Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä on tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskeva lainsäädäntö, siis Euroopan unionin maatalouspolitiikan suomalainen sovellutus. Tämä esitys oli ensimmäisessä käsittelyssä viime perjantaina. Havaitsin pöytäkirjoista, että täällä oli kyselty, missä kaikki kristillisdemokraattien kansanedustajat ovat. Nyt voin vastata, että meillä oli Tampereella puoluekokous ja vähän tavoista poiketen eduskunta piti istuntoaan samaan aikaan. Näin sitten olimme poissa tuolla tärkeässä ja erinomaisen hyvin onnistuneessa puoluekokouksessa. Näitä kysymyksiä silloin esittivät kokoomuksen kansanedustajat, ja nyt on tietysti paikallaan kysyä, missä ovat nyt kokoomuksen maataloussiiven kansanedustajat, jotka silloin kyselivät meitä. (Ed. Vielma: Täällä yksi on, maanviljelijän poika!) Nyt on nimittäin toinen käsittely, joka on tämän asian kohdalta paljon tärkeämpi näköjään kuin ensimmäinen käsittely olikaan, koska ensimmäisessä käsittelyssä ei mitään muutosesityksiä ollut. Nyt kokoomuksella on vastalause täällä, jossa esitetään lainsäädäntöä hylättäväksi. Esityksen tekijöitä ei vielä näy eikä ollut puheenvuoron pyytäjinä. Toivottavasti he tulevat. Tässä yhteydessä vielä lausun ed. Pulliaiselle kiitokset, että hän antoi oikeaa tietoa perjantaina eduskunnalle siitä, missä kristillisdemokraattien ja perussuomalaistenkin eduskuntaryhmän jäsenet olivat.

Herra puhemies! Sitten tähän varsinaiseen asiaan. Tilatukijärjestelmä perustuu siis EU-asetukseen, joka 2003 hyväksyttiin. Valitettavasti tuo EU-asetus on varsin huono. Se ei sovellu Suomen oloihin. Se luo huonon pohjan suomalaiselle maataloudelle. Se luo lisää byrokratiaa. Se on monimutkainen. Niin kuin ministeri Korkeaoja silloin palatessaan Brysselin vaikeista neuvotteluista totesi, suunnilleen täydellisesti epäonnistuttiin siinä: kun tavoitteena oli yksinkertaistaa maataloustukijärjestelmää, niin siitä tuli monimutkaisempi, byrokraattisempi ja lisää virkamiehiä tarvitaan viljelijöitä valvomaan ja tukistelemaan tuonne te-keskuksiin ja ehkä kentällekin.

Tämä on ikävää, että maatalous ja maanviljelijät, jotka ovat perin rehellistä perussuomalaista väkeä, joutuvat entistä raskaamman taakan alle tämän huonon lainsäädännön takia. Viimeiset tiedot kertovat, että meillä ollaan menossa tavattoman nopeaa vauhtia tällaisiin teollisuustyyppisiin suurtiloihin. Tilojen määrä nopeasti putoaa nykyisestä 70 000:sta lähes puoleen, noin 40 000:een. Tällainen maatalous ei sovellu Suomen olosuhteisiin, vaikka se soveltuu varmasti varsin hyvin tuonne Keski-Eurooppaan ja jopa uusiin EU-maihin. Suomessa se johtaa tavattoman epätyydyttävään kehitykseen, maaseudun alasajoon, maakuntien ja kuntien kasvaviin vaikeuksiin jne. Tältä osin tämä on todellakin täysin väärään suuntaan menevää kehitystä.

Tämän lainsäädännön myötä tuet irrotetaan merkittävältä osin tuotannosta, ja tämä on myös sellainen tie, joka johtaa maatalouden alasajoon Suomessa. Tuotanto ja tuki kuuluisivat yhteen, jolloin maatalous olisi mielekästä ja viljelijä saisi työstä palkan eikä siitä, että ei tee maataloustyötään. Tämä on kuitenkin Euroopan unionissa valittu linja, ja osittain se tietysti Wto:honkin perustuu, että tälle tielle on lähdetty. Tältä tieltä ei sitten ole myöskään paluuta, koska ei voida palata siihen suuntaan, että sidottaisiin entistä enemmän tukea tuotantoon, vaan on ainoastaan tie eteenpäin eli entistä enemmän tuen irrottamiseen tuotannosta. Näin ollen kehityksen suunta on huono.

Herra puhemies! Tähän lakipakettiin sisältyi perustuslaillisia ongelmia, joita perustuslakivaliokunta käsitteli pitkään, hartaasti ja kuuli jopa useaan kertaan asiantuntijoita. Tutkittiin elinkeinovapautta. Eri tuotantosuuntien viljelijäthän joutuvat tässä hyvin eriarvoiseen asemaan, ja se on valitettavaa ja perustuslain kannalta ongelmallista, mutta valiokunta päätyi asiantuntijakuulemisen perusteella siihen, että tämä voidaan tältä osin säätää normaalissa lainsäätämisjärjestyksessä.

Hallitus oli vaatimassa itselleen ja maa- ja metsätalousministeriölle aivan kohtuuttomia asetuksenantovaltuuksia. Tähän perustuslakivaliokunta lausunnossaan puuttui, ja asia on nyt pahimmilta osin korjattu.

Kolmas perustuslaillinen ongelma oli vuokramaitten kohtelu ja omistusoikeuden vaarantuminen; omistusoikeus on meillä kuitenkin perustuslaissa turvattu. Tältä osin perustuslakivaliokunta viisaasti löysi mallin, jonka sitten kirjoitti lausuntoonsa ja jonka pohjalta maa- ja metsätalousvaliokunta muutti hallituksen esitystä, ja tämä ongelma tuli korjatuksi tässä lainsäädännössä. Se oli ikävä asia, että hallituksen esityksessä se oli vielä sillä tavalla, että siellä oli vakavia aukkoja tällaisen perusoikeuden suhteen, mutta nyt se on korjattu. Tosin korjaus on sellainen, että se ei vastaa tarkkaan lukien Euroopan unionin asetuksen sisältöä. Pieni riski on olemassa, että tämä tärkeä ja hyvä korjaus voi kaatua EY-tuomioistuimessa, mutta siihen menee vuosia, jos se sinne ajautuu, ja ehkä sitten on jo suomalainen talonpoika, viimeinenkin, lopettanut toimintansa niin, ettei sitä ongelmaa tule.

Herra puhemies! Asia on vakava, mutta tämä ratkaisumalli vuokrapeltojen osalta on nyt hyvä, mikä tänne on kirjoitettu. Tämä poistaa sen viimeisen perustuslakiongelman, joka hallituksen esitykseen sisältyi. Mutta nämä ongelmat eivät poista sitä, että Suomen maatalouden, maaseudun tulevaisuus on varsin synkkä tämänkin esityksen suhteen.

Lakiesitys on siis huono, mutta joutuu kysymään, mikä on vaihtoehto. Luin hyvin tarkkaan vastalauseet. Kokoomuksen vastalause sisältää paljon tekstiä ja paljon äärettömän tiukkaa kritiikkiä. Vastalause päättyy siihen, että hallituksen koko esitys pitäisi hylätä. Kokoomuksen vastalauseesta ei löydy kuitenkaan minkäänlaista vaihtoehtoa tälle mallille. Euroopan unionista eroaminen olisi se vaihtoehto. Silloin vapautuisimme EU-asetuksesta jne., mutta kokoomus ei ainakaan vielä sitä ole perusteluksi esittänyt. Siksi joudun toteamaan, että kokoomuksen malli ei ole käyttökelpoinen. Toivottavasti edustajat Hemmilä, Salo ja muut tulevat tänne puolustamaan sitä kokoomuksen vastalauseen sisältöä.

Vasemmistoliiton vastalauseessa esitetään lain hyväksymistä mutta sitten yhtä pontta, ja se ponsi ei mielestäni ole kyllä kelvollinen.

Herra puhemies! Lopputulos on se, että vaikka tämä on todella huono esitys ja vie Suomen maataloutta väärään suuntaan, on talonpojille tuhoisa, niin tälle ei nyt näissä oloissa ole parempaa vaihtoehtoa. Siksi katson, että tämä on nyt valitettavasti hyväksyttävä ja myös ne kuusi ponsilausumaa, jotka ikään kuin omaatuntoaan hieman rauhoittaakseen valiokunta on mietintöönsä sisällyttänyt, on syytä hyväksyä. Mutta valiokunta on noissa ponsilausumissa jättänyt mielestäni kaikkein tärkeimmät osat unohduksiin ja pois. Mielestäni Suomessa pitäisi edelleen pitää siitä kiinni, mikä on kansan ja eduskunnankin valtaenemmistön tahto ollut ainakin tähän päivään asti, eli siitä, että Suomessa pitää olla perheviljelmäpohjainen maatalous, jota voidaan harjoittaa koko maassa ja kaikissa olosuhteissa, myös poikkeusoloissa, ja sillä turvata suomalainen elintarvikehuolto. Tämä on se tavoite, joka pitää olla, ja siksi esitän sellaista pontta, joka sisältää tämän.

Toinen osa omassa ponsilausumassani on se, että kun tämä laki sisältää valtavan paljon uutta byrokratiaa, viljelijöitä ahdistaa monella tavalla henkisesti ja fyysisesti, niin nyt on välttämätöntä, aivan ehdottoman välttämätöntä, (Puhemies: 10 minuuttia!) että viljelijöiden voimavaroista kannetaan huolta. Siksi, herra puhemies, ehdotan, että eduskunta hyväksyy seuraavan lausuman:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus toimii siten, että maamme oloihin hyvin soveltuva ja kansamme elintarvikehuollon kaikissa tilanteissa parhaimmin turvaava perheviljelmäpohjainen maataloustuotanto varmistetaan pysyvästi koko maassa ja että viljelijäväestön keskuudessa lisääntyvän henkisen ja fyysisen uupumisen ehkäisemiseksi laaditaan ja toteutetaan viipymättä kattava ja monipuolinen maatalousväestön hyvinvointiohjelma."

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemen puheenvuoro oli tuohon ponteen saakka kovin pessimistinen. Hän jopa lopetti Suomesta maataloustuotannon väliaikaisesti tuon puheensa kuluessa ja puhui viimeisestä maataloustuotannon harjoittajasta Suomessa jo siinä yhdessä vaiheessa.

Arvoisa puhemies! Tilanne ei ole nyt sentään ihan noin huono. Tällä hetkellä voidaan jo ihan perustellusti todeta, että kaikissa olosuhteissa niille 2,3 miljoonalle peltohehtaarille, jotka meillä on raiviota olemassa elikkä aikaisemmin tuotannossa ollutta aluetta ja nyt viimeksi 80 000 hehtaaria raivattua, kaikille on käyttöä, ja sen takaa se, että meillä on siirrytty peltoenergian tuotantoon, joka tarkoittaa jo MTK:n puheenjohtajan Esa Härmälänkin mukaan sitä, että 500 000 hehtaaria voitaisiin laittaa energiaviljelyyn. Vaikka monessa asiassa olen hyvin samaa mieltä ed. Kankaanniemen kanssa, niin tuommoisen pessimismin luominen ei nyt ole ihan paikallaan.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemen puheenvuoro sinänsä oli ihan asiallinen, mutta kun hän puhui vaihtoehdosta, niin vaihtoehtoahan pitää lähteä hakemaan. Jos tämä on täysin epäkelpo esitys, niin kuin itsekin totesitte useamman kerran ja niin kuin itse asiassa on hyvin monessa yhteydessä tullut esille, että eihän tämä täytä hyvän lainsäädännön edellytyksiä oikeastaan moneltakaan osin, niin silloin pitää valmistella uusi esitys ja tuoda se eduskunnan käsittelyyn. Viime päivien aikaan olemme nähneet, että kyllä tämä tapahtuu tältä hallitukselta hyvin nopeasti, kun se vaan tarttuu toimeen, ja nyt tässä olisi itse asiassa ollut aikaa.

Toinen asia, mikä tähän tietenkin liittyy, liittyy tähän vastalauseeseen. Kyllä tässä nyt tapahtuu taas yksi maailmanennätys, jos kokoomus on kääntänyt kelkkansa, kun huhut kuuluvat, että nyt tämä hyväksytäänkin, ja vielä toissa päivänä ja perjantaina tämä vastalauseen sisältö oli myös heidän ideoimansa hyvin pitkälle. Ei tässä kyllä oikein nyt taideta tietää, missä tässä mennään. Kaikenlaisia ME:iä syntyy. Tässä syntyy takinkäännön maailmanennätys.

Matti Kauppila /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kankaanniemelle: Te hyväksytte tämän lakiesityksen, mutta sitten pidätte realistisena sitä, että maamme oloihin hyvin soveltuva ja kansamme elintarvikehuollon kaikissa tilanteissa parhaimmin turvaava perheviljelmäpohjainen maataloustuotanto varmistetaan pysyvästi koko maassa ja sillä sitten EU-Euroopassa pärjätään. Oletteko realisti?

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan tuohon ed. Kankaanniemen puheen henkeen: Kyllä te olitte todella pessimistinen suomalaisen maatalouden suhteen. Meillähän tällä hetkellä investoidaan maatalouteen hyvin mittavasti. Siellä on paljon nuoria viljelijöitä, jotka laajentavat tuotantoaan perheviljelmäpohjaiseen, esimerkiksi Savossa, Pohjanmaalla, myös Keski-Suomessa, ja kun kysytään näiltä nuorilta viljelijöiltä, niin kyllä he luottavat tulevaisuuteen ja toimivat todella innolla. Luulenpa vaan, että kun he kuuntelevat teidän puhettanne tästä pessimismistä, eivät usko siihen, mutta kyllä tietysti ovat pahoillaan siitä, että luodaan tämmöistä epäuskoa, jolla ei todellista pohjaa ole. Itse asiassa tämä teidän esittämänne lausumaehdotus pitää sisällään sen tavoitteen, mitä tällä hetkellä tavoitellaan tässä kansallisessa maatalouspolitiikassa, nimenomaan perheviljelmäpohjaista maataloutta, ja tämä tulee hyvin vahvasti olemaan esillä myös, kun syksyllä eduskuntaan tulee selonteko, jolla pohjataan sitten myös pitkälle tulevaisuuteen suomalaisen maatalouden kehitysnäkymiä ja rakennetta.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä pikkusen hämmästelen vasemmistoliiton edustajien vastauspuheenvuoroja äsken. Tässähän kävi nyt sillä tavalla, että vasemmistoliitto ensimmäisessä vaiheessa ehdotti sekä hyväksymistä että hylkäämistä tälle paketille, ja se on kyllä aika mielikuvituksellinen ratkaisu. No, nyt se on sitten teknisenä ratkaisuna korjattu niin, että he esittävät vain hylkäämistä.

Toimi Kankaanniemi  /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minäkin ed. Pulliaiselle: Täällä mietinnön viidennessä ponnessa puhutaan ruokohelven ja muitten saattamisesta tukikelpoisiksi, eli ne eivät ole sitä. Se ei vielä ole ratkaisu tämän ponnen antaman viestin mukaan, mutta voin olla väärässäkin.

Sitten, ed. Kauppila, teillä oli todellakin — nyt huomaan, että tämä on muutettu — kuitenkin hyväksyminen vasemmistoliitolta tälle lainsäädännölle. Nyt te olette kääntyneet ensimmäisen käsittelyn jälkeen, jopa saaneet tekstinkin muuttumaan.

Sitten, ed. Lämsä, on totta, että viljelijät vähän pakon sanelemina nyt ovat investoineet, mutta kyllä tällä politiikalla, kun 70 000:sta pudotaan 40 000 tilaan ja kaikki on epävarmaa tulevaisuutta ajatellen, kun EU:nkin rahoitusneuvottelut ovat jälleen vaarassa maatalouden osalta aueta, siellä on sellainen hätä ja pelko, ja sitten tämä henkinen ja fyysinen uupuminen on tosiasia. Viljelijät joutuvat erittäin koville. Minä toivon, että tämä (Puhemies: Minuutti!) perheviljelmäpohjainen maatalous Suomessa säilyisi, mutta tällä esityksellä se ei säily.

Martti  Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmaan tässä virheitä matkalla on tapahtunut — en minä sitä halua kiistääkään — ja varmaan erilaisia vaihtoehtoisia malleja olisi pitänyt ehkä jossakin vaiheessa aikaisemmin miettiä. Mutta kun tämä kokonaisuus kumminkin on selkeästi vaikeaselkoinen, eduskunnalle jää kumileimasimen rooli, tämä ei täytä miltään osin itse asiassa hyvän lainsäädännön edellytyksiä, sitä, että se olisi selkeä, se olisi myös aukeava, niin että kansalainen ymmärtää, mistä tässä on kyse, niin eihän tällaista lainsäädäntöä pitäisi mennä hyväksymään. Minusta se on se peruslähtökohta. Ja siitä syystä silloin, kun me tiedämme sen, valiokuntatyöskentelyssä se on tullut hyvin selkeästi esille, niin kyllähän silloin ainut vaihtoehto itse asiassa, joka jää jäljelle, on, että se valmistellaan uudelleen sellaiseksi, että se on sen mukainen, että se täyttää hyvän lainsäädännön vaatimukset. Tästä tässä itse asiassa on kyse tällä hetkellä. Enkä minä kyllä oikein jaksa ymmärtää sitäkään, että me luomme lainsäädäntöä ja hallintoa paisutetaan, vaikka tilojen määrä vähenee. Vaikka tila lopettaa tuotannon, tuet sen kun vaan jatkuvat. (Puhemies koputtaa) On tämä vähän kummallista asioitten hoitoa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kumpaankin suuntaan kommentti: Ensinnäkin ed. Kankaanniemi on ymmärtänyt täysin väärin. Tällä hetkellä EU myöntää aivan erityistuen energiakasveille, 45 euroa hehtaarilta, kaikkien muitten tukien lisäksi. Tämä koskee vain sitä, että kun nyt on luomutilojen yhteydessä perinnönjakojen jnp. yhteydessä tullut alueita, jotka kokonaan tekisivät sen koko luomutilan kelvottomaksi, niin nyt on kysymys näitten tavanomaisissa tuotannossa olevien erillisten lohkojen saamisesta tuotantokelpoisiksi.

Sitten vasemmistoliitolle se, että nyt olemme vaan sidottuja EU-asetukseen ja aika on loppu. Elikkä tässä ollaan pakkotilanteessa eikä mitään muuta.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta käsittelee nyt toisessa käsittelyssä Suomen perusmaatalouden kannalta varmasti tämän vaalikauden keskeisintä lakiesitystä eli tätä tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa. Kun täällä sanottiin, että tätä ei ole riittävästi valmisteltu, niin tämän lainsäädännön valmistelu alkoi jo edellisen hallituksen aikana ja sitä on jatkettu ja ennen kaikkea myöskin eduskuntaan tämä on riittävän ajoissa annettu. Se on vaan asia erikseen, että jos niistä palikoista, mitkä EU-asetus määrää, ei tämän kummempaa saada, niin on täytynyt tehdä tämmöinen, mikä nyt on. On aivan välttämätöntä, että ennen kevätistuntokauden päättymistä tämä laki saada hyväksytyksi ja voidaan lähteä sitä täytäntöönpanemaan ensi vuoden alusta. Voisin ed. Korhoselle erityisesti tämän todeta, että jos jotakin lakia, niin kyllä tätä on valmisteltu.

Herra puhemies! Sitten kyllä ihmetyttää tämä kokoomuksen vastalause, johon palaan vielä tuolla puheeni loppupuolella, että tällainen vastalause on kirjoitettu tähän ja sitä nyt sitten ei näytetä ainakaan puheenvuorojen perusteella olla edes esittämässä mutta se on kuitenkin eduskunnan pöytäkirjoihin tuotu.

Mutta, herra puhemies, on syytä todeta tämän lain käsittelyn yhteydessä näitä Suomen maatalouden ongelmia. On aivan totta, että sen jälkeen, kun liityimme Euroopan unioniin kymmenen vuotta sitten, maatalous on kokenut valtavan murroksen ja muutoksen, mutta eteenpäin on kuitenkin menty niillä reunaehdoilla, mitkä EU siihen on tuonut. Toteaisin sen, kun täällä tuli esille, että on niin paljon maataloudesta luopujia, että niin on, mutta esimerkiksi tänä vuonna oman alueeni Etelä-Pohjanmaan te-keskuksessa on hyväksytty perusmaatalouteen noin 1 000 hakemusta ja 1 200 hakemusta odottaa rahoituspäätöstä. Ei sieltä ainakaan vielä toivo ole kadonnut, nimenomaan puhun nyt perusmaataloudesta, että ainakin osissa Suomea toivoa tänä päivänäkin löytyy.

Pitää koko ajan muistaa vielä, että vuoden 2003 kesäkuussa Eurooppa-neuvostossa sovittiin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksesta. Uudistus tehtiin sen vuoksi, että laajentuneen EU:n maataloustuki ja -tuotanto olisivat ekologisesti ja taloudellisesti kestävällä pohjalla. Uudistus koskee EU:n kokonaan rahoittamia cap-tukia, kun nyt puhutaan tästä järjestelmästä, jota me täällä käsittelemme. Maatalouden ympäristötukeen, luonnonhaittakorvaukseen ja kansallisiin tukiin sillä ei ole suoranaista vaikutusta.

Tilatukijärjestelmään löytyi — alleviivaan tätä — yhteisymmärrys valtion ja tuottajien kanssa kysymyksistä, jotka on komission asetuksessa jätetty jäsenvaltioiden päätettäviksi ja jotka ovat lain tasolla säädettäviä. Tästä on löytynyt yhteisymmärrys tämän hallituksen aikana. Tällaisia olivat muun muassa tilatuen hallinnoinnissa käyttävien tukimallien valinta, järjestelmän käyttöönottovuosi, aluejakomallin yhdistelmän lisäosat ja niiden kesto ja alenema. Keskeisenä tavoitteena on, että kaikki tuotantoaan jatkavat tilat saavat edelleen kohtuullista tukea. Tukijärjestelmän tulee olla myös yrittäjyyteen kannustava sekä toteutukseltaan viljelijöiden ja hallinnon kannalta mahdollisimman yksinkertainen. Tähän on tietenkin todettava, että yksinkertainenhan tämä järjestelmä ei ole eikä siitä sitä tule myöskään tämän eduskuntakäsittelyn kautta.

Meillähän toteutetaan nyt tilatukijärjestelmä Suomessa niin sanotun yhdistelmämallin pohjalta vuoden 2006 alusta lukien. Yhdistelmämallissa tukioikeus muodostuu alueellisesta tasatukiosasta ja mahdollisesta tilakohtaisesta lisäosasta. Vaikka uudistuksen päälinja on irrottaa tukien ja tuotannon välinen yhteys, voidaan osa cap-tuesta edelleenkin maksaa tuotantosidonnaisena. Tämä on totta kai merkittävä muutos siihen nykykäytäntöön, joka meillä on ollut.

Paljon keskustelua on herättänyt nyt tämä tukioikeuksien siirtyminen ja palauttaminen maanomistajille pellon vuokrasuhteen päättyessä. Tämähän nousi, näin ymmärsin, sekä maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja myöskin sitten perustuslakivaliokunnassa, joka lausunnon antoi, keskeisesti esille. Tähän on löytynyt mielestäni kuitenkin tässä tilanteessa aivan perusteltu ja hyvä ratkaisu, joka turvaa sekä vuokralaisen että myöskin vuokranantajan aseman. Se ei ole yksinkertainen, mutta joka tapauksessa toivottavasti tämä myöskin sitten tuolla Euroopan päässä vahvistetaan ja hyväksytään, että näin voidaan menetellä.

Maatalouspolitiikan uudistuksen keskeisellä muutoksella eli tuen irrottamisella tuotannosta osittain tai kokonaan, on vaikutusta maatalouteen ja myös alueiden kehittymiseen meidän maassamme. Tämäkin on tosiasia. On todella arvioitu, että tuotanto jatkuu nykyisessä laajuudessaan parhailla tuotantoalueilla, mutta heikoimmilla tuotantomäärä voi laskea. Supistumisen vaikutukset viljelijöiden tuloihin riippuvat siitä, miten markkinat tulevaisuudessa kehittyvät. Erityisesti Baltian maiden jäsenyys sisämarkkinoilla voi vähentää markkinoilta saatavaa tuloa. Aika tulee tässä suhteessa näyttämään, miten käy. Tietenkin viljelijäväestön tulotaso, jos tässä ottaa lähtökohdaksi sen, mitä Euroopan unionin aikana on tapahtunut, on merkittävästi pudonnut. Kun sitä verrataan vuodesta 1995 vuoteen 2003, niin siinä on tapahtunut liki 30 prosentin pudotus. Tämä on tosiasia. Tilojen määrä on myöskin voimakkaasti pudonnut.

Meillähän on tällä hetkellä esimerkiksi maidontuotannon kohdalla se tilanne, että maitotiloja lienee noin 16 000:n ja 17 000:n välillä. Nyt, ennusteiden mukaan ja kun tulevaisuuden visioita tehdään, todetaan, että maitotilojen, jotka ovat työllistävimpiä maatalouden tuotantomuotoja, lukumäärä olisi vuonna 2012 noin 9 000. Mutta maitotilojen rakenne muuttuu myöskin merkittävästi: siellä ovat alle 20 lypsylehmän tilat, sitten 20:stä 40:een ja yli 40 lehmän tilat, ja ennustetaan, että vuonna 2012 meillä yli 40 lehmän maitotilat tuottavat jo 40 prosenttia koko maitomäärästä. On aivan selvää, että rakennemuutosta tapahtuu, ja sopii tietenkin kysyä — olen itse ollut tiukasti EU:ta vastaan, kun sinne mentiin — mikä olisi toinen vaihtoehto. (Soini: Itsenäisyys!) — Mikä olisi toinen vaihtoehto, ed. Soini, Suomen maatalouspolitiikalle tällä hetkellä? (Ed. Soini: Itsenäisyys!) — Kyllä pitää ottaa realiteetit ja katsoa niitä tänä päivänä eikä huomenna, nyt on sen aika. (Ed. Soini: Nimenomaan, se on tulevaisuus!)

Herra puhemies! Sitten haluaisin kokoomuksen vastalauseeseen puuttua, joka on kyllä mielenkiintoinen, jos siitä ajatuksella lukee joka riviä, mitä täällä todetaan. Esitetään vastalausetta asiaan, jota oma maatalousministeri edellisen hallituksen aikana oli tekemässä ja valmistelemassa, ja täällä todetaan ihan ensimmäisessä kappaleessa: "Päinvastoin, esityksessä kuvailtu monimutkainen ja byrokraattinen järjestelmä uhkaa heikentää suomalaisen maatalouden kilpailukykyä ja kannustaa nykyisiä tuottajia lopettamaan toimintansa." Sitaatti oli tältä kohdin kokoomuksen vastalauseesta. Minusta on aika uskomatonta tämä, että "kannustaa nykyisiä tuottajia lopettamaan toimintansa". Kokoomus on kirjoittamassa tällaisen vastalauseen.

Nyt, edustajat Vielma ja Saarikangas, te voitte puolustaa, minkä takia tänne on tämmöiset lausumat kirjoitettu ja olette hylkäämässä tämän lakiesityksen. Kysyn, mitä vaihtoehtoa talonpojille kokoomus ennen kaikkea Etelä-Suomessa, jossa kokoomuslaisia viljelijöitä on, jotka ovat kokoomusta äänestäneet, esittää nyt. Te olette hylkäämässä esityksen, joka on huolella, perusteellisesti tehty. Totta kai tähän virheitä liittyy, joita pitäisi vielä korjata, myönnän sen avoimesti, mutta tämä on kuitenkin sellainen tärkeä lakiesitys, joka on aivan välttämätön, että viljelijät voivat katsoa edes jollakin tavalla rohkeasti tulevaisuuteen ja ennakoida, miten maataloustuotantoa lähdetään tästä eteenpäin viemään.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi muutama sana niistä kahdesta mielipiteestä. Toteaisin, että kun minä jätin sen paperin sinne, niin tänään, kun sitä niin sanotusti siivottiin, kysyin, miksi sitä ei silloin siivottu virkamiesten taholta, koska pienimmästäkin virheestä ainakin minuun on tullut otettua yhteyttä. Tässä on nyt ristiriita, millä perusteella se tänään korjattiin. Siinä oli minulla ihan puhdas kömmähdys, minulla oli kaksi paperia ja annoin väärän, ei se sen kummempaa ollut. Se siitä.

Sitten itse asiaan. Täällä näyttää olevan sekä kokoomuksen että sosialidemokraattien maataloussiipi paikalla, eli täällä tulee varmasti vilkas keskustelu tänä iltana eli varsinaiset asiantuntijat seurustelevat nyt tosissaan.

Ensinnäkin perustelut sille, miksi vasemmistoliitto teki tämän vastalauseen 1. Perusteluna ehdotukselleni on, että tiloille maksetaan sekä kotimaista että EU:n maataloustukea huomattavia summia joka vuosi. Tästä lähtee se, että yritystuet ovat yleisesti ottaen julkisesti tiedotettuja ja miksei maataloudessa samoin. Nyt väitetään, että maataloudessa kyllä saa maatalouslautakunnalta ja en muista miltä kaikilta paikoilta tietoja yksityisesti, mutta tämä on kumminkin hyvin julkinen, ja itse asiassa se julkisuus ohjaisi maatalouden kehitystä siinä mielessä, että nähtäisiin vähän kansantalouden kannalta, mihin ne rahat ovat menneet. Ovatko ne menneet vuorineuvoksille vai ovatko ne menneet pienviljelijöille? (Ed. Vihriälä: Ne menevät sille, joka on tukeen oikeutettu!) Sillä perusteella teen esityksen, eli vastalause 1 on voimassa.

Sitten vastalause 2. Tämä on jo vähän monimutkaisempi, mutta vasemmistoliitto lähti tähän mukaan. Me ajattelimme, että me viemme tämän loppuun saakka, eli uudistan sen esityksen ja perustelen lyhyesti sillä, että esitys ei täytä hyvän lainsäädännön vaatimuksia. Kun näin merkityksellinen maatalousväestön oikeuksiin ja velvollisuuksiin, tuloihin ja toimeentuloon olennaisesti vaikuttava laki säädetään, siinä ei voi olla niin paljon aukkoja kuin tällä hetkellä on. Kun puhutaan tänä päivänä, että 25 lakia tai asetusta pitäisi tehdä tähän rakenteen päälle, niin mikä laki se semmoinen on, josta me emme itse asiassa tiedä vielä mitään?

Jo valiokunnan keskustelusta päätellen voisi sanoa, että minä olin aivan varma, että esimerkiksi ed. Pulliainen tekee vastalauseen tästä, mutta jostakin syystä hän ei sitä tehnyt. Jos nyt täällä puhutaan siitä, että ihmiset ovat tässä asiassa puhuneet ristiin, niin voisin sanoa, että ed. Pulliainen on minusta malliesimerkki siitä, miten puheet ja teot ovat ristiriidassa käytännön kanssa.

Herra puhemies! Uudistan vastalauseiden 1 ja 2 ehdotukset. Ehdotan siis, että lakiehdotukset hylätään ja että vastalauseeseen 1 sisältyvä lausumaehdotus hyväksytään.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kauppila totesi, että ed. Pulliainen ymmärtää asiat väärin. En ole maa- ja metsätalousvaliokunnan jäsen, mutta ymmärrän näin, että ed. Pulliainen ymmärtää realiteetit. Hän ymmärtää sen, että tämä lainsäädäntö on välttämätön ja vaikka siinä on monia vaikeuksia, se on vietävä läpi. Tältä pohjalta uskon, että hän on tähän päätynyt. Pitää myös muistaa se, että kyllä tuet menevät, ed. Kauppila, aina tukeen oikeutetuille. Niin kuin tiedämme, Englannin kuningashuone on yksi merkittävimpiä tukien saajia, vaikka ei varmasti näitä tukia tarvitsisi.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppilalle täytyy nyt todeta tässä valiokunnan jäsenenä, kun hän kohdisti sanansa ed. Pulliaisen toimintaan ja sanoi, että se olisi ollut hyvin ristiriitaista elikkä puheet olivat aivan toista kuin teot. Ei näin ollut, ed. Kauppila, kyllä ed. Pulliainen toimi hyvin johdonmukaisesti, määrätietoisesti ja lähti siitä, että todella saadaan mahdollisimman hyvä mietintö, kun joillakin toisilla oli vain tavoitteena hakea tietoa vastalausetta varten.

Martti  Korhonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vihriälän puheenvuoro itse asiassa varmaan paljasti sen raadollisuuden, joka tähän liittyy. Ymmärrän, että on isoista rahoista kysymys, ja ymmärrän sen, että maataloutta pitää tukea ja meidän pitää pystyä pitämään kotimainen maataloustuotanto ja huolehtimaan siitä. Mutta en kyllä ymmärrä tuota logiikkaa, millä te lähdette lähestymään tätä asiaa, että tukea pitää maksaa, vaikka tukea ei tarvitsekaan. Eihän se ole mitään yhteiskuntaa eteenpäin vievää toimintaa. Silloin kyllä tulee väistämättä jo rahastamisen maku mieleen. Sehän tässä on se ongelma, että jos teidän asenteenne on tuo ollut valmistelussa ja asian lähestymisessä, se, mihin viittasinkin, niin tämähän se tulee tästä paradoksiksi, että tukea saa, vaikka tuotanto lopetetaan, jos tämän asian yksinkertaistaa, eikä niin voi olla, että yhteiskunnan mekanismeja kehitetään ja rakennetaan siihen suuntaan, että tukea maksetaan, vaikka tukea ei tarvitsekaan. Kyllä se puhdasta rahastamista silloin on, jos te olitte ihan tosissanne tuossa vertauksessa, jossa te viittasitte Englannin kuningashuoneeseen.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korhoselle haluan todeta sen, että kyllä kaiken tuen saannin ehtona on viljelyvaatimus. Ei ole yhtään sellaista tilaa, että jos sitä ei viljellä niitten pelisääntöjen mukaan kuin on sovittu, niin myöskään tukea tulisi.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä vielä ed. Korhoselle haluaisin todeta sen, että meillä on Euroopan unionin maatalouspolitiikka, jos ei ed. Korhonen sitä vielä tiedä, ja niiden pelisääntöjen mukaan meidän on välttämätön toimia niin kauan kuin olemme Euroopan unionissa. Tämä on se selkeä realiteetti, ja tältä pohjalta tämäkin lainsäädäntö on valmisteltu, pitääkö sanoa, että valitettavasti, mutta näin on täytynyt tehdä.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laiksi tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta on varmasti koko Suomen kehityksen, maaseudun kehityksen, elinkeinon kehityksen, maanviljelijöiden, maatalouden kehityksen kannalta todella tärkeää. Tässä on nyt selkeästi tullut esille, miten, voi sanoa, vaikeasti tulkittavasta laista, vaikeasta laista, vaikeaselkoisesta laista on kyse, ja niinhän perustuslakivaliokunnalta pyydetty lausuntokin osoittaa, että siellä on nostettu ongelmallisia kohtia esille. Tämä maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnön luonne sekä nämä vastalauseet varmasti osoittavat sen, että tämä kokonaisuus on vaikea, ja silloin nämä kysymykset hylkäyksistä ovat varmasti oikeutettuja.

Arvoisa puhemies! Tässä puheenvuorossani haluan kannattaa lausumaehdotusta, jonka ed. Toimi Kankaanniemi täällä on tehnyt perheviljelmäpohjaisen maataloustuotannon varmistamisesta pysyvästi koko maassa. Nimenomaan on tärkeää, millä tavalla tuetaan henkisen ja fyysisen uupumisen ehkäisemistä maatalousväestön hyvinvointiohjelman tuottamisella.

Vielä haluan tuoda esiin puheessani, että valiokunnan lausumaehdotukset osoittavat myös, että kyllä valiokunta on tähän asiaan perehtynyt, mutta niistä sisältä on luettavissa, että valiokunta on nähnyt tämän epävarmuuden ja tämän, toteutuuko mahdollisesti yhdenvertaisuus sun muuta, jos ajatellaan näitten kuuden eri lausuman sisältöjä. Mutta mikä merkitys sitten näillä lausumilla on? Mutta sinänsä pidän sitä, että edes nämä lausumat tässä on, tärkeänä.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti, kun täällä on peräänkuulutettu kokoomuksen kantaa ja puhuttu EU:hun menosta jnp.: Nyt pitää muistaa, että kun EU:hun mentiin, niin Heikki Haavisto otettiin MTK:n johdosta ulkoministeriksi, jotta homma onnistui. Teidän paras asiantuntijanne oli Suomea viemässä EU:hun tältä osalta.

Toiseksi, valiokunnassa käyttäytyminen johtuu siitä, että kokoomus olisi halunnut, että asia olisi valmisteltu huolellisesti ja pantu pöydälle ja otettu aikaa, mutta kun tähän ei ollut mahdollisuutta, niin kuin täällä on muittenkin suulla sanottu, oltiin pakkorakosessa, ja äänestyskäyttäytyminen johtuu tästä.

Kun on puhuttu maanviljelijöitten tulevaisuudesta, niin 10.6. Keskisuomalaisessa on isoin otsikoin Keski-Suomen osalta, että joka kolmas maatila aikoo lopettaa lähivuosina. Keski-Suomen maanviljelijöiden tulevaisuudennäkymät ovat synkentyneet. Tämä on tosiasia.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Pääministeri Lipposen ensimmäisen hallituskauden loppupuolella tehtiin maatalousagendauudistus, tai pistettiin käyntiin, ja tämän agendauudistuksen myötä suomalaiselle maataloudelle saatiin merkittäviäkin uusia suomalaista maataloutta tukevia elementtejä, ja vuonna 2003 piti olla sitten tämän maatalousagendauudistuksen välitarkastus. Mutta tässä kuitenkin kävi niin, että komissiohan esitti maatalousreformia ja tämän yhteisen maatalouspolitiikan uudistus laitettiin vireille jo oikeastaan edellisen hallituksen aikana ja lopullinen päätös tehtiin 26.6.2003.

Kun uudistuksen päälinjoista syntyi neuvoston määräenemmistön hyväksymä kompromissi — pitää ottaa huomioon, että se oli määräenemmistön hyväksymä kompromissi — komissio katsoi uudistuksen välttämättömäksi unionin Wto-neuvotteluihin valmistautumisen vuoksi. Uudistuksen päälinjoista on säädetty neuvoston ja komission asetuksilla, jotka ovat sellaisenaan jäsenmaita sitovaa lainsäädäntöä, niin kuin hyvin tiedämme.

Kansalliseen päätäntävaltaan jäi hallinnoinnissa käytettävän tukimallin valinta. Alkuperäisesti tätäkään valintaa ei ollut, vaan komissio lähti siitä, että tällaista kansallista valintajärjestelmää ei ole olemassa. Järjestelmän käyttöönottovuosi, aluejako, yhdistelmämallin lisäosat, niiden kesto ja mahdollinen alenema sekä tuotantosidonnaiset tuet olivat sitä kansallista liikkumavaraa, joka tähän tuli, kuitenkin niin, että yhteisölainsäädännön rajat ovat varsin tiukat. Tämä komission tiukka kanta aiheuttikin suuria ongelmia kansallisen lainsäädännön toteuttamisessa. Koko ajan liikuttiin niin sanotulla harmaalla alueella, koska asetus oli monilta osin epämääräinen ja näin aiheutti monenlaisia tulkintaongelmia. Keskeisintä maa- ja metsätalousvaliokunnalle oli, että uudistus olisi mahdollisimman oikeudenmukainen viljelijöitä ajatellen eli muutokset olisivat mahdollisimman pieniä nykytilanteeseen nähden. Viljatiloille muutokset hyvin vähäisiä, koska cap-tuki muodostuu vain pellosta. Suurempia muutokset ovat maito- ja nautatiloilla, koska cap-tuki muodostuu myös maidosta ja lihasta ja siirtyy nyt peltoon. Uudistus astuu voimaan 2006 huhtikuussa, ja laki oli tärkeää saada valmiiksi jo nyt, koska kansallinen täytäntöönpano vie paljon aikaa ja komissiolta on haettava hyväksyntä jo heinäkuussa.

Ed. Vielma täällä toi esille, että kokoomus olisi todella halunnut pistää asian pöydälle ja hakea harkinta-aikaa ja lisää selvityksiä. Tähän voi kyllä sanoa sen, että valiokunta perehtyi erittäin tarkasti tähän lainsäädäntöön, me kuulimme mittavan määrän asiantuntijoita ja, voisi sanoa, kiveäkään ei jätetty kääntämättä. Tämän asian pitkittämisellä ei olisi saatu enää mitään uutta sisältöä tähän, vaan kaikki mahdollinen käytiin läpi.

Kuitenkin valiokunta halusi todeta mietinnössään, että tilatukijärjestelmän muotoutumiseen ovat vaikuttaneet monet syyt varsinaisen maatalouspolitiikan ulkopuolelta kaventaen maatalouspoliittisten näkökohtien huomioon ottamista. Maamme mahdollisuudet vaikuttaa uudistuksen lopputulokseen ovat olleet rajalliset. Toisaalta maataloutemme asema on maamme luonnonolosuhteista johtuvien korkeampien tuotantokustannuksien vuoksi erityisen ongelmallinen. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä, että tilatukijärjestelmän täytäntöönpanon yhteydessä huolehditaan siitä, että maataloutemme muiden tukijärjestelyjen tukitasot säilyvät ja että niitä tarvittaessa tarkistetaan tilatukijärjestelmän täydentämiseksi. Tämä oli minusta hyvin merkittävä kannanotto tuohon, että myös jatkossa tätä seurataan hyvin tarkkaan.

Arvoisa puhemies! Kun kokoomus esitti todella tämän lain hylkäämistä, niin hyvin erikoinen tilanne tapahtui myös valiokunnassa liittyen 20 §:ään, jonka ed. Vihriäläkin toi esille, jossa puhutaan vuokranantajan ja vuokraajan välisestä suhteesta. Sehän oli sellainen hiertävä kivi koko ajan ja epämääräinen tilanne. Siihen sitten perustuslakivaliokunnan kautta saatiin mahdollisuus lähteä tämä pykälä muotoilemaan. Tähän pykälään liittyen 3 momentti koskee nimenomaan niitä tiloja, joissa on näitä niin sanottuja lisäosia ja ne ovat siellä vuokrapellolla. Tällä 3 momentilla nyt sitten toteutettiin se, että nämä lisäosat tulee maksaa sille, jolle ne kuuluvat, eli sille vuokraajalle siinä tilanteessa, jos vuokranantaja jatkaa viljelyä.

Tämä on se keskeinen asia, jota myös kokoomuksen ed. Salo halusi toteuttaa lakialoitteellaan koskien kuitenkin vuokralainsäädäntöä, se ei ollut vastaava kuin tämä, mutta kuitenkin asia oli periaatteessa sama. Tätä 3 momenttia valiokunnassa kokoomus vastusti, äänestettiin tämän poistamisesta. Kyllä minusta hyvin erikoista se käyttäytyminen sitten oli kuitenkin, mikä liittyy tämän valiokuntakäsittelyyn myös.

Tänne on tuotu näitä lausumaesityksiä. Nämä eivät ole mitä vain tällaisia heittoja, vaan todella haluttiin, että eduskunta jatkossa seuraa tätä. Mikä liittyy ed. Kankaanniemen esittämään ponteen, täällä kyllä tuodaan esille, että eduskunta edellyttää, että hallitus seuraa uudistuksen tilakohtaisia, alueellisia ja tuotantosuuntakohtaisia vaikutuksia ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin epäkohtien poistamiseksi. Täällä tuodaan esille, että eduskunta edellyttää, että elintarvikeomavaraisuuden ja teollisuuden kotimaisen raaka-aineen saannin turvaaminen on jatkossakin keskeinen tavoite ja että Euroopan yhteisöjen päätöksenteossa Suomen kannanottojen eräänä keskeisenä tavoitteena tulee olla byrokratian vähentäminen, ja myös se, että tästä byrokratiasta aiheutuvia lisäkustannuksia ei saa kohdentaa niin, että siinä leikataan viljelijöille kuuluvia tukivaroja. Ja myös otetaan huomioon nämä uudet tilat, tuotantoaan laajentavat tilat, että ne ovat sitten yhdenvertaisen kohtelun alaisina, eli on hyvin merkittäviä lausumia, ja sitten on myös se, mitä ed. Pulliainen toi liittyen luomutuotantoon ja siihen ruokohelven viljelyyn.

No, sitten tämä vastalausetilanne, mikä vasemmistoliitolta tuli liittyen tukipolitiikan avoimuuteen. Täytyy kyllä hieman ihmetellä, kun lukee tämän vastalauseen, mitä tässä nyt sitten todella haetaan, elikkä tämä nyt osoittaa sen, että tämmöistä nykykäytäntöä ei niinkään tunneta. Ymmärrän sen kyllä, mutta tätä kuitenkin valiokunnassa käytiin läpi ja myös ed. Kauppilalle esitin sen, että ed. Kauppilalla on mahdollisuus hakea Kiuruveden maataloustoimistosta ja pyytää sieltä edustaja, maanviljelijä Eero Lämsän tukihakemus ja se myös sieltä annetaan. Sieltä voi myös kysyä, mitä erilaiset hehtaaritukien tasot ovat, ja pienellä kertolaskulla pääsee sitten hyvin pitkälle selville siitä, mitkä ne tuet minunkin tilallani ovat.

Mutta tässä vielä ihmetyttää, että kun valiokunta myös kysyi tätä asiaa elikkä haettiin tähän vastausta, mitä tämä avoimuus sitten jatkossa merkitsee, niin valiokunnalle toimitetun selvityksen mukaan maaseutuelinkeinorekisterilain uudistamista varten on perustettu työryhmä, jonka tavoitteena on saattaa laki vastaamaan perustuslain, julkisuus- ja henkilöstölain vaatimuksia. Elikkä tämä työryhmä tulee juuri pohtimaan näitä avoimuuksia. Itse olen kyllä sitä mieltä, että avoimuus on paikallaan tässä, ja on ihan mielenkiintoista odottaa, mitä tuo työryhmä sitten sanoo. Siinä mielessä tälle vastalauseelle ei ole kyllä olemassa mitään perustetta.

Arvoisa puhemies! Ihan tähän lopuksi vielä se, että kun kokoomus esittää tämän lain hylkäämistä, niin kyllä se todella oudoksuttaa, kun olen aina kuitenkin kokenut näin, että kokoomuksessa on myös maatalouspoliittista asiantuntijuutta olemassa ja he hyvin tietävät sen, että jos tämä laki hylätään nyt, niin ensi vuonna suomalaisille viljelijöille ei voida maksaa tilatukea. Tämän valmistelu vie niin kauan aikaa, me olemme saaneet tarkat selvitykset siitä, mitä toimenpiteitä tässä tarvitaan. Tarvitaan uudet atk-ohjelmat, tarvitaan uudet oppaat jne., elikkä tämä toimeksisaattaminen vaatii erittäin mittavan työn vielä ministeriössä. Ja tämän kaiken täytyy olla vuodenvaihteessa kunnossa, että päästään 2006 huhtikuussa tämä tilatuki lyömään niin sanotusti lukkoon ja sitten sen pohjalta ensi vuoden loppupuolella maksetaan ensimmäiset tilatuet, jotka käsittävät juuri pääsääntöisesti näitä nykyisiä cap-tukia. Jos tätä nyt olisi viivytetty syksyyn, niin tätä maksuunpanoa ei olisi voitu toteuttaa. Eli kyllä tässä on hyvin vastuullisesti toimittu koko ajan ja haluttu todella saattaa tämä nyt voimaan, päätökseen, ennen kuin lähdetään kesälaitumille.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on todettu, puolet Suomen tiloista joutuu vastaisuudessa lopettamaan, näin asiantuntijat ovat kertoneet meille, ja niin kuin ed. Vielma kertoi Keski-Suomesta, tilanne on siellä samansuuntainen, viljelijät näkevät sen itsekin. Minun mielestäni ei pitäisi antaa nyt liian ruusuista kuvaa ja näkymää tuottajille, ettei tule virheinvestointeja. Mutta nyt kuitenkin pitää tuet antaa jatkajille, ei luopujille, nyt on vähän väärä suunta näissä jakoperusteissa.

Täällä kerrottiin, että Englannin kuningashuone saa suuria korvauksia EU:sta, kun he viljelevät. Minun mielestäni se on väärin. Samaten Suomesta pitäisi tällaiset virkamiesviljelijät siirtää pois. Tuet niille, jotka leipänsä saavat maataloudesta, eikä tällaisia pidä suosia. Suomessa tulee tuottaa suomalaiset elintarvikkeet ja elintarviketeollisuudelle pitää raaka-aineet Suomessa tuottaa. Voi vain sanoa, että kyllä tässä taitaa talonpojan tuska jatkua vielä vastaisuudessakin tuon EU:n kanssa.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Kauppilan tekemiä ehdotuksia, jotka tarkoittavat lakiehdotusten hylkäämistä ja ykkösvastalauseessa olevan lausumaehdotuksen hyväksymistä — samaten siis kakkosvastalausetta kannatan.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaalta pitäisi kysyä, kun te sanoitte, että luopujia tässä tuetaan. Kertokaa, mitä tukea luopujat saavat. Minkälaista tukea saavat ne, jotka luopuvat maataloudesta? Minä en ainakaan tiedä yhtään semmoista tukea, jota saavat sellaiset, jotka luopuvat maataloudesta. Tässä nimenomaan on viljelyvaatimus olemassa, täytyy viljellä maata. Siinä on erittäin tarkat ohjeet ja myös tarkastukset, että se tila on tuottavassa kunnossa ja pelto pidetään kunnossa.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuetaan sellaisia viljelijöitä, jotka ovat ikääntyneitä ja jotka viljelevät vielä ja niille annetaan tuet ja kumminkaan ei nähdä, että ne eivät monta vuotta pysty viljelemään, ja se on nuorilta viljelijöiltä pois. Kakku on määrätyn suuruinen, ja tämä on väärä suunta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin täällä on tullut esille, niin tässä oltiin aika pakkorakosessa, tässä ei ole paljon vaihtoehtoja, kun tehdään nopeasti laki, jotta tulevana vuotena sitten näitä tukia voitaisiin yleensä maksaa, jotka ovat välttämättömiä.

Tämähän on sillä tavalla hyvin vaikeasti käsiteltävä laki, että tässä on hyvin ristiriitaisia tunteita herättäviä asioita. Yksi merkittävä asia on juuri tämä vuokratun maan kohtalo ja siitä tulevat tuet. Nythän tässä päästiin lopputulokseen, tämän ratkaisun pitäisi olla hyvä, sitä ei tiedetä, miten tässä käy loppujen lopuksi, koska sitten EU:ssa päätetään siitä. Mutta semmoinen mentaliteetti suomalaiseen oikeustajuun ei kyllä sovi, että jos on vuokrattu joku, tässä tapauksessa pelto, toiselle, niin sen pellon arvo romahtaisi siitä tietyllä tavalla, koska tuki siirtyisi sen EU:n käsityksen mukaan sille vuokraajalle ja sillä vuokrasopimuksen tekohetkellä ei tätä tiedetty. Sen takia minusta tämä ratkaisu, joka tässä tehtiin, on nyt suomalaisen oikeustajun ja lainsäädännön mukainen, ja sitten, jos siihen tulee muutoksia, niin se taas on jostakin muualta lähtöisin, joka ei ainakaan minun nuppiini sovi.

Toinen asia tässä on, että on valittu sekatukimalli tässä lähtökohdaksi. Tietysti tässähän pitää ottaa huomioon, että tässä on mietitty, että tässä saadaan optimitulos suomalaisessa maataloudessa ja Suomessa, mutta siinä minä aina kavahdan, kun EU:han pyrkii viemään läpi yhä enemmän semmoisia asioita, että ne ovat tuotantoon kytkemättömiä. Sillähän on tarkoitus tehdä se tilanne aikaan, jotta jossakin tuolla eteläisissä isoissa jäsenmaissa viljellään joitakin tuotteita tai kasvatetaan ja pyritään tappamaan täällä muualla niiden viljely ja tuottaminen. Sen takia siitä meidän suomalaisten pitäisi aina pitää huolta, että mahdollisimman vähän tällaisia sisältyisi näihin eri malleihin.

Sen lisäksi, kun tässä todetaan se, mitä kaikkea byrokratiaa tämä lisää, niin tämähän tarkoittaa, jotta pitää vuoteen 2008 mennessä 85 ihmistä palkata lisää vahtimaan ja tätä byrokratiaa seuraamaan Suomessa. Sehän on ihan tolkutonta. Suunnan pitäisi olla toinen. Mutta tämä on tätä EU-aikaa ja siinä meidän nyt on rimpuiltava, kun on jäseneksi menty ja ilmeisesti ihan heti ei poiskaan päästä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Asia on vakava, joten otetaan hieman tämmöinen vakavampi tapa, kun on viime aikoina tullut pidettyä vähän värikkäämpiäkin puheita tuolla Keski-Pohjanmaalla päin, jossa, ed. Vihriälä, teidän vaalipiirissänne, on suuri huoli näistä asioista (Ed. Vihriälä: Kyllä, mutta siellä katsotaan eteenpäin! — Ed. Pulliainen: Kaikkialla on suuri huoli!) ja jossa aikanaan myös osattiin äänestää sillä lailla, että ei tämmöiseen kurimukseen olisi jouduttu, mutta rintamaat veivät ja nyt sitten vikistään.

Mutta, arvoisa puhemies, kyllä tässä esityksessä selvästi käyvät nämä taustat selville. Vuonna 2003, silloin kun se Fischler kävi siellä Etelä-Pohjanmaalla teillä päin, Korkeaoja oli jo ministeri, keskusta hallitusvastuussa, siis keskusta. Ja kun tämä syntyi, täällä mietinnössä sivulla 7, laadukasta työtä, sanotaan: "Kun EU:n maatalousministerit päättivät EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen päälinjoista 26.6.2003, päätös oli määräenemmistön hyväksymä kompromissi." No niin, määräenemmistösäännöksiä uudella perustuslailla haluttaisiin lisää eli tätä samaa riemua tietysti muillekin, mitä viljelijät ovat nyt saaneet, ja kepu kannattaa.

Mutta aina, kun puhutaan täällä, että otetaan vakavasti nämä asiat ja niin kuin pitää, niin kyllä sen verran täytyy historiaa penkaista, että kun keskusta on nyt vallassa, niin kyllä on ääni toinen. Kun oli ministerinä Kalevi Hemilä tai Jari Koskinen, niin heidän näköisnukkejaan vietiin pitkin Mannerheimintietä, niin etteivät jalat maata tavanneet, kyllä oli sinipuna paha, kyllä oli Lipposen hallitus huono, oli sateenkaari kelvoton ja valot sammuivat maaseudulla. Mutta nyt kun minä kävin Taivalkoskella ja kysyin, että kurjuusko se yltyy ja valotko sammuvat, niin vastattiin, että ei nyt, kun on keskusta vallassa, nyt pitää ottaa maltillisesti, ei saa viedä viimeistä toivonripettä sieltä. (Ed. Pulliaisen välihuuto) Kyllä täytyy sanoa, että eihän tähän, arvoisat keskustan edustajat, ei tähän muu pysty kuin kepu, vanha kepu. (Ed. Vihriälä: Eikö se ole ihanaa?) Tämä kerta kaikkiaan on niin säälimätön totuus, (Ed. Pulliainen: Ajattele, mikä voima!) ei siitä pääse mihinkään. Tämä on säälimätön totuus. Sileäkätisistä kokoomusporvareista aina tietää, että sormet on tallella sen jälkeen, kun niitä kättelet. Mutta kun kepua kuuntelee, niin en tiedä, se on vuosikerrasta riippuvainen, miten asiat maassa ovat. Silloin ne ovat hyvin, kun kepu on hallituksessa, silloin kun kepu ei ole hallituksessa, ne on huonosti.

Mutta, arvoisa puhemies, ettei mene ihan pelkäksi historian muisteluksi: Tämä on vakava asia, 40 prosenttia EU:n budjetista on maataloutta, siis 40 prosenttia. Mikä järjestelmä tämä on? Tämähän on sellainen järjestelmä, että Ranska on maksattanut jatkuvia sotakorvauksia Saksalla maatalouden muodossa vielä vuosikymmeniä sotien jälkeen ja Britannia on sallinut tämän, koska ei ole joutunut maksamaan, koska Margaret Thatcher neuvotteli heille sen rebaten, joka oli isänmaallinen teko englantilaisesta näkökulmasta lähtien. Sehän tässä on kupletin juoni ollut. Jos EU meinaa kehittyä — ja se ei ole todella meikäläisen mikään tavoite, kun ei se minua oikeastaan kiinnosta, miten EU:n käy, minua kiinnostaa, miten Suomen käy — ei se voi 40:tä prosenttia lapioida budjetistaan maatalouteen. Jos se haluaa työllisyyttä, innovaatiota, Lissabonin strategiaa, niin tähänhän pitäisi puuttua, mutta kun Chirac ei anna puuttua eivätkä monet muutkaan. Kyllä se on Suomenkin etu, että päästään siitä pöhöstä, jota itse asiassa EU:n suuret maatalousmaat saavat, se on se ongelma eikä suomalainen talonpoika, vaikka kuinka Brysseliin ketjuin sidottu. Kyllä me niissä pienissä rahoissa, mitä saamme, pystymme kohdentamaan, ja meidän itse asiassa pitäisi avata tuo systeemi, kannattaa sitä. Se on tosiasia tämä 40 prosenttia.

Mutta meillä on omassa maassa EU-hovi, ja se päähovi on siellä Brysselissä. Tämän mukaan ollaan, ja kaikki kiertyy siihen, onko tämä rehellinen järjestelmä. Kun me mietimme sitä puoli minuuttia hetken hiljaisuudessa, katsomme tätä kaikkea, mitä maatalous on, tämä tällainen järjestelmä, mikä EU:n maatalous on nyt. Jos tämä systeemi kehittyy, niin samanlainen järjestelmä EU:ssa on muillakin toimialoilla, koska tämä on byrokratian luonne. Byrokraattihan aina kasvattaa valtaansa ja toimiala toimialalta se levittäytyy. Kyllä me näemme sen lakivaliokunnassa, sieltä tulee milloin mitäkin. Tämä on se ongelma. Eurooppa tarvitsee yhteistyötä, valtiot tarvitsevat toisiaan, mutta ei tällaista röyhkeätä pönöttäjien unionia, sitä se ei kyllä tarvitse. (Ed. Vihriälä: Tarvitseeko se yhteistä maatalouspolitiikkaa?) — Sanotaan, että se määrättyjä puitteita kyllä tarvitsee, koska se on välttämättömyys. Siitä ei pääse mihinkään.

Arvoisa puhemies! Tämä pellon vuokraaja-asia on tärkeä. Se on hyvä, että perustuslakivaliokunta sai siihen selvyyttä, että ei mennyt pelkästään vuokraajan voitoksi tämä homma. Se jos joku alkaa olla sieltä siedettävästä päästä oleva kompromissi. Kyllä minä, ed. Vihriälä, järkipuhetta ymmärrän ja kannatan tällaista, en minä siitä lähde ollenkaan janttelemaan. Mutta kyllähän tosiasia on se, että nyt entisistä pienviljelijöistä, jotka vuokraavat maansa, tulee vuokraisäntiä. Mahtaa se hienolta tuntua, että kuule pääsee oikein vuokraisännäksi, kun ennen oli vaan pienviljelijä. Kyllä tämä minusta tuntuu hieman hassulta. Mutta kyllähän täällä on hyviä asioita, ed. Kankaanniemen lausumaehdotus on loistava, ja kyllä sitä olisi voinut valiokunnankin mietinnössä käyttää sanaa "perheviljelmä". Se on hyvä sana, ja se on se, mitä Suomessa on. Eihän meillä täällä perinteisiä suurtiloja ole, muutama suursikala, missä yritetään 800:aa emakkoa pitää, eikä siitäkään tule mitään pitkällä tähtäimellä.

Arvoisa puhemies! Paljon tulee kansalaiskirjeitä nykyisin, tässäkin on tämmöinen oikein hieno versio, tätä on varmaan kauan naputeltu, ja aloitan tästä. Oikein hienosti täällä on sanottu, että "kun vaivautuu ajattelemaan Suomen tasavallan eräitä sisäisiä tämänhetkisiä asioita, on ensisijaisesti pakko todeta päättäjissä vallitseva kansan aliarviointi", ja siitä lähtee sitten tulemaan hieman reippaampaa tekstiä. Meidän täytyisi nämä asiat pystyä ihmisille selittämään kansankielellä. Se on tärkeää. Kyllä kansa ymmärtää ja tukee, jos sille selitetään asiat, niin kuin ne ovat.

Mietinnön laatimisessa on tehty, vaikka tämä on vaikea asia, hyvää työtä, selvitetty. Minun on ollut helppo, kun olen mietinnön lukenut, lähteä selvittämään, mitä tämä asia pitää sisällään. Mietintö ei todellakaan ole täydellinen. Täydellisiä ihmisiä ei ole olemassa eikä täydellistä järjestelmää, mutta tämä on menossa kohti umpikujaa tämä EU:n maatalouspolitiikka. Jokainen, joka näitä asioita tuntee, näkee sen, jos tämä on 40 prosenttia EU:n budjetista eikä puututa näihin rakenteellisiin ongelmiin, jako-osuuksiin. Rikkaita ranskalaisia talonpoikia Saksan rahoilla syötetään, ja se on sitten lähes 40 prosenttia EU:n budjetista. Tai Kreikka tai Italia. Kun menee kysymään Kreikkaan niistä oliivituista, mimmoisia ne ovat, niin siellä joku Naxos saattaa sanoa, että olisi nyt ne oliivipuut ensin olemassa.

Siis täällähän on näitä väärinkäytöksiä. Suomessa on peli ... (Ed. Pulliainen: Virtuaalipuita!) — Nimenomaan, virtuaalipuita. — Mutta aivan kuten täällä ed. Lämsä sanoi, se on kovaa tuskaa, kun tavallista viljelijää EU-tarkastaja oikein rupeaa katsomaan, mitä sinulla on, missä on lautatapuli, onko se korvamerkki siellä tai täällä puolella tai peräti pudonnut. Se on erittäin stressaavaa, se on myös nöyryyttävää. Sinun omalla kotitilallasi joku tulee tonkimaan luvan kanssa sinun kaikki paikkasi ja asiasi. Ja näinkö se itsenäisyys sitten taas kasvaa tässä järjestelmässä?

Mutta minä ymmärrän, että tämä on välttämätöntä, että tämä on tehtävä näissä puitteissa. Ikävä kyllä suomalaisella maaseudulla savut harvenevat, talonpojan tappolinja saa huippunsa EU-Suomessa, mutta näistä ämneistä, aineista, mitä on pöydällä, niin kyllä tämä välttävän ja tyydyttävän välillä on. Ei tälle reppuja pidä antaa.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Ed. Soinille sen verran, että kun toin puheessani esille, että tämä on välttämättömyys hyväksyä, en tarkoita sitä, että olisin myös hyväksymässä kaiken sen negatiivisen, mitä unionissa on. Kyllä todella unionissa on paljon pöhöä ja byrokratiaa, jota todella olisi pystyttävä oikaisemaan ja korjaamaan. Todella pitää miettiä, kuinka pitkälle tällä nykyisellä järjestelmällä voidaan mennä eteenpäin. Mutta se on minusta eri asia, se on sitten toisen keskustelun paikka kokonaan, ja nyt on keskeisintä, että saadaan tämä lainsäädäntö toteutettua. Meidän tulee vain tässä tilanteessa pyrkiä tekemään sellaista politiikkaa, että suomalainen viljelijä tässä tilanteessa pärjäisi mahdollisimman hyvin. Minä uskon, että ed. Soinikin yhtyy tällaisiin näkemyksiin.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tästä tilatukijärjestelmän täytäntöönpanosta on käytetty hyviä puheenvuoroja, ja ed. Soini puhui kyllä kauniisti suomalaisen talonpojan puolesta ja myöskin keskustalaisen maatalouspolitiikan uskottavuudesta tuolla kentillä.

Tämä tilatukijärjestelmä ei anna kovin paljon liikkumavaraa kotimaisen säätelyn osalta, elikkä oikeastaan tässä tilatukilaissa on voitu päättää tukimallin valinnasta, ja siinähän me päädyimme yhdistelmämalliin, ja järjestelmän käyttöönottovuodesta, Suomen osalta vuosi 2006, ja sitten osittain siitä, mitkä tuet sitten edelleen ovat osittain tuotantoon sidottuja. Pitkälle kaikki muu tuleekin sitten EU:n lainsäädännöstä, mitä maatalouspolitiikan alueella on tehtävissä. Oleellista tässä lainsäädännössä on se, että nyt sitten tuet irrotetaan hyvin pitkälle tuotannosta ja siirtymävaiheen jälkeen aika pitkälle tässä järjestelmässä ollaan ja mahdollisuudet tuotantoon sidottujen tukien käyttöön tulevaisuudessa ovat melko vähäiset.

Aiheellisesti on pelätty, että tukien irrottaminen tuotannosta ei kannusta tuottamaan, ja tämähän tässä taustalla on tarkoituskin, tarkoitus on päästä eroon ylijäämistä ja ylijäämien tuotantoon liittyvistä kustannuksista. Tässä politiikassa nyt sitten joudumme olemaan mukana. Kansallisella tasolla on koetettava löytää keinoja saada viljelijöitä kannustettua tuottamaan, jotta voidaan kotimainen elintarviketuotanto turvata ja tuottaa raaka-aineet kotimaiselle elintarviketaloudelle. Tähän kysymykseen maa- ja metsätalousvaliokunta on perusteellisesti minusta mietinnössään paneutunut ja koettanut myös löytää sitten uusia keinoja, miten maaseudun toimeentuloa voidaan tulevaisuudessa turvata. Siellä on noussut esiin muun muassa peltoenergian lisääminen ja luomuviljelyn mahdollisuuksien edistäminen ja keinoja ylipäätään, miten kotimaista tuotantoa voitaisiin kannustaa.

Tässä keskustelussa on luotu monta synkkää kuvaa maatalouden tulevaisuudesta ja kerrottu, kuinka tilojen lukumäärä edelleen pienenee. Mutta näinhän meillä on vuosikymmenien kuluessa tässä rankasti käynyt, elikkä muutama kymmenen vuotta sitten meillä oli tiloja vielä, niitä laskettiin sadoissa tuhansissa, ja nyt puhutaan muutamista kymmenistä tuhansista, ja arviot ovat, että tilojen lukumäärä putoaa tosiaan muutamaan kymmeneen tuhanteen nyt sitten lähivuosina. Mutta vastaavasti voidaan nähdä, että maaseudun muiden yritysten lukumäärä on kaiken aikaa kasvussa, ja tämä on semmoinen alue, mihinkä meidän pitää panostaa. Siihen löytyy kyllä mahdollisuuksia: aiemmin mainittu peltoenergian tuotanto ja sitten ylipäätään maaseudun elämys- ja matkailupalvelut. Niitä pitää kehittää ja maaseutupolitiikassa entistä enemmän keskittyä hakemaan uusia mahdollisuuksia maaseudulle, mahdollisuuksia toimeentuloon ja uusien elinkeinojen kehittämiseen. Tässä mielessä panostukset osaamiseen ovat aivan ratkaisevassa asemassa, ja meidän pitää vaan kehittää kotimaiseen maatalouteen ja maaseutuun liittyvää tutkimustoimintaa ja kehittää tuotteita ja toimintoja, joilla toimeentuloa voidaan jatkossa mahdollistaa.

Suomella on erinomaiset mahdollisuudet, kun osaamme näitä olosuhteitamme hyvin käyttää. Meidän luontomme tarjoaa kyllä näitä mahdollisuuksia, ja suomalaisella elintarviketaloudella on uskottavuutta. Muun muassa näissä entisissä Ivy-maissa suomalaisilla tuotteilla on erinomainen kaiku. Neuvostoaikaan opittiin suomalaisia tuotteita arvostamaan, ja uskon, että sitä kautta, kun me vaan rohkeasti olemme mukana entisten Ivy-maiden maataloustuotannon kehittämisessä, se myös avaa mahdollisuuksia meidän oman elintarvikejalostuksemme ja teollisuuden kapasiteetin laajentamiseen. Sillä tavalla näitä mahdollisuuksia kansainvälisen kaupan vapautuessa on menestyä ja saada riittävän kokoista tuotantoa aikaan. Tämä vaatii toimintaa ja panostuksia kaikilta osin ja näiden mahdollisuuksien täysimääräistä hyväksymistä.

Suomalaisella maatalouteen liittyvällä osaamisella on uskottavuutta. Neuvonnan osalta tässä hiljattain suomalainen maatalousneuvonta voitti kilpailun Puolan maatalousneuvonnan järjestämisestä, elikkä me suomalaiset olemme rakentamassa Puolan maatalousneuvontajärjestelmää, ja monesta entisestä Ivy-maasta on nyt tullut toimeksiantopyyntöjä, jossa halutaan myös meidän neuvontaan liittyvää ja maatalouteen liittyvää osaamistamme käyttää hyväksi. Kun rahoittajina ovat Maailmanpankki ja EU, toki meidän kannattaa siellä olla mukana ja näitä mahdollisuuksia oman elintarviketalouden osalta käyttää hyväksi.

Tähän tilatukijärjestelmään liittyvistä ongelmista tuolla kentällä suurimpana on ollut tukien kohtalo vuokranantajan osalta, kun tämä lakiesitys lähti siitä, että tuet kuuluvat viljelijälle, ja tämähän on EU:n tahto ja komission päätös, mutta tässä suhteessa perustuslakivaliokunnan ratkaisumalli poistaa tämän ongelman. Minä uskon, että sen ratkaisumallin pohjalta, mitä maa- ja metsätalousvaliokunnassa on edelleen jalostettu ja ministeriössä mietitty, nämä ongelmat ovat poistumassa. Koettiin erittäin epäoikeudenmukaisena se tilanne, että maanomistaja menettäisi tukioikeudet vuokraajalle ennen tämän tilatukijärjestelmän voimaantuloa tehtyjen vuokrasopimusten osalta. Nyt tämän esitysmallin mukaan nämä ongelmat voidaan korjata.

Yksi iso ongelma, mikä tuolla kentällä on koettu, oli lakisääteisten hoitovaatimusten valvontaan liittyvät kysymykset. Ainakin kevään tukihakemusten yhteydessä tiloille tulleista kartoista löytyi ongelmia sikäli, että muun muassa pohjavesialueitten osalta käytännöt olivat epäselviä ja sellaistenkin pohjavesialueitten osalta, joiden rajat oli ympäristökeskuksissa kirjoituspöytätyönä piirretty, näitä vaatimuksia nyt oltiin soveltamassa käytäntöön. Tältä osin on paikallaan, että nyt sitten katsotaan, mitkä ovat sellaisia lakisääteisiä hoitovaatimuksia ja mitkä eivät tätä lakisääteistä velvoitetta täytä. Ylipäätään meillä on varmaan näitten säädösten osalta täsmennysten tarvetta. Itse entisenä erikoisviljelijänä tunnen torjunta-aineitten osalta, että meidän omassa lainsäädännössä ja käytännöissä on paljon eroavuuksia muihin EU-maihin verrattuna ja torjunta-aineitten hyväksyntäkäytännöt ja torjunta-aineitten valikoimat ovat erilaisia kuin monissa muissa EU-maissa. Nyt meillä ainakin koettiin, että on riskinä, että meiltä kielletään sellaisten torjunta-aineitten käyttö, joita muissa EU-maissa voidaan käyttää, taikka sitten muissa EU-maissa löytyy rinnakkaisia torjunta-aineita ja meillä ei niitä ole. Näitä vaatimuksia ahtaasti soveltaen meidän tuotannolle olisi tulossa vaikeuksia. Eli meidän pitää nyt sitten näiltä osin näitä käytäntöjä kyllä tarkistaa sillä lailla, että ne ovat perustuslain mukaisia ja selkeitä ja viljelijät tosiaan tietävät, minkälaisia määräyksiä pitää noudattaa, ja myös valvojatkin.

Mutta kaiken kaikkiaan tästä tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoon liittyvästä laista täytyy sanoa, että lopputulos on mielestäni hyvä ja tässä on tasapuolisesti otettu kyllä maan eri alueet huomioon ja eri tuotantosuunnat.

Mitä tulee tähän kokoomuksen vastalauseeseen ja esitykseen lakiesityksen hylkäämisestä, niin ihmettelen kyllä todella, mitä muita vaihtoehtoja meillä olisi. Minusta valmistelu on ollut erinomaista, ja tässä mielessä tämä hallituksen esitys nyt valiokuntakäsittelyn jälkeen on aivan hyvä. Tämän kanssa voidaan elää.

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä jouduin tässä hetkeksi poistumaan erään tärkeän perhepoliittisen asian tiimoilta ja kuulin, että sinä aikana oli vasemmistoliiton taholta erikoisesti rokotettu minun käyttäytymiseni johdosta maa- ja metsätalousvaliokunnassa, joten joitakin näkökohtia, arvoisa puhemies, siitä, millä tavalla tätä asiaa on käsitelty ja millä tavalla on tultu tähän maaliin, missä nyt ollaan.

Arvoisa puhemies! Maatalousvaliokunnassa oli erityisesti huolenpidon kohteena opposition kansanedustajillakin se, että saadaan mahdollisimman seikkaperäinen kuva siitä, missä nyt mennään, ja, arvoisa puhemies, tämä on äärimmäisen oikeutettu kaikissa lainsäädäntöasioissa myöskin silloin, kun ollaan Euroopan yhteisön yhteisessä maatalouspolitiikassa, jossa ensiviulua soittelee EY itse — tässä on Euroopan yhteisöistä kysymys, ei Euroopan unionista, koska on Euroopan yhteisöjen lainsäädännöstä kysymys. Tällä tavalla tuin ilman muuta oppositiokansanedustajien pyrkimyksiä saada mahdollisimman seikkaperäinen selvitys.

Mutta, arvoisa puhemies, samanaikaisesti ehdotin juuri aikapulasta johtuen, että ryhdyttäisiin myöskin rakentamaan tätä mietintöpohjaa, siis eräänlaista virkamiesversiota, tämän käsittelyn pohjaksi, niin että aikapula ei yllätä. Jos tämä on epäloogista käyttäytymistä, että samanaikaisesti, kun hankitaan lisätietoja ja vastataan lukemattomiin kysymyksiin, samanaikaisesti rakennetaan tätä mietintöpohjaa, niin kyllä sitten, jos se siltä vaikuttaa, että se on ristiriitaa sisältävää käyttäytymistä, myönnetään se siksi. Mutta koko ajan katsoin almanakkaan ja totesin, että aikapula tulee hyvin helposti vastaan.

Samoin kiinnitin erityistä huomiota valiokunnassa siihen, että hallituksen esitykseen sisältyy 25 asetuksenantovaltuutusta, joka on erittäin paljon. Sitten, kun piti analysoida näitten valtuutusten luonnetta, niin sitten toin valiokunnassa esille sen, että valtuutuksissa on hyvin erilaisia valtuutuksia, ja otin esimerkkinä sen, että tämä kauppa-aluevaltuutus muun muassa on semmoinen valtuutus, että sen osalta ihmettelen, miksi tällaista asiaa ei tässä yhteydessä kerralla ratkaista sen takia, että hallituksenkaan tarkoituksena ei ole kuin kerran ratkaista se asia ja asetuksella ratkaista. Minä sanoin, että miksei sitä voida ratkaista lailla. No, sitten suuri yllätykseni oli se, että perustuslakivaliokunta oli käsitellyt täsmälleen samaa asiaa ja päätynyt sitten siihen, että tämä asia pitääkin ratkaista tässä yhteydessä, elikkä jälleen, jos tästä syntyy kuva, että on niin kuin sekopäinen, niin meitä on muitakin kuin minä, jos nyt voi sanoa, muun muassa perustuslakivaliokunta.

Samalla tavalla, kun sitten hahmottui kuva, että erikoisesti luomutuotannolla tässä tulee olemaan ongelmia johtuen siitä, että luomutuotannon säännöstö on hyvin yksityiskohtaista elikkä joka neljännen vuoden jälkeen pitää kasvia vaihtaa, viljelykierto toteuttaa jnp., niin sillä tavalla tuli erittäin paljon vastattavia kysymyksiä, joihinka sitten saatiin vastauksia, ja osaan sitten jouduttiin höystämään asiaa sillä tavalla, että kun niitä asetuksenantovaltuuksia käytetään, niin asioita selvitetään. Ed. Tiilikainen teki tässä osaltaan työtä ja juuri puhuva sitten omalta osaltaan työtä, joka näkyy sitten ponsipuolella. Elikkä siis toisin sanoen tämä on kovaa, rankkaa hommaa. Jos siitä saa sekopäisen kuvan, niin ei sille sitten oikein mitään voi, mutta raamitus on hyvin selvä, elikkä koko ajan tiimalasissa aika kävi erittäin niukaksi, jolloinka täytyi myöskin katsoa, että tästä tehtävästä selviydytään nyt varsin kohtuullisesti.

Voidaanko nyt sitten katsoa, että tässä suositaan jotakin tai pitäisi suosia, kuten ed. Kangas äsken juuri kävi täällä todistamassa? Ei tässä todellakaan suosita kyllä pätkänkään vertaa, ei näitä iäkkäitä viljelijöitä, ei heillä edes ole tuotanto-oikeuksia, tukiensaantioikeuksia eikä mitään sellaista. Päinvastoin tästä maataloudesta on nyt ex-pääjohtaja Hemilän Maatalous 2000 -ohjelman pyrkimysten mukaisesti tullut erittäin nopeasti teollismaista tuotantoa suosivaa, jossa sitten, silloin kun sitä perheviljelmänä toteutetaan, tahtoo perheviljelmätoimijoitten kunto pettää ja tarmo pettää jnp. Elikkä toisin sanoen ed. Kangas nyt ei ollut aivan täysin mukana siinä ajassa, jota nyt osittain valitettavasti jo eletään sillä tavalla, että niin varsin monet tuottajat uupuvat tämän paineen alla, ja vielä säädöksiä muutetaan koko ajan hirmuisen nopeasti. Parin kolmen vuoden päästä taas kaikki on toisin, ja nyt vielä luotiin tämmöinen byrokraattinen siirtymäkausi, joka on Suomen edun mukainen mutta joka tapauksessa tuo sitten byrokratiaa, joka häipyy tämän siirtymäkauden, kymmenen vuoden, jälkeen pois.

Arvoisa puhemies! Näillä eväillä en ole voinut päätyä mihinkään muuhun, koska vaihtoehdot ovat vähäiset, niin että tämä oli nyt vaan pakko hyväksyä. Ei tässä hurraamista ole kenelläkään, mutta tässä tukien tuotannosta irrottamisessa on myöskin sellaisia aineksia, jotka antavat myöskin mahdollisuuksia, niin kuin sanoin, laajaperäisen tuotannon toteuttamiseen.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta on tehnyt hyvää työtä, ja ed. Pulliainenkin on näkynyt tuovan merkittävää lisäarvoa mietintöön. Päätettyjen linjausten tavoitteena on ollut aikaansaada kansallisen päätäntävallan rajoissa eri tuotantosuuntien ja alueiden kesken mahdollisimman tasapainoinen ja nykyiset kokonaistukisuhteet säilyttävä tukikokonaisuus. On katsottu, että nyt valittu malli toteuttaa nämä vaatimukset parhaalla mahdollisella tavalla, joka yhteisön säännösten ehdoilla voitiin saavuttaa.

Samalla on kuitenkin todettu, että tilatasolla ei voida välttää merkittäviäkään muutoksia vertailuvuonna käytetyn vuoden 2003 tilanteeseen verrattuna. Tämä on valitettavasti totta. Tilansa tuotantoa voimakkaasti kehittäneet ja investoineet viljelijät voivat joissain tapauksissa olla merkittäviä häviäjiä. Jos tuotanto on intensiivistä ja peltoa on suhteessa vähän verrattuna kotieläinmäärään, niin tukimenetys voi olla kohtuullisen suuri.

Kehittyvien maatilojen toimintaedellytykset on turvattava, kuten valiokunta korostaa, ja maa- ja metsätalousvaliokunta on hyväksynyt lausuman, jonka mukaan eduskunta edellyttää, että maataloustuotannossa havaittavia mahdollisia epäkohtia on voitava korjata kansallisin toimin tulevaisuudessakin.

Toinen merkittävä epäkohta olisi ollut tukioikeuksien siirtyminen kaikissa vaihtoehdoissa vuokralaiselle. EU:n linjausten mukaan pellon tukioikeudet kuuluisivat sille, jonka hallinnassa pelto on vuonna 2006, eli vuokralaiselle. Tällainen linjaus ei ole suomalaisen talonpoikaisjärjen mukainen. Onneksi perustuslakivaliokunta ja maa- ja metsätalousvaliokunta korjasivat ehdotetun mielettömyyden ja vuokranantajan oikeusturva on varmistettu, kuten tässä keskustelussa on hyvin tullut esille.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pitää muistaa, että Suomessa ei ole omaa maatalouspolitiikkaa. Se on osa EU:n maatalouspolitiikkaa, ja se on monelta osaltaan Suomeen sopimatonta, mutta siihen vaan pitää sopeutua, ja tämä on yksi näyttö siitä, että me olemme onnistuneet ainakin paperilla sopeutumaan niin hyvin kuin mahdollista. Näistä värkeistä minun käsitykseni mukaan ei valiokunta voinut tämän parempaa tehdä.

No, sitten tänään on monessa puheenvuorossa korostettu EU:n budjetin maatalousosuuden suuruutta. Ei siinä ole mitään ihmettelemistä, eihän EU:n budjetti ole muuta kuin hallinto-, alue- ja maatalousbudjetti, joitain taidejuttuja sen lisäksi, ja loppujen lopuksi koko EU:han on suuri maatalouskoneisto. Totta kai se silloin rahaa vie. On sitten aivan eri keskustelunaihe, onko se asiallista, mutta näin se vaan on.

Todella näistä värkeistä, mitkä EU meille käteen löi, ei tämän parempaa saanut. Mutta ihmetyttää kyllä tämä tämän päivän keskustelu, miten sekoillaan asian tiimoilla. Ed. Kangas esimerkiksi puhui itsensä täysin pussiin, oli hyvin huolestunut siitä, että tilaluku vähenee, viljelijöitten määrä puolittuu Keski-Suomessa pienessä hetkessä, mutta sitten kuitenkin oli huolestunut siitä, että tukea annetaan myös ikääntyneille, lähellä eläkeikää oleville viljelijöille. Nehän ovat just kaksi päinvastaista asiaa. Sitten taas kokoomuksen maatalousasiantuntemus tuolla valiokunnassa, jos se perustui, niin kuin uskon, puhtaaseen populismiin, niin silloin minä sen jotenkin hyväksyn, mutta jos se oli todella syvää maatalousasiantuntemusta, millä ed. Hemmilä valiokunnassa asiaa eteenpäin vei, niin kyllä minä sanon, että sen maatalousasiantuntemuksen saa haudata Halikon multiin melko äkkiä. Oli se niin kaukana realismista se asia, mitä siellä esiintyi.

Tässä on puhuttu sitten menettäjistä. Todella valiokunnalla oli tarkoitus, että siitä tehtäisiin mahdollisimman nykytilannetta vastaava — onko se status quo se hieno sana, mitä tässä yhteydessä ruukataan käyttää. Se ei tietenkään täydellisesti onnistunut, ja menettäjiksi tulivat nämä suuret yhtiömuotoiset sikalat ja kanalat. Minä perustalonpoikana en pidä sitä edes huonona asiana. Eihän sillä ole maatalouden kanssa mitään tekemistä, jos lyödään yhtiömuotoinen lihateollisuuslaitos, lihan tuotantoyksikkö, pystyyn ja ostetaan sinne rehu ja myydään tai toimitetaan lanta ulos, että ei ole edes sen vertaa maata, että sillä yksiköllä olisi tunkion paikka itseltä. Ei sillä ole talonpoikaisen maatalouden kanssa yhtään mitään tekemistä. Se on puhdasta liiketoimintaa, ja jos se tässä nyt hävisi, niin sillä ei ole mitään merkitystä suomalaisen perheviljelmämaatalouden kannalta.

Sitten tässä otin mukaani tämän lausumaehdotuksen, minkä on ed. Kankaanniemi tehnyt. Nämä on erittäin jaloja ja kannatettavia asioita, mitä tässä edustaja esille tuo. Se perhemuotoinen maataloushan on meidän kaikkien tavoite, mutta kun ei meillä ole omaa maatalouspolitiikkaa, niin ei ole. Se on vain semmoinen homma. Missä se raja on sitten, sen perhemuotoisen? Joku toinen saattaa käyttää kokonaisen työpanoksensa 20 lehmän hoitoon ja joku toinen pystyy hoitamaan 80:tä lehmää täysin omalla väellä, ja monesti sillä pienemmällä on kiireempi mitä sillä isolla. Ei sitä voida missään muussakaan yritystoiminnassa sanoa, mikä on se määrä, minkä ihminen saa tehdä työtä. Ei sitä pystytä maataloudessakaan.

Tästä toisesta osiosta tässä lausumassa olen todella huolissani ja olen monta kertaa asian eri yhteyksissä tuonutkin esille, että todellakin viljelijöitten henkinen hyvinvointi on semmoinen asia, johon meidän täytyy kiinnittää huomiota enempi ja neuvontajärjestöjen ja muuta kauttakin koittaa sitä asiaa minimoida. Siellä on todella vakavat tilanteet. Ei ole keretty henkisesti kasvaa tilan mukana. Se on tosiasia, ja siellä on hyvin traagisia tapahtumia ja esimerkkejä maakunnasta löytymässä.

Sitten tässä byrokratian lisääntymisessä, että heti tiedetään, että tämä vaatii useampia kymmeniä lisähenkilöitä pyörittämään valvontaa ja seurantaa, ollaan hyvin huolestuttavalla, väärällä tiellä. Melko pian ollaan siinä tilanteessa, että on syytä kysyä, onko suomalainen maatalous sitä valvontaa varten vai onko valvonta maataloutta varten. Tätä vauhtia kun mennään, niin hyvin äkkiä pyörähtää niin päin, että maataloudella ei mitään muuta merkitystä olekaan kuin pitää se valvontakoneisto työssä ja nauttimassa palkkaa.

Niin ikään olen ed. Pulliaisen kanssa samaa mieltä siitä, että liian paljon jäi näitä asetuksenantovaltuuksia tähän meidän esitykseemme. Nyt ainakin näiden kymmenen vuoden esimerkkien jälkeen käytännön maanviljelijänä ja talonpoikana olen huomannut suurella huolestumisella, että suomalainen viranomainen yrittää olla ja on paavillisempi kuin paavi itse. Kun annetaan asetuksenantovaltuuksia liikaa tuonne ministeriöön, niistä tulee helposti liika kireitä ja yritystoimintaa haittaavia, jarruttavia, ja jos ne eivät sitä tee, niin ainakin ne kiusaavat isäntää. Hyvin harvoin näkee sellaisia asetuksia, jotka vapauttaisivat suomalaisen talonpojan jostakin semmoisesta ohjeesta, minkä EU on meille antanut.

Tosiaan, näistä värkeistä ei tämän kummempaa saanut. Tämän kanssa on vaan elettävä.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Tilatukijärjestelmän muotoutumisessa on vaikuttanut monia varsinaisen maatalouspolitiikan ulkopuolisia tekijöitä. Avoimesti on myönnettävä, että maamme mahdollisuudet vaikuttaa uudistuksen lopputulokseen ovat olleet rajalliset. Tarpeen on myöntää myös se, että maa- ja metsätalousvaliokunta on lähtökohta ja mahdollisuudet huomioon ottaen tehnyt hyvää työtä, kuten tässä keskustelussa on laajasti todettu. Mietintöön sisältyvät lausumaehdotukset linjaavat lisäksi hyvin tilatukijärjestelmän toimeenpanoa. Tärkeää on seurata, miten uudistus kohtelee eri tiloja, alueita ja tuotantosuuntia. Lähtökohta vaikuttaa kohtuullisen tasapainoiselta. Mikäli ongelmia kuitenkin ilmenee, hallituksen on ryhdyttävä toimenpiteisiin epäkohtien poistamiseksi kansallisin toimenpitein. Keskeinen kysymys on, että uudessakin tilanteessa viljelijöiden toimeentulon ja tilojen kehittämisen edellytykset turvataan parhaalla mahdollisella tavalla koko maassa.

Herra puhemies! Rajallisten vaihtoehtojen oloissa on muutoinkin kansallisin toimenpitein tehtävä kaikki voitava viljelijöiden toimeentulon, jaksamisen ja hyvinvoinnin eteen. Tähän kokonaisuuteen liittyy maaseudun kehittämisestä huolehtiminen kokonaisuudessaan, samoin muutoinkin luonnon ja metsien sekä bioenergian hyödyntämisen mahdollisuudet.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! Käytin tämän keskustelun ensimmäisen puheenvuoron, ja sen jälkeen minua syytettiin synkkyydestä asian suhteen. Se synkkyys liittyi erityisesti siihen kohtaan, kun pohdin vuokraviljelijän ja omistajan välistä tilannetta tukioikeuden siirtymisessä. Totesin, että tuo säädös, joka tähän lakiin nyt on tulossa, on EY-asetuksen vastainen, mutta pidin sitä erittäin tärkeänä ja hyvänä, että näin tapahtuu, ja totesin siinä, että asia voi mennä EY-tuomioistuimeen, mutta se vie aikaa niin paljon, että viimeinenkin talonpoika uupuu siihen odotukseen tästä maasta. Se oli kuvaannollinen ilmaisu, eivät meiltä talonpojat lopu varmaankaan. Kyllä niin kauan kuin tätä maata eletään, täällä myös maata viljellään, mutta määrä vähenee voimakkaasti, ja epävarmuus on erittäin suurta edelleen. Tämä uudistus tai mikä tämä nyt onkin, toteutus tai täytäntöönpano, ei tuota tilannetta kyllä paljonkaan korjaa.

Erityisesti vuosi 2016 ja sen jälkeinen aika, kun nämä lisätuet loppuvat, on vakava paikka tavattoman monelle viljelijälle. Siihen on tietysti aikaa kymmenen vuotta, mutta kun ajatellaan taaksepäin, mekin edustajien Vihriälän ja Väistön kanssa olimme täällä kymmenen vuotta sitten ja vähän sitä ennenkin, niin nopeasti se aika vaan on mennyt, että pian ne nelikymppiset talonpojat ovat viisikymppisiä, kun ollaan vuodessa 2016 suunnilleen. Heillä on silloin vakava paikka, kun lisätuet loppuvat tämän esityksen mukaan ja nämä Wto- ja EU-päätökset iskevät täydellä voimallaan talonpoikaa matalaksi tässä maassa.

Siihen se synkkyys tietysti erityisesti kohdistui puheenvuorossani, mutta toivoa täytyy tietysti jossain määrin antaa ja uskoa, että järkikin säilyisi, mutta toki isot ovat haasteet. Ja isoja haasteita on Baltiasta, Puolasta, Tšekistä ja Unkarista, missä maatalous saadaan tuottavaksi meidän läntisen Eurooppamme rahoilla lähivuosina. Sitten kun ne hyvät pellot ja tuotantoedellytykset maksimaalisesti, tehokkaasti käytetään, niin kyllä meidän maataloutemme täällä arktisilla alueilla on suurissa vaikeuksissa.

Täällä on keskustelussa kerrottu, että tämä EU:n maatalousuudistus olisi edellisen hallituksen ajalta vuodelta 2002. Niinhän ei varsinaisesti ole, kyllä se oli juhannukselta 2003, ja ministeri Korkeaoja tämän hyväksyi eli ministeri Korkeaoja nimenomaan, ei ministeri Koskinen, hän oli totta kai valmistelussa mukana, mutta hyväksynnän teki ministeri Korkeaoja ja kantaa siitä varmasti miehekkäästi satakuntalaisittain vastuun. Mutta se on selvä asia, että vastuu on keskustan ministerillä.

Päätökset tässä asiassa nyt jo nykyistenkin EU-säädösten myötä, vaikkei perustuslakia saatukaan eikä ole tulossakaan, tehdään määräenemmistöllä. Se on iso kysymys Suomen kannalta tällaisissa asioissa, kun Suomi on kuitenkin aivan erikoistapaus maatalouden osalta. Kun määräenemmistöllä eteläisen ja keskisen Euroopan maat tekevät Suomen maataloutta koskevia päätöksiä asetuksella, niin kuin tässä tapauksessa, mikä asetus sellaisenaan sitoo Suomeakin, niin silloin ollaan ahtaassa raossa. Ja kun asetus on näin tiukka kuin tässäkin tapauksessa on, se luo meille suuria ongelmia maatalouteen. Suomalainen talonpoika on kotimaassa turpeeseen sidottu ja se on Brysselin kautta vielä sinne Manneken Pisin virtoihin sidottu ja ei ole enää Suomessa todella sellaista varsinaista omaa maatalouspolitiikkaa, vaan tällaista soveltamista ja mahdollisimman kevyiden mallien etsimistä, mutta siinäkin epäonnistutaan, niin kuin nytkin nähdään. Tämä on siinä mielessä vakava kysymys.

Sitten tämä EU:n maatalouspolitiikka on monimutkaista. Muistan, kun muistaakseni silloinen ministeri Heikki Haavisto totesi, että EU:lla on maailman monimutkaisin maatalouspolitiikka ja Suomella oli maailman toiseksi monimutkaisin maatalouspolitiikka, ja kun ne pantiin yhteen vuoden 95 alussa, niin eihän siitä voinut tulla mitään muuta kuin katastrofi, johon viljelijät uupuvat, ja hallinto on valtava ja paisuu entisestään. Tässä tilanteessa nyt valitettavasti ollaan.

Mitä sitten tulee tulevaisuudessa, niin nythän on suuri uhka se, että EU:n rahoituskehykset ovat sellaisessa umpikujassa, että on vaara, että ensi vuonna maatalouspakettikin otetaan auki. Silloin tilanne on jälleen viljelijöiden kannalta todella vaikea ja saatamme joutua mekin avaamaan täällä tämän paketin, ja se on kyllä kohtuutonta suomalaisia viljelijöitä kohtaan. Eli tällä tiellä ollaan, ja se on kyllä niin epävarma ja kalteva, että ei ole viljelijän asema helppo. Sitten kun ne EU-tarkastajat ja muut siellä kiertävät ja tutkivat ja syynäävät kaikki hyvin tarkasti, niin ei siinä työn iloa varmastikaan helposti löydy siitä maatalousammatista, jonka viljelijät ovat aikanaan valinneet.

Herra puhemies! Ed. Vilkuna luki tätä minun ponsilausumaani ja kehui sen toista osaa erityisesti, ja se on tietysti äärimmäisen tärkeä. Olisi valiokunta saanut panna sellaisen ponnen; tällainen viljelijöiden hyvinvointiohjelma pitäisi kiireesti tehdä, koska tämä fyysinen ja henkinen pahoinvointi on voimakkaassa kasvussa. Siitä saa jatkuvasti uusia ja uusia viestejä. Alkaa olla jo, että avioerot ja muut tällaiset ongelmat ovat maatiloilla (Ed. Skinnari: Eduskunnassakin!) kovinkin isoja, suuria ja vakavia, ja se ei ole helppoa varsinkaan niissä tilanteissa — kansanedustajille se varmaan on aika helppoa, tai ei helppoa mutta kuitenkin yksinkertaisempaa, mutta viljelijäperheelle se on tosi vaikeaa.

Mutta sen ponsilausumani ensimmäistä osaa, jossa korostetaan kaikissa oloissa ja koko maassa perheviljelmäpohjaisen maatalouden turvaamisen ensiarvoista tärkeyttä, ed. Vilkuna arvosteli, mutta huomasin kyllä ja ehkä hän sen myöntääkin, että hänen arvostelunsa oli keinotekoista. Hän vaan halusi etsiä perusteita, että voi äänestää vastaan. Mikä on perheviljelmä? Itse määrittelisin sen niin, että se on sellainen maatila, joka tarjoaa viljelijäpariskunnalle keskimääräisen toimeentulon ja pääomalle tuoton kohtuullisella työpanoksella. Se on mielestäni aika hyvä. Tällä hetkellä, kun viljelijän tuntiansio on ehkä 4 euroa, kun palkansaajan alkaa olla monella alalla, paperimiesten ja muitten, 16 euroa ja paljon enemmänkin, niin ei tietysti voi puhua, että hän saisi pääomalleen jotakin tuottoa tai työlleen palkkaa. On hävettävän alhaalla kuitenkin tuo tärkeä työ, jota he tekevät ja jolla me kaikki itse asiassa joka päivä elämme. Perheviljelmäpohjainen maatalous on turvallista, se ei rasita viljelijää, hänen puolisoaan, perhettään kohtuuttomasti, se on kriisioloissakin toimivaa, ja siinä riskit, taloudelliset ja muut riskit, eivät ole kohtuuttomia.

Se ponsilausuma, jonka tein, on todella vakavalla mielellä tehty, ja se on erityisen tärkeä tähän kokonaisuuteen, joka meillä nyt on käsittelyssä, koska kehitys ei ole todellakaan myönteinen maatalouden osalta nyt eikä tulevaisuudessa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Opposition edustaja, ed. Pulliainen, käytti useankin puheenvuoron, mutta erityisesti hänen viimeinen puheenvuoronsa, minkä hän korokkeelta käytti, osoitti sen, että hän tuntee tämän asian, on siihen perehtynyt ja on myös asiantuntija ja on valmis hyväksymään näissä oloissa tämän lakiesityksen.

Herra puhemies! Nythän elämme kesäpäivän seisausta ja tästä puoleen alkaa luontokin mennä kohti syksyä, ja toivon mukaan kohtuullinen sato valmistuu pelloilla eri puolilla maata. Ihmettelen sitä, että näin tärkeän lakiesityksen käsittelyn yhteydessä pääoppositiopuolue kokoomus ei ole täällä puuttunut millään tavalla — ed. Vielma käytti yhden puheenvuoron, jos oikein muistan — tämän keskustelun aikana tähän kysymykseen ja on kuitenkin tehnyt vastalauseen, jota ei ole nyt sitten esitetty. Mutta vasemmistoliitto on tehnyt vastalauseen ja tulee sen esittämään eli lain hylkäämistä. Sopii kyllä kysyä, missä on kokoomuksen maataloussiipi, missä on kokoomuksen maatalouspolitiikka tällä hetkellä. Täällä on tehty maakunnissa tavattoman paljon repivää toimintaa ja kerrottu, miten tämä lainsäädäntö tulee todella merkittävästi muuttamaan Suomen maataloutta, ja kun on päätöksenteon aika, nyt ei ollakaan sitten täällä puolustamassa omaa kantaa. On hyvä nähdä, miten tämän jälkeen kokoomuksen edustajat huomenna äänestävät, kun tämän lain hylkäämisestä esitys tulee äänestykseen.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Ed. Kankaanniemen esille ottamia yhteisen maatalouspolitiikan tuomia ongelmia on turha kiistää. EU-jäsenenä olemme olleet kymmenen vuotta. Tämän tapahtuneen kehityksen tunnemme ja tiedämme, siinä on ollut ongelmia. Toisaalta sopii kysyä, mikä olisi ollut vaihtoehto. Sitä voimme itse kukin vain arvailla. Tuskin sekään olisi maatilatalouden ja elintarviketuotannon näkökulmasta kovin helppo vaihtoehto ollut puhumattakaan koko kansakunnan, kaikkien meidän, kansantalouden näkökulmasta.

Perheviljelmien koosta on käyty keskustelua. Siihenkään, herra puhemies, me emme löydä yksiselitteistä vastausta. Aina on ollut suuria tiloja, kuten tiedämme, hyvin paljon on ollut pieniä tiloja, jotka tutkimuksen ja tuotantoteknologian kehityksen myötä ovat vääjäämättä jääneet liian pieniksi. Siihen menneeseen on turha haikailla myöskään maataloustuotannon ja tilarakenteen osalta.

Me tiedämme, että tutkimus- ja tuotantoteknologian kehitys on monin tavoin helpottanut työtä. Kuitenkin on tärkeää huolehtia siitä, ja siinä yhdyn ed. Kankaanniemeen, että viljelijäperheet jaksavat, että he eivät joudu liian lujille henkisesti tai fyysisesti, ja siitä meidän pitää kansallisesti pitää huolta.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Maataloushan on ollut yksi elinkeinohaara, joka on eniten joutunut sopeutumaan Euroopan unionin jäsenyyden aikana Suomessa, ja erityisesti tästä rakennemuutoksesta ovat kärsineet Itä- ja Pohjois-Suomi, missä viljelyolosuhteet ovat huomattavan heikot, pienet peltokuviot, kiviset pellot, ja se on johtanut siihen, että kun väestö on ikääntynyt, myöskään jatkajia ei maatalouteen ole saatu. Meillähän oli runsaat 100 000 tilaa silloin, kun liityttiin unionin jäseneksi. Nyt niitä on noin 70 000, ja arviolta ehkä kymmenen vuoden päästä näistä noin kolmannes jatkaa. Tämä on ollut kehityksen suunta, ja sille me emme ole voineet mitään.

Minusta tässä tukiuudistuksessa tietysti, kun on siirrytty tuotantopohjaisesta tuesta tilakohtaiseen tukeen, keskeinen, erittäin suuri ongelma oli erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa, kun vuokraviljelyjen määrä on lisääntynyt, ja huoli oli siitä, mikä on vuokranantajan asema tässä tilatukijärjestelmässä. Täytyy antaa perustuslakivaliokunnalle kiitokset siitä, että se on oivallisella tavalla myöskin siirtymäsäännöksen tähän lakiin kirjannut lausuntonsa kautta ja sitä kautta sekä vuokranantajan että vuokransaajan asema on tullut turvatuksi. Uskon, että tätä lakia voidaan nyt näistä olosuhteista lähtien soveltaa erinomaisen hyvin.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemi kiinnitti huomiota viljelijöitten jaksamiseen ja myös perheviljelmäpohjaisen maatalouden säilymiseen. Nämä ovat tärkeitä näkökulmia. Jaksaminen on noussut viime vuosina yhä tärkeämmäksi tekijäksi maataloudessa. Neuvonnan puolella tähän on koetettu kiinnittää huomiota. On näköpiirissä, että nimenomaan jaksaminen on nousemassa yhä suuremmaksi riskiksi tilatasolla. Tähän voidaan vaikuttaa uuden teknologian käyttöönotolla ja käytön osaamisen edistämisellä.

Yksi tärkeä näkökulma on byrokratia, ja tämä tilatukilaki sinänsä tuo uutta byrokratiaa. Nyt täytyy vain huolehtia, että kuitenkin tukien hakeminen ja valvonta hoidetaan sillä tavalla, että se ei lisää paineita tilatasolla. Tämä byrokratia teettää huomattavasti ylimääräistä työtä tiloilla.

Tärkeä tekijä on myös se, että pidetään huolta, että voidaan vaikuttaa siihen, että meillä tukipolitiikka säilyy. Nuorilla viljelijöillä, jotka investoivat, pitää olla luottamus siihen, että ne investoinnit pystytään pitkän päällekin rahoittamaan ja viemään läpi. Siinä mielessä tukipolitiikka on tärkeä ja keskeinen tekijä jatkossa, kun nyt ollaan tosiaan maailmanmarkkinahintaisessa maataloudessa. Tähän rakenteeseen ei kovin paljon voida kansallisella tasolla vaikuttaa muuta kuin vaikuttamalla EU-politiikkaan ja sitä kautta vaatimalla oikeutusta kotimaiselle tuotannolle ja näissä Pohjolan oloissa viljelylle.

Tärkeitä tekijöitä, ja yhdyn ed. Kankaanniemen huoleen näissä asioissa.

Juhani Sjöblom /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun muistaa ed. Vihriälän puheet viime vaalikaudella, miten synkkä oli talonpojan tulevaisuus ja kuinka edelliset ministerit suurin piirtein lahtasivat päivittäin talonpoikia, nyt hän näkee auvoisan tulevaisuuden, mutta tosiasiahan on se, että sama EU:n maatalouspolitiikka jatkuu edelleen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Väistö tuota vaihtoehtoa kyseli. Minä luulen, että meillä on vielä liian lyhyt EU-jäsenyyden aika tarkastella, miten asiat ovat ja tulevat menemään. Meidän, ed. Väistö, pitää olla täällä vielä kymmenen vuotta, niin sitten ... (Ed. Väistön välihuuto) — Ehdottomasti! — pystymme ehkä 20 vuoden perspektiivillä näkemään, mihin tämä vie. Mutta silloin ilmeisesti meidän maataloutemme on kyllä aika lailla vähissä, joten agronomiksi ei enää kannata opiskella näinä aikoina. Vaihtoehtoja elämässä on aina kuitenkin, niin ei elämä ole, koska EU:n ulkopuolella on miljardeja ihmisiä ja elävät hekin ja monessa mielessä paljon parempaa elämää mutta jossain mielessä huonompaa.

Sitten vähän tästä kokoomuksen politiikasta. Viime perjantaina, kun oli tämä ensimmäinen käsittely, niin kokoomuslaiset huusivat, missä ovat kristillisdemokraatit ja perussuomalaiset ensimmäisestä käsittelystä, jossa ei ollut edes muutosesityksiä. Me olimme puoluekokouksessa molemmat tekemässä tärkeitä päätöksiä. Nyt kun on tärkein hetki, tämän hyväksyminen tai hylkäys toisessa käsittelyssä, kokoomus loistaa poissaolollaan kahta arvon herraa lukuun ottamatta. Missä on kokoomuksen maatalouspoliittinen linjanveto nyt, kun on sen hetki? Tässä tehdään tavattoman tärkeää päätöstä nyt Suomen maatalouden ja maaseudun ja koko kansakunnan tulevaisuuden näkökulmasta, ja kokoomus loistaa poissaolollaan. Teillä on kuitenkin 41 kansanedustajaa puhemies mukaan lukien, 38 on poissa, ja nämä hylkäystä esittävän vastalauseen allekirjoittajat loistavat poissaolollaan.

Ed. Hemmilä painosti minua tässä pari kolme viikkoa voimakkaasti tällä asialla, ja nyt hän on poissa, kun minä olen täällä puolustamassa suomalaista maataloutta. Missä on ed. Hemmilä? Missä on ed. Koskinen? Missä on ed. Salo, joka syytti meitä, jotka olimme puoluekokouksessa?

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Kuten jo totesin, vaikea on arvioida sitä vaihtoehtoa, ettemme olisi olleet EU:n jäsen. Mehän tiesimme, että meillä oli kohtuullisen paljon paineita jatkuvasti oman maatalouspolitiikkamme toteuttamisessa, viljelijöiden tulotason turvaamisessa myös kansallisissa oloissa. Näitä, kuten totesin, on hyvin vaikea arvioida todellisen reaalisen elämän näkökulmasta.

Tosiasia on kuitenkin, herra puhemies, että niiltä vuosikymmeniltä, kun ed. Kankaanniemen kanssa kävimme koulua ja opiskelimme, ajat ovat merkittävästi muuttuneet emmekä sellaiseen vaihtoehtoon, jossa pienillä tiloilla paljolti ihmistyövoimaan tai hevostyövoimaan nojautuen kotieläin- ja viljelytöitä tehtiin, ja sellaiseen yhteiskuntaan voi palata. Siinä mielessä on ollut onni, että meillä on ollut niitä, jotka ovat opiskelleet myös maatalousalalle, ovat kehittäneet tuotantoteknologiaa, ovat kehittäneet monin tavoin osaamista. Tärkeää olisi luoda uusia vaihtoehtoja, uusia mahdollisuuksia, uusia innovaatioita myös niille alueille, missä perinteisen maatalouden harjoittamisen edellytykset ovat heikoimmat. Tällaisia alueita juuri Itä- ja Pohjois-Suomen osalta me kaikki tiedämme.

Herra puhemies! Toki vähenevä nuorten ikäjoukko on tosiasia, ikääntyminen on tosiasia, eikä kaikkiin niihin tärkeisiin tehtäviin, joita Suomen oloissa tulevina vuosina ja vuosikymmeninä on tehtävä, riitä välttämättä hakijoita. Tästä syystä on ollut luonnollinen kehitys, että peruselinkeinoista, alkutuotannosta väestö on vähentynyt, työpaikat ovat vähentyneet ja ihmistyötä on korvattu teknologialla. Tällainen kehitys on kautta maan tapahtunut, osassa maata hitaammin, ja se on tapahtunut kautta Euroopan, niin kuin tiedämme. Tietenkin tässäkin tulee raja, ja sen takia on tietysti syytä miettiä, ovatko nämä vaihtoehdot, mitä tämä tilatukijärjestelmä nyt linjaa tulevaisuutta ajatellen, oikeat vai olisiko, niin kuin itse näen, Euroopan unionissa tarkistettava perusteita myös tulevan yhteisen maatalouspolitiikan kehittämisen näkökulmasta. Eli olisi varmaan syytä enemmän painottaa maatalouden ohella maaseudun kokonaisuutta, sen kehittämistä, uusien vaihtoehtojen hakemista. Täällä on hyvin tullut esille muun muassa bioenergia. Se on tulevaisuuden ala, me kaikki sen tiedämme, ja siihen myös Suomen viljelyolot hyvin soveltuvat, jos kaikilla alueilla eivät sovellukaan viljan viljelyyn tai nykyaikaiseen kasviviljelyyn.

Herra puhemies! Tulevaisuus on täynnä monia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Kuten täällä on todettu, vaikeissakin oloissa meidän on kyettävä näkemään eteenpäin, on haettava niitä polkuja, joilla suomalainen talonpoika, suomalainen maaseutu ja koko Suomi ja meidän elintarvikesektorimme pärjäävät myös tulevina vuosikymmeninä, oloissa, jotka eivät ole helppoja, mutta jotka antavat kuitenkin monia mahdollisuuksia.