Jari Lindström /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maankäyttö- ja rakennuslain 166 § on laissamme keskeinen säännös, kun kysymys on rakennetun ympäristön kelvollisesta hoidosta erityisesti rakennusten ja niiden lähimmän ympäristön siisteyden, turvallisuuden ja terveellisyyden kannalta. Sanottu pykälä yhdessä lain 182 §:ssä olevan uhkasakko- ja teettämisuhkasäännöksen kanssa antaa kunnan rakennusvalvontaviranomaiselle jonkin verran tehostekeinoja kunnan valvoessa rakennusten ja niiden ympäristön säilymistä lain vaatimassa kunnossa.

Rakennusvalvontakäytännössä on kuitenkin osoittautunut, että sanotut maankäyttö- ja rakennuslain säännökset ovat teholtaan riittämättömiä, milloin huonosti hoidetun rakennuksen ja rakennusympäristön omistaja tai haltija suhtautuu kielteisesti ja käyttää hyväkseen kaikkia viivytyskeinoja asian pitkittämiseksi. Monissa kunnissa on esiintynyt ja esiintyy joitakin poikkeuksellisen hankalia tapauksia, joissa törkyisessä tilassa oleva rakennus ja/tai rakennusympäristö vuodesta toiseen pilaa yleistä ja erityisesti naapuruston viihtyisyyttä ja voi aiheuttaa terveydellistäkin haittaa, kun viranomaisilla ei ole riittäviä lain suomia keinoja nopeasti vaikuttavaan toimintaan.

Keskeisin lainsäätäjän edelleenkin antama ase sanotun kaltaisille ympäristöään pilaaville häiriköille on heidän rajoitukseton oikeutensa valittaa aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. Heidän jatkovalituksensa hallinto-oikeudesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen ovat lähes poikkeuksetta pelkkää ajan voittamiseksi tapahtuvaa kiusantekoa ilman reaalisia mahdollisuuksia menestyä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Mitkään oikeusturvanäkökohdat eivät puolla heidän rajoituksetonta valitusoikeuttaan, joten tässä lakialoitteessa esitetään valituskiellon säätämistä uudella 190 §:ään sisällytettävällä momentilla. Momentissa asetettaisiin valituksen tutkiminen riippuvaksi valitusluvasta, siten kuin monissa muissakin asiatyypeissä nykyään jo edellytetään KHO:n tapauskohtaisesti harkittua valituslupaa, kuten hallintolainkäyttölain 13 §:ssä otsikolla "Valitusoikeuden rajoittaminen" on linjattu.

Arvoisa puhemies! Toinen tässä lakialoitteessa esitetty keino kunnan aseman parantamiseksi on turvata niitä kunnan rahasaamisia, joita syntyy kunnan käyttäessä maankäyttö- ja rakennuslain sallimia uhkasakko- ja teettämisuhkakeinoja saadakseen kyseiset ongelmakiinteistöt siivotuiksi ja lain vaatimaan kuntoon. Maakaaren 20 luvun tuntema kiinteistöpanttityyppi, lakimääräinen kiinteistöpanttioikeus, tarjoaa tähän oikeusteknisen keinon. Tämän vuoksi maankäyttö- ja rakennuslakiin on syytä lisätä säännös uudeksi momentiksi 182 §:ään siitä, että kunnalla on suoraan lain nojalla kyseinen panttioikeus laiminlyöntien ja korjaustoimien kohdekiinteistöön.

Lisäksi kuntien kyseisten saatavien turvaamiseksi on perusteltua selventää uudella lakitekstin lauseella 182 §:ssä, että näillä kunnan saatavilla on niin sanottu suora ulosottokelpoisuus ilman tuomiota siten kuin säädetään verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetussa laissa. Vastaava säännös onkin jo maankäyttö- ja rakennuslain edeltävässä eli 181 §:ssä eräiden toisenlaisten saatavien hyväksi.

Arvoisa puhemies! Ympäristöministeriö pyysi Kouvolan kaupungilta lausuntoa lakiehdotuksesta maankäyttö- ja rakennuslain muuttamiseksi. Lausunto oli Kouvolan rakennusympäristölautakunnan käsiteltävänä 20. kesäkuuta 2012 ja lähti ympäristöministeriöön 9.7.2012, kuten sitä oli pyydetty. Ympäristöministeriön valmistelussa ei ollut otettu ollenkaan kantaa maankäyttö- ja rakennuslain kappaleeseen 24, "Pakkokeinot ja seuraamukset", joka monen rakennustarkastajan mielestä ympäri Suomen vaatisi tuhdimpaa tarkastelua nimenomaan pakkokeinojen ja aikaa vievän kuulemisen ja muutoksenhakuprosessin järjestämiseksi sellaiseksi, että se palvelisi muitakin kuin valittajaa eli sitä hankalaa naapuria, joka ei välitä muun yhteiskunnan viihtyvyydestä ympärillään.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun yhdyskuntarakenne tiivistyy, tämä asia tulee päivä päivältä hankalammaksi ja myös taloudellisesti merkittävämmäksi. Jos naapuri jättää omat rakennuksensa tai niihin liittyvät tonttialueet täysin hoitamatta, sillä on välitön vaikutus naapuristossa olevien kiinteistöjen arvoon. Eri maissa tässä asiassa on tiukempaa lainsäädäntöä kuin perinteisesti Suomessa on noudatettu. Rakennusvalvonta katsoo aika pitkään, usein vuosia, ennen kuin puuttuu. Kohde, yritys tai yhteisö tai kotitalous yleensä, pystyy vetkuttelemaan myös toiset useat vuodet, ennen kuin asiaan saadaan muutosta. Sen johdosta minun mielestäni tähän asiaan olisi muiden taloudellisten etujenkin ollessa merkittäviä syytä puuttua.

Jari Lindström /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos edustaja Lehdelle, tämä on juuri näin. Ihan tällaisena esimerkkinä, että meillä on pisin tällainen iisakinkirkon rakentaminen kestänyt yli 30 vuotta, jatkuvaa valittamista eikä aikomustakaan puuttua siihen asiaan. Tämä on yksi syy, minkä takia tämä lakialoite. Tämä on ollut pitkään jo tiedossa, ja tätä on jo aikaisemmissa eduskunnissa ymmärtääkseni yritetty jollain lailla viedä eteenpäin. Minä olen saanut tässä hyvää apua rakennuspäällikön ja rakennustarkastajien kautta, ja sitä kautta on koetettu puuttua. Tässä on joillain ehkä semmoinen pelko, että tässä lyödään viranomaisille liikaa valtaa, mutta kyllä minä sanoisin näin entisenä rakennuslautakunnan puheenjohtajana, että se on pienempi pelko kuin se jatkuva valittaminen ja se, että lautakunta joutuu jatkuvasti näitten asioitten kanssa tappelemaan.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Esimerkiksi Ruotsissa, kun ajaa maaseudulla, havaitsee eron: siellä ei juurikaan huonosti hoidettuja maatiloja ja kiinteistöjä ole. Yhdysvalloissa, missä minulla on loma-asunto, siinä kaupungissa sakotetaan, jos ruoho on leikkaamatta yli kaksi viikkoa; jos on yli neljä viikkoa, niin sinne tulee kaupungin puolesta leikkaaja ja lasku on kyllä sitten sen mukainen. Sama koskee monia muita yksityiskohtia, kuten ajoliuskojen siivottomuutta tai katolla olevaa sammalta. Eli eri maissa tässä asiassa on tuntuvasti tiukempi normisto käytössä kuin Suomessa.