Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En malta olla sanomatta, että tämän teeman käsittelyn yhteydessä minulle tulee déjà vu -ilmiö, eli olen ollut tässä tilanteessa aikaisemminkin. Näistä pohjoismaisista rajaesteistä on puhuttu useita vuosikymmeniä, ja juuri mitään merkittävää ei ole tapahtunut, ja jälleen kerran olemme tätä käsittelemässä. Hyvässä muistissa minullakin on parinkymmenen vuoden takaa ihan sama tilanne, jossa puhuttiin Pohjoismaitten rajaesteiden poistamisesta, eli siis déjà vu -ilmiö on todellinen.

Ulkoasiainvaliokunta on täysistunnossa 25.4. käydyn keskustelun jälkeen käsitellyt valmistelevasti valtioneuvoston selonteon eduskunnalle pohjoismaisista rajaesteistä.

No niin, nyt ovat rivit harventuneet sopivasti. (Ben Zyskowicz: Pääsimme normaaliin vaiheeseen!)

Eduskunnan päätöksen mukaisesti sosiaali- ja terveysvaliokunta ja sivistysvaliokunta ovat antaneet selonteosta lausunnon. Lisäksi valtiovarainvaliokunta on antanut perustellun kannanoton. Hallitus tekee rajaesteselonteossa neljä sitoumusta. Se lupaa jatkaa ja syventää Pohjoismaiden välistä rajaesteyhteistyötä, ehkäistä uusien rajaesteiden syntymistä, tehdä esityksiä kansallisesti ratkaistavien rajaesteiden poistamiseksi sekä toimia edelleen aktiivisesti pohjoismaista yhteistyötä edellyttävien rajaesteiden poistamiseksi, niin kuin jo useita kymmeniä vuosia aikaisemmin oli tarkoitus.

Ulkoasiainvaliokunta yhtyy valtioneuvoston näkemykseen siitä, että työtä vapaan pohjoismaisen liikkuvuuden edistämiseksi ja maiden välisten rajaesteiden poistamiseksi tulee jatkaa määrätietoisesti. Tämä edellyttää niin kotimaan viranomaisten kuin Pohjoismaiden välisen koordinaation tehostamista. Vaikutuksiltaan merkittävät esteet ovat kartoitettavissa, ja ministeriöiden toimesta näin voidaan tehdä, ja niiden poistamiseen on kiinnitettävä riittävästi huomiota.

Rajaestekeskustelussa on päästävä irti yleisyydestä ja toimet kohdistettava todellisiin ongelmiin. On päästävä konkreettiseen ohjelmaan ja määriteltävä aikatauluja toimenpiteille. Tässä kiinnitän huomiota sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon, jossa nostetaan esille se tosiasia, ettei Pohjoismaissa ole löytynyt poliittista halukkuutta yhdenmukaistaa lainsäädäntöä ongelmien poistamiseksi. Konkreettiset ratkaisut on siis löydettävä nykyisen lainsäädännön puitteissa.

Nostan myös esille valtiovarainvaliokunnan perustellun kannanoton, jossa todetaan, etteivät selonteossa esiin nostetut verotusta koskevat kysymykset anna tässä yhteydessä aihetta enempiin toimenpiteisiin.

On tärkeää, että rajaesteiden poistamisen ohella huolehditaan siitä, ettei uudella lainsäädännöllä luoda lisää rajaesteitä. Tämän vuoksi ulkoasiainvaliokunta painottaa, että rajaestevaikutuksia on hyvä tarkastella myös oikeusministeriön säädösehdotusten arviointiohjeiden valossa.

Pohjoismaat ovat kiinnostava asia maailmalla. Valiokunta pitää tärkeänä, että poliittisella tasolla annetaan selvä ohjeistus todellisten rajaesteiden poistamiseksi. Tarvittaviin uudistuksiin on ryhdyttävä rohkeasti. Keskustelussa tulisi ottaa huomioon se, että pohjoismainen yhteistyö koetaan tarpeellisempana ja ajankohtaisempana kuin moniin vuosiin. Rakenteet eivät saisi estää tai hidastaa poliittisten tavoitteitten toteutumista.

Valiokunnan päätösehdotus on, että edellä esitetyn perusteella ulkoasiainvaliokunta ehdottaa eduskunnan hyväksyttäväksi kannanoton, että eduskunnalla ei ole huomautettavaa selonteon johdosta, mutta eduskunta edellyttää valtioneuvoston ottavan huomioon mietinnössä esitetyt kannanotot.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Salolainen viittasi tuossa puheessaan siihen, että hän on ollut mukana käsittelemässä näitä rajaesteitä kauan, ehkäpä toivottoman kauankin siihen nähden, kuinka vähän on tapahtunut. Kuitenkin tässä toimintakertomuksessa viitataan siihen ja nimenomaan Rajaestefoorumin puheenjohtaja Ole Norrbackin suulla, että nyt olisi aika lähettää hallinnolle paljon selkeämpi poliittinen signaali, joka johtaisi konkreettiseen työhön rajaesteitten poistamiseksi.

Itse luin ajatuksen kanssa annetun mietinnön ja siitä annetut kaksi lausuntoa, ja minusta siinä kohtaa olisi kyllä ollut paikka laittaa selviä viestejä hallinnolle ihan konkreettisista asioista, kuinka ne saataisiin paremmalle tolalle. Tiedän, että on asetettu useita eri työryhmiä pohtimaan näitä ongelmia, mutta kyllä tilanne on aika hälyttävä, jos on mahdollista esimerkiksi Ruotsin ja Suomen välillä niin, että jostain lapsesta ei makseta lapsilisiä kummallakaan puolen rajaa.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on totta, mitä edustaja Salolainen totesi, että tästä on keskusteltu ennenkin. Mutta tämähän on asia, joka tulee olemaan jatkuvasti agendalla, siitä syystä että me implementoimme EU-lainsäädäntödirektiivejä kaikissa Pohjoismaissa ja tulkitsemme niitä hieman eri tavalla ja luomme näin uusia rajaesteitä. Samaten lainsäädäntö luo uusia rajaesteitä koko ajan, ellei meidän ministeriöissämme ja myöskin täällä eduskunnassa oteta uutta toimintatapaa niin, että aina uusia lakeja säädettäessä käydään huolellisesti läpi se, mikä on sen vaikutus pohjoismaiselle liikkuvuudelle. Erityisesti on otettava huomioon meidän raja-alueemme. Tässä suhteessa on positiivista, että sivistysvaliokunta on nostanut kysymyksen siitä, että Pohjoismaiden raja-alueille luotaisiin esimerkiksi nykyisen rajatyöntekijän toimen piirissä sovellettavan verotuskäytännön mukaisia erityisalueita, joista saatuja kokemuksia sitten laajemmin sovellettaisiin Pohjoismaissa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä eduskuntakäsittely oli varsin avartava kansanedustajille. Kun esimerkiksi valtiovarainvaliokunnassa keskusteltiin näistä verotukseen liittyvistä ongelmista, meidän virkamiehet olivat sitä mieltä, että Suomessa on ehdottomasti paras systeemi ja muissa Pohjoismaissa on väärä systeemi ja ne eivät ymmärrä meidän systeemiä, ja kun ne eivät ymmärrä meidän systeemiä, se on niitten vika, niitten pitää omaksua suomalainen systeemi. Minun täytyy sanoa, että tässä tarvitaan ihan aidosti ohjeistusta.

Ja ministeri Stubbille täytyy kyllä kertoa terveisinä, että valtioneuvoston pitää ihan aidosti antaa selkeät ohjeet, että pohjoismaisten virkamiesten pitää keskenään keskustella ja miettiä parhaitten käytäntöjen periaatteen pohjalta, mikä on kaikkein paras ratkaisu. On totta, että kyllä tämä, mitä nyt on tehty, on lisännyt paineita, niin että yritetään lisätä helpotuksia ja aikoja ja tällä tavalla lisätä yhteistyötä, niin ettei tämä ole mennyt hukkaan tämä työ. Mutta minun täytyy sanoa, että kyllä tämä osoitti sen, että asenteissa on selvästi selkeätä puutetta ja virkamiehet tarvitsevat selkeätä ohjeistusta valtioneuvostolta.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvin usein tuolla katukeskusteluissa tulee esille tämä kaksinkertainen verotus Ruotsin ja Suomen välillä, ja on luvattukin, että tähän tulisi tämmöinen tietynlainen tasausjärjestelmä. Onko tästä nyt mitään tarkempaa tietoa? Saattaa olla hyvinkin, että on monestakin eri Pohjoismaasta, on Ruotsista, Norjasta ja Suomesta, eläketuloa, ja sitten, kun ne lasketaan yhteen, niin verotus nousee erittäin merkittävästi. Viime sunnuntaina esimerkiksi olen viimeksi tästä asiasta keskustellut kansalaisen kanssa, ja mielelläni kuulisin, onko tällä rintamalla tulossa mitään uutta.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa oli hyviä tavoitteita ja sitoumuksia, mutta hallituksella ei näy olevan mitään konkreettista esittää. Esimerkiksi tällaisia kansallisia asioita, mitä voitaisiin päättää, ei ole juurikaan tähän saliin tuotu, eikä niitä ole päätetty. Vapaa Pohjola -ryhmä, johon Perussuomalaiset kuuluu, pitää erittäin tärkeänä pohjoismaista yhteistyötä, mutta tässä asiassa, kun ajatellaan EU:ta ja kun sieltä tulee säädöksiä tänne, Ruotsi, Suomi ja Tanska joutuvat tekemään yhteisiä päätöksiä, ja nämä päätökset voivat olla ristiriidassa sen käytännön kanssa, mitä yhteisesti on Pohjoismaissa sovittu. Silloin tulee uusia rajaesteitä. Millä tavalla hallitus on ajatellut sitten nämä asiat hoitaa ja korjata ja viedä asiat siten eteenpäin, että pohjoismaisen yhteistyön välillä ei ole esteitä eikä kasva uusia esteitä — varsinkaan ei kasva uusia esteitä?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äsken viittasin ongelmiin, jotka liittyvät perhe-etuuksiin ja vakuuttamiseen Ruotsin ja Suomen välillä ja ennen kaikkea lapsilisiin. Mutta on sellaisiakin ongelmia, jotka voidaan korjata pelkästään Suomen valtion toimin. Jos esimerkiksi suomalainen rajatyöntekijä käy työssä Norjan puolella, häneltä vaaditaan Norjan puolelta verokortti ja sen mukaan pidätetään 10 prosentin suuruinen trygdeavgift, joka kuitenkin hyvitetään Suomessa vain 6 prosenttiyksikön edestä. Elikkä henkilölle jää ylimääräistä veroa maksettavaksi 4 prosenttiyksikköä, ja on aika useasti niin, että perheen molemmat vanhemmat käyvät Norjan puolella töissä, ja tässä tapauksessa kumpikin henkilö maksaa 4 prosenttiyksikköä liikaa veroa. Jos tätä verotusta ei oikaista lopullisessa verotuksessa, niin se kyllä houkuttelee nämäkin veronmaksajat muuttamaan ennemmin Norjan puolelle kuin jäämään Suomen puolelle asumaan.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan rajaesteiden poistamisesta ja eräänlaisesta harmonisoimisesta, niin kuitenkin yksi alue, missä sitä ei saa tapahtua, on tutkinnot. Meillä tutkinnot ja pätevyysvaatimukset kuuluvat kansalliseen päätöksentekosysteemiin, ja sellaisena se pitääkin pitää, jotta meidän korkeatasoinen koulutus voisi tulevaisuudessakin jatkua. Esimerkiksi Ruotsissa ei ole varsinaista ammattikoulua eikä ammattitutkintojakaan, ja esimerkiksi sähköasennuspätevyydet ovat Ruotsissa ja Suomessa hyvin eritasoiset ja erilaiset, joten pitää tarkkaan katsoa ja harkita, missä asioissa sitten näitä harmonisointeja tehdään ja rajaesteitä poistetaan ja missä ei. Mutta monet muut asiat, jotka suoraan eivät liity koulutukseen, vaikuttavat kuitenkin myöskin siihen. Esimerkiksi harjoittelu, siinä on ongelmia, ja verotuksellisissa ja vakuutusasioissa. Moni muu asia vaikuttaa opiskeluun.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalveluiden ja etuuksien yhtenäistämisen näkökulmasta suurin este yhtenäistämiselle on tämä erilainen lainsäädäntö. Tähän lainsäädännön yhtenäistämiseen ei toistaiseksi ole löytynyt tarpeeksi halukkuutta. Mutta epäkohtiin on kuitenkin havahduttu ja valmisteilla olevassa pohjoismaisessa sosiaaliturvasopimuksessa on tavoitteena luoda esimerkiksi selkeämmät yhteistyömallit rajat ylittävien työkyvyttömyys- ja kuntoutustarpeiden hoitamiseksi, joissa on nyt tällä hetkellä isojakin puutteita. Yksi positiivinen tulos pitkäjänteisestä yhteistyöstä on muun muassa eläkkeellä olevien verotuskäytäntöjen selkeyttäminen, joka on helpottanut huomattavasti Ruotsista Suomeen palanneiden tilannetta.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa todetaan, että rajaesteitä koskevan työn suhteen hallitus sitoutuu: 1) jatkamaan ja edelleen syventämään Pohjoismaiden välistä rajaesteyhteistyötä, 2) ryhtymään selonteossa esitettyihin toimiin uusien rajaesteiden ehkäisemiseksi, 3) tekemään esityksiä kansallisin päätöksin ratkaistavissa olevien rajaesteiden purkamiseksi ja sitten vielä 4) toimimaan aktiivisesti yhteispohjoismaista työstämistä edellyttävien rajaesteiden purkamiseksi. Nämä ovat erittäin hyviä, kauniita tavoitteita, jotka meidän Vapaa Pohjola -ryhmäkin hyväksyi ja on allekirjoittanut. Onko hallituksella mitään esimerkkejä siitä, mitä konkreettista on jo nyt näitten asioitten eteen tähän mennessä mahdollisesti tehty?

Ja sitten tämä, minkä edustaja Tolppanen omassa puheenvuorossaan jo nosti esiin, että kun kaksi meidän Pohjoismaista ei kuulu Euroopan unioniin, niin mitä sitten, kun Brysselistä tulee lainsäädäntöä, jonka Tanska, Ruotsi ja Suomi joutuvat allekirjoittamaan ja Norja ja Islanti sitten eivät, niin mitä tällaisessa tilanteessa? Tämähän sitten vain lisää näitä rajaesteitä Pohjoismaiden välillä, eli EU on tässäkin taas ongelma.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Så som många redan här har konstaterat så är ett problem det att samtidigt som gamla gränshinder har fåtts bort så har nya kommit till i samband med ny lagstiftning, också implementeringen av EU-direktiv i nationell lagstiftning. Det här har man inte i ministerierna heller lyckats komma åt och förhindra, vilket förstås är ett jättestort problem.

Eli ongelmana tässä tosiaan on se, että lain valmisteluvaiheessa ei ole pystytty estämään sitä, että uusia rajaesteitä on syntynyt, vaikka näitä vanhoja rajaesteitä on saatu eri tavalla pois.

Man har föreslagit bland annat att det ska inrättas en gränshinderombudsmannainstitution. Vad anser regeringen om det här?

Eli on esitetty, että tällainen rajaesteasiamiesinstituutio otettaisiin käyttöön. Mitä mieltä hallitus on tästä?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan samaan asiaan kiinnitin huomiota kuin edellinen puhuja, että Norjahan on ehdottanut tämmöistä rajaesteasiamiehen tehtävän perustamista. Se kuulostaisi kyllä näin äkkiä ajatellen melko järkevältä, koska vaikka rajaesteitä on vuosikymmenten mittaan onnistuttu toki paljon poistamaan, niitähän syntyy todellakin koko ajan lisää, ja yksittäisiä kansalaisia ei pitäisi kyllä jättää yksin ratkomaan näitä monimutkaisia ongelmia, joita on joka hallinnonalueella. Minäkin olisin halunnut tietää, miten ministeri suhtautuu tähän rajaesteasiamiehen tehtävän perustamiseen. Olisimmeko me valmiita tällaista yhteistä asiamiestä kannattamaan?

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vahasalo nosti ammatilliset pätevyydet esille. Siinä kohdin meillä valiokunnassakin tuli pohdintaa juuri tästä, että kun EU:ssa tehdään näiden samojen asioiden kanssa töitä, ammatillisella puolella puhutaan ammattikorteista ja muista, niin meidän ei ehkä kannata samaa pyörää keksiä monessa paikassa uudestaan, vaan osa tehdään siellä Eurooppa-tasoisesti ja vaikka niin, että Pohjoismaat ovat etunojassa niitä viemässä eteenpäin ja rajaesteitä poistamassa. Näin EU ei ole ongelma, vaan me olemme viemässä näitä asioita eteenpäin. Toinen mahdollisuus on tutkimuksen puolella teh-tävässä yhteistyössä. Meillä on Horisontti 2020 -ohjelma tulossa lähivuosina: tässä meillä voisi olla pohjoismaisittain valittu vahva tutkimusalue, jossa voisimme olla yhdessä viemässä pohjoismaista tutkimusta kohti kansainvälistä huippua.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sopinee tehdä ministerille kysymys tästä Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomuksesta.

Täällä todetaan sivulla 54, että Pohjoismaiden neuvosto on kokoontunut 63. istuntoon marraskuussa 1.—3. päivä, ja täällä istunnon 15 §:ssä puhutaan, että täällä on esitetty tarkastuskertomus, selonteko vuoden 2010 toiminnasta ja kolme erillistä tilintarkastuskertomusta.

Olisin halunnut näihin perehtyä tietyistä syistä, mutta en löytänyt tästä kirjasta. Ovatko nämä kertomukset salaisia vai julkisia?

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muiden Pohjoismaiden lainsäädännön aktiivinen seuranta ja ennakointi ovat tehokkaan rajaestetyön perusta. Suomessa tätä tärkeää tehtävää hoitavat käytännössä eri ministeriöiden kansainvälisten yksiköiden virkamiehet, usein vieläpä eräänlaisena sivutyönä. Ollaan siis tässä suhteessa aika kaukana optimitilanteesta. Tähän liittyen olisikin nyt kiintoisaa kuulla ministerin mietteitä siitä, miten tätä kotimaista rajaestetyötä voisi jatkossa tehostaa, täydentääkö nykyistä mallia jotenkin vai olisiko tarpeen pohtia isompia muutoksia rajaestetyön sujuvoittamiseksi.

Pia Kauma /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppanen totesi täällä aikaisemmin, ettei Suomen valtio eivätkä muutkaan Pohjoismaat ole saaneet juuri mitään aikaan rajaesteiden poistamisessa. Mutta on totta, että kysymys on pitkäjänteisestä työstä. Yksi esimerkki kuitenkin tällaisesta tavoitteesta, joka on toteutunut, kuten edustaja Mäkisalo-Ropponen totesi, on eläkkeiden verotuksen muuttaminen esimerkiksi sen osalta, että sehän muutettiin vuoden 2000 alusta veroa maksavan henkilön kannalta selkeämmäksi. Muutoksen jälkeen Ruotsissa eläkkeestä peritty vero vähennetään Suomessa perittävästä verosta, ja lopputuloksena on se, että kaikki Suomessa asuvat eläkeläiset maksavat yhtä paljon veroa samansuuruisesta eläkkeestään. Samanlaisia tavoitteita meidän tulee asettaa myös esimerkiksi työkyvyttömyyteen ja kuntoutukseen liittyvissä asioissa. Nämä ovat pitkäjänteisiä kysymyksiä, jotka vaativat varmaan myöskin lainsäädäntöön uudistuksia.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todellakin rajaesteitä, jotka edellyttävät useamman Pohjoismaan yhteisiä päätöksiä, mutta on myös sellaisia, jotka Suomi voi itse poistaa, ja tällainen on esimerkiksi tämä Suomen neljän kuukauden sääntö. Kun Suomessa astuivat voimaan EU:n laajentumisen edellä vuonna 2004 asumisperusteisia etuuksia koskevat määräykset, joiden mukaan henkilöt, jotka eivät asu Suomessa ja joiden työsuhde ei ole kestoltaan vähintään neljä kuukautta, eivät ole vakuutettuja Suomessa sosiaaliturvaetuuksien osalta — jotka edellyttävät siis asumista — tämä vaikeuttaa huomattavasti esimerkiksi Pohjois-Suomessa raja-alueella matkailuelinkeinon piirissä työvoiman saantia toisesta Pohjoismaasta. Nimittäin esimerkiksi pajalalainen, joka haluaisi tulla kolmeksi kuukaudeksi sesonkiajaksi Ylläkselle matkailukeskukseen töihin, ei sitä kyllä uskalla tehdä, sillä kun hän aloittaa työn Suomessa, niin hän poistuu samalla Ruotsin sairausvakuutuksen piiristä, mutta ei pääse Kelan piiriin, koska hänen työsopimuksensa on liian lyhyt. Kysyn nyt ministeriltä: miten Suomen hallitus aikoo tämän asian ratkaista?

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Edustajat, kiitos näistä kattavista kysymyksistä. Yritän parhaan mukaan niihin vastata. Ennen kuin lähden liikkeelle, niin kaksi tällaista perushuomiota.

Tässä keskustelua kuullessa tuli sellainen tunne, että vanha sanonta virkamiehen toiminnasta pätee. Eli virkamiehen tehtävänä on ratkoa ongelmia, ei aiheuttaa lisää ongelmia. Näissä rajaesteissä olemme ihan selvästi ajautuneet tilanteeseen, jossa on aiheutunut lisää rajaesteitä.

Toinen huomio. Tämä on siinä mielessä positiivinen asia, että me olemme kaikki asiasta täysin samaa mieltä: rajaesteet pitää purkaa. Tässä tulee taas mieleen Luxemburgin pääministerin vanha sanonta Euroopan kilpailukyvystä — kääntäen. Hän totesi aikoinaan: "Tiedämme kaikki, mitä pitää tehdä, mutta ei, miten tehdä se ja tulla uudelleen valituksi." Taas tässä kysymyksessä menee päinvastoin. Tiedämme kaikki, mitä pitäisi tehdä. Jos saamme sen tehtyä, niin tulemme taatusti uudelleen valituksi — eli positiivisen kautta.

Nostaisin esille kolme yleistä huomiota tästä keskustelusta, mitä asialle voidaan tehdä. Ensimmäinen, joka ihan selvästi kävi ilmi näistä kaikista mietinnöistä ja myös niistä puheenvuoroista, joita edustajat esittivät, oli, että havaitut esteet on purettava. Niihin palaan sekunnin kuluttua. Toinen, joka ihan selvästi nousi esille, oli se, että kaikessa uudessa lainsäädännössä on tarkasti käytävä läpi se, että se ei luo uusia esteitä. Kolmas on se, että poliittista tahtotilaa pitää parantaa.

Näissä eri puheenvuoroissa nousivat esille lapsilisät, kaksoisverotus, raja-alueet, tutkinnot, sosiaalilainsäädäntö, eläkkeet, ja tuossa eläkkeessä muuten edustaja Kauman toteamus oli täysin oikein, että tämä asia korjattiin vuonna 2009 eli samansuuruisesta eläkkeestä maksetaan tänä päivänä Suomessa ihan yhtä paljon veroa.

Sitten nousi esille myös kysymys Norjasta ja Islannista, että EU on tässä taas ongelma. Ehkä tuossa sen verran pitäisi korjata, että Norja ja Islantihan ovat Etassa ja ne kysymykset, jotka liittyvät rajaesteisiin, hoituvat sitä kautta ja Norja ja Islanti ovat myös Schengenissä mukana, että sitä kautta ei pitäisi uusia ongelmia Pohjoismaille syntyä.

Sedan var det en mera direkt fråga om ombudsmannen eller asiamies. Jag tycker att det här är en fråga som vi borde studera mycket nära. Alltså nu har vi ju det här nätverket, Haloo Pohjola-informationsnätverket, men jag vet inte om det räcker.

Eli en ole varma siitä, että riittääkö, ja minun mielestäni tällainen asiamies on myös eräänlainen poliittinen signaali siitä, että tämä otetaan vakavasti, eli pitäisi ihan tosissaan harkita ja miettiä, mitä tämän kanssa pitäisi tehdä.

Näistä rajaesteistä ylipäätään, ne kolmeen kokonaisuuteen jakaisin. Valtioneuvoston selonteossa pohjoismaisista rajaesteistä mehän nostimme esille seuraavat esimerkit: Kansallisilla päätöksillä ratkaistavissa olevat esteet. Niihin liittyy esimerkiksi Suomen neljän kuukauden sääntö asumisperusteisen sosiaaliturvan osalta, siihen liittyy työharjoittelu toisessa Pohjoismaassa, työhaastattelumatkojen korvaaminen rajojen yli ja tanskalaisten sijoituseläkkeiden huomioon ottaminen verotuksessa. Tässä oli neljä konkreettista esimerkkiä, joista olemme esimerkiksi edustaja Rundgrenin kanssa usein puhuneet.

Tämän lisäksi yhteispohjoismaista työstämistä edellyttävät esteet tässä meidän selonteossa liittyvät varhais- ja sairauseläkkeitä koskevien säädösten yhteensovittamiseen, työkoneiden arvonlisäveroon rajojen yli kuljettaessa, rakennusalan standardeihin ja kuntoutukseen asuinmaassa. Sen lisäksi eli meidän valtioneuvoston selonteon lisäksi kiinnittäisin huomiota sosiaali- ja terveyspolitiikan ja työelämän virkamieskomiteoiden alaiseen työryhmään, joka vuoden 2010 lopulla aloitti työnsä ja nostaa loppuraportissaan esille 36 rajaestettä — eli 36 rajaestettä ja sen päälle vielä sitten Rajafoorumin ja Pohjoismaiden neuvoston sihteeristön laatima laaja listaus rajaesteistä.

Mutta minun mielestäni tärkeintä, herra puhemies, on se, että meillä on yhteinen poliittinen tahtotila näiden rajaesteiden purkamiseksi. Kaikki ne ehdotukset, joita tänään tässä on esille nostettu, mukaan lukien se, että pitää ikään kuin poliittisesti ohjeistaa virkamiehiä huomattavasti tarkemmin, kun valmistellaan suomalaista lainsäädäntöä, että uusia rajaesteitä ei synny, pitää huomioida tulevaisuudessa, ja tätä kautta me saamme enemmän kiinnitettyä huomiota rajaesteiden purkamiseen.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mistä tämä johtuu sitten, että kumminkin ihmisiä verotetaan siitä Ruotsista tulevasta eläkkeestä vielä sitten Suomessa? Elikkä he ovat kertoneet, että Suomen eläketulon päälle laitetaan se Ruotsista tullut eläke, josta Ruotsi on jo ottanut veron, ja siitä otetaan vielä Suomessa veroa. Koko ajan tämmöisiä viestejä tulee, ja ihmiset miettivät, lähtevätkö he takaisin Ruotsiin. Onko tässä nyt verottajalla sitten joku erilainen tulkinta tästä ja nimenomaan eri alueilla? Tämä tuli nyt lähinnä mieleen.

Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb

Arvoisa herra puhemies! Semminkin kun olen ymmärtänyt, kyse on siitä, että vuonna 2009 tämä virhe korjattiin, ja se korjattiin sillä tavalla, että samansuuruisesta eläkkeestä verotetaan yhtä paljon riippumatta siitä, onko kyseinen henkilö kerännyt sitä eläkettä Ruotsissa tai Suomessa. Tähän kokonaisuuteen liittyy aika paljon väärinkäsityksiä ja väärinymmärryksiä, ja se on ollut aika sekava, mutta minulle on pohjoismaisen yhteistyön ministerin ominaisuudessa vakuutettu, että tämä ongelma on ratkaistu.

Toinen kysymys, herra puhemies, johonka en tuossa äsken vastannut, liittyi dokumentaatioon ja asiakirjoihin, ja tässä, koska kyseessä on minun ymmärtääkseni pohjoismaisen valtuuskunnan asiakirja, osoittaisin ehkä kysymyksen sitten enemmän puheenjohtajalle. En tarkkaan tiedä, mistä dokumenteista on kyse.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Rajaesteitä arvioitaessa täytyy ottaa huomioon paitsi henkilön oma tilanne myös perheen ja perheenjäsenten asema. Rajaesteet saattavat realisoitua pitkällä viiveellä ylisukupolvisesti ja perheenjäsenten koko työuran ajalta. Keskeisiä asioita, joita tulee tarkastella, ovat perhemuoto ja perhesuhteet, työhistoria ja työsuhteen kesto sekä muussa kuin työsuhteessa tapahtuvat työmarkkinatoimenpiteet.

Rajaesteitten poistamiseksi tehtävän työn arpeutunut veteraani Ole Norrback korostaa aiheellisesti, että poliittisen retoriikan ja poliittisen toiminnan välinen ero on yhä aivan liian suuri. Minä olen aivan samaa mieltä. Valiokunnan antama mietintö ja annetut lausunnot ovat valitettavan kevyitä ongelmiin nähden. Varsinkin mietinnön antaneella valiokunnalla olisi ollut mahdollisuus lähettää hallinnolle paljon painavampi viesti asioiden saattamiseksi paremmalle tolalle.

Muutama esimerkki ongelmista, jotka pitäisi pikaisesti korjata.

Jos yksinhuoltajaäiti asuu Ruotsissa lapsensa kanssa, on työssä Suomessa mutta työssäoloehto ei täyty, niin äiti ei ole vakuutettuna Suomessa eikä Ruotsissa. Asumisen perusteella hän saa kuitenkin terveydenhuollon Ruotsista. Muutoin Ruotsi katsoo hakijan työskentelevän Suomessa ja soveltaa asetuksen pääsääntöä, eli hakija kuuluu työskentelyvaltion sosiaaliturvan piiriin. Työskentelyn perusteella tulee oikeus Suomen perhe-etuuksiin lasten kotihoidon tuen osalta, kunhan kansalliset ehdot täyttyvät. Lapsilisään ei tule kuitenkaan oikeutta Suomesta, koska äiti ei ole vakuutettuna Suomessa työssäoloehdon perusteella. Ruotsi ei voi omasta lainsäädännöstään johtuen maksaa lapsilisää, koska äiti ei ole vakuutettuna Ruotsissa. Jos tilanne olisi toisinpäin eli perhe asuisi Suomessa ja äiti ei kuuluisi kummankaan maan sosiaaliturvan piiriin, Suomi maksaisi lapsilisän pelkästään lapsen asumisen perusteella.

Toinen esimerkki: Äiti, uusi kumppani, joka myöskin on isä, ja kolme lasta asuvat Suomessa. Kaksi lasta on toiselle isälle, joka asuu ja työskentelee Ruotsissa. Uusioperheellä on yksi yhteinen lapsi. Äiti hoitaa lapsia kotona, ja uusi isä on Ruotsissa töissä. Ruotsi maksaa lapsilisän kahdesta lapsesta Ruotsissa olevalle biologiselle isälle, vaikka tämä ei näkisi lapsiaan lainkaan eikä osallistuisi elatukseen millään tavalla. Yhdestä lapsesta lapsilisä maksetaan uuden isän työskentelyn perusteella. Suomesta ei jää maksettavaa lasten asumisen perusteella, koska Ruotsin lapsilisä on isompi kuin Suomen. Näin ollen perhe, jossa lapset tosiasiassa asuvat, saa vain yhdestä lapsesta lapsilisän Ruotsista sen kolmen sijaan, mikä tuntuisi paljon oikeudenmukaisemmalta.

Kolmas esimerkki: Rajaesteisiin liittyy myös se, että Norjassa eri etuuksien käsittely kestää luvattoman kauan. Perhe-etuuksissa on enemmän sääntö kuin poikkeus, että käsittely kestää yli vuoden, eivätkä harvinaisia ole viiden vuodenkaan käsittelyajat. Lähteekö henkilö Norjaan töihin, jos on luvassa tällainen seikkailu byrokratian viidakossa? Ja kun tähän vielä lisää tämän suomalaisen verotuskäytännön eli sen, että tämä maksettu 10 prosenttiyksikön trygdeavgift hyvitetään Suomen puolella vain 6 prosenttiyksikön verran, niin jo nämä kaksi tekijää yhdessä voivat tehdä sen, että perhe miettii tosissaan sitä, kummalla puolen rajaa asuu.

Arvoisa puhemies! Rajaesteitä syntyy kutakuinkin samaan tahtiin kuin niitä kyetään poistamaan, ja joskus niitä syntyy jopa nopeammin. Työnhakijat, varsinkin nuoret, ovat halukkaita lähtemään ulkomaille. Aina ei työpaikkaa löydy, mutta työmarkkinatoimenpide voi periaatteessa tapahtua myös ulkomailla suomalaisen työvoimapalvelulain mukaankin. Mutta ongelmaksi nousee vakuutuskäytäntö. Sinänsä hyvää tarkoittava tavoite rinnastaa työmarkkinatoimenpiteen aikana tapahtuva vahinko työtapaturmaan johtaa tilanteeseen, jossa työmarkkinatoimenpide ulkomailla estyy tapaturmavakuutuslain perusteella. Toivonkin, että asetettu työryhmä käsittelee myös tämän ongelman perin pohjin. Vastuuministeriöhän tässä asiassa on työ- ja elinkeinoministeriö, ja kun kuitenkin aikaisemmilta vuosilta muistaa, että työvoimapoliittiseen koulutukseen sisältyvä työharjoittelu vakuutuksineen on ollut mahdollista myös muissa maissa, niin ihmetyttää, jos tätä ongelmaa ei kyetä ratkaisemaan.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten täällä ja selonteossa on monesti tullut todettua, kaikilla Pohjoismailla on vahva yhteinen tahtotila rajaesteiden poistamiseksi. Se on tietenkin hyvä asia. Kuitenkaan pelkkä asian tärkeyden painottaminen edes korkeiden auktoriteettien taholta ei riitä, vaan tarvitsemme konkreettisia toimia.

Nyt kun selonteko on käynyt ulkoasiainvaliokunnan lisäksi sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnassa että sivistysvaliokunnassa lausunnoilla, näemme selvemmin, mitkä ovat niitä joka päivä vastaan tulevia asioita, joita tulee vielä kehittää, jotta nimenomaan tavallisen kansalaisen asema paranisi. Hyvin moni käytännön hankaluushan liittyy opiskeluun, työn hakemiseen ja työn tekemiseen toisessa maassa sekä tilanteisiin, joissa joutuukin yllättäen työkyvyttömäksi, tai kun jää pitkän monessa maassa tehdyn työuran jälkeen eläkkeelle, puhumattakaan eläkkeen kertymisestä silloin, kun työtä on tehty pätkissä tai silpuissa eri maissa.

Jos ajatellaan esimerkiksi korkeakouluopiskelijaa, olisi ehdottoman tärkeää, että tutkinnot saataisiin vertailukelpoiseen asemaan eri maiden kesken. En tarkoita tällä täydellistä harmonisointia, johon edustaja Vahasalo aiemmin täällä viittasi, vaan sitä, että tällä hetkellä opiskelijan on todella vaikea arvioida eri maissa suoritettujen opintojen tuomaa pätevyyttä tai kelpoisuutta omassa maassaan. Itse näen asian niin, että tulevaisuudessa opiskelijat voisivat halutessaan suorittaa osan tutkinnostaan yhdessä maassa, toisen osan toisessa maassa jne. mahdollisimman joustavasti. Yhden tutkinnon opintokokonaisuus voitaisiin suorittaa monessa eri maassa siten, että valmistumisen aikataulu ei kuitenkaan kärsi. Toki tätä tehdään paljon jo nyt, mutta se, että opintokokonaisuuksia on hankala vertailla ja korkeakoulut kilpailevat määrärahoista ja suojelevat omaa reviiriään, hidastaa ja hankaloittaa valmistumista. Juuri esimerkiksi korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen vahva reviiriajattelu ja oman alueen suojelu sekä Suomessa että rajojen ulkopuolella estävät aidosti ratkaisujen hakemista.

Tässä kohtaa peräänkuuluttaisin nimenomaan valtiovaltaa sekä Suomessa että laajemmin muiden Pohjoismaiden kesken katsomaan kokonaisuutta ja pitkälle horisonttiin. Meidän on tehtävä, ja kannattaakin tehdä, yhteistyötä, jossa lopulta kaikki maat ovat voittajia. On kiistämätön tosiasia, että esimerkiksi ruotsalaiset ja tanskalaiset ovat onnistuneet suomalaisia paremmin kulutustavaroiden ja palveluiden sekä brändituotteiden markkinoinnissa ja suomalaisilla taas on vahva teollisuustuotteiden ja prosessituotannon osaamisen perinne. Eri korkeakoulut eri Pohjoismaissa pystyisivät erikoistumaan siihen, missä ovat suhteessa parempia kuin muut, ja tulemaan niillä aloilla maailman huipuiksi. Tavoitteena olisivat tietenkin myös Pohjoismaita laajemmat kansainväliset yhteydet EU-tasolla ja globaalisti.

Arvoisa puhemies! Pohjoismaiden ministereiden eri maissa tulisi siis katsoa alueen yhteistä etua alueen yhteisestä näkövinkkelistä ja katsoa, mihin suuntaan haluamme Pohjolaa viedä. Pitää muistaa, että yhdessäkin olemme vain noin 25-miljoonainen yhteisö Euroopan unionin 500 miljoonan ihmisen kokonaisuudesta. Yhteistyötä kannattaa lisätä siellä, missä pohjoisella alueella on suhteellinen etu verrattuna muuhun Eurooppaan.

Innovatiivisuus, terveys, koulutus ja energia-ala ovat sellaisia aloja, joissa pohjoisella yhteistyöllä on varmasti saavutettavissa kilpailuetuja, mikäli ne toteutetaan hyvistä lähtökohdista. Arktisen alueen taloudellisen toiminnan lisääntyminen luo Suomelle ja Pohjoismaille alan innovaatiotoimintaan liittyvää etua, ja juuri tätä meidän omiin etuihimme liittyvää innovaatioyhteistyötä pitää harjoittaa enemmän pohjoisen alueen maiden kesken. Kun arktisten alueiden luonnonvaroista tullaan käymään tulevaisuudessa kova kilpailu, on selvää, että juuri Pohjoismaiden tulee pystyä tarjoamaan se teknologia, jolla alueen luonnonvaroja hyödynnetään tavalla, joka on se kaikkein ympäristöystävällisin, kestävin ja taloudellisin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin vielä muistuttaa, että vaikka meidän tulee tarttua ripeästi toimeen rajaesteiden poistamiseksi, kysymys on pitkäjänteisestä työstä, jossa visio ja tavoitteet tulee asettaa useiden vuosien päähän. Yksi esimerkki tällaisesta pitkäjänteisestä tavoitteesta, joka on toteutunut, on niiden henkilöiden verotus, jotka saavat Ruotsista eläkettä. Sehän muutettiin vuoden 2009 alusta veroa maksavan henkilön kannalta selkeämmäksi. Muutoksen jälkeen Ruotsissa eläkkeestä peritty vero vähennetään Suomessa perittävästä verosta. Lopputuloksena on se, että kaikki Suomessa asuvat eläkeläiset maksavat yhtä paljon veroa samansuuruisesta eläkkeestään. Samanlaisia tavoitteita meidän tulee asettaa myös esimerkiksi työkyvyttömyyteen ja kuntoutukseen liittyvissä tilanteissa eli sellaisissa tapauksissa, joissa joku Pohjoismaan kansalainen joutuu tilanteeseen, jossa hän ei voi olosuhteiden takia hoitaa kovinkaan hyvin monimutkaista byrokratiaa tai valvomaan omia etujaan.

Peter Östman /kd:

Arvoisa herra puhemies, värderade talman! Det finns ju många saker som förenar de nordiska länderna och det är kanske inte nödvändigt i den här debatten att räkna upp alla de faktorer och egenskaper som förenar. I stället är det kanske skäl att poängtera att det ännu finns mängder av outnyttjad potential för ett utökat samarbete mellan de nordiska länderna.

Sekä selonteossa että ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä aivan oikein mainitaan, että menestyksekäs rajayhteistyö edellyttää esteiden poistamisen lisäksi valvontaa uutta lainsäädäntöä tehtäessä. On tärkeää, etteivät uudet säädettävät lait luo uusia rajaesteitä. Tämä tulee huomioida myös EU-direktiivien kansallisessa täytäntöönpanossa.

Kesällä saimme tästä varoittavan esimerkin, kun Ruotsin poliisihallitus päätti muuttaa ulkomailta Ruotsiin tulevien rekkojen ja ajoneuvoyhdistelmien sallittuja massarajoja. Päätöksen taustalla oli Ruotsin poliisihallituksen yksipuolinen tulkinta EU:n sisäistä liikennettä koskevasta direktiivistä. Suomalaisella kuljetusalalla päätös aiheutti myrskyn, sillä kuljetussopimukset ovat usein pitkäaikaisia ja uudet massarajat olisivat vaatineet Ruotsiin ajavilta suomalaisilta kuljetusyrittäjiltä megaluokan muutoksia kalustoon. Tilanne ratkaistiin onneksi nopealla aikataululla, ja halua yhteisymmärrykseen löytyi. Kiitos siitä myöskin liikenneministerille. Tällaisia vaarallisia tilanteita ei kuitenkaan pitäisi jatkossa päästä syntymään, sillä ne nakertavat keskinäistä luottamusta ja lisäävät epävarmuutta.

Sekä kansalaisten että yritysten on voitava luottaa pohjoismaisen yhteistyön sujuvuuteen jatkossakin. Siksi olenkin kiitollinen siitä, että valtioneuvosto on tiedonannossaan niin selkeällä tavalla linjannut sitoumuksensa rajaesteiden purkamiseen ja ennaltaehkäisemiseen kaikilla tasoilla.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään, että pohjoismainen yhteistyö koetaan tänä päivänä tarpeellisempana ja ajankohtaisempana kuin aikaisemmin. Myös selonteossa kiinnitetään huomiota rajat ylittävän taloudellisen vuorovaikutuksen merkitykseen elinkeinoelämän toimintaedellytysten kannalta. Euroopan horjuessa ja talousjättien vallatessa maailmanmarkkinoita meidän onkin mielestäni entistä perustellumpaa panostaa pohjoismaiseen markkina-alueyhteistyöhön. Mitä enemmän Pohjoismaat toimivat kotimarkkina-alueen tavoin, sitä vahvemmin pystymme tukemaan toistemme talouskasvua.

Jo nyt rajat ylittävä kaupankäynti maiden kesken on runsasta. Esimerkiksi pohjoismainen verkkokauppa on kasvanut voimakkaasti, joskin senkin laajenemisen tieltä on vielä raivattavana esteitä. Huolimatta siitä, että olemme Pohjoismaista ainoa euromaa, Suomen tulee aktiivisesti pyrkiä vahvistamaan taloudellista yhteistyötään Pohjoismaiden kanssa. Kuten jo lähetekeskustelussa totesin, Pohjola on suomalaisille pk-yrityksille luonteva kansainvälistymisen ensiaskel.

Värderade talman! Redan under remissdebatten nämnde jag att den nordiska marknaden är ett naturligt steg för finländska småföretag som vill söka sig ut på den internationella marknaden. Det geografiska läget, närheten till marknaden, likheten i våra samhällssystem, det svenska språket, alla de här är faktorer som underlättar när företag vill söka nya marknadsområden. Därför borde man göra ytterligare ansträngningar för att undanröja hinder för småföretag som vill utvidga sin verksamhet till exempel till Sverige eller Norge. Ett konkret exempel som omnämns i redogörelsen och som skulle underlätta situationen är bland annat slopandet av mervärdesskatten på arbetsmaskiner.

Lopuksi, arvoisa puhemies, yhdyn valiokunnan näkemykseen siitä, että rajaesteyhteistyön toimet on kohdistettava todellisiin ongelmiin yleistyksien sijaan, joskin haluan samalla todeta, että Rajaestefoorumi on tehnyt ansiokasta työtä juurikin todellisten rajaesteiden kartoittamisessa.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Gränshinderdebatter ordnades under några veckor i april i alla nordiska parlament. Avsikten var att synliggöra det växande intresset för nordiskt samarbete men också de stora problem som gränshinder orsakar nordbor i många olika vardagliga situationer. Gränshinder handlar inte bara om situationer för nordbor som bor i gränsområden och som dagligen rör sig över gränsen från och till arbetet. Det handlar också om olikheter i bestämmelser om sociala förmåner, pensioner och skatter.

Utrikesutskottet konstaterar att det är hög tid att granska gamla institutionella lösningar som inte mera fungerar i dag. Strukturer som innebär att nordbon får problem då hon flyttar inom Norden måste ses över. Ministerierna borde därför alltid konsekvensbedöma nya lagar ur ett nordiskt gränshinderperspektiv och samma gäller implementeringen av EU-lagstiftning i den nationella lagstiftningen. Det är också dags att utveckla vidare tankarna om en ombudsmannainstitution för avskaffningen av gränshinder, en så kallad nordisk gränshinderombudsman.

Ett ofta använt exempel på en nordisk lösning som fick en enorm betydelse för teknologiutvecklingen och våra länders ekonomiska utveckling och innovativitet var beslutet att utveckla ett gemensamt nordiskt NMT-nät som byggde på samma standarder. Utan det här nordiska gränslösa nätet skulle mobiltelefontekniken aldrig ha utvecklats som den gjorde i Norden. NMT-nätet var det första i sitt slag på jorden.

Rajaesteiden poistamisella voidaan sekä säästää että ansaita rahaa. Yhteisillä rakennusalan standardeilla helpotettaisiin yhteistyötä ja sellaisten tuotteiden teknistä kehittämistä, joita voitaisiin hyödyntää koko Pohjolassa. Pohjoismaiden tulee koordinoida ammatillisen koulutuksen tekniikan alan koulutuksia niin, että ne vastaavat paremmin toisiaan ja että vaatimukset ovat samat kaikissa maissa esimerkiksi sähköasentajan, autoasentajan ja nosturinkuljettajan ammateissa. On myös tärkeää, että nuoret voivat suorittaa ammatillisen työharjoittelunsa missä Pohjoismaassa tahansa.

En sektor som har en möjlighet att bli en framgångsbransch med Norden i spetsen är den så kallade cleantech-sektorn. För att det ska ske måste man vidta medvetna åtgärder och politiska beslut som kan jämföras med besluten om NMT-nätet. Den offentliga sektorn har en stor betydelse som upphandlare och genom att gå in för hållbar offentlig upphandling kan efterfrågan på cleantech-produkter befrämjas starkt. Därför är det viktigt att länderna i Norden utarbetar gemensamma kriterier för grön, hållbar, offentlig upphandling.

Kestäville julkisille hankinnoille asetettavat yhteiset kriteerit ja yhteinen päätös koko Pohjolassa sitoutumisesta näihin kriteereihin merkitsisi suurta nostetta koko cleantech-alalle sekä samalla ympäristökuormituksen vähenemistä ja energiatehokkuuden parantamista. Innovaatioiden ja tekniikan kehityksen vauhdittamisen edellytyksenä on yhteisten kriteerien ja standardien luominen, jotta Pohjolan kotimarkkinoista saataisiin riittävän suuret tuotekehityksen kannalta.

Siirtyminen kestäviin julkisiin hankintoihin edellyttää koulutusta ja tietoa, sillä kestävyyttä ei aina ole helppo mitata. Yksi tärkeä tekijä tässä työssä on oppia arvioimaan tuotteiden elinkaarikustannukset. Ympäristömerkinnät tuotteissa ovat toinen tärkeä tekijä, josta pohjoismainen Joutsen-merkki on hyvä esimerkki yhteisestä pohjoismaisesta tavasta arvioida kestävyyttä.

Att gå över till hållbar offentlig upphandling förutsätter utbildning och kunskap, för hållbarhet är inte alltid lätt att mäta. Ett viktigt element i det här arbetet är att lära sig uppskatta produkternas livscykelkostnader. Miljömärkning av produkter är ett annat viktigt element, och där är den nordiska Svanen ett gott exempel på en gemensam nordisk bedömning av hållbarhet.

Ett gott exempel på gränshinder som Nordiska rådet försöker få bukt med är de olika panterna på returflaskor, burkar och förpackningar. Målet är att ha ett gemensamt pantsystem i hela Norden. Förteckningen över gränshinder som måste lösas är lång, men glädjande är att det finns ett allt större intresse och krav på att verkligen få en lösning på dem. Sanningen är också den att vi i Norden av demografiska och därav följande ekonomiska skäl allt mer gör klokt i att samarbeta alltid då det är möjligt. Därför kommer vi att få se fler gemensamma nordiska ambassader i framtiden och en fördjupning i försvars och säkerhetspolitiken. Diskussioner pågår om att tillsätta ett nordiskt ministerråd för säkerhets- och försvarspolitiken. Med tiden leder allt detta till att gränserna mellan länderna i Norden blir ett allt mindre problem och hinder för nordborna i deras dagliga liv.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Rajaesteet eivät suoranaisesti koske koulutusta, tutkimusta tai kulttuuritoimintaa, mutta monet näistä rajaesteistä kuitenkin vaikuttavat näihin alueisiin.

Yksi asia, joka on erittäin tärkeätä säilyttää edelleenkin kansallisessa päätösvallassa, on tutkintojen tunnustaminen ja tutkinnot. Ne eivät ole Pohjoismaiden kesken kaikilta osin lainkaan verrannollisia eivätkä myöskään samantasoisia. Meillä Suomenmaassa on tärkeää mahdollistaa jatkossakin laadukas koulutus ja vahvat pätevyysvaatimukset.

Kuitenkin tuolla pohjoisen raja-alueilla on tehty hyvää yhteistyötä eri maiden välillä. Esimerkiksi opetussuunnitelmia on saatettu laatia yhdessä ruotsalaisten ja suomalaisten opetussuunnitelmien perusteiden pohjalta, ihan ottaen huomioon raja-alueen omat työelämätarpeet. Mutta on havaittava myöskin se, että Ruotsissa ei varsinaisesti ole ammattikoulua eikä ammattitutkintoja, mistä sitten johtuvat monta kertaa nämä ongelmat liikkuvuudessa ja pätevyyksissä: esimerkiksi sähköasennuspätevyydet ovat Ruotsissa ja Suomessa hyvinkin erilaiset.

Ongelmia saattaa tulla työharjoittelujaksoilla. Pohjoismaisissa yrityksissä voi suorittaa kyllä joitakin työharjoittelujaksoja, mutta esimerkiksi näyttöjä taas ei voi suorittaa Ruotsin puolella.

Mitä tulee korkeakouluopetukseen ja tutkimukseen, siinä on erittäin tärkeää se, että liikkuvuus maiden välillä on arkipäivää ja luonnollista. Kuitenkin pitäisi katsoa, että tämä liikkuminen jo opiskeluvaiheessa yli kansallisrajojen toimisi ilman esteitä, siinä on ollut ongelmia. Niitä ongelmia on osittain jo poistettukin.

Pohjoismaiden yhteistyön kuuluisi olla hyvin arkipäiväistä, jokapäiväistä. Suurin uudistus varmasti on ollut tämä passivapaus, ja onkohan ollut yhtä suurta uudistusta sen jälkeen?

Sivistysvaliokuntamme oli hyvinkin innovatiivinen ja ennakkoluuloton siinä mielessä, että valiokuntamme esitti harkittavaksi, että voitaisiin luoda kokeiluna Pohjoismaiden raja-alueille tällainen erillissääntely, jolla sitten näitä rajaesteitä voidaan poistaa tai ainakin merkittävästi vähentää. Toivoisimme, että valtioneuvosto voisi tätä erillissääntelyä harkita.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Pohjoismaista yhteistyötä on jo kauan moitittu visioiden ja uskottavuuden puutteesta. Rajaestetyö eli pohjoismaalaisten arjen helpottaminen on kuitenkin paras esimerkki siitä, miksi sitä kuitenkin edelleen tarvitaan. Maltillistenkin arvioiden mukaan Pohjoismaiden välisissä rajaesteissä on kiinni useita satoja miljoonia euroja. Tämän laskun maksamiseen osallistumme kaikki joko suoraan tai välillisesti. Tilanteesta kärsivät eniten yksityiset kansalaiset sekä elinkeinoelämä. Kattavista yhteistyösopimuksista huolimatta Pohjoismaiden kauppa ei ole edelleenkään täysin vapaata tai tasa-arvoista. Suoria tulleja ja lukematon määrä piiloesteitä esiintyy yhä.

Myöskään jo 1950-luvulla luotu idea Pohjoismaiden välisestä vapaasta liikkuvuudesta ei täysin toteudu. Esimerkiksi suomalaisten mahdollisuus hakeutua työharjoitteluun toiseen Pohjoismaahan on meidän omilla säädöksillä poissuljettu. Lisäksi erot sosiaaliturvassa vaikeuttavat toisinaan kohtuuttomasti kansalaisten liikkuvuutta eri maiden välillä. Esimerkiksi vanhuus- ja sai-rauseläkkeiden vastavuoroisuuden toteutumisessa on edelleen yllättäviä ongelmia. Irvokasta kyllä, ongelmat eivät ole kooltaan isoja, mutta usein vaikeasti ratkaistavissa, ja siksi pohjoismaisille yhteiskunnille kalliita.

Arvoisa puhemies! Pidemmän päälle yksi koko pohjoismaisen yhteistyön suurimmista kysymyksistä on, kuinka hyvin voimme ennalta ehkäistä uusien rajaesteiden syntymisen. Olennaista on se, kuinka hyvin tieto rajaestetapauksista saadaan kulkemaan eri maiden ja virkamiesten välillä ja millaisella nopeudella syntyneisiin rajaesteisiin päästään puuttumaan. Valtioneuvoston selonteon mukaan parantamisen varaa tässä vielä olisi.

Kansallisista lakivalmisteluista tiedottamisen ohella panoksia tulee lisätä EU:n piirissä tehtävien päätöksien ennakointiin. Hyvällä Brysselin pään ennakoinnilla Pohjoismaat voisivat säästää merkittävästi aikaa ja rahaa. Samalla se tarjoaisi pohjoismaiselle yhteistyölle luontevan väylän profiloitua suhteessa voimakkaasti kehittyvään Euroopan unioniin.

Arvoisa puhemies! Toinen edellytys rajaesteyhteistyön tehokkuuden lisäämiseksi on kansalaisten kannustaminen omien oikeuksiensa valvontaan. Yleisen tason neuvontaa rajaesteistä on jo nyt kiitettävästi., mutta miten on yksittäisistä rajaestetapauksista saatavan tiedon laita? Kulkeeko tieto riittävällä nopeudella ruohonjuuritasolta virkamiesten ja poliitikkojen korviin? Ja tietävätkö kansalaiset todella, mihin tahoon ottaa yhteyttä, kun näitä rajaesteitä eteen ilmantuu? Monelle vaikka Tanskaan muuttavalle Suomen kansalaiselle voi olla vaikeaa löytää oikea virkamiestaho tai henkilö auttamaan syntyneen vaikean tilanteen ratkaisemiseksi.

Joskus parhaat ratkaisut ovat yksinkertaisia. Jos kaikilla lainsäädäntötyötä tekevillä päättäjillä ja virkamiehillä olisi mielessä Pohjoismaiden intressi, mahdolliset uudet rajaesteet voitaisiin ehkäistä selvittämällä ennalta lain vaikutukset. Tämä saattaa aiheuttaa kuluja ainakin viemällä virkamiesten aikaa, mutta tulee taatusti halvemmaksi kuin rajaesteen aiheuttamat kustannukset tai rajaesteen poisto. Yhteinen julkilausuttu tavoite ja selkeä tiedotus läpi koko lainsäädäntöketjun voisivat olla askeleita todellakin rajattomaan Pohjolaan. Rajaestetyö tuo todellista pohjoismaista lisäarvoa kansalaisille.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen asemaa maailman pelikentillä määrittävät ensinnäkin jäsenyytemme Euroopan unionissa ja toisaalta meidän sijaintimme suuren, suuren itäisen naapurin naapurina. Ensisijainen viiteryhmämme maapallolla on silti edelleenkin Pohjoismaat. Meitä yhdistää yhteinen historia, samanlainen kulttuuri, uskonnolliset olot, ilmasto ja pohjoismainen kansainvälinen järjestelmä. Jos tässä kansainvälistymiskehityksessä unohdetaan Pohjoismaat, ja siinä annetaan esimerkiksi toisen kotimaisen kielemme ruotsin opiskelun vähentyä ja romahtaa, niin mihin suuntaan tulevaisuuden päättäjät tulevat Suomea maailmalla sitten viemään? Unohdammeko me todelliset läheisemme ja ystävämme eli naapurimaat?

Ulkoasiainvaliokunta on korostanut mietinnössään sen tärkeyttä, että poliittisella tasolla annetaan selvä ohjeistus todellisten rajaesteiden poistamiseksi. Tarvitaan siis todellinen tahtotila, siis tarvitaan tahtotila, niin meillä kuin muissakin Pohjoismaissa. Lainsäädäntöjä ei tarvitse yhtenäistää, sillä kyse on itsenäisistä valtioista, mutta on löydettävä puolin ja toisin yhteinen näkemys määrättyjen ongelmien ratkaisemiseksi oikeudenmukaisella tavalla. Ja tässä yhteydessä minä korostan muun muassa Pohjoismaiden neuvoston toimintaa, johon olen saanut itse nytten osallistua, ja olen todella kiitollinen siitä, että saan omalta osaltani työstää näitä asioita siinä eteenpäin.

Pohjoismaitten osalta yhteinen asiamme on erityisesti saamelaiskysymys. Tämä on minulle, ja myös koko Suomelle, erittäin tärkeä asia. Se on Suomelle, Ruotsille ja Norjalle yhteinen asia. Rajat eivät saisi olla siinä esteenä, mutta ne teettävät todella paljon töitä muun muassa saamelaiskäräjillä. Mutta käräjän resurssit ovat hyvin rajalliset, siellä tarvittaisiin muun muassa tulkkipuolella huomattavasti apua, koska saamen kieliäkin on hyvin erilaisia olemassa. Rajaesteet eivät saisi olla ongelma saamelaisten kielen ja kulttuurin säilyttämisessä. No, onneksi Suomen perustuslaki turvaa saamelaisten asemaa, mutta milloinkaan me emme saa unohtaa tässä, että saamelaisuuden rajat eivät ole samat kuin maidemme rajat.

Toisena minulle läheisenä asiana näissä rajaesteasioissa ovat tietenkin petoasiat. Tässä asiassa tulisi muistaa nyt, että voisimme yhdessä entistä paremmin arvioida muun muassa petojen määrät, voisimme saada liikkeelle yhteistä tutkimusta ja voisimme yhdessä jopa rajoittaa petokantoja, sillä pedot eivät katso noita maitten rajoja, että missä ne kulkevat.

Meille pohjoisen ihmisille rajaesteitten poistaminen on erityisen tärkeää. Kun olen kotoisin Lapista, Suomen kansainvälisimmästä maakunnasta, niin esimerkiksi kotikylästäni Sodankylän Orajärveltä — se on keskellä Lappia — on melko tarkalleen kahden tunnin matka Ruotsiin, kahden tunnin matka Venäjälle, neljän tunnin matka Norjaan. Kylästäni ja lähiseudultani on moni ihminen muuttanut tai käynyt, ja tullut takaisin, Ruotsin puolella tai Norjassa, ja me käymme hyvin usein keskustelua kaikista pienistäkin asioista. Ihan tällaisia asioita, mitkä liittyvät eläkkeisiin, no, mitä liittyy maanomistukseen, lakiasioihin, perintöasioihin, kaikkiin tämmöisiin juridisiin asioihin, kaikkiin tämmöisiin, elikkä nämä ovat hyvin pieniä asioita, mutta nämä ovat juuri niitä rajaesteasioita, mitä me joudumme koko ajan käymään läpi.

Sitten vielä esimerkkinä Tornionjokilaakso, niin kutsuttu Meänmaa. Se oli aikoinaan kielellisesti ja muutoinkin selkeä, yhtenäinen alue, eikä valtakunnan rajan ilmestyminen alueen poikki Haminan rauhassa 1809 merkinnyt silloin ihmisille mitään. Mutta me pohjoisessa olemme käytännössä nähneet, että yhteistyö naapureitten kanssa on varsin luontevaa. Isänmaatamme on hyödynnettävä, ja tätä yhteistyötä on siis kaikin järkevin tavoin edistettävä ja rajaesteitä on saatava poistettua näissä asioissa.

Ja lopuksi vielä sanonkin, että yhdessä laulussa sanottiin näin: "Eihän joki raja olla saata, kun molemmilla puolilla on Meänmaata."

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Pohjoinen on noussut politiikan agendalle pysyvästi. Katseet kohdistuvat tähän ilmansuuntaan monestakin syystä.

Maailmanlaajuisesti pohjoisen ovat nostaneet polttavaksi aiheeksi sen mittavat energia- ja mineraalivarat. Meitä lähellä olevien alueitten osalta tämä erityisesti koskettaa Norjaa ja Venäjää Barentsin alueen kaasu- ja öljylöydösten vuoksi. Toiseksi, Pohjoiskalotin mineraalivarat ovat Euroopan mineraaliaitta. Kolmanneksi logistiset kysymykset, nämä kaivosprojektithan ovat nimenomaan logistisia projekteja. Neljänneksi ilmastonmuutos. Koillisväylän avautuminen on nostanut pohjoisen politiikan agendalle. Pohjoismaiden neuvosto on reagoinut kaikkeen tähän nostamalla arktiset kysymykset yhdeksi toiminnan painopistealueeksi.

Taloudellisen aktiivisuuden lisääntyessä raja-alueillamme vaikutukset ulottuvat myös Suomeen, erityisesti pohjoiseen Suomeen. Tästä seuraa sekä yritysten että työntekijöiden liikkumista yli rajojen ja luonnollisesti myönteisiä vaikutuksia talouskehitykseen. Samalla nousevat esiin myös ne ongelmakohdat, jotka on ratkaistava poliittisella tasolla. Miten helpotamme sekä yritysten että työntekijöiden mahdollisuuksia osallistua urakointiin ja työntekemiseen naapurimaissamme? Suomi ei pysty näitä esteitä tai hidasteita yksin ratkaisemaan, siihen tarvitaan yhteistyötä. Pohjoismainen yhteistyö ja sen aikana luodut monet poliittiset foorumit tarjoavat tähän erinomaisia mahdollisuuksia. Tästä syystä on myös parlamentaarinen pohjoismainen yhteistyö Pohjoismaiden neuvoston puitteissa nousemassa entistä merkittävämpään asemaan, ja siitä on hyvänä esimerkkinä kaikissa Pohjoismaitten parlamenteissa järjestetty rajaestekeskustelu. On erittäin tärkeää, että maamme hallitus on tämän tunnustanut laatiessaan käsiteltävänä olevan selonteon, ja on yhtä välttämätöntä, että eduskunnan valiokunnat ovat sitä käsitelleet.

Ulkoasiainvaliokunnalle on syytä antaa tunnustus siitä, että se on selvästikin paneutunut tähän asiaan. Sitä kuitenkin ihmettelen, että vain sosiaali- ja terveysvaliokunta ja sivistysvaliokunta ja verotuksen osalta valtiovarainvaliokunta ovat tätä perusteellisemmin käsitelleet. Rajaesteselonteko olisi tarjonnut erinomaisen mahdollisuuden esimerkiksi talousvaliokunnalle tarkastella kysymystä yritysten näkökulmasta. Pohjoismaathan ovat edelleenkin meidän pk-sektorillamme useimmissa tapauksissa se ensim-mäinen vientikohdealue. Erityisesti raja-alueilla olisi ollut monia tärkeitä ja kiinnostavia seikkoja, joita olisi voitu talousvaliokunnan näkökulmasta lähestyä ja näin todetut ongelmakohdat sitten siirtää ja lähettää ministeriöön ratkaistaviksi.

Saman kummastuksen minussa herättää se, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta ei ole katsonut aiheelliseksi käsitellä selontekoa, vaikka monet rajaestekysymykset koskettavat juuri työntekijän vapaata liikkuvuutta ja aivan erityisesti raja-alueilla. Esimerkiksi Tornionlaaksossa on sadoittain ihmisiä, jotka tekevät tätä päivittäin ja viikoittain. Eikä pidä unohtaa, että juuri Tornio—Haaparanta-alue on Pohjoismaiden vilkkain päivittäinen rajanylityspaikka, ja siksi sen pitää myös olla valtakunnan tarkastelussa aina erityishuomion kohteena, kun käsitellään rajaesteitä ja vapaata liikkuvuutta.

Joudun siis tekemään sen johtopäätöksen, että eduskunta elikkä me kansanedustajat emme kuitenkaan olleet riittävän motivoituneita käsittelemään tätä aihepiiriä. Tämä keskustelu ei nimittäin kuulu vain Pohjoismaiden neuvoston jäsenille, se ei ole vain parin erityisvaliokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan asia. Tämä koskettaa kaikkia hallinnonaloja. Voimme päästä eteenpäin tässä asiassa merkittävästi vain, jos kaikki heräävät tähän todellisuuteen. Helpottamalla sekä yritysten että ihmisten liikkuvuutta Pohjoismaiden välillä me vahvistamme sekä omaa talouttamme että kulttuuriamme. Pohjoismaat ovat jo yhteenlasketulla bkt:llä mitaten liki 10:n joukossa maailman kansantalouksien joukossa.

Tässä Euroopan taloudellisessa kriisitilanteessa paljastuu se, että me muodostamme yhteisen markkina-alueen, jonka kautta voimme edistää kansalaistemme hyvää täällä pohjoisessa. Historia on osoittanut, että erilaiset unionit kansojen välillä kestävät vain aikansa. Pohjoismaiden on syytä pitää vakavasti mielessä mahdollisuus rakentaa jossakin historian vaiheessa tiiviimpääkin yhteistyötä. Sitähän me olemme tosiasiassa tehneet jo siitä lähtien, kun olemme luoneet 1950-luvulla passivapauden ja yhteisten työmarkkinoiden alueen.

Tässä sivistysvaliokunnan lausunnossa on kohta, joka siis nostaa erityisesti raja-alueet tämmöisiksi pilottialueiksi, joissa erilaisia rajaesteitten poistamiskokeita voidaan tehdä. On merkittävää, että ulkoasiainvaliokunta toteaa tässä omassa lausunnossaan, että nimenomaan tätä sivistysvaliokunnan esille nostamaa raja-alueyhteistyötä täytyy painottaa. Ulkoasiainvaliokunta pitää sivistysvaliokunnan esitystä perusteltuna ja ponnessa vielä toteaa, (Puhemies koputtaa) että eduskunta edellyttää valtioneuvoston ottamaan huomioon mietinnössä esitellyt kannanotot elikkä tämänkin kannanoton raja-alueista, pilottialueista, joilla tätä liikkuvuutta erityisesti parannetaan.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuen kyllä edustaja Rundgrenia siinä mielessä, että tämä selonteko olisi voitu käsitellä perusteellisemmin asianomaisissa valiokunnissa. Ja ennen kaikkea, kun itse olen kahdeksan vuotta ollut työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä ja kun näistä rajaesteistä, ongelmista monet kulkevat työsuhteen solmimisen mukana, niin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan olisi ollut hyvä kyllä käydä läpi nämä asiat ja muistaen vielä, että esimerkiksi pohjoismaisesta yhteistyöstä Koulutus Nord -sopimus seurataan ja osin valmistellaankin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kautta. Ihmetyttää, minkä takia tämä valiokunta ei ole lausunut asiasta mitään, varsinkin kun on toiveita siihen suuntaan, että poliittista tahtoa pitäisi ilmaista aiempaa selvemmin, enkä usko, että työpaine työelämävaliokunnassa vielä on niin kova, että tämä asia olisi sen takia jäänyt liian vähälle käsittelylle.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki totta tuo. Tässä on tietysti myöskin meillä Pohjoismaiden neuvoston valtuuskunnan jäsenillä niin kuin peräänkatsomista siinä asiassa, että kun me istumme monissa valiokunnissa, meillä on tavallaan henkilökohtaisesti vastuu siitä, että kun me käsittelemme siellä lakeja, jotka koskettavat rajaestekysymyksiä ja nimenomaan raja-alueilla päivittäin näitten asioitten keskellä toimivia ja eläviä ihmisiä, me aktivoituisimme ja nostaisimme keskusteluun kussakin valiokunnassa nämä kysymykset. Näin ehkä olisi päästy tässäkin käsittelyssä jo laajemmalle niin, että useammassa valiokunnassa olisi tämä selonteko käsitelty. Mutta oppia ikä kaikki. Me voimme tästä ottaa opiksi ja seuraavassa vaiheessa toimia tällä tavalla aktiivisesti valiokunnissa.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Det nordiska samarbetet är något vi har all anledning att vara rädda om, en kulturell gemenskap som inte kan ersättas på något annat plan. Ett samarbete som väcker intresse runt om i världen, inte minst på Balkan där ett land brutits upp, men där de nya enheterna, kallade självständiga stater har all anledning att fortsätta samarbeta. Att kunna röra sig fritt över gränserna utan pass, att ha en gemensam arbetsmarknad, gemensamma regler för sociala rättigheter, examensgiltighet etc. etc. Det där som vi alla tror att vi har, och har haft i många årtionden vid det här laget. Och särskilt viktigt är att det fungerar på områden där rörligheten är stor som till exempel på Åland.

Statsrådets redogörelse till riksdagen om gränshinder i Norden är därför en ganska skrämmande läsning. En av slutsatserna är att "Trots de ökade ansträngningarna förefaller antalet gränshinder att snarare växa.". Men jag tycker egentligen att det är en väldigt bra redogörelse därför att den visar att det finns en medvetenhet om alla de problem som finns, de är kartlagda och det finns en beredskap att ta itu med problemen. Det har dock varit en törnebeströdd väg till ett gränslöst Norden.

Jag är som sagt var nöjd med regeringens redogörelse, men måste säga att jag tycker att utrikesutskottet inte på tillräckligt mycket allvar tagit dessa så viktiga frågor, konkreta problem som drabbar varje människa som rör sig över gränserna. Särskilt problematiskt tycker jag det är att finansutskottet menar att de skattefrågor som lyfts fram i redogörelsen inte föranleder fler åtgärder i detta sammanhang. Jag hoppas att det i alla fall betyder att alla de problem som nu noteras ska åtgärdas.

Ett av de verkligt stora problemen är den källskatt om 35 procent som Finland uppbär för till exempel säsongsarbete för att nu ta ett exempel. Det innebär till exempel att ungdomar bosatta i Sverige, men med rötterna i Finland inte kan komma och sommararbeta i Finland, vilket skulle vara ett sätt att behålla det finska språket. På Åland är det ett stort problem att ungdomar från Norden inte kan sommararbeta i landskapet. Visserligen restitueras skatten senare, men det hjälper inte den studerande som behöver pengarna när höstterminen börjar.

Likaså är detta ett stort problem inom sjöfarten. Många svenska ungdomar skaffar sig sjöfartsutbildning på Åland, men när det sedan blir tal om att börja arbeta är det ingen som väljer att arbeta inom den finska flottan just på grund av denna källskatt. Detta är ett direkt hot mot den nordiska gemenskapen. Vi fjärmar oss från övriga Norden på ett sätt som lätt skulle kunna ändras genom ett enkelt beslut här i landet. För övrigt så kan jag inte förstå att inte denna källskatt strider mot principen om den fria rörligheten av arbetskraft inom EU. EU-medborgare borde därför beskattas på samma sätt.

För att nu ta upp ytterligare en konkret fråga så återkommer jag till det initiativ som jag talade om när det här ärendet remitterades till utskottsbehandling, och som också ledamot Gestrin nu nämnde, nämligen frågan om behovet av ett nordiskt system för återvinning av burkar och så kallade pet-flaskor. I dag är det enbart nationella system som sköter insamlingen av burkar och flaskor och betalar pant. När man tar med sig en flaska eller en burk över gränsen blir enligt det nuvarande systemet panten kvar i inköpslandet och returburken blir avfall i ett annat land. De som inte vill göra något åt problemet gömmer sig som i så många andra fall bakom det europeiska samarbetet och säger att detta är en europeisk fråga, EU-fråga, och det är det säkert, men det är inget som säger att vi inte kan vara föregångare i Norden och visa vägen.

Sedan jag senast tog upp den här frågan har Nordiska rådets medborgar- och konsumentutskott haft möte och i deras betänkande kan man läsa om förstudier kring ett potentiellt europeiskt system och läsa att särskilt problematiskt är läget mellan Tyskland och Danmark och att frågan där diskuterats i tio, jag repeterar, tio år. Utskottet konkluderar med att säga att de fortsatt är av den åsikten att Norden ska agera föregångsregion då en nordisk lösning skulle kunna tjäna som ett gott exempel för det europeiska samarbetet kring pant- och retursystemet.

Det skulle varit bra om den nordiska samarbetsministern varit här under hela den här debatten, och jag skulle gärna ha velat fråga honom om han som Europa- och nordenminister kommer att driva detta ärende så att vi får se ett resultat under den närmaste tiden.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunta lausunnossaan toteaa, ja täälläkin on tullut esille, suurin este sosiaali- ja terveyspalveluiden ja -etuuksien yhtenäistämiselle on erilainen lainsäädäntö. Esimerkiksi Ruotsissa ei myönnetä työkyvyttömyyseläkettä, vaan kuntoutuskorvauksia, joiden aikana henkilön on osallistuttava kuntoutukseen. Tästä johtuu se, että henkilö, joka on työskennellyt Ruotsissa mutta Suomeen palattuaan jää täällä työkyvyttömyyseläkkeelle, jää ilman Ruotsissa kertynyttä eläkettä, jos hän ei osallistu työmarkkinakuntoutukseen Ruotsissa. Toinen ongelma Suomen ja Ruotsin välillä on se, että rahaetuuksista vastaa ja kuntoutuksen järjestää se valtio, jossa henkilö viimeksi on työskennellyt. Tarkoituksenmukaista kuitenkin olisi, että kuntoutus voitaisiin järjestää siinä maassa, jossa henkilö asuu.

Samantyyppisiä epäkohtia ja tilanteita on edelleenkin monia. Mutta hyvääkin on tapahtunut, kuten esimerkiksi täällä esille tullut eläkkeiden verotuksen yhtenäistäminen. Edustaja Piirainen puheenvuorossaan epäili asian toteutumista käytännössä. Totta onkin, että vuoden 2009 alusta voimaan tullut uudistus ei valitettavasti koske sopimuksen allekirjoittamispäivänä eli 4.4.2008 Suomessa asuneita ja Ruotsista eläkettä saaneita henkilöitä. Eli heihin edelleenkin sovelletaan sitä vanhaa käytäntöä eli niin sanottua vapautusmenetelmää, jossa verosta tehdään laskennallinen huojennus, joka voi olla Ruotsissa pidätettyä veroa suurempi tai pienempi, ja tämä aiheuttaa nyt kahdenlaista käytäntöä.

Arvoisa puhemies! Kaikki ongelmat eivät kuitenkaan ole ratkaistavissa pelkästään Pohjoismaiden kesken, vaan myös EU-lainsäädäntöä olisi kehitettävä siihen suuntaan, että erityyppisten rahaetuuksien ja erilaisten toimenpiteiden yhteensovittaminen olisi nykyistä helpompaa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin täytyy todeta, että meillä on erittäin hyvä hallitusohjelma, koska siinä hallitus lupaa toimia aktiivisesti pohjoismaisen yhteistyön tiivistämiseksi. Meillä ihan aidosti tapahtuu konkreettista työtä, ja tässä suhteessa täytyy sanoa, että Rajaestefoorumin työ on erittäin tärkeätä. Se, että meillä oli kaikissa Pohjoismaissa, meidän parlamenttien täysistunnoissa, kysymys rajaesteitten poistamisesta oli erittäin arvokas asia. Kun on analysoitu näitä keskusteluja, täytyy sanoa, että ne keskustelut ovat olleet varsin hyviä. Ja jos minä muistelen ihan omaa, eduskunnan, keskustelua, se oli vilkas, aktiivinen ja siinä oli varsin paljon hyviä ehdotuksia.

Kuitenkin täytyy sanoa, että poliittista yleistä tahtoa rajaesteitten poistamiseksi on pohjoismaisen yhteistyön tiivistämiseksi, mutta aina se ei konkretisoidu riittävällä tavalla, ja siitä syystä on tärkeätä, että meillä on entistä enemmän konkreettisia ehdotuksia, millä tavalla tuota yhteistyötä tehdään. Täytyy sanoa, että myöskin tämä valiokuntakäsittely tässä asiassa oli jossain määrin kuvaavaa.

Kuten aikaisemmin täällä vastauspuheenvuorossani jo totesin, virkamiesten kanssa keskustellessa suomalaiset virkamiehet yleensä lähtevät siitä, että kun meillä on oma lainsäädäntö, niin kyllähän se on kaikkein paras lainsäädäntö Pohjoismaissa ja muissa maissa vain ei ole ymmärretty, kuinka hyvä lainsäädäntö meillä on. Valmius keskustella yhdessä muitten pohjoismaisten kollegojen kanssa parhaista ratkaisuista ei käytännössä toimi riittävän hyvin.

Meillä on virkamieskomiteat, joissa käsitellään yhteisiä asioita, mutta täytyy sanoa, että niitten komiteoitten asialistan pitäisi olla ehkä konkreettisempi ja siellä pitäisi nimenomaan ottaa näitä ongelmatapauksia esille ja mennä positiivisella, myönteisellä, asenteella sinne ja katsoa, miten me voimme harmonisoida säännöksiä niin, että näitä ongelmia voitaisiin poistaa.

Täytyy sanoa, että verotuksen osalla on huomattavan paljon ongelmia. Uskon, että käsittely valtiovarainvaliokunnassa antaa vauhtia siihen, että virkakunnassa katsotaan jonkin verran tarkemmin, mitä asialle voitaisiin tehdä, mutta se edellyttää kyllä ehdottomasti seurantaa.

Yksi asia, joka verotukseen liittyen täällä on tullut selvästi esille, on lähdevero. Meidän täytyisi pohjoismaista verosopimusta varmasti jossakin yhteydessä katsoa, koska ongelma on se, että jokainen valtio haluaa lähdeverottaa suhteellisen korkealla prosentilla tuloja, eläketulot yhtenä esimerkkinä, ja se merkitsee usein sitä, että lopullinen vero lähdeveron vuoksi jää huomattavan korkeaksi, selvästi korkeammaksi kuin se sosiaalisesti olisi perusteltua. Meillä pitäisi ehkä olla valmiutta siihen, että lähdeveroprosentteja alennettaisiin. Tietysti se merkitsee tulojen siirtymää yhdestä valtiosta toiseen valtioon, mutta joka tapauksessa tässä suhteessa pitäisi ajatella nimenomaan kansalaisten kannalta, miten asiassa pitää toimia.

Mitä sitten tulee jatkoon, niin on erittäin tärkeätä, kuten ulkoasiainvaliokuntakin toteaa, että kun säädösehdotuksia valmistellaan, kun siellä on taloudelliset vaikutukset, monia muita vaikutuksia arvioidaan, niin ihan lyhyt kappale, vaikkei sitä sitten loppujen lopuksi, jos ongelmia on, kirjoitettaisi ulos, mutta jos siellä on yhtymäkohtia pohjoismaiseen liikkuvuuteen, muihin Pohjoismaihin, niin kirjoitettaisiin lyhyt arvio siitä, mikä on tämän lakiesityksen vaikutus pohjoismaiseen liikkuvuuteen. Niin että tämmöinen arvio tehtäisiin automaattisesti lakien valmistelussa, ja jos on ongelmia, neuvoteltaisiin muitten Pohjoismaitten kanssa ja kerrottaisiin sitten näistä ongelmista myöskin lainsäätäjille eli eduskunnalle. Jos näin pitkälle päästäisiin, oltaisiin päästy varsin pitkälle.

Toinen asia, johon pitää kiinnittää ehdottomasti huomiota, on se, että kun on EU-direktiivejä, niiden täytäntöönpano. Ennen kuin missään Pohjoismaassa aletaan täytäntöön panna näitä direktiivejä, olisi tärkeätä, että olisi Pohjoismaitten virkamiesten kesken kirjeenvaihtoa, jossa kerrottaisiin vähän, millä tavalla kussakin Pohjoismaassa aiotaan direktiivejä panna täytäntöön, ja voitaisiin vertailla niitä täytäntöönpanotapoja ja katsoa, ovatko ne kovasti erilaisia. Ja jos ne ovat kovasti erilaisia, voitaisiin tulla yhteen, istua alas ja miettiä, olisiko meillä jonkinlainen harmoninen, yhdenmukainen soveltamistapa mahdollinen, ja voitaisiin pyrkiä käyttämään sitä siinä tilanteessa. Tällöin vältyttäisiin monilta tarpeettomilta ongelmilta, joita kaiken kaikkiaan saattaa syntyä.

Pidän erittäin hyvänä, että ulkoasiainvaliokunta toteaa lausunnossaan, että tällä hetkellä pohjoismainen yhteistyö koetaan tarpeellisempana ja ajankohtaisempana kuin vuosiin. Ja kyllä täytyy sanoa, että kun minä katsoin tätä Euroopan velkakriisiä, Pohjoismaat kaikki ovat hoitaneet oman taloutensa — ehkä nyt Islantia lukuun ottamatta — erittäin hyvin, ja tässä suhteessa me voimme olla mallivaltioita muille eurooppalaisille valtioille, ja siitä syystä voidaan sanoa, että pohjoismainen malli toimii varsin hyvin.

Tärkeätä on myöskin se, että meillä on marraskuun alussa täällä eduskunnassa Pohjoismaiden neuvoston 60. juhlaistunto, ja on tärkeätä, että sinne saadaan esille hyviä, myöskin kiistanalaisia asioita, vaikka palvelujen tuottamiseen liittyviä kysymyksiä, joissa voidaan katsoa, miten asioita on ratkaistu muissa Pohjoismaissa. Myöskin sitten voitaisiin katsoa, voitaisiinko näistä tavoista jotakin oppia meidän omissa maissamme. Täytyy sanoa, että kun hyvää yhteistyötä luodaan, niin mielestäni tanssi ja snapsilaulut kuuluvat tällaiseen istuntoon. Ja toivon, kun täällä on arvovaltaisia kuulijoita, että tämä toivomukseni otettaisiin ainakin tanssin osalta huomioon tuossa istunnossa silloin, kun hallitus järjestää vastaanoton, jossa juhlistamme pohjoismaista kulttuuria.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä juuri edellä pohjoismaisen yhteistyön konkariedustaja Sasi käytti hyvän puheenvuoron, ja varmastikaan ei ole syytä lähteä kertaamaan kaikkia näitä eri ulottuvuuksia, joilla pohjoismaista yhteistyötä on syytä tulevaisuudessa edelleen kehittää.

Ottaisin kuitenkin tässä vielä keskustelun kohteeksi tämän eläkkeiden verotuksen yhtenäistämisen, jonka osalta toki jo ministeri Stubb omassa puheenvuorossaan, samoin kuin esimerkiksi edustaja Mäkisalo-Ropponenkin omassaan, vakuutti, että verokohtelu nyt on oikeudenmukainen ja yhtenäistetty eläkkeiden osalta. Mutta kyllä täytyy ihmetellä, miksei tätä asiaa saateta kuntoon myös eläkkeen saajien osalta, jotka siis ovat työuransa jo tehneet ja jotka siinä vaiheessa, kun nämä ratkaisut tulevaisuutta varten tehtiin, ovat asuneet Suomessa ja saaneet toisesta Pohjoismaasta eläkettä. Mielestäni he ovat olleet niitä pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajia, joiden osalta kaikkein kipeimmin tulisi tämä asia oikaista ja saada verotus aivan konkreettisissa verotuspäätöksissä oikeudenmukaiseksi, joten tämä perustelu jäi minulle vielä hieman auki, että miksi juuri heidän kohdaltaan tätä asiaa ei ole kuntoon saatettu, koska on selvää, että nämä pohjoismaiset rajaesteet, joita tässä on hyvin tuotu eri näkökulmista esiin, ovat todella ratkaistavissa, kun vain tahtoa on. Vaikka yhtenä konkreettisena esimerkkinä, joka nousi viime keväänä esiin, kun Ruotsi oli aloittamassa tällaista poikkeavaa käytäntöä raskaan liikenteen painorajoitusten osalta: siitä muut Pohjoismaat nostivat metelin ja Ruotsi oman käytäntönsä korjasi, niin että nyt suomalaiset raskaan liikenteen toimijat pystyvät edelleen myös Ruotsin läpi ajamaan — eli nämä asiat ovat ratkaistavissa, mikäli tahtoa riittää.

Edustaja Nauclér otti hyvin esille konkreettisen esimerkin, missä yhteistyössä voitaisiin edetä pohjoismaisen panttijärjestelmän osalta. Pohjoismaat ovat todella yhtenäistä markkina-aluetta. Jos seuraa vaikkapa Ruotsin mainostelevision lähetyksiä, niin voi todella huomata, että kahta viikkoa aiemmin joku mainoskampanja alkaa Ruotsissa ja kahta viikkoa myöhemmin aivan saman tuotteen markkinointi alkaa myöskin Suomessa. Eli olemme monien tuotteiden osalta täysin samaa markkina-aluetta, mutta sitten esimerkiksi näiden tuotteiden pakkausten osalta yhtenäistä panttijärjestelmää ei ole. Mielestäni, niin kuin aiemmatkin puhujat ovat tässä todenneet ja vaikkapa edustaja Sasi edellä, niissä asioissa, missä EU on kykenemätön toimimaan, Pohjoismaiden tulisi tehdä yhteistyötä tiiviimmin silloin, kun se on järkevää, ja olla edelläkävijöitä koko Euroopassa.

Arvoisa puhemies! Aivan tässä lopuksi yhdyn valiokunnan kannanottoon siitä, että Pohjoismaisten rajaesteiden poistaminen on oikeastaan enemmän tapetilla ja tärkeämpää kuin aikoihin. Otan tähän konkreettisena esimerkkinä kaivos-asiat. Pajalan ja Kolarin alueella sama kaivosyhtiö on aloittamassa kaivostoimintaa rajajoen molemmin puolin, ja sitä malmia louhivat ja jalostavat samat työntekijät, joten kun tällaisia mahdollisuuksia meille avautuu, on selvää, että rajaesteiden ei tule sitten olla esteenä, kun sitä aluetta kokonaisuutena kehitetään ja työpaikkoja tänne pohjoiseen tuodaan.

Kuten on aiemmissakin puheenvuoroissa todettu, huomio Euroopassa luonnonvarojen ja logistiikan osalta on kääntymässä tänne pohjoiseen. Näihin mahdollisuuksiin meidän tulee tarttua, ja näitten mahdollisuuksien hyödyntämisessä nimenomaan pohjoismaisella yhteistyöllä on keskeinen rooli.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kuuluvat Pohjoismaiden neuvostossa Vapaa Pohjola -ryhmään, joka pyrkii toiminnassaan madaltamaan ja poistamaan rajaesteitä. Vapaa Pohjola -ryhmään kuuluu meidän lisäksemme tanskalaisia — ei ruotsalaisia, ei norjalaisia eikä islantilaisia, vaan muodostamme ryhmän siis tanskalaisten kanssa.

Koska tämä meidän ryhmämme suhtautuu kriittisesti Euroopan unioniin, se näkee pohjoismaisen yhteistyön erittäin tärkeänä. Pohjoismaisen yhteistyön merkitys korostuu entisestään, kun Euroopan unionin demokratiavaje vuodesta toiseen vain kasvaa ja euron ongelmat vievät mehut oikeastaan koko kolhoosilta.

Pohjoismainen yhteistyö on tärkeää. Sitä ei heikennä se, että kaikki pohjoismaisen yhteistyön maat eivät kuulu Euroopan unioniin, eikä sitä heikennä se, että kaikilla ei ole euroa käytettävissä, eikä sitä heikennä se, että osa maista kuuluu Natoon ja osa ei kuulu. Meillä on silti yksi yhteinen ja oma identiteetti täällä Pohjolassa.

Pohjoismaisten rajaesteiden poistaminen on kansantaloudellisesti järkevää ja kannattavaa. Rajat ylittävä taloudellinen toiminta vahvistaa elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä ja ylläpitää raja-alueiden elinvoimaisuutta. Kymmenettuhannet ihmiset reissaavat päivittäin Pohjoismaasta toiseen esimerkiksi työn tai opiskelun vuoksi. Tällainen parantaa maiden välistä yhteistyötä entisestään ja lisää myös yhteenkuuluvuuden tunnetta. Meidän pitää kuitenkin pitää huoli siitä, että yksikään Pohjoismaitten rajojen yli matkustava työtätekevä ihminen ei tipahda hyvinvointivaltioiden turvaverkkojen ulkopuolelle sen takia, että sattuu — esimerkiksi silloin, jos vahinko sattuu — olemaan rajan väärällä puolella. Tämänkaltaiset esteet on saatava poistettua.

Mikäli me perustamme tällaisen rajaesteasiamiehen viran, meidän mielestämme olisi hyvä, että hänellä olisi selkeä mandaatti ja oikeasti aidosti mahdollisuus vaikuttaa. Jos virkamies on pelkästään huomautusten antaja, niin me näemme asian vähän siten, että se on vähän ylimääräinen kuluerä. Täytyy olla henkilö, joka pystyy oikeasti tarttumaan asioihin ja tuomaan selkeitä ehdotuksia eri maiden parlamentteihin siitä, miten mitäkin rajaesteitä pystyttäisiin madaltamaan ja poistamaan.

Sitten vielä sana, arvoisa puhemies, pohjoismaisista toimistoista ja virastoista. Pohjoismaisissa toimielimissä tulisi olla nykyistä enemmän maiden välistä tasa-arvoa. Jos rajaesteasiamiehen virka ja toimisto perustetaan, sinne tarvitaan tasa-arvoinen edustus myös Suomesta. Vastaavissa pohjoismaisissa laitoksissa suomalaiset ovat tällä hetkellä aika monesti aliedustettuina, ja meille Pohjoismaiden neuvoston jäsenille, ainakin minulle, tuottaa hieman vaikeutta se, että aika monet asiakirjat tulevat tanskan kielellä. Ruotsikin menisi, mutta tanskan kieli on vähän vaikea kieli. Eli myös tämänkaltaista yhteistyötä toivoisin entistä enemmän, jotta me voisimme tasavertaisesti työskennellä pohjoismaisissa elimissä ja tehdä töitä sen eteen, että rajaesteet saadaan poistettua.

Timo V. Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan muutama näkökulma näihin rajaesteisiin.

Ensinnäkin peruslähtökohta totta kai on se, että rajaesteet eivät kuulu pohjoismaiseen yhteistyöhön. Ne estävät, niin kuin täällä on monta kertaa varmaankin jo todettu, pohjoismaisen yhteistyön täysimääräisen toteutumisen eli työskentelyn, opiskelun ja kaupankäynnin Pohjoismaitten rajojen yli. Eli määrätietoinen työ näitten rajaesteitten poistamiseksi on todella tärkeää.

Tämä tärkeys korostuu muun muassa tuolla Pohjois-Suomessa osaavan työvoiman puutteen takia jatkossa hyvinkin voimakkaasti. Isot kaivoshankkeet ja energiahankkeet tuskin onnistuvat omalla, suomalaisella, työvoimalla, eli alueen työmarkkinat muuttuvat entistä rajattomammiksi. Tässä rajaestetyö tulee vahvasti tuolla pohjoisessa Suomessa korostumaan. Tähän muun muassa edustaja Autto ansiokkaasti puheenvuorossaan kiinnitti huomiota.

Mielenkiintoista on huomata toki se, että rajan yli toimivien kokemukset esteistä johtuvat usein tiedon puutteesta. Oikea tieto ja oikeat yhteyshenkilöt pystyvät ennalta auttamaan rajan yli toimijoita niin, ettei rajaesteistä tule ongelmia. Tässä tiedonkulussa erinomaisen hyvää työtä tekee Pohjoiskalotin rajaneuvontatoiminta, jonka tarkoituksena on tiedottaa ja auttaa kansalaisia ja organisaatioita rajat ylittävään toimintaan liittyvissä asioissa koko maan laajuisesti. Pohjoiskalotin rajaneuvonta toimii tällä hetkellä pääosin Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoituksella, joka on myöntänyt toiminnalle rahoitusta vuoden 2013 loppuun asti. Tuo rahoitus riittää yhden täysiaikaisen koordinaattorin työllistämiseen Torniossa ja osa-aikaisen työllistämiseen Skibotnissa. Jotta myös tämän toiminnan jatkuvuus saataisiin turvattua, tarvitaan tälle rajaneuvonnalle kansallista rahoitusta, ja tässä yhteydessä onkin syytä vaatia myös sitä, että hallitus huomioisi tämän rahoitustarpeen pysyvämpänä eikä vain projektiluonteisena rahoituksena, eli tuota kansallista rahoitusta tälle toiminnalle tarvitaan.

Sitten ihan lyhyesti vielä loppuun asia, johon täällä jo useammassa puheenvuorossa on kiinnitetty huomiota, eli tämä ennen kaikkea Suomen ja Ruotsin eläkkeitten kaksoisverotus. Täällä ministeri mainitsi, että tämä ongelma olisi poistunut vuoden 2009 lainmuutosten myötä, mutta esimerkiksi edustaja Mäkisalo-Ropponen täällä omassa puheenvuorossaan erinomaisen hyvin totesi, että näitä ongelmia edelleen on olemassa näissä aiemmin myönnetyissä vanhuuseläkkeissä ja myös varhais- ja työkyvyttömyyseläkkeitten yhteensovittamisessa. Eli ongelmia on todella paljon, ja on toivottavaa, että näistä ongelmista päästäisiin eroon, eli tähän asiaan on edelleen kiinnitettävä vahvaa huomiota.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Vielä tuosta niin sanotusta eläkkeitten kaksoisverotuksesta.

Vuoden 2009 muutoksessahan käytäntöjä yhdenmukaistettiin, mutta samalla lähes kaikkia eläkkeensaajaryhmiä koskien verotus kiristyi: yhdenmukaistettiin mutta samalla kiristettiin.

Itse olen miettinyt, kun monet ongelmat liittyvät tähän työsuhteeseen ja tiedän sen, että yksi Euroopan unionin perusasioista on työvoiman vapaa liikkuvuus, ja tietäen myöskin sen, että käytännössä yli rajan ulottuvia työssäkäyntialueita on niin Suomen ja Ruotsin rajalla kuin Suomessa ja Norjassakin, voitaisiinko tämmöiseen yhteiseen työssäkäyntialueen määrittelyyn liittyen kohdella näitä työntekijöitä eri tavalla kuin muita EU-maista tulevia työntekijöitä syyllistymättä siihen, että rikottaisiin esimerkiksi yhdenvertaisuusdirektiiviä.

Voidaan miettiä sitä, että onhan Suomessakin työttömyysturvalain perusteella annettu alue- ja työmatka-aikarajoitukset, mikä katsotaan työssäkäyntialueeksi, ja toisaalta esimerkiksi Metallin komennusmiehille on verottaja luonut oman säädöstönsä, minkä mukaan sitten veroetua saa tai ei saa.

Tähän liittyy tämä neljän kuukauden työssäoloehto, mikä sekään ei ole ongelmaton sen takia, että tuossa lueteltiin niitä, jotka joutuvat ongelmiin sen takia, että se ehto ei täyty, mutta esimerkiksi Helsinkiin, pääkaupunkiseudulle tuosta Suomenlahden yli on tullut paljon rakennustyövoimaa, ja jos nämä henkilöt ovat voineet osoittaa, että heillä on ollut neljä kuukautta työsuhde voimassa täällä, he ovat heti päässeet täyden suomalaisen sosiaaliturvan piiriin, ja kuitenkin mitä tulee niihin työsuhteen ehtoihin — ei välttämättä ole aina maksettu veroa mihinkään maahan tai osa on jäänyt kokonaan kuitenkin maksamatta — niin ei ole oikein hyvä asetelma se, että veropohjaa rapautetaan, kierretään veroja mutta etuudet nostetaan täysimääräisinä.