Valto Koski /sd(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tausta tälle sotilasvammalain 1 §:n muuttamiselle lähtee viime eduskuntakaudesta, jolloin toimin sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana ja sain näiltä henkilöiltä, joita tämä lakimuutosesitys koskee, paljon palautetta ja ihan aiheellisestikin. Minä toivon, että tämä asia, mistä tässä on kysymys, avautuu tämän tekstin kautta. Oikeastaan aika pitkälti nämä asiat, vaikka tässä on lueteltu muitakin perusteita, liittyvät siviilisairaanhoidon poikkeustilanteiden aiheuttamaan olotilaan ihmisille, jotka ovat selkeästi ja todistettavasti kuitenkin saaneet tällaisen sairaanhoidon poikkeustilanteen aiheuttaman terveysvamman.

Tämä nykyinen laki on tässä lakialoitteessa selvitetty, ja tämän loppuosassa todetaan, että "jo nykyisessä laissa tunnistetaan erityistilanteeksi sotavankeudessa vallinneet erityisolosuhteet, ja sellaisten olosuhteiden synnyttämät vammat tai sairaudet voidaan katsoa kokonaan tai osittain korvattaviksi ja siten rinnastettaviksi sotilasvammoihin". Tässä on vähän saman tyyppisestä asiasta kysymys. Tämän muutosesityksen perusteella totean, että talvi-, jatko- ja Lapin sodan aikana vammautui yli 200 000 henkeä, joista 80 000 ei ole ollut sotilasvammalain korvausturvan piirissä. Osalla heistä vamma on parantunut, ja osa ei ole hakenut korvauksia. Pysyvä sotainvaliditeetti on todettu 93 200:lla ja elinkorkoa on maksettu 106 800 sotainvalidille.

Sotien johdosta vammautui pysyvästi 3 200 siviiliä — aika merkittävä joukko — joille siis hyväksyttiin sotilasvammalain mukainen korvaus. Hylättyjä korvaushakemuksia on ollut runsaasti erityisesti ilmapommituksien aiheuttamien siviilien vammojen käsittelyssä. Kaupunkien pommituksissa väestö joutui useinkin pakenemaan kiireesti pommisuojiin, eikä tässä yhteydessä sattuneita vammautumisia ole ilmeisesti sotavammoiksi hyväksytty, ellei kansalainen ole saanut itseensä suoranaisia pommihaavoja. Tiedossa on myös, että pommitusten alta jouduttiin kiireesti evakuoimaan muun muassa sairaaloita, jolloin potilaiden toipuminen saattoi jäädä kesken ja seurauksena on saattanut olla pysyviä vammoja. Sodasta aiheutuvat erityisolosuhteet ovat aiheuttaneet muun muassa siviilisairaanhoidossa tilanteita, joissa potilaat eivät ole saaneet asianmukaista hoitoa ja kärsivät nyt puutteellisen hoidon aiheuttamista vammoista ja pitkittyneistä sairauksista. Olen ottanut tähän yhtenä esimerkkinä potilaan, joka antibioottien niukkuuden vuoksi on kärsinyt siitä pitäen osteomyeliitistä, todistettavasti hoidon puutteen aiheuttama vamma. Tämä vain yhtenä esimerkkinä.

Kun sotien päättymisestä on kulunut jo aikaa ja mahdollista korvausta tarvitsevien määrä ei ole enää suuri, olisi tarpeellista väljentää korvausten piiriin kuuluvien joukkoa ja antaa lääketieteellisen arvion ratkaista mahdollisen korvauksen suorittaminen. Pohjois-Suomessa väestö joutui sotien aikana pitkille evakkomatkoille kahteen otteeseen, eikä minkäänlaisia tilastoja ole siitä, millaisia vammautumisia tai sairastumisia mahdollisesti tuolloin sattui. Evakkomatkoilla muun muassa lapsia sairastui ja myös kuoli, ja usein karjan taluttamisista vastasivat keskenkasvuiset pojat ja tytöt, joille evakkoreissuilta on saattanut jäädä pysyviä vammoja. Sen takia totean, että olisi oikeudenmukaista, että myös nämä sodan olosuhteiden välillisesti aiheuttamat sairaudet ja vammat voitaisiin tunnistaa ja korvata asianmukaisesti.

Edellä olevan perusteella ehdotetaan, että eduskunta hyväksyisi tämän muutoksen, niin kuin se on tänne loppuun kirjoitettu. Tähän loppulauseeseen haluan erityisesti kiinnittää huomiota. Tässä todetaan, että "niin ikään korvausta suoritetaan sairaudesta tai vammasta, joka on aiheutunut sotatilanteeseen liittyvistä muista poikkeuksellisista olosuhteista".

Raimo Vistbacka /ps:

Herra puhemies! Mielenkiintoinen lakialoite. Joskus olen saanut kansalaiskirjeitä tämän tyylisistä asioista. Kaiken kaikkiaan voi todeta aivan samalla tavoin kuin tässä lakialoitteen perusteluissa on todettu, että sodasta on kulunut jo aika pitkä aika ja vieläkin meillä, jos on vammautunut, Valtiokonttorin asiantuntijalääkärit määrittelevät tämän työkyvyttömyysprosentinkin, josta kyseinen henkilö on riippuvainen. Monien hoito ja, voi sanoa suoraan, myös osittain toimeentulokin on kiinni siitä, minkälainen arvio on tehty näistä työkyvyttömyysprosenteista, vaikka keski-ikä on noin 86 vuotta.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni suomalainen yhteiskunta kyllä pystyisi hoitamaan kaikki ne henkilöt ainakin kuntoutukseen ja joidenkin muidenkin etuuksien piiriin, jotka ovat sodan aikana joutuneet kärsimään, koska kaikki tiedämme, mikä tilanne heidän osaltaan tässä vuosien varrella on ollut. Minun mielestäni tämäkin lakialoite sinällään pyrkii siihen. Samassa yhteydessä minun mielestäni kannattaisi kyllä hallituksen, jos tämä lakialoite ei mene lävitse, tuoda sellainen hallituksen esitys, jossa tässä aloitteessa oleva väestöryhmä otetaan huomioon ja poistetaan tämä työkyvyttömyysprosentti kokonaan ja henkilöille, jotka ovat sodan aikana kärsineet ja vammautuneet, annettaisiin määrätty lisäoikeus kuitenkin kuntoutukseen.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä käsitteillä oleva lakialoite on edelleen ikävän ajankohtainen, vaikka sodista on kulunut yli 60 vuotta. Yhä edelleen keskuudestamme löytyy henkilöitä, joille sota aiheutti paitsi henkisiä myös fyysisiä vaurioita. Talvi-, jatko- ja Lapin sodan aikana vammautui satojatuhansia ihmisiä. Heistä 80 000 ei ole saanut korvausta sotilasvammalain mukaan. Evakkoon jouduttiin niin Itä- kuin Pohjois-Suomestakin lähtemään, usein jopa kahteen kertaan. Olot olivat sekasortoisia. Kaupunkeja pommitettaessa ihmisiä ja sairaaloita jouduttiin kiireellä evakuoimaan pommisuojiin. Siviiliväestö, vanhukset, sairaat, äidit ja lapset, joutui pakenemaan nopeasti, ja matkalla sattui usein myös haavereita.

Kun tänä vuonna vietämme parlamentarismin 100-vuotisjuhlavuotta ja kun Suomi on tänään vauraampi kuin koskaan historiansa aikana, mielestäni nyt olisi aika antaa hyvitys niille, joiden elämää sodat ovat pysyvästi vaurioittaneet. Korvaustensaajien joukon pienetessä on varaa väljentää sotavammakorvausten kriteerejä ja korvata sodan aiheuttamat vauriot asianmukaisesti, niin kuin ed. Valto Koski on aloitteessaan esittänyt.

Hyvä puhemies! Edellä esitetyn perusteella kannatan lämpimästi ed. Valto Kosken esitystä ja toivon, että lakialoite tuottaa tulosta ja säädetään.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Olen myös allekirjoittanut tämän ed. Valto Kosken tekemän lakialoitteen, jossa ehdotetaan, että sodan olosuhteista aiheutuneet ruumiinvammat tai sairaudet korvattaisiin kuten sotilasvammat. Kuten lakialoitteen perusteluista voidaan lukea, niin näin on jo voitu tehdä esimerkiksi sodan jälkeen paljastuneista miinoista vammoja saaneiden kohdalla. Ne on jo rinnastettu sotainvalidien saamiin korvauksiin.

Minua erityisesti ihmetyttää se rako, mihin ovat pudonneet ne tytöt ja pojat, tämän päivän eläkeläismuorit ja -vaarit, jotka ovat tehneet näillä evakkoreissuilla minusta ison työn Suomen itsenäistymisenkin vaiheilla ja Lapin sodan aikoihin, kun he ovat joutuneet näillä evakkoreissuilla kuljettamaan karjaa, tätä suomalaisille silloin ja edelleenkin, mutta silloin erityisesti, elintärkeää elinkeinoa ja eläimiä. Olen niitä tarinoita kuunnellut ja ihmetellyt siinä ohessa, miten he ovat jääneet tavallaan historian sivuvarjoon eivätkä vielä ole nousseet aivan siihen tietoisuuteen, mitä tämän polven ihmisillä on edes meidän sota-ajan historiasta. He eivät siis mielestäni vain olleet sotaolosuhteiden uhreja, että jotain sattui sodan olosuhteissa, vaan he aktiivisesti osallistuivat isänmaan työhön. Näitä eläimiä kuljetettiin vuorokausia, useita vuorokausia, öitä. Tytöt ja ilmeisesti pojatkin nukkuivat lehmien kanssa ja koettivat kulkea sitten kohti yhteistä Suomen tulevaisuutta ja pakoon omaa kuolemaa ja mahdollistamaan sitten myös elinkeinon jatkumisen näin, että myös karjaa saatiin pelastettua.

Tuen siis tehtyä lakialoitetta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen allekirjoittanut tämän lakialoitteen. Täällä eduskunnassa, jos otetaan henkilökunta ja edustajat mukaan, on suhteellisen vähän henkilöitä, jotka ovat nähneet näitä karjakuljetuksia. Minä kuulun Itä-Suomesta kotoisin olevana ja ennen sotia syntyneenä siihen porukkaan, joka on nähnyt tätä kuljetusta. Muistanpa oikein hyvin sen, minkälaiselta se näytti. Minua vanhemmat pojat sitä tekivät, ja oli sellaiset lepistä tehdyt sauvat, jotka olivat sellaisia kolme neljä metriä korkeita sauvoja, joitten päähän oli jätetty latvaoksat lehvineen paikalleen, ja tällaiset kourassa nämä kaverit kulkivat sen karjalauman sivuilla ja takana ja ohjasivat sitä väyliä pitkin eteenpäin. On selvä asia, että siinä sitten saattoi tapahtua kaikenlaista. Minä en tietysti ole koskaan päässyt tämmöistä näkemään, mistä tässä on kysymys, mutta ilmiön olen nähnyt, ja sympatiani ovat heidän puolellaan, jotka ovat siinä puuhassa olleet.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Nimeäni nyt täältä ei löydy, mutta ilmeisesti ei ole minun kohdalleni sattunut tämä esitys, jota kannatan tässä kyllä lämpimästi. Ihmettelen, ettei tämmöistä ole ollut olemassakaan.

Piti tuossa kollegalta kysyä, kuinkas tämä, kun näistä sotapsykooseista nyt vasta vähän aika sitten oli paljon juttuja, näistä myöhään ilmenneistä mielenterveyshäiriöistä, toki niistä aikaisemmista ihan alussa ilmenneistä, kun tuli ihan hulluksi, jos käyttäisi tämmöistä ääri-ilmaisua, silloin alussa, mutta sitten myöhempään ilmentyneet, niin kuinkas. Ei mitenkään saivartelumielessä, mutta kun esimerkiksi omalla äidilläni, kun Tamperetta pommittaneet koneet ammuskelivat sitten vielä Vanajan, Hämeenlinnan kohdalla pellolla juoksevia pikkulapsia ja yhteen osuikin ja kaikkea, ainakin äidillä tuntuu olevan kauhea psyykkinen trauma joka kerta, kun hän rupeaa kertomaan tästä, niin miten tähän suhtautuu sitten mielenterveys, jos pysyisi tässä rakkaassa aiheessa? Muuten laki on siis tosiaan kannatettava, mutta sen verran kysyn, että toivottavasti myös todella pitkäaikaiset siviissä kärsityt sotatraumatkin saadaan tämän piiriin.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sotaveteraanien ja -invalidien määrähän vähenee vuosi vuodelta, ja yhä useammalle soi viimeinen iltahuuto. Keski-ikä nousee pitkästi yli 80 vuoden tällä hetkellä. Sodista on kulunut yli 60 vuotta, ja Suomi on saanut elää rauhan aikaa sen työn perusteella, mitä nuo meidän veteraanimme ja invalidimme aikoinaan tekivät tuolla rintamalla. Sen takia tämä lakialoite on mielestäni erittäin tärkeä. Oikeastaan ed. Valto Koski kiteyttää tämän ajatuksen tässä aloitteessa yhden kappaleen alkuun: "Kun sotien päättymisestä on kulunut jo aikaa ja mahdollista korvausta tarvitsevien määrä ei ole enää suuri, olisi tarpeellista väljentää korvausten piiriin kuuluvien joukkoa ja antaa lääketieteellisen arvion ratkaista mahdollisen korvauksen suorittaminen."

Arvoisa puhemies! Tuolloin sodan aikana tehty työ, oli se sitten rintamalla tai kotirintamalla, on ollut yhtä arvokasta työtä, ja nimenomaan, kun ikäluokat pienenevät, olisi syytä käyttää tätä rahaa, mitä on valtion budjetissa ollut, ja väljentää nimenomaan tämän lakialoitteen esittämällä tavalla näitä korvausperusteita. Olen erittäin tyytyväinen, että minulle avautui mahdollisuus allekirjoittaa tämä ed. Valto Kosken tekemä lakialoite.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Se, että ed. Pertti Virtasen nimeä ei siellä ole, johtuu tietysti siitä, etten ole silloin, kun olen nimiä kerännyt, sattunut tapaamaan häntä. Ilahduttavaa sen sijaan on kuulla, että hän on kuitenkin tämän esityksen takana.

Minä olen ihan varma, että kun tämänkin keskustelun nyt välitän niille ihmisille, joita tämä koskee, jotka ovat minuun ottaneet yhteyttä, niin monet heistä ilahtuvat. Siellä on paljon taustalla sellaista tunnetta, että kukaan ei enää heitä auta eikä kukaan heidän puolestaan tee mitään. Sen takia on tärkeätä, että tällaisia asioita tässä talossa, eduskunnassa, käsitellään.

Me tiedämme näitten asioitten kulun valtioneuvostossa, ja tältä osin on tietysti paljon toiveita, joista en tiedä, miten ne pystytään täyttämään. Mutta kysymyksessä on kuitenkin niin pieni ryhmä ja ihan selkeästi näistä muista erottuva joukko, joka ei ole päässyt korvausten piiriin, ettei ainakaan taloudellisessa mielessä tämä ole ongelma.

Yhdyn myöskin siihen näkemykseen, jonka ed. Vistbacka toi äsken omassa puheenvuorossaan esiin, että nämä invalidiprosentit alkavat olla jo ajastaan jälkeenjääneitä ja ne pitäisi poistaa ja tehdä oikeutta ihmisille, joilla on jonkinlainen vamma, ilman mitään prosentteja.