Miapetra  Kumpula-Natri  /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyyn tullut lakialoite opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta ja sen kahden pykälän muuttamisesta koskettaa aineopetuksen rahoittamista aikuislukioissa ja peruskoulujen aineopiskelun puolella.

Meillä on Suomessa elinikäinen oppiminen määritelty koulutuspolitiikassa tärkeäksi näkökulmaksi muun muassa siksi, että hyvinvoinnin ja kansantalouden kasvun ja kansainvälisen kilpailun edistäminen edellyttää koulutus- ja oppimistason jatkuvaa kohottamista. On myös selvitetty, että koulutuspalveluja käyttävät yhä enemmän jo työelämässä olevat aikuiset, ja se on hyvä. Koulutukseen osallistuvien osuus aikuisväestöstä on nykyisin jo yli 50 prosenttia.

Suhtautuminen nykylaissa aikuislukioiden aineopetukseen on ristiriitainen tämän elinikäisen oppimisen tavoitteen kanssa. Tämä ristiriita syntyy siitä, että elinikäisen oppimisen poliittinen viesti on positiivinen suhtautuminen monimuotoiseen oppimiseen eikä pelkästään tutkintoon johtaviin opintoihin. Eli nykyisin meillä tehdään niin, että toisen asteen aikuiskoulutuksen tutkintomäärät vaikuttavat valtion tukeen eikä niissä oteta huomioon aineopiskelua. Aineopintoja tarvitaan erityisesti esimerkiksi maahanmuuttajien tarpeisiin ja työikäisen väestön yleissivistyksen pitämiseen ajan tasalla.

Esimerkiksi yksin Helsingissä on vuosittain yli tuhat maahanmuuttajaopiskelijaa, ja monissa muissakin suuremmissa kaupungeissa on näin. Samanaikaisesti esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa taas muun muassa etäopetuksen kehittämisessä ja koulutuksen organisoitumisessa päivälukioiden toiminnan turvaajana aikuislukioilla on ollut suuri merkitys. Siten voidaan sanoa, että koko lukiolaitos tulisi hyötymään, jos aikuislukiot pysyisivät elinvoimaisina. Aineopintojen ottaminen huomioon laskennallisesti aikuislukioiden valtion tuen määrässä on erittäin tärkeä kysymys elinikäisen oppimisen ja koko väestön hyvinvoinnin ja kansantalouden kannalta.

Tarkemmin tässä lakialoitteessa esitetään sitä, että opiskelijamäärien huomioimisessa otettaisiin huomioon nämä aineopiskelijat. Lukiokoulutuksen valtionosuuslaskelmissa huomioidaan nykyään menoina kaikki lukiokoulutuksen menot, siis myös aineopiskelusta aiheutuneet. Opiskelijakohtaista osuutta laskettaessa saatu kokonaismeno jaetaan kuitenkin vain varsinaisten opiskelijoiden määrällä. Tämä summa suunnataan varsinaisille opiskelijoille. Sitä ei siis anneta aineopiskelijoille millään tavoin.

Tämä epätyydyttävä tilanne on erityisen suuri niiden lukioiden kohdalla, joissa on keskimääräistä enemmän aineopiskelijoita, muun muassa juuri näitä mainitsemiani maahanmuuttajia esimerkiksi suomen kielen tunneilla. Nämä aikuislukiot, joilla on tärkeä rooli elinikäisen oppimisen toteuttajana, ovat vaikeassa asemassa. Yhteydenottoja on monille kansanedustajille tullut aikuislukioilta, niiden rehtoreilta, ja he ovat erittäin huolestuneita kyvystä jatkaa opetusta.

Nykyisin aineopiskelijoilta voidaan periä maksujakin, joiden enimmäismääräksi on määritelty 50 prosenttia kurssin järjestämisestä aiheutuvista oppilaskohtaisista kustannuksista. Tämä ei riitä edes kulujen kattamiseen ja toisaalta on ristiriidassa elinikäisen oppimisen tukemisen idean kanssa.

Lakia opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta tulee siis muuttaa niin, että aineopiskelun määrä otettaisiin huomioon. Tässä lakialoitteessa esitetään laskelmia tehtäväksi niin, että suoritettujen kurssien määrä muutettaisiin opiskelijamääräksi sovitulla kertoimella. Huomioon otettaisiin suoritetut pakolliset ja syventävät kurssit, ei kuitenkaan soveltavia kursseja. Yksikköhintana käytettäisiin samaa hintaa kuin 18 vuotta täyttäneiden lukio-opinnot aloittaneiden osalta, joka on siis 60 prosenttia lukion yleisestä yksikköhinnasta. Tämä samanlainen muutos tulisi tehdä aineopiskelun huomioimiseksi myös perusopetuksen yksikköhinnassa. Perusopetuksessa aineopetusta saavat monet maahanmuuttajat juuri äidinkielen opinnoissaan.

Iltakoulujen rehtorien yhdistys Iry ry ja Iltakoulujen liitto Iklo ry ovat olleet tästä asiasta usean vuoden ajan yhteyksissä ja pitävät nykytilannetta huolestuttavana. Heillä on tahto tarjota kaikille halukkaille opintoja, mutta kyky siihen alkaa heiketä.

On tehty tutkimus, että 18 vuotta täyttäneiden eli aikuisopiskelijoiden määrä on pysynyt suurin piirtein samana koko 2000-luvun. Jos keväällä 2001 aikuisopiskelijoita oli kaiken kaikkiaan yli 24 000, niin määrä aineopiskelijoiden ja tutkinto-opiskelijoiden välillä oli sama, mutta nyt aineopiskelijoiden määrä on 5—7 vuoden aikana lisääntynyt huomattavasti verrattuna tutkinto-opiskelijoihin. Tämän tutkimuksen lopputulos on siis, että sivistyksen tarve ei mitenkään vähene. Se vain muuttaa muotoaan. Siksi aineopiskelun mahdollisuus olisi taattava.

Tein tästä aiheesta myös kirjallisen kysymyksen noin vuosi sitten. Silloin silloinen opetusministeri Kalliomäki vastasi, että asia selvitetään Paras-hankkeen yhteydessä. No, nyt tiedämme, että ei kovin paljon ole tapahtumassa lukioiden ja peruskoulujen osalta Paras-hankkeen yhteydessä, ja sen vuoksi näen, että olisi kiireistä hoitaa kuntoon lukioiden rahoituksen perustan laskeminen niin, että myös yksittäisten aineiden opiskelijoiden tuki kohdennetaan niille lukioille, joissa opetuksen ottajia on muitakin kuin koko tutkintoa suorittavat.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kumpula-Natri on tehnyt erittäin tähdellisen aloitteen, ja täytyy todeta, että tämä ongelma on tosiaan hyvin pitkään ollut esillä. Myös niin sanotussa omassa koulussani, omassa lukiossani, näitä aineopiskelijoita oli jatkuvasti, ja soitin tänään sinne koululle, ja sama tilanne on tälläkin hetkellä. Aineopiskelijoita on, ja osa suorittaa kaksoistutkintoa, osa ei, mutta niin kuin ed. Kumpula-Natri totesi tästä maksujen perimisestä, niin niitä ei välttämättä kouluissa peritä. Totta kai tämä maksujen periminen ei ainakaan edistä tätä elinikäistä oppimista, eli hyvin lämpimästi kannatan, että tässä asiassa voitaisiin edetä.

Toisaalta on kyllä todettava huolestuneena, että kun parhaillaan opetustoimenkin valtionosuusjärjestelmää ollaan siltä osin uudistamassa, niin tällä hetkellä ollaan menossa siihen suuntaan, että erittäin monilla paikkakunnilla niin perusopetuksen kuin lukion puolella nämä valtionosuudet ovat ratkaisevasti vähenemässä ja tätä kautta ollaan myös sitten, jos tämä näin käy eikä asiaa korjata, ratkaisevasti kaventamassa tavallaan opetustarjontaa ja vaikeuttamassa opetuksen järjestelyjä, ja tämä tulee erikoisesti näkymään niillä paikkakunnilla, joilla tämä ikärakenne on tietyn suuntainen.

Mutta todella toivon, että nyt kun tätä valtionosuusjärjestelmää uudistetaan, niin vihdoin ja viimein tämä epäkohta korjataan.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Pidän ed. Kumpula-Natrin lakialoitetta erinomaisena ja voin ihan sana sanalta yhtyä myös hänen esittämiinsä perusteluihin.

Haluan vielä tuoda esiin sen, että aikuislukiot ja lukioiden aikuislinjat ovat, jos historiaa katsotaan vähän taaksepäin, nostaneet kansamme rivejä jo sodan jälkeen tietyistä koulutusvajeista. Tällä hetkellä nimenomaan aikuislukioissa tämä asia, josta nyt puhumme, koskettaa nimenomaan tämmöistä täydennysopiskelua, erityisesti esimerkiksi omalla seudullani kielen opiskelua. Jos tässä asiassa ei saada korjausta lakiesityksen mukaisesti, niin monet hiukan harvinaisempien kielten ryhmät ovat vaarassa joutua lopetettaviksi sen takia, että kunnissa ei ole mahdollisuus järjestää sitä opetusta. Käytännössähän kunnat eivät voi opiskelijoilta kuitenkaan ihan täyttä hintaa ottaa. Se ero niiden välillä on niin merkittävä.

Näkisin nimenomaan tämän kielenopetuksen kannalta, tietysti sekä ihan äidinkieleltään suomen- tai ruotsinkielisten että varsinkin maahanmuuttajien osalta, tämän lain merkityksen tärkeänä ja kannustan viemään sitä eteenpäin.

Tuija  Nurmi  /kok:

Arvoisa puhemies! Tänään käsittelemme uudistusesitystä opetustoimen valtionosuuslainsäädäntöön, joka on siis esitys opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annetun lain 17 ja 18 §:n muuttamisesta. Aikuislukioiden aineopiskelijat ovat olleet vailla valtion tukea vuodesta 1994, jolloin valtionosuuslakia muutettiin. Suomen aikuislukioissa, joita on 57, kyseessä oleva ryhmä muodostaa opiskelijamäärästä yli 50 prosenttia. Samanaikaisesti vapaan sivistystyön oppilaitokset saavat valtion tukea samanlaiseen toimintaan. Tilanne on erittäin epätasa-arvoinen, ja jatkuessaan se johtaa usean aikuislukion toiminnan vaikeutumiseen ja ääritapauksessa lakkautukseen.

Elinikäisen oppimisen periaate ei toteudu nykyisessä tilanteessa. Toisaalta yhteiskunta edellyttää aikuisilta tietojen reaaliaikaistamista. Tässä työssä 80-vuotiaalla aikuislukioverkostolla on ollut, ja toivottavasti tulee olemaan, tasavertaiset työskentelyolosuhteet. Näin totean ja toivon, että hallitus suhtautuu myötämielisesti tähän hankkeeseen ja tätä viedään eteenpäin tämän lakialoitteen hengessä.

Pauliina  Viitamies  /sd:

Arvoisa puhemies! Jatkossa väestömme ikääntyessä toivotaan työperäisen maahanmuuton lisääntyvän. EU:n komission aikuiskoulutustiedonannon yksi keskeinen viesti jäsenmaille on siirtolaisten tukeminen niin, että he voivat integroitua yhteiskuntaan ja talouselämään ja hyödyntää mahdollisimman suuressa määrin aiemmin hankittua osaamista ja koulutusta. Maahanmuuttajien kotouttamista ja työllistymistä edistetään parhaiten koulutuksen keinoin. Koulu vaikuttaa merkittävästi siihen, miten hyvin maahanmuuttajien integroituminen suomalaiseen yhteiskuntaan onnistuu. Yhteiskunnan monikulttuuristumisen myötä kasvaa tarve monikulttuurisuustaitojen hallitsemiseen. Maahanmuuttajien koulutusta koskevat linjaukset on määritelty valtioneuvoston hyväksymässä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2003—2008.

Lukiossa opiskelijoille voidaan järjestää oman äidinkielen opetusta ja tukiopetusta eri oppiaineissa. Lukiossa oppikirjat ja koulutarvikkeet maksetaan itse. Kirjat vaihtuvat vuosittain ja ovat suuri menoerä lukiolaisten perheissä. Tämän lisäksi aineopiskelijoilta voidaan nykyisin periä maksuja, joiden enimmäismääräksi opetusministeriö on määritellyt 50 prosenttia kurssin järjestämisestä aiheutuvista keskimääräisistä oppilaskohtaisista kustannuksista. Tämä johtaa sellaiset lukiot, erityisesti aikuislukiot, joissa on keskimääräistä enemmän aineopiskelijoita, hankalaan tilanteeseen.

Erityisesti matalan koulutustason maakunnissa näillä aikuislukioilla on merkitystä yksittäisten ihmisten koulutustason nostamisessa. Tällaisissa kouluissa opiskelee lisäksi paljon muun muassa suomen kielen opetusta tarvitsevia maahanmuuttajia. Maahanmuuttajia siirtyy lukiokoulutukseen vähän suhteessa suomen- ja ruotsinkielisiin oppilaisiin. Keskeisenä syynä ovat heidän puutteelliset kielelliset valmiutensa ja usein myös varattomuus. Maksujen periminen opetuksesta on vastoin maamme maksuttoman koulutuksen periaatetta, eikä se edistä oppilaiden tasa-arvoa.

Hyvä puhemies! Edellä esitetyn perusteella kannatan lämpimästi ed. Kumpula-Natrin esitystä ja toivon, että lakialoite johtaa lainsäädäntötoimiin.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti: Täällä on käynyt varsin hyvin käytetyissä puheenvuoroissa selville, mistä tässä lakialoitteessa on kysymys. Totean vaan sen, että maahanmuuttajien määrä tulee erittäin voimakkaasti kasvamaan. Tarve tämän laatuiseen toimeliaisuuteen tulee vastaavasti lisääntymään, ja sitten niistä kustannuksista osittain ainakin yhteiskunnan täytyy vastata. Elikkä toisin sanoen ennakointi on se, että jos ei tämän eduskunnan loppupuolella niin seuraavan vaalikauden aikana tämän lakialoitteen mukainen muutos tulee tapahtumaan.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen oikeastaan sanoikin sen, mitä meinasin sanoa, että tämä tulee tämän suuntaisesti menemään kyllä tulevaisuudessa joka tapauksessa.

Tietysti syvällisemminkin voisi kielten opetukseen ja yleensä tähän kulttuurien sulauttamiseen, jota meillä kotouttamiseksi nimitetään, lähteä. Kun meillä on tätä arvokeskustelua aina kuulutettu ja muuta vastaavaa, niin silti tämmöisissä perusasioissa, nämä vanhat koulukirjat ja perinteinen, mitä meillä nyt on ollut, ja kaikkea, mitä tässä tuli esiin, niitten hyödyntäminen kaikin tavoin, sen keinon löytäminen, miten saisi tämmöisen inhimillisemmän ja ihmisläheisemmän sopeuttamis-kotouttamis-lähestymis-kielenoppimisen.

Sen verran voin sanoa, että aikoinaan, kun kehitettiin kieltenopetuksessa ja muussa suggestopedia, niin yksi minun proffani sanoi, psykologian proffa, että sen takia ei tämmöistä kieltenopettamismenetelmää voi tehdä ihmisille, varsinkaan suomalaisille nuorille lapsille, koska ne oppisivat liian äkkiä nämä kaikki asiat, ja mitäs sitten tehtäisiin? Armeija tulisi liian aikaisin, ja mitä näillä lapsilla tehtäisiin? Ikään kuin tämmöinen pitkitetty oppimistapa on jäänyt jonkun vanhan maailmanajan kannalta ja asioitten jälkeenjääneisyyden kannalta koko meidän oppimisrakenteeseen. Eli näissä asioissa, jos missä, pitäisi tämmöistä inhimillistä, suggestopedistä, lämmintä, uudenlaista tapaa, jopa voisi sanoa, koemielessä soveltaa.

Kannatan.