Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Tietoyhteiskunnassa viruksista ja haittaohjelmista, tahallisista tietojärjestelmiin murtautumisista on tullut jatkuva riesa. Ministeriöt, valtion laitokset, kunnat, yritykset ja kansalaisjärjestöt toimivat entistä enemmän verkostoissa. Ne tuottavat palveluja toinen toisilleen. Kokonainen tuotanto- tai logistiikkaprosessi ylittää monta organisaation rajaa. Prosessia ohjaa tietojärjestelmä. Jos järjestelmä kaatuu, heijastuvat vaikutukset koko verkostoon. Tietojärjestelmien entistä suurempi haavoittuvaisuus pakottaa toivottavasti poliittiset päätöksentekijät harkitsemaan, kuinka yhteiskunnan sähköisten viestimien avulla tapahtuva toiminta voidaan turvata kaikissa tilanteissa mukaan lukien kansainväliset kriisit ja luonnonkatastrofit.

Juuri eilen keskustelimme potilasturvallisuudesta ja samalla tiesimme, että hoitoprosessit ovat yhä enemmän riippuvaisia sähköisistä tietojärjestelmistä. Kehittynyt tietojärjestelmä on äärettömän iso haaste toiminta- ja huoltovarmuuden turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Varmaa on, että käsittelyssä olevalla lailla ei huoltovarmuus ole turvattavissa. Emme ole riippuvaisia pelkästään haavoittuvista tietokonejärjestelmistämme vaan myös energiasta. Huoltovarmuuden kannalta keskeisiä ovat mielestäni neljä asiaa: a) haavoittuvat tieto- ja viestintäjärjestelmät, b) riippuvuus energian ja sähkön tuonnista, c) Euroopan unionin ruuan tuotantoon kohdistuvat rajoittavat toimet sekä d) työtaistelutoimenpiteet, jotka vaarantavat kansalaisten henkeä.

Hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin, jotta vähennetään merkittävästi huoltovarmuutta koskevia riskejä. Sähkö-, tieto- ja viestintäverkkojen suojaamiseen on panostettava. Suomen on investoitava kotimaisen energian tuotantoon. Maatalouden laajamittaiset toimintaedellytykset on turvattava. Hallituksella on oltava mahdollisuus ilman erillistä lainsäädäntöä rajata taistelutoimenpiteitä, jos uhkana on kansalaisten hengen menetykset tai pysyvä vammautuminen.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Laxellin puheeseen viitaten haluan myös korostaa huoltovarmuutta. Tämä on tietotekniikan ja erityisesti kehittyneen korkeamman tietotekniikan osalta ongelmallista, mutta samalla me olemme entistä enemmän riippuvaisia tästä, ja sen takia tämä huoltovarmuusnäkökohta, joka liian usein unohtuu, täytyy korostetusti pitää esillä. Samalla väheksymättä niin sanottuja vanhanaikaisia, vuosikymmeniä sitten jo kehitettyjä menetelmiä, meidän pitää pitää yllä myös järjestelmät, jotka ovat niin yksinkertaisia, että ne toimivat silloinkin, kun monimutkaiset järjestelmät pettävät. Esimerkiksi huippumodernin sotalaivan viestiyhteydet viime kädessä perustuvat vanhaan huutoputkeen eri kansilta toisille. Jotain yksinkertaista pitää olla käytettävissä silloin, kun kaikki muu pettää.