Mika Niikko /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoitteeni on hyvin samankaltainen kuin edustaja Rauhalan lakialoite, josta äsken kävimme paljon keskustelua, mutta haluan vielä jonkun näkökulman nostaa esille.

Suomessa tehdään vuosittain noin 10 500 raskauden keskeyttämistä. Jos ne jaettaisiin tasaisesti vuoden jokaiselle päivälle, yhden päivän aikana keskeytettäisiin noin 29 raskautta. Sen jälkeen, kun laki raskauden keskeyttämisestä 24.3.1970 astui voimaan, on keskeyttämisiä tehty yhteensä yli puoli miljoonaa. Suurin osa keskeyttämisistä tehdään 20—24-vuotiaille naisille.

Myöhäisimmillä raskausviikoilla tehtyihin raskauden keskeyttämisiin sisältyy erityinen eettinen ongelma. Eräs kätilö kävi eduskunnassa julkisesti kertomassa omasta kokemuksestaan tähän liittyen. Hän oli ollut työvuorossa, kun viikolla 22 abortoitava sikiö alkoi syntyä. Kun lapsi syntyi, se päästi ensimmäisen parkauksensa ja kätilö juoksi konsultoimaan lääkäriä. Elvyttäminen ei kuitenkaan ollut mahdollista, koska kyseessä oli raskauden keskeyttäminen. Vanhemmat pyysivät saada lapsen syliinsä, sillä se oli täydellisesti muodostunut pieni ihminen, ja joutuivat katsomaan, kun alkanut elämä loppui.

Tämä kätilö, kuten myös osa terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä, ei haluaisi tehdä lainkaan raskauden keskeyttämisiä. Siksi olenkin jättänyt aiheesta tämän lakialoitteen. Aloitteen tarkoitus on taata terveydenhuollon henkilöille ja työntekijöille omantunnonvapaus eettisin perustein kieltäytyä avustamasta tai suorittamasta raskauden keskeyttämistä.

Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen toteamus oli, että terveydenhuollon työntekijöillä on oltava oikeus ilman mitään sanktiota tai syrjintää kieltäytyä tekemästä toimenpidettä, joka on heidän vakaumuksensa vastainen. Vuodelta 2010 olevan päätöslauselman 1763 mukaan neuvoston jäsenvaltioilla on velvollisuus varmistaa, että terveydenhuollon toimijoiden oikeutta omantunnonvapauteen kunnioitetaan. Suurimmassa osassa Euroopan neuvoston jäsenmaita, Suomi ja Ruotsi pois lukien, tämä oikeus onkin henkilökunnalle taattu.

Lakialoitteen tarkoitus on muuttaa lakia raskauden keskeyttämisestä siltä osin, että omantunnonvapauden toteutuminen taataan myös Suomessa. Sanotut tehtävät tulee silloin voida naisen terveyttä vaarantamatta hoitaa työnjaollisin järjestelyin, eivätkä ne saa olla olennainen osa lääkärin virkatehtävistä.

Hallitusohjelmaan onkin kirjattu seuraavasti: "Selvitetään, onko tarvetta ja mahdollisuuksia säätää sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöstölle oikeus eettisin perustein kieltäytyä jonkin työtehtäviin kuuluvan toimenpiteen suorittamisesta ja miten asiakkaiden ja potilaiden turvallisesta hoidosta ja palveluista tuolloin huolehdittaisiin."

Ehdotettu lainmuutos ei luonnollisestikaan vaikuttaisi terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annetun lain 559/1994 15 §:n 3 momentissa säädettyyn terveydenhuollon jokaisen ammattihenkilön yleiseen ammattieettiseen velvollisuuteen "aina antaa kiireellisen hoidon tarpeessa olevalle apua", joten, arvoisa puhemies, tämä lakiesitys takaisi edelleenkin sen, että kaikki saavat turvallista ja asianmukaista, tarpeenmukaista terveydenhoitoa, mutta se myös antaisi sen mahdollisuuden, että ihmiset, jotka eivät eettisesti tai uskonnollisin perustein halua siihen osallistua, saisivat sen omantunnon syistä olla tekemättä tai olla siihen osallistumatta.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Periaatteessa tämä edustaja Niikon tekemä esitys on hyvin samansuuntainen tuon edustaja Rauhalan esityksen kanssa, ja tähän voikin siinä mielessä ihan yhtyä. Mutta olisi ollut mukavaa, että tähän olisi lisätty — kun tässä nyt on vain todettu, että lääkärillä on oikeus — tuo terveydenhuollon henkilöstö myöskin, ja olisi ollut mukavaa, että tässä olisivat olleet mukana myöskin sanat "vaarantamatta potilaan oikeuksia". Se olisi ollut hyvä lisäys tähän mukaan.