Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveydenhoitoalan työvoimapulasta on puhuttu jo pitkään, ja viimeisimmässä työ- ja elinkeinoministeriön analyysissa todetaan, että työvoimapula ei ratkea ilman rekrytointia ulkomailta. Kuitenkin samaan aikaan monet nuoret, jotka haluaisivat sosiaali- ja terveydenhoitoalalle, jäävät ilman opiskelupaikkaa. Herääkin kysymys, onko meillä pulaa ulkomaisesta työvoimasta vai opiskelupaikoista.

Kysynkin asianomaiselta ministeriltä: näkeekö hallitus tarpeellisena rekrytoida sosiaali- ja terveydenhoitoalalle työntekijöitä ulkomailta, ja onko hallitus ajatellut alkaa toteuttaa sellaista työvoimapolitiikkaa, jolla pyritään ohjaamaan työvoimaa sinne, missä sitä tarvitaan?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Meillähän tällä hetkellä täällä Suomessa on noin 30 000 hoito- ja hoiva-alan ammattilaista siirtynyt toisiin hommiin. Tehy on tehnyt asiasta kyselyn, ja sen mukaan vastaajat ovat olleet hyvin motivoituneita siinä vaiheessa, kun ovat töihin päässeet, mutta sitten hyvin nopeasti noin 40 prosenttia on katsonut, että he eivät jaksa työuran loppuun saakka siinä työssä, johon heidät on koulutettu.

Nyt näkisin, että tässä täytyy tätä kysymystä lähestyä moneltakin kantilta. Me tarvitsemme tulevaisuudessa aivan varmasti myöskin ulkomailta tulevia työntekijöitä, jotta me pystymme turvaamaan meidän palvelut, mutta samaan aikaan meidän pitää pitää myöskin huolta siitä, että meillä Suomessa työskentelyolosuhteet ovat sellaiset, että ihmiset jaksavat sitten siellä hoito- ja hoiva-alalla.

Arvoisa herra puhemies! Kuten ministeri otti esille nämä 30 000 sairaanhoitajan, lähihoitajan koulutuksen saanutta, jotka ovat vaihtaneet alaa, niin on myös tehty tutkimuksia ja selvityksiä, että merkittävä osa nykyisestä hoitoalan henkilökunnasta pohtii alan vaihtoa, vaikka kokee työskentelevänsä toiveammatissaan. Hoitoala kiinnostaa ihmisiä, mutta alan työolosuhteet ja palkkaus eivät ole kunnossa, eli tälle on jotain tehtävä. Nämä ongelmat tuskin ratkeavat tuomalla hoitohenkilökuntaa ulkomailta, joten kysynkin ministeriltä: tiedostaako hallitus sen, tai kuten sanoitte, tiedostatte tämän 30 000 hoitajan määrän, jotka eivät hoitoalalla työskentele, mutta onko teillä keinoja, joilla parannetaan tätä arvokasta työtä tekevän hoitohenkilökunnan asemaa, ihan konkreettisia keinoja?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Meillä todellakin on samat tiedot nyt käytössä. 41 prosenttia ei usko jaksavansa työuran loppuun, ja 35 prosenttia harkitsee alan vaihtoa top tykkänään. Kyllä tämä on hyvinkin hälyttävä viesti ja hallituksella aivan erityisen hyvin tiedossa, ja sen vuoksi me olemme lähteneet kehittämään sosiaali- ja ter-veydenhuollon työtapoja. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksella myöskin pyritään varmistamaan se, että meillä ei ole sellaisia heikkoja yksiköitä, joissa joutuu työskentelemään ilman muun työyhteisön tukea. Esimerkiksi lastensuojelussa saattaa olla hyvinkin hankalia tilanteita, joissa vaikkapa yksi sosiaalityöntekijä vastaa liian laajan väestöpohjan lastensuojelutapauksista, ja tällöin totta kai se työmotivaatio heikkenee. Mutta kuten totesin, niin tulevaisuudessa näkymät ovat kyllä sellaiset, että ei Suomi tule pärjäämään yksin, ja silloin meidän pitää myöskin miettiä, millä tavalla me houkuttelemme tänne esimerkiksi Ruotsista, Virosta ja muualta Euroopasta sellaisia työntekijöitä, jotka pystyvät täällä työskentelemään, haluavat täällä työskennellä ja pysyvät sitten täällä myöskin sen työuran loppuun asti.

Arvoisa puhemies! Todellakin noin 30 000 hoitoalan koulutuksen saanutta henkilöä joko työskentelee ulkomailla tai on vaihtanut työpaikkaa. Mielestäni tulisi kiinnittää erityistä huomiota työolosuhteisiin. Kunnat säästävät sijaistyövoimasta, ja vakituinen hoitohenkilökunta joutuu tekemään tuplavuoroja, esimerkiksi jäämään iltavuorosta yövuoroon. Yhtäjaksoinen työaika on näin jopa 17 tuntia. Vuorokauden vaihtuessa tämä on sallittua työaikalain puitteissa.

Arvoisa ministeri, miten aiotte puuttua näihin epäkohtiin hoitoalalla ja miten kiinnittää huomiota siihen, että näissä olosuhteissa henkilökunta jaksaa tehdä näin pitkiä työvuoroja?

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Aivan niin kuin täällä on todettu, niin meillä on todella suuri pula tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysalan henkilöstöstä, ja on arvioitu, että vuosina 2008—2020 tarvitaan 234 000 uutta työntekijää sosiaali- ja tervey-denhuoltoon. Sitä selittää 70 prosenttia oleva eläkepoistuma, ja sitten tarvitaan todellakin uusia henkilöitä.

Tässä on esitetty erilaisia vaihtoehtoja sen ratkaisemiseksi. Myöskin aloituspaikkoja on lisätty, mutta aivan niin kuin kysyjä kysyi, myös työoloilla on merkitystä. Meillä on niin sanottu Työhyvinvointifoorumi, jossa pohditaan. Myöskin työelämän laatuun on kiinnitetty huomiota tässä hallituksessa. Meillä on myös johtamisen verkosto, ja nyt aivan uutena on myöskin se, että me pohdimme, miten työväkivaltaa voidaan vähentää, koska sekin on vetovoimaa vähentävää, jos on pelko väkivallasta, aivan niin kuin tämä traaginen tapaus ennen joulua Lappeenrannassa.

Näistä työajoista, mistä puhuitte. Juuri eilen tässä salissa esittelin työturvallisuuslain muutoksen, jossa nyt työturvallisuuslaki tulee sanomaan, että myöskin työaikaa pitää seurata, (Puhemies koputtaa) koska sillä on vaikutusta siihen työhyvinvointiin.

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä kysymys, joka nostettiin esiin ikään kuin jatkoksi tälle työurapohdinnalle. Kyllä se, miten töissä jaksaa ja viihtyy ja alalla pysyy, on pitkälti myös työhyvinvointi- ja johtamiskysymys työpaikoilla. Mutta onhan se myös henkilöstömääräkysymys. Tässä yhteydessä, kun pitkälti sosiaali- ja terveysalan huutava hoitajapula, joka tulevaisuudessa on edessä, liittyy Suomen väestön ikääntymiseen, on ehkä syytä vielä kääntää katse siihen pitkälliseen vanhuspalvelulakiprosessiin, jota eduskunnassa viime syksynä käytiin. Sen lopputulemahan oli sitten kaiken hallituksen sisäisen suuren väännön jälkeen, että sitä henkilöstömitoitusta ei lakiin kirjattu. Se ei tullut asetukseenkaan, ja lopulta se on ikään kuin ilmaan laitettu toive, että ehkä näin sitten joskus tulisi tapahtumaan.

Kysyisinkin, arvoisa puhemies, peruspalveluministeriltä: miten olette nyt saaneet palautetta kunnista tämän lain osalta, kun se kohta tulee voimaan, sitä pitäisi kovaa vauhtia nyt kunnissa valmistella, ja mitä ajattelette tämän henkilöstömitoituksen toteutumisesta? Se, jos mikä, liittyy työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Vanhuspalvelulaki astuu todellakin voimaan ensi kesänä, ja kunnissa on syytä jo valmistautua. Monissa kunnissa suunnitelmia on tehty, millä tavalla lakia lähdetään sitten implementoimaan käytännössä. Tähän lakiin sisältyy 27 miljoonaa euroa lisähenkilöstön palkkaamiseen. Tämä sovittiin jo aikoinaan siinä lain valmisteluvaiheessa, kun me jyvitimme sitten lain eri pykälät ja katsoimme, että tämä lisähenkilöstön palkkaaminen liittyy todella paljon paitsi työhyvinvointiin myöskin hoidon laadun turvaamiseen.

Arvoisa herra puhemies! Pääkaupunkiseudulla on huutava pula hoitohenkilökunnasta, ja ymmärtääkseni yksi syy näihin ongelmiin juuri tällä alueella on se, että täällä asunnot ovat hyvin kalliita, sekä vuokra- että omistusasunnot, ja tavallisten sairaanhoita-jien tai perushoitajien on aika vaikea täällä pystyä palkallaan tulemaan toimeen näissä olosuhteissa. Ministeri Kiuru, olette julmistellut julkisuudessa sillä, miten aiotte ryhtyä ponteviin toimiin asuntotilanteen kohentamiseksi nimenomaan pääkaupunkiseudulla ja ennen kaikkea edullisempien vuokra-asuntojen tuotannon lisäämiseksi, joka tuotanto taitaa olla historiallisen alhaisissa lukemissa. Kysyn teiltä, ministeri Kiuru: mitä olette konkreettisesti tekemässä pääkaupunkiseudun asuntotilanteen helpottamiseksi?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Kiitän myöskin mahdollisuudesta osallistua tähän keskusteluun, koska koen, että työvoiman liikkuvuuden ja saatavuuden varmistamiseksi asuntopoliittisiakin toimia tarvitaan. Minusta edustaja kysyi hyvin siitä, otammeko nämä asiat tosissamme. Minä olen nyt puolitoista vuotta katsonut tätä pääkaupunkiseudun toimintaa. Me olemme monelta osin eduskunnan tahtotilan laittaneet kuntoon, kuntien tahtotilan, ja meillä on olemassa jo vanhoja välineitä, (Ben Zyskowicz: Ei toimi!) mutta on myönnettävä, että ne eivät kaikki ole riittäviä. Siksi tarvitaan uusia toimia. Olen nyt saanut tämän hallitusrivistön myöskin vakuuttumaan siitä, että me voimme asuntopoliittisia toimia ottaa puolivälitarkasteluun ja sitten myöskin riihessä näitä lisätoimia esittää. Edustaja kysyi myös, minkälaisia ne voisivat konkreettisesti olla. Ne ovat juuri niitä, joista me olemme aikaisemminkin käyneet yhteiskuntapoliittista keskustelua. On ensinnäkin myönnettävä, että valitettavasti meillä ei enää ole sellaisia yleishyödyllisiä toimijoita, jotka heti tulisivat markkinoille hoitamaan tätä hankalaa asuntopoliittista pullonkaulaa erityisesti pääkaupunkiseudulla. (Puhemies koputtaa) Eli tarvitaan lisää pieniä ja keskisuuria toimijoita ja ehkä myöskin valtion lisäpanoksia.

Arvoisa herra puhemies! On arvioitu, että noin 20 vuoden päästä Suomeen tarvitaan, aivan kuten ministeri Risikko totesi, reilut 200 000 uutta työntekijää sosiaali- ja terveydenhuollon alalle. Jo pelkästään ikääntyminen ja lisääntyvät palvelutarpeet tulevat vaatimaan tätä. On myös arvioitu, että nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus on yksi mahdollisuus tämän asian korjaamiseksi ja sitä kautta näihin sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin saamme tehokkuutta, vaikuttavuutta ja toimivuutta. Kysyisin vielä kerran ministeri Risikolta: toitte hyvin esiin niitä erilaisia avauksia, joita ollaan tekemässä, mutta koska myös henkilöstön hyvinvointi ja johtaminen on yksi tärkeä osa, niin tullaanko nyt näitten prosessien aikana kiinnittämään erityistä huomiota henkilöstön hyvinvointiin, vaikuttavuuteen, palveluiden johtamiseen sekä sitten myös selkeisiin henkilöstöstrategioihin, että ihmiset, jotka kunnissa työskentelevät julkisilla sektoreilla, voivat luottaa siihen, että heillä on tulevaisuudessa Suomen paras työpaikka?

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Meillä todella on tässä hallituksessa myöskin tämä työelämän laatuun liittyvän strategian toteuttaminen, eli me pyrimme edistämään sitä, että työelämä olisi sellaista, että siellä pysyttäisiin, koska se on osa tätä työ-urakeskustelua. Sosiaali- ja terveydenhuollossa meillä on erityiset haasteet, niin kuin tuossa äsken todettiin. Meillä on Työhyvinvointifoorumi, joka pohtii nimenomaan tätä väkivaltakysymystä — väkivalta on lisääntynyt alalla — ja sitten myöskin yleensä tätä työhyvinvointia. Meillä on myös johtamisverkosto, jossa on erityisenä kohdealueena sosiaali- ja terveydenhuolto.

Kysyjä viittasi tähän palvelurakenneuudistukseen, ja se on kyllä erittäin tärkeää, että kiinnitetään huomiota tähän muutosjohtamiseen ja kaiken kaikkiaan siihen, että tuetaan henkilöstöä jaksamaan tässä muutoksessa. Sosiaali- ja terveydenhuolto on ollut aina muutoksen alla, ja tuntuu, että on jo vähän väsyttykin siihen, ja siitä syystä on erittäin tärkeää tukea tätä muutosjohtamista myös valtakunnan tasolta.

Arvoisa puhemies! Pula pätevistä sosiaalityöntekijöistä on ajanut osaltaan koko sosiaalityön vakavaan kriisiin. Sosiaalityöntekijät vaihtuvat jatkuvasti, jolloin asiakassuhde alkaa aina alusta, vaikka asiakkaiden elämäntilanteet ovat hyvin usein monimutkaisia ja vaatisivat nimenomaan pysyviä kontakteja. Esimerkiksi lastensuojelussa tehdään jopa elämänmittaisia päätöksiä lapsia ja perheitä koskevissa asioissa. Kuitenkin lastensuojelupäätöksissä valmisteluprosessin voi suorittaa epäpätevä sosiaalityöntekijä, jonka suosituksiin lopullisen päätöksen tekevä viranhaltijasosiaalityöntekijä joutuu vahvasti luottamaan. Hänellä on viimeinen vastuu päätöksestä. Niin sanotuilla keikkasossuilla tai ostopalveluilla yksityisiltä tilannetta ei korjata. Päteviä lääkäreitä haalitaan kuntiin kymmenillätuhansilla euroilla, sosiaalityöntekijäksi kelpaa sijainen ilman pätevyyttä, tai sitten ei tule ketään. Ja valitettavasti olemme joutuneet esimerkiksi lastensuojelun osalta toteamaan, että elämästä ja kuolemasta sielläkin on kyse. Kysynkin ministeriltä: mitä tälle asialle aiotaan tehdä, jotta sosiaalityöntekijöiden tekemää (Puhemies koputtaa) työtä arvostettaisiin, sekä kuinka alalle aiotaan saada tulevaisuudessa riittävästi pätevää henkilöstöä?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Meillä on jo muutama kuukausi sitten alkanut Aulikki Kananojan johtama työ, jossa koko meidän lastensuojelukenttämme perataan ja pyritään löytämään myöskin niitä keinoja, joilla me pystymme varmistamaan, että alalla on riittävästi sosiaalityöntekijöitä ja että ne työtavat, joilla sitten sosiaalityöntekijät omaa työtään tekevät, ovat riittävän vaikuttavia. Myöskin näitä panostuksia tänne ennalta ehkäiseviin toimiin täytyy ehdottomasti saada, koska tänä päivänä meillä sosiaalityöntekijöiden työpanosta käytetään todella paljon niihin tulipalojen sammuttamisiin sen sijaan, että meillä paitsi sosiaalityöntekijät myös muut ammatti-ihmiset voisivat jo siinä ongelmien varhaisessa vaiheessa puuttua. Tähän oppilashuoltolakiinhan, joka on nyt sitten — kuten ministeri Gustafsson totesi — tulossa pian myöskin tänne eduskuntaan käsittelyyn, on sisällytetty tällainen hoitotakuuajattelu, että viikon sisällä pitää päästä siellä koulussa ammattilaisen puheille siinä vaiheessa, kun ongelmat ilmenevät. Tällä tavalla painopisteitä muuttamalla me saamme myöskin meidän sosiaalityöntekijöidemme resurssit riittämään. Mutta me olemme kyllä saaneet lisättyä myöskin sosiaalityöntekijöiden (Puhemies koputtaa) aloituspaikkoja, mikä on todella hyvä asia.