Sinuhe  Wallinheimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Päätin ottaa tämän lyhyen puheenvuoron kahdesta syystä.

Ensiksikin Pohjoismaiden neuvoston koulutus- ja kulttuurivaliokunnan jäsenenä ja entisenä konservatiiviryhmän puheenjohtajana voin olla tyytyväinen siitä, että tällä sopimuksella turvataan jatkossakin korkeakoulujen opiskelijoiden liikkuvuus Pohjolassa. Sopimus on tarjonnut vuosien mittaan monelle suomalaiselle erinomaisen vaihtoehdon parantaa omaa osaamistaan ja hankkia työmarkkinoilla tarvittavaa kansainvälistä kokemusta. Esimerkiksi lukuvuonna 2011—2012 sopimuksen puitteissa muissa Pohjoismaissa opiskeli 1 109 suomalaista. Tosin Suomeen muista Pohjoismaista saapuneita opiskelijoita oli vain 223. Väestömäärältään samankokoiseen Norjaan opiskelemaan suuntasi 995 pohjoismaista opiskelijaa. Vain meitä pienempi ja syrjäisempi Islanti jäi meidän taaksemme.

Tästä pääsemmekin, arvoisa puhemies, siihen toiseen syyhyn tähän puheenvuoroon. On kai perusteltua kysyä sitä, mitä näin alhaiset opiskelijaluvut kertovat suomalaisten korkeakoulujen houkuttelevuudesta muissa Pohjoismaissa. Selitys ei löydy ainakaan taloudellisista tai opintososiaalisista syistä. Nyt uusittu sopimus nimenomaan pohjautuu näihin liittyvien kynnysten mahdollisimman tehokkaaseen madaltamiseen. Yhtä lailla meidän korkeakoulujemme vieraskielinen kurssitarjonta on kunnossa. Jo pitkään Suomessa on panostettu korkeakoulutuksen kansainvälistymisstrategiassa juuri tähän asiaan. Lisäksi, arvoisa puhemies, suomalaiset korkeakoulut ovat olleet pitkään kärjessä tästä asiasta tehdyissä kansainvälisissä tutkimuksissa. Tämä koskee myös pohjoismaalaisten suosimaa ruotsinkielistä kurssitarjontaa suomalaisissa korkeakouluissa.

Jäljelle jää suomalaisten korkeakoulujen heikohko markkinointi, sillä suuria tasoerojakaan eri Pohjoismaiden korkeakoulutuksessa ei ole. Toinen selittävä tekijä on erot eri Pohjoismai- den korkeakoulujen kansainvälistystoiminnassa. Suomen-mallissa jokaisella yliopiston laitoksellakin on oma kansainvälistymisstrategiansa ja -henkilöstönsä, jollaiset ovat harvinaisuuksia vaikkapa Norjassa. Jos tilanteeseen halutaan muutosta ja pohjoismaisia osaajia halutaan saada pysyvästi hyödyttämään Suomen kansantaloutta, tulisi korkeakoulujenkin markkinointiin Pohjoismaissa kiinnittää erityistä huomiota.

Viimein, arvoisa puhemies: Kun tässä salissa aikoinaan tullaan käsittelemään niin sanottua pakkoruotsiasiaa, yksi tärkeä näkökulma, joka pitäisi ottaa huomioon, liittyy juuri pohjoismaisen koulutusyhteistyön tulevaisuuteen. Päädytäänpä tämän kansalaisaloitteen suhteen mihin lopputulokseen tahansa, olisi hyvä, että tästä vuosikausia rakennetusta pohjoismaisesta koulutusvaihtoehdosta pidettäisiin kiinni.