Sirkka-Liisa Anttila /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olemme käsittelemässä hallituksen esitystä, jolla toteutetaan Suomessa Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan uudistus, josta maatalousministerineuvosto sopi kesäkuussa 2003. Päälinja tässä uudistuksessa on irrottaa tuotannon yhteys tuista.

Nyt käsittelyssä oleva uudistus on EU-jäsenyyden jälkeen toiseksi suurin ja mittavin maatalouspolitiikan uudistus. Tämä uusien suorien tukien järjestelmän luominen tuli välttämättömäksi EU:n Wto-neuvotteluihin valmistautumisen vuoksi. Uusi tuotannosta irrotettu cap-tilatuki sisältää pääosan EU:n kokonaan rahoittamista tuista. Jäsenvaltiolla on oikeus jättää osa tuista edelleen tuotantoon sidotuiksi. Tilatuen saamiseksi riittää tukikelpoisen pellon hallinta ja niin sanottujen täydentävien ehtojen noudattaminen. Tilatukijärjestelmään kuuluvista tuista muodostetaan tukioikeuksia.

Valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota siihen, että uuden tilatukijärjestelmän päälinjoista on säädetty neuvoston ja komission asetuksilla, jotka ovat sellaisenaan jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä. Valtion ja tuottajajärjestö MTK:n kanssa on yhdessä 1.3.2005 sovittu tämän tilatukiuudistuksen kansallisen ratkaisun sisällöstä, jonka keskeisinä osina ovat maidon ja naudanlihan tuotantoedellytyksiä turvaavat tilakohtaiset lisäosat sekä naudanliha-alan tuotantoon sidotut tuet. Ehdotuksen mukaan tilatukijärjestelmä toteutetaan yhdistelmämallin pohjalta vuoden 2006 alusta alkaen. Yhdistelmämalliin perustuvan tilatukijärjestelmän on arvioitu vastaavan parhaiten tavoitteeseen, jonka mukaan tilatukijärjestelmä kokonaisuudessaan kohdistuu eri alueilla eri tuotantosuuntiin mahdollisimman tasapuolisesti. Nimittäin pelkkä tasatukimalli olisi kotieläintiloille epäoikeudenmukainen, osin jopa kohtuuton tulojen pudotessa voimakkaasti.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa tilatukijärjestelmää alueellisella tasolla. Nämä alueet tulee määritellä objektiivisten perusteiden mukaisesti. Suomessa käytettävät alueet määritellään valtioneuvoston asetuksella. Aluejakona on tarkoitus käyttää nykyisiä peltokasvien viitesatoalueita, jotka ovat A, B—C1 ja C2—C4. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan pitänyt tarpeellisena, että lakiehdotukseen lisätään säännökset joko kauppa-alueista tai ainakin niiden muodostamisen yhteisistä perusteista, jotta lakiehdotus voidaan näiltä osin käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Valiokunta ehdottaakin tältä osin lisäyksiä.

Tuotantosidonnaisina tukina maksetaan pääosa nykyisistä sonnipalkkioista, 50 prosenttia uuhipalkkioista ja niiden lisäpalkkioista, 60 prosenttia tärkkelysperunan EU-tuesta sekä 100 prosenttia timotein siementuotannon EU-tuesta. Lisäksi tilatukiasetuksen artiklan 69 mukaisena tukena on tarkoitus maksaa tuotantosidonnaista tukea emolehmille, raskaille sonneille sekä mahdollisesti myös teurashiehoille. Peltokasveista tätä tukea pyritään maksamaan ensisijaisesti öljykasveille ja rukiille. Artiklan 69 mukaisesti tuen käyttö edellyttää joko ympäristöön tai laatuun ja markkinoihin liittyviä perusteita ja se vaatii komission hyväksynnän.

Tilakohtaisten lisäosien ehdotetaan säilyvän vuoden 2006 tasolla vuoteen 2010 saakka. Vuosina 2011—2013 lisäosien suuruus olisi 70 prosenttia, ja vuonna 2014 ja 2015 niiden suuruus olisi 35 prosenttia alkuperäisestä tasosta. Vuodesta 2016 alkaen lisäosia ei siis enää maksettaisi. Tilakohtaisen lisäosien alenemaa vastaavasti alueellista tasatukiosaa korotetaan. Siirtymävaiheen jälkeen tilatukijärjestelmää sovellettaisiin alueellisen tasatukimallin pohjalta, missä tukialueen kaikkien tukikelpoisten hehtaarien tukioikeuksien arvo olisi saman suuruinen. Tilatuen yhdistelmämalli antaa siis 10 vuoden siirtymäajan kotieläintiloille sopeutua EU:n tilatukijärjestelmään. Näistä tukimuodoista ehdotetaan lakiehdotuksen 3 §:n 5 momentin perusteella säädettäväksi valtioneuvoston asetuksella.

Valiokunta on arvioinut asiantuntijakuulemisen kautta tilatukijärjestelmän vaikutuksia eri tuotantoalueilla. Vaikka uudistuksen keskimääräiset muutokset jäävät suhteellisen vähäisiksi, kohdentuu uudistus tilatasolla yksittäisille tiloille varsin eri tavoin riippuen muun muassa tilan pellonkäytöstä sekä kokonaispeltoalan ja eläinmäärän välisestä suhteesta. Tästä asiasta valiokunta onkin laatinut ensimmäisen lausuman.

Valiokunta korostaa sitä, että maamme maatalous muodostaa elintarviketaloutemme perustan. Maataloudessa, elintarviketeollisuudessa ja näille panoksia tuottavilla aloilla syntyvien tulojen käyttö laajentaa taloudelliset kytkennät kansantalouden muille aloille. Siten maataloudessa tapahtuvan tuotannon muutoksen vaikutukset tuntuvat koko kansantaloudessa. Pelkästään elintarvikkeita jalostavan teollisuuden osuus elintarvikeketjun työvoimasta on vajaa 40 000 henkilöä ja koko ketjussa lähes 400 000 henkilöä. Siksi kotimaisen raaka-aineen saatavuus on välttämätöntä maamme elintarviketeollisuudelle. Valiokunta onkin laatinut elintarvikeomavaraisuuden ja teollisuuden kotimaisen raaka-aineen saannin turvaamisesta toisen lausumaehdotuksen.

Edelleen valiokunta pitää tärkeänä, että tukijärjestelmän täytäntöönpanossa hallinto noudattaa niin laajalti kuin mahdollista joustavuuden periaatteita, mikä omalta osaltaan edesauttaa elintarviketeollisuuden kotimaisen raaka-ainehuollon jatkumista tasaisena ja tukee koko ketjun kilpailukykyä.

Valiokunnassa keskustelimme uudistukseen liittyvistä soveltamisongelmista. Pidämme tärkeänä sitä, että uudistusta täytäntöön pantaessa tuotannosta irrotettuun tukeen liittyvät haitat voidaan mahdollisimman kattavasti estää. Muun muassa tukien pääomittumisella maan hintaan on erityisen haitallisia vaikutuksia kokonaan pellosta riippuvaiselle tuotannolle. Jo nyt maan hinta on noussut aivan liian korkealle sen tuottoarvoon verrattuna, ja tämä uudistus pahentaa tilannetta.

Arvoisa puhemies! Seuraavana muutama sana tukien maksamisesta. Siis uudistus tulee voimaan ensi vuoden alusta, ja tukijärjestelmän mukaisten tukien maksaminen vuoden 2006 tuotannolle voi hyvinkin suurelta osalta tiloja siirtyä seuraavan vuoden puolelle. Sen vuoksi on nyt ollut esillä kysymys mahdollisen ennakon käytöstä. Ennakko voitaisiin maksaa sen jälkeen, kun tilavalvonnat on suoritettu, tai ennakko voitaisiin maksaa viljelijän antamien vakuuksien perusteella.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ennakkomaksujärjestelmä on hyvin byrokraattinen ja kankea eikä se välttämättä nopeuttaisi tukien maksua. Ennakkomaksujärjestelmä lisäisi huomattavasti myöskin byrokratiaa, eivätkä viljelijät todennäköisesti haluaisi antaa tukioikeuksista vakuuksia. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että tukien maksatuksen viivästymisen varalta huolehditaan viljelijöiden maksuvalmiuden turvaamisesta myös muulla tavoin kuin ennakkomaksumenettelyä käyttäen.

Osana maatalouspolitiikan uudistusta on niin sanottu modulaatio, jolla viljelijöille maksettavia suoria tukia leikataan ja siirretään maaseudun kehittämisvaroihin. Valtiovarainvaliokunta on omassa lausunnossaan katsonut, että modulaatiolla maaseudun kehittämisvaroihin leikattujen rahojen tulee olla käytettävissä kaikkiin maaseutuasetuksen mukaisiin toimiin ja palautettavat varat on kohdennettava niille tiloille, joilta leikkaukset on tehty.

Uudistuksen valmistelussa eräänä keskeisenä tavoitteena oli tukijärjestelmän yksinkertaistaminen. Näinhän sitä perusteltiin. Lopputuloksena nyt kuitenkin on tukijärjestelmä, jonka kokonaisuus on vaikeasti hahmoteltavissa ja säännöstö varsin vaikeasti tulkittavissa. Teimme nimittäin valiokunnassa poikkeuksellisen kovan työn avataksemme itsellemme uudistuksen tilatason vaikutuksia. Valtiovarainvaliokunnan lausunnosta käy ilmi, että järjestelmän toimeenpano edellyttää te-keskusten maaseutuosastolla vuositasolla yhteensä 45 henkilötyövuoden lisäystä vuosina 2005—2007 ja 40 henkilötyövuoden lisäystä vuodesta 2008 lähtien. Tästä jatkuvasta byrokratian kasvusta johtuen valiokunnan mietintöön liittyy asiasta lausunto. Nimittäin Suomen kannanotoissa EU-päätöksenteossa tulee keskeisenä tavoitteena olla maataloushallinnon byrokratian karsiminen ja tilatukijärjestelmän toimeenpanon edellyttämät organisaatio- ja henkilöstökustannukset tulee rahoittaa siten, etteivät kustannukset rasita maataloustuottajille kohdennettavia tukivaroja.

Tukioikeuksien vahvistaminen ja niiden siirrot: Tukioikeus vahvistetaan ensimmäisenä toimeenpanovuotena ilmoitettujen, viljelijän hallinnassa olevien tukikelpoisten hehtaarien mukaan. Tukioikeuksien arvo muodostuu tasatukiosasta ja tilakohtaisesta lisäosasta. Tukioikeudet muodostetaan aina niin sanotulle aktiiviviljelijälle, joka myöskin voi olla vuokraviljelijä. EY-asetuksen mukaisesta toiminnasta olisi aiheutumassa Suomen maataloudelle erittäin suuria häiriöitä pellon vuokramarkkinoilla, kun vuokrasopimuksen päättyessä tukioikeudet jäisivätkin vuokralaiselle, jos asiasta ei ole voitu sopia vuokranantajan ja vuokralaisen kesken. Toisena ongelmana on tuen verokohtelu.

Vuokramarkkinoiden häiriöttömän toiminnan takaamiseksi on tärkeää, että vuokraviljelijälle vahvistettu tukioikeus voidaan siirtää vuokraviljelijältä maanomistajalle osapuolten keskinäisellä sopimuksella. Pohjoismaiseen oikeuskäsitykseen vedoten valiokunta katsookin, että vuokralaisen tulee palauttaa cap-tilatukioikeudet vuokranantajalle vuokrasopimuksen päättyessä. Tuottajajärjestöt ovatkin valmistelleet sopimusmallin cap-tilatukioikeuksien palauttamisesta vuokranantajalle ja niihin liittyvien mahdollisten lisäosien korvaamisesta pellon vuokraajalle.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan Tanskassa vastaavaa sopimusjärjestelmää on noudatettu lähes 100-prosenttisesti. Jotta tilatuen luovutuksesta ei tule veroseuraamuksia, lakiin on ehdotettu otettavaksi lahjaverotukseen liittyvä säännös, 10 §:n 5 momentti: "Viljelijän luovuttaessa vastikkeetta maanomistajalle tukioikeuden, joka hänelle on vahvistettu vuokralle otetun tukikelpoisen maatalousmaan perusteella, luovutusta ei ehdotetun säännöksen mukaan pidetä perintö- ja lahjaverolaissa - - tarkoitettuna lahjana silloinkaan, kun luovutus täyttäisi lahjan tunnusmerkistön."

Perustuslakivaliokunta on tehnyt mielestäni erinomaista työtä. Valiokunnan lausunnossa katsotaan, että vuokranantajan näkökulmasta ongelmalliseksi muodostuu tilanne, jossa maanvuokrasopimusta ei vuokrakauden päätyttyä jatketa eikä sopimusta tukioikeuden siirtämisestä tehdä. Joissakin tapauksissa vuokranantaja voi ryhtyä itse aktiiviviljelijäksi ja hakea tukioikeutta lakiehdotuksen 5 §:ssä tarkoitetusta kansallisesta varannosta. Mahdollisuus myöntää tukioikeus kansallisesta varannosta riippuu varannon koosta ja sieltä annettavien tukioikeuksien tarkemmista myöntämisedellytyksistä. Niinpä perustuslakivaliokunta on todennut, että sääntely voi edellä esitetyn perusteella yksittäistapauksessa johtaa vuokranantajan oikeusaseman merkittäväänkin heikentymiseen vuokrasopimusta tehtäessä valinnaisiin olosuhteisiin verrattuna. Sen vuoksi valiokunta on pitänyt valtiosääntöoikeudellisista syistä tärkeänä, että tilatukijärjestelmän toimeenpanosta johtuvat vaikutukset ennen käsiteltävänä olevan lain voimaantuloa tehdyn maanvuokrasopimuksen vuokranantajaosapuolen oikeusasemaan otetaan siirtymäjärjestelyissä huomioon.

Niinpä tämän perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 20 §:ään tehtäväksi asiaa koskevan lisäyksen: "Maatalousmaata ennen lain voimaantuloa tehdyn maanvuokrasopimuksen perusteella hallinnassaan pitävälle viljelijälle tämän lain mukaan myönnetty - - tukioikeus siirtyy vuokranantajalle vuokrakauden päättyessä, jollei vuokrasuhdetta jatketa taikka vuokralaisen ja vuokranantajan välillä ole muuta sovittu tai sovita eikä vuokranantaja itsestään riippumattomasta syystä saa tukioikeutta kansallisesta varannosta."

Toinen ongelma, johon haimme valiokunnassa ratkaisun, on tilakohtainen lisäosa, niin sanottu top-up. Lisäosa jakaantuu aina tasan kaikille ensimmäisenä toimeenpanovuotena vahvistettaville tukioikeuksille, pois lukien kesanto-oikeusalat. Maanomistaja ja vuokralainen voivat näissäkin tilanteissa toki tehdä keskenään yksityisoikeudellisen sopimuksen, jossa voidaan sopia myös korvauksesta, jonka maanomistaja maksaa vuokralaiselle, jos tukioikeuksiin liittyy tilakohtaista lisäosaa, jonka vuokralainen menettää tukioikeuksien siirtyessä maanomistajalle. Tilakohtaiset lisäosat eivät aiheuta vuokraviljelijälle tilakohtaisen tuen menetyksiä, jos maanomistaja ja vuokralainen jatkavat pellon vuokrasopimusta vuoteen 2016 asti, jolloin nämä tilakohtaiset lisäosat poistuvat kokonaan. Jos taas vuokrasuhdetta ei jatketa tai jos vuokralainen tai vuokranantaja eivät voi sopia tukioikeuksien siirrosta, myös lisäosallinen tukioikeus siirtyy edellä todetun mukaisesti vuokranantajalle. Niinpä valiokunta ehdottaa tarvittavat säädökset lisättäväksi lakiesitykseen.

Valiokunta on selvittänyt perusteellisesti tukioikeuksien myöntämisen perusteet kansallisesta varannosta ja laatinut niihin hyvin yksityiskohtaiset kohdat, jotka näkyvät valiokunnan mietinnöstä. Niihin en mene sen tarkemmin.

Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että tukioikeuksien myöntämismahdollisuuksiin vaikuttaa merkittävästi se, kuinka paljon tukioikeuksia tulee jatkossa siirtymään kansalliseen varantoon käyttämättömyyden takia. Nimittäin kolmen vuoden kuluttua siitä, jos tukioikeuksia ei ole käytetty, ne siirtyvät automaattisesti kansalliseen varantoon.

Asiantuntijakuulemisessa selvitimme, että Suomessa ei ole tarkoitus ottaa käyttöön satunnaisten voittojen leikkausta, koska tämä leikkaus koetaan hallinnollisesti raskaaksi toteuttaa eikä sitä voitaisi kohdentaa tasapuolisesti kaikkiin tuotantoa vähentäneisiin viljelijöihin.

Arvoisa puhemies! Muutama sana vielä luomusta ja puutarhatuotannosta.

Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kesannointivelvoitteesta ei vapauteta maatiloja, joiden maataloustuotantoa ei kokonaisuudessaan hoideta maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta säädettyjen velvoitteiden mukaisesti. Tämän vuoksi sellaiset maatilat, joiden peltoviljelyä toteutetaan luonnonmukaisesti mutta kotieläinkasvatus onkin tavanomaisen tavan mukaista, ei voidakaan vapauttaa kesannointivelvoitteesta. Siksi valiokunta pitää tärkeänä, että nykyinen käytäntö, jossa luomutilat voivat korjata niittäen nurmirehusadon velvoitekesantoalalta, jatkuu tilatukijärjestelmän käyttöönoton jälkeen.

Luomutilojen viherlannoitusala on viljelykierron olennainen osa, jossa palkokasveilla sidotaan ilmakehän typpeä ja maaperän kivennäisaineita kasvimassaan, joka maasta hajotessaan vapauttaa ravinteet tulevien vuosien viljelykasvien käyttöön. Tämän vuoksi valiokunta katsoo, että luomutilojen viherlannoitusalaa ei tule rinnastaa viljelemättömiin alueisiin vaan viherlannoitus tulee katsoa nurmen käyttömuodoksi, josta voidaan maksaa luonnonhaittakorvaus kahtena peräkkäisenä vuotena ja siten edistää myös tukijärjestelmällä tarkoituksenmukaisten ja maaperän rakennetta ja viljavuutta parantavien viljelykiertojen käytäntöä.

Lisäksi valiokunta korostaa sitä, että bioenergian tuotannon tavoite ympäristön tilaa edistävänä tuotantona on yhdensuuntainen luomutuotannon tavoitteiden kanssa. Siten monivuotisten energiakasvien viljelyn luomutiloilla tulee olla mahdollista. Valiokunta on laatinut lausuman ruokohelven ja muiden monivuotisten kasvien energiaviljelyn saattamiseksi tukikelpoiseksi tuotantomuodoksi luonnonmukaisen tuotannon yhteydessä tavanomaisella viljelymenetelmällä.

Tilatuen toimeenpanon yhteydessä tarkastellaan tukijärjestelmiä kokonaisuutena, myöskin kansalliset tuet huomioon ottaen. Puutarhatuotannon sekä perunantuotannon osalta tukikokonaisuutta tarkasteltaessa on otettava huomioon alan kilpailukyky suhteessa muihin kilpailijamaihin. Useissa kilpailijamaissa vihannesten- sekä perunantuottajat ovat jo saaneet tilatuen käyttöönsä entisten tukien lisäksi. Jotta puutarhakasvien ja perunan tuotannon kilpailuasema ei Suomessa heikentyisi, pitää valiokunta tärkeänä, ettei kansallisia tukia tilatuen vuoksi alenneta.

Puutarhakasvien ja perunan viljelyn osalta käyttöön otetaan niin sanottu tarralappujen maa- ja aluekohtainen kiintiö. Kyseisten kasvien osalta tukioikeudet määräytyvät vuoden 2003 viljelyalan mukaan. Valiokunnan mielestä soveltuvin osin tarralappujen jaossa tulee etusijalle asettaa ne viljelijät, jotka ovat investoineet esimerkiksi nykyaikaisiin varastotiloihin ja lisänneet tilojensa tuotantopinta-alaa sen mukaisesti. Puutarhatuotannon ja perunantuotannon markkinoiden toimivuuden kannalta on tärkeää, että tilatuen toimeenpano ei aiheuta viljelyalan hallitsematonta kasvua ja siitä johtuvia markkinahäiriöitä.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi muutama sana tukioikeuksista ja panttauksesta. Valiokunta pitää nimittäin välttämättömänä, että tukioikeuksien panttaamiseen liittyvät oikeudelliset kysymykset selvitetään tarpeellisen lainsäädännön luomiseksi. Maaseutuelinkeinorekisterin tiedot ovat pääsääntöisesti salassa pidettäviä ja niiden käsittelyyn osallistuvat ovat vaitiolovelvollisia. Valiokunnalle toimitetussa selvityksessä on todettu, että maaseutuelinkeinorekisterin uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka tehtävänä on muun muassa saattaa laki vastaamaan perustuslain, julkisuuslain ja henkilötietolain vaatimuksia.

Hallituksen esityksen perusteluissa ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää hallituksen esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä mietinnössä esitettävin muutosehdotuksin. Koska valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen hyväksymistä hallituksen esityksen pohjalta, valiokunta ehdottaa lakialoitteen hylkäämistä.

Valiokunnan mietintöön on jätetty kaksi vastalausetta, ja mietinnössä on kuusi pontta, jotka löytyvät mietinnöstä, en lähde niitä lukemaan.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja kävi siinä määrin perusteellisesti läpi tämän mietinnön, että enpä näihin yksityiskohtiin niitä kerraten juurikaan puutu. Ihan muutamia yleisiä näkökohtia näistä asioista:

Ensinnäkin itse siitä asiasta, että tuet irrotetaan tuotannosta. Minulla on itselläni sellainen vaikutelma ollut jo pitkään, että tähän suuntaan ollaan menossa, ja siihen on olemassa hyvin monta syytä.

Yksi on se, että jos on olemassa niin laaja integraatioalue kuin Euroopan yhteisöt on, niin siellä väkisellä ajaudutaan yhteisessä maatalouspolitiikassa tilanteeseen, jossa näistä yhteisistä varoista maksettavat tuet jollakin tavalla joudutaan rakentamaan tältä pohjalta, joka nyt on tämän Euroopan yhteisöjen yhteisen maatalouspolitiikan tämänhetkinen kehitysvaihe.

Toinen syy, mikä tähän vaikuttaa laajenevassa Euroopan unionissa, on se, että energiapolitiikassa ollaan tulossa aivan uuteen tilanteeseen, perustavaa laatua olevalla tavalla uuteen tilanteeseen, jossa joudutaan hyvin tarkkaan katsomaan se, että maataloudessa tuotanto on energiapositiivista. Siis toisin sanoen siinä hyvin tarkkaan katsotaan, että tehoviljelyn ylilyönteihin ei ole energiapohjalta, ei taloudelliselta pohjalta eikä ympäristöpohjalta edellytyksiä.

Ja kolmas syy on se, minkä valiokuntamme kunnianarvoisa puheenjohtaja totesi, olivat uusliberalistisessa maailmassa Wto-neuvottelut ja niitten mukainen vientituista luopumispyrkimys. Siis toisin sanoen nämä kaikki kolme asiaa ovat olleet vaikuttamassa taustalla siihen, että nyt ollaan tässä tilanteessa.

Suomen asema tässä konstellaatiossa on hyvin mielenkiintoinen sen takia, että samalla kun olemme Euroopan yhteisöjen pohjoisin maatalousvaltio, olemme koko maapallon pohjoisin maatalousvaltio, joka on pitkänomainen rakenteeltaan ja eurooppalaisittain pinta-alaltaan suurehko valtio niin, että meillä on pakko ottaa luonnonmaantieteelliset seikat huomioon. Tässä suhteessahan kehitys on ollut mielenkiintoinen. Tässä salissa pitkän prosessin jälkeen yksimielisesti asetettiin tavoitteeksi ennen EU-jäsenyyttä, että luonnonmaantieteelliset seikat otetaan huomioon EU:n maatalouspolitiikkaan vaikutettaessa. Se oli loppujen lopuksi ihan yksimielinen näkemys täällä. Sitten kun maa- ja metsätalousministeriksi tuli paikallakin nyt oleva Jari Koskinen, nämä periaatteet unohdettiin hänen ministerikaudekseen. Ne on nyt sitten tämän hallituksen toimesta vähän niin kuin jälkijättöisesti mutta kuitenkin kaivettu esiin. Hyvä on näin, sen takia, että jotakin pitää olla sellaista, joka osoittaa sen, miksi kaikissa olosuhteissa pitää noudattaa niitä Eurooppa-neuvoston päätöksiä, joittenka mukaan maataloutta pitää voida harjoittaa niillä alueilla, joilla sitä perinteisesti Euroopan yhteisöissä on harjoitettu.

Vaikka kuinka monta kertaa tässä salissa ja valiokunnassa on vaadittu sitä, että maatalousbyrokratiaa pitää vähentää, järjestelmiä pitää yksinkertaistaa ja tehdä tähän suuntaan kaikki mahdollinen voitavissa oleva. Jos, arvoisa puhemies, nyt arvioidaan, mitä nyt ollaan tekemässä, niin näillä kahdella, tällä pyrkimyksellä ja tällä arkitodellisuudella ei ole kyllä yhtään mitään tekemistä toistensa kanssa. Tässähän maatalousjaosto valtiovaroista on joutunut sitten laskeskelemaan, mitenkä tästä hommasta selvitään ja kuinka monta kymmentä uutta virkamiestä joudutaan siirtymäkauden ajaksi palkkaamaan, ja valiokuntamme joutui kantamaan huolta siitä, mistä tämä varallisuus otetaan, ja totesi, että ei sitä nyt ainakaan oteta viljelijän kukkarosta, niistä tukirahoista, jotka näihin tukiin on käytettävissä.

Joka tapauksessa tämä nyt on ylimenokauden juttu. Mutta miksi sitten näin tehtiin, sen syy on hyvin yksinkertainen. Ja se on se, että jos ei olisi tehty näin monimutkaista järjestelyä ja Suomen olosuhteisiin siirtymäkauden ajaksi räätälöityjä ratkaisuja cap-tukien osalta, niin se olisi merkinnyt kotieläintaloudelle jopa eräillä alueilla kuoliniskua suhtkoht lyhyessä ajassa. Elikkä toisin sanoen kaikki olisi mennyt viljan viljelijöitten klaariin se vähä, mikä jaettavaa olisi ollut, ja sitä ei suomalainen elintarviketeollisuus ja meidän elintarvikeomavaraisuutemme olisi kestänyt. Elikkä tämä nyt on ollut vaan pakko kestää, ja tämä on ollut pakko hyväksyä näistä arkipäiväpoliittisista lähtökohdista lähtien.

Sitten tähän hallituksen esitykseen sisältyi aivan uskomaton juttu, 25 asetuksenantovaltuutta. Sehän merkitsee käytännössä sitä, että hallitus pidätti maa- ja metsätalousministeriölle riippumatta siitä, kuka sitä kulloinkin päällikkövirastona johtaa, valtavan määrän turhaa valtaa. Siis maailma on täynnä potentiaalista valtaa, mutta sitä ei kaikkea pidä ottaa itselleen haltuunsa. Ja oli suorastaan liikuttavaa tämän mietinnön laatimisen aikaan, että ministeriöstä huomauteltiin, että nyt meinataan puuttua meidän valtaamme.

Arvoisa puhemies! Tämä on tyhmää. Yksinkertaisesti tyhmää, kerta kaikkiaan. Ja sitten kun siellä oli vielä sellaisia asioita, joissa se valta otetaan itselle, vaikka ei edes perustuslakivaliokunnan puolelta ollut siinä mitään järkeä, elikkä kysymys on näistä kauppa-alueista. Tähän kiinnitettiin valiokunnassa huomiota ja todettiin, että ei tästä tule mitään, ja käytiin debattia ministeriön virkamiesten kanssa. No, perustuslakivaliokunta pani sitten järjestykseen ministeriön, meidät ja kaikki muutkin, ja tämä asia hoitaantuu nyt. Mutta joka tapauksessa, kun ministeri tuli itse paikalle, niin ihan vaan jatkossa ajatellen sitä aikaa, kun johdatte ministeriötä, niin sanokaa nyt jotakin rakentavaa tästä asiasta, sen takia, että ei pidä kahmia eikä olla niin kauhean perso sille vallalle, mitä maailmassa on olemassa. Tämä olisi ihan hyvä oppia vihdoinkin. Mutta siihen on nyt sitten kuitenkin niillä rajoituksilla sopeuduttu, mitkä tuosta mietinnöstä löytyy.

Edelleen se, mikä on äärimmäisen kiusallista koko tässä maataloushommassa ja mikä on ollut nähtävissä jo vuodesta 94 lähtien, on se, että on kaikenlaisia oikeuksia, ja kun on oikeuksia, joittenka takana on rahaa, niin siinä tapahtuu näitten oikeuksien kapitalisoituminen elikkä pääomittuminen. Silloin voidaan kysyä, kenenkä hyväksi se oikein loppujen lopuksi toimii. Jos se ei mitään muuta, niin ainakin sen elinkeinonharjoittaminen tulee entistä arvokkaammaksi ja sukupolvenvaihdos tulee entistä vaikeammaksi. Elikkä sillä tavalla tässä on jotakin rakenteellisesti perustavaa laatua olevasti mätää.

Mutta kaikesta huolimatta tästä on selviydytty. Tämähän oli pakkotilanne, täytäntöönpanolaista on kysymys, ja olen sitä mieltä, että siitä nyt on selvitty ilman suurempia kolhuja. Sen sijaan minun on ollut äärimmäisen vaikeata ymmärtää, että kansallinen kokoomus esitti tämän asian hylkäämistä mutta on sitä mieltä, että EU:sta ei pidä erota. Minä olen sitä mieltä, että voitaisiinkin erota aivan hyvin. Ei kyllä itku pääse, kun lähdetään lätkimään. Mutta kansallinen kokoomus hoitanee tämän seurausvaikutukset myöskin. Salolainen allekirjoitti aikoinaan sopimuksen, ja Katainen kirjoittaa seuraavan sopimuksen, jolla erotaan siitä, ja siinä kaikki. Samalla sitten tässä ylimenokaudella, ennen kuin päästään irti, siinä jää turpeenpuskijoilta tuet saamatta eräiltä osin, ja siinä kaikki. Ed. Hemmilä ja kumppanit, onneksi olkoon!

Ed. Kauppilalle vasemmistoliitosta: Olette tehnyt eduskunnan historiaa. Vastalauseissa esitätte sekä hyväksymistä että hylkäämistä. Siihen ei ole kukaan aikaisemmin pystynyt.

Jari  Koskinen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En kyllä ihan ymmärtänyt, mitä ed. Pulliainen tarkoitti sillä, että luonnonmaantiede olisi hylätty sinä lyhyenä aikana, kun minä toimin ministerinä. Jos ajatellaan niitä ratkaisuja, mitä silloin tehtiin, elikkä pohjustettiin vaikka 141-neuvotteluja tai EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamista, jonka kaikki asiakirjat toimitettiin tänne eduskuntaan, kaikkiin niihin eduskunta vastasi yksimielisesti, ja näin otettiin huomioon ne näkemykset, mitä oli. Ehkä minä olen unohtanut jotain tai voi olla, että en saanut ihan kiinni ed. Pulliaisen lennokkaasta ajatuksenjuoksusta.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä autan ex-ministeriä muistamaan. Mehän kävimme Limingan pelloista täällä keskustelun, jossa te kerroitte hehtaarisatoja ja niiden perusteella kerroitte, miksi luonnonmaantieteellisistä seikoista pitää luopua.

Matti  Kauppila  /vas:

Arvoisa puhemies! Aluksi tähän historialliseen tekoon voin sanoa sen, että katsotaan nyt tässä matkan varrella, onko se semmoinen kuin miltä se näyttää nyt. Mutta sanoisin näin, että valiokunnassa myöskin pitäisi näitä asioita sen verran katsoa, että minä annoin väärän paperin. Siihen tilanteeseen nähden, mikä meillä siellä lopuksi oli, kun näitä vatvottiin, minulta meni eteenpäin väärä paperi, ja jos siinä on jotakin ikään kuin lainvastaista, niin sitten valiokuntatoimiston pitäisi se tarkastaa.

Suomalaisilla maatiloilla siirrytään ensi vuonna uudenlaiseen tilatukijärjestelmään. Kun aikaisemmin on maatalouden elinvoimaa tuettu hintatuella, nyt tilalle tulee osittain suora tuki. Suoran tuen vaikutukset eivät kuitenkaan tule olemaan tasapuolisia. Maatalouspolitiikkamme tavoitteet ovat hyvin ristiriitaiset. Hallituksen esityksessä tukijärjestelmä on rakennettu niin, että tukien kokonaismuutokset tiloilla ovat mahdollisimman pienet. Tavoitteena on vallitsevan tilanteen säilyttäminen, ei muutoksen aikaansaaminen maataloudessa.

Cap-reformin päätavoite on maatalouden kilpailukyvyn vahvistaminen niin sisä- kuin ulkomaan markkinoilla. Hallituksen esityksestä saa sen kuvan, että Suomen tavoitteet eroavat muun Euroopan tavoitteista. Merkittävää on se linjaus cap-reformissa, jossa tuet irrotetaan selkeästi tuotannosta pitkällä tähtäyksellä. Siirtyminen hintatuesta suoraan pinta-alatukeen on varmastikin järkevä ratkaisu. Sen seurauksena pitäisi ruuan hinnan laskea, maatalouden kalliin ylituotannon, vientituen ja vaikeiden ympäristöongelmien vähentyä merkittävästi. Maatalouden ja elintarviketeollisuuden kilpailukyvyn pitää kohentua muulla tavalla kuin lisää rahaa kähmimällä. Kansainväliset ongelmat paranevat markkinavääristymien vähentyessä. Tuottajat hyötyvät, kun tulo on vakaampaa ja tuotantopäätöksetkin vapaampia. Täten politiikan tavoite ja vaikutukset näyttävät yleisellä tasolla olevan hyvät ja hyväksyttävät.

Tukiuudistuksen vakaasta tavoitteesta huolimatta eroja ja eriarvoisuutta syntyy. Siitä huolimatta tiedossa on jo paljon uuden tukijärjestelmän väliinputoajia, jotka ovat jäämässä vaille tukioikeuksia. Uusi tukijärjestelmä mahdollistanee keinottelun tukioikeuksilla muun muassa myynnin, vuokrauksen ja lisävuokrasopimusten keinoin. Onhan noin kolmasosa pelloista vuokraviljelyssä. Hallitus on tietoinen uuden tilatukijärjestelmän aiheuttamista uhkista. Toivottavasti myös ryhdytään toimiin niin, ettei tilatukijärjestelmä johda sellaiseen tulokseen, jossa ensisijaisia hyötyjiä ovat tuotannosta luopujat ja häviäjiä yritystään kehittävät ja kasvattavat tuottajat. Näin ei kilpailukykymme ainakaan parane eikä edes säily.

Keskustalainen maatalouspolitiikka on viemässä maatalouden ja elintarviketeollisuuden välejä kohti kansallista kriisiä. Selvityksen mukaan nautakarjatilat kohtaavat suurimmat muutokset niin tukitasoissa, tukijakautumissa tilojen välillä kuin myös tukien muodoissakin. Suurimmat ongelmat ennustetaan maitotiloille, jossa tuotannon arvo on suuri, eikä kotieläintiloille suunnattu luonnonhaittakorvaus, lfa-lisäosakaan, korjaa tilannetta tarpeeksi. Vaihtoehtoisia keinoja tai mahdollisuuksia tulonmenetyksen paikkaamiseen ei perinteisillä maidontuotantoalueilla helposti löydy. Huonoksi tilanne kehittyy maidontuotannossa siksi, että tukipolitiikan muutoksesta kärsivät eniten tehokkaat, korkean eläintiheyden tilat, siis usein juuri kilpailukykyisimmät. Siksi tuotannosta luopuminen on varminta. Onkin syytä kysyä, miten järkevää ja hyödyllistä on pyrkiä säilyttämään tukien harmonia erilaisten tilojen, tuotantosuuntien ja alueiden kesken.

Hallitus haluaa uudella tukijärjestelmällä nimenomaan säilyttää Suomen maataloudessa ennen vuoden 2003 cap-reformia vallinneen tilanteen. Poliittisesti se merkitsee sitä, että keskustapuolue ja MTK ovat jyränneet sosialidemokraatit. Hallitusyhteistyön nimissä ovat haalineet tilatukijärjestelmän omaksi bisneksekseen MTK, maa- ja metsätalousministeriö/keskustapuolue, niin että eduskunnalta ei tarvitse tämän jälkeen vuosiin vaatia uusia lakeja. Homma hoidetaan ministeriön ja MTK:n välillä asetuksin. Tämä on ennuste. Tilipäivä tulee sitten vuonna 2016, ellei Bryssel pakota muutoksiin aikaisemmin. Euroja sen sijaan tarvittaneen lisää valtion budjetissa joka vuosi kattamaan MTK:n varakkaiden veljien ja sisarten tarpeet. Ei riitä, että me maksamme Euroopan unionille valtavat jäsenmaksut, jotta saisimme maataloutemme tulonmuodostuksen kuntoon. Nyt vaaditaan MTK:n suulla kovasti kansallisten tukien lisäämistä. Onko ympyrä kierretty? Kuvittelimme silloin, kun liityimme Euroopan unioniin, että maatalouden rahoitus hoidetaan Brysselistä käsin Euroopan unionin jäsenmaksurahoistamme, että suomalaisen veronmaksajan ei tarvitse maksaa lisää kotimaan budjetista. Alkaako Kekkosen ajan iltalypsypolitiikka taas?

Aluepoliittisesti on perusteltua, että joillakin alueilla suhteellisen tehottomat tilat saavat tekohengitystä tukiuudistuksesta siten, että toimeentulo varmentuu jollekin tasolle. Tämä sopii Pohjois- ja Itä-Suomeen sekä Kainuuseen, Pohjanmaan pohjoisosaan ja Keski-Suomeen. Tämä tuki on rinnastettava työntekijöiden työttömyysturvaan. Se on eräänlainen perustuki, jolla varmasti elää, tarvitsevathan maanviljelijätkin toimeentulotukensa. Nyt on SAK:n ja muiden palkansaajajärjestöjen vaadittava työttömyysturvaan saman tasoisia ratkaisuja ensi vuoden talousarvioon hallitukselta. Selkeään perusturvatason nostoon on varaa jo tämän tilatukilain kompensaationa.

Sirkka-Liisa Anttila  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin aika hämmentyneenä ed. Kauppilan käyttämää puheenvuoroa siitä syystä, että valiokuntakäsittelyssä ed. Kauppila oli hyvin rakentava ja tämän tyyppistä kärjistystä ei siellä kuultu, mutta kaikki, totta kai, on mahdollista.

Ed. Kauppila puheenvuorossaan syyttää keskustaa, että nyt ollaan viemässä Suomen maataloutta kriisivaihtoehtoon. Tästä ei suinkaan ole kysymys, vaan tämän uudistuksen keskeisin tavoite on turvata se, ettei tule liian suuria yhtäkkisiä muutoksia erityisesti kotieläintiloille. Sen takia ollaan ottamassa käyttöön tämä yhdistelmämalli, joka turvaa nimenomaan sen, että 10 vuoden siirtymäajan jälkeen sitten päädytään siihen tasatukeen. Pidän erittäin valitettavana ed. Kauppilan käyttämän puheenvuoron tyyliä, koska emme me Suomessa kyllä rakenna maataloutta Euroopan unionin jäsenenä, jos me teemme sillä pelkästään politiikkaa. Kyllä vastuun kantamistakin odottaisi.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppila puheenvuorossaan heti oman puheenvuoroni jälkeen osoitti, että minun puheenvuoroni oli puutteellinen tiedoiltaan. Hänhän ilmoitti tuossa juuri, että luonnonmaantieteellisiä seikkoja ei missään nimessä pidä ottaa huomioon tukivyöhykkeitä rakennettaessa. Pyydän anteeksi kaikilta, että näin suuren munauksen tein omassa puheenvuorossani. Nyt pyydän anteeksi ja täydennän puheenvuoroani.

Katri Komi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppilan puheenvuoron jälkeen on todettava, että valiokunnassa kävimme läpi esimerkiksi tätä tukioikeusrekisteriasiaa ja totesimme, että saimme selvityksen, jossa todettiin, että maaseutuelinkeinorekisterilain uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka tehtävänä on muun muassa saattaa laki vastaamaan perustuslain, julkisuuslain ja henkilötietolain vaatimuksia. Ihmettelin ainakin itse hieman siellä valiokunnassa, että tämä ei niitä tarpeita, joita ed. Kauppilalla valiokunnassa oli, täyttänyt. Toivon todellakin, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja aikaisemmin, että myös vasemmistoliiton puolelta tuettaisiin yhteisesti myös maatalousyrittäjien tilannetta, kun neuvotellaan EU:ssa päin esimerkiksi näistä tukiratkaisuista. Oletan, että elintarvikkeiden kuluttajia, toivottavasti kotimaisten, ovat vasemmistoliittolaisetkin.

Arto  Satonen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppilan puheenvuoroa voi monesta syyttää, mutta siitä ei ainakaan voi syyttää, että siinä olisi kosiskeltu perinteisiä vasemmistoliiton äänestäjiä, pientilallisia ja korpikommunisteja, kyllä sen verran reipasta tekstiä tuli koko maataloudenharjoittajaväestölle. Siinä ed. Kauppila oli kyllä täysin oikeassa, että tässä on SDP jyrätty, mutta se on ollut helppo jyrätä, kun ei tämä yhtään SDP:n edustajaa edes kiinnosta tämä maatalouskeskustelu. Eihän SDP:llä ole ollut perinteisesti mitään muuta sanottavaa maatalouspolitiikkaan kuin kiinteistöveron ulottaminen maa- ja metsätalousmaahan, ja siinä mielessä heidän aseensa ovat olleet hyvin vääränlaiset ja hyvin kevyet, eli on itsestäänselvää, että tässä asiassa huolta kantavat maanomistajien puolesta ainoastaan porvarilliset ryhmät.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minähän käsitän niin, että tämä maatalouspolitiikka ja nimenomaan tämä tilatukijärjestelmä on politiikkaa. Tein tämän puheeni sillä arviolla, että tässä myöskään ei pelkästään, sanoisin, silitellä hallituspuolueita, ja täällähän nyt jo opposition entinen maatalousministeri kyllä ammuttiin alas kovastikin, eikä siinä ollut mitään pahaa hallituspuolueitten mielestä.

Sitten tekemästäni vastalauseesta totean, että minä olen hyvin pitkälle samaa mieltä kuin perustuslakivaliokunta tässä menneellä viikolla, elikkä sieltä itse asiassa tuli tukea tälle minun vastalauseelleni, että ei se sen kummallisempi ole.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Syksyllä vuonna 2003 saavutetun 141-ratkaisun keskeisin sisältö on ollut vaikuttamassa hyvin voimakkaasti tämänkin kokonaisuuden, josta osa on tilatukijärjestelmä, tämänkin maatalousuudistuksen, sisältöön.

Herra puhemies! Tilatukijärjestelmän täytäntöönpano on merkittävin maataloutta koskeva uudistus sitten Suomen liittymisen EU:hun vuonna 95. Tilatukijärjestelmän päälinja on irrottaa tukia tuotannosta. Uudistuksen myötä samat tuet on siis mahdollista saada tuotannosta riippumatta, ja se taas merkitsee suurta periaatteellista muutosta maatalouden tukijärjestelmään. Tukiuudistuksen tavoitteina ovat kilpailukyvyn säilyttäminen ja maatalouspolitiikan yksinkertaistaminen. Hallituksen esityksessä nämä tavoitteet eivät valitettavasti toteutuneet. Päinvastoin nyt kuvailtu monimutkainen ja byrokraattinen järjestelmä uhkaa heikentää suomalaisen maatalouden kilpailukykyä ja kannustaa nykyisiä tuottajia lopettamaan tuotannon. Uudistuksen vaikutukset ovat siis sekä Suomen että EU:n maatalouspolitiikalle asetettujen tavoitteiden vastaisia, mutta tätä ei maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnössä minun mielestäni riittävästi kritisoida.

Arvoisa puhemies! Uudistus asettaa tuottajat eriarvoiseen asemaan. Tuen jakautumisen perustana on se, miten tila on saanut tukia aiemmin tai mitä tuottanut. Nämä tuet jatkuvat vuoteen 2016 asti pääsääntöisesti siitä riippumatta, jatkuuko tuotanto vai ei. Samaan aikaan uudet tuottajat sekä tuotantoaan laajentavat ja kehittävät tilat ovat ahtaalla, sillä tukioikeuksien piiriin on vaikea päästä. Tällainen peruutuspeiliin katsominen lannistaa loputkin tuottajat, jotka haluaisivat kehittää tuotantoaan ja kilpailukykyään. Uudistus kohtelee lannistavasti niitä tiloja, joilla on tehty investointeja ja tuotantoa parantavia uudistuksia, mutta palkitsee toisaalta niitä tiloja, jotka ovat luopuneet tai ovat luopumassa tuotannosta. Näin ollen tuki palkitsee säilyttäjiä ja taantujia suhteessa kehittäjiin.

Viljantuotannon kohdalla on huomionarvoista se, että laskelmat perustuvat vuoden 2003 tilanteeseen. Vuodesta 2000 lähtien viljahehtaareille on maksettu kuivaustukea, mikä esitetyssä tukimallissa nyt sulautetaan kokonaistukiin. Viime vuonna vielä tätä tukea korotettiin 5 eurolla hehtaarille per viitesatotonni. Kuivauskorvaus on nimenomaisesti ollut tuotantosidonnainen tukimuoto, ja sen poistaminen entisestään vähentää viljelijöiden tuotantomotivaatiota. Kuivauskorvaus on Suomen erityisiin luonnonolosuhteisiin räätälöity tuki, jonka kokonaismäärä on 84 miljoonaa euroa. Kokonaismäärältään viljan kuivatustuen korotus vuonna 2004 oli 17 miljoonaa euroa, jonka vaikutusta ei näy esitetyissä vertailulaskelmissa. Kun kuivauskorvaus tässä uudistuksessa sulautetaan tasatukijärjestelmään, menetetään kuivauskorvauksen tuotantoa tukeva ja kannustava elementti. Lisäksi voi olla vaikea perustella tulevaisuudessa, miksi Suomelle erityistä kuivauskorvausta pitää edelleen maksaa, mikäli tämä kuivauskorvaustuki ei enää suoraan kohdistukaan viljan kuivaukseen.

Useissa myös maa- ja metsätalousministeriön omissa asiantuntijalausunnoissa on arvioitu, että uudistuksen myötä tilojen ja tuotannon määrä tulee vähenemään. Tästä huolimatta järjestelmän hallinnointiin tarvitaan kymmeniä uusia henkilötyövuosia arvioiden mukaan 3,5 miljoonalla eurolla. Byrokratia sen kuin lisääntyy, koska kokonaisuus on vaikeasti hahmoteltavissa ja säännöstö vaikeasti tulkittavissa. Tämän on valiokunta ansiokkaasti todennut mietinnössään sivulla 9.

Arvoisa puhemies! Kun näin merkityksellinen maatalousväestön oikeuksiin ja velvollisuuksiin, tuloihin ja toimeentuloon olennaisesti vaikuttava laki säädetään, olisi kohtuullista, että laki täyttäisi hyvän lainsäädännön edellytykset niin, että henkilöt, joita laki koskee, saavat siitä selvän. On kiistämätöntä, että laki ei esitetyssä muodossa täytä lainsäädännön tarkkarajaisuuden, selkeyden ja täsmällisyyden vaatimuksia eikä lainsäädäntö ole laadukasta ja riittävän informatiivista kansalaisille. Kiireellisintä huomiota vaatii se, ettei lakiehdotus täytä perustuslain hengen vaatimuksia. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan todennut, että maatalouselinkeinon säätely on muodostunut varsin sekavaksi. Valtioneuvostolle myönnettävät tavallista laajemmat asetuksenantovaltuudet ulottuvat moniin maataloustuottajien elinkeinoa, toimeentuloa sekä oikeuksien ja velvollisuuksien perusteita koskeviin asioihin. Näin ollen mietinnössä ei oteta riittävän hyvin huomioon perustuslain 80 §:n vaatimuksia. Mikäli eduskunta hyväksyy tilatukimallin täytäntöönpanoa koskevan valiokunnan mietinnön, antaa se samalla hallitukselle huomattavasti tavanomaista suuremmat asetuksenantovaltuudet, joilla hallitus voi jatkossa ohjata koko maatalouspolitiikkaa eduskuntaa kuulematta.

Herra puhemies! Valiokunnan mietinnössä kirjataan useita kymmeniä lain mahdollisesti aiheuttamia ongelmia. Mietintö sisältää peräti kuusi lausumaehdotusta, joilla hallitusta velvoitetaan puuttumaan lain aiheuttamiin ei-toivottuihin seurauksiin. Yksin tätä voi nyt pitää merkkinä siitä, että laki olisi ollut syytä valmistella hallituksen taholla uudelleen niiltä osin, mitkä nyt on koettu ongelmallisiksi. Asian käsittelyssä on edetty liian kiireellistä tahtia siten, ettei kaikkiin mietinnössä esitettyihin epäkohtiin ole voitu paneutua kunnolla. Ne on mietinnössä jätetty toteamuksen asteelle tai huomioitu hallitusta velvoittavissa lausumissa. Valiokunnan enemmistö ei kuitenkaan halunnut ottaa aikalisää asian käsittelyssä niin, että ongelmalliset kohdat olisi voitu selvittää paremmin.

Arvoisa herra puhemies! Nyt on kyseessä uudistus, joka toteutuessaan vaikuttaa kymmenientuhansien maataloustuottajien elämään. Tällä lainsäädännöllä muodostetaan yksi peruspilari sille, miten ja minkälaista maataloutta Suomessa tulevaisuudessa harjoitetaan vai harjoitetaanko ollenkaan. Näitä asioita päätettäessä ei voi olla liian kiire eikä voida pysytellä liian kiltisti hallituksen talutusnuorassa, mikäli selvästi nähdään, että ongelmia nousee esille.

Valiokunnassa on eilen asiasta myös äänestetty, ja hallituspuolueiden tahtotila tuli siinä yhteydessä selväksi. Nyt ei liene tarpeen eikä edes näin perjantai-iltana kollegoja kohtaan reiluakaan äänestyttää mietinnön pöydällepanosta tai valiokuntaan palauttamisesta. Vastalauseemme myötä olisimme toivoneet, että valiokunta olisi antanut hallitukselle mahdollisuuden valmistella ongelmalliset kohdat vielä tarkemmin ja uudelleen. Tähän ei kuitenkaan näyttänyt olevan valmiutta näissä olosuhteissa ja tässä tilanteessa. Näin ollen hallituspuolueet nyt luonnollisestikin kantavat keskeisen vastuun tästä uudistuksesta ja sen seurauksista.

Nils-Anders  Granvik  /sv:

Värderade herr talman! Lagförslaget om tillämpningen av lagen om gårdsstöd, eller den så kallade cap-reformen, har varit en av de arbetsdrygaste lagberedningar jag har varit med om under min tid i riksdagen och som medlem i jord- och skogsbruksutskottet. Men vi kan ju också konstatera att det kanske är den mest omfattande förändringen som drabbat Finlands jordbruk någonsin. Utskottet med ordföranden Sirkka-Liisa Anttila i spetsen har gjort sitt bästa för att ha en så noggrann och god beredning av propositionen som möjligt.

Som ett resultat av denna noggrannhet har vi ett betänkande som är mycket detaljerat och tar upp alla tänkbara problem som är förknippade med lagen till granskning. Både i utskottsbehandlingen och i betänkandet har vi lyft fram saker som bekymrar, men som också till och med står utanför vår nationella kompetens att besluta i. Vi har också försökt ge en förklarande helhetsbild av den totala situationen inom jordbruket. De stora linjerna har slagits fast i EU-direktiv och står således över vår nationella kompetens.

Arvoisa puhemies! Tukioikeudet ovat aiheuttaneet suurimmat ongelmat ja erityisesti kysymys, kenellä on vuokrasopimuksen päättymisen jälkeen oikeus tukiin, jos vuokranantaja ja vuokraviljelijä eivät sovi asiasta. Kaikki ongelmat olisi ratkaistu, jos EU:n asetus säätäisi ainoan oikean, että tukioikeus aina kuuluisi viljelijälle. EU:n asetus säätää, että tukioikeus jatkossakin kuuluu vuoden 2006 tilan haltijalle tai viljelijälle. Mielestämme tämän pitäisi kuitenkin olla niin, että maataloustukea hakevalla viljelijällä automaattisesti olisi tukioikeus hakemusta koskevalle vuodelle. Maataloustuen tarkoitushan on antaa viljelijälle kohtuulliset tulot eikä maanomistuksen tukemiselle. Nyt meillä on tilanne, missä maataloustuet kapitalisoituvat maan arvoon ja vuokriin. On aivan järjetöntä, että aktiivisille viljelijöille tarkoitetut rahat nyt menevät maan omistamiselle.

Suomessa maan arvo ja vuokrat ovat maan tuoton suhteen aivan liian korkeat. Valiokunta lausuu huolensa kehityksestä, mitä tähän osaan mietintöön tulee. Valiokunta kehottaa osapuolia sopimaan, että tukioikeudet seuraavat maan mukana, kun vuokra-aika loppuu. Silloin tukioikeus jää viljelijälle, joka silloin viljelee maata. Näin tapahtunee myös useimmissa tapauksissa. Luultavasti vain osapuolten ristiriidan seurauksena aiheutuu ongelmia. Perustuslakivaliokunnan mielestä tukioikeuden pitäisi kuulua maanomistajalle, jos osapuolet eivät onnistu sopimaan asiasta ja jos maanomistaja ei voi saada tukioikeuksia kansallisesta varannosta. Tämä säännös koskee ainoastaan ennen tämän lain voimaantuloa tehtyjä maanvuokrasopimuksia.

Jos tukioikeudet vastoin vuokraajan tahtoa menevät vuokranantajalle ja jos vuokratulla maa-alueella on lisäosia, maanomistajaa valiokunnan ehdotuksen mukaan velvoitetaan korvaamaan lisäosien arvot vuokraajalle. Tämä on ehdoton välttämättömyys, jotta vuokraaja ei kärsisi. Meidän pitää muistaa, että maanomistusta ei ikinä ole yhdistetty tukiin, vaan viljelyä tuetaan.

Herr talman! Enligt vår rättsuppfattning finns det några saker som är väldigt störande. Så kallade oförtjänta fördelar kommer att finnas för producenter som slutat med sin produktion efter referenstidens slut, men före reformens ikraftträdande. Utgående från vad jag tidigare framhållit att jordbruksstöden är till för odlaren, är det svårt att förstå hur EU-direktivet kan vara utformat på detta sätt. Det är en tröst i sammanhanget att tillläggsdelarna planar ut under en tioårsperiod och sprids ut på all areal och förvandlas till regionala stöd. Samtidigt är detta en oerhörd utmaning för de produktionsinriktningar som nu får tilläggsdelarna på väldigt väl motiverade grunder.

Valiokuntakäsittely sai dramaattisen lopun huolimatta yrityksistä saada yksimielinen mietintö. Yksimielinen pyrkimys on ollut käsitellä kaikkia niitä mahdollisia ongelmia ja parannusehdotuksia, jotka ovat asiallisesti perusteltuja. Kaikki valiokunnan jäsenet ovat olleet tietoisia cap-reformin ongelmallisuudesta, ja yhteinen tavoite on ollut tehdä esityksestä niin hyvä kuin mahdollista. Yksimielinen mietintö on aina vahvuus, kun lakia tulkitaan ja toteutetaan.

Aivan käsittelyn loppuvaiheessa kokoomuksen valiokuntajäsenet vasemmistoliiton tuella ehdottivat koko lakiehdotuksen ja mietinnön hylkäämistä. Minulle tämä on aivan käsittämätöntä. Koko valiokunnan tahto hakea tyydyttäviä ratkaisuja on ollut 100-prosenttinen. Onneksi kokoomusryhmä vetää nyt vastalauseensa takaisin. Kokoomukselle olisi ollut aivan mahdoton tehtävä selittää tekoaan kenttäväelle. En ymmärrä, miten kokoomus oli ajatellut, että edettäisiin, jos meillä ei ole valmiutta säätää lakeja cap-reformin soveltamisesta. Valiokunnan puheenjohtajalla on ollut enkelin kärsivällisyys hakiessaan sovitteluratkaisuja eri näkemyksistä. Omasta puolestani haluan myös antaa sosialidemokraateille tunnustusta rakentavasta suhtautumisesta koko käsittelyn aikana.

Esko  Kiviranta  /kesk:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta samoin kuin lausunnon antaneet perustuslakivaliokunta ja valtiovarainvaliokunta ovat tehneet ansiokasta työtä tilatukijärjestelmää koskevassa esityksessä olleiden tiettyjen puutteiden ja epäkohtien poistamiseksi. Eduskuntavaiheessa tehtiin mielestäni kaikki se, mikä vielä oli järkevästi tehtävissä. Erityinen kiitos on lakiesityksen joudukkaasta käsittelystä aihetta antaa maa- ja metsätalousvaliokunnan määrätietoiselle puheenjohtajalle Sirkka-Liisa Anttilalle. Lakiesityksen käsittely sujui siinä määrin ripeästi, ettei ainakaan eduskuntakäsittelyn kesto ole hitaallekaan hallinnolle esteenä tilatuen oikea-aikaiselle maksamiselle vuoden 2006 joulukuussa.

Esityksen eduskuntakäsittelyn lähtökohta oli sinänsä helppo, koska hallitus ja tuottajajärjestöt olivat päässeet yksimielisyyteen varsinaisista maatalouspoliittisista ydinkysymyksistä kuten tilatukimallista, niin sanotusta yhdistelmämallista. Myös esityksen muusta sisällöstä oli päästy tuottajajärjestöjen kanssa yhteisymmärrykseen. Kiperiä kysymyksiä oli kuitenkin jäljellä, niistä ehkä kiperin vuokranantajan asema niissä maanvuokrasopimuksissa, jotka jatkuvat vähintään vuoteen 2006 ja jotka on tehty olosuhteissa, joissa sopijapuolilla ei ollut aavistustakaan cap-maatilatukiuudistuksesta saati sen taloudellisista ja oikeudellisista vaikutuksista.

Pellon vuokraus on lisääntynyt Suomessa Euroopan unioniin liittymisen jälkeen. Suomen liittyessä unioniin vuonna 1995 vuokrapeltojen osuus oli noin 22 prosenttia koko peltoalasta. Vuonna 2003 viljellystä peltoalasta oli vuokrattuna joka kolmas hehtaari. MTT taloustutkimuksen keväällä 2004 tekemän selvityksen mukaan vuokrasopimusten keskimääräinen sopimuskausi on meillä noin kuusi vuotta. Muihin EU-maihin verrattuna suomalaiset pellonvuokrasopimukset ovat lyhyitä. Noin 65 prosenttia nykyisistä vuokrasopimuksista jatkuu vähintään vuoteen 2006, jolloin cap-maatilatukioikeus vahvistetaan. Tukioikeus muodostetaan uudessa tilatukijärjestelmässä sellaiselle maataloutta harjoittavalle niin sanotulle aktiiviviljelijälle, jonka hallinnassa tukikelpoinen maatalousmaa on järjestelmän ensimmäisenä toimeenpanovuonna 2006. Näin tapahtuu siinäkin tapauksessa, että tukikelpoinen maatalousmaa on vuokraviljelijän hallinnassa ennen lain voimaantuloa tehdyn maanvuokrasopimuksen perusteella.

Vuokraviljelijälle vahvistettu tukioikeus voidaan siirtää vuokraviljelijältä maanomistajalle osapuolten kesken tehtävällä yksityisoikeudellisella sopimuksella niin, että tukioikeus siirtyy maanomistajalle vuokrasopimuksen päättyessä. Vuokranantajan näkökulmasta tilanne muodostuu ongelmalliseksi, jos maanvuokrasopimusta ei vuokrakauden päätyttyä jatketa eikä sopimusta tukioikeuden siirtymisestä maanomistajalle ole tehty. Varallisuusarvoisen ja vaihdantakelpoisen tukioikeuden jääminen vuokraviljelijälle vaikuttaisi sopijapuolten taloudelliseen asemaan tavalla, jota kumpikaan osapuoli ei ole voinut ennakoida vuokrasopimusta tehtäessä.

Arvoisa puhemies! Eduskunnan perustuslakivaliokunta piti valtiosääntöoikeudellisista syistä tärkeänä, että tilatukijärjestelmän vaikutukset ennen lain voimaantuloa tehdyn maanvuokrasopimuksen vuokranantajaosapuolen oikeusasemaan otetaan siirtymäjärjestelyissä huomioon. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti tilatukilakiin lisättiin säännös, jonka mukaan ennen lain voimaantuloa tehdyn maanvuokrasopimuksen perusteella maatalousmaata hallinnassaan pitävälle viljelijälle myönnetty tukioikeus siirtyy vuokranantajalle vuokrakauden päättyessä, jollei vuokrasuhdetta jatketa taikka vuokralaisen ja vuokranantajan välillä ole muuta sovittu tai sovita eikä vuokranantaja saa tukioikeutta kansallisesta varannosta. Vuokranantajan oikeusasema tilatukijärjestelmän soveltamisessa paranee ratkaisevasti perustuslakivaliokunnan ehdottaman lisäsäännöksen ansiosta.

Tehty muutos vastaa suomalaisten yleistä oikeuskäsitystä. Liioittelematta voi sanoa, että jos tämä muutos olisi jäänyt tekemättä, moni vuokranantaja olisi voinut joutua suoranaisen oikeusmurhan kohteeksi, sillä kaikissa tapauksissa sopimusta tukioikeuden siirtymisestä ei varmastikaan olisi syntynyt. Perustuslakivaliokunta asetti yhteiskuntamoraalin edellyttämän kulmakiven paikalleen.

EY:n asetus edellyttää tukioikeuden siirtyessä vuokranantajalle, että hänelle siirtyy sekä alueellinen tasatukioikeus että tilakohtainen lisäosa. Eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunta lisäsi lakiin säännökset vuokranantajan velvollisuudesta korvata vuokramiehelle siirtyvään tukioikeuteen sisältyvän tilakohtaisen lisäosan arvon. Näin ollen vuokramies saa korvauksen harjoittamaansa kotieläintalouteen perustuvasta tilakohtaisesta lisäosasta. Oikeus siis toteutuu tältäkin osin.

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainvaliokunnan lausunnon perusteella lakiin lisättiin säännökset, jotka merkitsevät käytännössä nykytilan jatkumista maatilan sukupolvenvaihdoksissa. Perintö- ja lahjaverolakiin lisättiin säännös, jonka mukaan maatalouden jatkajan perintö- ja lahjaverotuksessa maatalousmaa ja samalla luovutettava maatalousmaata vastaava cap-maatilatukioikeus arvostetaan yhdessä määrään, joka vastaa 40:tä prosenttia maatalousmaan varallisuusverotuksessa noudatetusta arvosta. Vastaavasti tuloverolain sukupolvenvaihdossäännöstä muutettiin niin, että cap-maatilatukioikeuden katsotaan sisältyvän maatalouden kiinteään omaisuuteen luovutusvoiton verovapauden edellytyksiä määriteltäessä. Nämä sukupolvenvaihdosta koskevat verosäännökset oli välttämätöntä sisällyttää lakitason säännöksiin, koska cap-maatilatukioikeus on maatalousmaasta erillinen siirtokelpoinen oikeus. Vastaavia periaatteita tietysti noudatetaan, kun varallisuusverolaki kumotaan ja käyttöön tulevat erillisellä lailla säädettävät arvot varojen arvostamisesta verotuksessa.

Arvoisa puhemies! Tilatukijärjestelmän tukioikeuksien siirtokelpoisuus näyttäisi vääjäämättä vaikuttavan jo kiinnitettyjen maatalouskiinteistöjen vakuusarvoihin, ainakin teoriassa näin on. Tämän vuoksi on välttämätöntä selvittää cap-tilatukioikeuden panttaamiseen liittyvät oikeudelliset kysymykset tarpeellisen lainsäädännön luomiseksi. Tämä on mielestäni viljelijän etu vakuusarvojen varmistamiseksi. Tämän kannan myös valiokunta on mietinnössään ottanut.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensimmäisenä haluan minäkin kiittää valiokunnan puheenjohtajaa pitkämielisyydestä ja asenteesta tämän asian käsittelyssä. Oli selvä, että hallituksen esityksen yhteydessä joutui koko valiokunta käyttämään erittäin paljon sekä realismia että maalaisjärkeä. Olisinkin kommentoinut ed. Hemmilälle, kun hän puhui kiireestä, ettei tarpeeksi paneuduttu asioihin, että esimerkiksi maa- ja metsätalousministeriöltä saimme 23 erilaista vastinetta tai lausuntoa, joten kyllä kysymyksiä on esitetty ja niihin on saatu vastauksia.

Olen erittäin tyytyväinen siihen, että käsittelyn edetessä luomutilojen mahdollisesti esiin tulevat ongelmat nousivat esiin ja keskustelimmekin paljon ja kirjoitimme mietintöön myös kesantonurmeen ja viherlannoitusalaan liittyvistä asioista.

Puutarhataloudesta muutama sana. Valiokunnan puheenjohtaja käytti niin kattavan puheenvuoron alkuun, että en muuten paljon tähän mietintöön mene. Puutarhatuotantohan on aikaisemmin ollut cap-tukien ulkopuolella ja nyt sitten tulee mukaan tilatuen piiriin, samoin kuin myös muu perunantuotanto kuin tuo tärkkelysperunan tuotanto. Valiokunta toteaakin, että jotta puutarhakasvien ja perunan tuotannon kilpailuasema ei meillä heikentyisi, niin on tärkeätä, että kansallisia tukia ei tilatuen vuoksi alenneta.

Puutarhatalouden kannalta selvisi, että siellä on ongelmia tilatukijärjestelmään sisältyvien tukien hakumenettelyssä. Monet näistä ongelmista, kuten monet muutkin ongelmat tässä esityksessä, eivät johtuneet hallituksen esityksestä vaan neuvoston ja komission asetuksista. Valiokunta edellyttääkin, että komissiolta saadaan selkeät soveltamisohjeet näitten ongelmien poistamiseksi.

Tarratukioikeuksista sen verran, että viljelyala vuonna 2003 oli puutarhakasveilla ja perunalla noin 2 000 hehtaaria pienempi kuin vuosina 2000—2002 keskimäärin ja sen vuoksi näitä oikeuksia jaetaan viljelijöille vuosien 2005—2006 viljelyalojen perusteella. Olen edelleenkin samaa mieltä kuin aikaisemminkin, että on hyvä soveltuvin osin, miten voidaan, asettaa etusijalle nämä viljelijät, jotka ovat investoineet vaikkapa varastoihin ja sitä myötä lisänneet jonkin erikoiskasvin tuotantoaan.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Pulliainen aikaisemmin näki yhtymäkohtia maatalouspolitiikalla ja uusliberalismilla. Kyllä minun täytyy sanoa, että ei kovin paljon kauempana uusliberalismista voi olla kuin on tämä maatalouspolitiikka, joka lähinnä muistuttaa suunnitelmataloutta. (Ed. Pulliainen: Minä sanoin suunnan, mihin ollaan menossa!) — No, se voi olla suunta, mihin ollaan menossa.

Ymmärrän kyllä hyvin sen, että tässä täytyy olla järjestelmä, joka takaa tuotannon jatkumisen Suomessa, ja se on sikäli ymmärrettävää, mutta kyllä jos tuet irrotetaan tuotannosta, paitsi että se on yleisen oikeustajun vastaista, siihen liittyy kyllä aikamoisia ongelmia. Ensinnäkin siinä heikennetään olennaisesti motivaatiota tuottaa tehokkaasti ja se myöskin aiheuttaa ongelmia erikoistumisen suhteen. Kun monilla muilla aloilla pyritään nimenomaan erikoistumaan ja maataloudessakin on erikoistumista viime aikoina tapahtunut, niin nyt tämä uusi päätös vie valitettavasti asiaa toiseen suuntaan eli joudutaan monilla tiloilla myöskin sellaiseen toimintaan, johon ei ole välttämättä osaamista, ei ehkä välineitä eikä välttämättä myöskään kiinnostusta. On tietysti niin, että näihin asioihin voidaan vain rajallisesti vaikuttaa täällä eduskunnassa.

Itse olen tätä asiaa tarkastellut lähinnä perustuslakivaliokunnan jäsenenä, ja siellä esille nousivat ennen kaikkea nämä omaisuudensuojakysymykset. On niin, että monen kohdalla tulee varsin kohtuuttomia tilanteita. Itseäni on hyvin lähellä, kun tulen Vammalan seudulta, esimerkiksi kuttutuotanto, josta olen tehnyt kirjallisen kysymyksen, johon ministeri on, kiitos, vastannut. Uhkaa tulla tilanteita, joissa tukitaso saattaa vähentyä jopa 80 prosenttia, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että tuotantovälineisiin sijoitettu omaisuus menee arvottomaksi ja tulee ehkä jopa seitsemänkertainen tukitasoero B- ja C-alueen välille, mikä myöskin on aivan kohtuuton tilanne. Sellaisessa yhtälössä ei voi millään tuottaja pärjätä. Tämä ei koske kovin isoa ryhmää mutta on yhtenä esimerkkinä siitä, minkälaisia ongelmia tästä saattaa seurata. Toivon, että siinä saavutetaan vielä parempi tulos.

Kysyin perustuslakivaliokunnassa valtiosääntöoikeuden asiantuntijoilta tätä asiaa, onko kyseessä jo esimerkiksi tässä tapauksessa niin suuri asia, että siinä omaisuudensuojaa loukataan niin jyrkästi, että se sinällänsä ylittäisi jo perustuslain säätämisjärjestyskynnyksen, mutta kyllä vastaus oli se, että näin ei ole. Siis on ilmeisesti niin, että vaikka minkälaisia muutoksia tapahtuisi, niihin ei voida täältä käsin vaikuttaa.

Perustuslakivaliokunta sen sijaan näytti kaapin paikan juuri siinä asiassa, mistä täällä ed. Kiviranta aikaisemmin viimeksi puhui: tukioikeus palautetaan viljelijälle silloin, kun sopimus on tehty ennen kuin tämä lainsäädäntö on astunut voimaan. Tämä oli merkittävä linjaus, ja siinä perustuslakivaliokunnan linjaus noudatteli enemmän ed. Salon tekemän aloitteen pohjaa kuin sen, mitä ministeriöstä meille esitettiin. Tämä päätös oli yksimielinen, ja se on sillä tavalla hyvin merkittävä, että olisi ollut todella oikeustajun vastaista, jos omaisuudensuojakynnys ei olisi tässä asiassa ylittynyt. Emme mitenkään olisi voineet hyväksyä sellaista järjestelmää, että peltonsa vuokrannut menettää tukioikeutensa ja sitä kautta mahdollisuutensa joskus myöhemmin viljellä kannattavasti sitä peltoaluetta.

Sitten tulee tietysti myöskin kysymys näistä asetuksenantovaltuuksista. Olisin toivonut sitä, kun perustuslakivaliokunta varsin voimakkaasti tähän asiaan kiinnitti huomiota, kuten täällä myöskin ed. Hemmilä on jo maininnut, että olisi ehkä vähän enemmän vielä harkittu sitä, miltä osalta nämä asetuksenantovaltuudet menevät pidemmälle kuin yleensä on tapana. Toki toisaalta ymmärrän tämän kiireen, joka asian valmiiksi saattamisella on, mutta kuitenkin täytyy muistaa se, että perustuslakivaliokunnassa hyvin voimakkaasti oltiin, tai voi oikeastaan sanoa, että lähes kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä, että asetuksenantovaltuudet ovat tässä asiassa liian väljät. Niihin myöskin valiokunta lausunnossaan kiinnitti huomiota, ja toki maa- ja metsätalousvaliokunta osittain ne otti huomioon, mutta ehkä siinä olisi ollut vielä tarkastelun paikkaa enemmänkin.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! On helppo jatkaa siitä, mihin ed. Satonen jäi.

Eduskunnan rooli kai on se, että pyritään tekemään mahdollisimman hyvää lainsäädäntöä, ja jos lukee tätä lakia, jos joku tavallinen viljelijä lukee sitä lakia, niin ei hän takuulla saa yhtään mitään selvää siitä, mitä tässä päätetään. Siellä on liian paljon erilaisia, voisiko sanoa, takaumia tai siirtymiä tai viittaussäännöksiä, puhumattakaan näistä asetuksenantovaltuuksista. Siinä mielessä olen vähän pettynyt tähän esitykseen. Ei se tietysti ole ainoa, mikä tulee eduskuntaan huonona, mutta tietysti olisi voinut toivoa, että sitä jollakin tavalla pyrittäisiin täällä korjaamaan.

On tietysti hyvä, että eduskuntakäsittelyn aikana tuli korjauksia. Niin kuin täällä ed. Satonen totesi, perustuslakivaliokunta teki erittäin hyvää työtä. Ed. Salon aloite suunnilleen siinä muodossa, kuin se oli, toteutui, eli se suurin ongelma, mikä tässä oli ollut ja mikä koskee näitä vuokrapeltoja ja tukioikeuksia, tuli nyt sitten eduskunnan toimesta korjattua oikeille raiteille. Se on erittäin hyvä juttu. Hyvä juttu oli myös se, että valtiovarainvaliokunta hoiti omalta osaltaan ne mahdolliset vero-ongelmat, mitkä tähän tilatukimalliin siirtymisestä voivat tulla eteen. Sekin saatiin hoidettua hyvin.

Mutta ehkä vielä jotain pientä viilattavaa jäi jäljelle. Siinä mielessä mielestäni ei olisi ollut ollenkaan paha asia, vaikka tämä olisi vielä vähän kauemmin ollut maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja tämä asia olisi päätetty syksyllä, koska en edelleenkään usko niihin vakuutteluihin, että se pitää juuri nyt päättää ennen juhannusta eikä vaikka syyskuun puolivälissä. Yhtään sellaista seikkaa tai sellaista selvää perustetta ei ole minulle tullut esille, eikä kukaan ole tähän mennessä pystynyt sillä tavalla vastaamaan, että olisin voinut uskoa sitä täydellisesti, mikä kiire tällä oli, koska viljelijöidenkin etu on kuitenkin se, että tehdään huolellista työtä. Kun kerran tämä on suurimpia uudistuksia, mitä EU:ssa on pitkään aikaan maataloudessa tehty, ja koskee suomalaisiakin viljelijöitä, niin silloin tämä varmaan olisi ollut syytä tehdä myös täällä huolellisesti.

Herra puhemies! Tässä eräänä päivänä luin erästä maatalousalan lehteä, missä ed. Kiviranta osuvasti totesi, että tämä tilatukimalli on maatalousbyrokraattien suursaavutus, ja niin se varmaan onkin. Uusia virkoja perustetaan te-keskuksiin kymmeniä sen takia, että tätä byrokratiaa voidaan hoitaa. Se on valitettava asia, koska kaikki nekin rahat ovat poissa itse elinkeinon kehittämisestä. On tietysti tullut jossain vaiheessa mieleen — ehkä ministeri Korkeaoja vastaa siihen — mahtoivatko kaikki ministeritkään ihan ymmärtää aikanaan päättäessään kesällä 2003, mihin tämä oikein johtaa, mikä tämä malli oikein tulee olemaan ja kuinka paljon se vaatii erilaista paperityötä, ja mahtaako se kaikille viljelijöillekään olla vielä selvää. Sitten kun aikanaan niitä papereita tulee, niin luulen, että aika paljon tuskastuneita ilmeitä on pitkin Suomen maaseutua.

Tukioikeusviidakko tämän jälkeen tulee olemaan entistä sekavampi. Meillä tulee olemaan käytössä tilatukimalli, meillä tulee olemaan käytössä lfa-tuki lisäosineen, meillä on ympäristötukijärjestelmä erilaisine perusosineen tai lisäosineen. Toivottavasti nyt uudistettavana olevasta ympäristötukiohjelmasta tulee kuitenkin sen verran järkevä, ettei siitä nyt enää tehdä lisää vaikeuksia viljelijöille. Tilanne voisi olla ehkä vähän parempi ja ehkä vähän selkeämpi, jos artikla 141 -neuvotteluissa aikanaan olisi onnistuttu paremmin. Nythän tiettyjä ongelmia, joita siitä syntyi, kun Etelä-Suomessa tukirajoitteet tulevat vastaan, on paikattu näillä joko lfa-tuen lisäosilla tai sitten tässä tilatukimallissa niillä tietyillä lisäosilla elikkä top-upeilla.

Mutta kaiken jälkeen, kun lukee mietintöä ja näitä papereita muutenkin, niin muutama kysymys herää edelleenkin. Ensinnäkin valtiovarainvaliokunnan lausunnossa kiinnitetään huomiota modulaation ja modulaatiorahojen kohdentumisen osalta siihen, millä tavalla pystytään varmistamaan se, kun modulaatiosta tietty osuus leikataan pois ja sitten se kiertyy 80-prosenttisesti jäsenmaahan takaisin, että se kohdentuu niille samoille tiloille, joilta se leikkaus on tapahtunut, varsinkin kun tällä hetkellä ei tiedetä myöskään, mitä tapahtuu maaseuturahojen osalta ja mikä aikanaan tulee olemaan Suomen osuus EU:n maaseuturahoista.

Toinen, mitä jäin miettimään, on se, että kun nyt on 10 vuoden siirtymäaika näissä lisäosissa, olisiko siirtymäaika voinut olla lyhyempi kuin 10 vuotta. Nythän tilanne on se, että jos vuosina 2000—2002 on ollut esimerkiksi naudanlihan tuotantoa, niin sen tuotannon perusteella niitä lisäosia saa vielä vuonna 2016 eli melkein noin 15 vuoden aikana. Jos on vuonna 2003 lopettanut tuotannon, niin kuitenkin yli 10 vuoden ajan siitä saa vähän rahaa, ei nyt paljon mutta kuitenkin vähän. Olisiko se ollut kuitenkin maatalouden, sanotaan, tulevaisuuden kannalta ja selkeyden kannalta ja ehkä vähän motivaationkin kannalta parempi, jos tämä siirtymäaika olisi ollut lyhyempi kuin 10 vuotta?

Sitten vielä, herra puhemies, lopuksi tästä kasvinviljelystä, mistä myös ed. Hemmilä täällä puhui. Suomella oli oikeus siis sitoa tietty osa tuista tuotantoon. Kasvinviljelyn osalta näin ei tehty. Sieltä tulee pikkuisen tietysti timoteille, mahdollisesti vielä ehkä rypsille tai rukiintuotannolle, mutta siitähän ei ole vielä kaikilta osin selvyyttä, millä tavalla se tehdään.

Mutta se, mikä edelleenkin minun mielestäni oli virhe tässä tilatukimallissa, oli se, että kuivauskorvaus sekoitettiin tähän samaan tukikoriin. Kuivauskorvaus on ollut se Suomen erikoisjuttu, mikä EU:ssa on ollut olemassa. Sen perusteella olemme voineet neuvotteluissa aina saada vähän lisää rahaa EU:lta siitä EU:n yhteisestä kassasta maksettavasta cap-tukipotista. Kun tiedetään tämänkin päivän uutiset, että neuvotellaan mahdollisesti tulevista EU:n rahoituskehyksistä ja on monia ehdotuksia ilmassa, jolloin jo päätettyihin maataloustukiin tullaan lähiaikoina puuttumaan, jos näin käy, niin uskon, että niissäkin neuvotteluissa olisi ollut paljon parempi, jos meillä edelleen olisi ollut olemassa mahdollisuus käyttää tätä kuivauskorvausta sillä tavalla, että se olisi ollut selkeästi erillisenä eikä tässä samassa potissa tilatukimallin osana, koska nyt, jos käy niin, että cap-tukia leikataan yleisesti tai joillakin prosenteilla mahdollisesti, niin se leikkaus näkyy myös näissä kaikissa ja siinä vaiheessa sitten voi olla vaikeampi mennä kertomaan muille, että meillä on tämä oma luonnonolosuhdeongelmamme, jolloin kuivauskorvauksella olisi ihan oma tarkoituksensa olemassa. Siinä mielessä tietysti aika näyttää, olenko minä väärässä vai onko hallitus väärässä, mutta jäädään odottamaan sitä tilannetta.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maanviljelijät ovat EU-jäsenyyden myötä joutuneet tottumaan ja sietämään uskomattoman monimutkaista byrokratiaa, tukijärjestelmän jatkuvia muutoksia ja elinkeinon tulevaisuuden epävarmuutta. Mikään muu väestöryhmä elinkeinoaan harjoittaessaan tai työtä tehdessään ei ole joutunut kokemaan vastaavaa.

Maataloustuotanto riippuu luonnonoloista. Jokainen tietää, että Suomessa on lyhyt kesä ja pitkä kylmä talvi verrattuna Keski- ja Etelä-Eurooppaan. Ruuan tuottaminen on siis kalliimpaa Suomessa kuin etelämpänä. Tuotanto-oloista johtuvia eroja on tasoitettava maatalouspolitiikan ja siihen keskeisesti liittyvien tukien avulla, kun toimitaan yhteisillä markkinoilla. Muuten maataloustuotanto loppuu Suomesta ja siirtyy muualle. Suomalaisillekin ruoka on elinehto, jostain ruoka on hankittava. Maamme maatalous muodostaa elintarviketaloutemme perustan.

EU:ssa maatalousuudistukselle on asetettu monia merkittäviä tavoitteita. Maatalouden on oltava tavoitteiden mukaan kilpailukykyinen sekä sisä- että maailmanmarkkinoilla. Lisäksi on edistettävä elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta sekä eläinten hyvinvointia ja ympäristöystävällisiä tuotantotapoja. Tavoitteeksi on asetettu myös, että viljelijöillä on oltava kohtuullinen elintaso ja vakaat tulot. Tämä on hyvä tavoite, mutta valitettavasti viljelijät eivät ole kokeneet tulojaan vakaiksi. Tässä käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi laki Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen täytäntöönpanosta nimellä laki tilatukijärjestelmän toimeenpanosta.

Euroopan unionin maatalousministeriön vuonna 2003 tekemään ratkaisuun pohjautuen EU:n kokonaan rahoittamista tuista muodostetaan uusi suorien tukien järjestelmä, jonka keskeisin osa on tilatukijärjestelmä. Uudistuksen päälinja on irrottaa tukia tuotannosta. Suurin osa peltokasvi- ja eläintuista irrotetaan ratkaisun mukaan tuotannosta ja siirretään uuteen tilatukijärjestelmään. Osa tuista voi säilyä kuitenkin edelleen tuotantosidonnaisina. Ehdotuksen mukaan tilatukijärjestelmä toteutettaisiin yhdistelmämallin pohjalta, siis tilatuen ja tasatuen yhdistelmänä, vuoden 2006 alusta lukien. Pelkkä tasatukimalli olisikin kotieläintiloille epäoikeudenmukainen, osin jopa kohtuuton tulojen pudotessa voimakkaasti.

Päätettyjen linjausten tavoitteena on ollut aikaansaada kansallisen päätäntävallan rajoissa eri tuotantosuuntien ja alueiden kesken mahdollisimman tasapainoinen ja nykyiset kokonaistukisuhteet säilyttävä tukikokonaisuus. On katsottu, että nyt valittu malli toteuttaa nämä vaatimukset parhaalla mahdollisella tavalla, joka yhteisön säännösten ehdoilla voitiin saavuttaa. Samalla on kuitenkin todettu, että tilatasolla ei voida välttää merkittäviäkään muutoksia vertailuvuotena käytetyn vuoden 2003 tilanteeseen verrattuna. Tämä on totta. Tilansa tuotantoa voimakkaasti kehittäneet ja investoineet viljelijät voivat olla suurimpia häviäjiä. Jos tuotanto on intensiivistä ja peltoa on suhteessa vähän verrattuna kotieläinmäärään, niin tukimenetys voi olla suhteellisen suuri. Kehittyvien maatilojen toimintaedellytykset on turvattava, kuten valiokunta mietinnössään korostaa. Uudistuksen valmisteluissa eräänä keskeisenä tavoitteena on ollut tukijärjestelmän yksinkertaistaminen. Lopputuloksena on kuitenkin tukijärjestelmä, jonka kokonaisuus on vaikeasti hahmotettavissa ja säännöstö vaikeasti tulkittavissa, kuten valiokunta toteaa. Tulevaisuudessakin viljelijät joutuvat sietämään monimutkaista ja byrokraattista järjestelmää.

EU:n linjausten mukaan pellon tukioikeudet kuuluisivat sille, jonka hallinnassa pelto on vuonna 2006, eli vuokralaiselle. Tällainen linjaus ei ole suomalaisen talonpoikaisjärjen mukainen. Onneksi perustuslakivaliokunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta korjasivat ehdotetun mielettömyyden ja vuokranantajan oikeusturva on varmistettu. Maa- ja metsätalousvaliokunta perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti ehdottaa lakiehdotuksen 20 §:ään tehtäväksi asiaa koskevan lisäyksen, jonka mukaan ennen lain voimaantuloa tehdyn maanvuokrasopimuksen perusteella maatalousmaata hallinnassaan pitävälle viljelijälle lain mukaan myönnetty tukioikeus siirtyy vuokranantajalle vuokrakauden päättyessä, jollei vuokrasuhdetta jatketa taikka vuokralaisen ja vuokranantajan välillä ole muuta sovittu tai sovita eikä vuokranantaja itsestään riippumattomista syistä saa tukioikeutta kansallisesta varannosta. Pykälän 4 momentissa säädettäisiin vuokranantajan velvollisuudesta korvata vuokralaisille siirrettävään tukioikeuteen mahdollisesti sisältyvän lisäosan arvo. Tämä on tarpeen, koska lisäosat ovat määräytyneet vuokralaisen harjoittaman tuotannon perusteella eikä niiden siirtymistä vuokranantajalle voida pitää perusteltuna.

Kokonaisuudessaan on todettava, että maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö on perusteellisesti ja hyvin valmisteltu. Maa- ja metsätalousvaliokunta on mietinnössään tehnyt kuusi asiallista lausumaa, joissa tiivistetysti eduskunta edellyttää seuraavia seikkoja:

Ensinnäkin, maataloustuotannossa havaittavia mahdollisia epäkohtia on voitava korjata kansallisin toimin tulevaisuudessakin.

Toiseksi, elintarvikeomaisuus on säilytettävä.

Kolmanneksi, maataloushallinnon byrokratiaa on karsittava ja tukimuotojen on toimittava siten, että maatalouden tukemiseen tarkoitetut rahat eivät valu byrokratian pyörittämiseen.

Neljännessä valiokunnan lausumassa eduskunta edellyttää, että uusien, tuotantoa laajentavien ja tuotantosuuntaa vaihtavien viljelijöiden tukioikeudet on säilytettävä yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi.

Viidenneksi, energiakasvien tuotanto tulee saattaa tukikelpoiseksi tuotantomuodoksi luomuna.

Kuudennessa lausumassa todetaan, että on selvitettävä, aiheutuuko tilatukijärjestelmän tukioikeuksien siirtokelpoisuudesta vaikutuksia jo kiinnitettyjen maatalouskiinteistöjen vakuutusarvoihin siten, että vakuuksien riittävyydestä syntyy epävarmuutta.

Kaikkiin valiokunnan lausumaehdotuksiin on helppo yhtyä ja niitä kannattaa. Byrokratia on kasvanut erittäin hankalaksi ja on tehnyt viljelijöistä osin konttorityöntekijöitä. Kansallisia tukia tarvitaan tulevaisuudessakin, koska luonnon olosuhteemme ovat erittäin hankalat. Omavaraisuus on itseisarvo; emme esimerkiksi tiedä maailman ilmastonmuutoksen vaikutuksia, joten hyvä, viljelykelpoinen maa on säilytettävä viljelykäytössä. Energian kallis hinta näyttää olevan jokseenkin pysyvä ilmiö, ja kalliin hinnan, energiaomavaraisuuden sekä työllisyyden kannalta omaa suomalaista energiantuotantoa on pyrittävä lisäämään ja ulkomaista vastaavasti vähentämään. Myös Kioton ilmastosopimus tukee tätä lausumaehdotusta ja toisinpäin. Maataloustukijärjestelmän muutos tulee edelleenkin kasvattamaan keskimääräistä tilakokoa ja pinta-alaa, ja eläinyksikköä kohti viljelijän käteenjäävä tulo tulee edelleen pienentymään. Saavuttaakseen saman tuloksen kuin aiemmin viljelijä joutuu tekemään entistä enemmän työtä ja totta kai kehittämään jatkuvasti tilansa toimintaa.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin aluetukimäärärahaneuvotteluista tulleista tiedoista voidaan päätellä, että Suomen saamat aluetuet ovat vähenemässä selkeästi, samalla kun Suomen maksuosuus on kasvamassa merkittävästi. EU:n kanssa käytävissä maataloustukineuvotteluissa ei saa missään nimessä antaa periksi. Suomen maatalous tarvitsee myös kansallista tukea, jolla korjataan EU-tuen vajavaisuuksia. Tämä on ensiarvoisen tärkeää koko maaseudun kannalta. Omavaraisesta suomalaisesta maataloustuotannosta on pidettävä kiinni ja maatalouden harjoittamisen tulevaisuus on turvattava kaikissa tilanteissa.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Haluan myös omasta puolestani aloittaa kiittämällä eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokuntaa ja sen puheenjohtajaa Sirkka-Liisa Anttilaa määrätietoisesta ja hyvästä työstä tämän suuren lakiesityksen käsittelyssä siinä aikataulussa, kuin oli hallituksen kanssa yhteisesti sovittu.

Ed. Jari Koskinen omassa puheenvuorossaan esitti näkemyksensä siitä, että tämän käsittely olisi pitänyt siirtää syksyyn. Entisenä ministerinä hän kyllä tietää sen, että tämä siirto olisi aiheuttanut muutoinkin kuormitetulle hallinnolle suuria ylimääräisiä vaikeuksia ja käytännössä johtanut siihen, että toimeenpanon pysyminen aikataulussa muun muassa viljelijöitten ja hallinnon koulutuksen suhteen olisi vaarantunut. Tähän asiaan liittyy myös se oikeutettu arvostelu, että joltain osin asetuksenantovaltuudet ehkä esitettiin liian laajoiksi. Olisi varmasti ollut niin, että jos meillä eduskunnan istuntokausi olisi jatkunut vaikkapa, monen muun maan tapaan, heinäkuulle, olisi tätä lain käsittelyä voitu jatkaa sinne asti. Nyt tämä säädäntötyö, norminantotyö, jatkuu kesäkauden aikana asetuksien valmistelulla, niin että tässä aikataulussa pysytään. Haluan tässä sanoa, että kysymys ei ole siitä, että ministeriö olisi ikään kuin halunnut haalia valtaa itselleen tässä suhteessa. Enemmän on kysymys siitä, että pysymme tässä aikataulussa, mitä pidän erittäin tärkeänä. Olemme valmiita kuitenkin informoimaan eduskuntaa ja pitämään eduskunnan kyllä ajan tasalla siitä, miten myös näissä asioissa edetään. En missään tapauksessa katso, että tässä olisi jotenkin syrjäytetty lainsäätäjälle kuuluva valta.

Sitten muutama kysymys, joka täällä on noussut esille. Ed. Jari Koskinen kysyi, ymmärrettiinkö vuonna 2003 tätä byrokratiaa, mikä tähän esitykseen sisältyy. Tässä kävi sillä tavalla, että komissio esitti hyvin yksinkertaistettua mallia, joka sitten ei sopinut hyvin monelle jäsenmaalle, muun muassa Suomelle. Näin ollen sitten päädyttiin ratkaisuun, jossa oli kaksi eri vaihtoehtoa tai oikeastaan kaksi perusvaihtoehtoa ja niihinkin vielä sitten tällaisia mahdollisuuksia muun muassa näihin top-upeihin ja tuen osittaiseen sitomiseen tuotantoon. Tällaiset muutokset nähtiin välttämättömiksi järjestelmän oikeudenmukaisuuden ja toimivuuden näkökulmasta. Tässä tapahtui niin, että samalla kun oikeudenmukaisuutta lisättiin, myöskin sitten järjestelmä tuli monimutkaisemmaksi ja sitä kautta byrokraattisemmaksi. Myös meidän kotimaisessa sovellutuksessamme tapahtui aivan samalla tavoin: kun ei haluttu tinkiä mahdollisimman hyvästä ja suuresta oikeudenmukaisuudesta, jouduttiin monimutkaisempaan järjestelmään kuin minimissä olisi ollut välttämätöntä. Mutta nimenomaan neuvotteluissa tuottajajärjestöjen kanssa ja myöskin julkisessa keskustelussa pidettiin tärkeänä sitä, että järjestelmästä tulee mahdollisimman oikeudenmukainen, ja pidettiin tärkeänä sitä, etteivät muutokset nykyjärjestelmään muun muassa tukien tason osalta muodostu kohtuuttoman suuriksi, ja näin valitettavasti näiden asioiden yhteensovittamisessa jouduttiin melkoisen monimutkaiseen systeemiin.

Mitä tulee sitten näiden siirtymä-top-upien kestoon, niin maa- ja metsätalousministeriön lähtökohta oli, ed. Jari Koskinen, lyhyempi siirtymäkausi. Tässä kuitenkin tuottajajärjestöt esittivät alun perin nyt päätettyä huomattavasti pidempää siirtymäkautta, ja tämä ratkaisu on maa- ja metsätalousministeriön esityksen ja tuottajajärjestöjen alkuperäisen esityksen puolivälistä suurin piirtein. Tässä itse asiassa taustalla oli se huoli, mikä täällä keskustelussa on useampaan kertaan todettu, että näytti siltä, että hiljattain investoineet, erikoistuneet, intensiiviset karjatilat joutuvat tässä järjestelmässä huonompaan asemaan, ja juuri näiden tilojen toiminnan turvaamiseksi tämä top-up-järjestelmä otettiin käyttöön ja sen kesto määriteltiin. Tässäkin jouduttiin asiaa tarkastelemaan kahdesta eri näkökulmasta ja näitä eri suuntiin vaikuttavia tekijöitä kun punnittiin, tultiin sitten siihen tulokseen, mikä tässä esityksessä on.

Täällä oli esillä myös kasvinviljelyn kuivauskorvausasia, joka sinänsä jää olemaan. Se on osana tasatukijärjestelmää, mutta se irrotettiin tuotannosta. Tässä noudatimme hyvin pitkälle sitä suositusta, mitä maatalouden tutkijat hyvin laajalla rintamalla ehdottivat. Toisena näkökohtana oli se, että haluttiin saada sellainen järjestelmä, jossa tukia ei siirry kasvinviljelypuolelle tai kotieläinpuolelle, vaan tämä tasapaino tukien eri tuotantosuuntien välillä säilyy, ja näin piti tähän tasatukipottiin saada ikään kuin rahaa molemmilta puolilta.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän vielä huomiota yhteen kohtaan, joka liittyy tukioikeuksien kohtaloon vuokraustapauksissa. Sanoin noin vuosi sitten, kun asiaa täällä eduskunnassa käsiteltiin, että suomalaisen oikeustajun mukaista olisi se, että nämä tukioikeudet, jotka vahvistetaan niille vuokratiloille, vuokrapelloille tai vuokraviljelijöille, joiden osalta vuokrasopimus on tehty ennen kuin mitään tiedettiin tästä uudistuksesta, siirtyisivät tälle maanomistajalle tai liikkuisivat pellon mukana sille, kuka sitten kulloinkin viljelijä on. Tätä asiaa pyrittiin selvittämään komission suunnasta, olisiko tällainen mahdollista. Niiden tietojen mukaan, jotka meillä oli käytettävissä, tätä ei pidetty mahdollisena voimassa olevan asetuksen perusteella. Perustuslakivaliokunta on nyt, niin kuin täällä sanottiin, osoittanut kaapin paikan, ja toivon, että nimenomaan, kun kysymys on tällaisesta siirtymäkauden järjestelystä ja tämä järjestely rakentuu nimenomaan ei pysyvänä vaan siirtymäkauden järjestelmänä, tämä kaappi pysyy siinä paikassa, mihin perustuslakivaliokunta sen on asettanut.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Äskeiseen ministerin puheeseen vastauspuheenvuorona voi todeta sen, että onneksi meillä on Suomessa suomalainen perustuslakivaliokunta, valtiosääntöoppineet, jotka osaavat tehdä ratkaisunsa oikein ja siten, että ne vastaavat suomalaisen kansan ja suomalaisen viljelijänkin oikeustajua.

Muistan itse huhtikuussa, kun tein rinnakkaislakialoitetta, joka koski nimittäin juuri tätä samaa asiaa, että ympärillä oli iso joukko kansanedustajia, jotka sanoivat, että komission antama asetus kieltää tämän sinun lakialoitteesi tekemisen ja sen käsittelyn, että jos sen jätät, niin ainoastaan munaat itsesi täällä salissa. Tein sen siitä huolimatta ja sain siihen yli 20 nimeä, ja se käsiteltiin täällä salissa hyvin pienellä joukolla. Nyt huomaan, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on suuressa rohkeudessaan ja viisaudessaan kuitenkin katsonut, että tämä on niin keskeistä suomalaista lainsäädäntöä ja osa oikeusturvaa, että se täytyy tässä yhteydessä säätää. Annan myöskin arvoa luonnollisesti maa- ja metsätalousvaliokunnalle, joka on sanasta sanaan ottanut perustuslakivaliokunnan pykälän mukaan lakiesitykseensä, ja näin yksi ongelmakohta tästä hyvin monimutkaisesta lainsäädännöstä saatiin kuntoon. En ole ollenkaan pahoillani, että oma lakialoitteeni sai hylyn, koska perustuslakivaliokunnan säännös vaikutti siihen, että tämän kanssa voidaan elää, ja myöskin ne monet yksittäiset tapaukset, jotka ovat monesti vaikeita, saatiin selvästi rauhoittumaan, ja palaute kentältä on ollut erittäin positiivista.

Huomaan näin perjantai-iltana, että eihän meitä maataloudesta kiinnostuneita kansanedustajia täällä kovinkaan liiemmälti ole. Panen merkille, että esimerkiksi suuri hallituspuolue sosialidemokraatit ovat puuttuneet koko illan tästä salista ja yhtään ainutta puheenvuoroa sieltä puolen ei ole tullut. Sen sijaan ihmettelen enemmän, kuinka on mahdollista, että täällä ei ole edes kristillisdemokraattien tai perussuomalaisten (Ed. Pulliainen: He ovat puoluekokouksessa!) edustusta. — No, kristillisdemokraatit saavat sitten tällä vapautuksen. (Ed. Pulliainen: Ja perussuomalaiset ovat myös puoluekokouksessa!) — Jaha, no tämä selvittää minulle. (Ed. Pulliainen: Ja tulen puhumaan asiasta hetken kuluttua puhujakorokkeelle!) — Hyvä, no sieltä saamme varmasti sitten kuulla sen viimeisen viisauden. (Ed. Pulliainen: Täältä tulee yleensäkin viisauksia!) — Panen vaan merkille myöskin, että ed. Soini olisi varmasti halunnut tässä keskustelussa olla mukana. Niin voimakkaasti hänkin on näihin asioihin ottanut kantaa jo aiemmassa vaiheessa, mutta meistä riippumattomista syistähän tämä keskustelu tuli nyt perjantai-iltana erittäin huonoon ajankohtaan, ja sekin selittää osansa.

Haluaisin vain muutamaan asiaan kiinnittää huomiota. Panin merkille, että maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt erittäin runsaan määrän lausumaehdotuksia. Näitä on siis puolet enemmän kuin siinä päätöksessä silloin, kun eduskunta päätti ydinvoiman lisärakentamisesta. Minun mielestäni nämä lausumaehdotukset kumminkin viestittävät jonkin asteista huolestuneisuutta myöskin valiokunnan enemmistön taholta, mikä tarkoittaa, että se kritiikki, mitä täällä muun muassa edustajat Koskinen ja Hemmilä esittivät, on ihan perusteltua kritiikkiä. Nimittäin kaikki se kritiikki, mitä he puheenvuoroissaan esittivät, oikeastaan sisältyy näihin lausumiin. Täällä pelätään tilakohtaisia, täällä pelätään alueellisia ja tuotantosuuntakohtaisia vaikutuksia ja edellytetään, että hallitus ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin epäkohtien poistamiseksi. Siis nyt jo tiedossa olevat ongelmat näyttävät sellaisilta, että näihin joudutaan paneutumaan ja puuttumaan. Lisäksi ollaan erittäin huolestuneita elintarvikeomaisuuden ja teollisuuden kotimaisen raaka-aineen saannin ja elintarvikeomaisuuden turvaamisesta. (Ed. S.-L. Anttila: Nyt meni väärin!) — Näin tänne on kirjoitettu. "Eduskunta edellyttää, että elintarvikeomavaraisuuden ja teollisuuden kotimaisen raaka-aineen saannin ja elintarvikeomavaraisuuden turvaaminen on jatkossakin keskeinen tavoite hallituksen maa- ja elintarviketaloutta koskevassa päätöksenteossa." (Ed. S.-L. Anttila: Se ei ole elintarvikeomaisuus vaan elintarvikeomavaraisuus!) — Luen ihan suoraan täältä mietinnöstä. Ymmärrän kirjoitusvirheetkin.

Eduskunta edellyttää myöskin, että "Euroopan yhteisön päätöksenteossa Suomen kannanottojen eräänä keskeisenä tavoitteena on maataloushallinnon byrokratian karsiminen. - -" Byrokratian karsiminen, ja samanaikaisesti me tällä lainsäädännöllä lisäämme merkittävästi byrokratiaa. Eilen, kun tuota mietintöä luin, yritin jopa laskea sieltä, kuinka paljon tätä byrokratiaa lisää tulee. En tiedä, olenko ihan oikeassa, mutta päädyin siihen laskelmaan, että tulee jopa lähes 80 uutta virkaa, jos lasketaan, että niitä tulee kahdessa eri osassa, eli kaikkia virkoja ei perustetakaan kerralla, vaan kahdessa eri osassa. Samanaikaisesti kumminkin esitetään lausuma, jossa byrokratiaa vähennettäisiin, ja samanaikaisesti sitä omassa mietinnössä luodaan.

Samoin eduskunta edellyttää, että "hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla uusille, tuotantoansa laajentaville ja tuotantosuuntaansa vaihtaville viljelijöille taataan yhteisön säännösten puitteissa mahdollisuudet saada tukioikeuksia, siten, että viljelijöiden yhdenvertaisuus toteutuu." Siis tähänkin sisältyy sellainen pelko, että tämä mietintö ei pidä sisällänsä tätä yhdenvertaisuutta, vaan se jollakin lailla tämän päätöksen mukaan vaarantuu.

Lisäksi täällä on tämä edellytys, että "hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ruokohelven ja muiden monivuotisten kasvien energiaviljelyn saattamiseksi tukikelpoiseksi tuotantomuodoksi luonnonmukaisen tuotannon yhteydessä tavanomaisella viljelymenetelmällä". Tämä lienee itsestäänselvä (Ed. Pulliainen: Ei se ole!) ja hyvin kannatettava siinä mielessä, että tällä hetkellä ruokohelven asema poikkeaa nimenomaan tästä "luonnonmukaisen tuotannon yhteydessä". Tarkoitan sitä, että tämän lausuman olisin ymmärtänyt, mutta olisin toivonut, että nämä kaikki muut lausumat olisivat sisältyneet jo tänne mietintöön ja myöskin näihin pykäliin.

Samoin: "Eduskunta edellyttää sen selvittämistä, aiheutuuko tilatukijärjestelmän tukioikeuksien siirtokelpoisuudesta vaikutuksia jo kiinnitettyjen maatalouskiinteistöjen vakuusarvoihin siten, että vakuuksien riittävyydestä syntyy epävarmuutta."

Kaikki hyvin perusteltuja lausumia, mutta minulle ne kertovat kuitenkin, että jos eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnalle olisi annettu vielä lisää aikaa ja harkintaa ja mahdollisuutta tehdä, niin monia näitä korjauksia olisi voitu vielä pykälissä tarkistaa, perusteluihin lisätä ja tehdä sellaista lainsäädäntöä, että käytännön tavallinen viljelijä olisi kokenut, että hän ymmärtää tämän lainsäädännön jotenkin, kun hän siihen perusteellisesti tutustuu, ja pystyy jollakin tavalla tekemään laskelmaa siitä, paljonko hänen tukioikeutensa tänä vuonna esimerkiksi mahdollisesti on. (Ed. Hemmilä: Tämän esityksen pohjalta sitä on vaikea uskoa!) — Kyllä minä sanon vain, että sen pohjalaisen kotieläintuottajan, joka rupeaa tämän lain perusteella laskemaan itsellensä tukioikeuksia, täytyy olla myöskin matemaattisesti vähintään ed. Pulliaisen tasoa, jotta hän pystyy sen kommunikaattoria tai muuta monimutkaista laskentajärjestelmää käyttäen laskemaan, paljonko hänen tukensa tänä vuonna ovatkaan. Mikäli täällä salissa on joitakin muita henkilöitä, jotka sen pystyvät nopeasti tekemään, niin ilmoitan, että osoitan kaikki laskelmat sen jälkeen tälle henkilölle. Pelkällä viljatilalla, jollaista ed. Koskinen harjoittaa Hauholla, lienee tämä laskutapa hieman yksinkertaisempi, mutta kun katson näitä erilaisia lisäosia ja lfa:ta ja ympäristötukia, jopa tätä mietintöä lukiessaan joutui monta kertaa palaamaan, menemään katsomaan viitesäännöstä ja jälleen palaamaan, ennen kuin pystyi ymmärtämään tästä mietinnöstä mitään keskeistä. Uskon, että kumminkin sisälukutaitoni on niin tarkka, että luen jopa virheet, jotka on kirjoitettu näihin lausumiin.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Täytyy tulla tänne pönttöön uudestaan, tässä on tullut sen verran aineksia, ja tuo kaksi minuuttia ei tähän riitä.

Ensinnäkin totean, että minä olen henkilökohtaisesti äärimmäisen herkkä yhdelle asialle, ja se on tämän meidän eduskunnan sisäiset pelisäännöt. Juuri on meillä ollut demarien puoluekokous. Se ohjasi valiokunnan työskentelyä viimeiseen piirteeseen saakka. Se otettiin niin pitkälle saakka kuin se eläimellisesti katsoen on mahdollista, (Naurua) kun on kysymys maa- ja metsätalousvaliokunnasta. Nyt ovat jo kaksi edustajaa, ed. Satonen ja ed. Salo, puuttuneet siihen, että kristillisdemokraatit, ja ed. Satonen, perussuomalaiset ovat täältä pois, vielä erikoisesti korostaen. Kumpikin on pitämässä puoluekokoustaan parasta aikaa, kummankin edustajat ovat tänä päivänä käyneet erikoisesti toteamassa tämän tuolla kuppilassakin ja valittamassa, että he ovat poissa, kun he niin haluaisivat, mutta eivät he voi olla omasta puoluekokouksestaan pois, vielä kun toisessa valitaan presidenttiehdokasta, on valittu siis jo, tällä hetkellä on jo takana se valinta. Elikkä silloin kun me nämä herjat keksimme — mehän olemme intohimoisia näitten keksijöitä itse kukin, juuri puhuva mukaan lukien — me olemme äärimmäisen tarkkoja tulevaisuudessa, että emme heittele näitä herjoja, koska ne ovat pöytäkirjassa ja siellä ei ole korjausta siitä, että perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit ovat puoluekokouksessa. Kun he ovat siellä, niin he ovat pois eivätkä voi olla puolustamassa omaa oikeuttaan. Tämä tästä.

Sitten toisekseen tästä ajasta ja tästä sisällöstä ed. Salolle, ihan ystävällisesti: Tietysti ed. Salo on eräällä tavalla oikeassa ja eräällä tavalla väärässä. Nimittäin nythän me olisimme juuri niitten 25 ponnen sijasta tarvinneet sitä substanssia. No, meillehän ilmoitettiin, ed. Anttila hankki tiedon siitä, että ministeri on luvannut tuoda nyt näitä asioita meidän arvioitavaksemme, elikkä se niin kuin rauhoitti meitä. Kyllä me kaikki tästä kannoimme erittäin paljon huolta. On tämä aivan poikkeuksellista. Nyt tässä vielä kävi sillä tavalla, että kun me esimerkiksi tähän tukioikeuksien kauppa-alueasiaan, niin kuin jo kerran totesin, kiinnitimme erikoisesti huomiota, niin se johti inttämiseen ministeriön virkamiesten kanssa. Samassa yhteydessä vielä, kun oli juuri tullut valtiovarainvaliokunnalta lausunto, niin ministeriö kirjallisesti haukkui eduskunnan. Että vielä puututaan meidän asioihin, herranen aika! Kauhea eduskunta, kerta kaikkiaan! Nyt meille sitten selvisi äsken juuri, että ministerihän tässä olikin takana. Me ihmettelimme, ja äskeisessä puheenvuorossa hän kertoi sen, että hän olikin takana näissä haukuissa. Niin että onpahan kansanedustaja ministeri ja haukkui itsensä. (Ministeri Korkeaoja: En, en!) — On fakiiri kerta kaikkiaan.

Sitten edelleen ihan vakavasti otettuna tästä asiasta, että olisin toivonut ministeriltä äskeisessä puheenvuorossa vähän toisenlaista asennetta näihin asioihin kaiken tämän jälkeen. Me olemme nyt tehneet töitä todella intensiivisesti valiokunnassa. Me olemme perehtyneet niin pitkälle saakka, kun se todella on ollut mahdollista. Silloin tietysti minä toivoisin ministeriltä jatkossa hivenen enemmän nöyryyttä näitä asioita kohtaan.

Sitten vielä, kuka se oli joka tästä energiaponnesta totesi, kuka se oli? (Ed. S.-L. Anttila: Ed. Kettunen!) — Ed. Kettunen se oli. Ed. Kettunen tässä viuhahti. — Energiaponnen sisällöstä hän luki, täällä oli näitä sisälukuharjoituksia itse kullakin, ja hän luki nyt sen väärin tämän asian. Se selostettakoon, mistä on kysymys. Kysymys on siitä, että nykyisin, kun luomutuotanto tarkoittaa sitä, että neljännen vuoden jälkeen täytyy kasvia vaihtaa, siinä viljelykierto on olennainen osa koko järjestelmää. Ja kun on kyse monivuotisista kasveista, joissa on kymmenen vuoden kierto, jos näin voidaan sanoa, ja sitten uuskasvuston edut, niin se sulkee pois silloin monivuotisten energiakasvien viljelyn.

Nyt meillä on jo tilanteita Suomessa tällä hetkellä, että meillä on olemassa luomutila, joka on kokonaan luomussa, ja perinnönjaon yhteydessä on tullut maatila, joka on viidentoista kilometrin päässä tästä päätilasta, ja sitä ei voi nyt ruokohelvelle laittaa sen takia, että luomusäännökset sen estävät, eli siihen ei ole ollut olemassa mekanismia ollenkaan. Tämän takia tämä ponsi sinne laitettiin, koska kuitenkin se sopii siihen erinomaisen hyvin, koska kysymys on siitä, että sillä tavalla tästä luomutilasta tulee väistämättömästi energiapositiivinen, ja sehän on kaikkien tilojen tarve nyt.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi ministeri Korkeaojalle on annettava tunnustusta siitä, että hän on Brysselin päähän päin saanut tällaisen tuloksen aikaan tilanteessa, joka on ollut vaikea. Tiedän hyvin, että tätä kritisoidaan maaseudulla, mutta tästä on annettava tunnustus, koska aiemmin tilanne näytti, vuosi pari sitten, hyvinkin hankalalta ja hyvinkin toivottomalta, että kerta kaikkiaan tässä on käymässä huonosti. Mutta ministeri Korkeaoja on saanut tässä hienon tuloksen lähtökohtiin nähden, jotka eivät olleet hyvät. Tässä on pystytty ottamaan huomioon suomalaisen maatalouden perusasioita ja tältä pohjalta, olkoonkin että ponsilla ja korjausehdotuksilla tätä on pakko parantaa, on päästy ihan kohtuullisiin tuloksiin.

Muutama vuosi sitten maaseudulla oli latojen seinissä suuret julisteet "Maaseutua ei voi tuoda". Nyt noita julisteita ei ole näkynyt, mutta tämä sama tosiasia on edelleen olemassa. Maaseutu on asia, jota ei voida tuoda. Monia kauppatavaroita voidaan kuljettaa ja siirtää, mutta suomalainen maaseutu on asia, joka säilyy vain, jos on elävä maatalous kaikissa muodoissaan. Elävä maatalous voi säilyä vain, jos viljelijä pystyy saamaan riittävän ja kohtuullisen toimeentulon. Nämä ovat ne perusasiat, joihin pitää päästä.

Itse haluan korostaa keskisuomalaisena niitä näkökohtia, jotka liittyvät oman maakunnan kannalta juuri käsiteltävänä olevaan asiaan. Keski-Suomessa ei niinkään paljon ole peltoja, se ei ole eteläistä maakunnan osaa lukuun ottamatta kovinkaan paljon vilja-Suomea, vaan Keski-Suomi voidaan katsoa jo maito-Suomeksi ja lihatalouden Suomeksi silloin, kun maatilataloutta tarkastellaan. Eli pellon tuotto Keski-Suomessa jalostuu viljelijän yrittäjätuloksi karjan kautta, mitä se karja sitten kullakin tilalla on. Tämä on edelleen totta. Tämän vuoksi keskisuomalaisille, kuten muuallakin väli-Suomessa, on tärkeää, että nautakarjanhoidolla on kannattavat mahdollisuudet edelleen niin maidontuotannossa kuin myös lihakarjan osalta.

Keski-Suomessa oli muutama vuosi sitten, taitaa olla jo kymmenkunta vuotta sitten, niin sanottu reikäleipätoimikunta, jossa olivat mukana kaikki ne tahot, jotka liittyivät kotimaiseen elintarvikesektoriin. Siinä olivat mukana yhdessä myöskin MTK, SAK, ja korostettiin sitä, että suomalainen maatalous työllistää tässä maassa ketjuna, koko elintarvikeketjuna, hyvin paljon, lannoiteteollisuus, maatalouskoneteollisuus. Keski-Suomen kannalta on merkittävää, että meillä Suolahdessa on traktoritehdas Valtra, joka on myös merkittävä maailman tasollakin traktorituotannossa. Tämä on hyvin merkittävä asia työllisyyden kannalta. Jos meillä ei olisi maataloutta, mikä tarvitsee traktoreita ja muita koneita, niin tämä vaikuttaisi hyvin kielteisesti meidän metalliteollisuuteemme. Voisi olla niin, että niitä vientituotteitakaan, mitä Suomesta suuressa määrin viedään, Valtran tuotteita kautta maailman — toki niitä paljolti rakennetaan myös muualla — ei sitten tehtäisi myöskään vientiin Suomessa. Koko teollisuus loppuisi, jos sillä ei olisi peruslähtökohdiltaan edellytyksiä tässä maassa.

Sama koskee lannoiteteollisuutta ja kaikkea sitä, että pelto on valmis, jotta viljelijä voi kylvää. Sitten kun viljelijä on onnistunut satonsa saamaan, tämän jälkeen on kysymyksessä koko elintarvikeketju. Siinä ovat myllyt, elintarvikkeitten valmistaminen, meijeriteollisuus, kaikki nämä. Annan tunnustusta ministeri Korkeaojalle, että tässä top up -kysymyksessä on saatu ne edellytykset, että karjatalous on Suomessa mahdollista jatkossakin.

Meidän on pidettävä huolta koko elintarvikeketjusta ja tämä on muistettava silloin, kun tätäkin tilatukiasiaa käsittelemme. Omavaraisuus ruoan saannissa on minusta itseisarvo. En voi ymmärtää niitä EU:n suunnitelmia, joissa Suomesta on suunniteltu susien ynnä muiden suurpetojen aluetta ja on katsottu, että Suomeen voitaisiin tuoda ruoka Baltiasta ja Puolasta. Tällaisia suunnitelmia sieltä Brysselin kaapeista löytyy. Ministeri Korkeaoja on saanut todella hienon voiton, että on päästy siihen, että voidaan katsoa luottavasti suomalaisen maaseudun tulevaisuuteen.

Omavaraisuus on itseisarvo, mutta tähän liittyy myös se, että kyllä meidän on löydettävä kannattavat mahdollisuudet säilyttää pellot viljelykäytössä. Ymmärrän hyvin, että on peltoja, joille on mahdollista joku muukin käyttö, mutta meidän on löydettävä sellainen tuotantomahdollisuus juuri tähän bioenergiatuotantoon liittyen. Viittaan ruokohelpeen, joka on yksi mahdollisuus, millä pellot, kovalla ja hikisellä työllä raivatut pellot, voidaan pitää tulevillekin sukupolville peltoina. Se on myös osa elävää maaseutua, maaseudun kulttuurimaisemaa. Maaseutu ei säily myöskään maisemallisesti, jos maatalous ja karjanhoito eivät voi menestyä.

Tähän liittyvät myöskin luontonäkökohdat. On todettu se, että monet eliölajit ja pieneläimet ovat katoamassa luonnosta, kun perinteiset niityt, karjan laidunalueet, ovat katoamassa. Onneksi tähän on herätty ennen kuin on liian myöhäistä.

Arvoisa puhemies! Annan tunnustusta ministerille tästä asiasta ja myös erityisesti siitä, että perustuslakivaliokunta on tajunnut suomalaisen maanomistuksen perusluonteen, mikä on vuokraviljelijän ja maanomistajan välinen suhde. Tässäkin on tajuttu se, että Suomessa maanomistus on talonpoikainen perusasia, toisin kuin muualla Euroopan maissa on paljon enemmän, tosin hyvin pitkäaikaisia, vuokrasopimuksia, jotka käytännössä vastaavat meidän maatalouttamme, saattaa olla satojen vuosien vuokra-aikoja. Mutta meillä vuokra-ajat ovat toisen tyyppisiä. Uskon, että tällä pohjalla voidaan näitten ponsien saattelemana hyvällä menestyksellä katsoa luottavasti eteenpäin.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaikka nyt onkin vähän iltamyöhäinen, niin olen nähnyt ennenkin, että puhemies on joutunut istumaan täällä tällä viikolla kovennettua iltapäivää, ehkä tästä tänäänkin syntyy sen tyyppinen. Senpä takia aloitankin vähän kauempaa tästä asiasta.

Näin arvellen avasin äsken sähköpostin, ja siinä kysyttiin, kuinka aiotte äänestää tässä rajavartijalakon pakkotoimenpideasiassa. Vastasin siihen, että äänestän laillisen lakon puolesta ja sitten yhteiskuntarauhan turvaamiseksi maailmanmestaruuskisoissa. Sen jälkeen jatkoin pitkän selvityksen siihen, mitä tässä voi olla olemassa, ja totesin, että tuskin on mitään ammattiryhmää Suomen maassa, joka hyväksyy palkka- ja työehtojensa huonontamista, mutta kun kuulin täältä tämän keskustelun, jouduin jatkamaan: paitsi viljelijät, jotka ovat joutuneet Euroopan unionin olemassaolon aikana tinkimään omista työehdoistaan, palkkauksestaan ja toimeentulostaan. Mutta toivon, että kukaan muu ei tähän tässä yhteiskunnassa joudu.

Näin tässä on nähtävissä, että hyvässä, paljon kehutussa mietinnössä selkeästi todetaan täällä keskivaiheilla, missä kerrotaan, kuinka paljon eri viljelijäryhmien tulotaso laskee vuoteen 2003 verrattuna: Maitotiloilla noin 85 prosentilla, joilla tukimenetys tai -lisäys olisi enintään 10 prosenttia, ja nämä voi tulkita niin, että kaikilla ne ovat menetyksiä. Nautatiloista yhteensä 75 prosenttia, joilla tukimenetys tai -lisäys on enintään 10 prosenttia jne. Mikä itseäni läheisesti kiinnostaa oman kokemukseni perusteella, viljatiloista 85 prosenttia on sellaisia, joilla tukimenetykset tai -lisäykset olisivat enintään 10 prosenttia, ja tiloista 1 prosentti on sellaisia, joilla tukimenetyksiä olisi yli 10 prosenttia, (Ministeri Korkeaoja: Paljonko on niitä, joilla lisätään?) — 14 prosenttia olisi sellaisia, joilla tukilisäys olisi yli 10 prosenttia, tämä, arvoisa ministeri, täältä löytyy, mutta 14 prosenttia ja 85 prosenttia ovat aivan eri suuruusmittaluokassa olevia asioita. — Näin katsottuna tiedän, että viljelijäkunta arvostaa ja haluaa toimia niin, että omalla työllä, oikea-aikaisilla viljelytoimenpiteillä, ahkeruudella, tunnollisuudella, Luojan ilmojen ja työaikojen yhteensovittamisella saadaan hyvä tulos ja toimeentulo, ahkeruudesta ja uutteruudesta palkitaan, sitä viljelijä haluaa.

Lieneekö ollut ed. Koskinen, joka mainitsi, että viljelijästä on tullut vähän ikään kuin toimistotyöntekijä, näitten tukihakemuslomakkeitten täyttäjä, ja jos ei tätä hommaa hallitse ja tee, ei tule myöskään tulosta. Tämä on valitettava asia. (Ministeri Korkeaoja: Ei niitä ole pakko tehdä!) — Niin, ministeri Korkeaoja, ei niitä pakko ole tehdä, olen tätäkin asiaa miettinyt. Mutta valitettavasti kansanedustajan tämä vähäinen palkkio ei riitä kyllä mitenkään kovin laajaperäisen viljelyn ylläpitämiseen, jos ei näitä tukihakemuslomakkeita täytä. Näin arvellen luulen, että se on monelle muulle aivan sama juttu, että on pakko täyttää, jos meinaa viljellä.

Tässä arvelen, että kyllä tietysti tämä suomalainen yhteiskunta kestää kaiken ja viljelijä taipuu. Se taipuu, taipuu, mutta ei taitu. Se kestää myöskin ne huonot ajat. Ja ettei nyt jäisi aivan väärää kuvaa, niin sikäli, kun tätä salia katselen ja tarkemmin tutkin täältä, niin en nyt erikseen mainitse ed. Sirkka-Liisa Anttilaa ja ministeri Korkeaojaa, mutta teidän aikananne sinne EU:hun mentiin. En nyt oikein ole varma, että teitä syyttäisin, ei se ole kenenkään syy, siellä nyt ollaan ja ollaan vaan ja näihin pitää sopeutua ja täällä tulla toimeen.

Mutta niin kuin useammassa puheenvuorossa on todettu, suomalainen elintarvikeomavaraisuus on tärkeä toimeentulon varmistamisen lähde ja se on myöskin äärettömän tärkeä kotimaisen elintarviketeollisuuden ylläpitämiseksi. Sen jokainen ymmärtää, että kotimaista elintarviketeollisuutta ei voi olla, ellei ole kotimaista tuotantoa. Sellainen elintarviketeollisuus, missä voitaisiin ajatella, että perusraaka-aineet tuotaisiin jostakin maailmalta, lähinnä nyt etelästä, ei voi täällä Suomessa toimia, ja se on mahdoton yhtälö sen syntymiseksi taikka toteuttamiseksi.

Kun tässä tarkalla korvalla olen kuunnellut tätä keskustelua, tuleepa mieleen, että ed. Oinonen kiitteli kovasti ministeriä ja valiokuntaryhmää tästä hyvästä mietinnöstä ja sisällöstä, ja senpä takia minun ei tarvitse niin kovin paljon sitä kiitelläkään vaan kertoa enempi semmoisia niin sanotusti puolitotuuksia, mitä muistan lähetekeskustelun ajalta, nythän ollaan vasta ykköskäsittelyssä.

Silloin kiinnitin huomiota erityisen vahvasti siihen, että kun tämä isäntä, vuokranantaja, on tilansa antanut vuokralle ja kun 2006 määritellään, kenelle tukioikeus kuuluu, ja se kuuluu sille vuokranantajalle jne., tähän suhtauduttiin täällä salissa tämän lähetekeskustelun aikana hyvin yliolkaisesti. Sinänsä pidän valitettavana, että ed. Vistbacka ei ole tällä kertaa paikalla, koska hän kaikkein selvimmin omakohtaisesti kertoi, kuinka tämä on olemassa ja mihin se johtaa. Salin suuri väki, ministeriryhmä tietysti mukana siinä ja monet muutkin, jotka asioista olivat perillä, tyrmäsivät, että Euroopan unioni päättää näin ja näin, ja näin ei voida tehdä. Kun ed. Salo teki tämän lakialoitteen, minäkin pääsin sen näkemään tuossa kaikeksi onneksi, niin silloin todettiin, että oikealla asialla ollaan. Ed. Salo äsken totesi, että sehän on otettu suurin piirtein sanasta sanaan tänne. Näin arvellen täytyy sanoa, että kyllä eduskuntatyöllä on merkitystä. Täällä joskus kuulee sanottavan niin, että eduskunnassa tehtävillä aloitteilla, eduskuntatyöllä ja eduskunnassa puhumisella ei ole mitään merkitystä jne., mutta tämä todistaa sen, että kyllä on merkitystä.

Tässä tämän kunnian tietenkin nyt ensimmäisenä otan tänne meille edustajille itsellemme, toiseksi tietysti sitten maa- ja metsätalousvaliokunnalle, (Ed. Salo: Perustuslakivaliokunnalle!) — mutta kyllähän tietenkin tämä asia, niin kuin ed. Salo yrittää viitata sieltä, pitkälti tuonne perustuslakivaliokunnalle menee. Perustuslakivaliokunta on tässä tulkinnut tätä vähän suomalaisittain, voisi sanoa, että jopa jääräpäisittäin. Vaikka joskus olemme vähän perustuslakivaliokunnan toimintatavoista ja jääräpäisyydestä eri mieltä, tässä on todettavissa, että oikealla asialla ovat olleet olemassa.

Näin katsottuna on synnytetty oikea ja hyvä ratkaisu. Tästä suuri kiitos kaikille osapuolille. Suuri kiitos nyt sitten sinne maa- ja metsätalousvaliokunnalle, erityisesti valiokunnan puheenjohtajalle, kun olen seurannut, kun te olette tätä hiertäneet ja saaneet kuntoon ja järjestykseen. Onpa tästä tullut niin hyvä, että minunkin pitää tätä oikein kehua kaikin keinoin, vaikka alun perin ajattelin, että tämähän on miinoja täynnä. Kehun vaan sitä prosessia, millä tämä on synnytetty ja tehty.

Muistutan myöskin ministeri Korkeaojaa siitä, että sanoin silloin lähetekeskustelun aikana, että tämän kuivauskorvauksen ujuttaminen tänne tilatukeen näin kokonaisuutena on Suomelle tuhoksi. Tulee olemaan niin, että joskus tässä kiristyvässä eurooppalaisessa budjettitoiminnassa se kupataan sieltä pois, koska todetaan, ettei Suomessa oikein niin märkää viljaa ole olemassa, että sitä tarvitsee kuivata, kun se vähän levitellään sinne ja tänne. Toivottavasti olen väärässä, mutta valitettavasti aika lailla, kun itse muistelen tätä omaa uraani, harvoin olen ollut väärässä. Ehkä tässä nyt on ensimmäinen kerta olemassa.

Kun tätä ajatellaan vielä, tästä syntyy mieleen, kun lukee täältä keskeltä tuottajajärjestöjen kantaa ja maailmaa, että joskus tammikuussa olin yhteydessä myöskin tuottajajärjestöväkeen tässä asiassa ja kyselin sitä, kuinka tämä vuokranantajan asema turvataan, ja kyllä siellä tuntui olevan ote vähän sen tyyppinen, että ei siitä ole niin väliä, vaan se jatkava viljelijä on se, kenen asemaa tässä turvataan. Mutta nytpä asiantuntijakuulemisessa ja tässä mietinnössä tämä tänne on kirjattu aivan oikein ja oikealla lailla, että tämä ymmärretään ja nähdään, mutta muistutan tässäkin yhteydessä, että kyllä siellä muutakin mieltä on oltu.

Herra puhemies! Vielä toteaisin näistä lausumista, mitä tänne valiokunta on kirjannut — en käy niitä toistamaan, koska jokainen ymmärtää ne täältä etsiä, vaikka tietysti, jos joku sattuu tätä puhettani historiankirjoitusta varten tutkimaan, ei tiedäkään, mutta etsiköön nyt tältä paikalta sen sitten — että tässä yhteydessä siellä on ollut kuusi lausumaa ja ne ovat aivan erinomaisia ja erittäin päteviä tähän asiaan. Mutta jos joku meistä arvelee niin, että niillä perusteilla tämä asia tulee kerralla ja kertaheitolla kuntoon, siinä kyllä jonkun verran erehtyy, mutta kyllä ne ohjaavat tätä oikeaan suuntaan. Ymmärrän ja uskon, että herra puhemieskin ymmärtää, että näillä saarnoilla, mitä tämän asian eteen teemme, tämä tulee todella hyvään tarpeeseen tässä suomalaisessa maatalouspolitiikassa.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama kommentti tässä yhteydessä täällä esille nousseisiin kysymyksiin.

Ensinnäkin haluan lämpimästi kiittää jo tähänastisesta keskustelusta, kiittää valiokunnan jäseniä ja kiittää ministeriä ja ministeriön henkilökuntaa, virkamiehiä ja -naisia erittäin hyvästä palvelusta valiokunnan tätä asiaa käsitellessä. Aivan kuten täällä muistaakseni oliko se ed. Komi totesi, yli 20 vastausta olemme ministeriöstä saaneet, asiallisia vastauksia kirjallisina. Jos ei ollut valiokunnassa mahdollisuus olla kuulemassa, niin vastaukset oli myöskin jätetty kirjallisina ja niihin on ollut sen jälkeen mahdollisuus tutustua.

Täällä on kokoomuksen taholta esitetty sitä, että olisi ollut hyvä tämä asia siirtää syksyyn. Itse olen siitä asiasta sillä tavalla toista mieltä, että tämä asia piti saattaa nyt keväällä satamaan, että asian valmistelu voi ministeriössä jatkua ja päästään siihen tilanteeseen, että sitten, kun tämä tulee voimaan, niin säädökset on olemassa, ohjeet on olemassa, kaikki on kunnossa soveltamisineen ynnä muineen.

Kysymys sitten siitä, eikö mietinnössä oteta riittävästi huomioon valtiosäännön 80 §:n vaatimuksia, eli sitä, että kansalaisten perusoikeuksista pitää säätää lainsäädännöllä, varmasti tullaan ministeriössä ottamaan huomioon. Korostan sitä, että valiokunnalla, tässä tapauksessa maa- ja metsätalousvaliokunnalla, on kaikki mahdollisuudet saada tietoa ministeriöstä valmistelussa olevista asetuksista. Me tulemme saamaan nämä asetukset sitten, kun ne ovat valmiita, ja niihin voidaan sen jälkeen perehtyä.

Ed. Salo totesi puheenvuorossaan, että samanaikaisesti perustetaan uusia virkoja ja toiseksi kritisoidaan byrokratian lisääntymistä. Tämä on aivan totta. Tämä uusi järjestelmä vaatii ne valtiovarainvaliokunnan esiin tuomat kaiken kaikkiaan muistaakseni 85 virkaa, jotka kahdessa eri osassa tarvitaan. Mutta toivon, että tämä on määräaikainen, väliaikainen vaihe, tämän siirtymäkauden vaihe. Toivottavasti sen jälkeen sitten oltaisiin niin paljon yksinkertaisemmassa järjestelmässä, että byrokratiaakin todella voitaisiin vähentää. Eli se on tämän maatalouspolitiikan yksi suuri ongelma, että sitä yritetään liian nippelikohtaisesti Brysselistä käsin säädellä ja sitten tullaan tilanteeseen, että tulee niitä kansallisia vaikeuksia säädöksiä soveltaa, kun olosuhteet ovat kuitenkin hyvin hyvin heterogeeniset.

Sitten täällä on puhuttu siitä, että sosialidemokraatteja ei nyt sitten maatalouspolitiikka kiinnosta. Ed. Satonen siitä erityisesti puhui. Haluan tässä yhteydessä hyvin painokkaasti sanoa, että eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan sosialidemokraattien valiokuntaryhmä on erittäin hyvin ollut mukana tämän asian käsittelyssä. He olivat aina paikalla, erittäin rakentavasti mukana esittämässä kysymyksiä, eli kyllä sosialidemokraattinen puolue ja erityisesti sen maatalousvaliokuntaryhmä on erittäin hyvin sitoutunut tähän maatalouspolitiikan käsittelyyn ja tämänkin uudistuksen käsittelyyn. Meillä on ollut erinomaisen hyvä yhteistyö kaikkien kesken. Olen erittäin iloinen siitä, että olemme voineet valiokunnassa rakentavasti viedä yhdessä tätä asiaa eteenpäin, koska tämä ei ole ollut helppo harjoitus, se on ollut erittäin vaativa. Ja väitän, että kun lähes 23 vuotta olen ollut kansanedustajana, toki pienen ajan siitä Euroopan parlamentin jäsenenä, niin tämä on ollut yksi suurimpia harjoituksia, jonka parissa olen saanut olla painiskelemassa. Eli vielä kerran, ministeriön kanssa yhteistoiminta on ollut hyvää, ministeriön henkilökunta ministeriä myöten on erittäin palvelualttiisti vastannut meidän pyyntöihimme ja kysymyksiimme, ja ministeriössä on tehty pitkää päivätyötä.

Ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroon lopuksi. Hän sanoi, että kyllä täällä voidaan vaikuttaa. Täällä voidaan vaikuttaa, ja kysymys on siitä, mitä näille lausumille sitten tapahtuu. Maa- ja metsätalousvaliokuntahan seuraa niiden toteutumista, sehän kuuluu oleellisena osana hallituksen kertomuksen käsittelyyn eduskunnassa. Aina kun me käsittelemme hallituksen kertomusta edelliseltä vuodelta, niin silloin me katsomme, onko niitä lausumia jo mahdollisuus purkaa eli poistaa, ovatko ne toteutuneet vai ei ja ovatko niiden mukaiset toimet tulleet hoidetuiksi. Eli lausumillakin vaikutetaan, kun vaan halutaan.

Kiitoksia erinomaisesta asioiden käsittelystä ja rakentavasta yhteistyöstä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Pulliainen ei ole enää paikalla, niin en käy enää keskustelua hänen kanssaan. Mutta nyt, kun on sisältökeskustelu nimenomaan lain sisällöstä, niin esitän kysymyksen ed. Anttilalle, joka varmasti nyt hyvin tuntee nämä asiat, koska tämä on niin tuore mietintö.

Täällä puhutaan vuokratun maan siirrosta, artikla 20, ja investoinneista, artikla 21, ja vuokratun maan vuokraamisesta ja ostamisesta, artikla 22. Täällä on määräaikoja, ja sanotaan myös: "Vuokrasopimuksen on pitänyt alkaa viimeistään 2002 ja sen tulee jatkua vuoden 2006 tukioikeuksien viimeisen hakupäivän yli." Entäs, jos se on alkanutkin 1.1.2003? Miten käy sitten näitten tukien? Kun laihialainen viljelijä tätä minulta kysyi, niin ajattelin, että sanon, että kysyn tämän tänään täällä ja täysistunnon sisältökeskustelussa saamme vastauksen. Samoin investointien osalta tärkkelysperunan tuotannossa päivämäärä on 15.5.2004. Entä jos se onkin kuukautta myöhemmin? Mikä on sitten näitten kohtalo?

Samoin kohdassa vuokratun maan vuokraaminen ja ostaminen, artikla 22, lukee: "- - joka on ostanut viitekaudella tai viimeistään 15.5.2004 tilan tai tilan osan, jonka maa-ala on ollut vuokrattuna viimeistään vuodesta 2002 alkaen ja vuokrasopimus jatkuu vuoden 2006 - -". Entäs jos nämä eivät täyty? Mikä on näitten tapauksien kohtalo, koska nämä määräajat on niin tiukasti tänne lyöty kiinni? Huomaan, että myöskään näissä lausumissa ei ole otettu näihin asioihin kantaa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olisin ed. Koskiselle vielä kommentoinut, vaikka hän on poistunut jo, että on huomattava, että yli puolet nautatuista ja noin 30 prosenttia maidon EU-tuista siirtyy heti vuonna 2006 tasatukeen, kun hän hivenen moitti sitä lisäosa-asiaa. Ja joka tapauksessa tilojen sopeutuminen toimintaympäristön muutoksiin on sidoksissa moneen muuhunkin asiaan kuin näihin lisäosiin, niin markkinahintakehitykseen kuin muihinkin tukiratkaisuihin.

Tosiaankin oli valiokunnassa erittäin mielenkiintoista, kun olimme ymmärtäneet, että ministeriön kysymyksiin vuokralainen—vuokranantaja-problematiikasta komissio oli vastannut kielteisesti, mutta perustuslakivaliokunnan kuulemat asiantuntijat olivat sitä mieltä, että voidaan tosiaan pakollakin laittaa vuokralainen luovuttamaan nämä tuet, tosin ilman lisäosia, huomautti meidän maa- ja metsätalousvaliokuntamme. Tämän kaiken keskustelun jälkeen tietenkin me kaikki toivomme ja uskomme, että tästä ei tule sanktioita Suomelle myöskään myöhemmin.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun ministerikin on vielä paikalla, niin haluan käyttää tämän puheenvuoron tässä keskustelussa, jotta tulisi selväksi se, minkä takia kokoomus on suhtautunut hyvin kriittisesti tähän uudistukseen.

Ensinnäkin kyse on maatalouspolitiikan uudistamisesta, jossa Euroopan unioni kerrankin, Euroopan unionin komissio kerrankin antoi jäsenvaltioille mahdollisuuden valita myöskin yksinkertaisen järjestelmän. Ja kun Suomessa kaiken kaikkiaan EU-tukia maksetaan 1 880 miljoonan euron verran, niin tämä kokonaisuus, mihin on koottu nykyiset cap-tuet, tarkoittaa sitä, että kaiken kaikkiaan tämä tukipotti tässä uudessa tilatuessa on 552 miljoonaa euroa, siis 552 miljoonaa euroa 1 880:stä. Jokainen ymmärtää, että se on merkittävä osa. Mutta kun Suomi valitsi tätä yhdistelmämallia, niin tämän valinnan yhteydessä tehtiin päätös, että 80 prosenttia tästä 552 miljoonasta eurosta jaetaan alueellisena tasatukena, siis 80 prosenttia eli 431 miljoonaa euroa jaetaan sen yksinkertaisimman mallin mukaan, sen mukaan, jota Euroopan unionin komissio suositteli jäsenvaltioille heti käyttöön otettavaksi. Tästä jäljelle jäävästä 20 prosentista, siitä osuudesta, 70 miljoonaa tässä tapauksessa, jaetaan tilakohtaisina lisäosina.

Tämän 70 miljoonan euron jakamisen tähden, 70 miljoonan euron tähden, nyt on muodostunut tämä äärettömän hankala byrokraattinen, paljon lisähallintoa ja paljon valvontaa ja paljon koulutusta, (Ed. Salo: Paljon maksava!) erittäin paljon hallinnolle kustannuksia lisää aiheuttava lainsäädäntö. Siis 1 880 miljoonasta 70 miljoonan osuus aiheuttaa tämän kaiken sotkun. Ja kaiken lisäksi tämä on vuosittain muuttuva summa, koska modulaatioon siirtyy kaiken aikaa tästä tuesta. Eli kun yhtä palikkaa tällä pöydällä siirretään, kaikkia on siirrettävä. Joka vuosi tämä muuttuu. Elikkä tämä on kyllä äärimmäisen ongelmallinen ja haastava hallinnolle, mutta erityisesti tämä on hyvin haastava viljelijöille ja tuottajille.

Nyt tämän valiokuntakäsittelyn aikana, kun nousi esille näitä ongelmia, valiokunta ihan ansiokkaasti todellakin nosti lausumien muodossa esille näitä ongelmia, ja jos myöskin ne lausumat, niin kuin me tiedämme, hallitus ottaa todesta ja ottaa tämän haasteen vastaan, ne todellakin velvoittavat ministeriötä sitten toimimaan niitten mukaan. Kuten valiokunnan puheenjohtaja äsken totesi, niin totta kai valiokunta kokonaisuudessaan ja valiokunnan yksittäiset jäsenet tulevat varmasti seuraamaan tästä eteenpäin vuosien saatossa, että valiokunnan tahtoa ja eduskunnan tahtoa on noudatettu. Se on meidän yksittäisten kansanedustajien vastuulla tietysti myöskin, että me pidämme huolen, että hallitus noudattaa eduskunnan tahtotilaa.

Mutta kun tarkastellaan kokonaistukien arvioitua muutosta vuosien 2003 ja 2006 välillä, niin tässä on kaiken aikaa hallitus korostanut sitä, että kokonaistukien muutos jää melko vähäiseksi keskimäärin. Mutta hyvin monissa asiantuntijoitten lausunnoissa on kuitenkin nostettu esiin se ongelma, mikä tähän liittyy, eli se, että vaikka uudistuksen keskimääräiset muutokset jäävät melko vähäisiksi, niin ne muutokset kohdistuvat tilatasolla yksittäisille tiloille varsin eri tavoin riippuen muun muassa pellon käytöstä ja kokonaispeltoalan ja eläinmäärän välisestä suhteesta. Kun tämä on tiedostettu, herää kysymys, onko tässä mitään järkeä 70 miljoonan euron tähden rakentaa tällainen äärettömän vaikeaselkoinen, monimutkainen ja byrokratiaa lisää aiheuttava lainsäädäntö, ja kokonaisuudessaan tämä tilatukijärjestelmä on sen takia syytä kyseenalaistaa. Mutta nyt ollaan menossa tähän suuntaan, ja sitten aika näyttää, minkälaiset seuraukset viljelijät tästä sitten joutuvat maksamaan.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hemmilälle täytyy todeta, että valtio ja tuottajajärjestö tekivät yhdessä tämän sopimuksen 1.3. tänä vuonna tämän ratkaisun osalta ja sen keskeisenä osana oli se, että yritetään saada semmoinen ratkaisu aikaiseksi, jossa sekä alueellisesti että tuotantosuuntien välillä kohdeltaisiin viljelijöitä mahdollisimman tasapuolisesti, ja siihen ei pelkällä tasatuella olisi missään nimessä päästy. Sen takia päätettiin, että siinä ovat maidon ja nauhanlihan tuotantoedellytyksiä turvaavat tilakohtaiset lisäosat ja naudanliha-alan tuotantoon sidotut tuet mukana. Täytyy todeta, että kun jo tässä mallissa viljatilat ovat suhteellisesti voittajia, niin kuinkahan paljon ne sitten olisivat voittaneet, jos olisi pelkkään tasatukimalliin suoraan menty. En sitä todellakaan ymmärrä, että ed. Hemmilä olisi ollut valmis hylkäämään maa- ja metsätalousministeriön elikkä valtion ja tuottajajärjestön yhdessä sopiman ratkaisun kokonaisuudessaan.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Komi juuri totesi, että joissain toisissa ratkaisuissa viljatilat olisivat voineet olla suurempia voittajia kuin nyt. Minä väitän, että tässä järjestelmässä ei voita kukaan. Tässä ovat kaikki häviäjiä. Vaikka nyt valiokunnan puheenjohtaja on poistunutkin jo paikalta, niin teitä valiokunnan jäseniä on kuitenkin merkittävässä määrin täällä. Kun tässä keskustelussa pitäisi pyrkiä kehittämään ja keskittymään tähän mietintöön, niin voisi todeta, että olisin toivonut muutamalla rivillä edes mainittavan siitä yrittäjyydestä ja viljelijäyrittäjyydestä, siihen panostamisesta ja painostamisesta. Vaikka Euroopan unioni ei varmaan tällaista yrittäjyyttä ja yrittäjän asemaa paljon ymmärräkään, niin tämä suomalainen maatalouspolitiikka on kuitenkin luonut ennen muinoin sen suomalaisen yrittäjän kilpailukyvyn sitä kautta kasvatettavalla viljelijäperheestä lähteneellä väellä, niin kuin olen näkevinäni, että suurin osa salissaolijoista tälläkin kertaa on olemassa.

Näin katsottuna on tässä hyvääkin, mutta jotain jäi puuttumaan, mutta täytyy sanoa, että hyvä näin. Erityisen hyvää on tämä 20 §:n lisäys tästä vuokraoikeuden palautuksesta silloin, kun vuokraaja luopuu tästä asiasta ja maa palautuu isännälle. Tässä täytyy vielä erikseen erityisesti kiittää ed. Saloa, joka pohjalaisella jääräpäisyydellä ja perusteellisuudella paneutui tähän asiaan, teki sellaisen aloitteen, mikä sisältönä imeytyi myöskin tänne valiokunnan mietintöön ja, ymmärrän niin, kun kukaan ei mitään muutoksia ole esittänyt tässä, tulee myöskin eduskunnan tahdoksi.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtela nosti ansiokkaasti esiin tämän yrittäjyyden, ja niin olemme me kokoomuslaiset vastalauseessamme myöskin nostaneet esiin sen, ja niin minä olen siitä puhunut täällä lähetekeskustelussa, olen puhunut myöskin valiokunnassa ja puhun nytkin siitä, että tämä ratkaisu, mikä nyt tehdään, sotii nimenomaan yrittäjyyttä vastaan. Tässä palkitaan niitä, jotka ovat jo joskus aikoja sitten, vuosikaudet sitten, lopettaneet tuotannon: heille aletaan maksaa tukea virtuaalituotannosta. Tässä palkitaan niitä, jotka tämän lain voimaantulon jälkeen lopettavat tuotannon: he saavat tuottamatta mitään samat tuet kuin ne tuottajat, jotka ovat aktiivituottajia. Siis eihän tämä kannusta yrittämään eikä yrittäjyyttä, ei missään nimessä kannusta siihen.

Sitten ed. Komille: Kyllähän tämä ratkaisu nyt on erikoinen, jos hallituksen ja hallituspuolueitten pitää tässä eduskuntakeskustelussakin vielä mennä etujärjestön selän taa. On se aika outo asia. Kyllä hallitus tekee eduskunnalle esityksiä ja hallitus vastaa niistä esityksistä, mutta olen huomannut ihan valiokuntakäsittelyn kestäessä alusta alkaen, että varsinkin keskustan edustajat ovat kovasti menneet etujärjestö MTK:n selän taa tässä ikään kuin syyttääkseen etujärjestö MTK:ta siitä epäonnistumisesta, mikä itse asiassa on tämän esityksen muodossa tullut hallitukselta.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tietyt sopimiskäytännöt ovat olleet olemassa jo paljon ennen tämänkin hallituksen niin sanottuun valtaan astumista, olivat myös edellisen maatalousministerin aikana, ja olen sitä mieltä, että näistä käytännöistä on ihan hyvä pitää kiinni. Eli myös tuottajien etuja valvova järjestö voi neuvotella valtion kanssa tietyistä asioista.

Seppo Lahtela /kesk:

Herra puhemies! Vastaisin ed. Hemmilälle, että kyllähän tässä suomalaiset vähän yllätettiin kokonaisuutena, kaikki rintamat, ikään kuin housut kintuissa eikä oikein tajuttu, mihin edes mennään, mitä tämä tarkoittaa tämä koko uudistus. Se täytyy sanoa, että kiitoksia vaan, että tässä näinkin hyvään ratkaisuun ja lopputulokseen on päästy.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten jo aiemmin totesin, vain 70 miljoonan euron jakamisen tähden — se on noin 3 prosenttia tästä koko tukipotista — rakennetaan nyt tällainen järkyttävä ja monimutkainen järjestelmä, ja tämä on kansallinen ratkaisu. Tässä erityisesti keskustan edustajat ovat jatkuvasti korostaneet, että kun EU vaatii. Viime vaalikaudella oli Lipposen hallitus syynä aina kaikkeen, nyt on EU kaikkeen syynä. Ihmetyttää vaan tämä.

Mutta itse tästä ratkaisusta vielä: Sitä minä kritisoin, miksi ihmeessä piti tämä kuivauskorvaus sulauttaa tähän tilatukipottiin. 84 miljoonaa euroa on ollut tähän saakka vielä tänä vuonna juuri se tuki, jolla tuetaan nimenomaan tuotantoa, kun se on kuivauskorvaus, ja se on olosuhdehaitta. Kaikki me muistamme, kun tämä tapahtui vuonna 99 Saksan toimiessa EU:n puheenjohtajamaana ja Lipposen toimiessa Suomen tasavallan pääministerinä. Silloin nimenomaan tuo Lipposen hallitus onnistui neuvottelemaan tämän kuivauskorvauksen erityisenä Suomelle räätälöitynä tukimuotona. Samassa yhteydessä Lipposen hallitus neuvotteli myöskin cap-säilörehunurmituen aivan Suomelle räätälöitynä erityisenä tukimuotona, ja siinä on nimenomaan tämä luonnonolosuhdehaitta perusteena ollut tälle kuivauskorvaus-nimiselle tuelle.

Tämä on erittäin valitettavaa, enemmän kuin valitettavaa, että hallitus nyt sotkee tämän kuivauskorvauksen tähän tilatukijärjestelmän osaksi. Viljelijätasolla se merkitsee sitä, että kun kuivauskorvausta tavallinen viljanviljelijä on saanut tuottamalleen viljahehtaarille noin 65 euroa per hehtaari, niin nyt se putoaa tässä ratkaisussa noin 20 euroon per hehtaari. Tätä se merkitsee viljanviljelijälle. Nyt kysyn vaan niiltä edustajilta, jotka ovat salissa ja laskevat asian niin, että viljanviljelijä mukamas tässä ratkaisussa jotain voittaa, kysyn vaan tuolla äskeisellä laskutoimituksella, kuka on voittaja ja kuka on häviäjä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kuivauskorvausasiaan ministeri jo vastasikin, joten siihen en mene sen enempää. Pelkkä tasatukimalli olisi ollut kotieläintiloille erittäin epäoikeudenmukainen, osin jopa kohtuuton, tulojen pudotessa voimakkaasti. Nyt annetaan siihen niin sanottua siirtymäaikaa. Olisin odottanut kokoomuslaiselta viljelijältä — en uskonut tätä sanaa tässä salissa käyttäväni — solidaarisuutta toisia viljelijöitä kohtaan jonkun verran enemmän.

Viljatiloista sanoin, että suhteellisesti, elikkä kun täältä mietinnöstäkin katsoo, niin viljatiloista 1 prosentti on sellaisia, joilla tukimenetys olisi yli 10 prosenttia; maitotiloista 5 prosenttia on sellaisia, joilla tukimenetys on yli 10 prosenttia; nautatiloista 6 prosenttia ja emolehmätiloista 1 prosentti on sellaisia, joilla tukimenetys on yli 10 prosenttia. Noin suhteellisesti ajatellen voidaan todeta, että viljatilat eivät, jos nyt täytyy sanoa, kärsi tästä muutoksesta keskimäärin niin paljon kuin nämä karjatilat, joten oli aivan kohtuullinen ratkaisu tämä malli, joka valittiin. Tosiaankin tämä siirtymäkausi, jonka jälkeen sitten kaikille hehtaareille tulee tämä tasatuki, on ihan aiheellinen.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En nyt pyri tässä mitenkään käymään päällesanojaksi, koska tämä tuntuu olevan ed. Komin ja ed. Hemmilän keskinäinen väittelytilaisuus, kumpi on enempi oikeassa. Mutta sen verran puutun ed. Hemmilän puheenvuoroon tästä aiheesta, kuinka oli ennen pääministeri Lipposen aikaan tämän yhteiskunnan asiat. Sanon sen kuitenkin, vaikka viljelijäväki ei siitä pidäkään. Lipposen ollessa pääministerinä ja johtaessa tätä maata kyllä viljelijä, jos ymmärsi oikein asemansa, tunsi olevansa turvatussa rintamassa, turvatussa asemassa, (Ed. Hemmilä: Ei yhtään opposition välikysymystä maataloudesta!) ja maanviljelijät olivat niin vähäinen joukko tässä yhteiskunnassa, että Lipponenkaan ei kokenut ollenkaan heidän uhkaavan tätä yhteiskuntajärjestelmää eikä näitä painoarvoja.

Ed. Hemmilä, me voisimme käydä aika terävänkin keskustelun tuolla kahvilassa siitä, kuinka oli Lipposen aikaan. Me molemmat olemme varmaan sitä mieltä, että hyvät olivat ajat riippumatta siitä, mikä se hallituspohja oli. Ei se silloin sen parempi eikä huonompi ollut kuin nykyinenkään.

Pertti  Hemmilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Siitä, miten hyvät ajat ovat olleet tässä takana ja milläkin ryhmällä, täytyy vaan todeta, että vuodesta 1999 vuoteen 2003 maanviljelijöitten nettotulot kasvoivat huomattavasti. Nyt vuoden 2003 jälkeen ne tulot ovat alentuneet. Valta on vaihtunut, mutta sanotaanko näin, että ehkä tämä voidaan sitten vaikka kääntää niin, että tuolloin Lipposen hallituksen aikoina oppositio oli niin paljon terävämpi, että viljelijöilläkin meni sen tähden hyvin, kun keskusta oli oppositiosta käsin niin terävänä vahtimassa viljelijöitten etua.

Ed. Komin äskeisestä puheenvuorosta minun on pakko todeta, että minulla on käytössäni ed. Komin tukialueen nimenomaan tilakohtaisia laskelmia ja niitten mukaan kyllä esimerkiksi ed. Komin edustama ja usein esille ottama luomukotieläintila tulee hyötymään tästä uudistuksesta todella runsaasti. Esimerkiksi 40 lehmän ja 80 peltohehtaarin kotieläintilan tuet tulevat nousemaan luomutuotannossa enemmän kuin 5 000 eurolla. Sen sijaan kasvintuotannossa olevan luomutilan kohdalla käy köpelömmin: tuet tulevat jopa alenemaan 2 000 eurolla.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Silti täytyy todeta, kun puhutaan näistä keskimääräisistä luvuista, että jokaisella tilalla tietenkin tuet riippuvat erittäin monesta asiasta. On todellakin arvioitu, että viljatiloista 14 prosenttia olisi sellaisia, joilla tukilisäys on yli 10 prosenttia, ja millään karjatilalla yli 10 prosentin tukilisäyksiä ei tule lainkaan.