllisyys ja vientiteollisuus ovat tärkeitä asioita, niin kyllä minusta ministeriön olisi pitänyt varata rahaa tällaisiin hankkeisiin.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä täytyy kiittää ministeriä siitä, että todellakin tuo Seinäjoki—Oulu-radan 40 miljoonan euron rahoitus kaavittiin kasaan. Se on koko Pohjois-Suomelle Lappia myöten keskeisen tärkeä hanke välityskyvyn kannalta, ja sillä tavalla on hyvä, että tuo työ jatkuu.

Tuossa budjettikirjassa on todellakin kirjaus, että hallitus sitoutuu Lapin kaivoshankkeille tarpeellisten liikenneyhteyksien suunnitteluun ja toteuttamiseen yhdessä kaivosyritysten kanssa. Olisin myös halunnut kysyä tarkempia askelmerkkejä, kuinka tässä tullaan etenemään.

Lisäksi olisin halunnut kysyä, kun te olitte vastikään käymässä Venäjällä ja siellä myös liikennehankkeet yhdessä Suomen kanssa olivat esillä sekä raideyhteyksien että lentoyhteyksien osalta: mikä noissa on tällä hetkellä tilanne, ja onko niiden osalta sitten tulossa tulevan vuoden aikana jo jotain etenemistä?

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on useissa puheenvuoroissa viitattu jo autokatsastukseen ja näihin todella suuriin hintaeroihin, ja myös omassa maakunnassani on tämä totta. Toisaalta perustienpito ja perusradanpito on meille kaikille tuttua. Se korjausvelka kasvaa, ja todella tarve on molemmissa 50—100 miljoonaa.

Mutta ministerille kiitos siitä, että monia tärkeitä hankkeita alkaa ensi vuonna myös omassa maakunnassani liittyen kaivosteollisuuteen ja puunsaantiin, joka jossain vaiheessa paranee.

Mutta, ed. Salo, te monessa kohdassa olette viitannut siihen, että oppositiolle vastuullisuutta esitykseen. Tässä on vuoden 2007 budjettiin teidän esityksenne, vaatimattomat runsaat 158 miljoonaa, ja mistä pois? Ainut 15 miljoonaa työvoimapolitiikan aktivointitoimiin ehdotetusta määrärahasta. Ei yllätys, ja yksi kokoomuksen kansanedustaja, niin että en tiedä, onko oppi mennyt perille, kun seuraavan kerran olette oppositiossa.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeriö osoittaa mielestäni hyvää tilannetajua priorisoimalla tämän rekkaparkin osalta. Nämä julkisen liikenteen edistämiseen kohdentuvat toimet ovat nyt tärkeitä, ja olisinkin kysynyt liityntäpysäköinneistä, jotka mielestäni ovat julkisen liikenteen edistämisen kannalta tärkeä seikka: Mitä ollaan tekemässä, jotta liityntäpysäköintitilanne saataisiin paremmaksi? Mistä johtuu, että liityntäpaikkarakentaminen ei ole tähän mennessä riittävästi edennyt, ja ovatko tässä asiassa vastuut ja velvollisuudet riittävän selvät?

Toinen seikka tähän joukkoliikenneasiaan liittyen: Ed. Tynkkynen otti joukkoliikennetuen esiin. Olisi kiinnostavaa todella kuulla tuloksia, onko tämä suurten kaupunkien joukkoliikennetuki vaikuttanut ja minkälaisia vaikutuksia olisi saatu sillä, jos tuki olisikin kohdennettu suurten kaupunkien sijaan kehyskuntiin, joista tosiasiallisesti tämä pendelöinti tapahtuu.

Markku Pakkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on useassa puheenvuorossa kyseenalaistettu rekkaparkkiasia, mutta edelleen haluan pitää sitä keskustelua yllä. Se on välttämätön asia, ja siinä ministerin kanta on aivan oikea, että valmiudet pitää pitää yllä.

Kysyisin kuitenkin vielä, mikä on tulevaisuudessa sisävesiliikenteen tilanne. Suomessa on kyseessä lähinnä Kimolan kanava tuolla Kymijoella ja energiapuun saanti teollisuuteen, mikäli sitten bioenergiaa, bioenergiahankkeita Keski-Suomessa ja Pohjois-Kymenlaaksossa saadaan aikaan — tämä kanavatilanne ja sisävesiliikenne?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kimolan kanavaa voi kannattaa. Jotkut puhuvat aina silloin tällöin Kymijoen kanavasta, sellaista näkökulmaa ei voi kukaan järkevä kannattaa.

Mutta, puhemies, tähän kestävään kehitykseen ja ilmastopolitiikkaan. Hyvin tärkeää olisi, että me saisimme henkilöliikennettä ja tavaraliikennettä entistä enemmän kiskoille, pois maanteiltä, ja yksi avainkysymys on myös transitoliikenne. Se varmasti palaa vielä voimakkaammin Kotkan ja Haminan satamien kautta Venäjälle, ja silloin pitäisi saada ratapihat siihen kuntoon, että siellä saadaan näitä Venäjän määrämitan, kilometrin, pituisia junia rakennettua. Kotolahden ratapiha Kotkassa on nimenomaan tällainen asia, jossa valitettavasti valtiovalta on temppuillut ja hakee Kotkan kaupungilta, köyhältä kunnalta, rahaa siihen. Haluaisin teidän kantanne tähän Kotolahden ratapihakysymykseen.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Sulka ministerin hattuun tästä työsuhdematkalippujärjestelmän kehittämisestä! Sen sijaan kaikki asiantuntijat ovat sitä mieltä, että perusväylänpidon puolella niin rata- kuin tiepuolellakin vaje on vuositasolla 50—100 miljoonaa euroa. Tuemme ministerin ponnisteluja edelleen tämän määrärahatason korottamiseksi.

Seinäjoki—Oulu-radan 40:tä miljoonaa täällä on kehuttu. Tasaisella vauhdilla rahat riittävät ensi vuonna noin kesäkuuhun. Eikö olisi järkevää hakea siihen pysyvä linjaratkaisu, johon kaikki voisivat luottaa ja jonka mukaan maassa sitten elettäisiin?

Työllisyyttä ajatellen Hanko—Hyvinkää-rataosuuden sähköistäminen olisi nyt äärettömän tärkeätä. Arvoisa ministeri, eikö sitä pitäisi aikaistaa, jos rekkaparkki-investointeja lykätään? Toinen tällainen sekä liikenneturvallisuus- että ympäristöpoliittinen asia on kaupunkirata Espoo—Vihti—Lohja. Siihenkin toivoisin ministerin kommenttia, miten se etenee, ja kun rahaa on vähän, olisiko järkevää rahoittaa kevyen liikenteen väylähankkeita nykyistä pontevammin.

Sitten yhdyn ed. Vistbackaan siinä, että kuntien kukkarolle (Puhemies: Minuutti!) ei saisi kuitenkaan kohtuuttomasti mennä.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kuluneen vuoden aikana on perusparannuksien painopisteenä ollut työllistävyytensä takia ennen kaikkea ja tietysti muunkin tarpeen takia siltaremonttien tekeminen. Onko ministeriöllä tai ministerillä näkemystä ja suositusta, mikä olisi jatkossa, ensi vuonna, sopiva painopiste, joka olisi vastaavalla tavalla myös työllistävä suhteessa euromääräisiin panostuksiin?

Liikenneministeri  Anu  Vehviläinen

Arvoisa puhemies! Näitä kysymyksiä oli kyllä todella runsaasti. Pahoittelen sitä, jos en kaikkiin vastaa. Yritän käydä läpi näitä asioita, jotka tulivat useammassa puheenvuorossa esille.

Ensinnäkin perustienpidon rahoituksesta. Me kaikki tiedämme, minkälaista keskustelua tästä on aina täällä käyty. Totean sen, että paljon on lisätalousarvioitten, kuten tämän elvytysbudjetin, osalta sitä tälle vuodelle korjattu. Se on ollutkin järkevää, koska on saatu hyviä työllistäviä kohteita vietyä eteenpäin. Jos tämmöisiä elvytysbudjetteja haluttaisiin tehdä enemmän, niin kyllä meillä niihin kohteita löytyisi vaikkapa päällystämiseen tai siltaohjelmaan, kuten täällä tuli esille.

Mutta sitten menen eteenpäin tähän Seinäjoki—Oulu-rahoitusasiaan. Haluan sanoa myös eduskunnassa teidän edessänne sen, että kun siitä viime vaalikaudella päätettiin, niin sitä vietiin 400 miljoonan euron hankkeena eteenpäin, ja kun se nyt on 800 miljoonaa, niin tässä on pikkuisen vaikeuksia, jos se koko ajan matkan varrella muuttuu ja sitä ruvetaan pitämään päätettynä, että siihen laitetaan 90 miljoonaa vuodessa ja että se siihen mennessä on valmis, kun eihän sitä ole päätetty missään. Minusta alun perin ne suunnitelmat olivat sellaiset, että oli niin sanotusti vähän löysästi ajateltu sitä asiaa ja se ensimmäinen, mikä valtuus laitettiin, oli 110 miljoonaa 2006 syksyllä vaalien alla, kun haluttiin saada se hanke liikkeelle. Minäkin olen tutkinut sitä jonkun verran.

Tänäkin syksynä viikkoa ennen budjettiriihtä minun luokseni tuli lähetystö, joka sanoi, että pitää heti rakentaa Seinäjoki—Oulu-välille kaksoisraide eikä maksa kuin 1,2 miljardia. Kun seuraavana päivänä aukaisin lehden, niin entinen valtiovarainministeri Eero Heinäluoma sanoi, että Helsingistä Ouluun pitää rakentaa kaksoisraide. Minä sanon kyllä sillä tavalla, että jonkinlaista vastuuntuntoisuutta myös näissä puheissa ja vaatimuksissa pitää olla.

Kun meillä on muutamia isoja hankkeita, kuten tämä äärimmäisen tärkeä hanke sekä tavaraliikenteen että henkilöliikenteen kannalta, sitten vaikka metro tai sitten Kehärata tai sitten E18, josta on myös kunnianhimoisia aikataulunäkemyksiä, minusta on tärkeätä, vaikka meillä on liikennepoliittinen selonteko, että käymme myös hallituksen piirissä nämä isot hankkeet tarkasti läpi, mitkä ovat oikeasti niitten rahoitusnäkymät tulevalle vaalikaudelle myös. Eilen ja toissa päivänä on jo jonkun verran puhuttu valtionvelasta ja siitä, milloinka nousu alkaa ja minkälainen on meidän kehys ja ne liikkumavarat täällä. Jos nyt ei leikata eikä oteta velkaa, niin saattaa olla, että 2011 keväällä huhti—toukokuussa joudutaan tekemään toisenlaisia päätöksiä. Silloin ei selviä mikään ministeriö siitä, että haetaan vain lisää isoja määrärahoja sinne. Tätä haluaisin oikeastaan peräänkuuluttaa tässäkin, että meidän pitää kyllä nähdä myös liikennepolitiikka osana meidän talous- ja työllisyyspolitiikkaa. Elvyttävyys on tärkeä asia, sen nimissä voidaan myös rakentaa tulevaa kasvua sinne laman jälkeiseen aikaan.

Sitten muihin kysymyksiin. Vielä tästä Sokli- ja Kolari—Pajala-hankkeesta totean sen, että eihän valtio voi tehdä niistä investointipäätöksiä, esimerkiksi raiteitten suunnittelusta, ennen kuin myös yhtiöt ovat antaneet selvän sitoumuksen, että se kaivostoiminta tullaan toteuttamaan. Tässä ovat sekä valtiovalta että nämä kaivosyhtiöt vähän kuin keskenään naimisissa; toisen kanta riippuu toisen kannasta. Mutta minusta on tärkeää, että meillä on olemassa näkemys hallituksen puolelta ja eduskunnan puolelta siitä, että me näemme, että tätä kautta voi tulla tuhansia uusia työpaikkoja pohjoiseen. Silloin kannattaa myös näihin infrahankintoihin lähteä. Kaiken kaikkiaan tämmöinen pitkäjänteisyys meidän liikennepolitiikan kehittämishankkeisiin on kyllä meidän kaikkien etu. Kyllä täällä vielä meidänkin jälkeen varmaan edustajia on, jotka ovat kiinnostuneita siitä, minkälaisia päätöksiä me olemme täällä tehneet.

Liikennerahastoselvityksestä totean, kun joku kysyi siitä, että se valmistuu lokakuussa. Taitaa olla lokakuun lopussa, kun se minulle luovutetaan. Täytyy pohtia, miten sitä viedään eteenpäin, mutta kyllähän nyt, kun ollaan tässä vaiheessa vaalikautta, aika tavalla realistista on, että seuraavan hallitusohjelman puitteissa tehdään myös isoja uudistuksia, jos tehdään. Se, otetaanko käyttöön tämmöistä erillistä liikennerahastoa, tai sitten eduskunnankin moneen kertaan toivoma ajatus siitä, että valtuus- ja budjetointimenettelyjä uudistettaisiin, ovat minusta myös tulevien hallitusneuvotteluitten musiikkia. (Ed. Mustajärvi: Kemijärven sähköistys?) — Kemijärven sähköistys on selonteon mukaisesti 2011 ja kuuluu niihin hankkeisiin, joita ei ole vielä aloitettu, mutta silloin se pitää aloittaa.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Vuoden 2010 talousarvioesityksessä on monenlaisia keinoja, joilla halutaan tukea kasvua ja lisätä tuottavuutta. Viestintäministerin sektorilla on yksi merkittävä, iso kokonaisuus. Me tiedämme, että tieto- ja viestintäteknologioiden merkitys kasvun ja tuottavuuden parantamiseksi on huomattava, esimerkiksi Euroopan komission arvion mukaan tieto- ja viestintäteknologia selittää 50 prosenttia Euroopan unionin tuottavuuden kasvusta. Myös erot teollisuusmaiden taloustilanteessa selittyvät suureksi osaksi tieto- ja viestintäteknologiainvestointien, -tutkimuksen ja käytön määrillä sekä tietoyhteiskunta- ja mediatoimialojen kilpailukyvyllä. Suomalaisella viestintäpolitiikalla on toisaalta rohkaistu uusien, edistyksellisten teknologioiden ja palveluiden käyttöönottoa Suomessa kärkimaiden joukossa ja toisaalta viestintäpolitiikalla on pyritty varmistamaan, että laadukkaat ja kohtuuhintaiset viestintäpalvelut ovat kaikkien saatavilla, myös siellä, missä palvelun tarjonta ei ole kaupallisesti kannattavaa.

Kaikki viestintäpoliittiset ratkaisut eivät tarvitse rahaa. Esimerkiksi taajuuspolitiikalla voidaan huolehtia monista asioista, mutta nyt ensimmäistä kertaa valtion budjetissa on varattu rahaa laajakaistainvestointien rahoittamiseen, ja tämä on suuri ja merkittävä askel. Se liittyy tähän hallituksen linjaukseen laajakaistapolitiikasta, jossa ensimmäinen askel otettiin, kun eduskunta hyväksyi lain, jossa laajakaistoista tehtiin yleispalvelu, ja sehän on astunut voimaan viime heinäkuussa. Tällä hetkellä Viestintävirasto tekee kartoitusta yleispalveluvelvoitteella toimivista yrityksistä, ja käytännössä tämä laki astunee voimaan ensi kesään mennessä.

Laajakaistan osalta tässä budjetissa on varattu 12,5 miljoonaa tämän laajakaistahankkeen eteenpäinviemiseksi. Lisätalousarviossa jo tälle vuodelle on varattu resursseja, joitten avulla vielä tänä syksynä lähtee liikkeelle kymmenkunta pilottihanketta liittyen viimeiseen 5 prosenttiin haja-asutusalueista, joille ei markkinavetoisesti arvioida laajakaistoja syntyvän. Ensi vuoden talousarviossa todellakin on 12,5 miljoonaa 8,5 miljoonan euron sijasta, ja kaiken kaikkiaan valtio on sitoutunut 66 miljoonaan tässä laajakaistaperiaatepäätöksessä. Ja tietysti myönteinen ja iloinen yllätys oli, että EU omassa elvytyspaketissaan on suuntaamassa Suomeen noin 25 miljoonaa euroa tämän 66 miljoonan euron lisäksi, eli kaiken kaikkiaan 91 miljoonaa on tällä hetkellä suunnitteilla käytettäväksi tämän viimeisen 5 prosentin haja-asutusalueen laajakaistojen rakentamiseen.

Tällä hetkellä on syntymässä ratkaisu siitä mallista, millä tavoin sitten, kun tätä 91:tä miljoonaa euroa jaetaan, kyetään huomioimaan myös kuntien erilainen kantokyky. Valtioneuvoston periaatepäätös lähtee tästä kunnan 33 prosentin osuudesta, mutta on käynyt aivan selvästi esille se, että meillä on olemassa kuntia, joiden kantokyky ei riitä tämän 33 prosentin osuuden kattamiseen. Olemme hakeneet ratkaisua ministeri Anttilan kanssa tähän kokonaisuuteen, ja uskoisin, että budjettilaki tältä osin — se on nyt vähän myöhässä, annettaneen ensi viikolla — pitää sisällään nyt linjauksen siitä, millä tavoin sitten kyetään huomioimaan ne kunnat, joissa todellakaan tätä kantokykyä ei tähän 33 prosenttiin ole. Sellaisia kriteereitä tullaan käyttämään, kuten kunnan asukasmäärä, hankkeen toteuttamiskelpoisuus, alueen laajuus ja kunnan taloudellinen kantokyky, joilla sitten arvioidaan tästä yli sadan kunnan joukosta se joukkue, jossa kuntaosuuden pitää olla pienempi kuin 33 prosenttia. Mutta siihen palattaneen silloin, kun se budjettilaki aloitetaan.

Arvoisat kansanedustajat, tällä haluan vaan juuri tuoda eduskunnalle tiedoksi sen, että hallitus on erittäin vakavasti ottanut tämän hankkeen ja sen merkityksen ja vaikutuksen erityisesti haja-asutusalueilla, ja haluamme todellakin löytää oikeudenmukaisen ratkaisun siihen, miten kaikkialla tässä maassa voitaisiin huolehtia (Puhemies: 5 minuuttia!) sen viimeisenkin kotitalouden laajakaistayhteyden aikaansaamisesta. Uskoisin, että tämä ratkaisu, joka nyt tässä on syntymässä, on sen suuntainen, joka sen mahdollistaa.

Esko Ahonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille tästä seikkaperäisestä esityksestä! Tuolla periferiassa kun liikkuu, niin ollaan aina huolestuneita näistä yhteyksistä, joita maailmalla on. Ensinnäkin Sonera on karsinut aika voimakkaasti kiinteää puhelinverkkoa tällä hetkellä pois, ja tarjotaan muita vaihtoehtoja. Tämä on monesti vanhuksille erittäin tukala ja vaikea asia, koska he ovat oppineet nimenomaan sen kiinteän puhelimen kanssa pelaamaan.

Sitten tässä viime viikolla tapahtui, että erään kunnan koko verkosto kaatui kahdeksaksi tunniksi. Minun mielestäni tämä on niin raskas asia, että siihen täytyy valtiovallankin kyllä suhtautua erittäin suurella vakavuudella, koska siellä ei edes Virve toiminut, satelliittipuhelin olisi voinut olla ainut, joka olisi toiminut. Tässä suhteessa meidän valmiustilaa pitää nostaa tästä eteenpäin.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nopeat ja tehokkaat viestintäyhteydet ovat luonnollisestikin aivan arkipäiväisiä palveluita, ja valtiovallankin on oltava kuntien tukena tässä. On hyvä, että ministeri nyt lupasi budjettilakina tuoda eduskuntaan tämän lain, jossa kuntien eriarvoisuutta pyritään näissä asioissa hieman vähentämään. Nythän se tilanne on todella ollut hyvin vaikea monille kunnille, jotka eivät kykene tuota rahoitusosuutta täyttämään.

Aivan yhtä tärkeää on myöskin se, että pystytään kaupalliset palvelut hoitamaan sillä tavoin, että asiakkaat eivät joudu langoilla roikkumaan aivan mahdottomia aikoja saadakseen apua näihin ongelmiin. Tässä kyllä toivoisin, että ministeri voisi kommentoida, ovatko Viestintäviraston resurssit ajan tasalla, että siellä kyetään prosessoimaan niitä asioita, joita kuluttajat tuovat Viestintäviraston tietoisuuteen. Tämä koskee myöskin paljon julkisuudessa ollutta keskustelua televisio-ohjelmien oikea-aikaisesta esittämisestä, josta katsojat ovat ihan aiheellisesti esittäneet aika kriittisiäkin huomioita.

Eero Lehti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Julkisuudessa on laajasti keskusteltu niin sanotun mediamaksun yhteydessä Yleisradion toiminnan laajuudesta. Siinähän lähtökohtaisesti pyritään takaamaan Suomen kansalaisille niin sanotun yleisen palveluperiaatteen mukainen toiminta, mutta kun tietoliikenne ja koko mediakenttä elää voimakkaasti, niin onko tätä rajausta pohdittu riittävän huolella? Yleisradion vanhat periaatteet ovat johtamassa ehkä siihen, että tuottavuus siinä organisaatiossa ei enää yksityiseen sektoriin nähden ole riittävän tehokasta.

Toinen asia on varhaisjakelun ja postin päiväkannon yhdistäminen siten, että päästäisiin yhdellä jakelukerralla, koska niin sanotun ensimmäisen luokan postin merkitys ei enää postiliiketoiminnassa ole entisen kaltainen ja laajakaista- ym. yhteydet mahdollistavat nopean vastaavan tuotteen toimittamisen asiakkaalle. Mikä ministerin näkemys näistä asioista on?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viitaten edelliseen puheenvuoroon, kun on tämä julkinen palvelu, jossa ulkomaille lähetettyjen suomenkielisten radio- ja tv-ohjelmien avustusraha putoaa nyt noin 30 prosenttia, niin mikäs tähän on perusteena? 2 miljoonaa euroa, se on kohtuullisen pieni raha, mutta meillä on tällä hetkellä ulkomailla kai enempi suomalaisia kuin on ollut koskaan. Nyt leikataan sitten niitä lähetyksiä, jos se johtaa siihen, jos tuo valtion raha otetaan pois noinkin isona määränä noinkin pienestä rahasta itse asiassa.

Toinen kysymys liittyy tähän erittäin hyvään laajakaistahankkeeseen ja itse asiassa sen väestöpeittoon. Kun me puhumme nyt, että 99 prosenttia vakituisista asunnoista tulee peittoon, sehän on erinomaisen hieno asia. Mutta onko ministerillä joku näkemys siitä, kun me olemme paljon puhuneet takavuosina varsinkin etätyöstä ja etätyön lisääntymisestä ja siellä tehtävistä töistä — sehän on silloin pääsääntöisesti kumminkin vapaa-ajanasunnolla tehtävää työtä, kun puhutaan etätöistä, jotka työt todella tarvitsevat ehkä sitten nopeita yhteyksiä — mikä tämä koko peitto on, kun siihen otetaan maantieteellinen asemointi eikä pelkästään näitä vakituisia asuntoja?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy todeta, että iloitsen siitä, että koen olevani voittaja vihdoinkin laajakaistapolitiikassa. Silloin kun vedettiin vuosikymmenen alkupuolella ne edelliset linjaukset markkinaehtoisesta järjestelmästä, minä sanoin, että tämä ei tule ikinä Suomessa onnistumaan, Ruotsin mallia tulette seuraamaan, ja nyt sillä tiellä ollaan.

Mutta tähän liittyykin Ruotsi, arvoisa puhemies, hyvin mielenkiintoisella tavalla. Nimittäin Ruotsissahan on tapahtunut matkailullisesti erittäin radikaali muutos sillä tavalla, että kotimaan matkailu on räjähdysmäisesti noussut ja tuo perinteinen Kanariansaarten matkailu, tuommoisella yleisnimellä, on vähentynyt. Tämä tietysti merkitsee, että laajakaistapolitiikka samoin kuin vielä jäljellä olevat asutukset uusiutuvan energiankäytön piirissä ovat avainasemassa. Onko näitä tässä tärkeysjärjestyksien asettamisissa otettu huomioon?

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä laajakaistahanke on äärimmäisen tärkeä, niin kuin moni kollega on tässä juuri todennut. Tervehdin mielihyvällä sitä, kun ministeri totesi, että arvioidaan myöskin näitä kuntaosuuksia uudelleen, koska nyt kun nämä pilottikunnat ovat selvillä, myöskin kustannukset alkavat olla selvillä, ja ne ovat kyllä erittäin kovia, ne kustannukset. On ihan selvää, että joudutaan vielä uudelleen arvioimaan sitä valtion maksuosuutta, jotta se tavoite toteutuu ja se peitto on riittävän laaja. Jos se olisi aikanaan hoidettu silloin, kun näitä ratkaisuja tehtiin, niin kuin ed. Pulliainen totesi, tämä ei olisi maksanut mitään. Nyt se maksaa maltaita veronmaksajille, tämä asia. Tämä osoittaa sitä, että aikanaan tehtiin huonoja päätöksiä.

Puhemies! Toinen asia. Kun äsken puhuttiin tieliikenneverkoista, niin täällä aamulla ed. Rajamäki sanoi, että Viitostie on pudotettu Ten-verkosta pois. Se ei pidä paikkaansa, vaan kun sinne on tullut uusi kategoria, niin siihen kategoriaan Viitostie ei kuulu, mutta Ten-verkossa se edelleen pysyy.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Ed. Ahosen kysymykseen viestintäverkkojen luotettavasta käytöstä ja niiden turvallisuudesta: Tämä Sallan katkos on ollut hyvin harmillinen, mutta toisaalta se tuli oikeaan aikaan, kun, sanotaanko, sen yhteydessä ei tapahtunut mitään pahempaa. Viestintävirastolla oli vanhentuneet määräykset, ja syyskuun loppuun mennessä olemme pyytäneet heiltä uudet määräykset turvan ja luotettavuuden osalta viestintäverkkojen suhteen. Meillä on muitakin kuntia, joissa ollaan yhden kaapelin varassa, ja siihen tulee nyt tämän kautta muutos, niin että tässä on onni onnettomuudessa.

Asiakaspalvelu on tärkeä. Tällä hetkellä viestintämarkkinalaissa, ed. Huovinen, ei määritellä varsinaisesti asiakaspalveluun liittyviä kysymyksiä, vaan ne ovat kuluttajalainsäädännössä. Itse olen kyllä kovistellut koko ajan operaattoreita asiakaspalvelun suhteen ja todennut sen, että jos muutosta ei tapahdu, meillä on mahdollisuus avata viestintämarkkinalaki ja laittaa sinne myös tämmöiseen asiakaspalvelun laatuun liittyviä kysymyksiä. Tällä hetkellä näyttää, että se asiakaspalvelun taso on kuitenkin parantunut.

Valitettavasti valtion talousarvioon ei mahtunut tämä ministeri Wallinin ajama medianeuvosto, jolle itse olisin kovin mielelläni nähnyt tehtävänä ikään kuin näitten televisiolähetysten sisällön arvioinnin, joka tällä hetkellä on Viestintävirastolla. Viestintävirastolla ei välttämättä ole sitä kompetenssia arvioida näitä sisältöjä.

Ylen tehtävän julkisen palvelun laajuutta ja kokonaisuutta nyt arvioidaan tässä valmisteilla olevassa lainmuutoksessa. Siihen varmasti palataan.

Postitoimilaki on valmistelun alla, ja siellä varmastikin työryhmä, jonka työ on tammikuussa päätöksessä, arvioi myös tämän ykkösluokan kirjeen tulevaisuutta, onko siihen enää tarvetta, ja näin saataisiin sitten kustannuksia Itellalta postinjaossa alaspäin.

Yleisradio voi käyttää resurssejaan ulkomaantoimintojen lähettämiseen muunkin kuin tämän 1,35 miljoonan resurssin osalta. Se on julkisen palvelun tehtävä, ja Yleisradio saa noin vajaat 400 miljoonaa euroa siihen. Tällä budjettiratkaisulla ei millään tavalla signaloida sitä, että jollakin tavalla haluttaisiin vähentää ulkomaantoimintojen määrää. Tälläkin hetkellä satelliitin kautta TV Finland tullaan lähettämään, ja Yleisradio tulee sen jatkossakin koostamaan. Tämä asia ei suoranaisesti vaikuta ulkomaantoimintojen laajuuteen.

Etäyhteydet ovat tärkeitä, ja nyt kun tätä laajakaistahanketta viedään eteenpäin, niin tämä perusrunkoverkko mahdollistaa sitten myös huomattavasti paremmat langattomat palvelut ja sitä kautta myös varmasti kotitaloudet tai vapaa-ajanasunnot pääsevät hyvien yhteyksien piiriin, kun tätä perusrunkoverkkoa rakennetaan. Sitä kautta uskoisin, että vaikka laki lähtee siitä, että kyse on vakituisesta asunnosta, niin kuitenkin myös kakkosasunnot ja vapaa-ajanasunnot tulevat huomattavasti parempien yhteyksien piiriin.

Meillä on tavoitteena, että kuidun ohella myös linkin kautta välitettäviä langattomia palveluja tulisi enemmän tarjolle ja ne operaattorit, jotka ovat keskittyneet mobiilitoimintaan, lähtisivät myös vahvasti tarjoamaan haja-asutusalueille linkkien kautta laajakaistapalveluja. Uskomme, että tämä kokonaisuus kyllä näkyy jokaisen suomalaisen palvelutasossa.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä tästä laajakaistahankkeesta: Toki nämä kustannukset myös kuntien kesken vaihtelevat erittäin suuresti. Olen nähnyt laskelmia, että riippuen asukastiheydestä alustavat kustannukset ovat 20 euroa asukasta kohti ja näillä harvaanasutuilla alueilla jopa 200 euroon saakka asukasta kohti kuntien kustannukset. Kun tämä alustava kuntien osuus, joka on siinä valmisteltavana olevassa laissa, on hiukan yli 30 prosenttia, niin toki toivoisi, että jollakin tavalla näitä kustannuksia voitaisiin tasoittaa, koska ne monelle kunnalle varmasti ovat ylitsepääsemättömiä.

Edelleen tästä takarajasta, joka on asetettu, että 2015 mennessä tähän tavoitteeseen päästäisiin: toivon toki, että sitten meneteltäisiin niin, että tätä rahoitusta annettaisiin etupainotteisesti. Tästä kommenttia vielä haluaisin kuulla ministeriltä.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa pitäisi lisätä nopeita langattomia tieto- ja viestintäliikenneyhteyksiä sekä erityisesti yritysten mahdollisuuksia tarjota palveluita niiden avulla. Kiinteään laajakaistaan tottunut yllättyy, kun samoilla lukemilla varustettu langaton yhteys katkeilee ja hidastelee. Kaupungeissa ongelmana on 3g-verkon ruuhkautuminen. Haja-asutusalueilla taas päänvaivaa tulee 3g-verkon saatavuudesta. Ratkaisuksi on tarjottu 450-verkkoa. Varsinais-Suomessakin on alueita, joissa 450-verkkoon pääsee vain korkean katon päällä olevan antennin avulla. Verkkoon pääseminen aiheuttaa merkittäviä ylimääräisiä kustannuksia. Nyt suunnitellaan huutokaupattavaksi 4g-verkkoa. Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy parantaakseen nopeiden langattomien tieto- ja viestintäliikenneyhteyksien laatua ja peittoa?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen Yleisradio on ollut viime aikoina vahvasti muun median, lähinnä voittoa tavoittelevien osakeyhtiöiden, hyökkäyksen kohteena, Sanoma Osakeyhtiön jne. Kysyisin ministeri Lindéniltä sitä, että kun myöskin teidän hallinnonalueeseenne kuuluu televisiolupamaksun määrääminen, niin milloin tämä päätös prosenttikorotuksesta syntyy, koska sillä on tietysti vaikutusta tähän mediamaksun määräytymiseen ja Ylen toimintaan. Yleisradio on todella eduskunnan hallinnassa, ja varmasti kansanedustajilla riittää ymmärtämystä siihen, että sen toimintaa ei vaaranneta. Se on erittäin suuri kansallisomaisuus, mitä meillä on. Mitä mieltä olette tästä mediamaksu- ja tästä lupamaksukysymyksestä?

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maaseudun puhelinliikenteen toimivuuden varmistaminen on puhuttanut maaseudun väkeä. Vaikka ministerinkin suulla on sanottu, että lankaverkkoja ei kerätä pois, ennen kuin toimivat langattomat yhteydet on varmistettu, on näin kuitenkin valitettavasti tapahtunut. Samalla on muun muassa vaarannettu ihmishenkiä, ja tämä kaikki vain siksi, että entinen valtionyhtiö saisi paremmat voitot. Kysyisin ministeriltä, miten varmistatte sen, että myös ne taloudet, joilla ei ole mahdollisuutta asettaa henkeään kotitietokoneen puhelinyhteyden varaan, saavat tarvittaessa yhteyden hätäkeskukseen, kun kännykätkään eivät aina siellä toimi.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuntien tiukentunut talous todella täytyy ottaa nyt huomioon tässä muuttuneessa suhdannetilanteessa, kun kuntien maksuosuutta tässä yleispalveluvelvoitteisessa asiassa pystytään vielä pohtimaan ihan siitä näkökulmasta, että tämä tärkeä yleispalvelu voisi tasa-arvoisesti toteutua joka puolella Suomea ja kaikissa kunnissa.

Mediamaksusta vielä sen verran, että tässä Lintilän työryhmän esittämässä mediamaksussahan on paljon hyviä elementtejä, muun muassa se, että ne, jotka sen ovat maksaneet, maksavat siitä tulevaisuudessa tämän ehdotuksen mukaan viisikymppiä vähemmän kuin ennen ja sitten nämä vapaamatkustajat saadaan ikään kuin kiinni. Arvosteltavaa siinä on toki sen verran, että se ei huomioi ehkä pienituloisimpia eikä niitä, joilla ei esimerkiksi televisiota ole. Mitä mieltä ministeri on, voidaanko nämä pari erityisryhmää tämän asian yhteydessä tunnistaa ja sitten reagoida ja toimia sen mukaan, kun mediamaksun maksajia määritellään?

Heli Järvinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerikin on tullut ulos mediamaksussa siinä, että joitakin ryhmiä voitaisiin maksusta vapauttaa. Toinen kysymys mediamaksusta liittyy siihen, voidaanko erilaisia kotitalouksia kohdella eri tavoin. Suomessa on noin 1 500 000 kotitaloutta ja näistä noin 1 000 000 on yksinasuvien kotitalouksia. Tuoreen tutkimuksen mukaan lähes 30 prosenttia näistä yksinasuvien kotitalouksista elää köyhyysrajan alapuolella. Haluaisinkin kysyä ministeriltä, voidaanko nyt, kun mediamaksun suhteen on otettu aikalisä, ajatella sen toteuttamisessa jonkinlaista porrastusta nykyisen televisiolupamaksun sijaan.

Viestintäministeri  Suvi  Lindén

Arvoisa puhemies! Edustajat Kähkönen ja Elsi Katainen kiinnittivät huomiota tähän kuntien maksuosuuteen. Kuten jo tuossa aikaisemmin totesin, siihen lähtökohtaan, jonka valioneuvosto omassa periaatepäätöksessään vuosi sitten teki, että kuntien osuus on se 33 prosenttia, ollaan nyt rakentamassa uutta mallia, joka lähtee siitä, että se on periaatteessa 33 prosenttia. Tulemme todennäköisesti tekemään jonkinlaisen listan niistä kunnista, joille tämä 33 prosenttia on liikaa, ja niille sitten tulee alempi prosenttiosuus. Tämä työ on nyt kesken, ja siitä varmasti keskustellaan sitten, kun hallituksen esitys on valmiina.

Tässä hankkeessa idea on se, että rakennuttaja rakentaa ja rakennuttajalle tulee myös tämä valtion tuki ja EU-tuki. Näin ollen kunnat voivat laittaa hankkeen liikkeelle niin nopeasti kuin vain haluavat ja jaksottaa sitä useamman vuoden, jos rakennuttaja on siihen valmis. Siinä mielessä tämä malli antaa mahdollisuuden heikompikantokykyisillekin kunnille lähteä nopeasti liikkeelle, ja itse ainakin toivoisin sitä, koska se luo niitä toimintaedellytyksiä harvaanasutuilla seuduilla. (Ed. Mustajärvi: Entä Utsjoella?) — Utsjoen kuituyhteyden puuttumista selvitellään, ja uskoisin, että siihen löytyy semmoinen ratkaisu, joka tyydyttää utsjokelaisia ja on sitten tasavertainen muiden kanssa.

Nopeat, langattomat yhteydet varmasti paranevat sen myötä, kun saadaan kuituun perustuva runkoverkko ja sen kautta sitten myös langattomat yhteydet paranevat. Tämä yleispalveluvelvoite, joka nyt tulee käytännössä voimaan ensi kesänä, lähtee keskimääräisestä yhden megan nopeudesta ja tulee huomattavasti parantamaan tiettyjen langattomien verkkojen yhteysnopeuksia, joitten osalta on voitu puhua hyvinkin alhaisista yhteysnopeuksista. Mutta laki lähtee keskimääräisestä yhdestä megasta, joka tulee silloin huomattavasti parantamaan myös 450-verkon yhteyksiä, ja laki lähtee hyvästä ja laadukkaasta palvelusta.

Haluaisin ed. Pentti Oinoselta tarkennusta siitä, missä on verkkoja purettu, ennen kuin on ollut vastaavanlaiset langattomat palvelut tarjolla, ja missä on ihmishenkiä vaarantunut. TeliaSonera on sitoutunut siihen, että näin ei ole tapahtunut, ja itselleni ei tällaista tietoa ole tullut. Olemme saaneet heiltä sitoumuksen siitä, että asiakkaan niin halutessa he aina varmistavat tämän yhteyden toimivuuden ja laadun. Näin ollen minulla ei ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa siihen, että näin yhtiö toimii, ja jos näin ei ole toiminut, niin toivon, että asiat yksityiskohtaisesti tuodaan sitten minunkin pöydälleni.

Ylen rahoituksesta televisiomaksun korotuksen osalta varmasti valtioneuvosto asiaa käsittelee joko ensi tai sitä seuraavalla viikolla, se on tulossa pian valtioneuvoston käsittelyyn. Tämän parlamentaarisen työryhmän esityksen pohjalta valmistelussa olevan lain yhteydessä varmasti laajemmin keskustellaan mediamaksusta, mutta sen verran haluaisin tässä nyt muistuttaa ja korostaa sitä, että työryhmä lähti tästä filosofiamuutoksesta eli kysymys ei ole tietyn laitteen hallinnasta vaan Yleisradion sisällöistä, joita tulee monilta eri jakelukanavilta, radiosta, netistä, televisiosta, mobiilitelevision kautta.

Tilastojen mukaan lähes kaikki suomalaiset kohtaavat Ylen sisällöt jossakin muodossa. Näin ollen lähtökohta on ollut, että kaikki maksavat. Mediamaksu on rakennettu niin, että se ei mahdollista erilaisten erityisryhmien poisottamista, poissulkemista, johtuen siitä, että ei ole ollut tarkoitus rakentaa minkäänlaista tarkastus- tai kontrollijärjestelmää, ja jos tämän tyyppiseen lähdetään, se tekee tietyllä tavalla tämän tyyppisen mallin mahdottomaksi. Sitten meidän täytyy palata lähtöruutuun.

Tällä hetkellä kotitalouksissa minun saamieni tietojen mukaan on keskimäärin 2,2 henkeä ja noin 40 prosenttia kotitalouksista on yhden hengen kotitalouksia, mutta 60 prosenttia on kahden tai useamman hengen kotitalouksia. Näin ollen tämä kokonaisuus kuitenkin on rakennettu niin, että siinä lähtökohtaisesti tämä kotitalousperiaate tuo sen ikään kuin laajemman kohtaannon, jolloin tätä mediamaksun tasoa tässä parlamentaarisen työryhmän esityksessä on voitu alentaa. Mutta kvartetti käsittelee tätä syyskuun loppupuolella, jolloin saadaan poliittiset ratkaisut siitä, minkälaisella mallilla mennään eteenpäin.