Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Arvoisa puhemies! Arvoisat kansanedustajat! Suomen perustuslain mukaan oikeuskansleri antaa joka vuodelta kertomuksen virkatoimistaan ja lain noudattamista koskevista havainnoistaan eduskunnalle ja valtioneuvostolle. Oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2011 noudattaa edellisvuosien kertomusten rakennetta. Kertomuksen alkulehdillä on oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin puheenvuorot. Apulaisoikeuskansleri käsittelee puheenvuorossaan Oikeuskanslerinviraston tarkastustoimintaa, joka on tärkeä osa laillisuusvalvontaa.

Omassa puheenvuorossani pohdin julkisen vallankäytön legitimiteettiä ja sitä vaarantavia tekijöitä laillisuusvalvojan näkökulmasta. Aihe on sikäli ajankohtainen, että luottamus on erinäisistä syistä viime vuosina joutunut julkisessa keskustelussa puntariin. Oikeusvaltion kulmakivi on se, että julkisten tehtävien hoito perustuu lakiin, mutta yhtä tärkeää on, että ihmiset myös luottavat näitä tehtäviä hoidettavan lainmukaisesti. Tähän kuuluu paitsi lopputuloksen oikeellisuus myös se, että lopputulokseen johtanut menettely koetaan oikeudenmukaiseksi. Oikeuskanslerin harjoittama valvonta on osa sitä rakennetta, jolla tätä luottamusta pyritään turvaamaan.

Nostan tässä esille pari näkökohtaa kertomuksen puheenvuorosta. Julkisen toiminnan oikeellisuuden ja uskottavuuden kannalta on tärkeää, että päätöksentekoon ja sen valmisteluun eivät ole vaikuttaneet vieraat intressit. Lainsäädännössä tätä turvaavat muun muassa sidonnaisuuksia ja esteellisyyksiä koskevat säännökset sekä hyvän hallinnon periaatteet. Näiden normien soveltaminen on oikeuskanslerin valvonnassa arkipäivää. Myös nyt käsiteltävänä olevasta kertomuksesta löytyy tällaisia ratkaisuja.

Sallitun ja hyödyllisen verkostoitumisen ja vaarallisten kytkösten rajanveto ei kuitenkaan aina ole helppoa. Valvonnassa olisi yhtäältä nähtävä muodollisten rakenteiden taakse mutta toisaalta vältettävä henkilöverkostojen aiheetonta leimaamista. Yhtä vaarallista kuin naiivi hyväuskoisuus on ylireagoiva epäluuloisuus. Ennalta ehkäisevästi keskeistä on organisaatioiden oma sisäinen toimintakulttuuri ja terve virkamiesmoraali. Avoimuus on tärkeimpiä asioita pyrittäessä torjumaan niin kytköksiä ja epäasiallisia käytäntöjä kuin myös perusteettomia epäluuloja. Päätöksenteossa avoimuuteen kuuluu julkisuuslain noudattaminen, asianmukaiset perustelut ja niiden tahojen aito kuuleminen, joita asia koskee. Näihin kaikkiin on Oikeuskanslerinviraston toiminnassa jouduttu ajoittain puuttumaan.

Asioita arvioidaan julkisuudessa monesti sen varassa, miltä ne ulospäin näyttävät. Oikeuskanslerin tutkinta voi paljastaa, että asia ei ole niin kuin sen on oletettu olevan tai haluttu näyttävän. Laillisuusvalvonnassa hankittu selvitys voi palvella laajalle ulottuvaa tiedon intressiä, jos kyse on yhteiskunnallisesti merkittävästä hallintopäätöksestä tai valmistelutavaltaan kysymyksiä herättäneestä säädöshankkeesta. Joskus oikeuskanslerin tutkinta saattaa olla käytännössä ainoa tapa saada julkisuuteen perusteellisempaa tietoa päätöksen perusteista ja valmisteluprosessista.

Edellisvuosien tapaan kertomuksessa on omissa jaksoissaan selostettu valtioneuvoston valvontaa, yleisen viranomaisvalvonnan havaintoja sekä asianajajien valvontaa. Erillinen jakso on myös perus- ja ihmisoikeuksien valvonnasta. Valtioneuvoston valvonnassa keskeistä on yleisistunnon esittelylistojen tarkastus ja siihen liittyvät keskustelut ministeriöiden virkamiesten kanssa. Kertomusvuonna yleisistunnossa käsiteltiin 1 580 asiaa. Tarkastuksen merkitystä kuvastaa osaltaan se, että arviolta noin 10—20 prosentissa listoista on sellaisia puutteita tai virheitä, joiden vuoksi joudutaan olemaan yhteydessä asianomaiseen ministeriöön.

Tasavallan presidentin esittelyn listoja tarkastettiin kertomusvuonna noin 700. Perustuslakiuudistuksen myötä tämä luku tulee jatkossa jonkin verran alenemaan. Oikeuskanslerinvirastoon tulleiden kanteluiden määrässä tapahtui kertomusvuonna viime aikojen ennätysvuoteen 2010 verrattuna hienoinen notkahdus alaspäin, mutta tämän vuoden tilastot viittaavat siihen, että notkahdus olisi vain satunnainen. Merkittävää on, että olemme viime vuosina kyenneet ratkaisemaan enemmän kanteluita vuosittain kuin niitä on tullut sisään.

Asianajajien valvonta-asioita käsiteltiin kertomusvuonna 550. Ensi vuoden alusta voimaan tulevan oikeudenkäyntiavustajia koskevan lainuudistuksen johdosta tämä luku tullee merkittävästi nousemaan, koska valvottavien piiri laajenee.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeuskansleri kiinnitti huomiota tähän oikeellisuuteen ja uskottavuuteen. Minusta on ihmeellistä — nyt kun on kunnallisvaalitkin — että julkishallinnossa, kunnallishallinnossa, sidonnaisuuksien ilmoittamista ei ole vieläkään toteutettu. Lahden kaupungissa se tehtiin nyt tänä vuonna, mutta sen pitäisi olla minusta itsestään selvä asia.

Toinen asia, joka liittyy myös eduskunnan työhön, on Euroopan unionin lainsäädännön tuleminen toiseksi Suomen lainsäädännöksi ja sen asian seuraaminen. Onko Oikeuskanslerinvirastossa riittävästi resursseja siihen, että ne kaikki hallituksen esitykset, jotka tänne tulevat, käydään läpi sillä tavoin, että ne virheet, mitä nyt on täällä tapahtunut ja korjattu, eivät toistuisi. Ymmärrän hyvin, että tämä on verrattain vaativaa, mutta kuitenkin, kun lisää on tulossa ja vielä vaikeampia, tähän pitäisi myös Oikeuskanslerinvirastossa varautua.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston oikeuskanslerin kertomus vuodelta 2011 alkaa kappaleella "Rötösherroista hyvä veli -verkostoihin". Olen erittäin tyytyväinen tästä napakasta aloituksesta ja siitä, että julkisessa keskustelussa ja myös tässä kertomuksessa on otettu huomioon tämä hyvä veli -systeemi, joka Suomessa on vallalla lukuisissa kunnissa, ja ne kaikki epäkohdat, mitä siitä seuraa. On erittäin tärkeää, että asiasta keskustellaan ja kirjoitetaan ja se huomioidaan päätöksenteossa.

"Näkökohtia korruptiotutkinnasta" -kappaleessa kiinnitetään huomiota myös monien organisaatioiden sisäiseen toimintaan ja toimintakulttuuriin. Tässä korostaisin erityisesti sisäisen valvonnan merkitystä niin kunnissa kuin valtionhallinnossa, sillä sisäisellä valvonnalla pystytään puuttumaan moniin ongelmiin, jos niihin halutaan puuttua — valitettavasti tätä tahtoa monesti ei ole.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa oikeuskansleri! Hyvät kansanedustajat! Suomessa on erittäin vahva legalistinen perinne. Meillä siis luotetaan lakiin, meillä asiat pyritään järjestämään säätämällä asioista laeilla. Meillä virkamiehet noudattavat tiukasti lakeja, ja meillä pyritään tekemään lakeja, jotka eivät jätä liian suurta harkintavaltaa toimeenpaneville viranomaisille.

Tämä legalistinen perinne ei kuitenkaan ole estänyt sitä, että aikaisemmin, vuosikymmeniä sitten, esimerkiksi opettajilla oli tosiasiassa hyvin laajat valtuudet luokan edessä ja oppilaiden kohtelussa, ja se ei voinut estää myöskään sitä, että varmasti, valitettavasti, jotkut opettajat käyttivät näitä opettajilla tosiasiallisesti olleita valtuuksia väärin, syyllistyivät oppilaiden syrjintään tai jopa kiusaamiseen. Muistaakseni entinen presidentin puoliso Tellervo Koivisto on julkisuudessa kertonut, miten hän pienenä tyttönä joutui opettajan mielivallan ja kiusaamisen, syrjimisen, kohteeksi. Syyt tällaisiin menettelyihin ovat voineet olla hyvin monenlaiset.

No, ehkä parikymmentä vuotta maailmassa, Euroopassa ja Suomessakin on kovasti korostettu perusoikeusajattelua, ihmisoikeusajattelua. Nykyinen ja nykyaikainen perusoikeusajattelu esimerkiksi Suomessa lähtee siitä, että perusoikeuksia pitää hyvin tiukasti kunnioittaa ja tiukoilla tulkinnoilla estää perusoikeuksiin kohdistuvat loukkaukset. Tähän on liittynyt myös ajatus siitä, että lainsäädännöllä pitää hyvin tarkoin säätää erilaisten viranomaisten valtuuksista ja oikeuksista.

Olen itse aikaisemmin täällä kiinnittänyt huomiota siihen, että minun mielestäni eduskunnan perustuslakivaliokunnan ja sen kuulemien valtiosääntöasiantuntijoiden perusoikeus- ja ihmisoikeusajattelun korostaminen, etten sanoisi ylikorostaminen, on käytännössä joskus johtanut tulkintoihin, jotka merkitsevät tietyn perusoikeusnäkökulman korostumista ja samalla joidenkin toisten tärkeiden perusoikeuksien joutumista vähemmälle huomiolle. Olen kiinnittänyt huomiota esimerkiksi siihen, että meillä henkilökohtaisen vapauden suoja tai yksityisyyden suoja on erittäin korkealle nostettu ja sitä on korostettu, vaikka se samalla on voinut merkitä sitä, että joidenkin potilaiden, julkishallinnon asiakkaiden, ihmisten, terveyden tai jopa hengen suoja on voinut tällaisista tulkinnoista kärsiä.

Nyt haluan kiinnittää huomiota Oikeuskanslerinviraston, tarkemmin apulaisoikeuskanslerin, erittäin tiukkaan tulkintaan lailla säätämisen vaatimuksista. Tarkoitan sitä apulaisoikeuskanslerin kannanottoa, jossa hän antoi koulun rehtorille huomautuksen sen johdosta, että koulun rehtori oli laittanut ymmärtääkseni tupakoinnista kiinni jääneet oppilaat eräänlaisena sanktiona kirjoittamaan jonkunlaisia aineita tupakoinnin vaarallisuudesta. Jos oikein ymmärsin, niin apulaisoikeuskanslerin, eli Oikeuskanslerinviraston, näkökulma oli se, että kun laissa ei erikseen ole annettu opettajille oikeutta panna oppilaita sanktiona kirjoittamaan aineita tupakoinnin vaarallisuudesta, niin opettajalla ei myöskään tällaista oikeutta voi olla.

Ymmärtääkseni tähän liittyy myös keskustelu siitä, että kun laissa ei erikseen ole säädetty, että koululla on velvollisuus ja oikeus puuttua koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen, niin koululla ei tähän oikeutta olisi. Siis kun laissa ei erikseen ole sanottu, että koulumatkalla tapahtuvaan kiusaamiseen tai muihin vastaaviin tekoihin voi koulu puuttua, kun tätä ei erikseen ole laissa säädetty, niin tällaista oikeutta ei ole.

Herra oikeuskansleri, kysyn: milloin Suomesta on tullut maa, jossa terveen järjen käyttö on kielletty ja joka asiasta pitää erikseen säätää lailla? Tiedän, että me juristit — itsekin entinen perustuslakivaliokunnan jäsen ja puheenjohtaja — olemme olleet varmasti tätä ajattelua edistämässä ja tehdyt perusoikeusuudistukset ja muut ovat tätä lailla säätämisen vaatimusta korostaneet ja viranomaisten harkintavallan rajoja korostaneet, mutta kysyn silti: Ollaanko nyt menossa yli, toiseen suuntaan? Milloin terveen järjen käyttö on kielletty tässä maassa ja on erikseen vaadittu, että kaikesta pitää säätää lailla?

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia oikeuskanslerille sekä kertomuksesta että napakasta esittelystä. Kansleri sekä suullisesti että myös hyvin kattavasti kirjallisessa esityksessään korosti laillisuutta, sitä että Suomen kansa on tottunut luottamaan siihen, että mitä laissa lukee, se meitä kaikkia sitoo, ja erityisesti siihen, että mikä laissa lukee, sen tuntevat Suomen virkamiehet, -naiset ja sitä noudatetaan.

Tästä näkökulmasta oikeuskanslerin jo aiemmin tekemä tarkastus — silloin oli apulaisoikeuskansleri siinä mukana — kouluihin ja kouluterveydenhuoltoon tuotti käsittämättömän huonon todellisuuden eteemme. Tarkastuksen tuloksena kävi ilmi, että lakia — ei siis mitään poliittista mielipidettä, että olisi kiva, kun lapset pääsisivät koulusta terveydenhoitajalle tai lääkärille, vaan yksiselitteistä lakia — ei noudatettu, sen toteuttamisessa oli erittäin vakavia puutteita läpi koko Suomen.

Nyt kun sitten viime vuoden aikana oikeuskanslerin moitteisiin on reagoitu ja selvitetty, miten asia on sittemmin edennyt, niin yhä, valitettavasti, ministeriön kokoama raportti kertoi, että jotkut asiat ovat edenneet parempaan suuntaan mutta se, mikä laissa lukee ja mikä on yksiselitteisen velvoittavaa, ei toteudu läheskään kaikissa kouluissa. Oikeuskansleri lähetti tämän jatkoraportin tiedoksi myös meille tarkastusvaliokuntaan, jonka puheenjohtaja olen.

Me tarkastusvaliokunnassa olemme tämänkaltaisiin sekä selviin laiminlyönteihin että laajemmin rakenteellisiin ongelmiin lasten ja nuorten oikeusturvassa ja tosiasiallisessa kohtelussa Suomessa päättäneet reagoida niin, että oikeuskanslerin tätä koskevat tuoreemmatkin havainnot on liitetty osaksi meillä nyt alkanutta selvitystyötä koskien lasten ja nuorten syrjäytymistä. Tarkastusvaliokunta on päättänyt tällä viikolla, että se käynnistää erillisen oman selvityksensä lasten ja nuorten syrjäytymisestä, niistä rakenteista ja varsinkin, valitettavasti — ja se näkyy jo meidän tänä kesänä tuottamastamme taustamateriaalistamme — rakenteiden puuttumisesta tai käsittämättömästä pirstaloisesta rakenteesta, minkä takia meidän hallintomme ei kunta-, valtiotasolla noudata läheskään kaikkia niitä sitovia lakeja, joita tämä talo on säätänyt lasten ja nuorten turvaksi, mutta minkä takia se ei myöskään optimaalisesti käytä sitten niitä verorahoja, mitä tämä talo antaa eri tahoille ennalta ehkäistäkseen lasten ja nuorten syrjäytymistä tai auttaakseen niitä lapsia ja nuoria, jotka ovat jo ajautuneet tilanteeseen, jossa apua tarvitaan.

Tämän puheenvuoron tarkoitus oli informoida tästä käynnistyneestä tutkimuksesta paitsi oikeuskansleria, joka on meitä lähestynyt tällä tärkeällä tiedolla terveydenhuollon hälyttävästä ja laittomasta tilasta, myös kollegoita, niin että tiedätte, että tarkastusvaliokunnan seuraava iso, laaja-alainen ylisektorinen tutkimus koskee lasten ja nuorten syrjäytymisen torjunnan puutteita sekä keinoja, miten asia saataisiin realistisin mutta nykyistä tehokkaammin keinoin paremmalle tolalle.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota oikeuskanslerin kertomuksen hyvin tärkeään lähtökohtaan elikkä siihen, että harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa on keskeistä poliittisen johdon yhtä lailla kuin tutkintaorganisaatioiden johdon todellinen sitoutuminen tähän torjuntaan ja jatkuva tuki. Meillähän todella harmaa talous, talousrikollisuus, pureutuu jopa päätöksenteon ja hallinnon rakenteisiin Kehittyvien maakuntien Suomi -järjestelmän kautta, ja nyt olen huolissani siitä, että meillä on myöskin ikään kuin kahdet työmarkkinat sallittu. Käytännössä on ollut tapauksia, jotka olen myös omalta osaltani Rakennusliiton Satakunnan-aluejärjestön kanssa saattanut Oikeuskanslerinviraston selvitettäväksi, jotka liittyvät muun muassa pimeän ulkomaisen työvoiman välittämiseen. Poliisi ei ryhtynyt tutkintaan kyseisissä asioissa, vaikka oli selkeät esitykset ja todisteet asiasta. Nämä ovat vakavia asioita.

Toinen asia, joka on tuore ja joka on kansalaisten yhdenvertaisuuden ja oikeusturvan kannalta todella surullinen esimerkki suomalaisista arjen tuskassaan, on nimenomaan nämä hylyt sairauspäiväraha- ja työkyvyttömyysasioissa. Tietysti on hyvä, että sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnan käsittelyaikoja seurataan myös Oikeuskanslerinvirastossa, mutta nyt mielestäni on niin edustuksellisen demokratian kuin oikeuskanslerin ja kaikkien oikeusvaltion arvoista kiinni pitävien lähdettävä kyllä siitä, että nämä vakuusetuuksia koskevat asiakokonaisuudet otetaan paremmin seurantaan ja että kansalaisten yhdenvertaisuus näissä toteutuu eivätkä ihmiset syöksy mustaan aukkoon, joka mielenterveyden ohella aiheuttaa myöskin merkittävää taloudellista epävarmuutta heille ja heidän läheisilleen.

Valtioneuvoston oikeuskansleri Jaakko Jonkka

Arvoisa puhemies! Edustaja Skinnarin kysymyksen johdosta totean, että aika ajoin tarkastuksessa havaitsemme hallituksen esityksissä lähinnä kiireestä aiheutuvia puutteellisuuksia ja havainnot pyrimme sitten saattamaan ministeriöitten tietoon ja korjattavaksi. Mutta näkisin, että ministeriöiden itsensä pitäisi tässä tapauksessa huolellisemmin valmistella lainsäädäntöä ja valvoa siellä, että virheet korjataan jo ennen kuin ne lähtevät ministeriöstä eteenpäin. Oikeuskanslerinvirastossa ei ole mahdollista eikä oikeastaan Oikeuskanslerinviraston rooliin voi kuuluakaan, että me varsinaista lainvalmistelua hoitaisimme virastossamme.

Edustaja Zyskowicz kiinnitti huomiota erääseen yksittäistapaukseen elikkä tähän Sastamalan koulun tupakkajupakkaan. Totean sen, että oikeuskansleri ja apulaisoikeuskansleri tekevät ratkaisunsa toisistaan riippumatta enkä voi tässä tätä yksittäistapausta lähteä arvioimaan enkä kommentoimaan. Perusoikeuksien soveltaminen erityisesti silloin, jos on useita perusoikeuksia tavallaan vastakkain, niiden keskinäinen punninta ja arviointi, on varsin vaativa tehtävä, joka joudutaan kussakin tapauksessa erikseen aina arvioimaan, joskin yleistettävissä olevien kriteerien mukaan. Itse ymmärrän, että myös terveen järjen käyttö tässä punninnassa tulee sitä kautta mukaan kuvaan, että näiden punnintaperiaatteiden arvioinnissa ja arvottamisessa voidaan ottaa myös niin sanottu seurausharkinta huomioon.