Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunta on selvittänyt valtioenemmistöisten osakeyhtiöiden johdon palkitsemista. Valiokunta lähetti kirjalliset kysymykset jo tämän vaalikauden alkupuolella, vuonna 2012, koskien edellisen vuoden palkkoja. Kysymykset lähetettiin opetus- ja kulttuuriministeriölle, työ- ja elinkeinoministeriölle, liikenneministeriölle, sosiaali- ja terveysministeriölle, valtiovarainministeriölle, ympäristöministeriölle sekä valtioneuvoston kanslian omistaja-ohjausosastolle. Luettelen nämä tahot sen takia, että kävisi ilmi, että valtion osalta omistajaohjausta näissä yhtiöissä harjoitetaan hyvin monella taholla. Sen lisäksi lähetimme tietysti kaikille 38 valtioenemmistöiselle osakeyhtiölle kysymyspatteriston.

Toimitusjohtajien ja johtoryhmän jäsenten palkkiotasot selvityksessämme osoittautuivat vaihtelevan 50 000 eurosta noin 2,1 miljoonaan euroon vuodessa. Valtaosa palkkioista sijoittuu 100 000—200 000 euron vuosipalkkiohaarukalle. Muutamilla valtioenemmistöisillä osakeyhtiöillä ei selvityksen tekohetkellä ollut käytössään minkäänlaista tulospalkkio- tai pitkän tähtäimen kannustusohjelmaa, mutta ihan selvästi suurimmalla osalla, lähes kaikilla, oli jonkinlainen tulospalkkiokannustinjärjestelmä käytössään.

Kaikki selvityksessä mukana olleet ministeriöt ilmoittivat seuraavansa sitä, noudatetaanko yhtiössä palkitsemisesta annettuja ohjeita. Tarkastelussa selvisi, että talouspoliittisen ministerivaliokunnan palkitsemisohjeessa linjattuja maksimimääriä ei ollut ylitetty. Ennen kuin tällä vaalikaudella näitä ohjeita tiukennettiin, niin niihin ohjeisiin nähden, joita silloin 2011 on pitänyt noudattaa, oli kuitenkin huomionarvoista, että vaikka ylityksiä ei ollut tapahtunut, niin pääsääntöisesti liikuttiin annetun skaalan yläreunassa, joten on mahdollista tai näyttäytyi siltä, että aika usein maksimista tulee normi eikä suinkaan että maksimia käytetään ikään kuin poikkeuksellisissa tilanteissa. Mutta tämä siis ennen näitä tällä vaalikaudella tiukennettuja ohjeita.

Suomessa vain toimitusjohtajien palkitsemistiedot ovat julkisia. Valiokunta kaipaa yksimielisesti lisää avoimuutta johdon palkitsemiseen ja yhtyy asiantuntijakuulemisissakin esitettyyn näkemykseen siitä, että Suomessa yksittäisten johtoryhmän jäsenten palkitsemistietojen tulisi olla julkisia. Esimerkiksi Ruotsista kysymissämme yhtiöissä — kun vertailun vuoksi halusimme tietoja myös Ruotsista — kaikissa järjestään kerrottiin myös johtoryhmän yksittäisten jäsenten palkitsemistiedot julki.

Valiokunta pitää myös erittäin tärkeänä Sveitsin tuoreen lainmuutoksen aiheuttamaa keskustelua siitä, edesauttaisiko ylimmän johdon palkitsemisen kohtuullisuutta se, että siirryttäisiin siihen, niin kuin Sveitsissä on päädytty siirtymään, että ylimmän johdon palkoista päättääkin yhtiökokous eikä hallitus.

Arvoisa puhemies! Talouspoliittinen ministerivaliokunta julkisti viime syksynä uuden palkitsemiskannanoton. Se tiukensi linjausta enimmäispalkkioiden määrästä yleisesti ja erityisesti valtion erityistehtäväyhtiöiden osalta. Palkitsemisohjeen lähtökohtana on kohtuus, ja keskustelussa ja ohjeistuksessa varmasti tätä kohtuutta on pyritty jo tavoittelemaan, mutta valiokunta päätyi yksimielisesti ja myös monen asiantuntijan suosituksesta jatkokehittämään valtioneuvoston toimia myös sen itse peruspalkan osalta, sillä nyt kun optioita ja muita kannusteita on rajattu, niin hyvin laaja huoli asiantuntijoiden keskuudessa — ja myös ehkä kansainvälisiä esimerkkejä asiasta oli esitettävissä — oli siitä, että sitten itse peruspalkka alkaa nousemaan, kun kaikki tuijottavatkin optioita tai kannustinjärjestelmiä. Sen takia valiokunta esittää teille kaikille, koko eduskunnalle, myöhemmin lukemani ponnen hyväksyttäväksi tältä osin, omistusohjausta kaikissa äsken luettelemissani ministeriöissä kehitettäväksi. Valiokunta pitää tärkeänä, että uusi tiukempi linjaus optioista ei siis johda peruspalkkojen nousuun.

Tarkastusvaliokunta joutui myös järjestämään ylimääräisen asiantuntijakierroksen omasta tiedonsaantioikeudestaan, koska kaikki lähestytyt tahot yritysmaailmassa eivät antaneet tietoja pyydetyssä muodossa tai ei alkuun kaikilta osin. Asiantuntijakuuleminen teki hyvin selväksi sen, että kun eduskunta perustuslain muutoksella edellisen vaalikauden alkuun alkaen perusti tarkastusvaliokunnan ja määräsi sille hyvin laajat tiedonsaantioikeudet, jotka sieltä mietinnöstämme yksityiskohtaisesti näette, niin siinä yhteydessä oli selvää, että valiokunnan tiedonsaantioikeus on yleinen, se perustuu valiokunnan arvioon tiedon tarpeesta, eikä esimerkiksi silloin voida lähteä siitä, että kun osakeyhtiölaissa osakkaita käsketään kohdella tasapuolisesti, niin valtion enemmistöomisteisissa osakeyhtiöissä tarkastusvaliokunta arvioitaisiin yhdeksi omistajaksi. Me emme omista yhtään osaketta yhdestäkään valtionyhtiöstä, vaan me valvomme muun muassa valtion omistajaohjauksen toimimista, ja sen takia tiedonsaantioikeus tältä osin on selvä, ja lopulta siitä näkökulmasta, mitä meidän tarvitsi saada tietää näissä massa-ajoissa ja tässä erittäin työläässä tarkistustehtävässä, saimme riittävästi oikeita tietoja.

Sitten muodollisuudet täyttääkseni luen vielä esittämämme ponnen ja toivon rakentavaa, entistä kohtuullisempiin palkkoihin tähtäävää keskustelua tältä salilta. Tarkastusvaliokunta yksimielisesti esittää, että "eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla se varmistaa talouspoliittisen ministerivaliokunnan palkitsemisohjeen yhtenä lähtökohtana olevan kohtuullisuusperiaatteen toteutumisen valtionyhtiöiden johdon palkitsemisessa. Jotta kohtuullisuuteen päästään, pitää pystyä nykyistä paremmin ottamaan huomioon peruspalkan vaikutus kokonaispalkitsemistasoon. On tärkeää, ettei talouspoliittisen ministerivaliokunnan uusi tiukempi linjaus enimmäispalkkioiden määrästä johda peruspalkkojen nousuun".

Kehitysministeri  Heidi  Hautala

Arvoisa puhemies! Kiitän tarkastusvaliokuntaa siitä, että se on paneutunut näin perusteellisesti valtio-omisteisten yhtiöiden ylimmän johdon palkitsemiseen ja tehnyt siitä erittäin varteenotettavia havaintoja, joihin omistajaohjauksessa tulemme nyt sitten paneutumaan.

Ensinnäkin totean, että oli myös tärkeää, että valiokunta selvitti oman tiedonsaantioikeutensa, koska minullekin nyt selvisi, että aikaisempina vuosina ja kausina eduskunnalla on ollut vaikeuksia saada tietoa valtio-omisteisista yhtiöistä. On todellakin niin, että valiokunta voi tässä tiedonsaantioikeudessaan perustaa vaatimuksensa perustuslakiin. On myöskin mielenkiintoista todeta, että tässä valvontatehtävässä valiokunnalle kuuluvat salassakin pidettävät tiedot niin valvonnan kohteina olevilta viranomaisilta kuin yksityisiltäkin tahoilta. Pidän tätä myös tärkeänä sen takia, että nyt selviää, että tarkastusvaliokunta eduskunnan tärkeänä toimielimenä rinnastuu tiedonsaantioikeudeltaan esimerkiksi Finanssivalvontaan.

Arvoisa puhemies! Kun tarkastusvaliokunta lähetti selvityspyyntönsä, niin silloin oli voimassa vielä talouspoliittisen ministerivaliokunnan palkitsemisohje vuodelta 2009, joka sekin oli tiukennus aikaisempiin verrattuna mutta joka ei monilta osin sitten vielä vastannut yhteiskunnallisiin odotuksiin, joita täsmennettiin valtio-omistajan ohjeessa yritysjohdon palkitsemisesta ja eläke-etuuksista syksyllä 2012.

Mielenkiintoinen kysymys on se, mihin valtio-omisteisten yhtiöiden johdon palkkaus tulisi rinnastaa. Valiokunta on toisaalta todennut, että Suomi on pieni talous ja meillä ehkä erityisesti tällaisia erityistehtäväyhtiöitä ei löydy vastaavia, jolloin on oikeutettua verrata tilannetta Ruotsiin. Näin varmaan monelta osin on, mutta totean kuitenkin, että kansainvälinen vertailu on aina vaikeaa sen takia, että mietinnöstäkin käy selville se, että Ruotsin suhteen oli eroavaisuuksia kumpaankin suuntaan, oli korkeampia ja matalampia. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on erilainen. Voisi sanoa, että Ruotsissa on menty varmaan edellä tässä kriittisessä suhtautumisessa valtio-omisteisten yhtiöiden palkitsemiseen, mutta kyllä me tulemme siellä ihan hyvin perässä, ja suunta on ollut sama. Verotus voi olla erilaista, yksityisten markkinoiden trendit voivat olla erilaisia ja julkinen eläkejärjestelmä ja niin edelleen, mutta pidän kuitenkin mielenkiintoisena sitä vertailua, joka voidaan tehdä erityisesti valtion erityistehtäväyhtiöiden osalta: Veikkaus, Alko, Yleisradio. Luulen, että sieltä ne verrokit saattaisivat hyvinkin löytyä.

Totean hyvin suurella tyydytyksellä sen, että tarkastusvaliokunta näyttää yleisesti ottaen olevan tyytyväinen siihen, että palkitsemisohjeita on yhtiöissä noudatettu. Myöskin totean, että valiokunnan saamista tiedoista käy ilmi, että sektoriministeriöt, joilla on vastuullaan tiettyjä yhtiöitä omistajaohjauksessaan, ovat tyytyväisiä siihen tukeen, mitä ne ovat saaneet valtioneuvoston kanslian omistusohjausosastolta. Ehkä tässä yhteydessä voin kannustaa mahdollisesti paikalla olevia ministereitä ottamaan osaa keskusteluun siltä osin kuin heillä on omassa omistusohjauksessaan yhtiöitä. Ajattelen nyt vaikkapa opetus- ja kulttuuriministeriötä, valtiovarainministeriötä, liikenne- ja viestintäministeriötä ja niin edelleen, koska todellakin tämä omistajaohjaus hajautuu erityisesti erityistehtäväyhtiöiden osalta.

No, sitten ehkä se valiokunnan kaikkein keskeisin havainto ja huoli siitä, että kun nyt varsinkin viime kesänä hyväksytyssä palkitsemisohjeessa on aivan erityisesti kiristetty suhtautumista liikkuviin palkanosiin — bonuksiin, kannustusjärjestelmiin, yksivuotisiin, monivuotisiin — erityisesti erityistehtäväyhtiöiden osalta, niin on varmasti niin, että meidän todella täytyy seurata tarkasti sitä, ettei käy niin kuin Ruotsissa on käynyt, että sitten peruspalkat eli kiinteät palkanosat nousevatkin odottamattomalla tavalla. Mutta voin kuitenkin todeta, että Ruotsin tilanne ei tässä ole aivan vastaava, koska siellä eräiden rankkojen yhteiskunnallisten keskustelujen johdosta kävi niin, että esimerkiksi tietyissä yhtiöissä poistettiin bonukset kokonaan, jolloin ehkä se riski siitä, että se peruspalkka lähtee kohoamaan hyväksymättömällä tavalla, oli suurempi.

Mutta kiitän valiokuntaa tästä havainnosta, ja kun eduskunta epäilemättä hyväksyy tämän lausuman, niin voin vain todeta, että valiokunta on oikeassa, kun se ehdottaa ja edellyttää, että omistajaohjauksessa kiinnitetään huomiota tähän peruspalkan nousuun.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille vastauksesta. Koen, että tämä prosessi on ollut hyvin rakentava niin tarkastusvaliokunnassa kuin myös äsken ministerin vastauspuheenvuorossa tarkastusvaliokunnan mietintöön. Toivottavasti tämä avoimuus kaikessa myös leviää muuhunkin eduskunnan toimintaan ja pääsemme eteenpäin avoimessa yhteiskunnassa laajempaan ja rakentavaan keskusteluun.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kävi ilmi siinä kohtaa, kun tietoja saatiin alkuun eri tavalla eri valtion omistamista yhtiöistä, että tarkoitus ei ollut kaikille selvä, mitä varten tarkastusvaliokunta asiaa kysyy ja mikä on tarkastusvaliokunnan erityisrooli. Niitä on täsmennetty toki, ja sitten täytyy muistaa, että kysymys oli siitä, että saadaan rakentavasti tarkasteltua olemassa olevia palkkioita, eikä mistään tirkistelystä. Jos olennaisia ongelmia olisi esiintynyt, niihin voidaan puuttua ja valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri tulee myös tietoiseksi siitä, minkälaisia käytänteitä on, jos nyt jotain olennaista tällaista olisi paljastunut.

Olennaista tästä eteenpäin on totta kai nyt voimassa olevat palkkiosäännökset, se, että niitä noudatetaan ja myös että niitä päivitetään, jos huomataan, että jotain sellaista sieltä ilmenee, mikä ei ole tarkoituksenmukaista tai tarkoitettu tästä eteenpäin. Niin kuin ministeri itse viittasi, olennaista on myös se, mihin näitten valtionyhtiöitten palkkausta tai palkkioita tulisi verrata ja mihin ne perustuvat. Sitä keskustelua täytyy jatkaa sekä täällä salissa että julkisesti.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Monissa työyhteisöissä keskeinen tuottavuuteen vaikuttava tekijä on se, että kaikki työpaikan työntekijät kokevat, että firmaa, virastoa johdetaan oikeudenmukaisesti. Oikeudenmukainen palkkauspolitiikka on myös osa tätä työssäviihtymistä ja tuloksiin pääsemistä.

Nyt meille uutisoitiin eilen esimerkiksi monopoliyhtiö Altian toimitusjohtajan peruspalkasta, joka on noussut parissa vuodessa 20 prosenttia, VR:n toimitusjohtajan palkka 13 prosenttia, Fortumin 7,5 prosenttia. Ei voida puhua kohtuudesta.

Nyt kun ollaan kuultu näitä Nokia-uutisia, jotka ovat olleet aika negatiivisia viime aikoina, niin Suomen Kuvalehdessä minusta oli tiivistetty hyvin se, että suomalaista johtamista vaivaa ahneus, ylpeys ja laiskuus. Tästä ahneudesta ja ylpeydestä erityisesti pitäisi päästä eroon, mutta kyllä tuo laiskuuskin on yksi tekijä, johon pitäisi päästä puuttumaan.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille hyvästä vastauksesta. Tämä on asia, jota meidän pitää yhdessä jumpata eteenpäin, koska tällä on tavattoman suuri yhteiskunnallinen merkitys ja erityisesti yhteiskunnan moraalin näkökulmasta tärkeä merkitys. Varsinkin aikakautena, jolloin me vaadimme ihmisiltä tinkimistä, pitää näidenkin palkkiojärjestelmien olla oikeassa suhteessa.

Alun perinhän palkkiojärjestelmän tarkoitus on ollut se, että sillä kannustetaan, mutta kyllä täytyy nyt sanoa, että tuolta Nokian piiristä tulee kyllä mieleen, että oliko se ollenkaan sitten kannustin vai tekikö se toisinpäin, koska lopputulos on ollut se, mikä nyt on kuultu ja nähty.

Mutta kiinnittäisin huomiota tähän tarkastusvaliokunnan kohtaan, jossa todetaan, "etteivät pelkät tilastolliset vertailut ole riittäviä johdon palkkioista päätettäessä, vaan jatkossa on kiinnitettävä enemmän huomiota toimialan haasteellisuuteen ja toimivalta johdolta vaadittaviin taitoihin". Minusta tämä on tärkeä lähtökohta, koska tästä näkökulmasta pitää sitten ne vastuut määritellä ja sitä kautta määritellä myöskin oikea palkkauksen taso ja siihen liittyvät mahdolliset kannusteet.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työmies on palkkansa ansainnut, herroista ei ole ihan täyttä varmuutta aina.

Joka tapauksessa tässäkin tapauksessa käy toteen se, että vaikka luottamus on hyvä, niin valvonta on paras. Kun täällä viitattiin siihen, että on hyvä verrata keskiarvoihin, siihenkin liittyy kyllä oma riskinsä. Jos kaikki pyrkivät vähintään keskiarvoon, se tarkoittaa sitä, että ellei kaikkien palkka tule täsmälleen samalle tasolle, niin sitten on keksitty ikiliikkuja. Se on helppo nostaa keskiarvoon, jolloin niitä eroja ei ole, ja keskiarvot tuppaavat silloin hinautumaan ylöspäin.

Ylipäätään kysymys siitä, mikä on ahneutta ja mikä oikeudenmukaisuutta, ei ole pelkästään yksilötason kysymys. Kannattaa muistaa, mikä oli sen kriisin alkulähde, josta me nyt kärsimme: amerikkalainen ahneus, joka sittemmin heijastui koko maailman talouteen ja josta mekin maksamme nyt todella kallista hintaa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioyhtiöitten johtajat voivat saada palkkaa, palkkiota, luontaisetuja, kannustimia, eläke-etuja 500 000, miljoonan, jopa 2 miljoonaa. Se 2 miljoonaa on suunnilleen sen vuodessa, mitä saapi sata matalapalkkaista työntekijää yhteensä. Pitää olla aika hyvä johtaja, että pystyy tilinsä tilipäivänä kuittaamaan niin, ettei käsi vapise.

Mutta valtionyhtiöitten johtajien palkkauksen lisäksi varmaan on syytä keskustella myöskin siitä, mitä ylipäätään Suomessa valtionyhtiöille tapahtuu, minkälainen työnantaja valtio on. Valitettavasti siinä esimerkit ovat aika lailla ikäviä. Kannattaa muistaa, mitä tapahtui Puolustusvoimien ruokahuollossa. Kun se yksityistettiin, niin matalapalkkaisten naisten palkat alenivat, työsuhdeturva heikkeni ja vieläpä hinnat nousivat. Ja Metsähallitus, joka ei vielä ole yhtiö mutta jota ollaan yhtiöittämässä, teki viime kaudella huipputuloksen ja käynnisti tänä vuonna yt-neuvottelut.

Pauli Kiuru /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunta kiinnitti jo vuonna 2010 huomiota tiedonsaantinsa ongelmiin. Kysyn ministeri Hautalalta: onko perustuslain säännökset nyt ymmärretty valtionyhtiöissä vihdoinkin oikein, ja onko tämä tiedonsaantiasia oikealla tolalla? Jos johto ei ymmärrä tai noudata perustuslain säännöksiä, niin käsittääkseni johto on valinnut väärän tehtävän itselleen.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi, valiokunnan kannanotossa se kyllä tulikin esille, mutta haluan korostaa sitä, että palkitsemisen tulee kuulua koko henkilöstölle, ei pelkästään johdolle.

Ja muutama ydinkohta tarkastusvaliokunnan mietinnön pohjalta.

Jatkossa erityistehtäväyhtiöissä bonuspalkkioiden enimmäismäärä on 30 prosenttia kiinteästä palkasta entisen 140:n sijaan ja tulospalkkioiden perusteiden tulee olla selkeästi mitattavia ja niitten pitää perustua hyvään suoritukseen, ei siis pelkkiin pörssikurssin numeroihin.

Kaiken kaikkiaan tähän nykymenoon pitää saada rotia, sillä tällainen meno, mitä tässä lähimenneisyydessä on kaiken kaikkiaan harrastettu — esimerkkejä siitä on vaikka minkä verran — ei sovi suomalaiseen oikeustajuun, ei sitten mitenkään, varsinkaan nyt, kun valtion isollakin prosentilla omistamat yhtiöt ovat auliisti jakaneet työlupia kilometritehtaalle. Me tarvitsemme tulevaisuuteen luottamista, ja siihen pystyy tämä talo myöskin vaikuttamaan luomalla järkevät ja kunnolliset palkitsemisohjeet.

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Haluan myöskin omasta puolestani kiittää tarkastusvaliokunnan työtä. Kun perehdyin tuohon tekemäänne työhön, niin mielestäni siellä on myöskin hyviä eväitä jatkoa ajatellen. Tämän hallituksen aikanahan on valtionyhtiöiden palkitsemiskäytäntöjä tiukennettu. Olemme ottaneet lisäeläkkeisiin kielteisen kannan, ja myöskin bonustasoja on laskettu muun muassa. Mutta jos ajatellaan jatkoa ja tulevaisuutta, niin mielestäni tuosta valiokunnan mietinnöstä on varmasti apua tulevaisuutta ajatellen.

Yksi asia, johon haluan erityisesti kiinnittää tässä yhteydessä huomiota: Me tiedämme, että tällä hetkellä maassa neuvotellaan työmarkkinaratkaisusta, joka mahdollisesti koskettaa noin 2:ta miljoonaa suomalaista palkansaajaa. Tässä työmarkkinaratkaisussa, jonka keskusjärjestöt omalta osaltaan ovat sopineet, mainitaan erityisesti se, että vastuunkantoa ja maltillisuutta tulee harjoittaa kaikessa palkitsemisessa. Mielestäni tässä tilanteessa, jossa palkankorotukset ainakin tämän sopimuksen mukaisesti olisivat jäämässä maltillisiksi — mikä omalta osaltaan vahvistaa Suomen kilpailukykyä ja työllisyyttä — olisi kyllä perusteltua, että tätä samaa maltillisuutta ja jopa pidättyväisyyttä harjoitettaisiin myöskin yritysten johdossa.

Sen takia olisi mielestäni hyvä asia, jos erityisesti valtionyhtiöiden johdossa voitaisiin tehdä sen tyyppinen linjaus, että yritysten johto pidättäytyy korotuksista ja ehkä myöskin hallitusten jäsenten osalta pidättäydyttäisiin palkkionkorotuksista, koska se olisi tärkeä moraalinen viesti yhteiskuntaan tilanteessa, jossa kaikki, myöskin palkansaajat, ovat omalta osaltaan tinkimässä ja kantamassa solidaarisuutta ja vastuuta hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Mielestäni tämä voisi olla ehkä sellainen asia, johon olisi tärkeä myös saada eduskunnasta tukea ja jossa nimenomaan valtionyhtiöt voisivat toimia esimerkin näyttäjinä mutta johon toivottavasti koko suomalainen yritysjohto voisi omalta osaltaan sitoutua. Minä uskon siihen, että tällä voisi olla myös positiivinen vaikutus koko työmarkkinaratkaisun syntymiseen lokakuun lopussa.

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Mielestäni valtiovarainministeriö on kiinnittänyt todella tärkeään tämän syksyn ajankohtaiseen asiaan huomiota ja on selvää, että keskusteluissa valtio-omisteisten yhtiöiden hallitusten puheenjohtajien kanssa tulen painottamaan tätä malttia ja vastuunkantoa. Uskon, että meillä kaikilla on yhteinen intressi puolustaa sitä, että työmarkkinaratkaisu syntyy. Siinä valtio-omisteiset yhtiöt, tietysti myös muut yksityisesti omistetut yhtiöt ovat valokeilassa, että tämä otetaan esille.

Edustaja Urpalainen ja monet muut puhuivat avoimuudesta ja tiedonsaannista. Voin sanoa edustaja Kiurulle, että kyllä, nyt varmasti on selvää, että valtio-omisteisten yhtiöiden johdon täytyy luovuttaa valvontaviranomaiselle kaikki sille kuuluvat tiedot eli itse asiassa ilman rajoituksia. Mutta myöskin laajemmin pidän harkitsemisen arvoisena sitä, mitä valiokunta esittää, että yhtiöt julkistaisivat jatkossa myöskin ei ainoastaan toimitusjohtajien palkitsemistiedot vaan myös johtoryhmien jäsenten. Se ei ehkä ole aivan niin olennainen kysymys, mutta osana sitä kokonaisuutta pidän sitä kyllä ajatuksena, jota olen valmis viemään eteenpäin.

Muuten, valiokuntahan esitti tätä Sveitsin-mallia pohdittavaksi, eli pitäisikö palkitsemisesta päättää yhtiöiden yhtiökokouksessa. No, minä itse olen ajatellut sen sillä tavalla, että valtio-omistaja lähinnä toimii hallitusten kautta ja siinä todellakin täytyy tehdä selväksi se, että jos hallitus ei noudata malttia ja pidättäydy ahneudesta palkitsemisessa, niin silloin hallitus vaihtuu. Tämä on se yksi tapa, millä valtio-omistaja voi ohjauksessa toimia. Sitten toinen on se, että tämä tarkastusvaliokunnankin mietintö edistää julkista huomiota, julkista keskustelua näistä asioista, ja julkisuus ja avoimuus ovat nykyään mielestäni erittäin tärkeä valvontakeino myöskin.

No, edustajat esittivät hyvin monia muitakin tärkeitä huomioita, ja osa niistä ei koskenut suoranaisesti palkitsemista. Edustaja Mustajärven ja Kärnän puheenvuorot menivät laajemmallekin, ja ajattelen, että jos eduskunta toivoo, niin voisimme joskus käydä ajankohtaiskeskustelun valtion omistusohjauksesta yleisemmin.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että on tähän asiaan puututtu, ja tässä osin jo sain vastauksenkin. Pidän tärkeänä, että niin kuin Ruotsissa vuosikertomuksessa nämä johtoryhmän palkkiot henkilöittäin esitetään, että tästä eteenpäin myös Suomessa näin toimittaisiin.

Pakostakin tulee miettineeksi, että mikä on arvokasta työtä ja mikä vähemmän arvokasta ja millä näitä mitataan, jos tiedämme, että sairaanhoitajat, opettajat tai vaikkapa lastenhoitajat tai tuollaista ruumiillista työtä tekevät saavat vuodessa korkeintaan sen, mitä nämä saavat kuukaudessa, niin että jotain kyllä tässä on vialla. Toivottavasti tästä palkkiosysteemistä päästään hiukan inhimillisempään suuntaan.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tarkastusvaliokunta on jälleen osoittanut tarpeellisuutensa. Tämä lausuma on kohdallaan oleva lausuma. Tämä täytyy kyllä kytkeä tähän meneillään olevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Nyt melkeinpä kaikki vaativat niin sanottua tupomalttia, lähes nollalinjaa, tietyillä perusteilla. Se on varmasti ihan oikein. Mutta siinä samalla täytyy kyllä katsoa sitten ei pelkästään valtionyhtiöitten vaan muittenkin yritysten johtoportaitten palkitsemisjärjestelmiä, ja tässä on kyllä epäsuhtaa pelottavassa määrin. Ei ole ihme, että ihmiset kerta kaikkiaan raivostuvat näistä tapauksista, joita on esiinkin tullut, ja myrtymystä syntyy. Olen tässä yhtä mieltä ministeri Urpilaisen kanssa, että nämä asiat pitää katsoa laajemmin, kytkeä tämä keskustelu meneillään olevaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen. Yhteiskuntamoraalista on pohjimmiltaan kysymys ja myös esimerkillä johtamisesta. Sitä johtamista voidaan osoittaa nyt myös pidättäytymällä täysin perusteettomista palkitsemisjärjestelmistä, omalta kohdaltansa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos kommenteistanne. En löytänyt soraääniä esittämäämme ponteen tai havaintoihinkaan.

Ehkä totean keskusteluun vielä sen varmistamiseksi, että ihmiset tietävät — kun on käyty ja syystä on käyty erittäin laajaa keskustelua viime aikoina yleisesti yksityisen sektorin palkannousuista mutta erityisesti työeläkejärjestöjen ja firmojen palkkojen noususta, johtajien palkkojen noususta — että tarkastusvaliokunnan toimivalta ei yllä työeläkeyhtiöihin, vaikka, niin kuin presidentti Niinistö on hyvin korostanut, he toimivat monella tapaa lakisääteisesti ja meistä kaikkien on tavalla tai toisella oltava heidän asiakkaitaan, maksettava heille maksuja ja oltava riippuvaisia heidän tekemistään päätöksistä myös omaisuudenhallinnassa. Siitä näkökulmasta rohkenisin paitsi kiittää molempia ministereitä puheenvuoroista myös erityisesti korostaa tässä kaipauksessa maltista ja kohtuudesta sitä, että työeläkeyhtiöiden johtajien palkkioissa pitää tämän saman asian tulla esiin.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä palkkioasiahan työeläkeyhtiöitten osalta kuuluu Finanssivalvonnalle, ja Finanssivalvontaa taas valvoo Eduskunnan pankkivaltuusto, jossa on hyvin ketterä, aktiivinen valvoja Ben Zyskowicz, joka voisi nyt tähän asiaan sieltä kauttakin yrittää puuttua.

Mutta pyysin tämän puheenvuoron erityisesti siksi, että ei kovin helposti mikään muutu. Muistaakseni 2005, kun olin talousvaliokunnan puheenjohtaja, päätimme ottaa tämän Fortumin optioasian käsittelyyn. Silloin ei ollut tarkastusvaliokuntaa. Silloinhan yhtäkkiä tuli tilanne, jossa 350:lle Fortumin avainhenkilöihin kuuluvalle jaettiin 500 miljoonaa euroa. Ihan niin kuin tällä hetkellä hallitus päättäisi, että kun kunnilla menee nyt hallituksen mielestä — tämä on nyt niin kuin fiktiota — niin hirvittävän hyvin, niin jaetaan teille kaikille kunnanjohtajille 500 miljoonaa euroa ja Helsingin kaupunginjohtaja saa, niin kuin Lilius, 72 miljoonaa euroa. Silloin käytiin tämä kova keskustelu. Jälleen ollaan siinä tilanteessa. Yritysten johdot tälläkin hetkellä varmaan miettivät, miten saisivat jotenkin taas lisää näitä etuuksia. Joten kyllä tälle asialle todella pitää jotain tehdä, ja kiitos nyt tässä tapauksessa tarkastusvaliokunnalle.

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Pitää nyt kuitenkin muistaa myöskin se, minkä valtiovarainministerikin totesi, että tämä hallitus on entisestään tiukentanut näitä valtio-omisteisten yhtiöiden ylimmän johdon palkitsemisohjeita, ja hänhän mainitsi sen, että valtio ilmoittaa suhtautuvansa kielteisesti lisäeläkkeisiin, jotka ovat olleet erityisen huomion kohteena. Jo edellinen hallitus korotti johtajien eläkeikää 60:stä 63:een. Näitä bonusjärjestelmiä on tarkistettu alaspäin reippaasti, ja ennen kaikkea valtio omistajana valvoo sitä, että yhtiöissä semmoisesta normaalista suorituksesta ei voi saada maksimipalkkiota, vaan silloin todellakin vaaditaan perustelut sille, että suoritus on ollut aivan erinomainen. Toistan vielä sen, että jos hallitukset eivät sitten noudata ohjeita ja kohtuutta, jota edellytetään, niin silloin omistaja voi vaihtaa hallitusta. Näin toimimme.

Pidän hiukan liioiteltuna nyt tätä kuvaa — eikä täällä kukaan muu ehkä semmoista kuvaa ole edustaja Skinnarin ohella luonutkaan — että mikään ei muutu. Kyllä aika paljon on muuttunut, ja se johtuu paljon näiden asioiden saamasta julkisesta huomiosta. (Jukka Gustafsson: Hitaasti, liian hitaasti, sitä hän korosti!) — Liian hitaasti varmasti. — Mutta tämä hallitus on tehnyt taas oman osuutensa ja on valmis, totta kai, tarkistamaan näitä ohjeita, jos aihetta ilmenee.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidenttimme Sauli Niinistö teki päätöksen palkkionsa alentamisesta. (Matti Saarinen: Ei tehnyt!) Se oli merkittävää moraalista johtajuutta, ja se oli päätös, jonka toivoisi heijastuvan nyt myöskin työmarkkinoille, joilla on saavutettu maltillinen ratkaisu, jolla pidettäisiin huolta Suomen kilpailukyvystä, ja se oli viesti mielestäni, minun mielestäni, myöskin suomalaisille yritysjohtajille, että samaa linjaa yritysjohtajien pitäisi noudattaa.

Arvoisa puhemies! Ongelma palkkio-ohjeissa usein on se, kuten täällä edustaja Brax totesi, että maksimista tulee minimi. Tässä suhteessa pitää kyllä antaa semmoista ohjeistusta, että se ei ole tarkoitus vaan pitää olla riittävää väljyyttä tässä palkkiossa. Sen lisäksi myöskin ongelma on se, että kun tehdään muutoksia, yleensä muutokset käytetään hyväksi siten, että palkkioita korotetaan. Näihin pitää aina varautua, että näin missään tapauksessa ei käy. Tärkeätä on se, että johdon palkkaus on suhteessa vastuuseen. Mutta sanon: silloin kun yrityksellä menee huonosti, työntekijöitä joudutaan irtisanomaan, silloin pitää olla myöskin mahdollisuus alentaa johdon palkkoja, että myöskin johto ottaa vastuuta siitä, kun yritystä on hoidettu huonosti.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöiden ylimmän johdon, sanoisinko "herrojen", korkeat palkat ovat herättäneet kysymyksiä myöskin kotikyläni Jyväskylän raiteilla, ja on erinomainen asia, että Tuija Braxin johdolla tarkastusvaliokunta on päätynyt siihen esitykseen, mikä tänään kuultiin. Vaikka ministeri Hautala oli eri mieltä taikka kriittinen siitä, mitä puheenjohtaja Brax tuossa äsken esitteli, että päästäisiin Sveitsin-malliin eli yhtiöissä yhtiöiden hallitus esittää yhtiökokoukselle ylimmän johdon palkitsemista, niin minusta se olisi erinomainen asia, siihen tulisi enemmän harkintaa ja läpinäkyvyyttäkin tällä tapaa.

Toinen asia, arvoisa puhemies, mihinkä eduskunta ja ministerit ja Tuija Braxin johtama tarkastusvaliokunta voisivat puuttua, olisi paljon puhetta Suomessakin herättänyt eläkekatto. Toivottavasti tästäkin päästään eduskuntasalissa joskus keskustelemaan.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Keskustelussa on jäänyt vähemmälle hallitusten rooli. Nyt täytyy muistaa, että Suomessa on suurten yhtiöitten hallituksissa lähes aina samoja henkilöitä eli on muodostunut ammattiryhmä, joka on niin valtionyhtiöissä kuin muissa yhtiöissä hallituksissa. Eikö kuitenkin ole niin, että hallitus tekee esityksen bonusjärjestelmistä? Minun täytyy tunnustaa, että en ole lukenut kotiläksyjä kovin hyvin, en tiedä, ottiko tarkastusvaliokunta kantaa tähän kysymykseen, mutta minusta tätäkin voisi hieman selvittää, lähteä rakentamaan valtionyhtiöitten osalta, että vähän jaettaisiin näitä tehtäviä, etteivät samat henkilöt olisi kaikissa hallituksissa sisällä. Se varmaan saisi vähän eloa, ja asioita tarkasteltaisiin uudesta näkökulmasta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainministeri Urpilainen toi täällä esille hyvin olennaisen asian eli sen, että ollaan tekemässä näin 2:ta miljoonaa ihmistä koskevaa tulopoliittista ratkaisua. Kyllä siinä yhteydessä tätä palkkamalttia täytyy olla kautta linjan. Kyllä se periaate, että muilta ei voi vaatia sellaista, mitä itse ei ole valmis tekemään, on aika keskeinen. Minä luulen, että se ohjaa kyllä aika paljon tätä ajattelua. Toivottavasti myöskin se esimerkki — täällä viitattiin jo presidentti Niinistöön ja muuta — pystyy viemään tätä ajattelua ja kääntämään tätä suuntaa. Sen kyllä myönnän, että tässä pitää... Hallituksen puolelta on esitetty, että hallituksen taholta on tähän asiaan puututtu. Omalta tavallaan myöskin tarkastusvaliokunnan työ vie asiaa eteenpäin.

Aivan lopuksi haluan sanoa sen, että täällä on kyllä ihan olennainen kohta myöskin se, että jatkossa kiinnitetään huomiota toimialan haasteellisuuteen ja siihen, mitä toimivalta johdolta ihan oikeasti vaaditaan. Se on hyvä kohta tässä tarkastusvaliokunnan mietinnössä.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos duunarin ainoana kannustimena on nahkapasko ja sillä uusi reikä vyöhön, ollaan aika kurjalla tiellä. Tätä taustaa vasten täytyy antaa kiitos valtioneuvoston jäsenelle, ministeri Urpilaiselle, rohkeasta kannanotosta, kun hän sanoi, että nyt voitaisiin pidättäytyä kaikista näistä johtoryhmien ja pomojen lisäkorotuksista.

Sen sijaan hämmästelen suunnattomasti ministeri Hautalaa, joka täällä puolustelee, että osakeyhtiöiden hallitukset, valtiojohtoisten yhtiöitten hallitukset, ovat ne, jotka ratkaisevat sen, kuinka paljon maksetaan näitä bonuksia, ja että tarkastellaan sitten myöhemmin, jos on tullut tehtyä huonosti. Ei tällä myöhemmin tarkastelulla millään tavalla puututa näihin erilaisiin korotuksiin eikä erilaisiin palkkioihin; niillä puututaan siihen, keitä istuu hallituksessa joskus myöhemmin. Kyllä nyt pitäisi olla sen verran selkärankaa, että myöskin valtiojohtoisesti näytetään ihmisille mallia, millä tavalla voidaan säästää, ja siellä päässä on sitä, mistä ottaa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minua hämmästytti se tietojen saannin vaikeus ja nihkeys. Jos on kanttia korottaa omia palkkojaan ja palkkioitaan, niin pitää löytyä myös se kantti, että ne päätökset kestävät julkisuuden ja läpivalaisun. Julkisuus ohjaa hyvään hallintoon ja kohtuullisuuteen. Se toimii ennalta ehkäisevästi.

Tulospalkkioitten maksaminen tilanteessa, jossa firma tekee joukkoirtisanomisia, ei ole todellakaan mitään esimerkillä johtamista, jota täällä on peräänkuulutettu, vaan se on sen kaltaista toimintaa, että silloin ei bonusten pitäisi laueta.

Tällainen sulle—mulle-riski on olemassa. Meillä on niin pieni kansakunta, että hallituksissa istutaan ristiin rastiin, ja tämä tulisi myöskin läpivalaista ja puuttua tähän ongelmaan.

Kiinnitän huomiota myös siihen, että pääministerin palkka on mielestäni suhteessa hänen vastuisiinsa aivan alakantissa, jos sitä verrataan esimerkiksi yritysjohtajien palkkoihin.

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Edustaja Tolppanen ja muutamat muutkin ottivat esille tämän hallitusten roolin. Mutta näin se vain on, että valtioneuvosto talouspoliittisen ministerivaliokunnan kautta hyväksyy nämä palkitsemiskannanotot ja sitten vastuuttaa yhtiöiden hallitukset huolehtimaan siitä, että niitä noudatetaan. Oli ilo tietysti huomata tarkastusvaliokunnan mietinnöstä, että valiokunnankin havaintojen mukaan pääsääntöisesti näin on toimittu, niiden mukaan on eletty. Ja sitten, kun on tarvetta, näitä kannanottoja voidaan totta kai muuttaa, mutta, edustaja Tolppanen, tässä ei nyt todellakaan puolustella hallituksia vaan päinvastoin vastustetaan — vastuutetaan — niitä, jotta ne tekevät sen tehtävän, mikä niillä on. (Naurua) — Pyydän anteeksi tätä huvittavaa kielellistä kömmähdystä, edustaja Saarinen ja ministeri Viitanen.

Tässä ehkä nyt nousee erityisen hyvin esiin se, että sen, mitä päätetään, pitää myös kestää päivänvaloa ja se, mikä kestää päivänvaloa, voidaan myös päättää. Uskon, että tällainen avoimuus yhtiöissä on lisääntymään päin sen takia, että erilaiset sidosryhmät ja totta kai myös eduskunta, tiedotusvälineet valvovat entistä tarkemmin sitä, mitä tapahtuu.

Sitten tämän kaiken sanottuani haluan kuitenkin sanoa, että hyväksyessään tämän uuden palkitsemiskannanoton talouspoliittinen ministerivaliokunta on korostanut sitä, että näillä kiristetyillä ehdoillakin valtio haluaa saada parhaat mahdolliset johtajat tehtäviin sen takia, että se valtion yhtiöomaisuus on mittava ja vastuu siitä on erittäin suuri. Ja kiitän kaikkia niitä, jotka ovat todenneet sen, mikä on näiden palkitsemisohjeiden ydin, eli sen, että palkitsemisen pitää olla suhteessa toimialan haasteellisuuteen ja tehtävän vastuullisuuteen. Sen takia ohjeissa on myöskin jaettu yhtiöitä erilaisiin ryhmiin, joihin myös sovelletaan erilaisia palkitsemiskäytäntöjä. Nämä ryhmät muodostuvat sen mukaan, miten kilpailullinen ja kaupallinen tämä toimintaympäristö on. Ja jatkossa katsomme tarkemmin sitä, että jos on monopoliasemassa oleva yhtiö, niin sillä varmasti ei ole samanlainen kilpailutilanne kuin sellaisella, joka joutuu täysin avoimesti esimerkiksi kansainvälisesti kilpailemaan. Tämä on tiedostettu, ja tämän mukaan yritämme elää.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtion yritysten on näytettävä tässä palkitsemisessa nyt esimerkkiä. Jos johtaja tienaa satoja kertoja enemmän kuin työntekijä ja siihen päälle vielä tulevat bonukset ja erilaiset eläke-edut, niin kyllä se koettelee ihmisten ymmärrystä ja varsinkin nytten, kun Suomessa eletään hyvin vaikeita aikoja taloudellisesti. Eli kyllä tämä palkitseminen on nytten saatava täällä Suomessa säälliseen kuntoon.

Palkkioiden on oltava kohtuullisia ja kytköksissä tähän itse suoritukseen. Kyllä kansalaisten oikeustajua se koettelee — on hyvin vaikea ymmärtää — jos on yritys hyvin monopoliasemassa ollut tai sitten jopa tehnyt tappiota ja nämä johdon palkkiot vain tuppaavat nousemaan. Tai jos on isossa, globaalissa yrityksessä, jossa valtio on omistajana, tehty irtisanomisia ja samalla sitten hallituksen palkkioita meinataan korottaa, niin kyllä se murtaa sitä yhteisymmärrystä, mitä tarvitaan täällä Suomessa ja mihin tämä suomalainen menestystarina on tähän mennessä rakentunut.

Jos katsotaan taas yksityissektoria, niin sattui vain silmiini semmoinen tieto, että esimerkiksi Koneen, joka nyt jatkuvasti tahkoaa aikamoista voittoa maailmalla, johtaja oli jäädyttänyt palkkansa, muistaakseni 2008, niin että ainakin täällä yksityisellä puolella on näin toimittu, esimerkin kautta johdettu.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näin yrittäjänäkökulmaa tähänkin keskusteluun: Minusta on ymmärrettävää, ja uskon, että varmaan kaikki tässä salissa hyväksyvät sen, että kun yksityisin varoin rakennetaan yritys ja se menestyy, niin saakoon sitten omistaja tai omistajan palkkaama johtaja niin suurta palkkiota kuin omistajat haluavat maksaa. Tämä tietysti perustuu siihen, että epäonnistumisen sattuessa omistajat ja silloinen johto sitten myöskin kantavat sen vastuun siitä, ja moneltahan sitten menee omakotitalo ja on mennytkin ja voi mennä vielä enemmänkin.

Valtionyhtiöiden osalta tilanne ei ole minun mielestäni ihan sama: Resurssit tulevat annettuina. Johtaja ehkä onnistuu, mutta epäonnistumisen sattuessa laskun maksaa Suomen kansa. Tässä ei kanneta sellaista riskiä kuin normaalissa, yksityisessä liiketoiminnassa, ja siinä suhteessa minun mielestäni kriittinen lähestymistapa, mitä tässä salissakin nyt on esitetty tässä keskustelussa, on erittäin tarpeen, ja arvostan sitä, että ministerit ovat tässä asiassa tilanteen päällä.

Minun mielestäni edustaja Kärnä esitti hyviä konkreettisia näkemyksiä siitä, kuinka voitaisiin suitsia tätä vähän ylenpalttiseksi roihahtanutta ylimmän johdon palkitsemiskäytäntöä.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitokset Urpilaiselle tästä ulostulosta valtionyhtiöiden palkitsemisjärjestelmän uudistamisen suhteen. Kyllähän tämä kansalaisten silmissä ja omissakin silmissäni näyttää siltä, että esimerkiksi Fortumin johto saa palkkioita siitä, miten hyvin on vettä Norjan vesialtaissa. Jollakin tavalla tämä asiayhteys on olemassa.

Ja sitten kun on seurannut tilannetta esimerkiksi irtisanomisten suhteen, kun sanotaan jostakin valionyhtiöstä henkilökuntaa irti, niin sen jälkeen sitten tulee hyvä tulos ja saadaan palkkiot sieltä johdolle nostettua, niin että ei tämä ihan oikein linjassa ole. Varsinkin tämmöisenä säästö- ja leikkausaikana kyllä tässä pitäisi valtionyhtiön johdon ymmärtää, että heidän tulisi tulla vastaan tässä.

On perusteltu myös sillä, että he maksavat erittäin hyvin veroa siitä. No, se on totta, siitä menevät merkittävät verot, ja ne palautuvat tietysti valtion kassaan. Mutta jos ajatellaan, että ne tuloutettaisiin valtion kassaan, niin mitä kaikkea niillä pystyttäisiin sitten julkisella puolella, palvelujen tuottamisen puolella, saamaan aikaan?

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että hallitus on entisestään tiukentamassa näitä palkitsemisohjeita, mutta täytyy kuitenkin muistaa, ettei se palkitsemisohje ole vielä kertaakaan toiminut siltä osin, että valtionyhtiöiden johtajien kohtuuttoman suuret bonukset ja palkat olisivat jääneet historiaan. Kuten täällä Skinnari mainitsi, niin tästä asiasta keskusteltiin aikanaan ja keskustellaan myös tänään. Mielestäni on sinisilmäisyyttä kuvitella, että yritysjohtajat noudattaisivat sen enempää presidentin kuin ministerinkään ohjeita kohtuullisuudesta. Johdon palkkamalttia on turha vaatia, jos he käytännössä samanaikaisesti itse päättävät palkastaan.

Elikkä oikeastaan olisin kysynyt ministeri Hautalalta, miksi valtio ei käytä sitä päätösvaltaa siellä hallituksessa jo edeltä käsin vaan jää odottamaan, mitä siellä hallituksessa tapahtuu. Nythän täällä saa semmoisen käsityksen, että me heitämme taas toiveita sinnepäin ja odotamme, että noudatetaan meidän kehotuksiamme, mutta emmekö me voi jo ennalta käsin määritellä hyvinkin tiukasti, miten tässä toimitaan?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni tarkastusvaliokunta on tehnyt erittäin hyvää työtä, kiitos siitä. Tästä mietinnöstä saa riittävän selvityksen valtionyhtiöiden johdon palkkiotasosta sekä niistä ongelmista, joita oli muun muassa tietojen hankkimisessa. Mielestäni oli pöyristyttävää lukea, miten hankalaa tietojen saanti oli. Jos valtioenemmistöyhtiöiden johto panttaa sellaisen tiedon antamista, johon tarkastusvaliokunnalla on perustuslain mukainen tiedonsaantioikeus, niin siinä on jotain todella huolestuttavaa ja kummallista. Toivottavasti asia jatkossa korjaantuu, kuten ministeri Hautala lupasi.

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeudenmukaisuuden palkkiojärjestelmässä pitäisi olla valtionyhtiöiden ohjenuora ja selviö. Johtajien palkkiot, bonukset ja eläkkeet eivät enää aikoihin ole olleet oikeassa suhteessa tavallisten työntekijöiden palkkoihin. Joskus sanotaan, ettei johtajien palkkioiden kohtuullistaminen vaikuttaisi koko maan talouteen kovinkaan paljon, mutta kysymys onkin, mikä on moraalisesti oikein. Miten saamme kansalaiset puhaltamaan yhteen hiileen? Onko sellainen valtionyhtiön johtaja hyvä ja bonusten arvoinen, joka kohentaa yrityksen tuloa irtisanomalla työntekijöitä? Ja konkreettisesti: mitä hallitus nyt aikoo tehdä sitten tämän palkkiojärjestelmän uudistamiseksi?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilainen nosti esiin vastauspuheenvuorossaan vastuullisuuden ja kohtuullisuuden, ja nämä ovat erittäin tärkeitä ja hyviä asioita myös valtionyhtiöiden ylimmässä johdossa. Myös tarkastusvaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen ja edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla se varmistaa kohtuullisuusperiaatteen toteutumisen. Jotta kohtuullisuuteen päästään, pitää pystyä nykyistä paremmin ottamaan huomioon peruspalkan vaikutus kokonaispalkitsemistasoon. Tämä on erittäin hyvä asia, mihin tarkastusvaliokunta on kiinnittänyt huomiota.

Tällä hetkellä tämän tarkastusvaliokunnan mietinnön mukaan palkkahaitari on aika suuri valtionyhtiöiden johtajien keskuudessa. Korkeimmillaan palkkiotaso on noin 2,1 miljoonaa euroa. Se on aivan mieletön summa. Ja sitten kun tiedämme kuitenkin meidän valtionyhtiöitten taloudellisen tilanteen — hyvin harva niistä tekee kunnon tulosta — niin minun mielestäni on aivan kohtuutonta, että niistä maksetaan näin suuria palkkoja toimitusjohtajille. On nyt hyvä, että eduskunta on saanut asiasta selvityksen (Puhemies koputtaa) ja asiaan sitten palataan taas ensi vuonna, ja toivon mukaan moni asia on muuttunut parempaan suuntaan.

Kehitysministeri Heidi Hautala

Arvoisa puhemies! Edustaja Kopra yrittäjänä otti puheeksi sen, että valtionyhtiöiden johtajilla ei ole tällaista yrittäjäriskiä. No, ei tietenkään ole, mutta toimitusjohtajana he kantavat kuitenkin erittäin suuren vastuun ja myöskin, totta kai, tuloksesta. Useinhan käy sitten niin, että hallitus vaihtaa toimitusjohtajan, jos ei ole tyytyväinen hänen suoritukseensa.

Nyt tässä on ehkä tiettyä väärinkäsitystä siitä, että valtio-omisteisten yhtiöiden johto itse voisi päättää omista palkkioistaan. Sanotaan, että huonosti johdetussa yhtiössä voi käydä niin, että toimitusjohtaja pyörittää hallitusta ja konsultti sitten laatii ehkäpä toimitusjohtajan mielen mukaisen palkitsemisjärjestelmän, mutta meidän tärkeimpiä tehtäviämme on huolehtia hallitusten kautta, että näin ei tapahdu. Hallituksella, hallituksen palkitsemis- ja nimitystoimikunnilla pitää koko ajan olla tilanne täysin hallussaan, ja jos näin ei ole, niin silloin tilanteeseen pitää puuttua. Silloin voi olla kyse siitä, että hallitus on heikko.

Edustaja Kuusisto on varmaan oikeassa siinä, että palkitseminen on kohtuutonta, jos ei tule tulosta, mutta on tietysti niin, että tällaisena aikana, jolloin kaikkialla taloudessa on ongelmia, valtio-omisteiset yhtiöt eivät tässä tietenkään ole sen suuremmassa suojassa. Ihan tämmöisen kilpailuneutraliteetin takia ei voi olla niin, että valtio jotenkin suosisi kokonaan tai osaksi omistamiaan yhtiöitä. Siihen puuttuu ilman muuta kilpailuviranomainen. Tämä on yksi omistajaohjauksen keskeisiä periaatteita, mutta se, mistä tässä tilanteessa kuuluu huolehtia, on se, että sitten kaikenlaisissa toiminnan sopeutuksissa noudatetaan työmarkkinoiden parhaita käytäntöjä, ja niistä toki keskustellaan sitten myöskin omistajaohjauksen ja yhtiöiden hallitusten välillä.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä käytiin hyvää keskustelua vielä siitä, mitä en esittelypuheenvuorossa tuonut esiin, hallitustyöskentelystä ja mahdollisesti hyvin pienestä piiristä samoja jäseniä ja mahdollisesti itseään ruokkivasta järjestelmästä, joka on omiaan nostamaan palkkoja varsinkin, kun otetaan huomioon, mitä on tiedossa. Valiokunta itse asiassa asiantuntijakuulemisissa kuulikin tämmöisen konsulttifirman edustajaa, joka myy yhtiöille tietoja muiden yhtiöiden korkeimman johdon palkoista, jolloin oikeasti siihen sisältyy riski, kun aina vedotaan siihen korkeimpaan mahdolliseen löytyneeseen palkkaan. Muun muassa se metodi, että näitä tämmöisiä vertailutietoja ei käytä toimitusjohtaja vaan sitten, jos niitä käyttää, niin niitä käyttää hallituksen puheenjohtaja, on erittäin tärkeä arjen yksityiskohta, ettei tosiasiassa, niin kuin ministeri kuvaili, toimitusjohtaja pääse pyörittämään hallitusta. Mutta kyllä varmasti — ja näin olen eräistä muista yhteyksistä ymmärtänyt — se on käynnissä myös ja sen täytyy olla käynnissä jatkuvasti, että nämä piirit eivät ole niin pienet eikä mahdollisesti sokeus hallitusjäsenten osalta johda siihen, että palkat ovat kohtuuttomia.

Arvoisa puhemies! Hieman tähän samaan problematiikkaan liittyy se, minkä takia puolustan yhä tarkastusvaliokunnan näkemystä siitä Ruotsin-mallista, että johtoryhmän kaikkien jäsenten palkkioiden tulisi olla julkisia. Varsinkin silloin, kun haetaan kasvamaan seuraavia toimitusjohtajia, se on jossain määrin tärkeätä, ja me emme ole ilman syytä kirjoittaneet sitä verrokkiryhmää Pohjoismaihin ja Hollantiin ja katsoneet, että Yhdysvaltojen ja Lontoon pörssin ja Englannin palkkataso ei ole suomalaiseen yritysmaailmaan oikea viitekehys. Näistä syistä se koko johtoryhmä, ja silloinkin, kun Suomeen ostetaan uutta osaamista, olemme hyvin vakavissaan ja tarkoituksella pitäneet tärkeänä yhtenä kriteerinä tarvittaessa hakea peiliä ja vertausryhmää muista Pohjoismaista ja Hollannista eikä Yhdysvalloista taikka Lontoosta.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelemme tarkastusvaliokunnan mietintöä valtionyhtiöiden ylimmän johdon palkitsemisesta. Valiokunnan tehtäviin kuuluu valtion taloudenhoidon valvonta. Sillä on oikeus ottaa käsiteltäväkseen toimialaansa kuuluva asia ja oikeus saada viranomaisilta ja muilta valvontansa kohteena olevilta tarvitsemansa tiedot. Valiokunnan tietojensaantioikeus pohjautuu perustuslakiin.

Ensimmäiseksi tästä tietojensaantioikeudesta. Muutama yhtiöistä jätti valiokunnan pyytämiä tietoja osin antamatta. Lainaus mietinnöstä: "palkka- ja palkkiotietoja ei annettu henkilöittäin eriteltyinä tai niitä ei annettu lainkaan ja pyydettyjä asiakirjoja palkitsemisjärjestelmistä ja toimitusjohtajasopimuksesta ei toimitettu". Niskurointia perusteltiin monilla argumenteilla, jotka kaikki ovat pätemättömiä. Valiokunnan tiedonsaantioikeus säädetään perustuslaissa, siinä ei suljeta tiedonsaantioikeuden piiristä mitään tietoja pois. Valiokunta on jo vuonna 2010 kiinnittänyt huomiota tiedon panttaamiseen valtionyhtiöistä. Kuvaavaa on, että valiokunnan mietinnössä peräti kolme sivua käsittelee tiedonsaantiasiaa, siis asiaa, joka on perustuslaissa säädetty.

Arvoisa herra puhemies! Kuntien ja valtion virkamiesten palkat ovat julkisia. Ruotsissa valtioenemmistöiset osakeyhtiöt ilmoittavat vuosikertomuksissaan johtoryhmän palkkiot henkilöittäin eriteltyinä. Suomessa vain toimitusjohtajan palkitsemistiedot ovat julkisia. Kysymykseni on suomalaisille valtionyhtiöille: Onko avoimuudesta haittaa, ja jos avoimuudesta on haittaa, niin mikä se haitta on? Edelleen, onko oletettu tai kuviteltu haitta suurempi kuin avoimuudesta saatu hyöty?

Pyysin tarkastusvaliokunnasta nähtäväkseni eräiden valtionyhtiöiden valiokunnalle toimittamat kirjalliset lausunnot. Saamani käsityksen mukaan esimerkiksi toimitusjohtajan rekrytoinneissa valtio-omisteisiin yhtiöihin ei ole ollut ongelmia. Kompensaatiot lienevät siis vähintäänkin riittäviä. Johdon palkkiot alkoivat liukua osin vaikeasti käsitettävälle tasolle 1990-luvulta lähtien. Ovatko kyseisten yhtiöiden tulokset parantuneet samassa suhteessa siitä lähtien? Onko johdon sitoutuminen yhtiöihin parantunut 1980-lukuun verrattuna? Tuskin.

Lopuksi, arvoisa herra puhemies: Avoimuus ja kohtuus ovat suomalaisia perusarvoja. Avoimuus toimii osittain ja kohtuus ajoittain. Talouspoliittisen ministerivaliokunnan palkitsemisohje on tarpeellinen ja pääosin toimiva. Kannustan yhtiöitä kuitenkin omaehtoiseen avoimuuteen. Jos palkkatietojen julkaiseminen punastuttaa, niin kohtuus voi olla hukassa.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Ennen kuin menen tähän valiokunnan mietinnön käsittelyyn ja muutaman sanan siitä lausun, niin katsotaan vähän sitä, miltä tämä maailma on näyttänyt tässä lähimenneisyydessä ja minkälaisia mörköjä muun muassa valtionyhtiöitten johdosta sitten on löytynyt.

Näyttää vähän siltä, että sinne on tämmöinen hyvä veli -järjestelmä sillä tavalla pesiytynyt, että istutaan ristiin toisten hallituksissa ja sitten näitä etuja jaetaan — etuja, joitten maksajina muuten toimivat suomalaiset veronmaksajat. Tämän valvonnan ehkä jonkunasteisen ontuvuuden takia nämä veronmaksajien rahat eivät ole enää turvassa, ja jaetut ja jaettavat edut heikentävät julkisen vallan uskottavuutta kaikilla sektoreilla. Tavallinen kansalainen ei tee nimittäin mitään eroa kansanedustajan, ministerin tai valtionyhtiön johtajan kanssa. Jos yksi ahnehtii, saa toinen siitä syyt niskoilleen.

Ja niin on ahnehdittu. Iltalehti uutisoi tänään erittäin näyttävästi valtionyhtiöiden johdon paisuneista palkkioista ja bonuksista. Nyt puhutaan kymmenistätuhansista euroista ja kymmenien prosenttien korotuksista. Kerron ihan menneisyydestä pari esimerkkiä. Itellasta eläköityneelle Alholle maksettiin yli miljoonan euron suuruinen lisäeläke, jotta hän pystyi eläköitymään niinkin nuorena kuin 60-vuotiaana. Fortumin talousjohtaja Rauramolle 100 000 euroa puhtaana käteen siitä, että hän vaivautui aamulla ilmestymään uudelle työpaikalleen.

Arvoisa puhemies! Rahat näihin kultaisiin kädenpuristuksiin saadaan valtionyhtiöiden työntekijöiltä: palkanalennuksista, Finnair; työehtojen heikennyksistä, Neste Shipping; ja irtisanomisista, muun muassa Stora Enso ja Kemijoki. Toimintaa perustellaan uudelleenjärjestelyllä, ydintoimintaan keskittymisellä ja muilla, voin sanoa, yrityslatteuksilla.

Ei tämä ihan oikeasti kuulosta eikä tunnu hyvältä, ja näyttää siltä, että pelkistä ohjeista tai ystävällisistä keskustelutuokioista ei ole tätä menoa hillitsemään. Jos ohjeilla kielletään ylisuuret bonukset, sitten bonukset muuttuvat peruspalkoiksi, kuten Ruotsissa kävi. Jos palkkoja rajoitetaan, seuraavaksi jaetaan varmaan ylimääräisiä ruokakuponkeja. Ahneus on piruista se katalin. Anteeksipyyntö tulee aina kyllä myöhemmin postissa, mutta niitä rahoja ei tietenkään näy enää missään.

Tähän omistajaohjaukseen, arvoisa puhemies, on tultava selkeästi uutta vaihetta, ja minun mielestäni tämä tarkastusvaliokunnan mietintö antaa siihen hyviä eväitä. Muuten tapahtuu niin, että omistajista eli meistä suomalaisista kävellään operatiivisten toimijoitten taholta yli mennen tullen. Ja korostan sitä, että palkitsemiseen tulee kuulua koko henkilöstön, ei pelkästään yritysjohdon.

Tämä käsittelyssä oleva tarkastusvaliokunnan hyvä ja perusteellinen mietintö on erittäin kannatettava, ja eduskunnallahan on aiemmin ollut ongelmia tiedonsaannissa valtionyhtiöiltä. Mietintö edellyttää, että meidät kansanedustajatkin on jatkossa pidettävä paremmin tietoisina siitä kaikesta, mitä yhtiöissä tapahtuu.

Muutama ydinkohta tarkastusvaliokunnan mietinnön pohjalta. Jatkossa erikoistehtäväyhtiöissä bonuspalkkioiden enimmäismäärä on 30 prosenttia kiinteästä palkasta entisen 140 prosentin sijaan. Minä otan tähän 30 prosenttiin sillä tavalla kantaa, että terästehtaalla oli tuotantopalkkioita ja kun tuotanto meni hyvin ja kaikki toimi ja tehtiin lujasti töitä, niin silloin tuotantopalkkiot olivat 30 prosenttia kiinteän palkan päälle ja siihen piti ihan oikeasti kyllä töitä myöskin tehdä, mutta se oli hyvä järjestelmä. Tulospalkkioiden perusteiden tulee olla selkeästi mitattavia, ja niiden pitää perustua hyvään suoritukseen, ei pelkkiin pörssikurssinumeroihin. Ja tämä ylimmän johdon palkitseminen, että yhtiökokous tekee siitä päätökset: minä olen kallistumassa vähän siihen suuntaan ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että johtoryhmän palkitsemisen pitää olla julkiseksi tehtyä.

Kaiken kaikkiaan me tarvitsemme tähän maahan luottamusta tulevaisuuteen. Ja kyllä kannattaa se luottamuksen synnyttäminen aloittaa valtio-omisteisista yhtiöistä, sillä niihin tämä talo pystyy vaikuttamaan.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Kannustavuudesta ja palkitsemisesta saa puhua tässä salissa nyt kahtena päivänä peräkkäin. Eilen tuotiin keskusteltavaksi hallituksen esitys, jossa osaa työttömistä kannustetaan sillä tavalla, että leikataan heidän työttömyysturvastaan sata päivää pois lyhyen työhistorian vuoksi, toiset sata päivää, jos he kieltäytyvät toimenpiteistä, ja sen lisäksi annetaan vielä yksi kannustin eli korvaukseton määräaika. Valtionyhtiöitten korkeinta johtoa taas kannustetaan sillä tavalla, että heidän peruspalkkansa, luontaisedut, palkkiot ja kannustimet voivat ylittää esimerkiksi pääministerin palkan moninkertaisesti.

Kyllä jokainen tietenkin sen tunnustaa, että työtehtäviä on monenlaisia ja vaativista töistä pitää maksaa parempaa palkkaa, mutta kohtuudesta ei johdon palkitsemisessa useinkaan voida puhua. Näyttää siltä, että julkisuus on kuitenkin sitten se voima, joka saa liikkeelle jotain. Joku johtaja voi saada palkkaa sata kertaa sen, mitä aktiivitoimenpiteissä oleva työtön tai matalapalkka-alalla työskentelevä henkilö, työntekijä, useimmiten nainen. Sen lisäksi eläke-edut johtajilla ovat parempia ja eläkeikä, ikävä kyllä, alempi kuin tavan työntekijöillä.

Arvoisa puhemies! Tulospalkkaus voi olla perusteltua silloin, kun tehdyllä tuloksella ja kannustimella on selvä ja aito yhteys. Usein näin ei kuitenkaan ole, vaan ylisuuret edut ja palkkiot tulevat johtajille kuin manulle illallinen. Siksi suurempi julkisuus palkka- ja eläke-eduissa on tarpeen. Valiokunta nostaa mietinnössä esille ruotsalaiset käytännöt, ja siihen suuntaan Suomessakin on syytä edetä. Ruotsissa on muutenkin tilanne sellainen, että siellä työntekijöillä tai työntekijöitten edustajilla on laajemmat mahdollisuudet saada tietoja palkoista ja palkkausperusteista, ja silloin mitataan se, ovatko ne kestävällä tolalla.

Ne, jotka lopulta päättävät johtajien valinnoista ja heidän eduistaan, ovat lähes aina pienen porukan sisäpiiriläisiä, jotka tukevat toinen toisiaan ja jakavat perusteettomia etuja toisilleen veronmaksajien kukkarosta, aivan niin kuin edustaja Kärnä täällä sanoi. Suomi on niin pieni maa, että tämä talouseliitti kyllä tuntee toinen toisensa. Tilanne on silloin jollakin lailla kohdillaan, jos nämä johtajat voivat nostaa omaa palkkaansa niin, että todella tuntevat, että se tulee ansioista eikä siitä, että sattuu olemaan tietyn seurakunnan sisäpiiriläinen.

Kaikesta tästä huolimatta osa yhtiöistä kapinoi valiokunnan tiedonsaantipyyntöä vastaan, mikä on aika lailla hämmästyttävää, ja niin kuin täällä on aiemmin jo todettu, niin perustuslaissa ei suljeta mitään pois tiedonsaantioikeuden piiristä, mutta toivottavasti näille johtajille ja näille yhtiöille viesti on nyt mennyt perille.

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöillä kaiken kaikkiaan voisi ja pitäisi olla vahvempi rooli Suomen talouselämässä. Valitettavasti suunta on viime vuosina ollut täysin päinvastainen. Strategisista omistuksista, kuten oikeudesta luonnonvaroihin, on luovuttu pilkkahintaan ja nämä päätökset on tehty jossain muualla kuin johtajien pääkopassa. Johtajat ovat useimmiten toteuttaneet sitä, mitä heidät on laitettu tekemään, ja pahimpana esimerkkinä tällaisesta virhearviosta oli kyllä Kemira GrowHow’n osakeomistuksen myynti, ja sillä menetettiin oikeus kymmenien miljardien eurojen arvoiseen luonnonvaraan tuolla Itäkairassa.

Solidium-yhtiön alle on laitettu tärkeitten valtion osaksi omistamien yhtiöitten osakeomistukset täysin myyntioikeuksin, ja Solidium-yhtiön johtaja näkyy olevan tuolla listalla aika korkealla sijalla, kun katsottiin hänen vuosipalkkaansa. Huomionarvoista on se, mikä rooli Solidium-yhtiössä kaiken kaikkiaan otetaan, kun kaikki ne yhtiöt, joiden valtion omistusosuus, osakkeet, on parkkeerattu sen yhtiön alle, ovat siellä yhtiössä täysin myyntivaltuuksin niin, että yhtiöitten omistukset voidaan myydä nollille ilman, että yhdenkään yhtiön asiaa tarvitsee tuoda enää eduskuntaan.

Keskustelu kaiken kaikkiaan valtionyhtiöitten johtajien palkoista on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää olisi keskustella siitä, kuinka voimme vahvistaa valtionyhtiöitten roolia ja lujittaa sillä tavalla suomalaista osaamista ja elinkeinoelämän perustaa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että käymme keskustelua tänään valtionyhtiöiden ylimmän johdon palkkauksesta ja että se tapahtuu kootun tiedon perusteella valiokunnan mietinnön pohjalta ja että eduskunnalla on myöskin tässä yhteydessä mahdollisuus ottaa kantaa näihin pelisääntöihin, joilla jatkossa toimitaan. Kaikkein suurin vahinko tässä keskustelussa on se, että asian kaikkein paras asiantuntija eduskunnassa ja ehkä suomalaisessa yhteiskunnassa, Ben Zyskowicz, ei ole täällä keskustelemassa. Hänen panostaan ehdottomasti tässä keskustelussa tänään kaivattaisiin. (Matti Saarinen: Onneksi toiseksi paras on paikalla!)

Arvoisa puhemies! Suomalainen yhteiskunta on kateuden yhteiskunta, ja täytyy sanoa, että se, että me olemme kateita, usein johtaa siihen, että me emme ole riittävän kannustavia ja kannusta yrittäjyyteen. Tässä suhteessa suomalaista mielenlaatua pitäisi muuttaa. Mutta mistä se kateus usein aiheutuu? Siitä, että kun jotkin asiat koetaan hyvin epäoikeudenmukaiseksi, se ärsyttää ihmisiä, vaikuttaa. Ja kohtuuden yhteiskunnassa pitäisi miettiä sitä, että tämmöisiä tilanteita pyritään välttämään, joissa aidosti ei olla kohtuullisia. Tältä osin täytyy sanoa, että kun johtajat tässä yhteiskunnassa vaativat maltillista palkkakehitystä, niin itse pitää olla esimerkki siinä, mitä vaatii, ei vain näin, että vaaditaan toisilta jotakin mutta itse käyttäydytään täysin ristiriitaisesti tämän vaatimuksen kanssa. Se johtaa siihen, että toiminta ylipäätänsä ei ole hyväksyttävää.

Kun itse 90-luvulla olin parin valtionyhtiön hallituksen puheenjohtaja ja neuvottelin johdon palkkauksesta, niin silloin tämä menettely oli vähän erilainen. Silloin se palkka oli isoimpien yhtiöitten johtajilla noin 150 000 euroa ja siihen tuli 20, 30, ehkä 40 prosenttia sitten bonuksena — yleensä 40:tä prosenttia ei koskaan myönnetty — erittäin hyvästä toiminnasta päälle. Mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana tämä palkkaus on revennyt, ja voi sanoa, että amerikkalainen malli ja se, että katsotaan, mitä muualla tehdään, ovat vaikuttaneet siihen, minkälainen tämä palkkiotaso on, ja tietysti sillä, että optiot ovat tulleet viisitoista vuotta sitten suomalaiseen yhteiskuntaan, on ollut suuri vaikutus tässä yhteydessä.

Mutta kaiken kaikkiaan täytyy sanoa, että selvää tänä päivänä on se, että palkitsemiskäytännöt Suomessa loukkaavat kansalaisten oikeudentuntoa ja asialle pitää pyrkiä tekemään jotakin, koska, kuten sanottu, Suomi on kohtuuden yhteiskunta.

Jos me otamme jonkun mittatikun, niin se on varmaan pääministerin palkka, joka on noin 170 000 euroa. Jokaisen yritysjohtajan pitäisi ymmärtää, että jos sinulla on tämmöinen kohtalaisen suuri yritys, niin palkan pitäisi olla suurin piirtein samassa luokassa kuin on pääministerin palkka. No, tietysti jos meillä on yritys tyyppiä Nokia, joka on globaali, niin silloin yritysjohdon palkka voi olla selvästi suurempi, mutta kun on tämmöinen pääasiassa suomalaisilla markkinoilla toimiva yritys, niin tässä suhteessa mielestäni kyseessä on oikea mittatikku.

Ongelma päätöksenteossa on myöskin — ja senhän valiokunta täällä on ottanut esille — se, että Suomessa, joka on pieni yhteiskunta, istutaan ristiin toisten yhtiöitten hallituksissa. Ja tietysti, kun yhdessä yhtiössä nostetaan palkkaa, se antaa perusteen oman palkan nostamiseen omassa hallituksessa, ja tältä osin ei ole välttämättä yhtään huono tämä sveitsiläinen ajatus, että yhtiökokouksessa toimitusjohtajan, ehkä johtoryhmän, palkka päätettäisiin. Se täytyy huolellisesti valmistella, mutta minusta siihen täytyy ihan perustellusti paneutua ja katsoa, voitaisiinko sillä saada jotakin positiivista aikaiseksi.

Sitten mitä tulee näihin erityisiin palkkioihin, niin niitten pitäisi aina perustua mitattaviin saavutuksiin. Ja täytyy sanoa, että näissä optiojärjestelyissä — alussahan niitä annettiin hyvin lyhyen ajan perusteella, nyt aika on vähintään kolme vuotta — se aika voisi olla pitempikin, ettei synny tätä kvartaalitalouden ilmiötä vaan että aidosti kyetään näyttämään, esimerkiksi nyt viidessä vuodessa kyetään näyttämään, että on tehty jotakin hyvää. Tietysti joillekin nuorille, jotka vaihtavat nopeasti työpaikkaa, siinä saattaa olla jonkin verran haasteita, mutta tämä aika on aika tärkeä — ja sitten se, että ne mittarit ovat oikeita: jos Suomesta voidaan löytää vertailuyhtiöitä, hyvä, jos ei, niin muualta.

Sitten täytyy sanoa, että johdolla on aidosti suuri merkitys. Jos otetaan kansainvälinen ikoni Steve Jobs: jos ihan aidosti muutat maailmaa, sinulla on semmoisia ajatuksia, joilla sinä sitä muutat, luot jotakin aivan suurenmoista, niin kyllähän siitä tietysti pitää antaa korvaus. Ja täytyy sanoa, että Suomessa Jorma Ollilan tiimi Nokiassa loi globaalin yrityksen enkä yhtään kadehdi heidän palkkioitaan, että siinä tilanteessa maksetaan kunnolla näille ihmisille. No, sitten mitä Nokiassa tapahtui, se on sitten taas käänteinen puoli, ja voi kysyä, pitäisikö siitä sitten ottaa jonkun enemmän vastuuta kuin mitä tähän mennessä on tapahtunut.

Mutta kaiken kaikkiaan tärkeätä olisi tässäkin yhteydessä, että mietittäisiin näille ihmisille omistus, että he omistavat osakkeita, ja jos menee hyvin, osakkeitten arvo nousee, jos menee huonosti, osakkeitten arvo putoaa, niin että tavallaan siitä huonosti menemisestä myöskin kannetaan tappio. Mielestäni se, että se painotus on enemmän siellä osakkeissa, olisi erittäin perusteltua.

Sitten on kysymys siitä, aiheuttaako tämä laiskuutta, ja tältä osin täytyy sanoa, että kyllä se pelko minusta on ihan ajankohtainen, että jos saadaan paljon optioita, niin ei enää jakseta. Tämä on se aspekti, jota tässä yhteydessä pitää myöskin pyrkiä huolellisesti arvioimaan.

Arvoisa puhemies! Haluan korostaa sitä, että on tärkeätä se, että Suomi on kohtuuden yhteiskunta ja myöskin suurituloisten etu on se, että pidetään huolta siitä, että kaikki hyväksyvät ne palkkauspäätökset, mitä yhteiskunnassa tehdään. Ja täytyy sanoa, että se puheenvuoro, jonka Ben Zyskowicz käytti täällä valtiopäivien avajaisissa 2011, oli erittäin tärkeä lähtökohta tälle keskustelulle ja on hyvä, että tämän mietinnön muodossa tämä keskustelu jatkuu.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä kerran kiitos tarkastusvaliokunnalle hyvin tehdystä työstä. Valiokunnan mietintö oli selkeä ja hyvä. Valtion monopoliyhtiöiden osalta valiokunta on tehnyt oikean toteamuksen: tällaisissa yhtiöissä, joissa yhtiöiden tulokset ovat riippumattomia johtajien suorituksista, ei ole perusteita palkkioihin, jotka poikkeavat paljon vastaavista yhtiöistä esimerkiksi Ruotsissa. Jatkossa on kiinnitettävä enemmän huomiota toimialan haasteellisuuteen palkkioista päätettäessä. Myös valiokunnan huomio siitä, että pääministerin palkka on suhteellisen alhainen verrattuna monien valtionyhtiöiden johdon palkkioihin, on mielestäni oikea.

Ruotsista tulisi ottaa oppia myös tietojen saannista. Ruotsissa valtioenemmistöiset osakeyhtiöt ilmoittavat vuosikertomuksessaan johtoryhmän palkkiot henkilöittäin eriteltyinä. Suomessa vain toimitusjohtajan palkitsemistiedot ovat julkisia. Valiokunnan ajatukseen lisätä avoimuutta johdon palkitsemisessa on hyvin helppo yhtyä. Avoimuutta lisäisi myös se, että yhtiökokouksissa käsiteltäisiin palkitsemisia tai niistä jopa päätettäisiin näissä kokouksissa, kuten Sveitsissä on päätetty menetellä.

Johdon palkitsemisesta puhuttaessa ei ole syytä unohtaa henkilökuntaa, jonka työn tuloksena yhtiöiden tulos muodostuu. Mielestäni yhtiöön sitoutunut henkilöstö on se voimavara, jota tulisi myös muistaa, kun yhtiön tuloksesta jaetaan palkkioita. Johtajapalkkioista puhuttaessa on syytä kenties muistaa arkkipiispa Jukka Paarman sanoja. Hänen mukaansa huippupalkat ja huippuoptiot rapauttavat yhteiskuntamoraalia ja niiden sijaan tarvittaisiin oikeudenmukaisuutta, yhteisöllisyyttä ja heikoimmasta lenkistä huolehtimista. Samasta asiasta on puhunut kiitettävän paljon myös valtiovarainministeri Urpilainen. Hän on muun muassa vaatinut, että valtionyhtiöiden on luovuttava johdon lisäeläke-eduista, jotka eivät todellisuudessa palkitse hyvin tehdystä työstä vaan ovat ennestään suuren eläkkeen päälle tuleva lisäansio.

Jos ja kun yhteiskunnassa puhutaan talkoista, niin kuin tänä päivänä puhutaan, niin kaikkien tulee niihin osallistua, ei ainoastaan työntekijöiden tai niin sanottujen tavallisten kansalaisten. Tässä asiassa valtion tulee olla hyvänä esimerkkinä.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että nyt tarkastusvaliokunta sai mietinnön valmiiksi tästä tärkeästä asiasta liittyen valtionyhtiöiden johdon palkitsemiseen.

Viime aikoina on meidän yhteiskunnassamme paljon keskusteltu Nokian kohtalosta, siitä, kuinka ahneus, ylpeys ja laiskuus ovat syösseet menestyvän yrityksen alamäkeen. Samanaikaisesti on paljon kansalaisia, jotka ovat yt-neuvotteluissa, sadattuhannet ihmiset ovat työttömiä ja näemme, minkälainen hätä on kansalaisilla, ja kun sitten mietitään sitten tätä poliittista ja taloudellista, hallinnollista eliittiä, ei ole ollenkaan hyvä, että meillä on näin hankala tilanne. Pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, mutta sitten on näitä suuria ristiriitoja, ikään kuin emme olisi enää samassa veneessä.

Kaikki valtio-omisteiset yhtiöt, joita tutkimme tarkastusvaliokunnassa, eivät vaivautuneet toimittamaan tarkastusvaliokunnalle pyydettyjä palkka- ja palkkiotietoja. Hämmästyttävää on se, että se on "salainen asia", ei voi kertoa näiden yritysten nimiä, että vaikka ne ovat tiedossa, niin tätä tietoa ei saa kertoa eteenpäin. On aika kestämätön tilanne, että tavallaan väärin toimimisesta ei seuraa mitään sanktioita. Toivoisin, että tältä osin pystyttäisiin muuttamaan meidän lainsäädäntöämme eli avaamaan niitä pykäliä, jotka sallivat sen, että tietoja salataan.

Arvoisa puhemies! Kohtuus on tärkeä arvo yhteiskunnassa, ja sitä pidetään palkitsemisohjeiden yhtenä keskeisenä lähtökohtana. Suurin osa näistä valtioenemmistöisistä osakeyhtiöistä onneksi noudattaa jonkinlaista kohtuutta, mutta sitten on näitä poikkeuksia. Kun mietitään näitä vuosittaisia tulospalkkioita, joita on maksettu, ja sitten lisäeläkkeitä, niin suurimmat palkkiot ovat olleet yli 2 miljoonaa euroa vuodessa, ja siitä tuskin voidaan sanoa, että se olisi kohtuullista.

Esimerkkinä voisin mainita Solidiumin, jonka toimitusjohtaja Järvinen on perustellut ylimmän johdon palkkioita sillä, että ne ovat markkinatasolla. Kun mietitään, että nämä valtionyhtiöt monesti ovat monopolitoimijoita ja ne eivät kilpaile markkinoista samalla tavalla kuin yksityiset tavalliset yritykset — ja vielä Solidiumia kun ajatellaan, niin sehän suorastaan pääsee rahastamaan valtion virastoja ja laitoksia, ja sitä se todella on tehnyt viimeisten vuosien aikana — nämä valtionyhtiöt eivät ole rinnastettavissa tavallisiin yrityksiin.

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnassa ei tullut varsinaisesti esille se, miten näihin valtionyhtiöihin rekrytoidaan johtohenkilöitä. Julkisuudessa on esitetty sellaista tietoa, että tietyillä valtaa pitävillä puolueilla on ikään kuin kiintiöjohtajapaikkoja tietyissä yhtiöissä. Minusta se on aivan kestämätön tilanne, että jäsenkirjan perusteella pääsee jopa valtionyhtiöihin toimitusjohtajan paikalle. Nythän meillä Suomessa valtiolla ja kunnilla, kuntayhtymissä ja vastaavissa on tapana nimittää merkittäviin ja joskus vähemmän merkittäviin tehtäviin jäsenkirjan perusteella henkilöitä, ja useimmiten se ei johda parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Toivoisinkin, että ministeri Hautala, joka nyt on täällä paikalla, kertoisi, onko hänellä tietoa siitä, minkälaisia periaatteita näissä valtionyhtiöissä noudatetaan silloin, kun johtopaikoille rekrytoidaan väkeä, ovatko ne rekrytointiperiaatteet hänestä asianmukaisia.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Lähden ikään kuin lähtöruudusta kommentoimaan vielä mietintöä, että eihän siitä mitään dramatiikkaa pysty sinänsä repimään. Ohjeita on pääsääntöisesti noudatettu. Asian tärkeyttä ja luonnetta kuvaa se, että ohjeita on joutunut päivittämään aika tiuhalla tahdilla, ja tämän keskustelun pohjalta ehkä on varaa vieläkin vähän viilata ja höylätä. Eli siinä mielessä on toimittu toleransseissa, vaikkakin pää katossa, sillä tavalla, että on instrumentti viritetty aika lailla sinne ylärekisteriin.

Kiinnitän huomiota tässä yhteydessä esiin tulleeseen tunnelmaan siitä, että valtionyhtiöt ja sellaiset, joissa valtiolla on merkittävä määräysvalta, ovat ikään kuin — sanon näin, että minusta tuntuu, että ne ovat — loitontuneet omistajistaan, katkoneet juuriaan, ylenkatsovat perinnettään, niillä ei ole sillä tavalla kontaktihalukkuutta esimerkiksi kansaan, kansalaisiin, eduskuntaan. Vaan onko se tätä aikaa, että raha puhuu? Tämä näkyy asenteissa.

Tässä yhteydessä tuli esiin asenne tietojen antamisen vaikeudesta. Hyvä tavaton, kun niiden pitäisi tulla niin kuin apteekin hyllyltä silloin, kun omistajan edustajat niitä pyytävät. Yksi sivujuonne tässä on myös se, että näitä yhteyksiä on tarkoituksellisesti katkottu lakkauttamalla esimerkiksi hallintoneuvostot. Siellä oli vuorovaikutussuhde, joka oli elävä ja toimiva, toimi molempiin suuntiin.

Tämän loitontumisen yksi kuva on tässä mietinnössä se, ajatelkaa, että joutuu käymään käräjiä siitä, saako valiokunta tarvitsemaansa tietoa. Aivan niin kuin edustaja Kiuru täällä totesi: jos kolme sivua mietinnöstä on käytetty siihen, millä oikeudella valiokunta pyytää ja vaatii tietoja, niin onhan tämän mietinnön painopiste silloin tältä osin vähän vikaladulla suorastaan, jos tämänkaltaisia Suomen eduskunta joutuu pohtimaan ja vaatimaan. Tässä on kyllä — katson ministeri Hautalaa tässä yhteydessä — ryhtiliikkeen paikka. Ja aivan niin kuin tänään tässä keskustelussa on kuultu, täällähän on liikuttava yksimielisyys tästä substanssista. Koko eduskunta on tätä mieltä, niin kuin täällä on tänään puhuttu. (Erkki Virtanen: Koko Suomen kansa!) — Eli Suomen kansa, niin kuin edustaja Virtanen totesi. — Tämä on vakava asia. Tämä on otettava vakavasti.

Täällä on monta hyvää puheenvuoroa esitetty. Esimerkiksi tämä Sveitsin-malli, missä osakkeenomistajat päättävät siitä, millä tavalla johtoa palkitaan, on läpinäkyvä ja reilu tapa. Samoin Ruotsi on meitä edellä tässä asiassa: asiat ovat mahdollisimman julkisia. Me voimme päättää täällä pitkälti siitä julkisuudesta. Emme me voi päättää tuosta asenneilmapiiristä, mutta sen me voimme päättää monen asian osalta, että asiat ovat maksimaalisesti julkisia, ja siitä sitten seuraa se, että ehkä kohtuuskin pikkasen sitten tulee näihin kehiin paremmin kuin mitä se tänä päivänä on. Nämä ovat kohtuuttoman suuria edelleen, ja korostan, niin kuin edustaja Paasiokin täällä, että eihän tässä ole kysymys tirkistelystä tai kateuskurkistelusta, vaan siitä, mikä on ihmisten oikeustaju, kuinka paljon suurempaa palkkaa joku voi saada kuin toinen. Meillä on kehitys mennyt tässä valitettavasti niinpäin, että häivytetään verotustietoja, on hallintorekisterisysteemejä ynnä muita, että tätä julkisuutta ei ole haluttu maksimoida näissä rahan liikkeissä muutoinkaan. Nyt on sen paikka. Uskon siihen julkisuuden hyvään vaikutukseen. Ei ole ketään, joka kärsisi vahinkoa, jos asioita käsitellään julkisesti, mutta ennalta ehkäistä voidaan monia asioita.

Pääministerin palkka, paremminkin palkkio, on yksi mittatikku siinä, että siihen voi moni yritysjohtaja suhteuttaa omia vastuitaan. Mielestäni jompikumpi palkka on väärä: yritysjohta- jan 2 miljoonan vuosipalkka tai pääministerin 170 000:n vuosipalkkio. Jompikumpi on niin kuin väärässä päässä, ja toistan, että pääministeri on vastuisiinsa nähden alipalkattu, niin kuin monet ministeritkin. Ministerivastuut ovat myös erittäin rankkoja.

Sitten näiden tulospalkkioitten elastisuudesta. En nyt väitä, että haluaisin nähdä sen päivän, että bonukset toimivat takaperin, että kun ei tule tulosta, niin myöskin palkka tippuu, mutta ei ainakaan saisi senkaltaista yrityskulttuuria vahvistaa, että kun ohjaa työntekijöitä työttömyyskortistoon, niin johtajien palkat nousevat. Tämä bonusjärjestelmä ei saisi olla näin suoravaikutteinen. Tässä mielessä on varmaan myöskin valvomisen paikka.

Herra puhemies! Aivan lopuksi yksi oikaisu. Täällä edustaja Sasi sanoi, että tasavallan presidentti on alentanut omaa palkkaansa. Ihan tarkennuksen vuoksi: kyse oli kaiketi siitä, että hän ei alentanut palkkaansa, mutta hän pidättäytyi sen korottamiselta. Hyvä esimerkki sekin, mutta ihan pienenä tarkennuksena tähän lopuksi.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöiden yritysjohdon ja avainhenkilöiden palkitsemista ohjaa pitkälti talouspoliittisen ministerivaliokunnan määrittämä palkitsemisohje, jota pääsääntöisesti myös yrityksissä noudatetaan. Avoimuuden lisäämiseksi myös johtoryhmän jäsenten palkitsemistietojen tulisi olla julkisia toimitusjohtajien tietojen lisäksi. Tämä parantaisi avoimuuden lisääntymisen lisäksi valtionyhtiöiden mainetta kansan silmissä. Lisäksi eduskunnan tiedonsaantia koskien valtionyhtiöiden toimintaa tulee ehdottomasti tehostaa.

Peruspalkka maksetaan tehdystä työstä, ja lisäkannustimia tulee tarjota johdolle silloin, kun menestystä tulee erinomaisen toiminnan tuloksena. Tällöin yksittäinen johtaja tuottaa erityisosaamisellaan lisäarvoa yritykselle, ja näin ollen kompensaatio on paikallaan. Millä perustein tulospalkkioita tulee maksaa, onkin astetta haasteellisempi kysymys. Esimerkiksi monopoliasemassa olevan yrityksen johdon työ on monesti helpompaa verrattuna kovan kilpailun toimialoilla operoivien yritysten johtajien työhön. Valtionyhtiöiden tuleekin jatkossa arvioida entistä perusteellisemmin tulospalkkion suuruutta määriteltäessä johtajan todellista vaikutusta yrityksen tulokseen. Palkitsemisohjeen kohtuullisuusperiaatteen noudattaminen valtionyhtiöiden johdon palkitsemisessa on ehdoton vähimmäisvaatimus, mutta mielestäni tulospalkkioille tulee aina löytyä selkeät perusteet. Tämän osalta monilla yrityksillä on rutkasti parantamisen varaa.

On ymmärrettävää, että valtionyhtiöiden johdon palkkiot halutaan pitää kilpailukykyisinä, jotta avainasemat saadaan täytettyä mahdollisimman pätevillä henkilöillä. Yleinen taloustilanne Suomessa on heikko, ja säästötalkoisiin joudutaan joka saralla. Monet valtion säästöt kohdistuvat erityisesti vähäosaisiin kansalaisiin. Vaikka valtionyhtiöt pelaavatkin pitkälti markkinatalouden säännöillä, olisi tulospalkkioiden kohtuullistaminen paikallaan, eli käytännössä hyväosaisten yritysjohtajien tulisi osallistua osaltaan säästötalkoisiin, vaikka eivät julkista terveydenhuoltoa tai kirjastoa käyttäisikään. Tämä olisi mielestäni vähintäänkin kohtuullista.

Tänään tässä salissa on oltu erittäin yksimielisiä ylimmän johdon palkitsemisen suhteen, joten toivon, että tulee pikaisia edistyksiä asiaan hallituksen taholta.

Kehitysministeri  Heidi  Hautala

Arvoisa puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner, voin teille vakuuttaa, että tiedossani ei ole yhtään tällaista poliittisviritteistä toimitusjohtajanimitystä, ja voin teille kertoa, että kyllä nämä hakumenettelyt ovat avoimia ja hallitushan palkkaa ja erottaa toimitusjohtajan. On tietysti täysin selvää, että yhtiöihin nykyään on hankittava paras mahdollinen johtaja, ja voihan se olla, että jollakin on joku puoluekanta ja jopa jäsenkirja, mutta ei näillä ole tietääkseni minkäänlaista painoa. Te olette esittänyt nyt aika pitkälle meneviä väitteitä, että tällaisia poliittisia nimityksiä tapahtuisi valtio-omisteisten yhtiöiden johdossa, ja varmaan teillä on sitten tarkempaa tietoa, jos tätä keskustelua haluatte vielä jatkaa.

Edustaja Kärnä toisti muutamia vanhojen palkitsemisohjeiden aikana tehtyjä ratkaisuja, kun hän viittasi esimerkiksi Itellan toimitusjohtaja Alhon 60 vuoden eläkeikään ja lisäeläkkeeseen. Tällaista ei todellakaan enää tapahdu. Siis uudet ohjeet ovat yksiselitteisiä, että eläkeikä on 63, ja lisäeläkkeisiin valtio suhtautuu kauttaaltaan kielteisesti.

Mikä tärkeintä on myöskin se, että kun puhutaan peruspalkoista ja tästä tarkastusvaliokunnan huolesta peruspalkkojen karkaamisesta käsistä, niin palkitsemisohje suosittelee, että uuden toimitusjohtajan aloituspalkka olisi aluksi pienempi kuin edeltäjän loppupalkka. Tämä on varmasti omiaan hieman hillitsemään tätä peruspalkan karkaamista käsistä.

Sitten myöskin voin edustaja Kärnälle ja muille kertoa, että uusissa palkitsemisohjeissa on täysin yksiselitteinen kanta siihen, että koko henkilöstöä on palkittava. Se voi tapahtua henkilöstörahaston kautta tai muulla tavoin. Kultaisia kädenpuristuksia on hillitty niin, että erokorvaukset eivät voi olla yli 12:ta kuukautta, ja myöskin irtisanomisajan palkkaa on kavennettu.

On erittäin tärkeää, että valtio-omisteisiin yhtiöihin todellakin saadaan parhaat johtajat. Varsinkin ehkä edustaja Ruohonen-Lernerille voin kertoa, että on varmasti sellaisia henkilöitä, jotka eivät halua hakeutua valtio-omisteisten yhtiöiden johtoon, koska siihen liittyy niin paljon julkista huomiota ja osittain ehkä sellaista epäilystä, että yhtiöiden johto ei olisi tehtäviensä tasalla. Toivon, että tässä keskustelussa muistetaan se, että hallitus on todella näitä ohjeita kiristäessään päättänyt edelleenkin saada valtio-omisteisten yhtiöiden johtoon parhaan mahdollisen henkilöstön.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty ihan hyvä keskustelu, mutta kun nyt on paikalla omistajaohjausministeri, niin vielä haluan kysyä.

Ainakin minulla on muistikuva, että jossakin yhteydessä on tullut esille, että olisi tämmöinen valtionyhtiöitten valintalautakunta tai joku vastaava, mikä vallitsee hallituksen jäsenet. Ja kun on nähty näitä tilastoja, mitä nyt on saatu irti sieltä, niin siellä näkyy, että samat henkilöt kiertävät tietyissä valtionyhtiöissä, ja tällä tavallahan palkkiot nostetaan kaikista valtionyhtiöistä ja myös saadaan sitten hallituksen jäseninä jotakin hyötyä. Tämähän edesauttaa myös sitä, että annetaan sitten toimitusjohtajalle hänen esittämänsä palkkio tai palkka tilanteessa, jossa ei olisi ollut mahdollistakaan.

Tässä on todettu hyvin monessa kohdassa, että ohjeita on noudatettu, mutta ovatko ylisuuret palkkiot sitten moraalisesti oikein, siitähän tässä on hyvin paljon kysymys. Tällä hetkellä kun on valtio velkaantumassa ja pitäisi säästöjä tarkastella joka kohteesta, niin tämä luo semmoisen väärän kuvan tähän yhteiskuntaan, että tietyllä porukalla on mahdollisuus ottaa palkkioita, olipa tilanne mikä tahansa. Sitten on vielä tämä johtajienkin puoli, että hehän voisivat tietysti luopua niistä, mutta katsotaanko tämä sitten saavutetuksi eduksi ja mennään sitten tiettyjen lausekkeitten taakse?

Näissä irtisanomistilanteissa, jos yritys irtisanoo henkilökuntaa, niin siinä pitäisi olla tietty aikaraja, ennen kuin on mahdollista nostaa tuosta tuloksesta palkkiota tai muuta korvausta. Tämmöinenkin rajoitus siinä tietysti olisi, koska näyttää hyvin paljon siltä, että kun henkilökuntaa sanotaan irti, niin sitten tulos on parempi, niin taas ovat palkkiot ruhtinaalliset.

Arvoisa puhemies! Tässä puheenvuoroni.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että tarkastusvaliokunta on tehnyt tämän mietinnön ja myös sitten se, että ministeri on varannut aikaa olla täällä paikalla, koska valtionyhtiöt ovat tärkeä osa suomalaista elinkeinoelämää ja suomalaisia työpaikkoja ja myös tärkeä osa vientiä. — Ajattelin, että jatkan heti, kun ministeri pystyy kuuntelemaan. [Ministeri liikkui ministeriaitiossa.]

Tässä keskustelussa ihan muutamaan asiaan haluaisin kiinnittää huomiota, ensinnäkin siihen, kun ministeri sanoi, että on tehty paljonkin. On tehtykin, mutta tässä on muutamia sellaisia heikkoja kohtia, jotka ovat syntyneet viime vuosien aikana, ja yksi on nimenomaan hallintoneuvostojen lopettaminen ilman, että sitten on pystytty paikkaamaan tätä aukkoa. Hallintoneuvostothan ovat tällainen amerikkalais-englantilainen... Tai sanotaan, että siellä on ihan toinen systeemi. Meillä hallintoneuvostot Euroopassa ovat Itävallassa ja Saksassa. Saksassahan hallintoneuvostojen asema on hyvinkin vahva, ja se on ennen kaikkea henkilöstön paikka sanoa oma sanansa. Silloin näihin kaikkiin asioihin, jotka täällä tulevat, että ovatko johtajien palkat ja lisäpalkkiot kohtuullisia, henkilöstö on ottanut kantaa.

Suomessahan tämä keskustelu hallintoneuvostosta käsiteltiin lähinnä sillä tavoin, että siinä on taas kansanedustajille paikka saada lisäansioita. Tämä oli se perusta lähinnä, millä ruvettiin niitä ajamaan alas. Kuitenkin tilanne oli käytännössä se, että hallintoneuvostossa kansanedustajat olivat ne, jotka uskalsivat ottaa näihin johdon palkkioihin ja tämäntyyppisiin asioihin kantaa, koska siellä oli paljon muitten yhtiöitten edustajia, jotka olivat vain monesti, ilkeästi sanottuna, seuraamassa sitä, että mitähän tämäkin yhtiö merkitsee meidän firman arkipäivän elämälle.

Sama tuntuu vähän olevan näissä hallituksissa. Siinä mielessä tämä hallitusten nykyinen kokoonpano, joka pohjautuu aika tavalla työeläkeyhtiöitten vähäiseen omistukseen yrityksissä, mutta usein se on eniten: eniten näistä yrityksistä suomalainen työeläkkeen saaja ja palkansaaja on se, joka on edustettuna pörssiyhtiöissä ja nimitysvaliokunnissa. Usein työeläkeyhtiön edustaja on se puheenjohtaja, ja tämä moraali lähtee työeläkeyhtiöistä. Jos työeläkeyhtiöt pystyisivät ottamaan eettisesti oikeudenmukaisemmat otteet näissä kysymyksissä, niin moni asia olisi toisin. Tässä mielessä vetoankin juuri tähän, että työeläkeyhtiöitten osalta käytäisiin tätä keskustelua. Meillähän on erilainen tilanne kuin Ruotsissa. Siellä työeläkeyhtiöitten edustajat eivät voi olla mukana pörssiyhtiöitten hallinnossa, koska siinä selkeästi tulee sitten tämä intressiristiriita, että sinä olet siellä sijoittajana, sitten olet oman firman edustajana, ja tämäntyyppistä ristiin ongelmoitua järjestelmää ei pitäisi luoda, koska se tuo sitten mukanaan niitä ongelmia.

Tämä täällä jo mainitsemani Fortumin tilanne — joka oli tietysti aika ihme, että 350 ihmistä voi saada 500 miljoonaa euroa optioina — ainakin siinä talousvaliokunnan mietinnössä toi esille sen, että järjestelmän pitää aina olla sellainen, että siinä on sellainen kohtuullisuuden katto niin, että jos se jälkeenpäinkin todetaan, että tämä on nyt ihan kohtuutonta, niin kuin silloin Fortumin tapauksessa olisi pitänyt olla näissä säännöksissä, niin silloin voidaan tarkastella näitä palkkioita ja lisäpalkkioita. No, nyt sitten, kun tämä keskustelu käytiin, niin painopiste siirtyikin lisätyöeläkkeisiin. Näitten valtionyhtiöitten johtajille ruvettiin sitten myymään työeläkeyhtiöitten — jälleen siis työeläkeyhtiöt mukana — näitä lisäeläkkeitä, jotka takaavat sen, että elämä olisi vähän helpompaa kuin niillä, jotka saavat kansaneläkkeen ja työeläkkeen, ehkä tonnin tai vähän enemmänkin kuukaudessa. Kyllähän aika mahtavia ovat nämä järjestelmät, jotka sitten on luotu. Sitä vartenhan ovat olemassa, niin kuin täällä valiokunnan puheenjohtajakin totesi, nämä omat yhtiöt, jotka aikanaan muun muassa Fortumille olivat rakentaneet tämän järjestelmän, joka toi sitten jättipotin.

Joten näissä asioissa on kehiteltävää. Tämä neuvottelukunta, joka valtionyhtiöihin tuli näitten hallintoneuvostojen sijaan — on tietysti hyvä, että on neuvottelukunta, mutta sillä nyt on vielä vähemmän mahdollisuuksia saada tietoja siitä yhtiön hallinnosta, ellei siellä ole sen verran fiksua porukkaa, että se ymmärtää, mistä tässä on käytännössä kysymys. Ei voi olla nimenomaan valtionyhtiöissä sellaista tilannetta, että tätä tietoa osakkeenomistajilta, joista valtio on merkittävä, voitaisiin salata. Tässä mielessä Finanssivalvonta voisi myös näihin asioihin puuttua, ja kuten täällä toin jo esille, Eduskunnan pankkivaltuusto on se, jolla aika monissa asioissa on valtaa myös näitten asioitten kohtuullistamiseen.

Lopetan tämän siihen, että valitettavasti ministeri lähti, mutta meillä on tämän tilanteen osalta yritettävä päästä sellaiseen järjestelmään, jossa tämä täällä käytävä keskustelu olisi mahdollisimman tarpeetonta siinä mielessä, että ne asiat sujuisivat muutoinkin.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan jäsenenä en halua julkisesti kehua valiokunnan erinomaista ja mainiota mietintöä. Haluan kuitenkin ikään kuin osallisena todeta, että minusta ehkä sen koko valiokuntakäsittelyn mielenkiintoisin prosessi oli tämä täälläkin runsasta huomiota saanut haluttomuus tietojen luovuttamiseen.

Tämä juridis-oikeudellis-perustuslaillinen puoli on tietenkin ikään kuin se asian ydin. Se, että yrityskulttuuri on mennyt sellaiseksi, että ajatellaan, että ei tarvitse antaa tietoja, vaikka perustuslakikin sitä edellyttää, kuvaa jotakin. Mutta tätä juridiikkaakin mielenkiintoisempi kysymys on tietenkin se, mihin täällä muun muassa edustaja Kiurukin viittasi, että miksi oikeasti niitä tietoja ei haluttu antaa. Mitä pelättiin? Pelättiinkö kansaa vai mitä? Mitä heijastaa se pelko, että valtionyritysten johdon palkkatietoja ei voisi julkistaa? Sitä sopii pohtia vähän syvällisemminkin.

Sitten tulee tietysti mieleen kysyä, mikä on suomalaisten yritysjohtajien suosikkikirja. Kun erilaiset lehdet tekevät näitä kyselyjä, että minkä kirjan luit viimeksi tai mikä on suosikkikirjasi, niin he eivät kerro tätä. Eräs suomalainen konsulttiyhtiö on erikoistunut erilaisten palkitsemisjärjestelmien rakentamiseen ja sitten erityisesti tämän vuotuisen suosikkiteoksen julkaisemiseen, jossa siis kerrotaan, mikä suomalaisten yritysten toimitusjohtajien palkkataso on. Kuulemamme mukaan tämä kirja erittäin keskeisesti määrittää sitä, mille tasolle se palkkataso asettuu, koska kukaan ei halua jäädä keskiarvon alapuolelle. Ja tähän keskiarvoon — kun valiokuntakin nyt viittaa siihen, että on hyvä, että valtionyhtiöitten johtokuntakin paitsi pysyy omistajien suosituksissa ei myöskään nyt hirveästi ylitä kansainvälisiä keskiarvoja kuin näissä tietyissä tapauksissa — todellakin liittyy minusta se ongelma, että jos siis näissä palkoissa on ollut hajontaa ja sitten kaikki haluavat päästä siihen keskiarvoon, niin se keskiarvo nousee väistämättä ja syntyy ikiliikkuja, koska jos kaikki pääsevät siihen keskiarvoon, niin kaikilla on todellakin sama palkka, ja silloin se keskiarvo ei nouse. Minä olen hieman kriittinen tätä keskiarvossa pidättäytymistä kohtaan, että se on kohtuullista, kun pysytään keskiarvossa.

Sitten täällä jo esiin noussut kysymys, jota myöskin käsitellään jossain määrin tässä mietinnössä, on tämä hallitusten "ristiinomistus". Olisi ehkä mielenkiintoista, jos 20 perheen tutkijoitten jälkipolvet selvittäisivät, minkälaista vallankäyttöä edustavat ne hallitusten ja yritysten jäsenet, jotka lähes automaattisesti tulevat valituiksi yksityisten yritysten johtoon mutta myöskin näköjään valtiojohtoisten yritysten johtoon. Voi olla, että ei ole edes suurin ongelma se, että he myöskin ovat itse sitten, jos sattuvat olemaan esimerkiksi työeläkeyhtiöitten johtajia, määrittelemässä toistensa palkkoja. (Sirkka-Liisa Anttila: Nehän onkin ihan ylisuuria!) — Niin, ja siinä on todellakin yksi mielenkiintoinen kytkentä.

Tämä nyt liittyy vähän myöskin siihen, kun ministeri viittasi tähän toimitusjohtaja Alhon palkkaan, että kun se oli ennen ohjeita — niin olikin, mutta jo paljon sitä ennen Suomessa oli kuitenkin määritetty yleinen eläkeikä 65 vuodeksi. Vuonna 2005 — en minä nyt muista, miten se Alhon nimitys ajoittuu — päätettiin nyt voimassa olevasta työeläkelainsäädännöstä, jossa kaikki työtehtävät palomiehiä myöten määriteltiin samaan eläkeikään, 63 vuoteen. Sitten jos yritysten johto haluaa mennä sen alle samalla, kun vaaditaan eläkeikää korotettavaksi, ollaan todella mielenkiintoisten kysymysten äärellä.

Ja sitten, arvoisa puhemies, se keskeinen kysymys tietenkin kuuluu, että mikä on tämän ahneuden ydin. Paljonko ihminen todella tarvitsee? Olen muutamankin kerran pohtinut, että mikä on esimerkiksi pääministerin palkan ylittävän palkan rajahyöty tälle kyseiselle ihmiselle itselleen. Mitä ihminen tekee yli 170 000 euron vuosipalkalla? Mitä hän hyötyy siitä? No, okei, tämä on tietysti tämmöinen yksilösubjektiivinen kysymys, mutta se iso yhteiskunnallinen kysymys johtuu tietenkin siitä, että tämmöisellä ahneudelta näyttävällä epäoikeudenmukaisella palkkauksella on yhteiskunnallisia seurauksia. Sillä oli yhteiskunnallinen seuraus Yhdysvalloissa, kun siellä ahneet investointipankkiirit romahduttivat maailmantalouden ja aiheuttivat erityisesti Suomelle, joka ei ollut millään tavalla osallinen, sen, että 2 miljardin julkinen ylijäämä on kääntynyt 8 miljardin alijäämäksi, jonka kanssa me olemme tässä jo vuositolkulla tapelleet. Ja sitten se kaikkein merkittävin kysymys: mitä yhteiskunnallisen vääryyden kokemus aiheuttaa kansassa? Mikä on se yhteiskunnallinen haitta? Siihen sopisi vastata, kun näitä palkitsemisohjeita laaditaan.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunnan aihe on tärkeä ja annettu ponsi mielestäni kannatettava. Näinä vaikeina talouden aikoina myöskään valtionyhtiöiden johdon palkitseminen ei voi olla erillinen taloudellinen saareke. Toivottavaa todellakin olisi, että jatkossa ylimmän johdon palkkiot muodostuisivat vahvemmin palkkatuloista eivätkä epämääräisistä optioista ja lisistä. Kaikkien osalta, erityisesti pörssiyhtiöiden osalta, se ei välttämättä kuitenkaan ole mahdollista. Toisaalta, arvon puhemies, siihen suuntaan kannattaisi liikkua, sillä se toisi lisää kauan kaivattua lisäläpinäkyvyyttä valtionyhtiöiden toimintaan.

Olisin kyllä tässä salissa suhteellisen varovainen erilaisten populististen heittojen suhteen. Yksi jos toinen kollega nostaa useita tuhansia euroja vuosittain kokouspalkkioita erilaisista luottamustehtävistä. Kansalaisten ymmärrys tätä maan tapaa kohtaan on tällä hetkellä kovin ohutta, joten samalla, kun osoitamme suomalaisten johtajien moraalittomuutta, kannattaisi jotakin tehdä myös näille kokouspalkkioille näinä vaikeina talouden aikoina.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tarkastusvaliokunta on tehnyt erinomaista työtä tämän tärkeän asian tutkimisessa ja jämäköiden ohjeiden antamisessa valtionyhtiöiden palkitsemisesta. Lopuksi yhdyn vielä edustaja Sasin kommenttiin siitä, että suomalaisen yhteiskunnan täytyy olla kohtuuden yhteiskunta.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Minusta täällä on käyty erittäin hyvää keskustelua, ja tämä keskustelu on osoittanut selkeästi sen, kuinka tärkeää on tarkastusvaliokunnan olemassaolo. Toisin kuin aikanaan, kun valiokuntaa perustettiin, nyt minusta sen työ ja sen toiminta ovat hahmottuneet ihan oikealla tavalla.

Tässä mietinnössä myöskin — haluan kiinnittää siihen huomiota — on selkeästi rakennettu jo polku eteenpäin, eli me seuraamme säännöllisesti valtion omistajaohjausta ja erityistehtäviä ohjaavia ministereitä hallituksen vuosikertomuksen käsittelyn yhteydessä ja seuraavan kerran tämän syysistuntokauden aikana. Eli se ei yksin riitä, että me olemme nyt tehneet selvityksen siitä, mikä tilanne on nyt, vaan erittäin tärkeää on myöskin se, että seurataan jatkossa, jotta sitten toteutuu se, mitä tässä meidän kannanotossamme kirjataan, koska se näkyy ja selviää sitten jälkeenpäin.

Kaiken kaikkiaan pitäisi tehdä ero: Täällä aivan oikein joku sanoi, että tehdään sellaisia heittoja. Meillä ei ole valtaa kaikkeen, mutta näihin asioihin meillä on valtaa, mitä tässä nyt käsitellään, ja se kannattaa pitää aina mielessä, koska muuten tullaan tilanteeseen, että tämä on sitä niin sanottua populistista heittoa ja sen tirkistelykulttuurin ruokkimista, josta suomalaiset näköjään ovat aika kiinnostuneita.