Hannes Manninen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunta ehdottaa hallituksen ehdotuksen mukaisesti alkoholiveroa korotettavaksi keskimäärin 11,5 prosentilla. Korotus painottuu väkeviin alkoholijuomiin siten, että korotus on oluen ja viinien osalta 10 prosenttia ja väkevien osalta 15 prosenttia. Korotusten vaikutus vähittäishintoihin on keskimäärin 5,5 prosenttia, ja tämä painottuu siten, että olut ja viini noin lineaaristi laskettuna nousevat 3,5 prosenttia ja väkevät noin 10,5 prosenttia. Tämän esityksen tavoitteena on alkoholin kokonaiskulutuksen alentaminen ennusteen mukaan 2,5 prosentilla.

Alkoholi ja alkoholipolitiikka on yhteiskunnallisesti hyvin merkittävä asia, sillä alkoholin aiheuttamat taloudelliset menetykset ja henkiset kärsimykset ovat erittäin suuria. Välittömiksi taloudellisiksi menetyksiksi arvioitiin 2004 vuonna 600—900 miljoonaa euroa, ja välilliset voivat olla ehkä viisi- tai kymmenkertaiset. Kukaan ei pysty sitä tarkkaan sanomaan. Myöskin väkivaltainen käyttäytyminen on merkittävästi lisääntynyt jatkuvasti alkoholinkulutuksen kasvun myötä.

Joka tapauksessa, kun arvioimme verotuksen riittävyyttä, on syytä ensin perehtyä peruskäsitteisiin ja niiden keskinäiseen yhteyteen. Alkoholin kokonaiskulutus voidaan ja pitää jakaa niin sanottuun tilastoituun kulutukseen, joka käytännössä tarkoittaa Suomessa virallisesti ja laillisesti ostettua alkoholia, ja tilastoimattomaan kulutukseen, joka puolestaan muodostuu pääosin matkustajatuonnista ja pieneltä osin laittoman alkoholin käytöstä.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että alkoholin hinta ja saavutettavuus vaikuttaa kulutukseen. Hintatekijän merkitys on kuitenkin viime vuosina muuttunut oleellisesti, kun tuontirajoitus EU-maista päättyi vuoden 2003 lopussa. Kun 1.5.2004 tuli 10 uutta jäsenmaata ja muun muassa Viro tuli jäseneksi, se merkitsi hintapolitiikan kannalta aivan uutta tilannetta. Tämän vuoksihan veroa alennettiin keskimäärin 33 prosenttia, väkeviä peräti 44 prosenttia, olutta 32 ja viiniä 10 prosenttia. Tällä haluttiin ennen kaikkea estää tai, sanotaan, hillitä matkustajatuomisten kasvua ja sitä kautta saada toisaalta tuollainen tasapainotilanne tilastoidun kulutuksen ja tilastoimattoman kulutuksen välille.

Kuten ennakkoon arvioitiin, kokonaiskulutus kasvoi. Vuonna 2004 kasvu oli noin 10 prosenttia, ja 2005:kin kokonaiskulutus kasvoi, mutta ehkä harvemmin on tuotu julkisuuteen sitä, että viime vuonna alkoholin kokonaiskulutus aleni ja muun muassa matkustajatuonnin määräkin aleni aivan selkeästi. Kuitenkin viime vuosina ovat alkoholista aiheutuvat haitat, myrkytykset, kuolemat ja niiden seurauksena väkivallanteot ja vastaavat todella merkittävästi lisääntyneet, ja tämän vuoksi me nyt myöskin käsittelemme täällä tätä alkoholiveron korotusta. Mutta kannattaa todella muistaa, että alkoholinkulutus aleni viime vuonna, ja tämän verotusesityksen korotuksen tarkoituksena on, että se alenee myöskin tulevana vuonna.

Kaiken kaikkiaan on syytä todeta, että on hyvin tarkkaan seurattava sitä, miten tällä veronkorotuksella on vaikutusta kokonaiskulutukseen, matkustajatuontiin ja tilastoituun kulutukseen. Hyvin ongelmalliseksi on koettu esimerkiksi oluen hinnoittelu, koska samanaikaisesti myöskin oluen juomapakkausvero ensi vuoden alusta poistuu ja se toisaalta vähentää hintapainetta, mutta myöskin muita hintapaineita on hyvin merkittävästi. Yleinen arvio on kuitenkin, että oluen hintakin tulee nousemaan ensi vuoden aikana.

Alkoholipolitiikka on asia, josta varmasti meillä kaikilla on oma jyrkkä mielipiteemme, ja toisilla se on korotuksen puolesta. Meillä on myöskin kansalaisia, jotka vastustavat korotusta, mutta kaiken kaikkiaan on päivänselvää, että me tarvitsemme hinnankorotusta ja niissä rajoissa, että sillä on merkittävä vaikutus kokonaiskulutuksen alenemiseen sitä kautta ennen kaikkea, ettei se vaikuta liian voimakkaasti matkustajatuonnin kasvuun.

Tässä mielessä, vaikka hyvin helposti itsekin tulisi siihen johtopäätökseen, että korotusten pitäisi olla suurempia, voi todeta, että hallituksen esitys on kohtuullisen tasapainoinen varsinkin, kun valiokunta hyväksyi erillisen lausumaehdotuksen, jossa eduskunta edellyttää, että alkoholijuomaverotuksen kehittämistä selvittämään asetettu työryhmä seuraa alkoholin reaalihintojen kehitystä ja kulutusta sekä ryhtyy tarvittaessa välittömästi aiheellisiksi osoittautuneisiin toimenpiteisiin. Valtiovarainvaliokunta myöskin edellyttää, että tätä noudatetaan tiukasti ja että välittömästi, kun on arviota tämän korotuksen vaikutuksesta, tarvittaessa on ryhdyttävä uusiin korotuksiin niin, että alkoholipolitiikka pysyy pitkäjänteisesti hallinnassa. On tärkeää, että me koko ajan seuraamme, pidämme alkoholipolitiikan pitkäjänteisenä ja hallinnassa.

Tältä pohjalta valtiovarainvaliokunta esittää, että hallituksen esitys hyväksyttäisiin muuttamattomana ja lisättynä tällä lukemallani lausumalla. Mietintöön liittyy kaksi vastalausetta, joissa esitetään korkeampia korotuksia. Määrällisesti ne ovat kumpikin sisällöllisesti samoja, perustelut tosin vaihtelevat.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on tällä hetkellä alkoholinkulutuksen kärkimaita Euroopassa, kun me juomme 10,4—10,6 litraa absoluuttista alkoholia henkeä kohti vuodessa. Alkoholihaitat maksavat karkeastikin arvioiden miljardi euroa vuodessa. Alkoholi on lisäksi nyt halvimmillaan maassamme 20 vuoteen. Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijat meidän valiokunnassamme olivat kaikki sitä mieltä, että alkoholinkäyttöön eniten vaikuttavat seikat ovat hinta ja saatavuus. Sosiaali- ja terveysvaliokunta tekikin yksimielisen esityksen, että alkoholiveroa korotettaisiin enemmän kuin hallituksen esityksessä HE 60/2007.

Tiesimme jo etukäteen, että valtiovarainvaliokunnan miesvaltainen enemmistö ei suostu korottamaan alkoholiveroa hallituksen esitystä enempää. Kuten kaikki tiedämme, Ruotsissa tätä rajua veronalennusta ei tehty silloin, kun me teimme vuonna 2004, ja Ruotsissa alkoholihaitat ja kulutus ovat kasvaneet paljon vähemmän kuin meillä. Valtiovarainvaliokunta edelleen pelkää pimeitä markkinoita ja esittää sen yhtenä syynä siihen, että veroa nyt ei kannata paljon korottaa. Sanotaan myöskin, että alkoholiveropolitiikan täytyy olla pitkäjänteistä. Sitä se nyt ei ainakaan ollut vuonna 2004, kun yhdellä rysäyksellä alennettiin kossupullon veroa 44 prosenttia. Lisäksi edelleen puhutaan, että veropohjaa voidaan menettää harmaille markkinoille. Jos alkoholihaitat ovat miljardi euroa, niin tuskin veropohjaa voidaan menettää miljardin euron edestä.

Äsken valiokunnan puheenjohtaja sanoi, että tällä 10—15 prosentin verokorotuksella on merkittävä vaikutus. Emme kyllä ole sosiaali- ja terveysvaliokunnassa samaa mieltä. Me olemme sitä mieltä, että sillä tuskin on mitään vaikutusta. Sen takia odotammekin mielenkiinnolla, mitä tämä ponsiesitys sitten tuokaan mukanaan, onko sitten totta, että tämä pieni, heiveröinen alkoholiveron korotus voisi vaikuttaa suomalaisten juomistapoihin. Tuskin. Kokoomuslaisena tulen tietenkin äänestämään hallituksen esityksen puolesta, mutta toivon, että veroa korotetaan toistamiseen mahdollisimman pian tällä hallituskaudella.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Meillä kaikilla on varmasti samat tavoitteet harjoittaa sellaista alkoholipolitiikkaa, joka johtaisi mahdollisimman suureen verotuloon ja mahdollisimman pieneen kulutukseen. Tietenkin käytännössä tämä on erittäin vaikeaa ja meidän pitää valita, kumpi on tärkeämpi alkoholipolitiikassa, onko se finanssipolitiikka vai terveyspolitiikka. Ruotsissa tätä keskustelua on käyty yhtä aikaa kuin Suomessa, ja Ruotsi valitsi sen tien, että alkoholipolitiikka on terveyspolitiikkaa. Jos se olisi meillä terveyspolitiikkaa, niin silloin sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi kirjoittanut mietinnön ja valtiovarainvaliokunta olisi antanut siitä lausunnon. Silloin mietinnön tulos olisi ilmeisesti ollut se, että ryhdytään huomattavasti suurempiin korotuksiin. On vaikea sanoa, mitä valtiovarainvaliokunta lausunnossaan olisi lausunut.

Kun tässä valiokunnan puheenjohtaja sanoi, että tarvitsemme korotusta, jotta sillä olisi vaikutusta kulutukseen, niin allekirjoitan tämän täysin. Mutta kysyn, kuinka paljon 1 sentti tai mahdollisesti 2 senttiä lisää olutpullon hintaan vaikuttaa kulutukseen. Minä pelkään, että se ei vaikuta lainkaan kulutukseen. Kun myöskin asiantuntijakuulemisessa on käynyt ilmi, että oluen hinta saattaa kovan kilpailun johdosta ja myöskin tölkkiveron poistamisen johdosta alentua, niin riski on todella suuri, että oluen kulutus kasvaa, jos ei räjähdysmäisesti, niin kuitenkin huomattavasti, ottaen huomioon, että alkoholinkulutuksesta 45 prosenttia on oluen kulutusta. Siis tästä 10,4 litrasta absoluuttista alkoholia, jonka me kulutamme, noin puolet kulutetaan oluen muodossa. Ja minkä takia? Varmasti osittain sen takia, että olut on niin edullista, ja jos se vielä suhteessa muihin juomiin muuttuu yhä edullisemmaksi, niin kuten sanoin, on ilmeinen riski, että kokonaiskulutus nousee.

Minä en usko, että 3 prosentin korotuksella viineihin olisi käytännössä merkitystä tai myöskään 10 prosentin korotuksella väkeviin juomiin. Mielestäni meidän olisi pitänyt valita se sama tie, minkä Ruotsi valitsi. Ruotsi ei lähtenyt alentamaan alkoholiveroa silloin, kun Baltian maat liittyivät Euroopan unioniin. Alussa Ruotsilla oli ongelmia, mutta Ruotsissa alkoholinkulutus on laskenut enemmän kuin se on viime vuonna Suomessa laskenut. Ruotsin edellinen hallitus, sosialidemokraattinen hallitus, ilmoitti, niin kuin tässä aikaisemmin mainitsin, että alkoholipolitiikka on terveyspolitiikkaa ja sen takia veroa ei alenneta. Uusi hallitus, porvarihallitus, on omaksunut saman linjan: alkoholiveroa ei alenneta.

Kun sosiaali- ja terveysvaliokunta kuultuaan asiantuntijoita yksimielisesti esittää, että pitäisi olla sellainen korotus, että vähittäishinnat nousisivat vähintään 20 prosentilla, niin se merkitsisi sitä, että alkoholiveroa tulisi korottaa enemmän kuin 20 prosentilla, jotta vähittäishinnat nousisivat 20 prosentilla. Kyllä minusta valtiovarainvaliokunta on tähän suhtautunut liian kevyesti, kun tätä ei oikeastaan millään lailla noteerattu. Se noteerattiin vain sillä, että merkitään mietintöön ponsi, jossa edellytetään hallitusta siihen ja siihen, ponsi, jolla, pelkään pahoin, ei ole käytännössä mitään suurempaa, jos lainkaan, merkitystä.

Tästä syystä ja viitaten kaikkiin niihin lausuntoihin, jotka sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnössä todetaan, tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään, että kaikkien alkoholijuomien veroa korotettaisiin 20 prosentilla. Tämä vastaa aika pitkälle sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa, mutta on siihen verrattuna kuitenkin jonkin verran lievempi.

Mika Lintilä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ensinnä täytyy todeta ed. Asko-Seljavaaralle, että verojaosto ei kyllä pitänyt tätä millään tavalla tasa-arvokysymyksenä. Kyllä tämä keskusteltiin ihan substanssien pohjalta. Mutta verojaosto, totta kai, tunnistaa tämän erittäin vaikean tilanteen, joka tässä on.

Valiokunnan puheenjohtaja Manninen toi esille tämän historian alkaen vuodesta 2003, jolloinka verotusta kevennettiin, minkä taustalla on syynä tämä tietyllä tavalla valitettava geopoliittinen sijaintimme. Tuo naapuri Eesti on verrattain lähellä, ja siellä hintaluokka on täysin eri kuin Suomessa. (Ed. Kallis: Niin on Tanskakin Ruotsia lähellä!) Pitää muistaa, että mitä sillä haettiin, oli se, että me ehkäisemme pimeät markkinat ja että me pystymme pitämään alkoholin myynnin omassa valvonnassa. Pimeiden markkinoitten estäminen oli se lähtökohta, ja siinä on onnistuttu, kuten esimerkiksi Tullin tilastoista voidaan osoittaa.

Nyt hallitus on tehnyt oikean suuntaisen liikun, tehnyt nostoesityksen tähän, ja tämä on, niin kuin tässä on sanottu, pitkäjänteistä työtä. Meillä on erittäin vaikea määritellä, mikä on se taso, joka mahdollisesti laukaisee tuonnin, ja mikä on se taso, jolla me saamme pidettyä omassa valvonnassa, oman Alkon myynnin varassa ja tilastoituna tämän kotimaisen kulutuksen. Tämä tulovaikutus on noin 40 miljoonaa valtiolle, ja se on tietysti erittäin myönteinen asia sinällänsä.

Täällä on puhuttu siitä, että eräitä ryhmiä nostettaisiin ylemmäksi. On puhuttu oluesta. Toisaalta meidän täytyy huomioida myös se kohta, että meillä on poikkeuksellisen paljon liikkuvia, hintaan vaikuttavia määreitä tällä hetkellä. Ehkä tämä lausuma, jonka valiokunta on hyväksynyt, myös kertoo siitä. Toisaalta hallitus myös tunnistaa tämän tilanteen ja tämän herkkyyden ja siksi on nimennyt tämän työryhmän seuraamaan tätä kehitystä, ja aivan kuten lausumassa sanotaan, valiokunta edellyttää että mikäli havaitaan hintaan vaikuttavia muutoksia, niin työryhmä ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin näissä tilanteissa.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa herra puhemies! Alkoholi on todellakin eräs maamme suurimmista kansanterveydellisistä ongelmista ja hyvin akuutti ongelma liian monessa suomalaisessa perheessä. Alkoholiongelmat kasvavat jatkuvasti ja jopa nopeammin kuin alkoholin keskikulutus maassamme. Arvioiden mukaan alkoholia kulutetaan maassamme tänä vuonna enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Alkoholista aiheutuvat haitat ovat suorassa suhteessa kulutuksen määrään. Alkoholisairaudet ja alkoholimyrkytyskuolemien määrät ovat dramaattisesti nousseet vuoden 2004 jälkeisen kulutuksen kasvun myötä. Alkoholin yhteiskunnalle aiheuttamien välittömien vuotuisten kustannusten arvioidaan todellakin olevan jo lähellä miljardia euroa. Nykyisellä kulutustasolla verotulojamme joudutaan kohtuuttomasti käyttämään alkoholihaitoista aiheutuviin kustannuksiin, ja kuitenkaan meillä ei ole tarvittavia palveluja kunnissa riittävästi tarjolla.

Hallituksen esitys alkoholiveron korotuksesta oli odotettu ja hyvin tarpeellinen, ja nyt vero nousee keskimäärin 11,5 prosenttia painottuen väkeviin juomiin. Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että alkoholin kokonaiskulutus alenisi noin 2,5 prosenttia tähän vuoteen verrattuna. Nykyisestä kulutustasosta, joka on 10,6 litraa 100-prosenttista alkoholia asukasta kohden, vähennys olisi noin 0,26 litraa. Jos tämä nykyinen kulutustaso muutettaisiin esimerkiksi olueksi, 55 olutpulloa kuukaudessa asukasta kohden, vähennys olisi noin runsas 1 pullo kuukaudessa.

Asiantuntijoilta sosiaali- ja terveysvaliokunnassa kuulimme, että on olemassa riski, ettei alkoholin kulutus kuitenkaan juuri laske näillä verokorotuksilla. Nyt jo alkoholijuomien hintataso on alimmillaan kahteenkymmeneen vuoteen, ja reaalihinnat ovat alentuneet alkoholiveron alennuksen jälkeen edelleen jopa 4 prosenttia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esittämä alkoholiveron korotus on aivan oikean suuntainen, mutta ei vielä riittävä. Valtioneuvoston alkoholiohjelman mukaan tavoitteena on vähentää merkittävästi alkoholin aiheuttamia haittoja lasten ja perheiden hyvinvoinnille sekä vähentää alkoholijuomien riskikäyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja. Lisäksi tavoitteena on alkoholijuomien kokonaiskulutuksen kääntäminen laskuun. Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa totesimme, ettei nyt esitetyillä veronkorotuksilla näitä tavoitteita vielä saavuteta.

Valiokunta oli yksimielinen siitä, että alkoholinkulutuksen kääntäminen laskuun edellyttäisi huomattavasti suurempia muutoksia alkoholin hinnassa. Hinta on edelleen tehokkain keino vaikuttaa alkoholin kulutukseen ja haittoihin samoin kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeeseen kunnissamme. Valiokunta katsoo, että korotusten tulisi olla esitettyä suurempia kaikissa juomaryhmissä, myös miedoissa. Asiantuntijoiden mukaan nykyään alkoholisoidutaan nimenomaan miedoilla juomilla ja esimerkiksi nuoret aloittavat juomisen usein juuri halvalla oluella.

Veronkorotusten lisäksi tarvitaan tietenkin myös muita kulutusta hillitseviä toimenpiteitä, ja onkin hyvä, että ensi vuoden alusta muun muassa tarjoushintojen kestoaikoja lyhennetään ja paljousalennukset kielletään. "Mäyräkoira" viikonlopputarjouksena ei jatkossa enää ole mahdollinen. Tölkkivero poistuu. Toivottavasti kuitenkin oluen hintakin tulee nousemaan kaikkien näiden toimenpiteiden seurauksena.

Tämän lisäksi on välttämätöntä kaikin keinoin vaikuttaa alkoholiasenteisiin. Suomalaisilla on kansainvälisesti verrattuna, kuten tunnettua, humalaa korostava juomiskulttuuri ja aivan liian suvaitseva suhtautuminen humalassa esiintymiseen myös julkisilla paikoilla, kuten kaikki näemme kaduilla eri puolilla Suomea viikonloppuisin erityisesti. Nyt olisi viimein ymmärrettävä, että tämä on yhteinen ongelma, jonka ratkaisemiseksi tarvitaan suuret talkoot.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todella on käynyt niin, että tämän alkoholiveronalennuksen jälkeen ovat toteutuneet kaikki ne synkät ja pessimistiset arviot siitä, mitä voi tapahtua, kun veroa niin vahvasti alennetaan. Sen takia on kyllä merkittävää, että hallitus teki tämän esityksen alkoholiveron nostamisesta. Valiokunnat suhtautuivat tähän esitykseen vakavasti, ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto on painava. Meillä vihreissä olisi ollut valmiutta ainakin jossain määrin esimerkiksi oluen veroa selkeästi nostaa, mutta minimi, mihin me tyydyimme, oli sitten tämä lausuma, joka on tiukka. Mielestäni on välttämätöntä, että kun tässä lausumassa sanotaan, että reaalihintojen kehitystä ja kulutusta seurataan ja ryhdytään välittömästi toimenpiteisiin, se "välittömästi" on sitten todellakin vuosi tai pari eikä näin monta vuotta kuin nyt on katsottu ja seurattu tämän 2004 vuoden seurauksia. (Puhemies: Minuutti!) Ainakin meillä on valmius huomattavasti nopeammin korjata veroa ylöspäin, jos suuntaus jatkuu tällaisena tässä alkoholin käytössä.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Viimeisen neljän vuosikymmenen aikana Suomen väestön alkoholinkäyttö on merkittävästi lisääntynyt. Vuonna 2004 Suomessa alkoholin tilastoitu kulutus oli sataprosenttisena alkoholina 8,2 litraa asukasta kohti, mikä on 1960-luvun alkuvuosiin verrattuna nelinkertainen määrä. Vuonna 2005 alkoholijuomien kokonaiskulutus oli noin 10,5 litraa asukasta kohti eli 2,5 prosenttia enemmän kuin vuonna 2004.

Suomessa on hyvin tyypillistä se, että alkoholin kulutus jakaantuu erittäin epätasaisesti kansalaisten kesken. Miehistä eniten juova 10 prosentin osa kuluttaa noin 40 prosenttia kaikesta miesten kuluttamasta alkoholista. Naisilla vastaava osuus on 50 prosentin tietämissä. Kun vielä 60-luvulla naisista noin 40 prosenttia ilmoitti olevansa täysin raittiita, niin vuosina 2004 ja 2005 tehdyissä kyselyissä noin 90 prosenttia naisista oli käyttänyt alkoholia eli täysin raittiita oli enää 10 prosenttia. Naisten osuus myös alkoholin kokonaiskulutuksesta on kasvanut, ja nyt se on noin neljännes kokonaiskulutuksesta.

Nuorten osalla sen sijaan nuorten juomatavoissa on havaittu aika lailla polarisoitumista. Yhtäältä eniten juova viidennes nuorista lisää koko ajan kulutustaan, ja toisaalta meillä on yhä enemmän, onneksi, myös sellaisia nuoria, jotka eivät juurikaan käytä alkoholia. Eli tämä merkitsee sitä, että alkoholiongelmat kasautuvat entistä enemmän tietyille nuorisoryhmille.

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvin todettu tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa se, että alkoholista aiheutuvat haitat ovat suorassa yhteydessä kulutuksen määrään. Voidaan todeta, että alkoholi on tällä hetkellä eräs suurimmista kansanterveyttä vaurioittavista yksittäisistä tekijöistä. Erityisen huolestuttavaa on se, että alkoholiongelmat kasvavat meillä jatkuvasti, toisin kuin esimerkiksi monessa Euroopan unionin maassa, ja itse asiassa ne kasvavat jopa nopeammin kuin alkoholin keskikulutus.

Erityisen huolestuttavaa, puhemies, on se, että alkoholi aiheuttaa hyvin vahvasti myös kuolemia Suomessa. On todettu, että alkoholin aiheuttama vuosittainen kuolleisuus on noin 6 000 henkeä. Vuonna 2005 tehdyn tutkimuksen mukaan alkoholisairaudet olivat yleisin työikäisten miesten kuolinsyy. Voidaan siis sanoa, että me puhumme hyvin vakavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta. Alkoholi aiheuttaa kuolemien lisäksi myös työkyvyttömyyttä, mielenterveysongelmia ja muuta sairastavuutta sekä sosiaalisia ongelmia ja myöskin taloudellisia kustannuksia.

Nyt kun me puhumme meidän terveydenhuoltojärjestelmän tilasta ja kaikki tiedämme, että elämme sen suhteen hyvin vakavia aikoja suomalaisessa yhteiskunnassa, niin täytyy myös todeta, että alkoholihaitat kuormittavat vahvasti meidän terveydenhuoltojärjestelmää ja aiheuttavat sinne myös mittavia kustannuksia. On todettukin erittäin ansiokkaasti tässä sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunnossa, että alkoholin yhteiskunnalle aiheuttamien välittömien vuotuisten kustannusten arvioidaan olevan lähellä miljardia euroa, eli puhutaan myös kansantaloudellisesti hyvin merkittävistä summista.

Se, mistä itse kannan erityisen suurta huolta, koskee syntymättömiä lapsia. Eli noin 6 prosentilla odottavista äideistä on tutkimusten mukaan todettu olevan päihderiippuvuus. Tämä on tietenkin erittäin valitettavaa, koska kaikki tiedämme, että alkoholi aiheuttaa myös sikiölle vaurioita ja näistä nämä syntyvät lapset tulevat sitten loppuelämänsä kärsimään.

Puhemies! On meidän kaikkien tiedossa, että alkoholihaittojen hoitoon tarvitaan lisäresursseja. Tällä hetkellä päihdeongelmaisten mahdollisuudet päästä hoitoon ja kuntoutukseen ovat valitettavasti heikentyneet monessa kunnassa. Kunnilla ei ole ollut varaa ylläpitää riittäviä päihdehuollon erityispalveluita eikä myöskään toisaalta taata alkoholiongelmaisten oikeutta tukeen ja hoitoon.

Täällä on nyt puhuttu tänään jo usean edustajan suulla alkoholiveron korotuksesta, joka on siis tämän hallituksen esityksen sisältö. On todettu tutkimuksissa, että alkoholin kulutukseen pystytään vaikuttamaan merkittävästi hinnalla ja saatavuudella. Tämä hallituksen esitys puuttuu nyt verotuksen kautta tähän hintapuoleen, mutta omasta mielestäni se ei tee sitä riittävästi. Niin kuin tuo sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto yksimielisesti toteaa, eri asiantuntijoiden mukaan alkoholijuomien hinnankorotusten tulisi olla kauttaaltaan vähintään 20 prosenttia, jotta niillä olisi todellisia sosiaali- ja terveyspoliittisia vaikutuksia. Itse olen kyllä sitä mieltä, että tuokaan ei välttämättä ole riittävää. Mutta me sosialidemokraatit esitimme valtiovarainvaliokunnassa, että me tekisimme merkittävämmän korotuksen kuin hallitus esittää. Esitämme vastalauseessa 2, että tuo korotus olisi 20 prosentin suuruinen, niin kuin sosiaali- ja terveysvaliokuntakin yksimielisesti esitti.

Samassa yhteydessä haluan kuitenkin todeta rehellisyyden nimissä sen, että pelkästään veronkorotuksilla ei alkoholiongelmaa Suomessa ratkaista. Me tarvitsemme rinnalle vahvasti muitakin toimia. Erityisesti kannan huolta ennalta ehkäisevästä päihdetyöstä, joka monessa kunnassa on vedetty heikkojen taloudellisten tilanteiden johdosta valitettavan alas. Suomessa ei ole kuin parikymmentä kokopäiväistä ennalta ehkäisevän päihdetyön tekijää, ja se on aivan liian vähän. Me tarvitsemme myös vahvaa asennekasvatusta ja valistusta kouluihin, ja itse ainakin toivon, että kun on tämä uusi oppiaine terveyskasvatus, sen sisällä kouluissa myös vahvasti tuotaisiin asennekasvatusta ja päihdevalistusta nuorten tietoon.

Ja ennen kaikkea asia, josta jo viime vaalikaudella puhuin: Olen henkilökohtaisesti sitä mieltä ja itse asiassa hyvin suuri osa suomalaisista — vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan kaksi kolmannesta suomalaisista ajattelee niin — että Suomessa alkoholin kulutus on liian suurta, ja selvä enemmistö kannattaa alkoholin mielikuvamainonnan ja urheilutapahtumiin liittyvän alkoholimainonnan lopettamista. Tätä kyllä esitin jo omassa eduskuntaryhmässäni viime vaalikaudella, mutta valitettavasti en silloin saanut tukea, mutta toivon, että tällä vaalikaudella eduskunta on viisaampi ja jossain vaiheessa myös kieltää kokonaan alkoholimainonnan.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuntuu kyllä vähän hurskastelevalta tämä ed. Urpilaisen puhe, koska tämä merkittävä veronalennus tapahtui juuri teidän valtiovarainministerinne aikana ja hän teki sen ja teillä olisi ollut täydet mahdollisuudet jo vuonna 2005 esittää veronkorotusta, kun nämä kaikki seurausvaikutukset olivat jo nähtävissä, ja viimeistään viime vuonna, mutta te ette sitä tehneet. Nyt sitten kritisoitte tätäkin korotusta, mutta uskottavuutta tällä kritiikillä ei ole, koska te ette puuttuneet siihen viime vuosina, jolloin tämä katastrofi oli jo käsissä.

Saara  Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Manninen täällä esitteli tuon historiallisen tilanteen varsin ansiokkaasti puheenvuoronsa aluksi. Tilanne oli todella se, että hallitus oli siinä seinän ja tapetin välissä. Viro oli tullut uudeksi EU-maaksi, ja oli hyvin arvailujen varassa, mitä se tarkoittaa Suomen alkoholinmyynnille suhteessa Viron tuontiviinaan. Silloin tehtiin tuo veronalennus, jota voidaan syylläkin kritisoida.

Voidaan myös miettiä kauemmas, minkä takia ei aiemmin lähdetty alentamaan esimerkiksi viinin verotusta. Ne ovat vanhoja asioita. Miksi sitten viime eduskuntakaudella ei veroa nostettu? Silloin käytettiin sellaisia puheenvuoroja, että verotus ei voi olla poukkoilevaa, täytyy katsoa, mikä on vähän pidemmän aikaviiveen seurannan tulos, ja aivan kuten puheenjohtaja Manninen tuossa alussa totesi, niin tällä hetkellä alkoholin kulutus on kääntynyt laskuun. Siinä on tapahtunut sen suuntainen muutos, mutta tilanne ei tietenkään ole mikään hyvä, mutta historia tälläkin asialla on.

Jutta Urpilainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan todeta paljon arvostamalleni kansanedustaja Ojansuulle, että esitin jo viime vaalikaudella omassa eduskuntaryhmässäni kyllä kritiikkiä tätä päätöstä kohtaan. Mielestäni ed. Karhu kuvasi hyvin sen tilanteen, missä viime vaalikaudella tämän asian edessä olimme, ja silloin todettiin tämän päätöksen tehtyämme, että on syytä odottaa eikä välittömästi sitten tehdä korjausliikettä toiseen suuntaan, vaikka uskon, että osalla meidän sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän jäsenistäkin siihen olisi ollut valmiutta.

Mutta joka tapauksessa nyt pidän erittäin tärkeänä sitä, että kun tämä virhe, jos näin rohkenen sanoa, virhe viime vaalikaudella tehtiin, niin nyt se korjataan, ja itse näkisin, että se korjausliike olisi suurempi kuin tämä hallituksen esitys.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässäkin keskustelussa käy selvästi ilmi, että tämä on aika vahvasti myöskin tämmöinen sukupuolikysymys. Kyllä me naiset olemme enemmän nähneet näitä alkoholihaittoja kuin miehet. Ihmettelen suuresti sitä viime kaudella tapahtunutta alkoholiveron alennusta, missä myös monet kokoomuslaiset olivat mukana. Miksei ensin katsottu, tuleeko siitä Virosta tapahtuvasta tuonnista joku ongelma, ja sitten vasta alennettu sitä alkoholiveroa? Silloinhan me olisimme ... (Välihuuto) — Niin kuin Ruotsissa, tai Ruotsissa ei veroa ole ollenkaan muutettu.

Sitten minä ihmettelen, miksi me emme saisi tuoda alkoholia Virosta. Jos joku haluaa ostaa syntymäpäiväviinat, koko autollisen, niin ostakoon. Ostetaanhan autojakin Saksasta, eikä sitä kukaan arvostele. Miksi tästä alkoholista on tullut tämmöinen pyhä asia, että sitä ei saa tuoda mistään, sitä pitää vaan täällä kotona valmistella?

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Alkoholin ostojen suuntaaminen Suomeen johtui tietysti siitä, että alkoholiveron tuotto oli varsin merkittävä valtiolle ja sen käyttö myös sitten tietysti näiden alkoholihaittojen korjaamiseen oli tärkeä asia. Siinä laskettiin sitten, että jos se tuotto, vähäinenkin, siirtyy tuonne etelänaapuriin, niin se ei olisi niin hyvä asia. Tämä oli varmasti yksi syy.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaara varmasti on nähnyt työssään näitä ongelmia, ja kunnioitan hänen puheenvuorojaan. Mutta siinä, mitä hän tuossa puheessaan esitti, ei ollut kyllä mitään logiikkaa. Kun te sanoitte, että ei se veropohja ainakaan miljardia häviä, kun miljardin ovat haitat. Ette kai te kuvittele, että jos pantaisiin 1 000 prosenttia lisää hintaa, alkoholin juominen Suomessa loppuisi? Minulle se sopisi erittäin hyvin, mutta kieltolain aikana se todettiin, että valitettavasti alkoholin tuonti ei loppunut.

Mitä tulee näihin keinoihin vielä, niin todellisuudessa tehokkain keinohan on tietysti saatavuuden rajoitus. Jos todella sitä haluatte, niin lähdetään siitä, että keskiolut pois kaupoista. Minä luulen, että 20—30 prosenttia heti alenee alkoholin kulutus. Se on hyvin yksinkertaista, jos ruvetaan todellisia päätöksiä tekemään.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä myös kunnioitan ed. Mannista erittäin paljon, mutta en voi ymmärtää, miten alkoholin tuonnilla Virosta voisi olla Suomelle suurta fiskaalista merkitystä. Onko se totta, että jos meidän hintamme olisivat tarpeeksi korkeat, sieltä tulisi alkoholia satojen miljoonien edestä — alkoholin verotuottohan on miljardi euroa vuodessa — että niin paljon ihmiset alkaisivat tuoda Virosta viinaa? Kyllä Salpausselän pohjoispuolelta lähtien ihmiset ostavat viinansa Alkosta ja päivittäistavarakaupoista.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En minä tiedä, pitääkö luetella, ketä kaikkia kunnioitan. Minä kunnioitan teitä kaikkia. (Naurua) Mutta ymmärsin ed. Asko-Seljavaaran puheenvuoron siten, että ei pitäisi pelätä veromenetystä, vaikka tekisi huomattavan korotuksen, koska huomattava korotus vähentäisi kulutusta ja vähentäisi myöskin näitä alkoholista johtuvia vahinkoja.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy vaan todeta, että maaliskuussa 2004 tehty päätös on ollut virheellinen. Silloin siirtyi painopiste väkeviin alkoholijuomiin, koska veronalennus siihen vaikutti. Eli monet, jotka olivat tissutelleet sillä oluella tai miedolla viinillä, ajattelivat, että väkevä viina on nyt halvempaa ja juodaan sitä. Ja siitä aiheutuu paljon sairauksia ja paljon muunlaista harmia ja surua. Tämä on todella suuri tämä kuolemien määräkin, minkä liika alkoholin nauttiminen aiheuttaa.

Mutta jotta tässä asiassa nyt saadaan sitten korjaus tehtyä, niin oli ilo olla sosiaali- ja terveysvaliokunnassa meidän kannanottoamme miettimässä. Minun mielestäni pitää verotusta korottaa enemmän, jotta alkoholin kulutus Suomessa mahdollisesti vähenisi nykyisestä.

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietysti tämä on oikean suuntainen juttu, mutta meillä on käymättä tämä varsinainen arvokeskustelu tällä alalla ilmeisesti täällä. Entisessä Neuvostoliitossahan periaatteessa uskallettiin käyttää sitä keinoa, mitä Suomessa pikkuhiljaa on lähestytty, että viinan saatavuus halvalla olisi sillä lailla kuitenkin, että se ei olisi liian läpinäkyvää, koska se palvelee tietyllä tavalla myös hallintoa ja politiikkaa ja kaikkea viihtyvyyttä, kun niitä lääkkeitä nyt ei kehtaa kaikille jakaa vielä, niin kuin jossain Uudessa uljaassa maailmassa aikoinaan todistettiin. Tavallaan tämä on oikean suuntainen, mutta tämä Viron juttuhan on ihan, koska Virossa ja muualla Baltiassahan nostetaan reippaasti hintoja, koska on tajuttu, ettei se niin ole, kuin alkeellisesti ajateltiin jossain vaiheessa.

Hannes Manninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tilastot kuitenkin osoittavat, että alkoholin matkustajatuonti kasvoi ensimmäisenä vuonna 80 prosenttia, vaikka alennettiin näin paljon hintoja. Mikä se olisi ollut, jos ei olisi alennettu? Ja toisena vuonnakin vielä 12 prosenttia oli nousu eli se lähes kaksinkertaistui siitä huolimatta. Verotulotkin vähenivät lähes 400 miljoonaa euroa, enkä minä niitä niin sillä tavalla sure, jos saataisiin sitä kokonaiskulutusta alenemaan. Mutta kun todellisuus on, että me hintamekanismin vaikutuksen olemme tässä EU-järjestelmässä oleellisesti vähentäneet. Se ei vain toimi yhtä hyvin. Sillä on tietty vaikutus, mutta ei kovin hyvä. On saavutettavuus ja sitten tietenkin valistus ja muut, ja aina pitää muistaa ihmisten oma vastuu. Aina, kun alaikäinen on saanut alkoholia, joku on syyllistynyt rikokseen, joko alaikäinen itse tai joku vanhempi henkilö. Se pitää muistaa ja omaakin vastuuta pitää kantaa. Ei valtio voi kantaa vastuuta kaikkien ihmisten puolesta.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskustelua siitä, mikä on Viron vaikutus siihen, jos Suomessa nostetaan kovasti alkoholin hintaa. Olen itse käynyt jonkin verran siellä Viron puolella autolla ja joutunut seuraamaan sitä tilannetta, miten se vaikuttaa. Kyllä voin sanoa, että jos me nostamme täällä kunnolla alkoholin hintaa, niin se vaikuttaa räjähdysmäisesti siihen, kuinka paljon sitä alkoholia tuodaan sieltä Virosta. Se ei ole oikeastaan siitäkään kiinni, mitä me täällä ajattelemme siitä, vaan se on tehty bisnekseksi siellä. Voit tilata valmiiksi alkoholia omaan autoosi, ja se nostetaan sieltä. Se on tehty niin helpoksi, että se on oikeastaan ihan kannattavaa liiketoimintaa jo helsinkiläiselle käydä hakemassa ja välittää eteenpäin. Se on niin helpoksi tehty, että vaikuttaa aivan varmasti. On aika lapsellista ajatella, että me suomalaiset Helsingin seudullakin maksaisimme kaksi kertaa enemmän alkoholista, jos pienellä reissulla saat pienen loman ja tuot ison auton takapaksin verran alkoholia. Kyllä se vaan käy näin.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Silloin, kun me alensimme veroa vuonna 2004, niin me tiesimme, että näin voi käydä, että matkustajatuomiset Virosta lisääntyvät. Mutta me sanoimme myöskin, että kyllä siihen on lääke, ja yksi lääke olisi ollut se, että me olisimme ottaneet satamamaksun henkilöliikenteen osalta käyttöön. Olisimme nostaneet satamamaksua, joka olisi tarkoittanut sitä, että matkustajat olisivat maksaneet päivän matkalta sen verran, että se ei olisi ollut kannattavaa lähteä Viroon hakemaan. Mutta tämä ei nyt ottanut tulta silloin. Mutta mahdollisuuksia vaikuttaa matkustajatuomisiin on aina olemassa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan saman tyyppinen keskustelu käytiin ja ihan samanlaisia puheenvuoroja käytettiin silloin 2004 ennen tuon veron alentamista, ja nyt me olemme siinä tilanteessa, että ne ennakkotiedot toteutuivat, ne uhkat, alkoholikuolemat ovat lisääntyneet, kaikkinaiset alkoholihaitat ovat lisääntyneet. Nyt tulee taas ottaa askel taaksepäin ja mieluummin kaksi. Hallituksen esitys tästä alkoholiveron lisäämisestä, nostamisesta, on kyllä jäänyt keskeneräiseksi. Tässä mielessä tahtotila, joka on sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, on tietysti tärkeä.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Epäilenpä, että tässä on sellainen kysymys, johon oikeaa ratkaisua ei välttämättä tälläkään kertaa tule ja jonkin aikaa joudutaan seuraamaan ja kenties tekemään taas uusi liike. Mutta onneksi täällä on nyt tämä seurantaponsi mukana, ja tämä on yhteinen ongelma, ja täytyy toivoa, että yhtenäisesti pystymme sitten jatkossakin katsomaan, miten tämän kanssa menetellä. Se hyvä puoli siinä on, että Virohan on myös ymmärtääkseni nostamassa omaa alkoholin hintaansa ja sitä kautta tämä ero vähän tasoittuu. Mutta samaa mieltä olen kollegan kanssa siitä, että jos meillä alkaa alkoholi maksaa todella paljon enemmän kuin Virossa, niin kyllä sitä sieltä etelänaapurista haetaan. Sen vaihtoehdon kohdalla, että sitten matkustajia jonkinlaisella satamamaksulla rokotettaisiin, niin siinä pitäisi kyllä sitten tarkistaa jo, onko lesti mukana vai ei, muuten se olisi aika ikävää niille matkustajille, jotka eivät sitä alkoholia sieltä tuo.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Palauduin äsken omalle paikalleni sen takia, että ajattelin, että jos tässä menee debatin puolelle, niin täytyy päästä osallistumaan sitä kautta.

Voi sanoa, että kaikki innovaatiot ovat varmaan tervetulleita sen osalta, miten saadaan ennen kaikkea — ei välttämättä puhuta alkoholinkulutuksesta suoraan — alkoholin aiheuttamat haitat vähenemään. Kun täällä ed. Kallis sanoi sitä, että ihanteellinen tilannehan on se, että on suuri verotuotto samalla kun on pieni kulutus, niin vielä karrikoidummin voisi kai sanoa, että suuri verotuotto, pienet haitat, jolloinka kulutuksen haittavaikutukset saadaan minimoitua. Siinä päästään jo kemian kanssa tekemisiin.

Mutta menemättä niin pitkälle, ed. Manninen itse asiassa sanoi täällä debatin aikana juuri sen aika olennaisen asian, että suomalainenhan ei lakkaa juomasta, vaikka meidän verotasomme olisi mikä. Silloin meidän täytyy miettiä se, mitä hyvää me tavoittelemme. Meillä on olemassa taloudellinen hyvä taikka terveydellinen hyvä. Meillä on olemassa erilaisia muitakin linkkejä tässä kohtaa. Jos tavoitellaan sitä kokonaiskulutuksen laskua, mikä minun nähdäkseni on tämän kaiken taustalla ja juuri se, että haittavaikutukset olisivat mahdollisimman pieniä, niin silloin täytyy miettiä, mikä on optimi. Maksimi ei ole tässä kohtaa optimi, koska jos me heitämme veroa ties kuinka korkealle, me tiedämme, mitä seurannaisvaikutuksia sillä on: salakuljetukset, piilopoltot ja kaikki muut varmasti kasvavat, ja me näemme, että haittavaikutukset eivät poistu mihinkään, ja niitten poistamista minun nähdäkseni tässä kuitenkin tavoitellaan. Kaikki kokonaiskulutuksen mittaritkin puhuvat absoluuttisen alkoholin määrästä, on se sitten tilastoitua taikka tilastoimatonta. Tästä voitaisiin mennä siihen osioon vielä, että se, mistä ei ole kauheasti puhuttu, on juuri tämä käyttäytymistieteellinen puoli, miksi ihmiset toimivat niin kuin ne toimivat.

Vuonna 2004 tehtyjä ratkaisujakin voidaan kritisoida: olivatko ne oikeita vai vääriä. Tietysti voidaan aina myös sanoa, että hallitus tekee ratkaisut ja on silloin oikeassa. Oppositio aina sanoo, että väärin tehty tässä kohtaa. Mutta minä luulen, että nämä ovat semmoisia asioita, että vaikka näitä ennakoidaan, niin toteutumasta voidaan olla tietysti eri tai samaa mieltä. Mutta kuten valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin sanotaan, kaikki vuoden 2004 ratkaisun ennakoidut ilmiöt ovat toteutuneet sekä hyvässä että pahassa. Se, mitä silloin tavoiteltiin, on nyt saavutettu. Toisaalta tässä kohtaa ollaan tekemässä uusia ratkaisuja nyt sen suhteen, että halutaan turvata sitä terveyttä ennen muuta.

Asenteilla on paljon merkitystä. Minun mielestäni nyt täytyy tehdä rohkeasti myös terveyspolitiikkaa. Kun luki sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa ja kun verojaosto kuunteli asiantuntijoita, niin siellä on todettu totta kai ne riskit tuonnin kohdalla suhteessa tähän terveysvaikutukseen. Mutta voi sanoa, että sarjassa kaikki asiantuntijat ovat kuitenkin todenneet sen, että tämä hallituksen esittämä veroratkaisu on sellainen, joka on hyvin hillitty, jolla saadaan pidettyä tuonti yhä rajoissaan, mutta ei sillä kyllä terveysvaikutustakaan ole.

Kun katsoo sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoa, niin on todettu nimenomaan se, että hintoihin pitäisi saada vähintään 20 prosentin korotus kautta linjan, jotta terveysvaikutuksia syntyisi. Silloin ne terveysvaikutukset ovat niin suuria suhteessa siihen riskiin, minkä tuonti aiheuttaa, että se riski kannattaa ottaa.

Täällä on valtiovarainvaliokunnan mietinnössä paljon hyviä kohtia, joissa on todettu juuri niitä ongelmia, mitä valiokunnan puheenjohtaja ed. Manninenkin on täällä selvittänyt, ja se, että työryhmä seuraa tätä, on hyvä.

Mutta yksi ongelmallisuus tässä esityksessä on, sekä hallituksen esityksessä että valiokunnan mietinnössä. Kaikki se hyvä täällä kerrotaan: työryhmä tulee seuraamaan veromuutosten vaikutuksia alkoholinkulutuksen hintoihin ja haittoihin matkustajatuonnissa ja reagoi siihen, ja täällä todetaan myös muualla, että hinnalla ja saatavuudella on oma merkityksensä, kuten myös mainonnalla, myynnillä, anniskelurajoitusten valvonnalla ja paljon muulla. Sitten voisi kai sanoa samalla sen, että täällä on myös sellainen kaatopykälä, mikä kumoaa sen kaiken. Suora lainaus valiokunnan mietinnöstä: "Veroratkaisuilla voidaan vaikuttaa Suomessa lähinnä siihen, miten kokonaiskulutus jakautuu tilastoidun ja tilastoimattoman kulutuksen kesken, ei kovin merkittävästi itse kulutuksen määrään."

Tämän kaatopykälän kohdalla voidaan kysyä, että jos kokonaiskulutuksen määrään itse asiassa ei oikeasti voidakaan vaikuttaa, miksi tehdään sitten mitään ratkaisua tässä kohtaa, jos kaikki ne kuullut asiantuntijat antavat ymmärtää, että hinnalla on osavaikutus kokonaiskulutukseen. Ei ole pelkästään kyse siitä, onko tämä uskonkysymys vai eikö ole, vaan tämä valiokunnan kaatolausahdus tuossa omalla tavallaan luo sisäisen ristiriidan valiokunnan mietintöön. Sillä perusteella voidaan kysyä, kun tavoitteeksi on asetettu kokonaiskulutuksen laskeminen ja todetaan, että itse asiassa sillä ei olekaan merkitystä, miksi hallitus esittää sitten edes tämän suuruista veronkorotusta. Sitä sopii miettiä.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä edellä on käytetty monia hyviä puheenvuoroja. Lähtökohtaisesti voi kuitenkin todeta, että alkoholipolitiikka on Suomessa eräänlainen tabu. Jos ajatellaan viime hallituskauden alussa toteutettua erittäin voimakasta alkoholiveron alentamista, se tehtiin hallituskauden alkuvaiheessa ja sen sai läheltä tuntea ja kokea, mitenkä päähallituspuolueidenkaan edustajat eivät ehtineet tätä asiaa käsittelemään. Hyvin vahva linja oli se, että kun nyt näin hallituksessa on vähän puolihuolimattomasti päätetty, niin totta kai hallituspuolueen edustajien pitää sitä tukea. Henkilökohtaisesti päädyin toiseen ratkaisuun, koska selvästi oli maalaisjärjellä hahmotettavissa, että sen tasoinen kertarysäys alkoholiverotuksen alentamisessa johtaa erittäin vakaviin seurauksiin, koska lähtötilanne jo silloin 2003 oli sellainen, että nämä alkoholihaittatekijät, haittailmiöt, näkyivät suomalaisessa yhteiskunnassa erittäin kipeinä.

Nyt me olemme uudessa tilanteessa. Uusi hallitus on käynnistänyt toimintansa ja kirjoittanut hallitusohjelmaan: "Terveyden edistämiseksi alkoholijuomien ja tupakan valmisteveroja korotetaan." Minusta tässä on kaikkein harmillisinta se, että tämä korotusesitys, jonka hallitus on nyt tuonut eduskuntaan, ei vastaa tähän hallitusohjelman mukaiseen ydintavoitteeseen. Me edelleen käymme spekulaatiota, joka suuntautuu ihan muihin tekijöihin, ja ehkä ydinkysymykseksi muodostuu juuri se pelko, lisääntyykö Suomeen alkoholin tuonti. Siellä taustalla ovat nämä fiskaaliset vaikutukset, ja kuitenkin hallitusohjelman kirjaus lähtee yksiselitteisesti siitä veroratkaisusta, joka tukee terveyden edistämistä. Tämä on se syy, miksikä hallituspuolueen edustajana koen äärimmäisen vaikeaksi tukea hallituksen tekemää esitystä.

Viime kauden aikana varmasti monen kollegan mielestä toimin jopa laittamattomasti hallituspuolueen edustajana, mutta sanoin sen julkisestikin, että yritin osaltani tehdä hätähuutoa. Minä katson niitä lapsia, katson niitä nuoria, katson niitä perheitä, jotka taistelevat tämän yhteiskunnan sisällä syvän pahoinvoinnin keskellä.

Minä eilen sain tavata yhden perhekodin johtajan, joka kertoi, että tänään he ottavat vastaan 12-vuotiaan pojan, joka on nyt heille tullessaan tulossa kahdeksanteen sijoitukseen, taustalla vanhempien alkoholiongelmat, siitä seuraava väkivaltaisuus. Tässä mielessä, arvoisat kollegat, minä hämmästyn sitä, mitenkä me olemme valmiita politiikassa rakentamaan tahtotilaa hyvin hämmästyttävien asioiden ympärille.

Meillä on edessä ilmasto- ja energiapoliittiset ratkaisut, joiden kohdalla on hyvin todennäköistä, että Suomi tulee hyväksymään sen taakanjaon, joka merkitsee kansallisesti todella mittavaa, äärimmäisen mittavaa haastetta. Samaan aikaan me tarkastelemme alkoholipolitiikkaa, jossa ei ole minkäänlaista tahtotilaa suhteessa niihin ongelmiin, niihin haasteisiin, joihinka meidän suomalaisina lainsäätäjinä ja päättäjinä pitäisi pystyä hakemaan ratkaisua.

Palaan siihen, miksi sanon, että kysymyksessä on tabu. Jos ajatellaan 70-luvulla vapautunutta suomalaista alkoholipolitiikkaa, eihän muille mielipiteille edes ole juuri ollut tilaa kuin niille, jotka kannattavat alkoholin vapauttamista ja sitä, että alkoholinkäyttöä lisätään. Me olemme tulleet tänä päivänä tilanteeseen, että nekin maat, jotka olivat silloin 70-luvun puolivälissä ihanteina suomalaisen alkoholipolitiikan liberalisoinnille, ovat kulkeneet toiseen suuntaan. Merkittävä osa Etelä-Euroopan viinimaista, joista paljon silloin 70-luvulla puhuttiin, on alkoholinkulutuksessa selvästi Suomen alapuolella. Nyt tämä koko tarkastelu pohjautuu kansainvälisessä vertailussa siihen, joka minusta kuvaa yhtä henkistä epärehellisyyttä, että vertailumaaksi on valittu Ruotsi, joka viime vuosina on tehnyt silti tiettyjä merkittäviä päätöksiä, mutta kokonaiskulutuksen näkökulmasta on myös kulutuksen osalta edustanut kasvua. Sen sijaan tähän ei ole otettu mukaan vertailtavaksi niitä Euroopan maita, pääosaa Euroopan maista, jotka viimeisen kymmenen vuoden aikana ovat tehneet toimenpiteitä, joilla on alennettu alkoholinkulutusta.

Arvoisa puhemies! Tässä on jo edelläkin tuotu esille niitä haittatekijöitä, jotka kaiken kaikkiaan näkyvät meidän yhteiskunnassamme. Viittasin jo lasten ja nuorten pahoinvointiin, lasten ja nuorten syrjäytymiseen, lasten turvattomuuteen, lasten huostaanottoihin, liikenneonnettomuuksiin. Kaiken kaikkiaan esimerkiksi rattijuopumuksen alueella me puhumme vuodessa lähes 30 000 rattijuopumustapauksesta, tuhansista alkoholisairauksiin menehtyvistä suomalaisista, terveydenhuollon alueella suuruusluokkaa 30 000 hoitojaksoa, joissa päädiagnoosi liittyy alkoholiin. Tämä merkitsee valtavaa yhteiskunnallista kustannusta näitten inhimillisten vaikeuksien ja kärsimysten lisäksi. Tämän vuoksi kysyn sitä, ollaanko tultu sellaiseen taitekohtaan, jossa ihmisen hyvinvointi on todella politiikanteon keskiössä ja me nousemme sellaiseen rohkeuteen, että asetetaan todella kunnianhimoiset tavoitteet suomalaiselle alkoholipolitiikalle ennen kaikkea sen vuoksi, että ajattelemme lasten ja nuorten tulevaisuutta, kunnioitamme lapsiamme ja nuoriamme, luomme tukea perheiden kasvatustyölle, autamme lapsia kasvamaan sille ladulle, jossa voimme hylätä sen hokeman, että suomalainen ei lakkaa juomasta. Minusta tämäkin on jotenkin käsittämätön hokema.

Arvoisat kollegat, joudun toteamaan ja saan todeta sen kasvattajana, että omassa perheessäni on jo 11 lasta, jotka ovat nousseet aikuisuuteen ja ovat säilyttäneet raittiuden omassa elämässään ihanteena. Kysymys on myös meidän kasvattajien, meidän vanhempien tahdosta, haluammeko olla auttamassa ja tukemassa meidän omia lapsiamme ja nuoriamme.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä lyhyesti puuttua tähän varsinaiseen konkreettiseen valtiovarainvaliokunnan lausuntoon. Tästä on selvästi luettavissa se, että taustalla on jonkin verran epävarmuutta. Tämä on tietyllä tavalla ristiriitainen. Tämä on valitettavasti selittelevä, asioita vähättelevä, ja mikä kaikkein pahinta: kun me olimme valmiit roimasti alentamaan alkoholiverotusta 2004 ja nyt me terveyden edistämiseksi teemme korjausta, niin me tyydymme viidesosaan siitä pudotuksesta nyt tässä hallituksen esityksen korotusratkaisussa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ed. Rehulan johdolla on tehnyt hyvää työtä ja nostanut tavallaan sen tason 20 prosenttiin, minkä tasoinen tämän korotuksen pitäisi vähintään olla. Tämä on varmastikin lähtökohtaisesti sitä tasoa, mitä sellaisen korotuksen tulee olla, joka vaikuttaa riittävästi alkoholin hintoihin.

Miksikä näiden mietojen juomien merkitys on sitten tärkeä? Täytyy sanoa, arvoisa puhemies, että minullekin oli yllätys, kun luin sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnön, että kaikesta alkoholimyynnistä 43 prosenttia myydään vähittäiskaupoissa.

Muistan aikanaan, kun tähän liberalisointiin lähdettiin ja keskiolut tuotiin vähittäiskauppoihin, mitenkä käytettiin niitä puheenvuoroja, että tällä nyt ei juuri ole merkitystä ja näin edelleen. Nyt me voimme todeta, että pääkanava alkoholinmyynnissä ovat vähittäiskaupat, sen jälkeen tulee alkoholimyymälät 42 prosenttia ja anniskelun osuus on noin 15 prosenttia. Tämäkin tavallaan korostaa sitä, että jos me haluamme suojata nimenomaan lapsia ja nuoria, ennen kaikkea meidän pitäisi tällä veroratkaisulla tarttua siihen, että oluen hinta ja mietojen alkoholijuomien hinta tulee selvästi nousemaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Meillä on kaikilla mahdollisuus sitten käsitellä tämä asia näiden vastalauseiden osoittamalta tieltä ja ne pohjana eli nostaa todellakin sillä tavalla alkoholin ja alkoholijuomien veroa, että terveysvaikutus saavutettaisiin. Tässä on laaja keskustelu ollut, ja haluan siihen vain lyhyesti todeta, että ehkä nuo 600 lisääntynyttä alkoholikuolemaa, mitä silloin hallituksen esityksen perusteluissa todettiin vuonna 2004, ovat aika hyvin toteutuneet, siis silloisen hallituksen perustelut. Se perusteli aivan selkeästi myös silloin sen, että jos lasketaan alkoholiveroa, niin todellakin haitat lisääntyvät. Ne ovat nyt toteutunut tosiasia. Nyt on järkevää ja viisasta ottaa ne askelet tässä taaksepäin siitä, minne päin mentiin, ja tehdä tämä päätös nimenomaan valtiovarainvaliokunnan mietintöön liitettyjen vastalauseiden kaltaisella tavalla.

Ed. Karjulan puheenvuoro oli hyvä kuulla, myös hänen todistuksensa tästä kasvattajan roolista. Se on tietysti aivan faktaa, mitä hän kertoo, mutta myös tukee sitä näkemystä, miten tärkeä tämä perheen rooli on. Mutta samalla pitää myöskin todeta se, että yhteiskunnassa ovat esimerkiksi työttömyys ja edelleenkin pitkäaikaistyöttömyys sen tyyppisiä asioita, jotka sinänsä lisäävät näiden ongelmien kompensointia alkoholilla. Nyt ed. Karjulan kohdalla tällaista ongelmaa ei ole, mutta paljon on perheitä, joilla näitä sosiaalisia ongelmia on.

Jouko Laxell /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minulle kaikki muu oli selvää siinä ed. Karjulan puheessa, mutta sitten yksi asia jäi askarruttamaan siinä, kun hän sanoi mielestäni, että edellisellä kaudella oli alkoholipolitiikassa kiire. Minä ajattelin, mikä se kiire oli siinä sitten.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta antaessaan valtiovarainvaliokunnalle lausuntoa alkoholiverotukseen tehdystä muutosehdotuksesta on ollut tosissaan liikkeellä. On pyritty kuvaamaan tilanne, jossa olimme olleet ja olemme, ja miltä tulevaisuus näyttää. Olemme myös kertoneet sen, että mikäli haluamme tehdä suomalaista alkoholipolitiikkaa, se on muutakin kuin alkoholin hintaan vaikuttamista. Tämäkin asia tulisi muistaa.

Keskeistä alkoholin kulutukseen vaikutettaessa toki on alkoholin hinta ja saatavuus. Se on aivan selvää. Mutta esimerkiksi silläkin on merkitystä, millaista keskustelua täällä eduskunnassa tämän aihepiirin tiimoilta käydään. Sillä on vaikutusta niihin asenteisiin, miten alkoholiin ja alkoholipolitiikkaan Suomessa suhtaudutaan. Valiokunta on rakentanut lausuntonsa taustoittaen, mennen historiaan, mitä tapahtui vuonna 2004, kuvannut alkoholihaittojen kasvua, joka on toteutunut sen kaltaisena kuin vuonna 2004 osattiin ennakoida. On arvioitu nyt esitettyjä veronkorotuksia. On kuvattu suomalaisen alkoholipolitiikan tavoitteistoa ja kuvattu sitä, että muullakin on merkitystä kuin hinnalla.

Tuossa tämän keskustelun debattivaiheessa muisteltiin menneitä. Tässä yhteydessä en malta olla sanomatta sitä, mitä tuolloin vuonna 2004 oli tapahtumassa ja mitä sitä ennen ei tapahtunut. Meillä oli vuosia tiedossa, että Viro tulee Euroopan unionin jäseneksi vappuna 2005. Tuo oli vuosia tiedossa. Sen sijaan — ja nyt arvostelen silloisia päättäjiä — ei tehty mitään. Odotettiin, että 1.5.2005 lähestyy. Hyvin moneen asiayhteyteen pätee ja sopii lause: päätöksiä on tehtävä ajassa. Vuonna 2004 tehdyt alkoholiveron muutokset tehtiin siinä ajassa. Mutta en edelleenkään voi olla kysymättä sitä, miksi se piti tehdä yhdellä kertaa. Sille löytyi perustelut siitä ajasta, mutta niille edustajakollegoille, jotka tulevat tässäkin keskustelussa tänne saliin hurskastelemaan sillä, että tuo päätös oli väärä, totean, että se oli ihan yhtä oikea tai ihan yhtä väärä kuin mikä tahansa muu päätös. Se tehtiin tuon hetken tiedoilla tuossa ajassa. Muistan hyvin, kun silloin kerrottiin, kuinka monta alkoholista aiheutuvaa kuolemantapausta tuon veronlaskun jälkeen syntyy.

Mutta uskallan sanoa, että kun tuon päätöksen seuraukset ovat toteutuneet jokseenkin ennakoidulla tavalla, niin kyllä itse arvostan sitä, että eräässä asiassa on onnistuttu — ja tässä viittaan esimerkiksi keskusteluun, mitä Ruotsi on tehnyt toisin — meiltä ovat harmaat markkinat hävinneet käytännössä kokonaan. Ja silläkin on merkitystä, että tämä tilastoimaton käyttö on saatu sen suuruiseksi tai tässä tapauksessa siihen kokoluokkaan kuin se on. Minulla olevat tiedot Etelä-Ruotsista kertovat, että siellä on aika villi tilanne. Siellä on aika villi tilanne. Me olemme välttyneet siltä, kun olemme kuitenkin tilanteessa, missä tuonne naapuriin on aika lyhyt matka, eteläiseen naapuriimme.

Toisekseen tässä keskustelussa on viitattu bisneksenä siihen, kuinka Virosta käydään alkoholia hakemassa. Kyllä sellaista jonkin verran on. Mutta muistan vapun 2005 jälkeen iltapäivälehtien aukeaman kuvat siitä, kuinka pakettiautot lähtivät kohti Saksaa ja Viroa, ja sen, kun oikein hehkuttamalla hehkutettiin sitä, että nyt nämä markkinat oikein aukeavat. Näin ei ole käynyt. Siinä mittakaavassa, jolla tuota tilannetta kuvattiin, näin ei ole käynyt.

Tässä yhteydessä totean yhteenvetona tämän historian osalta, että alkoholipolitiikkaa ja niitä päätöksiä on tehtävä ajassa. Kun sosiaali- ja terveysvaliokunta on tämän kaltaisen lausunnon antanut kuin on antanut, kyllä minä valiokunnan puheenjohtajana kysyn, kuka muu tässä talossa pureutuu alkoholipolitiikan sisältöön sillä tavalla kuin me ja kenen muun tehtävä se olisi. Ei kenenkään muun. Tässä meidän lausunnossammehan on aivan keskeinen asia asiantuntijalausuntoihin perustuen se, että jos halutaan hinnalla kulutukseen vaikuttaa, niin se tarkoittaisi vähintään 20 prosentin hinnankorotusta.

Tämähän on vähän kuin rautakaupassa, tämä alkoholipolitiikka. Me puhumme mielellämme prosenteista, ja rautakaupassakin on se tilanne, että kun ovesta mennään sisään, niin prosenteilla luodaan mielikuvia. Euroilla ne maksut tehdään, mutta prosenteilla eletään tai pelataan ja mielikuvat luodaan. Ja niin kuin tässäkin, realismia on se, että se Koskenkorva-pullon hinta nousee ensi vuonna yhdellä eurolla ja olutpullon kolmella sentillä. Tämä on faktaa. Valiokunta on omat terveisensä ja viestinsä valtiovarainvaliokunnalle antanut.

Arvoisa herra puhemies! Sitten tullaan tähän valtiovarainvaliokunnan esitykseen. Olen siihen niiltä osin hyvinkin tyytyväinen, miten tätä asiaa on valtiovarainvaliokunnan mietinnössä käsitelty. Kaiken kaikkiaan valtiovarainvaliokunnan lopputulema on kannatettava. Suomihan on siitä harvinainen Euroopan unionin jäsenmaa, että meillä alkoholipolitiikka on merkittävältä osaltaan sosiaali- ja terveyspolitiikkaa, kun tiedämme, että Euroopan unionin jäsenmaissa alkoholipolitiikka on maatalouspolitiikkaa hyvin monessa maassa. Tässä on jo iso ero. Toisekseen, vaikka me tunnistamme ja tiedämme, että täällä ja meillä on sosiaali- ja terveyspoliittisia painotuksia, kun alkoholipoliittisia päätöksiä tehdään, niin kyllähän vuosien varrella tehdyissä esityksissä ja ratkaisuissa näkyy se, että ei valtiovarainministeriö ole liiemmälti sosiaali- ja terveysministeriötä esityksiä tehdessään kuunnellut.

Ja kun meillä on nyt hallituksen asettama työryhmä, jossa istuvat molemmat, niin henkilökohtaisesti, kun osaan isojen asioidenkin yhteydessä olla pienistäkin asioista tyytyväinen, olen tyytyväinen siihen, että meillä on nyt joukko, joka ihan oikeasti miettii sitä, miten niin fiskaaliset kuin sitten muutkin tekijät huomioon ottaen voidaan tehdä myös alkoholipolitiikkaa jatkossa. Tämä valtiovarainvaliokunnan lausuma on hyvä.

Toisekseen ymmärrän valtiovarainvaliokunnan mietinnössä olevan kohdan otsikolla "Valtiovarainvaliokunnan kanta", jossa on jouduttu arvioimaan kokonaisuus. Minä ymmärrän sen. Täällä on puheenvuoroissa väitetty, että tämä valtiovarainvaliokunnan mietintö on ristiriitainen. Se on ymmärrettävästi ristiriitainen, koska tulokulmia on niin monta. Meidän pitää nähdä useampi näköala, kun olemme maantieteellisesti tässä asennossa, missä me olemme, ja toisekseen kun suomalaisten suhtautuminen alkoholiin ja alkoholipolitiikkaan on jo historialliset tekijätkin tiedostaen se, mikä se on. Tämä mietintö olisi voinut mennä pidemmälle, mutta on hyvä, että tässä muodossa on valtiovarainvaliokunta lopputulemansa saanut, ja näin lausunnon antaneen valiokunnan puheenjohtajana totean, että hyvin on otettu meidän näkökantamme huomioon tätä mietintöä laadittaessa, ja tiedän, että tätä myös luetaan eikä tämä jää pelkäksi tekstiksi.

Arvoisa herra puhemies! Alkoholipolitiikka on kokonaisuus, johon vaikuttavat hyvin monet erilaiset osatekijät. On kysymys asenteesta, on kysymys kulloinkin yhteiskunnassa vallitsevista arvoista, jotka ovat hyvin usein myös tunnepuolen asioita, niin kuin tämäkin eduskuntakeskustelu on jo osoittanut. Mennään vahvalla tunteella asiaan, jota pitäisi myös järkiperustein pystyä arvioimaan. Toisekseen mainonnalla on iso merkitys siihen, millä tavalla meidän kulutustottumuksemme ohjautuvat, ja keskeistä on, niin kuin olen puheenvuorossani aikaisemminkin sanonut, ja merkittävimmät vaikutukset on sillä, mikä on alkoholin hinta ja mikä on se saatavuus. Toivoa sopii, että kun alkoholipoliittisia päätöksiä tässä salissa toivon mukaan jo vuoden päästä tehdään, niin sitten meillä on valmiutta mennä eteenpäin siitä tilanteesta, missä me tällä hetkellä hinnan osaltakin olemme.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eräässä laulussa lauletaan, että "juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi näin". Se ei taida pitää paikkaansa, vaikka joskus voisi siltä tuntuakin. En tiedä, onko tässä keskustelussa tultu viisaammiksi, koska se vähän pyörii samoilla urilla ja laduilla kuin silloin muutama vuosi sitten, kun aikanaan tämä alkoholiveron alennus tehtiin, tiedettiin tasan tarkkaan ne syyt, mitkä silloin oli. Muistan hyvin, kun verojaostossa kuuntelimme asiantuntijoita ja heidän ennusteensa siitä, mitä tapahtuu. Se osui ihan oikeaan. Siellä sanottiin, että jos ette alenna alkoholiveroa, tuonti Suomeen tulee lisääntymään merkittävästi, sitä kautta kulutus lisääntyy, ja jos alennatte, niin sitten ostetaan lisää alkoholia Suomesta ja kulutus tulee nousemaan, ja ennuste siitä oli suunnilleen desimaalin tarkkuudella aivan sama. Eli lopputulokset: haitat, valitettavat haitat, ja alkoholinkäyttö lisääntyvät suunnilleen yhtä paljon riippumatta siitä, mitä teet. Siis ei ollut kuin huonoja vaihtoehtoja valita. Siinä mielessä on mielestäni vähän väärin sanoa, että olisi muka voitu tehdä jollain muullakin tavalla. Tämä tiedettiin aika hyvin.

Eräs alkoholitutkija totesi, että kun vuonna 2004 toteutetulla alkoholijuomien veronalennuksella pyrittiin rajoittamaan alkoholin matkustajatuonnin kasvua Virosta, ehkäisemään alkoholiveropohjan siirtymistä pois Suomesta sekä ehkäisemään alkoholijuomien tuontiin perustuvia harmaiden markkinoiden syntymistä, nämä kaikki toimenpiteet menivät sillä tavalla kuin oli tarkoitus. Elikkä tässä onnistuttiin: Ei tullut niin hirveätä tuontia kuin muutoin olisi tullut Virosta, viime aikoina se on vähentynyt. Suomen veropohja on säilynyt ja myös silloin valvonta, elikkä ostetaan alkoholi joko liikkeistä tai sitä anniskelevista ravintoloista, mikä kuitenkin tapahtuu valvotusti. Samaan aikaan ei myöskään ole syntynyt Suomeen harmaita markkinoita, joita kukaan ei pystyisi valvomaan, sitä jos alaikäisille myytäisiin epämääräisissä paikoissa myös epämääräistä tavaraa, eikä viime päivinä onneksi ole tarvinnut lukea lehdistä myöskään tämmöisistä myrkkyviinatapauksista, joissa ihmiset ovat kuolleet ostettuaan epämääräistä tavaraa jostain venäläisestä tai muunmaalaisesta autosta. Tämä on kyllä ihan totta.

Toisaalta, jos pitää valita, minun mielestäni on tärkeämpää, että tullimiehet keskittyvät vaikkapa esimerkiksi huumerikollisuuden kitkemiseen kuin siihen, että vahtivat, onko rekoissa laitonta alkoholia. Minun mielestäni tärkeämpi asia on katsoa huumerikollisuuden perään kuin alkoholin salakuljetuksen perään, ja sitä salakuljetusta nyt ei tapahdu, kun kerran tämä tilanne on se, mitä kuvasin.

On mietitty, olisiko Suomi voinut valita Ruotsin tien. Mietinnössä on kuvattu sitä. Emme olleet ihan samassa valintatilanteessa, Suomi ja Ruotsi, silloin aikanaan Viron liittyessä EU:hun. Ruotsissa tilastoimaton kulutus eli se, mikä haetaan Tanskasta ja Saksasta ja muualta, on nyt melkein kaksinkertainen verrattuna Suomeen: siellä on vähän reilut 30 prosenttia tilastoimaton kulutus, kun Suomessa se on 18 prosenttia. Eli Ruotsi menettää verotulojaan ja on saanut sinne nyt harmaat markkinat, joita me emme Suomeen ole saaneet emmekä ole halunneet. No, jos sitten puhutaan, mikä on Ruotsin tie, ja pitäisi seurata Ruotsin tietä, niin olisi sitten johdonmukaista se, että silloin meidän pitäisi alentaa olutveroa, koska Ruotsissa olutvero on tällä hetkellä noin 20 prosenttia alempi kuin se Suomessa on tällä hetkellä.

Samalla tavalla, kun täällä puhutaan siitä, että Euroopassa alkoholin kulutus on alhaisempi kuin Suomessa — niin on, ja hyvä on, ja toivon, että Suomi seuraa tässäkin mielessä eurooppalaista kehitystä — pitää sitten myös muistaa se, että ennen tätä korotusta Suomessa oli kolmanneksi kirein oluen alkoholiverotus. Tämän korotuksen jälkeen Suomessa on kirein verotus oluen osalta. Ja mitä se on sitten muuten Euroopassa? On eräitä maita, vaikka Tšekki, Espanja, Saksa, Bulgaria, Ranska, joissa vero on vain nippa nappa EU-valtion minimiverokannan yläpuolella, joka on siis kymmenesosa siitä, mitä Suomessa verotetaan olutta. Eli tämäkin on totta, on maita, joissa oluen vero on kymmenesosa siitä, mitä se on Suomessa, ja kuitenkin sitä käytetään vähemmän kuin Suomessa käytetään.

Eli kun samaan aikaan sanotaan, että oluen kulutus on, niin kuin onkin, lähes puolet koko Suomen alkoholinkulutuksesta, niin ei näillä tilastoluvuilla ja näillä faktoilla voi väittää, että se, että nostetaan pelkästään olutveroa, ratkaisisi tämän asian. Kyllä ratkaisun pitää tapahtua asenteissa ja ihmisten käyttäytymisessä ja jossain muussa. Jos se vero toimisi, niin kai se olisi jo toiminut, koska meillä on kirein verotus oluen osalta koko Euroopassa ollut. Tämä on minun mielestäni loogista. Eli verotuksella ei voida sitä ratkaista.

Sitten on kerrottu myös siitä, mitä tapahtuu sitten esimerkiksi oluen hinnan osalta. No, tölkkivero poistuu, mutta oluesta yli puolet kulutetaan jo tällä hetkellä pulloina ja niissä ei tämmöistä haittaveroa ole. Kaikki tietävät sen, että mallasohran hinta on reilusti tuplaantunut. Se vaikuttaa korotuksen suuntaan, energia kallistuu, palkat nousevat jne. Minä en usko siihen, että oluen hinta ensi vuonna näitten ratkaisujen jälkeen kaupoissa alenisi, pikemminkin päinvastoin, se nousee ja saa noustakin. Ei siinä yhtään mitään.

Mutta olennaista on varmaan se, että kaikki toivovat, että Suomessa alkoholin kulutus alenee ja haittoja olisi vähemmän. Nyt tehdään liike, korotetaan 10 prosenttia, katsotaan mitä tapahtuu. Minä luulen, että monilla on valmiuksia ottaa se seuraava askelkin. Jos kuitenkaan ne hyvät asiat, mitä on saavutettu — se, että meillä ei ole pimeitä markkinoita eikä ole liiallista tuontia ulkomailta — eivät tämän 10 prosentin korotuksen jälkeen lähde liikkeelle, niin sen jälkeen voidaan harkita, katsoa, mitä tehdään seuraavaksi. Sen takia tämä työryhmä on asetettukin, ja sen takia myös tässä valtiovarainvaliokunnan mietinnössä on tämä ponsi. Eli katsotaan, mitä tapahtuu tämän korotuksen jälkeen, ja sen jälkeen ollaan valmiita reagoimaan tässä asiassa uudestaan.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on joitakin muuttumattomia käytäntöjä, ja yksi niistä näyttää olevan se, että aina, kun tulee keskusteluun alkoholivero, käsitellään alkoholipolitiikkaa kokonaisuudessaan, vaikka tämä vero on vain pieni osanen kokonaisuudessa. Kyllä tässä välillä on tullut mieleen, että olisikohan pitänyt voida kokea se kieltolakikin, tunnelmat ovat olleet sellaisia. Mutta eniten arvostan valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan ja tunnetun raittiusmiehen Hannes Mannisen asian käsittelytapaa.

Kyllähän asia on tietysti niin, että alkoholiveron mahdollisuudet vaikuttaa kulutukseen ovat hyvin rajalliset, kun väkevää viinaa ja olutta on saatavissa tuosta noin 80 kilometrin päästä Virosta olennaisesti alempaan hintaan. Eli tämä hallituksen linja, kun nyt nostetaan veroa keskimäärin 11,5 prosenttia ja vähittäishintojen arvioidaan sitten nousevan keskimäärin 5,5 prosenttia, on minusta realistinen. Erittäin hyvä on tämä valiokunnan lausumaehdotus, jossa edellytetään, että alkoholiverotuksen kehittämistä selvittävä työryhmä seuraa alkoholin reaalihintojen kehitystä ja kulutusta, ja sitten ehkä jo vuoden päästä voidaan ryhtyä mahdollisesti tarvittaviin toimenpiteisiin, miksei aikaisemminkin.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Täällä on paljon jo pohdiskeltu sitä, miten tähän tilanteeseen päädyttiin, ja jätän sen kertaamisen toteamalla vain, että silloin oltiin todellakin seinän ja tapetin välissä ja koetettiin hakea sitä oikeaa ratkaisua. Oliko se virhe? Uskon, että kun nyt sitten tämä muutos tehdään, niin ehkä historia sitten myöhemmin osoittaa tämän muutoksen myötä, oliko tämä muutos oikea, oliko edellinen virhe. Jälkiviisaus on aina sitä parasta viisautta, ja täytyy toivoa, että tällä kertaa ratkaisu, joka tehdään, on sitten se oikea. Onneksi, kuten sanottu, tässä on tuo seurantaponsi, että asiaan sitten puututaan. Mutta toki toivon, kun tässäkin on veroista kysymys, että ei kovin poukkoilevasti edetä vaan annetaan hetki aikaa verotuksen olla. Ja niin kuin tässäkin on huomattu, edellisen veromuutoksen jälkeen tähän päivään tultaessa on jo nähty käytöksessä muutosta siihen nähden, mikä se oli ihan silloin heti veromuutoksen jälkeen.

Omissa vastauspuheenvuoroissani puhuin jo aika paljon niistä asioista, joita tässä halusin sanoa. Oikeastaan ihan joinain kommentteina täällä esitettyihin puheenvuoroihin: Kyllähän alkoholin kulutusta mittaavista käyristä näkyy, että kun keskiolut tuli maitokauppoihin, niin Suomen alkoholinkulutukseen tuli ihan selkeä piikki. Alkoholia oli hyvin saatavilla, ja sitä alettiin kuluttaa. Se on ihan kiistaton tosiasia. En tiedä sitten, muuttuiko tuolloin myös asenne. Kyllähän on aina tiedetty, että suomalaiset juovat. Kysytään, miksi Jeppe tai — sanotaan nyt sitten, kun me naisetkin osaamme juoda — Jonna juo, mutta siihen ei ole oikein löydetty sitä syytä. En tiedä, muuttuiko tuo ajatus alkoholista silloin, kun alkoholi tuli siihen ihan tavallisten ruokaostosten viereen, että se on semmoinen tavallisempi juoma kuin se oli sen vanhan Alkon aikana vielä, jos muistellaan näitä viinakorttiaikoja, joita itsekään en ole elänyt, mutta olen kyllä viinakortteja nähnyt. Nythän Alko on tuottanut tämän uusvanhan viinakortin kaikille saataville, niin että voi sitä omaa alkoholinkulutustaan sen kortin kauttakin puntaroida.

Yhtä kaikki, asenne alkoholia kohtaan on, ihan voi silmin nähden sanoa, muuttunut. Omassa nuoruudessani ei olisi tullut kuuloonkaan, että naiset olisivat menneet — en tiedä miehistä, mutta että tytöt olisivat menneet — julkiseen kulkuneuvoon alkoholipullo kädessä, puhumattakaan, että niitä olisi ollut kuusi kappaletta tai kokonainen mäyräkoira tai jopa laatikko, jos rahkeet riittävät omissa voimissa, niin kuin saattaa tänä päivänä olla. Eli näitä lonkero- ja kaljasettejä kannetaan ihan avoimesti. Keskellä päivää saatat nähdä nuorisoporukan kaupungin keskustassa, ja siinä, missä ennen juotiin keltaista Jaffaa, juodaan tänä päivänä siideriä, jossa on alkoholia mukana, lonkeroa, jossa on alkoholia mukana. Eli asenne näihin hyvin mietoihin alkoholijuomiin on muuttunut ehkä enemmän semmoiseksi limppa-asenteeksi. Siihen on varmastikin aika vaikea ihan näillä meidän veroratkaisuillamme vaikuttaa, kyllä sieltä sitten joku muu sekoitus löytyy, jollaisena se ostetaan, jos se halutaan. Mutta kyllä minäkin tässä peräänkuulutan jossain määrin vähän laajempaa katsantokantaa, myös sitä vanhempien vastuuta. Totta kai yhteiskunnan pitää tukea siinä kohtaa, missä vanhemmat eivät itse pärjää, mutta ihan pelkästään näiden ratkaisujen varaan jos heittäydytään, niin ei päästä lopputulokseen, jota haetaan.

Itse kannan tästä nuorten juomisesta kovasti huolta jo senkin takia, että siellä opitaan vanhemmuutta, aikuisuutta varten tiettyjä käytöstapoja ja käyttäytymismalleja ja siellä myös tehokkaasti pilataan sitä terveyttä, joka on tarpeen sitten vanhemmalla iällä. Myös näiden syntymättömien lasten osuus on kyllä surullinen. Jos ajatellaan, että nuorten naisten juominen on dramaattisesti lisääntynyt ja pahimmat alkoholivauriot sikiölle tapahtuvat kolmen ensimmäisen kuukauden aikana, jolloin pahimmassa tapauksessa tyttö ei välttämättä edes heti tiedä olevansa raskaana, ja kun kun nämä kaksi asiaa yhdistetään, niin kyllä täytyy sanoa, että olemme pahalla tiellä.

Myös tästä suomalaisten asenteesta alkoholiin sen verran, että siinä missä joissain muissa maissa ja kulttuureissa juopuminen on huono asia — jos olet seurassa ja olet humalassa, rikot tietynlaista käyttäytymisnormia ja se ei ole enää hyväksyttävää — meillä Suomessahan toimitaan toisinpäin eli meillä kännipäissä tehdyt asiat annetaan kännipäissä tehtyinä anteeksi. Huono käytös on sallittua silloin, kun olet humalassa, ja jopa niin pitkälle, että jos ajat autolla jonkun yli humalassa, niin se on aivan eri asia, jos se alkoholi on juotu ennen sitä autolla ajamista, kuin jos on juotu sen jälkeen. Olen joskus sanonut, että jos haluaisi tehdä joskus oikein kunnon rikkomuksen ja päästää jonkun hengiltä, niin ajaisi selvin päin yli ja joisi sen jälkeen Kossu-pullon ja väittäisi, että se on tapahtunut humalassa, jolloin se olisi aivan eri asia kuin harkitusti tehty.

Meillä on sellainen tietynlainen asenne alkoholinkäyttöä kohtaan. Se on varmastikin tuolta jostain kaukaa historiasta. Toivon, että siihen voitaisiin vaikuttaa. Mielestäni semmoisia hyviä ulostuloja on nyt ollut, kun on tämä julistekampanja, videokampanja, jossa koetetaan vaikuttaa nuoriin, että kuinka tyhmän näköinen sinä olet, kuinka tyhmästi sinä käyttäydyt, kuinka sinä mokaat itsesi, kun olet humalassa. Tämä on hyvä asia.

Lisäksi erittäin myönteisenä pidin sitä, kun yhden nuorille aikuisille suunnatun trendilehden trenditoimittaja totesi tupakoinnista, että julkisella paikalla tupakointi on nyt niin passé, tai mitä termiä hän siinä sitten käyttikään, joka tapauksessa että se ei ole hyväksyttävää. Toivoisin, että sama asia todettaisiin alkoholinkäytöstä, että humalaisena esiintyminen ei vaan ole enää trendikästä, että selvin päin on trendikästä olla. Uskon, että sitä kautta nämä nuoret aikuistuttuaan osaisivat myös kohtuukäyttöä paremmin. Toki monet nuoret osaavat kohtuukäyttöä nytkin jo, mutta osaa on kyllä aika murheellista katsella.

Minulla mies käy valmentamassa nuoria urheilijoita, ja kyllä hän on monta kertaa sanonut, että hurjalta tuntuu tulla sieltä urheiluhallista ulos, kun siellä on näitä nuoria urheilijoita ja sen hallin sivustalla toinen porukka vetää laatikosta kaljaa. Se on niin valtava ristiriita, ja se on ihan arki-iltana. Kyllä siinä miettii, minkälainen se koulupäivä seuraavana päivänä on, jos näin on. Mutta päästäänkö tällä veromuutoksella tähän asiaan? Pahaa pelkään, ettei.

Täällä ed. Urpilainen otti esiin mainonnan. Olen myös itse pitänyt tätä alkoholimainontaa esillä. Olen Alkon hallintoneuvoston jäsen ja siellä ihmetellyt, minkä takia alkoholia pitää mainostaa, esimerkiksi limuviinoja. Jos ajatellaan, ketkä limuviinoja juovat — en itse ainakaan kykene juomaan kuin sen verran, että suullisen, ne ovat niin makeita — niin ne ovat nuorille tarkoitettuja juomia. Minkä takia niitä pitää mielikuvilla vielä mainostaa tai ylipäätään mitään viinaa? Eiköhän se löydy ilman niitä mainoksiakin.

Toinen asia on urheilun ja viinan yhdistäminen. Se liittyy muuten suuresti arvostamaani urheilulajiin, jääkiekkoon, kaikkein selkeimmin. En voisi kuvitella, että jalkapalloyleisö Suomen peleissä, kenties jossain maailmalla, tai lentopallo-, koripalloyleisö olisi hiprakassa siellä salissa, mutta hyvin usein ainakin oman kokemukseni mukaan jääkiekon taukoihin kuuluu se, että mennään ottamaan yhdet oluet ja sitten mennään taas katsomaan sitä peliä. Jos lapset kulkevat vanhempiensa kanssa siellä otteluissa, niin se on selvä, että lapset oppivat sen, että gladiaattorit urheilevat ja sitten se yleisö käy siinä välillä ottamassa vähän olutta. Mielestäni alkoholi ja urheilu eivät sovi tässäkään yhteen. Tietysti se on ongelmallista. Täällä on väännetty muun muassa aikoinaan eduskunnassa olleen ed. Kalervo Kummolan kanssa tästä kättä, koska selvä on, että nämä monet jääkiekkopyhätöt, vaikkapa tuo iso Areena tuossa lähettyvillä, saavat ison osan tuloistaan nimenomaan näillä virvokkeiden myynneillä. Se olisi taloudellisesti niille aikamoinen katastrofi, jos siellä vaihtuisivat ohrajuomat ihan limppariin. Mutta kyllä, jos näistä asioista halutaan oikeilla nimillä puhua, se täytyy sitten sanoa ääneen.

Ihan tähän loppuun haluan todeta vielä sen, että nyt puhutaan veron korotuksesta. Aikoinaan 1999, kun tulin eduskuntaan, ihmettelin, miksi mietojen alkoholijuomien verotusta ei alenneta asteittain. Sillä oli fiskaalinen merkitys, sitä ei tehty, se tehtiin sitten rykäyksellä ja se painottui näihin väkeviin. Nyt sitten toinen asia, mitä olen todennut ja haluan tässäkin sanoa, on se, että pelkkä verotus ei riitä, kyllä täytyy mennä syntyihin syviin ja siihen, minkä takia ihmisen, oli hän nuori tai vanha, täytyy saada se kokovartalopuudutus tai nirvana tai minä hän sitä sitten itse pitääkin alkoholin kautta. Tämä on mielestäni yksi keskeinen kysymys tässä asiassa.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Olen itse ollut kaksikymmentä vuotta ravintoloitsijana ja saanut seurata sinä aikana aika tällaista värikästä sijaistoimintaa, mitä tähän alkoholipolitiikkaan on tullut, ja sitä dilemmaa, että jos nostetaan veroja tai hintaa, niin verotulot laskevat, ja pitäisi aina pystyä nostamaan sen verran, että se ei vaikuttaisi koskaan sitten siihen kulutukseen niin paljoa, että se näkyisi veroissa.

Olen nyt oikeastaan aika tyytyväinen siihen, että tämä hallituksen esitys oli näinkin maltillinen kuin se oli. Se antaa meille mahdollisuuden sellaiseen tarkasteluun, että olisikohan siellä joitain muita asioita, mihin pitäisi yrittää vaikuttaa. Siinä mielessä vastustan henkisesti tätä aietta nostaa alkoholiveroa paljon, koska se saattaisi tuudittaa meidät semmoiseen ajatukseen, että olemme tehneet jotain oikein paljon, ja kuitenkaan välttämättä se ei olisi tuonut sitä hyötyä, mitä me ehkä näissä meidän puheissamme kaikki haluamme mutta vähän eri tavalla. (Ed. Kallis: Asiantuntijat ovat vaan eri mieltä!) — Meitä on monenlaisia asiantuntijoita.

En vastusta tätä suurta korotusta sen takia, että en välittäisi suomalaisten terveydestä ja hyvinvoinnista, vaan siksi, että ihan oikeasti, jos nostaisimme paljon alkoholiveroa, se nostaisi tätä lähialueilta tulevaa alkoholin tuontia ja todella paljon. Nyt tämänhetkinen tilanne on se, niin kuin tässä ed. Rehula sanoo, että on onnistuttu aika hyvin tässä harmaan markkinan torjunnassa. Se on erittäin hyvä ihan jo pelkästään meidän kaikille toimijoillemme, jotka ovat alkoholin parissa, niin ravintoloille kuin kaupoillekin, se luo sellaista hyvää fiilinkiä siihen toimintaan.

Toisaalta tämmöinen reilu alkoholin hinnan nostaminen kyllä veisi meiltä oikeasti sen huomion niiltä toimenpiteiltä, mitä pitäisi tehdä. Me helposti tuijotamme aina alkoholin hintaa ja unohdamme, että saatavuudella ja tällä oikeasti lisääntyvällä vapaa-ajallakin, mikä meidän yhteiskunnassa on ollut, on ollut ihan ratkaiseva merkitys sille, kuinka paljon me kulutamme alkoholia. Kulutuksesta yli 80 prosenttia tulee meillä vähittäismyynnin kautta, eli nämä marketit, kioskit, huoltoasemat yms. ovat suurimmat alkoholikauppiaat, ja suurin myynnin kasvu on edelleenkin siellä.

Uudet Alkot rakennetaan markettien yhteyteen, koska siellä on valmis, suuri asiakasvolyymi. R-kioskiketju kasvaa kasvamistaan alkoholin myynnin turvin. Huoltoasemat myyvät viikonloppuisin jo 8:n jälkeen enemmän alkoholia kuin polttoainetta. Nämä ovat semmoisia asioita, joihin meidän pitäisi oikeasti kiinnittää huomiota, jos me haluamme olla vastuullisia. Jos me koko ajan panostamme alkoholin saatavuuden helppouteen, niin on turha oikeastaan odottaa, että tämä kasvukaan taittuisi. Nämä meidän asenteemme ovat koko ajan olleet alkoholimyönteisempiä ja tulevat vuosi vuodelta vaan myönteisemmiksi.

Minun on esimerkiksi hirveän vaikea ravintoloitsijana ymmärtää, miksi R-kioskeilla ja huoltoasemilla ylipäätänsä tulisi olla alkoholia myynnissä. Semmoista keskustelua taas ei hirveästi täällä käydä. Ymmärrän kyllä, että kun ovat pörssiyhtiöt kyseessä, niin pitää olla vähän hiljempaa silloin näistä, mutta siellä olisi kuitenkin aika paljon tehtävää.

Meidän tulee myös huomioida semmoinen asia, että kaikki tämmöiset makulonkerot ja nämä ovat tulleet R-kioskeihin sinne limonadien ja jäätelöiden väliin ja se ei aiheuttanut meillä minkään näköistä vastustuksen ryöppäystä. Kuitenkin tiedän sen ravintoloitsijana, että ei tapahtumia eikä mitään saa järjestää, jos sinne laitettaisiin näitä jäätelöitten sekaan ja alkoholia myytäisiin. Se ei onnistu, mutta me voimme tehdä R-kioskilla sen. Sehän on kuitenkin se paikka, mistä lapset ovat tottuneet hakemaan omat jäätelönsä ja karamellinsa. Alkoholi on sitten siinä vieressä, ja oikeasti juomat ovat niin isoja röykkiöitä siellä, että eiväthän ne pienimmät lapset edes näy sieltä takaa.

On Suomessa sellainen ihmeellinen kummajainen markkinoinnissakin. Me olemme kieltäneet televisiomainonnassa esimerkiksi väkevien alkoholijuomien näyttämisen. Me saamme siellä mainostaa vain kaikkia niitä makulonkeroita, joita meidän nuoriso sitten kuitenkin käyttää. Voisin vaikka väittää, että jos siellä viskipulloa mainostettaisiin, niin sillä ei olisi niinkään isoa merkitystä meidän nuorisolle kuin näillä kaikilla makulonkeroilla. Uskallanpa väittää, että näitä makulonkeromainoksia ja kaikkea me vanhemmat ihmiset emme oikeastaan edes ymmärrä emmekä sitä, mikä niissä on huvittavaa. Ne menevät kaikki sinne ikävuosiin 18 ja sen alle. Tiedän myös semmoisenkin asian, että panimoilla on tavoitteena saada suurinta kasvua sinne alle 18-vuotiaille, ja se on tavallaan käsittämätön asia, että me sitten sallimme semmoisen markkinoinnin.

Tahdon sanoa sitä tässä nyt, että tämä maltillinen alkoholiveron korottaminen antaa meille kyllä mahdollisuuden tutkia tätä asiaa myös monelta muultakin kantilta ja että tähän alkoholin kulutuksen lisääntymisessä on paljon muitakin tekijöitä kuin pelkkä hinta. Hinta on meille kaikkein helpoin täällä keskustella ja ehkä nostaa ja vaikuttaa, mutta meidän pitää pystyä vaikuttamaan sen saatavuuteen.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Edellisessä puheenvuorossani puhuin niin intensiivisesti pöntössä, että taisin unohtaa kokonaan kertoa, että meillä on vastalause 2 täällä todella, missä olemme yhtyneet siihen 20 prosentin veronnostoon, mistä myös kristillisdemokraattien ryhmä on vastalauseen tehnyt. Se peruste löytyy nimenomaan tästä sosiaali- ja terveysvaliokunnan yksimielisestä lausunnosta sekä puntaroinnista eri hyvien välillä. Kuten sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja ed. Rehula täällä totesi, he puhuivat lausunnossaan 20 prosentin hinnannostosta, ja näissä esitetään 20 prosentin veronnostoa. Totta, se ero näillä on mutta kuitenkin se sama hyvä tarkoitus nimenomaan näiden terveyshaittojen vähentämisen kannalta.

Vastuullinen alkoholipolitiikka lienee se, mikä on kaikkien käytettyjen puheenvuorojen taustalla. Sitä jos jotakin halutaan edistää, ja sen takia on erinomaista, että seurataan tilannetta, mikä myös valiokunnan mietinnössä on. Kuten ed. Larikka äsken totesi näistä huoltoasemista ja R-kioskeista, kyllä, saatavuudella on se oma merkityksensä, ja niistäkin tulisi rohjeta puhua riippumatta siitä, mitkä ne taustavaikuttimet taas sieltä käsin ovat. Vielä sen verran, että ed. Asko-Seljavaara on täällä todennut jonkun verran siitä, että tämä olisi jonkinlainen sukupuolikysymys. Sitä tämä ei todellakaan ole. Kyllä tässä ovat ihan muut motiivit teoilla.

Sitten vielä näistä limuviinoista taikka siitä, miten nuoriso ennen kaikkea suhtautuu alkoholiin, näihin mietoihin juomiin, oluihin ja siidereihin. Me olemme tässä vastalause 2:ssa vielä perustelleet sitä, että kun nykyään yhä useammin alkoholisoidutaan miedoilla juomilla, niin sen takia esitämme nimenomaan sitä tasaverokorotusta kaikkiin. Koska korotusprosentti lasketaan verosta ja veron osuus hinnasta on väkevissä paljon suurempi kuin oluen ja viinin kohdalla, niin nimenomaan tämä hallituksen esitys vaikuttaisi hyvin vähän mietojen hintaan. Siten tämä tasakorotus kaikkiin tulee tuomaan myös tähän enemmän vastausta kuin hallituksen esitys.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kollegat! Joku intoutui siitäkin äsken, että puhutaan muustakin kuin prosenteista tämän asian yhteydessä, mutta ehkä se johtuu siitäkin, että me olemme kaikki asiantuntijoita ainakin sillä lailla, jos tuntemis-sanaa laajemmin miettii, että on kokenut, että tunnetaan kyseisen päihteen kaiken näköisiä vaikutuksia sekä itsessämme, ympäristössämme että kaikissa yhteiskuntien kehittymisprosesseissa. Sen takia kauhea kiusaus onkin aloittaa koko alkoholinkäytön historiasta varsinkin Suomessa, kirkosta ja krouveista. No, kirkot eivät käyttäneet kyllä, se on totta, ja kahvi oli paljon rankempaa Pohjois-Suomessa. Kahvillahan on tämmöinen perinteisempi huumeen vaikutus varsinkin, jos on syönyt, ajatellaan 1600—1700-lukua, vähän 1800-lukuakin, niin Pohjois-Suomen pettutilanne ja muu vastaava ruokatilanne johti siihen, että kun kahvia sai, niin tuli ensin hyvä nousuhumala pappien saarnatessa — papithan ja kirkko toivat kahvin sinne pohjoiseen — ja sitten kun vähän aikaa odotteli, niin vieroitusoireet mahdollistivat sen, että saatiin oikein helvetilliset ja kiirastulimaiset visiot. Kahvi oli siinä mielessä paljon parempi väline tässä kuin alkoholi, enkä syytä ollenkaan pappeja enkä muita tässä.

Kun valtio ja kirkko yhdistyivät aikoinaan, niin kuten entisessä Neuvostoliitossakin tapahtui aikoinaan, niin kyllä tämä on aina ollut — ja mitenkään ketään mestaroimatta tai väheksymättä tai muuta tässä, kaikki ymmärtävät näistä asioista varmaan ihan yhtä paljon muutenkin — siinä mielessä, kun tämä on tavallaan epäpoliittinen juttu, kuitenkin rahoituksellisesti valtiolle perinteisesti niistä kirkon ajoista lähtien tärkeä asia. Sen takia tämä moraali ja eettisyys lipsuu jotenkin aina sen verran, että syntyy tämmöisiä prosentti- ja hintakeskusteluja, koska ei voida ihan oikein myöntää, mistä tässä on kyse, eikä kai kukaan ihan varmaan tiedäkään, koska kyllähän sitten täytyy mennä taas tänne henkiselle ja psyyken ja kehon puolelle.

Täällä äsken ed. Paasio mainitsi vähän niin kuin porttiteoriana, toisten aineiden kannalta tulevana juttuna, että miedotkin eivät nyt ehkä johda väkeviin mutta aiheuttavat saman kaltaista riippuvuutta. Tosi on siis ilmeisesti, että pienestä se on kiinni, kun tottuu. Minä olen kuulunut toistakymmentä vuotta tosiaan Suomen Tieteelliseen Hypnoosiin. Siinä on muutamia psykologeja, psykiatreja ja hammaslääkäreitä, onneksi hammaslääkäreitäkin. Näissä tämmöisissä suggestiotapatottumuksissa, joissa on jotain lisäainetta mukana, saadaan ihminen aika helposti hyvin pienestäkin jutusta alkamaan käyttäytyä tietyllä tavalla.

Tässä nyt sitten olin sanomassa, että vaikka tällä on pitkä historia ja valtiolla ja päättäjillä on aina ollut vaikeaa omalla tavallaan sanomansa perille viemisessä kansan suhteen, koska osa kansasta haluaa nauttia vapaudesta sillä lailla eurooppalaistyyppisesti ja osa haluaa olla hulluna humalassa ja kaikkea vastaavaa, niin tietysti tämän kultaisen keskitien löytäminen on totta. Mutta kun ed. Pulliainen eilen autojen kartturilain yhteydessä sanoi, että kun myöntää, että tietyt asiat ovat totta, ja hyväksyy ne, niin sen mukaan meillä on seuraavana vaiheena oikeastaan se, siirrytäänkö ed. Karjulan linjalle, jota oikeastaan kannattaisin aika pitkälle, että olisi aika Suomessa jo myöntää tämmöinen sivistys- ja kehitysvaltion oma huipputasonsa ja lakata juomasta viinaa, ei nyt ihan kokonaan, ehkä eivät vielä kaikki ole sillä tasolla, mutta aika pitkälle sinnepäin. Ihmiset, jotka juovat enemmän viinaa ja sitten mestaroivat muita, ovat kyllä hyvin säälittäviä.

Meille tuli juuri Tiede-lehti, ei enää Tiede 2000 -lehti mutta muutama viikko sitten Tiede-lehti kaikille kansanedustajille, jossa oli näitä kaiken näköisiä päästörajoitusjuttuja. Siinä ilmeisesti oli ollut fiksu päätoimittaja, koska siinä yläkulmassa oli tämä psykopaattitutkimus, että psykopaatit ovat odotettuakin rankempia. Kun itsekin olen näitä asioita joskus tutkinut ja eräs naispsykologi teki väitöskirjansa psykopaateista, niin todettiin, että justiin uskonnollisissa ja poliittisissa piireissä johtajina tavataan aika paljon, ei saa ketään nimitellä psykopaatiksi, mutta siihen taipuvaisia ihmisiä. Jos tutkimuksiin joku menisi, niin voi olla, että niitä löytyisi. Tässä alkoholijutussa on vähän sama, että tämä on kuitenkin jonkunlainen suggestioaine, ja kun sitä sitten käyttää jonkun verran, niin sitten on helpommin vietävissä tai sitten ainakin uskaltaa käyttäytyä röyhkeämmin, ja krapulassa on vielä sitten nämä omat moraaliset käyttöoikeutensa. Tämä on niin syvälle ihmisyyteen liittyvä kysymys, että sitä ei todellakaan ratkaista millään tämmöisillä asioilla.

Sen verran totean, kun ed. Karhu pohdiskeli tässä, oliko se virhe, että toivottavasti se oli virhe, mikä viimeksi tapahtui, että laskettiin enemmän, koska virheistähän oppii. Kun myöntää, että se on virhe, niin siitä sitten oppii. Olen itse ja ilmeisesti puolueessanikin, vaikka olen sitoutumaton, muutkin ovat aika pitkälle sen kannalla, että tämmöinen rauhallinen korotus, joka nyt ollaan tekemässä, on kuitenkin paikallaan. Ei tätä kysymystä pelkästään tällä hinnalla tai tällä prosentilla ratkaista, vaan se vaatisi tietysti paljon peräänkuulutettua arvokeskustelua.

Vielä näistä mallasjuomista, että niissä on tietysti vielä tämmöinen sokeri, tämäkin on aika monimutkainen prosessi. Mutta Michael Jackson, edesmennyt Michael Jackson, oli oluen tuntija, joka oli suuri suomalaisen sahdin ystävä. Itsekin olen sukujuuriltani Sysmästä tai Hartola—Sysmä-seuduilta ja olen tehnytkin sitä sahtia. Näissä on aika jännä juttu, kuinka ne tavallaan koskettavat ainakin Michael Jacksoninkin mukaan ja omienkin sukulaisteni mukaan ja jopa omien kokemusteni mukaan sitä, että tämmöinen tietynlainen olutjuoma, elävämpi olutjuoma, aiheuttaa inhimillisemmän humalan. Siis jos tällä rupeaisi filosofoimaan, että jopa tietyt alkoholit vähän käytettyinä ovat erittäin terapeuttisia, estävät jopa vallankumouksia ja liiallisia fundamentalistisia liikkeitä, kun ihminen saa välillä rentoutuakin oikealla tavalla. Jos oikeasti ruvetaan katsomaan, mitä näitä prosentteja pitää alentaa ja minkälaisten ja mikä se raja on, niin silloin pitäisi mennä merkki merkiltä läpi, kuinka joku olut tai viini, suomalainen tilaviini vaikuttaa. Nämä ovat hyvinkin tutkittavissa, vaikka tietysti ihmisiin on näillä persoonallisia vaikutuksia, mutta vähän saivarrella näillä asioilla on aina niin kuin semmoista politiikan tekemistä.

Koska näistä on niin paljon jo valmiita mielipiteitä, niin kuin tiedätte, että niitä voi sitten joko korostaa, yllyttää tai sitten mestaroida sillä tavalla, että me emme oikein tiedä, mistä tässä on kyse. (Välihuuto) — Selvä, en ala kertoa enempää.

Ai niin, kun tuolla on eräs manserockin perustajista, niin tuli mieleen, että kun tätä suomalaista taide- ja kulttuuriperinnettä aina ylistetään, on todella tavallaan karmeata ja hirvittävää, että on tämmöinen viinanjuontiperinne. Se ei ole tosiaankaan ainoastaan tämmöisessä aikuisemmassa ja paremmassa ja tanssimusiikissa, vaan tämä rock on ihan pohjasakkaa. Tampereellakin, voin itse sanoa, etten ole tehnyt kai yhtään viinalaulua, mutta eräs bändi teki kyllä aikoinaan, että hän juo ja juo, kunnes juopuu, ja mikä se iskulausekin taisi olla jossain Coitus Interruptuksessa, että mikä on olutta, on mennyttä.

Tosiaan ed. Saara Karhullekin terveisiä, että toivottavasti se oli virhe ja siitä sitten opitaan. Mutta nyt on tähtäin uudessa ja toivotaan, että tästä päästään syvällisempään keskusteluun.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Voi, kunpa me olisimmekin niin viisaita, että osaisimme laatia sellaisen alkoholiverotuksen ja alkoholihinnoittelun, että pystyisimme saavuttamaan sen tasapainon, mitä täällä tuntuu puheenvuoroissa etsittävän. Täytyy vain toivoa ed. Pertti Virtaseen viitaten, että toivottavasti tämä suggestiotapahtuma ei kovin saa valtaa täällä eduskunnassa, vaan että jokainen pystyisi ajattelemaan kuitenkin itsenäisesti ja tekemään omat ratkaisunsa aina kyseessä olevassa asiassa.

Mielestäni ed. Rehula kuvasi erittäin hyvin sen, että jokainen hallitus tekee päätöksiä ajassa ja täytyy aina muistaa se, missä tilanteessa päätökset on tehty. Itse en lähtisi varsinkaan tässä talossa tuomitsemaan jotakin vääräksi tai oikeaksi, koska meidän tehtävämme on laatia lakeja eikä suinkaan tulkita niitä, mutta jokainen saa tietenkin ilmaista mielipiteensä, kieltämättä.

Mutta pidän hyvänä, että alkoholin hinta nyt nousee tämän hallituksen esityksen myötä, koska nyt näyttää siltä, että suomalaiset eivät ole pystyneet löytämään sitä tasapainoa juomisen ja terveytensä kanssa, koska vuonna 2005 alkoholimyrkytykset nousivat yleisimmäksi työikäisten miesten ja naisten kuolinsyyksi, ja tämä on mielestäni merkittävä tieto.

Se, että alkoholin hinta aleni, oli sikäli hyvä, että harmaat markkinat poistuivat ja nyt on enemmän tiedossa se, mikä on se kulutus, koska tavara ostetaan maasta. Mutta totta kai alkoholin saatavuus vaikuttaa siihen, kuinka paljon sitä juodaan, ja myös sitten niitten vaikutusten määrään.

Jostain luin — en muista, niin etten voi tarkkaan siteerata, mutta muistelen, että luin jostakin lehdestä — pienen uutisen, jossa todettiin, että on olemassa joukko noin 16—25-vuotiaita, jotka ovat yksilöllisyyden kannattajia ja haluavat elää ilman päihteitä ja elää ja kokea elämänsä siis ilman alkoholin vaikutusta tai lääkkeitä tai muita huumeita. Kun kuuntelen tätä tarinaa näistä nuorista suomalaisista, niin täytyy kyllä sanoa, että sikäli kuin minä olen ollut nuorten kanssa tekemisissä varsinkin partioaatteen kautta, niin kyllä aika vähäistä on nuorten alkoholin käyttö, mutta olen varmasti sitten liikkunut ihan toisenlaisessa seurassa kuin valtaosa täällä, vaikka asunkin kaupungin keskustassa ja näen kyllä myös näitä toisenlaisia nuoria. Kyllä valtaosa nuorista kuitenkin on kunnollisia, ja uskon heihin ja luotan heihin ja olen sitä mieltä, että nuorista pitää pitää huolta.

Kuitenkin keskeistä on mielestäni meidän aikuisten esimerkki ja sitten tietenkin kotona se ympäristö, jossa kasvatamme lapsia. Mutta siitä huolimatta voi olla, että lapset luiskahtavat niin sanotusti huonoille teille. Mutta kyllä koulukin voi tehdä oman osuutensa kasvatustyössä. Esimerkiksi, kuten olen jo aikaisemminkin täällä sanonut, kotitalousoppitunneilla voitaisiin kyllä opettaa myös, niin kuin täällä viitattiin, että Manner-Euroopassa alkoholipolitiikka on maatalouspolitiikkaa, ja kun kotitaloustunneilla ruoka-asioita käsitellään, niin siinä yhteydessä voisi ihan loogisesti myös Suomessakin keskustella alkoholista samaan aikaan. Jo pelkästään se tieto, että mitä pienempi lasi, sitä väkevämpi viina, olisi nuorille jo varmaan valaisevaa.

Ihmettelen, että täällä vielä ajatellaan, että humalassaolo on niin kovin trendikästä. Kyllä on ollut maailmalla jo vuosikymmeniä epätrendikästä näyttäytyä julkisilla paikoilla päihtyneenä, puhumattakaan sitten, että ylipäätään on päihtynyt. Kyllä ainakin omien kokemuksieni mukaan, jotka juontavat jo 70-luvun lopulle ulkomailta, on ollut niin, että tyyli on ollut siihen suuntaan, että alkoholia saa juoda, mutta humalaan ei saa tulla ja että kyllä pitää pystyä hallitsemaan se alkoholin vaikutus ja sen käyttö. Mutta Suomessa, täytyy myöntää, kulttuuri on ollut hieman poikkeava, mutta uskon kuitenkin suomalaisiin ja toivon, että kehitys on myönteinen.

Verotuksen korotuksessa olennaisin asia on nyt se, mikä on se kipuraja, mihinkä asti alkoholin hintaa voidaan nostaa. Jos alkoholin hinta nousee kovin korkeaksi, niin harmaat markkinat alkavat taas rehottaa. Toivon, että se tasapaino löytyy ja tilannetta korjataan, niin kuin tämä mietintökin sanoo, että tilannetta seurataan ja se korjataan pikaisesti, kun nähdään merkkejä kehityksen suunnasta.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun Venäjällä oli suuret vallankumoustapahtumat eli Neuvostoliitto romahti, niin Janajevin junttahan tuli televisioon ja ilmoitti, että nyt alkaa vastavallankumous. Jotkut katsojista huomasivat, että miehethän olivat humalassa, ja ihmettelivät sitä, jolloin siihen todettiin vaan, että totta kai ne olivat humalassa, kuka sitä nyt vastavallankumousta selvin päin tekee. Eli tällainen perinne on itse asiassa ollut hyvin pitkään niin slaavilaisissa maissa kuin Suomessakin, että monia tärkeitä päätöksiäkin tehdään humalassa. Politiikassakin on alkoholia käytetty voiteluaineena kautta vuosisatojen aina Metternichin päivistä näihin aikoihin, ja ainakin Kekkosen aikana mainittiinkin jopa lehdissä, että on jopa ihailtavaa, että joku kestää alkoholia paremmin kuin jotkut muut elikkä se on tavallaan urheilusuoritus. En minä ihmettele, että tämä perinne siirtyy myös nuoremmille sukupolville.

Hallituksen esitys alkoholiverotuksen kiristämisestä on tervetullut, mutta onko sillä sitten suurta vaikutusta, sitähän me emme vielä tiedä. Se korotus on aika pieni kuitenkin, mutta kyllä tässä takaisinpäin oli pakko lähteä, sitä ovat monet tahot peräänkuuluttaneet. Toisaalta meillä on, niin kuin tässä on sanottu, tämä Doktor Jekyll ja Mister Hyde -ongelma, kun meillä on tämä finanssipolitiikka aina tässä myös mukana ja ikävällä tavalla tavallaan lyö korvalle näitä sosiaalisia asioita, joihin alkoholin käytössä pitäisi kiinnittää huomiota.

Haluan sen sanoa kyllä, että ruokaviinien kulutus ei mielestäni Suomessa ole ongelma. On hienoa, että vihdoin Suomessakin on opittu käyttämään viiniä ruokajuomana kohtuullisesti. Minusta sellainen on myös hyvä esimerkki lapsille, että perheessä voidaan käyttää viiniä eikä mystifioida sitä alkoholia. Siitä ei tule sellaista kiellettyä hedelmää, ja myös kotitaloustunnilla, niin kuin ed. Nurmi tässä sanoi, voidaan opettaa jollain tavalla järkevästi mietojen juomien ominaisuuksia, ja sitten kun ikää on tarpeeksi, niitä voidaan jopa käyttää.

Se on sanottava, että itse asiassa niinä vuosina, kun olen tuolla Etelä-Euroopassa aina silloin tällöin ollut, olen huomannut, että eteläeurooppalaiset nuoret ovat alkaneet pohjoismaistua kyllä alkoholin käytössä ja mallit ovat menneet sinne. Ovat katsoneet, miten ruotsalaiset ja suomalaiset siellä riehuvat, ja sielläkin on alettu harrastaa tällaista humalahakuista alkoholikulttuuria nuorison parissa, ja totta kai myös rock-kulttuurin tulo voimakkaasti on tätä edistänyt.

Mutta väittäisin, että alkoholin väärinkäyttö ja liikakäyttö ei ole siellä ruokaviinien luokassa, ja minusta sitä verotusta ei pitäisi liikaa nostaa. Se on tietysti vaikea ongelma, miten se voitaisiin eritellä.

Mutta voin tuolta keikkaelämästä kyllä kertoa, että alkoholiongelma tulee esimerkiksi siitä, että kotona ensin tietty porukka vetää niin sanotut vauhtikossut, pullon tai kaksi per henkilö, ja sitten tullaan tuossa puoliltaöin humalassa ravintolaan ja yöllä tehdään kännissä sitten kaikenlaisia asioita, joita jälkeenpäin joudutaan katumaan.

Ed. Pertti Virtanen sanoi, että erilaisilla alkoholijuomilla ja sillä, miten niitä käytetään, voi olla erilaisia seurauksia. Väittäisin, että ei kaljahumalassa sellaisia aggressiivisia asioita tehdä kuin sitten, kun oikein vedetään kirkasta viinaa. Mutta pahoin pelkään, että myös tämä ravintoloiden tupakkakielto aiheuttaa myös niin sanottua kalsarijuoppoutta kodeissa. Tupakkamiehet ja -naiset jäävät vetämään kotiin viinaa eivätkä nauti alkoholia valvotuissa olosuhteissa ravintoloissa, kun siellä ei enää kohta sisätiloissa voi tupakoida. Jatkoaikahan on vielä tupakointiin monissa ravintoloissa, osassa ravintolaa, mutta todellakin tässä on myös sitten tämä kääntöpuoli, kun tällaisia kieltoja lähdettiin tekemään. Itse en ole tupakkaihminen, mutta olisin sen kyllä sallinut jossain määrin.

Suomessa tosiaan osaavat myös naiset nykyään juoda. Tämä on nyt sitä naisten vapautumista, ja se on mennyt siltä osin pieleen. Olen sitä nähnyt erittäin paljon tuolla ravintolakeikoilla. Tuntuu välillä siltä, että humalahakuisuus on päivän sana niin naisilla kuin nuorilla miehilläkin. Myös naisten tekemä väkivalta on pääsemässä miesten tasolle, vaikka se on ollut sellainen tabu, josta ei ole uskallettu puhua mitään, koska ainahan yleensä miehen nyrkiniskua pidetään isompana kuin naisen. Kuulin, että sellaisia lakivalmisteluitakin on, että miehen nyrkinisku on naisen puukoniskun tasolla oleva teko.

Eniten olen huolissani siitä, että näen tuolla yöelämässä juomakierteeseen joutuneita nuoria, niin sanottuja spurguja, nuorisoa, joka on pudonnut täysin työelämän ulkopuolelle. Taustalla saattaa tietysti olla myös perheen malli. Ongelmat periytyvät aikuisilta lapsille. Se, että yhteiskunta vaarallisesti tällä tavalla jakautuu kahtia voittajiin ja häviäjiin, on erittäin vaarallinen kehitys, mitä on nyt tapahtumassa, ja sitä näkee jatkuvasti.

Suomessa on todella, niin kuin sanoin, aina ihailtu runsaasti alkoholia käyttäviä ihmisiä. Esimerkiksi taiteilijoille ja semmoisille ryyppyveikoille, jotka ovat esimerkiksi ex-urheilijoita, aina on vähän naureskeltu, että hienoa, sehän on sellainen kova ryyppyveikko, iloinen mies tai jopa nainen. Alkoholi on mystifioitu hienoksi aineeksi, joka tavallaan pariloi ja tekee kypsäksi taiteilijan, niin että siitä tulee vähän parempi taiteilija, kun se vielä alkoholia on juonut niin kuin Saarikosken tyyliin. Eli siitä tulee kansan rakastama esijuoppo. Tämä viinan kyllästämä popkulttuuri ja kirjallisuuskulttuuri saa aina kirjallisuuskriitikoilta tai elokuvakriitikoilta valtavan suosion, kun tehdään sellainen elokuva, jossa juodaan viinaa apaattisena. Se on jotenkin suurta yhteiskunnallista totuutta.

Sen sijaan tavallisista tunnollisista taiteilijoista, jotka päivästä toiseen tekevät sitä työtänsä, illasta toiseen, ei kukaan mitään kirjoita. Ei heissä ole mitään dramatiikkaa, mutta tämmöisen dramaattisen elämän elänyt hulttio tai juoppo on suuri sankari, uskaltaa tällä tavalla tehdä yhteiskunnan vastaisesti, sääntöjen vastaisesti elämänuraansa. Väitän, että tällä mystifioidulla juopolla on iso rooli ja hän on esikuva jostain syystä meillä Suomessa erityisen paljon. Ei se Ruotsissa ole niin suuri juttu. Ei siellä ole kuin yksi juoppo taiteilija Ulf Lundell, jota ihaillaan. Siellä kaikki muut tekevät selvin päin omaa juttuansa.

Ja niin kuin sanoin, politiikassa myös ihailtiin aikoinaan Kekkosta, kun hänellä oli jopa kossupullo siellä pöydänjalan juuressa ja hän pystyi ottamaan enemmän kuin muut. Kaikki varmasti muistavat kuvan ministeri Leskisestä Kekkosen vieressä muovikassin kanssa, kun hän oli tullut ulkomaanlennolta. Liekö sitten ollut alkoholia siellä kassissa.

Olen erittäin huolissani siitä, että lapset saavat nykyään isompien hakemana karkilta maistuvia alkoholijuomia.

Mitä tulee tähän viinaveron korjaukseen, niin se oli odotettavissa, että se tulee, ja kun veroa silloin laskettiin, niin totta kai kulutus lisääntyi ja toivon mukaan tai ainakin tietojen mukaan viinan trokaus sieltä Virosta väheni. Nyt asiaa siis korjataan takaisin. Hallituksen esitys on kohtuullinen 20 prosentin hinnannosto. Sen sijaan toivoisin, että ravintoloiden alvia helpotettaisiin, että ihmiset oppisivat nauttimaan ruuasta ja juomasta sivistyneemmin ja todella sillä tavalla päästäisiin kontrolloituihin olosuhteisiin.

Muutenkin kyllä minun täytyy sanoa, että ed. Pertti Virtanen sanoi aika hyvin tämän, että jotenkin pitäisi päästä siihen, että hauskaa voisi pitää vähemmälläkin alkoholilla. Missä ovat esimerkiksi ne suomalaiset kesäjuhlat tai urheilutapahtumat, joissa ei olisi alkoholi mukana? Jotenkin on alkanut itseäkin tympiä se, että esimerkiksi niille esityksille ja ohjelmille, mitä siellä esitetään, täytyy valita strategisesti hyvin oikea hetki, että voit edes esiintyä siellä ja yleisö pystyy ottamaan edes vastaan sen ohjelman, koska itse yleisö alkaa tehdä omaa ohjelmaansa niin paljon siellä.

Eli kyllä meillä suomalaisilla on, en tiedä miten, jotenkin täällä pohjoisilla rajoilla iso työ vielä tehtävänä asennekasvatuksessa myös. Pelkillä veroprosenteilla tämä ei ratkea. Totta kai niitäkin täytyy seurata, mutta ennen kaikkea toivon, että me pääsisimme sivistyneempään yhteiskuntaan.

Tapani  Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys alkoholijuomaveron korotuksesta on hyvin odotettu. Sitä on odotettu jo hyvän aikaa, voi sanoa, että oikeastaan siitä saakka, kun tätä veroa kolmanneksella alennettiin.

Olin mukana silloin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, kun tämä alennus toteutettiin. Kuulimme erittäin paljon asiantuntijoita, ja asiantuntijoiden perustelluista lausunnoista kävi hyvin selkeästi ilmi se, mitä haittoja tällä veronalennuksella tulee olemaan. Voi sanoa, että ne pahimmatkin ennusteet ovat toteutuneet. Alkoholihaittojen määrä on merkittävästi kasvanut. Siinä mielessä olisi vahvasti toivonut, että tämä veronkorotus olisi ollut selkeästi suurempi kuin tämä 11,5 prosenttia. Tästä voi sanoa, että esitys on oikean suuntainen, mutta riittämätön.

On erittäin tärkeää, että kun tämä todennäköisesti, kun tämä valtiovarainvaliokunnan mietintöön perustuu, tulee hyväksytyksi, niin tämä valtiovarainvaliokunnan esittämä hyvin vahva lausuma toteutuu, että tämä asetettu seurantaryhmä tai työryhmä ottaa työnsä hyvin vakavasti ja esittää mahdollisimman nopeasti seuraavan korotuksen. Mielestäni se olisi aiheellista jo viimeistään ensi keväänä. Silloin päästään lähemmäksi sitä tasoa, mistä lähdettiin liikkeelle.

Alkoholihaitat ovat lisääntyneet hyvin mittavasti, niin kuin totesin. On tullut uusia ongelmaryhmiä. Olemme usein puhuneet nuorison alkoholinkäytöstä, ja siitä puhui äsken ed. Alatalokin. Se on selvästi näkyvissä. Käyttäytyminen on siinä mielessä muuttunut, että enää ei välttämättä ole niin suuri ongelma se, että on otettu luja humala harvoin, vaan suurempi ongelma on nykyään se, että on pitkäaikaiskäyttäjiä. Se on aiheuttanut pysyviä ongelmia ja, voi sanoa, pitkäaikaisia, vakavia ongelmia. Tällä hetkellä suurimpia, vakavimpia kuolinsyitä on kuoleminen alkoholiongelmaan. Kaikki se, mitä voimme tehdä, että nuorten käyttäytyminen tässä suhteessa paranisi, kannattaa tehdä. Vanhastaan on todettu tosiasia se, että alkoholinkulutukseen vaikuttaa eniten kaksi asiaa. Ne ovat saatavuus ja hinta. Tässä yhteydessä käsittelemme erityisesti tätä hintakysymystä.

Viittasin tuossa äsken näihin käyttäjäryhmiin. Yksi uusi vakavia ongelmia aiheuttanut käyttäjäryhmä ovat vanhukset. Monet yksin asuvat vanhukset käyttävät nyt huomattavasti enemmän alkoholia kuin menneinä vuosina ja huomaamatta jopa, voi sanoa, itseltään salaa alkoholisoituvat. Tähän meillä ei ole ollut hoitojärjestelmiä. Se on yllättävä ja vakava asia, että ollaan huomaamatta. Syödään vähän ja ollaan koko ajan pikkuisen humalassa. Sitten ollaan tosi ongelmissa. Se on tietysti yksi seuraus yksinäisyydestä. Mutta millä tavalla siihen vaikuttaa hinta? Kyllä se vaikuttaa siihenkin. Mutta kaiken kaikkiaan tämä ongelmaryhmä on sellainen, jonka alkoholinkäyttö on otettava hyvin vakavasti. Siitä ei ole kovin paljon puhuttu, koska aina, kun puhutaan alkoholiongelmista, puhutaan nuorisosta, mikä ongelma on hyvin vakava, puhutaan alkoholistiperheistä ja niistä perheistä, joissa on alkoholiongelma, mutta uusi vakava ryhmä ovat vanhukset.

Tämä alkoholinkulutus vaatii vahvan puuttumisen asiaan. Meillä on selkeänä tavoitteena alkoholipoliittisessa ohjelmassa, että kulutus saadaan selvään laskuun. Tähän asti se on selvästi noussut. Ostetusta alkoholista, niin kuin tässä keskustelussa on tullut ilmi, 43 prosenttia ostetaan vähittäiskaupasta. Sitä ei monesti tule ajatelleeksi, että lähes puolet ostetaan muualta kuin viinakaupasta. Vaikka siitä on jo niin pitkä aika, kun keskiolut vapautettiin ja tuotiin vähittäiskauppoihin, niin se on ollut ja on edelleen merkittävä tie alkoholinkulutuksen kasvuun.

Kokonaisuudessaan voi sanoa, että alkoholinkäyttö on erittäin vakava yhteiskunnallinen ongelma, johon meidän tulee yhdessä puuttua. Tämä hintakysymys on yksi, mutta kyllä se vaatii määrätietoisen puuttumisen eri tekijöihin. Se tarkoittaa sitä, että esimerkiksi vähittäiskaupassa valvonta paranee ja ei pitäisi olla aivan niin vapaata myyntiä kuin tällä hetkellä on.

Tuossa aikaisemmassa puheenvuorossa ed. Alatalo, kun kuunteli hänen puheenvuoroaan, otti esille suomalaisten suhtautumisen alkoholiin. Useat asiantuntijat totesivat, kun sosiaali- ja terveysvaliokunnassa viime kaudella asiaa käsiteltiin, että suomalaisilla on taipumus vähätellä alkoholihaittoja. Siihen aina liittyy semmoisia piirteitä, että kun joku onnettomuus tai asia, vakava asia, sattuu alkoholin vaikutuksen alaisena, niin monet kokevat sen lieventävänä asiana. Siinä on jotakin huumoria ja on taipumus vähätellä. En tiedä, miksi näin on, mutta tämä asia on syytä ottaa hyvin vakavasti.

Nyt kun tätä asiaa käsitellään, on mielestäni katsottava myös pitemmälle, ja tämä voi olla vain ensimmäinen askel nyt siihen suuntaan, koska tämä korotus on niin pieni, ja tähän täytyy tarttua mahdollisimman pian uudelleen. Tässä valtiovarainvaliokunnan esittämässä lausumassa on niin vahva velvoite, että se on syytä useaan kertaan todeta, ja tätä on syytä myös hallitukselle painottaa ja tätä lausumaa on syytä valvoa, että se myös tällä tavalla toteutuu.

Lauri  Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Käytän tämän puheenvuoron sen vuoksi, että nimeäni ei löydy tästä mietinnössä olevasta vastalauseesta numero 2. Maassamme on kokeiltu täysraittiutta täyskiellon keinoin, ja nyt näyttää, että siitä saadut kokemukset halutaan aktiivisesti unohtaa. Asetus kieltolaista hyväksyttiin eduskunnan yksimielisellä päätöksellä jo lokakuussa 1907, mutta nähtävästi tässä asiassa valistunut Suomen suuriruhtinas Nikolai II kieltäytyi vahvistamasta asetusta. Kun se oli eduskunnan säätämä, puhutaan kieltolaista. Vallankumouksen melskeissä kymmenen vuotta myöhemmin Kerenskin väliaikainen hallitus harkitsemattomasti vahvisti lain. Siitä seurasi ennen- ja jälkeenkokematon kaksinaismoraali, mutta paljon pahempaakin. Vajaan 13 vuoden aikana kieltolaki vähentämisen sijaan lisäsi alkoholin kulutusta. Kun laillista alkoholijuomaa ei saanut, juotiin laitonta ja suorastaan myrkkyäkin. Ihmisiä sokeutui ja kuoli viinaan, mutta myös taistelussa laittomuutta vastaan.

Epätoivoissaan eduskunta kovensi lain rikkomisen rangaistusasteikkoja, taas kohtalokkain seurauksin. Joulukuun lopulla 1931 pidetyssä kansanäänestyksessä 70 prosenttia äänestäneistä esitti lain kumoamista. Sen jälkeen aina kun alkoholin saatavuutta on rajoitettu tai sen hintaa oleellisesti nostettu, kieltolain lieveilmiöt ovat toistuneet, onneksi vähän lievempinä.

Arvoisa puhemies! Alkoholihaitat ovat kiistämättömät, ja edellisen hallituksen tekemää alkoholiveron alennusta voidaan pitää huonosti harkittuna. Mutta tehty mikä tehty. Nyt kansa on totutettu tähän hintatasoon. Tämän hintatason kulutuksen haitat, jotka ovat syntyneet, ovat uskoakseni kohta vähenemässä, jos maltamme mieltämme. On väestön harkintakyvyn aliarvioimista, kun uskotellaan, että kansa ei olisi tästä mitään oppinut. Kansa on oppinut, me edustajat emme.

Alkoholiveron korottamisella ei nyt enää ole mitään myönteisiä vaikutuksia. Se ei todennäköisesti oleellisesti vähentäisi alkoholin kulutusta, mutta varmasti lisää yksityistä tuontia. Veronkorotuksen fiskaalinenkin vaikutus sulaa yksityiseen tuontiin. Terveydelle alkoholiakin vaarallisempien korvikkeiden käyttäminen lisääntyy. Katoavaksi kansanperinteeksi kuihtunut laiton valmistus viriää, ja yksityiseen maahantuontiin liittyvä laittomuus kasvaa. Kun kulutus ei joka tapauksessa uskoakseni vähene, alkoholi ottaa yhä suuremman osan kaikkein köyhimpien lapsiperheitten toimeentulosta. Lähes kaikkialla ympärillämme on jo luovuttu siitä lapsenomaisesta uskosta, että aikuisten ihmisten juomatapoja voitaisiin oleellisessa määrin kontrolloida verotuksen, valvonnan ja rikosseuraamusten keinoin. Meillä tämä uskomus istuu käsittämättömän lujassa.

Arvoisa puhemies! Tulen asianomaisessa äänestyksessä äänestämään varsinaisen mietinnön puolesta.

Lauri  Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on aivan oikean suuntainen. Henkilökohtaisesti olisin halunnut, että alkoholin haittojen vuoksi olisi voitu korottaa näitä veroja tuntuvastikin enemmän. Alkoholi on haittoihin nähden liian halpaa, ja sen takia alkoholihaittojen minimoimiseksi olisi ollut tarpeen korottaa veroa enemmän, mutta tulen myös äänestämään hallituksen esityksen puolesta. Katson, että tämä on askel oikeaan suuntaan. Toivon, että asioita katsotaan edelleen vastaisuudessa ja tehdään siellä oikeita johtopäätöksiä asioista.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minä ymmärrän tämän hallitus—oppositio-politiikan, että hallituspuolueitten edustajat ovat aina hallituksen esityksen takana, mutta pikkasen kuitenkin ihmetyttää, että käydään salissa hyvin voimakkaasti puhumassa korkeamman korotuksen puolesta, mutta saman tien ilmoitetaan kuitenkin, että äänestetään sitä vastaan, vaikka ollaan henkilökohtaisesti sitä mieltä, että pitäisi toimia toisin. En tiedä. Jättää vähän huonon maun. Ymmärrän, niin kuin sanoin, että tuetaan hallitusta. Mutta kun esimerkiksi tästä alkoholipolitiikasta on aina sanottu, että se on omantunnon kysymys, niin kuin kaikki muutkin kysymykset ovat, niin siitä huolimatta, että vahvasti ollaan jotakin tiettyä mieltä, niin äänestetään toisin.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! On pakko jatkaa tästä, mitä ed. Kallis tuossa juuri sanoi. Olen täsmälleen samaa mieltä ja erityisesti niiden edustajien kohdalla, jotka viime kaudella oppositiossa kritisoivat kovasti ja olivat vaatimassa korotusta voimakkaasti välikysymyksellä ja nyt sitten ovat tyytymässä hallituspuolueiden jäseninä tähän alhaisempaan veronkorotukseen. Oppositiohan esittää vastalauseessaan tiukempaa korotusta. Eli nyt olisi mahdollisuus sitten niiden, jotka viime kaudella olivat tässä täsmälleen samassa asiassa vaatimassa kovempaa korotusta, profiloitua ja äänestää opposition mukana.