Inkeri Kerola /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsittelyssämme oleva laki on sisällöltään sen kaltainen, että Kansaneläkelaitoksen nykyisin harkinnanvaraisena kuntoutuksena korvaama kuntoutuspsykoterapia siirrettäisiin Kansaneläkelaitoksen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi lakisääteiseksi toiminnaksi. Kuntoutuspsykoterapia korvattaisiin kaikille sitä tarvitseville kuntoutuspsykoterapian kohderyhmään kuuluville vakuutetuille.

Arvoisa puhemies! Kuten meille kaikille tutut tilastot näyttävät, vuosi toisensa jälkeen psyykkiset ja mielenterveysongelmat kasvattavat työstä poissaoloja sekä työkyvyttömyyttä. Masennuksesta aiheutuneet sairauspäiväraha- ja työkyvyttömyyseläkemenot olivat vuonna 2009 yli 630 miljoonaa euroa. Käsittelyssä olevan lain tarkoitus on luonnollisesti hillitä näitä kasvulukuja.

Terapian tarkoitus on aina tilanteesta riippumatta saattaa ihminen omille jaloilleen selviytymään elämästään pikkuhiljaa vahvempana ja vahvempana. Ei siis ole kysymys siitä, että terapia jatkuisi jatkumistaan samansisältöisenä vuosikausia. Lakiin sisältyykin arvion tekeminen siitä, millaisia edellytyksiä asiakkaalla olisi hyötyä psykoterapiasta työhönpaluuta silmälläpitäen.

Julkisen terveydenhuollon vastuu mielenterveyspotilaista jatkuu edelleen tämän lain voimaantulon jälkeenkin. Valiokunta kantaa huolta alueellisista eroista, jotka johtuvat monista eri syistä. Pohjoisessa ja itäisessä Suomessa pitkät etäisyydet mutta toisaalta väestömassat etelässä aiheuttavat ongelmia hoitoon pääsyssä. Toisille siis rajoittimena ovat aika ja lääkäripalvelujen vajavaisuus, toisille pitkät jonotusajat lääkäreille ja sitä kautta kuntoutukseen.

Kustannusvastuu jakautuu Kelan ja asiakkaan välille. Potilaan omakustanteiseksi osuudeksi jää vahvistettavan enimmäismäärän yli menevä osuus, joka saattaa joissakin tapauksissa koitua asiakkaalle terapian pitkittyessä liian raskaaksi. Tähän valiokunta otti myös mietinnössään kantaa. Tämän vuoksi valiokunta halusi painottaa mietinnössään myös sitä, että toimeentulotukiasioista päätettäessä kaikki asiakkaat eri puolilla maata olisivat samanarvoisessa asemassa elikkä psykoterapiasta aiheutuneet kustannukset olisivat toimeentulohakemuksissa yhdenvertaisesti käsiteltyinä koko maan sisässä. Näin tehdään monissa kunnissa jo nyt, mutta poikkeuksia ilmenee, näin valiokunnalle kerrottiin.

Arvoisa puhemies! Uuden lain myötä korvauspäätökset tulevat myös muutoksenhaun piiriin, ja tästä varmasti sitten kuulemme jälkeenpäin, kuinka näitä käsittelyjä päästään käsittelemään ajassa. Viittaan äskeiseen keskusteluun Kelan valtuutettujen toimintakertomuksesta.

Hyvä puhemies! Tähän mietintöön sisältyy vastalause, yksi kappale, josta ilmeisesti vastalauseen tekijät informoivat.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tällä esityksellä harkinnanvarainen kuntoutuspsykoterapia tulee Kelan rahoitettavaksi eli kelakorvattavaksi siten, että se siirtyy Kelan järjestämisvastuulle. Psykoterapiaahan antavat yksityiset psykoterapeutit, ja heitä on pääasiallisesti psykologeja ja sitten myös psykiatreja. Viime vuonnahan psykiatrit antoivat 130 000 tällaista psykoterapiakäyntiä, mutta heidän työnsä oli kelakorvattavaa, koska lääkärin hoito korvataan. Mutta psykologit eivät ole saaneet tätä korvausta, ja nyt se sitten tulee heille.

Kuitenkin nämä psykoterapeutit sinänsä ovat jakautuneet tässä maassa hyvin eri tavalla. On syrjäseutuja, joilla on tietysti hyvin vähän psykoterapeutteja, ja sitten nämä Etelä-Suomen alueet, joilla on runsaasti yksityisiä psykologeja, jotka antavat tätä hoitoa, kuntoutusta.

Viime vuonnahan Kela maksoi tätä harkinnanvaraista kuntoutuspsykoterapiaa 21,5 miljoonalla eurolla, ja tämän hallituksen esityksen mukaisesti se nousisi ensi vuonna 6,6 miljoonalla ja sitten seuraavan neljän vuoden aikana 13 miljoonalla. Kuitenkin on erittäin vaikeaa arvioida, kuinka paljon se aivan oikeasti tulee nousemaan, kuinka suosittua psykoterapia tulee olemaan, jolloinka Kelan rahoitusta täytyy sitten uudelleen tarkastella.

Kelan korvaamaa psykoterapiaa tämän lain astuttua voimaan saa vain sellainen henkilö, joka on ollut kolme kuukautta asianmukaisessa mielenterveyshoidossa lääkärillä ja jolle lääkäri tekee kirjallisen kuntoutussuunnitelman. Korvauksen määrä vahvistetaan samansuuruiseksi kuin se on nyt, ja nuorisolla on korkeampi korvaus, kun nuorta hoidetaan, kuin aikuisilla. Mutta inflaatiohan kulkee jonkin verran eteenpäin, ja jos ei koroteta tätä psykoterapiakorvausta, kelakorvausta, niin tämä omavastuu saattaa kasvaa vähitellen, ja tällöin nimenomaan pienituloisille ihmisille tämän psykoterapian saanti voi olla varsin hankalaa.

Hallituksen esityksen mukaisesti vuodessa korvataan 80 käyntiä, kolmessa vuodessa enintään 200 käyntiä, ja aikaisintaan viiden vuoden kuluttua edellisen jakson loppumisesta voidaan korvata uudestaan. Opposition vastalauseessa pannaan paremmaksi ja toivotaan, että käyntikertoja korvataan 240 ja karenssiaika olisi korkeintaan kolme vuotta. Mielestäni tämä käyntikertojen lisääminen 40 käynnillä, siis 200:sta 240:een, ei voi parantaa psykoterapian vaikuttavuutta, ja tämän takia en ymmärrä, minkä takia tällä olisi jokin merkitys. Eli minun mielestäni tämä vastalause on kyllä turha näiden käyntikertojen lisäämisen suhteen. Mutta tietenkin oppositio aina tekee vastalauseita, ja näinhän mekin teimme viime kaudella.

Oppositio on myös huolestunut Kelan taksoista koskien psykoterapiakorvausta, mikä lienee ihan aiheellista. Mutta lausumaehdotusta emme me siihen laittaneet, koska totta kai tätä asiaa täytyy seurata.

Psykoterapian siirtäminen kelakorvattavaksi on positiivinen asia, mutta se vaatii todella seurantaa ja sitä, että kaikki psykoterapia, jota annetaan, on asianmukaista. Jos se ei johda toivottuun tulokseen, siis työkyvyn parantumiseen tai opiskelukykyyn, niin silloinhan psykoterapiaa ei pidä antaa, ja silloinhan se on hyvin paljon sen psykiatrin, sen lääkärin, asia katsoa, onko tämä potilas hyötynyt siitä hoidosta.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Sinällään tämä Kansaneläkelaitoksen harkinnanvaraisena kuntoutuksena korvattavan kuntoutuspsykoterapian siirtäminen Kelan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi lakisääteiseksi toiminnaksi on kannatettava ja perusteltu uudistus. Lakiehdotuksen voimaan tultuahan kuntoutuspsykoterapiaan varatut määrärahat eivät enää rajoittaisi palveluiden piiriin otettavien kuntoutujien määrää, vaan kuntoutuspsykoterapia korvattaisiin kaikille sitä tarvitseville. Esitetty muutoksenhakuoikeus kuntoutuspsykoterapian korvaamisesta annetusta päätöksestä parantaa myös kuntoutujien oikeusturvaa. Lakiesitys sisältää kuitenkin ongelmallisia kohtia, joihin ehdotamme parannuksia vastalauseessamme.

Ensinnäkin olisi ensisijaisesti vahvistettava julkisia sosiaali- ja terveydenhuollon psykiatrisia ja mielenterveyspalveluja sekä taattava niiden laatu ja riittävyys. Tulisi myös vahvistaa monipuolista mielenterveyden edistämistyötä. Tä-mä lakiesitys puolestaan vahvistaa jälleen kerran yksityisiä palveluja ja lisää sitä kautta osin terveyspalveluiden eriarvoisuutta ja terveyseroja. Laki sisältää myös riskin siitä, että julkisen sektorin riittämättömistä resursseista siirtyy terapeutteja yhä vahvemmin yksityiselle sektorille. Tästä saattaa seurata se, että julkisen sektorin mahdollisuus hoitaa niitä, jotka eivät kuntoutuspsykoterapian piiriin pääse, on yhä vaikeampaa.

Erityisen ongelmallista tässä laissa ovat asiakkaan omavastuuosuudet. Kansaneläkelaitoksen korvaamassa kuntoutuspsykoterapiassa yli 26-vuotiaalle asiakkaalle maksettavaksi jäävä omavastuuosuus on suuri, kaksi kertaa viikossa toteutetun kuntoutuspsykoterapian osalta noin 1 600 euroa vuodessa. Hallituksen esityksen perusteluidenkin mukaan kolmivuotinen, kaksi kertaa viikossa annettu terapia maksaa potilaalle keskimäärin 5 900 euroa. Tämä huonontaa pienituloisten vakuutettujen mahdollisuutta käyttää psykoterapiapalveluita. Kaikista pienituloisimmat ja heikoimmassa asemassa olevat ja siis yleensä palveluita kipeimmin tarvitsevat eivät hyödy tästä uudistuksesta samalla lailla. Heikoimpaan asemaan jäävät erityisesti työttömät ja pienituloiset. Suuri omavastuu voi olla merkittävä este kuntouttavan psykoterapian saannille myös esimerkiksi vammaisten henkilöiden kohdalla.

Kuntouttavan psykoterapian tuleminen Kelan järjestämisvastuun piiriin lisännee kunnissa myös toimeentulotuen tarvetta. Tällä hetkellä nuo käytännöt toimeentulotuen myöntämisessä vaihtelevat kunnissa Kelan kuntoutuspsykoterapian omavastuuosuuksien osalta. Katsomme, että toimeentulotukeen muutoin oikeutetuille tulee korvata myös psykoterapiakuntoutuksen omavastuuosuudet. Myös harkinnanvaraisen ja ennalta ehkäisevän toimeentulotuen käyttöä tarkoitukseen tulee tukea muun muassa pitkäaikaisen kuntoutuksen varmistamiseksi. Omavastuuosuuden suuruuden aiheuttamia ongelmia ei kuitenkaan voida olettaa ratkaistavan pelkästään toimeentulotuella, sillä pienituloinen kuntoutuja ei välttämättä ole siihen oikeutettu.

Korvaustaksoja on tarkistettu viimeksi vuonna 1986 eli 24 vuotta sitten. Mikäli aikuispotilaiden omavastuuosuus jää nykytasolle, se ei mahdollista tasa-arvoista pääsyä Kelan kuntoutuspsykoterapiaan. Kuntoutuspsykoterapiasta maksettavaksi jäävät omavastuuosuudet eivät myöskään kerrytä terveydenhuollon maksukattoa, mikä on erityisen ongelmallista. Omavastuuosuuksien suuruus aiheuttaa siis sen, että kuntoutuspsykoterapiaan pääsy riippuu maksukyvystä, kun sen tulisi olla riippuvainen psykoterapian tarpeesta. Ongelma on kansalaisten yhdenvertaisuuden kannalta merkittävä. Lain uudistuksen yhteydessä annettavassa asetuksessa on Kelan korvaustaso määriteltävä sellaiseksi, ettei se lisää kuntoutujien välistä eriarvoisuutta tarpeelliseksi arvioitujen psykoterapiapalveluiden käytössä. Korvaustaksoja tulee korottaa, ja taksojen tarkistamista tulee myös seurata, jotta omavastuuosuudet tosiasiallisesti laskevat eikä taksojen korotus siirry psykoterapian hintojen korotuksiin.

Jos ja kun kuntoutuspsykoterapiaa saaneiden määrä todennäköisesti lainmuutoksen myötä kasvaa, myös niiden henkilöiden määrä, joille myönnetään psykoterapian omavastuuosuudet toimeentulotukena, luultavasti kasvaa. Kuntien toimeentulotuen menot näin ollen myös kasvavat. Koska kuntoutuspsykoterapiaa saaneiden määrä siis todennäköisesti lisääntyy, on myös Kansaneläkelaitokselle varattava riittävät määrärahat kuntoutuskorvausten maksamiseen.

Lakiehdotuksen mukaan kuntoutuspsykoterapian korvaaminen edellyttää, että vakuutettu on mielenterveyden häiriön toteamisen jälkeen ollut vähintään kolme kuukautta asianmukaisessa hoidossa. Asianmukaisella hoidolla tarkoitetaan säännöksen mukaan terveydenhuollon yksikössä annettua hyvän hoitokäytännön mukaista hoitoa, johon sisältyy tarpeellinen lääketieteellinen, psykiatrinen ja psykoterapeuttinen tutkimus ja hoito. Tämän edellytyksen suhteen on siis ongelmana se, että riittävän ja laadukkaan hoidon saanti vaihtelee eri puolilla maata. Ongelmat asianmukaisen hoidon saatavuudessa saattavat viivyttää kohtuuttomasti kuntoutukseen pääsyä. Tästäkin syystä olisi ehdottoman tärkeä turvata julkisten mielenterveyspalveluiden riittävyys ja laatu, ettei kuntoutuspsykoterapia esty tai viivy tämän vuoksi.

Tuo lakiesityksessä säädetty 200 korvattavan terapiakerran enimmäismäärä kolmen vuoden aikana on myös mielestämme riittämätön. Mikäli henkilö tarvitsee kolmannen terapiavuoden, mahdollistaisi tämä tuntimäärä tarvittaessa säännöllisellä ja intensiivisellä tiheydellä kaksi käyntiä viikossa toteutuvan kuntoutuspsykoterapian noiden kolmen vuoden aikana. Muun muassa Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön ja Raha-automaattiyhdistyksen tekemän tutkimuksen mukaan pitkässä psykodynaamisessa psykoterapiassa ratkaisevat myönteiset muutokset tapahtuvat vasta kolmantena tai neljäntenä terapiavuonna. Esitämmekin lakiesitystä muutettavaksi siten, että kolmen vuoden aikana olisi mahdollisuus 240 terapiakäyntiin 200 käynnin sijasta. Samassa pykälässä rajataan kuntoutuspsykoterapian korvattavaksi käyntimääräksi edelleen enintään 80 kertaa vuodessa. Tiiviimmän kuntoutuspsykoterapian mahdollistamiseksi esitämme tämän rajoituksen poistamista.

Lakiehdotuksessa on asetettu myös viiden vuoden aikaraja uuden psykoterapiajakson saamiseksi, mikä on mielestämme liian pitkä aika. Esimerkiksi työelämän tuomat muutokset ja paineet, kuten säännöllisesti vuosittain toteutuvat yt-neuvottelut, voivat tuottaa haastavia, psyykkistä tasapainoa rikkovia tilanteita. Työelämässä pysymisen ja työkyvyn säilymisen takaavalle uudelle kuntoutuspsykoterapiajaksolle voi siis syntyä tarve hyvin nopeastikin edellisen jakson jälkeen. Tästä syystä esitämme aikarajaksi kahta vuotta, mikä mahdollistaisi tarvittaessa uuden jakson nopeammin. Kuntoutuspsykoterapiahan on tarkoitettu opiskelu- ja työkyvyn ylläpitämiseen ja palauttamiseen, joten esityksen mukaan Kela korvaa kuntoutuspsykoterapiaa 16—67-vuotiaille ja 67 vuotta vanhemmat henkilöt jäävät kuntoutuspsykoterapian ulkopuolelle. Myös psykoterapiakuntoutuksen ikärajojen ulkopuolelle jäävien riittävistä mielenterveyspalveluista on ehdottomasti huolehdittava. Kaikenikäisillä tulee olla oikeus tarvitsemaansa kuntoutukseen. Iäkkäämpien henkilöiden psyykkisen toimintakyvyn tukeminen ehkäisee myös laitoshoidon ennenaikaista tarvetta.

Arvoisa puhemies! Näiden perusteluiden pohjalta tulemme esittämään yksityiskohtaisessa käsittelyssä muutosta 11 b §:ään. Voin tässä yhteydessä jo sen todeta. Eli 11 b §:n 1 momentti kuuluu samoin kuin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä, mutta esitämme, että 2 momentti tulisi kuulumaan: "Kuntoutuspsykoterapiaa korvataan enintään kolmen vuoden ajan. Kolmessa vuodessa korvataan enintään 240 käyntikertaa. Erityisistä syistä voidaan korvata uusi, enintään kolme vuotta kestävä jakso aikaisintaan kahden vuoden kuluttua edellisen jakson päättymisestä." Ja 3 momentti kuuluu, kuten muutosesityksessä valiokunnan mietinnössä on. Lisäksi tulemme toisessa käsittelyssä esittämään myös lausumaa, joka koskee näiden korvaustaksojen tarkistamista ja niiden seurantaa.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys siitä, että kuntoutuspsykoterapia korvattaisiin jatkossa kaikille sitä tarvitseville 16—67-vuotiaille, on mielestäni erittäin hyvä esitys ja ehdottomasti yksi parhaita lakeja, joita tämän kauden aikana on saatu sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käsitellä. Hyväksyn sen erittäin mielelläni omalta osaltani, ja täytyy todeta myös se, että myös asiantuntijakuulemisessa tätä lakiesitystä pidettiin huomattavana parannuksena suhteessa aikaisempaan tilanteeseen. Sikälikään en ollenkaan epäröi liputtaa tämän lain puolesta.

Kuten tiedetään, mielenterveysongelmat ovat keskeinen ja lisääntyvä syy työpoissaolojen lisääntymiseen ja työkyvyttömyyseläkkeisiin. Siinäkin mielessä, kun nykyisin paljon puhutaan siitä, että on tarpeen pidentää työuraa, tätä lakiesitystä on pidettävä erittäin perusteltuna. Sen lisäksi, että inhimilliset kärsimykset huomattavasti vähentyvät, kun ihmiset pääsevät ajoissa tarvitsemaansa kuntoutusterapiaan, todennäköisesti käy myös niin, että tämänhetkiset julkisen puolen ruuhkat mielenterveyspalveluissa helpottuvat tämän lain myötä merkittävästi. Sikäli voi ajatella, että ehkä tulevaisuudessa myös julkisella puolella voidaan antaa parempaa, yksilöllisempää hoitoa mielenterveyspotilaille kuin tällä hetkellä. Eli siinä mielessä ajattelisin, että tämän lain myötä terveyserot ehkä osaltaan myös kapenevat, eivät pelkästään kasva, kuten tässä opposition vastalauseessa annetaan ymmärtää.

Tässä valiokunnan lausunnossa todetaan, että Kansaneläkelaitoksen järjestämän kuntoutuksen tehtävänä on täydentää tarkoituksenmukaisella tavalla julkisia palveluita. Se tarkoittaa juuri sitä, että myös tämän lakiesityksen jälkeen vastuu mielenterveyspalveluiden järjestämisestä säilyy nimenomaan julkisen terveydenhuollon puolella. Mutta tämän lakiesityksen ansiosta jossakin määrin voidaan ajatella, että ruuhkat julkisella puolella helpottuvat, ja siinä mielessä potilaiden tilanne paranee.

Uskon, että myös paraikaa valiokunnan käsittelyssä oleva terveydenhuoltolaki pienentää terveyseroja, koska sehän mahdollistaa sen, että potilas voi nykyistä vapaammin hakeutua sille terveysasemalle, jossa on vähemmän ruuhkaa ja enemmän resursseja. Tämän terveydenhuoltolain yhtenä tarkoituksenahan on nimenomaan myös kaventaa perusterveydenhuollon ja erikoisterveydenhuollon välistä raja-aitaa ja tuoda esimerkiksi mielenterveysosaamista lähiterveysasemille. Eli voidaan ajatella, että senkin lain kohdalla tullaan mielenterveyspalveluissa menemään tämän hallituksen aikana askel eteenpäin suhteessa aikaisempaan.

On tietysti totta, kuten opposition vastalauseessa todettiin ja kuten tässä valiokunnan omassakin lausunnossa sanotaan, että omavastuuosuus on suuri pienituloisille, mutta sen vuoksi valiokunta nimenomaan tähdentääkin, että omavastuun korvaamisen toimeentulotuesta pitäisi olla yhtäläinen käytäntö kaikkialla maassa. Käsittääkseni pääsääntöisesti toimeentulotuessa tullaan nimenomaan vastaan näitä mielenterveyspotilaita suhteessa omavastuuseen, mutta valiokunta tosiaan toivoo, että näin tehtäisiin kaikkialla maassa. Se olisi juuri sitä kaukokatseista talouspolitiikkaa, jota tässäkin lamatilanteessa kannattaisi tehdä.

Paula Sihto /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä hallituksen esityksellä jatkossa Kansaneläkelaitoksen nykyisin harkinnanvaraisena kuntoutuksena korvaama kuntoutuspsykoterapia säädetään Kelan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvaksi lakisääteiseksi toiminnaksi. Kuntoutuspsykoterapiaan varatut määrärahat eivät enää rajoittaisi palveluiden piiriin otettavien uusien asiakkaiden määrää. Kuntoutuspsykoterapiaa korvattaisiin kaikille sitä tarvitseville kuntoutuspsykoterapian kohderyhmään kuuluville vakuutetuille. Lisäksi korvauspäätöksestä olisi muutoksenhakuoikeus.

Kuntoutuspsykoterapian tarve on viime aikoina merkittävästi lisääntynyt. Lisäkasvua ja siihen mahdollisesti liittyvää lisärahoitusta on vaikea ennakoida ja laskea. Asiakasmäärät ja kustannukset ovat lisääntyneet viime vuosina noin 10 prosentilla, ja vuonna 2009 maksetut korvaukset olivat 21,5 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksessä kasvu on arvioitu samansuuruiseksi seuraaville kahdelle vuodelle. Siten ensi vuonna psykoterapian lisärahoituksen tarve olisi 6,6 miljoonaa euroa ja neljän vuoden kuluttua 13 miljoonaa euroa.

Mielenterveysongelmat ovat olleet keskeinen ja lisääntyvä syy työstä poissaoloihin ja työkyvyttömyyseläkkeisiin viime aikoina. Pelkästään masennuksesta aiheutuneet sairauspäiväraha- ja työkyvyttömyyseläkemenot olivat vuonna 2009 yli 630 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Kansaneläkelaitoksen korvaama kuntoutuspsykoterapia kohdistuu nimenomaan niihin vakuutettuihin, joiden työ- tai opiskelukyvyn ylläpito tai parantaminen sekä työhön paluun edistäminen olisi terapian avulla mahdollista. Pitää kuitenkin muistaa, että kuntoutuspsykoterapia on vain yksi osa potilaan kokonaishoitoa ja muutoin vastuu mielenterveyspotilaiden hoidosta on edelleen julkisella terveydenhuollolla.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensin ajattelin, että jos vaikeneisin seurakunnassa, mutta siinä vaiheessa, kun kuulin nämä toiveet tästä toimeentulotuen toiveiden tynnyristä, niin halusin hiukan avata sitä arjen problematiikkaa, missä kentällä eletään.

Kuten edustajakollega Outi Alanko-Kahiluoto mainitsi, niin tilanne ei todellakaan ole tasavertainen eri puolilla Suomea, ja valitettavasti, kun on kyseessä harkinnanvarainen toimeentulotuki, kyllä se on vahvasti riippuvainen kuntien tai kaupunkien rahapusseista ja yleensä siellä sosiaalipuolella on vahva rahoitusvaje useammankin kuin yhden toimialan osalta. Silloin tahtoo käydä niin, että harkinnanvaraisia tukia ei kansalaisille myönnetä huolimatta siitä, että se olisi kokonaistaloudellisesti järkevää.

Huolimatta siitä, että pidän lainsäädäntöä oikeudenmukaisena ja oikean suuntaisena, tällä hetkellä, jos ajatellaan psykoterapiaa ja ylipäätänsä mielenterveyden hoitoa ja kuntoutusta, monta kertaa se kolme kuukautta ei riitä alkuunkaan. Tarvitaan usein kuuden kuukauden, vuoden, jopa kahdenkin vuoden hoitojaksoja, ja tässä tapauksessa rahapussi tulee yleensä ongelmaksi, kun näillä ihmisillä on monia ongelmia, usein velkaantumista ja asiat taloudellisella puolella rempallaan, että ei mitään kamalan yksinkertaisia kysymyksiä, mutta toivoisin, että meiltä lähtisi kuntiin myös tietynlaisia paimenkirjeitä liittyen tähän toimeentulotukeen, että päästäisiin yhteisymmärrykseen siitä, mikä on kokonaistaloudellisesti järkevää ja kansalaisille parasta.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kyllönen kyllä tuossa puheenvuorossaan hyvin loi sen kokonaiskuvan, että kokonaistaloudellisuus on ratkaisevaa. Valiokunta tehdessään tätä sanamuotoilua tuohon mietintöön halusi nimenomaan antaa signaalin siitä, että on järkevämpää ennaltaehkäisevästi sijoittaa rahaa tähän mielenterveyspotilaan hoitoketjuun kuin hoitaa sitten raskaammalla ja kalliimmalla systeemillä, kun ongelmat ovat jo kasautuneet niin suuriksi, että niihin ei kyetä kevyellä systeemillä puuttumaan. Tämä oli valiokunnan yhteinen näkemys, ja uskon, että tästä on myös eduskunnassa yhteinen näkemys, että painotamme tulevina vuosina erityisesti ennalta ehkäiseviä toimia ja niiden mukana tulevaa rahoitusta.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tämä toimeentulotuen problematiikka tulee tässä keskustelussa vahvasti esiin. Haluaisin vaan todeta sen, että on äärimmäisen tärkeätä, että valiokunta yksimielisesti nosti tämän toimeentulotuen tässä esiin, jotta pienituloisimmat sitä kautta saisivat sitten varmistettua tämän psykoterapiakuntoutuksen saannin, mutta kun toimeentulotukeen ovat oikeutettuja vain kaikista kaikista pienituloisimmat, on valtavan suuri joukko pienituloisia, köyhyysrajan alapuolella eläviä, jotka eivät ole oikeutettuja toimeentulotukeen. Heidän osaltaan tämä toimeentulotukikaan ei yksin siis ratkaise sitä ongelmaa, mikä tähän lakiin jää, että tämä auttaa paremmin sitten paremmin toimeentulevia. Mutta hyvä, että olemme yksimielisiä siitä, että toimeentulotuessa olisi järkevää näin toimia, myöntää tämä ennalta ehkäisevänä ja harkinnanvaraisena juuri senkin vuoksi, että pitkäjänteinen hoito mahdollistuisi, kun toimeentulotuki nimittäin myönnetään vain kuukausikohtaisesti.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Alanko-Kahiluoto totesi, että tämä on paras hallituksen esitys, mitä tämän vaalikauden aikana on tullut. Se voi periaatteellisesti niin ollakin. Lisäksi sen ajoitus on äärimmäisen hyvä. Kun tuolla noita kansainvälisiä talousseurantoja ja -arviointeja lukee, niin siellä jopa ennakoidaan, kun otetaan aika 1850-luvulta tähän päivään saakka, että aikaisemmin tämän jakson aikana on ollut kaksi taloudellista lamaa, nyt sitten talousnobelisteja myöten ennakoidaan, että kolmas olisi tulossa.

Me tiedämme viime lamakaudelta oikein hyvin sen, että jos jotakin 1990-luvun puolivälissä olisi tarvittu, niin näitä palveluita, mistä tässä nyt on kysymys, mitä suurimmassa määrin, mutta rahoitus onnahteli ja kaikki onnahteli. Kiusallista tässä koko hommassa on se, että tässä hyvin helposti käy sillä tavalla, että tässä tapahtuu alueellinen ja sosiaaliryhmien välinen segregaatio elikkä eriytyminen alueellisesti niin, että ei ole avun antajia, ja sosiaalisesti niin, että käy juuri niin kuin ed. Taiveaho äsken totesi. Minä toivon hartaasti, että tämä oli huonoin puheenvuoro, mitä on tästä asiasta käytetty.