Timo Soini /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on saanut hallitukselta kriisinhallintalain mukaisen selvityksen Suomen osallistumisesta YK:n Unifil-operaatioon. Vuonna 1978 alkaneen operaation mandaattia ja kokoa on muutettu useaan otteeseen. Vuoden 2006 sodan jälkeen YK:n turvallisuusneuvosto vahvisti operaatiota kasvattamalla joukkojen määrää ja laajentamalla operaation mandaattia. Tämä löytyy päätöslauselmasta 1701 vuodelta 2001. Unifil-operaation mandaatti on voimassa vuoden kerrallaan.

Nykyisen mandaatin mukaan Unifil tukee Libanonin hallitusta ja asevoimia, joilla on päävastuu kaikkien päätöslauselman 1701 mukaisten tehtävien toteuttamisesta. Unifil valvoo yhdessä Libanonin ja Israelin asevoimien kanssa maiden välistä 121 kilometrin pituista rajalinjaa, niin kutsuttua sinistä linjaa, blue line. Israel ja Libanon ovat pääasiallisesti pitäytyneet rajalinjan kunnioittamisessa, mutta rajalinjan kiistanalaisten kohtien merkitseminen on ajautunut umpikujaan. Ulkoministeri Tuomioja selvittänee omassa puheenvuorossaan tarkemmin operaation yksityiskohtia, joten en lähde niitä omassa puheenvuorossani käsittelemään.

Arvoisa puhemies! Suomen kriisinhallintaa koskevan päätöksentekomenettelyn mukaan tasavallan presidentti päättää Suomen osallistumisesta ja osallistumisen lopettamisesta valtioneuvoston ratkaisuehdotuksesta. Ennen esityksen tekemistä valtioneuvosto kuulee eduskuntaa. Valtioneuvosto tuo operaatiot eduskunnalle joko selvityksinä tai selontekoina riippuen operaation mandaatista, laajuudesta ja vaativuudesta.

Ulkoasiainvaliokunta voi kriisinhallintalain ja perustuslain 97 §:n nojalla tuoda sen päätettävissä olevan selvityksen keskusteltavaksi täysistuntoon. Valiokunta katsoi, että 200 sotilaan ja noin 20,9 miljoonan euron Unifil-operaatiosta on asianmukaista ja hyvä käydä keskustelua myös täällä salissa korostaaksemme eduskunnan poliittista harkintavaltaa. Valmistauduttaessa osallistumaan kriisinhallintaan on jo ennakkoon varauduttava myös mahdollisiin vastoinkäymisiin, niin tässäkin operaatiossa, mukaan lukien ihmishenkien menetys, ja eduskunnan on osaltaan oltava valmis kantamaan poliittista vastuuta myös näistä seuraamuksista. Tämä on tärkeää todeta ottaen huomioon, että kyseessä on tämän eduskunnan ensimmäinen päätös näin merkittävästä kriisinhallintaoperaatiosta.

Todettakoon, että tämä on ensimmäinen kerta, kun valiokunta käyttää mahdollisuutta tuoda kriisinhallintaa koskevan selvitysasian täysistuntoon. Täysistuntokeskustelu palvelee myös kansalaisille tiedottamista ja tuo Suomen osallistumiselle Unifil-operaatioon sen ansaitsemaa näkyvyyttä.

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan Suomi osallistuu kansainväliseen yhteistyöhön rauhan ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi. Ulkoasiainvaliokunta on johdonmukaisesti korostanut, että Suomen turvallisuuspoliittisen linjan mukaista on vastuun kantaminen myös kansainvälisestä turvallisuudesta ja vakaudesta. Uhkien torjumisessa vaaditaan yhä vahvempaa solidaarisuutta ja sitoutumista monenväliseen kansainväliseen yhteistyöhön. Harkittaessa Suomen osallistumista kansainväliseen kriisinhallintaan on muistettava, että keskinäisriippuvassa maailmassa maantieteellisesti kaukaiset konfliktit, poliittiset ja taloudelliset epävakaudet, ympäristökatast-rofit ja väestöliikkeet vaikuttavat myös Suomen tilanteeseen joko poliittisesti tai taloudellisesti. Uhkien torjuminen on siksi usein aloitettava kaukana Suomen rajojen ulkopuolella.

Suomi on ollut yksi Yhdistyneiden kansakuntien aktiivisimmista kriisinhallintamaista. Suomen kokonaisvaltainen lähestymistapa eli se, että me käytämme kriisien ehkäisyyn ja hoitoon kehitys-, siviili- ja sotilaallista osaamistamme, on edelleen kestävä ja perusteltu toimintatapa. Siksi onkin todettava, että tämänhetkinen sotilaallinen osallistumistasomme ei mielestäni vastaa poliittista tahtotilaamme. Suomi osallistuu tällä hetkellä yhteensä vain noin 250 henkilöllä sotilaalliseen kriisinhallintaan.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on pyytänyt puolustusvaliokunnalta lausuntoa selvityksen johdosta, ja valiokunta tekee päätöksensä ensi viikolla kuunneltuaan myös tämän päivän keskustelun evästyksiä. Haluan kuitenkin jo tässä vaiheessa todeta, että valiokunnan puheenjohtajana pidän tärkeänä, että Suomi osallistuisi tähän operaatioon. Pysyvän rauhan aikaansaaminen Libanonin ja Israelin välille on osa laajempaa Lähi-idän rauhanratkaisua. Vakauden tukeminen Lähi-idässä on erityisen ajankohtaista nyt, kun arabikevään ansiosta alueella on vihdoin mahdollisuus lujittaa demokratiaa ja avointa kansalaisyhteiskuntaa. Euroopan kannalta alue on merkittävä sekä strategisesti että taloudellisesti.

Mikäli myönteinen päätös osallistumisesta tehdään, kyseessä olisi kolmas kerta, kun Suomi osallistuisi tähän operaatioon. Unifilissa on palvellut yhteensä yli 11 000 suomalaissotilasta, siis yli 11 000 suomalaissotilasta, täälläkin salissa joitakin. Meillä on alueella vankat perinteet ja kokemusta, jota voimme hyödyntää. Yhteistyötä tehtäisiin 12 300 rauhanturvaajan monikansallisessa operaatiossa meille luontevan kumppanin Irlannin kanssa. Siis tämä meidän operaatio on yhteisoperaatio Irlannin kanssa. Jokainen operaatio on aina myös käytännön harjoitusta Puolustusvoimille. Osallistuminen Unifil-operaatioon nostaa Suomen kokonaisosallistumisen tasoa ja vahvistaa Suomen panosta YK-johtoiseen kriisinhallintaan ja osoittaa Suomen tukea YK:lle kokonaisuudessaan.

Arvoisa puhemies! Toivon, että keskustelusta tulee vilkas ja että siinä käydään läpi operaatioon liittyviä näkökohtia Suomen osallistumisesta kansainväliseen kriisinhallintaan yleisemminkin.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kuten valiokunnan puheenjohtaja Soini totesi, on suomalaisella kriisinhallinnalla pitkät perinteet erityisesti juuri Lähi-idässä alkaen jo Suezin Unef-operaatiosta vuonna 1956. Myöskin Unifil-operaatioon Suomi on osallistunut aiemmin vuosina 1982—2001 samoin kuin vuosina 2006 ja 2007. Yhteensä alueella on palvellut noin 11 500 suomalaissotilasta.

Nyt tehdyssä esityksessä Suomen osuus muodostuisi jääkärikomppaniasta, esikuntaupseereista ja tukiosista. Joukon vahvuus on noin 180—200 sotilasta. Suomi valmistautuu lähettämään ensimmäiset esikuntaupseerit valmistelemaan operaation käynnistymistä vielä tämän vuoden lopussa, ja pääjoukon on tarkoitus siirtyä alueelle toukokuussa 2012. Toimimme operaatiossa yhdessä Irlannin kanssa. Irlanti on siirtynyt alueelle jo kesällä 2011, ja Irlanti on sellainen maa, jonka kanssa yhteistoiminnasta rauhanturvatehtävissä meillä on erittäin hyviä kokemuksia.

Libanonin tilanne on vuoden 2006 sodan jälkeen ollut melko vakaa, ja tähän on myös Unifil osaltaan myötävaikuttanut, mutta tilanne saattaa myös nopeasti heiketä. Riskitekijöitä liittyy niin Libanonin sisäiseen tilanteeseen, Libanonin ja Israelin välisiin jännitteisiin kuin myös Syyrian tilanteen vaikutuksiin. Ja luonnollisesti, kun Lähi-idässä ollaan, koko alueen tilanne voi kehittyä arvaamattomasti. Toisaalta ei ole mitään sellaista lähtökohtaista odotusta, että näin välttämättä olisi tapahtumassa.

Suomen joukkojen toiminta-alue ulottuu Libanonin ja Israelin raja-alueelle, niin kutsutulle siniselle linjalle. Itse operaation kannalta välittömiä vaaratekijöitä ovat lähinnä paikalliset tulitaukorikkomukset sekä maastossa olevat miinat ja räjähtämättömät ammukset. Unifil on myös joutunut kuluvan vuoden aikana kahden yksittäisen pommi-iskun kohteeksi. Merkittävin vaaratekijä operaatiolle olisi jonkin osapuolen irtaantuminen vuoden 2006 hyväksytyn YK:n turvaneuvoston päätöslauselman sisältämästä poliittisesta ratkaisusta.

Tämän operaation tehtävät perustuvat YK:n turvaneuvoston vuoden 2006 päätöslauselmaan. Tuolloin operaation tehtäviä laajennettiin Libanonin sodan seurauksena. Operaation tehtävänä on valvoa vihollisuuksien lopettamista, tukea Libanonin asevoimien sijoittumista Etelä-Libanonin alueelle, koordinoida toimet Libanonin hallituksen ja Israelin kanssa, auttaa varmistamaan humanitaarisen avun perille vieminen ja pakolaisten paluu, avustaa Libanonin asevoimia siinä, että sinisen linjan ja Litanijoen välisellä alueella ei olisi muita aseistettuja ryhmittymiä tai aseita kuin Libanonin asevoimat ja Unifil. Lisäksi Unifilin tehtävä on avustaa Libanonin hallitusta rajojen valvonnassa sen estämiseksi, että maahan tulisi aseita ilman hallituksen lupaa.

Päävastuu tehtävien toteuttamisesta on Libanonin hallituksella ja asevoimilla, joita Unifil toiminnallaan tukee. Myös suomalaisjoukon toiminta keskittyy pääosin Libanonin asevoimien tukemiseen. Operaation voimankäyttösäännöt perustuvat YK:n mallivoimankäyttösääntöihin ja mukailevat sisällöllisesti EU- ja Nato-operaatioissa käytössä olevia voimankäyttösääntöjä.

Herra puhemies! Kriisinhallintalain pohjalta hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen valiokunta yhdessä tasavallan presidentin kanssa on päätynyt menettelyyn, jossa asiassa kuullaan ulkoasiainvaliokuntaa. Tämä on lakia aikanaan laadittaessa todettu pääsääntöiseksi menettelyksi kriisinhallintaan osallistumisesta päätettäessä silloin, kun operaatioon ei liity erillisiä poikkeavia piirteitä tai toimintavaltuuksia. Ulkoasiainvaliokunta on kuitenkin halunnut tuoda asian tänne täysistunnon keskusteluun, ja pidän tätä hyvänä ratkaisuna myöskin sen vuoksi, että nyt on ensimmäinen kerta, kun tämä uusi eduskunta pääsee kokonaisuudessaan keskustelemaan kriisinhallintatehtävistä. Lisää tilaisuuksia on tulossa tietysti lähiaikoina, kun Afganistan-selonteko, johonka sisältyvät linjaukset Suomen osallistumisesta kriisinhallintatehtäviin tuossa maassa, tulee eduskunnan käsittelyyn vielä lähiaikoina.

Herra puhemies! Tässä on todellakin kysymys siitä, että Suomelle on perusteltua ja tärkeätä myös tämän Unifil-osallistumisen kautta osoittaa vahva sitoutumisemme YK:n rauhanturvatoimintaan. Samalla lisäämme kriisinhallintaosallistumisemme kokonaistasoa, joka on tällä hetkellä historiallisesti katsoen poikkeuksellisen alhaalla. On monestakin syystä perusteltua, että Suomi käyttää voimavarojaan nimenomaan YK-johtoisissa operaatioissa, joissa meidän osaamistamme arvostetaan erittäin korkealle ja joihinka se koulutus, jonka suomalaiset rauhanturvaajat ovat saaneet, on erityisen sopiva. Ei tarvitse myöskään alleviivata sitä, että tällaisella vahvalla sitoutumisella ja osallistumisella YK-rauhanturvatoimintaan on myös myönteinen merkitys Suomen turvaneuvoston jäsenyysehdokkuudelle.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! On todellakin hyvä, että eduskunta käy aktiivisesti ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua, ja tätä käytäntöä kannattaa tietenkin jatkaa. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat muutaman vuoden tauon jälkeen palaamassa Libanoniin. On erittäin arvokasta, että Suomi jatkaa toimintaansa Lähi-idässä, missä meillä on pitkät perinteet. Päätös tukee myös turvaneuvostokampanjaamme, koska osallistumme tällä kertaa nimenomaan YK:n kriisinhallintaoperaatioon.

Päätös osallistua YK:n Unifil-operaatioon on siis erittäin tervetullut, ja kokoomuksen eduskuntaryhmä tukee tätä. Haluamme tässä yhteydessä kuitenkin nostaa esiin kaksi sotilaalliseen kriisinhallintaan liittyvää virheellistä tulkintaa.

Ensinnäkin on turha asettaa kansainvälinen kriisinhallinta ja kotimaan puolustus vastakkain. Eduskunnassakin on tämän tästä ihmetelty, miten meillä on varaa osallistua kriisinhallintaan maailmalla, kun omat puolustusvoimamme joutuvat kiristämään vyötä. Useimmat puolustuksen ja turvallisuuspolitiikan asiantuntijat sanovat paremminkin, että meillä ei ole varaa jäädä pois kriisinhallinnasta. Kansainväliset tehtävät lisäävät Suomen turvallisuutta ja vahvistavat puolustuskykyämme. Joukkomme saavat nimittäin arvokasta kokemusta ja harjaantuvat toimimaan yhdessä muunmaalaisten joukkojen kanssa. Oleellista on, että kansainvälisen vakauden ylläpitäminen vahvistaa aina myös Suomen omaa turvallisuutta.

Toinen väärinkäsitys on, että YK:n operaatiot olisivat jotenkin helpompia tai turvallisempia kuin EU:n tai Naton johtamat operaatiot. Tämä on YK:n tehtävien vähättelyä. YK-joukot toimivat nykyään hyvinkin vaikeissa ja vaativissa olosuhteissa, katsotaanpa sitten Kongoa, Somaliaa tai Sudania. On totta, että tilanne Suomen suunnitellulla vastuualueella Libanonissa on tällä hetkellä melko vakaa — korostan: tällä hetkellä. Tosin Libanonin ja Israelin rajalla on vastikään esiintynyt ohjus- ja tykistötoimintaa, ja nyt onkin tärkeätä, että kaikki osapuolet vakuuttavat, että YK-joukot voivat toimia alueella turvallisesti. Näin ei suinkaan ole ollut aina, niin kuin Suomikin on ikäväkseen joutunut toteamaan. Tilanne voi siis muuttua hetkessä. Naapurimaa Syyria ja sen kriisi heijastuu Libanoniin myös monella tapaa. Samoin Iranin toiminta saattaa heijastua näille alueille.

Herra puhemies! Talvisota syttyi tänä samaisena marraskuun viimeisenä päivänä 72 vuotta sitten. Tällaisena vuosipäivänä on hyvä palauttaa mieliin, että Suomikaan ei ole aina saanut elää rauhassa. Siksi meidän on aina tehtävä voitavamme kansainvälisen rauhan ja vakauden eteen. Nyt teemme voitavamme Libanonissa.

Johannes Koskinen /sd:

Herra puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä tukee YK-vetoiseen Unifil-operaatioon osallistumista hallituksen esittämin perustein. Viime vuosina on tunnetusti kaivattu Suomen vahvempaa panostusta juuri YK:n rauhanturvatoiminnassa, ja nyt tällainen tilaisuus meille soveltuvaan sotilaallisen kriisinhallinnan tehtävään on avautunut.

Turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1701 viiden vuoden takaa kuvataan aika hyvin tuota tehtävän luonnetta: Operaation tehtävänä on valvoa vihollisuuksien lopettamista, tukea Libanonin armeijan sijoittumista Etelä-Libanonin alueelle, koordinoida toimet Libanonin hallituksen ja Israelin kanssa, auttaa varmistamaan humanitaarisen avun perille vieminen ja pakolaisten paluu sekä avustaa Libanonin armeijaa siinä, että sinisen linjan ja Litanijoen välisellä alueella ei olisi muita aseistettuja ryhmittymiä tai aseita kuin nämä lailliset Libanonin asevoimat ja Unifil. Lisäksi Unifilin tehtävä on avustaa Libanonin hallitusta rajojen valvonnassa sen estämiseksi, että maahan tulee aseita ilman hallituksen lupaa. Päävastuu päätöslauselman mukaisten tehtävien toteuttamisesta on Libanonin hallituksella ja armeijalla, joita Unifil tällä toiminnallaan tukee.

Koko tämä kuvaus vastaa hyvin sitä tehtävien joukkoa, johonka Suomen rauhanturvajoukot hyvin soveltuvat. Operaation voimankäyttösäännöt perustuvat YK:n mallivoimankäyttösäännöille ja mukailevat sisällöllisesti EU- ja Nato-operaatioissa käytössä olevia voimankäyttösääntöjä. Näitä voimankäyttövaltuuksia ei ole jouduttu viime vuosina muuttamaan. Voimankäyttösääntöjä pidetään arvioiden mukaan riittävinä operaation nykyisten tehtävien toteuttamisen ja joukkojen omasuojan kannalta. Tietysti tässä pitää kuitenkin varautua ongelmien vaikeutumiseenkin, mihin kollega Salolainen edellä viittasi, ja varustaa joukot huolellisesti ja asianmukaisesti sekä seurata tilannetta valppaasti, jotta nähdään, milloin tarvitaan mahdollisia lisäsuojatoimia. Tämä tosiaan sopii hyvin Suomen rauhanturvaperinteeseen ja saa toivottavasti eduskunnan laajan tuen.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomi on rauhanturvaamisen suurmaa. Suomalaiset rauhanturvaajat ovat toimineet ympäri maailmaa useiden vuosien ajan tehden arvokasta työtä. Perussuomalaiset arvostavat sitä. Onhan tämä huomioitu myös Nobelin rauhanpalkinnolla.

Unifil-operaatio on perinteinen YK:n rauhanturvaamisoperaatio. Siellä tehdään juuri sitä, mikä on suomalaiselle vahvinta osa-aluetta: rakennetaan rauhaa ja rakennetaan tulevaisuutta. Mielestämme Suomen rauhanturvaamisen painopistettä tulisikin siirtää entistä enemmän takaisin perinteisen YK:n rauhanturvaamisen suuntaan.

Nykypäivänä operaatiot ovat entistä kalliimpia ja entistä vaarallisempia. Suomalaisten rauhanturvaajien suojasta on huolehdittava, ja turvavarusteiden ja kaluston on oltava ajanmukaisia. Määrärahojen on oltava suhteessa operaatioiden vaarallisuuteen ja kaluston hintaan. Painopiste on siirrettävä YK:n suuntaan, rauhanturvaamiseen, ja päällekkäisiä operaatioita ei voi olla liian monta. Siksi Afganistanista on vetäydyttävä suunnitellulla tavalla ja hallitusti.

Puhemies! Näitä operaatioita tulee tulevaisuudessa entistä tarkemmin valikoida nimenomaan olosuhteet huomioon ottaen ja suomalaisten arvokkaan työn ja toimintamallin tuntien, ja suomalaisten rauhanturvaajien turvallisuudesta, myös oikeusturvasta, on pidettävä huolta. Nämä edellä mainitut asiat huomioiden perussuomalaiset kannattavat Libanoniin palaamista.

Mari Kiviniemi /kesk:

Puhemies! Suomella on pitkät ja kunniakkaat perinteet kriisinhallinnasta ja rauhanturvaamisesta, vaikkei meitä tällä hetkellä voikaan kutsua rauhanturvaamisen suurmaaksi. Suomalaisten osaamista ja paikalliset olosuhteet ja ihmiset huomioivaa toimintatapaa arvostetaan maailmalla. Olemme käytännönläheisiä, harkitsevaisia ja luotettavia. Meillä on myös pitkät perinteet osallistumisesta YK:n Unifil-operaatioon, jossa toimimme kahteen otteeseen lähes 20 vuoden ajan. Siksi on luontevaa, että osallistumme myös tähän operaatioon.

Keskustan eduskuntaryhmä tukee Suomen osallistumista YK:n Unifil-operaatioon. Myös Irlanti on Suomelle luonteva yhteistyökumppani maidemme samankaltaisten turvallisuus- ja puolustuspoliittisten luonteiden ja kriisinhallintakonseptien yhteneväisyyden vuoksi. Operaatio myös ilman muuta vahvistaa Suomen panosta YK:n kriisinhallintaan, mikä edesauttaa mahdollisuuksiamme pyrkiessämme YK:n turvallisuusneuvoston jäseneksi.

Suomella oli myös rakentava rooli vuonna 2006 EU:n puheenjohtajamaana. Vauhditimme unionin yhtenäisen kannan muodostamista asiaan Israelin ja Hizbollahin välisten taisteluiden yltyessä. Tuo työ, mitä Suomi EU:n puheenjohtajamaana teki, mahdollisti sovun tulitauosta YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1701. Tuolla päätöslauselmalla lopetettiin vihollisuudet ja pyrittiin löytämään kestävä ratkaisu Israelin ja Libanonin välille. On selvää, että vielä tarvitaan paljon työtä siirtymiseksi pysyvään tulitaukoon ja kestävään rauhanomaiseen ratkaisuun, mutta Suomi voi osaltaan antaa oman panoksensa rauhan rakentamiseksi alueella, joka on keskeinen myös Lähi-idän rauhanprosessin myönteisen edistymisen kannalta.

Kaksi asiaa haluan tässä yhteydessä nostaa vielä esiin. Tähän alueeseen liittyy riskitekijöitä, jotka voivat nopeasti heikentää tilannetta, ja ulkoasiainvaliokunnalle toimitetun lisäselvityksen mukaan riskitekijöitä on useita. Keskustan eduskuntaryhmä pitääkin välttämättömänä, että käsitellessään valtioneuvoston selvitystä ulkoasiainvaliokunta tarkastelee laaja-alaisesti koko alueen vakautta ja mahdollisia riskitekijöitä Unifil-operaation onnistumiselle.

Lisäksi edellytämme, että puolustusvaliokunta puolestaan perehtyy asiantuntijakuulemisessa suomalaisjoukkojen tehtävien tarkasteluun, mahdollisiin riskitekijöihin ja siihen, että joukkomme ovat asianmukaisesti varustetut. Arvokasta työtä rauhan ja vakauden eteen tekevät suomalaiset rauhanturvaajat ansaitsevat työlleen kaiken tarvittavan tuen.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Maailmanlaajuisen vakauden ja rauhan paras turvaamistapa on varmastikin kehitysyhteistyö ja siihen annetut panostukset. Sen lisäksi tietenkin Suomi nyt tässä tapauksessa on tekemässä päätöstä osallistumisesta Unifil-operaatioon Libanonissa, ja aivan samoin kuin silloin, kun Suomi antaa panostuksensa kehitysyhteistyöhön, näen, että tämä on tavallaan jäsenmaksua kuulumisesta ihmiskuntaan.

Aivan varmaa on, että ihan kaikille on eduksi, jos voimme välttää aseellisten yhteenottojen tuomat murhenäytelmät. Samalla tavalla ihan kaikille on eduksi, jos voimme estää sotilaalliset selkkaukset alueella, joka muutoinkin on epävakaa ja muutoksen alla.

Erityisesti tässä Libanonin operaatiossa on myönteistä se, että se on YK-vetoinen eikä tätä tehtävää ole ulkoistettu sotilasliitto Natolle. Kestävään rauhaan tällä alueella päästään vain, jos Israel vetäytyy miehittämiltään alueilta ja sallii elinkelpoisen Palestiinan valtion perustamisen. Aivan samoin kestävään rauhaan tällä alueella päästään vain, jos Iran luopuu tavoittelemasta ydinaseita ja jos Israel luopuu omistaan osana alueen rauhoittumista. (Ben Zyskowicz: Onko teillä palestiinalaisille mitään vaatimuksia?)

Tämä perinteinen YK-johtoinen rauhanturvaamistyö on myös vuosien myötä vaatinut uhreja. Aikaisemmin suurimpana riskitekijänä on ollut liikenne. Nythän me tiedämme, että maailma on muuttunut myös näissä YK-johtoisissa rauhanturvaoperaatioissa, ja ikävää on, kuten varmasti kaikki muistamme, että nimenomaan Libanonissa tehtiin isku tietoisesti kohti YK:n rauhanturvaajia. Sen vuoksi, kun me teemme tätä ratkaisua, on tiedostettava, että tämä on iso ja vakava ratkaisu, koska vaaratekijöitä on paljon ja siviiliuhreilta tai rauhanturvaajauhreilta ei välttämättä pystytä välttymään.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on erittäin tyytyväinen hallituksen linjauksiin. Ulkoministeri Tuomioja puhui YK:n roolista niin samoilla sanoilla kuin mitä olin ajatellut sanoa, että en käy niitä tässä toistamaan.

Operaatioon osallistuminen on luonteva vahvistus meidän rauhanturvatyöllemme, joka on tunnetusti viime aikoina ollut volyymiltaan hiukan vähäisempää kuin aiemmin. Yhtä lailla meidän mielestämme on tärkeätä, että Suomi pystyy vahvistamaan myös siviilikriisinhallintaa. Presidentti Ahtisaaren tunnetut juhlapuheen sanat Norjassa aikoinaan siitä, että meillä täytyy olla rooli oikeusvaltion vahvistamisessa kriisialueilla, ja muut siviilikriisinhallintaa tukevat viestit antavat odottaa, että hallitus tältäkin osin tuo meille hyviä uutisia, niin kuin tänään tässä asiassa.

Unifil-operaatio voi olla vaikea ja vaarallinen operaatio — ei siis välttämättä, mutta voi olla. Siksi on välttämätöntä varustaa ja kouluttaa joukkomme erittäin hyvin.

Aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies: On selvää, että kun suomalaiset pojat ja tytöt, miehet ja naiset, lähtevät tähän tärkeään työhön, heidän pitää voida luottaa siihen, että Suomi pitää omistaan huolta. Sekä operaation aikana että operaation jälkeen sopeuduttaessa siviilimaailmaan — varsinkin, jos operaation aikana on loukkaannuttu tai sairastuttu — kattavan, yksiselitteisen, erittäin hyvän terveydenhuollon ja muun turvan pitää olla kunnossa. Tältä osin vihreä eduskuntaryhmä on sitä mieltä, että nykytilanne ei ole tyydyttävä.

Kiitämme siis tähänastisista linjauksista. Odotamme hyviä uutisia sekä siviilikriisinhallinnasta että sitten kotiutettavien sotilaiden taikka rauhanturvaajien hoidosta.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Finlands deltagande i FN:s krishanteringsoperation Unifil i Libanon är en viktig del av vår krishanteringsverksamhet, och svenska riksdagsgruppen stöder uppdraget.

De viktigaste uppgifterna är att övervaka att fientligheterna mellan parterna inställs och att skydda den lokala befolkningen. Unifil är en balanserande faktor i konflikten i södra Libanon och har en betydelse för fredsprocessen i Mellanöstern. Finland har långa traditioner i Mellanösternområdet. Det är ju nu tredje gången som Finland skulle delta i fredsbevarande verksamhet i området. I detta nu kan man inte förutse hur länge uppdraget den här gången räcker men vi kan räkna med flere år. Det beror ju också på Irland.

Suomi on osallistunut rauhanturvaoperaatioihin vuodesta 1956 alkaen, ja toimintaan on osallistunut yhteensä 50 000 miestä ja naista. Unifilissä on tähän mennessä palvellut yhteensä 11 500 suomalaissotilasta. Suomi on ollut edelläkävijä sotilas- ja siviilikriisinhallinnan yhdistämisessä. Voimme olla ylpeitä niistä suomalaisista, jotka eri tavoin, riskeistä huolimatta ovat edistäneet maailmanrauhaa. Suunniteltu Unifil-tehtävä tulee tapahtumaan riskialttiimmassa ympäristössä kuin viimeksi vuonna 2006, kun Suomi viime kerran osallistui tähän tehtävään. Mutta tehtävä on erittäin tärkeä Lähi-idän rauhanprosessin kannalta.

Finland är mitt inne i kampanjen för ett medlemskap i FN:s säkerhetsråd 2013—2014. Genom att aktivt medverka i krishanteringsuppdrag och genom ett starkt stöd för FN:s process för en hållbar utveckling och en ansvarstagande politik i det internationella biståndssamarbetet har Finland reella möjligheter att väljas in i säkerhetsrådet, vilket också skulle stärka Finlands internationella position på många sätt.

Peter Östman /kd:

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattien eduskuntaryhmä tukee Suomen osallistumista Unifil-operaatioihin Libanonissa.

Suomalainen rauhanturvaaminen on pitkään ollut maailmalla arvostettua ja myös onnistunutta, ja sitä tulee mahdollisuuksien mukaan jatkaa ja kehittää. Kriisinhallinnan painopistettä tulee kuitenkin siirtää YK-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin. Osallistuminen Unifil-operaatioon Libanonissa tarjoaisi tähän hyvän mahdollisuuden. Vaikka Suomen tuleekin jatkossa pyrkiä osallistumaan enemmän operaatioiden johto- ja esikuntatehtäviin, on tärkeää, että Suomella on joukkoja myös rauhanturvaamisen perustyössä.

Mitä tulee operaation toiminta-alueeseen, Suomi on pitkäjänteisellä työllään saavuttanut puolueettoman roolin Lähi-idässä. Osaltaan tätä ovat edistäneet juurikin YK-operaatiot. Puolueettomuuden säilyttäminen on erittäin tärkeää, varsinkin kun otetaan huomioon, että Suomella on tälläkin hetkellä merkittäviä tehtäviä alueen YK-operaatioiden johdossa.

Arvoisa puhemies! On selvää, että Unifiliin osallistuminen ei ole Suomen kannalta riskitöntä. Osallistuminen edellyttää Suomelta vahvaa halua osallistua Lähi-idän rauhan rakentamiseen. Mikäli osallistumme operaatioon, olemme mukana turvaamassa Libanonin ja Israelin rajaa myös siinä tapauksessa, että turvallisuustilanne olennaisesti huononee. Yksi Unifilin keskeisistä tehtävistä on varmistaa, ettei alueella olisi muita aseistettuja ryhmittymiä tai aseita kuin Libanonin asevoimat ja Unifil. Operaation mandaatti ei kuitenkaan tällä hetkellä salli alueelle salakuljetettujen, piilotettujen aseiden kotietsintöjä. Tällaisia kysymyksiä on syytä pohtia aika ajoin myös YK:n tasolla.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Kiitän siitä hyvin laajasta ja yksimielisestä tuesta, jonka Libanonin rauhanturvaoperaatioon osallistuminen on eduskunnassa saamassa. Pidän erittäin arvokkaana ja tärkeänä sitä, että niille miehille ja naisille, jotka näissä vaativissa ja joskus vaarallisissakin tehtävissä palvelevat, on kotikentän täysi tuki ja ymmärtämys tätä työtä kohtaan.

Keskustelussa on nostettu esiin myöskin osallistuminen laaja-alaisempaan kriisinhallintaan. Tässähän Suomi on myös ollut monessa suhteessa edelläkävijä kehittäessään siviilikriisinhallintavalmiuksia ja ollessaan aloitteellinen myöskin Euroopan unionin suuntaan näiden tällaisten valmiuksien kehittämiseksi.

Me tarvitsemme nyt myöskin panostusta siihen, että näitä erilaisia laaja-alaisen kriisinhallinnan välineitä pystyttäisiin käyttämään koordinoidummin ja tehokkaammin yhdessä. Itse asiassa olen täältä lähdössä juuri seuraavaan EU:n ulkoasiainneuvoston kokoukseen, jossa tämä yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan elikkä siis kriisinhallinnan kehittäminen kaikkia EU:n käytössä olevia instrumentteja paremmin koordinoiden on yhtenä pääaiheenamme.

Jussi Niinistö /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä, että YK-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin on hyvä osallistua ja johonkin rajaan saakka toki kansainvälisestä kriisinhallinnasta saatava kokemus hyödyttää kotimaan puolustusta, se on selvä. Mutta on myös syytä miettiä näinä aikoina hyöty—panos-suhdetta. Ovatko edustaja Salolainen ja kokoomusryhmä todella sitä mieltä, että juuri nyt kannattaa lisätä huomattavasti rahaa kansainväliseen kriisinhallintaan, samalla kun omassa maassa kertausharjoitukset ajetaan käytännössä nollaan, alueellisten joukkojen materiaalihankintoja viivästytetään, varusmiesten maastovuorokausia vähennetään ja Ilmavoimien lentotunteja sekä Merivoimien alusvuorokausia leikataan? Nyt hallitus rapauttaa Puolustusvoimien suorituskykyä ja lisää kansainvälistä kriisinhallintaa. Tämä on tosiasia.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On erittäin hyvä, että tämä asia tuli keskusteluun täysistuntoon. On perusteltua, että Suomi osallistuu tähän YK-operaatioon, ja erinomaisen tärkeää on se, että tämä kanta olisi eduskunnassa mahdollisimman yksimielinen tai ainakin laajalla yhteisymmärryksen pohjalla.

Toisekseen on syytä tietysti tunnustaa se, että tämäkin operaatio sisältää paljon arvaamattomia elementtejä. Niinhän se on ollut aina, ja kun Lähi-idästä on kysymys, niin siellä todellakin voi leimahtaa hyvinkin heti. Sen takia riskianalyysi on erittäin tärkeä. Niin hyvin kuin suomalainen sotilas ja poliitikko ja diplomaatti sen pystyvät tekemään, se analyysi on tehtävä, niin kuin on tehtykin, ja siltä pohjalta sitten myös varustettava suomalainen rauhanturvaaja ja koulutettava tekemään tehtäväänsä.

Korostan vielä lopuksi, että vaaratonta operaatiota ei ole ollut eikä ole, uhrit ovat mahdollisia. Rauhanturvaaja tietää tämän, kun hän lähtee liikkeelle, mutta on tärkeää, että myös kansa tietää, että myös näin huonosti voi käydä. Sen takia puolustusvaliokunnan on hyvin tarkkaan tehtävä riskianalyysiä ja myös siitä johtopäätöksiä.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vastaan edustaja Niinistölle seuraavasti: Ensinnäkin, kuten täällä on käynyt selvästi ilmi, taso meidän osallistumisessamme sotilaskriisinhallintaan on tällä hetkellä pitkässä juoksussa hyvin alhaalla. Toisin sanoen me emme ole mitenkään yläkantissa tällä hetkellä, jos katsotaan aikaisempaa tilannetta. Ja kun pidän tätä operaatioon osallistumista nyt Libanonissa erittäin, erittäin myönteisenä, niin se on täällä yleisestikin hyväksytty kaikkien eduskuntaryhmien toimesta ja myöskin teidän puolueen puheenjohtajan toimesta. Ei pidä asettaa tällä tavalla vastakkain. Se on eri asia, jos lähetettäisiin useita satoja miehiä tämän lisäksi vielä maailmalle. Silloin voidaan herättää tämänkaltainen kysymys. Silloin kun on kyse tällaisesta rajoitetusta operaatiosta ja koko taso on näin alhaalla, silloin ei ole minun mielestäni syytä minkäänlaiseen kritiikkiin.

Mutta kun ministeri on paikalla, kysyn häneltä vielä siitä, kun viime aikoina on ollut julkisuudessa tietoja siitä, että näissä operaatioissa vammautuneet, loukkaantuneet, haavoittuneet ovat olleet omasta mielestään joissakin tapauksissa huonon hoidon kohteena. Onko tästä mitään uudelleenpohdintaa hallituksen piirissä? On nimittäin erittäin kielteistä, jos tämäntapainen ilmapiiri pääsisi leviämään näitten meidän osallistumistemme osalta. Kysyn ministeriltä, mitä mieltä hän tästä julkisuudessa käydystä keskustelusta on.

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen kyllä edustaja Salolaisen kanssa samaa mieltä siitä, että tällainen turhanaikainen vastakkainasettelu Suomen puolustusmenojen ja rauhanturvaamisen välillä on melkoisen perusteetonta. Kun katsoo tätä meidän pitkän aikavälin osallistumistamme ja vertaa sitä sitten tähän nykyiseen, niin kovin vaatimattomalla volyymilla olemme tällä hetkellä matkassa, ja siihen on tietenkin täysin perustellut syyt. Eli tästä näkökulmasta on kyllä hyvin vaikea ymmärtää sitä, että kukaan voi edes väittää, että tässä nyt asetettaisiin nämä kaksi asiaa vastakkain.

Pidän tärkeänä sitä, että Suomi osaltaan on osallistumassa näihin kriisinhallintatehtäviin ja lievittämässä näitä maailman konflikteja, mutta samalla, niin kuin täällä useassa puheenvuorossa on todettu, pitää huomioida se, että näihin operaatioihin aina sisältyy riskejä. Ja voi sanoa, että ne ovat vuosien myötä entisestään kasvaneet, niin että senkin vuoksi on tärkeää, että tämä riskianalyysi tehdään erittäin huolella, niin kuin täällä myös useassa puheenvuorossa on todettu.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä enemmän sotilaita lähetetään ja mitä vaativampiin paikkoihin, sitä suurempi on tietysti erilaisten onnettomuuksien, loukkaantumisten ja tapaturmien riski. Kriisinhallintatehtävissä olevien joukkojen, sotilaitten, riittävä kuntoutus ja hoito on taattava myös palveluksen jälkeen. Nyt sotilashenkilöstön puolelta on esimerkiksi toivottu, että nämä vauriot nähtäisiin palvelussairauksina, ei tapaturmina, jolloinka sitten jouduttaisiin miettimään sotilastapaturmalain muuttamista, ja tämä on varmaan sellainen asia, josta kannattaa keskustella. Sitten taas toisaalta siellä paikan päällä olevat kriisinhallintatehtävät, mitä tarvitaan, täytyisi kyllä huolehtia myös sosiaali- ja terveydenhuollon osalta sillä tavalla, että joukot siellä saisivat sen avun, mikä tarvitaan, jos tämmöisiä hankalia tilanteita tulee, joissa sotilaat vahingoittuvat joko psyykkisesti tai fyysisesti.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Vaikka mitään erityistä päätöstä ei ole koskaan tehty siitä, kuinka suurella panoksella Suomi osallistuu ja millä tasolla rauhanturvatoimintaan, niin eräänlaisena nyrkkisääntönä, jota useiden edeltäneiden hallitusten ja eduskuntien aikana on pidetty pohjana, on se, että meillä olisi noin tuhat sotilasta näissä tehtävissä. Nyt tämän päätöksen jälkeenkin meillä tulee olemaan alle 500, eli se on edelleenkin historiallisesti hyvin alhainen määrä, ja tämän vuoksi puheenvuorossani totesin, että joudumme varautumaan siihen, että mikäli tulee YK:lta pyyntöjä ja sellaisia tehtäviä, joihinka meidän osaamisemme soveltuisi, niin olemme tietysti silloinkin valmiita myönteisesti harkitsemaan tällaisia tehtäviä.

Edustaja Salolainen ja edustaja Väätäinen nostivat aivan tärkeän kysymyksen siitä, että näiden rauhanturvatehtävissä olleiden terveydenhuollon ja myös jälkihoidon on oltava kunnollisella ja kelvollisella tasolla, niin että ei pääse syntymään tällaisia käsityksiä, mihinkä edustaja Salolainen viittasi. Tämä on tietysti puolustusministeriön valmistelualaan kuuluva kysymys, mutta tiedän sen jo siitä vastauksesta, jonka täällä kyselytunnilla tätä sivuavaan kysymykseen ministeri Wallin antoi. Tämä on kyllä hyvin tarkoin tiedostettu puolustusministeriössä ja ollaan valmiita myöskin tarvittaessa tekemään sellaiset lainmuutokset, että tämä tulee asianmukaisesti hoidetuksi, koska se on todellakin tärkeätä meidän rauhanturvatehtäviemme hyväksyttävyydelle ja toimivuudelle.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Lapintie jatkoi äärivasemmiston hyvin pitkää ja hyvin harhautunutta linjaa Lähi-idän konfliktissa: rauha riippuu muka vain Israelista, ei ilmeisesti lainkaan palestiinalaisista.

Vasemmistoliiton puheenjohtaja edustaja Arhinmäki sanoi perjantain Pressiklubissa, että Israel tekee kansanmurhaa Lähi-idässä. Edustaja Arhinmäki on puolueen puheenjohtaja, ministeri ja nyt vielä presidenttiehdokaskin. Hänellä on paljon kiireitä. Siksi on ymmärrettävää, että hänellä ovat näköjään menneet yksityiskohdat sekaisin. Kun hän puhui Lähi-idässä meneillään olevasta kansanmurhasta, hänen on ollut pakko tarkoittaa Syyriaa eikä Israelia. Maanantaina julkistetun YK:n raportin mukaan Syyrian joukot ovat tappaneet ainakin 256 lasta, joista osa on kidutettu hengiltä. Ja edelleen, sairaaloissa on kidutettu ja hakattu haavoittuneita. Lisäksi tuhansien ihmisten epäillään kadonneen mielivaltaisissa pidätyksissä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Itse en eikä edustamani ryhmäkään kyllä koskaan eikä missään hyväksy minkäännäköistä kansanmurhaa tai ihmisten pahoinpitelyä. Sellaiset puheet ovat kyllä aika kummallisia myös täällä täysistuntosalissa. Sen vuoksi sanoinkin, että minun mielestäni köyhimmillä alueilla kehitysyhteistyö ja ylipäätänsä siviilikriisinhallinta ja erityisesti täällä Lähi-idässä YK:n perinteinen rauhanturvaaminen ovat niitä keinoja, joilla rauhaa voidaan edistää. Mutta sanoin myös ja allekirjoitan kyllä sen edelleenkin, että kestävään alueeseen täällä Lähi-idän alueella päästään vain, jos Israel vetäytyy miehittämiltään alueilta ja sallii elinkelpoisen Palestiinan valtion perustamisen. (Ben Zyskowicz: Pitäisikö palestiinalaisten tehdä jotain?) Eivät nämä ole ristiriidassa toisiensa kanssa. Jos halutaan pysyvä rauha alueelle, (Ben Zyskowicz: Pitäiskö lopettaa rakettien ampuminen?) niin totta kai pitää sallia tällaisen palestiinalaisvaltion perustaminen, ja toivoisin, että edustaja Zyskowiczkin sen voisi sallia.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että Suomen eduskunnasta löytyy yksimielisyyttä näistä suurista linjauksista ja näkemyksistä. Mutta sen sijaan minäkään en pitänyt tästä edustaja Lapintien mantrasta, että asetetaan ehtoja ainoastaan Israelille, että syntyisi kestävä rauha Lähi-idässä. Voitaisiin ottaa toinen näkökulma, että kestävään rauhaan päästään, kun Israelin ympärillä asuvat kansat luopuvat tavoitteistaan tuhota Israelin valtio. Täytyy pitää muistissa se, että palestiinalaisorganisaatioilla ja -järjestöillä on ollut selkeä tavoite, että Israelin valtio tulee tuhota.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En ole sanonut, että edustaja Lapintie tai hänen ryhmänsä kannattaa kansanmurhaa. Se on hyvä, että edustaja Lapintien puolue tässä suhteessa poikkeaa edeltäjäpuolueistaan. Olen sanonut, että edustaja Lapintie puheenvuorossaan, jonka hän toisti, asetti vaatimuksia vain Israelin osapuolelle. Henkilökohtaisesti kannatan kahden valtion ratkaisua eli kannatan palestiinalaisvaltion perustamista Israelin valtion rinnalle, mutta toisin kuin edustaja Lapintie, minä näen, että se vaatii joustamista sekä Israelilta että palestiinalaisosapuolelta. Se vaatii esimerkiksi sitä, että lopetetaan rakettien ampuminen siviilikohteisiin Israelissa. Siitä edustaja Lapintiellä ei ollut mitään pahaa sanottavaa.

Mitä Syyriaan tulee, niin idea oli siis se, että puolueenne perinteiden mukaisesti edustaja Arhinmäki julkisuudessa syytti Israelia kansanmurhasta tilanteessa, jossa Syyrian hallitus parhaillaan surmaa omia kansalaisiaan Lähi-idässä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Niin, herra puhemies, en minä asettanut mitään ehtoja sille, että suomalaiset rauhanturvaajat lähtevät rauhaa turvaamaan Libanoniin. Minusta se on hyvä asia ja tämä vahvistaa YK:n roolia ja vahvistaa myös Suomen asemaa siellä.

Mutta kyllä minä edelleen olen sitä mieltä, että kestävä rauha alueella edellyttää sitä, että Israel sallii tämän palestiinalaisvaltion muodostumisen. (Ben Zyskowicz: Edellyttääkö se jotain muutakin?) Siitähän se ongelma on viime aikoina useimmiten kärjistynyt, että on tehty näitä lisäaluevaltauksia. Kaikilta osapuolilta, totta kai, edellytetään pidättäytymistä muiden ihmisten, niin siviilien kuin sotilaidenkin, tappamisesta. Tietenkään en voi hyväksyä sitä, että joku lähettää raketteja siviilikohteisiin, yhtä vähän kuin voin hyväksyä sitä, että YK:n joukkoja vastaan Israel lähetti aseen, joka tappoi sitten suomalaisen rauhanturvaajan. En hyväksy tällaista toimintaa kenenkään suorittamana. Minusta on hyvä, että Suomi osallistuu YK-vetoiseen Libanonin rauhanturvaoperaatioon, mutta kestävä ratkaisu edellyttää sitä, että Israel sallii palestiinalaisvaltion. (Ben Zyskowicz: Se edellyttää muutakin!)

Tom Packalén /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rauhanturvaoperaatiot ovat monimutkaistuneet ja tulleet vaarallisemmiksi. Nykyään puhutaankin sotilaallisesta kriisinhallinnasta.

Tilanne Libanonin Unifil-operaation toimialueella on tällä hetkellä vakaa. Syyrian ajautuminen sisällissotaan, Iranin ja länsivaltojen konflikti tai palestiinalaisten ja Israelin kiristyvät välit voivat kuitenkin helposti sytyttää väkivaltaisuuksia. Suoranaiset hyökkäyksetkin YK-joukkoja vastaan ovat tällöin mahdollisia. Näissä tapauksissa vammautunutta rauhanturvaajaa ei saa jättää yksin.

Mediassa on viime aikoina käsitelty muun muassa ylivääpeli Pekka Jylhän taistelua hoidon saamisesta Afganistanin Isaf-operaatiossa saamiinsa vammoihin. Puolustusministeri Wallin on vakuutellut kiirehtivänsä uudistusta, jolla rauhanturvaajien hoito- ja sairauseläketurvaa parannettaisiin. Omistaan huolehtiminen on sivistysvaltion merkki. Ei voi hyväksyä, että otamme kyllä vastaan vammautuneen rauhanturvaajan panoksen mutta unohdamme hänet, kun hän tarvitsee apuamme.

Voiko hallitus luvata, että Unifil-operaatioon sitoutuvat ja itsensä hengenvaaraan asettavat rauhanturvaajamme saavat asianmukaisen hoidon haavoittuessaan tulevissa operaatioissa? Mallia voisimme ottaa vaikkapa Tanskasta.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomea on totuttu pitämään rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan suurvaltana, ja hyvä on, että olemme maailmalla mukana ratkaisemassa ongelmia ja vakauttamassa tilannetta kriisien jälkeen, kun tässä pienentyneessä maailmassa yhden alueen ongelmat yleensä heijastuvat varsin laajalle. Suomen mukaanmenoon YK:n Libanonin Unifil-operaatioon voikin suhtautua lähtökohtaisen myönteisesti ja toivoa, että tämä vakiinnuttaisi tilannetta siellä nopeasti.

Lähtötilanne on kuitenkin haastava, sillä alueella on paljon aseita ja aseistettuja ryhmiä ja turvallisuustilanne on hauras. Tilanteen on kerrottu voivan muuttua nopeasti suuntaan tai toiseen. Täytyy sanoa, että kyllä tässä huolissaan täytyy olla turvallisuustilanteen johdosta myös meidän omista rauhanturvaajistamme ja heidän turvallisuudestaan, ja sen vuoksi, kuten täällä joissain puheenvuorossa on jo noussut, on todella tärkeää, millaisella varustuksella ja koulutuksella nämä rauhanturvaajat lähtevät sinne matkaan. Lisäksi sitten jälkikäteen, jos jotain sattuu, paitsi terveydenhuollon myös perheen tukien pitää olla kohdallaan, eli tämä on kyllä vakava kysymys tälle eduskunnalle, että tämä asia viedään eteenpäin.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Rauha, ihmisoikeudet ja niitten turvaaminen ovat suomalaisille olleet aina sieltä vuodesta 56 lähtien arvokas asia, ja näin pitää myöskin tulevaisuudessa olla.

Kun lähetämme mahdollisesti Libanoniin, ja toivottavasti lähetämme, joukkoja, noin 200 henkilöä, niin täällä keskustelussa on jo tullut esille useampaan kertaan se, että se on vakava paikka ja siellä ovat mahdollisia loukkaantumiset, jopa kuolemat, se, että sieltä ruumispussissa tullaan pois. Tämän asian eteen on tehtävä kaikki mahdollinen, että rauhanturvaajamme siellä mahdollisimman hyvin voivat toimia turvallisesti. Se vaatii tietenkin aseistusta, ja kaikkien turvavälineiden pitää olla aivan viimeisen päälle kunnossa. Minulle kaikkein tärkein asia tässä on se, että tällä operaatiolla on YK:n mandaatti.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka pidänkin erittäin perusteltuna tähän operaatioon osallistumista, minäkin haluan muistuttaa näistä riskeistä, joita tämä operaatio sisältää myös poikkeuksellisen paljon. Libanonin hauras turvallisuustilanne voi erittäin monesta syystä aivan yllättäen muuttua ja heikentyä. Monet asiantuntijat näkevät edelleenkin pahimpina uhkina alueella miinoja, terrorismia, avointa sotaa, liikennettä. Terrorismin ja avoimen sodan mahdollisuus on viime aikoina jopa kasvanut. Oma lukunsa on tietenkin Syyrian tilanne, joka vaikuttaa ilman muuta Libanoniin, ja myöskin raja-alueella tilanne on erittäin jännittynyt. Siitä syystä tuohon operaatioon lähdettäessä on tunnettava niin tarkkaan kuin mahdollista, millaiseen tilanteeseen me sinne joukkoja lähetämme, miten varustautuneena sinne mennään ja mitkä ovat ne reunaehdot, joiden vallitessa tuossa operaatiossa voidaan itse asiassa toimia. Pidän kyllä välttämättömänä sitäkin, että tuota mandaattia, kuinka pitkään suomalaiset siellä ovat, tarkastellaan sen mukaan, kuinka operaatiossa voidaan YK:n päätöslauselman mukaan toimia.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kriisinhallintatehtävät kouluttavat sekä Puolustusvoimien kantahenkilökuntaa että reserviläisiä tavalla, jota ei voida muutoin toteuttaa. Kansainvälisen kriisinhallinnan tuki Suomen turvallisuudelle, sen tärkein tuki, ei kuitenkaan ole sotilaskoulutuksen tosipaikkatilanteiden järjestämisessä. Tärkeämpää on, että kriisinhallintaan osallistumalla Suomi on mukana selvittämässä kansainvälistä turvallisuutta uhkaavia ongelmia. Tällä tavalla Suomi pysyy mukana vastavuoroisen laajan turvallisuuden verkostoissa, joita se itsekin tarvitsee.

Libanon on varmasti vaativa ja vaikea ympäristö kriisinhallinnalle. Sen naapuri Syyria on epävakaa ja lähellä sisällissotaa. Toiseen naapuriin Israeliin liittyvät turvallisuushaasteet ovat nekin suuret ja pitkään kestäneet. Lisäksi Libanonissa on omia poliittisia ja uskonnollisia ristiriitoja, jotka ovat koko Lähi-idän ongelman tiivistetty kuva. Suomi ottaa riskejä osallistuessaan YK:n Unifil-operaatioon, mutta riskinotto on tarpeen ja vastuunkanto moraalisesti oikein.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Unifil-joukkojen ja alueella vierailevien siviileiden turvallisuuteen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota muun muassa siten, että on varmistettava, että Finnbattilla on tuolla alueella sellaiset joukkojenkuljetusvälineet, jotka kestävät jopa pienen miinatyrskyn. Tällaisia ovat muun muassa Suomessa olevat Pasi-joukkojenkuljetusvaunut. Sen lisäksi rauhanturvatehtävissä loukkaantuneiden tai haavoittuneiden sotilaiden kuntoutus myös rotaation jälkeen on laitettava kuntoon. Kuntoutus ei voi päättyä siihen, kun rotaatio päättyy. Lisäksi erityisen traumaattisissa olosuhteissa olleille rauhanturvaajille on taattava terapiaa sen jälkeen, kun he tulevat kotimaahan. Nämä ovat asioita, joita edellisillä kerroilla, milloin meillä on rauhanturvaajia ollut, ei ole pystytty hoitamaan riittävällä tasolla. Tästä eteenpäin, kun rauhanturvatehtäviä tehdään, nämä asiat on hoidettava kuntoon.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkoministeri Tuomioja lähti, mutta olisin halunnut lähettää hänelle vielä viestin sinne kokoukseen siitä, että kun edellisessä tehtävässäni vierailin Kosovossa katsomassa silloin aika vahvaa siviilikriisinhallintaoperaatiota, jossa oli mukana muun muassa suomalaisia tuomareita, vankilavirkailijoita, vankiloiden johtajia, syyttäjiä, niin kävi ilmi aivan selvästi tämä koordinaation puute varsinaisen kriisinhallinnan ja siviilikriisinhallinnan välillä, jopa sitten semmoisiin aivan inhottavan pieniin yksityiskohtiin saakka kuin että papereita ei ollut saatu toimitettua, siis puhdasta paperia, tai jossakin oli paperia mutta ei kyniä, puhumattakaan sitten tietokoneongelmista. Nyt on ilo kuulla, että tämä asia tullaan koordinoimaan.

On myös mukava kuulla, että eduskunta niin laajasti on sitä mieltä, että mahdollisesti loukkaantuneiden potilaiden asia on saatava nykyistä paremmalle tolalle. Itse en ihan noin luottavaisesti kuunnellut ministeri Wallinin aiempaa vastausta, mutta jos ministeri Tuomioja sen niin kuuli, niin olen luottavainen, että hallitus tältäkin osin hoitaa asiat hyvin.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ylivääpeli Jylhän tapaus on syystäkin ollut esillä useammassa puheenvuorossa. Aivan kuten edustaja Brax, minä kyllä painostaisin vielä eteenpäin tätä hallituksen toimintalinjaa, että otetaan tosissaan se kunnia-asia, että vaarallisiin oloihin lähetetyt miehet ja naiset saavat täydellisen vakuutusturvan sitten, jos jotakin onnetonta tapahtuu, varsinkin tämmöistä vammautumista. Ei voida odottaa lainsäädännön uudistukseen, se on toki sitten toteutettava mahdollisimman nopeasti, mutta työnantajalla ja varsinkin valtiolla, tällaisella vaarallisiin tehtäviin lähettävällä työnantajalla, on vastuu hoitaa kustannukset jo ihan asemansa perusteella. Toivoisinkin, että puolustusvaliokunta ottaisi tämän erilliskysymyksenä esille ja tarvittaessa laatisi ponnen. On kysymys pitkästä aikaa taas ison henkilömäärän lähettämisestä Libanoniin. Sitä ennen pitää olla selvä tieto siitä, miten kattava vakuutusturva näillä rauhanturvaajilla on.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Operaatio on pääosin humanitaarisia päämääriä ja vakautta vahvistava. Päävastuu tehtävien toteuttamisesta on Libanonin hallituksella ja armeijalla, joita Unifil tukee. Keskeistä on, millainen ote Libanonin hallituksella ja armeijalla on. Hallitus on uudehko. Hallituksessa aseellisella Hizbollah-järjestöllä liittolaisineen on enemmistö. Järjestö on joutunut vakavaan kiistaan YK:n kanssa entisen pääministerin murhatutkimuksissa. Asia on vakava ja saattaa vaarantaa koko operaation. Hizbollah on šiiamuslimien aseellista voimaa sisältävä poliittinen puolue, jonka eräät valtiot luokittelevat terroristijärjestöksi, mutta Venäjä ja EU eivät näin tee.

On huomattava, että epävakaassa naapurimaassa enemmistönä on sunnit, mutta valtaa pitää šiiamuslimien alalahko alaviitit. Islamilaisuuden vahvimmat suuntaukset ovat keskenään vakavissa riidoissa ja verikoston kierteessä. Näin ollen on jokaisen tiedostettava, että Unifil-operaatiolla on suuri vaara joutua aseellisen selkkauksen osapuoleksi, jos Syyria romahtaa ja sen sotilaallisen tyhjiön täyttää epävakaa poliittinen toimija, jonka Israel kokee uhkakseen. (Puhemies: Minuutti on täynnä!) Suomen on seurattava tarkasti, kun Unifil-operaation mandaattia päivitetään, ettemme joudu samanlaisen kehityksen tielle kuin lähtiessämme Afganistanin operaatioon.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jännitteet Lähi-idässä eivät ole kuluneen vuoden aikana todellakaan lieventyneet. Nyt, kun päätämme Suomen osallistumisesta Unifil-operaatioon, tulee meidän tiedostaa se vaara, että suomalaiset rauhanturvaajat voivat joutua keskelle täysimittaista sotaa tämän operaation aikana. Siksi rauhanturvaajien turvallisuudesta tulee kaikin keinoin huolehtia. Suomen tulee kantaa vastuu kansainvälisistä tehtävistä mutta ei ilman arviointia mahdollisista riskeistä. Me tiedämme, että YK:n Unifil-operaatio on omalta osaltaan ainakin osittain epäonnistunut tehtävässään Libanonin ja Israelin välisen rajavyöhykkeen rauhoittamisessa ja aseiden varastoinnin ja kuljetusten estämisessä, tästä todisteena esimerkiksi eilen tiistaina Libanonin puolelta ammutut neljä rakettia Israelin puolelle. Kaikin tavoin pitää päästä kestävään rauhaan, ja sitä ei saada aikaan ilman, että Israelin ympärillä olevat valtiot luopuvat tavoitteestaan tuhota Israelin valtio.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on ollut keskustelua nyt näistä, mikä kuuluu mihinkin keskusteluun jne. Nyt esimerkiksi nämä säästöt, mitkä koskevat sekä Puolustusvoimia että rauhanturvaamisoperaatioita, Afganistanin operaation kohdalla ovat pois suojavarustuksesta, mikä suojelee meidän rauhanturvaajiamme. Juuri sen takia, koska sinne ei haluta panostaa nyt riittävästi turvataksemme omien rauhanturvaajiemme turvallisuutta, on syytä vetäytyä suunnitellusti, vaikka julkisuudessa onkin toisenlaistakin keskustelua. Operaatioiden määrä voisi olla jopa isompikin, mutta tässä säästöpaineessa se ei onnistu. Nyt tapahtuneisiin vammautumisiin on reagoitava nyt, tällä hetkellä, ja on korjattava ne, mutta ennen kuin tehdään päätös Libanonista, on myös huomioitava nämä oikeusturvalliset asiat ikävän tapahtuman sattuessa.

Reijo Hongisto /ps:

Herra puhemies! Rauhanturvaaminen on suomalaiselle sotilaalle parempaa toimintaa kuin rauhaan pakottaminen. Suomalaiset sotilaat saavat rauhanturvaoperaatioissa arvokasta kokemusta yhteistoiminnasta muiden maiden sotilaiden kanssa. Myös eri asejärjestelmät tulevat tutuiksi ja testatuiksi näissä operaatioissa, vaikka suoranaiseen tulitoimintaan taikka laukaustenvaihtoon ei kukaan toivo rauhanturvaajiemme joutuvan. On taloudellisesti edullisempaa ja kustannustehokkaampaa auttaa konfliktien osapuolia pääsemään keskinäiseen tulitaukoon ja lopulliseen rauhaan ja sitä kautta lähteä rakentamaan uutta alkua yhteiskuntajärjestykselle.

On mahdollista, että näissä rauhanturvaoperaatioissa voi tulla kaatuneita ja haavoittuneita. Mielestäni on erittäin tärkeää, että Suomen lipun alla kansainvälisillä taistelukentillä toimivien rauhanturvaajien oikeusturva saatetaan nykyistä huomattavasti paremmalle tasolle etenkin haavoittumistapauksissa.

Arvoisa herra puhemies! Minä kannatan Suomen liittymistä tähän operaatioon.